Upload
others
View
0
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Elina Läspä, Solveig Läspä SEPELVALTIMOTAUTIPOTILAIDEN KÄSITYKSIÄ SAAMASTAAN KORONAARIANGIOGRAFIAOHJAUKSESTA
Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU/ OULUNSEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Toukokuu 2007
KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma OULUNSEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU Terveysalan Oulaisten yksikkö Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto Sairaanhoitaja Työn tekijät: Elina Läspä ja Solveig Läspä Työn nimi: Sepelvaltimotautipotilaiden käsityksiä saamastaan koronaariangiografiaohjauksesta Päivämäärä: Huhtikuu 2007 Sivumäärä: 57 + 2 liitettä Työn ohjaajat: TtM Riitta Ala-Korpi, Lehtori Irmeli Pasanen Työn tarkastaja: THL, KM, YTM Eva-Maija Murtomäki Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiseksi koronaariangiografiapotilaat arvioivat saamaansa tietoa potilasohjauksesta, ja miten he arvioivat potilasohjaustilanteen toteutumista. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ohjaukseen vaikuttavia tekijöitä ovat sepelvaltimotaudin synty, sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja hoitomuodot sekä ohjaus. Tekemämme tutkimus on kvantitatiivinen. Teimme tutkimuksen Keski-Pohjanmaan ja Oulun seudun ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Yhteistyö sujui hyvin ja luontevasti, eikä ongelmia esiintynyt. Työelämälähtöinen opinnäytetyö toteutettiin Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa. Kyselylomake sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja kyselylomake jaettiin seitsemälle- kymmenelle koronaariangiografiatutkimuksessa käyneelle potilaalle, vastausprosentiksi tuli 84. Vastaajat olivat iältään 50 - 80-vuotiaita. Miehiä oli 53 % ja naisia 46 %. Tutkimuksen aineisto käsiteltiin SPSS 13.0 Windows-tilasto-ohjelmalla. Tutkimuksestamme selvisi, että koronaariangiografiapotilaat ovat hyvin tyytyväisiä saa- maansa ohjaukseen. Suurin osa potilaista (59 %) vastasi saaneensa erittäin hyvin ohjausta ennen sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Potilaista 37 % vastasi saaneensa hyvää ohjausta ja vain 4 % potilaista oli sitä mieltä, että heidän saamansa ohjaus oli kohtalaista. Suurin osa (56%) potilaista vastasi ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävässä muodossa. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella nähdään potilasohjauksessa ilmenevät kehittämisalueet. Potilaista 22 % vastasi varjoainekuvauksen vaaroja koskevan ohjauksen olleen huonoa ja 24 % piti ohjausta kohtalaisena. Vastaajat olisivat myös halunneet ottaa omaisia enemmän ohjaustilanteeseen mukaan. Potilaista 33 % vastasi, että heillä oli kohtalainen tai huono mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen. Vastaajat olivat hieman tyytyväisempiä sydänpoliklinikalta saamaansa ohjaukseen verrattuna osaston sairaanhoitajilta saatuun ohjaukseen. Esimerkiksi ohjaustilanne koettiin rauhallisemmaksi sydänpoliklinikalla. Avainsanat: sepelvaltimotauti, koronaariangiografia, potilasohjaus.
CENTRAL OSTROBOTHNIA ABSTRACT UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Degree Programme of Social and Health Care OULU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Department of Health Care, Oulainen. Nursing Education Nurse Authors: Solveig Läspä and Elina Läspä Name of Final Thesis: The Coronary Heart Disease Patients’ Opinions of Coronary Angiography Guidance. Date: April 2007 Pages: 57 + 2 Appendices Couselors: MNSc Riitta Ala-Korpi; Lecturer Irmeli Pasanen Inspector: MNSc, M.Ed., M. Soc. Sc. Eva-Maija Murtomäki
The purpose of the study is to clarify how coronary angiography patients estimated the information that they had received of patients guidance and how the situation of patients guidance was carried out. The factors that influence the guidance of coronary angiography were coronary heart disease, coronary angiography, methods of treatments and patients guidance. Research is quantitative.
The research was implemented in cooperation with Central Ostrobothnia and Oulu University of Applied Sciences. The cooperation was fine and natural, and no problems occurred. The thesis was implemented in the Central Ostrobothnia Central Hospital. The questionnaire contained structured questions and the questionnaire was given to seventy patients, who had been in coronary angiography and 84 % of the patients answered questionnaire. The participants were between 50 to 80 years of age. In the research 53 % were men and 46 % were women. The quantitative research was processed in SPSS 13.0 for Windows-programme. According to the research results the coronary angiography patients were very pleased with their guidance. Most of the patients (59 %) were very pleased with the guidance before the coronary angiography. 37 % of the patients answered that they got good guidance and only 4 % thought that the guidance was fairly good. Most of the patients (56 %) answered that they understood the guidance very well. On the basis of the results it can be noticed which areas have to be improved in the guidance. Even 22 % answered that guidance was poor concerning the risks of coronary angiography and 24 % thought it was fairly good. The respondents wanted to involve their relatives more in the guidance situation. 33 % of the patients answered that they had only fairly good or bad opportunities to involve the relatives in the guidance. It was interesting to notice that the respondents were more pleased with the guidance of the nurse in the heart clinic compared to the nurses on the ward. For example the guidance situation at the heart clinic was more peaceful. Keywords: Coronary heart disease, Coronary angiography, Patient guidance
SISÄLTÖ
TIIVISTELMÄ
ABSTRACT
1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1
2 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEN OHJAUKSEEN
VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ............................................................................................ 3
2.1 Sepelvaltimotaudin synty ............................................................................................. 3
2.2 Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.............................................................................. 5
2.2.1 Lääkehoito............................................................................................................ 8
2.2.2 Jatkohoito ja kontrollit ......................................................................................... 9
2.3 Hoitovaihtoehdot....................................................................................................... 10
3 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEEN MENEVIEN
POTILAIDEN OHJAUKSEN LÄHTÖKOHTA ............................................................ 12
3.1 Ohjauksen suunnittelu ja yksilöllisyys....................................................................... 13
3.2 Ohjauksen toteutus ja eettisyys .................................................................................. 15
3.3 Aikaisemmat tutkimukset .......................................................................................... 17
4 TUTKIMUSONGELMAT ............................................................................................ 19
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ...................................................................... 20
5.1 Tutkimusmenetelmä.................................................................................................. 20
5.2 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston käsittely........................................ 21
5.3 Luotettavuus............................................................................................................... 23
5.4 Tutkimuksen eettisyys................................................................................................ 25
6 TUTKIMUSTULOKSET............................................................................................. 25
6.1 Koronaariangiografiapotilaiden saama tieto ohjaustilanteessa .................................. 28
6.1.1 Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä............................. 29
6.1.2 Potilaiden saama tieto varjoainekuvauksesta, jatkotoimenpiteistä ja
jatkohoidosta ................................................................................................................ 32
6.1.3 Potilaiden saama tieto lääkehoidosta ja kontrolleista.......................................... 35
6.2 Potilasohjaustilanteen toteutuminen koronaariangiografiapotilaan arvioimana ........ 37
6.2.1 Ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden toteutuminen ................................... 37
6.2.2 Ohjaustilanteen toteutuminen ............................................................................. 39
6.2.3 Ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioiminen ja turvallisuuden
toteutuminen................................................................................................................. 42
6.3 Ohjaukseen liittyen kommentteja vastaajilta ............................................................. 45
7 TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO................................................................. 47
8 POHDINTA .................................................................................................................... 51
8.1 Tulosten pohdinta....................................................................................................... 51
8.2 Kehittämishaasteet hoitotyölle ja jatkotutkimusaiheet............................................... 52
8.3 Omat oppimiskokemukset………………………………………………………….. 53
LÄHTEET……………………………………………………………………………….. 55
LIITTEET
1
1 JOHDANTO
Suomalaisten sydänterveys on parantunut selvästi viime vuosikymmeninä. Myös
sydänsairauksien hoito on kehittynyt huomattavasti. Silti sepelvaltimotauti on yhä
vakava sairaus. Siihen sairastuu vuosittain 50 000 ihmistä ja se on suomalaisten yleisin
kuolinsyy. (Haarni & Alanko 2005, 10.) Vuonna 2004 Suomessa sepelvaltimo-
kohtauksen sai 75 700 ihmistä ja sepelvaltimotautiin kuoli 12 600 ihmistä
(Kansanterveyslaitos, 2004). Sepelvaltimotautia on perinteisesti pidetty miesten
sairautena, mutta se on myös naisten yleisin kuoleman syy. Sepelvaltimotaudin syntyyn
vaikuttavat monet seikat. Elintavoilla ja perimällä on merkitystä, mutta toisaalta myös
ympäristöllä ja sattumalla. (Haarni & Alanko 2005, 10.)
Koronaariangiografia on ainoa menetelmä, jolla voidaan varmasti todeta ahtauttava
sepelvaltimotauti. Jos sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa todetaan ahtaumia,
sairastunutta hoidetaan avartamalla itse ahtaumakohta pallolaajennuksella, mikäli se on
mahdollista. Ohitusleikkaus valitaan hoitomuodoksi, jos kyseessä on suuren riskin
potilas. (Lukkarinen 1999, 27.)
Vuonna 2005 tehtiin Suomessa 22 913 sepelvaltimoiden varjoainekuvausta ja 8 597
pallolaajennusta. (Sydänliitto, 2007). Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa aloitettiin
helmikuun alussa 2006 tekemään koronaariangiografiatutkimuksia ja sepelvaltimoiden
pallolaajennuksia. Koronaariangiografiota tehtiin 541 kappaletta ja pallolaajennuksia
167 kappaletta vuonna 2006. (Keski-Pohjanmaan keskussairaala, 2007).
Potilaiden ohjaus on hoitajille jokapäiväinen tehtävä ja haaste, johon hoitohenkilö-
kunnan tulisi muistaa kiinnittää huomiota. Koronaariangiografian ohjaus on laaja
kokonaisuus, joka vaatii hoitajalta paljon tietoa ja myöskin taitoa, jotta ohjauksesta
saadaan selkeä ja ymmärrettävä kokonaisuus. Opinnäytetyömme aihe on työelämästä
lähtöisin ja tutkimusaiheen saimme Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan sydänpoli-
klinikalta. Päätimme tehdä tutkimuksen Keski-Pohjanmaan ja Oulun seudun
ammattikorkeakoulujen yhteistyönä.
2
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten ohjaus toteutuu koronaariangiografia-
potilaiden kohdalla potilaiden itse arvioimana. Kyselyn avulla potilaat saavat vastata,
miten hoitajien antama ohjaus heidän mielestään toteutuu. Tutkimuksessa selvitämme,
minkälaista tietoa potilaat ovat koronaariangiografiaohjauksessa saaneet ja miten
ohjaustilanne heidän mielestään toteutui. Tavoitteena on myös, että jos ohjauksessa
ilmenee ongelmia, saisimme ne esiin tutkimuksessamme. Tutkimustuloksia voidaan
hyödyntää koronaariangiografiapotilaiden ohjauksessa.
3
2 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEN
OHJAUKSEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen eli koronaariangiografiaan menevien potilaiden
ohjaus koostuu sepelvaltimotaudin, elämäntapojen, sepelvaltimoiden
varjoainekuvauksen, pallolaajennuksen sekä ohitusleikkauksen ohjauksesta. Ohjausta
annetaan potilaille sydänpoliklinikalla, sydänosastolla ja tarvittaessa ohjausta annetaan
myös puhelimitse.
2.1 Sepelvaltimotaudin synty
Sydämen valtimot eli sepelvaltimot huolehtivat sydänlihaksen verensaannista.
Sydänlihas tarvitsee verta kyetäkseen pumppaustyöhön (Iivanainen, Jauhiainen &
Pikkarainen 2001, 448). Sepelvaltimotaudilla tarkoitetaan sepelvaltimoiden
ahtautumisesta johtuvaa tilaa, jossa sepelvaltimoiden läpi virtaavan veren määrä ei ole
riittävä (Heikkilä, Huikuri, Luomanmäki, Nieminen & Peuhkurinen 2000, 351). Pääsyy
sepelvaltimoiden ahtautumiseen on valtimoiden kovettuminen eli ateroskleroosi, jossa
valtimoiden seinämät kovettuvat ja paksuuntuvat. Kolesterolista ja sidekudoksesta
koostuvat ateroomaplakit aiheuttavat kovettumisen, joka vähitellen ahtauttaa verisuonta
ja estää verta virtaamasta. Ahtautumisen seurauksena sepelvaltimon kuljettama
verimäärä vähenee ja sydänlihas kärsii hapenpuutteesta eli iskemiasta. (Iivanainen ym.
2001, 449.)
Sepelvaltimotaudin tavallisin ilmenemismuoto on angina pectoris eli sydänlihaksen
hapenpuutteesta johtuva rintakipu. Stabiili angina pectoris tarkoittaa, että potilaan oireet
ilmenevät vasta tietyllä rasitustasolla ja tietyissä yhteyksissä. Vakavampi tila on
epästabiili angina pectoris, jolloin potilaalle joko lyhyessä ajassa kehittyy uusia
rintakipuja tai aikaisempi vakaa oireisto yltyy selvästi vaikeammaksi. (Vauhkonen &
Holmström 2005, 48.) Tukkeutuneen sepelvaltimon ruokkiman sydänlihasalueen kuolio
eli sydäninfarkti on myös yksi ilmenemismuoto. Sydäninfarktin aiheuttama
äkkikuolema on taudin ensimmäinen oire noin 10 - 20 %:lla potilaista. Sydämen
4
vajaatoiminta ja rytmihäiriöt ovat myös sepelvaltimotaudin ilmenemismuotoja.
(Iivanainen ym. 2001, 449 - 450.)
Ohjausta saavien potilaiden on hyvä saada tietoa myös sepelvaltimotaudin riskitekijöistä
ja terveellisistä elämäntavoista. Näin he pystyvät ymmärtämään, että voivat omilla
valinnoillaan vaikuttaa taudin etenemiseen. Vaikka sepelvaltimotaudin syntyyn ei ole
yhtä yksittäistä syytä, on pystytty rajaamaan kolme tärkeintä riskitekijää: korkea veren
kolesterolipitoisuus, verenpainetauti ja tupakointi. Vaaratekijöiden yhteisvaikutukseen
pätee sääntö; mitä useampi vaaratekijä yksilöllä on, sitä suurempi riski hänellä on
sairastua vakavaan sepelvaltimotautiin 10 vuoden sisällä. (Holmia, Murtonen,
Myllymäki & Valtonen 1999, 125 - 126.) Muihin sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin
voidaan vaikuttaa paitsi perimään, ikään ja sukupuoleen. Elämäntapamuutoksilla
parannetaan potilaan ennustetta ja ennen kaikkea elämänlaatua. Mitä varhaisemmassa
vaiheessa elämäntapamuutoksia tehdään, sitä nopeammin tulokset ovat todettavissa.
(Anttila, Hirvelä, Jaatinen, Polviander & Puska 2001, 122.)
On arvioitu, että sepelvaltimotautikuolemista 30 - 40 % johtuu tupakoinnista.
Tupakoinnin on todettu edistävän verisuonten kalkkeutumista eli ateroskleroosia, joka
johtaa mm. aivoverenkiertohäiriöihin ja sepelvaltimotautiin. Tupakointi onkin
ensimmäinen tunnistettu tekijä, joka vaikuttaa selvästi lyhyellä aikavälillä infarktin
syntyyn. Tutkimusten mukaan 30 – 50 -vuotiailla tupakoitsijoilla on jopa viisi kertaa
suurempi riski saada sydäninfarkti kuin ei-tupakoitsijoilla. Ohjauksessa tulisikin
muistuttaa potilaille, että tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina. Sydäninfarktin ja
sydänkuoleman riski pienenee nopeasti tupakoinnin lopettamisen jälkeen. (Nurkkala,
Leskinen, Wallinheimo & Penttilä 1997, 3 - 5.)
Tupakointi, rasvainen, runsaskalorinen ruoka ja runsas alkoholinkäyttö ovat myös
verenpainetaudin riskitekijöitä ja lisäävät sairastumisen vaaraa ja huonontavat
sepelvaltimotaudin ennustetta (Holmia ym. 1999, 126). Onkin tutkittu, että alkoholia
kohtuudella käyttävien kuolleisuus sepelvaltimotautiin on pienempi kuin raittiiden.
Suurkuluttajien kuolleisuus on kuitenkin suurempi kuin kohtuukuluttajien tai raittiiden
(Mäkelä. 1999, 17). Säännöllinen alkoholin käyttö kohottaa myös verenpainetta. Jos
alkoholin käyttö päivittäin ylittää kaksi ravintola-annosta, mikä tarkoittaa esimerkiksi
kahta pulloa keskiolutta tai kahta lasia viiniä, verenpaine nousee. Koska alkoholin
5
käyttö kohottaa verenpainetta, niin silloin myös sepelvaltimotaudin ennuste huononee.
Potilaille on siis syytä kertoa alkoholinkäytön vaikutuksista myös sepelvaltimotautiin ja
painottaa, että alkoholin käytön lopettamisen jälkeen myös verenpaine tasoittuu.
(Nieminen, Kaartinen, Partanen, Romo, Strandberg & Vanhanen 2000, 43, 59.)
Potilasta on myös syytä tarvittaessa ohjata muuttamaan ruokavaliotaan siten, että
rasvojen kokonaisosuus on enintään 30 % ja tyydyttyneiden rasvojen osuus enintään 10
% ruokavalion kokonaisenergiasta. Päivittäistä suolan saantia tulisi myös vähentää
(Iivanainen ym. 2001, 453). Myös hedelmien ja vihannesten niukka käyttö on tärkeä
vaaratekijä. Ravintokuidun runsaan saannin on todettu suojaavan sepelvaltimotaudilta
(Heikkilä ym. 2000, 389, 393). Liikuntatottumuksista keskustelua ei myöskään saa
unohtaa. Säännöllisellä liikunnalla on itsenäinen, sepelvaltimotaudilta suojaava vaikutus
veren rasva-ainevaihduntaan. Liikunta lisää hyvän kolesterolin osuutta veressä ja
ehkäisee arterioskleroosin kehittymistä. Liikuntaa harrastavien on helpompi myös
omaksua muutenkin terveellisemmät elämäntavat, mikä vaikuttaa positiivisesti kaikkiin
vaaratekijöihin. (Holmia ym. 2006, 198 - 200.) Elämäntapojen muutoksilla voidaan
vaikuttaa sepelvaltimotautiin. Veren hyytymistaipumusta ja verisuonitukoksien vaaraa
voidaan vähentää lopettamalla tupakointi ja muuttamalla ruokavalion rasvakoostumusta
(Iivanainen ym. 2001, 453).
Sepelvaltimotautiin sairastuminen muuttaa usein elämää huomattavasti. Potilaille on
kuitenkin hyvä painottaa, että sepelvaltimotaudin kanssa voi silti elää mielekästä,
monipuolista ja tasapainoista elämää. Sepelvaltimotautiin sairastunutta voi rohkaista
pitämään langat omissa käsissään. Häntä tulisi myös tukea ja kuunnella, ja hoitoa tulisi
tarjota yksilöllisesti, hänen elämäntilanteensa, suhtautumisensa ja elintapansa
huomioiden. (Haarni & Alanko 2005, 13.)
2.2 Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on tällä hetkellä ainoa laajassa kliinisessä käytössä
oleva menetelmä, jolla voidaan kiistattomasti todeta tai sulkea pois ahtauttava
sepelvaltimotauti. Varjoainekuvauksen tieto ahtaumien luonteesta on todennäköisesti
parhain menetelmä hoitomuodon valintaan. (Aarnio, Harjula, Ikonen, Kupari,
Lammintausta, Leinonen, Saarinen, Taajamaa 2002, 17.) Sepelvaltimoiden
6
varjoainekuvauksiin ryhdytään, jos potilaalla on rintakipuja ja oireet eivät lääkehoidosta
huolimatta ole kurissa tai potilaalla on sydäninfarktin jälkeistä lepokipuilua.
Varjoainekuvausta käytetään myös rintakivun erotusdiagnostiikassa ja ennen
läppäkirurgiaa.
Sepelvaltimoiden angiografia suoritetaan valtimoreittiä pitkin ohjaamalla esitaivutettu
katetri suoraan sepelvaltimon suulle. Sepelvaltimoon ruiskutetaan varjoainetta ja siten
läpivalaisulaitteella nähdään verisuonien rakenteet ja veren virtaus sydämen
sepelvaltimoissa. Jos potilaalla on tiheään toistuvia oireita, jotka viittaavat
sydäninfarktin syntyyn, tulee kuvaus tehdä nopeasti. Tutkimuksella varmistetaan
sepelvaltimotaudin vakavuusaste ja tehdään päätös hoitotavan valinnasta: lääkehoito,
pallolaajennus tai ohitusleikkaus. (Nieminen ym. 2000, 125, 126.)
Varjoainekuvauksen ohjaustilanteessa kerrotaan potilaalle toimenpiteen kulku, jotta hän
ymmärtää millainen toimenpide on kyseessä. Riittävä tieto yleensä myös rauhoittaa
potilasta. Sepelvaltimokuvaus tehdään yleisimmin nivustaipeesta, josta on helppo
yhteys kohtalaisen isoon valtimoreittiin reisivaltimoon ja sitä kautta aorttaa pitkin
sydämen tyvialueelle. (Nieminen ym. 2000, 129.) Tutkimus voidaan tehdä myös ranne-
eli värttinävaltimon kautta, jota pääsääntöisesti käytetään Keski-Pohjanmaan
keskussairaalassa (Kirsilä 2006). Sepelvaltimoidenkuvaus tehdään siten, että potilas
valmistellaan kuten pieneen toimenpiteeseen. Toimenpidettä ennen annetaan
rauhoittavaa lääkitystä, kuten diatsepamia (Diapam) 5 - 10 mg. Toimenpide aloitetaan
siten, että lääkäri tunnustelee valtimokohdan ja puuduttaa sen kohdan, johon pistetään.
Puudutus ylettyy valtimon pintaan saakka, jossa on vielä kipuhermoja. Valtimon
sisäpinnassa ei ole mitään hermoja, ja siten katetrien liikuttelu suonen sisällä ei aiheuta
minkäänlaista tuskaa. Ainoa kipu tuntuu siinä vaiheessa, kun neulalla mennään
valtimosta läpi tai laitetaan niin kutsuttu läpiviejä letku suonen sisälle. (Nieminen ym.
2000, 131.)
Kuvaus suoritetaan siten, että letku viedään läpiviejän kautta sydämeen ja sinne
suihkutetaan varjoainetta, jonka avulla saadaan käsitys sydämen toiminnasta. Tämän
jälkeen kuvataan molemmat sepelvaltimot, oikea ja vasen. Kuvaus suoritetaan erikseen
omalla esitaivutellulla letkulla. Letku asetetaan sepelvaltimon suulle, siihen ruiskutetaan
vähän varjoainetta, joka kulkeutuu verivirran mukana kyseiseen vasempaan tai oikeaan
sepelvaltimopuustoon. Kummastakin sepelvaltimosta tehdään kuvaus useassa
7
suunnassa, jotta pystytään kolmiulotteisesti hahmottaa mahdollisten muutosten laajuus
ja muoto. Sepelvaltimopuuston rakenne kuvataan muistiin. (Nieminen ym. 2000, 131,
132.)
Itse kuvaus kestää noin 10 - 15 minuuttia. Tämän jälkeen letkut viedään pois, ja sen
jälkeen potilas hivutetaan kuvausalueelta omaan sänkyynsä, jossa tapahtuu jälkihoito.
Varsinainen läpivientilaite poistetaan jälkihoitohuoneessa tai osastolla. Tämä tapahtuu
siten, että pistoskohtaa, jossa läpiviejä on, painetaan ja vedetään läpiviejä ulos. Sen
jälkeen painetaan niin, että läpivientireikä menee umpeen. Yleensä tämä painantavaihe
kestää 15 - 20 minuuttia riippuen käytettyjen letkujen koosta. Tarvittaessa painetaan
pidempään, mikäli reikä edelleen vuotaa. Tämän jälkeen alueelle laitetaan
lyijyhaulipussi, joka pistemäisesti painaa kyseistä aluetta, ja sen päälle kiristysside, joka
tukee sen paikalleen. Tällä tavalla potilas tavallisesti makaa 2 - 3 tuntia riippuen
käytetyn letkun koosta, minkä jälkeen alue tarkistetaan ja katsotaan, että verenvuotoa ei
esiinny. Sen jälkeen, kun pistokohta ei vuoda enää verta ja potilaan vointi on hyvä, hän
voi päästä kotiin, mutta usein potilas on yön yli seurattavana sairaalassa. Kun potilas juo
runsaasti nestettä, varjoaine poistuu nopeammin elimistöstä. (Nieminen ym. 2000, 133.)
Myös varjoainekuvaukseen liittyy vakavien komplikaatioiden mahdollisuus.
Kuolleisuus on alle 0,1 – 0,2 %, sydäninfarkteja 0,06 – 0,1 % ja aivoverenkiertohäiriöitä
0,07 – 0,1 %. Komplikaatioiden vaara on sitä suurempi, mitä vaikeampi sydänsairaus
potilaalla on. Katetri voi tunkeutua sydämen seinämän läpi sydänpussiin ja tämä voi
joskus johtaa sydäntamponaatioon. (Heikkilä ym. 2000, 289.) Sepelvaltimokuvauksissa
valtimokohtaan voi tulla pullistuma tai siihen voi tulla jälkivuotoa. Vuoto-ongelmia
havaitaan noin 5 - 10 %:lla potilaista. Varjoaineesta voi tulla allerginen reaktio, ja
lisäksi sen antoon ja itse katetrisaatioon liittyy suonen tukkeutumisen ja infarktin vaara.
Kosketeltaessa sydämen sisäpintaa katetrilla voidaan laukaista rytmihäiriöitä.
(Vauhkonen ym. 2005, 35.) Eräät potilaat voivat olla hyvin allergisia joko käytetylle
materiaalille tai varjoaineelle. Nykyään kuitenkin varjoaineet ja eri materiaalit ovat
hyvin turvallisia ja reaktioita tapahtuu harvoin, ehkä yhdellä tuhannesta potilaasta.
(Nieminen ym. 2000, 133).
8
2.2.1 Lääkehoito
Ohjaustilanteessa potilaalle tulee kertoa ja neuvoa tarkasti miten lääkehoito toteutuu.
Aamulääkkeet voi ottaa normaalisti veden kanssa, mutta nesteenpoistolääkkeet tulee
jättää ottamatta. (K-PKS ohjeita 2006.) Nesteenpoistolääkitys tulee jättää ottamatta sen
takia, koska lääke lisää virtsan eritystä (Nurminen 2001, 78). Jos potilas on
insuliinihoitoinen diabeetikko, tulee hänen pistää tutkimusaamuna ainoastaan puolet
pitkävaikutteisesta insuliinista tai jos käyttää ateriainsuliinia, tulee hänen pistää se vasta
toimenpiteen jälkeen ruokailun yhteydessä. Suun kautta otettavat diabeteslääkkeet
(Diformin, Diformin Ret, Metforem, Glucophage, Oramet, Avandemet) tulee tauottaa 2
päivää ennen ja 2 päivää jälkeen tutkimusta. (K-PKS ohjeita 2006.)
Tulehduskipu- ja särkylääkkeet tulee jättää ottamatta kaksi päivää ennen ja kaksi päivää
jälkeen tutkimusta. Kipuun voi tarvittaessa käyttää parasetamolia (Paratabs, Panadol).
Tulehduskipulääkkeet tulee tauottaa siksi, että lääke voi altistaa verenvuodolle
toimenpiteessä, jos veressä on riittävästi lääkeainetta (Nurminen 2001, 134 – 135).
Aspiriini (Primaspan, Disperin, Asperin-Cardio) pitää ottaa normaalisti. Verenohennus-
lääkitys (Marevan) pitää olla tauolla kaksi päivää ennen tutkimusta. (K-PKS ohjeita
2006.) Marevan pitää olla tauolla, koska se estää veren hyytymistä, joka on
toimenpiteessä haitallista. Jos potilaalla on sydämessä keinoläppä Marevania ei saa
jättää ottamatta. (Nurminen 2001, 94 – 95.)
Potilaalle pitää myös kertoa, että hänellä on mahdollisuus esilääkkeeseen. Esilääkkeenä
potilaalle annetaan Zetiritzin 10 mg ja tarvittaessa rauhoittavana lääkkeenä Diapam 2.5
– 5 mg suun kautta. (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita 2006.) Esilääkkeen
tarkoituksena on rentouttaa potilasta ja rauhoittavaa lääkettä käytetään, koska se
lievittää potilaan ahdistusta ja hieman väsyttää, mikä helpottaa potilaan valmistumista
toimenpiteeseen (Nurminen 2001, 151).
Hoitajan pitää muistaa kysyä ja selvittää, onko potilaalla allergiaa jodipitoisille
röntgenvarjoaineille. Mikäli potilaalla on todettu tai epäillään allergia jodipitoisille
röntgenvarjoaineille, sairaalassa potilaalle aloitetaan lääkitys estämään allergisen
reaktion syntymistä. (K-PKS sydäntutkimusyksiön ohjeita 2006.)
9
Muut potilaan käytössä olevat lääkkeet voi ottaa normaalisti. Tärkeää on muistuttaa
potilaalle, että hän ottaa sairaalaan mukaan nykyiset reseptit ja kelakortit, mahdollisesti
käytössä olevat astmasuihkeet ja silmätipat, henkilökohtaiset hygieniaan liittyvät
välineet. (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita 2006.)
Potilaalle tulee myös kertoa, että jos sepelvaltimoiden angiografian yhteydessä tehdään
pallolaajennus ja sen yhteydessä asennettu stentti sepelvaltimoon (metalliverkkoputki),
hänelle aloitetaan sairaalassa Plavix-lääkitys estämään hyytymän syntymistä stentin
alueelle. Plavix-lääkitystä käytetään yleensä yhdessä asetyylisalisyylihappolääkityksen
kanssa (mm. Asperin, Disperin, Primaspan). Hyytymisriski on suurimmillaan
lähiviikkoina toimenpiteen jälkeen. Sen takia potilaalle tulee painottaa, että hän syö
Plavix-lääkettä kotona lääkärin ohjeen mukaan. (Kirsilä 2006.)
2.2.2 Jatkohoito ja kontrollit
Jo etukäteen tulee koronaariangiografiaan tulevalle potilaalle kertoa, mitä toimenpiteen
jälkeen tulee välttää. Kahden päivän ajan heidän tulee välttää raskaita ruumiillisia
ponnistuksia, pitkiä kävelymatkoja ja saunomista. Muutamana päivä toimenpiteen
jälkeen tulee myös tukea pistoskohtaa kädellä esim. yskiessä, jos toimenpide on tehty
nivustaipeen valtimosta. Haavalapun voi poistaa vuorokauden kuluttua toimenpiteestä.
Sairaslomaa kirjoitetaan 2 - 3 vuorokautta työstä riippuen. (K-PKS ohjeita 2006.)
Ohjaustilanteessa kerrotaan myös, miten pistoskohtaa tulee tarkkailla. Heille tulee
kertoa, että jos pistoskohta vuotaa tai turpoaa, tulee aloittaa heti sen painaminen ja
lähteä välittömästi lähimpään terveyskeskukseen tai sairaalaan. Muutenkin pitää kertoa,
että jos pistoskohta kipeytyy, tai raajan toimintakyky muuttuu tai rintakipuoire pahenee
tai uusiutuu, tulee silloin ottaa yhteyttä sairaalaan. (K-PKS ohjeita 2006.)
Mikäli koronaariangiografiassa ei todeta ahtauttavaa sepelvaltimotautia, oma lääkäri
hoitaa jatkossa jatkohoidon. Kun potilaalla on sepelvaltimotauti ja tutkimuksen
yhteydessä ei tehty toimenpidettä, niin jatkohoito on omalla lääkärillä ja oman kunnan
sydänhoitajalla. Epikriisi lähetetään oman kunnan sydänhoitajalle ja omalle lääkärille.
10
Tietojen lähettämiseen tarvitaan potilaan lupa (K-PKS sydäntutkimusyksikön ohjeita.
2006).
Kontrollikäyntien yhteydessä sepelvaltimotautipotilaalle tulee muistaa painottaa, että
tauti etenee. Tehokkaan elinikäisen jatkohoidon merkitys on tärkeä. Elintapamuutoksilla
ja lääkehoidolla pyritään mahdollisimman huolellisesti hidastamaan taudin etenemistä.
Jokainen sydänpotilas tarvitseekin elinikäisen säännöllisen lääkärin tutkimuksen ja
huolellisen vaaratekijöiden seurannan ja hoidon. (Aarnio ym. 2002, 86 - 87.)
Mikäli potilaalle on tehty tutkimuksen yhteydessä pallolaajennus, niin potilaalle
varataan aika Keskussairaalan sydänhoitajalle 2 - 3 viikon kuluttua. Potilaalle varataan
kontrolli omalla lääkärillä 3 kuukauden kuluttua. Potilaan suostumuksella tiedot
lähetetään oman kunnan sydänhoitajalle sekä omalle lääkärille. (K-PKS ohjeita 2006.)
Jokaiselle toimenpiteessä käyneelle potilaalle tulee muistaa kertoa etukäteen uudelleen
ahtautumisen mahdollisuus. Oireiden uusiutuessa hänen tulee ottaa yhteyttä hoitavaan
lääkäriin. (Aarnio ym. 2002, 85.)
2.3 Hoitovaihtoehdot
Potilaat pitää myös ohjaustilanteessa valmistaa mahdollisiin tuleviin hoitomuotoihin eli
pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen. Jos tilanne vaatii, potilaalle voidaan joutua
tekemään pallolaajennus samassa yhteydessä sydämen varjoainekuvauksen kanssa.
Silloin on tärkeätä, että potilas on aikaisemmin saanut tietää sen olevan mahdollista,
eikä asia saa tulla hänelle yllätyksenä. Vaikeissa tapauksissa myös ohitusleikkaukseen
voi joutua kiireellisesti. (Nieminen ym. 2000, 125 - 129.)
Pallolaajennus on menetelmä, jossa suoniahtauma avataan suoniston sisään uitetun
katetrin avulla. Pallolaajennuksessa nivus- tai rannepunktio suoritetaan samalla tavoin
kuin sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa. Ohjainkatetrin kautta ohjataan
toimenpidekatetri ahtautuneeseen suoneen. Kun pallokatetri on asennettu ahtaumaan
läpivalaisun avulla, palloon suunnataan paine ja katsotaan miten ahtaumakohta laajenee.
Toimenpiteen jälkeen seurataan varjoainekuvauksella, että suoni pysyy auki.
(Vauhkonen ym. 2005, 187, 188.) Pallolaajennusta käytetään silloin, kun lääkehoito ei
11
riitä oireiden poistamiseen, rintakivut haittaavat jokapäiväistä elämää ja
sepelvaltimoahtauma soveltuu pallolaajennukseen. Noin 40 prosenttia potilaista, joille
tehdään pallolaajennus, on kahden tai kolmen suonen tauti. Pallolaajennus voidaan
tehdä tarvittaessa uudelleen ja myös ohitusleikatuille potilaille. Pallolaajennus on myös
potilaalle suhteellisen helppo toimenpide, joten se sopii myös iäkkäille potilaille.
(Sydänliitto ry, 2002.)
Ohitusleikkauksella tarkoitetaan toimenpidettä, jossa ahtaumakohta ohitetaan
verisuonisiirteellä. Tässä menetelmässä käytetään joko valtimosiirteitä tai
laskimosiirteitä. Valtimosiirteitä on rajallisesti käytettävissä. Tavallisesti käytetään
rintaontelon sisäistä rintarauhasvaltimoa, joka kulkee rintakehäontelon sisäpinnalla.
Toisena vaihtoehtona käytetään laskimosiirteitä, joita on helposti saatavissa yleensä
alaraajojen pitkistä laskimoista. (Nieminen ym. 2000, 141 - 142.) Ohitusleikkaukseen
päädytään, jos potilaan suonet ovat ahtautuneet useasta paikasta tai ahtaumat ovat
sellaisessa paikassa, ettei niihin pystytä pallolaajennuksella. Ohitusleikkaus on yleensä
avoleikkaus. Tällöin halkaistaan rintalasta ja suoritetaan leikkaus liikkumattomaan
sydämeen kehonulkoista verenkiertoa käyttäen, jos potilaan yleistila sen sallii.
Nykymenetelmillä toinen vaihtoehto on mini-invasiivinen sepelvaltimoiden
ohitusleikkaus. Sellainen tehdään ilman rintalastan halkaisua. Sydämen etupinnan
kohdalle leikataan ”ikkuna”, jonka kautta suoritetaan ohitusleikkaus. Toipumisaika on
selvästi lyhyempi ja komplikaatioiden vaara vähäisempi. (Vauhkonen ym. 2005, 188,
189.)
12
3 SEPELVALTIMOIDEN VARJOAINEKUVAUKSEEN
MENEVIEN POTILAIDEN OHJAUKSEN LÄHTÖKOHTA
Ohjaus-käsitettä käytetään hoitotieteessä paljon. Määritelmissä se ilmeni ammatillisena
toimintana tai prosessina. Synonyyminä se esiintyy neuvonnan, opetuksen ja tiedon
antamisen käsitteiden kanssa. Ohjaus-käsitteen ominaispiirteitä olivat ohjattavan ja
ohjaajan konteksti, vuorovaikutus, ohjaussuhde sekä aktiivinen ja tavoitteellinen
toiminta. Ohjauksessa painottuu ohjaajan ammatillinen vastuu, johon kuuluvat työn
filosofinen ja eettinen pohdinta sekä ohjausvalmiudet. Tavoitteena on oppiminen,
itseohjautuvuuden kasvu, terveyden edistäminen sekä kansantalouden säästöt. Ohjaus
voidaankin määritellä aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi, jossa ohjaaja ja
ohjattava ovat vuorovaikutteisessa ohjaussuhteessa. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 253,
254.)
Empowerment-lähtöisessä hoidonohjauksessa tavoitteena on auttaa sairastunutta hänen
terveytensä ja hyvinvointinsa edistämisessä ja ylläpitämisessä. Ohjaus on
vuorovaikutusta, yhdessä oppimista, sairastuneen itseohjautuvuuden kasvun tukemista
sekä tietojen ja psykososiaalisen tuen antamista. Ohjauksen peruselementti on hyvä
yhteistyösuhde potilaan ja ohjaajan välillä. Voimavaraisessa potilasohjauksessa on viisi
askelta: ongelman tunnistaminen, tunteiden tutkiminen, tavoitteen asettaminen,
suunnitelman tekeminen ja arvioiminen. (Himanen 2002, 30 - 32.)
Hoitotyössä pitäisi pyrkiä tukemaan asiakkaan selviytymistä sairaudestaan ja antaa
hänelle lisää tietoa sairaudesta. Ohjauksen lähtökohtana ovat asiakkaan aikaisemmat
tiedot, kokemukset ja elämäntilanne. Ohjauksessa asiakas ja hoitaja yhdessä edistävät
asiakkaan oppimista aktiivisen ja tavoitteellisen toiminnan avulla. Ohjauksessa
asiakkaan pitäisi ymmärtää, että hän on itse vastuussa omasta toiminnastaan.
Aktiivisella ja tavoitteellisella toiminnalla tuetaan asiakkaan motivaatiota, jota hän
tarvitsee valintojen tekemiseen ja toiminnan muuttamiseen. (Kääriäinen, Lahdenperä &
Kyngäs 2005, 27.)
13
Potilaiden ohjaus on tärkeä osa hoitoprosessia. Hoitojaksojen lyhentyessä potilaita
kotiutetaan entistä aiemmin ja aikaa heidän ohjaamiseensa sairaalassa on vähän.
Potilaslähtöinen ohjaus on sidoksissa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja
ympäristöön liittyviin taustatekijöin eli kontekstiin. Ohjaus tapahtuu kaksisuuntaisessa
vuorovaikutuksessa, jolta potilaat odottavat kannustusta, kuuntelemista, mahdollisuutta
ilmaista sairauteen liittyviä tunteita ja positiivista palautetta. (Kääriäinen, Kyngäs,
Ukkola & Torppa 2005, 10.)
3.1 Ohjauksen suunnittelu ja yksilöllisyys Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen ohjaus on laaja ja tiivis kokonaisuus.
Ohjauksessa pitää keskittyä niin itse sepelvaltimotautiin ja sen ehkäisyyn, kuin myös
itse varjoainekuvaukseen ja mahdollisiin tuleviin hoitomuotoihin. Koska potilaalle tulee
luultavimmin ohjaustilanteessa paljon uutta tietoa, niin on tärkeätä, että hoitaja tekee
ohjauksesta mahdollisimman hyvän ja kattavan, mutta sellaisen että potilaat kuitenkin
ymmärtävät sen. Hyvän hoitajan pitääkin ottaa huomioon potilaan omat lähtökohdat.
Ohjauksen suunnittelussa pyritään huomioimaan asiakkaan fyysisiä, psyykkisiä ja
sosiaalisia ominaisuuksia. Tavoitteet tulisi määritellä yhdessä asiakkaan kanssa, koska
silloin ne parhaiten sopivat juuri hänen elämäntilanteeseensa. Ohjauksen suunnittelussa
lähdetään liikkeelle siitä, mitä asiakas jo tietää, mitä hänen tulee tietää ja mitä hän
haluaa tietää ja miten hän parhaiten omaksuu uutta asiaa. Asiakaslähtöisen ohjauksen
suunnittelussa tavoitteet määräävät ohjauksen sisällön. Silti ei aina päästä siihen, että
tavoitteet saavutettaisiin. Hoitajan ja asiakkaan odotukset eivät aina kohtaa ja yhdessä
sovitut tavoitteet tulisi aina kirjata ja pitää ajan tasalla. (Kääriäinen, Kyngäs &
Lahdenperä 2005, 28.)
On siis tärkeää, että ohjaus etenee potilaan lähtökohdista ja siinä on mahdollista
käsitellä myös terveyttä edistäviä valintoja ja terveysongelmien varhaista tunnistamista.
Sanat voimavarakeskeisyys ja voimaantuminen (empowerment) hoitotyössä tarkoittaa
prosessia, jonka kautta ihmisillä on aikaisempaa suurempi mahdollisuus vaikuttaa ja
osallistua terveyteensä liittyvään päätöksentekoon ja toimintaan. (toim. Miettinen,
Hopia, Koponen & Wilskman 2005, 92.)
14
Potilasohjauksessa pitäisi pyrkiä muuntamaan terveyteen ja sairauteen liittyvää tietoa
potilaalle omakohtaiseksi ja jokapäiväiseksi käytännön toiminnaksi. Potilaan vastuu
omasta terveydestään korostuu, sillä itsehoito edellyttää tietoa ja uskoa omiin kykyihin.
Ohjauksen avulla potilaan ymmärrys sairaudestaan ja sen hoidosta lisääntyy ja
sairauden hoitoon liittyvät päätöksenteko ja itsehoitotaidot paranevat. Läheiset ja perhe
on myös syytä ottaa mukaan ohjaus tapahtumaan, koska potilas saa heiltä tarvittavaa
tukea ja omaisen kanssa potilaan voi olla helpompi kysellä ja ottaa selvää epäselvistä
asioista. (toim. Miettinen ym. 2005, 93.) Esimerkiksi, jos potilaalle yritetään kertoa,
miten paremmat elämäntavat ja ruokatottumukset vaikuttavat sepelvaltimotautiin, niin
perheen tuki on siinä tarpeen. Jos perhe tukee opetusta, onnistuminen on
todennäköisempää, mutta perheen negatiivinen asennoituminen saattaa vaikeuttaa
opetusta. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 185 - 186.)
Joskus sairaanhoitajat kokevatkin, että he ohjaavat potilasta, eivätkä aina ota huomioon
potilaan omaisia ja potilaan tarvitsemaa sosiaalista tukea. Ohjaukseen tarvitaan aikaa,
herkkyyttä ja motivaatiota. Ryhmäohjaus olisi myös potilaalle tärkeää, koska siellä hän
usein saa myös tukea muilta samaa tautia sairastuneilta ja heidän perheenjäseniltään.
Tällainen ohjaus on potilaalle tärkeää jatkohoidon kannalta. (Hilding 1996, 61.)
Myös potilaiden yksilöllinen kohtelu on syytä pitää mielessä. Yksilöllisyydellä
tarkoitetaan sitä, että potilas on ainutlaatuinen yksilö, jolla on omia toiveita,
kokemuksia ja tarpeita. Yksilöllisyyden periaatteen huomioiminen hoitotyössä näkyy
potilaan kunnioittamisena. Yksilöllisyyden toteuttamiseen tarvitaankin henkilökunnan
joustavuutta ja todellista kiinnostusta jokaista potilasta kohtaan. (Sarvimäki &
Stenbock-Hult 1996, 127 - 128.)
Ohjaustilanteessa pitää ottaa myös ilmapiiri huomioon. Ilmapiiri tulisi olla sellainen,
joka ottaa huomioon potilaan tarpeet. Opetuspaikka tulisi olla myös fyysisesti mukava
ja hoitajan on huomioitava, että potilas esimerkiksi kuulee häntä hyvin.
Koronaariangiografia ja sepelvaltimotauti voi olla myös potilaalle uusi ja pelottava asia.
Ohjaustilanteessa hoitajan tulisikin edetä yksinkertaisista ja tutuista asioista
vaikeampiin, jotta potilaan mielenkiinto ja itsevarmuus pysyy yllä. Ohjaustilanteessa
hoitajan pitääkin pystyä antamaan potilaalle tarvittavaa tietoa toimenpiteestä ja pyrkiä
näin lievittämään pelkoa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 202 - 204.)
15
Potilaat myös kokevat, että eivät aina saa rohkaisua eikä heillä ole mahdollisuutta
keskustella tunteistaan ohjauksen aikana, mikä vaikeuttaa tasavertaisen ohjaussuhteen
rakentumista (Donovan & Ward 2001). Hyvä ilmapiiri edellyttää hoitajalta myös sitä,
että potilasta rohkaistaan asettamaan kysymyksiä ja näin potilaan tiedonhalulle annetaan
tilaa ja otetaan hänen tunteensa huomioon (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 204).
Myös tilan, jossa ohjaus pidetään tulisi olla rauhallinen, eikä keskeytyksiä saisi tulla
esimerkiksi puhelimen soiminen. Hyvä olisi myös, jos hoitajalla olisi riittävästi aikaa
keskustelulle potilaan kanssa. Varsinkin ohjauksen lopussa potilaalla pitäisi olla
mahdollisuus keskustella epäselvistä asioista.
3.2 Ohjauksen toteutus ja eettisyys
Jotta ohjaus onnistuisi on tärkeää, että hoitajalla on riittävät tiedot ohjattavista asioista,
oppimisen periaatteista sekä ohjausmenetelmistä. Ohjaustilannetta ei saisi häiritä
erilaisilla keskeytyksillä. Hoitajan pitää myös tietää, millä lailla potilas omaksuu uutta
tietoa. Toiset ymmärtävät asioita kielellisesti, mutta toiset taas takertuvat
yksityiskohtiin. Lopuksi keskeisten asioiden kertaaminen on tärkeää, parhaiten
muistetaan ensimmäinen ja viimeinen asia. On arvioitu, että asiakkaat muistavat 75 %
näkemästään, vain 10 % kuulemastaan ja 90 % tiedosta, mitä he ovat saaneet sekä näkö-
että kuuloaistin välityksellä. Kuitenkaan kirjallista materiaalia ei tulisi antaa vain siksi,
että sitä aiheesta on olemassa. Materiaalin pitää tukea ohjauskeskustelussa käsiteltyjä
asioita, eikä se saa olla liian yleisluonteista. Tärkeää ohjaustilanteessa onkin, että hoitaja
välttää ammattislangia eli puhuu niin, että potilas ymmärtää asiat. (Kääriäinen,
Lahdenperä & Kyngäs 2005, 28 - 29.)
Ohjaus toteutetaan useimmiten suullisesti, koska silloin kaksisuuntainen vuorovaikutus
mahdollistaa potilaiden kysymysten esittämisen, väärinkäsityksien oikaisemisen ja tuen
saamisen hoitohenkilökunnalta. Suullista ohjausta toteutetaan joko yksilöllisesti tai
ryhmissä. Yksilöohjausta on kuitenkin pidetty ryhmäohjausta tehokkaampana. Vaikka
ryhmäohjauskin toimii hyvin, koska useilla potilailla on samaan aiheeseen liittyviä
kysymyksiä ja ohjaustarpeita. Myös ryhmältä saatu tuki on sairauden hyväksymisen ja
sopeutumisen kannalta tärkeää. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 211.)
16
Ohjaajan persoonaan liittyvien tekijöiden on todettu auttavan oppimista. Tällaisia
oppimista edistäviä ominaisuuksia ovat kyky ottaa ohjattavien tunteet ja kokemukset
vakavasti, välittömyys, vastaanottavuus, aktiivisuus ja yhteistoiminnallisuus. Ohjaajalta
edellytetään myös, että hän tiedostaa oman arvopohjansa ja perusasenteensa
opettamiseen. (toim. Miettinen ym. 2005, 94.)
Ohjauksessa autetaan asiakasta tarkkailemaan itseään, elämäntodellisuuttaan,
mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan sekä päättämään muutoskeinoista. Hoitajan
tehtävänä on kannustaa asiakasta luottamaan kykyihinsä. Lisäksi tulee tukea asiakkaan
oma-aloitteisuutta. Ohjauksessa pitää pyrkiä siihen, että asiakkaalle annetaan
mahdollisuus tehdä päätöksiä ja toimia omalla tavallaan. Tavoitteellisuutta tukeva
ohjaus auttaa tekemään valintoja. Asiakkaiden ohjaus kuuluu hoitajien jokapäiväiseen
toimintaan, jonka vaikuttavuutta jokainen pystyy itse parantamaan. Koska hoitoaikojen
lyhentyessä aikaa ohjaukselle jää vähän, ohjauksen merkitys korostuu entisestään.
Asiakkaan ohjauksen on todettu olevan rutiinimaista, vaikka asiakaskeskeisyyttä
korostetaan. (Kääriäinen, Lahdenperä & Kyngäs 2005, 29 - 30.)
Kaikessa hoitotyön ammatillisessa toiminnassa hoitotyöntekijällä on kaksi
peruselementtiä: vastuu ihmisestä ja vastuu tehtävästä. Vastuu ihmisestä merkitsee, että
autettava ihminen on aina ainutlaatuinen, ajatteleva, arvovalintoja tekevä yksilö, jolla on
myös oma näkemys terveydestään. Vastuu tehtävästä merkitsee, että hoitotyöntekijällä
on koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella oikeus ja mahdollisuus auttaa toista
ihmistä. Hoitajan on ylläpidettävä taitoaan niin, että autettava saa parhaan mahdollisen
avun. (Leino-Kilpi & Välimäki 2004, 23 - 24.)
Jos potilaan elintavat ovat haitalliset hänelle itselleen sekä omaisilleen ja potilas ei ole
halukas muuttamaan tapojaan, ongelmana on, mikä on eettisesti hyväksyttävä ratkaisu.
Potilaan itsemääräämisoikeutta pitää kunnioittaa, vaikka se on ristiriidassa hoitajan
velvollisuuden kanssa. Ongelmana voi myös olla, että potilas omaksuu kaikki neuvot
liian herkästi ja silloin hoitajan pitäisi olla varovainen ja miettiä, millä oikeudella ja
millä tavalla hän vaikuttaa potilaan elämään. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 211.)
Eettisten ohjeiden tehtävänä on siis suojella potilasta ja toisaalta antaa hoitavalle
henkilökunnalle ohjeita siitä, miten hoitosuhteessa tulisi toimia. Keskeisimpiä arvoja
ovat ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, ihmiselämän suojelu ja
17
terveyden edistäminen. Suomessa sairaanhoitajan työtä ohjaa myös Sairaanhoitajaliiton
eettiset ohjeet (1996). (Leino-Kilpi & Välimäki 2004, 149 - 150.)
Potilasta pitää myös kunnioittaa opetustilanteessa, joten hoitajan pitää selvittää, miten
potilas toivoo opetuksen antavan ja millä tavalla potilas oppii. Kunnioittaminen
merkitsee myös sitä, että hoitaja ei manipuloi opetuksessa. Potilaan itsekunnioitus pitää
säilyä ja kehittyä ohjaustilanteessa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 1996, 211.)
3.3 Aikaisemmat tutkimukset
Maria Kääriäisen ja Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä
tutkimuksissa vuosina 1995 - 2002, kerrotaan minkälaisia kokemuksia potilailla on
heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkimustuloksien mukaan potilaat itse toivoivat
enemmän tietoa sairauden oireista, syistä, ongelmista ja lääkehoidosta, kun taas
hoitohenkilökunta uskoi ohjaavansa riittävästi potilaita edellä mainituissa asioissa.
Potilaat odottivat myös rohkaisua sekä mahdollisuutta ilmaista sairauteen liittyviä
tunteita ohjauksen aikana. Hoitohenkilökunta puolestaan uskoi, että he rohkaisivat
potilaita ja antoivat heille mahdollisuuden tunteiden ilmaisuun. Potilaat halusivat myös,
että heidän omaisensa otettaisiin mukaan ohjaukseen. Omaisten läsnäolo ohjauksessa
auttoi tulkitsemaan ja käyttämään tietoa, välttämään väärinkäsityksiä ja helpotti
lisäkysymysten esittämistä. Lisäksi omaisten ohjaus vähensi heidän ahdistuneisuutta
sekä paransi omaisten kykyä tukea potilasta.
Johanna Stenbäckin tutkimuksen (Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön,
potilaan ja omaisten arvioimana, 2005) mukaan kirjallinen ohjausmateriaali on toisinaan
monimutkaista ja potilaiden on vaikea sitä ymmärtää. Potilaiden mielestä myös aikaa
ohjaukseen on liian vähän. Hoitohenkilökunnalla on myös liian kiire ja keskusteluun jää
siten liian vähän aikaa. Ongelmana on myös, että ohjaus keskeytyy esim. puhelimen
soimiseen ja siihen vastaamiseen ohjauksen aikana. Tutkimuksen mukaan myös tilat
koettiin ongelmallisiksi. Ne olivat ahtaat ja ankeat tai ohjaukseen ei ollut omaa tilaa.
Potilaalle pitää myös ohjaustilanteessa muistaa kertoa mahdollisista komplikaatioista.
Höltän, Huplin ja Salanterän tutkimuksen (Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa
olleiden potilaiden oppimistarpeet, 2002) mukaan ohitusleikkauksessa olleiden
18
potilaiden mielestä tärkeintä oli tietää leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista ja
vaaroista. Koska sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa on komplikaatiot mahdollisia,
tulisi ohjaustilanteessa muistaa keskustella myös niistä.
Potilaslähtöisen ohjauksen toteutuminen edellyttää terveydenhuoltohenkilöstöltä
valmiuksia, resursseja ja toimintaympäristön organisointia. Potilaiden kontekstiin
huomioiva ohjaus lisää potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon ja edistää ohjauksen
positiivisia vaikutuksia, kuten itsehoitoa ja hoitoon sitoutumista sekä vähentää
lääkityksen tarvetta. (Kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005, 10 - 11).
Hoitajan pitää olla avoin, iloinen, ystävällinen ja hänen toiminnassaan pitää myös
huomata, että hän välittää ja hyväksyy potilaan. Hänen täytyy myös rohkaista ja luoda
toivoa potilaaseen. Hoitaja ja ohjattava ovat parhaimmillaan tasavertainen työpari, jossa
he yhdessä suunnittelevat sisältöä, koska heillä on yhteinen päämäärä. Tavoitteiden
pitää olla realistisia ja konkreettisia ja ne tarkastellaan koko ohjausprosessin aikana.
Ohjattava tekee kuitenkin viime kädessä omat päätöksensä ja on itse vastuussa
valinnoistaan ja toiminnastaan. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255 - 256).
19
4 TUTKIMUSONGELMAT
1. Millaiseksi koronaariangiografiapotilaat arvioivat ohjaustilanteessa
saamaansa tietoa koronaariangiografiasta ja sepelvaltimotaudista?
1.1 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa sepelvaltimotaudista ja
riskitekijöistä?
1.2 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa varjoainekuvauksesta ja
jatkotoimenpiteistä?
1.3 Millaiseksi potilaat arvioivat saamaansa tietoa lääkehoidosta ja
kontrolleista?
2. Miten koronaariangiografiapotilaat arvioivat potilasohjaustilanteen
toteutumista?
2.1 Miten potilaat arvioivat ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden
toteutumista?
2.2 Miten potilaat arvioivat ohjaustilanteen toteutumista?
2.3 Miten potilaat arvioivat ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioimisen
ja turvallisuuden toteutumista?
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää potilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta.
Tutkimustulosten perusteella hoitohenkilökunta voi kehittää potilasohjausta, jotta
potilaat hyötyisivät siitä mahdollisimman paljon.
20
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
5.1 Tutkimusmenetelmä
Tekemämme tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen ja sitä käytetään melko paljon
sosiaali- ja yhteiskuntatieteissä. Sen alkujuuret ovat luonnontieteessä. Taustalla on
ajattelutapa, jonka mukaan todellisuus rakentuu objektiivisesti todettavista tosiasioista
ja, että kaikki tieto on peräsin suorasta aistihavainnosta ja loogisesta päättelystä.
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskeistä on johtopäätökset aiemmista tutkimuksista.
Tehdään suunnitelma aineiston keruusta, jossa on tärkeää, että havaintoaineisto soveltuu
määrälliseen mittaamiseen. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2004, 130 – 131.)
Määrällisessä tutkimuksessa selvitetään lukumäärin ja prosenttiosuuksiin liittyviä
kysymyksiä sekä eri asioiden välisiä riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä
tapahtuneita muutoksia. Määrällinen tutkimusmenetelmä on siten mahdollinen, jos
tutkimusaineisto on muutettavissa mitattavaan ja testattavaan muotoon. Määrällinen
tutkimus edellyttää myös riittävän suurta ja edustavaa otosta. (Heikkilä 2004, 16.)
Tutkimusta suunniteltaessa tulee pitää myös tarkasti mielessä, että tiedon tarve ja
tutkimustehtävät tulee täytettyä. Kerättyä aineistoa analysoitaessa ei enää voida saada
vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin liittyvää tietoa ei kerätyssä tutkimustuloksissa
ole. (Holopainen, Tenhunen & Vuorinen 2004, 9.)
Kun olimme saaneet tutkimuksemme aiheen, niin meille oli hyvin selvää, että
halusimme tehdä määrällisen tutkimuksen. Määrällisen tutkimuksen avulla voimme
kerätä laajan tutkimusaineiston ja saamme mielestämme paremmin selville, miten
ohjaus toteutuu. Tutkimustulokset voimme esittää taulukoin ja lukumäärin selkeästi ja
ymmärrettävästi. Tutkimusongelmien pohjalta aloimme tehdä kyselylomaketta.
Mietimme tarkasti, että kyselylomakkeen kysymykset antavat vastauksen
tutkimusongelmiin. Kun olimme saaneet tutkimussuunnitelman valmiiksi, teimme
yhteistyösopimuksen Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan osasto 8:n osastonhoitajan
kanssa ja sen jälkeen haimme tutkimuslupaa Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta.
Tutkimusluvan saimme 13.11.2006.
21
Tutkimustyyppinä on survey-tutkimus eli tiedot kerätään suunnitelmallisesti
kyselylomakkeiden avulla. Se on tehokas ja taloudellinen tapa kerätä tietoa silloin, kun
tutkittavia on paljon. Tutkimuksen luotettavuutta parannettiin kyselykaavakkeen
monivalintakysymyksillä, jolloin pystytään rajaamaan tieto juuri niihin kysymyksiin,
joihin halutaan vastauksia. Monivalintakysymyksissä on valmiit vastausvaihtoehdot,
joista ympyröidään tai rastitaan sopiva tai sopivat. Monivalintakysymysten
tarkoituksena on vastausten käsittelyn yksinkertaistamisen lisäksi myös tiettyjen
virheiden torjunta, esimerkiksi monivalintakysymysten avulla myös negatiivisia
vastauksia on helpompi tuoda esille eikä vastaajan tarvitse kiinnittää huomiota
vastauksien muotoiluun. Myös vastaaminen on vaivatonta. (Heikkilä 2005, 19, 50 - 51).
Kyselylomakkeen kysymysten lukumäärään tulee myös kiinnittää huomiota. Vastaajan
mielenkiinto täytyy säilyä myös lomakkeen loppuun saakka. Jos lomake on liian pitkä,
vastaajat jättävät helposti vastaamatta kokonaan tai vastaavat huolimattomasti (Valli
2000, 29). Meidän tutkimuksessamme kysymyksiä on 38 kappaletta. Se on
mielestämme riittävä määrä tutkimukseemme, koska silloin vastaajat jaksavat vastata
kaikkiin kysymyksiin, mutta kysymyksiä on kuitenkin riittävästi kattavaan
tutkimukseen.
Potilaille jaettiin kyselylomake sekä saatekirje, josta ilmenee mistä tutkimuksessa on
kyse ja samalla pyydetään heidän suostumustaan. Sydäntoimenpideyksikön hoitajat
jakoivat kyselylomakkeet potilaille ennen heidän kotiutumistaan. Potilaat palauttivat
lomakkeet suljetuissa kirjekuorissa osastolla olevaan laatikkoon. Potilaille annettiin
myös mahdollisuus täyttää kyselylomake myöhemmin ja palauttaa se postittamalla.
Lomakkeet palautettiin nimettöminä. Osallistuessaan tutkimukseen potilaille taattiin
anonymiteetti eli heidän henkilötietojaan ei missään vaiheessa paljasteta. Tutkimuksen
valmistuttua kerätty potilasaineisto hävitettiin.
5.2 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston käsittely
Aiheen suunnitteluvaiheessa valitaan ensin tutkimusmenetelmä ja sen jälkeen päätetään
aineiston keräämisen tapa. Vasta tämän jälkeen päätetään, minkä kokoinen
tutkimusaineisto tarvitaan tutkimukseen, jotta tutkimusongelmiin pystytään vastaamaan
kattavasti. Kun tutkimusmenetelmä on valittu päätetään, miten aineistoa kerätään.
22
Otanta tarkoittaa menetelmää, jolla otos poimitaan perusjoukosta. Perusjoukko on
tutkimuksessa määritetty joukko, joista tutkimuksessa halutaan tietoa eli kaikkien
ajateltavissa olevien tutkimuksen kohteiden joukko. Otos on taas se osa perusjoukkoa,
joka todella tutkitaan tutkimusaineiston keräämiseksi. (Vilkka 2005, 77, 78.)
Otantatutkimuksessa tutkitaan siis vain perusjoukon osa eli tutkimuksen tekemistä
varten poimitaan otos. Otantatutkimuksella saadut tulokset yleistetään koskemaan koko
perusjoukkoa (Holopainen ym. 2004, 11).
Tutkimus suoritettiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa. Perusjoukko oli Keski-
Pohjanmaan keskussairaalassa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa käyvät potilaat.
Otoksen koko on 70 potilasta. Otoskoko vaikuttaa tutkimustulosten tarkkuuteen. Mitä
tarkemmin tutkimustulosten halutaan perusjoukon tuloksia, sitä suurempi otos on
otettava. (Hirsjärvi ym. 2006, 169.) Tutkimuksemme kooksi muodostui 70 potilasta ja
se antaa tutkimustuloksille riittävän hyvän tarkkuuden. Vastausten palautumiseen ei
kuitenkaan kulu äärettömästi aikaa. Sydäntoimenpideyksikön hoitajat jakoivat kyselyt
potilaille, jotka ovat juuri käyneet koronaariangiografiassa ja kyselyä suoritettiin niin
kauan, että kaikki 70 kyselykaavaketta oli jaettu potilaille. Tutkimusaineisto kerättiin
aikavälillä 27.11.2006 – 31.1.2007. Tutkimusaineisto analysoitiin helmikuussa 2007.
Kyselylomakkeita saimme takaisin 59 kappaletta. Kato on 11 kappaletta eli
vastausprosentti on 84. Potilaat saivat tarvittaessa täyttää kyselylomakkeet myös kotona,
mutta osa heistä jätti lomakkeet kuitenkin palauttamatta ja uskomme kadon johtuvan
tästä.
Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja lomakkeen loppuun oli varattu tilaa
yleiselle palautteelle. Saatuamme kyselyt takaisin luimme kaikki palautetut lomakkeet
ja numeroimme ne. Numeroinnin avulla varmistimme, että mahdollisesti myöhemmin
löytyneet virheet voidaan korjata tarkastamalla arvo alkuperäisestä kyselylomakkeesta.
(Holopainen ym. 2004, 40.) Seuraavaksi muodostimme kysymyksistä muuttujat
tilastointiohjelmaa varten ja syötimme vastaukset muuttujaluokituksen mukaan
tietokoneelle.
Monivalintakysymysten vastausten analysointi tapahtui SPSS 13.0 Windows-tilasto-
ohjelmalla. Ohjelmalla voidaan analysoida tutkimusaineistoa tilastollisin mallein ja
menetelmin (Nummenmaa 2004, 44). Koko aineistosta laskettiin ensin suorat jakaumat
23
ja tulokset esitetään prosentti- ja frekvenssijakaumina. Ristiintaulukointia käytettiin
miesten ja naisten mielipide-eroja selkiyttämään. Mielenkiintoista oli käyttää
ristiintaulukointia myös tuomaan eri ikäluokkien välisiä eroja ohjaustilanteessa.
Ristiintaulukointia käytimme myös hyväksi vertailtaessa, kuinka osaston
sairaanhoitajien ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjaus eroaa. Tuloksia on esitetty
pylväsdiagrammeina eli histogrammeina, piirakoina ja taulukoina. Kyselylomakkeen
viimeisen eli avoimen kysymyksen raportoimme suorina lainauksina.
Ikä luokiteltiin kolmeen eri ryhmään. Nuorimmassa ryhmässä on 50 - 59-vuotiaat,
seuraavassa 60 - 69-vuotiaat ja vanhimmassa 70 - 80-vuotiaat.
5.3 Luotettavuus
Tutkimuksessa pyritään välttämään virheiden syntymistä ja antamaan mahdollisimman
hyvän mittaustulosten toistettavuutta. Reliaabelius tarkoittaa siis tutkimuksen kykyä
antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validius eli pätevyys tarkoittaa tutkimusmenetelmän
kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata. Tutkimuksessa pitää siis huomioida,
että vastaajat ymmärtävät ja käsittävät kysymykset samalla tavalla, kuin tutkija on
tarkoittanut. Mittarista aiheutuu tuloksiin virheitä, jos tutkija käsittelee tuloksia väärin.
(Hirsijärvi ym. 2005, 216 - 217.)
Kyselylomakkeesta pyrimme tekemään selkeän ja ymmärrettävän. Luotettavuutta
pyrimme varmistamaan laatimalla kysymykset vastaamaan tutkimusongelmia.
Monivalintakysymysten avulla saimmekin hyvin selville tarvitsemamme asiat. Hyvä
puoli kyselytutkimuksessa on myös se, että tutkija ei vaikuta omalla olemuksellaan eikä
läsnäolollaan vastauksiin (vrt. haastattelu). Kyselylomakkeessa on myös mahdollisuus
esittää runsaasti kysymyksiä. Luotettavuutta parantava tekijä on se, että kysymys
esitetään jokaiselle koehenkilölle täysin samassa muodossa. (Valli 2000, 30 - 31.)
Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että esitestasimme kyselylomakkeen ennen
tutkimuksen aloittamista. Testaaminen tarkoittaa, että muutama perusjoukkoa vastaava
ihminen arvioi kriittisesti kyselylomaketta (Vilkka 2005, 88). Käyttämämme
kyselylomake esitestattiin kahdella henkilöllä, jotka ovat aikaisemmin käyneet
koronaariangiografiassa. Lisäksi ohjaavat opettajat ja osastonhoitaja saivat myös
24
kommentoida kyselylomaketta. Esitestauksen jälkeen korjasimme vielä
kyselylomakkeemme selkeyttä ja kysymysten muotoilua. Myös muutamia uusia
kysymyksiä laitoimme kyselylomakkeeseen, koska siinä vaiheessa tuli selville, että ne
ovat tarpeellisia tutkimuksen kannalta. Potilaat palauttivat kyselylomakkeet suljetuissa
kirjekuorissa ja nimettöminä, joten heidän henkilöllisyyttään ei voida tunnistaa. Tämän
uskomme mahdollistavan sen, että potilaat pystyivät vastaamaan kysymyksiin avoimesti
ja rehellisesti, joka paransi myös tutkimuksen luotettavuutta.
Otantateoriassa havaintoaineiston puutteellisuutta kutsutaan kadoksi. Lisääntyneet
mielipidetiedusteluiden ym. lisääntyessä myös vastaushalukkuus on vähentynyt.
Tutkimuksen tulokset saattavat vääristyä kadon vaikutuksesta. Esimerkiksi kipua
tutkittaessa, jos tutkimukseen vastaamatta jättää kokonaan kaikkein kipeimmät ja
vähiten kipeät ihmiset, tällöin vastanneiden ryhmä on valikoitunut. Mutta jos kato on
epäsystemaattista eli ei voida havaita mitään erityistä syytä vastaamattomuuteen, ei
kadosta aiheutuvaa vääristymää synny. (Niemi & Tourunen 1996, 40.)
Kyselykaavaketta jaettiin 70 potilaalle ja niitä palautui 59, joten vastausprosentti on 84
%. Kato on kuitenkin epäsystemaattinen, koska mitään syytä kadolle ei ole. Tämän takia
voidaan olettaa, että kato ei aiheuta tutkimustuloksiin vääristymiä.
Näin jälkikäteen hieman myös mietityttää, että olisiko kyselylomakkeiden täyttämisen
ajankohta pitänyt olla eri. Nyt vastanneet potilaat vastasivat heti toimenpiteen jälkeen,
kun he olivat helpottuneita tutkimuksen ollessa ohi. Vastaamisen teki myös vaikeaksi
käden ollessa kääreissä. Heillä oli myös kiire päästä kotiin, joten malttoivatko he vastata
totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin. Mieltä jäikin askarruttamaan, että olisiko
ollut parempi lähettää kyselykaavakkeet vasta myöhemmin kotiin postitse, esimerkiksi
viikon päästä toimenpiteestä? Toisaalta silloin myös vastausprosentin suuruus olisi
voinut kärsiä. Osa myös jätti vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Siihenkin olemme
miettineet syytä. Johtuiko se siitä, että kysymykset olivat heidän mielestään kuitenkin
liian vaikeasti ymmärrettäviä vai oliko teksti kenties liian pientä. Toisaalta vastanneilla
potilailla saattoi olla myös vaikeata vastata käden ollessa kääreissä ja ehkä heillä oli
vain kiire päästä kotiin.
25
5.4 Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen eettiset kysymykset ovat läsnä tutkimusprosessin kaikissa vaiheessa
alkaen jo aiheenvalinnasta. Aineiston keräämisessä otetaan huomioon anonyymiuden
takaaminen, luottamuksellisuus ja aineiston tallentaminen asianmukaisesti.
Tutkimuksen yleisten sääntöjen mukaan tutkittavalla on oikeus luottamuksellisuuteen.
Tutkimusmateriaali tulee vain tutkijoiden käyttöön ja käytön jälkeen aineisto hävitetään.
Tutkimuksen tuloksia ei muuteta, eikä toisten ajatuksia esitetä omina ajatuksina.
(Hirsijärivi ym. 2004, 26 - 27.)
Tutkimuksemme aiheen saimme Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan
sydänpoliklinikalta ja luvan tutkimuksen tekemiseen saimme Keski-Pohjanmaan
Keskussairaalasta. Tutkimuksen tekijöiden ja kohdeorganisaation välinen suhde on
tärkeä, sillä vastuu tutkimustulosten käytöstä on molemmilla osapuolilla.
Ennen kyselyyn vastaamista potilaat saivat luettavaksi saatekirjeen (LIITE 1 ), josta käy
ilmi tutkimuksen tarkoitus. Saatekirjeessä oli myös tutkijoiden yhteystiedot ja näin
tutkittaville annettiin mahdollisuus saada tutkimuksesta lisätietoa. Kyselylomakkeiden
palauttaminen katsotaan suostumukseksi. Tutkimukseen osallistuminen oli potilaille
vapaehtoista. Tutkittavien anonymiteetti säilyi hyvin, kun kyselyyn vastattiin
niemettömästi ja vastaukset palautettiin suljetuissa kirjekuorissa. Tutkimuksen
analysointivaiheessa kiinnitimme myös huomiota siihen, että käsittelimme aineiston
asianmukaisesti ja rehellisesti.
26
6 TUTKIMUSTULOKSET
Kyselyyn vastasi 70 potilaasta 59, joten vastausprosentiksi tuli 84. Tutkimukseen
osallistuneiden naisten osuus oli 47 prosenttia ja miesten osuus oli 53 prosenttia.
Vastaajat olivat iältään 50 - 80-vuotiaita ja heidän keski-ikänsä oli 64 -vuotta. Potilaat
luokiteltiin ikänsä mukaan kolmeen ryhmään 50 - 59-vuotiaat, 60 - 69-vuotiaat ja 70 -
80-vuotiaat. Eniten potilaita oli ikäryhmässä 60 - 69-vuotiaat (37 %). Kaksi potilasta
jätti ikänsä vastaamatta.
TAULUKKO 1. Tutkimusjoukko ikäryhmittäin, n=57
IKÄ n % 50-59 18 31,6 60-69 21 36,8 70-80 18 31.6 Yhteensä 57 100
Siviilisäädyt jakautuivat siten, että naimisissa olevia henkilöitä oli suurin osa, noin 78
%. Tutkimukseen osallistui yhtä paljon leskiä ( 7 %) ja avoliitossa olevia ( 7% ).
Vähiten tutkimukseen osallistui eronneita ja naimattomia.
7%3%
7%
5%
78%
leskieronnutavoliitossanaimatonnaimisissa
KUVIO 1. Tutkimuksen osallistuneiden potilaiden siviilisäädyt, n=58
27
Vastaajista suurimmalla osalla (54 %) oli ollut oireita sydän- ja verisuonisairaudesta yli
kolme vuotta. 2 - 3-vuotta oireita oli ollut 12 %:lla. 1 - 2-vuotta oireita oli ollut 20 %:lla
ja alle vuoden oireita oli ollut 14 %:lla.
Tupakoitsijoita oli ainoastaan 7, joista 3 naista ja 4 miestä. Tupakoitsijoista suurin
luokka (43 %) kertoi polttavansa keskimäärin 10 savuketta päivässä.
Suurin osa potilaista (59 %) kertoi tulleensa sydämen varjoainekuvaukseen rintakivun
takia. Potilaista 21 % sanoi tulleensa sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi, 9 %
rintakipujen ja rytmihäiriöiden takia ja 5 % rintakipujen, rytmihäiriöiden ja
sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi. Ainoastaan 3 % sanoi tulleensa rytmihäiriöiden
takia. Kaksi vastaajaa vastasi muun syyn; ajokortin uusimisen ja hapensaannin
heikkouden takia.
rintakipu jarytmihäiriö
rintakipu,rytmihäiriö,
sepel-valtimot.
muu, mikäsepel-valtimo-
tauti
rytmihäiriörintakipu
70
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 2. Potilaiden syy tulla sydämen varjoainekuvaukseen sukupuolittain, n=58
28
Potilaista 39 % eli suurin luokka ilmoitti, että heitä on ohjannut osaston sairaanhoitaja.
Vastanneista 27 % ilmoitti olleensa sydänpoliklinikan hoitajan ohjauksessa ja 24 %
olivat osaston sairaanhoitajan ja sydänpoliklinikan hoitajan ohjauksessa. Potilaista 2 %
sanoi, ettei ollut saanut keneltäkään ohjausta. Potilasta 5 ( 8 %) vastasi saaneensa
joltakin muulta ohjausta; 3 potilasta vastasi saaneensa ohjausta lääkäriltä, yksi potilas
ensiavusta ja yksi potilas vastasi saaneensa ohjausta itseltään.
osastonsairaanhoitraja+ sydänpoli-
klinikanhoitraja
muu, kuka?ei kukaansydänpoli-klinikan hoitaja
osastonsairaanhoitaja
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
KUVIO 3. Potilaille ohjausta antaneet henkilöt ammattiryhmittäin, n=59
6.1 Koronaariangiografiapotilaiden saama tieto ohjaustilanteessa
Suurin osa potilaista (59 %) vastasi saaneensa erittäin hyvin ohjausta ennen
sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Potilaista 37 % vastasi saaneensa hyvää ohjausta ja
vain 4 % potilaista oli sitä mieltä, että heidän saama ohjaus ennen sepelvaltimoiden
varjoainekuvausta oli kohtalaista. Kukaan potilaista ei vastannut, että ohjaus olisi ollut
huonoa.
29
kohtalaisestihyvinerittäin hyvin
70
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 4. Potilaiden saama suullinen ohjaus ennen sepelvaltimoiden
varjoainekuvausta sukupuolittain, n=59
6.1.1 Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä
Suurin luokka eli 44 % potilaista vastasi saaneensa tietoa hyvin, mistä sepelvaltimotauti
johtuu ja 30 % vastasi saaneensa tietoa erittäin hyvin. Kuitenkin 11 % sai tietoa
kohtalaisesti ja jopa 13 % vastasi saaneensa tietoa huonosti. Potilaista 2 % ei osannut
sanoa.
30
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
50
40
30
20
10
0
Pros
entti
a
osaston sairaanhoitaja, sydänpoliklinikan hoitaja
sydänpoliklinikan hoitaja
osaston sairaanhoitaja
Kuka ohjasi
KUVIO 5. Potilaiden saama tieto mistä sepelvaltimotauti johtuu, osaston
sairaanhoitajien ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjausta verraten, n=56
Potilaista 45 % koki saaneensa hyvin tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöistä ja 31 %
koki saaneensa tietoa erittäin hyvin. Potilaista 11 % vastasi saaneensa tietoa
riskitekijöistä kohtalaisesti ja 7 % huonosti. Vastanneista 6 % ei osannut sanoa.
Tyytyväisin ikäryhmä oli 70 - 79-vuotiaat, joista 41 % vastasi saaneensa erittäin hyvää
ohjausta. Ikäluokissa 50 - 59-vuotiaat ja 60 - 69-vuotiaat suurin osa (57 %) vastasivat
tiedon olevan hyvää sepelvaltimotaudin riskitekijöistä.
31
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
70-8060-6950-59
Ikä
KUVIO 6. Potilaiden saama tieto sepelvaltimotaudin riskitekijöistä
ikäryhmittäin, n=52
Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa terveellisten elämäntapojen (esimerkiksi liikunta,
ruokavalio) vaikutuksesta sepelvaltimotautiin. Potilaista 42 % vastasi saaneensa tietoa
erittäin hyvin ja 35 % prosenttia koki saaneensa tietoa hyvin. Kuitenkin yllättävän suuri
osa potilaista (20 %) vastasi saaneensa tietoa kohtalaisesti. Mutta vain 2 % vastanneista
vastasi saaneensa tietoa huonosti ja 2 % ei osannut sanoa.
Potilaista 35 % koki saaneensa erittäin hyvin tietoa, kuinka voi vaikuttaa itse
sepelvaltimotaudin etenemiseen. Vastanneista 32 % oli myös sitä mieltä, että oli saanut
tietoa hyvin. Kohtuullisen suuri osa (20 %) oli kuitenkin sitä mieltä, että oli saanut vain
kohtalaisesti tietoa siitä, miten voi vaikuttaa sepelvaltimotaudin etenemiseen. Potilaista
7 % koki saaneensa tietoa huonosti, 6 % ei osannut sanoa. Naiset olivat muutenkin
hieman tyytyväisempiä ohjaukseen. Naisista 38 % oli erittäin tyytyväisiä saamaansa
tietoon ja miehistä 29 % oli erittäin tyytyväisiä ohjaukseen.
32
Potilaista 28 % vastasi saaneensa huonosti tietoa alkoholinkäytön vaaroista ja
kohtalaisesti tietoa koki saaneensa 11 %. Vastanneista 28 % koki myös saaneensa tietoa
erittäin hyvin ja 17 % hyvin. Miehet pitivät saamaansa ohjausta alkoholinkäytön
vaaroista huonompana. Miehistä 33 % oli sitä mieltä, että heidän saamansa tieto oli
huonoa. Vastaavasti naisista 23 % oli sitä mieltä, että heidän ohjauksesta saama tieto oli
huonoa.
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 7. Potilaiden saama tieto alkoholinkäytön vaaroista sukupuolittain, n=47
6.1.2 Potilaiden saama tieto varjoainekuvauksesta, jatkotoimenpiteistä ja jatkohoidosta
Suurin osa eli 69 % potilaista piti ohjaustilanteessa saamaansa tietoa, miten
varjoainekuvaus tehdään, erittäin hyvänä. Potilaista 28 % piti saamaansa tietoa hyvänä
ja vain 3 % kohtalaisena. Kukaan ei pitänyt saamaansa tietoa huonona. Varsinkin naiset
pitivät saamaansa tietoa erittäin hyvänä. Jopa 81 % naisista piti saamaansa tietoa erittäin
hyvänä. Miehistä 57 % piti tietoa erittäin hyvänä.
33
Vastanneista 22 % piti saamaansa ohjausta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen
vaaroista erittäin hyvänä tai hyvänä 24 % ja kohtalaisena piti 24 %. Kohtalaisen suuri
osa ( 22 %) potilaista vastasi ohjauksen olleen huonoa. 38 % vastanneista potilaista,
jotka olivat saaneet ohjausta sydänpoliklinikan hoitajalta, pitivät saamaansa tietoa
sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista erittäin hyvänä. Kun taas 14 %
potilaista, jotka olivat saaneet ohjausta osaston hoitajalta, pitivät sitä erittäin hyvänä.
Osaston sairaanhoitajalta saanutta ohjausta sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen
vaaroista piti 27 % ohjausta huonona.
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
40
30
20
10
0
Pros
entti
a
osaston sairaanhoitaja, sydänpoliklinikan hoitaja
sydänpoliklinikan hoitaja
osaston sairaanhoitaja
Kuka ohjasi
KUVIO 8. Potilaiden saama tieto sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista,
osaston sairaanhoitajia ja sydänpoliklinikan hoitajia verraten, n=49
Ohjausta mahdollisista jatkotoimenpiteistä (pallolaajennus, ohitusleikkaus) potilaat
olivat saaneet hyvin. Vastanneista 43 % piti ohjausta erittäin hyvänä, hyvänä ohjausta
piti 41 % ja kohtalaisena 10 %. Ainoastaan 4 % piti ohjausta huonona ja 2 % ei osannut
sanoa. Naiset olivat myös hieman tyytyväisempiä. Naisista jopa 50 % piti ohjausta
erittäin hyvänä ja miehistä 36 % piti erittäin hyvänä.
34
Potilaat vastasivat myös, että he saivat hyvin ohjausta miten toimia varjoainekuvauksen
jälkeen. Suurin osa ( 57 %) vastasi saaneensa ohjausta erittäin hyvin, 32 % hyvin, 7 %
kohtalaisesti ja vain 2 % huonosti. Potilaista 2 % ei osannut sanoa.
Vastanneista 49 % sai erittäin hyvää ja 39 % sai hyvää ohjausta jatkohoidosta ja
kontrolleista. Kohtalaisesti ohjausta sai 9 % vastanneista. Ikäluokatkaan eivät suuresti
poikenneet toisistaan, vaan jokaisesta ikäluokasta suurin luokka oli sitä mieltä, että
ohjaus jatkohoidosta ja kontrolleista oli erittäin hyvää.
en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
70-8060-6950-59
Ikä
KUVIO 9. Potilaiden saama tieto jatkohoidosta ja kontrolleista ikäryhmittäin,
n=55
Suurin luokka (44%) vastasi saamansa tiedon sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta
auttavan hyvin jatkossa selviytymään. Potilaista 32 % koki saamansa tiedon auttavan
erittäin hyvin jatkossa selviytymään. Vastanneista 10 % mielestä saatu tieto oli
kohtalaista ja 14 % ei osannut sanoa.
35
14%
10%
44%
32%
en osaasanoa
kohtalaisestihyvin
erittäinhyvin
KUVIO 10. Ohjauksessa saatu tieto auttoi jatkossa selviytymään, n=57
Saatu tieto oli myöskin potilaiden mielestä riittävä, koska 45 % vastanneista oli sitä
mieltä, että heidän saamansa tieto oli erittäin hyvää. Potilaista 44 %:n mielestä
ohjauksen riittävyys oli hyvä, 9 % kohtalaisesti ja vain 2 % mielestä huonosti.
Ohjaustilanteessa saatu tieto oli myöskin selkeää, koska 47 % vastasi pystyvänsä
omaksumaan saamansa tiedon erittäin hyvin, 37 % hyvin, 17 % kohtalaisesti ja 4 %
huonosti.
6.1.3 Potilaiden saama tieto lääkehoidosta ja kontrolleista
Potilaat olivat myös tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen lääkehoidosta. Potilaista 47 %
vastasi saaneensa erittäin hyvää ohjausta lääkehoidosta ja 30 % vastasi saaneensa hyvää
ohjausta. Kohtalaista ohjaus oli 14 % mielestä ja 7 % piti ohjausta huonona.
36
en osaa sanoa
huonosti
kohtalaisesti
hyvin
erittäin hyvin
50403020100
Prosenttia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 11. Potilaiden saama tieto lääkehoidosta sukupuolittain, n=57
Potilaiden saama tieto lääkkeiden käyttötarkoituksista oli kuitenkin pienempi, mitä
heidän saama tieto itse lääkehoidosta. Potilaista 35 % vastasi saaneensa erittäin hyvin
tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksista, 32 % vastasi saaneensa tietoa hyvin ja 24 %
kohtalaisesti. Huonosti tietoa oli saanut 7 %.
37
en osaa sanoa
huonosti
kohtalaisesti
hyvin
erittäin hyvin
403020100
Prosenttia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 12. Potilaiden saama tieto lääkkeiden käyttötarkoituksista
sukupuolittain, n=53
6.2 Potilasohjaustilanteen toteutuminen koronaariangiografiapotilaan arvioimana
6.2.1 Ohjauksen suunnittelun ja yksilöllisyyden toteutuminen
Potilaista 43 % vastasi, että heidän toiveensa ohjauksen suunnittelussa huomioitiin
hyvin. Potilaista 33 %:n mielestä toiveet otettiin huomioon erittäin hyvin. Kohtalaisen
suuri osuus (16%) oli sitä mieltä, että heidän toiveensa otettiin huomioon vain
kohtalaisesti. Vastanneista 8 % ei osannut sanoa.
38
en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 13. Ohjauksessa huomioitiin potilaan toiveet ohjauksen suunnittelussa
sukupuolittain, n=48
Hyvä asia oli, että tulosten perusteella potilaiden aikaisemmat tiedot otettiin hienosti
huomioon. Vastanneista potilaista 39 % oli sitä mieltä, että aikaisemmat tiedot otettiin
erittäin hyvin huomioon ja jopa 41 % vastanneista oli sitä mieltä, että aikaisemmat
tiedot huomioitiin hyvin. Potilaista 10 % vastasi hoitajan huomioineen aikaisemmat
tiedot kohtalaisesti ja 10 % ei osannut sanoa.
Vastanneista potilaista 24 % oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus
ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen. Vastanneista 10 %:n mielestä heillä oli hyvä
mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaukseen. Potilaista 19 % kuitenkin vastasi, että
heillä oli vain kohtalaisesti mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaukseen ja jopa 14 %
vastasi mahdollisuuden olevan huono. Potilaista 33 % ei osannut sanoa.
39
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
nainenmies
Sukupuoli
KUVIO 14. Mahdollisuus ottaa omaisia mukaan ohjaustilanteeseen
sukupuolittain, n=42
6.2.2 Ohjaustilanteen toteutuminen
Jopa 50 % potilaista oli sitä mieltä, että hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista
erittäin hyvin ja 40 % mielestä hoitajalla oli hyvin tietoa ohjattavista asioista.
Ainoastaan 6 % oli sitä mieltä, että hoitajalla on kohtalaisesti tietoa ohjattavista asioista.
Vastanneista 4 % ei osannut sanoa. Mielenkiintoista oli huomata, että 47 % oli sitä
mieltä, että sydänpoliklinikalta saamassaan ohjauksessa hoitajalla oli erittäin hyvin
riittävät tiedot ohjattavista asioista, kun taas 37 % vastanneista koki osaston
sairaanhoitajalla olevan erittäin hyvin tiedot ohjattavista asioista.
40
en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
sydänpoliklinikanhoitaja
osaston sairaanhoitajaKuka ohjasi
KUVIO 15. Hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista, verrattuna osaston
sairaanhoitajien ohjausta ja sydänpoliklinikan hoitajien ohjausta, n=34
Potilaista 45 % piti ohjausmenetelmää erittäin sopivana itselleen ja 39 % sopivana.
Vastanneista potilaista 8 % piti ohjausmenetelmää kohtalaisena, mutta kukaan ei pitänyt
huonona, 8 % ei osannut sanoa. Mielenkiintoista oli myös huomata, että suuriakaan
eroja eri ikäluokkien välillä ei esiintynyt. Käytössä oleva ohjausmenetelmä on siis hyvin
sopiva iästä huolimatta.
41
en osaa sanoakohtalaisestihyvinerittäin hyvin
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
70-8060-6950-59Ikä
KUVIO 16. Ohjausmenetelmän sopivuus potilaille ikäryhmittäin, n=48
Ohjaus sisälsi erittäin hyvin (35%) ja hyvin (41%) kirjallista materiaalia. Kohtalaisen
suuri osa (15 % ) potilaista oli sitä mieltä, että ohjaus sisälsi kirjallista materiaalia vain
kohtalaisesti. Potilaista 2 % oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia oli huonosti ja 6 %
ei osannut sanoa. Naisista jopa 45 % piti ohjauksen sisältävän erittäin hyvin kirjallista
materiaalia, kun taas miehistä 22 % piti erittäin hyvänä.
Suurin osa potilaista (56 %) oli sitä mieltä, että ohjaus oli erittäin hyvin
ymmärrettävässä muodossa. Vastanneista 36 % piti ymmärrettävyyttä hyvänä ja 8 %
kohtalaisena. Mielenkiintoista oli huomata, että vanhin ikäluokka (70 - 80-vuotiaat) oli
suurin luokka, joka piti ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävää.
42
kohtalaisestihyvinerittäin hyvin
70
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
70-8060-6950-59
Ikä
KUVIO 17. Ohjaus oli ymmärrettävässä muodossa ikäryhmittäin, n=48
6.2.3 Ohjauksen ilmapiirin, tunteiden huomioiminen ja turvallisuuden toteutuminen
Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli erittäin rauhallinen ja 29 %
mielestä tilanne oli hyvin rauhallinen. Kohtalaisen moni (17 %) kuitenkin oli sitä
mieltä, että ohjaustilanne oli vain kohtuullisen rauhallinen ja 6 % mielestä tilanne oli
rauhaton. 4 % ei osannut sanoa. Sydänpoliklinikalla järjestetty ohjaustilanne oli
rauhallisempi (50%) kuin osastolla järjestetty ohjaustilanne ( 32%).
43
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
sydänpoliklinikanhoitaja
osastonsairaanhoitaja
Kuka ohjasi
KUVIO 18. Ohjaustilanteen rauhallisuuden toteutuminen, n=33
Vastaajista 43 % piti ohjausta erittäin hyvin kannustavana ja 32 % hyvin kannustavana.
Kuitenkin 21 %:n mielestä ohjaus oli vain kohtalaisesti kannustava. Vain 2 % piti
ohjausta huonosti kannustavana ja 2 % ei osannut sanoa. Naisista myös suurin osa
(52%) piti ohjausta erittäin hyvin kannustavana ja miehistä 32 % oli samaa mieltä.
Suurin osa miehistä (52 %) piti ohjausta hyvin kannustavana ja 12 % miehistä pitivät
ohjausta kohtalaisen kannustavana. Vaikka suurin osa naisista piti ohjauksen
kannustettavuutta erittäin hyvänä, niin silti jopa 33 % naisista piti ohjauksen
kannustettavuutta vain kohtalaisena ja 5 % huonona.
Vastaajista 49 % ilmoitti, että heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin erittäin hyvin
huomioon ja 38 %:n mielestä tunteet otettiin hyvin huomioon ohjaustilanteessa.
Potilaista 9 %:n mielestä heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin vain kohtalaisesti
huomioon, 2 %:n mielestä huonosti ja 2 % ei osannut sanoa.
44
Potilaista 49 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanteessa oli riittävästi aikaa erittäin hyvin ja
hyvin 31 %:n mielestä. Potilaista 14 % vastasi kuitenkin ohjaustilanteessa olevan vain
kohtalaisesti aikaa, 2 %:n mielestä huonosti aikaa ja 4 % ei osannut sanoa. 60 - 69-
vuotiaat olivat vastaajista erittäin tyytyväisiä ohjaukseen käytettyyn aikaan ja
vastaavasti 70 – 80 -vuotiaat olivat tyytymättömimpiä käytettyyn aikaan.
en osaa sanoahuonostikohtalaisestihyvinerittäin hyvin
60
50
40
30
20
10
0
Pros
entt
ia
70-8060-6950-59
Ikä
KUVIO 19. Ohjaustilanteessa ajan riittävyys potilaiden näkökulmasta
ikäryhmittäin, n=49
Potilaista 45 % vastasi, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus ilmaista omia
tunteitaan ja 45 %:n mielestä mahdollisuus oli hyvä. Potilaista 10 %:n mielestä
mahdollisuus oli kohtalainen ja kukaan ei vastannut, että mahdollisuus olisi ollut huono.
Jopa 49 % vastanneista oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus
keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epäselviä asioita ohjauksen jälkeen. Vastanneista
41 %:n mielestä heillä oli hyvä mahdollisuus ja 6 % mielestä heillä oli kohtalainen
mahdollisuus. Ainoastaan 2 % vastasi olevan huono mahdollisuus keskustella
epäselvistä asioista ohjauksen jälkeen ja 2 % ei osannut sanoa.
45
2%2%6%
41%
49% en osaasanoa
huonostikohtalaisestihyvin
erittäinhyvin
KUVIO 20. Ohjauksen jälkeen oli mahdollisuus keskustella hoitajan kanssa ja kysyä
epäselvistä asioita, n=49
Potilaista 50 % oli kokenut, että ohjaustilanne oli erittäin hyvin motivoinut heitä
hoitamaan itseään. Potilaista 42 % oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli motivoinut heitä
hyvin. Ainoastaan 6 % vastasi kohtalaisesti ja 2 % ei osannut sanoa.
6.3 Ohjaukseen liittyen kommentteja vastaajilta
Vastaajien kommentit olivat hyvin positiivisia. He olivat ilmeisesti huojentuneita ja
tyytyväisiä, kun toimenpide oli ohi ja kaikki oli sujunut hyvin. Tässä muutamia
kommentteja vastaajilta.
Saamani ohjeet ja käytännön prosessi onnistui loistavasti, josta syvä kiitollisuuden
tunne. Kiitos!
Minulla on aikaisempia kokemuksia tutkimuksesta, joten valmistautuminen ei niin
tärkeä kuin olisi ekakertalainen.
Kiitos, teitte työnne hyvin!
46
Olen iloinen, että sain elämänhaluni takaisin kaiken sen jälkeen, mitä olin saanut kokea
kotielämässä. Kaikki olivat ystävällisiä ja valmiita auttamaan.
Vastauksista huomaa, että koronaariangiografia ohjaus on onnistunut pääpiirteissään
hyvin. Tutkimustuloksia tarkastettaessa on mukava ollut huomata, että potilaat ovat
olleet tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen ja ovat tunteneet, että heitä on kohdeltu hyvin.
47
7 TUTKIMUSTULOSTEN YHTEENVETO
Työmme tutkimusongelmien tarkoituksena oli selvittää, millaiseksi koronaari-
angiografiapotilaat arvioivat saamaansa tietoa potilasohjauksessa ja miten he arvioivat
potilasohjaustilanteen toteutuneen. Tutkimusaineisto koostui 59 henkilöstä ja 84 %
palautti kyselylomakkeet, joten tutkimuksen luotettavuus on hyvä. Vastaajista miehiä
oli 53 % ja naisia 47 % ja ikä vaihteli 50 - 80-vuoteen. Suurin osa heistä oli naimisissa.
Vastaajista reilu puolet ilmoitti sydänoireiden kestäneen yli 3 vuotta, joten aika kauan
he olivat kärsineet oireistaan. Suurin osa (59 %) ilmoitti tulleensa
koronaariangiografiaan rintakivun takia.
Tupakkavalistusta he olivat varmasti saaneet jo aikaisemmin, koska 88 % ei polttanut
laisinkaan. Ainoastaan 7 vastaajaa ilmoitti tupakoivansa ja ainoastaan keskimäärin 10
savuketta päivässä. Tämä oli mielestämme ilahduttava asia.
Suurin osa eli 39 % ilmoitti saaneensa ohjausta osaston sairaanhoitajalta ja
sydänpoliklinikan hoitajalta ohjausta sai 27 %. Suurin osa vastaajista, 96 %, ilmoitti
olevansa erittäin hyvin tai hyvin tyytyväinen potilasohjaukseen ennen
koronaariangiografiatutkimusta. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että ohjaus olisi ollut
huonoa. Sydänpoliklinikan hoitajan ohjaukseen oltiin tyytyväisempiä kuin osaston
sairaanhoitajan ohjaukseen. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että sydänpoliklinikan
hoitajilla on aikavaraus ohjaamiseen ja osastolla sairaanhoitaja antaa ohjauksen muiden
töidensä ohessa
Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa sepelvaltimotaudista ja riskitekijöistä. Potilaista 74
% oli saanut erittäin hyvin tai hyvin tietoa, mistä sepelvaltimotauti johtuu. Kuitenkin 13
% vastasi saaneensa tietoa huonosti. Vastaajista 94 % oli sitä mieltä, että oli saanut
erittäin hyvin tai hyvin ohjausta, mistä sepelvaltimotauti johtuu sydänpoliklinikan
hoitajalta ja 61 % vastaavasti osaston sairaanhoitajan ohjauksesta. Vastaajat olivat siis
tyytyväisempiä sydänpoliklinikalta saamaansa ohjaukseen.
Sepelvaltimotaudin riskitekijöistä suurin osa oli saanut tietoa erittäin hyvin tai hyvin ja
tyytyväisin ikäryhmä oli 70 - 79-vuotiaat. Suurin osa ( 77 %) potilaista oli kokenut, että
48
oli saanut hyvin tietoa terveellisten elämäntapojen vaikutuksesta. Kohtalaisen suuri osa
eli 20 % ilmoitti saaneensa tietoa vain kohtalaisesti. Tietoa alkoholikäytön vaaroista
potilaat kokivat saaneensa liian vähän, koska 28 % vastasi saaneensa tietoa huonosti ja
11 % kohtalaisesti.
Potilaat vastasivat saaneensa hyvin tietoa siitä, miten varjoainekuvaus tehdään. Potilaat
kokivat kuitenkin, että olisivat halunneet saada enemmän tietoa varjoainekuvauksen
vaaroista. Huonoksi ohjausta varjoainekuvauksen vaaroista piti 22 % ja kohtalaisenakin
24 %. Eroa tuli myös siinä kuka oli antanut ohjauksen varjoainekuvauksen vaaroista.
Osaston sairaanhoitajan ohjausta piti huonona 27 % ja sydänpoliklinikan hoitajan
ohjausta 13 %. Vastaajista suurin osa ilmoitti saaneensa hyvin tai erittäin hyvin ohjausta
miten toimia varjoainekuvauksen jälkeen ja tämä toistuu kaikissa ikäryhmissä.
Varjoainekuvauksesta saatu tieto auttoi suurinta osaa (76 %) jatkossa selviytymään
erittäin hyvin tai hyvin. Saatu tiedon määrä ja selkeys olivat myös vastaajien mielestä
riittävä.
Mahdollisista tulevista toimenpiteistä ohjausta pitivät erittäin hyvänä tai hyvänä 84 %
vastanneista ja huonona piti vain 4 %. Potilaat saivat myös hyvin ohjausta jatkohoidosta
ja kontrolleista. Suurin osa oli erittäin tyytyväisiä tai tyytyväisiä, 88 %.
Vastaajista suurin osa oli tyytyväisiä lääkehoidon ohjaukseen. Potilaista 77 % ilmoitti
ohjauksen olleen erittäin hyvää ja ainoastaan 7 % piti ohjausta huonona. Tieto
lääkkeiden käyttötarkoituksesta oli kuitenkin huonompaa. Ohjausta 35 % oli saanut
erittäin hyvin, 32 % hyvin, 24 % kohtalaisesti ja 7 % huonosti.
Potilasohjaustilanteen toteutuminen oli onnistunut pääpiirteissään hyvin, mutta joillakin
alueilla olisi vielä parannettavaa. Vastaajien toiveet huomioitiin erittäin hyvin tai hyvin
(76 %) ohjauksen suunnittelussa, kuitenkin aika suuri osa (16 %) oli sitä mieltä, että
toiveet huomioitiin kohtalaisesti. Aikaisemmat tiedot huomioitiin hyvin ohjauksessa, 80
% oli sitä mieltä, että erittäin hyvin tai hyvin. Miehet ja naiset olivat tasaisesti sitä
mieltä, että aikaisemmat tiedot huomioitiin ohjauksessa hyvin.
Omaisten mukana oloa ohjauksessa ei mahdollistettu vastaajien toivomalla tavalla,
koska vain 24 % oli sitä mieltä, että omaisten mukana olo mahdollistettiin erittäin hyvin
ja peräti 14 % oli sitä mieltä että oli huono mahdollisuus.
49
Ohjaustilanteen toteutuminen oli onnistunut varsin hyvin ohjauksessa. Ohjattavien
mielestä hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista ja ohjausmenetelmää piti
erittäin sopivana 45 % vastaajista ja 39 % sopivana itselleen. Kukaan ei pitänyt
ohjausmenetelmää huonona. Käytössä oleva ohjausmenetelmä oli sopiva kaikissa
ikäryhmissä.
Suurin osa (76 %) oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia sisältyi hyvin ohjauksessa,
kuitenkin 15 % vastaajista oli sitä mieltä, että kirjallista materiaalia sisältyi
kohtalaisesti. Naiset olivat tyytyväisempiä kuin miehet. Ohjaus oli myös hyvin
ymmärrettävässä muodossa ja mielenkiinoista oli kuitenkin että vanhin ikäryhmä (70 -
80-vuotiaat) ilmoittivat ohjauksen olevan erittäin hyvin ymmärrettävää.
Hoitajat olivat saaneet myös ohjauksen ilmapiirin toteutumaan hyvin. Suurin osa
vastaajista oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli rauhallinen, mutta 17 % potilaista oli sitä
mieltä, että ohjaus oli kohtuullisen rauhallinen. Puolet naisista piti ohjaustilannetta
erittäin rauhallisena ja 10 % piti tilannetta rauhattomana. Miehistä 37 % piti tilannetta
rauhallisena ja rauhattomana vain 4 %. Mielenkiintoista oli huomata, että potilaat
kokivat ohjaustilanteen olevan rauhallisempi sydänpoliklinikalla kuin osastolla.
Suurin osa piti ohjausta kannustavana. Naisista suurin osa (52 %) piti ohjausta erittäin
kannustavana ja miehistä 32 % oli samaa mieltä. Silti naisista 33 % piti ohjauksen
olevan kohtalaisen kannustavana ja 5 % oli sitä mieltä, ettei kannustanut ollenkaan.
Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän tunteensa ja kokemuksensa otettiin erittäin
hyvin huomioon ja vain 9 %:n mielestä tunteet otettiin kohtuullisesti huomioon.
Vastaajista 80 % oli sitä mieltä, että ohjauksessa käytettiin riittävästi aikaa ja vain 2 %
oli sitä mieltä, että aikaa oli tosi vähän. 60 - 69-vuoiaat olivat erittäin tyytyväisiä
ohjaukseen käytettyyn aikaan ja 70 - 80-vuotiaat olivat kaikista tyytymättömimpiä.
Iäkkäämmät ihmiset tarvitsevat siis enemmän aikaa ohjauksessa.
Melkein kaikki (90 %) olivat sitä miltä, että heillä oli hyvä mahdollisuus ilmaista omia
tunteitaan. Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että heillä oli erittäin hyvä mahdollisuus
keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epäselvistä asioista ohjauksen jälkeen, ainoastaan 2
% oli sitä mieltä, ettei voinut keskustella. Puolet potilaista oli kokenut, että
50
ohjaustilanne oli erittäin hyvin motivoinut heitä hoitamaan itseään. Vastanneista 42 %
oli sitä mieltä, että ohjaustilanne oli motivoinut heitä hyvin.
Mielestämme saimme hyvin vastauksia tutkimusongelmiin. Tutkimustulosten
perusteella voidaan sanoa, että ohjaus on onnistunut hyvin, mutta ohjauksessa on vielä
joiltakin osin kuitenkin kehitettävää, jotka tulivat esiin tuloksissa. Potilaiden saama tieto
ohjauksesta oli hyvä, mutta joiltakin osa-alueelta pitäisi kuitenkin vielä parantaa, kuten
esimerkiksi varjoainekuvauksen vaaroista potilaat olisivat kaivanneet enemmän tietoa.
Ohjaustilannetta potilaat arvioivat hyväksi ja ohjaus oli selkeää ja ymmärrettävää, mutta
potilaat olisivat halunneet, että hoitajat huomioisivat omaisia enemmän ohjauksessa.
51
8 POHDINTA
8.1 Tulosten pohdinta
Tutkimuksessamme halusimme selvittää, minkälaista tietoa potilaat ovat sydämen
varjoainekuvauksessa saaneet ja millaisena he pitivät ohjauksen. Potilaskyselyn avulla
tutkimme, miten hoitajien antama ohjaus potilaiden mielestä toteutui. Potilaalle tulee
ohjaustilanteessa paljon uutta tietoa ja onkin tärkeää, että hoitaja tekee ohjauksesta
mahdollisimman hyvän ja kattavan ja sellaisen, että potilaat ymmärtävät sen.
Tutkimuksemme mukaan suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että heidän saamansa
ohjaus oli hyvää ja ohjauksesta oli ollut heille hyötyä myös jatkossa.
Tutkimustuloksista voidaan myös huomata, että yhtäläisyyksiä aikaisempien
tutkimuksien kanssa löytyy. Höltän, Huplin ja Salanterän tutkimuksen
(Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa olleiden potilaiden oppimistarpeet, 2002)
mukaan ohitusleikkauksessa olleiden potilaiden on tärkeätä tietää leikkauksen
jälkeisistä komplikaatioista ja vaaroista. Myös meidän tutkimustuloksista selvisi, että
potilaat haluaisivat enemmän tietoa varjoainekuvauksen vaaroista. Maria Kääriäisen ja
Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa
vuosina 1995 - 2002 selvisi, että potilaat haluaisivat, että heidän omaiset otettaisiin
mukaan ohjaukseen. Myös meidän tutkimuksemme mukaan potilaat haluaisivat, että
omaiset huomioitaisiin paremmin ohjauksen suunnittelussa.
Koronaariangiografia ohjauksesta saadut tutkimustulokset olivat kuitenkin hyviä. Maria
Kääriäisen ja Helvi Kynkään tutkimuksessa Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä
tutkimuksissa vuosina 1995 - 2002 selvisi, että potilaat olisivat halunneet saada
paremman mahdollisuuden ilmaista omia tunteitaan ja muutenkin enemmän tietoa
sairaudesta ja lääkehoidosta. Meidän tutkimuksemme mukaan suurin osa
koronaariangiografiapotilaista oli sitä mieltä, että heillä oli hyvä mahdollisuus ilmaista
omia tunteitaan ja lääkehoidosta saatu tieto oli myöskin riittävää.
Johanna Stenbäckin tutkimuksen (Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön,
potilaan ja omaisten arvioimana, 2005) mukaan kirjallinen ohjausmateriaali on toisinaan
monimutkaista ja ongelmana on, että ohjaus keskeytyy. Meidän tutkimuksessamme
selvisi kuitenkin, että koronaariangiografiapotilaiden mielestä ohjaus sisälsi kirjallista
52
ohjausmateriaalia hyvin, mutta myös tutkimuksemme mukaan kirjallinen
ohjausmateriaali voisi olla parempikin. Kohtalaisen suuri osuus (15 %) piti ohjauksen
kirjallista materiaali vain kohtalaisena. Koronaariangiografiapotilaista suurin osa oli sitä
mieltä, että ohjaustilanne oli ollut hyvin rauhallinen. Potilaiden mielestä kuitenkin
osaston sairaanhoitajilta saatu ohjaustilanne oli rauhattomampi kuin sydänpoliklinikan
hoitajilta saatu ohjaus.
8.2 Kehittämishaasteet hoitotyölle ja jatkotutkimusaiheet Vaikka potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa ohjaukseen, niin silti tutkimustuloksia
tarkasteltaessa ilmeni myös kehittämishaasteita hoitotyölle. Potilaiden tiedonsaantia
ennen toimenpidettä tulisi varjoainekuvauksen ja alkoholinkäytön vaarojen osalta
kehittää. Koska sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa on komplikaatioiden
mahdollisuus, tulisi hoitajien muistaa ohjaustilanteessa keskustella niistä ja antaa
potilaille lisää tietoa. Myös säännöllisen alkoholinkäytön on todettu huonontavan
sepelvaltimotaudin ennustetta ja tämän hoitajien tulisi ohjaustilanteessa huomioida, jotta
potilaat saisivat kaiken tarpeellisen tiedon elintapamuutoksista, joilla pystytään
hidastamaan sepelvaltimotaudin etenemistä (Holmia ym. 1999, 126).
Hoitotyössä potilaiden ohjauksessa tulisi myös kiinnittää huomiota lääkkeiden
käyttötarkoitukseen. Potilaat olivat saaneet hyvin tietoa lääkehoidosta, mutta heidän
saamansa tieto lääkkeiden käyttötarkoituksesta oli huonompaa. Hoitajien tulisi
ohjaustilanteessa kertoa tarkemmin, mihin ja miksi lääkettä käytetään. Potilaan saama
tieto lääkkeiden käyttötarkoituksesta lisää potilaan motivaatiota ja ymmärrystä.
Esimerkiksi potilaalle aloitetaan Plavix-lääkitys koronaariangiografian yhteydessä
tehtävän pallolaajennuksen jälkeen. Kun potilas tietää ja ymmärtää miksi hänen tulee
käyttää lääkettä, hän myös sitoutuu ja noudattaa ohjeita paremmin.
Potilaat kokivat, että omaisten mukana oloa ei ohjauksessa mahdollistettu heidän
toivomallaan tavalla. Tämä hoitajien tulisi ottaa huomioon. Potilas saa läheisiltä ja
perheeltä tarvittavaa tukea ja omaisen kanssa potilaan voi olla helpompi kysellä ja ottaa
selvää epäselvistä asioista (toim. Miettinen ym. 2005, 93).
53
Tutkimustulokset tuottivat tietoa, että sydänpoliklinikalta saatu ohjaus oli joiltakin osa-
alueilta parempaa, kuin osastolta saatu ohjaus. Joten varsinkin osaston hoitajien tulisi
miettiä, miten he saisivat ohjausta kehitettyä. Esimerkiksi potilaat kokivat, että
ohjaustilanne osastolla oli rauhattomampi kuin sydänpoliklinikalla. Osaston hoitajat
voisivat yrittää keksiä tähän ratkaisua. Esimerkiksi pystyisikö osastolta saamaan
erillisen huoneen, jossa ohjausta voitaisiin järjestää potilaille.
Hoitajille olisi hyvä järjestää myös koulutuksia ohjauksen pitämisestä. Koulutuksesta
hoitajat saisivat ajankohtaista ja uutta tietoa, jolloin he pystyvät kehittämään
ohjaustilannetta. Varsinkin uusille hoitajille koulutus ohjauksen pitämisestä olisi
tarpeen, jotta he saisivat käsityksen millainen hyvä ohjaus on. Tutkimuksessa esille
tulleet kehittämisalueet haluaisimme hoitajien huomioivan hoitotyössä, jotta
ohjauksesta saataisiin entistä parempi ja potilaat hyötyisivät siitä mahdollisimman
paljon.
Tutkimusta tehdessä mieleen tuli myös jatkotutkimusaiheita. Mielenkiintoista olisi
tutkia, kuinka hoitajat pystyvät vastaamaan potilaiden asettamiin haasteisiin esimerkiksi
empowerment- filosofian mukaisesti. Mitä kehitettävää sairaanhoitajilla olisi
ohjaukseen liittyen.
Jatkossa olisi hyvä seurata koronaariangiografiapotilaiden hoitopolkua ja heidän
tyytyväisyyttään vaikka vuoden kuluttua.
Omaisten mielipiteitä olisi myös mielenkiintoista tutkia. Mitä he odottavat ohjaukseen
liittyen ja miten he ovat kokeneet mahdollisuuden osallistua ohjaukseen.
8.3 Omat oppimiskokemukset
Tutkimustyön tekeminen oli mielestämme haastavaa, mutta myös hyvin
mielenkiintoista ja opettavaista. Omat haasteensa opinnäytetyöhömme toi kahden
ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö. Ohjausta opinnäytetyöhön olemme saaneet
molemmista ammattikorkeakouluista ja yhteistyö on sujunut hyvin ja ongelmitta koko
ajan.
54
Tämän työn myötä olemme oppineet tutkimuksen tekemisen perusperiaatteet.
Tutkimuksen suunnittelu, riittävän ajan varaaminen ja aikataulussa pysyminen on ollut
tärkeätä. Yhteistyö meidän tekijöiden välillä sujui koko ajan hyvin ja molemmat
olemme panostaneet tasapuolisesti työhön koko prosessin ajan. Tutkimuksen
suorittaminen on opettanut ja kasvattanut tutkimuksen tekemiseen sekä tulevaan
työhömme.
Olemme oppineet käyttämään eri tiedonhankintamenetelmiä kirjallisuuden
hankkimiseksi sekä lukemaan erilaista kirjallisuutta aina lehdistä väitöskirjoihin ja
valikoimaan tietoa kriittisesti. Teoreettisen viitekehyksen laatiminen oli kaikista työläin.
Tiedot analysoitiin SPSS for Windows 13.0 -tilasto-ohjelmalla ja ohjelman opettelu toi
haastetta tutkimuksen tekoon, mutta loppujen lopuksi se sujui yllättävän hyvin.
Toivomme, että tämä työmme antaa välineitä hoitajille edelleen kehittää
potilasohjaustaan ja siten potilaat voisivat hyötyä siitä mahdollisimman paljon.
Toivomme työmme myös kannustavan hoitajia jatkamaan hyvän ohjauksen antamista
55
LÄHTEET
Aarnio, P., Harjula, A., Ikonen, T., Kupari, M., Lammintausta, O., Leinonen, H.,
Saarinen, P., Taajamaa, B. 2002. Kardiologinen täsmähoito. Recallmed Oy.
Anttila, K., Hirvelä, M., Jaatinen, T., Polviander, M. & Puska, E-L. 2001. Sairaanhoito
ja huolenpito. WSOY.
Calhoun J., Admire KS. 2005. Implementing a Predictive Modeling Program, Part II:
Use of Motivational Interviewing in a Predictive Modeling Program. Lippincotts Case
Manag, Volym 10 (5), 240 - 245.
Donovan HS., Ward S. 2001. A representarional approach to patient education. Journal
in Nursing Scholarship 33 (3), 211 - 216
Haarni, I. & Alanko, A. 2005. Elämää sepelvaltimotaudin kanssa. Edita
Heikkilä, J., Huikuri, H., Luomanmäki, K., Nieminen, M., Peuhkurinen, K. (toim.)
2000. Kardiologia. Duodecim.
Heikkilä, T. 2005. Tilastollinen tutkimus. Edita.
Hilding C. 1996. Self-help Groups Related to Coronary Heart Disease, Lay and Nursing
Support. Kuopio University Publications E. Social Scienes 36.
Himanen, O. 2002. Sairaanhoitaja 2/2002 vol 75, 29 - 32.
Hirsijärvi, S., Remes, P. & Sajavaara. 2004. Tutki ja kirjoita. 10. painos. Helsinki:
Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Holmia, S., Murtonen, I., Myllymäki, H. & Valtonen, K. 2006. Sisätautien, kirurgisten
sairauksien ja syöpätautien hoitotyö. WSOY
56
Holopainen, M., Tenhunen, L. & Vuorinen. 2004. Tutkimusaineiston analysointi ja
SPSS. Tradenomia.
Hölttä, R., Hupli, M.& Salanterä, S. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksessa olleiden
potilaiden oppimistarpeet. Hoitotiede Vol. 14, no 1/-02, 11 – 18.
Iivanainen, A., Jauhiainen, M. & Pikkarainen. 2001. Sisätauti-kirurginen hoito ja
hoitotyö. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Jos sydän sairastuu, Sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti. 2002. Julkaisija Suomen
Sydänliitto ry.
Kääriäinen, M.& Kyngäs H. 2005. Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa
vuosina 1995-2002. Hoitotiede vol. 17, no 4/-05, 208 - 214
Kääriäinen, M.& Kyngäs, H. 2005. Käsiteanalyysi ohjaus-käsitteestä hoitotieteessä.
Hoitotiede vol. 17, no 5/-05, 250 – 257.
Kääriäinen, M., Lahdenperä, T. & Kyngäs, H. 2005. Asiakaslähtöinen ohjausprosessi.
Tutkiva Hoitotyö, Vol. 3 (3), 2005, 27 – 31.
Kääriäinen, M., Kyngäs, H., Ukkola, L. & Torppa, K. 2005. Potilaiden käsityksiä
heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkiva hoitotyö, Vol. 3 (1), 2005, 10 – 15.
Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M. 2004. Etiikka hoitotyössä. WSOY.
Lukkarinen, H. 1999. Sepelvaltimotautia sairastavien elämänlaatu ja elämänkulku, Pro
gradu-tutkielma. Oulun yliopisto, Oulu.
Miettinen, M., Hopia, H., Koponen, L. & Wilskman, K. (toimituskunta) Hoitotyön
interventiot, Hoitotyön vuosikirja 2005. Suomen Sairaanhoitajaliitto ry.
Mäkelä, P. 1999. Alkoholiin liittyvät kuolemat, Yleisyys ja yhteys sukupuoleen ja
sosioekonomiseen asemaan. Stakes tutkimuksia 105.
57
Niemi, H. & Tourunen, K. (toim.) 1996. Tilastoista tiedoksi. Tilastokeskus. Gummerus
kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Nieminen, M., Kaartinen, M., Partanen, J., Romo, M., Strandberg, T. & Vanhanen, H.
2000. Suomalaisen sydänkirja. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Nummenmaa, L. 2004. Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Tammi.
Nurkkala, H., Leskinen, L., Wallinheimo, H. & Penttilä, U. 1997. Savuton sydän -
terveempi tulevaisuus. Käsikirja terveydenhoitohenkilökunnalle sepelvaltimopotilaiden
tupakoinnin lopettamiseksi. Suomen sydäntautiliitto ry.
Nurminen, M-L. 2001. Lääkehoidon ABC. WSOY.
Sairaanhoitajaliiton eettiset ohjeet.1996.
Sarvimäki, A. & Stenbock-Hult, B. 1996. Hoito, huolenpito ja opetus. WSOY.
Sepelvaltimoiden pallolaajennus. 2002. Julkaisija Suomen Sydänliitto ry.
Stenbäck, J. 2005. Neurologisen potilaan ohjaus hoitohenkilöstön, potilaan ja omaisen
arvioimana. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulun
yliopisto.
Valli, R. 2000. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen.
Vauhkonen, I. & Holmström, P. 2005. Sisätaudit. WSOY.
Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Tammi.
58
Julkaisemattomat
Kansanterveyslaitos. 2004. Sydän- ja verisuonitautien rekisterin tilastokanta,
http://www.ktl.fi/stat/. Luettu 30.03.2007.
Kirsilä, K. 2006. Sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen menevän potilaan ohjaus
poliklinikalla. Potilaiden ohjaus materiaali. Keski-Pohjanmaan keskussairaala.
Keski-Pohjanmaan keskussairaala. 2006. Ohjeita sydämen sepelvaltimoiden
varjoainekuvaukseen ja/tai pallolaajennukseen tulevalle.
Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sydäntoimenpideyksikön ohjeet. 2006.
Keski-Pohjanmaan keskussairaala. 2006. Angiografiat ja PCI:t kunnittain 2006.
Suomen Sydänliitto. 2007. Sydän- ja verisuonisaurauksista johtuneet kuolemat vuonna
2004. Tilastokeskus.
Hyvä vastaanottaja LIITE 1
Teille on tehty lähiaikoina sydämen varjoainekuvaus Keski-Pohjanmaan
Keskussairaalassa.
Olemme sairaanhoitajaopiskelijoita ja opintoihimme kuuluu opinnäytetyön tekeminen.
Opinnäytetyömme aihe on sepelvaltimopotilaiden kokemuksia
koronaariangiografiaohjauksesta Keski-Pohjanmaan Keskussairaalassa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ohjauksen kehittämisessä.
Pyydämme Teitä ystävällisesti vastaamaan kyselylomakkeiden kysymyksiin
mahdollisimman tarkasti ja palauttamaan ne oheisessa kirjekuoressa osastolla olevaan
laatikkoon tai lähettämään ne meille kirjeitse. Lomakkeisiin ei tule henkilötietoja. Juuri
Teidän vastauksenne on meille tärkeä.
Jos haluatte lisätietoa tutkimuksesta tai kyselylomakkeen vastaamisesta, voitte ottaa
yhteyttä meihin.
Avustanne kiittäen
Solveig Läspä Elina Läspä
sairaanhoitajaopiskelija sairaanhoitajaopiskelija
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Oulun seudun ammattikorkeakoulu
Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Oulaisten terveysalan yksikkö
Puh. 050-3477449 Puh. 050-3605904
LOMAKKEEN TÄYTTÖOHJE: LIITE 2
Kyselylomake täytetään nimettömänä. Lomake sisältää monivalintakysymyksiä, joihin
toivomme Teidän vastaavan ympyröimällä sopivin vaihtoehto.
Tutkimuksen luotettavuuden takia on tärkeätä, että vastaatte kaikkiin kysymyksiin.
Lomakkeen loppuun olemme varanneet Teille tilaa, johon voitte halutessanne antaa
palautetta.
TAUSTATIEDOT
1. Sukupuolenne
1. mies 2. nainen
2. Ikänne ______ vuotta
3. Siviilisäätynne
1. naimisissa 2. naimaton 3. avoliitossa 4. eronnut 5. leski
4. Kuinka kauan teillä on ollut oireita sydän- ja verisuonisairaudesta?
1. alle vuoden 2. 1-2 vuotta 3. 2-3 vuotta 4. yli 3 vuotta
5. Tupakoitteko? 1. en tupakoi 2. kyllä. Montako savuketta keskimäärin päivässä______
6. Tulitteko sydämen varjoainekuvaukseen
rintakivun takia rytmihäiriöiden takia sepelvaltimotaudin toteamisen vuoksi muu mikä________
7. Kuka antoi teille ohjausta?
1. osaston sairaanhoitaja 2. sydänpoliklinikan hoitaja 3. ei kukaan 4. muu, kuka?______
A. OHJAUKSESTA SAATU TIETO erittäin
hyvin hyvin kohtalai-
sesti huonosti en
osaa sanoa
8. Sain hoitajalta suullista ohjausta ennen sepelvaltimoiden varjoainekuvausta 1 2 3 4 5
9. Sain tietoa mistä sepelvaltimotauti johtuu 1 2 3 4 5
10. Sain tietoa sepelvaltimotaudin riskitekijöistä 1 2 3 4 5
11. Sain tietoa terveellisten elämäntapojen vaikutuksesta sepelvaltimotautiin (esim. liikunta, ruokavalio) 1 2 3 4 5
12. Sain tietoa kuinka voin itse vaikuttaa sepelvaltimotaudin etenemiseen 1 2 3 4 5
13. Sain tietoa alkoholinkäytön vaaroista 1 2 3 4 5
14. Sain ohjaustilanteessa tietoa kuinka sepelvaltimoiden varjoainekuvaus tehdään 1 2 3 4 5
15. Sain ohjaustilanteessa tietoa sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen vaaroista 1 2 3 4 5
16. Sain ohjaustilanteessa tietoa mahdollisista jatkotoimenpiteistä (pallolaajennus, ohitusleikkaus) 1 2 3 4 5
17. Sain tietoa lääkehoidosta 1 2 3 4 5
18. Sain tietoa lääkkeiden käyttötarkoituksesta 1 2 3 4 5
19. Sain tietoa kuinka toimia sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen jälkeen 1 2 3 4 5
20. Saamani tieto auttoi jatkossa 1 2 3 4 5
selviytymään
21. Saamani tieto sepelvaltimoiden varjoainekuvauksesta oli riittävä 1 2 3 4 5
22. Pystyin omaksumaan kerralla saamani tiedon 1 2 3 4 5
23. Sain tietoa jatkohoidosta ja kontrolleista 1 2 3 4 5
B. OHJAUKSEN TOTEUTUS
erittäin hyvin
hyvin kohtalai-sesti
huonosti en osaa sanoa
24. Hoitaja huomioi toiveeni ohjauksen suunnittelussa 1 2 3 4 5
25. Hoitaja huomioi ohjauksessa aikaisemmat tietoni 1 2 3 4 5
26. Minulla oli mahdollisuus ottaa myös omaisia mukaan ohjaustilanteeseen 1 2 3 4 5
27. Hoitajalla oli riittävät tiedot ohjattavista asioista 1 2 3 4 5
28. Ohjausmenetelmä sopi minulle 1 2 3 4 5
29. Ohjaukseni sisälsi kirjallista materiaalia 1 2 3 4 5
30. Saamani ohjaus oli mielestäni ymmärrettävässä muodossa 1 2 3 4 5
31. Ohjaustilanne oli rauhallinen esim. tila, jossa ei ole muita potilaita 1 2 3 4 5
32. Ohjaus oli mielestäni kannustavaa 1 2 3 4 5
33. Hoitaja otti tunteeni ja kokemukseni vakavasti 1 2 3 4 5
34. Ohjaustilanteessa oli riittävästi aikaa 1 2 3 4 5
35. Minulla oli mahdollisuus ilmaista omia tunteita 1 2 3 4 5
36. Ohjauksen jälkeen oli mahdollisuus keskustella hoitajan kanssa ja kysyä epä-selviä asioita 1 2 3 4 5
37. Ohjaustilanne motivoi hoitamaan itseäni 1 2 3 4 5
38. Halutessanne voitte kommentoida jotakin ohjaukseen tai kyselylomakkeeseen liittyen.
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________
______________________________________________________________________