Sivut 32–41 erikois-...10.9.2009 alkaen. Kuljettajien, jotka ovat saavuttaneet kuorma- tai linja-auton ajo-oikeuden ennen edellä mainittuja päivämääriä, ei tarvitse erikseen

48

Irtonumero 8 € | 31.8.2012 |

Palokuntalainen maailmalla • Persoona Raimo Ikonen

Hieman harvinaisempaaerikois- kalustoa

Sivut 32–41 Messuinfo

Palokuntalainen • 48 3

Pelastusalan erikoislehti • 11. vuosikerta • Aikakauslehtien liiton jäsen • Toimitus [email protected] • Päätoimittaja Pekka Koivunen, puh. 040 501 8721 • Toimitussihteeri Anne Mallius • Toimittajat Silvio Hjelt, Isto Kujala ja Marko Partanen • Ohjeistamispäällikkö H. Ollikainen • Ilmoitukset [email protected], Maria Salo, puh. 0400 504 678 • Taitto Anna Broholm, PieniSuuri Idea • Paino Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki • Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Postinrannantie 3 B, 29630 Pomarkku, Y2242549-9, Alv. rek. • www.palokuntalainen.fi • Palaute sähköpostitse [email protected]

Päätoimittaja Pekka Koivunen

Toimittaja Isto Kujala

Toimittaja Silvio Hjelt

Toimittaja Marko Partanen

Toimitussihteeri Anne Mallius

Taitto Anna Broholm

Ilmoitukset Maria Salo

No. 48 • 31.8.2012 ISSN 1798-2685

43

5732

6

PÄÄKIRJOITUS 5

PÄIVÄN POLTTAVAT 6

KIPINÄT 8• Suomi Areena 2012

• Kasvo: Maria Salo

VÄLINEITÄ MONEEN LÄHTÖÖN 20

LÄMPÖKAMERAMIES 28

PERSOONA 29• Raimo Ikonen

TURVALLISUUSMESSUT 2012 – INFO 32

VILLIMIES 42

LEIREILLÄ 43PÄIVI RÄSÄNEN KOMMENTOI 48

PELASTUSyLIjOHTAjAN VASTINE 49

LUKIjOIdEN SUUSTA 50

KALUSTOKULMA 52

KOMMENTTI: 56• Maanpuolustusrahat kohdistettava sotilaalliseen maanpuolustukseen

PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA 57• Liechtenstein

KOMMENTTI: 60• Prosenttilasku pielessä

BRANdKÅRISTEN 63

LETKUT SOLMUSSA 68

anna PAlAA 69

ENSI NUMEROSSA 69

MARKO PARTASENPALOPUHE 70

20

ILKIVALTA ON YHTEINEN ASIAMME

MESSUjEN SUURI INFO-PAKETTI

PALOKUNTA- NUORTEN LEIRI

HIEMAN HARVINAI-

SEMPAAERIKOIS-

KALUSTOA

palokuntalainen

palokuntalainen

Tilaukset: www.palokuntalainen.fi

tai tekstiviestillä puh. 050 355 0991

7 numeroa 46 €

Palokuntalainen on seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvä

pelastusalan ilmiöihin, tapahtumiin, henkilöihin ja

uutisiin keskittyvä erikoislehti. Tilaa painava lukupaketti ja tiedä

mitä alalla tapahtuu.

Palokuntalaisen löydät myös Facebookista.Tule ottamaan osaa ajankohtaisiin keskusteluihin,

antamaan palautetta, lukemaan alan uusimmat uutiset tai tykkää muuten vain.

PALOKUNTALAINEN MAAILMALLA

- lIEcHTEnSTEIn

• Nyt on aika antaa palautetta sinulle, hyvä lukija. Olemme Palokuntalaisen toimituksessa havainneet lukijapalautteen lisääntyneen mer-kittävästi tämän vuoden alkupuoliskon aikana. Palaute puhelimitse, tekstarilla tai sähköpos-titse on aina toimituksen mieleen. Siitä suuri kiitos!

Erityisesti lämpenimme viime talvena oikean aidon paperikirjeen muodossa tulleelle palautteelle. Teksti oli kuitenkin niin kuumaa tavaraa, että sitä ei olisi voinut mitenkään jul-kaista painetun lehden sivuilla. Se ei myöskään päätynyt nettisivuillemme eikä naamakirjaan. Palaute sisälsi muun muassa monipuolisen valikoiman suomalaista anatomian sanastoa. Palautteen pihvistä ei oikein saanut selvää. Taisi jokin juttu kalahtaa niin sanotusti omaan nilkkaan. Se siitä. Melkein kaikki saamamme palaute on kuitenkin asiallista. Olemme voineet julkaista siitä vain pienen osan, mutta jatkossa varaamme enemmän tilaa lukijoidemme ajatuk-sille.

Edellisessä lehdessä pyysimme juttuvink-kejä. Mielenkiintoisia aiheita tulikin muutama. Työstämme niistä juttuja syksyn ja talven nu-meroihin. Tärkeintä on kuitenkin suora palaute jutuistamme. Se on pääosin mallia ”olen tätä mieltä, mutta tätä ei saa laittaa lehteen”. Hyvä niinkin. Palaute ohjaa aina lehden toimitusta ja on ennen kaikkea muistutus kentän tunnoista ja usein jopa kiitos hyvin tehdystä jutusta.

Kun annat palautetta, kerro haluatko sen julkaistavaksi vai et.

Palautetta sinulle ja sinulta!

Lähetä messupalautetta!• Turvallisuusmessuja on viime vuosina arvioitu monelta eri kantilta. Mielipiteitä on riittänyt laidasta laitaan. Pyydämmekin kaikilta messu-vierailta palautetta Tampereella 5.–7.9.2012 järjestettävästä tapahtumasta. Ja ei pelkäs-tään messuvieraiden kokemuksia, vaan meitä kiinnostaa myös mitä messuista puhutaan eli millainen kuva messuista on niillä, jotka eivät osallistu tapahtumaan. Osoite on tuttu [email protected] tai soittaakin voi numeroon 040 501 8721.


Päätoimittaja Pekka Koivunen

Jatkuva muutoson pelastusalanarkea.”

Pelastusalalla merkittävä kehittämisalue

on tänään aiempaa tiiviimpi yhteistoiminta

muiden viranomaisten ja toimijatahojen

kanssa ja kesken. Yhteistyötä on tehty kaut-

ta aikain, mutta tämän päivän yhteistoimin-

ta kehittyy entistä tarkempien neuvottelujen

ja sopimusten kautta. Joka päivä jokaisessa

laitoksessa on käynnissä neuvotteluja josta-

kin sisäisestä tai ulkoisesta yhteistyökuvios-

ta. Jatkuva muutos on pelastusalan arkea.

Pelastuslaitosten määrä vähenee, vaikka

päättäjät eivät vielä uskalla sanoa tätä ää-

neen. Yhdistymiset vaativat suuren määrän

neuvotteluja. Epäviralliset tunnustelut ovat

jo alkaneet joidenkin laitosten kesken.

Terveydenhuollon uudistukset ovat

aiheuttaneet koko ensihoitojärjestelmän

remontin. Käytännössä kaikki sopimukset

pelastuslaitosten ja terveydenhuollon

kanssa neuvotellaan uusiksi. Tämä koskee

niin sairaankuljetusta kuin ensivastettakin.

Ensihoidon piirissä tapahtuu myös henkilös-

tön siirtymiä esimerkiksi pelastuslaitoksilta

sairaanhoitopiireihin.

Hätäkeskusjärjestelmä kokee suuren

muutoksen kolmen seuraavan vuoden

aikana. Pelastuslaitokset joutuvat sopeutu-

maan uusiin tietojärjestelmiin ja esimerkiksi

hälytysvasteet joutuvat tarkasteluun.

Pelastuslaitosten tilannekeskukset

kehittyvät seuraavien vuosien aikana

monipuolisiksi palvelukeskuksiksi. niiden

palvelutarjonta vaihtelee paljon eri pelastus-

laitoksissa. Osa tilannekeskusten kuluista

katetaan ulkopuolelle myytävillä palveluilla,

joita ostavat niin kunnat kuin yrityksetkin.

neuvoteltavaksi tulee suuri määrä erilaisia

yhteistyösopimuksia.

Puolustusvoimien kaluston tehokkaampi

hyödyntäminen erityisesti luonnononnetto-

muuksissa on sekin tullut ajankohtaiseksi

lisääntyneiden myrskytuhojen vuoksi.

Puolustusvoimien ja vapaaehtoisten

maanpuolustusjärjestöjen henkilöstöresurs-

sien käyttö vaatii pohdintaa ja neuvotteluja.

Vapaaehtoiset meripelastajat ovat

tehneet työtään jo vuosisadan. Vasta nyt

heidän ja pelastuslaitosten yhteistyö alkaa

käytännön tasollakin saada järkeviä muoto-

ja. lähtökohtana on synergia eli molemmat

hyötyvät ja ennen kaikkea hädässä oleva

kansalainen hyötyy. Päällekkäisen kaluston

ja henkilöstön pitäminen valmiudessa on

turhaa, mutta pelastuslaitosten pitää säilyt-

tää perusvalmiutensa myös vesillä. Järkevä

operatiivinen yhteistyö on molempien etu.

Valistuspuolella yhteistyö on jo vuosia toi-

minut hyvin. Esimerkiksi koululaiset saavat

vuosittain palokuntien jakamaa turvallisuus-

tietoa SPEKin valtakunnallisen turvallisuus-

viestinnän lisäksi.

Pelastusalan ulkoinen tiedottaminen on

viime vuosina kehittynyt huimasti. Vaikka

viestintä pelaa tänään kohtuullisesti, se ei

riitä. Siksi yhteistyökuvioita median kanssa

on edelleen parannettava.

Entä sitten?Pelastusalalla käynnistyi 1990-luvun

alussa myllerrys, joka oli silloin pikemmin-

kin harvinainen poikkeus kuin rutiinia. nyt

muuttumatonta on ainoastaan pysyvä

muutos – se ei enää koskaan lopu eikä sen

vauhti hiljene.

Yllä kuvatut muutokset yhteistyökuvi-

oissa ovat vain pintaa. Kaikki ne säteilevät

koko pelastusalan organisaatioon tavalla tai

toisella. Vaikutukset ulottuvat sen hiljaisim-

man ammattiaseman ja ruususen unta

nukkuvan sopimusaseman kalustohallien

perukoille saakka.

nyt on tärkeää, että jokainen pelas-

tusalalla toimiva – niin ammattipalomies

kuin sopimuspalokuntalainenkin – seuraa

tarkoin, mitä alalla tapahtuu ja myös osallis-

tuu keskusteluun. näin pysymme mukana

kehityksessä ja pääsemme asiantuntijoina

myös ohjaamaan sitä.

Muutoksen vauhti vaatii yhteistyötä

Katso sisäasiainministerin

ja pelastusylijohtajan

kommentit edellisestä

pääkirjoituksesta sivulta

48 ja 49.

Palokuntalainen • 48 7 6 Palokuntalainen • 48

• Ovatko tekojen seuraukset tuttuja niiden

tekijöille? Onko heillä tieto siitä, että yhteiskun-

ta reagoi ja pyrkii määrätietoisesti ilkivallan

vähentämiseen?

Koululaitos tekee varmasti parhaansa nuor-

ten valistamisessa, mutta olisiko ilkivaltatapa-

usten estämisessä tai ainakin vähentämisessä

etsittävä uusia keinoja?

Kaikki alkaa kodeista, sanotaan. Tässä

tapauksessa sanonta pitää paikkansa, mutta

kotien resurssit ovat rajalliset, koska niihin tieto

ilkivaltatapauksista leviää vain, mikäli tiedotus-

välineet niistä kertovat tai satunnainen tieto muuten saavuttaa

kodin. Tästä eteenpäin kodeissa asia otetaan esille, tai useimmi-

ten ei.

Poliisi- ja/tai pelastusviranomainen ilmoittaa ilkivaltatapa-

uksesta koulutoimelle heti tapahtumapäivänä tai seuraavana

aamuna. Koulutoimen taholta lähtee heti viesti lähialueiden

kouluille, joiden ennalta määritellyissä luokissa (esim. ikäluokat

12–17 vuotta) viesti luetaan aamun avauksen yhteydessä tai

opettajan toimesta jokaisessa luokassa ensimmäisen koulutun-

nin aluksi.

Lasten ja nuorten tekemä ilkivalta on tuttua jokaiselle hälytystehtäviin osallistuvalle ammatti- ja sopimushenkilölle. Roska-astia tai vaikka postilaatikko palaa, vesiposti suihkuaa, käsisammutin on tyhjennetty, automaatin nappia on painettu… näitä vakavammatkin teot ovat valitettavan tuttuja.

”Nuorisotalon pihalla oleva roska-astia paloi eilen illalla klo 22.00.

Palokunta sammutti palon ennen kuin se ehti levitä. Paloa epäillään

tahallisesti sytytetyksi. Poliisi etsii tuhotyön tekijöitä, joita uhkaa

rangaistus ja korvausvelvollisuus. Myös teon aikana aikaan paikalla olleita

voidaan syyttää Pelastuslain 3 §:ssä säädetyn toimintavelvollisuuden

laiminlyönnistä. Asiasta jotain tietävien tulee ottaa yhteys…”

Tämä esimerkin mukainen tiedote antaisi ainakin joillekin

oppilaille tietouden siitä, että ilkivaltaan puututaan aktiivises-

ti, ja sen tekijöillä, ja myös mukana olleilla, on uhkana saada

rangaistus.

Palokuntalainen-lehti antaa idean vapaasti poliisitoimen, pe-

lastustoimen ja koululaitoksen käyttöön. Ehdotetulla käytännöllä

ilkivaltaa ei lopeteta, mutta näin saataisiin ainakin kaikille, jotka

ovat potentiaalisia ilkivallantekijöitä, tietous siitä, että yhteiskun-

ta on hereillä ja ilkivallasta on odotettavissa rangaistus.

Pienellä paikkakunnalla idea on toteutettavissa hyvinkin

helposti, jos tahtoa löytyy.

Jos ideasta joku taho ottaa kopin, on Palokuntalainen valmis

seuraamaan idean toteuttamista käytännössä.

Sytytetty jäteastia palaa jääkiekkokaukalon laidalla.

Ilkivalta – yhteinen asiamme

Kuljettajien ammattipätevyys

kuntoon, nyt!

Ilkivaltaisesti sytytetty auto palaa rakennuksen vieressä. >>

Ammattipätevyyslainsäädäntö koskien oikeutta kuljettaa kuorma- ja linja-autoja on otettava huomioon niin ammatti- kuin

sopimuspalokunnissa. Suoranaisissa pelastustoimen tehtävissä ammattipätevyyttä raskaan ajoneuvon kuljettamiseen ei

vaadita. ”Pelastustoimen tehtävä” on kuitenkin tiukimmillaan tulkittuna vain hälytys- tai harjoitustehtävä. Näin ollen

esimerkiksi pihanpesut tai vedenkuljetukset säiliöautolla vaativat ammattipätevyyden.

• Niin sanotut ”vanhat kuljettajat”, jotka

ovat saaneet C1-kortin, tai suuremman,

ennen 10.9.2009 tai D1-kortin tai

suuremman, ennen 10.9.2008, voivat

saada ammattipätevyyden käymällä 35

tunnin pätevöittämiskoulutuksen (viisi

opintopäivää) ennen 10.9.2014 (C-kortti)

tai 10.9.2013 (D-kortti). Tällöin heillä on

edelleen samat oikeudet raskaan ajoneu-

von kuljettamiseen kuin aiemmin – myös

palokunnassa.

Viisi päivää koulunpenkilläYhden opintopäivän viidestä on koske-

teltava ennakoivaa ajoa, muu sisältö on

valittavissa tapauskohtaisesti. Täydennys-

koulutuksen voi periaatteessa organisoi-

da pelastuslaitos tai vaikka yksittäinen

palokunta. Koulutusta saa antaa vain

hyväksytty organisaatio, jolle Trafi on

myöntänyt täydennyskoulutusluvat.

Perustason ammattipätevyyskoulutus

vaatii opetushallituksen myöntämän luvan.

Täydennyskoulutus edellyttää oppilailta

fyysistä läsnäoloa koko päivän ajan.

Ammattipätevyyslainsäädäntö koskee

ajoneuvoja, jotka liittyvät elinkeinon harjoit-

tamiseen tai ovat yhteisön omistuksessa.

Esimerkiksi pelastuslaitos tai palokuntayh-

distys on yhteisö, jonka ajoneuvoja saavat

rajoituksetta kuljettaa vain ammattipäte-

vyyden omaavat henkilöt vuoden 2014 jäl-

keen (linja-autot 2013) paitsi pelastustoi-

men tehtävissä, joissa rajanveto on vielä

käymättä. lainsäädäntö ei koske kevyitä

(1+8) miehistönkuljetusautoja.

Oletko saanut C-kortin ennen 10.9.2009?• Ammattipätevyyden tarkoitus

on edistää kuljetusalan työntekijöi-

den ja tiellä liikkujien terveyttä ja

turvallisuutta sekä edistää ympä-

ristöystävällisyyttä. Ammattipäte-

vyyskoulutuksen kautta kuljettajien

asiantuntemus lisää kuljetusten

ja palvelujen laatua sekä tarjoaa

heille mahdollisuuden parantaa

työturvallisuutta.

Ammattipätevyyden peruskou-

lutus on vaadittu kaikilta uusilta

tavara- ja henkilöliikenteeseen

tarkoitettujen ajoneuvojen kuljetta-

jilta henkilöliikenteessä 10.9.2008

lähtien ja tavaraliikenteessä

10.9.2009 alkaen. Kuljettajien,

jotka ovat saavuttaneet kuorma-

tai linja-auton ajo-oikeuden ennen

edellä mainittuja päivämääriä, ei

tarvitse erikseen suorittaa perus-

tason koulutusta. Heidän tulee

kuitenkin suorittaa ammattipäte-

vyyden voimassaolon jatkamiseksi

35 tunnin jatkokoulutus. Se tulee

olla suoritettuna henkilöliikentees-

sä 10.9.2013 ja tavaraliikentees-

sä 10.9.2014 mennessä.

Huom!Jos olet saanut linja-autokortin

10.9.2008 jälkeen tai kuorma-

autokortin 10.9.2009 jälkeen, am-

mattipätevyyslainsäädännön vaa-

timukset poikkeavat merkittävästi

”vanhojen kuljettajien” vastaavista.

Tiedon sinua koskevista vaatimuk-

sista olet saanut autokoulussa.

www.trafi.fi/tieliikenne/ammat-

tiliikenne/kuorma-_ja_linja-auton-

kuljettajien_ammattipatevyys

Trafi:Kuljettajan ammatti- pätevyys

Lisätietoja: Hannu Kangas, puh. 040 510 1508 tai [email protected]

8 Palokuntalainen • 48

KIPINÄTKIPINÄT

• Liikuteltavien sähkölaitteiden virtajohto kannattaa irrottaa

pistorasiasta käytön jälkeen. Sähkölaitteiden turvallisen käytön

kannalta oleellista on, että laitetta käytetään vain asennusohjei-

den mukaisissa paikoissa.

– Esimerkiksi pakastinta tai jääkaappia ei ole tarkoitettu olo-

suhteisiin, joissa lämpötila vaihtelee paljon. Kylmälaitteiden oikea

paikka on asuintilat, joissa on niille sopiva lämpötila ja kosteus,

ylitarkastaja jukka Lepistö Tukesista sanoo.

Yleensä käytön jälkeen pistorasiasta irrotettavat laitteet ovat

helposti liikuteltavia ja suhteellisen pienikokoisia.

– Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi henkilökohtaiseen hygieni-

aan ja hiustenhoitoon tarkoitetut laitteet, kuten hiustenkuivaajat

ja partakoneet. Myös sähkötyökalut sekä keittiön ja kodinhoidon

pienkoneet on useimmiten irrotettava verkosta, Jukka lepistö

sanoo.

Sen sijaan kiinteästi asennettuja ja suurikokoisia sähkölaittei-

ta ei yleensä tarvitse käytön jälkeen pistorasiasta irrottaa.

– Mikroaaltouunit, pesukoneet ja viihde-elektroniikan laitteet,

kuten televisiot, digiboksit ja tietokoneet on suunniteltu niin, että

virtajohtoa ei tarvitse irrottaa, kun laitetta ei käytetä. Joillekin

viihde-elektroniikan laitteille toistuva virtojen katkaisu saattaa olla

jopa haitallista.

Käyttöohjeiden noudattaminen ehkäisee sähköpaloja

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tietoon on tullut kesän aikana useita tulipaloja ja vaaratilanteita, jotka ovat aiheutuneet sähkölaitteiden käytöstä käyttöohjeiden vastaisesti. Tukes muistuttaa niin

kuluttajia kuin yrityksiäkin, että sähkölaitteiden käyttö-, asennus-, huolto- ja turvallisuusohjeisiin perehtyminen ja niiden noudattaminen on paras tapa ennaltaehkäistä vaaratilanteita.

VUOSI 2010 2011Liesi tai uuni 1026 1020

Muu kone tai laite 242 252

Valaisin 162 190

Pyykinpesukone 108 109

Kiuas 35 75

Mikroaaltouuni 81 73

Kylmälaite 82 55

Muu kodinkone 62 52

Astianpesukone 58 50

Lämmityslaite 48 48

Sähkölaitteista aiheutuneiden rakennuspalojen ja vaara-tilanteiden määrä vuosina 2010–2011 (lähde: Pronto-tietokanta)

Jatkuva laitteiden perusteeton irrottaminen ja kiinnittäminen

kuluttavat sekä pistorasioita ja -tulppia, mutta myös laitteiden

liitäntäjohtoja. Kulunut pistorasia tai -tulppa sekä vaurioitunut

liitäntäjohto voivat myös aiheuttaa sähköpalon.

Suuretkin sähkölaiteet kannattaa kuitenkin irrottaa pistora-

siasta, jos tiedossa on esimerkiksi pitkä matka. Myös ukkoskau-

sina haja-asutusalueilla on perusteltua ottaa helposti saatavilla

olevat pistotulpat pois verkosta.

Tukes muistuttaa myös, että jatkojohto on tarkoitettu

ainoastaan tilapäiseen käyttöön. Jatkojohtoa käytettäessä

pitää varmistaa, että johto kestää siihen kiinnitettyjen laitteiden

kuormituksen.

Väärin käytettynä vaatimusten mukainenkin laite voi olla vaarallinenTilojen valaistukseen on tarjolla runsaasti erilaisia valaisimia.

Kuluttajien tulee kiinnittää huomiota valaisimen lämpötilaan

sitä käytettäessä. Valaisimien, kuten muidenkin sähkölaitteiden

turvallisuudelle, on asetettu lainsäädännössä vaatimuksia. Viran-

omaisten tehtävänä on valvoa, että nämä vaatimukset täyttyvät.

Vaatimustenmukainenkin valaisin voi aiheuttaa palovaaran,

jos se asennetaan sopimattomaan paikkaan tai jos valaisin voi

esimerkiksi kaatua sängylle tai muulle tekstiileillä verhoillulle pin-

nalle. Myös valaisimien valinnassa tulee huomioida valmistajan

antamat asennus- ja käyttöohjeet.

Vaatimustenmukaisen sähkölaitteen oikeasta ja turvallisesta

käytöstä on aina vastuussa laitteen haltija tai käyttäjä. Sähköliesi,

kiuas, valaisin, lämmityslaite tai muu sähkölaite voi aiheuttaa

tulipalon, jos laite esimerkiksi peitetään käyttöohjeen vastaisesti.

Valvomaton ruuanlaitto useimmiten syynä liesipaloonSähköliedet ovat eniten sähköpaloja aiheuttavia sähkölaitteita

Suomessa. Vuosina 2010 ja 2011 sähköliedestä tai -uunista

on syttynyt noin tuhat paloa vuodessa. Palojen syynä on ollut

useimmiten valvomaton ruuanlaitto. Turvallisuus- ja kemikaali-

viraston (Tukes) tiedossa ei ole yhtään viallisen lieden tai uunin

aiheuttamaa tulipaloa.

• Hanketyöryhmä esittää, että kustannussäästöjä tavoitellaan

erityisesti johtorakenteita keventämällä, virtaviivaistamalla

hallinto- ja tukitoimintoja sekä säästämällä toimitilakustan-

nuksista. Mikäli PORA III -hankkeessa esitettyjä toimenpiteitä

ei toteuteta tai säästötavoitteessa ei onnistuta, joudutaan

vastaavat säästöt etsimään jostakin muualta, kerrotaan sisä-

asiainministeriöstä.

Poliisihallituksen alaisten yksiköiden määrä vähenee 29:stä

14:ään tai15:een.

– Poliisilaitos on hallinnollinen yksikkö, toteaa hankeryhmän

puheenjohtaja Kauko aaltomaa.

– Yhdistäminen toiseen yksikköön ei tarkoita, että poliisi

häipyisi paikkakunnalta. Toimipiste ei katoa, vaikka poliisilaitok-

sia yhdistetään.

Sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja Isto Kujala pi-

tää itsestään selvänä, että poliisitoimen keskittäminen, vaikka

se koskisi vain hallintoa, vaikuttaa pelastustoimen päivittäiseen

yhteistoimintaan poliisin kanssa.

– Yhteistoimintaneuvottelut käydään yhä kauempana ja

siksi yhteistyökin kentällä muuttuu yhä kasvottomammaksi,

toteaa Isto Kujala.

– Mitenkähän hoidetaan yhteistoimintakuvioiden kehittämi-

nen ja ylläpito kenttätasolla jatkossa?

Ehdotuksessa kiinnitin huomiota myös kohtaan ”kustannus-

säästöjä tavoitellaan erityisesti johtorakenteita keventämällä”.

On mielenkiintoista nähdä, montako päällystöhenkilöä vähenne-

tään ja mihin ja keihin säästötoimenpiteet todella kohdistuvat.

Vaikutuksia myös pelastustoimeen

Poliisi muutoksen kourissaElokuussa sisäasiainministeri Päivi Räsäselle luovutetulla ehdotuksella (PORA III -hanke) tavoitellaan 25–30 miljoonan euron säästöjä poliisin johtorakenteita keventämällä sekä hallinto- ja tukitoimintoja virtaviivaistamalla. Toteutuessaan hanke merkitsisi muutoksia myös pelastustoimen käytäntöön.


KIPINÄTKIPINÄT

• Vpk:n juhlallisuudet aloitettiin lipunnostolla ja hiljaisella

hetkellä kunnioittaen poismenneen palokuntalaisen muistoa.

Tämän jälkeen palokunnan puheenjohtaja Timo Hakala jakoi

aktiivisille palokuntalaisille harraste- ja vuosimerkkejä. Nak-

kilan VPK kunnioitti myös edesmenneitä palokunnan jäseniä

viemällä kukat heidän haudoilleen sekä seppeleen sankarihau-

dalle.

Palokunnan päällikkö Hannu Mäenpää piti koskettavan

puheen ennen seppeleen laskua.

– Nakkilan WPK menetti sodassa viisitoista jäsentään.

Jos menetystä verrataan nykyiseen hälytysosaston kokoon,

tarkoittaisi se puolta hälytysosastosta. Palokuntatyö kuitenkin

jatkui nakkilassa menetyksistä huolimatta.

nakkilan VPK esittäytyi kuntalaisille järjestämällä kunnan

keskustan läpi kulkevan juhlaparaatin, jota vastaanottamassa

olivat Suomen Sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja

Isto Kujala, Satakunnan pelastuslaitoksen aluepalomestari

Markku Ahosmäki, nakkilan kunnan edustajana kunnan val-

tuuston puheenjohtaja Martti Pöysti sekä Satakunnan pelas-

tuslaitoksen pelastuspäällikkö jyri Leppäkoski. Aurinkoisessa

säässä pidetty paraati keräsi paljon kuntalaisia reitin varrelle.

Paraatin musiikista vastasi nakkilan Puhallinsoittajat.

Juhlaparaatin jälkeen seurasi virallinen vastaanotto

ja pääjuhla juhlatalo Marimbassa. Yhteistyökumppanit ja

alueen vapaaehtoispalokunnat toivat omat tervehdyksensä.

Tervehdyssanat lausui puheenjohtaja Timo Hakala. Juhlassa

nakkilan VPK julkaisi historiikin, jonka kokoamisesta vastasi

toimikunta jäseninään jouko Knihti, Harri Lähdemäki ja

Heikki Vihermäki. Kirjoitustyöstä vastasi Tapio Aalto, joka

myös esitteli historiikin juhlavieraille.

Juhlapuheen piti SSPL:n toiminnanjohtaja Isto Kujala.

– Suomessa vapaaehtoisuuteen perustuvat sopimuspalo-

kunnat huolehtivat keskeisesti pelastustoimen operatiivisista

tehtävistä. SSPL:n tekemän valtakunnallisen sopimusselvi-

tyksen loppuraportista selviää sopimuspalokuntatoiminnan

yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Itsellenikin oli

yllättävää, kuinka kustannustehokas sopimuspalokuntajärjes-

telmä on, sanoi Kujala.

Tilaisuuden lopuksi jaettiin vuosimerkit yli 30 vuotta

toiminnassa mukana olleille sekä suurluokan harrastusmer-

kit, Länsi-Suomen Pelastusalan liiton ansiomerkit ja Suomen

Sopimuspalokuntienliiton hopeiset ansiomerkit.

Nakkilan VPK Kahdesti perustettu täytti 80 vuottaVuonna 1932 uudelleen toimintaan herätetty satakuntalainen Nakkilan VPK juhli 80-vuotista taivaltaan heinäkuussa. Palokunta perustettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1890, mutta ensimmäisen maailmansodan ja maamme itsenäistymisen aikoihin palokunta lakkautettiin.

30-vuotismerkki: Ahosmäki Annukka, Musakka Raija, Poutanen Seija, Hakala Timo sekä Mäenpää Hannu

35-vuotismerkki: Heikintalo Airi, Virtanen Hen-na, Virtanen Sirkka, Viipuri Jarmo sekä Virtanen Pasi

40-vuotismerkki: naski Jorma

45-vuotismerkki: Ahosmäki Rauno, Jokinen Hannu sekä lähdemäki Harri

50-vuotismerkki: Ahosmäki Markku, Vihermäki Heikki sekä Vappula Pertti

55-vuotismerkki: nissilä Heimo

60-vuotismerkki: Knihti Jouko sekä Virtanen Raimo

Suurluokan harrastusmerkki: loimainen Antti, lähdemäki Harri, Mäenpää Hannu, naski Jorma sekä Vihermäki Heikki

LSPel -kultainen ansiomitali: Ahosmäki Rauno, Jokinen Hannu, nissilä Heimo, Viher-mäki Heikki, Virtanen Pasi sekä Ahosmäki Annukka

SSPL hopeinen ansiomitali: Hakala Timo, lähdemäki Harri, Mäenpää Hannu sekä naski Jorma.

Palokunnan päällikkö Hannu Mäenpää.

Nakkilan VPK puheen-johtajaa Timo Hakalaa (vas.) kättelee Satakun-nan pelastuslaitoksen pelastuspäällikköä jyri Leppäkoski.

SSPL:on ansio-mitalin saaneet:Timo Hakala (vas.) Harri Lähdemäki, Hannu Mäenpää ja jorma Naski.

Teksti ja kuvat Maria Salo


KIPINÄT

• Suomi Areenalla esiteltiin myös Sisäasianministeriön tuoreen

pelkotutkimuksen tuloksia. Samalla käytiin keskustelua aiheesta

Väärin pelätty - suuri pelkokeskustelu! Keskusteluun osallistuivat

sisäasianministeriön kansliapäällikkö Pentti Partanen, Hätä-

keskuslaitoksen hätäkeskuspäivystäjä johanna Salo, Helsingin

pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen, IIASA:n tutkija Leena

Ilmola sekä keskustelua juontanut Amcham Finlandin johtaja

Kristiina Helenius. Yleisö pääsi osallistumaan keskusteluun ja

virtuaalisesti vastaamaan myös tutkimuksessa esitettyihin kysy-

myksiin sekä vertailemaan vastauksia tutkimustuloksiin.

Suomalaisten pelotKun noin 1200 suomalaiselta kysytään spontaanisti, mitä he

pelkäävät, esille nousevat eriarvoisuuden lisääntyminen, oma

asema pienenä ihmisenä ja maana, työn riittävyys, yksinäisyys ja

irrallisuus. Kun vastaajia autetaan tarjoamalla heille vaihtoehto-

ja, pelot kohdistuvat terveyteen, hyvinvointiyhteiskunnan säilymi-

seen, ydinvoimalaonnettomuuteen ja liikenneonnettomuuksiin.

– Emme pelkää, mutta olemme huolissamme turvallisen yhteis-

kunnan perustuksien säilymisestä, tiivistää sisäasiainministeriön

pelkotutkimuksen tekijä, tutkija Leena Ilmola IIASA:sta (Interna-

tional Institute for Applied Systems Analysis).

Syrjäytyminen huolestuttaa kaikkiaKun vastaajilta kysyttiin, mitä yhteiskunnallisia ilmiöitä he

pitävät huolestuttavina, nousivat nuorten syrjäytyminen (83 %

vastaajista piti huolestuttavana tai erittäin huolestuttavana) ja

yhteiskunnan eriarvoistuminen (76 %) selkeästi esille. Nämä

asiat huolestuttavat suomalaisia riippumatta sukupuolesta tai

tuloista. Ikäryhmien välillä oli vain hyvin pieniä eroja.

Tulokset osoittavat, että suomalaiset ymmärtävät turvalli-

suuden perustuvan hyvinvointiyhteiskuntaan. Syrjäytymisestä ja

eriarvoistumisesta ollaan huolissaan kaikissa yhteiskuntaluokis-

sa ja ikäryhmissä.

– Tulokset voisi tiivistää siten, että me pelkäämme hyvin-

vointiyhteiskunnan puolesta. Avoimista vastauksista käy ilmi,

Pelko ja tulva

puhuttivat Suomi AreenallaSeitsemättä kertaa Porissa järjestetty yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma Suomi Areena kokosi tänä vuonna ennätysyleisön. Tilaisuuksiin osallistui noin 20 000 katsojaa ja kuuntelijaa.

että tunnemme itsemme voimattomiksi. Vastaajat korostivat,

että pieni ihminen on yksin huolinensa eikä voi tilanteeseensa

vaikuttaa, Ilmola tiivistää.

Tutkimuksen tuloksista ja vastanneiden avovastauksista

löytyy lisää tietoa sisäministeriön verkkosivuilta osoitteesta

www.intermin.fi.

Vastuu turvallisuudesta yhteiskunnalla, ei yksilöllä itselläänKun vastaajilta kysyttiin, kenellä on vastuu turvallisuudesta,

eivät vastaajat nähneet yksilön omaa vastuuta merkittävänä.

Vastaajien mukaan yksilöllä itsellään on pääasiallinen vastuu vain

henkilökohtaisesta turvallisuudesta, mutta esimerkiksi vastuu

lasten hyvinvoinnista on yhtä lailla yhteiskunnalla ja yksilöllä.

– On aika yllättävää, ettemme tunne voivamme vaikuttaa asi-

oihin, vaan annamme kaiken vastuun yhteiskunnalle. Vaikuttaa

siltä, että olemme ulkoistaneet vastuun turvallisuudesta ja

hyvinvoinnista yhteiskunnalle, tutkija Ilmola toteaa.

Jokainen panelisti oli samoilla linjoilla tutkija Ilmolan kanssa

ja keskustelussa tärkeäksi osaksi nousikin yksilön oma vastuu ja

ennakoiminen.

– Ihmisten tulisi huomioida omat kotiolosuhteet ja oppia

ennaltaehkäisemään kotona tapahtuvia onnettomuuksia. Välillä

tuntuu, että ihmiset pelkäävät kadulla liikkumista enemmän

kuin kotona olemista, jossa kuitenkin onnettomuuksia tapahtuu

eniten, muistuttaa Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskuspäivystäjä

Johanna Salo.

Hän muistuttaa myös, että yksilön ei tulisi heti sysätä vas-

tuuta viranomaisille.

– Kun hätäpuhelu on soitettu, ei vastuu siirry heti viran-

omaiselle kokonaisuudessaan, vaan yksittäisen henkilön tulisi

huolehtia esimerkiksi onnettomuuspaikalle jäämisestä siihen

asti kunnes auttava viranomainen saapuu.

Yleisön puolelta nousi esiin viranomaisyhteistyö ja sen toimi-

vuus. Kun apua todella tarvitaan, saako oikean avun ja saako

sen viipymättä? Voiko kansalainen luottaa tietojärjestelmien

toimivuuteen?

– Suomessa viranomaisyhteistyö toimii, yhdellä soitolla hä-

täkeskukseen tavoittaa sairaankuljetuksen, pelastuslaitoksen

ja poliisin, sanoo hätäkeskuspäivystäjä Johanna Salo.

– Tietojärjestelmät uudistuvat ja parannuksilla pyritään

totta kai ehkäisemän virheitä. Inhimillisiä virheitä toki tapahtuu.

Yhdestä virheestä syntyy usein suuri julkisuus ja näin kansa-

laiset herkästi yleistävät viranomaisyhteistyön ja tietojärjestel-

mien toimivuuden. Myös se pitää aina muistaa että resurssit

ovat rajalliset, jolloin avunsaanti voi viivästyä. Ei ole hätäkeskuk-

sen vika jos ei ole ambulansseja muistuttaa kansliapäällikkö

Pentti Partanen.

Ennakointia voidaan myös opettaa– Ennakointi ja varautuminen tilanteisiin pitäisi huomioida jo

perusopetuksessa. Yhteisöllisyyttä on lisättävä ja lasten ja

nuorten oma ääni on saatava kuuluviin. Viranomaisten tulisi

tulla kansan keskelle ja näin omalla toiminnallaan lisätä turvalli-

suuden tunnetta ja opastaa ennakointiin. Turvallisuuskoulutus-

ta tulisi lisätä myös opettajakoulutuksessa, sanoo pelastuskou-

lun rehtori Matti Waitinen.

– Yhteisöllisyyttä voi parantaa niin, että tutustuu ensim-

mäiseksi omiin naapureihinsa ja näin parantaa tukiverkkoa

ympärillään, sanoo Ilmola.

– Sen voi aloittaa vaikka Hyvää päivää -toivotuksella naapu-

rilleen, naurahtaa Waitinen.

Teksti ja kuvat Maria Salo

Sisäasian-ministeriön kansliapääl-likkö Pentti

Partanen.

Hätäkeskuspäivystäjä johanna Salo sekä Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen.

Suomi Areena keräsi valtavan määrän keskustelijoita eri aiheista heinäkuun puolivälissä, Porissa.


KIPINÄT

• Suomi Areenalla keskusteltiin myös suurtulvan mahdollisuudes-

ta ja siitä, mitkä ovat auttavat tahot kriisitilanteessa. Panelisteina

olivat asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru, Onnettomuustut-

kintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi, Satakunnan pelas-

tuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Tähtinen, Porin kaupungin

turvallisuuspäällikkö Pasi Vainio sekä tilaisuuden juontaja Suomen

Punainen Ristin kansainvälisen avun johtaja Kalle Löövi.

Varautuminen ja riskienhallintaPanelistit painottivat keskustelussaan varautumista ja riskienhallin-

taa, jotta tulvariskiä voidaan ennaltaehkäistä.

– Esimerkiksi Porissa tulviin on varauduttu tulvavallein sekä

huolehtimalla hulevesijärjestelmän hyvästä toimivuudesta. Kaupun-

gin henkilöstöä on myös koulutettu tulvasta johtuvaa kriisitilannetta

varten, toteaa Porin kaupungin turvallisuuspäällikkö Pasi Vainio.

Pelastuslaitos omalta osaltaan varautuu tulvan aiheuttamiin pelas-

tustehtäviin. Pelastuslaitos on kartoittanut erilaiset tulvariskikoh-

teet alueellaan. laitos on järjestänyt puhtaan veden jakeluharjoituk-

sen yhteistyössä muiden viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa.

– Myös yksittäisten kotitalouksien kannattaa varautua. On hyvä

että perusvarannot löytyvät kotitalouksista. Kun tilanne on päällä,

tuntuu usein että maalaisjärki häviää, toteaa Satakunnan pelastus-

laitoksen pelastusjohtaja Pekka Tähtinen.

– Tulvatilanteissa kannattaa myös muistaa, että kun vesi on

jo vallannut talon kellarin, ei enää kannata soittaa hätänumeroon

vaan pelastuslaitoksen ylläpitämään valvomonumeroon tai muuhun

viranomaisen ilmoittamaan numeroon.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi pai-

nottaa juuri riskienhallinnan merkitystä.

– Vuonna 2010 on tehty tutkimus rajuilmoista ja tulvien

aiheuttamista tuhoista. Tutkimuksessa on myös listattu erilaisia

parannusehdotuksia, joilla tulvia voidaan ennaltaehkäistä. Tämä

tutkimus on vapaasti kuntien ja kaupunkien käytettävissä.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru tuo esille myös Suo-

men Punaisen Ristin näkökannan.

– SPR on omalta osaltaan varautunut tulvatilanteeseen ja

nopeaa reagointia kriisitilanteissa on harjoiteltu. Vapaaehtoisia

tuleekin käyttää viranomaisten apuna kriisitilanteissa.

– Valtion kannalta kuntatoiminnan merkitys on tärkeää. Kunti-

en tulee huolehtia omalta osaltaan riskienhallinnasta, kunnan on

huolehdittava kriisitilanteenkin aikana sosiaali- ja terveyspalveluis-

ta sekä teknisentoimen ja energianhuollon toimivuudesta.

Kriisiviestinnän ja neuvonnan suuri merkitysKriisiviestintä on merkittävässä roolissa. Tiedottaminen tulee

hoitaa monikanavaviestintänä, jotta mahdollisimman moni

tavoitetaan. Kansalaiset voivat seurata verkossa Suomen ympä-

ristökeskuksen ylläpitämää tulvakarttaa ja ennakoida tulvariskiä.

Pelastusjohtaja Tähtinen muistuttaa, että varautumiseen liittyy

hyvä tiedottaminen ja varoittaminen on tärkeää, mutta sekin tulee

hoitaa kohtuudella, turhaan pelotteluunkaan ei ole aihetta.

Supertulva valtaa Porin... Kuka pelastaa?

Teksti ja kuva Maria Salo

Teksti Isto Kujala Kuva Marko Tervonen

• SSPL:n mukaan palokunnan asema sopimuspalokuntakentäs-

sä on vahvistunut ja sen käytettävyys parantunut. Henkilöstön

koulutukseen ja testaukseen palokunnassa onkin kiinnitetty pal-

jon huomiota. Savusukelluskelpoisia palokuntalaisia on noin 15.

Kehittämistä ja yhteistyötäPalokunta satsaa jatkuvasti kaluston ja toiminnan kehittämiseen

myös omilla varoillaan. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat muun

muassa palokunnan itse hankkima lämpökamera, pelastus-

opistolta hankittu säiliöauto ja syksyllä 2011 uutena hankittu

miehistönkuljetusauto. Palokunnan varusteita ja kalustoa on

kehitetty yhdessä pelastuslaitoksen kanssa. Palokunta onkin

pyrkinyt hankkimaan sellaista kalustoa ja varusteita, joilla se

pystyy entistä paremmin

vastaamaan palokuntasopi-

muksen velvoitteisiin.

Erityisesti SSPl arvostaa

yhteistyötä, mitä Tirilän

VPK on tehnyt Etelä-

Karjalan alueen muiden

sopimuspalokuntien kanssa

niin peruskurssien järjes-

tämisessä kuin järjestö-

toiminnassa alueosaston

työvaliokunnassa.

Aktiivinen kilpailijaTirilän VPK osallistuu

aktiivisesti alueelliseen ja

valtakunnalliseen kilpailu-

toimintaan. Se on voittanut

2000-luvulla palokuntien

Suomen mestaruuden kol-

me kertaa, viimeksi vuonna

2011. lisäksi palokunnalla

Vuoden 2012 sopimuspalokunta Tirilän VPK, Lappeenranta

Suomen Sopimuspalokuntien liitto on valinnut Vuoden 2012 sopimuspalokunnaksi lappeenrantalaisen Tirilän VPK:n, joka on viime vuosina kehittynyt aikaansa seuraavaksi ja aktiiviseksi sopimuspalokunnaksi. VPK:n jäsenrekrytointi on onnistunut erinomaisesti.

Palokunnan toiminnassa on mukana myös useita pelastusalan ammattitutkinnon suorittaneita ja alaa opiskelevia.

on useita muita hyviä sijoituksia. VPK:n naisten joukkue on

saavuttanut vuosina 2005 ja 2006 Kaakkois-Suomen naisten

Vipu-maljakilpailun voiton. Myös palokunnan nuoriso-osasto on

kilpaillut menestyksekkäästi.

Sata jäsentä, 30 hälytyskelpoistaTirilän VPK on Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen sopimuspa-

lokunta. Se lähtee sopimuksensa mukaisesti hälytystehtäviin

vahvuudella 1+3 korkeintaan 10 minuutissa. lisäksi tukiyksikkö

lähtee liikkeelle vahvuudella kaksi korkeintaan 15 minuutissa.

Hälytysosastoon kuuluu 30 palokuntalaista. Vuonna 1929

perustetussa palokuntayhdistyksessä on noin 100 jäsentä.

Satakunnan pelastus-laitoksen pelastusjohtaja Pekka Tähtinen ja juontaja Kalle Löövi.


KIPINÄT KASVO MARIA SAlO

Lukijan ja ilmoittajan

tuttu

PALOKUNTALAINEN -LEHDEN

MONITOIMINAINEN, MARIA SAlO

• Toimivalta vaaratiedotteen antamiseen on pitkälti samoilla

viranomaisilla, jotka nykyisinkin voivat antaa viranomaistie-

dotteita. Uuteen lakiin on lisätty joitakin keskusvirastoja sekä

poliisin valtakunnalliset yksiköt. lain keskeisenä tavoitteena on

parantaa kielellisten oikeuksien toteutumista ja selkeyttää tie-

dottamiseen liittyvää terminologiaa. laissa määritellään myös

tiedottamisen kanavat sekä viranomaiset, jotka voivat antaa

vaaratiedotteen. laki sisältää myös perusteita, joiden nojalla

tiedotteen voi antaa.

lakia vaaratiedotteesta sovelletaan tiedotteeseen, jonka

viranomainen antaa välitettäväksi radiossa ja televisiossa. lain

soveltamisalaan ei näin ollen kuulu esimerkiksi tekstiviestillä lä-

hetettävät kohdennetut viranomaistiedotteet, joista säädetään

sähköisen viestinnän tietosuojalaissa, eikä vaarasta varoittami-

nen internetissä.

Vaaratiedote välitetään väestölle aina valtakunnallisesti

radion kautta ja lisäksi televisiossa, jos tiedotteen antava viran-

omainen niin päättää. Vaaratiedotteet tulee antaa molemmilla

kansalliskielillä.

Vaaratiedote käyttöön 2013Uusi termi ”vaaratiedote” korvaa termit ”hätätiedote” ja ”muu viranomaistiedote” ensi vuoden kesäkuusta alkaen. Vaaratiedote annetaan, kun väestöä on varoitettava hengen- tai terveysvaarasta tai kun ilmenee vaara merkittävälle omaisuuden vaurioitumiselle tai tuhoutumiselle. Uusi asiasta annettu laki tulee voimaan 1.6.2013.

Kuva SXc

Mielimusiikki– Varsin kaikkiruokainen, työpäivän aikana nettiradiossa soi Groove FM.

nakkila– Koti, vaikka missä muualla asuisikin.

Timo Koivusalo– Saman kylän kasvatti, Nakkilan kesäteatteri tekee yhteistyötä Artista Filmin kanssa.

Vaaleanpunainen naisten työkalupakki– Nostattaa tunteita aggressioon asti. Jos teh-dään töitä, niin sitten kunnon välineillä. Ei tule löytymään tästä taloudesta yhtäkään kukkava-saraa tai vaaleanpunaista ruuvimeisseliä, jos joku ostaa niin tietää ostaneensa. :D

Auto vai polkupyörä– Auto taitaa olla tuo mieluisampi kulkuväline itselleni. Ajaminen on itselle terapiaa.

Pelastustoimi– Varsin haastava alue, mutta nyt alkaa jo olla paremmin hallussa tietämys pelastusalasta. Firmaan tullessa päätoimittaja opetti että termi ”vaahtosammuttimen kokoinen” on pelastus-alalla ”jauhesammuttimen kokoinen” ;)

SSPL– Sopimuspalokuntien ääni ja tukija.

Terveiset lehdenlukijoille, liiton jäsenille ja yhteistyökumppaneille– Minulle voi soittaa tai laittaa sähköpostia koskien lehden tilausmuutoksia, yhteystietopäi-vityksiä, lehden juttuvinkkejä ja ilmoitusmyyntiä. Autan Palokuntalaiseen, Systoleen ja SSPL:oon liittyvissä asioissa parhaani mukaan. Välillä terrorisoin teitä useammalla sähköpostipos-tituksella kuukaudessa. Pahoittelut, jos on muutaman kerran tullut tukittua sähköpostinne oman palvelimemme virheen takia. Onhan se sama tiedote tainnut mennä parhaimmillaan samaan osoitteeseen noin 20 kertaa.

• Palokuntalainen-lehden monitoiminainen Maria Salo syntyi nakkilassa

heinäkuussa 1985.

Vanhempiensa, myyntisihteeri Soilen ja talouspääl-

likkö Karin, ainoa lapsi valmistui ylioppilaaksi

Nakkilan Lukiosta 2004. Satakunnan

ammattikorkeakoulusta Maria Salo

sai taloushallinnon tradenomin

paperit vuonna 2009.

Uutta asuntoa etsivä Maria

asuu tällä hetkellä rivitalossa

Ulvilassa Ossi-kissansa kans-

sa. Marian suurin intohimo

harrastuspuolella on teatteri.

Hän onkin laadukasta kesä-

teatteria tuottavan nakkilan

Napakat ry:n puheenjohta-

ja. näyttelemisen Maria

jättää niille, jotka sen

osaavat. Sen sijaan ka-

mera pysyy hyvin hänen

kädessään ja valokuvaus onkin

rakas kakkosharrastus.

nuorempana Maria pelasi

pitkään lentopalloa ja ennen

aktiiviuran loppua hän toimi

myös lentopallovalmentajana.

Palokuntalainen-lehdessä

Maria Salo aloitti vuoden

2010 tammikuussa. Samalla

hän otti vastuulleen myös edelleen jatkuvan

SSPL:n jäsentietojen ylläpidon. Marian toimenkuva on

laaja. Jatkuvat kontaktit sopimuspalokuntiin ja pelastus-

laitoksiin sekä Palokuntalaisen ja Systolen ilmoittajiin,

ja mikä tärkeintä, lehden vakiopalstojen (Kipinät,

tapahtumat, nimitykset…) toimittaminen, pitävät

Marian hyvin ajan tasalla pelastusalan ilmiöistä

ja tapahtumista. Maria työskentelee koti-

toimistossaan Ulvilassa.


• Pohjois-Savon pelastuslaitoksen henkilöstö- ja hal-lintopäällikkönä aloittaa KTM Reija Huttunen 1.9.2012 alkaen. Hän siirtyy tehtävään Suonenjoen kaupungin-sihteerin virasta, jossa hän on työskennellyt vuodesta 2003 hallinnon ja henkilöstöjohtamisen tehtävissä.

Henkilöstö- ja hallintopäällikön virka on uusi tehtävä Pohjois-Savon pelas-tuslaitoksella. Virka julistettiin haettavaksi huhtikuussa 2012 ja hakijoita virkaan oli 43. Henkilöstö- ja hallintopäällikön tehtä-viin kuuluvat muun muassa henkilöstö-suunnittelu, rekry-tointi, henkilöstön osaamisen kehit-täminen sekä työhyv-invointi. Henkilöstö- ja hallintopäällikkö toimii myös pelastuslaitok-sen hallintopalveluiden esimiehenä.

Hätäkeskuslaitos Pia jokela Erityisasiantuntija

Hätäkeskuslaitos Petri Hankaniemi Tarkastaja

Hätäkeskuslaitos Tuomas Anto IT-asiantuntija

Hätäkeskuslaitos Heikki Uusitalo Kehittämispäällikkö

Hätäkeskuslaitos Kimmo Kuusisto Toimialapäällikkö (poliisitoimi)

Reija Huttunen

• Suomen Kuntaliitto vetoaa sisäasiainministeriöön

Rajavartiolaitoksen ohjeistuksen muuttamiseksi koskien

sen henkilöstön osallistumista palokuntien yksikönjohtaja-

tehtäviin.

”… Yhtenä toimenpiteenä (Kolmas sisäisen turvallisuuden

ohjelma, kohta 5.15) pyritään vahvistamaan vapaaehtois-

henkilöstön saatavuutta sopimuspalokuntien turvallisuus-

ja hälytystehtäviin. Kuntaliitto toivoo, että sisäasiainminis-

teriön rajavartio-osasto ja Rajavartiolaitos huomioisivat

tämän toimenpide-ehdotuksen paitsi rajavartiolainsää-

dännön jatkovalmistelussa, niin myös muussa toiminnas-

saan siten, ettei henkilöstön osallistumismahdollisuuksia

sopimuspalokuntien yksikönjohtajan tehtäviin rajoiteta.

Toistaiseksi Rajavartiolaitos tulkitsee Rajavartiolai-

toksen hallinnosta säädetyn lain (577/2005) pykäliä 3

ja 19 siten, ettei henkilöstölle myönnetä sivutoimilupaa

sopimuspalokuntien yksikönjohtajana toimimiseen. Kunta-

liitto toivoo, että uusittaessa Rajavartiolaitoksen henkilös-

tön sivutoimilupia koskevia sisäisiä ohjeita, poistettaisiin

niistä ristiriitaisuudet hallituksen asettamien tavoitteiden

kanssa.”

Kuntaliitto vetoaaRajavartijoiden palokunta- rajoitukset pois

KIPINÄT

ALALLA TAPAHTUU

Tiedot kerätty laitosten ja palokun-tien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta.

julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen [email protected]

Syyskuu4.9. Palomiesurheilu: Suunnistus Espoo

5.–7.9. TURVALLISUUSMESSUT Tampere

5.9. SPPL: Pelastustoimen hankintase-minaari

Tampere

5.9. SPPL: Palo- ja pelastusalan työtur-vallisuus ja työhyvinvointi -seminaari

Tampere

5.9. SPAL: Luottamusmiestapaaminen Tampere

6.9. SPAL: jäsentapaamiset Vantaa

6.9. TOKEVA 2012 Tampere

7.9. SPPL: Tulityöseminaari 2012 Tampere

7.9. SPPL: AS1 alkusammutusseminaari Tampere

7.9. HELPE: Stadin turvaksi 20 vuotta lauttasaari, Helsinki

7.–9.9. SPEK: Palokuntanuorten ja -naisten opintopäivät

Oulun alue

11.9. SPAL: jäsentapaamiset Kuopio

13.9. Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumi 2012

Helsinki

17.–19.9 SKydd-messut Tukholma

20.9. Palomiesurheilu: Ikämiesten jalkapalloa

Raisio

22.9. SPEK: Palokuntanais- ja nuorisotyön 60 v. opintopäivät

Tampere

22.9. Pelastuskoulun avoimet ovet

24.9. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuolto-alan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Turku

24.–25.9. Sisäasiainministeriö: Alueellinen sisäisen turvallisuuden yhteistyö– Uhka vai mahdollisuus -seminaari

Vaasa

26.9. SPPL: Pelastustoimen turvallisuus-viestinnän opintopäivät

lahti

Lokakuu1.10. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuolto-

alan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Kuopio

1.–5.10. SPPL: Pohjoismainen palopäällystön opintoviikko

Aalborg, Tanska

3.–4.10. SPPL: Matkailu- ja ravintola-alan turvallisuusfoorumi

Rovaniemi

6.10. SPEK: Varautumisen valtakunnalliset opintopäivät 2012

lahti

8.10. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuolto-alan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Seinäjoki

12.–14.10. SPEK: Nuorten ohjaajakoulutuksen kehittämispäivät

Padasjoki

15.10. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuoltoa-lan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Rovaniemi

18.–19.10. SPPL: Palopäällystöliiton 80-vuotis juhlaopintopäivät

Vierumäki

1.–30.10. Palomiesurheilu: Uinti Jyväskylä

1.10.–30.11.

Palomiesurheilu: Voimailu/Soutu Pori

22.10. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuoltoa-lan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Hämeen-linna

22.–23.10. Pelastustoimen ajankohtaispäivät laajavuori, Jyväskylä

27.10. SPEK: Palokuntanais- ja nuorisotyön syysseminaari

Tampere

31.10. Palokuntalainen ilmestyy Turvallisuus 2012 – messujen satoa

Marraskuu5.11. SPPL: Sosiaali- ja terveydenhuolto-

alan alueelliset turvallisuusfoorumit 2012

Oulu

7.–8.11. Palomiesurheilu: Salibandy Kotka

13.–14.11. SPPL: Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät

lappeen-ranta

14.–15.11. SPPL: yritysturvallisuuden opintopäivät

lappeen-ranta

16.–17.11. SPPL: Svenskaspråkiga studiedagar

20.11. SPEK: Varautumisseminaari Ritarihuone, Helsinki

21.–22.11. SPPL: Työelämän laadun kehittämi-nen pelastuslaitoksissa -seminaari

Jyväskylä

21.–22.11. SPPL: Vesisukellusseminaari Tallinna

26.–27.11. Pelastusviranomaisten ajankohtaispäivät

Helsinki

28.11. SPAL: Liittokokous Rovaniemi

joulukuu11.12. SPPL: jouluseminaari ja glögit Helsinki

31.12. Palokuntalainen ilmestyy Testit – Varusteet

Palokuntalainen

taas lokakuussa!

JES!


Mitä kalustoa palokunnassa tarvitaan ja mitä ei, on

ikuisuuskysymys. Kaikki eivät tarvitse jokaista laitetta. laite voi olla

järkeä hankkia myös naapurin kanssa yhteiseksi. Hankinnoissa kannattaa peilata tilastoja ja riskejä. Oikeat välineet oikeisiin

tehtäviin valitsemalla työ on turvallista sekä autettavalle että auttajalle.

Teksti Marko Partanen

Välineitä moneen lähtöön

Ketjukolareissa tarkastetut autot voitaisiin merkata näin.

Korkeanpaikan- työskentelyssä tarvitaan oikeat välineet ja koulutus.

Kemikaalien mittauksessa ja valvonnassa tarvitaan sääasemaa.

Keski-Uudellamaalla potilasluokittelussa käytetään kortteja.


Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen tilannepäiväkir-ja on onnettomuuksien aikainen muistiinpano- ja viestintäväline. Merkinnät siihen tehdään reaaliajas-sa ja kellonaika jää kirjauksen kohdalle muistiin.

Kirjauksen voi tehdä myös seisauttamalla ajan ja määrittämällä sen itse. Tallennettua muistiinpanoa voi kirjauksen tehnyt henki-lö muuttaa 10 minuutin ajan.

Tilannepäiväkirja on nettipohjainen ja siihen kirjaudutaan hen-kilökohtaisella käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Henkilökohtainen

Uudenmaan pelastuslaitokset hankkivat yhteiseen kemikaalintorjuntayksikkönsä (KU3058) pelas-tustoimessa ainutlaatuisen vaarallisten aineiden mittaus- ja valvontajärjestelmän, EnVision Hazmat

Response Systemin (HRS).EnVision HRS -järjestelmä koostuu kolmesta jaloille asennet-

tavasta ChemProPD -mitta-asemasta. Mitta-asemissa on auto-maattiset kaasunilmaisimet ja radiomodeemit, joilla voidaan luoda langaton valvonta- ja hälytysjärjestelmä.

Mitta-asemien lisäksi järjestelmään kuuluu sääasema sekä ajoneuvoon asennettava tietokone EnviScreen Operix -ohjelmistolla.

EnVision HRS -järjestelmän monipuolisuutta on laajennettu kannettavalla automaattisella ChemPro100i -kaasunilmaisimella. Kaikissa laitteissa ja ohjelmistoissa on suomenkieliset valikot.

Kolmijaloille asennettavat ChemProPD -mitta-asemat voidaan sijoittaa maastoon valvomaan reaaliaikaisesti vaikkapa kemikaali-vuodon leviämistä. Yksikössä oleva radiomoduuli pystyy lukemaan maaston muodoista riippuen antureita noin kilometrin päästä. Kan-nettavalla ChemPro 100i -käsimittareilla voidaan toimia helpommin sisätiloissa, jolloin mittaria voidaan käyttää vaikkapa vuodon pai-kantamiseen tai muuten henkilökohtaisena mittarina. Käsimittari ei ole yhteydessä valvontaohjelmistoon.

Järjestelmään liitetyt mitta-asemat ja sääasema ilmestyvät GPS-sijainnin mukaisesti tietokoneennäytölle järjestelmän karttapohjaan. Tilannetta voidaan seurata mittarikohtaisesti.

Mitta-asemiin ja kannettavaan ilmaisimeen on asennettuna kaksi kattavaa kaasukirjastoa. Taistelukaasuista muodostuva CWA-TIC -kirjasto on suunniteltu pääasiassa sotilaskäyttöön, tosin siitä löytyvät myös kloori ja ammoniakki. Pelastustoimelle tärkeämpi on First Responder -kaasukirjasto, joka on kalibroitu 27 kemikaalille, mutta se tunnistaa todennäköisesti useammat kaasut.

Järjestelmä ei yksilöi tunnistamaansa ainetta, vaan se luokittelee havaitsemansa aineet syövyttäväksi, myrkylliseksi tai kemialliseksi vaaraksi sekä ilmoittaa aineen pitoisuuden asteikolla 1–4.

Sääasema ilmaisee tuulen suunnan ja voimakkuuden, sademää-rän, ilmanpaineen, ilmankosteuden ja lämpötilan.

Järjestelmä on palomiesystävällinen, sillä mitta-asemat toimivat on/off -napilla sen jälkeen, kun imuaukot on avattu. Mitta-asemat ovat lähes huoltovapaita. Akkujen lataamisen sekä pintojen pyy-hinnän lisäksi käyttäjän tarvitsee vaihtaa vain suodatin. Mittaus- ja valvontajärjestelmä mahtuu kahteen iskunkestävään kantolaukkuun.

Hankintahetkellä Uudenmaan järjestelmä oli tiettävästi pohjois-maiden ainoa, joka oli hankittu pelastustoimen käyttöön. Järjestelmä on herättänyt kiinnostusta myös Norjassa, Oslon pelastuslaitoksen edustajat seurasivatkin Vantaalla järjestelmän käyttöönottokoulu-tusta.

Envision HRS -järjestelmä on suomalaisen Environics Oy:n tuote.

Tehoja kemikaalien mittaukseen ja valvontaan

Tilannepäiväkirja viestii reaaliaikaisesti

Kortit avuksi luokitteluun

Kolarisumissa on koettu ongelmaksi, miten tarkistetut autot merkitään. On kaivattu selkeää mallia, kuten tulipalon yhteydessä kerrostalohuoneiden tarkastuk-sessa on.

Eräs tapa ratkaista puute on merkitä auto laminoiduilla korteilla; puna-keltaraitaisella “tarkistettu – potilaita” tai vihreä-valkoraitaisel-la “tarkistettu – ei potilaita” - korteilla. On sovittu, että kortti kiinni-tetään kuljettajan puolelle kuminauhalla, jos se on mahdollista.

Lisäksi samaan korttisettiin on niputettu triage-värien mukaises-ti vihreitä, punaisia, keltaisia ja mustia kortteja.

Kortti kiinnitetään potilaan käsivarteen kuminauhalla. START on yksikertainen tapa luokitella potilaat. START -kaava on esitelty lyhyesti yhdessä kortissa, josta sitä voi hyödyntää muistin tukena. START -kaavaa ja kortteja käytetään jo päivittäisonnettomuuksissa-kin, kun altistuneita on enemmän kuin auttajia.

RFID-tagi avaa tilannepäiväkirjan lukijaan vilauttamalla. Lukijat ovat toistaiseksi vain tilannekeskuksessa, mutta sen käyttöönottoa tutkitaan myös päivystävän palomestarin johtoyksikössä.

Käytännössä tilannekeskus avaa tilannepäiväkirjan keskisuurissa tai sitä isommissa pelastustehtävissä. Tilannepäiväkirja voidaan avata kuitenkin henkilökohtaisilla tunnuksilla miltä tahansa tietokoneelta, siksi se on Keski-Uudellamaalla monen kuntahallinnonkin käytössä. Kuntien merkittävissä rooleissa olevat henkilöt voivat seurata ja

päivittää heille tärkeitä onnettomuuksia. Tilannepäiväkirjaa käyte-tään myös johtokeskuksessa.

Onnettomuushetkellä tehdään ripeitä reaaliaikaisia kirjauk-sia, kirjoitusasusta tai virheistä ei tarvitse välittää. Tilannepäi-väkirja avataan tehtäväkohtaisesti nimeämällä se esimerkiksi tehtäväosoitteen mukaan. Tämän jälkeen kuka tahansa tilan-nepäiväkirjaan kirjautunut voi valita avoinna olevan päiväkir-jan ja alkaa päivittää sitä. Tällä tavoin tilannepäiväkirja kertoo käyttäjälleen viimeisimmät toimenpiteet eri pisteissä. Päätetyt tilannepäiväkirjat jäävät järjestelmään muistiin myöhempää tarkastelua varten.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Matti Savolaisen ja Ocllo Oy:n Timo Virtasen, Mika Luoma-ahon ja Santtu Hie-tamäen kehittämää tilannepäiväkirjaa koulutetaan parhail-laan henkilöstön käyttöön. Sitä on esitelty monelle taholle ja se on kiinnostanut myös muita viranomaisia. Tilannepäivä-kirjan tietoturvataso on hyvä.

Tilannepäiväkirjaakäytetään myös johtokeskuksessa.”

Kortti kiinnitetään potilaan käsivarteen kuminauhalla.”

Raine Rajala harjoittelee mitta-aseman käyttöä.

Mitta-asemat tun-nistavat kemikaaleja ja lähettävät niistä tiedon jopa kilomet-rin päässä olevalle tietokoneelle.

Matti Savolainen

aloitti tilanne-

päväkirjan kehittä-

misen.


Ylävartalotuki aliarvostettu Suomessa

Rankavammaa epäiltäessä ylävartalon tukemiseen tarkoitettu väline jakaa mielipiteitä Suomessa. Siksi se ei ole yleistynyt. Silti ylävartalotuki on monikäyttöinen ja joissakin tilanteissa jopa ainoa

kysymykseen tuleva tukemisväline. Ylävartalotuki puhuu puolestaan raskaasta ajoneuvosta pe-

lastettaessa. Korkealla ja ahtaassa ohjaamossa olevaa potilasta on vaikea tukea muulla tavoin. Ylävartalotuen hyöty on huomattu myös otettaessa rankavammapotilasta pois autosta, josta on irrotettu katto. Ylävartalotuella potilas voidaan tukea paremmin kuin pelkän tukikaulurin kanssa. Myös tilanteessa, jossa potilas vasta paareilla alkaa valittaa rankakipua, voidaan ylävartalotuki asettaa paikoilleen vähin liikkein.

Kun ylävartalotuen laittamista on harjoiteltu, se saadaan paikoilleen noin minuutissa. Tuki on päästä pakaroihin ylettyvä liivimäinen väline, joka kiertyy potilaan ympärille. Ylävartalotuki kiristetään paikoilleen tuessa kiinteästi olevilla erivärisillä vöillä. Vöitä ei voi sekoittaa, sillä ne ovat eriväriset.

Vortex enemmän kuin kolmijalka

Arizona Vortex Multipod on jaloilla korotettu köyden kulkusuuntaa muuttava köysityölaite. Täyteen mittaansa rakennettuna se näyttää kolmijalalta, mutta sillä voi tehdä ”kolmijalka-

työn” lisäksi haastavampia töitä, mitä kolmijalalla ei voida tehdä. Kolmijalalla voidaan työskennellä vain jalkojen sisällä, tarkemmin sanottuna jalkojen muodostaman pinta-alan keskikohdassa.

Arizona Vortex Multipod mahdollistaa työskentelyn myös jalkojen ulkopuolella, minkä lisäksi sillä voidaan tehdä kolmi-jalan erilaiset variaatiot. ”Vortexista” voidaan myös rakentaa vain A-jalka tai I-jalka tarpeen mukaan, jos paikka on ahdas tai kantomatkaa on paljon. Kokonainen laite painaa 18 kiloa.

Hyvä esimerkki Vortexin käyttöaiheesta on vaikea reunany-litys katolta tai kalliolta alas, mikä ilman oikeanlaisia laitteita on haasteellista. Tehtävää voidaan helpottaa Vortexilla, joka voidaan asentaa lähes mihin asentoon hyvänsä. Onkin mielenkiintoista, että laitetta voidaan käyttää vaikkapa kallionjyrkänteellä, reunan ulkopuolella kallistettuna alas pudotukseen päin. Vortex pysyy paikoillaan, kun ankkuripisteestä laitteen läpi kulkeva köysi painaa vektorivoiman avulla sen maata kohti.

Arizona Vortex Multipadin maahantuoja on High Adven-ture Oy.

UFO hyvä ankkuriväline

UFO-ankkuriväline helpottaa köysityöskentelyä. UFOon kiinnitetään ankkuripisteistä tulevat köydet, minkä jäl-keen se toimii yhtenä ankkuripisteenä varsinaiselle työlle. UFOn, kuten sen edeltäjien, ns. ankkurilevyjen tehtävä

on kerätä ankkuriköydet yhteen pisteeseen sekä selkiyttää ja organisoi-da työtä.

UFOn edeltäjien käyttö on kuitenkin rajoitetumpaa, sillä ankkurile-vyyn kohdistuvien ankkuripisteiden ja työn vetosuuntien on oltava sama. UFOa käytettäessä tätä vaatimusta ei ole, sillä sitä voidaan kuormittaa monesta suunnasta yhtä aikaa. Välineen poikkeuksellinen käyttö on saatu aikaan uudenlaisella muotoilulla. Sen vuoksi UFO onkin hyvä laite erityi-sesti niille, jotka tekevät köysitöitä harvoin, sillä välinettä on helpompi ja turvallisempi käyttää. Edistyneemmille köysityöskentelijöille UFO antaa lisäominaisuuksia työhön. UFO tuo köysijärjestelmiin säädettävyyttä, ja siksi välineen sijoittaminen köysijärjestelmään on helpompaa. Se mahdol-listaa myös ns. kelluvan ankkuripisteen tekemisen. UFO on ainoa monta vetosuuntaa kestävä laite, jolla on CE - ja EN -hyväksynnät. Sitä valmistaa jenkkiläinen Rock Exotica ja sen maahantuoja on High Adventure Oy.

Palokunnissa monesti unohdetaan ankkurilevyn tai UFOn käyttö, ja tehtävään tarvittava väline korvataan sulkurenkaalla tai D-lenkillä. D-lenkkejä tai sulkurenkaita ei kuitenkaan ole tehty näihin tarkoituksiin, sillä niitä saa kuormittaa vain välineen suoran selkärangan suuntaisesti ja erik-seen määrätyllä voimakkuudella. Kun mitä tahansa välinettä kuormitetaan väärin tai liikaa, se vioittuu, eikä se ole enää turvallinen.

Koura purkaa ja kerää

Joihinkin raivausyksiköihin on asennettu teleskooppinosto-varren päähän purkukouria tai kuormauskahmareita, miten kukakin haluaa asian ilmaista. Laitteet ovat tuttuja tukkire-koista. Pelastuslaitoksellakin voi olla kouralle käyttöä

puunrungon siirtämisessä, mutta koura on osoittanut käyttökel-poisuutensa myös katon avaamisessa tulipalotilanteessa.

Purkukoura voidaan asentaa niin sanottuun hiabiin myös koukun kanssa vaihtoehtoisesti käytettäväksi. Tällöin kou-ra voidaan sijoittaa auton katolle ja nostaa sieltä maahan asennettavaksi käyttöä varten. Koukun vaihto kouraksi onnistuu auton petauksineen ja kouran nostoineen noin kymmenessä minuutissa. Kouran liittäminen varteen tapahtuu tapin ja hydrauliletkujen avulla. Koura roikkuu varren päässä, joten sillä voi kahmaista vain kouran kynsien alapuolella olevia kohteita. Koura myötäilee eri asentoihin, mutta sitä ei voi ohjata ottamaan otetta esimerkiksi pystyssä olevasta puunrun-gosta. Kohteen on oltava aina kouran alapuolella.

Koura puree peltikattoon ja ottaa sen otteeseensa. Ongelmana on varren ulottuvuus. Pitkällä varrella ei voi nostaa, sillä varren piiskaliikettä on varottava, siksi otteen saannin jälkeen katto tulee irrottaa teleskooppia sisäänpäin vetämällä. Kouraa voi myös pyörittää vaakatasossa.

Pikahuumetestit ambulansseihin?

Poliisilla on käytössään pikahuumetestit. Testi otetaan liuskan avulla syljestä. On pohdittu, että pitäisikö liuskat ottaa käyttöön ambulansseihinkin. Lius-koista olisi apua selvitettäessä johtuuko potilaan psykoottinen käyttäytymi-nen päihteistä vai sairaudesta.

Hyvä esimerkki Vortexin käyttöaiheesta on vaikea reunanylitys katolta tai kalliolta alas.”

Purkukouraa voidaan käyttää katon avauksessa.

Vortex taipuu moneen käyttöön.

ylävarta-lotuki on hyvä lisä raskaan kaluston pelastami-seen.


SET Breaching murtovälinesarja:

M ultibreacher: suunniteltu sisään- ja ulospäin aukeavien ulko-ovien avaamiseen.• Miniram: kevyt lyöntityökalu, jota käyte-tään Multibreacher -työkalun kanssa. Soveltuu

myös sisäänpäin aukeavien ovien avaamiseen.• Edgebender: huulloksen väännin.• Crowbar: kevyt vääntötyökalu, jota käytetään väliovien ja ikkunoiden avaamiseen.• Sledgehammer: moska, käytetään crowbarin kanssa.• Heavyram: raskas lyöntityökalu, jota käytetään sisäänpäin aukeavien ovien avaamiseen. Soveltuu myös kaltereiden irrotukseen.

Jännitetyökaluja ja iso laukku

Kerran paloasemalle asteli mies kädessään punainen salkku. Hän avasi salkkunsa, joka oli täynnä 1000 voltin jännitteen kestäviä Knipex-työkaluja. Joskus jännitteen kestävyyttäkin tarvitaan.

Toisella kerralla paloasemalle saapui esittelijä ison laukun kanssa. Hän aloitti siitä, että avasi kassin sijasta viinerilaatikon ja kysyi syötäisiinkö nämä ensin. Esittelykassi nakattiin autotallin-nurkkaan ja siirryttiin kahville. Kahvittelun jälkeen palomiehet ja esittelijä palasivat autotalliin. Palomiehet kysyivät, että katsotaan-ko nyt sitä kassia. Esittelijä kieltäytyi ja sanoi jättävänsä kassin asemalle ja kehotti katsomaan sitä sitten joskus.

Vakuuttavaa murtotyötä

Esittelyssä olleet Sweden Entry Tools -murtovälinetyöka-lut (SET) toimivat vakuuttavasti. Monet viranomaiset ovatkin päätyneet jo hankkimaan niitä. Murtoväline-sarjaa edustaa FinnProtec Oy, joka järjestää välineiden

käytöstä myös koulutusta. Vaikka murtovälineet eivät sisällä tekniikkaa, vaan kovaan ja vaativaan murtautumiskäyttöön tarkoi-tettua materiaalia, niiden käyttöön tarvitaan hyvä koulutus, mikä onnistuu harjoitusovimoduulin avulla. Harjoitusovimoduulin voi hankkia myös itselle. Kun tekniikka on hallussa, metallioves-takin päästään nopeasti läpi käsivoimin. Vaikuttavaa olikin, kun palokunnan murtoraudalla yritettiin avata metallista harjoitus-ovea: murtorauta vääntyi, luisti pois oven välistä eikä ovi auennut. Kun tehtävään valittiin SET Multibreacher -työkalu, niin tulos oli toinen.

SET Breaching -murtovälinesarjaan kuuluu kuusi työkalua ja kan-tokassi. Koko sarjaa ei tarvitse ostaa, vaan välineistä voi valita vain ne, jotka koetaan omassa käytössä tarpeelliseksi.

Öljyntorjunta

www.peltaco.com

Kartanonkatu 6, 70700 KuopioPuh. 017-368 4000 | [email protected]

Peltacon osastolla

C440:Eläinpelastus

UUTTA!

Messuilla kuningaspythonin pelastusnäytöksiä!

Uudetteholuokat!

Alkusammutus- ja pelastuskalusto

Monitoimialtaat

Tuotteet pelastusalan ammattilaisille!

Palomiehet kysyivät, katsotaanko nyt sitä kassia.”

Murtovälineiden käyttöön tarvitaan hyvä koulutus, mikä onnistuu harjoitusovimoduulin avulla.”

Eri viran-omaiset ovat hankkineet käyttöönsä SET Breaching -murtoväli-nesarjasta tarvitsemiaan työvälineitä.

Harjoitusovimoduulin

ovi aukeaa harjoitustar-

peen mukaan ulos- tai

sisäänpäin.

Murtovälineillä voidaan harjoitella harjoitusovimoduulin avulla.


LÄMPÖKAMERAMIES

Postia lämpökameramiehelle

Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen [email protected].

Lämpökameramies on vuosikymmeni-

en ajan seurannut korvat höröllään ja

silmät tapillaan pelastusalan tapahtumia:

koulutuspäiviä, seminaareja, messuja,

urheilutapahtumia, valistustilaisuuksia,

avoimien ovien päiviä, 112-päiviä, päiviä

paloasemilla ja ties mitä. Tarkkaavainen

lukija varmaan huomasi, että lämpöka-

meramies laittoi pelastusalan sisäiset ja

ulkoiset tapahtumat yhteen nippuun. Hän

teki sen tarkoituksella. Ai, että miksi?

Tapahtuma, olkoon se sitten mum-

mon satavuotisjuhla tai olympialaisten

avajaiset, noudattaa samoja lainalaisuuk-

sia. Järjestelyt vain hieman poikkeavat

toisistaan. Uskomatonta, mutta totta.

Jokaisella tapahtumalla on muoto, eli

miten se tehdään ja sitten on se tärkein

– sisältö, eli mitä tehdään. Yhteneviä

tekijöitä mummon ja olympialaisten

juhlinnassa onkin vaikka muille jakaa.

Tapahtumilla on aina joitain tavoitteita.

niillä on myös aika, kesto ja paikka, tekijät

ja osallistujat, kutsuprosessi, jälkihoito ja

paljon muuta.

Mitä ihmettä tällä teorian paasaami-

sella on tekemistä pelastusalan kanssa,

kysyy moni? Perusasiat on hyvä tietää,

sanoo lämpökameramies. Tapahtuma-

vaikuttamisen teorian pitäisi olla tuttua

myös jokaisella paloasemalla.

Aika hyvin palokunnissa tapahtumat

järjestetään, kieltämättä. Ainakin tekni-

sesti. Mutta kun tapahtuma pitäisi saada

myös lentoon siten, että osanottajat

unohtaisivat hetkeksi kaiken muun ja kes-

kittyisivät halutun sanoman ahmimiseen.

Ja vielä niin, että ottaisivat tapahtumasta

irti sen, minkä me pelastusalan toimijat

heille haluamme tarjota. Ja tuntisivat

tapahtuman halutut vaikutukset loppu-

elämänsä.

Siinäpä urakkaa. Onhan sitä väsätty

erilaisia oppaita meidänkin alamme ta-

pahtumien järjestäjille. niille on kuitenkin

yhteistä se, että siitä miten tapahtuma

saadaan lentoon, ei puhuta mitään.

Tekniset järjestelyt kyllä selvitetään hyvin.

lämpökameramies toivookin pelastus-

alan viestinviejien keskittyvän myös pihviin

eli miten se tapahtuman haluttu vaikutus

säilyy osallistujan elämässä maailman

tappiin saakka. niinpä, siinä urakkaa.

Kirja, p–le!Taas kirosana tässä lehdessä! lämpö-

kameramiehen laskelmien mukaan tällä

kerralla lyhennyksen muotoon kirjattu

kirosana on noin kuudes tämän lehden

yksitoistavuotisessa historiassa. Karvan

päälle viisikymmentä vuotta vanhempi pe-

lastusalan lehti on tässä kisassa pahasti

jäljessä. nyt kyllä olisi heilläkin sanoman

vahvistamiseksi kunnon suomalainen

kirosana paikallaan. lämpökameramies

on nimittäin huomannut, että pelastus-

alalta puuttuu kokonaisvaltainen perus-

teos. Oppikirja, joka sisältäisi ne kaikki

perustavaa laatua olevat, yhteiset asiat,

jotka meidän kaikkien tulisi tuntea. Alan

raamattu, koraani, katekismus. (Edellä

oleva vertauskuvien käyttö on tarkoitettu

helpottamaan asian vakavuuden selviä-

mistä sisäministerille.)

lämpökameramies on kuulevinaan lu-

kijoiden keskuudesta mutinaa ja arviointia

siitä, onko kirja jo aikansa elänyt. Pitäisikö

laittaa nettiin ja niin päin pois?

Ihan sama, missä muodossa peruste-

os on, kunhan se on oikea perusteos eikä

mikään linkkiluettelo sivuista, mistä tietoa

löytyy. Kirja on aina kirja, perkele.

Tapahtumat lentoon Arvostusta kaikille

Palomestari Raimo Ikonen, Heinävesi

Palomestari Raimo Ikonen syntyi vuonna 1951 Heinä-vedellä. Edelleen jatkuva palokuntaura alkoi jo hyvin nuorena, koska Raimon isä oli Heinäveden VPK:n talon vahtimestari ja lapsuuskoti sijaitsi aivan paloase-

man vieressä. Kymmenen poikaosastovuoden jälkeen Raimo siir-tyi hälytysosastoon ja vuonna 1970 palokunnan varapäälliköksi.

Ammattikoulussa saatu venepuusepän koulutus ei avannut työ-uraa, vaan tie vei TVH:lle mittamieheksi. Varusmiespalveluaikana Korialla Raimolle tuli tutuksi Pioneerien VPK:n toiminta.

Heinäveden kunnan sivutoimisena varapäällikkönä vierähti kaksi vuotta. Vuodesta 1976 Raimo Ikonen on ollut päätoimessa pelastusalalla, aluksi Heinäveden palopäällikkönä ja vuodesta 2004 Etelä-Savon pelastuslaitoksen palomestarina vastuualueenaan tiedottaminen, vapaaehtoistoiminta ja metsäpalontorjunta. Raimo tekee myös päällystöpäivystyksiä Savonlinnan paloasemaryhmässä.

Raimolla ja hänen verovalmistelija Riitta-vaimolla on kaksi poikaa, jotka molemmat ovat olleet mukana palokuntatoiminnassa lapsesta alkaen. Tänään Lasse on ensihoitajana Keski-Suomen pelas-tuslaitoksessa ja Janne toimii Joensuun VPK:n päällikkönä.

Raimo ja Riitta käyttävät paljon vapaa-aikaansa matkusteluun kotimaassa ja ulkomailla.

Ja perinteinen aloitus: valtio vai kunnat?– Asiaa voi käsitellä monitahoisesti. Ammattipalokunnille valtiol-listaminen voisi tuottaa hyvää muun muassa käytäntöjen yhte-näistämisen muodossa. Se voisi myös tuottaa nykyistä paremman eläkeratkaisun. Sopimuspalokuntien toiminta menisi valtion hallussa kasvottomaksi ja pitemmällä aikavälillä vapaaehtoistoimin-ta tyrehtyisi. Kuntapohja on siksi parempi.

Pelastustoimi – turvallisuuden tavaratalo, erikoisliike, tietotoimisto vai joku muu?– Turvallisuuden tuottaminen kuuluu kaikille tasoille. Työtä on vain hyvä jakaa ja tehdä turvallisuustyöhön selvät pelinsäännöt. Kouluttajan ja tiedottajan osuus kuuluu vakinaiselle henkilökunnal-

le. Vapaaehtoiset voivat tehdä näkyvää valistusta kansan keskuudessa kunhan toimintaa tuetaan.

Etelä-Savossa tähän on lähdetty ottamalla mukaan myös tori- ynnä muihin tapahtumiin muita viranomaisia ja yhteisöjä sekä tuottamalla muun muassa oma palokuntakabaree yleisön viihdyttä-miseksi ja asian keventämiseksi.

Onko puhe pelastustoimen sirpaloitumisesta vailla katetta?– Sirpaloituminen on tosiasia. Kun vuonna 2002 aloin Seppo Lokan pyynnöstä tehdä selvitystyötä Etelä-Savon kuntien palokunnista, selvisi todella hyvin, että jokaisella kunnalla kuin palokunnallakin oli oma historiallinen tapansa tehdä töitä. Jo siinä vaiheessa tiedettiin, että vaikka uuden alueellisen palokunnan myötä yhdistetään toimin-toja, niin historialliseen toimintatapaan ei ole syytä tehdä harkitse-mattomia muutoksia.

Ministeriö ei antanut mitään ohjeita pelastuslaitosten perus-tamiseksi, joten kaikki 22 laitosta ovatkin jollain tapaa erilaisia. Itä-Suomessa viiden laitoksen kesken on tapahtumassa toimintojen kehittämistä yhdessä, esimerkkinä hankintatoimi.

Pelastustoimen

sirpaloituminen on tosiasia.”

Missä jamassa on mielestäsi alan tutkimus- ja kehittämistoiminta?– Tuntuu siltä, että se on joidenkin yksittäisten henkilöiden tai lai-tosten omissa käsissä. Koordinoitu toimintaa puuttuu. On hyviä esi-tyksiä, joita laitetaan käyntiin, mutta lopputuloksena on ollut se, että moni niistä on jäänyt puhtaaksi esitykseksi. Pelastusala on siinäkin mielessä outo ala, että kattava perusteos siltä puuttuu kokonaan.


Onko pelastusalan ammattikoulutus kohdallaan?– Pelastusalan ammatillinen koulutus minusta on kohdallaan. Ajan hengen mukaisesti siinä tapahtuu suunnan muutoksia. Tosin miehis-tön koulutuspaikkoja tulisi lisätä, sillä henkilöstöä ei enää riitä kuntiin saakka. Sopimuspalokuntien päällystön mahdollisuus kouluttautua pelastusopistolla on hyvä asia.

Kannatatko Westerholmin lanseeraamaa ”kevytpalomies”-konseptia?– 1950–80 luvuilla miehet valittiin kesämiehiksi palokuntien omilla testeillä – ja sitä kautta virkaan. Miehiä riitti. Tänään kuntiin ei tule pelastusopiston miehistö- ja päällystökursseja käyneitä, vaan he menevät suoraan vakinaisiin palokuntiin vuorotyöhön. Kukaan ei enää halua tulla varallaoloon, jossa ollaan jatkuvasti kuin löysässä hirressä. Laitokset täyttävätkin paikkoja sopimuspalokuntien koulutuspohjalla ja muuttavat viran esimerkiksi kalustonhuoltaja-palomiehen viraksi.

Pätevyysvaatimuksia tulisi rukata, jotta näitä yhdistelmävirkoja ei tarvitsisi muodostaa.

Entä ehdotettu palokoulu sopimushenkilöstölle?– En oikein usko omaan palokouluun. Lähikou-lutus on keino suurempien henkilöstömäärien kouluttamiseksi. Jos ”palokoululla” tarkoitetaan koko maan sopimushenkilöstön koulutusta kehittävää ja koordinoivaa elintä, asia on hyvä. Suomessa tulisi ottaa tiukempi asenne sopimus-henkilöstön koulutukseen.

Pelastusalan nimikkeet, käsitteistö ja tunnukset ovat mitä ovat, vai ovatko?– Moni alan henkilö Itä-Suomessa, riippumatta vakanssista, pitää uutta tunnusmerkintää kiro-sanana. Pitkää puhesorinasarjaa onkin ruvettu yhteisellä sopimuksella lyhentämään ja käyttä-mään omissa puheryhmissä kansantajuisempaa nimikkeistöä.

Palomies on selvä vanha termi. Miltä maistuu palokuntalaisen tilalle sana sopimuspalomies?– Kansan suussa tunnetaan palomies, palopääl-likkö, palomestari, VPK:lainen, jotka nimikkeinä ovat muun muassa USA:ssa arvostettuja. Miksei myös meillä? Miksi on tehty vaikeita muutoksia, joita kansa ei ymmärrä. Sopimuspalomies sopii hyvin nimikkeeksi talon sisällä. Se kuvastaa hänen henkilökohtaista työsopimustaan pelastus-laitokseen.

Sopimuspalokuntajärjestelmän uhat Suomessa?– Jokaisen pelastuslaitoksen on löydettävä oma toimintatapansa. Meillä Etelä-Savossa pelastuslai-tosta muodostettaessa otettiin kaikki palo-kunnat mukaan laatimaan aluesopimusta. Sitä muokattiin niin pitkään, että se kävi jokaiselle. Jokaisen palokunnan historiallista toimintatapaa kunnioitettiin. Palokuntien yhdistystoimintaan ei

puututa, vaan sitä tarvittaessa tuetaan muun mu-assa erilaisten hankintojen osalta. Mutta ne uhat: vastuulliset henkilöt ovat vähissä, kuten myös henkilöstö ylipäätään varsinkin vähäväkisil-lä seuduilla. Erilaisten vaatimusten kohtuuton ja jatkuva lisääminen on myös suuri uhka. Nuorisotyö on erittäin tärkeässä roolissa uhkien torjunnassa.

Tilannekeskus pelastuslaitoksissa – puolesta vai vastaan?– Tilannekeskus on tätä päivää. Jos on useita samanaikaisia hälytyksiä tai vaikka myrskykeskus lähestymässä, ei yksi henkilö voi johtaa koko tilannetta. Tilannekeskus miehitetään ja se alkaa jakaa voimia sinne missä niitä tarvitaan kiireimmin. Se myös etsii erikoiskalustoa ja muita resursseja. kohteisiin. Tästä toiminnasta on hyviä esimerkkejä Etelä-Savossa muun muassa luonnononnettomuuksien yhteydessä.

Palomiesten eläkekysymys – onko paluuta?– Oman käsitykseni on, että operatiivista työtä tekevien pitää päästä

eläkkeelle viimeistään 58-vuotiaana. Jokaiselle tulee, jos ei muuta, niin tukielinsairauksia, jotka estävät tehokkaan työn.

Hätäkeskusuudistus – kahdenkymmenen vuoden suuri munausko?– Hätäkeskusuudistuksen olen oman virkaurani aikana kokenut monta kertaa, joten se ei ole mitään uutta. Palvelut ovat heikenty-neet. Tilannekeskukset joutuvat paikkaamaan hätäkeskusuudis-tuksen mukanaan tuomia palveluaukkoja. Sitten tuo tekniikka – se pelaa, jos ei petä. Järjestelmän haavoittuvuudesta on lukuisia esi-merkkejä. Toivottavasti tekniikka saadaan pelaamaan luotettavasti.

Suomalainen moniviranomaishätäkeskusmalli?– Periaatteessa on hyvä, että kaikki viranomaiset saadaan koordi-noidusti hälytettyä kohteeseen tehtävää suorittamaan.

Viranomaisverkkohanke – mitä olisi voitu tehdä toisin?– Viimein on VIRVE-verkko saatu kansiorakenteeltaan sellaiseksi, että se toimii – jos osaa etsiä ja sitä käyttää. Sopimuspalokunnille siinä on varmaan koulutuksellinen haaste, kun niissä Virveä ei päivittäin käytetä.

Ihmetyttää, että vieläkin löytyy sellaisia alueita, joissa ei ole peittoa. Teknisesti järjestelmää tulisi kehittää vastaamaan tulevai-suuden haasteita.

Mitä uutta toisit pelastustoimeen?– Odotan mielenkiinnolla viiden itäsuomalaisen pelastuslaitoksen projektimaista työnsuunnittelua. Se voi tuoda monta hyvää asiaa tullessaan. Näin kävi muun muassa palokuntien viikkokoulutus-suunnittelun myötä. Tätä tuottaa Pohjois-Savon pelastuslaitos.

Tämän hetkinen sydämen asia työssäsi?– Se on tiedottaminen ulkoisesti ja sisäisesti – kaikille tasoille. Koulutuksellisesti minulla on ollut metsäpalontorjunta sydäntä lähellä. Sitä tietoa olen levittänyt myös muille pelastuslaitoksille.

Yleisenä toiveena on se, että meidän kaikkien pitäisi kunnioit-taa ja arvostaa toisiemme työtä. Se ei välttämättä tänään kaikilla tasoilla näy.

Mikä on pelastustoimen suurin haaste?– Vakinaisen henkilöstön palkkaaminen kuntiin. Oikea henkilö oikealla paikalla saa pidettyä palokunnan toiminnan virkeänä kunnassa. Monessa palokunnassa Itä-Suomessa on jo vakava hen-kilöstövajaus. Ei ole oikein, että yksikön vahvuus on yksi tai kaksi sammuttajaa.

Ajatuksiasi toimintavalmiusohjeesta?– Pelastuslaitoksen taloudellinen tilanne vakinaisissa palokunnissa näkyy sanelevan todellisen valmiuden ja miten niitä asemia sijoi-tellaan. Minusta Jyväskylä on hyvä esimerkki hyvästä toimintaval-miussuunnittelusta. Kunnissa tilanteet vaihtelevat. On palokuntia, jotka lähtevät alle viiden minuutin täysillä vahvuuksilla ja on palokuntia, joissa etsitään miehiä matkaan sekä palokuntia, jotka eivät pääse matkaan ollenkaan, kun ei ole lähtijöitä.

Yleisenä toiveena on se,

että meidän kaikkien

pitäisi kunnioittaa ja

arvostaa toisiemme työtä.

Se ei välttämättä tänään

kaikilla tasoilla näy.”


Löydä perille:

Tervetuloa Tampereelle!

Viime messuilla Bronto Skylift Oy Ab esitteli messuilla maailman suurimman kuorma-autoalustaisen nostolavalaitteen.

Tampereelle on hyvät liikenneyhte-ydet eri puolilta Suomea ja joustavat kulkuyhteydet Tampereen keskustasta Tampereen Messu- ja Urheilukeskuk-seen. Seuraa tienvarsiopasteita!

OsoiteTampereen Messu- ja Urheilukeskus (TESC)Ilmailunkatu 2033900 Tampere

Tampereen Joukkoliikennehttp://joukkoliikenne.tampere.fi

Tampereen Joukkoliikenteen linjat 1 ja 7 liikennöivät Keskustorilta Tam-pereen Messu- ja Urheilukeskukseen.

Tampereen Joukkoliikenteen aika-taulut: http://aikataulut.tampere.fi/

Mobiili: aikataulut.tampere.fi/mobile

Vihdoinkin! Turvallisuus-

messut

Tampereella!

Tervetuloa!

Joka toinen vuosi Tampereella järjestettävät Turvallisuusmessut ovat jo vuosia olleet pelastusalan ykkösnäyteikkuna ja tapaamisfoorumi. Messut ovatkin paikallaan monessa suhteessa.

Paikkana Tampere on keskeinen. Sinne on helppo päästä kaikkialta Suomesta ja Tampereen Messu- ja Urheilukeskus tarjoaa sopivat puitteet kolmipäiväiselle tapahtumalle.

Paikallaan on myös ajankohta. Syksy on pelastusalan organi-saatioissa aktiivista hankinta-aikaa. Hankintoja suunnitellaan, budjetoidaan ja tehdään. Syyskuun alku sopiikin erinomaisesti

niin hankkijalle kuin niitä suunnittelevallekin. Kahden vuo-den välein tapahtuma ei käy liian raskaaksi näytteilleasetta-jille ja vieraille. Tuotteetkin ehtivät uusiutua.

Tärkeintä on kuitenkin se, että messut ovat saaneet paikan jokaisen pelastusalan toimijan mielessä. Aina mielikuva ei ole ollut positiivinen, mutta messujen hyötyjä tarkastelemalla lopputulema on kuitenkin vahvasti plus-san puolella.

Messuja ja henkilökohtaista vuorovaikutusta tarvitaan nyt ja jatkossa, kaikkea ei voi tehdä netissä.

Messutpaikallaan

Kuvat Tampereen Messut / Turvallisuus-messut

ILMAINEN BUSSIKULJETUSIlmainen bussikuljetus messuille rauta-tieasemalta Tampereen Messu- ja Urhei-lukeskukseen kaikkina messupäivinä. Au-tossa on merkintä Turvallisuus -messut.

Rautatieasema-TESCke 5.9. ja to 6.9. bussikuljetus klo 9.00–16.00 välisenä aikana, lähdöt tasatunnein

pe 7.9. bussikuljetus klo 9.00–15.00 välisenä aikana, lähdöt tasatunnein

TESC-Rautatieasemake 5.9. ja to 6.9. bussikuljetus klo 9.30–16.30 välillä, lähdöt puolitunneittainpe 7.9. bussikuljetus klo 9.30–14.30 välisenä aikana, lähdöt puolitunneittain. Viimeinen bussikuljetus rautatieasemalle lähtee messujen sulkeuduttua klo 16.00.


Kansainväliset Turvallisuus-messut kokoavat turvallisuusalan ammattilaiset Tampereelle jälleen 5.–7. syyskuuta 2012. Alan johtava ja tärkein Pohjoismaissa pidettävä messutapahtuma järjestetään jo 13. kerran.

Samaan aikaan on neljännet Security- ja Työhyvinvointi-messut. Tur-vallisuuden suurtapahtuma esittelee kattavasti kaikki turvallisuuden eri osa-alueet, uutuudet ja tuoreimman tiedon. Näytteilleasettajia on mukana lähes 260. Turvallisuus-messuista on muodostunut eräs mer-kittävimmistä alan tapahtumista Euroopassa. Monet alan perinteiset messut ovat ottaneet painopisteikseen kulunvalvonnan, vartioin-nin ja omaisuuden suojelun. Tampereella eri teemojen ympärille on rakennettu onnistuneesti kolme eri messutapahtumaa. Tämän ansiosta Turvallisuus-messuilla voidaan yhä keskittyä laajasti paloja pelastustoimen teemoihin.

Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys (SPLY) juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan messujen yhteydessä. Palo- ja pe-lastuskaluston valmistajien ja maahantuojien sekä valtakunnallisesti alan kauppaa käyvien yritysten oman yhdistyksen tarkoituksena on edistää ajanmukaisen paloja pelastuskaluston valmistusta ja kaup-paa, huolehtia jäsenistönsä eduista, neuvoa ja kouluttaa sekä ylläpitää yhteistyötä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten sekä järjestöjen kanssa. Yhdistys on myös mukana standardisoinnin kehittämisessä ja seuraa alan yleistä kehitystä. Alan muuttuvaa lainsäädäntöä käydään läpi perinteisillä Hankintapäivillä. SPLY:n jäsenliikkeet ovat paloka-lustoalan asiantuntijoita ja vastaavat myymiensä tuotteiden laadusta, huollosta ja varaosapalvelusta sekä tarjoavat asiantuntija-apua

palokalustoalaan liittyvissä asioissa. Jäsenliikkeiden edustajat tekevät tiivistä ja tärkeää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja ovat mukana monissa työryh-missä, joissa vaikutetaan alan normei-hin ja kehitykseen.

Palokalustokaupan toiminta määräytyy pitkälti julkisia hankin-toja koskevan hankintalain pohjalta. Haasteena ovat yhä tarjouspyyntöjen

kirjavuus ja epäselvät valintaperusteet, sillä alan yritysten tulisi olla tarjouspyyntövaiheessa tasavertaisia. Valtionosuuden loppuminen kalustohankinnoista saattaa viivästyttää ainakin raskaan kaluston hankintapäätöksiä. Aluepelastuslaitokset joutuvat entistä tarkemmin harkitsemaan hankittavan kaluston tärkeysjärjestystä. Ensihoitopal-velujen järjestäminen uudelleen myös mietityttää sairaankuljetuska-lustoa hankkivaa asiakaskuntaa. Turvallisuus 2012 tarjoaa jälleen hy-vän paikan vertailla eri valmistajien innovaatioita ja tuotevalikoimia. Messut ovat myös kollegojen ja asiantuntijoiden tapaamispaikka, jossa keskustellaan alan näkymistä.

Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto (STYL) nostaa ajankohtaisena asiana esille suojainasiantuntijakoulutuksen kehit-tämisen. Koulutettuja suojainasiantuntijoita on Suomessa jo yli 300. Uusia haasteita on tuonut e-oppiminen eli verkossa opiskelu, mikä on lisääntynyt merkittävästi. Jatkossa halutaan antaa entistä parempaa koulutusta aiempaa laajemmalle joukolle, kuten työterveyshoita-jille. He voisivat aluksi käyttää koulutettuja suojainasiantuntijoita apuna työpaikkakäynneillä riskin arvioinnissa ja mahdollisten henkilönsuojainten valinnassa. Tulevaisuudessa työterveyshoitajat voisivat hankkia samat pätevyydet itselleen osallistumalla suojaina-siantuntijan pätevyyskoulutukseen. STYL:n jäsenet ja heidän osaava henkilökuntansa kykenevät tarjoamaan hyvän panoksen suomalaisil-le yrityksille antamalla tukea riskien arviointiin, suojainten valintaan, suojainten käytön opastukseen ja käyttöasteen nostamiseen. Yhteis-työssä viranomaisten kanssa pyrimme vähentämään työtapaturmia ja ammattitauteja. Isona haasteena on esimerkiksi sormivammojen vähentäminen. Kaikista työtapaturmista 20,5 % kohdistuu sormiin ja hyvillä viiltosuojakäsineillä näistä voitaisiin poistaa yli puolet.

Alan kansainvälinen suurtapahtuma edesauttaa merkittä-västi kotimaisten tuotteiden markkinointia ja helpottaa tuotekehityk-sen seuraamista. Toivotan kaikille menestyksekkäitä päiviä Tampe-reen Turvallisuus 2012 -messuilla – tervetuloa!

Leo Huttunenmessutoimikunnan puheenjohtajaTurvallisuus-messut

Hyvät Turvallisuus 2012 -messujen näytteilleasettajat ja messuvieraat!

Näytteilleasettajia on

mukana lähes 260.”


PAIKKATampereen Messu- ja Urheilukeskus, Ilmailunkatu 20, 33900 Tampere AIKA: 5.–7.9.2012AUKIOLOAjAT: ke–to klo 9.30–16.30, pe klo 9.30–16.00SISÄÄNPÄÄSy: Veloituksetta ennakkorekisteröitymällä kävijäksi osoitteessa www.turvallisuusmessut.fi tai pääsyli-pulla 20 € (sis. alv 9 %) IKÄRAjA: 18 vuotta. (alle 18-v. valvojan seurassa).PySÄKÖINTI: Maksettaessa lipunmyynnissä 4 €, maksettaessa ulkoalueella 6 € Pysäköintilipuke tarkistetaan pysäköintialueelta ulos ajettaessa.LIIKENNEyHTEydET: Tampereen joukkoliikenteen linjat 1 ja 7 Keskustorilta Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen. Finnair, puh. 0600 140 140 Rautatieasema, puh. 0600 41 900 Taksi, puh. 0100 4131

NÄyTTELyHALLIT: A-halli: Turvallisuus 2012, Työhyvinvointi 2012, C-halli: Turvallisuus 2012 d-halli: Security 2012

MESSUjÄRjESTÄjÄ:Tampereen Messut Oy Ilmailunkatu 20, PL 163 33901 Tampere Puh. 0207 701 200Fax 0207 701 201

ASIAKASPALVELU: Puh. 0207 701 222info@tampereenmessut.fiwww.tampereenmessut.fiwww.turvallisuusmessut.fiwww.tyohyvinvointimessut.fiwww.securitymessut.fi

MESSUINFOPLACE: Tampere Exhibition and Sports Centre Ilmailunkatu 20, 33900 Tampere Finland dATE: September 5th–7th 2012 OPENINg HOURS: Wed–Thu 9.30 am–4.30 pm, Fri 9.30 am–4.00 pm AdMISSION: Pre-registration free of charge or admission ticket 20€ (incl. VAT 9% )AgE LIMIT: Under the age of 18 must be accompanied by a supervisor PARKINg: 4 € bought inside (incl. VAT 9 %) 6 € bought outside (incl. VAT 9 %) TRANSPORTATION CONNECTIONS: Tampere City bus routes 1 and 7 between the city centre and Tampere Exhibition and Sports centre Finnair, Tel. +358 600 140 140 Railway station, Tel. +358 600 41 900 Taxi, Tel. +358 100 4131ExHIBITION HALLS: Hall A: Safety and Security 2012, Workplace Welfare 2012 Hall C: Safety and Security 2012 Hall d: Security 2012

TRAdE FAIR ORgANIzER:Tampere Trade Fairs Ltd Ilmailunkatu 20, P.O Box 163 FIN-33901, Tampere, Finland Tel. +358 207 701 200Fax +358 207 701 201

CUSTOMER SERVICE Tel. +358 207 701 222info@tampereenmessut.fiwww.tampereenmessut.fiwww.turvallisuusmessut.fiwww.tyohyvinvointimessut.fiwww.securitymessut.fi

FAIR INFOKeskiviikko 5.9.2012SEMINAARIT

JäRJESTYS:1) Avajaiset2) CE-merkittyjen rakennustuotteiden oikea käyttö (klo 9.00)3) Työturvallisuuskortin ajankohtaiset asiat (klo 10.00)4) Johtajuutta konfliktien käsittelyyn (klo 10.00)5) Työhyvinvointitoiminta työpaikalla –seminaari (klo 10.00)6) Turvateknologia ikäihmisten palveluiden järjestämisessä (klo 12.00)7) Elinkeinoelämän ja viranomaisten yritysturvallisuusstrategia 2012–2015 (klo 12.30)8) Pelastustoimen hankinnat –ajankohtaisseminaari (klo 13.00)9) Turvallisuuden ennakoiva johtaminen (klo 13.00)

Torstai 6.9.2012SEMINAARIT

JäRJESTYS:1) Oppilaitosten turvallisuus –seminaari (klo 10.00)2) Palo- ja pelastusalan työturvallisuus ja työhyvinvointi –seminaari (klo 10.00)3) Ajankohtaista työsuojeluvaltuutetuille (klo 10.00)4) Työyhteisön toimivuus ja työhyvinvointi (klo 10.30)5) Työkyky on yhteinen asia – tarvitaan työpaikan ja työterveyshuollon tiivistä yhteistyötä (klo 13.00)6) Yhteistyöllä riskit hallintaan -seminaari (klo 13.00)7) TOKEVA 2012 (klo 14.00)

Perjantaina 7.9.2012SEMINAARIT

JäRJESTYS:1) Tulityö-seminaari (klo 9.30)2) TOKEVA 2012 (klo 10.00)3) Suuntaviivoja työväkivallan ja häirinnän suuntaan (klo 10.00)4) YT-neuvottelut: ongelma vai mahdollisuus? (klo 10.00)5) Työn imu –innostumista ja iloa (klo 12.30)6) AS1 alkusammutus -seminaari (klo 12.30)

Ohjelma

Messuille rakennetaan jälleen Turvatalo, joka esittelee turvallisuut-ta sekä rakennusteknisten ratkaisujen osalta että yksilöturvallisuuden

näkökulmasta.

Turvatalo tarjoaa tietoa ja tuotteita yleisten turvallisuusratkaisujen ohella myös erityisryhmien tarpeisiin sekä seniori- ja palveluasumiseen.

Turvatalo toteutetaan ensimmäistä kertaa yhteistyössä Tampereen ammattiopiston kanssa. Kokonaan moduuleista koottava Turvatalo palvelee messujen ohella pysyvänä, muokattavana oppimis-ympäristönä.

Uutuutena Turvatalossa nähdään mm. turva-huone (Panic Room). Panic Room Company Ltd:n kehittämä ja FSM Oy:n maahantuoma turvahuone on helposti asennettava, kasattava ja siirrettävä huone, joka tuo nopean turvan ihmisille. Tutustu kymmeniin turvallisuusratkaisuihin aidossa ympä-ristössä Turvatalossa!

Uudistettu Turvatalo


SECURITY- messujen näytteilleasettajat• Abloy Oy, D 201 www.abloy.fi• Are Oy, D 511 www.are.fi• ArkiTurva, D 604 • Ascom Miratel Oy, D 407 www.ascom.fi• Avack Oy, D 44 www.avack.fi• Avalarm Oy, D 512 www.avalarm.fi• AxNet Finland Oy, D 301 www.axnet.fi• Bandit Suomi Oy, U 80 www.banditsuomi.fi• Bano/Hovila Oy, D1000 www.hovila.fi• Byggma group, D1000 www.byggmagroup.fi• decens Oy, D 323 www.decens.fi• deltabit Oy, D 32 www.deltabit.fi• divacont Oy, D 411 www.divacont.com• Engarde Finland/Finfire Oy, D 602 www.armoria.fi• Eurosec Oy, D 506 www.eurosec.fi• Fenestra Oy, D1000 www.fenestra.fi• FinnSec 2013, D 428 www.finnsec.fi• Finscoop Ky, D 600 www.finscoop.fi• Firecon group Oy, D 101, U 60 www.firecon.fi• FSM Oy, D 650, D1000 www.fsm.fi• generics Finland Oy, D 225 • Hämeen Lukko Oy, D1000 www.hameenlukko.fi• Idcontrol Oy, D 40 www.idcontrol.fi• iLOQ Oy, D 107 www.iLOQ.com• Innohome Oy, D1000 www.innohome.com• joensuun Kourutuote Oy, D 223, D1000 www.kattovaruste.fi • Kaba AB, D 211 • Kiinteistö & Talotekniikka –lehti, D 49 www.kita.fi• Kidde Finland Oy, D 611 www.kidde.fi• Kotiolo Oy, D1000 www.kotiolo.fi• Kuljetus&Logistiikka – lehti, D 39 www.kuljetusjalogistiikka.com• Kvaliteam Oy, D 34 www.servus.fi• Lastmile Connection Service Oy - LMCS, D 305• LogiSec Oy, D 38, D 39 • Next deck Oy/NExT TURVA, D 36, D 1000 www.nextdeck.fi• Pauner Oy Reelstrap, D 50 www.reelstrap.com• Pirkanmaan ammattiopisto, D 116 www.pirko.fi• Oy Pomaco Ab, D 607 www.pomaco.fi• PPCT Finland Oy, D 606 www.ppct.fi• Promist Oy, D 401, D1000 www.provacuum.fi• Rollock Oy, D 46 www.rollock.fi• S.O. Import avoin yhtiö, D 603 www.soimport.com• Scando Oy, D 30 www.scando.com• Seniortek Oy, D 510, D1000 www.seniortek.fi


• OAj Pirkanmaa ry, A1128 • Orelo Oy, A1003 www.orelo.fi• Palo- ja pelastustieto ry Toimitus, C 500 www.pelastustieto.fi• Palomiesliitto SPAL, C 77 www.palomiesliitto.fi• Palopäällystö jHL ry, C 600 www.palopaallystojhl.fi/• Pelastusalan Toimihenkilöiden Liitto PTL ry, C 716 www.ptlry.fi• Pelastusopisto, C 640 www.pelastusopisto.fi• Peltaco Oy, C 440 www.peltaco.com• Plugmasters ry, A 77 www.plugmaster.fi• Polarsafety Oy, c 331 www.polarsafety.fi• Profile Vehicles Oy, c 201 www.profilevehicles.com• juha Rantanen Oy, A 428 www.hand1a.fi• Rauplan Oy, C 131 www.rauplan.com• Rebo bv, A 522 www.rebosystems.com• Rexram Oy, A 116 • Rostek-Tekniikka Oy, A 631 www.r-t.fi• RTV-yhtymä Oy, A 241 www.rtv.fi• SaFe Työsuojelutarvike Oy, A 630 www.safe.fi• Sammutin Oy, U 50 www.saurus.fi• Sarco Oy, C 330 www.sarco.fi• Scania Suomi Oy, C 701 www.scania.fi• Scott Health & Safety Oy, A 101 www.scottsafety.com• Oy Sea Safety Scandinavia Ltd, C 601 www.seasafety.net• Sharkmed Oy, C 519 www.sharkmed.fi• Sievin jalkine Oy, A 201 www.sievi.com• Sintrol Oy, C 68 www.sintrol.com• Skydda Suomi Oy, A 509 www.skydda.fi• SOS-Asu Ky, C 420 www.sos-asu.com• Stailamos Oy, A 939 www.stailamos.fi• Standby Oy Ab, C 71 www.standby.eu • STyL Suomen Työsuojelualan yritysten Liitto ry, A 79 www.styl.fi• Sundström Safety AB, A 719 www.srsafety.com • Suojakäsine Oy, A 331 www.suojakasine.fi• Suojalaite Oy, A 111 , A 231 www.suojalaite.fi• Suomen 3M Oy, A 501 www.3M.fi• Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry, A1013 www.sak.fi• Suomen Ensihoitoalan Liitto ry, C 610 www.sehl.fi• Suomen Erillisverkot Oy, C 725 www.erillisverkot.fi• Suomen Palokalustoliikkeiden yhdistys SPLy ry, C 500 www.sply.fi• Suomen Palopäällystöliitto, C 500 www.sppl.fi• Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, C 500 www.spek.fi• Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry, C 619 www.sspl.fi• Suomen Sterisol Oy, A 119 www.sterisol.se• Suomi-Tikas Oy, C 70 www.suomi-tikas.fi• T.Kurikka & Co Oy, C 729 • T:mi A Toivari, C 518 www.rescari.fi• Tamlans Oy Ab, c 123 www.tamlans.fi

Näytteilleasettajat• Softex Oy, D101 www.softex.fi• SOL Palvelut Oy, D 311, U 10 www.sol.fi• Studiotec Oy, D 605 www.studiotec.fi• Suomen Turvakauppa Oy, D 100 www.turvakauppa.com• TAKK, D 116 www.takk.fi• Tampereen Ammattioppilaitos, D 116• Teletec Connect Oy, D1000 www.teletec.fi• Tullihallitus, D 38 www.tulli.fi• Tupla T, D 604 • Turvallisuus & Riskienhallinta-lehti, D 20 www.turvallisuus.com• Turvallisuusmuseo kannatusyhdistys ry, D 428 www.turvallisuusmuseo.fi• Turva Pro -verkosto Tampereen teknillinen yliopisto, D 322 www.turvapro.fi• Valvova Oy, D 501 www.valvova.fi• Vinyyliverhous.fi Raimont Trade Oy, D1000 www.vinyyliverhous.fi• Visiolink Oy, D 422 www.visiolink.fi• VTT, D 104 www.vtt.fi• Väärin Puutavara Oy, D1000 www.vaarinpuutavara.fi• Wattiman Oy, D 400 www.wattiman.com• Vibsolas Oy, D 601 www.vibsolas.com• Wintel Finland Oy, D 305 www.wintel.fi• yIT Kiinteistötekniikka, D 206 Oy www.yit.fi• ympäristöturvallisuuskortti, D 610 www.ymparistoturvallisuuskortti.fi

TURVALLISUUS- messujen näytteilleasettajat• 3T Ratkaisut Oy, A 99 www.3tratkaisut.fi• Abeko Konfektions Ab, A 729 www.abeko.fi• Ahlsell Oy, A 731 www.ahlsell.fi• Aluehallintovirasto, työsuojeluhallinto, A 920 www.tyosuojelu.fi• AMT Hakemistot Oy, AUlA 8 www.amt.fi• Arbesko AB, A 429 www.arbesko.com• B.A.U.S. AT Sp. z.o.o, C 531• Berner Oy Sport, A 541 www.bernersport.fi• Blåkläder Oy, A 50 www.blaklader.com• BockMann Finland Oy, A 531 www.rautelin.fi• Bronto Skylift Oy Ab, U 20 www.bronto.fi• Buff Finland/B-Trade Ky, A 228 www.buff.fi• Carrington Career & Workwear Ltd, A 338 www.carrington.uk.com• Cederroth Oy, A 420 www.firstaid.cederroth.com/fi• Oy Colly Company Ab, C 425 www.colly.fi• dafo Oy, c 100 www.dafo.fi• dimex Oy, A 211 www.dimex.fi• divetech Compressors t:mi divetech Oy, C 50 www.divetech.fi• dL Software Oy, A 71 www.dlsoftware.fi• dräger Suomi Oy, A 309 www.draeger.com

• EARfoon Suomi Oy, A 87 www.earfoonsuomi.fi• Ejendals Suomi Oy, A 609 www.ejendals.com• Elektro-Arola Oy, C 419 www.elektro-arola.fi• Ergomat Suomi Oy, A 75 www.ergomat.fi• Ergon Oy, A 539 www.ergon.fi• Erlatek Oy, A 208 www.erlatek.fi• Etra Oy, A 701 www.etra.fi• Evermatic Oy, A 330 www.evermatic.fi• Ferno Norden Oy, C 629 www.fernonorden.com• Finlayson Oy, A 942 www.finlayson.fi• Finsatec Oy, C 101 www.finsatec.fi• Foxa Oy, A 338 www.foxa.fi• grolls Oy, A 321 www.grolls.fi• Haztec International LTd, C 620 www.haztec.biz• HNU-Nordion Ltd Oy, A 740 www.hnunordion.fi• Honeywell Safety Products, A 419 www.sperianprotection.fi• Hultafors group Finland Oy, A 621 www.hultaforsgroup.fi• Oy Insalko Ab, C 62 www.insalko.fi• Oy Interenergy Ltd Presso Center, C 50 www.pressocenter.fi• Isojoen Konehalli Oy IKH, A 221 www.ikh.fi• jokamuovi Oy, A 218 www.jokasafe.fi• jSP Ltd, A 739 www.jsp.co.uk• Karske Oy Ab, A 121, C 60 www.karske.fi• Kaukomarkkinat Oy Radiopuhelimet, A 721 www.kaukomarkkinat.fi/ radiopuhelimet• V Keskimäki Oy, A 638 www.keskimaki.fi• Knorring Oy Ab, C 513 www.knorring.fi• Konekesko Oy Marine, C 140 www.konekesko-marine.fi• Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Palokuntalainen -lehti, AUlA 2 www.sanomapaja.fi, www.palokuntalainen.fi• Kwintet Finland Oy, A 301 www.leijona-pro.fi• Laerdal Oy, C 431 www.laerdal.fi• Laitosjalkine Oy, A 406 www.laja.com• Lamor Corporation, C 55 www.lamor.fi• Liikenneturva, A 641 www.liikenneturva.fi• Lindström Oy, A 100 www.lindstrom.fi• Malux Finland Oy, A 640 www.malux.fi• Medic Ensiaputarvike Oy, A 630 www.duellmedic.com• Medic Partner Oy, C 629 www.medicpartner.fi• Meriturva Maritime Safety Training Centre, c 321 www.meriturva.fi• Mica Elektro Oy Ltd, A 741 www.mica.fi• MSA Nordic AB, A 421 www.msanet.com• Multisafe Oy, A 401 www.multisafe.fi• Nordic Special Vehicles Oy /B.A.U.S. AT, C 531 www.nsv.fi• Nordic Trail, A 73 www.nordictrail.fi• Nuohousalan keskusliitto ry, C 500 www.nuohoojat.fi

• Tammed Oy, C 431 www.tammed.fi• Tammivilkut Oy T:mi Tapio Tammi, C 325 www.tammivilkut.com • Tampereen aluepelastuslaitos, C 631 www.tampere.fi/aluepelastuslaitos• Tampereen Suojainpiste Oy, A 83 www.tampereensuojainpiste.fi• Tamrex Oy, A 211, c 101 www.tamrex.fi• Tehy ry, C 610 www.tehy.fi• Oy Teknocalor Ab, A 329 www.teknocalor.fi/fi/mittauslaitteet• Teknosafe Oy, c 221 www.teknosafe.fi• Telko Oy, Ympäristötuotteet, A 721 www.telko.com/portal/fi/kemikaalit/ ymparistotuotteet/• TH-Teocon Oy, A 60 www.th-teocon.fi• Tranemo Workwear Finland Oy Ab, A1001 www.tranemoworkwear.com• Turvata Oy, C 624 www.orum.fi• Työsuojelupäälliköt ry, A 307 www.finnsafe.net• Työterveyslaitos, A 921 www.ttl.fi• Työ Terveys Turvallisuus Toimitus, A 921 www.ttl.fi/ttt• Työturvallisuuskeskus TTK, A 925 www.tyohyvinvointikortti.fi• Ursuk Oy, C 401 www.ursuk.com• Uusi Insinööriliitto UIL ry, C 716 www.uil.fi• Vandernet Oy, A 70 www.vandernet.com• Veho group Oy Ab Erikoisajoneuvomyynti, c 201 www.veho.fi• Veikko Nummela Oy, c 101 www.veikkonummela.fi• Vema Lift Oy, U 50 www.vema.fi• Viking Life-saving Equipment Oy Finland, C 413 www.viking-life.fi• Virve tuotteet ja palvelut Oy, C 421 www.virve.com/• Volvo Finland Ab, C 621 www.volvo.com• VV-Auto group Oy, C 123, U 35 www.vv-auto.fi• WellWorks Oy, A1116 www.ehr.fi• Würth Oy, A 430 www.wurth.fi• yTM-Industrial Oy, C 425 www.ytm.fi

TYÖHYVINVOINTI- messujen näytteilleasettajat• Ad-Lux Oy, A1040 http://adlux.wordpress.com• AdI Kalusteet Oy, A 915 www.adi.fi• Awen Oy, A 914 www.awen.fi• Back App AS, A 841 www.backapp.eu• Bodymind Oy Kuntoutuspalvelut, A1014 www.bodymind.fi• Ergolift Oy Ab, A1000 www.ergolift.fi• Oy Finate Ab, A 828 www.finate.fi• Firstbeat Technologies Oy, A 831 www.firstbeat.fi• Frantsilan Hyvän Olon Keskus, A1115 www.frantsila.com• Fysiomyynti, A 841 www.fysiomyynti.fi• Hotelli Haikon Kartano, A 929 www.haikko.fi

• Humantool Oy, A 829 www.humantool.fi• julkisten ja hyvinvointialojen liitto jHL ry, A 930 www.jhl.fi• Keva, A 819 www.keva.fi• Kinnarps Oy, A 901 www.kinnarps.fi• Koskiklinikka, A 813 www.koskiklinikka.fi• Kruunupuisto Oy Punkaharjun kuntoutuskeskus, A 726 www.kruunupuisto.fi• Kuntoutuskeskus Kankaanpää, A 629 www.kuntke.fi• Kuntoutuskeskus Petrea, A 918 www.petrea.fi• Kuortaneen Urheiluopisto, A1006 www.kuortane.com• Kylpylähotelli Päiväkumpu, A1028 www.paivakumpu.fi• Management Institute of Finland MIF Oy, A1045 www.mif.fi• Medilaser Oy, A 812 www.medilaser.fi• Medisport Oy, A 839 • Merplast Oy, A 112 www.merplast.fi• MIP Electronics Oy, A 821www.mip.fi• Motivire/Motivaatioverkko Oy, A1121 www.motivire.fi• Motoral Oy, A 909 www.motoplast.fi• MS-liiton työllisyyspalvelut, A 912 www.ms-liitto.fi• Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, A 820 www.pam.fi• Peurunka, A 913 www.peurunka.fi• Pirteeks, A1015 www.pirteeks.fi• Premius Kuntoutus ja Koulutusklinikka Oy, A 711 www.premius.fi• Reijo Vuorio Ky, A 938 www.reijovuorio.com• Sabora Pharma Oy, A 815 www.saborapharma.fi• Suomen Huippukunto Oy, A1026 www.huippukunto.fi• Suomen Kenkävalimo Oy, A1038 www.promena.fi• Suomen Työterveyshoitajaliitto – Finlands Företagshälsovårdareförbund r.f, A1024 www.stthl.net• Sustainable Mobile Oy, Suomen Säteilykontrolli, A 728 www.sateilykontrolli.fi• Tempur-Med Sleep Center, A1008 www.sleepcenter.fi• Tullinkulman Työterveys, A 818 www.tullinkulmantyoterveys.fi• Työfysioterapeutit ry, A1021 www.tyofysioterapeutit.com• UKK Terveyspalvelut Oy, A1113 www.ukkterveyspalvelut.fi• Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, A1017• Varalan Urheiluopisto, A1118 www.varala.fi• Oy Vendor Ab, A 738 www.vendor.fi• VITALgO, A1015 www.vitalgo.fi

Katso yritysesittely Palokuntalainen -lehdestä nro 47 tai osoitteesta www.palokuntalainen.fi - Näytelehti

Muutokset mahdollisia!


Tampereen Messut Oy ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK toteuttavat Suomen suurimman poistumisharjoituksen turvallisuusalan suurmessutapah-tuman avajaispäivänä 5.9.2012 klo 13.30. Tarkoituksena

on testata käytännössä, kuinka suuri messuhalli saadaan tyhjennettyä nopeasti ihmisistä ison tapahtuman aikana. Poistumisharjoitus sopii myös erinomaisesti Pohjoismaiden suurimman turvallisuusalan messutapahtuman teemaan. Kansainväliset Turvallisuus-, Security- ja Työhyvinvointi-messut järjestetään 5.–7.9.2012 Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa.

– Yhteistyössä SPEKin kanssa päätimme toteuttaa Turvallisuus-messuilla tiettävästi Suomen suurimman poistumisharjoituksen ensimmäisenä messupäivänä. Turvallisuusalan kolmipäiväinen suurmessutapahtuma täyttää kokonaisuudessaan Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen kolme hallia ja ulkoalueet, mutta poistumis-harjoitus tullaan järjestämään vain C-hallissa. Tarkoituksena on, että koko C-halli tyhjennetään ihmisistä eri poistumisreittejä käyttäen. Toivomme, että näytteilleasettajat ja messuvieraat osallistuvat aktiivi-sesti tähän harjoitukseen, joka tulee olemaan paitsi erittäin hyödylli-nen, myös erinomaisesti messujen sisältöön sopiva ohjelmanumero, kertoo Turvallisuus- ja Työhyvinvointi-messujen projektipäällikkö Veli-Pekka Rouvali Tampereen Messut Oy:stä.

Suurmessutapahtuma: kolme hallia, lähes 260 näytteilleasettajaa, 350 tuoteryhmää ja lähes 80 tietoiskua

Turvallisuus-, Security- ja Työhyvinvointi-messut muo-dostavat yhdessä Pohjoismaiden merkittävimmän turvallisuusalan ammattitapahtuman, johon osallistuu lähes 260 näytteilleasettajaa kolmessa messuhallissa. Turvallisuus-messut nostavat esille pelas-tustoimen, työturvallisuuden, ympäristöturvallisuuden ja ensiavun. Työhyvinvointi-messut keskittyvät työterveyteen, työsuojeluun, työkykyyn sekä alan neuvontaan, koulutukseen ja konsultointiin. Security-messujen pääteemat ovat asuminen ja henkilöturvallisuus, yritysturvallisuus ja riskien hallinta sekä tekniset ratkaisut ja koulu-tus. Turvallisuuden suurmessutapahtumassa on esillä yhteensä yli 350

tuoteryhmää. Kävijöitä messuilla on viime vuosina ollut yli 12 000. Turvallisuuden ja työhyvinvoinnin ykkösmessutapahtumassa am-

mattilaiset pääsevät keskustelemaan alan haasteista ja mahdollisuuk-sista, tutustumaan uutuustuotteisiin ja -palveluihin sekä verkostoi-tumaan. Messujen ohjelma on nyt laajempi kuin edellisillä messuilla vuonna 2010. Erilaisten työnäytösten lisäksi ohjelmassa on kaikkiaan lähes 80 seminaaria tai tietoiskua, jotka tarjoavat ajankohtaista tietoa alan huippuasiantuntijoiden johdolla. Messuilla palkitaan myös Vuo-den Palomies ja Hyvän työelämän puolestapuhuja. Turvallisuuden suurmessutapahtuman avaa keskiviikkona 5.9. sisäasiainministeri Päivi Räsänen. Juhlapuhujana avajaisissa on Työturvallisuuskeskuk-sen toimitusjohtaja Jorma Löhman.

Turvallisuus koskettaa koko yhteiskuntaa – uudistuneesta Turvatalosta vinkkejä arjen turvallisuuteen

Security-messuilla keskitytään turvallisuustekniikkaan, alan palveluihin ja tuotteisiin. Esillä on sekä kiinteistöjen turvallisuustek-niikkaa että henkilö- ja yritysturvallisuusratkaisuja. Ajankohtaisia teemoja ovat oppilaitosten turvallisuus ja kouluväkivalta, joita käsi-tellään torstaina 6.9. Oppilaitosten turvallisuus -seminaarissa. Päivän aiheena on myös julkisten tilojen ja myymälöiden turvallisuus. Lisäksi kirjailijat ja turvallisuuskonsultit Laura Benyik ja Shamuel B. Kohen ESIS ry:stä pitävät torstaina tietoiskun Kouluturvallisuuden psykologiaa - Myyttejä ja faktoja.

– Turvallisuudesta on tullut yhä tärkeämpi osa arkea ja aihealue käsittää monia yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä. Tulevilla messuilla haluamme vastata ihmisten tiedonjanoon sekä nostaa esille puhuttavimmat aiheet aina oppilaitosten turvallisuudesta yleiseen ja yksilötason turvallisuuteen. Työhyvinvoinnin teemat ohjelmassa ovat myös lisääntyneet, joten ihmisten fyysistä ja henkistä hyvinvointia käsitellään monipuolisesti. Näyttelyosastojen ohella konkreettisia ratkaisuja yritysten, kotien ja yksilöiden turvallisuuteen esitellään uudistuneessa Turvatalossa, joka tarjoaa tietoa ja tuotteita yleisten turvallisuusratkaisujen ohella erityisryhmien tarpeisiin sekä seniori- ja palveluasumiseen, sanoo Security-messujen projektipäällikkö

C-halli tyhjennetään ihmisistä messujen

avajaispäivänä

LISäTIEDOT: www.turvallisuusmessut.fi, www.securitymessut.fi, www.tyohyvinvointimessut.fi www.tampereenmessut.fi Tanja järvensivu, viestintäpäällikkö, p. 050 536 8133, [email protected] Mattila, viestintäassistentti, p. 0400 914 877, [email protected], Työhyvinvointi: Veli-Pekka Rouvali, projektipäällikkö, p. 050 516 4005, [email protected]: Mikael Wänskä, projektipäällikkö, p. 040 350 0445, [email protected]

Mikael Wänskä Tampereen Messut Oy:stä.Turvatalo toteutetaan ensimmäisen kerran yhteistyössä Tam-

pereen ammattiopiston kanssa. Kokonaan moduuleista koottava Turvatalo palvelee messujen ohella pysyvänä, muokattavana oppimisympäristönä. Uutuutena Turvatalossa nähdään muun muassa turvahuone (Panic Room). Panic Room Company Ltd:n kehittämä ja FSM Oy:n maahantuoma turvahuone on helposti asennettava, kasattava ja siirrettävä huone, joka tuo nopean turvan ihmisille. Tarkemmat tiedot messujen ohjelmasta: www.turvalli-suusmessut.fi.

Turvallisuus järjestetään A- ja C-halleissa, Työhyvinvointi A-hallissa ja Security D-hallissa. Messut järjestää Tampereen Messut Oy yhteistyössä alan yritysten, yhdistysten sekä muiden toimijoi-den kanssa.


VILLIMIES

VillimiesIsto Kujala

Kirjoitin Palokuntalaisen numerossa 35

(31.8.2010), että Porin SuomiAreenalla

keskustellaan suurista ja pienistä suoma-

laista yhteiskuntaa koskettavista kysymyk-

sistä. Esitin, että seuraavana kesänä olisi

myös pelastustoimi saatava keskustelun

kohteeksi. Se ei toteutunut. Sitä vastoin

tänä kesänä esitys toteutui – oikeastaan

paremmin kuin osasin aavistella. Sisä-

asiainministeri Päivi Räsänen veti koko

sisäasiainministeriön hallinnonalan keskus-

telemaan Poriin.

FireFit voi romuttaa sopimus-palokuntajärjestelmänVierailin Saksassa suomalaisten palokun-

talaisten ryhmässä toukokuun lopulla.

Tiesin ennakkoon, että Saksassa ei haluta

vaikeuttaa palokuntatoimintaa liiallisilla vaa-

timuksilla. Aiemmilla vierailuilla Saksassa

on selvinnyt, että erityisiä testivaatimuksia

savusukelluksesta tai muustakaan toimin-

nasta ei ole. nyt esille tuli savusukellusvaa-

timus, joka sinällään on ihan aiheellinen.

Testaus Hampurin osavaltiossa toteute-

taan siten, että testattavat savusukelta-

vat konttiradan läpi. Jos radalle mennyt

henkilö tulee radan toisesta päästä läpi,

on hän savusukelluskelpoinen, muuten ei.

Tämä tuntuu kovin käytännönläheiseltä ja

onnistuneelta testausmenetelmältä.

Samaa ei voi sanoa kaavailuista, jossa

kaikki sopimuspalokuntalaiset pakotettai-

siin FireFit-testin suorittamiseen. Alalla

on hyväksytty nykyiset savusukellusvaati-

mukset, vaikka tiedämme, että reilusti alle

1/3 sopimuspalokuntalaisista osaa testit

hyväksytysti suorittaa. Tässä mielessä

Hampurin malli olisi Suomessakin paljon

parempi. Monivaiheinen testaus ja useat

pakolliset harjoitukset karsivat aivan liikaa

testiin halukkaita.

En hyväksy FireFit testausjärjestelmää

siten, että sen suorittaminen olisi pakol-

lista kaikille sopimuspalokuntalaisille. Sitä

vastoin uskon siihen, että fyysistä kuntoa

voidaan edistää mahdollisuudella osallistua

testeihin ja saamalla testistä perusteelli-

sen palautteen. Palautteesta tulisi näkyä,

miten kuntoa voidaan parantaa. Kaikenlai-

set, jo nykyiset voimassa olevat, vaatimuk-

set uhkaavat sopimuspalokuntatoimintaa.

Järjestelmä ei kestä yhtään lisävaatimuk-

sia. Siksi FireFit-testausta ei tule määrittää

sopimushenkilöstölle pakolliseksi.

Ensivastetoiminta sairaanhoito-piirien vastuullenykyiset ensivastesopimukset on solmittu

terveyskeskusten kanssa. Vuoden vaih-

teessa tilanne muuttuu ja sopijaosapuo-

leksi tulevat sairaanhoitopiirit. Ensivasteen

lisäksi sairaanhoitopiirit ryhtyvät vastaa-

maan kaikesta sairaankuljetuksesta. Täs-

säkin asiassa tarpeet ja mahdollisuudet

vaihtelevat laidasta laitaan: toisessa laidas-

sa ei huhujen mukaan sopimuspalokuntien

ensivastetta tarvita lainkaan ja taas toises-

sa laidassa tarvitaan erittäin kovasti. Huoli

tästä asiasta on noussut esiin palokuntien

vastuuhenkilöiden piirissä.

Jos sopimuspalokuntien ensivastetta

ei jossain tarvita, voi seurauksena olla

kansalaisten palvelun heikkeneminen. Jos

taas jossain tarvitaan sopimuspalokuntien

ensivastetta erittäin paljon, uhkana on

ensivastetehtävien määrän räjähdysmäi-

nen kasvaminen. Sairaankuljetus maksaa

sairaanhoitopiireille ja siksi on uhkana

ensivastetehtävien kasvu – minimoitaessa

sairaankuljetuksen peruskustannuksia.

Pelastuslaitosten tehdessä sopimuksia sai-

raanhoitopiirien kanssa on hyvä muistaa,

että kyse on myös sopimuspalokuntien

halusta ja mahdollisuuksista tehdä ensi-

vastetehtäviä. Siksi sovittaessa asioista on

välttämätöntä ottaa sopimuspalokuntien

vastuuhenkilöt mukaan sopimuspöytään.

Palokuntanuorten leiri hyvä mahdollisuus oppimiseenPelastustoiminnan kehittyessä tulee

paineita myös johdon osaamisen kehit-

tämiseen. Monessa pelastuslaitokses-

sa on ostettu tarpeellista koulutusta

johtotehtävissä toimiville, jotta kehitys

olisi jatkossakin mahdollista. Hyvä keino

oppia on osallistuminen vastuutehtävissä

palokuntanuorten leirille. Palokuntalaiset

arvostavat pelastusjohtajan vierailua

leirillä. Vierailu leirillä ei ole kuitenkaan

mitään verrattuna siihen, että leirillä

oltaisiin mukana koko leirin ajan. näin

voidaan myös oppia sellaisia asioita, joita

tuskin on opittu yliopistossa tai pelastus-

opistolla. lisäksi tämän opin voi saavuttaa

pelkän leirimaksun maksamalla. Etelä-

Savon pelastusjohtaja Seppo Lokka toimi

Itä-Suomen palokuntanuorten Norppa

2012 -leirin johtajana. Näemmekö vielä

joskus esimerkiksi Länsi-Uudenmaan

pelastusjohtajan Veli-Pekka Ihamäen tai

Itä-Uudenmaan pelastusjohtajan Olavi

Liljemarkin Uudenmaan pelastusliiton

leirillä vastuutehtävissä?

FireFit – hyvä ja pahaNorppa 2012 Mikkelissä:

Itä-Suomen palokuntanuorten leiri Mikkelissä oli monella tavalla erilainen verrattuna perinteiseen palokuntaleiriin. leiri pidettiin keskellä kaupunkia. Muun muassa avajaiset olivat kaupungin kirkkopuistossa. näin myös mikkeliläiset ja matkailijat pääsivät näkemään palokuntatoimintaa.

Toisenlainenleiri

Teksti Isto Kujala Kuvat Isto Kujala ja Heli Haverinen

Leirillä vieraillut Venla Koskenranta, 5 v, näyttää kuinka hänen mielestään paloauto opastetaan onnettomuus-

paikalle.

Leirin majoitusaluetta.


R onja Moilanen, 15 v, Veera Koskinen, 12 v ja Heikki Korhonen, 14 v, Punkaharjun VPK:sta ja Roosa Vil-hunen, 12 v, Rautavaaran palokunnasta osallistuivat ensimmäistä kertaa palokuntaleirille.

– Mukavaa on ollut, kaikki todistelevat ja ensi kesänä tullaan taas leirille. Innokkaat palokuntanuoret kertoivat oppineensa muun muassa tikkaiden käsittelyä, alkusammutusta, solmuja ja marssimaan muodossa.

– Jännintä oli se, kun olimme oikealla keikalla mukana. Mik-kelin ohikulkutiellä oli edellisenä päivänä kaa-tunut rekka ja siitä oli tullut melkoista sotkua ja roskia tielle, kertovat Ronja, Veera, Heikki ja Roosa.

Iso joukko leiriläisiä kävi homman hoita-massa harjoilla ja lapi-oilla kuntoon. Tie oli sen aikaa suljettu.

Oikea palokuntaleiriMikkelin leiriä voidaan hyvällä syyllä pitää to-dellisena palokuntalei-rinä, sillä toiminta ei tällä kerralla keskitty-nyt pelkästään nuoriin: Ohjelmassa oli naisten hälytysmuonituskoulutusta, pelastuslaitoksen tiloissa koulutettiin hälytyskelpoisuuteen tähtääviä nuoria, hälytysosastolaiset esitteli-vät mukana oleville kalustoa, veteraanit kertoivat vanhasta kalus-tosta ja toiminnasta, ja pidettiinpä leirillä eri pelastusliittojen halli-tusten kokouksiakin.

SPEKin Etelä-Savon järjestöpäällikkö Heli Kari onkin tyytyväi-nen leirin sujumiseen. Heli kertoi, että leirimaksu oli tänä vuonna 90 euroa, tästä puolet maksoivat alueen pelastuslaitokset. Tästä kä-denojennuksesta Heli kiittää pelastuslaitoksia.

– Tämä oli pelastuslaitoksilta hyvä satsaus palokuntien tulevai-suuteen. Etelä-Savon pelastuslaitoksen tuki leirille on mahdollista-nut leirin toteutuksen ja koulutuksen korkeatasoisuuden. Pääpalo-asemalle on leiripaikalta matkaa muutama sata metriä. Hälytyskel-poisuuteen tähtäävä vanhimpien nuorten koulutus on pääosin to-teutettu pelastuslaitoksen tiloissa ja kalustolla. Seuraavilla leireillä haluamme yhdessä nostaa leiriläisten määrää. Nyt ei kaikista nuo-riso-osastoista ollut mahdollisuutta lähteä leirille ohjaajien puuttu-misesta johtuen, kertoo Heli Kari.

– Tähän pyrimme löytämään ratkaisun ensi vuodeksi. Heli pitää mahdollisena myös sitä, että leireille tulisi jatkossa

mukaan myös muita kuin palokuntanuoria.

Leirikommentti

– Keskustelin Mikkelissä Itä-Suomen

palokuntanuorten leirillä SPEKin järjestö-

päällikön Heli Karin kanssa palokuntanuor-

ten leirien haasteista. Helillä oli mielestäni

hyvät näkemykset ja kehityssuunnitelmat

mielessä; kaikille palokuntanuorille tulee

mahdollistaa leirille pääsy. Siitäkin huo-

limatta, että nuoriso-osastosta ei löydy

ohjaajaa, joka mukaan lähtisi.

On ymmärrettävää, että monenkin

nuoriso-osaston ohjaajan on tehtävä ke-

sätöitä, jotka estävät leirille lähdön. Heli oli

myös sitä mieltä, että pääsyn leirille voisi

avata myös nuorille, jotka eivät vielä ole

palokuntatoiminnassa mukana. Olen Helin

kanssa samaa mieltä. Jo rekrytointimieles-

sä on leireille pääsy avattava myös muille

kuin palokuntanuorille. Se ei meiltä kovin

paljon kehittelyä vaadi.

Leirit arjen turvallisuuden parantamiseksi Palokuntanuorten leirien osallistujista on

lähes puolet aikuisia. Miten olisi, jos puhui-

simme jatkossa nuorten leirin asemasta

palokuntaleiristä? Partiolaisetkin järjestä-

vät partioleirejä. Mukaan voisivat jatkos-

sakin tulla tietysti nuoret, naiset, miehet

ja veteraanit. Voisimmeko ottaa mukaan

leireille turvallisuustietoutta kaipaavia

suomalaisia, jotka eivät ole (vielä) mukana

palokuntatoiminnassa?

Voisimme leirin yhteydessä tarjota

heille 1–2 päivän turvallisuuskoulutusta.

Mahdollista on myydä myös pidempiaikais-

ta, vaikka koko leirin mittaista, turvallisuus-

valmiuksien parantamiskokonaisuutta.

näin voitaisiin saada pelastusalan piiriin

uusia ihmisiä. Sellaisia, jotka saattaisivat

sitoutua mukaan palokuntatoimintaan.

Kannattaisiko yrittää?

Kaikki

leirillenuoret

– Tällä keinolla voitaisiin palokuntanuorisotyötä vielä vahvistaa, päättää Heli, jolle kokemusta leireistä on kertynyt jo 16 kertaa.

Pelastusjohtaja leirin johtajanaNorppa-leiri toteutettiin monessa mielessä esimerkillisesti. Palo-kuntatoiminta on jäänyt liikaa paloasemien sisään ja syrjään kun-talaisista. Mikkelin leiri avautui aktiivisesti myös muille kuin palo-kuntalaisille ja myös muuten kun vierailupäivänä. Aktiivinen tie-dottaminen viestimille tehtiin pelastuslaitoksen tuella. Tiedotusvä-lineissä kerrottiinkin leiristä ja näin mikkeliläiset saatiin mukaan tutustumaan ja kiinnostumaan pelastustoimesta.

Tiedottaminen alkoi reilusti ennen leirin alkua. Avajaiset tem-paistiin heti Mikkelin keskellä Kirkkopuistossa. Sitäkään tietoa ei pantattu, että nuoret hoitivat rekkakolarin siivoustyöt. Leirin lop-puharjoitus toteutettiin myös mikkeliläisten ja lomamatkailijoiden keskuudessa Mikkelin satamassa. Kaupunkijunan reitti muutettiin leirin ajaksi kulkemaan leirialueen kautta, joten palokuntalaisuus tuli tutuksi myös tämän ansiosta. Leirin johtaja, Etelä-Savon pelas-tusjohtaja Seppo Lokka on erittäin tyytyväinen leiriläisten toimin-taan – niin nuoret kuin ohjaajat ovat suurella innolla olleet muka-na.

Heli pitää

mahdollisena myös

sitä, että leireille tulisi

jatkossa mukaan

myös muita kuin

palokuntanuoria. ”

Jännintä oli olla oikealla

keikalla mukana.”

Oikealta: Veera Koskinen, Roosa Vilhunen, Ronja Moilanen ja Heikki Korhonen aikovat tulla myös ensi kesänä leirille.

Esko Hurri Mik-kelin VPK:sta esittelee van-haa palokalus-toa leiriläisille. Oikealla leirin johtaja, pelas-tusjohtaja Sep-po Lokka seu-raa esittelyä.

Leiriolympialaiset Urpolan kentällä oli monine muka-vine tehtävineen märkää puuhaa.

Heli Kari

Teksti Isto Kujala


palokuntanuorisoleiriTeksti Elina lindholm Kuvat Tulta päin 2012 -kuva-arkisto

Tulta päin 2012 -leiri järjestettiin Padasjoella. Leirille osallistui yli 500 vapaapalokuntalaista 48 palokunnasta Helsingin ja Uudenmaan pelastusliittojen alueelta.

Tulta päin 2012

Leirialueen laitamilla päivystää ympäri vuorokauden lääkäri, neljä

ensihoitajaa, kolme ensivastekoulutettua sekä hoitotason ambulanssi.”

K im Kivari Nummelan VPK:sta on juuri päättänyt tämänkesäisen palokuntakurssinsa, jolla 13-vuoti-aat opiskelivat pääasiassa ensiapua. Jäljellä on enää taitomerkkikoe, jossa mitataan leirillä opittuja tietoja

ja taitoja. – Olen oppinut muun muassa sokin oireet ja elvyttämisen. Va-

paa-ajalla olen pyörinyt viihdeteltalla ja ollut kavereiden kanssa ja diskossa.

Toimintaa kuhisevalla leirillä Kivarin kurssin ja oikeastaan kaiken muunkin on toteuttanut lähes alusta loppuun omasta väestä koos-tuva talkooporukka. Kursseilla ahkeroineiden 5–17-vuotiaiden pa-lokuntanuorten lisäksi leirillä työskenteli toimihenkilöitä kaikki-aan kahdeksalla eri toimialalla. Kurssiputken päässä hauskuus ei siis lopu, vaan sen jälkeen tarjolla on niin kouluttamista, huolto-töitä, lääkintää kuin viihdyttämistäkin.

Välissä on lisäksi suhteellisen uusi toimihenkilökurssi, jonka ai-

kana kurssilaiset käyvät tutustumassa leirin jokaiseen toimialaan. – Keittiöllä kuorin 25 kiloa perunoita, se kesti kaksi ja puoli

tuntia. Ruuan jakaminen oli hauskaa. Ei ole ollut mitään hirveän inhottavaa tehtävää, kertoo kurssilainen Jaakko Lallukka Ventelän VPK:sta.

Vierailupäivänä Lallukka oli ottamassa vieraita vastaan turvalli-suustoimiston keltaisissa liiveissä. Kurssi- ja palokuntatoveri Tee-mu Syrjälä puolestaan oli keittiöllä juustottanut 2000 voileipää ja käynyt palauttamassa 350 limupulloa järjestelytoimiston puolesta. Syrjälä uskoo suuntaavansa jatkossa juuri järjestelytoimistoon tai mahdollisesti nuoria kouluttamaan.

Palokuntaleiri on tavallista turvallisempi paikka Leirin ensiapupiste on paraatiesimerkki sitoutumisesta ja ammatti-taidosta, jolla leiri viedään onnelliseen päätökseen: piste ylittää val-miustasollaan jopa keskimääräisen suomalaiskunnan. Leirialueen laitamilla päivystää ympäri vuorokauden lääkäri, neljä ensihoita-jaa, kolme ensivastekoulutettua sekä hoitotason ambulanssi. Hoito-henkilöstön ja väestön suhdeluku on leirillä siis kohdallaan.

– Tuskin missään terveyskeskuksessa pääsee lääkäriin viidessä minuutissa kuten täällä. Karrikoidusti täältä puuttuvat vain rönt-gen ja laboratorio, toteaa ensiapupisteen johtaja Jukka Juvonen.

– Ei mikään viranomainen vaadi meiltä tällaista valmiutta, lää-käri Niko Neuvonen lisää.

Neuvosen mukaan leirillä 95 prosenttia tapauksista hoidetaan silkalla perusensiavulla, mutta tarvittaessa ensiapupisteellä on val-mius esimerkiksi aloittaa antibioottikuureja tai antaa suonensisäis-tä nestehoitoa. Sekin on kätevää, ettei jatkohoitoon tarvitse kulkea terveyskeskuksen kautta: leirin lääkäri tekee alustavan diagnoosin ja kirjoittaa lähetteen.

Hyvin varustellun sairasauton lisäksi leirillä on jatkuvassa valmiu-dessa paloja pelastusyksikkö. Taruksen maisemissa sijaitsevaa lei-rialuetta myös vartioidaan, ja esimerkiksi telttojen lämmittäminen ja ajoneuvojen käyttö on luvanvaraista. Leiri on tavallista turvalli-sempi paikka, jolta käsin tehdään tarvittaessa yhteistyötä myös paikallisten viranomaisten kanssa.

Takana kuusikymmentä nuorisotyön vuotta – Minun ensimmäinen palokuntaleirini Taruksella oli vuonna 1965. Osallistujia oli 65, ja koko leirin kalusto mahtui farmariau-ton takakonttiin. Hauskaa oli, muistaa Risto Vesalainen, joka työs-kentelee tämänvuotisella leirillä järjestelypäällikkönä.

Parhaillaan vietettävään valtakunnallisen palokuntanuoriso-työn 60-vuotisjuhlavuoteen mennessä leirien mittasuhteet ovat kasvaneet valtavasti niin osallistujamäärän kuin käytössä olevan kalustonkin osalta. Ajatkin ovat muuttuneet.

– Meillä on täällä modernit ja monialaiset palokunnat, jotka vastaavat nykymaailman vaatimuksia, leirin varapäällikkö Mika Jäntti kiteyttää.

Yksi asia ei kuitenkaan näytä muuttuneen: leireillä viihdytään ja niille tullaan yhä uudelleen. Monilla on Vesalaisen tapaan taka-naan kymmeniä leirejä.

Tulta päin 2012 oli tänä vuonna valtakunnallisen palokunta-nuorisotyön eräänlainen huipennus, sillä se päätti pelastusliittojen leirikesän. Ensi kesänä sama ruletti pyörähtää uudelleen. Vuonna 2014 Porissa järjestetään jo seuraava valtakunnallinen suurleiri, jonka osanottajamäärä liikkuu satojen sijaan tuhansissa.

– Joka vuosi suunnilleen yhtä suuri määrä palokuntalaisia lei-reilee Suomessa, mutta suurleireillä kokoonnumme kaikki yhteen, leirin varatiedotuspäällikkö Eija Holmberg-Lehto kertoo.


Palokuntalainen-lehden 31.7.2012 ilmestyneen nu-meron pääkirjoituksessa käsiteltiin sammutustyössä aiheutuvia terveys- ja turvallisuusriskejä. Kirjoituk-sessa katsottiin, että sisäministeriön pelastusosasto

olisi vaiennut asiasta ja sysännyt vastuun kuntakentälle. Pääkirjoituksessa ovat jääneet huomiotta lainsäädäntöömme

perustuvat toimintavastuut ja niiden jakautuminen eri toimijoiden kesken samoin kuin pelastusosaston tiiviissä yhdessä alan muiden toimijoiden sekä Työterveyslaitoksen kanssa vuosien mittaan teke-mät toimenpiteet työhyvinvoinnin ja -turvallisuuden edistämiseksi muun muassa erilaisten altistumisten aiheuttamien ongelmien tunnistamiseksi ja torjumiseksi.

Vastuu puheena olevassa asiassa perustuu työturvallisuuslakiin, jota sovelletaan työsopimuksen perusteella tehtävään työhön sekä virkasuhteessa tai siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palve-lussuhteessa tehtävään työhön (2 §). Tämän lisäksi työturvallisuus-lakia sovelletaan mm. sopimuspalokuntaan kuuluvan pelastustoi-mintaan vapaaehtoisesti osallistuvan henkilön työhön (4 §). Tältä pohjalta kuntatyönantaja ja työntekijät ovat keskeisessä asemassa pelastushenkilöstön työturvallisuuden kehittämisessä. Työnantaja vastaa työturvallisuudesta ja työntekijät osallistuvat työturvalli-suuden kehittämiseen yhteistoiminnan kautta. Työpaikoilla tulee olla työturvallisuuslain mukaan toimintaohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on tehtävä työn vaarojen selvittäminen ja arviointi, jossa yhtenä kohtana otetaan huomioon esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet. Vaarojen selvittämiseen ja arviointiin osallistuvat työntekijät tai heidän edustajansa. Työ-turvallisuuslain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Pelastuslain 53 §:ssä on säädetty sopimuspalokuntaan tai muu-hun vastaavaan yhteisöön kuuluvan terveystarkastuksista. Tämä pykälä on tehty nimenomaan selventämään sitä, että päätoimisten palomiesten lisäksi myös sopimuspalokuntalaisten terveystarkas-tuksista tulee huolehtia.

Edellä kuvattuja vastuita sisäministeriö ei ole ”sysännyt” kunnille vaan ne kuuluvat niille työnantaja- ja pelastuslaitosten ylläpitäjäasemansa takia.

Sisäministeriön merkittävin rooli näissä asioissa on lainsää-dännön kehittämisen lisäksi teeman esilläpito ja asiaa käsittelevien foorumien perustaminen. Ministeriö on myös antanut impulsseja tutkimustoiminnalle, kun uusia kehittämistarpeita tai huomioon otettavia riskejä on noussut esiin.

Sisäministeriön johtaman pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeen yhtenä osahankkeena oli työterveyttä ja -turvallisuutta ylläpitävän ja edistävän toiminnan tehostaminen. Hankkeen aikana kehitettiin yhdessä Jokilaaksojen pelastuslaitok-

sen ja Tampereen aluepelastuslaitoksen kanssa kokonaisvaltaista työterveys- ja työturvallisuustoimintaa. Kehittämistyön tulok-sena on mm. tehty hyvä työterveys- ja työturvallisuustoiminta pelastuslaitoksissa -julkaisu (2010), jossa on hyvät toimintamallit pelastuslaitosten käyttöön. Olennaista on, että työpaikoilla tehdään riskinarviointi ja sovitaan tarvittavista toimenpiteistä.

Pelastusosasto on pelastusopiston kanssa tekemissään tulosso-pimuksissa ottanut pääkirjoituksen aiheena olevan teeman huomi-oon. Pelastusopiston tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitteek-si on sovittu analysoiden, tutkien, kehittäen ja soveltaen tuottaa tietoa, joka edistää kansalaisten ja viranomaisten turvallisuutta, parantaa turvallisuuskulttuuria ja pelastustoimen toimintavalmi-utta. Tämän lisäksi pelastusopisto pitää yllä rekisteriä valmistu-neista ja meneillään olevista pelastustoimen tutkimushankkeista (PALOPORTTI). Paloportissa on tutkimuksia, jotka käsittelevät altistumista savu-, noki- ja kemikaalijäämille tulipaloissa ja myös ns. saneeraustyössä sammutuksen ja jälkiraivauksen jälkeen. Pelastusopisto on yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa myös tehnyt altistumistutkimuksia. Tutkimuksissa on annettu suosituksia siitä, miten altistumista voidaan suojautumisella vähentää merkittävästi.

Parhaillaan on myös käynnissä pelastuslaitosten työhyvin-vointia kehittävä valtakunnallinen työryhmä. Työryhmä on perustettu pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeen esityksestä ja se on sisäministeriön asettama. Hankkeessa on neljä alatyöryhmää:

• Työyhteisön hyvinvointia edistävä prosessi

• Työturvallisuustoiminnan edistäminen

• Fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän

jalkauttamisen varmistaminen

• Työterveyshuollon järjestäminen

Tässäkin hankkeessa käsitellään laajasti työturvallisuuden ja -terveyden edistämistä.

Kuten todettu, vastuu pelastustoimen henkilöstön työturval-lisuudesta on kuntatyönantajalla. On tärkeää, että epäilyksenäkin ilmi tulevat uudet riskit tai puutteet työturvallisuudessa otetaan kaikilla tasoilla vakavasti ja ryhdytään tilanteen edellyttämiin korjaus- tai jos asiasta ei vielä ole riittävää varmuutta, tutkimuk-sellisiin ja vastaaviin selvitystoimiin. Ministeriö osaltaan kiinnittää vastuutahojen huomiota esiin tuleviin mahdollisiin ongelmiin ja käynnistää tutkimuksia tai muita omassa ratkaisuvallassaan olevia toimia riskien torjumiseksi.

Pentti Partanenpelastusylijohtaja

Vastine Palokuntalainen-lehden pääkirjoitukseen 31.7.2012

Päivi RäsäsenKommentti pääkirjoi- tukseen

P alokuntalainen-lehden päätoimittaja Pekka Koivunen on pyytänyt sisäasiainministeriön kom-menttia lehden edellisen numeron pääkirjoituk-sessa esiintuodussa Rajavartiolaitoksen ja poliisin

sivutoimia koskevassa asiassa.

Poliiseja ja rajavartiomiehiä koskevien säännösten nojalla poliisimies ja rajavartiomies tarvitsevat aina luvan sivutoimen harjoittamiseen. Poliisimies tai rajavartiomies ei myöskään voi hoitaa sivutointa, johon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet saat-tavat joutua ristiriitaan poliiseja tai rajavartiomiehiä koskevien säännösten mukaisten tehtävien kanssa.

Rajavartiomiesten osalta sivutoimien rajoitukset perustuvat Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 19 §:ään, jonka perusteluissa on yleensä kiellettynä sivutoimena nimen-omaan mainittu omaisuuden pelastamiseen tai suojaamisen liittyvät tehtävät. Rajavartiolaitos on lain määräyksen joh-dosta rajoittanut rajavartiomiesten toimimista sivutoimena sopimuspalokunnan yksikönjohtajan tehtävissä. Rajavar-tiolaitos on vastauksenaan Suomen Sopimuspalokuntien liiton aikaisempaan tiedusteluun toistanut tämän linjauksen viimeksi syyskuussa 2011.

Poliisimiesten osalta sivutoimien rajoitukset perustuvat poliisilain 9 d §:ään. Poliisimiesten sivutoimien osalta ei ole tehty pääkirjoituksessa mainittuja ratkaisuja tai linjausesi-tyksiä.

Päivi Räsänensisäasiainministeri

Lue Pekka Koivusen

pääkirjoitus Palokunta-

lainen -lehdestä numero

47 tai osoitteesta

www.palokuntalainen.fi

osiosta Lehtiarkisto.


Tilaukset osoitteessa www.palokuntalainen.fi ja sähköpostilla osoitteessa [email protected]

VAIN UUSILLE TILAAjILLE KOTIOSOITTEESEEN TOIMITETTUNA!

Vuosikerta (7 lehteä)

(säästä 10 €)

Tarjous voimassa 9.9.2012 klo 9.00 asti.

36 euroa

RAjOITETTU

www.palokuntalainen.fi

MESSUTARjOUS

Olen Keski-Suomen pelastuslaitoksessa työskentelevä paloesimies ja luin juuri mielenkiintoisen artikkelin “Sammutustyö vaarallisempaa kuin on oletettu”. Olen itse ollut jo vuosia huolestunut sammutustyön

aikana tulevista altistuksista, sillä olen työskennellyt pelastusalalla jo kohta 25 vuotta, kun otetaan mukaan myös sopimuspalokun-nassa toimiminen. Suurimman herätyksen asiaan sain muutama vuosi sitten, kun Kati Tillander luennoi Jälkivahinko- ja kuivaus-päivillä jälkivahinkojen torjuntaan liittyen jälkivahinkohenkilöstön altistumisesta tulipalojen jälkeen. Minusta asia on vielä tärkeämpi pelastushenkilöstön osalta, ovathan he tulipaloissa ensimmäisinä ja vielä monesti useita tunteja. Lisää kiinnostusta aiheeseen toi seuraava vuosi, jolloin luennoimassa oli myös Palopäällystöliiton koulutuspalomestari. Hänen aiheenaan oli Ruotsissa alkanut hanke, jossa vähennetään kemikaalialtistumista. Tässä mallissa varusteet ja kaikki työvälineet sekä paineilmalaitteet kuljetetaan erillään henkilöstöstä sekä varusteiden huolto toteutetaan mahdollisimman vähän altistavalla tavalla paloasemalla. Näin myös ajoneuvot sekä paloasema pysyvät huomattavasti siistimpinä.

Näiden koulutusten jälkeen asia tuli ajankohtaiseksi myös Keski-Suomen pelastuslaitoksessa. Nykyään jo eläkkeellä oleva Ruiskumestari Arto Hongisto esitteli mallin laitoksen johdolle ja asia otettiin mielenkiinnolla vastaan. Arto Hongiston jäädessä eläkkeelle allekirjoittanut jatkoi työtä, olinhan itse myös näissä koulutuksissa ja asia kiinnosti. Keski-Suomen pelastuslaitoksella oli käynnistynyt uusien paloasemien rakentaminen (Jyväskylän kaupungin alueelle) ja silloin, jos koskaan, oli aika tehdä myös tämän asian suhteen liike, joka parantaa jatkossa paloasemien siisteyttä, mutta ennen kaikkea myös meidän operatiivisessa työssä olevien terveyttä. Itse paloasemi-en suunnitteluun ei voitu enää paljon vaikuttaa varsinkaan tilajärjes-telyjen osalta.

Käynnistimme hankkeen ”puhtaampi paloasema, terveempi palo-mies”. Hankimme kuljetusastiat saastuneille varusteille, letkuille, työvälineille sekä paineilmalaitteille. Lisäksi hankimme suojaimia saastuneiden varusteiden ym. käsittelyyn. Lisäksi tein toimintaohjeen siitä, miten toimitaan heti tulipalon jälkeen ja siirryttäessä paloase-malle huoltoon. Tätä mallia on nyt toteutettu vajaa vuosi kahdella uudella paloasemalla ja malli on jo näin lyhyessä ajassa parantanut merkittävästi tulipalojen jälkeistä toimintaa. Lisäksi otimme käyttöön myös sammutuskäsineiden alla käytettävät puuvillahansikkaat, jotka olivat tuttuja viime vuosina valmistuneille pelastajille, Pelastusopis-ton kautta. Toimintaa kehitetään edelleen ja jo syksyllä on tarkoitus kouluttaa myös koko Keski-Suomen pelastuslaitoksen operatiivisessa työssä olevaa henkilöstöä (vakinainen, puolivakinaiset ja sopimus-palokuntalaiset). Nyt on haettu mallia Jyväskylän kaupungin alueella olevien vakinaisten paloasemien kautta. Viestiä asiaan liittyen on toki viety jo nyt koko laitoksen sisälle.

Jatkossa näkisin tärkeänä, että saisimme valtakunnallisen hankkeen asiaan liittyen ja on hyvä, että TTL ja Pelastusopisto ovat ottaneet jo asiaan kantaa. Pitänee lukaista tuo julkaisu lähiaikoina.

Asiaan on siis herätty jo muissakin pelastuslaitoksissa, ei vain Oulu-Koillismaalla.

Kesäisin terveisin,

Jarkke LahtipaloesimiesJVT-vastaava

Keski-Suomen pelastuslaitospuh. 0500 540 681

Tervehdys!


• Suomen markkinoita jo vuosia kolkutelleen

Cobra ColdCut -korkeapainesammutusjärjes-

telmän maahantuonti ja edustus on siirtynyt

vantaalaiselle Dafo Oy:lle.

Ruotsalaisen Cold Cut Systems Ab:n

toimitusjohtaja Peter Oom kertoo Dafo Oy:n

valinnan Suomen maahantuojaksi olleen

helppoa.

– Yhteistyö pelastusalalla hyvin tunnetun

Dafo Oy:n kanssa on luontevaa. Yhtiöllä on

osaava henkilökunta ja toimiva jälkimarkkinoin-

tikonsepti. nämä ovat arvoja, jotka kuuluvat

yrityksemme ja Dafon yhteiseen filosofiaan:

toimintaa ja palvelua asiakkaan ehdoilla.

cobra coldcut menetelmä perustuu

korkeaan paineeseen sekä suureen vedenvir-

tausnopeuteen, joka tuottaa erittäin pienen

pisarakoon ja siten suuren sammutus/jäähdy-

tyspinta-alan. Patentoitu Cobra ColdCut läpäi-

see kaikki tunnetut rakentamisen rakenteet,

esimerkiksi palo-oven noin viidessä sekunnissa.

Ensimmäinen Cobra-laitteisto Suomessa

otettiin käyttöön Keski-Uudenmaan pelastus-

laitoksella vuonna 2008. Tällä hetkellä laitteita

on muun muassa Helsingin ja Tampereen

pelastuslaitoksilla sekä Pelastusopistolla.

Maahantuoja vaihtuuCobra Dafolle

• Pelastusalalla erilaisten työergono-

miaa parantavien laitteiden ja mene-

telmien käyttöönotto on tunnetusti hi-

dasta. Pelastusajoneuvojen kattoa on

vuosikymmenet käytetty kuljetustilana

niin imuletkuille kuin harvoin käytetyil-

le materiaaleille ja välineille. Kattojen

laatikoista löytyy niin turvesäkkejä

kuin vesitykkejä jalustoineen. Tikkaat

ovat kuitenkin tärkein ja eniten käytet-

ty katolla kuljetettava väline.

Siinä kun suomalainen palomies

kiipeää hakemaan tikkaita katolta,

sveitsiläinen painaa nappia tai vään-

tää kahvasta. Ja tikkaat laskeutuvat

ergonomisesti oikealle korkeudelle

miesvoimin kuljetettavaksi kohtee-

seen. Yhtä helposti ne myös nousevat

takaisin katolle.

Miksi ei Suomessa?

Näin Sveitsissä ja Italiassa

Koneellinen laitteisto hel-pottaa kaluston siirtämistä. Kaksi esimerkkiä tikkaiden nosto-laitteista.

Suomessa sammu-tusauton katolta voi löytyä tikkaiden lisäksi muun muassa myös pelastuslautta.

Tikkaat alas ja takaisin ylös

konevoimalla

• Tämän lehden sivuilla

esiteltiin suhteellisen harvoin

käytettävää kalustoa. Kalusto-

kulman jutut ovat vuosien ajan

sisältäneet tietoa esilaisista

palokuntien hankittavissa

olevista välineistä, laitteista ja

ajoneuvoista.

Kuitenkin melkein jokaisessa

palokunnassa on jotain itse ke-

hitettyä. ”Omatekemä” voi olla

pieni viilaus hankittuun tehdas-

valmisteiseen laitteeseen tai se

voi olla kokonaan itse kehitetty

ja valmistettu.

Julkaisemme tulevissa

numeroissa palokunnissa kehi-

tettyjä kalustoinnovaatioita.

lähetä tiedot oman palokun-

tasi innovaatioista osoitteeseen

[email protected].

Innovaation julkaiseminen

tällä palstalla edellyttää, että

kyseessä on hälytyskäytössä

oleva varuste, väline, laite tai

vaikka ajoneuvo.

Itsetehdyt esiin!


• Veho Oy on luovuttanut Kanta-Hämeen pelastuslaitokselle kaksi kevyttä pelastus-

autoa.

Hämeenlinnan päivystävän mestarin käyttöön johtoautoksi pelastuslaitos vas-

taanotti pitkän mallin nelivetoisen Mercedes-Benz Vito 116 CDI:n. Auton korityön on

tehnyt J5L-Production Oy Iisalmesta.

Pelastuslaitoksen Ensihoitopalvelut sai käyttöönsä maasturin. Ensihoidon kenttä-

johtaja ajaa kohteeseen vastedes Mercedes-Benz ML 350 CDI:llä. Nelivetoisen auton

moottori on kolmelitrainen V6-diesel, jossa on 258 hevosvoimaa. Vaihdelaatikkona

autossa on 7-portainen automaatti. Auton korityön on tehnyt Profile Vehicles Oy

Iisalmesta.

• Tavoittaja.fi-palvelun käyttöön ei tarvita ohjelmistoasennuksia,

vaan tavallinen Internet-yhteys riittää. Palvelussa ei ole ava-

us- eikä kuukausimaksuja. Palokunta maksaa vain lähetetyistä

tekstiviesteistä (0,089 € + alv 23 %/viesti).

Tavoittaja.fi-palvelu on SSL-suojattu ja asiakastiedot säilyte-

tään salattuina. Asiakkaiden yhteystietoja ei luovuteta kolmansille

osapuolille.

Tavoittaja.fi-palvelua on mahdollista kokeilla veloituksetta siir-

tymällä sivustolle www.tavoittaja.fi ja klikkaamalla kohtaa ”Avaa

ilmainen tili”. Tilinavauksen yhteydessä palokunta saa 100 ilmais-

ta tekstiviestiä käyttöönsä. Ilmaisjakson päätyttyä tekstiviestejä

voi ostaa lisää verkkopankkitunnuksilla, luottokortilla tai laskulla.

• Elektro-Arola esittelee Turvallisuus-

messuilla uuden TETRAtab c series

–tietokoneen, jossa on valmiiksi sisään-

rakennettu TETRA-modeemi. Etenkin

viranomaiskäyttäjille tämä ominaisuus

tarjoaa uusia mahdollisuuksia hyödyn-

tää ohjelmistosovelluksiaan.

TETRAtab on varustettu kääntyvällä

näytöllä ja se toimii sekä kosketusnäy-

töllisenä tablettina, että normaalina

näppäimistöllisenä kannettavana.

laitteessa on sisäänrakennettuna

myös 3G, Bluetooth, WLAN ja GPS –

yhteydet. lisävarusteena on myös saa-

tavilla täysi ajoneuvotelakointivarustus.

TETRAtab on laitealusta niin Elektro-

Arolan omille sovelluksille, kuin muillekin

TETRA-yhteyksiä hyödyntäville applikaa-

tioille. Laite on nähtävillä Elektro-Arolan

messuosastolla C 419!

Elektro-Arola Oy

Leppäkuja 2 14200 Turenki

puh. (03) 630 830

www.elektro-arola.fi

Tavoittaja.fi tavoittelee sopimuspalokuntiaJyväskyläläinen Preoni Oy on julkistanut selainpohjaisen tekstiviestien Internet-lähetyspalvelun, jossa on mahdollista lähettää tekstiviestejä valitulle kohderyhmälle kohtuukustannuksin. Tavoittaja haastaa uutuudellaan esimerkiksi Palohälyn viestinlähetyspalvelun.

Uutuusläppäri Elektro-Arolalta

Kaksi Mersua Hämeenlinnaan


Käsite maanpuolustus voidaan määritellä usealla tavalla. Minulle ja suurimmalle osalle suomalaisia maanpuo-lustus on sotilaallista toimintaa Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi. Se on hyvin tärkeä asia ja sitä haluan olla

edistämässä. Silti en voi olla vähimmässäkään määrin hyväksymässä sitä toimintaa, mitä Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyh-distys tekevät.

Tarkoitan tällä arjen turvallisuustaitojen ja sisäisen turvallisuuden piiriin kuuluviin asioihin keskittymistä. Nämä taidot ovat sinällään tär-keitä ja tarpeellisia, mutta maanpuolustusjärjestöjen toteuttamana kou-lutus syö Suomen sotilaallista valmiutta. Puolustusvoimat ovat suurten leikkauksien edessä, myös osa henkilökuntaa joudutaan irtisanomaan. Naisten Valmiusliitto ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys saavat ainakin osan rahoituksestaan puolustushallinnolta. Siksi tuntuisi luontevalta, että nämä rahat käytetään sodanajan valmiuksien kehittämiseen.

Näinä puolustushallinnolle tiukkoina aikoina voidaan kouluttaa vain 2000 reserviläistä vuodessa. Huomioon ottaen Suomen puolustus-voimien sodan ajan vahvuuden tämä tarkoittaa, että jos koko reserviä koulutettaisiin, pääsisi reserviläinen kertausharjoituksiin 175 vuoden

välein. Sisäistä turvallisuutta ei pitäisi juurikaan yhdistää Puolustusvoi-

miin, Naisten Valmiusliittoon, Maanpuolustuskoulutusyhdistykseen tai muihin maanpuolustusjärjestöihin.

Helsingin Sanomat uutisoi Naisten Valmiusliiton harjoituksesta 4.8.2012: ”Reput pykälään ja menoksi. Naiset valtasivat Karjalan Len-noston Siilinjärvellä harjoitellakseen arjen turvallisuutta”.

Samassa jutussa kerrotaan, että eräs äiti oli lähtenyt Valmiusliiton harjoitukseen mukaan ymmärtääkseen mitä VPK-toiminnassa mukana olevat nuoret puhuvat. Olisiko palokuntaleireillä mahdollisuus antaa tällaiseen vastausta, ettei kukaan menisi vahingossa palokuntatoimin-nasta kiinnostuttuaan ihan muuhun toimintaan?

Silti olisi mukava, jos suomalainen nainen ja mies olisivat valmiit tarttumaan toimeen jatkossakin nimenomaan silloin, kun Isänmaa jou-tuu sotilaallisen uhan kohteeksi. Silloin tarvitaan myös naisten panosta ja tähän panokseen osaamista, jota Naisten Valmiusliitto ja muut maanpuolustusjärjestöt voivat edistää keskittymällä sodanajan val-miuksien opettamiseen. Rauhan ajan turvallisuushaasteet hoituvat muiden tahojen toimesta.

Maanpuolustusrahat kohdistettava

Teksti Isto Kujala

maanpuolustukseen!sotilaalliseen

Liechtenstein on pieni ruhtinaskunta Sveitsi ja Itävalta rajanaapurinaan. Liechtensteinin pelastustoimen järjestelmä muodostuu vapaaehtoishenkilöstöstä. Yhtään palkattua henkilöä ei siihen kuulu.

Palokuntalainen Liechtensteinissa:

Pelastustoimi hoituu vapaaehtoisvoimin

PALOKUNTALAINEN MAAIlMAllA

Teksti ja kuvat Isto Kujala


PALOKUNTALAINEN MAAIlMAllA

Liechtensteinin alueesta suurin osa on vuoristoa, maan länsiosassa on kaistale tasaista Reinin laaksoa. Pinta-ala on 160 km2 ja asukkaita maassa on noin 37 000. Maan alue muodostuu 11 kunnasta. Pää-

kaupunki on Vaduz. Maassa on 16 palokuntaa ja niissä on 569 hälytyskelpoista jäsentä.

Vain vapaaehtoisiaAlla on vertailu Liehtensteinin ja Suomen pelastustoimista. Ai-emmin (lehdessä no 46) vertailtiin Saksan ja Suomen pelastus-toimea. Luvut ovat Liechtensteinin vuoden 2011 pelastustoimen vuosikertomuksesta.

VPK:issa on hälytyskelpoista henkilöstöä keskimäärin kaksi kertaa niin paljon kun Suomessa. Paloasemien verkosto – kuten luvuista voidaan huomata – on reilusti Suomea tiheämpi. Liech-tensteinissa oli vuonna 2011 yhteensä 453 pelastustoimen häly-tystehtävää, yhtä palokuntaa kohti tästä tulee keskimäärin 28. Suomessa oli viime vuonna keskimäärin noin 130 tehtävää (hä-lytystehtävien määrä/kaikkien palokuntien määrä).

Vaduzin ja Triesen vapaaehtoinen palokuntaPalokuntalainen vieraili Liechtensteinissa kahdella paloasemal-la. Näistä toisella toimi pääkaupungin Vaduzin palokunta, Va-duzin VPK ja toisella Triesen VPK. Triesenin palokunta on henkilöstömäärältään Lichtensteinin suurin – siihen kuuluu 62 hälytyskelpoista jäsentä. Vaduzin palokunnassa on 42 hälytys-kelpoista. Paloasemat olivat erinomaisessa kunnossa. Triesenin asema oli otettu käyttöön puoli vuotta aiemmin, Vaduzin asema oli viisi vuotta vanha. Hälytystehtäviä vuonna 2011 oli Triesen palokunnalla noin 80 ja Vaduzilla 62. Ajoneuvokalusto oli pää-osin uutta, ensilähdön autot olivat pari kolme vuotta vanhoja. Vanhin operatiivisessa käytössä oleva reserviauto oli 21-vuotias. Vaduzilla oli operatiivisessa käytössä 10 autoa ja Triesenin palo-kunnalla 8. Kummallakin palokunnalla oli myös museoauto. Paloasemilla oli varastoituna runsaasti pelastustoimessa tarvit-tavaa uutta varakalustoa: muun muassa pumppuja, letkuja, sammutusvarusteita, työkaluja ja tikkaita.

Lichtensteinin VPK:t (11):• Vaduz • Triesen • Balzers • Triesenberg • Schaan • Planken • Eschen• Mauren• gamprin

• Ruggell • Schellenberg

Lichtensteinin työpaikka-palokunnat (5):• Ivoclar • Hilti • Hilcona • Schekolin • Thyssen Krupp Presta

INFO

Vaduzin palokuntalaisten huippuvarusteita.

Vaduzin paloasemalta löytyi erikoismersu, jonka lavalla oli iso savutuuletin.

VERTAILU LIECHTENSTEIN SUOMIasukasluku 37 000 5 400 519

pinta-ala km2 160 338 432

asukkaita/km2 231 16,0

BKT asukasta kohti (USd) 141 100 35 600

PALOASEMIA yhteensä 16 834

• VPK-asemat/sopimusp. as. 11 712

• työpaikkapalok. (sopimus) 5 20

• ammattipaloasemat 0 102

pinta-alaa km2 /1 asema 10 405,8

kansalaista/1 asema 2 312,5 6 475

PELASTUSHENKILÖSTÖ yht. 569 18 690

• VPK:t /sopimuspalok. 462 14 206

• työpaikkapalokunnat 107 400

• ammattihenkilöstö 0 4084

kansal/1 pel. henk. kohti 65 288,0

Triesenin palokunnalla oli

hälytystehtäviä vuonna 2011 noin 80.”

Kuvassa Triesen vapaaehtoisen palokunnan henkilöstöä suomalaisen palokuntalaisen kanssa. Palokuntalainen-lehti on myös Liechtensteinissa tunnettu.

Vaduzin VPK:n Luca Clavadetscher esitteli palokuntaansa suomalaiselle vieraalle.

Paloautot oli varustettu monipuolisesti ja ylimääräistä tilaa ei kaappeihin jäänyt.

Land Rover museopalo-auto on viih-dekäytössä... Siitä kertoo nokassa oleva Bier-pumpe -teksti.


Valmius on suhteellistaVakinaisen palokunnan yksikön maksimilähtöaika on yksi mi-nuutti. Kuluu siis enintään 60 sekuntia hälytysvalon syttymisestä siihen, kun määrävahvuudella miehitetyn ajoneuvon takimmaisin taka-akseli ylittää tallin ovikynnyksen. Aina, koska siitä yhteiskun-ta maksaa. Vapaaehtoispalokunnankin tallissa seisoo ajokki, odot-tamassa keikkaa. Pimeässä tallissa olevan ajoneuvon miehitys on ennustettavissa lähinnä tilastollisen tarkastelun avulla.

Vapaaehtoispalokunnan miehistö ei ole kasarmoituna ajokin lä-heisyyteen, vaan on milloin missäkin, yleisesti muualla, mistä mie-histö hälytyksen sattuessa saapuu, eri kulkuvälineitä käyttäen ja myös hieman eri aikoina. Yksikkö lähtee, kun päteviä on riittävästi kasassa. Lähtö on juuri niin nopeata kuin olosuhteet sallivat. Jos hälytysjärjestelmä toimii ja lähellä olevia hälytettäviä riittää, saat-taa varmuus lähennellä sataa prosenttia. Jos ketään ei hälytetä, on lähtötodennäköisyys lähellä 0 %. Käytännön valmius on jossain näiden ääriarvojen välissä. Lähdön onnistumistodennäköisyys kui-tenkin kasvaa, jos luvataan vähemmän. Ja päinvastoin.

EsimerkkiProsenttikolumni ei määritellyt, mistä tai kenen 80–20% -suhteesta oli puhe, mutta otetaan vaikkapa Länsi-Uudenmaan palokuntaso-pimus syyniin. Kyseinen sopimus sisältää dynaamisen osaelemen-tin, jolla ohjataan sopimuspalokuntien lähtövalmiuksia toivottuun suuntaan. Dynaamiseen ajattelutapaan voi tutustua vaikkapa SSPL:n verkkosivuilta, kts. dynaaminen sopimusmalli, 6 §.

En tiedä miten vakinaisten palokuntien todellisia lähtöaikoja eli taka-akseleiden kynnysylityksiä seurataan, mutta alueen sopi-

Teksti ja kuvat Silvio Hjelt, prosenttilainen

Palokuntalaisen numeron 46 Palopuhe-kolumni keskittyi prosenttilaskentaan, tarkemmin suhteeseen 80–20%, josta ensimmäinen luku taisi edustaa viihdearvotavoitetta ja

jälkimmäinen sitten faktaa. Pääosiltaan prosenttikolumni oli soopaa. Sellaista tuppaa syntymään, jos viihdearvoon ylipanostetaan faktan kustannuksella. Kuiva insinöörimäinen

analyysi taasen panostaa faktaan. Julkisen keskustelun tasapaino vaatii molempia.

muspalokuntien lähtöaikoja seurataan statusviestien perusteella. Sopimukseen on kirjattu valmiuden tavoitetaso, johon sopimus-palokunnan tulisi pyrkiä. Taso perustuu toisaalta alueen tarpee-seen ja toisaalta kunkin palokunnan omaan arvioon siitä, mihin palokunta tietyllä todennäköisyydellä pystyy. Todennäköisyys il-maistaan %-lukuna. Sopimuksessa luvattu valmius toteutuu, jos kaikki loksahtaa sillä tavalla kohdalleen kuin palokunta toivoo, muuten ei. Alueella on resursseja rajallisesti, mutta palokuntia useita. Kaikki eivät lupaa aivan samaa, vaan oman pystymisen ar-vioinnissa katsotaan ensin peiliin, sitten pohditaan todellisuutta, ja vasta sitten luvataan. Seuraavaan tarkistukseen saakka, ja sitten katsotaan taas peiliin. Siinä dynamiikka tulee kuvaan mukaan, esim. teollisuuden laadunvalvonnasta tuttua tilastotiedettä sovel-taen.

Sopimuksessa on nimittäin mallin mukaisesti määritetty val-miuden toteutuman eräs vaihteluväli. Vuositasolla lähtöjen tulee onnistua 80%:sesti sopimuksen valmiusmääritettä noudattaen. Valvontaan käytetään Prontoa, erilaisten epätäsmällisyyksien seu-lomisen jälkeen. Palokunta itse tarttuu yleensä kaikkiin oletettui-hin poikkeamiin, mutta valvontarajan ylitys saattaa olla rakenteel-lisen ongelman indikaatio. Siihen laadunvalvonta puuttuu, ohjaten toimintaa toivottuun suuntaan. Ellei tavoite ole kaikilta osin to-teutunut arvioidaan siis asetettua vaatimustasoa ja siitä suoritettu-ja korvauksia tarkemmin. Kuulostaa ehkä vaikealta, mutta eihän se laadunvalvonnan tilastotiede niinkään vaikea ole, kunhan peri-aatteita oppii. Tai, ehkä se maallikolle on? Mene ja tiedä. Ymmär-täminen kuitenkin vähentää subjektiivisen soopan osuutta keskus-telussa.

Prosenttilaskupielessä

Entäs asiakas? Asiakkaan saama palvelu ei ensisijaisesti riipu siitä, millä todennä-köisyydellä jokin palokuntayksikkö sekunnin tarkkuudella lähtee, vaan siitä, mihin asiakkuus asettuu kartalla. Jopa niin, että vaikka olisikin I-riskialueella, niin pelastustoimen palvelutasopäätöksessä saattaa lukea tavoitteeksi, että paikalle puhaltaisi vain 80%:n var-muudella vakinainen yksikkö alle 6 minuutissa. Prosenttikolum-nistisen ajattelutavan mukaan kai pitäisi pelätä, että peräti 20% I-riskialueen kansalaisista saattaa jäädä kokonaan ilman niiden tur-vaksi järjestettyä pelastaja-apua, mutta näinhän ei ole muualla kuin ehkä IV-riskialueella. Prosenttiluvulla on tässäkin vain huomioitu toteutuva arkitodellisuus.

Ilmainen vihje Voisihan riskialuejako-, hälyttämis- ja viiveproblematiikkaan tart-tua syvällisemminkin, mutta kun prosenttikolumnissa niihin ei tartuttu, niin mikäpäs tässäkään. Annetaan kuitenkin jollekin (olisi voinut olla toimintavalmiutta pohtiva työryhmäkin, mutta siltä tai-si loppumetreillä puuttua se tarvittava siviilirohkeus) ilmainen vih-je: kun kerran avataan keskustelu, niin avataan kunnolla ja ryhdy-tään ihan oikeasti tutkimaan suoriteaikoja valtakunnallisesti. Siis

esim. todellisia lähtöaikoja, oikeasti mitat-tuina taka-akseleiden sijoituksien perus-teella. Voisi tuottaa mielenkiintoista luet-tavaa. Tieto lisää tuskaa, josta maailma taas voi kehittyä, parempaankin suuntaan. Toisaalta, pelastusala näyttää olevan val-mis hiljaa hyväksymään erilaisia aikojen hiipumisia, esimerkkinä vaikkapa hälyttä-misajan pidennys 60 sekunnista puoleen-toista minuuttiin…

Lopuksi todettakoon, että ainahan on niitä, jotka eivät ymmärrä. Ja sitten on nii-tä, jotka ymmärtävät, mutta jotka jostain syystä haluavat käyttää väärinymmärrystä hyväksi omien tavoitteidensa pönkittämi-seksi. Julkisuudessa viritetty keskustelu ”lähtemättömien palokuntien käytöstä en-sivastetehtäviin” kuulunee jälkimmäiseen ryhmään. Muuhun en ota nyt kantaa. Ehkä myöhemmin.

Sitä saa minkä mittaa - vai… Mitä se 80–20 kertoo, ihan oikeasti? Se kertoo mm. sen, että vaikka tilasto osoittaisikin yhden sekunnin ylitystä lähtöajassa tai yhden miehen puuttumista tavoitellusta määrävahvuudesta, niin yksittäi-siä tapauksia ei ruveta aluetasolla vielä penkomaan taikka sopi-muksia niiden perusteella irtisanomaan. Toiminta jatkuu ja vasta valvontarajan (se 20%) ylitys laukaisee tarkemman ulkoisen seu-rannan ja ehkä tavoitteen muuttamisen realistisemmalle tasolle. Tilastollinen tarkastelutapa sallii Länsi-Uudellamaalla avoimen ja rehellisen analyysin, koska satunnainen poikkeama ei ole sopimus-rikkomus eikä se aina ja heti johda sopimuksen irtisanomiseen ja palokuntatoiminnan lopettamiseen.

Jos näyttää siltä, että palokunnalla on vaikeuksia päästä valmi-ustavoitteeseensa, on vaihtoehtoina joko uusien keinojen löytämi-nen tai tavoitteen rukkaaminen. Sopimukseen voidaan kirjata rea-listisempikin valmius. Eihän kaikkien tarvitse samanlaisia val-miuksia tarjota. Palokunta toimii vielä sopimuspalokuntana, mutta lähtöaikavaatimus on pitempi ja/tai minimimiehitys pienempi. Nyt puhutaan siis tilastominimeistä; keskiarvot tai huiput saattavat olla aivan toiset. Alueen palokuntien valmiudet on porrastettu tarpeen ja sen mukaan, mihin palokunta vuosittaisessa tarkistuksessa olet-taa pystyvänsä. Jos palokunta pystyy nopeampaankin toimintaan, suurempaan vahvuuteen tai toisenlaisiin tehtäviin, voi se siirtyä valmiusskaalassa myös ylöspäin.

Se kolumnin parjaama %-luku on siis dynamiikan eräs keskei-nen hallintoväline. Se ei missään tapauksessa merkitse, ettei palo-kunnan ”tarvitsisi” lähteä keikalle, vaan palokunnan velvoitteena on aina tehdä parhaansa. Tässä prosenttikolumnisti on huolimat-tomasti nielaissut jonkun populistin tarjoaman syötin, painoineen ja kellukkeineen, tarjoten sitä sitten jalostamatta muillekin. Niin kiireessä saattaa käydä.


BRANdKåRISTENLEdARE

ChefredaktörPekka Koivunen

Idag utgör ett mera intimt samarbete med

och bland andra myndigheter och aktörer ett

betydande utvecklingsområde inom rädd-

ningsbranschen. Samarbetat har man i alla

tider, men dagens samarbete utvecklas via

allt noggrannare förhandlingar och avtal. Var-

enda dag i vartenda verk är någon förhand-

ling på gång beträffande något inre eller yttre

samarbete. Den kontinuerliga förändringen

utgör räddningsbranschens vardag.

Antalet räddningsverk minskar, även om

beslutsfattarna ännu inte vågar säga det

högt. Samgång kräver en massa förhandlin-

gar. Mellan en del verk har man redan inlett

inofficiella sonderingar.

Hälsovårdens reformer har lett till att hela

primärvårdssystemet byggs om. I praktiken

förhandlas alla avtal mellan räddningsverk

och hälsovård på nytt. Detta gäller både sjuk-

transporten och första delvården. Inom pri-

märvården sker det även en personalförflytt-

ning från exempelvis räddningsverken till sjuk-

vårdsdistrikten.

Nödcentralssystemet genomgår under de

tre närmaste åren en stor förändring. Rädd-

ningsverken hamnar att anpassa sig till nya

datasystem, och exempelvis alarmresponser-

na kommer att omvärderas.

Räddningsverkens lägescentraler kom-

mer under de följande åren att utvecklas till

allt mera mångsidiga tjänstecentraler, vars

tjänsteutbud varierar i de olika räddningsver-

ken. En del av lägescentralernas utgifter

täcks av tjänster som man säljer åt utomstå-

ende, och de köps av både kommuner och fö-

retag. Ett stort antal olika slags avtal kommer

att behöva förhandlas.

Utnyttjande av försvarsmaktens utrust-

ning på ett effektivare sätt särskilt vid natur-

katastrofer är även en fråga som har blivit

allt mera aktuell som en följd av det ökande

antalet stormskador. Användningen av för-

svarsmaktens och de frivilliga försvarsorgani-

sationernas personalresurser kräver funde-

rande och palavrar.

De frivilliga sjöräddarna har redan verkat i

över ett sekel. Först nu börjar samarbetet

mellan dem och räddningsverken få förstån-

diga former även på det praktiska planet. Ut-

gångspunkten är synergi, dvs. att båda får

nytta och särskilt att den nödställda medbor-

garen får nytta. Det är onödigt att hålla över-

lappande utrustning och personal i bered-

skap, men räddningsverken måste bibehålla

sin grundberedskap även på vattnen. Ett för-

ståndigt operativt samarbete är till nytta för

alla.

Inom upplysningssektorn har samarbetet

redan i åratal fungerat bra. Brandkårerna er-

bjuder årligen exempelvis skoleleverna säker-

hetskunskap som ett komplement till SPEKs

riksomfattande säkerhetsinformation.

Räddningsbranschens externa informa-

tion har den senaste tiden utvecklats enormt.

Även om kommunikationen idag fungerar nå-

gotsånär räcker det inte. Därför finns det

ännu mycket att förbättra i samarbetet med

media.

Än sen då?Inom räddningsbranschen inleddes i början

av 1990-talet en omvälvning som då utgjorde

mera ett sällsynt undantag än rutin. nuförti-

den är den bestående förändringen det enda

som är oföränderligt – den tar aldrig slut och

farten minskar inte.

De ovan beskrivna förändringarna i sam-

arbetsstrukturerna utgör endast ytan. På

sätt eller annat skickar de alla ut sina strålar

över räddningsbranschens hela organisation.

Följderna kommer att nå ut till redskapshal-

larna i även de mest stillsamma yrkesstatio-

nerna och törnrosasömniga avtalsbrandkå-

rerna.

nu är det viktigt att var och en som ver-

kar inom räddningsbranschen – såväl yrkes-

brandmannen som avtalsbrandkåristen –

noga följer med vad som håller på att ske

inom branschen och även deltar i diskussio-

nen. På det sättet kan vi följa med i utveck-

lingen och kan i egenskap av sakkunniga även

styra den.

Förändringens hastighet kräver samarbete

Den kontinuerliga förändringen utgör räddnings- branschens vardag.”


Text Silvio Hjelt

BRANdKåRISTEN

Den nya samarbetsplanen är ett projekt under ledning av brandchef Pekka Hynynen, medan resten av arbetsgruppen har bestått av representanter för fri-villigbrandkårer. Även sett med kritiska ögon måste

man medge att resultatet är gediget.Projektets målsättning är att strukturera samarbetet. Det borde

förstås ha gjorts långt tidigare, men då räddningsväsendet regiona-liserades förlitade man sig på många håll på att traditionerna skulle bära, utan att inse fulla vidden av förändringarna. Å andra sidan är det aldrig för sent att se om sitt hus, även om mycket kunde ha gjorts bättre från början. I ett års tid har man nu arbetat med att skapa grund för en professionell växelverkan och ömsesidigt förtroende mellan de olika aktörerna. Inte en dag för tidigt!

grunderna för samarbetetPlanen börjar med att definiera grunderna för samarbete, vilket som helst. Dålig kommunikation har ofta sin grund i okunskap, fördo-mar och outvecklade strukturer, och så även inom Västra Nylands räddningsområde. Man betonar således vikten av att parterna kän-ner varandra, och det är troligen här de flesta problemen uppstått: de

Ut med misstänksamheten - samarbetet söker sig nya strukturer

En samarbetsplan för Västra Nylands

räddningverkPå en del håll i Västra Nyland har samarbetet mellan räddningsverk och avtalsbrandkår av tradition fungerat bra, på andra håll långt ifrån bra, och utvecklingen har gått i den sämre

riktningen. Det senaste brandkårsavtalet var en ren skrivbordsprodukt som ensidigt erbjöds avtalsbrandkårerna att underteckna. Mycket långt från det som så vackert brukar kallas

”kompanjonskap”. Mekanismer för ett genuint samarbete saknas och ömsesidig misstänksamhet har kommit att prägla umgänget. En plan för samarbetet skall nu förbättra situationen.

Räddningsverket behöver trots allt ännu sina avtalsbrandkårer.

frivilliga har inte förstått sig på tjänstemännen, och tjänstemän utan frivilligbakgrund har inte förstått sig på de frivilliga. Samarbetspla-nen beskriver nu både schematiskt och mera i detalj vad en frivillig brandkårsförening kan bestå av och hur den allmänt fungerar, inklusive beslutsgången och aktörernas befogenheter. Okej, regio-nens alla 41 frivilliga avtalsbrandkårer är alla sinsemellan lite olika, men beskrivningen ger en bra allmän översikt över hur annorlunda beslutsgången i en avtalsbrandkår kan vara, jämfört med exempelvis myndighetsutövning.

Som grundpelare för ett fungerande samarbete lyfter man fram att organisationsmodellen och ledningen skall stöda samarbete, och efterlyser klara samarbetsarrangemang, gemensamma spelregler, en öppen professionell växelverkan och en kontinuerlig utvärdering. Rätt väl formulerat, särskilt då man fortsätter med att närmare för-klara vad som avses med begreppen.

Organisationsmodell och ledningRäddningsverkets och brandkårernas organisationsstrukturer ser olika ut. Dokumentet visar dock med hjälp av en enkel jämförande tabell att olikheterna i själva verket mera handlar om begrepp än om

faktiska skillnader. I den mellersta spalten listas en rad funktioner, och i den vänstra spalten anges vem som sköter funktionen inom räddningsverket. I den högra visas vem som sköter samma sak i en avtalsbrandkår. Ofta sammanfaller benämningarna, så att exempel-vis en redskapsansvarig på vardera hållet ansvarar för redskapen. Å andra sidan anger tabellen att inom räddningsverket är det en brandchef eller en kontaktperson som ansvarar för utvärderingen, medan man på brandkårssidan lägger ansvaret på ordförande och kårchefen. Noggrannheten är tillräcklig för att man skall förstå prin-cipen, och sådana funktioner har man listat hela 14 stycken.

Planen beskriver även hur brandkårernas representation funge-rar. Inom regionen har man en delegation (inte att förväxla med de intressebevakande SSPL-delegationer som verkar i resten av landet, och inte heller med det organ där kommundirektörerna utövar sitt inflytande), och denna delegation leds av räddningsdirektören. Utöver honom omfattar delegationen räddningschefen samt rep-resentanter för avtalsbrandkårernas respektive sammanslutningar. Till skillnad från praxis på många andra håll har avtalsbrandkårerna i Västra Nyland av tradition egna områdesvisa sammanslutningar, utan något väsentligt inbördes umgänge. I vilken mån just den strukturen med sina i viss mån språkliga förtecken bidragit till splittring och till att den i det övriga landet vanliga gemensamma intressebevakningen allvarligt blivit på efterkälken får var och en själv bedöma. Delegationens roll är ”befrämjande och stödande” och den har ingen beslutande makt.

En annan kontaktmekanism består av de så kallade kårchefs-mötena. Även dessa möten är ”av utrymmesskäl” uppdelade så att kårcheferna träffas endast områdesvis. Brandkårerna i regionens olika områden lever under mycket olika betingelser, men genom att hålla kårchefsmötena områdesvis undviker man att ”jämförande studier” kunde ge upphov till diverse tryck. Ordet leds av räddnings-verkets representant och mötenas huvudsakliga funktion har tills vidare varit förmedling av information från räddningsverket, medan informationsgången åt andra hållet lämnat en del övrigt att önska. Ur samarbetsplanen kan man tolka att den institutionen eventuellt kommer att utvecklas i en mera konkret riktning. Vi på fältet håller tummarna.

Beträffande ledningsfunktionerna innehåller planen ingenting drastiskt, men beskriver hur skillnaderna i olika ledningsnivåer och i olika organisationer återspeglas inom de olika organen. De som någon gång förundrat sig över den operativa ledningen på en olycksplats välkomnar utdraget ur verkets ledningsinstruktion som nu entydigt stipulerar att avtalsbrandkårens enhet och dess medlem-mar leds av enhetens egen förman. För läsare från andra regioner kan ju påpekas, att i Västra Nyland alarmeras minst en ordinarie

enhet automatiskt till samtliga uppdrag inom regionen, och alltså fungerar den högsta till uppdraget larmade räddningsmyndigheten alltid som räddningsledare.

gemensamma spelregler och öppenhetPlanen beskriver i form av processer hur olika verksamheter och funktioner hanteras. Processerna visas som diagram där man enkelt kan se vem som gör vad, när och i vilken ordning. Processdiagram-men införs på verkets Extranet-sidor där de uppdateras allt eftersom processerna utvecklas. Det största problemet är kanske att man ju sällan kontinuerligt följer med vad som händer på en nätsida, så någon form av alertering är troligen på sin plats då någonting revideras. Men planen efterlyser även en bättre strukturering av brandkårernas epost och den allmänna informationsgången, så den vägen kan frågan säkert lösas.

Ett särskilt avsnitt handlar om växelverkan. Man definierar begreppet professionell dialog och fortsätter med att förtjänstfullt lista en del bärande principer: respekt, förtroende, god vilja, ansvar, ärlighet, konstruktiv dialog mm. Sedan ges exempel på vad det kan innebära i praktiken. Listan är allmängiltig även utanför rädd-ningsväsendet, men när man jämför den med verkligheten i Västra

delegationens sammansättning:

grundpelarna för ett fungerande samarbete.


BRANdKåRISTEN

Nyland så ser man att författarna träffat huvudet på spiken. De praktiska exemplen kunde samtidigt utgöra en exempelsamling på var det tycks ha gått mer eller mindre snett, redan från det regionala räddningsväsendets allra första början. Kanske till och med långt tidigare, eftersom många brandkårsavtal genomsy-rats av misstro beträffande motpartens ärliga goda vilja.

Misstro och misstänksamhet kan man dessvärre fortfaran-de utläsa då Esbo stads interna revisionsenhet granskat de nya brandkårsavtalen. En rapport prisar enhetligheten men påta-lar brister i sådant som uppföljning, kontroll och övervakning. Men extern kontroll och övervakning är just sådana element som är särdeles främmande i ett ärligt och uppriktigt äkta kompanjonskap, vars mål ju är att vardera parten gynnas, och uttryckligen på enahanda villkor. Majoriteten av alla brandkå-rer gör så gott de kan, eftersom det ligger i brandkårsandans natur. Däremot måste man ibland söka med ljus och lykta efter samma sak i den kommunala organisationen. Kanske

äkta kompanjonskap är främmande inom en del kommunala strukturer? Att skylla på den ekonomiska verkligheten är snarast en undanflykt, eftersom samma verklighet ju gäller för vardera avtalsparten. Här finns alltså en hel del att förbättra.

Förankringen en utmaningMan har lyckats producera ett gediget och samtidigt lättläst dokument, och nu återstår snarast den stora utmaningen att förankra det faktiska handlandet i de goda principerna. Rom föddes inte på en dag, men då man har principerna svart på vitt är det mycket enklare att konkret bringa dem in i organisationerna och ner på alla nivåer. Endast då det lyckats kan man börja tala om äkta kompanjonskap, och det sker först då man i praktiken tvingat de olika aktörerna ut ur sina förutfattade åsikter och låsta positioner. Vägen kan vara lång och stenig, men den är värd det. Vi önskar Västra Nyland lycka till!

En organisations-modell som stöder samarbetet.

VILdMAnnEn

VildmannenIsto Kujala

• I nummer 35 (31.8.2010) av Palokunta-

lainen-Brandkåristen skrev jag att man på

SuomiAreena i Björneborg diskuterar om

små och stora frågor som berör det fin-

ländska samhället. Jag föreslog att man till

nästa sommar även borde bringa rädd-

ningsväsendet upp för diskussion. Så gick

det inte. I stället förverkligades förslaget

denna sommar - egentligen bättre än jag

kunnat föreställa mej. Inrikesminister Päivi

Räsänen drog med hela inrikesministeriets

förvaltningsgren för diskussion i Björne-

borg.

FireFit kan komma att skrota ner avtalsbrandkårssystemetI slutet av maj var jag med en grupp finländ-

ska brandkårister på besök i Tyskland. Jag

visste på förhand att man i Tyskland inte

försöker försvåra brandkårsverksamheten

med hjälp av överdrivna krav. Under tidiga-

re besök i Tyskland har det framkommit att

man inte har några speciella testkrav, var-

ken för rökdykning eller för annan verksam-

het. nu visade det sig att man har ett krav

på rökdykare, och det är i och för sig allde-

les befogat.

I delstaten Hamburg förverkligas testet

så att de testade rökdyker sig igenom en

kontainerbana. Om en person som gått in i

banan i ena änden kommer ut i den andra

är han rökdykningsduglig, annars inte. Det-

ta verkar vara ett mycket praktiskt betonat

och lyckat testningsförfarande.

Detsamma kan inte sägas om planerna

på att alla avtalsbrandkårister skulle tving-

as att utföra FireFit-testet. Inom branschen

har man godkänt de nuvarande rökdykar-

kraven även om vi vet att endast en knapp

tredjedel av avtalsbrandkåristerna kan utfö-

ra dem. I det hänseendet skulle Hamburg-

modellen även i Finland vara mycket bättre.

En testprocedur i många steg och många

obligatoriska övningar gallrar alldeles för

mycket bland dem som alls är villiga att del-

taga i testet.

Jag godkänner inte testningsarrange-

manget FireFit i en sådan form att det skul-

le vara obligatoriskt för alla avtalsbrandkå-

rister att genomgå testet. Däremot tror

jag att man kunde befrämja den fysiska

konditionen genom att erbjuda möjlighet att

deltaga i testerna och som resultat få en

grundlig utvärdering. Ut responsen borde

man kunna se hur konditionen kunde för-

bättras.

Alla slags krav, även de nuvarande, ho-

tar avtalsbrandkårsverksamheten. Syste-

met tål inte ett enda nytt krav. Därför får

man inte få för sig att göra testet FireFit

obligatoriskt för avtalspersonalen.

Ansvaret för första delvården läggs på sjukvårdsdistriktenDe nuvarande avtalen om första delvård

har slutits med hälsostationerna. Vid års-

skiftet förändras situationen och sjukvårds-

distrikten kommer att bli den nya avtalspar-

ten. Utöver första delvården kommer sjuk-

vårdsdistriken att ha ansvaret för all sjuk-

transport. Även i denhär frågan varierar

behoven och möjligheterna mellan två ytter-

ligheter: å ena sidan finns det, om man får

tro ryktena, inte alls något behov av sådan

första delvård som avtalsbrandkårerna er-

bjuder, medan man på andra kanten anser

att behovet är mycket stort. Bland brandkå-

rernas ansvarspersoner har man blivit be-

kymrad över detta.

Om man någonstans anser att avtals-

brandkårernas första delvård inte alls be-

hövs kan följden bli en försämring av den

service medborgarna erhåller. Om man

igen någonstans behöver avtalsbrand-

kårernas första delvård väldigt mycket så

finns det risk att antalet första delvårds-

uppgifter ökar explosionsartat. Sjuk-

transporten utgör en kostnad för sjuk-

vårdsdistrikten och därför finns det risk för

att första delvårdsuppdragen ökar – då

man minimerar sjuktransportens baskost-

nader.

Då räddningsverken sluter avtal med

sjukvårdsdistriktena är det bra att minnas

att det är fråga om avtalsbrandkårernas

önskemål och möjligheter att utföra första

delvårdsuppdrag. Därför är det nödvändigt

att man tar med avtalsbrandkårernas an-

svarspersoner till förhandlingsborden.

Brandkårsungdomarnas läger är en bra möjlighet att lära sigDå räddningsverksamheten utvecklas upp-

kommer det även ett tryck på att utveckla

ledningens kunnande. I många räddnings-

verk har man köpt den behövliga utbildning-

en för dem som verkar i ledande uppgifter,

så att utveckling skall vara möjlig även i

fortsättningen. Ett bra sätt att lära sig är

att deltaga i ansvarsuppgifter på lägren för

brandkårsungdom. Brandkåristerna upp-

skattar om räddningsdirektören visar sig

på ett läger. Ett besök är däremot ingen-

ting i jämförelse med att man skulle vara

med på lägret hela tiden. På det sättet lär

man sig sådana saker som man knappast

kunde lära sig i universitet eller räddnings-

institut. Dessutom behövs för att uppnå så-

dana lärdomar endast att man betalar en

lägeravgift. Södra Karelens räddningsdirek-

tör Seppo Lokka fungerade som chef för

Östra Finlands brandkårsungdomsläger

norppa 2012. Kommer vi månne ännu nå-

gon gång att se exempelvis Västra Nylands

räddningsdirektör Veli-Pekka Ihamäki eller

Östra nylands räddningsdirektör Olavi Lil-

jemark på ansvarsposter vid Nylands rädd-

ningsförbunds läger?

FireFit – bra och illa

vastausKuvavisan

Tunnistatko kuvan paloauton?• Mikä on auton merkki ja malli? Bonuskysymyksenä: Missä auto on tällä hetkellä?

Vastaukset tuttuun meiliosoitteeseen [email protected].

PAAVOHAN SE SIINÄ!EdELLISEN KUVAVISAN HyMy kuuluu nykyiselle Pohjois-Savon Pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitalle. Tiitta on toiminut aiemmin Pelastusopis-ton yliopettajana.

ONNITTELUT oikeasta vastauksesta Annamaija Vi-hervirralle Helsinkiin, jorma Ojalalle Kittilään, Petteri Helistenille Ouluun, Mikko Thusbergille Espooseen, Raimo Ikoselle Heinävedelle, Sami Nurmiselle Kuopi-oon, Harri Härköselle Savonlinnaan ja Mika Haveri-selle Ouluun.

Lähetä juttusi Anna palaa! -palstalle, osoitteeseen: [email protected].

Näkökulmia johtamiseen

ENSI NUMEROSSA:

www.palokuntalainen.fiTILAA PALOKUNTALAINEN!

Palokuntalainen numero 49 ilmestyy 31.10.2012

Sammutustyökurssia odotellessa...

palokuntalainen

“Tarttee kai käydä messuilla, jos vaikka löytys pari numeroo

pienemmät rensselit.”

• Messujen jälkipuintia

Leppäkuja 2, 14200 TURENKIPuh. (03) 630 830, fax (03) 688 3836

elektro-arola.fi

• PETO-ti lannekeskusjärjestelmä

• SNP status/navigointi -ohjelmisto sovellukset

• YLLI VIRVE -soviti nyksiköt ja SALSA-asemahälytysohjelmistot

• SKL-statuslähetti met ja ACTIS-älynavigaatt orit

• TEHO-ULVO -väestöhälytti met ja ohjausjärjestelmät

• ULVO-SIRRA- ja JULUEN-ääni- ja valohälytti met

• VIRVE, DMR ja PMR - radiolaitt eet

• TETRA/VHF/GPRS -hakulaitejärjestelmät

HÄLYTYS- JA VIESTINTÄTEKNIIKKAA

vaati vaan ammatti käytt öön

Tervetuloa

osastollemme

C419

KuvavisaUusi

• Voit rekisteröityä messukävijäksi osoitteessahttp://ilmoittaudu.tampereenmessut.fi/ ja sieltä kohdasta Turvallisuus 2012. Tämän ennakkoilmoittautumislomakkeen täyttäminen ja lipun tulostaminen oikeuttavat maksuttomaan sisäänpääsyyn messuille!

Pelastusopistolla avoimet ovet lauantaina 22.9.• Lauantaina 22.9. klo 10–14 ovet ovat avoinna paitsi opiston kampusalueella Hulkontiellä, myös harjoitusalueella Korvaharjus-sa.

Kampusalueella vieraat pääsevät tutustumaan normaalisti vierailta suljettuihin oppimisympäristöihin, kuten hätäkeskus- ja ensihoitosimulaattoreihin. Maksuton non-stop bussi kuljettaa vie-raita kampukselta harjoitusalueelle seuraamaan pelastusnäytök-siä. Pelastusopiston opiskelijat vastaavat tapahtumapäivän suunnittelusta ja toteutuksesta, joten kaikkea jännää on luvassa! Tarkempi ohjelma julkaistaan lähempänä tapahtumaa.

Tervetuloa!

• jos Palokuntalainen –lehden postinjakelussa on ongelmia ilmoitathan siitä meille viipymättä. Jos lehti ei tule perille viimeistään neljä arkipäi-vää myöhemmin ilmoitetusta ilmestymispäivästä soita Marialle 0400 504 678 tai laita viestiä [email protected].

Turvallisuusmessut Tampereella 5.–7.9.2012

Tykkää ja tiedä mitä alalla tapahtuu!


HätätilareportteriMarko Partanen

aina on sanottu, että hälytysajossa saa

rikkoa liikennesääntöjä, mutta töpätä ei

saa. Hälytysajoa pitää ajaa nopeasti ja il-

man virheitä. Käytännön Suomi on osoitta-

nut myös, että hälytysajoa pitää ajaa ilman

muiden virheitä. Jos et pysty ajamaan si-

ten, että muutkaan eivät tee virheitä, niin

ei ole taloudellisesti kannattavaa ajaa häly-

tysajoa. Kohta lompakossasi voi olla sato-

jen eurojen lovi.

Jotkut osaavat väistää hälytysajoneu-

voa, jotkut eivät. Jos sinun kohdallesi osuu

se, joka ei osaa väistää, niin yhteiskunta ro-

kottaa sinua pomminvarmasti. Töppäilevil-

tä paskahousuilta on ilo ottaa rahat pois,

kun siihen löytyy pienikin peruste. näin yh-

teiskunta kiittää omaa työntekijäänsä.

Höökin kuljettaja ajoi punaista valoa

päin hitaasti ja varovaisesti. Hööki liikkui

niin hitaasti, että vihreää linjaa pitkin tuleva

auto onnistui helposti osumaan sen kyl-

keen. Kuljettaja ei kuullut eikä nähnyt vilkut-

televaa ja ääntelevää paloautoa, koska ste-

reot olivat niin kovalla.

Höökin kuski ajoi hitaasti hälytysajoa,

hän osoitti suuntamerkillä aikomuksensa

vaihtaa ramppiin vievälle kaistalle, joka al-

koi uhkaavasti loppua. Henkilöauto höökin

vieressä hidasti, mutta sen kuljettaja ei

huomannut hidastaa tarpeeksi, koska oli

puhelimessa. Höökin takakulma osui henki-

löauton keulaan.

Molemmista tapauksista sheriffi kirjoitti

palomiehelle yli 300 euron sakon; mitäs oli

niin tyhmä, että ajoi kolarin. Toki molem-

missa tapauksissa henkilöauton kuljettaja-

kin sai sakot, mutta se ei lohduta silloin,

kun oma lompakko kevenee. Mikään ei ole

turhauttavampaa kuin saada sakot huolelli-

sesta työstä huolimatta.

Hälytyksen tullen kaikki odottavat, että

auttajat ajavat ripeästi, mikä edellyttää

sääntöjen rikkomista. Silti rikkeitä käyte-

tään sinua vastaan armotta, kun hädässä

luetaan lakia pilkuntarkasti.

Onkin aiheellista kysyä, kannattaako hä-

lytysajoa ajaa ollenkaan, jos oikeusturva va-

hingon sattuessa on tällainen. On aivan äly-

töntä, että palomiehet maksavat muiden

piittaamattomuudesta.

Sen, joka ajaa hälytysajossa päin pu-

naista, pitää olla tyhmä, rikas tai molem-

pia. Ja sen joka luottaa hälytysajossa saa-

vansa esteettömän kulun, täytyy omata sa-

mat ominaisuudet.

Hälytysajon opettaminen tai siihen mil-

lään lailla kannustaminen tai saati sen

edellyttäminen pitäisi lopettaa. Erityisen

väärin on, jos nuoria ja innokkaita opiskeli-

joita lietsotaan hektisen hälytysajon huu-

maan, kun ohjeiden mukaan toimien voit

olla rikollinen.

Kaikki tietävät, miten kuluva aika vaikut-

taa sydänpysähdyspotilaan ennusteeseen,

huoneistopalon etenemiseen tai vaikkapa

lisäonnettomuuden vaaraan liikenneonnet-

tomuuden yhteydessä. Eettinen ajattelu in-

himillisestä, ripeästä avun viemisestä jou-

tuu törmäyskurssille, kun samalla rikotaan

liikennesääntöjä ja jo pelkällä raflaavalla

näkyvyydellä aiheutetaan paniikkia ja lisä-

vaaraa muulle liikenteelle. Kumpi lopulta on

isommassa vaarassa: Se jonka luokse

apua viedään vai muu liikenne? Väitän, että

useassa tapauksessa muu liikenne. Siksi

esimerkiksi automaattikeikkojen ajaminen

hälytysajossa on täysin älyvapaata. Mutta

me reikäpäät ajamme ilolla, aiheutamme

vaaraa, kunhan vaan pääsemme äkkiä kuit-

taamaan laitetta ja etsiskelemään punais-

ta lediä. Älyvapaata – kuten sanoin jo.

Tunnetko työskenteleväsi ammatillisesti,

jos toimintasi aiheuttaa muulle liikenteelle

turhaa paniikkia ja vaaraa? Et ole ehkä aja-

Hälytysajo ei ole persaukisen

hommaa

tellut asiaa, koska olet mielestäsi turvalli-

nen hälytysajon ajaja – oletko muun liiken-

teen mielestä? Sillä ei tietenkään ole väliä,

koska tiettyyn rajaan asti hälytysajo on ki-

vaa. Raja kulkee siinä, kun konstaapeli hy-

vässä viranomaishengessä kirjoittaa sinul-

le sakon. Hän ei silloin kysy olitko huolelli-

nen vai et, sillä asialla ei ole merkitystä. Ri-

kollinen on sakkonsa ansainnut.

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin saada sakot huolellisesta työstä huolimatta.”

PERÄVAUNUTALO VIITALA KYTehtaantie 12 l 29630 Pomarkku

puh. 02 634 3800 l [email protected]

WWW.PVTV.FI

PERÄVAUNUJAJOKA LÄHTÖÖN

Perävaunutalo Viitala KyTehtaantie 12, 29630 Pomarkku • Puh. 02 634 3800www.peravaunutaloviitala.fi • [email protected]

Perävaunuja joka lähtöön

vv-auto_group_palokuntalainen 13.8.2012 15:11 Page 1

Documents

Sivut 32–41 erikois-...10.9.2009 alkaen. Kuljettajien, jotka ovat saavuttaneet kuorma- tai linja-auton ajo-oikeuden ennen edellä mainittuja päivämääriä, ei tarvitse erikseen