Uutis ia opetuksen kehittämisestä

Oulun yl iopiston laitoksi l la

vol 6/1999

OPETTAJASTA KONSULTIKSI

Aarnivala Outi

Mäkelä Maarit

UUTTA

OPETUKSESSA

Konsultaation mahdollisuuksia opettajankoulutuksessa

2

ISSN 1238-9129

ISBN 951-42-5166-0

OULUN YLIOPISTO

Yliopistopaino

Oulu 1999

3

UUTTA OPETUKSESSA?

Uutta opetuksessa on Oulun yliopiston laitoksille ja tiedekunnille suun-

nattu julkaisusarja. Sarjan ideana on saattaa laitosten käyttöön ajan-

kohtaista tietoa Oulun yliopistossa tehtävästä opetuksen kehittämises-

tä.

Vuosittain laitoksilla tehdään useita opetuskokeiluja, joista on hyötyä

myös muille yliopiston laitoksille. Kuvaukset korkeakouluopetuksen ke-

hittämistoimikunnan rahoittamista opetuksen kehittämishankkeista ja

muut innovatiiviset katsaukset ovat sarjaan tervetulleita. Paitsi ajankoh-

taisuus, sarjan ideana on myös mahdollisimman pieni aikaviive. Tästä

syystä sarja tehdään painoasultaan kopiointitasoisena.

Raportit on ensisijassa suunnattu Oulun yliopiston laitoksille. Laitosten

opetuksen kehittämistyöryhmille tehdään jokaisesta painoksesta il-

maisjakelu. Raporttien kopiointioikeus on Oulun yliopiston henkilökun-

nalle rajoitukseton. Muille yliopistoille ja oppilaitoksille raportti Opetta-

jasta konsultiksi maksaa 60 mk. Sarjaa toimittaa Tytti Tenhula.

Oulun yliopisto

Opetuksen kehittämisyksikkö

Tytti Tenhula

PL 8000, Pentti Kaiteran katu 1

90401 OULU

puh. (08) 553 4021

fax (08) 553 4040

email tytti.tenhula@oulu.fi

4

5

SISÄLLYS

JOHDANTO 7

LÄHTÖKOHTANA KOULUTUKSEN KEHITTÄMISHANKE 9

Yhteistyösopimuksen muodostuminen 9

Tavoitteena laadun kehittäminen 10

KASVATUSTYÖYHTEISÖ KONSULTAATIOPROSESSISSA 12

Pitkäkestoinen prosessi 12

Itsetuntemus tärkeää konsultille 13

Kasvun mahdollisuus 15

KONSULTAATIO KOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄ 20

Työyhteisön tarpeista lähtevää 20

Uusia eväitä opetustyöhön 20

Opiskelija konsultaatioprosessissa 23

TOIMINTATUTKIMUS KONSULTAATION TYÖVÄLINEENÄ - CASE-ESIMERKKI (Aila Tiilikka) 25

Yksilöt ja työyhteisö prosessin subjekteina 25

Konsultointi yhdistää opetus- ja tutkimustyön 28

KONSULTAATIO HAASTAA MUUTOKSEEN 30

LÄHTEET 32

6

7

JOHDANTO

Ajankohtaiseksi ilmiöksi koulutuksen kehittämisessä on noussut konsul-

taatio. Ilmiönä konsultaatio ei ole uusi, mutta erityisen kiehtovaa on

sen soveltaminen opettajankoulutuksessa. Oulun yliopiston varhais-

kasvatuskeskuksessa aloitettiin vuonna 1995 yhteistyöhanke, jossa

opettajankouluttajat toimivat kolmen vuoden ajan Oulun kaupungin

koulutuspäiväkotien konsultteina. Konsultointihanke oli osa laajempaa

koulutuksen kehittämisprojektia varhaiskasvatuskeskuksessa.

Tämä julkaisu pohjautuu konsultaatiohankkeesta tekemiimme arviointi-

tutkimuksiin1. Haluamme tuoda esiin konsultaatioprosessissa mukana

olleiden näkökulmia ja kokemuksia, sillä juuri niistä nousee konsultaa-

tion merkitys. Konsultaatio mahdollistaa uuden tiedon tuottamisen ja

rakentamisen koulutuksen kehittämiseksi. Sen avulla tietoa voidaan

tuottaa yhteistyössä työelämän kanssa. Tällaisessa vuorovaikutuksessa

molempien osapuolten vaikutusmahdollisuudet laajenevat. Konsultaa-

tio luo luonnollisen kehittämis- ja oppimisympäristön ja mahdollistaa

toiminnan nykyisen tieto- ja oppimiskäsityksen lähtökohdista.

Valotamme konsultaatiota prosessissa syntyneiden ongelmien ja on-

nistumisten kautta. Tarkastelemme ilmiötä osallistujien kriittisten näkö-

kulmien kautta, mutta tuomme esiin myös konsultaation mahdollisuu-

det opettajankoulutuksen toimintakulttuurin monipuolistajana. Poh-

dimme, voitaisiinko konsultaation avulla kehittää oppimisympäristöjä

ja oppimisen ohjaamista. Kannattaisiko konsultoivaa kehittämistoimin-

taa soveltaa laajemminkin yliopistomaailmassa? Olisiko konsultointi

varteenotettava vaihtoehto itsen ja oman työn kehittämiselle? Toi-

vomme raportissa esitettyjen kokemusten ja ajatusten haastavan luki-

1 Aarnivala 1998; Mäkelä 1998.

8

jan tarkastelemaan kriittisesti omaa toimintaansa sekä etsimään ja

rakentamaan uusia toimintamalleja.

9

LÄHTÖKOHTANA KOULUTUKSEN KEHITTÄMISHANKE

Yhteistyösopimuksen muodostuminen

Vuonna 1995 Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskuksen ja Oulun

kaupungin päivähoidon yhteistyön kehittämiselle etsittiin uusia toimin-

tamalleja. Päätettiin solmia kolmevuotinen yhteistyösopimus. Sen mu-

kaan yhteistyöpäiväkodit eli koulutuspäiväkodit sitoutuivat ottamaan

ohjaukseensa ja osalliseksi työyhteisönsä kehittämisprosessia yhden tai

useamman varhaiskasvatuksen opiskelijan. Opiskelijat sitoutuivat suo-

rittamaan kolmelle vuodelle ajoittuvat prosessiopinnot (harjoittelut)

samassa koulutuspäiväkodissa. Pitkäkestoisella yhteistyöllä haluttiin

tehdä opiskelijalle mahdolliseksi työyhteisöön sisältyvien muutospro-

sessien hahmottaminen ja niihin osallistuminen.

Yhteistyösopimuksessa uutta ja erityisen haasteellista oli varhaiskasva-

tuksen opettajien sitoutuminen päiväkotien konsulteiksi. Kolmen vuo-

den ajan opettajat lupautuivat konsultoimaan yhtä tai useampaa

koulutuspäiväkotia ja tukemaan päiväkodin työyhteisöä ja toiminnan

kehittämistä. Konsultaation määrästä sovittiin kunakin vuonna erik-

seen. Lisäksi varhaiskasvatuskeskus sitoutui antamaan päiväkotien

työntekijöille täydennyskoulutusta. Työntekijöille tarjottiin mm. mahdol-

lisuutta osallistua varhaiskasvatuksen perusopintoihin.

Hakemusten2 perusteella valittiin 20 kaupungin päiväkotia koulutuksen

yhteistyökumppaniksi eli koulutuspäiväkodiksi. Hakemuksissa päiväko-

dit toivat esiin omalle työyhteisölleen ja sen toiminnalle valitsemansa

kehittämisteeman. Kehittämisteemojen aiheet vaihtelivat tarkasti raja-

tuista aiheista, kuten liikuntakasvatuksen kehittäminen, laajoihin tee-

2 Yhteensä hakemuksia tuli 44 kappaletta.

10

moihin, kuten päiväkodin pedagogiikka ja sen kehittäminen. Koulu-

tuspäiväkotien valinnassa kriteereinä käytettiin opetuksen ja tutkimuk-

sen intressejä sekä varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuusaluei-

ta. Keväällä 1997 koulutuspäiväkotien määrää lisättiin 31:een ja ke-

väällä 1998 36:een.

Koulutuspäiväkotien konsultaatiota lähdettiin toteuttamaan koulu-

tusyksikön tavoitteiden, arvojen ja visioiden suuntaisesti. Näitä olivat

mm. tutkiva työote, oppivan organisaation periaatteet ja opiskelijan

oppimisprosessin tukeminen. Konsultaatiolla pyrittiin edistämään kon-

sultin, työyhteisön ja opiskelijan tutkimusorientaatiota sekä tukemaan

opiskelijan tutkimusopintojen suuntautumista työyhteisön kehittämi-

seen.

Kehittämisprojektin alussa opettajankouluttajille järjestettiin konsultaa-

tioon perehdyttävää koulutusta. Projektin aikana tukitoimet painottui-

vat konsulttien yhteisiin keskustelutilaisuuksiin.

Tavoitteena laadun kehittäminen

Konsultaatiosta päätettiin tehdä myös seurantaa ja koota opettajien

kokemuksia konsulttina toimimisesta. Arviointitutkimusten3 tavoitteena

oli kehittää koulutuksen ja kasvatustyöyhteisöjen toiminnan laatua.

Teoreettisina lähtökohtina tutkimuksissa olivat konstruktivistinen näke-

mys oppimisesta, asiantuntijuuden kehittyminen ja oppivan organi-

saation metafora. Kehittämistoimintaa tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti

kehittäen työyhteisöjen ja konsulttien osaamista jatkuvassa vuorovai-

kutuksessa oppivan organisaation toimintamallin mukaisesti. Kehittä-

3 Aarnivala 1998; Mäkelä 1999.

11

misprosessit etenevät hermeneuttisina ja dialogisina prosesseina. Mo-

nissa hankkeissa alkuperäinen kehittämisteema pyrki laajentumaan

koko organisaation toiminnan laatua kehittäväksi.

Työkulttuuria muuttava kehittämistoiminta osoittautui vaativaksi, mutta

haasteelliseksi tehtäväksi kaikille osapuolille. Konsultoitu kehittämispro-

sessi tehosti yhteiskunnallista näkökulmaa ja vaikuttavuutta opiskelijan

oppimisympäristönä. Opiskelijat kiinnittyivät aikaisempaa voimak-

kaammin työyhteisön toimintaan ja tutkivan työotteen ja kokonaisval-

taisen toiminnan hahmottaminen tuli mahdolliseksi

12

KASVATUSTYÖYHTEISÖ KONSULTAATIOPROSESSISSA

Pitkäkestoinen prosessi

Organisaatiokulttuurin syvällinen muutos edellyttää oppivan organi-

saation piirteiden syntymistä työyhteisössä4. Näitä ovat mm. avoimuus,

yhteistoiminnallisuus ja verkottuminen ympäristön kanssa. Työyhteisön

muutosprosessia voidaan tarkastella spiraalimaisena jatkumona kuvi-

on 1 mukaisesti. Kehityksen myötä organisaatiokulttuuri siirtyy lähem-

mäksi oppivan organisaation toimintamallia sitä mukaa kun esille tu-

levia ongelmia onnistutaan ratkaisemaan innovatiivisesti ja työyhtei-

sön kokonaistoimintaa hyödyntäen.

Kuvio 1. Kokoava kehittämisprosessin kuvaus5.

4 vrt. Senge 1990. 5 Aarnivala 1998, 98.

KEHITTYVÄ TYÖYHTEISÖAVOIN OPPIMISYMPÄRISTÖ

TOIMINNAN ARVIOINTI

YHTEISTÄ POHDINTAAYMPÄRISTÖN MUUTOSTA

VERKOTTUMINEN

UUDEN TOIMINNAN KOKEILU

ARVIOINTITIEDONKULKU

TAVOITTEET SELKIINTYVÄT

SITOUTUMINENVASTUULLISUUS

ALKUHÄMMENNYS

PÄIVÄKODIN TYÖYHTEISÖ

KON

SULT

OIN

TI

13

Työyhteisöjen kehittymisprosessissa voidaan erottaa erilaisia kehitys-

vaiheita kuten alun innostus ja hämmennys, selkiintymisen vaihe ja

uusien haasteiden vaihe. Näitä ei voida tarkastella erillisinä, vaan jo-

kainen niistä kietoutuu edeltäviin ja tuleviin vaiheisiin. Kehittyvän työ-

yhteisön tunnusmerkkejä ovat mm. jatkuva tavoitteiden tarkistaminen,

uusien visioiden luominen, toiminnan jatkuva arviointi sekä ympäristön

haasteisiin vastaaminen (kuvio 1). Kehittämishanke tukee joustavien

vuorovaikutussuhteiden syntymistä ympäristön kanssa.

Työyhteisön kehittymistä voidaan tarkastella muutoksen kautta. Esi-

merkiksi työntekijän motivoituneisuus ja sitoutuneisuus kehittämistoimin-

taa kohtaan lisääntyy samalla kun toiminnan tavoitteet ja visiot selkiin-

tyvät. Opetus- ja kasvatustyössä tämä näkyy mm. työyhteisön keskus-

telukulttuurin laajentumisena substanssikeskeisyydestä prosessikeskei-

siin yhteisiin kysymyksiin. Kehittämistoiminta antaa valmiuksia ongel-

mien havaitsemiseen ja käsitteellistämiseen sekä oman työn evaluoin-

tiin.

Kehittämisprosessissa nousee vahvasti esille jatkuvan arvioinnin tarve.

Kriittinen reflektio on prosessissa keskeinen menetelmä. Toisaalta jo

pelkkä kehittämistoimintaan osallistuminen, tässä tapauksessa konsul-

taatiossa mukana oleminen, saa työyhteisössä aikaan liikettä.

Itsetuntemus tärkeää konsultille

Konsultaatiossa on kyse vuorovaikutussuhteesta, jossa etsitään, anne-

taan ja vastaanotetaan apua ja ohjausta. Lippitt ym.6 liittävät konsul-

taatioon ohjauksen, arvioinnin, terapian ja ystävyyden näkökulmat.

Konsultaatio voidaan kohdistaa yksilön auttamisesta koko organisaa-

6 Lippitt - Lippitt 1986.

14

tion tukemiseen. Konsultaatiota käytetään mm. ongelmien ratkaisemi-

sessa ja kehittämistoiminnan tukemisessa. Erityisen hyvin konsultaatio

soveltuu yhteisöllisen oppimisen ja opettajan ammatillisen kasvun tu-

kemiseen.

Konsultaatiossa on kyse pitkäkestoisesta prosessista, joka alkaa synty-

neistä kehittämistarpeista. Konsultin rooli muotoutuu vähitellen proses-

sin edetessä. Prosessiin liittyy olennaisena osana jatkuva arviointi ja

palautekeskustelu. Aktiivinen yhteistoiminta ympäristön kanssa helpot-

taa uusien näkökulmien tuottamista. Kokemusten vaihtaminen edistää

myös toiminnan arviointia. Erityinen tarve dialogille syntyy konsultin

rooliin sisältyvistä eettisistä jännitteistä. Ristiriitoja saattaa syntyä esi-

merkiksi konsultin ja työntekijöiden erilaisista tarpeista, odotuksista tai

orientaatioista kehittämistyöhön. Konsultin työ edellyttää vahvaa itse-

luottamusta ja itsetuntemusta.

Konsulttina voi toimia organisaation ulkopuolinen henkilö tai työyhtei-

sön oma jäsen eli sisäinen konsultti. Koska sisäinen konsultti on osa sitä

yhteisöä, jota yritetään muuttaa, pystyy ulkopuolinen konsultti yleensä

tarkastelemaan tilannetta arvovapaammin ja objektiivisemmin7. Hän

pystyy etsimään ratkaisuja riippumattomammin kuin talon sisäinen

konsultti.

Konsultin rooli sisältää monenlaisia näkökulmia. Roolin monimuotoi-

suutta kuvaavat hyvin omissakin tutkimuksissamme8 esiin nousseet

termit: tutkija, ohjaaja, asiantuntija, kouluttaja, organisoija, kuuntelija,

tukija, kriitikko, kannustaja, kommentoija, yhteistyökumppani, oppija,

ymmärtäjä ja kyselijä. Konsultti ei ratkaise ongelmia työyhteisön puo-

lesta vaan lähtökohtana on yhteisön oman ongelmanratkaisukyvyn ja

7 Heikkilä - Heikkilä 1997. 8 Aarnivala 1998; Mäkelä 1998.

15

muutosvalmiuden kehittäminen. Prosessikonsultin tehtävänä on lisätä

henkilöiden valmiuksia itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja tukea työ-

yhteisön itseuudistuvuutta. Konsultointi on luonteeltaan lähellä työnoh-

jausta ja tutkijan roolia. Konsultin haasteeksi nousee taito hahmottaa

työtään kokonaisvaltaisesti - ilman sitä riski epäonnistua on suurempi.

Kasvun mahdollisuus

Hankkeessa mukana olevat opettajat olivat pitkäkestoisessa yhteis-

työsuhteessa päiväkotiorganisaatioon. Kuviossa 2 kuvataan erään

konsultin toteuttaman tutkimus- ja konsultaatioprosessin etenemistä

kahdessa koulutuspäiväkodissa. Konsultin tehtävänä oli kartoittaa

omat ja työyhteisön tiedot, taidot, kokemukset ja aktivoida ne kehit-

tämistoimintaan.

16

Kuvio 2. Tutkimus- ja konsultaatioprosessin eteneminen9.

Vaikka konsultaatiota toteutettiin koulutuspäiväkodeissa monin tavoin,

sisältyi eri ryhmien toimintaan myös yhteisiä teemoista riippumattomia

toteutuksen muotoja, kuten tavoitteiden suunnittelua, toteutuksen oh-

jaamista, seurantaa, arviointia, tiedon jakamista ja keskustelua. Kas-

vatustyöyhteisön toiminnan kehittymistä havainnollistaa kuvio 3.

9 Aarnivala 1998, 50.

SYYSKUU 19.9. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa24.9. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa

LOKAKUU 17.10. Varhaiskasvatuskeskuksen kehittämisprojektiin liittyminen

MARRASKUU 21.11. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa26.11. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa

TAMMIKUU 9.1. Tutkimuksen infopalaveri 1. päiväkodissa10.1. Tutkimuksen infopalaveri 2. päiväkodissa

14.1. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa21.1. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa

27.1. 1. lastentarhanopettajan haastattelu28.1. 2. lastentarhanopettajan haastattelu29.1. 3. lastentarhanopettajan haastattelu30.1. 4. lastentarhanopettajan haastattelu

HELMIKUU 4.2. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa5.2. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa

10.2. 2. haastattelukerta28.2. 2. haastattelukerta

MAALISKUU 10.3. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa

24.3. 2. haastattelukerta

HUHTIKUU 22.4. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa

TOUKOKUU 28.5. Konsultaatiokäynti 1. päiväkodissa

LOKAKUU 8.10. Konsultaatiokäynti 2. päiväkodissa

MARRASKUU 11.11. Yhteiskonsultaatiokäynti 1. ja 2. päiväkodissa

1997

1996

17

Kuvio 3. Kasvatustyöyhteisön toiminnan kehittymisen vaihekuvaus.

Konsultaatiossa sovellettiin erilaisia menetelmiä kuten:

• keskustelut ja pienryhmätyöskentely

• opintovierailut

• oman toiminnan esittely

• oppimateriaalin analysoiminen

• päiväkodin työntekijöiden osallistuminen konsultin antaman perus-

opetukseen

• konsultin osallistuminen työyhteisön arkipäivän toimintaan tai eri-

tyistilaisuuksiin

• konsultaation yhdistäminen opiskelijan ohjaukseen

Prosessin edetessä työyhteisön jäsenille selkiintyi, että kehittämistoimin-

ta koskettaa jokaista mukana olevaa. Se ei kuulu vain tietylle henkilö-

kunnan osalle tai ammattikunnalle. Eri eturyhmien ristiriidat saattoivat

korostua, jos alussa ei onnistuttu hahmottamaan toiminnan laajuutta

ja syvyyttä. Kuormittumisen tunteita aiheutui myös siitä, että muutoksen

taustalla olevat visiot ja strategiat eivät olleet kaikille selkiintyneet tai

tulleet sisäistetyiksi. Alkuvaiheen hämmennystä voidaan kuitenkin pi-

PÄIVÄKODINTYÖYHTEISÖ

ALOITUSVAIHE

YHTEENTÖRMÄYKSIÄJA LÖYTÖJÄ

UUDET TOIMINTATAVAT JA VISIOT

18

tää konsultin näkökulmasta tervetulleena, sillä siihen sisältyi kasvun

mahdollisuus.

Työyhteisölle konsultaatioprosessin hyödyt olivat monenlaisia, riippuen

yksilöiden ja työyhteisön tilanteista. Henkilökunta huomasi aiempaa

selkeämmin oman asiantuntemuksensa ja sen, miten monella tavalla

asioita voidaan hahmottaa. Konsultaation myötä syntyi uudenlaista

kasvatuskeskustelua, joka laajensi ja syvensi työntekijöiden näkökul-

maa työyhteisön kehittämiseen. Jo tietoisuus konsultin tulemisesta viritti

keskustelua ja laittoi tarkastelemaan omaa työtä ja yhteisön toimin-

taa.

Konsultaation merkitys selkeytyi toiminnan edetessä. Vasta runsaan

vuoden jälkeen kehittämistoiminnan merkitys alkoi hahmottua selkeäs-

ti. Enää ei vastauksia ongelmiin odotettu konsultilta tai työyhteisön ul-

kopuolelta, vaan niihin alettiin etsiä omia ratkaisuja. Luottamus

omaan toimintaan ja sen kehittämiseen vahvistui.

Konsultaatiolla onnistuttiin nopeuttamaan työntekijöiden asenteiden

muuttumista ja osaamisen kehittymistä. Työntekijät kokivat saaneensa

työyhteisön ulkopuoliselta konsultilta uutta näkemystä työhönsä. Kon-

sultin ulkopuolisuus koettiin säännönmukaisesti myönteisenä. Keskuste-

lun katsottiin olleen avoimempaa kuin pelkästään oman työyhteisön

kesken.

Toiminnan vahvuutena pidettiin sitä, että se ei ollut sidottu aikaan,

paikkaan eikä muotoon, vaan oli joustavaa ja työyhteisön tarpeista

lähtevää. Päiväkotien työntekijät ja konsultit loivat prosessin kuluessa

uusia toimintatapoja. Muutoksen hallinta loi edellytyksiä kehittämistoi-

minnan jatkumiselle sekä yksilö- että yhteisötasolla. Kun työyhteisön

19

ydinosaaminen saatiin esiin, pystyttiin työntekijöiden voimavarat koh-

dentamaa tehokkaammin.

20

KONSULTAATIO KOULUTUKSEN KEHITTÄMISESSÄ

Työyhteisön tarpeista lähtevää

Konsultointiprosessissa uusi tieto ja vanhat ajattelu- ja toimintatavat

nousevat esiin. Tiedon lisääntyessä toiminnan tason ja tiedon tason

ristiriitaisuudet ovat väistämättömiä. Puhe ja käytäntö eivät vastaa

enää toisiaan ja paineet toimintatapojen muutokseen lisääntyvät.

Tällaisessa tilanteessa ulkopuolisen tuen tarve korostuu ja konsultointiin

kohdistuvat odotukset lisääntyvät. Odotukset ja monisyiset ongelmat

saattavat olla peräisin vuosien takaa. Konsultin tulee pystyä räätälöi-

mään toiminta kunkin työyhteisön tarpeisiin. Keskustelun avulla työyh-

teisölle voidaan löytää kehittämistoiminnan tavoitteet. Tarvitaan

avointa keskustelua. Keskustelukulttuurin syntyminen on edellytys yhtei-

sen toiminnan ja kokeilun jatkumiselle.

Riskitekijöiden monimuotoisuuden vuoksi, konsultin on lähes mahdo-

tonta ennakoida tulevia tilanteita. Konsultilta vaaditaan kärsivällisyyt-

tä. On ymmärrettävä, että työkulttuuri muuttuu hitaasti. Ajan ja tilan

antaminen voi onnistua, jos konsultti pystyy tukemaan työyhteisön

monenasteista sitoutumista ja erilaisuuden hyväksymistä. Parhaiten

konsultointi onnistuu, jos konsultti kykenee toimimaan kollegiaalisesti,

tutkivalla työotteella, ja hän saa tukea omasta tiedeyhteisöstään.

Uusia eväitä opetustyöhön

Konsultaatio ja sen toteuttaminen oli konsultoiville opettajille merkityk-

sellistä. Opettajat kokivat, että he olivat voineet käytännössä vaikuttaa

kasvatusyhteisöjen toimintaan ja parantaa varhaiskasvatuksen laatua.

He näkivät, että konsultaatio kohdistui varhaiskasvatuksen työn yti-

21

meen, lapsen hyvinvoinnin edistämisen. Palautteessa konsultit toivat

esiin mm. seuraavia asioita:

• Henkilökunta joutui miettimään aiempaa syvällisemmin oman toi-

mintansa perusteita ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kasvatustoimin-

nasta tuli tietoisempaa ja suunnitellumpaa. Luottamus omaan

osaamiseen lisääntyi ja vastuun ottaminen kasvoi.

• Aikuisten välinen dialogi pääsi alkuun.

• Toiminnassa alettiin kiinnittää huomiota dokumentointiin arvioinnin

perustana.

• Konsultaatio edisti aikuisten ja lasten välistä vuorovaikutusta ja yh-

teistoimintaa (lasten havainnointi, yksilöllinen huomioon ottaminen

ja viihtyvyys lisääntyivät).

• Henkilökunnan ohjaaminen ja kasvatustoiminnan pedagoginen

tarkasteleminen koituivat lapsen ja hänen perheensä hyväksi.

• Konsultaatio auttoi tarkastelemaan asioita lapsen näkökulmasta.

• Yhteistyö laajentui verkostoitumisen kautta.

• Konsultaatio mahdollisti tutkivan näkökulman ja konkreettisen tut-

kimustiedon välittämisen työyhteisöön myös opiskelijan tutkimus-

toiminnan kautta.

Kokemukset konsultaatiosta olivat koetuista ongelmista huolimatta po-

sitiivisia. Konsultit olivat saaneet uusia eväitä opetustyöhönsä. Teorian

ja käytännön kohtaaminen konsultointiprosessissa oli lisännyt sitoutu-

mista omaan työhön.

Kokemukset heijastelivat konsulttien sitoutumistaan tehtävään. Heikosti

sitoutuneet konsultit olivat substanssiorientoituneita. Laaja-alaisesti si-

toutuneet opettajat näkivät konsulttina toimimisen mahdollisuutena

itsensä kehittämiseen ja pitivät sitä konkreettisena avaimena koulutuk-

sen ja työelämän integrointiin.

22

Oman roolinsa konsultit näkivät olevan ulkopuolinen asiantuntija ja

työyhteisön kehittämistoiminnan tukija, jonka tehtävänä on:

• kuunnella, tukea ja rohkaista

• herättää ajatuksia

• laajentaa esiin nostettuja näkemyksiä

• nostaa ongelmat “yleiselle tasolle“ eli selvittää ongelmia, jotta

kaikki ymmärtävät mistä puhutaan

• syventää keskustelua

• toimia tutkimusorientoituneena kyseenalaistajana ja

• muistuttaa työntekijöitä sitoutumisesta kehittämishankkeeseen.

Konsulttien kommenteissa tuotiin esiin viestintätaitojen ja informaation-

kulun puutteita. Ongelmia aiheuttivat mm. kehittämishankkeiden eri-

laiset vaiheet ja työntekijöiden motivaatio kehittämistyöhön. Ongel-

malliseksi koettiin työntekijöiden vaihtuminen kesken prosessin ja uusi-

en työntekijöiden perehdyttäminen kehittämishankkeeseen. Oman

paikan ja roolin löytäminen niin konsultille kuin päiväkodin työntekijöil-

lekin vaati aikaa.

Yleisesti tiedostettu ongelma oli yhteistyöhön sitoutuminen. Ristiriitoja

syntyi erilaisista käsityksistä siitä, kenen kehittämishankkeesta oli kyse.

Jotkut konsultit kokivat, että kasvatusyhteisössä ei arvostettu konsultaa-

tiota. Kaikki eivät olleet sitoutuneita ja motivoituneita työyhteisönsä

kehittämiseen.

Ongelmalliseksi koettiin myös harjoittelun ohjaajan ja konsultin roolin

yhdistämisen. Useilla konsulteilla opiskelijan ohjaaminen ei nivoutunut

luontevalla tavalla koko kehittämistoiminnan tukemiseen vaan nämä

kaksi tehtävää koettiin irrallisina ja siksi uuvuttavina. Toisaalta onnistu-

essaan roolit tukivat toisiaan.

23

Prosessin aikana syntyneet ongelmat olivat kuitenkin konsultaatiota

eteenpäin kuljettavia voimia. Jos syntyneisiin ongelmiin onnistuttiin

vastaamaan, se vei kehitystä eteenpäin ja aktivoi koko organisaatio-

ta.

Opiskelija konsultaatioprosessissa

Opettajakulttuurissa on perinteisesti vaalittu yksityisyyttä kun taas kon-

sultaatioprosessissa korostuu yhteisöllinen näkökulma. Opettajan toi-

miminen konsulttina rikkoo vanhaa opettajatraditiota. Opiskelijalle

tarjoutuu mahdollisuus nähdä koulutuksen yhteys työelämään ja yh-

teiskuntaan ja opettajan esimerkki kannustaa toteuttamaan laaja-

alaista näkemystä tulevassa kasvattajan työssä.10 Opiskelija saa dy-

naamisen kuvan opettajuudesta luonnollisessa toimintaympäristössä.

Prosessiopintojen aikana opiskelija pääsee kohtaamaan uusia ilmiöitä

ja rakentamaan omaa tietämystään oikeassa kasvatusyhteisössä. Joil-

lekin se saattaa tarkoittaa myös kulttuurishokkia siirryttäessä turvallisista

opetuskeskusteluista aitoon kasvatustodellisuuteen. Jos konsultaatio-

ja ohjausprosessi muodostuu reflektiiviseksi, kohtaavat työn kehittämi-

sessä parhaimmillaan henkilökohtaiset toiminta- ja ajattelumallit ja

tieteellisluonteinen intellektualisointi11.

Koulutuspäiväkotien työntekijöille opiskelijoiden prosessiopintojen oh-

jaaminen nousi erityisen suureksi haasteeksi. Työntekijät kokivat opis-

kelijoiden toimintakulttuurin hyvin erilaiseksi kuin mihin he olivat itse

tottuneet. Ongelmia ilmeni mm. kyvyttömyydessä ottaa opiskelija mu-

kaan työyhteisön toimintaan. Ongelmia aiheutti myös opiskelijan sa-

manaikainen kiinnittyminen muihin opintoihin. Koulutuspäiväkodin oh-

jaavan opettajan oli vaikeaa saada kokonaiskäsitystä ja tarttumispin-

10 vrt. Niemi - Tirri 1996.

24

taa opiskelijaan lyhyiden prosessiopintojaksojen aikana. Heidän oli

vaikea hahmottaa opiskelijan kolmen vuoden opinnot ja sitoa käy-

tännön harjoittelujaksot mielekkäästi opiskelukokonaisuuteen. Ongel-

mia aiheuttivat myös opiskelijan ja ohjaajan erilaiset näkemykset op-

pimisesta ja tiedosta.

11 kts. Kiviniemi 1996.

25

TOIMINTATUTKIMUS KONSULTAATION TYÖVÄLINEENÄ - CASE-

ESIMERKKI12 Aila Tiilikka

Yksilöt ja työyhteisö prosessin subjekteina

Oululaisessa Taskilan päiväkodissa konsultaatioprosessi sai alkunsa

päiväkodin aloitteesta vuonna 1993, jo ennen konsultaatiosopimuk-

sen tekemistä kaupungin kanssa. Hanke muotoutui päiväkodin ja var-

haiskasvatuskeskuksen yhteiseksi toimintatutkimukselliseksi koulutus- ja

tutkimusprojektiksi. Prosessiin osallistuivat päiväkodin henkilöstö ja lap-

set, varhaiskasvatuksen opiskelijat, lasten vanhemmat sekä yliopiston

opettaja tutkijana ja konsulttina. Prosessi toteutettiin toimintatutkimuk-

sen periaatteita soveltaen13.

Projektissa konsultaatio ja kehittelytyö liittyi ympäristökasvatukseen.

Päiväkodissa haluttiin kehittää omaa toiminta-ajatusta sekä teoreetti-

sesti että käytännön kasvatustyönä. Haluttiin oppia tulkitsemaan ja

löytämään merkityksiä omalle toiminnalle14. Tämä merkitsi koko työyh-

teisön osallistumista sykliseen prosessiin, joka sisälsi kehittelytyön suun-

12 Kirjoitus pohjautuu tutkimukseen Tiilikka, A. 1996. Ympäris-tökasvatus päiväkodin kasvatusorientaationa. 13 Toimintatutkimus menetelmänä luo mahdollisuuden oman työn se-kä yhteisön käytännöntyön kehittämiseen, kehittelytyön jäsentä-miseen ja ohjaamiseen että tutkimuksellisen otteen toteuttami-seen. Sen tuntemista ja hallintaa pidetään keskeisenä ammatilli-sena valmiutena opettajan työssä (Syrjälä 1996, 261). Toiminta-tutkimuksen perustehtävät voidaan kuvata tiivistetysti kahdella sanalla: kehittää ja osallistaa, ”to improve and to invol-ve”(Carr - Kemmis 1986, 165). Tässä määrittelyssä tulevat esille toimintatutkimuksen perustavoitteet, joiden mukaan kehittämisen ja muutoksen tarve on lähtöisin osallistujien omasta ajattelusta ja innovaatiosta. Lisäksi prosessin eteneminen merkitsee osal-listujien jatkuvaa panosta ja arviointia hankkeen eteenpäin vie-misessä. Osallistaminen sisältää myös sen perusnäkemyksen, että osallistujilla itsellään on se tieto, joka halutaan tehdä näky-väksi. Nämä periaatteet ovat hyvin yhdensuuntaisia aiemmin tässä raportissa esitetyn konsultaatioteorian kanssa. 14 vrt. Syrjälä 1994, 13.

26

nittelun, toteutuksen, arvioinnin, tulkinnan ja uudelleensuunnittelun15.

Tavoitteenasettelussa pyrittiin toimijalähtöisyyteen. Siksi työntekijät

asettivat muutostavoitteensa itse. Myös työn luonnollisuus ja kokonais-

valtaisuus haluttiin säilyttää.16

Työntekijöiden osallisuus tutkimuksen subjekteina ja tiedon tuottajina

edellytti heidän perehtymistään ja osallistumistaan tutkimusmateriaalin

tuottamiseen17. Tämä toteutui oman arkityön dokumentointina päivä-

kirjoiksi tai valokuviksi sekä havainnointien ja haastattelujen tekemise-

nä ja kirjaamisena. Lisäksi työntekijät tuottivat omia reflektioaineistoja

suullisesti ja kirjallisesti. Tuotetun tutkimusmateriaalin avulla arkityö teh-

tiin näkyväksi ja sen arviointi mahdolliseksi. Aineiston autenttisuuden,

systemaattisuuden ja monipuolisuuden ansioita omaan työhön syntyi

tutkimuksellinen luonne. Aineiston tarkastelu koettiin eräänlaisena

”taaksepäin katsomisena ja pysähtymisenä työn arjessa”.

Vuorovaikutus osoittautui prosessia kannattavaksi tukirakenteeksi. Tär-

keän foorumin muodostivat koko henkilökunnan yhteiset suunnittelu-

ja arviointikokoukset. Ne lisäsivät yhteenkuuluvuuden tunnetta ja koko

henkilöstön pedagogista osallistumista. Palaverit muotoutuivat opinto-

palavereiksi, joissa työntekijät esittelivät alan uutta tietoa ja kirjallisuut-

ta. Joidenkin työntekijöiden kohdalla kehittämisteema johti omiin

opiskeluhankkeisiin. Kokouskäytännöissä pyrittiin tutkijan ja muun osal-

listujaryhmän kesken pitkäaikaiseen ja jatkuvaan vuorovaikutukseen18.

Toimijoiden vuorovaikutus muokkautui yhteisökasvatusprosessiksi. Työs-

kentely johti vahvaan sisäisen yhteistyön reflektointiin. Reflektio tuotti

pohdintaa, jossa käsiteltiin yksilöllisellä tasolla suhdetta työtoveriin ja

15 vrt. Kemmis - McTaggart 1988, 11 - 14. 16 vrt. Syrjälä 1994, 13. 17 Toikka 1984, 116. 18 vrt. Toikka 1984, 115.

27

toisaalta yhteisön yhteistoiminnallisuutta. Työtoveruudessa etsittiin uut-

ta empaattista kumppanuutta, joka toteutui työtoverin tukemisena,

auttamisena tai positiivisen palautteen antamisena. Toisaalta kump-

panuus sisälsi myös pyrkimyksen kohdata ymmärtäen sekä omat tun-

teet että työtoverien erilaiset tavoitteet. Työntekijöiden joustavuus ja

kyky toimia luovasti poikkeavissa, kriittisissä tilanteissa joutui koetuksel-

le. Rajojen murtuminen näkyi myös ammatillisen laaja-alaisuuden

kasvamisena. Tämä merkitsi laajentunutta valmiutta ottaa vastuuta,

hallita ja sietää stressiä sekä ratkaista erilaisia ongelmia itsenäisesti.

Ongelmista huolimatta yhteistyö koettiin projektissa hyvin palkitsevaksi.

Prosessin tuloksena työntekijät kokivat kasvatustietoisuutensa terävöi-

tyneen erityisesti kasvatustavoitteiden asettamisessa. Samalla teorian

ja käytännön välinen suhde oli konkretisoitunut. Oman työn arvioinnin

kehittyminen jokapäiväiseksi työvälineeksi merkitsi uuden keskustelu-

kulttuurin kehittymistä ja omaksumista. Tämä edellytti työyhteisössä

vähitellen tapahtuvaa syvempää toisiin tutustumista ja yhteisen kielen

oppimista. Koska jokainen työntekijä toi työyhteisöön oman koulutus-

ja työhistoriansa, vaati yhteisen ammattikielen ja työkulttuurin luomi-

nen aikaa.

Konsultaatioprosessi tarjosi työyhteisölle välineitä tutkimuksellisen ot-

teen soveltamiseen omassa arkityössä. Kootun tutkimusaineiston ja

konsultin tukeman reflektioprosessin avulla työyhteisössä edettiin ar-

kiajattelusta työn ammatilliseen ja entistä objektiivisempaan arvioin-

tiin. Tunteita, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä päästiin arvioimaan

asiallisesti, loogisesti ja avoimesti teoreettisen viitekehyksen pohjalta19.

19 vrt. Kohonen 1989, 43 - 44.

28

Konsultointi yhdistää opetus- ja tutkimustyön

Yliopiston opettajalle konsultaatioprosessi loi mahdollisuuden teoreetti-

sen tietämyksen soveltamiseen käytäntöön ja tutkimuksellisen otteen

toteuttamiseen. Konsultaatioprosessin ideana oli, paitsi tukea päivä-

kodin kehittämishanketta, integroida siihen myös opetus ja opiskelijan

oppimisprosessi harjoittelujaksojen aikana.

Toimintatutkimuksellinen ote konsultoinnissa haastoi päiväkodin työn-

tekijät oman arkityönsä vastuullisiksi toteuttajiksi ja konsultin ja tutkijan

työtovereiksi. Toimintatutkimus edellytti tutkijalta arkityöhön tutustumis-

ta. Opiskelijoiden ohjaaminen konsultaatiotyön rinnalla tarjosi puoles-

taan ikkunan pedagogiseen arkeen. Osapuolten roolit sovittiin näiden

periaatteen mukaisesti. Konsultti ei tehnyt arkityötä, mutta osallistui

aktiivisena toimijana ja tukihenkilönä hankkeen etenemiseen. Opetta-

ja-tutkija toimi ikään kuin kaikupohjana, kun työntekijät kokeilivat

ideoitaan, oppivat ymmärtämään toiminnan takana olevia syitä ja

lisäsivät itsetuntemustaan20. Erityisesti tutkijan tehtäväksi jäi tutkimusai-

neiston kokoamisen suunnittelu ja organisointi, kootun aineiston ja teo-

rian jäsentely sekä osallistuminen aineiston ja teoreettisen tiedon ref-

lektointiin.

Konsultille prosessi tarjosi mielenkiintoisen tilaisuuden kasvatustyön teo-

rian ja käytännön sekä opetustyön integrointiin. Toisaalta oli mahdol-

lista soveltaa olemassa olevaa teoriaa ja toisaalta olla itse mukana

tuottamassa uutta tietoa. Opettajankouluttajalle työskentely mahdol-

listi myös opetus- ja tutkimustyön yhdistämisen mielekkäällä tavalla.

Tutkimus- ja konsultaatioprosessi kokonaisuudessaan sekä siitä saadut

20 vrt. Räsänen 1993, 49.

29

kokemukset, tulkinnat ja johtopäätökset rikastuttivat opetustyötä sekä

sisällöllisesti että menetelmällisesti.

Opiskelija sitoutui harjoittelupäiväkodin toimintaan oman valintansa ja

päiväkodin kehittämisteeman pohjalta koko opiskelunsa ajaksi. Näin

opiskelija pääsi seuraamaan ja arvioimaan päiväkodin pitkän aikavä-

lin kehitystä ja liittämään omat oppimistavoitteensa päiväkodin toi-

mintaideaan. Samalla teorian ja käytännön yhteyden löytäminen

helpottui.

Konsultaatioidean nivominen tutkimukselliseen tarkastelutapaan integ-

roi myös opiskelijan oppimisprosessia tutkimukseen. Projekti, joka liittyi

työyhteisön arkeen ja päiväkotikasvatuksen sisältöalueisiin, tuki opiske-

lijan harjoittelun suunnittelua, toteutusta ja arviointia. Toisaalta opiske-

lija osallistui yhdessä ammattilaisten kanssa koko toiminnan arviointiin

ja kehittämiseen, joka antoi näkökulmia työn käsitteellistämiseen.

Opiskelijat tuottivat kandidaatintutkimuksiaan harjoittelupäiväkotien

teemoista ja keräsivät tutkimusmateriaalia erityisesti omasta päiväko-

distaan. Näin myös opiskelijoiden tutkimustyö tuki päiväkotiyksikön

työn kehittämistä. Erityisen arvokkaana päiväkodit pitivät näin suoritet-

tua työn dokumentointia, joka mahdollisti oman työn arvioinnin ja

eteenpäin viemisen.

Opinnäytetöitä on valmistunut päiväkodin hankkeesta myös varsinai-

sen konsultaatioprosessin päätyttyä. Nämä työt ovat jatkaneet tutki-

musprosessia ja osoittaneet toimintatutkimuksen jatkavan omaa elä-

määnsä varsinaisen projektivaiheen jälkeenkin.

30

KONSULTAATIO HAASTAA MUUTOKSEEN

Konsultaatiossa yhdistyvät oppiminen, opetus, tutkimus ja uuden tie-

don tuottaminen. Tällainen ympäristö tukee laaja-alaiseen opettajuu-

teen kehittymistä ja valmentaa opiskelijoita ennalta arvaamattomien

tilanteiden ja ristiriitojen kohtaamiseen. Konsultaatio vie toimijan kes-

kelle ristiriitatilanteita nostaen esiin ahdistuksen ja kaaoksen tunteita.

Konsultointihankkeeseen osallistuminen tarjoaa opettajaksi opiskele-

valle mahdollisuuden muutosprosessissa kehittymiseen. Opettajan

työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja merkittävyys painottuu erityisesti

eettisyyden ja moraalin näkökulmasta.

Kehittämistoiminta mahdollistaa opiskelijan ja opettajan tasavertaisen

dialogin ja haastaa heidät muutokseen. Konsultaatio murtaa yliopis-

tollista yksityisyyttä ja luo yhteisöllisyyttä.21 Kommunikaatiotaidot, joita

kehittämistoiminta edellyttää ja synnyttää ovat tulevaisuuden opetta-

juudessa yhä keskeisempiä. Konsultaation strateginen merkitys koros-

tuukin yhteiskunnallisen näkökulman vahvistumisena koulutuksessa.

Työyhteisön toiminnan kehittämistä estävät myytit, hiljaisuus ja ongel-

mien siirtäminen. Voidaan esimerkiksi pelätä uudistuksen häiritsevän

käsitystä oman työyhteisön poikkeuksellisen hyvästä hengestä. Ristirii-

toja voi aiheutua myös työtapojen vakiintuneisuudesta ja työntekijöi-

den yhteistyön vähäisyydestä.22

Alkuvaiheessa syvällistä muutosta tavoittelevaan kehittämistoimintaan

lähtee yleensä mukaan muutamia innokkaita opettajia. Vähitellen

toimintaan liittyy noin puolet työyhteisön jäsenistä heidän varmistuttu-

aan uudistuksen tuottamasta hyödystä. Vaikka toiminnan vakiinnuttua

21 vrt. Nuutinen - Kumpula 1998.

31

mukaan tulee suurin osa työntekijöistä, saattaa työyhteisöstä löytyä

myös uudistuksen pysyviä vastustajia tai jarruttajia. Aina ei rohkeimmil-

lakaan opettajilla ole uskallusta esiintyä omien kollegoiden edessä,

varsinkaan jos työyhteisössä ei suvaita erilaisuutta.23

Kehittämistyöllä on riski epäonnistua, jos riittävä tuki- ja ohjausjärjes-

telmä puuttuu. Siksi konsulttien työnohjauksen tai muun vastaavan tu-

en järjestämistä ei saa unohtaa. Tämänkin kehittämisprosessin aikana

syntyi tarve konsulttien tiimiytymiselle ja keskinäisen tuen organisoimi-

selle.

Konsultaation laajentaminen ja vakiinnuttaminen edellyttää verkostoi-

tumista työelämän ja muiden opettajankoulutuslaitosten kanssa. Kon-

sultaatioon perustuva yhteistyöprosessi tuo esiin ongelmia ja synnyttää

kysymyksiä, joihin ei välttämättä löydy vastauksia. Riittääkö opettajilla

yleisemminkin rohkeutta heittäytyä konsulteiksi, se jää nähtäväksi.

22 kts. Launonen 1989. 23 vrt. Linnansaari 1998.

32

LÄHTEET

Aarnivala, O. 1998. Konsultoitu kehittämistyö päiväkodeissa. Jyväsky-

län yliopisto. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma.

Carr, W. - Kemmis, S. 1986. Becoming critical: Education, Knowledge

and Action Research. London: The Falmer Press.

Hargreaves, A. 1998. The Emotional Practice of Teaching. Teaching

and Teacher Education, 14 (8), 835 - 854.

Heikkilä, K - Heikkilä, J. 1997. Innovatiivisuutta etsimässä. Irtiottoa kes-

kinkertaisuudesta. Turun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.

Julkaisusarja B 57.

Kemmis, S. - McTaggart, R. 1988. The Action Research Planner. De-

akin: Deaking University Press.

Kiviniemi, K. 1996. Tavallista opetustyötähän tässä tehdään. Työn

ohessa toteutettua opetusharjoittelua koskeva toimintatutkimus.

Jyväskylän yliopisto. Chydenius-Instituutti. Tutkimuksia 1.

Kohonen, V. 1989. Opettajien ammatillisen täydennyskoulutuksen ke-

hittämisestä kokonaisvaltaisen oppimisen viitekehyksessä. Teok-

sessa Ojanen, S. (toim.) Akateeminen opettaja. Helsingin yliopis-

to. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Täydennyskoulutusjul-

kaisuja 4, 34 - 64.

Linnansaari, H. 1998. Yksin vai yhdessä? Opetustaan ja kouluaan ke-

hittämään valikoituva opettaja. Helsingin yliopisto. Opettajan-

koulutuslaitos. Tutkimuksia 189.

Lippitt, G. - Lippitt, R. 1986. The Consulting Process in Action. San Die-

go: University Associates.

Mäkelä, M. 1998. Opettajankouluttajat konsultteina. Jyväskylän am-

mattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Päättötyö.

Niemi, H. - Tirri, K. (ed.) 1996. Effectiveness of Teacher Education. New

Challenges and Approaches to Evaluation. Tampereen yliopisto.

Opettajankoulutuslaitos. Julkaisuja A 6.

33

Niemi, H. - Tirri, K. 1997. Valmiudet opettajana ammattiin opettajien ja

opettajien kouluttajien arvioimina. Tampereen yliopisto. Opetta-

jankoulutuslaitos. Julkaisuja A 10.

Nikkanen, P - Lyytinen, H. 1996. Oppiva koulu ja itsearviointi. Jyväsky-

län yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos.

Nuutinen, A. - Kumpula, H. 1998. Opetus ja oppiminen tiedeyhteisös-

sä. Jyväskylä: Peda-forum.

Ruotonen, H. 1989. Konsultin roolin muotoutumisesta koulun kehittämi-

sessä. Teoksessa Hämäläinen, K. (toim.) Konsultoiva työtapa ja

koulun kehittäminen II. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiede-

kunta. Opetusmonisteita ja selosteita 29.

Räsänen, R. 1993. Opettajan etiikkaa etsimässä. Opettajan etiikka

opintojakson kehittelyprosessi toimintatutkimuksen opettajankou-

lutuksessa. Acta Universitas Ouluensis. Series E.

Senge, P. M. 1990. The Fifth Discipline. The Art and Practice of the

Learning Organization. New York: Doubleday Currency.

Syrjälä, L. 1994. Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineenä.

Teoksessa Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Saari, S. (toim.)

Rauma: Kirjayhtymä, 9 - 66.

Syrjälä, L. 1996. The Teacher as a Researcher. In Childhood Educa-

tion. International Perspectives. Hujala, E. (ed.) University of Oulu.

Early Education Center, 259 - 271.

Tiilikka, A. 1996. Ympäristökasvatus päiväkodin kasvatusorientaationa.

Toimintatutkimus erään päiväkodin kehittämisprojektista. Varhais-

kasvatuksen PD-tutkielma. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tie-

dekunta.

Toikka, K. 1984. Kehittävä kvalifikaatiotutkimus. Valtion koulutuskeskus.

Julkaisusarja B 25.

”Opettajat kokivat, että he olivat

voineet käytännössä vaikuttaa kasva-

tusyhteisöjen toimintaan ja parantaa

varhaiskasvatuksen laatua. He näki-

vät, että konsultaatio kohdistui var-

haiskasvatuksen työn ytimeen, lapsen

hyvinvoinnin edistämisen.”

ISSN 1238-9129 ISBN 951-42-5166-0