Siirtolaisuus –Migration 3/200229. vuosikerta / 29th yearISSN 0355-3779

Julkaisija / PublisherSiirtolaisuusinstituuttiMigrationsinstitutetThe Institute of MigrationLinnankatu 61, 20100 Turku, FinlandPuh. / tel. (0)2-2840 440Fax (0)2-2333 460Sähköposti / E-mail: taisai@utu.fiInternet: www.migrationinstitute.fiPohjanmaan aluekeskusÖsterbottens regioncenterRegional Centre of OstrobothniaKeikulinkuja 1, 61100 Peräseinäjoki, FinlandPuh. / Tel. (0)6-4181 275Fax (0)6-4181 279

Päätoimittaja / Editor-in-ChiefOlavi Koivukangas

Toimitussihteeri / Editorial AssistantTaimi Sainio

Toimittajat / EditorsKrister Björklund, Elli Heikkilä

Toimituskunta / Editorial BoardSiirtolaisuusinstituutin hallitusAdministrative Board of the Institute of Migration

Taitto / Lay outAnne Virtanen

Tilaushinta / Subscriptions(4 numeroa / nummer / issues)Suomi ja Pohjoismaat: 10 euroa/vuosi

Osuuspankki 571113–411 441Finland och Skandinavia: 10 euro/år& other countries $18.00 a year

via Eurogiro eller/or SWIFT till/toOKOBANK 571113–411 441 Helsinki, FinlandSWIFT OKOY FI HH, Telex 124714 okohe fi

Vammalan Kirjapaino Oy, 2002

Olavi KoivukangasPääkirjoitus • Editorial

Mika RantanenPastors on the new continent insocialist caricaturesTelle LemetyinenTietoyritysten hajautuminenmaaseudulle

Elaine LevineJobs for Latina immigrants asdomestic workers in the United States

Tanja HallenbergUskonnosta ja maastamuutosta

Elli HeikkiläTutkimuspäällikön palsta:Ruhrin alue muutoksen virrassaTuomo DufvaSiirtolaisuusinstituutti osaa asiansa

Noora InkinenTarina eräästä norjalaisestasukutaustasta

Olavi KoivukangasMatka Tverin Karjalaan

Kirjat • Books • Böcker

FinnFest USA ’02

Sisältö • Contents

Kansi: Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt Tol-matsun suomalaiskylässä Tverin Karjalassa Ve-näjällä. – Valokuva: Olavi Koivukangas.Cover: Time seems to have stopped in the Finn-ish village of Tolmetsu in Russian Tver Karelia. –Photo: Olavi Koivukangas.

Pääkirjoitus • Editorial

1

Venäjän talous on vihdoin kehittymässä positiivi-seen suuntaan, mitä osoittaa se, että 1990-luvulla

maasta pois vietyä pääomaa on alkanut palata mm.Kyprokselta (venäläisten veroparatiisi) hyödyntä-mään maan talouselämää. Vaikka puutetta ja köyhyyt-tä on edelleenkin erityisesti maaseudulla, tilanne onparempi kuin 10 vuotta sitten. Venäjällä ei kuitenkaanole puutetta suoranaisesti elintarvikkeista, korostaaSuomen Venäjän suurlähettiläs Rene Nyberg.

Monet suomalaiset liikeyritykset toimivat menes-tyksellisesti Venäjällä. Kansainvälisissä yrityksissäon myös suomalaisia mukana, esimerkkinä MoskovInternational Bank´in johtaja Ilkka Salonen.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen siirtolaisuus jamaan sisäinen muuttoliike ovat saavuttaneet uudet mit-tasuhteet. Erityisenä ongelmana ovat heikosti koulute-tut laittomat siirtolaiset, joita Venäjällä arvioidaan olevanuseita miljoonia. Presidentti Putinin perustamalta uudel-ta maahanmuuttovirastolta odotetaan tiukkoja maahan-muuttopoliittisia toimia. Maahanmuuttajat kiintiöidäänja tallennetaan tietokantaan.

Venäjä ja siirtolaisuus:nykyhetki ja tulevaisuus

Toisaalta Venäjä tarvitsee kipeästi maahanmuutta-jia tulevaisuudessa. Väestön ikärakenne vanheneenopeasti, ja maan väkiluvun arvioidaan vähenevännykyisestä 145 miljoonasta. Syntyvyys on maailmanalhaisimpia – naiset synnyttävät keskimäärin 1,12 las-ta – ja miesten keskimääräinen elinikä on eurooppalai-seksi alhainen, alle 60 vuotta.

Venäjä haluaisi valikoida maahanmuuttajansa. Eri-tyisen toivottavaa olisi entisen Neuvostoliiton alu-eella asuvien ulkovenäläisten paluumuutto. Heitä onnoin 25 miljoonaa, mutta paluuhaluja lienee vain muu-tamalla miljoonalla. Esimerkiksi Viron satoihin tuhan-siin nouseva venäläinen vähemmistö pitää parempa-na asua itsenäisessä Virossa.

Venäjältä puuttuu yhä yhtenäinen maahanmuutto-politiikka, mutta sellaista pyritään vähitellen kehittä-mään. Yhtenä seurauksena maahanmuuton ongelmis-ta on ollut kantaväestön lisääntynyt kielteinen asen-ne tulijoita kohtaan. Venäjällä ongelmat ovat periaat-teessa samoja kuin Suomessa ja muualla Euroopassa.

Kun EU on samaan aikaan Venäjän kanssa luomas-sa omaa maahanmuuttopolitiikkaansa, keskinäinenvuoropuhelu ja yhteistoiminta ovat tärkeitä, varsin-kin mikäli Baltian maat ja Puola liittyvät EuroopanUnioniin lähivuosina.

Olavi Koivukangas

Tverin karjalaisten oma sanomalehti Karielan Sana.Kirjoittaja osallistui syyskuussa Paasikivi-Seurojen Liitonmatkalle Moskovaan ja Tverin Karjalaan.

2

Pääkirjoitus • Editorial

The Russian economy is finally developing in apositive direction. This improvement is reflected

for instance in the fact that the massive amounts ofcapital which were removed during the 1990s havebegun to flow back, for instance from Cyprus (an im-portant Russian tax haven), and are now benefitingthe Russian economy.

While shortages and poverty are still endemic par-ticularly in rural areas, the situation is greatly im-proved compared to that of ten years ago. In any casethere is – as noted by René Nyberg, the Finnish Am-bassador to Russia – no actual shortage of food.

Many Finnish businesses are operating in Russiawith great success. Finns are also actively involved ininternational companies; an example is Ilkka Salonen,Director of the Moscow International Bank.

Since the breakdown of the Soviet Union, both im-migration and internal migration have achieved newdimensions. A particular problem is posed in Russiaby poorly educated illegal immigrants, numbering anestimated several million. A new Office of Immigrationhas been established by President Putin, and is ex-pected to produce strict measures of immigration pol-icy. Immigrants will be recorded in a database, andimmigration quotas will be established.

On the other hand, in the future Russia will haveserious need of immigrants. The population of thecountry is ageing rapidly, and the present populationof 145 million is expected to decline. The fertility ratefor women is only 1,12 children – among the lowest in

the world – while the mean life expectancy for Russianmen, at under 60, is low.

Russia, however, would like to choose its immi-grants. Particularly desirable would be the return mi-gration of ethnic Russians living in areas of the formerSoviet Union. This population numbers some 25 mil-lion, but only a few million are probably consideringreturning to Russia. For instance the Russian minoritynow living in Estonia, numbering some hundreds ofthousands, prefers to live in an independent Estonia.

Russia is lacking in a coherent, integrated immigra-tion policy, but attempts are being made to graduallydevelop such a policy. One result of the problems ofimmigration has been the increasingly negative atti-tude towards incomers on the part of the indigenouspopulation. The problems occurring in Russia are ba-sically the same as those found in Finland and else-where in Europe.

Since at the same time the European Union is nowcreating its own immigration policy, mutual dialogueand cooperation are important; in particular if the Bal-tic states and Poland join the European Union in thenear future.

Olavi Koivukangas

Russia and immigration:present and future

The writer visited in September Moscow and a Finnish villagein Tver region, with the League of the Paasikivi Societies.

3

Pastors on the new continentin socialist caricatures

Mika Rantanen

Suomi Synod and National Church. – Lapatossu, May 15th, 1916, cover.

Founding of the independentFinnish church, the Suomi

Synod followed the historicallyproven fact that whenever twoFinns meet, the result will not onlybe a unison of some kind, but alsoa bitter fight. However, this had al-ready taken place before the foun-dation of the evangelical-Lutheranchurch with e.g. personal insultsbeing published in newspapersand magazines, going so far as tocourt dealings. Constitutive meet-ing of the Suomi Synod was heldin Calumet on March 25, 1890. Theindividuals who either resigned orwere forced to retire from the Suo-mi Synod, went ahead to create a”nation’s church” to replace the”clergy congregation”. This newcongregation came to be known as”National Church”. Despite thefact that the Suomi Synod experi-enced a lot of resistance, it gainedmore members. The majority ofchurchgoers specifically wishedfor a similar church that they hadgotten used to while in Finland.

Negative attitudes toward emi-grants prevailed within the Churchof Finland. Already bishop GustafJohansson had claimed that peo-ple from Ostrobothnia bring great

shame upon themselves by leav-ing their fatherland in great num-bers. Bishop J.R. Forsman (laterKoskimies) condemned moving toAmerica in the bishops’ examina-tion of 1901, calling this ’a mark offlightiness’. ”The greatest misfor-tune is to leave for foreign coun-tries. A believer does not leave forAmerica, but remains at home, for heknows that if God had wanted him tolive in America, he would’ve beenborn there. The entire movement isagainst God’s will.”

Many other churchmen also gavepublic warnings against becomingan emigrant. This attitude, com-mon among the church and thepastors, was not only based on thegreat ethical problems caused bynationalism or migration, but it wasa result of a profound theologicalbackground, centering aroundLuther’s concept of the two re-gimes and the related three-partunderstanding of society. TheChurch was to be teaching theword of God, giving guidance to

Mika Rantanen, MA, Researcherat the Institute of Migration.

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

4

people’s conscience. It was notacceptable for man to start cross-ing the boundaries set by God, buthe had best to settle for what hehad and not go elsewhere follow-ing his greedy nature. The young-sters in the countryside werewarned against leaving for citiesbecause of the myriad tempta-tions, let alone leaving to goabroad! Primarily in theologicaldiscussions, immigration was con-sidered to be destroying family lifeand causing decay of people’smoral values. Since migration wasseen as a sign of these inappropri-ate attitudes toward life, thechurch leaders did not feel respon-sible for the immigrants’ souls.The relationship between theChurch of Finland and the SuomiSynod was drastically improvedonly in 1921 after the bishop of

Kuopio, J.R. Koskimies, had visitedvarious congregations of the SuomiSynod all over the USA, officially

representing the Church of Finlandfor a period of three months. Never-theless, for a long time the words ofIlmari Kianto had a hold of Finland.The poem, which was later madeinto a song (”The Song of the Hun-gry” with Oskar Merikanto as thecomposer) in 1911, said: ”We are torenew our land! You cowards gobeyond the oceans!”

The greedy and devilishchurchmen of the socialists

The class hatred portrayed towardpastors in the socialist caricaturesin the USA was further spiced upby international pictorial loans.The applied symbols and the gen-eral nature of the drawings wereconsiderably more radical com-pared to those published in Fin-land before and after the I WorldWar. However, before the CivilWar the socialists required even inFinland that their caricatures cor-respond closely to the ideas prev-

A greedy pastor charges $20 for burying a dead child. – Punikki, No-vember 1st, 1931, p. 8.

A pastor robs his food from the mouths of the poor and the infants. –Lapatossu, June 24, 1913, p. 11.

Pastors on the new continent in socialist caricatures

5

alent within their social class. Theillustrations in conservative andchurch publications were primarilybiblical and the same images de-picting biblical stories were circu-lated in various papers. As for thesocialist comic papers publishedin America, i.e. the Punikki and theLapatossu, their illustrations con-cerning pastors were either gearedmainly against the church and theclergy, or they additionally op-posed to the Bible and religion it-self. It was common for the draw-ings to be blasphemous and anar-chist by nature. The radical fea-tures in the illustrations with pas-tors were further emphasized bythe poor quality of the drawings,which underlined the grotesqueside of the clerical characters. Onthe other hand, the fact that thesocialists’ drawings lacked inquality, was also deliberate – theywanted to break away from the ar-tistic snobbism of the conserva-tives by using heavily simplified il-lustrations as special effects.

Furthermore, the comic papersalso published drawings sent by

Religious tuition. – Punikki, Nr. 1,1934, p. 11.

their readers and, as a conse-quence, their quality understanda-bly suffered. Among the profes-sional illustrators, K.A. Suvantohad the greatest impact on the car-icatures on the new continent.

Pastors were depicted as overlygreedy and obscene as well as ut-terly alcoholised. Many illustra-tions were based on a true inci-dent, which was exaggerated forpictorial effect. Moreover, withvarying success, the pastors weredrawn to resemble a real-lifechurchman. Finnish caricaturesparodied primarily Finnish clericalcharacters only, but in a few excep-tions the irony was extended tocover the clergy as a whole, with-out national boundaries. Yet eventhese illustrations failed to create aclerical character that would re-peatedly appear in the illustrationsas a reflector of the class hatredand propaganda shared by all. Itwas interesting to note, however,that the class hatred against pas-tors very often surpassed that to-ward conservatives and factorypatrons. The socialists felt that

pastors were restricting their free-dom on the new continent, whichadded to and strengthened furtherthe negative stereotypes associat-ed with pastors. The pastors, whocharged you for burying yourdead baby, remained as hated asthe bar-owners who charged ahigh interest after selling liquor oncredit.

Dahlbacka, Ingvar, Svensk-FinskaEvangelisk-Lutherska försam-lingen af New York City 1919–1935. Åbo Akademis tryckeri.Åbo 1994.

Heikkinen, Jacob W., The Story ofthe Suomi Synod. The FinnishEvangelical Lutheran Church ofAmerica, 1890–1962. New YorkMills, Minnesota.

Kortekangas, Paavo & Lepistö,Antti (eds.), Suomalainen UskoUudella Mantereella. Suomi

Conference USA & Suomi Con-ference Canada, 2000.

SerialsAhjo (The Forge), Duluth, Minne-

sota: 1916–1922.Joulu-Rauha: Kansalliskirkkokun-

nan JJ, Ironwood, Minnesota:1914.

Kansan Henki, Duluth, Minneso-ta: 1916–22.

Lapatossu, Hancock, Minnesota:1911–1920.

Punikki, Superior, Wi.: 1925, 1926,1928–1931, 1933–1935.

NewspapersIndustrialisti, Duluth, Minnesota:

1917–1939.Raivaaja, Fitchburg, Mass.: 1911–

1939.Sosialisti, Duluth, Minnesota:

1914– 1916.Toveri (The Comrade), Astoria, Ore-

gon: 1910–31.Työmies eteenpäin, Superior,WI.:

1906–1939.

References

6

Abstract

Decentralised knowledge workhas been seen as one option forthe diversification of the businessstructure of rural areas and for of-fering educated people the op-portunity to combine rural livingwith working for knowledge com-panies in cities. This article stud-ies the decentralisation of the ac-tivities of city-based knowledgecompanies in rural areas. Slightlyless than one-fifth of the knowl-edge companies are willing todecentralise part of their activitiesin rural areas. Labour force is themost important location factor forthe knowledge companies. Theknowledge companies’ decen-tralisation is more closely relatedto their employees’ willingness tomove to rural areas than to thecompanies’ strategic choices.

Artikkeli perustuu valtakun-nalliseen Tietotyön alueelli-

nen hajauttaminen kaupunkiseu-duilta maaseudulle -kehittämis-hankkeeseen. Hankkeen tavoittee-na oli selvittää niitä edellytyksiä,joilla kaupunkien tietoyrityksetovat valmiita hajauttamaan elimuuttamaan osan toiminnastaan

maaseudulle. Lisäksi hankkeellaselvitettiin sitä, miten maaseutu-kunnat edistävät tietoyritystentoiminnan hajautumista alueelleeneli lisäävät alueensa houkuttele-vuutta muuton kohdealueena.Hankkeen rahoitti Maaseutupoli-tiikan yhteistyöryhmä.

Yhteiskunnan muuttumista tie-toyhteiskunnaksi on pidetty yhte-nä vaiheena yhteiskunnan jatku-vassa muutoksessa (ks. esim. Ti-lastokeskus 1997). Moninaista tie-toyhteiskuntaa on lähestytty erinäkökulmista. Yhtenä esimerkkinävoidaan nostaa esille Ilkka Niini-luodon (1989, 66–99) erottamatkolme näkemystä tietoyhteiskun-nasta, jotka ovat ”tietotekniikka-yhteiskunta”, ”inhimillisen tiedonja inhimillisen pääoman yhteis-kunta” ja ”virtuaalisen kulttuurinyhteiskunta”. Näissä näkemyksis-sä eri tekijöiden – kuten tietotek-niikan tuotteisiin ja palveluihinkäytetyn rahan määrä, työelämänmuutos informaatioammattien li-sääntymisen ja töiden tietointen-siivistymisen myötä sekä uuden-laisten viestintävälineiden yleis-tyminen ja käyttötapojen lisäänty-minen – merkitykset painottuvat(Lintilä et al. 2000, 42–43).

Yhteiskunnan tärkeimmän työnvaihtuminen toiseksi vaikuttaayhteiskuntaan ja sen nimeämi-seen. Tietoyhteiskunnassa tär-

kein tuottava työ on tietotyö, jotaon määritelty monin tavoin. Tieto-työn voi määritellä esimerkiksi sentekijöiden eli tietotyöläisten kaut-ta. Tiina Hanhike ja Tarja Nuppo-nen (2000, 13) luokittelevat tieto-työläisiksi ne henkilöt, joidentyöstä suuri osa on tiedon kerää-mistä, välittämistä ja muokkaamis-ta. Nämä tietotyöläiset tekevät tie-totyötä, jossa tieto on työn kohdeja tietotekniset laitteet sen väline.Pasi Pyöriä (2001) muistuttaa Rai-mo Blomin ja Harri Melinin kanssatekemässään Tietotyö ja työelä-män muutos -julkaisussa, että”uuden talouden” menestystari-nat ovat vain pieni osa tietotyös-tä. Arkinen työ on edelleen yhteis-kunnan peruspilari huolimatta tek-nologisista muutoksista. Tieto-työn ja -työläisten määritelmiä voi-daan pitää pohjana tietoyritystenmäärittelylle. Tällöin tietoyrityksetovat yrityksiä, joiden pääasialli-nen tuottava työ on tiedon kerää-mistä, välittämistä ja muokkaamis-ta tietoteknisten laitteiden avulla.

Tässä artikkelissa tietoyrityk-set jakautuvat kolmeen toimiala-ryhmään, jotka ovat tieto- ja vies-tintäteknologian (TVT = ICT In-formation and CommunicationTechnology) palveluyritykset,tekniset palveluyritykset ja liike-elämän palveluyritykset (kuva 1).TVT-palveluyrityksiä ovat ohjel-

Tutkija, FM Telle Lemetyinen,Helsingin yliopisto, Maaseuduntutkimus- ja koulutuskeskus, Sei-näjoki.

Tietoyritysten hajautuminenmaaseudulle

Telle Lemetyinen

Tietoyritysten hajautuminen maaseudulle

7

mistojen suunnittelu-, valmistus-ja konsultointiyritykset sekä tieto-jenkäsittely- ja tietopankkitoimin-tayritykset. Teknisen palvelun yri-tyksiä ovat yhdyskuntasuunnitte-lu- ja arkkitehtipalveluyritykset.Liike-elämän palveluyrityksiä ovatmainostoimistot sekä käännös- jatulkkauspalveluyritykset. Tällai-sella tietoyritysten jaottelulla pyri-tään saamaan mahdollisimmanmonipuolinen kuva tietoyritystentoiminnan hajauttamisesta maa-seudulle.

Teknologinen kehitys on vai-kuttanut työn tietointensiivisty-miseen. Tämän myötä työstä ontullut entistä itsenäisempää jahenkisesti vaativampaa (Blom1999, 90–93). Samalla työn aika- japaikkasidonnaisuus on muuttu-nut. Teknologia ei ole tehnyt työs-tä aika- ja paikkariippumatonta,mutta se tarjoaa työn tekemiselleuseita aika- ja tilakonsepteja (Han-hike & Nupponen 2000, 6). Näinollen työn hajauttaminen on entis-tä helpompaa.

Kotona tehtävä etätyö on yksihajautetun työn muodoista. Muita

muotoja ovat esimerkiksi satelliit-tikonttorit ja sivutoimipisteet sekäetätyökeskukset. Arkipuheessaetätyön ja tietotyön käsitteet se-koitetaan usein toisiinsa. Ne ovatkuitenkin eri asia. Lyhyesti ne voi-daan erottaa toisistaan siten, ettätietotyöllä viitataan siihen, mitä ih-miset tekevät työkseen eli tuotta-vat, keräävät ja jalostavat tietoa,kun taas etätyöllä viitataan tapaanjärjestää työ fyysisesti etäällätyönantajasta (Työministeriö2000).

AineistotTietoyritysten halukkuutta hajaut-taa yritystoimintaansa maaseudul-le selvitettiin yrityskyselyillä ja-haastatteluilla. Yrityskysely lähe-tettiin kaikille sellaisille yrityksille,jotka (1) toimivat jollakin valituistatoimialoista, (2) työllistivät vähin-tään viisi henkilöä ja (3) sijaitsivatkaupungissa. Kaiken kaikkiaan yri-tyskyselyjä lähetettiin 1 218 kap-paletta ja kyselyn vastausprosen-tiksi muodostui 31,3. Yrityshaas-tatteluihin osallistui 16 sellaista

yrittäjää, jotka olivat kyselyssä il-moittaneet olevansa kiinnostunei-ta hajauttamaan yritystoimintaamaaseudulle. Haastatteluja tehtiineri puolilla Suomea.

Kuntien tietoyritysten toimin-nan hajauttamista edistäviä keino-ja tiedusteltiin ydinmaaseudun jaharvaanasutun maaseudun kun-tiin lähetetyllä kuntakyselyllä. Nii-tä lähetettiin 123 kappaletta ja ky-selyn vastausprosentti oli 40,5.Kyselyistä ja haastatteluista saa-tua kvantitatiivista aineistoa käsi-teltiin Excel-taulukkolaskentaoh-jelmalla ja SPSS-tilasto-ohjelmalla.Kerättyä kvalitatiivista aineistoaluokiteltiin ja ryhmiteltiin erilaistenteemojen mukaan. Yrityskyselyai-neistoa on tarkasteltu jaoteltunakolmeen yllä esitettyyn toimiala-ryhmään sekä hajauttamishaluk-kaisiin ja -haluttomiin yrityksiin.Tässä artikkelissa käytetään pai-koitellen molempia jaotteluja.

Seuraavassa käydään läpi eräi-tä keskeisiä yrityskyselyistä ja-haastatteluista saatuja tuloksia.Muihin niistä ja kuntakyselyistäsaatuihin tuloksiin voi tutustua

TIETOYRITYS

TVT-palveluyritykset Tekniset palveluyritykset Liike-elämän palveluyritykset

Ohjelmis-tojen

suunnit-telu-,

valmis-tus- jakonsul-tointiyri-tykset

Tietojen-käsittely-yritykset

Tieto-pankki-

yritykset

Arkkitehti-palvelu-yritykset

Yhdys-kunta-

suunnit-telu-

yritykset

Käännös-ja

tulkkaus-palvelu-yritykset

Mainos-toimistot

Kuva 1. Tietoyritykset toimialaryhmä- ja toimialajaottelulla tässä kehittämishankkeessa.

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

8

Helsingin yliopiston Maaseuduntutkimus- ja koulutuskeskuksensarjassa julkaistavassa hankkeenloppuraportissa (Lemetyinen &Kahila).

Tietoyritystensijainnin määrittäjiä

Yrityskyselyn vastaanottajienyksi valintakriteeri oli se, että yri-tys sijaitsee kaupungissa. Yrityk-sen sijaintikaupungin on yrittäjä-haastattelujen mukaan useimmitenmäärännyt se, missä yrityksenomistaja tai perustajat asuivat senperustamisen aikoihin. Myös pai-kallinen kysyntä tuotteelle ja pai-kallinen työvoima ovat vahvastivaikuttaneet yrityksen nykyisensijaintipaikan valintaan. Muita yri-tysten nykyiseen sijaintipaikkaanvaikuttavia tekijöitä ovat haasta-teltujen yrittäjien mukaan olleet si-jaintipaikkakunnan tuttuus, mark-kina-alueen koko, kunnan yritys-ystävällisyys, hyvät liikenneyhte-ydet ja toimitilojen saatavuus.

Toimialaryhmien välillä on mer-kittäviä eroja siinä, onko niillä ko-kemusta työn alueellisesta hajaut-tamisesta. TVT-palveluyrityksilläoli useimmiten kokemusta hajaut-tamisesta. Niistä noin 80 prosent-tia toimii useammassa kuin yhdes-sä toimipisteessä, kun taas noinpuolella teknisen palvelun yrityk-sistä ei ole kokemuksia työn ha-jauttamisesta. Kaikkien toimiala-ryhmien yleisin toiminnan hajaut-tamisen muoto oli yksittäisentyöntekijän kotona tekemä etätyö,toiseksi yleisin muoto oli sivutoi-mipisteet ja satelliittikonttorit.Vain kourallisella yrityksiä oli ko-kemuksia toiminnan hajauttami-sesta etätyökeskuksiin. Ainakin

sivutoimipisteet ja satelliittikont-torit, mutta todennäköisesti myösmuu hajautettu toiminta, sijaitsi-vat tavallisesti kaupungeissa, eimaaseudulla. Yrityshaastatteluis-sa runsas kaksi kolmasosaa yrittä-jistä kertoi, ettei heidän yrityksel-lään ollut kontakteja maaseudulle.Lopuilla yrityksillä oli vähäisiämaaseutuyhteyksiä.

Yrityskyselyyn vastanneistayrityksistä 17,7 prosenttia oli ha-lukkaita hajauttamaan toimintaan-sa maaseudulle. Hajauttamisha-lukkaimpia olivat TVT-palveluyri-tykset ja hajauttamishaluttomim-pia taas teknisen palvelun yrityk-set.

Yritysten tärkeimmätsijaintipaikkatekijätja maaseutu

Tämän artikkelin pohjana olevassakehittämishankkeessa on selvitet-ty muun muassa eri sijaintipaikka-tekijöiden merkitystä tietoyritys-ten sijaintipaikkapäätökselle ja si-jaintipaikkatekijöiden saavutetta-vuutta maaseudulla. Tarkasteltujasijaintipaikkatekijöitä olivat mark-kina-, kustannus-, työvoima-, lii-kennesijainti-, tietoympäristö- jaelinympäristötekijät sekä potenti-aaliset rahoitus ja muut tuet. Samo-ja sijaintipaikkatekijöitä ovat käyt-täneet muun muassa Silander, Ter-vo ja Niittykangas (1997) selvittä-essään yritysten sijaintikäyttäyty-mistä. Heidän tutkimuksensa mu-kaan sijaintipaikkatekijät asettuvatpk-yrityksillä seuraavaan tärkeys-järjestykseen: (1) työvoima-, (2)markkina-, (3) kustannus-, (4) lii-kennesijainti- ja (5) elinympäristö-tekijät, (6) mahdolliset tuet sekä (7)tietoympäristötekijät. Tietoyritys-

ten sijaintipaikkatekijöiden tär-keysjärjestys on hiukan erilainen:

1. työvoima-,2. liikennesijainti-,3. markkina-,4. elinympäristö,5. kustannus- ja6. tietoympäristötekijät sekä7. mahdolliset tuet.

Työvoima- ja liikennesijaintitekijätovat tietoyrityksille tärkeimpiä si-jaintipaikkatekijöitä. Työvoimate-kijöistä erityisesti työvoiman am-mattitaito osoittautui tärkeäksi si-jaintipaikkatekijäksi. Tietoyrittäji-en mielipiteet ammattitaitoisentyövoiman saatavuudesta maa-seudulta vaihteli. Osa yrittäjistä olisitä mieltä, että ammattitaitoistatyövoimaa on saatavilla maaseu-dulta, kun taas osa oli sitä mieltä,että ammattitaitoista työvoimaa onhankala saada mistään, tuskin ai-nakaan maaseudulta.

Liikennesijaintitekijöistä tieto-liikenneyhteyksien laatu oli tär-keämpi tietoyritysten sijaintipaik-katekijä kuin hyvät kuljetus- ja lii-kenneyhteydet. Yleisesti tietolii-kenneyhteyksien ei uskottu estä-vän yritystoiminnan hajauttamistamaaseudulle, mutta kuljetus- ja lii-kenneyhteydet asettavat rajoituk-sia hajauttamisen kohdekunnalle.Kunnan on sijaittava riittävän lä-hellä asiakkaita ja sieltä on oltavariittävän hyvät kulkuyhteydetmerkittävimpiin kaupunkeihin, jot-ta yritystoiminnan hajauttaminensinne on järkevää.

Markkinatekijät olivat kolman-neksi merkittävin sijaintipaikkate-kijä tietoyrityksille. Markkinateki-jöiden saavutettavuus maaseu-dulla vaihteli. Yrittäjät esimerkiksiuskoivat, että maaseudulta on

Tietoyritysten hajautuminen maaseudulle

9

saatavilla valmiita toimitiloja, mut-ta asiakaskontaktien saatavuu-teen maaseudulta ei yleisesti us-kottu tai osattu sanoa mitään, kos-ka maaseutu on vieras markkina-alue. Elinympäristötekijät olivatkokonaisuudessaan melko merkit-tävä tietoyritysten sijaintipaikka-tekijä. Usein ne liittyvät työnteki-jöiden henkilökohtaisiin arvostuk-siin ja mieltymyksiin, mutta koskane vaikuttavat työntekijän viihty-miseen ja elämänlaatuun, on niillämerkitystä työntekijän työtehoon,-viihtyvyyteen ja -pysyvyyteen-kin. Kustannus- ja tietoympäristö-tekijät sekä potentiaaliset rahoi-tus- ja muut tuet eivät olleet yhtätärkeitä sijaintipaikkatekijöitä tie-toyrityksille kuin muut yllämaini-tut sijaintipaikkatekijät.

Hajauttamisenesteet ja edut

Tietoyritysten maaseutuhajauttami-sen esteitä ja etuja on tarkastelu sa-mojen tekijöiden avulla, joilla edellätarkasteltiin tietoyritysten sijainti-paikan valintaa. Yrityskyselyn mu-kaan yleisimmät maaseutuhajautta-misen esteet liittyivät markkina-,työvoima- tai kustannustekijöihin.Samassa kyselyssä yleisin vastauskysymykseen maaseutuhajauttami-sella saavutettavista eduista oli se,ettei siitä ole mitään etua vaan pi-kemminkin haittaa. Toisaalta kuiten-kin maaseutuhajauttamisella uskot-tiin saavutettavan etua muun muas-sa työvoima-, kustannus- ja elinym-päristötekijöissä. Toisin sanoen sa-mat tekijät – siis työvoima- ja kus-tannustekijät – estävät ja edistävätyritysten maaseutuhajautumista.

Maaseutuhajauttamista useim-miten estäviä markkinatekijöitä oli-

vat kaupungeissa jo olemassaole-vat asiakaskontaktit ja toisaaltamaaseudulta puuttuvat asiakkaat.Yleisin hajauttamista estävä työ-voimatekijä oli osaavan työvoi-man heikko saatavuus. Muita oli-vat nykyisen työvoiman halutyöskennellä nykyisellä sijainti-paikkakunnalla sekä työn ryhmä-työluonne ja työn hajauttamisestaseuraava johtamisen vaikeutumi-nen. Toisaalta osa yrittäjistä us-koi, että mikäli yritys sijaitsisi maa-seudulla, olisi nykyistä helpom-paa hankkia työtekijöitä. Lisäksiuskottiin, että maaseudulla työte-kijät pysyisivät nykyistä parem-min työnantajan palveluksessa jahe voisivat olla nykyistä tyytyväi-sempiä työympäristöönsä. Nämäkolme työvoimatekijää puhuvatmaaseutuhajautumisen puolesta.

Kustannustekijät olivat yleinenmaaseutuhajauttamisen este jaetu. Hajauttamista estäviä kustan-nustekijöitä olivat muun muassahajautetusta toiminnasta aiheutu-vat lisäkustannukset, kuten toisentoimitilan vuokrakulut ja asiakas-etäisyyden kasvaessa kasvavatmatkakustannukset. Hajauttamis-ta puoltavia kustannustekijöitäolivat ennen kaikkea alemmat toi-mitilakustannukset, mutta myösjossain määrin alemmat henkilös-tö- ynnä muut sellaiset kulut.

Elinympäristötekijät olivat eri-tyisen yleinen maaseutuhajautta-misella saavutettava hyöty TVT-palveluyrityksille. Niistä lähes nel-jännes näki jonkin elinympäristö-tekijän hajauttamista puoltavanaseikkana. Teknisen palvelun yri-tyksistä vajaa viisi prosenttia pitiniitä tärkeänä hajauttamisella saa-vutettavana hyötynä. Elinympä-ristöä koskevissa vastauksissapainottuivat henkilöstön nykyistä

miellyttävämpi ja edullisempiasuinympäristö.

Konkreettinenhajauttaminen

Hankkeessa tarkasteltuja yritys-toiminnan hajauttamisen muotojaolivat sivutoimipisteet ja satelliitti-konttorit sekä yksittäisten työnte-kijöiden kotona tekemä etätyö jaetätyökeskukset. Tietoyrityksetolivat halukkaimpia hajauttamaantoimintaansa joko sivutoimipistei-siin ja satelliittikonttoreihin tai yk-sittäisten työntekijöiden kotonatekemään etätyöhön.

Yrittäjät eivät osanneet nimetäselkeää hajauttamisen kohdekun-taa, mutta he luettelivat asioita,joita hajauttamisen kohdekunnanpitää pystyä tarjoamaan. Näitä asi-oita olivat ammattitaitoinen työ-voima, hyvät yhteydet pääkau-punkiseudulle ja/tai muihin suu-riin kaupunkeihin, sijainti lähelläasiakkaita sekä kunnan hyvä jadynaaminen imago.

Hajauttamisen kohdekunnan li-säksi yrittäjät eivät pystyneet tar-kasti sanomaan hajauttamisenajankohtaakaan. Noin puolet yrit-täjistä oli valmiita hajauttamaantoimintaansa heti, kun se tuleeajankohtaiseksi eli heti, kun jon-kun asiakassuhteen hoitaminenedellyttää maaseutuhajauttamistatai kun joku nykyinen työntekijähaluaa työskennellä maaseudultakäsin. Noin puolelle yrityksistähajauttaminen ei ole tällä hetkelläajankohtaista. Niissä yrityksissäarveltiin, että hajauttaminen ei oleajankohtaista tämän suunnittelu-kauden aikana tai että se ajankoh-taistuu uudelleen seuraavan talo-udellisen nousukauden alkaessa.

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

10

Pohdinta

Maaseudun monipuolistuvan elin-keinorakenteen kannalta positiivi-sena asiana voidaan pitää sitä, ettähieman vajaa viidesosa kaupunki-en tietoyrityksistä on kiinnostu-neita hajauttamaan ainakin osanyritystoiminnastaan maaseudulle.Tulos on maaseudun kannalta roh-kaiseva huolimatta siitä, että peri-aatetasolla maaseutuhajauttamis-halukkaita yrityksiä lienee enem-män kuin sellaisia yrityksiä, jotkatodella tulevat hajauttamaan toi-mintaansa maaseudulle.

Työvoimatekijät ovat sekä tär-kein sijaintipaikkatekijä että yksitärkeimmistä maaseutuhajauttami-sen esteistä ja toisten mielestätaas eduista tietoyrityksille. Työ-voiman sijainti ja saatavuus mää-rittävät merkittävästi tietoyritys-ten sijoittumista. Näin ollen, mikäli

maaseutukunnat tahtovat lisäätietoyrityksiä alueelleen, kannat-taa niiden panostaa työvoimankouluttamiseen ja ennen kaikkeahoukutteluun alueelleen. Esimer-kiksi potentiaalisiin paluumuutta-jiin kohdistetuilla tietoiskuilla voi-si olla vaikutusta tietoyritystenhajautumiselle kuntaan.

Tietoyritysten maaseutuha-jauttamisen kannalta olennaistaonkin yritysten työntekijöidenhalu muuttaa maaseudulle. Ha-jauttamisessa ei ole kyse niinkäänyritysten strategisesta toiminnas-ta kuin työntekijöiden elämänhal-lintaan ja -laatuun liittyvistä pää-töksistä, yritykset ovat valmiitahajauttamaan toimintaansa maa-seudulle nykyisten, ammattitai-toisten työntekijöiden mukana.Tosin työntekijöiden on todennä-köisesti jatkossakin muutettavatyön perässä jollekin kaupunki-

seudulle siksi aikaa, että he pysty-vät hankkimaan ja osoittamaanriittävän ammattitaitonsa. Tämänjälkeen he voivat muuttaa maalleasumaan sekä yhdistää työnsäasumiseen ja vapaa-aikaan entistäjoustavammin. Ehkäpä ihmisten eiole enää niin välttämätöntä muut-taa lopullisesti pääkaupunkiseu-dulle tai muihin kasvukeskuksiin,vaan yritykset tulevat muutta-maan työntekijöiden perässä maa-seudulle.

Tekniset edellytykset hajautet-tuun yritystoimintaan on jo ole-massa. Nyt tarvitaan luovaa ajat-telua, asennemuutos ja valmiitahajauttamismalleja. Mallien avullahajauttamisella saavutettavathyödyt voitaisiin osoittaa työnan-tajille ja niiden avulla toiminnanhajauttamiseen liittyvät käytän-nön asiat olisi nykyistä helpompihoitaa.

Kirjallisuus

Blom, Raimo: Tietoyhteiskunnanlupaus. Teoksessa Blom, Raimo(toim.): Mikä Suomessa muut-tui? Sosiologinen kuva 1990-lu-vusta. Sivut 77–103. Gaudea-mus. Helsinki 1999.

Konttajärvi, Tiina: Pitkän matkantyössäkävijöiden muutto- ja etä-työpotentiaali Suomessa. Hel-singin yliopiston Maaseuduntutkimus- ja koulutuskeskus,Seinäjoki. Sarja B:20. Seinäjoki2000.

Hanhike, Tiina & Tarja Nupponen:eWork tänään ja tulevaisuudes-sa. Etätyön kärkiohjelma. Tampe-reen yliopiston täydennyskoulu-tuskeskus 2000: A1. CityoffsetOy. Tampere 2000.

Lemetyinen, Telle & Petri Kahila:Tietoyritysten hajautuminenmaaseudulle. Helsingin yliopis-ton maaseudun tutkimus- jakoulutuskeskus, Seinäjoki. Sar-ja B. Seinäjoki, julkaistaan myö-hemmin.

Lintilä, Leena, Reijo Savolainen &Matti Vuorensyrjä: Suomalaisentietoyhteiskunnan tila. Teokses-sa Vuorensyrjä, Matti & ReijoSavolainen (toim.): Tieto ja tieto-yhteiskunta. Sivut 42–77. Gaude-amus. Helsinki 2000.

Niiniluoto, Ilkka: Informaatio, tietoja yhteiskunta. Filosofinen kä-siteanalyysi. Valtion painatus-keskus. Helsinki 1989.

Pyöriä, Pasi: Johdanto: Suomi 2000-

luvulla. Teoksessa Blom, Raimo,Harri Melin & Pasi Pyöriä (toim.):Tietotyö ja työelämän muutos.Palkkatyön arki yhteiskunnassa.Sivut 13–23. Gaudeamus. Hel-sinki 2001.

Silander, Mika, Hannu Tervo &Hannu Niittykangas: Uusi alue-politiikka ja yritysten sijainti-käyttäytyminen. Jyväskylän yli-opisto Keski-Suomen taloudel-linen tutkimuskeskus. Jyväsky-lä 1997.

Tilastokeskus: Tiedolla tietoyhteis-kuntaan. Paino-center. Helsinki1997.

Työministeriö: Ammatit ja työ. Etä-työ. http://www.mol.fi/ammatit/etatyö.html8. 8.1.2001.

11

A Chinese saying affirms thatwomen hold up half of the

sky. It could be added that in manycountries they perform about halfof the paid labor as well, and doalmost all of the housework, whichis neither paid nor recognized aswork but without which the rest ofthe economy could not function.In industrialized countries wom-en’s growing labor force participa-tion has brought with it – in addi-tion to the double workday – agreater commodification of house-hold chores, which were previous-ly considered to be outside therealm of the market.

In the United States this com-modification process has two dis-tinct but complementary facets.One is technological, whereby theproduction and sale of a widerange of appliances and artifactsmakes doing housework mucheasier whether it be performed byfamily members or employees.

There are machines to wash thedishes, wash the clothes and drythem – so that they hardly requireany ironing – vacuum and sham-poo the rugs, wax and polish thefloors. There are special liquids toclean windows, others for remov-ing dust from shelves and furni-ture, others for hard to clean spac-es in the bathroom or the kitchen.Refrigerators and freezers make itpossible to store food for consid-erable periods of time. There arekitchen gadgets designed to cut,chop, beat, blend, make bread,cook rice, etc. In other words, themarket place offers an innumerablesupply of objects, which are sup-posed to make washing, cooking,cleaning and all the other house-hold chores easier. However, withor without any or all of these ”la-bor saving” devices, houseworknever ends.

The demand fordomestic workers

The other means of commodifyingdomestic work is by hiring some-one else to do it. Slave labor wascommonly used on plantations inthe southern states, until it wasabolished at the end of the civilwar in 1865. There were householdslaves as well and they generally

had a status that was superior tothat of the field hands. In otherstates indentured servants –whose passage to America waspaid in exchange for three to fiveyears or more of obligatory labor –often performed householdchores.

By the end of the 19th and begin-ning of the 20th century these prac-tices had disappeared but the abil-ity to have someone else do thedomestic work was still largely anattribute of the upper classes, whogenerally had live in servants. Asthe 20th century progressed moreopen relationships between em-ployers and heretofore servantsevolved and hiring domestic work-ers on a weekly or daily basis be-came more and more generalizedthroughout the 1930s and 40s. Do-mestic workers themselves viewedthis change as an important stepforward. They were no longerobliged to carry out orders at anyhour of the day or night. Theirworkday had a beginning hourand, what’s more important, it nowhad an end. They could now livewith their own families and to someextent separate their lives fromthose of their employers. Thischange made having domesticworkers a less elitist phenomenonbecause it allowed for hiring some-one to perform such tasks once or

Ph. D. Elaine Levine, is a SeniorResearcher at the Center for Re-search on North America of the Na-tional Autonomous University ofMexico, located in Mexico, D.F.Mexico. Her research centers onthe economy of the United Statesand she focuses on the U. S. la-bor market, income distributionand the socioeconomic status ofLatino immigrants in the U.S.

Jobs for Latina immigrantsas domestic workersin the United StatesElaine Levine

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

12

twice a week, or even less, ratherthan every day.

However, the purchase of laborsaving domestic appliances becamemuch more widespread than hiringdomestic employees. The numberof homes with washers, dryers, re-frigerators, freezers, vacuum clean-ers, dishwashers, etc. is still fargreater than the number employingothers to do the housework on aregular basis. Nevertheless, overthe past two decades, there hasbeen a new surge in the demand fordomestic workers, especially in cer-tain parts of the country where thereare large settlements of Latino immi-grants. The feminist movement ofthe seventies and the neo-liberaleconomic policies of the eightiesboth motivated – although for dif-ferent reasons – increased partici-pation by women in the economical-ly active population (EAP), therebycreating an induced demand for do-mestic workers on the part of thosejoining the paid labor force.

While many feminists joined thelabor force in pursuit of personal re-alization, many middle class womenwere motivated to do so in order tocontribute to the growing level ofexpenditures required to maintaintheir family’s socioeconomic status.With the rising divorce rate manywomen became heads of house-holds and thereby the main bread-winner of the family. For anynumber of reasons, ranging fromeconomic need to personal satisfac-tion, more women than ever beforenow participate in the paid laborforce. Women make up almost halfof the EAP in the United States(46.5% in 2000) and their rate of la-bor force participation is around60%. Even tough the participationrate for women is still somewhat

lower than it is for men – which isapproximately 75% – the former hasgrown tremendously over the pastfifty years (it was only 33.9% in1950). (U.S. Council of EconomicAdvisers, 2000: p. 351).

There are not only more womenthan ever participating in the laborforce but also more married wom-en. In 1920 when 20% of the femaleworking age population was in theEAP, 66.2% of those participatingwere single, 15.4% were marriedand 18.4% were widowed or di-vorced. In 1950, of the 33.9% ofworking age women who were inthe EAP, 31.9% were single, 52.2%were married and 16.0% were wid-owed or divorced. With a partici-pation rate of 60% in 1998, 26.8%of the women in the EAP were sin-gle, 53.1% were married and 20%widowed or divorced (U.S. Councilof Economic Advisers, 2000: p.166). Furthermore, more marriedwomen with children are now inthe paid labor force. The participa-tion rate for all women between theages of 25 and 44 is approximately75% while that for mothers whohave at least one child under 18 is71% and the majority of them workfull time (U.S. Council of EconomicAdvisers, 2000: 168–169).

Stay at home mothers seem to bea thing of the past. Around the year1900, eighty percent of the childrenin the United States lived in familieswith both parents and the mother, orstepmother, only worked either onthe family farm or in the home. Atthe beginning of the 21st century,two parent families where the moth-er does not work outside the homemake up less that one third of allfamilies in the US (U.S. Council ofEconomic Advisers, 2000, 165–6).The proportion of families conform-

ing to the traditional pattern of amale breadwinner and a femalehousewife has dropped from 67% ofthe total in 1952 to 27% of the total in1999. In contrast, two parent fami-lies where the wife works outside ofthe home, represent approximatelyone half of all families in the US to-day. Furthermore, the percentage ofsuch families in which both spouseswork full time rose from 32% in 1968to 48% in 1998. At the same time thenumber of families with only oneparent present has risen form 13% in1949 to 23% in 1999, eighty percentof which are female-headed families.The percentage of single mothers orfathers who work full time rose from56% in 1968 to 67% in 1999 (U.S.Council of Economic Advisers,2000: 172–3, 190–1).

In spite of all the gadgets andappliances designed to makehousework easier none of thesecan solve certain problems con-fronting women who work outsideof their homes. Many appliancesmust be operated or activated bysomeone and there must be some-one on hand to take care of chil-dren. The use of day care facilitieshas not been a very generalizedpractice in the United States andmany women still prefer to hiresomeone to take care of infantsand young children at home. Sincethe school day usually ends ataround 2:30 or 3:00 in the after-noon and the workday may last till5 or 6 pm someone needs to bethere when the children comehome from school.

Therefore there has been an in-crease in the demand for domesticworkers in general, and particularlylive in help, among certain middleand upper middle-income families.In fact the practice of paying some-

Jobs for Latina immigrants as domestic workers in the United States

13

one to take care of the children is nolonger limited to the middle and up-per strata of the population. Manyworking class Latina women haveto hire or make arrangements withother Latinas – who have probablyarrived in the US more recently thanthey – to take care of their childrenso that they themselves can dosome sort of paid work outside oftheir homes – which often meanscleaning someone else’s house andtaking care of someone else’s chil-dren.

Whether it be by choice or outof necessity – or somewhere in be-tween as in the desire to attain ahigher standard of living – moreand more women are turning to-wards paid employment and at thesame time opting, according totheir means, to hire someone elseto do all or at least part of thehousework. Consequently wom-en’s increased participation in thelabor force brings with it a reneweddemand for salaried domesticworkers. Nevertheless it is quitelikely that official statistics will notclearly reflect this trend becausemost of the hiring is done informal-ly. Most of such workers are paidin cash and neither pay taxes norreceive any benefits or legal pro-tection as workers.

The supply ofdomestic workers

However as new occupational per-spectives opened up for women,the supply of domestic workerswaned because there were otherbetter paying and less stigmatizedoptions. During the first half of thetwentieth century private house-hold service was an occupation

largely dominated by African-American women. As a result ofthe civil rights movement theynow have access to other jobs andmost of them shun this type ofwork. African-American womenconstitute only 14.9% of those em-ployed in private household do-mestic service and Latinas makeup 31.7% even though the lattergroup generally has a much lowerlabor force participation rate thanthe former. Therefore this niche ofthe labor market is turning into anideal space for Latina immigrants –who arrive in the United Stateswith little or no money, only a fewyears of schooling if any, and littleor no knowledge of English – es-pecially in those geographic re-gions where they are highly con-centrated.

It was already mentioned thatwomen make up 46.5%, that is al-most half, of the economically ac-tive population in the UnitedStates which was 135.2 million per-sons in 2000. African-Americansconstitute 11.3% of the total laborforce and Latinos 10.7%. However,in certain parts of the country,such as southern California for ex-ample, more than 30% of all work-ers are Latinos. Furthermore Lati-nos are highly concentrated in cer-tain categories of the occupationalspectrum, most of which pay lowwages, as is the case for domesticservice. When the overall medianweekly earnings level was $576.00dollars in the year 2000 – with amedian of $646.00 for male workersand $491.00 for females – the medi-an for domestic workers, 95.5% ofwhom are women, was $264.00.(Employment and Earnings, Janu-ary 2000, pp. 178–183, and 212–217).

According to official data do-mestic service in private house-holds is a declining occupationalcategory that employed only 792thousand persons, or barely 0.6%of the EAP, in the year 2000. Closeto two percent of all Latino work-ers (1.7%) were employed in thiscategory and almost three timesmore worked for cleaning compa-nies serving office buildings, ho-tels, shopping malls etc. and evenprivate residences. Labor Depart-ment statistics divide domesticservice into two subcategories:cleaners and servants which em-ploys 500 thousand workers –94.8% are women, 16.9% are Afri-can-American and 37.7% are Lati-nas – and childcare providers – ofthese, 97.5% are women, 11.6%African-Americans, and 19.9% areLatinas (Employment and Earn-ings, January 2000, pp. 178–183).

An additional 457 thousand per-sons are employed as childcare pro-viders, outside the realm of privatehouseholds, by daycare centersand the like – 97.7% are women,14.8% are Afro-American and13.3% Latinas (Employment andEarnings, January 2000, pp. 178–183). Childcare like many other tasksis becoming another occupation inthe growing list of personal services– that substitute for the work ofhousewives and even of paid do-mestic workers – and are now real-ized outside of the home rather thanwithin it. Many of these commodi-fied services – such as food prepa-ration, washing and ironing ofclothes, and caring for children, theelderly or the sick – are now per-formed by Latina immigrants whoearn very low wages.

In spite of the recent prolifera-tion of a great number of services

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

14

that are taking the place of domes-tic work carried out in the home,this is still an important source ofemployment for Latina immigrants.For many it is their first paid job inthe United States. Employment asa live-in domestic worker can pro-vide food and a place to live for anewly arrived immigrant womenwith no other means for meetingher basic needs. Furthermore, offi-cial data cannot adequately meas-ure the volume of employmentgenerated by this sector becausemost of the hiring takes place out-side of the formal economy. Thework relationship is based on ver-bal agreements between employerand employee and the payment isin cash. Generally income tax is notwithheld, nor are there contribu-tions to the social security system.In other words, there is no officialrecord of such employment.

Some characteristicsof paid domestic work

Due to the informality of the workrelationship, paid domestic workhas certain specific characteristics.First of all the women who employdomestic workers do not really con-ceive of themselves as employers.As Pierrette Hondagneau-Soteloexplains, referring to women she in-terviewed, ”While they obviouslydid not deny that they pay someoneto clean their home and care for theirchildren, they tend to approachthese arrangements not as employ-ers, with a particular set of obliga-tions and responsibilities, but asconsumers.” (Hondagneau-Sotelo,2001, p. 12). Or as Mary Romeropoints out, many women who workhave ”difficulty thinking of their

homes as someone’s work place”(1992, p. 14). Furthermore, ”Thisproblem of paid domestic work notbeing accepted as employment iscompounded by the subordinationby race and immigrant status of thewomen who do the job” (Hondag-neau-Sotelo, 2001, p. 12). The factthat many of them are undocument-ed is another factor that allows forambiguity and abuse.

While there are labor regula-tions that cover private domesticwork, as Hondagneau-Sotelopoints out, practically no oneknows about them. ”It’s almost asthough these regulations did notexist.” (Hondagneau-Sotelo, 2001,p. 21). Therefore, practices regard-ing working hours, days off, wag-es, etc. are established accordingto the customs of each neighbor-hood and the socioeconomic levelof the employer. In general formalbenefits such as paid holidays andvacations or employee contribu-tions to the social security systemsimply don’t exist. In practice, anypayment for days not actuallyworked or any economic supportto meet medical or other types ofemergencies, or days off to attendto personal or family affairs de-pends entirely upon the goodwillof the employer.

One of the most difficult contra-dictions of paid domestic work isthat those who perform these jobsusually have to take time awayfrom their own home and family toclean other people’s homes andtake care of other women’s chil-dren. ”While middle-and upper-class women entrust their childrenand homes to undocumented im-migrant women, the immigrantwomen often must leave their ownchildren to work.” (Chang 2000, p.

58). Those who suffer most fromthis situation are the live in work-ers who are only free to go homeone or two nights a week. ”Someleave their children with family intheir home countries, hoping toearn enough to return or sendmoney back to them.” (Chang,2000, p. 58).

This is just one of the factorsthat makes live in work the leastdesirable. Since it is assumed thatthe employer provides room andboard for the employee, the mone-tary pay is usually quite low. Inmany cases neither the room northe food is adequate. Few housesin the United States are built withservants quarters, thus the domes-tic worker may have to share aroom with one or more of the chil-dren or sleep in some small spaceadapted for that purpose, whichprobably has inadequate lightingand poor ventilation. Access tofood may be somehow restrictedand often only certain foods, usu-ally those the children like and re-quest, may be consumed by do-mestic workers.

Another enormous disadvan-tage to live in work is that in manycases the workday never ends.Household members may requirethe employee’s services at anyhour of the day or night. Wherethere are small children, it is usual-ly the domestic worker, rather thanthe parents, who must attend tothem if they wake up during thenight. Nevertheless one of the ma-jor complaints is isolation. Eventhough live in workers are almostnever alone and have almost notime for themselves, they have noone with whom they can reallycommunicate. Their presence inthe house, and where family mem-

Jobs for Latina immigrants as domestic workers in the United States

15

bers are gathered, may be at thesame time required and ignored.Although the treatment may notnecessarily be overtly abusive –as it is in far to many cases – live indomestics are usually ignored andsimply not considered or respect-ed as persons.

In spite of these problems, live indomestic employment may be thebest option for recently arrived im-migrant women who do not yethave other alternatives. As soon asthey have acquired some experi-ence, these women usually try tochange their status by seeking workon a daily basis, either in a singlehousehold or in various, on differ-ent days of the week. Each of thesearrangements has its own advan-tages and disadvantages, but inboth cases the working conditionsand the wages are usually betterthan for live in workers. Howeverthe supply of recently arrived immi-grant women willing to withstandthe conditions of live in employ-ment seems to be inexhaustible.

Furthermore the demand for theirlabor, as well as for that of thosewho have achieved a situationwhich allows them to accept onlyday work, is also growing. Un-doubtedly, any woman who canfind someone else to do her house-work, and is in a position to pay forit, will continue to do so as long asthe sexist character of such work re-mains intact. As Mary Romero ex-plains ”housework is ascribed onthe basis of gender, and it is furtherdivided along class lines and, inmost cases by race and ethnicity.”(1992, p. 15). ”Therefore”, she af-firms, ”domestic service accentu-ates the contradiction of race andclass in feminism, with privilegedwomen of one class using the laborof another woman to escape as-pects of sexism.” (1992, p. 15). It be-comes much easier for them to do sowhere there is a seemingly unde-pleatable supply of immigrant wom-en who are not only willing, buteven glad, to do such work for lowwages and with no formal contract.

Summary

This article refers to how a re-newed demand for domesticworkers in the United States hascreated a labor market niche fornewly arrived immigrant womenfrom Mexico and Latin America(commonly called ”Latinas” in theU.S.). The wages and workingconditions prevailing in this typeof employment are usually sub-standard and hiring most oftentakes place in the informal ratherthan the formal sector of the econ-omy. The first part of the articledescribes how this rising de-mand for domestic workers wasgenerated over the past two dec-ades. The second part explainswhy these jobs are avidly soughtby Latina immigrants, in spite ofthe seemingly undesirable work-ing conditions.

Chang, Grace. Disposable Domes-tics, Immigrant Women Workersin the Global Economy. SouthEnd Press, Cambridge, Massa-chussets, 2000.

Hondagneu-Sotelo, Pierrette.Doméstica, Immigrant Workers

Cleaning and Caring in the Shad-ows of Affluence. University ofCalifornia Press, Berkeley, 2001.

Romero, Mary. Maid in the U.S.A.Routledge, New York, 1992.

U.S. Council of Economic Advis-ers. Economic Report of the

President, 2000. U.S. Govern-ment Printing Office, Washing-ton, D.C., 2000.

U.S. Department of Labor, Bureauof Labor Statistics. Employmentand Earnings, January, 2001.

Bibliography

16

Uskonnon ja maastamuutonsuhdetta voidaan tarkastella

useista näkökulmista. Usein lähes-tymistapana on ollut uskonnon vai-kutus identiteettiin migraatiotilan-teessa (esim. Suojanen 2000) tai us-konnon vaikutus integraatioon(esim. Wright 1999). Tässä tutki-muksessa on haluttu tarkastella us-konnon vaikutusta maastamuut-toon ja muuton suunnitteluun.

Maastamuutolla tarkoitetaanpitkäkestoista oleskelua maan rajo-jen ulkopuolella. Monissa tilas-toissa maastamuuttajaksi katso-taan henkilö, joka oleskelee vähin-tään vuoden ajan ulkomailla. Kyse-lylomakkeessa ulkomailla asumi-sen kestoa ei määritelty eikä sitämyöskään kysytty. Vastaajan tul-kittavaksi jäi, miten hän ymmärsiulkomailla asumisen. Maastamuut-to voidaan tulkita pysyväksi ta-pahtumaksi, mutta toisinaan pitkä-kestoinenkin ulkomailla asuminenvoidaan tulkita vain väliaikaiseksi.Esimerkiksi lähetystyöhön lähde-tään usein sillä tavalla väliaikaises-ti, että aikomus on alunperinkin pa-lata takaisin, vaikka ulkomaillaoleskelu kestäisikin vuosia.

Uskonto voidaan määritellä mo-nin eri tavoin. Jonathan Z. Smith (ks.Comstock 1984, 503) on esittänyt,että uskonto on akateeminen luo-mus, ei mikään tietty ominaispiirre,johon uskonto-sanan pitäisi viitata.Avoimet uskonnon määritelmät pe-rustuvat ajatukseen siitä, että us-konto on aina sidoksissa fyysisiinihmisiin ja yhteisöihin sekä heidänkäyttäytymiseensä, tunteisiinsa,ajatuksiinsa ja päämääriinsä. Us-konnossa ei siis ole sellaista ydintä,joka olisi näistä irrallaan ja johon us-kontojen uskontoisuus perustuisi(ks. myös Anttonen 1996, 22–23,78). Sosiologi Meredith McGuire(1992, 10) puolestaan ehdottaa us-konnon määrittelyä strategiana.Hän käyttää myös työmääritelmiä,joissa uskontoa rajataan ja siitä teh-dään helpommin käsiteltävissä ole-va asia. Työmääritelmänä voi ollaesimerkiksi uskonnon aspektienerottelu, jonka mukaan uskonnostavoidaan löytää uskon ja tiedon, ritu-aalin, kokemuksen ja yhteisön tasot.(McGuire 1992, 15–20.)

Uskonnon käsitteen oletettiinolevan selkeä jokaiselle tutkitta-valle, joskin epävarmuutta herättitietysti se, miten tutkijan ja tutkit-tavien käsitykset uskonnosta käy-vät yhteen. Uskontokäsitteen ar-kimerkitys vaihtelee ihmisestä toi-seen. Eräs vastaamatta jättänyt to-tesi, ettei hän voi vastata, koska

hänen edustamansa yhteisö ei oleuskonnollinen. Se, mitä tutkija olipitänyt uskonnollisena yhteisönä,ei yhteisön johtajan käsityksenmukaan sitä ollutkaan.

Kyselyn toteuttaminenKysely suunnattiin uskonnollis-ten yhteisöjen johtohenkilöille1 .Postikyselyyn valittiin 46 yhteisöäRekisteröityjen uskonnollisten yh-dyskuntien2 luettelosta (päivitetty1.3.2001), joka saatiin Väestörekis-terikeskuksesta3 . Postituslistaatäydennettiin Tuomas MartikaisenMoniarvoinen Turku (1996) jaHarri Heinon Mihin Suomi tänäänuskoo (1997) kirjojen pohjalta.Martikainen tarkastelee kirjassaanTurussa ja sen lähialueella toimiviauskonnollisia, maailmankatsomuk-sellisia ja etnisiä yhteisöjä. Heinotaas esittelee kirjassaan lähes kaik-ki Suomessa toimivat uskonnolli-set yhteisöt sekä elämänkatso-mukselliset liikkeet. Yhteensä lo-makkeita lähetettiin 66 yhteisölle.

Kyselyyn valittuja yhteisöjävoidaan Heinon ja Martikaisen kir-jojen pohjalta luonnehtia seuraa-vasti: noin puolet oli joko kristilli-siä tai kristinuskon pohjalta syn-tyneitä, neljännes edusti islamia javiimeinen neljännes koostui mui-hin uskonnollisiin suuntauksiinkuuluvista yhteisöistä, kuten juu-

Uskonnosta ja maastamuutosta

Tanja Hallenberg

Artikkeli perustuu FM Tanja Hal-lenbergin Siirtolaisuusinstituutissatekemään kyselytutkimukseen”Uskonto maastamuuton motiivi-na”.

Uskonnosta ja maastamuutosta

17

talaisuudesta sekä buddhalaisuu-den ja hindulaisuuden pohjaltasyntyneistä yhteisöistä.

Lomakkeet postitettiin kahdessaerässä kesäkuussa 2001. Vastaamat-ta jättäneiltä vastausta tiedusteltiinpuhelimitse. Yhteisöihin, joihin eisaatu puhelinyhteyttä, lähetettiinlomake uudelleen. Vastauksia saa-tiin yhteensä 21 kappaletta ja vasta-usprosentiksi 32.

Toivottu vastausprosentti olisiollut noin 60. Tyypillinen vastaus-prosentti kyselyissä on yleensä20–40 (Jyrinki 1976, 118; myösHirsjärvi ym. 2000, 183), mutta yh-tenäiselle ryhmälle suunnatussakyselyssä se voi nousta jopa 70–80 prosenttiin (Hirsjärvi ym. 2000,183). Tämän kyselyn kohderyh-mää ei pidetty yhtenäisenä jouk-kona, eikä se myöskään vastaus-ten valossa ollut sitä.

Kyselylomake sisälsi yhteensä27 kysymystä, joista kahdeksanoli avoimia ja loput monivalintaky-symyksiä; osa monivalintakysy-

myksistä sisälsi kuitenkin myösavoimen osuuden. Kysymyksetkoskivat vastaajan itsensä lisäksimyös hänen edustamaansa yhtei-söä ja sen jäseniä. Puhelintiedus-telujen yhteydessä paljastui, ettäosa oli jättänyt vastaamatta ilmei-sesti kielivaikeuksien takia.

Vastaajien profiiliSuurin osa vastaajista (18) oli mie-hiä. Näistä suurin osa toimi yhtei-sössään johtotehtävissä. Kolmes-ta naisvastaajasta kaksi toimi joh-totehtävissä ja yksi muissa tehtä-vissä. Vastaajien ikä vaihteli 29 ja69 vuoden välillä, ja keski-iäksisaatiin 49 vuotta (taulukko 1).

Suurin osa vastaajista oli syn-tynyt Suomessa, mutta viisi (25 %)ilmoitti syntymämaakseen jonkinmuun maan. Vastaajat olivat kuu-luneet edustamaansa yhteisöönkeskimäärin 26 vuotta. Aktiivisinuskonnolliseen yhteisöön liittymi-sen ikä näyttää tämän kyselyn va-lossa sijoittuvan 20 ja 30 ikävuo-den välille: vastaajista lähes puo-let (9) oli liittynyt edustamaansayhteisöön tämän ikäisenä. Neljähenkilöä ilmoitti kuuluneensaedustamaansa yhteisöön kokoikänsä (katso kuvio 1).4

Vastaajat edustivat melko ta-saisesti erikokoisia yhteisöjä. Yh-deksän vastaajaa edusti sellaistayhteisöä, jonka jäsenmäärä on yli1 000 henkilöä, seitsemän kuuluiyhteisöön, jonka jäsenmäärä onalle 1 000 mutta yli 100 henkeä javiisi vastaajaa edusti alle 100 ihmi-sen yhteisöä.

Useimmissa vastanneissa yh-teisöissä oli suunnilleen yhtä pal-jon nais- ja miesjäseniä. Tavalli-sesti jäsenistä oli naisia jonkinverran enemmän kuin miehiä, mut-

ta aineistossa oli kaksi sellaistayhteisöä, joissa selkeä enemmistöjäsenistä oli miehiä. Yleisesti Suo-messa toimiviin uskonnollisiin yh-teisöihin kuuluu usein enemmännaisia kuin miehiä (Suomen tilas-tollinen vuosikirja 2001, 111). Ontyypillistä, että yhteisöä kuitenkinjohtaa mies, myös naisenemmis-töisiä yhteisöjä.5

Toiminnan kansainvälisyysKolme yhteisöä ilmoitti, ettei hei-dän jäsenistössään ole ulkomaillasyntyneitä, neljä puolestaan il-moitti suurimman osan jäsenistäolevan kotoisin ulkomailta (nämäneljä vastaajaa olivat itsekin syn-tyneet ulkomailla). Loput 14 vas-taajaa ilmoittivat vaihtelevan mää-rän ulkomaista syntyperää oleviajäseniä.

Noin puolet vastaajista ilmoittiyhteisönsä olevan osa kansainvä-listä organisaatiota ja vastaavastinoin puolet ilmoitti, etteivät hei-dän yhteisönsä kuulu mihinkäänkansainväliseen organisaatioon.Jotkut jälkimmäisistä yhteisöistäkuuluivat kuitenkin johonkin laa-jempaan kansalliseen organisaati-oon (esim. evankelis-luterilaiseenkirkkoon). Suurin osa vastaajista(17) ilmoitti yhteisöllään olevansuhteita ulkomaille. Yhteisöjentoiminta ulkomailla näytti keskitty-vän yhteistyöhön oman kansain-välisen isäntä-/sisarorganisaation

Taulukko 1. Vastaajat ikäryhmit-täin

Ikäryhmä Lukumäärä< 30 vuotta 130–39 640–49 750–59 3> 60 5

Suomen merimieskirkko Rotter-damissa Hollannissa. – Johto-loisto, nro 6/2001.

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

18

kanssa sekä avustus- ja lähetys-työn tekemiseen. Yksittäiset jä-senet voivat myös toimia ulko-mailla itsekseen, ilman yhteisöntukea. Käsitykset oman yhteisönulkomaille suuntautuvan toimin-nan muutoksista näyttävät jakau-tuvan melko tasan. Seitsemän vas-taajan mukaan toiminnassa oli ta-pahtunut muutoksia, ja kymmenenoli sitä mieltä, ettei muutoksia oletapahtunut. Useimmiten toimintaulkomailla oli monipuolistunut jalisääntynyt.

Yhteisöt näyttivät toimivanSuomessa asuvien ulkomaalaistenparissa varsin paljon. Monet maa-hanmuuttajien yhdistykset toimi-vat lähes yksinomaan ulkomaa-laisten parissa, koska suurin osaniiden jäsenistä on ulkomailla syn-tyneitä. Toimintatavat vaihtelivatyhteisöstä toiseen. Ainoa vasta-uksista erottuva toimintamuoto olitarkemmin määrittelemätön seura-kuntatyö. Joillakin yhteisöillä olitoimintaa eri kielillä.

Maastamuutto ja uskonto

Suurin osa vastaajista (14) oli sitämieltä, että uskonnolla on vain vä-hän tai ei lainkaan vaikutusta maas-tamuttoon. Toisaalta viisi vastaajaamainitsi lähetystyöhön lähtemisenesimerkkinä uskonnon vaikutuk-sesta muuttoon. Kaksi vastaajaa ar-vioi, ettei Suomesta tarvitse muut-taa uskonnollisten syiden takia,koska täällä vallitsee uskonnonva-paus ja omaa uskontoa on mahdol-lista harjoittaa. Kaksi vastaajaa puo-lestaan arvioi, että uskonnolliset te-kijät voivat myös edesauttaa muut-topäätöksen syntymistä.

Vain yksi vastaajista sanoi har-kitsevansa ulkomaille muuttoa.Hän ei kuitenkaan ollut lähdössäheti, vaan arveli muuttavansa noinviiden vuoden kuluessa. Muutto-aikeiden syynä ei tässäkään tapa-uksessa ollut uskonto, vaan halupäästä lämpimään maahan, jollai-sessa vastaaja oli syntynytkin. Li-säksi yksi vastaaja totesi, että ei

suunnittele muuttoa nyt, muttaehkä joskus myöhemmin.

Melkein kaikista kyselyyn vas-tanneista yhteisöistä on muutettuulkomaille. Ylivoimaisesti suosi-tuimmat muuttokohteet ovat olleetIso-Britannia ja USA. Näiden jäl-keen merkittävimmät ovat Ruotsi,Italia, Irlanti, Kanada, Ranska,Alankomaat ja Espanja (katso ku-vio 2). Nämä maat ovat yleisestikinsuomalaisten kohdemaita, joskaanei ihan tässä järjestyksessä (Väes-tömuutokset 1999, 127). Vain kaksivastaajaa ilmoitti, ettei heidän yh-teisöstään ole muutettu ulkomail-le. Nämä kaksi yhteisöä ovat maa-hanmuuttajien muodostamia jatoimineet mahdollisesti varsin vä-hän aikaa, joten näistä yhteisöistäei ehkä vielä ole ehditty muuttaaulkomaille.6

Vastaajien käsitykset muuttaji-en ominaisuuksista jakaantuivatlaajalti. Monet vastaajat arvioivat,ettei muuttajia yhdistä mikään eri-tyinen piirre. Muutaman vastaajan

Kuvio 1. Uskon-nolliseen yhtei-söön liittymisenikä ja jäsenyy-den kesto.

0

10

20

30

40

50

60

70

Vuosia

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21Vastaajat

Aika ennen jäsenyyttä Aika yhteisön jäsenenä

Uskonnosta ja maastamuutosta

19

mielestä erityisesti nuoret muutta-vat joko opiskelemaan tai työnvuoksi. Erään vastaajan mielestämuuttajalla on perhe mukana, mut-ta toinen arvioi joidenkin muutta-van avioliiton solmimisen vuoksi.Eräiden vastaajien mukaan van-hemmat ihmiset muuttavat johon-kin lämpimään maahan.

Yleisimmin muuton syiksi mai-nittiin avioliitto, uralla etenemi-nen, opiskelu ja henkilökohtaisetsyyt. Myös työttömyys ja uskon-nolliset tekijät mainittiin. Sen si-jaan seikkailunhalu tai terveyteenliittyvät seikat eivät vastaajienmielestä olleet kovin merkittäviälähtöön vaikuttaneita tekijöitä.

Lähes kaikki vastaajat olivatasuneet ulkomailla, sillä vain kol-me ilmoitti, ettei ole asunut ulko-mailla. Oman ulkomailla asumisen-sa syiksi vastaajat mainitsivatopiskelun, työn, henkilökohtaisetsyyt sekä sen, että he olivat syn-tyneet ulkomailla. Vain yksi ilmoit-ti asuneensa ulkomailla lähetys-työssä olon takia, ja eräs toinen olitehnyt muuta uskontoon liittyväätyötä. Muutamat vastaajat eivätkuitenkaan eritelleet, mitä työtä heolivat ulkomailla tehneet, jotenmahdollisesti joku muukin oli ollutlähetystyössä. Kolme vastaajaaoli opiskellut ulkomailla uskonnol-lisessa oppilaitoksessa.

PohdintaaUskonto on monille hyvin yksityi-nen asia. Kyselyssä on helppo vas-tata, että muuton syinä ovat esimer-kiksi työ, opiskelu tai uralla etenemi-nen, ja sivuuttaa uskonto tai muutsellaiset taustalla vaikuttavat tekijättyystin. Suomen kaltaisessa seku-laarissa valtiossa, jossa suurin osaväestöstä (n. 85 %) kuuluu evanke-

lis-luterilaiseen kirkkoon, uskonnonvaikutusta on helppo vähätellä. Esi-tutkimuksessa ja ilmiötä kartoitta-vassa tutkimuksessa kysely puo-lustaa paikkaansa, mutta jatkossaaihepiiriin on päästävä pureutu-maan syvällisemmin esimerkiksihaastatteluiden avulla.

Kyselyn kohderyhmä, uskon-nollisten yhteisöjen johtajat,edustaa sellaista joukkoa, jollavoidaan sanoa olevan ns. paik-kaan sidottua uskonnollista pää-omaa (location-specific religiouscapital), ja se voi olla yksi tekijä,joka vähentää heidän muuttoha-lukkuuttaan. Uskonnollisella pää-omalla tarkoitetaan esimerkiksioman uskonnollisen yhteisön pii-rissä muodostuneita sosiaalisiaverkostoja. Tällaisia verkostoja eivoi siirtää paikkakunnalta toiselleja uusien verkostojen syntyminenon hidasta. Mitä suurempi uskon-nollinen pääoma henkilöllä on, sitätodennäköisemmin hän ei halualuopua siitä. Tällöin hän ei myös-kään ole innostunut muutamaanniin kauas, että joutuisi verkos-tonsa ulkopuolelle. (Myers 2000,755–784.)

Tämä tutkimus on kartoittanutuskonnon osuutta maastamuut-toon. Vaikka uskonnon ratkaise-vaa vaikutusta ei voitu selkeästiosoittaa, saatiin kuitenkin viitteitäsiitä, että uskonnollakin voi ollavaikutusta maastamuuttoon. Har-voin maastamuuton syyksi voi-daan osoittaa vain yhtä tekijää.Esimerkiksi Venäjän juutalaistenhalukkuus muuttaa Israeliin pe-rustuu suurimmalta osalta pyrki-myksiin parantaa taloudellista ti-lannetta ja välttää uskontoon pe-rustuvaa vainoa tai syrjintää. Sa-malla tavoitellaan myös sellaisiaelinoloja, joissa oman uskonnonharjoittaminen on hyväksyttyä.

Jatkossa tutkimusteemaa voisilaajentaa esimerkiksi kysymyksiinuskonnonvapaudesta ja uskon-toon perustuvasta vainosta, joistatässä kyselyssä ei erikseen kysyt-ty. Suomessa uskonnonvapaustoteutuu varsin hyvin myös käy-tännnössä, joten uskonnollisenvainon takia Suomesta ei kenen-kään tarvitse muuttaa muualle, ku-ten kaksi vastaajista totesikin.Monissa muissa maissa tilanne ontoisenlainen, ja esimerkiksi moni-

Kuvio 2. Vastauksissa mainitut muuttokohteet manterettain (%).

Eurooppa63%

Afrikka11%

Pohjois-Amerikka18%

Etelä- ja Väli-Amerikka5%

Aasia3%

Siirtolaisuus-Migration 3/2002

20

en Suomeen saapuvien pakolais-ten taustalta löytyy myös uskon-nollista vainoa tai syrjintää.

Viitteet1 Lomake osoitettiin yleisesti yh-

teisölle, ei erityisesti johtajalle.Arvio oli, että etenkin pienten yh-teisöjen johtajat itse käsittelevätyhteisönsä postin. Yhteisöjenjohtajien tutkimisen ongelmistaks. esim. Grönfors (1982, 76–77).

2 Uskonnolliset yhteisöt voidaanjakaa järjestäytymisasteen mu-kaan 1. rekisteröityihin uskon-nollisiin yhdyskuntiin, 2. rekis-teröityneisiin yhdistyksiin ja 3.muihin, esim. säätiöihin (Marti-kainen 1996, 125).

3 Väestörekisterikeskus pitää lu-kua rekisteröityneistä uskon-nollisista yhteisöistä. Rekisteröi-tyneet yhdistykset puolestaanlöytyvät Yhdistysrekisteristä.Internetissä voi selata Yhdis-tysrekisteriä, mutta luettelostalöytyvät vain yhdistyksen nimija kotipaikka.

4 Uskonnolliseen yhteisöön liitty-miseen vaikuttavista tekijöistäks. esim. McGuire (1992, 71).

5 Naisen rooleista uskonnollisis-sa yhteisöissä ks. esim. McGui-re (1992, 112–119).

6 Suomessa näyttää toimivan lu-kuisia maahanmuuttajien perus-tamia rekisteröityneitä uskon-nollisia yhdyskuntia. Näidentarkoituksena lienee turvata et-nisen perinteen ja kulttuurinsekä uskonnon säilyminen vie-raassa kulttuuriympäristössä.(Martikainen 1996, 100.)

LähteetAnttonen, Veikko (1996). Ihmisen

ja maan rajat. ’Pyhä’ kulttuuri-sena kategoriana. Helsinki: Suo-malaisen Kirjallisuuden Seura.

Comstock, W. Richard (1984). To-ward Open Definitions of Reli-gion. – Journal of the AmericanAcademy of Religion 52 (3): 499–517.

Grönfors, Martti (1982). Kvalitatii-viset kenttätyömenetelmät. Por-voo, Helsinki, Juva: WSOY.

Heino, Harri (1997). Mihin Suomitänään uskoo. Porvoo, Helsin-ki, Juva: WSOY.

Hirsjärvi, Sirkka; Pirkko Remes jaPaula Sajavaara (2000). Tutki jakirjoita. 6. uudistettu laitos. Hel-sinki: Kirjayhtymä.

Jyrinki, Erkki (1976). Kysely ja haas-tattelu tutkimuksessa. 2., uudis-tettu painos. Helsinki: Gaudea-mus.

Martikainen, Tuomas (1996). Mo-niarvoinen Turku. Käsikirja us-konnollisista, maailmankatso-muksellisista ja etnisistä yhtei-söistä. Åbo Akademi.

McGuire, Meredith B. (1992). Reli-gion: The Social Context. Bel-mont: Wadsworth.

Myers, Scott M. (2000). The Impactof Religious Involvement onMigration. – Social Forces, Dec2000, Vol 79, Issue 2, 755–784.

Suojanen, Päivikki ja Matti K. Suo-janen (2000). Retulaatsissa Mia-missa. Kasvokkain amerikansuo-malaisten kanssa. Turku: Siirto-laisuusinstituutti.

Wright, Veikko (1999). Migrationoch religion. Religionens bidragtill finländska invandrares integ-ration i det svenska samhället –En inledande undersökning. Li-cenciatuppsats i religionshisto-ria. Institutionen för religionsve-tenskap, Göteborgs universitet.

Väestömuutokset 1999. Väestö2000: 13. Helsinki: Tilastokes-kus.

Tutkimuspäällikön palsta

21

Elokuun lopussa 2002 pidettiinDortmundissa, Saksassa,

42nd Congress of the EuropeanRegional Science Association(ERSA). Paikalla oli liki 500 osallis-tujaa eri puolilta maailmaa. Konfe-renssin teemana oli eurooppalais-ten urbaanien teollisuusalueidenmuutos nykyaikaisiksi palvelukes-kuksiksi: From Industry to Advan-ced Services. Perspectives of Eu-ropean Metropolitan Regions.

Dortmund sijaitsee vahvastiteollistuneella Ruhrin alueella, jos-sa asuu 5,4 miljoonaa asukastakahdeksastakymmenestä erimaasta. Ruhrin alue on myös Eu-roopan kaikkein tiiveimmin kasau-tunut urbaanikeskittymä ja suurintalousalue. Dortmund, Essen jaDuisburg ovat alueen voimak-kaimmat keskukset.

Ruhrin kuusitoista yliopistoa,joissa on yhteensä 165 000 opiske-lijaa, ammattikorkeakoulut, kan-sainvälisesti tunnetut tutkimuslai-tokset ja teknologiapuistot luovatedellytykset korkeatasoiselle in-

formaation tuottamiselle. Myöskoulutettu työvoima on alueenvoimatekijöitä.

Ruhrin alueen muutoskehityk-sen moottorina on The Ruhrgebiet– Projekt Ruhr GmbH -kehittämis-hanke, jolla aikaisemmasta hiili- ja te-rästeollisuusalueesta kehitetään in-novatiivista aluetta. Ruhria muun-netaan taloudellisten ja teknologis-ten innovaatioiden keskuspaikaksi,jossa on nykyaikaista liike-elämää jajonne luodaan uusia työpaikkoja.Projekti on aloittanut toimintansamaaliskuussa 2000.

Alueelle on jo rakennettu no-pea julkinen liikennejärjestelmäMetrorapid Nrw. Työn alla onRuhr Pilot -projekti eli tietokone-ohjatun liikenteen seurantasys-teemin luominen ja Ruhr Digital-projekti, jossa luodaan käyttäjä-ystävällinen tietokonesysteemikansalaisten ja paikallisten taho-jen palveluiden välille.

Vuoden 2002 maaliskuussa onpäätetty hankkia tukea noin 70 työ-intensiiviselle projektille sellaisilla

Ruhrin alue muutoksen virrassa

Elli Heikkilä

kompetenssialueilla kuten logistiik-ka, uudet materiaalit, mikrorakenne-teknologia, uudet kemikaalit, infor-maatio- ja kommunikaatioteknolo-gia, lääketieteellinen teknologiasekä turismi. 400 000 000 euron oh-jelma tullaan rahoittamaan osinEU:n infrastruktuurirahaston ja osinaluerahoituksen turvin. Projektinkautta arvellaan syntyvän ja turvat-tavan noin 60 000 työpaikkaa inves-tointien suorana tuloksena ja vielätoiset 40 000–60 000 työpaikkaamyöhemmin.

Alueella järjestettiin konferens-sin aikaan ensimmäinen ”RuhrTriennale”, joka tulee jatkossaolemaan vuotuinen kulttuurita-pahtuma Ruhrin alueella. Entinenraskaan teollisuuden leimaamaalue on muuntunut nykyaikaisek-si, moni-ilmeiseksi työ- ja vapaa-ajan ympäristöksi.

Seuraava ERSA:n konferenssipidetään Jyväskylässä, ja sen pää-teemana on ”Peripheries, Centresand Spatial Development in theNew Europe”.

ERSA 200343rd Congress of the European Regional Science Association

27–30 August 2003, Jyväskylä, Finland

The session themes of the congress will include traditional topics of RSA congresses, topics whichreflect local conditions such as northern location, geographical peripherality, and sparse population.

Main Theme: Peripheries, Centres and Spatial Development in the New Europe.See the Congress website for more details: www.jyu.fi/ersa2003.

SUKUJUURET

22

Näin se alkoi

Pari vuotta sitten ryhdyin etsimään sukulaisiani Ame-rikasta. Isäni veli ja sisar olivat lähteneet sinne suurensiirtolaisaallon mukana 1900-luvun alussa. Tiesinheistä nimet ja syntymäajat, en muuta. Lähetin kyse-lyn Siirtolaisuusinstituuttiin, ja sain muutamassa päi-vässä vastauskirjeen tutkija Elisabeth Uschanovin al-lekirjoittamana.

Antti-setäKirje sisälsi tarkan selonteon setäni Antti Dufvanpassista, siviilisäädystä, matka-aikataulusta ja mää-ränpäästä Amerikassa. Lisäksi kirjeessä oli setäni po-jan, minun serkkuni Alfred Dufvan, käsin kirjoittamakirje. Hän etsi sukulaisiaan Suomesta ja oli liittänyt tar-kat osoitetiedot itsestään. Siirtolaisuusinstituutin kir-

jeessä olleiden ohjeiden perusteella pystyin jatkossahyvinkin syvällisiin tutkimuksiin sukuni vaiheista.

Hanna-tätiIsäni sisar Hanna Dufva lähetti meille sota-aikana”Ameriikan paketteja” jouluksi. Amerikasta saatavathenkilötiedot perustuvat suurelta osin sikäläisen so-siaaliturvajärjestelmän tietoihin, ja miesten löytämi-nen on helpompaa kuin naisten. Sain kuitenkin ohjeenetsiä tätiäni kaikkien pientenkin vihjeiden perusteella.Nyt tunnen koko Hanna-tädin perheen nimet ja synty-mäajat. Minulla on hänestä myös runsaasti valokuvia.Valitettavasti ainoa henkilö, jonka yhteystiedot löy-sin, ehti kuolla ennen kirjeenvaihdon aloittamista.Mutta Hanna-tädin elämänkaari on minulle tullut hy-vin tutuksi.

Nanny-tätiKirkonkirjojen perusteella isäni sisar Nanny Dufvakuoli nuorena ja naimattomana kotonaan VieremänSalahmin kylässä. Siirtolaisuusinstituutista sain kui-tenkin aivan yllättävää tietoa. Nanny-täti oli lähtenytserkkunsa Jenni Hukkasen kanssa Amerikkaan. Wor-cesterissa hän oli mennyt naimisiin kotikylästään tul-leen pojan Herman Rivinojan kanssa ja he saivat lap-sen. Kun lapsi Vieno Rivinoja oli kolmevuotias, lähtiNanny vierailemaan kotiinsa Suomeen. Kotona Salah-milla sekä äitiin että lapseen iski lentävä keuhkotauti jahe kuolivat. Tänä kesänä sain käydä Nannyn ja Vie-non haudalla. He lepäävät Iisalmen vanhalla hautaus-maalla appiukkonsa Heikki Rivinojan vieressä.

Kesän sukutapahtumatVietimme Dufva-suvun sukujuhlaa 11.–24.7. Suvun jä-seniä saapui Australiasta, Amerikasta, Ruotsista, Uk-rainasta ja Suomesta. Yksi tapaamisen kohokohdistaoli vierailu Siirtolaisuusinstituutissa. Asiantuntijanameillä oli edelleen tutkija Elisabeth Uschanov. Aikai-semmin antamiensa tietojen lisäksi hän kertoi seikka-peräisesti setäni Antin menomatkan Suomesta Ame-rikkaan. Matka ei ollut sujunutkaan suunnitellusti,

Siirtolaisuusinstituutti osaa asiansa

Vanhin tunnettu sukumme jäsen hiilenpolttaja Joo-nas Dufva (1735–1807) ja hänen perheensä on hau-dattu Juankosken ruukin autioituneelle hautaus-maalle.

SUKUJUURET

23

Perimänä kulkeutu-nut sukutietommesai joko vahvistustatai yllättäviä, aivanuusia piirteitä Siirto-laisuusinstituutissa.Kuulijat seurasivatmielenkiinnolla siir-tolaisrekisterivirkaili-ja Elisabeth Uscha-novin esitystä. Ku-vassa osa Irja Duf-van sukuhaaraa.

Alfred ja Mark Dufva USA:sta, Massachusettsista,ensimmäisellä Suomen vierailullaan kesällä 2002.Matkan aikana heidän ylpeytensä suomalaisista su-kujuuristaan syveni. Tulkkina Amanita Dufva.

vaan hän oli matkustanut junalla Englannin poikki jasitten laivalla New Yorkiin, ja saapunut pennittömänäsukulaisten luo Worcesteriin. Lisäksi meille esiteltiinmuita sukuun liittyviä suomalaisia, vaimoja, anoppeja,appiukkoja jne. Tutkimustyötä riittää myös tulevaksitalveksi.

TulevaisuusSuomalaisia muuttaa yhä ulkomaille. Ei vain Amerik-kaan, vaan me levittäydymme ympäri maailmaa. Tä-nään tunnen kaikki ruotsalaiset sukulaiseni, muttaseuraava sukupolvi jäänee vieraaksi kielivaikeuksienvuoksi. Samoin käynee muissa maissa. On korvaamat-toman hyvä asia, että Siirtolaisuusinstituutti pitää yllätietokantoja ulkomaille muuttaneista suomalaisista.Näin meillä on mahdollisuus löytää sukulaisiamme yh-teyden katkettuakin.

Tuomo Dufva

SUKUJUURET

24

Tarina eräästä norjansuomalaisesta sukutaustasta

Norjalaisen sukuhaaramme kantaisänä pidetään tip-oldefariani (= isoisäni isoisä) Gustav Anton Nilseniä(1845–1919). Hän oli kotoisin Eidsvoldista ja työsken-teli metsäalalla toimivan Mathiesen-yhtiön palveluk-sessa. Gustavin puoliso oli nimeltään Amalie Mathil-de Natalie (1849–1926). Perhe asui elämänsä loppuunRustadissa, joka sijaitsee Hurdal i Romerike -kunnas-sa noin 100 km Oslosta pohjoiseen. Pariskunta sai nel-jä lasta, joista yksi oli isoisäni isä eli norjalaisittain ol-defarini Hans Marius Kai (1882–1927).

Gustav, Mathilde, Hans, Emil ja Karen Nilsen Rus-tad, v. 1886.

Hans oli valmistunut ylioppilaaksi v. 1901 ja edel-leen metsänhoitajaksi Aas’n maatalousopistosta v.1905. Kerrotaan itse Hans Gutzeitin etsineen ja pal-kanneen parina vuotena kaikkien vastaavien oppilai-

tosten priimukset palvelukseensa Suomeen. Norja-laisten puutavarayhtiöiden maailmanvalloitus oli al-kanut, ja ulkomailla sijaitsevissa toimipaikoissa tarvit-tiin koulutettuja, nuoria työntekijöitä ja toimihenkilöi-tä. Hans saapui Suomeen vuonna 1906 työskennel-läkseen W. Gutzeit & Co:n Joensuun piirissä olevienmetsien ja puunhankinnan päällikkönä. Vuosien var-rella Hansin työtehtävät liittyivät puun hankintaan,maan ostoihin, uiton ja muun kuljetuksen suunnitte-luun sekä piirikonttorin johtamiseen. Myöhemminhän toimi yhtiön ylimetsänhoitajana ja vuodesta 1915sen metsäpäällikkönä ja johtokunnan jäsenenä.

Hans Nilsen säilytti aluksi Norjan kansalaisuuden,mistä olikin hyötyä ainakin kevään 1918 kansalaisso-dan tuiskeissa. Kun vuonna 1924 W. Gutzeit & Co:nosake-enemmistö oli siirtynyt norjalaisilta Suomenvaltiolle ja johtokunnan jäsenten tuli olla Suomenkansalaisia, Hans anoi ja sai Suomen kansalaisuuden.

Niilo Nilsen ja äitinsä Hilda. Joensuu v. 1913.

SUKUJUURET

25

0.-W. Gutzeit & Co:nmetsäosaston johto1920-luvun alussa.Istumassa vasem-malla metsäpäällikköHans Nilsen. – PekkaLehonkoski: Tähtipo-rukkaa, 1990, s. 51.

Hans Nilsen meni naimisiin v. 1912 rautalampilaisenHilda Maukosen kanssa, joka oli syntynyt v. 1886. Perhemuutti useita kertoja. W. Gutzeit & Co:n pääkonttori si-jaitsi Kotkassa. Siellä alkaneen uran aikana toimi- jaasuinpaikkoina olivat Utra, Joensuu, Kotka, Helsinkisekä Enso. Samalla perhe kasvoi. Minun bestefarini eliisäni isä, Nils Gustaf (Niilo), syntyi vuonna 1912.

Vuosien varrella suku on kasvanut. Hans ja HildaNilsenillä on lapsenlapsia (joista yksi on minun isäniHannu Nilsen) 9 kappaletta, lapsenlapsenlapsia 20 janiitä seuraaviakin jo 5 kappaletta.

Minä itse olen käynyt Norjassa vain muutamia ker-toja. Sukumme syntysijoilla Hurdalissa kävimme kokoperheen voimalla bestefarini 70-vuotispäivää juhlista-massa; olin tuolloin 11-vuotias ja muistan monia mu-kavia juttuja reissusta.

Norjalainen sukuperämme näkyykin lähinnä juhlati-laisuuksissa, kun kannan norjalaista kansallispukuanivestopplandbunadia. Se on Hurdalin alueen perinne-puku, jonka äitini Liisi teki kahdessa lukuvuodessa ko-tikaupunkimme työväenopistossa. Tarvikkeet tilattiinNorjasta. Puku on ollut käytössä usein ja olen saanutkysyttäessä kertoa ylpeänä sekä puvun että sukummealkuperän.

Noora Inkinen (o.s. Nilsen)

Artikkelin kirjoittaja (vasemmalla) norjalaisessa kan-sallispuvussaan vanhempiensa kanssa. Valkea-koski v. 2000.

MATKAT

26

Matka Tverin Karjalaan

Karjalaisia muutti 1550–1650 aikoina sotia ja levotto-muuksia pakoon Sisä-Venäjälle Kalininin alueelle Tve-riin. Nykyään Tverin alueella asuu karjalaisia arvioltavain 23 000, kun ennen toista maailmasotaa lukumääräoli laskutavasta riippuen 130–150 000 eli enemmänkuin Neuvosto-Karjalan suomalaisia.

Akateemikko Pertti Virtaranta teki Tverin Karjalaankaikkiaan viisi matkaa, ensimmäisen vuonna 1957.Paasikivi-seuran matkalla tapasin siellä nyt vanhojaihmisiä, jotka muistavat hänet hyvin. Neuvostoliitonhajoamisen jälkeen karjalaista kulttuuria on vaalittu,ja jo kuusi vuotta on ilmestynyt omakielinen lehti”Karielan Sana” (sivulla 2).

Tolmatsun kylän oloja esittelivät Suomesta tulleillevieraille vas. Anatolij Golovkin Tverin kaupungista,koulunjohtaja Nadezda Voronova, toimittaja VasilijVolkov, yliopiston opettaja Ljudmila Gromova sekäkirjastonhoitaja Tatjana Danilova.

Karjalaista puutaloarkkitehtuuria Tolmatsun kylässä.Talo on koristeltu taidokkain puuleikkauksin.

Tolmatsun kylässä Tverin Karjalassa on paljon kor-jattavia rakennuksia kuten esimerkiksi taustalla nä-kyvä kirkko.

Tapasimme karjalaisrouvan, joka oli ollut Siperias-sa ja puhui saksaa.

MATKAT

27

91-vuotias Vasilij Ivanovits Volkov on ”KarielanSana” -lehden toimittaja Tolmatsussa.

91-vuotias Marija Aleksejevna Belájeva oli akatee-mikko Pertti Virtarannan hyvä ystävä.

Oppaana toiminutLjudmila Georgi-jevna Gromovaopettaa karjalankieltä Tverin yli-opistossa. Teksti ja kuvat: Olavi Koivukangas

Kylän asukkaita kesäisenä lauantai-iltapäivänä kylä-tiellä.

KIRJAT • BÖCKER

28

Kirjat • Böcker

Paavo Kortekangas ja Antti Le-pistö (toim.): Suomalainen UskoUudella Mantereella. SuomiConference USA & Suomi Confe-rence Canada, 2000, 185 s.

Pari vuotta sitten julkaistiin Yh-dysvalloissa kirja SuomalainenUsko Uudella Mante-reella. Se olitarkoitettu ”kiitolliseksi terveh-dykseksi Yhdysvaltain ja Kanadansuo-malaisilta siirtolaisilta ja hei-dän jälkeläisiltään Suomen evan-kelis-luterilaisen äiti-kirkon seura-kunnille”. Sen ovat toimittaneetpiispa Paavo Kortekangas, jokatoimi ”eläkeläispappina” Floridas-sa ja USA:n Suomi Konferenssinpresidentti Antti Lepistö.

Paavo Kortekangas on kirjoit-tanut siirtolaisten kirkollisen elä-män vaiheista USA:ssa ja Kana-dassa sekä Suomi Konferenssinmuodostamisesta omien kirkko-kuntien liittyessä suurempiin ko-

konaisuuksiin. Muita kirjoittajiaovat teol.tohtori Bernhard Hilillä,pastori Rudolf Kemppainen,teol.tohtori Leo Glad, Suomi-Kon-ferenssin presidentti Antti Lepis-tö, joka kantaa Suomen kirkon luo-vuttamaa piispanristiä, sekä Fin-landia Universityn rehtori RobertUbbelohde.

Kortekankaan lyhyt, mutta kiin-teä historiaosuus luo kivijalankoko teokseen. Se perustuu suu-relta osin aikaisempiin tutkimuk-siin ja ajankuvauksiin. Tutkijanahän on käyttänyt hyväkseen joita-kin arkistoja, kuten esimerkiksiHancockin seurakunnan kir-kon-kirjoja. Kortekangas antaa ymmär-tää, millaisia toistaiseksi käyttä-mättömiä lähdeaineksia on myösrunsaassa amerikansuomalaisessasanomalehdistössä. Ihaillen hänviittaa myös tohtori RaymondWargelinin suurtyöhön seurakun-takohtaisen aineiston kokoelmaan,jota ei ole hyödynnetty tässä työs-sä eikä ilmeisesti muutenkaan.

Kortekankaan kirjoitus ei oletarkoitettu varsinaiseksi tieteelli-seksi keskusteluksi. Kuitenkin hänkorjaa joitakin väitteitä, kuten esi-merkiksi usein toistetun ajatuksen(G. A. Aho, J. E. Nopola) Suomenevankelisen herätysliikkeen pa-noksesta jo Kansalliskirkon synty-vaiheisiin Suomi-Synodin perusta-misajankohdassa vuoden 1890 tie-noilla. ”Kaiken kunnioituksen an-saitsevasta harrastuksesta huoli-matta tieteellisen kritiikin laatuvaa-timukset täyttävää amerikansuo-malaisten enempää kuin kanadan-suomalaistenkaan kirkollisesta elä-mästä ei ole vielä kirjoitettu”, Kor-tekangas toteaa.

Kirjoittaja ihmettelee amerikan-ja kanadansuomalaisjoukoissa ke-hittynyttä sosialistien tai oikeas-

taan kommunistien suunnatontavihaa kirkkoa, papistoa ja seura-kuntalaisia kohtaan. Hän aaviste-lee näkevänsä liikkeen alkuainek-sia jo kansallisseurakuntien ympä-rillä käydyssä keskustelussa. Piis-pa toivoo suomalaisen kirkollisuu-den ymmärtämiseksi selvitettäväntieteellisesti myös lähtijöiden koti-seudun hengellisen taustan: mistätultiin, mitä vaikutteita tuotiin jamitä uusia omaksuttiin.

Suomalainen siirtolaisuus Ka-nadaan on nuorempaa ja vähälu-kuisempaa kuin Yhdysvaltoihinsuuntautunut. Sen kirkollinen hoi-to Suomesta käsin oli vielä hei-kompaa kuin Yhdysvaltoihinsuunnattu. Suurin osa kirkollises-ta työstä oli Suomi-Synodin käyn-nistämää. Sosialismi kanadansuo-malaisten keskuudessa sai vielälaajemman kannatuksen kuin ete-läisessa naapurissa ja kohdistuivielä räikeämpänä kirkkoa ja seura-kuntalaisia vastaan. ”Miksi” –Kortekangas kysyy?

Kaikki Yhdysvaltoihin peruste-tut etniset luterilaiset kirkkokun-nat joutuivat jossain vaiheessa ot-tamaan englannin kielekseen. Ger-maanisista kieliryhmistä tulleille seoli varsin kivuton muutos verrat-tuna suomenkielisten vaikeuksiin.Muutosta jarrutettiin suomenkie-listen parissa pitkälle aina 1930-lu-vulle saakka. Siitä syystä seura-kuntien jäsenmäärät alkoivat uh-kaavasti vähentyä. Jokainen kir-joittaja omassa artikkelissaan viit-taa kielikysymykseen valittaensen myöhäistä ratkaisua. Kana-dassa kamppaillaan juuri nyt tä-män asian kanssa. Suomi-Konfe-renssi sekä Yhdysvaltain että Ka-nadan puolella on perustettu huo-lehtimaan suomenkielisistä kirkol-lisista vähemmistöistä.

KIRJAT • BÖCKER

29

Ameriikan Antti, kirjoittanutMarkus Aaltonen. Kustannus-osakeyhtiö tammikuu, RT-PrintPieksämäki, 2002, 217 s. ISBN951-31-2429-0.

Antti Toivo Gabriel Kangasalussyntyi 19. toukokuuta vuonna1930 Kunnaksen tilan peräkamma-rissa Jurvassa. Syntymälahjanaanpoika sai isänsä herkkyyden ja lup-sakkuuden ja ”äiteensä” määrätie-toisuuden ja itsekeskeisyyden.Näistä aineksista rakentui etelä-pohjalainen nuori mies ja yksi me-nestyneimpiä suomalaisia siirtolai-sia Amerikassa.

Kunnaksen talon isäntä jaemäntä, Eeli (Gabriel) ja Elle (Hele-na), olivat aktiivisia nuorisoseura-laisia, ja siten tytär Helinä ja poikaTopi (Antin kutsumanimi lapsena)kasvoivat kulttuuriin ja urheiluuninnostavassa turvallisessa maa-laisympäristössä. Kirjan alku tar-joaa lapsuusajan elämänmenostavärikkään kuvauksen. Sota-aikana

Yhdysvaltain kulttuuripolitii-kassa ”sulatuskattila” on kauanollut hallitsevana mallina. Väestönetnisyys on kuitenkun yhä vaikut-tava tosiasia. Kanadassa taas onperi-aatteeltaan erilainen ”mosa-iikki-malli”. Kaikki tahot eivät oletäysin vakuuttuneita senkään pa-remmuudesta. Siirtymävaiheessaoleva kanadansuomalainen seura-kunta-työ etsii itselleen sopivaamallia juuri nyt.

Vanhan Suomi-Synodin lippu-laiva, Suomi Opisto – Suomi Col-lege, on jo täysin ”toiskielinen”.Oppilaat tulevat useista etnisistäryhmistä. Sana ”Suomi” ei merkin-nyt laajoille joukoille mitään taisitä pidettiin intiaanikielisenä il-maisuna. Sen vuoksi Suomi Col-legen nimi muutettiin FinlandiaUniversityksi. Samalla nostettiinopetustavoitteet yliopistotasolle.Rehtori Ubbelohde sanoo oppilai-toksensa sitoutuneen korkea-koulutasoiseen, perinteiltään suo-malais-luterilaiseen opetukseen.”Pyrkimyksemme on mennä eteen-päin 21. vuosisadalle vahvastijuurtuneina perintöömme ja samal-la valmistautua uusiin haastei-siin.”

Kaikessa vaatimattomuudes-saan Kortekankaan-Lepistön kirjavalottaa mahtavaa kamppailua,kun taustastaan tietoinen joukkosiirtää luovuttamatonta perinnettäja kulttuuriaan uusille sukupolvil-le. ”Vanha viini uudessa leilissä.”Kirja Suomalainen Usko UudellaMantereella on myös hyvä käsikir-ja jokaiselle siirtolaishistorian tut-kijalle pyrittäessä ymmärtämäänsiirtolaisryhmien ratkaisuja kielen-vaihdoksen ja uuden kulttuurinvaatimusten kohdatessa.

Urpo Kokkonen

Topi teki jo tilan peltotyöt. Toisel-la kymmenellä ollessaan jatko-sodan aikaan hän oli jopa pari ker-taa hevosen suitsissa, kun sanka-rivainajia kuljetettiin puuarkuissaruumishuoneelle.

Työnteko viehätti Anttia kou-luja enemmän. Kansakoulun penk-kiäkin tuli kulutettua vain viitisenvuotta, mutta maamieskoulustaAntti haaveili. Sieltä hän uskoisaavansa sellaista oppia, jota isäja ”paappa” eivät pystyisi anta-maan. Antti aloitti Kauhavan eli”isoonlusikankylän” Maamies-koulun vuonna 1951. Koulun opit,ja ennen kaikkea kesäkuukaudetTanskanmaalla harjoittelemassa,muuttivat Antin ajatusmaailmantotaalisesti. Luonnollisesti hänhalusi palata kotitilalleen, muttakonfliktejahan siitä syntyi, kunpoika palasi maailmalta modernitideat mielessään kotitilaa uudista-maan. Kun vanhan ja uuden suku-polven mielipiteet menivät ristiin,saattoi jälleen yksi siirtolaistarinaalkaa.

Antin perheessä, niin kuin mo-nessa muussakin jurvalaisessaperheessä, löytyi ennestäänkinsiirtolaisia sukuhistoriasta. Antinisoisä, ”paappa” Antti Kangas-alusta, oli lähtenyt Kanadaan1920-luvulla, mutta kuoli siellä ta-paturmaisesti vuonna 1934. Vaik-ka perheen siirtolaiskokemukseteivät entuudestaan siis olleetkaankovin hohdokkaita, Kunnaksentalon ainoa poika, 24-vuotias Ant-ti, astui postiautoon Vaasan ase-malla vuonna 1954. Vaikka ”flikka-kaveri itkiäpinuutti”, Antti suun-tasi katseensa tulevaisuuteenAmerikassa. Puolen vuoden vie-railuviisumi oli silloin ainoa tapapäästä Yhdysvaltoihin, mutta pes-tauduttuaan siellä armeijaan ja pal-

KIRJAT • BÖCKER

30

Kirja on pitkä, mutta siitä huoli-matta se muodostaa yhtenäisen ko-konaisuuden. Yksityiskohtaisestianalysoitu materiaali koostuu 20omaelämäkerrasta, jotka on valittukeväällä 1997 järjestettyyn kirjoitus-kilpailuun saapuneiden 73 tekstinjoukosta. Osallistujat saivat itse va-lita kirjoituskielen. Kirjoituksia saa-pui seitsemällätoista eri kielellä, ja nekaikki käännettiin suomeksi. Monetnäistä kilpailuteksteistä on sittem-min julkaistu kokonaisuudessaanLaura Huttusen toimittamassa teok-sessa ”Sama taivas, eri maa: Maa-hanmuuttajan tarina” (SKS, Helsinki1999).

Väitöskirjassa näiden 20 oma-elämäkerran käsittely on jaettuseitsemään lukuun, joissa kussa-kin käsitellään kahdesta neljäänelämäkertaa. Elämäkertojen ana-lyysia ohjaa pyrkimys ymmärtäämaahanmuuttajien omaa suhdettaelämänsä eri paikkoihin, ja heidänomaa tapaansa merkityksellistääkotia ja jonnekin kuulumista, sekämyös pyrkimys ymmärtää tarinoi-den kertomisen konteksti. Tämänvuoksi Huttunen on päättänytanalysoida elämäkertoja kokonai-suuksina eikä temaattisesti. Tälläanalyysimetodin valinnalla on hy-vät ja huonot puolensa. Niin kuinkirjassa painotetaan, tämä antaamahdollisuuden purkaa essentiali-soituja tai essentialisoimaan pyrki-viä kategorioita. Tämä analyysime-todi antaa kieltämättä enemmän ti-laa ja oikeutta elämäkerroille ja nii-den kertojille, sekä tuo selvästiesille materiaalin suuren kirjon.Tämä onkin kirjan vahvuus. Vali-tun analyysimetodin seurauksenakirjan sivumäärä on kuitenkin huo-mattava, mikä monelle lukijalle voiolla ongelma. Huttunen on kuiten-kin tietoisesti ottanut mukaan

Laura Huttunen: Kotona, maan-paossa, matkalla. Kodin merki-tykset maahanmuuttajien oma-elämäkerroissa. SKS, Helsinki2002, 374 s. ISBN 951-746-362-6.

Laura Huttusen sosiologian tohto-rinväitöskirja (Tampereen yliopis-to) käsittelee laajasti katsoen ko-din merkitystä Suomeen syystä taitoisesta ulkomailta muuttaneidenhenkilöiden omaelämäkerroissa.Kirja käsittelee ajankohtaisia ja tär-keitä, mutta myös vaikeita kysy-myksiä.

Kirjan runsas materiaali koos-tuu maahanmuuttajien omaelämä-kerroista. Elämäkertakokoelmia eiole aiemmin käytetty siirtolaisuus-tutkimuksen materiaalina Suomes-sa. Tämän vuoksi kirja tuo ainut-laatuisen lisän sekä suomalaiseenelämäkertatutkimukseen että siir-tolaisuustutkimukseen. Huttunenkäyttää sosiologian, sosiaaliantro-pologian ja naistutkimuksen teori-oita materiaalin analysoimiseen.Hänellä on hyvä tietämys aiem-masta omaelämäkertatutkimukses-ta ja hän on paneutunut työn kan-nalta keskeiseen suomalaiseen jakansainväliseen kirjallisuuteen.

Väitöskirjan kysymyksenaset-telun määrittelyssä lähtökohtanaon ollut kiinnostus yhtäältä kodinmerkitykseen ihmisille, jotka ovatmuuttaneet maasta toiseen, ja toi-saalta siihen, mitä paikallinen jaglobaali tarkoittavat tällaisten ih-misten näkökulmasta. Kirja tarkas-telee paikan ja tilan sekä kodin jajonnekin kuulumisen saamia merki-tyksiä erilaisten, risteävien globaa-lien suhteiden maailmassa. Näitäkysymyksiä valotetaan maahan-muuttajien kirjoittamien omaelämä-kerrallisten tekstien avulla.

veltuaan Saksassa valvontajou-koissa, Antti sai Yhdysvaltainkansalaisuuden. ”Kun armeijastapäästyäni ajelin Nykistä Wauke-ganihin, aattelin ittekseni: ny poi-ka, sull’on ovet auki, näytä mihinpystyt.”

Työskennellessään aluksi ra-kentajana Antti kartutti tietojaanpuurakentamisesta, ja vuonna1959 hän aloitti uransa rakennus-urakoitsijana. Antti teki elämäs-tään amerikkalaisen unelman ja rai-vasi tiensä vaikeuksien kauttavoittoon menestyvänä rakennus-alan yrittäjänä Yhdysvalloissa.Nyt, yli 70-vuotiaana, Antti työs-kentelee edelleen omassa yrityk-sessään ja nauttii elämästään ete-läpohjalaisella rehevyydellä.

Kirja kertoo siis syntyjään jur-valaisen Antti Kankaan (Suomes-sa Kangasalusta) tarinan, joka si-joittuu siirtolaisuuden historiannäkökulmasta varsin myöhäiseensiirtolaisuuden vaiheeseen eli 50-luvun amerikansiirtolaisuuteen.Arvokkainta, ja samalla kirjoittajantaidokkuutta osoittavaa, tässä kir-jassa onkin mielestäni se, kuinkaAntin oma ääni ja rehevä huumo-rintaju tulevat lävitse toimitetuntekstin. Eteläpohjalaisesta mur-teesta ja perhekulttuurista kiin-nostuneille kirja avaa mielenkiin-toisen ja innostavan maailman.Amerikansiirtolaisuutta on useinkutsuttukin ”pohjalaiseksi ilmiök-si”. Ameriikan Antti on ainakinomalla paikallaan ”pohjalainen il-miö”. Antin tarinan äärellä lukijaymmärtää kuinka menestyksekäselämä muodostuu määrätietoisuu-desta ja tinkimättömyydestä, mut-ta täydelliseen unelmaan ei ylletäilman herkkyyttä ja innoitusta.

Johanna Ainasoja

KIRJAT • BÖCKER

31

Allan T. Nilson: De byggde järn-vägsvagnar – emigranterna frånRyfors hos Pullmans i Chicago.Tre Böcker Förlag, Göteborg,1999, 163 s. ISBN 91-7029-377-5.

Allan T. Nilson har skrivit ett in-tressant verk om de svenska emi-granterna som arbetade på Pull-mans fabriker och bodde i PullmanCity. Det intill liggande Chicagovar inte enbart USA:s största stad,utan även nummer två bland värl-dens svenskstäder, endast passe-rad av Stockholm, så det var natur-ligt att ett stort antal svenskar sök-te sig till Pullmans fabriker, vilkaerbjöd både arbete och bostad. År1885 var svenskarna 1024 till anta-let hos Pullmans , d.v.s. 12 procentav arbetsstyrkan. Svenskarna varskickliga hantverkare och blev fö-retagets ryggrad inom såväl kon-struktion som i arbetet på verk-stadsgolvet. Nilsons bok handlarom dessa, särskilt om emigranternafrån Ryfors. Huvudfrågorna hanvill besvara är varför och hur Pull-man-staden byggdes, vilka inno-vationer som härstammar från Pull-

mans, varför svenskar kom till sta-den och hur deras liv tedde sig.

Framställningen är intressantupplagd och fångar läsarens in-tresse i perspektivväxlingen mel-lan Pullman-historik, emigrantlivoch tillbakablickar i svensk indu-strihistoria och Ryfors. Bakgrun-den till Pullman-komplexet är föl-jande:

G. M. Pullman (1831–1897) varen stor innovatör inom järnvägs-tekniken och konstruerade de s.k.pullman-vagnarna, öppna salong-svagnar med nedfällbara sovsä-ten. Andra viktiga innovationervar restaurangvagnen, boggiun-derredet, och den s.k. dragbälgensom gjorde passagen genom vag-narna säkrare. Åren 1880-1881 läthan uppföra samhället ”PullmanCity” på ett område intill Chicago.Som blev hem för omkring 12.000invånare. Trots att staden kon-struerades i tidens anda som ettslags idealsamhälle, styrde Pull-man sitt rike med järnhand, hanblev en slags arketyp för kapitalistoch arbetarplågare, trots att han ibörjan framstod som framsynt pa-ternalistisk industriman om än av-sikterna var vinstmaximering.

Staden skulle innehålla allt förarbetarna vid Pullmans ”PalaceCar Company”, allt från verkstäderoch bostäder till hotell, banker,butiker, sjukhus, kyrkor och sko-lor. Någon filantropi från Pullmanssida var det ingalunda fråga om,han ville ha sina arbetare lugnaoch nöjda för att få den bästa möj-liga arbetsinsatsen. Fackfören-ingsaktivitet tolererades inte.Spritförsäljning var bannlyst. Fa-brikerna skulle producera en 8 pro-cents årlig vinst på kapitalet ochstaden 6. Sålunda stod exempelvisGreenstone-kyrkan tom många år

mahdollisimman monen eri taustanomaavan kirjoittajan tekstejä va-lottaakseen materiaalin moninai-suutta. Onneksi teksti on kirjoitet-tu sujuvasti ja kiinnostavasti, min-kä ansiosta kirjan pituus ei tee siitäliian raskaslukuista. Kirjan rikastaja elävää kieltä on ilo lukea.

Elämäkertojen analyysi on alustaloppuun hienotunteista eikä peitäalleen kertojia. Huttunen omaamyös hyvät asiatiedot olosuhteista,joita elämäkerroissa kuvataan. Ana-lyysit ovat melkein poikkeuksettaharkittuja, tasapuolisia ja loogisia.Epätoivon, syrjinnän ja kidutuksenkuvausten analysointi ei ole helppotehtävä. Huttunen on kuitenkin on-nistunut tehtävässä hyvin.

Väitöskirjassa ei määritellä ”ko-tia” tarkasti. Sen sijaan elämäkerto-jen variaatioiden analyysin kauttakasvaa ymmärrys kodin merkityk-selle. Toinen kiinnostava teemaon, miten maahanmuuttajat oma-elämäkertojensa avulla korostavatyksilöllisyyttään vastakohtanastereotyyppisille kategorioille, joi-den vankeina he usein tuntevatSuomessa olevansa.

Laura Huttusen väitöskirja jaaikaisemmin julkaistu kokoelmate-os ”Sama taivas, eri maa”, muo-dostavat tärkeitä puheenvuorojatämän päivän yhteiskuntakeskus-telussa, koska ne esittävät ainut-laatuisella tavalla kirjoittajien omiakokemuksia ja tulkintoja omasta ti-lanteestaan. Maahanmuuttajatsaavat tässä itse äänensä kuulu-viin, mikä valitettavasti on harvi-naista sekä yleisessä keskustelus-sa että akateemisissa tutkimuksis-sa. Suosittelen tätä kirjaa kaikille,jotka haluavat ymmärtää parem-min maahanmuuttajien elämääSuomessa.

Östen Wahlbeck

KIRJAT • BÖCKER

32

eftersom Pullman ålade försam-lingarna en alltför högt tilltagenhyra, den skulle också ge en av-kastning på 6 procent. Ett drama-tiskt exempel på Pullmans vinst-tänkande är att han lät avlopps-vattnet från samhället överflödade närliggande ängarna så atthans arbetare inte själva skulle fåför sig att odla de grönsaker hankunde sälja dyrt i sin egen butik.

Den paternalistiska ”idyllen”varade inte länge. År 1893 satte enallvarlig lågkonjunktur in och ef-terfrågan på Pullman-vagnar föll.Pullman sänkte sina arbetares lö-ner med 25 procent, vilket var kata-strofalt eftersom lönerna redanförut låg på en mycket anspråks-lös nivå. De som bodde i Pullman-staden hade det värst, hyrornaförblev oförändrade trots att lö-nerna sjönk. Att flytta bort frånPullmanstaden till billigare bostä-

der var omöjligt, eftersom hela an-ställningen riskerades.

Arbetarna försökte förhandlamed Pullman om löner och hyror,men kraven ledde ingen vart ochsnart var strejken ett faktum. Denfick nationell omfattning då facketutlyste bojkott av alla tåg som hadePullman-vagnar. Strejkbrytare kalla-des in med våldsamma konfliktersom följd. Strejken kvästes av arménoch fackföreningsledarna spärradesin. Arbetarna på Pullman-verkentvingades underteckna ett ”yellowdog” contract där de lovade att intebefatta sig med facklig aktivitet.Trots att strejken fläckade Pullman-verkens rykte också i Sverige fort-satte den svenska emigrationen ditända fram till depressionen på 1930-talet.

Nilson skaffade sig forsknings-material genom att efterlysa upp-gifter om Pullman-svenskarna i sex

svenska dagstidningar samt i tid-skrifterna Bryggan och Sverige-kontakt. Han fick ett trettiotal svar,bland dessa en brevsamling. För-utom detta material stöder sig Nil-son på ett stort antal andra källor,vilka han nogsamt redovisar för.Boken är synnerligen väl under-byggd. Vardag och helg, arbeteoch boende, föreningsliv ochkyrklig verksamhet beskrivs liv-fullt och initierat. Framställningenrör sig fritt i tid och rum utan attförbrylla läsaren. Spännviddenhar dock tänjts farligt nära brist-ningsgränsen – det är en bedriftav Nilson att behandla emigrationoch emigrantliv, uppkomsten avidealstäder och lokal industrihis-toria över två kontinenter på 120sidor löpande text med illustratio-ner.

Krister Björklund

Tampereen taidemuseos-sa oli kesällä 2002 näyttelybrasiliansuomalaisen teks-tiilitaiteilija Eila Ampulanupeista töistä. Taiteilija Am-pula lahjoitti Siirtolaisuus-instituutille näyttelyn yhtey-dessä teoksensa ”Kalasta-jat”. Kuvassa taiteilija EilaAmpula ja taideteosta vas-taanottamassa johtaja OlaviKoivukangas.

Amerikansuomalaisten järjestyksessä 20. FinnFest-juhlat pidettiin tänä vuonna 7.8.–11.8. Min-nesotassa, Minneapoliksen yliopiston kampus-alueella. Tapahtuma, jonka otsikoksi oli nimetty”Täällä Pohjantähden alla”, kokosi yhteen noin3000 amerikansuomalaista. Myös Suomesta oli mu-kana huomattava osanottajajoukko, mm. delegaa-tiot Minneapoliksen ystävyyskaupungeista Salos-ta ja Kuopiosta.

Siirtolaisuusinstituutista FinnFest -juhlille osal-listuivat tutkimuspäällikkö Elli Heikkilä, siirto-

laisrekisterivirkailija Elisabeth Uschanov ja tutkijaMika Rantanen. Kaikki kolme antoivat oman pa-noksensa juhlien monipuoliseen ja runsaaseenluentotarjontaan. Muu ohjelma koostui pääosinperinteisesti laulu-, musiikki-, tanssi-, teatteri- jaelokuvaesityksistä. Musiikkiesityksistä erityis-maininnan ansaitsee ennen päätösseremonioitapidetty FinnFest -tapahtumien perustajan ja pitkä-aikaisen vetäjän Bob Selvalan muistokonsertti.

Siirtolaisuusinstituutilla oli tänä vuonna kaksiesittelypöytää, toinen juhlien tapahtumien keski-pisteessä markkinatorilla ja toinen sukututkimus-osastolla Mississippi-joen toisella rannalla. Sa-massa rakennuksessa toimii myös ImmigrationHistory Research Center, jonka uusiin tiloihin javaltaviin maanalaisiin arkistohuoneisiin myös ins-tituutin edustajat pääsivät tutustumaan. Sukutut-kimusosastolla oli tarjolla Siirtolaisrekisterin pal-veluja sukujuuristaan kiinnostuneille. Passi- jamatkustajaluetteloista löytyi yhä uutta tietoa mo-nille, joiden esivanhempien Amerikkaan tulonajankohta ei ollut tiedossa. Moni kävijä kertoimyös käyttäneensä instituutin online-rekisteriä In-ternetissä menestyksellä.

Markkinatorilla esiteltiin Siirtolaisuusinstituu-tin toimintaa yleensä ja mm. omia julkaisuja sekäkerättiin tietoa ulkosuomalaisten tietotaitorekiste-riin. Lisäksi tehtiin henkilöhaastattelu tunnetustaTV-toimittajasta Carl Pellonpäästä Ulkosuomalai-sen tarina -projektia varten.

Matka FinnFest juhlille oli antoisa ja onnistu-nut. Tapahtuman järjestäjät ovat päättäneet jättääensi vuoden väliin, ja kerätä voimia seuraavaan ta-paamiseen, joka pidetään Lake Worthissa, Flori-dassa 7.–15.2.2004.

Elli Heikkilä,Elisabeth Uschanov

ja Mika Rantanen

FinnFest USA ’02

Siirtolaisuusinstituutin edustajat palvelemassa su-kujuuristaan kiinnostuneita amerikansuomalaisia.

Tilaukset: Siirtolaisuusinstituutti, Linnankatu 61, 20100 Turku, puh. 02-2840 440fax: 02-233 3460, email: sirkka-liisa.laurila@utu.fi, http://www.migrationinstitute.fi

Hannu Heinilä

OsuustoimintaliikekasvatusUSA:n Keskilännessä 1917–1963

Amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnansynty vuonna 1917 osui ajankohtaan, jolloinsuomalaissiirtolaisten määrä alkoi olla huipus-saan. Sen vaiheet olivat monessa suhteessasamanlaiset kuin suomalaisyhteisöjen kehitysyleensäkin, mutta Keskusosuuskunta olimyös hyvin erikoinen yhteisö Keskilännen poh-joisosien taloudellisena ja aatteellisena toimija-na. Sen toimintaan osallistui vuosikymmentenaikana kymmeniätuhansia suomalaissiirtolai-sia, se oli kiihkeiden poliittissävyisten kiistojenkeskipisteenä – ja lopulta osuustoiminta-aat-teen päästyä voitolle sen toimintamallia pidet-tiin esimerkkinä koko pohjoisamerikkalaiselleosuustoimintaliikkeelle.

Hinta 19 euroa+ postikulut