Suomi-Ranska Yhdistysten Liiton jäsenlehti 2-2010 Bulletin de la Fédération des Associations Franco-Finlandaises

Ravintola LyonRavintola Lyon

Depuis 1966

SYKSY 2010 LYONISSA

MENU ASTÉRIXLe tour de Gaule d’Astérix

MENU MARCEL PROUSTMolemmat menut saatavilla jouluun saakka

JOULUKUKKO saapuu jälleen marraskuussa,AITO RANSKALAINEN CHAPON

Suomessa näitä herkullisia joulumyyntiinkasvatettuja kukkopoikia saa vain Lyonissa

BEAUJOLAIS NOUVEAU saapuu to 18.11.2010

JOULULOUNAAT alkavat 08.12.2010

TIEDUSTELE LAHJAKORTTIAMMEBON APPÉTIT!

LÄHELLÄ TÖÖLÖSSÄ - TAPAHTUMIEN KESKIPISTEESSÄMannerheimintie 56 00260 Helsinki

Puh.( 09)408 131, fax (09)442 074ravintola.lyon@kolumbus.fi

www.ravintolalyon.fi

Lukijalle

R anska ja ranskalaisuus ovat olleet näkyvästi esillä julkisuudessa

viime kuukausien aikana. Profiili kulttuurielämän eri aloilla on ollut kiitettävän korkea.

Näkyvin ponnistus on ollut Hel-singissä järjestetty ”Ranskalainen syksy”, ”Un automne français”. Elokuussa alkanut ja marraskuussa päättyvä teemakokonaisuus on to-della vaikuttava. Mukana ovat sellaisia klassikkoja kuin koomikko, eloku-vaohjaaja ja näyttelijä Jacques Tatin elokuvat tai vaikkapa maineikkaan koreografiparin Cecilia Bengolean ja François Chaignaudin tanssiesitykset.

Mutta ohjelmasta olen myös löy-tänyt sellaisia harvinaisempia helmiä kuten esimerkiksi analyysi miehitys-ajan Vichyn hallituksen propaganda-elokuvista. Ranskan elokuva-arkisto vastasi siitä herkusta.

Myönteinen yllätys oli minulle myös nuoren valokuvaajan Stéphanie Lacomben pienimuotoinen valokuva-näyttely aiheesta ”La France à table”.

Ranskalaiset ruokapöydässä on tietenkin aiheena mitä arkisin. La-comben ote on kuitenkin subtiili ja nokkela. Hän saa hämmästyttävän paljon irti kuvaamistaan jokapäiväi-sistä miljöistä eri ranskalaiskodeissa. Lacombe kulkee vahvasti ranskalai-sen valokuvarealismin jalanjäljissä. Henri Cartier-Bressonin ja Robert Doisneaun kunniakas perintö kuvas-tuu Lacomben töistä.

Stéphanie Lacombe on antanut ymmärtää tekevänsä valokuvasarjan myös suomalaisten arkiruokailusta. Kun tämä näyttely aikanaan tulee, on se ainakin minulle pakollinen kohde!

Ranskalaisen syksyn kohokohta oli Ranskan esiintyminen teemamaa-na Helsingin kirjamessuilla. Ohjel-matarjonta oli todella monipuolinen. Messujen eri tapahtumiin osallistui tusinan verran kirjailijoita Ranskasta. Tunnettuja nimiä olivat mm. André Makine ja Anna Wiazemsky.

Myös Helsingin Yliopistolla Rans-ka on kuluvan syksyn aikana ollut vahvasti esillä.

Osana yliopiston Studia Huma-niora Specialia-sarjaa on järjestetty Ranskan, Suomen ja Euroopan väli-siin suhteisiin keskittynyt luentosarja. Aiheen eri aspekteja on valotettu mm.

Matti Klingen, Tarmo Kunnaksen ja Juhani Härmän voimin. Luentojen aiheet ovat vaihdelleet Aki Kau-

rismäestä ja Mika Waltarista aina talvisotaan saakka.

Ei sovi unohtaa myöskään tele-vision viime kevään veikeää ”Talo Ranskassa”-realitysarjaa. Lempeällä huumorillaan ja kiltteydellään sarja poikkesi edukseen tätä viihdefor-maattia normaalisti leimaavasta brutaalista kilpailuhengestä ja osan-ottajien nolaamisesta. Kiitokset tästä lankeavat paljolti Ella Kanniselle, sar-jan taitavalle ja erinomaisen ranskan kielen taidon omaavalle juontajalle.

Yhteistä monille näille Ranskaan ja ranskalaisuuteen liittyville tapahtu-mille on että tapahtumapaikkana on pääkaupunkiseutu.

Tämä on sääli. Ryhtyessäni liit-tomme hallituksen puheenjohtajaksi vuoden alussa päätin heti perehtyä siihen, miten Ranskaan liittyvää ys-tävyystoimintaa harjoitetaan eri paik-kakunnilla Suomessa. Havaintoni on ollut, että ranskalaisuutta harrastetaan aktiivisesti ja yllättävän laaja-alaisesti eri puolella Suomea. Alan aktivisteja on satamäärin.

Yhtenä tavoitteena SRYL:n toi-minnassa tuleekin mielestäni olla, että senkaltainen korkeatasoinen kulttuuritarjonta, josta olemme Helsingin seudulla saaneet nauttia, vastaisuudessa enenevässä määrin jalkautetaan myös kentälle.

Tavoite on täysin linjassa sen seikan kanssa että SRYL on valtakun-nallinen organisaatio ranskalaisuuden edistämisestä varten. ◆

Bo Göran Eriksson

Fran-Su 2/2010 3

JULKAISIJA SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY. PÄÄTOIMITTAJA LIISA PEAKE.PAINOS 1 500 KPLPAINOPAIKKA PAINOMERKKI OY, HELSINKI 2010.KANNEN KUVAT SANNA JÄÄSKELÄINEN, LIISA PEAKE

SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY, RAUMANTIE 4, 00350 HELSINKI. TOIMISTO AVOINNA MA-TO KLO 11-15. TÉL. +358 9 561 1411, FAX +358 9 561 1415. E-MAIL: SRYL@SUOMI-RANSKA.COM, HTTP://WWW.SUOMI-RANSKA.COM.

Lukijalle ________________________________________ 3

Kalenteri _______________________________________ 5

Ajankohtaista ____________________________________ 6

Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys 120 vuotta ____________ 9

Talo Ranskassa - jälkikaikuja ___________________________ 10

Maguellangue ___________________________________ 11

Seinäjoen yhdistys Languedocissa kesäkuulla _________________ 12

Kiekura _______________________________________ 14

Lähiruokaopissa Ranskassa ____________________________ 15

20 ans de jumelage entre Mâcon et Pori ____________________ 16

Turkulaisnuroret kaatoivat kielimuureja Ranskassa ______________ 17

EmmanuEl lE mErlus – le Breton cycliste des langues minoritaires reçu au Cercle Français de Turku Turku _____________ 18

Cyrano dE BErgEraC – miekkamies ja kirjailija _________________ 19

Ranskalaisen urkumusiikin alkulähteillä Lyonissa _______________ 20

La Belle Province – Ranskaakin ranskalaisempi ja kotoisan suomalainen ______________________________ 22

Les transferts culturels franco-finlandais de 1995 à nos jours ________ 24

La section de Finlande de l’AMOPA à Tallinn __________________ 26

Korsika, la Corse, Corsica _____________________________ 28

FRAN-SU, SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI NRO. 2/2010. S

ISÄ

LT

Ö

Kalenteri 2011Tapahtumien ajankohdat ja aiheet vahvistuvat myöhemmin. Katso www.suomi-ranska.com tai tiedustele liitosta sryl@suomi-ranska.com, puh. (09) 561 1411, gsm 044 555 392).

TAMMIKUUClub Lyon: Aiheena kuvataide. Puhujana taidehistorioitsija Marja-Terttu Kivirinta.

HELMIKUUClub Lyon: ”Ruokia ja aterioita Dumas’n Kolmessa muskettisoturissa ja Monte-Criston kreivissä”. Puhujana prof. Hannu Riikonen.

Actualités françaises-intensiivikurssi alkaa. Kurssi on tarkoitettu ranskaa jo jonkin verran osaaville. Iltaisin ja viikonloppuisin pidettävät oppitunnit jakaantuvat useammalle viikolle helmi-huhtikuun aikana.

MAALISKUUClub Lyon 8.3.2011 klo 18: ”Naiset Ranskan kirjallisuuden ruokakuvauksissa sekä naiset ruokien kuvaajina” (kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi). Puhujana FM Jarmo Kehusmaa.

HUHTIKUU16.4. kevätliittokokous Porvoossa. Samalla juhlitaan Cercle franco-finlandais de Porvoo/Borgå ry:n 30-vuotisjuhlia.

TOUKOKUUClub Lyon: Champagnen ja Lorrainen alueiden ruokaperinne (jäsenmatkakohde 2011). Puhujana FM Pirkko Saikkonen.

KESÄKUU10.-11.6. Kouvolan dekkaripäivät Kouvolassa. Päivien otsikkona on Rikos ja rangaistus. Erikoisteemana ranskalainen dekkari (yhteistyössä SRYL:n kanssa). www.kouvolandekkaripaivat.fi

SYYSKUUJäsenmatka Champagnesta Lorraineen: Reims, Colombey-Les-Deux-Églises, Verdun, Nancy , Metz jne. Erikoisasiantuntijana prof. Tarmo Kunnas. Ajankohta syyskuun alku.

Reimsin katedraali.

Fran-Su 2/2010 5

Perinteinen ranskalais-suomalaisten kauppakamarien yhteiskokous Conseil Commun järjestettiin Pariisissa 27.9.2010. Kokouspaikkana oli Luxembourgin puiston tuntumassa sijaitsevan Ranskan Senaatin Clemenceau-sali, jonne saapuikin lähes sata asiasta kiinnostunutta jäsentä ja kutsuvierasta. Heidän joukossaan oli mm. Suomen Ranskan suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuve.

Kokouksen suojelijana oli Ranskan teollisuusmi-nisteri M. Christian Etrosi ja puheenjohtajana toimi entinen Ranskan Suomen suurlähettiläs M. Gérard Cros. Kokouksessa käsiteltiin energiapolitiikkaa, uusien teknologioiden roolia ja merkitystä kasva-vassa Euroopassa sekä talouskriiseistä selviämistä.

Ajankohtaista

Ranskalaiset puhujat edustivat alansa huippuyrityksiä. Suomalaiset puheenvuorot käyttivät Paavo Lipponen, Esa Kaunistola (Nokia), Esa Laukas (3 Step IT) ja Antti Suvanto (Suomen Pankki). Kamarin Suomen osaston jäsenet osallistuivat kokoukseen puheenjoh-tajansa Merja Rinta-Erkkilän johdolla; ranskalaisen sisaryhdistyksen johtaja on M. Patrice Dano.

Osallistujien seuralaisille oli järjestetty oheisohjel-maa Coco Chanelin jalokivikokoelmiin. Kokouspäivä huipentui yhteiseen gaala-illalliseen Pariisin iltavalojen loisteessa Seinen-risteilyllä. Suomen delegaatio sai myös tilaisuuden tutustua TV5 Monden toimitiloi-hin Avenue Wagramilla. Seuraavan kerran Conseil Commun kokoontuu Helsingissä v. 2012.

Ranskalais-suomalaisten kauppakamarien yhteiskokous Pariisissa

Kauppakamarien yhteiskokous Conseil Commun kokoontui Ranskan Senaatissa Pariisissa.

6 Fran-Su 2/2010

Ajankohtaista

Anttilan vaikutus Suomen kiel-tenopetuksen piirissä ei suinkaan rajoittunut kielikoulun luotsaamiseen. Ylioppilastutkintolautakunnassa Anttila toimi apujäsenenä ja jäsene-nä peräti 30 vuoden ajan (1.1.1971 - 31.12.2000). Vuodesta 1965 aina vuoteen 1988 Anttila toimi Suo-men ranskanopettajain yhdistyksen puheenjohtajana ja viiden vuoden ajan myös Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtajana. Hän on myös ollut aktiivinen Kansainvälisessä ranskanopettajien liitossa (Fédération Internationale des Professeurs de Français), ensin hallituksessa ja varapuheenjoh-tajana, sitten liiton puheenjohtajana (1984 - 1988).

Jarmo Anttila on ollut Suomi-Ranska yhdistysten liiton neuvotte-lukunnan jäsen sen perustamisesta lähtien (1998) ja sitä ennen Suomi-Ranska yhdistyksen hallituksen jäsen.

Uransa alussa hän opetti ranskaa Helsingin kauppakorkeakoulussa ja latinaa muun muassa Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa.

Helsingin ranskalais-suomalai-sen yhteislyseon rehtorina Anttila aloitti 1956, vain 26-vuotiaana. Häntä pyydettiin toimimaan muutamaa kuukautta aiemmin perustetun yksityisen, valtion tukeman koulun johdossa. Elo-kuussa 1977 koulusta tuli Hel-singin ranskalais-suomalainen koulu, jonka rehtorina Anttila jatkoi eläkkeelle siirtymiseensä 1.7.1993 asti. Koulu on valtion. Pitkän, liki nelikymmenvuotisen rehtorinuran ohella hän toimi lyhyen aikaa kouluhallituksen vt. ylitarkastajana (1957 - 58) ja Hel-singin kauppakorkeakoulun vs. ranskan lehtorina (1958 ja 1960).

Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun entinen rehtori, kouluneuvos Jarmo Anttila täytti kesäkuussa 80 vuotta.

Kouluneuvos Jarmo Anttila syntyi Helsingissä 10.6.1930. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1947 ja valmistui filo-sofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1954 suorittaen sekä romaanisesta filologiasta että Rooman kirjallisuudesta laudatur-oppimäärän ja englantilaisesta filologiasta approbaturin.

Muita huomattavimpia luot-tamustehtäviä Anttilalla on ollut Suomen valtuuskunnan jäsene-nä Suomen ja Ranskan välistä kulttuurivaihtoa käsittelevässä kokouksessa ja lukion opetus-suunnitelmatoimikunnan vieraan kielen jaostossa.

Anttila on saanut mittavista ansioistaan Ranskan Ordre National du Mérite -ritarikunnan ritarimerkin (1975), Palmes Académiques -ritari-kunnan komentajamerkin (1988) ja Ranskan kunnialegioonan ritari-merkin (1993). Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki hänelle myön-nettiin vuonna 1976, ja vuonna 1981 hän sai kouluneuvoksen arvon. Sotilasarvoltaan Anttila on yliluutnantti. Muiden ansioidensa ohella Anttilalla on myös valan-tehneen kielenkääntäjän tutkinto (suomi - ranska - suomi 1980).

Jarmo Anttila 80 vuotta

Fran-Su 2/2010 7

Ajankohtaista

Pöydät notkuivat lohi- ja poroleipiä, lihapullia ja peruna-salaattia sekä muuta naposteltavaa. Tarjoilu huipentui mahtaviin kakkukahveihin ja kahden syntymäpäiväänsä viettävän entisen johtajan onnitteluihin. Lopuksi pantiin jalalla koreasti humppaa, letkajenkkaa, polkkaa ja tangoa Vallilan Tango-orkesterin tahdissa.

Suomi-instituutin ikimuistoisia avajaisia vietettiin lokakuun 1990 lopulla Sorbonnen juhlasalissa ja insti-tuutin vastavalmistuneissa tiloissa rue des Ecoles’illa. Instituutin perustajan, Suomen Ranskan instituutin säätiön perustamiskirja sinetöitiin jo v. 1984 ja yli viisi vuotta kestäneen työn tuloksena instituutti avattiin suu-relle yleisölle tammikuussa 1991.www.institut-finlandais.asso.fr

Suomen Ranskan instituutin 20-vuotisjuhlia vietet-tiin Pariisissa 15.–16.10.2010. Ensimmäisen juhlapäivän ohjelmassa oli entisten johtajien seminaari, joka veti instituutin auditorion täyteen kuulijoita. Ajatusten vaihto oli vilkasta juhlapuhujien ja yleisön kesken. Suomalai-sen kulttuurin näkyvyys Ranskassa, yhteiskunnalliset muutokset ja EU olivat asioita, jotka olivat muovanneet johtajien kausia ja työskentelyä instituutissa. Seminaaria seurasi cocktail-vastaanotto ja konsertti, jonka esiintyjinä olivat Seinäjoen Tango-markkinoiden kuninkaallisia sekä tango-junioreja. Toisena juhlapäivänä Ranskan Suomi-seura järjesti suuren kansanjuhlan puhvetti-tarjoiluineen.

Tunnettu Ranskan kulttuurin harras-taja filosofian tohtori Osmo Pekonen on väitellyt uudemman kerran tohtoriksi, tällä kertaa 1700-luvun historian alalta ja ranskan kielellä. Tarkemmin sanot-tuna tieteenala oli matkailuhistoria, väittelypaikka Lapin yliopisto ja uusi titteli yhteiskuntatieteiden tohtori.

Pekonen käsittelee väitöksessään Suomen ja Ranskan kulttuurisuhtei-den klassista aihetta, nimittäin Pierre Louis Moreau de Maupertuis’n mat-kaa Lappiin 1736-1737. Näkökulma on uusi, sillä kertojana on matkalla mukana ollut pappi Réginald Outhier (1694-1774), jonka jälkeenjääneitä papereita Pekosella oli onni löytää Ranskan arkistoista.

Tutkimuksessa analysoidaan muun muassa semiotiikan metodeja käyttäen olosuhteita 1700-luvun Lapissa, erityisesti Tornionlaaksossa. Koska kertoja on katolinen pappi, nousee uskontojen kohtaaminen keskeiseksi teemaksi.

Työn ohjaajat olivat matkailuhisto-rian professori Seppo Aho ja uskon-totieteen professori Juha Pentikäinen. Vastaväittäjänä toimi Los Angelesin yliopiston tieteenhistorian professori Mary Terrall, Harvardissa koulutettu tiedenainen, joka puhui täysin suju-vasti ranskaa hänkin.

Teos on poikkeuksellisen runsaasti kuvitettu. Se sisältää muun muassa eräitä ennen tuntemattomia Lapin karttoja, jotka Maupertuis’n retki-kunta piirsi. Lapin yliopisto kustantaa teoksen noin 400-sivuisena kirjana nimeltä ”La rencontre des religions autour du voyage de l’abbé Réginald Outhier en Suède en 1736-1737”.

Väitöskirja on herättänyt suurta huomiota Ranskassa, sillä sen koh-dehenkilöstä pappi Outhierista ei aikaisemmin ollut tehty tutkimusta.

Papin kotikylässä La Marressa paljastettiin 31.7.2010 hänelle omis-tettu muistomerkki, jota vihkimässä Pekonen oli. Lisäksi elämäkerran

Osmo Pekonen väitteli ranskan kielellä

La rencontre

des rel igions autour du voyage de

l’abbé R éginald OuthieR en Suède en 1736–1737

Osmo Pekonen

kirjoittaja sai perintönä kohdehen-kilönsä akatemiajäsenyyden vuonna 1752 perustetussa Besançonin aka-temiassa.

Ranskankielinen kirja julkistettiin Helsingin kirjamessuilla, joiden tee-mana oli sopivasti Ranska. Tilauksia ottaa vastaan Tuula Tervashonka, tuula.tervashonka@ulapland.fi

Suomen Ranskan instituutti 20 vuotta

Väitöskirjan kansikuva. Lapland University Press.

Instituutin johtajat vasemmalta oikealle: Iris Schwanck (1999-2000),Jukka Havu (2001-04), Kimmo Pasanen (1996-1998), Tarmo Kunnas (1990-95) ja Marja Sakari (2008-).

8 Fran-Su 2/2010

HistoriaaHotelli Kämpin kabinetissa pidettiin 12.11.1890 Alliance française de Helsing-fors -yhdistyksen perustava kokous. Vajaa kymmenen vuotta aiemmin perustettu Alliance-organisaatio sai näin edustuksen Suomeenkin, joskaan paikallinen yhdistys ei viralli-sesti ollut riippuvainen ranskalaisesta emojärjestöstä.

Yhdistyksen tulisieluinen päävetäjä oli sveitsiläissyntyinen Mlle Marie de Verneuil, joka opetti Helsingissä ranskaa. Hän sai tukea yliopiston ranskan kielen lehtorilta Léon Gabriel Biaudet’lta. He edustivat aikansa aktii-vista ja kosmopoliittia sivistyneistöä, joka halusi antaa toimintafoorumin ranskalaiselle kulttuurille nuoressa pääkaupungissa, jossa esim. rans-kankielistä teatteria, rajatulle yleisölle tosin, oli esitetty jo 1840-luvulta al-kaen. Esitykset auttoi alkuun hienon pohjatyön ranskalaisen kulttuurin tuntemukselle Helsingissä tehnyt Ka-levalan ranskantaja ja suuri Suomen ystävä Louis Léouzon Le Duc.

Uusi yhdistys, jonka säännöt se-naatti vahvisti v. 1891, saikin nopeasti paljon jäseniä ja huomattavia lah-joituksia lainakirjastoonsa. Alliance française de Helsingfors -yhdistys jär-jesti 1890-luvun alkupuolella viikot-taisia -alkuvuosina useamman kerran viikossa - tilaisuuksia, joissa kuultiin esitelmiä, keskusteltiin ranskalaisesta kirjallisuudesta ja kuunneltiin mu-siikkia. Ranskankielinen lainakirjasto levitti kirjallisuutta ja jonkin aikaa yhdistyksen siipien suojassa toimi ranskankielinen lastentarha. Tanssi-aiset olivat keskeinen toimintamuoto.

Vuonna 1936 yhdistys otti nimen Cercle franco-finlandais ja peri samalla alkuperäisen Alliancen omaisuu-

den. CFF on jatkanut viimeisten 70 vuoden ajan Alliancen vakiintuneita toimintatapoja, mm. lainakirjastoa, joka siirrettiin v. 1997 Kuopion varas-tokirjastoon ja on sieltä käytettävissä kaikissa julkisissa kirjastoissa.

NykypäivääVuonna 2010 Cercle franco-finlandais de Helsinki – Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys ry (nimenmuutos vuonna 2003) on vireästi toimiva yhdistys, jonka jäsenmäärä on noin 300 henkeä. Yhdistyksen keskeinen toimintamuoto on edelleen jäsenillat. Keskimäärin kerran kuussa pidet-tävien jäseniltojen tavoitteena on perinteen mukaan edistää ja ylläpitää ranskalaisen kulttuurin tuntemusta sen eri muodoissa.

Cercle on osallistunut jo usean vuoden ajan aktiivisesti erilaisten ranskalais-suomalaisten tapahtumien järjestämiseen. Esimerkkeinä Helsin-gin juhlaviikkojen ja kulttuurikaupun-gin ohjelmiston yhteydessä esitetty ranskalainen Ulysse-barokkiooppera-produktio v. 2000, III Eurooppalai-nen keskiajan tutkimuksen kongressi

Jyväskylässä v. 2003, Denise Bellon -valokuvanäyttely Helsingin Jugend-salissa v. 2004, Travelling Rennes à Helsinki -elokuva-festivaalien Helsin-gin osuus v. 2004 sekä frankofonia-aiheisille messuille vuodesta 2005. Huhtikuussa 2008, Suomen kulttuu-rikauden alussa, Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa julkaistiin Denise Bellon, Onnen maa, Suomi elokuussa 1939 -niminen teos, joka pohjautuu rans-kalaisen valokuvaaja Denise Bellonin Match -lehteen ottamiin Suomi-kuviin elokuussa v. 1939.

Vuonna 2000 Cercle hankki omat toimitilat Meritullinkadulta Helsingin Kruununhaasta. Seuraavana vuonna yhdistys aloitti pitkän tauon jälkeen ranskan kielen kurssien pitämisen jäsenilleen.

Cercle juhli 120-vuotista taivaltaan 12.11.2010 Helsingin Kaupunginta-lolla ja Ravintola Pörssissä, jonne saapui runsaasti cerclen jäseniä ja Ranskan ystäviä. ◆

Puheenjohtaja sini sovijärvi, varapuheenjohtaja outi MErisalo ja koordinaattori Minna varila.

Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys –ranskalaista kulttuuria Helsingissä jo vuodesta 1890

Jäsenillanviettoa Meritullinkadulla puheenjohtaja Sini Sovijärven johdolla.

Lisätietoja cerclestä saa yhdistyksen toimistosta, puh. 050 357 0537 tai cercle.helsinki@elisanet.fi

Fran-Su 2/2010 9

P rovencea hiukan tuntematto-mampi Languedoc-Roussillon ei

naapurilleen häviä, ei kauneudessa, ei kulttuurissa, eikä herkuissa! Seu-dulla hymyilee aurinko noin 320 päivää vuodessa ja ihmiset hymyilevät mukana. Maakunnan dynaaminen keskus, Montpellier tarjoaa uutta ja vanhaa, jokaiselle jotakin. Vanhan kaupungin historiaa tihkuvat kujat ovat nopeakulkuisia ja sulkevat si-säänsä ravintoloiden, kahviloiden, kauppojen ja museoiden maukkaan sekasalaatin. Moderni kaupunginosa häikäisee ilmavuudellaan.

Montpellier ympäristöineen, oli oiva kohde leikkimieliselle kielikisal-lemme, jossa katsojien iloksi haettiin myös näyttävyyttä ja visuaalisuutta. Suomalaiset pääsivät seikkailemaan muuhunkin Ranskaan kuin tuttuun Pariisiin. Opiskelun ja kuvausten kannalta pienehkö kaupunki oli jo lo-gistisesti joustavampi vaihtoehto kuin ruuhkainen ja joskus tyly metropoli.

Yhdeksänosaista sarjaa, jolla oli kolme esityskertaa viikossa (ensi-lähetys ja kaksi uusintaa) seurasi parhaimmillaan 70 – 100 000 kat-sojaa jaksoa kohti. Luku ei Teeman katsojaluvuksi ole hullumpi, sillä kanavan katsojakunta on tunnetusti profiloituneempi kuin muiden val-takanavien. Lisäksi ohjelmat olivat nähtävissä YLE Areenassa viikon ajan ensilähetyksen jälkeen.

Sarjan myötä katsojapalautteessa kiiteltiin huumoria, lämpöä, mutta ennen kaikkea sarjan jännitettä. Kommentit kertoivat innostuksesta eteläranskalaiseen tunnelmaan, ren-toon välittömyyteen.

Meininki todella tempaisi mu-kaansa ohjelmasarjan kilpailijat, jotka heittäytyivät täysillä tilanteeseen kuin tilanteeseen, koska se paikallisissa olosuhteissa ”oli niin helppoa”.

On toki helpompi olla roolissa ulkomailla kuin Suomessa, mutta rohkeutta vaati sekin, että tallennetut hetket siirtyivät suomalaiskatsojien eteen realityn vaatimalla tuoreudella ja käsittelemättömyydellä. Ketään ei haluttu nolata, mutta kova kielellinen ponnistelu ja tunnelataus kulkeutuivat katsojaan.

Moni kommentoi, ettei välillä voinut katsoa sarjaa, koska ”kilpaili-joiden fiilikset olivat niin voimakkaat, että niihin meni väkisinkin mukaan”. Äärimmäinen kielellinen ponniste-lukin tuntui olevan joskus tuskaisaa katsottavaa.

Varmasti totta, mutta tärkeintä viestiä kilpailijat heittäytymisellään välittivät suomalaisille ”taviksille”, jotka arkailevat vieraan kielen, varsin-kin vaikeahkoksi miellettävän ja edel-leen elitististä leimaa kantavan rans-kan opiskelua kohtaan. Hurjistakin tilanteista selviää kommunikoimalla avoimesti, hymyileminen on tärkeää,

eikä kielen ontuva oikeellisuus ketään elävän elämän koskissa kaada!

Sama viesti kantautui myös edel-listen Talo -ohjelmien kautta: ”jos tuo tuollainenkin osaa noin hyvin, miksen myös minä? ”

Sarjojen myötä italian, espanjan ja nyt ranskan innostus on selkeästi kasvanut. Kilpailijoiden tukimateri-aalina toiminut, erinomainen Otavan Parfait 1:n myynti on selkeästi kas-vanut, kertoo Mika Perttola Otavan oppikirjaosastolta.

Talo Ranskassa herätti keskustelua myös verkossa, jossa ohjelmalle oli varattu oma fooruminsa. Siellä voi edelleen opiskella ja tutustua kulttuu-ritaustablogeihin sekä kilpailijoiden omiin kommentteihin. www.yle.fi/taloranskassa.

Henkilökohtaisesti olen kiitollinen myös siitä, että sain niin monta kut-sua ympäri Suomen tulla kertomaan Ranska-foorumeihin sarjasta ja sen vaiheista ja että kaikkialla sarjan tuoma ilo ja innostus niin aidosti välittyivät yleisöstä. ◆

sini sovijärvi

toiMittaja, YlE

TALO RANSKASSA – jälkikaikujaTalo Ranskassa -sarja esitettiin YLE Teemalla keväällä 2010

Montpellier, Place de la Comédie, Les trois Grâces -suihkulähde

10 Fran-Su 2/2010

• Lähdimmehyväksihavaitsemallammekaavalla:etsi-tään uusi tuntematon alue, hankitaan sieltä iso majatalo ja sieltä käsin teemme retkiä lähiseudulle. Kesäkuun keskivaiheen viikko on sopiva aika useimmille osal-listujille.

• PaikaksivalikoituiLanguedocinaluejasielläAudendepartimentissa Fanjeaux- niminen kylä. Alue siksi, että siitä emme paljoa ennalta tienneet, ja kylä sattu-malta, koska sieltä löytyi tarpeeksi isot majapaikat: puolen kilometrin päässä toisistaan olevat 20:n ja kuuden hengen talot. Valinta osoittautui erinomai-seksi: suljetun, hieman ränsistyneen linnan vieressä majoituimme vanhaan isoon taloon, joka oli ollut linnan tilanhoitajan talo. Paikka oli linnan puiston kupeessa ja sitä ympäröivät valtavat peltoaukeat. Muu-taman kilometrin päässä komealla kukkulalla näkyi Fanjeaux’n ikivanha kylä. Etelässä kirkkaalla säällä näkyivät Pyreneitten huiput ehkä n. 100 km päässä ja pohjoisessa Aude- joen viljava laakso. Erittäin per-soonallisesti sisustettua taloa puutarhoineen vuokrasi hollantilainen arkkitehtipariskunta, he myös asuivat siinä. Jo ennen matkaa he auttoivat meitä retkien suunnittelussa ja olivat mukana retkien toteutuksessa. Yleensähän tällaiset talot vuokrataan ilman palveluja, mutta me saimme myös petit dejeuner’n joka aamu ja tuloillallisen valmiiseen pöytään. Naapuri - kuuden hengen talo - oli myös hienosti varusteltu, modernim-pi, alunperin lomataloksi tehty. Näihin meitä majoittui 23 henkilöä.

Languedoc-Rousillonin alue ei ole massaturismin täyttä-mää. Sitä pidetään Ranskassa köyhänä syrjäseutuna. Ehkä asiaa selittää alueen keskiaikainen historia. Langeudoc on tietenkin langue d’Oc eli oksitaania. Keskiajalla alkupuo-lella alue ei vielä kuulunut Ranskan kuninkaan alaisuuteen, siellä puhuttiin omaa kieltään ja siellä oli pitkään jatkunut skisma katolisen kirkon kanssa; suuri osa kansaa oli kirkon harhaoppisina pitämiä katarreja. Pitkällisten sotien ja vainojen jälkeen alue alistettiin katolisen kirkon ja Rans-kan kuninkaan yhteistoiminnalla (albigenssi-ristiretket ja inkvisitio) 1200–1300 lukujen vaihteessa. Tätä vainon ja taistelujen historiaa pidetään Langeudocissa edelleen hyvin näkyvillä. Turistinähtävyyksiä ovat vanhat katarrien vuorten huipuilla olevat linnoitukset vaikka noista ajoista on jo noin 700 vuotta. Oksitaanian kieli muuten hieman näkyy vielä: huomasin Fanjeaux’n tien varressa nimikyltin jossa luki Fanjeaux, Fanjas.

Tulimme perille lauantaina 12.6. illansuussa rankka-sateessa. Ilta meni majoittumiseen ja isäntäväkemme oli toiveemme mukaan järjestänyt meille talon komeaan salonkiin kunnon illallisen. Salissa oli myös flyygeli ja saimme nauttia joukostamme löytyneiden useittenkin muusikkojen soitosta. Sunnuntai oli tutustumista lähi-ympäristöön, kävelyretki halki peltojen lähikylään. Siellä sattui olemaan koulun kesäjuhla, johon koko kylän väki oli kokoontumassa. Pääsimme vähäksi ajaksi juhlan alkuun mukaan ja paikallisen lehden toimittajakin teki meistä pe-rusteellisen haastattelun. Hän lupasi lähettää jutun meille, mutta eipä ole näkynyt. Maanatain retkemme suuntautui

Seinäjoen yhdistys Languedocissa kesäkuulla

Teimme viisi vuotta sitten retken Keski- Ranskaan Limousinin tasangoille.

Tämän mukavan matkan innoittamina päätimme lähteä uudelle retkelle.

Niinpä viime talven toimintaamme sävytti kesän matkan valmistelu. Näkymä portiltamme Fanjeaux’iin

12 Fran-Su 2/2010

Mirepoix’n kaupunkiin. Se on ikivanha markkinapaikka; vilkas tori on elänyt alueen kauppapaikkana katkeamatta keskiajalta ja osa torin ympärillä olevia rakennuksia on yhtä vanhoja hienoine puuleikkauksineen. Mirepoix’n jälkeen kävimme lounaalla vanhasta luostarista tehdyssä hienossa ravintolassa Camon’in ruusujen kylässä. Viini-tarhakunnaiden halki ajelimme taloomme pikkusateessa. Tiistai oli kaunis, lämmin päivä, jonka pääosin lepäilimme puutarhassamme, valmistimme hyvän aterian ja uimme altaassamme.

Keskiviikon retkemme suuntautui Carcassonne’en. Keskiaikainen muurien ympäröimä kaupunki linnoineen on upea ilmestys sekä kaukaa kukkuloilta katsottuna että lähitarkastelussa. Paikallinen mainoslause kuului, ettei ihmisen pidä kuolla näkemättä Carcassonnea. Matka jatkui viinitilalle maistiaisineen ja ostoksineen.

Torstai oli suunniteltu taas lepopäiväksi. Osa meistä jäikin jo kodiksi muodostuneeseen taloomme, mutta iso joukko läksi käymään ja uimaan Välimerellä. Sinne tuli matkaa Fanjeaux’sta noin 80 km Cap d’Agden hiekkarannoille. Viimeinen retkemme oli Pyreneitten suuntaan – Katarri -retki. Pierre-Lys-solien kautta tu-limme pieneen Limoux’n kaupunkiin – ja taas torille. Siellä on paikallisten mukaan tehty shampanjaa jo ennen kuin Champangnessa ja resepti on kuulemma alun pe-rin heiltä! Nimeltään juoma on Blanquette de Limoux. Hyvältä shampanjalta se maistui! Liekö muuten limo-nadi – nimi jotenkin Limoux’n nimeen liittyvä? Maasto muuttui Limoux’n jälkeen vuoristoisemmaksi, viittoja oli useisiin katarrilinnoituksiin vuorten huipuilla. Söimme pique-nique - lounaan leirialueella ennen nousuamme Queribus’in linnoitukseen korkealla vuorella, josta oli mahtavat näkymät ympäröiviin laaksoihin. Linnoitus oli oppaamme mukaan viimeinen puolustusasema, jonne viimeiset katarrit kuolivat ja legendat alkoivat elää.

Lauantai 19.6. oli sitten matkapäivä kotiin.

Voimme lämpimästi suositella Languedoc-Roussilonin seutua matkakohteeksi etenkin, jos ei ole kiinnostunut suurkaupunkien houkutuksesta. ◆

Yrjänä ElonhEiMo

sEinäjoEn suoMi-ranska YhdistYksEn pj

Petanque kuului päivittäiseen ohjelmaan. Saimme myös vieraita. Pariisista, tyttäremme Makka perheineen tuli katsomaan mummojen ja paappojen lomailua.

Tutustuimme myös Canal du Midi’in ja sen varren ravintoloihin…

Queribus’in linnoituksen vuorella

Fran-Su 2/2010 13

T ämä hauska nimi on lyhyt ja ytimekäs lyhenne sanoista kieli,

kulttuuri, ranska. Jo yli kolmen vuoden ajan ovat maamme ranskanopettajat voineet osallistua tämän Opetus-hallituksen, Espoon kaupungin ja Ranskan kulttuurikeskuksen ra-hoittaman verkoston toimintaan. Yhteistyökumppanina meillä on Suomen ranskanopettajain yhdistys ry, valtakunnallinen Kielitivoli-hanke (www.kielitivoli.fi) ja Helsingin ranskalais-suomalainen koulu. Myös Voie Expresse –portaali (www.expresse.fi) on tukemassa verkoston toimintaa.

Tapiolan koulun ranskan ja eng-lannin lehtori Tiina Primietta toimii tämän ranskan opetuksen kehittämis-hankkeen energisenä hankekoordi-naattorina. Rinnalleen hän on saanut eri puolilta Suomea koostuvan in-nokkaan ohjausryhmän sekä joukon aluekoordinaattoreita. Verkostossam-me on mukana jo yli 70 peruskoulua ja lukiota pääkaupunkiseudulta aina Rovaniemelle asti! Me kaikki yhdessä haluamme tukea toisiamme tämän ”harvinaisen” kielen opettamisessa, jakaa jokapäiväisiä, käytännönläheisiä ideoita sekä saada oppilaat ja van-hemmat ymmärtämään monipuolisen kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen merkitys. Ranskanopettajahan on

useimmiten ainoa tämän aineen opettaja koulussaan, ehkäpä koko paikkakunnalla. Verkoston jäsenet auttavat myös toisiaan ranskan mark-kinointi -ja motivointikampanjoiden tekemisessä. Kielenopettajan työ kun ei nykyään ole pelkkää kielioppia ja sanakokeita...

Ensimmäisen ns. pilotointivuoden jälkeen, 2007-2008, KIEKURAn puitteissa on pidetty valtakunnallisia seminaareja Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Tämän syksyn seminaari on Lahdessa 26.-27.11.2010. Lisäksi KIEKURA on järjestänyt yhteistyö-kumppaneidensa kanssa monipuo-lista koulutusta ranskanopettajille, joista viimeisimpänä älytaulukoulutus Helsingin Mediakeskuksessa 17.-18.9. On painatettu ranskan kieltä ja kult-tuuria mainostava esite koululaisille ja heidän vanhemmilleen sekä järjestetty elokuvatempauksia ja bussikiertueita eri puolille Suomea. Marraskuussa 2010 bussi kiertää Raahessa, Oulussa, Rovaniemellä ja Kuusamossa. Elo-kuvatempaukset ja bussikiertueet on tehty ja tehdään yhteistyössä saksan-, venäjän- ja espanjan kieli -ja kult-tuurihankkeiden kanssa KIMARA ( = kieliä innostaen ja innovoiden, motivoiden ja aktivoiden, riemulla ja avoimesti) – nimen alla. Mainitta-

Café de Paris-kielisuihkuttajana kuvassa Päivi Lehto-Peura & Länsi-Porin koulun 7.-luokkalaisia innokkaita ranskan maistelijoita...

koon, että omassa yläkoulussani rans-kanryhmä on viime vuosina syntynyt vain joka toinen vuosi, nyt sellainen tuli ”välivuotena” ja lukumäärältään kaksinkertaisena bussikiertueen kam-panjan seurauksena!

Kieltenopiskelu ei aina heti tuo näkyvää tulosta, vaan se vaatii pit-käjänteisyyttä, suorastaan elinikäistä oppimista. Koulutuksen järjestäjät, päättäjät ja vaikuttajat tulisi saada ymmärtämään kielellisen monimuo-toisuuden hyödyt. Tämäkin on yksi KIEKURAn tavoitteista ja päätellen seminaariemme puhujalistasta, asia ainakin tiedostetaan ja kanssamme käydyn vuoropuhelun jälkeen toivot-tavasti myös konkreettisia tuloksia alkaa näkyä.

Arvoisat Fransun lukijat voisi-vatkin nyt käydä nettisivultamme www.kiekura.fi otsikon Ranskaa! alta katsomassa Ranskan ulkoministeri-ön tuottaman iloisen ranskankielen mainospätkän ”Pourquoi apprendre le français ?” ja tutustua hankkee-seemme lähemmin. ◆

KIEKURA-terveisin

lEEna hEdlund

ohjausrYhän jäsEn

länsi-porin lukio

14 Fran-Su 2/2010

V uohet mäkättävät vuoristomaisemassa. Sää on syksyinen ja piikikkään kylmä, mutta maalaistalon

emäntä Cécile Bataille jaksaa hymyillä, kun hän esittelee juustotilansa toimintaa suomalaisryhmälle.

Bataille muutti noin kahdeksan vuotta sitten Pariisis-ta, jätti tehtaanjohtajan työnsä ja alkoi miehensä kanssa kasvattaa perinteikästä vuoristokarjaa ja uhanalaisia, alkuperäisrotua olevia vuohia.

-Täällä on suuri huoli siitä, että väki vähenee ja vanha elämäntyyli katoaa, Bataille kertoo.

Bataillen tila, Ferme de Xefosse, sijaitsee Plainfaingin kunnassa Koillis-Ranskassa. Vuoristoisilla rinteillä kasvaa luonnonheinää, jota tilan parikymmentä lehmää märehtii.

Xefossen perinteiset juustot ovat voittaneet monia palkintoja. Cécile Bataille myy pieniä juustoja pikkurui-sessa myymälässä, jonka takahuoneessa sijaitsee juustola.

Tilamyymälä on avoinna päivittäin. Tilalla käy nykyään paljon turisteja ja juustoja ei aina riitä kaikille halukkaille. Osa juustoista myydään tuottajien yhteisessä, kaupungissa sijaitsevassa myyntipisteessä.

Tutustuminen Xefossen tilaan oli osa Toimintaryhmä Karhuseudun syksyistä opintomatkaa Koillis-Ranskaan. Vierailun aiheina olivat lähiruoka ja puurakentaminen.

Lähiruoan saralta kävi nopeasti ilmi, että ranskalaiselle lähiruoan merkitys on suuri. Harva suomalainen lähtisi etsimään vaikeakulkuisen reitin päässä sijaitsevaa juustolaa hakeakseen pienen juuston. Saati sitten lähtisi lounaalle keskelle metsää luomutilalle, jossa possut röhkivät talon kulmalla ja huussi sijaitsee talon keittiössä.

Vosgesien alueelta tällainen maalaisravintola löytyi. La Petite Raonin kunnassa sijaitsevalle Capucinen luo-mutilalle pääsee aterioimaan, kunhan varaa ruokailun etukäteen ja jaksaa tallustaa tilalle metsäistä polkua pitkin. Sisällä pitkän pöydän äärellä odottaa sitten palkinto. Tilan emäntä ja isäntä kantavat ruokailjoiden eteen perinteisiä maalaisherkkuja ruokalaji toisensa jälkeen.

Tarjolla oli tilan omia antimia: savukinkkua, leipää, kurpitsakeittoa, sianpääsylttyä, maalaispateeta, koko-naisena paistettua porsasta, perunoita, talon juustoa ja omenakakkua. Kaikkea kannatti maistaa: ruoka oli yksinkertaisesti valmistettua ja erittäin maukasta.

Tilan isäntä kertoi, miten luomutilallisen on Ranskas-sakin ponnisteltava markkinoidakseen tuotteitaan. He olivat kehittäneet järjestelmän, jossa asiakkaat sitoutuvat ostamaan yhden porsaan vuoden aikana. Asiakas saa siten vuoden aikana yhden porsaan kokoa vastaavan määrän lihaa. Tilan siat ovat perinteistä, mustaa Le porc Gascon -rotua. Ne saavat kasvaa ulkoilmassa tonkien tilan rinteitä.

INFO: Opintomatkan järjestänyt Karhuseutu ry on maaseudun kehittämisyhdistys eli toimintaryhmä, jonka toimialueeseen kuuluvat Harjavalta, Kokemäki, Luvia, Nakkila, Porin maaseutualueet sekä Ulvila. Opintomatkan raportin kaikkine vierailukohteineen voi lukea osoitteesta www.karhuseutu.fi/upload/liitetiedostot/Kansainvalisyys/2009/matkaraportti_deodatie.pdf ◆

tEksti ja kuvat: sanna jääskEläinEn

Hanhet ja mustat siat saavat kasvaa Capucinen luomutilalla kuin ennen vanhaan.

Lähiruokaopissa Ranskassa

Fran-Su 2/2010 15

Des sourires, des bises et une joie de se revoir. Voilà l’atmosphère du rencontre entre les Mâcon-nais et les amis de Pori car ça fait déjà vingt ans qu’on a signé le contract de jumelage. À Mâcon, l’Association Mâcon – Pori a été fondée pour pouvoir s’occuper des relations franco-finlandaises, à Pori, nous, on avait toujours le Cercle Français de Pori qui, à la base, a commencé à intégrer ”nos” Français à nous dans la vie finlandaise.

Bien sûr qu’il a des délégations officielles mais pour rester le lien le plus actif des villes jumelées de Pori, il y a fallu l’enthousiame des gens dites ’ordinaires’. Or, rien n’est ordinaire chez ces personnes qui ont la force de continuer à

20 ANS DE JUMELAGE ENTRE MÂCON ET PORI

programmer des visites et des excursions mutuelles. Nous, on a eu la chance de faire connaissance avec la région Sâone-et-Loire, en biciclette, entre autres. Eux, la Finlande ne leur est plus une tache blanche, en plus de Satakunta nos amis ont parcouru la Finlande profonde , c’est seulement la Laponie qui leur manque encore.

Cet été la visite de nos amis du sud de la Bourgogne les a conduit à faire un tour en Finlande Cen-trale. Quelle chance avec le temps qu’il faisait: plus de 30 degrés (presque trop!?) Chez eux, il faisait 15 degrés de moins ... ◆

lEEna hEdlund

anciEnnE présidEntE du cErclE Français dE pori

A n n o n c eJe suis une lycéenne de 17 ans, en classe de première dans un lycée français à Calais. J’aime le sport et la musique, je pratique l’athlétisme et le tennis, ainsi que les beaux arts. J’aimerais correspondre avec un ou une Finlandaise, dans un premier temps par internet via skype, msn ou facebook, en vue d’un éventuel échange.

hortEnsE poYEr aplle-@hotmail.fr

16 Fran-Su 2/2010

T ällä otsikolla löytyy netistä ker-tomus Puolalanmäen ja Juhana

Herttuan lukiolaisten viime kevään viikon vierailusta Bretagneen sivuilta tietomgzn.tumblr.com/matkoja ja vieraita. Periaatteessa on kyseessä ranskalais-suomalaisesta säännöllisestä oppi-lasvaihdosta.

Paikallinen lehti teki jutun turkulais-ten vierailusta. Turkulaisten hyvää ranskan ja englannin kielten taitamis-ta ihmettelivät lehden lisäksi myös paikalliset oppilaat.

Turkulainen lukiolainen kom-mentoi ranskalaisten kielitaitoa: ”Siellä koulupäivät kestävät paljon pitempään, mutta opetuksen taso on huomattavasti heikompi. Ranskalaiset lukiolaiset eivät luultavasti käytä ja kuule englantia yhtä paljon, joten he ovat epävarmempia puhumaan sitä.”

Ranskalainen lukiolainen todisti vääräksi käsityksen siitä, etteivät suomalaiset pidä lähikontaktista puo-lituntemattomien ihmisten kanssa. ”He olivat aluksi ujoja, mutta osoit-tautuivat todella avoimiksi. Tämä oli paras opiskelijaryhmä, joka meillä on ollut.”

Artikkelissa on mainio suomalai-sen lukiolaisen kommentti: ”Tup-pisuinen suomi-poika historiaan?” Kommentin mukaan stereotypia

”Turkulaisnuoret kaatoivat kielimuureja Ranskassa”

jostakin kansakunnasta voi vaikut-taa ihmisten omaan identiteettiin. Turkulaisittain”no-emmä-ny-osaa”-mentaliteetti olisi aika haudata ja alkaa elää positiivisemman stereotyypin mukaisesti, toteaa tämä lukiolainen.

Cercle français de Turku osallistui pienellä rahasummalla lukiolaisten vierailuun. Hieno asia, että tällä vierailulla tuntuu olevan näinkin positiiviset seuraukset. ◆

Bretagnen matkalaiset koulunsa portailla.

Tarvitsetko apua matkajärjestelyissä?

SERVITOURS hoitaa asiantuntemuksella loma-, kokous-, messu- yms. –matkat Ranskaan.

Yhteystiedot: Servitours, Mme Catherine Pascaud, catherine@servitours.fr, tél. 33 1 47 42 23 17, gsm 33 6 84 76 69 10. Adresse: Servitours, 5, rue Boudreau, 75009 Paris, France.

Fran-Su 2/2010 17

M. Emmanuel Le Merlus est parti de Pontivy, sa ville natale située en Bretagne, pour un long périple en faveur des langues minoritaires. Ce périple totalise 18 000 km et traverse 24 pays de l’Union Européenne.

•J’aiprévuderencontrerunesoixan-taine de minorités linguistiques. Lors de mon passage à Helsinki j’ai déjà parcouru 3 500 km et rencontré 13 minorités linguistiques. Après la Fin-lande, je vais poursuivre mon périple à travers les pays Baltes – p.ex. en Estonie je vais visiter les Setus, sans oublier les russophones de ce pays. Ensuite, j’ irai rencontrer les minori-tés linguistiques des pays de l’Europe de l’Est, de l’Europe Centrale et de l’Europe du Sud. Avant de finir de mon périple, je traverserai la France pour me rendre en Belgique où je rencontrerai les minorités wallonne et germanophone, puis je prendrai la direction de Bruxelles où j’essaierai de présenter ce périple défendant la cause des minorités linguistiques à la commissaire européenne en charge du multilinguisme, la Chypriote Mme Androulla Vassiliou.

Après Bruxelles, je rentrerai en Bretagne où le périple est suivi sur Internet par 13 classes d’élèves bilingues apprenant le breton. Je leur envoie toutes les trois ou quatre semaines des photos et des textes illustrant mon voyage. Des mises en relation sont proposées entre les classes d’élèves bretonnes et des classes d’élèves d’autres minorités linguistiques. Ainsi, une classe gal-loise et une classe écossaise se sont liées avec deux classes bretonnes et j’espère que d’autres liens vont se créer. Des médias bretons suivent ce périple, dont un hébdomadaire, un quotidien et deux radios asso-ciatives. Un blog Internet a été créé à l’occasion de ce périple et permet aux personnes intéressées de suivre son évolution, mon blog, c’est http://europa-tour.over-blog.com. À l’issue du périple un diaporama sera projeté dans des classes bretonnes et lors de réunions publiques pendant les-quelles un débat pourra être proposé sur la diversité linguistique.

L’UNESCO a réalisé une étude sur les langues parlées dans le monde: il existe 6000 langues parlées et 3000 d’entre elles s’éteindront au cours du XXIè siècle, c’est-à-dire la moitié des langues de l’huma-nité. Malheureusement, le breton est considéré parmi ces langues en danger d’extinction. En 1900, plus

d’un million de personnes pouvaient parler breton. Aujourd’hui, moins de 200 000 personnes peuvent le parler. La majorité de ces personnes ont plus de 65 ans, dans 30 ans, il ne restera plus que quelques milliers de locuteurs. Les Bretons gardent espoir et se mobilisent pour sauver leur langue et à travers elle leur culture. Mon périple rentre dans cette action. La diversité linguistique est une richesse de l’humanité qu’il faut pré-server. Le cyclisme est populaire en Bretagne et en associant le vélo et la sauvegarde des langues minoritaires je peux peut-être réveiller davantage de consciences parmi les Bretons. Dans ma jeunesse j’étais coureur dans une équipe cycliste et j’ai participé à des compétitions. Avant d’entamer ce voyage je me suis entraîné en fai-sant 13 000 km au centre Bretagne. Le gouvernement français pourrait s’inspirer de l’exemple finlandais en matière de respect des langues mino-ritaires. À Stockholm, j’ ai rencontré une organisation qui veille sur les intérêts des finnois de Suède, à Turku des professeurs d’Åbo Akademi et ici à Helsinki des représentants de Folktinget, ainsi qu’entre autres, une classe de Tölö Gymnasium. ◆

Propos recueillis par jarMo kEhusMaa, présidEnt du cErclE Français dE turku.

Emmanuel Le Merlus Turun cercleläisten ja Bretagnen lipun ympäröimänä.

Emmanuel Le Merlus, le Breton cycliste des langues minoritaires reçu au Cercle français de Turku

18 Fran-Su 2/2010

R yhmäteatterin ohjelmassa Suo-menlinnassa oli viime kesänä

ranskalaisen kirjailijan Edmod Ro-standin kantaesityksensä 1897 saanut runomittaan kirjoitettu näytelmä Cyrano de Bergerac. Vuonna 1990 Jean-Louis Rappenau ohjasi tähän näytelmään perustuen Oscareilla pal-kitun elokuvan, jossa Cyranoa esitti Gérard Depardieu. Isonenäinen, loistava miekkailija ja rakkausasioissa kompleksikas aatelismies on se kuva, joka jää nämä esitykset nähneelle mieleen.

Cyrano de Bergerac (1619-1655) ei ollut kuitenkaan pelkkä fiktiivinen näytelmän hahmo. Hän oli todellinen henkilö, kolmikymmenvuotisen sodan veteraani ja monipuolinen kir-jailija. Vaikka Cyranoa ei asetetakaan Ranskassa barokin ajan kirjailijoiden eturiviin ja hän kuolikin nuorena, oli hänen tuotantonsa monipuolinen. Kirjeiden ja pamflettien, mm. seitse-män ”Mazarinadia”, jotka arvostelivat kardinaali Mazarinin talouspolitiik-kaa, lisäksi hän kirjoitti näytelmiä. La mort d’Agrippine esitettiin 1653. Näytelmä joutui heti pannaan siinä olleen väitetyn jumalanpilkan vuoksi.

Monien aikalaistensa tavoin Cy-rano oli kiinnostunut tähtitieteestä. Kepler ja Galileo Galilei olivat osoittaneet todeksi monet väitteet kosmoksen olemuksesta. Paneutu-minen näihin teorioihin näkyy sel-västi Cyranon tärkeimmästä teoksesta L’autre monde, jonka ensimmäinen osa ”Histoire comique des États et Em-pires de la Lune” nyt on suomennettu nimellä ”Matka kuuhun”. Kirja kuu-luu sarjaan todelliset science fiction teokset, vaikkakin se on kirjoitettu yli neljä sataa vuotta sitten.

Tarinan minä-hahmo Dyrcona len-tää keksimällään laitteella Kuuhun ja

tutustuu sen asukkaisiin, neljällä raa-jalla kulkeviin, ihmisiä kookkaampiin, mutta monella tavoin samanlaisiin olentoihin. Kuun asukkaiden yhteis-kunta muistuttaa Maan oloja, mutta on kuitenkin sen verran erilainen, että se antaa kirjoittajalle mahdollisuuden epäsuorasti arvostella Maan sen aikai-sen yhteiskunnan oloja.

Teoksessa on tärkeä osuus filo-sofian kysymyksiä pohtivilla keskus-teluilla. 1600-luvun alkupuolella oli syntynyt ns. oppineiden libertiinien piiri. Tämän piirin jäsenet olivat uskon asioissa kriittistä järjenkäyttöä suosineita toisinajattelijoita. Cyranon ajatukset menivät materialismissa huomattavasti pitemmälle kuin li-bertiineillä ja tässä teoksessaan oli riskittömämpää laittaa näitä ajatuksia kuun asukkaiden suuhun.

Kirjan päähenkilö matkustaa eri-koisella tavalla Kuuhun; hän voiteli kehonsa eläinten ydin-rasvalla lääki-täkseen itseään, mutta huomasikin kohoavansa yläilmoihin, koska kuu on taipuvainen imemään itseensä tuota ainetta. Cyranolla on mieli-kuvitusta myös hänen kuvatessaan Dyrconan Kuussa tapaamien Maan muiden asukkaiden matkustustapoja. Eräs heistä oli sitonut kummankin kainalonsa alle astian täynnä uhrisa-vua, joka, kuten sanassa sanotaan, nousee taivaaseen. Toinen oli mat-kannut rautaisilla vaunuilla heitellen ylöspäin vahvaa magneettia ja joku tehnyt matkaa lintujen kantamana.

Cyranoa kuvataan isonenäisenä. Hänestä on säilynyt vain yksi piirros, jossa nenä näyttää isohkolta, muttei poikkeukselliselta. Matkakertomus Kuuhun viittaa kuitenkin jonkinlai-seen ”nenäfiksaatioon”, sillä Kuun asukkaat eivät käytä ajan mittaami-seen kelloa vaan he katsovat nenän

varjoa, joka lankeaa hampaille. Lap-set, joiden nenä osoittautuu parin vuoden ikäisenä mitättömän pieneksi, kastroidaan.

1900-luvun italialainen kirjailija Italo Calvini kuvaa Cyranoa seuraa-vasti: ” Älyllinen ja runollinen lah-jakkuus yhdistyy Cyranossa ja tekee hänestä poikkeuksellisen kirjoittajan. Älyllisesti hän on libertiini, joka on vedetty mukaan kiistaan, joka haastaa vanhan käsi- tyksen maailmasta.” Tämä haastaminen viehättää myös tämän päivän lukijaa.

Cyranon piti olla miekkasankari, mutta eräs kirjan yksityiskohta panee epäilemään tätä. Dyrcona kummas-telee, miksi Kuun aatelismiehet eivät kanna miekkaa niin kuin Maassa, vaan heillä on säätynsä merkkinä kaulassaan pronssinen penis. Hänelle selitetään, ettei ole sopivaa käyttää arvonsa merkkinä tappamisen vä-linettä ja kätkeä muka häpeällisenä se, mitä ilman meitä ei olisi. Calvino toteaakin, että Cyrano on ennen hippejä löytänyt peri-aatteen ”Make love, not war ! ”

”Matka Kuuhun”-kirjan alussa on suomentajan Aarno Salevan ja filosofiantutkija Timo Kaitaron lyhyet selitykset kirjasta ja sen kirjoittajasta. Nämä selitykset antavat mainion opastuksen kirjan lukemiseen ja ymmärtämiseen. Lukijan mielikuvitus seuraisi varmaankin tämän yli neljäsa-taa vuotta vanhan kirjan tapahtumia helpommin, jos ne olisi jonkin aika-laisen kuvittamat, mutta ilmeisesti sellaista kuvitusta ei ole tehty, koska siitä ei puhuta mitään eikä netistäkään mainintaa sellaisesta löydy. ◆

Matti pösö

cErclE Français dE turku

Cyrano de Bergerac –miekkamies ja kirjailijaCyrano de Bergerac: Matka kuuhun. Suom. Aarno Saleva. Faros-kustannus Oy 2009, 158 s.

Fran-Su 2/2010 19

U rkureille vanhat historialliset urut ovat ikuinen tavoittelun

lähde. Näin erityisesti silloin, kun niiden historiaan liittyy tunnettuja säveltäjiä ja sävellyksiä. Yksi monista haaveistani on ollut päästä levyttä-mään Lyoniin, missä on yhdet maa-ilman tunnetuimmista ranskalaisista romanttisista uruista alkuperäisessä asussa. Haave toteutui, kun levytin maaliskuussa 2009 kaksi Charles-

Marie Widorin (1844–1937) laajaa urkusinfoniaa historiallisilla Aristide Cavaillé-Collin rakentamilla uruilla Saint-François-de-Salesin kirkos-sa Lyonissa. Kirkko rakennettiin 1800-luvun ensimmäisen puoliskon aikana ja sen Cavaillé-Collin rakenta-mat 45-äänikertaiset urut valmituivat 1879. Urkujen vihkiäisissä soitti itse Charles-Marie Widor joulukuun 16. päivänä 1880. Ohjelmassa oli hänen

viides sinfoniansa, jonka hän oli kan-taesittänyt jo aiemmin Trocadéron palatsissa Pariisissa 19.10.1879. Urut sijoitettiin epätavalliseen paikkaan alttarin taakse permannolle. Näin ne soivat poikkeuksellisesti lähempänä kuulijoita aivan kuin heidän kanssaan samalla tasolla. Tämä takaa mahdol-lisuuden tutustua lähemmin ranska-laisen romanttisen urkurakennuksen yhteen hienoimpaan yksilöön ja sen soinnillisiin ulottuvuuksiin.

Urut ovat säilyneet täysin muut-tamattomina tähän päivään saakka, mikä on epätavallista. Urut vaativat usein jo ilmastollisista syistä paljon kohennuksia. Lisäksi estetiikan muu-tokset ajavat valtaa pitävät urkurit vaatimaan soittimiin sekä teknisiä että soinnillisia uudistuksia. Aina nämä eivät ole olleet omiaan edistämään soittimien historiallista arvoa saati niiden taiteellista tasoa. Kuin alku-peräisyydestä dokumenttina, kuullaan tällä äänitteellä vanhojen venttiilien äännähtelyä ja se antaa esitettävään musiikkiin autenttisuuden leiman. Saint-François-de-Salesin urut ovat soinnillisesti muiden Cavaillé-Coll -instrumenttien tapaan sinfonisesti yhtenäiset, mikä ei sulje pois lukuisia erilaisia äänikertayhdistelmiä. Siinä missä Rouenin urut ovat voimassa ja St. Sulpicen koossa ylittämättömät, arvostetaan Saint-François-de-Salesin soitinta ilmaisuvoiman eli expressii-visyyden ja runollisuuden ansiosta. Urkujen lukuisat perusäänikerrat mahdollistavat suuren määrän eri-laisia hiljaisia yhdistelmiä ja soolore-kisteröintejä. Samalla sen solistiset äänikerrat, kuten Basson-Hautbois 8 ja Clarinette 8 hakevat vertaistaan

Ranskalaisen urkumusiikin alkulähteillä Lyonissa

Historialliset urut Saint-François-de-Salesin kirkossa Lyonissa.

20 Fran-Su 2/2010

kaikista Cavaillé-Collin rakentamista uruista.

Olen tehnyt vuodesta 2006 kan-sainväliselle Tampereella sijaitsevalle levy-yhtiölle levysarjaa Historiallisia ur-kuja ja säveltäjiä. Levysarja pyrkii esit-telemään sävellyksiä mahdollisimman idiomaattisessa ympäristössä. Tämä tarkoittaa, että teokset soivat kuten säveltäjä on niiden toivonutkin soi-van. Mahdollisimman hyvän loppu-tuloksen aikaansaamiseksi käytämme kaikkein parasta äänitystekniikkaa, joka antaa kuulijalle mahdollisuuden asettua parhaaseen paikkaan kirkossa kuuntelemaan urkujen sointia. Tämä äänite on sarjan toinen ja se esittelee ranskalaisen urkutaiteen kärkinimen Charles-Marie Widorin kaksi urkusin-foniaa, jotka olen tallentanut soitti-mella, johon Widorilla oli merkittävä suhde. Samalla, kun levysarja pyrkii dokumentoimaan tärkeitä kulttuuri-historiallisia syy-seuraus-suhteita, se pyrkii ylläpitämään korkeaa taiteellista substanssia ja on tekijänsä unelma. St. François-de-Salesin urut soivat jo lapsuudessani Marie-Claire Alainin levytyksissä. Mahdollisuus soittaa tätä soitinten eliittiin kuuluvaa yksilöä tarjoutui urkutuntien myötä kirkon pääurkurin Louis Robilliardin joh-dolla. Hänen johdattamanaan uskon löytäneeni jotakin Aristide Cavaillé-Collin hengestä ja urkujen sielusta. Musiikin ekspressiivinen luonne on mahdollista vasta kun kolmiyhteys urut-sävellys-esittäjä puhuvat samaa kieltä. Matkat Lyoniin, viivähdys kir-kon nurkalla Place de Charles-Marie Widorilla, St. Françoisin hämyinen ilmapiiri, Cavaillé-Coll -urkujen ylväs tervehdys salin perällä ja Louis Robil-

Ranskalaisen urkumusiikin alkulähteillä Lyonissa

liardin aristokraattinen, 1800-luvulta suurten virtuoosien ajasta peräisin oleva olemus inspiroi tämän äänitteen syntyyn.

Levy julkaistaan syys-lokakuussa ja se on loistava lahjavinkki ranska-laisesta kulttuurista pitäville. Levytys markkeeraa kulttuurien välistä kans-sakäymistä ja on merkki pyrkimyk-sestä oppia vieraista kulttuureista.

Levyä on mahdollisuus tilata suoraan minulta omakustannehintaan 10 €/kpl + postikulut tämän vuoden loppuun saakka osoitteesta contact@janlehtola.com ◆

tEksti: jan lEhtola

kuva: Mika koivusalo

Jan Lehtola ja Aristide Cavaillé-Collin urut.

Fran-Su 2/2010 21

A rvelin, että olisi hyvä tutustua frankofoniseen maailmaan

vähän laajemminkin, ja niinpä Qué-bec tuntui houkuttelevalta kohteelta. Matkustelu provinssissa tarjosi paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa, ja siellä sai miettiä kulttuurin olemusta ja sitä, miten erilaiset vaikutteet ja identiteetin pohjavirrat muodostavat omaperäisen kokonaisuuden.

Britit valtasivat ranskalaisten uu-disasukkaiden asuttaman Kanadan siirtomaan 1760, ja 1763 alueesta tuli virallisesti osa brittiläistä imperiumia. Syntyi tilanne, jossa on jotain suoma-laiselle tuttua. Englanti oli seuraavat vuosisadat sekä poliittisen että talou-dellisen vallan kieli, ja ranskaa puhui-vat kansan syvät rivit. Kanadalaiset (termi tarkoitti alkuaan nimenomaan ranskankielisiä) olivat kuitenkin mel-ko uskollisia imperiumin alamaisia, ja vielä nykyäänkin québeciläiset kokevat hieman traumaattisena sen, että Ranska ”hylkäsi” heidät 1763. Nykyisin Kanadan ranskankieliset korostavat latinalaisuuttaan, mikä on ymmärrettävää Pohjois-Amerikan englanninkielisen valtakulttuurin puristuksessa, mutta satunnaisesta matkailijasta Québec ei tunnu kult-tuurisesti mitenkään erityisen ranska-laiselta, vaikka yhteiskunta toimiikin ranskan kielellä.

Suomessa vallan kieli oli pitkään ruotsi, Québecissä englanti. Tuntuu kotoisalta ajatella, että québeciläisten esi-isät olivat talonpoikia, erämiehiä ja tukkilaisia. Tekisi jopa mieli sanoa, että he ovat samanlaisia juntteja kuin suomalaiset, ihan sanan positiivisessa merkityksessä. Ranskassa tehtiin kyllä vallankumous, mutta jonkinlainen

La Belle Province – Ranskaakin ranskalaisempi ja kotoisan suomalainen

Maisema Saguenay-vuonolta, Tadoussac.

Montmorency-putous lähellä Québecin kaupunkia.

22 Fran-Su 2/2010

raffinoitu omakielinen yläluokka siellä on aina ollut, ja kulttuuri on siksi erilaista kuin pohjoisen talon-poikaiskansoilla.

Matkustaessa tämän huomasi jo ruoasta. Montréal ja Québecin kaupunki ovat kyllä gastronomian keskuksia, mutta paikalliset perinne-ruoat on selvästi suunniteltu raskai-den ulkotöiden tekijöille. Syödessäni tourtière du Lac-St.-Jeania minulle tuli kotoisa kalakukko mieleen. Kalaa piiraassa ei ollut, sianlihaa sitäkin runsaammin, ja taikina oli erilaista, mutta yhtä kaikki se oli tuhti ruokalaji, jonka tukkilainen saattoi ottaa särpi-meksi savottaan. Québecin ikioma pikaruoka poutine (ranskanperunoita ja kumimaisia juustonpaloja rus-keassa kastikkeessa) saattaisi hyvin toimia suomalaisellakin grillikioskilla. Ravintolassa odotin aina saavani taikajuomaa, kun tarjoilija kysyi: ”Et comme breuvage?”

Kieli kantaa voimakkaasti Qué-becin identiteettiä, onhan provinssi keskellä englanninkielistä mannerta. Paikallisessa slangissa on paljon englannista väännettyjä sanoja, mut-ta virallisessa ja silmin näkyvässä kielellisessä todellisuudessa ollaan ranskalaisempia kuin Ranskassa. Turistioppaiden vakiokuvana on paikallinen STOP-merkki, siinähän lukee ARRÊT. Québecissä ei myös-kään shoppailla kuten Pariisissa, vaan kyseinen harrastus on nimeltään magasinage. Itseäni huvitti Montréa-lissa, että sellainen angloamerikka-laisen kulttuurin linnakekin kuin McDonald’s oli joutunut taipumaan Québecin kuuluisan kielilain 101 edessä: listalla oli quart de livre ja lait

ultra-frappé, eikä suinkaan Quarter pounder ja milk-shake, joita kyllä näkee Ranskan mäkkäreissä.

Québecin ranska on kiinnostavan kuuloista. Montréalissa se on vielä kohtuullisen lähellä standardirans-kaa, joskin r:t pärisevät toisilla aika suomalaisittain ja rytmi on jotenkin erilainen. Mutta matkustaessani bussilla St.Laurentin lahden pohjois-rantaa vieruskaverikseni osui vanha rouva sikäläisestä peräpohjolasta, ja siinä oli jo ranskan opettajankin kielitaito koetuksella. Kun rouva innostui kertomaan sukulaistensa tekemisistä, minun piti välillä tyytyä nyökyttelemään ja hymyilemään kauniisti. Useimmat paikalliset toki kääntävät puhetta standardikielen suuntaan, kun huomaavat turistin puhuvan eurooppalaisella aksentilla, mutta heidän keskinäinen juttelunsa on välillä lähes salakieltä.

Luonto Québecissä näyttää suo-malaisesta tutulta, ollaanhan samalla ilmastovyöhykkeellä. Tadoussacissa St. Laurentin lahden rannalla maasto oli kuin Lapin vaaroilla. Tosin sillä erolla, että meressä oli korkea nou-

suvesi ja isot parvet valaita! Montréal vaikutti pilvenpiirtäjineen amerik-kalaiselta kaupungilta, ja Québecin historiallinen vanhakaupunki oli hyvin eurooppalaisen oloinen. (Se onkin eksoottinen nähtävyys Pohjois-Amerikassa.) Pienet paikkakunnat eivät yleensä rakennuskannallaan tarjoa paljoa silmäniloa, pohjoisame-rikkalaiseen tyyliin autoilu hallitsee, jalkakäytäviä ei ole ja tienvarret ovat täynnä laatikkomaisia drive-in (an-teeksi, vente au volant) -paikkoja.

1960-luvun rauhallisen vallanku-mouksen (la Révolution tranquille) jälkeen ranska on vakiinnuttanut ase-mansa Québecin yhteiskunnan valta-kielenä. Kaikkia perustuslaillisia on-gelmia Québecin ja muun Kanadan suhteissa ei ole vielä ratkaistu, mutta melko ongelmattomalta provinssin nykypäivä kuitenkin vaikuttaa. Turis-tille Québec joka tapauksessa tarjoaa miellyttävän erilaisen tuulahduksen ranskankielisestä todellisuudesta ja osoittaa, että ranska todellakin on maailmankieli. ◆

olli rantala

La Belle Province – Ranskaakin ranskalaisempi ja kotoisan suomalainen

Fran-Su 2/2010 23

Parce que la culture est désormais un produit de consommation courante, parce que l’on ne parle plus que d’industries culturelles, parce que la prédominance de la culture anglo-américaine se dessine davantage de jour en jour dans un espace culturellement mondialisé, l’on pourrait s’interroger sur les liens particuliers et singuliers que peuvent aujourd’hui nouer deux états européens à part entière.

Actuellement étudiante en Master I d’histoire contem-poraine à l’université Blaise Pascal de Clermont-Ferrand, mes recherches portent sur les transferts culturels franco-finlandais depuis 1995.

Déplacement d’idées, de coutumes, de valeurs, de savoirs, de techniques, d’objets culturels, mais aussi d’images et de représentations de soi d’un pays à un autre : telle pourrait-être la définition du terme même de transfert culturel. Et si ces transferts peuvent s’opérer, c’est grâce à des vecteurs de diffusion, tels que les associations, les établissements culturels, scolaires, les entreprises, chambres de commerce, individus particuliers, ou encore technologies de l’information et de la communication, le tout formant des réseaux de différente nature.

Le concept de transfert culturel, élaboré par les his-toriens Michel Espagne et Mickael Werner à la fin des années 1980, suppose deux axes d’études. Le premier est l’ensemble des interactions s’opérant entre deux pays au sein des réseaux que nous avons évoqués, et le second s’intéresse aux notions de transmission, de perception et de réception de la culture de l’Autre. Ces deux axes d’étude font l’objet d’un travail de recherche sur une durée de deux ans. Cette année, de Paris à Helsinki, des associations aux ambassades, en passant par les centres culturels, toute mon attention fut portée sur l’étude des réseaux associatifs et de la diplomatie culturelle en Finlande puis en France.

« Les associations culturelles constituent le terreau, le tissu conjonctif, le socle de la vie culturelle de notre pays » , énonce le Français Pierre Moulinier, co-auteur d’un livre consacré à l’étude des associations dans la vie et la politique culturelles en France. Historiquement au cœur des transferts culturels franco-finlandais, les associations, qu’elles soient implantées en France ou en Finlande, ont en effet joué, et jouent toujours aujourd’hui, un rôle important dans la diffusion des cultures. La création de l’Alliance française de Helsingfors en 1890, sous l’initiative privée de Gabriel Biaudet et de Marie de Verneuil, peut-être considérée comme le point de départ de la mise en place d’un premier réseau associatif franco-finlandais de Finlande. 120 ans plus tard, le lien perdure, notamment à travers la Fédération des Associations Franco-Finlandaises, véritable pilier du réseau associatif franco-finlandais de Finlande, composée d’une trentaine d’associations et comptant plus de 4000 membres. Les vingt-cinq cercles franco-finlandais répartis sur tout le territoire apportent à ce dernier une certaine visibilité et représentativité de la place qu’occupe la culture française en Finlande.

Côté français, le réseau associatif franco-finlandais prend racine plus tardivement, en 1947, lorsqu’est créée la Société France-Finlande. A l’heure d’aujourd’hui, seule l’association parisienne France-Finlande et son pendant finlandais l’association Ranskan Suomi-Seura semblent réellement visibles sur le territoire français. Même si d’autres associations existent et jouent un rôle

Les transferts culturels franco-finlandais de 1995 à nos joursDes associations aux établissements de la diplomatie culturelle : des réseaux nécessaire à l’épanouissement des relations franco-finlandaises

__________________________________________P. MOULINIER, « Les associations, bras séculier ou infanterie de l’action culturelle publique ? », p. 13, in P. MOULINIER (sous la direction de), Les associations dans la vie et la politique culturelles : regards croisés, Paris, Ministère de la culture et de la communication, 2001

Autour de la fabrication des bûches de Noël, les membres de l’association franco-finlandaise de la Carélie du Sud

24 Fran-Su 2/2010

actif dans les transferts, comme par exemple le Club Franco-Finlandais des étudiants de Paris, Osakunta, le réseau franco-finlandais de France reste moins visible, moins dense et moins organisé que celui de Finlande.

Alors qu’à Paris il est facilement aisé de se noyer dans diverses manifestations culturelles, il conviendrait de souligner le rôle majeur que peuvent également jouer les associations provinciales et comités de jumelage dans les transferts. Nous pourrions citer à titre d’exemple l’Association Franco-finlandaise de Besançon, qui, depuis une quarantaine d’années, noue des liens d’amitié très forts avec le Cercle Franco-Finlandais de Kuopio.

Parallèlement aux associations : ambassades, centres culturels et établissements scolaires sont aussi des lieux de diffusion de culture. Mis en place par une volonté poli-tique, dans un objectif diplomatique, ces établissements appartiennent à un réseau que nous pourrions qualifier de « réseau de la diplomatie culturelle ». En effet, la culture est aujourd’hui comprise comme une arme, un outil diplomatique pouvant servir aux intérêts politiques ou économiques d’un pays. Ainsi, la France crée à Helsinki, en 1968, un Centre Culturel Français, deux ans avant de signer avec la Finlande, une Convention de coopération culturelle et scientifique, toujours en vigueur aujourd’hui. Côté finlandais, il faut attendre 1991 pour que s’ouvre, en plein cœur du quartier latin parisien, un Institut Fin-landais, témoin de la volonté finlandaise de préparer au mieux son intégration au sein de l’Union Européenne.

Services culturels des ambassades et établissements culturels œuvrent aujourd’hui ensemble pour promouvoir une image positive et moderne de la culture dont-ils sont les représentants, par la promotion, notamment, de jeunes artistes, et par l’organisation de grosses manifestations culturelles, telle la saison 100% Finlande en France, au printemps 2008.

C’est certain, les saisons culturelles, intenses mais éphé-mères, connaissent aujourd’hui un grand succès auprès du public. Mais maintenir et encourager les liens cultu-rels franco-finlandais sur le long terme peut se révéler laborieux. Les associations franco-finlandaises semblent aujourd’hui connaitre une véritable crise d’identité. En France par exemple, le positionnement de ces dernières semble difficile à définir, depuis la création de l’Institut Finlandais il y a près de vingt ans. Les établissements dits de la diplomatie culturelle peuvent-ils vraiment freiner l’activité des associations ? Aujourd’hui, force est de constater que si ces dernières se maintiennent, c’est avant tout grâce à la volonté et à l’énergie dont font preuve leurs présidents et membres actifs.

Ajoutons aussi que, même si les séjours en Laponie se multiplient, la Finlande semble malheureusement avoir perdu de son attractivité auprès des Français, regardant davantage du côté de la Méditerranée. La situation économique y est pour beaucoup, dans la mesure où un séjour en Finlande coûte en moyenne plus cher qu’un séjour dans des pays dits « du sud ». En Finlande, la culture française aussi semble perdre de la vitesse auprès des jeunes, lui préférant une culture anglo-américaine, peut-être plus… accessible ?

Toutefois, la vitalité des échanges européens, tels que ceux permis par le programme ERASMUS par exemple, est incontestable. Dans un cadre élargi, celui de l’Union Européenne, la coopération franco-finlandaise a donc encore de beaux jours devant elle.

Je tiens vivement à remercier toutes les personnes m’ayant aidé dans mon travail de recherche, en particulier les membres des Cercles Franco-Finlandais de Helsinki et de Lappeenranta, les membres des associations France-Finlande et Osakunta, ainsi que le Centre Culturel Français, l’Institut Finlandais et l’Ambassade de Finlande en France. ◆

cYriEllE Grassicyriellegrassi@gmail.com

Centre Culturel Français de Helsinki

Affiche du festival 100% Finlande en France – printemps 2008

Vers une solide coopération européenne

Fran-Su 2/2010 25

Guidée par une de nos membres qui a la chance d’être finlandaise et estonienne, nous avons pu visiter un joyau du Moyen Âge inscrit au patrimoine mondial de l’UNESCO depuis 1997. En parcourant des ruelles sinueuses, on a découvert des merveilles d’architecture restaurées et des gens en activité. On vit, on travaille, on accueille le passant dans les ateliers, les galeries, les échoppes et les très nombreux petits cafés ou restaurants qui n’ont pas cessé de nous étonner : derrière des pierres séculaires apparaissait un café chic et moderne de bon goût. Tout y semble fait dans l’harmonie du lieu.

Vivant dans un pays proche par sa langue et ses contacts de longue date, nous avons découvert un peuple un peu différent, fort agréable, au goût raffiné et qui sait faire évoluer son pays vers l’avenir. Si c’est la vieille ville qui nous a attirés pour la richesse de son architecture et de son histoire, nous avons été étonnés de voir une ville moderne, même luxueuse ayant très vite su effacer les traces de son lourd passé.

Deux jours de promenade nous ont donné l’envie de retourner, de poursuivre la découverte et la petite histoire des vieilles demeures. La première partie de la visite s’est pour-suivie dans un restaurant moderne

La section de Finlande de l’AMOPA à Tallinn

Vue de la vieille ville prise de la ville haute

C’est sous des cieux propices que s’est déroulée les 9 et 10 septembre 2010 une excursion d’Amopaliens de Finlande dans la capitale estonienne.

A. Kaihari, K.Santala, L.Peake, E. Nivanka, SL. Kareoja, Cl. Anttila

26 Fran-Su 2/2010

surplombant la vieille ville et ses nombreuses tours. La soirée s’est achevée dans le rire et la joie en assistant à l’opéra à la présentation fantaisiste de La Chauve Souris avec son admirable musique.

Le lendemain matin, nous avons été accueillis au Centre Culturel Français de Tallinn par son excel-lence monsieur Billet, Ambassadeur de France en Estonie, le Conseiller Culturel, monsieur Duclos et madame Billet, Attachée de coopération pour le français, nouvellement arrivée à ce poste. Parmi les invités nous avons eu la chance de rencontrer une décorée des Palmes académiques, madame Helle Michelson que nous reverrons

sans doute plus tard avec plaisir ; elle accompagnait le Père Didier Escou-péré venu honorer le mausolée de son ancêtre Pontus de la Gardie.

Monsieur l’ambassadeur nous a présenté ce qui se fait et se fera dans le domaine de la coopération culturelle et linguistique et nous a exprimé son intérêt pour une coo-pération avec la Finlande au travers de notre section.

Dans un premier temps nous avons pensé réunir les décorés des Palmes Académiques d’Estonie pour les rencontrer de façon amicale et élargir ainsi nos contacts dans ces deux pays voisins, ou séparés seulement par une heure trente de

l’ambassadeur, le Conseiller culturel et autres invités

Les Amopaliens accueillis par madame Billet à gauche

bateau sur la Baltique. Les expériences professionnelles de nos membres finlandais intéressent beaucoup le service culturel français en Estonie et gageons que de bonnes relations vont voir le jour. Plusieurs points ont été évoqués et nous pourrons par nos témoignages, contribuer au dévelop-pement de la langue et de la culture française dans cette région nordique.

La visite d’une autre partie de la vieille ville s’est poursuivie et il faudra revenir pour voir tout ce qu’il reste encore à découvrir. Tallinn nous accueillera sans doute une nouvelle fois au printemps 2011 car elle sera alors capitale culturelle de l’Europe et les programmes de qualité ne manqueront pas.

L’excursion s’est terminée par un bon repas au buffet du bateau jusqu’au retour à Helsinki. Nous nous sommes quittés contents d’avoir eu l’occasion de mieux nous connaître, d’avoir découvert de nouvelles choses ensemble et surtout d’avoir des contacts amicaux dans un pays où il nous sera toujours agréable de retourner et où nous aimerions guider nos amis parisiens.

La ville moderne se marie bien avec la ville médiévale ◆claudE anttila, présidEntE dE l’aMopa dE FinlandE

Une des tours

Fran-Su 2/2010 27

M onien keskustelujen jälkeen liiton (Fédération des Asso-

ciations franco-finlandaises) jäsenet päättivät lähteä joukolla tutustumaan tähän kuuluisaan saareen, jonka on tehnyt tunnetuksi ennen kaikkea en-tinen korsikalainen ja maailmankuulu keisari ym., ym. Napoléon Bonaparte.

Liiton erityisasiantuntija, profes-sori Tarmo Kunnas oli jo keväällä 2010 käynyt kaikissa kohteissa, joihin matkamme syksyllä suuntautui. Ta-voitteena oli tutustua ei vain yhteen kaupunkiin, vaan koko tähän saareen pohjoisesta etelään.

Lensimme Pariisiin sunnuntaina 3.10.2010 Helsingistä Charles De Gaulle´n (CDG) kentälle Finnairin koneella, joka tosin on yhteistoi-minnassa Air Francen kanssa. Siirto Pariisin kahden lentokentän välillä tapahtui omalla bussilla. Madame Lei-la Lintula liittyi meidän joukkoomme matkan osanottajana. Hän istui aivan edessä ja kertoi mikrofoniin värik-käästi omat kommenttinsa Pariisista ja ranskalaisista; ne piristivät mu-kavasti muuten tylsää bussimatkaa. Madame Leila on toiminut Ranskassa ja etenkin Pariisissa vuosikymmenet siellä vierailevien suomalaisten hy-vänä, persoonallisena oppaana ja on vauhdissa edelleen!

Lensimme Pariisin Orly´n kentältä Korsikan pohjoisimpaan kaupunkiin, Bastiaan, jolla on ihan oma lento-kenttä Bastia Poretta parikymmentä

Korsika, la Corse, Corsica

kilometriä etelään. Meille oli varattu huoneita kahdesta hotellista, Bona-parte ja Posta Vecchia, jotka sijaitsivat melko lähellä toisiaan.

Söimme illallista viehättävässä kellariravintolassa La Taverna. Siellä nautimme ensimmäiset, makoisat ruoat Bastian tapaan samoin kuin ensimmäiset laatuisat, korsikalaiset viinit.

Maanantaina 4.10. teimme kult-tuurihistoriallisen kävelykierroksen Bastiassa oppaanamme erityis- asi-antuntijamme Tarmo, joka yksityis-kohtaisesti, hauskasti ja tarmokkaasti kertoi tämän kaupungin kulttuurihis-toriasta, tärkeimmistä nähtävyyksistä kuten vanhasta kaupungista ja sen erinomaisesta satamasta, kirkoista ja muista mielenkiintoisista paikoista.

Seuraavana aamuna keräsimme tavaramme ja nostimme ne omaan bussiin, jolla lähdimme etelää kohti. Seurasimme oikealla jopa yli 1.000 metrin kohoavia vuoria ja vasemmalla aaltoilevaa, rannatonta Tyrrhenan merta. Aika ajoin tie kulki melkein rannassa koko ajan korkealuokkaise-na. Ranskalaiset yleensä pitävät hyvää huolta tiestöstään sekä viitoistaan. Kaikki oli kunnossa! Hyvä!

Bonifacion pikku kaupunki sijait-see koukeroisen lahden pohjukassa ja on turistien suosima. Meille varatut huoneet sijaitsivat aivan keskustassa hotellissa nimeltä Le Roy D´Aragon. Lähdimme pienellä kaupunkijunalla

yläkaupunkiin ja miltei kaupungin uloimpaan nurkkaan. Etelässä, noin 12 kilometrin päässä on jo Italialle kuuluva saari Sardinia. Ihailimme näköalaa sekä tutustuimme kirkkoon ja museoon. Näköalatasanteelta oli rakennettu portaat melkein meren-pinnan tasolle, 198 askelmaa! Olihan se melkoinen voimannäytös niiltä, jotka laskeutuivat alas saakka.

Seuraavana aamuna teimme ve-sibussiretken Bonifacion edustalla ja kävimme valtavan suuressa onka-lossa, jossa vesibussi pääsi vaivoin kääntymään. Ylöspäin katsoessamme näimme mahtavan aukon, josta päivä paistoi. Kauniit kalliot olivat kalkki-kiveä. Huomiotamme kiinnitti myös koko laivamatkalla läpikuultavan kirkas vesi: pohjan muodot näkyivät monen metrin syvyydeltä. - Kyllä Välimeressä on puhtaitakin vesiä, sanoimme.

Jätimme hyvästit Korsikan etelä-rannoille ja kaunille Bonifaciolle ja nousimme bussiin, joka lähti kohti saaren pääkaupunkia, Ajaccio’a. Poikkesimme päätieltä ja ”menimme historiaan”. Matkan varrelta Tarmo oli löytänyt aivan uuden ja mielenkiin-toisen nähtävyyden, esihistoriallisen Filitosan kylän, jossa on ikivanhan asutuksen jäännöksiä. Näimme men-hirejä eli kiviveistoksia, jotka lienevät peräisin noin 8.000 vuoden takaa. Jopa Korsikan karttakin pitää tätä paikkaa nähtävyytenä antamalla sille

Meri ja jylhät kalliot ovat tyypillistä itäisen Korsikan maisemaa.

28 Fran-Su 2/2010

Matkalaisia levähdystauolla Tino Rossin nimeä kantavassa satamassa Ajacciossa. Oikealla artikkelin kirjoittajat Riitta ja Rainer Fock.

Näkymä Calvin linnoituksesta merelle.

Bonifacion vanhaan linnoituskaupunkiin oli junayhteys alakaupungista.

numeron seitsemän, kun Ajaccio saa arvosanan yksi.

Matkalla näimme linja-automme ikkunasta aivan huikaisevan kauniita meri- ja luontomaisemia. Koska matkamme välietappina oli edellä mainittu Filitosa, kuljettaja päätti edelleenkin ajaa - ei melko suoraa valtatietä vaan erittäin mutkikkaita pikkutietä. Huokailimme aika ajoin suuren linja-automme juuri ja juuri mahtuessa hyvin pienestä aukosta (meidän mielestämme!) taas eteen-päin. Kilometreissä emme varmasti voittaneet, mutta näkymissä kyllä!

Ajaccion nimi lausutaan kahdella tavalla: ranskalaisittain tai sitten ei! Erityisoppaamme Tarmo lausui tietenkin oikein ääntämällä ranskalai-sittain j-kirjaimen suhahtaen kun taas italialainen tapa käyttää j:tä.

Mikäpä olisi sopivampi nimi tämän pääkaupungin hotellille kuin Napoléon, joka sijaitsi parin kort-telin päässä kaupungin valtakadulta, Cours Napoléon. Hyvä hotelli hyvällä paikalla.

Tarmo kertoi yksityiskohtaisesti Ajaccion ja Napoléonin vaiheista ja historiasta kävellessämme tuon kauniin kaupungin kujilla ja kaduilla. Napoléonin syntymäkotiin tutus-tuimme erittäin perusteellisesti. Se on komea kolmekerroksinen talo keskellä kaupunkia, jossa - voi kai sanoa - häntä suorastaan palvotaan.

Upeassa kaupungintalossa oli Napoléonin museo. Se esitti myös muita saman ajan korkeita upsee-reita komeissa asuissaan valtavissa tauluissa. Paikallinen opas selitti, että kaikkien henkilöiden kasvot ovat miltei pikkutarkasti esittämiensä henkilöiden näköisiä, mutta useissa tapauksissa vartalot ovat suunnilleen parikymppisten poikien vartaloita.

Mielenkiintoinen pieni yksityis-kohta on suurten katujen väliin tehdyt kapeat kävelykadut, joilla oli runsaas-ti pieniä, viihtyisiä ravintoloita. Näitä

Fran-Su 2/2010 29

SUOMI-RANSKAYHDISTYSTEN LIITTO

Tunnus 5015991

00003 VastauslähetysJa taas nousimme ylös vuorille, joilla tie oli todellista serpentiiniä. Voisi jopa sanoa, että juuri tiukimmis-sa mutkissa näimme melkein oman automme takavalot! Joskus miltei pelotti, kun kapealla tiellä tuli auto vastaan ja vasemmalla puolella oli sy-vä rotko. Tällä matkalla näimme myös merkilliset kallio-muodostelmat, calanches ranskaksi. Matkaseuruee-seemme kuuluneen geologin mukaan ne olivat rapautunutta graniittia; niis-sä oli torneja, eläinkuvioita jne. mitä vain mielikuvitus keksi, väriltään lä-hinnä punaruskeita. Laskeuduttuam-me takaisin vuorilta ohitimme lento-kentän nimeltä ́ Calvi-SteCatherine´. Calvi oli tämän päivän ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikka.

Calviin saavuimme juuri lounaan aikaan ja kaikki hävisivät vauhdilla hakemaan lounaspaikkaa. Aurinko paistoi ja oli miellyttävän lämmintä, niin, todellakin meidän matkaamme suosi hyvä sää, sillä aurinko pais-toi miltei pilvettömältä taivaalta ja lämpötila pysytteli juuri +20 asteen yläpuolella. Sadetta emme saaneet kuin muutamia tippoja Bastiassa.

Lounaan jälkeen tutustuimme Calvin vanhaan kaupunkiin eli lin-noitukseen. Siellä eräässä muurissa oli laatta, jossa kerrottiin Kristoffer Kolumbuksen syntyneen juuri täällä. Hänellä on kyllä kaksi muutakin syntymäpaikkaa!

Eräs meikäläisistä huomasi Calvin lahdelle ankkuroidun suuren vitival-kosen loistoristeiljän, joka on siitä erikoinen, että siinä on 5 mastoa, joista jokaisen ympärille oli kerätty tiukkaan purje. Muutamat tämän laivan matkustajat tulivat veneillä Calvin linnoitukseen samaan aikaan kuin me olimme tutustumassa siihen.

Paluumatka Ajaccioon oli hyvää asfalttitietä ja tuota pikaa olimmekin Korsikan vanhassa pääkaupungissa, Cortessa. Neuvottelimme - eli siis tietenkin Tarmo - hetken katujunan

kyydistä pitkin Corten katuja yläkau-punkiin, josta katujunan kuljettaja sitten otti myöhemmin meidät uu-delleen kyytiinsä ja vei bussillemme. Saatoimme virkistäytyä pienessä ka-tukahvilassa ja sitten matka taas jatkui Ajaccioon. Cortessa havaitsimme (yli)nationalistisia piirteitä, sillä tienviitois-sa ranskalaiset nimet oli vedetty yli mustalla värillä, joten vain korsikan-kieliset nimet olivat näkyvissä.

Korsikan historia on erittäin mo-nivivahteinen; valloittajia on tullut vähän joka suunnalta. Vuonna 1768 saaresta tuli ranskalainen, kun Ge-nova möi sen Ranskalle. Napoléon syntyi vuonna 1769, joten hän oli siis syntyessään ranskalainen.

Voidaan kuitenkin sanoa, että nykyaika on valloittanut saaren, sillä siellä on ainakin neljä lentokenttää, hyvät tiet ja erinomaiset laiva- ja lentoyhteydet mantereelle. Saarella on tavattoman paljon katsottavaa ja koettavaa sekä pohjoiseurooppalai-selle miellyttävä ilmasto.

Jäähyväisillallinen nautittiin Cours Napoléon´in varrella ravintolassa nimeltä Le Café des Sport. Tunsim-me itsemme melkein urheilullisiksi toisestakin syystä. Meille tarjotut an-nokset oli varmasti tarkoitettu erittäin nälkäisille urheilijoille, sillä ne olivat mahtavat. Laadussa ei kyllä ollut moitteen sijaa, mutta useista tuntui pahalta jättää miltei puolet syömättä.

Liittomme puheenjohtaja Bo-Göran Eriksson piti hienon puheen, jossa hän kiitti erityisesti Tarmoa, mutta myös Liisaa erittäin hyvin järjestetystä matkasta. Näihin kii-toksiin yhtyivät kaikki mukana olleet matkalaiset. Molemmat saivat myös jotain kotiin vietävää. Jäljellä oli vain pakkaaminen hotellissa ja aamuinen bussimatka lentokentälle, josta Air Francen kone kiidätti meidät Pariisiin ja Finnair/Air France sitten kotiin.

riitta ja rainEr Fock

me turistit käytimme varsin paljon. Ruoka oli aitoa korsikalaista, vaikka nykyajan paine oli tuonut niihin myös muita, aivan uudenaikaisia ruokalaje-ja. Viinit olivat järjestään sikäläisiä.

Ajaccion satama on melko vilkas. Siellä käy useita suuria autolauttoja jotka saapuvat aamulla, pysäköivät päiväksi ja lähtevät illalla Marseille-siin, Nizzaan, Genovaan ym. man-tereelle. Eräs kuuluisa korsikalainen, tenori Tino Rossi on antanut nimensä kaupungin satamalle, joka siis on ”Port Tino Rossi”.

Edellä mainitun Cours Napoléo-nin eteläpuolella melkein rannassa on avoin puisto, joka on omistettu toi-selle suurelle ranskalaiselle, kenraali Charles de Gaulle´lle, jonka patsas on varsin komea.

Perjantaina 8.10. tutustuimme Fe-schin taidemuseoon, jossa oli paljon uskonnollisperäisiä tauluja italialai-sen taiteen kokoelmista. Kolmeen kerrokseen oli koottu myös muuta taidetta, jonka kaiken kardinaali Fesch, Napoléonin eno, oli kerännyt.

Kävimme myös ihailemassa kau-pungin suuren pojan kunniaksi ra-kennettua muistomerkkiä korkealla mäellä, jossa keisari Napoléon seisoo käsi manttelinsa sisällä. Matkan nuo-rin osanottaja, 10-vuotias Ville juoksi kaikki parikymmentä rappusta (niin-kuin moni muukin, kävellen), kiipesi ylimmälle tasanteelle ja seisoi siellä Napoléonin edessä käsi rinnan päällä!

Lauantaina nousimme taas bussiin, jonka keula suunnattiin pohjoiseen kapeille ja mutkaisille teille. Mutta mitkä näkymät meitä odottivatkaan! Aurinko oli juuri nousemassa ja antoi monenlaista valoa ja varjoa maisemil-le, jotka aluksi olivat laitakaupungille tyypillisiä, mutta melko pian avautui-vat huimat ja upeat merimaisemat. Laskeuduimme noin puolen kilomet-rin korkeudelta aivan alas meren ran-taan ja jatkoimme eteenpäin taitavan kuljettajamme kiidättäminä.

30 Fran-Su 2/2010

SUOMI-RANSKAYHDISTYSTEN LIITTO

Tunnus 5015991

00003 Vastauslähetys

Vastaanottaja

maksaa

postimaksun

SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITTOFINLAND-FRANKRIKE FÖRENINGARNAS FÖRBUNDFÉDÉRATION DES ASSOCIATIONS FRANCO-FINLANDAISES

Raumantie 4, 00350 Helsinki, Finlande tél. 358-9-561 1411, fax 358-9-561 1415sryl@suomi-ranska.com http://www.suomi-ranska.com

Nimi Henkilötunnus

Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelin Matkapuhelin

Sähköpostiosoite

Jäsenmaksuni on (merkitse rasti oikeaan vaihtoehtoon):

❏ 25 eur/vuosi, ns. ”normaalijäsen”

❏15 eur/vuosi, koska olen liiton jäsenyhdistyksen jäsen eli ns. ”päällekkäisjäsen”

❏13 eur/vuosi, koska olen opiskelija tai koululainen

Haluan tietoa liiton toiminnasta sähköpostitse: kyllä ❏ei ❏

Liiton henkilöjäseneksi voi myös liittyä osoitteessa: www.suomi-ranska.com. Jäsenet Huom! Mikäli haluat tietoa liiton toiminnasta sähköpostitse, lähetä osoitteesi; sryl@suomi-ranska.com.

- LEIKKAA IRTI, TAITA JA NIITTAA SEKÄ POSTITA, POSTIMAKSU ON MAKSETTU. -

✓Haluan liittyä Suomi-Ranska yhdistysten liiton henkilöjäseneksi

SRYL:N JÄSENYHDISTYKSET

Helsinki: Cercle franco-finlandais de Helsinki - Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys ry Hanko: Cercle franco-finlandais de Hanko/Hangö ry Hyvinkää: Hyvinkään Suomi-Ranska yhdistys ry Hämeenlinna: Hämeenlinnan suomalais-ranskalainen yhdistys ry Joensuu: Joensuun suomalais-ranskalainen yhdistys ryKaarina: Kaarinan-Piikkiön Suomi-Ranska seura ry Kuopio: Kuopion Suomi-Ranska yhdistys ry Lahti: Lahden ranskalais-suomalainen yhdistys ry Lappeenranta: Etelä-Karjalan Suomi-Ranska yhdistys ry Mikkeli: Mikkelin suomalais-ranskalainen yhdistys ry Pori: Cercle Français de Pori ry Porvoo: Cercle franco-finlandais de Porvoo/Borgå ry Rovaniemi: Rovaniemen suomalais-ranskalainen yhdistys ry Seinäjoki: Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistys ry Tampere: Cercle franco-finlandais de Tampere ry Turku: Turun ranskalainen seura ry Vaasa: Cercle franco-finlandais de Vaasa ry Valkeakoski: Valkeakosken Suomi-Ranska yhdistys ry

SRYL ja sen jäsenyhdistykset järjestävät monenlaista toimintaa: esitelmätilaisuuksia, ruokailtoja, retkiä, kieli-kursseja ja matkoja Ranskaan. Useimpien toimintakieli on sekä ranska että suomi/ruotsi.

Mikäli olet perustamassa Ranska-yhdistystä paikkakun-nallesi, ole yhteydessä liittoon neuvojen saamiseksi: 09- 561 1411, gsm 044 555 3920 tai sryl@suomi-ranska.com. Liittoon kuuluvilta yhdistyksiltä peritään jäsenmäärään perustuva jäsenmaksu palveluita vastaan.

SRYL:iin kuuluvat myös seuraavat erikoisyhdistykset:

ENA ry - École Nationale d’Administrationin entiset suomalaiset oppilaat ry, Lääkäriseura Coccyx ry, Ranskalaisen koulun ystävät ry, Suomen Ranskanopettajain yhdistys ry, Ranskalaisen Koulun Seniorit ry , Marcel Proustin ystävät ry ja Ranskalais-suomalaisen kauppakamarin Suomen osasto ry.

SUOMI-RANSKA YHDISTYSTEN LIITON (SRYL)

TAI SEN JÄSENYHDISTYKSEN JÄSENEKSI

Liity

Jäsenyhdistysten yhteistiedot löytyvät liiton kotisivulta www.suomi-ranska.com > Jäsenyhdistykset. Liiton (SRYL:n) henkilöjäseneksi voi liittyä kotisivulla kohdassa Yhteystiedot > Liittymislomake.Liiton (SRYL:n) jäsenmaksut/vuosi ovat: 25 euroa ns. suora jäsen, 15 euroa ns. päällekkäisjäsen, joka kuuluu myös johonkin sryl:n jäsenyhdistykseen, 13 euroa opiskelijat, koululaiset ja 35 euroa perhejäsenyys (kaksi tai useampi samasta perheestä). Jäsenyhdistysten jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksittäin.