Embed Size (px)
Citation preview
SukuneuvostoPuheenjohtaja Markus Korhonenja rahastohoitaja: Ukkolantie 130, 72330 Tiitilänkylä
Puh. 017-648840
Varapuheenjohtaja: Ilkka KorhonenPorintie 2 H. 103, 00350 HelsinkiPuh. 09-5061275Sähköposti: [email protected]
Sihteeri: Ritva TikkanenAsematie 14, 71800 SiilinjärviPuh. 017-4621217, 040-5254416
Jäsenet: Aarne KorhonenKerkonkoskentie 1044, 77700 RautalampiPuh. 017-536017
Armas KorhonenOitintie 8, 41370 KuusaPuh. 014-838425
Hannu KorhonenKelotie 3, 16300 OrimattilaPuh. 03-7772777 (koti), 03-77477080 (työ)Sähköposti: [email protected]
Kaisa SiikkiKonnevedentie 1786, 41550 HannulaPuh. 014-847172Sähköposti: [email protected]
Wanha Tuomas 2000Julkaisija: Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ryOsoite: Asematie 14, 71800 SiilinjärviToimitus ja taitto: Hannu KorhonenPainotyö: Yliopistopaino, Helsinki
3
Vuosi on vaihtunut ja samalla alkanut ajanlaskussamme uusi vuosi-
tuhat. toivotan sukuseuramme ja omas-ta puolestani parhainta onnea ja menes-tystä alkaneelle uudelle vuodelle javuosituhannelle. Kiitän myös kaikkia hy-västä yhteistyöstä mennen vuoden aika-na.
Sukuneuvosto kokoontui viimevuoden aikana kaksi kertaa:
21.2.1999 Helsingissä Ilkka Korhosenkutsumina ja 7.8.1999 vanhassaUkkolassa. Kiitokset keväisen 70-päi-vän muistamisesta.
Kokousten tärkeimpiä päätöksiä olivat:
— pitkään vireillä olleen Vihta-Paavonrunokirjan aikaan saaminen seuran 50-vuotisjuhlakokoukseen Vesannollevuonna 2001. Kokous ja juhla pidetään7.—8.7.2001— seuran historiikin kokoavat Hannuja Ilkka Korhonen— sukuseuran tarkastetut ja osittainuudistetut säännöt julkaistaan jäsentennähtäviksi vuonna 2001 Wanha Tuomas-lehdessä
— vuoden 2001 50-vuotisjuhla-toimikuntaan valittiin Markus Korhonen,Ritva Tikkanen ja Ulla Korhonen.Olemme kokoontuneet kerran. Myöhem-min valitaan mukaan kaksi henkilöäVesannolta.
Jo vuosia on suvun jäseniltä toivottu selvityksiä sukuhaarois-
taan varsinkin nuorempien sukupolvien
Sukumme jäsenilleosalta. Hannu ja Ilkka Korhonen avus-tavat tarvittaessa. Myös muita kirjalli-sia tuotteita toivotaan; sekä lehteen ettämuuten. Parhaita palkitaan suku-kokouksessa.
Sukuseuralla on sivustointernetissä ja sitä kehitetään
tarpeen mukaan.50-vuotisjuhlakokous lähestyy.
Yritämme saada Vihta-Paavon runo-teoksen valmiiksi siihen mennessä jajuhlan muutenkin pitkän toimintammearvoiseksi. Tekin voitte olla avuksi ot-tamalla yhteyttä historiikin kirjoittajiintai muihin sukuneuvoston jäseniin, mi-käli teillä on vaikkapa käyttökelpoistaaineistoa. Osan meistä tavoittaa myössähköpostilla. Runoteoksen rahoituksenvuoksi olisi hyödyllistä tietää, kuinkamoni sukuseuran jäsen haluaa kirjanhankkia. tästä voisitte ilmoittaa vaikka-pa jäsenmaksusiirrolla tai muulla sopi-vaksi katsomallanne tavalla.
Sukuterveisin Markus Korhonen sukuneuvoston puheenjohtaja
Wanha Tuomas 2000 4
Vanhin tieto Mäkäräniemen tilasta onvuodelta. Silloin noin tuhannen hehtaa-rin tila sai kantatilan oikeuden. Tila olinoin 300 vuotta Pöyhösten sukutila.Maatilahallituksen arkistossasäilytettävästä vuonna 1763 piirretystäviljelykartasta näkyvät tilan pelto jaluonnonniityt.
Suurtiloja ryöstettiin 1600—1700-luvuilla petollisilla kaupoilla. Niin olikäydä Märäkä-niemellekin. Pöyhöstenveljesten tietoon tuli, että everstiluut-nantti Tigerstedt himoitsee Mäkärä-niemen kaunista rantapaikkaa. Sillointoinen veljeksistä lähti eväskontti seläs-sä kävelemään Ruotsin pääkaupunkiinUpsalaan hakemaan kiinnekirjoja. Näinestettiin tilan ryöstökauppa.
Tila siirtyi 1900-luvulla HinkkalanJ. G. Kukkosen omistukseen. Vuonna1908 Kukkonen kunnosti karja-rakennusta uudella kattorakenteella. Si-jainti kävi hankalaksi karjan kuljetuk-seen pitkän Hinkkalan lahden kiertämi-sen takia. Juho Korhonen oli työmiehenäKukkosella. Tämä rupesikin kauppaa-maan tilaan Juholle: "Osta maata niinpaljon kuin haluat". Hän tiesi varmasti,ettei Juho uskalla kovin paljon tehdävelkaa. Niin syntyi kauppa 60hehtaarista vuonna 1918. Välittömästisiirtyi perhe Iisilästä Mäkäräniemeen.
Pöyhösten aikaan Mäkäräniemi olikestikievari talviliikenteessä. Yksiarvokkaista kulkijoista oli Paavo Ruot-salainen. Hän oli jalkaisin matkallaNilsiästä Jyväskylään. Hänenelämäkertansa mukaan tuli Konnevedenjärviselällä eksyminen pimeänä yönä.Hän kertoo: "Olin lopen uupunut.Harhailin järvenselkää. Näin valonpilkahduksen, jota kohden löysin talon.Talon navetassa hoidettiin sairasta leh-mää. Pääsin nukkumaan Mäkäräniementuvanpenkille."
Juho kertoi joskus kulkeneestaoudosta ja hyvin hermostuneesta
Mäkäräniemen tarinoitaIsänsä Juho Korhosen muistelusten mukaan kertonut Eino Korhonen
hevoskulkijasta. Hän pyyti kievaristayösijaa, mutta lähti kesken yötä matkus-tamaan. Kiirekin selvisi: häntä ajoivatviranomaiset takaa. Hänen kuormansasisälsi raskaita rahoja, taalareita.Hädässään hän upotti osan kuormastatalvitien varressa olevaan Sepänhiekanjärvilähteeseen, joka on sula talvella-kin. Yksi taalari jäi lähteeseen. SenIisilän pojat löysivät uintimatkallaan.
Rautalammin historian mukaan ri-kottiin sovittuja tilakohtaisia kalastus-rajoja ja jouduttiin siksi käymään käräjiähyvin usein. Näin kävi Hinkkalannuottamiehillekin, kun nuotanveto muut-tui luvattomaksi metsästykseksi. keskennuotanvedon huomattiin hirven uivanKonneveden selällä. Nuotta kiireestiylös ja soutamaan, kun hirvi näytti tule-van lähisaareen. Saatiin ankkuriköydensilmukka kaulaan ja ankkuri järveen.Hirvi nousi maihin, rantavesakko tuutija hirvi heitti henkensä. Tämä on isäniJuhon kertomaa. Oli varmasti itsekinjoukossa mukana.
Hirvenhiihto keväthankien aikaanoli yksi salametsästyksen laji. Yhtenäkeväänä tuli Konneveden selän yliMäkäräniemen rannalle hirvi jalatverillä ja jatkoi matkaansa lähimetsiin.Paikkakunnan miehet neuvottelivat, ettäkuka jatkaa ajamista. Leander Markka-nen lupasi homman hoitaa. Kirvesreppuun ja hiihtämään hirven jälkeen.
Väsynyt hirvi kulki muutaman ki-lometrin, kävi makaamaan Rysäppä-lammen rantakuusikkoon. Uupunut eläinei päässyt heti ylös. Leander kerkisikaatamaan puun sen päälle ja lyömäänkirveellä hengen pois. Ei ollut muutaasetta kuin puukko. Hän nylki hirven jakantoi lihan ja nahkan lähellä olevaanniittylatoon. Seuraavana päivänä hänlähti hakemaan lihaa. Ei ollut muuta kuinnahka. Kylän miehet olivat yön aikaantehneet katalan tempun ja vieneet kaik-ki lihat.
Tällä hetkellä asuu Korhosten su-kua Mäkäräniemen kylän alueella yh-deksässä talossa. Mäkäräniemen talos-sa 7 henkeä, omistaa poikani Pekka Kor-honen. Vanhemman veljeni Erkki Kor-hosen poika Antti Korhonen kankaan-päässä, 2 henkeä. Antin tytär Anna-Lii-sa yksin Tienhaarassa. Erkin tytär Lee-na miehensä Heikki Salosen kanssaIisilän talossa.
Heikin ja Leenan poika Mikkomuutti Konneveden kirkonkylästä loma-asuntoonsa 1999 ja rakentaa omakoti-taloa ensi kesänä avovaimonsa Annenkanssa. Siskoni Esterin tytär Liisa jahänen poikansa Matti Heinäjärvellä, 3henkeä. Mäkäräniemen suurtilan aikui-nen sotilaan torppa oli nykyisen Raja-harjun paikalla, jossa sijaitsi myös ta-lon humalatarha. Vanhat rakennukset olipurettu.
Sille paikalle siskoni Elina ja YrjöSalonen rakensivat Rajaharjun, 2 hen-keä kesällä. Aikanaan Sänkimäen tor-pasta Hoikan torpan kautta VesannonHepolaan muutti Kustaa Korhonen. Hä-nen poikansa Reinon tytär Tytti, EskoMannisen vaimo, muuttivatRautalammilta Helsinkiin ja sieltä Es-kon kotitaloon Talvirantaan, tällä het-kellä 3 henkeä. Korhoset näyttävät viih-tyvän hyvin Mäkäräniemessä.
Sylvi ja August Sukulaisemme Valkealasta, Antero Kor-honen, on koonnut lähisukunsa muistotrunsaasti kuvitetuksi monisteeksi. Per-heessä oli 15 lasta, joista Antero olinuorin. Isä August Korhonen oli synty-nyt 1888 Viitasaarella, Ilmolahden Mat-tilassa. Perheen koti oli Koliman Itä-aho Tila on edelleen suvun hallussa. Sitäpitää kirjoittajan veljenpoika HeikkiKorhonen.
5
Vanhan Rautalammin Korhosten sukuunkuuluvat veljekset Eelis 78v., Eino 73v.ja Elias 67v. Korhonen joutuivat siirty-mään pois keskuudestamme vaikean sai-rauden murtamina touko-, kesä- ja hei-näkuussa v. 2000. Suru oli suuri lähi-omaisten ja suvun keskuudessasaattaessamme heidät kaikki viimeisel-le matkalleen kuukauden väliajoin, kau-niiden kukkakumpujen alle lepäämään.
Eelis, Eino ja Elias syntyivätKonneveden Mäkäräniemessä Hen-riikka ja Juho Korhosen yhdeksänlapsiseen perheeseen. Isäni Erkki olivanhin heistä, hän kuoli v.1991.
Elinkeinona oli maanviljelys ja
Setieni muistolle
karjanhoito. Eelis siirtyi Äänekoskelleammattinaan sepän työ, jota hän teki elä-keikään saakka ja vielä senkin jälkeen.Puukonteko oli hänen mieluinen harras-tus lenkkeilyn lomassa. Hänen perhee-seensä kuuluivat puoliso ja lapset per-heineen.
Eino ja Elias jatkoivat töitä kotiti-lalla, nykyään tilalla jatkaa Einon poi-ka Pekka. Einon töihin kuuluivat myösrakennusten suunnittelu ja piirtäminen.Konneveden Mieslaulajissa hän oli mu-kana perustamisesta lähtien ja lukuisaon myös hänen ansioluettelonsa eri jär-jestöissä ja luottamustehtävissä. Hänenperheeseensä kuuluivat myös puoliso ja
Korhosen sukuSuku on tätä meidän yhteistä van-
han Rautalammin Korhosten sukua.Augustin isänisän isä onKerkonjoensuun Vihtalahden JuhoEliaanp. Korhonen, s. 1752. Edellisetpolvet ovatkin jo selvityksistämme tut-tuja sonkarilaisia.
Antero Korhosen tuotos onsukuselvitykseksi poikkeuksellinen.Vaikka siinä on kaikki tarpeelliset suku-
johdot, se rakentuu kuitenkin kuvien va-raan. Antero kirjoittaa itse:
“Jos yksi kuva kertoo, niin kuin sa-notaan enemmän kuin tuhat sanaa, tar-vittaisiin sen mukaan ainakin neljäkym-mentä tuhatta sanaa kertomaan sen mitätämäm eepoksen kuvat kertovat.”
Siinäpä arvokas dokumentti.
HK
lapset perheineen.Elias teki talon töiden ohella ra-
kennus- ja sepäntöitä. Hänen harrastuk-siinsa kuuluivat metsästys ja kalastus.Hän vietti järvellä vapaa-aikaansaonkien ja uistellen. Elias oli perheetön,joskin suku oli hänelle erittäin läheinen.
Syksy on saapunut surullisen kesänjälkeen, keltaiset lehdet leijailevethautakumpujen yllä ja Pyhäinpäivänäsyttyvät kynttilät kirkoissa heidänmuistoilleen.
Lauloi lainehet kotirannan,
lepo lempeä heille anna.
Kotiin kuljetti väsyneet,
uneen uuvutti ikuiseen.
Leena Salonen o.s. Korhonen
Eelis * 1.1.1924 + 27.6.2000 Eino * 9.8.1927 + 25.7.2000 Elias * 19.7.1933 + 25.5.2000
Wanha Tuomas 2000 6
Lokakuun puolivälissä 1939 annet-tiin käsky kenttäpostin yleisestä järjes-telystä. Heinäkuussa 1919 annetun oh-jesäännön pohjalle rakentui kenttäposti-järjestelmä. Järjestelmän välitykselläsai lähettää maksutta enintään 45 gram-man painoisia kirjeitä sekä postikortte-ja. Paketteja sai lähettää vain kotoa rin-tamalle. Tunnusmerkkeinä kenttäposti-lähetyksille olivat kenttäpostiosoite,“Kenttäpostia”-leima sekä posti-toimipaikan tai jatkosodan aikana taval-lisesti käytetty kenttäpostikonttorin lei-ma.
Sotien aikana Suomessa kirjoitet-tiin runsaasti kirjeitä, kortteja ja paket-teja. Yhteydenpito kotiväkeen ja kirjei-den kirjoittaminen oli sotilaille taval-laan turvallista siviilielämää vastapai-nona sodankäynnille. Kirjeet olivat tär-keä side kotirintaman ja kenttäarmeijanvälillä. Kotirintamalaisille kirjeet toi-vat tärkeän tiedon lähettäjän elossaolosta ja kotoa lähetetyt kirjeetrauhoittivat sotamiehiä. Rintamalle lä-hetetyt kirjeet sisälsivätkin yleensä vainmukavia kuulumisia kotoa, sillä siviili-huolet eivät Valtion Tiedotuslaitoksenmukaan kuuluneet rintamalle.
Valtion Tiedotuslaitos antoi tarkatohjeet siitä, mitä kirjeet saivat sisältää.
Sotatilan kannalta tärkeää tietoa ei saa-nut missään nimessä kertoa kirjeissä.Joukkojen liikkeet oli pidettävä salas-sa ja niinpä kirjeet oli usein päivättyesimerkiksi ‘täällä jossain’ paikan-nimien salassa pitämiseksi. Sensuurinkiertämiseksi keksittiin monenlaisia il-maisuja kertomaan salaisista ja kielle-tyistä asioista. Sotasensuuri tarkasti sekälähtevää että saapuvaa postia pisto-kokeilla. Sotatilanteen kiristyessäkoventuivat myös sensuuritoimet. Useinkirjeet kiertelivät viikkokausia joukko-jen perässä, sillä joukkojen pikaisetsiirrot eivät aina ehtineet ajallaankenttäpostikonttoreiden tietoon.
Kirjeitä sodasta
Sota-ajan kirjeitä on koottu vuodesta1975 lähtien ‘Sota-ajan kirjeet talteen’-keräyksellä. Kokoelmaa säilytetäänTampereen yliopiston kansanperinteenlaitoksella. Kirjeitä on tähän mennessäkertynyt reilusti yli parikymmentä tuhat-ta. Tämä ei tietenkään ole kuin murto-osa kaikista sodan aikana lähetetyistäkirjeistä, sillä ainoastaan kesäkuukau-sina 1943 kenttäpostikonttoreiden kauttakulki noin miljoona kirjettä ja korttia,
sekä toistasataa tuhatta pakettia. Koko-elmassa on ymmärrettävästikin enem-män rintamalta, kuin kotoa lähetettyjäkirjeitä, koska kirjeiden säilyttäminenoli rintamalla huomattavasti vaikeam-paa kuin kotona.
Kuitenkin silloin tällöin koko so-danaikainen kirjeenvaihto on säilynytkokonaisuudessaan. Joskus sodanaikai-set kirjeet ovat innoittaneet asianomai-sia kokoamaan kirjeensä kirjaksi sellai-sinaan tai sitomaan kirjeet kokonaisuu-deksi kerronnan avulla. Esimerkki täl-laisesta kirjasta on Heimo Lammen1994 kirjoittama Kenttäpostia Kannak-selta. Hän toimi sotalentäjänä jatkoso-dassa ja oli mukana Karjalan Kannak-sella käydyssä suurtaistelussa. HeimoLammen kirja sisältää kirjeenvaihdonlisäksi kuvauksia sodan kulusta ja Lam-men omista tuntemuksista sodan myller-ryksessä.
Alikersantti Kalle Korhosen kirjeetrintamalta
Tutkielmamme innoittajina toimineetkirjeet löytyivät vain pari vuotta sittenkesällä 1998. Kirjeet löytyivät Keski-Suomesta, Äänekoskella sijaitsevastavanhasta talosta. Talo oli Kalle Rein-hold Korhosen — kirjeiden kirjoittajan— myöhempien vuosien koti ja HannaKorhosen mummola. Kirjeistä on tällähetkellä tiettävästi tallessa vain vajaatparikymmentä, mikä on mitä luulta-vimmin vain osa rintamalta lähetetyistäkirjeistä.
Ensimmäinen kirje on päivätty 1.12.1939 ja viimeinen 17.9.1944. Kir-jeissä ei ole kirjoittajan 1 olinpaikkaa,vain ilmaus “täälläjossakin”, joka olisodanaikana yleisesti käytössä sotilai-den liikkeiden salaamiseksi. Kirjeet oliosoitettu Elsa Maria Korhoselle, jokaoli Kalle Korhosen morsian. Naimisiinhe menivät vasta 1942 sodan yhä jatku-essa. Heidät vihittiin Rautalammilla
Hanna Korhonen — Elina SällinenCygnaeus-lukio, Jyväskylä
Elämää jatkosodan aikanaTutkielmamme käsittelee jatkosodan ajan sotilaiden elämää rintamalla, sekäsiviilien elämää kotona. Pohja-aineistona käytimme Kalle Reinhold Korho-sen sodasta lähettämiä kirjeitä. Halusimme tutkia sotaa yksilön kannalta.Tutkielman aihe tarkentui suomalaisten sodankäyntiin ja etenkin Suomenja Neuvostoliiton välillä käytyyn jatkosotaan (vuodet 1941-45). Aihe oli help-po valita, sillä isoisämme olivat kummatkin olleet rintamalla jatkosodan ai-kana, joten sota tuntui henkilökohtaisemmalta kuin esimerkiksi vuoden 1918vapaussota. Tutkielmassa pohdiskelemme ihmisten sotaa lisäksi siviilien kan-nalta.
Aiheeseen saimme henkilökohtaista aineistoa isoäitiemme kautta. Hei-dän kohtalonsa edustavat kahta Suomen sodassa olennaisena vaikuttanuttanaiskuvaa, kotirintamalla odottavaa vaimoa ja Karjalasta evakkoon joutu-nutta tyttöä. Yleisemmältä kannalta tutkimme myös kenttäpostin toimintaasekä Suomen sodissa vaikuttanutta Lotta Svärd -järjestöä. [Seuraavassajulkaistaan tutkielmasta vain otteita. Muiden muassa kaikki sodan yleisenkulun kuvaukset ja tieteelliseen tyyliin kuuluvat lähdeviittaukset on pois-tettu. Toim. huom.]
7
20.9. Kirjeistä on selvästi nähtävissäsuhteen kehitys. Esimerkiksi puhuttelu:ensimmäiset kirjeet alkoivat “Elsahyvä!” ja myöhemmät “Rakkaani Elsa!”sekä kirjeiden sisältö ja muoto.
Kalle Reinhold Korhonen palvelijatkosodassa Kuudennessa Silta-komppaniassa. Kuudes Siltakomppaniatoimi suurimman osan ajastaÄänislinnan suunnalla. Se oli alistettuVII Armeijakunnalle, myöhemmin Au-nuksen Ryhmälle ja lopuksi 111 Armeija-kunnalle.
Siltakomppanioiden tehtävänä oliauttaa joukkoja nopeasti jokien ja sal-mien yli rakentamalla ponttooni- jaruuhisiltoja tai käyttäen muuta ylimeno-kalustoa kuten syöksyveneitä. KalleKorhonen toimi ponttooniryhmän johta-jana. Ylennyksen alikersantiksi Korho-nen sai 24.11. 1941.
Sodan aikana nuoria pareja vihit-tiin runsaasti. Nuoret parit halusivatennen sulhon sotaan lähtöä sitoutua.Vihkimiset olivat hyväksi sekä Suomel-le, että nuorille sotilaille, sillä nuorirakkaus antoi lisää taistelutahtoa, sekäuskoa huomiseen. Morsiamilla oli joku,jota odottaa ja jonka vuoksi pitää Suo-mea pystyssä. Sulhasilla taas oli isän-maan lisäksi joku henkilökohtaisempikohde, jonka puolesta taistella.
Sodan aikana naimisiin menneetparit olivat yleensä kovin nuoria, muttamyös vanhemmat rakastavaiset innostui-vat menemään naimisiin. Olivathan Kal-le ja Elsa Korhonenkin ehtineet jo va-jaan 40 vuoden ikään. Heidät vihittiinsodan yhä jatkuessa Rautalammilla20.9. 1942.
Monissa kirjoissa on kuvauksiasotahäistä, jotka olivat joskusharvinaisenkin loisteliaita ajan oloonnähden. Sirkka Kuuppo (o.s. Kekki) ku-vaa kirjassa ”Yhteinen tulikoe” omiahäitään. Samantapaisia muistoja on mo-nella. Joskus asiat saivat kuitenkin su-rullisen käänteen nuoren avioliiton lop-puessa raa’asti lyhyeen sodan kynsis-sä.
Avioliittoja solmittiin huomattavanpaljon myös sodan jälkeen. Siviiliinpalanneet sitoutuivat uudella tavalla.Suomessa solmittiin 130 000 avioliit-toa vuosina 1945—47. Vihkimisten joh-dosta sodan jälkeen syntyivät myös niin
sanotut suuret ikäluokat.Suomen sotatilasta oltiin kiinnos-
tuneita myös kotirintamalla. Tietojaodotettiin kiihkeästi. Tärkeimpiä tieto-lähteitä olivat kirjeet, lomalaisten uuti-set ja radio. Radiosta kuunneltiin jokapäivä klo 19.15 “Vatasta”, eli valtiontietotoimiston rintamakatsausta. Hen-kilökohtaisempaa tietoa saatiin tieten-kin rintamakirjeistä. Ensimmäisten sota-viikkojen aikana sota oli kirjeissä lä-hes sivuosassa. Kirjeiden sävy alkoimuuttua ensimmäisten hyökkäystentappiotietojen levitessä. Hyökkäys-vaiheen aikana taistelussa olevilla jou-koilla ei ollut paljon mahdollisuutta kir-jeiden kirjoittamiseen. Hyökkäysten joh-dosta kenttäpostinkin toiminta vaikeu-tui ja hidastui.
Kirjeet ja tapahtumat
Hallussamme olevista 6. Silta-komppanian sotapäiväkirjamerkinnöistäemme löytäneet kuin yhden yhteisen päi-vämäärän Kalle Korhosen rintama-kirjeiden päivämäärien kanssa. Kumpi-kin näistä oli päivätty 20.7.1944. (So-tapäiväkirja 20.7., kuva)
“Rakas Elsa’Täälläjossakin 20.7.44.
Sotaset terveiset ja tuhannet kiitoksetparista kirjeestäsi jotka sain tänäänaivan aamusta. Toisessa oli se tie-kartta. Se oli vaan kumma juttu kun enmuistanut minne pistin sen omani kunet ole sitä saanut käsiis, mutta koitanpitää tätä Siken karttaa ehjänä vaikkase säilyminen on tällaisissa oloissa hy-vin huono koitan parhaani mukaanettä sais sen takasin kun niitä ei saaostamalla tilalle. Muuten on kyllä hy-vin tarpeen sillä joutuu tässänykysessä toimessani liikkumaan au-tolla paljon joten kartan avulla selviänkaikesta hyvin mitä minun tarvitseejoten voit sanoa Sikelle suuret kiitok-set siitä kun lupasi sen tänne käyttöön.
Nyt on ruvennut tuo Ryssäkin py-symään aika hyvin kurissa vaikka alkusillä oli hyvin loistava. Kyllä siitä vie-lä selviämään takkusti. Minäkin jou-tuvan Ryssän pään menoksi toimimaan
aika lailla entiseen toimeeni verratenjossa ei voinut sellaista tehdä kun täs-sä hommassa. Ei ole vaarallista toi-minta sillä eri kuuluu viimesiin koh-teisiin vaikka kai on yhtä tärkeää kunolisi etulinjassa.
Olen tämän kerran aivan terve,mutta aukomainen joka ei ole vaaral-lista. Ei tarvitse lähettää tänne mitäänpakettia tämän kerran. Onhan tuo hyväettä olet saanut etes vähän sivussa teh-dä heinä töitä sillä sinulla on sielläollut liikaa sivuhommia. Toivon paras-ta vointia ja kauniita unia.
Kalle”
Kartta johon Kalle Korhonen kirjees-sään viittaa oli rintama-alueen liikenne-kartta. Edellisessä kirjeessään Korho-nen kirjoittaa: “Voisit lähettää sen lii-kenne kartan kirjeessä joskus kun sentoin pois suotta. --- Se voi olla siinäpienessä kapsäkissä joka on siinäkansivakassa muistaakseni. Olis nythyvin tarpeen sillä siitä on jokaisellatarvis kun niitä ei saa mistään.” Kart-taa ei kuitenkaan löytynyt, joten Elsalähetti miehelleen siskonsa Siirin kar-tan.
Kirjeet olivat löytyessään ajanhampaan kuluttamia, useat sanat olivat[kosmoskynällä kirjoitettuina jakostuneina] lukukelvottomiksi tuhraan-tuneita. Käsialakin oli melko kouke-roista. Joko kaikista kirjaimista ei kä-sialan takia saanut selvää, tai vanha kielioli meille vaikeaselkoista.
Korhosen sotilaskantakortista il-menee, että alikersantti Kalle ReinholdKorhonen sai siirron Pioneeri-autokomppaniaan 17.7.1944. Tämän ta-kia Kalle Korhonen ei juuri silloin toi-minut komppaniassa, josta sota-päiväkirjan merkintä (20.7.1944) ker-too.
Myöhemmin (30.8. 1944) hänetsiirrettiin takaisin 6. Siltakomppaniaan.Loput hallussamme olevista kirjeistäovatkin siltä ajalta, kun Korhonen pal-veli Pioneeriautokomppaniassa. 6. silta-komppanian jäljiltä on vain kaksi sota-päiväkirjaa. Näistä vanhempikin alkaavasta vuoden 1944 alusta. Viimeinenmerkintä on päivältä 13.11.1944, jol-loin komppania lakkautettiin.
Wanha Tuomas 2000 8
Tarvikepula
Sota-aikana oli lähes kaikesta pulaa.Hyödykkeitä alettiin säännöstellä hetijatkosodan alettua. Lähes kaikki ruoka-tarvikkeet sekä tietysti nautintoaineet jaylellisyystavarat kuuluivat säännöstelynpiiriin. Joidenkin kulutustavaroidenhankkiminen oli erittäin vaikeaa.Vaatetushuolto vaati raaka-aineidenpuutteen vuoksi kekseliäisyyttä.
Sotimassa olevien miesten siviili-pukuja muokattiin muiden perheenjäsen-ten käyttöön. Selluloosastavalmistetusta kuidusta tai sen jaluonnonkuitujen sekoituksesta elisillasta tuli tärkeä kankaiden raaka-aine.Myös nahan puute pakotti keksimäänvaihtoehtoratkaisuja Puukengät tulivatsota-aikana jokapäiväiseen käyttöön.
Eräiden raaka-aineiden saanti ty-rehtyi lähes kokonaan. Näin kävi esi-merkiksi joillekin nautintoaineille. Kah-vi oli ensin vastiketta, jonka seassa olikahvia. Lopulta kahvina toimi pelkkäkorvike, joka oli valmistettupaahdetuista voikukan juurista, rukiis-ta, ohrasta tai jostain muusta. Teetä taasvalmistettiin vadelman lehdistä. Tupak-ka oli kysyttyä ja arvokasta tavaraa.Tupakka oli ensi sijassa tarkoitetturintamamiehille. Kotirintamalla tupakanhankkiminen oli vaikeaa ja pulaalievennettiin viljelemällä sitä koti-pihoilla.
Myös Kalle Korhosen kirjeistä il-menee tupakan kova kysyntä. Hän neu-voo vaimoaan eräässä kirjeistään kuin-ka kasvatetut tupakan lehdet tuleekuivattaa Rintamalla tupakasta sai hy-vän hinnan ja sen myyminen olikin hy-vää bisnestä sellaiselle, joka ei itsepolttanut. Kotirintamallakin tupakka oliarvotavaraa vaihtokaupassa.
“Rakkaani Elsa’Täälläjossakin 10.9.44
Kiitos tänään saamastani kirjeestäsi.Pistän vastausta heti tässä touhun lo-massa kun kerroit olleen pitkä ajankun olet saanut täältä kirjettä niinkunhuomaat olemme olleet vaan touhussavaikka onkin Sunnuntai. Eihän tuotapäässyt sinne lomalle mutta kyllähäntäältä kai pian pääsee kokonaan pois.
Kyllähän olis hyvä jos voisit netupakkasi kuivaksi sillä nehän on ko-vin kalliita myydä, saahan niistä ha-kattuna 400mklkg. Voit saunaan lait-taa orret jossa on kovin sukkela saadane kuivaksi koko rungot muuten ovat -kuivata paremmin tuottaa varmastikun peruna jos vähänkin kasvanut.Kyllä tämä tästä selviää oikein tämänkerran vielä kun kerkiää joten - Ole-massa olon oikeus Suomalaisille joten-kin. Meillä oli tämän sodan kauheinpäivä 8pv, vaikka piti olla aselepominä kyllä jäin ahkeruuteni takia vaa-rasta sivuun. Pyydän anteeksi rakkaa-ni, kun ei ole tullut tiukemminkirjotetuksi tässä touhussa, kyllä olenajatellut sitä ahkerammin sinua siel-lä. Tässä on vaan odotellut mitä tule-man pitää että pääsis loppu tulokseen.Koitahan siellä vaan tulla jotenkin jut-tuun niitten touhujesi parissa. Hyväävointia.
Kalle”
Mustan pörssin kauppa oli toiminta-lohko, jonka laajuutta ei luultavasti kos-kaan pystytä varmasti kokonaisuudes-saan selvittämään. Luovutus-velvollisuudesta huolimatta tuottaja-väestölle jäi varastoja, jotka kulkeutui-vat kuluttajille. Kaupankäynti toimiusein tuttavien kautta, mutta mukana olimyös keinottelijoita, jotka ansaitsivattoimellaan paljon. Mustan pörssin kauttasaattoi hankkia säännösteltyjä tavaroitaja elintarvikkeita, kuten sokeria. Myösmyynnistä hävinneet muut tarvikkeetjouduttiin usein hankkimaan mustanpörssin avulla.
Naiset sodassa
Naiset joutuivat sota-aikaan tekemäänraskaampia töitä, kuin tavallisesti.Miesten lähdettyä rintamalle naisten pitiottaa vastuulleen sellaisia työtehtäviä,jotka oli ennen luokiteltu vain miestentöiksi. [Esimerkiksi edellä mainittu kir-jeiden vastaanottaja Elsa toimi sota-ai-kana Säynätsalmen kääntösillansiltavahtina Rautalammin Saikarilla.toim. huom.] Koska Suomessa ei uskot-tu sodan kestävän pitkään, eiteollisuustuotantokaan ollut aluksi täy-
sin sotateollisuudelle varattu, sillä van-hojen varastojen uskottiin riittävän. Kuntyökykyiset miehet olivat kaikki rinta-malla, piti naisten toimia myös raskaillateollisuuden aloilla. Naiset toimivatmyös erilaisissa järjestöissä ja laitok-sissa, kuten sairaanhoitajina ja lottina.Näin naisilla oli suuri vaikutus Suomensotavahvuuteen.
Lotta Svärd -järjestö oli vapaaeh-toisuuteen perustuva ei-sotilaallinenkansalaisjärjestö. “Järjestön tarkoituk-sena on olla toimintaa yhdenmukais-tavana yhdyssiteenä niiden Suomennaisten kesken, jotka haluavat järjestönpuitteissa toimien vapaaehtoisintyösuorituksin antaa apua uskontoa, ko-tia ja isänmaata suojaavien yleis-hyödyllisten tai hyväntekeväisten tehtä-vien toteuttamiseen sekä terveydellis-ten vaarojen torjumiseen ja sosiaalis-ten olojen parantamiseen yleensä.
Järjestön juuret ovat Suomenvapaussodassa. Alkuaikojen toiminta eiollut kuitenkaan vielä järjestäytynyttä.Vasta vuonna 1921 perustettiin viralli-nen Lotta Svärd -järjestö joka oli suo-jeluskunnan alaosasto. Järjestö oli suu-rimpia maanpuolustustöitä tekevistä jär-jestöistä: suurimmillaan siinä toimi erilähteiden mukaan 150 000—170 000aktiivista lottaa ja noin 52 000 pikku-lottajäsentä.
Suomen naiset joutuivat lottina te-kemään monenlaisia töitä sodan hyväk-si. Viime sotien aikana Suomen naisettukivat maanpuolustusta niin sota- kuinkotirintamallakin. Lotat toimivatmuonitus-, lääkintä-, ilmavalvonta-, toi-misto- ja viestintätehtävissäsotatoimialueella. Kotona ommeltiinvaatteita sotilaille ja evakkolaisille. Jat-kosodassa oli komennuksella yhtä aikaajatkuvasti keskimäärin 15 000 lottaa jakaikkiaan kenttälottia oli noin 90 000.Puolustusvoimien kenttäjoukkojennaisvahvuudesta oli noin 40% LottaSvärd -järjestön työllistämää. Jatko-sodan loppupuolella lotista muodostet-tiin ilmatorjuntarykmentin valonheitin-patteri, joka oli sotilaallisesti toimivataisteluyksikkö.
Lotta Svärd -järjestö oli siis suo-jeluskuntalaisten eli ns. valkoisten puo-lella, vaikka sen riveissä toimi myöstyöläispuolueen naisia. Suojeluskunnan
9
aatteen tukeminen asetti järjestön toi-minnalle rajat jo rauhankin aikana. Suo-jeluskunnan kannattaminen koitui lopul-ta koko järjestön kohtaloksi, kun se vuo-den 1944 välirauhansopimuksen jälkeenlakkautettiin fasistisena järjestönä.
Sota jätti pysyvät jälkensä suoma-laisiin ja suru kaatuneiden rakkaidenjohdosta oli yhteinen. Suomi oli kuiten-kin nostettava takaisin jaloilleen ja ta-vallisiin rauhanajan töihin oli palatta-va kaikilla aloilla. Sodan jälkeen useatnaiset palasivat tekemään entisiä työ-tehtäviään, mutta ennen ainoastaan mies-ten ammatteina pidetyissä tehtävissänähtiin nyt myös naistyöntekijöitä. Täl-lainen ammatti oli esimerkiksi liikenne-välineiden kuljettaja.
Isovanhempien kertomaa
Haastattelemamme Ensi ja Aili Sällinenasuvat Keski-Suomessa Äänekoskenlaitamilla Kalaniemen kylässä. Tällähetkellä he ovat 79 ja 72 vuoden ikäi-siä. naimisiin he menivät vuonna 1947eli jatkosodan jälkimainingeissa. heil-lä on kuusi lasta, neljä poikaa ja kaksityttöä. Aili o.s. Ilves on kotoisin Karja-lasta Tuoksjärveltä, joka kuuluu Sorta-valan maalaiskuntaan.
Ailin ollessa 11 vuoden ikäinenhänen perheensä jouti lähtemään evak-koon tavisodan alettua edellisen eli vuo-den 1939 lopussa. Nuoren ikänsä takiahänen muistonsa evakkoon lähdöstäovat melko heikkoja. Mieleen on kui-tenkin painunut joitakin yksityiskohtia:
”Meitä oli yksitoista lasta ja minäolin keskimmäinen. Evakkoon lähtö tuliyllättäen, mukaan ei kerennyt ottaa pal-joakaan. Olimme lehmiemme kanssa jotiellä menossa, kun huomasimme, ettäMikon, pikkuveljen, potta oli jäänyt.Sitä piti sitten lähteä takaisin hakemaan.— — Asuimme väliaikaisestiLimingassa. lehmät oli pistetty laitumel-le. Kun isä meni niitä katsomaan, ei niitänäkynytkään missään. Kun isä sitten tutkilehmien jälkiä, hän huomasi, että leh-mät olivat lähteneet Karjalan suuntaanja olivat jo pitkällä menossa. On sekumma, miten niitten vaisto toimiikaan.”
Nuoruudestaan Aili muistaa, ettälastenkin tuli tehdä paljon töitä, ei saa-
nut laiskotella. Sota-ajan puutteista hä-nelle tuttuja .ivat ainakin paperista japuusta valmistetut kengät sekä korvike-kahvi. Lisäksi hänen isänsä viljelikessua, jota sitten myös myi ”tupakinnälkäisille”, niin kuin useissa muissa-kin sota-ajan perheissä tehtiin.
Talvisodan päätyttyä Aili sai pa-lata perheensä kanssa takaisin kotiinKarjalaan. Perheen kotitila oli kunnos-sa. Sotilaat olivat viljelleet pelloille pe-runaa ja vehnää. Vehnää olikin Ailinkertoman mukaan ”kaikki paikat täyn-nä”. Leipä leivottiin pitkän aikaa suu-rista vehnävaroista ja kun viimein saitaas ruisleipää, se maistui todella hy-vältä.
Kun Aili jatkosodan aikana joutuispeheineen toistamiseen lähtemään evak-koon, hän ei enää palannut vanhoillekotiseuduilleen. Hän oli tuohon aikaan15-vuotias rippilapsi. Hän matkasi Kes-ki-Suomeen lehmien kanssa. Matka kulkiKiteen ja Kuopion kautta junalla Ääne-koskelle.
Ailin isä jätti lapsensa odottamaanKolarille. Itse hän lähti etsimään per-heelleen taloa. Äänekoskelta löytyiautiotila, joka purettiin ja rakennettiinuudelleen. Rakennustöiden ajan perheasui Liimattalassa. Karjalaan jääneistämaistaa Aili muistelee isänsä saaneenkorvauksia.
Ensi Sällinen oli vasta parinkym-menen vuoden ikäinen, kun hän meni so-taväkeen. Sällisen kutsunnan aikaan olimeneillään vuoden 1940 lokakuu ja joseuraavan vuoden alussa hänet siirret-tiin rintamalla. Lomalle Ensi pääsi en-simmäisen kerran vasta 18 kuukaudenpäästä lokakuussa 1942. Hän kertoo:
”Innokkaana lähettiin valtaamaantakasin menetettyjä alueita. Juosten tul-tiin takasinki, mutta into säily koko jana.meidän rykmentissä ei isompiakapinoita ollu, innokkaita oltiin. — —Asemasota oli semmosta oottelua, ra-kennettiin korsuja ja juoksuhautoja. Pe-lattiin korttiaki ja käytiin lomilla.”
Monien muiden suomalaisten ta-paan sotamies Sällinen oli innokas, nuo-ri maansa puolustaja. Sotaan lähdettiinvoitokkain aikein, mutta asemasota ku-lutti useiden rintamamiesten voimia.Arkeen paluu tuotti monille ongelmia,etenkin sodassa haavoittuneille. Sodan
ja sitä seuranneen rauhan hinta oliliikuntakyvyn menettäneiden mielestäusein liian raskas. Ensi, joka oli sel-vinnyt sodan taisteluista haavoittumat-tomana ei kuitenkaan muista arkeen pa-laamisessa suurempi vaikeuksia. Hänpalasi entisiin metsä- ja maatalous-töihinsä. Jos sodasta palaava haavoit-tumaton sotilas ei saanut työtä, saattoitoimeentulo olla vaikeaa.
Suomen Neuvostoliitolle luo-vuttamat maat olivat 12 % Suomen pin-ta-alasta ja niillä asuneita ihmisiä oli12 % väestöstä. Evakuoidut ihmiset pitiasuttaa pikaisesti ja lopullisesti samoi-hin aikoihin kuin muutkin sodan maksutoli maksettava. Paineita lisäsi se, ettäjatkosodan aikana oli maata luvattumyös rintamamiehille, sotainvalideillesekä kaatuneiden perheille.
Maata jaettiin maanhankintalainperusteella lähes kolme miljoonaa heh-taaria. Uusia tiloja muodostettiin yli 94999, joista rintamamiehet, sotalesket jasotainvalidit saivat 60 %. Korvauksek-si maansa menettämisestä luovuttaja sai-vat ”asevelihinnan”. Siirtoväen korva-ukset jaettiin niin, että pienimmätomaisuusmäärät korvattiin kokonaan jasuurimmista omaisuuksista korvaus olivain muutama prosentti.
Sukukokous
2001
Sukuseuramme viettää 50-vuotisjuhlia
Vesannolla 7.—8. heinäkuuta 2001.
Varaa viikonloppu jo kalenteriisi. Ai-
nakin Hankasalmen seudulta suunnitel-
laan yhteiskuljetusta; kysy Kaisa
Siikiltä, jos olet kiinnostunut. Tarkem-
mat tiedot ohjelmasta seuraavassa nu-
merossa.
*********************************
*******************************
Wanha Tuomas 2000 10
Suvahteeko Suomen kansa,Salliiko Savon isännät,Että kiitän keisaria,Ylivaltoa ylistän,Joka aina aijan kunkinAsetukset armollisetLuotansa lähetteleepi,Joka vaksiinin1) valitsi,Ylenti myös ymmärryksenRokon entisen etehen.Ei miehet etelämaallaEikä pojat pohjan allaLiene luontoa samoa,Vasten vaksiinin panoa,
Nyt kun kulkeepi rupuli2),Vaeltaa tuo vaha herra,Joka on Jumalan tauti,Kysyy: �Onko talossa tässäOnkohan minulle työtä?Laita lapsia käsiini,Minä mestari likellä.�Vanha saapi vastauksen:�On mulla tuvassa tuollaMukuloita muutamiaIlman avita jokainen.�
Vaan jos vaksiinin paniaSille samalle sanoisi:
�Minä taian rokkotauvinTehä tiellä työttömäksi.�Saisi vaan samassa kuullaKovan kohta vastauksen:�Anna heijän olla siinäVanhan Jumalan varassa.�Vaikka sata lasta saisin,Kasvattaisin kymmeniä,Enpä antaisi sinulle.Varjele vakainen Luoja,Siitä synnistä minua,Että pieneni panisinTahallani tautiseksi.�
Vaan arvatkaa asian laita:Kuin ennen oletten ollutKäyvän rupulin käsissä,Joka teillen arvet antoi,Otti kasvon kauneuven,Teki monta turmiota,Sokeata, silmäpuolta,Rasitteli rampausta.Arvatkaa asia uusi,Kuinka käypi vaikeaksiKeisarille korkialle,Että vaatia väkisten.Sakon haastolla3) hakeaOmituista4) onneanneVahingoita välttämähän.
Runo panenta rokostaVihta-Paavo
11
*************************Suomen talousseura oli jo vuosisadanalussa tukenut rokotuksen edistämis-tä. Vuonna 1803 ananetun asetuksenmukaan lukkariksi pyrkivien tulihankkia sekä rokottajan että välskä-rin taio. Asetus koski ”NiitäVaccinationin ja Rockoin istuttamisenedesauttamisexi Suuresa Ruhtinain-Maasa, suomesa otetuita toimituxia.”
Kuulutuksessa toivottiin että ”suo-malaiset poispanevat kaicki tyhjät, vää-rät luulot ja mieluisasti ilolla vastaan-ottavat ja nautitsevat ne meildä heidänsuurimmaxi eduxens ja hyödytyxexensnyt edesotetut toimituxet”.
Vallan vaihduttua julistukset jatkui-vat. Keisarillisen Lääkäri Collegiuminjulistus vaksiinista, panentarokosta jarupulin hoidosta julkaistiin TurunWiikko-Sanomissa 5.3.1823. Tätä en-nen lehti oli kiirehtinyt jo antamaan tie-toa Rokosta eli Rupulista,varjelusrokosta, panentarokosta,Vaccinirokosta.
Keväällä 1825 isonrokonrokotuksen valvonta siirtyi SuomenTalousseuralta valtiolle. Tästä annettiin”keisarin armollinen asetus” 17.2.1825.Korhosen runo on nähtävästi syntynytpian sen jälkeen kiitokseksi keisarinasetuksesta. Vihta-Paavon nuoruudessaisorokko oli vielä yleinen, tiheinäepidemioina esiintynyt ja tuhoisakansantauti; hän sairastui siihen itsekinpikkulapsena.
Runon elämänläheinen kritiikkikohdistuu kansan rokotusta kohtaantuntemiin vahvoihin ennakkoluuloihin,jotka olivat runon tekijälle tuttuja.Isoarokkoa pidettiin jumalantautina, jon-ka istuttaminen vielä terveinäsäilyneisiin pikkulapsiin koettiinjumalattomuudeksi. Runon äidin tiukastakamppailusta lastensa puolesta äiditvarmaan ovat tunnistaneet omat asen-teensa. Vähämerkityksinen ei liene ol-lut vetoaminen keisariinkaan.
Rautalammin v. 1857 perustetunlääkäripiirin johtava lääkäri J. W.Roschier (1829—1905) on kuvaillutensimmäisessä laajassa vuosikerto-muksessaan lääkäripiirinsä oloja v.1863 ja myös laajan pitäjän väestönelintapoja, luonnetta ja sivistystasoa.Hän on oppinut tuntemaan tyypillisensavolaisen väestön hiljaiseksi, vaka-van sävyiseksi, mietiskeleväksi jataipuvaiseksi arvostelevaan harkin-taan ja runollisuuteen:”Täällä näet toisinaan on esiintynytrikaslahjaisia yksilöitä, jotka runonasussa ovat tuleville polville säilyt-täneet kaunista elämänviisautta taval-la, joka osoittaa suurta intelligenssiäja syvää ihmistuntemusta. Täällä Paa-vo Korhonen vuosisadan alussa lau-loi laulujaan Sonkarin rannalla.”
Piirilääkäri Roschierin ajatuksiakirjoituksessaan ”Savolainen talon-poika variolan vastustajana”(Aesculapius 1960 s. 17—21) selos-tanut G. Soininen jatkaa: ”Kun etäältäEtelä-Suomesta peräisin ollut ja ruot-sinkielisen sivistyksen saanut piiri-lääkäri virallisessa vuosikerto-muksessaan käyttää tällaisia sanoja,todistaa sekin — erityisesti tuon janabyrokraattiset olosuhteet huomioonot-taen — omalta osaltaan, että PaavoKorhonen, jonka kuolemasta tuolloinoli kulunut jo neljännesvuosisadanverran, on mahtanut olla todella mer-
_______________1) (lääk.) rokote (r. vaccin)2) (kans.) isorokko, rokkotauti3) (vanhaa kirjasuomea) haaste4) (vanhaa kirjasuomea) omaa,
erityistä
killinen mies. Hänen ääntään rahvas onkuunnellut, hänen oheistään se on oppiaottanut, ja niinpä tuskin erehdymme, josrohkenemme päätellä, että Paavo Kor-honen on lyhyellä runollaan edistänyt ai-koinaan rokotustyötä varmaan paljonenemmän kuin viranomaiset monillakiertokirjeillä ja kuulutuksilla.”
Lönnrot julkaisi toistakymmentävuotta myöhemmin lääkärintaitoonsa jamatkakokemuksiinsa pohjautuvan opas-vihkosen ”Suomalaisen Talonpojan ko-tilääkäri”, jossa hän opasti yleisimpiensairauksen hoitoon. Ainoaksi torjunta-keinoksi todetaan siinä rokotus, joka olimahdollista saada kaikissa maakunnis-sa kerran vuodessa kiertävienrokottajien toimesta. Parannuskeinoja eiollut; potilaan oikeanlaisesta ravinnos-ta, puhtaudesta ja raittiin ilman saannistasamoin kuin eristämisestä piti huoleh-tia.
Runo sisältyy Tandefeltin valikoi-maan 54-säkeisenä, jollaisena se on tä-hän otettu. Ei ole tiedossa, kenen käsi-kirjoitukseen se perustuu, eikä se sisäl-ly v. 1836 Lönnrotin Keckmanille jät-tämään aineistoon. Ensimmäistä painos-ta muokattaessa siihen lisättiin kolmekertosäettä sekä selvennettiin säkeitä.
Teksti Hannes Korhonen ja Sirkka Makkonen
Vanhan RautalaminKorhosten sukuseura ry
Asematie 1471800 Siilinjärvi
Wanha Tuomas 2000 12
Uuden vuosituhannen alkaessa toivotankaikille sukuseuran jäsenille Onnea jaMenestystä.
Sukuneuvosto kokoontui v. 1999kaksi kertaa. VarapuheenjohtajammeIlkka Korhosen kutsumana 21.2.1999Helsingissä. Kesällä 7.8.1999 kokoon-nuimme Vesannon Ukkolassa sukuseuranpuheenjohtajan Markus Korhosta onnit-telemaan 70-vuotispäivän merkeissä.Tänä vuonna kokoonnuimme 6.2.Hankasalmella Kaisa ja Eero Siikinkodissa. Kokouksessa on paljolti kes-kitytty suunnittelemaan sukuseuramme50-vuotisjuhlakokoiusta, joka pidetäänVesannolla 7.—8.7.2001.
Kokoonnumme lauantaina 7.7.2001 Vesannon Ukkolaan, jossa 50vuotta sitten pidettiin sukuseuran perus-tava kokous. Sieltä teemme kiertoajelun
suvun kantapaikoille, nautimme ranta-kalasta ja yhdessäolosta. Sunnuntaina8.7.2001 alkaa juhla jumalan-palveluksella Vesannon kirkossa. Siel-tä siirrymme läheiseen koulukeskukseenruokailemaan ja viettämään 50-vuotis-juhlaa ja kokousta.
Paavo Korhosen eli Vihta-Paavonrunokirjan uuden painoksen valmistelu-työ on maisteri Sirkka Makkosen ansi-okkaan työmäärän johdosta edistynytniin, että julkaisu olisi suvun jäsentenostettavissa 50-vuotisjuhlassa. Suku-neuvostolla on kirjattuna jo 60 ennakko-tilausta suvun jäseniltä. Kun kysymyk-sessä on sukumme arvokas aarre, toi-vomme lisää ennakkotilauksia. Edelleentoivomme 50-vuotishistoriikkiin liitty-vää aineistoa, muisteloita kokouksista,valokuvia jms. Aineiston voi postittaa
Sihteerin terveisetIlkka Korhoselle, os. Porintie 2 H 103,00350 Helsinki.
Suvun jäseniltä toivomme edelleensukuselvityksiä tai muisteloita omansuvun lähipiiristä. Kirjoitukset voipostittaa sihteerille. Vesannon suku-kokouksessa palkitaan parhaaksi katsot-tu työ.
Vanhan Rautalammin Korhosten jä-senluettelossa on vuosijäseniä 299, jois-ta jäsenmaksun 50 mk suorittaa vuosit-tain noin puolet. Sukuneuvostossa onalustavasti keskusteltu siitä, että mikälivuosijäsen jättää maksamatta jäsenmak-sunsa kaksi kertaa peräkkäin, hänelle eienää lähetetä Wanha Tuomas -julkaisua.Toivomme jäsenten ymmärtävän suku-neuvoston suunnitelmaa, sillä lehtemmetoimitetaan talkootyönä, mutta painetaanja postitetaan jäsenmaksuvaroilla.
Ritva Tikkanensukuseuran sihteeri
Haluan liittyä Vanhan Rautalammin Korhosten sukuseura ry:n jäsenek-si . Merkitkää minut jäsenluetteloon, jotta saan sukuseuran lehden VanhanTuomaan.Olen maksanut vuosijäsenmaksun 50 mk vuodelle 2000.
ainaisjäsenmaksun 500 mksukuseuran tilille PSP 800019-7932154.Olen sukuseuran jäsen , mutta osoitteeni on muuttunut .
Nimi:_________________________________________________
Osoite: ________________________________________________
________________________________________________
Vanha osoite(vain jäsenet): _____________________________________________
Toimitussihteerin sananenHyvä lukija.Wanha Tuomas on kovasti myöhässäniin kuin huomaat. Toivottavasti olet joodottanut sitä kärsimättömästi.
Myöhästymisen selitys on tavan-omainen.Talkootyönä harrastuksenakin
työn ohella tehden ei vain voi aina vai-kuttaa siihen, milloin on seuraava mah-dollinen ajankohta.
Niinpä nytkin kävi niin, että kun ensaanut lehteä kasaan helmikuun lopullevaraamallani viikolla, lehden teko siir-tyi aina tänne syyslomalle. Työn ohellaen ole jaksanut ja kesä meni kokonaanmuissa harrastuksissa.
On tässä nyt se hyvä puoli, että seu-raava numero tulee pian, muutaman kuu-kauden päästä. Sitä ei voi millään siir-
tää, kun siinä on ensi kesänsukukoukouksen ohjelmat, ilmoittautu-miset ja kokousmateriaali. Alkakaapaterotella kyniänne, jos haluatte juttunnemukaan. Vuodenvaihteessa pitäisi ollatekstit valmiina tai ainakin varma tietosiitä, mitä juttuja on tulossa ja milloin.
Wanha Tuomas ottaa mielelläänvastaan juttuja kaikenlaisista Korhostentekemisistä sukuselvityksistä jamuisteloista nykyisten aikaansannostenkuvailuun asti. Valmiiksi kirjoitettu jut-tu on aina parempi kuin aineistoksi tar-koitettu lehtileike. Muissa lehdissäilmestyneitä juttuja ei tietenkään julkais-ta uudestaan, ellei lähettäjänä ole itsekirjoittaja. Kuvista on aina pulaa. Äläkuitenkaan lähetä tuhruista kopiota taisanomalehdestä saksittua. Mitä parem-pi kuva, sitä paremmin se tässäkin leh-dessä toistuu. Ammattilaistasoa ei tie-tenkään vaadita eikä edes osata käsi-tellä. Käsinkirjoitetut tekstit kelpaavatmainiosti, mutta jos olet kirjoittanuttekstisi tietokoneella, lähetä se levyk-keellä tai sähköpostissa. Mikään ei oleturhauttavampaa kuin skannata tai kir-joittaa uudestaan tekstiä, jonka ilmei-sen selvästi näkee jo olevan sähköisenäkirjoittajan kovalevyllä.
Terveisin toim.sihteeri HK
tehtävällä lehdellä on aikataulu, jossajuttuja toivotaan. Jos juttuja ei ole siinäkohdassa, jossa lehti on suunniteltu teh-täväksi, niin tekeminen siirtyy. Oman
