Upload
vtkl
View
220
Download
2
Embed Size (px)
DESCRIPTION
Vanhustenviikon 2015 lehti
Citation preview
Tulevaisuutta Tulevaisuutta rakentamaan!rakentamaan!
Vanhustenpäivä 4.10.2015
Vanhustenviikko 4.–11.10.2015
2
Vanhustyön keskusliitto kiittää sydämel-
lisesti Keskinäistä Eläkevakuutusyhtiö Il-
marista taloudellisesta tuesta julkaisun
painattamiseen.
Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto
ISBN 978-951-806-227-4
978-951-806-228-1 (pdf )
Toimitus: Leena Valkonen
Taitto: Mainospalvelu Kristasta Oy
AD Krista Jännäri
Kansi: Toni Kitti
Paino: Savion Kirjapaino Oy,
Kerava
Vanhustenviikko 4.–11.10.2015
Sisällys
Pääkirjoitus: Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin..............................................3
Kolumni: Keskiarvoinko kohti tulevaa?.....................................................................................................................................4
Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin...........................................................................................................................5
Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino...............................................6
Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia...............................................................................................8
Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen..............................................................................................................................10
Vanhanakin voi muuttaa mieltään..........................................................................................................................................12
Kohti uutta elämänvaihetta – Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset............................................14
Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä.......................................................................................16
Tulevaisuutta rakentamaan.........................................................................................................................................................18
Ikäihmisten olohuone tarjoaa mukavaa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä...............20
SeniorSurf-päivä 6.10.2015...........................................................................................................................................................22
Vanhustenpäivä 4.10.2015
3
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin
V iime vuonna Vanhustyön keskusliitto
– Centralförbundet för de gamlas väl
ry nimesi Vanhustenviikon teemaksi
Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Leh-
temme sekä viikon pääjuhla sisälsivät eettisiä
pohdintoja ja ehdotuksia palvelujärjestelmän
kehittämiseksi. Tänä vuonna herätämme kes-
kustelua vanhuuden vuosien suunnittelemi-
seksi teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. On
kiintoisaa kuulla minkälaisia odotuksia ja suun-
nitelmia iäkkäillä ihmisillä on ja on ollut.
Vanhuuseläkeiästä on muodostumassa
työelämäiän pituinen, jopa 30–40 vuoden pi-
tuinen ajanjakso. Teemamme, tulevaisuutta
rakentamaan, tuo mieleen rakennusprojektin,
mikä sisältää vanhuusikään soveltuvia kieliku-
via. Rakennuksen suunnittelussa eri vaiheet lii-
tetään toisiinsa peräkkäin sekä samanaikaisesti
ja lisäksi on mietittävä miten rakennus tulee
valmiiksi, miten siellä on hyvä elää ja liikkua,
miten varaudutaan huonoon säähän ja yllätyk-
siin. Hyvät asumisolosuhteet luovat perustan
iäkkäiden ihmisten kotona asumiselle.
Kysyin vuosia sitten väitöstutkimuksessani
83-vuotiailta kotona asuvilta henkilöiltä heidän
tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tyypillisin vas-
taus oli, että ”sais olla mahdollisimman terve ja
asua kotona mahdollisimman kauan eikä olis
vaivaksi kellekään”. Yllättävän moni kertoi mat-
kasuunnitelmistaan, puuhista mökillä tai aiko-
muksista osallistua järjestö- ja kesätapahtumiin.
Konkreettisista suunnitelmistaan kertoneet
henkilöt hoitivat pääasiassa itse omat asiansa
ja osallistuivat kodin ulkopuolisiin tapahtumiin.
Usealla haastatetulla toiminnanrajoitteet al-
koivat vaikeuttaa elämää, minkä seurauksena
vähennettiin osallistumista kodin ulkopuolisiin
sosiaalisiin tapahtumiin. Haastatellut sanoivat,
että ”vanhuus alkaa näyttäytyä”. Henkilöt, jotka
vastasivat tulevaisuuden suunnitelmia koske-
vaan kysymykseeni ”päivä kerrallaan”, osoittau-
tuivat tarvitsevansa paljon apua. Kysymys näyt-
ti toimivan yleisellä tasolla toimintakykyisyyden
mittarina.
Ihmissuhteiden toimivuus on hyvinvoinnin
osatekijöitä. Vaikka puolisot elävät aiempaa pi-
dempään yhdessä, sisältyy vanhuusikään ih-
missuhteiden menetyksiä. Ihminen kehittyy
ja oppii läpi elämänsä, mikä helpottaa mielen
tasapainoisuuden ylläpitämistä muutostilan-
teissa.
Vanhuuteen varautuminen on kuin teki-
si oman elämän strategiaa. Talo rakennetaan
vankalle maaperälle ja vastaavasti vanhuusi-
kää kannattaa suunnitella omista vahvuuk-
sista käsin. Usko oppimisen mahdollisuuksiin
kannustaa selviytymiseen ja osallistumiseen
muuttuvassa yhteiskunnassa. Tietoteknisistä
taidoista on tulossa itsenäisen elämän edelly-
tys. Teknologian kehittyessä tulee ikääntyneil-
le ihmisille olla riittävästi tarjolla turvalliseksi
koettavaa ohjausta ja kannustavia harjoittelun
mahdollisuuksia.
Kannattaako oman vanhuusikään tehdä
varautumissuunnitelma – sitä pohtivat tämän
vuoden 2015 Vanhustenviikon suunnittelemi-
seksi tuotetun lehtemme kirjoittajat. Nautin-
nollisia lukuhetkiä.
SATU HELIN, TtT
Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja
4
T ulevan ennustaminen on vaikeaa, näin-
hän on usein todettu. Sitä toki voi ja
on syytäkin pohtia. Lähteä vaikka siitä,
mitä nyt tiedetään ja mitä emme vielä tiedä. Se
tiedetään, että väestö vanhenee. Keskimääräi-
nen elinikä nousee, yhä enemmän tulee jo sata
vuottakin täyttäneitä.
Kunnanisät eivät taida enää jokaiseen syn-
tymäpäivä juhlaan ehtiä. Arvellaan myös, että
keskimäärin vanhat ihmiset ovat pitempään
parempikuntoisia, paremmin koulutettuja, pa-
remmin toimeentulevia. Varmaa lienee myös,
että työssä ollaan keskimäärin pitempään. Kai-
ken kaikkiaan keskimäärin tapahtunee monia,
useimmiten myönteisiä asioita. Tähän keski-
määräisyyteen on kuitenkin syytä esittää aina-
kin kolme kommenttia.
Ensinnäkin kannattaa muistaa fi losofi Oiva Ketosen jo vanha toteamus, etteivät ihmiset
elä keskiarvoina. Tulevaisuudessakin on huo-
nokuntoisia, ennen aikaisesti kuolevia, huonos-
ti toimeen tulevia ihmisiä. Tulevaisuuden suuri
kysymys onkin, tuleeko eriytyminen ja eriar-
voistuminen ikäihmisväestön osalta monissa
suhteissa kasvamaan. Millaiseksi muodostuu
eläkeläisen toimeentulo, jos työelämästä on
pudottu jo viisikymppisenä ja tehty koko työ-
ura katkenneita pätkätöitä?
Tarvitaan siis tietoa ja sitä saadaan tutki-
muksin. Keskimääräistiedon ohella – sitähän
nykyisin on olemassa runsaastikin – tarvitaan
tietoa ennen kaikkea ikäihmisväestön elämän-
tilanteiden ja sen kehityssuuntien koko kirjos-
ta. Tarvitaan myös ennakoivaa tutkimusta siitä,
miten vaikkapa vanhuspoliittiset eri ratkaisut
vaikuttavat ikäihmisten arkeen ja elämään.
Vaikutuksia on tarkasteltava niin aiottujen, ta-
voiteltujen, kuin myös ei-aiottujen, ei-tavoitel-
tujen vaikutusten osalta.
Ns. vanhuspalvelulaki ja siinäkin kirjattu ’ko-
tona niin pitkään kuin mahdollista’ -linjaus on
tästä hyvä esimerkki. Tieto vanhuspolitiikan ja
vanhustenhoidon ratkaisujen seurauksista an-
taa perustan kestävälle, oikeudenmukaiselle ja
inhimilliselle toiminnalle.
Tulevaa voi kolmanneksi pohtia myös
vanhuuskäsitysten osalta. Nykyistä kuvastoa
hallitsee edelleen tietty kaksijakoisuus: on
virkeitä hyväkuntoisia ja vähemmän virkeitä
huonokuntoisia. Tässä tarvittaisiin yhä vahvem-
min eräänlaista gerontologista realismia sekä
myös kielenkäytön arviointia. Onko virkeys esi-
merkiksi määre, jota me ikääntyvät – suuriin
ikäluokkiin kuuluvana olen joukossa muka-
na - itse haluaisimme käytettävän, kun meitä
luonnehditaan niin ryhmänä kuin yksilöinäkin?
Kielenkäytössäkin saattaa usein olla mukana
tietynlaista piiloageismia. Ikääntyvänä haluaisi
tulevaisuuden, jossa meitä kohdellaan myön-
teisessä mielessä aikuisina, kunnostamme tai
virkeydestämme välittämättä.
Teksti: Jyrki Jyrkämä, sosiaaligerontologian professori (emeritus)
Keskiarvoinko kohti tulevaa?
5
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
5
O maa vanhenemistaan kannattaa
miettiä ja suunnitella jo ennakolta,
sanoo oikeustieteen tohtori, perheoi-
keuden tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen.
Oikeudellisin toimin on mahdollista ilmaista,
miten haluaa asiansa ja hoitonsa järjestettävän,
jos toimintakyky heikkenee. Tulevaisuuden
ennakointi varsinkin ikääntyessä on herkkä ja
haastava asia.
– Olisi kuitenkin hyvä, että suunnittelisim-
me tulevaisuutta silloin, kun olemme vielä ter-
veitä. Ilmaisisimme tahtomme, kuka voisi hoi-
taa asioitamme ja miten haluamme itseämme
hoidettavan, silloin kun toimintakykymme on
heikentynyt. Ikääntymisen ennakointi on vielä
suhteellisen harvinaista. Oikeudellisia toimia
esimerkiksi edunvalvonnasta tehdään yleisim-
min muistisairaiden kanssa ja vasta sen jälkeen
kun sairaus on jo diagnosoitu.
– Lievässä dementian vaiheessa ihminen
kykenee vielä suunnitelmien tekemiseen, hän
voi tehdä hoitotahdon ja edunvalvontavaltuu-
tuksen. Tulevaisuuden suunnitteluun liittyy
taloudellisten asioiden järjestäminen ja arjen
sujumiseen liittyvät kysymykset. Ikääntymisen
ennakoinnissa on kyse yksilön itsemääräämis-
oikeuden toteuttamisesta. Se vahvistaa yksilön
autonomiaa.
– Kun ihmisen omaa mielipidettä ei voi
enää kuulla, voidaan sitä noudattaa, jos tarvit-
tavat suunnitelmat ja valtuutukset on tehty.
EdunvalvontavaltuutusEdunvalvontavaltuutuksella henkilö voi etukä-
teen järjestää asioidensa hoidon sen varalta,
että hän tulee myöhemmin kykenemättö-
mäksi hoitamaan niitä itse. Valtuuttaja nime-
ää valtuutetun, joka on suostunut tehtävään,
sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa.
Edunvalvontavaltuutus on ennakoiva toimi ja
se tulee voimaan vasta kun henkilö ei kykene
enää hoitamaan asioitaan. Tällöin valtuutettu
henkilö voi pyytää maistraattia vahvistamaan
valtuutuksen, jolloin se tulee voimaan.
Hoivan suunnittelu ja hoitotahtoHoivan suunnittelu ei tarkoita kuoleman tai
loppuajan suunnittelua, vaan sitä, mitä halu-
aa arjeltaan, kun toimintakyky on heikentynyt.
Haluaako asua pitkään kotona vai siirtyä laitos-
maiseen asumiseen? Hoivatahdossa voi tuoda
esille omia elämänarvojaan, mieltymyksiään ja
toiveitaan. Hoivatahdossa voi määritellä myös
varojensa käyttöä ja ilmaista, kenet haluaa
mahdolliseksi edunvalvojaksi.
Virallinen hoitotahto on tahdonilmaus
elämän loppuajan hoidosta. Hoitotahdossa
ilmaistaan erityistoiveita hoidon suhteen ja
siinä voi ilmaista kieltäytymisen tietyistä hoi-
totoimenpiteistä esimerkiksi elvytyksestä. Hoi-
totahto tehdään yleensä kirjallisesti ja se tulisi
sisällyttää potilasasiakirjoihin.
– Elvytyskiellot ovat juridisesti sitovia, poti-
lasta ei saa hoitaa jos hän on pätevästi ilmaissut
hoitotahtonsa, tutkija toteaa.
Henkilö voi valtuuttaa myös jonkun lähei-
sensä hoitosuostumusten antamiseen. Kyse
on terveydenhuoltovaltuutuksesta ja valtuu-
tus tulee voimaan, jos henkilö ei pysty enää
itse tekemään hoitoaan koskevia päätöksiä.
Valtuuttajalla voi myös olla hoitotahto ja tieto
hoitotahdosta tulee olla myös valtuutetulla.
Jos henkilö ei ikääntymisen tai sairauden
vuoksi kykene valvomaan etujaan, hänelle
voidaan määrätä edunvalvoja. Edunvalvojan
määräämisen voi panna vireille holhousviran-
omainen, henkilö itse tai joku hänen läheisis-
tään. Edunvalvoja voidaan määrätä myös vas-
toin henkilön tahtoa, jos tuomioistuin katsoo
päätökseen olevan riittävät perusteet. Edun-
valvojana voi toimia maistraatin vahvistama
yksityishenkilö tai virallinen edun val voja.
Lomakkeita ja malleja:Muistiliiton hoitotahtolomake, Muistiliitto.fi , Elämänlaatutestamentti, Muistiasiantuntijat.fi
Kirjallisuutta: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Ikääntymisen ennakointi – Vanhuuteen varautumisen keinot, 2014.
Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin?Teksti: Leena Valkonen
6
V anhustyön keskusliitto on ollut edel-
läkävijä ihmisen hyvinvoinnin ja asu-
misolosuhteiden yhdistämisessä. Jo
1990 -luvun alussa oli korjausneuvontaa, joka
kohdistui Sotainvalidien veljesliiton toimesta
sotiemme veteraaneihin.
Itsekin tuolloin kunnan sosiaalijohtajana
kiersin monta veteraanin kotia yhdessä kunnan
korjausneuvojan tai sotainvalidien veljesliiton
piiritoimiston toiminnanjohtajan kanssa. Se
oli kunnankin kannalta järkevää, koska kotien
korjaus vähensi suoraan muiden palvelujen ja
kotoa poissiirtymisen tarvetta. Idea oli yksin-
kertainen ja helppo. Korjaustarve selvitettiin,
tehtiin korjaussuunnitelma, laskettiin kustan-
nusarvio, tehtiin korjaus ja laskutettiin Valtion-
konttoria.
Tuolta ajalta muistan erityisesti Pohjois-
Karjalassa käynnistetyn Sokora- sosiaalisen
korjausrakentamisen hankkeen, jossa korjaus-
toimenpiteitä laajennettiin koskemaan koko
vanhusväestöä. Koska hankkeelle haettiin
myös EU-hankerahaa ensimmäisenä sosiaalise-
na hankkeena Suomen liityttyä Euroopan unio-
niin, oli hankkeessa mukana myös teknologian
osuus. Hienosti sanoen hankkeeksi muodos-
tui ”Life Liberty through social technology”.
Eli samalla, kun levennettiin ovia, poistettiin
kynnyksiä tai rappujen viereen tehtiin luiskia,
katsottiin hellan korkeus, apukahvat, turvapu-
helintarpeet, ovien sähköinen avaus ja sängyn
korkeus.
Jotenkin minusta edelleen tuntuu, että
tuo mainio joukko, joka Pohjois-Karjalassa tä-
tä juttua teki, oli aikaansa edellä. Into kehittää
kotona asumisen turvallisuutta ja välttää tur-
hia tai liian aikaisin tapahtuvia laitossijoituksia
veti kuntien päättäjätkin ajattelemaan asiaa.
Arkkitehtien, insinöörien sekä sosiaali- ja ter-
veydenhuollon ihmisten toimiminen yhdessä
parantaa korjausrakentamisen vaikuttavuutta.
Keskusliiton korjausneuvonta on tuloksellista.
Veteraanien korjausneuvonnan hallinnoin-
ti siirtyi Vanhustyön keskusliitolle 2000-luvun
alussa. Ensin korjausneuvonnan piiriin tulivat
sotaveteraanit ja sitten muut vanhukset. Työtä
riittää edelleen molemmissa väestöryhmissä.
Vuosien myötä korjauskohteiden määrä on
vakiintunut noin 1000 kohteeseen, kertoo
korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso lii-
tostamme. Vaikka korjausneuvonnan tulokset
ja yhteiskunnalliset vaikutukset kyetäänkin nä-
kemään monia muita sosiaalisia investointeja
nopeammin ja helpommin, on syytä edelleen
tuoda esiin näitä tietoja päättäjille ja kansalai-
sille.
Vaikuttavaa korjausneuvontaa
Vanhustyön keskusliitto on tehnyt vaikutusar-
viointeja, joiden tulokset ovat yksiselitteisen
rohkaisevia. Korjaukset ovat ensisijassa hyödyn-
täneet vanhuksia itseään. Jälkipolville korjattuja
asuntoja on siirtynyt muun muassa Varsinais-
Suomessa koko tutkimusjaksolta (1996–2012)
kahdeksan prosenttia. Eli epäily ”valtio rakentaa
Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino
Teksti: Elli Aaltonen, Keskusliiton puheenjohtaja
Kuva: Antero Hiilesvuo
VTKL pitää tärkeänä, että• korjausavustusten tulorajaa
nostetaan vuosittain
• korjausavustuksia tulisi voida hakea
kaksi kertaa vuodessa
• tiedottamiseen ja neuvontaan tulee
saada lisää voimavaroja
... jotta kotona elämisen perusedelly-
tyksiä voidaan parantaa ja kehittää.
7
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
lasten hyväksi” ei siten pidä paikkaansa, vaan
vanhukset itse hyötyvät näistä korjauksista.
Kun tuostakin tutkimuksesta otetaan ne
henkilöt, joiden asuntoihin aikanaan tehdyt
korjaukset olivat asukkaan kannalta välttämät-
tömiä, olisi asumisvuosien määrä yhteensä
näissä Varsinais-Suomen tutkituissa kohteissa
329 vuotta. Siis 329 vuotta Varsinais-Suomen
kunnat säästivät laitos- tai tehostetun palve-
luasumisen menoja. Rahaa näihin välttämät-
tömän korjauksen kohteisiin (N=40) käytettiin
avustuksina noin puoli miljoonaa. Vastaava kus-
tannus kodin ulkopuolella asumisesta vaikka
palvelukotitasoisessa ympäristössä olisi tarkoit-
tanut lähes 12 miljoonaa. Ei jää pienintäkään
epäselvyyttä korjausrakentamisen taloudelli-
suudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.
Turvallinen koti helpottaa asumista
Oma kysymyksensä on, mitä korjausrakenta-
minen merkitsee vanhuksille itselleen. Koti on
turvallinen ja siellä ja sen ympäristössä voi liik-
kua kompastumatta. Pelkästään lonkkaleikkaus
saattaa viedä vanhuksen sairaalaan ja sen jäl-
keiseen palvelukotiin. Yhden lonkkamurtuman
hoidon välittömät kulut ovat yhteiskunnalle
noin 25 000 euroa. Kun kaikki välilliset kulut
lasketaan mukaan, nousee kustannus yli 50 000
euroon. Tähän kustannuserään kuuluu sairaa-
lahoidon jälkeinen kuntoutus, hoidon ja tuen
tarve ja mahdollinen lisätarve vuodepaikoille
ja kuntoutustiloille.
Turvattomuus lisää myös liikkumattomuut-
ta. Jo muutamassa viikossa loppuu aktiivinen
liikunta. Liikkumattomuus hävittää lihasvoimaa
5 % päivässä. Toimiva ja asianmukaisesti va-
rustettu asunto helpottaa asukkaan omaa toi-
mintaa ja myös omaishoitajien sekä kotihoidon
työntekijöiden työtä.
Kuntatalous, valtion talous, henkilön oma
talous, terveys ja henkinen hyvinvointi parane-
vat muutostyön myötä. Toivon, että jatkossa
saadaan vielä asetus asuntojen korjaus-, ener-
gia- ja terveyshaitoista muutettua siten, että
omavastuuta alennetaan. Silloin asuntojen kor-
jauksen hyöty kasvaa edelleen. Moni vanhus
pelkää ottaa pankkilainaa tai käyttää talletuk-
sensa korjauksen omavastuun maksamiseen
ja siksi kieltäytyy korjauksesta. Seuraavaksi
tulevatkin kaatumiset, lisääntynyt palvelujen
tarve ja aikaistunut kotoa muutto. Näitä kuluja
laskiessa asteittainen omavastuun laskeminen
olisi pieni investointi korjausrakentamiseen.
Keskusliiton korjausneuvontaVanhustyön keskusliitolla on 15 korjaus-
neuvojaa eri puolilla Suomea. He auttavat
maksutta tarvittavien muutostöiden kar-
toituksessa, suunnittelussa ja avustusten
hakemisessa. Neuvontatoiminta toteute-
taan Raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät
keskusliiton nettisivuilta www.vtkl.fi /Kor-
jausneuvonta.
Karl-Erik Sternbergillä on nivelrikko ja hänen por-
taissa kulkemisensa on ajoittain hyvinkin vaikeaa.
Taloon asennettu tuolihissi on helpottanut huomat-
tavasti kotona asumista.
8
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty haas-
taa kansalaisia yksinäisyyden torjuntaan.
Ministerin mukaan yksinäisyys on yhtä suuri
terveys riski kuin tupakointi ja kolme kertaa
tappavampaa kuin ylipaino.
M inisteri kokosi huhtikuussa monialai-
sen foorumin pohtimaan yksinäisyy-
den syitä, seurauksia ja keinoja tor-
jua ihmisten yksinäisyyttä. Mukana oli asiantun-
tijoita, tutkijoita, viranomaisia sekä järjestöjä.
Laura Räty kertoo pohtineensa paljon ai-
emmissa tehtävissään lääkärinä ja Helsingin
apulaiskaupunginjohtajana yksinäisyyttä ja sen
mukanaan tuomia yksilöllisiä ja yhteiskunnalli-
sia vaikutuksia.
– Yksinäisyys on vaarallista, se sairastuttaa.
Tutkimusten mukaan itsensä yksinäisiksi koke-
vat käyttävät muita enemmän terveyspalvelui-
ta. Yksinäisyys liittyy hyvin usein myös masen-
nukseen, joka puolestaan aiheuttaa pitkiä sai-
rauslomia ja työkyvyttömyyttä. Masennuksen
vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä
on jatkuvasti kasvanut.
Ihmisten ja perheiden yksinäisyys on yksi
tämän ajan isoista haasteista, ministeri sanoo.
Se on ilmiö, joka ei katoa virkatyönä.
– Esimerkiksi vanhuusiän masennus on hy-
vin usein seurausta yksinäisyydestä. Viranomai-
set voivat tehdä oman osansa yksinäisyyden
ehkäisyssä, mutta vaikka he tekevät parhaansa,
se ei aina riitä, sillä paras lääke yksinäisyyteen
on toinen ihminen. Tarvitaan monia toimia ja
monien tahojen yhteistyötä.
Kaikki yksin olevat tai asuvat eivät kuiten-
kaan ole yksinäisiä, Räty painottaa.
– Yksin oleminen ei suinkaan ole kiellettyä.
Keskeistä on se, millaisena itse kokee oman yk-
sinäisyytensä. Joillekin yksinäisyys voi olla hyvin
ahdistavaa. Se on osatekijä myös syrjäytymises-
sä.
Yksinäisyyden syyt moninaisia
Paljonko yksinäisyyttä todellisuudessa on ja on-
ko se lisääntynyt? Tähän kysymykseen ministe-
rin mukaan on vaikea vastata. Kun jotain asiaa
tutkitaan, niin se tunnistetaan herkemmin ja
siitä puhutaan. Kun puhutaan enemmän, koe-
taan, että itselläkin voi olla samoja ongelmia.
– Yhtenä syynä yksinäisyyden kokemuksiin
on perheyhteyden kaventuminen. On muutet-
tu maaseudulta taajamiin ja kaupunkeihin ja
esimerkiksi välimatka omiin vanhempiin tai iso-
vanhempiin on pitkä. Ollaan fyysisesti erillään.
Kaupungeissa ollaan yksinäisiä, kun ei tunneta
naapureita ja lokeroidutaan omiin asuntoihin.
Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu helposti
myös pärjäämisen kulttuuri. Teen töitä ja pär-
jään itse. Ei osata hakea apua eikä ottaa sitä
vastaan, Laura Räty pohtii yksinäisyyden syitä.
Teksti: Leena Valkonen
Ministeri Laura Räty:
Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia
9
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Miten eteenpäin?
Laura Rädyn mielestä yksinäisyyden ehkäisy
lähtee yhdyskuntasuunnittelusta. Tehdään sel-
laisia kaavoitus- ja asumisratkaisuja, jotka mah-
dollistavat yhteisöllisyyden.
– Yhteiskuntamme hienoimpia saavutuksia
on se, että ihmiset voivat elää toimintakykyisinä
pidempään. Ikäihmisten yksinäisyyteen paras
lääke mielestäni on yhteisöllinen asuminen,
jossa toiminta perustuu asukkaiden omalle ak-
tiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Liikenteen
ja muun ympäristön tulee tukea ikääntyneiden
ihmisten liikkumista ja osallistumista. Miksei
esimerkiksi vanhustentaloja ja päiväkoteja voi-
si rakentaa samoihin paikkoihin. Tai koulujen
lähelle, joissa olisi yhteinen ruokailumahdolli-
suus?
– Yhteiset tapahtumat ja erilainen kansa-
laistoiminta ovat tärkeitä. Meillä on valtava
voimavara heissä, jotka siirtyvät eläkkeelle. Elä-
keikäiset osallistuvat, tekevät ja tapaavat toisi-
aan. Tähän on luotava sellaisia paikkoja, joissa
kansalaistoimintaa on mahdollista toteuttaa.
Kipeät asiat puheeksi
Laura Räty sanoo, että ministeriön tehtävänä
on nostaa kipeitä asioita puheeksi. Yksinäisyys
ja sen torjunta on yksi sellainen. Ministeri haluaa
murtaa rajaa julkisen sektorin, viranomaisten ja
järjestöjen välillä sekä madaltaa kynnystä yhtei-
seen toimintaan yksinäisyyden lievittämiseksi.
Kaupunkeja ja kuntia hän kehottaa kat-
somaan ympärille ja etsimään jonkin yhden
konkreettisen asian, jota kunnassa voisi viedä
eteenpäin yhteisöllisyyden edistämiseksi yh-
teistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen
kanssa. Yksinäisyyden torjunta ei ole kuiten-
kaan pelkän yhden tahon työtä, siihen tarvi-
taan kaikki. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Ystäväpiiri-toiminta torjuu yksinäisyyttäIäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä
vähentävää, tieteellisesti vaikuttavaksi
todettua Ystäväpiiri-toimintaa on
toteutettu Vanhustyön keskusliitossa
Raha-automaattiyhdistyksen tukemana
jo lähes kymmenen vuoden ajan,
vuodesta 2006 lähtien.
Suomessa noin 700 koulutettua
Ystäväpiiri-ohjaajaa.
Ryhmiin osallistunut yli 7000 iäkästä
ihmistä, joista 90 % kokee yksinäisyyden
lievittyneen ryhmässä. 60 % jatkaa
yhteydenpitoa tai tapaamisia myös
ohjatun ryhmän jälkeen, mikä on yksi
toiminnan tavoitteista
Ryhmiin osallistuneista 98 % suosittelee
toimintaa myös muille.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
10
Teksti: Markku Lehto
Kuva: Antero Aaltonen
Mitä mahdollisuuksia järjestöt tarjoavat tule-
vaisuuden rakentamiseen ja mikä rooli järjes-
töillä on tämän päivän yhteiskunnassa. Sitä
pohtii Vanhustyön keskusliiton valtuuston pu-
heenjohtaja Markku Lehto.
E nnen kuin mennään tulevaisuuteen, on
hyvä vilkaista menneeseen. Huomaam-
me, että järjestöt ovat olleet kiitettävästi
aukomassa uusia latuja. Monet nykyisistä toi-
mintamuodoista ovat saaneet alkunsa järjestö-
aktiivien toimesta. He ovat uudistaneet lasten,
vanhusten ja vammaisten hoidon ja hoivan
sisältöä.
Virallinen suhtautuminen on kuitenkin ollut
aaltoilevaa. 1970-luvun alussa edistyksen kärki-
joukko uskoi järjestöjen työn tulleen tehdyksi.
Vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta julistettiin
siirtyneeksi valtiolle.
Tuota pikaa havaittiin valtion kassan tyhje-
nevän uhkaavaa vauhtia. Taas alettiin kaivata
järjestöjä ja vapaaehtoistoimintaa. Puhuttiin
hyvinvointivaltion kriisistä. Siitä selvittiin ja
usko valtioon palautui. Kunnes ajauduttiin
90-luvun kriisiin ja uudelleen keskusteluun
valtion tehtävistä. Lamasta noustiin, ja kuten
tiedämme, runsaan kymmenen vuoden päästä
päädyttiin pitkäaikaiseen taantumaan. Siinä ol-
laan edelleen. Kuinka ollakaan, taas puhutaan
monien toimijoiden yhteiskunnasta. Kyynikko
kysyy, ovatko järjestöt käyttökelpoinen kulissi
vaikeita aikoja varten?
Puheiden ja todellisuuden ristiriita
Järjestöjen tarpeellisuus on vankemmalla poh-
jalla. Yhteiskunta on kehkeytymässä monikult-
tuuriseksi. Tiedonvälitys ja työelämä mullistuu
eivätkä kansalaiset pysy vauhdissa mukana. Sa-
malla olemme taloudellisesti yhä tiukemmin
sidoksissa globaaliin ympäristöön. On paljon
esimerkkejä, jotka osoittavat, että vanha hy-
vinvointivaltion idea nikottelee. Niihin järjestöt
voivat tarjota paremmin toimivan vastauksen.
Tavoitteita ja termejä on uudistettu jär-
jestöjä puhuttelevaan suuntaan. On puhuttu
aktiivisesta yhteiskunnasta, osallistuvasta yh-
teiskunnasta, suuresta yhteiskunnasta, kump-
panuuden yhteiskunnasta, paikallisyhteisöjen
yhteiskunnasta ja uuden hallinnan yhteiskun-
nasta. Yhteistä tälle sanataituruudelle on pyrki-
mys siirtää tehtäviä julkiselta sektorilta yksilöille,
perheille, lähiyhteisöille, kolmannelle sektorille
ja yhteiset arvot jakaville yrityksille.
Kokemukset eri maista ovat ikävä kyl-
lä olleet yleviä puheita karumpia. Ei vähiten
Suomessa, jossa kilpailuttamisen periaate on
omaksuttu poikkeuksellisen puhdasoppisesti.
Sen seurauksena sosiaalipalvelujen kilpailutta-
minen on tosiasiassa tärvellyt vanhoja hyvin
toimivia kumppanuuksia.
Läheisyyden ja paikallisten voimien vahvis-
tamisen sijasta hallitsevaan asemaan nousevat
suuret palveluketjut, joiden tehtävänä on tuot-
taa voittoa kansainväliselle omistajakunnalle.
Tulos näyttää vahvistavan kyynikkojen käsitystä
kauniiden puheiden ja todellisuuden välisestä
ristiriidasta. Tällaistako on tulevaisuus?
Järjestöillä monta tehtävää
Voidaksemme arvioida järjestöjen merkitystä,
on niiden toimintaa tarkasteltava avarammasta
näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöil-
lä on ensiksikin edunvalvontatehtäviä. Ne koet-
tavat pitää huolta siitä, että jäsenistön tarpeet
otetaan yhteiskunnassa huomioon. Suuri osa
sosiaali- ja terveysjärjestöistä on ainakin osit-
tain tätä varten perustettu. Toiseksi niillä on
lähes poikkeuksetta neuvonta- ja tiedonväli-
tystehtävä jäsenistölle ja sitä kautta elävä yh-
Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen
11
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
teys todellisuuteen. Ne eivät elä kauniiden ta-
voitteiden taikapulverissa. Kolmanneksi järjestö
voi tarjota toiminta-areenan, mahdollisuuden
toimia, kohdata toisia, toteuttaa omia ideoita
ja vaikuttaa yhdessä. Neljänneksi järjestö voi
tarjota ammatillisia palveluja niitä tarvitseville.
Näistä kolme ensin mainittua ovat tehtäviä,
jotka järjestöillä varmasti pysyvät ja joiden tarve
kasvaa. Järjestöjen onkin huolehdittava siitä,
etteivät nämä tehtävät pääse unohtumaan pal-
velutehtävän kustannuksella.
Tämäkään ei riitä kuvaamaan järjestön yh-
teiskunnallista funktiota. Viime aikoina monet
merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet huo-
miota yhteiskunnan haavoittuvuuteen kriisiti-
lanteissa. Olemme rakentaneet yhteiskuntaa,
joka nojaa lineaariseen, ”kaikki jatkuu häiriöttä”
kehitykseen.
Hyvinvointivaltion mahdollisuudet suojau-
tua ulkoisilta häiriöiltä ovat kuitenkin vähenty-
neet ja sisäinen liikkumavara on pienentynyt.
Silloin on tärkeää, että yhteiskunnassa on mo-
nia autonomisia toimijoita, jotka voivat jous-
tavasti reagoida yllättäviin muutoksiin. Se on
parempi tae turvallisesta tulevaisuudesta kuin
monoliittinen, keskitettyihin ketjuihin nojaava
palvelukonsepti. Keskitetty viisaus voi olla pai-
kallisesti tuhoisaa epäviisautta.
Toiminnan monimuotoisuus säilytettävä
Nyt kun kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja
ollaan kokoamassa suuremmiksi tuotantokom-
binaateiksi, on erityistä huomiota kiinnitettä-
vä siihen, että niiden sisällä säilyy toiminnan
monimuotoisuus. Ja vielä tärkeämpää on, et-
tä toimijat ovat sitoutuneet toimimaan myös
vaikeina aikoina. Voittoa tavoittelemattomat
kolmannen sektorin palvelut ovat tässä suh-
teessa kiistaton voimavara, jota kannattaa käyt-
tää hyödyksi. Itse asiassa sitä ei ole varaa olla
käyttämättä, jos jonkinlainen itsesuojeluvaisto
on tallella.
Järjestöjen roolia on katsottu aivan liian ka-
peasta näkökulmasta. Vielä ei ole myöhäistä
korjata virhettä. Järjestöt tarjoavat meille rik-
kaan ja monimuotoisen tulevaisuuden ellem-
me itse tärvele tätä mahdollisuutta.
1212
Y mpäri maailman on havahduttu siihen,
että muistisairauksien määrä lisääntyy,
kun väestö vanhenee. Mutta mieli voi
vanhuudessa sairastua muutenkin kuin muistin
ja älyllisten toimintojen osalta.
On sunnuntai-iltapäivän venyttely- ja ke-
honhuoltotunti kuntosalilla. Kun kymmenen
vuotta sitten liityin jäseneksi, pohdin, olisinko
huomiota herättävän vanha ryhmäliikunnassa
tai kuntosalilaitteissa. Nyt ainakin puolet tunnil-
la on ikäisiäni tai vanhempia, ja suuri osa jatkaa
suoraan kahvakuulatunnilta. Terveysviestintä
on mennyt perille: kehosta on huolehdittava,
jos haluaa elää vielä vanhanakin itsenäistä ja
tyydyttävää elämää. Mutta hyvin toimiva keho
ei yksin riitä pitämään toimintakykyisenä. Myös
mielestä täytyy huolehtia.
Tutkimusten mukaan jopa 15–30 % yli
65-vuotiaista ihmisistä kärsii mielenterveyden
häiriöistä. Erityisen yleisiä ovat masennus- ja
ahdistushäiriöt, jotka aiheuttavat paitsi inhimil-
listä kärsimystä, myös melkoisia taloudellisia
kustannuksia. Mielenterveyden ylläpito muut-
tuvassa maailmassa on tärkeä haaste sekä yk-
sittäisille ihmisille että yhteiskunnille.
Teksti: Marja Saarenheimo
Vanhanakin voi muuttaa mieltään
Mielialaongelmien ytimessä
on usein puutteellinen kyky
hyväksyä itseään ja omaa
elämäntilannettaan.
13
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Miten mielen kunnosta huolehditaan?
Keho ja mieli ovat kokonaisuus, ja siksi hyvä ra-
vinto, riittävä uni ja fyysinen harjoittelu hoitavat
myös mieltä. Mieli on kuitenkin oikukas eikä
siihen ole helppo vaikuttaa. Emme läheskään
aina tule toimineeksi mielemme parhaaksi,
vaan juutumme epäsuotuisiin tottumuksiin ja
jäämme vanhojen ajattelu- ja toimintamalliem-
me vangeiksi, koska emme osaa vapautua niis-
tä. Personal trainer voi kertoa, kuinka vahvistaa
heikkoja reisilihaksia, mutta kuka kertoisi, miten
vahvistaa tai rauhoittaa alavireistä ja stressaan-
tunutta mieltä.
Yksi tehokkaimpia vastalääkkeitä psyykki-
selle stressille ja masentuneelle mielelle on riit-
tävä määrä mielekästä ja mielihyvää tuottavaa
tekemistä päivittäin. Joskus tarvitaan ”ulkoinen
toiminnanohjaaja”, jollaisena voi toimia vaikka
kalenteri tai aktiviteettipäiväkirja. Kalenteria
silmäilemällä näkee helposti, onko toimintaa
liikaa vai liian vähän ja millaisesta tekemisestä
elämä koostuu. Onko riittävästi sosiaalista toi-
mintaa? Entä fyysistä aktiivisuutta? Mitä voisi
lisätä ja mitä vähentää?
Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat ihmisyy-
den tunnusmerkkejä. Tarvitsemme muita tun-
teaksemme itsemme kokonaisiksi. Yksi lähei-
nen ja tärkeä ihminen voi vastata rakastetuksi
tulemisen tarpeeseemme, mutta tarvitsemme
myös laajempaa verkostoa kokeaksemme kuu-
luvaksi johonkin. Toisaalta laajakaan sosiaalinen
verkosto ei poista yksinäisyyden kokemustam-
me, jos meiltä puuttuu kyky kiintyä ja kiinnittyä.
Kognitiivisten kykyjen, kuten tarkkaavuu-
den ja toiminnanohjauksen roolista mielialan
säätelyssä on saatu viimeaikaisissa tutkimuk-
sissa runsaasti tietoa. Aivojen aktivointi ei ole
tärkeää ainoastaan muistisairauksien ehkäise-
misessä vaan myös mielialaongelmien torjumi-
sessa ja hoitamisessa. Matemaattiset tehtävät,
muistiharjoitukset ja uusien taitojen opettelu
ylläpitävät aivojen muovautuvuutta vielä van-
huudessakin ja auttavat myös mielialan sääte-
lyssä.
Monien ongelmana on kielteisten ajatusten
vatvominen. Masentunut murehtii menneitä ja
ahdistunut puolestaan tulevia huolenaiheita.
Kielteiset ajatuskehät käynnistyvät huomaa-
matta eikä niitä ole helppo katkaista. Kysees-
sä on noidankehä, joka kuluttaa elimistöä ja
uuvuttaa mieltä. Terapeutit suosittelevat hen-
gitysharjoituksia ja mindfulness-meditaatiota,
kun haluamme oppia tyynnyttämään huolten
vaivaamaa mieltämme.
Mielialaongelmien ytimessä on usein puut-
teellinen kyky hyväksyä itseään ja omaa elä-
mäntilannettaan. Olemme onnettomia, koska
tunnemme epäonnistuneemme elämässä. Pel-
käämme olevamme taakaksi muille ja uskom-
me, että kaikilla muilla asiat ovat paremmin.
Kierrämme pettymysten, kiukun ja syyllisyyden
kehää pääsemättä irti. Yritämme kaikin voimin
pitää kärsimystä loitolla, mutta se pureutuu
meihin kiinni yhä tiukemmin. Ystävät ja läheiset
voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus tarvi-
taan myös ammattiapua.
Voiko vanhuutta suunnitella?
Eläkkeellä vietetään nykyisin parhaimmillaan
jopa neljä vuosikymmentä, ja vanhuuteen
liittyvät käsitykset ja odotukset ovat aivan toi-
senlaiset kuin esimerkiksi vielä viisikymmentä
vuotta sitten. Aiemmat valintamme vaikutta-
vat suuresti siihen, millainen vanhuudestamme
tulee. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä
tarttua toimeen, sillä olemme kykeneviä muut-
tumaan koko elämänkulun ajan.
Mielen taidot nousevat nykyään yhä use-
ammin keskusteluun, ja kirjakaupat sekä inter-
net pullistelevat itsehoito-oppaita, joissa neu-
votaan, kuinka mieltään voi harjoittaa. Kyse ei
kuitenkaan ole taikatempuista, vaan sitkeästä
ponnistelusta ja toivon ylläpitämisestä myös
pettymysten hetkinä. Elämä ei myöskään ole
reilua – jollain on jo lähtökohdissaan muita hei-
kommat valmiudet hoitaa mieltään. Tarvitaan
mielenterveyden ammattilaisia ja palveluita,
jotka tavoittavat ikäihmiset siinä missä nuoret
ja työikäisetkin.
14
Punainen Risti käynnisti vuonna 2014 Täyttä
elämää eläkkeellä -hankkeen, jonka keskei-
senä sisältönä ovat kokonaisvaltaiset hyvin-
vointi- ja eläkevalmennukset eläkkeelle lähitu-
levaisuudessa siirtyville. Eläkkeelle siirtyy tällä
hetkellä ja lähitulevaisuudessa suuri määrä eri
alojen ammattilaisia.
H eistä monet ovat hyväkuntoisia ja
heillä on runsaasti tietotaitoa. Me jär-
jestönä näemme tämän osaamisen
voimavarana, jonka haluamme saada vapaa-
ehtoistoiminnan kautta edelleen yhteisöjen
käyttöön. Samalla tarjoamme myös eläkkeelle
jääville itselleen tukea ja työkaluja uuden tilan-
teen kohtaamiseen sekä mielekästä elämän-
sisältöä työuran jälkeen, sanoo Täyttä elämää
eläkkeellä -hankkeen projektikoordinaattori,
Saija Ohtonen-Jones.
Eläkkeelle siirtyminen on aina elämänmuu-
tos, ja usein se voi olla myös vaikea sellainen.
Muutoksen vaikutukset eivät välttämättä tun-
nu heti, vaan ne voivat tulla eteen vasta jonkin
ajan kuluttua. Siksi muutoksen luonteesta on
hyvä olla tietoinen.
– Kun tulevaa elämän vaihetta ja sen mu-
kanaan tuomia muutoksia miettii etukäteen,
eivät asiat tule yllätyksenä ja näin muutokseen
sopeutuminen helpottuu. Samalla voi myös
pohtia, minkälaisen eläkeläiselämän itselleen
haluaa rakentaa – mistä unelmoi ja mitä kaik-
kea haluaa vielä tehdä ja saavuttaa. Eläkeikä
on mahdollisuuksia täynnä, Ohtonen-Jones
kannustaa tulevia eläkeläisiä.
Eläkemuutoksen kohtaamiseen ja siihen
valmistautumiseen ei tällä hetkellä ole kuiten-
kaan juuri tukea saatavilla. Vielä 80-luvulla elä-
kevalmennuksia järjestettiin, mutta pikku hiljaa
tarjonta hiipui.
Mielekästä elämänsisältöä vapaaehtoistoiminnastaTäyttä elämää eläkkeellä -valmennuksissa tar-
jotaan käytännön työkaluja eläkkeelle valmis-
tautumiseen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin
edistämiseen sekä omien voimavarojen hyö-
dyntämiseen.
Eläkeläisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen
pureudutaan teorian kautta tutustumalla
muuttuneisiin eläkeläisyyden määritelmiin
ja eläkkeelle siirtymisen mukanaan tuomiin
konkreettisiin muutoksiin elämässä. Valmen-
nuksessa pohditaan omia arvoja, unelmia ja
tavoitteita, mietitään omia rooleja sekä hahmo-
tetaan omia voimavaroja erilaisten harjoitusten
muodossa.
– Omakohtainen pohdiskelu ja asioiden
käsittely pienryhmässä luovat hyvän pohjan
tulevaisuuden suunnitelmille. Muiden samassa
tilanteessa olevien kommentit ja kokemukset
toimivat antoisana vertaistukena. Eläkeläisyy-
teen ei tarjota yhtä valmista malliratkaisua,
vaan kannustetaan jokaista pohtimaan omaa
tilannettaan ja löytämään oman polkunsa eläk-
keelle siirtymiseen, Saija Ohtonen-Jones kuvai-
lee valmennusta.
– Osallistujat pääsevät myös tutustumaan
Punaisen Ristin monipuoliseen toimintaan ja
heitä kannustetaan kokeilemaan vapaaehtoi-
seksi ryhtymistä, esimerkiksi ystäväksi ystävä-
toimintaan tai terveyspisteissä toimimista.
Valmennus kiinnostaaTäyttä elämää eläkkeellä -hankkeen avausta-
pahtumat järjestettiin helmi-maaliskuun aika-
na neljän pilottipiirin alueella, joita ovat Oulu,
Satakunta, Savo-Karjala ja Kaakkois-Suomi. Ti-
laisuudet keräsivät paikalle yhteensä yli kak-
Teksti: Merja Joro ja Saija Ohtonen-Jones
Kuva: Merja Joro
Kohti uutta elämänvaihetta– Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset
15
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
sisataa asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Avaus-
tapahtumissa asiantuntijapuhujat käsittelivät
yleisemmin samoja teemoja, joita hankkeen
valmennuksissa käsitellään syvemmin.
Valmennusta on kehitetty ja testattu vii-
me vuoden puolelta aina helmikuun loppuun
saakka, jolloin järjestettiin viimeinen pilottival-
mennus Oulussa.
Monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa jo
mukana oleva eläkeläispariskunta Raili ja Paa-vo Salmi Muhokselta saapui yhdessä Oulussa
järjestettyyn pilottivalmennukseen.
– Kun molemmat jäävät eläkkeelle ja ol-
laankin yhdessä 24/7, muutokseen on lähes
mahdoton varautua. Mielikuvitus ei riitä, vaikka
kuinka yrittää, toteaa Raili naurussa suin.
Työelämän jättämä tyhjiö päivärytmissä on
hyvä täyttää jollain toiminnalla.
– Mottonani on, että joka päivä pitää tehdä
yksi hyvä työ. Loppuaika katsotaan sitten, mitä
voisi tehdä, kertoo Paavo.
Työnantajat mukaan yhteistyöhönValmennuksia järjestävät ja vievät eteenpäin
oman piirinsä alueella Punaisen Ristin koulutta-
mat valmentajat, joista ensimmäiset koulutet-
tiin maaliskuun puolivälissä. Tulevaisuudessa
valmentajia on tarkoitus kouluttaa lisää ja val-
mennusten tarjontaa laajentaa myös pilottipii-
rien ulkopuolelle. Eläkevalmennus on tarkoitus
laajentaa osaksi Punaisen Ristin toimintaa val-
takunnallisesti.
Hanke tähtää laajasti myös kumppanuuk-
sien ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen.
Yhteistyötä tarjotaan erityisesti työnantajille,
muille järjestöille sekä kunnille. Työnantajat
kutsutaan yhteistyöhön tarjoamalla valmen-
nuksia osaksi ikäjohtamista sekä iäkkäämpien
työntekijöiden hyvinvoinnin edistämistä. Li-
säksi valmennuksia järjestetään myös kaikille
avoimina yleisövalmennuksina.
Hankkeen tavoitteena on myös lisätä eri-
ikäisten eläkeläisten keskinäistä tukea ja suku-
polvien välistä vuorovaikutusta sekä korostaa
eläkeikäisten osaamista ja elämänviisautta.
– Haluamme edistää eläkeikäisten hyvää
arkea sekä vaikuttaa asenteisiin, päätöksente-
koon ja puheenaiheisiin myönteisen ikäidenti-
teetin vahvistamiseksi. Eläkkeelle siirtyvät tulisi
nähdä ensisijaisesti yhteiskunnan voimavarana.
He ovat jo antaneet paljon ja heillä on edelleen
annettavaa lähiympäristölleen. Eläkeikäisiä ei
tule millään muotoa nähdä vain rasitteena tai
kulueränä, kiteyttää Ohtonen-Jones.
Täyttä elämää eläkkeellä -hanke on osa RAY:n
tukemaa ja Vanhustyön keskusliiton koordinoi-
maa Eloisa ikä -avustusohjelmaa. Hanke kestää
vuoden 2017 loppuun.
Palautetta valmennuksesta
” Keskustelut muiden kanssa antoivat
paljon sopeutumiseen”
”Lisääntyvä vapaa-aika on viisasta
valjastaa myös vapaaehtoistoimintaan,
joka antaa mielekkyyttä ja lisää tunnetta,
että minua todellakin tarvitaan”
” Olisipa ollut itsellä mahdollisuus ko.
valmennukseen ennen eläköitymistä,
hyvin toimi nytkin”
16
Suurin osa 80-vuotiaista on elämäänsä tyyty-
väisiä ja toimintakykyisiä, ilmenee Ilmarisen
tekemästä tutkimuksesta. Enemmistö asuu
edelleen omassa kodissaan eikä tarvitse pal-
veluita selvitäkseen arjesta. Eläkeläiset ovat
myös säästäväisiä: eläke riittää elämiseen hy-
vin puolella 80-vuotiaista.
T utkimuksemme mukaan valtaosalla
tämän päivän 80-vuotiailla menee mu-
kavasti. Tulos on jopa yllätys yleiseen
mielikuvaan verrattuna, sanoo Ilmarisen elä-
kevakuuttamisesta vastaava varatoimitusjoh-
taja Sini Kivihuhta.
Ikäryhmästä 87 prosenttia asuu kotona ja
45 prosenttia yksin. Naisista yksin asuu noin
60 prosenttia, miehistä vain noin 20 prosent-
tia. Suurin osa ei tarvitse lainkaan palveluita,
ja useimmiten päivät kuluvat kotona arkisissa
askareissa.
– Positiivista on sekin, että vain joka kym-
menes kyselyyn vastanneesta oli mielestään
yksinäinen, Kivihuhta kertoo.
Eläke riittää useimmille
Tutkimuksen mukaan eläke riittää elämiseen
hyvin joka toiselle. Erityisen hyvin eläke riittää,
jos se on vähintään 1400 euroa kuukaudessa.
Pieni osa 80-vuotiasta on pelkän kansaneläk-
keen varassa. Suurimalla osalla 80-vuotiasta
on säästöjä, mutta vain harva on joutunut
turvautumaan niihin. Joka kuudes oli tehnyt
jossain vaiheessa eläkkeelle jäätyäänkin töitä.
Vapaaehtoistyötä on tehnyt reilu kolmannes ja
lastenlapsia hoitanut yli puolet.
Tutkimus kertoo myös, että eläke riittää
suurimmalle osalle 80-vuotiaista lähes yhtä
hyvin nyt kuin eläkkeelle jäädessä 20 vuotta
sitten. Sen sijaan eläkkeen riittävyys seuraavan
viiden vuoden aikana huolettaa jo kasvavaa
joukkoa eläkeläisiä, arvioi Sini Kivihuhta.
Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan
80-vuotias saa eläkettä keskimäärin 1540 eu-
roa kuukaudessa. Miesten keskieläke on 1 770
euroa, naisilla 1 380 euroa.
Joka kolmas tarvitsee palveluita arjessa selviämiseen
Elinvoimaa 80-vuotiaat saavat erityisesti per-
heestä, sukulaisista ja ystävistä. Sosiaalisista
suhteista voimaa saavat erityisesti naiset. Myös
liikunta ja muut harrastukset ovat tärkeitä.
Huolenaiheena ikääntyvillä on etenkin oma
terveys ja jaksaminen sekä yhteiskunnan tek-
nistyminen. Sen sijaan esimerkiksi asumisjär-
jestelyt eivät huoleta 80-vuotiaita.
– Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuk-
sessa on, että eniten sekä 80-vuotiaita miehiä
että naisia huolettaa naisten terveys, Kivihuhta
sanoo.
Kyselyn mukaan tämän päivän 80-vuotiaat
pärjäävät oman arvionsa mukaan arjessa vielä
hyvin. Palveluja arjesta selviämiseen on käyttä-
nyt noin kolmannes. Suurin osa, 65 % vastan-
neista, odottaa kuitenkin tulevaisuudessa saa-
vansa palveluita yhteiskunnalta. Vajaa puolet
odottaa saavansa palveluita myös perheeltään.
Kolmannes on varautunut ostamaan hoivapal-
veluita itse.
Tutkimuksessa selvisi, että sukupuolten
välillä on eroja. Naiset ovat kaiken kaikkiaan
miehiä tyytyväisempiä, aktiivisempia ja sosi-
aalisempia. Naiset ovat myös säästäväisempiä.
Yhtenä syynä siihen on, että heidän eläkkeensä
on miehiä pienempi, Kivihuhta arvioi.
Ilmarinen selvitti:
80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiäTeksti: Leena Valkonen
Kuva: Marja Haapio
17
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Sopiva eläkeikä on joustavasti 65 vuotta
Valtaosa vuonna 1935 syntyneistä eläkeläisistä
on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Miehillä taka-
na on keskimäärin 40 vuoden työura, naisil-
la vuosia työelämässä kertyi keskimäärin 35.
– Vanhuuseläkeikä vuonna 1935 syntyneillä
oli virallisesti 65 vuotta, mutta varhennetulle
vanhuuseläkkeelle pääsi jo 60-vuotiaana ja yk-
silölliselle varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana. Työ-
kyvyttömyyseläkepolku oli nykyisenkaltainen
ja työttömille tien eläkkeelle tarjosi työttömyys-
eläke. Keskimäärin tämän päivän 80-vuotiaat
jäivät eläkkeelle noin 60-vuotiaana, Sini Kivi-
huhta kertoo.
Useimmat 80-vuotiaat olivat sitä mieltä,
että sopiva eläkeikä on 65 vuotta. Monissa vas-
tauksissa painottui eläkkeelle siirtymisen jous-
tavuus terveydestä ja kunnosta riippuen.
Kyselyyn tehtiin puhelimitse loka-joulu-
kuussa 2014 ja siihen vastasi yhteensä 500
vuonna 1935 syntynyttä eläkeläistä. Vastaajissa
oli sekä työ- että kansaneläkettä saavia eläke-
läisiä ympäri Suomen. Vastausprosentti oli 52.
Tulokset julkistettiin helmikuussa Ilmarisen ja
Vanhustyön keskusliiton yhteisessä iAreena
-seminaarissa Helsingissä.
iAreena 2015
iAreena on Ilmarisen ja Vanhustyön keskus-
liiton järjestämä seminaari ajankohtaisesta
ikääntyvien asioihin liittyvästä teemasta. Tä-
män vuoden teemana oli 15 vuotta eläkkeellä,
miten menee? Tilaisuudessa teemaan liittyen
puhuivat myös professori Kaisu Pitkälä Hel-
singin yliopistosta sekä toiminnanjohtaja Satu Helin ja vanhempi suunnittelija Anu Jansson
Vanhustyön keskusliitosta. Lisäksi käytiin pa-
neelikeskustelu. Tilaisuuden materiaalit ovat
luettavissa: www.ilmarinen.fi /uutishuone.
Taustatietoa ikäluokasta
• • Vuonna 1935 syntyi 70 000 lasta,
36 000 poikaa ja 34 000 tyttöä
• • 80-vuotiaita on 30 000. Heistä 12 000
on miehiä ja 18 000 naisia
• • 80-vuotiaat saavat eläkettä keskimäärin
1 540 € kuukaudessa. Miehet saavat
1 770 € ja naiset 1 380 €.
18
Tulevaisuutta rakentamaan
Tulevaisuuden rakentaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Elä-mään kuuluvat oikeudet, velvoitteet ja vastuut, vastuu itsestä. Elämä on myös yhteisöllisyyttä, toisensa aut-tamista ja vähintäänkin toisensa sietämistä.
Näin lausuu toinen tämänvuotisen
Vanhustenviikon julisteen malleista,
monitahoinen vaikuttaja, perheen-
isä, isoisä, isoisoisä, omaishoitaja sekä
luonnon seuraaja ja kuuntelija Aaro Peuraniemi, 87. Espoossa asuva Peu-
raniemi on sodassa ollut veteraani,
työskennellyt työhygieenikkona, ollut
poliittinen vaikuttaja ja mukana mo-
nissa luottamustehtävissä. Hän on ol-
lut mm. perustamassa Suomen ensim-
mäistä vanhusneuvostoa Espooseen.
Aaron perheeseen kuuluvat vaimon
lisäksi kuusi lasta, kahdeksan lasten-
lasta ja kolme lastenlastenlasta.
18
Teksti: Leena Valkonen
Kuvat: Leena Valkonen, Toni Kitti
19
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
– Lapissa syntyneenä ja kasvaneena mi-
nulla on vahva suhde luontoon. Se on mielen
vahvuuden lähde ja tasapainottaja. Ihminen
on myös fyysinen olento. Olen aina liikkunut
ja nykyisinkin käyn joka aamu ulkona lenkillä.
Liikunta on kaikille suositeltavaa, sillä säästää
itselleen monta toimintakykyistä vuotta.
– Lappilaiseen mentaliteettiin kuuluu myös
toinen toisistaan välittäminen ja vahva perhe-
ja sukuyhteys. Hiukan minua huolettaa se, että
ihmiset ovat muuttuneet, tulleet lyhytjänteisik-
si. Tietäminen ja taitaminen on siirtynyt erilaisiin
sähköisiin välineisiin ja eletään hurjan nopeassa
syklissä. Vanhemmilta ihmisiltä ei ehditä kysyä,
heitä ei ehditä kuunnella. Perheyhteydet ovat
kaventuneet, kun asutaan eri paikkakunnilla tai
on muutettu ulkomaille. Vanha perimätieto ei
välity ja tapakulttuuri on jäämässä unholaan.
– Ikääntyvä väestö on elämän teknistymi-
sen vuoksi jäämässä paitsioon. Kaikilla van-
hemmilla ihmisillä ei ole taitoa käyttää erilaisia
tietoteknisiä laitteita, eikä nuoremmilla ole ai-
kaa opettaa. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun
tulee menetyksiä. Kun puoliso, läheiset ihmiset
tai ystävät kuolevat rinnalta, syntyy huoli, miten
minun käy. Kuka minusta pitää huolen? Tähän
on hyvä varautua hankkimalla harrastuksia ja
sosiaalisia suhteita. Tähän voimme vaikuttaa
kaikki yhdessä järjestämällä mahdollisuuksia
yhdessäoloon ja yhteisölliseen toimintaan.
– Tällä hetkellä tunnen olevani onnellises-
sa elämänvaiheessa. Tunnen suurta rakkautta
itseäni ja laajaa sukuani kohtaan. Ikä tuo per-
spektiiviä ja auttaa laittamaan asioita mittasuh-
teisiin. Olen aina tehnyt paljon työtä ja pyrkinyt
tekemään vastaan tulevat asiat niillä taidoilla
ja sillä osaamisella, jota minulla on. Olen kii-
tollinen erityisesti kasvattajilleni. Mukanani on
muistireppu, josta voi aina ottaa tukea. Suku-
polvet siirtävät arvoja, joista seuraava sukupolvi
voi rakentaa jälleen uutta.
Vapaaehtoistoiminta on arvokasta
Venla Lindström on tänä vuonna 19 täyttä-
vä abiturientti Tuusulasta. Kuvauksen jälkeen
olivat edessä matematiikan, kemian ja fysiikan
kirjoitukset. Venlalla on jo selvä näkemys tule-
vaisuudestaan.
– Koulussa olen aina pitänyt biologiasta, se
on ollut lempiaineeni. Haluan lääkäriksi, koska
olen kiinnostunut sekä ihmisestä biologisena
kokonaisuutena että erilaisten ihmisten kans-
sa työskentelystä. Uskon, että lääkärinä pystyn
oikeasti auttamaan ihmisiä
– Olin jo 15 vuotiaana vanhainkodissa töis-
sä. Vedin mm. jumppatuokioita, erilaisia toi-
mintahetkiä ja soitin pianoa. Tykkäsin siitä ja
vanhusten kanssa oli mukava olla.
– Viimeaikoina olen käynyt yksin tai poi-
kaystäväni kanssa vapaaehtoisena palveluta-
lossa sunnuntai-iltapäiväisin juttelemassa van-
husten kanssa. Samalla he ovat saaneet silitellä
poikaystäväni pientä koiraa. Ikäihmiset ovat
vaikuttaneet onnellisilta, kun saavat kosketella
koiraa ja jutella.
– Omalta osaltani näen tulevaisuuden ra-
kentamisen tällä hetkellä tiukkana opiskeluna,
että pääsen toivomalleni alalle. Vapaaehtois-
työtä pidän tärkeänä, sitä voi tehdä monella eri
alueella ja siitä voi saada paljon sisältöä omaan
elämään. Vanhuksia arvostan myös ja heidän
elämänkokemustaan. Kun vapaaehtoisena
kuuntelee ikääntyneiden ihmisten tarinoita,
oppii samalla myös itse. Nuorten ei kannata
ärtyä mummoille kassajonossa. Voisi miettiä,
miten itse voisin tutustua johonkin vanhaan
ihmiseen. Vapaaehtoistyö ei välttämättä vie
paljon aikaa. Jo vaikka vain tunnin vapaaeh-
toistyö viikossa voi tuottaa mielettömästi iloa
kaikille osapuolille.
20
Ikääntyneiden ihmisten itsenäisen elämän
tueksi luotu Ikäihmisten olohuone -projekti
tarjoaa Oulun ja Tuiran palvelukeskuksissa hy-
vää seuraa ja toiminnallista ohjelmaa kaikille
iäkkäille ihmisille neljänä iltana viikossa. Toi-
mintaa on myös juhlapyhinä, jolloin monilla
saattaa olla hyvinkin yksinäistä.
O ulun Palvelusäätiön palvelukeskuksen
tiloissa huokuu lämpö ja ystävyys, kun
ikäihmiset ovat kokoontuneet viettä-
mään yhteistä iltaa. Projektipäällikkö Hannele Huovinen kertoo, että Oulussa kokeillaan pi-
lottina toimintamallia, jossa tarjotaan tekemi-
sen mahdollisuuksia ikääntyneille ihmisille nii-
nä aikoina, kun muut paikat ovat yleensä kiinni.
Toiminnan käynnisti Oulun eläkkeensaajat ry.
Huovinen sanoo, että toiminta on otettu
ilolla vastaan ja ikäihmisten olohuoneessa käy
noin 30–60 henkilöä illassa.
– Meillä on täällä paikalla aina useita ohjaa-
jia, sekä erilaista tekemistä tai ohjelmaa, mihin
jokainen voi osallistua halutessaan. Suunnit-
telemme aina etukäteen ohjelmiston, josta
näkee tulevien viikkojen tapahtumat. Olohuo-
ne-projekti tarjoaa paljon erilaisia aktiviteette-
ja, kuten musiikki-, peli-, tietovisa-, elokuva-,
tuolijumppa-, bingo- ja leipomisiltoja. Meillä
käy myös jonkin verran vierailijoita kertomassa
alueen muista hankkeista ja projekteista sekä
kaupungin tarjoamista kulttuurielämyksistä. Tä-
nään meillä onkin tiedossa vauhdikas ilta, sillä
luvassa on zumbaa Anne Kalliokosken ohjaa-
mana.
Paikka, jossa voi olla yhdessä
Olohuoneen tarkoituksena on tarjota yksinäi-
sille ikäihmisille paikka, jossa voi tavata vertai-
siaan, vaihtaa kuulumisia, tutustua uusiin ih-
misiin ja osallistua kerhotoimintaan. Tavoittee-
Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki
Ikäihmisten olohuoneessa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä
namme on saada iäkkäät ihmiset tuntemaan
myös se, että he ovat osa yhteisöä.
Hannele Huovisen mukaan Olohuone-
projektia seurataan tarkasti ympäri Suomen.
Projekti sai jo tänä vuonna valtakunnallisen ys-
tävänpäivätunnustuksen ansiokkaasta toimin-
nasta ikäihmisten osallisuuden edistämiseksi.
– Olohuone on auki esimerkiksi joulun py-
hinä, mikä on ikävä kyllä monelle ihmiselle kaik-
kein yksinäisintä aikaa. Tämän hetken tavoittee-
na on järjestää toimintaa aktiivisesti myös läpi
kesän.
Ikäihmisten olohuone -projektin projektipäällikkö
Hannele Huovinen kertoo hankkeen työllistävän
noin 14 työntekijää, joista suurin osa on tuntityönte-
kijöitä. Kuvassa projektin saama Ystävänpäivätun-
nustus.
21
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Ystävyyttä ja ikivihreitä
Ikäihmisten olohuone alkaa täyttyä hiljalleen,
kun ikäihmiset saapuvat paikalle tervehtien
iloisesti tuttuja ohjaajia. Elli Saarela kertoo
käyvänsä aktiivisesti erilaisista tapaamisissa jo-
ka viikko.
Elli kertoo tavanneensa vierellään istuvan
Paavo Westin olohuoneessa viime syksyn ai-
kana. Kumpikin täyttää tänä vuonna 80 vuotta.
Oulun keskustasta kävellen paikalle saapunut
Liisa Liimatainen, 72, kertoo käyvänsä viikon
aikana useassa eri tapaamisessa ympäri Oulua.
– Minulla ei ole omia lapsia, joten liikun aktiivi-
sesti tapaamassa muita ikäisiäni ihmisiä. Täällä
olohuoneessa on mukavaa siksi, kun täällä on
aina tarjolla jotakin ohjelmaa ja aktiviteetteja.
Yksin asuva Irja Polojärvi 87, viihtyy olo-
huoneella. Hänellä ei ole omaisia Oulussa. Irja
kertoo saaneensa tiedon olohuoneesta Turussa
asuvalta tyttäreltään. Ystävälliset ihmiset ja mu-
kava ohjelma saavat hänet viihtymään olohuo-
neella. Päivisin Irja kävelee paljon yksin ja käy
mm. ruokkimassa lintuja säännöllisesti. Kun-
nostaan pirteä rouva pitää huolta liikkumalla
ja venyttelemällä päivittäin. Irjaa kiinnostaa olo-
huoneen tarjonnassa olevat liikunta ja musiikki
ja hän heläyttääkin muiden iloksi laulunpätkän
rakkaasta kotiseudustaan Karjalasta. Näkövam-
mansa vuoksi Irja tarvitsee jonkin verran apua
ja kokee tulleensa autetuksi sekä ystävällisesti
vastaanotetuksi. Irja kertoo odottavansa aina
seuraavaa iltaa, jolloin voi tulla olohuoneelle
seurustelemaan ja viihtymään.
Ohjaajan näkökulmasta katsottuna on hie-
noa huomata, kuinka paljon olohuone antaa
uutta sisältöä ikäihmisten elämään, kertoo oh-
jaaja Ansku Launonen.
– Usein kävijöiden suusta kuuluu, kuinka
olohuoneella on paljon mukavampaa viettää
iltaa kuin kotona kiikkustuolissa istuskellen.
”On tämä semmonen henkireikä,” kertoo pa-
lautteessaan 22 vuotta omaishoitajana ollut
kävijä. ”Olohuoneella saa nauraa, kun muuta
nauramista ei elämässä tällä hetkellä ole,” hän
jatkaa. Eräässä palautelomakkeessa luki: ”Mon-
ta iltaitkua on jäänyt pois olohuoneen avaami-
sen jälkeen.”
Ohjaajat totesivat, että joulun ajan aukio-
lot osoittautuivat tarpeellisiksi. Eräskin kävijä
kertoi olleensa 10 edellistä joulua yksin jääty-
ään leskeksi ja nautti nyt joulusta olohuoneella
kaikkina päivinä. Kerätyn kyselyn perusteella
kävijät kokevat saaneensa olohuoneelta uusia
tuttavia, sisältöä elämään sekä hyvää mieltä ja
virkistystä.
Ikäihmisten olohuone -projekti aloitti toimintan-
sa elokuussa 2014 ja se toimii kesäkuun 2017 lop-
puun saakka. Projekti kuuluu RAY:n rahoittamaan
Eloisa ikä- avustusohjelmaan, jota koordinoi Van-
hustyön keskusliitto.
Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää viete-
tään jo yhdeksättä kertaa vanhustenviikon tors-
taina. Tämän vuoden teemana on kannustaa
ikäihmisiä kokeilemaan kuntoilua ulkona.
Kutsu järjestöt, palvelutalot, julkinen sektori
ja yritykset järjestämään yhteinen tapahtuma
liikuntapuistossa. Hyödynnä valmiita materiaa-
leja verkkosivulta
voimaavanhuuteen.fi /ulkoilupaiva.
Liikuntapuistot ovat ilmaisia Liikuntapuistot ovat ilmaisia harjoittelupaikkoja!harjoittelupaikkoja!
Kuva
: Oss
i Gu
sta
fsso
n
Vallataan liikuntapuistot iäkkäiden käyttöön 8.10.2015
22
SeniorSurf-päivä 6.10.2015 Teksti: Tiina Etelämäki, Minna Piispanen,
Satu Veltheim
SeniorSurf-päivä tuo ikääntyneet ihmiset ja
tietotekniikan mukavasti ja sopuisasti yhteen.
Päivä on tarkoitettu tutustumista ja kokeile-
mista sekä aiheeseen syventymistä varten.
S eniorSurf-päivänä järjestetään eri puo-
lilla Suomea tilaisuuksia, joissa pääsee
tutustumaan kannettaviin, tabletteihin
ja älypuhelimiin, saa tietoa tietoturvasta, saa
opastusta pulmaan oman laitteen kanssa tai
voi vaikka käydä ilmoittautumassa vapaaeh-
toiseksi nettiopastajaksi. Tapahtuman järjestäjä
voi painottaa sitä minkä tärkeäksi ja tarpeelli-
seksi kokee.
Haastamme eri toimijoita mukaan Seni-
orSurf-päivän järjestämiseen. Voit toimia myös
yksittäisenä kansalaisena ja käydä vaikkapa
iäkkään läheisen tai naapurin luona kysymäs-
sä, millaista apua hän tarvitsisi tietotekniikan
käyttöön. SeniorSurf-päivä on osa Vanhusten-
viikkoa ja Vanhustyön keskusliitto toimii tapah-
tuman koordinoijana. SeniorSurf saa rahallis-
ta tukea Raha-automaattiyhdistykseltä sekä
Suomen Kansanterveysyhdistykseltä. Ilmoita
tapahtumistasi Facebookissa ja Twitterissä.
DigiKylli seikkailee
Painan tallan pohjaan,
Opastan, neuvon ja ohjaan.
Arvioin, havainnoin ja tutkin,
Harvoin kuitenkaan hutkin.
Tekniikan oppiminen voi viedä aikaa,
Mutta mikä ilo: kosketuksen taikaa!
Avaa laite, pyyhi ja hipaise,
Tabletilla maksamaan laskut kipaise.
Kun osaa palveluja käyttää,
Voi laite terveysaseman sijainnin näyttää.
Missä on paikka ja kuka on kuka?
Google tietää... vaikeeta muka!
Nettiopastus on tärkeä juttu,
Verkkomaailma olla sais kaikille tuttu.
Toinen hartaasti harkitsee,
toinen nopeasti kiitää,
Oma tahti oppiessa tärkein on pitää.
Ole rohkea, kokeile ja pyydä apuja,
Mukava on surff ata kohti uusia latuja.
SenioriVerkko - hyvinvointia mobiilisti on pro-
jekti vuosille 2014–2017, jossa myös DigiKylli
seikkaillee. DigiKylli ehtii moneen paikkaan,
koska hän on virtuaalinen persoona. Hän ha-
vainnoi mielellään projektielämää ja pohtii ää-
neen mitä tapahtuu ympäristössä. Hän myös
haluaa herättää keskustelua ikääntyneiden hy-
vinvointiin liittyen.
Projekti kuuluu Vanhustyön keskuslii-
ton koordinoimaan ja RAY:n rahoittamaan
Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Lue DigiKyllin
ajatuksia:digikylli.blogspot.fi /.
Lisätietoawww.vtkl.fi /seniorsurf
Facebook: SeniorSurf
Twitter: SeniorSurf
Sähköposti: [email protected]
uksia:digikylli.blogspot.fi /.
23
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015Vanhustyön keskusliitto TYÖMME LÄHTEE SYDÄMESTÄ!
Malmin kauppatie 26,
00700 Helsinki
Puhelin (09) 350 8600
Faksi (09) 350 86010
[email protected] , www.vtkl.fi
Vanhustyön keskusliitto on aktiivinen mielipidejohtaja, joka edistää
monipuolisesti ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia ja toimii vanhustyön
järjestöjen edunvalvojana.
JäsenistöLiiton jäseninä on runsaat 340 yleishyödyllistä vanhustyön toimijaa eri puolilta Suomea. Jäsen-
yhteisöt tuottavat mm. asumis- ja hoivapalveluja, kotihoitoa, päivätoimintaa ja kuntoutusta sekä
ylläpitävät merkittävää määrää vuokra-asuntoja ikääntyneille ihmisille. Yhteisöt järjestävät myös
monipuolista ryhmä- ja vapaaehtoistoimintaa ikääntyneille ihmisille.
Vanhuspoliittinen vaikuttaminen ja edunvalvontaLiitto toimii jäsenyhteisöjensä yhteenliittymänä ja tukee niiden toimintaa. Vaikuttaa aktiivisesti
yhteiskuntapolitiikkaan ja lainsäädännön valmisteluun. Pitää yhteyttä alan viranomaisiin ja muihin
vaikuttajiin.
Ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen • • Ystäväpiiri-toimintaa ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden lievittämiseksi.
• • Asuntojen korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille.
• • Senioritoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa osallisuuden lisäämiseksi.
• • Vahvike – Vanhusten ja ikääntyneiden ihmisten ryhmätoiminnan ohjaamisen tueksi kehitetty
maksuton materiaalipankki netissä.
KehittämistoimintaVanhustyön keskusliiton kehittämistyön pääpaino on toimintakäytäntöjen uudistamisessa.
Meneillään on SeniorSurf tietotekniikkataitojen edistämiseksi, valtakunnallisen RAY:n Eloisa ikä
-ohjelman koordinointi ikäihmisten hyvän arjen tukemiseksi ja 2015 käynnistynyt Kotiturva-hanke.
Vanhustyö-lehtiAlan arvostettu aikakauslehti vanhustenhuollon ammattilaisille ja päättäjille
– ilmestyy seitsemänä numerona vuodessa. Lehti kertoo vanhustyön hyvistä
käytännöistä ja ajankohtaisista teemoista.
Vanhusteko 2015 – Ilmarinen palkintoVanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen hakevat ehdokkaita
Vuoden vanhusteko -palkinnon saajiksi. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja
se myönnetään hyvälle vanhustyön teolle tai hankkeelle.
Tule mukaan ja ilmoita ideasi 18.6.2015 mennessä.
Palkinto jaetaan Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa,
joka pidetään Kajaanissa 4.10.2015. Lisätietoja www.vtkl.fi >vanhustenpäivä ja -viikko.
Tapaat meidät mm. Kuntamarkkinoilla 9.–10.9.2015 sekä Apuväline 2015 -messuilla
5.–7.11.2015 Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.
Lisätietoja www.vtkl.fi .
ILMARINEN ON YHTÄ LÄHELLÄ KUIN LÄHIN