SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN …tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_124.pdf · Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvemäärät on laskettu käyttäen

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 1

TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN ESITYS 1

Kenttätutkimukset 1Laboratoriotutkimukset 4

Tutkimusaineiston käsittely 4

TUTKITUT SUOT 7

TULOSTEN TARKASTELU 11 2

Tutkittu suoala, soistuneisuus ja suotyypit 11 2

Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuus 11 3

Turvelajijakauma 11 3

Liekoisuus 11 3

Laboratoriotulosten tarkastelu 11 4

Soveltuvuus turvetuotantoon 11 5

YHTEENVETO 11 7

KIRJALLISUUTTA 11 9

LIITTEET

- 1 -

JOHDANTO

Osana Geologisen tutkimuslaitoksen tehtäväksi annettua val -

takunnan turvevarojen kokonaisinventointia tehtiin vuosina 198 0

ja 1981 turvetutkimuksia Virtasalmen kunnan alueella . Työ tehtii n

yhteistyössä Virtasalmen kunnan kanssa ja selvityksen kohteeks i

otettiin kaikki huomattavimmat suot . Tähän esitykseen on koott u

myös aikaisempien tutkimusten tulokset kunnanrajalla sijaitsevil -

ta soilta . Tutkimustulosten perusteella on selvitelty inventoit u -

jen 45 suon käyttömandollisuuksia ja erityisesti poltto- ja kas -

vuturpeen saantia .

TUTKIMUSMENETELMAT JA TULOSTEN ESITYS

Kenttätutkimukse t

Kenttätutkimukset suoritettiin linjatutkimusmenetelmäll ä

(Lappalainen, Sten ja Häikiö 1978) . Tällöin tutkittavalle suoll e

laadittiin linjasto, joka koostuu suon hallitsevan osan poikk i

vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuoraan olevist a

poikkilinjoista, jotka ovat tavallisesti 400 m :n välein . Tutkimus -

pisteet sijaitsevat linjastolla 100 m :n välein, suon reunoilla

usein myös tiheämmässä syvyyssuhteiden selvittämiseksi . Syvyysmit -

tauksia tehtiin myös poikkilinjojen välissä . Näitä linjoja ei ole

raivattu maastoon, eikä vaaittu . Pienikokoisia, hyvin metsäisi ä

soita tutkittiin hajapisteitä käyttäen . Kuvasta 1 selviää tutkit -

tujen soiden sijainti .

Tutkimuslinjastot on vaaittu ja vaaitukset pyritty kiinnit-

tämään valtakunnalliseen kiintopisteverkkoon . Jokaisella tutki-

muspisteellä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys, mättäi -

syys (peittävyys-%) ja mättäiden korkeus sekä puustoisilla suotyy-

peillä puulajisuhteet, tiheys- ja kehitysluokka ja mandolliset

hakkuut . Kairalla otetuista turvenäytteistä määritettiin turve -

laji, maatuneisuus (H 1-10), kosteus ja kuituisuus . Maatumattoman

puuaineksen, ns . liekoisuuden, selvittämiseksi pliktattiin turve -

kerrostuma tutkimuspisteiden ympärillä kymmenen kertaa 2 m :n sy-

vyyteen saakka . Mäntäkairalla otettiin turvenäytteitä laboratorio -

tutkimuksia varten . Näytteenottopisteet valittiin siten, että n e

edustavat mandollisimman hyvin ko . suon turvekerrostumaa .

- 2 -

Kuva 1 . Virtasalmella tutkitut suot .

- 3 -

1. Kandeksaisiensuo E

2. Kandeksaisiensuo W

3. Pekansuo

4. Siltasu o

5. Rahkasuo

6. Nurkkasuo

7. Huuhansuo

8. Aittosuo

9. Heposuo

10. Rahonahonkorp i

11. Junnonmäensuo

12. Luomanen

13. Itäsuo

14. Piilukansuo

15. Vehkalamminsuo

16. Jokilamminsuo

17. Siltasuo

18. Lammasviidanpuronsu o

19. Leinolanjoensuo

20. Välisuo

21. Siilinsuo

22. Koljonsuo

23. Ruuhimäensuo

24. Talvilamminsuo25. Uudissuo

26. Suurisuo

27. Kasakkasuo

28. Juurikkalevänsuo

29. Kotaniemensuo30. Rikonlamminsuo31. Pölkönsuo

32. Palkelankorp i

33. Koirakankaansuo

34. Petkellamminsuo

35. Litmanen .

36. Niemastinlammi t

37. Romviidansuo

38. Maataipale

39. Purunkorp i

40. Herrojenviita

41. Lastikanniitt u

42. Tetrisuo

43. Lihavanlamminsuo44. Isosuo

45. Itäsuo

- 4 -

Laboratoriotutkimukse t

Laboratoriossa määritettiin turvenäytteiden pH märästä näyt-

teestä ja vesipitoisuus kuivaamalla turve 105 °C :ssa vakiopainoon .

Ns . tilavuustarkoista näytteistä laskettiin kuiva-ainemäärä el i

suo-m 3 :n irtotiheys . Kuivatuista turvenäytteistä määritettii n

815 ± 25 °C :ssa hehkuttamalla tuhkapitoisuus ja osasta näytteit ä

lämpöarvo Leco AC-200 kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Joistakin

näytteist ä "määritettiin tuhkan sulamispiste Leitz Wetzlar -kuume n-

nusmikroskoopilla (DIN 51731) .

Tutkimusaineiston käsittely

Jokaisesta suosta piirrettiin kartta, josta selviää suo n

turvekerrostuman paksuus, keskimaatuneisuus ja heikosti maatunee n

pintakerroksen paksuus eri puolilla suota sekä suon pinnan kalte -

vuus . Soiden turvekerrostumia on havainnollistettu tutkimuslin -

joilta piirretyillä turvelaji- ja maatuneisuusprofiileilla . Seli -

tykset käytetyistä merkinnöistä ovat liitteessä 5 .

Turpeen käyttösuunnitelmien laatimisen kannalta välttämättö -

miä keskiarvoja on koottu taulukkoon (liite 1) . Siinä olevat tur -

vekerrostumien keskisyvyydet ja turvemäärät laskettiin heikost i

maatuneen pintakerroksen (H 1-4)!, hyvin maatuneen pohjakerrokse n

(H 5-10) ja koko turvekerrostuman (H 1-10) osalta erikseen kok o

suon, yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisille suonosille . Keskimaatune i -

suuksien erot suon eri syvyysalueilla ovat niin pieniä, ettei nii -

den laskeminen erikseen ole tarpeellista . Pinta-alat määritettii n

suokartoilta planimetrillä . Turvemäärät on laskettu käyttäen vyö -

hykkeistä laskutapaa . Tällöin on metrin syvyysvälein laskettu vyö -

hykkeiden keskisyvyyden ja pinta-alan perusteella turvemäärät j a

nämä summaamalla edelleen alueittaiset turvemäärät (Tuittila 1982) .

Keskisyvyydet on laskettu jakamalla ko . turvemäärä ko . pinta-ala l -

la .

Turvelajijakaumat esitetään liitteessä 2 . Siinä turvelajit

on jaettu rahka-, sara- ja ruskosammalvaltaisiin . Rahkavaltaise t

on jaettu rahka- ja sararahkaturpeisiin ja saravaltaiset vastaa -

vasti sara- ja rahkasaraturpeisiin . Nämä on edelleen jaettu ryh-

miin vallitsevien lisätekijöiden mukaan . Erikseen on laskettu

puunjäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus . Lisäksi

- 5 -

laskettiin turvelajien kokonaismäärät sekä niiden prosenttiosuu -det koko turvemäärästä .

Tutkimuspisteiden suotyyppimääritysten perusteella laskettii nsuotyyppien prosenttijakauma (liite 3) . Linjaverkosta johtuu, et-tä saaduissa prosenttiluvuissa soiden keskustojen suotyypit pai-

nottuvat reunaosien suotyyppejä enemmän . Kuitenkin saadut keski-

arvot kuvastavat sangen hyvin kunkin suon suotyyppien suhteit a

sekä antavat kuvan ojituksen laajuudesta .

Liekojen määrää, eli soiden liekoisuutta, ja jakautumist a

on selvitetty laskemalla ns . Pavlovin menetelmää soveltaen lieko-

jen prosentuaalinen osuus turvekerrostuman 0 - 0,5 m :n, 0,5 -

1 m:n, 1 - 1,5 m :n ja 1,5 - 2 m :n syvyysväleille soiden

1 m : n

ja > 2 m :n syvyisten alueiden osalta (liite 4) .

Soista on kirjoitettu selostukset, joista selviää suon si-jainti, ympäristön topografia ja suon koko . Niissä kuvataan suo -

tyyppien jakauma, puustoisuus ja ojitustilanne tutkimusajankoh-

tana . Käytettyjen lyhenteiden ja luokitusten selitykset ovat si-

vulla 6 ja liitteessä 5 . Turvekerrostumaa koskevista keskiarvo -

tiedoista käsitellään turpeen käytön kannalta merkityksellisimpiä .

Pintakerroksella tarkoitetaan näissä selostuksissa suon pintaosa n

käsittävää, yleensä yhtenäistä turvekerrosta, missä maatuneisuu s

on korkeintaan H 4 . Pohjaosalla tarkoitetaan tämän alle jäävä äkerrostuman osaa . Se on tavallisesti kohtalaisesti (H 5-6) ja/ta i

hyvin (H 7-10) maatunut, mutta siinä voi esiintyä heikostiki n

maatuneita kerroksia . Suon keskustan turvekerrostuman rakenteest aon lyhyt kuvaus . Turvenäytteistä tehdyistä laboratoriomäärity k

sistä esitetään pH, tuhkapitoisuus (% :eina kuivapainosta), vesi -

pitoisuus (% :eina märkäpainosta), kuiva-ainemäärä (kg/suo- m 3 ) j a

kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo sekä näiden keskiarvot tauluk -

kona . Keskiarvoja laskettaessa on näytesarjan alin 20 - 30 cm : n

pituinen näyte jätetty huomioimatta . Alimpaan näytteeseen vaikut -

taa suon pohjan mineraalimaa, toisaalta tämä osa jää turvetuotan -

nossa käyttämättä . Suon aivan pinnimmainen kerros on jätetty huo -

mioimatta, jos se on katsottu tulevan poistetuksi ennen polttotu r -

vetuotantoa . Lopuksi on annettu arvio ko . suon turvekerrostuma n

käyttömandollisuudesta ja siihen vaikuttavista eri tekijöistä .

Turvetuotantoon soveltuvista soista on esitetty arvio tuotantokel -

poisesta alasta ja sen sisältämästä tuotantokelpoisesta luonnonti -

laisesta turvemäärästä. . Tämä turvemäärä on laskettu vähentämällä

- 6 -

suon pohjalle jäävä turvekerros ja mandollinen pinnasta poistet-tava kerros .

Puuston kehitysluokat (1 - 6) :1. Aukeat alat ja siemenpuustot2. Taimistot ja riukuasteen metsikö t3. Harvennusmetsiköt4. Varttuneet kasvatusmetsiköt5. Uudistuskypsyyden saavuttaneet metsikö t

6. Vajaatuottoiset metsiköt

Liekoisuus :

erittäin alhainen, kun liekoisuusprosentti on alle 1 %

alhainen,

-""-

1 - 2 %

keskimääräinen,

-""-

2 - 3 %korkea,

-"

3 - 4 %erittäin korkea

-°-

yli 4 %

Turpeen maatuneisuus (H1 - H10) :

H1 Maatumatonta

H2 Melkein maatumatontaH3 Tuskin maatunutt a

H4 Heikosti maatunutt aH5 Jonkin verran maatunutta

H6 Kohtalaisesti maatunutt aH7 Melko maatunutta

H8 Hyvin maatunuttaH9 Melkein täysin maatunutta

H10 Täysin maatunutta

- 7 -

TUTKITUT SUOT

1 . Kandeksaisiensuo E (kl 3232 07, x = 6895,7, y = 521,2 )

sijaitsee noin 7 km Virtasalmen kirkolta luoteeseen, Längelmäenja Suholanrannan välillä . Pitkänomainen ja luoteesta kaakkoon suun -tautunut suo rajoittuu loivasti kohoaviin drumliineihin . Kaakkois -päätä on raivattu pelloksi . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 2) .Pinta-ala on noin 75 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett anoin 40 ha ja yli kanden metrin 20 ha . Tutkimuspistetiheys o n5 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on KERmu suon keskustassa . Sen ym-pärillä on RRmu joka on yleisin suotyyppi . Laiteet ovat turve -kangasta . Kehitysluokaltaan 2 oleva puusto on keskustassa harva atai keskitiheää, muualla tiheää . Suo on ojitettu kokonaan . Kui-vatusmandollisuudet ovat hyvät kaakkoon .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m . Tästä onpintakerrosta 1,6 m ja pohjakerrosta 0,3 m . Suon pohja on muodol -taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni .

Kandeksaisiensuo E :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 97 %ja saravaltaisia noin 3 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeide nkokonaisosuus on 19 % . Yleisimmät turvelajit ovat S (47 %), LS(19 %), ErS (13 %), NS (7 %) ja CS (6 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 3,8, pintakerroksen ,3,1 ja pohjakerroksen 7,4 . Turvekerrostuman pääosan muodosta aH 2-3 -maatunut S- ja ErS-turve (kuva 3) . Pohjalla on ohuehkohyvin maatunut kerros puunjäännösturvetta .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,1 %) . Liekoja on eniten sy -vyysvälillä 0,0 - 0,5 m (4,1 %) . Yli 2 m :n syvyisellä alueellaliekoja on vähän (liite 4) .

Turpeen tuhkapitoisuus on varsin alhainen (ka 2,2 %) pohja -kerroksia lukuunottamatta . Vesipitoisuus on kerrostuman pääosass akorkea (91 - 95 %) ja suokuution kuiva-ainemäärä on alhainen(ka 70 kg/m 3 , taulukko 1) .

Kandeksaisiensuo E :ssä on turvetta noin 1,02 milj . m 3 , mistäon yli metrin syvyisellä alueella noin 0,77 milj . m3 ja yli kah-den metrin syvyisellä alueella noin 0,49 milj .m 3 .

Suo soveltuu melko hyvin kasvuturvetuotantoon . Tuotantoke l -poinen alue on noin 20 ha ja sen hyödynnettävissä oleva turvemää-

- 10 -

rä on 0,33 milj . suo-m 3 . Kasvuturpeeksi kelvollisen turpeen all a

oleva ja polttoturpeeksi soveltuva suon pohjakerros on ohut j a

siinä on korkea tuhkapitoisuus .

2 . Kandeksaisiensuo W (kl 3232 07, x = 6895,6, y = 520,5 )

sijaitsee noin 6 km . Virtasalmen kirkolta luoteeseen . Suo rajoit-

tuu loivapiirteisiin drumliineihin . Pinta viettää kaakkoon . Kul-

kuyhteydet ovat hyvät . Suon keskustaan on lähimmältä maantieltä

alle 1 km (kuva 4) . Pinta-ala on noin 85 ha, mistä on yli metrin

syvyistä aluetta noin 57 ha ja yli kanden metrin 31 ha . Tutkimus-

pistetiheys on 8 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on suon keskiosassa RRmu Laiteet

ovat VKmu

KRmu ja turvekangasta . Keskitiheän puuston kehitys -

luokka on 2 . Välillä A 300 - A 600 on hakkuuaukea . Suo on ojitett u

kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät kaakkoon .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m . Tästä on

- 12 -

pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Suo on syvyyssuhteil-

taan tasaisen maljamainen . Pohjan maalaji on pääasiassa hiesua ;reunoilla hiekkamoreenia . Keskustassa on naksuhko liejukerros (ku-vat 5 ja 6) .

Kandeksaisiensuo W :ssä on rahkavaltaisia turpeita noin 75 %ja saravaltaisia noin 25 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpei-

den kokonaisosuus on 34 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (28 %) ,

S (21 %), PrSC (9 %), SC ja CS (8 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,3, pintakerroksen

2,6 ja pohjakerroksen 5,8 . Suolla on ohut, yhtenäinen, heikost i

maatunut, rahkaturvetta oleva pintakerros . Se vaihettuu vajaan

metrin paksuiseksi ErS- ja S-turpeeksi, joka on hyvin maatunutta .

Sitten seuraa heikosti maatunutta (H 4 ) saravaltaista turvetta ,

jossa on runsaasti Pr :n ja Eq :n jäännöksiä, aina liejun yläpin-

taan saakka . Saravaltainen kerros on paikoin puolet koko turve-

kerrostuman paksuudesta . Reunoilla ja suon eteläpäässä on turv e

maatuneempaa ja sisältää runsaasti puunjäännöksiä .

Liekoisuus on korkea : 3,2 % . Liekoja on eniten syvyysvälill ä

0 - 0,5 m (5,9 %) .

Turvekerrostumassa pH nousee syvyyden kasvaessa, tuhkapitoi -

suus on alhainen (ka 2,6 %) ja vesipitoisuus keskimääräinen .

Kuiva-ainemäärä on hyvin maatuneessa osassa korkea, muualla al-haisempi . Lämpöarvo on kohtalaisen korkea pintakerrosta lukuu n

ottamatta (taulukko 2) . Tuhkan sulamispiste vaihtelee välill ä

1160 - 1310 °C ja keskiarvo on 1211 °C . Pintakerroksessa on sula -

mispiste alle 1200 °C .

Kandeksaisiensuo W :ssä on turvetta noin 1,43 milj . m3 , mist ä

on yli metrin syvyisellä alueella noin 1,22 milj . m 3 ja yli kah-

den metrin syvyisellä alueella noin 0,83 milj .m3 .

Suo kelpaa kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon . Pinta -

kerros on aivan suon keskustaa lukuun ottamatta ohut . Pintaker-

roksen alla on hyvää polttoturvetta ja sitten sara- ja järviruo -

kovaltaista turvetta, joka on H 4-maatunutta ja siten tyydyttävää

polttoturvetta. Tuhkapitoisuus on alhainen ja lämpöarvo kohtalai -

sen korkea . Hyvin maatuneessa osassa on korkea kuiva-ainemäär ä

suokuutiometriä kohti . Hyödyntämisen pahin haitta on pintakerrok -sen korkea liekoisuus . Jyrkkäreunaisesta altaasta johtuen suo n

tuotantokelpoiseksi alueeksi voidaan rajata sen yli metrin syvyi -

nen alue, noin 55 ha . Sillä on tuotantokelpoista turvetta noin

- 15 -

1, 1 milj . suo-m 3

3 . Pekansuo (kl 3232 05, x = 6901, 5, y = 519,9) sijaitse e

noin 10 km Virtasalmen kirkolta luoteeseen (kuva 7) . Kapea j a

pitkä suo rajoittuu jyrkkärinteisiin drumliineihin . Kulkuyhtey-

det ovat uusia metsäautoteitä myöten hyvät . Suon keskustasta on

alle 1 km tielle . Pinta-ala on noin 65 ha, mistä on yli metrin

syvyistä aluetta noin 47 ha ja yli kanden metrin 32 ha . Tutki-

muspistetiheys on 7 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon pohjoisosassa LKN j a

KER, keskustassa ksmu ja suon eteläosassa rahkamättäinen SRoj .

Pohjoisosa on aukeaa A 800 :lle asti, muualla on harvaa taimikko -

asteen männikköä . Suoalasta on ojitettu noin 80

Kuivatusmah-

dollisuudet ovat hyvät kaakkoon .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m . Tästä o n

pintakerrosta 1,7 m ja pohjakerrosta 0,6 m . Suo syvenee hyvin

- 17 -

nopeasti reunoistaan . Suon pohja on muodoltaan tasainen, viet-

tää kaakkoon, ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni . Poh-

joispäässä on ohut liejukerros .

Pekansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 44 % ja sara -

valtaisia noin 56

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 25

Yleisimmät turvelajit ovat NSC (20 %), L S

(18 %), SC (16 %) ja CS (9 %) . Lisätekij öistä esiintyy runsai -

ten suoleväkköä (liite 2) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,3, pintakerrokse n

3,3 ja pohjakerroksen 7,3 . Turvekerrostuman pääosan muodostaa

hyvin heikosti maatunut, varpujen ja suoleväkön (SH) jäännöksi ä

runsaasti sisältävä saraturve (kuva 8) .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,4 %) . Liekoja on eniten sy-

vyysvälillä 1,0 - 1,5 m (3,8 %) . Liekoisuus on syvemmällä turve-

kerrostossa suurempi kuin pintakerroksessa (liite 4) .

Pisteen A 1200 turvekerrostumassa pH kohoaa hitaasti syvyy-

den kasvaessa, tuhkapitoisuus on alhainen eikä paljoa vaihtele ,

vesipitoisuus samoin . Kuiva-ainemäärä on alhainen (ka

61 kg/ m 3

ja lämpöarvokin keskimääräistä hieman alhaisempi (taulukko 3) .

- 19 -

Pekansuossa on turvetta noin 1,18 milj .m 3 , mistä on yli met-

rin syvyisellä alueella noin 1,07 milj .m 3 ja yli kanden metri n

syvyisellä alueella noin 0,84 milj .m 3 .

Suo soveltuu tyydyttävästi polttoturvetuotantoon etelä- j a

keskiosastaan . Pohjoisosassa on paksu rahkavaltainen pintakerros .

Tuotantokelpoinen alue on noin 25 ha ja sen turvemäärä noin 0, 5

milj . suo-m 3 . Haittoina ovat suo-m 3 :n alhainen kuiva-ainesisältö ,

melko alhainen lämpöarvo ja suon hieman syrjäinen sijainti .

4 . Siltasuo (kl 3231 12, x = 6881,5, y = 531,5) sijaitse e

noin 15 km Virtasalmen kirkolta kaakkoon, lähellä kunnanrajaa

(kuva 9) . Suo jatkuu etelään . Suo rajoittuu loivapiirteisiin mo-

reenikankaisiin ja drumliineihin . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät .

Pitkänomaiselta suolta on tielle yleensä alle 0,5 km . Pinta-al a

on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 26 ha

ja yli kanden metrin 13 ha . Tutkimuspistetiheys on 6 kpl/10 ha .

- 20 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRoj ja IRoj . Reunoilla o n

KGKoj ja VKoj ja hieman turvekankaita . Keskitiheän ja tiheän

puuston kehitysluokka on yleisimmin 3, runsaina esiintyvät myö s

6 ja 2 . Suoalasta on ojitettu noin 90 % . Kuivatusmandollisuude t

ovat melko hyvät itään, Myllyjokeen .


pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,7 m . Turvekerros on pak -

suin (yli 4 m) eteläosassa, tien lähellä . Luoteeseen pistävä

landeke on matala (kuva 9) . Suon pohja on muodoltaan melko ta-

sainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni, joka on usein

kivistä tai lohkareista .

Siltasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja sara -

valtaisia noin8 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 20 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS (32 %), ErC S

(20 %), LCS (19 %) ja PrCS (9 %) .


2,8 ja pohjakerroksen 7,0 . Heikosti maatunut pintakerros on ohut .

Turvekerrostuman pääosa on hyvin maatunutta CS-turvetta, jossa

ylempänä on runsaasti Er :n ja alempana Pr :n jäännöksiä (kuva 10) .

Liekoisuus on korkea (3,5 %) . Liekoja on eniten syvyysvä -lillä 0,5 - 1,0 m (6,3 %) .

Turvekerrostuman tuhkapitoisuus on alhainen (ka 2,4 %) j asamoin vesipitoisuus (ka 88,3 %) . Sitä vastoin kuiva-ainemäär ä(ka 117 kg/m3 ) ja lämpöarvo (22,2 MJ/kg) ovat korkeat (tauluk -ko 4) .

Siltasuossa on turvetta noin 0,76 milj . m3 , mistä on yli met-rin syvyisellä alueella noin 0,55 milj .m 3 ja yli kanden metrinsyvyisellä alueella noin 0,36 milj .m3 .

Suon linjastolla tutkittu alue soveltuu melko hyvin poltt o -turvetuotantoon . Haittana on suuri liekomäärä . Tuotantokelpoinenalue on noin 17 ha ja sen turvemäärä noin 0,30 milj . suo-m3 .

5 . Rahkasuo (kl 3231 09, x = 6889,3, y = 521,2) sijaitse enoin 7 km Virtasalmelta kaakkoon . Suo rajoittuu loiviin drumlii-

neihin, etelässä suokannaksen kautta lampeen (kuva 11) . Kulkuyh-teydet ovat kohtalaisen hyvät . Keskustasta on alle kilometri maan -tielle . Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyist äaluetta noin 18 ha ja yli kanden metrin 9 ha . Tutkimuspistetiheys

22 -

on 14 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat etelässä IR- ja RRmu ja -oj ,

keskellä KERmu, koillisessa TRmu ja RRoj, muutoin RRoj . Puusto

on harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan 1 - 3 . Suoalasta on

ojitettu 60

Kuivatusmandollisuudet ovat varsin hyvät .


- 23 -

pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,7 m . suon pohja on muodol-

taan epätasainen (keskellä suota ehkä drumliini), ja sen maalaj i

on pääasiassa KiMr . Pohjoispäässä on liejua ja savea suon syvim-

mällä alueella .

Rahkasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 % ja saraval -

taisia noin 4

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-

osuus on 35 % . Yleisimmät turvelajit ovat LCS (25 %), S (22 %) ,

ErS (21 %) ja CS (13 %) .


2,5 ja pohjakerroksen 6,8 . Kerrosjärjestys on selväpiirteinen :

ohuen, heikosti maatuneen pintakerroksen (S-turvetta) alla on

kohtalaisesti ja hyvin maatunutta ErS- ja alempana CS- ja LCS -

turvetta (kuva 12) .

Liekoisuus on korkea (3,5 %) . Liekoja on eniten syvyysvä-

lillä 0,5 - 1,0 m (8,0 %) .

Turvekerrostuman pH on melko alhainen, tuhkapitoisuus pohjaa

- 24 -

lukuun ottamatta alhainen (ka 2,4 %), vesipitoisuus pintaosa poi slukien melko alhainen, kuiva-ainemäärä suuri, paitsi pintaosassa ,

ja lämpöarvo korkea (taulukko 5) .

Rahkasuossa on turvetta noin 0,41 m3j . m 3 , mistä on yli met -

rin syvyisellä alueella noin 0,35 milj .m ja yli kanden metri n


Suon yli metrin syvyinen alue soveltuu melko hyvin poltto-

turvetuotantoon . Haitallista on liekojen runsas esiintyminen . Tuo-

tantokelpoisella alueella (noin 15 ha) on turvetta noin 0,3 0

milj . suo-m 3 .

6 . Nurkkasuo (kl 3231 09, x = 6882,0, y = 526,9) sijaitse e

noin 14 km Virtasalmen kirkolta etelään . Landekkeinen suo rajoit-

tuu jyrkkärinteisiin moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat keskusta a

lukuun ottamatta melko hyvät (kuva 13) . Pinta-ala on noin 35 ha ,

mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 23 ha ja yli kande n

metrin 6 ha . Tutkimuspistetiheys on 8 kpl/10 ha .

- 25 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat ptk (länsiosassa) ja muuall a

VKoj . Puuston kehitysluokka on suon länsiosassa yleisimmin 1 ta i

6, itäosassa 3 tai 4 . Kuusi ja koivu ovat vallitsevat puulajit .

Puusto on yleisimmin keskitiheää . Suoalasta on ojitettu noin 9 0

Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät pohjoiseen .


pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,6 m . Itäosa on matala ,

keskusta noin 2 m syvää ja lännessä on pari syvempää aluetta (ku -

va 13) . Suon pohja on muodoltaan epätasainen, paitsi keskiosassa ,

ja sen maalaji on pääasiassa Hk ja HkMr . Paikoin on pohjall a

20 - 30 cm liejua .

Nurkkasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 98 % ja sara -

valtaisia noin 2

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -

osuus on 50

Yleisimmät turvelajit ovat LCS (46 %), CS (31 % )

ja ErCS (11 %) .


3,0 ja pohjakerroksen 7,2 . Keskustassa on ohuen pintakerroksen

- 26 -

alla hyvin ja kohtalaisesti maatunutta LCS- ja CS-turvetta suon

pohjalle asti .

Liekoisuus on korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil -

lä 0,0

1,0 m (5,8 ja 5,7 %) .

Nurkkasuossa on turvetta noin 0,52 milj . m3 , mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 0,43 milj . m 3 ja yli kanden met -

rin syvyisellä alueella noin 0,18 milj .m 3 .

Nurkkasuon keskusta sopii hyvin polttoturvetuotantoon . Tuo-

tantokelpoinen alue on noin 10 ha ja sen tuotantokelpoinen turve-

määrä noin 0,16 milj .m3 . Pahin haitta on korkea liekoisuus .

7 . Huuhansuo (kl 3231 09, x = 6883,4, y = 528,1) sijaitse e

noin 12 km Virtasalmen kirkolta kaakkoon . Etäisyys lähimmästä

maantiestä on pääosalla alle 1 km (kuva 14) . Suo rajoittuu loi -

vapiirteiseen moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät .

Pinta-ala on noin 70 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta

noin 40 ha ja yli kanden metrin 14 ha . Tutkimuspistetiheys o n

18 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-, KGR- ja RRoj sekä poh -

joisosassa turvekankaat ja korpiojikot . Suolla on laajalti avo -

hakuualueita, jotka ovat taimettumassa . Muutoin puusto on keski -

tiheää ja kehitysluokaltaan 2 - 3 . Suoalasta on ojitettu noi n

90 % . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät pohjoiseen, Litmane n

järveen .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m . Tästä on

pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Pohjoispää ja länsi -

reuna ovat matalaturpeisia . Suon pohja on muodoltaan varsin ta -

sainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni . Linjaston al -

kupäässä on ohut kerros liejua .

Huuhansuon turvekerrosto,on rahkavaltainen . Puunjäännöksi ä

sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 51 % . Yleisimmät turvela-

jit ovat LCS (49 %), CS (26 %) ja ErCS (9 %) .


2,8 ja pohjakerroksen 7,2 . Linjaston alkupäässä on noin 0,5 m : n

paksuinen heikosti maatunut rahkaturvekerros suon pintaosassa

(kuva 15) . Pääosa turvekerrostumasta on hyvin maatunutta LCS- j a

CS-turvetta .


27 -

lillä 0,5 - 1,0 m (6,3 %) . Yli 2 m :n syvyisellä alueella on lie-

koisuus erittäin korkea (liite 4) .

Pisteellä A 700 turpeen tuhkapitoisuus on pohjaa lukuun otta-

matta alhainen (ka 2,8 %, taulukko 6) . Vesipitoisuus on alhainen ;

kuiva-ainesisältö korkea ja lämpöarvo melko korkea . Tuhkan sula-

mispiste vaihtelee pintaturpeen kohdalla välillä 1160 - 1180 ° C

ja syvemmältä otetuissa näytteissä 1180 - 1330 °C .

Huuhansuossa on turvetta noin 0,94 milj .m 3 , mistä on yli met -



Suo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon . Pahin haitta

- 29 -

on korkea liekoisuus . Tuotantokelpoista aluetta on noin 35 ha j asen turvemäärä noin 0,65 milj . suo-m 3 .

8 . Aittosuo (kl 3231 09, x = 6885,1, y = 526,3) sijaitse e

noin 10 km Virtasalmen kirkolta kaakkoon, Hällinmäen lounaispuo-

lella . Suo rajoittuu jyrkkärinteisiin moreenimäkiin . Keskustaa on

raivattu pelloksi (kuva 16) . Kulkuyhteydet ovat hyvät : paikallis-

tie kulkee suon poikki . Pinta-ala on noin 20 ha, mistä on yl i

metrinsyvyistä aluetta 13 ha ja yli kanden metrin 5 ha : Tutki-

muspistetiheys on 3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRmu eteläosassa, pelto kes-

kustassa ja KRmu pohjoisosassa . Pohjoisosassa on tehty hakkuita .

Puusto on etelässä kehitysluokaltaan 2, harvaa - keskitiheää .

Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat pääosall a

hyvät pohjoiseen .


pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,9 m . Suo on jyrkkäreunai-

- 30 -

nen . Suon pohja on muodoltaan melko tasainen ja sen maalaji o n

pääasiassa hiekkamoreeni . P 2 :lla ja P 5 :11ä on ohut kerros lie-

jua .

Aittosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 92 % ja saraval-

taisia noin 8

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaiso-

suus on 79

Yleisimmät turvelajit ovat LS (53 %), LCS (16 % )

ja S (11 %) . Järviruo' on (Pr) jäännöksiä esiintyy runsaasti .


3,2 ja pohjakerroksen 6,7 . Tien eteläpuolisella suon osalla on

- 31 -

paksuhko, heikosti maatunut, rahkaturvetta oleva pintakerros .Sen alla on kohtalaisesti ja hyvin maatunutta puunjäännösturvet -

ta suon pohjalle asti . Tämä kerros muodostaa suon muissa osissa

koko kerrostuman .


lillä 0,5 - 1,0 (8,3 %) .

Turvekerrostossa pH ja tuhkapitoisuus kasvavat pohjaa koh-

den (taulukko 7) . Noin 2 m :n syvyydessä tuhkapitoisuus nouse e

yli 10 % :iin . Vesipitoisuus on alhainen (ka 86,4 %) . Kuiva-aine-

määrä on melko suuri : keskiarvo 137 kg/m 3 . Lämpöarvo on kohtalai -

sen korkea (ka 21,3 MJ/kg) .

Aittosuossa on turvetta noin 0,33 milj .m 3 , mistä on yli met-



Suo soveltuu melko hyvin polttoturvetuotantoon . Pahimmat

haitat ovat eteläosan paksu, heikosti maatunut pintakerros ja

32 -

suon sisältämä suuri liekomäärä . Aivan pohjoispäässä on kuivatus -vaikeuksia . Tuotantokelpoinen alue on noin 10 ha ja sen turve -määrä noin 0,20 milj . suo-m3 . Keskustan suopelloilla olisi tuo-tanto nopeasti käynnistettävissä .

9 . Heposuo (kl 3231 09, x = 6887,6, y = 526,0) sijaitse enoin 6 km Virtasalmen kirkolta kaakkoon . Suo rajoittuu loivast i

kohoaviin drumliineihin, etelässä alavaan, soistuvaan moreeni-maastoon . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät . Keskustasta onnoin kilometri lähimmälle maantielle (kuva 17) . Pinta-ala on noin45 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yl ikanden metrin 7 ha . Tutkimuspistetiheys on 8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRmu suon keskiosassa j a

RHKmu itä- ja pohjoisosassa . Puusto on kehitysluokaltaan keskus -

tassa 2 ja tiheää ; itäosassa 3 - 5 ja tiheää . Suo on ojitettu

kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät pohjoiseen .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,6 m . Tästä o npintakerrosta 0,7 m ja pohjakerrosta 0,9 m . Suon pohja on muodol -

taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka . Keskustass a

on ohut liejukerros turpeen alla (kuva 18) .

Heposuon turve on rahkavaltaista . Puunjäännöksiä sisältä-

vien turpeiden kokonaisosuus on 32 % . Yleisimmät turvelajit ovat

S (47 %), LS (29 %), PrS (13 %) ja CS (6 %) .


3,6 ja pohjakerroksen 6,2 . Suon reuna-alueilla ja itäosassa tu r -

vekerrostuma on hyvin maatunutta LS-turvetta ja pintakerros ohu t

(kuva 18) . Keskustan noin kanden metrin syvyinen alue on sit ä

vastoin pääosaltaan heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta .Pohjalla on hyvin heikosti maatunut vetinen PrS-turvekerros .


vyysvälillä 0,0 - 0,5 m (6,8 %) .

Heposuossa on turvetta noin 0,58 milj . m3 , mistä on yli met -

rin syvyisellä alueella noin 0,47 milj . m3 ja yli kanden metri nsyvyisellä alueella noin 0,15 milj .m3 .

- 33 -

Heposuon itäosa voisi tulla kysymykseen polttoturpeen pien-

tuotantoalueena, mutta turvekerros on ohuehko, tosin jo pitkäll e

kuivunut . Keskustasta ei saada hyvää polttoturvetta, eikä hyvä ä

kasvuturvetta maatuneisuusvaihteluiden takia .

- 35 -

10 . Rahonahonkorpi (kl 3231 09, x = 6881,5, y = 525,2) si-

jaitsee noin 15 km Virtasalmen kirkolta etelään, lähellä kunnan -

rajaa (kuva 19) . Suon itäosa rajoittuu harjuun . Pohjois- ja län-

siosa rajoittuu Vuorijokeen . Eteläosassa on heikosti drumlini -

soituneita mäkiä ja pelto . Kulkuyhteydet ovat hyvät : itärunaan

tulee metsäautotie . Pinta-ala on noin 80 ha, mistä on yli met-rin syvyistä aluetta noin 57 ha ja yli kanden metrin 8 ha . Tut-kimuspistetiheys on 4 kpl/10 ha .

- 36 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat korvet : VK, VKoj ja VKmu .Pohjoisosassa on KRmu ja -oj, jonka puusto on erittäin tiheää ,

kehitysluokaltaan 2 - 3 . Keski- ja eteläosa ovat taimettunutt a

hakkuualuetta . Suoalasta on ojitettu noin puolet . Kuivatusmandol -lisuudet ovat huonot .


pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,4 m . Kaakkoon pistävä

landeke on matala . Keskusta on noin 2 m syvää . Suon pohja on muo -

doltaan tasainen ja sen maalaji on hiekka .

Rahonahonkorven turvekerrosto on rahkavaltainen . Puunjään -

nöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 55 % . Yleisimmät

turvelajit ovat LS (49 %), PrS (17 %) ja S (10 %) .


3,9 ja pohjakerroksen 5,2 . Ohuen, heikosti maatuneen pintakerrok -

sen alla on turvekerrostuman puoliväliin asti hyvin maatunutt a

LS-turvetta. Pohjaa kohden turve vaihtuu H 3-4 -maatuneeksi, jär -

viruo'on ja raatteen jäännöksiä sisältäväksi rahkaturpeeksi (vrt .

keskimaatuneisuudet kuvassa 19) .

Liekoisuus on erittäin alhainen (0,6 %) . Liekoja on eniten

syvyysvälillä 0,0

0,5 m (1,4 %) . Yli 2 m :n syvyisellä alueell a

liekoisuus on korkeampi (liite 4) .

Rahonahonkorvessa on turvetta noin 1,06 milj .m3, mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,94 milj . m 3 ja yli kanden

metrin syvyisellä alueella noin 0,17 milj .m3 .

Suon pintakerros noin metrin syvyyteen saakka soveltuu hyvin

polttoturpeeksi, mutta sen alla turve on heikosti maatunutta .

Hyödynnettävissä oleva kerros - ja turvemäärä - jää siten pienek -

si .

11 . Junnonmäensuo (kl 3231 09, x = 6884,4, y = 520,7) sijait -

see noin 17 km Virtasalmen kirkolta etelään Haapajärven koillis-

puolella lähellä kunnanrajaa . Suo rajoittuu etelässä Haapajärve n

Kalliolahteen (kuva 20) . Muualla ympäristössä on hyvin kehitty-

neitä drumliineja . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pohjoisreunan lähel -

lä kulkee metsäautotie . Pinta-ala on noin 45 ha, mistä on yl i

metrin syvyistä aluetta noin 30 ha ja yli kanden metrin 20 ha .

Tutkimuspistetiheys on 8 kpl/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on RRoj . Suon keskiosassa on vähän

- 37 -

KER-ojikkoa . Reunoilla on pääasiassa IR-ojikkoa . Taimistoastee n

puusto on keskitiheää ja tiheää . Suo on ojitettu kokonaan . Kui-

vatusmandollisuudet ovat heikot (kuva 21) .


pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,9 m . Suon pohja on muodol-

taan tasainen, viettää etelään ja sen maalaji on pääasiassa hiek-

ka . Keski- ja eteläosassa on ohut liejukerros .

Junnonmäensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 85 % j a

saravaltaisia noin 15

Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n

kokonaisosuus on 7

Yleisimmät turvelajit ovat ErS (34 %), S

(26 %), CS (11 %), SC ja EqSC (6 %) .

- 38 -


2,6 ja pohjakerroksen 6,9 . Ohuen, heikosti maatuneen rahkatur-

vetta olevan pintakerroksen alla on paksulti ErS-turvetta, joka

on hyvin maatunutta . Pohjalla on H 4-maatunutta saravaltaista

turvetta (kuva 21) .


vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (5,6 %) . Myös syvemmät alueet ovat lie-

koisia .

Junnonmäensuossa on turvetta noin 0,83 milj .m 3 , mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,71 milj .m 3 ja yli kanden

- 39 -

metrin syvyisellä alueella noin 0,51 milj .m 3 .

Suo olisi turvekerrostonsa puolesta varsin hyvä polttotur-

vetuotantoon, mutta kuivatusvaikeuksien takia hankalasti hyödyn-

nettävissä .

12 . Luomanen (kl 3231 09, x = 6883,4, y = 526,5) sijaitse e

noin 10 km Virtasalmen kirkolta etelään . Kyseessä on umpeenkasva-

van lammen rantasuo (kuva 22), joka rajoittuu loiviin moreenikum-

puihin . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät . Suo on tutkittu ha-

japistein . Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyist ä

aluetta noin 33 ha ja yli kanden metrin 2 ha . Tutkimuspistetihey s

on 2 kpl/10 ha .

Suotyyppeinä ovat lammen ympärillä LUN (oj, mu) eteläss ä

VK, RHK, TR (oj, mu), lännessä ja pohjoisessa SRmu,KR ja RR .

Puusto on harvasta tiheään, kehitysluokka 2 - 4 . Suoalasta on

- 40 -

ojitettu 50 % . Kuivatusmandollisuudet ovat heikot . Lampi on las -kettu n . 15 - 20 v . sitten .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m . Tästä onpintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,1 m . Itäreuna on matalatur -peinen . Suon pohja on muodoltaan epätasainen ja sen maalaji o npääasiassa siltti .

Rahkavaltaisia turpeita on noin 98 % ja saravaltaisia noi n2 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 53 % .Yleisimmät turvelajit ovat LS (34 %), LCS (19 %), CS (12 %) j aS (9 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4, pintakerrokse n2,5 ja pohjakerrosksen 6,7 .

Liekoisuus on korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil -lä 0,0 - 0,5 m (9,8 %) .

Luomasen rantasoissa on turvetta noin 0,60 milj . m 3 , mistä o n

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,50 milj .m 3 ja yli kandenmetrin syvyisellä alueella noin 0,05 milj .m3 .

Etelä- ja pohjoislandekkeissa on hyvälaatuiset alueet poltto -turvetuotantoa ajatellen, mutta alueet ovat pieniä ja niitä onvaikea kuivata pohjaa myöten .

13 . Itäsuo (kl 3231 12, x = 6882,3, y = 532,9) sijaitsee noi n14 km Virtasalmen kirkolta kaakkoon, Etelä-Virmaksen kaakkoisran -nalla (kuva 23) . Suo rajoittuu pääosaltaan moreenimäkiin . Kulku-yhteydet ovat heikohkot . Suon keskustasta on lähimmälle tilustiel -le noin 1 km . Pinta-ala on noin 55 ha, mistä on yli metrin syvyis -tä aluetta noin 48 ha ja yli kanden metrin 39 ha . Tutkimuspiste-tiheys on 8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR ja paikoin RR . Joen varre tovat osittain sararämettä . Laiteet ovat KR ja VK . Puuston kehitys -luokka on pääosalla 2 ja tiheysluokka keskitiheää . Laiteet ovatjäreämpää metsää . Suoalasta on ojitettu noin 20 % . Kuivatusmandol -lisuudet ovat heikot .


pintakerrosta 1,0 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Suon pohja on muodol -taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivistä hiekkamoreenia .Eteläpäässä on paksu liejukerros (kuva 24) .

Itäsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 94 % ja saravaltai-

- 41 -

sia noin 6

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s

on 35

Yleisimmät turvelajit ovat ErS (26 %), S (23 %), L S(22 %) ja LCS (12 %) .


- 42 -

3,2 ja pohjakerroksen 6,9 . Keski- ja pohjoisosassa turvekerrostu-

man pääosan muodostaa hyvin maatunut ErS- ja LS-turve . Eteläosas-

sa on paksulti heikosti maatunutta turvetta (kuva 24) .

Liekoisuus on korkea (3,3 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil-

lä 0,0 -0,5 m (4,7 %) .

Itäsuossa on turvetta noin 1,39 milj .m 3, mistä on yli metri n

syvyisellä alueella noin 1,34 milj .m 3 ja yli kanden metrin syvyi-

sellä alueella noin 1,18 milj .m 3 .

Suon keski- ja pohjoisosa sopii turvekerrostumansa puolest a

hyvin polttoturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeuksien takia suo-

ta ei voida hyödyntää .

- 43 -

14 . Piilukansuo (kl 3231 09, x = 6886,2, y = 520,9) sijait-

see noin 14 km Virtasalmen kirkolta etelään, Ankeleenjärven poh-

joispuolella (kuva 25) . Suo rajoittuu heikosti drumlinisoitunei-

siin mäkiin . Länsipuolella kulkee harjujakso . Suo on hyvin saarek-

keinen . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suo on tutkittu hajapistein ;

tutkimuspistetiheys on 3 kpl/10 ha . Pinta-ala on noin 65 ha, mis-tä on yli metrin syvyistä aluetta noin 33 ha ja yli kanden metri n

13 ha .

- 44 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa RR, jonka kl 2 : npuusto on keskitiheää männikköä . Keskiosat ovat KRmu tai VK j a

tiheän puuston kehitysluokka on 5 (P 1 hakkuuaukealla) . Pohjois -

osa on korpirämettä, paikoin pallosararämettä, puusto on harva a- keskitiheää, kl 2 - 3 . Suoalasta on ojitettu noin 10 % . Kuiva-

tusmandollisuudet ovat eteläosassa hyvät, muualla heikot .


pintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,4 m . Suon pohja on muodol -taan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka .

Piilukansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 93 % ja sara -valtaisia noin 7 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -

osuus on 51 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (46 %), S (21 %) ,ErS (10 %) ja CS (6 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,1, pintakerrokse n2,9 ja pohjakerroksen 6,9 . Heikosti maatunut pintakerros ony_leen -

sä ohut ja rahkavaltainen turvekerrostuma pitkälle maatunut .Liekoisuus on korkea (3,1 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil -

lä 0,5 - 1,0 m (6,4 %) .

Piilukansuossa on turvetta noin 0,82 milj . m 3 , mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 0,61 milj . m3 ja yli kanden met -

rin syvyisellä alueella noin 0,33 milj .m3 .

Suo soveltuu rikkonaisuutensa takia huonosti turvetuotantoon .

15 . Vehkalamminsuo (kl 3231 09, x = 6887,7, y = 524,0) si-

jaitsee noin 8 km Virtasalmelta etelään (kuvat 26 ja 27) . Suo

rajoittuu pohjoisessa Monni-järveen, idässä Isojokeen, joka myö s

kulkee suon halki, ja muualla kumpuilevaan drumliini- ja moreeni -

maastoon . A-linjastolla sijaitsee suurehko Vehkalampi ja suo o n

lännessä yhteydessä Herrojenviitaan . Kulkuyhteydet ovat A-linjas -

tolle kohtalaisen hyvät, muualle huonot . Pinta-ala on noin 22 5

ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 165 ha ja yli kah-

den metrin 100 ha . Tutkimuspistetiheys on 12 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeojikot ja -muut -tumat . Reunoilla esiintyy yleisesti ptk . Puusto on keskitiheää ,

kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu lähes kauttaaltaan . Kuivatus -

mandollisuudet ovat Monni-järven, Isojoen sekä Vehkalammin takia

huonot (kuvat 26 - 31) .


- 51 -


taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta . Liejua esiintyy

joen läheisyydessä runsaasti .

Vehkalamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 89 % ja sa-ravaltaisia noin 11 % .Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko-

naisosuus on 58

Yleisimmät turvelajit ovat LCS (32 %), L S(22 %), S (12 %) ja CS (10 %) .


3,0 ja pohjakerroksen 7,4 . Maatumaton pintakerros on ohut ta i

puuttuu, muutoin turpeen maatuneisuus kasvaa tasaisesti pohjaa

kohti (kuvat 28 - 31) .

Liekoisuus on korkea (3,0 - 3,9 %) . Liekoja on eniten syvyys -välillä 0 - 1,0 m (4,7 - 6,0 %, liite 4) .

Suolta otettiin näytesarjat kolmesta eri pisteestä . Tuhka -

pitoisuus on kaikissa melko alhainen, keskiarvot 2,0, 5,1 ja 4,3 %

Myös vesipitoisuus on alhainen : 82,7, 84,7 ja 85,7

Suokuution

kuiva-ainesisältö on yhdellä näytepisteellä (A 1200 - 100) melk oalhainen : 83 kg/m 3 , kandella muulla korkea : 162 ja 135 kg/m 3 . Te-

holliset lämpöarvot ovat melko korkeat : 21,2, 22,3 ja 21,5 MJ/kg

(taulukko 8) .

- 53 -

Vehkalamminsuossa on turvetta noin 4,22 milj .m 3 , mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 3,87 milj .m 3 ja yli kande n

metrin syvyisellä alueella noin 2,92 milj .m 3

Vehkalamminsuon turve soveltuisi melko hyvin polttoturvetuo-

tantoon, mutta kuivatusvaikeuksien vuoksi sitä on vaikea hyödyntää .

16 . Jokilamminsuo (kl 3232 07, x = 6897,3, y = 528,2) sijait-

see noin 9 km Virtasalmen kirkolta koilliseen, Maaveden rannall a

(kuva 32) . Suo rajoittuu hiekkakankaisiin ja Maaveteen . Kulkuyh-

teydet ovat kohtalaisen hyvät . Pinta-ala on noin 35 ha, mistä on

yli metrin syvyistä aluetta 11 ha . Tutkimuspistetiheys on 5 kp l

/10 ha .

- 54 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat KRmu (linjaston eteläpäässä) ,

IRoj (suon keski- ja pohjoisosassa), KGRoj (laiteilla) sekä RHK

ja LK (suon kaakkoispäässä) . Puusto on keskitiheää tai harvaa ;

kehitysluokka on 2 - 4 . Suoalasta on ojitettu noin 80 % . Kuiva -

tusmandollisuudet ovat melko hyvät (kuva 32) .


pintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,2 m . Suon pohja on muodol -

taan tasainen ja sen maalaji on hiekka .

Jokilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 90 % j a

saravaltaisia noin 10 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n

kokonaisosuus on 67 % . Yleisimmät turvelajit ovat LCS (61 %), CS

(17 %), S (6 %) ja LSC (5 %) .


2,4 ja pohjakerroksen 7,0 . Hyvin maatunut LCS-turve muodosta a

pääosan turvekerrostosta .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,7 %) . Liekoja on eniten sy -

vyysvälillä 0,0 - 0,5 m (8,1 %) .

Jokilamminsuossa on turvetta noin 0,30 milj . m 3 , mistä on yl i


Suosta on saatavissa hyvälaatuista polttoturvetta, mutta

turvekerros on liian ohut .

17 . Siltasuo (kl 3231 09, x = 6887,3, y = 522,0) sijaitsee

noin 7 km Virtasalmen kirkolta lounaaseen . Suo rajoittuu loivii n

moreenikumpuihin, pohjoisessa lampeen ja eteläkaakossa peltoihi n

(kuva 33) . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät . Pinta-ala on 1 6

ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 12 ha ja yli kanden met -

rin 7 ha . Tutkimuspistetiheys on 7 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa LR, KR ja SRmu ,

keskiosassa RRmu, etelässä IRmu, VKmu ja KRmu . Puusto on keskit i -

heästä tiheään, kehitysluokka 2 - 4 . Suoalasta on ojitettu 90 % .

Kuivatusmandollisuudet ovat pääosalla melko hyvät . Suon pohjois -

osassa on vedenjakaja .


pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,5 m. Suon pohja on muodol -

taan maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni .

Siltasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 71 % ja saraval -

taisia noin 29 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais-

- 55 -

osuus on 67 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (37 %), LCS (16 %) ,

LSC (14 %) ja S (9 %) .


3,6 ja pohjakerroksen 7,1 . Turvekerroksen rakenne vaihtelee suon

eri osissa, mutta tyypillistä on puunjäännöksiä sisältävien tur-

peiden runsas esiintyminen ja eteläosan kerrostumien parempi maa-

tuneisuus .

- 56 -

Liekoisuus on korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil -lä 1,0 - 1,5 m (5,5 %) .

Siltasuossa on turvetta noin 0,31 milj . m3 , mistä on yli met -

rin syvyisellä alueella noin 0,28 milj .m 3 ja yli kanden metrin

syvyisellä alueella noin 0,21 milj .m3 .

Suo soveltuu tyydyttävästi polttoturpeen pientuotantoalueeksi .

Tuotantokelpoista.aluetta on noin 10 ha ja sen turvemäärä noi n0,20 milj . suo-m3 .

18 . Lammasviidanpuronsuo (kl 3231 09, x = 6881,2, y = 528,5 )

sijaitsee noin 14 km Virtasalmen kirkolta eteläkaakkoon, kunnan -

rajalla (kuva 34) . Suo rajoittuu loivasti kohoaviin drumliinei-

hin . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät . Suo on tutkittu haja-

pistein . Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyist ä

aluetta 11 ha ja yli kanden metrin2 ha .Tutkimuspistetiheys on

5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa RHKmu ja PSRoj ,keski- ja kaakkoisosassa KRoj ja -mu sekä VKmu . Puusto on kehi -

tysluokaltaan 2 (tiheää) pohjoisosassa, keski- ja eteläosissa3 - 4 (keskitiheää - tiheää) . Suo on ojitettu kauttaaltaan . Kui -

vatusmandollisuudet ovat hyvät .



taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka .

Lammasviidanpuronsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 %

ja saravaltaisia noin 5 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden

kokonaisosuus on 73 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (61 %), CS

(16 %), LCS (12 %) ja S (6 %) .


3,5 ja pohjakerroksen 6,7 . Vallitsevana on hyvin maatunut LCS -

tai LS-turve . Pohjalla on ohut kerros heikosti maatunutta saraval -

taista turvetta .


vyysvälillä 0,0 - 0,5 m (5,7 %) .

Lammasviidanpuronsuossa on turvetta noin 0,28 milj .m3 , mistä

on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,19 milj . m3 ja yli kande n

metrin syvyisellä alueella noin 0,04 milj 3.m .

- 57 -

Suo sopii melko hyvin polttoturpeen pientuotantoon pohjois -

ja keskiosastaan, joskin tuotantoon sopiva alue on pieni : 10 ha .

Turvemäärä on noin 0,15 milj . suo-m 3 .

19 . Leinolanjoensuo (kl 3231 12, x = 6885,3, y = 532,0) si-

jaitsee noin 14 km Virtasalmen kirkolta itäkaakkoon, Valkeamäessä .

Suo rajoittuu drumlinisoituneisiin moreenimäkiin . Kulkuyhteyde t

ovat hyvät . Tie kulkee suon poikki (kuva 35) . Pinta-ala on noin

55 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 37 ha ja yl i

kanden metrin 18 ha . Suo on tutkittu hajapistein . Tutkimuspiste-tiheys on 3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjois- ja eteläosissa RRmu .

Laiteet ovat KR- ja VKmu . Keskitiheän ja tiheän puuston kehitys-

- 58 -

luokka on 2 - 3 . Suo on ojitettu kauttaaltaan . Kuivatusmandolli-

suudet ovat heikot . Leinolanjoki virtaa suon keskellä .



taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia . Kaak-

koisosassa on ohut liejukerros .

Leinolanjoensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 84 % j a


Puunjäännöksiä sisältävien turpeide n

kokonaisosuus on 41

Yleisimmät turvelajit ovat LS (27 %), S

ja CS (16 %) ja LCS (12 %) .


3,5 ja pohjakerroksen 6,0 . Turvekerrostumassa vallitsevat kohta-

laisesti ja hyvin maatuneet puunjäännösturpeet .

- 59 -


lä 0,0 - 0,5 m (5,9 %) .

Leinolanjoensuossa on turvetta noin 0,80 milj .m 3 , mistä on



Kuivatusvaikeuksien vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

20 . Välisuo (kl 3231 12, x = 6886,2, y = 531,9) sijaitse e

noin 14 km Virtasalmen kirkolta itäkaakkoon Valkeamäessä (kuva

36) . Suo rajoittuu drumliineihin . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Pin-

ta-ala on 12 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 8 ha ja yl i

kanden metrin 3 ha . Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspiste-

tiheys on 5 kpl/10 ha .

- 60 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRmu, eteläosassa KRmu . Puus -to on keskitiheää, eteläosassa tiheää, ja sen kehitysluokka o n2 . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat kohta-laisen hyvät .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,0 m . Tästä onpintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,2 m . Suon pohja on muodol -taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreenia . Etelä -päässä on ohut liejukerros .

Välisuossa on rahkavaltaisia turpeita nöin62 % ja saraval -taisia noin 38 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -osuus on 42 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (32 %), SC (15 %) ,S (12 %), CS ja PrSC (10 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,2, pintakerrokse n3,2 ja pohjakerroksen 6,3 . Paksuhkon, heikosti maatuneen pinta -kerroksen alla on noin 0,5 m H 4 -maatunutta saravaltaista tur -vetta, sitten kohtalaisesti ja hyvin maatunutta puunjäännöksi äsisältävää turvetta . Pohjalla on heikosti maatunutta saravaltais -ta turvetta .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,4 %) . Liekoja on eniten sy -vyysvälillä 0,5 - 1,0 ja 1,0 - 1,5 m (2,9 %) .

Välisuossa on turvetta noin 0,18 milj . m 3 , mistä on yli met-rin syvyisellä alueella noin 0,16 milj . m 3 ja yli kanden metri nsyvyisellä alueella noin 0,09 milj .m 3 .

Paksuhkosta pintakerroksesta on saatavissa kohtalaista kas -vuturvetta ja sen alta hyvää polttoturvetta . Suo on pieni : kasvu-turpeeksi soveltuvaa aluetta on noin 4 ha ja polttoturvetuotan-toon sopiva alue vain hieman isompi . Polttoturvetuotanto edellyt -tää heikosti maatuneen pintakerroksen poistamista .

21 . Siilinsuo (kl 3232 10, x = 6891,2, y = 530,3) sijaitse enoin 10 km Virtasalmen kirkolta itään . Suo rajoittuu heikosti drum-linisoituneisiin moreenimäkiin . Kaakkoisosassa on pelto (kuva 37) .Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hyvät . Pinta-ala on 12 ha, mistäon yli metrin syvyistä aluetta 7 ha ja yli kanden metrin 5 ha .

Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspistetiheys on 10 kpl /10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat suon keskiosassa RRmu, pohjois -ja lthisiosassa TRmu ja eteläosassa KRmu . Puusto on keskitiheää,

- 61 -

eteläosassa tiheää, kehitysluokka on 2 . Suo on ojitettu kauttaal-

taan . Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät .



taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkaa . Pohjoisosass a

(P5 - P7) on liejua 10 - 80 cm .

Siilinsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 83 % ja sara -

valtaisia noin 17


naisosuus on 33

Yleisimmät turvelajit ovat ErS (35 %), L S

(21 %), CS (12%) ja LCS (10 %) .


2,7 ja pohjakerroksen 6,5 . Paksu, heikosti maatunut pintakerro s

on ErS-turvetta . Sen alla on hyvin maatunutta, puunjäännöksi ä

sisältävää rahkaturvetta . Pohjalla saraisuus lisääntyy .


vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (5,7 %) .

- 62 -

Siilinsuossa on turvetta noin 0,19 milj .m 3 , mistä on yl imetrin syvyisellä alueella noin 0,17 milj .m ja yli kanden met-


Paksun pintakerroksen vuoksi suo soveltuu huonosti poltto-

turvetuotantoon . Pintakerroksesta ei ole saatavissa hyvälaatuis-

ta kasvuturvetta .

22 . Koljonsuo (kl 3232 07, x = 6898,7, y = 525,8) sijaitse e

noin 11 km Virtasalmen kirkolta pohjoiskoilliseen (kuva 38) .

Etäisyys lähimmästä autotiestä on 100 - 200 m . Suo rajoittuu

hiekkakankaisiin . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pinta-ala on


kanden metrin 7 ha . Tutkimuspistetiheys on 9 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat TRoj ja TRmu (suon keskiosassa )

sekä KGR (laiteilla) . Puuston kehitysluokka on yleisimmin 3 j a

puusto on keskitiheää tai harvaa . Suoalasta on ojitettu noin 7 5

Kuivatusmandollisuudet ovat heikohkot .


- 63 -

pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 2,0 m . Suon pohja on muodol -taan tasaisen maljamainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta .

Koljonsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 % ja sara -valtaisia noin 5 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -osuus on 5 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErCS (47 %), CS (19 %) ,ErS (10 %) ja EqCS (6 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n2,8 ja pohjakerroksen 6,7 . Ohuen pintakerroksen alla on kohtalai -sesti ja hyvin maatunutta ErCS-turvetta paksu kerros . Pohjallaon noin 0,5 m heikosti maatunutta turvetta .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,4 %) . Liekoja on eniten sy-vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (5,0 %) .

Koljonsuossa on turvetta noin 0,24 milj . m 3 , mistä on yl imetrin syvyisellä alueella noin 0,23 milj . m3 ja yli kanden met -rin syvyisellä alueella noin 0,18 milj .m 3 .

Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturpeen pientuotantoon .Haittoina ovat turvekerrostuman alaosan kuivatusvaikeus ja toi-saalta syrjäinen sijainti . Tuotantoon sopiva alue on noin 8 haja sen luonnontilainen turvemäärä noin 0,15 milj . suo-m 3 .

23 . Ruuhimäensuo (kl 3232 07, x = 6892,4, y = 529,5) sijait -see noin 6 km Virtasalmen kirkolta itään . Suo rajoittuu drumlini -soituneisiin moreenimäkiin . Eteläosassa on metsitetty pelto (ku-va 39) . Kulkuyhteydet ovat heikot tilusteitä myöten . Pinta-alaon noin 20 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 12 haja yli kanden metrin 3 ha . Suo on tutkittu hajapistein ja tutki -muspistetiheys on 8 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat pohjoisosassa IRmu, muuall aKR- ja VKmu . Tiheän puuston kehitysluokka vaihtelee 1 - 4 . Suo-alasta on ojitettu 80 % . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät poh -joiseen .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,9 m . Tästä onpintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,7 m . Keskeinen osa suostaon noin 2 m syvää, entinen pelto mukaan luettuna (kuva 39) . Suonpohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka-moreeni .

Ruuhimäensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 52 % ja sa-ravaltaisia noin 48 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko-

- 64 -

naisosuus on 22

Yleisimmät turvelajit ovat SC (29 %), CS (21 %) ,

LS (13 %), LCS ja C (9 %) .


3,8 ja pohjakerroksen 5,8 . Ohuen rahkavaltaisen pintakerrokse n

alla on turvekerrostuman puoliväliin asti hyvin maatunutta rahka-

valtaista turvetta ja pohjalla on kohtalaisesti ja heikosti maa-

tunutta saravaltaista turvettta .

Liekoisuus on alhainen (1,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvä-lillä 0,0 - 0,5 m (3,8 %) .

Ruuhimäensuossa on turvetta noin 0,29 milj .m 3 , mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 0,23 milj .m 3 ja yli kanden metrin

65 -

syvyisellä alueella noin 0,06 milj .m3 .Suo soveltuu poittoturvetuotantoon edellyttäen ettei turpeen

tuhkapitoisuus ole liian korkea . Tämä on mandollista suon halk ivirtaavan Ranninpuron vuoksi . Tuotantokelpoista aluetta on noi n10 ha ja sen turvemäärä noin 0,17 milj . suo-m 3 .

24 . Talvilamminsuo (kl 3232 07, x = 6893,7, y = 526,0) si-

jaitsee noin 4 km Virtasalmen kirkolta koilliseen . Pitkä ja ka-

pea suo rajoittuu peltoihin ja jyrkkärinteisiin drumliineihin .

Kulkuyhteydet ovat varsin hyvät : tie kulkee suon poikki (kuva 40) .

Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a

16 ha ja yli kanden metrin 6 ha . Suo on tutkittu hajapistein j a

tutkimuspistetiheys on 7 kpl/10 ha .Vallitsevina suotyyppeinä ovat LRmu, RILoj ja LKmu . Keski-

tiheän lehtipuuvaltaisen puuston kehitysluokka on 2 - 3 . Suo

alasta on ojitettu 100 % . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .



taan epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta . Etelä- j a

pohjoisosassa on paikoin paksu liejukerros .

Talvilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 59 % ,

saravaltaisia noin 31 % ja ruskosammalvaltaisia noin 10 % . Puun-

jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 49 % . Yleisim-

mät turvelajit ovat LCS (19 %), LPrCS (14 %) ja PrSC (13 %) . Huo -

mattavaa on ruskosammalvaltaisten turpeiden runsas esiintyminen .


3,4 ja pohjakerroksen 6,2 . Pintakerros on ohut tai puuttuu . Tur -

ve muodostuu useiden rehevien kasvupaikkojen kasvien jäännöksi s-

tä ja on pohjoisosaa lukuun ottamatta melko hyvin maatunutta .

Liekoisuus on alhainen (1,1 %) . Liekoja on eniten syvyys -

välillä 0,0 - 0,5 m (2,4 %) .

Talvilamminsuossa on turvetta noin 0,38 milj . m 3 , mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,32 milj . m3 ja yli kanden


Suo soveltuu heikosti polttoturvetuotantoon . Pohjoisosa o n

heikosti maatunutta ja saravaltaista turvetta ja pellot on hie-

koitettu . Eteläosan turvekerrosto on maatuneempi, mutta alue o n

pieni ja kapea . Turvekerrostossa voi tuhkapitoisuus olla haital -

lisen korkea .

66 -

25 . Uudissuo (kl 3231 09, x = 6885,7, y = 523,2) sijaitse e

noin 15 km Virtasalmen kirkolta etelään (kuva 41) . Landekkeine n

suo rajoittuu drumlinisoituneisiin moreenimäkiin . Kulkuyhteyde t

ovat heikot . Suon keskustasta on lähimmälle tilustielle noin 1 km .

Pinta-ala on noin 25 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a

19 ha ja yli kanden metrin 9 ha . Suo on tutkittu hajapistein .


Vallitsevina suotyyppeinä ovat länsiosassa IRoj, itäosass a

TR ja PSR, pohjoisosassa VK . Puuston kehitysluokka on pohjois -

osassa 4 (tiheää), muualla 2 - 3 (keskitiheää - tiheää) . Suoalasta

- 67 -

on ojitettu noin 40 % (länsiosa) . Kuivatusmandollisuudet ova t

kohtalaisen hyvät .Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,8 m . Tästä on


taan tasainen ja sen maalaji on länsiosassa hiekka ja itäosass a

siltti .

Uudissuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 99 % ja saraval-

taisia noin 1

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -

osuus on 62

Yleisimmät turvelajit ovat LS (56 %), S (13 %) ,

CS (11 %) ja PrCS (7 %) .


3,0 ja pohjakerroksen 6,2 . Pintakerros on ohut ja rahkavaltaista

turvetta . Sen alla on kohtalaisesti ja pääosaltaan hyvin maatu-

- 68 -

nutta LS-turvetta . Pohjalla on noin 0,5 m heikosti maatunutta j avetistä turvetta .

Liekoisuus on korkea (3,1 %) . Liekoja on eniten syvyysvälil -

lä 0,5 - 1,0 m (6,6 %) .

Uudissuossa on turvetta noin 0,39 milj .m3 , mistä on yli met -


Suo soveltuu kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon . Hait-

toina ovat korkea liekoisuus, huonot kulkuyhteydet, landekkeisuu s

ja mandolliset kuivatusvaikeudet . Tuotantokelpoinen alue on noin

15 ha ja sen turvemäärä noin 0,22 milj . suo-m3 .

26 . Suurisuo (kl 3231 06, x = 6885,3, y = 517,8) sijaitse e

noin 20 km Virtasalmelta lounaaseen . Suo rajoittuu lounaassa j a

lännessä Vapon turvetuotantokenttään, muualla laakeaan moreeni-

maastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 42) . Pinta-ala on noi n


kanden metrin 43 ha . Tutkimuspistetiheys on 10 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat pääasiassa erilaiset rämemuut -

tumat . Puusto on harvaa, kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu

kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat melko hyvät .



taan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka .

Suurisuon turpeet ovat rahkavaltaisia . Puunjäännöksiä sisäl -

tävien turpeiden kokonaisosuus on 13 % . Yleisimmät turvelaji t

ovat ErS (43 %), S (33 %) ja LS (11 %) .


2,1 ja pohjakerroksen 7,1 . B-linjastolla on noin 0,5 m :n paksui-

nen heikosti maatunut pintakerros ; A-linjastolla vastaava kerros

on ohuempi (kuvat 43 ja 44) . Pintakerroksen alla on hyvin maatu-

nutta rahkavaltastaturvetta suon pohjalle asti, syvänteitä lukuu n

ottamatta .

Liekoisuus on keskimääräinen (2,9 %) . Eniten on liekoja sy -

vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (6,1 %) .

Pisteen A 300 + 100 turvekerrostossa pH nousee melko voimak-

kaasti pohjaa kohden, tuhkapitoisuus on varsin alhainen (ka 1,5 %) ,

vesipitoisuus pintaa lukuun ottamatta alhainen (ka 88,9 %), kuiva -

ainesisältö korkea (ka 105 kg/ m3 ) ja lämpöarvo kohtalaisen korkea

(ka 21,5 MJ/kg, taulukko 9) .

72 -

Suurisuossa on turvetta noin 2,43 milj .m, mistä on yli met-



Suon B-linjaston alueelta on saatavissa kohtalaisen hyvä ä

kasvuturvetta - tosin kerros on ohuehko - ja sen alla on hyvä ä

polttoturvetta . A-linjaston alueelta on saatavissa hyvää poltto-

turvetta . Suon landekkeet ovat ohutturpeisia . Tuotantokelpoinen

alue on yhteensä noin 50 ha ja sen turvemäärä noin 1,0 milj . suo -

m 3 .

Suurisuo on osa laajempaa suoaluetta, joka sijaitsee Virta -

salmen ja Haukivuoren kunnanrajan kanden puolen . Pääosa tästä

alueesta on Vapon turvetuotantoalueena . Tuotantoalueesta noi n

puolet on Virtasalmen kunnan alueella ja Vapolta saatujen tieto-

jen mukaan tämän tuotantoalueen turvemääräksi voidaan arvioida

noin 3,0 milj . suo-m 3 .

- 73 -

27 . Kasakkasuo (kl 3232 08, x = 6901,6, y = 590,9) sijaitse e

noin 18 km Virtasalmelta luoteeseen . Suo rajoittuu pohjoisessa j aidässä harjumuodostumiin, muualla laakeahkoon moreenimaastoon .Suo muodostuu useasta altaasta ja on topografialtaan hyvin rikko -nainen . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 45) . Pinta-ala on noin 11 0ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 50 ha ja yli kande nmetrin 27 ha . Tutkimuspistetiheys on 6 kpl/10 ha . Suo sijaitseekunnanrajan kanden puolen .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämemuuttumat, C -linjastolla korpimuuttumat . Puusto on keskitiheää, kehitysluokal -taan 2 . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat hy -vät .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m . Tästä onpintakerrosta 0,4 m ja pohjakerrosta 1,9 m . Suon pohja on muodol -taan jossain määrin epätasainen ja sen maalaji on hiekka .

Kasakkasuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 82 % ja sara -valtaisia noin 18 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -naisosuus on 39 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (25 %), Er S(14 %), S (10 %) ja SC (8 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,3, pintakerrokse n3,3 ja pohjakerroksen 7,0 . Maatuneisuuskerrokset vaihtelevat jon -

kin verran, yleensä kuitenkin maatumaton pintakerros on ohut ta i

puuttuu kokonaan ja syvemmällä turve on keskinkertaisesti ta i

pitkälle maatunutta (kuvat 46 ja 47) .

Liekoisuus on alhainen (1,8 %) . Liekoja on eniten syvyysvä -lillä 0,0 - 1,0 m (3,8 %) .

Kasakkasuossa on turvetta noin 1,50 milj .m 3 , mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 1,13 milj . m 3 ja yli kanden metrinsyvyisellä alueella noin 0,79 milj .m3 .

Suo soveltuu paikoin kohtalaisen hyvin polttoturvetuotantoon .

B-altaan ja sen länsipuolella sijaitsevan altaan yhteenlaskettutuotantopinta-ala on noin 25 ha sisältäen noin 0,55 milj . suo-m 3

hyödyntämiskelpoista turvetta . C- ja D-altaat eivät turvekerros-tumansa ohuuden vuoksi sovellu tuotantotarkoituksiin . A-allas j aosa D-altaasta kuuluu Jäppilän kuntaan .

- 76 -

28 . Juurikkalevänsuo (kl 3232 05, x = 6902,7, y = 516,5) si-

jaitsee noin 22 km Virtasalmelta luoteeseen . Suo rajoittuu län-

nessä Ruokojokeen, etelässä Suuri-Läänä -järveen ja muualla kum-

puilevaan moreenimaastoon (kuva 48) . Kulkuyhteydet ovat erittäi n

huonot . Pinta-ala on noin 39 ha, mistä on yli metrin syvyist ä

aluetta noin 9 ha . Tutkimuspistetiheys on 6 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet, lähinnä

IR ja IRmu . Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2 - 3 . Suo-

alasta on ojitettu noin 60 % eli suon eteläosa . Kuivatusmandolli-

suudet ovat erittäin huonot .

- 77 -



taan tasainen ja . sen maalaji on pääasiassa moreeni .

Juurikkalevänsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 77 % j a


Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden ko -

konaisosuus on 57

Yleisimmät turvelajit ovat LCS (28 %), L S

(20 %), NS (10 %) ja NCS (7 %) .

- 78 -


2,9 ja pohjakerroksen 6,7 . Kerrostuman pinnalla on ohut maatuma-

ton rahkakerros, jonka alla turve on tasaisesti pitkälle maatu-

nutta (kuva 49) .


vyysvälillä 0,0 - 0,5 m (5,6 %) .

Juurikkalevänsuossa on turvetta noin 0,31 milj .m 3 , mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,12 milj .m 3 .

Suo ei kuivatusvaikeuksien vuoksi sovellu turvetuotantoon .

- 79 -

29 . Kotaniemensuo (kl 3231 06, x = 6885,2, y = 519,4) si-

jaitsee noin 12 km Virtasalmelta lounaaseen . Suo rajoittuu län-

nessä ja pohjoisessa Haapajärveen ja muualla laakeaan drumliini-

maastoon . Kulkuyhteydet ovat hyvät (kuva 50) . Pinta-ala on 61 ha ,

mistä on yli metrin syvyistä aluetta 46 ha ja yli kanden metri n

19 ha . Tutkimuspistetiheys on 12 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeojikot ja -muut -

tumat . Puusto on harvaa, kehitysluokaltaan 6 . Keskustassa on laa-

jahko vanha turvepehkun nostoalue (B 100 - B 300 ja ympäristössä) .

Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat heikot (ku -

va 51) .

- 81 -


pintakerrosta 0,3 m ja pohjakerrosta 1,6 m . Suon pohja on muo -

doltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka .

Kotaniemensuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 87 % j a

saravaltaisia noin 13 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden

kokonaisosuus on 9 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS (52 %) ,

LErS (7 %) ja ErCS (5 %) .Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,2, pintakerrokse n

1,9 ja pohjakerroksen 7,2 . Turvekerrostuman rakenne on selvä-

piirteinen ja samanlainen suon landekkeisuudesta huolimatta (ku-

vat 50 ja 51) . Pääosan muodostaa hyvin maatunut ErS- ja LErS -

turve . Pohjaosa on saravaltaista turvetta .

Liekoisuus on alhainen (1,2 %) . Liekoja on eniten syvyys -

välillä 0,5 - 1,0 m (2,3 %) . Yli 2 m :n syvyisellä alueella o n

liekoisuus hieman korkeampi (liite 4) .

Kotaniemensuossa on turvetta noin 0,96 milj . m3 , mistä on

yli metrin syvyisellä alueella noin 0,86 milj . m 3 ja yli kanden


Suo on turvekerrostoltaan hyvä polttoturvesuo ja pintake r -

ros kelpaa kasvuturpeeksi, mutta kuivatusvaikeuksien takia jää

hyödynnettävissä oleva turvekerros melko ohueksi, kaikkiaan noi n

metrin vahvuiseksi . Tuotantoon soveltuva alue on noin 15 ha (l ä-

hinnä A- ja B-selkälinjojen alueet) ja sen hyödynnettävissä ole-

Va.tur_vemäiärä noin 0,15 milj . suo-m3 , mistä on puolet kasvu- j a

puolet polttoturpeeksi kelvollista .

30 . Rikonlamminsuo (kl 3232 05, x = 6903,3, y = 518,1) si-

jaitsee noin 20 km Virtasalmelta luoteeseen . Suo rajoittuu luo-

teessa Ruokojärveen, muualla louhikkoiseen moreenimaastoon . Suon

kaakkoisosassa sijaitsee Rikonlampi (kuva 52) . Kulkuyhteydet

ovat huonot . Kunnanrajalla sijaitsevan suon Virtasalmen puoleise n

alueen pinta-ala on 62 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett a

noin 41 ha ja yli kanden metrin 33 ha . Tutkimuspistetiheys o n

5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämemuuttumat . Puus-

to on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu kokonaan .

Kuivatusmandollisuudet ovat huonot Ruokojärven ja suon keskell ä

olevan Rikonlammin takia (kuva 53) .

- 82 -



taan tasainen ja sen maalaji on A-linjastolla hieta, B-linjastoll a

hiekka ja hiekkamoreeni . Liejuja esiintyy välillä A 400 - A 108 0

(0,5 - 1,5 m, kuva 53) .

Rikonlamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 % j a



naisosuus on 38

Yleisimmät turvelajit ovat LS (16 %), Er S

(15 %), LCS (13 %) ja CS (9 %) .


2,6 ja pohjakerroksen 6,7 . Turve on melko tasaisesti kohtalaisest i

tai hyvin maatunutta (kuvat 53 ja 54) .

Liekoisuus on korkea (3,6 %) . Liekoja on eniten syvyysvälill ä

0,5 - 1,0 m (5,5 %) .

- 83 -

Rikonlamminsuossa on turvetta noin 2,08 milj .m 3 , mistä on

yli metrin syvyisellä aluella noin 1,82 milj .m 3ja yli kanden met-


Kuivatusvaikeuksien vuoksi Rikonlamminsuo ei sovellu turve -

tuotantoon .

- 84 -

31 . Pölkönsuo (kl 3232 04, x = 6895,3, y = 517,0) sijaitse enoin 12 km Virtasalmelta länteen . Suo rajoittuu laakeahkoon moree-

nimaastoon . Keskustaa on raivattu pelloksi (kuva 55) . Kulkuyhtey-

det ovat hyvät . Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin sy-

vyistä aluetta noin 16 ha ja yli kanden metrin 9 ha . Tutkimuspis-

tetiheys on 10 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset turvekankaat . Puusto

on keskitiheää, kehitysluokaltaan 4 . Suo on ojitettu kokonaan .

Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .



taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta ja hiesu . Liejua

esiintyy suon keskiosissa 0,1 - 0,5 m .

- 86 -

Pölkönsuon turve on rahkavaltaista . Puunjäännöksiä sisältä -

vien turpeiden kokonaisosuus on 41 Yleisimmät turvelajit ova t

LS (28 %), CS (12 %) ja S (11 %) .


2,3 ja pohjakerroksen 6,6 . Maatumattoman ohuen pintakerrokse n

alla turve on pitkälle maatunutta . Pohjakerrokset ovat keskinker -

taisesti maatuneita .


lä 0,5 - 1,0 m (5,2 %) .

Pölkönsuossa on turvetta noin 0,48 milj .m 3, mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 0,35 milj .m 3 ja yli kanden metri n


Pölkönsuo soveltuu hyvin polttoturvetuotantoon . Sovelias pin-

ta-ala on noin 15 ha sisältäen noin 0,25 milj . suo-m 3 tuotantokel-

poista turvetta .

- 87 -

32. Palkelankorpi (kl 3232 04, x = 6896,3, y = 516,9) sijait-

see noin 12 km Virtasalmelta länteen . Suo rajoittuu laakeaan mo -

reenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat melko hyvät . Pinta-ala on noi n

18 ha . Turvekerros on alle metrin vahvuinen (kuva 55) .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset räme- ja korpimuu t-

tumat . Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu

kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat hyvät .

Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji onpääasia s -

sa hiekka .

Palkelankorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 80 % ja sa -

ravaltaisia noin 20 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 47 % . Yleisimmät turvelajit ovat S (33 %), LS (27 %) ,

LCS (20 %) ja SC (13 %) .


2,3 ja pohjakerroksen 5,8 .

Palkelankorvessa on turvetta noin 0,09 milj . m3 . Suo ei sovel -

lu turvetuotantoon ohuen turvekerrostumansa vuoksi .

33. Koirakankaansuo (kl 3232 04, x = 6893,5, y = 511,5) si-

jaitsee noin 16 km Virtasalmelta länteen . Suo rajoittuu pohjoises -

sa tiehen, idässä harjujaksoon, lännessä laakeaan moreenimaastoo n

ja etelässä suo jatkuu kapeana Kivijärveen (kuva 57) . Kulkuyhtey-

det ovat suon pohjoisosaan hyvät . Pinta-ala on noin 30 ha, mistä

on yli metrin syvyistä aluetta noin 20 ha ja yli kanden metrin

15 ha . Suo on tutkittu hajapistein ja tutkimuspistetiheys on 1 kp l

/10 ha .

Vallitsevana suotyyppinä on rahkaräme . Puusto on harvaa, ke -

hitysluokaltaan 6 . Suoalasta on ojitettu n . 10 % suon pohjoisosas -

ta . Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 4,5 m . Tästä on pinta -

kerrosta 2,7 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Suon pohja on muodoltaa n

tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka . Liejua on ohuehk o

kerros keski- ja pohjoisosassa .

Koirakankaansuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 91 % j a

saravaltaisia noin 9 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 33 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS (38 %), LS

(18 %) ja S (16 %) .Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,8, pintakerrokse n

3,8 ja pohjakerroksen 6,4 . Suon paksussa heikosti maatuneessa

- 88 -

pintakerroksessa on runsaasti ohuita kohtalaisesti ja hyvin maatu-

neita kerroksia . Pintakerros on ErS- ja S-turvetta . Syvemmällä o n

hyvin maatunutta LS- ja LCS-turvetta ja pohjalla heikosti maatunut-

ta saravaltaista turvetta .

Liekoisuus on alhainen .

Koirakankaansuossa on turvetta noin 0,77 milj .m 3 , mistä on



Maatuneisuusvaihteluiden vuoksi suon pintakerroksesta e i

ole saatavissa hyvälaatuista kasvuturvetta . Polttoturvetuotantoo n

suo ei kelpaa paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen vuoksi .

- 89 -

34 . Petkellamminsuo (kl 3231 06, x = 6880,8, y = 520,0) si-

jaitsee noin 27 km Virtasalmelta lounaaseen . Suo rajoittuu ete-

lässä Kangasjärveen, idässä Hautakankaansuohon (välissä joki) j a

pohjoisessa sekä lännessä laakeaan moreenimaastoon (kuva 58) .

Kulkuyhteydet ovat erittäin huonot . Pinta-ala on noin 140 ha, mis-

tä on yli metrin syvyistä aluetta 108 ha ja yli kanden metri n

68 ha . Tutkimuspistetiheys on 3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämeet . Puusto on

harvaa tai keskitiheää, kehitysluokaltaan pääasiassa 2 tai 6 .

90 -

Suoalasta on ojitettu noin 30 % suon pohjoisosassa . Kuivatusmah-

dollisuudet ovat erittäin huonot .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyvs on 2,3 m . Tästä on pin-takerrosta 0,6 m ja pohjakerrosta 1,7 m . Suon pohja on muodoltaan

tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka .

Petkellammisuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 95 % ja sa -

ravaltaisia noin 5 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden koko -

naisosuus on 49 % . Yleisimmät turvelajit ovat S (23 %), LS (19 %) ,

ErS (15 %) ja PrS (9 %) .Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,9, pintakerrokse n

2,8 ja pohjakerroksen 7,0 . Suon pinnalla on noin 0,5 m paksuinen

maatumaton rahkakerros, jonka alla turve on tasaisesti hyvin maa -

tunutta .Liekoisuus on keskimääräinen (2,7 %) . Liekoja on eniten sy-

vyysvälissä 0 - 1,0 m (6,0 %) .

Petkellamminsuossa on turvetta noin 2,62 milj . m3 , mistä o n

yli metrin syvyisellä alueella noin 2,46 milj . m 3 ja yli kande n


Kuivatusvaikeuksien vuoksi suo ei sovellu turvetuotantoon .

Lisäksi suo kuuluu valtakunnalliseen soiden suojelun perusohjel -

maan .

35 . Litmanen (kl 3231 09, x = 6884,5, y = 527,5) sijaitse e

noin 10 km Virtasalmelta etelään . Suo rajoittuu loivapiirteiseen

moreenimaastoon . Kaakossa on pelto ja suon keskiosassa Litmasen

lampi (kuva 59) . Kulkuyhteydet ovat melko huonot . Pinta-ala on

noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 15 ha j a

yli kanden metrin 4 ha .Vallitsevina suotyyppeinä ovat IRmu ja rhtk . Puusto vaihte -

lee keskitiheästä tiheään ja on kehitysluokaltaan 3 - 4 . Suo on

ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat huonot .


pintakerrosta 0,1 m ja pohjakerrosta 1,8 m . Suon pohja on muodo l -

taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta .Lammen pohjois -

puolella on liejua noin 1,5 m .

Litmasen turvekerrostuma on rahkavaltainen . Puunjäännöksi ä

sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 33 % . Yleisimmät turvela -

jit ovat LCS (33 %), NCS (24 %) ja ErCS (12 %) .

- 91 -


3,0 ja pohjakerroksen 6,4 . Maatumaton pintakerros puuttuu lähe s

kokonaan, turve on yleensä tasaisesti kohtalaisen pitkälle maatu -

nutta sararahkaturvetta .Liekoisuus on keskimääräinen (2,3 %) . Liekoja on eniten sy-

vyysvälillä 0 - 0,5 m (5,7 %) .

Litmasessa on turvetta noin 0,38 milj . m3, mistä on yli metri n

syvyisellä alueella noin 0,28 milj .m 3 ja yli kanden metrin syvyi -

sellä alueella noin 0,09 milj .m 3 .

Litmanen ei pienuutensa sekä kuivatusvaikeuksien takia so -

vellu turve tuotantoon .

36 . Niemastinlammit (kl 3231 06, x = 6888,4, y = 517,7) si-

jaitsee noin 10 km Virtasalmelta lounaaseen (kuva 60) . Suo rajoit-

tuu pohjoisessa peltoon, muualla loivaan moreenimaastoon . Kulku -

yhteydet ovat huonot . Pinta-ala on noin 30 ha . Tutkimuspistetihey s

on 2 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat VSN ja IRmu . Suo on pääasias-

sa aukea . Suoalasta on ojitettu noin 10

Kuivatusmandollisuude t

ovat hyvät .

92 -

Suon pohja on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on paaasias-

sa moreeni . Ohuen turvekerroksen alla on runsaasti liejua .

Niemastinlampien turve on rahkavaltaista . Turvekerrostuman

keskimaatuneisuus on 7,6 .

Niemastinlammeissa on turvetta noin 0,16 milj .m 3 .

Turvekerrostuman ohuuden vuoksi suo ei sovellu turvetuotan-

toon . Suo on umpeenkasvulampi, jossa on runsaasti liejua ja pin -

nalla on ohut, 10 - 20 cm paksu turve- ja suokasvillisuuskerros .

Turvetta suosta löytyy lähinnä sen pohjoisosassa .

37 . Romviidansuo (kl 3231 06, x = 6882,6 y = 518,8) sijait-

see noin 25 km Virtasalmelta lounaaseen . Suo rajoittuu pohjoises-

sa Suurisuohon, jossa on toimiva turvetuotantoalue . Muualla ym-

- 93 -

päristö on alavaa moreenimaastoa (kuva 61) . Kulkuyhtevdet ova t

melko hyvät . Pinta-ala on noin 60 ha, mistä on yli metrin syvyis-

tä aluetta 26 ha . Tutkimuspistetiheys on 6 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RN ja erilaiset rämemuuttumat .

Puusto vaihtelee aukeasta keskitiheään, kehitysluokat ovat 1 - 3 .

S .uoalasta on ojitettu 40

Suon keskusta on ojittamaton . Kuiva-

tusmandollisuudet ovat hyvät .




Romviidansuon turve on rahkavaltaista . Puunjäännöksiä sisäl-

tävien turpeiden kokonaisosuus on 24

Yleisimmät turvelajit ovat

ErS (45 %), S (28 %) ja LErS (9 %) .


2,2 ja pohjakerroksen 7,7 . Kerrostuman pinnalla on yhtenäinen ,

keskimäärin 0,7 m :n paksuinen maatumaton rahkakerros . Sen all a

turve on tasaisesti hyvin maatunutta (kuva 62) .

- 95 -

Liekoisuus on keskimääräinen (2,5 %) . Liekoja on eniten sy -vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (4,2 %) .

Romviidansuossa on turvetta noin 0,59 milj .m 3 , mistä on yl i


Koska suo sijaitsee toimivan turvetuotantoalueen vieressä ,

voidaan sen käyttöönottoa ajatella huolimatta kerrostuman ohuu-

desta . Maatumaton pintakerros soveltuu kasvuturpeeksi tuotantoala n

ollessa noin 25 ha ja se sisältää noin 0,17 milj . suo-m 3 tuotan-tokelpoista turvetta . Suon pohjaosa soveltuu polttoturpeeksi tuo-

tantoalan ollessa noin 25 ha ja sisältäen noin 0,13 milj . suo-m 3hyödyntämiskelpoista turvetta .

38 . Maataipale (kl 3231 09, x = 6889,0, y = 524,4) sijaitse enoin 5 km Virtasalmelta etelään . Suo rajoittuu etelässä, länness ä

ja pohjoisessa järviin, sekä näitä yhdistävään kanavaan, muuall a

loivapiirteisiin moreenimäkiin (kuva 63) . Kulkuyhteydet ovat huo-

not . Pinta-ala on noin 30 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett anoin 10 ha ja yli kanden metrin 1 ha . Tutkimuspistetiheys on 3 kp l/10 ha .

96 -

Vallitsevina suotyyppeinä ovat erilaiset rämemuuttumat .Puusto on keskitiheää, kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu ko -konaan . Kuivatusmandollisuudet ovat erittäin huonot .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,5 m . Tästä o npintakerrosta 0,2 m ja pohjakerrosta 1,3 m . Suon pohja on muodol -


Maataipaleen turve on rahkavaltaista . Puunjäännöksiä sisäl -tävien turpeiden kokonaisosuus on 80 % . Yleisimmät turvelaji t

ovat LS (36 %), LCS (35 %) ja NCS (6 %) .


2,0 ja pohjakerroksen 7,5 . Ohuen epäyhtenäisen maatumattoman pin -

takerroksen alla turve on tasaisesti hyvin maatunutta .


vyysvälillä 0,5 - 1,0 m (5,7 %) .

Maataipaleessa on turvetta noin 0,25 milj . m3 , mistä on yli

metrin syvyisellä alueella noin 0,16 milj . m 3 ja yli kanden metrin


Kuivatusvaikeuksien takia suo ei sovellu tuo.tantotarkoituk-

siin .

39 . Purunkorpi (kl 3232 04, x = 6890,5, y = 517,9) sijaitse e

noin 10 km Virtasalmelta länteen (kuva 64) . Suo rajoittuu jyrkäh -

köihin moreeni- ja hiekkamäkiin . Kulkuyhteydet ovat heikot . Pin -

ta-ala on noin 27 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 13 ha

ja yli kanden metrin 7 ha . Tutkimuspistetiheys on 5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRmu ja rhtk . Puusto on har -

vaa, kehitysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmah -

dollisuudet ovat hyvät .


pintakerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,4 m . Suon pohja on muodol- '

taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta . Liejua esiin-

tyy paikoin jopa yli 2,5 m .

Purunkorvessa on rahkavaltaisia turpeita noin 96 % ja sara -

valtaisia noin 4 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -

osuus on 41 % . Yleisimmät turvelajit ovat S (34 %), LS (34 %) j a

CS (8 %) .


3,0 ja pohjakerroksen 7,0 . Kaakkoisaltaassa on paksu, heikosti

- 97 -

maatunut pintakerros, muualla turve on pitkälle maatunutta pinnasta

pohjaan .

Liekoisuus on erittäin alhainen (0,3 %) . Liekoja on enite n

syvyysvälillä 0,5 - 1,0 m (1,1 %) .

Purunkorvessa on turvetta noin 0,38 milj .m 3 , mistä on yl i

metrin syvyisellä alueella noin 0,29 milj .m 3 ja yli kanden metri n


Suon länsi- ja keskiosat soveltuvat kohtalaisen hyvin poltto-

turvetuotantoon tuotantopinta-alan ollessa noin 10 ha . Tuotanto-

kelpoista turvetta alueella on noin 0,2 milj . suo-m 3 .

- 98 -

40 . Herrojenviita (kl 3231 09, x = 6886,9, y = 523,7) sijait-

see noin 10 km Vertasalmelta etelään, Vehkalamminsuon (nro 15 )

länsipuolella . Suo rajoittuu etelässä Isojokeen, muualla loivaa n

moreenimaastoon (kuva 65) . Kulkuyhteydet ovat huonot . Pinta-ala

on noin 80 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta noin 3 ha .


Vallitsevina suotyyppeinä ovat TR-, PSR- ja ksmu . Suo on

pääosin aukea . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuude t

ovat eteläosissa huonot, pohjoisosissa kohtalaisen hyvät .



taan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hieta .

Herrojenviidan turve on rahkavaltaista . Puunjäännöksiä sisäl-

tävien turpeiden kokonaisosuus on 59

Yleisimmät turvelaji t

ovat LCS (52 %), CS (33 %) ja S sekä LS (7 %) .



- 99 -

Liekoisuus on korkea (3,8 %) . Liekoja on eniten syvyysvälill ä0 - 0,5 m (11 %) .

Herrojenviidassa on turvetta noin 0,49 milj .m 3 , mistä on yl i


Turvekerrostuman ohuuden ja kuivatusvaikeuksien vuoksi suo e i

sovellu turvetuotantoon .

41 . Lastikanniittu (kl 3231 09, x = 6881,7, y = 529,0) sijait-

see noin 13 km Virtasalmelta kaakkoon (kuva 66) . Suo rajoittuu loi-

vapiirteisiin lohkareisiin moreenimäkiin . Kulkuyhteydet ovat huo-

not . Pinta-ala on noin 36 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluet-

ta noin 1 ha . Tutkimuspistetiheys on 2 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat PSRmu . Puusto on tiheää, kehi-

tysluokaltaan 2 . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuude t

ovat hyvät .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 1,0 m . Suon pohj a

on muodoltaan tasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni .

Lastikanniitussa on rahkavaltaisia turpeita noin 50 % ja sara -

valtaisia noin 50

Yleisimmät turvelajit ovat LSC (50 %), L S(40 %) ja S (10 %) .



- 100 -

Liekoisuus on erittäin korkea (4,1 %) .Lastikanniitussa on turvetta noin 0,24 milj . m 3 , mistä on yl i


Turvekerrostuman ohuuden vuoksi suo ei sovellu tuotantota r -

koituksiin .

42 . Tetrisuo (kl 3231 09, x = 6881,3 y = 524,4) sijaitse e

noin 15 km Virtasalmen kirkolta etelään, lähellä Rahonahonkorpea .

Kunnanraja kulkee suon poikki (kuva 67) . Suo rajoittuu kapeisiin

drumliineihin ja lounaassa Kansansuohon sekä etelässä Vuorijokeen .

Kulkuyhteydet ovat heikot . Pohjoisosan lähelle tulee metsäautotie .

Suo on tutkittu v . 1977 (raportti P 13 .4/81/11) ja seuraavass a

käsitellään suon Virtasalmen puoleista osaa, jonka pinta-ala on

noin 53 ha . Tästä on yli metrin syvyistä aluetta noin 40 ha j a

yli kanden metrin 11 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat keskustassa LKN, reunoill a

TR ja IR . Eteläosassa on KRmu . Suoalasta on ojitettu noin 60 %

(v . 1976) . Kuivatusmandollisuudet ovat kohtalaisen hyvät .



taan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekkamoreeni .

Tetrisuon turvekerrosto on rahkavaltainen . Puunjäännöksi ä

sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 12 % . Yleisimmät turvela -

jit ovat ErS (62 %), LS (12 %) ja ErCS (11 %) .


2,1 ja pohjakerroksen 7,1 . Turvekerrostuma on homogeeninen koko

suon alueella (kuva 68) . Pinnasta puoliväliin saakka on heikost i

maatunutta S- ja ErS-turvetta . Kohtalaisesti ja hyvin maatunu t

pohjaosa on ErS- ja puunjäänr_östurvetta . Heikosti ja hyvin maa -

tuneen turpeen raja on jyrkkä .

Liekoisuus on keskimääräinen .

Pisteen A 800 näytesarjassa turpeen pH on melko alhainen ,

tuhkapitoisuus varsin alhainen (ka . 1,5 %) ja vesipitoisuus pinta -

osassa korkea, syvemmällä alhainen (taulukko 10) .

Tetrisuon Virtasalmen puoleisessa osassa on turvetta noi n

0,79 milj .m 3 , mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 0,7 2

milj . m 3 ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 0,24 milj . m 3 .

Pintakerroksesta on saatavissa kohtalaisen hyvää kasvuturvet -

ta ja sen alta hyvää polttoturvetta . Virtasalmen puolella on tuo-

- 101 -

tantokelpoisesta alueesta (yli 1 m :n syvyinen alue) noin 35 ha j a

sen turvemäärä on noin 0,55 milj .m 3 , Tästä on puolet kelvollist a

kasvuturpeeksi ja puolet polttoturpeeksi .

- 103 -

43 . Lihavanlamminsuo

(kl 3232 04, x = 6891,3, y = 512,2 )

sijaitsee noin 14 km Virtasalmen kirkolta länteen, lähellä Kanta -

lan asemaa . Saarekkeinen ja landekkeinen suo rajoittuu jyrkkärin-

teisiin moreenimäkiin . Kunnanraja kulkee suon poikki (kuva 69) .

Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suo on tutkittu v . 1980 (raportti P 13 . 4

/81/56) ja seuraavassa käsitellään sen Virtasalmen puoleista osaa ,

jonka pinta-ala on noin 42 ha . Tästä on yli metrin syvyistä aluet-

ta noin 33 ha ja yli kanden metrin 22 ha . Tutkimuspistetiheys o n

5 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat eteläosassa VKmu ja KRmu, kes-

kustassa LKNmu, KER ja TR . Pohjoisosassa vallitsevat TR ja TRmu .

Suoalasta on ojitettu noin 50

Kuivatusmandollisuudet ovat koh-

talaisen hyvät .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,3 m . Tästä on pin-

takerrosta 0,8 m ja pohjakerrosta 1,5 m . Suon pohja on muodoltaan

epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa kivinen moreeni . Etelä-

ja keskiosassa on liejua ja mutaa 0,5 - 1,5 m (kuva 70) .

- 105 -

Lihavanlamminsuon turvekerrostuma on rahkavaltainen . Puun -

jäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuus on 20 Yleisim-

mät turvelajit ovat S (42 %), LS (20 %), ErS (18 %) ja ShCS (9 %) .


2,6 ja pohjakerroksen 7,6 . Reunaosissa turvekerrostuman pääosa on

kohtalaisesti ja hyvin maatunutta ErS- ja LS-turvetta . Sen sijaan

keskiosat ovat pääosaltaan ja paikoin kokonaan heikosti maatunut-

ta rahkavaltaista turvetta (kuva 70) .

Liekoisuus on reunaosissa korkea, keskustassa alhainen .

Pisteellä A 600 turvekerrostuman pH on melko alhainen, tuh-

kapitoisuus varsin alhainen (ka . 1,7), vesipitoisuus korkeahk o

ja kuiva-ainemäärä melko alhainen (taulukko 11) .

- 106 -

Lihavanlamminsuossa on turvetta noin 0,83 milj . m3 , mistä onyli metrin syvyisellä alueella noin 0,77 milj . m 3 ja yli kandenmetrin syvyisellä alueella noin 0,61 milj .m 3 .

Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen ja alhaisen kuiva -ainesisällön vuoksi suo ei kelpaa polttoturvetuotantoon .

44 . Itäsuo (kl 3232 01, x = 6891,3, y = 512,2) sijaitse enoin 16 km Virtasalmelta länteen, Loukolammin aseman pohjois- j aluoteispuolella (kuva 71) . Suo rajoittuu alavaan hiekkamoreeni -maastoon ja luoteessa Iso-Naakkima -järveen . Kulkuyhteydet ovathyvät . Lähes kokonaan Virtasalmen kunnan alueella olevan suo npinta-ala on noin 90 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluett anoin 75 ha ja yli kanden metrin 30 ha . Suo on tutkittu 1980 (ra -portti P 13 .4/81/56) . Tutkimuspistetiheys on 3 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat RRoj ja -mu . Reunoilla onIRmu ja TRmu . Puusto on kitukasvuista . Keskustasta on nostettuvähän turvepehkua . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuu -det ovat itä- ja keskiosassa kohtalaiset, luoteessa huonot .

Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,1 m . Tästä o npintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,6 m . Suon pohja on muodol -taan hieman epätasainen ja sen maalaji on pääasiassa hiekka . Sy-vänteissä on ohut kerros liejua .

Itäsuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 75 % ja sarava l -taisia noin 25 % . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonais -osuus on 38 % . Yleisimmät turvelajit ovat ErS (20 %), S (13 %) ,LCS (14 %) ja LSC (14 %) .

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 6,4, pintakerroksen3,6 ja pohjakerroksen 7,6 . Suon reunoilla ja matalaturpeisill aalueilla on ohuen heikosti maatuneen pintakerroksen alla hyvinmaatunutta puunjäännösturvetta . Syvänteiden kohdalla on turve -kerrostossa paksuhkoja H4-maatuneita kerroksia . Saravaltaise tturpeet esiintyvät suon itä- ja eteläosassa (kuva 72) .

Liekoisuus on keskimääräinen .

Pisteen A 400 + 100 turpeen pH on melko alhainen, tuhkapi -toisuus varsin alhainen (ka . 1,4 %), vesipitoisuus keskimääräi -nen (ka . 89 %), kuiva-ainemäärä lisääntyy pohjaa kohden ja o nmelko korkea (ka . 105 kg/ m 3 ) . Myös turpeen lämpöarvo kasvaa poh -jaa kohden ja keskiarvo on korkea : 22,1 MJ/kg (taulukko 12) .

- 107 -

Itäsuossa on turvetta noin 1,9 milj .m 3 , mistä on yli metri n

syvyisellä alueella noin 1,6 milj .m 3 ja yli kanden metrin syvyi-

sellä alueella noin 0,8 milj . m 3 .

Turvekerrostumansa ominaisuuksien puolesta Itäsuo soveltuu

varsin hyvin polttoturvetuotantoon, mutta kuivatusvaikeudet rajoit-

tavat sen hyödyntämistä . Jos tuotantokelpoiseksi alueeksi arvioi-daan suon yli 2 m :n syvyinen alue (noin 30 ha) ja tämän hyödynnet-

tävissä olevan turvekerroksen keskipaksuudeksi 1,5 m, on aluee n

turvemäärä noin 0,45 milj . suo-m 3 .

- 109 -

45 . Isosuo (kl 3232 04, x = 6983,0, y = 516,0) sijaitse e

noin 14 km Virtasalmen kirkolta länteen, Loukolammen aseman etelä -

puolella . Rautatie kulkee suon poikki (kuva 73) . Suo rajoittuu

kumpuilevaan moreenimaastoon . Kulkuyhteydet ovat kohtalaisen hy-

vät . Seuraavassa käsitellään suon Virtasalmen puoleista osaa, jon-

ka pinta-ala on 94 ha, mistä on yli metrin syvyistä aluetta 74 ha

ja yli kanden metrin 52 ha . Kunnanraja kulkee suon halki . Suo on

tutkittu v . 1974 . Tutkimuspistetiheys on 7 kpl/10 ha .

Vallitsevina suotyyppeinä ovat itäosassa LKNoj ja pohjoisosas-

sa IRoj . Suo on ojitettu kokonaan . Kuivatusmandollisuudet ovat hy -

vät pohjoiseen .



taan melko tasainen ja sen maalaji on pääasiassa moreeni, joka

on kaakkoisosassa kivistä ja luoteisosassa hiekkaista . Luoteis -

osassa on paikoin liejua .

- 111 -

Isosuossa on rahkavaltaisia turpeita noin 66 % ja saravaltai-

sia noin 34

Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden kokonaisosuu s

on 15 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS (32 %), C (17 %), SC (17 % )

ja puunjäännösturpeet (15 %) .


3,5 ja pohjakerroksen 6,3 . Suon paksu heikosti maatunut pintaker-

ros on kaakkois- ja keskiosassa CS- ja ErS- turvetta . Luoteisosass a

on turvekerrostuman pääosa H4-maatunutta saravaltaista turvetta .

Suon pohjalla on 1 - 2 m paksu kerros hyvin maatunutta puunjään-

nösturvetta .

Liekoisuus on reunoilla keskimääräinen tai korkea ja keskus -

tassa alhainen .

Pisteellä A 1600 on tuhkapitoisuus melko alhainen (ka . 2,6 % )

ja vesipitoisuus korkea (ka . 92,1 %, taulukko 13) .Isosuon Virtasalmen puoleisella osalla on turvetta noin 2,2 0

milj . m 3 , mistä on yli metrin syvyisellä alueella noin 2,1 milj .m 3

ja yli kanden metrin syvyisellä alueella noin 1,8 milj .m 3 .

Paksun, heikosti maatuneen pintakerroksen takia suo soveltu u

huonosti polttoturvetuotantoon . Pintakerros ei kelpaa hyvälaatui-

seksi kasvuturpeeksikaan .

- 112 -

TULOSTEN TARKASTEL U

Tutkittu suoala ja suotyypi t

Virtasalmella tutkittujen soiden yhteenlaskettu pinta-ala o n

2471 ha, mistä on yli 1 m :n syvyistä aluetta 1493 ha eli 60,4 %

ja yli 2 m:n syvyistä aluetta 720 ha eli 29,1 % (liite 1) . Tutki-

tuista 45 suosta on alle 50 ha :n kokoisia 24 kpl ja yli 50 ha : n

21 kpl . Tutkimuslinjaa on yhteensä 58 km ja kairauspisteitä 172 3

kpl . Tutkimuspistetiheys on koko aineiston keskiarvona 7 pistett ä/10 ha . Kunnanrajalla sijaitsevilta soilta on käsitelty Virtasal -

men puoleista aluetta . Vapolla turvetuotannossa oleva alue ei si -

sälly tämän raportin yhteenvetotietoihin (liitteet 1 - 4) .

Peruskartoilta tehtyjen pinta-alamittausten mukaan on Virta -

salmen kunnassa yli 20 ha :n suuruisia soita 24 kpl yhteispinta-

alaltaan 1725 ha (Lappalainen, Häikiö, Heiskanen 1980) . Nämä suot

sisältyvät tähän raporttiin ja lisäksi kunnanrajalla sijaitsevi a

sekä joitakin pienempiä soita . Siten tähän raporttiin sisältyvä t

kaikki Virtasalmen kunnan alueen merkittävimmät suot .

Virtasalmen soistuneinta aluetta on kunnan keski- ja etelä -

osa (kuva 1) . Itäosassa soita on vähän ja ne ovat pienialaisia .

Valtaosa soista sijaitsee pitkänomaisten, melko jyrkkärinteiste n

moreeniselänteiden - drumliinien - välisissä painanteissa ja ova t

siten muodoltaan pitkiä ja kapeita .

Kairauspisteissä määritetyistä suotyypeistä on 14 % luonnon -

tilaisia, 22 % ojikkoja, 53 % muuttumia, 8 % turvekankaita ja 3 %

muita (liite 3) . Soiden ojitusaste on siten varsin korkea . Rämeet

ovat selvästi vallitsevin suotyyppiryhmä (70 %) . Avosoiden osuus

on vähäinen . Yleisimmät suotyypit ovat isovarpurämemuuttuma (11 %) ,tupasvillarämemuuttuma (10 %) ja rahkarämemuuttuma (9 %) . Soiden

puusto on tavallisesti keskitiheää tai tiheää ja kehitysluokaltaan

taimisto- ja riukuasteella .

Luonnonsuojelun ja maisemanhoidon kannalta arvokas alue o n

Petkellamminsuo (n :o 34), joka kuuluukin soidensuojelun perusohjel -

maan . Tetrisuolla (n :o 42) on laajahko ojittamaton alue, mutt a

muilla soilla luonnontilaisia osia on vähän .

- 113 -

Turvekerrostuman paksuus ja maatuneisuu s

Turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m . Tästä on heikost i

maatunutta pintakerrosta 0,4 m ja hyvin maatunutta pohjakerrost a

1,1 m . Yli yhden metrin syvyisten alueiden keskisyvyys on 2,1 m ,

josta on pintakerrosta 0,5 m ja pohjakerrosta 1,6 m . Turvekerros -

tumien keskipaksuudet on laskettu jakamalla alueiden turvemäärä t

vastaavilla pinta-aloilla (liite 1) . Tutkittujen soiden keskisy-

vyys vaihtelee melko paljon . Tarkasteltaessa yli yhden metrin sy -

vyisiä alueita on niistä 22 keskisyvyydeltään vähintään 2 m j a

38 vähintään 1,5 m . Yleensä suot syvenevät reunoistaan melko nope -

asti . Heikosti maatuneen pintakerroksen paksuus vaihtelee eri soi -

den ja suonosienkin välillä .

Turvekerrostumien keskimaatuneisuuden vaihteluväli on 3,9 -

7,6 ja keskiarvo 5,8 . Valtaosalla keskimaatuneisuus on yli 5, 0

ja monella yli 6,0 (liite 1) . Turvekerrostumien maatuneisuus har -

voin kasvaa tasaisesti suon pinnasta pohjaan päin, vaan usein hei -

kosti ja hyvin maatuneet kerrokset vaihtelevat . Soiden reunoilla

turve on maatuneempaa kuin keskustassa .

Turvelajijakauma

Tutkitusta turvemäärästä on 88 % rahkavaltaista ja 12 % sara -

valtaista . Puunjäännöksiä sisältävien turvelajien kokonaisosuus o n

huomattavan suuri : 38 % . Yleisimmät turvelajit ovat LS (21 %), S

(16 %), ErS (15 %) ja LCS (15 %) . Yksikään kerrostumista ei ollut

saravaltainen vaan rahkavaltaiset turvekerrostumat ovat selväst i

vallitsevina . Ruskosammalturpeiden osuus on vähäinen . Niitä tava -

taan vain joissakin erikoistapauksissa .

Liekoisuu s

Pintakerros metrin syvyyteen asti on soiden liekoisin os a

(liite 4) . Eniten liekoja on syvyysvälillä 0,5 - 1,0 m sekä yl i

1 m :n että yli 2 m :n syvyisiltä alueilta lasketuissa keskiarvois -

sa . Soiden keskimääräisessä liekoisuudessa (syvyysväli 0 - 2 m )

ei ole suurtakaan eroa yli 1 m :n ja yli 2 m :n syvyisten alueiden

välillä - eikä eri syvyysvälien liekoisuudessakaan . Suot eivät

- 114 -

kuitenkaan sisällä liekoja tasaisesti - ja runsaasti - koko alal-

laan, vaan eri soiden ja suonosienkin välillä on huomattavia ero -

ja (liite 4 ja suoselostusten profiilit) . Yleisesti ottaen soide n

reunat ovat keskustaa liekoisempia, ainakin suuremmilla soilla .

Kun liekoisuus nousee yli 3 % :n, on siitä huomattavaa haittaa tur-

vetuotannolle . Tällaisia soita on aineistossa paljon .

Laboratoriotulosten tarkastel u

Näytesarjoja laboratoriotutkimuksia varten otettiin yhteens ä

15 kpl . Näytteenottopisteet valittiin edustamaan mandollisimma n

hyvin koko suota . Tulosten yhteenveto on taulukossa 14 .

Koko aineiston pH-luvun keskiarvo on 4,2 . Vaihteluväli on

melko suuri : 3,2 - 5,0 . Happamuus yleensä vähenee syvyyden lisään -

tyessä .

Vesipitoisuuden keskiarvo on 89,5 % ja vaihteluväli 84,7 -

92,4

Keskiarvo on selvästi luonnontilaisen turpeen vesipitoi-

suuden (noin 92 - 94 %) alapuolella, johon ojituksen laaja-alai-

suus on osasyynä . Näytesarjojen sisällä hajonta on suurempi .

Tuhkapitoisuus on alhainen : keskiarvo 2,6 Korkeita tuhkapi-

toisuuksia esiintyy harvoin ja nekin ovat turvekerrostuman alaosas-

sa .

- 115 -

Lähes kaikkien näytesarjojen keskimääräiset teholliset läm-

pöarvot ylittävät 21,0 MJ/kg, joka vastaa 9,1 MJ/kg :n lämpöarvo a

50 % :n ja 14,0 MJ/kg :n lämpöarvoa 30 % :n käyttökosteudessa . Te-

hollinen lämpöarvo vaihtelee melkoisesti joidenkin näytesarjoje n

sisällä . Heikosti maatuneilla rahkavaltaisilla turpeilla on alhai -

simmat lämpöarvot .

Turpeen kuivatilavuuspaino on keskimäärin 104 kg/m3 . Vaihte -

luväli on suuri : 61 - 162 kg/m 3 ja näytesarjojen sisällä vieläki n

suurempi. Polttoturvetuotannon kannalta suo on luonnollisesti sit ä

arvokkaampi mitä enemmän kuiva-ainetta luonnontilainen suokuuti o

sisältää .

Tuhkan sulamispisteen määrityksiä on tehty Kandeksaisiensu o

W:n ja Huuhansuon näytesarjoista . Sulamispisteen keskiarvoksi saa -

tiin 1213 oC ja vaihteluväliksi 1160 - 1330 °C .

Liitteessä 6 olevien Turveteollisuusliitto ry :n laadunmää-

rittelyohjeiden vaatimukset täyttävät kaikki näytesarjat ja useim -

mat parhaimpienkin laatujen osalta .

Soveltuvuus turvetuotantoon

Yhteenveto turvetuotantoon soveltuvista suoalueista on tau -

lukossa 15 . Tarkemmat tiedot ovat suoselostusten yhteydessä .

Polttoturvetuotantoon sopiva ala on useimpien kohdalla rajat -

tu suon yli metrin syvyisen alueen suuruiseksi . Tämä siksi, ett ä

suot ovat ojitettuja ja niiden turvekerrosto on kuivaessaan j o

huomattavasti tiivistynyt . Yleensähän pottoturvetuotantoon sovel -

tuvalta luonnontilaiselta suolta edellytetään vähintään kanden

metrin paksuista turvekerrosta . Tuotantokelpoista turvemäärä ä

laskettaessa on keskisyvyydestä vähennetty tuotannnossa suon poh-

jalle jäävän kerroksen osuus ja pinnasta mandollisesti poistetta -

van kerroksen osuus . Laboratoriomäärityksiin perustuvien suokuu-

tion keskimääräisten kuiva-ainemäärien perusteella on laskettu

tuotantokelpoiset kuiva-ainemäärät . Koska kaikista polttoturve-

tuotantoon soveltuvista soista ei ollut käytettävissä laboratorio -

turkimusten tuloksia, on näiden kohdalla laskelmissa käytetty kok o

aineiston keskiarvoa . Taulukossa suokohtaisiin laboratoriotutki-

muksiin perustuvat luvut on merkitty * :11ä . Lämpöarvomäärityksii n

perustuen on edelleen laskettu kerrostumien energiasisällöt kui-

valle ja 50 % :n kosteudessa oleville turpeille . Kuivalle turpeel-

- 116 -

Taulukko 15 . Turvetuotantoon soveltuvat alueet .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen Kasvuturvetuotantoonsoveltuvan aluee n

tuotanto- kuiva- turpeenSuon nimi pinta- kelp . turve- aineen energiasisältö pinta- turvemääräja numero ala määrä määrä alakuivana 50 % kost .

(ha) (milj .

suo-m3 ) (1000 t) (milj .GJ) (milj .GJ) (ha) (milj . suo-m 3 )

1 . Kandeksaisiensuo E 20

0,3 32 . Kandeksaisiensuo W 55

1,10

93,5* 1,91*

1,68 *3 . Pekansuo 25

0,50

30,5* 0,60*

0,53 *4 . Siltasuo 17

0,30

35,1* 0,78*

0,69 *5 . Rahkasuo 15

0,30

29,7* 0,67*

0,60 *

6 . Nurkkasuo 10

0,16

16,6 0,35

0,3 17 . Huuhansuo 35

0,65

74,1* 1,53*

1,32 *8 . Aittosuo 10

0,20

27,4* 0,58*

0,52 *17 . Siltasuo 10

0,20

20,8 0,44

0,3918 . Lammasviidanpuronsuo 10

0,15

15,6 0,33

0,29

22 . Koljonsuo 8

0,15

15,6 0,33

0,2923 . Ruuhimäensuo 10

0,17

17,7 0,38

0,3325 . Uudissuo 15

0,22

22,9 0,49

0,4 326 . Suurisuo 50

0,85

97,8* 2,22*

1,98* 30

0,1 527 . Kasakkasuo 25

0,55

57,2 1,22

1,0 8

29 . Kotaniemensuo 15

0,07

7,3 0,16

0,14 15

0,0 731 . Pölkönsuo 15

0,25

26,0 0,55

0,4 937 . Romviidansuo 25

0,13

13,5 0,29

0,25 25

0,1 739 . Purunkorpi 10

0,20

20,8 0,44

0,3 942 . Tetrisuo 35

0,28

29,1 0,62

0,55 35

0,2 744 . Itäsuo 30

0,45

47,3* 1,05*

0,93 *

Yhteensä 425

6,88

698,5 14,94

13,19 125

0,9 9

Keskiarvo 21,2

0,34

34,9 0,75

0,66 25,0

0,20

le ne saadaan kaavasta 1 ja 50 % :n kosteudelle kaavasta 2 .1. E = Nsuo-m3 . Dd . Hu

2. E = Nsuo-m 3 . Dd . (100/100 - K) . H u

E = energiasisältö, Nsuo- 3 = suokuutioiden määrä, Dd = suokuu-

tion kuiva-ainemäärä(kg/m ), Hu = kuivan turpeen tehollinen läm-

pöarvo (MJ/kg), Hu = kosteudessa K (%) olevan turpeen teholline n

lämpöarvo (MJ/kg), K = turpeen kosteus (%) .

Tutkituista soista on polttoturvetuotantoon sopivia alueita20 suolla yhteensä 425 ha (taulukko 15), mikä on 17,2 % koko tut -

kitusta suoalasta . Yli 50 ha :n suuruisia tuotantokelpoisia alu-

eita on vain 2 kpl, joten pääosalle on pientuotanto sopivin tuo-

tantotapa . Alueiden yhteenlaskettu tuotantokelpoinen turvemäär äon noin 7 milj . suo-m 3 , joka sisältää noin 700 000 t kuiva-ainetta .Kosteudeltaan 50 % :na on tämän turvemäärän energiasisältö noin

- 117 -

13 milj . GJ eli noin 3,6 milj . MWh ja kosteudeltaan 30 % :na vas-taavasti noin 14 milj . GJ eli 3,9 milj . MWh . Tuotantoon soveltu -van alueen yhtä hehtaaria kohden on keskimäärin 16 200 suo-m 3turvetta, 1644 t kuiva-ainetta, 31 000 GJ eli 8600 MWh energiaa50 % :n kosteudelle laskettuna .

Kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 125 ha

sisältäen noin 1,0 milj . suo-m 3 turvetta . Alueet ovat pieniä eikäniillä ole turveteollista merkitystä . Paikallisten kasvihuonevil -jelmien kasvualustaksi niiden turve hyvinkin soveltuisi .

Joidenkin soiden polttoturvetuotannon tieltä on paksuhko ,

heikosti maatunut pintakerros joka tapauksessa poistettava j a

useimmiten tuotannon alkuvaiheessa saadaan heikkolaatuista tur -

vetta, jonka hyödyllisin käyttö lienee maanparannusaineena j akuivikkeena karjatalouksissa .

YHTEENVETO

Geologinen tutkimuslaitos suoritti vuosina 1981 ja 1982 val-takunnan turvevarojen kokonaisinventointiin liittyen ja yhteis-

työssä Virtasalmen kunnan kanssa turvetutkimuksia kunnan alueell akaikkiaan 45 suolla, jotka yhteenlaskettuna käsittävät 2471 ha .Virtasalmen kunnan alueen kaikkien huomattavien soiden turvevaratja niiden laatu sisältyvät tähän selvitykseen .

Pääosa Virtasalmen soista on pienialaisia ja muodoltaan pit-känomaisia sijaiten moreeniselänteiden välisissä painanteissa .Rämeet ovat selvästi vallitseva suotyyppiryhmä . Pääosa soista onjo kokonaan tai suurimmaksi osaksi ojitettu . Luonnonsuojelun kan -nalta arvokkain alue on Petkellamminsuo, joka kuuluukin valtakun-nan soidensuojelun perusohjelmaan .

Tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus on 1,5 m . Heikost imaatunutta pintakerrosta on keskimäärin 0,4 m . Yli metrin syvyis -ten alueiden keskisyvyys on 2,1 m, mistä on pintakerroksen osuu s0,5 m . Tutkittujen soiden keskisyvyys vaihtelee melko paljon . Ko -ko tutkitusta suoalasta on yli metrin syvyistä aluetta 1493 haeli 60,4 % ja yli kanden metrin syvyistä aluetta 720 ha eli 29,1 % .

Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,8, pintakerrokse n2,8 ja pohjakerroksen 6,8 . Valtaosalla soista on keskimaatuneisuu syli 5,0 .

- 118 -

Turvekerrostumat ovat rahkavaltaisia . Yleisimmät turvelaji t

ovat LS (21 %), S (16 %), ErS (15 %) ja LCS (15 %) . Puunjäännöksi ä

sisältäviä turvelajeja on runsaasti .

Suot sisältävät paljon liekoja . Niitä on eniten pintakerrok -

sessa noin metrin syvyyteen saakka . Soiden ja suonosien välillä on

huomattaviakin liekoisuuseroja .

Turpeiden pH-luvun keskiarvo on 4,2, vesipitoisuuden 89,5 % ,

tuhkapitoisuuden 2,6 %, kuivan turpeen tehollisen lämpöarvon 21, 3

MJ/kg ja suokuution kuiva-ainemäärän 104 kg/m 3 .

Tutkituista soista soveltuu polttoturvetuotantoon 20 suolt a

yhteensä 425 ha . Pääosa tuotantokelpoisista alueista on pienikokoi -

sia ja niille soveliain tuotantotapa on pientuotanto . Tuotantokel -

poinen turvemäärä on noin 6,9 milj . suo-m 3 . Kosteudeltaan 50 % :na

on sen energiasisältö noin 13 milj . GJ eli noin 3,6 milj . MWh .

Kasvuturvetuotantoon soveltuvaa aluetta on yhteensä 125 ha, joka

sisältää noin 1,0 milj . suo-m 3 turvetta . Alueet ovat pieniä j a

soveltuvat parhaiten pientuotantoon .

- 119 -

KIRJALLISUUTTA

Lappalainen, E ., Sten, C-G., Häikiö, J ., 1978 : Turvetutkimusten

maasto-opas . Geologinen tutkimuslaitos, Opas n :o 6 . 46 s .

Lappalainen, E ., Häikiö, J ., Heiskanen, P ., 1980 : Mikkelin lää-

nin suoinventointi . Yhdistelmä pinta-alamittausten tuloksis -

ta . Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 . 6

/80/28 .

Leino, J ., 1979 : Juvan turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus, Geo -

loginen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 .4/81/11 .

Leino, J ., 1981 : Täydennystutkimus Haukivuoren Kantalan aluee n

soista ja niiden soveltuvuudesta polttoturvetuotantoon . Geo-

loginen tutkimuslaitos, maaperäosasto, raportti P 13 .4/81/56 .

Tuittila, H ., 1982 : Ennakkotieto uudesta turvearviointimenetelmäs -

tä . Suo n :o 1 .

Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmäärittelyohje 1976 .

Turveteollisuus 1976 n :o 3 .

Turveteollisuusliiton polttoturpeen laadunmääritysohje 1981 . Tur -

veteollisuus 1981 n :o 3 .

Liite 4

Liekoisuu s

Yli 1 m:n syvyinen alue Yli 2 m :n syvyinen alu e

Suon nimi Keski- Plik- Liekoisuus

(9) eri Keskim . Plik- Liekoisuus

(9) eri Keskim

syvyys tauksia syvyysväleillä (m) liekoi- tauksia syvyysväleillä (m) liekoi-suus

(m) (kpl) 0,0-0,5 0,5-1,0 1,0-1,5 1,5-2,0 19) suus (kpl) 0,0-0,5 0,5-1,0 1,0-1,5 1,5-2,0 (9 )

1 . Kandeksaisiensuo E 2,0 200 4,1 2,3 1,7 0,5 2,1 90 1,6 0,7 1,6 0,7 1, 1

2 . Kandeksaisiensuo W 2,2 240 5,9 3,7 2,2 0,8 3,2 160 5,1 4,6 3,0 1,3 3, 5

3 . Pekansuo 2,3 290 2,1 1,2 3,8 2,6 2,4 200 1,2 1,1 3,3 3,2 2, 2

4 . Siltasuo 2,4 210 2,3 6,3 3,3 2,2 3,5 130 1,4 5,7 3,5 3,3 3, 5

5 . Rahkasuo 2,0 100 3,5 8,0 2,4 - 3,5 50 2,6 8,4 4,8 - 3, 9

6 . Nurkkasuo 2,3 70 5,8 5,7 2,8 - 3,6 70 4,5 6,4 5,0 - 4, 0

7 . Huuhansuo 2,4 210 3,4 6,3 2,9 3,4 4,0 150 2,7 5,7 3,5 4,5 4, 1

8 . Aittosuo 2,3 60 2,8 8,3 2,0 1,5 3,6 40 2,7 6,9 2,6 2,0 3, 6

9 . Heposuo 1,9 110 6,8 3,7 0,7 - 2,8 40 4,5 - 0,6 - 1, 3

10 . Rahonahonkorpi 1,8 160 1,4 0,6 0,2 - 0,6 70 2,5 1,9 1,0 - 1, 3

11 . Junnonmäensuo 2,5 150 4,8 5,6 1,5 0,3 3,0 130 4,4 5,8 1,7 0,3 3, 1

12 . Luomanen 1,6 60 9,8 2,8 1,6 - 3,6 10 5,5 6,8 4,5 - 4, 2

13 . Itäsuo 3,0 160 4,7 3,2 4,2 1,0 3,3 150 4,7 3,0 4,3 1,0 3, 2

14 . Piilukansuo 2,0 140 4,3 6,4 1,4 0,3 3,1 80 5,1 5,9 1,9 0,5 3, 4

15 . Vehkalamminsuo A-1 2,4 430 4,7 4,8 2,5 2,1 3,5 280 4,5 4,5 2,9 2,8 3, 7

Vehkalamminsuo B-1 2,4 110 6,0 5,5 3,6 0,5 3,9 70 5,5 5,6 4,4 0,8 4, 1

Vehkalamminsuo C-1 2,4 200 5,4 5,6 0,8 0,2 3,0 130 5,2 6,3 1,2 - 3, 2

16 . Jokilamminsuo 1,4 70 8,1 2,6 - - 2,7 - - - - - -17 . Siltasuo 2,8 90 5,2 2,5 5,5 1,4 3,6 70 5,0 2,6 6,0 1,9 3, 918 . Lammasviidanpuronsuo 1,8 90 5,7 2,9 1,2 - 2,5 40 6,2 3,1 1,8 - 2, 8

19 . Leinolanjoensuo 2,2 170 5,9 5,8 2,3 0,5 3,6 130 4,9 6,0 2,8 0,7 3, 620 . Välisuo 2,4 60 2,6 2,9 2,9 1,1 2,4 40 1,1 2,3 3,2 1,5 2, 0

21 . Siilinsuo 2,5 60 3,3 5,7 2,3 - 2,8 50 2,7 5,6 2,7 - 2, 822 . Koljonsuo 2,4 70 3,0 5,0 1,5 - 2,4 60 2,8 5,4 1,7 - 2, 523 . Ruuhimäensuo 2,0 70 3,8 2,2 0,4 - 1,6 30 6,9 4,4 - - 2, 8

24 . Talvilamminsuo 2,3 90 2,4 2,1 - - 1,1 50 1,8 2,4 - - 1, 0

25 . Uudissuo 2,0 80 5,5 6,6 0,5 - 3,1 50 5,7 6,8 0,9 - 3, 3

26 . Suurisuo 2,2 380 3,4 6,1 1,7 0,4 2,9 190 3,7 6,2 2,1 0,8 3, 227 . Kasakkasuo 2,6 370 2,5 3,3 1,0 0,4 1,8 230 1,2 2,8 1,1 0,6 1, 4

28 . Juurikkalevänsuo 1,3 60 6,8 3,0 - - 2,5 - - - - - -

29 . Kotaniemensuo 1,9 290 1,6 2,3 0,7 - 1,2 110 2,3 3,0 2,0 - 1, 8

30 . Rikonlamminsuo 2,7 330 3,3 5,4 3,7 2,0 3,6 290 3,2 5,1 3,8 2,0 3, 5

31 . Pölkönsuo 2,6 140 3,5 4,9 2,6 1,1 3,0 90 3,0 5,1 3,5 1,7 3, 332 . Palkelankorpi - - - - - - - - - - -33 . Koirakankaansuo 4,5 30 - 0,3 - - 0,1 30 - 0,3 - - 0, 1

34 . Petkellamminsuo 2,4 60 1,1 5,9 3,2 0,6 2,7 40 1,1 5,7 4,6 0,8 3, 1

35 . Litmanen 1,7 20 5,7 3,5 - - 2,3 10 5,7 4,7 - - 2, 636 . Niemastinlammit - - - - - - - - - -37 . Romviidansuo 1,5 120 1,8 4,3 3,8 - 2,5 - - - - - -38 . Maataipale 1,6 40 4,3 5,9 1,1 - 2,8 10 1,6 1,8 - - 0, 9

39 . Purunkorpi 2,5 30 - 1,1 - - 0,3 20 - 2,0 - - 0, 5

40 . Herrojenviita 1,1 20 9,9 5,3 - - 3,8 - - - - - -41 . Lastikanniittu 1,0 10 16,4 - - - 4,1 - - - - -

Keskiarvo 2,2 5650 3,9 4,4 2,8 0,9 3,0 3390 3,8 4,9 2,9 1,3 3,2

Liite 5

SUOKARTTA

Liite 6

PALATURPEEN LUOKITUS 198 2

POS .*

OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU P10 LAATU P12 LAATU P1 3

3 Kosteus, toimituserä % 30 - 50 30 - 45 20 - 38

4 .4 Tehollinen lAmpdarvo saa- MJ/kg 10 12 1 3pumistilassa, vähintään 14 h/m3 1,0 1,2 1, 3

5 .1 Tuhka kuiva-aineessa, max- kuukausikeskiarvo

% 10 10 7- toimituserä (tarvittaessa) % 15 15 1 0

6 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen* *

8 Kappalekoko, max mitat

mn 150x200x 150x200x 100x100x300 300 200

10 Murskar määrä, alle 20 mm,

%max

20 15 5

11 Rikkipitoisuus, ilmoitetaan

%jos yli

0,3 0,3 0, 3

* Positionumerot viittaavat turveteollisuusliiton laadunmääritysohjeeseen

** Ilmoitetaan, jos puolipallopiste on alle 1120 °O

(Turveteollisuus 3 - 1982 )

JYRSINZURPEEN LUOKITUS 197 6

POS . OMINAISUUS YKSIKKÖ LAATU J9 LAATU J11 LAATU J11 S

3 Kosteus % 40 - 55 40 - 55 40 - 55

4 .4 Tehollinen lämpöarvo Hu MJ/kg yli 8 11 ± 2 11

± 2MJ/m yli 2500 yli 3000 yli 300 0

5 .1 Tuhka, kuukausikeskiarvo„max % 10 8 8yksittäinen näyte,max % 14 12 1 2

5 .2 Tuhkan sulamiskäyttäytyminen x x x

5 .3 Tuhkan kemiallinen koostumus x x x

6 Kuljetustilavuuspaino liki-main

kg/m3 250 - 450 250 - 450 250 - 450

7 Karkeus, ritilän mitat mm 100 x 200 100 x 200 40 x 40

9 Puun määrä, max . % 8 8 8

11 Rikkipitoisuus % y

x

y

x

Y

xTuotanto-, käsittely- ja kul -jetustapa ym. lisätiedot

HUOM . : Turpeen tulisi olla olosuhteisiin nähden mandollisimman vapaa lumest aja jäästä .

X - ilmoitetaan tarvittaessa

y - ilmoitetaan, jos on yli 0,3 %

Eo. standardiluokituksen ohella voidaan kaupassa tarvittaessa yksittäista-pauksissa soveltaa poikkeavia laatuvaatimuksia .

Pos .-numerot viittaavat Turveteollisuusliiton laadinmaarittelyohjeesee n

(Turveteollisuus 3 - 1976)

Documents

SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUSMENETELMÄT JA TULOSTEN …tupa.gtk.fi/raportti/turve/ttr_124.pdf · Pinta-alat määritettiin suokartoilta planimetrillä. Turvemäärät on laskettu käyttäen