Päihdetyön erikoislehti 1 n 2015

KOKEMUSASIANTUNTEMUS ETSII PAIKKAANSA

ASUNNOTTOMUUS JA ALKOHOLIPIENTEN LASTEN ÄIDIT JA BENTSOT

2 Tiimi 1 n 2015

Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi

51. vuosikerta ILMESTYYviisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936

JULKAISIJA A-klinikkasäätiöMaistraatinportti 2 00240 Helsinkiwww.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276

PÄÄTOIMITTAJA Aino Majavaaino.majava@a-klinikka.fi

TOIMITUSSIHTEERIAuli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi

ULKOASU Katriina Iho

TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu LipponenAino MajavaMikko SalasuoIlpo SalonenKaija Seppä Kaarlo SimojokiTeemu Tiensuu Jouni Tourunen

TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSETA-klinikkasäätiön keskustoimistotoimistosihteeri p. 010 50 650tilaukset@a-klinikka.fi

TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi

ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi

PAINOPAIKKAEsa Print

KANNEN KUVA Scanstockphoto

1 n 2015Päihdetyön erikoislehti

3 PÄÄKIRJOITUS Sata päivää, 50 vuotta

4 LYHYESTI

22

10 TIIMI 50 Autuas sentään!

11 KATAINEN Kuka opettaisi nuoret juomaan?

21 SARVANTI Anteliaisuutta vai solidaarisuutta?

30 KIRJAT Villi vaellus – matka mieleen

16

SISÄLTÖ

Vapautta vai sääntöjä? 6Paikkansa löytäneet 8

Asunnottomuus ja alkoholi 12

Pikkulasten äidit ja bentsodiatsepiinit 22

Verkko avuksi muutokseen 28

Lukijakysely 28

16 TYÖ JA TEKIJÄ Thomas Karlsson

20 TIETEEN KENTILTÄ

26 TUTKITTUA

31 HENKIREIKÄ Juha Santala

12

1 n 2015 Tiimi 3

Sata päivää, 50 vuotta Tiimin ensimmäisessä numerossa viisikymmentä vuotta sitten lehti määriteltiin ammatti-ihmisten, asiakkaiden ja maallikoiden yhteiseksi foorumiksi. Tiimin idea onkin ollut tehdä koko päihdealan erikoislehteä, ei toimia A-klinikkasäätiön äänenkannattajana.

Lehti otti englannin kielestä juontuvan tiimi (team) -sanan käyttöön varhain, ensim-mäisten joukossa Suomessa. Nykyään tiimi on kaikkien tuntema synonyymi dynaamiselle työryhmälle.

PÄIHDETYÖN TIIMI on parhaimmillaan moniammatillinen: 2010-luvun asiakastyössä kohtaavat sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattilaiset. Muun muassa A-kiltojen pitkäjän-teisesti tekemä työ on viime aikoina noussut uuteen arvoon kokemusasiantuntijuuden nimel-lä. Jo puoli vuosisataa sitten Tiimi-lehdessä pohdittiin, onko hoitohenkilöstö valmis ottamaan asiakkaat mukaan hoitoa kehittämään. Moniammatilliseen yhteistyöhön kaivataan edelleen rakenteita ja työnjakoa.

Kun ihminen tarvitsee tukea, on vanhanaikaista tuijottaa siihen, mikä on päihde tai mikä on diagnoosi. Yksi tämän ajatuksen pioneereista oli laajana järjestöyhteistyönä tuotettu Apua.info-portaali (2001–). Tässä lehdessä esiteltävä verkkoavusteinen päihdekuntoutus-ohjelma perustuu samaan lähtökohtaan. Se on uudenlainen, moneen käyttöön muuntuva päihdehoidon menetelmä – vain naseva nimi puuttuu!

Tutkimuksen rooli on kasvanut Tiimissä koko sen historian ajan. Nykyään päihdetyöltä perätään tuloksia ja vaikuttavuutta. Julkisuudessa kiistellään luvuista: alkoholihaittojen kokonais-kustannuksista, Suomessa juoduista ja muualta tuoduista litramääristä. Toisaalta päihdetyö on saanut vetoapua netistä ja sosiaalisesta mediasta, viimeksi Ylen 100 päivää -haasteesta.

TIIMIN TEKIJÖIDEN jo 1960-luvulla esittämä toive lisätä vuorovaikutusta päihdetyön kentän kanssa on edelleen ajankohtainen. Käsillä olevassa lehdessä on palautekysely, johon odotamme innokasta osanottoa! Samalla kannattaa katsastaa lehti myös mobiilisti selailtavana versiona issuu.comista.

Päätoimittaja (1975–1995) Ingalill Österbergin sanoin: ”Tänään on korkea aika osallistua keskusteluun! Ei auta pelokkaasti ensin tutkia, miten muut reagoivat, vaan on pystyttävä sanomaan ’näin ajattelen, tunnen, toimin tänään ja perustelen kannanottoni seuraaviin kokemuksiin’.”

Kiitokset vielä Matti Piispalle, jonka harteilla tämä kirjoitus tukevasti seisoo.

PÄÄKIRJOITUSAINO MAJAVA

aino.majava@a-klinikka.fi

Tänään on korkea aika osallistua keskusteluun!

Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

4 Tiimi 1 n 2015

HDL irtisanoi 26n Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) säätiön lokakuussa käynnis-tyneet yhteistoimintaneuvottelut päättyivät 26 työntekijän irtisano-miseen. Irtisanomisten perusteena ovat tuotannolliset ja taloudelliset syyt.

Henkilöstövähennys on kaikki-aan 54 työntekijää. Tästä osa on eläkkeelle siirtyviä työntekijöitä ja osa työntekijöitä, joiden määräai-kaisia työsopimuksia ei jatketa. Yt-neuvottelut koskivat 665:tä työn-tekijää.

Vähemmistö ruoka-avussa käyvistä saa toimeentulotukean Ruoka-avussa käyvistä vain vajaa 40 prosenttia on toimeentulotuen pii-rissä. Valtaosa ei siis ollut hakenut tai saanut lakisääteistä viimesijaista tur-vaa, kertoo tutkimus, jossa haastateltiin lähes 3 500 leipäjonossa ollutta eri kaupungeissa.

Suurin osa ruoka-avussa käyvistä saa jotain sosiaaliturvaetuutta. Tuet ei-vät kuitenkaan riitä kattamaan esimerkiksi korkeita asumisen menoja. Vain kymmenesosa leipäjonossa käyvistä ei saa lainkaan sosiaaliturvaetuuksia. He ovat usein pienituloisia työssäkäyviä, joiden talous on vedetty tiukalle.

Maria Ohisalo & Juho Saari: Kuka seisoo leipäjonossa? Kunnallisalan kehittämissäätiö 2014. Julkaisu internetissä: www.kaks.fi.

Asiakkaat tyytyväisiä Nerviinn Tampereen terveys- ja sosiaa-lineuvontapiste Nervin asiakkaat ovat tyytyväisiä Nervistä saamaan-sa palveluun. Valtaenemmistö vastaajista on huolissaan omasta huumeidenkäytöstään. Yli puo-let kertoo myös olevansa väsynyt huumeidenkäyttöön. Noin kolme neljäsosaa on valmis ja halukas te-kemään muutoksen huumeiden-käytössään.

Tällaisia tuloksia saatiin Tampe-reen ammattikorkeakoulun toteut-tamasta Nervin asiakaskyselystä. Kyselyyn vastasi 107 henkilöä. Tut-kimus liittyy Suomalainen huono-osaisuus -hankekokonaisuuteen. Siinä selvitetään erilaisissa huono-osaisuuden notkelmissa elävien ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja palvelujen käyttöä.

Ulla-Maija Koivula ym.: ”Ilman Nerviä en olisi hengissä.”Tampereen kaupungin julkaisuja, Selvitykset ja kehittämisraportit 4/2014. Myös internetissä.

Päihdeasiamies siirtyi Ehytiinn Päihdeasiamiestoiminta on siirtynyt tämän vuoden alusta lukien osak-si Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry:tä. Aiemmin toiminta on ollut sijoitettuna A-kiltojen liittoon. Siirto tehtiin järjestöjen yhteisellä sopimuksella.

Muutoksen taustalla tavoitteena on kehittää laajemmin edunvalvon-taa järjestöverkostoissa ja muuta vaikuttamistoimintaa asiakkaiden laki-sääteisten oikeuksien toteutumisessa ja siten estää palvelujen väliinpu-toamistilanteita.

Päihdeasiamies valvoo päihdeasiakkaiden etuja ja on riippumaton pal-velujen tuottajista. Päihdeasiamiehenä jatkaa varatuomari Marjo Tervo.

Auli S

aukk

onen

1 n 2015 Tiimi 5

Kokemusneuvojina myös läheisiän Tiimissä 5/2014 kerrottiin A-klinikkasäätiön uudesta KokeNet-palvelusta, joka tar-joaa ihmisille mahdollisuuden kysyä nimettömänä alko-holiongelmista. Täsmennys juttuun: kaikilla KokeNetin ko-kemusneuvojilla ei ole omaa päihdetaustaa, vaan vastaajina on myös päihdeongelmaisten kanssa omakohtaista koke-musta saaneita läheisiä.

LYHYESTI

Nettiryhmä vankien nuorille läheisillen Kriminaalihuollon tukisäätiö järjestää tänä keväänä nettiryhmän 14–20-vuotiaille nuorille, joiden isä, äiti tai muu läheinen on vankilassa. Ryhmään voi ilmoittautua 24.2. saakka.

”Ryhmä on ensimmäinen kokeilu. Näille nuorille ei ole Suomessa tarjolla vielä oikeastaan mitään materiaaleja tai muuta tietoa ja tukea”, sanoo säätiön viestintäsuunnittelija Lotta Lehmusvaara.

Verkkoryhmästä löytää lisätietoa osoitteesta www.porttivapauteen.fi.

Katuklinikka sai Innopalkinnonn Helsingin Vinkin yhteydessä toi-minut Katuklinikka on saanut vuo-den 2014 Innopalkinnon. Innokylän myöntämällä tunnustuksella halu-taan nostaa esiin innovatiivisia hyvin-vointi- ja terveysalan toimintamalleja.Katuklinikka on osa viime vuonna päättynyttä Osis-hanketta. Myös Osik-sen toinen osahanke tuli palkituksi,

kun Omaiset huumetyön tukena ry:n Verna-hanke voitti kilpailun yleisö- äänestyksen.

Osis on julkaissut 3,5 vuoden taipa-leestaan kirjan, jossa kerrotaan käy-tännön tasolla vertaistoiminnan ke-hittämisestä, menetelmistä ja havain-noista. Kirja on ladattavissa A-klinikka-säätiön nettisivuilta ja tilattavissa 5,00

euron kappalehintaan A-klinikkasää-tiön keskustoimistosta.

Helena Virokannas (toim.), Liisa Osolanus & Tiina Varonen: Tää on meidän juttu. Päihdetyön vertaistoiminnan opas. Osis-hanke, A-klinikkasäätiö/Helsingin Vinkki & Omaiset huumetyön tukena ry 2014.

Katuklinikan, Vernan ja Osiksen väkeä iloisissa palkintotunnelmissa Innomarkkinoilla.

Auli S

aukk

onen

6 Tiimi 1 n 2015

AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Vapautta vai sääntöjä?Menetetäänkö jotain oleellista, jos ja kun kokemusasiantuntijatoimintaan tulee

lisää sääntelyä ja rakenteita? Tätä mietitään, kun Suomessa toimii jo satoja koulutettuja kokemusasiantuntijoita.

Kokemusasiantuntijat ovat olleet mukana päihde-työssä koko päihdetyön historian ajan. Heitä on toiminut ja toimii muun muassa asiakasterapeut-

teina A-klinikoilla ja vertaistuen tarjoajina esimerkiksi 12

askeleen ohjelmaan perustuvassa ryhmätoiminnassa ja A-killoissa. Kokemusasiantuntijatoiminta sai uutta pontta vuonna 2009 valmistuneessa kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa. Siinä linjataan alan tulevaisuuden

Scan

stock

photo

1 n 2015 Tiimi 7

> > >

asiantuntija on terminä vaativa ja pelottava, eivätkä he ko-keneet itseään kokemusasiantuntijoiksi. Mitä rosoisempi ja epäloogisempi oma tarina kokemusasiantuntijalla oli ker-rottavanaan, sitä parempana sitä pidettiin”, Verho kuvaa.

Aina ei ole helppoa toimia omalta kokemuspohjalta. Kun kokemusasiantuntija luo turvallisen tilanteen, jossa uskaltaa kysyä aroistakin asioista, hänelle saatetaankin esit-tää kysymyksiä, joihin hän ei ole varautunut. Tästä seuraa hämmennys: miten se nyt tuollaista kysyi? Kokemusasian-tuntija saattaa pohtia omaa uskottavuuttaan ammattilais-ten joukossa ja tuntea suojautumisen tarvetta.

Ammattilaisten keskuudessa ehkä yleisin kokemus-asiantuntijoihin liittyvä pelko on, että toiminnalla korva-taan ammattilaisten työtä. Kokemusasiantuntijat itse ajat-televat, että heidän työnsä täydentää ammattilaisten osaa-mista.

Keski-Suomessa hyvä vauhti päälläKeski-Suomen sairaanhoitopiirissä kokemusasiantunti-jatoimintaa on saatu nivellytettyä sairaalan arkeen. Osas-tonhoitaja Nina Peräsestä tuli kokemusasiantuntijakoor-dinaattori toiminnasta kiinnostuneen hallintoylihoitajan nimeämänä. Ensimmäiseksi hänen piti mennä katsomaan Googlesta, mikä on kokemusasiantuntija.

”Alkuun suhtauduin toimintaan skeptisesti, mutta tu-tustumiskäynti Seinäjoelle vastaavaan toimintaan avasi sil-mät”, hän sanoo.

Kokemusasiantuntija Annukka Harjula on ollut palk-katuella Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä töissä. Hänen työnään on ollut kiertää osastolta toiselle kertomassa koke-musasiantuntijoista ja työn mahdollisuuksista. Samalla on ideoitu toimintaa. Hän myös koordinoi kokemusasiantun-tijatoimintaa, ottaa vastaan keikkatilaukset ja katsoo, kuka hoitaa minkäkin keikan.

”Kaikki palaute on ollut positiivista. Potilailta on tullut viestiä, että rinnalla kulkemista ja tukemista kaivataan li-sää”, Annukka Harjula sanoo.

Keski-Suomeen koulutettiin aikoinaan 2013 kaikkiaan 21 kokemusasiantuntijaa. Nyt heitä tarvittaisiin lisää. Tar-vetta on varsinkin päihdepuolen ja hyvinkin erityisten so-maattisten vaivojen kokemusasiantuntijoille.

Elisa Kostiainen ym.: Kokemukset käyttöön – Kokemusasiantuntija-toiminnan kehittäminen. THL, Työpaperi 36/2014. Myös internetissä.

Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

keskeiset periaatteet ja painotukset vuoteen 2015 saakka.Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa lanseerattiin

käsite ”kokemusasiantuntija”. Kokemusasiantuntijoiden ja vertaistoimijoiden osallistumista mielenterveys- ja päih-depalvelujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin tulee lisätä, sanotaan suunnitelmassa. Kokemusasiantunti-jatoiminnan kehittäminen on valittu yhdeksi Kaste-ohjel-man kehittämiskohteeksi.

Tätä nykyä päihde- ja mielenterveystyöhön on koulu-tettu satoja kokemusasiantuntijoita. Yksin Etelä-Suomen Mielen avain -hankkeessa ja Pohjanmaa-hankkeessa on koulutettu noin 200 kokemusasiantuntijaa.

Kokemusasiantuntijoita toimii muun muassa ryhmän-ohjaajina itsenäisesti tai työntekijän työparina, kokemus-kouluttajina, tiedottajina, kehittäjinä esimerkiksi suunnit-telu- ja ohjausryhmien jäsenenä ja kokemusarvioijina.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt koke-musasiantuntijuuden nykytilaa. Kartoitus perustuu kyse-lyyn, joka suunnattiin ammattilaisille, joiden organisaati-oissa on käytetty kokemusasiantuntijuutta. Tietoa ja näke-myksiä haettiin myös alueellisista työpajoista. Niihin osal-listui sekä ammattilaisia että kokemusasiantuntijoita.

Kyselyn vastauksissa ja työpajoissa esiin nousi koke-musasiantuntijatoiminnan kirjavuus ja toiveet yhtenäisistä linjauksista ja toiminnan koordinoimisesta. Toisaalta halu-taan vaalia kokemusasiantuntijuuteen liittyvää herkkyyttä, luovuutta ja intoa sekä kunnioittaa autenttista omakohtais-ta kokemusta ja toiminnan moninaisuuden rikkautta. Toi-saalta toimintaan kaivataan rakenteita ja systemaattisuutta.

Tukea ja asiakasosallisuuden lisäämistäKokemusasiantuntijuudella on monta eri nimeä. Koke-musasiantuntija saattaa olla esimerkiksi kokemuskoulut-taja, verto, vertsikka, asiakasasiantuntija, potilasedustaja tai kehittäjäasiantuntija. Työn tavoitteina ovat yleisimmin tukeminen ja voimaannuttaminen, vertaisohjaaminen ja asiakasosallisuuden lisääminen.

”Ei ihme, ettei tiedetä, mistä puhutaan, kun samasta asiasta käytetään 40:tä eri nimeä”, puuskahtaa Kolmas per-soona Oy:n palvelusuunnittelija Tanja Verho, joka osallis-tui alueellisiin työpajoihin keskustelun fasilitoijana. Hän kertoi työpajojen kuulumisista sosiaali- ja terveysministe-riön Kaste-ohjelman järjestämässä työpajojen koontisemi-naarissa.

Kokemusasiantuntijat joutuvat vielä hakemaan identi-teettiään ja rooliaan käytännön työssä.

”Kokemusasiantuntijat itse ajattelivat, että kokemus-

8 Tiimi 1 n 2015

Kuntoutusohjaaja Outi Viitakangas sanoo, että nyt-temmin vertaisohjaajista eli vertseistä on tullut Tervalammella itsestäänselvyys.

”Ei tätä työtä pysty enää ajattelemaan ilman vertsejä. Jos heidät vietäisiin yhtäkkiä pois, aika jalkapuoleksi jäätäi-siin. Paljon saataisiin miettiä uudelleen.”

”Kuntoutuja oivaltaa ja ymmärtää monet asiat, kun ne sanoo vertainen, johon kuntoutuja pystyy samaistumaan”, Viitakangas sanoo. Hän uskoo, että vertaiset ovat kuntou-tujille myös esikuvia. Kun kuntoutuja näkee vertaisen te-kemässä työtä ammattiin koulutettujen rinnalla, mieleen varmasti tulee, miksi sama ei olisi mahdollista myös omalla kohdalla. Kuntoutujalle on tärkeää vertaisen tuoma toivo.

Outi Viitakangas ja vertaisohjaaja Eira Mollberg ovat molemmat töissä Tervalammen C-yhteisössä. Kumpikin kuvaa työtään kuntoutujien rinnalla kulkemiseksi, mutta he tekevät sitä vähän eri tulokulmista.

Eira Mollbergin työstä iso osa tapahtuu ryhmissä. Ver-

Paikkansa löytäneet

Tervalammen kartanon kuntoutuskeskuksessa

kokemusasiantuntijuus vaikuttaa loksahtaneen paikoilleen.

Kuntoutujien parissa tekee työtä kuusi vertaisohjaajaa.

taisohjaajat ovat ryhmästä riippuen osallistujan tai vetäjän roolissa. Vertaisohjaajien vetovastuulla on ollut muiden muassa Selvästi kotiinpäin -ryhmä. Siellä puhutaan ajasta, jonka itse kukin kohtaa kotioloissaan laitosjakson jälkeen.

”Siellä se todellinen kuntoutuminen ja sisäinen taistelu vasta alkaa”, hän sanoo.

Tervalammen C-yhteisössä on 16 paikkaa. Kuntoutu-jat ovat monenikäisiä miehiä ja naisia eri päihdetaustoista. Yhteisössä on seitsemän työntekijää: sosiaalityöntekijä, sai-raanhoitaja, kuntoutusohjaaja, kaksi vertaisohjaajaa ja kak-si työnjohtajaa. Tervalammen kartanon kuntoutuskeskusta ylläpitää Helsingin kaupunki.

Muutos ravisuttaa ainaTervalammelle vertaisohjaajaksi tullaan tyypillisesti työko-keilun kautta. Näin myös Eira Mollberg on aloittanut. Sen jälkeen hän teki työtä kaksi viikkoa vapaaehtoisena. Nyt

Auli S

aukk

onen

1 n 2015 Tiimi 9

hänellä on hieman yli vuoden mittainen työsuhde, johon hän saa palkkatukea puoli vuotta. ”Huippujuttu”, hän sanoo työstään.

”Tervalammella näkee ihmiskohtaloita ja laitoselä-mää, kamppailuja ja muutoksenhalun ihmisissä. Olen kou-lutukseltani kirjallisuustieteilijä ja keskittynyt erityisesti draamaan. Maailmankirjallisuuden suurissa draamoissa pääpointtina on ihmisissä tapahtuva muutos. Elän täällä kuin näytelmän sisällä ja osallistun myös itse siihen suu-reen draamaan. On valtava rikkaus saada elää tätä ja näh-dä muutosta. Tänne tulee herra X Hangonkadun katkolta, mutta hän lähtee herra Y:nä pois. Muutokset ovat aina yhtä ravisuttavia. Niihin ei totu koskaan.”

Hän sanoo, että parasta on, kun saa täysin lukossa olleen ihmisen yhtäkkiä puhumaan. Se on paras palkka työstä.

”Juuri tätä vertaisohjaajilta toivotaan: aikaa kaikessa rauhassa kohdata yksittäinen kuntoutuja”, Outi Viitakangas sanoo.

Vertaisohjaajat asuvat kuntoutuskeskuksessa samoissa tiloissa kuntoutujien kanssa. Eira Mollberg sanoo, että jos-kus hänestä tuntuu, että hänen työpanoksensa on siellä suu-rempi kuin yhteisössä.

Outi Viitakangas (vas.) ja Eira Mollberg ovat Tervalammella töissä samassa yhteisössä samojen kuntoutujien parissa, mutta kummallakin on omat tehtävänsä.

Outi Eirasta:”Eira puhuu suoraan, ja se on hyvä, koska itsekin puhun suoraan ja olen tottunut siihen. Eira on jämäkkä. Hänen työstään ja puhees-taan huomaa, että kuntoutuja on ykkönen. Se käy selväksi. Kun Eiran kanssa on sopinut jotain, voi luottaa siihen, että se hoituu.”

Eira Outista:”Outi on äärimmäisen tunnollinen ja osaa rajata työnsä hyvin. Outi on ihaltavan jämpti: ne asiat jotka tehdään, myös tehdään. Outi on sataprosenttisen luotettava. Outi ei koskaan hairahdu mihinkään asiattomuuksiin. Ja sitten Outi on niin iloinen. Energiatasokin on tärkeä.”

”Tuntuu, että eniten pystyy antamaan siellä. Siellä sat-tuu olemaan nuorempia naisia, joille voin olla vähän kuin äitihahmona. Me vertsit asumme töissä ja olemme koko ajan vertaistukihenkilöitä. Mutta se on hyvä. Ei tule tunnet-ta, että olisi turhan panttina.”

Arvopohjalle on voinut rakentaaTervalammella on ollut vertaisohjaajia noin neljä vuotta. On ollut pitkä prosessi nivoa heidän työtään ammatti-ih-misten työhön.

”Itsekin olin alkuun ihmeissäni. Ihminen, jota olen tu-kenut ja auttanut, yhtäkkiä tekee työtä kanssani ja istuu vie-ressäni työpaikan kahvihuoneessa. Mielessä pyöri, että mitä tästä voi tulla”, Outi Viitakangas nauraa.

Eira Mollberg arvelee, että Tervalammen arvopohja – yhteisöllisyys ja tasa-arvoisuus – on luonut hyvän kas-vualustan kehittää kokemusasiantuntijuudelle perustuvaa toimintaa.

”On pystytty ottamaan huomioon, että meillä on sellai-nenkin voimavara kuin vertaiset”, sanoo Outi Viitakangas. – AS

10 1 n 2015 Tiimi

Autuas sentään!Myös 50 vuotta sitten päihdepalvelujen rahoitus tuotti päänvaivaa. A-klinikkasäätiön silloinen toiminnanjohtaja K. E. Lanu valitti pääkirjoituksessaan Tiimissä 2/1965, kuinka A-klinikoiden (joita oli silloin koko maassa seitsemän) sijaintikunnat kyllä ”vastaavat leiviskästään”, mutta valtiosta ei voi sanoa samaa. Valtion rahoitusosuus oli jatkuvasti laskenut.

Lanun katse suuntautui Alkoholiliikkeeseen eli nykyiseen Alko Oy:hyn. Lehden keskiau-keamalla vertailtiin, paljonko valtion Alkoholiliike tuottaa ja missä määrin valtio vastaavasti rahoittaa ”ylianniskelusta osalliseksi joutuneille” päihdehuoltopalveluja. Kirjoittajan nimeä ei mainita, mutta varsin eloisaan tyyliin kirjoitettu teksti lienee Tiimin silloisen toimitussihteerin Aira Heinäsen käsialaa.

”Viinanmyynti on tuottoisaa. Se tiedetään”, alkaa teksti. Käy ilmi, että vuonna 1964 Alkoho-liliike on tilittänyt voitostaan runsaat 178 miljoonaa ”nykymarkkaa” valtiolle. Alkoholiliike on tilittänyt valtiolle verotuloina melkein yhtä ison summan.

Tehdään laskelmia. ”Pikkumaisen yhteenlaskumme” tulokseksi saadaan, että ”krouvari” eli valtio sijoittaa ylianniskelun seurausten korjaamiseen Alkoholiliikkeen puhtaasta voitosta 1,72 prosenttia. Hoidon ja huollon osuus tästä on 1,13 ja raittiustyön 0,58 prosenttiyksikköä.

”Tosiasioita ovat koulutetun asiantuntevan hoitohenkilökunnan puute krouvarin omissa huoltoloissa, onneton paikkapula hoitolaitoksissa, a-klinikkaverkoston laajennuksen pysähtyminen, täysin puuttuvat mahdollisuudet ajanmukaiseen tehok-kaaseen informaatioon ja valistukseen. Juuri ja juuri paikalla pysytään. Varo autuas, ettei jo taaksepäin astuta”, lopettaa kirjoittaja selostuksensa.

Myös toiminnanjohtaja Lanu lopettaa pääkirjoituksensa ytimekkäästi:

”Keskiaukeamalla on osoitettu se vaivaisprosentti, joka Alkoholiliikkeen puhtaasta tuotosta liikenee niiden hoitoon, jotka kenties uskollisimmin ja pitkäaikaisimmin ovat tätä rahastoa kartuttaneet. Muuten: Veikkaajat saavat voitonjakona 45 % viikoittain veikkaamastaan summasta.”

TIIMITIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin.

1 n 2015 Tiimi 11

Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Oletus on, että maagiset 18 vuotta täytettyään suomalainen hallitsee hillityn juomatavan.

KATAINENANU KATAINEN

anu.h.katainen@helsinki.fi

Kuka opettaisi nuoret juomaan?Suomalaiset jakaantuvat karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäisten mielestä Suomi on kaikilla mittareilla mitattuna maailman paras maa. Köyhä ja rehellinen kansa on ponnistanut vaatimattomista lähtökohdista maailman huipulle. On vaurautta, tasa-arvoa, hyvin-vointia, turvallisuutta, puhdasta luontoa ja maailman parhaat koulut.

Toisen ryhmän mielestä Suomea kurjempaa loukkoa ei maailmasta löydy. Ei ole kulttuuria ja sivistystä, vaan byrokratiaa, ahdasmielisyyttä ja rasismia. Typerää kansaa johtaa vielä typerämpi hallitus, jonka ensisijaisena tehtävänä on kieltää kaikki. Suomalainen kansallismaisema on ryteikköistä joutomaata, johon on ripoteltu ABC-huoltoasemia ja betonisia pikkukyliä. Ei löydy yhteisöllisyyttä, vaan juro suomalai-nen pitää katseen tiukasti omassa navassa.

SUOMALAISEN alkoholikulttuurin kohdalla suurin osa asettunee jälkimmäisen ajattelutavan taakse. Vai oletteko koskaan kuulleet kenenkään pitäneen juomatapaam-me kansallisena ylpeydenaiheena, jopa vaalimisen kohteena? Juomatapaamme verra-taan usein niin sanottuun eteläeurooppalaiseen kulttuuriin, johon kuuluu hillitty viinin nautiskelu aterioilla ja humaltumisen paheksunta. Tässä vastakkainasettelussa suomalaiset ovat viinalle persoja raaka-laisia, jotka eivät kykene itsehillintään.

Tietysti suoraviivaiset vertailut etelän ja pohjoisen välillä ovat ontuvia. Suomi on juuriltaan köyhä, myöhään teollistu-nut ja syrjäinen maa, jonka kulttuuristen piirteiden heijastelu Euroopan vanhoihin sivilisaatioihin on useimmiten epäreilua.

Suomalaiseen juomiskulttuuriin kuuluu tosin piirre, jota en malta olla vertailematta: suhtautuminen nuorten juomi-seen. Suomessa virallinen kanta on se, että nuoret eivät saa koskea alkoholiin ennen täysi-ikäisyyttä. Kuitenkin nuorten alkoholikokeilut tapahtuvat pääsääntöisesti ennen täysi-ikäisyyttä. Mutta koska näin ei periaatteessa saisi tapahtua, asiaan ei osata suhtau-tua muuten kuin valvontaa tehostamalla.

VERRATAANPA italialaisten ja suomalaisten ensimmäisiä muistoja alkoholista. Italialaiset tutustuvat juomiseen kotioloissaan. Se liittyy perheen ja suvun yhteisiin hetkiin. Suomalaisten ensimuistoja ovat puliukot kaduilla ja oudosti käyttäytyvät aikui-set kotona. Silti oletetaan, että maagisen 18 vuoden ikärajan jälkeen nuori suomalainen hallitsisi haitattoman ja hillityn juomatavan. Kasvatusta tähän ei anneta, vaan alkoholi-valistus perustuu riskeistä varoitteluun tai siihen, että opetetaan nuoria sanomaan ei.

Vaikka maiden väliset vertailut johtavat pahimmillaan stereotypioiden vahvistami-seen, parhaimmillaan vertailu auttaa huomaamaan oman kulttuurimme ristiriitaisuuksia, joille olemme muuten sokeita. Löytyisikö muualta maailmasta hyviä malleja nuorten alkoholikasvatukseen?

12 Tiimi 1 n 2015

Asunnottomuus ja alkoholi

OLAVI KAUKONENolavi.kaukonen@a-klinikka.fi

Asunnottomuutta ei ratkaista päihdehuollon keinoin vaan lisäämällä

sosiaalista asuntotuotantoa.

1 n 2015 Tiimi 13

Suomessa asunnottomuus- ja kodittomuusongelma on jäsentynyt sitkeästi yksilöllisen poikkeavuuden näkökulman kautta. Sitä ei ole niinkään nähty raken-

teellisena tai rakenteissa tuotettuna ongelmana.”Asunnottoman alkoholistin ongelma” ei ole pelkäs-

tään suomalainen ilmiö, mutta Suomessa kodittomuuden määritteleminen päihdeongelman kautta on ollut poik-keuksellisen voimakasta.

Tähän on vankkoja historiallisia syitä. Suomen elinkei-norakenteen murros ja siihen liittynyt kaupungistuminen tuotti 1950- ja 1960-luvulla suuriin kaupunkeihin ja eten-

kin pääkaupunkiseudulle huomattavan suuren miespuoli-sen ylijäämäväestön, jonka työmarkkinakelpoisuus ei ollut kysytyintä luokkaa. Se jäi kausiluonteisten töiden varaan, työvoimareserviksi.

Sodan jälkeen asuntotuotanto oli tyystin pysähtynyt, eikä se vielä 1960-luvullakaan ollut mitenkään riittävää kasvavan kaupunkiväestön tarpeisiin. Edes alivuokralais-asunnot eivät enää riittäneet perhekokojen kasvaessa myös kaupungeissa.

Asunnottomat ja olemattoman sosiaaliturvan vuoksi pääosin tulottomat miehet majoitettiin hätämajoituksiin, eikä niitäkään paikkoja riittänyt kaikille. Pääkaupunkiseu-dulla eli 1960-luvun lopulla tuhansia avoimesti asunnotto-mia, joiden elinikä jäi alhaiseksi: pahimmillaan syystalvella 1967 Helsingissä kuoli ulkosalle noin 250 miestä ja Marian sairaalassa amputoitiin raajoja muutamassa viikossa noin kuudeltakymmeneltä.

Helsingin Ruoholahden tyhjäksi jäänyt maalivarasto muutettiin pikavauhtia ”Liekkihotelliksi”, joukkomajoitus-tilaksi. Kaikki eivät mahtuneet sinnekään, ja Liekkihotel-lin ympäristössä kodittomat ja varattomat miehet käyttivät runsaasti etenkin korvikealkoholeja.

Päihdehuollossa hoidettu myös asunnottomuutta Vuoden 1968 alkoholilaki perustui täysin epärealistiseen oletukseen siitä, että juomakulttuuri muuttuisi nopeasti, jos alkoholin saantia helpotettaisiin ja käyttäjiä valistettai-siin esimerkiksi juomaan miedompia alkoholijuomia.

Ongelmat kasvoivat uusiin mittasuhteisiin, kun al-koholin kokonaiskulutus lisääntyi muutamassa vuodessa lähes kolminkertaiseksi. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat mahdollistivat tilastoidun alkoholin kulutuksen

> > >

Vuoden 1968 alkoholilaki perustui epärealistiseen oletukseen siitä, että juomakulttuuri muuttuisi nopeasti.

näinkin nopean kasvun. 1970-luvun alkuun tultaessa noin kaksi kertaa edeltäjiään suuremmat ikäluokat tulivat juo-makelpoiseen ikään juuri silloin, kun uusi alkoholilaki ja keskiolutlaki tulivat voimaan.

Alkoholin kulutuksen kasvu tuotti suuria ongelmia erityisesti terveydenhuollolle. Varsinkin vuonna 1971 voimaan tullut kansanterveyslaki keskeisenä hyvinvointi-

Reijo

Pasa

nen,

Helsi

ngin

kaup

ungin

mus

eo

14 Tiimi 1 n 2015

Paavoa seuraa Aune PITKÄAIKAISTA ASUNNOTTOMUUTTA on häädetty Suomesta vuonna 2008 alkaneella Paavo-ohjelmakokonaisuudella. Ohjelma päättyy tänä vuonna, ja sen jatkoa vuosiksi 2016–2019 viritellään työnimellä Aune. Aune viittaa asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn, johon huomio kiinnitetään jatko-ohjelmassa.

Paavo-ohjelman aikana on rakennettu ja hankittu noin 2 300 uutta asuntoa asunnottomille ja palkattu noin 350 uutta ammat-tilaista asumissosiaaliseen työhön. Tulosta on syntynyt: pitkäai-kaisasunnottomia oli vuonna 2013 yli tuhat vähemmän kuin 2008.

Uudessa Aune-ohjelmassa tavoitteena on panostaa erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn, asumisedellytysten vahvis-tamiseen ja asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen. Paavon

seurantakyselyn mukaan pääosa asukkaista onnistuu asumisessaan, mutta noin 10–20 prosenttia pitkäaikaisasunnottomista ei pysty tai ei halua sitoutua nykyisiin palveluihin.

Päihteiden ongelmakäyttäjien ryhmässä asunnottomuus ei ole olennaisesti vähentynyt. Uudessa ohjelmassa yksi pohdittava kysymys on, miten päihde- ja mielenterveystyö voidaan kytkeä asumissosiaaliseen työhön. Yhtenä toimintaehdotuksena on käynnistää päihde- ja mielenterveyssektorin kanssa monialainen kehittämistyö asunnottomuuden uusiutumisen riskien vähentämi-seksi ja ehkäisemiseksi. Myös hajautetun asumisen liikkuvan tuen kehittämistä ja levittämistä halutaan jatkaa. – AS

valtion projektina uhkasi upota viinaan, ja mielisairaalat täyttyivät vaikeasti sairaista päihdeongelmaisista.

Osaratkaisuksi säädettiin nopeasti 1975 voimaan tullut uusi laki päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollos-ta, PAV-laki, jonka puitteissa sen ajan oloissa varsin auliis-ti myönnettiin rahoitusta päihdehuollon erityispalvelujen perustamiseen ja laajentamiseen. Kunnissa lisättiin nope-asti päihdepalveluita, avohuoltoa, mutta myös hoitokoteja, huoltokoteja ja ensisuojia. Työlaitoksia muutettiin huolto-loiksi ja kuntoutuslaitoksia perustettiin.

Tämä kaikki lievitti oleellisesti terveydenhuollon krii-siä ja asunnottoman väestön ongelmia. Päihdehuollon pal-

Suomalainen ”asunnottoman alkoholistin” arkkityyppi oli syntynyt suomalaisesta rakennemuutoksesta.

veluin hoidettiin myös asunnottomuutta: hoitokodeissa majaili työssä käyviä asunnottomia, huoltokodeissa eläk-keellä olevia asunnottomia ja ensisuojissa asunnottomia, jotka eivät halunneet raitistua tai raittiiseen ympäristöön.

Kari H

akli,

Helsi

ngin

kaup

ungin

mus

eo

"Liekkihotelli" oli kodittomien miesalkoholistien väliaikainen suoja Helsingin Porkkalankadulla vuosina 1967-1979. Kuvassa keittiövuorolaisia.

1 n 2015 Tiimi 15

Parin viime vuosikymmenen aikana päihdeasiakkaista kymmenisen prosenttia on ollut avoimesti asunnottomia.

Olavi Kaukonen on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja. Kirjoitus perustuu hänen puheenvuoroonsa kansallisen asunnottomuuspäivän seminaarissa.

Päihteet syrjäyttävät myös asuntomarkkinoillaSuomalainen ”asunnottoman alkoholistin” arkkityyppi oli syntynyt suomalaisesta rakennemuutoksesta ja vahvistunut palveluvaltion rakenteissa. Samalla oli kokonaan unohtu-nut se, että alkoholiongelmien määrää väestössä voidaan parhaiten säädellä alkoholipolitiikan keinoin – ja että asun-nottomuutta voidaan vähentää vain sosiaalista asuntotuo-tantoa lisäämällä.

Alkoholipolitiikan ja asuntopolitiikan virheitä ei ole pyritty tai pystytty korjaamaan kuluneina vuosikymme-ninä. Alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut vuosikym-menestä toiseen. Asuntopolitiikan rakenne ja sosiaalisen asuntotuotannon vähyys heikentää jo pääkaupunkiseudun yritysten kilpailukykyä. Asuinalueiden sosiaalinen eriy-tyminen on vahvistunut 1990-luvulta alkaen, mutta edes sijoittuminen reuna-alueille ei auta etenkään maksukyvyt-tömiä yksinäisiä asunnontarvitsijoita kireillä asuntomark-kinoilla.

Hoito ja kuntoutus ovat välttämättömiä myös asun-nottomille alkoholihaittojen lievittämiseksi. Parin viime vuosikymmenen aikana päihdeasiakkaista kymmenisen prosenttia on ollut avoimesti asunnottomia. Virallisen asunnottomuusmääritelmän mukainen osuus on ollut jopa suurempi. Asunnottomuus on muuttunut osin piiloiseksi, rekistereiden ja tilastojen tavoittamattomiin.

Tarvitaan myös päihteetöntä asumistaPITKÄAIKAISASUNNOTTOMUUDEN vähentämisohjelma Paavo on liputtanut kovaa ja korkealla asunto ensin -periaatteen puolesta. Periaatteen mukaan asunto on ihmisen perusoikeus, ja asunto on ihmiselle lähtökohta saada asioitaan kuntoon. Kuitenkin tarvetta on myös päihteettömille asumispalveluille.

Asunto ensin vai päihteettömyys ensin, kysyttiin valtakunnal-lisen asunnottomuuspäivän seminaarin paneelikeskustelussa. Kumpaakin tarvitaan eikä kumpikaan vaihtoehto voi sulkea toista pois, kuului keskustelun johtopäätös.

A-kiltojen liitto on tuonut esiin päihteettömien asumispalve-lujen tarvetta ja todennut, että niitä ei ole tarpeeksi.

”Myös raittiutta haluavat ja raitistuneet haluavat asunnon, ja he haluavat asua päihteettömässä ympäristössä. Eikö asunto ensin -periaate koske myös heitä?” kysyi a-kiltalainen Petri Hälikkä asunnottomuuspäivän paneelikeskustelussa. Hän pe-räänkuulutti vanhaa kunnon asumispolkuajattelua, jossa olisi myös ketunlenkkejä retkahdusten varalle.

”On vaara, että päihteellisessä yksikössä asuva päihteistä eroon pyrkivä voi mennä alaspäin ja kunto voi heiketä”, mietti asunto ensin -yksikön asukkaan ääntä keskusteluun tuonut Päivi Muukka-Tapionsalo.

Johtaja Paavo Voutilainen Barona Oy:sta huomautti, että Suomen laki on voimassa myös asumispalveluyksiköissä. Häiritsevään asumiseen pitää puuttua. Kuitenkin samalla työnte-kijöiden ammattitaitoa pitää kehittää niin, että vaikeimminkaan asutettavat eivät jää heitteille.

”Ollaan vaarallisilla vesillä, jos tarjotaan vain asunto mutta ei mitään muuta”, mietti Petri Hälikkä. Espoon kaupungin aikuisten sosiaalipalvelujen päällikkö Marja Dahl totesi, että olisi iso asia, jos jokaiselle asumispalveluasukkaalle saataisiin oma työntekijä. – AS

Päihteillä on huomattava syrjäyttävä merkitys myös asuntomarkkinoilla. Yleisen alkoholi- tai asuntopolitiikan välineenä päihdehuollon merkitys on kuitenkin korkein-taan marginaalinen. Nykyisestä korkeasta alkoholin koko-naiskulutuksesta aiheutuvien kasvavien terveydenhuollon kustannusten alentaminen edellyttäisi myös huomattavasti suurempaa laitoskuntoutuksen käyttöä kuin mihin kunnis-sa näyttää olevan valmiutta.

Kari H

akli,

Helsi

ngin

kaup

ungin

mus

eo

16 Tiimi 1 n 2015

Teksti & kuvat:AULI SAUKKONENauli.saukkonen@a-klinikka.fi

Tutkitun tiedon asialla

Alkoholikeskustelu meni loppuvuonna villiksi. Tämän vuoden alussa voimaan tulleet uudet alkoholimainonnan rajoitukset synnyttivät kohua varsinkin nettipalstoilla, sosiaalisessa

mediassa ja iltapäivälehdissä. Esiin nousi erikoisia ilmiöi-tä. Ihmiset valokuvasivat itseään Facebookiin viinapullo kädessä. Iso panimo teippasi olutrekkansa kylkeen tekstin ”Ennen tässä oli kaunis kuva pullosta”.

Miltä meno näytti alkoholipolitiikan tutkijasta? Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Thomas Karlsson on työlääntynyt.

”Otetaan esimerkiksi Tolkku käteen alkoholiverotuk-sessa -sivu Facebookissa. Siinä keskustelussa ei ole mitään tolkkua! Keskustelu ei perustu mihinkään argumentoin-tiin”, hän puuskahtaa.

Näpit irti mun olutpullosta -henkisellä purkautumisel-la on juurensa kenties siinä, että lähes kaikilla suomalaisilla

Alkoholipolitiikan tutkija Thomas Karlsson ihmettelee ihmisten muistin

lyhyyttä. Sääntelyä vastustettaessa unohtuu, että alkoholin alempi

hinta ja parempi saatavuus lisäävät alkoholihaittoja.

kokemusta ja mielipide alkoholista ja alkoholipolitiikasta, Karlsson arvelee.

”Ajatellaan, että kyllähän me itse tiedetään, ei siihen tarvita mitään kukkahattutätejä ja -setiä. Ymmärrän, että on mielipiteitä, mutta en tajua, miksi noin hirveästi voi-daan hermostua jostain alkoholin ulkomainonnan kieltä-misestä. Suhteellisuudentaju jotenkin katoaa.”

1 n 2015 Tiimi 17

TYÖ ja TEKIJÄ

> > >

Kauhistunein hän on tavasta, jossa nettikeskustelussa mennään henkilökohtaisuuksiin. Voidaan kommentoida jonkun ulkonäköä tai arvuutella poliittista suuntautumista. Itse hän sanoo osallistuvansa keskusteluun mielellään niin kauan kuin sitä käydään asiapohjalta. Joka keskusteluun hän ei lähde ja myös välttää alkoholipolitiikkaa puheenai-heena vapaa-ajallaan.

Alkoholipolitiikka lieventynytThomas Karlsson väitteli marraskuussa tohtoriksi Åbo Akademissa. Hänen väitöskirjansa aiheena oli pohjoismai-nen alkoholipolitiikka Euroopassa. Väitöstutkimus nosti esiin, että Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa alkoholipolitiik-ka on lieventynyt ja muualla Euroopassa kiristynyt.

18 Tiimi 1 n 2015

”Ruotsalaisille Suomi oli varoittava esimerkki: mitä tapahtuu, jos alkoholiverotusta

rysäytetään alaspäin kertalaakista.”

”Väitöskirjan suurin anti on mielestäni, että se näyttää tosiasian, joka rivikansalaiselta tahtoo unohtua: Suomessa alkoholipolitiikka on lieventynyt ja tullut liberaalimmaksi. Suomessa suurin osa alkoholipoliittisista toimista 1950-lu-vulta lähtien on mennyt liberaalimpaan suuntaan. Ihmiset eivät oikein miellä ja muista tätä. Puhutaan vain Byrosla-viasta ja holhousvaltiosta. Alkoholipolitiikan lieventämi-nen on myös melkein aina lisännyt alkoholikuolleisuutta ja muita alkoholihaittoja. Tämäkin ihmisiltä tahtoo unohtua.”

Ihmisen muisti on lyhyt. Kuka muistaa esimerkiksi ai-kaa, jolloin siideriä tai lonkeroa ei voinut ostaa ruokakau-pasta eikä keskiolutta huoltoasemalta? Kuitenkin siitä on vain 20 vuotta.

Kansalaisten alkoholipoliittiset mielipiteet aaltoilevat. Kun alkoholiverotusta laskettiin Suomessa roimasti vuon-na 2004, haitat nousivat. Haittojen huippuna on alkoholi-kuolemien määrä, joka kasvoi 500–600:lla yhden ainoan vuoden aikana. Kasvavat haitat heijastuivat kansalaisten mielipiteisiin. Haluttiin tiukempaa alkoholipolitiikkaa: al-koholinkäyttöä haluttiin hillitä, saatavuutta rajoittaa ja hin-toja nostaa.

Ihmisten alkoholipoliittiset mielipiteet kiristyivät vuo-teen 2011 saakka, minkä jälkeen ne ovat alkaneet lieventyä. Lieventymistä on tapahtunut etenkin viime vuosina.

”Yhtäkkiä ei enää muistetakaan ison alkoholinkulu-tuksen haittoja. Ajatellaan vain, että miksi ihmeessä minun kulutustani pitää säädellä tällä tavalla”, sanoo Karlsson.

Hän muistuttaa myös vuodesta 2011, jolloin kansan-edustajien enemmistö kannatti alkoholin mielikuvamai-nonnan kieltämistä ja myös suomalaisten enemmistö tuki kieltoa. Siitä on neljä vuotta. Nyt päivitellään, mikä ihmeen holhousvaltio Suomi on. Karlsson uskoo, että huhtikuun eduskuntavaaleissa on ihmisiä, jotka pääsevät kansanedus-tajaksi profiloitumalla sääntelyn vastustajana.

Alkoholioloja säädellään kaikkiallaSuomalaisen alkoholipolitiikan kehitystä läheltä seuraavat

ovat esittäneet, että alkoholipolitiikkaa ei ole enää pitkään aikaan tehty kansanterveyslähtöisesti. Pikemminkin siinä on ollut kyse finanssi- ja veropolitiikasta. Myös Thomas Karlsson on tätä mieltä.

”Alkoholipolitiikka on ollut enemmän finanssipolitiik-kaa Suomen EU-jäsenyyden aikana. Alkoholiverotusta on nostettu nimellisesti myös kansanterveydellä perustellen, mutta loppujen lopuksi se ollut tapa kerätä enemmän ve-rotuloja valtiolle.”

Thomas Karlsson itse kannattaa tiukkaa alkoholipoli-tiikkaa. Tutkimusnäytön perusteella alkoholin hinta ja saa-tavuus ovat tehokkaimpia keinoja, kun halutaan vaikuttaa juomisen haittoihin. Hän arvelee, että alkoholiverotuksen taso on tällä hetkellä jokseenkin kohdillaan.

”Täytyy muistaa, että alkoholiverotusta ei voi nostaa loputtomiin, sillä silloin muualta tuodun alkoholin osuus nousee liian suureksi. Tähän saakka alkoholiverotuotot ovat Suomessa aina nousseet, kun veroja on korotettu. Al-koholista koituvat haitatkin ovat vähentyneet. Alkoholive-ron korotuksista on siis onnistuttu saamaan hyödyt.”

Miinuspuoli on, että alkoholin tuonti Virosta on lisään-tynyt.

”Matkustajatuonti Virosta vastaa 170–190 Alkon vuo-simyyntiä. Onhan se ihan hurjaa. Muuta emme väitäkään”, sanoo Karlsson. Sen sijaan hän ihmettelee väitteitä, joiden mukaan matkustajatuontiluvut ovat aivan liian alhaisia ja niiden pitäisi olla jopa kolminkertaisia.

”Virolaiset vähentävät omista kulutusluvuistaan suo-malaisten ostaman alkoholin. Jos kuvitellaan, että suo-malaiset toisivat Virosta alkoholia kolme kertaa nykyisen määrän, se tarkoittaisi, että virolaiset eivät ostaisi alkoholia omasta maastaan juuri lainkaan.”

Alkoholinkäyttöä säädellään kaikkialla maailmassa ja eniten Euroopassa, jossa alkoholia myös eniten käytetään. Esimerkiksi Ranskassa alkoholin mielikuvamainonta on kielletty. Italiassa on kirkollisia juhlapyhiä, jolloin kaupat ovat kiinni eikä alkoholia voi ostaa. Yhdysvalloissa kaikissa osavaltioissa alkoholijuomien ostoikäraja on 21 vuotta.

1 n 2015 Tiimi 19

Thomas Karlsson

Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella

Paras ominaisuutesi työssä?Otan deadlinet tosissani ja pidän niistä kiinni.

Huonoin ominaisuutesi työssä?Joskus jään näpertelemään joitain pikkujuttuja ja jumitan.

Rakkain työkalusi?Tietokone. Ilman sitä työstä ei tulisi yhtään mitään.

Mieleen jäänyt oppi työelämässä?Työt ei tekemällä lopu.

Mistä saat vastapainoa työlle?Vietämme aikaa keväästä syksyyn vanhemmiltani perityltä mökiltä Porvoon saaristossa. Siellä duunia riittää.

Ellet olisi tutkija, mitä voisit olla?Kultaseppä.

TYÖ ja TEKIJÄ

Myös Ruotsissa keskusteltiin Suomen suuren alkoho-liveroalennuksen 2004 aikaan alkoholiverotuksen alenta-misesta. Ruotsissa halvemman alkoholin perässä matkus-tetaan etenkin Saksaan. Veroale ei kuitenkaan saanut riit-tävää tukea Ruotsin eduskunnassa. Tärkeänä argumenttina olivat veroalen seuraukset Suomessa.

”Ruotsalaisille Suomi oli varoittava esimerkki: mitä ta-pahtuu, jos alkoholiverotusta rysäytetään alaspäin kertalaa-kista”, sanoo Karlsson.

Nuorten raitistuminen kiinnostaaThomas Karlssonin omaa alaa alkoholitutkijana on ollut

vertaileva eurooppalainen alkoholitutkimus ja kansalliset katsaukset Suomen alkoholioloista. Matkustajatuontitutki-musta hän on tehnyt yhdessä Esa Österbergin kanssa. Tällä hetkellä häntä työllistävät myös yhteistyökuviot Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa. Suomalaiset ovat tuotta-massa maailmanlaajuista mittaria alkoholipolitiikan tiuk-kuusasteen selvittämiseksi eri maissa. Ensimmäinen versio mittarista valmistuu tänä vuonna.

Mitä tutkija vielä haluaisi tutkia, jos olisi mahdollisuus?”Haluaisin tietää, mistä nuorten raitistumistrendi johtuu. Myös muissa Pohjoismaissa on ollut sama trendi yhtä pit-kään kuin Suomessa, eikä vastausta kysymykseen tiedetä sielläkään.”

20 1 n 2015 Tiimi

TIETEEN KENTILTÄTieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta.

Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: www.a-klinikka.fi/tietopuu/tutkittua.

Päihdeasiakkaat monin tavoin huono-osaisiaPÄIHTEIDENKÄYTÖN takia sosiaali- ja tervey-denhuollon palveluissa asioineiden määrä on pysynyt ennallaan 2000-luvulla, mutta asiakasrakenteessa on tapahtunut muutoksia. Tyypillinen asiakas on edelleen keski-ikäinen mies, mutta alle 30-vuotiaiden naisten osuus on kasvanut.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa päihdekäytön vuoksi asioineet ovat monin tavoin huono-osaisia: työttömyys, asunnot-tomuus ja yksinäisyys ovat yleisiä. Eniten käytetty päihde on edelleen alkoholi, mutta yhä useampi on käyttänyt myös huumeita. Monipäihteisyys on erityisen yleistä alle

35-vuotiailla naisilla.Tulokset käyvät ilmi Yhteiskuntapolitiikka-

lehdessä julkaistusta analyysista, joka perustuu päihdetapauslaskentoihin. Laskennoista viimeisin on tehty syksyllä 2011.

Tutkimuksen mukaan päihdekuntoutuk-seen pääsy on aikaisempaa valikoivampaa: monipäihteisimmät ja vaikeahoitoisimmat asiakkaat ohjautuvat suurelta osin päihdehuol-lon erityispalveluihin. Keski-ikäiset alkoholin käyttäjät ohjautuvat perusterveydenhuollon palveluihin ja iäkkäille järjestetään asumis- tai kotipalveluita.

Kristiina Kuussaari et al.: Päihdeasiakkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Yhteiskuntapolitiikka 3/2014. Myös internetissä.

Motivaatiolla taustatekijöitä suurempi vaikutusKUN VANKILASSA valitaan osallistujia kuntoutusohjelmiin, on tärkeämpää kiinnittää huomiota vangin motivaatioon muuttaa käyttäytymistään kuin hänen taustaansa. Tämänsuuntainen tulos saatiin hollantilais-tutkimuksessa, jossa selvitettiin, missä määrin rikosseuraamusasiakkaan arvioidut rikosten uusimisriskiin liittyvät taustatekijät ja arvioitu motivaatio ennakoivat vankilan kuntoutusoh-jelmaan osallistumista ja ohjelman suoritta-mista loppuun. Kuntoutusohjelman tavoittee-na oli vähentää rikosten uusimisriskiä.

Tutkimusjoukko koostui 638:sta tutkinta-vankeuteen määrätystä miehestä.

Muutoshaluisiksi arvioidut vangit suorit-tivat kuntoutusohjelman loppuun yli kaksi kertaa suuremmalla todennäköisyydellä kuin muutoshaluttomiksi arvioidut. Sen sijaan vain yhdellä riskitekijällä todettiin yhteys kuntoutusohjelman loppuun suorittamiseen: miehet, joilla oli pitkä rikoshistoria ja jotka olivat tehneet vakavia rikoksia, keskeyttivät kuntoutusohjelman muita suuremmalla todennäköisyydellä. Rikoshistorian ja rikosten laadun lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin taustatekijöinä muun muassa henkilön päihteidenkäyttöä, tunne-elämän hyvinvointia ja taloudellista tilannetta.

Anouk Bosma et al.: Prison-Based Rehabilitation: Predictors of Offender Treatment Participation and Treatment Completion. Crime & Delinquency, published online 26.9.2014.

1 n 2015 Tiimi 21

SARVANTITAPANI SARVANTI

tapani.sarvanti@gmail.com

Valtiotieteiden tohtori Tapani Sarvanti on sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos emeritus.Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi

Saalistaminen on helpompaa, kun etuja hankitaan abstraktista koneistosta.

Anteliaisuutta vai solidaarisuutta?Eettiset lähtökohdat määräävät sosiaalipolitiikan järjestämisen. Etelä-eurooppalaisessa ajattelussa korostetaan yksilön, perheen, suvun ja järjes-töjen vapaaehtoista toimintaa ja vastuuta läheisistä sekä anteliaisuutta.

Elleivät ihmiset toimi hyvän elämän ihanteiden mukaisesti, heidän hyvinvointinsa ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointi jää toteu-tumatta. Miten muut otetaan huomioon riippuu siitä, missä määrin he elävät hyvän elämän ihanteita noudattaen. Näin vastaanottajien tarpei-den toteutuminen riippuu muiden ihmisten hyväntahtoisuudesta ja armeliaisuudesta.

ETELÄEUROOPPALAISESSA ajattelussa korostuu antajan näkökul-ma. Moraali liittyy aina konkreettiseen omistautumiseen jollekin tai jollekulle, joka on antajalle merkittävää. Sellaisia voivat olla yksittäinen henkilö tai yhteisö, kuten perhe, tai joskus jopa isänmaa. Anteliaisuus päättyy, kun hyvyyden kohdetta ei voi konkretisoida ja kun subjektin pitäisi huolehtia sellaisesta, mikä voi hyödyttää ketä tahansa toista. Euroopan unionille ei voi olla antelias. Kun omaan valtioon ei ole totuttu luottamaan, on mahdotonta luottaa myöskään Euroopan unioniin.

Määriteltäessä moraali asioiden tarkasteluksi kenen tahansa näkökulmasta, painopiste siirtyy antajasta vastaanottajaan. Tässä pohjoiseurooppalaisessa abstraktia solidaarisuutta korostavassa ajattelussa vastaanottajan tilannetta pidetään moraalin kannalta tärkeämpänä kuin antajan vastuuntuntoa ja sitoutumista. Vastaanottajan tarpeiden tyydyttäminen halutaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että muut ihmiset eivät halua tehdä sitä vapaaehtoisesti. Viimeisenä takeena tästä ovat valtio ja sosiaalipolitiikka, lopulta EU:n ja sen jäsenmaiden solidaarisuus.

POHJOISEUROOPPALAINEN ajattelutapa lähtee avun käyttäjän tai vastaanottajan tarpeista. Ne kartoitetaan kysymäl-lä käyttäjien mielipidettä, asettumalla heidän asemaansa ja kuvittelemalla, millaisia ongelmia heille mahdollisesti saattaa tulla vastaan. Tarpeiden kartoituksen jälkeen ne pyritään tyydyttämään.

Niin pohjoisessa kuin eteläisessä Euroopassa voidaan kuitenkin katsoa, että valtion sosiaa-liturva tai EU:n palvelut ovat etuja, joita kukin voi saalistaa niin paljon kuin mahdollista. Oikeu-denmukaisuudesta ja sosiaaliturvan ja palvelujen tasapuolisesta jaosta ei olla kiinnostuneita, vaan jokainen pyrkii mittaamaan ulos sen, minkä pystyy. Saalistaminen on helpompaa silloin, kun etuja hankitaan abstraktista koneistosta, johon ei samaistuta. Tätä helpottaa, kun ympäristö sallii veroparatiisit ja eriarvoistuminen lisääntyy.

Meneillään olevaan taloudelliseen kriisiin vastaaminen on kansalaisten mielestä vaikeaa, koska EU-tasolla ei ole yhteisesti sovittu eettisestä perustasta, jonka pohjalta etuuksia ehkä jaetaan.

22 Tiimi 1 n 2015

Scan

stock

photo

1 n 2015 Tiimi 23

> > >

KIRSIMARJA RAITASALOkirsimarja.raitasalo@thl.fi

Pikkulasten äidit ja bentsodiatsepiinit

Tuloksia rekisteripohjaisesta lääkeostotutkimuksesta

Bentsodiatsepiinit ovat käytetyimpiä keskusher-mostoon vaikuttavia rauhoittavia lääkkeitä. Väestötutkimusten perusteella tiedetään, että niitä käyttävät eniten ihmiset, joilla on alhainen

koulutustaso ja toimeentulovaikeuksia. Suomessa noin kolmannes päihdeongelmaisista on

synnytysikäisiä naisia. Maassamme on siten suuri joukko raskaana olevia ja pienten lasten äitejä, joiden omaan ja las-ten elämään päihdekäyttö vaikuttaa.

Suomessa on jo pitkään kiinnitetty erityistä huomiota päihteitä käyttäviin raskaana oleviin naisiin. Vuonna 2010 ilmestyneen suomalaistutkimuksen mukaan 67 prosenttia raskaana olevista päihdeongelmaisista naisista oli ostanut rauhoittavia lääkkeitä raskauden jälkeisen 6–15 vuoden seurantajakson aikana. Vertailuryhmässä vastaava luku oli 20 prosenttia.

Joidenkin tutkimusten mukaan raskaudenaikainen bentsodiatsepiinien käyttö ei lisää epämuodostumien ris-

kiä sikiölle. On kuitenkin todettu, että se voi altistaa en-nenaikaiselle synnytykselle, alhaiselle syntymäpainolle ja aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireyhtymän.

Rekisterit kertovat koko väestön lääkeostoistaSosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit mahdollistavat lää-keostoja koskevat laajat seurantatutkimukset koko väes-tössä ja sen osaryhmissä. Tässä esiteltävä tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehtävää laa-jempaa selvitystä siitä, miten päihteiden käyttö siirtyy äi-diltä lapselle.

Tutkimuksessa ovat mukana kaikki vuosina 1991, 1997 ja 2002 syntyneet lapset sekä heidän biologiset äitinsä. Osatutkimuksen aineistona olivat kaikki Suomessa vuon-na 2002 synnyttäneet äidit (n=54 519). Aineisto on kerätty THL:n, Kelan, Tilastokeskuksen ja Väestörekisterikeskuk-sen ylläpitämistä rekistereistä.

Taustalla ongelmakimppu?Voidaan olettaa, että sillä, miten äidit käyttävät bentsodiat-sepiineja, on yhteys heidän muihin mahdollisiin ongel-miinsa. Omassa tutkimuksessamme kiinnitimme erityistä

Bentsodiatsepiiniostoista 28 % kirjautui päihdeongelmaisille äideille.

Miten bentsodiatsepiinien käyttö on yhteydessä päihde- ja mielenterveysongelmiin pienten

lasten äitien kohdalla? Tätä tutkittiin aineistona koko väestön kattavat rekisterit.

24 Tiimi 1 n 2015

Äitiryhmien päihde- ja mielenterveysongelmat, muut ominaisuudet sekä bentsodiatsepiiniostot rekisterimerkintöjen perusteella.

Äidit, joilla ei erityisiä

ongelmia (n=37 701)

Äidit, joilla joitain

sosiaalisia ongelmia (n=9 712)

Syrjäytymis-vaarassa

olevat äidit (n=6 162)

Äidit, joilla päihde-

ongelma (n=518)

Äidit, joilla mielenterveys-

ongelmia (n=436)

Alkoholiongelma, % 0,2 1,7 1,0 52,0 17,6

Huumeongelma, % 0 0,2 1,1 17,8 3,3

Alkoholi- ja huumeongelma, % 0 0,1 0 30,2 0,7

Psykiatrinen sairaus, % 1,0 0 7,2 48,5 100

Ei parisuhteessa lapsen syntyessä, % 10,2 26,1 31,3 47,5 11,8

Pitkäaikainen toimeentulotuki, % 0 0 99,3 98,2 0,7

Saanut joskus toimeentulotukea, % 0 94,8 100 100 83,5

Vain perusasteen koulutus, % 5,2 24,9 42,3 70,9 24,7

Bentsodiatsepiiniostoja, % 5,8 8,9 14,1 58,4 51,3

Ostojen lukumäärä, keskiarvo 0,3 0,6 1,5 18,0 5,4

huomiota siihen, miten bentsodiatsepiinien käyttö on yh-teydessä päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Päihdeongelmaiseksi määriteltiin äidit, joilla oli vuo-sina 1998–2009 sosiaali- tai terveydenhuollon hoitoilmoi-tusrekistereissä jokin päihteiden ongelmakäyttöön liittyvä diagnoosi tai muu merkintä tai jotka olivat ostaneet jotain päihdeongelman hoitoon tarkoitettua reseptilääkettä. Myös ne, jotka olivat kuolleet ja joiden kuolinsyyksi oli merkitty päihdediagnoosi, ja ne, joiden lapsella oli merkintä sikiö-aikaisesta päihdealtistuksesta, luokiteltiin päihdeongelmai-siksi. Vastaavasti niiden äitien, joilla oli psykiatrisiin sai-rauksiin tai niiden hoitoon tarkoitettujen reseptilääkkeiden ostoihin viittaavia rekisterimerkintöjä, katsottiin kärsivän mielenterveysongelmista. Muita tarkasteltavia tekijöitä oli-vat äidin parisuhdetilanne lapsen syntymähetkellä, koulu-tus ja toimeentulotukiasiakkuus.

Äidit tyypiteltiin näiden taustamuuttujien mukaan vii-teen eri luokkaan: 1) "äidit, joilla ei erityisiä ongelmia" eli vertailuryhmä (69 %, n=37 701), 2) "äidit, joilla joitain sosi-aalisia ongelmia" (18 %, n=9 712), 3) "syrjäytymisvaarassa olevat äidit" (11 %, n=6 162), 4) "äidit, joilla päihdeongel-ma" (1 %, n=518) ja 5) "äidit, joilla mielenterveysongelmia" (1 %, n=436). Lisäksi tarkasteltiin bentsodiatsepiiniostojen ajallista vaihtelua näissä luokissa ennen ja jälkeen lapsen

Ostojen todennäköisyys ja ostetut lääkemäärät olivat pienimmillään raskauden ja lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana.

syntymän. Ostoja seurattiin 10 vuoden ajan: neljä vuotta ennen lapsen syntymää lapsen seitsemänteen syntymäpäi-vään asti vuonna 2009.

Päihdeongelmaiset äidit ostivat enitenSeuranta-aikana rekisteriin oli kirjautunut yhteensä 35 716 tutkittavien äitien tekemää bentsodiatsepiiniostoa. Kai-ken kaikkiaan niiden äitien osuus, joilla oli vuosittain vä-hintään yksi tällainen lääkeosto, vaihteli seuranta-aikana 0,7 ja 3,2 prosentin välillä. Yhteensä 8 prosentilla äideistä (N=4 296) oli ainakin yksi osto koko seurantajakson aika-na.

Näistä kaikista ostoista 30 prosenttia tekivät vertailu-ryhmään kuuluvat äidit. Merkillepantavaa on, että lähes

1 n 2015 Tiimi 25

Bentsoja ei suositella määrättäväksi avopäihdehoidossa

› Päihdeongelmaisten hoidossa bentsodiatsepiineja käytetään oikein tyypillisesti lievittämään

krapulaa ja vieroitusoireita. Kuitenkin bentsodiatsepiineja käytetään myös

päihtymystarkoituksessa, ja niiden väärinkäyttö alkoholin ja huumeiden kanssa on yleistä. Bentsodiatsepiinit aiheuttavat myös riippuvuutta. Näistä syistä alkoholi- ja huumeongelmaisten käypä hoito -suositusten mukaan bentsodiatsepiinien määräämistä ei suositella päihdeongelmaisten avohoidossa. Jos niin kuitenkin tehdään, käyttö pitäisi rajoittaa vieroitusoireiden ajaksi. Pidempi bentsodiatsepiinien käyttö on perusteltua vain, jos mikään muu hoito ei tehoa ja jos tarvittaessa on mahdollisuus myös laitoshoitoon.

Kirsimarja Raitasalo työskentelee erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Neuvoloissa olisi aiheellista seuloa myös bentsodiatsepiinien väärinkäyttöä.

yhtä suuri osuus ostoista (28 %) kirjautui päihdeongel-maisten äitien pieneen ryhmään kuuluville. Edelleen 21 prosenttia ostoista oli syrjäytymisvaarassa olevien äitien, 13 prosenttia niiden, joilla oli joitain sosiaalisia ongelmia ja 7 prosenttia äitien, joilla oli mielenterveysongelmia.

Todennäköisyys ostaa bentsodiatsepiineja koko seu-ranta-aikana oli pienin vertailuryhmässä. Suurin se oli päihdeongelmaisten äitien ryhmässä: heidän todennäköi-syytensä ostaa ylipäätään bentsodiatsepiineja oli 28-kertai-nen vertailuryhmään verrattuna. Näillä äideillä bentsodiat-sepiinien ostokertoja oli 20-kertaisesti verrattuna vertailu-ryhmän naisiin. Myös mielenterveysongelmista kärsivien äitien todennäköisyys ostaa bentsodiatsepiineja oli vertai-luryhmään verrattuna 18-kertainen. Heillä ostojen luku-määrät olivat selvästi alhaisempia kuin päihdeongelmaisil-la äideillä mutta kuitenkin nelinkertaisia vertailuryhmään verrattuna.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös ostojen todennäköi-syyden ja ostokertojen ajallista muutosta. Kaikissa ryhmis-sä ostojen todennäköisyys ja ostetut lääkemäärät olivat pie-nimmillään raskauden ja lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana, minkä jälkeen ne alkoivat lisääntyä. Erityisen pal-jon ostot lisääntyivät päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivien sekä syrjäytymisvaarassa olevien äitien ryhmissä.

Suuret lääkeostomäärät merkki väärinkäytöstä? Bentsodiatsepiiniostojen ajallinen vaihtelu voi johtua useista syistä. Ensinnäkin suurin osa raskaana olevista nai-sista yrittää olla vahingoittamatta sikiötä. Myös raskauden-aikaiseen päihteidenkäyttöön liittyvät sosiaaliset normit vaikuttavat samaan suuntaan.

Toiseksi suomalaisen neuvolajärjestelmän tarjoama tuki ja suhteellisen pitkät vanhempainvapaat voivat vai-kuttaa äidin hyvinvointiin ja kykyyn pysyä erossa päihteis-tä raskauden ja lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Toisaalta pienten lasten hoitaminen yhdistettynä koko-päiväiseen työssäkäyntiin voi olla kuormittavaa ja johtaa lisääntyvään rauhoittavien lääkkeiden käyttöön lapsen kas-

vaessa. Myös aika sinänsä voi olla merkittävä tekijä: riip-puvuuden riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään bentsodiatsepiineja käytetään. Äidit, joilla on paljon ostoja useamman vuoden aikana, ovat luultavasti riippuvaisia lääkkeistä. Tämä lisää todennäköisyyttä, että käyttö ajan kuluessa edelleen lisääntyy.

Vaikka rekisteriaineisto ei anna tietoa lääkkeiden vää-rinkäytöstä, suurten bentsodiatsepiiniostomäärien voidaan olettaa viittaavan siihen myös pienten lasten äitien kohdal-la. Käytännön hoitotyössä olisikin tarpeen, että aina, kun potilas pyytää bentsodiatsepiinireseptiä, hänen mahdollis-ta päihteidenkäyttöään ja mielenterveysongelmiaan arvioi-taisiin. Lisäksi neuvoloissa olisi aiheellista seuloa alkoho-lin ja huumeiden käytön ohella lääkkeiden, muun muassa bentsodiatsepiinien, väärinkäyttöä. Jos epäilys päihteiden käytöstä tai mielenterveysongelmista herää, tukea ja hoitoa olisi tarjottava myös pikkuvauvavaiheen jälkeen.

26 Tiimi 1 n 2015

TEEMU KASKELA, TUULI PITKÄNEN & JOUNI TOURUNENetunimi.sukunimi@a-klinikka.fi

Päihdeongelmaisille vangeille suunnatun Kalterit taakse -kurssin käyneet tekivät vähemmän rikoksia ja heillä oli korkeampi tulotaso kuin kurssin keskeyttäneillä. Kurssin loppuun suorittaneilla naisilla rikollisuus väheni miehiä enemmän.

Kalterit taakse on päihdeongel-maisille rikosseuraamusasiak-kaille suunnattu strukturoitu

hoito-ohjelma, joka perustuu kognitii-vis-behavioraaliseen teoriaan. Ohjel-massa keskitytään päihde- ja rikoskier-rettä ylläpitävien ajattelu- ja toiminta-mallien muuttamiseen. Hoito-ohjel-man kesto on 120 tuntia. Ohjelmaan kuuluvat ryhmäistunnot 2–3 päivänä viikossa ja niihin liittyvät tehtävät ja harjoitukset. Vuonna 2012 ohjelma oli käytössä Keravan, Riihimäen, Turun, Kylmäkosken, Kestilän ja Sukevan van-kiloissa.

Hoito-ohjelman kehittivät Järven-pään sosiaalisairaalassa vuosina 1997–1998 Nils Holmberg, Tarja Kallio ja Pek-ka Tuomola. Ohjelman on todettu vai-kuttavan osallistujien pystyvyyden ja elämänhallinnan tunteisiin sekä vah-vistavan uskoa omiin sisäisiin mahdolli-suuksiin kontrolloida omaa päihteiden-käyttöä. Ohjelman ensimmäiset ryh-mät järjestettiin vankilan sijasta neljän viikon kursseina Järvenpään sosiaalisai-raalassa.

Tarkastelimme vuosina 1997 ja 1998 järjestetyille ensimmäisille Kalte-rit taakse -kursseille osallistuneiden ri-kollisuutta, kuolleisuutta ja tulotasoa kurssille osallistumisen jälkeen. Tarkas-telussa verrattiin toisiinsa miehiä ja nai-sia sekä kurssin loppuun suorittaneita ja sen keskeyttäneitä. Kurssin loppuun suorittaneita verrattiin myös vertailu-ryhmään, joka koottiin muista samaan aikaan vankilassa olleista vangeista. Tarkastelu perustuu tunnistetiedotto-maan RIPE-aineistoon, jossa A-klinik-kasäätiön hoitotietoja on yhdistetty muun muassa rikollisuus- ja verotietoi-hin.

Naisilla vähemmän rikoksia kurssin jälkeenKalterit taakse -kursseille osallistui 107 vankia tammikuun 1997 ja syyskuun 1998 välillä. Heistä 83 oli miehiä ja 24 naisia. Kurssille osallistui 4–8 vankia kerrallaan. Aloittaneista 86 suoritti kurs-sin loppuun. Kurssin keskeytti 4 naista ja 17 miestä.

Vuoden 2010 loppuun mennessä kurssin käyneistä oli kuollut kaikkiaan 17. He olivat kuollessaan keskimäärin 44-vuotiaita. Sekä kurssin loppuun suo-rittaneista että sen keskeyttäneistä oli kuollut viidennes.

Kurssin loppuun suorittaneet naiset olivat hieman miehiä vanhempia. Nai-set olivat syntyneet keskimäärin vuon-na 1964 ja miehet vuonna 1968. Kurssin alkaessa naisilla oli takana vähemmän vankeusvuorokausia (keskimäärin 411 vrk) kuin miehillä (708 vrk). Kurssin jäl-

keen naisten rikollisuus väheni voimak-kaammin kuin miehillä. Yli puolella nai-sista (12 naista) ei ollut yhtään vankila-vuorokautta vuosina 1999–2010, mut-ta miehistä vain joka viidennellä (13 miestä). Vankeusvuorokausien määrä kasvoi verrattuna kurssia edeltänee-seen aikaan joka viidennellä naisella (4 naista) ja lähes joka toisella miehellä (31 miestä).

Viimeaikaisesta rikollisuudesta oli li-säksi saatavissa tietoa sakkorekisteris-tä vuosilta 2006–2010 ja oikeudessa annetuista tuomioista vuosilta 2004–2010. Kurssin suorittaneista miehistä kahdella kolmesta oli seuranta-aikana merkintä sakkorekisterissä ja 83 pro-sentilla jommassakummassa rekiste-rissä. Naisten kohdalla merkintöjä oli vähemmän: kolmanneksella naisista oli merkintä sakkorekisterissä ja 40 pro-sentilla jommassakummassa.

Verotietojen perusteella naisten tu-lot olivat keskimäärin pienemmät kuin miehillä. Yhdenkään kurssin suoritta-neen naisen vuotuiset ansiotulot eivät vuosina 2004–2008 ylittäneet 10 000:ta euroa, kun taas miehistä raja ylittyi joka neljännellä.

Kurssin keskeyttäneillä miehillä enemmän rikollisuuttaKalterit taakse -kurssin loppuun suo-rittaneita miehiä verrattiin kurssin kes-keyttäneisiin. Naisten kohdalla keskeyt-täneiden ja loppuun suorittaneiden kesken ei voitu tehdä vertailuja, koska ryhmät olivat liian pieniä.

Keskeyttäneet miehet eivät poiken-neet syntymävuoden tai aiempien vankilavuorokausien määrän suhteen kurssin suorittaneista (taulukko). Kurs-sin jälkeisinä vuosina 1999–2010 van-

Miten on käynyt Kalterit taakse -kurssilaisille?

Kurssin suorittamisella vaikutti olevan myönteistä merkitystä naisille.

1 n 2015 Tiimi 27

TUTKITTUATutkittua-palstalla kerrotaan

päihdealan ajankohtaisista tutkimusaiheista.

Kalterit taakse -kurssin suorittaneiden miesten vankeus- ja rikollisuustietoja verrattuna kurssin keskeyttäneiden tietoihin.

MIEHET Kurssi loppuun Kurssi keskeytyi Sig.

N=66 N=17

Syntymävuosi (keskiarvo) 1969 1970

Vuorokausia vankilassa 1990–1999 692 865

Vuorokausia vankilassa vuosina 1999–2007 703 1217 *

Kuollut ennen vuotta 2010 (%) 18 18

Rangaistusmääräysrekisterissä 2006–2010 (%) 73 81

Tuomiolauselmarekisterissä 2004–2010 (%) 83 100 ***

Parhaat vuotuiset ansiotulot 2004–2008 yli 10 000 euroa (%) 23 0 *

kilavuorokausien määrä väheni joka neljännellä keskeyttäneellä ja kurssin suorittaneista puolella. Kaikki kurssin keskeyttäneet olivat saaneet oikeudes-sa tuomion vuosina 2004–2010. Kurssin suorittaneista tuomion oli saanut neljä viidestä. Sakkorangaistusten määrässä ei ollut eroa kahden ryhmän välillä.

Kurssin loppuun asti suorittaneista miehistä 23 prosentilla parhaat vuo-tuiset ansiotulot ylittivät 10 000 euroa vuosina 2004–2008. Keskeyttäneistä tä-hän tulotasoon ei yltänyt yksikään.

Vertailua muihin päihdehoitoon hakeutuneisiin vankeihinKalterit taakse -kurssin loppuun suorit-taneita miehiä verrattiin myös keski-iän perusteella tasapainotettuun vertai-luryhmään (N=426). Se koostui muis-ta päihdekäytön vuoksi avo- tai laitos-hoidossa olleista potilaista, jotka olivat suorittaneet vankeustuomiota vuosina 1997–1998. Kalterit taakse -kurssin suo-rittaneiden ja muiden miesten välillä ei ollut eroja myöhemmässä rikollisuu-dessa tai kuolleisuudessa. Ainoa rekis-teriaineistosta esille tullut ero oli, että Kalterit taakse -kurssin suorittaneista kolmanneksella yhteenlasketut vuo-tuiset ansio- ja pääomatulot ylittivät 15 000 euroa vuosina 2004–2008. Ver-

tailuryhmän miehistä raja ylittyi vain 14 prosentilla.

Päihdehoitoon hakeutuneista nai-sista vuosina 1997–1998 vankilassa olleiden määrä oli niin pieni (N=87), että vertailuryhmää ei tasapainotettu iän suhteen. Muut naiset olivat keski-määrin kolme vuotta nuorempia kuin Kalterit taakse -kurssille osallistuneet. Ryhmien välillä ei ollut eroja kuolleisuu-dessa tai tulotasossa, mutta eroja oli myöhemmässä rikollisuudessa. Kalterit taakse -kurssilaisista lähes kahdella kol-mesta ei ollut myöhempiä vankeuksia. Vertailuryhmästä vankilan oli välttänyt vain kolmannes. Vertailuryhmästä kol-mella neljästä oli viimeaikaisia tuomi-oita tai sakkoja, mutta Kalterit taakse -kurssin käyneistä naisista vain kahdella viidestä.

Oliko kurssista apua? Tarja Kallio totesi väitöskirjassaan Kalte-rit taakse -kurssin vahvistavan osallistu-jien pystyvyysodotuksia. RIPE-rekisteri-tutkimusaineiston tulosten perusteella voi todeta, että kurssi ei tee ihmeitä. Kurssilaisten elämäntilanne oli haas-tava: heillä oli päihdeongelman lisäk-si pitkä vankeustuomio. Suurimmalle osalle osallistujista oli tullut tuomioita kurssin jälkeenkin. Tulotaso oli matala

ja kuolleisuus oli suurta. On kuitenkin huomion arvoista, että neljännes kurs-sin suorittaneista ei ollut ollut vankilas-sa vuoden 1998 jälkeen.

Tulosten perusteella kurssin suoritta-neilla miehillä oli myöhemmin vähem-män rikollisuutta ja parempi tulotaso kuin keskeyttäneillä. Tosin aineiston pe-rusteella ei pystytä suoraan toteamaan, että erot johtuisivat nimenomaan kurs-sista. Kurssin suorittaminen loppuun saattaa olla yhteydessä esimerkiksi henkilön vähemmän ongelmalliseen kokonaistilanteeseen ja suurempaan motivaatioon tähdätä kohti rikokseton-ta elämää.

Kurssin suorittamisella vaikutti ole-van myönteistä merkitystä naisille. Nai-silla rikollisuus väheni huomattavasti enemmän verrattuna sekä miehiin että samoihin aikoihin vankilassa olleisiin päihdehoitoon hakeutuneisiin naisiin. Tosin Kalterit taakse -kurssin suoritta-neita naisia oli vain 20, joten jatkotut-kimukset olisivat tärkeitä tulosten vah-vistamiseksi.

Teemu Kaskela työskentelee tutkijana, Tuuli Pitkänen vanhempana tutkijana ja Jouni Tourunen tutkimuspäällikkönä A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä.

28 Tiimi 1 n 2015

A-klinikkasäätiö on käynnistänyt verkkoavus-teisen päihdekuntoutusohjelman, jonka ko-keilu- ja kehittämisvaihe kestää huhtikuun loppuun. Mukana on enintään sata asiakasta,

20 A-klinikkasäätiön työntekijää ja 13 kuntaa tai kuntayh-tymää.

”Asiakkaille ohjelmaan osallistuminen ’kaupattiin’ paitsi uudenlaisena päihdehoidon lähestymistapana, myös sillä, että he toimivat ohjelman kehittäjinä. Vastaanotto on ollut hyvinkin innostunut”, sanoo projektia koordinoiva A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen kehitysjoh-taja Anna-Maija Strömberg.

Kuntoutusohjelma ei ole aine- eikä diagnoosikeskei-nen, vaan se on tarkoitettu kaikenlaisten päihteiden on-gelmakäyttäjille. Asiakkaat ohjautuvat ohjelmaan A-kli-nikkasäätiön toimipaikkojen kautta. Ohjelmassa on viisi varsinaista työskentelymoduulia ja tarvittaessa lisämoduuli retkahtamistilanteisiin. Jokaiseen moduuliin kuuluu myös kasvokkainen käynti työntekijän luona. Jos ohjelmassa

edetään suunniteltua vauhtia, ohjelman kesto on neljä kuu-kautta. Kahden kuukauden kuluttua on seurantakäynti.

Pois oppiminen mahdollistaVerkkoavusteinen päihdekuntoutusohjelma perustuu kognitiivis-behavioraaliseen lähestymistapaan. Tärkeäksi nähdään tunteiden, ajatusten ja käyttäytymismallien tun-nistaminen ja pois oppiminen, vaihtoehtoisten ajatustapo-jen työstäminen ja uudenlaisen käyttäytymisen harjoittelu. Ohjelman perusvire on positiivinen ja rohkaiseva.

”Ohjelmaa voi verrata vaikkapa sähköisessä oppimis-ympäristössä suoritettavaan kurssiin. Se voi olla esimerkik-si osa olemassaolevaa kasvokkaista hoitoa, jossa vastuuta suunnataan asiakkaan itsehoidon suuntaan”, Strömberg sanoo.

Ohjelmassa on kaikkiaan 28 tehtävää. Ne ovat tyypilli-sesti pohdintaa vaativia monivalinta- tai kirjoitustehtäviä. Onko kirjoittaminen muodostanut kynnystä ohjelmaan

Mitä mieltä?HYVÄ TIIMIN LUKIJA,

uhraa minuutti ajastasi ja auta kehittämään Tiimiä. Mitä mieltä olet Tiimistä?

Mitä sinä haluaisit Tiimistä lukea?

ANNA ÄÄNESI KUULUA ja vastaa Tiimin lukijakyselyyn.

Kyselyn löydät nettiosoitteesta www.a-klinikka.fi/lukijakysely

Verkko avuksi muutokseen

tiimi

1 n 2015 Tiimi 29

Auli S

aukk

onen

Projektiryhmä työn touhussa. Kuvassa vasemmalta Tapio Moilanen, Harri Vehviläinen, Jouni Tourunen, Anna-Maija Strömberg, Teemu Tiensuu ja Sanna Ranta.

www.a-klinikka.fi/lukijakysely

osallistumiselle? Tuskin, arvelee Anna-Maija Strömberg.”Ei ole merkitystä, minkälaista tekstiä loppujen lopuk-

si syntyy. Kirjoittamisen arvo on siinä, että kirjoittaessaan asioita joutuu miettimään paneutuneesti.”

Lukemis- ja kirjoittamispainotteisuutta on vähennetty sillä, että tehtävät on myös kuultavissa puhuttuna. Jokai-seen tehtävään orientoi video.

Verkkoavusteinen päihdekuntoutusohjelma on A-kli-nikkasäätiön omaa työtä. Sisältöä on rakentanut Järven-pään sosiaalisairaalan sairaanhoitaja Sanna Ranta, jolle

on antanut metoditukea sosiaalisairaalan psykologi Nils Holmberg. Ohjelma toimii Medinet-alustalla, johon kun-toutusohjelmaa ovat rakentaneet Harri Vehviläinen ja Ta-pio Moilanen Mediconsult Oy:n tuella.

Verkkoavusteiseen päihdekuntoutusohjelmaan liittyy seuranta- ja arviointikartoitus, jossa selvitetään ohjelman toimivuus ja vaikutukset niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin yhteistyössä mukana olleiden kuntien näkökulmas-ta. Kartoituksen tekee A-klinikkasäätiön tutkimusryhmä. – AS

Yhteystietonsa jättäneiden kyselyn

vastaajien kesken arvotaan kymmenen

A-klinikkasäätiön mukia.

tiimi

30 1 n 2015 Tiimi

KIRJATPEKKA PAKARINENpjpakarinen@hotmail.com

Villi vaellus – matka mieleenCheryl Strayedin toinen romaani Villi vaellus on kertomus niin sisäisestä kuin ulkoisesta matkasta. Mielen näyttämön muodostavat nuoren naisen takaumat surusta, addiktiosta ja itsensä etsimisestä. Konkreettisten tapah-tumien paikkana toimii Pasific Crest Trail, PCT, joka on tuhansien kilometrien eräreitti USA:n länsirannikolla.

Kirja oli Yhdysvalloissa menestys ja sen pohjalta tehtiin myös elokuva. Oscar-ehdok-kuuksia saaneen Reese Witherspoonin ja Laura Dernin tähdittämän elokuvan Suomen ensi-ilta oli tammikuussa.

Strayed (suomeksi eksynyt harhailija) on eksyksissä ennen PCT-vaellustaan. Äidin kuolema ja hajoamassa oleva avioliitto painavat mieltä. Ennen vaellusta lohtua ja pakoa itsestä ja todellisuudesta ovat tarjon-neet harhailu, seksi ja lopulta heroiini, jonka tulo Strayedin elämään kuvataan jotenkin hämmästyttävän luonnollisena asiana.

Lohduttomana elävä Strayed saa idean eräpatikointiin päähänpistona, mikä on melko tyypillistä ”itsensälöytämiskirjoille”. Yleensä tällaiset ideat keksitään mukavissa olotiloissa ja ne unohdetaan, mutta Strayed todella myös lähtee matkaan.

PCT-vaelluksen konkreettinen luonne terapoi. Hassunhauskat vaikeudet eivät lannista kertojaa, koska ”ei ole mitään menetettävää”, kuten Strayed kirjoittaa. Tässä lauseessa kiteytyy kirjan oleellisin oivallus. Idea on ikivanha mutta valloittavan yksinker-tainen: jos elämä jumittaa, mitä irtirepäisyllä voi menettää. Idea on ajatuksissa helppo,

mutta se vaatii toimiakseen joko umpikujan tai hurahduksen ja ennen kaikkea oman motivaation.

Tavoitteesta, tekemisestä ja tavoitteen saavuttamisesta koostuva rakenne on Villin vaelluksen parasta antia. Vaelluksen hanka-luudet vievät tilaa jatkuvalta itsemärehdinnäl-tä ja vaikeuksista selviytyminen lisää itseluot-tamusta. Sekava ajatusmassa hahmottuu ja oivallukset jäsentyvät ajatuksiksi itsen löytämiseksi. PCT opettaa ja koulii vaeltajaa. Vaelluksella on suunta.

Romaanina Villi vaellus on yllättävänkin hajanainen ja heppoinen varsinkin, kun kirjan lopussa Strayed kiittelee kaksi sivua kirjallisia ”tutoreitaan”, jotka ovat auttaneet kirjan synnyssä. Kauniisti ajatellen Villin vaelluksen rakenteellinen hataruus voisi toimia vertaus-kuvana kertojansa psyyken tilasta, mutta se ei lukukokemusta paranna. Kirja on hassun-hupsu. Sen parasta antia ovat mielen ja todel-lisen vaelluksen yhtäläisyydet ja sitä kautta henkisten solmujen aukeneminen. Teot toimivat oivallusten lähteenä ja vaikeuksista selviäminen auttaa henkisiin solmutiloihin. Sitkeys palkitaan – Villissä vaelluksessa mielen eheytymisellä ja minäkuvan vahvistumisella.

FM Pekka Pakarinen on vapaa kulttuurintutkija ja toimittaja.

Cheryl Strayed: Villi vaellus. Suomentanut Kirsi Luoma. Like 2013.

1 n 2015 Tiimi 31

HENKIREIKÄJUHA SANTALA

juha.santala@tamk.fi

Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmisetkertovat voiman lähteistään.

Kolme Mattia ja ReijoOLEN VANHENEVA keski-ikäinen mies unelma-ammatissani. Maailma ja työelämä nopeutuvat, minä en. Tehtäviä on enemmän ja aikaa vähemmän. Kaikkien pitää olla nopean toiminnan joukoissa.

Työtehtävät on simppelöitävä sellaisiksi, että kuka tahansa voi tehdä ne nopeasti. Tämän johtamisopin kehitti herra Ford, jonka vastuulla oli autojen valmistaminen mutta käytettävissä tähän oli vain kouluttamattomia maatyöläisiä. Auton valmistusprosessi pilkottiin pieniin osiin, joista kullekin maaltamuuttajalle opetettiin vain yksi. Kaikista tuli osaajia eikä sivistystä enää tarvittu. Työn merkitys typistyi suoritteiksi ja toimeentuloksi.

Tuntuu, että tällä hetkellä fordismi on kaiken kehittämisen perusta myös sote-alalla. Pelkkä välittäminen ei enää riitä. On saatava tuloksia aikaan. Ihmisestä tulee tuloksenteon väline. Ihmisyys korvautuu kuntoutumisella ja toipumisella eli tuloksella. Sosiaalinen korvataan medikaalisella ja ihminen hoitopäivällä tai suoritteella. Tarvitsen henkireiän. Olen aina tarvinnut.

Sellaisen tarjosi Rohusen Matti Turun A-klinikalta. Matilla oli toisenlaiset opit. Ainakin silloisen A-klinikkaideologian mukaan ihminen tuli aina ensin. Joskus haimme asunnottomien yksiköstä miehiä katkolle ”vuositarkastukseen”. Kerran eräs ”vuositarkastuslainen” söi ketsuppia sormin suoraan kulhosta. Matti kysyi, haluatko lusikan. Ei tarvitse, sanoi mies. Kaikessa hiljaisuu-dessa Matti tyhjensi loput ketsupit roskikseen. Yritettiin pitää hengissä niitäkin ihmisiä, jotka juomisellaan hakivat vain armoa tämänpuoleisesta. Usein he onnistuivat siinä kohtuuhyvin ja kuolivat pian pois. Hukkasimme resursseja.

PIKASSOKSEN MATTI eli Mäkelä kutsui aikanaan koolle Kanta-Hämeen päihdetyön osaajat -nimistä asiantuntijaryhmää. Kutsui minutkin. Kiitos siitä. Olin otettu. Henkireikä. Tutus-tuin suuriin humanisteihin, jotka käyttivät kaiken sivistyksensä ja osaamisensa heikompien aseman parantamiseen. Hämäläisen Matti opetti hiljaisuuden merkitystä: älä Juha puhu, jos ei ole asiaa.

Malilan Reijo Mainiemen kuntoutumiskeskuksesta opetti arvoja. Oli kuulemma Mainie-meen tullut kuntayhtymän edustajia, joista joku oli kysynyt ruokailuun mennessä, saako hän takkinsa takaisin naulakosta. Kyllä täällä kaikilla on omat takit, vastasi Reijo. Pikassoksen Matilta opin, että ”action speaks louder than words”. Kun muut miettivät, mitä Kaste-rahoilla tehtäisiin, Hauholla pyöri jo uusi päivätoimintakeskus.

Asiantuntijalle halpuuden tavoittelu on kohtalokasta, sillä me haluamme, että työmme jälki on hyvää. Halvalla ei saa hyvää. Halvalla saa ositettua fordistista tehokkuutta. Säästämällä saa asiakkaiden pompottelua ja organisoitua vastuuttomuutta. Tuhlaamisessa ei ole mieltä, sen voi aina lopettaa.

ON TAAS HENKIREIÄN PAIKKA ja marssin Mattilaan. Mattila on Setlementti Naapurin ylläpitämä miesten kansalaistalo Tampereella. Kaikenlaiset miehet ovat tervetulleita. Minäkin. Myös naiset ovat tervetulleita, mutta vain käymään. Ei ole asiakkaita, hoitoketjuja tai lähetteitä. Ei ole asiantuntijoitakaan, vain miehiä. Ei tarvitse vetää mitään roolia. Ei tarvitse puhua. Yritän olla hiljaa. Aina en onnistu. On aika kuunnella miesten juttuja. Maailma pysähtyy hetkeksi.

Juha Santala toimii lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän haastaa seuraavaksi kirjoittajaksi Jaakko Vesterbergin, joka on yksikköjohtaja Sotkan asumispalvelukeskuksessa A-klinikkasäätiön Hämeen palvelualueella.

5th Nordic Conference on Appearance and Performance

Enhancing Drugs and Anti-Doping Work

24.–25.9.2015 Kansallismuseo, Helsinki

A-klinikkasäätiön Dopinglinkki järjestää kansainvälisen tieteellisen kuntodoping-kongressin Helsingissä 24.–25.9.2015. Tapahtuma kokoaa yhteen alan asiantuntijat kotimaasta ja ulkomailta jakamaan

tietoa kuntodopingista ja keskustelemaan sen laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Tapahtumaan voi rekisteröityä keväästä alkaen. Kongressin kielenä on englanti.

KONGRESSIN TEEMOJA:❱ anabolisten steroidien ja muiden dopingaineiden haittavaikutukset❱ ravintolisien ja dopingaineiden yhteys❱ dopingaineiden käytön yleisyys Euroopassa❱ liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutusmallit tulevaisuudessa❱ kuntodopingin uusimmat tieteelliset tutkimustulokset

LUENNOIJOINA MUUN MUASSA:❱ Thomas Hildebrandt, Icahn School of Medicine Mount Sinai, USA❱ Ronald Maughan, Loughborough University, Iso-Britannia❱ Martin Chandler, Liverpool John Moores University, Iso-Britannia❱ Charlotta Rehnman Wigstad, PRODIS, Ruotsi❱ Skúli Skúlason, Icelandic Anti-doping Committee, Islanti

Kuntodopingin parissa työskenteleviä kannustetaan esittelemään tutkimustuloksia tai toimintaansa kongressin aikana posterinäyttelyssä. Paras posteri palkitaan!

Lisää tietoa: dopinglinkki.fi/en/5th-nordic-conference, dopinglinkki@a-klinikka.fi