Embed Size (px)
Citation preview
S a m p S a3/2013
SampSa105. vuosikerta
JulkaisijaMaatalousylioppilaiden yhdistysSampsa ryTalonpojantie 13/pk00790 Helsinkipuh. 044 3556696
PainopaikkaForssa PrintPainosmäärä 600 kpl ISSN 0789-8355
Päätoimittaja Anna-Elina [email protected]
ToimitussihteeriJuulia [email protected]
ToimituskuntaJuulia Ahlholm, Anni Helander, Noora Ruuska-nen, Ani Elo, Maarit Viljakainen
IlmoitusvastaavaJohanna [email protected]
TilauksetMaksamalla kannattajajäsenmaksu 17 euroa/vuosi ja ilmoittamalla osoitetiedot toimitussiht-eerille
PalautePyydetään osoittamaan suoraan päätoimittajalle
KirjoituksetLehti julkaisee lukijoiden kirjoituksia sitoumuk-setta, kirjoittajan luvalla ja päätoimittajan vastu-ulla
Kannen kuva: Touko Laukkanen
Tämä lehti on saanut HYY:n lehtitukea
SisällysPäätoimittajan tervehdys 4Puheenjohtajan palsta 5Orientoiva viikko 6Maatalousharjoittelu Ruotsissa 8Kokemuksia harjoittelusta 10Harjoittelu Englannissa 12Opintotukiuudistus 14Ruispelto kaupunkiin 16
Kuva: Juuso Koivisto, Oma Idea Studios
Päätoimittajan tervehdysOpintopisteet, nuo opiskelijan menestyksen mittarit ja toimeentulon turvat. Tähän asti noppien ropiseminen rekisteriin on kiinnos-tanut lähinnä opiskelijaa itseään ja varsinkin Kelaa, joka armollisesti tukee ahkerien pikku opiskelijoiden elämistä ja asumista vastinee-na riittävistä opintosuorituksista. Nyt, kiitos yliopistojen uuden rahoitusmallin, opintopis-teiden kertyminen on alkanut kiinnostaa yli-opistoakin entistä enemmän, koska hei opis-kelija, jos suoritat vuodessa vähintään 55 opintopistettä, se lisää yliopistosi rahoitusta.
55 opintopistettä, joista yliopisto saa rahaa vastineeksi. Mitä se käytännössä sisältää? Yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työpa-nosta. Ainakin näin paperilla. 55 opintopistet-tä tarkoittaisi siis noin 1485 tunnin edestä opiskelua. Opiskelija opiskelee vuodessa noinyhdeksän kuukautta miinus lomat. Jos kui-tenkin oletetaan, että ahkera opiskelija tekee koulun eteen töitä myös loman aikana, 55 opintopisteen saavuttamiseksi vaaditaan 165 tuntia töitä kuukaudessa, mikä teksisi yli 40 tuntia viikossa. Se vastaa täyttä työviikkoa. Siihen päälle vielä mahdollinen osa-aikatyö ja sosiaalinen elämä. Johan alkaa kalenteri olla täysi varsinkin kun opinnot eivät jakaudu tasaisesti vuoden aikana ja lomaakin olisi kiva pitää välillä.
Asiahan ei toki käytännössä ole näin. Todel-linen työtuntimäärä vaihtelee valtavan paljon kurssista riippuen. Oman kokemukseni pe-rusteella kielten eteen saa kyllä nähdä vaivaa ja jokainen opintopiste todella edellyttää läs-näoloa ja valmistautumista. Joillakin suuria harjoitustöitä sisältävillä maatalousekono-mian kursseilla tuntuu siltä, että tunteja on käytetty tuplamäärä edellytettyyn nähden en-nen kuin suoritusmerkintä näkyy papereissa.
Opiskelijan onneksi melko isolla osalla kurs-
seista pääsee kuitenkin hieman vähemmällä ja viiden opintopisteen eteen ei välttämättä tarvitse tehdä 135 tuntia töitä. Työmäärä riip-puu niin paljon opiskelijan lähtötasosta ja tämän tavoitearvosanasta.
Saman opintopistemäärän saavuttamiseksi kahdella eri kurssilla työmäärä voi vaihdel-la erittäin paljon. Huomasin tämän ehkä par-haiten tehdessäni sivuainettani valtiotieteelli-sen puolelta. Minulla oli kaksi kirjatenttiä, molemmat viiden opintopisteen arvoisia. En-simmäiseen piti lukea yksi suomenkielinen kirja, vähän yli 200 sivua. Toiseen kolme eng-lanninkielistä, yhteensä noin 700 sivua. Kum-paankohan mahtoi kulua enemmän aikaa?
Opintopisteiden kerääminen on selvästi hel-pompaa tietyillä kursseilla ja tietyissä pää-aineissa. Vaikka suositukset ovatkin saman-laiset ja periaatteessa vaatimukset opinto-pisteiden saamiseksi kaikkien tiedossa, käy-tännössä vaatimuserot ovat merkittävät.
Mikäli rahoitus perustuu entistä enemmän suoritettuihin opintopisteisiin, on huolestuttu opetuksen tason säilymisestä. Pelätään, että vaatimus-tasoa madalletaan, jotta opiskelijat pääsisivät kurssinsa läpi ja riittävien noppien avulla yliopisto saa tärkeät euronsa. Toivotta-vasti huoli osoittautuu turhaksi. Ainakaan vielä mitään muutoksia ei ole näkynyt.
-Anna-Elina Perttula
P.S Päätoimittajalla on tällä hetkellä syksyltä kasassa 17 opintopistettä, mutta eiköhän vuoden aikana vielä päästä vaadittuun mää-rään asti.
4 Kuva: Juuso Koivisto
Puheenjohtajan palsta
Kesä on taas vierähtänyt nopeasti ja opiskeli-jat ovat palanneet takaisin kampuksille. Uu-det opiskelijatkin ovat päässeet hyvin mu-kaan Sampsan toimintaan. Olemalla aktiivi-nen niin luennoilla kuin Sampsan toiminnas-sakin saa kaiken irti opiskeluajastaan. Samp-sa ei levännyt laakereillaan kesälläkään. Olimme heinäkuun alussa Seinäjoella Farma-ri-maatalousnäyttelyssä. Kiinnostusta Viikkiä kohtaan oli ihan hyvin ja osastomme oli hyvä kohtaamispaikka niin nykyisille kuin entisille-kin sampsalaisille. Sampsan kesätapaaminen pidettiin heti Farmarin jälkeen Töysässä. Syk-syn ohjelman valmistelu alkoi jo hyvissä ajoin kesällä. Myös uusi yhteistyöprojektimme, josta olet saattanut lukea jo lehdestä, start-tasi kesällä. Sampsa aloitti yhteistyö Fazerin kanssa suomalaisen rukiin puolesta. Lisää tästä lehden loppuosassa.
Tänä syksynä on jälleen kerran saanut huo-mata kuinka heilahteleva ala maatalous on. Viljan hinnat ovat pudonneet jälleen kerran maailmalla, mikä heijastunut välittömästi myös Suomen viljan hintoihin. Kun muistel-laan taaksepäin, niin viime vuosi oli erittäin vaikea ja olisi toivonut hyvää vuotta korjaa-maan tilannetta. Kesällä tilanne näytti vielä kohtalaisen hyvältä, mutta nyt kun Euroopan sato on selvillä, niin hinnat putosivat. Toivot-tavasti pudotus on vain tilapäinen, sillä suo-malaisten viljelijöiden kukkarot eivät kestä montaa huonoa vuotta peräkkäin. Suuri sato laskee hintoja, mutta laadukkaalle viljalle on kuitenkin aina kysyntää. Tähän meidän suo-malaisten maatalouden tulisi panostaa. Laa-dukkaan sadon lisäksi voisi tuottaa kasvilaje-ja joista on alituotantoa. Rukiin ja öljykasvien viljely parantaisi viljelykiertoa ja olisi myös hyväksi maan rakenteelle. Toinen hintansa pitävä on luomutuotteet. Luomun suosio kas-vaa edelleen ja tämä kannattaa pitää mielessä viljelypäätöksiä tehdessään.
Suomalainen maatalous elää kriittisiä hetkiä nyt kun EU:ssa neuvotellaan maataloustuista seuraaviksi 7 vuodeksi. Nyt on aika poliitik-kojen olla aktiivisia, jotta maatalous säilyy elinkelpoisena myös Suomessa. Varsinkin eteläisen Suomen maatalous ja sen kehitys riippuvat hyvin paljon näiden neuvotteluiden lopputuloksesta. Tätä kirjoittaessani ei ole vielä varmuutta kuinka asiassa käy, mutta toivotaan parasta.
Maatalous on herkkä ala, mutta onneksi ih-misten täytyy syödä joka päivä. Toivottavasti suomalainen kuluttaja arvostaa puhdasta suo-malaista ruokaa. Meidän tulee tuoda entistä paremmin esille suomalaisen ruuan hyvät puolet. Lähiruuan mahdollisuudet eivät ole vielä täysin hyödynnetty. Ihmisiä kiinnos-taa missä ja miten ruoka on tuotettu, mikä on erittäin hyvä asia. Tätä markkinarakoa tulisi hyödyntää. Mielestäni maatalous on tulevai-suuden ala ja me sampsalaiset uskomme siihen vahvasti.
-Touko Laukkanen
5
Teksti: Susanna Karhu
Joulun jälkeen, kun maata peittivät vielä valkeat kinokset, oli aika avata kirjat ja ryhtyä lukemaan. Jossain kaukana keväässä siinsi unelma sisäänpääsystä Viikkiin opiskele-maan maatalousekonomiaa. Sivu sivulta kansantalouden periaatteet ja liiketalouden opit tallentuivat mieleen ja Suuri päivä läheni. Vaikka sitä yritti pitää parhaansa mukaan ajatukset kasassa, ei hermoromahduksen partaalla käymiseltä voitu kokonaan välttyä, tässä oli sentään kyse koko loppuelämästä. Luku-urakan aikana motivoin itseäni ajatte-lemalla tulevaa opiskelijaelämää, uusia koulukavereita ja mielenkiintoisia luentoja. Se selvästi auttoi, sillä paksu hyväksymiskirje tipahti postiluukusta heinäkuussa, eikä rie-mua voinut pidätellä mikään!
Kesä oli aurinkoinen ja mieli oli kepeä; koko tulevaisuus on nyt avoinna. Mitä lähemmäs elokuun viimeinen viikko tuli, sitä jännittävämmäksi olotila kuitenkin kävi. Pitäisikö os-taa uusi penaali? Mistähän päin Suomea uudet opiskelukaverini ovat? Mitenhän siihen akateemiseen opiskeluun tottuu? Edellisenä iltana ennen orientoivan viikon alkua tar-kistin vielä bussiaikataulun ja laitoin kaksi herätyskelloa päälle, etten vahingossakaan myöhästy. Huomasin kuitenkin yöllä, että vähempikin olisi riittänyt. Odotus tulevasta yliopistoelämästä oli niin kihelmöivä, ettei unihiekka meinannut pysyä silmissä edes puolta yötä.
Orientoivan viikon ensimmäisenä päivänä auditorio, jossa fuksi-info pidettiin, löytyi helposti, sillä odottelemassa oli satoja muitakin opiskelijoita. Tervetulopuheet pidettiin lyhyesti ja ytimekkäästi, joten pian kaikki olivatkin jo jakaantuneet omiin ryhmiinsä ja tutustuminen yliopistoon sai alkaa. Tuutorit ottivat meidät innoissaan vastaan ja heti ensimmäiseksi pidettiin lyhyt nimikierros ja kerrottiin, mistä päin kukakin tulee. Päivä kului käytännön asioita hoidellessa ja keskustakampukseen tutustuen. Reitit olivat niin sokkeloisia, että jos siellä joskus omia luentoja järjestetään, pitänee varustautua kar-talla ja kompassilla. Iltapäivän paahteessa suunnattiin Kaisaniemen puistoon ja iltaan mennessä alkoivat toistemme nimetkin jo pikkuhiljaa olla hallussa.
Tiistaina saimme tutustua laitoksemme professoreihin ja kuulimme mm. pääainesuun-tauksista tarkempaa tietoa. Se oli mukava tilaisuus, tuskin maltan enää odottaa luen-noille pääsemistä! Miten voinkaan olla näin onnekas, että saan opiskella alaa, joka on näin mahdottoman mielenkiintoinen. Tuutorit ilmoittivat, että illalla mennään sitten pe-laamaan kyykkää Seurasaareen ja vakuuttivat sen olevan todella hauskaa. Nopea goog-lailu selvensi vähän mitä tuleman pitää. Tuutorien lupaukset lajin hauskuudesta eivät olleet tuulesta temmattuja; kannustushuutoja, riemunkiljahduksia ja pieniä ärräpäitä
Orientoivan viikon kokemuksia
6
lenteli hiekkakentällä puolille öin asti. Jut-tu luisti kaikilla mukavasti; ei olisi usko-nut, että eilen vasta tavattiin.
Seuraavana aamuna ATK-infossa istui enemmän tai vähemmän väsähtäneitä fukseja. Päivän aikana tutuksi tulivat Web-Oodi, Flamma sekä Moodle ja opintopsy-kologi tsemppasi jaksamaan haastavat opinnot. Samana päivänä hoidettiin myös ilmoittautumiset syksyn kursseille. Luku-järjestys näytti siltä, että tästä on tulossa opiskeluntäyteinen loppuvuosi, mutta op-pimaanhan tänne tultiinkin. Illalla oli vielä luvassa grillailua ja hengailua Latokarta-non kalliolla. Alkuviikon aikana saatu tie-totulva, sosialisoituminen ja valvominen alkoivat ilmeisesti ottaa voimille, joten syysillan pimetessä päätin jättää hiillokset sekä intensiiviset keskustelut ja suunnata kotiin nukkumaan.
Torstain ainejärjestöiltapäivässä suurin osa porukasta sai ostettua itselleen kauan odotetut haalarit ja ensimmäisen merkin ommeltavaksi. Kaikilla oli kuitenkin pääl-limmäisenä ajatuksissa viikon kohokohta, nimittäin Fuksibileet C-grundilla! Etkot su-juivat mukavissa tunnelmissa tuutorimme asunnolla. Kun tuli aika siirtyä tälle kuu-luisalle C-grundille, piti kerran hieraista silmiään. Basson jytkeen peitti iloinen puheensorina, pihalla nimittäin seisoi var-masti muutama sata juhlijaa ja sisätila oli tupaten täynnä. Mutta sinne vain sekaan ja tanssimaan, niin sitä vihdoin oltiin ihan oikeita yliopisto-opiskelijoita, ihan ensim-mäisissä opiskelijabileissä!
Kirjoittaja opiskelee ensimmäistä vuotta maata-lousekonomiaa
PohjoistakasvuaBoreal jalostaa peltokasvi-lajikkeita pohjoisiin oloihin. Tuottavat lajikkeet vaativiin-kin olosuhteisiimme syntyvät pitkäjänteisen kehitystyön ja tinkimättömän osaamisen tuloksena. Lajikkeen soveltu-vuudesta oloihimme kertoo tuttu BOR-merkintä, joka on merkki kasvusta. Tutustu toi-mintaamme ja lajikkeisiimme osoitteessa www.boreal.fi
Boreal Kasvinjalostus Oywww.boreal.fi
www.farmit.net
7
Teksti ja kuvat: Mari Carlson
Kuunnellessani maatalousharjoitteluinfoa fuksivuoden syksynä en osannut edes aavistaa mi-hin elämänpolkuni jälleen johtaisikaan. Pakollisena osana maatalousekonomian tutkintoa ja agronomin arvon saamisen edellytyksenä suoritettava maatalousharjoittelu tarjosi hienon ti-
laisuuden hankkia uusia kokemuksia ja luoda ver-kostoja tulevaisuuden varalle. Koska olin jo aiemmin päättänyt tarttua Helsingin yliopiston tarjoamaan mahdollisuuteen suorittaa kandin tutkinto ruotsin-kielisenä, ajattelin ottaa harjoittelukesästäkin kai-ken irti lyömällä useamman kärpäsen yhdellä iskul-la. Mikä siis olisikaan ollut parempi idea kuin lähteä harjoittelemaan Ruotsiin lypsykarjatilalle, eikä ihan mille tahansa tilalle, vaan DeLavalin koetilalle Ham-raan.
Aiempaa kokemusta lehmien kanssa työskentelystä minulla ei ollut, mikä teki kyseiseen har-joittelupaikkaan pääsemisestä asteen haasteellisempaa. Sinnikkyys ja vaivannäkö kuitenkin palkittiin ja useiden yhteydenottojen sekä lopullisen työhaastattelun jälkeen paikkani Ham-rassa varmistui helmikuun lopulla.
Toukokuun koittaessa oli aika lähteä matkaan sanoen: kohti ääretöntä ja sen yli!”. Äärettö-mään on vielä kuitenkin pitkä matka, mutta tämä harjoittelu oli ehdottomasti yksi niistä upeista kokemuksista sen matkan varrella. Se antoi enemmän kuin koskaan osasin edes odot-taa. Sain työskennellä kaiken mahdollisen parissa mitä lypsykarjatalouteen sekä lehmän elin-kaareen tulee, erilaisten navettaratkaisujen puitteissa mukaan lukien parsi-, ryhmä-, karusel-li- sekä VMS-lypsyn. Lisäksi pääsin näkemään jonkin verran muun muassa VMS-robottien koe-toimintaa sekä perehdyttämään DeLavalin uusia insinöörejä lypsämisen kiehtovaan maail-maan.
Rakkauteni hevosvoimiin mahdollisti erinäisten maatalouskoneiden päivittäisen käytön, joka tarjosi monelle ennakkoluuloiselle kasvinviljelypuolen työntekijälle veret seisauttavan hetken. Suomalainen tyttö työkoneessa herätti aluksi lievää kummeksuntaa ja pelonsekaisia tunteita, mutta lopulta vastuu esimerkiksi rehujen ajamisesta sekä karjan siirtämisestä laitumille kallis-tui niskaani.
Maatalousharjoittelu DeLaval Hamra Gård
8
Hamrassahan lypsykarjan kanssa työskentelevät eivät osallistu kasvinviljelytöihin ja toisin-päin, paitsi erityisissä poikkeustilanteissa. Kasvinviljelytöihin olisi kyllä päässyt osallistumaan, mutta itse ajattelin keskittyä nyt lehmien kanssa puuhailuun, sillä olen kotoisin kasvinviljelyti-lalta.
Lopulta luulin että näen lehmiä jo Tukholman keskustassakin, johon tilalta on matkaa vain noin 20 kilometriä. Ruotsalainen korkeakult-tuuri sekä loputtomat shoppailumahdollisuu-det olivat saavutettavissa vajaassa puolessa tunnissa niin junalla kuin autollakin. Hamra sijaitsee erinomaisella paikalla hyvien kulku-yhteyksien päässä, joka takaa sen että vieraat löytävät helposti perille sekä itse pääsee tutus-tumaan ympäröiviin paikkoihin. Ja mitä omaan kokemukseeni perustuen voin sanoa, on Ruot-sin ja Suomen välillä huomattavia erilaisuuksia puhuttiinpa sitten ihmisistä, kulttuurista tai rakennuksista.
Opin aivan valtavasti uutta, kuten arvatakin saattaa. Lypsykarjatalouden tiedon ja koke-muksen karttumisen lisäksi ruotsin kielen tai-to harjaantui yli odotusten. Monipuoliset työ-tehtävät, nopea lisävastuun saaminen sekä us-komattoman hyvä ja toimiva työilmapiiri taka-sivat viihtyvyyden. Tutustuin loistaviin ja am-mattitaitoisiin ihmisiin myös navetassa työs-kentelevien ihmisten lisäksi, sillä monet pääl-liköt vierailivat lähes viikoittain tilalla. Ja mat-
kaa tehtaalle ja päätoimistoon on siis hurja Hamra backen alas, joten arvata saattaa että siel-läkin tuli vierailtua. Hamra on hyvin kansainvälinen ympäristö, sillä se toimii kokous- ja näyt-telytilana alan ihmisille ympäri mailman. Pääsin työskentelemään myös useiden kansalaisuuk-sien kanssa ja sain heiltä kallisarvoista tietoa esimerkiksi eri maiden maataloudesta.
Kesäni maatalousharjoittelussa oli sangen onnistunut ja toivon sydämeni pohjasta että kaikilla teillä uusilla harjoittelijoilla tulee myös näin olemaan. Hamra ainakin voi sellaisen teille tar-jota!
Kirjoittaja opiskelee toista vuotta maatalousekonomiaa.
9
Kokemuksia maatalousharjoittelusta Teksti ja kuvat: Kaisa Pethman
Maatilan tyttö lähtee maatalousharjoitteluun. Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että harjoitteluun on helpompi lähteä maatilataustalla, kuin täysin paljasjalkaisena kaupunkilaisena, joka ei ole eläessään traktoria nähnyt. Traktorin ja puimu-rin eron tunsin toki, mutta opittavaa maatalous-harjoittelussa oli silti riittämiin.
Olen lähtöisin maatilalta jolla nykyään viljellään pääasiassa hevosten heinää. Kotona olen siis päässyt (vai joutunut?) heinäpellolle jo pienestä pitäen. Lapsuudessani meillä oli vielä hieman lihakarjaakin, mutta eläimistä luovuttiin vuosi-tuhannen vaihteessa. Kokemukseni eläimistä rajoittui ennen harjoittelua siis mullien kanssa laitumella otettuihin päiväuniin sekä sonnitar-hassa leikittyihin hippaleikkeihin sonnien ja serkkutytön kanssa.
Harjoittelutilani MörbyGård on kolmenkymme-nen emolehmän luomutila Tammisaaressa. Lihakarjan kasvatuksen lisäksi tilalla viljellään viljaa ja pienissä määrin myös vihanneksia. Tila-lla toimii oma tilakauppa, josta myydään lähes kaikki tilan tuotanto suoraan kuluttajalle. Vilja jauhatetaan jauhoiksi läheisessä Mustion myllys-sä ja pussitetaan kilon ja kahden pusseihin tilalla.
Tilakauppa on aina avoinna ja ihmiset voivat kos-ka tahansa käydä ostoksilla ja katsomassa kuinka heidän ruokansa oikeasti tuotetaan.
Harjoitteluni oli hyvin monipuolinen. Tilakaupas-sa riitti tekemistä: varsinkin kiireisimmän kesä-lomakauden aikana, jauhoja sai pussittaa ihan tosissaan ja välillä pääsi myös ihmiskontaktiin kun tuli asiakkaita putiikkiin palveltavaksi. Tämän lisäksi hoidettiin eläimet päivittäin ja kasvimaa-takin tuli kitkettyä useampaan otteeseen. Parasta kuitenkin oli kun pääsi pellolle ja traktorin hyttiin - konehommat kun olivat ehdottomasti ne parhaat hommat. Mieleenpainuvimmat onnistumisen tunteet liittyivät myös paljolti traktorin hyttiin, esimerkiksi se kun peruutin useamman kerran peräkärryn navettaan sisään erittäin kapeasta ja hieman mutkittelevasta oviaukosta.
Harjoittelutilallani oli jo lähes kahdenkymmenen vuoden kokemus harjoittelijoista, joten sain erit-täin hyvää opastusta töihin joka kerta. Asuin koko kesän harjoittelutilalla isäntäväen kanssa, joten uutta tuli opittua myös työajan ulkopuolella. Mör-byGård sijaitsee ruotsinkielisellä alueella ja kesän aikana paransin myös toisen kotimaisen kielen taitojani. Alusta asti työ- ja arkikielenä toimi ruotsi ja opin jokapäiväisen sanaston lisäksi var-
10
masti tulevaisuudessa hyödyllistä maataloussa-nastoa. Jo pelkästään maataloudesta opin harjoit-telun aikana hurjasti, mutta miksi ei löisi kahta kärpästä yhdellä iskulla jos siihen on mahdolli-suus? Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, vaan kielitaitoa voi parantaa kotimaas-sakin. Kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja hieno kokemus tuo maatalousharjoittelu, ehdot-tomasti yksi hyödyllisimmistä asioista mitä agronomin tutkinto pitää sisällään.
Kirjoittaja opiskelee toista vuotta maatalouseko-nomiaa
11
HarjoittelukokemusEnglannissaTeksti ja kuvat: Anni Helander
Jo opintojeni alussa päätin että haluan tehdä maatalousharjoitteluni ulkomailla. Ensim-mäisenä vuonna kävin harjoitteluinfossa, mutta elämäntilanne ei tuntunut sopivalta lähteä heti fuksivuoden jälkeen harjoitteluun ja toisen vuoden kesäkin tuntui hankalalta järjestää töistä vapaaksi. Kolmantena kesänä ei sitten enää ollutkaan varaa jäädä Suomeen ihmettelemään, sillä harjoittelu oli suoritet-tava ja siinä vaiheessa hinku lähteä ulkomail-le jo kova!
Hain harjoittelupaikkoja Italian viininviljelyti-loista Englannin maitotiloihin asti ja jopa eräälle oliivitilalle Kaliforniaan! Monien hakemus-ten jälkeen Englannista tärppäsi. Kyseessä oli Myrtlefarm, joka sijaitseeSomersetin läänissä Sandfordin maalaiskylässä Länsirannikolla. Tila tunnetaan paremmin Thatcher siiderin tuotan-totilana. Myrtlefarm koostuu noin 146 hehtaaris-ta enimmäkseen omenapuita, mutta mukaan mahtuu myös kolme hehtaaria maissia sekä isäntä Martin Thatcherin viininviljelykokeilu. Tosin omaa viiniä ei olla päästy maistamaan, sillä ainakin vielä ilmasto Englannissa on rypäleille liian vaihteleva.
Harjoittelukesä sattui olemaan ennätyksellisen kuuma ja aurinkoinen. Olin odottanut perinteistä Englantilaista synkkää ja sateista kesää, joten oli ihanaa kun saikin kokea kunnon paahteisen kesän. Toki se teki töiden tekemisestä astetta rankempaa. Työpäivät olivat kymmentuntisia, joka Englannissa on tavallisen työmiehen päivän mitta. (Kuinka olemmekaan saaneet taisteltua niin hyvät työehdot Suomeen?!) Työtehtävät olivat aluksi maalaamista, varaston siivoamista, koneiden huoltoa ja nuorten omenapuiden sito-
mista tukiaitaan, jotta niistä kasvaisi vankkoja ja tukevia puita. Tehtävät ulkona omenaviljelmälläo-livat hyvin mieluisia varsinkin kun aurinko paistoi ja juttelimme töiden lomassa farmareiden muiden harjoittelijoiden kanssa!Työtehtäviä oli aika laajal-ti, eli kyllästymään ei herkästivielä alkuun aina-kaan päässyt. Autoin myös erinäisten tilaisuuksien järjestämisessä sekä lapioin auki tehtaan viemäritu-koksia ja muuta mukavaa.
Thatchersilla oli myös muita agronomiopiskelijoita harjoittelussa, joiden kanssa vietin iltoja tilan omassa pubissa jutellen työpäivästä ja kulttuurieroista ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Oli antoisaa ver-rata Englannin työtapoja siihen miten kotimaassa asiat tehdään. Sain lisää perspektiiviä ranskalisilta harjoittelijoilta miten siellä toimitaanja tehdään samankaltaisia töitä. Heillä agronomikoulutukseen kuuluu kolme harjoittelua ja viimeinen harjoittelu, joka vastaa meillä erikoisharjoittelua kestää heillä yli puoli vuotta!
Englannissa on yleistä, että maatilalla on töissä monta työntekijää, eli farmari on yleinen ammatti ja monen pikkupojan haave vaikka omat vanhemmat eivät olisi tilallisia. Esimerkiksi Myrtle farmin isäntä Martin Thatcherilla on palkatut maanviljelijät ja heil-
12
lä melko säännölliset työpäivät. Eli Martin tekee oi-keastaan vaan yrityksen johtamiseen liittyvät työt. Thatchers on kasvanut isoksi yritykseksi siitä, mistä se aloitti vuonna 1904 ja nyt Gold-siideri on myy-dyin hanatuote Englannissa ja tilalle rakennetaan jo uutta tehdasta! Tuotantovolyymi tulee siis vielä kasvamaan tulevaisuudessa. Oli ilo huomata, että johtajaon tästä huolimatta hyvin maanläheinen. Hän-tä näki usein tilalla sekä tehtaalla katsomassa että homma toimii ja kaikki on tyytyväisiä. Hän myös suunnitteli tilan tärkeimmän maatalouskoneen ”omenanpoimijan”eli isokokoisen sinisen järkäleen, joka ravistaa kypsät omenat puusta vahingoittamatta oksia. Tuo kone kyllä jäi välillä jumiin kukkulaisille ylämaille ja kuulemma varsinkin sateisina vuosina mutaan jumiin. Agroteknologian ylioppilailla saat-taisi olla hyviä parannusehdotuksia tähän…
Omenaviljelmän lisäksi töitä oli myös tehtaalla, ku-ten siiderin pullottamista sekä hiilihapottamista. Thatchersin tehtaalla tehdään joka vuosi ennen ome-noiden kypsymistä erä mustaherukkamehutiivistettä Glaxo Smith Klinelle. Mustaherukat ovat ympäri Isoa-Britanniaa tuotettuja, joten herukkapensaita ei tilalla lainkaan näy. Tässä vaiheessa kesää tilalla oli hiljaista, joten työskentelin tehtaalla filtteröiden me-hua. Olin vastuussa alkuprosessista ja koneiden toi-mivuudesta. Tämä oli ehdottomasti raskainta harjoit-telussa, sillä teimme töitä vuorokauden ympäri ja työpäivät olivat 12-tuntisia ja hyvin stressaavia. Olikuitenkin hienoa nähdä prosessi, joka on täysin sama kuin siiderin valmistus, toki omenamehu fer-
mentoidaan siiderin aikaansaamiksesi, mitä musta-herukka-mehulle ei tehty.
Olen tyytyväinen, että valitsin tilan jossa on myös elintarvikkeen jatkojalostusta sillä sain hyvän ko-konaiskuvan, miten ruoka päätyy ”pellolta pöytään”. Maana Iso-Britanniaa en voi muuta kun hehkuttaa, ihmiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja auttavaisia. Pienellä paikkakunnalla oli lämmin tunnelma ja jo-pa lapset tervehtivät kadulla, aivan uskomattoman ihanaa! Muutenkin olo tuntui melko kotoisalta koko kesän ja tarpeen tullen oman panimon siiderit hel-pottivat koti-ikävää.
He ketkä ovat jo maatalousharjoittelunsa suoritta-neet, on hyvä verestellä muistoja ja palata mieliku-vissa pellon keskelle haistelemaan ilmaa kun tenttiin lukeminen ei maistu tai kaupungin hälinä ahdistaa. Ja heille, ketkä vasta suunnittelevat harjoittelua on tärkeää muistuttaa, että ennakkoluulottomuus kul-lanarvoista ja oikealla asenteella selviää kaikesta. Loppujen lopuksi mielestäni parasta harjoittelussa on saada kuva siitä kuinka hieno ammattitaito on ruoan tuottaminen. Ei ainoastaan tuottaa ruokaa omaan tarpeeseen, vaan onnistua tuottamaan niin paljon, että siitä riittää koko maalle! Mikä on kun-nia-ammatti jos ei tämä?
Kirjoittaja opiskelee neljättä vuotta maatalous-ekonomiaa
13
Mitä opintotuki-uudistus vaatii?Teksti: Sanna Mäkelä ja Noora Ruuskanen
Opiskelijat ja opinnot ovat mediassa pysy-neet otsikoissa. Opiskeluaikoja haluttaisiin tuntuvasti lyhentää, jotta työelämään siir-ryttäisiin nuorempana. Opintotuki onkin ollut jo pitkään työkaluna opiskeluajan pituuden säätelyssä. Tänä vuonna hallitus on tehnyt paljon muutoksia opintotukeen. Opiskelijajärjestöt ovat puolestaan kriti-soineet tehtyjä muutoksia ja järjestivät keväällä ”Näpit irti opintotuesta” -mieleno-soituksen.
Opintotukiuudistus astuu voimaan vuonna 2014. Tukiaika lyhenisi noin viidellä kuukau-della ja tukea saisi vain tutkinnon tavoitea-jaksi. Tuen määrä kasvaisi vaatimattomat noin kolmekymmentä euroa kuukaudessa. Tämä uudistus tulisi koskemaan syksyllä 2014 ja sen jälkeen aloittavia opiskelijoita. Opintotu-keen kuuluva opintoraha sidotaan indeksiin elokuusta 2014 lähtien, eli opintoraha tulee ensi vuodesta lähtien seuraamaan yleisten elinkustannusten tasoa. Työssäkäynti opinto-jen ohella on yleistä, sillä opintotuki ei yksin riitä kattamaan välttämättömiä asumisen ja elämisen menoja. Tilastokeskuksen tuoreim-man julkistuksen mukaan opiskelijoista kävi opintojen ohella töissä yli puolet vuonna 2011.
Korkeakoulut velvoitetaan uudistuksessa tar-joamaan ympärivuotista opetusta, mikä lisäisi kesäopetuksen määrää. Lisäksi hallitus miet-tii tutkintojen tavoitteellisten suoritusaikojen tiu-kentamista. Nyt tutkinnot voi suorittaa noin seitsemässä vuodessa, eli tavoite-ajassa viisi vuotta ja kahdessa lisävuodessa. Tämäkään uudistus ei koskisi nykyisiä opiskelijoita, vaan myöhemmin aloittavia.
Sampsa ry:llä ei ole opintotukiuudistukseen virallista kantaa, mutta opintojaoksen puheen-johtaja Pekka Halinen ja nosti esille muuta-mia teräviä pohdintoja maatalousylioppilaiden näkökulmasta. Lisäksi Tommi Jalo, kattojärjes-tö MMYL ry:n opintovastaava, pohti asiaa tie-dekunnan laajuisesti.
”Laina-painotteisempi opintotuki jakaa mieli-piteitä. Maatalousylioppilaiden työllistymisti-lanne valmistumisen jälkeen on hyvä, jolloin opintolaina ei olisi maailmanloppu. Toisaalta sivutöiden hankkiminen opintojen loppupuolella vaikuttaisi negatiivisesti opiskelutahtiin ja -me-nestykseen”, tiivistää Halinen.
Opiskelumotivaatio on peruskivi tutkinnon me-nestyksekkäälle suorittamiselle yhä kiristyvien tavoiteaikojen raameissa. Opiskelijalla on vas-tuu opintojensa sujumisesta, mutta myös yliopis-tolla on omalta osaltaan mahdollisuus vaikut-tamiseen: alkaen motivoituneiden opiskelijoi-den hankkimisesta sekä opiskelumotivaation herättämisestä ja jatkuen sen ylläpitämisellä valmistumiseen asti. ”Alastaan kiinnostuneet ja motivoituneet hoitavat kyllä opiskelunsa kun-nialla ja valmistuvat määräajoissa, mutta viime aikoina liian moni maataloustieteisiin hakevista suunnittelee jo heti kirjoille päästyään oppiai-neen vaihtamista. Tämä pitäisi ottaa huomioon pääsykoe- ja kandiuudistuksessa. ”, Pekka Hali-nen kommentoi. Myös Tommi Jalo peräänkuu-luttaa opiskelijoiden motivoimista, ja kertoo MMYL ry:n olevan tiukasti mukana kandiuudis-tuksen suunnittelussa.
Oppiaineiden markkinointi ja sisällöstä viesti-minen vaikuttaa opiskelija-ainekseen ja sitä kautta valmistumistahtiin, josta yliopistoille var-sinaisesti maksetaan. Yksittäisenä tapauksena keskustelua ovat herättäneet opiskelijoiden keskuudessa esimerkiksi maatalousekonomian pääsykoekirjat. Hakijoiden määrää yleisesti muissa taloustieteellisissä pääaineissa käytetyt kirjat varmasti nostavat, kun motivaatio hakea aineeseen syntyy monikäyttöisten pääsykoekir-jojen vuoksi. Oppiaineeseen oleellisesti liitty-västä elinkeinosta ei kirjoista jostain syystä löy-
14
dy ensimmäistäkään mainintaa.
Sampsan opintojaoksen puheenjohtaja korostaa myös sitä, että maataloustieteisiin liittyy olen-naisesti kasvukausi, joka vaikuttaa opiskeluihin. ”Kenttäkursseja ja pakollinen maatalousharjoit-telu järjestetään kesällä. Lisäksi kesätyöt sitovat. Asiassa tulisi siis huomioida kesäkurssien tarve, järjestämällä kursseja laajalle opiskelijajoukolle ja lisäämällä niin sanottujen pullonkaula -kurs-sien opetusta ja tenttimahdollisuuksia.” Jos har-joittelu ja kenttäkurssit estävät opintojen tietyssä vaiheessa kesätyön haun käytännössä kokonaan, tulisi opiskelijalle vaihtoehtoisesti tarjota mah-dollisuus suorittaa kesän aikana sellainen määrä tutkintoon soveltuvia opintoja, joka oikeuttaa nostamaan opintotukea myös kesäkuukausilta.
Opintotukiuudistus asettaa uusine vaatimuksi-neen sekä opiskelijalle että yliopistolle paineita. Jotta opiskelija voi sekä suorittaa tutkinnon no-peassa aikataulussa että käydä mahdollisesti – opinnot rahoittaakseen – osa-aikaisesti töissä, koko tutkintoon vaadittavien opintokokonai-suuksien paletti täytyy olla selvä jo ensimmäi-senä vuotena. Tarkoittaisiko tämä sitä, että käy-tännössä opiskelija seuraa ennalta suunniteltua lukujärjestystä entistä tiukemmin? Opintojakso-jen suorittamiseen ja tenttimiseen tarjotaan toi-vottavasti tulevaisuudessa riittävä määrä vaihto-ehtoja, jotta opiskelija pysyy aikataulussa pie-nistä vastoinkäymisistä huolimatta. ”Tästä yh-tenä esimerkkinä voisi olla tenttiakvaario, jossa opiskelija suorittaa tentin hänelle sopivana ajan-kohtana kysymyspatteristosta arvotuilla kysy-myksillä. Viikissä on olemassa tenttiakvaario, mutta sen käyttö on vähäistä - onkohan opetus-henkilökunnalla riittävää tietoa tästä mahdolli-suudesta vai tuoko uuden menetelmän käyttöön-otto epävarmuutta?” Jalo miettii.
Opinto-ohjaus nousee sekä Jalon että Halisen pohdinnoissa tärkeään asemaan.”Opinto-ohjauk-sen pitäisi olla ryhdikästä. Laitosten pitäisi tiedottaa kursseista, joita järjestetään esimerkiksi vain joka toinen vuosi ja kurssiohjelmaa pitäisi sopeuttaa mahdollistamaan nopeampi opiskelu-tahti”, Pekka Halinen pohtii. Jalo nostaa esille
opinto-ohjauksen vaikutukset yliopiston ulko-puolella, sillä kaikista ei tule tutkijoita, joten opintojenohjauksen kautta voidaan myötävaikut-taa opiskelijoiden edellytyksiin saada yliopistonulkopuolisessa työympäristössä tarvittavia tai-toja, varsinkin jos tiukan opiskelutahdin takia työkokemusta ei kerry.
Parhaassa tapauksessa muutokset tehostavat se-kä opiskelijan että yliopiston toimintaa, jolloinkumpikaan ei haaskaa toisen voimavaroja. Opin-touudistus vaatii yliopistolta laadukasta opinto-ohjausta koko opintojen ajan, joka on yliopis-tolle ensisijaisesti resurssi- ja kustannuskysy-mys. Tulevat uudistukset ovat saaneet laajasti julkisuutta, mutta vähemmän on keskusteltu siitä, miten vaatimukset käytännössä toteutetaan.
Kirjoittajat opiskelevat neljättä vuotta maata-lousekonomiaa
15
Teksti ja kuvat: Touko Laukkanen
Ajatusta siitä, että kotimaista ruista tuotettaisiin keskellä Helsinkiä, moni voisi pitää täysin absurdina ja mahdottomana. Tällaisen haasteen heitti Fazer leipo-mot, joka luvannut että 2016 mennessä kaikki Oululaisen ruisleivät on leivottu kotimaisesta rukiista.
Fazer leipomot kääntyi ruispelto-projektissa sampsalaisten puoleen, jotka hetken poh-dinnan jälkeen tarttuivat innokkaasti aiheeseen. Alkuun ”pelto” piti perustaa Helsingin keskustaan, mutta lupa-asioiden ja muiden teknisten yksityiskohtien takia päätettiin
Ruispelto kaupunkiin
16
perustaa liikuteltava pelto. Liiku-teltavan pellon lisäksi Viikin koe-tilan pellolle Gardenian viereiselle lohkolle kylvettiin reilun 10 aarin kokoinen alue Reetta syysruista.
Projektissa työnjako suoritettiin siten, että Fazer/Oululainen suor-ittaa tapahtumien ja projektin markkinoinnin ja Sampsa hoitaa käytännön viljelytyöt. Puhuttaessa rukiin viljelystä esiin nousee tie-tysti ProRuis-yhdistys. ProRuis
toimii tässäkin hank-keessa taustavaikut-tajana.
Liikuteltavan pel-lon kylvö suoritet-tiin 29.8.2013. Tyy-likkäät peräkärryt saadaan siirrettyä traktorilla erilaisiin tapahtumiin. Pelto-mittakaavan viljely-toimenpiteet suori-tettiin 3.9.2013 muutaman sampsa-laisen toimesta. Peltoa oli kesän aikana salaojitettu, joten päädyimme kyntä-mään pellon. Kynnös äestettiin ja syyssään suosiessa pääsimme vielä ilta-päivän ratoksi kyl-vämään pellon. Kyl-vökset orastuivat muutamassa päiväs-sä ja kuivuudesta huolimatta oraat jaksoivat kasvaa ja vahvistua talvea var-ten.
17
Nyt kun molemmat pellot on kylvetty jäämme innokkaasti odottamaan, kuinka kyl-vökset selviävät talvesta, ja hanhista. Toistaiseksi hanhet eivät ole kyseistä lohkoa löytäneet. Kevään lannoitus- ja kasvinsuojelutoimia on hyvä miettiä talven mittaan. Projekti on hieno tapa yhdistää luennolla opittua käytännön toimintaan.
20.9. pidettiin Viikin Gardeniassa lehdistötilaisuus ruisprojektin tiimoilta. Paikalle oli kutsuttu paljon median sekä maataloussektorin edustajia. Paikalla esiteltiin myös pro-jektin ruiskummit Jaakko Kolmonen ja Pipsa Hurmerinta. Lisäksi kerrottiin, että Viikin normaalikoulun 1C on projektin ruiskummiluokka. Lehdistötilaisuuden jälkeen ruis-pelto matkasi eduskuntatalolle tapaamaan päättäjiä. Ruispeltoa kävi ihastelemassa mm. maa- ja metsäta-lousministerimme Jari Koskinen, maatalousvaliokun-ta, kansanedustajia, MTK:n ja MMM:n edustajia, Vilja-alan yhteistyöryhmän edustajia ja monia muita. Pro-jekti sai erittäin lämpimän vastaanoton kaikilta ta-hoilta. Ideaa, tuoda pelto kaupunkiin, pidettiin hyvä-nä ja sen äärellä on helppo puhua rukiin viljelystä.
Työnhaku on kontaktilaji
Joulun jälkeen se taas alkaa. Lähes jokaiselle opiskelijalle tuttu kesätöiden hakurumba pyörähtää käyntiin taas vuoden vaihteessa. Kymmenien ilmoitusten ja avointen hakemus-ten lähettäminen netissä ei välttämättä tunnu kovin palkitsevalta. Työnhaku voi tuntua ras-kaalta niin opiskelijasta kuin jo kokeneem-mastakin työnhakijasta. Mitä jos tänä vuonna tekisitkin asiat hieman toisin?
23. tammikuuta 2014 järjestettävät Contact Forum -messut tarjoavat Sinulle tilaisuuden antaa kasvot CV:llesi ja päästä juttelemaan suoraan kasvotusten yritysten HR-henkilöi-den kanssa. Kilpailu työpaikoista on kovaa ja työnhaussa on tärkeää osata oikeasti erottua muista, eikä jo opiskeluaikaisen verkostoitu-misen merkitystä voi korostaa liikaa. Jos kai-paat vaihtelua hakemusten täyttämiseen ja työnhakurumbaan, kannattaa poiketa tarkis-tamaan työnantajien tarjonta akateemisten opiskelijoiden Contact Forum -rekrytointi-messuilta.
Jos sinulla on kykyä ottaa haasteita vastaan, sinulla on loputtomasti mahdollisuuksia työ-urallasi. Mieti, mitä todella haluaisit tehdä tulevaisuudessa ja tule verkostoitumaan messuille. Koulutuksesi ei tarvitse suoraan määritellä sitä, mitä haluat tehdä tulevaisuu-dessa vaan tärkeintä on löytää juuri itselle sopiva työ. Yritykset palkkaavat monen erialan asiantuntijoita, joten motivoituneisuus sekä innostuneisuus ovat avaimia menesty-miseen työ-elämässä. Jokainen yritys haluaa joukkoonsa osaavia ja persoonallisia työnteki-jöitä ja siksi työnhaussa on tärkeää tuoda aina parhaat puolensa esiin. Contact Forum -mes-suilta on mahdollista hakea niin inspiraatiota työelämään kuin vinkkejä CV:n täyttämiseen.
Vuoden 2014 messuilla nähdään jälleen mie-lenkiintoinen yhdistelmä yrityksiä ja julkisor-ganisaatioita, joiden joukossa voi olla juuri
Sinua etsivä työnantaja. Myös työtä opiskeli-joille välittävistä yrityksistä löytyy mm. Academic Work, Barona ja Eilakaisla. Monet yritykset hakevat myös harjoittelijoita sekä gradutoimeksiantoja etsiviä opiskelijoita, jo-ten jos gradun kirjoittaminen on seuraava haasteesi, kannattaa lähteä messuille juttele-maan mahdollisesta yhteistyöstä.
Mikäli et löydä itsellesi sopivaa työpaikkaa messuille osallistuvien yritysten joukosta, voit aina hakea ensi vuoden Contact Forum -mes-sutoimikuntaan. Kuusihenkinen toimikunta järjestää messut CF-Opiskelijamessut Oy:n hallituksen avustuksella ja toimikuntaan ovat tervetulleita kaikkien yliopistoalojen opiskelijat. CF-Opiskelijamessut Oy:n omista-jajärjestöjä ovat AIESEC HY, AIESEC KY, AIESEC HUT, AIESEC SHS, KKOY, ELSA Hel-sinki ry ja Metsäylioppilaat ry.
Toimikunnassa työskentely on todella opetta-vaista ja kannustimena toimii mukava bonusansaitusta työstä. Allekirjoittanut työskente-lee jo toista kautta messuhumun parissa ja voin sanoa nauttineeni työstäni toimikunnas-sa todella paljon. Mielestäni parasta toimikun-nassa työskentelyssä ovat mahtavat työkaverit ja tiimissä toimiminen. Vaikka töitä tehdään ahkerasti ja haasteitakin osuu matkalle, opet-tavaisesta työstä on saanut paljon vinkkejä työuralle. Poikkitieteellinen ympäristö ja toimitilat Helsingin keskustassa Kaivopihalla tulevat kaupan päälle.
Mitä sitten haluatkin tehdä tulevaisuudessa, on tärkeää rakentaa itsesi näköinen ura. Tule aloittamaan projektisi Contact Forum –rekry-tointimessuilla Kaapelitehtaalla.
Hannele Suojanen
Toimikunnan puheenjohtaja
19
Suomalainenkonevalmistaja
syö suomalaista ruokaa!
Suomalainentyö on tärkeää!
Suomalainenkonevalmistaja
syö suomalaista ruokaa!
Suomalainentyö on tärkeää!
