Tampereen luontopolut

NIIHAMA

Tampereen kaupunkiYmpäristövalvonnan julkaisuja 7/2004

2

Sisällys

Rasti 1: Puronvarsi .............................................................. 4

Rasti 2: Koivikon putket ....................................................... 5

Rasti 3: Kevään tappava kaunistus ........................................... 6

Rasti 4: Peltopähkämö ja purtojuuri ......................................... 7

Rasti 5: Tuulenkaadot .......................................................... 8

Rasti 6: Jäkälät saastemittareina .......................................... 10

Rasti 7: Tuore kangas ......................................................... 11

Rasti 8: Lehtokorven velhot ja värinvaihtajat ............................ 16

Rasti 9: Soistuneen rannan linnunjalat .................................... 18

Rasti 10: Raatteen tiellä ..................................................... 20

Oppaita ja lisätietoja saa:

Palvelupiste FrenckellFrenckellinaukio 2 BAvoinna arkisin klo 8.30 - 15.45p. 3146 6700www.tampere.fi/asiointi/palvelupistefrenckell

Ympäristötietokeskus MoreeniaSatakunnankatu 13 B, 3. krsAvoinna ti klo 10-15 sekä ke-to 10-18www.tampere.fi/moreenia

3

Niihaman luontopolku

Niihaman luontopolku alkaa Niihamajärven rannan ulkoilumajalta ja kiertääSoukonvuoren kautta takaisin ulkoilumajalle. Pituutta polulle kertyy reilut 3kilometriä ja rasteja sen varrelta löytyy 10. Reitillä näet kaunista koivikkoa,soistunutta rantaa, tuoretta ja kuivaa kangasmetsää sekä rehevää lehtokorpea.Paikoin polun kosteimmilla alueilla on pitkospuita kulkua helpottamaan.Kumisaappat ovat silti tälle luontopolulle hyvä varustus mukaan otettavaksi.Puihin maalatut punaiset kolmiot auttavat reitin löytämisessä ja polun varrenrastit on merkattu maastoon numeroiduilla paaluilla.

Reitin aloituspaikalle ei pääse bussilla, joten oma auto tai polkupyörä on tarpeen.Ulkoilumajan kahviosta voi halutessaan ostaa virvokkeita ja viereiselle parkki-paikalle saa jättää auton. Virkistäviä hetkiä luonnon parissa!

[tähän joku kuva]

Niihaman koivikkoa

4

Rasti 1: Puronvarsi

Ensimmäinen rasti löytyy Niihama-järven laskupuron ylityspaikalta.Purossa kasvaa mm. vaaleakukkaistapurolitukkaa (Cardamine amara). Seon hyvä lähteisyyden osoittajaviihtyessään kaikenlaisilla lähde-paikoilla. Varsinainen tihkupinta elilähteen paikka voi kuitenkin sijaitakaukanakin purolitukan kasvupaikasta.Myös avatuissa metsäojissapurolitukka voi läsnäolollaanmuistuttaa jo kadonneesta lähteestä.

Toinen mielenkiintoinen rastiltalöytyvä kasvi on lehto-orvokki (Violamirabilis). Latinan mirabilis tarkoittaaihailtavaa, ihmeellistä. Aikanaanlatinankielisten nimien keksijä Carl vonLinné näki tässä orvokissa jotainainutlaatuista. Sen jo toukokuussakukkivat kukat eivät kuitenkaan olemuita orvokkilajeja näyttävämmät.Ainoastaan lehdet ovat lajiryhmänkookkaimmasta päästä. Ehkäpä tapatuottaa umpisiittoisia, avautumattomiakukkia oli Linnén mielestä erikoista.

”Kukat kuin taivaan sini” on yksilemmikkejä kuvaavista sanonnoista.Luhtalemmikki (Myosotisscorpioides) on lemmikeistämmesuurikukkaisin. Tästä syystä siitä ontullut suosittu myös koristekasvina. Seviihtyy jokien ja järvien rantaluhdissasekä koskenrantakivikoissa. Luhta-lemmikki suosii ravinteista maata,pysyvästi kosteaa alustaa sekäliikkuvaa vettä.

Purolitukka

Lehto-orvokki

Luhtalemmikki

5

Rasti 2: Koivikon putket

Rastilla kasvaa kolme putkilajia;koiranputki, karhunputki ja vuohen-putki. Kullakin putkella kukinnonhaarat ovat keskenään samanmittaisia,jolloin kukinnosta muodostuupuolipallomainen tai sateen-varjomainen sarja. Koiranputkea(Anthriscus sylvestris) kasvaa lähesjokaisella pientareella ja niityllä. Senlehdet ovat näistä kolmesta lajistahienorakenteisimmat, porkkanamaiset.

Isokokoisempi karhunputki (Angelicasylvestris) kukkii elokuussa. Sen kukatovat erityisesti sääskien, kärpästen jaripsiäisten suosiossa. Taimen kehityskukkivaksi kasviksi vie kymmenkuntavuotta. Siementen kypsyttyä karhun-putki kuolee.

Koiranputki KarhunputkiVuohenputki

Kun koiranputki ja karhunputkileviävät vain siemenestä, kasvattaavuohenputki (Aegopodiumpodagraria) puolestaan pitkiämaavarsia. Se muodostaa laajoja,tiiviitä kasvustoja, joissa ei juuri muitalajeja ole. Tämä ehkä johtuu vuohen-putken erittämistä kemikaaleista, joillase turjuu toisia kasveja. Kasvimaalleeksyessään vuohenputkesta tulee oikeavitsaus, josta on mahdoton päästäeroon. Sen nuoria lehtiä voi kuitenkinkäyttää mm. salaatissa.

6

Rasti 3: Kevään tappava kaunistus

Näsiä on rauhoitettukaupalliselta poiminnalta.Näsiän marjat

Rastilla kasvaa puuvartinen näsiä (Daphne mezereum), jonka kaikki osat ovatmyrkyllisiä. Jopa pelkkä kasvin koskettelu saattaa aiheuttaa ihon punoitusta jatulehtumista. Näsiän marjojen syöminen aiheuttaa ihmiselle ja muille nisäkkäillevakavan myrkytyksen. Ainoastaan linnut pystyvät syömään näsiän punaisiamarjoja ja levittävät samalla sen siemeniä.

Näsiä kukkii huhti-toukokuussa. Sen kukat kasvavat poikkeuksellisesti suoraankasvin rungosta. Suomalaisista pensaista vastaava tapa on vain tyrnillä. Tropiikissakukkien kasvaminen rungosta eli kaulifloria sen sijaan on hyvin yleistä puilla,joiden hedelmät ovat liian raskaita hentojen oksien kannettaviksi. Voikin olla,että näsiän hennot oksat eivät kestäisi marjoja napsivien rastaiden painoa.

7

Rasti 4: Peltopähkämö ja purtojuuri

Toinen rastilla kasvava kasvi onpurtojuuri (Succisa pratensis), jokakukkii loppukesästä vaaleanpunaisin,mykerömäisin kukin. Kukka onrunsasmetinen ja houkutteleekin siksiluokseen paljon erilaisia perhosia.

Purtojuurta käytettiin muinoin moniintauteihin sekä taianomaisesti kaikkeapahaa torjumaan. Paholaisen kerrotaan-kin pahastuneen kasvin pelastavistaominaisuuksista niin, että se yrittiturmella kasvin puremalla siltä juurenpois. Siksi juuri näyttääkin siltä, kuinse olisi alhaaltapäin purtu poikki.

PurtojuuriPeltopähkämöPeltopähkämön kukka

Peltopähkämöä (Stachys palustris) onjoskus kutsuttu maa- tai sianpähkinäksi,sillä sen rönsymäisten maavarsienkärkiosat paisuvat sormenvahvuisiksimukuloiksi, jotka toimivat ravinto-varastoina. Niitä on ilmeisesti pula-vuosina käytetty ihmisravintona.Peltopähkämön läheistä aasialaistalajia, mukulapähkämöä, viljelläänravintokasvina Euroopassakin.

Alun perin peltopähkämö on ranta-niittyjen kasvi. Syvälle ulottuvanjuuristonsa ansiosta se ei kärsikuivuudesta kuten muut rikkakasvit.Erityisen kiusallinen peltopähkämö onsokerijuurikaspelloilla, joista sekuitenkin voidaan hävittää lehdilleruiskutettavan ruokasuolaliuoksenavulla. Juuristoltaan peltopähkämömuistuttaa juolavehnää ja se kestääkinkitkemistä hyvin. Sen huulimaiset,punaiset kukat aukeavat loppukesästäja houkuttelevat runsain mitoin kima-laisia meden äärelle.

8

Rasti 5: Tuulenkaadot

Pyryn päivänä 1.11.2001 myrskytuuli kaatoi Pirkanmaalla noin 100 000 kuutiotametsää. Kaksi viikkoa myöhemmin Janikan päivänä 15.11 myrsky iski jälleen jatällä kertaa vielä tuhoisammin. Puuta kaatui 550 000 kuutiota. Huomattava osaJanikan päivän myrskytuhoista sattui peltojen, järvien ja avohakkuualojenreunametsiin. Pahimmat tuhoalueet Pirkanmaalla olivat Urjalassa, Vesilahdellaja Lempäälässä. Sisämaassa keskimääräinen tuulen nopeus oli 14-18 metriäsekunnissa ja puuskissa jopa 20 metriä sekunnissa. Tilastojen mukaan tällaisiatuulennopeuksia tavataan sisämaassa kerran 10 vuodessa. Merellä tuulennopeuden vastasivat ankaraa myrskyä eli noin 30 metriä sekunnissa. Viimeisen40:n vuoden aikana vastaavanlaisia myrskytuulia on mitattu 4 kertaa.

Myrskyssä sikin sokin kaatuneiden ja katkeilleiden puiden korjuu on hankalaa,kallista ja vaarallista. Kaatuneet puut on kuitenkin metsähygieenisin perusteinkorjattava edes valtaosin talteen. Kaarnakuoriaiset ovat merkittäviä havupuidentuhohyönteisiä, ja niiden massaesiintymiä syntyy erityisesti myrskytuhojenjälkeen, kun tiettyjen lajien lentävät yksilöt valtaavat kaatuneet puut. Muutamanvuoden kuluttua puuaines alkaa olla niille elinkelvotonta, ja ne etsiytyvät uusiinkohteisiin. Tällöin myös kasvavat puut vaarantuvat. Pidemmän aikaa lahonneisiinpuihin siirtyvät nyt sellaiset lajit, jotka hyödyntävät kyseistä puumateriaalia javievät hajotusta näin osaltaan eteenpäin.

Lain mukaan tuhopuut täytyy korjata metsästä, mikäli myrskyn kaatamia havupuitaon yli 10 prosenttia puuston runkoluvusta tai mikäli metsässä on yli 20vahingoittuneen havupuun ryhmiä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse korjata poisvaan osa puista voidaan jättää maahan ympäristön monimuotoisuutta lisäämään.

9

Kirjanpainajat ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia.Suomessa esiintyy kolme kirjanpainajalajia: kirjanpainaja, pikkukirjanpainaja sekäkiiltokirjanpainaja. Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusten paksun kuoren alle.Pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja elävät ohuen kaarnan alla, yleensä pienempienkuusten latvuksissa. Kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta vioittavatuholaissuku, ja varsinainen kirjanpainaja on suvun lajeista vahingollisin.

10

Rasti 6: Jäkälät saastemittareina

Sormipaisukarve

Kuivalla kankaalla valtapuuna on mänty ja vallitsevina valtakasveina puolukkatai kanerva. Kuivan kankaan yleisimmät jäkälälajit ovat valko- ja harmaaporonjäkälä. Niitä tutumpi on kaikkein kuivimmilla kankailla parhaiten viihtyväja siellä hyvinkin laajoina kenttinä kasvava palleroporonjäkälä, jota kerätäänkoristetarkoituksiin. Mainitut jäkälälajit ovat poronhoitoalueella tärkeitäravinnonlähteitä poroille.

Puiden rungoilla kasvaa harmaa sormipaisukarve. Mäntyjen rungoilla esiintyvänjäkälälajiston, sen runsauden sekä vaurioiden perusteella voidaan arvioidaympäröivän alueen ilmanlaatua. Männyn runkojäkälät, erityisesti sormipaisukarve,ovat hyviä ilmentäjiä, koska yleisiä lajeja on vain vähän ja ne on suhteellisenhelppo tunnistaa ja ne ovat alttiina ilman/sadevesien epäpuhtauksille ympärivuoden.

11

Rasti 7: Tuore kangas

Tuoreen kangasmetsän kosteus janiukka valo suosivat useita sammalia.Sammalilla ei ole juuria vaan kosteudenja ravinteet ne keräävät vartensa jalehtipintansa kautta. Tästä syystä neovatkin alttiina ilmansaasteille jatehokkaalle maankäytölle. Kun sammalkasvaa yläosastaan, maatuu ja lahoaasen maanalainen osa. Mm. soittenrahkasammalet kasvattavat jatkuvasti,vaikkakin hitaasti, turvekerrosta.Suomesta tunnetaan lähes 900sammallajia.

Vanamon kukinto

Vanamo

Vanamon (Linnaea borealis) ohutvarsi suikertaa sammalen pinnalla javain kukkahaarat kohoavat muutamansentin sammalen pintaa ylemmäksi.Kukista lähtee vieno syreeniä muistut-tava tuoksu, jota on tietysti hankalahavaita kukkien pienen koon vuoksi.Vanamon pikkuruiset, koukkukarvaisetsiemenet leviävät myyrien turkkiin jalintujen höyhenpeitteeseen kiinnit-tyneinä. Vanha kansa on käyttänytvanamoa rohtona mm. lemmennostatukseen.

12

13

14

Muurahaisen voimannäyte

Rastilta löytyy myös kekomuura-haisten pesä. Kekomuurahaisetsuosivat erityisesti vanhoja, valoisiakuusikoita. Kekomuurahaiset pystyvätkantamaan kekoonsa rakennusaineeksiitseään huomattavasti painavampiakappaleita, kuten männynneulasia.

Pesästä lähtee säteittäin kulkuväyliä,jotka parhaimmillaan saattavat ollasatoja metrejä pitkiä, varsinkinvanhoissa yhdyskunnissa. Näitä pitkinmuurahaiset kuljettavat pesänrakennus-aineensa ja ruokansa. Muurahaisetmyös usein juoksevat puiden rungoillaedestakaisin. Vaeltaminen rungolla eiole mitään satunnaista juoksenteluavaan muurahaiset pyrkivät ylöspäinmennessään ns.”lypsylle” puunlatvaosissa olevien kirvojen luokse.

Puissa esiintyvät ja siellä lisääntyvätversokirvat imevät versoista kasvi-nesteitä ja ulostavat sitten peräpäästäänkirkkaan sokeripitoisen ns. mesi-kastepisaran, jonka muurahainen juo.

Toisinaan mesikastetta kertyy todellapaljon, jopa ihmisen käyttöön asti.Onkin epäilty, että vanhan testamentin“manna” olisi erään eteläisen kilpi-kirvan ulostetta. Arabit keräävät tätäainetta edelleen ja käyttävät siitä nimeä“man”. Muurahaiset saavat kirvaterittämään nestettä koskettelemallaniitä tuntosarvillaan. Muurahaiset eivätyleensä vahingoita kirvoja vaan jopapuolustavat niitä tunkeilijoita vastaan.Huolenpito saattaa mennä jopa niinpitkälle, että talveksi nämä karja-tilalliset kuljettavat kirvojen muniapesäänsä varastoon ja kevään tullentuovat ne sitten takaisin ulos.

15

Muurahainen lypsyllä

16

Rasti 8: Lehtokorven velhot ja värinvaihtajat

Velholehti (Circaea alpina) piilotteleesynkissä korpikuusikoissa usein muunkasvillisuuden seassa. Tästä johtuu senenglanninkielinen nimikin nightshade,yönvarjo. Lönnroth kutsui kasvianoidanyrtiksi. Velholehden sukunimijuontaa naisvelhosta Kirkestä, jokamuutti Odysseuksen miehet sioiksi. Itsevelholehti -nimi on syntynyt vahingos-sa, sillä antiikin kreikkalaiset tarkoit-tivat kirkaia-kasvilla alruunaa, entis-aikojen yhtä tunnetuinta taikakasvia.Kun velholehden viimein onnistuunäkemään niin saattaa pettyä, silläulkonäöltään tämä kasvi on vaatimatonja pieni. Lehtoimikkä (Pulmonaria obscura)

kukkii varhain keväällä. Tämänkinjälkeen sen löytää helposti, kuntunnistaa lehden muodon ja karvai-suuden. Entisaikojen ihmisten mielestäimikän lehdet muistuttivat keuhkoja.Koska sen ajan ns. signatuuriopinmukaan sairas voitiin parantaa saman-näköisellä kasvinosalla – sillä Luoja oliantanut kunkin kasvin käyttötarkoi-tuksesta vihjeen sen ulkonäössä –uskottiin imikällä voitavan hoitaakeuhkosairauksia. Latinankielinen nimipulmonaria viittaa juuri kehkoihin.Myös imikän kukkien kehittyminen onmielenkiintoista. Juuri avautuneetkukat ovat vaaleanpunaisia. Kun kukkavanhenee sen terälehtien happamuusmuuttuu ja kukat alkavat vaihtaaväriään. Ensin niistä tulee sinipunaisiaja lopulta sinisiä. Tarkkaa syytä ilmiölleei tunneta. Ehkäpä eriväriset kukathoukuttelevat helpommin hyönteisiä.

Lehtoimikkä

Keuhkot

Velholehti

17

Linnuista voit kuulla muun muassapeukaloisen ja mustarastaan.Peukaloisen tapaa tavallisimminkosteapohjaisesta kuusi- ja sekamet-sästä. Sen tunnusmerkkinä on alituiseenpystyssä sojottava pyrstöntypykkä. Lajipaljastaa itsensä useimmiten voimak-kaalla rätinällä. Itse laulu peukaloisellaon yllättävän voimakas koostuen sar-joista erilaisia metallinsointuisia ääniä.Mustarastaan laulu on puolestaankaihoisan huilumainen. Itse lintu pysyyusein kulkijalta piilossa.

Mustarastas

Peukaloinen

18

Rasti 9: Soistuneen rannan linnunjalat

Kurjenjalka

Niihamajärvi edustaa melkein paremmin suolampea kuin järveä. Vesi onhumuspitoista, tummaa, rannat matalia ja osittain soisia. Rannan paju-, koivu- jaleppävyöhykkeessä on pohjana rahkasammalmatto. Se etenee joka vuosi järvellepäin muuttaen rantaa suoksi.

Rastilla kasvaa kasvi, jonka lehdet muistuttavat linnun jalanjälkeä. Nimi onkinosuvasti kurjenjalka (Potentilla palustris). Sen puolittain kelluvat juurakkolautatkasvattavat koko maassa järven- ja lammenrantoja umpeen. Paikallisessatervaleppäkorvessa elinvoimaisena kasvava kurjenjalkakasvusto saattaa yhä ollase sama, joka aikoinaan aloitti järven umpeenkasvamisen. Kurjenjalankasvupaikoille on yhteistä niiden luhtaisuus, eli ne jäävät ajoittain tulvan alle.

19

Toinen järviä umpeenkasvattava kasvi on suovehka (Calla palustris). Senhuokoiset juurakot kasvattavat yhtenäisiä kelluvia lauttoja mutaisille rannoille.Vehkan turpean tähkämäistä kukintoa ympäröi valkoinen suojuslehti, jonkaansiosta laaja kasvusto näkyy kauas.

Itse kukat ovat vaatimattoman vihertäviä ja niiden tympeä tuoksu houkutteleerunsain mitoin kärpäsiä ja kovakuoriaisia. Myöhemmin kesällä kehittyvätkirkkaanpunaiset marjat, jotka eivät myrkyllisyytensä takia kelpaa eläimille.Siementen leviämiseen on kuitenkin olemassa toinen konsti. Marjat kelluvat ilma-pitoisen solukkonsa ja vedenpitävän ulkokuorensa ansiosta. Kun marjojensisältämä lima on vettyessään turvonnut tarpeeksi, marja halkeaa paljastaensiemenen.

Rastilla kasvaa lisäksi mm. nuokkuvakukkainen ojakellukka, keltakukkainenterttualpi, järvikorte ja rentukka.

Suovehka

20

Rasti 10: Raatteen tiellä

Myös raate (Menyanthes trifoliata) kuuluu lampien umpeenkasvua edistäviinkasveihin. Kuten suovehkakin, se kelluu ilmaa sisältävän hohkaisen juurakkonsavarassa. Laajojen raatelauttojen suojissa etenevät myös rahkasammalet. Raatekasvaa korpipurojen, vetisten soiden, järvien ja lampien luhtarannoilla. Etelä-Suomessa monia sen kasvupaikkoja on tuhoutunut soiden ojituksen myötä.

Raatteen latinankielinen nimi trifoliata viittaa kasvin kolmisormisiin lehtiin.Lehdet muistuttavatkin isoja apilanlehtiä. Menyanthes puolestaan on kreikkalaistaalkuperää ja tarkoittaa kuukautta ja kukkaa. Carl von Linné nimesi kasvin niin,koska hänen mielestään kasvi kukkii yhden kuukauden aikana, vaikka itse asiassakukinta kestää pidempään, varsinkin Keski-Euroopassa.

Raatteen kukat ovat valkoisia ja niitä on kahdenlaisia: toisissa heteet eliurospuoliset lisääntymiselimet ovat lyhyitä ja emin eli naaraspuolisenlisääntymiselimen luotti eli pää on pitkä, toisissa päinvastoin. Pitkäheteistenkukkien siitepöly hedelmöittää vain pitkäluottisia kukkia ja lyhytheteistenlyhytluottisia. Tästä syystä itsepölytys on käynyt mahdottomaksi.

Joillain paikoilla laaja raatekasvusto voi koostua yhdestä ainoasta yksilöstä, jolloinsiementä ei kehity lainkaan. Esimerkiksi Grönlantiin on kulkeutunut vainlyhytvartaloinen tyyppi, joka ei yksin pysty tekemään siementä. Siellä se säilyyja levittäytyy vain kasvullisesti lisääntyen.

Raate

21

Tampereen luontopolut

1. Iidesjärven luontopolkuIidesjärvi on Tampereen tunnetuin lintujärvi. Sen pinta-ala on noin 65 ha. Järvenitäpäähän rakennettiin lintutorni vuonna 1992. Iidesjärven luontopolku alkaalintutornilta ja on pituudeltaan noin 7 km. Lintujen lisäksi reitiltä löytyy niittyä,luhtaniittyä ja rantapensaikkoa monipuolisine kasvillisuuksineen.

2. Niihaman luontopolkuKaupin urheilumajalta alkava luontopolku kulkee metsäisessä maastossaNiihamajärven ja Soukonvuoren ympäristössä. Polun pituus on reilut 3 kilometriäja rasteja sen varrella on 10. Polulta löytyy sekä tuoretta että kuivaa kangasmetsää,koivikkoa ja lehtoa. Niihamajärvi on hiljalleen soistuva järvi, jonka rannoillakasvaa kosteutta vaativia kasveja.

3. Viikinsaaren luontopolkuLuontopolku alkaa saaren itäpäästä ja jatkuu länsipään luonnonsuojelualueelle.Polulta on erinomaiset mahdollisuudet tutustua monipuoliseen lehtokasvilli-suuteen ja keväisin runsaaseen lehtolinnustoon. Osittain myös saaren rantaosissakulkevan polun pituus on 2 kilometriä. Viikinsaareen pääsee Laukontorinsatamasta lähtevällä laivalla.

4. Pyynikin luontopolkuPyynikin harju on merkittävä geologinen muodostuma ja sitä pidetään maailmankorkeimpana soraharjuna. Pyynikistä tehtiin luonnonsuojelualue vuonna 1993.Luontopolulla pääsee tutustumaan harju- ja lehtokasvillisuuteen. Polku alkaaPyynikin näkötornilta ja sen pituus on 4 kilometriä.

5. Tohlopin luontopolkuTohlopin luontopolkureitti kulkee Tohloppijärven ja Epilänharjun maastossa jaon pituudeltaan noin 5 kilometriä. Polun varrella pääsee tutustumaan harju- jalehtokasvillisuuteen. Matkan varrelta löytyy myös suo- ja vesikasveja.

22

6. Vaakkolammin luontopolkuVaakkolammin luontopolkureitti kiertää lammen ympäri ja on noin 2 kilometriäpitkä. Polkua kulkiessasi tutustut samalla Vaakkolammin historiaan, kasvistoonja eläimistöön sekä Likokallio-nimiseen kalliomuodostelmaan. Alue on arvioitulehto- ja kulttuurikasvistoltaan arvokkaaksi.

7. Härmälän luontopolkuPyhäjärven rannassa kulkevan luontopolun varrella näkee useita puutarhoistakaranneita lajeja. Vielä 1900-luvun alussa alue oli huvilarannikkoa. Härmälänuimarannalta lähtevän polun pituus on 2 kilometriä.

8. Suolijärven luontopolkuSuolijärven luontopolku Hervannassa kulkee nykyisin kokonaisuudessaan järvenrantaa pitkin. Polun rasteilla tutuksi tulevat monenlaiset kasvit niin soilta kuinlehdoistakin. Paikoin Suolijärven maisemaa värittävät jyrkät kallioseinämät sekämassiiviset siirtolohkareet.

9. Hervantajärven luontopolkuHervantajärven luontopolku sijoittuu Ruskontien eteläpuolelle. Reittivaihtoehtojaon useita. Luontopolun alue kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Sen varreltalöytyy kallio- ja kangasmetsiä, soita, lehtoja sekä tervaleppäisiä rantavyöhykkeitä.Polku kiertää myös keidassuon keskellä olevan Makkarajärven.

10. Mustavuoren luontopolkuMustavuoren luontopolkureitistö on vielä uusimaton. Vanha reitti on tehty vuonna1986 ja sen jälkeen alueelle on noussut monin paikoin asuinalueita. Polku alkaaTeerivuoren kalliolta ja suuntaa Mustavuoren harjulle. Välillä poiketaaanalavampaan maastoon Likolammen rannalle. Polun lopussa näet Tapparanmäenmystisen kiviröykkiön ja Suomen suuriman katajan jäänteet.

23

Lähteet

Suomen luonto - kasvit, osat 1 & 2Seppo Vuokko, Veikko Neuvonen, Henry Väre, Janne Lampolahti,Terhi Ryttäri, Sirkka Hakalisto, Risto Virtanen ja Niilo Karhu.WSOY-yhtymä Weilin+Göös Oy, 1996.

Vihertieto - Ympäristön luonnonkasvitMikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund jaHannele Vainio. WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.

Tampereen kaupungin ympäristövalvonta 2004Sanna Junttanen, teksti ja valokuvaTommi Lievonen, kansi ja kuvitus

Hannu Lakervi, taitto

Kartta:Kaupunkimittausyksikkö, Tampereen kaupunki

Copyright N:o 2004124

Painopaikka: Kirjapaino Hermes, Tampere

24

Näin pääset Niihaman luontopolulle

Tiedot bussiyhteyksistä voit varmistaa TKL:n internet-sivujen reittioppaastahttp://www.tampere.fi/tkl/

Lisäksi automaattinen aikataulu- ja reittineuvonta palvelee ympäri vuorokaudennumerossa 0100 0505 (hinta 0,44 €/min. + pvm)

Luontopolun lähtöpaikka on Teiskontien pohjoispuolella. Paikalle vieTeiskontieltä lähtevä Niihamankatu.

Auton voi jättää Niihaman ulkoilumajan parkkipaikalle.

Tampereen kaupungin ympäristövalvonta