Toimeentulotukiasioiden käsittely perusoikeuksien ... · was analyzed initially on the basis of what issues the solutions discussed of. Thereafter, the solutions were classified

Toimeentulotukiasioiden käsittely perusoikeuksien

näkökulmasta sosiaalityössä

- eduskunnan oikeusasiamiehen julkaisemat

ratkaisut vuosilta 2001–2014

Eeva Flygare

Pro gradu-tutkielma

Sosiaalityö

Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskuntatieteiden laitos

Maaliskuu 2017

Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskunta-

tieteiden laitos, sosiaalityö

EEVA FLYGARE: Toimeentulotukiasioiden käsittely perusoikeuksien näkökulmasta

sosiaalityössä – eduskunnan oikeusasiamiehen julkaisemat ratkaisut toimeentulotuesta

Sosiaalityön pro gradu -tutkielma, 90 sivua, 2 liitettä (6 sivua)

Tutkielman ohjaajat: professori Riitta Vornanen ja yliopistonlehtori Veli-Matti Pouta-

nen

Maaliskuu 2017

Avainsanat (YSA): aikuissosiaalityö, toimeentulotuki, perusoikeus, oikeusasiamies

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kysymyksiä eduskunnan oikeus-

asiamiehen toimeentulotuesta julkaisemat ratkaisut koskevat. Lisäksi tavoitteena oli

erityisesti selvittää, mitä perusoikeuksia näissä ratkaisuissa on huomioitu. Tutkielman

aineisto kerättiin eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilta ja vuosien 2001–2014

väliseltä ajalta. Aineisto rajattiin koskemaan vain aikuissosiaalityön toimintaa toimeen-

tulotukityön toteuttamisessa.

Aineisto analysoitiin sisällön erittelyn, luokittelun ja kvantifioinnin avulla. Aineisto

eriteltiin aluksi sen mukaan, mitä kysymystä ne käsittelivät. Tämän jälkeen eritellyt

ratkaisut luokiteltiin niitä yhdistäviin yläluokkiin. Ratkaisuihin liittyvät perusoikeudet

on kvantifioitu luokitellusta aineistosta.

Aineisto jakaantui kahteen yläluokkaan, joita olivat hakemuksen käsittelyprosessi ja

palveluiden järjestäminen. Käsittelyprosessi jakaantui vielä kahteen alaluokkaan, joita

olivat hakemuksen käsittely ja päätöksenteko. Määrällisesti eniten oikeusasiamies kiin-

nitti huomiota päätöksenteon viivästymisiin. Oikeusturvaa koskeva perusoikeus oli kai-

kissa luokissa eniten ratkaisuissa huomioitu perusoikeus. Toiseksi eniten oikeusasiamies

huomioi ratkaisuissaan oikeutta sosiaaliturvaan.

Aikuissosiaalityössä ja toimeentulotukityössä tulisi painottaa perusoikeusmyönteistä

laintulkintaa asiakkaan eduksi. Oikeusturvan toteutumiseen eli perustuslain 21 §:een

tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Oikeusturvan toteutuminen edistää tämän tutkielman

tulkinnan mukaan myös muiden perusoikeuksien toteutumista.

University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies

Department of Social Sciences

EEVA FLYGARE: The Adult Social Work’s Income Support Process from the Per-

spective of the Fundamental Rights – the Decisions of the Income Support Published by

the Ombudsman from the Years 2001-2014.

Master’s Thesis, 90 pages, 2 appendices (6 pages)

Advisors: Professor Riitta Vornanen, lecturer Veli-Matti Poutanen

March 2017

Keywords: adult social work, income support, fundamental right, ombudsman

The aim of this study was to find out what kind of questions the decisions concern that

Parliamentary Ombudsman has published of the income support and adult social work.

In addition, the aim was especially to find out which basic rights were taken into ac-

count in these published decisions. The study data was collected from the Parliamentary

Ombudsman’s website and the period between the years 2001-2014. The data was lim-

ited to concern only adult social work’s operation in implementing social assistance

work.

The data was analyzed by content analysis, classification and quantification. The data

was analyzed initially on the basis of what issues the solutions discussed of. Thereafter,

the solutions were classified in connecting upper classes. The fundamental rights related

to the solutions were then quantified from the classified material.

The data was divided into two upper class, which handled the application process and

the organization of services. The application process was divided into two sub-

categories, which included handling and decision-making of the application. Quantita-

tively the Ombudsman drew attention most to delays in decision-making. Of all the

fundamental rights, the Ombudsman payed most attention to the protection under the

law. The second most the Ombudsman took into account in his solutions the right to

social security.

Adult social work and social assistance work should emphasize more the positive fun-

damental right interpretation of the law for the customer’s benefit. Special attention

should be payed to the implementation of the protection under the law. This study sug-

gests that by promoting the realisation of the protection under the law would help to

improve the realisation of other fundamental rights in adult social work.

1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ............................ 7

2 VIIMESIJAINEN TOIMEENTULOTUKI JA SEN TOTEUTUS

AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ ......................................................................................... 10

2.1 Toimeentulotuki viimesijaisena tukimuotona ....................................................... 10

2.2 Toimeentulotuki lainsäädännössä ......................................................................... 12

2.3 Aikuissosiaalityö toimeentulotukityön toteuttajana .............................................. 19

2.4 Toimeentulotuen käsittely, päätöksenteko ja muutoksenhaku aikuissosiaalityössä

.................................................................................................................................... 25

3 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN ROOLI JA KANTELUIDEN

KÄSITTELY .................................................................................................................. 31

3.1 Oikeusasiamiesinstituutio ja oikeusasiamiehen tehtävät ...................................... 31

3.2 Kanteluprosessi eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusasiamiehen

toimintamahdollisuudet kanteluihin ........................................................................... 33

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA ANALYYSI ...................................................... 37

4.1 Aineiston valinta ja haku ................................................................................. 37

4.2 Oikeusasiamiehen ratkaisut aineistona ............................................................ 38

4.3 Sisällön erittely ja sisällönanalyysi tutkimusmenetelminä ................................... 39

4.4 Toimeentulotukea koskevien ratkaisujen erittely, luokittelu ja kvantifiointi .. 41

4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettiset kysymykset ........................................... 44

5 TOIMEENTULOTUESTA JULKAISTUJEN RATKAISUJEN AIHEET ................ 47

5.1 Toimeentulotuen käsittelyyn liittyvä prosessi ...................................................... 47

5.1.1 Hakemuksen käsittely .................................................................................... 47

5.1.2 Päätöksen teko ................................................................................................ 50

5.2 Palveluiden järjestäminen ..................................................................................... 52

5 RATKAISUISSA HUOMIOIDUT PERUSOIKEUDET ....................................... 56

6.1 Hakemuksen käsittelyprosessissa huomioidut perusoikeudet .............................. 56

6.1.1 Hakemuksen käsittelyyn liittyvät perusoikeudet............................................ 56

6.1.2 Päätöksenteossa huomioidut perusoikeudet ................................................... 60

6.2 Palveluiden järjestämisessä huomioidut perusoikeudet ........................................ 68

7 YHTEENVETO RATKAISUISTA ............................................................................ 73

7.1 Ratkaisujen aiheiden tarkastelua ........................................................................... 73

7.2 Ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien tarkastelua ....................................... 75

8 JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................................. 78

9 POHDINTA ................................................................................................................. 83

LÄHTEET ...................................................................................................................... 85

LIITTEET

Liite 1: Aineisto

Liite 2: Aineiston luokittelu

Kuviot

Kuvio 1. Aikuissosiaalityön kohteena olevat asiat ja ilmiöt………………………...…22

Kuvio 2. Oikeusasiamiehen julkaisemat ratkaisut toimeentulotuesta julkaisuvuoden mu-

kaan sisältäen oikeusasiamiehen omat selvitykset vuosilta 2005 ja 2014……………..39

Kuvio 3. Käsittelyprosessiin liittyvät ratkaisut lukumäärän mukaan…………………..47

Kuvio 4. Käsittelyvaiheessa huomioitujen perusoikeuksien lukumäärät luokittain…...58

Kuvio 5. Käsittelyvaiheessa huomioitujen perusoikeuksien lukumäärät perusoikeuksit-

tain……………………………………………………………………………………...59

Kuvio 6. Päätöksen viivästymistä koskevissa ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien

lukumäärät perusoikeuksittain………………………………………………………….62

Kuvio 7. Opiskelijoita koskevissa ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien lukumää-

rät perusoikeuksittain…………………………………………………………………...63

Kuvio 8. Tiettyä tarvetta koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeudet luokit-

tain……………………………………………………………………………………...64

Kuvio 9. Päätöksentekoa koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeuksien lukumää-

rät luokittain…………………………………………………………………...............66

Kuvio 10. Päätöksentekovaihetta koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeuksien


Kuvio 11. Palveluiden järjestämistä koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeuksien

lukumäärät luokittain…………………………………………………………………...71



Taulukot

Taulukko 1. Toimeentulotukeen tehdyt keskeiset lakimuutokset vuosina 1995–2013

voimaantulovuodenmukaan…………………………………………………………….15

Taulukko 2. Aikuissosiaalityön asiakkaan juridis-hallinnollista asemaa ohjaavat teki-

jät………………………………………………………………………………….........23

Taulukko 3. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset köyhyyden syistä Pohjoismaissa……...24

Taulukko 4. Aikuissosiaalityötä ohjaavat ohjeet ja käytännöt…………………………26

Taulukko 5. Toimeentulotukiasioiden muutoksenhakuprosessi……………………….30

Taulukko 6. Hakemuksen käsittelyyn liittyvien ratkaisujen lukumäärät………………48

Taulukko 7. Päätöksen tekoon liittyvien ratkaisujen lukumäärät……………………...50

Taulukko 8. Palveluiden järjestämiseen liittyvien ratkaisujen lukumäärät……………52

Taulukko 9. Asiallista käytöstä koskevien ratkaisujen lukumäärät……………………52

Taulukko 10. Julkisia ja salaisia asiakirjoja koskevien ratkaisujen lukumäärät………53

Taulukko 11. Virheellistä ohjeistusta koskevien ratkaisujen lukumäärät……………..53

Taulukko 12. Asiointiin liittyvien ratkaisujen lukumäärät…………………………….54

Taulukko 13. Toimenpiteiden tekemiseen liittyvien ratkaisujen lukumäärät………….54

Taulukko 14. Hakemuksen käsittelyprosessiin ja palveluiden järjestämiseen liittyvien

perusoikeuksien lukumäärät……………………………………………………………75

Taulukko 15. Käsittelyprosessiin liittyvät perusoikeuksien lukumäärät……………….76

7

1 TUTKIMUKSEN TAUSTAA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Toimeentulotuki on tällä hetkellä suuren muutoksen edessä. Perinteisesti vahvasti sosi-

aalityöhön sidoksissa ollut tukimuoto, perustoimeentulotuki, on vuoden 2017 alusta

siirtynyt Kansaneläkelaitoksen vastuulle. Sosiaalitoimesta haettavaksi jää täydentävä ja

ehkäisevä toimeentulotuki, joita myös yhteisnimellä harkinnanvarainen toimeentulotuki

kutsutaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.) Vaikka osa toimeentulotuen käsittelys-

tä onkin siirtymässä Kansaneläkelaitoksen vastuulle, koen silti tärkeäksi selvittää toi-

meentulotukityöhön liittyviä epäkohtia ja perusoikeudellisia ongelmia sosiaalitoimen

vastuulle jäävien täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen vuoksi. Samoin on mieles-

täni tärkeää selvittää perustoimeentulotuen perusoikeudellisia epäkohtia, jotta ne voitai-

siin paremmin huomioida jatkossa Kansaneläkelaitoksen toiminnassa.

Tämän tutkimuksen aineistona ovat eduskunnan oikeusasiamiehen julkaisemat ratkaisut

kanteluihin, joita on tehty sosiaalitoimen toteuttamaan toimeentulotukityöhön liittyen.

Tarkastelun kohteeksi ovat valikoituneet nimenomaan oikeusasiamiehen verkkosivuil-

laan julkaisemat ratkaisut, sillä oikeusasiamies on katsonut niillä olevan oikeudellista ja

yleistä mielenkiintoa (Oikeusasiamiehen ratkaisut ja kannanotot 2016).

Vaikka aineisto koostuukin oikeusasiamiehen valikoimista ratkaisuista, katson niiden

edustavan hyvin niitä aiheita, joille oikeusasiamies on asiantuntijuudellaan ja kokemuk-

sellaan katsonut aiheellisiksi antaa näkyvyyttä ja kohdistaa huomiota. Tutkimukseni

tavoitteena on selvittää sisällön erittelyn ja luokittelun avulla, mihin oikeusasiamies on

halunnut huomiota kiinnittää aikuissosiaalityön toimeentulotukityössä ja painottuvatko

jotkin kysymykset muita enemmän. Lisäksi tavoitteena on selvittää kvantifioimalla,

mitä perusoikeuksia julkaistuissa ratkaisuissa on huomioitu ja mitkä perusoikeudet

mahdollisesti painottuvat.

Sosiaaliviranomaisiin on kohdistunut eniten kanteluita kaikista viranomaisista läpi koko

2000-luvun. Valituksia tehdään toimeentulotuesta, lastensuojelusta ja vammaispalvelus-

ta siksi paljon, koska työntekijä käyttää niissä usein harkintaa arvioidessaan asiakkaan

avuntarvetta ja asiakkaan näkemys tarpeistaan voi erota sosiaalityöntekijän näkemyk-

sestä. Kansalaiset ovat muuttuneet myös tietoisemmiksi oikeuksistaan ja lisäksi asiak-

8

kaiden mahdollisuudet saada asiansa käsittelyyn ylemmille tahoille ovat kehittyneet.

(Määttä & Keinänen 2007, 42–43, Kananoja, Lähteinen & Marjamäki 2011, 403–404.)

Sosiaalityön toteuttama toimeentulotukityö voi olla myös ristiriitaista asiakkaan edun,

kunnan tavoitteiden ja lain noudattamisen välillä tasapainoilua. Nämä kaikki seikat ovat

varmasti omilta osiltaan vaikuttaneet kanteluiden määrään.

Eduskunnan oikeusasiamies on Suomen ylimpiä lain toteutumisen valvojia oikeuskans-

lerin ohella. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista

ja että julkista tehtävää hoitavat viranomaiset toimivat laillisesti. Perusoikeudet ovat

jokaista kansalaista koskevia oikeuksia, jotka on turvattu perustuslailla. (Tuori & Kot-

kas 2008, 641–642.) Sosiaalityöntekijät ovat viranomaisia ja julkisen sektorin työnteki-

jöitä ja näin myös oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvan valvonnan kohteena. Sosi-

aalityöntekijän työssä yhdistyvät myös oikeusasiamiehen valvonnan kohteet eli perus-

oikeuksien toteutuminen ja lainmukaisesti toimiminen.

Vaikka kiinnostukseni tutkimukseni aiheeseen on syntynyt työkokemusteni kautta, näen

aiheella myös laajempaa merkitystä sosiaalityön kannalta. Eri kuntien käytännöt toi-

meentulotuen suhteen voivat kokemusteni mukaan vaihdella ja siten saattaa toimeentu-

lotuen hakijoita eriarvoiseen asemaan. Työntekijä on kuitenkin viranomaisena vastuussa

tekemistään päätöksistä myös siinä tilanteessa, kun kunnan ohjeistus on lainvastainen

(Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, 118 §). Kunta voi esimerkiksi ohjeistaa työnteki-

jöitään alentamaan perusosaa vuosia yhtäjaksoisesti, vaikka lain mukaan alentamista

voidaan tehdä enintään kaksi kuukautta kerrallaan ja vain, mikäli ihmisarvoisen elämän

kannalta välttämätön toimeentulo ei vaarannu (Laki toimeentulotuesta 1412/1997, 10 §).

Sillä, mihin viranomainen päätöksensä ja toimensa perustaa, on siis merkitystä.

Tavoitteena tässä tutkielmassa on vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Millaisia aiheita oikeusasiamiehen julkaisemat ratkaisut aikuissosiaalityön to-

teuttamasta toimeentulotukityöstä koskevat?

2. Mihin perusoikeuksiin oikeusasiamies on toimeentulotukea koskevissa ratkai-

suissa kiinnittänyt huomiota?

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisiin aiheisiin eduskunnan oikeusasiamies

on kiinnittänyt huomiota julkaisemissaan ratkaisuissaan toimeentulotuesta. Näin pyrin

saamaan tietoa siitä, mitkä toimeentulotuen toteutukseen liittyvät vaiheet, käytännöt ja

9

lain tulkinnat ovat eduskunnan oikeusasiamiehen näkökulmasta sellaisia, joihin pitäisi

kiinnittää huomiota toimeentulotukityössä ja joiden suhteen voisi toimia paremmin.

Aiheiden tarkastelun lisäksi tutkielman tavoitteena on tarkastella niitä perusoikeuksia,

joita oikeusasiamies on ratkaisuissaan huomioinut. Tarkoituksena tällä on kartoittaa

mahdollisia perusoikeudellisia epäkohtia, joiden toteutumista voitaisiin parantaa toi-

meentulotukityössä. Toimeentulotukea koskevat ratkaisut olen rajannut vain sosiaalityö-

tä koskeviin ratkaisuihin, jotka on julkaistu vuosien 2001–2014 välisenä aikana.

10

2 VIIMESIJAINEN TOIMEENTULOTUKI JA SEN TOTEUTUS

AIKUISSOSIAALITYÖSSÄ

2.1 Toimeentulotuki viimesijaisena tukimuotona

Toimeentulotuen historia juontaa alkunsa aina vaivaishoidon ja köyhäinhoidon ajoilta.

(Kuivalainen 2013, 15). Toimeentulotuen tarkoitus on Paul van Aerschotin (1996, 248)

mukaan ”edistää ja ylläpitää yksilön, perheen ja yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja

toimintakykyä”. Vaikka toimeentulotuen ja muiden perusturvaetuuksien kehittyminen

nykymuotoonsa on pitkä jatkumo, niin itse käsite, perusturva, on sen sijaan nuori. Käsi-

te on syntynyt hyvinvointivaltion kehittymisen myötä ja perusturvaetuuksien tarkoituk-

sena oli turvata toimeentulo elämän eri tilanteissa. (Särkelä & Eronen 2007, 23.)

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tukimuoto tilapäisiin toimeentulo-

ongelmiin. Sen viimesijaisuutta on pyritty varmistamaan pitämällä se tarveharkintaise-

na. Lisäksi on haluttu pitää esillä myös toimeentulotuen hakijan velvollisuus huolehtia

ensisijaisesta toimeentulostaan kuin myös puolison ja lasten elatuksesta. Siihen velvoi-

tetaan toimeentulotukilaissa. (Kuivalainen 2013, 15 – 16.) Muut käytettävissä olevat

tulonlähteet ovat ensisijaisia viimesijaiseen toimeentulotukeen nähden. (Arajärvi 2011,

246.)

Toimeentulotuen yleisin muoto on perustoimeentulotuki, jota haetaan ja myönnetään

tavalliseen elämään kuuluviin välttämättömiin perusmenoihin, mutta tuki voi olla myös

täydentävää ja ehkäisevää, joita käytetään harkinnanvaraisissa tilanteissa. Niitä kutsu-

taankin yhteisnimellä harkinnanvarainen toimeentulotuki. Näiden ohella toimeentulotu-

kea voidaan maksaa myös kuntouttavaan työtoimintaan sekä kotouttamistukena maa-

hanmuuttajille. (Ahola & Hiilamo 2013, 76.)

Perustoimeentulotuki koostuu niin sanotusta perusosasta, jonka suuruus tarkistetaan

indeksitarkastuksella toimeentulotukilain (1412/1997) 9 §:n mukaisesti tasaisin vä-

liajoin (Sosiaali- ja terveysministeriön opas 2013, 97). Perusosalla katettavia menoja

ovat päivittäisessä elämässä tarvittavat menot, kuten ruoka- ja vaatemenot sekä kohtuul-

liset asumiseen ja terveydenhoitoon liittyvät menot (Ahola & Hiilamo 2013,76).

11

Täydentävää toimeentulotukea myönnetään sosiaali- ja terveysministeriön oppaan

(2013, 114) mukaan erityismenoihin, kun perustoimeentulotuki ei riitä niitä kattamaan.

Ehkäisevä toimeentulotuki on myös harkinnanvarainen tuen muoto, mutta sen myöntä-

miseen ei hakijalla tai perheellä tarvitse olla muutoin toimeentulotuen tarvetta. Ehkäise-

vän toimeentulotuen tarkoituksena on nimensä mukaisesti ehkäistä asiakkaan tilanteen

pahenemista ja mahdollista pidempiaikaista toimeentulotuen asiakkuutta ja syrjäytymis-

tä (Sosiaali- ja terveysministeriön opas 2013, 125). Sosiaali- ja terveysministeriö julkai-

see opasta, jossa on tarkat toimeentulotuen soveltamisohjeet viranomaisia ja päättäjiä

varten.

Toimeentulotuki ja muut perusturvaetuudet kuuluvat Suomen sosiaaliturvajärjestel-

mään. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä puolestaan kuuluu niin sanottuun pohjoismai-

seen sosiaaliturvamalliin, jossa julkiset palvelut ovat kattavat ja joka perustuu vahvasti

verotukseen. Muita sosiaaliturvamalleja ovat anglosaksinen, keskieurooppalainen, ete-

läeurooppalainen ja itäeurooppalainen. Keskeisenä erona näihin malleihin pohjoismai-

sessa mallissa on perheen, kirkon ja vapaaehtoistyön vähäinen merkitys. (Särkelä &

Eronen toim. 2007, 46 – 48.) Pentti Arajärvi (2011, 103) painottaa, ettei pohjoismainen

sosiaaliturvamalli ole suinkaan yhtenäinen, vaan jokaisella maalla on omansa yhteisillä

ja erottavilla tekijöillä.

Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena oleva ajanjakso eli vuodet 2001 – 2014 osuvat

vaiheeseen, jonka aikana toimeentulotuen asiakkuudessa on tapahtunut monia muutok-

sia. Susan Kuivalaisen (2013, 18) mukaan verrattuna 1990-lukuun, 2010-luvulla toi-

meentulotuen tarve on pidempi ja pitkäaikaisasiakkuuksien määrä on kasvanut. Toi-

meentulotuen saajat ovat myös nuorempia ja maahanmuuttajien osuus on kasvanut. Ko-

titaloustyypeistä vain yksinasuvien osuus toimeentulotuen saajissa on tuona aikana kas-

vanut. Suurin syy toimeentulotuen hakemiselle on Kuivalaisen mukaan työttömyys.

Määrältään toimeentulotuen saajat ovat Kuivalaisen mukaan vähentyneet vuosien 1997–

2008 aikana, poikkeuksena finanssikriisi vuonna 2009. Tämän jälkeenkin asiakasmäärä

on jatkanut laskuaan. Kuivalaisen mukaan toimeentulotukimenot ovat kuitenkin kasva-

neet jokaisena vuotena ollen voimakasta etenkin 2000-luvun puolivälin jälkeen. Toi-

meentulotukea tarvitsevien määrä on siis laskenut samalla kun siihen liittyvät menot

ovat kasvaneet. Kuivalainen kuitenkin toteaa, että toimeentulotuen osuus kaikista sosi-

aalimenoista on pieni menojen kasvusta huolimatta. (Kuivalainen 2013, 17–19.)

12

Elina Aholan ja Heikki Hiilamon (2013, 76) mukaan juuri pitkäaikaiset toimeentulotu-

kiasiakkaat ovat kaikista tuen saajista vaikeimmassa tilanteessa. Riitta Särkelän ja Anne

Erosen (2007, 20) toimittaman julkaisun mukaan etuuksien taso tekee niitä pitkäaikai-

semmin tarvitseville arjesta selviämisestä vaikeaa. Paul van Aerschot (1996, 254) pitää

sellaista kehitystä huonona, jossa toimeentulotuki täydentää muita liian pieniä etuisuuk-

sia. Hänen mukaansa perustoimeentulon tulisi olla sillä tasolla, ettei sen lisäksi tarvitsisi

hakea lisätukea muilta viranomaisilta (Aerschot 1996, 254). Myös Ahola ja Hiilamo

(2013, 77) toteavat kuusitoista vuotta myöhemmin muissa etuuksissa esiintyvien puut-

teiden olevan syynä toimeentulotuen hakemiselle.

Jos etuuksien taso tekee arjesta selviämisestä vaikeaa, niin vaikeaksi koetaan myös toi-

meentulotuen hakeminenkin. Anu Muuri (2008, 55) vertaili ihmisten suhtautumista toi-

meentulotukeen vuosina 2004 ja 2006 väitöstutkimuksessaan. Tutkimuksessa kävi ilmi,

että ihmisten suhtautuminen pysyi tuona aikana samana, toimeentulotuen hakeminen

koettiin vaikeaksi. Ihmiset pitivät hakemista hyödyttömänä, sillä myöntävän päätöksen

saamiseen ei uskottu eikä toimeentulotukea haluttu ylipäätään hakea. Sukupuolten välil-

lä ei ollut eroavaisuuksia, vaan sekä miehet että naiset suhtautuivat samoin. Ikä sen si-

jaan vaikutti suhtautumiseen siten, että vanhempi väestö suhtautui epäilevämmin tuen

saamiseen kuin nuoremmat ja vanhempi väestö koki tuen hakemisen myös vaikeam-

maksi. (Muuri 2008, 55.) Kun toimeentulotuen hakeminen koetaan vaikeaksi ja kun

muissa etuuksissa esiintyvät puutteet ovat usein syynä toimeentulotuen hakemiseen,

niin tämä herättää kysymyksiä toimeentulotuen tarvitsijan asemasta ja oikeuksien toteu-

tumisesta etenkin pitkäaikaisesti tukea tarvitsevien sekä vanhusväestön kohdalla, jotka

kokevat tuen hakemisen muita vaikeammaksi.

2.2 Toimeentulotuki lainsäädännössä

Toimeentulotuella on perustuslaillinen perusta, sillä oikeudesta sosiaaliturvaan sääde-

tään perustuslaissa (PL 11.6.1999/731, 19 §). Perusoikeudet ovat yksilöille ja yhteisöille

perustuslaissa turvattuja oikeuksia (Saraviita 1998, 13). Niitä käsitellään perustuslain

toisessa luvussa (PL 11.6.1999/731, 6 – 23 §). Pentti Arajärvi (2011, 43) lisää perusoi-

keuksien koskevan yksilön ja yhteisöjen lisäksi myös yksityisten välisiä suhteita. Ver-

rattuna tavallisiin lakeihin, perustalailla on niin sanottu korotettu lainvoima, jonka joh-

13

dosta sitä on vaikeampi säätää, kumota tai muuttaa (Ojanen 2015, 8). Perusoikeuksien

katsotaan peilaavan yhteiskunnan arvoja ja niiden ominaisuuksiksi liitetään ”pysyvyys,

perustavanlaatuisuus ja yleisyys” (Arajärvi 2011, 42). Perusoikeuksien käytöllä oikeu-

dellisessa tulkinnassa on Suomessa Pajuojan ja Pölösen (2011, 343) mukaan lyhyt histo-

ria, mutta nykyään perusoikeuksien huomioiminen on keskeistä lainsoveltamisessa.

Tuomas Ojanen (2015, 16) esittelee Suomen perusoikeusnormiston jaottelun seuraavas-

ti:

- Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo

- Vapausoikeudet

- Osallistumis- ja vaalioikeudet

- Sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet

- Sivistykselliset oikeudet

- Kielelliset oikeudet

- Oikeus ympäristöön

- Oikeusturva

(Ojanen 2015,16.)

Jaottelu kuvaa siis Suomen perusoikeusnormistoa, joka uudistettiin vuonna 1995. Ennen

uudistusta perusoikeudet kohdentuivat pääasiassa vapausoikeuksiin, mutta uudistuksen

jälkeen myös sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet saivat enemmän merkitystä. Uudis-

tuksessa kehitettiin lisäksi oikeusturvaan, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kuuluvia

oikeuksia sekä säädettiin ympäristöperusoikeuteen ja osallistumis- ja vaalioikeuksiin

liittyviä säännöksiä. Uudistuksen myötä myös perusoikeuksien rooli muuttui. Ennen

uudistusta niiden katsottiin olevan vain rajoittavia, mutta uudistuksen jälkeen perusoi-

keuksien toteutumista ja turvaamista on edistetty myös positiivisin toimenpitein. (Oja-

nen 2015,16.)

Jussi Pajuoja ja Pasi Pölönen (2011, 341) lisäävät perusoikeusuudistuksen olleen mer-

kittävä oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin suorittaman työn kannalta, sillä silloin sää-

dettiin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonta heidän pääasialliseksi tehtäväk-

si. Lisäksi perusoikeudet on otettu uudistuksen myötä paremmin huomioon lainsäädän-

tötyössä sekä tuomioistuinten että viranomaisten työskentelyssä (Pajuoja & Pölönen

2011, 342).

14

Suomen perustuslain (11.6.1999/731) 19 §:ssä sanotaan oikeudesta sosiaaliturvaan seu-

raavasti:

”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on

oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden,

työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen

perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle

riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on

myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia tur-

vata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen oma-

toimista järjestämistä.”

(PL 11.6.1999/731, 19 §.)

Sosiaalityön ja toimeentulotuen kannalta merkittävä on myös sen 19 § 1 momentti, jossa

”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on

oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Säännöstä pidetään esimerk-

kinä subjektiivisesta oikeudesta, joka on turvattu perustuslaissa. Käytännössä tämä tar-

koittaa toimeentulotuen hakijan kannalta, että tämä voi perustella vaatimustaan perus-

tuslain säännöksellä. (Kananoja, Lähteinen & Marjamäki 2011, 46.)

Toimeentulotukeen liittyen julkista valtaa velvoitetaan perustuslain 22 §:ssä turvaamaan

perusoikeuksien toteutuminen (Hellsten, Hidén ja Sakslin toim. 2001, 39). Maija Saks-

lin (1999, 228) täsmentää kyseistä perustuslain 22 §:ää vielä toteamalla, että lakia tulkit-

taessa on valittava sellainen tulkinta, joka ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Lain

soveltajat eli muun muassa sosiaalityöntekijät ovat velvollisia näin valitsemaan par-

haimman vaihtoehdon, joka edistää perusoikeuksien toteutumista (Sakslin 2001, 228).

15

Pentti Arajärvi (2011, 45) esittelee kolme eri velvollisuutta, jotka julkisella vallalla on

perusoikeuksien suhteen. Ne ovat ”kunnioittamisvelvollisuus, suojaamisvelvollisuus ja

toteuttamisvelvollisuus”. Kunnioittamisvelvollisuus velvoittaa julkisen vallan kunnioit-

tamaan yksilön perusoikeuksia, kuten sananvapautta. Suojaamisvelvollisuus painottaa

julkisen vallan aktiivista roolia perusoikeuksien suojelussa yksityisen ja julkisen vallan

loukkauksia vastaan, esimerkkinä omaisuudensuoja. Toteuttamisvelvollisuus edellyttää

myös aktiivista otetta julkiselta vallalta perusoikeuksien toteutumisen suhteen, kuten

oikeutta koulutukseen. (Arajärvi 2011, 45.)

Aikuissosiaalityö edustaa julkista valtaa olemalla osa kuntien toteuttamia julkisia palve-

luja ja sen tehtävänä on näin myös turvata perusoikeuksien toteutuminen. Aikuissosiaa-

lityön ja nykyään myös Kansaneläkelaitoksen tulisi järjestää toimeentulotukeen liittyvät

palvelut hyvää hallintoa noudattaen ja siten, ettei perusoikeuksien toteutuminen vaaran-

nu (Tuori & Kotkas 2016, 254–255). Sosiaalityön käytännön toteutuksen katsotaan ole-

van epäonnistunutta, jos se ei toteuta asiakkaan oikeuksia. Sosiaalityön tulisi olla myös

oikeudenmukaista toimissaan. (Clark 2009, 43).

Toimeentulotuen käsittelyä sosiaalityössä sääteli tarkasteltavalla ajanjaksolla Laki toi-

meentulotuesta (30.12.1997/1412) ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä vastaa sosiaali-

ja terveysministeriö (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016). Toimeentulotukilaki tuli voi-

maan vuonna 1998 (Kuivalainen 2013, 20). Sosiaali- ja terveysministeriön (Sosiaali- ja

terveysministeriö 2016) mukaan toimeentulotukea säätelee lisäksi Sosiaalihuoltolaki

(710/1982) sekä Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000).

Susan Kuivalainen (2013, 32–34) esittää toimittamassaan teoksessaan Toimeentulotuki

2010-luvulla toimeentulotukeen liittyvät keskeiset lainsäädännölliset muutokset, jotka

ovat tapahtuneet vuosien 1995–2013 aikana. Muutokset on esitetty seuraavan taulukon

muodossa.

Taulukko 1. Toimeentulotukeen tehdyt keskeiset lakimuutokset vuosina 1995–2013

voimaantulovuoden mukaan. (Kuivalainen 2013, 32–34.)

Vuosi Uudistus ja sen sisältö Säädös, hallituksen esitys

1996 Perusosan alentamisen mahdollisuus 20 prosentil-

la

21.12.1995/1676 A

1996 Vuosittainen tarkastus perusosien tasoon jätetään

tekemättä

21.12.1995/1676 T

16


tekemättä

21.12.1995/1676 T


tekemättä

21.12.1995/1676 T

1998 Toimeentulotukilaki 30.12.1997/1412,

HE 217/1997

Y,A,T

1999 Perusosan alentamisen mahdollisuus maahan-

muuttajan tai turvapaikanhakijan kieltäytyessä

kotouttamissuunnitelmasta

9.4.1999/493, HE 66/1998 A

2001 Toimeentulotukiasiat käsiteltävä kunnissa viivy-

tyksettä

3.11.2000/923 HE 134/2000 Y

Ehkäisevän toimeentulotuen ja toimeentulotuen

lisäosan käytön laajentaminen

3.11.2000/923 HE 134/2000 T,Y

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 3.11.2000/923 HE 134/2000 A

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle mak-

settavasta matkakorvauksesta säätäminen

3.11.2000/923 HE 134/2000 A

Perusosan alentamisen mahdollisuus kuntoutta-

vasta työtoiminnasta kieltäytyessä

2.3.2001/189, HE 184/2000 A

Velvollisuus ilmoittautua työttömäksi työnhaki-

jaksi

2.3.2001/189, HE 184/2000 A

Ylläpitokorvausten etuoikeuttaminen toimeentu-

lotuessa

2.3.2001/191, HE 184/2000 A

2002 Etuoikeutetun tulon käyttöönotto (väliaikainen

säädös voimassa 31.3.2005 asti)

21.12.2001/1410, HE 155/2001 A,Y

Toimeentulotuen määräytymisajan tarkempi

sääntely

21.12.2001/1410, HE 155/2001 Y

2003 Lakisäädäntötekninen selkeyttäminen osana työt-

tömyysturvalain muutosten yhteydessä

30.12.2002/1294, HE 115/2002 Y

2005 Etuoikeutetun tulon jatkaminen väliaikaisella

säädöksellä 31.12.2006 asti, etuoikeutetun tulon

enimmäismäärä korotettiin 100 eurosta 150 eu-

roon

28.1.2005/49, HE 167/2004 A

2006 Työmarkkinatuen ja toimeentulotuen rahoituksen

yhtenäistäminen

29.12.2005/1218, HE 164/2005 A

Toimeentulotuen rakenne määriteltiin uudelleen

jakamalla tuki perustoimeentulotukeen ja täyden-

tävään toimeentulotukeen

29.12.2005/1218, HE 164/2005 Y

Toimeentulotuen määräytymisajan täsmentämi-

nen

29.12.2005/1218, HE 164/2005 Y

17

Toimeentulotuen indeksitarkastuksista säätämi-

nen

29.12.2005/1218, HE 164/2005 T

Perusosan sisältöä muutettiin; toimeentulotuen

perusosaan ei enää sisälly seitsemän prosentin

omavastuuta asumismenoista

19.1.2006/64, HE 155/2005 T


säädöksellä 31.12.2008 asti

3.11.2006/951, HE 165/2006 A

2008 Kunta kalleusluokituksen poistaminen 11.5.2007/583, HE 90/2006 Y

Määräaikojen asettaminen toimeentulotuen käsit-

telyajoille

7.12.2007/1202, HE 119/2007 Y



14.11.2008/710, HE 132/2008 A



6.11.2009/855, HE 153/2009 A

Kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuuden

laajentaminen myös yli 25-vuotiaisiin, perusosan

alentamisen mahdollisuus heidän kohdallaan

22.12.2009/1274, HE 194/2009 A



17.12.2010/1172, HE 138/2010 A

Perusosan alentamisen mahdollisuus nuoren alle

25-vuotiaan kieltäytyessä tai keskeyttäessä koulu-

tuksen

17.12.2010/1172, HE 138/2010 A

Perusosan alentamisen mahdollisuus maahan-

muuttajan /turvapaikanhakijan kieltäytyessä uu-

den kotoutumislain mukaisista kotouttamista

edistävistä toimenpiteistä

30.12.2010/1390, HE 185/2010 A

2012 Toimeentulotuen perusosan korotus kuudella

prosentilla

25.11.2011/1184 HE 69/2011 T

Yksinhuoltajan perusosan korottaminen; yksin-

huoltajalle maksetaan yksin asuvan henkilön

perusosa kymmenellä prosentilla korotettuna

25.11.2011/1184 HE 69/2011 T

2013 Työttömyysturvan korotusosan, muutosturva-

lisän, muutosturvan ansio-osan, työmarkkinatuen

korotusosan muuttaminen etuoikeutetuksi tuloksi

toimeentulotuessa

28.12.2012/1006, HE 115/2012 A

Y= yhdenmukaistaminen, T= tasoon ja A= aktivointiin liittyvä muutos. (Kuivalainen 2013, 32–34.)

Lainsäädännön muutoksilla on tavoiteltu toimeentulotuen saattamista yhdenmukaisem-

maksi ja yksinkertaisemmaksi, kannustavammaksi sekä tasoltaan tarpeita paremmin

vastaavaksi. Yhtenäisyyttä on tavoiteltu 2000-luvun alussa etenkin puuttumalla toi-

18

meentulotuen käsittelyaikoihin. Vuonna 2000 kunnat velvoitettiin käsittelemään toi-

meentulotukihakemukset viivytyksettä ja vuonna 2007 käsittelylle asetettiin vielä mää-

räajat. Yhtenäisyyttä on tavoiteltu myös vuonna 2006 jakamalla toimeentulotuki perus-

toimeentulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen. Samana vuonna toimeentulotuen

ja työmarkkinatuen rahoitusta yhtenäistettiin ja vuonna 2008 poistettiin vielä kuntien

kalleusluokitukset perusosista. (Kuivalainen 2013, 20 – 21.)

Toimeentulotuen kannustavuutta on Kuivalaisen (2013, 21) mukaan edistetty käyttämäl-

lä joko positiivisia tai negatiivisia kannustimia. Negatiivista kannustamista on tavoiteltu

perusosan alentamisilla sekä velvoittamalla jokainen 18–64-vuotias työtön ilmoittautu-

maan työnhakijaksi. Perusosan alennus oli alun perin säädetty koskemaan vain työttö-

miä työnhakijoita, mikäli he kieltäytyivät tarjotusta työstä. Sittemmin perusosaa on voi-

tu alentaa myös maahanmuuttajalta ja turvapaikanhakijalta, jos nämä kieltäytyvät ko-

touttamista edistävistä toimista sekä työttömältä, joka kieltäytyy kuntouttavasta työtoi-

minnasta kuin myös nuorelta, joka kieltäytyy koulutuksesta. Kuivalaisen mukaan nega-

tiiviset kannustimet toivat selkeämmin esille toimeentulotukeen liittyvien oikeuksien

lisäksi myös hakijan velvollisuuksia. Kuivalainen lisää myös, että vaikka tämä niin kut-

suttu keppien käyttö on ollut toiminnassa jo vuosia, niin perusosan alentamisen vaiku-

tuksista on saatu vain vähän tutkimustietoa. (Kuivalainen 2013, 21–23.)

Kannustavuutta on tarkasteltavalla ajanjaksolla lisätty muuttamalla lakia vuonna 2002

niin, että hakijatalouden ansio- tai yrittäjätuloista vähintään 20 prosenttia tuli etuoikeu-

tetuksi tuloksi, jota ei toimeentulotuessa huomioitu ollen kuitenkin enintään 100 euroa

kuukaudessa. Vuonna 2005 etuoikeutetun tulon määrä nostettiin 150 euroon ja vuonna

2015 etuoikeutetusta tulosta tuli pysyvä ja tulonsaajakohtainen. (Kuivalainen 2013, 21–

23.)

Ehkäisevään toimeentulotukeen tehtiin uudistus vuonna 2001 sen käytön lisäämiseksi.

Marja Pajukosken (2006, 131) mukaan ehkäisevän toimeentulotuen käyttö on ollut vielä

vuonna 2006 vähäistä, huolimatta lakiin tehdyistä muutoksista, joiden tavoitteena on

ollut sen käytön lisääminen sosiaalityön välineenä. Laissa muutettiin sanamuotoa kuntia

velvoittavammaksi ja lisättiin luettelo esimerkkitilanteista, joissa sitä tulisi hyödyntää.

(Pajukoski 2006, 131.) Vuonna 2006 toimeentulotuki jaettiin puolestaan perustoimeen-

tulotukeen ja täydentävään toimeentulotukeen Nähtäväksi jää, miten ehkäisevää ja täy-

19

dentävää toimeentulotukea käytetään nyt tästä eteenpäin perustoimeentulotuen siirryttyä

Kansaneläkelaitokselle.

2.3 Aikuissosiaalityö toimeentulotukityön toteuttajana

Toimeentulotukityö on liitetty yleensä aikuissosiaalityön tehtäväksi sosiaalityön tehtä-

väkentällä (Kananoja, Lähteinen, Marjamäki toim. 2011, 212). Jokisen ja Juhilan (2008,

7) mukaan aikuissosiaalityö on noussut keskustelujen ja kehittämisen kohteeksi vasta

2000-luvulla. Tuolloin heidän mukaansa alettiin nähdä sosiaalityö niin sanotun elämän-

kaarimallin mukaan, jossa lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus tarvitsivat jokainen

erilaisia palveluita sosiaalityöltä ja työtä eriytettiin vastaamaan paremmin tarpeisiin.

(Jokinen & Juhila 2008, 7.)

Jarmo Kärjen, Päivi Tossavaisen ja Riikka Väyrysen (2009, 32) toimittamassa raportis-

sa katsotaan aikuissosiaalityön olevan yli täysi-ikäisten kanssa tehtävää sosiaalityötä ja

toimeentulotuki kuuluu aikuissosiaalityön palveluihin. Muita palveluita ovat muun mu-

assa kuntoutus- ja päihdepalvelut, asumis- ja työllistämispalvelut ja kotouttamistyö.

Aikuissosiaalityöhön osallistuu yleensä muitakin ammattilaisia ja työtä tehdään niin

sanotusti tiimityönä. Työtä tehdään yhdessä myös eri yhteistyötahojen kanssa riippuen

asiakkaan tilanteesta. (Kärki, Tossavainen & Väyrynen toim. 2009, 32–34.) Aulikki

Kananojan, Martti Lähteisen ja Pirjo Marjamäen (2011, 212) toimittamassa kirjassa

täsmennetään aikuissosiaalityöstä käytettävän toisinaan myös nimitystä ”työikäisten

palvelut”.

Raija Väisänen ja Juha Hämäläinen (2008, 91) puolestaan katsovat, että aikuissosiaali-

työn käsitteen määrittelemättömyys tekee siitä niin hajanaisen, mikä puolestaan vaikut-

taa aikuissosiaalityön toteutumiseen käytännössä. Väisänen ja Hämäläinen katsovat

aikuissosiaalityön olevan täysi-ikäisten yksinasuvien ja sellaisten lapsiperheiden parissa

tehtävää työtä, joilla ei ole lastensuojelun tarvetta. Heidän sosiaalityöntekijöille teettä-

mänsä kyselyn mukaan aikuissosiaalityössä korostuvat etenkin työntekijän vuorovaiku-

tustaidot sekä toiminnan tavoitteellisuus. Lisäksi aikuissosiaalityön ennaltaehkäisevä

sekä korjaava rooli korostui suurimman osan vastauksissa. Väisäsen ja Hämäläisen tut-

kimukseen liittyvät kyselyt ja haastattelut on suoritettu ajalla 2005–2006 ja yhteensä 75

20

aikuissosiaalityötä tekevää sosiaalityöntekijää osallistui siihen. (Väisänen & Hämäläi-

nen 2008, 90 – 93.)

Yhteiskunta- ja sen palvelujärjestelmät kokevat jatkuvasti muutoksia ja kehittämispai-

neita, joihin aikuissosiaalityön tulisi pyrkiä vastaamaan parhaiten soveltuvalla tavalla.

Kirsi Juhilan mukaan aikuissosiaalityölle onkin ominaista jatkuvassa muutostilassa

oleminen. (Juhila 2008, 43–45.) Yhteiskunnan asenteissakin tapahtuu muutoksia. Anne-

li Pohjola (2010, 68) toteaa yhteiskunnallisen keskustelun muuttuneen verrattuna aikaan

ennen 1990-luvun lamaa siten, että aktiivisuutta alettiin odottaa yksilöltä. Lisäksi yksi-

lön oikeuksien sijaan alettiin painottaa yksilön velvollisuuksia. Anneli Pohjola toteaa,

ettei sosiaalityössä voida asettaa asiakkaille samanlaisia vaatimuksia velvollisuuksien

suhteen, sillä jokaisen asiakkaan tilanne ja kyky suoriutua velvoitteista ovat erilaiset.

(Pohjola 2010, 68.) Kirsi Juhila ja Arja Jokinen (2008, 288) pitävät ongelmallisena sitä,

jos sosiaalityön tulee sitoutua tiiviisti vallitseviin yhteiskuntapoliittisiin linjauksiin. He

näkevät sosiaalityön päätehtäväksi asiakkaiden oikeuksien ajamisen ja heidän oikeuksi-

ensa puolustamisen (Juhila & Jokinen 2008, 288).

Yhteiskunnan muutoksiin ja asenteisiin viitaten Gurid Aga Askeland ja Jan Fook (2009,

287–292) toteavat, että Euroopassa on vuoden 2009 finanssikriisin seurauksena vallalla

sellaisia poliittisia ja ideologisia trendejä, jotka voivat vaikuttaa sosiaalityöhön ja sen

toteuttamiseen kielteisesti ja toimia sosiaalityötä vastaan. He peräänkuuluttavat sosiaali-

työntekijöitä ottamaan rohkeasti kantaa heidän työhönsä mahdollisesti kohdistuviin

muutoksiin ja muutospaineisiin, sillä muuten sosiaalityöntekijöiden voidaan ajatella

hyväksyvän muutokset. (Askeland & Fook 2009, 287–292.) Aikuissosiaalityö ja toi-

meentulotuki etenkin nousevat säännöllisesti otsikoihin ja yksipuolisesti uutisoituna ja

useimmiten kielteisessä valossa. Aikuissosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden tulisi siis

rohkeammin ottaa julkisesti kantaa työhönsä kohdistuviin muutosvaatimuksiin sekä

asiakkaidensa asemaa heikentäviin uudistuksiin ja tehdä näkyväksi myös työn onnistu-

misia ja tuoda toisenlaista näkökantaa julkiseen keskusteluun.

Sosiaalityöntekijän rooliin aikuissosiaalityössä liittyy kontrollia ja sosiaalityön ja kont-

rollin suhteesta on keskusteltu ainakin 1950-luvulta lähtien (Mäntysaari 1991, 172).

Toisaalta Arja Jokinen (2008, 111) toteaa teoksessa Sosiaalityö aikuisten parissa, että

sosiaalityöhön liittyvää tuen ja kontrollin suhdetta on tutkittu suomalaisessa sosiaalityön

tutkimuksessa vain vähän. Mikko Mäntysaaren (1991, 172) mukaan yksi ensimmäisistä

21

sosiaalityön ja kontrollin suhdetta käsitellyt tutkija oli R.K. Taylor, jonka mukaan sosi-

aalityö on yhteiskunnan keino kontrolloida poikkeavia. Mikko Mäntysaari totesi vuonna

1991 oman tutkimuksensa aineiston perusteella, että sosiaalityöntekijöiden ja asiakkai-

den suhteissa oli sosiaalisen kontrollin elementtejä, mutta ne eivät hallinneet sitä, vaan

se oli hyvin monimutkainen ilmiö. Toimeentulotukeen liittyvän taloudellisen kontrollin

Mäntysaari näki olevan rajattua ja muuttuvan tehokkaammaksi vasta pidemmässä asia-

kassuhteessa. (Mäntysaari 1991, 204.)

Sanna Blomgren ja Minna Kivipelto ovat kartoittaneet aikuissosiaalityötä Suomessa

valtakunnallisesti vuonna 2012. Heidän kartoituksensa mukaan toimeentulotukityö oli

edelleen vuonna 2012 merkittävä osa aikuissosiaalityötä. He pitivät toimeentulotukea

myös esimerkkinä tuen ja kontrollin ristiriidasta aikuissosiaalityössä ja kontrollin osuu-

den he katsoivat jopa lisääntyneen. Blomgrenin ja Kivipellon mukaan sosiaalityönteki-

jöiden tulisi pyrkiä tietoisesti vähentämään kontrollin osuutta, sillä muuten resurssien

vähetessä aikuissosiaalityölle jää vain ”ongelmien kova ydin”, mitä kontrollilla ja juri-

diikalla hoidetaan. (Blomgren & Kivipelto 2012, 52.)

Aikuissosiaalityön toteutumiseen liittyen Satu Marja Tanttu (Tanttu 2016, 119) havaitsi

työyhteisön johtamisella olevan merkitystä käytännön työssä ja sosiaalityöntekijöiden

asiantuntijuuden hyödyntämisessä. Sosiaalityön johtaminen vaihtelee ja jos sosiaalityö-

tä, sen tehtäviä ja tavoitteita ei ole yhteisesti määritelty, ohjaa sosiaalityöntekijän omat

näkemykset työtä enemmän. Tämä puolestaan tuo kirjavuutta itse työntekoon asiakkai-

den kanssa. Liian tiukka ohjeistus sen sijaan voi kaventaa sosiaalityöntekijän työtä.

(Tanttu 2016, 119.)

Blomgren ja Kivipelto (2012, 52) havaitsivat puolestaan valtakunnallisessa aikuissosi-

aalityön kartoituksessaan sosiaalityöntekijöillä kuluvan työajasta 70 % dokumentointi-

ja kirjaamistyöhön. Heidän mukaansa aikuissosiaalityössä ei työaikaa kohdenneta tut-

kimus- ja kehittämistoimintoihin eikä tiedotus- tai vaikuttamistoimintaan (Blomgren &

Kivipelto 2012, 52.) Toimeentulotukityötä tekevien sosiaalityöntekijöiden työaika kuluu

siis pitkälti käytännön kirjaamistyössä.

Aikuissosiaalityön palveluita voi tarvita kuka vain. Elämäntilanteessa voi tapahtua yllät-

täviä muutoksia, joihin ei välttämättä itse voi vaikuttaa ja omat voimavarat ja taloudelli-

nen tilanne voivat horjua monesta syystä. Ongelmia voi olla myös terveyden, asumisen

ja työn suhteen. Blomgren ja Kivipelto kartoittivat vuonna 2012 valtakunnallisesti ai-

22

kuissosiaalityötä ja samalla niitä asioita ja ilmiöitä, joita aikuissosiaalityössä kohdataan

ja joiden parissa työskennellään. He määrittivät kartoituksessaan myös, missä määrin

nämä asiat ja ilmiöt ovat työnteon kohteena. Nämä asiat ja ilmiöt on esitetty alla olevas-

sa kuviossa. Ylimpänä kuviossa on ne asiat, joita työssä kohdataan vähiten ja alimpana

ne, joita puolestaan eniten. (Blomgren & Kivipelto 2012, 36.)

Kuvio 1. Aikuissosiaalityön kohteena olevat asiat ja ilmiöt, keskiarvot (0 = Ei juuri kos-

kaan, 4 = lähes aina) (n=199–204). (Blomgren & Kivipelto 2012, 36.)

Toimeentuloon ja elämänhallintaan liittyvän asiat olivat kartoituksen mukaan lähes aina

aikuissosiaalityön päätehtävänä. Yhteisöjen toimivuuteen ja oikeusturvaan liittyvät asiat

puolestaan olivat työn kohteena harvoin. Näiden ääripäiden väliin mahtui myös muita

asioita ja ilmiöitä, jotka on havainnollistettu kuviossa. (Blomgren & Kivipelto 2012,

36.) Asiat ja ilmiöt, joiden parissa aikuissosiaalityössä työskennellään voivat olla siis

moninaisia samoin kuin tilanteet, joissa asiakas aikuissosiaalityön apua tarvitsee.

Toimeentulotuen havaitsi myös Satu Marja Tanttu (2016) olevan olennainen osa aikuis-

sosiaalityötä. Tanttu on tutkinut lisensiaatin työssään kunnallisen aikuissosiaalityön

sosiaalityöntekijöiden määrityksiä auttamisen rajoista ja mahdollisuuksista. Useimmiten

ihmiset ovat Tantun tutkimuksen mukaan yhteydessä sosiaalityöhön taloudellisissa on-

gelmissa ja Tanttu näkeekin toimeentulotuen olevan merkittävä työväline aikuissosiaali-

työssä edelleen ja sitä kautta myös perustuslaissa mainitun ihmisarvoisen elämisen tur-

vaamisen toteuttaja. Muita aikuissosiaalityön päätehtäviä olivat tutkimukseen osallistu-

0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4

Asiakkaan elämänhallinta

Toimeentulo

Työn saanti/työttömyys

Päihteet/riippuvuus

Asuminen/asunnottomuus

Palvelujen tarjonta ja toimivuus

Terveys/vamma

Ihmissuhteet

Koulunkäynti/opiskelu

Lapsen tarpeet ja toiminta

Vapaa-ajan toiminta

Väkivalta/väkivallan uhka

Oikeusturva

Yhteisöjen toimivuus (esim. suvaitsevaisuus

23

neiden sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan taloudellisen työskentelyn lisäksi

”aktivointi, asianajo ja muiden palveluiden järjestäminen”. (Tanttu 2016, 120–121.)

Jos toimeentulotuki on merkittävä työväline aikuissosiaalityössä, niin sitä on myös asi-

akkaan ja sosiaalityöntekijän välinen suhde. Tanttu (2016, 121) katsoo sosiaalityönteki-

jän ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen olevan sosiaalityön olennaisin asia. Vuoro-

vaikutuksen avulla pyritään aikuissosiaalityössä luomaan hyvä ja ja luottamuksellinen

suhde, jotta työskentelylle asetetut päämäärät voisivat tulla saavutetuiksi. (Tanttu 2016,

120–121.)

Pohjola ja Laitinen (2010, 312–313) puolestaan katsovat, että sosiaalityön asiakassuh-

teessa peilautuvat monet eri tekijät kuin vain asiakkaan ja työntekijän keskinäinen vuo-

rovaikutus. Heidän mukaansa myös yhteiskunta, politiikka kuin kulttuuri peilautuvat

vuorovaikutussuhteessa asiakkaan kanssa kuin myös käsitykset ”ihmisarvosta, oikeu-

denmukaisuudesta, tasa-arvoisuudesta, universaalisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja

yhteisvastuusta”. Pohjolan ja Laitisen mukaan sosiaalityöntekijän tulisikin tarkastella ja

pohtia näitä tekijöitä ja niiden vaikutuksia omiin ajattelutapoihinsa, käsityksiinsä ja sitä

kautta työhönsä. (Pohjola & Laitinen 2010, 312–313.)

Nummela (2011) on koonnut taulukkoon, mitkä kaikki tekijät asiakkaan juridis-

hallinnolliseen asemaan vaikuttavat.

Taulukko 2. Aikuissosiaalityön asiakkaan juridis-hallinnollista asemaa ohjaavat tekijät.

(Nummela 2011, 64.)

Lainsäädännölliset oikeudet

Kansainväliset sopimukset

Suomen perustuslaki

Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Toimeentulotukilaki

Sosiaalityötä ohjaavat periaatteet

Sosiaalialan kansainväliset ja kansalliset eettiset ohjeet

Ohjeet ja käytännöt

Toimeentulotukea koskevat valtakunnalliset ohjeet

Kuntien sisäiset toimeentulotuen soveltamisohjeet

Hyvä hallinto

Hallintomenettely

Muutoksenhakumenettely

Kohtaaminen

Palvelutarpeen arviointi

Asiakassuhteen rakentaminen

Palvelutapahtuma

Luottamuksellinen asiakassuhde

24

Asiakkaan juridis-hallinnollista asemaa ohjaavat tekijät Nummela on jaotellut viiteen

osaan. Ensimmäisenä tekijänä Nummela näkee lainsäädännön. Sosiaalioikeus ja Suo-

men perustuslaki ylemmän tason säädöksenä ohjaavat aikuissosiaalityön toimintaa ja

ovat Nummelan mukaan aikuissosiaalityön perusta. Sen sijaan etiikka on läsnä joka

päiväisessä aikuissosiaalityössä ohjaten sosiaalityöntekijän toimintaa ja valintojen te-

koa. Valtio ohjaa Nummelan mukaan aikuissosiaalityön suuria linjoja ja kunnat ohjaa-

vat aikuissosiaalityötä vielä omilla paikallisilla toimintaohjeillaan. Hyvällä hallinnolla

turvataan hakijan oikeuksien toteutuminen ja hakijan asioiden hoito viivytyksettä sekä

mahdollisuus hakea muutosta saamaansa päätökseen. Kohtaamalla asiakas sosiaalityön-

tekijä rakentaa ja luo luottamuksellista asiakassuhdetta. Kohtaamalla asiakkaan sosiaali-

työntekijä tekee arvioita palvelutarpeista ja tekee päätöksiä mahdollisista toimenpiteistä.

Nummela toteaa, että sosiaalityön ristiriitainen rooli auttajana ja kontrolloijana tekee

kohtaamisesta haastavaa. (Nummela 2011, 64–65.)

Sosiaalityöntekijöiden käsityksiä köyhyyden syistä on kartoitettu Suomessa, Ruotsissa,

Norjassa ja Tanskassa. Blomberg, Kroll, Kallio ja Erola (2013) tarkastelivat tutkimuk-

sessaan, pitivätkö sosiaalityöntekijät köyhyyttä yksilöllisenä syytöksenä, sosiaalisena

syytöksenä, yksilöllisenä kohtalona ja sosiaalisena kohtalona. Tutkimuksen tulokset on

esitelty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 3. Sosiaalityöntekijöiden käsitykset köyhyyden syistä Pohjoismaissa (% sa-

maa mieltä/täysin samaa mieltä). (Blomberg, Kroll, Kallio & Erola 2013, 75.)

Yksilöllinen

syytös

Sosiaalinen

syytös

Yksilöllinen

kohtalo

Sosiaalinen

kohtalo

Suomi 17 73 52 26

Norja 4 65 17 32

Ruotsi 4 69 13 24

Tanska 3 42 33 36

Tutkimuksen tulosten mukaan sosiaalinen syytös on yleisin selitys köyhyyden syylle

pohjoismaisten sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Suomalaiset sosiaalityöntekijät ero-

sivat muiden pohjoismaiden sosiaalityöntekijöistä siinä, että he katsoivat köyhyyden

olevan enemmän yksilöstä johtuvaa. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että sosiaalityön-

tekijän henkilökohtaisen työhistorian pituus vaikutti tähän asennoitumiseen. Lyhyem-

män työkokemuksen omaavat sosiaalityöntekijät olivat taipuvaisempia ajattelemaan

25

köyhyyden syiden olevan yksilöstä johtuvia, kun taas pidemmän työkokemuksen omaa-

vat katsoivat myös sosiaalisten tekijöiden eli yhteiskunnan vaikuttavan köyhyyden

esiintymiseen. (Blomberg, Kroll, Kallio & Erola 2013, 75.)

Tutkijat havaitsivat myös, että toimeentulotuen parissa työskentelevät kokivat useam-

min köyhyyden olevan yksilöstä johtuvaa kuin etsivät syytä muualta. Tutkimuksessa

havaittiin merkitystä olevan myös työntekijän asemalla, sillä johtavassa asemassa työs-

kentelevien havaittiin pitävän köyhyyttä useammin yksilöstä johtuvana kuin työntekijän

asemassa olevat. (Blomberg, Kroll, Kallio & Erola 2013, 75.) Sosiaalityöntekijän suh-

tautumisen köyhyyteen voisi näistä tutkimustuloksista johtuen arvella vaikuttavan aina-

kin jossain määrin sosiaalitoimessa toteutettavaan toimeentulotukityöhön.

2.4 Toimeentulotuen käsittely, päätöksenteko ja muutoksenhaku aikuissosi-

aalityössä

Toimeentulotuen käsittely ja päätöksenteko

Toimeentulotuen palveluprosessin päävaiheita on Jarmo Kärjen, Päivi Tossavaisen ja

Riikka Väyrysen toimittamassa raportissa (2009, 110) kuvattu seuraavalla tavalla.

1. Vireilletulo

2. Hakemuksen käsitteleminen ja päätöksen tekeminen

3. Toimeenpano: tiedoksianto ja maksatus

Vireilletulolla tarkoitetaan toimeentulotukihakemuksen jättämistä sosiaalitoimeen.

Yleensä se tehdään jättämällä kirjallinen hakemus tai sitten asiakas, hänen läheisensä tai

edustajansa tai joku muu viranomainen ottaa yhteyttä. Hakemuksen käsittely vaiheeseen

sisältyy tarvittavien selvitysten tekeminen ja laskelmien teko. Näiden jälkeen viranhalti-

ja tekee päätöksen. Päätös annetaan hakijalle tiedoksi ja mahdollinen myönnetty tuki

laitetaan maksuun hakijalle. (Kärki, Tossavainen & Väyrynen toim. 2009, 111–113.)

Raportissa painotetaan, että yllä oleva mallinnus kuvaa toimeentulotuen palveluproses-

sia vain yleisellä tasolla, sillä palveluprosessit vaihtelevat. Vaihtelu johtuu kuntien toi-

minnasta, sillä niillä on mahdollisuus vaikuttaa toimeentulotukipalvelujen järjestämi-

seen. (Kärki, Tossavainen & Väyrynen toim. 2009, 110.)

26

Työnjako sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kesken vaihtelee käytännössä suu-

resti eri kunnissa (Saikku & Kuivalainen 2013, 141). Myös Ahvenius (2012, 296) toteaa

kuvatessaan sosiaalityön erityispiirteitä pienessä kunnassa, että samasta lainsäädännöstä

huolimatta erikokoiset organisaatiot ja erilaiset kontekstit ja olosuhteet vaikuttavat työ-

hön muovaten siitä näköistään. Pienen kunnan sosiaalityön eroja isomman kunnan sosi-

aalityöhön voi nähdä Ahveniuksen mukaan muun muassa päivittäisissä rutiineissa, luot-

tamushenkilöiden osallistumisessa ja työntekijöiden määrässä (Ahvenius 2012, 296).

Toimeentulotuen päätöksenteon tärkeimpiä seikkoja on hakijan tapa esittää tilanteensa

ja siihen liittyen myös sosiaalityöntekijän harkinta ja päätös toimenpiteistä. Karjalainen

kiteyttää, että kaikki toimeentulotukea ja sosiaalityötä ohjaavat lait ja asetukset, niihin

vaikuttavat poliittiset tekijät sekä käsitykset konkretisoituvat sosiaalityöntekijän ja asi-

akkaan välisessä suhteessa ja päätöksenteossa. (Karjalainen 2004, 127.)

Päätösten tekeminen on sosiaalityön olennaisesti kuuluva tehtävä ja kaikkiin sosiaali-

työn tehtäviin se liittyy jollain lailla. Terence O’Sullivan toteaa, että ehkäistäkseen in-

himillisiä kärsimyksiä ja sosiaalisia oikeuksia, tulisi sosiaalityön päätöksen tekoon kiin-

nittää erityistä huomiota (O’Sullivan 2011, 1). Päätöksenteon merkitys painottuu mie-

lestäni erityisesti harkinnanvaraisia etuuksia koskevassa sosiaalityössä, sillä siinä tapa-

uksia harkitaan yksilöllisemmin ja tapauskohtaisesti.

Tuija Nummela (2011) on tutkinut väitöskirjatyössään aikuissosiaalityön asiakkaiden

asemaa ja oikeuksien toteutumista. Hän havaitsi tutkimuksessaan monien tahojen vai-

kuttavan toimeentulotukilain soveltamiseen ja sitä kautta myös päätöksentekoon kuntien

aikuissosiaalityössä. Nämä tahot on esitelty alla olevassa taulukossa.

Taulukko 4. Aikuissosiaalityötä ohjaavat ohjeet ja käytännöt (Nummela 2011, 122).

Valtakunnalliset ohjeet

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet toimeentulotuen myöntämisestä

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut

Kuntien sisäiset ohjeet

Kuntien omat toimeentulotuen soveltamisohjeet

Yhteisön sisäiset ohjeet

Sosiaalityöntekijöiden palaverit

Keskustelut esimiehen kanssa

Kirjaamattomat käytännöt

27

Säästäminen yleensä

Säästäminen myönnettäessä toimeentulotukea

Toimeentulotukirahojen käytön kontrollointi

Aikuissosiaalityötä ohjaa Nummelan mukaan valtakunnalliset ohjeet, joita ovat sosiaali-

ja terveysministeriön ohjeet toimeentulotuen myöntämisestä sekä korkeimman hallinto-

oikeuden ratkaisut. Kunnat antavat myös omia toimeentulotuen soveltamisohjeita.

Työyhteisökin vaikuttaa työn tekemiseen yhteisten palavereiden sekä esimiehen kanssa

käytyjen keskustelujen kautta. Lisäksi Nummela mainitsee kirjaamattomat käytännöt,

jotka liittyvät säästötoimenpiteisiin. (Nummela 2011, 122–123.)

Nummelan lisäksi säästötoimenpiteiden merkityksen on myös Liisa Korppi (2003, 69)

havainnut pro gradu työssään. Korppi tutki ehkäisevän ja harkinnanvaraisen toimeentu-

lotuen käyttöä sosiaalityön välineenä ja havaitsi Nummelan tavoin, että sosiaalityönteki-

jän päätöksentekoon vaikuttavat myönnetyt määrärahat. Korppi toteaa määrärahojen

merkityksen olevan myös asiakkaiden tiedossa ja he tulkitsivatkin Korpin mukaan mah-

dollisen kielteisen päätöksen määrärahojen loppumisesta johtuvaksi eivätkä sosiaali-

työntekijästä johtuvaksi. (Korppi 2003, 68–71.)

Yhteisön sisäisiin ohjeisiin liittyen aikuissosiaalityöstä on tehty tutkimus, jonka mukaan

sosiaalityöntekijät katsoivat heidän työnsä olevan sidoksissa vahvasti lakiin, mutta

eroavaisuuksia työntekijöiden kesken oli siinä, miten sidoksissa he kokivat olevansa

organisaation omiin sääntöihin, joissa työskentelivät. Tutkimuksessa havaittiin myös

sosiaalityöntekijöiden suhtautumisen painottuvan kahteen eri ryhmään organisaation

sääntöihin suhtautumisen suhteen. (Evans 2013, 752–756.)

Ensimmäinen ryhmä painotti oikeudenmukaista käsittelyprosessia ja toinen ryhmä oi-

keudenmukaisia lopputuloksia. Oikeudenmukaisen käsittelyprosessin puolelle kallistu-

neet katsoivat olevan tärkeää kohdella jokaista asiakasta tasapuolisesti ja lakien mu-

kaan, sillä muuten työstä tulisi kaaosta. Oikeudenmukaisia lopputuloksia painottaneet

puolestaan suhtautuivat kriittisemmin linjauksiin ja käytäntöihin ja pitivät eettisyyttä

tärkeämpänä työtä ohjaavana tekijänä ja katsoivat, että asiakkaita tulisi kohdella ennen

kaikkea yksilöinä. Tutkimuksessa havaittiin näiden suhtautumistapojen sekoittuvan or-

ganisaatiossa siten, että sääntöjä noudattavia sosiaalityöntekijöitä saattoi johtaa henkilö,

joka painotti vastakkaista suhtautumista ja toisinpäin. Eri suhtautumistapoja ei pidetty

28

toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina, vaan niiden nähtiin muuttuvan ja mukautuvan

käytännön ja velvoitteiden mukana. Näiden suhtautumistapojen synnyttämä jännite so-

siaalityössä pitäisi tutkijan mukaan ymmärtää, jotta voisi ymmärtää sosiaalityön ammat-

tilaisten lähestymistapaa työlleen. (Evans 2013, 752–756.)

Aikuissosiaalityötä ohjaaviin ohjeisiin ja käytäntöihin liittyen myös Heidi Sirviö (2013)

on tutkinut pro gradussaan harkintavaltaa ilmiönä ehkäisevässä toimeentulotuessa. Tut-

kimuksessaan hän kuvaili harkintavallan ilmiötä kolmella eri kategorialla, jotka olivat

”käytännöllismoraalinen, teknisrationaalinen ja sosiaalisessa suhteessa tapahtuva har-

kintavallan käyttö”. Käytännöllismoraalisessa harkinnassa sosiaalityöntekijä pohjaa

ratkaisunsa henkilökohtaiseen näkemykseen ja käytännön tietoon. Teknisrationaalisessa

harkinnassa ratkaisu pohjataan enemmän ulkoa annettuun toimintaohjeeseen ja on

enemmän byrokraattinen. Sosiaalisessa suhteessa harkinta pohjataan nimensä mukaises-

ti sosiaalisessa suhteessa tapahtuvaksi ja siinä valtaa on suhteen molemmilla osapuolil-

la. Sirviön mukaan tulisi ymmärtää, että harkinta liittyy aina johonkin kontekstiin ja että

harkinnan käyttö on moniulotteinen ilmiö. (Sirviö 2013, 53–64.) Sirviön tekemä havain-

to mukailee mielestäni Evansin tutkimustuloksia siinä, että harkinnan käyttöä ja aikuis-

sosiaalityön toteutusta ohjaavat tekijät ovat sidoksissa laajempaan kontekstiin ja että ne

eivät ole yksiselitteisiä ilmiöitä.

Muutoksenhaku toimeentulotukipäätökseen

Sosiaali- ja terveysministeriön toimittamassa toimeentulotuen soveltamisoppaassa

(Opas toimeentulotukilain soveltajille 2013) esitellään, kuinka toimeentulotukipäätök-

sen muutoksenhaku etenee. Ensimmäisenä keinona päätökseen tyytymättömällä on teh-

dä oikaisuvaatimus. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa, hallintolainkäytössä

ja sosiaalihuoltolaissa ja – asetuksessa. (Opas toimeentulotukilain soveltajille 2013,

148.)

Oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista eli siitä,

kun tuen hakija on saanut viranhaltijan päätöksen. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtu-

neen seitsemäntenä päivänä päätöksen postituksesta. Oikaisuvaatimusta ei voi jättää

suullisesti, vaan se on tehtävä aina kirjallisesti ja perusteltava vaatimuksensa. Toimeen-

29

tulotukipäätöksissä on oltava liitteenä valitusosoitus sekä menettelyohjeet siitä, mihin

ottaa yhteyttä ja miten toimia. (Opas toimeentulotukilain soveltajille 2013, 148.)

Toimeentulotukipäätökseen on mahdollista hakea muutosta myös valittamalla hallinto-

oikeuteen, eikä sitä ole toimeentulotuen kohdalla mitenkään rajoitettu. (Opas toimeentu-

lotukilain soveltajille 2013, 149). Ainoana ehtona on, että valituksen voi tehdä vain

henkilö, jota päätös koskee (Kananoja, Lähteinen & Marjamäki 2011, 414). Valittami-

nen hallinto-oikeuteen on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Opas

toimeentulotukilain soveltajille 2013, 149–150).

Valitus on mahdollista tehdä myös toimielimen kautta, joka voi liittää mukaan oman

lausuntonsa ja toimittaa sitten eteenpäin. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on sen si-

jaan rajoituksia toimeentulotukipäätöksistä valittamisen suhteen. Toimeentulotuen mää-

rää ja sen myöntämistä koskevista päätöksistä on mahdollista valittaa korkeimpaan hal-

linto-oikeuteen vain, mikäli korkein hallinto-oikeus antaa siihen luvan. Poikkeuksena

kuitenkin toimeentulotuen takaisinperintää koskevat päätökset, joista valittamiseen ei

lupaa tarvitse anoa. (Opas toimeentulotukilain soveltajille 2013, 149 - 150.)

Tuomioistuinten lisäksi kiistanalaisia toimeentulotukipäätöksiä käsittelevät myös alue-

hallintovirasto, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä eduskunnan oike-

usasiamies ja oikeuskansleri. Päätökseen tyytymättömän käytettävissä on lisäksi sosiaa-

liasiamies, jonka kunta on asiakaslain (22.9.2000/812) 24 §:n nojalla velvollinen ni-

meämään. Sosiaaliasiamies ei tee uusia päätöksiä, mutta hänen tehtävänään on neuvoa

puolin ja toisin asiakkaan oikeuksiin liittyvissä asioissa sekä asiakasta että viranomais-

tahoa. Sosiaaliasiamiehen tehtävänä on tehdä vuosittain selvitys kunnanhallitukselle

siitä, miten asiakkaiden oikeudet ja asema ovat kunnassa kehittyneet. (Opas toimeentu-

lotukilain soveltajille 2013, 150.)

Seuraavassa taulukossa on Tuija Nummela havainnollistanut, mitä muutoksenhakumah-

dollisuuksia toimeentulotuen hakijalla on, miten se etenee ja kuinka usein tehty päätös

muuttuu missäkin toimielimessä.

30

Taulukko 5. Toimeentulotukiasioiden muutoksenhakuprosessi (Nummela 2011, 88).

Viranhaltijan itseoikaisu Toimeentulotukipäätös muuttuu asiakkaan

lisäselvityksen johdosta

Muutoksenhaku lautakuntaan

Vain murto-osa asiakkaista hakee muutosta

Päätös muuttuu harvoin

Valitus hallinto-oikeuteen

Harva edellisten joukosta valittaa


Valitus Korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Yksittäistapauksia


Nummelan mukaan joissakin häneen tutkimukseensa osallistuneista kaupungeista toi-

meentulotukipäätöksessä erimielisyyttä aiheuttanut asia voidaan ratkaista käymällä pää-

tös ja perusteet läpi asiakkaan kanssa. Jos aihetta muutokseen on, niin päätöstä muute-

taan. Lautakunta muuttaa tehtyä päätöstä vain harvoin ja sinne ohjautuu vain murto-osa

tehdyistä päätöksistä. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaa vielä harvempi ja sekin

muuttaa tehtyä päätöstä vain harvoin. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaa vain yk-

sittäiset tapaukset ja sielläkin päätös muuttuu vain harvoin. (Nummela 2011, 88.) Valit-

taminen ja muutoksenhaku toimeentulotukihakemuksiin tehtyihin päätöksiin oikeudesta

on siis vähäistä ja usein lisäksi hyödytöntä ja lisäksi eroja on kaupungeittain.

Toimeentulotuen muutoksenhakuprosessia pidetään oikeusturvan toteutumisen kannalta

hankalana, sillä oikaisuvaatimus tehdään sille toimielimelle, joka päättää ja ohjaa toi-

meentulotuen soveltamista ja jonka alainen toimeentulotukipäätöksen tehnyt viranomai-

nen myös on. Tästä johtuen muutoksenhaku on usein hyödytöntä. (Laki ja asiakkaan

oikeudet. Sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät – työryhmä. Loppuraportti

2011, 156.) Toimielimien katsotaan muuttavan päätöksiä niin vähän suhteessa haettui-

hin oikaisuvaatimuksiin, että perustuslain (11.6.1999/731) 21 §:n edellyttämä asianmu-

kainen käsittely voidaan katsoa olevan ongelmallinen. Ongelmallisena pidetään myös

muutoksenhaun hitautta. (Pajukoski toim. 2010, 49–50.) Leena Tahvanainen (2015, 75)

katsoi myös tekemässään pro gradu-tutkielmassaan, että muutoksenhakuprosessia tulisi

tehdä asiakkaalle helpommaksi.

31

3 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN ROOLI JA KANTE-

LUIDEN KÄSITTELY

3.1 Oikeusasiamiesinstituutio ja oikeusasiamiehen tehtävät

Eduskunnan oikeusasiamies on Suomen ylimpiä laillisuusvalvojia. Valvonnan kohteena

ovat lain sekä perus- ja ihmisoikeuksien hyväksyttävä toteutuminen virkamiesten ja

julkisten tahojen kohdalla (Ojanen 2015, 64). Pajuoja ja Pölönen (2011, 213) lisäävät

valvonnan kohteeksi myös hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisen. Valvontateh-

täväänsä oikeusasiamies tekee pääasiassa hänelle lähetettyjen kanteluiden kautta, mutta

hän voi tehdä valvontaa myös oma-aloitteisesti tarkastuksia tehden. Oikeusasiamies voi

saada tietonsa epäkohdista myös tiedotusvälineiden kautta. (Ojanen 2015, 64.)

Ensimmäinen eduskunnan oikeusasiamiehen virka perustettiin Suomeen vuonna 1919.

Tätä ennen oikeusasiamiesinstituutio oli ehtinyt toimia Ruotsissa jo 110 vuotta, jonne

ensimmäinen oikeusasiamiehen virka perustettiin jo vuonna 1809. Oikeusasiamiesinsti-

tuutio tunnetaankin kansainvälisestikin nimenomaan ruotsalaisena instituutiona. (Pa-

juoja & Pölönen 2011, 79.) Seuraavan kerran oikeusasiamiehen virka perustettiin vasta

vuonna 1953 Tanskaan ja 1960-luvulla muun muassa Norjaan, Uuteen Seelantiin ja Gu-

yanaan (Hidén 1970, 1-2). Linda C. Reif (2004, 2) mainitsee suosituimmaksi malliksi

oikeusasiamiesinstituutiossa tulleen mallin, jollaiset on perustettu Tanskaan ja Norjaan.

Mallissa oikeusasiamiehellä ei Reifin mukaan ole valtaa tutkia oikeuslaitosta ja syyttäjiä

koskevia tapauksia (Reif 2004, 2).

Toisaalta Jussi Pajuoja ja Pasi Pölönen (2011, 204) toteavat oikeusasiamiesinstituution

olevan niin laaja, että eri mallien erottelun ja tyypittelyn voi tehdä vain hyvin karkeasti

ja että oikeusasiamiehen toimintaan vaikuttavat monet tekijät. Pajuoja ja Pölönen esitte-

levät toisenlaisen, enemmän oikeusasiamiehen tehtäviin perustuvan jaottelun. Näitä eri

malleja on Pajuojan ja Pölösen mukaan kuusi ja yleisin niistä on niin kutsuttu yleisoike-

usasiamies, jonka valvontaan kuuluu koko julkinen sektori. Toisessa mallissa oikeus-

asiamiehen toimintaa on rajattu koskemaan vain tiettyä toiminnan alaa tai aloja. Kolmas

malli on käytössä kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK ja Maailmanpankki, ja oikeus-

asiamiehen toiminta koskee vain järjestön henkilökunnan oikeuksien valvomista. Nel-

32

jännessä mallissa oikeusasiamies on niin kutsuttu ”sisäinen oikeusasiamies” valvoen

esimerkiksi ministeriössä ministeriön toimintaa sisäisesti. Viidennessä mallissa perintei-

sen laillisuusvalvojan tehtävän ohella oikeusasiamiehellä on myös oma tehtävänsä ih-

misoikeusasioihin liittyvissä kysymyksissä. Pölönen ja Pajuoja kutsuvat tätä mallia hyb-

ridimalliksi. Kuudennessa mallissa oikeusasiamies toimii yksityisellä sektorilla kulutta-

jaoikeudellisissa tehtävissä. Kaikkia näitä eri oikeusasiamiesmalleja yhdistää Pölösen ja

Pajuojan mukaan riippumattomuus sen suhteen, jonka valvontaa varten oikeusasiamies

asetettu. (Pölönen & Pajuoja 2011, 204–205.)

Suomen oikeusasiamiehen valvottavaksi keskittyivät nimenomaan virkamiesten ja tuo-

mareiden laillisuusvalvonta luoden näin eroa jo tuolloin olemassa olleen oikeuskansle-

rin tehtäviin (Pajuoja & Pölönen 2011, 79). Kuusikon (2011, 19–20) mukaan oikeus-

asiamiesinstituution käyttöönottoon liittyi halu turvata yksittäisen ihmisen oikeusturva

julkista valtaa käyttävien viranomaisten suhteen. Oikeusasiamiestä onkin käytetty eri-

tyisesti tilanteissa, joissa varsinaista lainvastaisuutta on ollut vaikea todistaa, mutta jois-

sa muutoin on toimittu epäreilusti tai kohtuuttomasti. Kuusikko toteaakin oikeusasia-

miehen tehtävän olevan kaksijakoinen, sillä tämän täytyy valvoa sekä laillisuutta, että

toisaalta myös esittää kantansa sellaisissakin tapauksissa, joissa lainvastaisuus ei ole

niin selkeästi havaittavissa. (Kuusikko 2011, 19 - 20.)

Samaa valvontaa kuin oikeusasiamies toteuttaa myös oikeuskansleri, tosin sillä erotuk-

sella, että tämän vastuulle eivät kuulu kantelut, joihin liittyy ihmisen vastentahtoinen

hoito ja oleminen eri laitoksissa. (Tuori 2008, 641–642). Kuusikko (2011, 171) täsmen-

tää oikeuskanslerin olevan vain vapautettu vastuusta valvoa, mikä ei tarkoita kuitenkaan

kieltoa käsitellä ja käyttää toimivaltaa. Laissa todetaan lisäksi, että ”oikeuskansleri ja

oikeusasiamies voivat keskinäisesti siirtää muunkin molempien toimivaltaan kuuluvan

asian, kun siirtämisen voidaan arvioida nopeuttavan asian käsittelyä tai kun se on

muusta erityisestä syystä perusteltua. Kanteluasiassa siirrosta on ilmoitettava kanteli-

jalle.” (Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtä-

vienjaosta 21.12.1990/1224, 2 §). Kuusikon (2011, 172) mukaan edellä mainitun lain

taustalla oli alun perin ajatus tasata työmäärää eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtio-

neuvoston oikeuskanslerin välillä, sillä oikeuskanslerille on alkujaan tullut kanteluita

enemmän kuin oikeusasiamiehelle. Lakia kutsutaan myös tehtävänjakolaiksi. (Kuusikko

2011, 172).

33

Ojasen mukaan sosiaaliviranomaiset ovat yksi suurimmista ryhmistä, joista oikeusasia-

miehelle kannellaan poliisin, tuomioistuimen, valtioneuvoston ja ministeriön ohella ja

sosiaaliasioihin liittyvät kantelut ovat myös suurin asiaryhmä (Ojanen 2015, 64–65).

Oikeusasiamiehen vaikuttavuutta tutkineet Määttä ja Keinänen (2007, 42) vahvistavat

tämän myös kertomalla, että sosiaaliviranomaiset ovat olleet suurin ryhmä läpi koko

2000-luvun, joista oikeusasiamies on tehnyt ratkaisuja kanteluiden perusteella. Esi-

merkkinä he mainitsevat vuodet 2005–2006, jolloin yli 20 % kaikista ratkaisuista koski

sosiaaliviranomaisia. Toiseksi eniten ratkaisuja, noin 15 %, oikeusasiamies teki tuolloin

poliiseista. Vastaavasti ratkaisuja oikeusasiamies teki terveydenhuollon viranomaisista

10 % ja vankeinhoidosta ja tuomioistuimista noin 8 %. (Määttä & Keinänen 2007, 42–

43.) Sosiaaliviranomaisia koskevat ratkaisut erottuvat näin selvästi määrällään muista

viranomaisryhmistä.

3.2 Kanteluprosessi eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeusasiamiehen

toimintamahdollisuudet kanteluihin

Kanteluprosessi eduskunnan oikeusasiamiehelle on hyvin yksinkertainen. Kantelun te-

kemisen ohjeistus on kuvattu selkeästi oikeusasiamiehen verkkosivustolla. Ainoa ehto

kantelun tekemiseksi on, että kantelun kohteena olevan henkilön on oltava virkamies tai

viranomainen ja että kantelijan on esitettävä nimensä, sillä nimettömiä kanteluita oike-

usasiamies ei käsittele. (Oikeusasiamiehen verkkosivusto, Kuinka kantelu tehdään

2016.) Kirsi Kuusikko (2011, 248) mainitsee, että kantelu tulee tehdä kirjallisesti ja siitä

on käytävä ilmi nimi ja yhteystiedot sekä kantelussa tarvittavat tiedot ja liitteet. Tästä on

säädetty oikeusasiamiehestä annetun lain (197/2002) 2 §:ssä. Erona muiden maiden

kantelukäytäntöihin Kuusikko sanoo Suomessa olevan sen, että Suomessa kantelun voi

tehdä myös muu henkilö, kuin ketä kanneltava asia koskee. Suomessa on lisäksi mah-

dollista tehdä myös kollektiivisia kanteluita eli useampi henkilö voi kannella yhdessä

asiasta, joka ei kaikkia heitä suoraan kosketakaan. (Kuusikko 2011, 248–249.) Oikeus-

asiamiehen laillisuusvalvontaa käsitellään Laissa eduskunnan oikeusasiamiehestä (Laki

eduskunnan oikeusasiamiehestä 2002/197).

34

Oikeusasiamiehen verkkosivustolla on lisäksi esitetty ne tilanteet, joissa oikeusasiamies

ei voi kantelua käsitellä. Ensimmäisen rajoituksen aiheuttaa aika. Mikäli asia on yli

kaksi vuotta vanha, ei oikeusasiamies voi siihen enää palata ilman erityistä syytä. Toi-

sena rajoituksena asiat, jotka ovat vielä viranomaisen tai tuomioistuimen käsiteltävänä

sekä asiat, joissa muutoksenhaku on vielä mahdollista tai kesken, eivät voi tulla oikeus-

asiamiehen käsiteltäviksi. Viimeisenä rajoituksena mainitaan verkkosivustolla yleisesti

ottaen asiat, jotka eivät kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan. (Oikeusasiamies, mistä

voi kannella 2016.)

Kuusikko (2011, 292) on esittänyt teoksessaan Oikeuasiamiesinstituutio oikeusasiamie-

hen kantelun käsittelyn vaiheet seuraavasti:

”-pikavastaus (ei edes rekisteröidä kanteluasiaksi)

- nopeutettu käsittely ( ns. summaarinen käsittely)

-alustava tutkinta (mahdolliset tarkennukset)

- täysimittainen menettely

-ilmoitus kantelijalle asian selvittämisestä

- tiedoksianto kantelun kohteena olevalle viranomaiselle ja henkilölle

-selvityspyyntö

-vastine

-selityspyyntö (ennen oikeusasiamiehen moittivaa arvostelua moitittavaksi katsottavasta

toiminnasta)

-kirjevastaus tai päätös”

(Kuusikko 2011, 292.)

Pikavastausten Kuusikko kertoo tapahtuvan asiaa ensiksi käsittelevän lakimiehen toi-

mesta. Pikavastauksia käytetään hänen mukaansa puutteellisiin kanteluihin tai muihin

yhteydenottoihin kuin myös yksinkertaisesti ratkaistavissa oleviin kanteluihin. Nopeute-

tussa käsittelyssä eli niin sanotussa summaarisessa käsittelyssä ratkaisut tehdään kante-

lussa saatavan tiedon perusteella ilman virallisen kantelun kohteen kuulemista. Kuusi-

kon mukaan noin kolmasosa kanteluista käsitellään näin. Kuusikon mukaan niin Suo-

messa kuin myös Ruotsissa on pyrkimystä eritellä kanteluita lyhyemmin ja laajemmin

käsiteltäviin tarkoituksena lyhentää näin käsittelyaikoja sekä lisätä oikeusasiamiehen

vaikuttavuutta. (Kuusikko 2011, 292- 293.)

35

Noin kolmasosa kaikista kanteluista tutkitaan niin sanotussa täysimittaisessa menette-

lyssä. Siinä pyydetään kantelun kohteelta kirjallinen selvitys kannellusta asiasta ja näitä

selvityspyyntöjä ja vastineiden kirjoittamisia voi olla useita. Selvityspyyntö voi kohdis-

tua yksittäisen viranhaltijan lisäksi myös tämän esimieheen tai virastoon ja niitä voidaan

tehdä useammalle taholle. Jäljelle jäävä kolmasosa kanteluista jää käsittelemättä ja syy-

nä on usein asian vireillä olo muualla tai kantelu ei ole kuulunut eduskunnan oikeus-

asiamiehen toimivaltaan tai on vanhentunut. (Kuusikko 2011, 290–291.) Kalle Määttä ja

Anssi Keinänen (2007, 44) antavat esimerkin vuodesta 2006, jolloin 24,6 % kaikista

ratkaistuista kanteluista oli sellaisia kanteluita, joita ei tutkittu oikeusasiamiehen toimes-

ta. Kantelut luokiteltiin kuitenkin ratkaistuiksi. (Keinänen & Määttä 2007, 44)

Eduskunnan oikeusasiamies tekee ratkaisunsa joko kirjevastauksena tai päätöksenä.

Mikäli oikeusasiamies päätyy kirjevastaukseen, tarkoittaa tämä ettei kantelu aiheuta

toimenpiteitä. Päätöksellä sen sijaan kantelun kohdetta arvostellaan. (Kuusikko 2011,

315.)

Määttä ja Keinänen (2007, 44–45) esittelevät oikeusasiamiehen toimenpiteiksi huomau-

tuksen antaminen, käsityksensä lausuminen, esityksen tekeminen ja virkasyytteen nos-

taminen. Toimenpiteistä voimakkain on virkasyytteen nostaminen. Mikäli kantelun

kohde on toiminut lainvastaisesti tai ei ole huolehtinut velvollisuuksistaan, voi oikeus-

asiamies kuitenkin myös jättää syytteen nostamatta ja esittää vain huomautuksensa asi-

assa. Käsityksensä lausumisella oikeusasiamies voi puolestaan esittää näkökulmansa

kanneltavaan asiaan joko moittien tai ohjaten ja näin kiinnittäen huomiota perus- ja ih-

misoikeuksien toteutumiseen, lain noudattamiseen ja hyviin hallintotapoihin. Esityksen

oikeusasiamies voi tehdä havaitsemansa virheen tai epäkohdan korjaamiseksi sekä tuo-

da epäkohdat myös lainsäätäjän tietoon. (Keinänen & Määttä 2007, 44 – 45.) Kuusikko

(2011, 323) täsmentää, että esityksiä on kahdenlaisia, toinen on hallinnollinen esitys

kohdentuen viranomaiseen ja toinen lainsäädännöllinen esitys kohdistuen lainsäätäjiin.

Määttä ja Keinänen lisäävät myös, että toimenpiteeksi katsotaan myös sellaiset tapauk-

set, joissa epäkohta on korjattu jo siinä vaiheessa, kun oikeusasiamies vasta ryhtyy kä-

sittelemään asiaa (Määttä & Keinänen 2007, 44 – 45).

Kuusikko (2011, 316) on tiivistänyt eduskunnan oikeusasiamiehen toimenpidevaihtoeh-

dot seuraavasti:

- ”mahdollisuus nostaa syyte tai määrätä syyte nostettavaksi (PL 110 § 2 mom.)

36

- antaa huomautus (jos kysymys on lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden

laiminlyömisestä, mutta syytteen nostaminen ei ole tarpeen) (oikeusasiamieslaki

10 § 1 mom.)

- saattaa viranomaisen tietoon käsityksensä lainmukaisesta menettelystä (käsitys

voi olla joko moittiva tai toteava) (oikeusasiamieslaki 10 § 2 mom.)

- kiinnittää viranomaisen huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai näkökohtiin,

jotka edistävät perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista (oikeusasiamieslaki 11 § 1

mom.)

- tehdä viranomaiselle esitys virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi

(oikeusasiamieslaki 11 § 1 mom.)

- kiinnittää valtioneuvoston tai muun lainsäädännön valmistelusta vastaavan toi-

mielimen huomiota puutteisiin, joita on havaittu säännöksissä tai määräyksissä,

ja tehdä esityksensä niiden kehittämiseksi ja puutteiden poistamiseksi (oikeus-

asiamieslaki 11 § 2 mom.)”

(Kuusikko 2011, 316.)

Kuusikon (2011, 252) mukaan oikeusasiamiehen omat puuttumiset johtavat useammin

toimenpiteisiin verrattuna tulleisiin kanteluihin. Kuusikko toteaa, että oma-aloitteisissa

puuttumisissa voidaan tutkimuskynnyksen katsoa jo ylittyneen, kun taas kanteluissa

tutkimuksen käsittelyä ensin arvioidaan. (Kuusikko 2011, 252.)

37

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA ANALYYSI

4.1 Aineiston valinta ja haku

Tutkimusaineisto kerättiin eduskunnan oikeusasiamiehen verkkosivuilla olevan haku-

koneen kautta, jolla voi tehdä hakuja oikeusasiamiehen tekemiin ratkaisuihin. Ha-

kusanana käytin katkaistua sanaa toimeentulotu* jolla ratkaisuja löytyy 278 kappaletta

ajanjaksolta 2001 – 2014. Ajanjakso on rajattu alkavaksi vuonna 2001, sillä tuolloin

ensimmäiset oikeusasiamiehen ratkaisut julkaistiin verkossa. Ajanjakso rajautui päätty-

väksi vuoteen 2014, koska sen vuoden jälkeen tein aineiston keruun. Hakusana toimeen-

tulotuki antoi huomattavasti vähemmän julkaistuja ratkaisuja hakutulokseksi ja siksi

päädyin käyttämään katkaistua hakusanaa. Lyhyemmällä hakusanalla tuli mielestäni

kattavammin kaikki toimeentulotukea koskevat ratkaisut esille, sillä se otti huomioon

sanan taipumisen.

Valitsin aineistoon mukaan valittavat ratkaisut käymällä läpi yksitellen jokaisen hakutu-

loksen antaman ratkaisun ja tallentamalla aineistoon valitut PDF- tiedostoina omaksi

kansiokseen tietokoneelle. Tallensin ratkaisut nimeten ne käyttämällä samaa otsikkoa

kuin oikeusasiamies oli julkaistuissa ratkaisuissaan käyttänyt. Ratkaisuista jätettiin ai-

neiston ulkopuolelle muuhun kuin sosiaalitoimessa käsiteltävään toimeentulotukeen

liittyvät ratkaisut, kuten esimerkiksi jos toimeentulotukeen liittyvä kantelu koski hallin-

to-oikeuden toimintaa. Tapaukset, joissa samassa kantelussa on kanneltu muustakin

kuin toimeentulotuesta, on otettu mukaan aineistoon ja käsitelty siitä vain toimeentulo-

tuen osuus.

Hakutuloksissa oli myös sellaisia ratkaisuja, joissa oikeusasiamies oli ryhtynyt selvityk-

seen oma-aloitteisesti. Kahdessa näistä käsiteltiin sosiaalitoimen toimeentulotukea ja ne

oli tehty vuosina 2006 ja 2014. Valitsin nämäkin mukaan aineistoon, sillä niissäkin oli

oikeusasiamies tehnyt sosiaalitoimeen ja toimeentulotukeen liittyvän ratkaisun.

Kun aineisto oli kerättynä, tein aineistosta vielä uuden Word-tiedoston, johon kirjoitin

vain ratkaisujen otsikot diaarinumeroineen ja päivämäärineen. Jaottelin ratkaisut päivä-

määrien perusteella sen vuosiluvun alle, jolloin niiden ratkaisut oli tehty. Tein tämän

38

leikkaamalla ja liittämällä ratkaisujen otsikot, diaarinumerot ja päivämäärät Word-

tekstinkäsittelyllä.

4.2 Oikeusasiamiehen ratkaisut aineistona

Hakusana toimeentulotu* antoi hakutulokseksi 278 oikeusasiamiehen ratkaisua, joista

aineistoon valikoitui yhteensä 104 ratkaisua ajalta 2001- 2014. Aineistoon valitsin mu-

kaan vain sosiaalityötä koskevat ratkaisut. Jos ratkaisu koski esimerkiksi toimeentulotu-

kiasian käsittelyä hallinto-oikeudessa, jätin sen aineiston ulkopuolelle, sillä katsoin siinä

olevan kyse oikeuslaitoksen toiminnasta. Ratkaisujen pituudet vaihtelivat välillä 1- 17

sivua. Keskimäärin ratkaisut olivat noin 3- 5 sivun mittaisia.

Ratkaisut olivat rakenteeltaan samanlaisia. Ratkaisujen alussa esiteltiin anonymisoituna

lyhennelmänä asia tai asiat, joista kantelija oli kannellut. Ratkaisuosiossa käytiin mah-

dollisesti vielä kanteluun liittyvät tapahtumat tarkemmin lävitse ja esiteltiin saadut sel-

vitykset asianosaisilta. Lisäksi oikeusasiamies käsitteli kanneltua asiaa perusoikeuksien

ja lainsäädännön näkökulmasta. Ratkaisun lopussa mainittiin mahdolliset toimenpiteet

ja mihin ne kohdistuivat.

Aineistossa ei ole eroteltu etuuskäsittelijän, sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän teke-

miä ratkaisuja, sillä oikeusasiamiehen ratkaisuissakaan niitä ei erikseen mainita, vaan

viitataan sosiaalitoimeen tai sosiaaliviranomaiseen. Erottelua ei ole tehty siksikään,

koska toimeentulotuen käsittelyn käytännöt ovat vaihdelleet riippuen sosiaalitoimistois-

ta. Esimerkiksi isommissa yksiköissä toimeentulotuen käsittelyssä on voitu tehdä jaotte-

lua etuuskäsittelijän ja sosiaalityöntekijän kesken, kun taas pienemmissä yksiköissä so-

siaalityöntekijä on voinut käsitellä kaikki hakemukset.

Seuraavassa kuviossa on havainnollistettu aineiston ratkaisujen jakautumista julkaisu-

vuoden mukaan.

39

Kuvio 2. Oikeusasiamiehen julkaisemat ratkaisut toimeentulotuesta julkaisuvuoden mu-

kaan sisältäen oikeusasiamiehen omat selvitykset vuosilta 2005 ja 2014.

Eniten sosiaalityön toimeentulotukeen liittyviä ratkaisuja on julkaistu vuonna 2004 yh-

teensä 19 kappaletta. Vähiten toimeentulotukea koskevia ratkaisuja on julkaistu vuonna

2010, jolloin vain kolme ratkaisua päätyi julkaistavaksi. Kuviosta pystytään lisäksi ha-

vaitsemaan toimeentulotukea koskevien julkaistujen ratkaisujen määrän vähenevän ny-

kyaikaa kohden. Tämä sopii yhteen Kuivalaisen (2013, 17–19) tutkimuksen kanssa,

jonka mukaan toimeentulotuen saajat ovat vähentyneet vuosina 1997–2008. Poikkeuk-

sena kuitenkin vuosi 2009, jolloin oli finanssikriisi (Kuivalainen 2013, 17–19). Kuvios-

ta nähdään, että tuolloin sosiaalitoimen toimeentulotukea koskevat ratkaisut kasvoivat

hieman jatkaen sitten taas vähenemistään. Oikeusasiamiehen omia selvityksiä on vain

kaksi koko ajanjaksolta koskien toimeentulotukea ja ne on julkaistu vuosina 2006 ja

2014. Ratkaisut on eritelty tarkemmin liitteessä 1.

4.3 Sisällön erittely ja sisällönanalyysi tutkimusmenetelminä

Tutkimuksen kohde ja tarkoitus vaikuttavat aineiston analyysin valintaan. Koska tässä

tutkielmassa aineistona olivat dokumentit eli oikeusasiamiehen ratkaisut ja tutkielman

tavoitteena oli saada niistä sekä määrällistä että laadullista tietoa, soveltuivat sisällön

erittely ja sisällönanalyysi käytettäväksi analyysiksi. Sisällön erittelyn avulla voidaan

dokumenttien eli tässä tapauksessa julkaistujen ratkaisujen sisältöä kuvata kvantitatiivi-

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

20

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014

40

sesti (Tuomi & Sarajärvi 2009, 106). Sisällönanalyysi puolestaan on monipuolinen ana-

lyysimenetelmä, jota voidaan hyödyntää monenlaisessa tutkimuksessa. Lisäksi sisällön-

analyysille on ominaista, että se voidaan nähdä metodin lisäksi myös teoreettisena viite-

kehyksenä ja sitä käytetään laajasti erilaisten aineistojen analyysissä. (Tuomi & Sarajär-

vi 2009, 91.)

Sisällönanalyysiä ja sisällön erittelyä käsitellään usein samaa tarkoittaen. Jouni Tuomen

ja Anneli Sarajärven (2009, 105–106) mukaan ero tulisi kuitenkin tehdä ja ymmärtää

sisällönanalyysin voivan olla joko sisällön erittelyä tai varsinaista sisällönanalyysiä.

Sisällönanalyysi on aineiston sanallista kuvailua ja sisällön erittely puolestaan kvantita-

tiivista tarkastelua. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 105 – 106.) Sisällönanalyysiä on mahdol-

lista jatkaa kvantifioimalla aineisto luokittelun jälkeen, jolloin lasketaan tietyn asian

esiintymiskertoja aineistossa (Tuomi & Sarajärvi 2009, 120).

Veikko Pietilä (Pietilä 1973, 264) mukaan sisällön erittely on ”joukko menettelytapoja,

joiden avulla dokumenttien sisällöstä tehdään havaintoja ja kerätään tietoja”. Pietilän

mukaan sisällön erittelyn vaiheista merkittävin on sisältöluokkien valinta ja määrittely.

Sisältöluokilla Pietilä tarkoittaa sisällöllisiä ilmiöitä, joista tutkimuksessa on tarkoitus

saada tietoa (Pietilä 1973, 127). Tutkimuskysymysten tulisi ohjata tätä luokkien valintaa

ja määrittelyä. Sisältöluokat voidaan määritellä Pietilän mukaan kahdella eri tavalla,

joko aineiston sisällön perusteella tai nojautuen johonkin ulkopuoliseen käsitejärjestel-

mään, viitekehykseen tai teoriaan. (Pietilä 1973, 96–97.)

Tässä tutkimuksessa on aineiston erittely tehty aineistolähtöisesti, sillä etukäteen ei ollut

tiedossa, mitä toimeentulotukeen liittyviä aiheita ratkaisut koskevat. Erittelyn teon jäl-

keen, kun aineisto oli eritelty samaa aihetta koskeviin luokkiin, yhdistelin aineiston luo-

kittelemalla käyttäen hyväksi toimeentulotukeen liittyvää järjestelmää ja prosessia, joka

Suomessa on olemassa sen toteuttamiseen liittyen. Näin aineistoa oli mielekkäämpi tar-

kastella osana kokonaisuutta.

Pirkko Anttilan (2000, 254–256) mukaan onnistunut sisällönanalyysi on objektiivista,

systemaattista ja yleistettävää. Objektiivisuudella Anttila tarkoittaa, että tutkijan tulisi

analyysivaiheessa pyrkiä vain vastauksen saamiseen ennalta asetettuihin kysymyksiin ja

ettei kysymyksiä voi muuttaa kesken tutkimuksen. Systemaattisuudella Anttila tarkoit-

taa, ettei aineistosta voi jättää pois sellaista materiaalia, joka ei tue tehtyjä hypoteeseja.

Yleistettävyydellä puolestaan Anttila tarkoittaa, että tutkimuksen tulisi pyrkiä pelkän

41

sisällön kuvauksen lisäksi myös liittämään tutkimuksen tulokset johonkin laajempaan

kokonaisuuteen. (Anttila 2000, 254–256.) Objektiivisuus ja systemaattisuus työskente-

lyssä ovat myös tutkimuksen luotettavuuden kannalta olennaisia.

Tuomi ja Sarajärvi (2009, 91–92) korostavat myös Anttilan tavoin sisällönanalyysin

kuvauksessaan tarkasti ennalta esitetyissä tutkimuskysymyksissä pitäytymisen tärkeyttä.

Tuomen ja Sarajärven mukaan laadullisessa tutkimuksessa analyysin aikana löytyy

usein uusia kiinnostavia asioita, jotka voivat sekoittaa tutkimusta. Näiden seikkojen

takia, tulisi Tuomen ja Sarajärven mukaan sisällönanalyysiä tehtäessä tutkimustehtävä

rajata tarkasti ja vastattava vain näihin esitettyihin kysymyksiin aineiston analyysissä.

(Tuomi & Sarajärvi 2009, 92.)

Tuomen ja Sarajärven (2009, 91) mukaan aineisto voi sisällönanalyysissä olla kerätty

monin eri tavoin ja se voi olla kirjoitettua, kuultua tai nähtyä. Anttilan (1996, 254) mu-

kaan sisällönanalyysi on alkujaan kvantitatiivinen analyysimenetelmä, jonka avulla ai-

neistoa luokitellaan ja kategorisoidaan ja siten ”ilmaistaan aineiston sisällön olemusta”.

Anttilan mukaan onnistunut sisällönanalyysi on objektiivista, systemaattista ja yleistet-

tävää. Objektiivisuudella Anttila tarkoittaa tutkijan toimia analyysivaiheessa, joista jo-

kaisen tulee tähdätä vain vastauksen saamiseen ennalta asetettuihin kysymyksiin eikä

tutkija voi muuttaa tavoitteita kesken tutkimuksen. Systemaattisuudella Anttila tarkoit-

taa, ettei tutkija voi jättää aineiston ulkopuolelle sellaista materiaalia, joka ei tue tehtyjä

hypoteeseja. Yleistettävyydellä puolestaan Anttila tarkoittaa, että tutkimuksen tulisi

pyrkiä pelkän sisällön kuvauksen lisäksi myös laajempaan katsantokantaan ja liittämään

tutkimuksen tulokset laajempaan kokonaisuuteen. (Anttila 2000, 254–256.)

4.4 Toimeentulotukea koskevien ratkaisujen erittely, luokittelu ja kvan-

tifiointi

Aloitin aineiston käsittelyn ja vastauksen etsimisen ensimmäiseen tutkimuskysymyk-

seen erittelemällä ratkaisut niin pieniin ryhmiin kuin mahdollista ja tarkasti sen mukaan,

mitä ratkaisu koski. Tein erittelyn siten, että kopioin ensin aineiston omaksi Word-

tiedostoksi. Aineiston olin jo tätä ennen jaotellut ratkaisuvuoden mukaan ja ratkaisut oli

otsikoitu samoin kuin oikeusasiamies oli ne otsikoinut. Avasin sivuun uuden Word-

42

tiedoston, johon leikkasin ja liitin ratkaisuja yksitellen aiheittain. Tein uuden Word-

tiedoston jokaiselle uudelle ryhmälle. Osaan tiedostoista kertyi useita ratkaisuja ja osaan

tiedostoista vain yksi. Jokaisen ratkaisun kohdalla avasin lisäksi ratkaisua vastaavan

PDF-tiedoston ja luin ratkaisun kokonaisuudessaan läpi varmistaakseni, mitä ratkaisu

koski.

Keräsin ensimmäiseen tiedostoon toimeentulotukihakemuksen käsittelyn viivästymistä

koskevat ratkaisut, sillä ne olivat selkein eriteltävä aihe. Toimeentulotukipäätöksen oi-

kaisun viivästymistä koskevat ratkaisut erittelin omaan tiedostoonsa. Toiset selkeät eri-

teltävät aiheet koskivat toimeentulotukilaskelmassa huomioitavia tuloja ja menoja sekä

tuen takaisinperintää. Oikeusasiamies oli nimennyt niitä koskevat ratkaisut hyvin selke-

ästi. Selkeitä eriteltäviä olivat myös hakijan tiedonsaantioikeuksia koskevat ratkaisut

kuin myös viranomaisen päätöksentekovelvollisuuksia koskevat ratkaisut. Tiettyjä haki-

jaryhmiä koskevat ratkaisut erittelin omiksi tiedostoikseen, näitä ryhmiä olivat opiskeli-

jat, varusmies, yrittäjä ja ulkomaan kansalaiset sekä yksityisesti sijoitettu alaikäinen.

Erittelin omiksi tiedostoikseen myös tiettyä menoa tai tarvetta koskevat ratkaisut ja näi-

tä tarpeita olivat terveydenhoitoon, muuttotilanteisiin, lasten harrastusmenoihin, kansa-

laisuuspäätöksistä aiheutuviin menoihin ja lausunnon saamiseen liittyvät ratkaisut. Näin

erittelemällä syntyi yhteensä 37 erillistä Word-tiedostoa.

Osa ratkaisuista koski useampaa aihetta. Näitä ratkaisuja oli yhdeksän, joista kahdeksan

koski kahta eri aihetta ja yksi neljää eri aihetta. Ensin pohdin niiden käsittelyä omana

ryhmänään, mutta se ei tuntunut mielekkäältä, koska tämän tutkimuksen tarkoituksena

oli tarkastella ratkaisuja sen mukaan, mitä aihetta ratkaisut koskivat. Koska sisällön

erittelyssä tarkoituksena on etsiä eroja, päädyin erittelemään nämä yhdeksän ratkaisua

kaikkiin niihin ryhmiin, joita ne koskivat. Esimerkiksi ratkaisu ”Toimeentulotuen haki-

jan velvollisuus esittää pankkitilitiedot sekä oleskelulupaa vailla olevan ulkomaalaisen

oikeus toimeentulotukeen” erittelin kahteen eri ryhmään, joista toinen käsitteli pankkiti-

litietojen esittämistä ja toinen ulkomaan kansalaisten toimeentulotukiratkaisuja. Nime-

sin jokaisen Word-tiedoston sen mukaan, mitä aihetta ne koskivat.

Kun kaikki ratkaisut oli eritelty, jatkoin aineiston käsittelyä etsimällä yhtäläisyyksiä

näistä 37:stä eri ryhmästä ja luokittelemalla niitä yhdistäviin luokkiin. Kaikki 37 Word-

tiedostoa oli tässä vaiheessa näkyvillä tietokoneen näytöllä, mikä helpotti kokonaisku-

van saamista aineistosta. Siirtelin ja sijoittelin Word-tiedostoja sen mukaan, millä rat-

43

kaisuilla katsoin olevan jotain yhteistä. Ennen Word-tiedoston sijoittamista mihinkään

ryhmään, avasin siihen liittyvät ratkaisut PDF-tiedostoilta ja luin ratkaisut läpi. Aineis-

ton lukeminen vei paljon aikaa, mutta ratkaisujen lukeminen useaan kertaan aineiston

käsittelyn aikana antoi hyvän kokonaiskäsityksen niistä. Osa ratkaisuista koski selkeästi

hakemuksen käsittelyvaihetta ja osa päätöksen tekoa. Esimerkiksi huomioidut tulot ja

menot, perusosan alentaminen ja työmarkkinatuen jaksottaminen koskivat selvästi ha-

kemuksen käsittelyä ja päätöksen sisältö ja velvollisuus tehdä päätös puolestaan päätök-

sentekoa. Luokittelin osan ratkaisuista tämän perusteella. Tiettyä menoa koskevat ja

tiettyä hakijaryhmää koskevat ratkaisut luokittelin aluksi omiksi luokikseen. Tarkemmin

ajateltuna katsoin kuitenkin näissä ratkaisuissa kyseen olevan tiettyä menoa ja hakija-

ryhmää koskevista päätöksistä, joten luokittelin nekin päätöksentekoa koskevaan luok-

kaan.

Hakemuksen käsittelyä koskevaan luokkaan syntyi näin kuusi eri alaluokkaa ja päätök-

senteon alle puolestaan kahdeksan alaluokkaa. Hakemuksen käsittelyn ja päätöksen teon

liitin vielä yhden ylemmän luokan alle, joka oli toimeentulotuen käsittelyyn liittyvä pro-

sessi.

Osa eritellyistä ratkaisujen aiheista koski puolestaan selvästi hallinnon puolta ja palve-

luiden järjestämistä. Esimerkiksi sähköinen asiointi, tietojärjestelmien häiriötilanne ja

ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuus lain kanssa olivat tällaisia. Osa näistä

ratkaisuista tuntui kuuluvan samaan ryhmään toisen ratkaisun kanssa. Esimerkiksi ryh-

mät ”asiallinen kielenkäyttö” ja ”virkailijan käyttäytyminen” käsittelivät molemmat

asiallista käytöstä. Erona näillä ryhmillä oli se, että virkailijan käyttäytyminen oli tapah-

tunut kasvokkain ja asiallisessa kielenkäytössä kyse oli kirjallisessa viestinnässä tapah-

tuneesta käytöksestä. Tällaisille samaa aihetta käsitteleville ratkaisuille tein yläluokat,

joiden alle sopivat ratkaisut luokittelin. Kunnan lainvastaista toimintaa koskeva ratkaisu

oli sellainen, joka ei sopinut liitettäväksi yhteen toisen ryhmän kanssa. Näin yhdistele-

mällä palvelujärjestelmää koskevaan luokkaan tuli lopulta 6 alaluokkaa, jotka koostui-

vat yhteensä 12 alemmasta luokasta ja 17 ratkaisusta. Luokittelemalla aineiston sain

vastauksen ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni ja luokittelu on esitetty liitteessä kak-

si.

Toiseen tutkimuskysymykseen hain vastausta käyttämällä hyväksi edellä tehtyä luokit-

telua. Näin sain mielestäni vastauksen siihen, millaiset perusoikeudet mitäkin luokkaa

44

koskettivat oikeusasiamiehen ratkaisujen mukaan ja missä luokissa perusoikeuksia on

huomioitu eniten. Samalla sain tiedon myös siitä, mitkä perusoikeudet esiintyvät

useimmin ratkaisuissa ja tutkittua niitä kokonaisuutena. Olen huomioinut kaikki pykä-

lät, jotka sisältyvät perusoikeuksia käsittelevään perustuslain toiseen lukuun.

Perusoikeuksia varten tein uuden Word-tiedoston, johon kopioin tekemäni luokittelun

ratkaisuista. Kävin luokkiin liittyvät ratkaisut yksitellen läpi avaten ja lukien PDF-

tiedostoilta ratkaisut kokonaisuudessaan. Perustuslain 2 luvussa mainitut pykälät, joita

oikeusasiamies ratkaisuissaan käytti, kirjoitin ylös ratkaisua koskevaan kohtaan Word-

tiedostolle. Kirjoitin pykälät käyttäen lyhenteitä kuten ”PL 19 § ”. Jos ratkaisussa ei

mainittu perustuslain 2 lukuun sisältyviä pykäliä, merkitsin ratkaisun kohdalle viivan

Word-tiedostoon. Tuomi ja Sarajärvi (2009, 120–121) kutsuvat tällaista menettelyä ai-

neiston kvantifionniksi, joka voidaan tehdä aineiston luokittelun jälkeen. Tarkoituksena

siinä on laskea, kuinka monta kertaa jokin tietty, tutkimuksen kohteena oleva asia esiin-

tyy aineistossa (Tuomi & Sarajärvi 2009, 120–121). Tässä tutkimuksessa siis laskettiin,

kuinka monta eri perustuslain toisen luvun pykälää ratkaisuissa mainittiin.

4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettiset kysymykset

Tutkielmani aineisto koostui julkisista asiakirjoista, joten tutkimuslupaa sen käyttöön ei

tarvittu. Koska aineisto kerättiin oikeusasiamiehen verkkosivuilta, pyrin kuvaamaan

aineiston valintaprosessin tarkkaan kertomalla, mitä hakusanaa käytettiin ja millä perus-

teilla ratkaisut aineistoon valittiin. Vaikka aineisto koostui yksityishenkilöitä koskevista

ratkaisuista, olivat ne oikeusasiamiehen julkaisuissa anonymisoitu niin, ettei niistä voi-

nut ketään tunnistaa. Osassa ratkaisuista oli tosin mainittu kaupunki, mutta niissäkään

tapauksissa ei ratkaisua mielestäni pystynyt yhdistämään kehenkään henkilöön. Aineis-

toon liittyvien ihmisten tunnistamattomuus onkin Arja Kuulan (2006, 200–201) mukaan

yksi tunnetuimpia eettisiä normeja tutkimuksen teossa.

Tutkielman luotettavuuden kannalta yritin kuvailla tutkielman teon niin, että tutkielmani

olisi kaikissa vaiheissa mahdollisimman selkeästi ymmärrettävä. Pyrin pitämään tutki-

muskysymykset yksinkertaisina ja pitäytymään niissä sekä etsimään vastauksen kysy-

myksiin kuvaten tarkasti jokaisen vaiheen. Tuomen ja Sarajärven (2009, 141) mukaan

45

tutkimuksen tarkka kuvaaminen lisää tutkimuksen luotettavuutta ja näin tutkimuksen

lukijan on mahdollista tehdä oma arvionsa tutkimuksesta ja huomata mahdolliset puut-

teet. Tarkassa työskentelyssä on kyse myös huolellisuudesta, jonka Henriikka Clarke-

burn ja Arto Mustajoki (2007, 43) katsovat olevan osa eettistä tutkimuksen tekoa.

Luotettavuutta on kuvattu myös reliabiliteetin ja validiteetin käsitteillä, joilla tarkoite-

taan sitä, että tutkimuksessa on tutkittu, mitä oli tarkoitus ja että tutkimuksen tulokset

ovat toistettavia. Näiden käsitteiden käyttöä on kritisoitu, sillä niiden katsotaan soveltu-

van paremmin määrälliseen tutkimukseen kuin laadulliseen tutkimukseen. (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 136.) Koska tässä tutkielmassa aineistoa tarkastellaan myös määrällises-

ti, pyrin noudattamaan näiden käsitteiden ehtoja kuvaamalla tutkimuksen etenemisen

yksityiskohtaisesti ja huolellisesti.

Tutkimuksen luotettavuuteen liittyen pyrin myös tiedostamaan ja tunnistamaan omat

ennakko-oletukseni tutkimuksen aiheesta. Tuomen ja Sarajärven (2009, 136) mukaan

tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tulisi aina arvioida myös tutkijan puolueetto-

muutta tutkimuksensa suhteen. Tutkimuksen eettisyyteen kuuluu myös kertoa, miksi

tutkimuksen aiheeseen on päädytty ja minkä takia (Tuomi & Sarajärvi 2009, 128).

Kiinnostukseni tutkielman aiheeseen syntyi työkokemusteni kautta, sillä olin tehnyt

työssäni huomioita toimeentulotukityön käytännön ja ohjeistuksen vaihtelevuudesta eri

toimistoissa. Koska aineiston keruu tapahtui tarkoin ennalta määrätyin perustein ja saa-

dun aineiston erottelu ja luokittelu aineistolähtöisesti ja kvantifiointi laskemalla esiin-

tymiskertoja aineistosta, katson, etteivät mahdolliset ennakkokäsitykseni ole vaikutta-

neet aineiston keräyksessä ja käsittelyssä. Tutkimustuloksia pyrin lisäksi analysoimaan

vain teoriassa käytettyyn kirjallisuuteen ja tutkimukseen verraten.

Tämän tutkielman luotettavuutta voi sanoa heikentävän myös vähäinen tuntemukseni

oikeustieteen alasta ja lainopeista sekä vajavaiset taitoni tutkimuksen teossa. Tutkimus-

kysymysten asettelun yksinkertaisuudella ja tutkielman teon huolellisella ja tarkalla

kuvauksella pyrin vähentämään näiden puutteiden aiheuttamaa vaikutusta luotettavuu-

teen. Selkeällä kuvauksella pyrin myös antamaan lukijalle mahdollisuuden huomata

mahdolliset puutteet ja näin arvioida tutkimuksen ja tulosten luotettavuutta.

46

Clarkeburn ja Mustajoki (2007, 43–44) mainitsevat toisten tekemien tutkimusten kunni-

oittamisen olevan myös tärkeä tutkijan eettinen periaate. Pyrin tässä tutkimuksessa kun-

nioittamaan kaikkien lähteinäni käyttämieni tutkijoiden ja kirjantekijöiden työtä mainit-

semalla heidän nimensä jokaisessa heidän työhönsä viittaavassa tekstinkohdassa. Pyrin

myös ilmaisemaan heidän ajatuksensa ja tutkimustuloksensa omin sanoin huolellisesti

niin, ettei asiasisältö muutu.

47

5 TOIMEENTULOTUESTA JULKAISTUJEN RATKAISUJEN AI-

HEET

5.1 Toimeentulotuen käsittelyyn liittyvä prosessi

Ratkaisut on luokiteltu sen mukaan, mihin vaiheeseen ne kuuluivat toimeentulotuen

käsittelyyn liittyvässä prosessissa. Luokittelu on esitetty liitteessä 2. Osa ratkaisuista

koski selkeästi käsittelyvaihetta ennen päätöksentekoa ja toiset koskivat itse päätöksen-

tekoa tai päätöksen käsittelyä. Luokittelu tällä perusteella tuntui siksi luontevalta. Toi-

meentulotuen käsittelyprosessiin liittyvien ratkaisujen jakautumista on havainnollistettu

alla olevalla kuviolla.

Kuvio 3. Käsittelyprosessiin liittyvät ratkaisut lukumäärän mukaan.

Määrältään eniten ratkaisuja sisältyi päätöksen tekoa koskevaan luokkaan, yhteensä 73

kappaletta. Hakemuksen käsittelyä koskevia ratkaisuja oli puolestaan 26 kappaletta.

Ratkaisujen lukumäärien jakautuminen viittaisi siihen, että käsittelyprosessin päätök-

sentekoon liittyy paljon kysymyksiä, joihin oikeusasiamies on halunnut kiinnittää huo-

miota.

5.1.1 Hakemuksen käsittely

Hakemuksen käsittelyn kategoria sisälsi kuusi eri luokkaa, jotka sisälsivät ratkaisuja

koskien hakemuksen käsittelyvaihetta ennen päätöksen tekoa. Kolme luokkaa käsitteli

toimeentulotuen laskennallista osuutta ja näitä luokkia olivat huomioidut tulot ja menot,

työmarkkinatuen jaksotus ja perusosan alentaminen. Yksi luokka sisälsi ratkaisuja kos-

0

20

40

60

80

Hakemuksen käsittely

Päätöksenteko

48

kien hakemukseen liittyvien selvitysten tekoa, yksi luokka tuen takaisinperintää ja yksi

luokka hakijan tiedonsaantia hakemuksensa käsittelyvaiheesta. Luokat on esitelty alla

olevassa taulukossa.

Taulukko 6. Hakemuksen käsittelyyn liittyvien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Hakemukseen liittyvien selvitysten teko 5

Huomioidut tulot ja menot 6

Työmarkkinatuen jaksotus 3

Perusosan alentaminen 2

Tuen takaisinperintä 7

Tiedonsaanti hakemuksen käsittelyvaiheesta 3

Toimeentulotukihakemukseen selvitysten tekemistä koskevia ratkaisuja oli viisi ja ne

jakautuivat kolmeen alaluokkaan. Ensimmäinen alaluokka koski pankkitilitietojen esit-

tämistä hakemuksen yhteydessä ja näitä ratkaisuja oli kaksi kappaletta. Toinen kantelija

arvosteli tilitietojen esittämistä laittomaksi ja vaati siitä aiheutuvien kulujen korvaamista

toimeentulotuessa. Toisessa tapauksessa toimeentulotukihakemus oli hylätty, kun tilitie-

toja ei ollut esitetty. Oikeusasiamies katsoi tietojen selvittämisen olevan viranomaisten

velvollisuus ja hakijoiden olevan velvollisia toimittamaan pyydetyt selvitykset.

Toiseen selvitysten tekemistä koskevaan alaluokkaan sisältyi myös kaksi ratkaisua ja ne

liittyivät kirjallisten lisäselvitysten pyytämiseen hakijalta. Ensimmäisessä tapauksessa

oikeusasiamies katsoi, ettei toimeentulotuen hakijaa voida velvoittaa esittämään yksi-

tyiskohtaisia työnhakutietoja, sillä ne eivät ole välttämättömiä. Toisessa tapauksessa

hakijan tulevaisuudessa maksettavista palkkatuloista oli pyydetty lisäselvitys ja oikeus-

asiamies katsoi, ettei se olisi saanut vaikuttaa päätöksentekoon viivästyttävästi. Yksi

alaluokka koski vielä ennalta ilmoittamatta tehtyä kotikäyntiä toimeentulotuen tarpeen

selvittämiseksi. Tapauksessa sosiaalityöntekijät olivat saaneet nimettömän vihjeen toi-

meentulotuen hakijan yritystoiminnasta ja peitenimellä varanneet ajan ja tehneet näin

luvattoman kotikäynnin. Oikeusasiamies piti sosiaalityöntekijöiden menettelyä moititta-

vana.

Vähävaraisia yksinhuoltajaäitejä etuusjärjestelmässä tutkineen Suvi Krokin (2008, 160)

mukaan tositteiden esittäminen tarkasti kaikista tuloista ja menoista koetaan usein asi-

49

akkaan näkökulmasta nöyryyttävänä ja asiakkaan juoksuttamisena. Hankalana pidetään

myös niin sanottua ”toteennäyttämisvelvollisuutta”. Hakijan on todennettava esimerkik-

si käyttäneensä rahansa vuokran maksuun, ennen kuin se voidaan huomioida tulona.

(Krok 2008, 160.) Oikeusasiamies otti kantaa näillä edellä esitellyillä ratkaisuillaan to-

sitteiden esittämisvelvollisuuteen ja toteennäyttämisvelvollisuuteen. Saatavilla olevat

tilitiedot tulee siis esittää, mutta tulevaisuudessa maksuun tulevia palkkoja ei saisi jäädä

odottamaan, vaan tehdä päätös sen hetkisen tilanteen pohjalta. Harkintaa tulisi myös

käyttää sen suhteen, miten ja missä määrin asiakkaan tilannetta selvitetään, jotta yli-

lyönneiltä vältyttäisiin, kuten oli käynyt luvatonta kotikäyntiä koskevassa ratkaisussa.

Huomioidut tulot ja menot sisälsivät ratkaisuja, jotka koskivat tuen laskennassa huomi-

oitavia tuloja ja menoja ja niitä oli kuusi kappaletta. Yksi ratkaisu koski hoitotuen huo-

mioimista tulona, vaikka niin ei saisi tehdä. Toisessa oli kyse alaikäisen lapsen asumi-

sesta vanhemmallaan loma-aikana, jolta ajalta vanhemmalle oli huomioitu lapsilisä tu-

lona. Lapsilisä maksettiin käytännössä lapsen toiselle vanhemmalle, eikä hakijalla ollut

mahdollisuutta sitä saada. Kolmannessa tapauksessa hakijan alaikäiset lapset asuivat

kunnan vuokratalossa ja sosiaalitoimi kieltäytyi huomioimasta lasten asumismenoja

tulona, koska tiliotteelta ei näkynyt hakijan niitä maksaneen. Maksun suoritusta ei saisi

oikeusasiamiehen mukaan käyttää perusteena menon huomioimisessa. Neljännessä ta-

pauksessa hakijan perusosa oli huomioitu väärin ja viidennessä hakijalle työkokeilun

ajalta maksettava korvaus oli virheellisesti huomioitu tulona. Kuudennessa tapauksessa

hakija oli epätietoinen toimeentulotuessa huomioitavista tuloista ja menoista ja oikeus-

asiamies kiinnitti huomiota hakijoiden selkeään ohjaukseen näiden suhteen.

Työmarkkinatuen jaksottamista koskevia ratkaisuja oli kolme kappaletta. Kaikissa tapa-

uksissa hakijan työttömyystukea oli virheellisesti jaksotettu. Toimeentulotuen perusosan

alentamista koskevia ratkaisuja oli kaksi, joista toinen käsitteli perusosan alentamista

yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan ja toinen käsitteli yrittäjän perusosan alentamista

myös yhtäjaksoisesti ja lainvastaisesti. Kuivalaisen (2013, 201–202) mukaan perusosan

alentaminen jakaa toimeentulotukityötä tekevien mielipiteitä. Lisäksi sen käytöstä ja

hyödyistä on olemassa vain vähän tutkimustietoa (Kuivalainen 2013, 22).

Seitsemän ratkaisua koski myönnetyn toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksiä ja

siihen liittyviä lainvastaisuuksia. Kolme ratkaisua koski hakijan tiedonsaantia hakemuk-

50

sensa käsittelyvaiheesta. Hakijoiden tiedusteluihin hakemuksensa suhteen ei ollut vas-

tattu.

5.1.2 Päätöksen teko

Päätöksen tekoon liittyvä kategoria sisälsi kahdeksan eri luokkaa. Tähän luokkaan on

sisällytetty myös tiettyjä hakijaryhmiä ja tiettyjä tarpeita koskevat päätökset sekä pää-

töksen viivästymistä koskevat ratkaisut kuin myös päätöksen korjausta koskevat ratkai-

sut. Katsoin niissä kaikissa olevan kyse päätöksenteosta. Neljä luokkaa koski lisäksi

kirjallisen päätöksenteon velvollisuutta, päätöksen sisältöä ja perusteluita, päätöksen

tiedoksiantoa sekä hakemuksen lainvastaista hylkäämistä.

Taulukko 7. Päätöksen tekoon liittyvien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Velvollisuus tehdä päätös 5

Päätöksen sisältö ja perustelut 1

Päätöksen tiedoksianto 3

Lainvastainen hylkääminen 1

Päätöksen viivästyminen 37

Päätöksen korjaus ja oikaisu 9

Tiettyä tarvetta koskevat päätökset 7

Tiettyä hakijaryhmää koskevat päätökset 10

Kirjallisen päätöksen tekemistä toimeentulotukihakemukseen käsitteli viisi ratkaisua.

Perustellun ja valituskelpoisen päätöksen tekeminen oli oikeusasiamiehen mielestä vir-

kailijan velvollisuus. Toimeentulotukipäätöksen sisältöä ja perusteluja käsitteli yksi

ratkaisu, samoin yksi ratkaisu käsitteli hakemuksen lainvastaista hylkäämistä. Päätöksen

tiedoksiantoa koskevia ratkaisuja oli kolme ja niissä kaikissa oli tehty ja annettu tieto

päätöksestä tiedoksi perheen miehelle, vaikka tuen hakija oli perheen nainen.

Päätöksen korjausta koskevia hakemuksia oli yhdeksän kappaletta ja nämä jakautuivat

vielä kahteen alaluokkaan. Toinen alaluokka käsitteli virheen korjaamista sisältäen kak-

si ratkaisua ja toinen alaluokka päätöksen oikaisua sisältäen seitsemän ratkaisua. Vir-

51

heen korjaamiseen liittyvät ratkaisut koskivat väärin huomioitua perusosaa ja laskelmi-

en korjausta. Päätöksen oikaisua koskevat ratkaisut olivat kaikki oikaisun viivästymi-

sestä johtuvia.

Suurin osa ratkaisuista koski päätöksen saamisen viivästymistä, joita oli 37 kappaletta.

Osa viivästymistä koskevista ratkaisuista oli kohdennettu nimeltä mainiten eri kaupun-

keihin ja kuntiin. Neljä viivästymistä koskevaa ratkaisua oli sellaisia, joissa oikeusasia-

mies teki ratkaisun useamman kantelun pohjalta. Yksi ratkaisu oli oikeusasiamiehen

oma selvitys, joka oli tehty toimeentulotukihakemusten viivästyneistä käsittelyistä Es-

poossa. Henna Kemppaisen ja Tuija Miettisen (2006, 61) pro gradu-tutkimuksen tulos-

ten mukaan toimeentulotuen käsittelyaikoja kritisoitiin paljon ja ne koettiin liian pitkik-

si. Osa asiakkaista koki työntekijöiden jopa tahallisesti pitkittävän käsittelyaikoja, mutta

osa asiakkaista arveli työntekijöiden tekevän parhaansa (Kemppainen & Miettinen

2006, 61). Kun kyse on viimesijaisesta sosiaaliturvasta ja kun päätöksenteon viivästy-

misiä tapahtuu usein, voi tilanne ymmärrettävästi aiheuttaa reaktioita hakijassa.

Oikeusasiamiehen ratkaisuissa oli myös tiettyjä hakijaryhmiä koskevia ratkaisuja, joita

oli kymmenen kappaletta koskien kuutta eri hakijaryhmää. Opiskelijoita koskevia rat-

kaisuja oli eniten, yhteensä viisi kappaletta. Ulkomaan kansalaisia käsitteli kaksi ratkai-

sua ja varusmiestä, yrittäjää ja yksityisesti sijoitettua lasta käsitteli jokaista yksi ratkai-

su. Opiskelijoita koskevista ratkaisuista kaksi koski luottotietomerkinnän saaneen opis-

kelijan oikeutta toimeentulotukeen, yksi koski kaupungin virheellistä ohjeistusta opiske-

lijoiden kohdalla, yksi toimeentulotuen myöntämistä aikuisopiskelijalle ja yksi opin-

tososiaalisen luoton huomioimista opiskelijan toimeentulotukilaskelmissa. Ulkomaan

kansalaisia koskevista ratkaisuista toinen käsitteli pohjoismaan kansalaisen oikeutta

toimeentulotukeen ja toinen ulkomaalaisen oikeutta toimeentulotukeen ja hakijan vel-

vollisuutta esittää pankkitilitiedot. Varusmiehen toimeentulotukea koskeva ratkaisu kä-

sitteli varusmiesten palveluaikaista toimeentulotukea. Yrittäjän kohdalla ratkaisu koski

perusosan alentamista. Yksityisesti sijoitettua lasta koskeva ratkaisu käsitteli yksityisesti

sijoitetun lapsen oikeutta toimeentulotukeen.

Tiettyä tarvetta koskevia päätöksiä oli seitsemän kappaletta ja ne käsittelivät viittä eri

luokkaa. Kaksi ratkaisuista käsitteli terveydenhoitoon liittyviä menoja, joista toinen otti

kantaa yksityisen lääkärin määräämiin reseptilääkkeisiin myönnettävään toimeentulotu-

keen ja toinen toimeentulotuen myöntämistä hammashoidon kustannuksiin. Muuttoti-

52

lanteita ja siihen liittyen vuokravakuutta käsitteli kaksi ratkaisua, joista toinen koski

toimeentulotuen järjestämisvastuuta muuttotilanteessa ja toinen vuokravakuuden myön-

tämistä. Lasten harrastusmenoihin haettavaa toimeentulotukea käsitteli yksi ratkaisu ja

samoin yksi ratkaisu käsitteli kansalaispäätöksistä aiheutuneiden kustannusten maksa-

mista toimeentulotuesta. Yksi ratkaisu oli tehty myös sosiaalikeskuksen menettelystä

lausunnon antamisen epäämisestä, kun sosiaalitoimisto ei ollut suostunut antamaan lau-

suntoa hakijan sosiaalisista ja taloudellisista oloista.

5.2 Palveluiden järjestäminen

Palveluiden järjestämistä koskevia ratkaisuja oli 17 kappaletta ja ne jakautuivat kuuteen

eri luokkaan, jotka on esitelty alla olevassa taulukossa.

Taulukko 8. Palveluiden järjestämiseen liittyvien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Lukumäärä

Asiallinen käytös 3

Julkiset ja salassa pidettävät asiakirjat 3

Virheellinen ohjeistus 2

Asiointi 3

Toimenpiteiden tekeminen 5

Kunnan lainvastainen toiminta 1

Eniten ratkaisuja sisältyi toimenpiteiden tekemistä koskevaan luokkaan yhteensä viisi

kappaletta ja vähiten ratkaisuja liittyi kunnan lainvastaiseen toimintaan, yhteensä yksi

kappale. Asiallista käytöstä, julkisia ja salassa pidettäviä asiakirjoja sekä asiointia kos-

kevat luokat sisälsivät kaikki kolme ratkaisua. Seuraavaksi esittelen luokat tarkemmin.

Taulukko 9. Asiallista käytöstä koskevien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Virkailijan käyttäytyminen 1

Asiallinen kielenkäyttö 2

53

Toimeentulotukineuvonnan virkailijan käyttäytymisestä koskevassa ratkaisussa epäasi-

allinen käyttäytyminen liittyi kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen. Ratkaisullaan oi-

keusasiamies kiinnitti myös huomiota hyvään hallintoon kuuluvaan asialliseen kielen-

käyttöön. Asialliseen kielenkäyttöön liittyi puolestaan kaksi ratkaisua. Ensimmäisessä

oikeusasiamies kiinnitti huomiota kielenkäytön asiallisuuteen myös sisäisessä viestin-

nässä. Toisessa ratkaisussa käsiteltiin asiakkaan puhuttelemista pelkällä etunimellä toi-

meentulotukipäätöksissä. Muun muassa Satu Marja Tantun (2016, 70) ja Pauli Nieme-

län (2016, 97) mukaan sosiaalityössä on olennaista nimenomaan vuorovaikutus, joten ei

ole yhdentekevää, miten viranomainen käyttäytyy kasvokkain, paperilla tai sisäisessä

viestinnässä.

Taulukko 10. Julkisia ja salaisia asiakirjoja koskevien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Asiakirjojen julkisuus 2

Salaisten asiakirjojen luovuttaminen 1

Asiakirjojen julkisuutta koski kaksi ratkaisua ja molemmissa tapauksissa kyse oli kau-

pungin toimeentulotukiohjeiden luovuttamisesta. Oikeusasiamies katsoi olevan jul-

kisuuslain vastaista olla luovuttamatta niitä pyydettäessä. Salaisten asiakirjojen luovut-

taminen käsitteli tapausta, jossa salaisia asiakirjoja oli käsitelty huolimattomasti ja luo-

vutettu tarkastamatta henkilöllisyyttä.

Taulukko 11. Virheellistä ohjeistusta koskevien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitai-

suus lain kanssa

1

Virheellinen ohjeistus 1

Ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuutta käsiteltiin yhdessä ratkaisussa. Oike-

usasiamies katsoi ministeriön oppaan ja toimeentulotukilainsäädännön olevan ristirii-

dassa sen suhteen, miten ulosotossa oleva tulo tulisi huomioida toimeentulotukilaskel-

massa ja ohjeisti ministeriötä painottamaan perusoikeusmyönteistä laintulkintaa oppaas-

saan. Virheellistä ohjeistusta koski yksi ratkaisu, jossa Rovaniemen kaupunki oli ohjeis-

54

tanut väärin opiskelijoiden asumismenojen huomioimisessa. Opiskelijoilta hyväksyttiin

selvästi muita yksinasuvia vähäisempi summa asumismenoiksi kuukaudessa. Oikeus-

asiamiehen mukaan se saattoi opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Jouko Karjalaisen

(2004, 137) mukaan kunnallisella ohjeistuksella ei saisi rajoittaa viranhaltijoiden har-

kintaa, vaan ohjeistuksen tulisi olla vain apuna lain soveltamisessa.

Taulukko 12. Asiointiin liittyvien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Sähköinen asiointi 1

Palveluiden järjestäminen loma-aikaan 1

Tietojärjestelmien häiriötilanne 1

Toimeentulotukeen liittyvään asiointiin liittyen oikeusasiamies oli julkaissut kolme rat-

kaisua. Ensimmäinen ratkaisu käsitteli sähköistä asiointia toimeentulotukiasioissa sosi-

aalityöntekijän kanssa. Siihen ei oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan ole kunnalla vel-

voitetta, mutta asiakkaalla on mahdollisuus asioida myös sähköisesti. Palveluiden järjes-

täminen loma-aikaan käsitteli tapausta, jossa kunnan sosiaalitoimisto oli käytännössä

kiinni heinäkuun eivätkä sosiaaliviranomaisen palvelut olleet kuntalaisten saatavilla.

Tietojärjestelmien häiriötilanteessa toimeentulotuen maksatus oli jäänyt tekemättä tieto-

järjestelmän vian takia.

Taulukko 13. Toimenpiteiden tekemiseen liittyvien ratkaisujen lukumäärät.

Luokka Määrä

Valitusta ei toimitettu hallinto-oikeuteen 1

Oikeuden päätöksen toimeenpano 4

Neljässä ratkaisussa käsiteltiin tapauksia, joissa oikeuden päätöksen toimeenpanoa.

Kahdessa näistä ratkaisussa kyse oli kieltäytymisestä toimia oikeuden päätöksen mukai-

sesti. Kolmannessa ratkaisussa oikeuden päätös toteutettiin vuoden viiveellä, jolloin

oikeuden päätöksessä hakijalle myönnettäväksi katsottu tuki laitettiin maksuun. Neljän-

nessä ratkaisussa oli myös jätetty laittamatta maksuun toimeentulotuki, jonka oikeus

katsoi hakijalle kuuluvan. Yksi ratkaisu käsitteli lisäksi tapausta, jossa valitusta ei toimi-

tettu eteenpäin oikeuden käsiteltäväksi.

55

Kunnan lainvastaista toimintaa käsiteltiin yhdessä ratkaisussa. Kunta oli leikannut pe-

rustoimeentulotukea 20 %:lla ja lisäksi tehnyt päätöksen olla myöntämättä täydentävää

toimeentulotukea kolmen kuukauden ajalle. Toimeentulotukea ehdittiin leikata jo osalta

asiakkaista.

56

5 RATKAISUISSA HUOMIOIDUT PERUSOIKEUDET

6.1 Hakemuksen käsittelyprosessissa huomioidut perusoikeudet

6.1.1 Hakemuksen käsittelyyn liittyvät perusoikeudet

Hakemuksen käsittelyyn sisältyi 26 eri ratkaisua ja ne jakautuivat kuuteen eri alaluok-

kaan. Hakemukseen liittyvien selvitysten tekoon sisältyi viisi ratkaisua, joista kahdessa

oikeusasiamies mainitsi perusteluina perusoikeuksia. Kolmessa ratkaisussa perusoike-

uksia ei mainittu. Selvitysten pyytämiseen kirjallisesti liittyen oikeusasiamies vetosi

perustuslain 19 §:ään, ettei ihmisarvoiseen elämään kuuluva välttämätön toimeentulo

saa vaarantua asiakkaalta pyydettävän palkkatuloihin liittyvän lisäselvityksen takia.

Toista lisäselvityspyyntöä käsitelevässä ratkaisussa oikeusasiamies ei perusoikeuksia

huomioinut.

Kotikäynnin tekemisessä ennalta ilmoittamatta oikeusasiamies näki aihetta huomioida

ratkaisussaan kaksi eri perustuslain toisen luvun pykälää. Oikeusasiamies katsoi perus-

tuslain 10 §:n takaavan jokaiselle kotirauhan ja yksityiselämän suojan. Toiseksi oikeus-

asiamies katsoi ennalta ilmoittamattoman kotikäynnin rikkoneen perustuslain 21 §:ää eli

jokaisen oikeutta hyvään hallintoon ja sitä kautta oikeusturvaan. Hyvään hallintoon

kuuluu oikeusasiamiehen mukaan suhteellisuusperiaatteen huomioiminen, jonka mu-

kaan ”viranomaisten toimien tulee olla asianmukaisia ja oikein mitoitettuja”. Oikeus-

asiamies lausui ratkaisussaan moittivan käsityksensä sosiaalityöntekijöiden tekemästä

luvattomasta kotikäynnistä. Sosiaalityöntekijöiden tarkoituksena oli ollut yllättävällä

kotikäynnillä selvittää hakijan todellista tuen tarvetta. Pankkitilitietojen esittämistä kos-

kevia ratkaisujaan oikeusasiamies ei perustellut perusoikeuksilla.

Huomioidut tulot ja menot sisälsivät kuusi ratkaisua, joista neljässä huomioitiin perus-

oikeuksia. Eniten huomioitiin perustuslain 21 § eli oikeusturvaa koskeva perusoikeus.

Yksi ratkaisu käsitteli tapausta, jossa perusosa oli huomioitu hakijalle virheellisesti yh-

teistaloudessa asuvana. Hakijalle olisi pitänyt huomioida yksinasuvan perusosa, sillä

hänellä oli oma vuokrasopimus. Toisessa ratkaisussa oikeusasiamies otti kantaa tapauk-

seen, jossa hakijalle oli huomioitu tulona työkokeilusta maksettu korvaus. Sitä ei olisi

pitänyt lain mukaan huomioida hakijan tulona. Kolmatta ratkaisua perusteltiin perustus-

57

lain 21 §:n lisäksi myös perustuslain 19 §:llä eli oikeudella sosiaaliturvaan. (PL

11.6.1999/731.)

Perustuslain 19 §:ään vedottiin yhdessä ratkaisussa. Oikeusasiamies nostaa esille pykä-

län 3 momentin, jonka mukaan ”julkista valtaa velvoitetaan tukemaan perheen ja lap-

sen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen

kasvu”. Hakijalle oli huomioitu lapsilisä tuloksi niiltä kuukausilta, kun lapsi asui hakijan

luona, vaikka tuki maksettiinkin toiselle vanhemmalle, jonka luona lapsi pääsääntöisesti

asui. Toinen vanhempi ei lapsilisää ollut siirtänyt edelleen toiselle vanhemmalle. Lisäk-

si elatusapua ei ollut huomioitu hakijan menona, vaikka oikeusasiamiehen mukaan niin

olisi pitänyt tehdä, sillä hakijalla oli velvollisuus maksaa elatusapua toiselle vanhem-

malle myös niiltä kuukausilta, kun lapsi asui tämän elatusapua maksavan luona.

Perustuslain 6 § huomioitiin yhdessä ratkaisussa. Hakijalle oli huomioitu toistuvasti

eläkkeensaajan hoitotuki tulona, vaikka sitä ei tulona saisi toimeentulotukilain

(1412/1997) mukaan huomioida. Perustuslain (11.6.1999/731) 6 §:n mukaan ihmisiä

pitäisi kohdella yhdenvertaisesti lain edessä. Työttömyysturvan jaksottamista käsitteli

kolme ratkaisua, joissa perusoikeuksia ei mainittu.

Perusosan alentamista käsitteli kaksi ratkaisua, joissa molemmissa oikeusasiamies huo-

mioi perustuslain 19 §:n 1 momentin. Oikeusasiamies korosti molemmissa ratkaisuissa,

että ”toimeentulotuen myöntämisessä on kysymys perustuslain 19 §:n 1 momentissa tur-

vatusta välttämättömän toimeentulon järjestämisestä. Perusoikeusmyönteinen lain tul-

kinta on yleinen viranomaistoimintaa ohjaava periaate. Toimeentulotuen perusosan

alentamisen edellytyksiä tuleekin mielestäni tulkita suppeasti toimeentulotukilain sana-

muotoon pitäytyen”. Sosiaaliviranomaiset eivät oikeusasiamiehen mukaan olleet siis

tulkinneet lakia perusoikeusmyönteisesti, jonka huomioimiseen paremmin ratkaisuissa

kiinnitettiin huomiota.

Tuen takaisinperintää käsitteli seitsemän ratkaisua, joista kahdessa oikeusasiamies

huomioi perusoikeuksia. Ensimmäinen ratkaisu käsitteli toimeentulotuen takaisinperin-

nän edellytyksiä. Sosiaalivirasto oli maksanut hakijalle vuokrarästeihin harkinnanva-

raista toimeentulotukea, mutta perinyt sen takaisin vaatien hakijaa maksamaan 100 eu-

roa kuukaudessa takaisin. Oikeusasiamies katsoi sosiaaliviraston toimineen lainvastai-

sesti ja perusteli päätöstään perustuslain 21 §:llä vedoten näin asianmukaiseen käsitte-

58

lyyn toimivaltaisessa viranomaisessa. Toinen ratkaisu käsitteli myös lainvastaista me-

nettelyä takaisinperinnässä ja tätä ratkaisua oikeusasiamies perusteli perustuslain 19 §:n

ja 21 §:n nojalla, joilla turvataan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon

sekä asioiden asianmukaiseen käsittelyyn viranomaisten taholta (PL 11.6.1999/731).

Hakijalle oli tehty toimeentulotukipäätöksiä, joissa takaisinperinnästä ei ollut päätetty

tukia myönnettäessä, mutta tuki oli kuitenkin peritty takaisin Kansaneläkelaitokselta.

Käsittelyvaiheen tiedonsaantia koskevia ratkaisuja oli kolme kappaletta, joissa kahdessa

huomioitiin perusoikeuksia. Molemmissa tapauksissa hakija oli ottanut sosiaalitoimis-

toon yhteyttä käsittelyssä olevaan tukihakemukseen liittyen. Toisessa tapauksessa vas-

taus tuli vasta kolmen kuukauden päästä ja toisessa hakija ei uutena toimeentulotuen

asiakkaana voinut oikeusasiamiehen selvityksen mukaan käytännössä saada tietoa ha-

kemuksensa käsittelystä mitenkään. Jos hakija olisi ollut vanha toimeentulotuen asiakas,

hän olisi voinut saada tiedon etuuskäsittelijöiden puhelinpalvelusta. Molemmissa tapa-

uksissa oikeusasiamies huomioi ratkaisussaan perustuslain 21 §:n korostaen hakijoiden

oikeutta saada asiansa asianmukaisesti käsitellyiksi ja ilman aiheetonta viivytystä.

Seuraavassa kuviossa on koottu yhteen käsittelyvaiheessa huomioitujen perusoikeuksien

lukumäärät luokittain.

Kuvio 4. Käsittelyvaiheessa huomioitujen perusoikeuksien lukumäärät luokittain.

Kuviossa käytettyjen lyhenteiden selvennykset: A= Selvitysten pyytäminen, B= Huomioidut tulot ja me-

not, C= Työttömyysturvan jaksottaminen, D= Perusosan alentaminen, E= Tuen takaisinperintä, F= Tie-

donsaanti hakemuksen käsittelyvaiheesta.

Hakemuksen käsittelyvaiheessa eniten perusoikeuksia mainittiin selvitysten pyytämi-

nen-luokassa ja huomioidut tulot ja menot-luokassa. Molemmissa huomioitiin kolme eri

perusoikeutta ratkaisuissa. Molemmissa luokissa huomioitiin perustuslain 19 ja 21 §:t.

Hakemukseen liittyvien selvitysten tekoon liittyen mainittiin vielä erikseen perustuslain

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

A B C D E F

59

10 § eli yksityiselämän suojaa koskeva perusoikeus. Huomioiduissa tuloissa ja menoissa

mainittiin puolestaan perustuslain 6 § eli oikeus yhdenvertaisuuteen. (PL

11.6.1999/731.)

Tuen takaisinperinnässä käsiteltiin kahta eri perusoikeutta, jotka olivat oikeus sosiaali-

turvaan (PL 19 §) sekä oikeus oikeusturvaan (PL 21 §). Työttömyysturvan jaksottamista

koskevissa ratkaisuissa ei perusoikeuksia käytetty.

Perusosan alentamista koskevissa ratkaisuissa sekä tiedonsaantia koskevissa ratkaisuissa

käytettiin molemmissa yhtä perusoikeutta. Perusosan alentamista koskevassa ratkaisus-

sa käytettiin perusteena perustuslain 19 § eli jokaisen oikeutta sosiaaliturvaan. Tiedon-

saantia koskevissa ratkaisuissa oikeusasiamies vetosi perustuslain 21 §:ään eli oikeuteen

saada asianmukainen käsittely ja viivytyksettä. (PL 11.6.1999/731.)

Seuraavassa kuviossa on havainnollistettu vielä perusoikeuksien määrän jakautumista

perusoikeuksittain.

Kuvio 5. Käsittelyvaiheessa huomioitujen perusoikeuksien lukumäärät perusoikeuksit-

tain.

Käsittelyvaihetta koskevissa ratkaisuissa oikeusasiamies huomioi eniten perustuslain 21

§:n, joka käsittelee oikeusturvaa. Tämä perusoikeus mainittiin kahdeksassa eri ratkai-

sussa. Toiseksi eniten ratkaisuissa huomioitiin perustuslain 19 § eli oikeus sosiaalitur-

vaan ja tämä mainittiin kuudessa eri ratkaisussa. Yhdenvertaisuutta käsittelevä perustus-

lain 6 § ja yksityiselämän suojaa käsittelevä perustuslain 10 § mainittiin molemmat vain

yhden ratkaisun kohdalla. (PL 11.6.1999/731.)

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

PL 6 PL 10 PL 19 PL 21

60

6.1.2 Päätöksenteossa huomioidut perusoikeudet

Päätöksen tekoon sisältyi yhteensä 73 eri ratkaisua ja ne jakautuivat kahdeksaan eri

luokkaan, jotka esittelen seuraavaksi. Velvollisuutta tehdä päätös käsitteli viisi ratkai-

sua, joista neljässä huomioitiin jokin perustuslain toisessa luvussa mainittu pykälä. Jo-

kaista neljää ratkaisua perusteltiin perustuslain oikeusturvaa käsittelevällä 21 §:llä. Li-

säksi kahta ratkaisua oli edellä mainitun lisäksi perusteltu perustuslain 19 §:llä eli oi-

keudella sosiaaliturvaan. (PL 11.6.1999/731.) Kaikissa neljässä ratkaisussa sosiaalitoi-

misto oli laiminlyönyt velvollisuuttaan tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös ja menet-

tely siten ollut virheellistä.

Toimeentulotukipäätöksen sisältöön oikeusasiamies otti kantaa yhdessä ratkaisussa,

jossa perusteli päätöstään kahdella eri perustuslain kohdalla, perustuslain 19 ja 21 §:llä.

Sosiaalityöntekijän päätös oli ollut vaikeaselkoinen ja siitä oikeusasiamies totesikin

seuraavasti:

”Viranomaiselle asetettu päätöksen perusteluvelvollisuus on asiakkaan oikeusturvan

kannalta keskeinen tekijä. Näin on erityisesti silloin, kun kyse on perustuslain 19 §:n 1

momentissa tarkoitetusta välttämättömästä toimeentulosta ja kun asiakas ei saa joko

lainkaan tai kokonaan hakemaansa etuutta. Muutoksenhakuoikeuden käyttämisen kan-

nalta asianmukaiset perustelut ohjaavat kiinnittämään huomiota niihin seikkoihin, joilla

on merkitystä muutoksenhakua ratkaistaessa. Riittävät perustelut voivat myös lisätä

luottamusta ratkaisujen sisältöön. Viranhaltijan 20.9.2002 tekemästä päätöksestä ei käy

ilmi, miten viranhaltija on ratkaissut kantelijan toimeentulotukihakemuksen. Päätökses-

tä ei myöskään ilmene, miksi Espoon kaupunki ei myöntänyt toimeentulotukea haettui-

hin menoihin.

Koska päätöksestä siis puuttuu paitsi ratkaisun lopputulos myös sen perusteet, se ei

mielestäni täytä perustuslain 21 §:n 2 momentissa, asiakaslain 6 §:ssä ja hallintomenet-

telylain 23 ja 24 §:ssä päätöksen sisällölle ja perusteluille asetettuja vaatimuksia.”

Oikeusasiamies painotti ratkaisussaan selkeää kielenkäyttöä ja päätöksen tekoa niin,

ettei siitä aiheudu väärinymmärryksiä ja perustelut päätökselle ovat yksiselitteisiä.

Päätöksen tiedoksiantoa käsitteli kolme ratkaisua, joissa kaikissa oli huomioitu perus-

tuslain 21 §. Kaikissa ratkaisuissa kantelut koskivat tapauksia, joissa päätöksen tiedok-

61

sianto oli osoitettu perheen miehelle ja myönnetty toimeentulotuki oli myös maksettu

miehen tilille, vaikka nainen oli ollut hakijana. Yhdessä tapauksessa toimeentulotuki-

päätös oli osoitettu hakijan entiselle miehelle ja tuki maksettu myös tälle, vaikka paris-

kunta oli eronnut jo vuotta aiemmin. Oikeusasiamies katsoi ratkaisuissaan hyvään hal-

lintoon kuuluvan oikeusturvan tulleen laiminlyödyksi, johon oikeusasiamies lisää kuu-

luvaksi myös päätöksen asianmukaisen tiedoksiannon hakijalle.

Toimeentulotukihakemuksen lainvastaista hylkäämistä käsitteli yksi ratkaisu, jossa oli

huomioitu perustuslain 19 §:n 1 momentti. Tuen hakija oli ollut työllistettynä kuntout-

tavan työtoiminnan kautta, mutta keskeyttänyt sen. Tämän perusteella hänen seuraava

hakemuksensa toimeentulotukeen oli hylätty. Oikeusasiamies katsoi, ettei näin olisi

saanut toimia. Näin vaarantui perustuslain 19 §:n 1 momentti, joka turvaa jokaiselle

ihmisarvoiselle elämälle välttämättömän toimeentulon (PL 11.6.1999/731). Oikeus-

asiamies totesi ja painotti toimeentulotukipäätöksen tekemistä sen perusteella, mikä

hakijan juuri sen hetkinen tilanne on:

”Nähdäkseni kantelijan oikeus toimeentulotukeen olisi tullut ratkaista hänen toimeentu-

lotuen hakemisajankohtana olemassa olleiden taloudellisten olosuhteidensa perusteella

eikä ainoastaan sillä perusteella, että hänellä oli ollut mahdollisuus hankkia

elantonsa työskentelemällä monitoimikeskuksessa harjoittelijana työmarkkinatuella tai

osallistumalla kuntouttavaan työtoimintaan”.

Päätöksen viivästymisiä käsitteli yhteensä 37 ratkaisua. Ainostaan yhdessä ratkaisussa

ei perusoikeuksia mainittu. Koska ratkaisujen määrä oli suuri ja huomioitujen perusoi-

keuksien määrä oli myös suuri, havainnollistan perusoikeuksien määrän jakautumista

seuraavalla kuviolla.

62

Kuvio 6. Päätöksen viivästymistä koskevissa ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien

lukumäärät perusoikeuksittain.

Kolmessa ratkaisussa ei huomioitu nimeltä mitään perusoikeutta, vaan mainittiin ”pe-

rusoikeuksien toteutumisen turvaaminen”. Tämän sanallisen maininnan tulkitsin tar-

koittavan perustuslain 22 §:ää, jossa velvoitetaan julkista valtaa perusoikeuksien toteu-

tumisen turvaamiseen (PL 11.6.1999/731). Eniten ratkaisuissa huomioitiin perustuslain

21 §, yhteensä 25 eri ratkaisussa. Oikeusturvaan kuuluvat asiat painottuivat siis viiväs-

tymistä koskevissa ratkaisuissa. Seuraavaksi eniten ratkaisuja perusteltiin perustuslain

19 §:llä yhteensä 13:ssa eri ratkaisussa. Perustuslain 19 § käsittelee oikeutta sosiaalitur-

vaan. Perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien toteutu-

minen ja tämä pykälä mainittiin kahdessatoista eri ratkaisussa. Oikeutta yhdenvertaisuu-

teen käsittelee perustuslain 6 §, joka mainittiin viivästymistä koskevissa ratkaisuissa

yhdessä ratkaisussa. (PL 11.6.1999/731.)

Tiettyyn hakijaryhmään sijoittui viisi eri alaluokkaa, joita olivat yksityisesti sijoitettu

lapsi, opiskelijat, varusmies, ulkomaan kansalaiset sekä yrittäjä. Ratkaisuista vain opis-

kelijoiden ja yrittäjän kohdalla huomioitiin perusoikeuksia. Yrittäjää koski vain yksi

ratkaisu, jota perusteltiin perustuslain 19 § 1 momentilla. Oikeusasiamiehen mukaan

yrittäjän perusosaa oli alennettu lainvastaisesti ja samalla oikeusasiamies kiinnitti huo-

miota lain perusoikeusmyönteiseen tulkintaan.

Opiskelijoita koski yhteensä viisi ratkaisua, joista jokaista oli perusteltu jollain perustus-

lain toisen luvun pykälällä. Nämä perustuslain kohdat on havainnollistettu seuraavassa

kuviossa.

0

5

10

15

20

25

30

PL6 PL 19 PL 21 PL22

63

Alla olevassa kuviossa on havainnollistettuna opiskelijoiden kohdalla huomioitujen pe-

rusoikeuksien määrällistä jakautumista.

Kuvio 7. Opiskelijoita koskevissa ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien lukumää-

rät perusoikeuksittain.

Eniten ratkaisuissa huomioitiin perustuslain 19 § kaikkiaan neljässä eri ratkaisussa. Tä-

mä pykälä turvaa oikeutta sosiaaliturvaan tilanteissa, joissa henkilö ei kykene ihmisar-

voisen elämän edellyttämää toimeentuloa saavuttamaan (PL 11.6.1999/731).

Perustuslain 6 § mainittiin kahdessa eri ratkaisussa ja se koskee ihmisten yhdenvertai-

suutta lain edessä (PL 11.6.1999/731). Ensimmäisessä tapauksessa Rovaniemi oli oh-

jeistanut hyväksymään opiskelijoiden asumiskustannuksiksi vain 252 euroa kuukaudes-

sa, kun muilla yksinasuvilla summa on 450 euroa kuukaudessa. Oikeusasiamiehen mu-

kaan opiskelijat oli näin asetettu eri asemaan muihin tuen saajiin nähden. Toisessa rat-

kaisussa käsiteltiin Helsingin opintososiaalista luototusta opiskelijoiden suhteen, jonka

toteutus oli asettanut opiskelijat eriarvoiseen asemaan muiden kaupunkien opiskelijoi-

den kanssa. Samoissa kahdessa ratkaisussa mainittiin myös perustuslain 16 § eli sivis-

tykselliset oikeudet (PL 11.6.1999/731), joissa molemmissa oikeusasiamies totesi seu-

raavasti:

”Perustuslain 16 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin

lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä

ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehit-

tää itseään varattomuuden sitä estämättä. Julkisella vallalla on perustuslain

mukaan yleinen velvollisuus huolehtia muun muassa siitä, että varattomuus ei

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

PL 6 PL 16 PL 19 PL 22

64

estä opetuksen saamista. Tämä oikeus on turvattu ensisijaisesti erityisessä opin-

tojen taloudellista tukemista koskevassa lainsäädännössä.”

Perustuslain 22 § huomioitiin yhdessä ratkaisussa, jossa käsiteltiin opiskelijan oikeutta

toimeentulotukeen. Perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuk-

sien toteutuminen (PL 11.6.1999/731).

Tiettyä tarvetta koskevia ratkaisuja oli yhteensä seitsemän ja ne jakaantuivat viiteen eri

alaluokkaan. Alla olevassa kuviossa on esitelty luokittain, montako perustuslain pykälää

niiden kohdalla mainittiin.

Kuvio 8. Tiettyä tarvetta koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeudet luokittain.

Kuviossa käytettyjen lyhenteiden selvennykset: A= Terveydenhoito, B= Muuttotilanne, C= Lasten harras-

tusmenot, D= Kansalaispäätöksistä aiheutuvat menot, E= Ei annettu lausuntoa.

Kansalaispäätöksistä aiheutuvien menojen kohdalla huomioitiin kolme eri perustuslain

toisen luvun pykälää. Terveydenhoitoa ja muuttotilanteita koskevissa ratkaisuissa huo-

mioitiin molemmissa kaksi eri perustuslain toisen luvun pykälää. Lausunnon antamista

koskeva ratkaisu sisälsi yhden perustuslain toisen luvun pykälän. Lasten harrastus-

menoja koskevassa ratkaisussa ei perusoikeuksia huomioitu.

Terveydenhoitoa käsitteli kaksi eri ratkaisua, joista toisessa ei perusoikeuksia huomioi-

tu. Hammashoidon kustannuksiin myönnettävää toimeentulotukea perusteltiin sen sijaan

perustuslain 6 §:llä ja 19 §:n 1 momentilla. Oikeusasiamiehen mukaan kunnan toiminta

asetti potilaat eriarvoiseen asemaan perustuslain 6 §:n vastaisesti, sillä vähäisemmistä

vaivoista kärsivät saattoivat jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa, kun heillä ei ollut varaa

käyttää yksityislääkärin palveluita. Oikeusasiamiehen mukaan jokaisella on perustuslain

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

A B C D E

65

19 § 1 momentin mukaan oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään huolenpitoon (PL

11.6.1999/731).

Muuttotilannetta käsitteli myös kaksi eri ratkaisua, joista toisessa oli kyse toimeentulo-

tuen järjestämisvastuusta. Ensimmäisessä ratkaisussa kotonaan asunut täysi-ikäinen oli

hakenut tukea muuttokustannuksiin ja asumiseen ja elämiseen, mutta saanut tukea vain

puoleen muuttokustannuksista. Oikeusasiamies katsoi, että toimeentulotuen käsittely ja

myöntäminen kuuluu sille kunnalle, missä hakija sillä hetkellä on, kun meno on makset-

tava. Tätä oikeusasiamies perusteli perustuslain 19 §:llä eli oikeudella sosiaaliturvaan

(PL 11.6.1999/731). Toisessa ratkaisussa sosiaalivirasto oli myöntänyt asiakkaalleen

vuokravakuuden, mutta sen maksamisessa vuokranantajalle vuokrasuhteen päätyttyä oli

ollut epäselvyyttä. Oikeusasiamies katsoi, ettei tilanteessa toimittu lainvastaisesti, mutta

hyvää hallintoa tulisi noudattaa paremmin perustuslain 21 §:n mukaisesti.

Kansalaispäätöksistä aiheutuviin menoihin liittyen oli tehty yksi ratkaisu. Kanteluun oli

liitetty viraston sisäinen ohje toimeentulotuen käsittelystä kansalaispäätöksien suhteen.

Toimeentulotukea on ohjeen mukaan annettu myöntää vain silloin, kun vuosittain uusit-

tava oleskelulupa on tullut kansalaispäätöstä kalliimmaksi. Oikeusasiamies perusteli

ratkaisuaan perustuslain 6, 19 ja 22 §:llä. Julkisen vallan tulee oikeusasiamiehen mu-

kaan turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen ja jokaisen yhdenvertainen oikeus

sosiaaliturvaan perustuslain mukaisesti.

Lausunnon antamista käsitteli yksi ratkaisu, jossa sosiaalikeskus oli kieltäytynyt anta-

masta lausuntoa hakijan taloudellisista ja sosiaalisista oloista. Oikeusasiamies katsoi,

että vaikka kunnalla ei ole virallista velvollisuutta lausuntoja antaa, sopisi se kuitenkin

sosiaalitoimen tehtäviin jos sellaista hakija tarvitsee jotakin varten. Ratkaisun arvioin-

nissa huomioitiin hyvää hallintoa käsittelevä perustuslain 21 § 1 momentti, jonka mu-

kaan jokaisella on oikeus saada asiansa asianmukaisesti käsiteltyä.

Päätöksen korjausta ja oikaisua käsitteli yhdeksän ratkaisua ja nämä jakautuivat kahteen

eri alaluokkaan. Ensimmäinen alaluokka käsitteli asiavirheen korjausta ja siihen sisältyi

kaksi ratkaisua, joista toisessa huomioitiin perustuslain 21 § 1 momentti. Hakijalle oli

huomioitu virheellisesti perusosa useammassa päätöksessä ja oikeusasiamies perusteli

ratkaisuaan asiakkaan oikeudella saada asiansa asianmukaisesti käsitellyksi.

66

Toinen alaluokka koski päätöksen oikaisua ja siihen sisältyi seitsemän ratkaisua, joista

jokaisessa huomioitiin jokin perustuslain toisen luvun pykälä. Perustuslain 21 § huomi-

oitiin useimmin yhteensä kuudessa eri ratkaisussa. Kaikissa toimeentulotukipäätöksen

oikaisua koskevassa ratkaisussa oli kyse oikaisun viivästymisestä. Oikeusasiamies pe-

rusteli päätöstään näissä ratkaisuissa oikeudella saada asiansa asianmukaisesti ja viivy-

tyksettä käsitellyiksi perustuslain 21 §:n mukaisesti. Perustuslain 22 § mainittiin viides-

sä ratkaisussa vedoten julkisen vallan rooliin perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisen

toteuttajina. Perustuslain 19 § mainittiin kahdessa ratkaisussa ja oikeusasiamies korosti

sillä jokaisen perusoikeutta sosiaaliturvaan, jotka eivät itse kykene toimeentuloaan

muulla keinoin hankkimaan.

Alla olevassa kuviossa on esitetty päätöksenteossa huomioitujen perusoikeuksien lu-

kumäärät luokittain.

Kuvio 9. Päätöksentekoa koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeuksien lukumää-

rät luokittain.

Kuviossa käytettyjen lyhenteiden selvennykset: A= Velvollisuus tehdä päätös, B= Päätöksen sisältö ja

perustelut, C= Päätöksen tiedoksianto, D= Lainvastainen hylkääminen, E= Päätöksen viivästyminen, F=

Tiettyä hakijaryhmää koskevat, G= Tiettyä menoa koskevat, H= Päätöksen korjaus ja oikaisu.

Kuviosta nähdään, että eri perusoikeuksia huomioitiin eniten tiettyä hakijaryhmää kos-

kevassa luokassa, tiettyä menoa koskevassa luokassa ja päätöksen viivästymistä koske-

vassa luokassa. Tiettyä hakijaryhmää koskevassa luokassa oli viisi eri tuensaajaryhmää

ja perusoikeuksia huomioitiin ainoastaan opiskelijoiden ja yrittäjän kohdalla. Yrittäjän

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

A B C D E F G H

67

kohdalla huomioitiin vain yksi perusoikeus, opiskelijoiden kohdalla eri perusoikeuksia

mainittiin neljä. Tiettyä hakijaryhmää koskevissa ratkaisuissa opiskelijoiden kohdalla

oikeusasiamies joutui siis tarkastelemaan perusoikeuksia eniten. Päätöksen viivästymis-

tä ja tiettyä menoa koskevissa ratkaisuissa huomioitiin molemmissa myös neljä eri pe-

rustuslain toisen luvun pykälää. Viivästymistä koskevissa ratkaisuissa selvästi eniten

ratkaisuissa huomioitiin perustuslain 21 § eli oikeus saada asiansa asianmukaisesti ja

viivytyksettä käsitellyksi (PL 11.6.1999/731).

Tiettyä menoa koskevissa ratkaisuissa eniten perusoikeuksien pykäliä huomioitiin kan-

salaispäätöksiä koskevissa ratkaisuissa (PL 6 §, PL 19 § ja PL 22 §). Lääkkeisiin ja

hammashoitoon liittyviä ratkaisuja perusteltiin perustuslain 19 § ja 1 momentilla sekä

perustuslain 6 §:llä. Muuttotilannetta ja vuokravakuutta koskevia ratkaisuja puolestaan

perustuslain 19 ja 21 §:llä. Lasten harrastusmenoja käsittelevässä ratkaisussa ei perusoi-

keuksia huomioitu. Lausunnon antamista käsittelevässä ratkaisussa huomioitiin perus-

tuslain 21 §.

Päätöksen korjausta ja oikaisua koskevissa ratkaisuissa käytettiin yhteensä kolmea eri

perusoikeuden toisen luvun pykälää perusteluissa. Asiavirheen korjaukseen liittyi vain

yksi perustuslain pykälä (PL 21 §) ja päätöksen oikaisuun kolme eri perustuslain pykä-

lää (PL 19 §, PL 21 §, PL 22 §).

Viranomaisen päätöksentekovelvollisuutta perusteltiin kahdella eri perustuslain toisen

luvun pykälällä. Samoin kahta perustuslain toisen luvun pykälää käytettiin päätöksen

sisältöä ja perusteluja koskevassa ratkaisussa. Molemmissa viitattiin perustuslain 19 ja

21 §:ään eli oikeuteen sosiaaliturvaan ja oikeusturvaan (PL 11.6.1999/731).

Päätöksen tiedoksiantoa sekä lainvastaista hylkäämistä koskevia ratkaisuja perusteltiin

molempia vain yhdellä perusoikeudella. Lainvastaista hylkäämistä koskevassa ratkai-

sussa käytettiin perustuslain 19 §:ää ja päätöksen tiedoksiantoa koskevissa ratkaisuissa

perustuslain 21 §:ää.

Alla olevassa kuviossa on esitetty päätöksentekovaihetta koskevissa ratkaisuissa huo-

mioidut perusoikeuksien lukumäärät perusoikeuksittain.

68

Kuvio 10. Päätöksentekovaihetta koskevissa ratkaisuissa huomioidut perusoikeuksien


Päätöksentekovaiheessa selvästi eniten huomioitiin perustuslain 21 §, joka mainittiin

yhteensä 42 eri ratkaisussa. Toiseksi eniten ratkaisuissa huomioitiin perustuslain 19 §,

yhteensä 27 eri ratkaisussa. Oikeusturva ja oikeus sosiaaliturvaan olivat päätöksenteko-

vaiheen ratkaisuissa näin eniten huomioituja perusoikeuden pykäliä. Julkista valtaa vel-

voittava perustuslain 22 § eli perusoikeuksien turvaaminen huomioitiin 19 eri ratkaisus-

sa. Yhdenvertaisuutta koskeva perustuslain 6 § mainittiin viidessä eri ratkaisussa. Perus-

tuslain 16 § eli sivistykselliset oikeudet olivat kahden eri ratkaisun perusteena.

6.2 Palveluiden järjestämisessä huomioidut perusoikeudet

Palveluiden järjestämistä käsiteltiin 17 eri ratkaisuissa ja ne jakautuivat kuuteen luok-

kaan. Asiallista käytöstä käsitteli yhteensä kolme eri ratkaisua, jotka jakaantuivat kah-

teen eri alaluokkaan. Virkailijan käyttäytymistä käsitteli yksi ratkaisu ja asiallista kie-

lenkäyttöä kaksi ratkaisua. Ainoastaan virkailijan käyttäytymistä koskevassa ratkaisussa

huomioitiin perustuslain toisen luvun pykälä. Toimeentulotuen hakijaa kohtaan oli käyt-

täydytty epäasiallisesti ja hyvää hallintoa turvaavan perustuslain 21 §: vastaisesti. Oike-

usasiamies lähetti tiedon päätöksestään vain kyseiselle epäasiallisesti käyttäytyneelle

työntekijälle. Asiallista kielenkäyttöä koskevia ratkaisuissa ei huomioitu perusoikeuk-

sia. Kuusikko (2011, 490–493) toteaa, että monissa kanteluissa kannellaan virkamiehen

käytöksestä ja että se on yleistä jopa kansainvälisesti. Tässä tutkielmassa virkamiehen

käytökseen liittyviä julkaistuja ratkaisuja ei määrällisesti kuitenkaan voi sanoa olevan

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

PL 6 PL 16 PL 19 PL 21 PL 22

69

paljoa, mutta siihen on oikeusasiamies kuitenkin halunnut kiinnittää julkista huomioita

julkaisemalla siihen liittyviä ratkaisuja.

Asiakirjojen julkisuutta ja salaisten asiakirjojen luovuttamista käsitteli yhteensä kolme

ratkaisua, joista jokaisessa huomioitiin jokin perustuslain toisen luvun pykälä. Asiakir-

jojen julkisuutta käsitteli kaksi ratkaisua ja molemmissa tapauksissa oli kyse kaupungin

toimeentulotuen soveltamisohjeiden luovuttamisesta. Molemmissa ratkaisuissa oikeus-

asiamies huomioi perustuslain 21 §:n. Oikeusasiamies katsoi, että kantelun tehneiden

pyyntöön olisi pitänyt vastata asianmukaisesti perustuslain 21 §:ää noudattaen ja luovut-

taa soveltamisohjeet pyydettäessä. Salaisten asiakirjojen luovuttamista käsitteli yksi

ratkaisu ja siinä oikeusasiamies kiinnitti sosiaalityöntekijän huomiota henkilöllisyyden

tarkistamiseen salaisia tietoja luovuttaessa ja turvattava näin perustuslain 22 §:n mukai-

nen perusoikeuksien toteutumisen turvaaminen.

Virheelliseen ohjeistukseen liittyi kaksi ratkaisua, joista toinen käsitteli ministeriön toi-

meentulotukioppaan ristiriitaisuutta lain kanssa ja toinen kunnan virheellistä ohjeistusta

opiskelijoiden toimeentulotuessa. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukioppaan

ristiriitaisuutta käsittelevässä ratkaisussa oikeusasiamies katsoi ministeriön oppaan ole-

van ristiriidassa toimeentulotukeen liittyvien säädösten kanssa. Asia koski tilannetta,

jossa ulosotossa oleva henkilö haki toimeentulotukea ja sitä, kuinka ulosmitattu osuus

huomioitiin laskelmassa. Ratkaisun mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä oli tekeillä

uusi opas, jossa ratkaisun kohteena oleva asia ministeriön mukaan huomioitiin. Oikeus-

asiamies perusteli ratkaisuaan jokaisen oikeudella sosiaaliturvaan perustuslain 19 §:n

mukaisesti. Oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös julkisen vallan velvollisuuteen tur-

vata perusoikeuksien toteutuminen (PL 22 §) sekä kiinnitti huomiota perusoikeusmyön-

teiseen laintulkintaan. Oikeusasiamies piti perusteltuna, että sosiaali- ja terveysministe-

riö painottaisi tätä perusoikeusmyönteistä laintulkintaa oppaassaan.

Kunnan virheellistä ohjausta käsitteli yksi ratkaisu, jossa Rovaniemi ohjeisti virheelli-

sesti opiskelijoiden toimeentulotuen käsittelyssä. Oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan

opiskelijat asetettiin eriarvoiseen asemaan perustuslain 6 §:n vastaisesti sen suhteen,

miten asumismenot heillä huomioidaan muihin verrattuna. Oikeusasiamies perusteli

ratkaisuaan myös perustuslain 16 §:llä, joka käsittelee sivistyksellisiä oikeuksia (PL

11.6.1999/731).

70

Asiointiin liittyviä ratkaisuja oli kolme. Sähköistä asiointia koskevassa ratkaisussa käsi-

teltiin asiointia sähköpostin välityksellä toimeentulotukeen sekä vammaispalveluihin

liittyvissä asioissa. Oikeusasiamies mainitsi ratkaisussaan asiakkaalla olevan perustus-

lain 21 §:n nojalla oikeus saada asiansa asianmukaisesti käsitellyksi myös sähköistä

asiointia käyttäen ja että yhteydenpito sosiaalityöntekijään voi tapahtua myös sähköises-

ti.

Ratkaisua, jossa käsiteltiin palveluiden järjestämistä loma-aikaan, huomioitiin puoles-

taan kolme eri perustuslain toisen luvun pykälää. Ratkaisussa käsiteltiin kantelua, joka

oli tehty kunnasta, jossa sosiaalitoimi oli käytännössä ollut suljettuna noin kuukauden

ajan heinäkuussa. Tapauksessa ei noudatettu oikeusasiamiehen mukaan perustuslain 22

§:ää eli turvattu ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista julkisen vallan toimes-

ta. Samalla jätettiin turvaamatta asiakkaiden oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus riittäviin

sosiaalipalveluihin (PL 19 §). Toteutumatta jäi myös perustuslain 21 §:n mukainen oi-

keus viivytyksettömään ja asianmukaiseen käsittelyyn asianmukaisessa viranomaisessa.

(PL 11.6.1999/731.)

Tietojärjestelmien häiriötilannetta koskevassa ratkaisussa huomioitiin kaksi eri perus-

tuslain toisen luvun pykälää. Ratkaisu koski tapausta, jossa tietojärjestelmistä johtuen

myönnettyjä toimeentulotukia oli jäänyt maksamatta. Oikeusasiamies huomioi ratkai-

sussaan perustuslain 19 §:n, jonka mukaan ”jokaisella on oikeus ihmisarvoisen elämän

edellyttämään turvaan”. Oikeusasiamies huomioi ratkaisussaan myös perustuslain 21 §

1 momentin, joka turvaa asiakkaalle oikeuden saada asianmukainen käsittely asialleen.

(PL 11.6.1999/731.)

Oikeuden päätöksen toimeenpanoihin liittyi neljä ratkaisua, joissa kaikissa oli kyse oi-

keuden päätöksen toimeenpanon laiminlyönnistä. Eniten ratkaisuissa huomioitiin perus-

tuslain 21 § eli oikeusturvaa koskevaa perusoikeus. Kahdessa ratkaisussa mainittiin li-

säksi perustuslain 19 ja 22 § eli oikeus sosiaaliturvaan ja julkisen vallan velvollisuus

turvata perusoikeuksien toteutuminen. Yksi ratkaisu käsitteli tilannetta, jossa toimeentu-

lotukeen liittyvää valitusta ei toimitettu edelleen hallinto-oikeuteen. Ratkaisussa mainit-

tiin oikeusturvaa ja perusoikeuksien turvaamista koskevat perustuslain 21 ja 22 §:t. (PL

11.6.1999/731.)

Yksi ratkaisu käsitteli kunnan lainvastaista toimintaa. Kunta oli tehnyt päätöksen leikata

toimeentulotukea 20 %:lla ja olla myöntämättä täydentävää toimeentulotukea ajalla

71

1.10.2013–31.12.2013. Tukea ehdittiin leikata osalta asiakkaista. Oikeusasiamies huo-

mioi ratkaisussaan perustuslain (11.6.1999/731) 19 § 1 momentin, jossa turvataan ih-

misarvoisen elämän välttämätön turva, toimeentulo ja huolenpito.

Alla olevassa kuviossa on esitetty palveluiden järjestämistä koskevissa ratkaisuissa

huomioidut perusoikeuksien lukumäärät luokittain.


lukumäärät luokittain.

Kuviossa käytettyjen lyhenteiden selvennykset: A= Virkailijan käyttäytyminen, B= Asiallinen kielenkäyt-

tö, C= Asiakirjojen julkisuus, D= Salaisten asiakirjojen luovuttaminen, E= Ministeriön toimeentulotu-

kioppaan ristiriitaisuus lain kanssa, F= Kunnan virheellinen ohjeistus, G= Sähköinen asiointi, H= Palve-

luiden järjestäminen loma-aikaan, I= Tietojärjestelmien häiriötilanne, J= Valitusta ei toimitettu hallinto-

oikeuteen, K= Oikeuden päätöksen toimeenpano, L= Kunnan lainvastainen toiminta.

Kuviosta nähdään, että eniten perusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä on pohdittu ratkai-

sussa, joka koski palveluiden järjestämistä loma-aikaan sekä oikeuden päätöksen toi-

meenpanoa. Yhteensä näissä ratkaisuissa huomioitiin kolme eri perustuslain pykälää,

jotka olivat perustuslain 19, 21 ja 22 §.

Neljää eri luokkaa perusteltiin kahdella eri perusoikeudella. Ministeriön toimeentulotu-

kioppaan ristiriitaisuutta perusteltiin perusoikeudella sosiaaliturvaan (PL 19 §) ja julki-

sen vallan velvollisuudella turvata perusoikeuksien toteutuminen (PL 22 §). Virheellistä

ohjeistusta perusteltiin oikeudella yhdenvertaisuuteen (PL 6 §) ja sivistyksellisillä oike-

uksilla (PL 16 §). Tietojärjestelmien häiriötilannetta perusteltiin myös oikeudella sosi-

aaliturvaan (PL 19 §) sekä perusoikeudella oikeusturvaan (PL 21 §). Ratkaisua, jossa

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

A B C D E F G H I J K L

72

käsiteltiin tapausta, missä valitusta ei toimitettu hallinto-oikeuteen perusteltiin myös

oikeusturvaa koskevalla perustuslain kohdalla (PL 21 §) sekä perusoikeuksien turvaa-

mista käsittelevällä perustuslain 22 §:llä. (PL 11.6.1999/731.)

Viidessä luokassa ratkaisuissa mainittiin vain yksi perustuslain toisen luvun pykälä ja

näitä luokkia olivat virkailijan käyttäytyminen, asiakirjojen julkisuus, salaisten asiakir-

jojen luovutus ja sähköinen asiointi ja kunnan lainvastainen toiminta. Neljässä ratkai-

sussa huomioitiin ainoastaan perustuslain 21 § eli oikeusturvaa, asianmukaista käsitte-

lyä ja viivytyksettömyyttä käsittelevää perustuslain kohta. Kunnan lainvastaista toimin-

taa käsittelevässä ratkaisussa huomioitiin vain perustuslain 19 § eli oikeus sosiaalitur-

vaan. Asiallista kielenkäyttöä koskevissa ratkaisuissa ei perusoikeuksia huomioitu. (PL

11.6.1999/731.)

Alla olevassa kuviossa on esitetty palveluiden järjestämistä koskevissa ratkaisuissa

huomioidut perusoikeuksien lukumäärät perusoikeuksittain.



Palveluiden järjestämistä koskevissa ratkaisuissa huomioitiin yhteensä viisi eri perusoi-

keuksia käsittelevää pykälää. Perustuslain 21 §:ää eli oikeusturvaan liittyviä oikeuksia

käsiteltiin eniten yhteensä kymmenessä eri ratkaisussa. Oikeutta sosiaaliturvaan (PL 19

§) ja perusoikeuksien turvaamista (PL 22 §) käsiteltiin molempia viidessä eri ratkaisus-

sa. Yhdenvertaisuutta koskevaa perusoikeutta (PL 6 §) ja sivistyksellisiä oikeuksia (PL

16 §) käsiteltiin molempia vain yhdessä ratkaisussa. (PL 11.6.1999/731.)

0

2

4

6

8

10

12

PL 6 PL 16 PL 19 PL 21 Pl 22

73

7 YHTEENVETO RATKAISUISTA

7.1 Ratkaisujen aiheiden tarkastelua

Ratkaisujen määrissä oli havaittavissa selvää jakautumista siten, että toimeentulotuen

käsittelyprosessia koski selvästi enemmistö ratkaisuista kuin palveluiden järjestämistä.

Hakemuksen käsittelyprosessi jakaantui vielä kahteen alaluokkaan siten, että toinen

luokka sisälsi hakemuksen käsittelyä koskevia ratkaisuja ennen päätöksentekoa ja toi-

nen luokka päätöksentekoa koskevia ratkaisuja. Näiden määrissä eroa oli siten, että pää-

töksentekoa koskevia ratkaisuja oli julkaistu selvästi enemmän. Tästä voisi päätellä, että

oikeusasiamiehen näkökulmasta toimeentulotuen päätöksentekoon ja sen toteutumiseen

tulisi kiinnittää enemmän huomiota aikuissosiaalityön käytännössä kuin myös ylemmis-

sä tahoissa, joissa toimeentulotukeen liittyvien palveluiden resursointia hallinnoidaan.

Päätöksentekoon liittyvässä luokassa merkittävästi eniten ratkaisuja oli julkaistu viiväs-

tyneisiin toimeentulotukipäätöksiin liittyen yhteensä 37 kappaletta. Lainsäädännössä

toimeentulotuen käsittelyaikoja oli tarkasteltavalla ajanjaksolla säädetty kahdesti.

Vuonna 2001 toimeentulotukiasiat säädettiin laissa käsiteltäviksi viivytyksettä ja vuon-

na 2008 asetettiin toimeentulotuen käsittelylle määräajat. Toimeentulotuen käsittelyajat

sosiaalityössä ovat selkeästi olleet ongelmallisia sekä lainsäätäjän mielestä että oikeus-

asiamiehen julkaisemien ratkaisujen määrien perusteella. Viivästymistä koskevissa rat-

kaisuissa oikeusasiamies oli kiinnittänyt kuntien ja kaupunkien hallinnon huomiota toi-

meentulotukityön käsittelyjen määräaikojen lyhentämiseksi oikeusturvan ja sosiaalisten

ja taloudellisten oikeuksien toteutumiseksi. Näissä tapauksissa kyse oli siis ollut työn

ylemmän tahon organisoinnista ja resursoinnista.

Päätöksentekoa koskevaan luokkaan sisältyi päätösten viivästymistä koskevien ratkaisu-

jen lisäksi ratkaisuja, joissa kiinnitettiin huomiota velvollisuuteen tehdä kirjallinen ja

valituskelpoinen päätös, päätöksen tiedoksiantoon tukea hakeneelle henkilölle ja pää-

töksen ymmärrettävään sisältöön ja perusteluihin. Hakija oikeusturvan toteutumisen

kannalta kirjallisen ja valituskelpoisen päätöksen tekeminen on olennaista ja oikeus-

asiamiehen mukaan virkailijan velvollisuus.

74

Hakemuksen käsittelyvaiheessa ratkaisut koskivat lähinnä laskennallisia epäkohtia. Tu-

lot ja menot oli huomioitu laskelmissa väärin, perusosaa alennettu ja työmarkkinatukea

jaksotettu virheellisesti ja lainvastaisesti. Osassa ratkaisuja lainvastainen toiminta oli

kestänyt pitkäänkin, mikä herätti pohtimaan, missä määrin toimeentulotukityössä on

kyse tietämättömyydestä lainmukaisen toiminnan suhteen ja mikä loppujen lopuksi oh-

jaa aikuissosiaalityön toimeentulotukityön toteutusta.

Hakijaryhmistä oikeusasiamies kiinnitti huomiota eniten opiskelijoiden toimeentulotuen

toteuttamiseen. Opiskelijoiden kohdalla myös käsiteltiin eri hakijaryhmistä eniten pe-

rusoikeuksia. Heidän kohdallaan oli kyse myös sivistyksellisten oikeuksien toteutumi-

sesta, jota toimeentulotuella turvattiin. Tiettyä menoa koskevista ratkaisuista eniten kä-

siteltiin terveydenhoitomenoihin ja muuttotilanteisiin liittyviä menoja, mutta perusoi-

keudellisia kysymyksiä sen sijaan pohdittiin eniten kansalaispäätöksistä aiheutuvien

menojen kohdalla.

Tarkasteltavalla ajanjaksolla on tehty useita kertoja muutoksia toimeentulotuen perus-

osan alentamisen mahdollistamiseksi koskemaan yhä suurempaa osaa kansalaisista siitä

huolimatta, ettei sen käytön vaikuttavuudesta ole paljoa tutkimustietoa (Kuivalainen

2013, 22). Perusosan alentaminen on ymmärtääkseni eräänlainen kontrollin toteuttami-

sen väline, sillä jos toimeentulotuen hakija kieltäytyy työllistävästä toimenpiteestä, voi-

daan sanktiona hänen perusosaansa alentaa. Oikeusasiamies kiinnitti perusosan alenta-

miseen huomiota kahdessa ratkaisussaan, joissa molemmissa sitä oli jatkettu yhtäjaksoi-

sesti kuukausia.

Toimeentulotukityön ohjaukseen liittyen oikeusasiamies julkaisi ratkaisut myös kunnan

virheellisestä ohjauksesta ja ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuudesta lain

kanssa. Yhdessä ratkaisussa käsiteltiin lisäksi tapausta, jossa kunta oli lainvastaisesti

leikannut perustoimeentulotukea ja ehtinyt jo toimeenpannakin leikkaukset sosiaalijoh-

tajan johdolla ennen kuin asiaan puututtiin. Puutteita laintulkinnassa on siis ylemmällä-

kin julkisen vallankäytön tasolla.

Asiointiin liittyen oikeusasiamies nosti esille palveluiden saatavuuden sähköisellä asi-

oinnilla sekä tietojärjestelmien häiriötilanteessa kuin myös palveluiden turvaamisen

loma-aikoina. Vuorovaikutukseen eli virkailijan käyttäytymiseen ja asialliseen kielen-

käyttöön kiinnitettiin myös huomiota. Vuorovaikutus on sosiaalityön tärkein työväline

ja sen hyvä toteutuminen on edellytys luottamuksellisen suhteen syntymiselle (Tanttu

75

2016, 120–121). Oikeusasiamies nosti ratkaisut julkaisemalla huomion kohteeksi näin

sosiaalityön keskeisen tavan tehdä työtä ja sen asianmukaisen toteuttamisen.

Oikeusasiamies kiinnitti huomiota lisäksi sosiaalitoimen toimintaan suhteessa oikeuden

päätöksiin ja asiakirjojen julkisuuteen. Sosiaalitoimi ei neljässä julkaistussa ratkaisussa

ollut toteuttanut oikeuden tekemää päätöstä asiakkaan toimeentulotuen myöntämisen

suhteen ja jos toteuttikin, niin vasta kohtuuttoman ajan päästä. Sosiaalitoimi oli myös

kieltäytynyt luovuttamasta kuntakohtaisia toimeentulotukiohjeita, niitä pyydettäessä.

Yhtä valitusta ei puolestaan toimitettu oikeuden käsiteltäväksi.

7.2 Ratkaisuissa huomioitujen perusoikeuksien tarkastelua

Tässä luvussa kokoan yhteen ratkaisuihin liittyvät perusoikeudet ja tarkastelen niiden

esiintymistä käsittelyprosessiin liittyvissä ratkaisuissa sekä palvelujärjestelmään koske-

vissa ratkaisuissa. Alla olevassa taulukossa ovat havainnollistettuna toimeentulotuen

käsittelyprosessiin ja palveluiden järjestämiseen liittyvien perusoikeuksien lukumääriä.

Taulukko 14. Hakemuksen käsittelyprosessiin ja palveluiden järjestämiseen liittyvien

perusoikeuksien lukumäärät.

PL 6 PL 10 PL 16 PL 19 PL 21 PL 22

Käsittelyprosessi

6 1 2 33 50 19

Palveluiden

järjestäminen

1 - 1 5 10 5

Taulukosta havaitaan, että toimeentulotuen käsittelyprosessia käsitteleviin ratkaisuihin

on liittynyt eniten perusoikeuksien huomiointia määrällisesti. Molemmissa luokissa on

käsitelty samoja perusoikeuksia, poikkeuksena yksityiselämän suojaa koskeva perusoi-

keus (PL 11.6.1999/731, 10 §). Oikeusturvaa (PL 11.6.1999/731, 21 §) ja sosiaalisia ja

taloudellisia oikeuksia (PL 11.6.1999/731, 19 §) koskevat perusoikeudet ovat olleet

molemmissa luokissa eniten huomioituja. Samoin julkista valtaa velvoittava perustus-

lain (11.6.1999/731) 22 § on ollut usein oikeusasiamiehen huomioinnin kohteena ratkai-

suissa.

76

Käsittelyprosessiin liittyvät perusoikeudet ovat havainnollistettuna vielä seuraavassa

taulukossa alaluokittain esiteltyinä.

Taulukko 15. Käsittelyprosessiin liittyvät perusoikeuksien lukumäärät.

PL 6 PL 10 PL 16 PL 19 PL 21 PL 22

Hakemuksen

käsittely

1 1 - 6 8 -

Päätöksenteko 5 - 2 27 42 19

Päätöksentekoon liittyvässä luokassa on perusoikeuksia huomioitu määrällisesti eniten.

Päätöksentekoon liittyi yksi lukumäärältään suuri alaluokka, joka käsitteli päätöksente-

on viivästymistä ja kyseisessä luokassa käsiteltiin paljon oikeutta sosiaaliturvaan (PL

11.6.1999/731, 19 §) ja oikeusturvaa (PL 11.6.1999/731, 21 §). Yhdenvertaisuuteen

liittyvää perustuslain (11.6.1999/731) 6 §:ää käsiteltiin päätöksenteko-luokassa viidessä

eri ratkaisussa ja hakemuksen käsittely-luokassa yhdessä ratkaisussa. Hakemuksen kä-

sittelyssä yhdenvertaisuus liittyi toimeentulotuen laskennalliseen käsittelyyn huomioi-

duissa tuloissa ja menoissa. Päätöksenteossa yhdenvertaisuutta käsiteltiin kahdessa eri

ratkaisussa koskien opiskelijoiden toimeentulotukea. Yhdenvertaisuutta käsiteltiin myös

tiettyä menoa koskevissa ratkaisuissa terveydenhoitomenoihin ja kansalaisuuspäätöksis-

tä aiheutuviin menoihin liittyen sekä yhdessä viivästymistä koskevassa ratkaisussa.

Yksityiselämän suojaa (PL 11.6.1999/731, 10 §) käsiteltiin yhdessä ratkaisussa, jossa

otettiin kantaa sosiaalityöntekijöiden tapaan tehdä lisäselvitys. Sivistyksellisiä oikeuksia

(PL 16 §) käsiteltiin vain päätöksentekoa koskevassa luokassa ja kahdessa eri ratkaisus-

sa koskien opiskelijoita.

Oikeutta sosiaaliturvaan (PL 11.6.1999/731, 19 §) käsiteltiin hakemuksen käsittelyä

koskevassa luokassa huomioitaviin tuloihin ja menoihin, selvitysten pyytämiseen, pe-

rusosan alentamiseen ja toimeentulotuen takaisinperintään liittyen yhteensä kuudessa eri

ratkaisussa. Päätöksentekoa koskevassa luokassa oikeutta sosiaaliturvaan käsiteltiin

luokissa velvollisuus tehdä päätös, päätöksen sisältö ja perustelut, päätöksen lainvastai-

nen hylkääminen, päätöksen viivästyminen, tiettyä hakijaryhmää ja tiettyä menoa kos-

kevat päätökset ja päätöksen korjaus ja oikaisu.

77

Oikeusturvaa (PL 11.6.1999/731, 21 §) käsiteltiin hakemuksen käsittelyä koskevassa

luokassa hakemukseen liittyvien selvitysten tekoon, huomioituihin tuloihin ja menoihin,

tuen takaisinperintään ja tiedonsaantiin hakemuksen käsittelyvaiheesta liittyen. Päätök-

sentekoa koskevassa luokassa oikeusturvaa käsiteltiin 42 eri ratkaisussa, joista suurin

osa oli päätöksen viivästymistä koskevassa luokassa. Muita luokkia joissa oikeus sosi-

aaliturvaan mainittiin olivat: velvollisuus tehdä päätös, päätöksen sisältö ja perustelut,

päätöksen tiedoksianto, tiettyä menoa koskevat päätökset sekä päätöksen korjaus ja oi-

kaisu.

Julkisen vallan velvollisuutta turvata perusoikeudet (PL 11.6.1999/731, 22 §) käsiteltiin

päätöksentekoa koskevassa luokassa. Ratkaisut, joissa tämä pykälä mainittiin sisältyivät

alaluokkiin koskien päätöksenteon viivästymistä, tiettyä hakijaa ryhmää koskien (opis-

kelijat), tiettyä menoa koskien (kansalaisuusmenoista aiheutuvat menot) ja päätöksen

korjausta ja oikaisua koskien.

Palveluiden järjestämiseen liittyvässä luokassa käsiteltiin viittä eri perustuslain toisen

luvun pykälää. Yhdenvertaisuutta käsittelevää perustuslain (11.6.1999/731) 6 §:ää käsi-

teltiin kunnan virheellistä ohjeistusta koskevassa luokassa. Sivistyksellisiä perusoikeuk-

sia (PL 11.6.1999/731, 16 §) käsiteltiin myös kunnan virheellistä ohjeistusta koskevassa

luokassa. Perusoikeuteen sosiaaliturvaan (PL 11.6.1999/731, 19 §) oikeusasiamies kiin-

nitti huomiota viidessä eri ratkaisussa koskien palveluiden järjestämistä loma-aikaan

että tietojärjestelmien häiriötilanteessa, kunnan lainvastaista toimintaa, oikeudenpäätök-

sen toimeenpanoa sekä ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuutta toimeentulo-

tukilain kanssa.

Oikeusturvaa (PL 11.6.1999/731, 21 §) huomioitiin palveluiden järjestämistä koskevas-

sa luokassa eniten yhteensä kymmenessä eri ratkaisussa, jotka koskivat virkailijan käyt-

täytymistä, sähköistä asiointia, palveluiden järjestämistä loma-aikaan sekä tietojärjes-

telmien häiriötilanteessa, toimenpiteiden tekemistä sekä kuntakohtaisten toimeentulotu-

en soveltamisohjeiden julkisuutta. Julkisen vallan velvollisuutta turvata perusoikeuksien

toteutuminen (PL 11.6.1999/731, 22 §) huomioitiin viidessä eri ratkaisussa koskien toi-

menpiteiden tekemistä, palveluiden järjestämistä loma-aikaan, salaisten asiakirjojen

luovuttamista ja ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuutta lain kanssa.

78

8 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, mihin eduskunnan oikeusasiamiehen on julkaise-

millaan ratkaisuilla toimeentulotuesta halunnut kiinnittää julkista huomiota sekä mihin

perusoikeuksiin oikeusasiamies on ratkaisuissaan kiinnittänyt huomiota. Vastauksia

tutkimuskysymyksiin hain sisällön erittelyn ja luokittelun sekä kvantifioinnin avulla.

Aineistona käytin oikeusasiamiehen verkkosivuillaan toimeentulotuesta julkaisemia

ratkaisuja vuosilta 2001–2014.

Ratkaisuissaan eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota sekä toimeentulotuen

käsittelyprosessiin että toimeentulotukityön toteuttamiseen liittyvien palveluiden järjes-

tämiseen. Monessa ratkaisuissa vaikutti olevan kantelijan tarkoituksena muutoksen ha-

keminen saamaansa päätökseen tai kohteluun. Muutoksenhaulle olisi kuitenkin valmis

virallinen väylä olemassa, mutta tutkimusten mukaan toimeentulotuen asiakkaat turvau-

tuvat siihen harvoin (Nummela 2011, 88).

Eduskunnan oikeusasiamiehen julkaisemien ratkaisujen perusteella huomautettavaa

viranomaisten toimissa on kuitenkin ollut ministeritasoa myöten ja perusoikeuksien

toteutuminen on ollut puutteellista. Tämä oli myös yllättävä huomio, sillä Tuija Num-

melan (2011, 88) mukaan toimeentulotukipäätökset muuttuvat vain harvoin lautakun-

nan, hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden käsittelyssä. Tämä herätti pohtimaan,

onko eduskunnan oikeusasiamiehen rooli toimeentulotukiasioissa toimia paitsi valvoja-

na, mutta myös muutoksenhakuviranomaisena. Mikäli tämä päätelmä pitää paikkansa,

vahvistaa se samalla tutkimustietoja siitä, että toimeentulotuen muutoksenhakua tulisi

kehittää puolueettomammaksi ja asiakkaan kannalta paremmin toimivaksi (Laki ja asi-

akkaan oikeudet, raportti 2011, 156, Pajukoski (toim.) 2010, 49–50).

Julkaistujen ratkaisujen määrä oli tässä tutkielmassa yhteydessä myös ratkaisuissa huo-

mioitujen perusoikeuksien määrään. Eniten ratkaisuja oikeusasiamies julkaisi päätök-

senteon viivästymisestä ja eniten perusoikeuksia käsiteltiin myös viivästymistä koskevi-

en ratkaisujen kohdalla. Yhtä paljon perusoikeuksia käsiteltiin myös tiettyä hakijaryh-

mää ja tiettyä menoa koskevien ratkaisujen kohdalla. Hakijaryhmässä huomion kohtee-

na olivat sekä ratkaisujen määrän että perusoikeuksien käsittelyn suhteen opiskelijat ja

heidän toimeentulotukensa toteutuminen. Tiettyä menoa koskevassa luokassa määrälli-

sesti eniten perusoikeuksia huomioitiin kansalaispäätöstä koskevassa ratkaisussa.

79

Perusoikeuksista oikeusasiamies kiinnitti huomioita eniten oikeusturvaan (PL 21 §).

Siihen kiinnitettiin huomioita eniten sekä palveluiden järjestämistä koskevassa luokassa

että käsittelyprosessin käsittelyvaihetta ja päätöksentekoa koskevissa luokissa. Oikeus-

turvan toteutumisen turvaamisessa on siis oikeusasiamiehen näkökulmasta parantamisen

mahdollisuuksia toimeentulotukityön toteuttamisessa. Blomgren ja Kivipellon tekemän

tutkimuksen mukaan oikeusturvaan liittyvät asiat ovat vain harvoin aikuissosiaalityön

työn kohteena (Blomgren & Kivipelto 2012, 36). Blomgren ja Kivipelto eivät kuiten-

kaan täsmennä tarkemmin, minkälaisista oikeusturvaan liittyvistä asioista tutkimuksessa

oli kyse. Tutkimuksen mukaan toimeentulotuki oli kuitenkin työn kohteena olevista

asioista ja ilmiöistä eniten esillä ja sen toteutumiseen myös oikeusturvaan liittyvät asiat

kuuluisivat olennaisesti.

Perustuslain 21 §:ssä säännellään oikeuksien menettelyllisistä takeista ja hyvän hallin-

non toteutumisesta viranomaisten työskentelyssä (Arajärvi 2011, 41). Sillä turvataan

jokaiselle oikeus saada ”asiansa käsitellyksi asianmukaisella tavalla ja viivytyksettä

toimivaltaisessa viranomaisessa” (PL 11.6.1999/731, 21 §). Viivästymisiä koskevassa

ratkaisujen luokassa oikeusturva huomioitiin suurimmassa osassa ratkaisuista. Ilman

viivästymisiäkin oikeusturva olisi ollut päätöksentekovaihetta koskevissa ratkaisuissa

huomioiduin perusoikeus. Perustuslain 21 §:ssä taataan jokaiselle myös oikeus saada

perusteltu päätös ja hakea muutosta (Ojanen 2015, 26). Arajärven (Arajärvi 2002, 334)

mukaan eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt perustuslain 21 §:ään erityistä huo-

miota vuodesta 1997 lähtien ja jatkuen ainakin vuoteen 2002, jolloin Arajärvi tämän

totesi. Tämän tutkielman tulosten perusteella voi sanoa perustuslain 21 §:n olleen huo-

mion kohteena myös vuoden 2002 jälkeenkin ainakin toimeentulotukea koskevissa rat-

kaisuissa.

Perustuslain 21 §:n toteutumista aikuissosiaalityön ja Kelan toimeentulotukityössä voi-

taisiin edistää kiinnittämällä huomiota hyvän hallinnon tunnusmerkkeihin, jotka Pentti

Arajärvi (2002, 336) on kuvannut väitöskirjassaan kyseiseen pykälään kuuluen. Asiak-

kaan tulisi saada kirjallinen ja perusteltu päätös selkeällä kielellä ja päätös tulisi antaa

tiedoksi asianmukaisesti tukea hakeneelle viivytyksettä. Toimien tulisi olla lisäksi lakia

noudattavia ja oikeudenmukaisia ja noudattaa yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaat-

teita. Tärkeää olisi myös turvata asiakkaan oikeus hakea muutosta ja valittaa saamastaan

päätöksestä tai kohtelusta. (Arajärvi 2002, 336.)

80

Toiseksi eniten oikeusasiamies kiinnitti huomiota ratkaisuissaan oikeuteen sosiaalitur-

vaan (PL 19 §). Lainkohta turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpi-

toon tilanteissa, joissa henkilö ei sitä itse pysty hankkimaan (PL 11.6.1999/731). Oikeu-

den välttämättömään toimeentuloon oikeusasiamies katsoi vaarantuneen sekä toimeen-

tulotuen käsittelyprosessissa että palveluiden järjestämisessä. Kun on kyse viimesijai-

sesta toimeentulosta, jota voi hakea tulojen ollessa riittämättömät inhimillisen elämän

kannalta välttämättömiin menoihin, ovat pitkät käsittelyajat kohtuuttomia tuen hakijan

kannalta. Toimeentulotukipäätöksen saamisen hitauden lisäksi hakijan turvattomuuden

tunnetta lisää varmasti myös tiedustelupyyntöihin vastaamattomuus, johon oikeusasia-

mies myös kiinnitti ratkaisuissa huomiota.

Perustuslain 19 §:ää toteutumista voitaisiin turvata toimeentulotukihakemuksen käsitte-

lyn ja päätöksenteon joutuisuudella, johon perustuslain 21 § velvoittaa. Joutuisuuden

lisääminen tosin ei ole ratkaisuista päätellen yksittäisen sosiaalityöntekijän ratkaistavis-

sa, sillä oikeusasiamies kohdisti toimenpidevaatimuksia viivästystä koskevissa ratkai-

suissa kunnan ja kaupungin päättäviin elimiin huomioiden näin myös perustuslain 22

§:n eli julkisen vallan velvollisuuden turvata perusoikeuksien toteutuminen. (PL

11.6.1999/731.)

Sosiaalityöntekijätkin voisivat nostaa julkisuuteen ongelmia, jotka estävät perustuslain

ja asiakkaan oikeuksien toteutumisen, kuten Guri Agad Askeland ja Jan Fook (2009,

287–292) ovat peräänkuuluttaneet. Kirsi Juhila ja Arja Jokinen (2008, 288) myös ovat

katsoneet sosiaalityöntekijöiden velvollisuudeksi asiakkaan oikeuksien ajamisen ja etu-

jen puolustamisen. Lisäksi perustuslain 22 §:ssä velvoitetaan julkista valtaa eli myös

viranomaisia turvaamaan perusoikeuksien toteutuminen (Ojanen 2015, 35), johon oike-

usasiamies myös ratkaisuissaan kiinnitti huomiota. Toisaalta sosiaalityössä on havaittu

olevan ”tabuja”, joista ei julkisesti puhuta ja toimeentulotuki on yksi näistä (Tiitinen

2008, 125). Perusoikeuksien toteutumisen puolustaminen ongelmia julkiseen keskuste-

luun nostamalla ei siis ole välttämättä niin yksinkertaista.

Oikeutta sosiaaliturvaan (PL 11.6.1999/731, 19 §) voitaisiin nähdäkseni edistää lisäksi

takaamalla perustuslain 21 §:n toteutuminen, sillä jos toimissa olisi noudatettu Arajär-

ven (2002, 336) edellä kuvaamia perustuslain 21 §:n mukaisia hyvän hallinnon tunnus-

merkkejä, ei asiakkaan oikeus sosiaaliturvaan olisi niin usein vaarantunut. Lisäksi asi-

akkaan tilanne tulisi arvioida aina sen hetkisen tilanteen perusteella, kun hakija tukea

81

hakee. Oikeudessa sosiaaliturvaan on kyse viimesijaisen taloudellisen tuen toteutumi-

sesta ja tällöin on olennaista oikeusasiamiehen mukaan huomioida päätöksenteossa vain

tuenhakijan sen hetkinen taloudellinen tilanne, jotta asiakkaan tarve tulee asianmukai-

sesti huomioiduksi ja kohdatuksi.

Oikeutta yhdenvertaisuuteen lain edessä (PL 6 §) käsiteltiin eniten tiettyä hakijaryhmää

koskevissa päätöksissä ja sen toteutumista voitaisiin parantaa huomioimalla toimeentu-

lotuki tasapuolisesti etenkin opiskelijoiden kohdalla. Opiskelijoiden toimeentulotuki

tulisi käsitellä yhdenmukaisesti riippumatta paikkakunnasta. Lisäksi kiinnittämällä

huomiota toimeentulotuen asianmukaiseen käsittelyyn, lain perusoikeusmyönteiseen

tulkintaan ja oikeusturvan toteutumiseen voitaisiin yhdenvertaisuuden toteutumista

myös edistää.

Viimesijainen toimeentulotuki mahdollistaa toisaalta myös sivistyksellisten oikeuksien

(PL 16 §) toteutumisen, joiden turvaamiseen oikeusasiamies kiinnitti huomiota opiskeli-

joita koskevissa ratkaisuissaan. Varattomuus ei saisi olla esteenä myös muun kuin pe-

rusopetuksen saamiselle jokaisen kykyjen ja tarpeiden mukaisesti (PL 11.6.1999/731).

Toimeentulotukityössä tulisi siis huomioida myös sivistyksellisten perusoikeuksien to-

teutuminen ja sitä kautta hakijan mahdollisuus kehittää itseään ja luoda paremmat edel-

lytykset hankkia itse toimeentulo.

Oikeutta yksityiselämän suojaa (PL 10 §) ei myöskään saisi loukata toimeentulotuen

tarpeen selvityksenteossa, kuten yhdessä tapauksessa oli tapahtunut. Toimeentulotuen

tarpeen arvioimiseksi tehtävät selvitykset tulisikin tehdä asiallisesti ja luottamuksellises-

ti asiakasta kunnioittaen ja tärkeintä sosiaalityön työvälinettä eli hyvää vuorovaikutus-

suhdetta asiakkaan kanssa hyödyntäen.

Julkaistuilla ratkaisuilla oli yhtymäkohtia Nummelan (2011, 64, taulukko 2) kokoamiin

asiakkaan juridis-hallinnollista asemaa ohjaaviin tekijöihin. Lainsäädännöllisten oikeuk-

sien toteutumisessa oli puutteita, ohjeistuksessa oli puutteita, hyvän hallinnon toteutta-

misessa oli puutteita ja kohtaamisessa oli puutteita. Sosiaalityötä ohjaaviin eettisiin pe-

riaatteisiin oikeusasiamies ei ratkaisuissaan suoraan huomiota kiinnittänyt, mutta mai-

nitsi luvatonta kotikäyntiä koskevaa ratkaisua käsitellessään sosiaalityöntekijöiden ole-

van velvollisia noudattamaan sosiaalityön eettisiä periaatteita.

82

Sosiaalityötä ohjaaviin periaatteisiin liittyen pohdin Heidi Sirviön ja Tony Evansin ha-

vaintoihin liittyen, mikä sosiaalityön ja toimeentulotukityön toteutusta ja päätöksente-

koa ohjaa. Koska aikuissosiaalityön päätöksenteossa tulee jatkossa painottumaan har-

kinta perustoimeentulotuen siirryttyä Kelalle, tulee ohjaavien tekijöiden merkitys oletet-

tavasti korostumaan. Sirviön (2013, 53–64) ja Evansin (2013, 752–756) mukaan harkin-

taa ja aikuissosiaalityön toteutusta ohjaavat tekijät ovat moniulotteisia ja niitä tulisi tar-

kastella osana laajempaa kokonaisuutta. Keskustelua on ollut myös sen suhteen, miten

yhteiskuntapoliittiset linjaukset vaikuttavat sosiaalityöhön ja miten tiukasti sosiaalityön

tulisi sitoutua niihin (Juhila & Jokinen 2008, 288). Karjalaisen (2004, 127) mukaan toi-

meentulotukea ja sosiaalityötä ohjaavat lait ja asetukset, niihin vaikuttavat poliittiset

tekijät sekä käsitykset konkretisoituvat sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisessä suh-

teessa ja päätöksenteossa. Sosiaalityöntekijöiden suhtautumisessakin köyhyyden syihin

on havaittu eroavaisuuksia maittain ja Suomessa sosiaalityöntekijät katsovat köyhyyden

olevan enemmän yksilöstä johtuvaa (Blomberg, Kroll, Kallio & Erola 2013, 75).

Aikuissosiaalityötä ohjaavia tekijöitä on siis monia ja aikuissosiaalityössä tasapainoil-

laan näiden tekijöiden välimaastossa. Toisaalta eduskunnan oikeusasiamies on ylin val-

voja sosiaalityöntekijöiden toimien laillisuuden suhteen ja oikeusasiamiehen valvonnan

kohteena ovat etenkin perusoikeuksien toteutuminen. Tämä puhuisi nähdäkseni sen

puolesta, että ohjaavista tekijöistä tulisi valita se, joka turvaa parhaiten perusoikeuksien

toteutumisen asiakkaan kannalta.

Oikeusasiamies kiinnitti myös itse useassa ratkaisussa huomiota perusoikeusmyöntei-

seen laintulkintaan ja senkin johdosta päätöksiä pitäisi näin perustella enemmän perus-

oikeuksien kannalta ja ottaa perusoikeuksien toteutuminen muutoinkin näkyvämmin

sosiaalityössä esille. Perusoikeuksien katsotaan peilaavan yhteiskunnan arvoja ja niiden

ominaisuuksiksi liitetään ”pysyvyys, perustavanlaatuisuus ja yleisyys” (Arajärvi 2011,

42). Perusoikeudet ovat myös muihin lakeihin nähden ylemmässä ja suojatummassa

asemassa eikä niihin voida tehdä muutoksia kevyin perustein (Pajuoja & Pölönen 2011,

359). Vankempi nojautuminen perusoikeuksiin voisi tuoda sosiaalityölle myös pysyvän,

perustavanlaatuisen arvopohjan, mihin tukeutua toiminnassa.

83

9 POHDINTA

Perusoikeudet vaikuttaisivat olevan oikeuksia, joissa toisen toteutuminen tai toteutumat-

tomuus vaikuttaa toisen oikeuden toteutumiseen tai toteutumattomuuteen ainakin tämän

tutkielman aineistossa. Oikeusturvaa (PL 21 §) koskeva säännös vaikuttaisi puolestaan

olevan oikeus, joka on kaiken takana toimeentulotukityössä. Sen toteutuminen vaikut-

taisi turvaavan myös muiden perusoikeuksien toteutumista, joihin oikeusasiamies tämän

tutkielman aineistossa huomiotaan kiinnitti.

Tutkielmaa tehdessäni pohdin myös asiakkaan asemaa toimeentulotukiprosessissa. Vii-

mesijaista toimeentulotukea haetaan, kun muut etuudet ovat riittämättömiä kattamaan

inhimillisen elämän kannalta tärkeät menot. Muutoksen saaminen toimeentulotukipää-

tökseen kuitenkin voi kestää sekä lautakunnan kautta hakiessa että oikeudelle valittaessa

kuin myös oikeusasiamiehelle kannellessa. Aineistosta kävi myös ilmi, ettei sosiaali-

toimi välttämättä noudata edes hovioikeuden päätöstä ja maksa tukea asianosaiselle.

Toimeentulotuen muutoksenhakukäytäntöjä olisi siis hyvä arvioida uudelleen. Lisäksi

sosiaalityöntekijöiden lain tulkintaa voisi kehittää ja painottaa perusoikeusmyönteistä

lain tulkintaa enemmän aikuissosiaalityössä, jotta asiakkaiden oikeusturva toteutuisi

paremmin.

Tutkimuksen luotettavuuden kannalta pohdin, olisiko aineiston käsittelyssä voinut käyt-

tää jotain muuta menetelmää tai ohjelmaa. Käsittelin aineiston kuitenkin niin huolelli-

sesti ja tarkkaan kuin käytettävissä olevilla välineilläni pystyin ja yritin kuvata kaiken

tekemäni selvästi. Jälkeenpäin ajateltuna aineiston kokoa olisi voinut supistaa ja keskit-

tyä tarkastelemaan vaikka vain käsittelyprosessiin liittyviä ratkaisuja.. Lisäksi aineistoa

olisi voinut luokitella kenties toisin perusteinkin.

Pohdin myös aikavälin pituutta, jolta aineisto on kerätty. Neljäntoista vuoden aikana

toimeentulotukeen ja sen organisointiin on ehtinyt tapahtua muutoksia ja oikeusasia-

miehen esiin nostamiin seikkoihin on mahdollisesti tehty korjauksia. Mikä olisi tilanne

siis nyt, jos tutkimus tehtäisiin nykyajasta? Entä miten perustoimeentulotuen siirto Ke-

lalle tulee vaikuttamaan perusoikeuksien huomioimiseen ja niihin seikkoihin, joihin

oikeusasiamies puuttuu? Muutosta voisi kuvitella tuovan myös lainmuutoksen sosiaali-

työntekijöiden pätevyysvaatimuksista. Jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista

84

myös selvittää sosiaalityöntekijöiden henkilökohtaisia näkemyksiä perusoikeuksien

huomioimisesta käytännön työn toteutuksessa ja siihen vaikuttavissa tekijöissä.

85

LÄHTEET

van Aerschot, Paul 1996. Köyhät ja laki. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys.

Ahola, Elina & Hiilamo, Heikki 2013. Toimeentulotuki ja perusturvan aukkokohdat.

Tuen käyttö, saajaryhmät ja uudet asiakkaat Helsingissä 2008–2010. Teoksessa Toi-

meentuloturvan verkkoa kokemassa, toim. Airio, Ilpo 2013. Helsinki: Kelan tutkimus-

osasto, s. 76 – 94.

Ahvenius, Päivi 2012. Sosiaalityön erityispiirteet pienessä kunnassa. Teoksessa Sosiaa-

lityön haasteet. Tukea ammattilaisten arkeen, toim. Minna Strömberg & Teija Karttu-

nen. Jyväskylä: PS-kustannus, 296–320.

Anttila, Pirkko 2000. Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Hamina: Akatiimi Oy.

Arajärvi, Pentti 2002. Toimeentuloturvan oikeellisuus. Toimeentuloturvaa koskevan

lainsäädännön suhde perustuslakiin, erityisesti perusoikeuksiin, ihmisoikeuksiin ja yh-

teisöoikeuteen. Helsinki: KELA Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 68. Väitöskirja.

Arajärvi, Pentti 2011. Johdatus sosiaalioikeuteen. Helsinki: Talentum.

Askeland, Guri Agad & Jan, Fook 2009. Critical reflection in social work. European

journal of social work, 12 (3), 287–292.

Blomgren, Sanna & Minna Kivipelto, 2012. Valtaistus. Valtakunnallinen aikuissosiaali-

työn kartoitus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Blomberg, Helena, Kroll Christian, Kallio, Johanna & Erola, Jani 2013. Social worker’s

perceptions of the causes of poverty in the Nordic countries. Journal of European Social

Policy, 23 (1), 68-82.

Clark, Chris 2009. Identity, individual rights and social justice. Teoksessa Critical prac-

tice in social work. Second edition. Toim. Adams, Robert, Dominelli, Lena & Payne,

Malcolm. London: Palgrave Macmillan, 43–49.

Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto 2007. Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere:

Vastapaino.

86

Evans, Tony 2013. Organisational rules and discretion in adult social work. British

journal of social work, 43 (4), 739–758.

Hellsten, Katri, Hidén, Mikael & Sakslin, Maija (toim.) 2001. Sosiaaliset oikeudet ja

sosiaaliturva. Helsinki: KELA, sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 48.

Hidén, Mikael 1970. Eduskunnan oikeusasiamies. Helsinki: Suomalaisen lakimiesyh-

distyksen julkaisuja A-sarja N:o 90. Väitöskirja.

Hämäläinen, Juha & Väisänen, Raija (toim.) 2008. Aikuissosiaalityö kunnan palvelujär-

jestelmässä. Tutkimus aikuissosiaalityön yleisestä luonteesta, tiedosta ja toiminnasta.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto: Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen

julkaisuja A.6:2008.

Juhila, Kirsi 2008. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön areenat. Teoksessa Sosiaali-

työ aikuisten parissa. Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.). Tampere: Vastapaino, 14 –

48.

Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi (toim.) 2008. Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vas-

tapaino.

Juhila, Kirsi 2008. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön areenat. Teoksessa Sosiaali-

työ aikuisten parissa. Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.). Tampere: Vastapaino, 14 –

48.

Kananoja, Aulikki, Lähteinen, Martti & Marjamäki Pirjo (toim.) 2011. Sosiaalityön

käsikirja. Helsinki: Tietosanoma Oy.

Karjalainen, Jouko 2004. Toimeentulotuen myöntämiskäytännöt ja tilannekohtainen

päätöksenteko. Teoksessa Tavoitteena kannustavampi toimeentulotuki. Tutkimus toi-

meentulotuen lakimuutoksista. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.

Tutkimuksia 139. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Tut-

kimuksia 139, 127–146.

Kemppainen, Henna & Miettinen, Tuija 2006. Toimeentulotukipalveluiden laatu asiak-

kaiden kokemana Varkauden perusturvakeskuksessa. Yhteiskuntatieteellinen tiedekun-

ta. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Kuopion yliopisto. Pro gradu-tutkielma.

87

Korppi, Liisa 2003. Ehkäisevä ja harkinnanvarainen toimeentulotuki sosiaalityön väli-

neenä. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalityön pääaine. Pro

gradu-tutkielma.

Krok, Suvi 2008. Vähävarainen yksinhuoltajaäiti etuusjärjestelmässä. Teoksessa Sosiaa-

lityö aikuisten parissa. Toim. Arja Jokinen & Kirsi Juhila. Tampere: Vastapaino, 145–

175.

Kuivalainen, Susan (toim.) 2013. Toimeentulotuki 2010-luvulla. Helsinki: Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos.

Kuula, Arja 2006. Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:

Vastapaino.

Kuusikko, Kirsi 2011. Oikeusasiamiesinstituutio. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdis-

tyksen julkaisuja, E-sarja N:o 22.

Kärki, Jarmo, Tossavainen, Päivi & Väyrynen, Riikka (toim.) 2009. Selvitys palvelu-

kohtaisista asiakastiedoista aikuissosiaalityön, toimeentulotuen ja sosiaaliluototuksen

tehtävissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 24/2009. Helsinki: Terveyden- ja


Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.) 2010. Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki:

Gaudeamus Helsinki university press.

Laki ja asiakkaan oikeudet. Sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät – työryh-

mä. Loppuraportti IV. 2011. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Terveyden- ja


Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 197/2002. Saatavilla www-muodossa:

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020197 (Luettu 21.11.2016)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812. Saatavilla www-

muodossa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812 (Luettu 19.11.2016)

Laki toimeentulotuesta 1412/1997. Saatavilla www-muodossa:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971412 (Luettu 22.11.2016)

88

Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta

21.12.1990/ 1224 Saatavilla www-muodossa:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/lakilinkit/laki-okv-eoa.htx (luettu

3.11.2016)

Muuri, Anu 2008. Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää? Helsinki: Sosiaali- ja terve-

ysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Väitöskirja.

Mäntysaari, Mikko 1991. Sosiaalibyrokratia asiakkaiden valvojana. Tampere: Vastapai-

no.

Määttä, Kalle & Keinänen, Anssi 2007. Näkökulmia oikeusasiamiesinstituution vaikut-

tavuuteen. Helsinki: Eduskunta.

Niemelä, Pauli 2016. Hyvinvoinnin edistäminen sosiaalityön eetoksena. Teoksessa Vas-

tavuoroinen sosiaalityö. Toim. Marjatta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki,

Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara & Minna Veistilä. Helsinki: Gaudeamus. 97–109.

Nummela, Tuija 2011. Asiakkaan asema ja oikeuksien toteutuminen aikuissosiaalityös-

sä. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden laitos. Sosiaalityö.

Väitöskirja.

Oikeusasiamiehen ratkaisut ja kannanotot. Saatavilla www-muodossa:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/ratkaisut/index.htx (luettu 21.11.2016)

Oikeusasiamies. Kuinka kantelu tehdään. Saatavilla www-muodossa:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kuinka.htx (luettu 21.11.2016)

Oikeusasiamies. Mistä voi kannella. Saatavilla www-muodossa:

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/mista.htx (luettu 21.11.2016)

Ojanen, Tuomas 2015. Perusoikeusjuridiikka. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustie-

teellinen tiedekunta.

O’Sullivan, Terence 2011. Decision making in social work. Second edition. London:

Palgrave Macmillan.

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/lakilinkit/laki-okv-eoa.htx

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/ratkaisut/index.htx

http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kuinka.htx

89

Pajukoski, Marja 2006. Preventio, sosiaalioikeus ja kunnat – ehkäisevä sosiaalipolitiik-

ka kuntia velvoittavassa lainsäädännössä. Tampereen yliopisto, kauppa- ja hallintotie-

teiden tiedekunta. Väitöskirja.

Pajukoski, Marja (toim.) 2010. Pääseekö asiakas oikeuksiinsa? Sosiaali- ja terveyden-

huollon ulkopuoliset tekijät – työryhmä. Raportti III. Helsinki: Terveyden- ja hyvin-

voinnin laitos.

Pajuoja, Jussi & Pölönen, Pasi 2011. Ylin laillisuusvalvonta. Helsinki: Tietosanoma oy.

Pietilä, Veikko 1973. Sisällön erittely. Helsinki: Gaudeamus.

Pohjola, Anneli 2010. Asiakas sosiaalityön subjektina. Teoksessa Asiakkuus sosiaali-

työssä, Merja Laitinen & Anneli Pohjola (toim.) Helsinki: Gaudeamus Helsinki univer-

sity press, 19–75.

Reif, Linda C. 2004. The ombudsman, good governance and the international human

rights system. Leiden/Boston: Martinus Nijhoff publishers.

Saikku, Peppi & Kuivalainen, Susan 2013. Toimeentulotukityö kunnissa – organisointi,

työnjako ja kokemukset. Teoksessa Toimeentulotuki 2010-luvulla. Tutkimus toimeentu-

lotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin

laitos, s. 115–142.

Sakslin, Maija 1999. Sosiaaliset oikeudet ja perustuslaki. Teoksessa Perusoikeudet

Suomessa. Liisa Nieminen (toim.) 1999. Helsinki: Kauppakaari Oyj, Lakimiesliiton

kustannus, s. 221–254.

Saraviita, Ilkka 1998. Suomen perusoikeusjärjestelmä. Rovaniemi: Pandecta Oy

Sirviö, Heidi 2013. Sosiaalityöntekijän harkintavallan käyttö ehkäisevän toimeentulotu-

en kontekstissa. Lapin yliopisto. Sosiaalityön koulutusohjelma. Pro gradu-tutkielma.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Toimeentulotuki. Saatavilla www-muodossa:

http://stm.fi/toimeentulotuki (Luettu 17.11.2016).

Sosiaali- ja terveysministeriö, 2013. Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain sovelta-

jille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013.

http://stm.fi/toimeentulotuki

90

Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Saatavilla www-muodossa:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 (luettu 19.11.2016).

Särkelä, Riitta & Eronen, Anne (toim.) 2007. Perusturvan pulmat ja uudistamisen vaih-

toehdot. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry.

Tahvanainen, Leena 2015. Päätökseen tyytymätön. Tutkimus toimeentulotukipäätösten

muutoksenhakuhalukkuuteen johtaneista syistä. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskunta- ja

kauppatieteiden tiedekunta. Yhteiskuntatieteiden laitos. Pro gradu-tutkielma.

Tanttu, Satu Marja 2016. Auttamisen rajat ja mahdollisuudet kunnallisessa aikuissosiaa-

lityössä sosiaalityöntekijöiden määrittäminä. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskunta- ja

kauppatieteiden tiedekunta. Lisensiaatin tutkimus.

Tiitinen, Laura 2008. Sosiaalitoimen viestinnän valot ja varjot. Rakenteellisen hiljai-

suuden vaikutuksia sosiaalitoimen ulkoiseen viestintään. Lapin yliopisto. Sosiaalityön

koulutusohjelma. Pro gradu-tutkielma.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Hel-

sinki: Tammi.

Tuori, Kaarlo & Kotkas, Toomas 2008. Sosiaalioikeus. Juva: WSOYpro.

Tuori, Kaarlo & Kotkas, Toomas 2016. Sosiaalioikeus. Helsinki: Talentum Pro.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

91

LIITTEET

Liite 1: Aineisto

2001: 6 kpl

28.5.2001 Dnro 1788/4/00 Päätös kanteluun toimeentulotukihakemuksen käsittelyn vii-

västymistä koskevassa asiassa

20.6.2001 Dnro 1744/4/99 Sosiaali- ja terveysministeriön toimeentulotukioppaan suosi-

tuksen ristiriitaisuus toimeentulotukisäännösten kanssa

13.8.2001 Dnro 1702/4/00 Päätös kanteluun opiskelijan oikeudesta toimeentulotukeen

koskevassa asiassa

28.9.2001 Dnro 1804/4/99 Päätös kanteluun toimeentulotuen järjestämisvastuusta muut-

totilanteessa

28.9.2001 Dnro 461/4/00 Päätös kanteluun vuokravakuutta koskevassa asiassa

28.9.2001 Dnro 2484/4/99 Lääninoikeuden päätöksen täytäntöönpano toimeentulotu-

kiasiassa

2002: 9 kpl

20.2.2002 Dnro 2810/4/00 Viivästys toimeentulotukiasian käsittelyssä

25.3.2002 Dnro 1021/4/00 Toimeentulotuen myöntäminen kansalaispäätöksistä aiheu-

tuviin kustannuksiin

30.4.2002 Dnro 2834/4/00 Viivästys toimeentulotukiasian uudelleen käsittelyssä

22.5.2002 Dnro 1643/4/00 Toimeentulotuen hakijan velvollisuus esittää pankkitilitiedot

sekä oleskelulupaa vailla olevan ulkomaalaisen oikeus toimeentulotukeen

20.6.2002 Dnro 1765/4/99 Toimeentulotuen tarpeen selvittäminen ja kotikäynti ennalta

ilmoittamatta

28.6.2002 Dnro 2123/4/00 Toimeentulotukihakemukseen on annettava aina valituskel-

poinen ja perusteltu päätös

15.8.2002 Dnro 2610/4/00 Varusmiehen toimeentulotuki

22.8.2002 Dnro 1949/4/00 Päätöksen tekeminen toimeentulotukiasiassa

28.8.2002 Dnro 1314/4/01 Viivästys toimeentulotukihakemuksen käsittelyssä

2003: 7 kpl


11.8.2003 Dnro 968/4/02 Viranhaltijan toimeentulotukipäätöstä koskevan oikaisuvaati-

muksen käsittely

29.8.2003 Dnro 3022/4/01 Sähköinen asiointi toimeentulotukea ja vammaispalvelua

koskevassa asiassa

29.9.2003 Dnro 1013/4/02 Viivästys toimeentulotukiasian käsittelyssä

27.10.2003 Dnro 367/4/02 Velvollisuus tehdä päätös toimeentulotukiasiassa

12.12.2003 Dnro 1853/4/02 Lapsilisän huomioiminen hakijan tulona ja elatusavun

huomioimatta jättäminen hakijan menona

15.12.2003 Dnro 18/4/02 Toimeentulotuessa huomioon otettavat tulot

2004: 19 kpl

26.1.2004 Dnro253/4/02 Toimeentulotukineuvonnan virkailijan käyttäytyminen

8.3.2004 Dnro 2691/4/02 Sosiaalikeskuksen menettely lausunnon antamisessa

13.4.2004 Dnro 70/4/02 Viivästys oikaisuvaatimuksen käsittelyssä (seloste)

92

13.4.2004 Dnro 1611/4/02 Perusosan suuruus ja asiavirheen korjaaminen toimeentulo-

tuessa

15.4.2004 Dnro 1552/4/02 Päätöksen tekeminen, laskelmien korjaaminen, tulojen jakso-

tus ja kuittaaminen toimeentulotukea myönnettäessä

24.5.2004 Dnro 599/4/02 Toimeentulotukea, lastensuojelua ja kotipalvelua koskeva

päätös

24.5.2004 Dnro 2408/4/02 Toimeentulotukipäätöksen sisältö ja perusteleminen

26.8.2004 Dnro 725/4/03 Lainvastainen menettely toimeentulotuen takaisinperinnässä

29.10.2004 Dnro 142/4/03 Velvollisuus käsitellä toimeentulotukiasia viivytyksettä

26.11.2004 Dnro 1267/4/04 Työttömyysturvan jaksottaminen toimeentulotukea määrät-

täessä

30.11.2004 Dnro 993/4/03 Toimeentulotuen takaisinperinnän edellytykset

30.11.2004 Dnro 1147/4/03 Toimeentulotukihakemuksen viivytyksetön käsittely



22.12.2004 Dnro 3498/2/04 Toimeentulotukihakemuksen viivytyksetön käsittely (Viite:

Dnrot 716/4/03, 1818/4/03, 122/4/04, 138/4/04 ja 2994/4/03)




31.12.2004 Dnro 190/4/03 Toimeentulotuen takaisinperintä

2005: 8 kpl



31.3.2005 Dnro 1708/4/03 ja 2144/4/04 Viivästys toimeentulotukiasian käsittelyssä

29.4.2005 Dnro 2099/4/03 Toimeentulotukilaskelmaan huomioitavat tulot ja menot

9.8.2005 Dnro 2347/4/03 Toimeentulotuen myöntäminen opiskelijoille

26.8.2005 Dnro 1941/2/05 Toimeentulotukihakemusten käsittelyn viivästymistä koske-

vat kantelut (Viite: Dnrot 610/4/04, 697/4/04,1252/4/04, 1276/4/04, 1282/4/04,

1287/4/04, 1298/4/04, 1300/4/04, 1303/4/04, 1319/4/04, 1320/4/04, 1328/4/04,

1385/4/04, 1340/4/04, 1353/4/04, 1812/4/04, 1793/4/04, 1818/4/04, 2251/4/04,

2258/4/04)

19.10.2005 Dnro 2071/4/05 Viivästys toimeentulotukipäätöksen käsittelyssä ja tieduste-

luun vastaamatta jättäminen

22.11.2005 Dnro 2610/4/03 Toimeentulotuen myöntäminen hammashoidon kustannuk-

siin

2006: 6 kpl

31.1.2006 Dnro 682/4/04 Toimeentulotukihakemuksen lainvastainen hylkääminen

4.4.2006 Dnro 1514/4/04 Hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpano


29.8.2006 Dnro 3498/2/04 Lisäselvityspyyntö toimeentulotukihakemusten käsittelystä

Espoossa (OMA SELVITYS)

7.12.2006 Dnrot 1191/4/05, 2654/4/05, 3166/4/05, 2210/4/06, 2279/4/06 ja 2771/4/06

Päätös toimeentulotukihakemusten käsittelyn viivästymistä koskeviin kanteluihin (se-

loste)

18.12.2006 Dnro 2688/4/06 Huomautus Oulun sosiaali- ja terveystoimelle toimeentulo-

tukihakemuksen liian pitkästä käsittelyajasta

2007: 10 kpl

93

29.1.2007 Dnro Viivästys toimeentulotukihakemuksen käsittelyssä

29.1.2007 Dnro 2057/4/06 Viivästys toimeentulotukipäätösten käsittelyssä


20.2.2007 Dnro 2263/4/05 Työmarkkinatuen jaksottaminen jälkikäteen

20.3.2007 Dnro 3201/4/05 Viivästys toimeentulotukihakemuksen käsittelyssä ja muistu-

tuksiin vastaamisessa

22.3.2007 Dnro 3206/4/05 Viivästys toimeentulotukipäätöksen oikaisuvaatimuksen

käsittelyssä

27.3.2007 Dnro 3072/4/05 Asiakkaan pelkän etunimen käyttö toimeentulotukipäätöksis-

sä

10.4.2007 Dnro 3977/4/05 Toimeentulolaskelman toistuvat lainvastaisuudet

27.8.2007 Dnro 868/4/06 Toimeentulotukihakemusten pitkä käsittelyaika Porin kau-

pungin sosiaalitoimessa

31.10.2007 Dnro 458/4/06 Viivästys toimeentulotukihakemusten käsittelyssä Kuopion

sosiaalitoimessa

2008: 6 kpl

21.1.2008 Dnro 72/4/06 Toimeentulotuen takaisinperintä ja toimeentulotukipäätöksen

tekeminen

23.4.2008 Dnro 3377/4/06 Toimeentulotukipäätöksen tiedoksianto

10.6.2008 Dnro 1732/2/08 Toimeentulotukihakemusten käsittelyn viivästyminen

20.10.2008 Dnro 941/4/07 Salassa pidettävien asiakirjojen käsittely ja asiakirjojen luo-

vuttaminen henkilöllisyyttä tarkistamatta sosiaalipalvelukeskuksessa

30.12.2008 Dnro 2576/4/08 Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti

30.12.2008 Dnro 515/4/07 Toimeentulotuen takaisinperintä ja kunnan vahingonkor-

vaussaatavien kuittaus kela-etuuksista

2009: 8 kpl

22.1.2009 Dnro 1772/4/08 Toimeentulotukihakemuksen käsittely viipyi lainvastaisesti

17.2.2009 Dnro 1041/4/07 Sosiaalitoimisto ei käsitellyt asianmukaisesti toimeentulotu-

kihakemusta

26.3.2009 Dnro 3520/4/07 Toimeentulotukihakemus viipyi sosiaalitoimessa lainvastai-

sesti

1.4.2009 Dnro 97/4/08 Toimeentulohakemuksen ohjauksesta on käytävä selvästi ilmi

välttämättömät selvitykset

15.5.2009 Dnro 2507/4/07 Kunnalla on velvollisuus järjestää sosiaalihuollon palveluita

sosiaalitoimiston ollessa kesällä suljettuna

17.6.2009 Dnro 3711/4/07 Pohjoismaan kansalaisen oikeus toimeentulotukeen

31.7.2009 Dnro 2577/4/07 Toimeentulotukihakemusta ei käsitelty viivytyksettä

12.11.2009 Dnro 2553/4/08 Asiallinen kielenkäyttö myös sisäisessä viestinnässä

2010: 3 kpl

11.5.2010 Dnro 3884/4/08 Toimeentulotukihakemukset tulee käsitellä viivytyksettä

29.10.2010 Dnro 4169/4/09 Kaupungin toimeentulotukiohjeet ovat julkisia asiakirjoja

12.11.2010 Dnro 4165/4/08 Helsingin sosiaalivirasto käsitteli oheishuoltajan tukihake-

musta yli 13 kuukautta

2011: 7 kpl

31.1.2011 Dnro 3109/4/10 Toimeentulotukilaskelmaan on otettava kaikki hyväksyttävät

menot

94

5.5.2011 Dnro 3797/4/09 Toimeentulotuen perusosan alentaminen

12.5.2011 Dnro 3681/4/09 Yrittäjän toimeentulotuen perusosan alentaminen

12.8.2011 Dnro 557/4/11 Toimeentulotukipäätös on annettava tiedoksi tukea hakeneelle

7.9.2011 Dnro 2379/4/11 Kunnan on huolehdittava lakisääteisistä tehtävistään myös

tietojärjestelmien häiriötilanteissa

19.10.2011 Dnro 831/4/10 Toimeentulotukiasiakkaalta pyydettävä lisäselvitys palkkatu-

loista ei saa viivästyttää päätöksentekoa

2.11.2011 Dnro 324/4/11 Yhteispalvelupisteeseen jätetyn toimeentulotukihakemuksen

käsittely

2012: 5 kpl 28.2.2012 Dnro 4171/4/11 Rovaniemi ohjeisti virheellisesti opiskelijoiden toimeentulo-

tukea

20.8.2012 Dnro Opiskelijan oikeus toimeentulotukeen

18.9.2012 Dnro 387/4/12 Yksityisesti sijoitetun lapsen oikeus toimeentulotukeen

9.10.2012 Dnro 4217/4/11 Asiakirjojen julkisuus ja päätöksenteko

7.11.2012 Dnro 4181/4/11 Pankkitiliotteen esittäminen ja arkaluonteiset tiedot

2013: 5 kpl

21.2.2013 Dnro 1441/4/12 Toimeentulotuki lasten harrastusmenoihin (seloste)

18.3.2013 Dnro 422/4/13 Toimeentulotukihakemuksen käsittelyn määräaika ja asiakas-

suunnitelmaneuvottelu

2.5.2013 Dnro 1526/4/12 Yksityisen lääkärin määräämiin reseptilääkkeisiin myönnettä-

vä toimeentulotuki

10.6.2013 Dnro 2278/4/13 Kunnan velvollisuus tilittää asiakkaalle kuuluvat varat välit-

tömästi takaisinperinnän jälkeen

31.12.2013 Dnrot 2067/4/12 ja 2871/4/12 Virheitä Helsingin opintososiaalisessa luoto-

tuksessa

2014: 5 kpl

28.1.2014 Dnro 5127/4/13 Tampereen kaupunki menetteli lainvastaisesti, kun kaupun-

gin kirjaamoon toimitettua valitusta ei lähetetty edelleen hallinto-oikeuteen

28.3.2014 Dnro 2569/4/13 Toimeentulotuen asiakkaalla oltava mahdollisuus saada tieto

hakemuksensa käsittelyvaiheesta viivytyksettä

7.5.2014 Dnro 4369/4/13 Kunta leikkasi toimeentulotukea lainvastaisesti

22.8.2014 Dnro 2958/4/14 Lakiin sisältyvä määräaika toimeentulotukiasian käsittelylle

on ehdoton

22.8.2014 Dnro 5105/2/13 Muutoksenhakuasiat sosiaalihuollossa on käsiteltävä kiireel-

lisinä

95

Liite 2: Aineiston luokittelu.

1. Toimeentulotuen käsittelyprosessi

1.1. Hakemuksen käsittely

1.1.1. Hakemukseen liittyvien selvitysten teko

1.1.1.1. Pankkitilitietojen esittäminen

1.1.1.2.Kirjallisten lisäselvitysten pyytäminen

1.1.1.3. Luvaton kotikäynti tuen tarpeen selvittämiseksi

1.1.2. Huomioidut tulot ja menot

1.1.3. Työmarkkinatuen jaksotus

1.1.4. Perusosan alentaminen

1.1.5. Tuen takaisinperintä

1.1.6. Tiedonsaanti hakemuksen käsittelyvaiheesta

1.2. Päätöksenteko

1.2.1. Velvollisuus tehdä päätös

1.2.2. Päätöksen sisältö ja perustelut

1.2.3. Päätöksen tiedoksianto

1.2.4. Lainvastainen hylkääminen

1.2.5. Päätöksen viivästyminen

1.2.6. Päätöksen korjaus ja oikaisu

1.2.6.1.Asiavirheen korjaus

1.2.6.2. Päätöksen oikaisu

1.2.7. Tiettyä tarvetta koskevat päätökset

1.2.7.1. Terveydenhoito

1.2.7.2. Muuttotilanne

1.2.7.3. Lasten harrastus

1.2.7.4. Kansalaispäätös

1.2.7.5. Lausunnon antaminen

1.2.8. Tiettyä hakijaryhmää koskevat päätökset

1.2.8.1. Opiskelijoita koskevat päätökset

1.2.8.2. Ulkomaan kansalaisia koskevat päätökset

1.2.8.3. Yrittäjää koskeva päätös

1.2.8.4. Varusmiestä koskevat päätös

1.2.8.5.Yksityisesti sijoitettua lasta koskeva päätös

96

2. Palveluiden järjestäminen

2.1. Asiallinen käytös

2.1.1. Virkailijan käyttäytyminen

2.1.2. Asiallinen käytös

2.2.Julkiset ja salassa pidettävät asiakirjat

2.2.1. Asiakirjojen julkisuus

2.2.2. Salaisten asiakirjojen luovuttaminen

2.3.Virheellinen ohjeistus

2.3.1. Ministeriön toimeentulotukioppaan ristiriitaisuus lain kanssa

2.3.2. Virheellinen ohjeistus

2.4.Asiointi

2.4.1. Sähköinen asiointi

2.4.2. Palveluiden järjestäminen loma-aikaan

2.4.3. Tietojärjestelmien häiriötilanne

2.5.Toimenpiteiden tekeminen

2.5.1. Valitusta ei toimitettu hallinto-oikeuteen

2.5.2. Oikeuden päätöksen toimeenpano

2.6.Kunnan lainvastainen toiminta

97

Documents

Toimeentulotukiasioiden käsittely perusoikeuksien ... · was analyzed initially on the basis of what issues the solutions discussed of. Thereafter, the solutions were classified