Roomalaiskirje 10a [eksegeesi]

8/18/2019 Roomalaiskirje 10a [eksegeesi]

1/26

399

Roomalaiskirje 10:1-13

Jumalan Sana on ihmistä lähellä – se on julistettu Kristuksen evankeliumi

Alistuminen Jumalan vanhurskaudelle (Room.10:1-13)1. Kristus on lain loppu (Room.10:1-4)

2. Sydämen usko ja suun tunnustus (Room.10:5-13)

1. Kristus on lain loppu – Room.10:1-4

Edellisen luvun Paavali päätti Jesajan kirjan lainauksiin [Jes.28:16; 8:14],niiden kautta osoittaen, että Israelin Messias – Herra Jeesus, on tullut Israelille

loukkauskiveksi ja kompastus kallioksi. Syy tähän oli heidän suhteensa Jumalan

vanhurskauteen. He tavoittelivat vanhurskauden lakia, liittoperusteisena kuu-

liaisuuteen Jumalaa kohtaan – mutta tässä he kääntyivät Jumalan evankeliumia

vastaan. Herra Jeesus tuli heille loukkauskiveksi.

Paavalin Room.9:1-2 osoittama suuri murhe, ja ainainen sydämen kipu –oman kansansa Israelin puolesta, saa nyt seuraavan muodon: ”Veljet, minä toi-

von sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.”

TR:n tekstissä: ὑπὲρ τοῦ Ἰσραήλ [vuoksi Israelin]. Room.9:1:ssä Pyhä Henki

todisti Paavalin omantunnon yhteydessä – nyt edelleen, hän itse todistaaisraelilaisista: “minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta.”

Tämä johtaa tekstin selvittämään, miksi Israel on kompastunut Messiaaseen

Jeesukseen, ja miksi he toimivat yhä vastoin Jumalan evankeliumia.

KR-33/38 käyttää sanaa “taidon mukaan”, vaikka kreikassa ἐπίγνωσις

merkitsee enemmän kokonaisvaltaista ymmärrystä; asian olemuksen ja

merkityksen käsittämistä. Israel toimii lain kiivaudessa Jumalan puolesta, mutta

ei kokonaisvaltaisen ymmärryksen mukaan. [ἀλλ᾽ οὐ κατ᾽ ἐπίγνωσιν]. Profeetta

Hoosean kirja käyttää sanaa [LXX], kohdassa:


2/26

400

“Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet

hyljännyt taidon [ότι επίγνωσιν απώσω συ απώσομαί σε], hylkään minä

sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi

lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.”

Edelleen Hoos.6:6 liittää sanan ἐπίγνωσις Jumalan itsensä tuntemiseen:

“Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista1 [επίγνωσιν θεού]

enemmän kuin polttouhreja;” Heprealaiskirje osaltaan varoittaa, sanoen – että

kun olemme päässeet totuuden tuntoon2 [ἐπίγνωσις], mutta tahallamme teemme

syntiä – ei enää ole uhria syntiemme edestä. Tämä varoitus asiayhteydessään

liittyy etenkin vanhan liiton temppelipalveluksen yhteyteen palaamiseen, ja

täten osoittaa sen Jumalan evankeliumista luopumisena. Jumalan tahto on, että

kaikki ihmiset pelastuisivat, ja tulisivat tuntemaan [ἐπίγνωσις] totuuden3. Syyro-

arameassa tässä omaa rinnasteisuuden heprean sanalle - [tietää; tunידע

tea].

Paavalin antama todistus4 juutalaisten innokkuudesta ja kiivaudesta lain

tähden [ζῆλος], oli hänelle itselleen jo koettua todellisuutta. Palatessaan Tarsosta

Jerusalemiin – Barnabaan avulla, hän kävi kiivaita väittelyjä hellenistijuutalaisten

kanssa, jonka seurauksena he koettivat tappaa Paavalin. Pisidian Antiokiassa

myös, Paavali syngogassa pidettyä puheetta seuranneena sapattina, juutalaiset

tulivat kiihkoa täyteen [επλήσθησαν ζήλου] ja väittelivät Paavalia vastaan – jopa

häntä herjaten [βλασφημούντες]. Kreikan nominatiivi ζῆλος omaa

rinnasteisuuden myös sanaan “selootit”, joka on nähty vallankumousta

eteenpäin ajaneena juutalaisena liikkeenä, Jerusalemin 2. temppelin aikana.

1 Kol.1:10 liittyy tähän: ”vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikes-

sa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta [και αυξανόμενοι εις την

επίγνωσιν του θεού],”2 Tiit.1:1-33 kontekstissaan 1Tim.2:1-7 ottaa pääkohteeksi (totuuden tuntemisessa) Jeesuksen Kristuksen osan

välimiehenä – Hänet, joka antoi itsensä lunnaiksi (αντίλυτρον = syntien sovitukseksi) kaikkien edestä.4 ilmaus omaa juridisen merkityksen: ”oikeudellinen todistus”. ”Minä”-muodossa tunnettu oikeusto-

distuksissa; Demosthenes Mid. 22; Isaeus Euph. 12.7.


3/26

401

Apt.5:36 5 mainitsee Theudas nimisen miehen, joka oli nostattanut

kapinaliikkeen Roomaa vastaan, josta historioitsija Josefus manitsee:

“Kun Fadus oli Juudean maaherrana, eräs huijari nimeltään Theudas vakuutti useimmat ta-

valliset ihmiset ottamaan omaisuutensa ja seuraamaan häntä Jordan-joelle. Hän sanoi ole-

vansa profeetta, ja että hänen käskystään joki jakaantuisi ja näin antaisi heille sen helposti

ylittää. Tällaisilla sanoilla hän petti monia. Mutta Fadus tuskin antoi heidän saada aikaan

tällaista typeryyttä. Hän lähetti ratsuväenyksikön heitä vastaan, joka tappoi monet ylläty-

shyökkäyksessä, vaikka he myös ottivat paljon elossa olevia vangiksi. Saaden Theudaksen it-

sensä vangituksi, he katkaisivat hänen päänsä ja kuljettivat sen pois Jerusalemiin” [Ant.

20.5.1 §§97–98]

Paavali tässä puhuessaan juutalaisten kiivaudesta, ei puhu kuitenkaan va-pautusliikkeeksi muodostuneista kapinallisista kuten Theudas, vaan uskonnolli-

sista juutalaisista – joiden kiivaus Mooseksen lain ja temppelin puolesta näkyi

esim. Stefanuksen kivittämisessä. Tässä he sokeutuivat lain kiivaudessaan sellai-

seen vihaan, joka sai aikaan ensimmäisen alkuseurakunnan marttyyrin.

Jumalan puolesta kiivaileminen omaa VT:ssa profeetta Eliaan liittyvän viittauksen: Hän vas-

tasi: "Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset

ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeet-

tasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen."

[1Kun.19:10; myös >14]. Paavali palaa tähän Room.11:2-5 kohdassa, lainaten profeetta Eli-

an sanoja. 1Makk.2:58 kuvaa Elian kiivautta Jumalan lain puolesta kiivailemisena.6 Myös

Asherin Testamentti [Pseudopigrafiset tekstit]: ”koska he elävät kiivaudessa Herran puolesta,

välttäen sitä, mitä Jumala vihaa ja on kieltänyt kautta Hänen käskynsä, torjuen pois luotaan

pahan hyvällä”. Juutalaisessa ymmärryksessä etenkin Elia, Pinehas [Israelin langetessa Baal-

Peorin palvontaan, ja sen yhteydessä tehty kiivaileminen sekä tuomionsuorittaminen], Si-

meon, Leevi ja Mattias – tunnettuna voimakkaasta, jopa väkivaltaisesta kiivaudesta – ovat

saaneet kunniallisen arvon, useissa juutalaisissa teksteissä. DSS-teksteissä 1QH 14:14 maini-

taan: ”sen mukaisesti, kun olin [Jumalaa] lähellä – minä kiivailin kaikkia pahantekijöitä vas-

5 Rabbi Gamaliel viittaa Theudakseen, ja antaa Sanhedrinin edessä ymmärtää – että jos tämä aposto-

lien julistama Jeesus-liike, ei ole Jumalasta – se varmasti kohtaisi samanlaisen lopun kuin Theudas.6 Ἐλίας ἐν τῷ ζηλῶσαι ζῆλον νόμου, ἀνελήφθη εἰς τὸν οὐρανόν [Elia piti kiivauden laista, ja otettiin ylös

taivaasen].


4/26

402

taan ja miesten petollisuutta vastaan.” Paavali itse kuvaa asennettaan Gal.1:14 kohdassa, että

hän oli kiivas taistelemaan isiensä perinnäissääntöjen puolesta, ja Fil.3:6 kiivas Jumalan seu-

rakunnan vainooja. Paavalin kirje Roomalaisille heijastaa tätä ymmärrystä Rooman kristi-

tyille jo senkin nojalla, että v. 49 j.Kr Rooman keisari Klaudius oli häätänyt juutalaisia pois

Roomasta – heidän kiivautensa tähden syntyneiden kahakoiden vuoksi. Vaikka ei ole ole-

massa kielellisesti ζήλος-sanalle mitään selvää uskonnollista kontekstia, Paavalin sanavalintaon ymmärrettävissä, kreikkalais-roomalaisessa kontekstissa. Esimerkiksi, (filo)sofisti Pole-

mon [Πολέμων] erottaa teksteissään terveen pyrkimyksen [σπουδή] epäterveestä kiivailemi-

sesta [ζήλος], kuvaten tätä silloisten suurten taistelijoiden Maraton-kilpailun kautta. Tämä

viite osoittaa kielellisesti, miten Rooman kristityt todennäköisesti ymmärsivät ζήλος-sanan

merkityksen. Sillä oli negatiivinen luonne, ja epäterveen taistelemisen merkitys. 7 Paavalille

juutalainen lain kiivaileminen ja evankeliumin kautta saatu Jumalan tunteminen olivat vas-

takohtia, joihin hän liittää Kristuksessa tapahtuneen vapautuksen omavanhurskauden tavoit-

telusta – joka nimenomaisesti on lain kiivailemisen sytyke, ja polttoaine.

Room.10:2 ”minä todistan heistä” – kreikan verbi μαρτυρέω omaa merki-

tyksen oikeusperusteisesta todistuksen antamisesta, kuin myös yleisestä8 – julki-

sesti annetusta todistuksesta. Rinnastus sanoissa: ”kiivas… mutta ei taidon mu-

kaan” viittaa Room.1:28 kohtaan, jossa pakanakansat eivät olleet nähneet hyväk-

si pitää kiinni Jumalan tuntemisesta. Jumalan tunteminen täten liittyy taidolli-

suuteen. Tähän Paavali nyt rinnastaa juutalaisten väärän lain kiivailemisen: he

eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaikka sen puolesta omasta mielestään kii-

vailevatkin. Paavalin argumentit ovat seuraavat:

(1) SYY >[sillä] He eivät tunne Jumalan vanhurskautta

(2) SYY >[vaan] koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan

(3) SEURAUS >[koska] he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle

Verbeinä: ”eivät-tunne” [αγνοούντες], ”yrittävät-pystyttää” [ζητούντες 9

στήσαι], sekä – ”eivä-ole-alistuneet” [ουχ υπετάγησαν]. Tässä verbi ”tuntea; tietää;

7 Jewett, R., Kotansky, R. D., & Epp, E. J. (2006). Romans : A commentary . Hermeneia--a Critical

and Historical Commentary on the Bible. Minneapolis: Fortress Press. [Room.10:2]8 3. vuosisadan papyrus teksti: MM 389, lainaa P.Oxy. 8. Nr. 1068.19 9 ζητέω merk. esim. 1Moos.19:11 jossa enkeli sokeuttavat aggressiiviset sodomalaiset, eivätkä he

täten löydä ovea [ζητούντες την θύραν]. Toisaalla ζητέω Kork.V. 3:2 jossa rakastunut neitsyt etsii


5/26

403

ymmärtää” [νοιέω] rinnastuu juuri sanaan ζήλος10 ”kiivaus” – ja tekee niistä Paa-

valin sanavalinnassa tarkoituksellisen vastaparin.

Kiivaileminen ei ole itsessään vielä siis Jumalan tuntemista, vaan lain käs-

kyjen kautta syntyneenä kiivautena se omaa pyrkimystä vain ihmisen omaan

vanhurskauteen, eli oman paremmuuden osoittamiseen suhteessa toiseen ihmi-seen – Jumalan lain perusteella. Tätä sävyttää kova tuomiohenkisyys, sekä toisen

ihmisen arvioiminen lain tekojen kautta. Ihminen kuitenkin sortuu tässä teko-

pyhyyteen, ja näin hän ei alistu Jumalan vanhurskauden alle – vaan pyrkii osoit-

tamaan itsensä muita parempana, näennäisen paremmuutensa kautta. Jumalan

lain olemus vääristyy ihmisen omahyväisen itsensä parempana pitämisen väli-

neeksi.

Mishna osoittaa, että Rosh Hashana-juhlan aikaan rukousjohtaja sanoi: ”Anna meille kiivaus

(into) ja vyötä meidät voimalla” – kuten 4Moos.32:17 kohtaa tässä tulkitaan. Chofetz Chaim

[I, 10 artikkeli – kielto pahan puhumista vastaan], osoittaa, että vaikka toisella olisi into (jo-

pa itse) totuuden tähden, eihän sillä saa oikeuttaa pahan puhumista lähimmäistänsä kohtaan,

eikä toisen rikkomuksen levittämistä muille siitä juoruamisella. Tämä on juutalaisuudessa

הרע ,לשון eli pahan puhuminen. Myöhemmässä perinteessä juutalaista Talmud-tekstiä

käytettiin välittäen periaatetta, että ihmisen tuli kysyä oliko hänen fanaattisuutensa [intonsa]laillinen (oikeutettu); jos se oli, hänen oli kyettävä punnitsemaan toimiaan (aikomustaan) jo

etukäteen ja oltava riittävän tyyni tehdäkseen tämän. Silloin hänen tekonsa ei ollut hallitse-

mattoman uskonnollisen impulssin aikaansaamaa, tehden hänestä syypää fanaattisuuteensa.

Ajatus siis näyttää olevan Talmudissa, että fanaattisuus, varsinkin kun se tapahtuu ylitse

juutalaisten arvojen mukaisuuden, on hylättävää, joskin se voidaan vain sallia, mutta ei vält-

tämättä tulla ihailluksi. 11 Saarnaajan kirjan: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen vii-

saana: miksi tuhoaisit itsesi? Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen

aikaasi?” - haastaa juuri oikean innon sekä kiivauden ymmärtämiseen. Omavanhurskas it-

sensä korottaminen, vie oikeutetunkin tuomitsemisen ihmisen oman hyvyyden alueelle, ja

näin tuomio sekä kiivaus ovat synnin turmelemaa. Itseemme perustava oikeassa olemisen

häntä, jota hänen sielunsa rakastaa – mutta ei löydä. Koorahin kapinassa myös mainitaan sama verbi,

jossa he tavoittelivat pappeutta itselleen. [4Moos.16:10]10 UT toki käyttää ζήλος sanaa hyvässä mielessä, kuten 2Kor.9:1-2. [”into”]. Täten sana itsessään ei

ole negatiivinen, vaan se – mihin kiivas into kohdistuu.11 Rabbi Dr. Louis Jacobs (1920-2006) [http://www.myjewishlearning.com/article/fanaticism-in-

judaism/]

http://www.myjewishlearning.com/article/fanaticism-in-http://www.myjewishlearning.com/article/fanaticism-in-


6/26

404

tarve ei ole siis oikeutettu periaate kiivaudelle – edes Jumalan totuuden vuoksi, vaan (1) Ju-

malan tahdon puolustaminen ja sen esillä pitäminen, oikeassa mielenlaadussa – Paavalilla se

oli Jumalan evankeliumin puolustaminen (2) omakohtainen nöyryys ja tietoisuus siitä, että

ihmisellä itsellään oli vaara sortua väärään toisen tuomitsemiseen ja kiivailemiseen – jopa

Jumalan osoittamisen totuuksien avulla – Paavalilla tämä tasapainottui omakohtaisella. enne

uskon tuloaan olleella farisealaisuuden taustalla, sekä muistolla siitä, että hän oli kiivaudes-saan vainonnut Jumalan seurakuntaa. Rabbi Allen S. Maller – kuvaa osaltaan hyvin uskon-

nollista fanaattisuutta: ”Fanaatikot uskovat että päämäärä (aina) pyhittää keinot, täten alis-

taen Jumalan päämäärän, heidän omiin päämääriinsä” 12 Näissä rabbi Mallerin sanoissa on

viitettä Paavalin sanoihin. Koska Kristus on lain päämäärä, ei lain puolesta enää kiivailla – ja

täten, tämä lain kiivaileminen menettää sen väärät keinonsa, koska päämäärä on jo saavutet-

tu - Herrassa Jeesuksessa. Jerusalem Talmud [Sheqalim 3:313] viittaa tulkintaan, jossa mää-

rätty kiivaus [into] johtaa myös puhtauteen, lainaten Toorasta 3Moos.16:20 kohtaa: ”kun

hän on loppuun toimittanut…sovittamisen”. Tulkinnassa sana “saattanut loppuun” [ הּלכ]merkitsee yhdenmukaisesti kiivautta ja intoa, sillä se osoittaa merkitystä palveluksen

loppuun saattamiseen – pyhäkön, ilmestysmajan ja alttarin suhteen. On nähty että teksti

viittaa myös kiivauden kautta tapahtuneen papillisen toimituksen kautta johtuneeseen

“loppuun saattamiseen”, käyttäen arameankielistä sanaa [ חונכ >”kuin-lepoon-saattaen”],

osoittaen tällä tavalla puhdistuksen ja puhdistamisen aikaansaamiseen – sen loppuun

saattamisen.14 Näillä viitteillä on osansa varmasti myös Joh.2:17 tekstiin, joka lainaa osaltaan

Psalmia 69:9. Herran Jeesuksen kiivaus Jumalan huoneen puolesta, oli täten 3Moos.16:20

mukainen papillinen ilmoitus, nyt Hänen ylimmäispapillisesta asemastaan saattaa loppuun

מּכּפר]

] Jumalan temppelin puhdistaminen – ja tämä merkitsi: Hänen ruumiinsa kauttaכּלה

asetettua uutta Jumalan temppeliä, eli pelastettujen osaa Pyhän Hengen temppelinä

[1Kor.6:19], sekä vanhan liiton temppelitoimituksen päättymistä, Hänen uhrinsa kautta.

[Hebr.10:5-10 > Psal.40:6-8] . Paavali käyttää (ainakin) ajatuksellisesti edellä mainittuun

liittyvää viitettä Room.10:4 kohdassa, puhuessaan Messiaan Jeesuksen olevan lain loppu, eli

sen todellinen päämäärä ja tarkoitus.

Paavalille Jumalan vanhurskauden tunteminen on Herran Jeesuksen pelas-

tavan armon ja sovitusuhrin merkityksen tuntemista. Tämä osoittaa hänen teks-

12 http://www.rabbimaller.com/sin-of-excessive-zeal 13 ׁשקלים

käsittelee Jerusalem Talmudissa muun muassa temppeliveron keräämistä14 The Beginning of Wisdom: Unabridged Translation of the Gate of Love from Rabbi Eliahu De

Vidas' Reshit Chochmah Hardcover – January, 2001 by Elijah Ben Moses De Vidas (Author), Simcha

H. Benyosef (Translator)

http://www.rabbimaller.com/sin-of-excessive-zealhttp://www.rabbimaller.com/sin-of-excessive-zeal


7/26

405

tissään merkitystä sanoille: alistua Jumalan vanhurskauden alle. Vastakohtana

on ihmisen oma pyrkimys pystyttää omaa vanhurskauttaan.

Syyro-aramean Peshitassa tämä rinnastuu kohdissa Room.10:3 ”pystyttää

omaa vanhurskauttaan” [] – sekä Room.10:9 ”Jumala on hänet kuolleista

herättänyt” []. Tietoisesti Paavali luo vastakohdan näiden välille: ihminen joko pystyttää itseään Jumalan edessä lain vanhurskauden kautta, tai - ihminen

uskoo Jumalan nostaneen pystyyn (herättäneen - ) Kristuksen kuolleista –

merkiten Hänen asemaansa ylösnousseena Jumalan Poikana meidän edestämme,

Jumalan vanhurskautena sekä lain loppuna. Sydämen usko ylösnousseeseen

Herraan Jeesukseen, pelastaa ihmisen. [Room.10:9]

Alistuminen kreikassa on ὑποτάσσω15, eli myös ”olla-kuuliainen”, joka

Psalmissa 62:5 [LXX] sanotaan: ”mutta - sieluni, ole alamainen Jumalalle, sillä

Hänen kauttaan tulee minun kärsivällisyyteni (ὑπομονή = koetuksen kestämi-

nen).”16 Aadamiin rinnasteisena ilmoituksena Psalmi 8:6 viittaa ihmisen alkupe-

räiseen tehtävään, hallita Jumalan luomakuntaa. Kuitenkin tässäkin kohdin, on

jo olemassa Jeesuksen Kristuksen ilmoitus – eli viimeisen Aadamin ilmoitus,

joka täyttää luomakunnan hallitsijan aseman, Jumalan Poikana. Alistuminen tai

kuuliaisuuden alle asettuminen [ὑποτάσσω] omaa Messiaan Jeesuksen kuninkaal-lisen aseman tunnustamisen merkityksen [Ps.2:12], ja siinä Jumalan oman val-

lan tunnustamisen. Jumalan vanhurskauden tunnustaminen on Jumalan lain

todellisen luonteen tunnustamista, jossa ihminen aina jää vajaaksi ja syntiseksi.

Siksi laki osoittaa vain synnin, muuhun se ei itsessään kykene – ja tässä tuomion

synnille, eli kuoleman. [Room.6:23]. Muuta ”palkkaa” synti ei voi saada ihmi-

sessä aikaan – kuin lain tuomion, eli kuoleman17

. Jumalan evankeliumissa tämä

15 ὑπό [jnk. alla; alaisuudessa] +τάσσω [asettaa; osoittaa, määrätä johonkin paikkaan]. Sana saa jälki-

apostolisella ajalla vahvan merkityksen koskien monarkistisen piispuuden alla alistumista

[Ign.Pol.2,1; Eph.5,3] jossa ei tullut vastustaa piispaa [ἀντιτάσσεαθαι]. Ignatiuksen Ad Magnesios

vaatii piispalle samaa kuuliaisuutta, kuin Herralle Jeesukselle.16 ”But to God be submitted, O my soul! for is by Him my endurance”. - Apostolic Bible Polygot –

Septuaginta & NT Interlinear. 17 ”Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen

valjailla;” [Jes.5:18]


8/26

406

merkitsee Kristuksen kuoleman osaa meidän puolestamme, niin että Hänen

kuolemansa on suorittanut synnin tuomion kohdallamme, ja sitä kautta johtaa

pelastettuja vapauteen synnin vallasta, sekä lain kirouksesta – eli sen tuomioval-

lasta. Vain tässä, ihminen alistuu Jumalan vanhurskauden alle – tunnustaen: (1)

ihminen on itseään syntinen, ja kyvytön täyttämään Jumalan lain vaatimuksen jasen pyhyyden (2) Jeesus Kristus on yksin vanhurskas, ja lain täyttäjä – sillä Hän

on Jumalan Poika, aina ollut Jumala. Tällöin kuuliaisuus kääntyy Jumalan van-

hurskauden tunnustamiseen ja siihen uskossa luottamiseen – Herrassa Jeesuk-

sessa, ihmisen oman yrittämisen sijasta. Syntinen ihminen ei voi muuta kuin

uskoa ja luottaa Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen – koska mikään muu ei

kestä Jumalan kasvojen edessä.

Täten alistuminen Room.10:3 kohdassa osoittaa, ihmisen asetummista

Jeesukseen, Hänen ollen täydellinen välimies ihmisen ja Jumalan välillä – jossa

näin lain syytös, sekä vanhan liiton rituaalinen jumalanpalvelusmuoto eläinuh-

reineen, sen mukaisessa temppelipalveluksessa ja pappeudessa on saanut pää-

töksensä Hänessä. Laki ei voi antaa elämää, eikä vanhurskautta; eivätkä eläinuh-

rit voi poistaa ihmisen syntiä. Laki vain tuomitsee, vaatii ja jättää ihmisen pysy-

vään riittämättömyyden tilaan, suhteessa Jumalaan. Siksi – vain Herra Jeesus, joka kuuliaisuudellaan, sekä alentumisellaan – rakkaudesta ihmiseen, asettuu

lain kirouksen kohteeksi ristin puun päällä, saattaen ihmiskunnan pysyvästi

sovitetuksi Jumalan kanssa.

Muussa tapauksessa ihminen ei vielä alistu Jumalan vanhurskauden alle –

eli Kristuksen vanhurskauden alaisuuteen, vaan hän yrittää itse saavuttaa liitto-

pohjaisen hyväksynnän Jumalan kasvojen edessä – lain tekojen nojalla, sitä kui-tenkaan saavuttamatta. Jumalan evankeliumin vastaus on siis, että Jumalan van-

hurskaus on itse Jeesus Kristus. Room.10:4 osoittaa tämän – ja siirtää painopis-

teen ihmisen omasta pyrkimyksestä täyttää Jumalan asettama lain vaatimus,

uskon osallisuuteen. Ihminen luopuu omasta näennäisestä vanhurskaudestaan,

ja sen pystyttämisestä – ja tämän sijasta alistuu tunnustamaan, että yksin Jeesus

Kristus on vanhurskas. Näin Hänestä – Jeesuksesta – tulee pelastava vanhurs-

kaus sille ihmiselle, joka uskoo Häneen.


9/26

407

Mishna Berakhot 2:2 I osoittaa, että 5Moos.6:4 osoittaa taivaan kuningaskunnan ikeen alai-

suuteen [םימש תוכלמ לע וילע], kun sitä jatkava teksti osa viittaa käskyjen ikeen alaisuu-

teen [תוצמ על ]. Ies tässä mielessä on hepreaksiעליו 18עול ja siitä 19על . Anchor Bible

selvittää

20

: ”Käsitteenä ies, heprealaisen kirjallisuuden perinteiden mukaan liittyy vahvastiajatukseen hallitsijapohjaisesta liittoasetuksesta. Jumala pani ikeen kansansa ylle (päälle).Hänen kansansa joko kantoi ikeen (tottelevaisuus, oikeanlainen liittosuhde) tai rikkoi ikeen

(kapinallisuus). Jumalan kansa kykeni halutessaan yrittää käyttää ikeenä muita jumalia, mikä

oli sama kuin Israelin Jumalan ikeen pois heittäminen heidän yltään. Oli selvää, että yksi ei

voinut asettua kahden ikeen alle samanaikaisesti.” Rabbinistisessa ymmärryksessä, ilmaus:

שמים

מלכות

עול

קי ל – merkitsi taivaan kuningaskunnan ikeen ottamista – ja siinä:

”tunnustaa Jumala yhtenä Kuninkaana ja Herrana”. Herran Jeesuksen sanat tulevat tätä

vasten: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja

nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun

kuormani on keveä." [Matt.11:29–30]. Kiddush-rukouksissa tunnetaan seuraava päättävä

osa:החישמ [ja saattakoon Hänen pelastuksensa versota ja tuoda lähelleויצמח פרקה וקר

Messias]. Tämä on tutkijoiden mukaan eräs läheisin heprealainen rukousteksti, jossa מלכות

: tuodaan likeisesti toisiaan lähelle, jossa edellä mainittu rukous sanooמשיחה sekäשמים

מלכותה וימליך - ”ja Hän asettakoon kuninkuutensa”. [rukous on Sefardi-juutalaisten

teksteissä, mutta Ashkenazim-juutalaiset ovat sen poistaneet, vedoten sanojen turhaan

toistamiseen].21

Paavali siis osoittaa Jumalan lain täyttymyksen Messiaassa Jeesuksessa.

Tähän Raamattu osoittaa: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeet-

toja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti

minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kir-

jain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” [Matt.5:17-18

22

].

18 henkilön tulee tehdä jtkn – eli alaisuuteen sekä velvoitteeseen liittyvä merkitys.19 jnk. päällä; yllä – ja tässä mielessä, suhteessa sanaa ”ies”: jokin ihmisen päällä, tai yllä.20 Anchor Bible: YOKE21 kts Artscroll Mesorah Series - ”Kaddish” [

קדיש

] 22

Exodus Rabbah [6.1] [koskien tekstiä 2Moos.6:2] kertoo rabbinistisen opetuksen Salomonin,

poistaessa yhden heprean ”jud”-kirjaimen Tooran tekstistä, ja näin – teksti osoittaa, että pienim-

mänkin kirjaimen poistaminen tuhoaa koko Tooran merkityksen. Dio Chrysostom [n. v. 40-120]


10/26

408

Kreikankielen ilmaus εἰς τέλος [loppuun asti; loppu; päämäärä] esiintyy

110 kertaa Septuagintassa, ja kantaa merkitystä: saattaa jokin päätökseen ja

täyttymykseen asti. Plutarch käyttää sanaa: δίκη μὲν οὖν νόμου τέλος ἐστί, νόμος δʼ

ἄρχοντος ἔργον, ἄρχων δʼ ̓εἰκὼν θεοῦ τοῦ πάντα κοσμούντος – ”nyt oikeus on lain

päämäärä, mutta laki on hallitsijan työväline, ja hallitsija on Jumalan kuva, jokamäärää kaiken”. Teksti ei käytä muotoa εἰς τέλος lain voimassa olon päättymi-

senä, vaikka oikeus (oikeudenmukainen päätös) onkin jo suoritettu. Josefus

mainitsee: ”[Luomakunta] on Hänen tekonsa, sekä kaikkien asioiden alku sekä

loppu” [ὃς ἔργον ἐστὶν αὐτοῦ καὶ ἀρχὴ καὶ τέλος τῶν ἀπάντων], jossa ajatus lakkaa-

misesta, päätökseen saattamisesta on saattaa luomakunta valmiiksi. Saman-

kaltaisesti Plutarch [Amat. 750f12] selvittää: ”halun päämäärä [τέλος] on mieli-hyvä ja nautinto”, sekä Sextus Empiricus [Math. 11.179.5] kokoaa Epicuroksen

näkemyksen: ”Sillä halu itsessään osoittaa onnellisuuden päämäärä [τέλος]”.

Nämä sekulaarin sekä filosofisen kreikan merkityksestä osaltaan osoittavat, että

kyseessä ei ole jonkin olemassa olon lakkaaminen, vaan tarkoituksen ja päämää-

rän saa vuttaminen, sanassa τέλος.

Jesaja palasi ja perusti nämä kahteen [asiaan], kuten sanotaan (Jes.56:1)

"Näin sanoo Jumala, vartioi oikeutta, ja tee vanhurskautta". Amos tuli ja

perusti nämä yhteen, kuten sanotaan (Amos 5: 4) "Näin sanoo Herra Isra-

elin huoneelle: Etsikää minua ja eläkää." Rabbi Nachman bar Yitzchak

haastoi tätä, Ehkä se tarkoittaa etsimään koko Tooran? Pikemminkin,

Habakuk tuli ja perusti nämä yhteen, kuten se sanoi (Habakuk 2:4) "Van-

hurskaat on elävä uskostaan." [Talmud Makkot 24a]

Mishna [Abot.4:9] osoittaa seuraavan rabbien sanonnan: "Jokainen joka

toteuttaa23 Tooran ollessaan köyhä tulee loppujen lopuksi toteuttamaan sen

käyttää vastaavaa ilmaisua. [Thirty-first Discourse 86]. Kts. Craig Evans – Matthew – New Cam-

bridge Commentary.23 Mishna heprea:

קים

[toteuttaa; tehdä]


11/26

409

rikkaudessa. Jokainen joka hylkää24 Tooran rikkaaksi tulleena, lopulta on hyl-

käävä sen köyhyydessä.", joka viittaa profeetta Hoosean sanoihin [4:6]: "Minun

kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon,

hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut

Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi." Tooran hylkääminen nähdään Jumalan itsensä hylkäämisenä. Paavalille kuitenkin Messias itse on Tooran ole-

mus ja merkitys, ja tässä Jumalan vanhurskauden merkitys, ilmoitus ja täytty-

mys. Tästä, Midrash Qoheleth Rabbah [ ] 71.8 sanoo: ”Toora jota miesק לת ר

opiskelee tässä maailmassa, on turhuutta, verrattuna Messiaan Tooraan” Tällä

ajatuksella on liittymä kohta rinnastuksena lain (Tooran) tuntemisen, sekä Ju-

malan itsensä tuntemisen välillä, jota Paavali käyttää Room.10:2–4.

Yhteenvetona voimme todeta, että Paavalin sydämestä nouseva rukous on

Israelin pelastuminen. Hän ei missään muodossa anna mitään oikeutusta siihen,

että Israel olisi täysin hyljätty pois Jumalan pelastushistoriallisesta täyttymyk-

sestä. Matt.23:37–39 osoittaa Herran Jeesuksen sanoissa lupauksen Israelin

kääntymisestä: ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin

te sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." Paavalilla on yh-

denmukainen ymmärrys Messiaan Toorasta, eli Messiaan vanhurskaudesta, joka

on oleva elämäksi ja pelastukseksi koko Israelille ja muille kansoille. Talmud

[Baba Bathra 75b] osoittaa: ”R. Samuel b. Nahmani sanoi nimissä R. Joohananin:

Kolmea kutsuttiin nimellä Pyhä; siunattu olkoon Hän, ja ne ovat seuraavat:

Vanhurskas, Messias ja Jerusalem. [Tämä voidaan päätellä osalta] vanhurskas

[mistä], mitä juuri todettiin. [Se mikä koskee] Messiasta – sillä on kirjoitet-

tu: ”Ja tämä on se nimi, jolla häntä kutsutaan, Herra on meidän vanhurskau-temme”.” Edellä myös rinnastimme muita lähteitä juutalaisesta kirjallisuudesta,

antaen siitä myös taustaa Paavalin opetukselle. Israel on joutunut peitteen alle -

tavoitellessaan Jumalan hyväksyntää liittopohjaisena siunauksena – lain tekojen

kautta, ja tämä on vienyt heidät Herran Jeesuksen asettaman tuomion mukaises-

ti [Matt.23:37–39], peitteen alle – siihen asti kunnes he tunnustavat Messiaan

24 Mishna heprea:טל

[lakkauttaa olemasta; tehdä toimettomaksi]


12/26

410

Jeesuksen omana pelastajanaan: ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja

Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun,

jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista,

murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.”

[Sak.12:10] Tämä nykyinen Israelin peitteen alaisuus ei kuitenkaan lannista Paavalia –

vaikka hän ymmärtääkin pelastushistoriallisen merkityksen Israelin paatumuk-

sesta – vaan hän syvästi rukoilee Israelin pelastumista, ja kääntymistä oman

Messiaansa ja pelastajansa Herran Jeesuksen puoleen, heitä näin rakastaen.

2.

Sydämen usko ja suun tunnustus – Room.10:5-13

Seuraavaksi Paavali rinnastaa lain vanhurskauden sekä uskon vanhurs-

kauden 3Moos.18:525 avulla: ”Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä

se ihminen, jotka ne pitävät, on niistä [myös] elävä. Minä olen Herra.”26 UT:n

kreikassa τὴν δικαιοσύνην τὴν ἐκ τοῦ νόμου osoittaa, että vanhurskaus tulee

nimenomaisesti [ἐκ27

] laista käsin; sen “kautta”. Rinnastus tässä kuitenkin onheti nähtävissä Room.1:17 kohtaan: “Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy

uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta" [ἐκ

πίστεως], jonka takana on profeetta Habakukin lainaus. Näin rinnastus Jumalan

lain vanhurskaudesta tulee lähelle Jeesuksen uskollisuutta Isää kohtaan sekä

siinä osoitettua kuuliaisuutta, joka Room.3:26 kohtaan [ἐκ πίστεως Ἰησοῦ], joka

täten olisi: Jumala vanhurskauttaa ihmisen - Jeesuksen uskollisuuden käsin.

25 katso myös Hes.18:9 26 Konteksti 3Moos.18:5 kohdassa on luonnottomien seksuaalisten tekojen kieltäminen [joka täten

rinnastuu Room.1:26–28 tekstiin]. 3Moos.25:17–18 myös sanoo: ”Älköön teistä kukaan tehkö vää-

ryyttä lähimmäisellensä, vaan pelkää Jumalaasi; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Sentähden

pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti

asua maassa.”27 rinnastuu myös Room.10 luvussa muotoon: Kristus on herätetty kuolleista [ἐκ νεκρῶν] – joka siis

on Jumalan vanhurskauden ilmoitus, pelastukseksi Kristukseen uskoville. Jumalan vanhurskaus on

ilmoitettu ja annettu evankeliumissa Kristuksen ylösnousemuksen kautta. >Room.4:25.


13/26

411

Näissä on määrätty rinnastusta Paavalin annettuun opetukseen Jumalan

evankeliumista, suhteessa lain vanhurskauteen.

Jumalan lain todellinen luonne kuitenkin on elämä, ei kuolema – ja tämän

Paavali jo osoitti Room.7:12 kohdassa: “Niin, laki on kuitenkin pyhä ja

käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.” Synti on kuoleman tekijä, ei JumalanSanan ilmoitus Toorassa. Huomattavaa on täten myös 3Moos.18:5 kontekstin

rinnastus Room.1:26-28 kohtaan. 3Moos.18 luvun taustalla on seksuaalisen

moraalittomuuden kieltäminen, sekä sen luonnottomien himojen osoittaminen

tuomittavina synnin tekoina. Tämä ei kuitenkaan ole tässä pääasiallinen Paava-

lin argumentti, vaan hän kohdistuu Jumalan lain käskyjen elämää antavaan ko-

konaisvaltaiseen merkitykseen – sillä niissä oleva opetus (kiellot olla tekemättä ja käskyt tehdä) ovat perusperiaatteeltaan juuri ihmiselämää suojelevia28. Van-

hurskaus laista käsin osoitettuna, on käsitteenä Paavalille enemmän siis liitto-

keskeinen, ei pelkästään moraalinen – kuitenkaan siinä Tooran luonnetta syntiä

tuomitsevana ilmoituksena unohtamatta.

Jumalan lain (Tooran) elämää antava luonne on siinä, että se tulee täysin

toteutetuksi. Liittokeskeinen hyväksyminen perustuu liitonehtojen

kokonaisvaltaiseen täyttämiseen, johon Toora siis osoittaa.

Siksi kyseessä ei ole vain idealistinen mielikuva hyvästä elämästä,

kauniista moralismista; tai mystinen (epätodellinen) ajatus jonkinlaisesta

ihmisen omasta henkisestä hyvyydestä, filosofiasta tai muusta humanistisesta

täydellisyydestä, vaan konkreettinen ihmisen tekojen ja asenteiden yhteen

mukautuminen Jumalan tahdon kanssa – eli Hänen liittoehtojensa kanssa - eli:

Jumalan lain toteuttaminen ihmisen elämässä.Vain tällöin, laki voi antaa sellaisen vanhurskauden, jossa on Jumalan

antama elämä: “Jos te tottelette näitä säädöksiä, noudatatte ja seuraatte niitä,

niin Herra, sinun Jumalasi, pitää liittonsa ja on laupias sinulle, niinkuin hän

valalla vannoen on sinun isillesi luvannut.” [5Moos.7:12]

28 Tässä ei puututa retributiivisen kuolemanrangaistuksen osaan Mooseksen laissa, vaan moraali-

sekä pyhyyslakien osaan, suhteessa lähimmäisen rakastamiseen sekä siinä osoitettuun Jumalan

rakastamiseen.


14/26

412

Kiteytämme ajatuksen siis:

(*) Vanhurskaus – joka tulee laista

on elämää antava vain silloin,

kun ihminen täyttää [Jumalan] lain

[eli pitää kohdaltaan liittoehtojen mukaisen vaateen]

Room.10:6-8 liittyy 5Moos.30 luvussa profeetallisen ilmoituksen sisältä

nousevaan tekstiin, jonka perustana on: “kun sinä kuulet Herran, sinun Jumalasi,

ääntä ja noudatat hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka ovat kirjoitetut tähän

lain kirjaan, ja kun sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö kaikesta

sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.” [5Moos.30:10} Israelin palaaminen Herransa

tykö on koko 5Moos.30 luvun konteksti, sekä siinä lupaus siunauksesta – joka

seuraa kääntymystä Jumalan liittoasetukseen, sekä sydämestä nousevaa

rakkautta sekä kuuliaisuutta Herraa kohtaan. Kontekstissaan ajatus Jumalan lain

eläväksi tekevästä luonteesta [3Moos.18:5] rinnastuu Paavalin tekstissä

5Moos.30:6 luvussa osoitettuun lupaukseen [ja sen rinnastumiseen uuden liiton

tekemisessä]:

“Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta

sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.”

Huomaamme jakeen lopussa: “että eläisit”29 Paavalille tämä merkitsee

Jumalan evankeliumin ja uuden liiton sisällä, uskossa tarttumista Jumalan

vanhurskauteen Herrassa Jeesuksessa. Ilmoituksen vahvistaa myös Jer.31:31-34;

Hes.36:26-27. Jumalan tekemä sydämen ympärileikkaus30

on siis mainittujenprofeettojen ilmoituksessa osoitettu lain kirjoittaminen ihmisen sydämeen, sekä

Pyhän Hengen antaminen, uskon kuuliaisuuden syntymiseksi. Tämä liittää

29 י ֽ ֶ ַ ח

למען

30 Roomalaiskirjeen olennainen opetus, koskien uuden liiton asetusta: ”vaan se on juutalainen, joka

sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjai-

messa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” [Room.2:29]


15/26

413

Paavalin opetuksessa yhteen 5Moos.30:6 kontekstin, uuden liiton mukaisen

Jumalan evankeliumin ilmoituksen kanssa.

Tämä Israelille annettu kutsu kääntymykseen 5Moos.30 luvussa (jossa on

myös profeetallinen merkitys, viitaten siinä tapahtuvaan Israelin pelastumiseen)

saa osakseen ilmoituksen, jossa Jumalan antama pelastava Sana, ei suinkaan oleliian kaukana heistä, ja siksi se ei ole vaikea täyttää. Jumala itse on antanut heille

Sanansa – ja nyt uuden liiton ilmoituksessa: Jumala itse tulee Sanassa –

Herrassa Jeesuksessa - ihmiseksi. Siten Paavalille tämä 5Moos.30 ilmoitus

merkitsee Jumalan vanhurskauden ilmestymistä, eli lihaan (ihmiseksi) tullutta

Jumalan Sanaa – Herraa Jeesusta – joka täyttää 5Moos.30:11-14 tekstin

osoittaman Sanan merkityksen, ja sen osoittaman lähelle tulemisen.

(1) Hän on tullut taivaasta [Sanan lihaan tuleminen31], niin ettei ihmisten

tarvitse kivuta taivaaseen, löytääkseen pelastavan ilmoituksen Jumalalta.

(2) Hän on noussut kuolleista [Kristuksen ylösnousemus32], niin ettei

ihmisen tarvitse laskeutua syviin kuoleman pimeyksiin, löytääkseen sieltä

pelastavan ilmoituksen Jumalalta.

Jumalan Sana on siis samalla tavalla nyt lähellä33, kuin se oli sitä jo

Mooseksenkin aikana [5Moos.30:11-14] – mutta nyt se on ilmoitettu Hänessä,

Jeesuksessa. Tooran antaminen liittyy Shavuot-juhlaan, joka on uuden liiton

ilmoituksessa luvatun Pyhän Hengen vuodattamisen hetki. Luontevasti Paavali

yhdistää Room.10:13:ssa Jooel 2:32 lainauksen Hengen vuodatuksen lupaukseen,

ja näin liittäen yhteen Tooran antamisen hetken [Shavuot] ja Hengenvuodatuksen [Shavuot] – 5Moos.30:11-14 tekstin kautta. Jeesus Kristus on

Mooseksen lain koko perusta, ja nyt lihaan tulleena Jumalan Poikana – Hän on

31 Joh.1:14; 1Tim.3:16 [TR: ”Jumala on ilmoitettu lihassa”], Hebr.10:5-10; 1Tim.2:1-732 1Piet.1:13-21; Kol.2:12-15; Efe.1:15-23; Room.4:23-25 33 1Joh.1:1-4


16/26

414

Jumalan lain täyttäjä sekä sen lopullisen merkityksen osoittaja34 – eli Jumalan

vanhurskauden ilmoitus, pelastukseksi kaikille kansoille, jotka Häneen uskossa

turvautuvat. Tästä käsin, avautuu Jooel. 2:32 tekstin merkitys. Jumalan Sanan

lähelle tuleminen johtaa luvatun Hengen vuodatuksen tapahtumiseen.

Talmud osoittaa Pes.4:4 I.5/54a seitsemän asiaa jotka luotiin ennen kuinmaailma tuli luoduksi: Toora, parannuksen tekeminen, Eedenin puutarha,

Gehenna, kirkkauden valtaistuin, pyhä temppeli, ja Messiaan nimi. Tooran

olemassa olo, jo ennen luomista (sekä sen yhteydessä) osoitetaan: “Herra loi35

[omisti] minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen

alkua.” Kuten Midrash Qohelet Rabbah [ה ר

] Parasha 11, Siman 7, jokaקוהלת

osoittaa että Messiaan Toora on suurempi kuin kirjoitettu Toora [

ש דם

תורה

הזה משי,ה .למד עולם של תורתו לפני הי ]. Tämä Midrash Qohelet

Rabbah viittaa Tooran merkityksen todelliseen avautumiseen Messiaan kautta,

ei suinkaan Tooran poistamiseen.

Paavalin lainaus yhdistää 5Moos.30:11-14 opetustekstinsä, Midrash-

tyyppisellä tavalla, joissa tunnettiin ns. “liitossana”-periaate, jossa kahta tai

useampaa tekstiä lainattiin yhtenä opetuksellisena Kirjoitusten lainauksena. Tästä esimerkkinä on Room.4:25, jossa Paavali yhdisti Jes.28 sekä 8 luvun tekstit

yhdeksi lainaukseksi. Room.10:6-8 lainauksesta voimme löytää Paavalin viitteen

Targum Neofitin lukutapaan. Mielenkiintoisesti Targum liittää tekstiin profeetta

Joonan, jolla on viitteellinen merkitys Messiaan Jeesuksen kuoleman jälkeiseen,

3. päivää haudassa olemiseen – ja siitä käsin tapahtuneeseen ylösnousemukseen.

“Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä,

niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme

yötä.” [Matt.12:40]

34 ”Sillä Kristus on lain loppu [päämäärä; lopullinen tarkoitus], vanhurskaudeksi jokaiselle, joka

uskoo.” [Room.10:4] 35 LXX κτίζω merk. ”kutoa-kokoon” – ”muodostaa-kokonaisuus”, esim. Homer käyttää sanaa kuva-

ten kaupungin perustamista, sekä sen asuttamista. Muuten Raamatussa vahvasti merkitys ”luoda”.


17/26

415

5Moos.30:11-14 Room.10:6-8 Targum Neofiti

Sillä tämä käsky, jonka minä

tänä päivänä sinulle annan, ei

ole sinulle vaikea täyttää eikä

liian kaukana.

Se ei ole taivaassa, eikä sinuntarvitse sanoa: 'Kuka nousisi

meidän puolestamme taivaa-

seen noutamaan sen meille ja

julistaisi sen meille, että me

sen täyttäisimme?'

Se ei ole meren takana, eikä

sinun tarvitse sanoa: 'Kuka

menisi meidän puolestamme

meren taakse noutamaan sen

meille ja julistaisi sen meille,

että me sen täyttäisimme?'

Vaan sana on sinua aivan

lähellä, sinun suussasi jasydämessäsi, niin että voit sen

täyttää.

Mutta se vanhurskaus, joka

uskosta tulee, sanoo näin:

"Älä sano sydämessäsi: Kukanousee taivaaseen?"

se on: tuomaan Kristusta alas,

tahi:

"Kuka astuu alas syvyyteen36?"

se on: nostamaan Kristusta

kuolleista. Mutta mitä se

sanoo? "Sana on sinua lähellä,

sinun suussasi ja sinun sydä-

messäsi"; se on se uskon sana,

jota me saarnaamme.

Tämän käskyn, jonka minä

teille nyt annan ei ole teiltä

piilossa, eikä se ole kaukana.

Laki ei ole taivaassa, jottapitäisi sanoa: Jospa meillä olisi

(se) yksi kuten profeetta

Mooses joka menisi ylös

taivaaseen noutamaan sen

meille, ja saada meidät kuule-

maan käskyjä, niin että voi-

simme toteuttaa niitä.

Laki ei myöskään ole pidem-

mällä suurta merta, että pitäisi

sanoa: Jospa meillä olisi (se)

yksi kuten Joona profeetta,

joka laskeutuisi syvyyksiin

suureen mereen ja toisi meille

lain esille, jotta me kuu-

lisimme sen käskyjä, niin ettävoisimme ne toteuttaa. Sillä

sana on hyvin lähellä sinua,

sana suussanne ja sydämes-

sänne, niin että voit sen tehdä.

Paavalin lukutapa Room.10:7 kohdassa: “kuka astuu alas syvyyteen” on

nähty viittaavan täten Targum Neofitin tekstiin, joka sanoo: “Tulisiko meidän

olla kuten profeetta Joona, joka laskeutui alas suuren meren syvyyksiin, ja toi

ylös lain meille ja sai meidät kuulemaan käskyt, että me ne tekisimme.” 37

Targum muuten, seuraa VT:n MT-heprean tekstiä, mutta laajentaa sitä – ja siinä

mainitsee “meren syvyyksin laskeutumisen”. Targum kontekstissaan, puhuen

36

Peshitassa vastaava merkitys: ”syvyys” [ ܬ ,] 37

די יחות לעמקוי דימה ר לווי הוה לן חד כיונה נ י [Targum Neofiti]. - WBC Vol.38a.


18/26

416

profeetta Joonasta – osoittaa Jeesuksen sanojen mukaisuuteen, koskien Hänen

ylösnousemustaan: “Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä,

mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki..” [Matt.16:4]

Septuaginta omaa MT-heprean mukaisen lukutavan 5Moos.30:11-14 kohdassa,

jossa osoitetaan “meren taakse [yli] menemisestä”. Tämä Mooseksen kirjanteksti omasi paljon tulkintaa silloisessa (2. temppeli ajan) juutalaisuudessa,

kuten Philo sitä omassa tekstissään käytti. [Post. 84–85; Mut. 236–37; Virt. 183;

Praem. 80]Roomalaiskirjeen eräs ydinmuoto on juuri Jumalan Sanan lihaan tulemi-

nen [Messias Daavidin siementä], eli Jumalan ilmestyminen ihmisessä

[1Tim.3.16] – sekä tästä käsin osoitettu korotusteologinen ilmoitus Jumalan

Pojasta, joka nousee kuolleista pyhyyden Hengen voimasta. Roomalaiskirjeen

alku rinnastuu siis tässä Room.10:6–7 olevaan ilmoitukseen.

Room.1:3-4 Room.10:6-7

Hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on

syntynyt Daavidin siemenestä

ja

pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemi-

sen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa

”Kuka nousee taivaaseen?"

se on: tuomaan Kristusta alas,

tahi:

”Kuka astuu alas syvyyteen?"

se on: nostamaan Kristusta kuolleista.

Paavalille 5Moos.30:11-14 lainaus on vahva kristologinen julistus, johonhän liittää Jeesuksen lihaan tulemisen Jumalan Sanana, sekä Hänen kuolleista

nousemisensa. Joh.1:17 viittaa Paavalin sanoihin, taivaasta alas tulleesta

Messiaasta: “Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut

Jeesuksen Kristuksen kautta.” [Joh.1:17] Näin myös: “Ei kukaan ole noussut ylös

taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.”

[Joh.3:13] Määrättyä kristologista yhdenmukaisuutta Paavali omaa lainauksensa

käyttämisessä, juuri Johanneksen evankeliumin ilmoitukseen nähden.


19/26

417

Myös > “Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on

koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on

kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen

poikansa nimi, jos sen tiedät? Jokainen Jumalan Sana on taattu; hän on niiden

kilpi, jotka häneen turvaavat.” [Sananl.30:4] > “Mutta että hän [Jeesus] astuiylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin

paikkoihin? Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkiataivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.” [Ef.4:9-10] > Psalmi 139:8-9 viittaa

myös Paavalin opetukseen: ”Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;

jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoai-

sin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,”

Paavalin VT:n lainauksen taustalla voi olla myös Jobin kirjan Midrash

teksti38 – jossa kuoleman enkeli etsii Mooseksen ruumista, sitä kuitenkaan löytä-

mättä. Tämä olisi ajatuspohjana sille, että juutalaisten lain tavoittelu sekä kiivai-

leminen ovat yhtä mahdotonta toimintaa – kuin tämän kuoleman enkelin, joka

ei löytänyt enää Mooseksen ruumista.

Jumalan evankeliumissa tämä mahdoton on silti tullut nyt mahdolliseksi –

pelastus ja vanhurskaus on läsnä Jumalan Sanan kautta Jeesuksessa Kristuk-sessa39. Ihmisen ei tarvitse epätoivoisesti etsiä taivaasta tai kuoleman syvyyksistä

pelastuksen Sanaa – vaan Hän on tullut ihmistä lähelle, Herrassa Jeesuksessa.

Täten ihmisen ei tarvitse ”kiivetä” taivaaseen eikä ”laskeutua” syvyyteen – ta-

voittaaksensa sen vanhurskauden, joka voi pelastaa hänet – vaan hänen tulee

vain tunnustaa suullansa ja uskoa sydämessänsä, että Jumala on Poikansa Jee-

suksen lähettänyt (”taivaasta”) ja herättänyt Hänet kuolleista (”syvyydestä”). Tämä on pelastava usko, jota Paavali opettaa Jumalan evankeliumina - joka an-

taa ihmiselle sen Jumalan vanhurskauden – jossa Kristus on lain loppu (pää-

määrä/lopullinen tarkoitus), vanhurskaudeksi jokaiselle joka Häneen uskoo.

38 kts. Joseph Shulam - The Jewish Roots of Romans [teksti: ARNb 25]39 Johannes puhuu Kristuksesta taivaasta tulleena elämän leipänä [Joh.6:33-58]


20/26

418

Argumentointi siitä, että Jumala ei voi antaa elämää muuten, kuin oman elämänasetuksensa,

eli lakinsa mukaisessa vanhurskaudessa on täysin raamatullinen opetus. Hesekiel 18:9

osoittaa: [se mies on vanhurskas joka] “vaeltaa minun käskyjeni mukaan ja noudattaa minun

oikeuksiani, niin että tekee sitä, mikä oikein on - hän on vanhurskas, hän totisesti saa elää,

sanoo Herra, Herra.” – sekä: “Ja kun olin vienyt heidät pois Egyptin maasta ja tuonut heidät

erämaahan, niin minä annoin heille käskyni ja tein heille tiettäviksi oikeuteni: se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä.” [Hes.20:10-11]. Tämä toteutuu juuri Jeesuksen kohdalla

Hänen täyttäessään Jumalan lain synnittömänä Jumalan Poikana, niin että kuolemansa

jälkeisessä ylösnousemuksessa Hänet vanhurskautetaan Hengessä [ἐδικαιώθη ἐν πνεύματι –

1Tim.3:16], eli Jumalan lain kautta todetaan eläväksi – koska Hän ei ollut rikkonut yhtäkään

käskyä, vaan täyttänyt täydellisessä kuuliaisuudessa Isän tahdon [Ps.40:6-8 >Hebr.10:5-10].

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on täten Häneen uskoville Jumalan vanhurskaudeksi,

sillä Hänen puhtautensa, ja synnittömyytensä (eli Jumalan lainmukaisuus) luetaan Hänessä

ihmisen osaksi – “[Jeesus] joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleistaherätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden40.” [Room.4:25] Jumalan vanhurskas ja

pyhä laki siis vanhurskautti Jeesuksen, todisti Hänet synnin ja kuoleman voittajaksi Hänen

ylösnousemuksessaan – niin kuin kuolema ei olisi voinutkaan Häntä pitää omanaan. Tämä

Jeesuksen vanhurskaus, Hänen lihaan tulemisensa (eli ihmiseksi tulemisessaan) kautta

täytetyssä Jumalan tahdossa [Room.10:6] sekä Hänen ylösnousemuksessaan on Paavalin

ydin [Room.10:7] Roomalaiskirjeen opetuksessa, rinnastettuna 5Moos.30:11-14 tekstiin.

Room.10:10 palaa 5Moos.30:6 tekstiin, jossa Herran tekemä sydämenympärileikkaus johtaa Israelin Jumalan rakastamiseen – jota Paavali kuvaa tässä

sanoin: ”sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi”. Suun tunnustus rinnastuu

5Moos.6:4 kohtaan, joka Jumalan evankeliumissa ottaa itseensä tunnustuksen

Jeesuksesta Herrana [Room.10:9], ja uskon sekä siinä tapahtuvan perustumisen

yksin Hänen vanhurskauteensa – eli: “Jumala on hänet kuolleista herättänyt”.

Tämä tuo “elämän”, joka kreikassa on sanalla “pelastus” [σώζω], ja Peshitansyyro-arameassa “elämä”41 []. Jeesuksen ylösnousemus on elämä kuolleista,

kaikille niille jotka Häneen uskovat.

40 διὰ τὴν δικαίωσιν ἡμῶν – prepositio διὰ +akkusatiivi [τὴν δικαίωσιν] on kausatiivisessa funktios-

sa: ”jonkun vuoksi; jonkin tähden”. [GGBB s.368].41 Peshitassa tässä johdonmukainen merkitys ”elämä”, sillä Room.10:5 nimenomaisesti puhui lain

kuuliaisuuden tuomasta elämästä. Kreikassa Room.10:5 siinä myös ”elämä” [ζάω].


21/26

419

Room.10:9-10 selittää edellä Paavalin käyttämää 5Moos.30:11-14 tekstiä.

Jeesuksen Herraksi tunnustaminen [ὁμολογέω], on ehdoton uskossa liittyminen

Hänen alaisuuteensa, ja tässä Hänessä ilmoitetun Jumalan vanhurskauden alle

alistumista (asettumista) [Room.10:3]. Vaikkakin tunnustuksen viitteenä on

nähty rinnastus Rooman silloisen valtakunnan sisällä olleeseen uskollisuustunnustukseen 42 [suhteessa aikansa despoottiin], on tällainen rinnastus

kuitenkin aivan liian väljä, ja sisällöltään jopa harhaanjohtava. Tunnustuksen

merkitys nousee 5Moos.6:4 tekstistä, jossa Herra Jeesus saa merkityksen

Daavidin kuninkuuden omaavana Messiaana, yhden Israelin Jumalan antamana

pelastuksena43. Psalmi 20:7 “Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta

me tunnustamme44 Herran, Jumalamme, nimeä.” LXX käyttää Jobin kirjassa

myös muotoa: 40:9 “Silloin minäkin ylistän [ὁμολογέω: ”tunnustan”] sinua, kun

oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.” Apt.2:36 osoittaa: “Varmasti tietäköön

siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt,

tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Room.10:9 verbi σωθήσῃ on futuurissa, joka viittaa eskatologiseen pelas-tuksen merkitykseen: ”sinä tulet pelastumaan”, näin > Room.10:13 σωθήσεται

“hän tulee pelastumaan”, jossa VT:n lainaus on Jooel 2:32. Room.10:9 tekstiäselittävä osa on sitä seuraavat sanat Room.10:9: “sillä (koska) sydämen uskolla

tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Peruste

sanoille: ”sinä tulet pelastumaan”, on juuri tässä > koska: ”sydämen uskolla

tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan”

“Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa

Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;” [1Joh.4:2] > “Joka

42 Καίσαρα δεσπότην ὁμολογέω oli eräs muoto keisarin (despootin) hallintavallan tunnustamisesta.

Jer.44:25 käyttää samaa verbiä LXX:ssä kuvaamaan Israelin epäjumalanpalvonnassa annettua tun-

nustusta polttaa uhreja taivaan kuningattarelle. 43 George E. Howard argumentoi, että κύριος [Herra] olennaisesti rinnastui heprean - .-nimeenי ו

“The Tetragram and the New Testament,” JBL 96 (1977) 63–8344 LXX >ἐπικαλέομαι =kutsumme [ylistäminen; todistaminen; sitoutumiseen liittyvä tunnustus].


22/26

420

tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän

Jumalassa.” [1Joh.4.15]

Sanat muodostavat Paavalilla ristikkäisyyden:

Ydin siis Paavalilla tässäkin keskittyy Jumalan osoittamaan todistukseen

(vakuuden antamiseen45) Pojastaan Jeesuksesta, Hänen ylösnousemuksensa

kautta. Kuten edellä huomautin, on tällä likeinen viite Room.4:25 sekä

1Tim.3:16 sanoihin. Jumalan antama todistus Pojastaan on vahvistettu Hänen

kuolleista nousemisen kautta, ja tämä on Paavalille osoitus siitä, että vain Hän,

Herra Jeesus - on yksistään julistettu vanhurskaaksi, kuoleman ylitse käyneenä

ja syvyyteen astuneena – ja näin Jumalan laki (elämää antavana) todistaa Jeesuk-

sen vanhurskaaksi, juuri Hänen ylösnousemuksessaan.

Edelleen Paavali perustelee Jumalan evankeliumin antaman todistuksen,

pelastuksesta Herrassa Jeesuksessa, kahdella VT:n lainauksella:

(1) Jes.28:16 > "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään46"

[MT-heprea: “joka uskoo, se ei pakene47”]

(2) Jooel.2:32 > "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu"

[MT-heprea: “ jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä,

[pois paeten] pelastuu48.”]

Näiden VT:n lainausten keskelle tulevat sanat: ”Tässä ei ole erotusta [οὐ

γάρ ἐστι διαστολή] juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on

45 Apt.17:31 [πίστιν παρασχὼν]46 ἐπʼ αὐτῷ οὐ καταισχυνθῇ > Room.9:33 sekä Room.10:1147

hepr. חּוׁש

”kiirehtiä; innokkaasti olla valmis pois menemään” 48 hepr. טלמ ”pois pääsemällä pakeneminen, ja täten pelastua” [Artscroll TaNaKH: ”will escape”]


23/26

421

kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.” – joka viittaa

takaisin Room.3:22 kohtaan: ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja pro-

feetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon

kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole

yhtään erotusta [οὐ γάρ ἐστι διαστολή].” Yhdenmukaisuus perustuu yhteen väli-mieheen, Herraan Jeesukseen – joka yksin on tullut Jumalan lain kautta (van-

hurskaana todettuna) tullut eläväksi tehdyksi. Taustalla on toki Aadam/Kristus

rinnastus, joka liittää koko ihmiskunnan yhden Pelastajan yhteyteen.

Paavalin lainaukset VT:sta ovat tässä melko tulkinnallisia49 (ei kirjaimelli-

sia), ja tukevat toinen toistaan. Uskominen [ὁ πιστεύων] liittyy siis avuksi huu-

tamiseen [ἐπικαλέσηται], joita yhdistää sana [Πᾶς] ”jokainen”. Tästä käsin pelas-tuminen on varmaa uskon kohteena olevan Kristuksen ylösnousemuksen sekä

Herran nimen avuksi huutamisen kautta. Avuksi huutaminen voidaan rinnastaa

myös suun tunnustukseen [Room.10:9], jossa Herran nimen avuksi huutaminen

on juuri Jeesuksen Herraksi tunnustamista. Tämä yhdistää juutalaiset ja kreikka-

laiset, joka ottaa taakseen 5Moos.6:4 tekstin yhdestä Israelin Jumalasta – niin

että yksi ja sama Herra on rikas antaja kaikille ihmisille, jotka häntä avuksi huu-

tavat. Olennaisin ero 5Moos.6:4 nähden on kuitenkin Jeesuksen nimen tunnus-

taminen Herrana, ei pelkkä yhden Israelin Jumalan tunnustaminen.

Apt.10:36 osoittaa: ”Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julis-

taen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra

[εστι πάντων κύριος].”

Platon Leg. 922d1 osoittaa aikansa potentiaalisiin hallitsijoihin, jotka etsivät ollakseen ”kaik-kien-herroja” [ζητῶν εἶναι κύριος ἁπάντων], ja Demosthenes kirjoittaa vastustajastaan Philip

makedonialaisesta, joka osoitti olevansa despootti, hallitsija, herra – yli kaikkien [δεσπότης,

ἡγεμών, κύριος πάντων, Cor. 236; cf. Orat. 13.31.2; Menander Apsis 171] Dio Chrysos-

tom Orat. 56.11.3 viittaa Rooman keisariin, ollen ”itse herra kaikkien asioiden ylitse” [αὐτὸς

49 Midrash-pohjainen tekstitulkinta juutalaisuudessa myös tunsi ns. ”liitossana”-periaatteen, jossa

kaksi tai useampi teksti (Kirjoitusten-lainaus) muodosti yhden opetus kokonaisuuden tai yksikön. R.

W. Thurston, “Midrash and ‘Magnet’ Words in the New Testament,” EvQ 51 [1979] 22–39; Kiste-

maker,Psalm Cit ations , 61–64, 78


24/26

422

ὢν κύριος ἁπάντων τῶν πραγμάτων], ja Dio Cassius Hist. Rom. 56.39 puhuu vastaavasti keisa-

rista ”tullen yksistään väistämättömäksi herraksi kaikkien yli” [μόνος ἀναμφιλόγως κύριος

ἁπάντων]. Tässä mielessä Paavalin teksti osoittaa, että Rooman kristityt näkivät Jeesuksen

herruudessa ylitse käyvän julistuksen, maallisten Rooman hallitsijoiden ylitse. Taustalla toki

on VT:n ilmoitukset kuten: ”Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumali-

en.” [Psalm.95:3], sekä: ”Suuri on Herra Siionissa, hän on korkea yli kaikkien kansojen.”[Psalm.99:2], ja > ”Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra, että sinä olet

Korkein kaikessa maassa.” [Psal.83:18]

Kreikan kielen ἐπικαλέομαι (”huutaa-avuksi”) löydetään Psalmista 20:7

[H20:8]: ”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme

[ἐπικαλέομαι50] Herran, Jumalamme, nimeä.” - sekä: ”Avuksesi huuda minua

[επικάλεσαί με] hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua51

, ja sinun pitääkunnioittaman minua." [Ps.50:15]. Ilmaus on selkeä VT:n tausta nouseva ruko-

uksen sekä liittokeskeisen vetoomuksen mukainen avunpyyntö Jumalaa koh-

taan: ”Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä,

sinä teroitat korvasi” [Ps.10:17]

Lupaus Herrasta rikkaana antajana Room.10:12 näyttää viittaavan ennen

kaikkea sen hengelliseen merkitykseen, eli hengelliseen rikkauteen Kristuksessa.

Olennaista tässä on liittokeskeinen merkitys, jossa Jumala ei tee eroa juutalaisen

eikä kreikkalaisen (kansoista olevan välillä52). Raamattu siksi toisaalla sanoo-

kin: ”Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja mo-

niin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja

kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat

eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” [1Tim.6:9–10]

Luuk.12:21 osoittaa rikkaan miehen vertauksessa, joka yllättäen joutui Juma-lansa eteen huolettoman ja rikkaan elämän kanssa; päättyen sanoihin: ”Mutta

Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta

50 ἐπικαλέομαι on yleinen verbi Psalmeissa [LXX], kuten: ”Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksian-

tavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat [ἐπικαλέομαι].” [Ps.86:5]51 ἐξαιρέω merk. ”pois-nostaa” (eräs merkitys toisen pelastamiselle)52 ”Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin

saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.” [Jes.61:11]


25/26

423

pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka

kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta [πλουτέω] Jumalan tykönä."

[Luuk.12:20–21] Paavali käyttää vastaavaa πλουτέω-sanaa Room.10:12 kohdassa.

Kyse on rikkaudesta Jumalan luona.

Talmud Berakhot 7a tulkitsee Jes.56:7 kohtaa seuraavasti: ”R. Johanan sanoi nimissä R. Jose:

Mistä johtuu, että Pyhä, siunattu olkoon Hän, rukoilee? ] Kuten sanotaan, "minä tuon hei-

dät pyhälle vuorelle, ja he riemuitsevat minun rukoushuoneessani [”rukoukseni huo-

neessa”]". Siinä ei ole sanottu "heidän rukouksensa" vaan "rukoukseni"; joten päättelemme,

että Pyhä, siunattu olkoon Hän, rukoilee.” Taustalla on mielenkiintoinen ajatus Herrasta jo-

ka itse rukoilee huoneessaan (temppelissään), ja tätä Talmud Berakhot 7a näyttää tulkinnas-

saan osoittavan. Herra Jeesus Mark.11:17 sanoo: ”Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kir-

joitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olet-te tehneet siitä ryövärien luolan." Room.8 luvussa ajatus Herrasta rukoilijana liitetään Jee-

suksen Kristuksen ylimmäiseen pappeuteen, jossa Hän Jumalan edessä rukoilee omiensa

puolesta. Täten Jeesus on Herra kaikille ihmisille jotka Häntä avuksi huutavat – ja näin, pe-

lastus myös kaikille jotka huutavat Hänen nimeään avuksi. – ”Kuka voi tuomita kadotukseen?

Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla

puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” [Room.8:34]. Joel 2:32 Targumissa

omaa sanassa ”rukoilla” צלי – jolla on arameassa viite sanaan ”ristiinnaulitseminen”

:]; Syyro-aramean UT:n Peshitassa tämä onצלי ה] ܨ.

Yhteenvetona voimme sanoa, että Paavalin opetus rinnastaa 5 Mooseksen

tekstiä, uudessa Messias keskeisessä muodossa – jolla on omanlainen viite Tar-

gumien lukutapaan. Jumalan Sana on tullut lähelle Kristuksessa – Hänessä joka

on Sana, lihaan tulleena, ja tästä käsin kuuliaisuuden kautta hamaan ristin kuo-

lemaan asti – tullut korotetuksi Jumalan Pojaksi ylösnousemuksessa. Jeesuksenylösnousemus on edelleen Paavalin opettaman uskon kohteena Jumalan evanke-

liumissa, jonka merkitys avautuu Room.4:24 sekä 1Tim.3:16 kohtien avulla.

Jumalan Sana on siis ihmistä lähellä julistetussa Jumalan evankeliumissa. Kris-

tus on kuollut syntiemme tähden, ja noussut kuolleista vanhurskauttamisemme

tähden. Lain vanhurskaus ei kykene tähän, sillä se vaatii ihmisen täyttävän Ju-

malan pyhyyden vaatimuksen. Tunnustaminen liittyy avun huutamiseen, jossa jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu. Jooel 2:32 liittää pelastu-


26/26

424

misen uuden liiton lupauksessa tapahtuneeseen Hengen vuodatukseen. [Apt.2

luku]. Jumala rikkaana antajana53 voidaan nähdä tässä suhteessa juuri Pyhän

Hengen antajana – jota Paavalin lainaus Jooel 2:32 osoittaa - sekä Hengen osalli-

suuden kautta annettuun Jumalan lapseuteen nähden [Room.8 luku]. Eroavai-

suus tässä – Pyhän Hengen osallisuus - on poistunut juutalaisten ja kreikka-laisten välillä – jolla on viite myös 5Moos.6:4 kohtaan: on vain yksi Jumala, ja

kaikkien Herra, Jeesus [Efe.4:4-6]. Jumalan teko Kristuksessa on kukistanut lain

vaatimuksen ja tuomion ihmistä kohtaan, ja näin johtanut pelastetut Pyhän

Hengen osallisuuteen, ja sen kautta Hengen pyhittämisen kautta Jeesuksen Kris-

tuksen kuuliaisuuteen valituiksi.

Jumalan lapseudessa pelastetut huutavat: Abba, Isä! Ydin Paavalin opetuksessa siis on: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jee-

suksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt,

niin sinä pelastut.” Tämä pelastumisen lupaus omaa Hengen vuodatuksen ja sen

osallisuuden lupauksen.

Jeesus on voittanut kuoleman ja synnin –

Ja tämä on ihmiselle tehty Jumalan rakkauden teko ja hänet pelastava Ju-

malan armo - uskon kautta Herraan Jeesukseen, ilman lain vaatimia tekoja.

53 ”Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuk-

sessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,

sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu..” [1Kor.1:4-6]

Documents

Roomalaiskirje 10a [eksegeesi]