SYDÄNSEUTU 20104

Maamme rautatieläiset antoi-vat talvisodassa ”sankarillinen panoksen”, luonnehti suoma-laissyntyinen ruotsalaisjourna-listi Carl-Adam Nycop.

”Sankaruutta rintamien ta-kana”, kuvaili rautatieläisten panosta puolestaan Kurt An-dersson, ruotsalaistoimittaja hänkin.

Suomi oli talvisodan ajan suuremman kansainvälisen mediahuomion kohteena kuin ilmeisesti koskaan muulloin. Talvisodan 300 ulkomaista kirjeenvaihtajaa välittivät kuu-meisesti uutisia pienen kansa-kunnan urheasta kamppailusta suurvaltaa vastaan, jonka asu-kasluku oli pyöreästi 50-ker-tainen Suomeen verrattuna. Varsinaisten sotatapahtumien ohella kirjeenvaihtajia kiinnosti ylipäänsä kaikki se, mikä liittyi pienen kansan olemassaolon taisteluun.

Ei siis ihme, että myös rauta-tiet ja rautateiden palveluksessa työskennelleet kiinnittivät ulko-maisten journalistien huomiota. Monista oli varmaan pieni ihme, että rautatieliikenne saatiin pelaaman myös talvisodan viikkojen huippupakkasissa. Junilla ja kiskoliikenteellä oli sodissamme kantava rooli. Piek-sämäki risteysasemana antoi siihen omalta osaltaan mittavan panoksen.

Talvisodan alkaessa kisko-liikenteen painopiste siirtyi Helsingin seudulta keskiseen Suomeen, josta tapahtuivat suuret sotilaskuljetukset rin-

tamille. Rautatiehallitus löysi talvisodan alkuvaiheessa mie-leisensä paikan johtokeskuk-seksi Pieksämäeltä rautateitten risteysasemalta. Paikkaa tuki myös naapuruus Mikkelin Pää-majan kanssa. Johtokeskuksen henkilökunta Helsingistä siirtyi asumaan Pieksämäelle asema-päällikön asuntoon Tahiniemen alkupäähän. VR:n johtokeskuk-sen toiminta pysyi salassa jopa pieksämäkeläisiltä, mutta tietoa ei ole siitä, pysyikö tieto salassa myös venäläisiltä. Helmikuun toi-sena päivänä 1940 Pieksämäki koki tuhoisan pommituksen, joka vei uljaan asemaravintolan ja satunnaisia pommia putosi ympäri aseman seutua, myös asemapäällikön talon pihamaal-le. Talon porstua lensi taivaan tuuliin ja ikkunat rikkoontuivat. Onni onnettomuudessa, että kukaan ei loukkaantunut ja niin jatkui Suomen sodanaikaisen rautatieliikenteen johtaminen Tahiniemestä. (Markku Iskanius: Kotiseudun risteysasema)

Junat kuljettivat sota-aikana miehiä rintamalle ja toivat siel-tä takaisin, jotkut lomalaisina, jotkut arkuissa. Sotien aika-na vainajia tuotiin rintamalta vaunulasteittain, kuusen havu vaunun kulmalla. Tahiniemen tyhjillään olleelle sahalle tuotiin talvisodassa kaatuneet pieksä-mäkeläiset. Lotat valmistelivat jäätyneet ruumiit arkkuihin lai-tettaviksi ja sankarivainajina kohti kirkkomaata.

Junat kuljettivat haavoittuneita rintamalta. Kymmenkunta junaa

oli valjastettu sairasjuniksi, joihin mahtui 300-400 haavoittunutta. Junissa kyettiin tekemään pieniä sairaalaoperaatioita matkalla sotilassairaaloihin. Haapakos-ken asemalla sijaitsi Sairasjuna 2:n kotipaikka jatkosodan alku-vaiheessa.

Junat toivat pääosan 500 000 evakosta talvisodan menetetyiltä alueilta turvaan Sisäsuomeen. Aikaa oli annettu 10 päivää. Jatkosodan alussa suuret evak-kojoukot halusivat kiihkeästi pa-lata takaisin kotiinsa Karjalaan. Sinne päästiin ja saatiin koti rakennettua. Vielä kerran tuli karjalaisille katkera lähtö kotoa, astuttiin evakkojunaan kesällä 1944 kaikessa kaaoksessa yhdessä sotaväen kuljetusten kanssa, nyt lopullisesti kohti uusia asuinsijoja.

Junat siirsivät, paitsi valtavan määrän armeijan huoltoa, so-tatavaraa ja evakkotavaraa, sa-malla myös siviilejä ja työvelvol-lisia paikasta toiseen, sotalapsia vietiin Ruotsiin ja helsinkiläisiä tuotiin pakoon pääkaupungin pommituksia. Syksyllä 1944 sodan päätyttyä 8000 sotavan-kia ja heimosotilasta palautettiin Naarajärven leiriltä Vainikkalan aseman kautta Neuvostoliittoon. Sotavankien jälkeen Naarajär-veltä kuljetettiin vielä tuhansia inkeriläisiä muuttokuormineen rajalle ja siitä kohti tuntematonta tulevaisuutta.

Puhumattakaan junakuljetuk-sista vihollisuudet päättävien sotakorvausjunien aikana.

Rautatiet ja junakuljetus olivat

Suomen kuljetusjärjestelmän selkäranka koko sota-ajan. Höyryveturi liikkeelle

Mitäpä olisi tullut kuljetuksista ilman toimivia vetureita ja taita-via kuljettajia.

Höyryveturin valmistaminen matkantekoon vaati parin tunnin valmistelut. Miehistön muodos-tivat kuljettaja ja lämmittäjä. Jälkimmäinen huolehti höyry-veturissa höyryn riittävyydestä syöttäen höyryveturin kattilaan paitsi vettä, myös polttoainet-ta, jona käytettiin halkoja tai hiiltä, sekä huolehti veturin voitelun tarpeesta pysähdyksis-sä. Lämmittäjän työ oli kovaa; yhden matkan aikana käsiteltiin kymmeniä kuutioita halkoja, kahteen kertaan. Halot piti en-sin lastata veturin tenderiin ja siitä matkan aikana sopivin ajoin tulipesään. Jos kovin tiuhaan joutui pysähtelemään, kului kymmenen kilometrin matkalla kokonainen halkomotti. Vesimit-tari, veturinkuljettaja ja maasto säätelivät työjuhdan hommaa. Niin kuljettajan kuin lämmit-täjänkin oli tunnettava radan vasta- ja myötämäet. Yhteistyö kuljettajan kanssa oli valttia. Jos veturinkuljettaja osasi lisätä tehoa oikeaan aikaan, helpotti se lämmittäjänkin työtä. Tulen kanssa työ ei ollut leikkimistä. Paine kattilassa piti olla kova. Ennen lähtöä höyrynpainetta nostettiin ja jos silloin vahingos-sa avasi suuluukun, lähti sieltä pitkä lieska lämmittäjän päälle. Veturin ahdas ohjaamo oli kuu-ma pätsi, jota ympäröi talvella kylmyys ja matkanteosta johtuva vetoisuus.

Säitten armoilla kuljettiin. Kyl-mä ja varhainen talvi 1941 -42 vaikeutti liikennettä, kun veturien vedenottamot jäätyivät ja höyryveturien lämmityksessä käytetyt halot olivat jäisiä. Junien tehot laskivat.

Kaikesta huolimatta monen pojan haaveena oli päästä ve-turinkuljettajaksi. Ensin piti kui-tenkin ahkeroida lämmittäjän pestissä. Rautateillä hierarkia oli tunnetusti tarkkaa. Virkavuodet ratkaisivat pistejärjestelmän, joten kuljettajakurssille ei ollut oikotietä.

Sota-aika teki poikkeuksen tässäkin suhteessa, lämmittä-jiksi voitiin ottaa nuoria miehiä suoraan kadulta ilman min-käänlaista koulutusta ja vetu-rinkuljettajakurssit lyhennettiin neljään viikkoon. Riskit radoilla kasvoivat.Kalusto sota-aikana

Rautatiemuseon tietojen mu-kaan maamme veturitehtaat, tamperelaiset Lokomo ja Tam-pella, pystyivät vuosina 1940 -44 valmistamaan yhteensä vain 44 veturia. Museon arkistoista ilmenee, että tavaraliikenteessä yleisimmät veturityypit olivat sota-aikana Tv1 (tavaraliikenne-veturi), Tv2 ja Tv3 sekä henki-löliikenteessä vastaavasti Hv1 (henkilöliikenneveturi), Hv2, Hv3 ja Hk1. Käytössä oli myös vanhoja Sk (sekajuna) -vetureita, jo 1890-luvulla rakennettuja. Ratapihoilla liikkui luonnollisesti oma kalustonsa.

Sotasaaliina ja saksalaisilta ostamalla saatiin liikenteeseen vuosina 1942 -43 noin 50 neu-vostoperäistä veturia ja tuhat-kunta tavaravaunua.

Sotasaalisveturit ”Tatjaanat” olivat koko sodan ajan veturi-miesten riesana, vaikka ne oli todettu täysin kelvottomiksi monestakin syystä. Kesäkuus-sa 1942 matkaneuvoja Edvin

Långholm kirjoitti Veturimies-lehdessä, että totaalisen so-dan rasitukset on nurkumatta kestettävä. Tätä vaati hänen mukaansa isänmaallisuus ja ve-turimiesten kunnia. Hän kehotti nurkumatta tyytymään myös Tatjaanoihin.

Veturimiehet eivät kuitenkaan nurisematta tyytyneet: ”ei so-tilastakaan pidetä vartiossa talvipakkasessa kahta tuntia kauempaa, mutta veturimiesten pitää värjötellä jopa 20 tunnin työvuorot karsinaan verrattavas-sa hytissä.”

Ponnistelut parempikuntoisten saksalaisveturien saamiseksi tuottivat huonoa tulosta.

Rataverkko muuttuiPieksämäen strateginen mer-

kitys rautatieliikenteen risteys-asemana kasvoi entisestään, kun sodan takia helmikuun loppupuolella 1940 estyi juni-en kulku Kouvolasta Karjalan Kannakselle. Syöttöliikenne rintamalle kulki paljolti Pieksä-mäki-Savonlinna-Elisenvaara osuudelta. Samoja aikoja saa-tiin vielä valmiiksi Varkaudesta Viinijärvelle kulkeva rata-osuus, jolloin Pieksämäeltä saatiin yhteys Joensuun kautta van-halle Karjalan radalle Laatokan Karjalaan. Itärajalle voitiin nyt päästä sekä Savonlinnan että Joensuun kautta. Liikenne tulisi lisääntymään Pieksämäen ris-teysasemalla.

Rautatiehallitus ryhtyikin ra-tapihan ja lähellä sijainneen korjauspajan laajennuksiin. Aseman kautta kulkeva liikenne voitiin laajennuksen jälkeen entistä paremmin varmistaa huoltamalla veturit ja vaunut paikanpäällä.

Lisääntyneen liikenteen takia Päämaja teki esityksen Rauta-tiehallitukselle kaksoisraiteen rakentamisesta Pieksämäeltä Huutokoskelle. Suunnitelma oli osa Mannerheimin radanraken-nussuunnitelmaa, jolla turvattiin sujuva liikenne itään. Rataa saatiin kuitenkin rakennettua vain neljän kilometrin pätkä Nikkarilaan saakka, mutta jo silläkin saatiin junaliikenne onnistumaan.

Talvisodan myötä Laatokan Karjala oli menetetty, mutta jatkosodan hyökkäysvaihees-sa kesällä 1941 alue vallat-tiin takaisin ja junakuljetukset Laatokan rannoille aloitettiin uudelleen.

Kun rintamalinja siirtyi vähitel-len Itä-Karjalaan, saatiin junia ja kuljetuksia ajella kaikessa rauhassa Karjalaan. Neuvosto-liiton suurhyökkäyksessä kesä-heinäkuussa 1944 vaati junien kuljettaminen rohkeutta Kar-jalan radalla. Vihollinen painoi päälle maalta sekä ilmasta, mut-ta evakot ja sotilaat oli ehdittävä tuoda turvaan. Rauhanteossa menetettiin sitten kokonaan vanha Karjalan rata ja yhteydet Laatokalle ja Karjalan Kannak-selle katkesivat.Vaaroja radalla

Veturimies-lehdessä kannus-tettiin rautatieläisiä jaksamaan ja täyttämään paikkansa sodan vaikeissa olosuhteissa. Työaika-määräykset unohdettiin ja ympä-rivuorokautiset työvuorot olivat tavallisia. Sota-ajan kiskoliiken-teelle antoi leimansa se, että junia ajettiin paljon yöaikaan, pi-mennettyinä. Onnettomuuksien riski oli huomattava, sillä myös liikennepaikat ja osin opasteet olivat pimennettyjä. Näissä oloissa vaadittiin äärimmäistä tarkkaavaisuutta veturimiehis-töltä ajon onnistuminen.

Junaonnettomuuksia sattui, mutta olosuhteet ja sodan lop-puvaiheen kaaottisuuden huo-mioon ottaen, varsin vähän. Toisaalta, kun onnettomuuksia sattui, sotasensuuri piti huolta, että asiasta ei paljon huudel-tu. Ikävimpiä muisteltavia on Iittalan junaturma talvisodan

Rautatiet ja rautatieläiset, sota-ajan selkäranka

Sairasjunat olivat usein normaaleista matkustajavaunuista rakennettuja. Penkkien väliin oli tehty jatkettu laveri, jonka toinen pää lepäsi käytävällä olevalla puisella tellingillä. Hoitohenkilökunta oli mukana koko junamatkan ajan.

Pieksämäen asema oli tärkeä solmukohta sotilasliikenteellekin. Kuvassa asema ennen sotia.Kiskojen välissä asemaravintola, joka tuhoutui pommituksissa. Takana rautatien ylikulkusilta, jonka itäpäästä haarautuivat välittömästi maantieluiskat Jäppilän ja Joroisten suuntaan. Oikealla veturin takana asemarakennus ja sen vasemmalla puolella postitalo.

Sotatalvina veturit värjättiin valkeiksi sekä katettiin pressukatoksilla ja ikkunapeitteillä, joilla estettiin mm. tulipesän loimotuksen ja muitten valojen näkyminen pimeällä.

Ilmahälytyksen sattuessa juna pysäytettiin ja matkustajat kiirehtivät ratavarteen maastoutumaan. Osalla oli talvisaikaan mukanaan lakanat naamioimisvälineinään.

Elisenvaara oli Pieksämäen tapaan tärkeä risteysasema. Se koki sodan aikana kovia useampaan kertaan. Pahin vihollisen pommitus tappoi ja haa-voitti asemalla 270 henkeä. Kuvassa Elisenvaaran asema ennen sotia.

Aina junamatka ei päättynyt määräasemalle vaan vihollisen pommiko-neet saivat tuhottua niin vetureita, vaunuja kuin kalustoakin. Sota-aikana ajettuihin kuljetusmääriin nähden vihollisen aiheuttamat tappiot olivat kuitenkin onneksi suhteellisen vähäiset.

Juna Pieksämäen asemalta on lähtenyt kohti Elisenvaaraa. Silloiset veturit pöläyttivät melkoiset savu- ja höyrypilvet liikkuessaan

SYDÄNSEUTU 2010 5

4. – 5. maaliskuuta välisenä yönä. Pohjoisesta tulossa ollut pikajuna, veturina Ukko-Pekka no 1005 ja etelästä päin tullut evakkoon vietäviä lapsia kuljetta-nut tavarajuna törmäsivät yhteen pari kilometriä Iittalan aseman eteläpuolella. Turmassa kuoli 31 henkilöä, joista 11 oli Ruotsiin menossa olevia sotalapsia. Ilmei-sesti pikajunan kuljettaja ei ollut huomannut lumipyryssä Iittalan asemalla annettua pysähtymis-merkkiä, vaan jatkoi matkaa tuhoisin seurauksin.

Koskaan ei voinut tietää, missä vaanivat radantuhoajat: neuvos-topartisaanit, käpykaartilaiset tai sodan loppuvaiheessa entiset saksalaisaseveljet.

Tilastoituja partisaani- tai desantti-iskuja oli rataverkolla jatkosodan vuosina kaikkiaan 70. Niistä 33 johti kalusto- tai henkilötappioihin. Ainakin kaksi niistä oli tamperelaisen 8-mie-hisen metsäkaartilaispartion suorittamia: kesäkuun 10. päivä-nä 1944 suistettiin Kangasalla juna kiskoilta. Tuhotyön tekijät olivat kiskoneet ratapölkyistä naulat ja irrottaneet kiskojen liitokset sillä seurauksella, että veturi ja kolme vaunua kaatuivat penkereelle. Yksi käpykaartilai-sista ilmoittautui poliisille 13.6 ja kertoi seuraavasta odotet-tavissa olevasta sabotaasista Kuljussa. Junaa ei kuitenkaan ehditty varottamaan. Yöllä klo 00.50 suistui sotilasjuna kiskoil-ta Kuljussa Kukkolan kartanon ylikäytävän luona. Veturi ja viisi vaunua kaatuivat kyljelleen. Käpykaartilaiset vangittiin tai surmattiin myöhemmin.

Vihollisen lentokoneet olivat junille ainainen uhka. Eivätkä lentokoneet erotelleet sotilas- tai siviilikuljetuksia toisistaan. Moni siviilijuna joutui matkanteon ai-kana pysähtymään ja matkusta-jat juoksivat hädissään läheisiin metsiin. Talvella kietouduttiin valkoisiin lakanoihin, joiden toivottiin antavan näkösuojaa lentokoneita varten.

Ratojen ja aseman pommi-tukset Pieksämäen seudulla ajoittuivat talvisotaan. Uhreja Pieksämäellä tuli kaksi, lisäk-si neljä henkilöä haavoittui. Jatkosodan aikaan rintamalin-jat olivat siirtyneet turvallisen kauaksi näiltä seuduilta, joten pommituksia ei tapahtunut. Toisin oli vanhan Karjalanradan risteyspaikalla Kurkijoen pitäjän Elisenvaarassa. Neuvostoilma-voimat oli saanut käskyn tuhota Elisenvaaran asema 20. kesä-kuuta 1944, koska suomalaisten joukkojenkuljetukset Kannaksen torjuntataisteluihin kulkivat sen kautta.

Asemalla oli junavaunuissaan lähtöä odottelemassa puolilta-päivin yli tuhat ihmistä, niin Kan-nakselle meneviä sotilaita kuin evakkoon Räisälästä matkaavia karjalaisia. Evakoista pääosa oli naisia ja lapsia. Vihollisen ilmavoimat ilmaantuivat yllät-täen aseman päälle, hälytystä ei oltu annettu eikä asemalla ollut ilmapuolustustakaan. 80 lentokonetta pommitti ja ampui konekiväärein asema-aluetta varttitunnin ajan. Surmansa sai 136 henkilöä ja haavoittui 134 henkilöä.

Elisenvaaran pommitus oli so-danajan tuhoisin lentopommitus Suomessa.

Tuoreeltaan pommitus sensu-roitiin ja vaiettiin, minkä vuoksi siitä lähti liikkeelle toinen tois-taan hurjempia huhuja, joita vie-lä näinäkin päivinä selvitellään.

Rautatiet ja rautatieläiset oli-vat omalta osaltaan täyttäneet paikkansa sota-ajan olosuhteis-sa ja antaneet ”sankarillisen panoksen” Suomen itsenäisyy-den puolustamisessa ankarien sotavuosien aikana.

Konduktöörinä kesällä 1941 toiminut pieksämäkeläinen E. Tiusanen on tallettanut työ-hönsä kuuluvia junavaunuluet-teloita. Jatkosodan alkaminen kesäkuun loppupuolella näkyy hänenkin merkinnöissään. So-takuljetukset menivät siviilikulje-tusten edelle, toisaalta samoissa junissa oli vaunuja sekä siviilikul-jetuksiin että sotilaskuljetuksiin. Huomio kiinnittyy myös nopeaan evakkojen palaamiseen kotiseu-dulleen. Kesän kuluessa junien päämääräasemina alkoi yhä enemmän näkyä asemia, jotka sijaitsivat talvisodassa menete-tyissä pitäjissä.

Konduktöörien tekemiin juni-en vaunuluetteloihin merkittiin junakuljetuksen lähtöpaikka ja aika, usein mainittiin veturin kuljettaja ja lämmittäjä, yksit-täisten vaunujen lähtöpaikka ja määränpää, joskus vaunujen sisältö, ainakin sotilaskuljetuk-sissa tämä käytäntö näyttää olleen voimassa.

Seuraavana poimintoja E. Tiusasen merkitsemistä juna-kuljetuksista:

10.6.1941 Juna 9002 saapui Jyväskylästä Pieksämäen asemalle, höyryve-turina no 607, kuljettajana oli Olli Kelomaa ja lämmittäjänä Arvi Sipola.Konduktööri Tiusasen merkin-nöissä näkyvät kesän ensim-mäiset sotatavarakuljetukset. Yksi junan vaunuista sisälsi sotatavaroita, joitten määrän-päänä oli Kuopio.13.6.1941Juna no 9044 Jyväskylästä toi 30 tavaravaunua, joista kah-dessa oli sotatavaroita. Tava-ravaunut olivat menossa lähelle Lahtea Uuteenkylään.15.6.1941Juna no 7001 Mikkelistä Pieksä-mäelle oli ensimmäinen Tiusasen kohtaama sotilaskuljetusjuna. Junan lähtöasemana oli ollut Lap-peenranta. Lomakkeen kohtaan ”Mihin” oli jätetty merkintä ”?”. Vaunuja junassa oli 32 kpl.Sotilaskuljetus sisälsi kaksi upseerivaunua, yhden miehis-tövaunun, kenttäkeittiölle oli varattu niin ikään yksi vaunu. Sotatavaroita juna sisälsi kaikki-aan 22 vaunua. Hevosia junassa

oli 5 vaunullista. Sotatavaravau-nuista yksi ja hevosvaunuista yksi oli merkitty jätettäväksi jatkokuljetuksessa Savonlinnan Aholahteen.20.6.1941Junan Pieksämäelle veturilla no 683 toivat Armas Olkkonen ja Aarne Rautiainen, lähtövuorossa olivat Ales Tarvainen ja Kalle Kolehmainen.Junalla ei ollut kuljetusnumeroa, ainoastaan merkintä ”Ylimm. jär-jestäjä Pm War”. Kuljetus sisälsi 36 vaunua, joista 19 vaunua sotakäytössä. Sotatavarat tulivat Kuopiosta ja sotilaat oli kerätty Kuopion ympäristöstä ja Tyrvääl-tä Vammalasta. Vaunujen suunta vei itään. Sotatavaroita jaettiin Warkauteen, Liperiin, Kontiolah-delle, Uimaharjuun ja Lieksaan ja sotilaat pääosin Kermalle Ylämyllylle ja Outokumpuun.22.6.1941Saksan joukot hyökkäsivät Neu-vostoliittoon 22.6.1941Asemalle saapui pohjoisen suun-nasta juna no 2052. Kuljettajina olivat Otto Räsänen ja Toivo Nyman veturilla no 904.Juna oli pitkä ko lonna, lähes 60 vaunua. Näistä puolet oli sotilas-kuljetusvaunuja. Konduktööri Tiusanen ei ollut tarkemmin eri-tellyt vaunujen sisältöä. Vaunu-jen purkupaikka oli Liperissä.24.6.1941Pieksämäen asemalla koottiin suuri junakuljetus no 1940. Veturinkuljettajina olivat Vilho Alanterä ja Tauno Leppänen, veturina no 725.Lähtöaika oli klo 4.25 aamuyös-tä. Juna suuntasi kaakkoon ja kohti Parikkalan seutua, lähelle rajaa. Purkuasemaksi oli merkitty Särkisalmi, saapumisaika oli klo 13.35. Matkaa taitettiin siten lähes 9 tuntia raskaasta kuor-masta johtuen. Juna muodostet-tiin lähes viidestäkymmenestä sotilasvaunusta, joista yhteen vaunuun sijoitettiin kaikki upsee-rit. Sotilaita oli paljon, 18 vaunua rintamalle menossa olevia sotilai-ta. Hevosia, ”hepoja”, kyydissä oli 11 vaunullista ja monenmoista kuormastoa 12 vaunua.Taistelut rajalla olivat selkeästi alkaneet.

Sotatalvina veturit värjättiin valkeiksi sekä katettiin pressukatoksilla ja ikkunapeitteillä, joilla estettiin mm. tulipesän loimotuksen ja muitten valojen näkyminen pimeällä.

Ilmahälytyksen sattuessa juna pysäytettiin ja matkustajat kiirehtivät ratavarteen maastoutumaan. Osalla oli talvisaikaan mukanaan lakanat naamioimisvälineinään.

Elisenvaara oli Pieksämäen tapaan tärkeä risteysasema. Se koki sodan aikana kovia useampaan kertaan. Pahin vihollisen pommitus tappoi ja haa-voitti asemalla 270 henkeä. Kuvassa Elisenvaaran asema ennen sotia.

Aina junamatka ei päättynyt määräasemalle vaan vihollisen pommiko-neet saivat tuhottua niin vetureita, vaunuja kuin kalustoakin. Sota-aikana ajettuihin kuljetusmääriin nähden vihollisen aiheuttamat tappiot olivat kuitenkin onneksi suhteellisen vähäiset.

Juna Pieksämäen asemalta on lähtenyt kohti Elisenvaaraa. Silloiset veturit pöläyttivät melkoiset savu- ja höyrypilvet liikkuessaan

Konduktöörin päiväkirja

E. Tiusasen elokuun lopussa 1941 tekemä vaunuluettelo junasta 8208. Silmiinpistävää on se, että samassa junassa kuljetettiin sotatarvikkeita, ruumiita ja sotavankeja eli ryssiä.

Alla sota-ajan rautatie- ja maantiekartta. Kuten kartalta näkyy oli Pieksämäeltä matkaa Karjalanradan riesteysasemalle Eli-senvaaraan 156 kilometriä. Elisenvaarasta läksi rata Sortavalan kautta Jeensuuhun ja Suojärven suuntaan, Käkisalmen kautta Rautuun, Imatran kautta Kouvolaan ja tietysti Antreassa Vuok-sen ylittävän sillan kautta Viipuriin Jatkuu seuraavalla sivulla

SYDÄNSEUTU 20106

25.6.1941 Suomi sotaan7.7.1941Kesäyöhön lähtivät höyryveturin (no 601) kuljettaja Viljo Louna-saho ja lämmittäjä Toivo Pen-nanen Pieksämäen asemalta 7.7. klo 00.10. Määränpää oli Savonlinnan itäpuolella Putikon asema, jonne saavuttiin viisi tuntia myöhemmin. Vedettävänä oli kaikkiaan 56 vaunua, joista junan ensimmäiset neljä vaunua oli lastattu Kuopiosta tulleilla sotatarvikkeilla. Kuljetus oli suuri sotilaskuljetus no 4430, jossa 19 vaunua oli Hämeestä ja Keski-Suomesta lähtöisin olevia sotilaita. Sotilasvaunut purettiin Savonlinnassa ja Putikossa. 13.7.1941Vaunuluettelon junasta no 7001 tehnyt Tiusanen on merkinnyt ju-nan tulleen Mikkelistä ja siinä oli mukana vaunuja, jotka oli otettu mukaan jo Taavetista. Junassa oli 16 vaunullista sotilaita, ky-seessä sotilaskuljetus no 4544. Hevosia oli otettu kahteen vau-nuun. Helsingistä oli tullut vaunu täynnä postia, määränpäänä oli Pieksämäki. Päämajan alainen Keskuskent-täpostikonttori no 1 toimi tuossa vaiheessa Mykkäkoululla, minne vaunun posti vietiin lajiteltavaksi ja jossa se kävi läpi sotasensuurin. 19.7.1941Aamuyöstä klo 4.10 saapui evakkojuna lännestä Pieksämä-en asemalla. Höyryveturi no 916 veti perässään 54 vaunua ja kolonnaa ohjastivat Eino Kolima ja Einari Tarvainen.Juna oli lähtenyt liikenteeseen Vilppulasta edellisenä iltana, tullut Haapamäen ja Jyväskylän kautta asemalle. Siirtolaiset olivat palaamassa takaisin isi-ensä maille, niille alueille, josta talvisodan evakkoina joutuivat lähtemään. Karjalan alueet oli-vat jälleen suomalaisjoukkojen hallinnassa. Junassa oli 640 toiveikasta henkilöä. Kotiin oli kaikilla mieli, vaikka peltoja ei enää ehtinyt kylvääkään. Tava-roita ja työjuhtia oli otettu paljon mukaan uutta elämää varten. Kuormastoa oli 11 vaunua ja ”hepoja” peräti 27 vaunua. Usko tulevaisuuteen ja sodan päättymiseen oli vahva. Junan matka jatkui kohti Parik-kalaa… 20.7.1941Juna no 1004. K. Kirjavainen ja T. Hyppönen, veturi 732.Sotilaskuljetus Kuopiosta kohti rajantakaista Wärtsilää. 8 vau-nua täynnä sotilaita. Ensimmäi-nen Tiusasen merkitsemistä vaunuista, joilla määränpää talvisodan luovutetulla alueella. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa oli edetty sen verran syvälle Itä-Karjalan suuntaan, että us-kallettiin junalla tulla vallatulle alueelle.30.7.1941 Sotilaskuljetus no 2615 saapui Haapamäen suunnasta ase-malle. Sotilaita 18 vaunussa menossa Wärtsilään. Veturin miehistönä Kalle Böös ja Einari Tarvainen, veturi no 605. Lähtö Pieksämäeltä klo 1.16, saapu-minen Joensuuhun klo 9.40.9.8.1941Juna no 8201 Joensuuhun. Kul-jettajina Emil Tuliainen ja Eino Hyvärinen, veturi 864.Vaunuja 55 kpl, joista sotilas-kuljetustavaraa ja sotilaspa-ketteja 12 vaunua, bensiiniä 4 vaunussa, evakkotavaroita Toh-majärvelle ja Niiralan aseman läheisyyteen Kaurilaan. Tohma-järvelle lisäksi yksi evakoitten eläinvaunu. 12.8.1941Juna no 9045 Jyväskylään. Lassi Turpeinen ja Lassi Pennanen, veturi 945. Junassa mukana 3 vaunua sotatavaraa Simpeleeltä Jyväskylään ja yksi ruumisvaunu Parikkalasta Haapamäelle.Takaisin tulo Jyväskylästä. Juna

3251. Mukana kenttäpostia Pieksämäelle 2 vaunua, hevosia 2 vaunua Kokkolasta Harluun ja sotatavaraa Läskelään 4 vaunua.12.8.1941Juna no 8211 Joensuuhun, kul-jettajana Yrjö Tiihonen, lämmit-täjänä Jaakko Mäkinen, veturi no 686. Sotilaskuljetus. Seka-laisia vaunuja: yksi ruumisvaunu Warkauteen, yksi evakkojen tavaravaunu Wärtsilään, kaksi evakkojen eläinvaunua Har-luun, hevosia Uukuniemelle 10 vaunua ja Koirinojalle 4 vaunua. Laatokan pohjoisrannat alkavat uudelleen elää evakkojen muu-ton myötä.13.8.1941Juna n:o 8212 Joensuu-Naa-rajärviSuuri sotavankikuljetus saapui idästä. 11 junavaunullista van-giksi jääneitä venäläisiä tuotiin Läskelästä. Kuljetuksessa oli rei-lu 200 sotavankia. Määränpää-nä oli Naarajärven sotavankileiri (nykyisen Naarajärven vankilan alueella). Joukon saavuttua lei-rin kokonaisvahvuus oli jo lähes 900 sotavankia. Vankileiriä oli alettu rakentaa kuukautta aikaisemmin, heinä-kuun alussa. Leirillä oli siten valmiina sauna, desinfioimis-huone ja viisi parakkia, a 84 m2. Parakki oli mitoitettu 140 sotavangille, joten laskennal-lisesti kaikki vangit sopivat sisätiloihin! Käytäntö lienee toinen, koska samaan aikaan oli aloitettu kolmen uuden parakin rakentaminen.Pieksämäen Sanomien juttu:”On kiusallista nähdä, miten suurta harrastusta ja uteliai-suutta pieksämäkeläiset osoit-tavat venäläisiä kohtaan. Van-kivaunujen saapuessa asemalle tungeksii vaunujen ympärillä suuri joukko siviiliväkeä, vieden vangeille tupakkaa, josta lienee puutetta antajalla itselläänkin. Vartijoiden kiellosta huolimatta ovat jotkut nousseet vaunuun-kin, paremmin nähdäkseen. Eiköhän olisi parempi kulkea ohi pysähtymättä vankeja jutut-tamaan kuin herättää huomiota liialla uteliaisuudellaan, jos ker-ran on pakko niin lähelle näitä vaunuja mennä”.Elokuun 1941 junaluetteloissa on näkyvissä, että suurin osa junien vaunuista oli sotilaskäy-tössä ja selkeästi vaunujen mää-ränpää oli Laatokan Karjalassa. Rintamalta palaavissa junissa taas entistä enemmän oli vaunu-ja, joissa oli kaatuneita sotilaita. Sodan kauheus oli nähtävillä asemalla seisovissa ruumisvau-nuissa ja myös haisteltavissa lämpiminä kesäpäivinä.14.8.1941Juna no 8221, Lauri Turpei-nen ja Leo Eronen, veturi no 844. Sotilaskuljetus. Vaunujen lähtöpaikkana oli Suolahti ja määränpäänä Lieksa. Sotilaskul-jetuksessa oli 23 vaunua. Juna no 1050. J.R.Teivainen ja Leo Villlund, veturi no 732. Sotilaskuljetus no 8617 sisälsi maantiekuljetuskalustoa, mer-kintänä ”autoja.” Itä-Karjalan suuret erämaat olivat aukeamas-sa ja tarvittiin liikkumisvälineitä.

Kuljetus sisälsi 40 vaunullista ”autoja.” Miehistöä oli kolmen vaunun verran mukana. Autot oli lastattu kyytiin Mäntässä.29.81941Juna kuljetus no 8203. Johann Jauhiainen, Reino Arponen, veturi no 850. Sekalainen kulje-tus kohti Karjalaa.: vainajia yksi vaunu Nurmekseen, sotilaita Jänisjärvelle ja Uukuniemeen 24 vaunua, sotatarvikkeita 6 vau-nua Leppäselkään, sotilaspostia Pieksämäeltä Leppäselkään ja Matkaselkään 2 vaunua, sotilas-paketteja Jänisjärvelle 1 vaunu, evakkotavaroita Pälkjärvelle ja Suojärvelle 5 vaunua. Alet-tiin saapua Laatokan Karjalan rataverkon äärimmäisille juna-asemille. 30.8.1941Juna no 8208. Eero Räty ja Matti Arponen, veturi 602. Tuon-tia itärajalta. Sotatavaroita oli vaunuihin lastattu Suojärveltä, Läskelästä ja Wärtsilästä. Kyy-dissä lienee 8 vaunua sotasaa-listavaraa, jota vietiin Helsinkiin, Suolahteen, Tampereelle ja Tyr-väälle. Mukaan lastattiin myös merkinnällä ”ryssiä” 4 vaunua. Sotavangit oli laitettu vaunuihin Alatussa Laatokan pohjoispääs-sä, Pälkjärvellä ja Wärtsilässä. Määränpää vangeilla oli Utti, jossa sijaitsi jatkosodan aikana sotavankisairaala. ”Ryssävaunu-jen” väliin oli sijoitettu suoma-laisten sotilaitten ruumisvaunuja

Jatkosodan vaiettu junaturma HankasalmellaHeinäkuun 21. päivänä 1941 oli sairasjuna no 3 saapunut Piek-sämäen asemalle tuoden haavoittuneita sotilaita rintamalta. Sairasjunan päällikkönä toimi kuopiolainen lääkintäkapteeni Lauri Konstantin Vestola, sairasjunan peitenimenä käytettiin Vestolaan viitaten ”Konstantin”. Veturinkuljettaja M. Helo laittoi veturinsa no 680 puhkumaan kohti länttä heinäkuisena iltapäivänä. Veturin perässä oli 16 junavaunua, joissa haavoittuneet matkasivat kohti sotasairaa-laa. Seuraava pysähdys Jyväskylässä.Venetmäen asemalla junalle näytettiin vapaata kulkua eteen-päin. Sairasjunilla oli yleensäkin etuoikeus raideliikenteessä ja ne saattoivat ohittaa useitakin juna-asemia pysähtymättä. Jos pysäytyskehoitus määrättiin, siitä tuli antaa merkki edeltävällä asemalla.Veturimiehistö vei junaa kohti Hankasalmen asemaa ja tarkoi-tuksena oli ohittaa asema pysähtymättä…Edellisenä päivänä oli Pietarsaaressa lastattu sotilasjuna, johon oli sijoitettu 2. patteristo ja esikuntapatteristo, yhteensä 288 miestä. Junassa oli myös rintamalle meneviä tavaravau-nuja, joihin oli lastattu raskasta kalustoa, mm. haupitseja ammuksineen, kuorma-autoja ja traktoreita. Lähtö tapahtui illansuussa. Seuraavana päivänä tauon jälkeen sotilasjunan matka jatkui Jyväskylästä kohti Pieksämäkeä…Hankasalmen asemalla odoteltiin kahden junan saapumisesta, lännestä tuleva sotilasjuna ohjattaisiin omalle raiteelle, jolloin sairasjuna pääsisi puhaltamaan aseman ohi. Ajoitus ja suunni-telmat eivät osuneet kohdalleen. Pieksämäeltä tullut sairasjuna törmäsi asemalla sotilasjunaan tuhoisin seurauksin. Sotasensuuri vaiensi tapauksen, mutta huhut törmäyksestä levisivät seudulla; junankuljettajaa epäiltiin tahallisuudesta ja sabotaasista, toisaalta väitettiin kuljettajan tulleen teloitetuksi Pieksämäellä. Myöhemmistä oikeudenkäyntien asiapapereista on löytynyt tietoa onnettomuudesta. Junaturmassa menehtyi virallisesti kaksi henkilöä, mutta aineel-liset vahingot olivat huomattavat, myös sotakalustolle. Käräjillä sairasjunan kuljettaja M. Helo oli todettu syylliseksi onnettomuu-teen. Oikeus oli katsonut yhteentörmäyksen johtuneen ”ainakin osittain” sairasjunan liian suuresta tulonopeudesta asemalle. Oikeus määräsi kuljettajalle 1500 markan sakot ja karvauksia rautatiehallitukselle ja puolustusvoimille 230 000 markkaa. Korvaukset olivat huomattavat.lähde: Hankasalmen Sanomat 21.10.2010

kolme kappaletta. Kaatuneet oli lastattu Pälkjärvellä ja vietiin Seinäjoelle, Savonlinnaan ja Lahteen.3.9.1941Juna no 9210 Mikkeliin. Gunnar Purokivi ja Eemil Ovaskainen, veturi 740.Miehistöä Nurmeksesta neljä vaunua Imatralle. Junan lop-pupään vaunuista kahdessa oli bensavarastot. Määränpää Lappeenranta.

Tässä oli muutamia poimintoja konduktööri Tiusasen merkin-nöistä kesältä 1941. Vaikka poiminnat ovat vain pieni osa kokonaiskuljetuksista rautateil-lä, näkyy jo näissäkin yksittäisen henkilön tekemissä merkinnöis-sä yleinen ajankuva ja historian tilanteiden muuttuminen. Tiu-sanen, kuten monet muutkin rautatieläiset, tekivät oman merkittävän työpanoksensa isänmaan eteen. Suomi säilyi itsenäisenä.

Asko Hankilanojawww.pieksamakiseura.fi

Lähteet:Markku iskanius: Kotiseudun risteys-asemaVeturimies-lehti 4 / 2009Pieksämäen Sanomat kesä 1941E. Tiusasen arkistoidut vaunuluettelot kesältä 1941 PieksämäkiHelena Hänninen: Sata vuotta rauta-kengän sakarassaKiiskinen, Ahonen: Rautahevon kyy-dissäJussi Iltanen: Radan varrella

Kuvan Ukko-Pekka ei kerennyt sotatoimiin, sillä se valmistui vasta vuonna 1948, mutta sen van-hemmat ”veljet” palvelivat ansiokkaasti sotavuosina.

Heinonen Oy

Asiakasomistajien eduksi- Etelä-Savon parhaaksi

www.suursavo.fi

Maaherrankatu 13, 50100 Mikkeli, p. (015) 206 11

www.suursavo.fi50100 Mikkeli, p. (015) 206 11

PIEKSÄMÄKI

MIKKELIJUVA

SAVONLINNA

PUUMALARISTIINA

MÄNTYHARJU

PERTUN-MAA

HIRVENSALMI

JOROINEN

RANTASALMI

ENON-KOSKI

SULKAVA

KERIMÄKI

SAVONRANTA

Osuuskauppa Suur-Savo onyli 55 000 eteläsavolaisen omistama osuustoimintamuotoinen yritys

Osuuskauppa Suur-Savo on maakunnan suurin yksityinen työnantaja, jolla on toimalueellaan jo yli 50 toimipaikkaa. Osuuskaupan toimialat ovat päivittäis- ja erikoistavarakauppa, liikennemyymälä- ja polttonestekauppa, autokauppa, matkailu- ja ravitsemiskauppa sekä pankkitoiminta. Lisäksi osuuskaupalla on oma leipomo Mikkelissä.

Tervetuloa asioimaan!

Jatkoa edelliseltä sivulta

60 61

Uusi osoitteemme on

TALLIKATU 9 PIEKSÄMÄKIPUH. (015) 341610

Pieksämäen Hakan isännöimien kaupunginARAVAVUOKRATALOJEN HUONEISTOT

ovat jatkuvasti haettavissa. Autamme mielellämme vanhuksia sopivan asunnon löytämiseksi.

Asuntoja ympäri kaupunkia; keskustassa ja ulkopuolella.PIEKSÄMÄEN HAKA OY

Keskuskatu 30 PMK Puh. 015 - 348060

Säännöllinen käyttö ehkäisee luulotautia, yleistätietämättömyyttä ja vahvistaa luontaista uteliaisuutta.

Lääkettä tiedonjanoon.Nautitaan vähintään kerran päivässä,esim. aamukahvin kera.

Lue niin tiedät.