Sopimusoikeus Eija Heikkinen

Luennot 2014 / syksy

SOPIMUSOIKEUDEN NORMISTO JA SOPIMUSRISKIT

Yritystoiminta perustuu yrityksen toiminta-ajatuksen ja valitun toimintastrategian toteuttamiseen. toiminnan tulee tapahtua lainmukaisella tavalla tarkastamaan, että kyseiset toimet ovat myös juridisesti

mahdollisia

Se, kuinka suuria kulueriä sopimuksen valmisteluun kannattaa käyttää, riippuu mm. sopimuksen merkityksestä kyseiselle

yritykselle ja sen toiminnalle sekä sopimuksesta mahdollisesti

koituvista vahingonkorvausvastuista.

…

Arvoltaan vähäinenkin sopimus saattaa johtaa merkittävään vahingonkorvausvastuuseen, jollei sopimuksen vastuunrajoitusehtoja tehdä huolella

Markkinointioikeudellisessa lainsäädännössä on säännelty tietynlaisten markkinointikeinojen käyttöä, kuten kylkiäismarkkinointia, markkinointiarpajaisia ja tietojen antoa

markkinoinnissa.

Vaikka markkinointitoimenpide olisi markkinointioikeudellisten normien mukaan lainvastainen, saattaa sillä siitä huolimatta olla sopimusoikeudellisia vaikutuksia.

Lainvastainen markkinointikin saattaa aiheuttaa sopimussidonnaisuuden, tai markkinoinnissa annetut tiedot saattavat tulla osaksi sopimusta.

Sopimusten jaottelu

Sopimukset voidaan jaotella usealla eri perusteella

Sopimusoikeuden kannalta ovat merkittäviä jaottelut, joilla on oikeudellista vaikutusta

käsitepareihin kuluttajasopimus–liikesopimus, yksilöllinen sopimus-vakiosopimus sekä kertasopimus–kestosopimus.

Kuluttajasopimukset

Kuluttajasopimukset ovat sopimuksia, joita elinkeinonharjoittaja solmii kuluttajan kanssa

sovelletaan kuluttajansuojasäännöksiä (pakottavia)

tarkoituksena on suojata kuluttajaa, jonka katsotaan olevan elinkeinonharjoittajaa heikommassa asemassa

Liikesopimukset

ovat elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia

sääntelee yleensä tahdonvaltainen lainsäädäntö, joten sopimusehdoilla voidaan vaikuttaa omaan oikeusasemaan

Liikesopimuksien osapuolilta voidaan edellyttää syvällisempää sopimusoikeuden tuntemista kuin kuluttajalta

Yksilöllinen sopimus

on sellainen sopimus, jossa käytetään osapuolten keskenään neuvottelemia ehtoja

ehdot eivät ole kummankaan sopijakumppanin yksin laatimia

Yksilölliset ehdot sopimuksissa ovat monesti tasapuolisempia kuin vakioehdot

Vakioehdot

käyttäminen erityisesti nk. massasopimuksissa on yhä yleisempää

käyttäminen säästää usein kustannuksia

hyvin laaditut vakioehdot selkeyttävät osapuolten välistä vastuunjakoa

Epäkohtia toisen osapuolen yksin laatimia, jolloin ehdoissa turvataan

lähinnä ehtojen laatijan oikeudellinen asema kuluttajasopimuksissa kuluttajalla ei yleensä ole

neuvotteluvoimaa sopimusehtojen muuttamiseksi

Kestosopimus

tarkoitetaan sopimusta, joka on pitkäkestoinen, usein voimassa toistaiseksi

aiheutuu usein riitoja sen suhteen, missä tilanteissa sopijakumppani on oikeutettu päättämään sopimuksen, esim. irtisanomaan sen

saattaa olla suuri merkitys jommankumman sopijakumppanin liiketoiminnalle (Esimerkiksi tietty alihankintasopimus)

Sopimuksiin sovellettavien normien soveltamisjärjestys

Lainsäädännön toissijaisuus Merkittävä osa liikesopimuksia koskevista säännöksistä on

tahdonvaltaisia. Tällöin sopijapuolet voivat sopimusehdoin syrjäyttää kyseistä oikeussuhdetta koskevat lakinormit

Lain säännökset tulevat sovellettaviksi ainoastaan, jollei muusta ole sovittu

Mikäli sopimusehtoja ei kuitenkaan ole tietystä asiasta otettu kauppasopimukseen, sovellettavaksi tulee tahdonvaltainen lainsäädäntö

...

Esimerkiksi voidaan ottaa tilanne, jossa myyjä ja ostaja sopivat toimistokalusteiden kaupasta. Kun sovittu toimituspäivä on ohitettu, ostaja tiedustelee myyjältä, milloin tämä tuo kalusteet. Myyjä ilmoittaa, että ne ovat noudettavissa myyjän myyntipisteessä ja ostajan tulee hakea ne. Ostajan mielestä myyjän tulee tuoda ne. Kun erimielisyyttä ratkaistaan, on ensin selvitettävä, mitä osapuolet ovat sopineet ja menetellä sen mukaisesti. Jos sopimuksessa ei kuitenkaan ole määritelty, onko kyseessä toimitus- vai noutokauppa, tulee tahdonvaltainen lainsäädäntö toissijaisesti sovellettavaksi. Tällöin asia ratkaistaan kauppalain nojalla, jonka mukaan kyseessä on noutokauppa, jollei muusta ole sovittu. Näin ollen ostajan tulee noutaa kalusteet.

Normien soveltamisjärjestys

Sopimusten asiantunteva hallinta edellyttää tietoa sopimuksiin sovellettavasta normipohjasta

Usein sopimuksiin saattaa soveltua useampia eri sisältöisiä normeja, jotka ovat ristiriidassa keskenään

Tällöin tulee olla selvillä eri normien soveltamisjärjestyksestä, jotta voi tehokkaasti käyttää sopimuksia yrityksen riskinhallinnan välineenä

soveltamisjärjestys

Sopimuksiin sovellettavien normien soveltamisjärjestys on seuraava:

pakottava lainsäädäntö sopimusehdot osapuolten vakiintunut käytäntö alalla vallitseva kauppatapa tahdonvaltainen lainsäädäntö

Pakottava lainsäädäntö

Kaiken muun edelle menee sopimukseen sovellettava pakottava lainsäädäntö.

Vaikka sopimusehdoissa olisi jostain asiasta sovittu pakottavasta lainsäädännöstä poikkeavasti, jätetään sopimusehto huomiotta ja sovelletaan pakottavia lain säännöksiä.

Yleensä pakottavat lain säännökset sääntelevät sopimussuhdetta vain tietyiltä osin, jolloin pakottavan sääntelyn ulkopuolelle jäävistä asioista voidaan sopia sopimusehdoilla. (Esimerkiksi KSL)

Sopimus

Pakottavan lainsäädännön jälkeen seuraavana normien soveltamisjärjestyksessä on sopijakumppanien välinen sopimus

Sopimusehdot syrjättävät esim. tahdonvaltaisen lainsäädännön normit

Mikäli osapuolten välinen sopimusriita etenee tuomioistuinratkaisuun asti, soveltaa tuomioistuin tahdonvaltaisen lainsäädännön sijasta osapuolten välisen sopimuksen sopimusehtoja tapaukseen sovellettavina oikeusnormeina

Vakiintunut käytäntö

Sopimusehtojen jälkeen seuraavana soveltamisjärjestyksessä on osapuolten välinen vakiintunut käytäntö, ts. osapuolten vakiintunut käytäntö syrjäyttää tahdonvaltaisen lainsäädännön normit

Ajatuksena, että osapuolten ei välttämättä tarvitse nimenomaisesti sopia tietystä menettelytavasta sopimussuhteen aikana, vaan se voi oikeussuhteen aikana muodostua normiksi

pelkästään omaksutusta vakiintuneesta käytännöstä

…

Jos osapuolet ovat tehdyn sopimuksen sopimusehdoista poiketen noudattaneet välillään jo pidemmän aikaa sopimuksessa sovitusta poikkeavaa käytäntöä, saatetaan sopijapuolten katsoa muuttaneen sopimusta käytännön kautta

Sopimusvapauden mukaisesti niin suullista kuin kirjallista sopimusta voidaan muuttaa käytännön kautta

vastapuolelle tulisi reklamoida mahdollisimman pikaisesti silloin, kun tämä poikkeaa sopimuksen mukaisesta menettelystä

Kauppatapa

Osapuolten vakiintuneen käytännön jälkeen normien soveltamisjärjestyksessä on toimialalla vallitseva kauppatapa

Jotta kauppatapa tulisi oikeuslähteenä kysymykseen, tulee sen olla yleisesti alalla noudatettu ja vakiintunut

Mikäli osapuolet tahtovat poiketa tällaisesta toimialalla vakiintuneesta kauppatavasta, voidaan se syrjäyttää sopimusehdoilla

Tahdonvaltainen lainsäädäntö

Viimeisenä soveltamisjärjestyksessä

Monien keskeisten sopimustyyppien, kuten liike-elämän palvelusopimusten, osalta tahdonvaltainen lainsäädäntö kuitenkin puuttuu lähes kokonaan.

Tällöin alan sääntely tapahtuu sopimusehtojen ja osapuolten vakiintuneen käytännön puuttuessa alan kauppatavan nojalla.

Lisäksi keskeisiä oikeuslähteitä ovat oikeuskäytäntö sekä sopimusoikeudellisten periaatteiden analoginen soveltaminen eri sopimustyyppejä sääntelevistä erityislaeista.

Sopimustyypit

Yleinen sopimusoikeus

Sopimusoikeus voidaan jakaa yleiseen ja erityiseen sopimusoikeuteen.

1. Yleisen sopimusoikeuden alaan kuuluvat asiat, jotka ovat lähtökohtaisesti yhteisiä kaikille sopimuksille, jollei toisin ole säädetty.

2. Erityisen sopimusoikeuden alueella käsitellään puolestaan asioita, jotka koskevat vain tiettyä tai tiettyjä sopimustyyppejä.

Esimerkiksi yleisperiaatteen mukaan sopimus voi

syntyä vapaamuotoisesti, mutta mm. kiinteistönkaupan osalta on säädetty,

että kiinteistönkauppa vaatii määrämuodon.

Tältä osin sopimustyypille on säädetty pääsäännöstä poikkeava menettely

Irtaimen kauppa

Irtaimen esineen kauppa on yleisin sopimustyyppi

Kauppalaissa

Kauppalaki on tahdonvaltainen ja sen säännökset voidaan siis sopimuksella sivuuttaa

Kiinteän omaisuuden kauppa

Kiinteän omaisuuden kauppaa sääntelee maakaari

pakottavaa lainsäädäntöä

Kuluttajasopimukset

Kuluttajasopimukset ovat sopimuksia, joita elinkeinonharjoittaja solmii kuluttajan kanssa.

Kuluttajasopimuksiin sovelletaan kuluttajansuojasäännöksiä, jotka ovat pakottavia.

Kun kyseessä on esim. kuluttajan kanssa tehty irtaimen omaisuuden kauppa, tulee ensisijaisesti sovellettavaksi kuluttajansuojalaki.

Jos siinä ei ole asiaa koskevaa normia, sovelletaan toissijaisesti kauppalakia

Osamaksukauppa

Osamaksukaupassa on kyseessä irtaimen esineen kauppa, jossa kauppahinta on sovittu suoritettavaksi useammassa

erässä, joista vähintään yksi erääntyy kaupanteon jälkeen. Lisäksi edellytetään, että myyjä on joko pidättänyt kaupan

kohteen omistusoikeuden tai takaisinotto-oikeuden siihen asti, kunnes kauppahinta kokonaisuudessaan tai tietty osa siitä on maksettu

Osamaksukauppaa sääntelee osamaksukaupasta annettu laki (pakottavaa, toissijaisesti sovelletaan kauppalakia)

Käyttöoikeudet

Kauppasopimuksen oikeusvaikutuksena on, että kaupan kohteen omistusoikeus siirtyy ostajalle.

Käyttöoikeussopimuksissa puolestaan sopimuksen kohteen käyttöoikeus siirtyy sopijakumppanille sopimuksessa määritellyin ehdoin.

Tyypillisimmät käyttöoikeussopimukset ovat irtaimen esineen vuokrasopimus, liikehuoneiston vuokrasopimus sekä asuinhuoneiston vuokrasopimus.

Vakuudet

Pätevän vakuuden perustaminen edellyttää sopimuksen tekemistä. Yleisimmät vakuudet ovat takaus ja pantti, joita sääntelee mm. takauslaki.

Palvelusopimukset

Liike-elämän palveluista ei Suomessa ole yhtenäistä lainsäädäntöä

Palvelusopimuksia on erilaisia Rakennusurakasta on erityislainsäädäntöä vain

tiettyjen kuluttajaurakoiden ja taloelementtien kaupan osalta.

Kiinteistönvälityssopimusta säännellään kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä annetussa laissa

Toimeksiantosopimuksia: Esim. kirjanpito-, tilintarkastus-, asianajo- ja konsultointisopimukset sekä luottotietoseuranta

Vakuutussopimus

Vakuutussopimuksia sääntelee vakuutussopimuslaki. Se on pakottavaa lainsäädäntöä kuluttajan ja pienyrittäjän eduksi

Muita sopimuksia

Edustus-, agentti- ja jälleenmyyntisopimukset

Yrityskauppasopimukset

Immateriaalioikeuksia koskevia sopimukset

(lisenssi- ja tekijänoikeudenluovutussopimukset)

Asuntokauppaa sääntelee oma lakinsa. Myös työsopimuksista on runsaasti erityislainsäädäntöä

Tahdonilmaisu

Ostajan ja myyjän välillä ei synny kauppaa, elleivät he pääse yksimielisyyteen kaupan ehdoista

Oikeustoimen syntymiseen vaikuttaa näin ollen ratkaisevasti se, mitä oikeustoimen osapuolet tahtovat

Tunnusomaista oikeustoimille on juuri henkilön tahto ja sen ilmaiseminen

Oikeustoimi voidaankin määritellä tahdonilmaisuksi, jonka henkilö antaa oikeuksien perustamiseksi, muuttamiseksi, siirtämiseksi tai kumoamiseksi

Kohdistaminen

Jotta tahdonilmaisu aikaansaisi tarkoitetun oikeusvaikutuksen, se on kohdistettava toiseen henkilöön ja tarkoitettava tulemaan tämän tietoon

esim. kirjoittaa muistiin aikomuksensa irtisanoa tietyn sopimuksen ja tuo muistiinpano joutuu hänen tahtomattaan ja hänestä riippumattomista syistä sopijakumppanin haltuun, ei se saa aikaan irtisanomisvaikutusta, koska tahdonilmaisu ei ollut kohdistettu sopijakumppaniin eikä se ollut myöskään muistiinpanona tarkoitettu tulemaan sopijakumppanin tietoon

Sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet

Oikeustoimia tekemällä henkilö saa itselleen oikeuksia, mutta samalla hän joutuu usein velvolliseksi toista henkilöä kohtaan

Velvollisuus rahasuoritukseen tai toimintaan toisen hyväksi saattaa syntyä myös muun kuin oikeustoimen perusteella

Esim. velvollinen korvaamaan tämän vahingon

SOPIMUKSEN VALMISTELU

Markkinointioikeudellinen sääntely (kielletty tietynlaisten markkinointikeinojen käyttö) Elinkeinonharjoittajien välistä markkinointia sääntelee laki

sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa Elinkeinonharjoittajan kuluttajaan kohdistamia

markkinointitoimenpiteitä sääntelee puolestaan kuluttajansuojalaki

Lisäksi tietyissä erityislaeissa: luottolaitostoiminnasta annetussa laissa, vakuutusyhtiölaissa on niiden soveltamisalaan kuuluvia markkinointia

säänteleviä normeja

…

Sopimattoman menettelyn kielto SopMenL:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää

hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä

Hyvällä liiketavalla tarkoitetaan alalla yleisesti noudatettavaa rehellistä ja kunniallista menettelyä.

Säännöksen nojalla kiellettyä on mm. kilpailijan halventaminen, kilpailijan tuotteen tai pakkauksen jäljittely sekä tuote- tai toiminimen jäljittely

…

Tunnistettavuus Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen

tarkoitus tarkoitetaan, että markkinointitoimintojen tulee olla

tunnistettavissa markkinoinniksi Toimintoja ei saa esim. tehdä sellaisiksi, että ne

saattavat sekoittua muunlaiseen tiedonvälitykseen Suoramarkkinointikirjeitä ei myöskään saa tehdä

sellaisiksi, että ne ovat sekoitettavissa esim. viranomaisten lähettämään postiin

Markkinoinnista on myös käytävä ilmi, kenen lukuun markkinointi toteutetaan

Virheelliset tiedot

Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan

Totuudenvastaisia ovat tiedot, jotka ovat objektiivisesti arvioiden vääriä

Harhaanjohtava tieto saattaa sen sijaan olla objektiivisesti katsoen oikea, mutta esitystavan tai muun seikan vuoksi markkinoinnista saa väärän käsityksen

…

Vertaileva mainonta tarkoitetaan mainontaa, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti

tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke ei saa olla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tulee koskea hyödykkeitä, joita käytetään samaan

tarkoitukseen tai samoihin tarpeisiin tulee verrata puolueettomasti hyödykkeiden yhtä tai

useampaa olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta tai hyödykkeiden hintoja

Ei saa aiheuttaa sekaannuksen vaaraa mainostajan ja kilpailijan tai heidän tavaramerkkiensä, toiminimiensä, muiden erottuvien tunnustensa taikka hyödykkeittensä kesken

…

Vertailevassa mainonnassa ei saa väheksyä eikä halventaa kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä, muuta erottuvaa tunnusta, hyödykettä, toimintaa tai oloja

ei saa käyttää sopimattomasti hyväksi kilpailijan tavaramerkin, toiminimen tai muun erottuvan tunnuksen mainetta taikka kilpailijan markkinoiman hyödykkeen alkuperänimitystä

ei myöskään saa esittää hyödykettä sellaisen hyödykkeen jäljitelmänä tai toisintona, jolla on suojattu tavaramerkki

Markkinointioikeudelliset seuraamukset

Sopimattomaan menettelyyn syyllistynyttä elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta menettelyä. Kiellon antaa markkinaoikeus ja sitä voidaan tehostaa uhkasakolla

Tiettyjen lain säännösten rikkomisesta voidaan tuomita kilpailumenettelyrikoksesta rangaistukseen. Rangaistuksen määrää yleinen tuomioistuin

Markkinaoikeuteen asian voi saattaa hakemuksella se elinkeinonharjoittaja, johon kielletty menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa

Sopimusoikeudelliset vaikutukset

Tarjoussidonnaisuus

Mainokset eivät yleensä ole sitovia tarjouksia. Tietyissä tilanteissa ne kuitenkin aiheuttavat markkinoijalle tarjoussidonnaisuuden

Markkinoinnissa annetut tiedot

Markkinointivastuu

Markkinoinnissa annetut tiedot saattavat tulla osaksi osapuolten välistä sopimusta. Tätä kutsutaan usein markkinointivastuuksi. Tällöin myydyssä hyödykkeessä on virhe, jollei se vastaa

markkinoinnissa annettuja tietoja. Virheen seuraamukset määräytyvät Mitkä tahansa markkinoinnissa annetut tiedot eivät

kuitenkaan tule osaksi sopimusta, vaan annetuille tiedoille on säädetty tietyt edellytykset

Myyjän antamat tiedot

Kauppalaissa on erityinen säännös siitä, milloin markkinoinnissa annetut tiedot tulevat osaksi myöhemmin syntyvää sopimusta

Tavarassa on virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Myyjän vastuu käsittää myös myyjän edustajan antamat tiedot, jos tällä on oikeus antaa myyjän puolesta tietoja myytävästä tavarasta

…

Tietojenantotapa Annettuihin tietoihin perustuva virhevastuu ei ole siitä

riippuvainen, kuinka tiedot on annettu. Vastuu voi syntyä kaikenlaisista tiedoista, jotka on

annettu ennen sopimuksen tekemistä. Tiedot on voitu antaa muutenkin kuin varsinaisen

markkinoinnin yhteydessä, esim. sopimusta tehtäessä. suullisesti tai kirjallisesti.

…

Tietojen luonne Markkinointivastuun syntyminen edellyttää, että annetut

tiedot koskevat tavaran ominaisuuksia tai käyttöä. Tavaran käyttöä koskevia tietoja ovat myös tiedot, jotka

koskevat tavaran säilytystä tai hoitoa. Esimerkiksi hinnan edullisuutta koskeva väittämä ei kuulu

lainkohdan soveltamisalaan. Lisäksi annetuilta tiedoilta edellytetään jonkinasteista

täsmällisyyttä. Pelkästään yleiset tuotteen kehumista sisältävät tiedot

eivät johda markkinointivastuuseen

…

Annetuilla tiedoilla tulee olla syy-yhteys sopimuksen syntymiseen eli niiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan

annettujen tietojen tulee olla jossain määrin merkityksellisiä kaupan syntymisen kannalta

Markkinointivastuu koskee ainoastaan tavarasta annettuja tietoja

Mikäli myyjä esittää epävarmoja tietoja ostajalle, tulee hänen tuoda esille tietojen epävarmuus

…

Myyjän tuottamus Markkinointivastuun syntyminen ei edellytä, että myyjä

olisi toiminut huolimattomasti eli vastuu ei edellytä myyjän tuottamusta.

Tavara voi olla virheellinen siitä riippumatta, tiesikö myyjä tai olisiko hänen pitänyt tietää, että hänen antamansa tieto on virheellinen.

Merkitystä ei ole myöskään sillä, oliko myyjällä tarkoitus johtaa ostajaa harhaan.

…

Muun kuin myyjän antamat tiedot Tavarassa on virhe myös, jos se ei vastaa niitä tietoja,

joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisikaan pitänyt olla selvillä näistä seikoista

Myyjän vastuun edellytyksenä on, että tiedot on antanut aikaisempi myyntiporras tai joku hänen lukuunsa

…

Oikaisu Tavaran markkinoinnissa tai muutoin ennen kaupantekoa

annettu tieto ei vaikuta virhearviointiin, jos se on ajoissa oikaistu selkeällä tavalla (KL 18.3 §).

Oikaisulle asetettavia vaatimuksia arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, kuka on antanut tiedon ja miten, tiedon sisältöön ja merkitykseen sekä muihin olosuhteisiin.

…

Yleiseksi vaatimukseksi voidaan asettaa, että tieto tulee oikaista tavalla, joka on käytetyn

menetelmän ja muodon kannalta ainakin yhtä tehokas kuin tapa, jolla tieto on alun perin annettu.

Esimerkiksi lehti-ilmoituksessa annettu virheellinen tieto voidaan oikaista samalle kohderyhmälle suunnatulla lehti-ilmoituksella. Erityisesti myyjän annettua virheellisiä tietoja saattaa oikaisun tehokkuus edellyttää, että esim. ilmoituksessa tai esitteessä annettu tieto on oikaistava suoraan niille asiakkaille, jotka osoittavat kiinnostusta tavaran ostamiseen.

…

Vastuunrajoitus Myyjä voi sopimusehdoilla vapauttaa itsensä

markkinointivastuusta ottamalla kauppasopimukseen ehdon, jonka mukaan myyjä ei vastaa markkinoinnissa tai ennen kaupantekoa annetuista tiedoista.

Koska kauppalaki on tahdonvaltainen ja sen määräykset voidaan syrjäyttää sopimusehdoin, on tällainen säännös lähtökohtaisesti pätevä.

Kyseeseen voi tulla myös muunlainen vastuun rajaava ehto, kuten integraatiolauseke, jonka mukaan sopimuksen sisältö ilmenee yksinomaan kirjallisesta sopimustekstistä

Annettujen tietojen vaikutus

Virhevastuun lisäksi markkinoinnissa annetuilla tiedoilla voi olla muitakin sopimusoikeudellisia vaikutuksia.

Tiettyjen lakien tulkinnassa arvioidaan myyjän antamien tietojen riittävyyttä. Tällöin arvioitavaksi tulee myös markkinoinnin yhteydessä annetut tiedot.

Markkinoinnissa annetut tiedot voivat vaikuttaa tuotevastuulain tulkintaan sen osalta, onko myyjä antanut tuotteesta riittävät tiedot asiakkaalle

Sopimuskumppaneiden valinta

Sopimusvapaus Suomessa vallitsee sopimusvapaus, minkä eräänä

osatekijänä on päättämisvapaus. Henkilö tai yritys saa pääsääntöisesti vapaasti päättää,

tekeekö jonkin sopimuksen vai ei. Ketään ei voida yleensä pakottaa tekemään sopimuksia. Lisäksi osapuolet saavat vapaasti valita

sopimuskumppaninsa. Näistä pääsäännöistä on tiettyjä poikkeuksia.

…

Sopimuspakko Sopimusten päättämisvapaudessa on rajoituksia lähinnä julkisten

laitosten ja monopoliasemassa olevien sekä niihin verrattavien yritysten osalta.

Esimerkkinä voidaan mainita postilaitos. Tällainen laitos on velvollinen tekemään sopimuksen, jos toinen osapuoli on valmis täyttämään ne ehdot, jotka laitoksen sopimuksille on asetettu.

Toimiluvan saanut postilaitos ei esim. voi kieltäytyä kuljettamasta jonkun henkilön kirjeitä, jos kirjeet on varustettu asianmukaisin postimerkein ja ovat muutenkin kuljettamiselle annettujen ehtojen mukaiset (postitoimintalaki 4 §).

Yleinen vesi- ja viemärilaitos on niin ikään velvollinen sallimaan toiminta-alueellaan sijaitsevan kiinteistön liittymisen laitoksen vesijohtoon tai viemäriin yleisten säännösten mukaan

…

Syrjintä Lähtökohtaisesti elinkeinonharjoittaja voi valita

sopimuskumppaninsa, eli hänen ei tarvitse hyväksyä asiakkaakseen kaikkia halukkaita.

Asiakkaiden valikointi ei kuitenkaan saa tapahtua laissa kielletyin perustein.

Elinkeinotoiminnassa ja ammatin harjoittamisessa on kiellettyä ilman hyväksyttävää syytä olla palvelematta jotakuta yleisesti hyväksyttävillä ehdoilla rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella

Sopimuskumppanin tutkiminen

Turhien kustannusten välttämiseksi tulisi jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kartoittaa potentiaaliset sopimuskumppanit siten, että heistä saataisiin karsittua sellaiset, joiden kanssa sopimusta ei kannata tehdä.

Tämä tapahtuu potentiaalisten sopimuskumppanien tutkimisella.

Merkittävissä sopimuksissa sopijakumppanin tutkiminen pitää joka tapauksessa tehdä ennen sopimuksen solmimista.

Oikeustoimikelpoisuus

Luonnollinen henkilö Mikäli sopijakumppanina on luonnollinen henkilö, tulee

tarkastaa, että hän on oikeustoimikelpoinen. Oikeustoimikelpoisuudella tarkoitetaan mm. sitä, että

henkilöllä on kelpoisuus tehdä sellaisia sopimuksia, joilla on oikeudellisia vaikutuksia.

Henkilö saavuttaa oikeustoimikelpoisuuden tultuaan täysivaltaiseksi. Täysivaltaisuusikäraja on 18 vuotta.

Täytettyään 18 vuotta henkilö voi määrätä oikeuksistaan ja tehdä sitovia sopimuksia.

…

Oikeushenkilöt Oikeushenkilöt ovat oikeuskelpoisia eli ne voivat tehdä sopimuksia

syntymisestä lakkaamiseen. Oikeushenkilöiden osalta on tarkistettava, että ne on perustettu

laissa edellytetyllä tavalla, jotta ne olisivat syntyneet. Muussa tapauksessa voi olla niin, että sopimuskumppanina

esiintyvää yritystä ei edes ole olemassa. Tilannetta hankaloittaa, että eri oikeushenkilöt saavat

oikeuskelpoisuuden eli syntyvät eri tavalla. On myös tarkastettava, ettei sopijakumppani ole lakannut

olemasta. Lakkaamisen jälkeen sillä ei ole kelpoisuutta sopimusten

tekemiseen.

Peruskäsitteitä

Edustaja

Oikeustoimikelpoinen henkilö voi itse tehdä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskevat oikeustoimet.

Oikeustoimi voidaan tehdä myös siten, että toinen henkilö edustaa toista oikeustoimen tekemisessä ja antaa tämän puolesta tahdonilmaisun.

Tahdonilmaisun antajaa kutsutaan tällöin edustajaksi

…

Lähetti Edustukselle on tunnusomaista edustajan omaharkintainen

toiminta toisen nimissä. Edustus on kysymyksessä vain, jos edustaja saa oman

harkintansa mukaan antaa toisen puolesta tahdonilmaisuja. Tämän vuoksi ei esim. lähetti ole edustaja, sillä tällaisen

henkilön tehtävänä on vain toisen henkilön tahdonilmaisun perille toimittaminen.

Lähetti ei voi tehdä itse ratkaisuja sen puolesta, jonka lähettinä hän toimii.

Hän on siis ainoastaan toisen tahdonilmaisun perille viejä eikä hän voi omalla tahdollaan vaikuttaa oikeustoimen päättämiseen.

…

Välittäjä Myöskään välittäjä ei ole edustaja. Välittäjän tehtävänä on saattaa oikeustoimen solmimista

haluavat henkilöt yhteyteen toistensa kanssa, ottaa vastaan heidän tahdonilmaisujaan ja välittää niitä edelleen sekä laatia pyynnöstä sopimusluonnoksia, mutta

välittäjä ei päätä omaa harkintaansa käyttäen solmittavaa sopimusta tai muuta oikeustointa.

Välittäjälle voidaan kuitenkin välitystehtävän lisäksi antaa myös edustusvalta antamalla hänelle esim. oikeustoimen tekemistä varten. Tällöin sama henkilö toimii sekä välittäjänä että edustajana

Edustuksen lajeja

Välitön edustus Edustukselle on tunnusomaista, että edustaja toisen

puolesta toimiessaan ilmoittaa, kenen puolesta hän toimii, taikka tämä seikka käy muutoin ilmi hänen toiminnastaan.

Edustajan kanssa oikeustoimiin ryhtyvä on näin tietoinen siitä, ketä edustajan tahdonilmaisut sitovat ja kuka tulee päätettävän oikeustoimen osapuoleksi. Tällaista edustusta, josta käy ilmi edustajan päämies,

kutsutaan välittömäksi

…

Välillinen edustus Edustus voi myös olla välillistä. Siinä edustaja toimii omissa

nimissään toisen puolesta (esim. komissionääri). Oikeustoimen osapuoleksi tulee tällöin omissa nimissään

toimiva edustaja eikä se henkilö, jonka puolesta hän toimii. Välillinen edustus ei näin ollen täytä sitä edustuksen

tunnusmerkkiä, jonka mukaan edustajan toimet sitovat edustajan sijasta välittömästi sitä henkilöä, jonka lukuun toimitaan.

Kun välillisessäkin edustuksessa saattaa sille henkilölle, jonka lukuun edustaja toimii, syntyä edustajan toimien perusteella oikeuksia, käsitellään välillistä edustusta säännönmukaisesti muun edustuksen yhteydessä

…

KKO 1970 II 87

Automaalaamon palveluksessa maalarina toimineella henkilöllä katsottiin olleen sellainen asema, että siihen oli yleisen tavan mukaan liittynyt kelpoisuus myös varsinaisen työajan jälkeen maalaamon omistajan puolesta ottaa toiselle kuuluva auto säilytettäväksi myöhemmin sovittavaa maalaustyötä varten.

…

KKO 1993:60

Säätiön nimenkirjoittaja oli ylittänyt toimivaltansa antaessaan pankille sitoumuksia säätiön puolesta. Koska sitoumukset liittyivät siihen liiketoimintaan, jota säätiö oli laajasti harjoittanut ja koska ne oli pankin tieten ainakin osaksi tehty säätiön aikaisempien sitoumusten turvaamistarkoituksessa, pankilla ei ollut erityistä syytä ryhtyä tarkistamaan toimivallan olemassaoloa

…

KKO 1996:7

Kaupunginhallituksen hyväksymää aiesopimukseksi nimettyä asiakirjaa erään yhtiön osakekannan kaupan osalta pidettiin sitovana esisopimuksena, vaikka kaupunginvaltuusto ei ollut varannut hankkeeseen määrärahaa

…

KKO 1982 II 49

Hallimyymälän hoitajalla katsottiin olleen sellainen asema, että siihen oli liittynyt kelpoisuus myymälän omistajaa sitovin vaikutuksin ottaa myymälässä myytäväksi tavaraa tilitystä vastaan

Sopimuksen syntyminen

Tahdonilmaisut Kaksipuolinen oikeustoimi eli sopimus on kysymyksessä

silloin, kun oikeusvaikutuksen syntyminen edellyttää kahden henkilön yhtäpitävää tahdonilmaisua.

Oikeusvaikutus syntyy, kun he ovat yhtä mieltä tahtomastaan oikeustilan muutoksesta.

Tällöin henkilöiden, joita kutsutaan sopimuspuoliksi tai sopimuskumppaneiksi, välille on syntynyt sopimus

Eri syntytapoja

keskinäisissä suullisissa neuvotteluissa saavuttaa tarvittavan yhteisymmärryksen

laaditaan kirjallinen sopimusasiakirja

osapuolet ilman mitään nimenomaisia tahdonilmaisuja alkavat toimia yhdessä tietyllä tavalla

…

Laissa lähtökohtana on, että sopimus syntyy tarjouksen ja siihen annetun hyväksyvän vastauksen perusteella.

Suullinen sopimus on yhtä sitova kuin kirjallinen sopimus.

Tosin suullisen sopimuksen olemassaolon ja sen sisällön todistaminen mahdollisessa riitatilanteessa saattaa olla hankalaa.

Tiettyjen sopimusten osalta on niitä koskevissa erityislaeissa säädetty muotomääräys sopimuksen solmimiselle. Tällöin noudatetaan kyseisten erikoislakien säännöksiä oikeustoimilain sijasta. Esimerkiksi kiinteistön kauppa on maakaaren mukaan tehtävä

kirjallisesti ja julkisen kaupanvahvistajan todistettava

Tarjouspyyntö

Sitovuus Tarjouksen tekemistä saattaa edeltää tarjouspyynnön

lähettäminen. Tarjouspyynnön lähettäminen ei velvoita lähettäjää eli

tarjouspyyntö ei ole juridisesti sitova, ellei tarjousten pyytäjä ole sitoutunut hyväksymään parasta tarjousta tai ilmoittanut noudattavansa tällaisen velvoitteen sisältäviä tarjouskilpailusääntöjä

KKO 1999:48

Urakkasopimus – Vahingonkorvaus – Korvattava vahinko

Asunto-osakeyhtiö oli urakkatarjouspyynnössään sitoutunut noudattamaan rakennusalan urakkakilpailun periaatteita (RT 16-10182). Se oli noita periaatteita rikkoen urakkatarjousten avaamisen jälkeen ryhtynyt neuvottelemaan tarjouksen tekijöiden kanssa urakkahinnoista ja hyväksynyt sen jälkeen muun kuin alun perin edullisimman tarjouksen tehneen rakennusliikkeen uuden halvemman tarjouksen. Rakennuttaja velvoitettiin korvaamaan alunperin edullisimman tarjouksen tehneelle rakennusliikkeelle urakan menettämisestä aiheutunut vahinko, jota arvioitaessa pidettiin lähtökohtana niin sanottua positiivista sopimusetua. Ään.

…

Merkitys sopimuksenteossa Vaikka tarjouspyyntö ei aiheuta lähettäjälleen

oikeudellista sidonnaisuutta, kannattaa tarjouspyyntö säilyttää mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Mikäli sopimuksen sisällön osalta ajaudutaan tulkintaerimielisyyksiin sopimuksen jo synnyttyä, saattaa tarjouspyynnöstä löytyä apua sopimuksen tulkintaan.

Tarjouspyyntö on asiakirja, jonka nojalla kenties voidaan osoittaa, millaisista lähtökohdista sopimusta on alettu valmistella

Tarjouksen sisältö on kuitenkin ensisijainen tarjouspyyntöön nähden, jos ne poikkeavat toisistaan.

…

Liikesalaisuudet Tarjouspyynnön saajan tulee itsenäisesti arvioida, kuinka

yksityiskohtaisen tarjouksen hän tekee, jos hän tahtoo tarjouspyyntöön vastata.

On esiintynyt yksittäisiä tapauksia, joissa tarjouspyynnön lähettäjä on toiminut tarjouksen tekijän kilpailijan tai muun tahon bulvaanina ja tarkoitus onkin ollut ainoastaan selvittää tarjouksen tekijän hinnoittelua tms. Toisaalta, jos tarjous jätetään hyvin yleiselle tasolle, saattaa tilausta olla vaikea saada.

Tarjous

Tarjous ja vastaus Sopimus syntyy oikeustoimilain mukaan tarjouksesta ja

siihen annetusta hyväksyvästä vastauksesta. Henkilö, joka tahtoo aikaansaada sopimuksen, antaa

toiselle tarjouksen sopimuksen aikaansaamiseksi ja esittää siinä omat ehtonsa sopimuksen sisällöksi.

Lähtökohtaisesti tarjouksen saaja voi vain joko hyväksyä tai hylätä tarjouksen.

Sopimuksen sisältö määräytyy tarjouksen perusteella.

…

Tarjous voidaan tehdä vapaamuotoisesti, eli tarjouksen tekijä voi valita, millä viestintävälineellä hän

tarjouksensa tekee. Tarjoukseen voidaan myös vastata vapaamuotoisesti

siten, että vastaus voidaan lähettää vastaajan valitsemalla tavalla, esim. kirjalliseen tarjoukseen voidaan vastata

suullisesti, jollei tarjoaja ole tarjouksessa rajannut vastauksen lähettämistapaa

…

Tarjouksen saajalla ei pääsääntöisesti ole velvollisuutta vastata saamaansa tarjoukseen.

Tällöin tarjous raukeaa sen voimassaoloajan päätyttyä.

Tästä poikkeuksena ovat asianajajat, jotka ovat velvollisia vastaamaan heille lähetettyihin asianajopyyntöihin. Jos he pysyvät passiivisina eivätkä lähetä toimeksiannosta

kieltäytymistä koskevaa ilmoitusta, katsotaan heidän hyväksyneen asianajotoimeksiannon

Tilausvahvistus

Tilausvahvistus on sopimuksen syntymisen jälkeinen toimenpide, jolla informoidaan sopijakumppania siitä, että hyväksyvä vastaus on saapunut perille.

Tilausvahvistuksella ei voida muuttaa sopimuksessa sovittuja asioita.

Tilausvahvistuksella saattaa kuitenkin olla merkitystä myöhemmin sopimuksen tulkinnan yhteydessä, jos sopimuksen sisällöstä syntyy epäselvyyttä.

Lisäksi on katsottu, että poikkeuksellisesti vastapuolen vasta tilauksenvahvistusvaiheessa mukaan liittämät sopimusehdot saattavat tulla osaksi jo tehtyä sopimusta. Tämän vuoksi on syytä reklamoida, mikäli huomaa tilausvahvistuksen eroavan sovitusta.

Tilaus

Tilausvahvistus saattaa olla myös ostotarjouksen jälkeen ostajalle lähetettävä asiakirja.

Ostaja on saattanut lähettää esim. tilauksen, jota ei edellä myyjän myyntitarjous. Tällöin ostajan tilaus on OikTL:n mukaisessa mekanismissa juridisesti ostotarjous.

Mikäli tilausta on edeltänyt myyntitarjous, on ostajan tilauksessa juridisesti kyseessä hyväksyvä vastaus.

Jos myyjä lähettää tilausvahvistuksen ostajan ostotarjouksen jälkeen, kyseessä on juridisesti myyjän hyväksyvä vastaus ostotarjoukseen.

Asiakirjan otsikolla ei tällöin ole merkitystä. Tapaukseen soveltuvat edellä esitetyt hyväksyvää vastausta koskevat näkökohdat

Vahvistuskirje

Tietyissä tilanteissa on syytä lähettää sopijakumppanille vahvistuskirje sopimuksen sisällöstä.

Kun sopimus tehdään suullisesti esim. puhelimessa, kannattaa merkittävien sopimusten kyseessä ollessa harkita vahvistuskirjettä.

Suulliset sopimukset aiheuttavat helposti väärinkäsityksiä osapuolten välillä. Väärinkäsitysten selvittäminen on sitä helpompaa, mitä aikaisemmassa vaiheessa sopimusprosessia ne huomataan.

Lähettämällä vastapuolelle vahvistuskirjeen siitä, mitä suullisesti on sovittu, tuodaan esiin oma käsitys solmitun sopimuksen sisällöstä.

Mikäli sopijakumppani on sopimusehdoista eri mieltä, on hänellä velvollisuus reklamoida vahvistuskirjeen lähettäjälle omista näkemyksistään. Mikäli hän ei näin tee, katsotaan sopimuksen syntyneen vahvistuskirjeessä esitetyn sisältöisenä

RIIDANRATKAISU

Jos osapuolille syntyy kiistaa sopimuksen syntymisestä, suorituksen virheellisyydestä, velkojan käytössä olevista oikeuskeinoista tms. kysymyksistä, tavallisin menettelytapa on yhteinen pyrkimys neuvotteluratkaisuun.

Tuomioistuinmenettelyyn liittyvät kustannukset ja prosessiriski luovat yleensä osapuolille tarpeen etsiä vaihtoehtoisia menettelymuotoja

…

Etenkin kuluttajasopimuksia varten on katsottu tarpeelliseksi kehittää suositusluonteisia ratkaisuja tuottavia lautakuntia.

Tällaisia ovat esim. kuluttajariitalautakunta, vakuutuslautakunta ja arvopaperilautakunta. Niiden etuna on, että sopimusongelma voidaan käsitellä

ilman tuomioistuinmenettelyyn liittyvää kuluriskiä. Osapuolet vastaavat itse menettelystä mahdollisesti

koituvista kustannuksistaan, joita kuitenkin vähentää se, että lakimiehen käyttäminen ei yleensä ole välttämätöntä.

…

Suomessa on pyritty ottamaan käyttöön riidanratkaisukeinona sovintomenettely.

Siinä osapuolet valitsevat yhdessä sovittelijan, joka keskustelee syntyneestä oikeusongelmasta osapuolten kanssa ja pyrkii löytämään molempia tyydyttävän ratkaisuvaihtoehdon.

Sovittelijan ei tarvitse pyrkiä juridisessa mielessä oikeaan tulokseen, vaan hän voi ottaa huomioon myös liiketaloudellisia näkökohtia.

Sopimusongelman selvittelyn yhteydessä voidaan tätä kautta päätyä ottamaan sovinnon osaksi sellaisiakin seikkoja, joista tuomioistuin ei voisi määrätä. Tällaista voi olla esim. osapuolten välisistä uusista tavarantoimituksista

sopiminen

…

Elinkeinoelämän sopimusriidoista suuri osa on tapana ratkaista välimiesoikeudessa.

Osapuolet ovat voineet sopia riidan kohteena olevan sopimuksen tehdessään tai riidan ilmaannuttua siitä, että konflikti ratkaistaan yleisen tuomioistuimen sijasta välimiesoikeudessa.

Tällainen välityslauseke estää samalla viemästä asiaa yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Välimiehet ovat riidan osapuolten tai ulkopuolisen elimen, kuten Keskuskauppakamarin, tehtävään valitsemia henkilöitä.

Välimiesmenettely ei ole millään tavoin julkista, ja menettelyn kulku järjestetään yleensä asianosaisten toivomalla tavalla

…

Riidanratkaisuun valmistautuminen Jotta sopimusosapuoli turvaisi tehokkaasti oikeutensa myös

mahdollisessa riitatilanteessa, sopimustekniikan tulee olla huolellista mm. sopimuksen sisällön todistamismahdollisuuksien ja reklamaatioiden suhteen.

Silloin kun sopimuksiin liittyy merkittäviä taloudellisia intressejä, on yleensä syytä noudattaa suhteellisen muodollisia menettelytapoja niin, että kaikki sovitut ehdot kirjataan sopimusasiakirjaan ja olennaiset sopimuksen täyttämisedellytyksiin vaikuttavat tapahtumat kirjataan joko osapuolten kirjeenvaihtoon tai esim. projektiryhmän pöytäkirjoihin.

Mahdollista riitatilannetta silmällä pitäen on hyvä kysyä, saako ulkopuolinen tarvittaessa riittävän kuvan siitä, mitä sopimuspuolten välillä on tapahtunut.

…

Suorituksen tarkastusvelvollisuus Oikeuksien turvaaminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli tekee

sopimuksen edellyttämän suorituksen. Kun ostaja tai vastaava sopimuspuoli ottaa vastaan velallisen tekemän

suorituksen, hänen on yleensä tarkastettava suoritus olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisella tavalla.

Tarkastuksen laiminlyönti johtaa siihen, että osapuoli ei voi enää myöhemmin esittää vaatimuksia sellaisen puutteen perusteella, joka hänen olisi tullut havaita asianmukaisessa tarkastuksessa.

Ajatuksena on, että velallinen olettaa tehneensä sopimuksenmukaisen suorituksen ja tätä hänen luottamustaan suojataan, kun velkoja ei selvitä sopimusobjektin kuntoa kohtuullisessa ajassa suorituksen tekemisestä.

Poikkeuksen muodostavat tilanteet, joissa suoritusvelvollinen on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti

…

Reklamaatio Suorituksen tarkastamisen lisäksi sopimusvelkojan on

reklamoitava havaitsemastaan virheestä kohtuullisessa ajassa. Reklamaatiolla tarkoitetaan ilmoitusta siitä, että velkoja pitää

saamaansa suoritusta sopimuksenvastaisena. Velkojan ei tarvitse vielä reklamaation yhteydessä esittää

yksilöityjä vaatimuksia esim. hinnanalennuksen, vahingonkorvauksen tms. seuraamuksen osalta, vaan riittävää on virheestä ilmoittaminen.

Reklamaatiossa on kuitenkin syytä kuvata virheen ilmenemistapa ja luonnollisesti selvittää myös, mistä sopimuksesta ja suorituksesta on kysymys. Reklamaation tekemisen jälkeen velkojalla on aikaa konkreetin seuraamusvaatimuksen esittämiseen.

…

Ellei velkoja reklamoi kohtuullisessa ajassa, hän menettää oikeutensa vedota virheeseen.

Tällaista oikeudenmenetystä ei kuitenkaan synny, jos velallisen sopimusrikkomus on ollut tahallinen tai törkeän huolimaton tai hän on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti.

Velallinen ei siten saa suojaa oletukselleen tekemänsä suorituksen sopimuksenmukaisuudesta, jos hän on menetellyt erityisen moitittavasti. Näissä tapauksissa velallisella ei yleensä olekaan todellista

aihetta pitää suoritustaan sopimuksenmukaisena

…

Suorituksesta pidättäytyminen

Sopimusrikkomuksen tapahtuessa sen kohteeksi joutuvan on yleensä syytä pyrkiä pidättymään oman vastasuorituksen tekemisestä.

Pidättymisoikeudella on tärkeä merkitys myös erimielisyyden selvittämisen kannalta. Jos esim. virheellisen suorituksen saanut ostaja on jo maksanut koko kauppahinnan, myyjän kannustimet virhetilanteen selvittämiseen ovat vähäisemmät kuin siinä tapauksessa, että maksu on saamatta.

Lisäksi ostaja joutuu tällöin viime kädessä olemaan oikeudenkäynnin liikkeellepanijana, mikä on epäkiitollinen asema

…

Todisteluun varautuminen Vaikka todisteellinen sopimustekniikka on muutenkin

perusteltua, sen merkitys korostuu siinä tapauksessa, että sopimussuhteessa ilmenee häiriöitä. Tällöin osapuolen on huolehdittava siitä, että tehdyt

reklamaatiot ja muut sopimustoimet kyetään näyttämään jälkeenpäin toteen.

Tehdyn suorituksen ominaisuuksista voi olla tarpeen hankkia asiantuntijaselvitystä, jolloin osapuolen on syytä käyttää asiantuntevan ja puolueettoman tahon palveluja.

Asiantuntijakannanotto voi auttaa sovinnon saavuttamista ja joka tapauksessa se on hyödyllistä näyttöä asian myöhemmässä selvittelyssä

…

Sovintoneuvottelut Osapuolten keskinäisiä tuomioistuimen ulkopuolella

tapahtuvia sovintoneuvotteluja ei ole mitenkään säännelty, vaan neuvotteluprosessi etenee osapuolten toivomalla tavalla.

Lähtökohtaisesti sopimuspuolella ei ole velvollisuutta sovintohakuisuuteen, vaan osapuoli voi halutessaan panna oikeudenkäynnin heti vireille.

Kustannussyistä ja yhteistyömahdollisuuksien turvaamisen vuoksi on kuitenkin selvää, että käytännössä on syytä aina ensin tavoitella sovintoratkaisua.

…

Sovintosopimus Sovintosopimusta tehtäessä on syytä olla erityisen

huolellinen ehtojen selkeyden suhteen. Kun taustalla on jo ollut sopimusta koskeva kiista ja

osapuolten välillä on siten ylimääräistä jännitettä, myös tehdyn sovinnon soveltaminen saattaa herkästi johtaa riitaisuuksiin.

Sovinnon oikeasta tulkinnasta tai sen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä syntyvä riita on hyvin epätoivottava siitäkin syystä, että osapuoli on ehkä jo luopunut sovinnossa joistakin sellaisista vaatimuksista, joista se on ollut valmis luopumaan vain sillä ehdolla, että laajempi oikeudellinen selvittely vältetään

…

Sovinnoissa on tavallista, että molemmat osapuolet luopuvat joiltakin osin täysimääräisistä vaatimuksistaan.

Logiikkana on tällöin se, että puolin ja toisin harkitaan eri syistä edullisemmaksi hyväksyä käsillä olevan sovinnon mukainen tulos kuin esittää täysimittaisia vaatimuksia oikeudenkäynnissä.

Jotta tämä sovinnon tarkoitus toteutuisi, on tärkeää varmistaa, että sovinnon mukaiset velvoitteet todellakin täytetään.

Sovintosopimukseen on siten hyvä ottaa määräys siitä, että sovinto purkautuu sopimusrikkomuksen kohteeksi joutuneen vaatimuksesta heti, jos sovinnon mukaista maksusuoritusta ei tehdä ajoissa tai sovinnon ehtoja muuten rikotaan