RAUTULAISTEN LEHTI 2003/Lehti_4_2003.pdf · mä uskalla puhua Karjalan menetykseen johtaneista historialli- sista vääryyksistä karriäärinsä menettämisen pelosta - eivätkä

Rautulaisten lehti 4/2003 1

RAUTULAISTENLEHTIRAUTULAISTEN PITÄJÄSEURA RY:N JULKAISEMAKANNAKSELAISEN PERINTEEN VAALIJA

46. VUOSIKERTA 4/2003 (323)ELOKUU 2003

Kuva: Sirpa Piskonen

Kotiseutumatkoja on tehty tänäkin kesänä runsaasti jamonenlaista on nähty kuten tämäkin avoauto mallia Sosnovo.

Rautulaisten lehti 4/20032

Kannessa olevan Raudun vaakunan selitys:Kannakselaispitäjä Raudun vaakuna on merkitty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 275.Heraldinen vaakunaselitys: Hopeakilpi, jonka alakentän muodostaa punainen liekistö ja kultainenkolmoisvuori.Asiaperustelut: Raudun kumpuisia - muistoissa kullanhohtoisia, kypsän viljan maita, joita tulenlieskatrasittivat esitetään Raudun vaakunassa Etelä-Karjalan historiallisin värein, hopea, punainen ja kulta.

Mikkelissä elokuussa 2003

Hellekesän jälkeistä elämää hyvät lukijatEi, en aio kirjoittaa helteestä. En

myöskään aio kirjoittaa Jäätteen-mäestä enkä Irakista, tuo sotkukun tuntuu kovin oudolta. Tällähetkellä mielessäni pyörii kolmenpienen orpolapsen kohtalo täälläEtelä-Savossa.

Surulliset tapahtumat saivat al-kunsa viime joulukuussa kun Suo-messa asuva Venäjän kansalainenmenetti suomalaistuneen tyttären-sä ja vävynsä liikenneonnetto-muudessa Moskovassa. Petros-koin kaupunginhallinto myönsiviime maaliskuussa seitsemänkymppiselle isoäidille kol-men alle 4-vuotiaan tyttärentyttären huoltajuuden, muttanyt Suomen viranomaiset eivät tunnusta vieraassa maas-sa tehtyä päätöstä.

Helsingin hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että vi-ranomaiset epäilevät isoäidin kyvykkyyttä pitää huoltaSuomessa syntyneistä lapsenlapsistaan, joilla ei ole mi-tään muuta yhteyttä Venäjään kuin sen kansalaisuus.Oikeus pelkää myös, että isoäidin edut saattavat joutuaristiriitaan lasten edun kanssa.

Voi hyvänen aika. En jaksa millään uskoa, että ku-kaan isoäiti haluaa hyötyä lapsistaan tai lapsenlapsistaan.Ikäkysymys huoltajuuden ei myöskään pitäisi olla, vaik-ka ymmärrän huolen siitä, että isoäidin terveys ja voi-mavarat eivät välttämättä riitä kasvattamaan lapsia täy-si-ikäiseksi ja silloin oltaisiin taas lasten sijoittamison-gelman edessä. Jos Venäjällä tehty huoltajuuspäätös tun-nustettaisiin Suomessa, saataisiin sillä kuitenkin lisäai-kaa, mutta toisaalta on syytä miettiä, koskisiko uudel-leensijoittaminen lapsia enemmän kun he olisivat esi-merkiksi kouluiässä?

Riepottelua lapset eivät siedä,senhän sanoo järkikin. Mutta sitäjärkeni ei ymmärrä, miten yh-teiskuntamme voi olla niin omi-tuinen, että jos lapsille taataanturvallinen kasvuympäristö lähi-sukulaisten ympäröiminä, ei tä-mä tuttuus paina mitään? Monis-sa muissa kulttuureissa pidetäänaivan luonnollisena, että sukulai-set kasvattavat lapset, joidenomat vanhemmat eivät siihenpysty.

Mutta kuka sitten osaa tehdä lasten kannalta oikeanpäätöksen? Sosiaalilautakunta, oikeuslaitos? Onneksi mi-nä en työskentele missään sellaisessa paikassa, joka jou-tuu ratkaisun tekemään ja elämään sen kanssa. Paljonhelpompi on seurata sivusta ja arvostella.

Silti en voi sille mitään, että mielessäni soi TuomariNurmion kappale Lasten mehuhetki ja sen lallatus: “Ku-ka lasta suojelee? Kuka rakastaa? Estää lasta loukkaa-masta pikku jalkojaan...”. Toivottavasti mummon jalastenlasten tapaus ei pääty ikävästi vaan isoäiti saisitehdä kahden rakkaan kuoleman jälkeistä surutyötä rau-hassa ja jatkaa elämää pienten tyttöjen kasvaessa kohtiuutta elämää.

Syyskesän merkeissä,


Kihujuhlat Raudussa tulleet jo perinteeksi

Vaikka ystävyys on syntynyt,ei vääryyksiä ole annettu anteeksi

Helteisenä lauantaina 19. heinäkuuta oli Mikkelin ja Helsinginsuunnilta matkannut neljä bussilastillista entisiä rautulaisia,rautulaisjuurisia tai muuten vain kotiseutumatkailusta kiinnos-tuneita matkalaisia viidensille kihujuhlille Rautuun eli nykyiseenSosnovoon. Kulttuuritalolla vietetty juhla oli lämminhenkinenmuutenkin kuin sään suhteen ja mukana oli myös Raudun nykyi-siä asukkaita.

Kenraali Rauno Meriö puuttui juhlapuheessaan Karjalan pa-lautukseen. Hän moitti suomalaisia poliitikkoja siitä, etteivät nä-mä uskalla puhua Karjalan menetykseen johtaneista historialli-sista vääryyksistä karriäärinsä menettämisen pelosta - eivätkäläheskään kaikki myöskään tiedä, mistä puhuisivat.

massa yhteenkuulumisen ystävyyt-tä, jossa kokoonnutaan yhteisiin ti-laisuuksiin, kuten me nyt olemmekokoontuneet. Tapaamme tuttuja jajaamme yhteisiä kokemuksia, Val-konen sanoi.

Hän totesi, että rautulaiset ovatvoineet luoda suhteet Sosnovon ny-kyisen paikallishallinnon kanssa, mi-kä mahdollistaa kokoontumisen yh-teisiin juhliin.

- Pidämme arvossa tämän tapai-sen ystävyyden lujittumista ja ke-hittymistä. Unohtamatta yhteisiähankkeita meille niin rakkaiden py-hien paikkojen kunnostusprojek-teissa.

Alkuaikoinavieroksuttiin

Osmo Valkonen sanoi havainneen-sa useiden Raudun matkojen seu-rauksena, että alkuaikoina paikalli-set ihmiset vieroksuivat ja kummas-telivat kotiseutumatkailijoita.

- Nykyään ystävyys on kehitty-nyt niin, että paikalliset ihmiset ot-tavat osaa meidän juhliimme. Hy-vänä esimerkkinä oli kaksi vuottasitten pidetyt Kihu- ja Sosnovon asu-

tuksen 55-vuotisjuhlat. Asukkaatpitävät luonnollisena, että silloin täl-löin saapuu linja-autollinen kotiseu-tumatkailijoita entiselle kotiseudul-leen, Valkonen totesi.

Valtioiden todellinenystävyys puuttuu

Valkonen puuttui tervehdykse-ssään myös valtioiden väliseen ystä-vyyteen ja erityisesti tätä ystävyyt-tä hiertäviin Neuvostoliiton aloitta-maan talvisotaan sekä jatkosotaanja näitä seuranneeseen Pariisin pak-korauhaan 1947.

- Jouduimme pakkoluovuttamaansuuria osia maa-alueista silloiselleNeuvostoliitolle ja maksamaan 500miljoonan kultadollarin sotakorva-uksen Neuvostoliitolle sodissammetuhoutuneista alueista. On totta, ettäsen aikaiset johtajat tekivät suuriavirhearviointeja johtaessaan sotatoi-mia Suomea vastaan silloisessa Neu-vostoliitossa, kuin myös Suomessa-kin.

- Valtioiden välisten sopimusten,valtioiden päämiesten, valtuuskun-tien vierailujen ja kanssakäymistenseurauksena ystävyys vakiintui javoi näennäisesti hyvin. Vaikka aikaon jättänyt sotiemme ajoista jo lä-hes 60 vuotta, niin suurin osa taval-lisesta Suomen kansasta, eritotenKarjalan pakkoluovutettujen aluei-den ihmiset, eivät ole sydämissäänja omissatunnoissaan antaneet näitävääryyksiä todellisuudessa koskaananteeksi. Tämän vuoksi on erittäinvaikeaa löytää yhteinen tosi ystävyyskansojemme kesken. Myös joskustuntuu, että kansojemme erilaisetkulttuuriset erot ja vanhat esi-isien

Sosnovon kulttuuritalon kylpiessäiltapäivän helteisessä auringonpais-teessa 19. heinäkuuta, kajahti sisäl-lä Karjalaisten laulu. Yli kymmenenvuotta sitten alkanut kotiseutumat-kailu Rautuun on johtanut sellaiseenystävyyteen ja yhteistyöhön paikal-listen viranomaisten sekä Raudunnykyisten asukkaiden kanssa, ettäse on mahdollistanut kihujuhlien vie-ton niiden oikealla maaperällä.

Rautuseura ry:n puheenjohtajaOsmo Valkonen pohti tervehdys-puheessaan ystävyyttä ja sen erimuotoja.

- On olemassa monitahoista ystä-vyyttä. Kavereiden kesken ystävyyt-tä, jolloin he pitävät yhteyttä ja ol-laan tekemisissä silloin tällöin, jopapäivittäin. Tarinoidaan niitä näitä.On sydänystävyyttä, jolloin ystäviäon varsin vähän, jopa ainoastaanvain yksi tai kaksi. Sydänystävyy-dellä tunnetaan toinen paljon lähei-semmin, voidaan keskustella asias-ta kuin asiasta, jotka mieltä paina-vat. Saadaan lohtua ja syvällisem-pää yhteenkuuluvuuden tunnettavahvistettua, eikä hankalassakaanasiassa jäädä tyhjän, mitäänsano-mattoman tunteen varaan. On ole-


aikaiset tottumukset hiertävät tun-noissamme. Olisi erittäin erinomai-nen asia, että saisimme Tarton rau-hassa vuonna 1920 solmitun sopi-muksen uudelleen voimaan Venäjänvaltion kanssa. Tämä valtiollinen te-ko lujittaisi maittemme välistä tosiystävyyttä. Voisimme yhdessä taierikseen, yhteisellä sopimuksellalaittaa alueet kukoistavaan loistok-kuuteen. Siinä olisi malliesimerkkimaailman kansoille nähtäväksi, mitänaapurimaat keskenään saavat ai-kaan, Osmo Valkonen painotti.

Hyökkäys Irakiin tuomieleen vuoden 1939

Juhlapuheessaan kenraali RaunoMeriö totesi Raudun seudun ja senihmisten kokeneen kovia historias-

saan.- Rautulaisten henki puhuu näissä

mullissa. Tunnen, että teen henki-sesti työtä näiden esi-isien puolesta,kun teen työtä Karjalan palauttami-sen puolesta, kenraali Meriö totesi.

- Hyökkäämättömyyssopimus olisolmittu 1932 ja sen piti olla voi-massa aina vuoteen 1945 saakka.Vuonna 1939 puna-armeija tarkististrategioitaan ja ne tarkistukset ei-vät suinkaan olleet puolustuksellisia.

Meriö rinnasti Yhdysvaltojenhyökkäyksen Irakiin Neuvostoliitonhyökkäykseen Suomea vastaanvuonna 1939. Samoja piirteitä häntotesi olevan myös muissa suurval-tojen hyökkäyksissä pienempiä val-tioita vastaan.

- Suomen luultiin antautuvan kah-dessa viikossa, mutta se taisteli 105

päivää. Puna-armeija eteni Viipurinporteille, mutta ei valloittanut sitä.Suurin osa alueista hävittiin sittenMoskovan rauhassa 1940. 420 000evakkoa lähti ja vain 16 jäi. Päätöslähdöstä oli selkeä.

Rajojen vetoonvaikutti talous

- Miksi rajat sitten vedettiin sii-hen mihin vedettiin? Pietari tarvitsiselluloosaa ruudin raaka-aineeksisekä sähköä, alueella oli teollisuut-ta. Todelliset syyt siis olivat talou-dellisia syitä.

- Mutta tehtyä ei saa tekemättö-mäksi. Mitä siis voisimme tehdä?Pitää katsoa eteenpäin, Meriö tote-si.

Hänen mukaansa Suomen poliiti-

Sosnovon kulttuuritalon sali täyttyi juhlaväestä ääriään myöten täyteen.Edessä oikealla kihujen juhlapuhuja, kenraali Rauno Meriö.


kot eivät uskalla puhua Karjala-asi-asta mitään, Venäjällä kyllä uskalle-taan.

- Suomalaiset poliitokot pelkäävätkarriäärinsä puolesta ja että heitä eivalita enää seuraavissa vaaleissaeduskuntaan. Suurempi syy on vie-lä se, etteivät he tiedä, mistä puhui-sivat.

Palautus synnyttäisivilpittömän ystävyyden

Meriö puuttui myös siihen, mitäKarjalalla tehtäisiin palauttamisenjälkeen.

- Venäläiset ovat hyviä kauppa-miehiä ja voisimme tarjota Venäjäl-le palautusasiassa paljon taloudelli-sia etuja ja kehitystä. Viipuriin olisiteollisuudella kilpajuoksu. Karjalaanjääviä venäläisiä voitaisiin kouluttaaja hyödyntää heidän Venäjä-asian-tuntemustaan ja kielitaitoaan. Pie-tari itse asiassa maksaisi liitoksen.Vaikeuksia varmasti olisi, mutta niistäselvittäisiin.

Rautuseura jakoi neljä ansiomerkkiä tunnustuksena arvokkaasta työstäRaudun ja rautulaisuuden hyväksi. Osmo Valkonen kiinnittämässä

hopeista merkkiä Kaarina Pekkasen rintaan. Takana kultaisen ansio-merkin saaneet Markku Paksu ja kirkkoherra Simo Salo. Kuvasta

puuttuu kolmas kultaisen merkin saaja eli Riitta Grönholm.

Juhlaväen näyttävä kulkue matkalla Kulttuuritalolta hautausmaalle.


- Ihmettelen sitä, etteivät suoma-laiset poliitikot puhu Venäjän kans-sa turvallisuusasioita. Puhutaan vainNatoon liittymisestä ja tämä suun-taus nostaa ilman muuta jännitystäVenäjän ja Suomen rajalla. Täytyisisen sijaan katsoa, miten sotilaallises-sa mielessä jännitystä pitäisi vähen-tää. Luottamuksellinen tie pitäisi löy-tää, se lisäisi todellista ystävyyttä.

- Jos liitos toteutuisi, jokainen suo-malainen olisi vilpitön ystävä venä-läisten kanssa, kenraali Meriö va-kuutti.

- Tämä asia on mitä suurimmassamäärin henkien taistelu, jossa sitkeinvoittaa. Se, joka luulee, että ongel-ma on ratkaistu, kun evakkojen ta-kapuoli kasvaa horsmaa, erehtyy.Aina löytyy jälkipolvissa asian aja-jia.

- Kaksi on varmaa: kuolema tu-lee ja Karjala palautuu, Meriö toistieräässä haastattelussa lausumansasanat ja päätti puheensa kehotuk-seen:

- Uskokaa asian puolesta, puhu-kaa kaikille, myös vihamiehille.

Täällä asutaan,mutta missä koti?

- Niin kauan kuin silmä päässä hei-luu, työ Raudun ja rautulaisen kult-tuurin hyväksi jatkuu, vakuutti puo-lestaan Rautulaisten pitäjäseuranpuheenjohtaja Markku Paksu.

- Karjala herättää monissa tuntei-ta, se ihastuttaa ja kieltämättä nyky-tila myös vihastuttaa. Millainen sit-ten on minun Rautuni? 30 vuotta seoli isän ja isoisän tarinoita: “Tälviisii

tehhään nyt, mut silviisii tehtiin ko-ton”.

- Ihmettelin lapsena, mikä se olise koti, kun täällä vaan asutaan jakoti oli jossain muualla. Unikuvatmuuttuivat todellisuudeksi, kun pää-sin matkustamaan Rautuun juuril-leni. Vaikka rakennuksia “kodista”ei ollut, jäljellä oli se sama maa kui-tenkin. Löysin karjalaiset juureni.

- Minä edelleen odotan sitä päi-vää, että tulisi uskallusta maidem-me päättäjien välillä puhua Karja-lan palauttamisesta. Toivon, että jo-nain päivänä paluu Karjalaan olisitodellisuutta, Markku Paksu sanoi.

Teksti ja kuvat:Sirpa Piskonen

Hyvät rautulaiset ja rautulaisuu-den ystävät. 17. heinäkuuta 1993 vi-hitty muistomerkki jatkaa nyt uu-distuneena vartiotehtäväänsä tälläpaikalla. Näin se jo toista vuosikym-mentä on hiljaisella olemassaololaankertonut Tikatsun hautausmaanmerkityksestä rautulaisille. On il-maistu vahva tahto vaalia täällä ker-ran omassa maassaan, omalla koti-seudullaan, omilla synnyinsijoillaanasuneiden muistoa. Suomalaista ki-veä oleva monumentti on myös py-sähdyttävä vetoomus rauhasta, hau-tarauhastakin ja leposijojen koske-mattomuudesta. Samalla se on ve-toomus ihmisyydestä, ihmisarvonloukkaamattomuudesta yli rajojen,yli kansallisten, valtakunnallisten jakulttuuristen rajojen. Toivomme, et-tä uudistuneella muistomerkillä ontällainen sanoma yhä edelleen, nytentistä ehyemmin, korostuneemminja vaalitummin.

Muistokivellä, vaikka vain hauta- Patsas on jälleen “tolpillaan”.

usmaan äärilaitamilla, on väkevä teh-tävä sovinnon ja lohdun jakajana.Rukouksin Jumalan sanalla vihitty

kivi muistuttaa meille muistoista kal-leinta: kiveä meidän Herramme jaVapahtajamme haudalla. Ensimmäi-

Muistokivi vetoaa taas paikallaan rauhaanja ihmisarvojen loukkaamattomuuteen

kuva: Sirpa Piskonen


Kihujuhlissa - kirkkotiellä

Karjalan kansa vaelti sielläKihujuhlissa kirkkotiellä

muistomerkillä muistimme heitä,jotka kulkivat ennen meitä.

Lunastettujen maassahe rauhassa nukkuu,

siellä Karjalan käki aina kukkuu.

Lapsena Raudussakirkkomatkat tein

äidin haudalle kukkia veinkirkon kellojen ääni

jäi soimaan elämääni.Kotikylän Mäkrän näin,

“lammen rantaa” kaipaamaan jäin.Muistoissa elää sainniitä Raudusta hain!

Salme Kovanen

SynnyinseudulleniMaailmalla olin matkaillut

ja Suomenkin ristiin rastiin.Synnyinseutuni Palkealanjo aikoinaan unohtanut.Sieltä sieluni syvyyksistä

kuitenkin kurkistaa3-vuotiaan lapsuusmuistot, voi!

Iloista kiljuntaa.Sametin pehmeä polku

ootti jalan pienen astuntaa.Metsätie ja uimapaikka,

muiden mukana riemuitsin niin.Kotini ikkunasta seuras äitini

tuttu hahmo silmin niin rakastavin.Siellä asui tuttuus ja turvallisuus.

Se muisto niin lämminja rakas mi kaiken perusta on.

En nähdä voi enää lapsen silmin,poissa on portti ja omenatarhatasukkaat uudet ja huvilat fiinit

siellä tarjottiin sapustaa ja kotiviinit.- Sen löysin mitä etsimään lähdin.

Tervetulleeksi toivotti pihakoivu ja iltatähti!Koivuni huminaan syvin murheeni hajoskuin utu hauras vain ilon sieluuni sain.

Nyt voin polkuni antaa viedä minne se ikinä vie:Se on Karjalan tie!

Sydämelliset kiitokset kihumatkan järjestäjille jamatkaseuralaisille, Hyvää kesän jatkoa

Airi Rastas

senä kristillisenä pääsiäisenä eivätkivet ja sinetit voineet estää rakkau-den voittoa kuolemasta. Ehyenä jahajalle murskattuna kivestä tuli meillyhtä lailla kaikiksi ajoiksi kuolemanvoimattomuuden ja elämän voitonosoitus. - Kristus nousi kuolleista,kuolemalla kuoleman voitti ja hau-doissa oleville elämän antoi.

- Tulit kirkkomaalle tänään. Ei ris-tejä ollut hautasijoilla unohdettujenvainajain. Oli ristittömät kummut su-kupolvien äänettömäin, naisten jamiesten väkeväin.

Sitten edelleen tässä runossaan ni-meltä Monumentti P. Mustapää an-taa Lindbladille, läkkisepälle, sie-lunveljelleen ja alter egolleen tehtä-vän:

- Ajatuksista, Lindblad, veistä sinäsuuri ristinpuu, joka noiden kumpu-jen ylle monumentiksi kohoutuu, jamaalaa hehkuvin värein ja levein si-veltimin sydän ristiin poikkipienaan.Ei muuta. Se riittääkin. Näes, pal-jon kärsivät, Lindblad, näes, paljonrakastivat sen ristin ja sydämen allekootut vainajat. Ja, Lindblad, kunsinun päättyy vaelluksesi levoton,saman monumentin alla hyvä sinun-kin maata on.

Olkoon nyt ja yhä tämä hauta-muistomerkki vihitty kotiseutunsamultiin kätkettyjen pysyvälle kunni-oitukselle ja muistamiselle, niin kuintämä Tikatsun hautausmaa on ker-ran omistettu ja vihitty kaikkival-tiaalle Jumalalle hänen sanallaan ja

siunauksellaan, sekä rauhoitettu le-posijaksi niille, jotka odottavat ylös-nousemuksen aamua. Tähän toi-voon varjelkoon meidät kaikkivalti-as, iankaikkinen Jumala, Isä, Poikaja Pyhä Henki.

Apostolien päivänä, sunnuntaina20.7.2003, vihitty muistokivi on py-häpäivän tunnustuksen mukaanHerran palveluksessa, siihen kirjoi-tetun evankeliumin kautta: “Jeesussanoo: Minä olen ylösnousemus jaelämä.” (Joh. 11:25).

Rovasti Simo O. Salopiti oheisen puheen kihujuhlilla vihkiessään

uudistetun muistokiven Tikatsunhautausmaalla Raudun kirkonkylässä

sunnuntaina, Apostolien päivänä 22.7. 2003.

piir

ros:

Ann

a-Li

isa A

irik

aine

n 19

93


Sappisen sukukunta ensimmäiselläyhteisellä matkalla Raudussa

Sulo Sappinen oli lähtenytheinäkuiselle Raudun kihumat-kalle kahden tyttärensä per-heiden sekä poikansa kanssa.Kaiken kaikkiaan kolmen su-kupolven joukkoa oli matkal-la kahdeksan henkilöä ja tämäreissu oli heille ensimmäinenyhteinen matka Rautuun. Jou-kosta osa ei ollut käynyt Rau-dussa koskaan.

Sulo Sappinen oli 8-vuotias hä-nen perheensä joutuessa lähtemäänRaudusta talvisotaa pakoon ja silletielle piti sitten jäädäkin. Jatkosodan

“Raudussa elinparhaat vuodet”

Sulo Sappinen on ollut jo 20 vuot-ta eläkkeellä ja asuu talvet Espan-jan lämmössä.

- Oikeastaan matkan tarkoitus olikäydä kaikille lapsilleni ja lapsen-lapsilleni näyttämässä kotipaikkani.Jos kuolen Espanjassa ja minut siellätuhkataan, haluan, että jälkipolvetkäyvät kylvämässä tuhkani Rau-tuun. Elin siellä elämäni parhaatvuodet, Sappinen sanoo.

Sulo Sappisen tytär Päivi Lappa-lainen oli perheensä kanssa ensim-mäistä kertaa Raudussa. Heille mat-

aikana heillä ei enää ollut rintamanläheisyydestä johtuen mahdollisuut-ta tulla takaisin kotiin Huuhtiin.

Raudussa hän on sen jälkeen eh-tinyt käydä kyllä jo toistasataa ker-taa.

- Ensimmäisiä kertoja kävin joPietarista käsin, kun Rautuun ei vie-lä saanut mennä. Pietarilainen ystä-väni kuskasi minua autolla ja jou-duimme Raasulissa pidätetyksi. Ker-roin kuulustelijalle, miksi siellä olinja lopulta hän oli suorastaan pahoil-laan kohtalostani. Autokuskini eipäässyt helpolla kuulusteluista, mut-ta saimme sentään lopulta vapaastilähteä, Sulo Sappinen kertoo.

Sulo Sappisen (vas.) sukukunta oli Raudussa koko joukolla: tytär Marja Hiltunen miehensä Karin jatyttärensä Tiinan kanssa, poika Antti Sappinen sekä tytär Päivi Lappalainen miehensä Vesan ja

poikansa Tuukan kanssa.

kuva: Sirpa Piskonen


Seitsemän entistä Orjansaaren koulunoppilasta mukana kotiseutumatkalla

Orjansaaren koulupiirin perinteis-tä juhlaa vietettiin tänä vuonna Rau-dussa. Matkamme ajottui alkukesänvehreimpään aikaan 6.-8. kesäkuu-ta. Mukana oli linja-autolastillinenporukkaa eli 48 henkilöä. Joukos-samme oli seitsemän Orjansaarenkoulun entistä oppilasta.

Varsinaista juhlaa vietimme lauan-taina hypoteekinpuiston läheisyy-dessä kauniissa auringonpaisteessa.Ennen juhlaa nautimme MarkkuPaksun loihtiman maittavan piknik-aterian. Juhlan tervehdyssanat lau-sui Orjansaaren koulun entinen op-pilas Pauli Jantunen. Sen jälkeenlauloimme Suvivirrestä.

Mukana oli useita Orjansaarenkoulun oppilaiden lapsia. Heistä An-ni Kakon poika, Jorma Kakko jaGunnar Pekkasen poika, RaimoPekkanen kertoivat omia tuntemuk-siaan Raudusta.

Nyt laulusta eitullut jälki-istuntoa

Myöskin Raudussa ensi kerranollut Jorma Kakon puoliso Orvok-

ki Kakko käytti puheenvuoron.Hän muisteli, miten hänen anop-pinsa oli usein kehunut Raudun kau-neutta. Orvokki totesi, ettei anoppiollut turhia puhunut, kyllä hänkin oliihastellut Raudun vehreyttä.

Tyttäreni Tuija Alatalo ja PäiviVäisänen esittivät laulun “Rimpatirampati rihmasii, sormet on täynnäkihlasii”. Itse esitin saman laulun1930-luvulla Orjansaaren koulussalaulukokeessa ja sain esityksestäniopettajaltani Kyllikki Tammiseltajälki-istuntoa.

Juhlamme jatkui leppoisalla seu-rustelulla ja mukana ollut nuorempiväki sai varmasti mielenkiintoista tie-toa siitä, millaista oli elämä Raudussaennen vanhaan.

Paluumatka tynkä-Suomeen sujuirattoisasti. Matkalla kuultiin matka-laisten erilaisia esityksiä, sillä mu-kaan oli sattunut monenlaista taita-jaa. Oli lauluesityksiä, runonlausun-taa ja vitsien kerrontaa. MarkkuPaksu totesikin, että tästä taitaa tul-la varsinainen taiteiden yö.

Mauri Maisonen

Mitä antoi Rautu6.-8.6.2003

Mie kävin kotosijoillaleivon kuulin, tuoksun tunsin.Sieltä mie oksat taitoinpesänoksan, sinivuokotkehäkukat keräelin.Siel mie tunsin sylintäydenrakkauden rajattoman.Siel myö kaikki laulettihinjo Karjalan kunnailla lehtii puulisäsäkeistöt Karjalan kunnaanniin kauniit ja niin sopivat.Siel ol Sirkan piknik-liinatäynnä herkkui monenlaisiishampanjat myö avattihinsitten maljat nostettihin.Nallin Veikko puki sanoiksijohon yhdyimme jokainenKarjala takaisin meille.Yhes kädet levitettiintää on meijän, eikä muidenkotikontumme rakkain.Iso puu myös löyvettihin,kahen kädet ympäri riittisiinä voimaa anottihinkuka itki, kuka kiitti.Illalla yhes laulettihin

ka oli mieleenpainuva kokemus.- Isä on aina paljon puhunut Rau-

dusta meille. Usein oli puhetta sin-ne matkustamisesta, mutta nyt vas-ta se toteutui. Tällä matkalla isä näyt-ti meille paikan, jonne hän haluaatuhkansa kylvettävän. Joka paikkatäällä on rempallaan, mutta Laatok-ka on mahtava, Päivi Lappalainentoteaa.

- Nyt tulee miettineeksi sitä, mil-laista meidän elämä olisi ollut täälläRaudussa.

Sirpa Piskonen

Virkistysmatka ViroonViimsin kylpylään 19.-23.10

Matkan hinta 297 euroatäysihoidolla sis. kuljetuksen Mikkelistä,

lääkärintarkastuksen ja 2 hoitoa päivässäTiedustelut Markultapuh. 040 523 9645


uusii ystävii tavattiinvanhoi tuttuja halattiin.Kuin on kansa tää Karjalanosaa nauttia iloita,muistoista ei koskaan luovueikä vääryyttä unoha.Sit myös käytiin kauniis kirkosikonit myö ostettihinkynttilät sytyttelimmerakkaille esi-isilleKarjalassa kaatuneilla.Mitä pyytelin kirkossa?

Terveyttä, nöyrä olinkiitin myös tästä päivästä.Sitten hiekkaranta ja Laatokan laineettaas oli herkän hetken aineet.Paljon nähtiin, paljon kuultiinpaikoista Karjalan kunnaanKuolemanlaakson taistelustamaksoimme kalliit lunnaat.Nyt mie kiitän matkanjohtooMauris, Markus on sit hohtookun syvän on mukana kaikes

heille se on henki ja elämäkiitos myös kaikille muillemie teitä kaikkia rakastanannoitte ihanan matkanyhesolon, ymmärryksen.Kyl myö vielä tänne tullaaniloitaan ja yhes ollaan.

Annikki Karppi,o.s. Falck Maanselän

Tokkarinkylästä

Päivälleen 60 vuotta aiemmin tapahtunuttaevakkoonlähtöä muisteltiin Palkealassa

Palkealan mäkialueen suurenpeltoaukean yllä lentelivät le-pattavaa mutkalentoa töyhtö-hyypät, kirkuen “vouvo”-va-roitushuutojaan heinikossa pii-pertäville poikasilleen. Va-roittaminen oli turhaa, silläkansakoulun raunioiden koh-dalle pysähtyneestä täydestälinja-autosta purkautui rauhal-lisesti käyttäytyviä Suomenpalkealaisia.

Edellisen päivän sateiden jälkeenkotikyläretkeläisiä odotti Palkealassaunelmasää heti aamusta alkaen. Tä-män kaksipäiväisen matkan saapu-mispäivän iltana oli jo ehditty tehdäpikainen tunnustelukäynti Kivinie-men majoituspaikalta Palkealaan jalaskea kukat Palkealan kirkon muis-tokiven juureen.

Tämä toinen matkapäivä oli omis-tettu mäkialueelta avautuvien ihas-tuttavien maisemien mietteliääseenkatseluun, ja vaeltamiseen tuollaluonnon muovaamalla taideteok-sella, sekä omien juurien etsimisellesuvun kotipaikalta.

Matkalaisista nuorimmat, virkeätTommi Perttula ja Tomi Petäjä-mäki, edustivat kunniakkaasti Pal-

kealaa asuttaneiden sukujen nyt nou-sevaa sukupolvea. Ilomielin nämäkasvavat pojat olivat ottaneet iso-isänsä Leo Petäjämäen mukaanmatkalle.

Leon nuoruuden muistot liittyvätPalkealaan. Hän oli täällä jatkosodanaikana, silloin kun suomalaiset vii-meksi asuttivat sodan keskellä tätämäkialuetta. Monia muitakin jatko-

sodan ajan palkealaisia nuoria olimukana matkalla, kuten Jussi Lo-ponen, Arvi Purjemaa je Eine Pul-liainen.

Mustapään riihestähirret asuintaloon

Palkealan retkeläiset pystyttivätkenttäruokapöydän Einen lapsuuden

Petäjämäen nuorta ja varttuneempaa sukua juurillaan Palkealassa.Taustalla olevien talojen kohdalla asuivat Petäjämäet ennen sotia.

Kuvassa poikien selän takana on ikivanhan kalmiston paikka.


kotipihan vierelle, “Mustapään” en-tiselle maantielaidan pellolle, ruusu-ja kasvavan perunakellarikumpareenäärelle. Jostain kätköistä ilmestyivätpöytään kotileivonnaiset; karjalan-piirakat, kakut, pullat ja muut ma-koisat antimet. Jokainen nautti run-saasti aamupalaa ja kahvit. Palanpainikkeeksi virisi yhteislaulu. Aikai-

kaisia lapsuuden leikkejä tällä piha-maalla, jossa vanhaa pihapiirin pen-sasaitaa oli silloin vielä jäljellä. Ker-ran tuli pihaleikkiin vakava keskey-tys, kun tykin aamus räjäytti kap-paleen pensasaitaa hajalle ja naapu-rin sukulaistyttö sai ammuksestasirpaleen jalkaansa.

Jussi Loposen muistot jatkosodan

myöhempi työskentely lentokonei-den huollon ja oman verstaan pe-rustaminen lienee lähtöisin jatko-sodan ajalta saaduista vaikutelmista.Palkealassa Jussi seurasi läheltä jaosallistui apulaisena kun Vetu (Feo-dor) Hänninen omin käsin ja suu-rella kekseliäisyydellä loi ympäris-tön sotaromusta sirkkelisahalaitok-sen ja pärehöylän moottoreineen.Hän valmisti ja keksi itse jopa puut-tuvat moottorin osat. Näin saatiinsuureen tarpeeseen lautaa ja katto-päreitä Palkealaan. Hännisen pihanluona metsän reunassa, entisen Ve-tun pajan kohdalla sijaitsivat nuo lai-tokset.

Puiden sahaaminen rikkoi aluksiyhtenään sirkkelistä terän, koska sa-hattavissa tukeissa oli runsaasti am-musten sirpaleita. Sirpaleita poistet-tiin kirvesmiestyönä, mutta sirpa-leiden iskujälkiä oli vaikea huoma-ta. Kekseliäänä miehenä Vetu hankkipioneereilta miinaharavan ja työ su-jui luonnikkaammin.

Vainajatkinvoivat yllättää

Toivo Rontu jakoi retkeläisillemuistitietoaan jäljettömiin hävite-tystä Palkealasta. Hän muisti koti-talonsa ja Makkaran talon lähetty-villä olleen satojen vuosien takaisenpienen hautausmaan, jota ei enääSuomen itsenäisyyden aikana käy-tetty hautaamiseen.

Suomalaiset olivat aidanneet alu-een ja pystyttäneet 1900-luvullamuistokiven teksteineen tällä “Sas-sounan paikaksi” kutsutulle alueel-le. Puinen rukoushuone “sassouna”oi tietenkin rakennettu paljon ennenPalkealan seurakunnan perustamis-ta, koska rakenne on hylätyn näköi-nen Suomen Museovirastossa 1800-luvulla otetussa valokuvassa.

Meitä Palkealan kotikyläkäynninretkeläisiä oli niin runsaasti, että ha-jaantuneina kylän alueelle meitä oli-si riittänyt vähintään yksi jokaisenentisen talon paikalle. Ryhminä ja

sempi aamupala Kiviniemen seitse-män tähden motellissa oli tähän ver-rattuna pelkkä dieettiannos.

Retkeläisten kenttäruokailuun toi-vat oman lisänsä muistikuvauksetjatkosodan aikaisesta lähiympä-ristöstä. Silloin vuonna 1942 Mika-el Tyynynen oli rakentanut Raudunosuuskaupalle myymäläksi vuokraa-mansa tilat tähän kylän keskeisellepaikalla ja asunnon perheelleen. Sil-loiset palkealaiset paluumuuttajatvoivat tehdä ostoksensa kylän kau-pasta. Muutoin olisi pitänyt mennäkauppaan noin 12 kilometrin pää-hän.

“Mustapään” riihi oli säästynytPalkealan kylän talvisodan alun polt-tamiselta, joten siitä saatiin hirsiäasuinrakennukseen ja Einen isä ra-kensi veljensä Mikaelin osuuskaup-parakennuksen tienoille oman koti-mökin. Eine muisteli jatkosodan ai-

Palkealasta ovat moninaiset. Hän olituolloin jo miltei aikuinen, joutuentiiviisti osallistumaan kylän elämän-menoon.

Tämänvuotinen retkipäivämmePalkealaan oli 11. kesäkuuta, eli ke-säkuussa 1944 Palkealasta evakko-taipaleelle lähdön vuosipäivää muis-teltiin. Sama kuukauden päivä ja jäl-leen sama paikka. Vain 60 vuottaon kulunut siitä, kun Jussi Loponenpolkupyörällä talosta taloon ajaentoimitti viestin lähtömääräyksestäPalkealan kyläläisille jääden itse vii-meisten lähtijöiden joukkoon.

Miinaharavastaapua sirkkelöinnissä

Jatkosodan aikana Palkealanasukkailta löytyi yhteistä talkoohen-keä ja omatoimista kekseliäisyyttä.Jussin kiinnostus tekniikkaan ja

11.6.2003, päivälleen 60 vuotta aiemmin tapahtuneenevakkoonlähdön muistojuhlaa Palkealan mäellä.


yksitellen käytiin entisillä suvun ko-titalopaikoilla.

Yhteisenä mielenkiinnon kohtee-na oli entisen Palkealan seurakun-nan hautausmaan nykytila, sekä kir-kon ja pappilan paikat. Hautaus-maalle on jatkosodan aikaan hau-dattu isoäitini sisko viimeisenä tällähautausmaalle haudattuna suomalai-sena. Hänen hautaristinsä tekstei-neen ovat tallella Palkealan hauta-usmaan paikalla.

Kun tällä matkalla kävin yllätys-vierailuna tervehtimässä entisen ko-tini paikalla asustavia, niin minuakohdeltiin kuin piispaa pappilassa.Taloa emännöivän Ninan toimestakahvipöytään ilmestyi jopa tuoretäytekakku. Venäläisten vieraanva-raisuus ylittää kaikki odotukset.

Koska Palkealan kotikyläretke-läisten kokoontumispaikaksi oli so-vittu Riikolan kylän keskusta, niinNina lähti miehensä kanssa viemäänminua autolla kokoontumispaikalle.Ajoimme yli mäkialueen Palkealanhautausmaan sivuitse johtavalle tiel-le. Tälle hautausmaalle on päätty-nyt lukuisten Palkealassa ja Joussei-lassa eläneitten sukulaisteni viimei-nen matka. Myös isoisäni “Musta-pää” -lempinimellä tunnettu on täällähaudattuna.

Hännisen entisen talon paikalla nykyään asuvat kävivät Palkealankirkon muistokivellä. Kukat ovat Palkealan retkeläisten edellisenä

päivänä laskemat.

Stalin vainosi järjestelmällisesti us-kontoja, pyrkien hävittämään myösuskontojen ulkoiset tunnukset. En-tisen Palkealan seurakunnan hauta-usmaalle on kuitenkin haudattu so-tien jälkeen Rautua asuttaneiden vai-najia, joiden haudoille on laitettuhautaristit. Entisen kotini paikallaasuvien suvusta löytynee näitä yli

Stalinin vainojen uskontonsa säi-lyttäneitä, sillä Ninan vuonna 1999kuollut eno on haudattu Palkealanhautausmaaksi pyhitettyyn maahan.

Palkealan matkalla voivat vaina-jatkin yllättää.

Teksti ja kuvat:Ahti Hänninen

Muurahaisen munista lisätienestiäMikonanni eli “meijän mum-

mo”, joka asui meidän pihassaolevassa saunakammarissa,keräsi muiden töiden ja mum-mona olemisen ohella lisäan-siona myös muurahaisen munia.Raudussa on varmasti ollut jo-ka kylässä munien kerääjiä,mutta minulla ei ole niistä tie-toa. Jos joku tietää, voisi niis-tä kertoa.

Annin keräämisen osalta tie-toni perustuvat äitini, siskoni javeljieni muistikuviin.

Muurahaisten munien kerääminenoli kovaa ja likaista työtä ja vihais-ten muurahaisten kanssa ei ollut lei-kittelemistä. Annikin heräsi aikaisinyöllä kahden, kolmen aikaan. Pukipitkän takin päälleen, otti säkin japienen lapion ja lähti Orjansaarellepäin Kämäräaholle, jonka vieressäoli pieni lammikko. Aholla oli pal-jon kämäriä eli juurakoita, josta ahooli kai saanut nimensä.

Kerääminen edellytti paitsi muura-haispesiä myös läheltä saatavaa vet-tä. Kun aloitti yöllä muurahaisten la-pioimisen säkkiin, niin muurahaiset

eivät olleet silloin ärtyisimmillään.Anni oli jo aikaisemmin puhdistanutkovalle maalle suorakaiteen tai pa-remminkin litteän ympyrän muotoi-sen alueen jonka ympärille hän olikaivanut pienet ojat ja täyttänyt nevedellä. Alueen sisälle hän laittoi ri-suja ja lepän lehtiä. Kun hän oli näinsaanut etukäteen valmiiksi muura-haismunatehtaan, hän lisäsi ensim-mäiseksi ojiin vettä, ennen kuin aloit-ti munien sarjatuotannon saavuttu-aan paikalle keräämään.

Ensin Anni lapioi muurahaispe-sästä säkkiin muurahaisia ja kantoi


niitä tehtaaseen eli ojien ympäröi-män alueen sisälle. Tätä hän jatkoiniin kauan, jotta tarvittava määrämuurahaispesää oli tehtaassa. Senjälkeen muurahaiset itse kuljettivatmunansa lehtien alle piiloon yhteenläjään ja samalla ne puhdistivat mu-nat kaikista roskista. Pieni vesiojaesti muurahaisia pääsemästä tehdas-alueen ulkopuolelle takaisin metsään.

Kun muurahaiset olivat aikansapiilottaneet munansa lehtien alle japuhdistaneet ne, mummo kävi nou-tamassa myöhemmin puhtaat mu-nat ja kantoi ne säkissä sitten ko-tiin. Eräällä tälläisella noutomatkallaolivat siskoni ja veljeni mukana jasaivat näin läheltä seurata, mitenmuurahaismunatehdas toimi, muttahe olivat silloin niin nuoria, ettei tark-kaa muistikuvaa kaikesta jäänyt mie-leen. Mutta jotakin jäi.

Kuivattaminen olitarkkaa puuhaa

Seuraavana työvaiheena alkoi mu-nien kuivattaminen. Joskus Anninnähtiin kuivattavan niitä aluksi ul-kona nurmella uuninpellin päällä au-ringossa, mutta tavallisesti hän kui-vatti ne pellillä saunakammarin uu-nissa miedossa lämmössä. Tällöinkotelossa olevat toukat ja vielä mu-kaan joutuneet muurahaisetkin kuo-livat.

Kuivattaminen oli muuten tarkkaa

hommaa! Munien piti tulla paitsi kui-viksi, niin myös sopivan värisiksi.Hyvin kuivatut ja sopivan värisetmunat menivät mummolta hyvinkaupaksi ja niistä hän sai hyvän hin-nan ja mukavaa lisätienastia. Ainoahaittapuoli oli se, että niitä myytiinpainon mukaan ja kevyet munat ke-venivät vielä huomattavasti kuivat-taessa.

Minne sitten Mikonanni myi mu-nat, siitä ei ole varmaa tietoa. To-dennäköisesti hän myi pienen osanRaudun apteekkiin 30-luvulla. Muttakerrottiin myös myydyn Viipurinjuutalaisille, jotka välittivät niitä ul-komaille. Anni kertoi, että hänen ke-räämänsä munat menivät Saksaankanarialinnuille ruuaksi.

Muurahaisen munat tunnettiinkansan keskuudessa myös hyvänäreumalääkkeenä ja niitä käytettiinpaljon kotioloissa. Siksi niitä myy-tiin myös rohdoskauppoihin lääke-aineeksi.

Ostajan ja myyjänkädet säkissä

Muurahaisten munien keräämisel-lä oli Kannaksella pitkät perinteet.Niitä vietiin varsin runsaasti aikoi-naan Pietariin silloin, kun raja olivielä auki. Venäläisille myytäessäkäytettiin kaikenlaisia keinoja, jottamunista saataisiin mahdollisimmanhyvä hinta. Taitavat myyjät lisäsi-

vät kevyitten munien joukkoonhiekkaa, mutta silloin jo myyminenvaati taitoa.

V. Tujunen Muolaasta kertoivuonna 1950 Sanakirjasäätiön kyse-lysarjaan tällaisesta kaupasta: “Kunantoi liikkeen ostomiehelle, joka ta-varan tarkasti jonkun ruplan natsai-jua, niin täydestä meni ja sanoi vie-lä, että “ootsenharasoo”. Se natsai-jun anto oli kyllä vaikea teko, kunisot herrat seisoivat vieressä. Tava-ran tarkastaja oli uskottu mies ja ta-varan tuntija. Täytyi varustaa se so-piva raha valmiiksi, esimerkiksi vii-den ruplan kultaraha. Ja sitten kunsäkki avattiin, ja tarkastaja pisti kä-tensä säkkiin, piti myyjän pistäämyös kätensä säkkiin ja painaa rahanopeasti tarkastajan kouraan. Silloinoli joka säkissä erittäin hyviä muu-rahaisen munija.”

Munien keräämistä jatkoivat toi-set vielä 30-luvulla Raudussa, kos-ka silloin ei ollut paljon ulkopuolisiaansiomahdollisuuksia eikä silloin lii-oin tunnettu työttömyyspäivärahaaeikä ansiosidonnaista. Kaikkea pitisilloin yrittää, kerätä ja myydä, mikävain kävi kaupaksi. Se oli sen ai-kaista yksityisyrittäjyyttä sanan var-sinaisessa merkityksessä. Ahkera,Annin kaltainen munien kerääjä, saimukavasti yrittämisellään lisätien-astia.

Reino Pekkanen

Matti Tukia kiinnos-taisi Sosnovossa

Tikatsun hautausmaalta on löyty-nyt 1930-luvulla kuolleen Matti Tu-kian hautapatsas. Sosnovossa toimiinuorten kotiseutupiiri, joka kerää tie-toja Raudusta, erityisesti ajanjaksolta1917-1940. Piirin vetäjä on käänty-nyt puoleeni saadakseen tietoja Mat-

ti Tukiasta. Ehkä joku hänen suku-laisistaan tai naapureistaan tai hei-dän jälkeläisistään on kuullut hänes-tä. Missä Matti Tukia asui, mikä olihänen ammattinsa ja millainen per-he hänellä oli jne.

Olisin kiitollinen kaikista tiedoistaAlvar LoponenLanatie 5 C 8120540 Turku

HAKUPAIKKAArmas Komin kirjaa

“Siirtokarjalaiset Joroi-sissa” voi ostaa tai

tilata Mauri Maisoseltapuh. 0400 650 975hintaan 20 euroa +

lähetyskulut.


Voiton päivän juhlintaa SosnovossaToukokuun alussa tein neljän

päivän matkan Pietariin, jostapoikkesin tuttavieni luokseSosnovoon. Päivä sattui ole-maan toukokuun 9. päivä, jotaVenäjällä vuosittain juhliaan 2.Maailmansodan päättymispäi-vänä. Rummut pärisivät veljes-haudalla. Sodan uhreja ja so-taveteraaneja muistettiin.Illalla oli vielä kansanjuhlakulttuuritalon aukiolla. MuistoSuuresta Voitosta on edelleentärkein venäläisiä yhdistävä te-kijä. Se piti aikoinaan koossaNeuvostoliittoa ja nyt Venäjää.

Etukäteen en ollut tietoinen mil-lainen Voiton päivän ohjelma on. As-tuessani perillä linja-autosta puolenpäivän maissa, kuului velljeshaudansuunnalta juhlapuhetta kovaäänistenvälittämänä. Kiiruhdin paikalle, jos-sa arvioni mukaan oli väkeä noin700 henkeä.

Tässä otteita kuulemastani:- 58 vuotta sitten kajahtivat vii-

meiset laukaukset viime vuosisadanraskaimmasta ja verisimmästä so-dasta. Vihollinen ei saanut meitä ve-näläisiä polvilleen. Erityistä kunnioi-tusta osoitamme sotaveteraaneille.Hyvät rintamamiehet, tunnemmeteitä kohtaan ikuista kiitollisuutta.Toivotamme teille terveyttä, teitäympäröivien sukulaisten ja läheistensydämen lämpöä, rauhaa ja onneaperheillenne.

Hyvät rintamamiehet, SuureenIsänmaalliseen sotaan osallistuneet,selustassa toimineet ja kansan nosto-väen sankarit, onnittelen teitä juhla-päivän johdosta.

Tervehdysten päätyttyä yleisöhuusi innolla uraa-uraa-uraa. Rum-pujen hiljaa päristessä eri järjestö-jen edustajat laskivat seppeleensämuistomerkille. Miliisiryhmä ampuirynnäkkökivääreillä kunnialaukauk-

set.Köysillä rajattu uraa pitkin yksi-

tyishenkilöt kävivät parijonossa vie-mässä kukkasensa muistomerkille.Ne olivat valkoisia ja tai punaisianeilikoita ja jonossa oli satoja hen-kilöitä. Omana ryhmänään erottui-vat läheisen lastentarhan rusettipäi-set tytöt.

Sotilassoittokunta soitti koko ajansurumusiikkia. Myös joitakin mars-seja esitettiin, näiden joukossa Slaa-vilaisnaisten jäähyväiset sotaan läh-tevälle, josta Jeltsin olisi aikanaantahtonut tehdä tästä kappaleesta Ve-näjän hymnin. Tämän sanoiltaantunteikkaan marssin soidessa tote-sin joidenkin lähelläni olleiden nais-ten kyynelehtivän. Mainittakoon, et-tä kaatuneiden joukossa on Neuvos-toliiton sankari, politrukki StepanEfimovits Jeleinikov.

Sotaveteraaneilla, niin miehilläkuin naisilla, oli paljon mitaleita jakunniamerkkejä rinnoissaan.

Uskon muistomerkinkaatuneen vahingossa

Iltapäivällä oli Kulttuuritalolla juh-lakonsertti. Siihen en kuitenkaanosallistunut, vaan kiertelin Tikatsulla.Tikatsun hautausmaan laidalla ole-vien kerrostalojen piha-aluetta olihieman suurennettu siten, että lähim-mät varastorakennukset ja pieneläin-suojat oli purettu. Poissa olivat hal-kopinot ja kumollaan olevat veneet.Sensijaan alueen takaosaan oli nous-sut paljon uusia rakennuksia. Nii-den sijoittelussa näytti olevan val-lalla täysi vapaus.

Tovin etsin pitäjäseuran vajaatkymmenen vuotta sitten pystyttämäämuistomerkkiä. Se makasi kolmeenosaan hajonneena.

Mieleeni muistui tapaus muuta-man vuoden takaa. Kumarruin lu-kemaan patsaan tekstiä ja otin kädel-läni siitä kiinni. Kauhukseni se alkoi

kaatua, mutta ehdin molemmillakäsilläni saamaan siitä tukevan ot-teen ja estämään sen kaatumisen.Totesin, että patsas seisoi hiekallapystyssä vain oman painonsa varas-sa. Näin on täytynyt tapahtua. Jokuon koskettanut tuota suhteiltaan kor-keaa, kapeaa ja ei kovin paksua pat-sasta ja se on kaatua rojahtanut reu-nakivetystä vasten haljeten kolmeenosaan. Muistopatsaan sileäksi hio-tussa pinnassa ei näy hakkaamisenjälkiä. Olen täysin vakuuttunut sii-tä, että teko ei ole tahallinen.

Seisoin siinä mietteissäni ja tapailinmielessäni psalmin 23 sanoja: “Herraon minun paimeneni, ei minulta mi-tään puutu.”.

Iltajuhlassa eidesibelejä säästelty

Illalla oli kulttuuritalon aukiollakansanjuhla kello 20-23 välisenä ai-kana eikä desibelejä säästetty. Täs-sä tilaisuudessa näyttäydyttiin, tavat-tiin tuttavia ja vaihdettiin kuulumi-sia. Paikalla oli noin 500 henkeä,mutta juopuneita ei isänmaallishen-kisessä tilaisuudessa esiintynyt.

Ohjelma koostui pääasiassa suur-ten kaiuttimien välittämästä jytämu-siikista ja jonkin verran soitettiinmyös marssimusiikkia. Vain “tiski-jukka” oli äänessaä. Muuta ohjel-maa ei ollut eikä kyse ollut mistäänvarsinaisesta tanssitilaisuudesta,mutta jotkut parit kuitenkin pyöräh-telivät.

Tunnin aikana, jonka paikalla vii-vyin viisi henkilöä, kaksi rouvaa, yksineito ja kaksi nuorukaista onnitteliminua juhlapäivän tai voitonpäivänjohdosta. Ensimmäisestä onnitte-lusta olin hieman hämilläni. Sittenoivalsin, että sotaveteraaneja on Ve-näjällä tapana onnitella tänä päivä-nä.

Juhlayleisön joukossa huomasinnoin 30-vuotiaan maastopukuisen


miehen, jonka vasemman käsivar-ren merkistä erotin sanan “spets”.Minkä erikoisjoukon mies? Odotinsopivaa hetkeä tyydyttääkseni ute-liaisuuden ahkerasti tyttöystäväänsätanssittavan miehen suhteen.

Se tuli, kun hän pienessä piirissäkeskusteli tuttaviensa kanssa. Kunkeskusteluun tuli tauko, lähestyinmiestä ja ilmoitin olevani rajan ta-kaa ja olisin kiinnostunut tietämään,mihin erikoisjoukkoon hän kuuluu.Selvisi, että hän on miliisin OMON-joukkojen mies ja koulutukseltaantiedustelija.

Kerroin, että syntymäkotini sijaitsituossa tien toisella puolella ja ettäminä olin aikoinani saanut sotilas-puolen tiedustelukoulutuksen. Hänpuolestaan kertoi olevansa Krivkosta(Vehmaisista).

Jutustelimme niitä näitä. Kiitinsaamistani tiedoista ja puristin hä-

nen kättään hyvästiksi. Hänen kä-denpuristuksensa oli todella luja.Hän levitti kätensä halausta vartenja niin me halasimme vielä toisiam-me.

Näin Sosnovossa 9. toukokuuta2003. Entä miten meillä? Sodan jäl-keen seurasi kovat ajat Neuvostolii-ton varjossa. Oli oltava hiljaa.

Surulla muistelen 60-70 -lukua,jolloin jotkut ihmiset, erityisesti eräit-ten ryhmien kellokkaat, suhtautui-vat vihamielisesti sotiemme sanka-reihin. Heitä, sotaveteraaneja ja lot-tia, saamme kiittää siitä, että itse-näisyytemme säilyi ja säästyimmehirvittäviltä kärsimyksiltä.

Mukaani annettiinratsusatulan jalustin

Paluumatkalla Pietariin seuraava-na päivänä jäin pois sähköjunasta

seisakkeella 67 kilometriä. Hiitten-mäen jyrkät rinteet tulivat tutuiksi.Liikuin Nuijalan ja Raasulin alueel-la.

Nuijalassa, jossa kartan mukaanon talo nimeltä Paavola (ensimmäi-nen talo Klossnerin kartanosta Liip-puan suuntaan), keskustelin paikal-le rakennetun talon asukkaiden kans-sa. Talon rouva luovutti minullemaasta löytämänsä ratsusatulaankuuluvan ja hyvin säilyneen jalus-timen.

Jos joku, jolla on liittymäkohtiaPaavolaan ja on jalustimesta kiin-nostunut, haluaisi sen itselleen, niinpyydän ottamaan minuun yhteyttäkirjeitse, osoite on Lanatie 5 C 81,20540 Turku. Luopuisin kyllä siitä.Ehkä se olisi jollekin arvokas muisto-esine.

Alvar Loponen

Jyväskylä houkutti mittavan vierasjoukonKarjalaiset kesäjuhlat vietettiin Jyväskylässä mittavan vieras-

joukon kera kesäkuun puolessa välissä. Viikonlopun aikana kesä-juhlilla vieraili noin 10 000 juhlavierasta.

Juhlallisuudet alkoivat perjantaina 13. kesäkuuta seminaaril-la, joka käsitteli Jyväskylän ja Sortavalan välisiä kulttuuri-yhteyksiä ja juhlat päättyivät sunnuntaina pääjuhlaan, joka etenikuvaelmasarjana 20–30-lukujen Sortavalassa kulkien laulujuh-lilta seminaariin ja aina talvisotaan saakka.

Sunnuntain juhlallisuuksiin valtiovallan tervehdyksen toi kaup-pa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Hän muistutti pu-heessaan, että Suomen ja Venäjän rajalla on vielä nykyaikanakinEuroopan syvin elintasokuilu, jonka umpeen kuromista nykyi-nen hallitus pitää erittäin tärkeänä.

- Olen keskisuomalaisena usein ih-metellyt monien muidenkin tavoin,mistä kumpuaa se valtava voima, jo-ka saa koko karjalaisen heimon liik-keelle kesäjuhliin tuhatpäisin joukoinvuodesta toiseen. Tähän voinee ollavain yksi vastaus: yhteenkuuluvuu-den valtava voima, joka on karjalai-silla kenties vahvempi kuin kelläänmuulla heimolla Suomessa. Mutta

ovatpa karjalaisten yhteiset koke-muksetkin kotiseudun menetyksenja evakkotien myötä olleet sellaisia,jossa maaperässä yhteenkuuluvuusja tietoisuus omista juurista kasvaa,sanoi Pekkarinen tervehdyksessään.

Karjalaisista tuli Pekkarisen mu-kaan keskeinen, koko Suomen jäl-leenrakentamisen voimavara.

- Työ isänmaan tulevaisuuden hy-

väksi lääkitsi sodan ja kotiseudunmenetyksen jättämiä haavoja ja aut-toi sopeutumaan uusille asuinsijoille.Karjalainen kulttuuri toi myös mo-nille alueille uutta väriä, totesi Pek-karinen.

Hänen mukaansa paikalliset- jaheimokulttuurit ovat tänä päivänävoimavara, joka vahvistaa suoma-laisen identiteetin kokonaisuutta.Karjalaisuus rikastuttaakin osaltaankansainvälisyyttä ja eurooppalaistakulttuuria, joka muodostuu yhäenemmän vahvoista alueellisista japaikallisista kulttuuripiireistä.

Pekkarinen muistutti, että meidäntulee olla ylpeitä heimojuuristamme.

- Niiden varaan olemme saaneetlapsuudesta alkaen rakentaa omanmaailmankuvamme, jonka merkitysylikansallistuvassa maailmassa onyhä suurempi. Paikallisuus ja kan-sainvälisyys eivät sulje toinen tois-taan pois, vaan ne muodostavat sentulevaisuuden kivijalan, jolle lapsem-


me voivat tulevaisuudessa rakentaa.Pidämme yhtä. Se työ kantaa he-delmää. Se työ palkitsee.

Pekkarisen mukaan karjalaisuus jaKarjala on nähtävä koko Suomenja kaikkien suomalaisten asiana, eivain karjalaisten.

- Koenkin, että meissä jokaisessasuomalaisessa on pala karjalaisuut-ta, jolle Eino Leinon sanat ”Koti-seutu ei ole vain laakso, kylä, järvitai ranta, vaan se on osa meidänsyvintä itseämme” merkitsevät pal-jon.

Lähialueyhteistyössäsuuri mahdollisuus

Suomelle ei Pekkarisen mukaanole yhdentekevää, miten meille his-toriallisesti tärkeä Karjalan alue so-siaalisesti ja taloudellisesti kehittyy.

- Suomen ja Venäjän rajalla ontänä päivänä Euroopan syvin elin-tasokuilu, jonka syveneminen enti-

sestään ei millään muotoa ole Suo-men etu. Suomen ulko- ja turvalli-suuspoliittinen toimintaympäristömuuttuu voimakkaasti. Siihen vai-kuttaa Venäjän kehitys ja sen lähen-tyminen Euroopan Unionin ja länti-siin puolustusrakenteisiin. YhtälaillaSuomen kannalta merkityksellisiäratkaisuja ovat Baltian maiden EU-ja Nato-jäsenyydet. Karjalan tulevasosiaalinen, taloudellinen ja poliitti-nen vakaus tai mittavien ympäristö-ongelmien ja kansainväliseen rikol-lisuuteen liittyvien pulmien ratkaise-minen ei ole yksin Suomen, vaankoko EU:n yhteinen huoli.

Yhteistyö tarvitsee Pekkarisenmukaan uusia avauksia esimerkiksimatkailun alalla.

- Suomenlahden ulkosaarten jaLaatokan alueen kehittäminen yh-teistyössä kansainväliseen matkailu-käyttöön toisi alueelle sen kipeästitarvitsemia resursseja ja lisäisi rajankahta puolta lähialueen taloudellistatoimeliaisuutta.

Pekkarinen näkee, että kumpaa-kin osapuolta hyödyttävä lähialue-yhteistyö on suuri mahdollisuus, jos-ta voi kehittyä todellinen yhteistyönja kanssakäymisen silta läntisen Eu-roopan ja Venäjän välille.

- Yhteistyön tulee perustua vuo-rovaikutukseen. Lähialuepolitiikankohdentamisen tuleekin hyödyntäävastaisuudessa yhä enemmän hank-keita, joiden vaikutus ulottuu rajankummallekin puolelle. Myös toimi-vat ja joustavat rajanylitykseen liit-tyvät raja- ja tullimuodollisuudetsekä kaikkinainen turvallisuus ovatedellytys toimivalle tavara- ja hen-kilöliikenteelle ja sen kehittymiselleSuomen ja Venäjän lähialueilla.

- Suomen tuleekin nähdä sijaintin-sa tarjoamat edut suhteessa EU:n jaVenäjän välisen kaupan ja logististenpalvelujen tuottajana. Niin sanotunnopean rautatieyhteyden tarjoami-nen Viipuriin ja Pietariin vahvistaisiSuomen asemaa johtavana kautta-kulkumaana, uskoo Pekkarinen.

Markku Laukkanen Jyväskylässä:

Siviilihautausmaat saatava suojelun piiriinKarjalan Liiton puheenjohtaja ja

kansanedustaja Markku Laukka-nen nosti omassa puheessaan esillesankarihautojen häpäisemisen Venä-jällä. Laukkanen sanoi Karjalan Lii-ton kiinnittäneen asiaan vakavaahuomiota, että myös siviilihautaus-maat saataisiin sankarihautausmai-den ohella sekä Venäjällä että Suo-messa säädösperusteisen suojelunpiiriin.

- Olemme antaneet kuluneidenvuosien aikana mallin Karjalaan sii-tä, miten mittavia hankkeita kansa-laisjärjestö voi vapaaehtoispohjaltatoteuttaa. Kunnostetut ja hoidetutkirkkomaat, kirkot ja muistomerkitviestivät omaa väkevää kieltään läs-näolostamme tänäkin päivän Karja-

lassamme. Siksi erityisesti karjalai-sia ovat loukanneet viime päivienuutiset vanhojen kirkkomaiden,meille pyhien hautojen ylöskaiva-minen uuden rakentamisen tieltä,tietää Laukkanen.

Tämä jos mikä kertoo Laukkasenmukaan karua kieltä siitä kulttuuri-sesta rappiosta, historiattomuudesta,joka alueella vallitsee.

- Olemmekin Karjalan Liiton toi-mesta kiinnittäneet asiaan vakavaahuomiota ja katsoneet, että myössiviilihautausmaat tulisi saattaa san-karihautausmaiden ohella kummas-sakin maassa säädösperusteisen suo-jelun piiriin. Meillä on oikeus ja vel-vollisuus esittää voimakas vetoomusVenäjän viranomaisille, että työm-

me voi häiriöittä jatkua, kotiseutu-matkailijoiden kokoontumis- ja toi-mintaoikeus kaikkialla turvataan jaettä Venäjän viranomaiset ryhtyvättodellisiin toimiin kotiseutumatkojenrajanylitysmuodollisuuksien helpot-tamiseksi ja matkailijoiden asiallisenja kohtelun turvaamiseksi.

Laukkasen mielestä koko luovu-tettu alue tulisi vihdoin avata mat-kailulle ja tarjota suomalaisyrittäjilleyrittämisen mahdollisuuksia alueel-la.

- Olisi toivottavaa, että Venäjänjohdon kanssa avatut neuvottelutSuomenlahden ulkosaarien avaami-seksi matkailulle voitaisiin saattaamaittemme kesken mahdollisimmannopeasti päätökseen. Keskustelus-


sa on ollut esillä myös maanosto-oikeuden myöntäminen ulkomaalai-sille, mainitsee Laukkanen.

Hänen mukaansa Suomen tulisiryhtyä laatimaan Karjala-ohjelmaa,jossa määriteltäisiin selkeästi Suo-men tavoitteet alueen suhteen.

- Meille ei ole yhdentekevää, mi-ten meille historiallisesti tärkeä aluesosiaalisesti ja taloudellisesti kehit-tyy. Suomen ja Venäjän rajalla ontänä päivänä Euroopan syvin elin-tasokuilu, jonka syveneminen enti-sestään ei millään muotoa ole Suo-men etu. Karjala-ohjelmasta voisikasvaa todellista sisältöä myös tä-hän asti puhetasolle jääneeseen poh-joisen ulottuvuuden hankkeelle.

Seuraavan kerran karjalaisen kult-tuurin suurta juhlaa vietetään Joen-suussa 18.–20.6.2004.

Rautua pitivät Karjalan Liitonkesäjuhlilla esillä muunmuassa Erkki Pekkanen,

airueinaan Aila Pekkanen ja Eila Savolainen.

Kuva: Mervi Piipponen

Kesäpäivä KangasalallaTutun laulun “Kesäpäivä Kanga-

salla” siivittämänä päädyimme viet-tämään yhteistä vuosijuhlaa Kanga-salan Äijälään. Olin talvella täyttä-nyt 75 vuotta ja veljeni Martti 70vuotta. Raudussa syntyneinä päätim-me löytää kokoontumiselle sopivankarjalaisen ympäristön ja sehän löy-tyi, Kangasalan Karjalaisten kokous-ja pitotalosta Äijälästä, joka sijait-see historiallisen Liuksialan kartanonnaapurissa vain neljä kilometriä kau-pungin keskustasta.

Äijälän talo tarjoaa viihtyisän ym-päristön erilaisten perhejuhlien taimuiden kokoontumisten järjestämi-seksi. Vanhan maalaistalon pirtissäriittää tilaa väkirikkaalle joukolla jahuoneistoa korostaa Karjalaan liit-tyvät esineet. Ruokapalvelu järjes-tyy myös toivomusten mukaan.

Kivennapalais-rautulainen puuhapari

Talon ylläpitoa ja kehittämistä var-ten on perustettu oma “Äijälän ta-lon säätiö ry”. Siinä puuhamiehinätoimivat Kauko ja Kerttu Ilonen,

kivennapais-rautulainen liitto. Talonkäytön kehittämiseksi tarkoituksenaon ottaa käyttöön myös ullakkotilat,joihin perustetaan karjalaisuuteen liit-tyvä näyttely.

- Käytävä tulee jakamaan vintti-tilan kahteen osaan. Toisella puolel-la kuvataan Toisen maailmansodanaikana Karjalaan liittyvät historialli-set tapahtumat nähtynä valtakunnal-liselta näkökannalta ja toinen puoliesittää tapahtumat yksilön perheenja yksikön tasolla. Näyttelyn lähtö-kohtana on antaa sodanjälkeisellesukupolvelle kuva iso- ja vanhem-pien vaiheista Euroopan sekasorronajoilta, Kauko kuvailee näyttely-ideansa rakentamista.

Toivottavasti tässä toteutuu van-han kansan viisaus: Tuntemalla men-neisyyden voidaan rakentaa kestä-vä tulevaisuus.

Kaunis kesäpäivä Kangasalla sallilähtökahvin juomisen ulkosalla. Kii-tämme isäntäväkeä juhlien onnistu-neesta järjestämisestä sekä toivotam-me Äijälälle hyvää jatkoa!

Aimo ja Martti Tiainen

Kerttu Ilonen ja Leena Tiainen järjestävät kahvitarjoiluaÄijälän pihalla 8. kesäkuuta.

Kuva:Aimo Tiainen


Suvannon seudun sukututkimuspiiriesillä “Kuulutko sukuuni” -tapahtumassa

Suvannon seudun sukututkimus-piiri koostuu alueen sukututkijoistaeli heistä, jotka tutkivat Raudun,Pyhäjärven, Sakkolan, Metsäpirtinja Vuokselan sukuja. Vuoden 2002keväällä Metsäpirtti -seura kutsuikoko maasta sukututkijoita yhteiseentapaamiseen Karjalatalolle Helsinkiinja tarkoituksena oli saada Käkisal-men eteläisen läänin tutkitut suvutyhteiseen tiedostoon niin, että se pal-velisi jatkossa tulevia sukututkijoitamahdollisimman laajalti.

Rautulaisten osalta yhdyshenki-löksi piiriin valittiin Eeva Malkamäki([email protected], puhelin0400 803 622). Samana kesänä kut-suttiin Rautulaisille kesäjuhlille Joroi-siin lisää rautulaisista sukujuuristakiinnostuneita.

Koska meillä on esipolvia esimer-kiksi viidennessä polvessa 32 hen-kilöä ja kuudennessa jo 64 henkeä,voi hyvin arvata, että sukulaisia löy-tyy aina, kun saman tai naapuripitä-jän tutkijoita osuu yhteiseen tilaan.

Suvannon seudun sukututkimuspiirikokoontuu Karjalatalossa ja tähänmennessä kokoontumisia on ollutviisi kertaa. Jokaisella kerralla pai-kalla on ollut tutkijoita 20-30 . Use-at piiriin osallistuvat ovat huoman-neet tutkivansa samoja sukuja ja niinhe ovat voineet vaihtaa tietojaansekä keskustella tutkimusongelmista.

Alussa tapaamisissa puhetta johtiKalevi Hyytiä ja hänen jälkeensäOsmo Tuokko on vastannut koko-usten sujuvuudesta. Tilaisuuden ti-lanvuokran ja tarjoilun ovat kustan-taneet alueen pitäjäseurat ja/tai sää-tiöt kukin vuorollaan.

Henkikirjojainternettiin

Sovittuja projekteja sukututki-muspiirillä on kaksi. Pyrimme selvit-tämään ja tallentamaan vuoden 1818henkikirjat niin, että ne ovat interne-tissä kaikkien tiedoista kiinnostunei-den tutkijoiden käytettävissä. Tie-

tueessa on 14649 tallennettavaa hen-kilöä perhekunnittain kirjattuna.Henkikirja-aineisto on hankalamminkäytettävää kuin luterilaisten seura-kuntien rippi- ja historiakirjat. Niis-sä on kuitenkin tietoa myös ortodok-sisuvuista, joiden seurakunnallinenaineisto on mainittuna ajanjaksonavenäjänkielistä ja siten vaikeammintutkittavaa.

Toisena syksyn 2003 tavoitteenaryhmällämme on esitellä omallaosastolla sukujamme 4-5 esipolventauluina Vantaan sukututkijoidenKuulutko Sukuuni -tapahtumassa11.-12.10.2003 Tikkurilan Ammatti-oppilaitoksessa, Tennistie 1 (Hiekka-harjun aseman lähellä). Tilaisuuteenon yleisöllä vapaa pääsy.

Suvannon seudun sukututkimus-piiri on avoin kaikille alueen suvuistakiinnostuneille. Seuraavan kerrankokoonnumme 13.9.2003 kello14.00 Karjalatalolla Helsingissä.Tervetuloa mukaan kaikki kiinnos-tuneet!

Rautulaisten kesäjuhlilla viime vuonna löytyi lisää innokkaita sukututkijoita mukaanSuvannonseudun sukututkimuspiiriin.


HK:n Sininen Lenkki 40 vuotta- perinneruokaa parhaimmillaan!

LIITAN IÄRELTÄ

Suomen tunnetuin lihavalmiste, HK:n Sininen Lenkki, on ollut markki-noilla jo vuodesta 1963 eli 40 vuotta ja vuosikymmenten kuluessa mak-karasta on tullut suomalaisten suuri suosikki. Vuosittain lenkkiä valmiste-taan 8700 km eli kymmenen miljoonaa kiloa vuodessa. Näin ollen jokai-nen suomalainen syö vuodessa peräti 3,5 HK:n Sinistä lenkkiä.

Tarkoin varjellun, suomalaiseen makuun tehdyn makkaran maustekoos-tumus ei ole muuttunut, vaikka tuotteen rasva- ja suolapitoisuutta on hie-man laskettu kuluttajien vaatimusten ja elämäntapojen muutosten myötä.Perinteisen HK:n Sinisen lenkin kanssa samaan tuoteperheeseen kuuluutällä hetkellä kaksi muutakin tuotetta: Kevyt ja Juusto.

Nimensä HK:n sininen sai painatuksesta kuoren sisäpinnalla. Ensin ni-meä “Sininen” alkoivat käyttää kauppiaat, ja sitten nimitys yleistyi myösasiakkaiden keskuudessa. Nimi eli kauan puhekielessä kunnes se virallises-ti rekisteröitiin vuonna 1980.

Sininen Lenkki sopii perinteisten ruokien ohella pastakastikkeeseen, uu-nigratiiniin, risottoon ja syntyypä siitä wokki-ruokaakin. Suosituimmat mak-kararuuat ovat kuitenkin pysyneet vakioina: uunilenkki juustolla, mak-karakeitto ja -kastike. Ja monelle HK:n Sininen maistuu myös kylmänä!Sinapin kanssa tai ilman.

Meksikon pikajuna1 HK Sininen Lenkki1 sipulin. 1 säilötty jalopeno1 prk ranskankermaa100 g chilituorejuustoa1 paprika kuutioinan. 50 g juustoraastetta

Halkaise lenkki pitkittäissuunnas-sa. Laita puolikkaat uunivuokaanleikkauspinta ylöspäin.

Hienonna sipuli ja jalopeno ja ri-pottele makkaroiden päälle. Sekoitaranskankerma ja tuorejuusto keske-nään ja levitä seos makkaroidenpäälle. Ripottele lopuksi juustoraas-te ja paprikakuutiot makkaroidenpäälle.

Paista 175 asteessa noin 25 mi-nuuttia. Tarjoa riisin tai salaatin kans-sa.

Sinistä syksyisesti1 HK Sininen Lenkkin. 300 g raakaa punajuurta2 dl riisiä6 dl vettä1 kasviliemikuutio50 g + 50 g sinihomejuustoa1 dl maitoa3 palaa hapankorppua

Laita riisit kiehumaan kasvislie-meen. Kuori ja raasta punajuuret.Kun riisit ovat kypsiä ja neste läheshaihtunut, sekoita joukkoon 50grammaa sinihomejuustoa pieninämurusina. Sekoita, kunnes juustosulaa.

Sekoita punajuuriraaste riisiseok-seen nostellen ja laita voideltuun uu-nivuokaan. Kaada kostukkeeksi mai-toa. Hienonna hapankorput jau-heeksi ja ripota vuoan pinnalle.

Paista 175 asteessa noin 15 mi-nuuttia.

Kuori lenkkimakkaran puolikkaatja leikkaa muutaman sentin väleinmelko syvät viillot. Täytä viillot ho-mejuustolla. Nosta makkarat puna-juurivuoan päälle ja paista vielä noin15 minuuttia.

Sienimetsän sininen1 HK Sininen Lenkki2 pientä kukkakaalia2 dl vettä1/4 tl suolaapala purjoan. 1/2 litraa metsä- tai viljeltyjäsieniä, esim. kanttarelleja1 rkl voita ja tilkka öljyämustapippurirouhetta1/2 tl timjamian. 1/2 dl sherryä, valkoviiniä tailaimennettua omenamehuatuoretta kirveliä tai persiljaa

Paloittele kukkakaalit. Viipaloipurjo ja halkaise sienet. Kuori ja pa-loittele makkara.

Kuumenna vesi kiehuvaksi,mausta suolalla ja keitä kukkakaali-paloja 5-10 minuuttia. Kuumennapaistokasarissa nokare voita ja öl-jyä. Lisää purjo ja kuullota hetkenaikaa. Lisää sienet ja kuumenna ne.Lisää makkarapalat.

Kaada kasariin kukkakaalin pala-set liemineen. Mausta ruoka. Kuu-menna ja tarkista maku.

Lisää lopuksi hienonnettu kirvelitai persilja. Tarjoa lisänä hiivaleipää,tomaatteja ja kivennäisvettä.

MakkarasnapsiPala lenkkimakkaraaKoskenkorvaa

Kaiverra makkarapalaan pyöreäkolo lusikalla. Kaada koloon jää-kylmää koskenkorvaa. Tarjoile vä-littömästi. Sinapin voi nuolaista käm-menselästä kuin tequilaa juodessasuolan.

Maistuvia hetkiä toivottaa

Jaana


Mansikkasato jäi huonoksi RaudussakinMansikoita emme tänä kesä-

nä omasta maasta saaneet.Kukkia ei ollut keväällä kuinmuutama ja koko taimistonäytti jotenkin vaivaiselta. Oli-han kevät myöhässä, muttaodottelemisen jälkeenkin näyt-ti siltä että satoa ei saada tänäsuvena. Syy lienee ollut siinä,että kasvusto oli jo liian van-haa. Niinpä sitten ajoin sen jyr-simellä nurin ristiin rastiin japäätin kesannoida palstan tä-män kesän ajan. Katsotaan sit-ten syksyllä paikalle uudet tai-met.

Mansikoita kävimme etsimässäRaudussakin, huonoin tuloksin. Et-simme Liisa-siskon mansikkapaik-kaa Varikselassa. Liisa oli lapsenakäynyt mansikoita keräämässäMorsojan varrella, “Vongan palteel-la”. Paikka oli lähellä kohtaa, missäMorsoja alittaa asemalta kirkolle tu-levan tien, Saarsillan notkossa, tiel-tä pari sataa metriä Vakkilaan päin.

Kuljimme Nikolain talolta mäkeäalas pelloille ja siitä traktoritietäeteenpäin. Samaa reittiä hän oli pik-ku-tyttönä juossut aurinkoiselle joenrinteelle. Siellä, viljelysten laidassaoli ollut hyvä paikka; rauhallista,auringonpaistetta ja kesätuulta, mut-ta ennen kaikkea, makeita kesänmarjoja. Niitä oli riittänyt pistääomaan suuhun, pujottaa heinään javiedä isälle läheiselle heinäpellollemaistiaisiksi.

Nyt ei ollut mansikoita. Eikä ollutheinäpeltoakaan. Oli aukeaa niittyä,missä kukkivat monen väriset ku-kat, ja palteen seutu kasvoi tiheääpusikkoa. Kävelimme hiljalleen ta-kaisin tuloreittiämme, ohi kasvi-maitaan hoitavien naisten ja vuohi-lauman, minkä omistaja ajeli kas-vattejaan tarhaan ja kantoi olallaanpientä vuonaa.

Ei ollut mansikoita, mutta Liisakuitenkin löysi entisen erään paikan,mikä on säilynyt vuosien yli muis-tissa ja varmaankin tulee säilymäänedelleenkin. Meillä jokaisella on neomat paikkamme, mihin voimmepalata yhä uudelleen ja mitkä palaa-vat joskus mieleen itsestään, lupaakysymättä.

Merkillinenaavekaupunki

Isä-Antin syntymästä tuli tänä ke-sänä 100 vuotta; siksi juuri me sisa-rukset olimme tälle matkalle lähte-

neet. Isän syntymäpaikka oli ollutsavusauna lähellä Seurantaloa. Sii-nä paikalla on nyt talo, joten ihansiihen paikkaan emme päässeet kuk-kiamme istuttamaan. Kuitenkin lä-heiseen koivikkoon veimme muka-namme tuodut sinililjojen sipulit.

Maa rinteellä oli hyvän tuntuista,oli valoa ja varjoa sinisten kukkienkasvaa. Kotona ollessammekin tie-dämme, että nämä kukat ovat meil-tä tänne jääneet, ja ovat kuin Kons-tan “siniset ajatukset”, jotka johta-vat ajatuksemme tänne rajantakai-seen maahan; olemmehan kuin kah-den maan kansalaisia.

Orjasaareen ajoimme, Saijajoensillalle saakka. Runsas puusto kaartuijoen yli ja vesi solisi kirkkaana jakylmänä. Tässä pienessä virrassa olijoskus ollut idän ja lännen raja. Ta-kaisin kirkolle päin ja sitten Pieta-riin menevää tietä Raasuliin, toisellerajalle. Karjalan Kannaksella törmääaina rajoihin; se on ollut aina erilais-ten valtojen ja voimien kohtauspaik-ka.

Raasulista pari kilometriä kirkon-kylän suuntaan, sitten oikealle jakohta jyrkkää mäkeä alas ja radanyli. Huuhtiin päin. Tie vain kapenija kävi kuoppaisemmaksi. Siellä,Huuhdin ja Raasulin välillä, kauniil-la männikkökankaalla, oli merkilli-nen aavekaupunki. Valtavan suurettiiliset rakennukset, jotka olivat jää-neet tekijöiltään kesken. Seinät olimuurattu punaisesta tiilestä, ikkuna-aukot tyhjinä. Päärakennus olisi ol-lut todella upea, jos olisi valmiiksitullut. Saleja, leveitä portaita eri ker-roksiin. Nyt kaikki on rapistuneina,tuuli puhaltaa nurkissa. Yhteisöön olirakennettu jo vesitornikin, joka ko-hosi korkealle männikön yläpuolel-le.

Keskeneräinen autokorjaamora-kennus rasvausmonttuineen oli tienvarressa. Kuulemamme mukaan jo-ku suuri yhteisö oli rakentanut jäse-Liisa mansikkapaikallaan.

Kuva: Antero Määttänen


nilleen lomakylää neuvostovallan ai-kana. Ketään ei kuitenkaan näky-nyt...vain nuotiopaikkoja ja retkei-lystä jääneitä roskia. Sitten löytyitaas vanhaa rajaa; pieni joki kuusi-kossa ja siinä, paksuja lahonneitapylväitä, joissa tiheästi piikkilankaa.Langoista suurin osa jo maahan pai-nuneena, mutta osa vielä pylväissäkiinni.

Matkakumppanini kanssa katkai-simme pätkän kummallekin muis-toksi vanhasta Idän ja Lännen ra-jasta ennen vuotta 1939. Nyt se onmuistomerkkinä vanhoista ajoista,vielä jonkin aikaa, kunnes lopulli-sesti lahoaa ja langat ruostuvat. Lä-hellä oli myös korkealla mäellä val-vontatornin peruksen jäännökset.Historiaa joka koskettaa paikalleosunutta kulkijaa. Kirkolle päin, Su-nikkala ja Pietarilaisten kesäpaikat,Vehmaisiin ja sitten tie vie Sakkolanpuolelle.

Lapinlahden kylä, Suvanto näkyyjo edessä. Katsomme taas karttaa.Tie loppuu, ajamme pellolla traktori-tietä; onneksi meillä on maastokel-poinen ajokki, neliveto ja osaavakuski.

Toisenlainenuintikeikka

Ajamme Lapinlahden kylästä itäänpäin muutaman sata metriä, ehkä ki-lometrin, toista. Oikealla nousee rin-ne loivasti, vasemmalla Suvanto. Tu-lee ojapahanen, jonka yli kehnopuusilta. Käännymme vasemmalle,oja kulkee vieressämme kohti ran-taa. Tie on jo melkein hävinnyt. Te-kisi mieli varoittaa kuskia, mutta tun-tuu siltä, että nyt on mentävä ran-taan saakka.

Tiheä puskeikko rannassa, ympä-rillä tiheä, rehevä kaislikko. Suvan-to virtaa kohti Laatokkaa, vastaran-nalla vasemmalla häämöttävät Kel-jan pellot. Seisomme rantavedessä.Yhtäkkiä kuuluu molskahdus kais-likon takaa - velimies on hypännytvirtaan. On kuuma päivä, heitän

vaatteet rantakivelle ja kahlaanmyös viileään veteen. Uimme pie-nen lenkin ja tulemme takaisin.

Kuivattelemme vähän ja lähdem-me palaamaan ojanvartta mantereel-le päin. 24.7.1944 saattoi olla juuritämä paikka, missä osa eräästä Matti-partiosta palasi ankaralta matkaltaan,ryömivät tuon ojan suojassa läpi ran-nassa olevan vihollisen etulinjan, läh-tivät ylittämään Suvantoa uidenomien joukkojen puolelle. Setä-Lau-ri ei kuitenkaan päässyt kotirantaansaakka. Eikä häntä koskaan löydet-ty. Pienen pojan mieleen on kuiten-kin jäänyt muistotilaisuus; se oli tal-vella, ajettiin reellä kirkkoon ja sit-ten syötiin isossa salissa, missä olipitkät pöydät ja valkoiset liinat. Nyton valkoinen laatta sille kuuluvallapaikallaan ja nimi suuressa kivi-taulussa monien muiden kanssa.

Kuin läheinentarjoaisi kättä

Päivä kallistuu iltaan. Kirkollakäymme vielä Kolan luona, entisel-lä kotipihalla. Aleksander, hänenpoikansa on löytänyt perunamaastaja tallin pohjaa kaivaessaan ihmeel-lisiä esineitä; maasepän takoma avai-

Vanhaa rajaa jossain Koskijärven paikkeilla.

Kuva: Antero Määttänen

men, kuolaimen puolikkaan ja he-vosen kengän. Kaikki viittaa siihen,että ne ovat olleet maassa pitkään.Kenkä on pienikokoinen, ehkä var-sahevosen, ja avain on juuri sellai-nen kuin joku aitan avain oli vuosi-kymmeniä sitten. Saan ne mukaani.Kaunis kiitos, Nikolai! Taas tuntuisiltä kuin joku läheinen tarjoaisi kättäjostain kaukaa. Toivon luona sau-nomme, syömme, ja nukumme seu-raavaan päivään.

Kukko kiekui aamulla aikaisin ka-nalassa ja toiset vastasivat kylältä.Päivä koitti kuten edellisetkin, au-rinkoisena. Toivon “terassilla” oltiinrunsaalla aamupalalla, tehtiin eväätmukaan autoon ja sitten matkaan.

Palkeala. Larin-Parasken viimei-nen lepopaikka. Korkeat männytvartioivat ja varjostavat runoilijanpitkää unta, lepoa jota hän ei var-maankaan eläessään liiemmin saa-nut. Runo oli kuitenkin hänen lepo-paikkansa ja voimansa, minkä va-rassa saattoi elää ja tehtävänsä suo-rittaa. Sitten Sirkiäsaari ja Korlee,kuoppaista tietä ja männikkömetsiä.Pian Metsäpirtin puolelle ja sieltäLaatokan rantaan.

Ajamme pitkälle hiekkarantaa - ve-si on hyvin matalalla. Uimaan men-


nessä sai kahlata ensin sata metriä,ennen kuin vesi ylettyi vyötäisiin. Ki-lometrimäärin kuitenkin leveätä, hie-nohiekkaista rantaa. Aurinkoa. Äk-kiä selältä alkoi lähestyä sumurin-tama. Se melkein peitti auringon het-keksi, mutta hävisi taas pian. Laa-tokka, Karjalan meri.

Taipale, lossilla yli Taipaleenjoen,pikkupoika onkii joesta. Rannalle onrakennettu muutamia uusia taloja.Vesirajassa vanhan lossilaiturin beto-niset rauniot. Terenttilä, Kirvesmäki.

Mansikkasaalisnaapurikylästä

Matkaajasta tuntui ihan siltä, ettäolisi varovasti liikuttava tässä mai-semassa, niin paljon tähän seutuunliittyy kansakunnan ja yksityisen ih-misen kohtaloita ja tuntemuksia.Sakkolan puolella ajamme sitten län-

teen päin. Lahjoitusmaa-ajan muis-tomerkki, kirkon rauniot koivikossa.Monia tärkeitä paikkoja, jotka vieläjäävät katsomatta ja kokematta.

Mut sit toisel kertaa. Mie en ossoamuuta sannoo, ko et kyl tääl Kan-naksel ja entisel kotseuvul on nii pal-jo sellasii paikkoi mihi tahtos pysäh-tyy ja iha niiko haistella ja vettäähenkee niitä entisii aikoi tuoksui.

Pysähty sit mihi hyvvää, ni ain tul-loo sellane miel, et täs on olt sitä jatäs on kulkent se ja se. Niiko nyttääkii entine ruumishuone siin kirkol,nyt siin kasvaat keltaset kukat katol.Siin ko seisoo vähä aikaa ove ies, nimelkei näkköö niit ihmisii ketkä teänkautta on soaneet lepopaikkasa tuosvieres.

Tai sit teä Pulaka pien talo siin Os-mina-lamme ja Metsäpirti tienhoaaravälis rinteel. Ei siin enneä vissii ket-tää asu, mut siin hää vaa seisoo pui-

he katvees. Liek hää sit iha verenperintöö vai mikä, mut tutult tuntuuko tän tulloo. Oikiastaa onkii hyväko teä noapur ei oo rakentant hienoimoanteitä maisemii halkomoa ja oi-kei nykyaikasii kaupunkloi kii toisiisaonpaha ies vähä maisemoa pysyntennalloa.

Mutkasii teitä, jokkii metsii varjosja männikkökankahii. Mansikkoi eiteält kuitekaa löytynt, vaik myö lä-hettiikii niitä iha vasite etsimeä. Teälkot-Suomes mie kyl sit sain mansi-katkii, vaik omas moas ei nyt kas-vantkaa. Noapurkylä Matil onkii oi-kei hyvä mansikkamoa; sielt mie käiteän elämäntoverii kans yhten oam-päin kerreämäs oikei kunno kopalli-set, ja nyt niitä kyl on mei kylmäsiha tarpeeks ens talvii varte, syyvämeiä, lapsii ja viel vunukoihekii.

Antsu

Edellisessä Rautulaisten lehdessä 3/03 julkaistiin Raudun seurakunta-talon pihalla otettu pyhäkoulukuva loppukesältä 1939. Harvinaistakyllä, kuva oli tullut toimitukseen edesmenneen Irja Rastaan lisäksi

aikanaan myös Seija Pulliselta (eturivi, 5. vasemmalta) Pieksämäeltä.Seijan kuvassa oli jopa tunnitettu kuvassa olevat henkilöt,

joten nyt julkaisemme kuvan uudelleen.

Albumin aarteita Tunnistajina olivat:Liisa Hämäläinen (Määttänen,

eturivi lapsista 4. vasemmalta) jaAura Saastamoinen (Orava,

takarivi 1. oikealta).Henkilöt, takarivi vasemmalta:

Matti Pullinen, Heikki Loponen,Jaakko Loponen, Alvar Loponen,

Kauko Rastas, Toimi/Antti (?)Meskanen, Toivo Meskanen, Aune

Orava, Anne Meskanen, ElliRastas ja Aura Orava.

Keskirivi vasemmalta, MattiMeskanen, Unto Loponen, MikkoLoponen, Tuomas Loponen, Matti/

Simo (?) Loponen, Meeri Lopo-nen, Sirkka Pullinen, Irja Rastas,

Helena Orava.Eturivi vasemmalla seisomassa

Liina Rastas, istumassa IrjaMäättänen, Kaino Hamu, Taisto

Hamu, Esko Hamu, Liisa Määttä-nen, Seija Pullinen, Sisko Lopo-

nen, Raili Orava, AnnikkiPulakka, Anja Pulakka sekäHilma Meskanen sylissään

poikansa Eino.


Isäni Eino Loposen muistolleEino Loponen syntyi 22. syys-

kuuta 1922 Raudun Kaskaalas-sa Ala-Notkolan tilalla Anna-Liisa ja Matti Loposen kuuden-tena lapsena lopulta 12-päiseensisarussarjaan. Hän kävi Rau-dunkylän kansa- ja jatkokoulun,pelasi pesäpalloa ja juoksi jahiihti kilpaa.

Loponen liittyi suojeluskun-taan 1938 ja vapaaehtoisena armeijaan 7.10.1939 vain17-vuotiaana. Reservin aliupseerikoulun hän kävi1940-luvun lopulla ja sai tykinjohtajan erikoiskoulu-tuksen.

Rajajääkärinä Eino Loponen oli 26.5.1941-1.2.1943,kersanttina 1.2.1943-4.12.1944. Eino Loponen haa-voittui Gorassa 30.12.1941, 9.6.1943 Juksovassa japahiten 27.6.1944 Nirkassa ja sodan viimeiset vuodethäntä hoidettiin ja kuntoutettiin eri sotilassairaaloissaKuopion seudulla ja Helsingissä. Hänet kotiutettiinhuhtikuussa 1946 kuuden ja puolen vuoden palvelunjälkeen.

Eino Loponen yleni elämänsä aikana korpraaliksi,alikersantiksi, kersantiksi ja lopulta ylikersantiksivuonna 1964. Ansioistaan hän sai vapaudenmitalit,talvi- ja jatkosodan muistomitalit, suojeluskunnan,rajavartioston ja Taipaleen ristit.

Metsätalousinsinööriksi Loponen valmistui vuonna1990 kun hän kävi Ruotsissa invalidien metsätyönjoh-tajakurssin, metsäkoulun Evolla ja suoritti eläkepäivil-lään täydennyskoulutuksen. Ensimmäinen metsätek-nikon työ hänellä oli Mikkelissä VAPO:lla. Palvel-tuaan Myllykosken Paperitehdas Oy:tä yli 30 vuottahän jäi eläkkeelle 1984. Eläkepäivien iloja olivat pie-nen metsäpalstan hoito entisellä kotitilalla Pieksämäenmaalaiskunnan Pöyhölän kylällä, mökkimatkat ja Sii-linjärven Pesiksen pelit yhdessä lapsenlasten kanssa.

Taisteluissa saaduista vammoista Eino Loponen kär-si koko elämänsä ja niiden seurauksiin hän kuoli Sii-linjärvellä 18. toukokuuta 2003.

Saapui silkkihuntu kesätuulija saattoi matkamiehen siihen maahan,josta säveliä hän jo kuuli;maahan, jossa ihminen on vapaaja isä rakkaat edeltänsä menneet tapaa.

Merja Ruuskanen

Erkki Sorvalin muistolle

Erkki Einar Sorvali syntyi 23. maaliskuuta RaudunSirkiänsaarella maanviljelijän poikana. Sotien jälkeenErkin vanhemmat perustivat maanviljelystilan Luhan-gan Tammijärvelle ja sitä Erkki jatkoi vanhempiensajälkeen yhdessä vaimonsa Hiljan kanssa.

Erkin ja Hiljan perheeseen kuului 11 lasta. Suur-perheen isän elämä oli tapahtumia täynnä ja vapaa-aikaansa hän vietti myös Sotaveteraanien sekä Kar-jala-seuran toiminnoissa.

Joutsan sairaalassa 13. kesäkuuta kuollutta Erkkiäjäivät kaipaamaan yhdeksän lasta ja 17 lastenlasta.

Lämpimästi Erkki-serkkua muistellenSelma

In Memoriam Pekka Armas Koukonens. Raudussa 22.12.1921k. Rautjärvellä 5.6.2003

Miu issäin ol sotilas. Hää synty Rauvun Vakkilankyläss suutar-Pekan ja häne vaimosa Anna-Katariinaperreesee joulu al vuonna 21. Sisaruksikseen hää saiHelmin, Jussin, Uunon ja Toivon ja myöhemmin vielHelenan.

Ei varmast arvant Anna-äit, ku Pekkaa-vauvaa en-simmäisen kerra rinnoillee asettel, ett tää vilkas pik-kumies jo kaheksatoistvuotisen lähtis kotijaa ja Suomeitsenäisyyttä puolustammaa. Sotatantereell, läheti vaa-rallisis tehtävis hää vietti parhaimma nuoruutesa vuu-vet. Syvät arvet sota häne herkkää sieluusa jätti, muttei hää meille lapsillee sotakokemuksistaa just mittäähaastant. Lapselapsiisa hää valo rauhatahtosta miel-tä sanomal ykskantaa: ”Sota ei oo hyvä.”.

Suome puolustamisest tul isälle sit ammattikkii, kuhää palvell Kaakkois-Suomen rajavartiostos eläkeik-kääsä vuoteen 1971 ast. Rajavyöhykkee korsut ja mar-japaikat tulliit meille lapsillekii isä opastuksel tutuks.

Ku ankara sota loppuja rauhan aika koitti,löys Pekkakii rinnalleeelämäsä Rauhan, ter-haka ja näpsäkä kittee-läistytön. Peka ote elä-mää ol lepposa rento jaaina ol häne kanssaa rat-tosaa olla heinäpellolkii:työt joutu, mut lapsilemieluisat tauotkii särvit-tiit työntekemise touhuu.

Mut näi jälkikättee ja kaikel rakkauvel issää kohtaaon sanottava, jot ois se voint käyvä hänelle monesasias niiku harakal pesäteos, jos hänel ei ois olt


tukenaa ja puskurinnaa Rauha tomeruutta. Sama katoal hyö elämäsä keittoo yli viiskyt vuotta hämmensiit,niist viimeset kolmekymment vuotta Simpeleen Koske-kulma Lohioja kennääl, joss työksee luonnos liikkuneeylirajajääkärin askel sammu ja viimesin elinpäivinäänhää viihytti itseää katsomal makuukammarin ikkunastluontokuvvaa, miss kirjosieppopariskunta touhus pesä-puuhissaa elämä jatkumise varmuus värisevis linnusydämissään.

Ihmisen Pekka ol aito ja konstailematon. Kaikk ihmi-set olliit hänele samanarvosii: hää ei arvottant ihmisiiheiä titteleittesä ja ansioittesa mukkaa, vaa kohtaskaikk samal välittömyyvell. Ja lapsrakas hää ol. Hääosas asettuu lapseasemaa ja aikaa ja veikeitä juttujariitti nii omil ku vieraamillekii lapsil. Lapselapset sitaikanaa olliit erityisii uki silmäterrii. Monenlaistamukavaa hää heiä kans kerkis tehä ja touhuta. Esi-merkkin mainittakoo, et Mirjami sai uki avustukselkokkeilla vasika seläs ratsastamista, Mikon ukki joh-datti kortipelluusaloihin ja Mikko sai monenmonituisetmopokyyvit ukin pappatunturin tarakall ja nyt isompanlähihoitajaks opiskelevan Annin hoitajakuva lohduttiukkii yöpöyväl häne pahenevan sairautesa viimeisenvuoten.

Ja kotielläinten keske hää ol myös suosittu: kissat,koirat ja vasikatkii kulkiit häne perässää. Hyö tiesiitlahjomattomil eläinten vaistoillaa, et hänelt saap lem-peen kohtelun. Ja isämaan puolustaja hää ol loppuuast. Viimesen elinpäivänää hää seuras viel televisostpuolustusvoimien lippujuhlaa kotipihan siniristilipunvilkuttais hyvästejää vanhalle veteraanille. Manner-heimin kuvvaa katsoessaa hää iltasi silmäsä ummistja Mannerheimin kuvan puolee hää viimese kerrapäänsä kallist.

Minkälainen isä hää sit lapsillee ol? Mie tunsin saa-vani isält hyväksymistä ja ymmärtämystä. Välittämi-sen tunteita ol meiä molempien vaikee pukkee sanoiks.Ku happikone ilmesty makuuhuoneen kirjotuspöyvänalle, se ol ehoton merkki siit, et isän elämän päiväteittämättä vähenööt. Pari viime vuuve aikan mummo-lavierailult poislähtöö tehes, mie aattelin joka kerta,et nää saatto olla viimeset hyvästit isän kans. Mie su-rin jo etukättee häne kuolemaasa ja yritin isänpäivä-korteis sannoo hänele sitä, mitä en kohatess pystyntsanomaa. Viime isänpäiväkorttii kirjotin täl viisii:

Kaikista isistä minä valitsin sinut.Sinä ole minulle paras.Ja kun viimeinen ikävä alkaa,itken hiljaa ja kiitän Isää sinusta.

Suhteessamme poismenneisii lähheisiimme myö jää-hää rakkauve velkaan, mutt myö saahaa olla siit syylli-syyvest armahdettui, niiku ovat hyökii, jotka myö ollaa

hauvaleppoo saatettu, sill meiä epätäyvelline rakkausei voi erottaa meit Jumalan täyvellisest armahtavastrakkauvest, jost Jeesukse sovitustyö ristil meit muis-tuttaa.

Isä-Pekka siunattii Simpelee kirkkomaaha toisen ju-hannuspäivän. Lukuisa joukko sukulaisii, ystävii, naa-pureita ja entisii työkavereita jätti hänele viimeisetervehyksen. Keskikesä juhla keskel myö kaik yhes hil-jennyttii iäisyyve äärel ja mie rukkoili hiljaa mie-lessäin: jatkukoo siul isä ikkuine kesä rakastava Isä-Jumala sylis.

Mervi Iho

Ester Happonen, o.s. Paukku, kuoli Peijaksen sai-raalassa 2. toukokuuta. Hän oli syntynyt Raudussa20.5.1921.

Pirkko Rastas, o.s. Äikäs, Raudun Palkealasta kuo-li Kangasniemellä 7. toukokuuta. Hän oli syntynytRaudunkylällä 28. elokuuta 1909.

Raudussa 23. marraskuuta 1935 syntynyt Arvo A.Loponen kuoli Virolahdella 15. kesäkuuta.

Vilho Aukusti Mentu kuoli Mikkelissä 15. kesäkuu-ta. Hän oli syntynyt Raudussa 26. helmikuuta 1917.

Mäntyharjulla siunattiin haudan lepoon kesäkuussaHelvi Toini Siitonen, o.s. Sappinen. Hän kuoli Mik-kelin keskussairaalassa 17. kesäkuuta ja oli syntynytRaudun Kaskaalassa 5.8.1911.

Raudunkylällä 3. maaliskuuta 1923 syntynyt LempiAlina Partanen, o.s. Anttonen kuoli Mikkelin keskus-sairaalassa 18. heinäkuuta.

85 vuotta

Raudun Raasulin kylässä 20. kesäkuuta 1918 synty-nyt Saimi Rummukainen, o.s. Kaatranen, vietti 85-vuotispäiväänsä juhannusaattona runsaan tuttavapii-rin seurassa. Iloisen, karjalaista luonnetta pursuavanSaimin monivaiheinen elämäntaival alkoi Saimin van-hempien, Anna ja Elias Naapin omistaman kotitalonkellarista.

Perunakellari synnytyslaitoksena kuulostaa tänä päi-vänä varmaan monesta aivan uskomattomalta, jotenkerrotaanpa perusteet Saimin äidin joutumisesta eri-koiseen “synnytyslaitokseen”. Elettiin vuotta 1918.


Suomessa riehui sisällissota (kapina). Sotilaat kier-sivät talosta taloon, surmaten viattomia ihmisiä. Sai-min isä Eliaskin oli joutunut lähtemään sotajoukkoi-hin. Lähtiessään hän oli opastanut silloin raskaanaolevaa vaimoaan menemään perunakellariin piiloon,jos vihollisjoukkoja on tulossa taloa tarkastamaan.

Näin tapahtui. Viimeisillään oleva Anna piiloutuikellariin, jossa hänen esikoisensa Saimi ilmoitti tu-lostaan. Synnytys oli tapahtunut kellarissa, jossa käti-lönä toimi äiti itse. Oli kulunut kolme päivää ennenkuin äiti vauvansa kanssa uskalsi tulla ylös piilostaan.Näin erikoisessa synnytyslaitoksessa oli alkanut Sai-min elämäntaival, jonka myöhemmissäkin vaiheissaon ollut esteitä.

80 vuottaOrjansaaren olter-

manni Oiva Junnitäytti 80 vuotta 25.toukokuuta. Hän syn-tyi Raudun Orjansaa-ressa Edvard ja Ma-ria Junnin vanhimpa-na lapsena. Orjansaa-resta evakkotie veiKangasniemelle, jos-sa hän tapasi vaimon-sa Irjan. He menivätnaimisiin vuonna1955, ja heillä on kak-

si tytärtä ja viisi lastenlasta.Työ maatalouden parissa kuljetti Oivan perheineen

Kangasniemeltä Imatran, Hämeenlinnan ja Mikkelinkautta Haukivuorelle, jossa hän vuodesta 1965 lähti-en työskenteli Haukivuoren kunnan palveluksessa eläk-keelle jäämiseensä saakka.

Karjalaisen perinteen ja omien juurien vaaliminenon aina ollut Oivan sydäntä lähellä. Hän on ollut aktii-visesti mukana Rautulaisten pitäjäseuran toiminnas-sa ja on osallistunut Rautuun tehdyille kotiseutumat-koille lähes vuosittain. Entisellä kotipaikallaan Orjan-saaren ojalla hän kävi ensimmäisen kerran vuonna1991, ja viimeksi hän vieraili kotiseudullansa tänävuonna kesäkuussa tehdyllä Orjansaaren koulupiirinmatkalla. Edellä mainittujen harrastuksien lisäksi Oivaon aina lukenut paljon ja hän seuraa edelleenkin aktii-visesti maailman tapahtumia.

Syntymäpäiväänsä hän juhli heinäkuussa sukunsakanssa Tertin kartanossa Mikkelissä. Kaukaisimmatvieraat olivat Kanadassa asuva Pentti-veli ja hänenvaimonsa. Syntymäpäivänään Oiva totesi Junnu Vaini-on sanoin: “Nuoruus on ilo, mutta vanheneminen ontaidetta”.

Kotiseudulta Saimi löysi elämänkumppanin ErkkiRummukaisen, jonka kanssa he kävivät vihillä Saiminollessa 19-vuotias lottatyttö. Talvisodan syttyessä Erkkijoutui lähtemään puolustamaan isänmaatamme. Sai-milla alkoi evakkotaival “härkävaunussa”, joka pää-tyi Jäppilään ja Pieksämäen maalaiskunnan kauttaVirtasalmelle.

Sodan päätyttyä aviomies Erkki palasi perheensäpariin. Virtasalmelle rakennettiin omakotitalo. Per-heeseen syntyi yksi tyttö ja neljä poikaa. Isä hankkileivän kuorma-autoilijana ja kuoli vuonna 1973 jon-ka jälkeen pojat jatkoivat isänsä ammattia.

Tällä hetkellä perheestä on jäljellä Saimin lisäksikaksi poikaa. Ainut tyttö kuoli auto-onnettomuudessa17-vuotiaana.

Aviopuolison ja kolmen lapsensa lisäksi Saimi onmenettänyt kuoleman kautta kaksi erittäin pidettyä poi-kaystäväänsä, mutta elämän kivikkoiset esteet eivätole lannistaneet Saimin karjalaista vilkkautta. Karja-lainen veri virtaa Saimin suonissa sydämentahdittajanturvin. Eläkepäivät kuluvat yksin asuen Virtasalmenkirkolla rivitalossa.

Tenho Loponen

80 vuotta täytti 2.elokuuta kolmen so-dan veteraani Eino T.Loponen. Hän onsyntynyt Raudun Veh-maisten kylässä Tuo-mas ja Maria Loposenpoikana ja asuu nyky-ään Floridassa.

MerkkipäiväänsäEino vietti matkoilla.


Laura Suhonen, o.s.Haapsaari täyttää 80vuotta 27. elokuuta. Hänon syntynyt Raudun Sir-kiänsaarella josta joutuilähtemään evakkotiellesyksyllä 1939 ja jolla tiel-lä on edelleen. Työntäy-teinen, rikas ja antoisaelämä yhdeksän lapsen äi-tinä ja nyt jo mummona jaisomummona, oikeuttaaLauran laulelemaan nyt joNummisen sanoin: “Elä-mä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahton vain ker-rallaan...”

Anna ja Juho Monnon tytär, Helli Ester Palin (o.s.Monto) täyttää 80 vuotta 28. elokuuta. Helli syntyinaapurin emännän, Helena Rastaan toimiessa kätilönäsateisena syyspäivänä Raudun Potkelankylässä ruis-kuhilaiden ollessa vielä pelloilla. Omien sanojensamukaan Helli on saanut pitkän, monipuolisen ja hy-vän elämän. “Ehkä entinen opettajani antaisi nu-meroksi kahdeksan ja puoli. Se on hyvä numero,” sa-noo Helli.

Maila Viinikainen, o.s. Haukka, täytti 80 vuottaKouvolassa 8. heinäkuuta. Hän on syntynyt RaudunMaanselänkylässä.

Raudun kirkonkylästä lähtöisin oleva Ester Nahkuri,o.s. Vuohelainen, täytti 80 vuotta 12. heinäkuuta.

Valmistuneet

Helmi Vasenius saivalkolakin viime tou-

Raudun Vepsan kyläs-tä kotoisin olevan Tau-no Lallukan ja käkisal-melaissyntyisen Kaari-na Lallukan (o.s. Muu-rilainen) tytär, KirsiLallukka, väitteli yh-teiskuntatieteiden toh-toriksi Jyväskylän yli-opistossa 24. toukokuu-ta.

Väitöskirjan otsikko on “Lapsuusikä ja ikä lapsuu-dessa. Tutkimus 6-12 -vuotiaiden sosiokulttuurisestaikätiedosta”. Vastaväittäjänä toimi dosentti HarrietStrandell Helsingin yliopistosta.

kokuussa Tampe-reen yhteiskoulunlukiosta joka tun-netaan myös Il-maisutaidon eri-tyislukiona. Hel-min mummo onrautulainen San-na Väisänen, o.s.Monto, Potkelas-ta Monnonmäel-tä.

Mikkelin lyse-osta kirjoitti yli-oppilaakso MikaMauri TapaniVäisänen. Hä-nen äijänsä onOrjansaarestakotoisin olevaMauri Maisonenja äitinsä PäiviVäisänen, o.s.Maisonen.

Kihupappi kiittää

Kiitän Rautu-seuraa osakseni tulleesta huomion-osoituksesta rautulaisen perinteen vaalimisessa myössen hengelliseltä ja kirkolliselta osalta. On ollut ilokokoontua muistojen pyhillä paikoilla innoittuneen jarukouksen henkeen virittyneen kihuseurakunnan kans-sa. Mieli virkistyy, kun saa toimittaa palvelusta yh-dessä Teidän kanssanne Raudun historiallisten kirk-kojen tyyssijoilla ja Tikatsun hautausmaan kauniiksiuusitulla muistomerkillä.

Tervehdin Sinua, oletpa vunukka tai äijä, tai jotainmukavasti siltä väliltä, pyhiinvaeltajien ikiaikaisellatoivotuksella toiselleen: Pax et bonum, rauhaa ja hy-vää mieltä!

Simo O. Salo

KIITOKSET


Rautulaisten lehtiToimittaja: Jaana MatikainenPL 154, 50101 MIKKELIpuh. (015) 177 144, 040-511 9900e-mail: [email protected] toimittaja: Mauri MaisonenTykkimiehenkatu 11, 50100 MIKKELIpuh. (015) 213 608Julkaisutoimikunta:Mauri Maisonen, Jaana Matikainen, Markku Paksu,Pauli Jantunen, Arto Kurittu, Antero Määttänen jaAhti HänninenTilaus-, talous- ja kirjanpitoasiat:Mikkelin Toimistopalvelu OyPL 199, 50101 MIKKELItai Graanintie 5, 50190 Mikkelipuh. (015) 366 118, fax (015) 366 558Markkinointi:Mauri Maisonen, Tykkimiehenkatu 11, 50100Mikkeli, puh. (015) 213 608 jaMarkku Paksu, Harjusairilantie 3, 50180 Mikkeli,puh. (015) 211 588, 176 245, GSM 040-5239 645Ilmoitushinnat: 1/1 s. 222 eur, 1/2 s. 120 eur,1/4 s. 62 eur, 1/8 s. 37 eur.Lehden tili:Etelä-Savon OP 527104-4169978Painopaikka:KopiopisteMaaherrankatu 30, 50100 MIKKELIpuh./fax (015) 213 011e-mail: [email protected] VIIMEINEN JÄTTÖPÄIVÄ:31.1., 31.3., 30.5., 31.7., 30.9. ja 28.11.2003Kestotilaus 21eur / vuosikertaIrtonumero 3,4 eur + toimituskulut

Kannatusjäsenmaksu 8,5 eur

Rautulaisten pitäjäseura ry. MikkeliTilinumero: MERITA MLI 226518-4289Puheenjohtaja: Markku Paksu,Harjusairilantie 3, 50180 Mikkeli, puh. (015) 211 588,176 245 tai GSM 040-5239 645Naistoimikunnan vetäjä: Liisa Rouhiainen,Rentukkaraitti 13, 50170 Mikkeli, puh. (015) 165 241Rautuseura ry. HelsinkiPuheenjohtaja: Osmo Valkonen,Kajavankatu 2 B, 04230 Kerava, puh. 040-5920 507Rauta-Säätiö MikkeliPuheenjohtaja: Ilkka Pietiäinen,Sairilantie 46, 50180 Mikkeli, puh. (015) 176 031

YHTEYSTIETOJA

KOULUPIIRIENYHDYSHENKILÖT:

ASEMAN KOULUPIIRIAimo Tiainen, Talvitie 7, 90530 Oulu, puh. (08) 348 940Kerttu Ilonen, Ukintie 9, 36200 Kangasala, puh. (03) 3771 440Veikko Nalli, Tuomelantie 16 A 2, 76150 Pieksämäki,puh. (015) 614 469

KIRKONKYLÄN KOULUPIIRIEelin Damski, Riihikuja 3 A 8, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 418Selma Salo, Kärälammentie, 19650 Joutsa, puh. (014) 882 494Aimo Valkonen, Kyttäläntie 23, 52700 Mäntyharju,puh. (015) 683 820Niilo Hännikäinen, Puistotie 5, 19650 Joutsa, puh. (014) 883 341

MÄKRÄN KOULUPIIRISirpa Tereska, Pallonkatu 16-18 C 15, 53900 Lappeenranta,puh. (05) 4190 430, GSM 040-7343 087Ella Marttiin, Karjalankatu 48, 76100 Pieksämäki, puh. (015) 613 807Päivi Laamanen, Reslakuja 3, 76120 Pieksämäki, puh. (015) 613 868

ORJANSAAREN KOULUPIIRIPauli Jantunen, Poutapolku 3, 50500 Mikkeli, puh. (015) 335 970Päivi Väisänen, Lähemäenkatu 16, 50100 Mikkeli,puh. (015) 214 927Jorma Partanen, Juoksutie 75, 51670 Nykälä, puh. (015) 669 801

PALKEALAN KOULUPIIRIIrja Laurila, Mahlamäentie 25, 04310 Tuusula, puh. (09) 2755 049Arvi Purjemaa, Kirkonkyläntie 129, 47710 Jaala, puh. (05) 334 211Kalevi Laitsaari, Ahonkatu 12, 50130 Mikkeli, puh. (015) 365 166Reino Äikäs, Varpasentie, 52700 Mäntyharju, puh. (015) 682 427

RAASULIN KOULUPIIRIIrma Salmikoski, Reinolankatu 5 C 24, 48600 Karhula,puh. (05) 263 356Veikko Jormo, Ukonvaaja 1 L, 02130 Espoo, puh. (09) 465 708

RAUDUNKYLÄN KOULUPIIRIVeikko Pietiäinen, Kalliotie, 50670 Otava, puh. (015) 170 672Pekka Hännikäinen, Koivakkalantie 1054, 50670 Otava,puh. (015) 418 403Jaana Matikainen, Karjalantie 13, 50600 Mikkeli, puh. (015) 177144Sirpa Koskela, Äijänkalliontie 11, 46800 Anjalankoski,puh. (05) 3255 846

SIRKIÄNSAAREN KOULUPIIRIIrma Suhonen, Puistotori 4 A 11, 40100 Jyväskylä,puh. (014) 620 789Lauri Partanen, Kauristie 9, 76100 Pieksämäki, puh. (015) 482 437

SUVENMÄEN KOULUPIIRIIlmari Seijamaa, Hämeenkatu 9, 76100 Pieksämäki,puh. (015) 482 096Armas Komi, Kisakuja 7, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 446Väinö Loponen, 79600 Joroinen, puh. (015) 573 123Aila Aholainen, Ihastjärvenkatu 11, 50100 Mikkeli,puh. (015) 367 554Veikko Huuhka, Hällinmäki, 77330 Virtasalmi, puh. (015) 622 125

VEHMAISTEN KOULUPIIRIRaili Ilvonen, Hietarannantie 2 B, 50100 Mikkeli, puh. 050 362 6573Leena Hänninen, Karpalokuja 1 B 18, 40340 Jyväskylä,puh. (014) 281 294


HAMINAN SEUTUHeimo Damski, Mäntytie 4, 49460 Hamina, puh. (05) 3455 018

HAUKIVUOREN SEUTUOiva Junni, Kenttätie 4, 51600 Haukivuori, puh. (015) 662 640

HIRVENSALMEN SEUTUMatti Koppanen, Rauduntie 97, 52520 Syväsmäki, puh. (015) 413 705

IMATRAN SEUTUPentti Lallukka, Mellonkatu 41, 55100 Imatra, puh. (05) 436 4129Kaino Rastas, Karhusuontie 17, 55610 Imatra, puh. (05) 476 1048Toivo Kuparinen, Linnansuontie 12, 55100 Imatra, puh. (05) 4367 076

JAALAN SEUTUArvi Purjemaa, Kirkonkyläntie 129, 47710 Jaala, puh. (05) 334 211Toivo Rontu, Ronnontie 130, 47650 Kimola, puh. (05) 335 646

JOROISTEN SEUTUMilja ja Armas Komi, Kisakuja 7, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 446Matti Meskanen, Rajatie 29 A, 79600 Joroinen, puh. (017) 572 636

JOUTSAN SEUTUSelma Salo, Kärälammentie, 19650 Joutsa, puh. (014) 882 494Niilo Hännikäinen, Puistotie 5, 19650 Joutsa, puh. (014) 883 341

JYVÄSKYLÄN SEUTUIrma Suhonen, Puistotori 4 A 11, 40100 Jyväskylä, puh. (014) 620 789Aarne Vaskelainen, Taitoniekantie 1 B 14, 40740 Jyväskylä,puh. (014) 254 602Helvi Liljeroos, Valkealammentie 68, 40220 Keskipalokka,puh. (014) 636 048

KANGASALAN SEUTUKerttu Ilonen, Ukintie 9, 36200 Kangasala, puh. (03) 3771 440

KANGASNIEMEN SEUTUTaimi Rastas, Kappalaisenkuja 2 A, 51200 Kangasniemi, puh. (015) 432 191

KARKKILAN SEUTURiitta Grönholm, Toivantie 63, 03620 Karkkila, puh. (09) 2254 386

KERAVAN SEUTUOsmo Valkonen, Kajavankatu 2 B 37, 04230 Kerava, puh.040-5920 507

KOUVOLAN SEUTUMaila Viinikainen, Tapiontie 11 as 27, 45160 Kouvola, puh. (05) 3201 494

KUOPION SEUTURaimo Naumanen, Rahusentie 9, 70340 Kuopio, puh. (017) 3641 349Tuija Alatalo, Saturannatie 1 D 18, 70260 Kuopio, puh. (017) 3648 130Reino Myöhänen, Ruukinpolku, 70910 Vuorela, puh. (017) 4651 143

LAPIN SEUTUSirkka Salmi, Ruotimaankuja 6, 95600 Ylitornio, puh. (016) 571 220

LAPPEENRANNAN SEUTUSirpa Tereska, Pallonkatu 16-18 C 15, 53900 Lappeenranta,puh. (05) 4190 430, GSM 040-7343 087

MIKKELIN SEUTUJaakko Pekkanen, Porrassalmenkatu 45 B, 50100 Mikkeli,puh. (015) 363 315Arto Kurittu, Jääkärinkatu 29 B 18, 50100 Mikkeli, puh. (015) 360 397Päivi Väisänen, Lähemäenkatu 16, 50100 Mikkeli, puh. (015) 214 927Veikko Pietiäinen, Kalliotie, 50670 Otava, puh. (015) 170 672

MÄNTYHARJUN SEUTUReino Äikäs, Varpasentie, 52700 Mäntyharju, puh. (015) 682 427

OULUN SEUTUAimo Tiainen, Talvitie 7, 90530 Oulu, puh. (08) 348 940Veikko Vanhanen, Lehmipolku 5, 93600 Kuusamo, puh. (08) 8521 388Helena Sidoroff, Kyytimiehentie 4 A 1, 90310 Oulu,puh. (08) 374 750, GSM 050-534 6181

PIEKSÄMÄEN SEUTUElla Marttiin, Karjalankatu 48, 76100 Pieksämäki, puh. (015) 613 807Lauri Partanen, Kauristie 1, 76100 Pieksämäki, puh. (015) 482 437Tenho Loponen, Kirkkotie 2, 77330 Virtasalmi, puh. (015) 480 237

RIIHIMÄEN SEUTURaili Partanen, Uramontie 1 A 6, 11100 Riihimäki, puh. (019) 730 376

SAARIJÄRVEN SEUTUMarkku Säde, Tuomitie 6, 43100 Saarijärvi, puh. (014) 423 108

SAVONLINNAN SEUTUMarjatta Kasurinen, Ukonmurrontie 254, 58410 Haapakallio,puh. (015) 252 485

SUUR-HELSINGIN SEUTUIrma Nypelö, Koivukyläntie 39 C 129, 01350 Vantaa, puh. (09) 8711 426Marja Johansson, Vehkatie 40, 01300 Vantaa, puh. (09) 8233 032

TAMPEREEN SEUTUKaino Rastas, Multiojankatu 8 H, 33850 Tampere, puh. (03) 3670 760

TURUN SEUTUEero Sappinen, Keltasirkunpolku 1 ab 56, 20610 Turku,puh. (02) 2442 229

VAASAN SEUTURaili Keskinen, Hovioikeudenpuistikko 5 a as 16, 65100 Vaasapuh. (06) 3152 865

VARKAUDEN SEUTUTuomas Loponen, Teerenkuja 5, 78850 Varkaus

LEHDEN ASIAMIEHET JAYHDYSHENKILÖT:

JOUKKOKIRJE

Documents

RAUTULAISTEN LEHTI 2003/Lehti_4_2003.pdf · mä uskalla puhua Karjalan menetykseen johtaneista historialli- sista vääryyksistä karriäärinsä menettämisen pelosta - eivätkä