08/02/2013 Taide-lehti :: Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta Afrikasta

www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-09/kritiikit_1-09?581_m=589&printer=1 1/5

20.2.2009 10.00

Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta AfrikastaOnko järkeä esitellä kokonaisen maanosan nykytaidetta yhdellä kertaa? Tampereen TaidemuseonAFRICA/NOW­näyttely tekee parhaansa perehdyttääkseen asiaan.

Thobias Minzi, Sign Writers, 2005, näyttelyjuliste.

Tampereen Taidemuseo5.12.2008–15.2.2009

Onko järkeä esitellä kokonaisen maanosan nykytaidetta yhdellä kertaa? Ilmeisesti on; vaikka Afrikassa on 56 maata jaluultavasti melkoisesti meille tuntemattomia hienoja taiteilijoita ja erilaisia taiteellisia pyrkimyksiä, ainakaan minä en tiedämaanosan nykytaiteesta juuri mitään. Tampereen Taidemuseon AFRICA/NOW­näyttely tekee parhaansa perehdyttääkseenasiaan. Tehtävän mittavuudesta johtuen näyttely tuntuu pikaiselta silmäykseltä siihen minkälaisia asioita afrikkalainennykytaide käsittelee. Mutta millä perusteella on päädytty juuri näihin yhdestätoista maasta valittuihin 35 taiteilijaan? Tässäköon maanosan parhaimmisto?

AFRICA/NOW­näyttelyn pohjana on Tansaniassa järjestettävä Itä­Afrikan taiteen biennaali, EASTAFAB, erityisesti vuoden2007 kokonaisuus. Tampereella nähtävään, tamperelais­kööpenhaminalaisena yhteistyönä koottuun näyttelyyn onbiennaalissa esillä olleiden lisäksi otettu taiteilijoita eri puolilta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Näyttely pyrkii avartamaan kuvaa Afrikasta, näyttämään että maanosa on muutakin kuin nälkää, AIDSia ja huonoa hallintoa.Niinpä pääosassa ovatkin muut asiat kuin Afrikan murheet. Näyttelyn taiteilijoiden enemmistö on maalareita. Joukossa onvain muutama valokuvaaja ja kuvanveistäjä. Johtuneeko naistaiteilijoiden vähäisestä määrästä Afrikassa vai mistä, että

08/02/2013 Taide-lehti :: Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta Afrikasta

www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-09/kritiikit_1-09?581_m=589&printer=1 2/5

taiteilijoista vain kaksi on naisia.

Yaya Coulibaly, Marionettinukkeja. Kuva: Jari Kuusenaho.

Myönnän sortuneeni ennen näyttelyssä käyntiä eksotisoivaan asenteeseen kun huolestuin siitä, että ilmoitettiin näyttelynkeskittyvän nykytaiteeseen ja että perinteiseltä vaikuttaneet teokset on rajattu pois. Mitä, enkö saakaan afrikkalaisianivilleinä? Onko afrikkalaisten hylättävä omat perinteet ja ryhdyttävä tuottamaan tylsää eurooppalaiseen makuun sovitettuakäsitekitinää? Onneksi näin ei ole käynyt. Vapaaksi taiteilijaksi ryhtyminen on päinvastoin antanut enemmänilmaisunvapautta.

Jokseenkin kaikki näyttelyn teokset on maanosaan huonostikin perehtyneen helppo tunnistaa afrikkalaisiksi, mitä auttaamyöskin se, että useimmat näyttelyn taiteilijoista ponnistavat jollakin tapaa paikallisista afrikkalaisista asioista. Näyttelyyn onvalittu yhtä lukuunottamatta sellaisia taiteilijoita, jotka myös asuvat Afrikassa. Paikallisväriä luo sekin, että useimmilla ei oletaidekoulutusta eurooppalaisessa mielessä. Jotkut ovat siirtyneet kylttimaalareista taidemaalareiksi.

Tottuneempi tarkastelija erottanee helposti itä­ ja länsi­ ja eteläafrikkalaiset toisistaan. Ummikko pohtii onko tyyleillä javärivalinnoilla jotain yhteyttä maantieteeseen. Saharan laidalla asuvat länsiafrikkalaiset näyttävät suosivan enemmänmaaväriskaalaa ja abstraktisuutta, ja itäafrikkalaiset puolestaan väriä ja kertovuutta.

Mikä lieneekään sitten abstraktisuuden ja kertovuuden suhde malilaisten Thierno Diallon (1968) abstraktin näköisissäInitaation 2. ja 3. luokka ­maalauksissa tai Sira Sissokon (1972) kierrätyspaperiteoksissa, esimerkiksi teoksessa nimeltäänKanaga­tanssija dogonien maassa. Kummankin pelkistetty ja vähävärinen ilmaisu on lähestulkoon suomalaisen näköistä,jos niin haluaa nähdä, mutta oikeastaan kiinnostavampaa on se, että teosten sisällöt ovat asiaa tuntemattomalle tyystinvieraita. Ehkä tämäkin on eksotisointia. Ehkä taiteilijat ovat tehneet abstrakteja teoksia ja vetäneet niille hatusta kivan nimenniinkuin meikäläisilläkin taiteilijoilla usein on tapana.

08/02/2013 Taide-lehti :: Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta Afrikasta

www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-09/kritiikit_1-09?581_m=589&printer=1 3/5

Bertiers, “Piece” Talks, 2008. Akryyli kankaalle 112 x 90 cm.

Kenialainen Bertiers (Joseph Mbatia Njororoge, s.1963) on näyttelyn kiinnnostavimpia taiteilijoita ­ hieno ja taitavamaalari, joka uransa alussa teki kylttejä ja liikemerkkejä firmoille, kunnes turhautui totaalisesti. Bertiersin mielestä kylttienmaalaamista pahempaa voi olla vain elävien kissojen maalaaminen. Aiheesta on näyttelyssä yksi maalaus, Kissojenmaalauskeskus, jossa taiteilija istuu maalaamassa asiakkaiden kissoja kissojenmaalausmaalilla. Ehkä mainoskylttienmaalaamisesta oli kuitenkin se hyöty, että siitä jäi jotain käyttökelpoista Bertiersin tyyliin. Poliittisesti kantaa ottavat taiteilijatovat näyttelyssä vähemmistönä, mutta Bertiers kommentoi kipakasti. Viesti on sitäkin purevampi, kun Bertiersin ylirunsaat,yksityiskohtia ja herjoja vilisevät maalaukset ja romumetallista kasatut rujot veistokset ovat myös hyvin hauskoja.

Yoruba­heimon mytologiaan liittyviä aiheita kiehtovaan tyyliin maalaava nigerialainen Taofic Adeyinka (1966) on tyystintoisesta maailmasta ja sopivaa herkkua eksotiikannälkään, samoin kuin mosambikilainen Malangatana (MalangatanaValente Ngwenya, s.1936). Molempien maalaukset ovat litteitä, täyteen ahdettuja ja levottomuutta herättäviä.

08/02/2013 Taide-lehti :: Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta Afrikasta

www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-09/kritiikit_1-09?581_m=589&printer=1 4/5

Herbert Bakka, Blue Lady. Kuva: Jari Kuusenaho.

Erikoinen tapaus on tansanialaisen Tingatinga­tyylin synty. Kun Eduwardi Saidi Tingatinga (1932–1972) etsiskeli 1960­luvun lopulla yövartijan työn oheen jotain sopivaa päiväpuuhaa, hän huomasi että Dar­es­Salaamin turistikaupoissamyydään turisteille pelkästään kongolaisia matkamuistotauluja, koska tansanialaisia ei ollut tarjolla. Niinpä Tingatingatarttui tilaisuuteen ja alkoi maalata omalla tyylillään kotiseudultaan tuttuja villieläimiä. Maalaaminen osoittautuikintuottoisaksi puuhaksi joka pian kiinnosti myös muita ja niinpä Tingatinga sai innokkaita oppilaita. Tingatingan oma taiteilijanura jäi kuitenkin lyhyeksi. Hän kuoli poliisin ampumaan harhaluotiin 1972. Tyyli kuitenkin jäi elämään ja kehittyi edelleen.

Ties monennenko sukupolven Tingatinga­taiteilijat Lewis Stephen Mseza (1964), David Mzugono (1951), Omary AdamAlly (1956) ja Sayuki (Anastase Matindiko, s. 1963) ovat jo kukin omanlaisiaan maalareita. Se että koristeellinen janaivistinen Tingatinga­tyyli on juuriltaan taidetta turisteille ei lainkaan estä näitä nyky­Tingatinga­maalareita olemastahienoja taiteilijoita.

Mosambikilaiset Mathe (Adelino Serafim Mate, s. 1973) ja Humberto Delgado Pateguana (1974) tekevät optimistisenhumoristisia veistoksia käytöstä poistetuista aseista. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen on tyrmistyttävää ajatella, ettänäillä vehkeillä on niiden elämänkaaren edellisessä vaiheessa tapettu ihmisiä. Tyrmistystä lisäävät Mathen veistostenviereen ripustetut lasten piirustukset. Veri toki lentää myös suomalaisten koululaisten piirustuksissa, mutta nämä ovatsilminnäkijäkuvauksia sellaisista asioista kuten ihmisten keittäminen padassa. Afrikan ongelmia ei tällaisessa näyttelyssävoi kiertää, eikä se ole ollut tarkoituskaan, tietenkään.

AFRICA/NOW ei ole unohtumattoman upea kokonaisuus, mutta kiinnostava ja uteliaisuutta herättävä. Taiteilijamäärää olisikenties voinut karsia ja parhaimmistoa esitellä laajemmin. Nyt joidenkin kovin pienellä teosmäärällä esillä olleidentaiteilijoiden ominaislaadusta ei oikein saanut otetta. Mutta hieno juttu, että Afrikkaa esitellään. Markku ArantilaKirjoittaja on orivesiläinen taidemaalari

08/02/2013 Taide-lehti :: Tingatingaa ja maalattuja kissoja – AFRICA/NOW, Nykytaidetta Afrikasta

www.taidelehti.fi/arkisto/taide_1-09/kritiikit_1-09?581_m=589&printer=1 5/5

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Copyright © Taide­lehti