2

SISÄLLYSLUETTELO

1. SAATTEEKSI LUKIJALLE ……………………………………………………………………………………………………3

2. SAUVOLAINEN VARHAISKASVATUS ……………………………………………………………………………..5

2.1 Sauvolaisen päivähoidon arvot ……………………………………………………………………..5

2.2. Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa …………………………………………..5

2.2.1 Vanhempien tärkeänä pitämät asiat päivähoidossa …………………..7

2.3 Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jatkumo …………………………………………..7

3. HYVINVOIVA SAUVOLAINEN LAPSI ……………………………………………………………………………..7

4. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT ……………………………………………………………………………..10

4.1. Kieli ………………………………………………………………………………………………………………….12

4.2 Matematiikka …………………………………………………………………………………………………12

4.3 Luonto ja ympäristö ……………………………………………………………………………………..13

4.4 Kulttuuri …………………………………………………………………………………………………………..13

4.4.1 Kalenterivuosi …………………………………………………………………………………13

4.4.2 Kotiseudun merkitys varhaiskasvatusikäisen lapsen elämässä 13

4.4.3 Luova ilmaisu ………………………………………………………………………………….13

4.4.4 Musiikki …………………………………………………………………………………………..13

4.4.5 Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot …………………………………………………14

4.5 Elämän taidot ………………………………………………………………………………………………..14

4.6 Liikunta …………………………………………………………………………………………………………..16

4.7 Etiikka ja katsomus ……………………………………………………………………………………..17

5. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE ……………………………………………………..17

5.1 Tuen tarve ja sen arviointi …………………………………………………………………………17

5.2 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset ……………………………………………………19

6. VERKOSTOYHTEISTYÖ ……………………………………………………………………………………………………..20

7. ARVIOINTI JA DOKUMENTOINTI ……………………………………………………………………………...21

8. LÄHTEET ……………………………………………………………………………………………………………………………….22

Liitteet ……………………………………………………………………………………………………………………………….23 - 29

Liite 1. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa

Liite 2. Oletteko vain leikkineet tänään?

Liite 3. Leikin eri muodot

Liite 4. Normaalin puheen kehityksen aikataulu. Kerava.

Liite 5. Varhaisvuosien liikunnan perusteet, Kerava

Liite 6. Kun huoli herää päivähoidossa (toimintamalli)

3

1. SAATTEEKSI LUKIJALLE

Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen

oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asia-

kirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista keskeisin on lapsen

ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyen sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka

ovat:

1. syrjintäkielto ja lapsen tasa-arvoisen kohtelun vaatimus

2. lapsen etu

3. lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen

4. lapsen mielipiteen ja näkemyksen huomioon ottaminen

Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeuskäsittelystä ja asiakirjainformaati-

osta voidaan johtaa lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset

periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus

-turvallisiin ihmissuhteisiin, -turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen,

-turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuoli-

sesti, -tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti,

-saada tarvitsemaansa erityistä tukea, -oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen

ja uskontoon tai katsomukseen.

Lapsille sopiva Suomi YK:n yleiskokouksen erityisistunnon edellyttämässä kansalli-

sessa toimintasuunnitelmassa todetaan, että varhaiskasvatuksen suunnitelmissa ja

koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa sekä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toi-

mintakulttuureissa tulee olla lasten osallistumiselle todellisia mahdollisuuksia. Osal-

listumisen toteutumista päivähoidossa, esiopetuksessa ja kouluissa tulee seurata ja

arvioida säännöllisesti viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä.

4

Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu) on laadittu yhteistyössä päivä-

hoidonohjaajan, erityislastentarhanopettajan, päiväkodin ja Miinantuvan ryhmäper-

hepäivähoidon -henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen tarkoi-

tuksena on ollut luoda yhteiset tavoitteet Sauvon kunnan päivähoidolle. Yhteiset

tavoitteet parantavat lapsen varhaiskasvatuksen laatua, henkilöstön ja vanhempien

kasvatuskumppanuuden kehittymistä sekä henkilöstön ammatillista kehittymistä.

Tavoitteena on, että lapsen etu ja perhepoliittinen näkökulma otetaan huomioon

kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa ja että yhteistyö toimii päätöksentekijöi-

den, lasten vanhempien ja kasvattajien välillä.

Suomessa pienten lasten ja heidän perheidensä palvelu- ja tukijärjestelmän muo-

dostaa sosiaali-, terveys- ja opetustoimen hallinnoima kokonaisuus. Se on monimuo-

toinen ja antaa valinnan mahdollisuuksia. Varhaiskasvatuspalvelut ovat se keskeinen

toimintakokonaisuus, joka muodostuu kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoi-

dosta ja esiopetuksesta sekä muusta varhaiskasvatustoiminnasta. Muuta varhais-

kasvatustoimintaa on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen kerhotoiminta tai

kuntien lapsille ja lapsiperheille järjestämä avoin varhaiskasvatustoiminta eri muo-

toineen. Nämä varhaiskasvatuspalvelut ja muu lasten ja perheiden palvelu- ja tuki-

järjestelmä toimivat kokonaisuutena lasten varhaiskasvatuksen ja samalla myös

vanhemmuuden tukena. Liite 1. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa

Sauvon kunnassa varhaiskasvatuspalveluja tarjoavat ja vasua työssään hyödyntävät

päiväkodin kokopäivähoitoja esiopetus, ryhmäperhepäivähoito, perhepäivähoito sekä

yksityinen päivähoito. Varhaiskasvatussuunnitelma lisää myös seurakunnan sekä yh-

distysten ja järjestöjen tietoisuutta varhaiskasvatuksesta.

Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla sekä kunnan omilla asiakirjoilla,

joita ovat Sauvon kunnan esiopetussuunnitelma 2008, päivähoidon laatukäsikirja se-

kä päivähoidon palvelusitoumus. Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja

asetukset määrittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen toteut-

tamista. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on

edistää lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista.

Sauvon varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat olleet varhaiskasvatuksen

valtakunnalliset linjaukset (Stakes 2002), jotka sisältävät yhteiskunnan järjestä-

män ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen paino-

pisteet, varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2004) sekä Sauvon kunnan

päivähoidon arvot.

Yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmat ovat kunnan suunnitelmaa yksityiskohtai-

sempia ja niissä korostuvat tarkemmin hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonai-

suus sekä yksikön erityispiirteet. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelma on hyvä väline,

jonka kautta voi arvioida ja kehittää toiminnan laatua.

5

HALUAMME TARJOTA LAPSELLE

YHDESSÄ VANHEMPIEN KANSSA

TURVALLISEN, LUOTTAMUKSELLISEN

JA TOINEN TOISTAMME ARVOSTAVAN

KASVUYMPÄRISTÖN.

Yksiköissä on kehitteillä lisäksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan yhteiset run-

got. Kunnan ja yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmat, esi- ja perusopetuksen ope-

tussuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden ja niiden välillä on selkeä jatkumo.

Varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitetään ja arvioidaan kahden vuoden välein vasu-

työryhmän toimesta.

2. SAUVOLAINEN VARHAISKASVATUS

2.1 Sauvolaisen päivähoidon arvot

Vanhemmat ja päivähoitohenkilöstö ovat yhdessä 2000-luvulla määritelleet sauvo-

laiselle päivähoidolle tärkeiksi pitäminään asioina turvallisuuden, luottamuksen sekä

kodinomaisuuden joka pitää sisällään sylin ja leikin.

Näistä tärkeistä asioista olemme koonneet TOIMINTA-AJATUKSEMME :

2.2 Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa

Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön rinnakkain kul-

kemista, keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Se

on tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen hyvinvoinnin, kasvun, kehityksen

ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuuden prosessi alkaa siitä

hetkestä, kun perhe ottaa yhteyttä päivähoitopaikkaan ja päättyy siihen kun lapsi

lähtee päivähoidosta. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja heillä on ensisijai-

nen kasvatusoikeus ja kasvatusvastuu. Vanhemmille on merkityksellistä jakaa aja-

tuksia juuri heidän lapsestaan ja heillä on keskeinen rooli oman lapsensa tuntemisen

ja ymmärryksen välittäjinä. Ajatusten, kysymysten ja pohdintojen kuuleminen on

työntekijän suuri haaste. Miten kuulla olennainen? Päivähoidon henkilöstöllä on kou-

lutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen. Kertomalla vanhemmille päivä-

hoitopäivän kuulumisia, kokemuksia ja koettuja tunteita, kasvattaja tarjoaa van-

hemmille mahdollisuuden liittyä siihen osaan lapsen elämää, jossa hän ei itse ole ol-

lut läsnä. Tärkeää on että myös vanhemmat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tietävät

lapsensa olevan hyvässä hoidossa. Vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden toimi-

6

van vuorovaikutussuhteen kautta voidaan yhdistää lapselle tärkeiden kahden tahon

tiedot ja kokemus lapsen parhaaksi. Siten lapsen vasun ja sen todentumisen avulla

luodaan luottamuksellista suhdetta vanhempiin.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on päivähoidossa tehtävä kirjallinen suunnitel-

ma ja sopimus. Se on lapsen kasvun ja kehityksen eri osa-alueiden seurannan väline.

Lähtökohtana suunnitelmaan kirjaamisessa on aina myönteisten puolien ja vahvuuk-

sien huomaaminen ja niiden hyödyntäminen kasvamisen tiellä. Lapsen varhaiskasva-

tussuunnitelmassa ei ole varsinaisesti lopputulosta, vaan tärkeintä on prosessi.

Suunnitelmassa ei käytetä pelkästään lomakkeita vaan se on myös tarina lapsesta,

joka on dokumentoitu esim. lapsen kasvun kansioon. Suunnitelman pohjana on van-

hempien tietämys lapsestaan joka täydentyy henkilöstön havainnoinneilla. Havain-

noissa painottuu leikin ja sosiaalisten taitojen arviointi ja suunnitelmaan kirjataan

lapsen vahvuudet ja kehityksen haasteet. Varsinaisen aineiston keräämisessä tär-

keimpänä kumppanina, ikänsä puitteissa, on lapsi itse.

Varhaiskasvatussuunnitelman rinnalla lapsen kasvun ja kehityksen seurannassa toi-

mii kasvunkansio. Se kuvaa lapsen kasvua ja kehitystä mm. valokuvien, tekstien ja

lapsen omien tuotosten avulla.

Päivähoidon aloitus on tulevien päivähoitoviikkojen ja vuosien kannalta tärkeä jakso.

Päivähoidon alussa on tärkeää tiedostaa, että lapsen erotilanteiden helpottaminen

alkaa vanhempien ja henkilökunnan vuoropuhelusta. Muutamia viikkoja ennen hoidon

alkua käydään vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden keskinäisen tutustumisen

aloittava keskustelu. Tällöin suunnitellaan päivähoidon käytännöllinen aloitus ja sovi-

taan miten lapsen pehmeä lasku päivähoitoon toteutetaan. Vanhemmille suositellaan

mahdollisuutta käydä tutustumassa lapsen tulevaan päivähoitopaikkaan lapsen kans-

sa useamman kerran jo ennen hoidon aloittamista. Ns. pehmeän laskun aikana van-

hemmilla on mahdollisuus olla mukana lapsen hoitopäivässä tarpeelliseksi katsomansa

ajanjakso, jonka aikana lapsen erossa oloa vanhemmistaan asteittain pidennetään.

Tutkimusten mukaan vanhempien mukana olo ja sen asteittainen vähentäminen eh-

käisee lapsen henkistä kuormitusta, mikä todennäköisemmin vaikuttaa suotuisasti

myös lapsen fyysiseen terveyteen.

Sauvon kunnan varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa täydentää:

- Naperoneuvottelu (hoito- ja kasvatussuunnitelmalomake)

- Viisvee ( Viisivuotiaan lapsen havainnointilomake)

- Lapsen esiopetussuunnitelma esiopetuksessa

7

2.2.1 Vanhempien tärkeänä pitämät asiat päivähoidossa

Vanhemmilta kysytään syksyisin asioita, joita he pitävät tärkeinä lastensa päivä-

hoidossa. Kyselyn tulosten perusteella määritellään kyseisen toimintavuoden arvoja.

Keväällä vanhemmat voivat antaa palautteen, miten heidän arvostamansa asiat ovat

käytännössä toteutuneet.

2.3. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jatkumo

Lapsen siirtyessä päivähoitopaikasta tai ryhmästä toiseen sovitaan vanhempien

kanssa lapsen edun kannalta tarvittavan tiedon välittämisestä. Lasten vanhemmat

sekä vanhan ja uuden hoitopaikan kasvattajat keskustelevat tarvittaessa lapsen

asioista. Lapsen kasvunkansio ja lapsen vasuun liittyvät dokumentit sekä havainnoin-

tilomakkeet siirtyvät lapsen mukana päivähoitopaikasta toiseen. Näin tuntemus lap-

sesta siirtyy uuteen kasvuympäristöön.

3. HYVINVOIVA SAUVOLAINEN LAPSI

Varhaiskasvatuksen alalla tehdyt tutkimukset painottavat lapsen kohtaamista hänen

yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Yksilöllisyyden huomioiminen lisää lapsen ja per-

heiden tyytyväisyyttä.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö

Tarkoituksen mukaiset toimintatilat sisällä ja ulkona, oikeus aikuisen aitoon läsnä-

oloon ja sen mukanaan tuomaan turvallisuuden tunteeseen, toisten lasten vertais-

ryhmä, sekä säännöllinen päivärytmi muodostavat pohjan lapsen hyvälle kasvuympä-

ristölle. Ne edistävät myös lapsen kokonaisvaltaista terveyttä. Lapsen kasvuympä-

ristön tulee tukea lapsen luontaista uteliaisuutta, tiedonhalua ja omatoimisuutta

sekä tarjota mahdollisuus myös omaan rauhaan ja lepoon. Ympäristö tarjoaa lapselle

tilaisuuksia havaitsemiseen, elämyksiin ja pohdintaan sekä mahdollisuuden rakentaa

leikkinsä tarpeidensa mukaan. Hyvä psyykkinen ympäristö on henkilöstön, lasten

vanhempien ja lasten yhdessä muodostama kokonaisuus, jossa vallitsee myönteinen,

iloinen, avoin, turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Sauvossa varhaiskasvatusympäris-

tön muodostavat päivähoitopaikan sisä- ja ulkotilat, lähiympäristö luontoineen sekä

rakennetut tilat esim. Touhutalo, koulun liikuntasali ja kirjasto. Meillä luonto on lä-

hellä ja retket lähiympäristöön kuuluvat kaikkien varhaiskasvatusyksiköiden toimin-

taan.

Kasvattaja

Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus, ja sen taustalla olevat

arvot ja eettiset periaatteet. Kasvattajan tulee hallita lapsen ikätasoon yleisesti

liittyvät kehitysvaiheet ja havainnoida sekä dokumentoida niitä osatakseen tavoit-

teellisesti tukea lapsen kehitystä. Kasvattajan välittävä ja huolehtiva kasvatusote

8

tuo lapselle ja vanhemmille turvallisuuden ja luottamuksellisuuden tunnetta ja on

perusta toimivalle kasvatuskumppanuudelle. Vanhempien kuunteleminen oman lap-

sensa asiantuntijoina, oman työn pohtiminen ja arviointi sekä varhaiskasvatuksen

muuttuvien tarpeiden tiedostaminen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen kuulu-

vat kasvattajan tehtäviin.

Toiminnan suunnittelun ja toteutuksen vuorovaikutteisuus kasvattajien ja lasten välillä

Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutu-

vat toisiinsa. Ne painottuvat eri tavoin eri ikäisillä lapsilla. Mitä pienempi lapsi on

sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteis-

sa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita. Lapsen hoitopäi-

vään kuuluvat hoito ja muut vuorovaikutustilanteet sekä pienet työtehtävät ovat

tärkeitä lapsen kasvulle ja oppimiselle. Kasvattajat tuovat lapsen päivän eri vaihei-

siin opetuksen ulottuvuuden. Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle

varhaiskasvatuksessa ja edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä yhdessä kasvatuk-

sen ja opetuksen kanssa.

Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma ja hän oppii parhaiten ollessaan

aktiivinen ja toimiessaan itselleen mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla. Leikki-

minen, liikkuminen, tutkiminen sekä luova tekeminen ja ilmaisu ovat lapselle ominai-

sia toimintatapoja. Edellisten lisäksi turvallinen ja kannustava ilmapiiri sekä myön-

teiset kokemukset lisäävät oppimisen ja onnistumisen iloa.

Kasvattajat tuntevat varhaiskasvatuksen sisällöt, joiden avulla tiedostetaan pedagogisen toiminnan tavoitteet.

Kasvattajat suunnittelevat ja havainnoivat lasten toimintaa

voidakseen toteuttaa sisällöllisiin aihepii-reihin perustuvaa lasten ikä- ja kehitys-

tasoa vastaavaa pedagogista toimintaa.

Syntyy uutta, jatkuvasti kehittyvää

lasten toimintaa jossa lapsi kasvaa,

kehittyy ja oppii.

Kasvattajat muokkaavat sisällöllisiä aihepiirejä siten, että lapset omassa

toiminnassaan leikkimällä, liikkumalla, tutkimalla sekä luovasti itseään ilmais-

ten voivat niitä hyödyntää

9

10

4. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT

11

Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2007) lapsen varhais-

kasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat orientaatioiden eli aihepiirien muodosta-

man kokonaisuuden varaan. Niitä ovat matemaattinen-, luonnontieteellinen-, histori-

allis-yhteiskunnallinen-, esteettinen-, eettinen- ja uskonnollis-katsomuksellinen

orientaatio.

Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelmassa sisällölliset aihepiirit on muokattu

valtakunnallisten perusteiden orientaatioista. Niitä ovat kieli- ja vuorovaikutus, ma-

tematiikka, luonto ja ympäristö, kulttuuri, elämäntaidot, etiikka ja katsomus. Kieli

on ajattelun, ilmaisun- ja toiminnan toteuttamisen väline muiden toimintatapojen

yhteydessä ja niiden ohella.

Sisällölliset aihepiirit ohjaavat kasvattajia tulemaan tietoiseksi lapsille suunnatun

pedagogisen toiminnan tavoitteista ja niiden avulla kasvattajat pyrkivät tarjoamaan

lapselle kokonaisemman kuvan ympäristöstä ja maailmasta, jossa lapsi elää.

Aihepiirit eivät ole oppisisältöjä, eikä lapselle aseteta oppimistavoitteita niiden mu-

kaan. Kasvattajan tehtävänä on rikastuttaa niiden avulla lasten toimintaympäristöä

ja toimintaa, tavoitteenaan luoda lapselle mahdollisuus kokea asioita itselleen omi-

naisella tavalla elämyksellisesti leikkien, liikkuen ja tutkien. Lapsen toimintaympä-

ristössä tulee lisäksi mahdollistua luova ilmaisu.

Leikkiminen

Lapsen jokaiseen kehitysvaiheeseen liittyy aina olennaisesti leikki. Jo pienestä vau-

vasta alkaen lapsi hahmottaa leikin avulla ympäristöään ja on vuorovaikutuksessa

toisten ihmisten kanssa. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä hän leikkii sitä mitä on

juuri oppinut tai on parhaillaan oppimassa. Leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa

ja jäsentää sitä suhteessa kokemuksiinsa. Lapsen leikki antaa arvokasta tietoa hä-

nen kehityksestään ja sitä tulee hyödyntää hoidossa, oppimisessa ja opetuksessa.

Kasvattajan tärkeänä tehtävänä on luoda suotuisat edellytykset lapsen omaehtoisen

leikin toteutumiselle. Taitavalla ja oikeanlaisella ohjauksella, päiväjärjestyksen

suunnittelulla sekä toimivalla tilan käytöllä voidaan vaikuttaa leikin onnistumiseen,

laatuun ja kestoon. On kuitenkin muistettava, että lapsella on myös oikeus pitää

leikki omana aarteenaan. Havainnoimalla lasten leikkiä kasvattaja saa arvokasta tie-

toa lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä sekä mitä lapsi on jo oppinut tai par-

haillaan oppimassa. Havaintojen perusteella suunnitellaan uutta, lapsen kehitystä

tukevaa toimintaa. Toteutuvan toiminnan suunnittelussa onnistuneet ratkaisut ovat

kiinni kasvattajan herkkyydestä ja kyvystä oivaltaa lasten leikeissä esiintyvää toi-

minnan logiikkaa. Liite 2: Oletteko vain leikkineet tänään ?

Liite 3: Leikin eri muodot

Päivittäinen liikkuminen on terveen kasvun ja kehityksen perusta. Se on luontainen

tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Liikkumalla lapsi hahmot-

taa ympäristöään. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella, ohjata ja havainnoida las-

12

ten motorista kehitystä. Toimintaympäristön tulisi olla innostava, turvallinen ja sen

tulisi tarjota mahdollisuuksia harjoittaa sekä hieno- että karkeamotorisia taitoja.

Lapselle tulee olla mahdollisuus vapaaseen ja spontaaniin liikkumiseen sekä liikunta-

välineiden monipuoliseen käyttämiseen.

Tutkiminen

Lapsi on syntymästään saakka aktiivinen ja utelias, haluaa pohtia ja kysellä. Kasvat-

taja arvostaa lapsen ihmettelyä ja antaa aikaa asioiden tutkimiselle. Näin lapsi saa

kokemuksen, että hänen tekemisensä ovat tärkeitä ja arvokkaita. Varhaiskasva-

tusympäristössä tulee olla riittävästi mielenkiintoista tutkittavaa, mitä voi kosket-

taa, haistaa, maistaa, kuunnella ja katsoa. Kiireetön päivärytmi jättää tilaa ihmette-

lylle ja antaa lapselle aikaa omaehtoiseen toimintaan. Välillä tutkiminen edellyttää

leikkiä, välillä kirjoihin tutustumista, rakentelua tai luonnossa oleskelua. Isompien

lasten pitkäkestoisissa projekteissa kasvattaja auttaa omilla kysymyksillään lasta

pohtimaan ja oivaltamaan itse sekä ohjaa lasta monipuoliseen työskentelyyn ja huo-

lehtii innostavan materiaalin hankinnasta ja toimivasta työnjaosta.

Lapsen luovaan ilmaisuun liittyy musiikki, kuvallista, tanssillista ja draamallista toi-

mintaa, kädentaidot sekä lasten kirjallisuus. Näiden aiheiden parissa lapselle järjes-

tetään mahdollisuus erilaisiin aistituntemuksiin sekä mielikuvitusta rikastuttaviin

kokemuksiin. Näitä elämyksiä hän saa muotojen, äänien, värien ja tuoksujen parissa.

Kokemukset ja elämykset virittävät lapsessa toiminnallisuutta ja tekemisen iloa.

4.1 Kieli

Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaikilla sisältö-

alueilla. Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline. Kieli on keskeinen lapsen rakentaessa

kuvaa itsestään ja suhteestaan ympäröivään maailmaan. Kielen tehtävä ajattelun

tukena korostuu lapsen kasvaessa, sillä kielen hallinta on perusta kaikelle oppimisel-

le. Kasvattaja toimii mallina kielen ja käsitteiden käyttämisessä sekä vuorovaikutuk-

sessa olemisessa sekä innostaa lasta kiinnostumaan kielestä esim. kirjojen, lorujen

ja laulujen avulla. Lapset oppivat kieltä myös toisiltaan, vertaisryhmässään. Kasvat-

taja tukee ja ohjaa lasten välistä vuorovaikutusta, auttaa lapsia selvittämään risti-

riitoja puhumalla ja kannustaa lapsia keskustelemaan keskenään. Liite 4: Normaalin puheen kehityksen aikataulu. Kerava.

4.2 Matematiikka

Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen tapahtuvat arki-

elämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten lapsille tuttujen ja

heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. Pienten lasten arjes-

sa matematiikka liittyy moniin toimintoihin, leikkeihin, rakenteluun, peleihin liikunta-

leikkeihin, lauluihin, muovailuun, ruokailuun ym. Käsitteitä (pieni-suuri, enemmän-

vähemmän, aikakäsitteet ym.) käytetään ja tutkitaan käytännön toiminnassa yhdes-

sä toisten lasten ja aikuisten kanssa.

13

4.3 Luonto ja ympäristö

Luonto moninaisine ilmiöineen, eläimineen, kasveineen ja eri vuodenajat ovat osa

sauvolaisen lapsen lähiympäristöä. Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla luonto

ja ympäristö tulevat lapselle tutuiksi. Luonto ja sen kunnioittaminen kuuluvat jokai-

selle, samoin meillä suomalaisilla on jokamiehenoikeudet liikkua luonnossa. Tavoit-

teenamme on välittää lapsille myönteinen ja vastuuntuntoinen asenne luontoa ja lä-

hiympäristöä kohtaan. Pyrimme ohjaamaan lapsia ja heidän perheitään ympäristön

suojelemisessa ja näin edesauttamaan kestävää kehitystä.

4.4 Kulttuuri

4.4.1 Kalenterivuosi

Tutustuminen kulttuuriin ja perinteeseen toteutuu kalenterivuoden mukaan. Toimin-

nassa huomioidaan joulu- ja pääsiäisperinteet, itsenäisyyspäivä sekä laskiainen ja

vappu, äitien– ja isänpäivä. Lisäksi mahdollisesti erilaisiin teemoihin liittäen huomi-

oidaan suomalaiseen kulttuuriin liittyviä kalenteripäiviä.

4.4.2 Kotiseudun merkitys varhaiskasvatusikäisen lapsen elämässä

Toimintavuoden aikana kotiseutuun liittyviä asioita käsitellään sopivissa yhteyksissä

lapsen kokemukset ja ikätaso huomioon ottaen. Lapselle lähiympäristö ja kotiseutu

avautuvat pikkuhiljaa hänen kasvaessaan ja laajentaessaan elinympäristöään. Koti-

seutu, Sauvo lähiympäristöineen antaa mahdollisuuden tutustua menneeseen aikaan

ja tähän päivään. Näkökulmia menneisiin tapahtumiin ja siltaa niistä nykyaikaan voi-

vat avata myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse. Tutustutta-

malla lasta sauvolaiseen kulttuuriin vahvistetaan hänen kotiseutuidentiteettiään.

Hyödyntämällä erilaisia medioita, kuten kirjoja, valokuvia ja dokumentteja saadaan

näkyviin sauvolaisuuden lisäksi lapsen henkilökohtainen lähihistoria.

4.4.3 Luova ilmaisu

Varhaiskasvatuksessa luova ilmaisu on merkittävä osa lapsen emotionaalista kehi-

tystä. Vuorovaikutustaidot ja itsetunto kehittyvät yhdessä toimien. Draamaharjoi-

tuksilla, tanssimalla ja liikkumalla lapsen luovuus, mielikuvitus ja itseilmaisu harjaan-

tuvat. Lapselle järjestetään mahdollisuus erilaisiin taidekokemuksiin ja niiden työs-

tämiseen. Tämä kaikki tukee lapsen aistiherkkyyden ja havaintokykyjen kehittymis-

tä. Lasta kannustetaan ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja mieltä kiehtovia

ajatuksiaan sanoin sekä draaman keinoin.

4.4.4 Musiikki

Musiikkia voi käyttää varhaiskasvatuksessa monin tavoin, toisaalta se voi rauhoit-

taa, toisaalta aktivoida ja tuoda iloa. Hellyys, lämpö, sylissä pitäminen, loruaminen,

laulaminen ja taputusleikit vahvistavat lapsen tunne-elämää. Lapset oppivat kuunnel-

len, soittaen, laulaen ja liikkuen. Tärkeää on luoda musiikilliseen oppimisympäristöön

14

nautinnollisia hetkiä, yksin koetut tai yhdessä jaetut iloa tuottavat musiikilliset

elämykset tai leikki lisäävät lapsen onnellista tapaa olla olemassa.

4.4.5 Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot

Lapsi saa mahdollisuuden taiteelliseen kokemiseen ja ilmaisuun varhaiskasvatukses-

sa. Jokaisella on oikeus iloita itsestään ja löytää oma tapansa ilmaista itseään. Käsil-

lä tekeminen ja kuvallinen ilmaisu tukevat lapsen spontaania luovuutta, leikkiä, mieli-

kuvitusta ja hahmottamista. Ne tukevat lapsen materiaali-, rakenne-, tila-, väri- ja

muototajua. Lapsi saa tuntumaa erilaisiin materiaaleihin, työvälineisiin ja työskente-

lytapoihin kehittäen aistiherkkyyttä. Lapsen kiinnostus esteettistä maailmaa herää,

kun häntä kannustetaan tekemään havaintoja ympäristöstä. Tutustuminen taidete-

oksiin, kuvakirjat, askartelu, muotoaminen, piirtäminen, maalaaminen, tekstiilityö ja

tekninen työ kuuluvat osana kädentaitoihin. Lapsi saa kokemuksia ja elämyksiä te-

kemällä itse. Kuvallisessa ilmaisussa ja kädentaidoissa merkityksellistä ei ole loppu-

tulos vaan tekemisen ilo, itse tekeminen. Taidekasvatus tukee myös lapsen tunne-

elämää ja itsetunnon kehitystä. Osallistuessaan toimintaan lapsi saa mahdollisuuden

käsitellä elämänkokemuksiaan ja tunteitaan. Taidekasvatus antaa lapselle mahdolli-

suuden kokea mielikuvitusmaailmaa, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta.

4.5 Elämäntaidot

Elämäntaitoihin liittyvät läheisesti sosiaaliset vuorovaikutustaidot, tapakasvatus,

työkasvatus, terveyskasvatus ja päivärytmi.

Terveyskasvatukselle tarkoitetaan lapsen fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä

sosiaalisen hyvinvoinnin tukemista. Varhaiskasvatuksen terveyskasvatuksen tavoit-

teena on saada lapset ja vanhemmat omaksumaan terveyttä säilyttäviä ja sitä edis-

täviä tietoja, taitoja, tottumuksia, asenteita ja arvostuksia. Päivärytmin suunnitte-

lussa otetaan huomioon kunkin lapsen henkilökohtaiset tottumukset, uni-valverytmi,

unitottumukset, hoitopäivien pituus, perhekohtaiset aikataulut ym. Päivärytmin ai-

kaan saamiseksi tarvitaan päivähoidon henkilökunnan ja vanhempien välistä riittävää

ja jatkuvaa vuoropuhelua. Hyvä perushoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle

varhaiskasvatuksessa. Lapsen kuuluu saada riittävä ravinto, puhtaus, uni/lepohetki

ja ulkoilu hänen ikänsä huomioon ottaen.

15

Varhaiskasvatuksen perustoimintaan kuuluvat mm. päiväuni ja lepo, ravitsemus ja

ruokailut, kuivaksi ja siistiksi oppiminen, pukeutuminen ja riisuutuminen sekä ulkoilu.

Perustoiminnat ovat lapsen terveyden kannalta tärkeitä tilanteita ja ne hallitsevat

ja rytmittävät suurta osaa lapsen päivästä. Ne ovat aina lapselle tilaisuuksia oppia

ja oivaltaa uutta sekä harjaantua erilaisissa taidoissa vuorovaikutuksessa aikuisten

ja muiden lasten kanssa.

Lapsuuden toverisuhteissa opitaan suuri osa sosiaalisista vuorovaikutustaidoista.

Lapsen kehitys tapahtuu vuorovaikutussuhteiden kautta, tämä tarkoittaa sitä, että

lapsen kehitystä ei voi tutkailla tai ymmärtää ottamatta huomioon hänen ympäristö-

ään ja erityisesti ihmissuhteita. Keskinäisessä vuorovaikutuksessa lapset ovat suun-

nilleen tasavertaisia kyvyiltään. Lapset vertailevat käsityksiään ja kun syntyy risti-

riitoja lapset pyrkivät ratkomaan niitä yhteisessä toiminnassaan. Heidän kehittele-

mänsä ratkaisut ovat heidän omiaan ja usein uusia. Tällaisessa vuorovaikutuksessa

lapset itse rakentavat omaa tietämystään ja sosiaalista taitavuuttaan. He oppivat

tunnistamaan kumppanin näkökulman ja tiedostamaan oman näkökulmansa suhteessa

tähän. Jäljitellessään toisten toimintoja lapsi harjoittelee oman toimintansa arvi-

ointia. Lasten leikki sallii joustavan kokeilun ja monenlaisten mielikuvien ja roolien

samanaikaisen hallinnan. Päivähoitoryhmässä lapset toimivat yhdessä ja rakentavat

omaa yksilöllisyyttään ja itsetuntemustaan suhteessa ryhmään. Aikuisen tehtävänä

on mahdollistaa lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä asettaa rajoja ja

sääntöjä, mutta myös keskustella yhteisten rajojen muodostamisesta. Lisäksi on

tärkeää, että lapsi saa kannustavaa, hoitavaa, herkkää ja empaattista kasvatusta.

Lapsen on saatava rakkautta ja läheisyyttä.

Varhaiskasvatuksessa työkasvatus liittyy lapsen omatoimisuuden tukemiseen, jokai-

sen työn arvostamiseen ja vastuuntuntoon sekä yhteistyöhön. Työkasvatusta on mm.

toisten auttaminen, pienten työtehtävien tekeminen, omista tavaroista huolehti-

maan opettelu sekä omien jälkien korjaaminen. Lapset saavat valmiuksia huolehtia

itsestään ja ympäristöstään sekä mahdollisuuden tehdä itse ikätasonsa mukaisesti.

Lapselle on lupa onnistumisiin ja epäonnistumisiin.

Tapakasvatukseen kuuluu hyvien tapojen ja erilaisten sääntöjen opettaminen ja

noudattaminen sekä muiden ihmisten huomioon ottaminen erilaisissa tilanteissa.

Näitä taitoja opetellaan päivittäisissä arkitilanteissa (esim. ruokailu) yhdessä lasten

kanssa, aikuisen esimerkki on tärkeää tapakasvatuksessa.

16

4.6 Liikunta

Sauvon kunta on osallistunut Nuoren Suomen organisoimaan Opetusministeriön tu-

kemaan Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu Ry:n liikuntahankkeeseen vuodesta

2006 alkaen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä alle kouluikäisten lasten päivittäisen

liikunnan määrää Stakesin ja opetusministeriön valtakunnallisten varhaiskasvatuk-

sen liikunta suositusten mukaiseksi eli vähintään kahdeksi tunniksi reipasta hengäs-

tyttävää liikuntaa päivittäin. Lisäksi suositukset antavat ohjeita lasten liikunnan

laatuun, liikuntaympäristöön ja –välineisiin sekä liikuntakasvatuksen suunnitteluun ja

toteutukseen. Keskeisenä tavoitteena on lisätä lasten tasa-arvoisuutta liikunnassa

vaikuttamalla vanhempien ja päivähoitohenkilöstön tietoisuuteen lasten liikunnan

merkityksestä sekä asenteisiin liikunnan järjestämistä kohtaan. Liikuntahankkeen

yhtenä tarkoituksena on myös kehittää varhaiskasvattajien ammatillista osaamista

lasten liikunnan alueella täydennyskoulutuksen keinoin. Päivähoidon henkilöstö on

osallistunut erilaisiin Liikun järjestämiin koulutuksiin.

Alle kolmevuotiaiden lasten liikkuminen on pääsääntöisesti lapsen omaehtoista liik-

kumista. Omaehtoisella liikunnalla tarkoitetaan sellaista liikkumista, jota lapsi tekee

omasta halusta ja mielenkiinnosta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Lasten

omaehtoinen liikunta tapahtuu osana arkipäivän toimintoja ja hoitotilanteita. Aikui-

sen on tärkeää antaa lapselle tilaa ja aikaa liikkua hänen omien liikuntaedellytysten-

sä mukaisesti aina, kun se on mahdollista.

Kolmesta kuuteen –vuotiaiden lasten liikunnan kokonaismäärästä suurin osa muodos-

tuu lapsen omaehtoisesta liikunnasta. Aikuisen tulee huolehtia, että lapsella on joka

päivä useita mahdollisuuksia liikkua monipuolisesti vaihtelevassa ja liikkumisen in-

nostavassa ympäristössä. Lapsen liikkumisen minimimäärä on kaksi tuntia päivässä

reipasta ja hengästyttävää liikuntaa. Liikkumisen minimimäärä koostuu useista lyhy-

emmistä aktiviteettijaksoista koko päivän ajalta. Varhaiskasvatuksen kasvatushen-

kilöstön ja vanhempien tulee yhdessä huolehtia riittävän päivittäisen liikunnan mää-

rän täyttymisestä. Liite 5: Varhaisvuosien liikunnan perusteet, Kerava

17

4.7 Etiikka ja katsomus

Eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen päivähoidossa tapahtuvaan toimintaan. Lapsen

arjessa on tilanteita, joita pohditaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan sekä totuu-

den näkökulmista. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, toisen kunnioittaminen, pelot, ah-

distus, syyllisyys ym. ovat asioita, joita käsitellään arjen tilanteiden, satujen, leik-

kien ja yhteisten keskustelujen kautta lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Lapset

oppivat aikuisilta toiset huomioonottavaa käytöstä. Eettisyys on myös sääntöjen ja

rajojen sisäistämistä ja noudattamista sekä syyn ja seurauksen suhteen ymmärtä-

mistä ja vastuunkantamista. Eettinen kasvatus on läheisesti yhteydessä tapakasva-

tukseen.

Varhaiskasvatuksessa katsomuksellisuus liittyy pääsääntöisesti suomalaisiin juhla-

pyhiin (joulu, pääsiäinen ym.), joita käsitellään laulujen, satujen, taiteen ym. keinoin.

Kristillinen perinne on kiinteä osa suomalaista kulttuuria, joten sitä tulee välittää

lapsille. Uskontokasvatukseen osallistumisesta keskustellaan lapsen vanhempien

kanssa.

5. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE

5.1 Tuen tarve ja sen arviointi

Laadukas varhaiskasvatuksen perusta rakentuu vahvan perusosaamisen varaan. Jo-

kaisen työntekijän tulee ymmärtää perustehtävänsä ja siihen liittyy mm. tuen tar-

peen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Hyvä perustaso sisältää myös lapsen ikätason

ja tarpeidenmukaiset lapsiryhmät, monimuotoiseen ryhmätoimintaan soveltuvat tilat

sekä toiminnan yleisen suunnittelun ja kehittämisen. Lapsen tukeminen varhaiskas-

vatuksessa edellyttää koko kasvattajayhteisön yhteistyötä.

Lapsi voi tarvita erityistä tukea kokonaiskehityksen viiveen, puheen ja kielenkehi-

tyksen ongelmien, liikkumiseen liittyvien vaikeuksien, käyttäytymiseen vaikuttavien,

tunne-elämän ja tarkkaavaisuuden pulmien, aistivammojen tai neurologisen kehityk-

sen erityisvaikeuksien vuoksi. Lisäksi lapsella tai lapsen perheellä voi olla erityisen

tuen tarvetta muuttuvien perheolojen vuoksi (esim. sairaus, avioero, kuolemantapa-

us tai päihdeongelma perheessä).

” Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien

ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu

erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-

elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syn-

tyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen ter-

veyttään ja kehitystään.” Lapsen kasvuoloja vaarantavassa tilanteessa toimii las-

18

tensuojelulaki (13.3.2007/417) ohjaavana asiakirjana. Lastensuojelulain tarkoituk-

sena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja mo-

nipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

” Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yk-

silölliset toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa

tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Tärkeää on myös luoda

tuen suunnittelun pohjaksi kokonaiskuvaa lapsesta, hänen vahvuuksistaan ja häntä

kiinnostavista ja innostavista asioista. ” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Stakes 2007)

Sauvossa lapsen varhaiskasvatuksen tukitoimet aloitetaan heti, kun lapsen tuen

tarve on havaittu. Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kannalta

tarkoituksenmukainen asiantuntijan lausunto sekä konsultoiden vanhempien kanssa

yhdessä sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai muiden tahojen asiantuntijoi-

ta. Tavoitteena on ehkäistä lapsen ongelmien kasautumista ja tuen tarpeen pitkit-

tymistä.

Erityisen tuen tarpeen mahdollisimman varhaisen havaitsemisen apuna käytämme

myös Huolen arvioinnin menetelmää. Tavoitteena huolen puheeksi ottaminen, aikai-

nen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Tarkoituksena on parantaa perheiden selviyty-

mistä järjestämällä apua ja tukea. Perhe- ja henkilökohtaista apua voidaan tarjota

tarpeen mukaan. Sosiaali- ja perhetyöntekijä voivat tarjota perheelle erilaisia pal-

veluja avohuollon tukitoimenpiteenä. Alle kouluikäisen lapsen kohdalla avohuollon

toimijoina ovat yhdessä sosiaalityön kanssa neuvola ja päivähoito. On tärkeää muis-

taa, että avohuollon tukitoimet järjestetään aina yksilöllisesti lapsen ja perheen

tarpeet sekä tilanne huomioiden. Liite 6: Kun huoli herää päivähoidossa (toimintamalli)

Sauvossa erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoittuu ensisijaisesti integroituna päivä-

kodin koko- tai osapäiväryhmään. Lapsen erityisyyttä ei korosteta, vaan hän on ensi-

sijaisesti lapsi ja toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa. Tuen tarpeesta riip-

puen lapsiryhmän kokoa voidaan pienentää tai ryhmässä voi olla avustaja. Lapsen

kasvuympäristöä ja olosuhteita muokataan lapselle sopivaksi. Päivittäistä kasvatus-

toimintaa mukautetaan eriyttämällä ja perustaitoja harjaannuttamalla. Lisäksi vah-

vistetaan varhaiskasvatuksen arjen kuntouttavia elementtejä, hyvää vuorovaikutus-

ta, lapsen oman toiminnan ohjausta, ryhmätoimintaa ja päiväjärjestyksen merkitys-

tä. Kuntoutus on kokonaisvaltaista lapsen kehityksen tukemista, joka sisältää lapsen

arkielämän puitteet ja tarvittavat kuntoutusmuodot. Monet tukitoimet ovat luonnol-

linen osa jokapäiväistä toimintaa ja niistä hyötyy koko lapsiryhmä. Arjen rutiinit ja

selkeästi jäsennelty päivä ovat tärkeitä erityistä tukea tarvitsevalle lapselle sekä

kotona että päivähoidossa. Päivähoito on usein ensimmäinen kuntouttava tukimuoto

lapselle ja hänen perheelleen.

19

Lapsen ollessa 11-vuotisen oppivelvollisuuden piirissä, lapselle tehdään ja toteute-

taan HOJKS (Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) yh-

teistyössä lapsen vanhempien, päivähoidon lähityöntekijöiden ja erityistyöntekijöi-

den kanssa lapsen ollessa 5-vuotias. Tuen suunnittelun pohjaksi on tärkeää luoda

kokonaiskuva lapsesta ja hänen vahvuuksistaan sekä häntä kiinnostavista asioista.

Suunnitelmaan kirjataan lapsen oppimisympäristöön liittyvät muutostarpeet sekä

opetukseen osallistumisen edellyttämät tuki- ja oppilashuoltopalvelut, niistä vastaa-

vat tahot ja edistymisen seuranta ja arviointi. Erityistä tukea tarvitsevien lasten

esiopetus järjestetään Sauvossa joko perhepäivä- tai ryhmäperhepäivähoidossa,

päiväkodin 3-5-vuotiaiden lasten ryhmässä tai esiopetusryhmässä. Seuraavana vuon-

na esiopetus annetaan mikäli se on lapsen edun mukaista esiopetusryhmässä.

Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessa tai

muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan.

5.2 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan lapsia, jotka ovat muuttaneet

vanhempiensa mukana Suomeen, sekä lapsia jotka ovat syntyneet Suomessa ja hei-

dän vanhemmistaan joko molemmat tai toinen on vieraskielinen tai adoptiolapset.

Lisäksi suomalaiset kulttuurivähemmistöt kuuluvat tähän ryhmään.

Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatus järjestetään Sauvon kunnan

päivähoidon lapsiryhmissä tukien heidän sosiaalisia kontaktejaan ja suomen kielen

oppimista. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa lapsen

omaan kieleen ja kulttuuriin liittyvien arvojen ja tapojen huomioon ottamisesta. En-

sisijaisesti vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittä-

misestä on lapsen perheellä. Päivähoidossa pyritään vahvistamaan lapsen monikult-

tuurista identiteettiä, jotta lapsi kokisi molemmat kulttuurit omikseen. Syrjäytymi-

sen ehkäisemiseksi eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset tulisi saada säännöllisen

varhaiskasvatuksen piiriin.

20

6. VERKOSTOYHTEISTYÖ

Yhteistyötä tehdään laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa, myös

seudullisesti. Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman

varhainen puuttuminen riskitilanteissa.

Yhteistyötahoina toimivat opetustoimessa opettajat, erityisopettajat, koulupsyko-

logi, kouluterveydenhoitaja sekä koulun oppilashuoltotyöryhmä. Ostopalveluna yh-

teistyötä tehdään Jyväskylän näkövammaisten koulun kanssa.

Sosiaalitoimessa yhteistyötä tehdään sosiaalityöntekijän, päivähoidonohjaajan, so-

siaalijohtajan ja perheneuvolan kanssa.

Yhteistyötahoina terveystoimessa ovat terveydenhoitaja, puheterapeutti, psykolo-

gi, lääkäri, hammashoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, ostopalveluina

TYKS:n Neurologian poliklinikka ja Lasten ja nuorten psykiatrinen poliklinikka. Var-

sinais-Suomen Erityishuoltopiirin kanssa yhteistyössä toimivat kehitysvammaisten

lasten kuntoutus-, hoito-, opetus- ja tutkimuspalvelut.

Kulttuuritoimessa yhteistyötahoina toimivat kirjasto ja museo sekä lisäksi paikalli-

set kuvataiteen ja ilmaisun taitajat sekä Sauvon elävän kulttuurin seura ja Sauvon

kädet.

Sauvo-Karunan seurakuntaan yhteistyötä tehdään kirkkoherran, kanttorin, diakonin

ja kerho-ohjaajan kanssa.

Lisäksi yhteistyötä on mahdollisuus tehdä sauvolaisten yhdistysten kanssa kuten

Mannerheimin lastensuojeluliiton Sauvo-Karunan osasto, Sauvon naisvoimistelijat,

Sauvon urheilijat sekä Sauvon 4H-yhdistys.

21

7. ARVIOINTI JA DOKUMENTOINTI

Varhaiskasvatuksen arviointi perustuu arvoihin sekä yhteisesti asetettuihin tavoit-

teisiin. Arviointi on tavoitteellista ja jatkuvaa. Arviointi ja toiminnan kehittäminen

nivoutuvat toisiinsa ja vaativat pitkäaikaista sitoutunutta työtä, hyvää suunnittelua

ja koulutusta, jotta ne voivat muotoutua jatkuvaksi osaksi arkipäivän työtä

Sauvon kunta on ollut mukana Peimarin kuntien laatuhankkeessa vuodesta 2003.

Sen pohjalta toteutettiin päivähoidon kaikkiin yksiköihin ja perhepäivähoitoon laa-

tukäsikirjat, jotka sisältävät laadunhallinnan periaatteet ja toimintamallit. Laatukä-

sikirjatyö edellyttää säännöllistä arviointia. Laatukäsikirja toimii johtamisen apuvä-

lineenä ja varmistaa siten päivähoidon laatua ja kehittämisen suuntaa. Se toimii

myös henkilöstön perehdyttämisvälineenä.

Päivähoidon asiakaskyselyt toteutetaan vähintään joka toinen vuosi TAK-

arviointijärjestelmän avulla (Tutki, arvioi ja kehitä). Kyselyistä saatujen asiakaspa-

lautteiden perusteella päivähoidon laatua ja toimintaa kehitetään sauvolaisten lapsi-

perheiden tarpeita vastaaviksi.

Sauvon kunnassa vanhemmat, päivähoitohenkilöstö ja neuvola täyttävät yhteistyös-

sä viisi -vuotta täyttävälle lapselle henkilökohtaisen arviointi ja havainnointilomak-

keen (Viisvee). Vanhemmat ja päivähoitohenkilöstö arvioivat lasta ensin erikseen,

jonka jälkeen he yhdessä kokoavat havainnot yhteen keskustellen. Havainnot toimi-

tetaan neuvolaan. Lapsen oppimisen ja kasvun arviointia toteutetaan myös mm. kas-

vatuskeskusteluissa yhdessä perheiden kanssa. Lapsen oppimista ja osaamista, elet-

tyä elämää ja muistoja tallennetaan kasvunkansioihin ja mahdollisiin minävihkoihin

eli lapsen vasuun. Esiopetusikäisen lapsen itsearviointi tukee minäkuvan muodostu-

mista ja itsetuntoa sekä oppimaan oppimista. Tämä arviointi tapahtuu aikuisen oh-

jaamana ja tukemana.

Päivähoidon dokumentointi/arviointimenetelmiä:

- Keskustelut

- Naperoneuvottelu

- Havaintojen vapaamuotoinen kirjaaminen tai muu tallentaminen

- Erilaiset arviointi- ja havainnointilomakkeet (Viisvee…)

- Lasten tuotosten tallentaminen

- Kasvunkansio/Minä-vihko

- Lapsen kehityksestä viitteitä antavat tehtävät

- Arviointikeskustelut

22

8. LÄHTEET

Haatainen Ulla, Kaltiainen Ritva, Lehtola-Kettunen Pia, Siipola Tuula, Takala Katri: Kaikki

linnut lentämään – Päivittäinen liikuntakasvatusohjelma alle 4-vuotiaille. Liikunta- ja terve-

yskasvatuksen koulutusprojekti Pohjois-Suomen lasten liikunta- ja terveyskasvatuksen kes-

kus, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö 2004.

Helenius, Aili, Karila, Kirsti, Munter Hilkka, Mäntynen Pirkko & Siren-Tiusanen Helena. Pie-

net päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita, WSOY 2002.

Högström Barbro, Saloranta Outi: Esiopetus tavoitteellisen oppimispolun alkuna, Gummerus

2001

Keravan varhaiskasvatussuunnitelma 2005

Korhonen Riitta: Opettaja lehti 49-50/2002

Kronqvist Eeva-Liisa, psykologian lehtori. Oulun yliopisto

Varttua, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin verkkopalvelu.

Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma 2007

Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa, Stakes. Stakesin ja Opetusministeriön Mediamuf-

finssi hanke 2008

Sauvon perhepäivähoidon liikuntakasvatussuunnitelma – Kaikki hakkiset hyppimään 2008.

Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Opetusministeriö.

Nuori Suomi Ry. Helsinki 2005.

Varhaiskasvatus, Tietoa pienten lasten vanhemmille. Stakes. Sosiaali ja terveysministeriö.

Edita Prima Oy 2006.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-

keskus. 2007.

23

Liite 1.

Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

2007.

24

Liite 2. Tämän materiaalin lähde on tuntematon. Kuvan idea on saatu tukholmalaisesta päiväkodista.

Suunnitteleminen

Käsitteen

muodostami-

nen

Aistihavainnot Joustavuus

Tasa-

arvoisuus Eläytyminen

Keskittyminen

Kieli

Huomaavaisuus Ongelman

ratkaisu

Ristiriitojen

selvittäminen

Karkea

motoriikka

Sukupuoliroolit

Säännöt ja normit

Hieno-

motoriikka

Kehon

hahmottaminen

Tilan

hahmottaminen

Ystävyys

Ilo

Pettymys

Kommunikaatio

Ajattelu

Vastuun

ottaminen Havainnoiminen

Turvallisuus

Identiteetti

Mielikuvitus

”Irrottelu”

Itsenäisyys

itsehillintä

Luovuus

KUVITTELULEIKKI ROOLILEIKKI

Liite 3. 25.

Lapsen leikin kehitys IKÄ 0,5 v. 1 v. 3 v. 4 v.

Leikin

Muoto

Aikuinen tai vanhempi lapsi

lapsi

- katse / fyysinen kontakti

- huvitus, hypytys, lorut,

laulut

Esineiden fyysinen

manipulointi

- sisäkkäin

- päällekkäin

- vastakohdat

Esineiden

käyttötarkoituksen

havainnoimisen kautta

siirrytään

-aluksi yksittäiset toiminnot

-toiminta sarjassa

Leikki pienillä esineillä

-hienomotoriikan kehitys mahdollistaa

ottamaan useamman roolin yhtäaikaa

-ominaista juoni ja roolit

Leikki-

Vaiheen

Merkitys

ja yhteys

oppimiseen

-läheisyyden oppiminen

-pohja kommunikaatiotaidoille

-pohja kielen oppimiselle,

toiminnan ja käsitteen väliset

yhteydet

-alku kuvittelulle

-opitaan viesti: tämä on leikkiä

-kokemukset vuorotteluista,

säännönmukaisuudesta, enna-

koinnista, yllätyksestä

-mukana liikettä esim. tasa-

paino

-suomalaista perinnettä

-alkeet tutkimiselle

-yhteys matema-

tiikkaan ja avaruu-

dellisen ajattelun

kehittymiselle

-kuvittelukyvyn synty = kyky pohtia

muutakin kuin tässä ja nyt olevaa ->

yhteys luovuuteen ja abstraktin ajat-

telun kehittymiseen

-toiminnan ja kielen yhdistyminen ->

kielen kehitys

-toimintojen merkityksen ymmärtämi-

nen

-alku keskittyvälle toiminnalle (leikit

tulevat pitkäjänteisemmiksi jos aikui-

nen on mukana toiminnassa)

-harjoittaa tavoitteellista toimintaa ja tehtävien jakamista

toisten kanssa -> sosiaaliset taidot kehittyvät

-leikkivälineiksi riittävät korvaavat välineet, esim. palikka on

matkapuhelin, -> abstraktin ajattelun kehittyminen

-alku tehtäväorientaatiolle (huomio tavoitteeseen muiden sa-

manaikaisten toimintojen häiritsemättä)

-pitkäjänteisyyden harjoittaminen -> keskittymiskyky

Aikui-

Sen

tehtävä

-tarjota lapselle tällaiset

leikit

-kontakti/vuorovaikutus her-

kästi lasta kuunnellen ja aloit-

teisiin vastaten

-tarjota tutkittavaa

-olla mallina

-haastaa lapsi tut-

kimaan ja ajattele-

maan

-lapsi arkielämän toiminnoissa mukana

-aikuista tai isompaa lasta tarvitaan

leikin malliksi

-aikuinen aloittajana ja ylläpitäjänä

-runsaasti samanlaisia välineitä

-leikkivälineiden vastattava lapsen

elämänpiiriä

-leikkitilan, -ajan ja –rauhan turvaaminen

-mahdollisuus jakaantua pieniin ryhmiin

-tunneilmapiiristä huolehtiminen

-leikit rakennetaan mielellään itse, ei valmiita nurkkauksia

-huoneessa riittävästi välineitä leikin rakentamiseksi

-aikuisen läsnäolo, kiinnostus ja ohjaus

-roolinoton vahvistaminen, erilaisten roolimallien esittäminen

ja roolitunnusten tarjoaminen esim. vaatteet

PIENET

KONTAKTILEIKIT ESINELEIKKI

LASTEN OMAT

VIIHDYTYSLEIKIT RAKENTELULEIKKI

26

IKÄ 5 v. 6 v. 12 v.

Leikin

muoto

Kotoisista aihepiireistä vieraampiin

-fantasiamaailma

-sadut, tv-sarjat

Aletaan kaivata

-jännitteitä

-vastakohtaisuuksia Draamaleikki perustuu satuun ja

-hyvän ja pahan taistelua on usein aikuisen ohjaama Joukkueleikit ja pelit

Leikki-

vaiheen

merkitys

ja yhteys

oppimiseen

-eläytyminen

-empatiataidot

-pakottaa huomioimaan tarinan käänteet ja

esikuvat tarinassa

-voi yhdistyä esim. eettiseen kasvatukseen

-valmistaa sääntöleikkiin koska tarinan leikki-

misessä on huomioitava ”tarinan” säännöt

-pettymyksen harjoittelu

-leikit voivat olla opetusväline

-itsenäinen leikkiminen

-sääntöjen noudattaminen

Aikui-

sen

tehtävä

-satujen ja kertomusten tarjoaminen leikki-

teemojen pohjaksi

-teeman mukaisen leikkiympäristön rakentami-

nen yhdessä lapsen kanssa

-oma roolinotto

-tapahtumien järjestäminen

-sääntöleikkien opettaminen

lapsille

Perustuen Lto-liiton julkaisuun

Leikin aika 2004

Artikkelit Aili Helenius, Riitta Korhonen:

Leikin kehitys ja aikuisen tehtävät

Helena Siren-Tiusanen: Lasten leikki ja

oppiminen

Koonnut Outi Tirkkonen 2005

ROOLILEIKKI

DRAAMALEIKKI

SÄÄNTÖLEIKIT

Liite 4 27

Normaalin puheen kehityksen aikataulu

sanoo ensimmäiset merkitykselliset sanat

noudattaa lyhyitä yksinkertaisia ohjeita

tunnistaa esineitä

hallitsee 100-200 sanaa

ilmaisee itseään eri tilanteissa

vastavuoroinen käyttäytyminen

symbolinen leikki

tuttujen esineiden, tapahtumien tunnistaminen

puheessa esiintyy sanoja kaikista sanaluokista

hallitsee taivutusmuotoja

puheessa myös omatekoisia virheellisiä muotoja ja taivutuksia

tietoisuus kielestä alkaa kehittyä

käyttää 3-5 –sanaisia lauseita

erottaa käsitteet sinä ja minä

käyttää komparatiivia arvioidessaan vertailuja (pitkä-pitempi)

tuntee päävärit nimeltä

tietää ikänsä

hallitsee suunnat eteen, taakse, ylös ja alas

käyttää 5-6 –sanaisia lauseita

virheellisten muotojen ja taivutusten väheneminen

hallitsee monikon täydelolisesti

hallitsee käsitteet samanlainen – erilainen

ääntää yleiskielen mukaisesti

ilmaisujen tarkentuminen tulee esille ajan, paikan ja sijainnin

ilmaisuissa sekä esineiden ja asioiden laadullisessa kuvauksessa

(koko, määrä, väri, muoto)

toiminnan suunnittelu kielen avulla

pystyy ilomaisemaan itsensä ymmärrettävästi, ymmärtää toisia

erilaisissa vuorovaikutustilanteissa

pystyy päättelemään syy-seuraus-suhteita

kieli mielikuvituksen ilmaisijana

muistaa kolmiosaisen ohjeen

1 - vuotias

2 - vuotias

3 - vuotias 1 -

4 - vuotias -

5 - vuotias

28

Liite 5. Varhaisvuosien liikunnan perusteet

Tavoittelu

Irrottaminen

Tarttuminen Pystyyn nouseminen

Pään liikkeet

Nostaminen, kannattaminen

Ryömiminen

Konttaa- minen

Kääntyminen

Suuntaamaton heitto

Ottaminen

Seisomi-nen

Kävely

Lyhytaikainen tasapainon pitäminen

Kiipeily (esteet lantion korkeudella) Hyppäämi-

nen alas

Kieriminen

Pyöriminen

Heitto molemmin

käsin (iso pallo)

Heiton satunnainen

kiinniottaminen

Tasapainoilu kävellen

leveys 20 cm)

Juokse- minen

Hyppääminen

Hyppää-minen alas

Pyöriminen pituusakselin

ympäri

Kuperkeikka eteenpäin selälleen

Suunnattu heitto (pieni pallo)

Tarkkuusheitto läheltä (1-2m)

Heiton kiinniottaminen rintaa vasten Tasapainon

pitäminen 3-4 sek.

Tasajalka hyppy

Esteen (voimistelupenk-

ki) alittaminen

Kuperkeikka eteenpäin istualleen

Kuperkeikka eteenpäin istualleen

Juok-seminen nopeutta vaihtaen Hyppää-

minen yhdellä jalalla

Juokseminen ja esteen

alittaminen vuorotellen

Heiton kiinniottaminen vartaloa vasten (eri korkeuksilla)

Tasapainon pitäminen

10 sek.

Tasapainoilu kävellen

(leveys 10cm) 10 sek.

Heiton kiinni-

ottaminen käsillä

Suunnattu heitto

(iso pallo)

Tasapainoilu juosten (leveys 10cm)

Juokseminen ja

kiipeily yhdistellen

Juokseminen ympyrää

ja pujotellen

Juokseminen sekä

hyppääminen yhdellä jalalla ja tasajalkaa yhdistellen

29

HUO-LEN HAR-MAA VYÖ-

HYKE

EI HUOLTA

Jäsennä ja konkreti-soi huolen aiheesi

Keskustele lapsen huoltajan kanssa huolestasi ja mahdol-lisista lisävoima-varoista esim. päi-vähoidon ohjaaja, neuvola, sosiaali-työntekijä, perheneu-vola ym. Kerro las-tensuoje-lun ilmoi-tusvelvolli-suudesta-si.

Sovi huoltajan kanssa, miten toimitte yhdessä huolen vähentä-miseksi ja kuka ottaa yhteyttä mahdolli-siin muihin asiantunti-joihin.

Seuraa ja arvioi tilannetta ja toimi yhteis-työssä perheen ja mah-dollisten muiden tahojen kanssa.

Tee lastensuoje-luilmoitus sosiaalityön-tekijälle.

Kehitykseen liittyvässä huo-lessa yhteys neuvolaan. Perheneuvolan tarpeessa kes-kustele ensin sosiaalityönteki-jän kanssa.

Päivä-hoidon työntekijä on vas-tuussa hyvästä päivä-hoidosta.

VASTUU SIIRTYY SOSIAALI-TYÖNTEKI-JÄLLE JA PÄIVÄHOI-TO JAT-KUU NOR-

MAALISTI.

HUOLI VÄHE-NEE

SUURI

HUOLI

Yritä kertoa oma huolesi ja tilanteen vaka-vuus lapsen huoltajalle.

Tee lasten-suojeluilmoi-tus sosiaali-työntekijälle

Ole valmis olemaan yhteistyössä perheen, sosiaalityöntekijän ja muiden mahdollisten toimijoiden kanssa

VASTUU SIIRTYY SOSIAALI-TYÖNTEKIJÄLLE JA PÄIVÄ-

HOITO JATKUU NORMAALISTI

Liite 6.

KUN HUOLI HERÄÄ PÄIVÄHOIDOSSA -TOIMINTAMALLI

PIENI HUOLI

Keskus-tele lapsen huoltajan kanssa huoles-

tasi.

Seuraa ja arvioi tilannetta. Onko huo-lesi vähen-tynyt tai kasvanut.

Huoli jat-kuu… Ota asia uudelleen puheeksi lapsen huoltajan kanssa

Seuraa ja arvioi tilannetta. Onko huo-lesi vähen-tynyt tai kasvanut.

Huoli jat-kuu… Keskustele huolesta yhdessä huoltajan ja esimiehesi kanssa