9HSTFMG*aefehe+

ISBN 978-952-60-4547-4 ISSN-L 1799-4934 ISSN 1799-4934 Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta www.aalto.fi

KAUPPA + TALOUS TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI TIEDE + TEKNOLOGIA CROSSOVER DOCTORAL DISSERTATIONS

Aalto-D

D 2

9/2

012

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisupseereiden valmiuksia toimia puolustusvoimien strategisissa johtotehtävissä. Tarkastelun taustalla on kaikkien aikojen merkittävimmän sotateoreetikon, preussilaisen Carl von Clausewitzin sota- ja strategiateoriassa esittämät poikkeuksellisen hyvää strategia koskevat näkemykset. Clausewitzlaisen näkemyksen mukaisesti tutkimuksessa upseereiden strategisia valmiuksia tarkastellaan nykytieteelle tyypillisestä oppimisteoreettisesta näkökulmasta poiketen selvästi harvinaisemmasta persoonallisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä puolestaan on, että suomalaisupseereiden strategisissa valmiuksissa näyttäisi olevan varsin paljonkin parantamisen varaa. Itse asiassa jopa niin paljon, että mahdollisesti kyseinen asia tulee muodostumaan Suomen maanpuolustuskyvylle jopa suuremmaksi haasteeksi kuin puolustusvoimille viime aikoina asetetut suuret taloudelliset säästövelvoitteet…

Mika A

alto Strategin tragedia

Aalto

-yliopisto

Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta

DOCTORAL DISSERTATIONS

9HSTFMG*aefehe+

ISBN 978-952-60-4547-4 ISSN-L 1799-4934 ISSN 1799-4934 Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta www.aalto.fi

KAUPPA + TALOUS TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI TIEDE + TEKNOLOGIA CROSSOVER DOCTORAL DISSERTATIONS

Aalto-D

D 2

9/2

012

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisupseereiden valmiuksia toimia puolustusvoimien strategisissa johtotehtävissä. Tarkastelun taustalla on kaikkien aikojen merkittävimmän sotateoreetikon, preussilaisen Carl von Clausewitzin sota- ja strategiateoriassa esittämät poikkeuksellisen hyvää strategia koskevat näkemykset. Clausewitzlaisen näkemyksen mukaisesti tutkimuksessa upseereiden strategisia valmiuksia tarkastellaan nykytieteelle tyypillisestä oppimisteoreettisesta näkökulmasta poiketen selvästi harvinaisemmasta persoonallisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä puolestaan on, että suomalaisupseereiden strategisissa valmiuksissa näyttäisi olevan varsin paljonkin parantamisen varaa. Itse asiassa jopa niin paljon, että mahdollisesti kyseinen asia tulee muodostumaan Suomen maanpuolustuskyvylle jopa suuremmaksi haasteeksi kuin puolustusvoimille viime aikoina asetetut suuret taloudelliset säästövelvoitteet…

Mika A

alto Strategin tragedia

Aalto

-yliopisto

Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta

DOCTORAL DISSERTATIONS

9HSTFMG*aefehe+

ISBN 978-952-60-4547-4 ISSN-L 1799-4934 ISSN 1799-4934 Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta www.aalto.fi

KAUPPA + TALOUS TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI TIEDE + TEKNOLOGIA CROSSOVER DOCTORAL DISSERTATIONS

Aalto-D

D 2

9/2

012

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisupseereiden valmiuksia toimia puolustusvoimien strategisissa johtotehtävissä. Tarkastelun taustalla on kaikkien aikojen merkittävimmän sotateoreetikon, preussilaisen Carl von Clausewitzin sota- ja strategiateoriassa esittämät poikkeuksellisen hyvää strategia koskevat näkemykset. Clausewitzlaisen näkemyksen mukaisesti tutkimuksessa upseereiden strategisia valmiuksia tarkastellaan nykytieteelle tyypillisestä oppimisteoreettisesta näkökulmasta poiketen selvästi harvinaisemmasta persoonallisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä puolestaan on, että suomalaisupseereiden strategisissa valmiuksissa näyttäisi olevan varsin paljonkin parantamisen varaa. Itse asiassa jopa niin paljon, että mahdollisesti kyseinen asia tulee muodostumaan Suomen maanpuolustuskyvylle jopa suuremmaksi haasteeksi kuin puolustusvoimille viime aikoina asetetut suuret taloudelliset säästövelvoitteet…

Mika A

alto Strategin tragedia

Aalto

-yliopisto

Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta

DOCTORAL DISSERTATIONS

Strategin tragediaSuomalaisupseerit clausewitzlaisina strategeina

Mika Aalto

Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS 29/2012

Suomalaisupseerit

clausewitzlaisina strategeina

Mika Aalto

Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta

Strategin tragedia

������������������������������������������������������

������������

������ !"�#�"$�"%#% "%�&���'(������� !"�#�"$�"% %!"#�&�')(�����"*�� ��"%�+%������� ��"%�+%�&���'(������� ��"%�%��&�')(�

�,�)��-��.����������

Abstract Aalto University, P.O. Box 11000, FI-00076 Aalto www.aalto.fi

Author Mika Aalto Name of the doctoral dissertation The Strategist's Tragedy - The Finnish Officers as a Clausewitzian Strategists Publisher Aalto University School of Economics Unit Department of Management and International Business

Series Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS 29/2012

Field of research Organization and Management

Abstract

This academic dissertation examines the Finnish Defense Forces from the perspective of the so-called Clausewitzian

theory of war and strategy. The study consists of two main themes: the first one focuses on how Clausewitz meant his

strategy terminology to be understood. This theme is accompanied by two essays. The first one tries to explain the

theory of war to scientists because Clausewitz’s On War has proven to be quite a difficult opus to understand. The

second essay attempts to find out – and this term is mostly incorrectly understood – what the very essential

Clausewitzian term friction really means.

The second main theme attempts to discover whether there are Clausewitzian strategists, a person who has

exceptionally good abilities to understand the essence of friction, in the Finnish Defence Forces. The main theme

consists of four essays. The first, all in all the third, essay tries to explain what kind of a person a Clausewitzian genius

is. The question is quite challenging, due to the undeveloped nature of human sciences in the beginning of the 19th

century Clausewitz did not have modern scientific terms to lean on when he wrote on this subject. Therefore, the most

important thing from the aspect of this study is that Clausewitz saw genius as personality trait, not an educational issue,

although this approach is much more typical nowadays. The fourth essay tries to find out, whether there are enough

people in the Finnish Defence Forces who have adequate genius potential. The fifth essay, in turn, examines various

undesirable changes which have surfaced in the Finnish officer corps during the last few decades. The sixth essay

consist of five cases, which show how well – or poorly – the Finnish Defence Forces have succeeded as a

Clausewitzian organization. This essay also triangulates a previous study, which means that in this essay the researcher

tries also to confirm that the earlier conclusions are correct.

As a whole, this study tries to find out whether there is enough Clausewitzian, personality genius capability in the

Finnish Defence Forces. Although the essays together attempt to create a coherent entirety, due to the synthetic-holistic

nature of this study, the essays are not linked to each other so firmly as it normally happens in the standard, analytical

academic dissertations. It is very important that the reader of this study pays specific attention to this fact, because if

the study is read as a normal dissertation, the reader may easily lose the focus of this study and instead concentrate on

irrelevant details when the crucial approach to this study is to understand how these essays together form a coherent

view on the themes and issues of the study.

Furthermore, in addition to having been carried out according to Clausewitzian war and strategy theory, the study

has also been done in the spirit of Clausewitz, which means that the theoretical aspect is replaced with pragmatism and

absoluteness with relativity. The main aim of the dissertation is to provoke discussion on the subjects addressed in this

study. This provocation is directed especially towards the senior officers of the Finnish Defence Forces, because

managers and leaders at that level of the organization should also have the readiness to question and critically address

the so-called "organizational facts". All in all – unfortunately and sadly – too often the decisions that Finnish Defence

Forces have made, seem to be quite inadequate. In practice it seems that it is more typical of the Finnish officers to

make easy than appropriate decisions.

Finally, if we want to describe the spirit of this academic dissertation as a whole it should be thought as having been

carried out in the spirit of the aphorism of Friedrich Nietzsche: "There are no facts, only interpretations."

Keywords Clausewitz, Clausewitzian, art of war, strategy, strategist, genius, management, leadership, holism, synthesis, friction, complexity, chaos, personality, intuition, academic, officer and the Finnish Defence Forces

ISBN (printed) 978-952-60-4547-4 ISBN (pdf)

ISSN-L 1799-4934 ISSN (printed) 1799-4934 ISSN (pdf) 1799-4942

Location of publisher Espoo Location of printing Helsinki Year 2012

Pages 514

,23�,4+�5.�6263�4

Tiivistelmä Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 Aalto www.aalto.fi

Tekijä Mika Aalto Väitöskirjan nimi Strategin tragedia - Suomalaisupseerit clausewitzlaisina strategeina Julkaisija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu Yksikkö Johtaminen ja kansainvälinen liiketoiminta

Sarja Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS 29/2012

Tutkimusala Organisaatiot ja johtaminen

Tiivistelmä

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan Suomen puolustusvoimia ns. clausewitzlaisen sota- ja strategiateorian pohjalta.

Tutkimus koostuu kahdesta pääteemasta, joista ensimmäisessä selvitetään miten sotateoreetikko Clausewitz tarkoitti

strategian ja sen lähikäsitteistön 1800-luvun alkupuolella ymmärrettäväksi. Tarkasteluun liittyy kaksi esseetä, joista

ensimmäisen tarkoituksena on kyseisen sotateorian nykytieteilijöille tulkitseminen, koska Clausewitzin

Sodankäynnistä-kirja on osoittautunut varsin vaikeasti ymmärrettävissä olevaksi teokseksi. Toisen esseen tarkoituksena

on selvittää mitä Clausewitzin sotateoriaan kiinteästi kytköksissä olevalla, mutta tyypillisesti melkoisen virheellisesti

tulkitulla ns. kitkan käsitteellä tarkoitetaan.

Tutkimuksen toisena pääteemana on sen selvittäminen löytyykö puolustusvoimista ns. clausewitzlaisia strategeita,

eli henkilöitä joilla on poikkeuksellisen hyvät valmiudet hahmottaa sodankäynnin kitkaista olemusta. Pääteema koostuu

neljästä esseestä, joista ensimmäinen, eli kaiken kaikkiaan siis kolmas essee pyrkii selvittämään miten clausewitzlainen

nerous pitäisi ymmärtää, koska 1800-luvun ihmistieteiden kehittymättömyydestä johtuen Clausewitzin käyttämä

arkikielinen käsitteistö ei pysty selittämään asiaa tieteellisessä merkityksessä kovinkaan hyvin. Koska Clausewitz

kuitenkin viittaa nerouden osalta sen persoonallisuussidonnaisuuteen, myös tässä yhteydessä asiaa tarkastellaan

persoonallisuus- eikä esimerkiksi nykytieteelle paljon tyypillisemmästä oppimisteoreettisesta näkökulmasta.

Neljännessä esseessä puolestaan selvitetään onko puolustusvoimissa riittävästi clausewitzlaisen strategin ominaisuuksia

omaavia henkilöitä organisaation johtotehtäviin nostettaviksi. Viidennessä esseessä taas selvitetään syitä upseerikunnan

laatutasossa vuosikymmenten kuluessa tapahtuneille muutoksille. Kuudennen esseen tarkoituksena on edelleen

selvittää muutaman puolustusvoimia koskevan käytännön esimerkin pohjalta, kuinka hyvin puolustusvoimien toiminta

näyttäisi vastaavan clausewitzlaiselta strategilta edellytettävää toimintaa eli kyse on siis tutkimuksellisessa mielessä

triangulaatiosta, jonka kautta pyritään varmistamaan työssä aikaisemmin esitettyjen näkemysten oikeellisuus.

Kokonaisuutena katsoen tutkimuksen esseitä yhdistää toisiinsa pyrkimys selvittää puolustusvoimien toiminnan

clausewitzlaista strategisuutta upseereiden myötäsyntyisten valmiuksien pohjalta. Vaikka esseet onkin pyritty

kirjoittamaan johdonmukaisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, tutkimuksen holistis-synteettisestä luonteesta johtuen niitä

ei kuitenkaan ole linkitetty niin kiinteästi toisiinsa kuin mikä on normaaleille väitöskirjatutkimuksille tyypillistä.

Huomion kiinnittäminen asiaan on tärkeää sen vuoksi, että työtä tyypillisenä analyyttisenä monografiana luettaessa

siinä näyttäisi olevan myös sellaisia ”virheitä”, jollaisia siinä ei sen omista holistisista lähtökohdista luettaessa ole.

Sen lisäksi että tutkimus on toteutettu Clausewitzin sotateorian mukaisesti, se on pyritty toteuttamaan myös

clausewitzlaisessa hengessä, jolla tarkoitetaan mm. sitä, että työssä teoreettisuus korvautuu käytännönläheisyydellä ja

absoluuttisuus suhteellisuudella. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on puolestaan herättää suomalaisen (ylimmän)

upseerikunnan keskuudessa keskustelua puolustusvoimien tämän hetkisten toimintatapojen mielekkyydestä, koska

monilta osin ne vaikuttaisivat ennemminkin helpoilta kuin tarkoituksenmukaisilta ratkaisuilta organisaation

tehokkuutta puolustusvoimien toiminta-ajatuksen pohjalta kehittämään pyrittäessä.

Tutkimuksen clausewitzlaista, asioiden suhteellisuuden ja todellisuuden kitkaisen olemuksen huomioon ottavaa

perusluonnetta voidaan puolestaan kuvata clausewitzlaisen sotateorian henkeä hyvin ilmentävällä Friedrich Nietzsche

-aforismilla: ”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja.”

Avainsanat Clausewitz, clausewitzlaisuus, sotataito, strategia, strategi, nero(us), johtaminen, johtajuus, holismi, synteesi, kitka, kompleksisuus, kaaos, persoonallisuus, intuitio, akateemisuus, upseeri ja Suomen puolustusvoimat

ISBN (painettu) 978-952-60-4547-4 ISBN (pdf)

ISSN-L 1799-4934 ISSN (painettu) 1799-4934 ISSN (pdf) 1799-4942

Julkaisupaikka Espoo Painopaikka Helsinki Vuosi 2012

Sivumäärä 514

,23�,4+�5.�6263�4

5

�������������

6

SISÄLLYSLUETTELO

ABSTRACT....................................................................................................................1

TIIVISTELMÄ...............................................................................................................3

SISÄLLYSLUETTELO .................................................................................................6

KUVAT...........................................................................................................................8

TAULUKOT...................................................................................................................9

JOHDANTO .................................................................................................................11

ALKUSANAT ...........................................................................................................11TUTKIMUKSEN TAVOITE, RAJAUKSET JA ERITYISPIIRTEET.........................23TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLINEN PERUSTA...............................................38

1. PÄÄTEEMA: CLAUSEWITZLAINEN STRATEGIA ...........................................62

1. ESSEE: CLAUSEWITZIN SOTA- JA STRATEGIATEORIA................................62

Clausewitzlaisuus tieteellisenä teoriana ..................................................................62Clausewitzlainen sotataito......................................................................................69Clausewitzlainen absoluuttinen, todellinen ja totaalinen sota ..................................77Clausewitzin sotateorian politiikka-strategia-taktiikka-hallinto -jaottelu..................91Clausewitzlainen strategiakäsitys ...........................................................................96Clausewitz-kritiikki ............................................................................................. 115Clausewitzlaisen strategianäkemyksen linkittyminen liiketaloustieteisiin .............. 129Johtamisen ja hallinnon suhde: tapaus Suomen puolustusvoimat........................... 139

2. ESSEE: CLAUSEWITZLAINEN KITKA ............................................................ 146

Clausewitzlainen sodankäynnin todellisuus ja kitkan käsite .................................. 147Kitka nykytieteen näkökulmasta asiaa katsottaessa ............................................... 156Informaatiosta, tiedosta ja totuudesta.................................................................... 173Clausewitzlainen kitka tiivistettynä ...................................................................... 185

2. PÄÄTEEMA: CLAUSEWITZLAINEN STRATEGI ............................................ 187

3. ESSEE: CLAUSEWITZLAINEN STRATEGINEN NERO................................... 187

Strateginen nero clausewitzlaisesta näkökulmasta katsottuna ................................ 188Älykkyys ............................................................................................................. 199Viisaus ................................................................................................................ 204Formaali ajattelu.................................................................................................. 211Luovuus .............................................................................................................. 214Motivaatio........................................................................................................... 218Persoonallisuus.................................................................................................... 222

Temperamentti ................................................................................................ 223Myers-Briggs-tyyppi-indikaattori..................................................................... 227MBTI ja temperamentti ................................................................................... 236MBTI ja luovuus.............................................................................................. 239MBTI ja akateeminen lahjakkuus..................................................................... 241

Yksinkertaisesta älykkääksi, epäluovasta luovaksi, hullusta neroksi ...................... 249

7

4. ESSEE: UPSEERIT CLAUSEWITZLAISINA STRATEGEINA.......................... 253

Taustaa suomalaisupseereiden strategisuuden tarkastelulle ................................... 254Oppimaan oppiminen Maanpuolustuskorkeakoulussa........................................... 259P1-koe ................................................................................................................. 262Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijoiden formaalin ajattelun valmiudet ........... 265Upseereiden viisaus............................................................................................. 269Upseereiden motivaatio ....................................................................................... 273Upseereiden persoonallisuus................................................................................ 278Upseereiden SJ-tyyppisyys .................................................................................. 285Upseerit luovina ja lahjakkaina clausewitzlaisina strategeina ................................ 295

5. ESSEE: SUOMALAINEN UPSEERIKOULUTUSJÄRJESTELMÄ..................... 301

Upseerikoulutus .................................................................................................. 301Maanpuolustuskorkeakoululle opiskelemaan hakeutuminen ................................. 306Kadettien pääsykokeen, opintomenestyksen ja työmenestyksen välinen suhde ...... 316Yleisesikuntaupseerit........................................................................................... 324Sotakorkeakoulu yleisesikuntaupseerikurssien edeltäjänä ..................................... 328

6. ESSEE: PUOLUSTUSVOIMIEN STRATEGISUUDESTA.................................. 339

Taustaa ”viidelle tapaukselle”.............................................................................. 341Maanpuolustuskorkeakoulun opiskelijapalautejärjestelmä .................................... 343Syväjohtaminen................................................................................................... 347360°-palautejärjestelmä ....................................................................................... 369Puolustusvoimien ”konkurssi” ............................................................................. 380Amiraali Kaskealan Suomen puolustusvoimia koskevia näkemyksiä .................... 397

YHTEENVETO.......................................................................................................... 412

EPILOGI .................................................................................................................... 431

LÄHDELUETTELO .................................................................................................. 462

LIITTEET .................................................................................................................. 510

Kadettikouluun hakeutuminen (vuosi 2008 täydennettynä vuodella 2009) ............ 510Joakim Salosen korrelaatiomatriisi....................................................................... 513

8

KUVAT

Kuva 1: Clausewitzlainen sotataito tieteenalana.............................................................71Kuva 2: Clausewitzin sotateorian osa-alueet ..................................................................92Kuva 3: Clausewitzlaisen sotateorian keskeisimmät osa-alueet .................................... 114Kuva 4: Clausewitzlainen strategianäkemys suhteessa johtamisen tieteenalaan............. 130Kuva 5: Puolustusvoimien johtaminen, hallinnointi ja keskeisimmät toimijat ............... 140Kuva 6: Puolustusvoimien johtamisympäristö (synteesi kuvista 5 ja 6) ........................ 143Kuva 7: Normaalijakauma........................................................................................... 163Kuva 8: Informaation totuusarvon tulkitsemisen vaikeus ............................................. 176Kuva 9: Älykkyysosamäärä (Cattell-jakauma) ............................................................. 202Kuva 10: Pedagogiikka vs. substanssi............................................................................ 208Kuva 11: MBTI-ulottuvuudet........................................................................................ 229Kuva 12: Yhdysvaltalaisten MBTI-persoonallisuus normaalijakaumassa ....................... 235Kuva 13: Nerouden ja hulluuden hiuksenhieno ero ........................................................ 250Kuva 14: P1-kokeen jakauma staniini-järjestelmän mukaan............................................ 263Kuva 15: Upseereiden jakautuminen I–E-persoonallisuuspiirrejatkumolle...................... 282

9

TAULUKOT

Taulukko 1: Managerin ja liiderin erot ........................................................................ 131Taulukko 2: Ylioppilaiden osuus ikäluokasta 1910, 1940–2004 (%) ............................ 205Taulukko 3: Ylioppilastutkinnosta kauppakorkeakouluihin saatavat lähtöpisteet .......... 210Taulukko 4: Konkreettisen ja formaalin ajattelun eroja ................................................ 212Taulukko 5: Yhdysvaltalaiset MBTI-tyypeittäin (N = 3 009/16 000)............................ 231Taulukko 6: MBTI-tyyppijakauma Yhdysvaltojen armeijassa ..................................... 231Taulukko 7: Suomalainen työikäisen väestön MBTI-jakautuminen ............................. 232Taulukko 8: Suomalaisjohtajien jakautuminen MBTI-tyypeittäin (N = 111)................ 232Taulukko 9: Vaasan yliopiston kauppatieteilijät MBTI-tyypeittäin (N = 533).............. 233Taulukko 10: Keirseyn MBTI-luokittelu ....................................................................... 237Taulukko 11: MBTI-persoonallisuustyyppien luovuusindeksi........................................ 239Taulukko 12: Lahjakkaiden ja vertailuryhmän MBTI-persoonallisuusjakaumat.............. 242Taulukko 13: Lahjakkaiden määrät ja suhteelliset osuudet MBTI-mittaripareittain......... 244Taulukko 14: Lahjakkaiden MBTI-tyyppijakaumat suhteessa verrokkiryhmiin .............. 246Taulukko 15: Esiupseerikurssit vanhan/uuden (EUK 61) MBTI-version perusteella ....... 280Taulukko 16: Lahjakkaiden/tyypillisten oppikoululaisten MBTI-jakaumat (USA).......... 281Taulukko 17: Miesten ja naisten MBTI-jakaumat (miehet/naiset). ................................. 283Taulukko 18: Ryhmäajatteluilmiö ................................................................................. 292Taulukko 19: Kadettikouluun hakeutuminen ja valikoituminen...................................... 314

10

����������������������������������������������

���������������������������������������

�����������������������

����������

����������������������������������

�������������

�����������1

1 Miyamoto Musashi (1584-1645) on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista samuraista.

Hänen kirjansa Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys (Go rin no sho 1645, suom. 1983) onpuolestaan yksi tunnetuimmista, ellei peräti tunnetuin japanilaista sodankäyntiäkäsittelevä klassikkoteos.

11

JOHDANTO

ALKUSANAT

������������������������

���� ��

Maanpuolustuskurssi 194:lle pitämässään avajaispuheessaan 20. syyskuuta 2010puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen vaati puolustusvoimienperusteellista uudistamista. Vaatimus koski aivan erityisesti organisaation toiminta-ja rakennekulujen karsimista puolustusvoimien toiminnan kannaltavälttämättömien puolustusmateriaalihankintojen mahdollistamiseksi. Puheloisenmukaan uudistettujen puolustusvoimien rakennuskiviä ovat vahva maanpuolustus-tahto ja siihen perustuva motivoiva ja yksilölliset vahvuudet huomioonottavaasevelvollisuus, korkeatasoinen osaaminen sekä yhteistoimintaan perustuva jayhteisvaikutuksia hyödyntävä suorituskyky, johon voidaan luottaa. Noin viikkoamyöhemmin 28. syyskuuta 2010 ns. Siilasmaan työryhmä2 puolestaan antoi omattoimenpidesuosituksena puolustusvoimien toiminnan kehittämiseksi. Koskakyseisessä loppuraportissa kuitenkin keskitytään tarkastelemamaan puolustus-voimien toimintaa lähes pelkästään asevelvollisuuden näkökulmasta (Suomalainenasevelvollisuus 2010), siinä ei myöskään pureuduttu puolustusvoimia koskevienongelmien ytimeen vaan päinvastoin toiminnan kehittämisen kannalta hyvinkintoissijaisiin kysymyksiin,3 koska puolustusvoimia koskevia todellisia säästöjä eisaavuteta asevelvollisuudesta johtuviin kustannuksiin vaan organisaation muihinmenoeriin puuttumalla. Kaiken lisäksi on huomioitava, että säästöt juuri kyseisessämenoerässä vaikuttaisivat kaikkein kielteisimmin myös Suomen asevelvollisuus-pohjaisten puolustusvoimien toimintakykyyn.4

Koska upseereiden asema puolustusvoimissa on keskeinen ja koska kenraaliPuheloinen puolestaan painotti henkilöstön korkeatasoisen osaamisen merkitystäorganisaation keskeisenä rakennuskivenä, tässä tutkimuksessa keskitytäänkinselvittämään millaiset valmiudet suomalaisupseereilla on toimia menestyksellisestipuolustusvoimien ylimmissä strategisissa johtotehtävissä. Tutkimuksen

2 Työryhmän puheenjohtajana toimi F-Secure Oyj:n hallituksen puheenjohtaja Risto

Siilasmaa. Työryhmän muina jäseninä olivat Marko Ahtisaari, Pekka Ala-Pietilä,Mikael Jungner, Kirsi Komi, Anni Ojajärvi, Marko Parkkinen ja Outi Siimes.Selvitysryhmän pysyvänä asiantuntijana toimi kenraalimajuri (nykyisin kenraali-luutnantti) Arto Räty ja työryhmän sihteerinä everstiluutnantti Vesa Virtanen.

3 Tiettyjen työryhmän suositusten negatiivisten vaikutusten voidaan lisäksi olettaaolevan suurempia kuin niiden kautta saavutettavien säästöjen. Esimerkiksi varusmies-ajan lyhentäminen neljään kuukauteen heikentäisi sotilaiden tasoa enemmän kuinmillaiset olisivat sen kautta saavutettavat säästöt. On lisäksi huomioitava, että sotilas-koulutus on kaikkien asevoimien rauhan aikainen ydintehtävä, joten kyseistä tehtävääei prosessiajattelun (puolustusvoimat on määritellyt itsensä prosessiorganisaatioksi)mukaisesti toimittaessa pitäisi karsia tukitoimintojen hyväksi. Samaa mieltä asiastaovat myös pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko (http://www.mpkk.fi/wcm/SU+Puolustusvoimat.fi/Puolustusvoimat.fi/Ruotuvaki-lehti/Pikauutiset/Kulunut+vuosi+oli+menestyksekas+merivoimille) ja puolustusvoimien operaatiopäällikkö,kenraaliluutnantti Mika Peltonen (http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/07/1358984/puolustusvoimien-saastot-on-saastetty-leikkaukset-nakyvat-suorituskyvyssa).

4 Vaikka asevelvollisuusajan lyhentäminen olisikin mahdollista koulutuksen tason siitäkärsimättä – joka ei kuitenkaan liene mahdollista – säästöt kannattaisi tällöinkinkeskittää reserviläisten kertausharjoittamiseen, koska varusmiesaikana opitut taidotunohtuvat melkoisen nopeasti mikäli niitä ei palauteta mieliin säännöllisin väliajoin.

12

perusoletuksena toisin sanoen on, että puolustusvoimien toiminnan tehokkuusriippuu ensisijaisesti ylimmän upseerikunnan tasosta eli käytännössä siis heidäntekemistään viisaista päätöksistä organisaation johtamiseksi ja kehittämiseksi. Sensijaan tavoitteen saavuttamiseksi edellytettävien välttämättömien päätöstenmahdollista vaikeutta ei tutkimuksen yhteydessä pidetä hyväksyttävänä syynäpäätösten tekemättä jättämiselle.5 Tutkimuksessa kyseistä asiaa puolestaan pyritääntarkastelemaan puolustusvoimien edellisen komentajan, amiraali Juhani Kaskealanedellyttämässä avoimuuden hengessä eli hänen mukaansa puolustusvoimiakoskevat ongelmat pitäisi nostaa avoimesti esille niiden korjaamisenmahdollistamiseksi (Kylkirauta 2/2005, 8).6

Vaikka tutkimuksessa keskitytäänkin tarkastelemaan Suomen puolustusvoimia,vastaavanlaiset ongelmat koskevat monilta osin myös muita (julkishallinnon)organisaatioita. Mikäli kyseinen ongelma puolestaan pelkistetään mahdollisimmanyksinkertaiseen muotoon, voidaan monien organisaatioiden keskeisenä ongelmanapitää taipumusta stagnaatioon, jolla puolestaan tarkoitetaan organisaatioidenkyvyttömyyttä ja haluttomuutta sisäiseen uudistumiseen.7 Toisin sanoen,stagnaattiset organisaatiot pyrkivät ruokkimaan omia hallinnollisia rutiineitaan sensijaan, että ne pyrkisivät maksimoimaan toimintansa tehokkuuden hallinnollisetkustannuksensa minimoimalla.8 Koska puolustusvoimia voidaan puolestaan pitääjopa julkishallinnon organisaatioiden osalta keskimääräistä suljetumpana jakonservatiivisempana organisaationa,9 voidaan sen halukkuuden sisäiseenuudistukseen olettaa olevan vielä muita hallinnonalojakin vähäisempää, vaikkakenraali Puheloisen edellyttämät radikaalit muutokset itsessään aivan varmastivälttämättömiä ovatkin. Tällaisesta perussuhtautumisesta johtuen ns. sisäinentutkimus ei myöskään olisi mielekäs tapa vallitsevan tilanteen selvittämiseksi,koska puolustusvoimien henkilöstön edut saattavat olla melkoisen suuressakinristiriidassa kansantaloudellisesti ajatellen järkevän, veronmaksajien edunmukaisen10 maanpuolustuskyvyn tehostamispyrkimyksen kanssa.11

5 Mikäli johto ei kykenisi tekemään rauhan aikaisia ”vaikeita” hallinnollisia päätöksiä, ei

siitä tällöin olisi puolustusvoimia sodan aikanakaan johtamaan, koska tuolloin suuriosa päätöksistä on aivan oikeastikin vaikeita.

6 Samassa yhteydessä amiraali totesi myös upseereiden vastuun kantamisen tärkeydestäseuraavaan tapaan: ”Pidän vastuun kantamista tärkeänä. Upseerin on otettavavastuuta ja kannettava vastuuta kaikissa tilanteissa.” Myös amiraali Kaskealanreserviin siirtymisen jälkeen puolustusvoimissa on korostettu aivan vastaavalla tavoinoikeudenmukaisuuden ja rehtiyden merkitystä (esim. HTP 2009, 5).

7 Tällainen näkemys julkishallinnon organisaatioista pohjautuu professori Risto Tainionkanssa asiasta käytyihin keskusteluihin. Taloustieteellisessä terminologiassastagnaatiolla kuitenkin tarkoitetaan (kansan)taloudellisen pysähtyneisyyden tilaa elitässä yhteydessä termiä käytetään siis sen arkikielen mukaisessa merkityksessä.

8 Usein stagnaatioon taipuvaiset organisaatiot mittaavat toimintansa tehokkuuttatoisarvoisin hallinnollisin yms. mittarein (esim. työilmapiiri, tyytyväisyys, tasa-arvo,liikunta-aktiivisuus, sairauspoissaolot sekä fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen jaeettinen työkyky), vaikka todellisuudessa tehokuutta pitäisikin mitata organisaationydintehtävään kiinteästi sidoksissa olevien mittareiden kautta. Puolustusvoimilleerittäin keskeinen mittari olisi esimerkiksi vaikeahkosti mitattavissa olevakoulutettavien varusmiesten todellinen sotakuntoisuus. Erittäin tärkeä yleisemmäntason mittari olisi puolestaan se, kuinka korkeina järkevästi tehtyjen asehankintojen jaasevelvollisten ja reserviläisten koulutukseen käytetyt menot (+ mahdollisimman suurireservin koko) voitaisiin pitää suhteessa hallinnollisiin menoihin (mm. toimintamenotpalkkakuluineen) eli mitä pienemmät hallinnolliset menot, sitä tehokkaamminpuolustusvoimat sodan aikaisen ydintehtävänsä toteuttamisen kannalta toimisi.

9 Oletuksen paikkansapitävyys perustellaan tutkimuksessa myöhemmin.10 Julkishallinnon toiminnan tavoittena pitäisi aina olla veronmaksajien todellisen edun

maksimoiminen (edullisesti, paljon ja hyvää). Vaikka ns. yleisen edun määritteleminenonkin usein hankalaa, ainakaan toiminta ei saisi olla tehotonta, eikä varsinkaan turhaa.

13

Tutkimuksen yhteydessä puolustusvoimien stagnaation ja muiden siihensidoksissa olevien ongelmien12 puolestaan katsotaan olevan ensisijaisestistrategisen tason johtajien persoonallisuuteen sidoksissa olevia (johtamis)-ongelmia.13 Tutkimuksessa toisin sanoen oletetaan, että johtajienpersoonallisuudella on joko stagnaatiota edistävä tai sitä ehkäisevä vaikutus, koskaainakin lähtökohtaisesti voidaan olettaa, etteivät organisaation muutokseenpyrkivät liberaalit uudistajat ja vallitsevan tilan säilyttämään pyrkivätkonservatiiviset stagnaatikot olisi persoonallisuudeltaan samanlaisia ihmisiä.14

Koska erilaisen persoonallisuuden omaavia ihmisiä esiintyy aivan varmasti myösmuiden organisaatioiden kuin puolustusvoimien johdossa, ihmistenpersoonallisuudesta organisaatiolle mahdollisesti aiheutuvia ongelmia ei myöskäänpidä ymmärtää pelkästään puolustusvoimia koskeviksi vaan myös yleisellä tasollaasiaa selittäväksi. Näin ollen puolustusvoimia voidaankin pitää hyvin pitkälle case-tapauksena asiaa ymmärtämään ja selittämään pyrittäessä. Koska asiasta saatavillaolevien ennakkotietojen perusteella vaikuttaisi lisäksi siltä, että upseereilla olisimoniin muihin henkilöstöryhmiin nähden selkeästi omanlaisensa, mutta kuitenkinkeskenään samankaltainen persoonallisuus, todennäköisesti upseerikunta soveltuumyös poikkeuksellisen hyvin persoonallisuustekijöiden merkitystä selvittävän työntutkimuksellisena kohderyhmänä käytettäväksi.

11 Mahdollinen esteellisyysongelma voidaan rinnastaa esimerkiksi professori Ralph G.

Waltonin vuonna 1996 aikaisempia aspartaamitutkimuksia käsitelleeseentutkimukseen, jonka mukaan 174:stä aspartaamin (keinotekoinen makeutusaine)terveysvaikutuksia käsitelleestä tutkimuksesta kaikkien alan teollisuuden rahoittamientutkimusten (74 kpl) mukaan tuote on ihmiselle vaaratonta, kun taas 92 %puolueettomista tutkimuksista on asiasta eri mieltä. Aspartaamin yleisimpiähaittavaikutuksia ovat päänsärky, migreeni, ahdistus, ärtyneisyys, masennus,unettomuus, huimaus ja uupumus; joidenkin tutkimusten mukaan se aiheuttaa myössyöpää, leukemiaa ja epileptisiä kohtauksia. Esimerkiksi ns. Persianlahdensyndrooman on epäilty johtuneen aspartaamimyrkytyksestä (amerikkalaissotilailletarkoitettuja light-virvoitusjuomia säilytettiin auringossa, jolloin aspartaami saattoimuuttua lämmön vaikutuksesta myrkylliseksi). Vaikka Yhdysvaltojen elintarvike-hallinto FDA epäili jo alunperinkin aineen vaarattomuutta, virasto kuitenkin hyväksyisen lailliseksi lisäaineeksi sen jälkeen kun lääketeollisuudessa tuolloin korkeassaasemassa ollut, presidentti George W. Bushin puolustusministerinä myöhemmintoiminut Donald Rumsfeld vaihtoi FDA:n johtajan aspartaamiin aikaisempaa johtajaamyönteisemmin suhtautuneeseen henkilöön. (ks. tarkemmin esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Aspartame_controversy) Rumsfeldin lääketeollisuuskytkösten on epäiltyvaikuttaneen myös sairautena melkoisen vaarattomaksi osoittautuneen lintuinfluenssa-hysterian levi(tt)ämiseen (Tamiflu-rokote).

12 Eräs stagnaatiota lisäävä tekijä on myös strategioiden huono toteutuminen eli liike-taloustieteellistä terminologiaa käytettäessä strategioiden implementoituminen. Vaikkaorganisaatiolla näin ollen olisi periaatteessa hyväkin strategia, siitä ei kuitenkaan olisimitään hyötyä mikäli se ei realisoituisi käytännön tasoiseksi toiminnaksi. Mikälistrategioiden realisoitumista ei puolestaan varmisteta (seuranta- ja palautejärjestelmä),strateginen johto saattaakin jäädä epätietoiseksi strategian toteutumattomuudesta.Koska tällaisten järjestelmien toiminnassa tiedetään usein olevan varsin suuriakinpuutteita, tutkimuksessa ennakko-oletukseksi otetaankin, etteivät kyseiset järjestelmätmyöskään puolustusvoimien osalta toimisi aivan niin hyvin kuin mikä olisi toivottavaa.

13 Tätä linjausta ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, etteikö myös muilla tekijöillä kutenesimerkiksi organisaatiorakenteella ja –kulttuurilla katsottaisi olevan asian kannaltamerkitystä vaan ainoastaan siten, ettei niihin yksinkertaisesti vain ole tutkimuksenrajallisen sivumäärän puitteissa mahdollista keskittyä.

14 Tältä osin näkemys on varsin poikkeuksellinen myös tyypilliseen liiketalous-tieteelliseen lähestymistapaan nähden; esimerkiksi kirjassa The Exceptional Manager –Making the Difference (Delbridge, Gratton & Johnson 2006) persoonallisuustekijätsivuutetaan lähes täysin, vaikka asian voisikin olettaa olevan oleellisen osatekijänhyvää johtajaa ja johtamista selvittämään pyrittäessä.

14

Jotta kytköksestä puolestaan saataisiin myös puolustusvoimien näkökulmastamahdollisimman uskottava, kytketään tarkastelu kaikkien aikojen merkittävimpäänsotateoreettiseen teokseen eli preussilaisen kenraalimajuri Carl von ClausewitzinSodankäynnistä-kirjaan. Koska Clausewitz puolestaan toteaa kirjassaan, että”erinomaisiin suorituksiin sodassa yhdistyy alimmilta portailta lähtien erityinenlahjakkuuden laji” (Clausewitz 2002, 54) ja koska lahjakkuuden puolestaantiedetään olevan persoonallisuussidonnaisen asian ja persoonallisuuden edelleenpääosin geneettisesti määräytynyttä, voidaan myös sotilaallisen lahjakkuudenolettaa olevan hyvin pitkälle myötäsyntyisen ominaisuuden. Näin ollentutkimuksellisesti mielenkiintoiseksi asiaksi nousikin kyseisen lahjakkuudenluonteen selvittäminen, samoin kuin sekin, olisiko suomalaisesta upseeri-kunnastakin kenties löydettävissä päteviä upseereita toisiinsa yhdistäväpersoonallisuus. Mikäli tällainen persoonallisuus löytyisi, saattaisi se puolestaanselittää yleisemmälläkin tasolla puolustusvoimien toimintaa, jolloinpersoonallisuus voisi olla myös yksi mahdollinen syy puolustusvoimien toiminnanstagnaatiota tai sen puuttumista selittämään.15

Koska sotilasorganisaatiot toteuttavat Clausewitzin mukaan strategistaydintoimintaansa vain sodan aikana,16 tarkastelu kytketään vain kyseistätoimintaympäristöä koskevaksi, jolla puolestaan pyritään varmistamaan, etteitutkimuksessa esitettäviä näkemyksiä arvosteltaisi sotilaallisesta näkökulmastairrelevanteiksi. Pelkästään sodan ajan toimintaan keskittymistä puoltaa myös se,että Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen laitoksellakin puolustusvoimientoimintaympäristöt on määritelty sodan ajan, sotilaallisen kriisinhallinnan (mm.rauhanturvaaminen), rauhan ajan ja kokonaismaanpuolustuksen toiminta-ympäristöiksi.17 Kyseiset toimintaympäristöt puolestaan kytkeytyvät edelleen niinpuolustusvoimien oikeudelliseen asemaan, valtasuhteisiin eri hallinnonalojenkesken kuin toimintaympäristön mukaiseen johtamisympäristöönkin. Näin ollen,vaikka monet tässä tutkimuksessa käsiteltävät asiat aivan varmasti soveltuisivatmyös muissa kuin pelkästään asevoimien sodan ajan ympäristössä sovellettaviksi,tässä yhteydessä näin ei kuitenkaan väitetä olevan, koska tällaisen väitteenesittäessään tutkija joutuisi myös todistamaan sen paikkansapitävyyden. Koskatutkimuksessa ei kuitenkaan olla viime kädessä kiinnostuneita sen enempääsiviiliorganisaatioiden kuin puolustusvoimienkaan rauhan aikaisesta johtamisesta,en myöskään halua joutua puolustamaan clausewitzlaista näkemystä strategiasta jastrategeista ympäristössä, johon sitä ei ole alun perin edes tarkoitettusovellettavaksi.18 Tällaista kytköstä ei toisaalta tehdä myöskään sen vuoksi, ettänäin toimittaessa samastettaisiin vähintäänkin epäsuorasti niin siviili-organisaatioiden ja sotilasorganisaatioiden kuin puolustusvoimien sodan ja rauhan

15 Clausewitzin sotateorian perusteella on perusteltua olettaa, etteivät clausewitzlaisittain

asioihin suhtautuvat ihmiset olisi taipuvaisia edistämään stagnaatiota.16 Clausewitzlaisessa merkityksessä hallinto ei ole koskaan strategista toimintaa.17 Kyseisistä toimintaympäristöistä oikeastaan vain sodan ajan toimintaympäristöä

voidaan pitää clausewitzlaisena ja kriisinhallinnan toimintaympäristöä sellaisena vainrajallisesti. Sen sijaan kokonaismaanpuolustuksen toimintaympäristö onclausewitzlaisessa merkityksessä poliittisen tason ja näin ollen samalla myössotilaallisen tason ylä- ja ulkopuolella oleva ympäristö. Rauhan ajan toimintaympäristöon puolestaan clausewitzlaisittain ajatellen sodan ajan ydintoimintaa tukemaantarkoitettu hallinnollinen (tuki)ympäristö.

18 Minua ei siis varsinaisesti kiinnosta se soveltuuko clausewitzlainen strateginäkemyssiviilipuolelle sovellettaviksi tai soveltuvatko liiketaloustieteen vastaavanlaisetnäkemykset strategisista johtajista myöskään asevoimien puolella sovellettaviksi.Tutkimuksessa pyritään siis vain selvittämään millaisena henkilönä Clausewitzerinomaisen strategin näki ja millaiset ovat tällaisen ihmisen vahvuudet. Työssä eimyöskään väitetä, että kyseinen henkilö välttämättä olisi paras mahdollinen ihminenkaikkia organisaatioita kaikissa mahdollisissa tilanteissa johtamaan.

15

ajan johtajiltakin edellytettävät ominaisuudet keskenään, vaikka näin toimimiselleei tutkimuksessa myöhemmin läpikäytävistä syistä johtuen olekaan perusteita.19

Tutkimuksen taustat ovat todellisuudessa kuitenkin huomattavan paljonpuolustusvoimien komentajien kommentteja tai stagnaatiota koskevia käsitystäkaukaisemmassa menneisyydessä eli varsinaisesti sen taustalla on pitkään kestänythaluni ymmärtää strategiaa lähikäsitteineen, ilman että esimerkiksi sen kaltaisettekijät kuin tieteenala tai strategiakoulukunta häiritsisivät tarkastelua. Koskakauppa-/liiketaloustieteilijänä minulle oli jo tutkimusta aloittaessani kuitenkinkäynyt täysin selväksi, että oman tieteenalani strategianäkemys on sekä melkoisennuori (1950-luku) että lukemattoman moniin koulukuntiin jakautunut,20 en alunperinkään olettanut löytäväni vastausta kysymykseeni pelkästään oman tieteenalanistrategianäkemykseen perehtymällä.21 Koska lisäksi tiesin strategiateorian taustojenlöytyvän sotilaalliselta puolelta, katsoin myös vastauksen saamiseen kysymykseenedellyttävän alkuperäiseen sotatieteelliseen strategianäkemykseen paneutumista.22

Tämän seurauksena en myöskään tyytynyt kuittaamaan strategian historiallistatarkastelua monille siviilipuolen strategiatöille tyypillisellä toteamuksella ”antiikinKreikassa strategi tarkoitti sotapäällikköä”,23 vaan päinvastoin päätös johti minutperehtymään sotateoriaan melkoisen syvällisestikin.24 Kyseinen perehtyminenpuolestaan osoitti erinomaisen hyvin, että strategisiksi tyypillisesti miellettyjäasioita ymmärrettiin aivan hyvin niin Euroopassa (Kreikka) kuin Kaukoidässäkin(Kiina) vähintäänkin jo kaksi ja puolituhatta vuotta sitten. Sotateoriannäkökulmasta asiaa katsottaessa strategia menetti samalla myös hyvin pitkälle sensädekehänsä kuin millaisen monet oman aikamme strategiatieteilijät ovat sillepyrkineet antamaan, koska jotakuinkin kaikki strategisesti merkittävä olikinkeksitty jo paljon ennen omaa aikaamme.25

19 Periaatteessa puolustusvoimien rauhan aikaisen johdon ei välttämättä tarvitsisi olla

strategeita clausewitzlaisessa merkityksessä eli mahdollisesti strategisuus liiketalous-tieteiden ymmärtämässä (korkeatasoisessa) merkityksessä soveltuisi myös puolustus-voimien rauhan aikaisen, hallintoon keskittyvän toiminnan yhteydessä käytettäväksi.

20 Myös eri tieteenalat tulkitsevat strategiaa hyvin eri tavoin. Itse asiassa jo pelkästäänMaanpuolustuskorkeakoulun laitostenkin välillä näkemykset strategiasta vaihtelevatmelkoisen paljonkin keskenään, sillä esimerkiksi Strategian laitos näkee terminlähinnä kansainvälisen politiikan näkökulmasta, kun taas Johtamisen laitoksennäkemys strategiasta on enemmän liiketaloustieteiden suuntaan painottunut.

21 Näkemykseni asiasta ei muuttunut myöskään sen jälkeen, kun asiasta varmistuakseniolin käynyt (pikaisesti) läpi Helsingin kauppakorkeakoulun elektronisessa muodossajulkaistut strategia-aiheiset väitöskirjat.

22 2000-luvun alkupuolella kyseinen kiinnostus johti minut hakeutumaan myösMaanpuolustuskorkeakoululle tutkijaksi.

23 Strat�gos (��������) muodostuu sanoista stratos = armeija ja ago = johtaa (myössanan taktiikka taustalla on kreikan sana taktika = järjestellä). EsimerkiksiTurvallisuuspolitiikka ja strategia -kirjassa (1997) Pekka Visuri toteaa, että ”antiikinKreikassa nimitys strategi (strategos) tarkoitti sodan ajaksi valittua armeijan (stratos)ylipäällikköä”. Esimerkiksi Ateenan armeijan johdossa oli kuitenkin Kleistheneen (n.570-507 eaa.) hallinnollisen uudistuksen jälkeen kymmenen (ei siis vain yhtä) ainayhdeksi vuodeksi kerralleen valittua strategia, joiden valinta ei myöskään ollut sodastariippuvainen asia. Kaikissa kaupunkivaltioissa ei tämän lisäksi edes ollut strategeita,sillä esimerkiksi Kreikan merkittävimmän sotilasmahdin Spartan armeijaa johti toinenvaltion kahdesta kuninkaasta eikä siis suinkaan strategi. (Flacelière 2004, 231-254).

24 Tutkimuksesta mm. poistettiin työn loppuvaiheessa reilun kymmenen sivun mittainenantiikin ajan kreikkalaista ja klassisen ajan kiinalaista sotataitoa käsitellyt osuus.

25 Liiketaloustieteellisestä näkökulmasta asiaa katsottaessa tutkimuksen tavanomaisestapoikkeavaan suuntaan painottumista edesauttoi myös se, että kun aikoinaan selit(tel)intutkimussuunnitelmaani työni ohjaajalle, professori Risto Tainiolle, hänen erittäinsuuresti arvostamani ohjeensa oli: ”Tee oma työsi.”

16

Vaikka varhaiset sotateoreetikot ymmärsivätkin strategiaympäristöä aivan hyvin,tutkimuksellisesti ongelman kuitenkin muodosti, ettei kyseisiä näkemyksiä oltumuotoiltu nykytieteen mukaisiksi (käsitteellisesti) selkeiksi teorioiksi ja malleiksi.Suuri ongelma niiden ymmärtämisen kannalta oli myös se, ettei niiden yhteydessävälttämättä edes käytetty strategia-sanaa, jonka seurauksena monille käsitellyilleasioille piti antaa strateginen merkityssisältö takaperoisesti huomattavan paljonuudempien strategianäkemysten pohjalta.26 Näin ollen sotilaallisella puolella olikinedettävä aina 1800-luvun alkuun asti ennen kuin oli löydettävissä tieteellinen,systemaattinen ja myös käytännön tasolla toimivuutensa osoittanut strategiateoria,johon oli mahdollista/mielekästä tukeutua myös nykyaikaisen tieteenteon osalta.

Tältä osin erityisen merkittävään asemaan puolestaan nousi preussilaisenkenraalimajuri Carl von Clausewitzin postuumisti julkaistu, alun perinkolmiosainen klassikkoteos Vom Kriege (1832-1834; suom. Sodankäynnistä 2002),joka täytti erittäin hyvin ne kriteerit jotka olin jo etukäteen tutkimukselle asettanuteli se pystyi selittämään strategiaa lähikäsitteineen yleisellä tasolla juuri sellaisenasystemaattisena kokonaisuutena kuin millaista olin sotilaalliselta puoleltalähtenytkin etsimään. Kaikkein parasta clausewitzlaisessa sotateoriassa oli, ettei sejohdonmukaisuudestaan huolimatta kuitenkaan pyrkinyt keinotekoisestideterminisoimaan sodankäynnin todellisuutta näennäisesti hallittavissa olevaksivaan päinvastoin siinä korostettiin sodankäynnin perimmäistä, ihmismielellehallitsemattomissa olevaa holistis-kompleksis-kaoottista perusluonnetta.27

Clausewitzlainen sotateoria lähestyikin olevaisuutta ja siihen kytkeytyviä suuriakokonaisjärjestelmiä28 suunnilleen samaan tapaan kuin miten niitä itsekin jotutkimukseen ryhtyessäni hahmotin.29 Vaikka sotilaallisella puolella sattumanmerkitys onkin otettu huomioon sodankäyntiin vaikuttavana tekijänä oikeastaanniin kauan kuin sodasta on ylipäätään kirjoitettu,30 mielenkiintoista kuitenkin oli,että Clausewitz nosti sodankäynnin perimmäisen irrationaalisuuden31 keskeiseenasemaan 1800-luvun alkupuolella eli aikana jota voidaan lähtökohtaisesti pitääkaikkea muuta kuin otollisena sodankäynnin irrationaalisen perusluonteenkorostamiselle. Tässä vaiheessa asiaan sen syvällisemmin paneutumatta voidaankuitenkin johdantona myöhäisemmälle käsittelylle todeta, että Clausewitz toteaaasiasta mm. seuraavaan tapaan: Sodassa toimii sattuma. Missään inhimillisessätoiminnassa ei tuolle muukalaiselle jouduta antamaan yhtä paljon tilaa, koskamihinkään muuhun toimintaan ei sattuma vaikuta niin monelta suunnalta kokoajan. Se lisää kaikkien olosuhdetekijöiden epävarmuutta ja häiritsee tapahtumienkulkua. (Clausewitz 2002, 42) Vaikka Clausewitz ei ollutkaan ensimmäinen sodanirrationaalista perusluonnetta korostanut henkilö, hänen kunniakseen on kuitenkintodettava, että hän uskalsi toimia näin aikakautena, jolloin rationalismi oli

26 Esimerkiksi kiinalaisilla ei Matti Nojosen mukaan edes ollut yksiselitteistä strategiaa

tarkoittavaa kirjoitusmerkkiä. Vaikka antiikin kreikkalaisilla olikin käytössään sanastrategi, ja lähteestä riippuen mahdollisesti myös sana strategia, niiden merkitys eikuitenkaan ollut nykyisen mukainen (esim. Luttwak 1987, 239-241).

27 Kompleksisuusteorian mukaan myös olevaisuus itsessään – eli ei siis pelkästäänsodankäynti – on kokonaisuutena katsoenkin kompleksinen järjestelmä.

28 Sodankäynnin lisäksi esimerkiksi globaali talousjärjestelmä.29 Olin jo tuolloin tutustunut sekä kyseisen alan kirjallisuuteen (mm. systeemiteoria,

kaaosteoria ja ns. sumea logiikka) että työskennellyt alan yrityksessä (Simulantti Oy).30 Esimerkiksi Herodotoksen Historiateoksessa Persian kuninkaan Kserkses I:n (519-465

eaa.) setä Artabanos varoittelee kuningasta sattuman suuresta merkityksestä sodan-käynnin kannalta (Herodotos 1997, 554-555). Machiavelli puolestaan käyttääsattumasta nimitystä fortuna (ks. tarkemmin Valtiollisia mietelmiä 1998, 239-241).Fortuna oli yksi Rooman jumalista; Kreikassa vastaavan jumalan nimi oli Tykhe.

31 Tutkimuksessa termillä irrationalismi tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, ettei olevaisuusole ihmismielelle ymmärrettävissä oleva eli termiä käytettäessä ei siis oteta kantaaolevaisuuden ontologiseen perusolemukseen. Samanlainen rajaus tehdään myösmuiden vastaavanlaisten termien kuten esimerkiksi (in)determinismin osalta.

17

(luonnon)tieteellistä ajattelua suvereenisti hallinnut tieteellinen näkemys.32 KoskaClausewitz lisäksi perustelee näkemyksensä erityisesti kyseisen aikakaudentarjoamiin tieteellisiin mahdollisuuksiin suhteutettuna hyvin, hänen sotateoriansavoidaankin katsoa olleen lähes parisataa vuotta aikaansa edellä, koska oikeastaankyseisenlaisen sodankäynnin todellisuuden tiedeperustainen hahmottaminen ontullut mahdolliseksi vasta meidän aikanamme.33

Tätä tavanomaisesta poikkeavaa todellisuuskäsitystä voidaan puolestaan pitääkeskeisenä syynä Clausewitzin sotateorian toiselle ominaispiirteelle eli sen holistis-synteettiselle perusolemukselle.34 Kyse on ennen kaikkea siitä, että Clausewitzkatsoi sodankäynnin todellisuuden olevan kaoottis-kompleksisen, jonkaseurauksena hänen oli hyväksyttävä, ettei kenenkään, edes hänen itsensä ollutmahdollista kertoa sodankäynnin yksityiskohtia koskevia absoluuttisia totuuksia.35

Näin ollen onkin ymmärrettävää, että hän myös kritisoi pyrkimyksiä määritelläsodankäynnille ns. sodan lakeja, koska kyseisen todellisuuskäsityksen pohjaltahanei enää ollut perusteita olettaa, että todellisuutta olisi kaikesta huolimatta kuitenkinollut mahdollista hallita dogmaattisten säännönmukaisuuksien pohjalta.Dogmaattisuutta ei kuitenkaan missään nimessä saa sekoittaa Clausewitzintärkeänä pitämän metodisuuden kanssa. Metodit erottaa dogmeista se, että nekeskittyvät absoluuttisten totuuksien sijasta vain sodankäyntiä koskevientodennäköisyyksien määrittämiseen, jonka seurauksena myös niiden soveltaminenon dogmeja joustavampaa (ks. myös Strachan 2010, 113-114). Itse asiassa juuritällaista joustavuutta voidaan yleisemmälläkin tasolla pitää clausewitzlaisensotateorian eräänä keskeisenä ominaispiirteenä, koska juuri suhteellisuudenymmärtäminen on asia, jonka helpottaa Clausewitzin ajatusmaailmanymmärtämistä myös sellaisissa tilanteissa, joissa hänen käyttämänsä ilmauksetyms. mahdollistaisivat myös niiden dogmaattisen tulkitsemisen.

Holistis-synteettisen tutkimuksen erilaisuutta perinteiseen tutkimukseen nähdenvoidaan puolestaan pyrkiä hahmottamaan vaikkapa siten, että kun tyypillisessäreduktionistisessa tutkimuksessa36 ollaan kiinnostuneita kokonaisjärjestelmänselkeistä, omiksi tutkimuskohteikseen rajattavissa olevista osajärjestelmistä,

32 Valistusaika (1700-luku) korosti voimakkaasti olevaisuuden rationaalista

perusolemusta. Vaikka Sodankäynnistä-kirja julkaistiinkin vasta rationaalisuuttavähemmän korostaneen romantiikan aikakaudella, filosofiasta ja taiteista poiketen(luonnon)tieteellinen ajattelu oli kuitenkin myös tuolloin rationaalisesti painottunutta.

33 Clausewitzlaisen sotateorian tavanomaisesta poikkeavan todellisuuskäsityksenhuomiotta jättäminen on mitä potentiaalisin sudenkuoppa virheellisten tulkintojenSodankäynnistä-kirjasta tekemiseksi.

34 Esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtajana, pitkäaikaisenastrategian (pää)opettajana ja tutkijana toiminut everstiluutnantti (VTT) Mika Kerttunentoteaa, ettei Vom Kriegeä pidä lukea selektiivisesti vaan tulkita holistisesti (Kerttunen2010, 23). Myös professori Pauli Juuti toteaa kreikan kielestä englannistetun art of thegeneral –ilmauksen osalta Henry Mintzbergiin (1991, 6-7) viitaten, että ”strategia onenemmän kokonaisuuden hallintaa kuin yksityiskohtien osaamista. Taide-sanapuolestaan strategian yhteydessä antaa ymmärtää, että strategia ei olisikaan puhtaastitieteen lainalaisuuksiin taipuva ilmiö, vaan luovuutta ja irrationaalisiakin elementtejäedellyttävä inhimillisen toiminnan osa-alue.” (Juuti & Luoma 2009, 15). Samaa mieltäasiasta on myös professori Robert Kennedy (http://www.inta.gatech.edu/faculty-staff/listing.php?uID=27), jonka mukaan ”strategia ei suoranaisesti ole sen enempäätaidetta kuin tiedettäkään” (Marcella 2010, 15).

35 Sodankäynnin osalta ”totuuden” kertomista vaikeuttaa luonnollisestikin myös se, etteisuurta osaa tarvittavasta tiedosta tyypillisesti ole saatavilla, koska vastapuolihan tekeekaikkensa, että saamamme kuva niin vastustajamme suunnitelmista kuin sodankulustayleisemminkin olisi mahdollisimman virheellinen.

36 Reduktionismiin ottaa tämäntyyppisesti kantaa myös kompleksisuusteoreetikko StuartA. Kauffmann kirjassaan Reinventing the Sacred: A New View of Science, Reason andReligion (2008, 1-18).

18

holistis-synteettisessä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on ennen kaikkeakokonaisuus ja sen välisten osien mitä moninaisin vaikutussuhteiden verkosto.Näin ollen perinteisen tutkimuksen osalta potentiaalisen ongelman muodostaakinse, että pyrkimys tutkimuksellisesti mielekkäiden osakokonaisuuksien rajaamiseensaattaa johtaa myös siihen, että rajaaminen tapahtuu kokonaisjärjestelmännäkökulmasta väärin perustein, kuten esimerkiksi yksittäisten osajärjestelmienselkeyden, kiinnostavuuden, tutkittavuuden, rajaamisen helppouden jne. pohjalta,kun taas näiden osajärjestelmien välisiin moninaisiin vaikutussuhteisiin eivälttämättä kiinnitetä niiden todellisuudessa ansaitsemaa huomiota. Vaikkaongelman voitaisiin tietenkin periaatteessa katsoa johtuvan vain väärin perusteintehdyistä rajauksista, holistis-synteettisestä näkökulmasta katsoen tästä eikuitenkaan ole kyse vaan siitä, ettei laajoja kokonaisjärjestelmiä ole edes siihenpyrittäessä mahdollista rajata sellaisiksi yksiselitteisesti tutkittavissa oleviksipienemmiksi osajärjestelmiksi, jotka samalla säilyttäisivät myös osajärjestelmienvälisen vaikutussuhteiden verkoston. Toisin sanoen, vaikka reduktionismi onkintieteellisesti hyväksyttävä ja pääsääntöisesti jopa toivottava tapa tehdä tutkimusta,samalla se on kuitenkin väärin käytettynä myös keino hävittää laajoihin kokonais-järjestelmiin väistämättä sisältyvä perimmäinen kompleksisuus, jonka seurauksenaminkäänlaista tutkimuksellista ongelmaa ei näyttäisikään olevan vaikkatodellisuudessa kyseisellä tavoin toimien kaoottis-kompleksisuuden ongelma onvain saatu keinotekoisesti häivytetty pois ongelmien joukosta.37

Holistisesta näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa reduktionistinen tapa tehdätiedettä on siis mahdollista kyseenalaistaa.38 Tällöin on kuitenkin kiinnitettävähuomiota siihen, ettei reduktionismin sen paremmin kuin holisminkaansoveltuvuutta tieteenteon välineenä pidä arvioida yleisellä tasolla vaan lähestymis-tapa aina kulloiseenkin tutkimuskohteeseen ja -tilanteeseen suhteuttaen. Mikälitilanne on esimerkiksi sellainen, että tutkimuskohde on kokonaisuutena katsoenvarsin pieni, sen osat ovat itsenäisiä, niiden välillä on vain vähän vuorovaikutus-suhteita ja lisäksi ne ovat vielä kohtalaisen helposti määriteltävissäkin, niin tällöinreduktionismiin tukeutumiselle on hyvät perusteet. Tilanne kuitenkin muuttuutäysin toisenlaiseksi mikäli kyseiset ennakkoehdot eivät päde. Mikälikokonaisuuden osiksi pilkkomista ei olekaan mahdollista tehdä yksiselitteisesti,osien välisiä vuorovaikutussuhteita on paljon ja lisäksi niiden tarkka määrittelykintuottaa suuria vaikeuksia, niin silloin voidaan lähtökohtaisesti olettaa, etteireduktionismin avulla ole saavutettavissa erityisen luotettavia tutkimustuloksia,puhumattakaan siitä, että kyseisten palasten pohjalta olisi mahdollistaa aikaansaadamielekäs, kokonaisuutta hyvin selittävä synteesi. Mitä monimutkaisemmaksi jasuuremmaksi tarkasteltava kokonaisuus lisäksi muuttuu, eli systeemiteoreettisessamerkityksessä kompleksisoituu, sitä todennäköisemmin soveltuu myös holistinenlähestymistapa tutkimuksen yhteydessä käytettäväksi. Näin ollen clausewitzlaisenholistis-synteettisen sotateorian osalta onkin kiinnitettävä huomiota siihen, että senmukaisesti asioita tutkittaessa ei enää liikutakaan normaaleille tutkimuksilletyypillisten totuuksien vaan ennemminkin kokonaisjärjestelmään kytköksissäolevien todennäköisyyksien kentässä.39

37 Mahatma Gandhi: ”Tietämisemme on kuin pallo: mitä suuremmaksi sen tilavuus

kasvaa, sitä suuremmaksi tulee myös sen tietämättömyyteen ja tuntemattomaansuuntautuva pinta-ala.”

38 Väitöskirjaani viime vuosituhannella aloitellessani keskustelin tutkimuksenialustavasta tutkimussuunnitelmasta Helsingin kauppakorkeakoulun professorienKristian Möller ja Olli Ahtola kanssa. Kertoessani tutkimukseni holistisesta luonteesta,varsinkin professori Ahtola oli sitä mieltä, että HKKK:ssa tehtiin liian vähän tällaisiatutkimustöitä ja hän myös kannusti minua tekemään tällaisen työn.

39 Tämän tutkimuksen kannalta holismi muodostaa kuitenkin myös melkoisen ongelman,koska tasapainoilu clausewitzlaisen kokonaisvaltaisuuden ja perinteisesti ymmärretyntieteellisyyden välimaastossa on hyvin hankalaa.

19

Clausewitzin sotateoriaan paneutumisen jälkeen oli puolestaan selvää, ettätutkimuksessa monet liiketaloustieteellisestä poikkeavat (strategia)näkemykset olisimahdollista perustella ainakin sotatieteiden ja –tieteilijöiden hyväksymällä tavoin.Näin ollen minun olikin clausewitzlaisen sotateorian käyttötarkoitukseensasovellettavuuden varmistamiseksi muotoiltava myös tutkimusaiheeni kyseisetkriteerit täyttäväksi. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli oikeastaan vain kertoa mitenstrategia lähikäsitteineen on Clausewitzin sotateoriassa ymmärrettäväksi, koska enitsekään voinut kunnolla ymmärtää miten oli mahdollista, että liiketaloustieteidenpuolelle sotatieteiden puolelta lainattu strategianäkemys oli vain muutamanvuosikymmenen kuluessa voinut jakautua lukemattoman moniksi strategia-koulukunniksi, joilla ei välttämättä edes ollut juurikaan tekemistä sen enempääalkuperäisen sotateoreettisen strategianäkemyksen kuin toistensakaan kanssa.Omituiselta asia vaikutti myös sen vuoksi, että vaikka liiketaloustieteidenopinnoissa kaikkien akateemisten opintojen tapaan korostetaankin käsite-määrittelyn tärkeyttä, tästä huolimatta on kuitenkin vaikea löytää käsitteistöä, jokaolisi liiketaloustieteellistä, tai ylipäätäänkin siviilipuolen strategiakäsitteistöäepäselvempi ja monitulkinnallisempi.40

Tämän lisäksi mielenkiintoa tämän tyyppisen strategiakenttää selkeyttäväntutkimuksen tekemiseksi lisäsi se, ettei puolustushallinnon puolellakaan tuntunutolevan yhtään sen selkeämpää käsitteistöä käytettävänään.41 Sanaa strategiatunnuttiin siis käytettävän varsin villisti ja siitä riippumatta, oliko sen varjollaesitettävillä asioilla edes mitään tekemistä sen enempää strategian sotateoreettisen42

kuin jonkin selkeästi määritellyn liiketaloustieteellisen merkityksenkään kanssa.43

Tällaista suurpiirteisesti, monimerkityksisesti, epätarkasti ja tarkoitushakuisestikäytettyä strategiakäsitteistöä ei siis ollut mahdollista ymmärtää oikein kuinkorkeintaan vahingossa, puhumattakaan siitä, että ihmiset olisivat ymmärtäneet senkeskenään samalla tavoin. Vaikka puolustusvoimien osalta kyseisen näkemyksenoikeaksi todistaminen saattaisi normaalitilanteessa olla melkoisen vaikeaa, niintutkimukseni kannalta positiiviseksi yllätykseksi komentajakapteeni MarkoLaaksosen oli keväällä 2009 valmistuneessa väitöskirjassaan Merkillinen strategia– puolustushallinnon strategian semioottinen tarkastelu osoittanut, että hyvinpitkälle juuri tällä tavoin puolustushallinnossa strategiaa lähikäsitteineennäytettäisiin ymmärrettävänkin. Laaksonen jaottelee strategiat edelleen viideksierilaiseksi perusstrategiaksi eli todelliseksi, luvattomaksi, kovaksi, päätetyksi japehmeäksi (ks. tarkemmin Laaksonen 2009, 150-159), joista hän puolestaan katsootodellisen strategian olevan sotateoreettisesti painottuneen, kun taas neljän muuntaustat ovat enemmän tai vähemmän liiketaloustieteiden puolella. Koskakaaderiupseeri puolestaan päätyy Maanpuolustuskorkeakoululle tekemässäänväitöskirjassa johtopäätökseen, että puolustushallinnolla ”ei ole yhtä ainoaastrategiaa, vaan viisi erilaista” (Laaksonen 2009, 164), riittänee jo pelkästäänkyseinen väitöskirjatasoinen johtopäätöskin puolustushallinnon strategioidenepämääräisyydestä uskottavaksi perusteluksi tässä yhteydessä tukeuduttavaksi.44

40 Esimerkiksi niinkin keskeisellä liiketaloustieteellisellä strategiakäsitteellä kuin

strateginen johtaminen on lähes yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijääkin.41 Puolustusvoimien puolella tilanne on itse asiassa vieläkin hankalampi, koska siellä

liiketaloustieteelliset koulukuntasidonnaiset strategianäkemykset sekoittuivat myössotateoreettisen strategiakäsitteistön kanssa.

42 Myös sotateorian puolella strategialla on useampia erilaisia määritelmiä (esim. Luttwak1987, 4 ja 239-241).

43 Kuuluisa sotateoreetikko John Boyd kiinnitti yhdysvaltalaisen sotilasjohdon osaltaasiaan huomiota jo 1970-luvulla; Boydin mukaan sotilasjohto nimittäin hallitsiparemmin business- kuin sotateoriat (Coram 2004, 317-318).

44 Esimerkiksi Mark L. Tromblee (2009) on puolestaan käsitellyt tällä hetkellä Suomenpuolustusvoimissakin kiinnostuksen kohteena olevia ns. strategisen kommunikaationongelmia Yhdysvaltojen asevoimissa.

20

Koska liiketaloustieteiden puolelta ei näin ollen ollut löydettävissä selkeäästrategiakäsitteistöä, eikä tilanne strategian ymmärtämisen kannalta vaikuttanutpuolustushallinnon puolella olevan yhtään sen selkeämpi, päätin viedätutkimukseni askeleen alun perin aiottua pidemmälle eli halusin luoda myös mallin,jonka puitteissa erilaisia liiketaloustieteellisiä strategianäkemyksiä olisi mahdollistatarkastella clausewitzlaisessa kehyksessä, ilman että olisi ainakaan välitöntä pelkoaniiden toisiinsa sekoittumisesta. Päädyin kyseiseen ratkaisuun osittain myös senvuoksi, että olin jo tuossa vaiheessa Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisenlaitoksella tutkijana, opettajana ja opinnäytetöiden ohjaajana toimiessani törmännytkyseiseen ongelmaan monet kerrat eli tiesin turhankin hyvin kuinka suuriväärinymmärryksen lähde sotateoreettisen ja liiketaloustieteellisen strategia-käsityksen toisiinsa sekoittuminen oli.45 Kaikkein suurin syy kyseisen strategia-kehyksen tekoon oli kuitenkin se, että pidin vähintäänkin potentiaalisena pelkona,etteivät liiketaloustieteilijät kenties omien strategianäkemystensä pohjaltastrategiaa tulkitessaan ymmärtäisikään clausewitzlaista sotateoriaa ja siihenkytkeytyvää strategianäkemystä Clausewitzin tarkoittamalla tavoin, jollointutkimus ei puolestaan tavoittaisi tärkeintä tieteellistä kohderyhmäänsä.46

Vaikka tässä yhteydessä tehtävä strategiakehys on tarkoitettu myös yleisellätasolla sovellettavaksi, käytännössä se on kuitenkin tehty ennen kaikkea tämäntutkimuksen tavoitteita ja clausewitzlaisia näkemyksiä palvelemaan. Tämänseurauksena liiketaloustieteelliset strategianäkemykset nähdäänkin kyseisessäkehyksessä selkeän alisteisina clausewitzlaiseen strategianäkemykseen nähden.Tästä johtuen tutkimuksen yhteydessä tapahtuvaa tarkastelua ei myöskään viedäerilaisten liiketaloustieteellisten strategiakoulukuntien tasolle, joten viime kädessävastuu erillisten koulukuntien sijoittamisesta kyseiseen kehykseen jätetäänlukijoiden omatoimisuuden varaan. Kyse ei siis ole ns. rautalankamallista, jonkapohjalta lukijat pyrittäisiin pakottamaan ajattelemaan clausewitzlaisittain vaan siitä,että mikäli he itse haluavat ymmärtää clausewitzlaista sotateoriaa, pyritäänkynnystä asian osalta madaltamaan. Strategiakehyksen tietoisena tarkoituksena onsamalla myös pyrkiä estämään sellaisten tilanteiden syntyminen, joissa strategiaaeri tavoin hahmottavat ihmiset kiistelevät ulkoisesti yhtenäistä, mutta sisällöllisestierilaista terminologiaa käyttäen asioista, joista he kenties kuitenkin ovatpohjimmiltaan samaa mieltä. Tavallaan kyse on siis siitä, että lukijoille pyritäänkertomaan tutkimuksessa käytettävä clausewitzlainen strategiakieli, mutteikuitenkaan väitetä, etteikö toisenlaistenkin kielten käyttö olisi mahdollista.

Vaikka tällaisen suunnitelman mukaisesti toimiminen olisi aivan varmasti josellaisenaankin riittänyt tutkimusaiheeksi, jossain vaiheessa minusta alkoikuitenkin tuntua, että näin toimien olisi kuitenkin kaikkein oleellisin ja samallamyös mielenkiintoisin osa tutkimusta jäänyt toteutumatta. Kyse ei kuitenkaan enääollut tutkimuksen varsinaiseen sotateoreettiseen osuuteen liittyvästä asiasta(pääteema 1) vaan siitä, että tähän vaiheeseen tutkimukseni jättäessäni olisivatkaikki asiasta puolustusvoimille mahdollisesti aiheutuvat käytännön seuraamuksetjääneet käsittelemättä. Tämän tuntemuksen perusteella päätinkin laajentaatutkimustani aikaisempaa konkreettisempaan suuntaan (pääteema 2) eli halusinosoittaa miten vaikeaa clausewitzlaisen sotateorian mukaisesti toimiminen

45 Maanpuolustuskorkeakoululla työskennellessäni ongelmasta tuli minulle tuttu.

Upseereilla on esimerkiksi tapana käyttää sen kaltaisia ilmauksia kuin”liiketaloustieteellisen strategianäkemyksen mukaan strategialla tarkoitetaan…”,vaikka kyseisenlaiset yksikkömuodossa esitettävät ilmaukset ja määritelmät ovatkinnäin käytettyinä, liiketaloustieteiden koulukuntasidonnaisiin strategianäkemyksiinsuhteutettuina perusteettomia.

46 Viime kädessä tutkimuksen tärkeimmän kohderyhmän kuitenkin muodostavat vainclausewitzlaiseen strategiseen ajatteluun kykenevät ihmiset eli ihmiset joilla onluontaiset valmiudet ymmärtää tällaista holistista tutkimusta.

21

käytännön tasolla on. En siis enää tuossa vaiheessa halunnut tehdä pelkkääteoreettista tutkimusta, jossa olisin tyytynyt kertomaan miten asioiden pitäisiperiaatteessa olla ja samalla sivuuttanut puolustusvoimien näkökulmasta paljonoleellisemman kysymyksen siitä onko clausewitzlaisen sotateorian mukaisestitoimiminen myös käytännön tasolla mahdollista.

Kyseiseen painotuksen muutokseen vaikutti omalta osaltaan myös se, että tuohonaikaan Maanpuolustuskorkeakoululla tutkijana työskennellessäni olin törmännyterinäisiin puolustusvoimien toimintaan jopa hyvin merkittävästikin vaikuttaneisiinstrategioihin, tutkimuksiin jne., joissa oltiin toimittu hyvin pitkälle juuri tällä tavoineli ne kertoivat oikeastaan vain sen miten erinäisten asioiden kuntoon saamiseksipitäisi periaatteellisella tasolla toimia, kun taas vastauksen antaminen siihen olikokyseisellä tavalla toimiminen käytännön tasolla mahdollista jäi antamatta.Esimerkiksi leadership-tutkimuksissa lueteltiin tyypillisesti suuri määrä erilaisia,lähinnä itsestäänselvyyksiksi katsottavissa olevia ominaisuuksia, jotka hyvänjohtajan pitäisi täyttää. Sen sijaan niissä ei otettu juurikaan kantaa kyseistenominaisuuksien saavutettavuuteen, puhumattakaan siitä, että niissä oltaisiinkerrottu yhtään mitään siitä miten kyseisiä ominaisuuksia on käytännön tasollamahdollista kehittää – ja onko se ylipäätään edes mahdollista. Minua alkoi siismietityttää, mitä hyötyä on kertoa, että hyvän johtajan pitää olla esimerkiksirehellinen, tasapuolinen, oikeudenmukainen, kannustava, innovatiivinen, luova,asiansa osaava, sosiaalisesti taitava jne., koska uskoakseni oikeastaan kuka tahansaihminen voi ilman tutkimuksiin tukeutumistakin luetella melkoisen määränvastaavanlaisia hyvältä johtajalta vaadittavia ominaisuuksia. Nähdäkseni todellinenongelma ei koskenutkaan kyseisten ominaisuuksien huonoa tunnettuutta vaan sitäkenestä voisi käytännön tasolla kehittyä poikkeuksellisen hyvä johtaja.47

Samaan suuntaan minua ohjasi myös asia, johon olin Sodankäynnistä-kirjaalukiessani monta kertaa törmännyt, mutta johon en kuitenkaan ollut huomiotanijuurikaan kiinnittänyt. Kyse oli siitä, että Clausewitzin mukaan hyviä strategeita onäärimmäisen vähän. Näin ollen minua alkoikin kiinnostaa puolustusvoimientoiminnan kannalta spesifimpi kysymys siitä millaisen ihmisen olisi ylipäätäänkäänmahdollista toimia asevoimien ylimmässä johdossa hyvänä clausewitzlaisenastrategina.48 Asian mielenkiintoa lisäsi myös se, että Clausewitz tukeutui asiastakirjoittaessaan ns. Napoléonin sotiin (1803-1815), jonka seurauksena hänellä olikäytössään hyvin suuri määrä empiiristä aineistoa teoriansa perustanakäytettäväksi, mutta siitä huolimatta hän kuitenkin päätyi johtopäätökseen, ettästrateginen erinomaisuus on erittäin harvinaista.49 En siis enää tuossa vaiheessapitänyt uskottavana, että jotakuinkin kenestä tahansa voisi pelkän ahkeranopiskelun tms. kautta kehittyä menestyksellinen strategi vaan päinvastoin katsoinClausewitzin näkemyksen mukaisesti, joskin samalla myös hyvin pitkällevallitsevan siviilipuolen vastaavan näkemyksen vastaisesti, että kyseinenosaamistaso on yleisesti ottaenkin vain hyvin harvojen ihmisten saavutettavissa.

47 Koska hyviä johtajia on paljon vähemmän kuin hyvän johtajan ominaisuudet tietäviä

ihmisiä, ei tieto ilmeisestikään konkretisoidu kovinkaan hyvin käytännön toiminnaksi.48 Tästä eteenpäin tutkimuksessa käytetään poikkeuksellisen hyviin strategisen tason

johtajiin viitattaessa sen kaltaisia ilmauksia kuin clausewitzlainen strategi jaclausewitzlainen sotilaallinen nero, kun taas sen tyyppisiä ilmauksia kuin strateginenjohtaja ja strateginen johtaminen ei käytetä, koska ne viittaavat juuri sellaiseenliiketaloustieteelliseen strategiakäsitteistöön, johon clausewitzlaista strategianäkemystäei missään nimessä pitäisi sekoittaa.

49 Pitää myös muistuttaa, että Clausewitz oli preussilaiskenraali. Oppikoulun historian-tunneilla opitun perusteella taas tiedämme, että ”Preussi ei ollut valtio jolla oli armeijavaan armeija jolla oli valtio” (Friedrich von Schrötter, 1743–1815). Clausewitzin ajanPreussin osalta on kuitenkin huomioitava, että keisari Fredrik II Suuren (1712-1786)jälkeen maa oli jo menettänyt varsin suuren osan sotilaallisesta mahdistaan (ks. esim.Lindqvist 2005, 318-319).

22

Aiheen tutkimuksellista mielenkiintoa lisäsi myös mieleeni jossain vaiheessahiipinyt tunne siitä, ettei todellisuuden clausewitzlainen hahmottaminen tuntunutolevan suomalaisupseereille ainakaan yhtään sen helpompaa kuin itseni kaltaisillesiviilitieteilijöille. Mahdollinen ongelma koski siis siitä, että mikäli upseereidenvalmiudet hahmottaa todellisuutta clausewitzlaisittain olisivat vajavaiset,luultavasti heillä ei tällöin myöskään olisi erityisen hyviä valmiuksia ymmärtää senenempää clausewitzlaista sodankäynnin todellisuutta kuin myöskään sitä kuvaavaasotateoriaakaan Clausewitzin tarkoittamalla tavoin, vaikka teoria onkinensisijaisesti upseereita varten kirjoitettu. Kiinnostavaksi kysymyksesi toisinsanoen muodostui, vastaako strategisella tasolla toimivien upseereiden virallinenstatus myös heidän todellista strategista pätevyyttään?

Alkusanat-kappaleen lopuksi, tutkimukseen aivan viime hetkellä tehtynäpäivityksenä kerrottakoon, että majuri (VTT) Jami Virta julkisti 18.2.2012Helsingin yliopiston valtiotieteelliselle tiedekunnalle tekemänsä väitöskirjanJuoksuhaudoista yhteiskuntaan (2012), jossa hän tarkastelee puolustusvoimienintegroitumista muuhun yhteiskuntaan vuodesta 1965 vuoteen 1975 asti. Kyseisentarkasteluajanjakson jälkeen puolustusvoimilla on siis ollut lähes 40 vuotta aikaasyventää kyseistä integraatiota, joten tällä hetkellä olisikin mielenkiintoista tietääkuinka pitkälle, millä tavoin ja mihin suuntaan kyseinen kehitys on tuon ajanjaksonjälkeen edennyt. Koska tämä tutkimus puolestaan mahdollistaa tietyiltä osin myöskyseiseen kysymykseen vastaamisen, tutkimusta on mahdollista lukea näiltä osinmyös Virran tutkimukseen peilaten, joskin kuitenkin niin, että tässä työssäkeskitytään ennemminkin integraation taustalla olevin tekijöiden selvittämiseen(miksi integraatio joko on tai ei ole edennyt) kuin integraation käytännön tasoistenilmenemismuotojen läpikäymiseen.

23

TUTKIMUKSEN TAVOITE, RAJAUKSET JA ERITYISPIIRTEET

�!�����������������������������������������������������

"���#�$��

Olettamus clausewitzlaisten strategien harvinaisuudesta puolestaan johti minutpohtimaan olisiko kyseinen asia myös käytännön tasolla jollain tavoinselvitettävissä. Pääongelmaa ei siis enää tämän jälkeen tuottanutkaanclausewitzlainen sotateoria itsessään vaan se millä perusteella Clausewitzinnäkemys erinomaisten strategien äärimmäisestä harvinaisuudesta olisi mahdollistaosoittaa myös tieteellisistä lähtökohdista oikeaksi. Tämän seurauksena päätinkinselvittää kuinka vaikeaa ihmisen on olla clausewitzlainen strategi, joka pystyy joluonnostaankin suhtautumaan sodankäynnin todellisuuteen clausewitzlaisensotateorian edellyttämällä tavoin. Asian todistaminen ei kuitenkaan ollut kovinkaanyksinkertaista, koska Clausewitz ei käyttänyt juurikaan aikaa näkemyksensätieteelliseen perustelemiseen.50 Tämä puolestaan johtui hyvin pitkälle siitä, etteiClausewitzin aikana yleisesti ottaenkaan ollut tieteellistä aineistoa asian oikeaksitodistamiseen käytettäväksi, jonka seurauksena asian selvittämiseksi pitikintukeutua nykytieteiden mahdollistamiin näkemyksiin, joiden pohjalta Clausewitzinnäkemys hyvien strategien yleisen tasoisesta harvinaisuudesta voidaan osoittaajopa varsin helpostikin oikeutetuksi. Tältä pohjalta päädyin myös muotoilemaantyöni tutkimustavoitteen seuraavanlaisen kysymyksen muotoon:

Onko Suomen puolustusvoimista löydettävissä clausewitzlaisia strategeita?

Tutkimuksen tavoitteena on siis selvittää kuinka realistista on olettaa, ettäpuolustusvoimien upseerikunnasta olisi löydettävissä päteviä henkilöitäorganisaation strategisessa johdossa toimimaan, mikäli heidän edellytetääntäyttävän myös Clausewitzin asevoimien ylimmälle strategiselle johdolle asettamaerittäin korkea vaatimustaso.51 Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä sitä, ettähenkilön pitäisi kyetä toimimaan clausewitzlaisessa sodankäynnin kaoottis-kompleksisessa toimintaympäristössä hyvänä strategisen tason johtajana, vaikkeikyseisenlaisen strategiaympäristön kovinkaan tarkka hahmottaminen,puhumattakaan sen hallitsemisesta olekaan mahdollista. Tutkimuksenolettamuksena kuitenkin on, etteivät kaikki ihmiset tästä huolimatta kuitenkaan olekeskenään samantasoisia eli joillain ihmisillä oletetaan olevan keskivertoihmisiäparemmat luontaiset valmiudet tällaisessa toimintaympäristössä menestyksellisinäjohtajina toimimiseksi, joten asiaan myös paneudutaan hyvin pitkälle juuri tällaisiinyksilöllisiin eroavaisuuksiin huomiota kiinnittäen.52 Psykologialähtöinen yksilö-keskeisyys on samalla myös yksi keskeinen tutkimusta rajaava tekijä, koska näintoimittaessa jäävät automaattisesti esimerkiksi monet ryhmien (sosiaalipsykologia)ja suurten joukkojen (sosiologia) käyttäytymiseen kytköksissä olevat tekijätkokonaan huomioon ottamatta, joka puolestaan tulee väistämättä antamaanyksinkertaistetun kuvan ihmisten todellisista mahdollisuuksista hyvinä strategeinatoimimiseksi. Kyseisen rajauksen tärkeydestä huolimatta tutkimuksen ehdottomastitärkein rajaus kuitenkin koskee sitä, että tutkimuksessa clausewitzlaista strategiatarkastellaan vain ja ainoastaan clausewitzlaisen sota- ja strategiateorian

50 Clausewitz kuitenkin perusteli näkemyksensä arkikielen terminologialla hyvin.51 Koska Suomella ei mahdollisessa sodassa tulisi olemaan sen enempää määrällistä kuin

laadullistakaan ylivoimaa vastustajaan nähden, käytännön tasolla oikeastaan ainoamahdollinen keino erottua positiivisesti suhteessa vastustajaan on puolustusvoimien(strategisella tasolla toimivien) upseereiden erittäin korkea taso.

52 Hyväksi perusteokseksi tämän tyyppiseen perusnäkemykseen tutustumiseksi soveltuuesimerkiksi kirja Personality and Organizations (Schneider & Smith 2004).

24

kehyksessä eli tutkimusta ei siis pitäisi arvioida liiketaloustieteellisten taimuidenkaan siviilipuolen strategianäkemysten pohjalta.53

Tältä osin onkin tärkeää huomioida, että alkuperäisen, edelleenkin validinstrategiakäsitteistön luojana Clausewitz luonnollisestikin määritteli strategianlähikäsitteineen sotilaallisesta näkökulmasta niin kuin parhaaksi katsoi, eli hänen eikyseistä käsitteistöä 1800-luvun alkupuolella määritellessään tarvinnut, eikä häntietenkään myöskään voinut ottaa huomioon sitä miten hänen (perus)käsitteistöääntullaan siviilipuolella myöhemmin virheellisesti tulkitsemaan, hyödyntämään jasoveltamaan.54 Tämän seurauksena voidaankin periaatteessa kaikkia nykyisiäsiviilipuolen strategiatulkintoja pitää eräänlaisina strategisina virhetulkintoina,koska niissä strategia määritellään hyvin usein, mutta huonoin perustein aivan eritavoin kuin miten Clausewitz kyseisen käsitteistön tarkoitti ymmärrettäväksi.55

Tästä johtuen Clausewitzin sotateoriaan tukeuduttaessa ei välttämättä myöskääntarvitse pyrkiä sen enempää ymmärtämään kuin ottamaan huomioonkaansiviilipuolen strategianäkemyksiä, eikä ainakaan silloin kun tarkastelun kohteenaon sodan ajan asevoimat. Sen sijaan, mikäli tutkija vastaavassa tilanteessa pyrkisisoveltamaan jotain siviilipuolella kehitettyä strategianäkemystä, pitäisi hänenainakin ensin perustella miksei hän tukeudu myös kyseisessä tilanteessa kertatoisensa jälkeen päteväksi osoittautuneeseen clausewitzlaiseen alkuperäis-näkemykseen vaan korvaa sen strategianäkemyksellä, jota ei todennäköisesti edesole tarkoitettu asevoimien sodan ajan toimintaympäristöön sovellettavaksi.

Tähän asiaan liittyen voidaan lisäksi todeta, että kaikki sellaiset liiketalous-tieteilijöille tutut ja myös puolustusvoimissa paljon käytetyt strategia-sanansisältävät käsitteet kuin strateginen ajattelu, strateginen suunnittelu, strateginenjohtaminen, strateginen johtajuus, strateginen johtaja jne. viittaisivat, mikäliClausewitz olisi ylipäätään niitä käyttänyt, vain ja ainoastaan armeijan aivanylimmässä strategisessa johdossa toimiviin henkilöihin, ja tällöinkin ennen kaikkeasotapäällikköön ja/tai asevoimien komentajaan. Clausewitzlaisittain ajateltuna onsiis suurin osa siviilipuolella strategiastatuksen saaneista asioista jotain aivanmuuta kuin strategiaa. Lopuksi asian osalta on vielä huomioitava, ettäclausewitzlaiset strategiakriteerit ovat myös vaativuudessaan aivan eri tasoa kuinmihin siviilipuolella on tyypillisesti totuttu.56 Strategiaa lähikäsitteineen ei siisclausewitzlaisittain ajatellen pidä edes organisaatioiden yläjohdon osalta pidäymmärtää samanlaiseksi jokamiehen asiaksi kuin miten siviilipuolellastrategi(a/e)n osalta tavanomaisesti tapahtuu.

Koska tutkimus saattaa sen johtajakeskeisyydestä ja strategiakriteereidentiukkuudesta johtuen vaikuttaa jossain määrin elitistiseltä, on tutkimusta luettaessasyytä pitää mielessä, ettei kyseinen painotus ole tutkijan tekemä vaanclausewitzlaisesta sotateoriasta automaattisesti seuraavaa. TutkimuksenClausewitz-perustaisuudesta johtuen ei myöskään olisi mielekästä tehdä oletusta,että ihmisten strategiset valmiudet olisivat kaikesta huolimatta kuitenkin keskenäänsamanlaisia, vaikka tällaiselle tulkinnalle ilmeisen suuri yhteiskunnallis-sosiaalinentilaus olisikin, ja vaikka käytännön tasolla hyvin usein juuri tällä tavoin ihmisiä 53 Tällä tavoin toimien rajataan myös hyvin suuri osa muista mahdollisista näkökulmista

tutkimuksen ulkopuolelle. Työn ulkopuolelle toisin sanoen rajataan niin siviilipuolenkuin muut sotateoreettiset strategianäkemyksetkin.

54 Clausewitzlainen strategianäkemys koskee siis vain ja ainoastaan asevoimien sodanaikaista toimintaa, koska asevoimien rauhan aikainen johtaminen onclausewitzlaisittain ajatellen hallinnointia.

55 Sanaa ”periaatteessa” käytetään, koska sotilaallisella puolella oli jo Clausewitzinaikanakin myös muunlaisia strategiatulkintoja (mm. ns. jominismi); ne eivätkuitenkaan ole kestäneet niihin lähes parinsadan vuoden aikana kohdennettua kritiikkiälähimainkaan yhtä hyvin kuin clausewitzlainen sotateoria.

56 Sama perusongelma tosin koskisi clausewitzlaisittain myös hyviä yritysjohtajia.

25

pyritäänkin tasapäistämään. Clausewitz nimittäin toteaa strategisen lahjakkuudenharvinaisuuteen ja persoonallisuussidokseen liittyen kirjansa kappaleessaSotilaallinen nerous seuraavasti: Kun mitä tahansa erityistä toiminnan muotoapyritään harjoittamaan jonkinmoisella taituruudella, siihen tarvitaan erityisiä älynja luonteen taipumuksia. Kun niitä ilmenee erityisen runsain mitoin ja ne voidaanhavaita poikkeuksellisissa aikaansaannoksissa, sanotaan niiden ilmenemistäneroudeksi. Tiedämme toki, että tälle sanalle annetaan laajuudeltaan jasuunnaltaan hyvin erilaisia merkityksiä ja että moniakin merkityksiä käytettäessänerouden olemuksen määrittely on hyvin vaikea tehtävä; mutta koska me emmeväitä olevamme filosofi sen paremmin kuin kielitieteilijäkään, meille sallittaneenpitäytyminen yleiskielessä tavanomaiseen kielenkäyttöön ja nerouden käsittäminentietyissä toiminnoissa ilmeneväksi hyvin runsaasti tavanomaisuuden ylittäväksihengen voimaksi. (Clausewitz 2002, 39-40) Tältä pohjalta on siis perusteltuaolettaa, että strateginen (huippu)lahjakkuus on vaikkapa matemaattiseen,musikaaliseen, kuvataiteelliseen tai kielelliseen virtuositeettiin rinnastettavissaoleva asia, joskin niin, että strateginen lahjakkuus on kuitenkin edellä mainittujalahjakkuuden lajeja laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa.57

Vaikka Clausewitz käyttääkin aikaa hyvän strategin ominaisuuksienperustelemiseen (Clausewitz 2002, 39-56), tämän tutkimuksen näkökulmastakäytetyn käsitteistön ongelmana on kuitenkin sen nykymerkityksessä tieteellinenepätäsmällisyys. Kyse ei niinkään ole siitä, etteivätkö Clausewitzin näkemyksethyvältä strategilta edellytettävistä ominaisuuksista olisi