TUVA JAKAU · 2020. 2. 12. · Britannian Brexit-kansanäänestys ja Donald Trumpin vaalivoitto ovat tuoneet poliittiset riskit yhteiskunnalliseen keskusteluun myös koko EU:ssa

Yhteiskuntailmasto Suomessa 2017 / Kaiku Helsinki 1

TUVA JA

KAU

Yhteiskuntailmasto Suomessa 2017VTT Jukka Koivisto / Kaiku Helsinki

JAKAUTUVA

2 © Kaiku Helsinki 2017


Sisällys

Lukijalle 4

Tiivistelmä 5

1. Poliittiset riskit ovat koko yhteiskunnalle vakava asia 6

2. Globaalit megatrendit ja Suomi 8

3. Asenne- ja arvokehityksen pitkä linja: täsmäelämä ja uusyhteisöllisyys 2000-luvulla 10

4. Arvo- ja asennemaisema satavuotiaassa Suomessa 2017 12

6. Urbanisaatio etenee nyt vauhdikkaammin kuin koskaan 15

7. Poliittinen kehitys: kolme suurta vai neljä keskisuurta? 16

9. Millainen viesti asenneilmasto ja yhteiskuntarakenteen muutos on puolueille? 18

10. Ääriliikkeiden kova ääni 20

Lähteet 21

JAKAUTUVA

4

Lukijalle

Hämmentääkö? Et ole yksin. Suomalainen yhteiskunta muuttuu nyt niin kovaa vauhtia, että tulevaa on vaikea hahmottaa. Muutoksen ajurina toimii talouden, politiikan ja teknologi-an globaali kehitys. Yritysten, järjestöjen, julkisen sektorin toimijoiden ja myös yksittäisten kansalaisten näkökulmasta ajan raju riento lisää tarvetta analysoida yhteiskunnan kehitystä aiempaa tiheämmällä syklillä. Suomessa yritykset ja yhteisöt ovat varautuneet poliittisiin riskeihin huonosti – jos ollenkaan. Poliittisia riskejä ei ole aina helppo tunnistaa, eikä sääntelyn yllättäviin muutoksiin ehditä ajoissa valmistautua. Erilaiset kiellot ja rajoitukset, verotuksen muutokset tai kilpailurajoittei-den purku voivat rapauttaa liiketoiminnan kannattavuuden, ja teknologian huima kehitys luo toisaalta jatkuvaa tarvetta uudelle sääntelylle. Yhteiskuntailmaston, eli asenteiden ja arvojen kehitys toimii indikaattorina mahdollisille poli-ittisille riskeille, ja kehityksen seuraaminen tulee olemaan markkinointi- ja viestintäammatti-laisten työlle tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. Kaiku Helsingin neuvonantaja, valtiotieteen tohtori Jukka Koivisto on koonnut tähän raporttiin yhteenvedon satavuotiaan Suomen yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja globaaleista megatren-deistä. Lähdemateriaalina on käytetty jo julkaistuja kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimuksia ja selvityksiä. Raportti on yleiskatsaus, joka toivottavasti antaa lukijalleen aihioita syvempään pohdiskeluun siitä, mitä oman organisaation pitäisi ryhtyä tarkemmin seuraamaan ja arvio-imaan. Näissä pohdinnoissa Kaiku Helsinki haluaa auttaa vahvalla yhteiskunnallisella ammatti-taidollaan ja viestinnällisellä osaamisellaan. Herättäviä lukuhetkiä toivottaen

Maria-Elena CowellJohtaja, vaikuttajaviestintäKaiku Helsinki

Helsingissä 16.1.2017


Tiivistelmä

Yritykset kokevat poliittiset riskit yhä

suuremmaksi uhaksi Teknologian nopea kehitys on

kaikkein suurin muutosvoima

Sisäiset jännitteet kasvavat: yhteiskunta

polarisoituu yhä enemmän uudistajiin

ja säilyttäjiin

Kansalaisten kiinnostuksen kohteet

ovat yksityistyneet; suomalaiset haluavat

elää täsmäelämää, jossa päättävät itse omista

asioistaan

Vahvan johtajan kaipuu yhdistää

suomalaisia laidasta laitaan

Nopea kaupungistuminen muuttaa Suomea uudennäköiseksi

Yrittäjyys ja markkinatalous

sekä tasa-arvo ja suvaitsevaisuus saavat

kansalaisilta yhä enemmän tukea

Kaikkien puolueiden sisällä vahvistuu

jako liberaaleihin ja konservatiiveihin

Ääriliikkeillä on kova ääni mutta

vähän kannatusta

JAKAUTUVA

6

1. Poliittiset riskit ovat koko yhteiskunnalle vakava asia

Poliittinen riski voidaan määritellä yrityksen tai investoijan riskiksi strategisesta tai talou-dellisesta tappiosta, joka johtuu esimerkiksi talous- ja rahapolitiikan, kauppapolitiikan, investointipolitiikan, elinkeinopolitiikan, tulopolitiikan, työmarkinapolitiikan tai kehityspo-litiikan muutoksista.

Britannian Brexit-kansanäänestys ja Donald Trumpin vaalivoitto ovat tuoneet poliittiset riskit yhteiskunnalliseen keskusteluun myös koko EU:ssa. Poliittiset olot ovat muuttuneet epävarmoiksi. Globalisaatiota, vapaata kauppaa, työvoiman vapaata liikkuvuutta ja Euroo-pan unionia vastustetaan yhä yleisemmin. Italian kansanäänestys johti jo pääministerin eroon. Edessä ovat vielä vaalit Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa. Kaikissa niissä valta-puolueita arvostellaan yhä äänekkäämmin ja on hyvin todennäköistä, että valtapuolueet kärsivät kirveleviä menetyksiä.

Populismin nousu on globaali ilmiö. Taloudellinen nationalismi ja kansallisten etujen suoje-leminen on myrkkyä maailmankaupalle. Ne hidastavat talouskasvua ja pelkona on, että ne ruokkivat itse itseään. Hidastuvaa kasvua yritetään paikata uusilla tullimuureilla. Yritykset maksavat kovaa hintaa poliittisten riskien kasvusta, koska maailmankauppa on madellut jo useita vuosia. Protektionistiset toimet ovat lisääntyneet vuodesta 2012.

Suomea on totuttu pitämään vakaan kehityksen maana vuosikymmenten ajan eri hallitus-vaihtoehdoista riippumatta. Siksi onkin hivenen jopa yllättävää, että vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan 82 prosenttia elinkeinoelämän vaikuttajista arvioi poliittisen riskin Suomessa kasvaneen hieman tai selvästi kuluneen viiden vuoden aikana.

Mistä on kysymys?

Yritykset kaipaavat liiketoiminnassaan jatkuvuutta ja niinpä heikko poliittinen ennustetta-vuus on noussut toiseksi suurimmaksi huolenaiheeksi yritysten näkökulmasta. Suomessa hallitukset ovat ollet koalitiohallituksia, joiden kyky päätöksiin on ollut heikko. Erityisesti lainsäädännöllistä kehitystä pidetään yritysjohdon näkökulmasta joko heikosti tai ei lain-kaan ennakoitavana. Elinkeinoelämässä ei myöskään ole luottamusta siihen, että normien purku vahvistaisi ennakoitavuutta. Vain 25 prosenttia elinkeinoelämän edustajista uskoo, että normien purku vähentää poliittista riskiä. Poliitikkojen arvio on huomattavasti kor-keampi: 47 prosenttia arvioi, että normien purkamisen myötä poliittinen riski vähenee.

Huolestuttavaa on se, että kun Suomen poliittista riskiä verrataan muihin perinteisiin EU-maihin, tulos on hyvin samansuuntainen. Vajaa neljännes elinkeinoelämän vaikuttajista pitää poliittista riskiä Suomessa jopa korkeampana kuin vertailumaissa (EU-15). Poliittisen päätöksenteon huono ennustettavuus on suurin este investoinneille Suomeen. Toimialo-jen väliset erot ovat myös suuria. Hyvin korkea osuus kemian- ja lääketeollisuuden, met-


säteollisuuden, teknologian ja liikenteen toimialojen edustajista arvioi lainsäädännöllisen kehityksen tukevan kilpailukykyä jokseenkin tai erittäin heikosti.

Toisenlaisiakin ääniä toki kuuluu. Erityisesti monet nuoret start-up-yrittäjät pitävät yrit-täjyyden edellytyksiä varsin hyvinä. Myös monille ict-alan yrityksille tilanne on suotuisa, koska alan työvoimaa on hyvin saatavissa ja suomalaiseen insinööriin voi luottaa.Monet yritykset myös seuraavat omaan toimialaansa liittyvää päätöksentekoa ja siihen liittyvää valmistelua varsin huonosti. Tällöin riski tulla yllätetyksi tavalla, joka heikentää oman liiketoiminnan edellytyksiä, kasvaa huomattavasti. Esimerkkejä on lukuisia, mutta mainittakoon vaikkapa kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, joka asetti monet pienet kaupat hankalaan tilanteeseen ja jonka johdosta ne ovat menettäneet markkinaosuutta useita prosenttiyksikköjä. Vastaavasti nyt esillä ollut autojen katsastusvelvollisuuden har-ventaminen joka toinen vuosi tapahtuvaksi vähentää toteutuessaan katsastusasemien lii-ketoimintapotentiaalia merkittävästi. Sähkönjakeluyhtiöiden velvoitteet toimintavarmuu-den lisäämiseksi edellyttävät niiltä niin mittavia investointeja, että monet pienet yritykset ovat kantokykynsä äärirajoilla ja paine hinnankorotuksiin näkyy äänestäjien sähkölaskuis-sa. Energiapolitiikkaan kohdistuvat poliittiset päätökset ovat olennaisesti heikentäneet mahdollisuutta ennakointiin ja siten vähentäneet investointeja sellaiseen energiatuotan-toon, joka ei toimi yhteiskunnan tuen varassa. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Kaikki poliittiset riskit eivät siis tule pelkästään Suomen rajojen ulkopuolelta. Koska yritysten näkökulmasta poliittiset riskit eivät ole tulevina vuosina vähentymässä vaan pikemminkin päinvastoin, se merkitsee, että monen toimialan ja yksittäisen yrityksen on tiivistettävä päätöksenteon seurantaa huomattavasti.

JAKAUTUVA

8

2. Globaalit megatrendit ja Suomi

Perinteiset yhteiskuntaluokkaan, asuinpaikkaan, uskontoon sekä kieleen ja kulttuuriin perustuvat jakolinjat ovat pitkään leimanneet läntisiä demokratioita ja puoluejärjestelmiä. Samoin talouspolitiikka on hallinnut yhteiskuntajärjestelmiä perinteisellä oikeisto–va-semmisto-ulottuvuudella. Vastakkainasettelua on syntynyt erityisesti talouspolitiikkaa ja julkista sektoria koskevissa kysymyksissä.

Kansalaiset ovat jakautuneet mielipiteiltään sen mukaan, miten he suhtautuvat avoi-meen globaaliin markkinatalouteen, tulonjakoon, valtion rooliin taloudessa sekä talouden sääntelyyn. Nyt kuitenkin tämä asetelma on muuttunut. Yhteiskuntien ristiriidat ovat yhä moninaisempia. Keskiluokkaistuminen, koulutustason nousu, muuttoliike ja maallistumi-nen sekä syvenevä Euroopan integraatio ja globalisaatio ovat muuttaneet vastakkainaset-telun luonnetta.

Suhtautuminen elämäntapojen ja kulttuurien monimuotoisuuteen, tasa-arvoon ja kan-sallismielisyyteen jakavat kansalaisia liberaaleihin ja konservatiiveihin. Euroopassa EU on luonut oman asenne- ja arvoulottuvuutensa. EU-kysymykset jakavat kansalaisia vastak-kaisiin ryhmiin, mikä ohjaa heidän käyttäytymistään kansallisissa parlamenttivaaleissa.Globalisaatio on lisäksi synnyttänyt yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka ovat liikuttaneet kansalaisia uudella tavalla. Esimerkiksi työelämän laajamittaisten muutosten sekä maa-hanmuuton voidaan katsoa olevan suurimmaksi osaksi globalisaation synnyttämiä ilmiöitä. Ne ovat luoneet uusia arvoja ja asenteita äänestäjäkuntaan. Työntekijöiden eriytyminen globalisaation voittajiin ja häviäjiin on haastanut perinteisen vastakkainasettelun työnteki-jöiden ja työnantajien välillä.

Globalisoituvassa taloudessa menestyvät parhaiten työntekijät ja yrittäjät, jotka toimivat kansainvälisillä ja kilpailulle avoimilla aloilla sekä ylipäänsä kansalaiset, jotka suhtautuvat kansainvälisyyskehitykseen myönteisesti. Vastaavasti ne, joille kansainvälistyminen ja avoin kilpailu ovat uhkia, ovat uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa heikommilla.Markkinoiden avautuminen ja globaali kilpailu ovat siten vastareaktiona lisänneet kansallis-valtion puolustamista ja protektionismia. Lisäksi postmaterialististen arvojen (individualismi, ympäristönsuojelu, itsensä toteuttaminen, vähemmistöjen oikeuksien korostaminen) nousu on tuottanut vastareaktiona niin materialistisia kuin yhtenäiskulttuuriinkin nojaavia arvoja.

Teknologia on tärkein muutosvoima

Kaikkein tärkein muutosvoima on kuitenkin teknologian nopea kehitys. Teknologia ke-hittyy jättimäisin askelin. Nopeasti kehittyviä aloja ovat mm. digitalisaatio, virtualisaatio, keinoälyn kehitys, terveyden instrumentointi, robotisaatio, nanoteknologia, bioteknologia, farmakologia, energiateknologia, lohkoketjuteknologia sekä globaalien ict-infrastruktuuri-en kehittyminen.


Digitaalisen talouden trendeiksi on arvioitu mm. seuraavia ilmiöitä (Lähde: Accenture Technology Vision):

1. The internet of me. Teknologian keskiössä on yhä selkeämmin ihminen, jonka käyttökokemus sanelee sen, kuka selviää teknologian kaupallistamisissa voittajana.

2. Outcome economy. Uudenlaiset liiketoimintamallit, joiden fokuksessa on prosessin sijaan tulokset, yleistyvät.

3. Platform (r)evolution. Yhä tärkeämmäksi tulee ns. alustatalous ja alustoihin perustuva liiketoiminta. Digitaaliset alustat toimivat työ- kaluina erilaisille kulutusvalinnoille. Niiden kautta luodaan kokonaisia liiketoiminnan ekosysteemejä.

4. The Intelligent Enterprise. Menestyvät yritykset tekevät teknologiastaan ja tuotteistaan yhä fiksumpia ja rakentavat älykkäitä järjestelmiä läpi tuotteidensa.

5. Workforce reimagined. Teknologiasta tulee yhä tiiviimpi työkaveri kun laitteita puetaan päälle, liitetään älykkäästi järjestelmiin ja käytetään laajentamaan työnteon kapasiteettia.

Teknologisessa murroksessa menestymiseen on arvioitu tarvittavan seuraavia edellytyksiä:

1. Hyvä koulutusjärjestelmä. Se yhdistää kaikkia maita, jotka menestyvät hyvin taloudellisissa ja sosiaalisissa vertailuissa.

2. Luova yrittäjäkulttuuri. Yrittäjyys on paras tapa luoda työtä ja tekemistä yhteiskuntaan. Luovat yrittäjät ovat parhaita keksimään uusia töitä ja aloja.

3. Toimiva kohtaanto työvoiman ja tarpeiden välillä.

4. Laadukas perustutkimus. Monet menestyneet innovaatiot ovat syntyneet laadukkaan perustutkimuksen pohjalta.

5. Investoinnit infrastruktuuriin. Perusinfrastruktuuri on teknologisen kehityksen ohella tärkeä, koska se ratkaisee, millaista osaamista ja liiketoimintaa se houkuttelee.

6. Maahanmuutto. Stimuloi taloutta, lisää työvoiman tarjontaa ja yritteliäisyyttä.

7. Kulutuskäyttäytymistä ohjaava fiksu ja kannustava verotus.

(Lähde: Brynjolfsson & McAfee, The Second Machine Age: Work, Progress and Prosperity in a Time of Brilliant Technologies)

Oheinen lista osoittaa, että Suomella on hyviä vahvuuksia menestyä teknologisessa murroksessa. Heikkouksia ovat ennen kaikkea jäykät työmarkkinat ja verotus.

JAKAUTUVA

10

3. Asenne- ja arvokehityksen pitkä linja: täsmäelämä ja uusyhteisöllisyys 2000-luvulla

Professorit Ronald Inglehart ja Christian Welzel sijoittivat laajassa arvoja asennetutki-muksessa 100 maailman maata kulttuurikartalle laajan kyselytutkimuksen perusteella. Tulokset osoittivat, että Suomi on arvoiltaan lähempänä katolista Ranskaa ja Belgiaa kuin muita Pohjoismaita. Ruotsi on kartalla selvästi omassa yksinäisyydessään. Ruotsalaiset korostavat järkeen perustuvia maallisia arvoja ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia. Ruotsi on mailman liberaalein kansakunta. Myös Norja ja Tanska ovat arvoiltaan Suomea liberaaleimpia ja maallistuneempia maita. Suomessa arvostetaan perinteisiä arvoja jopa Saksaa enemmän.

Nykyistä Suomea selittävät suuret viime aikojen muutostekijät tulivat rajojemme ulko-puolelta. Näitä olivat ennen kaikkea Neuvostoliiton romahdus, Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistyminen, Suomen liittyminen Euroopan unioniin sekä euron käyttöönotto vuoden 2002 alussa. Vanha Suomi näiden tapahtumien seurauksena kansainvälistyi aidos-ti ja pääsi osaksi suurempaa kansainvälistä yhteisöä.

Suomessa on muiden läntisten demokratioiden mukana siirrytty yhteiskunnallisen kehi-tyksen vaiheeseen, jota leimaa enemmän “vallankumouksellisuus” kuin luonnollinen kehi-tys. Tämä vallankumouksellisuus ei ole sitä, että tapahtuisi jotain yllätyksellistä ja odotta-matonta. Kysymys on siitä, että sinänsä luonnollinen väestön ikääntyminen, koulutustason nousu ja ennen kaikkea teknologisen kehityksen nopea murros aiheuttavat yhteisvaiku-tuksia, jotka nimenomaan arvomuutos -näkökulmasta ovat vaikeasti ennakoitavissa. Pitkän linjan trendi yhteiskunnassa on ollut se, että arvot ovat polarisoitumassa. Polarisaa-tio -käsite kuvaa tilannetta siinä mielessä hyvin, koska se tarkoittaa jonkin ilmiön kaksina-paistumista eli vastakkainasettelun voimistumista.

1. Suomessa “universalismi” yleistyy mutta ilmiönä laimenee mikä tarkoittaa, että muut arvot ovat tulleet sitä tärkeämmiksi.

2. Individualistisen (yksilökeskeisen) arvomaailman suosio on vähentynyt. Samalla individualistien keskuudessa hedonismi (nautinto ja mielihyvä ovat tärkein tavoite)on noussut aiempaa tärkeämpään asemaan. Nykyiset ikäihmiset, seniorikansalaiset, vieroksuvat edelliselle sukupolvelle tyypillistä askeettista elämäntapaa.

3. Yhdenmukaisuuden arvostus nousee individualistisen arvomaailman omaksuneiden keskuudessa.

4. Rohkeiden uudistajien osuus väestöstä on vähenemässä.

Edellä mainittu tarkoittaa, että kulttuurisen avoimuuden yleistymisen myötä samalla on yleistynyt sille vastakkainen suuntaus, turvallisuuden kaipuu.


Suomalaiset viettävät uusyhteisöllistä täsmäelämää. Yksilön kannalta täsmäelämä tarkoit-taa itseä kiinnostavan asian hoitamista tai elämyksen, ilmiön, palvelun, tavaran tai tiedon saamista tai hankkimista halutuksi ajaksi tai heti kun se on molemmille osapuolille mah-dollista. Täsmäelämä on teknologiavetoista: viestintäteknologian nopea kehitys on tehnyt sen mahdolliseksi. Sen ilmenemismuotoja ovat mm. seuraavat:

1. Kiinnostuksen kohteet ovat yksityistyneet. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon, politiikkaan, luontoon ja ihmissuhdeasioihin on laimentunut samalla kun omaa itseä koskettavat asiat koetaan aiempaa kiinnostavammiksi. Yhteiset asiat alkavat kiinnostaa vasta sitten kun ne koskettavat itseä.

2. Poliittisella kentällä täsmäelämä ilmenee kaksinapaistumisena. Jännite syntyy suvaitsevaisten uudistajien kulttuurisen avoimuuden ja erilaisuuden uhkaksi kokevien varovaisten säilyttäjien välillä.

3. Pelonaiheet korostuvat ilonaiheita enemmän reaaliaikaisessa viestinnän virrassa. Silti suomalaisten huomattava enemmistö kokee elämänsä sekä turvalliseksi että onnelliseksi. Selitys on se, että ilonaiheet löytyvät lähipiiristä, mutta pelonaiheet joko maantieteellisesti tai ajallisesti kaukaa.

4. Työ on edelleen suomalaisille tärkeä asia, vaikka onkin menettänyt merkitystään kotonaolon ja harrastusten kustannuksella. Oma työ koetaan myös motivoivaksi. Ihminen kiinnittyy voimakkaammin työhönsä kuin sitä tarjoavaan yritykseen. Työmotiivien toteutumisen edistäminen on hyvää johtajuutta, joka auttaa ihmisiä menestymään työssään. Yritysten imagon hallinta edellyttää myös työnantajaidentiteetin jatkuvaa kehittämistä.

5. Yhteiskuntaan on syntynyt aidosti tiedostava ja kantaa ottava kuluttaja. Tutkimukset osoittavat, että vain 57 prosenttia kuluttajista pelaa samoilla säännöillä kuin markkinoijat. Kolmannes ottaa kuluttamiseen aktiivisesti kantaa lähes henkilökohtaisen vakaumuksen ohjaamana. Vain neljännes luokittuu kuluttajina hintatietoisiksi, vaikka huomattava osa markkinointiponnisteluista tehdään hintaa korostamalla. Suurin ryhmä on kuitenkin ns. arkiset kuluttajat. Tälle iäkkäälle ryhmälle kuluttaminen on rutinoitunutta – jopa tylsää – ja se siirrettäisiin mielellään jonkun muun hoidettavaksi. Tällaiset kuluttajat elävät todellista täsmäelämää. He tietävät mitä tahtovat ja ymmärtävät, mistä sen kaikkein kätevimmin voi hankkia.

6. Uskonnollisuus ja sen laajempi ilmenemismuoto henkisyys on edelleen tärkeä osa perinteistä arvomaailmaa. Se on kuitenkin eri asia kuin kuuluminen tunnustuksellisiin kirkkokuntiin. Eri ikäryhmien arvot ovat myös samankaltaistuneet. Nuoremmat ikäluokat ovat konservatiivisempia kuin ennen ja vanhin ikäluokka uudistusmielisempi kuin heitä edeltänyt ikäluokka.

JAKAUTUVA

12

4. Arvo- ja asennemaisema satavuotiaassa Suomessa 2017

Kaksi kolmesta suomalaisesta on sitä mieltä, että maa tarvitsee vahvoja johtajia, jotka kykenevät palauttamaan yhteiskuntaan kurin ja järjestyksen. Vahvan johtajan kaipuusta huolimatta suomalaiset pitävät kuitenkin hyvin tärkeänä demokraattisia instituutioita ja niiden toimimintaa. Kuria ja järjestystä ei haluta autoritaaristen johtajien kautta vaan demokraattista päätöksentekoa kunnioittamalla.

Vahvan johtajan kaipuu ei myöskään liity alavireiseen kansantalouteen kuten johtopää-tös voisi olla. Sen sijaan kysymys on yhteiskunnallisesta turhautumisesta, sitoutumisesta perinteisiin arvoihin, maahanmuuttovastaisuudesta ja kansainvälistymisen vastustamiseen ja sen aiheuttamaan muutosvastarintaan.

Suomi on ollut pitkään käpertymässä sisäänpäin. Ilmiö on sama, joka johti Brexit-äänten voittoon ja Donald Trumpin valintaan presidentiksi. Euroopassa on havaittu samanlaisia sävyjä ainakin Saksassa, Ranskassa, Hollannissa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa.Tutkimusten mukaan Suomessa eniten vahvaa johtajaa kaipaavat vanhin ikäluokka, vähän koulutetut ja työntekijät. Ei myöskään ole odotettavissa, että vahvan johtajan kaipuu vähenisi suoraviivaisesti tulevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että 1990-luvulla syntyneet kannattavat kurin ja järjestyksen johtajaa jopa hieman enemmän kuin 1960–1980-luvuilla syntyneet. Sukupuolten välillä ei ole eroja, vaikka vahvojen johtajien kaipuun voisi tulkita arvotutkimusten perusteella maskuliiniseksi kysymykseksi.

Puoluekannan mukaan tarkasteltuna suurimmat erot ovat Vihreiden ja Perussuomalaisten välillä. Vihreiden keskuudessa vahvan johtajan kaipuu on alhaisinta ja Perussuomalaisten piirissä korkeinta, kuten myös keskustassa. Mielenkiintoinen havainto on se, että kaipuu vahvaan johtajaan ei myöskään heijasta liberaali–konservatiivi-jakoa. Liberaalit Rkp:n äänestäjät pitävät vahvaa johtajaa – sekä kuria ja järjestystä – aivan yhtä tärkeänä kuin arvokonservatiiviset Kristillisdemokraattien kannattajat.

Syitä vahvan johtajan kaipuuseen ovat:

1. Vahvan johtajan traditio

2. Esivallan kunnioittamiseen vahvasti kuuluva kulttuuriperintö

3. Turhautuminen politiikkaan ja puolueisiin

4. Kansakunnan yhteisen identiteetin heikentyminen

5. Maailman monimutkaistuminen, lisääntynyt epävarmuus ja nopea muutos luovat tilauksen arvojohtajalle, joka pystyy jäsentämään maailmaa ja toimimaan puoluepolitiikan yläpuolella


Taloudellisen turvattomuuden korostuminen ja kansallisen yhtenäisyyden rakoilu ovat verraten uusia, 2000-luvulla esiin nousseita ilmiöitä. Yli puolet äänestysikäisistä suoma-laisista pitää työttömyyttä Suomen suurimpana tulevaisuusuhkana. Tämä johtuu siitä, että työttömyys pitää verotuksen kireänä, hidastaa yhteiskunnan kehittämistä sekä lisää sosiaalisen ja taloudellisen turvattomuuden tunnetta ja yhteiskunnan kahtiajakoa.Suomalaiset pitävät sosiaalisen turvallisuuden uhkia voimakkaampina kuin kansainvälisen turvallisuuden uhkia. Kansallisten pulmien korostuminen näkyy siinäkin, että tutkimuksis-sa suomalaiset mainitsevat ilmastonmuutoksen uhkana varsin harvoin.

Yrittäjyyden ja markkinatalouden kannatus vahvistuvat

Talouspoliittisissa asiakysymyksissä Suomessa on tapahtunut kaksi merkittävää trendi-muutosta vaalikauden 2011–2015 aikana ja sama kehitys on jatkunut edelleen:

1. Äänestäjäkunta kannattaa Suomeen enemmän yksityisyrittäjyyttä ja markkinataloutta. Se ei enää kannata yhtä vankkumattomasti Suomea, jossa on nykyistä pienemmät tuloerot.

2. Suomalaiset antavat huomattavan tuen Suomelle, jossa naiset ja miehet ovat keskenään tasa-arvoisempia, jossa vahvistetaan seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ja jossa suhtaudutaan suvaitsevasti myös muista maista tuleviin ihmisiin.

Poliittiseen päätöksentekoon näillä muutoksilla tulee olemaan vaikutusta, koska

1. Perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on ollut meneillään vahva asennemuutos. Vielä vuoden 2011 vaalien aikaan puolueen äänestäjät erottautuivat erittäin vähemmistö- ja tasa-arvovastaisella sekä maahanmuuttokielteisellä politiikalla. Asenteiden lieventyminen on kontrastissa myös niihin äänenpainoihin (seksismi, rasisimi, homofobia), joita osa puolueen edustajista ilmaisi myös vaalikauden 2011–2015 aikana. Huomattavaa on myös, että Perussuomalaisten äänestäjien asenteet ruotsin kieltä kohtaan ovat lieventyneet. Kieli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä Perussuomalaisten äänestäjät eivät eroa esimerkiksi Keskustan äänestäjistä. Perussuomalaisten perusprofiili koostuu silti edelleen maahanmuutto- ja EU-vastaisuudesta.

2. Muutos Keskustan, Sdp:n ja Kokoomuksen kannattajakunnassa noudattaa yleistä edellä todettua muutostrendiä. Keskustan osalta suurin muutos liittyy aluepolitiikkaan. Nyt Keskustan äänestäjät eivät enää erotu tässä kysymyksessä, vaikka se on aiemmin ollut Keskustan äänestäjien erityispiirre. Keskustan äänestäjät eivät enää pidä alueellisten erojen kaventamista niin tärkeänä kuin aiemmin.

JAKAUTUVA

14

3. Sdp:n äänestäjäkunnasta on vaikea hahmottaa omintakeista profiilia. Muista puolueista Sdp:n äänestäjät eroavat työmarkkinakysymyksissä. He vastustavat paikallista sopimista ja työurien pidentämistä. Tämä heijastaa pitkää yhteistyöhistoriaa ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Sdp on edelleen työntekijäpuolue, mutta toimihenkilöiden keskuudessa kannatus on murentunut. Sdp:n äänestäjät eivät ole erityisen vasemmistolaisia. Niinpä nykyisestä eduskunnasta puuttuu kokonaan työntekijäpuolue, joka sijaitsee selkeästi vasemmalla.

4. Kokoomuksen äänestäjäkunnan omintakeisuus muodostuu yhä talouspoliittisesta oikeistolaisuudesta ja EU-myönteisyydestä.

5. Vihreät erottuivat vielä vuoden 2011 vaaleissa selvästi liberaaleimpana ja postmaterialistisimpina äänestäjinä. Nyt Vihreiden ja Vasemmistoliiton äänestäjäkunnat ovat lähestulkoon identtiset. Tämä johtuu siitä, että Vasemmistoliiton äänestäjäkunta ei enää erotu perinteiseen tapaan markkina- ja yrittäjyyskriittisyydellä. Siitä on tullut punavihreä puolue, jonka kytkös työväenliikkeen perinteisiin arvoihin on hyvin ohut.

Kiintoisa kysymys on, miten suomalaisen äänestäjäkunnan arvoja asennemaailma muokkautuu tulevina vuosina. Arvomuutokset yhteiskunnassa voivat syntyä joko kansa-laisyhteiskunnassa tai puolueet voivat myös tuottaa niitä. Yksi lähtökohta on, että kan-salaiset määrittävät poliittisen kysynnän ja puolueet sopeutuvat siihen tarjonnallaan eli passiivisesti reagoivat äänestäjäkunnassa tapahtuviin muutoksiin. Toinen tulokulma on, että puolueet nostavat politiikan esityslistalle asiakysymyksiä, jotka aiheuttavat vastak-kainasettelua äänestäjäkunnassa ja siten puolueet luovat edustamilleen arvoille kysyntää äänestäjäkunnassa.

Todennäköisintä kuitenkin on, että arvomuutoksissa on kysymys pidempiaikaisesta yhteiskunnassa tapahtuvasta kehityksestä ja tapahtumien kulusta, joka muokkaa puolu-eiden toimintaa sekä kansalaisten arvoja ja asenteita. Yhä useammin myös Suomen ulko-puolelta tulevat äkkinäiset muutokset ja ilmiöt pakottavat niin kansalaiset kuin puolueetkin reagoimaan.


6. Urbanisaatio etenee nyt vauhdikkaammin kuin koskaan

Eri arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Afrikka ja Aasia kaupungistuvat nopeimmin.

Kaupunkien kasvu on sekä globaali että kansallinen ilmiö. Suomi on harvaan asuttu ja kau-pungistunut myöhään. Nyt kaupungistuminen etenee kuitenkin hyvin nopeasti ja se on merkittävin aluerakenteen muutosvoima 2010-luvulla. Kaupungeissa tai taajamissa asuu 70–85 prosenttia suomalaisista. Neljä viidestä asuu 20 suurimmalla ja puolet kuudella suurimmalla kaupunkiseudulla. 10 suurinta kaupunkiseutua kasvaa edelleen noin 400 000–500 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä.

Suurten kaupunkiseutujen vaikutusalueilla asuu nyt noin 90 prosenttia koko maan väes-töstä. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvua vauhdittavat tuottavuuskehitys, korkean arvonlisäyksen työpaikat, kilpailu, yritysmaailman luova tuho ja valikoiva muuttoliike. Muuttoliikkeellä, nopeilla rautatie- ja maantieyhteyksillä sekä korkeakouluilla on selkeä keskinäinen yhteys. Se polarisoi alueiden välisiä kehityseroja entisestään.

Väestö kasvaa eniten Helsingin metropolialueella, Helsingin ja Tampereen välisen kasvu-käytävän vaikutusalueella, suurimmilla kaupunkiseuduilla, Lounais-Suomessa, Pohjanmaan rannikkoalueella ja osassa Lappia.

Edellä todettu kehitys johtaa entistä enemmän yhtenäisvaltiosta lohkoutuneeseen Suo-meen, jossa sosiaalinen etäisyys kasvaa eri väestö- ja ikäryhmien ja alueiden välillä. Se vaikuttaa arvoihin ja asenteisiin sekä elämäntapavalintoihin. Tätä muutosta ei vähennä edes tietoteknologian nopea kehittyminen ja esimerkiksi etätyön laajempi käyttö. Vastoin oletuksia digitaalisten palveluiden kehittyminen on työelämässä jopa aiempaa enemmän korostanut kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten, jakamisen ja yhteisöllisyyden merki-tystä. Tulevaisuuden muuttajia, asuinpaikan vaihtajia ovat ennen kaikkea nuoret ja nuoret aikuiset, asiantuntijat ja osaajat, maahanmuuttajat sekä seniorikansalaiset, jotka vaihtavat parempien palveluiden ääreen.

JAKAUTUVA

16

7. Poliittinen kehitys: kolme suurta vai neljä keskisuurta?

Juha Sipilän johtama hallitus on sitonut onnistumisensa siihen, pystyykö se saamaan vaalikauden aikana käänteen Suomen taloudessa. Takana on vuonna 2008 finanssikriisistä alkanut menetetty vuosikymmen. Suomen BKT ei ole vieläkään palannut finanssikriisiä edeltävälle tasolle. Valtiontalouden sopeuttamisessa hallitus on turvautunut meno- leikkauksiin, mikä on osaltaan rapauttanut sen suosiota.

Runsas neljäosa (27 %) suomalaisista ajattelee Juha Sipilän hallituksen onnistuneen teh-tävissään vähintään melko hyvin. Selvä enemmistö (64 %) on kuitenkin asiasta eri mieltä. Heidän mielestään hallituksen toiminta on ollut melko huonoa. Hallituksen arvosanat ovat kuitenkin hivenen kohentuneet. Vielä keväällä 2016 vain 20 prosenttia kansalaisista arvioi hallituksen onnistuneen vähintään melko hyvin. Nyt syksyllä 2016 luku on noussut seitsemän prosenttiyksikköä.

Hallitus saa parhaimmat arvosanat keskustalaisilta ja kokoomuslaisilta. Sen sijaan halli-tuspuolue perussuomalaisten selkeä enemmistö suhtautuu hallituksen toimintaan hyvin kriittisesti. 72 prosenttia perussuomalaisista ajattelee hallituksen onnistuneen työssään huonosti tai hyvin huonosti. Hallituksen profiilia kuvaa se, että hallitukseen keskimääräis-tä tyytyväisempiä ovat ikääntyneet, akateemisesti koulutetut, johtavissa asemissa olevat, ylempinä toimihenkilöinä toimivat sekä hyvätuloiset, joskin näidenkin väestöryhmien keskuudessa hallitus saa myös heikkoja arvosanoja.

Kuvaavaa nykyiselle poliittiselle tilanteelle on kuitenkin se, että kansalaiset arvioivat opposition onnistuneen toiminnassaan vielä huonommin kuin hallitus. Viidennes (20 %) pitää opposition toimintaa hyvänä. 64 prosentin mielestä se on onnistunut toiminnassaan melko huonosti esittäessään vaihtoehtoja hallituksen politiikalle. Kiinnostavaa on se, että kolmen suurimman oppositiopuolueen kannattajatkin suhtautuvat opposition toimin-taan kriittisesti. Sdp:n kannattajien enemmistö (56 %) ja Vihreistäkin lähes puolet (46 %) suhtautuu sen toimintaan kriittisesti. Jos kohta Perussuomalaiset ovat kriittisiä hallituksen toimintaan, 74 % puolueen kannattajista pitää myös opposition saavutuksia kehnoina.

Edellämainitusta tutkimustiedosta voi vetää lähinnä sen johtopäätöksen, että:

1. hallituksen ja opposition toimintaan olla kansalaisten keskuudessa kriittisiä eikä kumpikaan taho eikä mikään yksittäinen puolue ole saanut vahvaa otetta politiikan keskusteluun;

2. hallituksella on mahdollisuus nostaa suosiotaan mikäli se onnistuu selkeän taloudellisen käänteen aikaansaamisessa; ja että

3. kaikkien puolueiden kannattajien rivit natisevat, joten jokaisen puolueen tulee menestyäkseen rakentaa luottamusta omaan kannattajakuntaansa.


Puolueiden suosiomittauksissa Keskusta ja Sdp pitävät ykkössijaa noin 20–21 prosen-tin kannatuksella. Kokoomus on kolmonen noin 18 prosentin ja vihreät neljäs noin 13 prosentin kannatuksella. Perussuomalaiset ovat neljänsiä noin kymmenellä prosentilla. Puolueiden suosiovaihteluissa ei ole syytä katsoa yksittäisiä tutkimustuloksia vaan saman tutkimuslaitoksen useita tutkimuksia pitkällä aikajänteellä. Vain vähintään vuoden mittai-set trendit voivat kertoa puolueiden kannatusvaihteluista edes jollain tavalla uskottavasti virhemarginaalin (2–3 prosenttiyksikköä) sisällä.

Viime vuosina vahvistunut ilmiö on lisäksi ollut se, että kansalaiset eivät halua kertoa tutkimuksissa omaa kantaansa tai kertovat sen harkitusti eri tavalla kuin miten aikovat lopulta äänestää. Tämän vuoksi mielipidetutkimukset eivät pystyneet luotettavasti enna-koimaan perussuomalaisten voittoa eduskuntavaaleissa 2015. Sama ilmiö toistui myös Brexit-kansanäänestyksessä Britanniassa sekä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa marras-kuussa 2016. Edelleenkään monet Perussuomalaisten kannattajat eivät ole halukkaita kertomaan äänestävänsä Perussuomalaisia.

Mielipidemittauksista ilmi käyvän kannatuskehityksen ohella puolueiden kannatuspo-tentiaalia tarkastelemalla voi arvioida sitä, onko puolueella sen politiikan onnistuessa mahdollisuus kasvattaa vaaleissa kannatustaan. Tutkimustulokset osoittavat, että Vihreillä on suurin kannatuspotentiaali. 38 prosenttia vastaajista sanoo vihreiden olevan niiden puolueiden joukossa, joita voisi kuvitella äänestävänsä. Lähes yhtä paljon kannatuspoten-tiaalia on Kokoomuksella. Keskustaa ja Sdp:tä voisi kuvitella äänestävänsä 32 prosenttia. Erot ovat pieniä, mutta suhteutettuna vihreiden muita puolueita pienempään yleiskanna-tukseen, sen kannatuspotentiaalia voi pitää merkittävänä. Edellä mainitut ovat kaikki siis lähtöoletuksia. Todelliseen vaalitulokseen vaikuttaa moni asia, ennen kaikkea puolueen peruskannattajakunnan aktiivisuus vaaleissa. Vihreillä perinteisesti ja viime vuosina myös Sdp:llä ollut vaikeuksia mobilisoida peruskannattajiaan vaaliuurnille.

Nykyisten gallupien valossa näyttää, että perinteiset kolme suurta – Sdp, Keskusta ja Ko-koomus – ovat pudottaneet perussuomalaiset takaisin keskisuurten puolueiden ryhmään. Tuleeko seuraava jytky Vihreiltä? Äänestäjät liikkuvat rivakasti, ja gallupit eivät ole osan-neet ennakoida tuloksia oikein. Se on todennäköistä, että jatkossakin hallitusten muodos-taminen vaalitulosten pohjalta on vaivalloista.

JAKAUTUVA

18

8. Suurten kannatusvaihtelujen maa?

Puolueiden kannatusvaihtelut vaalikausien aikana ovat tulleet yhä suuremmiksi ja äkki-näisemmiksi Suomessa. Erityisesti kaksissa viime eduskuntavaaleissa äänestäjien arvoja ja asenteita koskevat vastakkainasettelut ovat nousseet näkyvään asemaan. Äänestäjien siirtyminen puolueessta toiseen on osittain liittynyt asiakysymyksiin, mutta siirtymät hei-jastelevat myös syvemmin äänestäjien asenteita ja arvomaailmaa.

Yllättävänä voidaan pitää sitä, ettei vaikeista taloudellisista ajoista, vuosia kestäneistä jatkuvista yt-neuvotteluista ja valtiontalouden säästöistä huolimatta ole puolueiden kan-natuksessa tapahtunut suurempia muutoksia. Erityisesti pääoppositiopuolueena pidetyn Sdp:n suosion jämähtämistä noin 20 prosenttiin ainakin toistaiseksi voi pitää yllättävänä. Yleensä Sdp on hyötynyt oppositioasemasta selvästi. Näin kävi esimerkiksi vaalikaudel-la 1991–1995 ja 2007–2011. Nyt Sdp on nostanut oppositiossa kannatustaan viime presidentinvaaleista 3,5 prosenttiyksikköä. Nykyisen hallituksen ratkaisut ovat olleet epäsuosittuja, ne ovat osaltaan sataneet Sdp:n laariin, mutta antaneet sille vain lisäaikaa. Entisestä yleispuolueesta on tullut supistuvan joukon työväenpuolue. Sama kehitys on ollut vallalla kaikkialla Euroopassa.

9. Millainen viesti asenneilmasto ja yhteiskuntarakenteen muutos ovat puolueille?

2000-luvun alussa todettiin, että kansalaisten on hyvin vaikea hahmottaa puolueiden välisiä eroja sekä niiden sijoittumista poliittisella kartalla. Perinteinen oikeisto–vasemmis-to-jako oli menettämässä merkitystään. Pikemminkin rintamalinjat olivat siirtyneet puolu-eiden sisälle. Toisistaan ottivat mittaa liberaalia demokratiaa ja markkinataloutta puolus-tavat, globalisaation mahdollisuutena näkevät uudistajat sekä toisaalta konservatiiviset säilyttäjät. Tällainen rintamalinja on ollut löydettävissä ainakin Keskustan, Kokoomuksen, Sdp:n sekä Vihreiden piiristä.

Lisääntyneet jännitteet ja yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ovat kuitenkin johta-neet oikeisto–vasemmisto-jaon syventymiseen. Selkeimmin tämä on näkynyt Perussuo-malaisten kannattajakunnassa. Nyt 70 prosenttia perussuomalaisten kannattajista sijoittaa itsensä oikeistoon. Muutos on suuri, koska vielä 2007 ja 2011 perussuomalaiset sijoittivat itsensä keskustaan. Muutos selittyy sillä, että vasemmistolaiset duunarit ovat palanneet Sdp:n tukijoiksi, äänestämättömiin tai kannattamaan eduskunnan ulkopuolisia puolueita. Oppositiopuolueista Sdp:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden äänestäjäkunnat ovat vasem-mistolaistuneet. Vihreidenkin kannattajista 69 prosenttia sijoittaa itsensä vasemmistoon.


Vastaavasti nykyinen Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen yhteishallitus on aatteellisesti kaikkein yhtenäisin eri enemmistöhallitusvaihtoehdoista. Hallituksen kannat-tajat ovat oikeistolaisia ja arvokonservatiiveja. Aatteellisesta yhtenäisyydestä huolimatta hallituspuolueita yhdistäviä asiakysymyksiä on yllättävän vähän. Hallituspuolueiden kan-nattajia yhdistää säästöjen ja paikallisen sopimisen tukeminen sekä maanpuolustushenki-syys. Lisäksi he haluavat rajoittaa Suomen globaalia vastuuta sekä katsovat, että Suomi on ollut liian innokas toteuttamaan etulinjassa kansainvälisiä ympäristö- ja ilmastotavoitteita.

Kulloinenkin hallituspohja voi vaikuttaa äänestäjien sijoittumiseen poliittisella kartalla. Tutkimukset osoittavat, että yleensä hallituspuolueiden kannattajat ovat taipuvaisia anta-maan myönteisempiä arvioita niistä puolueista, joiden kanssa he ovat samassa hallituksessa. Vasemmistoliitosta tuli EU -myönteisempi ja vähemmän vasemmistolainen sateenkaarihal-litusten kaudella (1995–2003). Vastaavasti Keskustan kannattajista tuli EU-myönteisempiä keskustan ollessa johtava hallituspuolue pääministerikausilla 2003–2011.

Kimmo Grönlundin ja Hanna Wassin toimittamassa ja oikeusministeriön julkaisemassa selvityksessä vuoden 2015 eduskuntavaaleista todetaan, että vielä kymmenen vuotta sitten Sdp:n kannattajien ydinryhmään kuului noin 600 000 äänestäjää, nyt enää 400 000. Jäsenistö on pienentynyt samaa tahtia. Sdp:llä oli 1970-luvun alussa 100 000 jäsentä, nyt enää alle 40 000. Jäsenistön ikääntyminen kääntää puoluetta sisäänpäin ja vahvistaa pyrkimystä puolustaa vanhoja rakenteita ja saavutuksia. Sdp ei ole koskaan ollut erityises-ti nuorten puolue. Sen kannattajiksi on siirrytty kun on astuttu työelämään. Nyt nuorten aikuistenkin tuki Sdp:lle on romahtanut. Kun vuoden 2003 vaaleissa 35–44-vuotiaista 21 prosenttia äänesti puoluetta, vuonna 2015 luku oli enää kahdeksan.

Keskustan suosio vasemmisto–oikeisto -akselilla osoittaa sen, että poliittisessa keskustas-sa on paljon ruuhkaa ja sinne on suurta tunkua mutta myös sen, että Keskusta menestyy erittäin hyvin poliittisessa oikeistossa. Tämä on yksi syy puolueen menestykseen vaikka sen peruskannattajakunta maaseudulla on lukumääräisesti vähentynyt.

Vihreät ovat haluttomia määrittelemään itseään vasemmisto–oikeisto-akselilla, koska heidän mielestään puolueen politiikan pääpaino on postmaterialistisissa asiakysymyksis-sä. Sen äänestäjäkunta on kuitenkin 2000-luvulla ollut yhtä vasemmistolainen kuin Sdp:n äänestäjäkunta. Tämä selittää sen, miksi Sdp:n kannatus on merkittävästi laskenut varsin-kin etelän kaupunkikeskuksissa. Sen äänestäjät ja varsinkin potentiaaliset äänestäjät ovat siirtyneet Vihreiden tukijoiksi.

Kokoomuksen kannatus on käytännössä olematonta poliittisessa vasemmistossa ja hyvin vähäistä poliittisessa keskustassa. Itsensä oikealle sijoittavien äänistä se on saanut noin puolet vaaleissa 2003–2015.

JAKAUTUVA

20

10. Ääriliikkeiden kova ääni

Äärioikeiston nousu on Suomessa tuore, mutta monissa muissa Euroopan maissa jo tutumpi ilmiö. Aiemmin äärioikeistolaisuus liittyi ennen kaikkea sosialisminvastaisuuteen mutta nyt pontimena on vastustaa ennen kaikkea maahanmuuttoa. Äärioikeistosta on muodostunut eräänlainen sateenvarjokäsite, jonka alle mahtuvat niin islaminvastaiset mielenosoittajat kuin juutalaisvastaiset kansallissosialistitkin.

Äärioikeisto ei ole yhtenäinen liike. Se muodostuu toisiaankin vastaan taistelevista kilpai-levista sirpaleisista ryhmistä. Se on kuitenkin luokiteltavissa väljäksi aatteelliseksi yhtei-söksi, jota pitää yhdessä ennen kaikkea nationalismi ja liberaaliin demokratiaan liitetyn suvaitsevaisuuden ja tasa-arvoajattelun vastustus.

Suuressa osassa äärioikeistolaisista liikkeistä ei kuitenkaan ole selvää kytkentää fasismin tai kansallissosialismin yhteiskunnalliseen traditioon. Esimerkiksi suomalaiset ryhmät ovat katsoneet, että koko oikeisto–vasemmisto-jako ei ole heidän kohdallaan edes olennainen, vaan he puhuvat mieluummin esimerkiksi kansallismielisyydestä tai valkoisesta nationa-lismista. Se toimii ennen kaikkea maahanmuuttoa vastaan. Yhtälailla sen vastustaja on liberaali, suvaitsevainen, useimmiten “punavihreä” eliitti.

Sellaiset äärioikeistolaiset ryhmät, jotka pyrkivät poliittiseen valtaan nykyisen yhteiskunta-järjestelmän puitteissa, eivät halua mieltää itseään marginaaliin – äärilikkeeksi tai radikaa-lijärjestöksi. Selvä poikkeus on Suomen Vastarintaliike. Sen edustajat ilmoittavat olevansa kansallismielisiä radikaaleja ja vallankumouksen etujoukko.

Äärioikeistoa tutkineet korostavat, että äärioikeiston toimijoita usein liian helposti kategorisoidaan syrjäytyneiksi tai modernisaa-tion häviäjiksi, jolloin heidän toimintaansa tarkastellaan jäsenten sosioekonomisesta asemasta käsin. Useimpia näihin ryhmiin kuu-luvia ei kuitenkaan vie sosiaaliseen asemaan liittyvä turhautumi-nen vaan ideologinen viesti.

Äärioikeistolaiset ja myös vasemmistolaiset anarkisti-set ryhmät ovat lukumääräisesti Suomessa vielä varsin pieniä. Toisaalta ne ovat näkyviä, kuuluvia ja aktiivisia, jonka itsenäisyyspäivän ympärillä järjestetyt mielenosoi-tukset osoittavat. Monilla kaupunkiseuduilla ja erityisesti taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla äärioikeistolaiselle liikehdinnälle om kasvupotentiaalia. Näin on erityisesti siinä tapauksessa että yhteiskunnan kahtiajako lisääntyy. Äärioikeistolainen aktivismi – ja myös radikalismi – on vahvistunut Suomessa pysyväksi osaksi yhteiskuntaa.


Käytetyt lähteet

Aro Timo, Aluerakenteen ja liikenteen tulevaisuuden muutostrendejä. www.timoaro.fi

Grönlund Kimmo ja Wass Hanna (toim.) Poliittisen osallistumisen eriytyminen. Eduskuntavaalitutkimus 2015. Oikeusministeriö 28/2016

Elinkeinoelämän mielestä Suomen poliittinen maariski on laskenut. Kauppalehti 14.10.2016

Iivari Ulpu, Onko sosiaalidemokratian aika ohi? Kanava nro 6/2016

Kiiski Kataja Elina, Megatrendit 2016. Tulevaisuus tapahtuu nyt. Sitra 2016

Kotonen Tommi, Äärioikeiston monet kasvot. Kanava nro 6/2016

Myllyniemi Sami (toim.), Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Opetus- ja kult-tuuriministeriö. Nuorisoasiain neuvottelukunta. Nuorisotutkimusverkosto 2016.

Perussuomalaisten arvot harpanneet oikealle. Helsingin Sanomat

Pitkänen Ville & Westinen Jussi, Miksi hallitukset kompuroivat. Tutkimus puoluei-den kannattajien näkemyseroista, Ajatuspaja e2. www.e2.fi

Puohiniemi Martti, Täsmäelämän ja uuyhteisöllisyyden aika, Vantaa 2006

Puoluebarometri -syksy 2016, Kantar TNS Oy 26.10.2016

Suomalaiset luottavat tieteeseen. Helsingin Sanomat 10.11.2016

Suomalaisten mielestä suurin uhka maan tulevaisuudelle on työttömyys. Aamulehti 24.11.2016

Vihreillä on suurin potentiaali. Iltalehti 18.11.2016

http://www.businessinsider.com/inglehart-welzel-culture-map-2014-7

https://www.controlrisks.com

© Kaiku Helsinki 2017

Documents

TUVA JAKAU · 2020. 2. 12. · Britannian Brexit-kansanäänestys ja Donald Trumpin vaalivoitto ovat tuoneet poliittiset riskit yhteiskunnalliseen keskusteluun myös koko EU:ssa