w

ww

.ba

ltic

gu

ide

.ee

Suomenlahden ykkösmedia – Suomenlahden ykkösmedia –

JU

HL

AL

EH

TI

20

13 mitä

missämilloin

SUOMEKSI

The Baltic Guide kertoo, mitä

Virossa kannattaa nähdä ja kokea

The Baltic Guide The Baltic Guide 20 vuotta!20 vuotta!

2 T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3tekijätSisällys 3 Mistä kaikki alkoi?

4–5 Monipuolisia juttuja

6–7 Viron historia: Ensimmäinen vuosi

8–9 Mainosten historiaa

10–11 Messut, lehdet ja seminaarit

12–13 Laivojen ja matkustamisen historiaa

14–15 Henkilöitä lehden takana, taittaja Andres Rõhu

16–17 Tarinoita Amigosta, suomalais- liikemiesten seikkailut Virossa

18 Matkailun kehittyminen

Päätoimittaja: Mikko Savikko Toimituspäällikkö: Mikko Virta

Toimittajat: Jukka Arponen, Antti Sarasmo, Timo Huttunen, Arja Korhonen

Ulkoasu: Andres Rõhu, Eve Jaansoo Valokuvaaja: Andrei Chertkov

Piirrokset: Rein Lauks, Hannu Lukkarinen Yhteydet: Põhja pst. 25, 10415 Tallinna

Toimitus: e-mail: editorial@balticguide.eepuh. +372 6 117 760

Ilmoitusmarkkinointi: marketing@balticguide.eeMarkkinointijohtaja: Helen Kaur,

puh. +372 58 502477Toimitusjohtaja: Kirli Lembinen

Vuositilaus (12 numeroa) 32 euroa. Puh. +372 6 117 760,

tilauksen E-mail: tilaukset@balticguide.ee

Tilaus Internetissä www.balticguide.ee

Kansikuva: Andrei Chertkov

Malli: Helen Sürje

Meikkaus: Siiri Lauri

Vastuu virheistä. Kustantaja ei voi vastata lehdessä mahdollisesti olleiden virheiden aiheuttamista vahin-goista. Mikäli ilmoituksia ei tuotannollisista tai muista toiminnal lisista syistä (esim. lakko) tai asiakkaasta joh-tuvista syistä voida julkaista sovitusti, lehti ei vastaa mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattu-neesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun mää-rän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta

julkaisemispäivästä.

Kaksi kantta – yksi malli

Helen Sürjen uran ensim-mäinen kansikuva syntyi, kun hän poseerasi vuonna

1994 The Baltic Guide -lehdes-sä. Sürje oli kuvaa otettaessa vain 14-vuotias. Myöhemmin hän loi mallin uraa Italiassa ja on toimi-nut viime vuosina muun muassa televisiojuontajana.

The Baltic Guiden 20-vuotisjuh-lanumeron kanteen Sürje suostui mielellään. Lähes parikymmentä vuotta sitten tehty lehti on hänel-lä vielä tallessa, joten kyseessä oli hänelle merkityksellinen tapahtu-ma. Sitä se oli myös The Baltic Gui-delle, jonka 1-vuotisjuhlanumero ilmestyi joulukuussa 1994. ■

20

Edessä: Eve Jaansoo, Elisa Ritsing, Kirli Lembinen, Anne-Liis Advait Shah, Helen-Mari PahkpuuTakana: Jukka Arponen, Andrei Chertkov, Evelin Linholm, Kristina Lupp, Jane Konga, Timo Huttunen, Helen Kaur, Gerly Kullamaa, Annika Aavik, Mikko Virta, Mikko Savikko

3T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Huttusen kiinnostus Viroa kohtaan herä-si 1980-luvun lopulla. ”Olen aina ollut kiin-

nostunut kiinnostunut historias-ta. Siksi seurasin Neuvostoliiton tilannetta vuonna 1991 erityisel-lä mielenkiinnolla. Suuren maan hajotessa myös veljesmaa Viro itsenäistyi. Olin jopa mielenosoi-tuksessa Neuvostoliiton lähetys-tön edessä Viron itsenäistymisen puolesta. Se onkin ainoa mielen-osoitus, johon olen osallistunut.”

Virossa liiketoiminnan aloit-taminen oli sattumien summaa. ”Suomessa alkoi lama 1991 kevääl-lä. Olin mainostoimistoalalla ja työt loppuivat kuin seinään. Olin jo käynyt Tallinnassa jonkin ker-ran ja ajattelin, että perustetaan Viroon mainostoimisto. Niin sai alkunsa Kontuur Disain -mainos-toimisto (perustettu 31.12.1991), joka oli tuolloin ensimmäisiä täy-sin ulkomaalaisomistuksessa ole-via yhtiöitä.”

Matkailulehti syntyi omien kokemusten siivittämänä. ”Töiden vuoksi kuljin laivoilla ja etenkin pienillä kantosiipialuksilla tiheään tahtiin Suomenlahden yli. Mat-koilla kuulin huhuja siitä, mistä sai makkaraa, ja mistä samppanjaa ja

milloin mitäkin. Lähes kaikkea oli vaikea löytää. Jouluksi 1993 pää-timme perustaa lehden, jotta mat-kailijoiden ei enää tarvitsisi olla pelkkien huhupuheiden varassa.”

Virossa lehtimainonta oli vielä tuntematon käsite. ”Alussa ei mai-nostajia löytynyt Virosta, vaan kaikki ilmoitusasiakkaamme olivat suomalaisia yrityksiä. Pari vuotta meni näin, ennen kuin virolaiset yritykset alkoivat ilmoittaa. Alusta asti teimme lehteä joka kuukau-

si. Painosmäärä nousi 10 000:sta 30 000:een melko nopeasti.”

Muitakin hankaluuksia oli. ”Venäjän rajavartios-to hoiti muutaman ensimmäisen vuoden ajan Viron rajavalvon-taa. Tullissa olisi pitänyt maksaa esimerkiksi tie-tokoneista erikoisia tul-limaksuja tai lahjuksia rajavartijoille. Toimme koneet osina ja koko-simme ne uudelleen Tallinnassa. Läk-simme pienestä liik-keelle, liikevaihtoa ei ollut kovin pal-joa, mutta palkat ja muut kustannukset olivat myös pienet. Painatus jouduttiin tekemään Suomessa, sillä Virosta ei kun-nollista painotek-niikkaa vielä silloin

löytynyt. Pystyimme kuitenkin tekemään pienemmillä kustan-nuksilla lehteä, koska skannasim-me kaiken ja teimme painofilmit itse omalla tulostimella.”

Lehden toimitilat ovat myös kasvaneet tarpeen mukaan. ”Toi-mipaikkana oli aluksi yksi huone Pühavaimu-kadulla. Sieltä muu-timme melko pian urheiluseura Kalevin rakennukseen, jossa tilaa oli jo pari huonetta. 1996 muutim-me Kadriorgiin isompiin tiloihin. Ja sieltä edelleen omaan rakennuk-seen 2006.”

Paljon on ehtinyt The Baltic Guiden historian aikana tapahtua ja Virokin on muuttunut. ”Viro alkoi länsimaistua heti itsenäis-tyttyään uudelleen, mutta vielä 2000-luvulle asti maassa oli eri-koisia piirteitä neuvostoaikojen perintönä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toimintaympä-ristö on ollut monessa suhteessa samanlainen kuin Suomessa EU:n ja Shengenin suojissa. Toki Viro on pysynyt Virona, mutta aivan eri maa se on nyt kuin 20 vuotta sitten.”■

mistä kaikki alkoi?

The Baltic Guide -lehti perustettiin paikkaamaan matkailuinfor-maation puutetta. Kirjoittajiksi haalittiin Virossa usein vierailevia tai maassa asuvia suomalaistoimittajia. Joulukuussa 1993 ilmestyneen 20-sivuisen ensimmäisen numeron painosmäärä oli 10 000.

Virosta kertova suomenkielinen ilmaisjakelulehti osoittautui tar-peelliseksi, joten se kasvoi nopeasti. Parin vuoden aikana sivumäärä kaksinkertaistui ja lehden painosmäärä nousi 40 000:een kuukaudes-sa. Nykyisin painosmäärät ovat kuukaudesta riippuen jopa 65 000 kappaletta ja sivumäärät ovat kasvaneet moninkertaiseksi. ■

Kasvava matkailumedia

Lehti perustettiin tappamaan huhutTimo Huttunen perusti The Baltic Guiden 20 vuotta siiten, mutta Viroon hän oli tullut jo pari vuotta aiemmin.

Matkoilla kuulin huhuja siitä, mistä sai makkaraa, ja mistä samppanjaa ja milloin mitäkin. Lähes kaikkea oli vaikea löytää. Jouluksi 1993 päätimme perustaa lehden, jotta matkailijoiden ei enää tarvitsisi olla pelkkien huhupuheiden varassa.”

4 monipuoli

K uluneiden vuosien mit-taan Viro on muuttu-nut toiseksi maaksi. Matkailijat tarvitsevat

tänä päivänä tietoa hyvin toisen-laisista asioista kuin 1990-luvulla. Silloin oli tärkeää tietää, mistä sai ostaa vaikkapa lihaa, tai löytää

hotelli, jossa oli edes jonkinlaiset mukavuudet. Monia ennakko-luuloja täytyi kumota.

Ajat ovat muuttuneet, mutta yksi asia ei. Tallinnan taksiongel-mat olivat esillä jo ensimmäisessä lehdessämme. Vaikka autokanta on vaihtunut Volgista Mersuihin,

on taksitoiminta ollut ehtymä-tön juttujen aihe. Hinnoittelu

on edelleen kirjavaa ja huija-ritakseja on liikenteessä aivan liikaa.

Hüttüsenkään monista kirjoituksista huolimatta eivät

viranomaiset ole saaneet matkai-

lijoille kovin tärkeää taksipalvelua kuriin. Ehkä se kuvaa päättäjien yleistä suhtautumista turismiin, jonka merkitystä kansantaloudel-lekin pyritään väheksymään. ■

Matkailijan tiedon janoon20 vuotta suomenkielinen The Baltic Guide on tarjonnut tuoretta tietoa matkailijoita eniten kiinnostavista asioista

sekä esitellyt samalla lukijoille Viron tapoja sekä kulttuuria.

1990-luvulla testattavia asioita oli vähän. Olutvalikoimassa oli periaatteessa vain muuta-ma vaihtoehto ja sama päti moneen muuhunkin tuoteryhmään. Nykyään testattavaa riittää. Vapaa markkinatalous on tuonut Viron markkinoille laajat valikoimat virolaisia tuotteita, joiden esitte-leminen on ollut velvollisuutemme ja ilomme.■

Hyvin moneen matkaan liittyy syöminen ravin-tolassa. Baltic Guiden jokaisessa numerossa on esitelty mielestämme hyviä ruokapaikkoja sekä pubeja ja yökerhoja. Periaatteenamme on ollut, että emme lähde ravintoloita haukkumaan. Jos joku paikka on ollut mielestämme huono, siitä emme ole kirjoittaneet ollenkaan. Ravintosekto-rillakin muutostahti on ollut huikeaa. Joka vuosi tulee uusia paikkoja ja niitä myös katoaa erilai-sista syistä. McDonaldsin avautuminen vuonna 1995 Viru-kadulle oli suurtapahtuma. Ja Viros-sakin Carrolsit muuttuivat Hesburgereiksi. Yli kymmenvuotiaita ravintoloita ei kovin montaa ole pystyssä.■

Oluita, kuohuviinejä, glögejä, grillimakkaroita, kotikaljoja, suklaata…

Matkalla täytyy muistaa syödä hyvin ja bailata ankarasti.

Testejä, ja lisää testejä

Parhaat ravintolat

5isia juttuja T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Mainoksetkin uutisiaSuomenkielisessä The Baltic Guidessa mainoskin on uuti-nen, tai ainakin niitä usein sellaisena luetaan. Informatiiviset ilmoitukset ovat jakaneet lukijoille tietoa siitä, missä tärke-ät ostokset voi tehdä ja mistä saa haluttuja palveluja – oli

sitten kyseessä viina, vir-vokkeet, muoti, optikot, ravintolat, kauneushoi-tolat tai autokorjaamot. Samoja matkailijoita kiinnostavia asioita on aina käsitelty toimituk-sellisessa materiaalissa sulassa sovussa ilmoi-tusten kera. ■

Useimpia The Baltic Guiden henkilöjuttujen ihmisiä yhdistää sidokset Suomeen sekä Viroon. 20 vuoden aikana olemme haastatelleet ministeritason poliitikkoja molemmista maista, julkkiksia, taiteilijoita, toimittajia, liike-elämän vaikuttajia ja ihan tavallisia kansalaisiakin. Anu Saagim on pariinkin ker-taan poseerannut kansikuvassamme ja Ristomatti Ratiasta jutun teimme jo 1990-luvun puolella.

Suomalaisista poliitikoista, joilla suhteita Viroon on ollut meille jutun aiheeksi asti, voi mainita Erkki Tuomiojan ja Jutta Zilliacuksen. Virosuhteistaan tunnetuista suomalaisia lehtemme sivuilla ovat esiintyneet muun muassa Ilkka Alan-ko, Kalle Palander, Tarmo Ruubel, Sofi Oksanen (kuvassa) ja Antti Jokinen. Virolaisia henkilöitä ovat olleet muun muassa kapellimestarit Anu Tali, Eri Klas ja Vello Pähn sekä euro-viisuedustajat Koit Toome, Gerli Padar ja Birgit Õigemeel ja laulaja-näyttelijä Lenna Kuurmaa. Urheilun puolelta haastatel-taviksi olemme saaneet esimerkiksi olympiavoittajat Andrus Veerpalun ja Gerd Kanterin. Arkistojen kätköistä löytyvä henkilögalleriamme on pitkä ja mielenkiintoinen. ■

Luontomatkailu on Virossa lap-sen kengissä. Saatuamme tiimiim-me erinomaisen alan asiantuntijan Mikko Virran, olemme esitelleet Viron kiinnostavimpia luontokoh-teita jatkuvasti isommalla paino-arvolla. Aiemminkin luonto on ollut säännöllisesti juttujen aihee-na. Samalla on korostunut Baltic Guiden tavoite esitellä Viroa laa-jasti ja tasapuolisesti.■

Miksi pidän suomalaisista ja suomalaisesta The Baltic Guide -sanomalehdestä?”Peruste on proosallinen ja syvästi egoistinen, myönnän sen rehellisesti. Katsoessani suomalaista ja suomalaisuutta näen todellisuudessa virolaisen, mutta hieman muuntautuneena peilikuvana. Näen sen, miten meidän "ugrimugrit" naapu-rimme meidät näkevät, mitä arvostavat ja mitä parjaavat. Niin saan tietää itsestänikin enemmän, löydän uusia teitä ugrimugrien hengen salaisten sopukoiden luo.

Menestystä seuraaviksi kah-deksi vuosikymmeneksi!” ■

”Baltic Guide on tosi hyvä lehti omassa lajissaan. Har-valla ilmaisjakelulehdellä on yhtä hyviä asiantuntijoita kir-joittajina. Luen laivalla kahvin kera Hüttüsen kolumnit, kuten olen lukenut kai 90-luvulta asti. Myöhemmin vakilukemistoo-ni ovat tulleet myös Sarasmon historiakatsaukset ja Nokelinin talouspohdinnat. Vilpittömät onnittelut!” ■

SUOMALAIS-UGRILAISEN SIELUNMAISEMAN

SALAISUUKSIA AVAAVAN MINU UGRIMUGRI

-KIRJAN TEKIJÄ, EESTI PÄEVALEHT -SANOMA-

LEHDEN ERIKOISTOIMITTAJA

HELSINGIN SANOMIEN VAKITUINEN

AVUSTAJA VIROSSA

Viron ainut-laatuinen luonto

Henkilöitä ministe-reistä maajusseihin

Rein Sikk

Kaja Kunnas

Kollegat meistä

6 hist

TEKSTI ANTTI SARASMO,

KUVITUS HANNU LUKKARINEN

Vironhan ei pitänyt itsenäistyä uudelleen elokuussa 1991. Viro oli toki itsenäistymässä, Eestin neuvostotasavallasta oli hiljalleen kehittymässä Viron tasavalta ja balttien vapauden kaipuu oli kaik-kien eurooppalaisten valtioiden tiedossa. Aikataulu oli vain toinen kuin mikä sitten toteutui.

Moni Virossa arvioi tilannetta niin, että itsenäisyyden saavutta-minen veisi noin vuosikymmenen. Kehitys oli alkanut kohti itsenäi-syyttä 1987 fosforiittisodan myötä, joten itsenäisyys olisi realistinen vaihtoehto joskus 1997 vuoden tienoilla. Siihen mennessä Neu-vostoliittokin olisi kypsynyt aja-tukseen itsenäisistä Baltian maista ja ero voisi tapahtua kivuttomas-ti. Toista äärilaitaa edustivat ne, jotka vaativat välitöntä itsenäiseksi julistautumista, Liettuan malliin. Hitaamman kehityksen kannattajat puolestaan rauhoittelivat kiirehti-jöitä muistuttamalla, että Liettu-an itsenäisyyttä ei kukaan ottanut vakavasti, paitsi liettualaiset itse.

Aikataulun lisäksi kiisteltiin tavasta itsenäistyä. Kansanrintama halusi itsenäisyyttä hivuttamalla, Eestin neuvostotasavallan sisällä olisi toimittu siten, että tasaisesti olisi liikuttu kohti itsenäisyyttä ja sitten lopuksi se itsenäisyys olisi-kin ollut tapahtunut tosiasia, joka kaikkien osapuolten olisi pakko hyväksyä.

Poliittisen vedenjakajan toisel-la puolella ei haluttu itsenäistää Eestin neuvostotasavaltaa, vaan palauttaa Viron tasavallan itse-näisyys.

Aikataulusta oltiin sentään suunnilleen samaa mieltä, itsenäi-syys ei ole aivan lähivuosien asia. Ja

sitten Moskovassa tehtiin vallan-kaappaus ja poliittiseksi vaihtoeh-doksi jäi vain Viron itsenäisyyden välitön palauttaminen.

Rakenteita tekemäänAivan tyhjästä vapautuneen Viron ei tarvinnut aloittaa. Maalla oli parlamentti ja hallitus sekä vir-kamiehistö. Periaatteessa kaikki valtion tarvitsemat asiat olivat ole-massa, mutta eivät ehkä sellaisina kuin mitä olisi tarvittu.

Talous oli kaaoksessa. Neuvos-toliitossa oli raivonnut ja raivosi edelleenkin superinflaatio. Rupla-alueen talous ei ollut enää taan-tumassa vaan kuopassa. Viro toi teollisuuden raaka-aineet ja suu-ren osan elintarvikkeistaan, mutta Virossa ei ollut sellaista vientiteol-lisuutta, joka olisi pystynyt elättä-mään kansankunnan maailman-markkinoilla. Huoltotilanne oli huono, elintarvikkeita oli kansalle muutamaksi viikoksi, polttoaineita ja teollisuuden raaka-aineita vielä lyhyemmäksi ajaksi. Ainoa valo-pilkku oli sähköenergia. Narvan palavaa kiveä polttavat voimalai-tokset pitivät maan sähkössä. Esi-merkiksi välillä kaupunkiliikenteen bussit seisahtelivat bensapulassa, mutta etenkin Tallinnassa ratikat ja rollikat ajoivat reittejään koti-maisen energian turvin. Talous-sähköä koteihin kyllä riitti, mutta kaukolämmön kanssa oli vähän huonommin.

Pääministeri Edgar Savisaar määritteli hallitukselleen lähita-voitteet. Edessä olevasta talvesta pitäisi jotenkin selvitä ja yhteis-kunnan rakenteita pitäisi nopeas-ti alkaa muuttamaan. Hallituksen hyvät tavoitteet jäivät ”palokunta-työn” varjoon, koko ajan piti imp-rovisoiden yrittää selvitä eteen kaatuvista ongelmista. Hallitus

ajautuikin umpikujaan tammi-kuussa 1992 ja Viron toinen hal-litus olikin sitten oikea toimitus-ministeriö. Pääministeri Vähin ensimmäinen hallitus toimitti asioita: suuret kysymykset saatiin ratkottua, oma raha, perustuslaki ja ensimmäiset vaalit hoidettua. Erinomainen suoritus niissä olois-sa siirtymäkauden hallitukselta.

Runsas vuosi itsenäistymisen jälkeen päättäjillä alkoi olla käsi-tys siitä, mitä pitää tehdä ja missä

järjestyksessä. Syksyllä 1992 Viro sai ensimmäisen Riigikogunsa sit-ten 1930-luvun, vaalien voittaja kokosi hallituskoalition ja siirryt-tiin normaaliin poliittiseen elä-mään. Suurin murros oli eletty ja valtiota päästiin rakentamaan jo rauhallisemmin.

Kansalaisen maailma muuttuiVapaan Viron ensimmäinen talvi oli ankea ja ankara. Kaikkialla oli koleaa, koska lämmittämisessä oli

pakko säästää. Kouluissa ja lasten-tarhoissa oli kaikkein lämpimintä,

Kaikkihan me tiedämme, miten valtion asioita pitäisi hoitaa, kun ne hoidetaan oikein. Silti monelle mEnsimmäineSarasmo

TARINOI

Viron toinen hallitus toimitti asioita: suuret kysymykset saatiin rat-kottua, oma raha, perus-tuslaki ja ensimmäiset vaalit hoidettua.

Antti Sarasmo oli seuraamassa paikan päällä 1990-luvun alussa Viron kehittymistä. Hän uutisoi silloin muutoksista Suomeen ja tekee parhaillaan tohtorinväitöskirjaa Kirovin kolhoosista.

Muutoksien vuodet

1993■ Viron presidenttinä oli Lennart Meri ja pääministerinä Mart Laar.■ Suomen presidenttinä oli Mauno Koivisto ja pääministerinä Esko Aho.■ 14. joulukuuta Viron parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan viron kieli on maan ainoa virallinen kieli.

■ Ulkomaalaisia majoittuneita Virossa oli vuoden aikana 282 000, mikä oli 75 prosenttia majoittuneista.

1994■ Keskipalkka Virossa oli 1 689 kruunua (noin 107 euroa). Nousua edellisvuoteen oli 58 prosenttia.■ Suomen presidentinvaali järjestettiin tammi-helmikuussa ensimmäistä kertaa suorana kansan-vaalina. Presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari.

■ Viimeiset venäläiset sotajoukot poistuivat Virosta 31. elokuuta.■ 28.9. upposi matkustajalaiva Estonia vieden kylmään hautaan 852 uhria.

1995■ 16.5. Viron presidentti Lennart Meri aloitti virallisen valtiovierailun Suomeen. Se oli ensimmäinen Viron valtiopäämiehen vierailu Suomeen yli 50 vuoteen.

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Har

ald

Lepp

ikso

n

7oria T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

mutta jopa parlamentissa asialli-seen pukeutumiseen kuului paksu villapaita pikkutakin alla. Läm-pimän veden jakelua rajoitettiin, esimerkiksi Lasnamäen Oulun kokoisessa lähiössä oli pyykkipäi-vä kerran kuussa. Silloin lämmintä vettä jaettiin koko viikonloppu ja pyykit saatiin pestyä. Normaalisti jaettiin vain kylmää vettä. Aikui-set kyllä yhden talven pärskivät kylmässä suihkussa, mutta lasten kanssa oli vaikeampaa, etenkin

niissä perheissä, joissa oli vaippa-ikäisiä lapsia.

Kaikesta oli pula, jopa käteises-tä rahastakin. Ruplavyöhykkeen eli Venäjän inflaatio oli nopea. Ilta-uutisissa seurattiin päivä päivältä rahajunan matkaa siperialaises-ta setelipainosta kohti Euroop-paa, pari vaunua rahaa oli luvattu Viroonkin. Seteleiden arvo laski niin nopeasti, että rahanvaihtopis-teissä pienempiä seteleitä niputet-tiin sadan kappaleen nipuiksi, joita

sitten nakeltiin salkkuun, koska lompakko oli käynyt aivan liian ahtaaksi. Puhelinkioskien vaati-milla kolikoilla ei ollut enää rahal-lista arvoa, niitä vaihdettiin ”polet-teina” tarvitsijoille aivan toiseen kuin nimellisarvoon.

Käteisestä rahasta oli niin kova pula, että käyttöön otettiin sekit ja tilivaluutta. Osa palkasta mak-settiin suoraan pankkitilille. Sieltä sitä ei pystynyt nostamaan, mutta sillä saattoi maksaa valtiolliset ja

kunnalliset maksut, kuten vuokrat ja verot. Tilivaluutalla oli markki-nataloudessa markkinansa, yrityk-set ostivat tiliruplia kansalaisilta alle niiden nimellisarvon ja mak-soivat näin veronsa ja maksunsa. Kansalaiset saivat käteistä, mutta tiliruplaosan palkasta joutui joskus realisoimaan hyvinkin huonolla kurssilla.

Valtion perustukset lasketaanValtion toiminnan kannalta kaup-pojen tavaramäärää tärkeämpi ovat ne säännöt, joilla valtiossa toimi-taan. Tärkein näistä on perustus-laki. Virossa perustettiin erityinen ”neuvosto” laatimaan perustusla-kia. Viisaasti siihen valittiin puolet edustajista parlamentista eli Kor-keimmasta neuvostosta, ja puolet ei-parlamentaarisista poliittisista liikkeistä. Koko poliittinen kent-tä oli edustettuna. Väittelyt olivat kiivaita, mutta päivän politiikan ulkopuolella toimiva Perustuslaki-kokous onnistui lopulta tehtäväs-sään ja perustuslaki vahvistettiin kansanäänestyksellä.

Yksi uuden valtion ongelma oli kuitenkin sitä ennen ratkaistava. Ketä valtion alueella oikeastaan eli? Kuinka paljon oli virolaisia ja kuinka paljon muita kansalaisia?

Ratkaisu oli luova. Ilmoitettiin, että rahauudistus on tulossa ja jos halusi vaihtaa ruplia uusiksi kruu-nuiksi, niin sitä varten piti rekiste-röityä rahanvaihtopisteeseen. Näin saatiin tietää kuinka paljon rahaa kussakin rahavaihtopisteessä tar-vittiin. Samalla tuli pidettyä väes-tönlaskenta ilman mitään poliitti-sia ongelmia.

Rahareformi toteutettiin 20.6. 1992. Rahanvaihtopisteet oli koris-telu lipuin ja tuorein lehvin. Ihmi-set olivat pyhäpukeissaan ja rahan-

vaihtoon jonottamista leimasi iloinen, mutta arvokkaan juhlalli-nen tunnelma. Oma raha oli niin iso asia, että monet menivät rahan-vaihtopisteestä suoraan kauppaan ja ostivat symbolisesti perinteisen ruisleivän.

Ihmisten elämä muuttui ker-taheitolla. Rahauudistuksen jäl-keen kaikkia kaupat olivat ”valuut-takauppoja” ja trendikkääksi tuli tehdä kauppalistoja, oli pakko, jotta rahat riittäisivät kaiken tava-rapaljouden keskellä.

Perustuslaki hyväksyttiin sitten seuraavalla viikolla kansanäänes-tyksessä. Parlamenttivaalit olivat syksyllä ja Viron tasavalta alkoi toi-mia normaalin valtion tavoin.

Vapauden symbolista tietoyhteiskuntaanNeuvostoaikana ulkomaanpassia säilytettiin paikallisen miliisin kassakaapissa. Sieltä sen sai, kun sai luvan matkustaa ulkomaille. Takaisin palattaessa passintarkas-tajat keräsivät rajalla passit pois kaikilta tavallisilta neuvostokan-salaisilta.

Jotenkin oli itsestään selvää, että vapautuneen Viron ensim-mäinen henkilöllisyystodistus oli passi. Se symbolisoi sitä, että viro-laiset ovat vapaita, jokaisella on passi taskussaan ja ulkomaille voi matkustaa milloin tahtoo. Vapau-den symboliksi sinikantinen passi ymmärrettiinkin.

Kun passien voimassaoloai-ka vuosikymmenen jälkeen lop-pui, otettiin uudeksi viralliseksi perushenkilöllisyystodistukseksi sirukortti. Jokaisella kansalaisella oleva sirukortti taas mahdollisti erilaisten palveluiden kehittämi-sen – Virosta kehittyi eturivin tie-toyhteiskunta.■

meistä voisi tulla epäilyn hetkiä, kun pitäisi perustaa valtio.en vuosi

■ 1. tammikuuta Suomi liittyi Euroopan unioniin.■ 7. toukokuuta Suomi voitti jääkiekon MM-kilpailujen loppu-ottelussa Ruotsin.

1996Viro sai huhtikuussa ensimmäisen lottomiljonäärin Paiden kaupun-gista.■ 20. syyskuuta Lennart Meri valittiin toistamiseen Viron presi-dentiksi.

1997■ 17. maaliskuuta pääministeri Tiit Vähi joutui eroamaan asuntoskandaa-lin takia.■ 22. elokuuta Michael Jackson esiin-tyi Tallinnan laulukentällä. Konserttia seurasi 70 000 katsojaa.

1998■ 18.–23. elokuuta järjestetyissä yleisurheilun EM-kisoissa Budapestissä voitti kultaa kymmenottelija Erki Nool.

■ 30. toukokuuta avattiin Helsinkiin nykytaiteen museo Kiasma.■ 1. marraskuuta Mika Häkkinen voitti Formula 1 -maailmanmesta-ruuden.

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Lem

bit M

iche

lson

8 maino

Viron uudelleen itsenäis-tyttyä maa siirtyi pika-vauhtia neuvostoajan propagandasta kohti

länsimaista markkinointikult-tuuria. Tuotevalikoima kaupois-sa kasvoi nopeasti ja Mehukatista tuli kulttituote. Tavaroiden saantia ei enää rajoitettu, niiden hankin-taan rohkaistiin. Mainostamalla, kuinkas muuten.

Matkailijavirrat Suomenlah-den takaa kasvoivat ja kesäkuusta 1992 alkaen suomalaisturistien ei enää tarvinnut tienata reissurup-lia myymällä sukkahousuja. Viron kruunusta tuli Tallinnan dollari ja Suomen hintoihin verrattuna etelänaapurissa oli jatkuva tam-mi-ale potenssiin kymmeneen. Mutta suomalaisvierailla oli yksi iso päänvaiva – mistä saada lisää tietoa Virosta, maan tarjonnasta ja tarjouksista? The Baltic Guide -leh-den lanseerauksen myötä suoma-laismatkailijoiden elämä helpottui kertaheitolla. Uunituoretta, ajan-kohtaista ja suomenkielistä tietoa oli nyt helposti saatavilla joka kuu-kausi. Kaiken lisäksi maksutta.

Mielenkiintoisten juttujen lisäksi mainokset ovat olennainen osa tätä lehteä. Ilmaisjakeluleh-delle ne ovat bensaa, jolla matka-taan eteenpäin vuodesta toiseen ja kehitetään tuotetta entistä parem-maksi. Viroon ilmestyy joka vuosi uusia erikielisiä ja eri kokoisia matkailulehtiä, joista suurin osa on varsin lyhytikäisiä.

Mutta miksi juuri The Baltic Guide -lehti on suosittu? Yksi tär-keä syy on mainos, joka puree.

Laajalevikkinen ja tunnettu lehti tarjoaa virolaisyrityksille täsmä-markkinointia parhaimmillaan, ostovoimaiselle ja laatutietoiselle kohderyhmälle.

Ilmoitusmyynti on kuitenkin The Baltic Guide -lehden tiimille kirosana. Perinteisellä ”osta mai-

Viron parasta b

Marko Remes työskenteli lehdessä markkinointipäällikkönä 2003–2010.

Mutta miksi juuri The Baltic Guide -lehti on suo-sittu? Yksi tärkeä syy on mainos, joka puree.

Janne Lihavainen Prisma Peremarketin toimitusjohtaja

”Olen kahdessa roolissa, The Baltic Guiden lukijana kuin myös yhteistyökumppanina. Viimeiset seitsemän vuotta olen matkus-tanut Suomen ja Viron välillä ja olen lukenut lehteä koko ajan. Lisäksi teemme SOK:n tytäryri-tysten (Sokos Hotel Viru ja Prisma Peremarket) ja The Baltic Guiden välillä erittäin hyvää yhteistyötä. Pidän lehden tyylistä ja lähesty-mistavasta. Mielestäni The Baltic Guide on tehnyt näiden vuosien aikana suuren työn Viron tunne-tuksi tekemisessä Suomessa.”

Enna Noormets Tunor OÜ

”The Baltic Guide on yksi har-voista julkaisusta, jossa mainos-taminen on helppoa ja todella kannattavaa. Usein meille tulee asiakkaita lehti tai pelkkä ilmoi-tus kädessään, ja he saavatkin varmasti laukun tai kenkäparin, jota ovat hakemassa. Meillä on useita asiakkaita, jotka käyvät jokaisella Tallinnan matkallaan liikkeessämme ja tuovat myös omia tuttaviaan tänne.”

Julia Amor Viron ulkomuseo

”The Baltic Guide on tehokas info- ja mainoskanava, jonka kautta voimme jakaa tietoa museossamme järjestettävistä kiinnostavista tapahtumista kohderyhmillemme useissa eri maissa. Lukijana olen löytänyt lehdestä myös aina jotain kiin-nostavaa.”

KUVA MICHAEL WALLACE

9okset T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

nos” -puhelinmyynnillä myös tämä lehti olisi jää-nyt tähdenlennoksi. Asia-kaslähtöinen palvelu sekä käännös- ja graafikko-palvelut auttavat lehden mainostajia keskittymään siihen, mitä he tekevät parhaiten – ja valmistau-tumaan kasvaviin suoma-laisasiakkaiden virtoihin.

Itämeren iloisin lehdis-tö puhaltaa yhteen hiileen ja henkilöstön vaihtuvuus on vähäistä. Kaksikielinen- ja mielinen tiimi tarkoittaa myös jatkuvia firman sisäi-siä käännöskukkasia sekä painokelvottomia sammakoita. Henkilökunnan “kulttuurimat-kat” Euroopan metropoleihin tai messumatkat Helsinkiin ovat legendaarisia, joista voisi tehdä oman juhlajulkaisunsa – rajatulle yleisölle tosin.■

Marko Remes toimi The Baltic Guide -lehden markkinointijoh-tajana 2003–2010. Marko saa-pui Tallinnaan vuodeksi, mutta maailman makein työpaikka piti miestä Virossa seitsemän vuotta. Hän asuu nykyään Brisbanessa, Australiassa.

bensaaAD/graafikko Eve Jaansoo on työskennellyt Baltic Guidessa vuodesta 2000 lähtien.

1. Milloin aloitit työskentelyn Baltic Guidessa?”Aloitin työskentelyn lehdessä hei-näkuussa 2000. Lehden toimisto sijaitsi silloin vanhassa puutalossa Kadriorgissa.

Olin juuri lopettanut Viron tai-deakatemiassa tuotesuunnitteli-jan opinnot ja etsin töitä. Samaan aikaan lehteen etsittiin AD/graa-fikkoa ja AD-assistenttia. Lähetin oman CV:n, kävin haastatteluis-sa ja tulin valituksi AD-assisten-tiksi.”

2. Minkälaista tekniikkaa oli sil-loin käytössä?”Tuohon aikaan oli käytössä Macin (Macintosh) G3-tietoko-neet, muutama vuosi myöhem-min G4. Taittajilla oli myös oma A4-printteri ja myöhemmin myös skanneri. Faksilla läheteltiin teks-tejä ja ideoita.”

3. Miten työ kävi käytännössä?”Markkinoinnin työntekijät antoi-vat yleensä mainosmateriaalit A4-kirjekuorissa. Siellä oli esi-merkiksi mainostekstejä ja firman logoja sekä paperivalokuvia, jotka piti skannata ja käsitellä mainosta varten.

Lehden valokuvaaja otti kuvat juttuja varten. Tuolloin olivat vielä käytössä paperivaloku-vat. Kehitetyistä kuvista toimit-tajat sitten valitsivat juttuihin sopivat. Taittajat skannasivat

kuvat ja käsittelivät ne Photo-shopissa.

Oikeastaan silloin oli todella paljon taittomateriaalia paperilla. Esimerkiksi mainosasiakas saattoi piirtää ideansa paperille ja faksata sen meille. Siitä sitten muokkail-tiin painokelpoinen mainos.

Lehden painokuntoon saa-minen kesti parhaimmillaankin useita tunteja. Painotiedoston valmistumista jouduttiin odot-tamaan joskus jopa aamuun asti, jos koneeseen tuli häiriöitä. Kun lopulta kaikki saatiin valmiik-

si, piti painolaatat vielä kehittää pimiössä ja lähettää tai viedä itse kirjapainoon Suomeen.”

4. Kerro joku hauska muisto van-hoilta ajoilta.”Vuonna 2000 ei ollut mitenkään kummallista, että kaikilla työnte-kijöillä ei ollut pankkitiliä. Niin-pä palkka maksettiin käteisellä. Palkkapäivänä jokainen kutsuttiin vuorollaan kirjanpitäjän luokse palkkaansa noutamaan.

Siihen aikaan syntymäpäiviä juhlittiin myös työpaikalla perus-teellisesti, jopa useiden päivien ajan. Ruokapöydät notkuivat anti-mista ja osattiin juhlia kunnol-la!”

5. Millaista tekniikkaa nykyään käytetään? ”Käytämme yhä Macin tietokonei-ta. Tekniikka on kehittynyt hurjas-ti; esimerkiksi näyttö on nyt ohut ja suuri. Skanneria käytetään enää vain harvoin.”

6. Miten työtä tehdään nyky-ään?”Kaikki mainosmateriaali on digi-taalisessa muodossa: tekstit ja kuvat sähköposteissa tai serverillä. Painotiedostot nostan itse kirja-painon serveriin ja valmiit lehdet tulevat meille parissa päivässä.

Enää ei tarvitse tehdä töitä yöllä, kaikki sujuu helpommin ja digitaalisemmin!”■

Papereiden pyörittelystä DIGIAIKAAN

Aikaisemmin (90-luvulla) taittajat kuulemma työs-kentelivät iltaisin ja öisin, päivällä heitä ei juurikaan näkynyt työpaikalla.

Jokamiehenoikeus.

Miten kansalliset aarteet syntyvät? Perintö, joka yhdistää meitä

sukupolvesta ja tarinasta toiseen. Vuonna 1953 Koskenkorvan

kylässä kehitetty aito suomalainen viina valmistetaan suomalaisesta

ohrasta, suomalaisella työllä ja periksiantamattomalla luonteella.

Siinä ainekset kansallisaarteeseen, joka on yhdistänyt meitä

suomalaisia jo 60 vuoden ajan.

10 messut, lehdet

Lehden ensimmäinen numero joulukuussa 1993 kertoi suomek-si Virosta. Suomesta viroksi jut-tuja alkoi ilmaantua lehteen pari vuotta myöhemmin. Kaksikielis-tä kääntölehteä tehtiin seitsemän vuotta vuoteen 2006 asti, jolloin

vironkielinen ja suo-menkielinen lehti erotettiin omiksi tuotteikseen. Näi-den lisäksi The Baltic Guide -perheeseen kuuluvat tällä hetkellä eng-lanninkie-linen sekä venäjän-kielinen Virosta kertova lehti sekä uusimpana tulokkaana marraskuusta alkaen ilmestyvä venäjänkielinen lehti Itä-Suomesta.

Ruotsinkieliset lehdet Virosta sekä Suomi-Ruotsi-liikenteeseen kohdistettu Scandinavian Guide

o v a t jääneet histori-aan. Samoin nelisen vuotta muka-na kuvioissa ollut englanninkieli-nen Latvian Guide. ■

The Baltic Guide -lehti harhai-li Latviassa muutaman vuoden ajan vuosina 2005–2009. Vahva taloudellinen nousukausi koko Baltiassa houkutteli tarjoamaan tuoretta tietoa maahan joka puo-lelta virtaaville turisteille.

Projektissa päävastuun kantoi-vat Jane Konga ja Marko Remes. Jane onkin oikea henkilö kerto-maan lyhyeksi jääneestä Latvian valloituksesta.

Latviassa matkailubuumin merkkejä oli ilmassa ja palvelutkin kunnossa. Muun muassa ravinto-latarjonta oli Riiassa monipuoli-sempaa kuin Tallinnassa. Latvi-an Guide saikin lentävän lähdön. ”Alku meni hyvin. Meidät otettiin innolla vastaan ja Latvian televi-sio uutisoi ensimmäisen numeron ilmestymisen hienona asiana. Pää-toimittajaksi löytyi australialainen Anita Medene, joka olikin erittäin pätevä työssään. Pitkään mentiin suunnitelmien mukaan ja lehti tuotti jopa voittoakin.”

Lama vei kuitenkin pohjan toi-minnalta. ”Latviassa alkoi jyrk-kä taantuma. Meille se merkitsi

sitä, että asiakkaat jättivät las-kunsa maksamatta. Omat kulut täytyi kuitenkin hoitaa, jolloin Viron tuotoilla maksettiin Lat-vian menot. Kysyimme henkilös-töpalaverissa, mitä pitäisi tehdä. Kustannukset kun olivat suurem-mat kuin tulot. Uusi ja innokas latvialainen myyntitykki ehdotti silloin pitkän hiljaisuuden päät-teeksi: Ottakaa lainaa.”

”Alkuun olimme Riiassa usein pari päivää tai pitempääkin. Toi-mistomme oli hyvällä paikalla Vanhassakaupungissa synago-gan vieressä. Paikka oli turval-linen. Synagogalla oli nimittäin ympärivuorokautinen poliisivar-tio. Joskus yövyimme toimistolla.

Myöhemmin läksimme aamul-la ajamaan Tallinnasta Riikaan ja takaisin tulimme samana iltana. Touhu vei paljon työaikaa ja kulut-ti hermoja. Monesti menomat-kalla puhuimme, että eihän tätä millään jaksa. Paluumatkalla olim-me kuitenkin aina positiivisempia. Niin hyvin meidät vakuutettiin menestyksestä”, Jane kertoo.

Lopulta lehti oli kuitenkin pakko lopettaa, koska tappiot vain kas-voivat eikä parempia aikoja ollut näkyvissä. Samalla alkuun ystä-vällinen kaupunki oli muuttunut pelottavaksi ja rauhattomaksi. Ker-ran pari nahkatakkista, ainoastaan venäjää puhuvaa veijaria tuli ”tar-kastamaan” firman tilejä. ”Meille ei koskaan selvinnyt mistä virastosta he olivat ja mitä oikein tekemässä”, naurahtaa Jane Konga.

Paluu Latviaan ei ainakaan näil-lä näkymin ole suunnitelmissa. ”Paljon onneksi on jo unohtunut ja hyviäkin muistoja Latviasta jäi. Sen verran harmaita hiuksia koko projekti aiheutti, että vieläkin tun-tuu ettei koskaan enää…” ■

The Baltic Guidea on tehty kolmesta maasta viidellä kielellä.

Aika ei vielä ole kullannut muistoja Latviasta.

Tabloid-/leikattu tabloid -kokois-ten lehtien ohessa The Baltic Gui-den tuoteperheeseen ovat kuu-luneet myös vuonna 2005–2012 ilmestyneet, A4-kokoiset kesä-lehdet. Kolmena ensimmäisenä kesänä niitä ilmestyi erikseen Etelä-Virosta ja Länsi-Virosta.

Vuonna 2011 The Baltic Guide kustansi kaksi kirjaa: Tallinnan olut- ja kortteliravintoloita esit-televän Baarimiehen Tallinnan ja kaksikielisen Porsaanpaistia ja perunasalaattia -ruokakirjan.

Seminaareja matkailun ammattilaisilleMatkailun edistäminen yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa on ollut The Baltic Guidelle ilo ja kunnia. Olemme olleet mukana

järjestämässä useita tilaisuuksia, joiden tarkoituksena on ollut nostaa esiin turismiin liittyviä ajankohtaisia teemoja.

Kun The Baltic Guide täytti 10 vuotta, järjestettiin tammikuussa 2004 The Baltic Guide Hospitality

Business Forum M/S Romantikalla ja Sokos Hotel Virussa. Kyseessä oli suomalaisten ja virolaisten matkai-lualan ammattilaisten tapaaminen. Silloin keskusteltiin muun muas-sa Viron EU-jäsenyyden tuomista mahdollisuuksista ja haasteista.

Vuoden 2009 syyskuussa jär-jestettiin Suomalaisen matkailun myytit ja faktat -seminaari Olüm-pia-hotellissa yhteistyössä EAS:n kanssa. Teemaan liittyen puhut-tiin muun muassa vodkaturisteista sekä kulttuurimatkailusta.

17. maaliskuuta 2010 Sokos Hotel Virussa järjestettiin samal-la kokoonpanolla seminaari, jonka teemana oli suomalaisten matkai-lu Viroon.

Vuoden 2010 syksyllä The Baltic Guide oli Viron matkailun edistä-miskeskuksen mukana seitsemäl-lä paikkakunnalla ympäri Viron kertomassa suomalaismatkailusta

alan ammattilaisille.2013 The Baltic Guiden

20-vuotisjuhlien yhtey-dessä järjestimme yhdes-

sä EAS:n kanssa matkailun nykytilaa ja tulevaisuuden-

näkymiä luotaavan seminaarin Viru-hotellissa. Yhteenvetona voi mainita, että suomalaismatkai-lun tulevaisuus näyttää hyvältä etenkin suurten (50+) ikäryhmien osalta. Nuorille ja lapsiperheille tarvitaan lisää kiinnostuksenkoh-teita sekä aktiivista tiedotusta, että nuoret suomalaiset löytäi-sivät jo olemassa olevat palvelut entistä paremmin. Illan juhlati-laisuudessa muisteltiin menneitä vuosia iloisissa tunnelmissa. ■

SEMINAAREJA ja kirjoja

järjestämässäi il i k i j id

lä paikkertom

ala

dsä

nykynäkym

Viru-hmainitlun tuletenkinosalta.

i

■ Virosta Suomeksi 1993–■ Suomesta Viroksi 1995–,

erillisenä lehtenä 2006–■ Virosta venäjäksi 2011–■ Virosta englanniksi 2012–■ Itä–Suomesta venäjäksi 2013–

Aiemmin ilmestyneitä■ Scandinavian Guide, Ruotsi-

Suomi ruotsiksi ja suomeksi 1990-luvulla

■ Latvian Guide englanniksi 2005–2008

■ Virosta ruotsiksi 2004–2012

The Baltic Guide -lehdet kautta aikojen

Viidellä kielellä

Ei enää koskaan…

Alku meni hyvin. Meidät otettiin innolla vastaan ja Latvian televi-sio uutisoi ensimmäisen numeron ilmestymisen hienona asiana.”

11t ja seminaarit T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Matkailualan messuilla olemme tavanneet lukijoitamme ja yhteis-työkumppaneitamme monessa maassa.

The Baltic Guide on vuosien saatossa vieraillut matkailumes-suilla eri puolilla Itämeren seutua. Tärkeimmät vuosittaiset tapah-tumat ovat olleet Matkamessut ja Martin markkinat Helsingissä sekä Tourest-messut Tallinnassa.

Helsingin messuilla The Baltic Guidella on ollut oma osastonsa jo 90-luvun lopulta lähtien. Niillä olemme jakaneet neljän messu-päivän aikana jopa 15 000 lehteä ja saaneet siinä sivussa erinomaista palautetta lukijoiltamme.

Martin markkinat on perintei-nen Viro-tapahtuma, joka järjeste-tään marraskuun lopulla Helsingin Kaapelitehtaalla. Olemme olleet mukana markkinatunnelmissa

vuodesta 2005 lähtien. Tarja Halo-nen kävi aina presidenttiaikoinaan markkinoilla ja halusi aina ehdot-tomasti mukaansa Baltic Guiden.

Syyskuussa Helsingissä jär-jestettävät Bisnespäivät on uusin

tapahtuma, johon The Baltic Guide osallistuu. Siellä olemme olleet yhteistyössä Livonia Tra-velsin kanssa.

Tallinnan Tourest-messut on kuulunut lehden messuohjelmaan jo useiden vuosien ajan.

Menneiden vuosien aikana The Baltic Guide on osallistunut myös Tukholmassa, Göteborgissa ja Oslossa järjestettäville messuille. Lehteä on ollut jaossa niin ikään messuilla Pietarissa.■

Messuilla maailmallaKirli Lembinen ja Pille Tõnson ovat kokeneita messuilla kävijöitä, tässä lehtipinojen takana Matka-messuilla.

Martin markkinat on tärkein vuosittainen Viro-tapahtuma.

Teemme tiivistä yhteistyötä Viron matkailun edistämiskeskuksen kanssa.

Tarja Halonen kävi aina presidenttiaikoinaan markkinoilla ja halusi aina ehdottomasti mukaansa Baltic Guiden.

Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun Juice lauloi: ”laivaan töytään, sen nimi oli Georg Ots”. Kuuluisin alus Suomenlahden lii-kenteessä ajoi vuosina 1980–2000. Tällä hetkellä Georg Ots on tela-kalla Zhoushanissa, Kiinassa.

Tallinkin nimen alla purjehti-vat vuonna 1994 myös Tallink ja Saint Patrick II. Siihen aikaan tee-moina olivat merirosvoristeilyt,

jotka maksoivat suomalaisille 130 markkaa.

Samana vuonna Tallinkille ilmestyi Corbiere ja laivaliikennet-tä harjoitti myös Kristine Cruises, jonka viiden tunnin menomatka maksoi 115 markkaa ja meno-paluu 200. Kesäksi tulivat Estonian New Linen nopeat katamaraanit San Pietro ja Ustein Surfer, jotka lii-kennöivät Makasiiniterminaalista

Piritalle. Tallink Express -nimen alla liikennöivät kantosiipialukset Liisa ja Laura. Kesällä Kristinina Cruises -yhtiöllä oli käytössä kaksi alusta: Kristina Regina ja Kristina Brahe.

Parhaina päivinä kesällä 1994 liikennöi Helsingistä Tallinnaan 14 vuoroa.

Tallinkilla Vana Tallinn korvasi St. Patrick II:n. Viking Line aloitti

17. kesäkuuta vuonna 1994 liiken-nöinnin Viking Ekspress -kata-maraanilla, päivittäin oli kolme lähtöä. Alukseen mahtui 450 henkeä ja meno-paluun hinta oli 260 markkaa. Suomenlahtea ylit-ti myös kahdesti päivässä Trans Baltic Linen Sukkula. Elokuussa 1994 Estonian New Line vaihtoi nimekseen City Jet. Aluksiin mah-tui 200 matkustajaa.

Eestin Linjat aloitti M/S Alandi-alla liikennöinnin lokakuussa 1994. Se lähti Olympiaterminaalista ja meno-paluu maksoi 100 markkaa. Silja Festival ajoi neljässä tunnissa Katajanokalta Tallinnaan.

Ensimmäinen autokatamaraaniKeväällä 1995 Vikingille tuli myös autokatamaraani, auton kuljetus yli meren maksoi 250 markkaa. Kesällä Eestin Linjat otti liiken-teeseen myös Apollon ja Silja Line muutti Helsingissä Olympiater-minaaliin.

Vuonna 1997 nähtiin laivalii-kenteessä taas uusia nimiä: Linda Line/Tallink Line Ekspress, jonka laivoina olivat Jaanika ja Laura

sekä Vana Tallinn- laivalla ope-roinut TH Ferries. Silja Line oli liikenteessä kahdella aluksel-la, jotka olivat Silja Festival ja Wasa Queen. Tallink ja Tallink Ku

va: R

ahvu

sarh

iiv/T

oom

as H

uik

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Pee

ter L

ango

vits

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Alb

ert T

ruuv

äärt

12 laiv

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on maidemme välillä seilannut paljon merialuksia.

Georg Otsista suuriin p

Estonian New Line sukkuloi Helsingin ja Tallinnan väliä 90-luvun alussa.

Suomalaisia

13vat T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Express -laivoina olivat Georg Ots, Meloodia ja Normandy sekä Ekspress I.

1998 alussa Eestin Linjat muut-ti nimensä Eckerö Lineksi uuden,

Nordlandia-laivan myötä. Kesäl-lä Tallinkilla aloitti Fantaasia. Nopeimmat alukset olivat Linda Line Ekspress sekä Nordic Jet Line, jonka autokatamaraanit liikkui-

vat kolmesti päivässä. 2002–2003 maailman nopeimmaksi väitetty matkustajalaiva Linda Express pys-tyi ylittämään Suomenlahden tun-nissa. Loputtomat tekniset ongel-mat aiheuttivat kuitenkin sen, että siitä luovuttiin.

SuperSeaCat aloitti keväällä 2003, Viking Line syksyllä Rosel-lalla.

Vappuna 2006 Tallink otti käyt-töön Galaxyn, joka liikennöi Baltic Princessin tuloon asti 2008.

Linda Linen katamaraani Meri-lin nähtiin ensimmäistä kertaa lii-kenteessä 2007, kuten myös Tal-link Star. Kun Vikingin XPRS aloitti maaliskuussa 2008 ja Tal-link Superstar huhtikuussa reit-tiliikenteen, olikin nykyinen lai-vakanta periaatteessa syntynyt. Vuoden 2009 kesäkuussa laivalista oli: Nordlandia, Merilin, Karolin, Tallink Star ja Superstar, Baltic Princess ja Viking XPRS. Vuoden 2012 jouluna Eckerö Linen Nord-landian korvasi Finlandia ja 2013 alussa Tallink vaihtoi Baltic Prin-cessin Silja Europaan. ■

ikalaivoihin

Tänään ei kukaan tunnu muista-van pitkiä passin- ja viisumintar-kastusjonoja molemmin puolin Suomenlahtea. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että nopeimpien lai-vojen matka-aika oli lyhyempi kuin jonotus rajatarkastuksessa. Luukkuja oli erikseen oman maan kansalaisille ja muille. Suomen puolella EU-kansalaiset pääsi-vät sutjakkaammin yli rajan kuin muut. Georg Ots -laivakin ehti näkemään viisumivapauden mai-demme välillä. Se tapahtui touko-kuussa 1997.

Kahdenkymmenen vuoden aikana laivaliikenne on muuttu-nut koko päivän kestävästä ope-raatiosta paikallisliikenteeseen verrattavaan vaivattomuuteen. Suuret matkustajamäärät aiheutta-vat jonoja etenkin satamista pois-tuttaessa. Viimeisten ennusteiden mukaan esimerkiksi Länsisataman nykyteho pystyy vastaamaan lii-kenteen tarpeisiin enää viisi kuusi vuotta. Onko jälleen esille nostettu tunnelihanke siihen ainoa tehokas ratkaisu?■

Passijonoista liikenneruuhkiin

Georg Ots lienee legendaarisin laiva

maidemme välillä. Tässä kuva vuodelta 1992.

on houkuteltu risteilylle myös merirosvoteemalla.

Kaikki ovat tuoneet oman panoksensa lehden kehi-tykseen ja muutama hen-kilö on ollut mukana ihan

alkuvuosista lähtien.Lehden perustaja Timo Huttu-

nen on vaikuttanut monessa roo-lissa, toimittajasta ja päätoimit-tajasta lähtien. Tällä hetkellä hän toimii yhtiön hallituksen puheen-johtaja, mutta osallistuu edelleen lehden tekoon.

Alkuvuosina lehdessä oli jut-tuja niin Suomesta kuin Virosta. Vuoden 1999 toukokuusta vuo-den 2006 marraskuuhun lehti oli kaksikielinen kääntölehti eli toi-nen kansi oli suomeksi ja toinen viroksi.

Lehden ensimmäinen päätoi-mittaja oli noin vuoden verran Petri Koskinen. Seuraavan vuo-den pestiä hoiti Taina Uimonen ja kun Timo Huttunen oli vastannut yhdestä lehdestä, tuli kuvioihin mukaan Laura Rotko, joka oli pää-toimittajana vuoden 1995 lopusta vuoden 2002 heinäkuuhun eli yli 6,5 vuotta. Timo Huttunen vastasi

sen jälkeen muutamasta numerosta ja Jukka Arponen oli päätoimitta-jana vuoden 2003 alusta huhtikuu-hun 2005, jonka jälkeen päätoimit-

tajan tehtävässä on ollut Mikko Savikko.

Yksi pitkäaikaisempia toimitta-jia on ollut Antti Sarasmo, jonka

kirjoituksia on saatu lukea vuodes-ta 1996 lähtien. Vuonna 2000 näh-tiin lehdessä ensimmäistä kertaa Rein Lauksin piirros. Molemmat

ovat mukana tässäkin julkaisus-sa. Nimimerkki Hüttünen aloitti lokakuussa 1994.

Nykyisin toimituspäällikkö-nä työskentelevän Mikko Virran tekstiä saatiin lukea ensi kertaa lehdestä kesällä 2006. Historian kerrotaan tekevän spiraaleja, 1995 kirjoitti lehdessämme kolumne-ja Pentti Nokelin, joka nyt on palannut takaisin kirjoittajien joukkoon. Samu Soraisen lyhyitä suomi-viro -kommentteja on leh-destä voinut lukea vuodesta 2009 lähtien.

Pitkäaikaisin lehden valokuvaaja oli Jaak Kadarik, joka kuvasi vuosi-na 1998–2008. Lehden taitosta on vastannut Andres Rõhu elokuusta 1995 lähtien ja Eve Jaansoo vuodes-ta 2000 lähtien.

Toimitussihteereinä ovat olleet Marketa Milén, Erkki Hannukai-nen, Jane Konga ja pisimpään eli kymmenkunta vuotta Pille Luik, nykyään Tõnson. Toimitusjoh-tajana on toiminut Jane Konga, nykyään tehtävässä on Kirli Lem-binen.

14 hen

Vuosien aikana suomenkielistä The Baltic Guidea ovat tehneet kymmenet henkilöt.

Henkilöitä lehden takana

1990-luvulla syntymäpäiviä juhlittiin kunnolla ja useiden päivien ajan. Työporukan perinteisiin kuuluu muun muassa la

Nykyinen The Baltic Guiden toimitus: Kristina Lupp, Jevgenia Gorski, Jukka Arponen, Mikko Savikko ja Mikko Virta.

Taittaja Eve Jaansoo Latvian konttorissa oli eräs mai-nosten myyjä, joka ei ymmärtänyt taitosta mitään. Taittajamme tar-vitsi mainokseensa ruohonvihreää, mutta asiakas ei ollut tyytyväinen

värisävyyn. Niinpä taittaja pyysi mainosmyyjältä CMYK-koodia (värikoodi). Aikaa kului ja lopulta mainosmyyjä soitti ja sanoi: ”No niin, olen Tikkurilan maalikaupassa ja kerron heti värikoodin.”

Toimitussihteeri Pille TõnsonKerran soitin mainosasioissa Türiin baariin nimeltä Krahv (Kreivi) Dracula. Kun vastattiin, niin sanoin: ”Hei, onko Kreivi Dracula?” Mutta ilmeisesti kyseessä oli väärä numero tai baaria ei enää ollut olemassa ja luuri pantiin nopeasti pois. Säikähdin hieman itsekin, mutta

myöhemmin totta kai nauratti, että olin etsinyt Kreivi Draculaa.

Toimitusjohtaja Kirli LembinenKun aloitin työt firmassa, niin ei ollut vielä internetiä käytössä. Kaikki materiaalit lähetettiin faksilla. Välillä

oli materiaali yli 10 sivua ja jos faksi ei toiminut, niin lähetimme tietysti kaiken uudestaan. Kerran kun soi-timme asiakkaalle ja kysyimme oli-vatko materiaalit tulleet perille, hän vastasi: ”On joo tuossa lattialla jokin paperirulla.” Siihen aikaan käytettiin joskus faksipaperina rullapaperia.

Toimituksessa sattuu ja tapahtuu

15kilöt T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Markkinointijohtajista on pisimpään työskennellyt Marko Remes, joka oli lehden pal-veluksessa vuodenvaihteesta 2003/2004 vuoden 2010 helmi-kuuhun. Siitä ajasta hän kertoo toisaalla tässä lehdessä. Nykyisin markkinointipäällikön tehtäviä hoitaa Helen Kaur.

Lehden painopaikkana on ollut Kiuruveden Kirjapaino vuo-

teen 1995 asti, sen jälkeen Keski-Uusimaa vuoteen 2001, Keski-Pohjanmaa vuoden 2003 loppuun ja sen jälkeen Kroonpress Viros-sa. Samalla muuttui myös lehden formaatti tabloidista leikatuksi versioksi. Nykyisen painotalon, Printallin kanssa yhteistyö alkoi tämän vuoden alussa. ■

Suomenkielisen The Baltic Gui-den taittaja Andres Rõhu asuu Palamusella ja on taittanut yli 200 kirjaa lehtityön ohessa.

Milloin aloitit työskentelyn Bal-tic Guidessa?”Aloitin keväällä 1995. Huligaa-nit olivat murtaneet vasemman käteni, joten en voinut tehdä sen aikaista työtäni. Puolisoni Tiina kertoi, että KesKus lehti etsi taittajaa. Hänet oli juuri valittu kyseisen lehden päätoimittajaksi. Niinpä minulle tarjottiin taittajan pestiä.

Tietokoneita olin aiemmin näh-nyt, mutta en ollut niihin edes kos-kenut. Kuitenkin kuukauden päästä matkustin Suomeen ensimmäis-tä lehteä taittamaan. Käytännön työtä opettivat Timo Huttunen ja Timo Jokivartio. Viimeksi mainit-tu taittoi tuohon aikaan Suomessa suomenkielistä Baltic Guidea. Hän opetti minulle muutaman yhdessä vietetyn tunnin aikana tait-to-ohjelman käyttöä ja lehden taittamisen salo-ja. Toinen Timo opetti graafisen ohjelman käyt-töä ja mainosten teke-mistä. Suomenkielistä lehteä aloin tehdä parin vuoden päästä, kun lehti muutti Suo-mesta Kad-riorgiin.”

Minkälaista tekniikkaa silloin oli käytössä?”Virossa oli siihen aikaan vain kahdenlaisia tietokoneita; toi-mittajilla Macintosh Classic II ja taittajilla sekä kirjanpitäjällä LC 475. Se oli edelliseen verrat-tuna paljon nopeampi; 25 MHz vs. 8! Suomessa oli luonnollisesti paljon nopeammat ja suuremmat koneet käytössä.”

Miten työ kävi käytännössä?”Ensimmäiset pari vuotta taitoin Virossa niin paljon valmiiksi kuin sain ja sitten matkustin kuukau-den lopussa muutamaksi päiväksi Suomeen, jossa lehti viimeistel-tiin. Painofilmien tekeminen kesti aina todella kauan, useimmiten pari yötä.”

Kerro joku hauska muisto van-hoilta ajoilta.”Kerran vuonna 1996 tulimme Timon kanssa Suomesta lehteä

tekemästä, kun tulli pysäytti meidät sata-massa. Tullin virka-mies alkoi piinaamaan meitä, koska arveli, että tuomamme pai-

nofilmit ovat kiel-lettyjä. Hän uhkasi antaa sakot ja viedä

painofilmit tul-lin varastoon.

Tiesimme kuitenkin, että emme olleet tehneet mitään väärää ja ymmärsimme, että virkailija halu-aa vain lahjuksia. Timo suuttui ja pyysi, että ottaisin kuvan virkai-lijasta. Kerroimme, että teemme artikkelin virkailijasta, jolloin taas hän suuttui ja aikoi kutsua paikalle poliisin, joka myös tuli paikalle. Poliisi totesi, että mitään kiellettyä ei ole tapahtunut ja saimme jat-kaa painofilmien kanssa matkaa. Seuraavilla kerroilla samainen tul-limies katosi vähin äänin takahuo-neeseen, kun huomasi meidät.”

Miten työtä tehdään nykyään?”Kaikki hoituu nykyään internetin välityksellä, tapaan firman muita työntekijöitä vain kokouksissa. Etätöitä olen tehnyt jo 13 vuoden ajan. Muutin takaisin Tarttoon vuonna 2000 ja perustin oman firman. Tosin aluksi kuvat ja pai-notiedostot kulkivat kovalevyllä bussin kyydissä Tallinnaan, koska internet oli todella hidas.

Skypen tultua mullistui työnte-ko entisestään. Enää ei ole tarvittu edes puhelinta esimerkiksi korja-usten tekemiseen. Työn teko on nykyään todella mukavaa alkuvuo-siin verrattuna. Olen tehnyt pari kuukautta töitä etänä jopa Kana-rian saarilla. Eikä kukaan varmaan Tallinnan toimistolla huomannut mitään eroa tavallisiin rutiineihin verrattuna.” ■

Taittoa etätöinä

askiaisrieha Tallinnan Laulukentän hurjassa pulkkamäessä.

Kesäpäiviä on vietetty niin Pranglin kuin Muhunkin saarella.

16 muisteluita T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3

Viru Hotellin varietee lopetettiin kannattamattomana vuonna 1994 ja tilalle tuli yökerho Café Amigo. Sille oli ehdotettu myös nimeä Vint, joka on viroksi monimer-kityksellinen sana. Se tarkoittaa kierrettä sekä peippoa. Vindine/vintis tarkoittaa humalatilaa.

Vuoden 1994 joulukuusta läh-tien se on ollut suomalaisten ja virolaisten kokoontumispaikka. Alkuaikoina siellä kuuli nuor-ten naisten arriva-huutoja, kun he myivät salissa kiertäen tequi-la-slämmejä. ”Siellä suomalaiset traktoristit tapaavat virolaisnaisia”, luonnehtivat paikkaa irvileuat ja kellarissa olevaa paikkaa kutsut-tiin myös Muumilaaksoksi. Se oli turvallinen paikka tutussa ”suo-malaishotellissa”. Liiketoimintaa maassa aloittelevat suomalaiset kohtasivat siellä toisiaan.

Turvallisuus oli myös taattu. Yökerhoissa piti olla 90-luvulla metallinpaljastimet. Aika oli sel-

lainen. Kaikki asiakkaat joutuivat kulkemaan turvamiesten ohjaa-mina metallinpaljastimen läpi. Ei nimittäin ollut ollenkaan mahdo-tonta, että sisäänpyrkivillä oli käsi-ase povarissa. Ongelma ratkaistiin käytännössä asiakkaiden asekaa-pilla. Suomalaiset matkailijat eivät tavallisesti huomanneet turvamies-ten toiminnassa mitään erikoista.

Turvallisuus oli, kiitos lehtikir-joittelun, mutta myös rikollisjouk-kojen välienselvittelyjen takia sekä bisnes että huolestuneiden kysy-mysten aihe. Turvafirmojakin oli kaikenlaisia. Hieman villistä ajasta huolimatta suomalaiset säästyivät vakavilta turmilta.

Hotelli Virun turvapalveluista vastannut firma, nimeltään ESS, palkkasi henkilön hoitamaan epä-onnisten suomalaismatkailijoiden saattamista kotimaahan. Tämä hankki passinsa ja omaisuuten-sa sekä usein myös moraalinsa kadottaneelle suomalaiselle liput,

matkustusasiakirjat ja joskus myös vaatteetkin kadonneiden tilalle. Tapauksien joukossa oli paljon sur-kuhupaisia mutta myös valitetta-van surullisiakin.

Amigosta tuli heti alussa suo-malaisten suosikkipaikka, jopa niin, että jotkut virolaiset eivät halunneet käydä siellä. Amigon yksivuotissynttäreillä tarjottiin kanta-asiakkaille pari tuntia baa-rin valikoimassa olevia juomia ilmaiseksi. Siitä liikkui myöhem-min kaupungilla hyvin väritettyjä

huhuja. Seuraavat kanta-asiakas-tapahtumat olivat ehkä vieläkin suosituimpia, vaikka tarjoilu olikin rajoitetumpaa.

Eestin Elvikseksi itseään kut-sunut värikkään taustan omaava Carl Danhammer oli Viron uudel-leenitsenäistymisen ajan näkyvim-piä suomalaisia. Amigon sohval-ta on vanha kuva vuodelta 1995, jossa hän istuu entisen vaimonsa, Anu Saagimin ja silloisen Jana-vaimonsa kanssa. ■

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.Muumilaakson tarinoita

Liikemies Carl Danhammer Amigossa vierellään Anu Saagim.

Hankalat puitteetTyönteko Virossa ei ollut ihan helppoa 1990-luvulla. Viisumi ja työluvat täytyi uusia määräajoin ja maassa oleskelu oli rajoitettu. Muun muassa Viru-hotellin ensim-mäinen suomalaisjohtaja Yrjö Vanhanen joutui kokemaan, että poikkeuksia säännöstä ei tunnet-tu. Virun johtoryhmän kokouksia järjestettiinkin joskus laivassa Tallinnan satamassa, kun johtajaa ei luvattu maahan

Jonosta toiseenLaivamatka Helsingistä Tallinnaan kesti nelisen tuntia, mutta kaikki-aan reissaamiseen saattoi kulua tuplasti enemmän aikaa. Ensin jonotettiin lähtösatamassa passien viisumien tarkastukseen ja perillä sama toistui, tosin hitaammin ja perusteellisemmin.

Passi uusiksiAhkerat Suomi-Viro-matkailijat joutuivat uusimaan passinsa usein siksi, että leimoja ei yksinkertaisesti mahtunut niille varatuille sivuille.

Viinarallia jarru päälläViinaa suomalaiset ovat aina Virosta ostaneet. Rallista alettiin puhumaan kuitenkin vasta kun tuontirajoitukset muuttuivat. 1990-luvun alkupuolella sai tuoda vain litran väkeviä ja kaksi litraa nelosolutta.

Haloo, kuuleeko kukaan?Nykyään kännykät toimivat joka paikassa, mutta toista oli silloin ennen. Lankapuhelimellakaan ei aina saanut yhteyttä Virosta Suomeen, kun linjat olivat täynnä. Soitto saattoi onnistua vasta kymmenien yritysten jälkeen. Liikemiehet, joilla oli nmt-puhelimet, olivat tuttu näky Viru-hotellin yläkerran kahvilassa, josta saattoi saada yhteyden Suomen verkkoon.

Bensa kortillaNeukkuaikoina ei maassa kum-moista polttoaineen jakeluver-kostoa ollut. Itsenäisyyden alku-aikoina bensa-asemia oli todella harvassa ja niille syntyi monesti pitkät jonot.

Kulkukoirien maa1990-luvun alkupuolella Tallinnan kaduilla kohtasi vapaina kul-jeskelevia koiria joka paikassa. Moni pelkäsi niitä huomattavasti enemmän kuin taskuvarkaita tai mafiamiehiä.

Muistatko vielä?

Neuvostokaupasta marketmyymälöihin

Tallinnaan ensimmäinen mar-kettyylinen myymälä oli luonnollisesti suomalais-ten perustama. Ihmetys pai-kallisten asiakkaiden keskuu-dessa oli suuri, kun tavarat olivat kaupassa hyllyissä kaikkien ulottuvilla eikä jonottaa tarvinnut

kuin korkeintaan lähtiessä kas-salla. Äripäev-lehti palkitsi Õismäellä sijainneen kau-

pan ”Tallinnan paras kauppa” -tunnustuksella vain neljän kuukauden aukiolon jälkeen.

■

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Too

mas

Hui

k

17T H E B A L T I C G U I D E ™ 2 0 V U O T T A · 2 0 1 3 muisteluita

KUVA ANDREI CHERTKOV

Suomalaisten liikemiesten Viroon tulemisen ensimmäisestä suuresta aallosta on nyt kulunut noin 20 vuotta. Jos liikemies-sanalla on Suomessa hiukan epämääräinen kaiku, niin ärimees-sana viron kie-lessä toi aikoinaan mieleen uusrik-kaan, joka ajoi hienolla autolla ja rahaa tuli sisään enemmän kuin ehti kuluttaa. Tosin ensimmäisil-tä suomalaisilta ärimiehiltä usein puuttui niin hieno auto kuin raha-kin. Onneksi suomalaisliikemies oli usein myös kalamies, joten liiketoiminnan suuruus kasvoi samassa suhteessa kuin pyydetyn kalan silmienväli. Ja jos ei ollut hie-noa autoa, niin vähintään salkusta pilkisti tiiburiärimiehen tärkein tunnus – Nokia Talkman.

Siihen aikaan liiketoiminnan suuruudella pullistelu oli helppoa. Tavallisella virolaisella ei juuri ollut kokemusta länsimaisesta liiketoi-minnasta, joten mies ja pakettiauto -business muuttui helposti vanhak-si ja vakavaraiseksi tukkuliikkeeksi. Kaikki olivat siihen aikaan ikään kuin samalla viivalla, suuret ja pie-net yrittäjät. Paikallisella ostajalla ei ollut mahdollisuutta, eikä osaa-mista, tarkistaa liikekumppaninsa taustoja. Monesti oli tilanne sellai-nen, että suurella tavaramerkillä ei vielä ollut Virossa edustajaa, jolloin merkkitavaroiden myyjällä ei vält-tämättä ollut mitään varsinaista suhdetta edustamaansa tuottee-seen. Tuotteen takuu oli voimassa niin kauan kuin pakettiauton perä-valot näkyivät horisontissa.

Tyypillinen kaupantekotilanne päättyi ensimmäisen neuvottelun jälkeen siihen, että ostaja lähti etsi-mään rahaa ja myyjä tavaraa. Tois-

ta neuvottelua ei sitten tullutkaan. Hyvä esimerkki sen aikaista kau-pankäynnistä oli sokerin myynti suurissa erissä. Jatkuvasti oli myy-jiä, jotka tarjosivat sokeria määrä-nä yksi laivalasti. Hinta oli erittäin edullinen. Kauppahinta olisi tie-tenkin pitänyt suorittaa etumak-suna. Laivaan mahtuu aika paljon sokeria. Kun ostaja ilmoitti halu-avansa vain rekallisen sokeria ja hintakin sai olla hiukan kalliimpi, niin pienelle erälle ei enää myyjää löytynyt.

Virossa oli sananparsi, että jokaisella virolaisella on oma suo-malaisensa. Tämä päti myös yritys-maailmassa. Heti itsenäistymisen jälkeen kaikesta oli pulaa, joten

kauppa kävi hyvin melkeinpä hin-noista riippumatta. Myyjinä olivat useimmiten suomalaiset pienyrit-täjät.

Ongelmat suomalaisten ja virolaisten kaupankäynnissä oli-vat kuitenkin päivittäisiä. Usein luottamus mureni, kun molem-mat osapuolet olivat varmoja, että

toinen puoli pettää. Luottamus-pula syntyi kieliongelmista, mitä kumpikaan osapuoli ei ymmär-tänyt kieliongelmaksi. Suomen ja viron kielen samanlaisuus sai ihmi-set luulemaan, että he ymmärsi-vät, mitä toinen osapuoli sanoi. Todellisuudessa ymmärtämystä ja yhteistä sopimusta ei ollut, jolloin asiat eivät menneet ”sovitusti” ja hyvin alkanut liiketoiminta nuu-kahti olemattomiin.

Jos oli virolaisilla vaikea löytää sopiva liikekumppani, niin ei se ollut suomalaisellekaan yksinker-taista. Monet vanhat neuvosto-yritykset olivat vielä silloin elossa, mutta rahaa ei ollut, eikä johtajis-to tuntenut länsimaisia kauppata-poja. Talvella kauppoja hierottiin suurien kombinaattien valtavan isoissa johtajien huoneissa nenät punaisina. Ehkä alkoholillakin oli osuutta asiaan, mutta suurin syy punanenäisyyteen oli, että läm-mitykseen ei ollut rahaa. Lopulta neuvottelijat olivat niin kohmees-sa, ettei enää kaupantekokaan jak-sanut kiinnostaa.

Toinen ääripää oli, että kaup-poja tehtiin jonkun kotona, jol-loin vastapuolen liiketoiminnan laajuudesta ei oikein saanut käsi-tystä. Tee siinä sitten liiketoimin-tasuunnitelmaa ja ennustetta tule-ville myynneille!

Kaikista murheista huolimatta sitkeät suomalaiset ärimiehet jat-koivat markkinaponnisteluitaan Virossa ja tänään täällä on pal-jon yritystoimintaa, jonka juuret ainakin ovat Suomesta kotoisin. Tosin uusi liikemiespolvi joutuu käymään neuvottelunsa englan-niksi ja vanha kunnon Nokiakin on vaihtunut amerikkalaiseen ome-napuhelimeen. ■

PenttiPAKINOI

Pentti Nokelin on asunut ja ollut yrittäjänä Virossa vuodesta 1992 asti.

Nykyään mies on Teraskompanjon As -yrityksen toimitusjohtaja ja omistaa

Katusekohvik-ravintolan Vanhassakaupungissa Viru-kadulla.

PENTIN BLOGI: WWW.VIROSTA.FI

Suomalaisen liikemiehen symboli – Mobira Talkman.

Liikemies on ärimees Pohjoisen porotViroon matkustavia suomalais-turisteja kutsuttiin kotimaassa hieman epäkunnioittavasti vodka-turisteiksi ja Virossa poroiksi (põh-japõder). Mistä lienee johtunut?

Rosvot ja poliisitViron uuden itsenäisyyden alku-aikoina vallitsi erikoinen tilanne, kun neuvostoaikainen venäläis-valtainen miliisi vaihtui virolaiseksi poliisiksi. Virkavallan murroksen aikoihin myös rikollispiireissä teh-tiin uusjakoa. ”Mafiasta” puhuttiin paljon ja lahjonta kukoisti. Joskus välejä selviteltiin aseellisestikin. Aseita näkyi joskus yökerhojen ovillakin. Pyssyt nimittäin kerät-tiin erilliseen narikkaan niiltä asiakkailta, joilla niitä oli mukana illanviettoon tullessaan.

Ruskeat kirjekuoretPalkat maksettiin Virossa pitkään käteisellä. Syy oli se, että palkan-saajilla ei ollut usein pankkitilejä, joille rahat olisi voinut siirtää. Verojen maksu oli hankalaa eikä juuri itsenäistyneellä maalla ollut alkuun edes verovirastoa.

Pimeä kaupunkiSuomalaiselle turistille oli Tallinnassa silmiin pistävää valojen vähyys. Valomainoksia ei juurikaan ollut, katuvalojakin niukalti. Etenkin ydinkeskustan ulkopuolella iltaisin vallitsi täydellinen pimeys.

Mosse vaihtui BemariinVirossa alkoi autokannan nopea muutos heti itsenäistymisen jälkeen. Länsiauto oli monelle vapauden symboli ja sellainen haluttiin hinnalla millä hyvänsä. Rahaa ei liiemmälti ollut, joten maahan tuotiin Keski-Euroopasta halpoja Bemareita ja muita tun-nettuja merkkiautoja, jotka olivat parhaat päivänsä jo nähneet. Niillä ajettiin sitten kovaa muista teillä liikkujista piittaamatta. Ne, joilla rahaa oli vähän enemmän, ostivat kalliimpia autoja, vaikka rahalle olisi ollut muiden mielestä järke-vämpääkin käyttöä.

Muistatko vielä?

Legendaarinen ja suosittuMustamäen tori

Olipa kerran tori, josta sai ostaa vaikka konepistoolin… Ja tämä tarina on tosi. Mus-tamäen tori eli virallisemmin Kadaka Turg oli tietyn suo-malaisryhmän suosikkiostos-paikka 2000-luvulle asti. Huhujen mukaan tiskin alta sai periaattees-

sa melkein mitä tahansa. Paljon myytiin piraattituotteita kuten video-elokuvia, cd-

levyjä, pelejä ja vaatteita. Tori siirtyi historiaan 2000-luvun

alkupuolella, kun paikalle raken-nettiin suuri Prisma.■

Virossa oli sananparsi, että jokaisella virolaisella on oma suomalaisensa. Tämä päti myös yritys-maailmassa.

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Alb

ert T

ruuv

äärt

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Too

mas

Vol

mer

Kuva

: Rah

vusa

rhiiv

/Alb

ert T

ruuv

äärt

01997

1996

1998 1999 2000 2001 2002 2003 20

1,5 mln

4,5 mld

1,4 mln

2,0 mln

2,5 mln

3,0 mln

Näin rajoitukset poistuivat

1.

1.

2.

3.

4.

Suomalaisten matkailuViroon ja BKT:n nousu

1996

mlnl2.

3.

Viro on ollut suomalaisten matkailun suo-sikkikohteena jo pitkään.

Viimeisen 15 vuoden aikana matkailijoiden määrässä on ollut laskuakin, mutta viimei-set vuodet ovat olleet pelkkää nousua. Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset tekivät vuonna 2012 Viroon 2,6 miljoonaa matkaa, kun vuonna 1997 niitä tehtiin 1,4 miljoonaa.

Viron bruttokansantuote on noussut samassa ajassa 4,5 miljardista lähes 17 mil-jardiin (Viron Statistikaamet).

8 1999 2000 2001 2002 2003 2

3.

4.

d

2. 3

Aikaisemmin yli 24 tunnin matkalta sai ostaa vain yhden litran väkeviä alkoholijuomia, litran viiniä ja kaksi litraa nelosolutta. Toukokuussa 1996 tulivat voimaan uudet tuontirajoitukset. Niiden mukaan yli 20 tunnin matkalta sai viedä Suomeen litran väkeviä tai kaksi litraa enintään 22 prosentin alkoholijuomia tai kuohuviiniä sekä kaksi litraa mietoja, alle 14 prosentin juomia. Olutta sai viedä 15 litraa.

Viisumivapaus koitti 1. toukokuuta 1997.

Viro liittyi EU:hun 1. toukokuuta 2004. Alkoholin tuonti-rajoitukset poistuivat.

Vuoden 2007 joulukuussa satamista loppui passin-tarkastus, kun Schengenin alue laajeni Viroon.

004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012

5 mld

10 mld

15 mld

16,9 mld

2,6 mln

Nii kadusid piirangud1.

2.

3.

4.

Varematel aegadel sai pikemalt kui 24 tundi kestvatelt reisidelt kaasa osta vaid 1 l kangeid alkohoolseid jooke, 1 l veini ja 2 l õlut.Mais 1996 jõustus uus impordipiirang. Selle järgi lubati enam kui 20 tundi kestnud reisilt viia Soome 1 l kanget alkoholi või 2 l kuni 22%list alkohoolset jooki või vahu-veini ja 2 l alla 14%lisi jooke. Lubatud õllekogus oli 15 l.

Viisavabadus kehtestati 1. mail 1997.

Eesti ühines Euroopa Liiduga 1. mail 2004. Alkoholi impordipiirangud kaotati.

Detsembris 2007 laienes Schengeni viisaruum Eestisse ja sadamates lõpetati passide kontrollimine.

Eesti on olnud soomlaste populaarseim reisisihtkoht juba pikka aega.

15 aasta jooksul on ajuti täheldatud ka soomlaste huvi langust, kuid viimastel aastatel oleme tunnistajaks ainult ilmsele kasvutendentsile. Statistikaameti andmetel tegid soomlased 2012. aastal Eestisse 2,6 miljonit reisi, samas kui aastal 1997 oli vastav arv „kõigest” 1,4 miljonit.Eesti majanduse sisekogutoodang on kas-vanud samal ajavahemikul 4,5 miljardilt peaaegu 17 miljardi euroni (Eesti Statis-tikaamet).

Soomlaste Eesti reisid ja SKT kasv

3. 4.

€