Luonnonkirjaa lukemassa

Kevät on sinne saapunut juuri,

luonnonkirja on kaunis ja suuri.

Metsässä siellä on ihanata.

monta he tapaavat tuttavata.

Tuolla on vuokko ja metsätähti,

peipponen oksalta lentoon lähti.

Kantaa korttansa muurahainen,

surraa somasti kimalainen.

Orava honganlatvasta kurkkii.

Riisu jo, veikkonen, talviturkki.

Immi Hellén 1927

PuutarhatyössäMinä tarhassa sarkani oman sain,

jota muokkasin kelpolailla,

ja hiki mun tippui otsastain

noilla hauskoilla puutarhamailla.

Kas, keväällä murskasin mukulat,

tein pehmeeksi peltoni mullan.

Oli käytössä kuokat ja haravat. –

Niin sirotin siemenkullan.

Punajuuret, mä mietin, ja porkkanat

panen sarkani toiseen päähän

ja toiseen kukkaset ihanat.

Näin niillekin tilaa jäähän.

Nyt oottelin tulosta ihmeissäin

minä työstäni tarmokkaasta.

Sitä riemun-aamua, jolloin mä näin

ens’ taimeni nousevan maasta!

Immi Hellén

Kevätlaulu

Kas jo metsä viheriöi,

Kohisee jo kosket,

Ilmassa ja maassa soi

Kummallinen kuiske.

Puussa lehti värisee

Tuulen suloisuutta,

Joet ja norot lirisee

Eloansa uutta.

Lämmintä ja valoa

Maa poveensa juopi,

Kukkasia kauniita

Meille taas se tuopi.

Puutarhatyössä ja Luonnonkirjaa lukemassa (korteissa on osa runosta): Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki. Kevätlaulu: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.

KEvÄ

ISET

RU

NO

T: T

ulos

ta ja

leik

kaa

kort

it irt

i. |

CC

Ryh

mäR

enki

Kirs

i Ala

stal

o |

w

ww

.ryhm

aren

ki.fi

Esikevät

Niin tuima tuulen ol’ eilen tuiske,

vaan tänään hieno jo kuuluu kuiske

humussa honkien lakkapäisten,

ylitse järvien vielä jäisten.

Se tietää: joskin on harmaa halla,

ei elo ehtynyt jäiden alla.

Se kertoo: iäks ei päivä lymy,

se ensikevään on ensi hymy.

Antti Rytkönen

Keväällä

Keväällä purot ne pulppuaa

ja kummut kukkia kantaa,

keväällä laineet ne laulavat

ja lempivät lehtorantaa.

Keväällä salot ne satuja soi

ja avaa armahan sylin,

ja toivot keijuna karkeloi

ja usko ja onni on ylin.

Keväällä kukat on kauneimmat,

kaikk’ iloa ilmain alla,

keväällä kukat on hennoimmat,

keväällä käy myös halla.

Antti Rytkönen

KevätsadeVihmettänsä maahan

heittää vilvoittavaa

kevätsade, lehdon

kukkaset jo avaa.

Sydämeni lehtoon

vilvoittava vihme

pyrkisitkö myöskin,

jotta siellä ihme

tapahtuisi suuri

kevään herääväisen,

nostaen sen kukat

alta talven jäisen.

Antti Rytkönen

Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.

KEvÄ

ISET

RU

NO

T: T

ulos

ta ja

leik

kaa

kort

it irt

i. |

CC

Ryh

mäR

enki

Kirs

i Ala

stal

o |

w

ww

.ryhm

aren

ki.fi