Turvapaikkaprosessien ekososiaalinen ulottuvuus

Turvapaikkaprosessien ekososiaalinen ulottuvuus

Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä koskeva sisällönanalyysi

Annika Satu Linnea Pirinen

Helsingin yliopisto

Valtiotieteellinen tiedekunta

Sosiaalityö

Maisterintutkielma

Joulukuu 2018

Tiedekunta/Osasto Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos Sosiaalitieteiden laitos

Tekijä Annika Pirinen Työn nimi Turvapaikkaprosessien ekososiaalinen ulottuvuus – Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä koskeva sisällönanalyysi Oppiaine Sosiaalityö Työn laji Maisterintutkielma

Aika 12/2018

Sivumäärä 61(84)

Tiivistelmä

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on tutkijoiden mukaan todellinen ja sen suurimpina kärsijöinä ovat usein jo valmiiksi heikommassa asemassa olevat, pääasiassa kehitysmaissa asuvat köyhät ihmiset. Ilmas-tonmuutos vauhdittaa muuttoliikkeitä ja vuoteen 2050 mennessä maailmassa tulee olemaan arviolta 200 miljoonaa ilmastopakolaista. Tämän tutkielman tavoitteena on tuoda esiin Eurooppaan ja erityisesti Suo-meen suuntautuvien turvapaikkaprosessien ekososiaalista ulottuvuutta. Maahanmuuton syvempiä, biofyy-sisiä liikkeellepanijoita tarkastellaan kriittisen teorian avulla. Tutkielman tarkoituksena on myös haastaa sosiaalityössä vallitsevaa metodologista nationalismia. Tutkimusaineisona on käytetty anonymisoituja Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksiä ja niitä on analysoitu laadullisen abduktiivisen sisällönana-lyysin keinoin ja vielä tarkemmin teemoittelemalla. Tutkimuskysymykset ovat:

1. Mitä turvapaikkaprosessien käynnistymisen syitä Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä voi-daan tunnistaa?

2. Miten nämä mahdollisesti liittyvät ilmastonmuutokseen?

Aineistosta löytyi kuusi keskeistä teemaa; väkivaltaiset konfliktit, ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät, hauraat valtiot, turvapaikanhakijoiden kotimaat, maiden sisäiset muuttoliikkeet ja kaupungistuminen sekä uskontoa vai politiikkaa. Teemoja on esitelty tutkielman tulososiossa aineistoon ja relevanttiin kirjallisuu-teen nojaten. Ilmastonmuutos ja luonnonresurssien, kuten makean veden ja öljyn, väheneminen edesaut-tavat konfliktien puhkeamista ja niiden osapuolina on yleensä useita eri ei-valtiollisia aseellisia ryhmitty-miä. Esimerkiksi ISIS, Al-Shabaab ja Boko Haram ovat hyötyneet ilmastonmuutoksesta ja pystyneet sen siivittämänä rekrytoimaan joukkoihinsa entistä tehokkaammin jäseniä. Monet Suomeen saapuvat turva-paikanhakijat ovat sellaisten hauraiden valtioiden kansalaisia, kuten Irak, Somalia ja Afganistan. Jokai-sessa näistä maissa kamppaillaan monitasoisten taloudellisten, poliittisten ja ekologisten haasteiden kanssa ja ne ovat erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ilmastonmuutos aiheuttaa monissa maissa laajamittaisia maiden sisäisiä muuttoliikkeitä, jotka kohdistuvat usein kaupunkeihin. Kaupungis-tuminen on tällä hetkellä voimakasta kaikkialla maailmassa, mutta nopeinta se on kehitysmaissa. Länsi-maisessa mediassa uutiset turvapaikanhakijoiden lähtömaissa vallitsevista konflikteista liitetään usein us-kontoon. Uskonnon lisäksi keskiössä ovat kuitenkin monesti myös erilaiset poliittiset motiivit.

Johtopäätöksenä on, että Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä voidaan löytää sellaisia turva-paikkaprosesseja käynnistäviä syitä, jotka tutkimustiedon valossa liittyvät ilmastonmuutokseen. Ilmaston-muutos yksistään ei aiheuta pakolaisuutta, mutta se voidaan nähdä eräänlaisena uhkien moninkertaistajana. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kansainvälisiin muuttoliikkeisiin ei juurikaan keskustella, sillä niitä ei tunnisteta lainsäädännössä turvapaikan saannin perusteeksi. Sosiaalityöllä on sen eettisen painotuksen vuoksi hyvät mahdollisuudet irtaantua metodologisesta nationalismista ja tehdä sosiaalista epäoikeuden-mukaisuutta aiheuttavia mekanismeja näkyväksi globaalilla tasolla. Sosiaalityön asiantuntemuksesta voi olla hyötyä esimerkiksi kansainvälisessä poliittisessa päätöksenteossa. Rakenteellisella tasolla sosiaali-työltä edellytetään tällöin paradigman muutosta, globaalien ja lokaalien välisten ilmiöiden yhteyksien tun-nistamista, poliittista vaikuttamista sekä ympäristöoikeudenmukaisuuden ajamista. Avainsanat Turvapaikkaprosessit, ilmastonmuutos, ilmastopakolaisuus, ekososiaalinen sosiaalityö, glokaali sosiaalityö, kriittinen teoria

Sisällys

1 Johdanto ............................................................................................................................................ 1

2 Teoreettinen tausta ja keskeiset käsitteet .......................................................................................... 4

2.1 Tutkielman tieteellinen asemoituminen ja aikaisempi tutkimus ............................................................. 4 2.2 Tutkielman asemoituminen glokaaliin toimintaympäristöön .................................................................. 7 2.3 Ilmastonmuutos – Syyt, aiheuttajat ja kärsijät? ....................................................................................... 8 2.4 Ilmastopakolaisuus .................................................................................................................................. 9 2.5 Turvapaikkaprosessi – Kohdemaana Suomi ......................................................................................... 11

3 Tutkielman tieteenfilosofiset, metodologiset ja eettiset lähtökohdat .............................................. 15

3.1 Tutkimustehtävä ja –kysymykset .......................................................................................................... 17 3.2 Tutkimusaineistona Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätökset ...................................................... 18 3.3 Abduktiivinen sisällönanalyysi ja teemoittelu ....................................................................................... 20 3.4 Tutkimuseettinen pohdinta .................................................................................................................... 22

4 Turvapaikkaprosessien käynnistyminen ja ilmastonmuutos ........................................................... 24

4.1 Väkivaltaiset konfliktit .......................................................................................................................... 24 4.2 Ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät ..................................................................................................... 32 4.3 Hauraat valtiot ....................................................................................................................................... 37 4.4 Maiden sisäiset muuttoliikkeet ja kaupungistuminen ............................................................................ 44 4.5 Turvapaikanhakijoiden kotimaat ........................................................................................................... 49 4.6 Uskontoa vai politiikkaa? ...................................................................................................................... 54

5 Johtopäätökset ja pohdinta .............................................................................................................. 56

5.1 Miksi tästä vaietaan? ............................................................................................................................. 56 5.2 Sosiaalityön irtautuminen metodologisen nationalismin taakasta ......................................................... 58 5.3 Ekososiaalisen sosiaalityön tarjoamat ratkaisut .................................................................................... 59 5.4 Loppusanat ............................................................................................................................................ 61

6 Lähteet ............................................................................................................................................. 62

Taulukot

Taulukko 1 Aineistona käytettyjen turvapaikkapäätösten jakautuminen kielteisiin ja myönteisin oleskelulupiin ............................................................................................................................. 18

Taulukko 2 Maahanmuuttoviraston antamien turvapaikkapäätösten jakautuminen kielteisiin ja myönteisiin oleskelulupiin kokonaisuudessaan ajalla 7/2017-7/2018 (Maahanmuuttovirasto 2018a) ........................................................................................................................................ 18

Taulukko 3 Turvapaikanhakijoiden kansalaisuus aineistossa ............................................................ 49

Taulukko 4 Turvapaikanhakijoiden kansalaisuus 7/2017-7/2018 (Maahanmuutovirasto 2018a) ..... 49

1

1 Johdanto

”Jääjätin voima on käsittämätön – Kun Antarktis sulaa, edessä on kaiken mullistava

vedenpaisumus.”

(Helsingin Sanomat 14.9.2018)

”Äärimmäisen vaarallinen hirmumyrsky lähestyy Yhdysvaltain itärannikkoa – ja

vastaavia on luvassa paljon lisää, kun ilmastonmuutos etenee.”


”Ilmasto lämpenee nyt kymmeniä kertoja nopeammin kuin viime jääkauden lopulla

– Kaikki maailman ekosysteemit tulevat muuttumaan, varoittavat tutkijat.”


Yllä olevat katkelmat ovat suoria lainauksia uutisotsikoista, jotka ovat ilmestyneet vain kahden viikon

sisällä toisistaan. Tuskin kukaan meistä on voinut välttyä lukemasta tämän kaltaisia otsikoita ja niiden

alle kirjoitettuja, globaalista ilmastokatastrofista varoittavia artikkeleita. Tällaisten uhkakuvien ää-

rellä on helppo tuntea itsensä toivottomaksi. Tieto ympäristön tuhoutumisesta sekä ihmisten ja eläin-

ten kärsimyksestä sen sivutuotteena, on aiheuttanut itselleni joukon erilaisia tunteita, joista päällim-

mäisinä mainittakoon pelko, viha, ahdistus, syyllisyys ja toivottomuus.

Panu Pihkala kuvailee teoksessaan Päin Helvettiä? – Ilmastoahdistus ja toivo (2017) ilmastoahdis-

tusta sellaisiksi henkisiksi ja ruumiillisiksi oireiksi, joita ihmiset kohtaavat ympäristöongelmiin liit-

tyen. Ympäristöahdistus on laajalle levittäytynyt ilmiö, joka saattaa monesti piiloutua erilaisten kiel-

tämisen ja vaikenemisen muotojen taakse. (mt., 20–23.) Ihmiset käsittelevät ympäristöongelmista

johtuvaa ahdistusta eri tavoin. Koska ilmastonmuutos on niin suuri ja kokonaisvaltainen ongelma,

olisi helppoa kuvitella, että ihmiset ryhtyisivät jokainen päättäväisesti tahoillaan toimiin sen estä-

miseksi. Mutta juuri tässä piileekin sen paradoksi; koska kyseinen haaste on niin valtava, on toimen-

piteisiin ryhtyminen erityisen haastavaa. Syinä ilmastonmuutoksen edessä ilmenevään passiivisuu-

teen ja siitä puhumattomuuteen voidaan mainita esimerkiksi globaalien ilmiöiden hahmottamisen

haastavuus, etuoikeutetusta asemasta luopumisen vaikeus sekä ihmisten erilaiset käsitykset hyvästä

elämästä ja oikeudenmukaisuudesta. (Pihkala 2007, 25–56.) Tämän lisäksi muut riskit, kuten talou-

dellinen epävakaus tai islamistinen ekstremismi, koetaan usein huolestuttavimmiksi (Stoknes 2015,

5–6).

2

Oma ympäristöahdistukseni saavutti lakipisteensä kandidaatin opintojen toisen vuoden aikana. Ym-

päristöahdistukseeni sekoittui vahvasti myös tieto nykyisen globaalin maailmanjärjestyksen epäoi-

keudenmukaisuudesta sekä sen aiheuttamista sosiaalisista seurauksista. Olin vuotta aikaisemmin va-

linnut laajaksi sivuaineeksi kehitysmaatutkimuksen, jossa näitä teemoja käsitellään paljon. Olin myös

katsonut useita ilmastonmuutokseen liittyviä dokumentteja sekä lukenut aihetta käsitteleviä tieteelli-

siä teoksia ja artikkeleita. Keväällä 2016 istuin opiskeluterveydenhuollon psykologin vastaanotolla

ja kuvailin sitä avuttomuuden tunnetta, jota koen ympäristöongelmien ja sosiaalisen epäoikeudenmu-

kaisuuden edessä. Olin jo pidemmän aikaa noudattanut tiukkaa vegaaniruokavaliota, ostanut vaat-

teeni kierrätettynä, toiminut vapaaehtoisena vastaanottokeskuksessa, vaihtanut kauneudenhoitotuot-

teeni luonnonkosmetiikkaan sekä puhunut huolistani lähipiirilleni. Silti tunsin tekeväni liian vähän ja

koin jatkuvaa syyllisyyttä omasta etuoikeutetusta asemastani ”länsimaalaisena kuluttajana”.

Sosiaalityön oppinaineen luennoilla ihmettelin usein, että miksi ympäristöön sekä globaaliin epätasa-

arvoon liittyvistä aiheista ei puhuta juuri lainkaan. Eräällä ainejärjestömme järjestämällä, Kelan tut-

kimusosastolle suuntaututuneella ekskursiolla kohtasin ensimmäistä kertaa ekososiaalisen sosiaali-

työn käsitteen. Ekososiaalinen näkökulma tarjosi minulle kauan kaivatun vastauksen aiemmin hu-

kassa olleeseen tutkimussuuntaukseeni. Tuosta ekskursiosta lähtien olen suunnitellut kaikki opintoni

ekososiaalista näkökulmaa painottaen. Olen valinnut valinnaiset kurssini ympäristöasioihin keskitty-

vien kurssien joukosta, tehnyt kandidaatin tutkielmani ekososiaalisesta sosiaalityöstä sekä perään-

kuuluttanut ympäristöasioiden tärkeyttä luennoilla ja seminaareissa. Olen tietoisesti kanavoinut ym-

päristöongelmista aiheutuneen ahdistuksen aiheesta opiskeluun ja tiedon keräämiseen. Tämän tut-

kielman henkilökohtaisena tavoitteena onkin nivoa kaikkea tuota aiheesta oppimaani yhteen ja toivon

sen toimivan tätä kautta myös omaa ympäristöahdistustani lievittävänä tiedonkeruun prosessina.

Tutkielmani lähtökohtana on monen tutkijan jakama ajatus siitä, että maapallomme on parhaillaan

keskellä rajua murrosta. Monessa paikassa ilmenevät ekologiset, kulttuurilliset ja taloudelliset haas-

teet heijastelevat yhtä laajempaa, globaalia systeemistä sivilisaatiokriisiä, jonka ydin voidaan paikan-

taa kapitalistiseen talousjärjestelmään ja erityisesti sen nykyiseen muotoon; globaaliin kapitalismiin

eli uusliberalismin vaiheeseen. (Ranta-Tyrkkö 2017a, 113; Beck 2016; Besthorn 2012; Boetto 2017;

Parenti 2016, 49.) Maapallomme on siirtynyt teollisen vallankumouksen seurauksena viimeisen kah-

den sadan aikana kokonaan uudelle, ihmisvetoiselle aikakaudelle eli antroposeenille. Ihmiskunnan

toiminnalla on ainakin jo osittain ylitetty luonnon kantokyky eli planetaariset rajat. (Steffen ym.

2015.)

3

Kaikki maailman kansakunnat ovat linkittyneitä toisiinsa globaalin talousjärjestelmän, ylikansallisten

yritysten ja heikkenevän ympäristötilanteen kautta. Ilmastonmuutos, makean veden puute ja ekosys-

teemien rapautuminen vaikuttavat siis yksittäisten valtioiden toimista riippumatta jokaiseen maapal-

lon asukkaaseen. Kapitalismi ja uusiutumattomien energialähteiden käyttöön perustuva teknologian

kehitys tarjoaa lyhytaikaisia hyötyjä pääasiassa etuoikeutetuille sosiaaliluokille toisten ihmisryhmien

taistellessa selviytymisestään. (Besthorn 2012, 248.) Ympäristökriisien suurimpina kärsijöitä ovat

yleensä köyhyydessä elävät huono-osaiset yksilöt ja yhteisöt. Täma asetelma asettaa suuria haasteita

sosiaalityölle, jonka pääpaino on perinteisesti ollut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisessa.

(Närhi 2015, 322; Peeters 2012, 287; Miller ym. 2012; Kemp 2011.)

Globaalit kriisit ja murrokset vaikuttavat väistämättä myös sosiaalityön tietoperustaan ja käytäntöi-

hin. Siitä huolimatta globaali huono-osaisuus tai maapallon ekologinen tila ei tunnu yksittäisiä pu-

heenvuoroja lukuun ottamatta juurikaan koskettavan sosiaalityötä (Ranta-Tyrkkö 2017a, 114–115;

Dominelli 2011; Närhi & Matthies 2018, 6.) Tämä saattaa johtua ainakin osittain siitä, että sosiaalityö

on perinteisesti kiinnittynyt niin vahvasti sen kansallisiin instituutioihin, lainsäädäntöihin ja toimin-

taympäristöihin. Samalla sitä vaivaa vahva metodologinen nationalismi, jonka puitteissa myös suurin

osa toiminnasta ja ajattelusta liitetään kyseenalaistamatta kansallisvaltioon. (Ranta-Tyrkkö 2017a,

115; Beck 2016; Williams & Graham 2014, i7.)

Tässä tutkielmassa ekososiaalisen tarkastelun kohteena on kansainvälisen liikkuvuuden ilmiö ja vielä

tarkemmin turvapaikkaprosessit. Olen kiinnostunut selvittämään millä tavoin ilmastonmuutos ja siitä

aiheutuneet ympäristöongelmat voitaisiin hahmottaa entistä vahvemmin turvapaikkaprosesseja käyn-

nistävänä tekijänä. Pakolaisuutta koskevassa uutisoinnissa painottuvat oman näkemykseni mukaan

usein turvapaikanhakijoiden kotimaiden sisäiset konfliktit ja ihmisoikeusloukkaukset. Näitä taas se-

litetään erilaisilla uskonnollisilla tai poliittisilla motiiveilla. Ilmastonmuutoksen ja ympäristöongel-

mien roolista turvapaikkaprosessien käynnistymisessä ei uutisoida samassa mittakaavassa. Kun näin

tehdään, ilmastopakolaisuudesta puhutaan ja kirjotetaan pääasiassa tulevaisuuden uhkakuvana, joka

siintää jossain kauempana. (kts myös McLeman & Brown 2011, 169.) Oman tutkielmani tarkoituk-

sena onkin tarkastella ilmastopakolaisuuden ilmiötä tulevaisuuden sijaan tässä hetkessä.

4

2 Teoreettinen tausta ja keskeiset käsitteet

2.1 Tutkielman tieteellinen asemoituminen ja aikaisempi tutkimus

Tutkielmani asemoituu teoreettisella tasolla usean eri tieteenalan tutkimuskentälle. Pääasiallisesti tar-

kastelen ilmastonmuutoksen ja turvapaikkaprosessien käynnistymisen syiden välistä yhteyttä sosiaa-

litieteiden ja vielä tarkemmin ekososiaalisen sosiaalityön näkökulmasta. Tämän lisäksi kuitenkin

myös esimerkiksi kehitysmaatutkimuksella, rauhan- ja konfliktintutkimuksella, kansainvälisen poli-

tiikan tutkimuksella, ympäristötutkimuksella sekä maahanmuuttotutkimuksella on keskeinen rooli

teoreettisessa viitekehyksessä ja tulosten analyysissä.

Näkisinkin tutkielmani edustavan laajassa mielessä yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta, joka

voidaan määritellä yhteiskunnan tai kulttuurin ja biofyysisen ympäristön vuorovaikutusta yhteiskun-

tatieteellisestä näkökulmasta tarkastelevaksi tutkimukseksi. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutki-

mus on siis eräänlainen sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään monen eri tieteenalan tutkimusta ja sen

määrittely riippuu usein siitä, mistä teoreettisen perinteen tai tieteenalan näkökulmasta ilmiöitä lä-

hestytään. Yhteistä kaikelle yhteiskuntatieteelliselle ympäristötutkimukselle on kuitenkin se, että

siinä tarkastellaan ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta sen poliittisessa, sosiaalisessa, talou-

dellisessa sekä eettisessä kontekstissa. Yhteiskuntateellisen ympäristötutkimukselle on ominaista

hahmottaa ympäristö ihmisten kokemana ja elämänä kontekstina, joka myös määrittää heidän toi-

meentuloaan ja hyvinvointiaan. Tästä näkökulmasta ympäristö on laaja ja moniulotteinen yhteiskun-

nallinen kategoria, joka pitää sisällään aina myös yhteiskunnallisia näkökulmia ja päämääriä. (Vii-

nikainen 1997, 9–11; Massa 2014; Valkonen & Saaristo 2010, 7.)

Sosiaalityön tutkimuksessa yhteiskunnallista ympäristötutkimusta lähestytään erityisesti ekososiaa-

lisen tai ekologisen sosiaalityön tarkastelun kautta. Ekososiaalisella lähestymistavalla viitataan tässä

tapauksessa sellaisiin sosiaalityön traditioihin ja keskusteluihin, joissa yhdistyvät sosiaaliset ja eko-

logiset näkökulmat. (Närhi & Matthies 2018, 5.) Christine Nortonin (2012) mukaan ekososiaalisessa

lähestymistavassa on myös kyse sellaisista sosiaalityön käytännöistä, joiden lähtökohtana toimii aja-

tus luonnonympäristön keskeisestä roolista ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Tästä näkökul-

masta katsottuna ekososiaalisen sosiaalityön avulla pyritään myös ympäristön kannalta kestävämpiin

ratkaisuihin ja ympäristöoikeudenmukaisuuden toteutumiseen. (mt., 201.) Ekososiaalisia kysymyk-

siä on käsitelty jonkin verran myös sosiaalipolitiikan tutkimuksissa. (esim. Hirvilammi 2009; Helne

ym. 2012a, 2012b & 2014.)

5

Kati Närhi (2015, 322) paikantaa sosiaalityön ympäristökäsityksen juuret 1800- ja 1900-lukujen tait-

teeseen. Sosiaalityön pioneereiksikin mielletyt Jane Addams ja Mary Richmond loivat tuolloin pe-

rustukset kahdelle toisistaan poikkeavalle sosiaalityön ympäristökäsitykselle; systeemiteoreettiselle

ja ekokriittiselle näkökulmalle.

Systeemiteoreettinen suuntaus korostaa Richmondiin ajattelun tapaan ihmisten sosiaalisen ympäris-

tön tärkeyttä hyvinvoinnille. Tästä näkökulmasta sosiaalityön interventioissa tulisi hyödyntää mah-

dollisimman kokonaisvaltaista ja systeemistä ajattelua, jotta työntekijät pystyisivät hahmottamaan

entistä paremmin asiakkaiden hyvinvoinnin ja elinympäristön vuorovaikutuksessa syntyviä ongelmia

ja voimavaroja. Systeemiteoreettisessa lähestymistavassa ei kuitenkaan oteta kantaa ihmisen ja ym-

päristön välillä esiintyviin häiriötekijöihin, vaan siinä pyritään ennemminkin luomaan näiden välille

sopivaa harmoniaa. Sosiaalityön rooliksi jää tällöin asiakkaiden sopeuttaminen heidän jo olemassa

olevaan sosiaaliseen ympäristöönsä sekä siinä tapahtuviin muutoksiin. Systeemiteoreettista ajattelu-

tapaa onkin kritisoitu siitä, miten se on tähän saakka onnistunut sivuttamaan ihmisen ekologisen ym-

päristön tämän hyvinvoinnin osatekijänä. (Matthies & Närhi 2015, 92 & 2013, 22; Närhi 2015, 323.)

Jane Addamsin ajattelussa taas painottui laajempi urbaani ympäristö, johon kuului ihmisen sosiaali-

sen ympäristön lisäksi myös tämän fyysinen ja rakennettu ympäristö. Hänen mukaansa ihmisten haa-

voittuvuus ei ole seurausta yksilön biologisista ominaisuuksista, vaan niiden taustalla vaikuttaa aina

myös sosiaaliset ja rakenteelliset olosuhteet. Tämän kaltaisessa ajattelussa on paljon samoja element-

tejä kuin ekososiaalisen sosiaalityön ekokriittisessä teoriasuuntauksessa, jolle on ominaista kyseen-

alaistaa kokonaan sellainen länsimainen kehitysajattelu, jonka tavoitteena on pyrkiä jatkuvaan talou-

delliseen kasvuun luonnon ja ihmisten voimavarojen kustannuksella. Ekokriittistä näkökulmaa edus-

taa myös tuoreempi sosiaalityön suuntaus, joka pyrkii systeemiteoreettista lähestymistapaa apuna

käyttäen löytämään mahdollisimman luonnonmukaisia ja kestäviä sosiaalityön intervention välineitä.

(Matthies & Närhi 2015, 92–93 & 2013, 23: Närhi 2015, 323.)

Kansainvälinen keskustelu on painottunut 2000-luvulla pääasiassa ekokriittiseen suuntaukseen, mutta

viime aikoina on ollut myös nähtävissä viitteitä systeemiteoreettisten ja ekokriittisten ajattelutapojen

yhdistymisestä. (Matthies & Närhi 2015, 92–93; Närhi 2005, 324.) Myös oma tutkielmani sisältää

elementtejä näistä molemmista suuntauksista; systeemiteoreettisen painotuksen hengessä pyrkimyk-

senäni on osoittaa ekologisten ja sosiaalisten ilmiöiden välisiä riippuvuussuhteita. Ekokriittisen nä-

kökulman puitteessa kriittisen tarkastelun kohteena on nimenomaan länsimainen kulutusyhteiskunta

ja sen aiheuttama sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus.

6

Viime vuosina ekososiaalista sosiaalityötä ja kestävää kehitystä on käsitelty etenkin globaalin sosi-

aalityön yhteydessä (Matthies & Närhi 2015, 87–88). Ekososiaalisen käsite ei ole kuitenkaan vielä

täysin vakiintunut ja se on saanut eri tulkinnoissa hieman erilaisia merkityksiä. Näitä tulkintoja yh-

distää kuitenkin näkemys kokonaisvaltaisesta eli holistisesta toimintatavasta, jossa huomioidaan ih-

misen sosiaalinen, kulttuurinen sekä fyysinen ympäristö. Lisäksi niissä korostetaan kaikkien edellä

mainittujen elinympäristöjen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja selviämiselle. Ekologisesti kestä-

mätön toiminta aiheuttaa väistämättä myös ikäviä sosiaalisia seurauksia. Toisin sanoen fyysinen on

aina myös sosiaalista eikä ihmistä ja ympäristöä voida erottaa toisistaan. (Helne ym. 2003, 117–118.)

Sosiaalityön tutkimuksissa on käsitelty jonkin verran ilmastonmuutoksen sosiaalisia vaikutuksia

(esim. Alston 2015; Ranta-Tyrkkö 2017a; Kemp 2011), pakkomuuton ilmiötä (esim. Turtiainen 2012,

2017 & 2018) sekä turvapaikanhakijoiden kanssa toteutettavaa sosiaalityötä (esim. Sotkansiira 2018).

Ilmastonmuutoksesta johtuva kansainvälinen muuttoliike sen sijaan on sosiaalityön kentällä uusi tut-

kimusaihe, eikä siitä näin ollen ole olemassa aikaisempaa tutkimusta.

Ilmastonmuutoksesta johtuvaa muuttoliikettä on kuitenkin käsitelty monilla muilla tieteenaloilla run-

saasti ja suuremman akateemisen kiinnostuksen kohteeksi se nousi 1980-luvulla. Aihetta koskevaan

keskusteluun on vuosien varrella osallistunut suuri joukko erilaisia toimijoita. Siitä on tuotettu lukui-

sia julkaisuja ja puheenvuoroja muun muassa sosiaalitieteilijöiden, luonnontieteilijöiden, julkishal-

lintojen, oikeustieteilijöiden, kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten instituutioiden toimesta. Aka-

teemisella tasolla keskeinen jakolinja muodostuu luonnontieteiden ja sosiaalitieteiden välille. Sosi-

aalitieteellisen taustan omaavat maahanmuuuttotutkijat ovat pyrkineet painottamaan etenkin ihmisten

liikkuvuuteen ja maahanmuuttoon liittyvän aiheen moniulotteista luonnetta. Tämän lisäksi sosiaali-

tieteellisissä keskusteluissa esiintyvät usein globaalin etelän ja pohjoisen välinen suhde, ympäristöoi-

keudenmukaisuus sekä globaali solidaarisuus. (Klepp 2017, 2–3.)

Tätä tutkielmaa tehdessä ilmestyi Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin

ihmisoikeusinstituutin ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun toteuttama tuore tutkimus, jossa analyysin koh-

teena olivat myös Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätökset. Tässä pilottitutkimuksessa tarkastel-

tiin kansainvälistä suojelua koskevissa päätöksissä tapahtuneita oikeudellisia muutoksia vuosina

2015–2017. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millä tavoin vuoden 2015 pakolaiskriisi ja siitä

seuranneet lakimuutokset ovat vaikuttaneet Maahanmuuttoviraston päätöksiin. (Saarikkomäki ym.

2018.)

7

2.2 Tutkielman asemoituminen glokaaliin toimintaympäristöön

Sosiaalisia kysymyksiä voidaan tarkastella usealla eri yhteiskunnallisella tasolla ja ne liittyvät mo-

nesti samanaikaisesti sekä paikalliseen, kansalliseen että globaaliin kontekstiin. Tieteenalana ja pro-

fessiona sosiaalityön tuleekin pystyä operoimaan kaikilla näillä tasoilla sekä niiden välisesti. Sosiaa-

listen kysymysten monitasoinen kompleksisuus nostaa esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä esimer-

kiksi siitä, kuinka voisimme vahvemmin puolustaa niiden ihmisten ihmisoikeuksia, joiden kansalais-

oikeudet on riistetty heidän alkuperäisen kotimaansa toimesta. (Livholts & Bryant 2017, 1.)

Ratkaisuna Tämän haasteeseen Mona Livholts ja Lia Bryant (2017) ovatkin hahmotelleet jo vakiin-

tuneiden ”kansainvälisen” ja ”globaalin” sosiaalityön rinnalle uudenlaista glokaalia sosiaalityön toi-

mintaympäristöä. Sosiaalisten ilmiöiden tarkastelu glokaalisti osoittaa kuinka eri tasoilla esiintyvät

haasteet ovat tosiasiassa hyvin riippuvaisia toistaan. Glokaalin käsite itsessään ei ole uusi, vaan sitä

on hyödynnetty jo pidemmän aikaa esimerkiksi antropologiassa, taloustieteissä, maantieteessä ja so-

siologiassa. (mt. 6–7.) Sosiaalityön keskusteluissa se tuntuu kuitenkin saaneen suurempaa jalansijaa

vasta viime vuosina. (esim. Livholts ja Bryant 2017; Lyons & May-Chalal 2017; Harrikari & Rauhala

2018.)

Sekä Livholts ja Byrant (2017, 1-2) että Karen Lyons ja Corinne May-Chalal (2017, 1.) mainitsevat

turvapaikkaprosessit ja ilmastonmuutoksen sellaisiksi ilmiöiksi, joihin glokaali tarkastelu sopii eri-

tyisen hyvin. Livholtsin ja Bryantin (2017) mukaan niiden avulla voidaan muun muassa pohtia, että

miten sosiaalityössä olisi mahdollista luoda yhteisesti jaettuja arvoja ja normeja sekä edesauttaa kol-

lektiivista aktivismia. Näiden kysymysten äärellä sosiaalityössä voidaan myös oppia ymmärtämään

entistä paremmin sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevien käsitysten moninaisuutta sekä kansalli-

seen kontekstiin nojaavien toimintatapojen heikkouksia. (mt., 1–2.) Myös Lena Dominellin (2012)

mukaan sosiaalityöntekijöiden on tärkeää toimia ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden parissa

sekä yksilöiden että yhteisöjen kanssa, mutta myös kansainvälisellä tasolla. Ilmastonmuutoksen ai-

heuttamien haasteiden ratkaisemiseksi yksilöiden kanssa tehtävä sosiaalityö ei ole yksistään riittävää,

vaan vähintään yhtä tärkeäksi elementiksi nousee ilmastonmuutoksen aiheuttamien rakenteellisten

epäoikeudenmukaisuutta tuottavien tekijöiden purkaminen. (mt., 99–100.)

8

2.3 Ilmastonmuutos – Syyt, aiheuttajat ja kärsijät?

Ilmastonmuutoksella viitataan ilmaston tilassa tapahtuvaan, pitkäaikaiseen ja havaintojen avulla mi-

tattavissa olevaan muutokseen. Ilmaston tilassa voi tapahtua joko sisäistä tai ulkoista vaihtelua. Si-

säisellä vaihtelulla viitataan ilmastojärjestelmän sisäiseen, niin sanottuun normaaliin ilmaston tilan

vaihteluun. Ulkoinen vaihtelu taas tapahtuu ilmastojärjestelmän ulkopuolisen haitan seurauksena.

Tällä hetkellä käynnissä oleva ilmastonmuutos edustaa ulkoista vaihtelua ja se voidaan nähdä joko

suorana tai epäsuorana seurauksena ihmiskunnan toiminnasta. (IPCC, 2014.) Maapallollamme on

viimeisen 17 000 vuoden ajan vallinnut suhteellisen tasainen, holoseeniksi kutsuttu geologinen aika-

kausi. Holoseenin on kuitenkin teollisen vallankumouksen myötä katsottu tulleen päätökseen ja

olemme nyt astumassa uudelle, ihmisvetoiselle aikakaudelle; antroposeenille. Tutkimusten mukaan

kaikki maailman ekosysteemit ja ihmiskunnat ovat kuitenkin vahvasti riippuvaisia holoseenin olo-

suhteista, eikä niiden ulkopuolelle siirtyminen ole ekologisen järjestelmän selviytymisen kannalta

turvallista. Seurauksena on muun muassa stratosfäärin otsonikato, merien happamoituminen, typen

kierron vaarantuminen sekä lajien laajamittainen sukupuutto. (Steffen ym. 2015.)

Ilmastonmuutoksen keskeiseksi aiheuttajaksi tunnistetaan usein globaali kapitalismi ja etenkin sen

uusliberalistinen painotus (esim. Pyles 2017, 631; Ranta-Tyrkkö 2017a, 117; Shrubsole 2015; Tam-

milehto 2016, 116; Gough 2017; Wainwright 2010). Kapitalismilla viitataan erilaisten hyödykkeiden

valmistukseen ja myymiseen niin, että tavoitteena tuottaa on voittoa arvon ylijäämällä. Kapitalismin

puitteissa tätä rahallista ylijäämää on myös mahdollista kerryttää. (Wainwright 2010, 988.) Jatkuva

talouskasvu ja paremman elintason tavoittelu edellyttävät kuitenkin lisääntynyttä luonnonvarojen ku-

lutusta (Wiedmann ym. 2015). Globaali kapitalismi onkin onnistunut muuttamaan planeettamme

luonnonvarat hyödykkeiksi. Kapitalismi myös syventää taloudellista ja sosiaalista epätasa-arvoa.

Tämä voidaan nähdä suurena haasteena ilmastonmuutoksen torjumiselle, joka edellyttää suuria uh-

rauksia sekä eri kansallisvaltioiden ja tuloluokkien rajoja ylittävää yhteistyötä. Kapitalismi mahdol-

listaa vauraiden maiden ja yksilöiden tehokaan varautumisen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Täl-

löin yhteistyö voidaan nähdä näiden tahojen osalta hyödyttömämmäksi, kuin taas köyhempien ja il-

mastonmuutoksen vaikutuksilla alttiimpien vertaisten näkökulmasta se olisi välttämätöntä. (Wain-

wright 2010, 989.) Myös suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa talouskasvua pidetään usein hy-

vinvoinnin edellytyksenä. Materiaalista hyvinvointia korostava sosiaalipolitiikka ei kuitenkaan ky-

kene huomioimaan toimivien ekosysteemien välttämättömyyttä ihmisten selviytymiselle. (Kivipelto

& Saikkonen 2018.)

9

Ihmiset ovat 1970-luvulta alkaen käyttäneet enemmän luonnonvaroja kuin maapallolla olisi niitä kes-

tävyyden rajoissa mahdollista tarjota. Esimerkiksi vuonna 2012 ihmiset olisivat tarvinneet laskennal-

lisesti 1,6 maapalloa, jotta luonnonvarojemme kulutus olisi ollut kestävää. Kaikki ihmiset eivät suin-

kaan kuluta yhtä paljon, vaan yksilöiden keskimääräinen ekologinen jalanjälki on vahvasti sidoksissa

näiden kotimaiden kulutustasoihin. Sellaisissa maissa, joissa keskimääräinen ekologinen jalanjälki

ihmistä kohden on suuri, myös niiden hiilidioksidipäästöt ovat korkeat. Tämä johtuu etenkin poltto-

aineiden ja energiaintensiivisten tuotteiden sekä palveluiden käytöstä. Tämän kaltaisten maiden asuk-

kaat aiheuttavat luonnolla täysin suhteetonta taakkaa käyttämällä runsaasti yli oman osuutensa maa-

pallomme luonnonresursseista. (Rohweder 2017, 29–30.) WWF (2018) on arvioinut, että jos kaikki

maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme käyttöömme lähes neljä maapalloa.

Suomalaisten ylikulutuksen vaikutukset eivät kuitenkaan näy kotimaassamme, sillä suurin osa kulu-

tuksesta aiheutuvista haitoista on ulkoistettu maantieteellisesti toisaalle. Esimerkiksi käyttämiemme

fossiilisten polttoaineien tuotanto aiheuttaa merkittävää tuhoa elinympäristöille useassa maailman

osassa. Polttoaineiden käytöstä johtuvat päästöt taas nopeuttavat ilmastonmuutosta ja sulattavat

jäätiköitä. (mt.)

Monien alhaisten tulotasojen maissa henkilöä kohden laskettu ekologinen jalanjälki taas näyttäytyy

täysin toisenlaisena. Siinä missä kyseisisten maiden kansalaisten perustarpeet jäävät usein täyttä-

mättä, myös luonnonresurssien tarve on hyvin vähäinen. (Rohweder 2017, 30–31.) Ilmastonmuutos

on siis pääasiassa seurausta rikkaiden valtioiden kasvihuonekaasupäästöistä, mutta köyhien maiden

asukkaat joutuvat kärsimään vakavimmat seuraukset (Helne ym. 2012a, 40). Suomalaisten lähes yl-

täkylläinen hyvinvointi ei ole ilmaista, vaan maksajiksi joutuvat köyhissä valtioissa asuvat ihmiset ja

eläimet, joiden ekosysteemit kärsivät länsimaisesta kulutuksesta. Kehittyvien maiden voidaan siis

katsoa ulkoistaneen omat ongelmansa maailman köyhimpiin kolkkiin. (Rohweder 2017, 31.) Maail-

man mittakaavassa ilmastonmuutoksen vaikutukset koskevat Suomea hyvin vähäisesti. Suomi on lis-

tattu Ashim Paunin ym. (2018) toimittamassa HSBC:n raportissa neljän muun valtion ohella maail-

man vähiten haavoittuvaksi maaksi, mitä tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

2.4 Ilmastopakolaisuus

Tutkimuskirjallisuuden ja aihetta koskevasta uutisoinnin perusteella tekemieni havaintojen mukaan

ympäristöpakolaisuudella ja ilmastopakolaisuudella viitataan samaan ilmiöön. Näitä käsitteitä käyte-

tään vaihdellen ja monessa tekstissä käytetään jopa molempia termejä tekemättä mitään eroa niiden

välille. Itse olen päätynyt käyttämään tässä tutkielmassa ilmastopakolaisuuden käsitettä, sillä se viit-

10

taa mielestäni selkeämmin ilmastonmuutoksen aiheuttamaan kansainväliseen liikkuvuuteen. Ilmas-

topakolaisuuden käsite on ongelmallinen ja kiistelty. Pakolaisella tarkoitetaan henkilöä, jolle on

myönnetty turvapaikka toisesta valtiosta. Ilmastonmuutos ja ympäristökriisit eivät kuitenkaan kan-

sainvälisen lainsäädännön mukaan ole peruste turvapaikan myöntämiselle. Näin ollen ilmastopako-

laisuutta ei lainsäädännön näkökulmasta ole olemassa, vaan kyseessä on epävirallinen käsite ja ilmiö.

(Glahn 2009.) Ympäristöpakolaisuus mainittiin ensimmäisen kerran Essam El-Hinnawin toimesta

UNEP:n julkaisemassa tutkielmassa nimeltä ”Environmental Refugees" vuonna 1985. (Black 2001,

1; Klepp 2017, 7; Morrissey 2002, 36; Cardy 1994, 2). El-Hinnawin (1985) määritelmän mukaan:

"Ympäristöpakolaiset ovat ihmisiä, jotka ovat joutunet jättämään alkuperäisen

elinympäristönsä, väliaikaisesti tai pysyvästi, sellaisten ympäristöriskien (luonnollis-

ten tai ihmisten aiheuttamien) vuoksi, jotka vaarantavat heidän olemassaolonsa tai

vaikuttavat vakavasti heidän elämänlaatuunsa. Ympäristöriskeillä tarkoitetaan tässä

määritelmässä sellaisia fyysisiä, kemiallisia ja/tai kemiallisia muutoksia ekosystee-

missä (tai resurssipohjassa), jotka tekevät siitä väliaikaisesti tai pysyvästi sopimatto-

man tukemaan ihmiselämää. Tämän määritelmän mukaan ihmisiä, jotka ovat joutu-

neet siirtymään muulle poliittisista syistä, levottomuuksien vuoksi tai työpaikan ja sen

seurauksena paremman taloudellisen tilanteen toivossa, ei voida luokitella ympäristö-

pakolaisiksi.”

Jane McAdam (2010, 84–85) on kehitellyt joukon ilmastopakolaisuuteen johtavia skenaarioita. En-

simmäisenä hän mainitsee yllättävistä ja äkillisistä ympäristökatastrofeista, kuten tulvista ja hirmu-

myrskyistä johtuvat muuttoliikkeet. Tämänkaltaiset vahingot saattavat aiheuttaa laajamittaista ihmis-

ten siirtymistä. Riippuen yhteiskunnan kyvystä jälleenrakentaa katastrofien koskettamia alueita, alu-

eilta paenneet ihmiset saattavat pystyä palaamaan alkuperäisille asuinalueilleen hyvinkin pian ja

muualla asuminen voi olla vain lyhytaikaista. Toisena skenaariona on hitaasti ilmenevistä ympäristön

tuhoutumisesta johtuvat muuttoliikkeet, jotka voivat olla seurausta muun muassa maaperän ja pohja-

veden suolaantumisesta, jäätiköiden sulamisesta, pitkittyneestä kuivuudesta tai aavikoitumisesta.

Kolmas skenaario on pienten saarivaltioiden merenpinnan alle jäämisestä johtuvat muuttoliikkeet.

Osa maailman pienistä saarivaltioista on vaarassa jäädä kokonaan meren pinnan alle ja tämän tapah-

tuessa kokonaisten valtioiden asukkaat saattavat ajautua pakolaisiksi oman kotimaansa ulkopuolelle.

Neljäs skenaario on vaarallisiksi luokitelluilta alueilta poistuminen. Tässä tapauksessa ihmiset voi-

daan siirtää vapaaehtoisesti tai pakotettuna pois asuinalueiltaan, koska siellä asuminen ei enää ole

11

turvallista. Ihmisiä voi tällöin uhata esimerkiksi jokien vedenpinnan noususta johtuva tulva tai jääti-

köiden sulamisesta aiheutuvat mutavyöryt. Viidentenä ja viimeisenä skenaariona on resurssien niuk-

kuudesta aiheutuvat levottomuudet.

Ympäristössä tapahtuneiden muutosten ja muuttoliikkeen välinen suhde on monimutkainen. Muutto-

liikkeen taustalla vaikuttavat usein moninaiset taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset tekijät, joita ym-

päristössä tapahtuvat muutokset korostavat entisestään. Myös ympäristötekijöistä johtuva muuttoliike

on moniulotteista; se voi olla joko maan sisäistä tai kansainvälistä, vapaaehtoista tai pakotettua sekä

väliaikaista tai pysyvää (European Comission 2015, 3.) Tämän vuoksi myös olemassa olevat arviot

ilmastopaikolaisten määrästä vaihtelevat suuresti, eikä luotettavaa arviota ollakaan onnistuttu vielä

tekemään. On kuitenkin pystytty todistamaan, että asteittaiset ja äkilliset muutokset ympäristössä ovat

jo nyt aiheuttaneet merkittävää muutosta ihmisten liikkuvuudessa. Esimerkiksi vuonna 2008 jopa 20

miljoonaa ihmistä oli joutunut siirtymään äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi pois kotiseudultaan.

Samana vuonna konflikteja oli paennut maiden sisäisesti 4,6 miljoonaa ihmistä. Ennusteet tulevien

ilmastopakolaisten määrästä vaihtelevat 25 miljoonasta ihmisestä jopa miljardiin, kun tilannetta tar-

kastellaan vuoteen 2050 mennessä. Yleisimmän arvion mukaan maailmassa tulee olemaan 200 mil-

joonaa ilmastopakolaista seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. (IOM 2018.)

2.5 Turvapaikkaprosessi – Kohdemaana Suomi

Turvapaikkaprosessiin liittyvä käsitteistö on oman havaintoni mukaan epäyhtenäistä ja siitä puhutta-

essa viitataankin usein vain turvapaikaksi valikoituneen maan sisällä tapahtuvaan turvapaikkamenet-

telyyn. (esim. VTV 2006.) Tämä on mielestäni ongelmallinen asetelma, sillä turvapaikkaprosessi on

todellisuudessa huomattavasti laajempi tapahtumakokonaisuus, joka pitää sisällään useita eri vai-

heita. Prosessi käynnistyy silloin, kun turvapaikanhakija lähtee omasta kotimaastaan hakemaan suo-

jaa toisesta valtiosta. Seuraavana on edessä matka tähän kyseiseen valtioon. Perillä turvapaikanhaki-

jaa odottaa turvapaikkamenettely sekä sen jälkeen annettava myönteinen tai kielteinen turvapaik-

kapäätös. Myös päätöksestä aiheutuvat lyhytaikaiset seuraukset turvapaikanhakijalle, yhteisölle ja

yhteiskunnalle kuuluvat turvapaikkaprosessiin. (Jauhiainen 2017, 12.)

Ihmiset ajautuvat hakemaan turvapaikkaa kotimaansa ulkopuolelta lukuisista eri syistä. Mahdollisiksi

lähtösyiksi mainitaan esimerkiksi sodat, yksilöihin kohdistuva vaino, aseelliset selkkaukset, ympä-

ristökatastrofit, nälänhätä ja paremmat toimeentulon mahdollisuudet. Suurin osa päätyy hakemaan

turvaa naapurimaista, joissa kärsitään usein jo ennestään suurista kehityshaasteista. Tämän tuloksena

monet kokevat turvattomuutta ja epävarmuutta myös turvapaikanhakijoista täyttyvissä lähimaissa.

12

Osa jatkaakin matkaa joko maitse tai meritse edemmäs hakeutuen turvapaikanhakijoiksi Eurooppaan.

Turvapaikanhakijan saapuminen tiettyyn maahan riippuu monista eri tekijöistä, kuten esimerkiksi

henkilön matkustusreitistä tai tämän saamista tiedoista kyseisestä maasta. (UNHCR 2016, 6–7;

Sisäministeriö 2018, Kuosma 2016, 1; Whittaker 2016, 1.)

Suomesta on hakenut turvapaikkaa 2000-luvulla vuosittain keskimäärin noin 1500–6000 ihmistä. Esi-

merkiksi vuonna 2014 turvapaikanhakijoita oli 3 651. Vuonna 2015 Suomessa todistettiin poikkeuk-

sellista tilannetta, jolloin Suomeen saapui 32 477 turvapaikanhakijaa. Suurin osa heistä saapui Ira-

kista, Afganistanista, Somaliasta ja Syyriasta. Sittemmin hakijoiden määrä on taas kääntynyt laskuun

ja esimerkiksi vuonna 2016 Maahanmuuttovirasto sai käsiteltäväkseen 5 646 turvapaikkahakemusta

ja vuoden 2018 lokakuun loppuun mennessä turvapaikkahakemuksia oli saapunut vuoden alusta läh-

tien 3 648 kappaletta. (Kuosma 2016, 1; Maahanmuuttovirasto 2018a.) Turvapaikanhakijoiden matka

Eurooppaan ja Suomeen on monesti vaarallinen. Vuonna 2015 suurin osa meriteitse saapuneista tur-

vapaikanhakijoista rantautui Kreikan saaristoon. Kyseisen vuoden aikana 3600 ihmistä kuoli matkal-

laan Eurooppaan. Vaikka turvaa hakevien määrä onkin vähentynyt, myös vuosina 2016 ja 2017 me-

rimatkalla menehtyi lähes 8 000 ihmistä. (Amnesty 2018.)

Kohdemaahan saapuessaan turvapaikanhakijoita odottaa turvapaikkamenettely, jolla tarkoitetaan tur-

vapaikkahakemuksen yksilöllistä viranomaiskäsittelyä. Turvapaikkamenettelyn yhteydessä viran-

omaiset tutkivat henkilön oikeutuksen turvapaikkaan siinä valtiossa, josta hän on sitä hakenut. Hake-

muksessa esitettyjä perusteita peilataan kansainvälisen ja kansalliseen lainsäädäntöön sekä maan ylei-

seen maahanmuuttoa koskevaan politiikkaan. Suomessa turvapaikkamenettelystä vastaa Maahan-

muuttovirasto. (Jauhiainen 2017, 11–12.) Suomeen saapuessa turvapaikanhakijan tulee ilmoittaa ra-

jatarkastusviranomaiselle tai poliisille haluavansa hakea maasta turvapaikkaa. Kun turvapaikkahake-

mus on otettu vastaan, hakija ohjataan majoittumaan vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaik-

kapuhuttelua. (Maahanmuuttovirasto 2018b.) Turvapaikkapuhuttelussa hakijalta tiedustellaan tämän

suhtautumisesta mahdolliseen maasta poistamiseen turvalliseen alkuperämaahan ja sen perustella

voimaan tulevaan maahantulokieltoon. Hakijalta selvitetään myös miksi lähtömaa ei ole turvallinen

ja onko hänellä kansainvälisen suojelun tarpeen lisäksi joitain muita perusteita oleskeluoikeuden saa-

miselle. Turvapaikkapuhutteluiden yhteydessä laaditaan aina virallinen pöytäkirja. (Ulkomaalaislaki

97 a §.)

13

Alussa turvapaikanhakijat majoitetaan yleensä Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhutteluita suo-

rittavan toimipisteen läheisyydessä sijaitsevaan transit-keskukseen, joka on suunnattu pääasiassa

juuri maahan saapuneille turvapaikanhakijoille. Turvapaikkapuhuttelun jälkeen heidät siirretään

odottamaan päätöstä johonkin toiseen keskukseen. Vastaanottokeskuksia sijaitsee eri puolilla Suo-

mea ja niiden ylläpidosta vastaavat muun muassa Maahanmuuttovirasto, kunnat, järjestöt sekä yksi-

tyiset yritykset. Jokaisessa keskuksessa tarjotaan samat vastaanottopalvelut. (Maahanmuuttovirasto

2018c.)

Lainsäädäntö

Matkalla Suomeen ja Suomessa oleskelun aikana turvapaikanhakijaan vaikuttavat lukuisat eri

säädökset ja normit. Kansainvälisellä tasolla keskeisin turvapaikkapolitiikkaan vaikuttavista organi-

saatioista on Yhdistyneet kansakunnat, jonka alainen pakolaisjärjestö (UNHCR) keskittyy erityisesti

turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kansainvälisillä sopimuksilla on suuri vaiku-

tus EU:n sekä Suomen turvapaikkapoliittisiin linjauksiin. Suomi on sitoutunut YK:n laatimaan Ge-

neven sopimukseen (Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus 812/1968) ja sen tulee näin ol-

len antaa kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville. (Koistinen & Jauhiainen 2017, 32–35.)

Myös monilla EU:n sopimuksilla, säädöksillä ja järjestelmillä on vaikutuksia turvapaikanhakijoihin

ja heidän mahdollisesta päätymisestään Suomeen. EU:lla on yhteinen turvapaikkapolitiikka ja yhtei-

nen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä CEAS (Common European Asylum System), joka pitää

sisällään joukon turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttoa koskevia säännöksiä. Siinä määritellään

muun muassa turvapaikalle asetetut minimivaatimukset. EU-tasolla hyvin keskeiseksi sopimukseksi

voidaan katsoa Dublinin yleissopimus sekä siihen liittyvä Eurodac-järjestelmä. Dublinin yleissopi-

muksen mukaan turvapaikkahakemus voidaan käsitellä ainoastaan yhdessä EU:n jäsenvaltiossa. Ky-

seessä on ensisijaisesti se valtio, johon turvapaikanhakija on saapunut ensimmäisenä. (Koistinen &

Jauhiainen 2017, 32–35.)

Turvapaikan myöntämisen perusteista Suomessa säädetään Ulkomaalaislaissa (301/2004), jonka tar-

koituksena on ”toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa” sekä ”edistää

hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kun-

nioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset”. Henkilö voi saada

Suomesta turvapaikan, jos hänellä on ”perustellusti aihetta pelätä joutuvansa omassa kotimaassaan

tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi alkuperänsä, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteis-

kunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteensä vuoksi” (UlkomaalaisL 87 §).

14

Tämän lisäksi edellytyksenä on, ettei turvapaikanhakija voi pelkäämänsä vainon takia turvautua oman

kotimaansa viranomaissuojeluun. Kyseinen peruste vastaa myös UNHCR:n pakolaisten oikeusase-

maa koskevan yleissopimuksen eli pakolaissopimuksen 1 artiklan A kohdassa esitettyä pakolaisen

määritelmää. Turvapaikka voidaan kuitenkin jättää antamatta, jos turvapaikanhakija on tehnyt esi-

merkiksi sotarikoksen tai YK:n periaatteisen vastaisen teon. (UlkomaalaisL; UNHCR 1951, 14-16;

Kuosma 2016, 21.) Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnasta on säädetty Laissa kansainvälistä

suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (2011/746).

Jos Ulkomaalaislain 87 § mukaiset turvapaikan antamisen edellytykset eivät täyty, voi maassa oles-

keleva ulkomaalainen saada oleskeluluvan myös toissijaisen suojelun perusteella. Tässä tapauksessa

voidaan olettaa turvapaikanhakijaan kohdistuvan hänen kotimaassaan jokin vakava haitta. Vakavaksi

haitaksi luokitellaan muun muassa kuolemanrangaistus, teloitus, kidutus, mielivaltainen väkivalta tai

aseellisesta selkkauksesta aiheutuva vaara. Tämän lisäksi oleskeluluvan voi saada myös yksilöllisen

inhimillisen syyn vuoksi. Tässä tapauksessa oleskeluluvan epäämisen tulkitaan olevan kohtuutonta

henkilön terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai jonkin muun yksilöllisen inhimillisen syyn

takia. Tällöin huomioon otetaan yleensä turvapaikanhakijan tai poikkeuksellisen haavoittuva asema

tai ne olosuhteet, joihin turvapaikanhakija joutuisi palaamaan kotimaassaan. (UlkomaalaisL; Kuosma

2016, 27.)

15

3 Tutkielman tieteenfilosofiset, metodologiset ja eettiset lähtökohdat

Laadullinen tutkimus voidaan käsittää eräänlaisena kattoterminä monelle erilaiselle tutkimukselle

eikä siihen liittyvä käsitteistö ja jaottelu ole täysin vakiintunutta. Metodi- ja tutkimuskirjallisuudessa

on monesti tapana jaotella laadullinen tutkimus erilaisiin tutkimusparadigmoihin tai –perinteisiin.

Tämän tyyppisten jaotteluiden taustalta voidaan tunnistaa esimerkiksi eri tutkimussuuntausten histo-

riallinen kehitys, niitä ohjaavat filosofiat sekä niiden keskeiset piirteet. Vaikka laadullisen tutkimuk-

sen jaottelu tuokin tutkimuksen tekoon selkeyttä ja auttaa tutkimuksen tekijää perustelemaan meto-

dologisia valintojaan, saattaa se osittain johtaa myös tutkimusstrategioiden ahdasmieliseen jaotteluun

ja vaatimukseen löytää omalle tutkimukselle sopiva lokero. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 13–14.) Omaa

tutkielmaani on vaikea sovittaa mihinkään ”perinteisistä” tutkimusparadigmoista. Mutta jos tutkiel-

malleni olisi kuitenkin valittava jokin tutkimusstrategia, näkisin sen olevan lähimpänä kriittiseen teo-

riaan perustuvaa laadullista tutkimusta.

Kriittisen teorian juuret voidaan paikantaa saksalaiseen Frankfurtin koulukuntaan ja sen 1920-luvulla

perustamaan tieteenfilosofiseen suuntaukseen. Frankfurtin yliopiston yhteyteen perustetun kriittisen

tutkimuksen instituutin keskeisimpiä nimiä ovat Max Horkheimer, Erich Fromm, Herbert Marcuse ja

Jürgen Habermas. Koulukunnan tavoitteena oli yhdistää yhteiskunnallinen tutkimus ajassa tapahtu-

viin muutoksiin. Kriittisen teorian mukaan ilmiöitä ei tule käsittää muuttumattomina ja luonnostaan

tapahtuvina, vaan niihin tulisi suhtautua kriittisesti ja muutokseen pyrkien. Kriittiseen teoriaan perus-

tuva tutkimus pyrkii metateoreettiseen pohdintaan ja pyrkii näin ollen myös haastamaan itsestäänsel-

vyyksiä ja vallalla olevaa sekä instituutioiden hyväksymää ajattelua. (Anttila 2000, 32; Moisio &

Huttunen, 1999.)

Ajan myötä kriittinen teoria on saanut uusia ulottuvuuksia ja siirtyessään 1930-luvulla Saksasta Yh-

dysvaltoihin, sen piirissä pyrittiin muun muassa vastustamaan massamedian ja massakulutuksen yli-

valtaa. Kriittisen teorian edustajien mukaan yhteiskunnassa vallitseva sosiaalinen kontrolli ja mark-

kinatalouden valta oli luonut joukon alistuvia kuluttajia, jotka olivat ajettu samaan kulutustarpeiden

määrittämään muottiin. Euroopassa kriittinen teoria taas koki uuden nousun Pariisin ylioppilasliikeh-

dinnän yhteydessä 1960-luvun lopulla ja sen seurauksena käynnistyneessä yhteiskuntakriittisessä tut-

kimuksessa. Aiemmin suhteellisen kritiikitön suhtautuminen taloudelliseen kasvuun, teollistumiseen

ja kaupungistumiseen sai vastapainokseen vahvoja tyytymättömyyden osoituksia, vanhojen mallien

kyseenalaistamista sekä ehdotuksia uusista vaihtoehtoisista toimintatavoista. Kriittiseen teoriaan poh-

jautuvien vaihtoehtoliikkeiden sisällä on syntynyt Euroopassa muun muassa nais- ja ympäristönsuo-

jeluliikkeet. (Anttila 2000, 141–142.)

16

Jürgen Matthiesin (1999, 150) mukaan kriittinen teoria on tärkeää ekologiselle diskurssille ja sen

reflektiolle. Kriittisen teorian keskeisistä sisällöistä, kuten sorron vastustamisesta, ihmiseen ja luon-

toon kohdistuvan epäoikeudenmukaisuuden herättämästä myötätunnosta sekä oikeanlaisen yhteis-

kunnan etsinnästä on mahdollista ammentaa hyödyllisiä näkökulmia refleksiiviselle ekologiselle ajat-

telulle. Kriittisen ajattelun lisäksi tarvitaan myös toivoa paremmasta yhteiskunnasta, jossa luonnon-

ympäristöön suhtaudutaan toisenlaisella tavalla. Kriittiselle teorialle on aina ollut ominaista toive jos-

tain toisenlaisesta. Tämä toive alleviivaa myös uusien ratkaisujen kehittämistä nykyisiin ekologisiin

haasteisiin.

Tutkielmani tavoitteena on soveltaa kriittistä teoriaa tavalla, joka tuo näkyviin globaalia sosiaalista

epäoikeudenmukaisuutta. Tavoitteen taustalla on myös toive nykyisessä tilanteessa tapahtuvasta

muutoksesta. Tässä kehyksessä voitaisiin sanoa tutkimukseni tiedonintressin edustavan Habermasin

luokittelun puitteissa nykytilanteeseen kriittisesti suhtautuvaa, emansipatorista tiedonintressiä, jonka

tavoitteena on muuttaa vallitsevaa todellisuutta ja siihen liittyviä valtarakenteita. (Walls 1986, 86.)

Lisäksi pyrin kriittisen teorian avulla haastamaan sosiaalityössä vallitsevaa metodologista nationalis-

mia, jolla tarkoitetaan yhteiskuntatieteille ominaista tapaa hahmottaa kansallisvaltiot modernin maa-

ilman sosiaalisen ja poliittisen todellisuuden peruspilareina (Wimmer & Schiller 2002, 301.) Tämän

seurauksena myös tietyn valtion kansalaiset hahmottuvat itsenäisinä kansoina, jotka jakavat keske-

nään yhteiset oikeudet ja velvollisuudet, kulttuurin sekä etnisyyden. Kansalaisten välillä vallitseva

homogeenisuus, suvereenisuus ja solidaarisuus merkitsevät samalla rajanvetoa muuhun maailmaan.

Valtiolliset rajat ilmentävät myös kansallisen kodin maantieteellisiä rajoja ja niiden sisällä pyritään

ylläpitämään tiettyä sosiaalista järjestystä. Näiden rajojen ulkopuolinen maailma näyttäytyy vieraana

ja epätoivottuna. (Wimmer & Schiller 2003, 582–583.) Katseen kohdistuessa liian vahvasti kansalli-

siin haasteisiin ja epäkohtiin, saattavat globaalilla tasolla ilmenevät haasteet ja kriisit jäädä tunnista-

matta ajoissa. Mielestäni sosiaalityön tutkimuksessa ja yliopistokoulutuksessa ei olla onnistuttu haas-

tamaan tätä asetelmaa tarpeeksi. Kuten Ranta-Tyrkkö (2017a, 115) on todennut; ”Pahimmillaan kan-

sallinen katse estää näkemästä metsää puilta jopa sosiaalityön kaltaisella alalla, jossa signaaleja me-

nossa olevista murroksista ja niiden seurauksista on tarjolla riittämiin”.

17

3.1 Tutkimustehtävä ja –kysymykset

Ilmastonmuutos tai humanitääriset syyt eivät YK:n pakolaisuutta koskevan määritelmän (UNHCR

1951, 14–16) ja Ulkomaalaislain 87 § mukaan oikeuta turvapaikan saamiseen. Tämän seurauksena

niihin liittyviä selitysmalleja ei myös juurikaan käsitellä Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätök-

sissä, julkisessa keskustelussa tai ylipäätään turvapaikkaprosesseja tarkasteltaessa. Tästä syystä olen

kokenut tarpeelliseksi tuoda esiin turvapaikkaprosessien käynnistymisen taustalla vaikuttavia, usein

tunnistamattomia ja ääneen lausumattomia biofyysisiä tekijöitä. Tiivistettynä tutkielmani tarkoituk-

sena on siis selvittää turvapaikkaprosessien käynnistymisen taustalla vaikuttavia ympäristötekijöitä.

Tutkimuskysymykseni ovat:

1. Mitä turvapaikkaprosessien käynnistymisen syitä Maahanmuuttoviraston turva-

paikkapäätöksistä voidaan tunnistaa?

2. Miten nämä mahdollisesti liittyvät ilmastonmuutokseen?

Tutkielman tavoitteena myös on tuottaa sosiaalityön kannalta uutta tietoa, jonka avulla voidaan hah-

mottaa globaalilla ja lokaalilla tasolla esiintyvien ilmiöiden keskinäisiä riippuvuussuhteita sekä tehdä

näkyväksi turvapaikkapolitiikan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen välistä yhteyttä.

Maahanmuuttoviraston oikeus- ja maatietoyksikön alainen tulosalue Maatietopalvelu tuottaa raport-

teja ja katsauksia eri maista. Nämä pitävät sisällään pääasiassa tietoa turvapaikanhakijoiden lähtömai-

den olosuhteista. Maatietopalvelun tuottamat raportit eivät ole oikeudellisia arvioita eikä niissä oteta

kantaa siihen voiko jostain tietystä maasta tulleet henkilöt saada kansainvälistä suojelua Suomesta

lähtömaansa perusteella. (Maahanmuuttovirasto 2018d.) Turvapaikkapäätöksissä viitataan kuitenkin

usein maatietopalvelun tuottamiin raportteihin ja katsauksiin. Maatietokuvauksissa painottuvat

lähtömaiden osalta vain tietyt olosuhdetekijät, mutta ilmastonmuutokseen tai maiden humanitaari-

seen tilanteeseen niissä viitataan vain hyvin harvoin. Minua kiinnostaa erityisesti minkälaisina maa-

tietokuvaukset näyttäytyisivät, jos nämä asiat otettaisiin huomioon. Tämän vuoksi tutkielmani tulok-

sia (erityisesti luku 4.5) voidaankin pitää myös eräänlaisina vaihtoehtoisina maatietokuvauksina.

18

3.2 Tutkimusaineistona Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätökset

Tutkimusaineistoni koostui valmiista dokumenteista ja analyysin kohteena oli Maahanmuuttoviras-

ton tekemät turvapaikkapäätökset. Sekundaariaineisto koostui 30 anonymisoidusta turvapaikkapää-

töksestä ja sen pituus oli yhteensä 208 sivua. Tosin noin neljäsosa tuosta sivumäärästä koostui pää-

tösten lähdeluetteloista ja oikeudellisista arvioista, jotka eivät olleet analyysin kohteena. Kaikki pää-

tökset oli tehty aikavälillä 29.6.2017–4.8.2018 eli noin yhden kalenterivuoden aikana. Päätösten pi-

tuus vaihteli kahdesta sivusta 19 sivuun. Päätöksistä 21 eli suurin osa oli myönteisiä, joten niiden

perusteella hakijalle oli myönnetty oleskelulupa turvapaikan (11), toissijaisen suojelun (5), muun in-

himillisen syyn (3) tai työnteon (3) perusteella. Päätöksistä yhdeksän oli kielteisiä ja näissä hakijalle

oli määrätty joko käännytys (7) tai kartoitus (2). Aineiston päätösjakauma poikkeaa jonkin verran

Maahanmuuttoviraston tekemistä päätöksistä ajalla 7/2017–2017. Omassa aineistossani myönteiset

päätökset olivat vahvemmin edustettuna, vaikka todellisuudessa viimeisen vuoden aikana tehdyistä

päätöksistä enemmistö on ollut kielteisiä. Myönteisten ja kielteisten päätösten sisäiset jaottelut vas-

tasivat kuitenkin melko hyvin Maahanmuuttoviraston tekemisen päätösten kokonaisjakaumaa.

Taulukko 1 Aineistona käytettyjen turvapaikkapäätösten jakautuminen kielteisiin ja myönteisin oleskelulupiin

Taulukko 2 Maahanmuuttoviraston antamien turvapaikkapäätösten jakautuminen kielteisiin ja myönteisiin oleskelulupiin kokonai-suudessaan ajalla 7/2017-7/2018 (Maahanmuuttovirasto 2018a)

Turvapaikka (n=11)

Kielteinen (n=9)

Toissijainen suojelu (n=5)

Muu peruste (n=6)

Ilmeisenperusteeton

(n=4)

0 5 10 15 20

Myönteiset (n= 21)

Kielteiset (n=9)

Päätösjakauma

Turvapaikka (n=970)

Kielteinen (n=1591)

Toissijainen suojelu (n=278)

Muu peruste (n=261)

Ilmeisenperusteeton

(n=206)

0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800

Myönteiset (n= 1509)

Kielteiset (n=1797)

Päätösjakauma

19

Maahanmuuttoviraston tekemät turvapaikkapäätökset pitävät sisällään hakijat diaaritiedot, turva-

paikka-asiaa koskeva viranomaispäätoksen, turvapaikanhakijan ilmoittamat perusteet hakemukselle

ja niihin mahdolliset liittyvät lisäselvitykset sekä turvapaikkapäätöksen perustelut. Perusteluosio

pitää sisällään Maahanmuuttoviraston tekemän arvion hakemuksen tosiseikoista sekä niiden oikeu-

dellisen arvion. Turvapaikkapäätöksen mukana tulevat myös muutoksenhakuohjeet, tiedoksianto

sekä päätöksessä sovelletut lainkohdat ja sellaiset tietolähteet, jotka koskevat lähtömaan olosuhdeku-

vauksia ja niitä seikkoja, joihin turvapaikanhakija on hakemuksessaan vedonnut. (Saarikkomäki ym.

2018, 10.)

Aineistoa hankkiessani olin aluksi sähköpostitse yhteydessä Maahanmuuttoviraston kirjaamoon ja

kysyin, että onko organisaatiolla ollut tapana myöntää tutkimuslupia pro gradu- tai maisterintutkiel-

mia varten. Sain eräältä ylitarkastajalta vastauksen, jonka mukaan Maahanmuuttovirasto ei lähtökoh-

taisesti pidä yliopistotutkintojen opinnäytetöitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain

28 §:n mukaisina tieteellisinä tutkimuksina. Näin ollen salassa pidettäviä asiakirjoja ei myöskään

yleensä luovuteta niitä varten. Yksittäistapauksissa tieteellisyyden vaatimus saattaa kuitenkin

opinnäytetöissäkin täyttyä esimerkiksi tilanteissa, joissa opinnäytetyönä toteutettava tutkimus toteu-

tetaan osana laajempaa tutkimushanketta. Tämän vuoksi en kokenut aiheelliseksi tehdä tutkimuslu-

pahakemusta lainkaan. Sen sijaan minun oli kuitenkin mahdollista tehdä asiakirjapyyntö. Sen perus-

tella salassa pidettäviä asiakirjoja luovutettaisiin käyttööni anonymisoituina tai muutoin vailla salassa

pidettäviä tietoja. Asiakirjapyyntöjen käsittelystä on tietyissä tapauksissa mahdollista periä myös

maksu ja yleensä tämä koskee juuri anonymisointia. Oman aineistoni hankinnasta tuli itselleni mak-

settavaksi käsittelymaksu, mutta pidän kyseistä maksua kohtuullisena kuluna maisterintutkielman ai-

neiston hankintaan nähden.

Aineistopyynnön yhteydessä sain itse vaikuttaa siihen, että minkälaisia turvapaikkapäätöksiä saan

käyttööni analyysia varten. Toivoin päätösten annon sijoittuvan viimeisen 12kk sisään aineistopyyn-

nön teosta, sillä tarkoituksenani on analysoida turvapaikkaprosessien ja ilmastonmuutoksen välistä

yhteyttä mahdollisimman tuoreena ilmiönä. Lisäksi toivoin analysoitavaksi sekä kielteisiä ja myön-

teisiä päätöksiä mahdollisimman vaihtelevin perustein, jotta aineistosta ei muodostuisi liian yksipuo-

linen. Analyysin kohteena oli täysi-ikäisten turvapaikanhakijoiden päätökset. Alaikäisten yksin tul-

leiden hakijoiden päätökset on näin ollen rajattu aineostostani kokonaan pois.

20

Eri organisaatioiden asiakirjoilla on Aino Kääriäisen (2003, 14) mukaan läpi aikojen ollut vahva mer-

kitys yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Ne muodostavat kuvauksia erilaisten sosiaalisista ta-

pahtumista ja näin ollen myös mahdollistavat niissä näyttäytyvien tarkoitusperien, tavoitteiden ja so-

siaalisten suhteiden tarkastelun. Asiakirjat kiinnittyvät aina tiettyyn aikaan ja paikkaan, jonka vuoksi

tutkijalta itseltään ei vaadita fyysistä läsnäoloa kuvattujen tapahtumien kentällä. Tästä huolimatta

asiakirjat eivät milloinkaan pysty ilmentämään todellisuutta täydellisesti, eivätkä ne näin ollen

myöskään ole vapaita virhetulkinnoista. Turvapaikkapäätösten kaltaiset viranomaisten tuottamat

asiakirjat perustuvat vahvasti myös lainsäädäntöön ja ohjeilla säänneltyyn julkiseen toimintaan. (mt.

14–20; May 1999, 192.)

3.3 Abduktiivinen sisällönanalyysi ja teemoittelu

Analyysilla viitataan tutkimusaineiston erittelemiseen, jäsentämiseen ja tarkastelemiseen. Tavoit-

teena on syvällisen ymmärryksen luominen tietystä ilmiöstä tai asiasta. Tästä voi mahdollisesti poikia

myös uusi teoria. (Silvasti 2014, 37.) Analysoin tutkimusaineistoani abduktiivisen eli teoriaohjaavan

sisällönanalyysin keinoin. Teoriaohjaava sisällönanalyysi sijoittuu induktiivisen eli aineistolähtöisen

sekä deduktiivisen eli teorialähtöisen päättelyn välimaastoon. Abduktiiviselle sisällönanalyysille on

ominaista, että aineistolähtöisen päättelyn tueksi otetaan jossain vaiheessa mukaan myös teoriaa oh-

jaamaan analyysin lopputulosta. Niin sanotut analyysiyksiköt valitaan aineistosta, mutta tutkijan ai-

kaisempi tieto ohjaa analyysia sekä siinä tehtäviä valintoja. Analyysista voi lopulta tunnistaa aikai-

semman tiedon vaikutuksia. Tarkoituksena ei siis ole testata olemassa olevaa teoriaa, vaan avata uusia

uria teoreettiselle ajattelulle. (Tuomi& Sarajärvi 2018, 133; Silvasti 2014, 43.) Tutkielmassani aineis-

ton analysoinnissa sekä tulosten esittämisessä empirialla ja teorialla on molemmilla yhtä tärkeä rooli.

Ne tukevat ja täydentävät toinen toisiaan eikä analyysia olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman toista.

Eskolan ja Suorannan (2000, 136–145) mukaan aineiston analyysi on usein laadullisen tutkimuksen

haastavin osuus. Laadullista tutkimusta koskevissa keskusteluissa on jopa kyseenalaistettu koko ana-

lyysitavan mahdollisuus tuottaa tieteellistä tietoa. Laadulliselle tutkimukselle ei voida määrittää tark-

koja teknisiä suuntaviivoja ja analyysivaihe saattaakin näyttäytyä epäselvänä suhteessa tutkimuksen

kulkuun. Omassa analyysissani pyrin välttämään näitä epäselvyyksiä nojautumalla mahdollisimman

selkeisiin ja läpinäkyviin tulkintoihin sekä tieteellisesti luotettavaan argumentointiin. Tutkielmassani

aineisto näyttäytyy niin sanottuna hitaan ajattelun apuvälineenä, eli se toimii oman teoreettisen ajat-

teluni ohjaajana sekä tulkintojeni lähtökohtana. Tulkintojen teolle ei ole olemassa mitään muodollisia

ohjeita, vaan niiden osuvuus riippuu pitkälti tutkijan tieteellisestä mielikuvituksesta.

21

Analyysin ensimmäisessä vaiheessa tärkeäksi nousee aineiston kokonaisuuden hahmottaminen.

Tässä kohtaa ainestoa inventoidaan ja kokonaisuudesta nostetaan esiin tutkimuksen kysymyksenaset-

telun kannalta keskeiset osiot ja osa aineistosta niin sanotusti siirretään sivuun. (Silvasti 2014, 38.)

Tutustuin aineistoon lukemalla sen ensin muutamaan kertaan tarkasti läpi. Tämän jälkeen rajasin ai-

neostosta pois sellaiset osiot, jotka eivät selkeästi liittyneet tutkimuskysymyksiini. Näitä olivat esi-

merkiksi päätösten oikeudelliset arviot sekä lähdeluettelot. Tämän jälkeen aloin etsiä aineistosta usein

toistuvia teemoja, jotka olisi mahdollista liittää myös jollain tapaa ilmastonmuutokseen. Tässä kohtaa

tärkeäksi tekijäksi nousi aikaisempi tietämykseni ilmiöstä, joka ohjasi ainakin jollain tasolla teemojen

valintaa. Ilman aikeisempaa teoriaosaamista teemat olisivat saattaneet valikoitua hyvinkin eri tavalla.

Seuraavana analyysin vaiheena on koodaaminen, jolla tarkoitetaan aineiston luokittelua tai jäsentä-

mistä. Koodaaminen on niin sanottua mikroanalyysiä eli aineiston tarkkaa tutkimista ja sen osiin pur-

kamista. Tässä kohtaa tutkijan tulee kiinnittää huomiota tiettyihin aineiston osiin sekä antaa niille

yhteinen nimittäjä, joka voi olla esimerkiksi tietty käsite. Koodatun tekstin perusteella on helppo tar-

kastella missä yhteyksissä tai miten laajasti tietyt ilmiöt aineistossa esiintyvät. Analyysin edetessä

koodeista muodostuu pikkuhiljaa alustavia teemoja. (Silvasti 2014, 37–38.) Aineisto lähetettiin mi-

nulle Maahanmuuttoviraston kirjaamosta skannattuna. Tämän vuoksi aineiston koodauksessa ei ollut

mahdollista käyttää apuna tietokoneavusteisia ohjelmia, vaan koodaus suoritettiin tulostettuun aineis-

toon käsin. Käytin apunani värikoodausta, jonka suoritin yliviivaustussien ja postit-lappujen avulla.

Aluksi koodaamisen perustella hahmottuneita teemoja oli noin kymmenen, mutta päädyin yhdistä-

mään niitä toisiinsa, jonka seurauksena valmiiseen analyysiin valikoitui kuusi teemaa.

Olen numeroinut aineistona toimivat turvapaikkapäätökset sattumanvaraisesti niin, että ensimmäinen

päätös edustaa päätöstä numero yksi ja viimeinen päätös numeroa kolmekymmentä. Käytän analyy-

sissäni päätöksistä lyhennettä P1-P30. Tämä nousee esille etenkin aineistosta esille nostettavien lai-

nauksien yhteydessä, joiden perään olen aina lisännyt kyseisen päätöksen numeron:

”Maahanmuuttovirasto antaa sinulle turvapaikan Suomesta ja myöntää jatkuva A oleskeluluvan päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Sinulla on Suomessa pakolaisasema.” (P14)

22

3.4 Tutkimuseettinen pohdinta

Tutkimusetiikalla viitataan hyvin moniulotteiseen normien, arvojen ja institutionaalisten sääntöjen

kokonaisuuteen, jonka tavoitteena on opastaa tutkijaa tutkimuksen teossa ja sääntelyssä. Tutkimus-

etiikka pitää sisällään joukon vaikeita kysymyksiä, joista osa voidaan tulkita ehdottomiksi ja osa har-

kinnanvaraisiksi sekä muuttuviksi. Tutkimusetiikka nojaa vahvasti moraaliseen tulkintaan siitä mikä

on tutkimuksen teon kannalta tärkeää, oikeaa, hyvää, pääteltävää ja raportoinnin arvoista. Tutkimus-

eettistä pohdintaa tulee soveltaa kaikissa tutkimuksen teon vaiheissa. Tutkija voi pohtia muun muassa

käyttämiensä tutkimusmenetelmien objektiivisuuttaa sekä tutkimusaiheen valintaa ohjaavia motii-

veja. Valintojen syistä ei kannata vaieta, sillä omaa asemaansa avaamalla on mahdollista synnyttää

objektiivisempaa tietoa. (Jokinen & Pehkonen 2017, 189.)

Tutkimusetiikka ja siihen liittyvät tutkijan velvollisuudet voidaan yleisesti ottaen jakaa kolmeen eri

pääkategoriaan. Ensimmäinen kategoria koskee tutkittavien suojaa sekä oikeuksien kunnioittamista.

Toinen kategoria pitää sisällään tutkijan yhteiskunnalliset vastuut tieteellisen tiedon tuottamisesta,

käytöstä, soveltamisesta ja vaikutuksista. Kolmas kategoria liittyy tutkijoiden keskinäisiä suhteita il-

mentäviin normeihin, eli tiedeyhteisön sisäisiin asioihin ja tutkimuksen tieteelliseen julkisuuteen.

(Mäkelä 2005, 10; Kuula 2011, 18.) Edellä mainitut velvollisuudet saattavat joskus olla ristiriidassa

keskenään. Näiden ristiriitojen tunnustaminen on tärkeää, jotta niitä voitaisiin myös pyrkiä ratko-

maan. (Mäkelä 2015, 10.)

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on laatinut omat

eettiset periaatteet ihmistieteisiin luettaville tutkimusaloille, joihin myös sosiaalityö kuuluu. Nämä

periaatteet on jaettu edelleen kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat tutkittavan itsemääräämisoikeuden

kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen sekä yksityisyys ja tietosuoja. (TENK 2017) Tutki-

musaineistonani toimivat turvapaikkapäätökset olivat valmiiksi anonymisoituja Maahanmuuttoviras-

ton toimesta, joten yksityisyys ja tietosuoja on melko helppo toteuttaa. Lisäksi minulla ei ollut tutki-

musasetelmani puitteissa tarvetta nostaa esille päätöksen saaneiden henkilöiden yksittäisiä kokemuk-

sia, vaan viittaan analyysissani pääasiassa laajempiin teemoihin. Näin ollen myös tutkittavien vahin-

goittaminen tai itsemääräämisoikeuden loukkaaminen on erittäin epätodennäköistä. Aikomuksenani

on kuitenkin analysoinnin jälkeen hävittää aineiston huolellisesti, jotta se ei vahingossakaan päätyisi

jonkun ulkopuolisen luettavaksi. Vaikka aineisto onkin anonymisoitua, on kyse kuitenkin virallisista

asiakirjoista, joiden julkisuuteen päätyminen ei ole toivottavaa. Yhdessä päätöksessä oli myös lyhyt

katkelma, jossa turvapaikanhakijan etunimi oli epähuomiossa jäänyt anonymisoimatta.

23

Eettisyyden kannalta koen myös tarpeelliseksi tehdä näkyväksi omaa suhtautumistani ilmastonmuu-

toksen olemassaoloon sekä sitä ruokkivaan kapitalistiseen talousjärjestelmään. Ensinnäkin tutkijat

vaikuttavat olevan yksimielisiä käynnissä olevan ilmastonmuutoksen todenmukaisuudesta ja sen näh-

dään olevan seurausta ihmiskunnan toiminnasta (esim. IPCC 2007; Steffen ym. 2015; Ranta-Tyrkkö

2017a, 113; McLeman & Brown 2011, 169; O'Brien & Leichenko 2000, 223). Tästä huolimatta jul-

kisessa keskustelussa esiintyy ajoittain myös niin sanottuja ilmastoskeptisiä puheenvuoroja, joissa

näkemykset ilmastonmuutoksesta vaihtelevat ilmiön totaalisesta kieltämisestä siihen liittyvään ylei-

seen epävarmuuteen (Hobson & Niemeyer 2013).

Oma uskomukseni mukaan ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos on kuitenkin pystytty lu-

kuisten tutkimusten toimesta osoittamaan tarpeeksi kiistattomasti. Suhtaudun jatkuvaan talouskas-

vuun tähtäävään länsimaiseen kehitysajatteluun kriittisesti, sekä uskon sen olevan ekologisesti ja so-

siaalisesti kestämätöntä. Jatkuvan talouskasvun tavoitteesta kiinni pitäminen johtaa näkemykseni mu-

kaan väistämättä ympäristökatastrofiin. Pakotetun maastamuuton taustalla vaikuttavista ekologisista

haasteista vaietaan mielestäni kansainvälisellä ja kansallisella laajasti. Syynä tähän näen luonnonva-

roja eniten kuluttavien länsimaiden poliittiset ja taloudelliset intressit. Henkilökohtaisen arvomaail-

mani ansiosta myös tutkielmastani paistaa varmasti paikoitoittain läpi kriittinen suhtautumiseni ny-

kyiseen uusliberalistiseen talousjärjestelmään ja ainakin jossakin määrin epäoikeudenmukaiseen

maahanmuuttopolitiikkaan.

24

4 Turvapaikkaprosessien käynnistyminen ja ilmastonmuutos

Tässä luvussa esitellään tutkielman tuloksia. Aineistosta nousi esille kuusi keskeistä teemaa; väkival-

taiset konfliktit, ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät, hauraat valtiot, maiden sisäiset muuttoliikkeet,

turvapaikanhakijoiden kotimaat sekä uskontoa vai politiikkaa. Jokaista teemaa käsitellään erikseen

omassa alaluvussaan.

4.1 Väkivaltaiset konfliktit

Väkivaltaiset konfliktit ja niiden rooli turvapaikkaprosessien käynnistäjänä nousi aineistosta esiin

yhtenä keskeisimpänä teemana. Konfliktien määrittely ei ole täysin yksiselitteistä, mutta tutkimus-

kirjallisuudessa viitataan hyvin usein Uppsalan yliopiston rauhan ja konfliktin tutkimuslaitoksen laa-

timaan määritelmään, jonka mukaan aseelliset konfliktit ovat: ”Kahden tahon välillä esiintyviä aseel-

lisia ristiriitoja, joissa ainakin toisena osapuolena on valtion hallitus ja jotka aiheuttavat vähintään 25

kuolonuhria kalenterivuodessa” (UCDP, 2018.)

Myös sodan ja konfliktien välille on mahdollista tehdä käsitteellistä erottelua, joka perustuu lähinnä

konfliktien mittakaavaan sekä niiden osapuoliin. Sodassa ainakin toisena osapuolena on yleisesti ot-

taen valtio ja sen mittapuuna on totuttu pitämään vähintään tuhatta kuolonuhria vuodessa. Näiden

kriteerien jäädessä täyttymättä, puhutaan yleensä eriasteisista konflikteista. (Metsola 2016, 315;

Demmers 2017, 3.) Tässä tutkielmassa en kuitenkaan tee eroa sotien ja konfliktien välille, vaan viit-

taan Neil Adgerin ym. (2014, 771) tapaan konflikteilla sekä maiden välisiin että niiden sisäisiin vä-

kivaltaisiin yhteenottoihin. Konfliktien määrä väheni globaalilla mittakaavalla kylmän sodan jälkeen,

mutta lisääntyi jälleen 2010-luvulla ja niiden painopiste on keskittynyt maiden välillä käytävistä so-

dista entistä vahvemmin maiden sisäisiin konflikteihin (Metsola 2016, 311; Schütte 2015, 10.).

Turvapaikkapäätöksissä mainittiin usein turvapaikan haun keskeiseksi syyksi väkivaltaisten konflik-

tien pelko ja erityisesti yksilöihin kotimaassa mahdollisesti kohdistuva väkivallan tai kuoleman uhka.

Monet turvapaikanhakijat olivat turvapaikkapuhutteluissaan kertoneet kokemuksistaan vangittuina,

kidutettuina tai pahoinpideltyinä. Turvapaikanhakijoiden itsensä lisäksi väkivaltaiset teot tai niiden

uhka oli monesti kohdistunut myös heidän lähipiiriinsä.

”Kerrot militanttien teloittaneen tyttäresi ja veljesi … sekä törkeästi pahoinpidelleen sinua ja perhettäsi. … Tämän jälkeen Irakiin jäänyt poikasi … on kadonnut ja vai-mostasi huolta pitänyt veljesi on puukotettu kuoliaaksi …” (P3)

”Olet lähinnä tuonut esiin turhautumistasi kotimaasi yleiseen tilanteeseen, jossa kon-fliktin osapuolet tappavat toisia muslimeja vääräuskoisina.” (P12)

25

Turvapaikanhakijoiden omien kertomusten lisäksi väkivaltaisia konflikteja ja niiden uhkaa käsiteltiin

aineistossa runsaasti myös turvapaikkapäätösten maatietokuvauksista koostuvissa osioissa. Monessa

näistä osioista otettiin kantaa tiettyjen alueiden yleiseen turvallisuustilanteeseen. Maantieteellisen

alueiden turvallisuustilanteen vakavuutta arvioitiin maatietokuvauksissa usein esimerkiksi konflik-

tien intensiteetin tai iskujen vaativien siviiliuhrien määrän mukaan.

”YK:n eri mittareilla arvioima konfliktien intensiteetti on Kabulin kaupungissa melko korkea. Vaikka pääkaupungissa tehdään useita laajan profiilin iskuja, asukaslukuun suhteutettuna siviileihin kohdistuva uhka on edelleen melko vähäinen.” (P19)

”Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vuonna 2015 konflikti vaati yli 11 000 siviiliuhria (ml. haavoittuneet), mikä oli 4 % enemmän kuin vuonna 2014 sekä suurin määrä sitten vuoden 2009. … Suurin siviiliuhrien ai-heuttaja oli maataistelujen lisääntyminen.” (P15)

Turvapaikanhakijoiden kertomuksissa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta aiheuttavien aseellisten

konfliktien syyt tai niiden osapuolet eivät nousseet esille kovinkaan selkeästi. Pelon kohde näyttäytyi

jäsentymättömänä ja se kohdistui useisiin eri tahoihin. Turvapaikanhakijat vaikuttivat aineiston pe-

rusteella melko passiivisilta toimijoilta, joilla ei välttämättä ollut syvällisempää tietämystä heidän

ympärillään sattuneiden väkivaltaisten tapahtumien aiheuttajista. Väkivallasta johtuvan pelon koh-

teena olivat useat eri tahot: tarkastuspisteiden henkilökunta, sukulaiset, terroristijärjestöt, viranomai-

set tai jopa valtio.

”Olette kertoneet pelkäävänne Irakin valtiota, Kirkukin alueen kurdijärjestöjä, shiiamilitantteja, ISIS-organisaatiota sekä yleistä turvallisuustilannetta.” (P2)

”Pelkäät, että sinut pidätetään, sinua kidutetaan tai että sinut tapetaan, mikäli palaisit kotimaahasi.” (P11)

Maatietokuvauksissa konfliktien syntyyn vaikuttaviin mekanismeihin otettiin kantaa huomattavasti

syvällisemmin. Konfliktien syihin tai alueiden turvallisuustilanteisiin tehtiin maatietokuvauksissa

maiden ja alueiden historiaan ulottuvia katsauksia ja niissä otettiin kantaa konfliktien osapuolten mo-

tiiveihin. Maatietokuvauksista nousi monesti myös esiin konfliktien niin sanottu keskeneräisyys.

Konfliktien ei siis todettu monestikaan päättyneen, vaan turvallisuustilanne oli joko huonontunut tai

parantunut.

”Hawijan valtaamisen ja vallanvaihdon jälkeen iskut Kirkurin läänissä ovat lisäänty-neet. … Vallanvaihto Kirkukissa ja sitä seurannut kiistely ja hajaannus ovat edesaut-taneet ISIS:n ja muiden ääriryhmien toimintaa alueella.” (P2)

”Ruandan turvallisuustilanne on suhteellisen vakaa ja maa on saavuttanut poliittisen vakauden vuonna 1994 tapahtuneen kansanmurhan jälkeen.” (P25)

26

”Turvallisuusolosuhteet suurimmassa osassa Nigeriaa ovat suhteellisen vakaat. Maan koillisosassa turvallisuustilanne on tällä hetkellä huono. Boko Haram ja Nigerian ar-meija käyvät alueella taisteluja ja molempien osapuolten on raportoitu syyllistyneen vakaviin siviileihin kohdistuneisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. (P27)

Aineistosta nousi tulkintani mukaan selkeästi esiin konfliktien glokaali luonne. Turvapaikanhakijoi-

den kertomuksissa toistuivat pääasiassa yksittäisiin ihmisiin kohdistuneet väkivallan teot tai yleinen

konfliktien aiheuttaman turvattomuuden tunne. Maatietokuvauksissa konflikteja taas käsiteltiin huo-

mattavasti laajemmasta näkökulmasta, ottamalla kantaa esimerkiksi kokonaisen läänin tai valtion tur-

vallisuustilanteeseen. Esimerkiksi maassa riehuva sisällissota saattaa näyttäytyä yksittäiselle ihmi-

selle tai perheelle joukkona uhkaavia vaaratilanteita tai jatkuvasti läsnä olevana pelon tunteena. Kun

sotia tai alueiden turvallisuustilanteita taas kuvaillaan esimerkiksi YK:n raporteissa tai lehtiartikke-

leissa, saavat nämä kuvaukset täysin erilaisia painotuksia.

Konfliktit ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen ja inhimillisen turvallisuuden välinen suhde on noussut 2000-luvulla suuren aka-

teemisen kiinnostuksen kohteeksi (Swain & Öjendal 2018, 1; Adger ym.2014, 771). Monet valtiot ja

kansainväliset organisaatiot, kuten EU ja YK, ovatkin nimenneet ilmastonmuutoksen yhdeksi kes-

keiseksi uhaksi inhimilliselle turvallisuudelle. (Nett & Rüttinger 2016: 2016, III). Hallitustenvälisen

ilmastopaneelin ICPP:n vuonna 2014 julkaistun ilmastonmuutosraportin inhimillistä turvallisuutta

koskevassa osiossa Adger ym. (2014, 773) ovat päätyneet lukuisiin tutkimuksiin perehtymisen poh-

jalta lopputulokseen, jonka mukaan tutkijoiden keskuudessa vallitsee perusteltu yhteinen huoli siitä,

että ilmastonmuutos tai ilmastossa esiintyvä muutokset lisäävät aseellisten konfliktien riskiä ainakin

jossain olosuhteissa (mt.). Mutta kuten Christian Parenti (2016, 50) toteaa, ICPP ei tee omia tutki-

muksiaan, vaan se voidaan ymmärtää eräänlaiseksi YK:n ja valtioiden tuella toimivaksi tietopalve-

luksi. Sen tehtävänä on kerätä ja tiivistää yhteen ilmastoa koskevaa tutkimustietoa ilmastopäätösten

teon tueksi. Ja koska ICPP:n toiminta nojaa tieteelliseen konsensukseen, voidaan sen raporteissa esi-

tetyt johtopäätökset ymmärtää suhteellisen varovaisiksi, eivätkä ne myöskään edusta kaikista tuo-

reinta tutkimusta. ICPP:n näkemysten voidaan siis katsoa edustavan hyvin pientä yhteistä nimittäjää

eli tieteellisen enemmistön kokonaan hyväksymiä johtopäätöksiä.

27

Konfliktit ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen ja konfliktien välistä yhteyttä on tutkittu monin eri tavoin. Yksi tapa lähestyä

kyseistä tutkimusongelmaa on pitkän aikavälin tarkasteluun keskittyvä historiallinen tutkimus. Ky-

seisissä tutkimuksissa on pyritty löytämään yhteyksiä ilmastossa tapahtuneiden muutosten ja entisai-

kojen sivilisaatioiden romahdusten välillä ja niissä on käytetty apuna arkeologisiin sekä historiallisiin

tietoihin pohjautuvia tilastollisia analyyseja. (Adger ym. 2014, 772; Scheffran ym. 2012, 870; Sida

2018, 6.) Esimerkiksi David Zhangin ym. (2011) mukaan 1560-1660-luvulle ajoittuneet pienen jää-

kauden aikana Euroopassa koettiin normaalia enemmän sosiaalisia kriisejä, jotka johtivat muun mu-

assa suuriin poliittisiin mullistuksiin ja sodankäynteihin (mt., 17296). Tämän kaltaisten tutkimusten

perusteella voidaan sanoa, että ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa suuria sosiaalisia haasteita etenkin

maaseuduilla, joissa ollaan vahvasti riippuvaisia esimerkiksi maanviljelystä ja kalastuksesta, ja joihin

keskushallinnon valta ei aina ylety. Historialliset tapahtumat eivät kuitenkaan aina suoraan ennakoi

tulevaisuuden tapahtumia eivätkä ne ole sellaisenaan siirrettävissä toiseen aikaan ja paikkaan. Suurin

osa ilmastonmuutoksen ja konfliktien välistä yhteyttä koskevasta tutkimuksesta sijoittuu kuitenkin

historian tarkastelun sijaan nykypäivään. Näissä tarkastelun kohteena on usein valtioiden sisäiset

konfliktit ja ilmastossa pitkällä aikavälillä tapahtuvien muutosten seurauksena tapahtuvat sääilmiöt,

joista voidaan mainita esimerkiksi lämpötilan ja sademäärien vaihtelut. (Adger ym. 2014, 772.)

Yhä useammat tutkimukset ovat todistaneet, että kuivuuden pitkittyessä ja pahentuessa myös kon-

fliktien todennäköisyys lisääntyy huomattavasti. Kuivuus heikentää myös monien alueiden ruokatur-

vallisuutta sekä pahentaa näin ollen niiden humanitaarista tilannetta. Tämä taas aiheuttaa laajamit-

taista siirtolaisuutta, joka toimii usein suotuisana kasvualustana eriasteisille konflikteille. Tulevaisuu-

dessa ilmastonmuutos tuleekin hyvin todennäköisesti lisäämään myös sellaisten konfliktien riskiä,

joiden taustalla vaikuttaa ruokaturvan heikentyminen. Ilmastonmuutos vaikeuttaa jo nyt noin miljar-

din ihmisen ruuan saantia ja 820 miljoonaa heistä kärsii nälästä. Jos ilmastonmuutoksen etenemistä

ei pyritä estämään, tulee ruuan saanti hankaloitumaan entisestään ja edessä saattaa olla suuria ruuan

hinnan nousuja. (FAO 2017, 52–59; UN 2015; Porter ym. 2014, 513; Maystadt & Ecker 2014.)

”YK:n FAO:n hallinnoiman FSNAU:n ylläpitämän Somalian ruokaturvallisuustilan-netta koskevan tilannearvion mukaan Mogadishun tilanteen ennustetaan aikavälillä helmikuu-kesäkuu 2018 olevan ruokaturvallisuutta koskevassa IPC-luokituksessa ta-solla 1 (”minimal”), joka viittaa kohtuulliseen ruokaturvallisuustilanteeseen. Kysei-sellä asteikolla taso 1 kuvastaa yleistä ruokaturvallisuustilannetta ja taso 5 nälänhä-tää.” (P8)

28

Vaikka ympäristöongelmilla onkin tutkitusti ollut ainakin jonkin asteinen yhteys useiden konfliktien

syntyyn erityisesti kehitysmaissa, ei ilmastonmuutoksen ja konfliktien synnyn välille ole pystytty

vetämään suoraa kausaalisuhdetta. Tutkijoiden keskuudessa vallitsee jonkinasteinen yhteisymmärrys

siitä, että vähentyneet tai lisääntyneet sademäärät saattavat lisätä ei-valtiollisten konfliktien riskiä

etenkin resurssisriippuvaisissa maissa, joista usein myös puuttuu institutionaalinen tuki konfliktien

ehkäisyyn. (Adger ym. 2014, 772.) Ilmastonmuutoksen ja konfliktien välinen suhde ei siis ole täysin

yksiselitteinen eikä ilmastonmuutos automaattisesti johda konflikteihin, mutta se voidaan nähdä

eräänlaisena uhkien moninkertaistajana (engl. threat multiplier), joka vahvistaa jo olemassa olevia

negatiivisia kehityssuuntia ja jännitteitä sekä lisää epävakautta erityisesti sellaisilla alueilla, jotka ovat

jo ennestään taipuvaisia konflikteihin. (Swain & Öjendal 2018, 3; Adger ym.2014, 772–773; Euro-

pean Comission 2008; Puolustusministeriö 2008, 9.)

Konfliktit luonnonvaroista ja maanomistuksesta

Luonnonvaroihin liittyvät konfliktit puhkeavat silloin, kun eri osapuolten välillä esiintyy erimieli-

syyksiä tiettyjen luonnonvarojen ja niihin liittyvien ekosysteemien hallinnasta, omistuksesta, käytöstä

tai/ja suojelusta. Tämän kaltaisten konfliktien syntyä ja väkivaltaisiksi kehittymistä edesauttavat

usein myös maiden tai alueiden hauraat yhteiskunnalliset hallintorakenteet. Viimeisen 60 vuoden ai-

kana käydyistä sisällissodista jopa 40 % on liittynyt jollain tapaa luonnonresursseihin. Vuoden 1990

jälkeen maailmassa on esiintynyt vähintään 18 väkivaltaista konfliktia, jotka ovat johtuneet puhtaasti

luonnonvaroista tai jotka ovat rahoitettu luonnonvaroilla. Aseelliset ryhmittymät voivat myös rahoit-

taa sodankäyntiä ottamalla resursseja haltuunsa. (UNEP 2012, 8.)

Paikallisella ja alueellisella tasolla ilmeneviä resurssikiistoja on toki esiintynyt kautta aikojen ja yk-

sittäisten ihmisten tai kansojen elämässä näillä on aina ollut suuri merkitys. Siitä huolimatta ne eivät

ole onnistuneet herättämään laajempaa kansainvälistä huomiota. Tänä päivänä tilanne on kuitenkin

toinen ja resurssipolitiikasta on tullut yksi keskeisimmistä politiikan muodoista. (Purje, 2018.) Luon-

nosta saatavien raaka-aineiden kysynnän kasvu ei nykyisen kehityssuunnan valossa ole ainakaan las-

kemassa, vaan päinvastoin lisääntyneen kulutuksen ja väestömäärän vuoksi luonnonresurssien tarve

tulee vain kasvamaan tulevien vuosikymmenten aikana (Klare 2001, 17). Keskeisimpiä resursseja,

joiden omiminen ja hyväksikäyttö tulee tulevaisuudessa varmuudella johtamaan eniten konflikteihin,

ovat hiilivetypohjaiset fossiiliset polttoaineet kuten öljy ja bensiini sekä maakaasu, makea vesi, vil-

jelysmaa ja mineraalit. Näiden luonnonresurssien hallintaan ja saatavuuteen liittyviä konflikteja on

käynnissä jo nyt. (Hayes 2016, 101.)

29

”Niger Deltan öljyalueella öljyvuodot ovat aiheuttanet levottomuuksia … ” (P27)

Nafeez Ahmedin mukaan (2017) poliittisella epävakaudella ja sosiaalisilla protesteilla on kausaalinen

yhteys hiilivetypohjaisten fossiilisten polttoaineiden laskusuhdanteeseen. Tämä taas on seurausta

kaksisuuntaisesta prosessista, jossa fossiilisten polttoaineiden tuotanto on väistämättömästi vähenty-

nyt viime vuosikymmeninä ja samalla talouskasvun ylläpito kuitenkin vaatii energiatuotannon kiih-

dyttämistä. Tällä prosessilla on kaksi merkittävää seurausta; ilmastonmuutoksen aiheuttamien ympä-

ristöhaittojen lisääntyminen sekä yhteiskuntapoliittisen vakauden järkkyminen. (mt., 2.) Yleisesti jae-

tun käsityksen mukaan myös Persianlahden sodan syynä oli öljy (Ranta-Tyrkkö 2017b, 274). Intia-

laisen tutkija ja ympäristöaktivisti Vandana Shiva taas käsittelee teoksessaan Taistelu vedestä (2003)

makean veden roolia konflikteissa. Shivan mukaan poliittinen väkivalta saa monesti alkunsa vähäis-

ten, mutta ihmisten selviytymisen kannalta välttämättömien vesivarojen jakamisesta. Joissain kon-

flikteissa veden rooli on ilmeisempi ja näkyvämpi kuin toisissa. (mt., 10.)

Luonnonvarojen lisäksi myös maanomistukseen liittyvät ristiriidat saattavat johtaa konflikteihin. Ky-

seessä on moniulotteinen ilmiö, johon sekoittuu useiden eri toimijoiden intressejä ja joka ilmenee

useina erilaisina omistuksen muotoina (esim. yksityinen, julkinen ja yhteisöllinen). Maanomistussuh-

teet voivat tilanteesta ja alueesta riippuen olla tarkasti määriteltyjä ja täytäntöönpanokelpoisia tai

vaihtoehtoisesti ne saattavat olla hyvinkin huonosti määriteltyjä, jolloin ne ovat myös luovat mahdol-

lisuuksia hyväksikäytölle ja oikeudenloukkauksille. (FAO 2012.) Aineistossa oli myös jonkin verran

mainintoja maakiistoista.

”Middle Beltin alueella paimentolaiset ja maanviljelijät kiistelevät maa-alueista …” (P27)

”Maiden omistusoikeutta on usein vaikea osoittaa, mistä johtuen maakiistat ovat Af-ganistanissa yleisiä ja äityvät usein myös väkivaltaisiksi. ... Maakaappauksia tapahtuu laajalti ja niihin liittyy usein valtioon kytköksissä olevia vaikutusvaltaisia toimijoita ja viranomaisia. … Maakiistat voivat äärimmäisissä tilanteissa olla verikoston laukai-seva tekijä.” (P15)

FAO:n raportin Climate Change and Land Tenure – The Implications of Climate Change for

Land Tanure and Land Policy (2008) mukaan ilmastonmuutoksen ja maanomistuksen välillä

on havaittavissa epäsuoria ja monimutkaisia yhteyksiä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen

myötä niukkenevat luonnonresurssit asettavat haasteita sekä tuottoisalle maan käytölle että

ihmisten asuttamiselle. Maankäyttöön ja omistukseen liittyviä ongelmia tullaan kohtaamaan

erityisesti veden nousun uhkaamilla matalilla rannikkoalueilla ja joen suistoissa sijaitsevissa

30

kaupungeissa. Tämän tyyppiset alueet ovat myös erittäin alttiita eriasteisille konflikteille ja

niitä monet niistä sijoittuvat Etelä-Aasian maihin.

Paluu lokaliin – Esimerkkejä ”ilmastonmuutoskonflikteista”

Tutkimuskirjallisuudesta ja uutisartikkeleista nousee esille tiettyjä konflikteja, jotka toistuvasti liite-

tään ilmastonmuutokseen. Näitä ovat muun muassa Syyrian sisällissota, Darfurin konflikti ja

Tšadjärven seudun konfliktit. Seuraavassa osiossa kuvailen kutakin näistä kolmesta konfliktista lyhy-

esti. Tarkoituksena on osoittaa konkreettisia esimerkkejä ilmastonmuutoksen ja konfliktien välisestä

yhteydestä. Lisäksi tapausesimerkkien avulla konfliktien tarkastelu voidaan siirtää ilmiötasolta pai-

kalliselle tasolla. Tämä taas on keskeistä glokaalin toimintaympäristön hahmottamisen kannalta.

Syyrian sisällissota

Syyrian alueella koettiin vuosien 2006 ja 2010 välillä mitatun historian vakavin kuivuusjakso. Maa,

jossa kärsittiin jo ennestään heikosta vesitilanteesta, epävarmasta maataloustuotannosta ja puutteelli-

sesta luonnonsuojelupolitiikasta, kohtasi tuolloin suuria maataloudellisia takaiskuja ja karjaa kuoli

ennätysmäärä. Yksi kuivuuden merkittävimmistä seurauksista oli 1,5 miljoonan ihmisen siirtyminen

maaseuduilta kaupunkialueilla. Syyriassa tapahtunut nopea kaupungistuminen johti nopeasti epävi-

rallisten asuinalueiden syntyyn, eri alueiden liikakansoitukseen, heikkoon infrastruktuuriin sekä työt-

tömyyden ja rikollisuuden kasvuun. Edellä kuvatun prosessin myötä ruoantuotanto laski maassa dra-

maattisesti, jonka seurauksena ruuan kysyntä ja hinnat puolestaan kapusivat korkeiksi. Assadin hal-

lituksen ollessa kykenemätön vastaamaan näihin haasteisiin, alkoi Syyriassa kyteä suuria sosiaalisia

levottomuuksia, jotka lopulta johtivat yhä käynnissä olevaan sisällissotaan. (Kelley ym. 2015; Bow-

les ym. 2015, 393; Jones 2017)

Darfurin konflikti

Darfurin konfliktilla viitataan Sudanin länsiosassa sijaitsevassa Darfurin maakunnassa käynnissä ole-

vaan aseelliseen konfliktiin. Kyseinen konflikti on ollut käynnissä vuodesta 2003 lähtien, jolloin

kaksi kapinallisjoukkoa nimeltä Sudanin vapautusarmeija (SLA) ja Oikeudenmukaisuus ja Yhden-

vertaisuus –liike (JEM) hyökkäsivät Sudanin hallitusta ja sen tukemia puolisotilaallisia arabipaimen-

tolaisista koostuvia Janjaweed-joukkoja vastaan. Syynä tähän oli Sudanin hallituksen harjoittama

sorto maan arabiaväestöön kuulumattomia ihmisiä kohtaan. Sudanin hallitus vastasi hyökkäyksiin

etnisen puhdistuksen kaltaisina toimenpiteinä. Konfliktissa on tähän mennessä kuollut jo ainakin

300 000 ihmistä. Konfliktin puhkeamiseen vaikutti edellä mainittujen syiden lisäksi kuitenkin myös

31

luonnonvarojen vähäisyys ja niiden epätasa-arvoinen jakautuminen sekä maassa jo pitkään vallinneet

etniset jännitteet. Vuoteen 2007 mennessä yli kaksi miljoonaa ihmistä oli joutunut siirtymään alueelta

ja moni oli paennut maan rajojen yli sen naapurimaahan Tšadiin. Darfurin konfliktin taustalla vaikut-

tavat vahvasti ilmastonmuutos ja sen seurauksena tapahtunut ympäristön köyhtyminen. Darfurissa on

kilpailtu ainakin öljy- ja kaasuvaroista, puutavarasta, Niilin vedestä ja maatalouteen tarkoitetun vil-

jelysmaan käytöstä. (UNEP 2007; Mazo 2009; Borger 2007; Laakso 2015; Pellot 2007; Globalis

2016; Bowles ym. 2015, 393.)

Tšadin järven alueen konflikti

Tšadin, Nigerian, Nigerin ja Kamerunin valtioiden sisälle sijoittuvalla Tšadin järven alueella on ko-

ettu viime vuosina lukuisia kriisejä ja riskitekijöitä. Tšadin järven ympäristössä sekoittuvat muun

muassa työttömyys, resurssiniukkuus, taloudelliset haasteet ja väkivaltaiset konfliktit. Samanaikai-

sesti siellä on nähtävissä selviä ilmastonmuutoksen merkkejä, kuten pitkään jatkunutta kuivuutta,

jonka seurauksena myös Tšadin järven pinta-ala on pienentynyt jopa 90 %. Alueella on miljoonia

ihmisiä, joiden toimeentulo riippuu suoraan Tšadin järvestä, esimerkiksi kalastuksen muodossa. Jär-

ven kutistuminen on aiheuttanut suuria jännitteitä alueella asuvien paimentolaisten, maanviljelijöiden

ja kalastajien keskuudessa. Tšadin järven alueella on jo vuosikymmenten ajan todistettu useita väki-

valtaisia konflikteja, kuten sisällissotia ja kapinallisjoukkojen taisteluita. Väkivaltaan johtavat meka-

nismit ovat siis jo ennestään olemassa ja ilmastonmuutos on onnistunut vahvistamaan niitä entises-

tään. (Nett ja Rüttinger 2016; Mustasilta 2018.)

32

4.2 Ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät

Ei-valtiollisiin aseellisiin ryhmittymiä (engl. Non-State Armed Groups (NSAGs)) ja niiden toimintaa

on käsitelty etenkin kansainvälisessä kirjallisuudessa. Ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien mää-

rittely ei ole helppoa niiden suuren määrän ja vaihtelevien ominaisuuksien vuoksi. Yleisesti ottaen

niiden määrittelyssä otetaan kuitenkin huomioon seuraavat ominaisuudet: 1) Ne ovat valmiita ja ky-

keneväisiä käyttämään väkivaltaa saavuttaakseen asettamansa poliittiset, taloudelliset tai ideologiset

tavoitteensa. 2) Ne eivät kuulu valtion virallisiin toimijoihin, kuten armeijaan, poliisiin tai erikois-

joukkoihin. 3) Näin ollen niillä on myös jonkin asteinen autonominen asema suhteessa politikkaan,

sotilasoperaatioihin, infrastruktuuriin ja resursseihin. Lisäksi ei-valtiollisilla ryhmittymillä on yleensä

vähintään minimaalitason koordinointi-, komento- ja kontrollointirakenne sekä suhteellisen selkeä

ryhmäidentiteetti. (Hofmann, & Schneckener 2011, 2; Berti 2016, 2.)

Ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien muodostama kokonaisuus on siis hyvin laaja ja siihen sisäl-

tyy muun muassa militiat, terroristijärjestöt ja kapinallisryhmät. Lisäksi niihin voidaan katsoa kuulu-

vaksi myös erilaiset kansainvälisellä ja kansallisella tasolla toimivat rikollisryhmittymät ja jengit sekä

aseellista voimaa käyttävät klaani- ja heimoryhmittymät. (Rodgers &Muggah 2009, 2; Berti 2016, 2;

Schneckener 2009.)

Aineistossa esiintyy lukuisia mainintoja erilaisista ei-valtiollisista aseellisista ryhmittymistä ja niiden

roolista turvapaikkaprosessien käynnistäjinä. Näitä ryhmittymiä on nimitetty aineistossa muun mu-

assa militioiksi, liikkeiksi, organisaatioiksi, klaaneiksi ja järjestöiksi. Ei-valtiollisten ryhmittymien

toiminta liitetään aineiston perusteella muun muassa valtiollisia turvallisuusjoukkoja tukevaan soti-

laalliseen toimintaan sekä rikollisuuteen ja terrorismiin. Useat turvapaikanhakijat ovat turvapaikka-

kuulusteluissa kertoneet pelkäävänsä näitä ryhmittymiä ja monet ovat myös kokeneet niiden taholta

uhkailua tai väkivaltaa.

”Olet kertonut … järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa hakevasi Suomesta kansain-välistä suojelua. Koska olet veljesi kanssa auttanut siskosi miestä piiloutumaan Asaeb Ahl al Haqilta.” (P17)

”Olet kertonut hakevasi Suomesta kansainvälistä suojelua, koska pelkäät sekä Al-Sha-baabin että Habargir-klaanin uhkaavan henkeäsi, jos palaat kotimaahasi Somaliaan.” (P4)

”Kerrot, että shiialaiset Asa’ib Ahl al-Haq- ja Badr- militiat ovat jo vuosia kohdista-neet oikeudenloukkauksia sinuun ja perheeseesi.” (P3)

33

Turvapaikkapäätösten maatietokuvauksissa liikkeiden ja järjestöjen toimintaa kuvaillaan ja arvioi-

daan aineistossa konfliktien tapaan laajemmasta perspektiivistä kuin turvapaikanhakijoiden omissa

kertomuksissa. Maatietokuvauksissa otetaan kantaa muun muassa siihen, että millä alueilla tietyt jär-

jestöt tai liikkeet vaikuttavat, minkä asteista yhteistyötä ne mahdollisesti tekevät valtiollisten toimi-

joiden kanssa ja mihin muihin ryhmittymiin heidän toimintansa on vaikuttanut.

”Shiiavaltainen Etelä-Irak on shiiamilitioiden vahvaa tukialuetta. Muun muassa Badr järjestön, Kata’ib Hizbollahin ja Asa’ib al-Haqin kaltaisilla Iranin tukemilla shiiami-litioilla ja uskonoppinut Muqtada al-Sadria edustavalla Rauhan prikaateilla (Saraya al Salam) on toimintaa Etelä-Irakissa.” (P30)

”Monet shiiamiehet liittyivät kesästä 2014 lähtien shiialaisiin puolisotilaallisiin ryh-miin, kuten Asa’ib al-Haqiin, Badrin organisaatioon, Kata’ib Hizbollahiin ja Saraya al Salamiin, taistellakseen ISISiä vastaan. Nämä ryhmittymät ovat reagoineet ISISn iskuihin tekemällä summittaisia kostoiskuja sunneja vastaan.” (P23)

Kaikista eri ryhmittymistä eniten mainintoja aineistossa oli terroristijärjestö ISIS:stä eli Islamistisesta

valtiosta. Kyseessä on 2000-luvun alussa perustettu Irakissa ja Syyriassa toimiva jihadistijärjestö,

jonka tavoitteena šaria-lakiin pohjautuvan ideologian ja kalifaatin levittäminen (Stanford University

2018). ISIS:n vallan ollessa suurimmillaan se hallitsi jopa yhtä kolmasosaa koko Irakista. Samalla se

kampanjoi kansanmurhan puolesta ja pyrki eliminoimaan kaikki vähemmistöt sekä itseään vastusta-

vat tahot. (Hassan & Born 2018, 1.) ISIS:n toimintaa ja sen toteuttamia terroristi-iskuja kuvailtiin

päätöksissä runsaasti etenkin maatietokuvauksista koostuvissa osioissa. Päätösten perusteella ISIS:n

uhka on kohdistunut moniin eri osapuoliin, mutta pääasiassa Irakin keskushallintoon ja shiiamilitioi-

hin. Vaikka ISIS:stä esiintyi aineistossa lukuisia mainintoja, oli se mainittu pääasialliseksi turvapai-

kan haun syyksi vain yhdessä päätöksessä.

”Olette kertoneet, ettette voi palata Irakiin, sillä ISIS-järjestö on aikaisemmin uhannut … hänen armeijataustastaan johtuen ja pelkäätte edelleen järjestöä.” (P2)

Vaikka turvapaikanhakijat itse eivät ole juurikaan tuoneet esiin pelkoaan ISIS:n toimintaan liittyen,

sen toteuttamia iskuja ja aluevaltauksia kuvailtiin päätöksissä Maahanmuuttoviraston toimesta pal-

jon. Maatietokuvauksissa otettiin usein kantaa siihen, että mitkä alueet ovat tai ovat olleet ISIS:n

hallinnassa ja keihin ISIS:n toiminta on kohdistunut. Aineistossa kuvailtiin ISIS:n sotatoimia sekä

sen siviileihin kohdistamia oikeudenloukkauksia.

”ISIS teki vuosien 2015 ja 2016 lukuisia siviileihin kohdistuneita iskuja Bagdadin kaupungissa.” (P11)

34

”Kun Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva aseellinen ryhmittymä (ISIS) alkoi val-lata alueita Irakin keskiosissa kesäkuussa 2014, Irakin armeijan joukot pakenivat Kir-kukista, ja kurdien peshmerga-joukot ottivat kaupungin hallintaansa.” (P2)

Ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät ja ilmastonmuutos

Saksalainen ajatushautomo Adelphi on julkaissut Saksan ulkoasiainministeriön tuella ei-valtiollisten

aseellisten ryhmittymien ja ilmastonmuutoksen välisiä yhteyksiä käsittelevän raportin Insurgency,

Terrorism and Organised Crime in a Warming Climate - Analysing the Links Between Climate

Change and Non-State Armed Groups (2016). Kyseisen Katharina Nettin ja Lukas Rüttingerin toi-

mittaman raportin mukaan ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien ja ilmastonmuutoksen välisiä yh-

teyksiä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta on toistaiseksi olemassa vielä melko vähän (mt., 2). He

ovat tunnistaneet raportissaan kaksi keskeistä mekanismia, joiden avulla ilmastonmuutos ja ei-valti-

olliset aseelliset ryhmittymät voidaan linkittää toisiinsa. Ensinnäkin ilmastonmuutos lisää valtioiden

haurautta (kts myös tämän tutkielman luku 4.3), joka helpottaa ei-valtiollisten aseellisten ryhmitty-

mien toimintaa ja levittäytymistä. Niiden on helpompaa operoida alueilla, jossa valtiollisen väliintu-

lon aste ja legitimiteetti ovat matalia. Joissain tapauksissa ei-valtiolliset aseelliset ryhmittymät pyrki-

vät saamaan legitimiteettiä itselleen tarjoamalla paikallisille väestöille esimerkiksi peruspalveluita.

Tämän avulla ne voivat saavuttaa luottamusta ja antaa ihmisille turvallisuuden tunnetta. Toiseksi il-

mastonmuutoksella on negatiivisia vaikutuksia monien maiden alueiden ruokaturvallisuuteen ja

ruuan saantiin. Tämä asettaa kyseisten aleuiden väestön alttiiksi myös ei-valtiollisten aseellisten toi-

mijoiden rekrytoinnille. Ryhmät saattavat tarjota väestöllä vaihtoehtoisen tavan ansaita toimeentu-

lonsa tai ne niihin liittyminen saattaa olla reaktio poliittisista ja sosioekonomisista epäkohdista aiheu-

tuneisiin turhautumiseen. (Nett & Rüttinger 2016, III.)

Aineiston perusteella monet turvapaikanhakijat olivatkin joutuneet kotimaassaan ei-valtiollisten pak-

korekrytointiyritysten kohteiksi. Etenkin turvapaikanhakijoiden kertomuksissa toistuu kokemukset

pakkorekrytoinneista ja pelosta palata takaisin kotimaahan, kun rekrytointi ei olekaan kyseisten tur-

vapaikanhakijoiden kohdalla onnistunut. Maatietokuvauksissa ei kuitenkaan juurikaan oteta kantaa

pakkorekrytoinnin ilmiöön, vaan se nousee esille ainoastaan turvapaikanhakijoiden omista kertomuk-

sista. Aineiston pakkorekrytointiyritysten takana on suurimmaksi osaksi ollut Al-Shabaab.

”Kerroit, että … Al-Shabaab soitti sinulle ja vaati sinua tekemään yhteistyötä heidän kanssaan. Kertomasi mukaan he halusivat tehdä kaupastasi asekätkön ja he halusivat sinun sytyttävän kadun varteen sijoitettuja pommeja. … Pelkäät, että Al-Shabaab tap-paa sinut, jos palaat kotimaahasi.” (P20)

35

”Kerrot hakevasi kansainvälistä suojelua, koska sinua on uhkailemalla ja pahoinpite-lemällä vaadittu liittymään Al Hashd Al-Shaabiin ja Asa’ib al-Haqqiin-militioihin.” (P21)

”Olet kertonut …ja … järjestetyissä turvapaikkapuhutteluissa hakevasi kansainvälistä suojelua, koska Asaib Ahl Al-Haq on pyytänyt sinua liittymään heidän jäsenekseen. Koska et suostunut, sinut on siepattu ja sinua on kidutettu kaksi kertaa.” (P18)

Paluu lokaaliin – Tapausesimerkkejä ilmastonmuutoksen ja ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien

välisistä yhteyksistä

ISIS

Peter Schwartzstein (2017) pohtii National Geographicissa ilmestyneessä artikkelissaan Climate

Change and Water Woes Drove ISIS Recruiting in Iraq ISIS:n valta-aseman vahvistumisen ja ilmas-

tonmuutoksen välistä yhteyttä. Schwartzsteinin artikkeli perustuu Irakissa ja Syyriassa toteutettuihin

haastatteluihin, joissa monet maanviljelijät, virkamiehet ja kylän vanhimmat kertovat ISIS:n ilmes-

tymisen ensimmäisistä merkeistä. ISIS:n rekrytoijat lähestyivät tuolloin monia maaseudulla asuvia

maanviljelijöitä yrittäen saada heidät mukaan joukkoihinsa. Rekrytointiyritykset olivat toistuvia ja

ajoittuivat usein sellaisiin ajankohtiin, kun maanviljelyyn tarkoitettuja alueita oli kohdannut esimer-

kiksi kuivuus tai tulvat. Pahimmillaan useita vuosikymmeniä ilmastonmuutoksen ja huonon ilmasto-

politiikan armoilla olleet ja toistuvista kadotetuista sadoista kärsineet Sunni Arabikylät sekä niissä

asuvat maanviljelijät olivat hedelmällistä rekrytointialustaa uskonnolliseen fanatismiin perustuvalle

ISIS:lle. Tikritin alueella Pohjois-Irakissa ISIS onkin onnistunut saamaan itselleen enemmän tukea

vesipulassa olevilta yhteisöiltä, kuin paremmilla resursseilla varustetuilta vertaisiltaan.

Myös Kawa Hassan ja Camilla Born (2018) ovat tunnistaneet ilmastonmuutoksen sekä ISIS:n toi-

minnan mahdollistumisen ja helpottumisen välisen yhteyden. Heidän mukaansa Irakin hallinnon ky-

vyttömyys vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sosiaalisiin haasteisiin lisää ISIS:n kaltaisten ter-

roristiryhmittymien kannatusta resurssiriippuvaisilla alueilla. ISIS:n kaltaiset ryhmittymät saattavat

toimia joillekin ihmisille jopa ainoana väylänä perustarpeiden tyydyttämiselle (mt. 1–2.)

Al-Shabaab

Al-Shabaab on Somaliassa 1990-luvun alussa syntynyt aseellinen ryhmittymä, jonka toiminta poh-

jautuu vahvasti poliittiseen islamismiin. Sen tavoitteena on Al-Qaidan periaatteiden mukaisesti saada

islamistinen fundamentalismi leviämään Afrikan sarven alueella. Tällä hetkellä Al-Shabaabin hallin-

nassa on ainakin iso osa Eteläisestä Somaliasta sekä joitain pienempiä alueita Keniassa ja Etiopiassa.

Se tulkitsee hallitsemillaan alueilla hyvin vahvaa versiota islamilaisesta Sharia-laista, jonka mukaan

36

esimerkiksi musiikin kuuntelu ja parranajo ovat kiellettyjä asioita. Al-Shabaab tarkoittaa suomeksi

nuoruutta ja nimensä mukaisesti se keskittyykin rekrytoimaan hyvin nuoria ihmisiä joukkoihinsa.

Jopa 9-vuotiaita poikia on liittynyt sen riveihin. Ei-valtiollisten aseellisten ryhmittymien levittäyty-

misen ja vakavan kuivuuden välinen suhde konkretisoituu erityisesti Al-Shabaabin tapauksessa. Ky-

seinen ryhmä on onnistunut houkuttelemaan joukkoihinsa runsaasti nuoria ihmisiä, jotka ovat kärsi-

neet muun muassa nälänhädästä, heikosta ruokaturvallisuudesta sekä puutteellisista työllisyysmah-

dollisuuksista. Monet nuoret liittyvätkin Al-Shabaabiin, sillä heillä ei ole selviytymisensä suhteen

muita vaihtoehtoja, kun osallistua väkivaltaista ekstremismiä kannattaviin ryhmiin. Al-Shabaab on

myös kertonut ihmisille, että humanitaaristen toimijoiden kanssa yhteydessä olemisesta rangaistaan.

Kohtalona saattaa olla jopa kuolemantuomio, kun yhteistyö tulkitaan vakoiluksi. Somalian kärsiessä

jatkuvasta kuivuudesta, avustukset saattavat kuitenkin pelastaa satojen tuhansien hengen. (Kuele &

Miola 2018; Burke 2018.)

Boko Haram

”Boko Haramin väkivaltaisuudet ovat toisinaan levittäytyneet myös pohjoisen muihin osavaltioihin ja yksittäisiä pommi-iskuja on suoritettu myös Abujassa” (P27)

Boko Haram on 1990-luvun alussa Koillis-Nigeriassa alkunsa saanut jihadistinen terroristijärjestö.

ISIS:n ja Al-Shabaabin tapaan sen tavoitteena on taistella sekularisaatiota vastaan ja estää länsimais-

ten vaikutteiden leviämistä islamistisiin maihin. Sharia-lain soveltaminen nähdään liikkeessä korrup-

tion, yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden ja maan eriarvoisuuden poistamisen välineenä.

(Amusan & Ejoke 2017, 52.) Boko Haram vaikuttaa edellisessä luvussa mainitulla Tšadin järven

alueella, jossa väestö kärsii järven kuivumisen seurauksena muun muassa puhtaan veden puutteesta

ja toimeentulomahdollisuuksien heikkenemisestä. Alueella vallitseva äärimmäinen köyhyys ja talou-

dellinen hauraus yhdistettynä ympäristön tilan heikkenemiseen luo Boko Haramin kaltaisille ei-val-

tiollisille aseellisille ryhmittymille hedelmällisen kasvualustan toimia ja levittäytyä sekä toimia kil-

pailevana auktoriteettina maiden hallituksille. Kyseiset ongelmat helpottavat edellisten esimerkkien

kaltaisella tavalla uusien jäsenten rekrytointia sekä aiheuttavat laajamittaisia, maiden sisäisiä ja nii-

den ulkopuolelle suuntautuvia muuttoliikkeitä. Jo ennestään hauraiden valtioiden turvallisuustilanne

on heikentynyt entisestään Boko Haramin toiminnan levittäytyessä Nigeriasta Kameruniin, Nigeriin

ja Tšadiin vuonna 2015. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat tulevaisuudessa suurella todennä-

köisyydellä kiristämään tilannetta entisestään Tšadin järven alueella. (Nett & Rüttinger 2016, 10;

Darby 2017.)

37

4.3 Hauraat valtiot

”Itse haluat kertomasi mukaan edistää sananvapautta, sitä että ihmiset saisivat asua missä haluavat, että rauha tulisi kotimaahan ja että olisi demokratia.” (P25)

Aineiston perusteella turvapaikanhakijat olivat pääosin hauraiden valtioiden kansalaisia. Hauras val-

tio (engl. fragile state) on etenkin kansainvälisellä tasolla laajasti käytetty käsite, jolle ei kuitenkaan

löydy yhtä yleispätevää määritelmää. Leena Kotilaisen (2014) mukaan yhteisesti hyväksytyn määri-

telmän puute aiheuttaa ongelmia erityisesti tukipolitiikan toteuttamiselle. Hauraan valtion määrittely

vaihtelee toimijakohtaisesti ja moni organisaatio onkin tarkoituksellisesti määritellyt sen hyvin löy-

hästi, jotta myös poliittiset suuntaviivat jäisivät mahdollisimman avoimiksi. Sama koskee myös Suo-

men kehityspoliittisia linjauksia, joista ei ole löydettävissä yksiselitteistä määritelmää hauraalle val-

tiolle. (mt.) Erilaisia määritelmiä on kuitenkin olemassa ja esimerkiksi Europan Unioni määrittelee

haurauden seuraavasti:

”Hauraudella viitataan heikkoihin tai epäonnistuneisiin rakenteisiin ja tilanteisiin, joissa sosiaalinen sopimus on rikkoutunut, koska valtio on kyvytön tai haluton hoita-maan perustoimintojaan sekä velvollisuuksiaan ja vastuitaan liittyen palvelujen tuot-tamiseen, resurssienhallintaan, lainsäädäntöön, oikeudenmukaiseen valtaan pääsyyn, turvallisuuteen, suojeluun sekä kansalaisten oikeuksiin ja vapauksiin liittyen.” (EU 2007, 5).

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön eli OECD:n (Organisation for Economic Coopera-

tion and Development) alainen Kehitysyhteistyöosasto DCD (Development Co-operation Directo-

rate) on julkaissut hauraita valtioita koskevia raportteja vuodesta 2005 lähtien. (OECD 2018, 3.) Vuo-

den 2016 raportissa valtioiden haurautta on pyritty hahmottamaan erottamalla siitä viisi eri ulottu-

vuutta; poliittinen, taloudellinen, yhteiskunnallinen, turvallisuuteen liittyvä ja ympäristöllinen hau-

raus (OECD 2016). Olen käyttänyt omassa tutkielmassani samaa jaottelua.

Poliittinen hauraus

Poliittiseen haurauteen liitetään raportissa muun muassa sellaiset riskitekijät kuin hallinnon epäva-

kaus, valtion tukema väkivalta, poliittinen terrorismi sekä korruptio. Kyky hallita kyseisiä riskiteki-

jöitä määrittelee vahvasti valtioiden poliittisten instituutioiden laatua sekä kykyä varmistaa ihmisoi-

keuksien toteutumista. Poliittinen hauraus luo epävakautta poliittisiin prosesseihin ja päätöksiin sekä

vaikuttaa valtioiden kykyyn sopeutua muutoksiin sekä ehkäistä sortoa. Tiivistettynä poliittisen hau-

rauden kahtena pääelementtinä voidaan nähdä niin sanotun valtatasapainojärjestelmän (engl. Checks

and Balances) horjuminen sekä ihmisoikeuksien toteutumattomuus. (OECD 2016, 91–92.)

38

Aineistosta nousee vahvasti esille turvapaikanhakijoiden kotimaissa vallitseva poliittinen hauraus.

Pääasiassa poliittisen haurauden tunnuspiirteisiin viitattiin maatietokuvauksista koostuvissa osioissa.

Turvapaikkapäätöksissä oli lukuisia mainintoja lähtömaissa vallitsevasta korruptiosta ja turvallisuus-

viranomaisten kyvyttömyydestä vastata kansalaisten turvallisuudesta. Monessa päätöksessä viitattiin

maiden poliisivoimissa vallitsevaan korruptioon.

”Afganistanissa viranomaissuojelun saatavuudessa on vakavia puutteita. … Poliisissa ongelmana on korruptio. Kabulin kaupungin poliisit ovat alipalkattuja ja vaativat säännöllisesti lahjuksia.” (P19)

”Viranomaisten korruptio ja mielivalta mainitaan Venäjän federaatiossa ongelmiksi ja lainvalvontaviranomaisten suorittamista oikeudenloukkauksista sekä pidätyskes-kusten ja vankiloiden huonoista oloista on raportoitu.” (P26) (P5)

Poliittiseen haurauteen liittyy myös kansalaisten vähäiset mahdollisuudet osallistua maansa hallituk-

sen valintaan. Hauraissa valtioissa kansalais- ja poliittiset oikeudet, kuten äänioikeus, sananvapaus,

kokoontumisvapaus ja yhdistymisvapaus eivät toteudu kunnolla. Poliittisesti hauraissa valtioissa

myös lehdistön sananvapautta on rajoitettu. (OECD 2016, 92.) Aineiston perustella turvapaikanhaki-

joiden kotimaissa kamppaillaan kyseisten oikeuksien toteutumisen kanssa.

”Merkittävimmiksi ongelmiksi Venäjän federaatiossa luetaan kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin, kuten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisaktivistien toimintaan, kohdistuvat lainsäädännölliset rajoitukset sekä käytännön toiminnan häirintä.” (P26) (P5)

”Ruandan oppositiopoliitikkoihin ja muihin hallituksenvastaisiin toimijoihin on ra-portoitu kohdistuneen Kagamen hallintokaudella lukuisia oikeudenluokkauksia. … Lisäksi median toimintaa on rajoitettu, paikallisia sanomalehtiä ja uutistoimituksia on sensuroitu ja lakkautettu … Myös kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten ihmisoi-keus- ja kansalaisjärjestöjen toimintaa on rajoitettu, ja hallituksen ja sen käytäntöjen avoin kritisoiminen on vaikeaa.” (P25)

Poliittisen haurauden yhtenä keskeisenä piirteenä on myös ihmisoikeuksien toteutumattomuus eten-

kin naisten kohdalla (OECD 2016, 91). Aineistona toimineissa turvapaikkapäätöksissä oli kertomuk-

sia naisista, jotka olivat joutuneet ihmiskaupan, pakkoavioliiton tai kunniaväkivallan uhreiksi. Usein

näihin kertomuksiin nivoutui myös ympäröivän yhteiskunnan, kuten sukulaisten tai viranomaisten

haluttomuus puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin.

”Pelkäät vanhempiesi ja muiden kotialueesi asukkaiden saavan tietää sinun joutuneen ihmiskaupan uhriksi ja pakotetuksi prostituutioon Suomessa ja Italiassa. Pelkäät hei-dän kohtelevan sinua kaltoin ja hylkäävän sinut sen vuoksi.” (P16)

”Olet kertonut tuolloin hakevasi Suomesta kansainvälistä suojelua, koska Uboni-kult-tiin kuuluva isäsi on pakottanut sinua menemään naimisiin samaan kulttiin kuuluvan vanhan miehen kanssa.” (P27)

39

”Kunniaväkivalta on irakilaisessa yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyä, myös viran-omaisten keskuudessa. Irakin rikoslain mukaan kunniamotiivi katsotaan rangaistuk-sen lieventämisperusteeksi. Esimerkiksi kunniamurhasta määrätty elinkautinen van-keus voidaan lieventää kunniallisen motiivin perusteella lyhimmillään kuuden kuu-kauden vankeudeksi.” (P29)

Taloudellinen hauraus

Haurauden taloudellinen ulottuvuus koostuu sellaisista riskitekijöistä, jotka voivat ovat luonteeltaan

myös rakenteellisia tai väliaikaisia. Näitä ovat muun muassa riippuvuus luonnonvaravuokrista (esim.

maanvuokraus), heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden suuri määrä suhteessa kokonaistyöl-

lisyyteen, valtioiden riippuvuus kehitysavusta tai muista kansainvälisistä tuista sekä korkea nuoriso-

työttömyys. Taloudellista haurautta määrittävät myös sellaiset perinteisemmät indikaattorit, kuten

valtioiden julkisen velan suuri määrä, matala bruttokansantuote sekä yleinen korkea työttömyysaste.

Taloudelliseen haurauteen liittyviä riskejä on mahdollista vähentää muun muassa panostamalla inhi-

milliseen pääomaan, kuten koulutukseen ja työllisyyteen sekä hallituksen toteuttamalla yksityisen

sektorin toiminnan säätelyllä. Kahtena keskeisimpänä riskinä voidaan kuitenkin tunnistaa sellaiset

tekijät, jotka pitkällä aikavälillä hidastavat maiden talouskasvua sekä lisäävät työmarkkinoiden epä-

tasapainoa. (OECD 2016, 86.) Aineistossa taloudelliseen haurauteen viitattiin usein silloin, kun sen

tulkittiin vähentyneen. Muutamassa päätöksessä otettiin muun muassa kantaa maiden tai kaupunkien

talouskasvuun ja niiden parantuneeseen työllisyystilanteeseen. Taloudellisen haurauden lisääntymi-

sestä ei sen sijaan ollut mainintoja.

”Ruanda on Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin tuella kyen-nyt tekemään tärkeitä taloudellisia uudistuksia ja ylläpitämään talouskasvuaan viimei-sen vuosikymmenen aikana. Vuosien 2001 ja 2015 välillä BKT:n kasvu oli noin kah-deksan prosenttia vuodessa.” (P25)

”Epävakaasta turvallisuustilanteesta ja väkivallasta huolimatta Mogadishun talous on elpymässä ja kaupunkia jälleenrakennetaan. … Talouden elpyminen ja valtionhallin-non laajeneminen ovat luoneet Mogadishuun kysyntää koulutetulle ja kouluttamatto-malle työvoimalle. … Etenkin rakennushankkeet ja Mogadishun satama työllistävät miehiä. Tarkkoja työllisyystilastoja ei ole saatavilla Somaliasta ja monet tekevät use-ampaa työtä samaan aikaan, jotta pystyisivät elättämään itsensä.” (P8)

Yhteiskunnallinen hauraus

Haurauden yhteiskunnallisella ulottuvuudella viitataan OECD:n (2016) luokittelussa sellaisiin riskei-

hin, jotka vaikuttavat negatiivisesti kansalaisten sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kyseiset haavoit-

tuvuustekijät voidaan jakaa edelleen vertikaaliseen (engl. vertical inequality eli VI) ja horisontaali-

40

seen (engl. horizontal inequality eli HI) epäoikeudenmukaisuuteen. Ensimmäiseksi mainitulla viita-

taan yksilöiden välillä vallitsevaan epäoikeudenmukaisuuteen. Tällöin tuloksena saattaa olla suuret

tuloerot ja sukupuolten välinen epätasa-arvo. Jälkimmäisellä taas tarkoitetaan eri ryhmien välistä epä-

oikeudenmukaisuutta. Horisontaalinen epäoikeudenmukaisuus kohdistuu usein esimerkiksi eri us-

kontoa, rotua tai etnisyyttä edustaviin ryhmiin (mt., 98; Stewart ym. 2009, 3.) Yhteiskunnallista hau-

rautta lisäävät myös heikot toimeentulon mahdollisuudet yhdistettynä valtioiden korkeaan kaupun-

gistumisasteeseen ja sisäisesti siirtyneiden suureen määrään. (OECD 2016, 98.) Aineiston perusteella

turvapaikanhakijoiden kotimaissa esiintyy sekä horisontaalista että vertikaalista epäoikeudenmukai-

suutta. Päätöksistä nousi esille niin sukupuolten välinen epätasa-arvo, kuin myös eri etnistä taustaa

tai uskontoa edustavien ihmisryhmien välillä vallitseva tasa-arvon puute.

”ACCORD:n raportin mukaan naisen on tänä päivänä erittäin hankalaa elää Tshetsheniassa ilman aviomiestä tai miespuolisen sukulaisen tukea. ... Tshetsheniassa miesten suojelu ja tuki on ehdottoman tärkeää naiselle. Naiset, joilla ei ole miespuo-lista suojelua katsotaan usein alempiarvoiseksi. Raportin mukaan eronnut nainen on erityisen haavoittuvassa asemassa Tshetsheniassa.” (P1)

”Sunneihin on raportoitu kohdistuneen mm. sieppauksia, häätöjä, kiristystä ja laitto-mia teloituksia. … Viranomaissuojelun saaminen Bagdadissa sunniarabina on useim-miten epätodennäköistä.” (P23)

”Feilikurdit kuitenkin ovat aliedustettuja politiikassa, ja poliittisen korruption ja mo-nimutkaisen byrokratian ilmapiirissä feilikurdit ovat joutuneet taipumaan diskrimi-naatioon ja vähättelevään kohteluun. (P29)

Valtioiden haurauteen liittyy myös niiden kyvyttömyys tarjota kansalaisilleen peruspalveluita (World

Bank 2013, 9). Yhdistäisin itse peruspalveluiden puuteen haurauden yhteiskunnalliseen ulottuvuu-

teen. Aineistosta nousikin useassa kohtaa esille turvapaikanhakijoiden lähtömaissa vallitseva perus-

palveluiden puutteellinen taso tai niiden totaalinen puuttuminen.

”Mielenterveyshoito on Venäjällä melko laitosmaista ja kärsii resurssien alimitoituk-sesta. … Ihmiset, jotka eivät sopeudu huoltoloiden hoitotapaan, ja sellaiset henkilöt, jotka eivät pärjää itsenäisesti, voidaan lähettää pitkäkestoisiin hoitoihin sosiaalihuol-tolaitoksiin (internaatteihin), joissa potilaat asuvat hyvin pitkään.” (P26)

”Bagdadissa on edelleen vuoden 2017 aikana järjestetty useita mielenosoituksia liit-tyen erityisesti peruspalvelujen puutteeseen.” (P11)

”Vuoristoisesta Tala wa Barfakista kestää tieyhteyden huonokuntoisuuden takia 10 tuntia Baghlanin pääkaupunkiin Pul-i-Khumriin, missä sijaitsee maakunnan keskus-sairaala. Kulkuyhteyden pituus on nostanut synnyttämään matkaavien naisten ja vas-tasyntyneiden lasten kuolleisuutta alueella.” (P15)

41

Turvallisuuteen liittyvä hauraus

Haurauden turvallisuuteen liittyvä ulottuvuus pitää sisällään sekä suoran väkivallan riskin että valti-

ollisten instituutioiden heikon valmiuden estää tai vähentää väkivaltaa. Turvallisuuteen liittyvän hau-

rauden määrittämää väkivallan astetta voidaan arvioida muun muassa henkirikostilastojen, järjestäy-

tyneen rikollisuuden asteen, terrorismin vaikutusten tai ei-valtiollisten toimijoiden ja sotien aiheutta-

mien kuolonuhrien määrän mukaan. Instituutioiden valmiudella vastata kyseisiin riskeihin tarkoite-

taan muun muassa poliisivoimien riittävää vahvuutta ja sen toiminnan perustumista oikeusvaltiope-

riaatteeseen. Turvallisuuteen liittyvään haurauteen voidaan nähdä liittyvän suuria riskejä myös sil-

loin, jos valtio ei ole kykeneväinen pitämään hallussaan tiettyjä maantieteellisiä alueita. (OECD 2016,

95.)

Turvallisuuteen liittyvää haurautta on käsitelty tässä tutkielmassa melko laajasti jo väkivaltaisten

konfliktien ja ilmastonmuutoksen välisiä yhteyksiä käsittelevässä alaluvussa 4.1. Näin ollen en näe

mielekkääksi käsitellä sitä tässä kohtaa enää kovin laajasti uudestaan. Alla on kuitenkin esitetty muu-

tama aineistosta poimittu lainaus, joiden perusteella voidaan todeta, että turvapaikanhakijoiden läh-

tömaissa vallitsee melko suurtakin turvallisuuteen liittyvää haurautta, sillä tietyillä valtioilla on ollut

haasteita pitää hallussaan maantieteellisiä alueita ja poliisivoimien vahvuus on ajoittain ollut riittä-

mätöntä.

”… tammikuussa 2014 noin 1200 poliisia jätti tulematta työpaikalleen Anbarin lää-nissä, koska monet poliisit katsoivat, ettei heillä ole mahdollisuuksia pärjätä taiste-luissa heitä paremmin aseistettuja terroristeja vastaan.” (P2)

”Erityisen levotonta on ollut Tala wa Barfakissa, jonka keskuksen Taliban valtasi maaliskuun alussa, minkä jälkeen turvallisuusjoukot saivat alueen kuitenkin parissa päivässä takaisin hallintaansa.” (P15)

”Poliisin kyvyttömyys kontrolloida väkivaltaisuuksia on johtanut siihen, että hallitus toistuvasti turvautuu armeijan apuun monissa tapauksissa.” (P27)

Ympäristöllinen hauraus

Valtioiden ympäristöllinen hauraus määrittyy niiden kyvystä vastata maiden sisäisiin ja ulkoisiin ym-

päristöriskeihin, joita voivat olla esimerkiksi erilaiset luonnonkatastrofit tai pitkittynyt kuivuus. Ym-

päristöllistä haurautta kuvaaviin riskitekijöihin lukeutuvat myös huono ilman ja veden laatu, puut-

teellinen sanitaatio sekä tartuntatautien laaja esiintyvyys. Myös ruokaturvan heikentyminen voidaan

tulkita ympäristölliseksi hauraudeksi. (OECD 2016, 89.) Aineistossa valtioiden haurauden ympäris-

töllinen ulottuvuus jää lähes täysin käsittelemättä ja piiloon. Sen vuoksi tämän tutkielman tavoitteena

42

onkin tehdä tuota kyseistä ulottuvuutta näkyvämmäksi. Tulen käsittelemään aineiston turvapaikan-

hakijoiden kotimaissa vallitsevaa ympäristöllistä haurautta tarkemmin seuraavassa lähtöalueita kos-

kevassa alaluvussa.

Hauraat valtiot ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät erityisesti jo valmiiksi heikossa asemassa olevissa kehitys-

maissa. Kovimman hinnan ilmastonmuutoksesta maksavat hauraiden valtioiden köyhät ja haavoittu-

vassa asemassa olevat ihmiset ja yhteisöt. Valtioiden haavoittuvuus on yleensä moniulotteista ja

koostuu muun muassa väestön köyhyysloukuista, huonosta infrastruktuurista, maiden heikosta ase-

masta maailmantaloudessa, hauraista valtiollisista instituutioista, poliittisesta epävakaudesta ja aseel-

listen konfliktien uhasta. Ilmastonmuutoksella taas on vahvoja yhteyksiä maiden sosiaalisiin, talou-

dellisiin ja poliittisiin rakenteisiin. (Smith & Vivekananda 2009, 6.)

Ilmastonmuutos on suuri riski terveydelle ja se koskettaa erityisesti hauraiden valtioiden kansalaisia.

Esimerkiksi joillain alueilla veden laatu on kärsinyt ja ihmiset ovat sairastuneet koleran kaltaisiin

tauteihin. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet luonnonkatastrofit, kuten myrskyt, ovat johtaneet

lisääntyneisiin tapaturmiin ja kuolintapauksiin. Tämä on kuormittanut jo entisestään tiukoilla olevia

terveydenhuollon resursseja. Valtion ollessa kykenemätön vastaamaan kansalaistensa perustarpeisiin,

kuten veden, ruuan ja terveydenhuollon turvaamiseen, hauraiden valtioiden ja niiden kansaisten vä-

linen yhteiskuntasopimus on helposti uhattuna ja konfliktien riski lisääntyy jälleen. (Smith & Vive-

kananda 2009, 9–10.)

Hauraiden valtioiden poliittinen ja taloudellinen eliitti on usein järjestäytynyt tavalla, joka ylläpitää

ja vahvistaa jo olemassa olevia valtarakenteita. Vaikka hallinnon tulisi turvata kansalaistensa perus-

tarpeet, esimerkiksi kehitysapuun tarkoitettuja varoja on vaikea kohdistaa kaikista heikoimmassa ase-

massa olevien käyttöön. Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia esimerkiksi ruuan ja veden tarjontaan,

joka taas vaikuttaa maa-alueiden arvoon. Lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää eri-

näisten hallinnon rahoittamien palveluiden ja tuotteiden tarjontaa. Kyseinen kuvio mahdollistaa rik-

kaalle väestönosalle keinoja tehdä lisää voittoa niin laillisin kuin laittominkin keinoin. (Smith & Vi-

vekananda 2009, 9–10.)

43

Hauraiden valtioiden indeksi

Amerikkalainen riippumaton ja voittoa tavoittelematon ajatushautomo Fund for Peace on kehittänyt

valtioiden haurautta mittaavan hauraiden valtioiden indeksin (engl. Fragile State Index, FSI). Järjestö

julkaisee myös vuosittain raportin, jossa 178 eri maailman valtiota asetetaan järjestykseen niiden hau-

rauden mukaan. Indeksissä maiden haurautta arvioidaan 12 eri pääindikaattorin sekä 100 osaindikaat-

torin avulla. Kyseiset indikaattorit mittaavaan muun muassa valtioiden demokratian tasoa, julkishal-

linnon laatua, ihmisoikeuksien toteutumista, pakolaisten määrää sekä taloudellista epätasa-arvoa. In-

deksi perustuu sosiaalitieteelliseen laadulliseen ja määrälliseen tutkimukseen sekä tulosten asiantun-

tijavalidointiin. Indeksin luomiseksi analysoidaan vuosittain miljoonia asiakirjoja ja tilastoja. Viimei-

sin, vuonna 2018 julkaistu FSI-raportti, on järjestyksessä neljästoista laatuaan ja pitää sisällään aika-

välillä 1.1.2017 – 31.12.2017 kerätyt tiedot. Mitä vähäisemmät pisteet kukin maa on indeksin avulla

saanut, sitä parempi on niiden tilanne. Näin ollen korkeimmat pisteet saaneet maat voidaan tulkita

maailman hauraimmiksi valtioiksi. (Kepa 2016; Fund for Peace 2018, 3.)

Suomi sijoittui hauraiden valtioiden indeksillä vuonna 2018 jo kahdeksannen kerran peräkkäin maa-

ilman vähiten hauraaksi maaksi. Esimerkiksi vuonna 2016 Suomi sijoittui ainoana maana kategoriaan

erittäin kestävä (very sustainable). (Aronen 2016.) Vuoden 2018 FSI-raportissa hauraimmaksi valti-

oksi sijoittui Etelä-Sudan. Toiseksi haurain valtio oli Somalia. Syyria oli neljänneksi haurain valtio,

Afganistan yhdeksänneksi ja Irak yhdeksitoista haurain. (Fund for Peace 2018, 7.) Kuten turvapai-

kanhakijoiden kotimaita käsittelevässä luvussa 4.5 ilmenee, erityisesti näistä maista on saapunut Suo-

meen viime vuosina runsaasti turvapaikanhakijoita.

44

4.4 Maiden sisäiset muuttoliikkeet ja kaupungistuminen

Maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt (engl. internally displaced persons, IDP’s) määritellään

YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n (UN Office for the Coordination of

Humanitarian Affairs) julkaisemassa raportissa Guiding Principles on Internal Displacement seuraa-

valla tavalla:

”Sisäisesti siirtyneet henkilöt ovat henkilöitä tai ryhmiä, jotka ovat pakotettuja tai vel-

voitettuja pakenemaan tai jättämään kotinsa tai asuinpaikkansa välttääkseen aseellis-

ten konfliktien, yleisen väkivallan, ihmisoikeusluokkausten, luonnonkatastrofin tai

ihmisen aiheuttaman katastrofin seuraukset ja jotka eivät ole ylittäneet kansainväli-

sesti hyväksyttyä valtion rajaa.” (OCHA 1998, 1.)

Sisäisesti siirtymään joutuneiden joukossa on muun muassa pommituksia, rikollisorganisaatoiden uh-

kailua tai aseellisia hyökkäyksiä paenneita perheitä, katastrofien vuoksi asuinkyvyttömäksi käynei-

den asutusten asukkaita, rakennushankkeiden tieltä muuttamaan joutuneita alkuperäisasukkaita, kui-

vuuden piinaamia ja työttömäksi jääneitä maaseudun asukkaita sekä rannikko- ja vuoristoalueiden

asukkaita, joiden asuinympäristöt ovat tuhoutuneet hiljalleen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Mai-

den sisäisesti siirtyneitä on usein kohdannut perheiden erottaminen ja dokumenttien sekä omaisuuden

kadottaminen. Lisäksi heillä on usein suuri riski joutua uudelleensijoitetuksi toiseen paikkaan. Mai-

den sisäisesti siirtymään joutuneita ei luokitella virallisesti pakolaisiksi. Sellaisiksi katsotaan nimit-

täin vain henkilöt, jotka ovat päätyneet hakemaan turvaa oman maansa rajojen ulkopuolelta. Vuoden

2017 aikana maiden sisäisesti joutui siirtymään 30,6 ihmistä. Vielä 1990-luvulla vastaava luku oli

alle 20 miljoonaa (IDMC 2018, 1; IDMC 2016, 27)

Pakotetusta tai ei-vapaaehtoisesta pakkomuutosta puhuttaessa erotetaan toisistaan usein kaksi eri-

laista pakkomuuton tyyppiä; konfliktien aiheuttama pakkomuutto ja katastrofeista johtuva pakko-

muutto. Konfliktien aiheuttamia siirtymisiä mielletään usein ihmisten toiminnasta johtuvaksi ja kata-

strofeista johtuvat siirtymiset taas yhdistetään luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Kyseiset määritel-

mät ovat toki havainnollistavia, mutta niiden välinen ero ei ole niin yksiselitteinen. Kuten luvussa 4.1

todettiin, konfliktit voivat nimittäin syntyä esimerkiksi luonnonresurssien hallintaan liittyvistä syistä

tai vaihtoehtoisesti ihmisten toiminta saattaa aiheuttaa luonnonkatastrofeja. (Migration Data Portal

2018.)

45

Aineistossa oli runsaasti mainintoja turvapaikanhakijoiden kotimaiden sisäisistä muuttoliikkeistä.

Niihin otettiin yleensä kantaa Maahanmuuttoviraston toimesta tuomalla esiin kyseisten maiden sisäi-

sesti siirtymään joutuneiden henkilöiden määriä tai sisäisen siirtymisen syitä. Lisäksi päätöksissä ker-

rottiin usein mistä, minne ja millä aikavälillä maiden sisäisesti siirtyneet ihmiset ovat muuttaneet.

Näitä käsiteltiin päätöksissä usein erillisissä lyhyissä osioissa ja ne näyttäytyivät monesti hyvin irral-

lisena muusta tekstistä. Monessa päätöksessä sisäisten muuttoliikkeiden syyksi nimettiin aseelliset

konfliktit tai sektoriaaliset ongelmat, mutta vähintään yhtä monessa päätöksessä sisäisten muuttoliik-

keiden syitä ei mainittu ja ne jäivät näin ollen avoimiksi. Maiden sisäisten muuttoliikkeiden käsittely

jäi aineistossa melko irralliseksi myös yksittäisten turvapaikanhakijoiden tilanteisiin nähden, sillä

turvapaikanhakijoiden omia kokemuksia sisäisesti siirtymään joutumisesta ei käsitelty oikeastaan ol-

lenkaan. Maan sisäisiä pakolaisia kutsuttiin aineistossa maan sisäisesti siirtymään joutuneiksi tai eva-

koiksi.

”Afganistanissa maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä nousi vuoden 2016 al-kupuolella arviolta 1,2 miljoonaan. Suurimpana syynä sisäiseen pakolaisuuteen on aseellinen konflikti.” (P15)

”Etelä-Irakin lääneissä, mukaan lukien Babylon, oli lokakuussa 2017 yli 220 000 si-säisesti siirtymään joutunutta henkilöä, joista yli 110 000 oli Najafin ja Kerbalan lää-neissä. Suurin osa näistä evakoista oli kotoisin Ninevestä.” (P30)

UNHCR:n (2018) mukaan pakolaisleirit on tarkoitettu kriisitilanteissa väliaikaiseksi majoitukseksi

sellaisille ihmisille, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiaan väkivallan ja vainon vuoksi. Noin 2,6

miljoonaa turvaa hakevaa ihmistä ympäri maailman asuu tällä hetkellä pakolaisleireillä tai vaihtoeh-

toisesti kaupunkialueilla ja epävirallisissa asunnoissa. Päätöksissä oli myös jonkin verran mainintoja

pakolaisleireistä. Niihin viitattiin lähinnä tuomalla esille sitä, että kuinka monta ihmistä pakolaislei-

reillä asui ja kuinka paljon kyseisiä leirejä milläkin alueella on.

”Suur-Mogadishun alueella on lokakuussa 2017 arvioitu olevan noin 545 000 maan sisäisesti siirtynyttä, jotka jakaantuvat yli 840 IDP-leirille. (P8)

Yhdessä päätöksessä oli kuitenkin maininta siitä, että ainakin Somaliassa sisäisesti siirtyneiden lei-

rille voi joutua muuttamaan myös köyhyyden tai työttömyyden seurauksena. Näin ollen on siis to-

dennäköistä, että kaikki maiden sisällä siirtyneet ja pakolaisleireille päätyneet eivät ole päätyneet

hakemaan turvaa konfliktien tai vainon vuoksi, vaan myös taustalla voi myös olla muita syitä.

”Ilman sosiaalisia verkostoja, varallisuutta tai työllistymisvalmiuksia Mogadishussa on vaikeaa ylläpitää kohtuullista elintasoa ja henkilöllä saattaa olla riski joutua asu-maan maan sisällä siirtymään joutuneiden leirille.” (P8)

46

Maiden sisäiset muuttoliikkeet ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen aiheuttamista muuttoliikkeistä suurin osa tapahtuu maiden sisäisesti. Ilmaston-

muutos ja siitä seuraavat muuttoliikkeet eivät kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan ne ovat monesti

myös yhteydessä muihin merkittäviin demografisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, kuten esimerkiksi vä-

estönkasvuun, kaupungistumiseen sekä ruoka- ja vesiturvaan. Näin ollen on myös hyvin vaikeaa ar-

vioida missä määrin ilmastonmuutos vaikuttaa maiden sisäisiin muuttoliikeisiin ja mikä on seurausta

muista tekijöistä. (Brookings 2014, 1; UNHCR 2011, 2.)

IDMC:n arvion mukaan vuoden 2017 aikana tapahtuneista maiden sisäisistä siirtymisistä 11,8 johtui

konflikteista ja yli puolet eli 18,8 miljoonaa ympäristökatastrofeista. Ympäristökatastrofeista aiheu-

tuneet muuttoliikkeet liittyivät pääasiallisesti säässä tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi tulvien

vuoksi maiden sisäisesti joutui siirtymään 8,6 miljoonaa ihmistä, myrskyjen vuoksi 7,5 miljoonaa ja

pitkittyneen kuivuuden vuoksi 1,3 miljoonaa. Lisäksi maiden sisäisiin muuttoliikkeisiin vaikutti

eriasteiset metsäpalot, maanvyörymät ja maanjäristykset sekä poikkeuksellisen korkeat ilman lämpö-

tilat. (IDMC 2018a, 6-7.)

Edellä kuvatuista tiedosta huolimatta on kuitenkin erittäin vaikeaa osoittaa mitkä yksittäiset ympäris-

tökatastrofit ja niiden seurauksena tapahtuvat muuttoliikkeet ovat suoraa seurausta ihmisen aiheutta-

masta ilmastonmuutoksesta ja mitkä taas niin sanotusta luonnollisesta ilmastonvaihtelusta. (Solomon

ym. 2007, 53.) McAdamin (2010, 84–85) mukaan tällä ei kuitenkaan pitäisi olla niinkään väliä, vaan

kaikkiin ilmasto-olosuhteiden vuoksi siirtymään joutuneihin ihmisiin tulisi lähtökohtaisesti suhtautua

samalla tavalla.

Kaupungistuminen

Kaupungistumisella viitataan ilmiöön, jossa yhä useampi määrä maiden kokonaisväestöstä siirtyy

asumaan kaupunkialueille. Kaupungistuminen voidaan myös nähdä prosessina, jossa suuri määrä ih-

misiä muuttaa pysyvästi maatieteellisesti suhteellisen pienille alueille muodostaen kaupunkiasutuk-

sia. (UN 1997, 74–75.)

Kaupungistuminen on tällä hetkellä hyvin voimakasta lähes kaikkialla maailmassa. YK:n arvion mu-

kaan kaupungeissa asuvan väestön määrä saattaa lähes kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Li-

säksi voidaan odottaa, että globaalisti jopa kuusi ihmistä kymmenestä tulee asumaan kaupunkialu-

eella vuonna 2030. Ylivoimaisesti voimakkainta kaupungistuminen tulee olemaan Afrikassa, Aasi-

47

assa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Nopea kaupungistuminen tulee todennäköisesti teke-

mään yhteiskunnat entistä haavoittuvaisemmiksi. Puutteellisen kaupunkisuunnittelun myötä nykyi-

nen kehityssuunta enteilee dramaattisia seurauksia. Nopeasti tapahtuva kaupungistuminen on jo nyt

johtanut monin paikoin puutteellisiin asuinoloihin, slummialueiden lisääntymiseen, heikkoon infra-

struktuuriin sekä rikollisuuden, työttömyyden ja köyhyyden lisääntymiseen. (UN 2017, 3; UN-Habi-

tat 2018a; UNFPA 2018.)

Monille elämä kaupungeissa näyttäytyy uusina mahdollisuuksina. Kaupungistumisen ja talouskasvun

välillä onkin merkittävä yhteys, sillä jopa 80 % maailman bruttokansantuotteesta syntyy kaupun-

geissa. Maaseudulla lisääntyvä köyhyys ajaa ihmisiä kaupunkeihin vahvasti taloudellisten mahdolli-

suuksien vuoksi. Kaupungit luovat ihmisille myös muitakin kuin taloudellisia ja työllistymiseen joh-

tavia mahdollisuuksia. Monille nuorille, etenkin naisille, elämä kaupungissa merkitsee uudenlaista

vapautta ja mahdollisuutta paeta maaseuduilla vallitsevaa perinteistä patriarkaattia. Kaupungeissa

myös terveydenhuolto on paremmin saatavilla kuin maaseuduilla. (UNFPA 2018.)

Aineistossa käsiteltiin myös turvapaikanhakijoiden kotimaiden pääkaupunkeihin tai muihin suuriin

kaupunkeihin kohdistuvia muuttoliikkeitä. Päätöksissä oli kuvailtu muun muassa Mogadishuun, Ka-

buliin ja Mazar-i-Sharifiin kohdistuvia muuttoliikkeitä. Syiksi mainittiin esimerkiksi kuivuus, huma-

nitaarinen kriisi, vakaa turvallisuustilanne ja talouskasvun luomat mahdollisuudet. Kaupungistumista

käsiteltiin lähinnä maatietokuvauksista koostuvissa osioissa. Turvapaikanhakijoiden omista kerto-

muksista kaupunkeihin suuntautuvat muuttoliikkeet eivät sen sijaan nousseet esille.

”Mogadishu on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Somaliassa val-litseva kuivuus ja humanitaarinen kriisi ovat entisestään kiihdyttäneet kaupungin kas-vua, kun vettä, ruokaa ja suojaa etsiviä ihmisiä saapuu pääkaupunkiin päivittäin.” (P8)

”Afganistanin epävirallinen pääkaupunki Mazar-i-Sharif on Afganistanin taloudelli-sia ja kaupallisia keskuksia, jonne on vakaan turvallisuustilanteen sekä talouskasvun perässä suuntautunut paljon maansisäisiä muuttoliikkeitä.” (P15)

”Bagdadissa oli maaliskuussa 2017 noin 347 000 sisäisesti siirtymään joutunutta. Yli puolet heistä oli tullut Anbarin läänistä, ja selvä enemmistö, yli 310 000, asui vuok-ratuissa asunnoissa tai perheiden vieraina.” (P12)

48

Kaupungistuminen ja ilmastonmuutos

Kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen välinen yhteys näyttäytyy tutkimuskirjallisuuden valossa

kaksisuuntaiselta prosessilta; siinä missä ilmastonmuutos vauhdittaa ihmisten muuttoa maaseudulta

kaupunkeihin, kaupungistuminen myös edesauttaa ilmastonmuutoksen etenemistä.

Vaikka vain 2 % maailman pinta-alueesta koostuu kaupungeista, niissä kulutetaan kuitenkin jopa 78

% prosenttia kaikesta käytetystä energiasta. Lisäksi kaupungit tuottavat yli 60 % kaikista hiilidioksi-

dipäästöistä sekä merkittävän osan muista kasvihuonepäästöistä. Näitä synnyttävät pääasiassa kulku-

välineet, teollisuus ja biomassa käyttö. (UN-Habitat 2018b)

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat myös monesti vakavampia kaupunkialueilla. Niiden lämpötilat

saattavat olla useita asteita korkeampi kuin kaupunkeja ympäröivillä alueilla. Syynä tähän on muun

muassa kaupunkien korkea rakennustiheys, kasvillisuuden vähyys ja lisääntynyt alueellinen sähkön

kulutus. Kaupunkialueiden lisääntyneet lämpöaallot aiheuttavat ihmisille suuria terveysrikejä ja jopa

kuolemia. Erityisesti köyhissä suurkaupungeissa läheisten maaseutujen kuivuus aiheuttaa vakavaa

veden niukkuutta ja ruokien hintojen nousua. (Greenpeace 2017, 28–29.) Myös merenpintojen nousu

ja lisääntyneet säähän liittyvät ääri-ilmiöt vaikuttavat jo satoihin miljooniin ihmisiin. Jälleen kerran

suurimmassa riskissä ovat köyhimmät ihmiset, jotka asuvat usein jokien varrella tai rinteissä. Näillä

alueilla esiintyy eniten saasteita ja ne kokevat suurimpia vahinkoja maanjäristysten ja maavyöryjen

yhteydessä. (UN-Habitat 2018b.)

49

4.5 Turvapaikanhakijoiden kotimaat

Suurimmassa osassa turvapaikkapäätöksiä oli jokin maininta turvapaikanhakijan alkuperäisestä koti-

maasta. Lisäksi monessa päätöksessä tarkennettiin vielä mistä päin kyseistä maata hakija on kotoisin.

Suurin osa turvapaikanhakijoista oli aineiston mukaan kotoisin Irakista (14). Neljä oli lähtöisin So-

maliasta ja kolme Venäjän federaatiosta. Afganistanista ja Nigeriasta oli saapunut Suomeen kaksi

hakijaa. Lisäksi Ruandasta, Kiinasta ja Turkista oli kustakin maasta yksi hakija. Ainoastaan kahden

henkilön kansalaisuus ei selvinnyt aineistosta. Aineistosta esille nousseet turvapaikanhakijoiden kan-

salaisuudet olivat melko yhteneväisiä Maahanmuuttoviraston tilastojen kanssa.

Taulukko 3 Turvapaikanhakijoiden kansalaisuus aineistossa

Taulukko 4 Turvapaikanhakijoiden kansalaisuus 7/2017-7/2018 (Maahanmuutovirasto 2018a)

0 2 4 6 8 10 12 14

Ei tiedossa

Turkki

Kiina

Ruanda

Nigeria

Afganistan

Venäjä

Somalia

Irak

Kansalaisuus

0 100 200 300 400 500 600 700 800

Nigeria

Albania

Syyria

Turkki

Afganistan

Georgia

Somalia

Iran

Venäjä

Irak

Kansalaisuus

50

Turvapaikkapäätöksissä oli melko suurta vaihtelua sen osalta, otettiinko niissä kantaa turvapaikanha-

kijan kotimaahan tai kansalaisuuteen. Joissain päätöksissä turvapaikanhakijoiden lähtöalueita ja nii-

den olosuhteita oli kuvailtu tarkemmin, kun taas toisissa turvapaikanhakijoiden kotimaahan oli vii-

tattu lähinnä sivulauseessa.

”Olet kertonut olevasi Afganistanin kansalainen, …. Kotipaikkasi sijaitsee Baghlanin maakunnassa Baghlan-i-Jadidin piirikunnassa Bazarakin kylässä.” (P15)

”Haet kansainvälistä suojelua, … koska olet poistunut Al-Shabaabin hallitsemalta alu-eelta kotipaikastasi Jungalista, Gedon maakunnasta, ilman lupaa. … Maahanmuutto-virasto on … tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksesi ja päättänyt käännyttää sinut kotimaahasi Somaliaan.” (P22)

Edellä esitetyt havainnot turvapaikanhakijoiden kansalaisuuksista ja lähtömaista voidaan hyvin ym-

märtää tulosten sijaan enemmän tutkimusaineiston kuvailuksi. Mielestäni nämä kuitenkin puolustavat

paikkaansa tutkielman tulos –osiossa, koska ne toimivat niin sanottuna aasinsiltana tämän luvun seu-

raavaan osioon, jossa esittelen ilmastonmuutoksen vaikutuksia kolmessa eri keskeisessä valtiossa.

Mielestäni tämän tutkielman kannalta on tärkeää huomioida minkälaisista valtioista Suomeen saapu-

vat turvapaikanhakijat ovat kotoisin ja kuinka ilmastonmuutos tai muut ympäristöongelmat niissä

ilmenevät. Tämän luvun tulokset ovat lisäksi eräänlainen yhteenveto aikaisemmista luvuista ja sen

vuoksi niissä toistuukin jo kertaalleen käsiteltyjä teemoja.

Olen valinnut tarkemman tarkastelun kohteeksi Irakin, josta on viimeisen vuoden aikana saapunut

Suomeen eniten turvapaikanhakijoita. (Taulukot 3 ja 4) Lisäksi esittelen ilmastonmuutoksen vaiku-

tuksia Somaliassa, josta on saapunut Suomeen turvapaikanhakijoita jo parin vuosikymmenen ajan.

Kolmantena tarkastelun kohteena on Afganistan, koska halusin että kaikista esitellyistä maista olisi

turvapaikanhakijoita myös omassa aineistossani. Vaikka Venäjältä onkin saapunut Suomeen run-

saasti turvapaikanhakijoita, jätän tutkielmassani käsittelemättä ilmastonmuutoksen vaikutuksia ky-

seisessä maassa. Syynä tähän on Venäjän suuri maantieteellinen koko, jonka vuoksi valtion tarkastelu

olisi tässä kohtaa liian haastava asiakokonaisuus. Erityisesti tämän luvun sisältö voidaan tulkita niin

sanotuiksi vaihtoehtoisiksi maatietokuvauksiksi, joista mainitsin jo aikaisemmin luvussa 3.1.

51

Irak

Irak sijoittuu maantieteellisesti historiallisesti tunnetulle, niin sanotun hedelmällisen puolikuun alu-

eelle. Kyseisellä alueella on vallinnut jo tuhansien vuosien ajan erinomaiset viljelysolosuhteet ja

maanviljelys saikin siellä alkunsa noin 10 000 vuotta sitten. Lämpötilan nousu, lisääntynyt kuivuus,

vähentyneet sademäärät, aavikoituminen, maan suolaantuminen sekä hiekkamyrskyjen lisääntyminen

ovat kuitenkin jo pitkään heikentäneet Irakin maatalouden tuottavuutta. Edellä listattuja ilmiöitä vah-

vistaa entisestään maata uhkaava makean veden niukkuus. (Encyclopaedia Britannica 2018; Climate

Links 2017, 1.) Tämä on myös lisännyt Irakin sisäisesti ja maan rajojen ulkopuolelle siirtymään jou-

tuneiden ihmisten osuutta. Esimerkiksi vuosina 2007–2009 vallinneen kovan kuivuuden seurauksena

20 000 maaseudun asukasta päätyi muuttamaan pois vakituiselta asuinalueeltaan. (Hassan & Born

2018, 9.) Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten toimeentuloon sekä ruuan ja juomaveden saantiin

ovat aiheuttaneet jännitteitä eri yhteisöjen välille. Tätä on nähtävissä etenkin maaseudulla, jossa Ira-

kin hallinnon harjoittama tehoton maatalouspolitiikka on aiheuttanut suurta turhautumista. Esimer-

kiksi vuonna 2017 Etelä-Irakin maanviljelijöillä oli käytössään liian vähän vettä talvisadon viljelyyn.

Tämä johti yhteisöjen välisiin vihanpitoihin. Ellei ilmastonmuutoksen vaikutuksiin pystytä sopeutu-

maan Irakissa paremmin, tämän kaltaiset ristiriidat tulevat todennäköisesti lisääntymään maassa en-

tisestään. (Hassan & Born 2018, 10.)

Irakissa vedensaanti perustuu pääasiassa kahteen sen läpi virtaavaan suureen jokeen; Tigrisiin ja

Euphratesiin. Kummatkin joet kulkevat usean maan läpi ja niiden vedestä ovat vahvasti riippuvaisia

myös Turkki, Iran ja Syyria. Turkki on rakentanut 1990-luvulta lähtien suurpatoja Tigrisin ja Euphra-

tesin yläjuoksuille sähköenergian ja kasteluveden lähteeksi. Näin ollen muiden maiden vedensaanti

on heikentynyt. Turkin vesipolitiikka onkin aiheuttanut konfliktiuhkaa Lähi-idässä. Vuosien 2007 ja

2009 välillä Irakia ja Syyriaa kohtasi suurin kuivuus sitten 1940-luvun ja vuosittainen vedensaanti jäi

tuolloin jopa 70 prosenttia keskimääräisen vuosittaisen vedensaantimäärän alapuolelle. (Climate

Links 2017, 1; Trigo ym. 2010; Raumolin 2010, 105.)

Nousevat lämpötilat ja sen myötä lisääntyneet äärimmäiset sääolosuhteet asettavat paineita peruspal-

veluiden järjestämiselle ja aiheuttaa maan väestölle merkittäviä turvallisuusriskejä, joihin Irakin hal-

litus on kykenemätön vastaamaan. Tämä puolestaan riskiä ISIS:n kaltaisten järjestöjen suosion nou-

sulle. (Hassan & Born 2018, 1.) Puuteet Irakin vesi- ja maatalouspolitiikassa ovat asettaneet tietyt

ihmisryhmät marginaaliin ja näiden yhteisöjen tiedetään olevan ISIS:n vahvojen rekrytointiyritysten

kohteena. Ryhmään liittyminen avaa jäsenille muun muassa pääsyn sellaisten peruspalveluiden ää-

relle, joita Irakin hallituksella ei ole mahdollisuus taata. (Hassan & Born 2018, 6.)

52

Somalia

Somalia on Iso-Britannian, Ranskan ja Italian entinen siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1960. Itse-

näisyyttä seuranneet vallankaappaukset ovat johtaneet laajamittaiseen sisällissotaan, jota käydään So-

maliassa vielä tänäkin päivänä. (Globalis 2015.) Vaikka Somaliaa onkin pyritty jälleenrakentamaan,

on siellä sodan ohella kärsitty jo kolmenkymmenen vuoden ajan nälänhädästä, aavikoitumisesta, me-

rirosvouksesta, poliittisesta pirstoutumisesta ja terrorismista. Vaikka maan sisäiselle ja monimutkai-

selle konfliktille onkin tunnistettu useita taustatekijöitä, ilmastonmuutoksen yhteyttä siihen ymmär-

retään vielä melko huonosti. (Kuele & Miola 2017.)

Notre Damin yliopisto on tuottanut jo 17 vuoden ajan Notre Dame Global Adaptation Index (ND-

GAIN Index) ohjelmaa, jonka puitteissa julkaistaan vuosittain noin 180 valtiota käsittävä listaus,

joissa maat on laitettu järjestykseen sen mukaan, kuinka haavoittuvaisia ne ovat ilmastonmuutoksen

vaikutuksille ja kuinka hyvät valmiudet niillä on sopeutua näihin vaikutuksiin. Haavoittuvuutta mi-

tataan kuuden osa-alueen mukaan, joita ovat ruoka- ja vesiturva, ekosysteemipalvelut, ihmisten asuin-

ympäristöt ja infrastruktuuri. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen valmiuksia taas arvioidaan maiden

taloudellisen, hallinnollisen ja sosiaalisen valmiuden kautta. Vuoden 2016 listauksessa Somalia si-

joittui 181 valtion joukosta viimeiseksi. Tämän valossa voisikin sanoa, että ilmastonmuutoksella on

suuria vaikutuksia Somalialaisten perustarpeiden tyydyttymiseen ja valtiollisen hallinnon valmius

vastata näihin riskeihin on hyvin alhainen. (University of Notre Dame 2018; Chen ym. 2015.)

Koska Somalian valtiolla on hyvin rajalliset mahdollisuudet vastata ilmastonmuutoksen vaikutuksiin,

jopa 70 % Somalian väestöstä on perustarpeidensa täyttymisen suhteen täysin riippuvaisia säännölli-

sistä ja luonnollisista vuosittaisista ilmaston vaihteluista. Viimeisellä vuosisadalla ilmastonmuutok-

sesta johtuva aavikoituminen on kuitenkin pahentunut Somaliassa ja vaikeuttanut näin ollen huomat-

tavasti heikossa asemassa olevien ihmisten elinoloja. Ilmastonmuutos on myös pahentanut klaanien

välisiä jännitteitä sekä ruokkinut aseellisia konflikteja. Lisäksi ilmastonmuutos on helpottanut Al-

Shabaabin kaltaisten terroristiryhmittymien proliferaatiota ja lisännyt maahanmuuttoa. (Kuele &

Miola 2017.) Konfliktien aiheuttamat maan sisäiset ja sen ulkopuolelle suuntautuvat muuttoliikkeet

ovat vähentyneet Somaliassa viime vuosina, mutta samalla taas ruokaturvan heikentymiseen ja ilmas-

tokatastrofeihin, kuten kuivuuteen ja tulviin liittyvät muuttoliikkeet ovat lisääntyneet. Kuivuudesta

ja levottomuuksista johtuvat muuttoliikkeet suuntautuvat erityisesti Mogadishun alueelle, jossa maa-

seudulta muuttaneet ihmiset ovat päätyneet asuttumaan pakolaisleireille. (IDMC 2018b; Coldbaum

2018.)

53

Afganistan

Ilmastonmuutosta ei voida enää pitää potentiaalisena tulevana riskinä Afganistanille, vaan sen vaiku-

tukset ovat nähtävissä jo nyt ja ne ovat koskettaneet lukuisia maanviljelijöitä sekä paimentolaisia

ympäri maan. UNEP: raportissa Climate Change in Afghanistan – What Does it Mean for Rural Live-

lihoods and Food Security? (2016) on tunnistettu neljä keskeisintä ilmastonmuutoksen aiheuttamaa

ja ihmisten hyvinvointiin vaikuttavaa riskiä. Nämä ovat kevätsateiden vähentymisestä aiheutuva kui-

vuus, vuoristoalueiden lumien väheneminen ja sen myötä jokien alasuistoilla esiintyvä kuivuus, ran-

koista yksittäisistä kevätsateista johtuvat tulvat sekä jokien yläsuistoilla esiintyvät tulvat. (mt., 4.)

Tilanne on haastava, sillä maatalous on Afganistanin pääasiallinen elinkeino ja maan talous onkin

täysin riippuvainen maanviljelystä ja karjan kasvatuksesta. Maatalous tuottaakin tuloja noin puolelle

maan kotitalouksista ja lähes kolmannekselle se on pääasiallinen tulonlähde. (CSO 2017.) Afganis-

tanin maatalous on vahvasti riippuvainen kasteluun tarkoitetusta makean veden saannista ja varas-

toinnista. Noin 12 % Afganistanin maa-alasta on viljelymaata, jossa viljellään suurimmaksi osaksi

vehnää. Lähes puolet maan pinta-alasta taas on niin sanottua luonnonlaidunta, joka on tärkeää karjan

kasvatukselle. Karjaeläimet ovat myös tärkeitä työeläimiä ja maidon tuottajia. (Climate Links 2016,

1–2.)

Kuten niin usein, myös Afganistanissa köyhyydessä olevat ihmiset ovat kaikista haavoittuvaisim-

massa asemassa ja alttiimpia ilmastonmuutoksien vaikutuksille. Ilmastonmuutos tulee todennäköi-

sesti tulevaisuudessa heikentämään maan ruokaturvallisuutta sekä lisäämään aliravitsemusta. Ruuan

ja makean veden epätasainen jakautuminen tulee koskettamaan vahvimmin naisia ja lapsia sekä maa-

talouden parissa työskenteleviä. Tällä hetkellä erittäin suuri osa Afganistanin väestöstä elää juuri

köyhyysrajan yläpuolella, mutta tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat ajamaan

monet heistäkin köyhyyteen. Lisäksi ilmastonmuutos on iso riski maan väestön terveydelle ja odotet-

tavissa saattaa olla tartuntatautien leviäminen. Afganistanissa koettiin jo vuosina 1998–2006 poik-

keuksellisen paha kuivuusjakso. Tämä johti lopulta siihen, että vuonna 2006 jopa kaksi miljoonaa

ihmistä jäi ilman ruoka-apua. (Savage ym. 2008; Climate Links 2016.)

Afganistanissa on etenkin viimeisen 40 vuoden aikana painittu lukuisten sosioekonomisten ja poliit-

tisten haasteiden kanssa. Maassa on todistettu useita konflikteja ja väestönkasvu on jatkuvassa nou-

sussa. Lisäksi Afganistanin hallinto on kyennyt hyvin heikosti vastaamaan ilmastonmuutoksen mu-

kanaan tuomiin haasteisiin. Kansallisilla instituutioilla on hyvin rajalliset valmiudet kerätä ilmastoa

koskevaa tilastotietoa sekä analysoida sitä. (Climate Links 2016.)

54

4.6 Uskontoa vai politiikkaa?

”Iskujen taustalla on ilmeisesti uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä sekä rikollisia.” (P30)

Aineistossa käsiteltiin runsaasti uskontoa ja politiikkaa. Mielestäni oli merkittävää huomata, kuinka

nämä kaksi teemaa nivoutuivat hyvin vahvasti toisiinsa ja niiden erottaminen toisistaan oli ajoittain

lähes mahdotonta. Uskonto ja politiikka liitettiin aineistossa myös usein konflikteihin ja levottomuuk-

siin. Poliittisia puolueita ja niiden toimintaa kuvailtiin pääasiassa niiden edustajien uskonnollisen va-

kaumuksen kautta. Poliittisten ja valtiollisten toimijoiden erilaiset uskonnolliset näkemykset aiheut-

tavat aineiston maatietokuvausten perusteella erimielisyyksiä. Näissä kuvauksissa keskeisin jakolinja

syntyi muslimien ja kristittyjen välille.

”Nigeria on ollut vuodesta 1999 lähtien poliittiselta järjestelmältään monipuoluede-mokratia. Maaliskuussa 2015 pidetyissä presidentinvaaleissa vastakkain olivat kristi-tystä Etelä-Nigeriasta kotoisin oleva Jonathan sekä muslimivoittoisesta Pohjois-Nige-riasta kotoisin oleva opposition ehdokas Muhammed Buhari.” (P27)

”Toukokuussa 2017 kristittyjen ja muslimien väliset jännitteet nousivat pintaan, kun video, jolla shiialaisen valtiollisen säätiön edustaja sheikki Alaa al Mousawi kutsui kristittyjä uskonnottomiksi, päätyi internettiin.” (P29)

”Irakin parlamentti vahvisti lokakuussa 2015 lain, jonka mukaan lapsi, jonka toinen vanhempi on rekisteröity muslimiksi, rekisteröidään muslimina. Useat Irakilaiset po-liitikot ja erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen, kuten kristittyjen, edustajat vas-tustivat lakia voimakkaasti.” (P10)

Uskontoon ja politiikkaan liittyen aineistosta nousi kuitenkin vahvimmin esiin poliittisen islamismi

sekä sunni- ja shiiamuslimien väliset jännitteet. Lisäksi aineistossa oli jonkin verran mainintoja isla-

min ja kansallisen lainsäädännön välisestä yhteydestä. Poliittinen islamismi on aatesuuntaus, joka

painottaa islamin roolia yhteiskunnan ideologisena perustana. Islamilaista ideologiaa taas ilmentää

islamilainen laki Šaria, jota noudatetaan islamilaisessa yhteiskunnassa kaikilla elämän osa-alueilla.

(Perho 2002, 113.)

”Irakin perustuslain mukaan islam on valtion virallinen uskonto ja sen lainsäädän-nön perusta.” (P10)

”Pohjois-Kaukasuksen tasavalloissa on käytössä kolme oikeusjärjestelmää: Venäjän federaation laki, paikallinen tapaoikeus Adat ja islamilainen laki Sharia” (P1)

”Olet kertonut, että shiialainen militantti on vaatinut sinua eroamaan vaimostasi …, koska vaimosi on sunni ja sinä olet shiia. Militantti on laittanut pistoolin vaimosi pää-hän ja käskenyt ottaa avioeron tai sinut tapettaisiin.” (P2)

55

Aineistossa uskonto liitettiin hyvin vahvasti konflikteihin ja väkivaltaisuuksiin. Tästä huolimatta

myös muita motiiveja oli tunnistettavissa. Väkivaltaisuuksien taustalta hahmottui muun muassa ta-

loudellisia ja valtaan liittyviä teemoja. Nämä voidaan mielestäni tulkita poliittisiksi motiiveiksi.

”Lunnaiden toivossa tehtävät sieppaukset ovat Bagdadissa yleisiä ja niiden kohteiksi joutuvat sekä shiiat että sunnit. Kaupungissa esiintyvien väkivaltaisuuksien taustalla onkin nykyään usein taloudellisia ja valtakamppailuun liittyviä syitä sektaaristen mo-tiivien sijaan.” (P11)

”Nissan-alueella Bagdadissa ammuttiin kohti kahta alkoholia myynyttä liikettä 23.12.2016. … Fresh Daily –sivuston arvion mukaan kyseinen hyökkäys ei liittynyt uskontoon vaan järjestäytyneiden rikollisryhmien väliseen kamppailuun.” (P29)

Islamistisessa yhteiskunnassa Jumalan lakeja ei pidetä täysin sitovina, vaan niitä ollaan tarvittaessa

valmiita tulkitsemaan uudestaan. Islamistit eivät myöskään suhtaudu kielteisesti moderniin elämän-

tapaan, vaan hyväksyvät esimerkiksi tieteen ja tekniikan kehityksen. Liikkeen monimuotoisuudesta

huolimatta länsimaissa eniten julkisuutta ovat saaneet sellaiset islamistiset liikkeet, jotka luottavat

tavoitteidensa saavuttamisessa suoraan ja monesti väkivaltaiseen toimintaan. (Perho 2002, 115.)

Kun Islamista uutisoidaan suomalaisissa joukkoviestimisvälineissä, näyttäytyy se hyvin erilaisena

kuin esimerkiksi kristinusko. Kristinuskosta uutisoidessa painottuvat lähinnä kirkkopolitiikka ja us-

konnollinen kulttuuri, kun taas islamista uutisoidaan ensisijaisesti sisäpoliittisten konfliktien, väki-

valtaisuuksien ja terrorismin yhteydessä. Islam on suomalaisessa mediassa hyvin harvoin uutisoinnin

pääasiallinen syy, vaan sitä käsitellään ennemminkin jonkin muun ilmiön sivutuotteena. (Valaskivi

ym. 2013, 14; Maasilta ym. 2008, 19.)

Tämän luvun tarkoituksena ei ollut yhdistää uskontoa ja politiikkaa suoraan ilmastonmuutokseen,

kuten muissa tulososion alaluvuissa on tehty. Sen sijaan tavoitteenani oli tehdä näkyväksi sitä, miten

läheinen uskonnon ja politiikan välinen suhde turvapaikanhakijoiden kotimaissa on, ja kuinka niissä

vallitsevat konfliktit liitetään suomalaisessa mediassa kuitenkin hyvin usein pelkkiin uskonnollisiin

motiiveihin. Mielestäni tämä asetelma on vahingollinen. Tällöin myös monet konfliktien keskeiset

poliittiset ja valtaan liittyvät motiivit saattavat jäädä tunnistamatta. Uskonnollinen on nimittäin usein

myös poliittista, kuten tämän luvun alusta saattaa huomata. Vaikka sektaariset eli uskontoon liittyvät

erimielisyydet heijastelevat toki myös oikeita vakaumuksellisia mielipide-eroja sekä luovat erään-

laista toiseutta, niillä on aina ollut myös keskeinen yhteys valtaan, resursseihin ja alueiden hallintaan

(Black 2015).

56

5 Johtopäätökset ja pohdinta

Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksistä löyty-

vän sellaisia turvapaikkaprosesseja käynnistäviä tekijöitä, jotka ovat aikaisemman tutkimustiedon va-

lossa yhdistettävissä ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos ja siitä johtuvat resurssipulat edesauttavat

konfliktien syntyä ja haurauden hallintojen on vaikea vastata niihin tai ylipäätään turvata kansalais-

tensa perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista. Ilmastonmuutos aiheuttaa runsaasti maiden sisäisiä

muuttoliikkeitä ja nopeuttaa kaupungistumista etenkin kehitysmaissa. Suomeen saapuneet turvapai-

kanhakijat ovat pääosin sellaisten haurauden valtioiden kansalaisia, kuten Irak, Somalia ja Afganis-

tan. Suomessa media antaa helposti ymmärtää, että turvapaikanhakijoiden kotimaissa vallitsevat le-

vottomuudet johtuvat vain uskonnosta, vaikka todellisuudessa niiden taustalla vaikuttavat moninaiset

poliittiset, sosiaaliset ja ekologiset tekijät. Ilmastonmuutos yksinään ei aiheuta konflikteja tai valtioi-

den haurautta, vaan se voidaan nähdä eräänlaisena uhkien moninkertaistajana, joka ruokkii useassa

maassa entisestään heikkoja rakenteita. Ilmastonmuutosta onkin aiheellista tarkastella moniulottei-

sena ilmiönä, jonka vaikutukset ovat joko suoria tai välillisiä (kts. myös Sitra 2016).

Ilmastonmuutos aiheuttaa useissa maissa monitasoisia haasteita ja tämän seurauksesta monet pääty-

vätkin hakemaan turvapaikkaa oman kotimaansa ulkopuolelta, kuten poliittisesti ja taloudellisesti va-

kaammasta Euroopasta. Ilmastonmuutos on kuitenkin pääasiassa länsimaisten aiheuttamaa. Saapues-

saan Eurooppaan ja Suomeen, monet turvapaikanhakijat kohtaavat rasismia ja ennakkoluuloja. Li-

sääntynyt maahanmuutto edesauttaa nimittäin nationalismin yleistymistä. Ilmastonmuutoksen vastai-

sesta työstään Nobel-palkittu Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Al Gore on esimerkiksi esittänyt,

että ilmastonmuutos saattaa olla yksi keskeinen syy Syyrian sodan syttymiselle ja sitä kautta myös

Isossa-Britanniassa tapahtuneelle Brexitille (Johnston 2017). Tällöin tärkeäksi näkökulmaksi nousee

myös rasismin ilmiön tunnistaminen ja siihen puuttuminen sosiaalityössä (kts. myös Kamali 2015).

5.1 Miksi tästä vaietaan?

Analysoidessani tutkielman aineistoa ja kootessani tuloksia pohdin monesti miksei ilmastonmuutok-

sen vaikutuksiin tai ympäristöasioihin ylipäätään oteta kantaa turvapaikkapäätöksissä. Mutta kuten

jo aikaisemmin tässä tutkielmassa mainittiin, tällä hetkellä turvapaikan voi saada suomesta, jos hen-

kilöllä on perustellusti aihetta pelätä joutua kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi

alkuperän, uskonnon, kansallisuuden tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen

mielipiteen vuoksi. Tämän vuoksi turvapaikkapäätöksiä tehdessä arvioidaan vain tiettyjä tekijöitä.

Ovatko nämä perusteet kuitenkin vanhentuneita ja jääkö näiden perusteiden ulkopuolella myös

57

joukko muita syitä, joiden perusteella turvapaikan myöntäminen olisi perusteltua? Samaa pohtii Da-

vid Whittaker teoksesaaan Asylum Seekers and Refugees in the Contemporary World (2006, 1–10.)

Suomessa on vuoteen 2016 asti ollut voimassa humanitaariseen suojeluun perustuva kansallinen lu-

pakategoria. Tämä tarkoittaa, että Suomesta on voitu aikaisemmin ulkomaalaislain perusteella myön-

tää oleskelulupia tiettyjen alueiden vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Tällöin turvapaikanhakija on voi-

nut turvapaikan ja toissijaisen suojelun lisäksi saada oleskeluluvan myös kotimaan yleisen huonon

turvallisuustilanteen tai siellä sattuneen ympäristökatastrofin takia. Ennen vuotta 2016 Maahanmuut-

tovirasto myönsikin vuosittain joitain satoja oleskelulupia humanitaariseen suojeluun perustuen.

(Maahanmuuttovirasto 2016.) Sittemmin lupakategoria kuitenkin poistui kätöstä. Kyseinen turva-

paikkalainsäädännön tiukennus ajoittui tismalleen samaan ajankohtaan, jolloin Suomeen saapui poik-

keuksellisen suuri joukko turvapaikanhakijoita. Oliko ihmisten turvapaikan saannin tarve tuolloin

oikeasti vähentynyt vai oliko lakimuutoksen taustalla todellisuudessa jokin muu syy? Kyseinen esi-

merkki osoittaa mielestäni hyvin sen, kuinka lainsäädännöllä voidaan ”häivyttää” tiettyjä sosiaalisia

ongelmia ja näin ollen myös vaieta niiden olemassaolosta. Lainsäädännöllä voidaan siis luoda tietyn-

laista todellisuutta, joka usein palvelee niiden laatijien intressejä.

”Suomen parempi hoidon taso tai parempi sosiaaliturva eivät ole peruste oleskelulu-van myöntämiselle yksilöllisestä inhimillisestä syystä.” (P26)

”Olet kertonut, että tapasit noin 16-vuotiaana silloisen poikaystäväsi. Hän kertoi, että hänen kaverillaan oli Euroopassa sisar, joka tarvitsi apua, ja että hän voisi löytää si-nulle töitä. Pidit ajatuksesta, sillä silloin sinun ei tarvinnut olla kotona tai tehdä töitä kadulla.” (P27)

Julkisessa keskustelussa puhutaan ajoittain niin sanotusta elintasopakolaisuudesta, jolla viitataan ih-

misten muuttamiseen vauraampiin maihin parempien työllisyys- ja toimeentulon mahdollisuuksien

perässä. Itse vierastan kyseistä termiä, sillä se on omiaan erottelemaan turvapaikanhakijoita ja maa-

hanmuuttajia niin sanottuihin ansaitseviin ja ansaitsemattomiin avun saajiin. Samassa yhteydessä

voisi pohtia ylläpitääkö tiettyjen lainsäädännössä mainittujen ehtojen täyttymistä edellyttävä turva-

paikkapolitiikka yhtä lailla elintapapakolaisista käytävää keskustelua. Laillistesti tunnustetulla pako-

laisstatuksella ihminen hyväksytään osaksi yhteiskuntaa ja on oikeutetuksi sen etuihin. Muut jäävät

auttamattomasti ulkopuolelle. Lainsäädännön avulla voidaan määrittää oleskelulle lailliset ehdot,

mutta samalla se myös luo ihmisille laittoman oleskelun mahdollisuuden. (Könönen 2016, 92.)

58

Bridget Andersonin (2013) mukaan kansaisuuden puutteesta aiheutuva toiseus ei synny kansallisval-

tioiden välisten maatieteellisten rajojen seurauksena, vaan kyse on ennen kaikkea sosiaalisesta ilmi-

östä. Maiden rajat voidaan ymmärtää eräänlaisina suodattimina, joista päästetään läpi ainoastaan kan-

salaisuuden ansaitsevat yksilöt. Mutta samalla rajoilla myös erotetaan toistaan toivotut ja ei-toivutut

sekä lailliset ja laittomat maahantulijat. (mt. 2.) Maahanmuuton muuttuessa entistä globaalimmaksi

ilmiöksi ja muuttoliikkeiden tullessa vaikeammin säännösteltäviksi, rikkaat länsimaat etsivät yhä use-

ammin tapoja säännöstellä ja kontrolloida globaalista etelästä pohjoiseen suuntautuvaa muuttolii-

kettä. Erilaisten toimenpiteiden ja sääntöjen taustalta voidaan hahmottaa tarve säilyttää maiden sisäi-

nen suvereniteetti, johon liittyy usein myös kansallisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen

turvaaminen. Lisäksi maahanmuuttopolitiikan avulla pyritään usein säilyttämään valtioiden taloudel-

linen kestävyys maahanmuutosta huolimatta. Tähän pyrkivistä toimenpiteistä voidaan mainita esi-

merkkeinä muun muassa perheenyhdistämiselle asetetut tulorajat tai väliaikaisen maahanmuuton sal-

liminen työnteon tai opintojen vuoksi ilman oikeutta maan sosiaaliturvaan. Maahanmuuttajilta toivo-

taan toisin sanoen taloudellista potentiaalia. (Qvist ym. 2015, 56.) Turvapaikanhakijoiden ja sosiaa-

liturvan tarpeessa olevat muut maahanmuuttajat nähdäänkin länsimaissa usein taloudellisena haas-

teena. 95% maailman pakolaisista ja sisäisesti siirtymään joutuneista asuu kuitenkin tällä hetkellä

kehitysmaissa, joissa taloudellinen tilanne on vielä huomattavasti länsimaita huonompi (World Bank

2017, ix).

5.2 Sosiaalityön irtautuminen metodologisen nationalismin taakasta

Metodologinen nationalismi on yhdenlainen nationalismin muoto, joka ilmenee monesti historialli-

sessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa vähemmän ilmeisillä tavoilla. Ytimeltään sillä kui-

tenkin tarkoitetaan kansallisvaltioon sidonnaista yhteiskunnan käsitystä. Metodologisen nationalis-

min leimaava vertaileva tutkimus epäonnistuu usein ottamaan huomioon kansallisvaltioihin perustu-

vien yksiköiden välisiä keskinäisriippuvaisuuksia. Lisäksi se epäonnistuu tunnistamaan valtioiden

olevan pitkälti tulosta tällaisen vertailun olemassaolon tuotosta. Kansallisvaltioiden rajoihin ja niihin

perustuviin valta-alueisiin jakautuvien yhteiskuntien globaali taloudellinen kilpailu on suuressa mää-

rin suorituspaikkakilpailu, jota leimaa paikallisten ja kansallisten yhteisöiden jatkuvat vertailut. Ver-

tailun avulla pyritään selvittämään mitkä valtiot kykenevät tarjoamaan suotuisimmat toimintaedelly-

tykset kansalaisilla, sijoittajille ja yrityksille. Jos tutkijan tavoitteena on välttää edellä kuvatun kal-

taista polittistaloudellista tehtävänasettelua ja tehdä sen näkyväksi tutkimuskohteidensa yhteydessä,

on tämän tärkeää ottaa huomioon myös kansallisvaltioiden historian läsnäolo ja tarkastella sitä kriit-

tisesti. (Kettunen 2008, 18–19.)

59

Mielestäni sosiaalityön eettinen painotus ja sen rooli ihmisoikeuksien puolustajana antaa tieteenalalle

ja ammattiryhmälle oivat valmiudet irrottautua yhteiskuntatieteitä vaivaavasta metodologisen natio-

nalismin taakasta. Ilmastonmuutoksen sosiaalisiin vaikutuksiin on sosiaalityössä perinteisesti pyritty

vastaamaan usein hyvin paikallisesti, esimerkiksi toimittamalla ruokaa ja vettä katastrofien kosketta-

mille alueille. Kyseisten toimien tärkeydestä huolimatta, ne eivät kuitenkaan tee sosiaalityötä näky-

väksi ilmastonmuutoksen estämiseksi tarkoitetussa poliittisessa päätöksenteossa. Paikallisella tasolla

tehtävän toiminnan yhdistyessä kansallisiin rakenteisiin, sosiaalityölle jää yhä rajallisemmat mahdol-

lisuudet vaikuttaa globaaliin päätöksentekoon sekä toiminnan suunnitteluun ympäristö- ja ilmasto-

haasteiden ratkaisemiseksi. (Kemp 2011; Alston 2015, 358.) Masoud Kamalin (2015) mukaan nykyi-

senä ”Glokaalin aikakautena” kansainvälisellä ja globaalilla tasolla ei ole tarpeeksi sosiaalista oikeu-

denmukaisuutta peräänkuuluttavia toimijoita tai instituutiota. Sosiaalityön tulisikin ottaa oma roo-

linsa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajana vakavasti ja olla vahvasti läsnä myös kansain-

välisinten organisaatioiden toiminnassa sekä vastustamassa köyhyyden, sorron ja sotien kaltaisia il-

miöitä. (mt., 147-150.) Näkisin, että kyetäkseen edellä kuvatun kaltaiseen toimintaan ja kansallisval-

tioiden rajat ylittävään ajatteluun, sosiaalityöltä vaaditaan myös entistä vahvempaa irrottautumista

sitä sitovista kunnallisista ja valtiollisista instituutioista.

5.3 Ekososiaalisen sosiaalityön tarjoamat ratkaisut

Ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien sosiaalisten vaikutusten ehkäisyyn tulisi mielestäni etsiä rat-

kaisuja erityisesti rakenteellisen sosiaalityön avulla. Matthiesin ja Närhen (2015) mukaan ekososiaa-

lista näkökulmaa painottavan rakenteellisen sosiaalityön keskiössä ovat laajat yhteiskunnalliset ja ta-

loudelliset rakenteet sekä erityisesti luonnonympäristön vaikutukset ihmisten sosiaalisiin ongelmiin

ja hyvinvointiin (mt., 91). Ekososiaalista ja rakenteellista näkökulmaa painottavasta sosiaalityön ja

sosiaalipolitiikan tutkimuskirjallisuudesta on mahdollista tunnistaa joitain usein toistuvia ratkaisueh-

dotuksia. Seuraavaksi esittelen näistä mielestäni keskeisimmät.

Ensinnäkin ekososiaalista sosiaalityötä ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa

peräänkuulutetaan usein kokonaisvaltaista paradigman muutosta (esim. Matthies & Närhi 2015; Mil-

ler ym. 2012; Alston 2015; Boetto 2017; Peeters 2012; Schmitz ym. 2012; Hirvilammi & Helne

2014). Tällä tarkoitetaan täysin uudenlaisen näkökulman omaksumista, jossa ihmisiä enää eroteta

luonnonympäristöstä, vaan ne käsitetään erottamattomana osana laajempaa kokonaisuutta. Tässä

kontekstissa jatkuva talouskasvun tavoittelu ympäristön hyvinvoinnin kustannuksella ei näyttäydy

enää järkevänä vaihtoehtona. Sosiaalityön tulisikin kyseenalaistaa kasvuperusteista yhteiskunnallista

60

ajattelua. Lisäksi sen tulisi toimia suunnannäyttäjänä kestävän kehityksen tavoittelussa, joka edellyt-

tää mittavia poliittisia, institutionaalisia, poliittisia ja sosiaalisia muutoksia. (Boetto 2017; Peeters

2012; Matthies & Närhi 2015.)

Toiseksi sosiaalityöntekijöiden on erittäin tärkeää tiedostaa millä tavoin alueelliset sosiaaliset ongel-

mat ovat yhteydessä globaalitason ilmiöihin. Edellä kuvattu paradigman muutos ja siihen liittyvä

teorisointi linkittyy pääasiallisesti globaaliin ja kansalliseen kehitykseen, mutta käytännön toimenpi-

teet ovat aina paikallisia. Sosiaalityöntekijät voivat esimerkiksi rakentaa yhdessä paikallisyhteisöjen

kanssa uusia kestävyyteen, omavaraisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tähtääviä elämi-

sen tapoja niin kaupungeissa kuin maaseuduillakin. Lisäksi he voivat kouluttaa itseään ja ottaa selvää

erilaisten kansainvälisten ympäristösopimusten sisällöstä sekä muista ympäristöasioista. Sosiaali-

työntekijöiden tulisi myös toimia omassa työssään eräänlaisina ympäristöaktivisteina ja puhua kestä-

vämpien elintapojen puolesta. (Matthies ja Närhi 2015 97, 103; Lysack 2012, 265.)

Kolmanneksi etenkin kansainvälisessä ekososiaalista sosiaalityötä käsittelevässä tutkimuskirjallisuu-

dessa peräänkuulutetaan vahvaa poliittista ja vaikuttamaan pyrkivää rakenteellista sosiaalityötä.

(esim. Peeters 2012; Norton 2012; Ferreira 2010). Sosiaalityön tulisi siis pyrkiä muuttamaan sellaisia

moderneja yhteiskuntarakenteita, jotka perustuvat luonnonvarojen kestämättömään kuluttamiseen

(Boetto 2017; 60). Rakenteellisen ekososiaalisen sosiaalityön avulla voidaan ottaa kantaa esimerkiksi

kauppaa, ruokatuotantoa, luonnonvarojen käyttöä, liikennettä ja asumista koskeviin poliittisiin pää-

töksiin. Näitä tulisi arvioida kriittisesti ja tarkastella edistävätkö ne aidosti kaikkien kansalaisten hy-

vinvointia sekä ekososiaalista kestävyyttä. Parhaimmillaan tämän kaltaisessa työssä on mahdollista

yhdistää viranomaisasemaan liittyvä vallan- ja resurssienkäyttö sekä kansalaislähtöisyydestä kum-

puava radikaali dynamiikka. (Matthies & Närhi 2015, 110.)

Neljänneksi sosiaalityön tulisi olla mukana ajamassa ympäristöoikeudenmukaisuuden (engl. Envi-

ronmental/Ecological Justice) toteutumista (Dominelli 2012, 2013; Miller ym. 2012; Kemp 2011;

Boetto 2017; Peeters 2012; Coates & Gray 2012). Tällä viitataan sellaisten tilanteiden vastustami-

seen, joissa huono-osaisimmat yksilöt ja ryhmät joutuvat kantamaan suurimman taakan

ympäristökriiseistä. Ympäristöoikeudenmukaisuuden ajamista tarvitaan, sillä kaikilla ei ole tällä het-

kellä samanlaiset mahdollisuudet terveellisen elinympäristön saavuttamiseen. Sosiaalityön välineinä

voidaan tunnistaa tässä tapauksessa osallistava aktivismi ja sosiaalinen asianajo. (Norton 2012, 305.)

Ympäristöoikeudenmukaisuus voidaan virallisesti määritellä ympäristöriskien ja – etujen oikeuden-

mukaisen jakaantumiseksi. Sen toteutumisen kannalta on tärkeää, että sosiaalityöntekijät ovat mu-

61

kana tukemassa kansalaisten omaehtoista toimintaa. Heidän tulisikin toimia aktiivisesti paikallisyh-

teisöjen rinnalla ja tukea heitä omien ympäristöoikeuksiensa puolustamisessa. (Dominelli 2012, 97–

99; Matthies & Närhi 2015, 104.)

5.4 Loppusanat

”Viime kädessä ilmastonmuutoksen torjumisessa ei ole kyse teknologiavalinnoista

vaan oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että vahvempi ojentaa kätensä heikommalle ja

rikkaat tuntevat vastuunsa köyhemmistä.” (Lund 2016, 71.)

Suomalaisen sosiaalityön käytännöissä, tutkimuksessa ja opetuksessa ei mielestäni kiinnitetä tällä

hetkellä tarpeeksi huomiota globaaliin epäoikeudenmukaisuuteen ja sitä synnyttäviin mekanismeihin,

kuten ilmastonmuutoksen ja postkolonialismin vaikutuksiin. Sen sijaan tarkastelun keskiössä tuntuu

olevan maahanmuuttajien kanssa tehtävään yksilö- tai yhteisötason sosiaalityö ja kotoutumisen haas-

teet. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta jos tavoitteena on aidosti ennaltaehkäistä globaalin epäoi-

keudenmukaisuuden toteutumista ja korjata epäoikeudenmukaisia globaaleja rakenteita, tulisi sosiaa-

lityön laajentaa näkökulmaansa entistä vahvemmin Suomen kansallisten rajojen ja instituutioiden ul-

kopuolelle. Kriittinen teoria, glokaali tarkastelu ja ekososiaalinen sosiaalityö tarjoavat tämän kaltai-

selle laajojen syy- ja seuraussuhteiden tunnistamiselle oivat työvälineet.

Turvapaikkapäätöksiä lukiessani ymmärsin entistä vahvemmin, kuinka erilainen oma kokemusmaa-

ilmani on verrattuna turvapaikanhakijoiden kokemusmaailmaan. Aineistossa käsiteltiin ajoittain hy-

vin arkoja aiheita, kuten esimerkiksi kuolemaa, kidutusta ja ihmiskauppaa. Jotta tutkielman saattami-

nen valmiiksi oli mahdollista, tuli minun monesti vieraannuttaa itseni näistä kertomuksista ja suhtau-

tua niihin enemmän tutkimusaineistona kuin ihmisten aitoina kokemuksia. Kuten johdannossa jo to-

tesin, tämän tutkielman henkilökotaisena tavoitteena oli toimia eräänlaisena ilmastoahdistustani lie-

vittävänä tiedonkeruuprosessina. Koen tuon tavoitteen täyttyneen. Pihkalan (2017) mukaan ilmas-

toahdistuksen taustalta voidaan tunnistaa myös toivo. Ensin tarvitaan kuitenkin tosiasioiden tunnus-

tamista ja tilanteen hyväksymistä; Ilmastonmuutos on todellista. Sitten voimme etsiä toivoa, jota on

olemassa monenlaista. Se voi olla esimerkiksi kärsivällistä, utooppista, kriittistä, vallankumouksel-

lista tai päättäväistä (mt., 133–148.) Mielestäni sosiaalityössä tulisi tavoitella näitä kaikkia, mutta

eniten tarvitaan kriittistä ja vallankumouksellista toivoa ripauksella päättäväisyyttä. Juuri ennen tä-

män tutkielman palauttamista kuulin saaneeni työpaikan maahanmuuttajapalveluista. Siinä missä tä-

män tutkielman tekemiseen päti ajoittain vanha sanonta ”tieto lisää tuskaa”, niin omalla kohdallani

tieto myös lisäsi ymmärrystä ja empatiaa. Näitä pidän tärkeimpinä työvälineinäni tulevassa työssäni.

62

6 Lähteet

Adger, Neil & Pulhin, Juan & Barnett, Jonathon & Dabelko, Geoffrey & Hovelsrud, Grete & Levy,

Marc & Oswald Spring, Úrsula & Vogel, Coleen (2014) Human security. Teoksessa Christopher

Field & Vicente Barros & David Dokken & Katharine Mach & Michael Mastrandrea & T. Eren

Bilir & Monalisa Chatterjee & Kristie Ebi &Yuka Estrada & Rob Genova & Beti Girma & Eric

Kissel & Andrew Levy & Sandy MacCracken & Patricia Mastrandrea & Leslie White (toim.). Cli-

mate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A: Global and Sectoral Aspects.

Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel

on Climate Change. Cambridge University Press: Cambridge, United Kingdom and New York, NY,

USA. s. 755–791. Viitattu 7.10.2018. [https://www.ipcc.ch/pdf/assessment-re-

port/ar5/wg2/WGIIAR5-Chap12_FINAL.pdf]

Ahmed, Nafeez Mosaddeq (2017) Failing States, Collapsing Systems: Biophysical Triggers of Po-

litical Violence. Cham, Switzerland: Springer.

Alston, Margaret (2015). Social work, climate change and global cooperation. International Social

Work, 58(3), 355–363.

Amnesty (2018) Etusivu. Työmme. Työmme painopisteet. Pakolaiset ja siirtolaiset. Viitattu

27.11.2018. [https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/pakolaiset/]

Amusan, Lere & Ejoke, Ufuoma Patience (2017) The psychological trauma inflicted by Boko Ha-

ram insurgency in the North-Eastern Nigeria. Aggression and Violent Behavior, 36(C), 52–59.

Anderson, Bridget (2013). Us and Them? The Dangerous Politics of Immigration Control. Oxford:

OUP Oxford.

Anttila, Pirkko (2000) Tutkimisen taito ja tiedon hankinta: Taito-, taide- ja muotoilualojen tutki-

muksen työvälineet. 3. painos. Hamina: Akatiimi.

Beck, Ulrich (2016) Varieties of Second Modernity and the Cosmopolitan Vision. Theory, Culture

& Society, 33 (7-8), 257–270.

Berti, Beneditta (2016) What’s in a name? Re-conceptualizing non-state armed groups in the Mid-

dle East. Palgrave Communications, 2(1).

63

Besthorn, Fred (2012) Deep Ecology's contributions to social work: A ten-year retrospective. Inter-

national Journal of Social Welfare, 21(3), 248–259.

Black, Ian (2015) Sunni v Shia: why the conflict is more political than religious. The Guardian.

5.4.2015. Viitattu 30.11.2018. [https://www.theguardian.com/world/2015/apr/05/sunni-shia-why-

conflict-more-political-than-religious-sectarian-middle-east]

Black, Richard (2001) Environmental refugees—myth or reality? New Issues in Refugee Research.

Working Paper. No. 34. Geneve: UNHCR.

Boetto, Heather (2017) A Transformative Eco-Social Model: Challenging Modernist Assumptions

in Social Work. British Journal of Social Work, 47(1), 48–67.

Borger, Julian (2007) Darfur Conflict Heralds Era of Wars Triggered by Climate Change, UN re-

port warns. The Guardian. 23.6.2007. Viitattu 20.11.2018. [https://www.theguardian.com/environ-

ment/2007/jun/23/sudan.climatechange]

Bowles, Devin C & Butler, Colin D & Morisetti, Neil (2015). Climate change, conflict and health.

Journal of the Royal Society of Medicine, 108(10), 390–395.

Brookings (2014) Climate Change and Internal Displacement. Viitattu 12.12.2018.

[https://www.brookings.edu/wp-content/uploads/2016/06/Climate-Change-and-Internal-Displa-

cement-October-10-2014.pdf]

Burke, Jason (2018) Al-Shabaab plundering starving Somali villages of cash and children. The

Guardian. 21.2.2018. Viitattu 21.11.2018. [https://www.theguardian.com/world/2018/feb/21/al-sha-

baab-extortion-indoctrination-somalia]

Cardy, Franklin (1994) Environment and forced migration: a review Paper for 4th IRAP conference

5-9 January 1994. Oxford: UNEP.

Chen, Chen & Noble, Ian & Hellmann, Jessica & Coffee, Joyce & Murillo Martin & Chawla, Ni-

tesh (2015) University of Notre Dame Global Adaptation Index – Country Index Technical Report.

Viitattu 29.11.2018. [https://gain.nd.edu/assets/254377/nd_gain_technical_document_2015.pdf]

Climate Links (2017) Climate Risk Profile: Iraq. Viitattu 23.10.2018. [https://www.climate-

links.org/resources/climate-change-risk-profile-iraq]

64

Climate Links (2016) Climate Risk Profile: Afghanistan. Viitattu 4.12.2018. [https://www.climate-

links.org/resources/climate-change-risk-profile-afghanistan]

Coates, John & Gray, Mel (2012) The environment and social work: An overview and introduction.

International Journal of Social Welfare, 21(3), 230–238.

Coldbaum, Christina (2018) Somalia’s climate change refugees – Forced off their land by drought,

rural families face a precarious existence in Mogadishu. Irin News. Feature. 21.2.2018. Viitattu

14.12.2018. [https://www.irinnews.org/feature/2018/02/21/somalia-s-climate-change-refugees]

CSO (2017) Afghanistan Living Condition Survey Complete Report. Central Statistic Organization.

Islamic Republic of Afghanistan. Viitattu 4.12.2018. [http://cso.gov.af/en/page/1500/1494/nrav-re-

port]

Darby, Megan (2017) Boko Haram Terrorists Thriving on Climate Crisis: Report. Climate Change

News. 20.4.2017. Viitattu 22.11.2018. [http://www.climatechangenews.com/2017/04/20/boko-ha-

ram-terrorists-thriving-climate-crisis-report/]

Demmers, Jolle (2017) Theories of violent conflict: An introduction (Second edition.). London;

New York: Routledge, Taylor & Francis Group.

Dominelli, Lena (2012) Green social work: From environmental crises to environmental justice.

Cambridge; Malden, MA: Polity Press.

Dominelli, Lena (2011) Climate change: Social workers' roles and contributions to policy debates

and interventions. International Journal of Social Welfare, 20(4), 430–438.

El-Hinnawi, Essam (1985) Environmental Refugees. Nairobi: UNEP.

Encyclopaedia Britannica (2018) Fertile Crescent, Region Middle East. Viitattu 23.10.2018.

[https://www.britannica.com/place/Fertile-Crescent]

EU (2007) Communication from the Commission to the Council, the European Parliament, the Eu-

ropean Economic and Social Committee and the Committee of the Regions Towards an EU Re-

sponse to Situations of Fragility – Engaging in Difficult Environments for Sustainable Develop-

ment, Stability and Peace. Viitattu 26.10.2018. [https://ec.europa.eu/europeaid/sites/devco/fi-

les/communication-eu-response-to-fragility-com2007643-20071025_en.pdf]

65

European Comission (2015) Science for Environment Policy. Migration in response to environmen-

tal change. Thematic Issue 51.

European Comission (2008) Climate change and international security – Paper from the High

Representative and the European Commission to the European Council. Viitattu 16.10.2018.

[https://www.consilium.europa.eu/media/30862/en_clim_change_low.pdf]

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (2000) Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

FAO (2017) 2018. The State of Food Security and Nutrition in the World. Building Climate Resili-

ence for Food Security and Nutrition. Viitattu 9.11.2018.

[http://www.fao.org/3/I9553EN/i9553en.pdf]

FAO (2012) Land Tenure and Rural Development. FAO Land Tenure Studies 3. Food and Agricul-

ture Organization of the United Nations. Viitattu 16.11.2018.

[http://www.fao.org/docrep/005/y4307e/y4307e00.htm#Contents]

FAO (2008) Climate Change and Land Tenure – The Implications of Climate Change for Land Ta-

nure and Land Policy. Julian Quan & Nat Dyer (toim.) Viitattu 20.11.2008.

[http://www.fao.org/3/a-aj332e.pdf]

Ferreira, Sandra (2010) Eco-spiritual Social Work as a Precondition for Social Development. Ethics

and Social Welfare, 4(1), 3–23.

Fund for Peace (2018) Fragile States Index 2018 – Annual Report. Viitattu 15.11.2018 [http://fund-

forpeace.org/fsi/2018/04/24/fragile-states-index-2018-annual-report/]

Glahn, Benjamin (2009) 'Climate refugees'? Addressing the international legal gaps. International

Bar Association (IBA). 11.7.2009. Viitattu 8.4.2018. [https://www.ibanet.org/Article/NewDe-

tail.aspx?ArticleUid=B51C02C1-3C27-4AE3-B4C4-7E350EB0F442]

Globalis (2016) Konfliktit. Sudan – Darfur. Viitattu 20.11.2018. [https://www.globalis.fi/Konflik-

tit/Afrikka/Sudan-Darfur]

Globalis (2015) Maat. Somalia. Viitattu 13.11.2018. [https://www.globalis.fi/Maat/Somalia]

Gough, Ian (2017) Heat, greed and human need: Climate change, capitalism and sustainable wellbe-

ing. Northampton, MA: Edward Elgar Pub.

66

Greenpeace (2017) Climate Change, Migration, and Displacement – The Underestimated Disaster.

Viitattu 16.12.2018. [https://www.greenpeace.de/sites/www.greenpeace.de/files/20170524-green-

peace-studie-climate-change-migration-displacement-engl.pdf]

Harrikari, Timo & Rauhala, Pirkko-Liisa (2018) Towards Glocal Social Work in the Era of Com-

pressed Modernity. Routledge.

Hassan, Kawa & Born, Camilla (2018) Middle East and North Africa Program & Working Group

on Climate-Related Security Risks. Program. EastWest Institute Policy Report. Viitattu 20.11.2018.

[https://www.eastwest.ngo/sites/default/files/iraq-climate-related-security-risk-assessment.pdf]

Hayes, Ben (2016) Kaapattu tulevaisuus: Ilmastonmuutos ja kansainväliset turvallisuusstrategiat.

Teoksessa Nick Buxton ja Ben Hayes (toim.) Ilmastonmuutoksen voittajat ja häviäjät – Sotateolli-

suus ja suuryhtiöt muovaavat lämpenevää epätasa-arvon maailmaa. Helsinki: Like. 73–106.

Helne, Tuula & Hirvilammi, Tuuli & Alhanen, Kai (2014) Kriisi-istunto: Dialogi ekologiseen hy-

vinvointivaltioon siirtymisestä. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Helne, Tuula & Hirvilammi, Tuuli & Laatu, Markku (2012a) Sosiaalipolitiikka rajallisella maapal-

lolla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Helne, Tuula & Silvasti, Tiina (2012b) Yhteyksien kirja: Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin po-

lulla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.

Helne, Tuula & Julkunen, Raija & Kananoja, Jouko & Laitinen-Kuikka, Sini & Silvasti, Tiina &

Simpura, Jussi (2003) Sosiaalinen politiikka. eJuva: WS Bookwell Oy.

Helsingin Sanomat 14.9.2018. Jääjätin voima on käsittämätön – Kun Antarktis sulaa, edessä on kai-

ken mullistava vedenpaisumus. Tiede. Viitattu 5.10.2018 [https://www.hs.fi/tiede/art-

2000005826476.html]

Helsingin Sanomat 12.9.2018. Äärimmäisen vaarallinen hirmumyrsky lähestyy Yhdysvaltain itäran-

nikkoa – ja vastaavia on luvassa paljon lisää, kun ilmastonmuutos etenee. Ulkomaat. Viitattu

5.10.2018. [https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005824021.html]

Helsingin Sanomat 4.9.2018. Ilmasto lämpenee nyt kymmeniä kertoja nopeammin kuin viime jää-

kauden lopulla – Kaikki maailman ekosysteemit tulevat muuttumaan, varoittavat tutkijat. Tiede.

Viitattu 5.10.2018. [https://www.hs.fi/tiede/art-2000005815625.html]

67

Hirvilammi, Tuuli & Helne, Tuula (2014) Changing Paradigms: A Sketch for Sustainable Wellbe-

ing and Ecosocial Policy. Sustainability, 6(4),2160–2175.

Hirvilammi, Tuuli (2009) Kohti ympäristösosiaalipolitiikkaa. Janus, 17(3), 269–277.

Hobson, Kersty & Niemeyer, Simon (2013). “What sceptics believe”: The effects of information

and deliberation on climate change scepticism. Public Understanding of Science, 22(4), 396–412.

Hofmann, Claudia & Schneckener, Ulrich (2011). Engaging non-state armed actors in state- and

peace-building: Options and strategies. International Review of the Red Cross, 93(883), 603–621.

IDMC (2018a) Global Report on Internal Displacement 2018. Viitattu 30.11.2018 [http://www.in-

ternal-displacement.org/global-report/grid2018/]

IDMC (2018b) Somalia. Country Information. Viitattu 14.12.2018. [http://www.internal-displa-

cement.org/countries/Somalia]

IDMC (2016) Global Report on Internal Displacement 2016. Viitattu 7.12.2018. [http://www.inter-

nal-displacement.org/publications/2016-global-report-on-internal-displacement-grid-2016]

IOM (2018) Home. Our Work. Department of Migration Management. Migration and Climate

Change. A Complex Nexus. Viitattu 8.4.2018. [https://www.iom.int/complex-nexus#estimates]

IPCC (2007) Climate Change 2007 – Synthesis Report.

IPCC (2014) Summary for policymakers. Teoksessa Climate Change 2014: Impacts, Adaptation,

and Vulnerability. Cambridge: Cambridge University Press. 1–32.

Jauhiainen, Jussi S. (2017) Johdanto ja johtopäätökset. Teoksessa Jussi S. Jauhiainen (toim.) Turva-

paikka Suomesta? Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ja turvapaikkaprosessit Suomessa. Turun yli-

opiston maantieteen ja geologian laitoksen julkaisuja. No. 5. 5–18.

Johnston, Ian (2017) Climate change helped cause Brexit, says Al Gore. Independent. 3.3.2017.

Viitattu 5.10.2018. [https://www.independent.co.uk/environment/brexit-climate-change-al-gore-

says-global-warming-syria-war-helped-leave-vote-a7645866.html]

Jokinen, Eeva & Pehkonen, Aini (2017) Pääkirjoitus: Tutkimusetiikkaa ei voi ohittaa. Janus, 25(3),

189–190.

68

Jones, Aled (2017) Food security: how drought and rising prices led to conflict in Syria. The Con-

versation. 26.1.2017. Viitattu 16.11.2018. [https://theconversation.com/food-security-how-drought-

and-rising-prices-led-to-conflict-in-syria-71539]

Kamali, Masoud (2015) War, Violence and Social Justice: Theories for social work. Farnham, Sur-

rey, England: Burlington, VT: Ashgate.

Kelley, Colin & Mohtadib, Shahrzad & Canec, Mark & Seagerc, Richard & Kushnirc, Yochanan

(2015). Climate change in the Fertile Crescent and implications of the recent Syrian drought. Pro-

ceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America (PNAS) 112(11),

3241–3246.

Kemp, Susan (2011). Critical Commentary: Recentring Environment in Social Work Practice: Ne-

cessity, Opportunity, Challenge. The British Journal of Social Work, 41(6), 1198–1210.

Kepa (2016) Indeksi: Suomi on yhä maailman kestävin valtio. Uutiset. 29.6.2016. Viitattu

13.11.2018. [https://www.kepa.fi/uutiset-media/uutiset/indeksi-suomi-yha-maailman-kestavin-val-

tio]

Kettunen, Pauli (2018) Globalisaatio ja kansallinen me – Kansallisen katseen historiallinen kritiikki.

Tallinna: Vastapaino.

Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula (2018) Hyvinvointia niukkuudessa? Kokemuksia viimesijai-

sesta turvasta. Janus, 26(1), 57–72

Klare, Michael (2001) Resource Wars: The New Landscape of Global Conflict. New York, NY:

Henry Holt.

Klepp, Silja (2017) Climate Change and Migration - an overview. Oxford Research Encyclopedia

of Climate Science. Viitattu 21.3.2018. [10.1093/acrefore/9780190228620.013.42]

Koistinen, Lotta & Jauhiainen, Jussi S. (2017) Turvapaikanhakijoiden hallinta. Teoksessa Jussi S.

Jauhiainen (toim.) Turvapaikka Suomesta? Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ja turvapaikkaprosessit

Suomessa. Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen julkaisuja. No. 5, 31–49.

Kotilainen, Leena (2014) Hauraan valtion käsite ei ole yksiselitteinen. Politiikasta. Artikkelit. Vii-

tattu 25.10.2018. [https://politiikasta.fi/hauraan-valtion-kasite-ei-ole-yksiselitteinen/]

69

Kääriäinen, Aino (2003) Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina –Dokumentoinnin ja tiedonmuo-

dostuksen dynamiikka. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Kuele, Giovanna & Miola, Ana Cristina (2017) Somalia – The Role of Climate Change in Recur-

ring Violence. Igarape Institute. 6.11.2017. Viitattu 13.11.2018. [https://igarape.org.br/en/somalia/]

Kuosma, Tapio (2016) Turvapaikka ja pakolaisasema – Kansainvälisen suojelun periaatteet. Nord-

books: EU.

Kuula, Arja (2011) Tutkimusetiikka: Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Uudistettu 2. painos.

Tampere: Vastapaino.

Könönen, Jukka (2016) Rajojen siirtyminen ja maahanmuuton hallinnan kriisi. Julkaisussa Signal:

kirjoituksia liikkumisen vapaudesta. No 2. 91–97.

Laakso, Teija (2015) Darfurin konflikti uhkaa jälleen roihahtaa. Maailma.net. Uutiset. Viitattu

20.11.2018. [https://www.maailma.net/uutiset/darfurin-konflikti-uhkaa-jalleen-roihahtaa]

Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja aut-

tamisesta (2011/746)

Livholts, Mona (2017) “What We Learn How to See” A Politics of Location and Situated Writing

in Glocalised Social Work. Teoksessa Mona Livholts & Lia Bryant: Social Work in a Glocalised

World (1. Painos) Lontoo; New York: Routledge. 89–105.

Livholts, Mona & Bryant, Lia (2017) Introduction: Social Work in a Glocalised World. Teoksessa

Mona Livholts & Lia Bryant: Social Work in a Glocalised World (1. Painos) Lontoo; New York:

Routledge. 1–21.

Lund, Peter (2016) Energiaa koko maapallolle – ilman päästöjä. Teoksessa Suvi Ahola (toim.) Kir-

java käsikirja kestävään kehitykseen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. 57–74.

Lyons, Karen & May-Chahal, Corinne (2017) Glocal social work. European Journal of Social

Work, 20(1), 1–4.

Lysack, Mishka (2012) Building capacity for environmental engagement and leadership: An ecoso-

cial work perspective. International Journal of Social Welfare, 21(3), 230–238.

Maahanmuutovirasto (2018a) Tilastot. Viitattu 18.12.2018. [http://tilastot.migri.fi/#decisions]

70

Maahanmuuttovirasto (2018b) Luvat ja kansalaisuus. Turvapaikka Suomesta. Turvapaikan hakemi-

nen. Viitattu 7.4.2018 [http://migri.fi/turvapaikan-hakeminen]

Maahanmuuttovirasto (2018c) Luvat ja kansalaisuus. Turvapaikka Suomesta. Majoittuminen vas-

taanottokeskukseen. Viitattu 7.4.2018. [http://migri.fi/majoittuminen-vastaanottokeskukseen]

Maahanmuuttovirasto (2018d) Palvelut. Tietoa virastosta. Maatietopalvelu. Raportit. Viitattu

20.3.2018. [http://migri.fi/raportit]

Maahanmuuttovirasto (2016) Humanitaarista suojelua ei myönnetä enää, uudet maalinjaukset Afga-

nistanista, Irakista ja Somaliasta. Ajankohtaista. 17.5.2016. Viitattu 18.1.2018. [https://migri.fi/ar-

tikkeli/-/asset_publisher/humanitaarista-suojelua-ei-myonneta-enaa-uudet-maalinjaukset-afganista-

nista-irakista-ja-somaliasta]

Maasilta, Mari & Rahkonen, Juho & Raittila, Pentti (2008) Islam suomalaisissa joukkoviestimissä.

Tiedotusopin laitos. Julkaisuja A 103. Tampere: Tampereen yliopisto.

Massa, Ilmo (2014) Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen lähtökohtia. Teoksessa Ilmo

Massa (toim.) Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus. 11–

32.

Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati (2015) Ekososiaalinen lähestystymistapa rakenteellisen sosiaa-

lityön viitekehyksenä. Teoksessa Anneli Pohjola & Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.)

Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. 2. painos. EU: United Press

Global. 87–116.

Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati (2013) Ympäristökysymysten ajankohtaisuus globaalissa ja pai-

kallisessa sosiaalityössä. Teoksessa Johanna Hurtig & Anna Nikupeteri & Marjo Romakkaniemi

(toim.) Tutkiva sosiaalityö: Oikeudenmukaisuus sosiaalityössä. Talentia lehti. Sosiaalityön tutki-

muksen seura. 23–28.

Matthies, Jürgen (1999) Joko olemme kaikki kriittisiä ekologeja? Kriittinen teoria ja ekologinen

ajattelu. Teoksessa Olli-Pekka Moisio (toim.) Kritiikin lupaus: Näkökulmia Frankfurtin koulun

kriittiseen teoriaan. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 126–156.

May, Tim (1999) Social Research. Issues, Methods and Process. Open University Press. Trow-

bridge: Redwood Books.

71

Maystadt, Jean-François & Ecker, Olivier (2014) Extreme Weather and Civil War: Does Drought

Fuel Conflict in Somalia Through Livestock Price Shocks? American Journal of Agricultural Eco-

nomics, 96(4), 1157-1182.

Mazo, Jeffery (2009) Chapter Three: Darfur: The First Modern Climate-Change Conflict. The

Adelphi Papers, 49(409), 73-86.

McAdam, Jane (2010). Climate change and displacement: Multidisciplinary perspectives. Oxford:

Hart.

McLeman, Robert & Brown, Oli (2011) Climate Change and Human Migration. Teoksessa Khalid

Koser & Susan Martin (toim.) The Migration – Displacement Nexus. Patterns, Processes and Poli-

cies. New York: Berghahn Books. 168–196.

Metsola, Lalli (2016) Konfliktit, turvallisuus ja kehitys. Teoksessa Juhani Koponen & Jari Lanki &

Marika Sato & Anna Kervinen (toim.) Kehityksen tutkimus – Johdatus perusteisiin. Helsinki: Gau-

deamus. 311–335.

Migration Data Portal (2018) Themes. Types of Migration. Forced migration or displacement. Vii-

tattu 1.11.2018. [https://migrationdataportal.org/themes/forced-migration-or-displacement]

Miller, Shari & Anna Hayward & Terry V. Shaw (2012) Environmental shifts for social work: A

principles approach. International Journal Of Social Welfare, 21(3), 270–277.

Moisio, Olli-Pekka & Huttunen, Rauno (1999) Totuuden ja oikean elämän kaipuu. Max Hork-

heimerin perustus Frankfurtin koulun kriittiselle teorialle. Teoksessa Olli-Pekka Moisio (toim.) Kri-

tiikin lupaus: Näkökulmia Frankfurtin koulun kriittiseen teoriaan. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

9–43.

Morrissey, James (2012) Rethinking the 'debate On Environmental Refugees': From 'maximilists

and Minimalists' to 'proponents and Critics'." Journal of Political Ecology, 19(1), 36–49.

Mustasilta, Katariina (2018) Ilmastonmuutos ei synnytä konflikteja – ainakaan yksinään. The Ulko-

politist. 28.5.2018. Viitattu 20.11.2018. [https://www.ulkopolitist.fi/2018/05/28/ilmastonmuutos-ei-

synnyta-konflikteja-ainakaan-yksinaan/]

Mäkelä, Klaus (2005) Sosiaalitutkimuksen eettinen säätely. Teoksessa: Laadullisen sosiaalitutki-

muksen eettiset kysymykset: Kutsuseminaari 2.5.2005. Helsinki: Stakes.

72

Nett, Katharina & Rüttinger, Lukas (2016) Insurgency, Terrorism and Organised

Crime in a Warming Climate – Analysing the Links Between Climate Change and Non-State

Armed Groups. Adelphi.

Norton, Christine Lynn (2012). Social Work and the Environment: An ecosocial approach. Interna-

tional Journal of Social Welfare, 21(3), s 299–308.

Närhi, Kati (2015) Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Janus, 23(3), 322–328.

Närhi, Kati & Matthies, Aila-Leena (2018) Johdanto: Ekososiaalinen transitio, kestävyyden kysy-

mykset ja luonto voimavarana sosiaalityön pro gradu –tutkimuksessa. Teoksessa Kati Närhi & Aila-

Leena Matthies (toim.) Ympäristökysymys suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa. YFI julkai-

suja. Viitattu 2.11.2018. [https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57130/978-951-39-7371-

1.pdf?sequence=1&isAllowed=y]

O'Brien, Karen & Leichenko, Robin (2000) Double exposure: Assessing the impacts of climate

change within the context of economic globalization. Global Environmental Change, 10(3), 221–

232.

OCHA (1998) UN High Commissioner for Refugees. Guiding Principles on Internal Displacement.

Viitattu 9.11.2018. [https://www.brookings.edu/wp-content/uploads/2016/07/GPEnglish.pdf]

OECD (2018) States of Fragility 2018. OECD Publishing: Paris.

[https://doi.org/10.1787/9789264302075-en.]

OECD (2016), States of Fragility 2016: Understanding Violence. OECD Publishing: Paris Viitattu

26.10.2018. [https://doi.org/10.1787/9789264267213-en.]

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (812/1968)

Parenti, Christian (2016) Tuhoisa kolmikko: Militarismi, uusliberalismi ja ilmastonmuutos. Teok-

sessa Nick Buxton ja Ben Hayes (toim.) Ilmastonmuutoksen voittajat ja häviäjät – Sotateollisuus ja

suuryhtiöt muovaavat lämpenevää epätasa-arvon maailmaa. Helsinki: Like. 49–72.

Paun, Ashim & Acton, Lucy & Chan, Wai-Shin (2018) Fragile Planet – Scoring climate risks

around the world. HSBC Global Research. Viitattu 29.11.2018. [https://www.sustainable-

finance.hsbc.com/reports/fragile-planet]

73

Peeters, Jef (2012) The place of social work in sustainable development: Towards ecosocial prac-

tice. International Journal of Social Welfare, 21(3), 287–298.

Pellot, Brian (2007) Darfurin konfliktin taustalla ympäristötuhot. Maailma.net. Uutiset. 24.7.2007.

Viitattu 20.11.2018. [https://www.maailma.net/uutiset/darfurin-konfliktin-taustalla-ymparistotuhot]

Perho, Irmeli (2002) Kalifaatista kansallisvaltioon. Teoksessa Hannu Juusola ja Heidi Huuhtanen

(toim.) Uskonto ja politiikka Lähi-idässä. Helsinki: Gaudeamus. 95–120.

Pihkala, Panu (2017) Päin Helvettiä? – Ilmastoahdistus ja toivo. Helsinki: Kirjapaja.

Porter, John R. & Xie, Liyong & Challinor, Andrew & Cochrane, Kevern & Howden, Mark & Iq-

bal, Muhammad & Lobell, David & Travasso, Maria (2014) Food Security and Food Production

Systems Teoksessa Field, Christopher & Vicente Barros & David Dokken & Katharine Mach &

Michael Mastrandrea & T. Eren Bilir & Monalisa Chatterjee & Kristie Ebi &Yuka Estrada & Rob

Genova & Beti Girma & Eric Kissel & Andrew Levy& Sandy MacCracken & Patricia Mastrandrea,

and Leslie White (toim.) Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability. Part A:

Global and Sectoral Aspects. Contribution of Working Group II to the Fifth Assessment Report of

the Intergovernmental Panel on Climate Change. Cambridge University Press, Cambridge, United

Kingdom and New York, NY, USA. 485–533. Viitattu 8.11.2018 [http://www.ipcc.ch/pdf/assess-

ment-report/ar5/wg2/WGIIAR5-Chap7_FINAL.pdf]

Puolustusministeriö (2008) Puolustushallinto ja ilmastonmuutos – Selvitys puolustushallinnon ja

ilmastonmuutoksen yhtymäkohdista ja puolustushallinnon kasvihuonekaasupäästöistä. Helsinki:

Kirjapaino Keili Oy. Viitattu 16.10.2018. [https://www.defmin.fi/files/1253/Ilmastonmuutosra-

portti_nettiin.pdf]

Purje, Henri (2018) Resurssikonfliktit: kilpailu luonnonvaroista kovenee. Maailmantalous.net. Maa-

ilmantalous ja ympäristö. Viitattu 8.10.2018. [http://maailmantalous.net/fi/artikkeli/resurssikonflik-

tit-kilpailu-luonnonvaroista-kovenee]

Pyles, Loretta (2017) Decolonising Disaster Social Work: Environmental Justice and Community

Participation. British Journal of Social Work, 47(3), 630–647.

Qvist, Martin & Suter, Brigitte & Ahlstedt, Sara (2015) Migration – Sovereignty, borders and con-

trol. Teoksessa Magnus Dahlstedt & Anders Neergaard (toim.) International Migration and Ethnic

Relations: Critical Perspectives. London: Routledge. 38–61.

74

Ranta-Tyrkkö, Satu (2017a) Sosiaalityön tulevaisuuden etiikka epävarmuuden ja ympäristökriisien

maailmassa. Teoksessa Rosi Enroos & Mikko Mäntysaari & Satu Ranta-Tyrkkö (toim.) Mielekäs

tutkimus: näkökulmia sosiaalityön tutkimuksen missioihin. Tampere: Tampere University Press.

113–138.

Ranta-Tyrkkö (2017b) Ihmisoikeudet ja sosiaalityö globaalien kriisien maailmassa. Teoksessa

Maija Jäppinen & Anna Metteri & Satu Ranta-Tyrkkö & Pirkko-Liisa Rauhala (toim.) Kansainväli-

nen sosiaalityö – Käsitteitä, käytäntöjä ja kehityskulkuja. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2016.

2.painos. Tallinna: United Press Global. 273–296.

Raumolin, Jussi (2010) Vesi ja valta. Teoksessa Anja Portin (toim.) Kirja vedestä. Tallinna:

Kolofon Baltic. 103–110.

Rodgers, Dennis & Muggah, Robert (2009). Gangs as Non-State Armed Groups: The Central

American Case. Contemporary Security Policy, 30(2), 301–317.

Rohweder, Liisa (2017) Monimuotoinen luonto on kestävän kehityksen perusedellytys. Teoksessa.

Suvi Ahola (toim.) Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

19–41.

Saarikkomäki, Elsa & Oljakka, Nea & Vanta, Johanna & Pirjatanniemi, Elina & Lavapuro, Juha &

Alvesalo-Kuusi, Anne (2018) Kansainvälistä suojelua koskevat päätökset Maahanmuuttovirastossa

2015–2017. Pilottitutkimus 18–34-vuotiaita Irakin kansalaisia koskevista myönteisistä ja kielteisistä

päätöksistä. Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia 1/2018.

Savage, Matthew & Dougherty, Bill & Mohammed, Hamza & Butterfield, Ruth & Bharwani,

Sukaina (2008) Socio-Economic Impacts of Climate Change in Afghanistan – A Report to the De-

partment of International Development. DFID CNTR 08 8507 Executive Summary. Stockholm En-

vironment Institute. Viitattu 4.12.2018. [http://www.necsi.edu/afghanistan/pdf_data/2007447_Af-

ghanCC_ExS_09MAR09.pdf]

Scheffran, Jurgen & Brzoska, Michael & Kominek, Jasmin & Link, P. Michael & Schilling,

Janpeter (2012) Climate Change and Violent Conflict. Science, 336(6083), 869–871.

Schneckener, Ulrich (2009) Spoilers or Governance Actors? Engaging Armed Non-State Groups in

Areas of Limited Statehood, SFB-Governance Working Paper Series, No. 21, Research Center

(SFB) 700, Berlin, October 2009.

75

Schmitz, Cathryne & Matyók, Tom & Sloan, Lacey & James, Channelle (2012) The relationship

between social work and environmental sustainability: Implications for interdisciplinary practice.

International Journal of Social Welfare, 21(3), 278–286.

Schütte, Robert (2015) Protection of Civilians in Armed Conflicts: Evolution, Challenges and Im-

plementation. Wiesbaden: VS Verlag für Sozialwissenschaften.

Schwartzstein, Peter (2017) Climate Change and Water Woes Drove ISIS Recruiting in Iraq. Na-

tional Geographic. 14.11.2017. Viitattu 15.10.2018 [https://news.nationalgeo-

graphic.com/2017/11/climate-change-drought-drove-isis-terrorist-recruiting-iraq/]

Shiva, Vadana (2003). Taistelu vedestä. Tampere: Vastapaino.

Shrubsole, Guy (2015) All that is solid melts into air: climate change and neoliberalism. Soundings

13626620(59), 116–128.

Sida (2018) The relationship between climate change and violent conflict. Green tool box/Peace

and security tool box: Working Paper 2017. Edita. Viitattu 16.10.2018. [https://www.sida.se/con-

tentassets/c571800e01e448ac9dce2d097ba125a1/working-paper---climate-change-and-conflict.pdf]

Silvasti, Tiina (2014) Sisällönanalyysi. Teoksessa Ilmo Massa (toim.) Polkuja yhteiskuntatieteel-

liseen ympäristötutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus. 33–48.

Sisäministeriö (2018) Turvapaikanhakijat ja pakolaiset. Viitattu 23.3.2018. [http://intermin.fi/maa-

hanmuutto/turvapaikanhakijat-ja-pakolaiset]

Sitra (2016) Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Suomen riskikuvaan. Uutiset. 5.4.2016. Viitattu

4.12.2018. [https://www.sitra.fi/uutiset/ilmastonmuutos-vaikuttaa-myos-suomen-riskikuvaan/]

Smith, Dan & Vivekananda, Janani (2009) Climate Change, Conflict and Fragility – Understanding

the linkages, shaping effective responses. International Alert. Viitattu 25.11.2018. [https://www.in-

ternational-alert.org/sites/default/files/publications/Climate_change_conflict_and_fragil-

ity_Nov09.pdf]

Solomon, S. & Qin, D & Manning, M & Alley, R.B & Berntsen, T & Bindoff N.L & Chen, Z &

Chidthaisong, A & Gregory, J.M & Hegerl, G.C & Heimann, M & Hewitson, B & Hoskins, B.J &

Joos, F & Jouzel, J & Kattsov, V & Lohmann, U & Matsuno, T & Molina, M & Nicholls, N &

Overpeck, J & Raga, G & Ramaswamy, V & Ren, J & Rusticucci, M & Somerville, R & Stocker,

76

T.F & Whetton, P & Wood, R.A & Wratt, D (2007) Technical Summary. Teoksessa S. Solomon &

D. Qin & M. Manning & Z. Chen& M. Marquis & K.B. Averyt & M. Tignor & H.L. Miller (toim.)

Climate Change 2007: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fourth

Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change Cambridge University Press,

Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Viitattu 14.12.2018.

[https://www.ipcc.ch/site/assets/uploads/2018/02/ar4-wg1-ts-1.pdf]

Sotkasiira, Tiina (2018) Tietävä, tulkitseva ja taisteleva asiantuntijuus turvapaikanhakijoiden sekä

ammattilaisten ja vapaaehtoisten välissä kohtaamisissa. Janus Sosiaalipolitiikan Ja Sosiaalityön Tut-

kimuksen Aikakauslehti, 26(4), 292-308.

Stanford University (2018) Mapping Militant Organisations. The Islamic State. Viitattu 20.11.2018.

[http://web.stanford.edu/group/mappingmilitants/cgi-bin/groups/view/1]

Steffen, Will & Richardson, Katherine & Rockström, Johan & Cornell, Sarah E & Fetzer, Ingo &

Bennett, Elena M & Biggs, Reinette & Carpenter, Stephen R & De Vries, Wim & De Wit, Cynthia

A & Folke, Carl & Gerten, Dieter & Heinke, Jens & Mace, Georgina M & Persson, Linn M & Ra-

manathan, Veerabhadran & Reyers, Belinda & Sörlin, Sverker (2015) Planetary boundaries: Guid-

ing human development on a changing planet. Science, 347(6223), 1259855.

Stewart, Frances & Brown, Graham & Cobham, Alex (2009) The Implications of Horizontal and

Vertical Inequalities for Tax and Expenditure Policies. CRISE Working Paper No. 65. Viitattu

15.11.2018. [https://assets.publishing.service.gov.uk/media/57a08b7ae5274a31e0000ba0/wp65.pdf]

Stoknes, Per Espen (2015) What we think about when we try not to think about global warming:

Toward a new psychology of climate action. White River Junction, Vermont: Chelsea Green Pub-

lishing.

Swain, Ashok & Öjendal, Joakim (2018) Environmental conflict and peacebuilding: an introduc-

tion. Teoksessa Ashok Swain and Joakim Öjendal. Routledge Handbook of Environmental Conflict

and Peacebuilding. Abingdon, Oxon: New York, NY: Routledge. 1–14.

Tammilehto, Olli (2012) Talouden kasvusta demokratian kasvuun. Teoksessa Tuula Helne ja Tiina

Silvasti (toim.) Yhteyksien kirja – Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kelan

tutkimusosasto. 116–123.

77

TENK (2017) Eettinen arviointi ihmistieteissä. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu

4.4.2018. [http://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteissa#1]

Trigo, Ricardo & Gouveia, Célia & Barriopedro, David (2010). The intense 2007–2009 drought in

the Fertile Crescent: Impacts and associated atmospheric circulation. Agricultural and Forest Mete-

orology, 150(9), 1245–1257.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2018) Laadullinen Tutkimus Ja Sisällönanalyysi. Uudistettu lai-

tos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Turtiainen, Kati (2018). Recognising forced migrants in transnational social work. International

Journal of Migration, Health and Social Care, 14(2), 186–198.

Turtianen, Kati (2017) Pakkomutto sosiaalityössä kohdattava ilmiönä. Teoksessa Maija Jäppinen &

Anna Metteri & Satu Ranta-Tyrkkö & Pirkko-Liisa Rauhala (toim.) Kansainvälinen sosiaalityö –

Käsitteitä, käytäntöjä ja kehityskulkuja. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2016. 2.painos. Tal-

linna: United Press Global. 203–221.

Turtiainen, Kati (2012) Possibilities of Trust and Recognition Between Refugees and Authorities:

Resettlement as a Part of Durable Solutions of Forced Migration. Jyväskylä: University of

Jyväskylä.

UCDP (2018) Uppsala University. Department of Peace and Conflict Research. Research. UCDP.

Definitions. Viitattu 8.11.2018. [http://www.pcr.uu.se/research/ucdp/definitions/#Ceasefire_agree-

ments]

Ulkomaalaislaki (301/2004)

UN (2017) Initiatives in the area of Human Settlements and Adaptation. Summary report by the

secretariat. Viitattu 9.11.2018. [https://unfccc.int/sites/default/files/re-

source/docs/2017/sbsta/eng/inf03.pdf]

UN (2015) General Assembly. Right to food. Note by the Secretary-General. Viitattu 8.11.2018.

[https://www.ohchr.org/Documents/Issues/Food/A-70-287.pdf]

UN (1997) Glossary of Environment Statistics, Studies in Methods, Series F, No. 67. United Na-

tions: New York. Viitattu 14.12.2018. [https://unstats.un.org/unsd/publication/seriesf/se-

riesf_67e.pdf]

78

UNEP (2016) Climate Change in Afghanistan – What Does It Mean for Rural Livelihoods and

Food Security? Viitattu 4.12.2018. [https://www.wfp.org/sites/default/fi-

les/WFP_UNEP_NEPA_Afghanistan_Impacts_climate_%20change.pdf]

UNEP (2012) Renewable Resources and Conflict – Toolkit and Guidance for Preventing and Man-

aging Land and Natural Resources Conflict. Viitattu 16.10.2018. [http://www.un.org/en/events/en-

vironmentconflictday/pdf/GN_Renewable_Consultation.pdf]

UNEP (2007) Sudan – Post-Conflict Environmental Assessment. Viitattu 20.11.2018. [https://post-

conflict.unep.ch/publications/UNEP_Sudan.pdf]

UNFPA (2018) Home. Topics. Urbanization. Viitattu 15.12.2018. [https://www.unfpa.org/urbaniza-

tion]

UN-Habitat (2018a) UN-Habitat at a glance. Viitattu 9.11.2018. [https://unhabitat.org/un-habitat-at-

a-glance/]

UN-Habitat (2018b) Urban Themes. Climate Change. Viitattu 16.12.2018. [https://unhabitat.org/ur-

ban-themes/climate-change/]

UNHCR (2018) Home. Refugee Facts. Camps. What is a Refugee Camp? Viitattu 29.11.2018

[https://www.unrefugees.org/refugee-facts/camps/]

UNHCR (2016) UNHCR’s Global Report 2016.

UNCHR (2011) Summary of Deliberations on Climate Change and Displacement. Viitattu

12.12.2018. [https://www.unhcr.org/4da2b5e19.pdf]

UNHCR (1951) Convention Relating to the Status of Refugees.

University of Notre Dame (2018) Home. Our Work. Country Index. Rankings. Viitattu 29.11.2018.

[https://gain.nd.edu/our-work/country-index/rankings/]

Valaskivi, Katja & Hokka, Jenni & Sumiala, Johanna & Laakso, Suvi (2013) Suomalaiset sanoma-

lehdet uskonnollisen maiseman tuottajina. Media & viestintä, 36(2), 6–21

Valkonen, Jarno & Saaristo Kimmo (2010) Luonto ja yhteiskunta – ympäristösosiologian lähtökoh-

dat. Teoksessa Jarno Valkonen (toim.) Ympäristösosiologia. Helsinki: WSOYpro. 7–27.

79

Viinikainen, Tytti (1997) Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus Suomessa: Katsaus tutki-

musaloihin ja kirjallisuuteen. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Edita, jakaja.

VTV (2016) Turvapaikkamenettely – Turvapaikkaprosessin, turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja

pakolaisten kotouttamisen toiminnallinen kokonaisuus. Valtiontalouden tarkastusviraston tar-

kastuskertomus 139/2006. Edita Prima Oy.

Wainwright, Joel (2010) Climate Change, Capitalism, and the Challenge of Transdisciplinarity. An-

nals of the Association of American Geographers, 100(4), 983–991.

Walls, Georg (1986) Sosiaalityön tietoperusta ja organisointi. Teoksessa (2013) Törrönen Maritta &

Marjaana Seppänen (toim.) Sosiaalityön Tiedonmuodostus: Kunskapsutveckling I Socialt Arbete:

Juhlakirja Professori Emeritus Georg Wallsin 80-vuotispäivän Kunniaksi 19.9.2013. Helsinki: So-

siaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

Whittaker, David J. (2006) Asylum seekers and refugees in the contemporary world. London; New

York: Routledge.

Wiedmann, Thomas O & Schandl, Heinz & Lenzen, Manfred & Moran, Daniel & Suh, Sangwon &

West, James & Kanemoto, Keiichiro (2015) Material Footprint of Nations. Proceedings of the Na-

tional Academy of Sciences of the United States of America 112(20), 6271–6276.

Williams, Charlotte & Graham, Mekada (2014) Editorial: A World on the Move: Migration, Mobil-

ities and Social Work. British Journal of Social Work, 44(1), i1–i17.

Wimmer, Andreas & Schiller, Nina Glick (2002) Methodological nationalism and beyond: nation–

state building, migration and the social sciences. Global Networks, 2(4), 301–334.

Wimmer, Andreas & Schiller, Nina Glick (2003). Methodological Nationalism, the Social Sciences,

and the Study of Migration: An Essay in Historical Epistemology 1. International Migration Re-

view, 37(3), 576–610.

World Bank (2017) Forcibly Displaced – Toward a Development Approach Supporting Refugees,

the Internally Displaced, and Their Hosts. Viitattu 2.12.2018. [https://openknowledge.world-

bank.org/bitstream/handle/10986/25016/9781464809385.pdf?sequence=11&isAllowed=y]

World Bank (2013) Marc Alexandre (toim.) Societal dynamics and fragility: Engaging societies in

responding to fragile situations. Washington, D.C.: World Bank.

80

WWF (2018) Uhat. Ylikulutus. Viitattu 8.4.2018. [https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/]

Zhang, David D. & Lee, Harry F. & Wang, Cong & Li, Baosheng & Pei, Qing & Zhang, Jane &

An, Yulun (2011) Causality analysis of climate change and large-scale human crisis. Proceedings of

the National Academy of Sciences of the United States of America, 108(42), 17296–17301.