1

2 3

Merikarvialle ylös astirannikko Satakunnan Selkämerenjatkuu alkain Raumalta kuuluisastinäyttäin vanhan ja nykyisen.

Esittelee kuntaa Eurajoen,näyttää Porin kaupungin,120 kilometrin matkalla koenkoko upean meiningin.

On saaristoa suojaisaa,on meren tuulista, suurta aavaa,löytyy rannikkoviivaa vaihtelevaasekä satamaa montaa tarjoavaa.

Kaunissaari Eurajoen saaluonnonrauhasta muistuttaa,Ourat kauneuttaan uhoaaja rinnallaan Enskeri, Outoori lumoaa.

Näen Vanhan Rauman kaupungin aarteet, Reposaaren paarlasteineen,Ahlaisten merenrantakylän kaarteettiedän, tämä kaikki jää sydämeen.

Porin kansallinen kaupunkipuisto,majakkasaaret Säpin ja Kylmäpihlajan,kaunis Kokemäenjoen suistotuovat mieleen onnen ajan.

Tuovat mieleen lapsuuden hengen,jolloin kaikki hyvin on,aikaa unohtaa millään mä voi en,täällä tiedän, en oo lohduton.

On Satakunnan Selkämeri mulle,kaunein mitä mieleeni saaja toivon, että myös sullesaan kauneuttaan kuuluttaa.

Sen aalloilla päivät purjehdin,sen rannalla rauhoitunja sitten kun illalla ehdinsen tahtiin yöni nukun,oi kaunis sininen mereni mun.

© Ulla Koivula

Sininen mereni mun SÄILYTETÄÄN SELKÄMERI SINISENÄSelkämeri kesästä 2008 kesään 2009

Säilytetään Selkämeri sinisenä -julkaisun toimittamisesta ovat vastanneet:

Anne Savola, Satakuntaliitto -Pirjo Pihlainen, Turun Yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimus- -keskusMinna Uusiniitty-Kivimäki, Varsinais-Suomen ELY-keskus -Samu Numminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus -Juha Hyvärinen, Rauman kaupunki -

Selkämeren teemavuosi -koordinaatiohankkeen toteuttivat:

Satakuntaliitto julkaisusarja A:2962010ISSN 0789-6824ISBN 978-952-5862-02-7

Julkaisija:SatakuntaliittoPL 26028101 Poriwww.satakuntaliitto.fi

Kallon majakka PorissaKuva: Sami Suominen

Taitto: Satakuntaliitto Sami Suominen

4 5

Luvian Jussinkallio, näkymä kohti Lännennauloja. Kuva: Juha Hyvärinen.SiSÄLLYS

Sininen mereni mun 3 Esipuhe 7 SELKÄMEREN TEEMAVUOSI 9

Selkämeren teemavuosi pähkinänkuoressa 10 Teemavuosi huipentui juhlapäätökseen 16

SELKÄMERI TUNNETUKSI - SELKÄMEREN TEEMAVUODEN TAUSTAT JA TOTEUTUS 21

Miksi Selkämeren teemavuosi? 22 Itämerihaaste 24 Selkämeren teemavuosi -hankkeen lähtökohdat ja toteutus - koordinaattorin näkökulma 26 Selkämeren teemavuoden vuodenkierto 28 Selkämeren teemavuoden vaikuttavuuden arviointi 47

SELKÄMERTA PINNALTA JA PINNAN ALTA 53 Satakunnan merialueella vetovoimaa 54 Selkämeren tila ja kuormitus Satakunnan rannikolla 56 Muutoksia Selkämeren kalastossa ja kalastuksessa 64 Kohtaamisia merikotkan kanssa 68 Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO-hanke) 70 Matkailutiellä lisäarvoa Selkämeren rannikolle 72 Merellisen kulttuuriperinnön ylläpito ja tuotteistaminen osana perinnelaivayhdistys Ihana ry:n toimintaa 74 Prötti ja pikakraavi – Satakunnan rannikon ruokaperinteestä 76 Satakunnan merialueen hylyt – vedenalaisen kulttuuriperinnön inventointi ja suojelu 78 Eurajoki – merenrantaa, kesämökkejä ja purjehdusta 81 Merikarviasta Selkämerikarvia 85 Selkämeri luontoelokuvaksi 86 Satakunnan maakuntakaavan merelliset alueet ja erityisominaisuudet Selkämerellä 88

HUOMISEN SELKÄMERI 93 Työ Selkämeren hyväksi jatkuu 94 Selkämeren kansallispuisto jatkaa Selkämeren teemavuotta 96 Alueellinen VELMU käyntiin myös Selkämerellä 99 Ruokamaakunta tahtoo toimissaan suojella Selkämerta 100 Merenkulun ja elinkeinoelämän Selkämeri 102 Selkämeri osana ilmaston ja ympäristön muutosta 104 Rannikko- ja merialueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelu Selkämerellä 108

Selkämeri-laulu 113

6 7

eSiPuHeSuomen luonnonsuojeluliitto ja Satakuntaliitto teettivät kesällä 2009 Porin SuomiAreena keskus-telutilaisuutta varten kyselytutkimuksen, jonka toteutti Taloustutkimus Oy. Siinä haastateltiin kesäkuun lopulla puhelimitse noin tuhat suomalaista.

Kyselyn mukaan suomalaisten enemmistö luottaa siihen, että ympäristön tila kohenee ja ilmas-tonmuutoksen hillinnässä onnistutaan vuoteen 2040 mennessä. Asiantuntijat ovat epäilevämpiä. Kaikki uskovat kuitenkin kamppailun Suomen luonnonvaroista kiihtyvän.

Usko Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseen puolestaan jakaa suomalaiset tasan kahtia. Vajaa puolet uskoo onnistumiseen ja saman verran epäonnistumiseen. Satakunnassa on jo pitkään panostettu onnistumisen edellytyksien luomiseen. Tämän vuoksi, maailman ympäristöpäivänä 5.6.2008, käynnistyi Selkämeren teemavuosi kesästä 2008 kesään 2009. Teemavuoden suojelijana toimi ympäristöministeri Paula Lehtomäki.

Satakunnassa halutaan säilyttää Selkämeren hyvä tila myös tulevaisuudessa. Tähän tulee kaikilla rintamilla jatkossakin paneutua laajassa yhteistyössä ja tähän me toivomme myös valtio-vallan panosta. Laajat sinileväkukinnat Selkämeren merialueella kesällä 2009 hätkähdyttivät ja on hyvä muistaa, että pelkästään Satakunnan alueella tehtävä työ ei ratkaise vedenlaadun tulevaa kehitystä Selkämerellä.

Valtioneuvosto teki 2.10.2009 periaatepäätöksen Selkämeren kansallispuiston perustamisesta. Perustettava Selkämeren kansallispuisto täydentää olennaisella tavalla Suomen merialueiden suojelualueiden verkostoa ja on yksi Itämeren suojelua edistävistä toimenpiteistä. Kansallis-puiston perustamisesta päättää lopullisesti eduskunta. Satakuntaliiton tavoitteena on, että puiston perustamislaki hyväksytään eduskunnassa vuonna 2010.

Teemavuosi herätti keskustelua Selkämerestä ja sen merkityksestä. Sillä saatiin aikaan sekä konkreettisia toimia että laajaa yhteistyötä, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Satakunnan tavoite on, että niin alue- kuin valtakunnan tasolla panostetaan jatkossakin Selkä-meren ja rannikkoalueen kehittämiseen. Esimerkiksi Satakuntaliitto edistää omalta osaltaan toiminnassaan Selkämeren sekä rannikkoalueen kestävää kehittämistä ja rahoittanee jatkos-sakin niin Selkämeren tilaan kuin tulevan Selkämeren kansallispuiston kehittämiseen liittyviä hyviä hankkeita.

Kiitän lämpimästi kaikkia niitä tahoja ja ihmisiä, jotka vaikuttivat teemavuoden onnistunee-seen toteuttamiseen ja ottivat Selkämeriteeman esille omissa tapahtumissaan. Erityisesti kiitän ympäristöministeri Paula Lehtomäkeä teemavuoden suojelijana toimimisesta sekä Satakunnan vesistöohjelmaa, SATAVESI ja Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikköä teemavuoden koordinoinnista.

Tässä julkaisussa valotetaan eri näkökulmista Selkämeren teemavuoden toimintaa ja Selkäme-reen liittyviä teemoja. arvioidaan vuodelle asetettujen tavoitteiden toteutumista ja visioidaan myös tulevaisuutta. Toivotan hyviä lukuhetkiä ja kannustusta Selkämerta koskevien teemojen toteuttamiseen jatkossakin.

Maakuntajohtaja Pertti Rajala, Satakuntaliitto, joulukuu 2009 Auringonlasku Porin Kallossa.Kuva: Sami Suominen

8 9

SELKÄMEREN TEEMAVUOSI

Jäidenlähtöä Selkämerellä.Kuva: Juha Hyvärinen

10 11

SeLKÄmeren TeemAVuOSi PÄHKinÄnKuOreSSA

Teemavuoden tavoitteet ja kohderyhmät

Selkämeren teemavuosi kesästä 2008 kesään 2009 kokosi ja nosti julkiseen tietoi-suuteen ja keskusteluun Selkämeren luontoon, ympäristöön ja kulttuuriin liittyviä teemoja. Samalla se toi esiin Selkämeren rannikko- ja merialuetta paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Teemavuosi toteutettiin vuorovaikutuksessa alueellisesti merkittävien tapahtumien ja hankkeiden kanssa. Näitä olivat esimer-kiksi Selkämeren kansallispuistohanke, Porin 450-vuotisjuhlat sekä Reposaaren loma-asuntomessut. Teemavuosi oli eräänlainen Selkämeri-sateenvarjo, jonka alla erilaiset toiminnot ja tapahtumat sekä niiden järjestäjät saattoivat halutessaan tulla osaksi kokonaisuutta ja osaltaan edistää Selkämeri-asioiden näkyvyyttä.

Selkämeren teemavuoden tavoitteena oli:

nostaa Selkämeri yleisen huomion ja kiinnostuksen kohteeksi -lisätä Selkämereen kohdistuvaa tietoisuutta ja tuntemusta -parantaa paikallista ja alueellista identiteettiä -lisätä yhteistyötä ja näkyvyyttä kansallisesti ja kansainvälisesti -tukea ympäristön- ja vesiensuojelua sekä kestävää kehitystä alueella -tukea luonnon- ja kulttuuriympäristön monimuotoisuuden säilyttämistä -palvella rannikko- ja merialueen tutkimus- ja kehittämistoimintaa -markkinoida rannikko- ja merialueen ominaispiirteitä ja vetovoimatekijöitä -

Selkämeren teemavuoden kohderyhmä oli laaja. Mitään poissulkevia rajauksia ei tehty, vaan Selkämeren aarreaitan haluttiin olevan avoinna kaikille kiinnostuneille. Erityisiä kohderyhmiä olivat muun muassa tiedotusvälineiden edustajat, erilaisten yleisötapahtumien järjestäjät, ympäristö- ja vesiensuojelualan asiantuntijat sekä suuri yleisö.

Sisältö

Selkämeren teemavuosi oli luonteeltaan tiedotus- ja markkinointihanke ja se pyrki nostamaan esille keskeisiä asioita ja tarjoamaan mahdollisuuksia keskustelulle Selkämerta ja Satakuntaa koskevissa asioissa. Käytännössä teemavuosi kokosi ja koordinoi suurelle yleisölle ja erilaisille kohderyhmille suunnattuja tapahtumia, retkiä ja näyttelyitä, jotka järjestettiin Selkämeren alueella tai jotka aihepiireiltään liittyivät Selkämeren meri- tai rannikkoalueeseen.

Enskerin saari PorissaKuva: Sami Suominen

12 1312 13

Teemavuoden ajaksi teemavuoden käytännön suunnittelusta ja toteutuksesta vastaamaan perustettiin Selkämeren teemavuoden ohjausryhmä sekä pienempi-muotoisempi Selkämeren teemavuoden suunnitteluryhmä. Näiden ryhmien jäsenet koostuivat eri alojen osaajista, joilla kaikilla oli oma roolinsa teemavuoden suunnit-telussa, toteutuksessa, koordinoinnissa ja rahoittamisessa.

Teemavuoden toteuttaminen perustui yhteistyöhön. Laaja joukko paikallisia ja alueellisia toimijoita ja tapahtumajärjestäjiä otti teemavuoden viestin esille omissa tapahtumissaan. Laajan joukon myötä kokonaisuudesta muodostui jopa ennakoitua laajempi: värikäs yhdistelmä kulttuuria, taidetta, tiedettä, asiaa ja viihdettä. Avajaisia vietettiin maailman ympäristöpäivänä 5.6.2008 viidellä paikkakunnalla ja päätösseminaari järjestettiin 16.9.2009 Helsingissä. Tälle välille mahtui suuri määrä tapahtumia ja toimia.

Selkämeren teemavuoden kesästä 2008 kesään 2009 suojelijana toimi ympäristömi-nisteri Paula Lehtomäki.

Projektipäällikkö Samu Numminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus (ennen1.1.2010 Lounais-Suomen ympäristökeskus), SATAVESI-ohjelma

Tiedotusta ja markkinointia toteutettiin kautta vuoden, ja erityisesti kesän kulttuuri-tapahtumissa. Samalla pyrittiin vahvistamaan Selkämeren alueellista identiteettiä, mikä palvelee pitkällä tähtäimellä myös kestävää kehitystä omaan lähiympäristöön ja sen arvoihin sitoutumisen ja niistä huolehtimisen kautta.

Suuri yleisö kohdattiin tapahtumien kautta. Tietoa Selkämerestä ja siihen liitty-vistä tapahtumista tarjottiin myös omilla verkkosivuilla osoitteessa www.rauma.fi/selkamerivuosi.

Selkämeren teemavuoden toteutus

Selkämeren teemavuoden toteutti Satakunnan vesistöohjelma SATAVESI, joka on Satakuntaliiton, Satakunnan TE-keskuksen (1.1.2010 alkaen Satakunnan ELY-keskus) ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (1.1.2010 alkaen Varsinais-Suomen ELY-keskus) yhteistyöohjelma Satakunnan vesistöjen tilan ja käyttömahdollisuuk-sien parantamiseksi. Käytännön koordinoinnista vastasi Turun yliopiston Merenkul-kualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikkö (MKK) erillisen Selkämeren teemavuosi -hankeen puitteissa. Teemavuoden muina toteuttajina ja koordinointi-hankkeen rahoittajina toimivat Porin ja Rauman kaupungit, Merikarvian ja Eurajoen kunnat sekä Purjelaivayhdistys Ihana ry. Kaksivuotinen hanke sai tukea Euroopan unionin aluekehitysrahastosta Satakuntaliitolta. Teemavuoden toteutus perustui Turun yliopiston MKK:n laatimaan esiselvitykseen.

Selkämeren rannikkoa.Kuva: Tiina Leino

14 15

Selkämeren teemavuoden koordinaatiohankkeen ohjausryhmässä toimivat:Projektipäällikkö Samu Numminen Lounais-Suomen ympäristökeskuspuheenjohtaja SATAVESI-ohjelmaSuunnittelija Minna Uusiniitty-Kivimäki Lounais-Suomen ympäristökeskus, SATAVESI-ohjelmaOsastopäällikkö Olli Madekivi Lounais-Suomen ympäristökeskusYlitarkastaja Heli Perttula Lounais-Suomen ympäristökeskusSuunnittelija Minna Giss Satakunnan TE-keskusVastuualueen päällikkö Altti Ylitalo Satakunnan TE-keskusYmpäristösuunnittelija Anne Savola, Satakuntaliittohankkeen yhteyshenkilö Ympäristösuunnittelija Seppo Salonen Porin kaupunkiYmpäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen Rauman kaupunkiKulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola Eurajoen kuntaKirjastonjohtaja Jouko Ilvonen Merikarvian kuntaProjektisihteeri Heidi Helkiö-Mäkelä Perinnelaivayhdistys Ihana ry.Projektipäällikkö Tapio Santala Perinnelaivayhdistys Ihana ryJohtaja Anne Erkkilä Turun yliopisto, MKK Tutkija Minna Alhosalo Turun yliopisto, MKKKoordinaattori Pirjo Pihlainen, sihteeri Turun yliopisto, MKK

Selkämeren teemavuoden suunnitteluryhmässä toimivat:Projektipäällikkö Samu Numminen Lounais-Suomen ympäristökeskus,puheenjohtaja SATAVESI-ohjelmaSuunnittelija Minna Uusiniitty-Kivimäki Lounais-Suomen ympäristökeskus, SATAVESI-ohjelmaYmpäristösuunnittelija Anne Savola SatakuntaliittoYmpäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen Rauman kaupunkiSuunnittelija Minna Giss Satakunnan TE-keskusErityisympäristötuen asiantuntija Teija Rinne Satakunnan TE-keskusJohtaja Anne Erkkilä Turun yliopisto, MKKKoordinaattori Pirjo Pihlainen, sihteeri Turun yliopisto, MKK

Kivikkoista Ouran saaristoa Merikarvialla. Kuva: Juha Hyvärinen

16 17

TeemAVuOSi HuiPenTui JuHLAPÄÄTÖKSeen

Selkämeren teemavuosi on ollut mittava paikallinen ja alueellinen ponnistus, jonka pyrkimyksenä on yhteisen merialueemme suojelu ja sen tunnettuuden vahvista-minen. Valtioneuvoston 200-vuotisjuhlien periaatepäätös Selkämeren kansallis-puiston perustamisesta voidaan nähdä teemavuoden huipennuksena. Selkämerestä tulee Suomen 36. kansallispuisto. Se täydentää oivallisella tavalla erityisesti merel-listen kansallispuistojen verkostoa.

Kansallispuistopolitiikka elää ajassa

Kansallispuistoja pidetään luonnonsuojelualueiden kruununjalokivinä. Jokainen on perustettu omalla laillaan. Puistojen suojelutaso on korkea. Kansallispuistopo-litiikka elää ajassa: niin maankäyttöpaineet kuin globaalit ympäristöhaasteet ovat vaikuttaneet luonnonsuojelun painopisteisiin. Näin on myös jatkossa.

Ensimmäiset kansallispuistomme Pallas-Ounastunturi ja Pyhätunturi perustettiin vuonna 1938 säilyttämään Lapin matkailumaisemia. Niitä ennen valtiolle oli jo lunastettu alueita muun muassa Kolilta ja Haukiveden Linnansaaren saaristosta uhkaavien metsähakkuiden tieltä. Lunastuksia perusteltiin tuolloin matkailusyillä. Nykyään lunastuksia toteutetaan ainoastaan luonnonsuojeluperustein.

Sodan jälkeisen jälleenrakentamiskauden kansallispuistot heijastelevat oman aikansa luonnonvarapolitiikkaa. Sotakorvausten maksamiseksi syntynyt raskas teollisuus sekä puunjalostus- ja sahateollisuus kasvattivat puuntuotannon tehos-tamisvaatimuksia. Metsien suojelutarpeet nousivat esille. Syntyivät muun muassa Lapin metsäerämaita säilyttävä Lemmenjoen kansallispuisto ja Kuusamon Oulangan kansallispuisto.

Kansallispuistokomitean myötä uuteen aikaan

Kansallispuistoverkoston kasvaessa puistoja on perustettu yhä enemmän luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Merkittävä virstanpylväs ajattelutavan muutoksessa oli kansallispuistokomitean mietintö vuodelta 1976 ja sen ehdo-tusten pohjalta vuonna 1982 perustetut 11 kansallispuistoa. Harju- ja suoluontoon kohdistui kasvavia hyödyntämispaineita. Soiden ojitus nousi entistä painavammin esiin keinona tehostaa metsänkasvua. Harjujemme soraa taas tarvittiin laajenevan, asvaltoidun tieverkon rakentamiseen ja elementtituotantoon. Harju- ja suoluonnon suojelutarve korostui.

Tietoisuus metsälajien nopeasta katoamisesta talousmetsissä sekä ehjien kallioalu-eiden hupeneminen heijastuivat 1990- ja 2000 -luvun kansallispuistoratkaisuihin. Koloveden kansallispuisto on yhdistelmä vanhoja luonnon metsiä ja kookkaiden saarten kallioalueita. Se on ainoa kansallispuistomme, joka muiden ominaisuuk-siensa ohella on perustettu edistämään saimaannorpan suojelua.

Vanhojen metsien suojeluohjelmien perusteella rajattuja ikimetsiä liitettiin jo perus-tettuihin Seitsemisen, Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistoihin. Kymenlaaksoon perustetun Repoveden kansallispuiston ja siihen liittyvän Aarni-kotkan suojelualueen muodostaminen sinetöi yhden eteläisen Suomen upeimman kallioalueen säilymisen jälkipolville. Nuuksion kansallispuisto pääkaupunkiseudulla ja Kurjenrahkan kansallispuisto ovat esimerkkejä oman aikamme kansallispuis-topolitiikasta. Ne ovat vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä suomalaisittain suurten kaupunkien urbaanista sykkeestä.

Selkämeren kansallispuisto on modernia kansallispuistopolitiikkaa

Tämän vuosikymmenen suuret maankäyttöhaasteet liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan. Rannikko- ja vesialueilla korostuvat tuulivoimatuotannon tarpeet. Paineet merenalaisten soravarojen hyödyntämiseen sekä kalojen verkkokasvatukseen kasvavat myös koko ajan. Itämeren tila on pitkällisistä ponnisteluista huolimatta heikko. Näiden haasteiden tulee heijastua suojelupolitiikkaan. Vain neljä kansallis-puistoa edustaa Suomen saaristoluontoa, joka on poikkeuksellisen monimuotoinen ja haavoittuva. Ei ole sattumaa, että hallitusohjelmassa on päätetty selvittää kansal-lispuiston perustamismahdollisuuksia juuri Selkämerelle.

Pohjois-eteläsuunnassa pitkä Selkämeren saaristo- ja merialue on pohjoisen ja eteläisen lajiston kohtaamispaikka. Pituutensa, sijaintinsa sekä muiden biologisten ja fyysisten ominaisuuksiensa puolesta se tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet ilmas-tonmuutoksen vaikutusten seuraamiseen merellisissä ekosysteemeissä. Sen avulla voidaan seurata myös kalankasvatuksen sekä ydinvoimalan lauhdevesien vaiku-tuksia.

Selkämeren kansallispuistohankkeeseen liittyy muitakin uusia piirteitä. Ehdotet-tuun kansallispuistoon esitetään sen perustamisen jälkeen liitettäväksi Rauman kaupungin omistuksessa olevia saaria ja vesiä. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun luonnonsuojelulain 22 §:ssä todettua julkisyhteisöllisen omistuksen liittämismahdol-lisuutta toteutettaisiin käytännössä. Raumalla konsepti loisi mahdollisuudet siirtyä kaupungin rantojen virkistysalueiden ja kaupungin rauhoittamien suojelusaarten

18 19

kautta kansallispuistosaarille. Porin kaupungin kohdalla se vahvistaisi ekologisen käytävän luomista Selkämereltä Kokemäenjoen suiston Natura 2000-alueen ja Porin kansallisen kaupunkipuiston kautta kaupungin keskustaan.

Selkämeren kansallispuiston perustaminen on pitkään ollut Satakunnan alueel-lisen edunvalvonnan kärkihankkeita. Luonnonsuojelun edistäminen pääsee harvoin alueellisen kehittämisen prioriteetiksi. Paikallinen aktiivisuus on ollut merkittävästi edesauttamassa Selkämeren kansallispuiston perustamisen etenemistä. Tulevan talven aikana ympäristöministeriö valmistelee valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisen lakiesityksen Selkämeren kansallispuiston perustamisesta. Esitys pohjautuu Metsähallituksen ja Satakuntaliiton teettämiin selvityksiin sekä kansal-lispuiston sijaintikuntien neuvotteluihin. Uskon esityksen etenevän eduskunnan käsittelyyn keväällä 2010.

Selkämeren kansallispuisto edustaa modernia kansallispuistopolitiikkaa ja vastaa niin globaaleihin kuin kansallisiin ympäristön- ja luonnonsuojeluhaasteisiin. Lisäksi se tukee kuntien maa- ja vesialueiden käytön kestäviä strategioita ja toteuttaa maakunnan vahvaa tahtoa. On lämpimän kiitoksen aika teemavuoden suunnitte-lussa ja toteutuksessa mukana olleille sekä kaikille meriluonnon ystäville. Laaja yleisön tuki on menestyksekkään luonnonsuojelun perusta. Uskon tämän tuen ja tuloksellisen ympäristöhallinnon ja paikallisten toimijoiden yhteistyön jatkuvan Selkämerellä tulevaisuudessakin.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki, valtioneuvosto

Ympäristöministeri tutustui tule-vaan Selkämeren kansallispuiston alueeseen huhtikuussa 2009 Raumalla. Kuva: Anne Savola.

Kylmäpihlajan majakassa Metsähal-lituksen aluejohtaja Stig Johansson, Rauman apulaiskaupunginjohtaja Tomi Suvanto, Rauman ympäris-tötoimenjohtaja Juhani Korpinen, ympäristöministeri Paula Lehto-mäki, Rauman kaupunginjohtaja Arno Miettinen sekä ministerin erityisavustaja Helena Pakarinen. Ympäristöministeriöstä olivat mukana myös ylijohtaja Timo Tanninen sekä ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander.

19

Kylmäpihlajan majakka Rauman saaristossaKuva: Tiina Leino

20 21

SELKÄMERI TUNNETUKSI - SELKÄMEREN TEEMAVUODEN

TAUSTAT JA TOTEUTUS

Auringonlasku Luvian Pietarmerellä. Kuva: Juha Hyvärinen

22 23

miKSi SeLKÄmeren TeemAVuOSi?

Taustat Selkämeren teemavuoden viettämiselle ovat huomattavasti syvemmällä kuin pelkkä jatkumo vuonna 2006 vietettyyn Saaristomerivuoteen. Itse asiassa 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä voidaan pitää Selkämeren teemavuosikym-menenä. Huoli Selkämeren tilasta sekä Selkämeren julkisesta ja tutkimuksellisesta näkymättömyydestä kanavoitui Satakunnassa vuosituhannen alussa laaja-alaiseksi ja suunnitelmalliseksi yhteistyöksi Selkämeren puolesta. Ratkaiseva merkitys tavoitteelliselle yhteistyölle oli Satakunnan vesistöohjelman, SATAVESI, käynnisty-minen vuonna 2002 sekä alueelliset EU-rahoitusmahdollisuudet. Yhteistyömuotojen kehittymisen myötä Selkämerta koskevia haasteita ja mahdollisuuksia nostettiin määrätietoisesti esiin erilaisina Selkämereen liittyvinä hankkeina. Hankkeissa olivat mukana niin aluetason viranomaiset, rannikkokunnat, Turun yliopiston Merenkul-kualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK, Porin yksikkö), vesiensuojeluyhdistykset kuin rannikkoalueen suuret teollisuuslaitoksetkin. Hyviä esimerkkejä eri tahojen yhteistyön tuloksista ovat mm. kirjat Miten voit, Selkämeri? (2005) ja Tuntematon saaristo (2006) sekä Satakunnan venematkailun kehittämishankkeessa, Satavene, vuosina 2005–2006 tuotettu aineisto ja merialueen matkailuesite.

Kirja Miten voit, Selkämeri? painottuu Satakunnan merialueen ominaispiirteiden ja vesien tilan käsittelyyn. Julkaisu lisäsi yleistä tietoutta Satakunnan rannikon erityispiirteistä ja vetovoimatekijöistä sekä alueella jo toteutetusta vesiensuoje-lutyöstä. Kirjan julkaisun yhteydessä järjestettiin Raumalla Selkämeri-aiheinen seminaari, joka keräsi laajan osanottajajoukon. Lisäksi kirjan aineiston perusteella tuotettiin erillinen Miten voit, Selkämeri -näyttely. Tiedon lisäämisen ohella kirjan ajateltiin olevan Selkämeren vesiensuojelun kehittämisen työväline ja sitä se on ollutkin.

Tuntematon saaristo -kirja esittelee monipuolisesti Selkämeren saariston maisemia, luontoa ja kulttuuriperintöä. Kirjan nimi on osuva ja ilmaisee hyvin sen, miksi Selkämerelle tarvittiin oma teemavuosi. Selkämeren monipuolista luontoa ja kult-tuuriperintöä ei tunneta riittävästi edes omassa maakunnassa saati valtakunnan tasolla. Tietoisuuden lisääminen onkin tärkeää muun muassa siksi, että oman elin-ympäristön tuntemus sekä omakohtaiset luonto- ja vesistökokemukset vaikuttavat motivaatioon tehdä työtä vesien tilan hyväksi. Kirjan valmistuminen kytkeytyi sopivasti myös vuodesta 2002 Satakunnan edunvalvonnan kärkihankkeena olleen Selkämeren kansallispuiston perustamisen edistämisvalmisteluihin.

Saaristomeren teemavuoden viettäminen herätti myös SATAVESI-ohjelman yhteis-työtahot, Satakuntaliiton, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja Satakunnan TE-keskuksen, pohtimaan ajatusta Selkämeren teemavuodesta. SATAVESI-ohjelman

ohjausryhmässä syntyikin yhteinen näkemys, että Satakunnassa tehtävä laajapohjainen Selkämeri-yhteistyö tarvitsee kokoojakseen oman teemavuoden. Teemavuoden perustaa kartoitettiin erillisessä kyselytutkimuksessa, jonka toteutti Turun yliopiston Merenkulku-alan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikkö vuonna 2007.

Helsingin ja Turun kaupunkien vuonna 2007 lanseeraaman Itämerihaasteen osuminen samaan aikaan teemavuoden valmistelun kanssa oli onnekas sattuma. Selkämeri on osa Itämerta ja Selkämeren teemavuoden tavoitteiden koettiin tukevan hyvin myös Itämerihaastetta. Satakuntaliiton ohella moni taho Satakunnasta vastasi myönteisesti haasteeseen.

Miksi päätettiin toteuttaa Selkämeren teema-vuosi? Siksi, että Selkämeren eri toimijat kokivat tärkeäksi sen, että Selkämeri ja monet Selkämereen perustuvat toiminnot tulee saada yleisen huomion ja kiinnostuksen kohteeksi niin Satakunnassa, valtakunnan tasolla kuin kansainvälisestikin.

Ympäristösuunnittelija Anne Savola, Satakunta-liitto

Lähteet:

Sarvala, M. & Sarvala, J. (toim.): Miten voit, Selkämeri? Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Turku 2005.

Häyrynen, M., Luotonen, E., Mustalampi, E. & Bruk, E. (toim.): Tuntematon saaristo. Selkämeren eletty maisema. Otava, Helsinki 2006.

Pihlainen, P. ja Alhosalo, M. (2007): Selkämeren teemavuosi kesästä kesään 2008 – 2009. Esiselvitys. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja C 47/ 2007.

Kuva: Sami Suominen

24 25

iTÄmeriHAASTe

• Ideanalakisääteistentoimenpiteidenlisäksitehtävätvapaaehtoisetvesien-suojelutoimet

• Helsingin ja Turun kaupunginjohtajien henkilökohtaisesta aloitteestakaupungit laativat laajan yhteisen Itämeri-toimenpideohjelman, joka julkis-tettiin kesäkuussa 2007

• HaasteItämerenpelastamiseksiesitettiinmyösnoin600muulleorganisaa-tiolle, muun muassa kaikille Suomen kunnille sekä lukuisille valtiollisille toimijoille, oppilaitoksille, tutkimuslaitoksille, etujärjestöille ja kansalais-järjestöille

• Vuoden2007jälkeenonhaastettulisäksimuunmuassaItämerenmuidenmaiden kaupunkeja, risteilyvarustamoja ja suuryrityksiä

• Haasteenvastaanottanutorganisaatiomääritteleeitseomistalähtökohdis-taan ja toimintansa parhaana tuntijana, mitä se voi ja haluaa tehdä lakisää-teisen toiminnan lisäksi parantaakseen Itämeren tilaa tai vähentääkseen kuormitusta

• Syksyllä2009Itämerihaasteessaolimukanayli160organisaatiota, joistalähes puolet kuntia ja kaupunkeja sekä lisäksi muun muassa viranomaisia, yliopistoja, kansalais- ja etujärjestöjä sekä yrityksiä

• Konkreettisenkuormituksenvähentämisen,ympäristöntilanseurannantaikunnostustalkoiden lisäksi eräs tärkeä toimenpidekokonaisuus useimmissa ohjelmissa on tietoisuuden lisääminen Itämeren tilasta ja siihen vaikutta-misesta oman harrastaja-, henkilöstö-, asiakas- tai asukaskenttänsä puit-teissa

• Selkämeren teemavuosi on hyvä esimerkki hankkeesta, joka toteuttaaItämerihaasteen ideaa laajana kokonaisuutena usean organisaation yhteis-työnä

• Lisätietoa:www.itamerihaaste.net

Itämerihaasteen koordinaattori Lotta Ruokanen, Helsingin kaupunki

Kallo, PoriKuva: Sami Suominen

26 27

SeLKÄmeren TeemAVuOSi -HAnKKeen LÄHTÖKOHDAT JA TOTeuTuS – KOOrDinAATTOrin nÄKÖKuLmA

Meri- ja rannikkoalueiden ympäristön ja kulttuurin tutkimuksella on Turun yliopis-tossa pitkät perinteet. Satakunnassa toimivista yliopiston laitoksista Merenkulku-alan koulutus- ja tutkimuskeskuksessa (MKK), Kulttuurituotannon ja maiseman-tutkimuksen laitoksella ja Reposaaren kenttäasemalla työskennellään ympäristö- ja aluekehitysteemojen parissa. Turun yliopisto oli alusta lähtien mukana ideoimassa ja suunnittelemassa Selkä-meren teemavuotta. Suunnittelu aloitettiin vuonna 2006 pidetyn Saaristomeren teemavuoden vanavedessä. Lähtökohtana oli laatia Selkämerelle alueen ominais-piirteet ja kehittämistarpeet huomioiva, alueen imagoa ja tunnettuutta parantava hanke. SATAVESI-ohjelman toimijoiden; Satakuntaliiton, Lounais-Suomen ympä-ristökeskuksen ja Satakunnan TE-keskuksen toimeksiannosta MKK teki vuonna 2007 esiselvityksen teemavuoden järjestämisestä.

Esiselvityksessä teemavuoden lähtökohdat linjattiin selkeästi. Selkämeren rannik-koalueella ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus pohjautuu pitkiin perinteisiin Alueelliset toimijat pitävät tärkeänä luonnonympäristön ja ihmisen toimintaympä-ristön kehityksen ohjaamista kestävään suuntaan. Alueen maantieteellisesti leimal-liset piirteet ovat kapea ja karu rannikkokaistale sekä laaja ja avoin ulappa. Karut olosuhteet ovat synnyttäneet Selkämeren rannikkokylille niille ominaisen, pienipiir-teisen kulttuurimaiseman. Hyvä saavutettavuus vesiteiden kautta on jo historialli-sina aikoina tehnyt Selkämeren rannikosta portin ulkomaille ja reitin sisämaahan. Yhä edelleen kuljetukset, satamasidonnaiset toiminnot ja teollisuus ovat alueella tärkeitä elinkeinoja. Toisaalta Selkämeren rannikkoalue on viime vuosikymmeninä jäänyt eteläisen ruuhka-Suomen varjoon. Selkämeren pitkä rannikko mielletään usein raja-alueeksi, ei niinkään portiksi ulkomaailmaan.

Selvityksen perusteella SATAVESI-ohjelman toimijat päättivät käynnistää Selkä-meren teemavuoden kesästä kesään 2008–2009. Lounais-Suomen ympäristökeskus johti hanketta SATAVESI-ohjelman kautta ja Turun yliopisto lähti hankkeen koor-dinaattoriksi MKK:n vastatessa toteutuksesta. Teemavuoden koordinointi oli Turun yliopistolle sen ”kolmannen tehtävän”, alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikutta-misen, toteuttamista käytännössä.

Teemavuosi täytti sille asetettuja tavoitteita osin jopa yli odotusten. Ennen kaikkea se onnistui kiinnittämään yleisön ja median huomion Selkämeren meriympäristöön sekä sen kestävän käytön ja suojelun merkitykseen. Teemavuoden menestyksessä

keskeistä oli laaja-alainen yhteistyö. Turun yliopisto kiittää lämpimästi kaikkia yhteistyökumppaneita aktiivisesta osallis-tumisesta teemavuoden toteutukseen!

Turun yliopisto on jatkossakin aktiivisesti mukana Selkämeren aluekehityksessä ja tutkimuksessa. Yliopisto edistää Selkä-mereen liittyvää monitieteistä tutkimusta muun muassa Satakunnan korkeakoulu-yhteistyön kautta. MKK pyrkii lisäämään meri- ja rannikkoalueen luonnontieteellistä perustutkimusta. Teemavuosi on luonut Selkämeri-yhteistyölle hyvät edellytykset jatkua entistä monimuotoisempana.

Johtaja Anne Erkkilä, Turun yliopisto, Meren-kulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus

Lähde:Pihlainen, P. ja Alhosalo, M. (2007): Selkä-meren teemavuosi kesästä kesään 2008 – 2009. Esiselvitys. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen julkaisuja C 47 / 2007.

Enskerin saari Porissa. Kuvat: Sami Suominen

28 29

SeLKÄmeren TeemAVuODen VuODenKierTO

Teemavuosi rakentui yhteistyötahojen verkostolle

Selkämeren teemavuosi kesästä 2008 kesään 2009 käynnistyi maailman ympä-ristöpäivänä 5.6.2008. Suunnitteluryhmä oli aloittanut kampanjan valmiste-lutyön jo puoli vuotta aiemmin. Talven ja kevään aikana tiedotettiin tulevasta kampanjasta, etsittiin yhteistyötahoja ja koottiin verkosto, joka toimi teema-vuoden perustana ja teki teemavuoden toteuttamisen mahdolliseksi.

Selkämeren teemavuoden toteuttaminen perustui yhteistyöhön: alueen kaikki toimijat kutsuttiin alkuvuodesta 2008 mukaan rakentamaan teemavuotta yhteisesti. Kutsu otettiin vastaan hyvin, sillä mukana tapahtumia järjestä-mässä oli 71 eri toimijaa kulttuurin, vapaa-aikasektorin, luonnontieteiden ja opetuksen alalta. Teemavuoden yhteistyöperiaatteen mukaan tapahtu-mille ei asetettu tarkkoja sisällöllisiä vaatimuksia tai ohjeita. Tärkeimpänä tavoitteena pidettiin teemavuoden ja Selkämeri-sanoman eteenpäinviemistä. Selkämeren merialuetta ja rannikkoa päästiin esittelemään suurten tapah-tumien kuten Reposaaren loma-asuntomessujen, SuomiAreenan ja Satakunta Senaatintorilla –tapahtuman yhteyteen. Teemavuoden koordinaatiohanke itse järjesti vuodenkiertoon kuuluneista tapahtumista 30.

Viestinnän välineet

Selkämeren teemavuoden markkinointi alkoi jo tammikuussa Helsingin Matka 2008 -messuilla Satakunnan osastolla valokuvaaja Seppo Keräsen valokuvasta tehdyllä plakaatilla. Varsinainen viestintä käynnistyi alkuvuodesta tiedotus-materiaalien, internetsivujen, verkostotiedottamisen ja tiedotusvälineiden kautta. Vuoden profiloimiseksi haluttiin luoda konkreettiset Selkämerenteemavuoden markkinointimateriaalit, joissa päädyttiin käyttämään pääasi-assa Raimo Sundelinin valokuvia. Yhteistyössä suunniteltiin muun muassa teemavuoden selkälokkilogo, juliste- ja postikorttisarja, esite, tapahtumaka-lenteri, mainospurje, ja rannikkokuntien matkailunähtävyyksiin sijoitettavat rullaständit. Tässä valmistelussa käytettiin apuna myös mainostoimistoa. Näitä materiaaleja hyödynnettiin teemavuoden omilla verkkosivuilla, messuilla

ja kaikessa viestinnässä. Teema-vuoden logoon haluttiin valita juuri selkälokki, koska vähä-lukuinen lokki on alueellemme keskittyvän pesintänsä vuoksi ehkä maailman suomalaisin lintu ja Selkämerelle tunnusomainen.

Teemavuoden aikana julkaistiin muun muassa Satakuntaliiton tiedotuslehden Selkämeri-aiheinen teemanumero (Selkä-meri-Satanen), Lounais-Suomen ympäristökeskuksen esite Selkä-meri nyt ja tulevaisuudessa ja Ympäristöviesti-nimisen asia-kaslehden Selkämeri-aiheinen teemanumero. Selkämeren teemavuodesta ovat viestittäneet myös Ulla Koivulan Selkämeri-laulu ja saman tekijän runo Sininen mereni mun. Lisäksi teemavuodelle avattiin omat nettisivut: www.rauma.fi/selka-merivuosi.

Kampanjoinnin ja tiedotuksen välineenä käytettiin Säilytetään Selkämeri sinisenä -teemaa, mikä kuvasi parhaiten yhteis-työverkoston vesiensuojelun, luontomatkailun ja Selkämeritie-toisuuden lisäämisen tavoitteita. Selkämeren teemavuoden aikana iskulausetta käytettiin otsikkona erilaisissa yhteyksissä muun muassa esitteessä, Selkämereen liittyvässä SuomiAreenan rehe-vöitymiskeskustelussa ja asian-tuntijaseminaarissa.

29

Osa Selkämeren teemavuoden aikana julkaistuista esit-teistä.

30 31

Värikäs kattaus tapahtumia

Laajan Selkämeri-teemasta innostuneen joukon myötä tapahtumien ja oheishank-keiden kokonaisuudesta muodostui jopa ennakoitua laajempi. Teemavuodesta rakentui värikäs yhdistelmä kulttuuria, taidetta, tiedettä, asiaa ja viihdettä. Sen aikana järjestettiin muun muassa retkiä, yleisötilaisuuksia, luentoja ja seminaareja, workshopeja, taide- ja valokuvanäyttelyitä, konsertteja sekä elokuvakäsikirjoitus-kilpailu. Kaikkiaan tapahtumia järjestettiin 225, joista tähän julkaisuun on voitu koota vain kohokohtia ja esimerkkejä teemavuoden koko kattauksesta. Tapahtumien ohella vuodenkierron aikana käynnistyi myös erilaisia oheishankkeita ja prosesseja, jotka voidaan lukea teemavuoden tapahtumakirjoon kuuluviksi.

Selkämeri-sanomaa vietiin eteenpäin usealla eri paikkakunnalla. Teemavuoteen liit-tyviä, tapahtumakalenterissa ilmoitettuja tapahtumia järjestettiin 21 eri paikkakun-nalla. Maantieteellisesti tapahtumakalenterissa ilmoitetut tapahtumat painottuivat Satakunnan alueelle, erityisesti rannikkokuntiin Poriin, Raumalle sekä Merikarvi-alle. Kaksi kolmasosaa kaikista tapahtumista järjestettiin näillä paikkakunnilla. Sekä Raumalla että Merikarvialla järjestettiin teemavuoden aikana yli 40 ja Porissa 65 tapahtumaa. Lisäksi Kristiinankaupungissa järjestettiin 19 tapahtumaa ja Kaski-sissa 10 tapahtumaa. Suomenlahden puolella Selkämeri ja teemavuosi olivat esillä Satakunta Senaatintorilla -tapahtumassa Helsingissä kesäkuussa 2009 sekä päätös-seminaarissa syksyllä 2009. Tapahtumakalenteriin kirjattiin myös viisi tapahtumaa Selkämeren Ruotsin puoleisella rannikolla Gävlessä ja Sundsvallissa. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa eteni myös käytännössä, kun Sollentunasta saapui nuorten ryhmä tekemään Selkämeri ja minä -lyhytelokuvaa porilaisten nuorten kanssa.

Ajallisesti tarkasteltuna tapahtumat painottuivat voimakkaasti kesäkuukausiin. Selkeästi vilkkainta tapahtumarintamalla oli avajaisten aikaan kesäkuussa 2008 sekä avajaisten jälkeisinä kuukausina heinä- ja elokuussa 2008. Toinen tapahtuma-huippu koettiin kesä-elokuussa 2009. Hiljaisinta tapahtumarintamalla oli joulukuun 2008 ja helmikuun 2009 välisenä aikana.

Paarlastikattaus eli tyhjien purjelaivojen mukana kulkenutta painolastimaata Reposaaren paar-lastinäyttelyssä kesällä 2008. Kuva: Minna Uusiniitty-Kivimäki.

32 33

Selkämeri kesätapahtumissa

Avajaiset

Teemavuodelle haluttiin mahdollisimman näyttävä aloitus. Avajaiset järjestettiin yhtä aikaa kaikilla Satakunnan viidellä rannikkopaikkakunnalla Porissa, Raumalla, Merikarvialla, Eurajoella ja Luvialla. Avajaiset keräsivät yleisön lisäksi tiedotus-välineiden huomion: paikalla oli radioita, tv, paikallislehtiä, Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat.

Porissa Selkämeren teemavuosi avattiin Porin kaupungin Kaupunki Kierrättää -teemapäivän yhteydessä, johon osallistui noin 4000 kävijää. Suuri osa osallistujista näki Luontotalo Arkin sisätiloissa olleen Miten voit, Selkämeri? -näyttelyn, Kestävän kehityksen piirustusnäyttelyn ja osallistui myös teemavuoden avajaisiin. Samaan aikaan järjestettiin yhdessä Vähäx valottaa -lasten ja nuorten valokuvafestivaalin kanssa vedenalaisvalokuvausta Porin maauimalassa. Nämä valokuvat kiersivät myöhemmin Porin rautatieaseman porttaalitunnelissa pidetyn näyttelyn jälkeen maakunnan eri näyttelytiloissa.

Satakuntaliitto järjesti Rauman merimuseolla teemavuoden avajaisten kutsuvieras-tilaisuuden, jonka jälkeen oli vuorossa avoin yleisöristeily MS/Airistolla. Samaan aikaan Merikarvialla, Eurajoella ja Laitakarissa järjestettiin taidenäyttelyjen avajaisia ja yleisökuljetuksia Selkämerelle. Kaikkia paikkakuntia yhdistivät ensim-mäisen kerran esitetyt Sininen mereni mun -runo ja Selkämeri-laulu, kantaesityk-senä Porissa ja cd:ltä soitettuna muissa rannikkokunnissa.

Selkämeren teemavuoden avajaisia 5.6.2008 vietettiin useilla paikkakunnilla. Kuvassa ovat johtaja Juhani Vainio, Turun yliopisto/MKK, maakuntajohtaja Pertti Rajala. Satakuntaliitto ja osasto-päällikkö Olli Madekivi, Lounais-Suomen ympäristökeskus Luontotalo Arkin pihalla Porissa. Kuva: Anne Savola.

Reposaaren loma-asuntomessut

Porin kaupungin järjestämät Reposaaren Loma-asuntomessut pidettiin 13.6.-6.7.2008. Messuja hyödynnettiin teema-vuoden toteutuksessa monin tavoin ja ne olivat Selkämeren teemavuoden laajin suurelle yleisölle kohdistettu tiedotuska-nava alueelle saapuneiden valtavien yleisö-virtojen vuoksi. Selkämeren teemavuotta esiteltiin muun muassa Reposaaren loma-asuntomessujen valtakunnallisessa tiedo-tuslehdessä teemalla Säilytetään Selkämeri sinisenä. Keskeinen onnistumisen edellytys oli yhteistyö Selkämeren Ammattikalastajat ry:n kanssa, joka tarjosi messuosastonsa teemavuoden esittelijöiden ja materiaalien käyttöön. Tällä yhteistyöllä saavutettiin materiaalien ainutlaatuinen näkyvyys ja laaja jakelu, koska messuosasto sijaitsi messujen tuloportin kulkuväylällä.

Reposaaren ympäristöntutkimuslaitoksella sijainnut Paarlastinäyttely oli yksi messujen oheiskohteista. Tähän yhteyteen SATA-VESI-ohjelma rakensi Selkämeren teema-vuoden pienoisnäyttelyn ja järjesti paikalle esittelijän koko messujen ajaksi. Loma-asuntomessujen kävijämäärä oli järjestäjien mukaan 65 353 ja Paarlastinäyttelyssä kävi

Loma-asuntomessut Porin Reposaa-ressa. Kuva: Sami Suominen

Paarlastinäyttelyssä Reposaaressa riitti paljon tutustuttavaa. Kuva: Minna Uusiniitty-Kivimäki.

34 35

SuomiAreena

Valtakunnallisen näkyvyyden saavuttamiseksi Selkämeren teemavuoden tavoitteita päätettiin edistää Porissa järjestettävän SuomiAreena-tapahtuman kautta. Vuoden 2008 SuomiAreena- tapahtuma käynnistyikin selkämeriaiheisella keskustelulla Säilyykö Selkämeri sinisenä? idyllisellä Sulo A. Savon kotipihalla Reposaaressa. Keskustelussa olivat mukana pääjohtaja Lea Kauppi Suomen ympäristökeskuksesta, WWF:n ympäristöjohtaja Anita Mäkinen, FT, maanviljelijä Johannes Tiusanen ja Rauman kaupungin ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen. Korpinen toimi myös keskustelun puheenjohtajana. Tilaisuutta markkinoitiin yleisölle Yhteisöllisenä ympäristöpäivänä, jossa Reposaari-yhdistys ry:n jäsenet jakoivat Ravintola Meri-mestan Selkämeren lohesta tehtyä kalakeittoa yleisölle. Tunnelmaa kohotti myös Reposaaren työväen soittokunnan puhallinmusiikki. Tapahtumassa oli noin sata osallistujaa. Myöhemmin Selkämeren rehevöitymiskeskustelusta laadittu yhteen-veto sai hyvin näkyvyyttä tiedotusvälineissä. SuomiAreena ja sen myötä Selkämeri-teema näkyi MTV 3:n ja Porin kaupungin sivuilla internetissä ympäri vuoden.

SuomiAreenan Selkämeri-keskustelu sai jatkoa seuraavana kesänä 2009, jolloin SuomiAreenassa keskusteltiin aiheesta Soranotto merenpohjasta - uhka vai mahdol-lisuus? Keskustelu järjestettiin yhteistyössä Reposaari-yhdistys ry:n kanssa Sulo A. Savon kotipihalla. Teema oli erityisen ajankohtainen, koska Morenialla oli samaan aikaan vireillä lupa kiviaineksen ottamiseksi Porin edustan merialueelta. Alueen asukkaiden vastustus oli herännyt ja merenpohjan soravarojen hyödyntäminen oli herättänyt huomiota valtakunnallisestikin. Keskustelijoina olivat kalastaja Tommi Salokangas, yrittäjä Petri Jokinen, Terramare Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Yletyinen, toimitusjohtaja Eero Moilanen Moreniasta ja Porin kaupungin ympäristöjohtaja Matti Lankiniemi, joka toimi myös keskustelun puheenjohtajana. Osallistujia oli yli sata. SuomiAreenan tuottajan Esa Niemisen mukaan soranottokeskustelu oli ajankohtaisuutensa ja paikallisen merkittävyytensä vuoksi alueellisesti vaikuttavin Suomi Areenan keskustelu vuonna 2009. Keskustelu näkyi hyvin myös Satakunnan Radiossa ja Lounais-Suomen tv-uutisissa.

Soranotto merenpohjasta – uhka vai mahdollisuus? – SuomiAreena 16.7.2009. Kuva: Pekka Sundberg.

3 457 osallistujaa, jotka näkivät samalla Selkämeren teemavuoden pienoisnäyttelyn. Voidaan olettaa, että Selkämeri-teema tavoitti merkittävän osan Reposaaren loma-asuntomessujen osallistujista. Tämäntyyppistä aineettomiin arvoihin perustuvaa materiaalia ei messuilla ollut tarjolla kovin paljon.

SeLKÄmeren TeemAVuODen AVAJAiSTAPAHTumAT 5.6.2008

PORISelkämeren teemavuoden avaus - Kaupunki kierrättää -teemapäivän tapahtumassa, Luontotalo Arkin pihaKestävän kehityksen piirustusnäyttely - ja Miten voit, Selkämeri? -näyttely Luontotalo ArkissaPlubplub – vedenalaiskuvausta lapsille - , Porin Maauimala

MERIKARVIALasten video- ja äänitaidetta - -näyttelyn avajaiset, Galleria 3 uunia lapsille Ouran Picnic - -taideristeily, Selkämeren teemavuoden avaus ja vesiensuojeluinfo Ou-rassa Baltic Breeze - -taidenäyttelyn avajaiset, Galleria Vanha Savu, Pietarin taiteilijat Tchoukhleb, Skliarenko, Garapatch

LUVIA, LAITAKARISelkämeren teemavuoden avaus - , Ihanan telakka Meriaiheisten taulujen näyttely - , Laitakarin Messi Selkämeriristeily yleisölle - M/s Empaatilla

EURAJOKISelkämeren teemavuoden avaus - Kaunissaaren Tanssikalliolla, tarjoilua ja musiikkioh-jelmaa Non-stop kuljetukset Kaunissaareen ja kulttuuripolun opastukset Ahlströmin sahan ja -asukas - historiasta

RAUMASelkämeriristeily ja teemavuoden avaus - M/s Airisto Starilla, ohjelmassa tietoa ja tari-naa kulttuurista, hylyistä, luonnon ihmeistä sekä miinoista ja sukellusveneistä vuosi-na 1914–1917

36 37

Satakunta Senaatintorilla -tapahtuma

Selkämeri kohtasi Suomenlahden, kun Satakunta esiintyi maakuntavierailulla Senaatintorilla 4.-6.6.2009 teemalla Satakunta Kruunaa Senaatintorin. Selkämeren teemavuoden kampanjointi näkyi tapahtumassa teemavuoden materiaalin kautta, esillä ovat Selkämerikalenteri 2009, teemavuoden esite ja selkämeriaiheiset posti-kortit. Keskelle Senaatintoria tuotiin Kautokeinon puuvene Merikarvialta Säilyte-tään Selkämeri Sinisenä -purjeineen.

Satakunnan Elävän Kuvan Keskus SEKK esitti Selkämeri ja minä -elokuvakilpailun yhteydessä tuotetut 12 lyhytelokuvaa Kino Engelissä 4.-5.6. Ensi-illassa olivat Raumanmeren yläasteen ja kuvataidekoulun elokuva Lyhyt tutkielma Raumanmeren rannoilta, Meri-Porin lukion oppilaiden elokuva Mutta miten kävi merenneidon? ja Meri-Porin yläasteen yhdessä ruotsalaisen Sollentunan koulun oppilaiden kanssa tekemä elokuva Tarinoita yli Selkämeren. Oppilaat suunnittelivat, näyttelivät ja kuvasivat tämän elokuvan huhtikuussa 2009 Meri-Porissa. Kino Engelissä oli paikalla myös ensi-iltayleisöä, muun muassa ruotsalaisten nuorten ryhmä ohjaaji-neen.

Satakunnan maakuntakirjasto järjesti satakuntalaisia kirjailijoita ja merkkihen-kiöitä esittelevän näyttelyn 4.6.–15.9.2009 Kansalliskirjastossa. Kansalliskirjaston Agricola-huoneessa oli esillä myös Selkämeri-osio eli Rauman merimuseon ja Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen yhteistyönä syntynyt Selkämeren merenkulkuperinne -näyttely. Lisäksi esillä oli selkämeriai-heisia kirjoja kuten esimerkiksi Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maiseman-tutkimuksen laitoksen sekä Rauman merimuseon julkaisut Pohjanlahden rantatie (2009), Tuntematon saaristo (2006), Merenkulkuperinnettä Pröttikarvialta Ämpärpo-riin (2008) ja Lasse Wahlroosin kirja Säppi Selkämeren loisto (2008)

Selkämeren teemavuosi oli mukana Satakunta Senaatinto-rilla -tapahtumassa Helsingin Senaatintorilla 4.-6.6.2009. Kuva:Raimo Sundelin.

Oheishankkeiden taival teemavuoden rinnalla

Selkämeren teemavuoteen liittyi myös laajempia itsenäisiä oheishankkeita ja prosesseja, jotka toteuttivat teemavuoden tavoitteita. Työ oheishankkeiden käyn-nistämiseksi oli aloitettu jo ennen teemavuoden avausta, joten ne olivat ensimmäisiä teemavuoden käytännön toimia verkostoitumisen ja tiedotuksen ohella. Keväällä 2008 valmisteltiin ja sysättiin liikkeelle muun muassa Lento yli Selkämeren luon-todokumenttielokuva -hanke yhteistyössä Satakunnan Museon Luontotalo Arkin kanssa. Myös Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen Selkämeren rannikon matkailutie -hanke käynnistyi keväällä 2008. Näiden hankkeiden elinkaari jatkuu vielä Selkämeren teemavuoden päätyttyäkin.

Vaikka oheishankkeet olivatkin teemoiltaan ja sisällöltään vaihtelevia, niitä yhdis-tivät yhteiset tavoitteet: Selkämeren tekeminen tunnetuksi niin alueen asukkaiden kuin matkailijoiden keskuudessa sekä ympäristötietoisuuden parantaminen. Erityi-sesti lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen haluttiin kiinnittää huomiota. Selkä-meren teemavuoden erikoiskurssi lukioille, Selkämeri ja minä -elokuvaprojekti ja yhteistyö Vähäx valottaa -lasten ja nuorten valokuvafestivaalin kanssa vastasivatkin hyvin tähän tarpeeseen. Pitkään Satakunnassa valmisteltu Selkämeren kansal-lispuiston perustamiseen tähtäävä hanke oli näkyvästi esillä myös teemavuoden aikana.

Selkämeren teemavuoden erikoiskurssi lukioille

Satakunnan rannikkokuntien lukioille suunnattu kurssi ideoitiin ja markkinoitiin Satakunnan ympäristökoulu -hankkeen ja SATAVESI-ohjelman yhteistyönä keväällä 2008. Kurssi oli biologian opintoihin liitettävä osio, jonka teemana oli Selkämeri ja rehevöityminen. Kurssi toteutettiin lukuvuonna 2008–2009 Merikarvian ja Meri-Porin lukioissa. Oppilaat tekivät kotikuntansa rannikolta valitulla alueella kasvillisuussel-vityksen ja pohtivat rehevöitymiskehityksen etenemistä alueella. Hanke toteutettiin yhteistyössä paikkatietokeskus Lounaispaikan kanssa, jonka uutta opetuskäyttöön tarkoitettua www-pohjaista paikkatietojärjestelmää PaikkaOppia oppilaat pääsivät kokeilemaan kurssin yhteydessä. Kursseista laadittiin raportit, ja niihin perustuen aineistosta koottiin posterit, joiden avulla tuloksia esiteltiin koululla ja paikallisissa tapahtumissa.

Yhteistyö koulujen kanssa sujui hyvin ja kokemukset kurssista olivat positiivisia, vaikka kurssin sovittaminen lukujärjestykseen olikin välillä hankalaa. Maastotyöt toteutettiin heti koulujen alkaessa syksyllä, mutta luokassa toteutettava osio siirtyi kevääseen saakka. Oppilaat pitivät erityisesti maastotöitä antoisina. Tavoitteena oli, että kurssi ei jäisi kertaluontoiseksi, vaan se toteutettaisiin kouluissa aika

38 39

ajoin uudelleen, jolloin voitaisiin seurata myös tutkimusalueella tapahtuvia muutoksia. Tämän tavoitteen toteutumisesta ei vielä voida olla varmoja, mutta kouluille jäi kurssista myönteinen kuva, ja yhden kokemuksen jälkeen kurssin järjestäminen koetaan helpommaksi.

Selkämeri ja minä -lyhytelokuvaprojekti

Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen Ari Impola ja Yki Räikkälä esittivät teemavuoden koordinaatiohankkeelle idean käsikirjoituskilpailusta. Yhteis-työssä idea jalostettiin kaikille avoimeksi lyhytelokuvien suunnittelu- ja käsikirjoituskilpailuksi. Kilpailun tarkoituksena oli tuottaa elävää kuvaa ja erilaisten ihmisten näkemyksiä Selkämereen liittyen. Parhaat ideat palkittiin tuotantoryhmällä, joka avusti ideoiden toteuttamisen elokuvaksi ensi-iltaan saakka. Teemavuoden jokaiselle kuukaudelle päätettiin tuottaa oma elokuva. Selkämeri-elokuvat ja elokuvien tekeminen innostivat kaikkia tekijäryhmiä: lapsia, nuoria, erityisryhmiä, aikuisia ja senioreitakin. Elokuvien tuottami-seksi kokeiltiin uudenlaista elokuvakummijärjestelmää, jossa yhden lyhytelo-kuvan tuotantokustannuksiksi määriteltiin noin 1500 euroa. Elokuvat saatiin tuotetuksi eri yritysten rahallisella tuella ja eri yhteisöiden epäsuoralla tuella. Ainoana ongelmana voi pitää sitä, että kummituki riitti vain elokuvan valmiiksi saattamiseen - elokuvien esittäminen ja tehokas markkinointi jäi vapaaehtois- ja talkootyöksi sekä yhteistyökumppanien tehtäväksi.

Jokaisella elokuvalla oli oma paikallinen ensi-iltansa. Vuonna 2009 elokuvat olivat näyttävästi esillä Porissa Promenadikeskuksen elokuvateatterissa erityisenä Selkämeri-elokuvapäivänä, Satakunta esittäytyy Senaatintorilla -tapahtumassa Helsingissä, Merikarvian Selkämeripäivänä, Blue Sea Film -Festivaaleilla Raumalla sekä Localeffa-katselmuksessa Nakkilan Villilässä. Lisäksi toteutui muutama kouluesitys ja yksittäisiä elokuvia esitettiin useissa eri tilaisuuksissa. Karhuseudulla tehdyt elokuvat on myös esitetty Karhuseutu TV:ssä. Elokuvien esityskausi jatkuu vielä teemavuoden päätyttyä ja elokuvat jäävät elämään omaa elämäänsä. Elokuvat ovat saatavilla DVD-levyillä ja niiden esityksiä on tilattavissa erilaisiin tilaisuuksiin Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen ja SATAVESI-ohjelman kautta.

Jokainen elokuva oli oma itsenäinen projektinsa. Tärkeintä olivat tekijöiden omat kokemukset Selkämerestä ja kokemusten herättämät tulevaisuuteenkin kantavat ajatukset. Kaikki elokuvat jättivät jälkiä ja siemeniä myös tuleville hankkeille. Järjestäjille hanke oli hyvä kokemus, joka vahvisti uskoa mediakas-vatuksesta ympäristökasvatuksen välineenä. Ilman Selkämeren teemavuotta näitä elokuvia ei olisi tehty, koska mediakasvatustoiminnalle ja kansalaisten omille elokuvahankkeille on vaikeaa saada taloudellista tukea.

Ouran entinen luotsiasema Merikarvialla.Kuva: Juha Hyvärinen

40 41

SeLKÄmeri JA minÄ -eLOKuVAT

SELKÄMEREN IHMEITÄ JA OLIOITA - Kellahden Medialeiri - 8 min – 2008Lasten ja nuorten medialeirillä pohdittiin Selkämereen liittyviä teemoja sekä tutkit-tiin Ruotsista Sollentunasta tulleita käsikirjoituksia sekä tehtiin näistä omia versi-oita ja näkemyksiä erilaisin kokeiluin animaatio-, fiktio- ja dokumenttielokuvankeinoin. Pääkummina Karhuseutu ry.LAPSUUTENI MEREN RANNALLA - Validia ryhmä - 12 min – 2008Lämminhenkinen kuvaus 1950-luvun lapsuuden kesästä. Elokuvassa muistellaan, miten ennen vanhaan kouluun kuljettiin soutuveneellä merenlahden yli tai talvella jäitä pitkin. Elokuva on liikuntavammaisten päivätoimintaryhmän kiitosta saanut ja kehuttu esikoisteos. Kuvattu meren rannalla Porin Ahlaisissa. Käännetty englan-niksi. Pääkummi Invalidiliiton asumispalvelut Oy.KOHTALOKAS MUTTA KAUNISSAARI - Eurajoen toimintakeskus - 16 min – 2008Eurajoen toimintakeskuksen väki on taas vauhdissa ja päättää tehdä oman version seikkailujen saaresta ja muistakin tosi-TV -ohjelmista heidän omalla tavallaan, millä ei mikään mene aivan niin kuin ollaan suunniltu. Kummina Posiva.HILJAISUUDEN TANKOJA - Pentti Syrjälä - 12 min - 2008 Keski-ikäisen miehen tarina elämänmuutoksesta saaressa ja tankaruno-harrastuk-sesta. Elokuva on käännetty ruotsiksi. Pääkummina Sachtleben Pigments Oy.KADDI KIDS - Merikarvian MOKA ryhmä - 20 min –2008Merikarvian kulttuuritoimen ja Satakunnan taidetoimikunnan vuoden mittainen mediakasvatusprojekti, jonka opinnäytetyönä oli lasten ja nuorten seikkailuelokuva Ouran saaristosta. Apukummina kuvauksissa toimi Taiteen keskustoimikunta.AIKUISUUDEN KYNNYKSELLÄ - Hannu Elo - 50 min - 2009 Hannu Elo on keräsi 2007 Lyttylässä 28 vanhan lyttyläläisen lapsuusmuistoja. Kuvamateriaalia kerääntyi 34 tuntia ja materiaalin rikkauden vuoksi suunniteltiin aiheesta 3-osainen elokuvasarja. Ensimmäinen LAPSUUSMUISTOJA LYTTY-LÄSTÄ valmistui 2007 joulukuussa ja KOULUMUISTOJA LYTTYLÄSTÄ kesällä 2008. Viimeiselle osalle saatiin tuki Selkämeri ja minä -käsikirjoituskilpailusta ja näin saatiin tämä arvokas kulttuuriteko päätökseen. Kummina Satakunnan taide-toimikunta.SELKÄMEREN MAJAKKARETKI - Suomen Majakkaseura - 20 min – 2009Dokumentti Suomen Majakkaseuran 5-vuotisjuhlamatkasta Selkämeren majakoille kesällä 2008. Eri kummeja.KANSAINVÄLINEN MAJAKKAPÄIVÄ SÄPISSÄ - Outi Lähteenlahti - 8 min – 2009Outi Lähteenlahden pieni dokumentti majakkapäivän tapahtumista Säpin majakka-saarella 2008. Kummina Karhuseutu ry.MUTTA MITEN KÄVI MERENNEIDON - Meri-Porin lukio - 5 min – 2009Tiivis Meri-Porin lukiolaisten tutkielma Selkämeren tulevaisuudesta on ollut yleisön suosikki. Työskentelyn ohjaus SEKKin omana työnä. LYHYT TUTKIELMA RAUMANMEREN RANNOILTA - Raumanmeren yläaste ja kuva-

taidekoulu - 7 min – 2009Kahden eri yläasteikästen ryhmän kokeileva yhteistyöelokuva. Kummina Sata-kunnan taidetoimikunta. MIESKUORO MEREN RANNOILTA - Luvian mieslaulukuoro - 14 min - 2009 Dokumentti Luvian mieslaulukuoron keväästä ja toiminnasta jäidenlähdön aikaan 2009. Kummina Karhuseutu ry.TARINOITA YLI SELKÄMEREN - Sollentuna Kärrdallskolan ja Meri-Porin yläaste - 9 min – 2009Ruotsista Sollentunasta saapui iso nippu käsikirjoituksia keväällä 2008 ja näitä hiottiin pitkin vuotta ja huhtikuussa 2009 ryhmä sollentunalaisia nuoria kävi teke-mässä Meri-Porin yläasteen ryhmän kanssa dokumenttia ja animaatiota Porissa. Yhteistyötä on kaavailtu jatkumaan edelleen vastavierailun merkeissä. Kummina Satakunnan taidetoimikunta.

Elokuvakummit, KIITOS TUESTA! – Ilman tukia edellä mainittuja elokuvia ei olisi koskaan syntynytkään!Posiva Oy, Sachtleben Pigments Oy, Invalidiliiton asumispalvelut Oy, Porin kalas-tusalue, Taiteen keskustoimikunta, Satakunnan taidetoimikunta, Karhuseutu ry, SATAVESI-ohjelma sekä Satakunnan Elävän Kuvan Keskus ry ja MEKA TV

Kaddi Kids -elokuvaa tehdään Meri-karvialla. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo.

42 43

Talvikauden tapahtumatarjonnassa yleisöluentoja

Tunne Meri -yleisöluentosarja

Tunne Meri -yleisöluentosarja toteutettiin yhteistyössä Porin työväenopiston kanssa syyslukukaudella 2008 ja kevätlukukaudella 2009. Luentosarja esitteli Selkämeren ihmistä, ympäristöä ja tulevaisuutta ja sen erityisteemana oli merellinen matkailu. Porin työväenopisto vastasi luentojen kustannuksista ja teemavuosi luentojen suun-nittelusta. Osallistujia oli yhteensä 192. Useilla luennoilla tunnelmaan virittäydyt-tiin kuuntelemalla ensin Selkämeri-laulu.

24.9.2008 Johdatus luentosarjaan Selkämeren matkailullinen hyödyntäminen Lehtori Katariina Petrisalo, Turun yliopisto, Kulttuu-

rituotannon ja maisemantutkimuksen laitos29.10.2008 Kuuskajaskarin linnakesaari, linnakkeesta matkailusaareksi FM Elina Mustalampi, Eurajoen kunta19.11.2008 Poika lähti merille – suomalaisen merimiehen elämänkaaren tarkastelua FT Leena Sammallahti28.1.2009 Säppi Selkämeren loisto Historiotsija, insinööri Lasse Wahlroos11.2.2009 Selkämeren rannikon historiallinen tie FM Mikael Lähteenmäki, Turun yliopisto, Kulttuuri-

tuotannon ja maisemantutkimuksen laitos25.3.2009 Prötti ja pikakraavi – Selkämeren rannikon ruokaperinteestä FM Sirkka-Liisa Hakala6.5.2009 Nostalginen näkökulma Porin merenrantaniittyihin Emeritusprofessori Martti Soikkeli, Turun yliopisto

Lisäksi FT Leena Sammallahti esitti Poika lähti merille -luennon marraskuussa 2008 Merikarvian kirjastossa. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Merikarvian kansalais-opiston kanssa.

Pro yhteiset vesistöt -yleisöluentosarja

Pro yhteiset vesistöt -yleisöluentosarja toteutettiin Länsi-Suomen kesäyliopiston hankkeena opetushallituksen rahoituksella. Hankkeen tavoitteena oli aktivoida satakuntalaisia elinympäristönsä kehittämiseen ja innostaa heitä sen puitteissa myös yhdistystoimintaan. Yhteistyötahoina hankkeessa olivat SATAVESI-ohjelma, Pyhäjärvi-instituutti, Vesi-instituutti ja Satafood ry. Luentosarja käynnistyi syksyllä 2008 Raumalla neljällä luennolla, jotka käsittelivät vesien tilaa, vesistöjen ja omien rantojen kunnostamista, hajakuormitusta sekä talousvesikysymyksiä. Osallistujia luennoilla oli yhteensä 46 henkilöä. Keväällä 2009 luentosarja vietiin Euraan hieman muunnettuna: uutena aiheena mukana olivat rantarakentamisessa huomioitavat asiat. Eurassa osallistujia oli 35 henkilöä.

Koska luentokohtaiset osallistujamäärät jäivät melko pieniksi, muutettiin konseptia siten, että vesistötietoa tuotiin esiin luentosarjan sijasta yksittäisissä eri aiheisiin liittyvissä tilaisuuksissa. Kohderyhmiksi määriteltiin eri-ikäiset ihmiset. Tammi-kuussa 2009 dosentti, Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Ilppo Vuorinen piti Raumalla erityisesti ikäihmisille markkinoidun luennon Ilmastonmuutos ja Itämeri. Syksyllä 2009 järjestettiin Kokemäellä jätevesiosuuskunnan perustamiseen liittyviä kysymyksiä valaiseva keskustelutilaisuus ja Porissa hankkeen päätösseminaari, joka käsitteli tulvasuojelua ja talousvettä.

Nuorten tavoittamiseksi otettiin yhteyttä Rauman normaalikouluun, joka on toinen Satakunnan kahdesta Vihreä Lippu -koulusta. Yhteistyössä normaalikoulun kanssa järjestettiin päivän retki Kuuskajaskarin linnakesaarelle, jossa kaikkiaan 238 oppilasta kiersi tehtävärasteilla suorittamassa erilaisia vesistöihin ja vesiluon-toon liittyviä tehtäviä. Koulun vanhempainillassa puolestaan kerrottiin oppilaiden vanhemmille vesien tilasta ja vesien tilan parantamisesta. Toisena yhteistyökouluna oli Porin kristillinen koulu, jossa toteutettiin vastaavat tilaisuudet.

Hankkeen toimintatavan muutos koettiin onnistuneeksi ratkaisuksi. Näin tavoitet-tiin suurempi joukko ihmisiä kattavasti eri ikäryhmistä. Erityisesti nuoria olisi ollut vaikea tavoittaa tämän hankkeen puitteissa muulla tavoin.

44 45

Seminaarit, workshopit ja näyttelyt

Teemavuoden aikana järjestettiin useita seminaareja, workshopeja ja näyttelyitä. Vuonna 2008 toteutettiin Säilyykö Selkämeri sinisenä? -seminaari ja opintomatka Meri-Poriin yhteistyössä Porin kaupungin, Porin Seudun Kehittämiskeskuksen (POSEK) ja Tampereen yliopiston kanssa. Seminaarin keskeisiä teemoja olivat Itämeren rehevöityminen ja Selkämeren kansallispuiston toteuttaminen. Opiskeli-joiden Ympäristötunti järjestettiin yhdessä Porin Yliopistokeskuksen opiskelijajär-jestö Pointer ry:n kanssa. Ympäristötunnin aikana oli mahdollista saada vastauksia europarlamentaarikko Ville Itälältä muun muassa Itämeristrategian tavoitteista. Keväällä 2009 Satakuntaliitto, Rauman kaupunki ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri järjestivät yleisötilaisuuden otsikolla Selkämeren kansallispuiston luonto ja kulttuuriperintö. Tapahtumassa alusti muun muassa ympäristöministeri Paula Lehtomäki aiheesta Selkämeren kansallispuisto Suomen kansallispuistover-koston täydentäjänä.

Selkämeren teemavuoden päätösseminaari järjestettiin Helsingissä Ostrobotnialla kutsuseminaarina yhteistyössä Satakuntaliiton kanssa syyskuussa 2009. Samassa kuussa oli vuorossa vielä Satakunnan päätösseminaari Itämeri-iltapäivä yhteistyössä Shortsea Promotion Centre (SPC) Finlandin ja Itämerihaastekampanjan kanssa.

Asiantuntijoille suunnattuja tilaisuuksia olivat Selkämeren teemavuoden avajaisten yhteydessä järjestetty SPC Finlandin Ympäristöalan workshop yrityksille ja teema-vuoden yhteistyökumppaneille järjestetty Botnia-Atlantica workshop hankeyhteis-työmahdollisuuksista ruotsalaisten kanssa. Keväällä 2009 järjestettiin yhteistyössä Satakuntaliiton ja Porin kaupungin kanssa asiantuntijatahoille suunnattu Selkä-meren rannikkostrategiatyön käynnistämiseen liittyvä tilaisuus Rannikko- ja meri-alueen yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelun käynnistäminen Selkämerellä.

Meriteema oli esillä eri tahojen näyttelyissä monipuolisesti. Selkämeren teemavuoden aikana esillä olleita näyttelyitä olivat mm.

Rauman kaupungin - Miten voit, Selkämeri? Luontotalo ArkissaRauman merimuseon - Selkämeren merenkulkuperinne Kylmäpihlajan majakalla, Suo-men kansalliskirjastossa ja Porin kirjastossaUljaksen vanavedessä – John Nurmisen kauppahuoneen ja varustamon historiaa 1886 -- 1967 Rauman merimuseollaOffshore – Hannes Heikuran pysäyttävät ilmakuvat Itämerestä ja Visa Hietalahden ke- -raamiset valtamerilaivat Luontotalo ArkissaNorssin nurkilla - , Merikarvian yläasteen 7. luokan valokuvanäyttely Poriginal galleri-assa ja Merikarvian kirjastossaSelkämeren teemavuoden lukiolaiskurssin Selkämeren rehevöitymistä kuvaavat seinä- -taulut, Selkämeripäivässä Merikarvian KrookassaPorin ympäristötoimiston ja Porin Steinerkoulun - Kestävän kehityksen piirustusnäyttely Luontotalo ArkissaVähäx valottaa - - lasten valokuvafestivaalin Plub Plub vedenalaisvalokuvien näyttely muun muassa Porin rautatieaseman porttaalitunnelissaOlavi Juutilaisen - Ukin päiviä, Baltic Breeze ja Atlantis Bothnica Vanhassa Savussa Merikarvian KrookassaPuhtaamman Itämeren puolesta - näyttely maatalouden vesiensuojelusta - , Kylmäpihla-jan majakalla, Raumalla

Selkämeren teemavuoden vuodenkiertoon mahtui enemmän kuin kaksitoista tapah-tumarikasta kuukautta. Kampanjoinnin ulottaminen kahden kesän ajalle oli hyvä ratkaisu kesätapahtumien kannalta. Lyhyt Suomen kesä on varsin hektinen lukui-sine tapahtumineen, joten kahteen kesään ulottunut teemavuosi pääsi paremmin esille kesätapahtumatarjonnan joukosta. Talvikausillekin riitti mielenkiintoisia tapahtumia ja niihin osallistujia. Mieleenpainuvia huipentumia teemavuodella oli kuitenkin kaksi: molemmat kesät täynnä hienoja tapahtumia, iloisia ihmisiä ja meri-tunnelmaa, joka välittyy loistavalla tavalla myös Selkämeri-laulun sanoista.

Koordinaattori Pirjo Pihlainen, Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskusSuunnittelija Minna Uusiniitty-Kivimäki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, SATAVESI-ohjelma

46 47

Porin yliopistokeskuksen kesäpiknik 22.8.2008, Turun yliopiston MKK:n henkilökuntaa laula-massa Selkämeri-laulua. Kuva: Mikko Viitapohja

SeLKÄmeren TeemAVuODen VAiKuTTAVuuDen ArVi-OinTi

Selkämeren teemavuoden tavoitteiden toteutumista tarkasteltiin myös teemavuoden vaikuttavuusarvioinnin avulla. Koska teemavuoden tavoitteet olivat luonteeltaan enemmän yleisiä ja abstrakteja kuin konkreettisia, asetti se omat haasteensa tavoit-teiden saavuttamisen arvioinnille. Teemavuoden vaikuttavuuden arviointi päätettiin toteuttaa arvioimalla viittä eri osa-aluetta: tapahtumia, medianäkyvyyttä, verkkosi-vuja sekä kohderyhmää (tapahtumiin osallistuneet) ja teemavuoden yhteistyökump-paneita. Tapahtumien, medianäkyvyyden ja verkkosivujen osalta arvioinnissa oltiin kiinnostuneita erityisesti teemavuoden näkyvyyteen ja tunnettuuteen liittyvistä tunnusluvuista, kuten tapahtumien ja mediaosumien määristä tai verkkosivujen kävijämääristä. Kohderyhmän ja yhteistyökumppaneiden mielipiteitä Selkämerestä ja teemavuodesta taas pyrittiin selvittämään toimijoille suunnattujen kyselyjen avulla. Seuraavassa tekstissä esitellään lyhyesti joitakin teemavuoden vaikutta-vuusarvioinnin tuloksia. Teemavuoteen liittyvä vaikuttavuustutkimus on julkaistu erillisenä raporttina: Tommila, E. (2009): Selkämeren teemavuoden vaikuttavuuden arviointi. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12/2009.

medianäkyvyys: Selkämeri-aiheisten kirjoitusten seuranta

Teemavuoden medianäkyvyyttä arvioitiin tarkastelemalla Selkämeri-aiheisia kirjoi-tuksia eräissä lehdissä. Mediaseuranta suoritettiin sekä teemavuoden aikaisten kirjoitusten osalta (1.5.2008–31.7.2009) että kahden, lyhyemmän ajanjakson välisenä vertailuna (1.5.2005–31.8.2005 ja 1.5.2008–31.8.2008). Ensimmäisen ajanjakson aikana seurannassa oli seitsemän eri lehteä: kolme sanomalehteä (Satakunnan Kansa, Länsi Suomi, Helsingin Sanomat) ja neljä paikallislehteä (Uusi Aika, Porin Sanomat, Satakunnan Viikko, Uusi Rauma). Kahden ajanjakson välisessä vertai-lussa aineistona käytettiin vain sanomalehtiä (SK, LS ja HS).

Teemavuoden aikana Selkämeri-aiheisia kirjoituksia oli yhteensä 374 kpl. Niistä 54 kpl (14 %) liittyi Selkämeren teemavuoteen ja 94 (25 %) Selkämeren kansallis-puistohankkeeseen. Muita Selkämereen liittyviä teemoja käsiteltiin 226 kirjoi-tuksessa (61 %). Kirjoittelu oli selkeästi vilkkainta Selkämeren vaikutusalueella ilmestyvissä alueellisissa sanomalehdissä (Satakunnan Kansa ja Länsi Suomi). Myös paikallislehdissä kirjoitettiin Selkämerestä, kuitenkin selkeästi vähemmän. Vähäisintä Selkämereen liittyvä kirjoittelu oli pääkaupunkiseudulla ilmestyvässä Helsingin Sanomissa. Selkämeri-aiheisten kirjoitusten määrä vaihteli ajanjaksolla paitsi lehdittäin, myös kuukausittain. Vilkkainta Selkämereen liittyvä kirjoittelu oli teemavuoden avajaiskuuna kesäkuussa 2008 (42 kirjoitusta). Kirjoittelu oli vilkasta (yli 30 kirjoitusta/kk) myös heinäkuussa 2008, lokakuussa 2008 sekä huhti- ja kesä-

48 49

kuussa 2009. Selkeästi hiljaisinta kirjoittelu oli talvikuukausina marraskuun 2008 ja maaliskuun 2009 välisenä aikana. Kirjoituksiltaan vähäisin kuukausi oli marraskuu 2008 (13 kirjoitusta).

Ajanjaksolla 1.5.–31.8.2005 Selkämeri-aiheisia kirjoi-tuksia oli yhteensä 70 kpl. Samalla ajanjaksolla vuonna 2008 niitä oli yhteensä 90 kpl. Selkä-mereen liittyviä kirjoi-tuksia esiintyi siis touko-elokuussa 2008 20 kpl enemmän kuin samoina kuukausina vuonna 2005. Prosentuaalinen kasvu kirjoitusten määrässä oli siis vajaat 29 %.

Kuvassa on estelty kirjoitusten kokonaismäärä ja jakauma lehdittäin tarkastel-tavilla ajanjaksoilla. Erityisesti Satakunnan Kansassa Selkämereen liittyvistä asioista kirjoitettiin kesäkuukausina 2008 huomattavasti enemmän kuin kesä-kuukausina 2005. Vertailussa käytetty tarkasteluväli oli kuitenkin ajallisesti melko lyhyt. Tämä tekeekin päätelmien esittämisen aineiston pohjalta vaikeaksi. Voidaan kuitenkin olettaa, että teemavuoden aikana onnistuttiin madaltamaan Selkämeren uutiskynnystä Satakunnan Kansan osalta.

Verkkosivut: käynti- ja kävijämäärien tarkastelu ajalla 1.5.2008–31.8.2009

Tarkasteltavan ajanjakson aikana Selkämeren teemavuoden verkkosivuilla (www.rauma.fi/selkamerivuosi) käytiin yhteensä 17748 kertaa.Keskimäärin käyntejäkuukaudessa oli hieman yli 900 (keskiarvo: 903 käyntiä/kk). Kuukausittainen vaihtelu käyntien määrässä oli yleisesti ottaen melko vähäistä, eikä selkeitä eroja ilmennyt esimerkiksi kesä- ja talvikuukausien välillä. Eniten käyntejä yhden kuukauden aikana (1315 käyntiä/kk) oli teemavuoden avajaiskuuna kesäkuussa 2008. Vähiten verkkosivuilla vierailtiin huhtikuussa 2009 (895 käyntiä/kk).

Teemavuoden verkkosivuilla kävi tarkasteltavalla ajanjaksolla yli 4700 eri kävijää. Kuukausittainen kävijöiden keskiarvo oli 316 eri kävijää/kk. Eniten eri kävijöitä saavutettiin verkkosivujen kautta teemavuoden lopulla elokuussa 2009 (496 eri kävijää). Lähes yhtä paljon eri kävijöitä vieraili sivustolla teemavuoden

28

2008, lokakuussa 2008 sekä huhti- ja kesäkuussa 2009. Selkeästi hiljaisinta kirjoittelu oli talvikuukausina marraskuun 2008 ja maaliskuun 2009 välisenä aikana. Kirjoituksiltaan vähäisin kuukausi oli marraskuu 2008 (13 kirjoitusta).

Ajanjaksolla 1.5.–31.8.2005 Selkämeri-aiheisia kirjoituksia oli yhteensä 70 kpl. Samalla ajanjaksolla vuonna 2008 niitä oli yhteensä 90 kpl. Selkämereen liittyviä kirjoituksia esiintyi siis touko-elokuussa 2008 20 kpl enemmän kuin samoina kuukausina vuonna 2005. Prosentuaalinen kasvu kirjoitusten määrässä oli siis vajaat 29 %.

Kuvassa 14. on estelty kirjoitusten kokonaismäärä ja jakauma lehdittäin tarkasteltavilla ajanjaksoilla. Erityisesti Satakunnan Kansassa Selkämereen liittyvistä asioista kirjoitettiin kesäkuukausina 2008 huomattavasti enemmän kuin kesäkuukausina 2005. Vertailussa käytetty tarkasteluväli oli kuitenkin ajallisesti melko lyhyt. Tämä tekeekin päätelmien esittämisen aineiston pohjalta vaikeaksi. Voidaan kuitenkin olettaa, että teemavuoden aikana onnistuttiin madaltamaan Selkämeren uutiskynnystä Satakunnan Kansan osalta.

Kuva 14. Selkämeri-aiheisten kirjoitusten määrä vuosien 2005 ja 2008 kesäkuukausina.

Verkkosivut: käynti- ja kävijämäärien tarkastelu ajalla 1.5.2008–31.8.2009

Tarkasteltavan ajanjakson aikana Selkämeren teemavuoden verkkosivuilla (www.rauma.fi/selkamerivuosi) käytiin yhteensä 17 748 kertaa. Keskimäärin käyntejä kuukaudessa oli hieman yli 900 (keskiarvo: 903 käyntiä/kk). Kuukausittainen vaihtelu käyntien määrässä oli yleisesti ottaen melko vähäistä, eikä selkeitä eroja ilmennyt esimerkiksi kesä- ja talvikuukausien välillä. Eniten käyntejä yhden kuukauden aikana (1315 käyntiä/kk) oli teemavuoden avajaiskuuna kesäkuussa 2008. Vähiten verkkosivuilla vierailtiin huhtikuussa 2009 (895 käyntiä/kk). Käyntimäärien kuukausittainen jakauma on esitetty kuvassa 15.

0102030405060708090

100

1.5.-31.8.2005 1.5.-31.8.2008

Art

ikke

lien

lkm

Ajankohta

Selkämeriaiheisten kirjoitusten määräKahden ajanjakson välinen vertailu

HS

LS

SK

avajaiskuukautena kesäkuussa 2008 (486 eri kävijää). Vähiten kävijöitä vieraili sivus-tolla joulukuussa 2008 (274 eri kävijää) ja helmikuussa 2009 (289 eri kävijää). Tulosten perusteella voidaan todeta, että verkko-sivut olivat teema-vuoden aikana ahke-rassa käytössä. Niiden avulla oli mahdollista tavoittaa paljon kuulijoita ja tiedottaa ihmisiä tehokkaasti teemavuoden tapahtu-mista.

29

Kuva 15. Teemavuoden verkkosivujen käyntimäärät.1.5.2008–31.8.2009.

Teemavuoden verkkosivuilla kävi tarkasteltavalla ajanjaksolla yli 4700 eri kävijää. Kuukausittainen kävijöiden keskiarvo oli 316 eri kävijää/kk. Eniten eri kävijöitä saavutettiin verkkosivujen kautta teemavuoden lopulla elokuussa 2009 (496 eri kävijää). Lähes yhtä paljon eri kävijöitä vieraili sivustolla teemavuoden avajaiskuukautena kesäkuussa 2008 (486 eri kävijää). Vähiten kävijöitä vieraili sivustolla joulukuussa 2008 (274 eri kävijää) ja helmikuussa 2009 (289 eri kävijää). Tulosten perusteella voidaan todeta, että verkkosivut olivat teemavuoden aikana ahkerassa käytössä. Niiden avulla oli mahdollista tavoittaa paljon kuulijoita ja tiedottaa ihmisiä tehokkaasti teemavuoden tapahtumista.

Kohderyhmä: Teemavuoden tapahtumiin osallistuneille osoitettu Selkämeri-kysely

Teemavuoden ja Selkämeren näkyvyyttä ihmisten arjessa pyrittiin selvittämään kohderyhmäläisille osoitetulla Selkämeri-kyselyllä. Kyselyssä teemavuoden tapahtumiin osallistuneilta henkilöiltä kysyttiin muutamia Selkämereen ja teemavuoteen liittyviä kysymyksiä. Vastaajilta tiedusteltiin muun muassa, tietävätkö he missä Selkämeri sijaitsee, tietävätkö he jotakin sen tilasta, muistavatko he lukeneensa tai kuulleensa Selkämereen liittyvistä asioista, ovatko he kuulleet teemavuodesta ja onko heidän mielestään merialueiden tilasta ja suojelusta puhuminen tärkeää. Kyselyyn vastasi 130 henkilöä ja se toteutettiin kolmella eri paikkakunnalla kesä-heinäkuussa 2009. Ensimmäinen kysely suoritettiin Helsingin Senaatintorilla, jossa kyselyyn vastasi 50 henkilöä. Toinen kysely suoritettiin Porin Reposaaressa, jossa kyselyyn vastasi 30 henkilöä. Kolmas kysely suoritettiin Merikarvian Krookassa, jossa kyselyyn vastasi 50 henkilöä. Ohessa on kooste kyselyn tuloksista:

- Tiedätkö missä Selkämeren merialue sijaitsee? Yleisesti ottaen vastaajat tiesivät melko hyvin, missä Selkämeren merialue sijaitsee. Yhteensä 88 % kaikista vastanneista kertoi osaavansa sijoittaa Selkämeren kartalle hyvin tai melko hyvin ja vain 12 % melko huonosti tai huonosti.

- Miten uskot Selkämeren voivan?Yleisesti ottaen kyselyyn vastanneet uskoivat Selkämeren voivan melko hyvin. Kaikista vastanneista 4 % uskoi Selkämeren voivan erinomaisesti, 60 % melko hyvin, 26 % melko huonosti ja 6 % todella huonosti. Koko vastaajajoukosta 4 % ei osannut sanoa mitään Selkämeren tilasta.

- Tiesitkö, että parhaillaan vietetään Selkämeren teemavuotta?

Käynnit teemavuoden verkkosivuilla Kuukausittainen jakauma

0200400600800

100012001400

tou

ko_0

8ke

sä_0

8h

ein

ä_08

elo

_08

syys

_08

loka

_08

mar

ras_

08jo

ulu

_08

tam

mi_

09h

elm

i_09

maa

lis_0

9h

uh

ti_0

9to

uko

_09

kesä

_09

hei

nä_

09el

o_0

9

Käynnit

Kohderyhmä: Teemavuoden tapahtumiin osallistuneille osoitettu Selkämeri-kysely

Teemavuoden ja Selkämeren näkyvyyttä ihmisten arjessa pyrittiin selvittämään kohderyhmäläisille osoitetulla Selkämeri-kyselyllä. Kyselyssä teemavuoden tapahtumiin osallistuneilta henkilöiltä kysyttiin muutamia Selkämereen ja teemavuoteen liittyviä kysymyksiä. Vastaajilta tiedusteltiin muun muassa, tietä-vätkö he missä Selkämeri sijaitsee, tietävätkö he jotakin sen tilasta, muistavatko he lukeneensa tai kuulleensa Selkämereen liittyvistä asioista, ovatko he kuulleet teemavuodesta ja onko heidän mielestään merialueiden tilasta ja suojelusta puhu-minen tärkeää. Kyselyyn vastasi 130 henkilöä ja se toteutettiin kolmella eri paik-kakunnalla kesä-heinäkuussa 2009. Ensimmäinen kysely suoritettiin Helsingin Senaatintorilla, jossa kyselyyn vastasi 50 henkilöä. Toinen kysely suoritettiin Porin Reposaaressa, jossa kyselyyn vastasi 30 henkilöä. Kolmas kysely suoritet-tiin Merikarvian Krookassa, jossa kyselyyn vastasi 50 henkilöä. Ohessa on kooste kyselyn tuloksista:

Tiedätkö missä Selkämeren merialue sijaitsee? - Yleisesti ottaen vastaajat tiesivät melko hyvin, missä Selkämeren merialue sijaitsee. Yhteensä 88 % kaikista vastan-neista kertoi osaavansa sijoittaa Selkämeren kartalle hyvin tai melko hyvin ja vain 12 % melko huonosti tai huonosti.

50 51

Miten uskot Selkämeren voivan? - Yleisesti ottaen kyselyyn vastanneet uskoivat Selkämeren voivan melko hyvin. Kai-kista vastanneista 4 % uskoi Selkämeren voivan erinomai-sesti, 60 % melko hyvin, 26 % melko huonosti ja 6 % todel-la huonosti. Koko vastaajajoukosta 4 % ei osannut sanoa mitään Selkämeren tilasta.

Tiesitkö, että parhaillaan vietetään Selkämeren teema- -vuotta? Lähes puolet vastanneista tiesi, että parhaillaan vietetään Selkämeren teemavuotta. Vastaajista 48 % ker-toi kuulleensa teemavuodesta ja 52 % vastasi kysymyk-seen kieltävästi.

Muistatko kuulleesi tai lukeneesi Selkämereen liittyvistä -asioista viimeisen vuoden aikana? Enemmän kuin puolet vastaajista ilmoitti lukeneensa tai kuulleensa Selkäme-reen liittyvistä asioista viimeisen vuoden aikana. Kaikista vastanneista 63 % vastasi kysymykseen kyllä, 28 % ei ja 9 % eos (ei osaa sanoa). Voidaankin väittää, että Selkäme-ri on suhteellisen hyvästä kunnostaan huolimatta saanut viimeisen vuoden aikana huomiota mediassa.

Onko merialueiden tilasta, suojelusta ja hoitamisesta pu- -huminen mielestäsi tärkeää? Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että merialueiden tilasta, suojelusta ja hoitamisesta puhuminen on tärkeää. Kaikista vastaajista 96 % vastasi kysymykseen kyllä, 2 % ei ja 2 % eos.

Hallintotietieteiden ylioppilas Emilia Tommila, Tampereen yliopisto

Näkymä YyteristäKuva: Tiina Leino

52 53

SELKÄMERTA PINNALTA JA PINNAN ALTA

Yyterin dyynit talvella. Kuva: Anne Savola.

54 55

SATAKunnAn meriALueeLLA VeTOVOimAA

Satakunnan merialue – Selkämeren aarreaitta – näin luonnehditaan Satakunnan edus-talla olevaa merialuetta sekä rannikkovyöhykettä matkailuesitteessä. Vyöhykkeen erityispiirteitä ovat kapea ja karuhko saaristovyöhyke, alava ja maisemaltaan pieni-piirteinen rannikkovyöhyke sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävät ympäristöt. Sata-kunnan rannikkoseudulla saaristovyöhyke on kapeampi kuin etelämpänä tai pohjoisem-pana Pohjanlahden rannikolla. Myös maankohoamiseen liittyvät ilmiöt antavat alueelle oman leimansa.

Selkämeren rannikkoalueen Satakunnassa muodostavat Porin ja Rauman vanhat kaupungit sekä Merikarvian, Luvian ja Eurajoen kunnat. Matkaa Rauman etelärajalta Merikarvian pohjoisrajalle kertyy runsaat 120 kilometriä. Jokaisella rannikkopaikkakun-nalla on vahvat perinteensä vesillä liikkumisessa ja rannikolla elämisessä. Merellisissä kunnissa järjestetään kesäisin tunnettuja ja perinteisiä tapahtumia, kuten esimerkiksi silakkamarkkinoita ja meripäiviä.

Satakunnan merialue on kiehtova ja uteliaisuutta herättävä kokonaisuus, jossa riittää tutustuttavaa erilaisista asioista kiinnostuneille kohderyhmille. Rannikolle muodos-tunut vieras- ja käyntisatamien verkosto tarjoaa vesillä liikkuville ja maitse tuleville matkailijoille erilaisia palveluja.

Omaleimaista luontoa ja kulttuurihistoriaa

Selkämeren rannikkovyöhykkeellä Satakunnassa on useita merellisiä matkailupalve-lualueita sekä virkistyskäytön kannalta merkittäviä vetovoimakohteita. Tällaisia ovat Rauman saaristossa sijaitsevat Kylmäpihlajan majakkasaari, Kuuskajaskarin linnake-saari ja Reksaaren luontosaari. Luvialaisia kohteita edustavat Säpin majakkasaari ja merellinen Laitakarin virkistysalue ja venesatama. Eurajoella on historiallinen Kaunis-saari ja Porissa puolestaan sijaitsevat Yyteri, idyllinen Reposaari paarlastimaineen, Ahlaisten merenrantakylä sekä Enskerin ja Outoorin saaret. Yyteri on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen hiekka- ja dyynialue sekä valtakunnallisesti vetovoimainen hiekka-ranta. Reposaaren ja Ahlaisten välinen Saaristotie helpottaa kulkemista rannikolla Porin kohdalla ja tarjoaa matkailijalle kauniit saaristonäkymät. Tie luo myös monia matkailun kehittämiseen liittyviä mahdollisuuksia. Merikarvian Ourat on maisemal-taan ja luonnoltaan ainutlaatuinen saaristoalue avomeren tuntumassa.

Rannikkovyöhykkeen matkailullisesta vetovoimasta puhuttaessa ei sovi unohtaa, että Vanha Rauma ja Sammallahdenmäen pronssikautinen muinaismuistoalue ovat Unescon maailmanperintökohteita. Lisäksi Porissa sijaitsee Kokemäenjoen kautta merialu-eeseen kytkeytyvä Porin kansallinen kaupunkipuisto. Maailmanperintökohteilla ja

kansallisella kaupunkipuistolla on statuksensa vuoksi erityistä veto-voimaa matkailukohteina. Selkäme-riteemaan ja merenkulun historiaan liittyvä mielenkiintoinen yksityis-kohta on, että Suomen parhaiten säilyneet paarlastialueet sijaitsevat Reposaaressa. Paarlastilla tarkoite-taan tyhjien purjelaivojen mukana kulkenutta painolastimaata. Jopa osa saaren asuinkortteleistakin on rakennettu paarlastimaalle.

Selkämeri sekä Merikarvianjoki ovat tärkeitä alueita kalastusmatkailun kannalta. Selkämereen laskeva Merikarvianjoki koskineen on eräs eteläisen Suomen suosituimmista virkistyskalastuspaikoista.

Valtioneuvosto teki 2.10.2009 peri-aatepäätöksen Selkämeren kansal-lispuiston perustamisesta. Satakun-nassa kansallispuistosta kaavaillaan uutta valtakunnallista luonto- ja kulttuurimatkailun vetovoimakoh-detta Satakuntaan.

Ympäristösuunnittelija Anne Savola, Satakuntaliitto

Lisätietoa:Satakunnan rannikkoalueen palvelusivut: www.selkameri.fiMatkailuinfoa: www.satakunta.fiSelkämeren kansallispuistohankkeesta: www.metsa.fi/selkameritietoa sekä http://www.rauma.fi/ymparisto/smkp.htmSatakunnan merialue - Selkämeren aarre-aitta. Esite. Satakunnan rannikon venei-lymatkailun edistämishanke, Satavene v. 2005 – 2007. Valokuvateos: Sundelin, R. (2009): Raumanmeri.

Pori

Rauma

LuviaNakkila

Eurajoki

Siikainen

Noormarkku

Merikarvia

SATAKUNNAN RANNIKKO

SATAKUNTALIITTO

2.12.2009

0 8 164km

Säppi

Yyteri

Porin kansallinenkaupunkipuisto

Sammallahden-mäki

Ourat

Laitakari

KaunissaariReksaari

VanhaRauma

KylmäpihlajaKuuskajaskari

Merikarvian jo ki

Reposaari

Enskeri vt 8

Outoori

H:\Rannikkoseutu\Rannikko.mxd

56 57

SeLKÄmeren TiLA JA KuOr-miTuS SATAKunnAn rAn-niKOLLA

rannikkovesiä rehevöittävä kuormitus

Satakunnan rannikkovesiin päätyy Karvianjoen, Kokemäenjoen, Eurajoen ja Lapinjoen vesistöalueilta tuleva kuor-mitus sekä niiden välialueilta tuleva rannikon pienten jokien ja mereen rajoittuvien valuma-alueiden kuormitus. Noin 70-80 % Satakunnan rannikon valuma-alueilta tulevasta ravinnekuor-mituksesta on peräisin Kokemäenjoen vesistöalueelta. Kokemäenjoen mereen kuljettamaan vesistökuormitukseen ja sen vaihteluun vaikuttaa merkittävästi Loimijoen hajakuormitus. Lisäksi kuor-mitusta tulee Satakunnan rannikkovesiin ilmalaskeumana ja meriveden virtausten mukana alueen ulkopuolelta.

Ainevirtaama Karvianjoenvesistö*)

Kokemäenjoen vesistö

Eurajoen vesistö Lapinjoen vesistö

Typpi (t/v) 1171 9630 572 177Fosfori (t/v) 54 337 18 4*) Merikarvianjoki, Pohjajoki, Eteläjoki

Taulukko: Vedenlaatu- ja virtaamatietojen perusteella laskettu keskimääräinen vuotuinen ravinnevirtaama vuosina 2000–2005 jokivesistöistä Satakunnan ranni-kolle.

Jokien mukana mereen kulkeutuvat ainemäärät vaihtelevat huomattavasti eri vuosina sateisuuden mukaan. Runsaiden sateiden aikana valuma-alueilta tuleva hajakuormitus on suurimmillaan. Vedenlaatu- ja virtaamatietojen perusteella laskettu keskimääräinen vuotuinen ravinnevirtaama vuosina 2000–2005 jokivesis-töistä Satakunnan rannikolle näkyy alla olevassa taulukossa. Jokivesissä ja pieniltä valuma-alueilta rannikkovesiin tulevan kuormituksen lähteet (ilmalaskeuma mukaan lukien) (viereiset kaaviot).

Satakunnan rannikkovesiin kohdis-tuvan fosfori- ja typpikuormituksen lähteet

Ähtäri

Virrat Keuruu

Parkano

Karvia

HonkajokiMerikarvia

Siikainen

PoriLuvia

Eurajoki

EuraLappiRauma

Yläne

Forssa

Huittinen

Tampere

Hämeenlinna

Rannikon pienet valuma-alueet

Karvianjoen vesistöalue

Eurajoen vesistöalueLapinjoen vesistöalue

Kokemäenjoen vesistöalue

© © Lounais-Suomen ympäristökeskus,© SYKE

0 5025 km

Rantaviiva Maanmittauslaitos 49/MML/10Satakunnan rannikon vesistö- ja valuma-alueet

58 59

rannikkovesien yleinen tila

Selkämeren tila ja etenkin sen veden laatu ovat pääosin hyviä Satakunnan meri-alueella. Alueellisia eroja kuitenkin on, ja etenkin rannikon läheisissä vesissä on rehevöityneitä meren-lahtia ja saaristoalueita, joiden tila on tyydyttävä tai vain välttävä.

Satakunnan rannikkovesien yleinen käyttökelpoisuus on ollut aiemmin käytössä olleessa luokituksessa pääosin hyvä, ulapalla jopa erinomainen. Muun muassa Luvian saaristossa, Rauman ja Euranjoen väli-sellä rannikkoalueella sekä Porin merialueella on ollut vedenlaadultaan tyydyt-täviä alueita. Kokemäen-joen suiston alapuolinen Pihlavanlahti on kuulunut vain välttävään käyttökel-poisuusluokkaan.

Uudessa pintavesien tyypittelyssä Satakunnan merialueen vedet kuuluvat Selkämeren sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin.

Vuonna 2008 tehtiin uusi pintavesien ekologinen luokitus, jossa tyydyttävät alueet ovat paljolti samoilla alueilla, mutta osittain

Selkämeren sisemmät ja uloimmat rannikkovedet Satakunnan rannikolla.

Satakunnan rannikkovesien ekologinen luokitus.

MERIKARVIA

PORI

LUVIA

EURAJOKI

RAUMA

Pyhäjärvi

Isojärvi

Karhijärvi

Sääksjärvi

Köyliönjärvi

Joutsijärvi

Koskeljärvi

Otajärvi

Siikaisjärvi

Inhottujärvi

Narvijärvi

Valkjärvi

Poosjärvi

Pinkjärvi

Venesjärvi

Turajärvi

Kynäsjärvi

Palusjärvi

Itäjärvi

Pyhäjärvi

Kivijärvi

Leväsjoki

Lapinjoki

Karvianjoki

Köyliönjoki

Pyhäjoki

Eurajoki

Juvajoki

Eteläjoki

Hin

nerjo

ki

Pohjajoki

Pomarkunjoki

Sonnilanjoki

Merikarvianjoki

Ihodenjoki

Kokemäenjoki

Sisemmät rannikkovedet

Ulommat rannikkovedet

Valuma-alueen raja

0 105 km

© © Lounais-Suomen ympäristökeskus© SYKE

Rantaviiva Maanmittauslaitos 49/MML/10

Erinomainen

Huono

Hyvä Tyydyttävä Välttävä

Ekologinen luokitus 2008

MERIKARVIA

PORI

LUVIA

EURAJOKI

RAUMA

0 2010 km

© SYKE, Lounais-Suomen ympäristökeskus © Rantaviiva Maanmittauslaitos 49/MML/10

60 61

laajempia kuin aiemmassa käyttökelpoisuusluokituksessa. Tyydyttävä alue ulottuu uudessa luokituksessa ulommas etenkin Porin edustan merialueella ja jatkuu ranta-vesissä Merikarvian rannikolle.

Vesien tilan kehitys

Rannikkovesien tilan kehitys heijastaa pitkälti alueellisia kuormituksen muutoksia. Merkittävä ravinnekuormituksen väheneminen näkyy myös kohdealueen tilassa. Veden laatu vaihtelee normaalistikin muunmuassa vuodenajoittain. Esimerkkejä veden laadun kehityksestä on kahden seuraavan sivun kuvissa.

Kokemäenjoen kuormittava vaikutus näkyy selvästi Satakunnan rannikon pohjois-osissa, koska merivirtojen suunta on rannikolla pohjoiseen päin. Talvella jokiveden vaikutus ulottuu pitemmälle Merikarvian suuntaan kuin kesällä jäätilanteen mukaan. Vaikka Ahlaisten saariston ja etenkin Pihlavanlahden veden laatu on parantunut pitkällä aikavälillä Kokemäenjoen tilan paranemisen myötä, ravinne-pitoisuudet ovat edelleen korkeat. Merikarvian edustalla ravinnetaso on kasvanut pitkällä aikavälillä viime vuosia lukuun ottamatta. Ouran saaristossa ravinnetaso on nyt ollut laskusuunnassa etenkin talvisin, ja veden näkösyvyys on parantunut. Monet merenlahdet Pihlavanlahdelta Merikarvialle asti ovat selvästi rehevöityneitä sekä vedenlaadun että kasvillisuuden perustella. Rantojen yleinen rehevyystaso on noussut, ja maankohoaminen edistää osaltaan umpeenkasvua.

Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat säilyneet hyvässä tilassa ja ovat vain lievästi reheviä. Luvian vesillä ravinnetaso ja myös sen kehitys vaihtelevat alueellisesti. Ravinnetaso on kasvanut pitkällä aikavälillä selvimmin saariston sisäosissa, mutta saariston ulko-osat ovat selvästi karumpia. Viime vuosina ravinteisuus on ollut laskusuunnassa joissakin Luvian tarkkailupaikoissa. Ravinnetason kehityksessä on ollut eroa vuodenaikojen välillä, ja myös tuuliolot vaikuttavat alueella pitoisuuksiin. Luvian rantavesissä rehevöityminen ilmenee monin paikoin myös umpeenkasvuna.

Eurajoella Olkiluodon vesillä etenkin talvinen fosforitaso on noussut pitkällä aikavä-lillä. Avovesikaudella alueen fosfori- ja klorofyllipitoisuuksissa ei ole yleisesti selkeää muutosta. Merialueen tilaan vaikuttavat paikallisesti muun muassa Eurajoen ja Lapinjoen tuoma kuormitus sekä ydinvoimalan jäähdytysvesien aiheuttama lämpö-tilan nousu ja virtaukset. Eurajoensalmen veden laatu ja sen vaihtelu heijastavat salmeen laskevan Eurajoen veden laatua. Ravinnetaso on ollut nousussa. Talvisin salmen pintavesi voi olla lahden suulle asti jään alla ohuena kerroksena virtaavaa jokivettä.

Esimerkkejä kokonaisfosforipitoisuuden kehityksestä Satakunnan rannikolla.

PORI

RAUMA

Luvia

Eurajoki

HUITTINEN

Merikarvia

0

10

20

30

40

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Rauma, Rounakari

20100

10

20

30

40

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Eurajoki, Pyrekari

2010

0

10

20

30

40

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Luvian Säppi koillinen

20100

10

20

40µg/l

30

Luvia, Lankoori

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010

0

10

20

30

40

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Mäntyluoto

20100

10

20

30

40

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Isot Plokit

2010

Merikarvia, Ourat

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 20100

10

20

30

40µg/l

© Rantaviiva Maanmittauslaitos 49/MML/10

62 63

Vesienhoidon tavoitteet

Lakisääteisen vesienhoidon tavoitteena on vesien hyvän tilan saavuttaminen tai säilyttäminen vuoteen 2015 mennessä. Tietyillä perusteilla tämän tavoitteen saavutta-miseen on mahdollista saada lisäaikaa vesienhoitolain mukaisesti vuoteen 2027 asti. Vesien hyvän tilan ylläpitä-miseksi ja saavuttamiseksi on laadittu vesienhoitosuunni-telmat ja toimenpideohjelmat. Satakunnan rannikkovedet kuuluvat Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoito-suunnitelmaan ja Satakunnan pintavesien toimenpideohjel-maan. Vesienhoidon suunnitte-lutyössä on arvioitu, että Sata-kunnan rannikkovesissä tällä hetkellä tyydyttävässä tilassa olevat alueet saavuttavat hyvän ekologisen tilan vuoteen 2021 mennessä ja välttävässä tilassa olevat vuoteen 2027 mennessä.

Ylitarkastaja Heli Perttula, Varsi-nais-Suomen ELY-keskus

Lisätietoa:Alahuhta, J. (2008): Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvilli-suus ja kuormitus. Rehevöitymis-tarkastelu. Lounais-Suomen ympä-ristökeskuksen raportteja 9/2008.

Merimaisema Luvialta. Kuva Satakuntaliitto

Rauman merialueen tila on parantunut pitkällä aikavälillä metsäteollisuuden kuor-mituksen vähennyttyä olennaisesti. Alueen vesien rehevyystaso on suurimmillaan kaupungin edustalta Haapasaarenvedelle. Rauman kaupungin lähivesien talviset fosforipitoisuudet laskivat etenkin 1970-luvulta 1990-luvulle, ja typpipitoisuudet ovat laskeneet 1990-luvun alun tilanteeseen verrattuna. Klorofyllipitoisuuksissa on kuitenkin havaittavissa nousua. Myös kasvillisuus on rehevöitynyt matalissa merenlahdissa etenkin kaupungin lähivesillä.

Esimerkkejä a-klorofyllipitoisuuden kehityksestä.

PORI

RAUMA

Luvia

Eurajoki

HUITTINEN

Merikarvia

0

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Luvian Säppi koillinen

20100

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Luvia, Lankoori

2010

0

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Isot Plokit

20100

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Pori, Mäntyluoto

2010

0

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Eurajoki, Pyrekari

20100

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Rauma, Rounakari

2010

0

5

10

15

20

1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

µg/l Merikarvia, Ourat

2010

© Rantaviiva Maanmittauslaitos 49/MML/10

64 65

muuTOKSiA SeLKÄmeren KALASTOSSA JA KALASTuK-SeSSA

Selkämeren muuttuminen näkyy myös kalastossa ja vuorostaan kalaston muutok-seen sopeutuvassa kalastuksessa. Trendejä on useita, ainakin kalastajan mielestä enimmäkseen huonoja. Tunnistettavien ongelmien lisäksi mieltä painaa osin selittä-mätön saaliiden kehnous.

Myönteisiäkin muutoksia toki on: aiemmin jätevesien kuormittamat kaupunkien lähivedet ovat puhdistuneet. Yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien käsittely on tehostunut huikeasti 1970-luvulta alkaen. Aiemmin yleiset makuvirheet kaloissa ovat hävinneet. Myös useimpien aistinvaraisesti havaitsematta jäävien haitta-aineiden pitoisuudet ovat pienentyneet. Rehevöityminen on jo pitkään ollut huolen aiheena. Lounais-Suomen rannikkovesien yleinen rehevöityminen näkyy eteläisellä Selkämerellä. Samaan aikaan, kun jäteve-sien kuormittamat alueet puhdistuivat, heikkeni aiemmin kuormittamattoman ulko-saariston ja ulapan tila. Vähittäinen rehevöityminen on havaittavissa keskellä Selkä-mertakin, mutta rannikon läheisissä vesissä muutos on koettu suureksi. Kalasto on muuttunut särkikalavaltaiseen suuntaan ja verkkokalastusta on kiusannut levistä aiheutuva likaantuminen.

Verkkojen laskua jäidenlähdön aikaan Rauman Korte-lanlahdella. Kuva: Pirjo Koski-Hyvärinen.

Selkämeren taimen on kaunis, mutta uhanalainen kala. Kuva: Juha HyvärinenItämereen ei ole aikoihin

tullut runsasta suolaisen veden virtausta Pohjan-mereltä. Tämä näkyy myös Selkämeren veden suolapitoisuuden vähit-täisenä alenemisena alle kuuden promillen. Tälläkin on särkika-loja suosiva vaikutus. Särki on levittäytynyt ulkosaaristoon asti, vaikka sen lisäänty-minen onnistuukin vain vähäsuolaisissa lahtien perukoissa sekä jokien ja purojen suissa, alle neljän promillen suola-pitoisuudessa. Toisaalta taas merellisimmästä

lajistosta hävisi turska. Ehkä kampelan vähenemisessä on ollut samaa, suolapitoi-suuden vähenemisestä johtuvaa syytä kuin turskalla. Viime vuosina Itämeren suola-pitoisuus on hieman noussut alimmista lukemistaan. Kesällä 2009 Selkämereen virtasi Itämeren suolapitoista syvävettä saataneen pieni korjausliike suolapitoi-suuden alenevaan trendiin. Turska on vuoden 2009 aikana tehnyt pienessä määrin paluuta ja aivan vastaavasti kampelakannan elpymistä on jo havaittu muualla Suomen rannikolla.

Selkämeren silakkasaalis lähes kaksinkertaistui 1990-luvulla turskien kadottua ja lisääntymisen onnistuttua hyvin useana vuotena. Tilanne on ollut oleellisesti parempi kuin muilla rannikkoalueilla, joilla saaliit ovat pitkään olleet laskusuun-nassa. Kanta on parhaalla tuottavuutensa tasolla ja hyödyntäminen on järjestetty kestävästi. Suomen lähes sadan tuhannen tonnin vuotuisesta silakkasaaliista neljä viidesosaa pyydetään Selkämereltä.

66 67

Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia Selkämeren kalastoon arvioidaan parhail-laan. Oletuksena on tässäkin, että lämpimän veden särkikalat hyötyvät ja kylmän veden lajit kärsivät. Kalastajan arvostamista lajeista hyötyvät kuha ja ahven. Viit-teenä tästä, pari erityisen lämmintä kesää, 1997 ja 1999 tuottivat tavanomaista runsaammat, lopulta 2000-luvun alkuvuosina hyvinä saaliina näkyneet vuosiluokat saaliisiin.

Lämpenemisessä konkreettisinta on ollut jäätalven hupeneminen. Talvi 2007–2008 oli ennätyksellisen leuto. Jäätä ei mereen tullut kuten ennen. Jääpeitteen puuttuminen saattaa koetella merikutuista siikaa. Kuoriutuvatko poikaset liian aikaisin keväällä mätimunien saatua väärän signaalin aallokossa, jota jääkansi ei enää vaimenna kuten ennen? Vai onko lämpösumma kasvanut ja johtaa mätimunat harhaan?

Kalastuksen määrä on vähentynyt. Vapaa-ajan kalastus harrastuksena kilpailee uusien harrastusmahdollisuuksien kanssa. Merkillepantavaa on myös uusien kalas-tajasukupolvien suuntautumien vapakalastukseen Satakunnan rannikolla ennen keskeisen verkkokalastuksen sijasta.

Verkkokalastuksen riesana ovat harmaahylkeet. Varsinkin sivuansioluonteinen kalastus on vähentynyt. Hylkeet repivät verkkoja ja syövät osan saaliista. Amma-tissa pysyttelevät kalastajat ovat pyrkineet sopeutumaan muutokseen siirtymällä hylkeenkestäviin rysiin. Hylkeet tuntuvat ajaneen kalat ja kalastajat niiden perässä mataliin rantavesiin. Muutos on suuri. Pyöriäisten suojelun vuoksi ajoverkkopyynti avomerellä päättyi lopulta lakisääteisestikin.

Merimetsokannan hämmästyttävä kasvu ja koloniat Selkämerenkin rannikolla ovat kalastajien silmätikkuna. Tutkimustulokset, jotka osoittavat merimetson käyttävän valtaosin sellaista kalaa, jota joutaakin poistaa, eivät vakuuta. Satojen merimetsojen kalastava parvi on huikea näky – kalastaja ei sitä levollisin mielin katsele.

Selkämeren kalastosta meritaimenen asiat ovat ehkä huonoimmin. Luonnonvarainen lisääntyminen Isojoessa ja Merikarvianjoessa on huvennut sukupuuton kynnykselle. Myös poikasistutusten tuotto on yleisesti jäänyt huonoksi. Taimenten suuri kuollei-suus ensimmäisenä merivuotena näyttää jostain syystä kasvaneen ja kun Selkämeren taimenista vielä joka toinen haaskautuu muun verkkokalastuksen sivusaaliina alle puolikiloisena; istutusten tuotto tiukataan ja emokaloja ei selviä riittävästi kudulle asti. Virtavesikunnostusten myötä lisääntymismahdollisuudet olisivat muuten para-nemassa. Esimerkiksi Eurajoen alimmat kosket on kunnostettu.

Ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen, Rauman kaupunki Kampela tekee taas tuloaan verkkokalastussaaliisiin? Kuva: Juha Hyvärinen

68 69

KOHTAAmiSiA meriKOTKAn KAnSSA

Sika-ateria

Taustalla olivat ne vuosikymmenet, jolloin kysyttiin minne kukat kadonneet ja laulussakin ajautui rannalle kuolleita kaloja. Kaikki olivat oppineet puhumaan happosateista ja myrkyistä - saasteista. Merikotka oli saanut ympäristötuhon surul-lisen mannekiinin roolin. Siihen liitettiin DDT ja PCB sekä huolehtimisen tarve. Toisaalta yksi luonnonsuojelun menestystarinoista oli alkanut kotkien talviruokin-nalla.

Puolivälissä 1980-lukua terveystarkastaja vaatii tulipalossa kuolleiden sikojen pois-tamista raumalaisen järven rantajäiltä. Pyydän siat omistajaltaan. Työtoverillani on yhteydet merikotkien ruokintaväkeen. Susiluodon merivartioaluksella päädymme särkyvän jään läpi luodolle, jossa jo ennestään oli sikojen ja mereen uponneiden hirvien ruhoja. Useat merikotkat ja yksi maakotka ovat kylläisiä, mutta vaikutelma isojen lintujen ylväydestä puuttui.

rengastus

Merikotkan pesälle ei mennä turhan takia. Pesäpaikan salassapito kuului suojelun työvälineisiin. Ympäristöviranhaltijallekin riitti, että vuosien ajan kuuli rauma-laisen merikotkaparin pesintäyrityksistä ja lopulta myös onnistumisista. Pesäpuuta oli vaihdeltu. Toinen merikotkapuolisoista oli kuollut, uusi astunut tilalle. Ainakin kerran epäiltiin korppinaapurin syöneen munat emokotkan poistuttua häirittynä pesältään. Mutta yhä useammin 1990-luvun ja 2000-luvun alun uutiset kertoivat kannan elpymisestä.

Lintujen rengastajan venemiehenä ja tavaroiden kantajana saan oikeutuksen olla merikotkan poikaspuun juurella. Kaksi poikasta. Emolinnut kaartelevat yläpuolella ja ääntelevät. Rengastaja punnitsee ja mittailee, ottaa näytteen DNA:n selvittä-miseksi. Siinä petolintupoikasen alkuvoimainen katse suuntautuu myös alhaalla olevan nähtäväksi.

Suburbaani pesäpaikka Pesäsijainnin salassapito suojelukeinona on vaihtunut avoimeksi tiedottamiseksi, kun merikotka ryhtyi pesimään muutaman sadan metrin päässä Rauman satamasta, vanhastaan retkeilyyn käytetyn Ruuhiluodon männyssä. Merikotkan menestysta-rinan uutena näkökulmana kysytään, mikä on pesinnän suojelustatus ja vaikutus parin vuosikymmenen päähän kaavailtuihin satamalaajennusvaihtoehtoihin.

Vesibussi matkaa Selkämeren kansallispuiston opastuskeskukseksi aiottuun Kylmä-pihlajaan. Aluksen kippari neuvoo kannella ja kajuutassa olevia vierailijoita kääntä-mään katseensa pesäpuun latvaan. On kesäkuun alku vuonna 2009. Pesällä emokotka nostelee siipiään.

Sisämaahan

Merikotka on paikallisille tuttu näky, sisämaan ihmisille oudompi. Meneillään olevan hallituskauden molemmat ympäristöministerit ovat Rauma-vierailuillaan kohdan-neet merikotkan, toinen Kylmäpihlajan majakan vieressä ja toinen Nurmeksennokan rantakallioilla. Syyskuussa 2009 tein vaimoni kanssa suunnistusratoja mantereelle. Hakkuuaukion reunalla havaitsimme merikotkaparin. Männyssä oli pesärakennelma. Muutimme ratasuunnitelmia pesäpaikan ja koko hakkuuaukion kiertäviksi. Kuntalii-tosten tuoma sisämaan lisäys on yllättäen kasvattanut myös Raumalla pesivien tai sitä yrittävien merikotkaparien määrää.

Ympäristöntoimenjohtaja Juhani Korpinen, Rauman kaupunki

Merikotka lennossa. Kuva: Raimo Sundelin.

70 71

TeHOA mAATALOuDen VeSienSuOJeLuun (TeHO-HAnKe)

TEHO-hankkeessa (2008–2010) kehitetään ja toteutetaan käytännön vesiensuojelu-toimenpiteitä yhdessä lounaissuomalaisten maatalousyrittäjien kanssa. Hankkeen tavoitteena on tehostaa nykyisen maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimen-piteiden hyödyntämistä sekä kokeilla uusia vesiensuojelukeinoja. Lisäksi esitetään ympäristötukea sekä yleisesti maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteitä koskevia kehittämisehdotuksia. Hanketta rahoittavat maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö.

Tilakäynnistä liikkeelle

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen sekä MTK-Satakunnan ja MTK-Varsinais-Suomen toteuttamassa hankkeessa on mukana 126 tilaa, joista 40 % on Satakunnasta. Hankkeen suunnittelijat käyvät jokaisella tilalla vähintään kaksi kertaa. Ensimmäi-sellä käynnillä tiloilta on kerätty perustietoa tilasta sekä mietitty yhdessä isäntäväen kanssa tilan ympäristöasioita sekä mahdollisia kehittämistarpeita. Lisäksi huomiota on kiinnitetty jo nyt hyvin hoidettuihin kohteisiin, sillä niiden ylläpito on tärkeää.

Tähän mennessä tehdyiltä tilakäynneiltä kertynyt materiaali on käyty läpi ja sen perusteella tiloille annetaan ensimmäinen tilapalaute, jossa ehdotetaan alustavasti jo erilaisia vesiensuojelutoimenpiteitä. Tilakohtaisen tarkastelun seuraavassa vaiheessa aineistoon lisätään karttamateriaalia ja ravinnetaseet, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa entistä tarkemmin. Myös tiloilta saatu palaute on erityisen tärkeää, jotta lopullinen tilan ympäristökäsikirja muotoutuisi sellaiseksi, että siitä on tilalla todella hyötyä. Lisäksi käsikirjoissa hyödynnetään sitä materiaalia ja kokemusta, jota on saatu tilakohtaisista kokeiluista. Tavoitteena on löytää jokaiselle tilalle sopivimmat vesiensuojelumenetelmät.

maatalouden vesiensuojelukeinoja kokeilussa

Hankkeen tiloilla aloitettiin heti ensimmäisenä vuonna erilaisten vesiensuojelukei-nojen kokeiluja. Syksyllä 2008 levitettiin kolmen tilan pelloille kipsiä, jonka vaiku-tusta liukoisen fosforin huuhtoutumiseen on seurattu maa- ja kasvustonäyttein. Muutamilla TEHO-tiloilla on kokeiltu kerääjäkasvien käyttöä ja seurattu, miten kerääjäkasvit vaikuttavat pääkasvin satoon, maan ravinnepitoisuuteen ja edelleen ravinteiden huuhtoutumisriskiin. Myös täsmäviljely on kokeiluissa mukana.Lannan käytön tehostaminen on erittäin tärkeää myös vesiensuojelun näkökul-masta. Hankkeessa on kokeiltu muun muassa lannan levitystä viljalle eri tekniikoin, kasvustolevitystä sokerijuurikkaalle sekä lannan kemiallista käsittelyä. Seuraa-vaksi kokeiltaneen tiloilla lannan separoinnin toimivuutta. Eläinten jaloittelutarhat kiinnostavat tiloja. Hanke osallistuu esimerkkitarhan suunnitteluun ja miettii ratkaisuja sen valumavesien käsittelyyn. Hanke on myös käynnistänyt työskentelyn ei-maatila-kytkentäisten hevostallien kanssa. Näille, usein vain parin hevosen talleille pyritään jakamaan tietoa esimerkiksi lannan käsittelystä.Lisäksi hanke tekee peltomaan laatutestejä ja suojavyöhykesuunnitelmia sekä avustaa kosteikkojen suunnittelussa. Myös liukoisen fosforin kertymistä maan pintaosiin suojavyöhykkeillä ja suorakylvölohkoilla selvitellään.

Veden laadun seurantaan lisää tarkkuutta

TEHO-hankkeen alueelle on asennettu viisi uutta jatkuvatoimista vedenlaatumit-taria, joista kaksi on Satakunnassa (Eura- ja Loimijoki). Lisäksi yhdellä kostei-kolla on kaksi mittaria seuraamassa kosteikkoon tulevan ja sieltä lähtevän veden sameutta ja nitraattipitoisuutta. Jatkuvatoimisten mittareiden käyttö tarkentaa kokonaisravinnekuormituksen arviointia, sillä muutamiin yksittäisiin mittauksiin perustuvat arviot voivat olla selvästi ali tai yli todellisen tason. Tarkempi tieto auttaa myös vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa ja niiden tehon arvioinnissa sekä motivoi toimien toteuttamiseen.

Projektikoordinaattori Airi Kulmala, Varsinais-Suomen ELY-keskus

Rypsiä ja härkäpapua. Kuva: Airi Kulmala.

72 73

kelien kirjoittajat ovat matkailutiehankkeen toteuttajalaitokselta jo valmistuneita sekä graduvaiheen opiskelijoita. Julkaisuun kirjoittaminen tukee osaltaan Porin yliopistokeskuksen monitieteelliselle tutkimukselle ja elinkeinoelämä- sekä sidos-ryhmäyhteistyölle asettamia tavoitteita ja strategiaa. Kirjoittajat soveltavat samalla teoreettista tietoa käytäntöön, joka on yksi maisemantutkimuksen ja kulttuurimat-kailun oppiaineiden päätehtävistä. Matkailutiehankkeen rahoittajien lisäksi yhteis-työkumppaneina on laaja joukko maakunnallisia ja kansallisia kulttuuri-, matkailu- ja ympäristöalan toimijoita.

Selkämeren rannikon matkailutiehanketta ra-hoittivat vuonna 2009: Satakuntaliitto (EAKR), Merikarvian, Noormar-kun, Nakkilan, Luvian, Euran ja Eurajoen kun-nat sekä Porin kaupun-ki. Projektin johtaja: professori Maunu Häy-rynen, Turun yliopisto. Projektin kesto: 1.5.2008 - 31.10.2010

Projektipäällikkö Mikael Lähteenmäki, Turun yliopisto, Kulttuurituo-tannon ja maisemantutki-muksen koulutusohjelma

Lisätietoa:

Häyrynen, M. & Lähteenmäki, M.(2009): Pohjanlahden rantatie. Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Kulttuu-rituotannon ja maise-mantutkimuslaitoksen julkaisuja XV, Pori 2009.

41

Projektin johtaja: professori Maunu Häyrynen, Turun yliopisto, maisemantutkimus Projektin rahoitus 2009: Satakuntaliitto (EAKR), Merikarvian kunta, Noormarkun kunta, Porin kaupunki, Nakkilan kunta, Luvian kunta, Euran kunta ja Eurajoen kuntaProjektin kesto: 1.5.2008 - 31.10.2010

Lisätietoa:

Häyrynen, M. & Lähteenmäki, M.(2009). Pohjanlahden rantatie. Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuslaitoksen julkaisuja XV, Pori 2009.

KUVA 31. Pohjanlahden rantatie Satakunnassa.

mATKAiLuTieLLÄ LiSÄArVOA SeLKÄmeren rAnniKOL-Le

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella Porissa on käynnissä vuosina 2008–2010 toteutettava Selkämeren rannikon matkailutiehanke. Hankkeen tavoitteena on Selkämeren rannikkoa myötäilevälle keskiaikaisperäi-selle rantatielle haettava Tiehallinnon virallinen matkailutiestatus Satakunnan alueella.

Rantatien matkailua on tarkoitus kehittää yhdessä tulevan Selkämeren kansallis-puiston matkailun kanssa. Historialliselta rantatieltä olisi luontevaa siirtyä Rauman Kuuskajaskariin ja Kylmäpihlajaan, Merikarvian Ouraan, Yyterinniemeen, Luvian Säppiin tai Eurajoen Kaunissaareen. Pohjanlahden rantatie liittyy Satakunnan maakuntaa paljon laajempaan kokonaisuuteen. Tie kulkee Varsinais-Suomen Vehmaalta Satakuntaan, Pohjanmaalle, Perämeren ympäri ja Ruotsin rannikkoa etelään. Turusta Vehmaalle kulkeva vanha tie tunnetaan Suurena Postitienä. Vaasassa, Mustasaaressa ja Vähäkyrössä rantatie sivuaa Sinistä tietä, Torniossa Revontultentietä. Viereisessä kuvassa on esitetty Pohjanlahden rantatien kulku Satakunnassa.

Rantatien varrella pelkästään Satakunnassa on kymmeniä valtakunnallisesti arvokkaita ja matkailullisesti kiinnostavia luonto-, kulttuuri- ja maisemakoh-teita. Koko Pohjanlahden rantatien varrella tai sen lähiympäristössä kohteita on lähes 200, joista muun muassa Selkämeren ja Pohjanlahden majakoihin kohdistuu kasvavaa kiinnostusta. Perämeren ja Saaristomeren kansallispuistot, UNESCOn Merenkurkun saariston luonnonperintökohde sekä niitä tulevaisuudessa täydentävä Selkämeren kansallispuisto luovat erinomaiset puitteet merellisen kulttuuriperinnön vaalimiseen ja ympäristökasvatuksen hyödyntämiseen rannikollamme. Rantatien ympäristön kestävää käyttöä voitaisiin edistää hyödyntämällä esimerkiksi kulttuu-rimatkailussa ympäristökasvatuksen menetelmiä. Hankkeen edetessä on useilta eri tahoilta tullut kysymyksiä siitä voitaisiinko rantatietä kehittää - ja valmistella tulevaa matkailuhakemusta - samalla koko tien Pohjanlahden pituudelta. Tämä olisi tien kehittämisen kannalta paras vaihtoehto, joka samalla mahdollistaisi matkai-lutien laajentamisen kansainväliseksi Pohjanlahden ympäri kulkevaksi matkailun rengastieksi. Tämän vuoksi selvitetään parhaillaan ylimaakunnallisen yhteistyön mahdollisuuksia rantatien rinnalla kulkevaa valtatie 8:aa edustavan Kasitie ry:n kanssa.

Osana hanketta on kesäkuussa 2009 julkaistu teos Pohjanlahden rantatie – ratsu-polusta rannikon matkailutieksi, jossa esitellään rantatien tiehistoriaa, maisemaa ja kulttuuria sekä Selkämeren kansallispuiston ja rantatien yhteistä roolia. Artik- Pohjanlahden rantatie Satakunnassa

74 75

mereLLiSen KuLTTuuriPerinnÖn YLLÄPiTO JA TuOT-TeiSTAminen OSAnA PerinneLAiVAYHDiSTYS iHAnA rY:n TOiminTAA

Kolmen vuoden aikana kaljaasi Ihanaan on käynyt tutustumassa arviolta noin 50 000 ihmistä 56:sta eri maasta. Kaljaasi Ihana ja sen eri rakentamisvaiheiden seuraaminen onkin mielenkiintoista. Telakalla voi talkoolaisten työskentelyn lisäksi myös tutustua rakentamisen alkuvaiheisiin valokuvien avulla. Valokuvasarja etenee vuodesta 2005 nykyhetkeen. Niistä vierailijan on helppo seurata nykyisen raken-tamisvaiheen lisäksi, mitä on ennen tehty. Kesäaikoina telakalla toimivat oppaat kertovat Ihanan rakentamisesta sekä luvialaisen merenkulun ja laivanrakentamisen historiasta.

Telakalla voi lähitulevaisuudessa tutustua Itämeren eri purjelaivatyyppeihin takila-näyttelyn muodossa. Näyttelyä voi seurata kolmella eri kielellä: suomen, ruotsin ja englannin kielellä sekä lisäksi myös Luvian murteella. Mikäli kävijä haluaa tutustua Laitakarin laivanrakennushistoriaan, kannattaa kiertää Laitakarin kulttuuripolku, jossa kerrotaan Laitakarin laivanrakentamisen historiasta. Kulttuuripolulta löytyy informaatiotauluja, joissa kerrotaan mitä kyseisellä alueella on ennen tehty. Teks-tipaneelissa on myös kyseisestä alueesta kuvia 1900-luvun alusta. Kyltit kuvineen on sijoitettu täysin autenttisiin paikkoihin siitä syystä, että näyttelyyn tutustuvan on helppoa havaita maiseman muutos 1900-luvun alusta tähän päivään. Laitakarin kulttuuripolulle lähtevä saa mukaansa kartan sekä lyhyesti tietoa eri pisteistä. Tilauksesta kulttuuripolulle on mahdollista saada myös opastus. Tuotteistamisen kannalta onkin erittäin tärkeää, että kävijä voi myös itsekseen tutustua alueeseen ja saada näin tarpeeksi informaatiota.

Yhdeksi kohderyhmäksi Ihanan telakalla on otettu lapsiperheet. Jotta myös lapsilla olisi mahdollisuus tutustua luvialaiseen meriperinteeseen, on Ihanan telakalle luotu satuhahmo,MuffeMuflon.MuffeMuflonasusteleeSäpinmajakkasaarella,muttaonkesän ajaksi tullut auttamaan talkoolaisia kaljaasi Ihanan rakentamisessa. Muffe vierailee telakalla kesäaikana sekä tapahtumien yhteyksissä. Muffen tehtävänä on kertoa lapsille laivanrakentamisesta sekä luvialaisesta merenkulun historiasta. Satuhahmolla on Laitakarissa ennen kaikkea ympäristökasvatuksellinen rooli.

Tuotteistamisen kannalta on tärkeää, että Kaljaasi Ihanasta löytyy ajantasaista informaatiota myös internetistä. Ihmisten tulee pystyä seuraamaan kotisivuilta rakentamisen etenemistä. On monia ihmisiä, jotka eivät pääse tutustumaan Ihanaan paikan päälle ja erityisesti juuri tämän kannalta sivuja täytyy ylläpitää jatkuvasti. On erittäin tärkeää, että kotisivuilta löytää tarvittaessa myös historiaa koskevaa

tietoa. Myös paikanpäälle tulevia varten on luotava hyvä opastusjärjestelmä. Ihanan kohdalla tosin puskaradiolla näyttää olevan erityisen suuri rooli, sillä opastekylttejä ei toistaiseksi Ihanan telakalle ole, mutta ihmiset löytävät silti Laitakariin.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa Luvian Laitakarissa toimisi meriperinnekeskus, jossa kävijän olisi mahdollista sekä nähdä että kokea merellinen kulttuuriperintö. Tämä olisi mahdollista niin näyttelyiden kuin purjehdustenkin muodossa. Meripe-rinnekeskusta suunniteltaessa huomioon tulee ottaa koko merellinen kulttuuripe-rintö, joka merenkulun ja laivanrakennuksen historian lisäksi pitää sisällään myös esimerkiksi saaristolaisuuden ja luvialaisen kalastajakulttuurin.

FM Heidi Helkiö-Mäkelä, Perinnelaivayhdistys Ihana ry

Suuri joukko vapaaehtoisia on osallistunut Kaljaasi Ihanan rakentamiseen.Kuva: Heidi Helkiö-Mäkelä

76 77

PrÖTTi JA PiKAKrAAVi – SATAKunnAn rAnniKOn ruO-KAPerinTeeSTÄ

Satakuntalainen sananparsi tietää, että ”kun maa on köyhä, meri on rikas”. Jos rannikko on viljelymaaksi karua, on tarvittava ruoanlisä saatu merestä ja sitä on riittänyt myyntiinkin.

Satakunnan rannikon ruokaperinne kuuluu yleiseen länsisuomalaiseen traditioon: on suosittu keittoruokia, syöty kovaa reikäleipää, juotu pitkää piimää, osattu tehdä juustoja ja verimakkaroita. Ja pidot ovat täälläkin olleet suurenmoisia ruoka-juhlia.

Kalaa on tietenkin syöty rannikolla enemmän kuin sisämaassa, vaikka arkisin silak-kakuppi oli pöydässä kaikkialla Satakunnassa. Silakkakaupan keskus oli Pori, jonne kalastajat purjehtivat syksyisin kauppaamaan sekä tuoretta että suolattua silakkaa ja kryydisilakkaakin. Suolasilakkaa haukattiin leivän kanssa ja keitettyä perunaa kastettiin silakansuolaveteen. Toinen yleinen kalaruoka oli suolamollot eli halkaistut kuoriperunat, jotka keitetään suolavedessä, päällimmäiseksi lisätään lopuksi suola-silakoita. Silakkaa söivät runsaasti myös kalastajat itse. Esimerkiksi rantakala valmistui mukavasti sillä välin, kun verkkoja puhdistettiin. Peratut silakat ladottiin pataan tiiviisti, lisättiin suolaa ja annettiin hautua hiljakseen kolmisen tuntia. Ja silakasta tehtiin myös pikakraavi: tuoreet, peratut silakat kastettiin väkevään suola-veteen ja syötiin sinänsä. Arvostetuimmat kalat Satakunnassakin ovat siika ja lohi. Syyskesällä Kokemäenjokivarressa, mutta myös esimerkiksi Yyterin Herrainpäivillä on pidetty niin sanottuja kalapaaleja, jossa on syöty siikasoppaa ja ristiinnaulittua siikaa. Ruokajuhliin on voitu tulla kaukaakin. Siikasopan liemeen voi lisätä voita, mutta jos siihen kaataa maitoa, sitä ei tunnetusti saa taivaassakaan anteeksi...

Tulen loimussa kypsennetty ristiinnaulittu siika on valmistustavaltaan hyvin vanhoil-linen. Sitä ovat syöneet lähinnä kalastajat, kunnes herkun huomasi herrasväki, muistin mukaan joskus 1900-luvun alkukymmeninä. Loimusiiaksi sopii valmistaa vain isokokoinen eli siis kallis kala. Ison kalan vaatii myös pitopöydän välttämätön kraavi – vanhaan hyvään aikaan on tarjottu isoja kalapaloja ja vieroksuttu nykyai-kaisia ”klisuja”.

Rannikon erikoisuuksia ovat esimerkiksi madesoppa jouluaaton ruokana ja samoin jouluhauki. Merenkulun kautta rannikolla on opittu tuntemaan esimerkiksi maus-teita ja tarjoiluastioita aikaisemmin kuin sisämaassa, ja ulkomaitten viinaksiakin on ollut helpompi saada. Toisaalta monet vanhakantaiset piirteet kuten pitojen klimppisoppa ja istumapöytä ovat säilyneet monin paikoin pitempään rannikolla,

jossa varallisuus- ja statuserot olivat Satakunnan rintamaita vähäisemmät.Entäs mihin sitten liittyy prötti eli perunamämmi? Sitä tehtiin kaikkialla Satakun-nassa. Hyvin säilyvä ja kylmänä syötävä prötti oli rannikon pohjoispuolen kalastajien välttämätön eväsruoka syksyisin, kun lähdettiin Poriin silakkaa myymään. Tämän panivat merkille ystävälliset porilaiset, jotka nimittelivät Merikarviaa Pröttikarvi-aksi – ja siellä oli sentään vielä 1950-luvulla Suomen suurin silakkasatama!

FM Sirkka-Liisa Hakala, Pori

Suurikokoista siikaa arvostetaan Satakunnan rannikolla. Kuva: Juha Hyvärinen.

78 79

SATAKunnAn meriALueen HYLYT – VeDenALAiSen KuLTTuuriPerinnÖn inVenTOinTi JA SuOJeLu

Kaikki maailman meret ja rannikot ovat täynnä hylkyjä, mutta Itämeren pohjois-osissa ja Pohjois-Amerikan Suurilla järvillä ne ovat säilyneet paremmin kuin missään muualla. Niitä ei ole puuosat nopeasti tuhoava laivamato syönyt, koska se ei elä vähäsuolaisessa vedessä. Lisäksi kylmä vesi hidastaa kaikkia prosesseja veden alla. Jos laiva on uponnut riittävän syvään veteen, eivät myöskään ahtojäät ole päässeet runtelemaan hylkyjä. Ainoa uhka on ihmisen aiheuttama tuho.

Lainsäädännön pitäisi suojella yli sata vuotta vanhoja hylkyjä ja sitä nuorempien sota-alusten jäänteitä. Muut hylyt ovat käytännössä vapaata riistaa. Niitä saa penkoa ja tyhjennellä miten haluaa. Teoriassa touhuun vaadittaisiin hylyn omistajan (varustamon tai pelastusyhtiön) lupa, ja jotkut sukeltajat ovat näitä hankkineetkin. Nämä luvat eivät kuitenkaan ole oikeudellisesti päteviä, sillä maailman kaikkien varustamojen omistussuhteet ovat muuttuneet moneen kertaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikana koko suuren Venäjän meriliikenne ohjattiin kulkemaan Rauman ja Mäntyluodon satamien kautta Selkämeren yli Ruotsiin. Itämeren eteläosissa nimittäin vaani vihollinen, Saksan laivasto ja sen pelätyt sukellusveneet. Kaikkein turvallisinta oli kiertää koko Pohjanlahti Tornion kautta, mutta pitkään Selkämerta pidettiin vähäisen riskin alueena. Alkoi ennen näkemätön matkustaja- ja tavaraliikenne meren yli. Erityisesti länsimaalaista alkuperää olevat henkilöt pyrkivät länteen, turvaan Venäjän epävakaista oloista. Läheskään kaikki lähtijät eivät olleet varakkaita aristokraatteja, vaan matkustajien pääosan muodos-

tivat kauppiaat ja ammatinharjoittajat. Ajalta on säilynyt valokuva, jossa Rauman satamassa on yhdeksän matkustaja-alusta laiturissa.Saksalaiset lähettivät sota-aluksia ja sukellusveneitä partioimaan Selkämerelle ja tekemään miinoituksia. Näissä operaatioissa tuhoutui tai upotettiin kymmeniä aluksia ja ihmishenkiä menetettiin suuri määrä. Suuri osa ensimmäisen maail-mansodan aikaisista hylyistä on löydetty. Muutamaa kadoksissa olevaa etsitään kuumeisesti, koska aikaa on enää viitisen vuotta. Sen jälkeen sadan vuoden ikä tulee täyteen, ja hylkyjen tulisi saada muinaismuistolain suoja.Usein miehistö ja matkustajat upposivat laivojen mukana. Monet hylyt ovat siten myös hautoja, joita suojelee lakiin kirjattu hautarauha. Ehkä se lisää sukelluksiin jännitystä. Miten muuten voi ymmärtää, että eräs sukeltajaryhmä on valinnut netti-sivuilleen symbolikseen merirosvolipun pääkalloineen ja luineen?Hylyistä nostettuja esineitä myös myydään. Näin jälkipolvet ovat vaarassa menettää tämän historiaamme liittyvän kulttuuriperinnön ikuisiksi ajoiksi. Nykyaikainen tekniikka helpottaa hylkyjen löytämistä, ja usein nostettujen esineiden myyntiä perustellaankin laitteiden korkealla hinnalla. Samalla logiikalla kassakaappeja aukova murtovaras voisi perustella touhujaan polttoleikkauslaitteiden kalleudella. Asetelma on surullinen. Kirjoittaja on tehnyt viranomaisille muutamia suojeluesi-tyksiä. Niihin on muutaman kuukauden kuluttua tullut aina sama vastaus: asiaa ei voida viedä eteenpäin, koska lainsäädäntö suojelee ainoastaan yli sata vuotta vanhojahylkyjä.Kuitenkinesimerkiksi laki24.fi–palvelussakuitenkinkäytetäänuponneen matkustaja-aluksen hylkyyn tunkeutumista esimerkkitapauksena hauta-rauhan rikkomisesta.

Museonjohtaja Hannu Vartiainen, Rauman merimuseo

Rauman edustalle vuonna 1970 uponneen troolari Annelin, alkujaan vuonna 1886 rakennetun vartiolaiva Vestan hylkyä kuvaava pienoismalli. Pienoismalli ja kuva: Janne Hyvärinen.

80 81

Selkämeressä on merihistoriallisesti kiinnostavia ja sukelluskohteina vetovoimaisia hylkyjä

Purjelaivojen hylyistä tunnetuimmat ovat vuonna 1898 uponnut kuunari Siiwo Rauman Riskonpöllän lähellä ja kuunarilaiva Uljas Kylmäpihlajan edustalla. Siiwo on nykyisin suosittu sukelluskohde ja osa sukelluspuistoa. Kuunarilaiva Uljas upotettiin symbolisena purjelaiva-aikakauden päätöksenä kesällä 1950.

Laivoja on hävinnyt jäljettömiin niin, että aluksen ja miehistön kohtalo on jäänyt arvoitukseksi. Kotivesillä katosivat miehistöineen muun muassa raumalaiset kuuna-rilaiva Lefve 1897 ja kuunari Richard vuonna 1921. Ulkosaariston paikannimistä voi lukea viitteitä tuon ajan vaaranpaikoista, on Merikarvian Hiidensilta, Luvia Lännennaulat.

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset miinoittivat Porin ja Rauman edustan ja sukellusveneet pysäyttivät laivoja tarkastusta varten. Tältä ajalta muistetaan kaljaasi Jönköping, joka nostettiin pintaan vuonna 1998 samppanjalastin purka-miseksi. Tätä murheellisempaa historiaa ovat Mäntyluodon väylällä miinoittee-seen peräjälkeen ajaneet kolme ruotsalaislaivaa: Norra Sverige, Everilda ja Luna. Sukellusvenesotaa oli Selkämerellä myös talvisodan alkaessa. Tällöin neuvostoliit-tolainen sukellusvene upotti poistumismääräystä uhmanneen saksalaisen rahtilaiva Bolheimin Säpin edustalla.

Vuonna 1964 Rauman Santakarin pookin ulkopuolelle uponnut Brita Dan on ehkä Selkämeren sukelletuin hylky. Kävijöitä on maakunnan ulkopuolelta asti. Aluksesta poistettiin öljy vuonna 2003. Öljyriskihylkyjä ovat mahdollisesti myös Translubeca ja Wischaven. Ne ovat Selkämeren ulapalla niin syvällä, että kylmyys on ainakin toistaiseksi pitänyt öljyä aloillaan.

Ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen, Rauman kaupunki

eurAJOKi – merenrAnTAA, KeSÄmÖKKeJÄ JA PurJeH-DuSTA

Eurajoki on Satakunnan eteläisiä kuntia, meren syleilyssä Rauman ja Luvian välissä etelä-pohjoisakselilla. Meri on Eurajoen identiteetti. Vuosisatojen juoksussa meri, vesirajan liikkuvuus, on ollut asumisen ja toimeentulon määrääjä. Nyt 2000-luvulla Eurajoelle tullaan töihin tai lepäämään meren rantaan.

Maamme rajakunnissa, kuten Eurajoki on, koetaan usein rajan läheisyys joinakin rajoituksina tai liikkumisen esteinä. Selkämeri rajana ei sitä tee. Päinvastoin, suuri vesi koetaan vapautena, porttina länteen ja Eurooppaan. Merenrantakunnan asuk-kaille pitkä ulappa, lähes 300 kilometriä Ruotsiin, jossa on välillä kansainvälistä vesialuetta, on jo ajatuksenakin aivan liian pitkä matka ylitettäväksi. Tasokkailla huviveneilläkin lähdetään mieluummin etelään päin Selkämerta pitkin kohti Ahve-nanmaan saaristoa ja sieltä Tukholman saaristoon. Kulku on kuin ennen vanhaan, jolloin purjehdittiin koko sulan veden ajan Eurajoelta Tukholmaan.

Eurajoen Orjansaaressa (nykyisin Orjasaari) oli 1600-luvulla varvi eli laivanraken-nuspaikka. Vuojoen kartanolle rakennettiin omaa alusta todennäköisesti Orjan-saaressa 1730-luvun alussa. Eurajokelaisten talonpoikien 1700-luvulla rakentamat laivat olivat yleensä yksi- tai kolmemastoisia kuutteja, myöhemmin kaksimastoisia kaljaaseja. Seuraavan vuosisadan alussa mittautettiin Porissa neljä eurajokelaista alusta, nimiltään Felix, Herman, Johannes ja Troman. Laivanrakennus siirtyi Eura-joeltaLuvialle1800-luvunpuolivälissä.SiellävalmistuikuunariSofiaCharlottajakaljaasi Svalan Vuojoen kartanolle. Tänä päivänä Satakunnan länsirannikon perin-teinen laivanrakennus elää Luvialla kaljaasi Ihanaa rakennettaessa.

Eurajoen talonpoikaispurjehtijat olivat Rauman porvarien hampaissa 1700-luvulta aina vuoteen 1854 asti, jolloin senaatti antoi päätöksen, että talonpojat saivat kuljettaa rahtia ja purjehtia minne tahtoivat. Rauman porvarit kokivat talonpoikais-purjehtijat kilpailijoina, jotka polkivat hintoja ja veivät tienestit kaupungin porva-reilta. Eurajoen talonpoikien lisäksi Vuojoen kartanolla oli omia aluksia vähintään yksi tai kaksi. Lars Magnus Björkenheimin isännöidessä kartanoa siellä oli kuusi laivaa:Skyndahem,Svala,SofiaCharlotta,Sofia,AlbertjaVuojoki.Seitsemäslaiva,Orpana valmistui vuotta ennen L. M.Björkenheimin kuolemaa. Kesän aikana tehtiin yleensä kolme tai neljä purjehdusta Tukholmaan. Eurajokelaispurjehtijat kulkivat tietysti myös Turkuun ja Helsinkiin ja Saksan Lyypekkiin mentiin ensimmäisen kerran vuonna 1845. Samoihin aikoihin aloitettiin Tallinnan ja Pietarin purjeh-dukset. Venäjälle vietiin malmia, halkoja ja viljaa.

82 83

Eurajoella sijaitsi toisen maailmansodan aikana Inkeriläisten kokoo-maleiri ja Eurajoelta heitä kuljetettiin kymmenittäin pakoon Ruotsiin. Moni pieni kalastusalus lähti pimeässä, kylmässä yössä kohti länttä lastinaan niin perheitä kuin yksinäisiäkin tuntemattomaan matkaavia. Sodan päätyttyä Eurajokikin sai kummikunnat meren takaa, Hasselan ja Bergsjön kunnat avustivat pula-ajan Eurajokea. Nykyään kyseiset kunnat ovat osa Nordanstigin kuntaa.

Näiden muutamien viime vuosisatojen pilkahdusten myötä palataan tähän päivään. Eurajoella on kesämökkejä noin 650. Kuivalahdenkin asukasluku kaksinkertaistuu suviaikaan. Merenrantamökki on valttikortti mökkimarkkinoilla. Olkiluodossa on toiminnassa kaksi Teollisuuden Voiman ydinvoimalayksikköä ja kolmatta rakennetaan, Voimalat toimivat meren rannassa Olkiluodon saaressa ja käyttävät merivettä jäähdytysvetenä. Eurajoella on tehty useita ympäristövai-kutusselvityksiä Olkiluodon laitoksia suunniteltaessa.

Kaunissaari, kooltaan 33 hehtaaria, sijaitsee lähellä manteretta Eura-joen suistossa. Se on merkityillä kulttuuripoluilla, laavuilla, käymä-löillä ja nuotiopaikoilla varustettu retkeilysaari. Saaren keskellä oleva kulttuuripolku on 1,4 kilometriä pitkä. Siitä haarautuu polut luoteisrantaan, Katavankariin, Kylmäkariin ja Risunokkaan. Saareen järjestetään kuljetuksia ja opastuksia Kahvila Merituulen rannasta ja talvella saareen voi hiihtää. Saarella sijaitsi Ahlströmin saha vuosina 1874–1923 ja siellä asui noin 300 ihmistä. Nyt saari on asumaton ja vain rakennusten perustuskivet kertovat entisestä vilkkaasta sahayh-dyskunnasta.

Eurajoelle meri on identiteetti ja Selkämeri erityisesti. Selkämeren teemavuosi kesästä kesään on vahvistanut tapahtumillaan Eurajoen merellistä ilmettä. Selkämeri on tärkeä osa Eurajoen ja Satakunnan elinympäristöä. Tehkäämme kaikkemme, jotta sen puhtaus ja luon-nonrikkaus säilyisi tuleville polville.

Kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola, Eurajoen kunta

Lähde:

Heino, U., Luoto,J. & Salo, U: Eurajoen historia 1-3. Eurajoen kunta ja seura-kunta. Gummerus Oy:n kirjapaino, Jyväskylä, 1987–1992. Risunokka – sahausjätettä, Eurajoen Kaunissaaren rannalla voi katsoa menneisyy-

teen Kuva: Satavene-hanke/Ira Pelkonen

84 85

meriKArViASTA SeLKÄmeriKArViA

Merikarvialla teemavuodella jopa leikiteltiin, kun Botnia Atlanticasta tehtiin Atlantis Bothnica. Leikki muuttui kuitenkin vakaaksi todeksi Atlantista rakennettaessa, mitään ei tehty helpoimman kautta vaan vaikeimman. Atlantis oli kesällä 2009 koko perheen näyttely Galleria Vanhassa Savussa ja osaltaan toteutti Selkämeri-teemaa sekin. Atlantis päätti teemavuoden käsittelyn eri tilaisuuksissa.

Merikarvialla Selkämeri oli esillä eniten juuri kulttuurin tilaisuuksissa. Teemavuoden avajaisia vietettiin Galleria Vanhassa Savussa kesäkuun alussa 2008 (galleria on vanha savustamo aivan meren rannassa Krookan kalasatamassa). Niin uunien töissä kuin salin näyttelyssä oli huomioitu teemavuosi. Tekijät ja yleisö tekivät avajaisristeilyn Selkäme-relle Ouraluodon luotsiasemalle, jossa kuultiin pieni puheenvuoro Selkämerestä.

Ehkä pitäisikin aloittaa jo varhaiskeväästä 2008: Teemavuoden elokuvaa tehtiin 30 lapsen MOKA! -elokuvaryhmässä koko vuosi 2008. Kaddi Kids-elokuvan ensi-ilta oli joulukuussa. Elokuvassa seikkaillaan saaressa ja merellä niin nykyajassa kuin mennei-syydessä. Myös toisen elokuvan, Huussimatka, aihe oli merellinen. Se tehtiin kesäkuun 2008animaatiopajassa.KaddissafilmattiinelokuvaalastenkanssajaOuraluodollaotet-tiin vedenalaisia valokuvia. Merikarvian yläasteen seitsemäsluokkalaiset saivat tutustua Selkämeren biologiaan ja kuvata vedenpitävillä kameroilla. Päiväretken kuvasaaliista koostettiin Norssin nurkilla -näyttely, se oli esillä Poriginal-galleriassa ja Merikarvian kirjastossa. JazzSea-konsertti galleriassa ja lauluyhtye Proosien konserit Ouraluodolla ja Rantahuoneella ovat myös liitettävissä merellisten tapahtumien sarjaan.

Kesän 2009 Selkämeren teemapäivästä muodostui hieno päivä monien eri tapahtumien houkutellessa väkeä Krookkaan. Jo edellisenä iltana rantaan ankkuroitui uljas miina-lautta, 53 metrinen Pansio ja yleisöä kävi päivän mittaan varsin runsaasti laivassa tutustumassa. Teemavuoteen liittyen näyttelyssä oli esillä John Nurmisen -säätiön kirjoja ja säätiön edustaja osallistui päivän seminaariin kertoen Itämeren suojelusta. Seminaarin toinen aihe oli Selkämeren kansallispuisto. Puistoon liittyviä kysymyksiä käsiteltiin vilkkaassa keskustelussa. Välillä katsottiin Selkämeren elokuvia. Ilta huipentui juhlintaan musiikin parissa. Rannassa Laivaston Soittokunnan ja solisti Inga Söderin konserttia kuunteli yli 700 ihmistä. Reippaat laivaston marssitkin sopivat hyvin monipuoliseen iltaan. Kapellimestari Timo Kotilainen ja 32 soittajaa kuuntelivat aplodeja hyvän tovin ja useaan kertaan.

Merikarvialla yksi tavoite oli tehdä Selkämerta tutummaksi, meri elementtinä on aina läsnä, mutta monelle se esittäytyy vain merenä. Esille tulivat oman meren rajat ja muut rannikkokunnat Selkämeren äärellä. Myös kansallispuistohankkeen esilletuonti oli tavoitteena.

Kirjastonjohtaja Jouko Ilvonen, Merikarvian kunta

Merikarvian Krookka on tunnettu kesän kulttuuritapahtumistaan. Laivaston soittokunnan konsertti Selkämeri-päivänä 24.6.2009. Kuva Hannu Pihlainen.

86 87

SeLKÄmeri LuOnTOeLOKuVAKSi

Selkämeren teemavuoden suunnitteluvaiheessa eri yhteistyö-kumppaneiden välisissä keskusteluissa tuli esille jonkin aikaa elänyt toive toteuttaa luontodokumenttielokuva, joka esittelisi Pohjanlahden vähiten tunnetuimman osan, Selkämeren, luontoa ja kulttuuriympäristöjä. Elokuvaprojektin käytännön toteutta-jatahona nostettiin esiin Satakunnan Museo. Maakuntamuseon alaisista yksiköistä Luontotalo Arkki on jo lähes kymmenen vuoden ajan jakanut tietoa niin satakuntalaisesta kosteikko- kuin merenrantaluonnosta erityisesti varhaiskasvatuksen ja koulu-toimen näkökulmia silmälläpitäen. Elokuvahanke luontomuseon vetämänä tuntui heti hyvin luontevalta ja pohjautui myös jo aikaisemmin tehtyyn taustatyöhön sekä olemassa oleviin näyt-tely- sekä multimediakonsepteihin.

Tuotantoyhtiöksi valikoitui Katharsis Films Oy Helsingistä. Elokuvan käsikirjoittajana ja ohjaajana toimi Jouni Hiltunen. Yhtiöllä on vuosien kokemus dokumenttielokuvien tuotannoista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Keski-Suomen ympäristö-keskukselta saadun ympäristökasvatushankkeisiin tarkoitetun taloudellisen tuen avulla ensimmäinen työvaihe, elokuvan käsikirjoitus, saatiin alulle. Käsikirjoitus Lento yli Selkämeren -elokuvalle valmistui joulukuussa 2008.

Kevään 2009 aikana elokuvan varsinaisen tuotantovaiheen taloudellinen rakenne sai lopullisen muotonsa. Porin kaupunki, Satakunnan Museo, Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto, Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto, Satakuntaliitto, YLE ja Tuuliaisen säätiö mahdollistavat elokuvan tuottamisen. Selkämeri- luontodokumenttielokuvan arvioitu valmistumisajankohta on joulukuu 2010 – tammikuu 2011, jonka jälkeen se saa ensi-iltansa. Dokumenttielokuva on yksi parhaimpia keinoja tavoittaa kasvava sukupolvi, lapset ja nuoret, ja sitä onkin tarkoitus esittää myös Luontotalo Arkissa. Luontodokumenttielokuvat ovat monen maan televisiolähetysten vakiintunut osa, ja Selkämeri-luontodokumenttielokuvankin toivotaan pääsevän niin kotimaisten kuin kansainvälisten luon-toelokuvafestivaalien ohjelmistoon.

Intendentti Hilkka Viitala, Luontotalo ArkkiMuseonjohtaja Juhani Ruohonen, Satakunnan Museo

Tyrni on Satakunnan maakuntakasvi. Kuva: Minna Uusiniitty-Kivimäki.

88 89

SATAKunnAn mAAKunTAKAAVAn mereLLiSeT ALueeT JA eriTYiSOminAiSuuDeT SeLKÄmereLLÄ

Satakunnan maakuntavaltuusto hyväksyi joulukuussa 2009 Satakunnan maakunta-kaavan lähetettäväksi ympäristöministeriöön vahvistettavaksi. Kaava-asiakirjoihin on mahdollista tutustua Satakuntaliiton internet-sivuilla. Maakuntakaava toteuttaa osaltaan Satakunnan maakuntasuunnitelmassa 2030 määriteltyjä strategioita osoittamalla niiden alueidenkäytöllisen merkityksen, ratkaisut ja periaatteet sekä toteuttamisen edellyttämät aluevaraukset maa- ja merialueilla. Kaavan aikatähtäys on 10 – 20 vuotta riippuen kehitettävästä toiminnasta. Useat ratkaisut vaikuttavat vielä pidemmällä aikavälillä.

Maakuntakaavassa käsitellään myös Satakunnan edustalla sijaitsevan merialueen erityispiirteitä ja niiden huomioon ottamista kuntien kaavoituksessa, erillishank-keissa ja viranomaissuunnitelmissa. Maakuntakaava antaakin hyvän kokonaiskä-sityksen Satakunnan rannikko- ja merialueelle sijoittuvista toiminnoista ja tulevai-suuden suunnitelmista.

Selkämeri on maakunnan vahvuus

Satakunnan maakunnan alue on syntynyt merestä. Pohjanlahden eteläosaan sijoit-tuva Selkämeri on maakunnan vahvuus ja keskeinen tekijä aluerakenteessa suurten jokilaaksojen kanssa. Merialue on otettu huomioon maakunnallisissa kaavoissa 1960-luvulta lähtien. Satakunnan maakuntakaavassa rannikon edustan merialu-eelle on osoitettu niin elinkeinotoimintojen kehittämistä edistäviä vyöhykkeitä kuin myös virkistys- ja matkailutoiminnan sekä luonnonsuojelun kannalta merkittäviä aluevarauksia. Lisäksi Ouran saaristoon Merikarvialle sekä Luvian ulkosaaris-toon sijoittuvat merellisen luonnon erikoisominaisuutta ilmentävät melutasoltaan hiljaiset alueet.

merialueen elinkeinotoimintojen kehittäminen

Satakunnan rannikkoseutu kokonaisuutena on osoitettu ylimaakunnalliseksi luontomatkailun kehittämisvyöhykkeeksi, johon sisämaasta liittyvät olennaisesti Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemapainotteinen matkailuvyöhyke, Yyteri-Reposaaren matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhyke sekä Vanhan Rauman - Lapin Sammallahden maailmanperintökohteiden kulttuuri- ja maisemamatkailun kehittämisvyöhykkeet. Näihin vyöhykkeisiin liittyvät myös elinkeinorakenteeltaan monipuoliset Porin ja Rauman seutujen kehittämisvyöhykkeet, rannikkokaupunkien ja -kuntien keskustatoimintojen ja palvelujen alueet sekä kohteet. Meren äärellä

ja lahtien poukamissa sijaitsevat maaseudun palvelukylät sekä erityiset maa- ja metsätalousalueet on osoitettu myös keskeisinä kehittämisen painopistealueina.

Rauman ja Porin Tahkoluodon valtakunnallisesti merkittäville satamille on varattu lähivesialueelle satamatoimintojen kehittämisen suunnittelua ja laajentamisen tutkimista varten riittävät vyöhykkeet. Porin Mäntyluodon sataman kehittämis- ja laajentamismahdollisuuksiin on varauduttu nuolimerkinnällä mannerrannalta länteen. Olkiluodon energiahuollon alueen edelleenkehittämistä, suunnittelua ja tutkimusta varten on varattu myös erityinen kehittämisvyöhyke. Merenkulku-liikenteelle ja kalastukseen liittyville elinkeinoille välttämättömät kansalliset ja kansainväliset laivaväylät on osoitettu kauppa-, teollisuus- ja kalasatamiin sekä yli maakunnan rajojen ulkomerelle.

Tuulivoimalapuistolle soveltuva maakunnallisesti mittava alue on osoitettu meri-alueella yleispiirteisenä osa-aluemerkintänä Tahkoluodon edustan merialueelle Porissa. Varsinainen tuulipuiston rakentaminen vaatii toteutuakseen lisäksi useita tarkentavia vaikutusselvityksiä kyseessä olevalta alueella.

Valtakunnallisesti arvokkaat luonto- ja maisema-alueet

Selkämeren luonnonympäristön ja maiseman erityispiirteet on huomioitu maakunta-kaavassa osoittamalla laajoja suojelu-, luonnonsuojelu – ja maisema-arvoja omaavia alueita sekä rannan tuntumassa että kauempana saaristossa.

Varsinaisiksi luonnonsuojelualueiksi on osoitettu ne arvokkaat luontoarvoja omaavat alueet, jotka on suojeltu tai tarkoitus suojella luonnonsuojelulain nojalla. Näitä ovat: Merikarvialla osa Ouran Saaristosta, Kalafjälli-Koukkusunti, Merikarvianjoen suisto, myös osa Pooskeria, Porin edustalla saaristo Valakasta Santeen, Santee, Gummandoora, Mustalahti ja Ahlaistenjokisuu, Kaijakari, Kumpelinkarin ranta-lehto, Yyterin Sannat, Yyteri – Riitasaranlahti, Loukkeenkari, Luvian edustalla Säppi, Marjakari, Akterspeilgrunden, Eurajoen edustalla Pujon särkkä (Maasäikkä) sekä Rauman pohjoinen saaristo. Myös nämä alueet sisältyvät valtaosin Natura 2000-verkostoon.Lisäksi suojelualueiksi on osoitettu ne arvokkaat luontoarvoja omaavat alueet, jotka on suojeltu tai suunniteltu suojeltaviksi luonnonsuojelulain tai muun lainsäädännön nojalla. Näitä ovat Merikarvian Kasalanjokisuu, Leipäkarit, osa Ouransaaristosta, Santakari-Höytenviikinkari ja osa Pooskerin saaristosta, Porin edustalla Pihlavan-lahti, Preiviikinlahti, Räyhä, Luvian edustalla Luvian saaristo sekä Rauman edus-talla Hevoskarta-Säikänniemi, Kalattila ja osa Rauman saaristoa. Merkittävä osa myös näistä alueista sisältyy Natura 2000-verkostoon.

90 91

merellinen kulttuuriperintö

Satakunnan merialueen rannikolla Poriin sijoittuvat valtakunnallista arvoa omaavat Ahlaisten laaja ranta-alue sekä Yyterin erityisen harvinainen dyynialue. Valtakun-nallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja –maisemia ovat Ahlaisten kirkonkylän lisäksi muun muassa Merikarvialla Kasalan ja Leppäkarin kalasatamat ja Karvianourat, Porissa Mäntyluodon Uniluoto ja majakka, Reposaari, Pastuskeri ja Makholman kalaranta, Luvialla sisäsaariston kalastustilat, Pirskerin vanhat kalasta-jatilat, Säpin majakkasaari, Eurajoella Pihlauksen ja Uskalinmaan kalastustilat sekä Raumalla Hanhisten torpat Rauman saaristolaistilat, Kylmäpihlajan majakka, Santa-karin pooki ja Kylmä-Santakari.

Museoviraston arkeologian osaston meriarkeologian yksikkö tutkii ja välittää tietoa vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä. Muinaismuistolain suojaamia, rauhoitettuja veden-alaisia muinaisjäännöksiä ovat yli sata vuotta vanhat hylyt ja hylyn osat sekä muun muassa vanhat ihmisen tekemät vedessä olevat rakenteet ja irtolöydöt. Vedenalaisia merenkulun kulttuuriperintöön kuuluvia hylkyjä on Selkämeren alueelta Museoviraston tiedossa 35 kpl.

Virkistystä ja matkailun kehittämistä edistävät alueet ja reitit

Virkistysalueiksi on osoitettu ensisijaisesti valtion, kuntien ja seurakuntien tai muiden yhteisöjen omistamia, yleiseen käyttöön suunniteltuja virkistysalueita. Rannikolla ja saaristossa näitä ovat Merikarvian Krääsoora, osa Ouraluodoista, Sälttöö, Aspuskeri, Porissa Koppeloluoto, Yyterin edusta, Landskata, osa Saanteesta, Luvian saaristossa Isomaa, Eurajoella Kaunissaari, Raumalla Kylmäpihlaja sekä laaja Rauman saaristo. Virkistystä palvelevat myös ne maa- ja metsätalousalueiksi osoitetut saaret, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja, kuten Porissa Gummandoora sekä Luvian saaristo. Alueiden toteuttaminen ja toiminnan kehittäminen maakuntakaavassa osoite-tuilla alueilla perustuu maanomistajan ja toiminnanharjoittajan välisiin sopimuksiin.

Matkailupalvelujen alueiksi osoitetaan merkittävimmät palveluja tarjoavat tai poten-tiaaliset palvelualueet. Matkailupalvelujen alueiksi merialueilla on osoitettu Merikar-vialla Koivuniemi, Lankosluoto ja Mericamping, Porissa Yyteri, Yyterin lomakylä ja Hööholma, Luvialla Laitakari ja Ryöväskeri ja Rauman edustalla Kylmäpihlaja sekä Kuuskajaskari.

Virkistystä palvelevista veneväylistä maakuntakaavassa on osoitettu olemassa olevat viitoitetut veneväylät sekä sellaiset väylät, jotka täydentävät olemassa olevaa venerei-tistöä ja yhdistävät veneilyä palvelevat virkistysalueet ja kalasatamat viitoitettuihin veneväyliin.

Maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto, Satakuntaliitto

mikä maakuntakaava on?

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden käytöstä. Siinä esitetään maakunnan yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön perusratkaisut keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Sen laatii ja hyväksyy maakunnan liitto.

Maakuntakaava kuuluu maankäyttö- ja raken-nuslain mukaisen alueiden käytön suunnit-telujärjestelmään. Muita kaavamuotoja ovat kunnassa laadittavat yleis- ja asemakaavat.

Maakuntakaavan oikeusvaikutukset on määritelty maankäyttö- ja rakennuslaissa. Ne koskevat kuntien kaavoitusta, muita viran-omaisia ja tietyissä tapauksissa myös suoraan rakentamista ja muuta alueiden käyttöä. Selkäm eri

Isojärv i

Narvi järvi

Kok emäenjoki

Pinkjärv i

Tura jä rvi

Uksjä rvi

Me rik arvianjoki

Kauklainen

Saa rni järvi

Lampinjärvi

Kivijär vi

Poikel jä rvi

Re ilanjär vi

Vähäjä rvi

Kaa rojär vi

Enäjärvi

Laut tijärv i

Noormarkunjoki

Kal jasjärvi

Niem ijär vi

Rekojär vi

Lutanjärv i

Haapasaa renlahti

Reelm äjärv i

Äyhönjärvi

Haapijär vi

Eurajoki

Lampinjoki

Vuonajärvi

Pit käjärv i

Suojärv iHonkajär vi

Pit käjärv i

Ri ih ijär vi

Ar venjä rvi

Hinde rträ ske t

Pit käjärv i

LoukonenTa rvo lanjärvi

Me ri- Pi tkäjär vi

Ojajärv i

Poosjoki

Valkkijä rvi

Iso Saarnummenjärvi

ht st

yt

vt

vt

st

ht

yt

yt

ht

yt

yt

ht

yt

ht

yt

st

vt

yt

vt

ht

ht

ht

ht yt

yt

yt

yt

st

ht

vt

yt

yt

yt

ht

ht

vt

vt

st

yt

ht

ht

yt

yt

yt

vt

vt

yt

st

st

yt

vt

yt

ht

yt

yt

ht

yt

yt

yt

yt

yt

yt

yt

vt

yt

yt

yt

yt

vt

vt

yt

ytvt

yt

ht

ht

yt

st

yt

vt

ht

yt

vt

vt

yt

ht

vt

ht

ht

yt

st

st

yt

yt

yt

yt

yt

vt

ht

ht

st

yt

yt

yt

yt

st

yt

yt

yt

yt

ht

yt

vt

pr

yr

pr

yr

pr

pr

pr

yr

Kolla

Ruona

Lutta

Otamo

Sorkka

Kasala

Lamppi

Peippu

Irjanne

Tarvola

Lammela

Viikilä

Trolssi

Murtamo

Lyttylä

Tuorila

Lankoski

Voiluoto

Lapijoki

Ahlainen

Kellahti

Keikvesi

Filppula

Sydänmaa

Linnamaa

Lemlahti

PinomäkiViasvesi

Makholma

Köörtilä

Ala-Kieri

Niittumaa

Lattomeri

Nihattula

Pohjajoki

Peränkylä

Rikantila

Kaukomäki

Järvikylä

Preiviiki

Kul lanperä

Vermunti la

Vasarainen

Koivuniemi

Korvenkylä

Pohjansaha

Rantakulma

Honkajärvi

Haapasaari

Kuivalahti

Luodonkylä

Niemenkylä

Kauklainen

Lampaluoto

Kuvaskangas

Lauttijärvi

Lappi

Kodisjoki

Pori

Rauma

Luvia

Eurajoki

Merikarvia

st

yt

vt

st

Söörmarkku

S A T A K U N T A L I I T T O

2.11.2009 / JM, SL, AS, HH, EÄ, JLi, AL

0 7 143,5km

Kuva: Satakunnan maakuntakaavan keskeiset aluevaraukset ja kehittämisvyöhykkeet meri- ja rannikkoalueilla. Koko maakuntakaavakartta nähtävissä www.satakuntaliitto.fi/maakunta-kaava/

CLC2000 maankäyttö/maanpeite (yleis-tetty 25 ha):©SYKE, EEAPohjakartta © Maanmittauslaitos, lupanro MML/VIR/PISA/001/08Rakennukset ja tiestö © Maanmittaus-laitos, lupanro 1075/MML/09

Kartassa näkyviä kaavamerkintöjä:

92 93

HUOMISEN SELKÄMERI

Revelin saari Merikarvialla. Kuva: Pirjo Pihlainen.

94 95

TAVOiTTeenA VeSien HYVÄ TiLA VuOTeen 2015 menneSSÄ

Vesienhoidon toimenpideohjelmat valmistuneet

Lounais-Suomen alueelle on laadittu kolme vesienhoidon toimenpideohjelmaa; Varsinais-Suomen ja Satakunnan pintavesien toimenpideohjelmat sekä koko aluetta koskeva pohjavesien toimenpideohjelma. Toimenpideohjelmat sisältävät tietoa pinta- ja pohjavesien tilasta ja kuormituksesta ja niissä on arvioitu tarvittavat toimenpiteet ja kustannukset vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Toimenpideohjelmat, joita on tehty kaikkien ympäristökeskusten alueella vähintään yksi, ovat osa vesienhoidon suunnittelua ja niiden perusteella on laadittu Kokemä-enjoen – Saaristomeren – Selkämeren vesienhoitosuunnitelma, jonka valtioneuvosto on 10.12.2009 hyväksynyt. Vesienhoitosuunnitelmat on tehty vuosille 2010 – 2015. Tavoitteena on saavuttaa pinta- ja pohjavesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä ja estää tilan heikkeneminen.

Suomessa on viisi kansallista ja kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta. Ahve-nanmaa muodostaa oman vesienhoitoalueensa. Toimenpideohjelmat ja vesienhoito-suunnitelmat laadittiin nyt ensi kertaa koko EU:n alueella. Suunnitelmat tarkiste-taan jatkossa kuuden vuoden välein.

Lisätietoja:

www.ymparisto.fi/vesienhoito

Pintavedet: Ylitarkastaja Sanna Kipinä-Salokannel, Varsinais-Suomen ELY-keskusPohjavedet: Pohjavesiasiantuntija Maria Mäkinen, Varsinais-Suomen ELY-keskusPro Saaristomeri – ja SATAVESI –ohjelmat: Projektipäällikkö Samu Numminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus

TYÖ SeLKÄmeren HYVÄKSi JATKuu

Selkämeren teemavuosi onnistui hyvin tavoitteessaan nostaa Selkämeri entistä laajempaan tietoisuuteen. Verkostoja luotiin ja täydennettiin ja monenlaisia kauas-kantoisiakin asioita käynnistettiin. Teemavuosi vauhditti osaltaan myös Selkämeren kansallispuiston perustamisesta tehdyn periaatepäätöksen syntymistä valtioneuvos-tossa. Periaatepäätös tehtiin valtioneuvostossa teemavuoden suojelijan, ministeri Paula Lehtomäen esityksestä.

Rannikko- ja merialueen tutkimus- ja kehittämistoiminta sai positiivisen sysäyksen, kun vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta selvittävä VELMU-yhteistyö Selkämerellä käynnistyi vuoden 2010 alussa. Lisäksi Suomen rannikkostrate-giaa edistävien toimenpiteiden toteutus jatkuu teemavuoden päättymisen jälkeen alueella. Selkämerta koskevan luonnontieteellisen tutkimuksen kehittäminen sai uutta puhtia, kun Reposaaren ympäristöntutkimuslaitos yhdistyi Porin yliopisto-keskuksen toimintoihin. Turun ja Helsingin kaupunkien esittämän Itämerihaasteen puitteissa on Satakunnassa oltu teemavuoden aikana erityisen aktiivisia, ja ollaan toki tulevaisuudessakin. Kansainvälisesti on luotu yhteyksiä Selkämeren Ruotsin puoleiselle rannikolle; tämän hankeyhteistyön juurruttamiseksi on vielä jatkossakin tehtävä töitä.

Satakunnan vesistöohjelman, SATAVESI, osalta toiminta jatkuu entistä vahvem-pana, kun vesipuitedirektiivin mukainen vesienhoitotyö etenee maakunnassa. Ohjelman aiempaa konkreettisempi kytkös tähän työhön tuo alueelliselle yhteistyölle lisää vaikuttavuutta ja paremmat edellytykset vesien tilan parantamiseen. Vesien ja ympäristön hyvä tila ovat edellytyksiä myös ihmisen hyvinvoinnille Satakunnassa ja sen rannikoilla.

Selkämeri ja minä -hankkeen kautta Selkämeri sai kaksitoista itseään koskevaa, taustoiltaan hyvin erilaisten ryhmien käsikirjoittamaa elokuvaa, ja vuonna 2010 valmistuu kansalliseen ja kansainväliseen levitykseen suunnattu Lento yli Selkä-meren -luontodokumenttielokuva. Selkämeri on lisäksi saanut oman laulun ja runon, jotkaedistävätmeri-jarannikkoalueenprofiloitumistatulevaisuudessa.Selkämerielää ajassa myös Perinnelaivayhdistys Ihana ry:n ylläpitämillä www.selkameri.fi-sivuilla.

Onko Selkämeren teemavuosi ollut kaiken kaikkiaan vaivan arvoinen? Ehdotto-masti. Kokonaisen vuoden omistaminen jollekin asialle mahdollistaa monipuolisen ja moniulotteisen lähestymisen, jollaista ei koskaan voitaisi saavuttaa lyhytaikaisella "mainoskampanjalla". Lähestymistapaa voikin suositella lämpimästi. Toki vuosi vaatii onnistuakseen ennen kaikkea laaja-alaista ja sektorirajat ylittävää sitoutu-

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tehtävät siirtyivät 1.1.2010 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukseen (ELY). Varsinais-Suomen ELY hoitaa ympäristötehtäviä myös Satakunnan alueella, ja Porin toimipaikka palvelee edelleen.

mista ja panostusta sekä aitoa kiinnostusta itse asiaan organisaatio- ja henkilöta-solla. Tällaisia ystäviä on ainakin Selkämerellä riittänyt.

Projektipäällikkö Samu Numminen, Varsinais-Suomen ELY-keskus, SATAVESI-ohjelma

96 97

SeLKÄmeren KAnSALLiSPuiSTO JATKAA SeLKÄmeren TeemAVuOTTA

Selkämeren teemavuoden tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta Selkämeren tilasta, herättää keskustelua sekä tehostaa yhteistyötä ja toimia Selkämeren suojelemiseksi. Teemavuoden yhdeksi jatkumoksi on nimetty Selkämeren kansallispuisto.

Laissa kansallispuisto liitetään sanoihin luonnonnähtävyys, luonnontuntemus ja luonnonharrastus. Informaation jakaminen vierailijoille on osa kansallispuiston tehtävää. makro- ja mikrotason luontotietoa

Yhä useamman luontoharrastus on tiedon ja näkemysten hankkimista sekä huolen kantamista luonnon kehityssuunnista ja ympäristön tilasta. Monet ovat tämän makrotason luontoharrastuksensa parissa pitkälle edistyneitä. Luonto-opas vaikkapa Kylmäpihlajassa saa toki ohjata vierailijaa meriratamon kasvupaikalle tai kertoa tyrnin kaksikotisuudesta, mutta yleisin kysymys on: miten voi Selkämeri? Vasta-ukseksi, kohta jo vanhentuvaksi, on viitisen vuotta sitten laadittu kirja ja näyttely. Ensimmäinen Selkämeren tilaa kokonaisuutena käsittelevä julkaisu tehtiin laajana paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Vastaava Selkämeren tilaa ja luonnon käyttöä kuvaava informaatio kuluu Selkämeren kansallispuiston formaattiin tulevaisuudes-sakin.

ihmisen ja luonnon suhde

Luodot aivan aavan meren äärellä, osana Selkämeren kansallispuistoa, ovat pala Suomen alkuperäisintä luontoa. Toisaalta sisäsaaristoa ja jopa vedenalaisluontoa sävyttää ihmisen kädenjälki jo vuosisatojen takaa. Kansallispuistossa esiteltäviin aiheisiin kuuluukin ihmisen ja luonnon suhde. Kyse ei ole vain merenkulun, sodan-käynnin, saaristolaisasutuksen ja monen muun rannikon ominaispiirteen entisai-kaisista tapahtumista, vaan myös tämän ajan asioista. Selkämeren kansallispuiston perustamistarkoituksessa ilmaistuihin arvoihin kuuluu myös muutos. Kaksituhat-luvun kansallispuisto on paikka luonnonnähtävyyden kokemiselle, mutta samalla se on ilmastomuutoksen ja meren tilan kehittymisen tietofoorumi. Pyrkimys on tätä kautta edistää meren suojelua ja tukea merialueen kestäviä luonnonkäyttömuotoja.

Ympäristöinformaatiota alttiina palautteeseen

Kansallispuistoon kuuluvat vierailijajoukot. Palveluiden avulla suuretkin ihmis-määrät ohjataan kulutusta kestäviin kohteisiin. Noissa kohteissa jaettavalla infor-maatiolla on laaja ja kriittinen yleisönsä. Kuten Selkämeren teemavuoden tapah-tumissa on kansallispuistonkin informaatiojakelussa tavoitteena keskustelu ja osallisuus. Tarvitaan toimivat keskustelukanavat ja organisoidut oppimisen järjes-

telyt. Nyt kun valtioneuvosto 2.10.2009 on tehnyt periaatepäätöksen Selkämeren kansallispuiston perustamisesta, pitää voimistaa informaation sisällön kokoamista ja jakelutekniikoiden kehit-tämistä. Yhdeksi tuotteeksi käy sovellutus taan-noin Satakunnassa vierailleiden vietnamilaisten opetuslaivasta, jonka käyttäjinä olivat ikäryhmät lapsista aikuisiin ja opetusmateriaalina monet meren ekologian teemat.

Paikallinen – kansallinen – kansainvälinen

Selkämeren teemavuoden päätösseminaarissa 16.9.2009 ympäristöministeri Paula Lehtomäki näki Selkämeren kansallispuistoa valmistellun kaksituhatluvun kansallispuistona. Arvio on toivottu palaute paikallisille, satakuntalaisille valmistelijoille. Mutta kaksituhatluku on pitkä jo alkuvuosikymmeniltäänkin. Uudet vaiheet tuovat esiin uudet informaatiotarpeet. Niiden tunnista-mista auttaa yleisön ja paikallisten toimijoiden aktiivinen panostus paitsi puiston valmisteluun myös ylläpitoon. Osaltaan tähän tähtää Rauman kaupunginvaltuustossa vaadittu kuntapäättäjien mukaanmeno kansallispuisto-organisaatioihin. Vaatimus on mahdollisuus, joka on syytä hyödyntää vaivaakin nähden. Samoin Satakuntaliiton lupaus panostaa kärkihanke-edunvalvontatyönsä jälkeenkin Selkämeren kansallispuistoon ennakoi hyvää paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen kohtaamista Selkämeren äärellä.

Ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen, Rauman kaupunki

Säpin majakka Luvialla. Kuva: Juha Hyvärinen.

98 99

ALueeLLinen VeLmu KÄYnTiin mYÖS SeLKÄmereLLÄ

Usean eri ministeriön yhteistyöhanke valtakunnallinen VELMU eli vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma on toiminut vuodesta 2004 lähtien. Tavoitteena on inventoida Suomen meri- ja rannikkoalueen biologinen ja geologis-fysikaalinen luonto tyydyttävästi vuoteen 2014 mennessä. Urakka on valtava, joten yhteistyötä tarvitaan, jotta olemassa oleva tieto sekä esimerkiksi parhaat inventointimenetelmät saadaan mahdollisimman laajasti käyttöön. Koska vain pieni osa merialueista voidaan kartoittaa sukeltamalla, tarvitaan tiedon kerää-miseksi muitakin keinoja, kuten mallinnusta.

Saaristomeri, siellä tehdyt inventoinnit sekä alueellinen VELMU-yhteistyö ovat toimineet pilotteina maamme muille merialueille. Selkämeren alueellinen VELMU-toiminta alkaa vuoden 2010 alussa Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympä-ristökeskukseen (ELY), Satakuntaliiton, Metsähallituksen, Turun yliopiston sekä muiden Selkämeren alueella toimivien tahojen yhteistyönä. VELMU-työssä Selkä-merellä tarkoitetaan Kustavin pohjoisrajalta Merikarvialle ulottuvaa aluetta.

Alueellisessa VELMU-työssä on tärkeää huomioida merialueen erityispiirteet sekä tunnistaa toimijoiden vedenalaiseen meriluontoon liittyvät tietotarpeet, mutta toisaalta myös merialueiden käyttöön liittyvät nykyiset ja tulevat uhkat. Aktiiviset toimijat, Selkämereen liittyvät monipuoliset hankkeet sekä paikallisten järjestöjen ja asukkaiden aktiivisuus antavat Selkämeren vedenalaisen luonnon inventoinnille hyvät lähtökohdat. Vuoden 2010 alussa käynnistynyt VELMU-yhteistyö Selkäme-rellä -hanke pyrkii selvittämään Selkämeren luonnon monimuotoisuutta siten, että paikkatietoon sidottuja tuloksia voidaan mahdollisimman hyvin hyödyntää meri-alueen käyttöä koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tarkoituksena on lisäksi edistää merialuetta koskevien aineistojen vapaata käyttöä, satakuntalaista ympäristötutkimusta sekä niihin liittyvää verkostoitumista yhteistyössä alueella jo toimivien hankkeiden kanssa (esimerkiksi SATAVESI-ohjelman kansalaistoiminta-osio, Muuttuva Selkämeri-hanke, Selkämeren kansallispuiston perustamishanke).

Ylitarkastaja Leena Lehtomaa, Varsinais-Suomen ELY-keskus

Lisätietoa:

www.ymparisto.fi/velmu

Vedenalaista valokuvaamista. Kuva: Metsähallitus (2005).

100 101

ruOKAmAAKunTA TAHTOO TOimiSSAAn SuO-JeLLA SeLKÄmerTA

Satakunta tunnetaan ruokamaakuntana. Sitä Satakunta todella on ja vieläpä erittäin monipuolisesti ja tasapainoisesti. Maakunnan pellot tuottavat ruokaa ja rehua ihmisille ja eläimille. Voimaperäinen sika- ja siipikarjatalous nojaa rehun omavaraisuuteen. Alueen suuret ja pienet elintarvikeyksiköt jalostavat raaka-aineet kuluttajien käyttöön. Monista viime vuosien mullistuksista huolimatta juuri Satakunta on selvinnyt kohtuullisen hyvin. Tänäänkin satakuntalainen kuluttaja voi valita kaupassaan oman alueen tuotteen kaukaa merten takaa kuljetetun ravinnon sijaan.

Satakunnan elintarviketalouden tukijalkana on ollut jatkuva kehi-tystyö niin alkutuotannon kuin jalostuksenkin osalta. Yrityksien oman tutkimus- ja kehitystyön lisäksi uusia poikkitieteellisiä ratkaisuja ja oivaltavia työmenetelmiä on kehitetty esimerkiksi Pyhäjärvi-instituutin ja Satafoodin toimesta. Kehitystyön aiheisiin on saumattomasti kytkey-tynyt ympäristövastuullisuus. On ymmärretty, että ihmisten ja eläinten ravinnon erinomainen laatu edellyttää myös tuotannon jokaisen vaiheen toteuttamista niin, että ei aiheuteta vahinkoa maaperän, pinta- ja pohja-vesien eikä ilman hyvälle tilalle.

Selkämeri on toistaiseksi Suomen merialueista puhtaimpia. Vain aivan rannikon läheisyydessä, jokien suistoissa ja suurten taajamien luona tilanne on huolestuttava. Selkämeren teemavuosi ja siihen liittyvät selvitykset ovat tuottaneet tietoa ja ratkaisuja näiden ongelmien pois-toon. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhdessä lukuisten toimi-joiden kanssa jo monien vuosien ajan toteuttama SATAVESI-ohjelma on kohdentanut huomion myös Selkämereen laskevien vesistöjen tilaan ja niiden mereen kohdistuviin vaikutuksiin. Valtioneuvosto hyväksyi 10.12.2009 myös vesienhoidon suunnitelmat, joissa vesien käyttöä, hoitoa ja suojelua koskevat tavoitteet määritellään niin pohja- kuin pintavesien osalta. Tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2015 mennessä vesivarojen hyvän ekologinen tila. Tavoite on haastava etenkin Satakunnan jokien ja muiden sisävesien osalta, koska vain niiden tilan parantaminen varmistaa pitkällä aikajänteellä Selkämeren nykyisen hyvän tilan säily-misen ja ongelmallisten ranta-alueiden tilan vähittäisen parantumisen.

Satakunnan ympäristövastuullinen maatalous ja elintarvikkeiden jalostus ovat avainasemassa, kun maakunnan vesivarojen hoidon ja suojelun tavoitteita toteutetaan. Jo pitkään suunta ja toimet ovat olleet oikeita ja johtaneet valtakunnallisestikin uusiin tapoihin. Säkylästä liikkeelle lähtenyt niin sanottu aitosuorakylvö pitää pellot kasvipeit-teisinä talven yli ja vähentää selkeästi maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumisriskejä työteknisistä hyödyistä puhumattakaan. Pyhä-järven valuma-alueella on kehitetty suojavyöhykkeiden toteuttamista ja hoitoa. Myös kosteikkojen ja laskeutusaltaiden toteuttaminen ja hoito sekä luonnon monimuotoisuuden edistäminen vaikuttavat myön-teisesti ympäristön tilaan.

Satakuntalaisten luontainen säästäväisyys on ohjannut peltojen lannoituksen kohtuullisuutta. Lisäksi lannan arvo kotieläintuotannon sivutuotteena on tiedostettu pitkään. Suurten sikaloiden lantaa hyödynnetään myös kasvintuotantoon erikoistuneiden tilojen pelloilla. Alueelle keskittyneen broilertuotannon lantaratkaisuissa ja lannan ravinteiden hyötykäytön edistämisessä on Biolan Oy ollut merkittävä kehittäjä. Huittisten Vampulaan rakenteilla oleva biokaasua valmis-tava laitos VamBio Oy on tärkeä toimija myös Selkämeren suojelun kannalta. Silti uusia tilakohtaisiakin keinoja tarvitaan. Lannan käyttö pelloilla oikeaan aikaan, oikein annosteltuna ja työteknisesti sekä taloudellisesti järkevin menetelmin on erittäin vakava asia myös ilmastomuutokseen liittyvien talvisateiden runsastumisen ja sääolojen äärevöitymisen vuoksi.

Selkämereen laskevien vesistöjen tilaa parantavat toimet ovat siis jo suurelta osin käynnissä. Esimerkiksi Tehoa maatalouden vesiensuoje-luun -hanke (TEHO-hanke) ja moni muu vireillä oleva hanke tuottavat lisää järkeviä toimintatapoja satakuntalaisten maataloustuottajien ja elintarviketalouden käyttöön. Vaikka toimenpiteiden vaikutukset vesistöjen tilassa näkyvät hitaasti, myönteiseen kehitykseen voidaan luottaa. Ilmastomuutos muuttaa todennäköisesti merkittävästi Sata-kunnan maataloustuotannon sisältöä ja pidentää kasvukautta. Vilje-lykasvien valinnassa ja työtavoissa on silti ehdottomasti muistettava ottaa huomioon sääolojen muutosten aiheuttamat riskit ympäris-tönsuojelun kannalta. Monipuolinen pohdinta ja pitkän aikajänteen hyötyjen ja haittojen harkinta on satakuntalaisille luontaista. Siksi ruokamaakunta suojelee työssään vakaasti myös Selkämerta.

Osastopäällikkö Pirkko Valpasvuo-Jaatinen, Varsinais-Suomen ELY-keskusVerkot Rauman Kortelanlahdella.Kuva: Juha Hyvärinen

102 103

merenKuLun JA eLinKeinOeLÄmÄn SeLKÄmeri

Kun matkailija nousee Porin Reposaaressa Merimestan näköalatorniin, hän näkee ympärillään merenkulun ja elinkeinoelämän Selkämeren. Tornin juurella on kalasa-tama, vastarannalla tavarasatama ja meriteknistä teollisuutta. Kauempana siintää satamasidonnaisen teollisuuden tehtaanpiippuja. Aallonmurtajan tuulivoimalat jauhavat energiaa. Näkymä kuvastaa koko Selkämeren rannikkoaluetta. Alueella on runsaasti suurteollisuutta ja energiantuotantoa, joille laivakuljetus on energiate-hokkain ja ympäristöystävällisin kuljetusmuoto. Vuonna 2008 Selkämeren satamien kautta kuljetettiin 15 miljoonaa tonnia tavaraa ulkomaanliikenteessä. Suurimmat tavararyhmät olivat paperi, hiili, mineraalit, rikasteet ja kemikaalit.

Suurimmat satamat ovat Rauma ja Pori. Rauman sataman ulkomaanliikenne oli vuonna 2008 noin 7,2 miljoonaa tonnia ja Porin sataman 4,5 miljoonaa tonnia. Kaskinen saavutti vielä 1,8 miljoonan tonnin käsittelymäärän, mutta selluloosateh-taan lopettaminen on pienentänyt jo voimakkaasti satamassa käsiteltäviä määriä. Uusikaupunki ylsi noin miljoonaan tonniin ja Kristiinankaupunki puoleen miljoonaan tonniin. Alueen pienimmät tavarasatamat sijaitsevat Eurajoella ja Merikarvialla. Lama on vähentänyt Suomen satamissa käsiteltäviä tavaramääriä huomattavasti, mutta energiaraaka-aineiden tuonti on kasvattanut Porin ja Kristiinankaupungin satamissa käsiteltäviä määriä. Toiminta Merikarvian hiljaiseloa eläneessä sata-massa on myös käynnistynyt. Kuitupuuta on kuljetettu raaka-aineeksi Pietarsaaren sellutehtaalle. Yhteen alukseen mahtuu noin 2400 kuutiota puuta. Määrä vastaa noin 60 täysperävaunullisen puutavara-auton kuormaa. Esimerkki kertoo aluskulje-tusten hyödyntämismahdollisuuksista kotimaan liikenteessä.

Selkämeren suurilla satamilla on kullakin omat vahvuusalueensa. Raumalla metsä-teollisuuden osuus on vahva. Rauma on Suomen suurin paperin vientisatama. Konttisatamana Rauma on Pohjanlahden suurin. Pori kehittää voimakkaasti kemi-kaalisatamaa ja nykyistä ympäristöystävällisempää irtolastin käsittelyä. Toki kont-tejakin kuljetetaan. Uusikaupunki keskittyy lannoitteisiin ja metalliteollisuuden palvelemiseen. Suurimmilla satamilla on linjaliikennettä pääosin Eurooppaan.

Nykyisen taloudellisen tilanteen aikana on oivallinen hetki kehittää satamia ja niiden liikenneyhteyksiä. Porin Mäntyluodon satamaosan väylä syvennetään kahteentoista metriin. Kokemäki-Rauma -rataosuutta parannetaan ja akselipainoa nostetaan. Rauman ja Porin satamien laajennuksista on tehty yleissuunnitelmat. Merenkulkulaitoksen suunnitelmissa on Rauman ja Uudenkaupungin meriväylien syventäminen.

Selkämeren satamat ovat helposti saavutettavissa. Väylät avomereltä satamiin ovat lyhyitä, mikä pienentää onnettomuusriskiä. Porin Tahkoluotoon johtaa koko Pohjan-lahden syvin väylä. Kaikki Tanskan salmista syväyksensä puolesta läpi pääsevät alukset voivat tulla myös Tahkoluotoon. Talvella jäänmurtajan siluetti saattaa näkyä horisontissa, mutta sen tarvitsee poiketa alueen suuriin satamiin, Poriin ja Raumalle, vain harvoin. Maaliikenneyhteydet Selkämeren satamiin ovat ruuhkat-tomat. Suomen poikittaiset maaliikenneyhteydet ovat vajaakäytössä. Selkämeren rannikolla tuotettuja tavaroitakin kuljettava perävaunu ajetaan laivaan usein Helsingissä, Turussa tai Naantalissa.

Palataan hetkeksi vielä Reposaaren Merimestan torniin ja suunnataan katse satamaan. Satamat voisivat osaltaan vahvistaa Selkämeren matkailun merellistä vetovoimaa. Satama-alueille suuntautuvat kierrokset täyttävät usein vesibussit ulkomaiden suurissa satamissa. Perusteilla oleva Selkämeren kansallispuisto lisää toteutuessaan myös matkailullista kiinnostusta Porin ja Rauman satamiin.

Tutkija Pekka Sundberg, Turun yliopisto. Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus

Laivat kiinnostavat kesänviettäjiä, Porin Kallo. Kuva: Pekka Sundberg.

104 105

SeLKÄmeri OSAnA iLmASTOn JA YmPÄriSTÖn muuTOS-TA

Selkämerellä kesällä 2009 esiintyneet sinileväkukinnat kertovat siitä muutoksesta, joka on jo aiemmin havaittu Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Pyhäjärvi-insti-tuutin hallinnoimassa Muuttuva Selkämeri -hankkeessa pyritään nostamaan esiin sanomaa, ettei Selkämeri suinkaan ole koko Itämerta koskettavan rehevöitymiske-hityksen ulkopuolella. Muutosten on osaltaan havaittu liittyvän maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoskehitykseen. Ilmastonmuutos kiihdyttää entisestään rehevöitymis-kehitystä, mutta pohjimmiltaan kyse on edelleen liiallisesta ravinnekuormituksesta ja sen hillitsemisestä.

ilmastomuutoksella yhteys rehevöitymiseen

Ilmastomallien antamat ennusteet antavat aihetta olla huolissaan Selkämerestä ja sen valuma-alueen vesistöistä. Vaikutukset tulevat ulottumaan myös paikallisiin elinkeinoihin, jotka ovat kiinteässä yhteydessä vesistöihin. Selkämeren valuma-alueella sijaitsevaa Säkylän Pyhäjärveä on tutkittu paljon ja tuloksia on tarkasteltu myös ilmastonmuutoksen valossa. Lämpötilan nousu on lyhentänyt jääpeitteen kesto-aikaa ja vaikeuttanut pääosin jäältä tapahtuvaan ammattikalastusta. Kalastuksen vähetessä järveen jäävä kalasto vaikuttaa ravintoketjun kautta klorofyllitasoon, joka nousee kalojen syödessä levää laiduntavia vesikirppuja. Toinen merkittävä tekijä ovat leutojen talvien seurauksena ja runsastuvien sateiden tuloksena lisääntyvät valumat. Talvisella valumalla on suuri merkitys järven ravinnetaseeseen, sillä perin-teiset vesiensuojelukeinot, kuten kosteikot eivät toimi talvella. Erityisen haitallisia ovat talviaikaiset runsaat tulvahuiput, jotka jään ja lumen puuttuessa tuovat muka-naan runsaasti ravinteita valuma-alueen pelloilta. Muuttuva Selkämeri -hankkeessa aihetta tarkastellaan sekä merialueelta että Selkämeren valuma-alueen sisävesiltä kerättyjen havaintojen perusteella.

59

Kuva 41 Laivat kiinnostavat kesänviettäjiä, Kallo. Kuva: Pekka Sundberg.

Kuva 42. Slotergracht tulossa Raumalle kaoliinilastissa USA:n Savannahista, paluulastina paperia Jacksonvilleen. Kuva: Juha Hyvärinen.

Kuva 43. Selkämeri on tärkeä elinkeinoelämälle. Kuva: Anne Savola.

SELKÄMERI OSANA ILMASTON JA YMPÄRISTÖN MUUTOSTA

Selkämerellä kesällä 2009 esiintyneet sinileväkukinnat kertovat siitä muutoksesta, joka on jo aiemmin havaittu Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Pyhäjärvi-instituutin hallinnoimassa Muuttuva Selkämeri -hankkeessa pyritään nostamaan esiin sanomaa, ettei Selkämeri suinkaan ole koko Itämerta koskettavan rehevöitymiskehityksen ulkopuolella. Muutosten on osaltaan havaittu liittyvän maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoskehitykseen. Ilmastonmuutos kiihdyttää entisestään rehevöitymiskehitystä, mutta pohjimmiltaan kyse on edelleen liiallisesta ravinnekuormituksesta ja sen hillitsemisestä.

Ilmastomuutoksella yhteys rehevöitymiseen

Ilmastomallien antamat ennusteet antavat aihetta olla huolissaan Selkämerestä ja sen valuma-alueen vesistöistä. Vaikutukset tulevat ulottumaan myös paikallisiin elinkeinoihin, jotka ovat kiinteässä yhteydessä vesistöihin. Selkämeren valuma-alueella sijaitsevaa Säkylän Pyhäjärveä on tutkittu paljon ja tuloksia on tarkasteltu myös ilmastonmuutoksen valossa. Lämpötilan nousu on lyhentänyt jääpeitteen kestoaikaa ja vaikeuttanut pääosin jäältä tapahtuvaan ammattikalastusta. Kalastuksen vähetessä järveen jäävä kalasto vaikuttaa ravintoketjun kautta klorofyllitasoon, joka nousee kalojen syödessä levää laiduntavia vesikirppuja. Toinen merkittävä tekijä ovat leutojen talvien seurauksena ja runsastuvien sateiden tuloksena lisääntyvät valumat. Talvisella valumalla on suuri merkitys järven ravinnetaseeseen, sillä perinteiset vesiensuojelukeinot, kuten kosteikot eivät toimi talvella. Erityisen haitallisia ovat talviaikaiset runsaat tulvahuiput, jotka jään ja lumen puuttuessa tuovat mukanaan runsaasti ravinteita valuma-alueen pelloilta. Muuttuva Selkämeri -hankkeessa aihetta tarkastellaan sekä merialueelta että Selkämeren valuma-alueen sisävesiltä kerättyjen havaintojen perusteella.

0

5

10

15

20

25

1.1.

2008

1.2.

2008

1.3.

2008

1.4.

2008

1.5.

2008

1.6.

2008

1.7.

2008

1.8.

2008

1.9.

2008

1.10

.200

8

1.11

.200

8

1.12

.200

8

Vir

taam

a m

3 /s

YläneenjokiPyhäjoki

Muuttuneiden sääolojen vaikutukset voidaan Pyhä-järveen laskevissa joissa havaita useina talviaikai-sina virtaamahuippuina.Virtaamahuippujen mukana kulkeutuu myös runsaasti ravinteita.

Tulevaisuuden sään ennustaminen on haasteellista

Alueellista ilmastonmuutosta on toistaiseksi vielä arvioitava erotuskyvyltään karkeilla ilmastomalleilla, joihin liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Parhaimmil-laan mallit ovat lämpötilan ja sadannan keskimääräisen muutoksen ennustami-sessa. Ennusteen mukaan keskilämpötila tulee nousemaan ja keskimääräiset sade-määrät tulevat tulevaisuudessa lisääntymään Selkämeren alueella. Miten suuria nämä muutokset ovat, riippuu pitkälti siitä miten kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kehitystään ja pystytäänkö päästöjä hillitsemään. Paljon puhuttujen säätilan ääri-ilmiöiden, kuten vuoden 2007 rankkasateita ja sen seurauksena Porissakin koet-tujen tulvien ennustamisessa ilmastomallit antavat vaihtelevia tuloksia. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on oletettavaa, mutta niiden alueellinen esiintyminen vielä hyvin epävarmaa. Joitain yleistyksiä on mahdollista tehdä: Selkämeren alueella on tulevaisuudessa todennäköisemmin enemmän poikkeuksellisen lämpimiä jaksoja kuin vastaavasti kylmiä jaksoja. Sään ääri-ilmiöiden ennustusten tarkentaminen olisi kuitenkin tärkeää, sillä niiden lisääntyminen aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Euroopan laajuisesti nimenomaan tulvat ja myrskytuulet ovat viimeisen sadan vuoden aikana aiheuttaneet merkittävimmät taloudelliset tappiot.

Hankkeen tavoitteena ilmastonmuutokseen varautuminen

Muuttuva Selkämeri -hanke on monen satakuntalaisen toimijan yhteisponnistus ilmas-tomuutoksen maakunnallisten vaikutusten selvittämiseksi. Hankkeessa pyritään aineistokartoitusten avulla keräämään olemassa oleva tieto ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä muutossuunnista Satakunnassa. Tarkastelussa ovat muutokset luonnossa ja ympäristöön vahvasti sidoksissa olevissa elinkeinoissa, kuten energi-antuotannossa ja maataloudessa. Näiden teemojen ympärille järjestetään hankkeen kuluessa seminaareja ja teemakohtaisia työpajoja. Hankkeen päämääränä on tuottaa aihepiiristä kertova loppuraportti ja muodostaa aiheen ympärille asiantuntijoiden yhteistyöverkosto. Molemmilla toimilla pyritään tukemaan kunnallista ja maakun-nallista päätöksentekoa ja ilmastomuutokseen varautumista. Asetetut tavoitteet ovat haasteellisia, mutta hyvällä yhteistyöllä ne on mahdollista saavuttaa.

Asiantuntija Mikko Toivola, Pyhäjärvi-instituuttiToiminnanjohtaja Teija Kirkkala, Pyhäjärvi-instituuttiVesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä, Pyhäjärvi-instituutti

106 107

muuttuva Selkämeri -hankkeen rahoittajat:

Varsinais-Suomen ELY-keskus (EAKR) -Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry -Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry -Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus -Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry -Porin kaupunki, Posiva Oy -Pyhäjärvi-instituutti -Rauman kaupunki -Rauman Seudun Kehitys Oy -Satafood kehittämisyhdistys ry -Satakuntaliitto -Turun yliopisto -Merenkulkualan tutkimus- ja kou- -lutuskeskus, Porin yksikkö

Syksyinen merimetsoparvi Kylmä-pihlajan vesillä. Kuva: Juha Hyvärinen.

108 109

rAnniKKO- JA meriALueiDen YHDenneTYn KÄYTÖn JA HOiDOn SuunniTTeLu SeLKÄmereLLÄ

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2002 suosituksen rannikko-alueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta (Integrated Coastal Zone Management, ICZM). Samalla ne kehottivat jäsenvaltioita ryhtymään toimiin omien rannikkoalueidensa kestävän käytön edistämiseksi. Suomen kansallinen rannikkostrategia valmistui vuonna 2006. Sen kantavana ajatuksena on eri toimien yhteensovittaminen rannikkovyöhykkeellä. Strategiassa ehdotetaan, että maakun-tien liitot ottaisivat yhteistyön lisäämisessä johtavan roolin ja että niiden johdolla valmisteltaisiin eri alueille omat strategiat. Myös erityisten, rannikoiden tarpeista ja lähtökohdista laadittujen elinkeinostrategioiden tekoa pidetään tarpeellisena.

Selkämeren teemavuoden koordinaatiohanke, Satakuntaliitto ja Turun yliopiston merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikkö järjestivät maalis-kuussa 2009 yhteistyössä työpajaseminaarin, jossa asiantuntijat pohtivat rannikko- ja merialueen yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelun käynnistämistä Selkäme-rellä. Keskustelussa nostettiin esiin Selkämeren alueelle soveltuvia suunnittelun lähtökohtia, jotka kirjattiin erilliseen muistioon. Yleispiirteisenä alueidenkäytön suunnitelmana maakuntakaavan todettiin olevan rannikon käytön ja hoidon suun-nitteluun soveltuvin olemassa oleva suunnitteluasiakirja. Lisäksi todettiin, että Satakunnassa Suomen rannikkostrategian tarkoittamaa työtä on osittain tehty koko 2000-luvun ajan, kun SATAVESI-ohjelman avulla on vahvistettu rannikkonäkö-kulmaa. Selkämeren teemavuosi on hyvä esimerkki tehdystä työstä.

Alueiden kestävän käytön suunnittelussa kulmakivenä on tieto: sen saatavuus, jalostaminen ja hyödyntäminen. Tiedot ovat nyt osin hajallaan ja tavoitteena tulisi olla tasapuolisesti saatavilla olevien, luotettavien ja yhteensopivien tietovarantojen luominen. Kartta on hyvä suunnittelun apuväline ja tehokas viestintämuoto, koska karttojen avulla on helppo esittää luonnon sekä ihmisen toimintaympäristöön liit-tyviä asioita havainnollisesti ja konkreettisesti.

Läntisen Suomen alueella toimii Lounaispaikka-niminen paikkatietokeskus, joka sisältää alueellisen karttaportaalin. Lounaispaikkaa kehitetään muun muassa rannikko- ja merialueiden suunnittelun apuvälineenä. Länsi-Suomen rannikko- ja merialueilla toteutettavan suunnittelun tavoitteeksi tulisi asettaa edistyksellisten toimintatapojen käyttöönotto. Ennakkoluulottomasti uusia menetelmiä kokeileva ote suunnitteluun voi parhaimmillaan tuottaa toimivia käytäntöjä ympäristön yhdennetyn käytön ja hoidon tueksi sekä auttaa meri- ja rannikkoalueiden suunnit-telussa.

merialueiden kestävän käytön haasteet Selkämerellä

Selkämeren käytön suunnittelun keskeinen kysymys on, miten kaikki ihmisen toiminta voidaan sovittaa rannikolle ja merialueelle luonnonarvot huomioon ottaen. Erilaisten intressien välinen kilpailu on johtanut ja johtaa usein ristiriitoihin ja haitallisiin vaikutuksiin esimerkiksi kalastolle.

Merialueen toimintojen sijoittamisen suunnitelmallisuus sekä vaatimukset riittävistä selvityksistä ovat nousemassa uudelle tasolle, tarkemmin sanottuna samalle tasolle kuin maa-alueilla. Näinhän maankäyttö- ja rakennuslaki sekä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) itse asiassa edellyttävät alueidenkäytön suunnitte-lulta riippumatta siitä, sijaitseeko suunniteltu toiminto maalla vai merellä. Yhteen-sovittavan suunnittelun periaatteet ja vaatimukset riittävistä selvityksistä ovat useiden vuosikymmenien ajan olleet arkipäivää maa-alueilla. Merialueella tilanne on toinen, koska merialuetta koskeva tiedonhankinta vaatii paljon enemmän työtä kuin maa-alueella. Ongelma on valtakunnallinen. Tiedon lisäämiseksi Suomessa on vuonna 2004 käynnistetty erityinen kansallinen vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma, VELMU. Käytännössä tietoa kertyy hitaasti ja työ rahoitetaan pääsääntöisesti projektirahoituksella. Selkämerellä työ on lähtenyt liikkeelle vuoden 2010 alussa.

Rauma Kylmäpihlajasta nähtynä.Kuva: Anne Savola

110 111

Laaja-alaista tietoa esimerkiksi vedenalaisista luontotyypeistä ja kalojen kutu-alueista tarvitaan suunniteltaessa muun muassa ruoppauksia, laivaväylien tai tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden sijoittamista tai hiekan ja soran ottoa merialueilta. Selkämerellä edellä mainitun kaltaiset hankkeet ovat ajankohtaisia. Suurta yleisöä on puhuttanut etenkin Porin edustalle suunniteltu merihiekan nosto-hanke. Eri intressien välisten painotusten ja yhteensovittamisen kokonaisvaltainen suunnittelu olisi helpompaa, jos käytettävissä olisi riittävän laaja-alaiset perussel-vitykset.

Tavoitteena vedenalaisen käytön suunnittelussa Selkämerellä tulee olla, että tulevaisuudessa alueellisesti kattavan tiedon perusteella voidaan suunnitella niin merenpohjan rakentamista, luonnonvarojen hyödyntämistä, elinkeinotoimintoja, virkistyskäyttöä kuin luonnonsuojeluakin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Vedenalaista alueidenkäytön suunnittelua tulee kehittää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti siten, että vuorovaikutteisessa prosessissa tuotetuista suunnitelmista tulee oikeusvaikutteisia.

Rannikko- ja merialueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelun seuraava vaihe Selkämerellä käsittää olemassa olevan aineiston kokoamista sekä tiedon hankintaa vedenpinnan alta vuorovaikutteisen suunnittelun pohjaksi. Lisäksi on pohdittava, että tuleeko Selkämeren rannikolla käynnistää rannikon tarpeisiin ja lähtökohtiin paneutuva elinkeinostrategian laadinta kuten Suomen rannikkostrategiassa on ehdotettu.

Ympäristösuunnittelija Anne Savola, SatakuntaliittoJohtaja Anne Erkkilä, Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK)Maakunta-arkkitehti Sirkka Lehto, Satakuntaliitto

Lähteet:

Alhosalo, M. (2009): Rannikko- ja merialueen yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelun (ICZM) käynnistäminen Selkämerellä. Yhteenveto työpajaseminaarin tuloksista. Porin kaupungintalo 11.3.2009. Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus (MKK). Julkaise-maton.

Hanhijärvi, J. (2006): Kestävästi rannikolla, Suomen rannikkostrategia. Suomen ympäristö 15/2006.

Purjehtijat Luvian Pietarinkarin edus-talla. Kuva: Inkeri Hannula

112 113

Kevät Porin Kallossa.Kuva: Marko Mikkola

1.Minä ujutan varpaani pinnan alle ja kuun-telen kuuluvaa kesää, jään vielä hetkeksi taivasalle, haen sielulle sopivaa pesää.

Meri makaa kuin tuossa se maannut on kautta aikain ja monenkin kuutamon. Se meri on mun ja mun sydämein, ne sen omistaa yksin tein.

Selkämeren saariston suojaan saan sitoa paattini huilaamaan, huomisen osalta arvaamaan tulevaa pysty ei kukaan.

2.Meren tuoksun mä kirkkaan ja suolaisen tunnen usvassa haaveiden rannan, nämä arjen työhön ja ankeuteen aina sieluni sylissä kannan.

Tunnen, aurinko poskellain kuumottaa ja se kutittain kaulaani koskettaa valoaan, lämpöään ojentaa laineen latvoja kirkastaa.

Selkämeren saariston suojaan saan sitoa paattini huilaamaan, huomisen osalta arvaamaan tulevaa pysty ei kukaan.

3.Jos vaan toivotus kuulua sulle voisi, se kertoisi rakkaudestain, tätä vettä kohtaan ja rantaa sen, Satakunnasta löysin ja sen sain.

Tänne jään, näen ihmeet nää maailman, Selkämeren kaune-uden valtaisan, reiteillä saariston kauneimman annan nautinnoille luvan.

Selkämeren saariston suojaan saan sitoa paattini huilaamaan, huomisen osalta arvaamaan tulevaa pysty ei kukaan.

SeLKÄmeri-LAuLu Sävel ja sanat © Ulla Koivula

114

takakansi