50

Arkeologipäivät 2002

Johdanto

Suomalaiseen arkeologiseen termino-logiaan kotiutunut sana inventointi kantaapainolastinaan ajatusta, että kenttätutkijanvarsinaisena tehtävänä on tarkastaa jo tun-nettuja kohteita ja niiden tilaa tai saamiensavihjeiden perusteella selvittää, onko kysy-myksessä kiinteä muinaisjäännös vai pelkkäirtolöytö. Tällainen näkökulma inventointiinkaventaa tutkijan oman aktiivisen panoksenmuinaisjäännösten löytäjänä (ks. esim.Lavento 2000). Näkökulma on kuitenkinviimeistään 1970-luvun lopulta lähtienmuuttunut, ja uusien kohteiden etsiminen onsaanut yhä enemmän painoa.

Samalla kun puhutaan suomalaisen inven-toinnin näkökulman selvästä muutoksestavoidaan Välimeren alueella ja Lähi-idässänähdä paljon radikaalimpi muutos: inventointi– engl. survey – alkoi kehittyä omaksiarkeologian lajikseen 1970-luvulla ja irtosisittemmin klassillisen arkeologian taidehisto-riallis-kielitieteellisesti painottuneesta tutki-musotteesta.

Tämän kirjoitelman päämääränä onesitellä lyhyesti uusia menetelmiä jainventoinnin näkökulmia, joita itäisenVälimeren maissa ja Lähi-idässä on viimevuosikymmeninä omaksuttu käyttöön.Konkreettinen ja ajankohtainen esimerkkiinventoinnista, jossa uusia menetelmiä onkoetettu soveltaa mahdollisimman paljon

käytäntöön, on Finnish Jabal Haroun Project(FJHP). Aaronin vuoren pyhiinvaeltajilletarkoitetun hotellin kaivausten kylkiäisenätoimii vuoren ympäristön esihistoriaa tutkivasurvey-projekti. Surveyn jäsenet etsivät,dokumentoivat ja tutkivat pääasiassaennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä jayrittävät luoda tämän tiedon perusteella kuvaaalueen pitkästä menneisyydestä.

Termillä survey tarkoitan tässäkirjoitelmassa arkeologista kenttätutkimusta,jossa haetaan nimenomaan uusia, ennestääntuntemattomia arkeologisia kohteita jakäytetään hyväksi monentyyppisiä arkeo-logisia ja luonnontieteellisiä menetelmiä.

Surveyn kysymyksiä ja päämääriä

Niin Välimeren kuin Lähi-idänkin maissasystemaattisia survey-projekteja on käynnis-tetty merkittävästi vasta 1980-luvulta lähtien.Aiemmin tutkimusten pääkohteina olivatarkeologiset ”huippukohteet” – kaupungit,temppelit, linnoitukset, laajat asuinpaikat jne.Näkökulmaa hallitsi taidehistoriallinenaspekti. Tutkimukset keskittyivät tunnettuihinkohteisiin, niiden rakenteellisiin, typologisiinja kronologisiin yksityiskohtiin. Kiinnostavaaoli klassillinen antiikki – ajanjakso, jolta onolemassa myös kirjallisia lähteitä.

Laajamittaiset surveyt ovat laajentaneettutkimusten aikaperspektiiviä, kysymyksen-

Survey-tutkimusten uusia tuulia itäisellä Välimerelläja Lähi-idässä – esimerkkinä Aaroninvuoreninventointi Jordaniassa

Mika Lavento

51

asettelua ja metodiikkaa. Arkeologeja onalkanut kiinnostaa kaikki se inhimillinenesihistoria, mikä suinkin on mahdollistakenttätutkimuksen menetelmin saada esille.Vain harvoista kohteista voidaan löytääselkeitä rakenteita. Kohteet voidaankin useinerottaa ainoastaan löytökeskittymien taikulttuurikerroksen rippeiden perusteella.Usein surveyn aikana tehdyt havainnot jalöydöt vaikuttavat itse tutkimuksenetenemiseen ja näin ollen myös kysymyk-senasetteluun. Survey saattaa toisaaltakeskittyä myös jonkin huolellisesti etukäteenrajatun alueen kulttuurisekvenssin selvittä-miseen. Asutuksen jatkuvuus- ja epäjatku-vuuskohtien etsintä, sedimentaatiokerrostenlöytöryppäiden ja hiatuksien havainnointitäydentää työtä.

Eräs tärkeä piirre uudentyyppisissäsurvey-tutkimuksissa on se, että kirjallistenlähteiden pohjalta syntyneitä ja jo vakiin-tuneita käsityksiä antiikista ja sitämyöhemmästäkin ajasta on mahdollista katsoauusin silmin (Alcock 1994). Laajamittaisetkenttähavainnot antavat tilaisuuden tarkastellauudelleen kysymyksiä esimerkiksi jonkinalueen asuttamisesta ja sitä seuraavastaympäristön muutoksesta. Ensimmäisen kerranpäästään monilla alueilla tutkimaan myös sitä,kuinka paljon menneisyyden ihminen onvaikuttanut ympäristöönsä ja millaisiaseurauksia sillä on ollut yhteisöjen synty-miseen ja kehittymiseen. Kun arkeologisettutkimukset ovat perinteisesti painottuneetkeskuspaikkoihin, kaupunkeihin, kyliin jamonumentteihin, survey täydentää kuvaatuottamalla uutta tietoa varsin huonostitunnetusta ja tutkitusta maalaisympäristöstä(Bintliff & Snodgrass 1988).

Arkeologisen surveyn lajeja

Voidaan väittää, että erilaisia tapoja tehdäsurvey on yhtä monta kuin itse survey-tutkimuksiakin. Jonkinlaista ryhmittelyävoidaan kuitenkin tehdä sen mukaan, mihin

tutkimuksissa painotutaan (Lavento 2000;Siiriäinen et al. in press). Keskeisiäryhmittelykriteerejä voivat olla esimerkiksimenetelmien valinnan ja tutkittavan alueenlaajuuden määräävät tekijät, kronologisetkiinnostukset, kenttätutkimuksiin ja jälki-töihin käytettävissä oleva aika, tutkittavanalueen maantieteelliset tekijät (geo-morfologia) tai muut erityiskysymykset.Seuraavan ryhmittelyn tarkoituksena onvalaista millaisia tutkimukset ovat olleet jamillä tavalla ne ovat muuttuneet.

Kreikassa systemaattiset, tarkasti rajatut jaluonnontieteellisestä näkökulmasta tehdyttutkimukset ovat olleet tavallisia jo 1980-luvulta lähtien (Cherry 1983; Cherry et al.1991). Artikkeleiden ja tutkimusraporttienlukija havaitsee, että kun inventoinninmetodiikan esittely ja kehittäminen onesimerkiksi Kreikassa ollut tärkeää, jää seLähi-idän tutkimuksissa paljon vähemmällehuomiolle. Lähi-idässä tavallisia ovat olleetjopa useiden satojen neliökilometrienlaajuisten alueiden tutkimukset (Kafafi et al.1997: 9). Monissa tapauksissa kysymyksen-asettelua on rajattu keskittymällä johonkinperiodiin (ks. esim. Olzsewski et al. 1998).Lähi-idässä jälkimmäinen lähtökohta onkinvarsin ymmärrettävä: muinaisjäännöksiä onrunsaasti ja ne ovat usein helposti havait-tavissa maastossa. Kohteet voidaan varsinusein ajoittaa myös typologisin perustein.

Valitut menetelmät vaikuttavat siihen,millaisia muinaisjäännöksiä inventoinnissalöydetään. Kohteiden ja niiden ympäristöngeomorfologia (MacDonald et al. 1988: 23-24) saattaa olla keskeinen tutkimusta ohjaavatekijä, samoin paleoympäristön ja paleoklima-tologian analyysi (Niemi & Smith 1999: 792,796). Paleoympäristön muutosta, sedimento-logiaa ja eroosiota käsittelevät tutkimuksetovat jatkuvasti saaneet lisää huomiota.

Monen surveyn keskeisimmät kysymyksetliittyvät asutuksen määrän ja laadun oskil-loinnin havainnointiin pintalöytöjen sekämuiden empiiristen kenttähavaintojen perus-teella (Cherry et al. 1991). Kenttätutkimuksiin

52

ei tavallisesti sisälly koekaivauksia eikäkoekuopitusta. Menetelmien valinta korostaanormaalisti horisontaalista havainnointia.Vaikka pintaa syvemmälle ei monestimennäkään, tämän ei yleensä katsota olevankovin huomattava metodinen ongelma.Systemaattisen, intensiivisen pintapoiminnanon huomattu vastaavan varsin hyvin niinkaivaus- kuin koekuoppahavaintojakin(Redman & Watson 1970).

Luonnontieteellisten menetelmien myötävertikaaliset havainnot ovat tullet yhätärkeämmiksi. Geomorfologisia tulkintoja ontehty raviineista, rantapenkereistä ja erilaisistarinnemuodostumista, joissa on havaittavissaleikkauksia (Zangger 1993). Tarpeen vaati-essa ja varojen salliessa leikkauksia kaivetaanjopa tutkimustarkoituksessa. Tavallisempitapa päästä pinnan alle on näytteidenkairaaminen. Kairan avulla päästään useidenmetrien syvyyteen ja saadaan arvokasta tietoaalueen litostratigrafiasta ja sedimentaatio-historiasta. Kairauksia voidaan tehdä niinsubakvaattiisiin, alluviaalisiin kuin kolluvi-aalisiinkin sedimentteihin. Paikallistenvesialtaiden transgressioiden ja regressioidenhavaitseminen saattavat olla oleellinen osatutkimusta (ks. esim. Niemi 1990). Paikallisenjärven pitkän aikavälin pinnanvaihtelunselvittäminen saattaa olla avain alueenilmaston ja viljelyhistorian ymmärtämiseen.Tällöin kysymys on jo ympäristönmuutostenhavainnoinnista ja niiden kytkemisestälöytöaineistoissa näkyviin muutoksiin (ks.esim. Schuldenrein & Clark 1994).

Ympäristönmuutoksen analysointi perus-tuu alueen paikallisten sedimentoitumis-prosessien, maaperän akkumulaation jaeroosion tutkimuksiin. Eroosiotutkimus onsaanut viime aikoina erityistä huomiota. Asiaon kiinnostanut arkeologeja ennen kaikkeasiksi, että sen avulla on pystytty selvittämäänihmisen vaikutusta. Havaintoaineistoa onkinnopeasti kertynyt ihmisen odottamattomanvarhaisesta ja voimakkaasta vaikutuksestaympäristöönsä. Joissakin tapauksissa rasituson johtanut jopa luonnonkatastrofeihin,

esimerkiksi aiemmin kukoistaneiden alueidenerodoitumiseen ja sitä myötä autioitumiseen(van Andel & Zangger 1990).

Edellä esitetyn perusteella survey-tutkimuksia voidaan koettaa luokitella mm.seuraavalla tavalla:

1) laajojen alueiden yleissurveyt pyrkivätusein selvittämään jonkin aiemmintutkimattoman alueen esihistorian yleiskuvaa.Ne ovat monesti alueen ensimmäisiä survey-tutkimuksia. Metodologia saattaa olla hyvinkinvaihteleva. Tutkijat etenevät uusille alueilleilman tarkempaa metodista kokonaissuun-nitelmaa (Lindner 1992b). Maastoa voidaankäydä läpi myös valitsemalla sieltä edustavamäärä otoksia joko satunnaisesti tai tukeutu-malla esimerkiksi johonkin luonnonmaantie-teelliseen tekijään (Schyle & Gebel 1997).

2) periodi-inventoinnit keskittyvät jonkinkulttuurivaiheen tai ajanjakson muinaisjään-nösten etsimiseen. Lähi-idässä tämän tyypininventoinnit ovat tavallisia, koska muinais-jäännöksiä koskevaa etukäteistietoa onmonista ajanjaksoista runsaasti saatavissa(Prag 1992). Monilta alueilta tunnetaan lisäksijo runsaasti kohteita. Inventoinnin tehtävä ontällöin täydentää jo olemassa olevaa kuvaaajanjaksosta (Baird 1997).

3) luonnontieteellispainotteiset surveytovat sitä tavallisempia, mitä varhaisempaaajanjaksoa ollaan tutkimassa. Paleoliittistenkohteiden arkeologiassa luonnonympäristönmuutoksen selvittäminen on keskeistä. Myöstavoitteet ovat toisenlaisia kuin esimerkiksiklassillisen antiikin kohteita tarkasteltaessa.Ajatus ympäristön keskeisestä vaikutuksestaihmisen valintoihin ja toimintaan vie kysy-myksenasettelua ja tulkintoja usein kohtiympäristödeterminismiä (ks. esim. Frumkin etal. 1994). Esimerkkinä tästä ovat myöhäis-paleoliittisten yhteisöjen toimintaa kuvaavatvuotuiskiertomallit (Henry 1985), joissaveden saanti ja vuodenaikojen lämpötilat erikorkeusvyöhykkeillä vaikuttavat yhteisöjenliikkumiseen, hajaantumiseen ja toisaaltakokoontumiseen yhteen vuodenajoittain vaih-televien resurssien mukaan.

53

4) suppeiden alueiden täsmä- tai inten-siivinen survey tarkoittaa valitun alueen mah-dollisimman perusteellista arkeologista analyy-siä. Tavoitteena on selvittää alueen asutus-kehitystä hyvin pitkän aikajakson kuluessa jadokumentoida muinaisjäännöksiä riippumattasiitä, millaisia ne ovat ja miten ne ajoittuvat.Alueen koko on maksimissaan muutamiakymmeniä neliökilometrejä. Luonnollisiatopografisia tekijöitä saattavat olla surveynrajoittaminen esimerkiksi johonkin laaksoon taivuorenhuipun ympärillä oleviin rinteisiin.Oleellisinta on kuitenkin kenttähavaintojenmahdollisimman perusteellinen kattavuus.

Keskeistä metodiaan – eri tavoin varioituapintapoimintaa – intensiivinen survey pyrkiikäyttämään kaikkialla siellä missä se suinkinon mahdollista (Alcock 1994). Pintapoi-minnan lisäksi käytetään tavallisesti niinarkeologian kuin monien muidenkin tieteidenmetodeita. Tarpeen mukaan tehdään koekuop-pia tai leikkauksia stratigrafioiden tutki-

miseksi ja näytteiden saamiseksi. Kairauksetja erilaiset geoarkeologiset havainnot ovattavallisesti tärkeä osa havainnointia. Koskaerilaisten luonnontieteellisten menetelmienantama informaatio on oleellinen osa tul-kintaa, (Zangger et al. 1997) tutkimusryhmiinkuuluu myös muiden alojen asiantuntijoita –geologeja, maantieteilijöitä, botanisteja jne.Myös kohteiden huolelliseen dokumentointiinpaikan päällä käytetään paljon aikaa.

Tällaisia survey-tutkimuksia on Lähi-idässä tehty toistaiseksi melko vähän pää-huomion keskittyessä laajojen alueidenselvityksiin. On kuitenkin ilmeistä, ettälähitulevaisuudessa painopiste siirtyneetarkemmin rajattujen, suppeampien alueidenkokonaisselvityksiin, jolloin myös survey-menetelmät muuttuvat entistä systemaat-tisemmiksi. Tämä on välttämätöntä mm. siksi,etteivät surveyt jäisi aineiston keräämiseksi jaaikaisempien tutkimusten toistoksi (Baird1977: 374-375). Nykyisin kattavan kokonais-

Kuva 1. Yleiskuva inventointialueen eteläosasta Aaronin vuorelle päin. Kuva: Matti Mustonen.

54

kuvan saaminen sekä menetelmistä ettäkenttätöiden tuloksista on vielä ongelmallista.Ongelmia tuottavat aineiston puutteellisuus jaepätasaisuus; esimerkiksi vain osa Jordaniasta ontutkittu. Metodit, tavoitteet ja tuloksetvaihtelevat, minkä lisäksi monien kenttätöidenlähtökohtia ja tuloksia on julkaistu vastaalustavasti (Philip 2001:189-190). Viimeisenkahdenkymmenen vuoden kuluessa kuva Lähi-idän esihistoriasta on kuitenkin oleellisestimuuttunut. Merkittäviä muutoksia tuonevat myöstätä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Tämän

takaavat kymmenet käynnissä olevat, jopäättyneet ja tulevatkin hankkeet.

Finnish Jabal Harûn ProjectSurvey - esimerkki intensiivisestäsurveystä

Finnish Jabal Harûn Project (kuva 1)sai alkunsa Petran muinaiskaupunginlähellä, Aaronin vuoren laella sijaitsevanraunion arkeologisesta tutkimuksesta.

Kuva 2. Finnish Jabal Harûn Project Surveyn yleiskartta, alueet 1998-2000. Kartta: DI KatriKoistinen.

55

Vuonna 1992 löydetyt papyruskääröt viit-tasivat siihen, että kohde olisi mahdollisestipyhän ylipappi Aaronin talo ja pyhiinvaeltajiavarten rakennettu hotelli (ks. Fiema 2003).Viisi vuotta myöhemmin professori JaakkoFrösénin johdolla käynnistyi tutkimus, johonkuuluu kaksi kenttätyöhanketta: Aaroninpyhiinvaelluskeskuksen kaivaus sekä Aaroninvuoren ympäristön survey (Frösén et al. 1998)(kuva 2).

Tutkimusten pääarkeologi ja kaivauk-sen johtaja on FT Zbigniew T. Fiema (ks.Fiema 2003). Vuoren ympäristön survey-projektiin on osallistunut kolmetoista tutkijaaFT Mika Lavennon johdolla.1 Kartografisesta

dokumentoinnista on vastannut neljä kartoit-tajaa teknillisen korkeakoulun fotogrammet-rian ja kaukokartoituksen laboratoriostaprofessori Henrik Haggrénin johdolla.

Inventoinnin ensimmäinen kysymys oliselvittää vuoren länsi- ja eteläpuolellahavaitun laajan terassiviljelyjärjestelmänrakennetta (kuva 3), ajoitusta ja sen mahdol-lista liittymistä itse Aaronin pyhiinvaellus-keskuksen ajateltuun käyttöaikaan (noin 400 –600 jKr) (Lavento et al., in press). Läheskaikki löydetty keramiikka-aineisto tukiennen muuta sitä ajatusta, että ainakin osapatorakennelmista oli todennäköisesti raken-nettu jo nabatealaisen kulttuurin kukoistus-

Kuva 3. Pintapoimittuja kaistoja (tracts), patorakenteita ja terassimuureja alueella C. Kartta:DI Katri Koistinen.

56

kaudella, etenkin Kristuksen syntymää edel-tävällä ja sitä seuraavalla vuosisadalla (Frösénet al. 1999).

Vuoden 1998 kenttätyöt osoittivat, ettäAaronin vuoren rinteillä on paljon muitakinmenneisyyden jälkiä kuin patorakennelmia jaterassimuureja. Suurin osa pintapoiminnantuottamista piikiviesinelöydöistä näytti ajoit-tuvan paleoliittiselle kivikaudelle. Surveynkeskeiseksi kysymykseksi alkoi kuitenkin jovarsin pian hahmottua pitkän aikavälin (150000 eKr. – nykyaika) asutushistoriallisenkehityksen selvittäminen. Näin ollen kaikkisurveyn aikana havaittu aineisto alkoi ollatutkimuksen kannalta merkittävää eikäerottelua enemmän ja vähemmän tärkeänaineiston välillä ollut syytä tehdä.

Vuosien 1999 ja 2000 kenttätutki-muksissa (Frösén et al. 2000; 2001) yhäenemmän huomiota saivat ympäristöön,geomorfologiaan ja erilaisiin muodostumis-prosesseihin liittyvät kysymykset. Ympäristöniin Wadi Araballa kuin Petran alueellakin

kuuluu semiaridiin vyöhykkeeseen, jossatopografian ja maiseman muutosta säätelevättopografiset tekijät sekä sateisuuden muutok-set. Nämä kysymykset kiinnostavat arkeo-logeja niin lyhyellä kuin pitkälläkinaikavälillä. Eroosion ja akkumulaation liik-keellepanevana voimana ovat harvat muttasitäkin voimakkaammat sateet, jotka huuh-tovat suuren määrän ainesta ylärinteiltälaaksoihin. Maannosta ei eroosion vuoksihelposti pääse syntymään; myös nopeaaineksen liikkuminen saattaa tuottaa nopeastiuseiden metrien paksuisia sedimenttejä sekäsekoittaa jo kerrostuneita sedimenttipatjoja.Alueen kasvillisuus on niukkaa, mutta paleo-botaanisin menetelmin sen määrässä ja laadus-sa on kuitenkin osoitettavissa huomattaviavaihteluja eri ajanjaksoina (kuva 4).

Tutkimushankkeen yksi keskeisistätavoitteista on alusta alkaen ollut uusienkenttätutkimusmenetelmien kehittäminen jasoveltaminen käyttöön. Surveyn perustehtäväon alueen tarkka kartoittaminen, mikä tar-

Kuva 4. Jyrkkää topografiaa inventointialueen pohjoisreunalla. Kuva: Henrik Jansson.

57

koittaa sekä alueen yleiskartoitusta ettäkunkin yksittäisen kohteen (site) ja sensisältämien erillisten rakenteiden dokumen-tointia. Dokumentointi tehdään sekä perin-teisin menetelmin (mustavalko- ja diakuvat,piirrokset ja muistiinpanot) että nykyaikaisinkartografisin menetelmin, joista osa on vastakokeiluasteella. Yhteistyössä Teknillisen kor-keakoulun fotogrammetrian ja kaukokartoi-tuksen laboratorion kanssa suuri osa kartoi-tuksesta tehdään digitaalikameroilla otettujenstereokuvaparien avulla. Muinaisjäännöksiäkoskeva keskeinen sijaintitieto on kuitenkinkoottu lähinnä takymetrin avulla. Suurin osamittausajasta on kulunut patorakenteiden jaterassimuurien kaksi- tai kolmiulotteiseendokumentointiin. Koska rakenteiden muodonhahmottaminen vaatii joskus jopa kymmeniämittauksia ja koska niitä tähän mennessä ondokumentoitu jo yli 600 kpl, on ymmär-rettävää, että menetelmien kehittämiseen onjatkuvasti tarvetta. Yhä enemmän huomiotaonkin kiinnitetty rakenteiden fotogrammet-riseen dokumentointiin, jolloin kenttämittaus-ten määrää voidaan oleellisesti vähentää.Päämääränä on, että suurin osa rakenteistavoidaan mallintaa stereokuvapareista. Ideankäytännön toteutus ei ole kuitenkaan vaiva-tonta, sillä yksityiskohtien havaitsemiseenkuvista liittyy omat ongelmansa, ja myöstulkintaa tarvitaan. Tämän lisäksi kuvaparit onpystyttävä liittämään tunnettuun koordinaa-tistoon tai sijoittamaan korkeusmalliinmaaston muotojen perusteella. Vaikkarakenteiden perinteinen dokumentointi onusein käytännössä helpompaa, ei kuitenkaanpidä unohtaa, että se on aikaa vievää ja ettämyös se vaatii aina tulkintaa.

Finnish Jabal Harûn Project Surveynerityispiirteitä

FJHP Survey jatkaa 1970-luvullaKreikassa alkanutta tutkimustraditiota, jossayksityiskohtaisella, verrattain suppean alueenselvityksellä pyritään alueen varhaisvaiheista

nykyaikaan ulottuvan asutussekvenssinselvittämiseen. Kiinnostuksen kohteena ovatsiis kaikki inventoinnin kuluessa eteen tulevatilmiöt niiden iästä tai luonteesta riippumatta.Keskeinen kenttätutkimusmenetelmä onpintapoiminta, joka tuottaakin suurimmanosan informaatiosta. Kairauksia ei JabalHarûnin ympäristössä ole mahdollista tehdäkuin poikkeustapauksissa, koska maaperä onlähes kaikkialta kulunut kallion pintaansaakka ja maaperän hiekkakerros on taval-lisesti äärimmäisen ohut.

Vaikka alue ei olekaan erityisen sopivaageologisten profiilien tekemiseen jamaannosten tutkimiseen, luonnontieteellisetmenetelmät ja geoarkeologia ovat tärkeä osatutkimusta. Jabal Harûnin tutkimuksissaraviinien, wadien ja tributaariwadien jyrkissäosissa on joissakin tapauksissa voitu puhdistaaprofiileja paikallisten stratigrafioiden selvittä-miseksi (kuva 5). Tärkeitä havaintopaikkojaovat eri korkeuksilla sijaitsevat hiekkaterassit,joiden ajoitus auttaa oleellisesti alueengeologisen historian tulkinnassa. Lisäksiviimeisimmän kahdentuhannen vuoden sisällätapahtunutta kerrostumista on pyrittytutkimaan pienin koekaivauksin joko puh-distamalla etukäteen mielenkiintoisilta vaikut-taneita mahdollisesti eri-ikäisiä rakenteita tainiiden yksityiskohtia. Puhdistuksia on tehtyennen kaikkea patorakenteissa niidenajoituksen ja rakenteellisten erityispiirteidenselvittämiseksi. Koekuoppia on kaivettu jopintapoiminnan avulla löydetyille kohteillevertikaalistratigrafian tutkimiseksi sekäkäyttökelpoisen ajoitusaineiston löytämiseksi.

Huolimatta monista yhteisistä piirteistäLähi-idässä ja Välimeren alueella tehtyjenarkeologisten inventointien kanssa, FJHPSurvey poikkeaa monista muista esimerkeistäinventointialueen pienen koon vuoksi.Neljänä vuonna, 1 ½ - 2 kk:n kenttäjaksojenaikana on tutkittu yhteensä hieman yli 4 km2

kokoinen alue. Surveyn tarkkuus – ainakinperiaatteessa – on tästä syystä monia muitaparempi. Vaikka intensiivisen surveynpäämääränä on alueen kattava tutkimus, jää

58

kritiikille silti vielä paljonkin sijaa. Tässäkintapauksessa kysymyksessä on vain otos alueenesihistoriasta ja sen muinaisjäännöksistä ja sejättää monia kysymyksiä avoimeksi.

Surveyn omintakeinen piirre on voimakaskeskittyminen kartografiseen dokumentoin-tiin. Teknillisen korkeakoulun fotogrammet-rian ja kaukokartoituksen laboratoriossakehitellyt mallinnusmenetelmät tuovattutkimuksiin nopeutta ja tarkkuutta sekämahdollistavat aineiston monipuolisen hyväk-sikäytön jälkikäteen. Erilaisten rakenteiden taijopa kokonaisen kastelujärjestelmän mallin-taminen myöhemmin onkin yksi surveyntavoitteista. Tätä varten kerättyä aineistoaonkin jo runsaasti olemassa, mutta senhyödyntäminen on toistaiseksi vasta alussa.

Huomionarvoinen seikka on lisäksi vieläse, että FJHP Survey tutkii aluetta, jokasijaitsee vain noin 5 km:n päässä Petran mui-naiskaupungista, mutta on silti jo asutuksenperiferiaa. Näin se tuottaa toisenlaisen kuvanalueen esihistoriasta kuin esimerkiksi itse

Petran muurien sisäpuolella olevienmuinaisjäännösten ja monumenttien kokonai-suus. Aaronin vuoren rinteet ovat nykyisin jane ovat todennäköisesti aina olleet perifeerisiäsuhteessa niin itse pyhiinvaelluskeskukseenkuin Petran kaupunkiinkin. Koska arkeologitovat usein kaivaneet ennen kaikkeakeskuspaikkoja, on jo vertailun vuoksipaikallaan tutkia tarkasti myös alueita, joiltavoidaan odottaa löytyvän niukemminmuinaisjäännöksiä ja esineistöä. Kuvamenneisyydestä saa uusia ulottuvuuksia ja sesaattaa suurestikin muuttua.

Surveyn alustavia tuloksia

Neljän täyden kenttäkauden jälkeensurvey on tuottanut sekä odotusten mukaisiaettä odottamattomia tuloksia. Odotustenmukaista on ollut, että suuri enemmistölöydetyistä kohteista liittyy vedenkeräämiseen ja maanviljelyyn. Eniten on

Kuva 5. Kerrosrakenteita alueella I. Kuva: Paula Kouki.

59

patorakenteita ja terassimuureja, mutta myösvedenkeräyskanavia ja voimakkaiden sateidenaiheuttamien tulvavesien johtokanavia onlöydetty (kuva 6). Oma erikoisuutensa onpieni allas, joka on todennäköisesti tarkoitettupyhälle vuorelle nousevien vaeltajienpuhdistautumista varten. Vesirakenteidenrunsaus on ymmärrettävää, sillä vedenkerääminen muutaman päivän kestävänsadekauden aikana on viljelyn kannaltaelintärkeää. Koekaivaukset ja rakenteidenarkeologiset puhdistukset osoittavat, ettäpatoja ja terasseja on pidetty yllä enemmän taivähemmän intensiivisesti ajanlaskun alustanykypäiviin. Monissa padoissa on nähtävissäuseita toisistaan poikkeavia rakenteita, vedenkulutusvaiheita ja niitä seuranneidenkorjausten jälkiä. Hieman yllättävää on, ettäpatoja ei ole rakennettu vain tulvavesiä vartenvaan niiden ensisijainen tehtävä on estääeroosiota etenemästä patoamalla Aaroninvuoren rinteiltä irtoavien sedimenttienkulkeutumista veden mukana alaspäin. Hieno-

rakeiset sedimentit pidättävät vettä mutta neovat myös hedelmällinen kasvualusta erilai-sille kasveille – vehnälle, ohralle, linssille,oliiveille jne.

Kristuksen syntymän tienoille ajoittuvanabatealainen kultuuri näkyy voimakkaastiinventointialueen muinaisjäännöksissä jalöydöissä. Hyvin suuri osa pintapoimitustakeramiikasta on nabatealaista ja sen avullauseimmille alueen kiinteistä muinaisjään-nöksistä on saatu ainakin alustava ajoitus(Schmid 2001: 413; Lavento et al., in press).Aineistossa on myös roomalaisaikaisiaelementtejä; bysanttilainen kulttuuri sen sijaanon toistaiseksi tullut odottamattoman niukastiesille.

Surveyn kuluessa on tähän mennessäpaikallistettu kuusitoista paleoliittista ja kaksiepipaleoliittista kohdetta. Löytöjen joukossaon muutamia nyrkki-iskureita. Tavallisempiaovat sen sijaan Levallois-tekniikalla valmiste-tut esineet, jotka ajoittuvat keskipaleo-liittiselle ajalle. Piikivilöytöjä on lähes 30 000

Kuva 6. Patorakenteita alueella I. Kuva: Paula Kouki.

60

kpl. Lähi-idän mittapuun mukaan tällaisetlöytömäärät ovat kuitenkin varsin pieniä. Ontavallista, että yhdeltä ainoalta asuinpaikaltasaatetaan saada talteen tällainen määräpiilöytöjä. Aaronin vuoren ympäristönsurveyssä on toistaiseksi löydetty varsinpienialaisia, niin pii- kuin keramiikka-kohteitakin, mutta se ei suinkaan vähennäniiden merkitystä. Huomioon täytyy ottaa, ettäFJHP:n tutkimusalue on ylänköä ja että tästäsyystä eroosio on huuhtonut mukaansa suurenmäärän esineistöä. Löydetty aineisto edustaatodennäköisesti pientä osaa alkuperäisestäasuinpaikalle kerrostuneesta materiaalista.

Suurin yllätys on toistaiseksi ollut se, ettätoistaiseksi yhtään varmaa neoliittista,pronssikautista tai rautakautista asuinpaikkaaei ole löydetty. Yllättävää tämä on siksi, ettäalueen lähiympäristöstä tunnetaan laajojakinnäiden aikakausien asuinpaikkoja. Laajatkaupunkimaiset asuinpaikat kuten Beidha jaBasta ajoittuvat esikeraamiseen PPNA-vaiheeseen, eli n. 7000 vuotta eKr. Petranympäristössä on lisäksi pienempiä piiesineis-tön perusteella havaittuja kohteita (Gebel1988; Schyle & Gebel 1997). Varhaisenkuparinlouhinnan jälkiä tunnetaan puolestaanlähimmillään noin kymmenen kilometrinpäässä Aaronin vuorelta, Abu Khusheibassa(Lindner 1992a) ja Wadi Araban itäreunalta(Barker et al. 2000: 28-37). On mahdollista,että kyseisten ajanjaksojen puuttuminenselittyy inventointialueen pienellä koolla.Kuitenkin alue on ollut ja on yhä edelleentärkeä siirtymisreitti Wadi Araban ja Petranvälillä, ja sitä on hyvin todennäköisestikäytetty jo paleoliittisella kivikaudella.Antiikin aikana kahden karavaanireitinvarrella oli useita vartiotorneja ja teihinliittyviä huoltorakennuksia (Frösen et al.2001).

Vaikka kartoitus takymetrillä on projek-tissa jo rutiininomaista ja vaikka käytettävissäon paljon kuva-aineistoa, on erilaistenrakenteiden ja topografiassa tapahtuneidenmuutosten tutkimus vasta alussa. Tutki-muksen painopistettä koetetaan vastaisuu-

dessa siirtää enemmän kentällä kerättyjenhavaintojen analysointiin talven aikana. Tämäkoskee niin kartografisia mittauksia kuinesineistönkin tutkimista.

Survey-projektilla on vielä vähintään-kin kaksi kenttäkautta edessään. Niinpä onmahdollista, että kuva alueen esihistoriastatulee vielä oleellisestikin muuttumaan. Työpäättyy – ja se on paikallaan päättää – sittenkun survey on kiertänyt Aaronin vuoren ja senlähiympäristön. Pienenpieni alue Jordaniassaon siten arkeologisin inventoinnein tutkittuensimmäistä kertaa suomalaisvoimin. Muttavaikka alue on pieni, se on tutkittu vastaavastisitäkin yksityiskohtaisemmin.

Kirjallisuus

Alcock, S. E. 1994: Breaking up the Hellenisticworld: survey an society. Classical Greece.Ancient histories and modern archaeologies(Ed. I. Morris). New Directions in Archae-ology. Cambridge, s. 137-170.

Alcock, S. E., Cherry, J. F. and Davis, J. L. 1994:Intensive survey, agricultural practice and theclassical landscape of Greece. ClassicalGreece. Ancient histories and modernarchaeologies (Ed. I. Morris). New Directionsin Archaeology. Cambridge, s. 137-170.

van Andel, T. H. & Zangger, E. 1990: Landscapestability and destabilization in the prehistory ofGreece. Man’s Role in Shaping of the EasternMediterranean Landscape (ed. S. Bottema, G.Entjes-Nieborg & W. van Zeist. A.A.Balkema), Rotterdam, Brookfield, s. 139-157.

Baird, D. 1977: Goals in Jordanian NeolithicResearch. The Prehistory of Jordan II.Perspectives from 1997. Studies in Early nearEast Production, Subsistence, and Environ-ment 4 (1997). Berlin, ex oriente, s. 371-381.

Barker, G. W., Adams, R., Creighton, O. H., Daly,P., Gilbertson, D. D., Grattan, J. P., Hunt, C.O., Mattingly, D. J., McLaren, S. J., Newson,P., Palmer, C., Pyatt, F.B., Reynolds, T. E. G.,Smith, H., Tomber, R. and Truscott, A.J. 2000:Archaeology and Desertification in the WadiFaynan: the Fourth (1999) Season of the WadiFaynan Landscape Survey. Levant 32, s. 27-52.

61

Bintliff, J. & Snodgrass, A. 1988: Off-Site potterydistributions: a regional and interregionalperspective. Current Anthropology 29:3, s.507-513.

Cherry, J. E. 1983: Frogs around the pond:perspectives of current archaeological surveyprojects in the Mediterranean region.Archaeological survey in the Mediterraneanarea (eds. D.R. Keller & D.W. Rupp). BAR,International Series 155.

Cherry, J. E., Davis, J. L. & Manzourani, E. 1991:Landscape Archaeology as Long-term History:Northern Keos in the Cycladic Islands. LosAngeles 1991.

Fiema, Z. T. 2003: The Byzantine Monastic /Pilgrimage Center of St. Aaron Near Petra,Jordan. Arkeologipäivät 2002. Helsinki, s.34-49.

Frumkin, A., Carmi I., Zak, I., and Magaritz, M.1994: Middle Holocene environmental changedetermined form the Salt Caves of MountSedom, Israel. In Bar-Yosef Ofer & Kra ReneeS. (Eds.): Late Quaternary Chronology andPaleoclimates of the Eastern Mediterranean.Tucson, Arizona, USA, s. 315-322.

Frösén, J., Fiema, Z. T., Haggrén, H., Koistinen, K.,Lavento, M., Peterman, G. L. 1998: TheFinnish Jabal Harûn Project Report on the1997 Season. ADAJ VLII, s. 483-502.

Frösén, J., Fiema, Z. T., Lavento, M., Koistinen, K.,and Holmgren, R. 1999: The 1998 FinnishJabal Harun Project. Preliminary report. ADAJXLIII, s. 369-410.

Frösén, J., Fiema, Z. T., Lavento, M., Koistinen, K.,Holmgren, and R., Gerber, Y. 2001: The 1999Finnish Jabal Harûn Project. A PreliminaryReport. ADAJ 44, s. 395-424.

Frösén, J., Fiema, Z. T., Koistinen, K. Lavento, M.,Holmgren, R., Gerber, Y., Mikkola, M.,Ylönen-Peltonen, R., Heiska, N. and Lahelma,A. 2001: The 2000 Finnish Jabal HarûnProject: Preliminary Report. ADAJ 45, s. 359-376.

Gebel, H.-G. 1988: Late Epipalaeolithic –Aceramic Neolithic sites in the Petra-Area.Prehistory of Jordan. The State of Research in1986. (Ed. A. N. Garrard and H. G. Gebel)BAR – Intern. Series 396.1. Oxford, s. 67-100.

Henry, D. O. 1995: Topographical influences onEpipaleolithic land-use patterns in southernJordan. SHAJ III (Ed. By Adnan Hadidi).Department of Antiquities, Amman Hashemite

Kingdom of Jordan and Routledge & KeganPaul, London and New York, s. 21-27.

Kafafi, Z., Palumbo, G., Al-Shiyab, A. H., Parenti,F., Santucci, E., Hatamleh, M. Shunnaq, M.,and Wilson, M. 1997: The Wadi az-Zarqa/Wadi ad-Dulayl archaeological project, reporton the 1996 fieldwork season. ADAJ 41, s. 9-27.

Lavento, M. 2000: Kohdennetun inventoinninsuunnittelu, menetelmät ja käytännön toteutus.Arkeologinen inventointi. Opas inventoinninsuunnitteluun ja toteuttamiseen (toim. PäiviMaaranen & Tuija Kirkinen). Jyväskylä, s. 17-32.

Lavento, M. Huotari, M. Jansson, H. Silvonen, S.and Fiema, Z. T. (in press): Ancient HydraulicInstallations in the Area of Jabal Harun: AnExample of a Nabataean-Byzantine IrrigationAgriculture. International Symposium onHydraulics and Water Management inAntiquity, 1999. The German ProtestantInstitute of Archaeology in Amman. Deutschesarchäologisches Institut, Berlin.

Lindner, M. 1992a: Abu Khusheiba – a NewlyDescribed Nabataean Settlement and CaravanStation between Wadi Araba and Petra. SHAJ4, s. 263-267.

Lindner M. 1992b: Survey of Sabra (Jordan) 1990Preliminary Report. ADAJ XXXVI, s. 193-203.

MacDonald, B., Clark, G, A. and Neeley, M. 1988:Southern Ghors and Northeast ’ArabaArchaeological Survey 1985 and 1986, Jordan:A Preliminary Report. Bulletin of theAmerican Schools of Oriental Research No.272, Nov. 1988, s. 23-45.

Niemi, T. 1990: Paleoenvironmental history ofsubmerged ruins on the Northern EuboeanGulf Coastal Plain, Central Greece.Geoarchaeology 5:4, s. 323-347.

Niemi, T. M. and Smith, A. M. 1999: Initial Resultsof the Southeastern Wadi Araba, JordanGeoarchaeological Study: Implications forShifts in the Late Quaternary Aridity.Geoarchaeology 14, s. 791-820.

Olzsewski, D. I., Coinman, N. R., Schuldenrein, J.,Clausen,T. G., Cooper, J. B., Fox, J., Hill, J.,Brett, D., Al-Nahar, M. and Williams, J. 1998The Eastern Al-Hasa Late Pleistocene project apreliminary report in the 1997 season. ADAJ42, s.1-21.

Philip, G. 2001: The Early Bronze I-III Ages. The

62

Archaeology of Jordan (Ed. MacDonald, B.,Adams, R., and Bienkowski, P.). SheffieldAcademic Press, Great Britain, s. 163-232.

Prag, K. 1992: Bronze Age settlement patterns inthe South Jordan Valley: archaeology,environment and ethnology. SHAJ IV, s. 155-160.

Redmen, C. L. and Watson, P. Jo. 1970:Systematic, intensive surface collection.American Antiquity 35:3, s. 279-291.

Schmid, S. 2001: The Nabataeans: travellersbetween lifestyles. The Archaeology of Jordan(Ed. MacDonald, B., Adams, R., andBienkowski, P.). Sheffield Academic Press,Great Britain, s. 367-426.

Schuldenrein, J. and Clark, G.A. 1994: Landscapeand prehistoric chronology of West-CentralJordan. Geoarchaeology 9/1, s. 31-55.

Schyle, D. & Gebel, H.-G. 1997: UpperPalaeolithic Siq Umm al-Alda 1, near WadiMusa, Southern Jordan. The Prehistory ofJordan II. Perspectives from 1997. Studies inEarly near East Production, Subsistence, andEnvironment 4 (1997). Berlin, ex oriente, s.149-170.

Siiriäinen, A. Lavento, M. Jansson, H. Silvonen, S.Kouki, P. Mukkala, A. (in press):Archaeological Survey Around the JabalHarûn - Comparison of Methodology andSurvey Strategies. Near Eastern Archaeologyat the Beginning of the Third Millennium,Proceedings of the International Congress inCopenhagen, May 22nd27th, 2000.

Zangger, E. 1993: The geoarchaeology of theArgolid. Berlin. Gebr. Mann Verlag.

Zangger, E., Timson, M. E., Yavzenko, S. B.,Kuhnke, E and Knauss, J. 1997: The Pylosregional archaeological project. Part II:landscape evolution and site preservation.Hesperia 66:4, s. 549-641.

Viitteet

1 Mika Lavento (inventoinnin johtaja,vesirakenteet), Ari Siiriäinen (kiviesineistö),Esa Hertell (tierakenteet, neoliittinenkivikausi), Mika Huotari (vesirakenteet,tietokonemallit), Henrik Jansson (kiviesi-neistö, paleoliittinen kivikausi), Paula Kouki(ympäristö- ja eroosiotutkimukset), AnnikaMukkala (kiviesineistö), Sarianna Silvonen(keramiikka, nabatealainen ja bysanttilainenkausi) ja Heini Ynnilä. Surveyhin osallistuneetmaanmittausinsinöörit: Henrik Haggrén, KatriKoistinen, Hanne Junnilainen ja JaakkoJärvinen.