Kun osasin lentää

Muistumia menneestä, kuvia tästä hetkestä

Lahden ammattikorkeakouluMuotoilun koulutusohjelmaKoru- ja hopeamuotoiluOpinnäytetyöKevät 2006Päivi Mäkinen

Lahden ammattikorkeakouluMuotoilun koulutusohjelmaPäivi MäkinenKun osasin lentää – Muistumia menneestä, kuvia tästä hetkestäKoru- ja hopeamuotoiluOpinnäytetyö35 sivuaKevät 2006

Tiivistelmä

Opinnäytetyöni aihe on lähimenneisyyden käyttö korumuotoilussa. Työssäni olen muistellut sekäkuvallisesti että sanallisesti menneisyyttäni Suomessa, lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta. Lisäksiolen tutustunut lähdeaineistoon ikäisteni suomalaisten nuorten aikuisten elämästä. Keskeisiäteemoja ovat nuorten kokemat epävarmuustekijät sekä se, mikä auttaa jaksamaan yhä nopeamminmuuttuvassa maailmassa. Näkökulmani on kuitenkin henkilökohtainen. Yksityisestä siirrytäänyleiseen, kun omat tarinani ja ajatukseni elämästä limittyvät ikäpolveni kokemuksiin. Näidenkuvien ja tarinoiden pohjalta olen suunnitellut rannekorun ja riipuksen.Tarkoituksenani on ollut suunnitella tuote, joka olisi muotoilultaan sellainen, että se tuntuuuutenakin omalta ja tutulta. Lisäksi halusin korujen olevan hauskoja, graafisia ja kertovia.Tekniikkana olen käyttänyt hopean pintaan siirrettävää siirtokuvaa, joka on mahdollistanutvalokuvien ja piirrosten käytön korun osina.Työmenetelmänäni on ollut vuoroin kirjoittaminen ja vuoroin materiaalikokeilujen ja luonnostentekeminen. Kirjoittaminen on ohjannut muotoiluprosessia, sillä halusin valmiin tuotteen heijastelevanlähdeaineistoani ja tuottamaani tekstiä.Työni puitteissa olen havainnut, että omien kokemusten käyttäminen muotoilun lähtökohtanaon hedelmällistä. Kertomalla ja näyttämällä yhden ihmisen tarinan voi puhutella niitä, joidenmielikuvat ja kokemukset menneisyydestä ovat osittain yhteneväiset. Työni ei vastaa tyhjentävästisiihen, millaisia me kahdeksankymmentä- ja yhdeksänkymmentä- luvuilla lapsuutemme januoruutemme viettäneet olemme. Lähdeaineistoon tutustuminen ankkuroi kuitenkin omatkokemukseni osaksi laajempaa ikäpolven kertomusta.

Avainsanat: muotoiluala, hopea, lapset, nuoret, lähihistoria, menneisyys

Abstract

The subject of my thesis is the use of recent past in the design ofjewellery. In this work I have looked back on my past in Finland, mychildhood, adolescence, and adulthood, both verbally andvisually. Furthermore, I have gone through various sources on the lifeof contemporary Finnish young people.The central themes of this work include the feelings of insecurityexperienced by the youth along with the factors that help them to copewith the increasingly changing world. All the same, my point of viewis personal. Private becomes public as my stories and thoughts overlapwith those of my generation. Based on these stories I have designed abracelet and a pendant.The purpose of my design has been to create a feeling of familiarityand fondness to an impersonal jewel. In addition I wanted thejewellery to be graphic, humorous, and narrative. In this work I haveintroduced the technique of transferring images on the surface ofsilver, which has made it possible to use photographs and drawings asparts of a jewel.My methods of working have included writing, experiments on materialand making sketches. Writing has guided my design process, as I wantedthe final product to reflect the source material and the producedtext.During my work I have discovered that it is fruitful to use ones ownexperiences as an inspiration for design. By depicting the story of anindividual, it is possible to address the people whose images andexperiences of the past are overlapping. My work is by no means acomprehensive account on the life of the youth of the eighties and thenineties. However, the source material anchors my experiences into thestory of my generation.

1. Johdanto 2

2. “Maasta se pienikin ponnistaa”- Varhaislapsuuden muistot persoonallisuutta määrittävinä tekijöinä 4

3. “Nuorna vitsa väännettävä”- Meidän sukupolvemme, keitä me olemme? 5

4. Kodin monet kasvot

4.1. “Tyttönen nuori, kuin kukkiva tuomi, muista ett' syntymämaasi on Suomi”- Minun Suomeni 7

4.2. “Jos on Ruotsi ruokaisempi,niin on Suomi suloisempi.”- Suomalainen kansainvälistyvässä maailmassa 8

4.3. “Kierrän, kierrän kaupunkia, kuuntelen ja kuulostelen…” - Koti fyysisenä paikkana ja henkisenä tilana 10

5.Aikuistuminen ja vakiintuminen

5.1. “ Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden tästä talosta pois”- Muutto omaan kotiin 12

5.2. “Kaksi rakasta eläävaikka kuivan kuusen kävyillä.”- Millainen on nykyajan parisuhde? 13

6. Tulevaisuuden huolet ja toiveet

6.1. “Ennen kaikki oli paremmin?”- Menestyksen paineet 15

6.2. “Se ei pelaa, joka pelkää”- Epävarmuus ja riskit nuorten maailmankuvassa 16

6.3. “Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään”- Nostalgia pakopaikkana 18

6.4. “Toivossa on hyvä elää”- Hyvän elämän eväät 22

7.”Ystävyys on kuin pikkuinen ukkojolla on taskussa avain ja lukko”- läheisten ihmisten merkitys elämän kokemisessa 23

8.Kertomuksista ja kuvista esineiksi-prosessin kuvaus 25

9.Lopun alku- Päätäntä ja tulevaisuus 29

Lähteet 35

Sisällys

Miksi sie sanot teiän isää?Ai iskäksi?Tuleeko iskäksi hakemaan sinua?

Tuolla se istuu autossapolttaa tupakkaa, odottaa.Mitä miettii? (jakopäänhihnaa, risusavottaa, minua?)

Isän kanssa autossaBaletista ei muistanut tulla hakemaan ennen kunsoitettiinPakkasella vei kouluun, rappasi etuikkunaan kiikarit.Sunnuntaina haettiin Kallelta nakkisämpylätminulle lihapullat ja muusi, makeaa Haaparannanpuolukkasylttyä”Ajetaan vielä Haltsarilta, että näkevät.”

Moottoritien varrella ei ole maisemia,mutta matka lyhenee viidellä minuutilla.

Joskus isä tuli korjaamolta leipomaan kanssamme pullaakesken töiden.Pellin saattoi nostaa uunista paljain käsinparta jauhossa asiakkaalle avaimet käteen.Onko sillä jo harmaata?Olen kotona käymässäJokaisen puhelun loppuun lisäämme ” Tykkään sinusta”

1

2

En tiedä johtuuko se iästä, tulevaisuuteen liittyvästäepävarmuudesta, vai siitä, että yksi elämänvaihe on taasmuuttumassa toiseksi, mutta menneisyys etsiytyyajatuksiini yhä useammin. Asiat tapahtuvat niin nopeasti,ettei elämään ei ehdi mukaan. On kuin tapahtumatolisivat ohi vilistäviä maisemia moottoritiellä, kun itseistuu pelkääjänpaikalla. Moottoritiellä ei saa tehdä u-käännöstä. On vain pakko paahtaa eteenpäin ja toivoa,että edessä on jotain kaunista, niin ettei sitä, mikä jäitaakse, jää kaipaamaan.

Elettyä elämää ei saa takaisin, se kulkee kyllä mukana,paikat ja tapahtumat limittyvät toisiinsa ja muodostavatsen, mitä kutsutaan menneisyydeksi. Menneisyys ei olekonkreettinen tila tai aika, johon voisi palata, se onajatus, joka muuttuu ja kasvaa sitä mukaan kun siihenliittyy uusia kokemuksia. Muistojen paikkansapitävyyttäei voi koetella. Eikä se ole tarpeenkaan, ihmiselle itselleenei ole merkitystä sillä, mikä on todellista ja mikä ei. Aikakultaa muistot, ne kirjautuvat mieleen kuin kiiltokuvatkansioon. Se tylsä kaupunki Pohjois- Suomessa, jostaei kyllin nopeasti tuntunut pääsevän pois saa ajatuksissauudet mittasuhteet. Elihän siellä onnellinen perhetiilitalossaan.

Suomalaisessa myyttisessä maailmankuvassa onni japarempi paikka oli lintukoto, Tuonelan vastapaino. Seoli paikka, jonne linnut talvisin matkasivat. Lintukotosijaitsi aivan maailman laidalla, siellä, missä taivaankupolikaartui niin lähelle maata, ettei tilaa ollut paljon. Sielläasuivat pienet, onnelliset lintukotolaiset. Jonkinlaistalintukotoa yritän kuvata minäkin, paikkaa, jossa pienenäeli. Vieläkin sinne voi lentää takaisin ajatuksen voimalla,vaikka sinne muuten onkin jo liian suuri. Työssäni käytänvalokuvia ja aiheita menneiltä ajoilta kuvatakseni tunnetta,joka minulle lapsuudestani on jäänyt, kertoakseni tarinoita.Tavoitteena on saattaa nuo tarinat ja tunteetkonkreettisiksi esineiksi, koruiksi. Lisäksi pohdin ikäisteninuorten aikuisten elämää lähdeaineiston pohjalta yrittäenlöytää niitä tekijöitä, jotka saavat meidät kaipaamaanlapsuudenmaisemiin ja pakenemaan nostalgiaan. Mikä

meissä nuorissa aikuisissa aiheuttaa epävarmuutta?Tähän pyrin löytämään vastauksia unohtamattakuitenkaan niitä elämänalueita, jotka auttavat jaksamaan,kun elämä tuntuu liian hektiseltä. Näistä tekijöistämuotoutuvalle tarinalle, omalle kertomukselleni, pyrinlöytämään kuva- aiheet, jotka yhdistettynä tuttuihin jaturvallisiin lapsuusmaisemiin kertoisivat jotakin Suomestaja sen nuorista, siitä millaisia he ovat ja miten he ovatsellaisiksi tulleet. Tavoitteenani on ollut myös se, ettälopullinen tuote olisi hauska, sellainen, joka kirvoittaisihymyn huulille ja saisi unohtamaan hetkeksi kaikenkiireen ja hälinän. Prosessin edetessä olen rajannutaihettani käsittelemään elämääni aikaa Suomessasellaisena kuin olen sen itse kokenut. Tarkoitus ei olelöytää objektiivista kuvaa Suomesta ja suomalaisistaihmisistä, vaan kertoa yksi versio, oma tarinani, jokakertoo samalla jotain laajemminkin meidän reilujenparikymppisten elämästä.

Työssäni olen edennyt vuoroin kirjoittaen, vuorointehden materiaalikokeiluja ja kuvia tarinoistani. Kuvienpohjalta suunnittelin rannekorun ja kaulakorun, jotkahyödyntävät ikäisilleni tuttuja kuvia nostalgisella tavalla,mutta ovat muotokieleltään tätä päivää. Pyrinkäsittelemään suomalaisuutta ja sen kuvia koruissatuoreella tavalla, inspiraation lähteenä on lähi- ja omahenkilöhistoriani. Usein suomalaisiksi mielletyissä koruissaaiheena on ollut Suomen luonto ja kaukainen historia.Uutta työssäni onkin elämäntarinan ja sukupolvenkokemusten käyttäminen lähdemateriaalina. Tämäsukupolvi, menneisyyttään ja tulevaansa pohtivat nuoretaikuiset , on myös kohderyhmäni.

Näkökulmani on henkilökohtainen. Tarkastelemalla itseänipyrin löytämään jotain yleistä, yksityisestä liikutaanyleiseen ja taas takaisin yksityiseen. Kertomalla omantarinani pyrin tavoittamaan kohderyhmäni, sillä uskon,että jaamme samankaltaisia kokemuksia, joita kuvittamallaon mahdollista luoda tunnistettavia tuokiokuviaelämästämme Suomessa, sen kylissä, kaupungeissa jakodeissa.

1.

Johdanto

3

Prosessin alkuvaiheessa piirsin lapsuudesta tunnelmakuvia.

“ Maasta se pienikin ponnistaa”

- Varhaislapsuudenmuistotpersoonallisuuttamäärittävinä tekijöinä

4

2.

Kertomukseni ydinalueen muodostavat lapsuudentapahtumat. Leea Virtanen kirjoittaa kirjassaanSomalainen kansanperinne Elämänkaaresta seuraavasti:

” Lapsuuden tapahtumat muokkaavat voimakkaastiyksilön persoonallisuutta, mutta periaatteessasosiaalistumista voidaan kuvata jatkuvaksi prosessiksi:yksilö oppii koko ajan, sopeutuu jäsenryhmäänsä taikulttuuriinsa koko elämänsä ajan…Elämää höystävätrituaali ja seremonia, odotus ja tuska, valmistautuminenja suoritus…Elämäkertoja kirjoitettaessa tulee toistuvastiesiin tiettyjä elämänalueita, kun taas toisia ei koskaanmainita tai ne jäävät itsestään selvästi kuvaustenulkopuolelle…Se, mitä eri aikoina syntyneet ihmisetmainitsevat keskeisiksi elämänkokemuksikseen, antaamahdollisuuden joihinkin yleistyksiin.”

Pyrin siis kertomalla jotain itsestäni, siitä, mikä minulleon ollut merkityksellistä, tuottaa tietoa myös yleisemmällätasolla kaltaisteni nuorten elämänkaaresta. Aloitetaansiis muistoista, niistä varhaisimmista, jotka muokkaavatpersoonallisuuttamme voimakkaimmin.

Olin ehkä kolmi-vuotias, kun putosin vessanpönttöön.Se on varhaisin asia, jonka muistan. Pitelin kiinni pöntönreunoista ja pelkäsin tippuvani viemäriin, toinen jalkaoli jo uponnut. Äiti imuroi, eikä kuullut huutoaniikuisuuksiin.Lapsuuden muistot sekoittuvat niin helposti siihen, mitäon kerrottu. Muistanko todella huoneemme, jossa toinenseinä oli ruskea ja toinen oranssi? Olohuoneen tapettioli tummanruskea ja siinä oli isoja kukkakuvioita.Valokuvien tapahtumat tuntuvat todellisilta, todellisetmuistot uskomattomilta, kuten se kun osasin lentää.Kotitalossani oli kattoikkuna. Se oli ehkä hiemankummallista, muutoin kun talo oli hyvin tavallinen.Valkoinen, matalakattoinen tiilitalo, sellainen, joidentasakatot muutettiin harjakatoiksi myöhemmin, kunkyllästyttiin kolaamaan lunta katoilta.Kun kattoikkuna ei ollut peittynyt lumeen, oli seeriskummallisen lumoava. Parasta siinä oli kuitenkin se,että sen alla saattoi lentää. Se oli aika helppoa, tarvitsivain kävellä sen alle ja loppu sujui itsekseen. Ilmassasaattoi liikkua miten vain, ylösalaisin, kieriä tai vainkellua valossa. Täytyi vain muistaa, ettei lentänyt liian

kauas kattoikkunasta, silloin taika särkyi. Kun joku tulipaikalle, täytyi laskeutua nopeasti.Minun lapsuuteni oli onnellinen, sellaisena sen muistan.Synnyin vuonna 1980 toisena lapsena perheeseen, jokajo tuolloin asui tiilitalossa pienessä kylässä keskikokoisenkaupungin laitamilla. Tien toisella puolella asuivat mummuja pappa, viereisessä talossa täti ja setä. Elämä oliturvallista. En muista Tsernobylin ydinonnettomuutta,ensimmäisiä uutisia Aidsista tai edes Kekkosen kuolemaa.Taivaallisen rauhan aukion verilöylystäkin olen lukenutvasta myöhemmin. Tornio oli tuolloin vielä kasvava kaupunki. Väkilukukasvoi vuonna 1980 142 hengellä. Outokummunterästehdas työllisti ihmisiä ja palvelut kehittyivät.Yhdeksänkymmentäluvulla väestönlisäys oli jo kääntynytnegatiiviseksi. Työ ja opiskelupaikat ajoivat ihmisiä etelänkasvukeskuksiin. Kuten muissakin tehtaissa, myösOutokummussa automatisoituminen alkoi vähitellenlaskea tarvittavien työntekijöiden määrää. Työttömyysei kuitenkaan koskettanut perhettäni. Isäni oli perustanut äidin siskon miehen kanssaautopurkamon. Lapsuuteni isä tuoksui öljyltä. Kädetolivat kovettuneet, pullapellin saattoi nostaa uunistailman patalappuja. Isä on iso mies. Kerran isä ajoi poispartansa ja minä en suostunut menemään moneenpäivään syliin.Isä ja äiti ovat molemmat kotoisin Torniosta. Äiti olikahdeksantoista, kun he menivät naimisiin. Kolmenvuoden kuluttua syntyi Sanna ja toisen kolmen vuodenkuluttua minä. Olin vauvana kova itkemään, se on ainoaasia, jonka siskoni noilta ajoilta minusta muistaa. Nimeäminulle ei meinattu keksiä millään. Ristiäisiä edeltävänäiltana kalenteria tutkimalla se vihdoin osui kohdalle.Minusta tuli Päivi.Elämäni ensimmäiset vuodet kuluivat kotona äidin kanssa.Kuri oli tiukka, asettua osattiin jo pelkän katseen voimasta.Koskaan ei kuitenkaan kielletty tai sanottu ei syyttä.Vieläkin äidin neuvo meille lapsille on, ettei kaikki mukavaole kiellettyä. Jos halusimme piirtää seinään, antoi äitimeille sormivärit ja saimme maalata kylpyhuoneenseiniä. Äiti osasi myös taikoa. Kun äiti myöhemmin menikioskille töihin, taikoi hän meille usein iltaisin Jim-suklaapötkön tai pätkikset. Da Caposta emme pitäneet.

Muistot ja eletty elämä antavat turvaa ja lohtua silloin,kun pitää hypätä tuntemattomaan. Onnellinen lapsuuson antanut minulle hyvät eväät elämään. ”Vaikeuksienkautta voittoon” on ohjenuora, jonka mukaan on helppoelää, vaikka niitä vaikeuksia sitten tulisikin joskus vähänisommallakin kauhalla. Tärkeintä on toivo ja usko omiinmahdollisuuksiin. Muistot, eletty elämä, usko ja toivo, siinä ovat ne asiat,jotka haluan työssäni tuoda esiin. Klisee tai ei, kaikkeintärkeintä on kuitenkin rakkaus. Vanhempien rakkauslapsiin, perhe, suku, ystävät ja elämänkumppani, neovat se suojaverkko, jonka avulla epävarmuuden voimuuttaa toivoksi. Ne ovat minun onnenapilani, symboli,jota käytän työssäni. Neliapilassa neljä sydäntä yhtyykärjistään. Ne ovat yhdessä ja erikseen. Kun yhdenlehdistä poistaa, jäljellä on vain tavallinen apila.

Myös koruissa on elementtejä, jotka saavat sentuntumaan erityiseltä juuri tietylle käyttäjälle, piirteitä,joita ilman se on pelkkä hengetön metallinpala. Korunarvoa ei määritä pelkästään sen materiaalinen arvo, sekantaa mukanaan muistoja ja tunteita, sen arvo määrittyykäyttötilanteissa. Koruun on helppo ladata symboliikkaaja tunteita, sitä kun katsellaan ja koetaan lähtökohtaisestihyvin eritavalla kuin enimmäkseen funktioon perustuviaesineitä. Työssäni olen pyrkinyt lataamaan koruunvalmiiksi sellaisia tunnetiloja, jotka siihen normaalistiyhdistyvät vasta käytössä. Olen siis pyrkinyt muotoilemaankorun, joka uutenakin on jo vanha siten, että se kertoo tarinoita. Korujeni kautta haluan kertoa oman tarinanija saada ihmiset hyvälle tuulelle. Haluan tuntea kädessäniäidin käden, uskoa, että äiti osaa yhä taikoa pahanmielen pois.

“ Nuorna vitsa väännettävä”

- meidän sukupolvemme, keitä me olemme

5

3.

Lapsuuteni ei varmaankaan ollut täysin helppo jahuoleton, mutta jotenkin minusta tuntuu, että opintuntemaan stressiä vasta teini-iässä. Nuorena tehdääntulevaisuuden kannalta merkittäviä päätöksiä, eikä niidentekeminen aina ole helppoa. Tulevaisuus on mahdollisuus,loputon valintojen kautta määrittyvä epämääräinen tila,jonka ennustaminen on yrityksistä huolimatta epävarmaapuuhaa. Turvallisuutta ja pysyvyyttä arvostavalle se voinäyttäytyä pelottavanakin. Maailma muuttuu yhäkiihtyvällä tahdilla. Sukupolvet seuraavat toisiaan, muttaon yhä vaikeampaa hahmottaa millaisessa maailmassameitä seuraava ikäpolvi tulee elämään. Vielä vanhempieninuoruudessa identiteetti sitoutui vahvemmin paikkaan,siihen elämänpiiriin, johon oli syntynyt. Ikäisilleni omanidentiteetin hahmottaminen voi olla hankalaa. TuijaSarema kirjoittaa kirjassaan ”Häivähdys kauneutta -Taide suomalaisten arjessa ” taiteen merkityksestä omanminän rakentamisessa.

”Nykyajassa ei enää ole tarjolla elämälle kiinnekohtiasamalla tavoin kuin vielä jokunen vuosikymmen sitten.Suomi on modernisoitunut nopeasti, käynyt pikavauhtialäpi rakennemuutoksen maatalousyhteiskunnastateollisuusyhteiskuntaan ja yhä kiihtyvällä tahdillapalveluyhteiskunnasta posttraditionaaliseeninformaatioyhteiskuntaan. Ihmisillä on muutoksen vauhdintakia tarve selvittää itselleen ja muille, keitä he ovat.”

Työtäni voi siis pitää identiteettityönä, joka pyrkiipaneutumalla siihen millainen itse olen vastaamaanmyös siihen millaisia me reilut parikymppiset olemme.Ihminen on maailmassa toisten ihmisten kanssa halusipasitä tai ei. Ihminen on myös sidottu fyysisesti maailmaan.Useimmilla on tarve kuulua johonkin henkisesti taifyysisesti, muutoinhan erakot joutuisivat taistelemaanvetäytymispaikoistaan ja maankiertäjät kohtaisivatmatkoillaan autioituneita kyliä ja kaupunkeja. Ihminentuntuu aina sitoutuvan ihmisiin, paikkaan tai molempiin.

Nuorisobarometrin 2004 mukaan suomalaisten nuortenkohdalla sitoutuminen perheeseen ja ystäväpiiriin onvahvinta. Seuraavaksi vahvimmin sitoudutaansuomalaiseen yhteiskuntaan ja koulu tai työyhteisöön.Emme siis vielä ole varsinaisesti maailmankansalaisia,vaan koemme jonkinlaista yhteyttä Suomeen. Millainensitten on tuo Suomi ja suomalaiset nuoret, jotka sielläelävät? Tyhjentävää vastausta tuskin voi antaa, voipuhua vain siitä, mikä itselle on suomalaisuudessa jaomassa elämänpiirissä merkityksellistä. Onhan josukupolven käsite ristiriitainen ja vaikeasti määrittyvä.Keitä me reilut parikymppiset suomalaiset olemme?Onko sukupolvellamme erityispiirteitä, ja mitä ne voisivatolla? Pelkästään sama synnyinvuosi ei riitä määrittelemäänsukupolvea. Sukupolvi on kokemuksellinen luokka, setarkoittaa yksinkertaisimmillaan vanhempien ja lastenvälistä ketjua. Suppeammassa merkityksessä sukupolvellavoidaan käsittää suurin piirtein samanikäisten ihmistenryhmää, joita yhdistää jokin samanaikainen kokemus,joka on koettu n. 17- 25-vuotiaana. Sukupolvi onharvinainen ilmiö, vain kapea eliitti ikäluokasta, pienehköaktiivinen ryhmä. (Lähde: J.P.Roos: Sukupolvet -Teoriaaja empiriaa)

Oman elämänsä yrittäjät -nuoriso barometri 2004käsittelee nuorten kokemuksia ikäpolvestaan. Kysyttäessä25-29 -vuotiaiden mielipidettä siitä, onko sukupolvienvälillä merkittäviä eroja arvojen ja asenteiden suhteen,vastasi noin 80% kyselyyn osallistuneista kyllä. Ainakinikäluokka siis kokee muodostavansa sukupolven.Kysyttäessä mikä seuraavista sukupolven määritteistä,tietotekniikkasukupolvi, kännykkäsukupolvi, heti-mulle-kaikki tänne-sukupolvi, kulutus sukupolvi, hyvinvoinninsukupolvi, uusavuton sukupolvi, kilpailu sukupolvi,Nintendo sukupolvi ja y-sukupolvi, kuvaa omaa ikäluokkaaparhaiten, vastasivat 25- 29 -vuotiaat heti-mulle- kaikkitänne sukupolvi. Itse en koe kuuluvani kyseiseenryhmään, enkä halua suunnitella työtäni heille.

Martti Puohiniemi tyypittelee suomalaisia arvojen jaasenteiden perusteella laajaan tutkimukseen perustuenkirjassaan Arvot, asenteet ja ajankuva. Ikäisistäniihmisistä suurin tyyppiluokka(26%) tutkimuksen mukaanoli individualistiset hedonistit. Luettuani eri arvotyyppienkuvaukset totesin itsekin sopivani parhaiten juuri tuohonryhmään. Kuvauksen mukaan individualistisellehedonistille oma mielihyvä on valintoja voimakkaimminohjaava arvo. He arvostavat yksilön vapautta. Vaikkaihmisten tyypittely on hankalaa ja mielestäni osittainturhaakin tarjoavat ne mielenkiintoisen vertailukohdanpohdittaessa omia arvoja ja asenteita. On kiehtovaatietää millä tavoilla on tavallinen ja millä tavoin poikkeaamassasta. Yksilöllisyyttä persoonallisuutta jaainutlaatuisuutta tavoitellaan. Kukaan ei halua olla ihantavallinen. Tutkimuksia lukiessaan huomaa kuitenkinjuuri sen, että on loppujen lopuksi aivan tavallinen,toiveineen ja pelkoineen. Ehkäpä tämä tavallisen tytöntavallinen tarina on siis mahdollista nähdä myösjonkinlaisena ajan- ja sukupolven kuvana.

Vaikka en tiedä, mikä sukupolveamme yhdistävämerkityksellinen kokemus, sukupolvemme määrittäjä,voisi olla, luotan siihen, että menneisyys sellaisen kunse meille muistoissamme näyttäytyy on kuvastoltaanmeille tunnistettava. Kohderyhmäni arvostaa mielihyvää.Sitä haluan työlläni tuottaa. Uskon sukupolven leimaavanihmisiä syntymästä lähtien. Se missä olemme kasvaneetja eläneet jättää merkkinsä. Kasvu ja elinympäristönvisuaalinen maailma ohjaa makutottumuksiamme. Elettyelämä saa jotkut esineet ja asiat tuntumaan tutuilta jamiellyttäviltä. Haluan näyttämällä menneisyyden uudessavalossa aiheuttaa lämmöntunteen, pienen pilkahduksenlintukotoa. Tekniikkanani on metallin pintaan siirrettäväsiirtokuva, joka mahdollistaa kaksiulotteisen kuvan,valokuvien ja piirrosten, käytön korujen osina.Suunnittelemani koru on siis eräänlainen mukanakannettava muistokirja.

6

Kokeilu, jossa hopealevyyn on siirreetty siirtokuva

Millainen sitten on se visuaalinen maailma, jonka ympärilläolemme kasvaneet, tuo kuva lintukodosta? Syntyessänivuonna 1980 elettiin vielä 70- luvun jälkimainingeissa.Äitiyspakkauksen peite oli kirkkaankeltainen ja siinäkomeili oransseja aurinkoja. Kodissamme oli ruskeatkukkatapetit, keittiön kalusteet olivat vihreät. Lelut olivatväreiltään kirkkaita. Minut ja muut ikäiseni puettiinvaatteisiin, joiden väreinä oli nykyisten hempeidenvaaleanpunaisen ja sinisen sijaan ruskea, oranssi javihreä. Ne ovat värit, joilla varhaislapsuuttani kuvaisin.Ne ovat myös värit, joita aioin koruissani käyttää. Haluansiirtää esineisiin, koruihin, kellastuneiden lapsuuskuvientunnelman. Käyttämällä autenttisia valokuvia tämäonnistuukin, mutta haasteellista on löytää kuvia tukevamuotokieli, sellainen, joka antaa tilaa kuville ja salliierilaisten kuvien yhdistelemisen niin, että niistä syntyytarina.Katsellessani valokuvia yllätyin siitä, kuinka paljonmuistoja ne toivat pintaan. Kuvat alkoivat elää päässäniomaa elämäänsä, enkä enää ollut varma, mikä olitodellista ja mikä ei. Muistan pienen kylän, pihan jatalon. Pihan takaa alkoi pieni metsä. Vaikka metsänreunalla asuinkin, en ymmärrä, miksi metsäromantiikkavetoaa meihin suomalaisiin yhä.Itselleni metsä ei edusta turvaa ja tuttuutta. Metsä onpaikka, jossa on vaikea kulkea ja helppo eksyä. HannuHautalan teosta Metsän polkuja kuljen mainostetaanSuuren suomalaisen kirjakerhon lehdessä(5/06)seuraavasti: ”Suomalaisten sielunmaisemaan -Metsänpolkuja kuljen on tunnelmakuva suomalaisten omimmastasielunmaisemasta, metsästä.” Kenelle metsä edustaaominta sielunmaisemaa? Ei edes vanhempieni ikäpolviole elänyt metsässä tai metsästä. Mummonikin on olluttehtaassa töissä. Toki muistan lapsuuden marjaretketmummoni kanssa. Totuus on, että hänen suuntavaistonsaoli, jos mahdollista, vielä omaanikin huonompi. Niinpäeksyimme usein. Tosin kovin hukkaan ei metsässä voinutjoutua, se rajoittui molemmilta laidoiltaan suuriinmaanteihin. Toisaalta metsää on ehdotettu syyksi myössuomalaiseen mentaliteettiin. Heikki Ylikangas kuvaasuomalaisia metsän kansaksi, joka yhä tempoilee senotteessa. ” …hän(suomalainen) kokee saumatonta kaipuuta sinne,missä ei ongelmia eli muita ihmisiä liiemmin ole, siismetsän yksinäisyyteen. Sinne hän pakenee, milloin eipakene vahvaan humalatilaan…Viikonloppuisin ja vallankinsuurina juhlapyhinä kaupungit tyhjentävät asujaimensatakaisin metsiin, korpiin, kaukaisiin erämaa- asumuksiinvanhoilla nurmettuneilla kotipaikoilla…Metsä on kuinjumala, joka kostaa lapsille kolmanteen ja neljänteen

polveen. Yhdessä sukupolvessa ei pyyhkäistä noin vainpois sitä mentaliteettia, jonka metsä ja vuosisadat ovatmeihin iskostaneet”. (Heikki Ylikangas, artikkeliSuomalainen mentaliteetti teoksesta Maailmallemaailmalta, kulttuurisia katsauksia)Ikäpolvessani on ihmisiä, jotka ovat asuneet kokoelämänsä kerrostalossa. Millainen on heidänsielunmaisemansa? Tuskin sentään metsä, itse ainakinkoen vapautuneeni sen otteesta. Metsät ja järvet,maaseutu lainehtivine viljapeltoineen, siinä suomalaistenmatkailumainosten vakiokuvastoa. Totuus lienee kuitenkinse, että nykypäivän nuori suomalainen on enemmänkotonaan kaupungissa kuin maalla tai metsässä. Itsellenikokemukset maaseudusta rajoittuvat ala- asteella tehtyynnavettavierailuun. Siellä oli pakko maistaa juuri lehmästälypsettyä maitoa. Muistan hyvin myös lannan hajun.Toisaalta olen kyllä sen verran maalainen, ettäsuhtautumiseni luontoon ja sen asujiin on aika mutkaton,asuinhan kylässä, jossa sijaitsi useampi toimiva maatila.Kuitenkaan en voisi kuvitella muuttavani maaseudulleasumaan. Jos maaseutu ja metsä eivät enää ole meilleentisaikojen tapaan merkityksellisiä, niin mikä sitten on?Mikä on Suomessa suomalaisinta, mikä suomalaisinpaikka, kuka suomalaisin ihminen? Sitä lienee mahdotontamääritellä. Suomalaista sielunmaisemaa on varmastiyhtä monta kuin on suomalaista ihmistäkin. Jokainensuomalainen ihminen on suomalainen omalla tavallaan.Tämän tosi seikan tajuaminen sai minut rajaamaanmuotoilutehtävääni tarkemmin. Aluksi tarkoituksenanioli valmistaa koruja suomalaisuudesta, käyttää juurisuomalaista sielunmaisemaa ja kulttuuria aiheena.Huomasin kuitenkin, että vaikka löytäisinkin sellaisiasuomalaisuuden piirteitä, jotka mahdollisimman monitunnistaisi, hukkaisin olennaisimman, sen että työni voisiherättää tunteita. Yleistämällä hukataan aina jotain rivienvälistä. Kun yrittää miellyttää mahdollisimman montaa,on vaarana, ettei kukaan tunne tuotetta omakseen.Niinpä rajasin aihettani uudelleen. Pyrin esittelemäänomaa sielunmaisemaani, jonka uskon olevansamankaltainen myös monella muulla ikäisellänisuomalaisella.Maailma ja Suomi muuttuu jatkuvasti. Voin kertoa omastaelämästäni täällä ennen ja nyt sellaisena, kun se minulletällä hetkellä näyttäytyy. Aiheen rajaaminen koskemaansitä aikaa, kun olen täällä itse elänyt helpottimuotoiluprosessia. Voin näyttää eräänlaisia pysäytyskuvia,ajankuvia, sellaisina kuin itse olen ne kokenut ilmanpaineita kaiken yleistettävyydestä. Arvot, asenteet jaajankuva vaikuttavat siihen, kuinka ihminen tapahtumiinja ilmiöihin suhtautuu. Martti Puohiniemi kirjoittaakirjassaan Arvot, asenteet ja ajankuva seuraavasti:”Ajankuva muuttuu yksilön tahdosta riippumatta. Ihminenjoutuu kuitenkin jatkuvasti ottamaan kantaa ajankuvassailmeneviin tapahtumiin, muodostamaan asenteita uusiaasioita kohtaan, siltä osin, kun nämä hänen maailmaansakoskettavat, halusipa hän tätä tai ei. Nämä kanna ototihminen muodostaa arvojensa perusteella eli hän ilmaiseearvojaan asenteidensa kautta.—Ajankuva näyttääerilaiselta -esimerkiksi pelottavalta tai kiinnostavaltariippuen siitä, millaiset arvot ihminen on elämänsäkuluessa omaksunut.Työssäni pyrin esittelemään ilmiöitä ajassa, niinmenneessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa omistalähtökohdistani, omasta arvomaailmastani käsin. Omiaarvojani minun on vaikea määritellä. Ne tulevat esiinsiinä, miten suhtaudun elämään ja asioihin, mutta tiedänetteivät ne vastaa ” Heti- mulle-kaikki-tänne” – sukupolvenajatusmaailmaa. Yleistettävyyden sijaan pyrinrehellisyyteen, kertomaan sen, mikä mielestäni tässäajassa ja menneessä oli tärkeää. Se, että olen kasvanutja elänyt Suomessa on jättänyt merkkinsä minunsielunmaisemaani ja se tulee näkymään myös koruissani,joskaan en halua alleviivata suomalaisuutta liikaa. Tuntuisityperältä ja liian helpolta ratkaisulta käyttää korujenkuvina sellaisia suomalaisuuden symboleiksimuodostuneita asioita, joilla ei olisi minulle itsellenimerkitystä. Siksi olen kuva-aiheitani valitessani kiinnittänytenemmän huomiota tunteeseen kuin tunnistettavuuteen.

4.

7

Kodin monet kasvot4.1. ”Tyttönen nuori,kuin kukkiva tuomi,muista ett` synnyinmaasionpi Suomi”-Minun Suomeni

8

Vietimme ensimmäistä kertaa joulua Ruotsissa. Äitiehdotti sitä aluksi kovin varovasti, luuli kai, että se onminulle ja Sannalle liikaa. Loppujen lopuksi se oli varmaanvaikeinta äidille. Meille joulu on ollut aina kauheantärkeä. Se on usein ainoa aika vuodesta, kun olemmekaikki yhdessä, minä äiti ja Sanna. Koskaan emme oleviettäneet joulua edes sukulaisten kanssa, pienenäkinvain kävimme mummolassa syömässä ja palasimmekotiin avaamaan lahjoja.Kaikki alkoi huonosti, äiti tuli hakemaan meitä isän luota.Keli oli huono, koko matkan köröttelimme viittä kymppiä.Matkaa Korpikylään on 30 kilometriä. Istuimme hiljaakoko matkan, kukaan ei uskaltanut puhua.Kuusen koristelimme omilla, vanhoilla koristeillamme.Kun aloimme kokeilla valoja, katkesivat sähköt.Sähkökatkos kesti kolme tuntia. Kallen, äidin miesystävän,sukulaiset tulivat paikalle. En tuntenut heistä puoliakaan.Leikkasin prinssinakkeihin viiltoja, sanoin Sannalle ”Häivy”.Sanna tippui kiireessä portaita ja äiti suuttui. Jäälyhdyteivät syttyneet. Söimme jäisiä lihapullia kellarissakynttilänvalossa. Mitä niille osaisi jutella, vieraille ihmisille?Puhuuko ne edes suomea?Kun sähköt tulivat takaisin päälle kuorrutimme kinkunja lämmitimme laatikot.. Ruotsalaiset söivät grillikylkeä,nakkeja ja lihapullia. Nahkiaisiakin oli savustettu. Ruuanjälkeen juotiin vielä Talvisota- snapsit. Kaikki olivatystävällisiä.Avasimme yöllä lahjat kolmestaan. Mummon joulukirkkosoitti ikkunalla epävireistä sävelmäänsä. Kuusen latvassatörötti vanha kulunut latvatähti, kotoa tuotu

Kansainvälistyvässä maailmassa meidän on pakko tottuavieraisiin tapoihin ja kulttuureihin, halusimme tai emme.Martti Puohiniemen tutkimuksen mukaan suomalaisetsuhtautuvat kansainvälistymiseen myönteisesti. KirjassaanArvot, asenteet ja ajankuva hän toteaa, että vuonna2001 jopa 88 prosenttia väestöstä suhtautuukansainvälistymiseen myönteisesti. Erityisesti nuoretkokevat, että Euroopan yhdistyminen jakansainvälistyminen tarjoavat mahdollisuuksia, esimerkiksityöpaikan voi etsiä ulkomailta ja matkustaminen vieraisiinpaikkoihin käy yhä helpommaksi. Voihan olla, ettätulevaisuudessa minäkin päädyn kuvaamaan aivantoisenlaisia kulttuureja toisissa maissa. Kuitenkaan se,että olen kasvanut ja elänyt täällä, imenyt itseeni tämänmaan kulttuurin, ei lakkaa vaikuttamasta muotoiluunivarmaankaan koskaan. Vaikka liikumme yhävaivattomammin maista ja kulttuureista toisiin, ei omakulttuurimme häviä. Ainakin niin haluan uskoa. Tulenaina kutsumaan tätä maata kotimaakseni.Nähdäkseen itsensä, on koetettava astua tarkastelemaanitseä ulkopuolisen silmin. Meissä suomalaisissa on yhteistäainakin se, että meitä kiinnostaa kovasti se, mitä muutmeistä ovat mieltä. Olen kasvanut Suomen ja Ruotsinrajalla, joten olen pystynyt vertailemaan näitä kahtaensisilmäyksellä hyvin samankaltaista kulttuuria. Käsitysomasta suomalaisuudesta on muotoutunut juuri tuonkosketuspinnan kautta. Ruotsalaisilla on suomalaisensilmin katsottuna outoja tapoja, eikä Ruotsin puolellatodellakaan näytä samalta kuin Suomessa. Talot ovatkoreampia, pihat laitetumpia ja pröystäilevämpiä kuin

meillä. Ruotsalaisten autot ovat parempia kuinsuomalaisten. Ruotsalaisissa ruokakaupoissa makkarapakataan vaaleanpunaiseen muoviin ja avaimet ja lukotkintoimivat hassusti. Uskon, etteivät valmistamani koruttuntuisi ruotsalaisesta olleenkaan niin kotoisilta kuinsuomalaisista. Makutottumuksissakin on vivahde-eroja.Vaikka esimerkiksi juuri suomalaisten ja ruotsalaistenmakutottumusten ajatellaan olevan jokseenkinsamankaltaisia, on näiden kansojen makujen välilläkokemukseni mukaan myös eroja. Ruotsalainen kulttuurinäyttäytyy minulle jollain suomalaista hempeämpänä.Vaikka luontomme on samankaltainen, on elämäSuomessa ollut kai sen verran karumpaa, ettei itsensäja asumuksensa koristeleminen suju yhtä luontevastikuin länsinaapurissamme, saati sitten etelämpänä.

Suomalainen on korujen käyttäjänä ollut perinteisestiarka, täällä ei sovi pröystäillä. Talotkin maalataanuseimmiten samanväriseksi kuin naapurissa, niin etteikenenkään tarvitse ajatella, että kuviteltaisiin olevanparempia kuin muut. Suomessa onkin perinteisestiuskottu, ettei hyvää onneaan saa liiaksi mainostaa, taise katoaa. Kerskailuun ja mahtailuun ei ole suhtauduttusuopeasti. "Rumat ne vaatteilla korreilee", sanottiinkotiseudullani. Ehkä tästä ajattelutavasta ollaan kuitenkinpikkuhiljaa pääsemässä eroon, ja suomalaisetkin ovatrohkaistuneet käyttämään esimerkiksi näyttävämpiäkoruja. Kuten aiemmin todettu, arvostaa tämä ikäpolviyksilöllisyyttä, ihmiset tuntuvat mieluummin erottautuvanmassata kuin sulautuvan siihen. Toivoisin kuitenkin, ettämyös koruilta osattaisiin vaatia enemmän. Liian monituntuu tyytyvän vaateketjujen halpoihin rihkamakoruihin.Ehkä ongelmana on se, etteivät kysyntä ja tarjontakohtaa toisiaan. Olen varma siitä, että myöshinnakkaammille tuotteille ikäryhmäni sisällä olisikysyntää, ollaanhan vaatteistakin valmiita maksamaansuuria summia, vaikkeivät tulot kovin isot olisikaan.Mielestäni myös korualan pitäisi vastata kuluttajientarpeisiin nopeammalla tempolla. Itse koen erityisestisuurten kultaketjujen liikkeissä myynnissä olevat mallistotkovin tylsiksi, kuin yritettäisiin pelata mahdollisimmanvarman päälle ja saada sekä äidit ja tyttäret ostamaansamaa tuotetta.

Korumuotoilijana tämän työn puitteissa olen rajannutkohderyhmääni niin, että todella voisin puhutella juuritiettyä segmenttiä mieltymyksineen ja tarpeineen, kertoajuuri meidän tarinamme. Olen vakuuttunut siitä, ettätarinoilla voitaisiin myydä koruja. Tämän tarinan kerronitsestäni ja kaltaisistani, mutta toivon työni valmistavanminua ottamaan vastaan itselleni vieraan kohderyhmäntarinat ja kyetä käyttämään niitä suunnitteluni pohjana.On myös tärkeää pystyä vastaamaan markkinoidentarpeisiin kyllin nopeasti. Muotoilemani korusarjan etunaon se, että voin siinä käyttämiäni kuvia vaihtamallamuuttaa korujen ilmettä nopeasti. Vasta kuvat tekevätkorun, muotokieli itsessään on yksinkertainen. Olenpyrkinyt löytämään sopivat kehykset tarinani kuville.Samaa muotoa ja korumallia käyttäen pystyisin siiskertomaan myös toisenlaisia tarinoita, kertomuksiatoisista

- Kansainvälistyvä maailma

4.2 “Jos on Ruotsi ruokaisempi,niin on Suomi suloisempi”

9

Kahden osoitteenmuutoskortin välissä voi lähettää kirjeenÄiti lähettää Pilsnerkorvia Haaparannalta

Paljon saa anteeksi, kun tulee Pauli-enoonJälkeen jäi kasa kuvia tuntematon seniorita kainalossaan” Kävin mie ilotalossaki, heh heh”Vasta hautajaisten jälkeen tuli postissa avaamattomassa laatikossa myymättömiä runokirjoja

Juna- asemalla ei tajua nousta pois, kun saavutaan kaupunkiinjossa asuu

10

Ranneke valkoista nahkaa, jossa on käytetty siirtokuvaa sommittelun osana

Sitoudumme paitsi yhteisöihin, kuten ystäväpiiriin taimuihin suomalaisiin, myös paikkoihin. Mietiskelläkseenrauhassa on vetäydyttävä rauhaan maailmallisestaelämästä ja tullakseen toimeen ympäröivän maailmankanssa on oltava jonkinlainen tukikohta, koti. Se, mikätekee asunnosta kodin, on minulle yhä mysteeri. Kotikun on enemmän kuin se asunto, jossa asuu, semuodostuu tunnelmasta ja ihmisistä. Toivoisin näidenkorujen, lopputyöni, olevan eräänlainen mukaan mahtuvakoti, esine, jota katselemalla tuntisi olonsa turvalliseksija hyväksi.

Kodin rajat ovat yksityiset, kotiin ei päästetä ketä vain,sinne kutsutaan. Ihmisen koti paljastaa paljon.Ensimmäisenä toisen kodissa katselen läpi kirjahyllyt jalevykokoelmat, tutkailen kodin ilmapiiriä. Koteja onerilaisia, lämpimiä ja kylmiä, sellaisia, joissa on heti hyväolla ja sellaisia, joissa ei oikein uskalla rentoutua.Muotoillessani korua toivoin, että sen synnyttämämielikuva olisi lämmin, kuin sellainen koti, joka näyttääsiltä, että siellä asutaan. Kaiken ei tarvitse olla samaaparia, riittää, että tunnelma on kohdallaan. Niinpäkoruissa käyttämäni kuvat saattavat ensi katselullavaikuttaa irrallisilta palasilta, mutta toivon niidenhoukuttelevan tarkastelemaan tarinaa tarkemmin,tutustumaan kotiini ja löytämään jotain, minkä itsekenties on unohtanut kaappiensa kätköihin.Tämä kaupunki ei ole ollut minulle ystävällinen.Keskustassa sijaitsevasta asunnostani pääsee kadulle,joka on kuin korkeiden talojen reunustama ahdas käytävä.Ulko-ovi on raskas ja metallinen, tuntuu kuin asuisipommisuojassa. Ensimmäisenä viikkonani Lahdessakävelin linja-autoasemalle hakemaan äitini lähettämääpakettia, kun liikennevaloissa taakseni pysähtyi mummorollaattorinsa kanssa. Kun valo vaihtui, tuuppasi mummominua rollaatorillaan ja sanoi ”vitun huora”. Sen jälkeen

olen pitänyt Lahtea epäystävällisenä kaupunkina.

Asuinpaikkaansa ei kuitenkaan voi valita sen mukaan,missä parhaiten viihtyisi. Katselimme poikaystävämmekanssa asuntoilmoituksia, aiomme muuttaa Helsinkiin,sillä valmistumme molemmat tänä keväänä. Poikaystävänihakee Helsingistä töitä, minä haluaisin jatkaa opintoja.En kyllä ole koskaan halunnut muuttaa Helsinkiin. Seon minulle liian suuri kaupunki, ei mahdu yhdelle sivullekartalla. Osoitteet ja kaupunginosien nimet eivät kerromitään. Onko Etelä- Helsinki lähellä keskustaa? PääseeköHaagaan metrolla? Minä haluan asua kaupungissa, jonkaoppii kävellen hahmottamaan, jossain, jonne voi rauhassaeksyä.

Sana koti synnyttää valtavan määrän mielikuvia. Kotivoi olla fyysinen tai henkinen, tässä ja nyt, menneessätai tulevassa, se voi olla rakennus, paikkakunta, maa,maanosa tai maailma. En koe olevani sitoutunut vainSuomeen, vaan pikemminkin sen kaupunkeihin.Lapsuuden kotikaupunkiini Tornioon, ensimmäiseenopiskelupaikkakuntaani Turkuun ja nyt tänne, Lahteen,jonne en oikeastaan ole koskaan kotiutunutkaan. Unissaniasun vieläkin Turussa, siinä pienessä yksiössäAirikinkadulla, jonka parvisänkyä lähellä kulkevat junattärisyttivät. Vaikka asunnossani Lahdessa on juuri samattavarat ja tuoksukin, en tunne oloani kotoisaksi täällä.

Maailmankansalainenkin on enemmän kotonaan jossakinkuin toisaalla. Jokaiselle jotkut ovat läheisempiä, kuinjotkut muut. Milloin ei olla täällä, vaan tuolla ja milloinmeistä tulee niitä? Emme ole yksin, aina on niitä, joihinviittaamme sanalla ”me”. Ainakin itselleni jonkinlainenirrallisuuden tunne on aiheuttanut sen, että sitoudunyhä tiukemmin läheisiini.

4.3. “Kierrän, kierrän kaupunkia,kuuntelen ja kuulostelen…”- koti fyysisenä paikkanaja henkisenä tilana

Yöpöydällä sytytystulppaLahja isältä, että sytyttäisiAina ei sytyttänyt.

Ihan hieno kakluuni, isä sanoo, kantaa pultsareitten patjat roskikseenSe on Pauli- enoon tullu, tuo meidän Päivi,luonteeltaan on samansorttinenTästä puhuttiin sukulaisissa vielä kauanJos asuntoa vuokraatte, ottakaa tästä makutuomari”

Yöksi menemme serkun luokseperäkärry jätetään ikkunan alle”Eihän se muuten, mutta ko on se telkkariki”Tuhteja paukkuja rommipullostaLainamekossa tanssiravintolaanYöllä grillillä isi ostaa minulle kalaperunatÄlä kulta itkePimeässä emme löydä yöpaikkaaJoku on sammuttanut valot kaupungista.Tänne minä olen tullut asumaan.

11

Aikuistuminen javakiintuminen5.1 “Maalari maalasi taloa,sinistä ja punaista,illan tullen sanoi hän,nyt mä lähden tästätalosta pois”

- Muutto omaan kotiin

5.

12

Lapsuudenkoti säilyy mielessä aina, samoin myösensimmäinen oma asunto, onhan muutto omaan kotiintärkeä askel kohti itsenäisyyttä. Ennen selvät aikuisuudensiirtymäriitit, kuten muutto omaan kotiin, työpaikansaanti ja perheen perustaminen tapahtuvat nykyäänkuitenkin myöhäisemmässä vaiheessa kuin ennen. Enääne eivät merkitse automaattista siirtymistä lapsuudestaaikuisuuteen.

Muutto omaan ensimmäiseen kotiin merkitsi uudenaikakauden alkua elämässä. Sitä onkin pidetty yhtenätärkeimmistä itsenäistymiseen liittyvistä siirtymistä.Itsenäistyminen ja aikuistuminen ei enää kuitenkaanole yksiselitteistä. En tiedä vieläkään, haluanko itseänikutsuttavan tytöksi vai naiseksi. Ikäpolveni elää pitkitettyänuoruutta. Reetta Salonen kirjoittaa artikkelissaan Milloinomaan kotiin? Aikuistumisen vastuu Suomessa jaEspanjassa siitä, kuinka perinteiset aikuistumiseen liittyvätsiirtymät, koulusta työelämään, lapsen roolistavanhemman rooliin ja lapsuudenkodista omaan kotiineivät enää määritä aikuistumista yhtä yksiselitteisestikuin ennen. Yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet ovattulleet yhä tärkeämmiksi tarkasteltaessa aikuistumista.Täytyy myöntää, että koin itseni kyllä isoksi ja ainakinmelkein aikuiseksi muuttaessani omaan kotiin.Vakiintumisesta ei kohdallani kuitenkaan voinut puhua.Avaimia en saa vieläkään pidettyä tallessa. Kotona kunei ovia pidetty lukossa. Pistettiin vain luuta oven päälle,jos lähdettiin asioille. Naapurin Pekka tuli kylään milloinhuvitti. Pauli-eno katsoi kiikareilla, koska keitetään kahvit.Kun muutettiin rivitaloon, piti ovi lukita. Kun unohdinavaimet, menin sisään saunan ikkunasta. Niin kävi usein,pihan puistonpenkki sai pysyvän paikan ikkunan alta.Muutin pois kotoa lukion jälkeen. Asunto oli pelkkähuone, keittiö ja vessa olivat käytävällä. Avaimella pitiaukaista ensin ulko-ovi, sitten väliovi ja lopulta ovihuoneeseen. Suihku oli kerrosta alempana, usein tulivain kylmää vettä. En viitsinyt tiskata, kuljetin likaisetastiat laatikossa kotiin tiskikoneeseen. Kerran laatikosta

petti pohja ja tiskit hajosivat käytävään. Sen jälkeenastiani olivat vielä aiempaakin eriparisimpia. Äiti tuliusein töiden jälkeen kylään. Ostin kääretorttuasiivousapua vastaan.

Olen huomannut, että moni ikätovereistani, myös minä,on huono pysymään paikoillaan. Osa matkustaa ulkomailletöihin, toiset eivät tunnu löytävän mieleistänsä paikkaaolla ja opiskella. Ehkä me vaadimme liikaa. Me osaammevaatia elämältä niin paljon, itsensä toteuttaminen onelämän elinehto. Tyytyminen ei ole vaihtoehto. Elämänei enää tarvitse noudattaa ennalta sisäistettyä kaavaa,joka määrittää ne normaaliuden rajat, jonka sisällä onpysyttävä. Kaisa Ketokivi kirjoittaa aikuistumisen japerheen ristiriitaa käsittelevässä artikkelissaan seuraavasti:

”Vakiintuminen eri elämänalueilla ja jatkuvuuteenluottaminen työ- ja perhe-elämässä on nykyisin vaikeaa.Aikuistumisen institutionalisoituneen mallin ohelle onkoulutetun, kaupungeissa elävien nuorten aikuistenkeskuudessa syntynyt uudenlainen sosiaalinen säännöstö,pidentyneen nuoruuden malli, jonka mukaisestihaastateltavat viipyvät nuoruudessa: he harjoittavat”itsensä etsimisen hakuammuntaa”, itsenäistyvät,kokeilevat eri suhteita, kypsyvät, eivätkä pidä kiirettävakiintumisen edellytysten järjestelyssä.”(Kaisa Ketokivi:Aikuistumisen ja perheen perustamisen ristiriidatpidentyneessä nuoruudessa Teoksessa Sinikka Aapola,Kaisa ketokivi(toim.)Polkuja ja poikkeamia -Aikuisuuttaetsimässä)

Itselleni jatkuva etsiminen ja rauhattomuus on merkinnytsitä, että niinä kuutena vuotena, kun olen asunut yksin,olen vaihtanut asuntoa kahdeksan kertaa. Minulle eimyöskään ollut itsestään selvää se, miksi minä isonahaluaisin tulla. Vaihdoin koulua ja kaupunkia keskenopintojen. Kuitenkin omaan kotiin muuttaminen on ollutratkaiseva käänne elämässäni, vaikka se ei minuaaikuiseksi tehnytkään.

5.2 “Kaksi rakasta elää vaikkakuivan kuusen kävyillä”

- Millainen on nykyajan parisuhde?

13

Paitsi muutto omaan kotiin myös vakiintunut parisuhdetai avo- tai avioliitto ovat aikuistumiseen liitettyjä tekijöitä.Suomalainen perhe on muuttunut. Suurperheestä onsiirrytty ydinperheen malliin. Perheen merkitys ei olekuitenkaan vähentynyt. Vaikka perheyhteys ei enääperustukaan instituution voimaan, vaan henkilökohtaiseentunnemaailmaan, on rakkaus kuitenkin ikuista.Riitta Jallinoja käsittelee aihetta artikkelissaanInstituutiosta ihmissuhteeksi teoksessa Puoli vuosisataa.” Vaikka avioerot ovat yleistyneet, suuri osa ihmisistähaaveilee edelleenkin ”siitä ainoasta oikeasta” ja elin-ikäisestä parisuhteesta. Ihanteena on, että äiti ja isäelävät yhdessä lastensa kanssa kunnes nämä lähtevätkotoa. Toive on ikivanha.”, hän kirjoittaa. Huomaan itsekin ajattelevani juuri näin. Romantiikkavetoaa siis, vaikka asenne elämään ja aikaan saattaamuutoin olla hieman kyyninenkin. Tähän seikkaan eiole vaikuttanut edes se, että omatkin vanhempani ovateronneet.Kahdeksannella luokalla oppilaanohjauksen tunnin jälkeenopettaja pyysi minua jäämään luokkaan. Olin unohtanutvihkoni sinne. Hän alkoi kysellä kaikenlaista, mitenjaksoin, oliko koulussa hankalaa. Ei ollut, minulla ei olekoskaan ollut hankalaa koulussa. Opettaja oli varannutminulle ajan koulukuraattorilta. Vanhemmat olivateronneet.Ei se yllätyksenä tullut, ehkä helpotuksena. Sinä aamuna,kun sain tietää, menin kouluun. Seuraavana päivänäolin kotona. Isä toi minulle videofilmejä. Yksi oli elokuvakotiaan etsivästä koirasta. Sitä katsellessa itkin.Elämä jatkui. Muutimme äidin ja siskon kanssakerrostaloon. Isän tykönä kävin paljon. Oli outoa jajännittävää asua ensimmäistä kertaa kerrostalossa.Varasimme saunavuoron. Ulkoilutimme koiraa pyöräteillä,sitä ei enää voinut pitää irti. Lähellä oli pieni kauppa japizzeria, josta sai vuokrata myös elokuvia. Omaltakylältämme kauppa oli loppunut jo kymmenen vuottaaiemmin.

Eron ei tarvitse olla traumaattinen kokemus. Sitähäntapahtuu nykyään hyvin paljon. Olen huomannut, ettäikäisilläni usko rakkauteen on erittäin vahva. Naimisiinmennään paljon, häät ovat olleet kohdallani jo useammankesän vakiotapahtumia. Jallinojan mukaanavioliittoperinne elpyi 80- ja 90- luvuilla. Vaikka avoliittokilpaileekin instituutiona avioliiton kanssa kokevat nuoretusein yhä tarpeelliseksi instituutionaalistaa parisuhteensatukeutuen ikivanhoihin traditioihin ja rakkaudentunnustuksiin. On selvää, että usko rakkauteen ja toiveikuisesta onnesta yhdessä elää vielä. Nuorisobarometri2004 osoittaa, että rakkauden ja ihmissuhteiden merkityskasvaa iän myötä. Näin on käynyt minullekin.

Olen menossa naimisiin ensi syksynä. Internetinhääsivustot on koluttu läpi, pukukangas ostettu javieraslistat tehty. Kummallista, naimisiinmeno kun eiollut tarkoitukseni. Erosin kirkosta heti, kun täytin 18-vuotta. Nuorena vastustin kaikkia instituutioita varmaaneniten vain juuri sen vuoksi, että olin nuori. En tiedämitä on tapahtunut, mutta nyt minulle on itsestään

selvää, että haluan virallistaa parisuhteeni. Kun maailmamuuttuu kiihtyvällä tahdilla, haluaa pysyvyyttä javarmuutta. Itselleni se merkitsee sitä, että haluan sitoutuarakastamaan ihmiseen.

Vaikka tyttöjen ja poikien tapaaminen ja seurustelunykyään on helpompaa kuin ennen, säätelevät normitmyös tämän päivän seurustelukulttuuria. Ainakin omassaperheessäni säännöt olivat tiukat. Kun siskoni tai minätoimme poikaystäväkandidaatin kotiin, oli ensimmäisenäedessä kahvittelu vanhempieni kanssa. Kai se niin on,että tarkoituksena oli tutustua vävyehdokkaisiin, muttapiinaavilta nuo tilanteet lähinnä tuntuivat. Pöytäänkatettiin ohutreunaisimmat kahvikupit, jotka talostalöytyivät, sellaiset, jotka takuuvarmasti aiheuttivatkahvikuppineuroosia. Poikarukilta kuulusteltiin, kyseltiintulevaisuuden suunnitelmat ja aikeet.. Sitten, kunkahvihetki viimein oli ohi, sai pojan viedä omaanhuoneeseen. Ovea ei tosin saanut laittaa kiinni.Myöhemmin vähän vanhemmalla iällä, kun oli jo luvallistakäydä yökylässä, sovittiin siitä pojan vanhempien kanssaerikseen. Tärkeää oli, että tiedettiin missä ja kenenkanssa lapset olivat.

Tyttöjen on mahdollista ottaa aktiivinen rooliseurustelusuhteen aloittamisessa. Enää ei tarvitse ollakaino ja kiltti. Pienillä tytöillä näkee paitoja, joissa lukeejotain sen suuntaista, että kiltit tytöt pääsee taivaaseenja tuhmat mihin vain. Muistan itse olleeni ala- ja yläasteillakateellinen tytöille, jotka olivat rohkeita ja uskalsivattehdä mitä vain. Siltä minusta ainakin tuntui, kun itseolin kovin kiltti ja ujo. Rippileirilläkin olin puhumattakoko viikon, en sanonut sanaakaan, vaikka kerrossängystäirrotettiin pultit ja peti romahti alapuolella nukkuvanystäväni päälle. Myöhemmin olen huomannut, etteimeillä kilteillä loppujen lopuksi huonosti mennyt. Meolemme päässeet eteenpäin, jaksoimme käydä kouluaja uskalsimme lähteä pois tutusta ympäristöstä. Yhtäänkateellinen en ole niille "tuhmille tytöille", jotka päätyivätyksinhuoltajaäideiksi alaikäisinä lähiöihin, joiden läpi eiyöllä yksin uskalla kävellä.

Avioliiton kilpailija nykyään on avosuhde, enää ei puhutasusipareista. Myös avioerot ovat yleisiä, eivätkä netarkoita, että olisi tuomittu elämään yksin loppuelämänsä.Avioliiton institutionaalinen rooli on muuttunut. Myössamaa sukupuolta olevien liitto on mahdollinen. Kunaiempien sukupolvien parin valintaa ohjasivat sosiaalisetsäännöt, kuten se, että parin oli hyvä olla samastayhteiskuntaluokasta, on nykyisten liittojen pohjanaenemmän keskinäinen rakkaus ja tunteet. Avioliitto japarisuhde on muuttunut yhteiskunnallisesta instituutiostaihmissuhteeksi ja projektiksi. Leea Virtanen kirjoittaakirjassaan Suomalainen kansanperinne, että nykyisinfyysinen viehättävyys on tärkein yksittäinen tekijä nuortenarvioissa toisistaan. Rohkenen olla eri mieltä. Vaikkakulttuurimme onkin kovin ulkonäkökeskeinen, en usko,että ihastuminen tai rakastuminen pohjautuu pelkästäänulkonäköön.

14

Nuorille lienee myös itsestään selvää se, että parisuhdettatäytyy hoitaa. Se voi ajautua kriisiin jolloin seurauksenaon ero. Ennen solmittu avioliitto oli ikuinen, siitä ei noinvain kasvettu erilleen. Aviopari muodosti lapsineenperheyksikön, jossa sekä molemmilla puolisoilla, ettälapsilla oli tehtävänsä ja työnsä. Perhe toimi työyksikkönä,eikä romanttista rakkautta ja sen vaalimista pidettykovinkaan tärkeänä. Lapset tulivat perheeseen yleensäpian sen jälkeen, kun avioliitto oli solmittu. Vieläisovanhempieni aikaan lapseton perhe oli kummastus.Nyt lasten tekoa ja perheen perustamista lykätään, kunkoetaan, että se merkitsisi jonkinlaista jämähtämistäpaikoilleen, itsensä etsimisen tuloa tiensä päähän. Kunennen normit säätelivät elämänkaarta, on nykyäänvapaus valita tehnyt valinnoista paljon vaikeampia. Kunvoi valita elämän sinkkuna, avoliiton, avioliiton taisatunnaiset irtosuhteet, ei ole ihme, että siinä helpostihämmentyy.Vaikka häät yhä ovat suuri yhteisöllinen juhla on niidenmerkitys siirtymäriittinä muuttunut Kun tuleva avioparion voinut asua yhdessä jo ennen vihkimistä, eivät häätmerkitse konkreettisesti yhteiselämän aloittamista. Vielävanhempani avioituessa oli todennäköisempää, ettävasta häitten jälkeen muutettiin yhteen. Vanhemmilleniensimmäinen koti oli isäni vanhempien vintti. Itse ensellaiseen suostuisi, minulle naimisiin meno tarkoittaakuitenkin jonkinlaista irtautumista lapsuuden perheestä.Vaikka siteet siihen ei koskaan katkea, on avioituminenyhä uuden perheen perustamista. Konkreettisesti tämänäkyy esimerkiksi toisen sukunimen ottamisena omantilalle. Nykyään tosin ei ole itsestään selvää, että morsianottaisi sulhasen sukunimen, vaan on mahdollista tehdätoisinkin päin, ottaa käyttöön yhdysnimi tai vain pitääomat sukunimensä. Itse en tätä seikkaa ole vieläratkaissut. En koe siirtyväni sulhaseni sukuun mennessäninaimisiin, vaan muodostavani uuden perheen hänenkanssaan.

Avioliittoon astutaan nykyään paljon köykäisemminperustein kuin ennen. Tai ehkäpä perusteet ovat vaintoiset. Kun ennen vanhaksipiiaksi jääminen oli naiselletodella kova kohtalo, on nykyään sinkkuus hyväksyttävää.Avioliitosta tuntuu kuitenkin tulleen naisten projekti,jotain jota suunnitellaan pienestä pitäen ennen kuin

sulhastakaan on löytynyt. Unelmahäitä on niin monenlaisiakuin on morsiamiakin, mutta perinteiset kirkkohäät ovattaas suosiossa. Vanhoihin perinteisiin suhtaudutaanarvostaen, halutaan astua avioon paitsi jumalan myösyhteisön silmien edessä samoin menoin kuin sukupolvetennen itseä ovat tehneet. Itsekin tahdon häissäninoudattaa joitakin tiettyjä perinteitä, vaikka juhlammetuleekin olemaan hieman erilainen jo siitä syystä, ettäkyseessä on siviilivihkiminen. Tanssikurssilla olemme joolleet, häävalssi kun kuuluu häihin mielestäniehdottomasti. Myös hääkakku ja morsiamen ryöstökuuluvat illan ohjelmaan. Kaikenlaiseen kaupalliseentohinaan, kuten kalliin hääpuvun ostamiseen,hääkaramellien tai kukkalaitteiden hankkimiseen taasen halua osallistua. Tuntuu, että häät ovat nykyäänjollain tapaa kadottaneet jotakin siitä vakavuudesta,jolla avioon astumiseen mielestäni pitäisi suhtautua.Toki häät ovat iloinen juhla, mutta tärkeämpää on itseavioituminen, naimisiin meno, jonka juhla häät ovat.Mielestäni on kamalaa, kuinka häistä on tulossaitsetarkoitus. Paras esimerkki tästä lienee tällä hetkellätelevisiossa pyörivä ohjelma ”Noora menee naimisiin”.Siinä kaunis Noora on menossa kesällä naimisiin Vanajan-linnassa. Sulhanen tosin vielä puuttuu. Ohjelmantarkoituksena on löytää Nooralle sopiva puoliso. Häätsiis ovat itsetarkoitus, sulhanen tarvitaan, jotta saadaanjärjestettyä ne omat, unelmien prinsessahäät.Avioerotilastot näyttävät nykyään ankeilta ja mielestäniavioon pitäisi edelleenkin astella vakavin mielin, eikokeillen, että josko tämä voisi toimia. Toisaaltajulkisuudessa olevien henkilöiden parisuhdesotkut, erotja uudelleen rakastumiset saattavat ruokkia nuortenkuvaa siitä, että sen oikean löytäminen on jatkuvaprosessi, jossa on mahdollista tehdä virheitä ja kokeiluja,jopa avioliittojen merkeissä. Kuitenkaan en usko, ettäavioliittoa otetaan vieläkään keveästi. Perinteet ja maailmamuuttuvat, mutta avioliitto on säilyttänyt suosionsa,tosin hieman toisenlaisena kuin ennen. On kaunista,että yhä vieläkin, meidän kyynisenä aikanamme, nuoretuskaltavat mennä naimisiin ja uskoa rakkauteen.Rakkauden avulla voi rakentaa uuden lintukodon,sellaisen, jonka avulla maailmaa pääsee pakoon. Ehkäpäkaipuu lapsuuteen sitten hellittää.

6.

Tulevaisuuden huoletja toiveet

6.1 “Ennen kaikki oli paremmin”

- Menestyksen paineet

15

Ihmisiä ei voi jakaa viiteryhmiin pelkän iän perusteella.Tuotteitakaan ei enää mielestäni voi suunnitellamiellyttämään mahdollisimman laajaa joukkoa. Siihenen halua pyrkiäkään. Minulle muotoilijana on tärkeämpääse, että suunnittelemani tuotteet koetaan omiksi jaläheisiksi tietyn, pienenkin ryhmän keskuudessa kuinse, että miellytän laajoja massoja. Haluan kohderyhmänihavaitsevan tuotteissani jotain tuttua niin, että tuotuttuuden tunne toisi pintaan muistoja ja tunteita, jotkaovat saattaneet unohtuakin. En kuitenkaan voi tai halua määritellä kohderyhmääni ikähaitarilla. Vaikkatarkastelenkin töissäni menneisyyttä ja tulevaisuutta 25- vuotiaan näkökulmasta, ovat tapahtumat ja kuvat tuttujamyös muun ikäisille ihmisille. Näkökulmani on kuitenkinnuoren naisen ja luulen sen värittävän kuvavalintojaniniin, että työni voi jäädä merkityksettömäksi paljonvanhemmalle katselijalle. Onhan varmaa, että ikä tuomukanaan perspektiiviä elämään. Mummoni tuskinnostaisi 80- ja 90-luvuista esille samoja asioita kuinminä. Vaikutuksensa on silläkin, etten ikäni vuoksi voimuistaa tarkalleen tapahtumiakahdeksankymmentäluvulta. Kuvia valitessani en olepyrkinyt objektiivisuuteen, sen tarkasteluun, mikämenneinä vuosikymmeninä oli tärkeää. Voin vain näyttääasioita, jotka minussa tuovat pintaan tunteita ja toivoa,että niillä on samankaltainen vaikutus myös muihin.Nostalgia on vaikea laji ja nostalgisen työn kohderyhmänmäärittely on hankalaa, varsinkin kun ero ikäpolvienelämäntyyleissä on kaventunut.

Eläkeläiset eivät ole enää homogeeninen ryhmä, jonkakiinnostuksen kohteiden voisi olettaa olevan yhtenäiset. ET- lehteä ei enää voi toimittaa kuvitellen, että lukijatolisivat suuriltaosin suurperheessä asuvia nuorimmaistenkaitsijoita, joiden kiinnostuksen kohteita ovat käsityötja kirkolliset tapahtumat. Enää ei voida myöskään puhuanuorisokulttuurista yhtenäisenä ilmiönä. Maailman tullessalähemmäksi me etäännymme ihmisistä lähellämme.Helpompaa on olla yhteydessä toisella puolella maailmaaasuvan chattailijän kanssa kuin omaan naapurinsa. NewYork voi olla meille tutumpi paikka kuin naapuripitäjä,vaikka fyysisesti emme ole käyneet kummassakaan.Kun kaikki tieto on saatavilla, kaikki maailmankolkathiirenklikkauksen päässä, voi olo ollakin yhtäkkiä tyhjä

ja yksinäinen, kun perinteinen yhteisöllinen turvaverkkoei olekaan enää vastaanottamassa tuhlaajapoikaa kotiinmaailmalta. ”Ennen kaikki oli paremmin” – ajattelu eiole hedelmällistä, mutta huomaan sortuvani siihen joskusitsekin.

Tuntuu, että ennen elämä vei ihmiset mennessään, asiattapahtuivat omalla painollaan vähemmällä suunnittelulla.Vanhempani kohtasivat, rakastuivat ja menivät naimisiin.Ensin asuttiin mummolan vintillä, sitten rakennettiin talosamaan pihapiiriin. Isä olisi saanut jatkaa oppikouluun,mutta saikin töitä Outokummusta ja opinnot jäivät. Äitivaihtoi parempiin työpaikkoihin. Parin vuoden kuluttuasyntyivät lapset. Asiat kulkivat eteenpäin niiden omallapainolla.

Millainen on minun elämäni odotusarvo? Nykyään elämätäytyy rakentaa. Parikymmentä vuotta sitten life -coacheille olisi naurettu heti kun olisi ymmärretty mitäne sellaiset ovat, nykyään ne ovat rantautuneet joSuomeenkin. Tavallinenkin ihminen voi tarvitamanagerointia menestyäkseen elämässä. Eletty elämäon suoritus, valinnat vaikuttavat siihen kuinka menestynytolet. Vaikka suoritusta ei pisteytetä, ovat sisäänrakennetutpaineet kovat. Kilpailu työpaikoista, asunnoista,rakkaudesta, jännityksestä ja kaikesta niiden väliltä saavertailemaan asioissa, joiden todellinen mittari pitäisiolla se, miltä itsestä tuntuu. Ansioluetteloon täytyyharrastuksiksikin keksiä jotain jännittävää, sillä mitäannettavaa voisi olla ihmisellä, joka vapaa- aikanaanmieluiten köllöttelee sohvalla ja juo kahvia? Jokainenihminen voi olla laulun arvoinen, mutta jollei erotujoukosta, ei päädy soittolistoille.

Image -lehden numerossa 4/ 2005? on artikkeli 80-luvulla syntyneistä. Kasarit saavat kertoa oman tarinansa.Pieneksi siinä itsensä tuntee, kun haastatteluissa toinentoistaan menestyneemmät nuoret ja nuoret aikuisetkertovat elämästään. On menestyjiä musiikissa,urheilussa, bussineksissä ja muotoilussa ja politiikassa,vahvoja mielipiteitä ja oman tiensä kulkijoita. Mitä kuuluumeille taviksille? Minua ainakin pelottaa. Mitä jos enonnistukaan? Mitä jos vanhana katson taaksepäin janäen vääriä valintoja ja hukkaan valuneita haaveita?

6.2 “Se ei pelaa,joka pelkää”

- Epävarmuus ja riskit nuorten maailmankuvassa

16

”Ilman saastuminen on vakava asia, sen myöntävät jokaikki. Se aiheuttaa terveydellisiä haittoja, saattaa johtaajopa kuolemaan, ja lisäksi se aiheuttaa aineellistavahinkoa. Pitkällä aikavälillä emme edes tiedä kaikkiasaasteiden vaikutuksia. Ilman kasvava hiilidioksidipitoisuussaattaa nostaa ilman lämpötilaa vaarallisen paljon. Siitätiedämme riittävästi vasta ehkä parinkymmenen vuodenkulutta. Ponnekaasut ja suurissa korkeuksissa lentävätsuihkukoneet voivat tuhota vähin erin meitä vaarallisiltaultraviolettisäteiltä suojelevaa otsonikerrosta. Siitäkäänemme tiedä vielä riittävästi” ( Mitä, Missä, Milloinkansalaisen vuosikirja 1981, sivu 251)

Ala-asteella ihailin luonnonsuojelijoita. Olin nähnyt R-kioskilla maailman ihanimman peruukin. Se oli mustaja kiiltävä. Säästin viikkorahojani ja ostin sen. Sunnuntaisinisän täytyi ajeluttaa minua ympäri kaupunkia. Vilkuttelinauton ikkunasta peruukki ja sulkahattu päässäni ja leikinluonnonsuojelija Karppista.

Ympäristön tuhoutuminen on ollut ikäisilleni arkipäivääpienestä pitäen. Myös maailman poliittinen tilanne jariskit maailmassa ovat olennaisesti muuttuneet sittenvanhempieni nuoruuden.Ajelehtijaa on helppo pelotella. Salaperäiset ”ne” voivathautoa suunnitelmia päämme varalle. Mistä voi tietää,minkälainen hullu naapurissa asuu ( tutustuminen kunon täysin mahdoton ajatus.) Markkinavoimat voivatheilahduksellaan tyhjentää virtuaalisen sukanvartemme.Maahamme tunkeutuu ulkomaalaisia, jotka vievät meiltätyöpaikat. Oma aviopuoliso voi pettää. Entä lapset, kohtalienee helpotus, että taskusta löytyi vain aski tupakkaa.Pelko tulevaisuudesta ja ympäröivästä maailmasta ontodellisuutta. Epävarmuuden ja riskien kokeminen voivatmyös ohjata valintoja, kuten Jani Erola artikkelissaanNuoret, epävarmuus ja riskit ( Nuorisobarometri 2004,oman elämänsä yrittäjät) toteaa. Nuoruudessa tehdytperheeseen, ammattiin ja koulutukseen liittyvät valinnatvaikuttavat läpi elämän. On ikävää ajatella, että pelkoja epävarmuus ovat tietyssä määrin ohjanneet omaakinelämääni ja siinä tehtyjä valintoja, vaikka arka en olekoskaan ollutkaan. Nuoret kokevat Nuorisobarometrin2004 mukaan epävarmuutta erityisesti irrationaalisistatekijöistä, sellaisista joihin ei omalla toiminnallaan voi

vaikuttaa. Ympäristöasiat, maailmanpoliittinen tilanneja yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet ovattekijöitä, jotka nuoret kokevat uhiksi. Meistä onluonnollisesti kasvanut sukupolvi, joka tiedostaa sen,että omat toimet tässä maailmassa vaikuttavat siihen,millaiseen maailmaan seuraava sukupolvi syntyy. Luomu- ja lähiruoan suosio on nykypäivää ja se kielii paitsiterveellisempien ja turvallisten vaihtoehtojen kaipuustamyös palaamisesta juurille, paikallisuuteen. Paitsi ruuanmyös muiden tuotteiden markkinoinnissa vedotaan yhäenemmän suomalaisuuteen, oli se sitten valmistamistaSuomessa tai mielikuvatason suomalaisuutta.Eksoottisuuden merkitys vähenee, kun on nähty, maistettuja kokeiltu kylliksi. Paluu alkulähteille ja suomalaisuuteennäkyy muodissakin. Lapikkaita ja perinteisiä kuoseja jakuvioita näkee jo katukuvassakin. Nanson Suomi- paidatkelpaavat trenditietoisillekin. Ylimaailmallisten trendiensijaan tämän hetken muoti korostaakin yksilöllisyyttä.Etnisyyskin on ollut jo jonkin aikaa trendi. Hauskaa on,että nyt myös omaan kulttuuriin ja sen visuaaliseenmaailmaan osataan suhtautua arvostavasti. Enää eitarvitse lainata aiheita ja kuoseja kaukaisilta tai menneiltäkulttuureilta, vaan myös oma kulttuuri kelpaa. Ehkäpätässäkin on kyse jonkinlaisesta turvallisuuden kaipuusta.

Korualalla suomalaisuutta on ollut perinteisesti aiheidenlainaaminen suomalaisesta luonnosta tai kaukaahistoriasta. Kalevala koru ja Lapponia ovat profiloituneetvoimakkaasti suomalaisiksi yrityksiksi. Työssäni haluankuitenkin vastata koruilla siihen paikallisuuden jalähihistorian esille nostamiseen, joka muilla muotoilunsaroilla on jo nähtävissä. Nostalgia tuntuu myyvän nythyvin, eikä sitä ole mielestäni hyödynnetty korualallajuuri lainkaan. Kritiikittömään vanhojen aikojenihannointiin en haluaisi kuitenkaan sortua, vaikkatietoisesti yritänkin herättää lähinnä positiivisia tunteita.Uskon kuitenkin, ettei yhteiskunnallinen kantaaottavuusole tämän työn ja objektien osalla tarpeellista.Tarkoitushan on kuitenkin tuoda iloa ja lohtua muuttuvaanmaailmaan, jonkinlainen menneisyyden ja tulevan kuva- albumi, jonka esiin nostamia asioita kukin saa arvottaaomalla tavallaan. Julistaa en halua, vain puhutella jasaada ihmiset hymyilemään.

Lauantai- iltaisin en halunnut mennä kaverilleMeillä katseltiin napakymppiäsaunassa Mikki- limsaasaunan päälle pitsaa

Avaimia on ollut vaikeaa pitää tallessaKesällä piha olohuoneyhtä suurta taloa jossa äiti lapset isä

Iän myötä kasvavat ovetAlaovi painava, avaimella ei saa vetää aukiOvisilmästä voi vaklataKuka yrittää?

17

6.3 “Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään

- Nostalgia pakopaikkana

18

Kun elämä pelottaa ja tulevaisuus on epävarma, onluonnollista kääntää katse taaksepäin ja etsiä turvaa jaankkuria menneisyydestä. Nostalgia antaa ihmisentuudittautua hetkeksi menneeseen, vanhoihin hyviinaikoihin ja kuviin, joiden jatkon tietää. Joskus haluaalukea uusiksi kirjan, jonka tietää päättyvän hyvin. Ainaei halua kokeilla uusia reseptejä. Silloin on mukavasoittaa äidille ja kysyä, kuinka se tilliliha oikein tehtiinkään.Töissäni haluan tuoda esille vanhaa ja tuttua, tarinoita,joiden lopun tiedämme. Vanhoille valokuvillenaureskellaan, kampaukset ja vaatteet ovat hassuja.Aika näyttäytyy huvittavana, mutta usein hyväntuulisena.Paitsi omat vanhat valokuvat myös mainos- jadokumenttikuvat menneiltä ajoilta tuovat pintaanmuistoja. Yleisestä siirtyy yksityiseen. Tämän toivonmyös työssäni saavuttavani. Esittämällä vanhoja kuviapyrin saamaan pintaan tunteita ja tapahtumia, joitakyseiset kuvat itse kullekin edustavat. Voi muistaa,kuinka levyraatia katseleltiin aina saunan jälkeen. MaunoKoiviston kuvan nähdessäni muistan aina lapsuudenhaaveeni ryhtyä presidentiksi.

On jännittävää, kuinka toisille tyhjänpäiväiset esineetsisältävät suuria tunnelatauksia ja merkityksiä toisille.Arjen esineet saavat ajan kuluessa merkityksiä, joitaniillä ei alun perin ollut. Isältä saatu sytytystulppa tuottaaminulle onnea. Saunassa käyminen ei enää tuntunutsamalta, kun kiuas oli vaihdettu uuteen ja eriväriseen.Syntymävuotenani äitiyspakkauksessa olioranssinkeltainen peite, joka kuvioineen tuo pintaanpaljon tunteita. Kun olen kirpputorilla nähnyt samanlaisia,olen halunnut ostaa ne kaikki. Jotenkin peite symboloiminulle onnellisuutta, sitä rakkautta, jota olenvanhemmiltani saanut, heidän toivettaan siitä, ettäaurinko paistaisi minulle läpi elämän.Samanlaisia tunnepitoisia reaktioita aiheuttavatlukemattomat esineet ja asiat. Kun pikkuveljeni leikkiiDubloilla, ei minua tarvitse pyytää leikkikaveriksi kahtakertaa. Vanhat lastenohjelmat aiheuttavat lämpimännostalgisen tunteen. Tohtori sykerö, Pelle Hermanni,Nalle Luppakorva ja Kössi Kenguru ovat meille kaikilletuttuja. Ehkä lastenohjelmien viehätys perustuu osaksisiihen, että niiden maailma ei koskaan muutu. Kössiseikkailee ikuisesti paperileikemaailmassaan Suursyömärinja Anselmi Avaruusapinan kanssa. Nykyajan ohjelmattaas tuntuvat kovin vierailta. Prätkähiiret tai Teletapiteivät vain kuulu maailmaamme. Vanhoistalastenohjelmista myös kiistellään ja keskustellaan. MitäTimo Taikurin taikasana olikaan? Eräässä

materiaalikokeilussani käytin Timo Taikurin kuvaa. Oliihana seurata ihmisten reaktioita heidän tunnistaessaantuon lapsuuden sankarin. On hauskaa, kuinka voi tunteayhteenkuuluvuutta vieraidenkin ihmisten kanssa, kunmuistot ovat osittain samat.

Entäpä tarralenkkarit! Niiden tapauksessa aika varmastikultaa muistot. Se, että ne kastuivat läpimäriksi altapuolen tunnin on menettänyt merkityksensä. Olivathanne niin ihanan värisiä ja mukaviakin. Muoti kiertää,vanhat asiat, jotka äsken vielä tuntuivat kammottaviltapalaavat kauppoihin ja yhtäkkiä sitä huomaa käyttävänsävaatekappaletta, jonka vastineet on päätään puistaenkantanut kierrätykseen aikaa sitten. Ehkä minunkinkoruni päätyy hetken käytön jälkeen korurasiaanodottamaan sitä hetkeä, että sen omistaja jälleen kerrantuntee tarvetta paeta hetkeksi menneisiin aikoihin.Toivottavasti muotoilemiini koruihin ei kyllästytä nopeasti.Se on kuitenkin ajan henki, mikään ei ole ikuista jaesineet joutuvat kiertoon nopeasti. Vaikka koru ehkävieläkin mielletään ikuiseksi, on niidenkin käyttöaikarajallinen. Muoti ja mieltymykset, jos tutkimuksiin nuortenhelposta siirtymisestä sidosryhmästä toiseen onuskomista, muuttuvat yhä nopeutuvalla syklillä. Se mikätänään on hienoa voi joutaa kiertoon jo huomenna.Kuinka korualan tulisi vastata tähän kehitykseen?Vetoamalla korun "ikuisuuteen", siihen, että se kestääaikaa ja äidiltä tyttärelle? Vai olisiko viisaampaa hyväksyäkehitys ja tuottaa markkinoille mallistoja yhä kiihtyvällätahdilla? Itse uskon, että suunnittelemalla tuotteita,jotka vetoavat vaikka pienenkin kohderyhmän tunteisiin,voidaan tuotteiden elinkaarta pidentää. Kun tuote koetaanomaksi ja siihen muodostuu tunneside, ontodennäköisempää, ettei sitä heitetä pois. Toisaaltatuotteiden ja muodin nopea kierto lisää myyntiä, muttauskon korun arkipäiväistyminen kulutushyödykkeeksimuiden rinnalle syövän sen arvostusta. Koru koetaanyhä arvoesineeksi. Toivoisin asian olevan niin myösjatkossa.

Esineillä on arvo, sekä rahassa mitattava, kaupallinenarvo, että tunnearvo. Nämä kaksi eivät välttämättä oleriippuvaisia toisistaan. Usein tunneside esineeseenmuodostuu ajan saatossa. Koen useat nykyajan esineetkovin vieraiksi ja kylmiksi. Minulle elektroniset laitteet,kuten puhelin ja tietokone ovat tärkeitä vain funktionsakautta. Puhelin on kapine, jonka kautta voin kuulla äitiniäänen. Tietokone on työväline, jonka avulla saanesimerkiksi muutettua ajatukseni kirjoitukseksi helposti.Rakkaampia ja tärkeämpiä minulle ovat vaikkapa äitinikutomat sukat. Äitikin on edelleen taikuri. Kun minullaoli paha mieli ja rahat loppu, käski äiti laittaa viimekotireissullani saadut villasukat jalkaan. Toisessa sukassaoli kaksikymppinen. Vieläkin alkaa hymyilyttää, kun vainlaitan nuo taikasukat jalkaani.

Lopputyöni puitteissa valmistamissani esineissä haluaisinlainata muotokieltä menneestä, valmistaa esineitä, jotkatuntuvat siltä, että niitä haluaa koskettaa ja pidelläkädessä. Haluan valmistaa lämpimiä koruja. Vaikkahopea materiaalina on kylmä ja kova, se kun lämpeneevasta iholla, korujeni toivon olevan sellaisia, että neherättävät tunteen tuttuudesta. Niihin pitäisi olla helppoamuodostaa tunneside.

Severi Parko käsittelee Taideteollisessa korkeakoulussaoppilastöinä tehtyjen esinekuvausten kautta ihmistensuhdetta esineisiin. Hän käsittelee esineellistymistä,taloudellisen vaihtoarvon ulottumista ihmiseen. Parkototeaa, ettei elävän ihmisen rinnastaminen elottomaanole aina hyväntahtoista. Itsekin joudun työssänipohtimaan, onko omien rakkaiden ihmisten käyttäminenmateriaalina, kuvina, koruissa heidän esineellistämistään.Kuitenkin voin lohduttautua sillä, että esitän heidätpositiivisessa valossa, rakkaudella. Toki on vaarana, ettäkäyttämällä vaikkapa Mauno Koiviston kuvaa työssänitietyn ajanjakson symbolina esineellistän hänet. Toivonkuitenkin, ettei kukaan loukkaannu työstäni. Tarkoitukseniei ole nauraa ihmisille ja ajoille, vain hymyillä.

19

Lapsuuden tunnelmaa materiaalikokeiluissa.

Ihmisten lisäksi esineellistän myös paikkoja, sillä niistä,ihmisistä ja paikoista ja niiden suhteista muodostuuarki. Arki huolineen, iloineen ja tapahtumineen koetaanusein tylsäksi, vaikka juuri arki täyttää elämästämmeleijonan osan. Juhla on helppo muistaa, arjen tapahtumatsulautuvat osaksi elämänkokemusta hiljalleen. Vainmerkittäviksi koetut asiat, sellaiset tapahtumat, jotkapoikkeavat jotenkin tututusta kiinnittyvät muistoiksi.Muistaa voi toisaalta jotain täysin triviaalia, kuten sen,millainen katto on ollut jokaisessa asunnossa, jossa onasunut. Toisaalta on voinut unohtaa ensisuudelmansatai sen, missä oli, kun kuuli läheisen kuolleen. Arjenkuvaaminen onkin vaikeaa. Kun olen käynyt läpi vanhojavalokuvia löytääkseni työhöni sopivia kuva-aiheita,törmäsin siihen, että kamera on usein otettu esille vainjuhlatilanteissa, jouluisin ja syntymäpäivinä. Havaitsin,että itselleni kokemus arjesta limittyy usein muistoihintietyistä esineistä tai paikoista. En muista tilanteita,joissa esineitä on käytetty, mutta muistan itse esineettodella hyvin. Oma varhaisin esine muistoni onmökiltämme saaresta löydetty linnunmuna. Tiukanmäärityksen mukaan se ei kylläkään ole esine, vaanainakin sillä hetkellä elollinen olento. Haudoin linnunmunaa lapasessa vuosikausia. Annoin sille nimeksi Tipi-Hannes. Tipi-Hannekselle kävi kyllä sittemmin huonosti.Vein sen kerran kouluun näytille, pitihän minullakin ollajotain jolla ylpeillä. En osannut kääntää silmiäni nurin,tai hengitystä pidättäen pyörtyä. Tipi-Hannes hajosilaukkuuni ja äiti joutui imuroimaan sen pois. Sittemminkinolen kuljettanut laukuissani monenlaisia aarteita, tosin

Tipi-Hannesta vähäisempiä.Luku sinänsä ovat kotoa omaan kotiin muuttaessa saaduttavarat. Äidin vanhasta kahvikupista voi olla korva jokadonnut, mutta silti se on juuri se, josta kahvi maistuuparhaimmalta. Liinavaatteet saattavat olla eriparia, muttamillään ei raaski luopua lakanasta, johon mummo onkirjaillut nimensä. Eriparisuus itsenäistymisessä ei liityvain tavaroihin. Se on myös oman itsenäisen elämän jaentisen yhteen sovittamista. Vaikka kotoa on jo muuttanutpois, ei haluaisi siellä minkään muuttuvan. Omastahuoneestaan lapsuudenkodissa ei haluaisi luopua ja kunjokin menee pieleen, kovin helposti tukeutuuvanhempiinsa. Kuitenkin halu tulla toimeen omillaan onkova.

Luulen, että itselleni muuttamisen omaan kotiin tekihelpoksi se, että en muuttanut pois kotikaupungistani.Paikat ja asiat olivat tuttuja, ehkä liiankin. Omankotikaupunkinsa näkeminen uusin silmin vaatii muuttoakauemmas. Nyt suhtaudun Tornioon jo lämpimin tuntein.Pikkukaupungeissa ja syrjäseuduilla asuvat nuoretkokevat kuitenkin, ettei omalla kotikaupungilla olemahdollisuuksia tarjota sellaista tulevaisuutta, jotatavoitellaan.

Eriparisuuden, kahden vaiheilla olemisen, ei tarvitse ollanegatiivinen tunne. On mukavaa, kun voi halutessaanpalata askeleen taaksepäin. Nostalgia ja vanhan muisteluon mukavaa, kun tietää, ettei entisestä tarvitse muistaakuin parhaat palat, auringonpaiste ja lintukoto.

20

hommataan Töölöstäkaksio jossa ontilaa mun pianolleparveke sun uruillekorkeissa huoneissapaljon valoaisot ikkunatja lautalattiat

syvennykset ikkunoissaettä voi istuakasvattaa kukkiailtaisin rakastellaehkä syödä aamiaistaleipää ja aurajuustoakatsella kadullaliukastelevia mummoja

trallala-lallalla lallala-lallalla...

lähellä on kaikki, kauppa ja pesulasun duunipaikka ja mun kutistajapikkuruiset tiaiset osaavat hakeatuuletusikkunasta hapankorpunmuruja

kun joskus elokuussayölläkin on liian kuumakannamme patjojanukumme parvekkeellaaamulla kuunnellaanrekkojen kaasutustaalakerran herännäisenvaimeaa veisausta

ikkunan takanakaljuja koivujahiuksia kimpussalattiakaivossakuulaina iltoinakävellään puistossakatsellaan lapsiaoksentamassa punkkua( Kitkerät neitsyet: Kaksio sanat: Vappu Rossi)

21

6.4 “ Toivossa on hyvä elää

- hyvän elämän eväät

22

Vaikka unelmat jäävät toteutumatta tai muuttuvat,jättävät ne meihin kuitenkin jälkensä. Lineaarisenaikakäsityksen mukaan se, mitä on menneisyydessä, eikoskaan palaa. En halua ajatella näin jyrkästi. Elämäkulkee sykleissä, ja vaikka se mitä olemme taaksemmejättäneet ei sellaisenaan koskaan palaakaan, ovatmenneisyyden tapahtumat kuitenkin koko ajan läsnä.Vaikka elämä puskeekin eteenpäin raiteitaan, eimenneisyys ole vielä kokonaan menetetty. Haaveet jaunelmat tulevat eteemme aina uudelleen viimeistäänsiinä vaiheessa, kun pysähdymme pohtimaan elämäämmeja sitä, mistä tulemme, missä olemme ja minnemenemme.

Kirjoitin itselleni kirjeen kymmenen -vuotiaana. Liitinmukaan valokuvia ja tarroja. Paketin sai avata vuonna2000. Olin jo unohtanut koko paketin, mutta kun täytin20, tuli se postissa. Äiti oli säilyttänyt sen.Kirjeessäkerroin itselleni, mitä minun pitäisi olla. Kymmenen -vuotiaana parikymppinen tuntuu jo niin aikuiselta, ettäkaiken silloin toivomani toteutuminen ei olisi ollutajallisestikaan mahdollista. Joistakin asioista minullekuitenkin tuli paha mieli. En ollut asunut ulkomailla, enmenestynyt työelämässä, en opetellut soittamaan mitäänsoitinta. Eikä minulla ollut ihanaa miestä. Ihana miesoli jättänyt minut puhelimessa jouluaattona.

Kirjeen avaamisesta on nyt viisi vuotta. Edelleenkäänen ole asunut ulkomailla, en osaa soittaa, enkä ehtinytmenestymään työelämässä. Vaihdoin koulua ja olen nyttyytyväisempi. Minulla on ihana mies, syksyllä menennaimisiin. Vanhat haaveeni siis eivät jättäneet minuarauhaan, niiden avulla olen peilannut elämääni ja sitä,mikä minulle todella on tärkeää.

Iän myötä haaveet muuttuvat toisiksi. Enää en haluamaailmannaiseksi, en julkisuutta. Minun ei tarvitse ollaparas tai yleisten standardien mukaan menestynyt. Minähaluan tulla toimeen omalla työlläni tehden sitä mitähaluan, mutta en halua työn olevan koko elämäni.Haluan palata illalla kotiin rakkaani luokse jossakinlähiössä, katsoa yhdessä televisiota tai laittaa ruokaa.Vanhemmat toivovat lapsilleen parempaa elämää kuinheidän omansa on. Isällä ja äidillä on ollut suhteenitoiveita. Itse halusin tulla presidentiksi. Presidenttiäminusta ei tullut, mutta uskon, että vanhempani ovatminuun tyytyväisiä. Tärkeintä heille on varmasti ollutse, että olen onnellinen. Omat haaveeni ovat kuitenkinkeskiluokkaistuneet Missä vaiheessa se on tapahtunutja pitäisikö sitä vastaan taistella?

Ammattiin liittyvät asiat aiheuttavat nuorissa paljonepävarmuutta.Paitsi asuinpaikka, myös ammatti onmäärittänyt identiteettiä vahvasti. Se mitä ihminenelämällään tekee, on olennainen osa tämän persoonaa.Nykyään ei ammattiin valmistuminen takaa onnen jamenestyksen avaimia, uudelleen kouluttautuminenvanhemmalla iällä on tarpeen, kun maailma muuttuuniin nopeasti, että tämän päivän huippuammattilainensaattaa pian olla tarpeeton. Nykyajan työt ovat jo niinmonimuotoisia, ettei ammattinimikkeestä edes voipäätellä, mitä kyseinen henkilö elääkseen tekee. Toisaaltatyöstä on yhä vahvemmin tullut elämän tapa, sitä eienää tehdä vain elääkseen, vaan työ on tärkeimpiäitsensä toteuttamisen muotoja. Ei siis ihme, että nuoretkokevat juuri työhön liittyvät asiat tulevaisuutensakannalta pelottaviksi.

Ongelma syntyy, kun itsensä toteuttamisella jakoulutuksella ei saadakaan toivottua tulosta, hyvääelintasoa. Suomalainen kulttuuri on ollut työkeskeistä,eläminen ja arvo on määrittynyt sen mukaan, kuinkapaljon ja mitä työtä on tehty. Esimerkiksi mummonialoittaa aina puheen toisille tuntemattomista henkilöistäkertomalla, mikä tämän ammatti on. Osa vanhastatyömoraalista on ainakin naisten kohdalla siirtynytkorkeaan koulumoraaliin. Usko koulutuksen voimaanikäpolvellani on korkea. Vuoden 2004 Nuorisobarometrin”Oman elämänsä yrittäjät” mukaan nuoret suhtautuvattyöelämään vakavasti. Halu sitoutua työpaikkaan onkova, mutta toisaalta pelätään loppuun palamista. Myöstyöpaikan saantiin ja pysyvyyteen liittyvät seikataiheuttivat vastaajissa epävarmuutta.

Edellinen sukupolvi tekee töitä sen eteen, että seuraavallaolisi helpompaa. Hyvinvointia yritetään kasvattaa. Elämääei kuitenkaan voi tasoittaa. Samat virheet on tehtäväaina uudestaan. Jotakin vanhemmista tarttuu lapsiin,luonteenpiirteet ja tavat tehdä asioita pinttyvät. Äidinja isän talonrakennus oli keskeytyä, kun talkooväelle eiollut astioita. Onneksi isä sai äidin rauhoiteltua, olihankeksitty kertakäyttöastiat. Itsekin huomaan valvovaniöitäni täysin naurettavien syiden takia.Kun katselee luokkakuvia voi niistä löytää samojatyyppejä. Viisikymmentäluvun kuvassa eturivissäkameraan katselevat samat kiltit ja hiljaiset tytöt. Omassaluokkakuvassa takarivissä seisoo rehvakas poika, luokanpelle. Ihmiset eivät muutu, vain ajat muuttuvat. Aikaluo puitteet, hyvän elämän eväät ovat samat. Punainentupa ja perunamaa elävät mielissä yhä, vaikka tuvanmuoto on muuttunut ja perunamaan virkaa tekeekaupungin viheralue.

“ Ystävyys on kuinpikkuinen ukko,jolla on kädessäavain ja lukko ”

- Läheisten ihmisten merkityselämän kokemisessa

23

Muutoksiin elämässä ja maailmassa voi asenteistaan jaarvoistaan riippuen suhtautua joko peläten taimyönteisesti. Onnellinen lapsuus, hyvät ihmissuhteet jarakkaus luovat turvaa, jonka avulla tulevaisuuden mörötkutistuvat aivan pieniksi peikoiksi. Vaikka elämässä onpaljon epävarmuutta ja pelkoa, on se kaiken kaikkiaankuitenkin mahtavaa. ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”,on Matti Nykänen osuvasti sanonut. Se, että maailmaon meille nuorille avoin ja meidän on mahdollista tehdäelämällämme melkeinpä mitä tahdommekaan, on asia,josta aiemmat sukupolvet ovat voineet vain unelmoida.Voi myös toistaa loppuun kuluneen kliseen, on todellakinlottovoitto syntyä Suomeen. Voin asua joskusulkomaillakin, mutta siteeni Suomeen tuskin katkeavatkoskaan. Suomi on ollut minulle hyvä. Suomalainensosiaaliturva on mahdollistanut minulle paljon. Olensaanut vapaasti päättää, mitä haluan tehdä, ja minuaon tuettu päätöksissäni. Opintotuki ja –laina ovat taanneetminulle mahdollisuuden opiskella ja löytää ammatti,jossa viihdyn. Niitä tärkeämpiä ovat kuitenkin olleetperhe ja ystävät. Myös heidät haluaisin esitellä työssänionnellisten kuvien kautta. Koska työni kuva- aiheita onhelppo muuttaa, on mahdollista, että tulevaisuudessavoin käyttää omien kuva- aiheitteni lisäksi myös asiakkaanomia kuvia. Nyt koen kuitenkin tärkeäksi tuoda esilleminulle tärkeitä paikkoja ja ihmisiä, onhan näkökulmaniaiheeseen melko henkilökohtainen. Toivon kuvienilämpimän ilmapiirin välittyvät katselijalle ilman, että hekuvissa esiintyviä paikkoja ja henkilöitä tunnistavatkaan.Koen aiheelliseksi esitellä niitä ja heitä hiukan. Palataansiis hetkeksi takaisin menneisyyden maisemiin.

Koulurakennus oli keltainen kivitalo, se ei juurikaan ollut

muuttunut niistä ajoista, jolloin isäni kävi koulua siellä.Matkaa sinne oli pari kilometriä, ensimmäisinä vuosinaen saanut kulkea koulumatkaa yksin. Silloin oli jo aloitettuuuden koulukeskuksen rakentaminen, joten kolmannellaluokalla meitä oli jäljellä enää kuusi lasta. Aiemminkouluun tuli oppilaita paitsi meidän myös naapurikylistä.Niinpä ekaluokalla meitä oli parisenkymmentä.Välitunnilla oli pakko mennä ulos. Isot pojat rakensivatlumilinnaa koulun taakse, pienemmät lapset heittelivätlumipalloja seinään ja mekastivat, kuka minkäkin puuhanparissa. Minulla oli punainen toppahaalari päällä, olinsaanut itse valita sen lastenpukimo Katista. Se oli ihana:Kaulusta reunusti pehmeä karva ja vyötärönauhastakinriippui kaksi turkispalloa. Minua oli kiusattu haalarista,haalarit olivat pikkulasten vaate ja nyt oltiin sentään joekaluokalla!Suuressa lumikasassa lähellä metsän rajaa makasi tyttöneonvärisessä haalarissaan. Se oli Hanna. Loppuvälitunnin makasimme siinä yhdessä ja pyydystimmelumihiutaleita suuhumme. Myöhemmin Hanna tuli meillekylään. Äiti antoi Hannalle tarroja, meillä oli niitä paljon,kun äiti kerran oli Tiimarissa töissä.Hannalla oli koira, suomenpystykorva Ilo. Se oli mukavakoira, käytimme sitä lenkillä. Kai se oli alun perinmetsäkoiraksi ostettu, mutta enimmäkseen se käyttihaukunlahjojaan pihalla häkissä haukkuen milloin ohiajavat autot, milloin häkkiin eksyneen siilin. Menimuutama vuosi ennen kuin meille tuli koira, äiti kun olisimieluummin halunnut kissan. Lopulta meille otettiinmolemmat. Olimme siskoni kanssa jo niin isoja, ettäkoiran lenkitys oli meidän vastuullamme, ainakinlupasimme niin, kun koira otettiin.Paljoa tekemistä ei kylällä ollut. Eikä sitä tarvittukaan,aika kuluu, kun on mielikuvitusta. Talvella me kuljimmekouluun potkurilla ja koulupäivän jälkeen jäimme useinlaskemaan mäkeä. Teimme potkureista jonon ja toinensai istua kyydissä toisen pukatessa vauhtia. Laskiessammelauloimme kovaan ääneen omia laulujamme,Kamelikemeliä ja suuresta ruotsalaisesta hiihtäjästäkertovaa ”Minä olen Torni Mogren ,ruotsin hiihtäjä-nimistä rallatusta. Jos emme laskeneet mäkeä, menimmeyleensä Hannan luokse.Kuuluimme Hannan kanssa jyrsijäkerhoon, jota vetipoika, johon olin salaa ihastunut. Kävelimme koirienkanssa. Meillä oli oma lauluyhtye, Kuntti Ping ja salainenkerho, jonka perustavana ajatuksena oli pukea vaatteetnurinpäin ylle. Salaa vanhemmilta sekoitimme kaikestavessasta ja keittiöstä löytyvästä voidetta, jonka nimi oliIsorasva. Sitä täytyi levittää etusormiin ennen kokeenalkamista hyvän onnen saavuttamiseksi. Ilmeisesti setepsi, meillä molemmilla meni koulussa hyvin. Olimmekilttejä tyttöjä.Neljännellä luokalla saimme ajaa pyörällä kaupunkiin.Tivoli tuli keväisin Tornioon ja markkinoilla saattoi käydäkahdesti vuodessa. Usein kävimme myös perheen kanssalomalla, äidin siskon luona Ruotsissa, Norjassa, jossasairastuin mansikkakuumeeseen ja joskus etelässä,Kanarialla ja Kreikassa.Noista ajoista minulle on päällimmäisenä jäänyt mieleenvapaus, ovet olivat auki naapureiden ja ystävien tullaja mennä. Olimme onnellisia, koko perhe.

Jotkut ihmiset ystävystyvät helposti, he tuntuvat löytävänympärilleen ystäviä minne sitten menevätkin. Itsellenise on aina ollut vähän hankalampaa. Sukupolveani onmääritelty käsitteellä MeWe-sukupolvi, jonka yksi piirreon se, että sosiaalista roolia voidaan vaihtaa melkeinpäkuin paitaa. Nuoret verkostoituvat ja toimivat erilaisissayhteisöissä, joissa myös minäkuva muuttuu. Itse entällainen sosiaalinen kameleontti ole koskaan ollut.Minulla on muutama hyvä ystävä, enkä enempääkaipaakaan. Parhaan ystäväni olen tavannut jo ala-asteella, eikä parempaa ole vieläkään tullut vastaan. Onhyvä tietää, että on joku, jolle voi aina soittaa. Paitsiystävä, minulla on aina ollut hyvä ja huolehtiva perhe,äiti, isä ja sisko, jonka puoleen kääntyä vaikka tulenkinavioeroperheestä.

7.

24

Ystäväni pystykorvan kunniaksi tehty kokeilu, jossa on käytetty hopeaa ja siirtokuvaa.

Kertomuksista jakuvista esineiksi

- Prosessin kuvaus

8.

25

Kuinka muuttaa tarinat ja mielikuvat konkreettisiksiesineiksi? Kirjoittamani kertomukset omastanuoruudestani, lapsuudestani ja elämästäni sekä aineistosuomalaisista nuorista yleensä, yksityinen ja yleinen,ovat kirvoittaneet esiin kuvia, joiden pohjalta olen korutsuunnitellut. Koska tarkoitukseni on valmistaa kertoviakoruja, ei pelkkä tunnetilan välittäminen esimerkiksimuodon tai pintakäsittelyn avulla riitä. Korujen täytyysiis olla esittäviä, ja siksi olen päätynyt käyttämäänniissä valokuvia ja piirroksia. Syventävissä opinnoissanikokeilin silitettävän siirtokuvan käyttöä eri materiaaleissa.Mahdollisuus siirtää kuvia erilaisiin materiaaleihin, kutenpuuhun, nahkaan ja metalliin innosti minua niin, ettähalusin käyttää siirtokuvaa myös lopputyössäni.Kuvien valinnalla olen pyrkinyt tuomaan esiin onnellistenlapsuuspäivien tunnelman sekä elementtejä nykyisestä.Lisäksi olen käyttänyt graafisia kuoseja sitomaan työtätähän päivään ja sen muotokieleen.

Paitsi valitsemiini siirtokuviin, on kirjoitusprosessivaikuttanut myös korujen muotoiluun. Työni on edennytniin, että olen välillä kirjoittanut, välillä tehnyt kirjoittamanipohjalta kokeiluja. Pehmeys ja lämpö ovat koko ajanolleet kokeilujeni määrittäviä tekijöitä. Ehkäpä siitä syystähalusin kokeilla nahkaa korujen materiaalina. Lisäksinahkaa on mahdollista kuvioida. Siksi se sopi tarkoituksiinihyvin. Kokeilin siirtokuvan käyttöä nahassa. Se onnistuikinhyvin. Vielä tässä vaiheessa minulla oli ajatuksenajonkinlaisen kerroksellisen rakenteen käyttö koruissa.Ajattelin elämän muodostuvan kerroksista, joissa menneettapahtumat jäävät vaikuttamaan uuden kasautuessasen päälle. Kerroksellisia ja limittyviä ovat myös teemani,usko, toivo ja rakkaus. Loppujen lopuksi en tekstissänipystynyt käsittelemään näitä teemoja toisistaan erillisinä

tekijöinä, vaan ne ovat enemmänkin pohjavire, jonkapäälle tarinani rakentuu. Kokeiluissani ja luonnoksissanipyrin löytämään nykyaikaiset symbolit näille teemoille.Usko oli minulle vaikein. Itselleni usko on vaikea asia,olen eronnut kirkosta jo 18 -vuotiaana, enkä ole oikeinlöytänyt mitään tilalle. Kai voisi sanoa, että jos johonkinuskon, niin rakkauteen. Miettiessäni uskon perinteistäsymbolia, ristiä, yhdistyi se sekä ajatuksellisesti ettäkuvallisesti risteykseen. Usko on elämistä jonkun tietynarvojärjestelmän mukaisesti, kuin tie, jota pitkin kulkee,vaikka olisi mahdollista kääntyä myös toisaalle. Toivo jarakkaus saivat symbolisen muotonsa neliapilasta.

Selvää minulle oli alusta asti, että haluan käyttäätyössäni vanhahtavien kuvien lisäksi myös graafisiaelementtejä keventämässä yleisilmettä ja tuoden niinmyös työtäni nykypäivään. Tähän vaiheeseen liittyvätnahkaan tehdyt kokeilut, joissa kuvana on käytetty juurigraafisia kuoseja. Jo työn alkuvaiheessa olin piirtänytsuomen pystykorva -aiheisen kuvion, joka liittyi sekäpyrkimykseeni löytää suomalaisia symboleja, ettäkirjoittamaani tarinaan ystäväni suomen pystykorvasta.Tämä kuvio on kulkenut mukana koko muotoiluprosessin.Se, apilakuvio sekä lumitähtikuvio löytynevät myöslopullisesta työstäni.

Kokeiltuani nahkaa materiaalina jonkin aikaa halusinpalata takaisin hopean pariin. Vaikka nahkaa enlopullisessa produktissani käytäkään, osoittautui tämäkokeilu tulevaisuuden kannalta hedelmälliseksi. Nahankuvioiminen siirto- ja kohokuvan keinoin oli todellamielenkiintoinen kokeilu, jota aion jatkaa tulevaisuudessa.Kuitenkaan tekemäni nahkakokeilut eivät palvelleettarkoitustani tämän työn puitteissa, sillä kontrastipehmeän nahan ja pehmeiden kuva-aiheiden välillä eiollut hyvä. Parhaiten nahka toimikin juuri graafistenkuvioiden kanssa. Lisäksi koin, että kokeiluni eiväterottuneet kylliksi jo myynnissä olevista nahkakoruista.

Siirryttyäni kokeiluissani hopeaan minulla oli jo jokseenkinselvillä se, millaisia kuvia haluaisin käyttää. Tiesin myös,että tulisin käyttämään siirtokuvaa, sillä se palveli hyvintarkoitustani. Halusin tehdä jonkinlaisen menneen jatulevan kuvakirjan. Ymmärsin, ettei tarinaani voisi kertoavain yhden kuvan avulla, ja päätin, että kerroksellisenrakenteen sijaan käyttäisin paloista koostuvaa rakennetta.Tämä mahdollistaisi myös sen, että palojen ja niissäolevien kuvien paikkaa vaihtelemalla voisin muodostaamyös uusia tarinoita ja merkityksiä. Lisäksi, kun kuviaon työssä enemmän, on todennäköistä, että katsojatunnistaa niistä ainakin jonkun aiheista, mikä avaa oviakorun tulkinnalle. Aloitin kokeilut siirtokuvasta ja metallistakiiltokuvilla, joita olin muokannut lisäämällä niihin omiakuva- aiheitani. Tämä liittyi ajatuksellisesti siihen, ettäolin juuri pohtinut, mikä menneisyydessä on todellista,sitä voiko muistoihin luottaa. Ajattelin menneisyydentapahtumien olevan kuin kiiltokuvia, joita saattoi katsellaja valikoida mielensä mukaan. Kokeilut onnistuivat hyvin,mutta koin ongelmalliseksi sen, että kiiltokuvat veivättyötäni ajatuksellisesti kauemmaksi tekstistäni. Olenpyrkinyt tarinoissani rehellisyyteen, mukaan onvalikoitunut sekä aurinkoisia, että haikeita muistoja.Koin kiiltokuva- maailman liian alleviivaavaksi. Kiiltokuvienmaailma ei myöskään ole millään tavalla suomalainen.Yritin modifioida kuvista ajan ja paikan kuvia, muttakoska korujen koko on aika pieni ja siirtokuva onmetallissa aina hieman epätarkka, eivät pienet nyanssiterottuneet kuvista. Lisäksi koin ongelmalliseksi kiiltokuvienmuodon. Koska halusin työn muodostuvan useammastakuin yhdestä kuvasta, olisin joutunut yhdistelemäänkiiltokuvista tehtyjä paloja jollain tapaa toisiinsa. Tällöinyksittäisen kuvan koko olisi selvyyden kustannuksellapienentynyt niin, että kuvista tuskin olisi saanut juurikaanselvää. Vaikka metallille siirretyn siirtokuvan osa viehätysperustuu siihen , että kuvan kontrastit ja ääriviivatpehmenevät, haluan kuitenkin, että kuvista saa lähemmintarkasteltuna selvää. Niinpä aloin kehitellä selkeämpää,helposti yhdisteltävää muotoa paloilleni.

26

Sormuskokeiluja, joiden materiaalina on nahkaa, niittejä,siirtokuvaa ja villalankaa

Palojen muotoilun haasteena oli se, että siirtokuva täytyysiirtää melkein valmiiseen kappaleeseen. Juotoksia taipaljon hankausta aiheuttavia työvaiheita kuva ei kestä.Lisäksi se on siirrettävä suoraan pintaan. Päätin kuitenkinkokeilla kestäisikö kuva muokkaamista ja heittoprässäsinlevyn, johon kuva oli jo siirretty. Kuva kestikinmuokkauksen hyvin. Myös kokeilemani pyöristetynsuorakulmion muoto miellytti minua. Teinkin tätä muotoakäyttäen useita kokeiluja. Ongelmallista oli se, ettäkuperassa muodossa siirtokuva on kovin altishankaukselle. Vaikka kuva on kestävä, voisi se helpostinaarmuuntua käytössä. Päädyin siis käyttämäänkuvapintana koveraa muotoa. Kuvan siirtämisen ongelmanratkaisin siten, että tein paloista onttoja, jolloin ne onmahdollista lyödä kupille sen jälkeen, kun siirtokuva onsiirretty metallin pintaan.

Halusin keksiä uudenlaisen tavan kiinnittää palat toisiinsa.En halunnut käyttää esimerkiksi lenkkejä tai pujottaapaloja ketjuun. Lisäksi halusin työhöni vielä lisää väriä,värilliset kuvat metallin pinnassa kaipasivat kaverikseenvielä jotakin. Kokeiltuani kuminauhaa kiekonmuotoisten

palojen kehystävänä elementtinä olin löytänyt ratkaisuni.Värillinen kuminauha toimii sekä kiinnitysmekanismina,että se myös näyttää hauskalta. Lisäksi kuminauhanavulla pystyin luomaan uudenlaisen kiinnitysmekanismin,joka perustuu kuminauhan elastisuuteen. Pyöreitä palojavoi pyörittää kuminauhassa, niiden paikkaa voi vaihtaaja ne voi irrottaa, jolloin erivärisillä kuminauhoilla korunkokonaisilmettä voidaan muuttaa. Lisäksi kun paloissaon kaksi puolta, toisella puolella valokuva ja toisellagraafinen kuvio, voidaan paloja kääntämällä saadaaikaan erilaisia vaikutelmia. Voi päättää, mitä haluaanäyttää ja minkä haluaa kätkeä ihoansa vasten.

Kun palojen muoto, koko ja kiinnitystapa oli selvillä,päädyin alkuperäisen suunnitelmani mukaisestivalmistamaan niistä rannekorun ja kaulakorun. Molempienyleisilme on hempeähkö johtuen kuvavalinnoistani sekävalitsemastani oranssista kuminauhasta. Korut onsuunnattu yleisilmeensä vuoksi lähinnä naiskäyttäjille,mutta vaihtamalla kuva-aiheita sekä kuminauhan väriäon mahdollista markkinoida tuotetta myös miehille.

27

28

Materiaalikokeiluja luusta, messingistä, hopeasta, nahasta ja siirtokuvasta

Lopun alku

- Päätäntä ja tulevaisuus

9.

29

Käyttämäni työmetodi, vuoroin kirjoittaminen ja vuoroinkokeilujen tekeminen, toimi hyvin. Muunlainen lähtökohtatuskin olisi ollut mahdollinenkaan, sillä minulle oli alustaasti tärkeää, että työni muoto ja kuva- aiheet heijastelevatkirjoittamaani tarinaa. Tässä olenkin mielestänionnistunut. Kaikkein hankalinta työssäni on ollut itsensäaikatauluttaminen. Kokeilujen tekeminen oli sen verranhedelmällistä, että olisin mielelläni jatkanut sitäpitemmällekin. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakkoviheltää peli poikki ja tehdä päätös lopullisten malliensuhteen. Päätös ei kuitenkaan ollut kovin vaikea. Vaikkamonet kokeiluistani olivat jatkokehittelyn arvoisia, koin,että valitsemani malli toimi parhaiten yhteen tekstini jaajatusteni kanssa. Prosessin kuluessa oli itsekin hauskahuomata, kuinka aihe alkoi rajautua ja tarkentua kuinitsestään, kun olin päässyt vauhtiin. Alussahanajatuksenani oli valmistaa koruja suomalaisuudesta,mutta henkilökohtaisen näkökulmani löytyminen kirjallisenosan kirjoittamisessa ohjasi lopulta hylkäämäänpyrkimyksen löytää yleispäteviä suomalaisuuden kuvia.

Jo kirjoitusprosessin alkuvaiheessa tiedostin osittainhenkilökohtaisen työn ongelmat. Kun muistot ja tarinatovat omia, on niiden merkityksellisyyden tai triviaalisuudenarvioiminen vaikeaa. Ongelmaa ei kuitenkaanmuodostunut, sillä käyttämäni lähdeaineisto ohjasikirjoittamaan ja muistelemaan asioita ja tapahtumia,jotka tuntuivat olevan yhteisiä nuorille yleensä. Olenmyös pyrkinyt tietoisesti välttämään itselle kipeidenaiheiden käsittelyä, sillä tarkoituksenihan on ollutvalmistaa hauskoja koruja, eikä tilittää omia ongelmiani.Koen, että pystyn suhtautumaan kirjoittamaani tekstiinobjektiivisesti, se on minulle valokuvien kaltainen. Kutenvalokuvakin on vain yksi versio tapahtumista, ovatkirjaamani muistotkin suodattuneet paperille sellaisina,että pystyn tarkastelemaan niitä lähdeaineistona, enpaloina itsestäni. Omien kertomusten ja elämän

käyttäminen inspiraation lähteenä oli haastavaa, muttapalkitsevaa. Se osoitti minulle, että muotoilutehtäväärakennettaessa ei aina tarvitse katsella ympärilleen,vaan voi olla hedelmällistä kääntää katse joskus myösitseensä. Toki mallistonsa myydäkseen on otettavahuomioon ajan henki ja trendit, mutta niiden ei tarvitseolla suunnittelunlähtökohtina.

Muotoilemieni kaula- ja rannekorun pohjalta onmahdollista kehitellä laajempikin korumallisto, jota onhelppo varioida sen muunneltavuuden ansiosta.Markkinoinnissa ja pakkauksessa voisi käyttääsuunnittelemiani graafisia kuvioita. Lisäksi olisi hauskaa,että lopullinen koru tehtäisiin vasta asiakkaan kanssayhdessä tämän omien kuvien ja toivomusten pohjalta.Tällä tavoin vahvistettaisiin toivomaani tunnesidettäkorun ja sen käyttäjän välillä.

Kun asia tuntuu itselle tärkeältä, on muodon antokinhelpompaa. Tehdyt ratkaisut perustuvat omaankokemukseen maailmasta, jossa on myös totuudensiemen. Tuotteista tulee persoonallisia ja tekijänsänäköisiä. Jatkossa tulen käyttämään samantyyppistämetodia tuotteiden suunnittelussa, mietin kohderyhmääelämyksellisenä ja kokemuksellisena luokkana, en vainkuluttajina tai seuraavan sesongin trendien potentiaalisinaostajina. Tämän työn puitteissa koen tässä onnistuneeni.Muotoilemani kaula- ja rannekoru henkivät juuri sitätunnetta, jota tavoittelin. Ne ovat yleisilmeeltään lämpimiä,niihin on helppo yhdistää omat tarinansa ja ovatpa nehauskojakin. Ne ovat nostalgisia ja retro-henkisiä, muttahengeltään tätä päivää. Työni kertoo jotakin minustaitsestäni, se on muistojen palapeli, minulle ja minultamuille. Yksityisestä tulee yleistä, kun joku pukee koruniylleen. Yleisestä tulee yksityistä, kun koruni liittyvätosiksi toisten muistoja

30

31

32

33

34

Lähdeluettelo

Virtanen Leea. 1991. Suomalainen Kansanperinne. Wsoy:n graafiset laitokset, Porvoo

Tuija Sarema. 2002. Häivähdys kauneutta, Taide suomalaisten arjessa. Dark Oy:n kirjapaja,Vantaa

J.P Roos. Sukupolvet, teoriaa ja empiriaa… Internet osoite:http//www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos . Viitattu 8.5.06

Terhi- Anna Vilska (toim). 2004. Oman elämänsä yrittäjät? -Nuoriso barometri 2004. Edita,Helsinki

Martti Puohiniemi.2002. Arvot, asenteet ja ajankuva. Dark oy, Vantaa

Heikki Ylikangas.1997. Suomalainen mentaliteetti. Teoksessa Maailmalle, maailmalta,kulttuurisia katsauksia.sivut 22-29. WSOY kirjapainoyksikkö, Juva

Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lehti (5/06).Forssan kirjapaino

Sinikka aapola,Kaisa Ketokivi(toim). 2005.Polkuja ja poikkeamia:aikuisuuttaetsimässä.Helsingin nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto&Nuorisoutkimusseura

Riitta Jallinoja.1999. Instituutiosta ihmissuhteeksi- suomalaisen perheen 50 vuotta.TeoksessaPuoli vuosisataa MMM juhlakirja.sivut 98-103. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu

Mikko Numminen,Kati Ala-Ilomäki,Meri iisalo,Tommi Nieminen,Sami Kuusela. ”1980-1989” Artikkeli Image- lehdessä 4/ 2005.sivut 49-60.Image kustannus oy,Helsinki.

Pauli kojo,Ritva Räty,Riitta Raassina(toim). 1980. Miten ilmansaastumista tutkitaan?Teoksesta Mitä, Missä, Milloin kansalaisen vuosikirja 1981. sivu 251.KustannusosakeyhtiöOtavan painolaitokset, Keuruu

Severi Parko.1997. Me esineet.Gummerus kirjapaino,Jyväskylä.

Kitkerät neitsyet:Kaksio.sanat Vappu Rossi.Internetsivu: www. Kitkeratneitsyet.fi/tuotanto.htm.viitattu 8.5.06

35