1

Tampereen luontopolut

TOHLOPPI

Tampereen kaupunkiYmpäristövalvonnan julkaisuja 8/2004

2

Sisällys

Rasti 1: Koivikon laululinnut .................................................. 4

Rasti 2: Tuhatvuotinen tuttava................................................ 5

Rasti 3: Saniaislehto ............................................................ 6

Rasti 4: Metsän pienet imarteet .............................................. 7

Rasti 5: Alvejuuret .............................................................. 8

Rasti 6: Haavikko ............................................................... 9

Rasti 7: Rämeen alppiruusut ................................................ 10

Rasti 8: Tohloppijärvi ......................................................... 14

Rasti 9: Myrkkykeiso - hyväntuoksuinen tappaja ......................... 15

Rasti 10: Epilänharju ......................................................... 16

Rasti 11: Metsäkastikka ...................................................... 17

Rasti 12: Kukkakedon kasveja............................................... 18

Rasti 13: Jääkauden jälkeinen suppa ...................................... 19

Oppaita ja lisätietoja saa:

Palvelupiste FrenckellFrenckellinaukio 2 BAvoinna arkisin klo 8.30 - 15.45p. 3146 6700www.tampere.fi/asiointi/palvelupistefrenckell

3

Tohlopin luontopolku

Tervetuloa Tohloppijärven luontopolulle! Reitti alkaa Tohlopista, TV2:ntoimitalon vierestä ja kulkee erilaisissa lehtomaisissa metsissä, joissa tutkaillaanniille tyypillisiä kasveja ja lintuja. Matkalla poiketaan myös pienellä suolla jatutustutaan sen kautta soiden tilanteeseen Suomessa. Tämän jälkeen noustaanEpilänharjulle nuuhkimaan menneen jääkauden tuulahduksia ja harjujen syntyä.Polun pituudeksi tulee noin 5 kilometriä. Rastien numerot (1-13) on merkattupaaluihin ja ne on sijoiteltu kasviston tai linnuston kannalta mielenkiintoisiinkohtiin. Maasto Tohloppijärven luontopolulla on kohtuullisen kuivaa, jotenkumisaappaita ei välttämättä tarvita. Polun varrella on puissa punaisia kolmioita,jotka auttavat paremmin löytämään oikean reitin.

Tohlopin lehdossa kasvaa mm. korpi-imarre.

4

Rasti 1: Koivikon laululinnut

Sirittäjän hitain iskuin alkavastasirinästä sip sip-sip-sipsipsipsirrrrrrrtaas ei voi erehtyä. Muutaman säkeenvälein se vaihtuu haikeaksivihellyssarjaksi tjyy-tjyy-tjyy…

Keväällä ja alkukesästä kannattaa ollatarkkana luonnossa kulkiessa, sillämuuttolinnut palailevat takaisinpesimäseuduilleen. Voimakasäänisinlaulutaituri satakieli aloittaa laulunsaillan jo hämärtyessä. Kuuluva lauluherättää petojenkin huomion, muttasatakieltä on vaikea paikallistaa, silläsen laulun alati vaihtelevat äänetharhauttavat linnun etsijää.

Toinen kaunisääninen laululintu onmustapääkerttu. Nimensä mukaisestikoiraalla on musta päälaki, naaraallapunaruskea. Laulu alkaa soljuvallaliverryksellä, mutta vaihtuu lopussahuilumaisen kirkkaiksi ja voimak-kaiksi, hieman surumielisiksi säveliksi.Kesällä kertut syövät hyönteisravintoa,mutta siirtyvät loppukesästä marjoihin.Onpa useampi mustapääkerttu yrittänyttalvehtimistakin Suomessa runsaanpihlajanmarjasadon turvin.

Vaikka uunilinnut eli Phylloscopus-sukuun kuuluvat varpuslinnut ovatkinulkonäkönsä perusteella hankalastitunnistettavia, äänten perusteellalajinmääritys on suhteellisen helppoa.Nimitys uunilintu johtuu siitä, ettäkaikki kyseiseen ryhmään kuuluvatlinnut pesivät maassa tai maan pinnanlähellä. Runsaslukuisimman lintummepajulinnun pehmeän surumielisensäkeen voi kuulla kaikkiallamaassamme aina heinäkuulle asti.

Uunilintu

Mustapääkerttu

Satakieli

5

Rasti 2: Tuhatvuotinen tuttava

Toukokuussa terttuselja (Sambucus racemosa) kukkii pienin, kellanvihrein kukin,joiden runsas mesi ja vahva lemu houkuttelevat kärpäsiä. Syksyllä sen punaisetmarjat tarjoavat erityisesti hyönteissyöjille kuten punarinnalle ja kertuillemaukkaan aterian. Lintujen ulosteiden mukana siemenet leviävät laajalle javalloittavat uusia kasvualustoja.

Terttuselja ei ole kotoperäinen kasvimme vaan sen alkuperäistä kotiseutua onitäinen Aasia. Suomeen se on tuotu luultavasti rohdoskasviksi noin tuhat vuottasitten. Sen siemeniä onkin löydetty useiden historiallisten kohteiden kaivauksista.Myöhemmässä vaiheessa terttuseljaa alettiin käyttää koristekasvina kartanoidenpuistoissa. Terttuseljaa on nimitetty myös paskapensaaksi, sillä se haiseeummehtuneelle ja kasvaa mielellään navetan tai ulkovessan takana. Seljanulkonäkökin on usein harmaan nuhjuinen. Tämä johtuu lehdissä asustavastaloissienestä, seljanhärmästä.

Terttuselja

6

Rasti 3: Saniaislehto

Kosteista lehdoista valtaosa onsaniaislehtoja. Ne ovat koko Suomessajotakuinkin samankaltaisia. Tältärastilta löydät kaksi eri saniaislajia;hiirenportaan ja sananjalan.

Suihkulähdemäisesti tuppaana kasvavaja jopa metriseksi venyvä saniainen onhiirenporras (Athyrium filix-femina).Se kasvaa koko maassa. Hiirenportaatmuistuttavat alvejuuria, mutta lehti onpaljon hienoliuskaisempi,”pitsimäinen”.

Rastilta hieman edemmäksi kuljet-taessa alkaa polun varrella näkyäsananjalkoja (Pteridium aquilinum).Ne säilyvät hengissä vuosisatoja, kunkerran ovat itäneet paikalle, jalevittäytyvät suikertavan juurakkonsaavulla yhä laajemmaksi. Juurakonpoikkileikkauksessa näkyy johtojäntei-den muodostama tumma, vaihtelevan-muotoinen kuvio, kuin kirjain taisalamerkki, ja siitä johtuu nimisananjalka. Sanajalkaa on kutsuttumyös kuolleenkouraksi. Nimityksenymmärtää, kun katsoo keväällä maastanousevia sananjalan versoja. Nemuistuttavat nyrkkiin pusertuneitavainajien käsiä.

Hiirenporras

Sananjalka

7

Rasti 4: Metsän pienet imarteet

Korpi-imarre (Thelypteris phegopteris) on nimensä mukaisestityypillisimmillään vanhan ja kostean korpikuusikon laji. Kasvupaikkoihin liittyylisäksi yksi yhteinen piirre: niillä halla - jota korpi-imarre karttaa - on harvinainenvieras. Korpi-imarteen tunnistaa sen alimpien lehtien ”viiksimäisesti” erisuuntaantörröttävästä asennosta.

Metsäimarre (Gymnocarpium dryopteris) on yleisin ja runsain saniaisemme.Se on hento ja pehmeän näköinen eikä kasva korkeaksi. Sitä eivät eläimet, edeshirvi, syö sen paremmin kuin muitakaan saniaisia. Tämä johtuu niidenmyrkyllisyydestä.

Metsäimarre

Korpi-imarre

8

Rasti 5: Alvejuuret

Alvejuuret ovat kookkaita saniaisia,joilla lehdet ovat ruusukkeisesti lyhyen,pystyn varren päässä. Kuudestaalvejuurestamme tavallisin on metsä-alvejuuri (Dryopteris carthusiana).Sen lehdet säilyvät vihreinä kokotalven, tosin maata vasten painuneina.Metsäalvejuuren hyvä tunnistusapu onsen pikkulehdykän ns. ”kissankynsi” eliterävä kärki.

Tältä rastilta löydät lisäksikivikkoalvejuuren (Dryopteris filix-mas). Kivikkoalvejuuren latinankieli-sen nimen jälkiosa filix-mas, merkitseemiehen saniaista. Sen lehdet ovatkinalvejuurista selkeäpiirteisimmät. Nimialvejuuri viittaa saniaisen vanhaanlääkekäyttöön. Alveella tarkoitettiinlapamatoa, ja juurakoilla pidettiin ylläniin Rooman kuin Napoleoninkinarmeijan taistelukuntoa. Väärinannosteltuna alvejuuri voi aiheuttaajopa sokeuden.

Metsäalvejuuri

Kivikkoalvejuuri

9

Rasti 6: Haavikko

Haapa (Populus tremula) puhkeaa kukkaan keväällä ennen lehtimistään.Enimmäkseen se lisääntyy kasvullisesti juuriin muodostuvien vesojen avulla jamuodostaa laajoja kasvustoja, klooneja, jotka ovat perinnöllisesti samaa yksilöäja siis samaa sukupuolta. Sekä kevät että syksy ovat sopivaa aikaa haapakloonienkartoittamiseen: samaa yksilöä edustavien puiden ruska tai kevätväri on sama,mutta voi poiketa selvästi naapuriklooneista.

Haavan kuoren omaleimaisesta jäkälälajistosta erottuu jo kauas kirkkaankeltainenhaavankeltajäkälä. Se kestää melko hyvin ilmansaasteita. Toinen usein tavattavavaalea jäkälä haavan rungolla on laikkajäkälä.

10

Rasti 7: Rämeen alppiruusut

Suot jaetaan kolmeen päätyyppiryhmään: korpiin, rämeisiin ja avosoihin. Ylipuolet Suomen suopinta-alasta on käytetty metsäteollisuuden tarpeisiin. Soitaon Suomessa noin 10 miljoonaa hehtaaria, joista noin 4 miljoonaa hehtaaria onluonnontilassa. Rastilla esiintyvä suotyyppi on räme. Rämeet ovat karulle maallesyntyneitä, mäntyä kasvavia soita, joiden osuus Suomen suoalasta on noin 42 %.Hapan suovesi, ravinteiden niukkuus ja veden määrän vaihtelu estävät useimpienmetsäkasvien kasvamisen suolla. Rämeen yksi luonteenomaisimmista kasveistaon suopursu.

Suopursu

11

Suopursua (Ledum palustre) voidaannykyään hyvillä mielin kutsua Suomenalppiruusuksi, sillä se on hiljan siirtynytmuiden alppiruusujen sukuunRhododendron. Syystäkin, silläyhteneväisyyksiä löytyy: mm. lehtienreunojen kiertyminen ja tyveä kohtitaittuminen talven ajaksi. Kyseinenlehtien liike on erinomainen suojatalven kylmyyttä vastaan. Mitäankarammassa ilmastossa alppiruusukasvaa sitä voimakkaampi liike on.Suopursun kukkien voimakkaan imeläntuoksun saa kokea jo varhain kesällä.Herkemmillä se saattaa aiheuttaapäänsärkyä. Ennen suopursua onkäytetty koiden torjuntaan aitoissa javaatekaapeissa.

Suopursun lisäksi rastilta löytyy myösmärempää nevamaista suopintaa, jollakasvaa runsaana tupasvillaa(Eriophorum vaginatum) sekä erilaisiarahkasammalia. Ennen muinoinSuomessa käytettiin suovillojen”pumpulia” eli kukkien kehäsukasiatyynyjen ja patjojen täytteenä. Tupasvilla

12

13

14

Rasti 8: Tohloppijärvi

Tohloppijärvi on rannoiltaan pehmeä ja soinen. Se sijoittuu Epilänharjun jaRaholanharjun väliin. Rannalle on rakennettu kaksi uimarantaa, joiden hiekkaon kuljetettu muualta. Rastin rannalta on suora näkyvyys järven keskelläsijaitsevalle Tohlopinsaarelle. Kiikareilla katsellessasi saatat nähdä kesäisinjärvellä pesivän kuikkaparin. Niitä pesii Suomessa noin 8000 paria. Pesintäähaittaavat usein mökkeilyn ja veneilyn aiheuttama häirintä sekä säännöstelystäjohtuvat vedenkorkeuden muutokset. Ainoa luontainen vihollinen kuikallaoikeastaan on hauki, joka saattaa napata saaliikseen kuikan poikasen.

Järvellä pesii säännöllisesti myös härkälintu. Jopa yli puolet Euroopanhärkälintupopulaatiosta eli noin 2000 paria asustaa Suomessa. Nimensä härkälintuon saanut rumasta ääntelystään. Sitä kuulee erityisesti toukokuussa ennen pesinnänalkua.

Kuikka

Härkälintu

15

Rasti 9: Myrkkykeiso - hyväntuoksuinen tappaja

Myrkkykeisoa (Cicuta virosa) kasvaakoko maassa järvien ja jokien muta- jasavirannoilla. Se voi kasvaa jopa 1,5metriä korkeaksi. Yleisyytensä vuoksimyrkkykeiso on yksi vaarallisimmistamyrkkykasveistamme. Aikaisemmin seaiheutti vakavia myrkytyksiä, kunlapset leikkivät enemmän luonnossa jakäyttivät luonnonkasvien kutenjärvikaislan juurakoita makeisina taivälipalana. Kuolettava annos aikuiselleon yksi juurakko, lapselle vastaavastivain osa. Myrkytysoireet kehittyvät 20minuutissa tai viimeistään tunninkuluessa. Keiso koitui myös joskusrantaniityillä laiduntavan karjankohtaloksi, kun normaalisti ruoastaantarkat lehmät keväthurmoksessaansaattoivat napata sen ensimmäisenvihreän korren, joka maasta pilkisti.

Myrkkykeison lisäksi rastilla kasvaarunsaana suovehkaa ja kurjenjalkaa.

Suovehka

Myrkkykeiso

Kurjenjalka

16

Rasti 10: Epilänharju

Harjut muodostavat tärkeän osan suomalaista maisemaa. Suomessa harju- jareunamuodostumia on noin neljä prosenttia maa-alasta. Ne ovat erityisenarvokkaita pohjaveden muodostumisalueina. Tampere on tunnettu harjuistaan.Pyynikinharju jakautuu länsipäästään kahdeksi harjuksi, Raholanharjuksi jaEpilänharjuksi. Hiekkaa ja soraa olevat harjut ja reunamuodostumat ovat syntyneetpääosin viimeisen jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikönsulaessa. Sulamisvesivirrat ovat kerrostaneet maa-ainesta sulavan jäätikönreunalle, sen alle tai sulamisvesivirtojen väliin. Noin 6000 vuotta sitten Näsijärvipuhkaisi itselleen uoman kohti Pyhäjärveä ja näin syntyi Tammerkoski jaharjukannas katkesi. Jääkauden jälkeinen aika on tehnyt harjut sellaisiksi kuinne nyt meillä näyttäytyvät. Mutta myös ihminen on kiirehtinyt osallistumaanharjumaiseman muutokseen. Esimerkiksi soranotto on jättänyt omat jälkensäharjuluontoon.

Kasvillisuus on harjulle tyypillistä mäntyvaltaista kangasmetsää. Harjun pinnallaon mukana myös hienoa ainesta, kuten hietaa ja hiesua, joka tekee harjunkasvualustana melko reheväksi. Monin paikoin harjulla kasvaa paljon kieloa. Semuodostaa maan alla kasvavan juurakkonsa avulla metsiin laajoja kasvustoja.

Harjuilla maa-aines on kerrostunut. Raskasaines on kasaantunut pohjalle ja kevyempipäälle.

17

Rasti 11: Metsäkastikka

Metsäkastikka (Calamagrostisarundinacea) on heinäkasvi ja kuuluukastikoiden sukuun. Suomessakastikoita on 6 eri lajia. Metsäkastikkakasvaa mieluiten tuoreilla jaravinteikkailla mailla. Runsaimpanasitä tavataan harjurinteidenkuivahkoissa tai hikevissäpuolilehdoissa ja mustikkavaltaisissametsissä. Metsäkastikka on valokasvija tiheissä metsiköissä se ei kukilainkaan. Metsänpohjalla näkyvätainoastaan metsäkastikan vihreättuppaat. Kulo- ja hakkuuaukoilla heinäalkaa helposti rehottamaan siinämäärin, että se tukahduttaa kaikenmuun kasvillisuuden. Jopa metsänuudistuminen saattaa estyä.

Metsäkastikan paras tuntomerkki sen erottamiseksimuista kastikoista on tähkylässä oleva vihne.

18

Rasti 12: Kukkakedon kasveja

Harjulle on muodostunut vähäpuustoinen alue, jonka reunalla kasvaa tyypillisiäkedon kasveja kuten pukinjuuri, ahomatara, mäkitervakko ja aho-orvokki.Punakukkainen mäkitervakko (Lychnis viscaria) houkuttaa runsaillamesivarastollaan monenlaisia hyönteisiä. Kesäyöllä se tarjoaa mettään myös yönperhosille. Jalkamiehillä ei kuitenkaan ole kukkiin asiaa. Varren tumma ja tahmeayläosa on on suoja vartta pitkin kipuavia mesirosvoja vastaan. Muurahaiset japienet hyönteiset ikään kuin liimautuvat kukan varteen, eivätkä pääse nousemaankukkiin asti. Kukille muurahaisista ei olisi hyötyä, sillä ne eivät vastapalvelukseksipölytä kukkia.

Putkikasveista pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) kukkii heinä-elokuulla. Selienee alun perin kotoisin Kaakkois-Euroopasta. Pukinjuurta on käytettyvanhastaan rohdoksena ja myös viinan maustena. Lajinimensä saxifraga =kivenrikkoja se sai käytöstään sappi- ja munuaiskivien hoidossa. Pukinjuurtatarkoittava ruotsalainen nimi bockrot taas johtuu juuren väkevästä hajusta.

Mäkitervakko Pukinjuuri

19

Rasti 13: Jääkauden jälkeinen suppa

Jäätikön perääntymisvaiheessa jäälohkareita hautautui maaperään. Kun jäälohkarelopulta suli ja sen päälle jäänyt hiekka romahti, muodostui paikalle jyrkkärinteinenharjukuoppa eli suppa. Näin syntyneet suppakuopat ovat harjumaisemassammesäännöllinen erikoisuus. Hautautuneiden lohkareiden vaihtelevasta koosta jamuodosta johtuen myös supat ovat hyvin monimuotoisia. Tavallisimmin suppaon jyrkkäreunainen “kulho”, jonka pohjalla on soistunut alue, jos pohjavesi ontarpeeksi korkealla.

Epilänharjun suppa on varsin pienikokoinen ja se erottuu muusta kasvillisuudestalehtomaisella rehevyydellään. Supan jyrkkiä reunoja peittävät useat saniaiset kutenmetsä-, iso- ja kivikkoalvejuuri, hiirenporras ja metsäimarre. Ketunleipää kasvaamyös runsaasti.

20

Tampereen luontopolut

1. Iidesjärven luontopolkuIidesjärvi on Tampereen tunnetuin lintujärvi. Sen pinta-ala on noin 65 ha. Järvenitäpäähän rakennettiin lintutorni vuonna 1992. Iidesjärven luontopolku alkaalintutornilta ja on pituudeltaan noin 7 km. Lintujen lisäksi reitiltä löytyy niittyä,luhtaniittyä ja rantapensaikkoa monipuolisine kasvillisuuksineen.

2. Niihaman luontopolkuKaupin urheilumajalta alkava luontopolku kulkee metsäisessä maastossaNiihamajärven ja Soukonvuoren ympäristössä. Polun pituus on reilut 3 kilometriäja rasteja sen varrella on 10. Polulta löytyy sekä tuoretta että kuivaa kangasmetsää,koivikkoa ja lehtoa. Niihamajärvi on hiljalleen soistuva järvi, jonka rannoillakasvaa kosteutta vaativia kasveja.

3. Viikinsaaren luontopolkuLuontopolku alkaa saaren itäpäästä ja jatkuu länsipään luonnonsuojelualueelle.Polulta on erinomaiset mahdollisuudet tutustua monipuoliseen lehtokasvilli-suuteen ja keväisin runsaaseen lehtolinnustoon. Osittain myös saaren rantaosissakulkevan polun pituus on 2 kilometriä. Viikinsaareen pääsee Laukontorinsatamasta lähtevällä laivalla.

4. Pyynikin luontopolkuPyynikin harju on merkittävä geologinen muodostuma ja sitä pidetään maailmankorkeimpana soraharjuna. Pyynikistä tehtiin luonnonsuojelualue vuonna 1993.Luontopolulla pääsee tutustumaan harju- ja lehtokasvillisuuteen. Polku alkaaPyynikin näkötornilta ja sen pituus on 4 kilometriä.

5. Tohlopin luontopolkuTohlopin luontopolkureitti kulkee Tohloppijärven ja Epilänharjun maastossa jaon pituudeltaan noin 5 kilometriä. Polun varrella pääsee tutustumaan harju- jalehtokasvillisuuteen. Matkan varrelta löytyy myös suo- ja vesikasveja.

21

6. Vaakkolammin luontopolkuVaakkolammin luontopolkureitti kiertää lammen ympäri ja on noin 2 kilometriäpitkä. Polkua kulkiessasi tutustut samalla Vaakkolammin historiaan, kasvistoonja eläimistöön sekä Likokallio-nimiseen kalliomuodostelmaan. Alue on arvioitulehto- ja kulttuurikasvistoltaan arvokkaaksi.

7. Härmälän luontopolkuPyhäjärven rannassa kulkevan luontopolun varrella näkee useita puutarhoistakaranneita lajeja. Vielä 1900-luvun alussa alue oli huvilarannikkoa. Härmälänuimarannalta lähtevän polun pituus on 2 kilometriä.

8. Suolijärven luontopolkuSuolijärven luontopolku Hervannassa kulkee nykyisin kokonaisuudessaan järvenrantaa pitkin. Polun rasteilla tutuksi tulevat monenlaiset kasvit niin soilta kuinlehdoistakin. Paikoin Suolijärven maisemaa värittävät jyrkät kallioseinämät sekämassiiviset siirtolohkareet.

9. Hervantajärven luontopolkuHervantajärven luontopolku sijoittuu Ruskontien eteläpuolelle. Reittivaihtoehtojaon useita. Luontopolun alue kuuluu Etelä-Hämeen lehtokeskukseen. Sen varreltalöytyy kallio- ja kangasmetsiä, soita, lehtoja sekä tervaleppäisiä rantavyöhykkeitä.Polku kiertää myös keidassuon keskellä olevan Makkarajärven.

10. Mustavuoren luontopolkuMustavuoren luontopolkureitistö on vielä uusimaton. Vanha reitti on tehty vuonna1986 ja sen jälkeen alueelle on noussut monin paikoin asuinalueita. Polku alkaaTeerivuoren kalliolta ja suuntaa Mustavuoren harjulle. Välillä poiketaaanalavampaan maastoon Likolammen rannalle. Polun lopussa näet Tapparanmäenmystisen kiviröykkiön ja Suomen suuriman katajan jäänteet.

22

Luontoharrastusyhdistyksiä

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ryPuheenjohtaja Petri Seppälä (v. 2004)PL 48233101 Tamperepetri.seppala@kopteri.net tailasse.kosonen@tt.tampere.fip. (03) 3174 3212 tai 050-521 5178http://www.birdlife.fi/pily/

Tampereen Hyönteistutkijain Seura ryPuheenjohtaja Tero Piirainen (v. 2004)Kaarilahdenkuja 1133700 Tampereths@tam.pp.fip. (03) 3181399http://www.tam.pp.fi/ths

Tampereen Kasvitieteellinen Yhdistys ryPuheenjohtaja Matti KääntönenHaiharankatu 22 B33710 Tamperep. (03) 363 1958Varapuheenjohtaja Lasse Kosonenlasse.kosonen@tt.tampere.fihttp://www.tampereenkasvitieteellinenry.net

23

Lähteet

Suomen luonto - kasvit, osat 1 & 2Seppo Vuokko, Veikko Neuvonen, Henry Väre, Janne Lampolahti,Terhi Ryttäri, Sirkka Hakalisto, Risto Virtanen ja Niilo Karhu.WSOY-yhtymä Weilin+Göös Oy, 1996.

Vihertieto - Ympäristön luonnonkasvitMikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund jaHannele Vainio. WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997.

Tampereen kaupungin ympäristövalvonta 2004Sanna Junttanen, teksti

Tommi Lievonen, kansi ja kuvitusLasse Kosonen, valokuva

Hannu Lakervi, taitto

Kartta:Kaupunkimittausyksikkö, Tampereen kaupunki

Copyright N:o 2004124

Painopaikka: Kirjapaino Hermes, Tampere

24

Näin pääset Tohlopin luontopolulle

Tiedot bussiyhteyksistä voit varmistaa TKL:n internet-sivujen reittioppaastahttp://www.tampere.fi/tkl/

Lisäksi automaattinen aikataulu- ja reittineuvonta palvelee ympäri vuorokaudennumerossa 0100 0505 (hinta 0,44 €/min. + pvm)

Luontopolun lähtöpaikka on Tohlopinrannassa, Yleisradion toimipaikan vieressä.

Tampereen kaupungin ympäristövalvonta