Väänästen Sukupuu nro 18

4 Esimiehentervehdys Pentti Väänänen

Elämätä entisten immeisten — sukututkimusta ja muistelua

5 MuutalammiltaMurtolahteen Riitta Mäkinen

12 Pikkutyttönäsukujuhlassa1939 Maila Kortelainen

14 TerttuVäänäsenmuistolle Anna Väänänen

15 Esi-isienasuinsijoilla Risto Väänänen

20 Kohtalokasmyöhästyminen Annikki Vuoti

22 Yhteisiäesi-isiäetsittiinDNA-näytteistä Pertti Väänänen

Väänästen veistämää ja Väänäsistä veistettyä

23 Sulla,Marionhevone’ H.V.

25 Riittäämielikuvitusta25 NäkymätönViänänen Jope Pitkänen

Oppia pantu on ohtaan – stipendinsaajien kuulumisia

26 Lastenkaltoinkohteluaehkäisemään Arja Väänänen

28 »Kunneottasmejjättosissaan»– omaishoitajienkokemuksia» Annikki Pursiainen

31 KauppatieteitäCarolinassa Jenni Vehviläinen

Kuj jäseniä yhteisen perreen — sukuseura toimii

33 VuosikokouspidettiinLapinlahdella Pentti Väänänen

34 SukuseuraVäinäjoensuulla Riitta Mäkinen

38 MatkallaViänästensukuseurankanssa Vänä

39 SukuseurojenKeskusliittopalkitsiVäänäsiä Hallitus

39 Sukuseuranhallitustiedottaa40 Vuosikokouskutsu40 Väänästensukujuhlaja15.sukukokous

N:o18·2010

4 | Väänästen sukupuu 18 · 20104 | Väänästen sukupuu 17 · 2009

Päättyvä vuosi 2009 muistetaan lamavuotena.Pörssikurssit laskivat ja työttömyys paheni kokovuoden.Ulkomaankaupassavientihiljenikolman-nekseen.Siltikotimaanykkösuutinenonollutvaali-rahoitus,senepäselvyydetjaväärinkäytökset. Sukuseuran toiminnassa mieleen jää Vironmatka, jonka teimme kesäkuun alussa Tallinnan,TartonjaPärnunkauttaVääna-kylään, jossamat-ka huipentui Väänan kartanon esittelyyn. PietarinjaVironmatkojentunnelmajapalauteonollutniinpositiivista,ettävastaaviamatkojakannattaajärjes-täämyösjatkossa. Väänäset ovat olleet positiivisella tavalla esillämediassa. Kalervo Väänänen valittiin uuden Itä-Suomenyliopiston tutkimuksestavastaavaksiaka-teemiseksi rehtoriksi. Ossi Väänäsen nimi maini-taanlukemattomiakertojajääkiekkomaaotteluidenselostuksissa.TimoVäänänenonmaammejohtaviakanteleensoittajia.KunniajäsenemmeKalleVäänä-nensaavuttisarjassaH80joukkuemaailmanmesta-ruuden8km:nmaastojuoksussa. Väänäset ovat järjestäneet erilaisia sukutapaa-misiamuunmuassaPohjois-KarjalassaSuhmurassajaPohjois-SavossaVieremällä.Tällaiset tapaamisetmuistetaan ja järjestäjät saavat parhaan kiitoksenosallistujien palautteesta. Tapaamisissa saa tietoaomastasukuhaarasta,sukututkimuksesta,sukuseu-rastajaVäänästensukupuusta.Useinkokoontumi-sestatuleeperinne,mikäontietenkintoivottavaa. Väänäs-tutkijat ovat tehneet pyyteetöntä työtäjakoonneetesivanhempiemmetietojaJuuret-ohjel-maan.SuurimmantallennustyönontehnytKalevi

Väänänen, mistä hänelle lämpimät kiitokset. Tällähetkelläonsaatukoottualähes20000sukuhaaranjäsentäsisältävätsukuhaarat.Kaikkianimiäeikui-tenkaanolevieläsaatusukutietoaineistonpiiriin. Nyt tarvitaan jokaisen Väänäs-sukuisen apua.Tietoja pitää tarkistaa ja puuttuvat henkilöt lisä-tä tiedostoihin. Sukutaulujen tietoja täydennetäänkertomuksin javalokuvin.Tälläaineistollaelävöi-tetään tulevaa sukukirjasarjaa. Nämä tarinat eivätsynny itsestään,vaantarvitaanaktiivisiaVäänäsiä,jotkalähettävättietojasukuhaarantutkijoille.Toi-vottavasti sukuhaaroittain tehtävät historiakirjatetenevätensivuodenaikanapitkinharppauksin. Vuosi 2010 on sukututkimusvuosi ja järjestö-toiminnassa niin sanottu välivuosi. VuosikokouspidetäänLapinlahdellajamuutkokoontumisetriip-puvat sukuhaarojen aktiivisuudesta. Toivottavastilehden lukijat toimivat tiedonvälittäjinä kertoenmuille Väänäs-sukuisille sekä sukuseurasta ja seu-raan liittymisestä, että opiskelijoille jaettavista sti-pendeistä. Kiitän eri tapahtumien järjestelijöitä ja niihinosallistuneita Väänäs-sukuisten hyväksi tehdystävapaaehtoisesta työstä. Esitän myös lämpimät kii-tokset tämän lehden valmistumisesta Riitta Mäki-selle,muulletoimituskunnallejaaineistoatoimitta-neillehenkilöille.

ToivotanlehdenlukijoilleHyvääJouluajaonneavuodelle2010

Pentti Väänänen

Esimies

Esimiehentervehdys

Päättyvä vuosi 2010 muistetaan kylmäs-tätalvesta jakuumasta,oikeastalapsuudenajankauniistakesästä.JonkunmatkaasaattoihaitataIslannintulivuorentuhkapilvi,jakokoEuroopanUnionia säikäytti Kreikan talouskriisi. Parin la-mavuodenjälkeenpörssikurssitjatalousalkoivatelpyä ja ihmisten usko paremmasta tulevaisuu-destakasvoi. Sukuseurantoiminnassamieleenjäävätvuo-sikokous Väärnin pappilassa Lapinlahdella jaRiian matka syyskuun alussa. Pietarin, Viron jaRiianmatkojentunnelmajapalauteonollutniinpositiivista,ettävastaaviamatkojakannattaajär-jestääedelleen. Sukuseurojen Keskusliitto palkitsi sukuseu-rammepitkäaikaisiavaikuttajiakeskusliitonmi-taleillaVäänästenSukuseuranvuosipäivänä14.11.kiitoksena heidän työstään sukuseuratoiminnanhyväksi. Kaikki palkitut ovat tehneet mittavanpäivätyönsukuseurammehyväksi,mistäannam-meheillesuurenkiitoksen. Väänäs-tutkijat ovat tehneet pyyteetön-tä työtä ja koonneet esivanhempiemme tietojaJuuret-ohjelmaan. Kaikkia nimiä ei kuitenkaanolevieläsaatusukutietoaineistonpiiriin.Nytonotettukäyttöönmyösdna-tutkimus,jonkaavullapyritäänselvittämäänerisukuhaarojenesi-isiensukulaisuussuhteet.

Vuosi 2011 onsukujuhla- javuosikokousvuo-si. Vuosikokous pidetään huhtikuun alussa Jy-väskylässä. Sukukokous järjestetään perinteisinmenoin elokuun ensimmäisenä viikonloppunaKuopiossa.Kauempaatulevienkannattaasuun-nitella lomamatka tuohonaikaanSavoon ja senpääkaupunkiin. Kokouksiin ovat tervetulleitakaikki Väänäs-sukuiset ja siellä voi myös liittyäsukuseuranjäseneksi.

Toivottavasti lehden lukijat toimivattiedonvälittäjinäkertoenmuilleVäänäs-sukuisil-lesukuseurastajaseuraanliittymisestäsekäopis-kelijoillejaettavistastipendeistä. Kiitäneritapahtumienjärjestelijöitäjaniihinosallistuneita Väänäs-sukuisten hyväksi tehdys-tävapaaehtoisestatyöstä.Esitänmyöslämpimätkiitokset tämän lehden valmistumisesta RiittaMäkisellejaaineistoatoimittaneillehenkilöille.

ToivotanlehdenlukijoilleHyvääJouluajaonneavuodelle2011

Pentti Väänänen

Esimies

Esimiehentervehdys

Väänästen sukupuu 18 · 2010 | 5

Väänästen Sukupuuta toi toimittaessa-ni oivalsin, että kirjoitus, jonka olen laatinutSysmänNuoramoistenkyläkirjaan, sopisial-kupäästään lyhennettynä ja loppupäästä täy-dennettynämyösVäänästensukupuuhun.Al-kuperäinenteksti ilmestyy,aivankutentämäSukupuu joulun alla; kirjan nimi on Nuo-ramoinen – kylä Sysmässä. Sen julkaisija onNuoramoistenNuorisoseuraNuhjary. Jokunen vuosi sitten alkoi sysmäläinenkylännimi Nuoramoinen tulla vastaan ai-van yhtenään. Esimerkiksi: Seisoskelin jos-sain näyttelyssä kotikunnassani Lempäälässäja katselin esillä olevia kyläkirjoja. Viereisenrouvan kanssa syntyi juttua; hän kertoi ole-vansaSysmästä.–AimistäköpäinSysmää?–NoNuoramoisista.Kerroinpatietävänikylän. Jonkunajanpäästäsainpuhelunsamaisel-ta rouvalta. Enkö haluaisi kirjoittaa kyläkir-jaan,jotanuoramoislaisetovatalkaneetkerä-tä?Kunennenaivantuntemattomastakylästäoliyllättäentullutuseaareittiämelkeintuttu,lupauduin.Kerran Nuoramoinen, yhtenään NuoramoinenTalvella 2007 tein historiikkia Väänästen su-kuseurary:lle.Yksikeskeinenseuranvaikut-taja, majuri evp. Kalle Väänänen oli, kutenodottaa sopii, syntyisin Itä-Suomesta, muttaasuinytLahdessa.Häntähaastatellessaeivoi-

nut välttää kuulemasta rakkaasta vapaa-ajanpaikastaVähäkumustaSysmässä.–Aimissä-kö päin Sysmää? – No Nuoramoisissa. Nuo-ramoinenolihänellemuutenkintuttupaikka,silläensimmäinenvaimoEevaoliomaasukuaSchildt, Nuoramoisten Uuden Olkkolan kar-tanosta. Eevan äiti puolestaan oli ollut omaasukuaVäänänen.KalleVäänäsenpojantytärjaminunkuopuksenisattuvatolemaankurssito-vereita Rovaniemen yliopistossa. He voisivatperustaa kahden kesken Nuoramois-kerhon,sillä kuten kohta selviää, kummallakin onsielläjuuria. Tässä Sukupuu-lehdessä jätän kertomattamuutaman ulkokohtaisemman Nuoramois-havainnon. Se oleellinen kontakti tuli, kunkirjoitinelämäkertaa»Suomenosuustoimin-nan äidistä», Hedvig Gebhardista. (Mäkinenja Sysiharju, Eteenpäin ja ylöspäin, HedvigGebhardin osuus ja toiminta. Otava 2006.)YksiHedvig-rouvanveljistäoliavioitunutko-tivävyksiNuoramoistenNordenlundinkarta-noon. Hedvig ja Hannes Gebhardin Maiju-tytärmuistetaan astiankuivauskaapin keksijänä,mutta ehti hän paljon muutakin perheenäi-tien hyväksi. Elämäkertaa valmistellessaniluinmyösMaijunkirjeitä.Lukioikäisenätyttösairasteli ja hänet lähetettiin toipumaan ter-veelliseen maalaisympäristöön, enonsa per-heeseen Nordenlundin kartanoon. Maijun

MuutalammiltaMurtolahteen

Elämätä entisten immeisten... Sukututkimusta ja muistelua

Riitta Mäkinen

6 | Väänästen sukupuu 18 · 2010

mielenkiintoisia raportteja jäin lukemaan pi-demmäksikinaikaakuinäiti-Hedviginelämä-kerrankannaltaolisiolluttarpeellista. Kanssatekijäni, Gebhardien pojantyttärenAnna-LiisaSysiharjunpuolisoPekkaSysihar-jutunsi,kuinkaollakaan,hänkinNuoramois-ten kylän! Nuorena poikana Pekka oli useinkylässä tädillään naapurikylässä AsikkalanKalkkisissa. Tilaan kuului takamaita Nuora-moisten Ravioskorvessa, jossa käytiin poru-kallaheinänteossa. Aiemmin minulla oli työtoverina mies,joka usein mainitsi käynneistä kotiseudullaSysmässä.KunNuoramoinenoliilmaantunuttietoisuuteeni, kysyin, tunteeko hän kylää?Kyllä vain, Aimo Virtanen oli viettänyt sielläosan lapsuudestaan ja perheellä on edelleenkesäpaikkalähettyvillä.Sitäpaitsihänenvai-monsaonkotoisinRavioskorvesta,jostasodanjälkeentulikarjalaiskylä.Esiäitini Muutalammilta Mutta miten sain ensimmäiseen kosketuksenNuoramoisiin? Gebhard-työn aikana jouduin Helsingis-sä Kansallisarkiston mikrotallenneosastolle.Sielläonkymmeniämetrejäpaikkakuntakoh-taisia mikrokortteja vanhoista kirkonkirjois-ta. Muistui kesken kaiken mieleeni, että olinajatellut joskus selvittää Rinna-mummon,isäni äidinäidin nuoruutta. Siitä ei tiedettyjuuri muuta kuin että hän oli kotoisin Sys-mästä. Muistin myös tarkan syntymäpäivän:17.11.1858. Samaisella päivämäärällä vuonna 1979kävi mummoni Hilja Väänänen, tämän mai-nitunSysmänRinnan tytär,meilläkylässä jakertoili äidistään. Seuraavana päivänä syntyiesikoisemme.HänetkastettiinRinnaksi. No niin, mikrokorttikansioiden rivistöstäetsinSysmänjakastettujenluettelonvuodelta1858.Jasieltähänselöytyi,RinnaMalakiaan-tytär, Nuoramoisten kylän Muutalammilta.Pidemmälle en silloin ehtinyt, mutta kotonatietokoneellatavoitinperheenaiempiavaihei-taHisKi-tietokantaandigitoiduistakirkonkir-

jatiedoista. Ilmeni,ettäRinnanvanhemmatEvaKar-lintytär (s. 1811) ja Malakias Kristerinpoika(Knep,s.1810)jakaksilastaolivatmuuttaneetNuoramoisiin Asikkalan Kalkkisista. Muo-namiesperheenä ja mäkitupalaisina he olivatkierrelleet useissa asuinpaikoissa pitkin kylä-kuntaa.Kirkonkirjoistahuomaa,kuinkatilal-lisetjayleensätorpparitkinpysyivätaloillaan,muttatilatonväestömuuttitiheästi.Elämän-tilanneolivarmastimuutenkinkovinepäva-kaa. Eevalle ja Malakiaalle syntyi Muutalam-milleehdittyäperheenyhdeksäslapsivuonna1853. Asikkalassa syntyneet Fredrika ja Joo-seppiolivat tuolloinparikymppisiä.Heolivatpalveluksessa muualla, luultavasti 15-vuotiasMagdalenakinolimuidenkuinvanhempiensaleivissä.Yksitytär,sokeaksimainittu,olikah-deksanvuotiaana kuollut kulkutautiin, muttakesän 1854 alkaessa pikku mäkituvan pihallailoitsilämmöstäjaauringostaviisitytärtä,iäl-täänvuodenjakolmentoistavälillä. Senkesänpäättyessänäistälapsistaolijäl-jellävainkuusivuotiasKaroliina.Eeva-Liisa,Maria,IdajaJohannaolivatkuolleetseudullariehuvaan punatautiin yhden ainoan elokui-senviikonsisällä.HisKi-tietokannastasaattoijäljittäätiedon,ettävuosina1853–54punatautitappoiperäti662sysmäläistä. Mitä mahdettiin Malakiaan ja Eeva Ma-rian tuvassaajatellanelisenvuottamyöhem-min, kun 47-vuotias Eeva ymmärsi olevansavielä kerran raskaana. Melkein luulen, ettähän samaistui Raamatun Saaraan ja Elisabe-tiin, vaikka olikin jo synnyttänyt (ainakin)yhdeksän lasta.Vieläsaisikokeaäidinvaivanjailonjasaisikoperätipojanvanhuudentur-vaksi? No, tyttö tuli tälläkin kertaa, muttavarmastimarraskuiseenhämäräänsyntynees-tä nuorimmaisesta tuli rakas taivaan lahja,myös kymmenvuotiaaksi ehtineelle Karolii-na-siskolle. Tulokkaalle annettiin harvinai-nenuusinimiRinna.–Jonkunverrannimeäesiintyylähipitäjissä,ilmaiseeHisKi-tietokan-ta.


Kesällä 2004 erään matkan yhteydessämenimme jo aikuisen Rinna-tyttäreni kans-sa etsimään esiäidin lapsuudenmaisemaa. Selöytyi Nuoramoisten sivukulmalta, pitkänmetsätaipaleentakaa.Sielläsijaitsipienijärvi,siisMuutalammi,yksitoimivamaatilajatoi-sen talon palanut raunio. Hetken luulimme,ettälöytämämmerauniosekäsäilynytaittajanavetankivijalkaolisivatolleetesiäiti-Rinnanlapsuudenkotia. Mutta tämä oli itse Muuta-lammin torppa, sittemmin talo. Rinnan kotielimuonamiehenmökkionvarmastijoaikojasittenhävinnyt. Rinna Malakiaantyttären lapsuuteenosuivat suuret nälkävuodet. Millä keinoin lieläpäisty? Muutalammi tarkoitti sekä pientäjärveäettäpientätaloryhmääsenrantamilla.Olisiko lammesta irronnut kalaa? Tai kylänpellotsittenkinsäästyneetpahimmiltahalloil-ta?PienikasvuiseksiRinnakuitenkinjäi,lieköheikonravinnonvaigeeniensyytä?

Rinnan vaellusvuodet ja perheValitettavasti helppokäyttöiset HisKi-tiedotloppuivat Sysmän osalta vuoteen 1855, muttakerran otin taas etsiäkseni lisää Rinna Mala-kiaantyttärenvaiheitaKansallisarkistonmik-rokorteilta.Löysinmerkinnät,joidenmukaanhän oli tavallista parempi lukija. Kinkereilläoli rippikirjaan tullut osaamisesta kertoviarastejaniinpaljon,kuinrahvaan lapselleyli-päänsäolimahdollista. Malakias näyttää kuolleen 1870 ja jos oi-kein tulkitsen kuolinsyymerkintää (vansju),hänolimielisairas.SenjälkeenRinnajahänenäitinsä esiintyivät rippikirjassa peräkkäisil-lä riveillä Muutalammilla »loisina» (inhys-ning). Mikrokorteilta selvisi edelleen, että kah-deksantoistavuotiaana loisen tytär RinnaMalakiaantytär sekä loisen tytär Anna SvärdmatkasivatSysmänkirkollehakemaanmuut-tokirjaa.OlikoEevakuolluttaivaikkajäänyttoisten tyttärien hoiviin? Tätä en saanut sel-ville.Olimaaliskuunalku–kaikkipalvelusvä-enmuutoteivätsiistapahtuneetpyhäinpäivän

aikaan. Ystävättäret Anna ja Rinna lähtivätHeinolaan, jonneainakinRinnanvanhinvelioliperheineenmuuttanutjovuosiaaiemmin.Onvaikeatietää,missämäärinhäneenoliol-lutyhteyksiä.Ehkäpäainakinterveisiävälittyimarkkinamatkoilla, joitaSysmästäoli tapanatehdäHeinolaan.Kirjeenvaihtoonepätoden-näköistä,silläkansanihmiseteivätjuuriosan-neetkirjoittaa. Heinolaan muutettua alkoivat Rinnanvaellusvuodet palvelijana, ensin itse kaupun-gissa, sitten kolmessa eri kartanossa. Seura-kuntienrippikirjatkertovatedelleenkelpolu-kijasta,muttaenääeipappimerkinnytkaikkiamahdollisiarasteja.Raskastyököjoverottiul-komuistia?Jaolisikovaikka»kristinopinym-

Rinna Mäkinen Rinna Malakiaantyttären jäljillä Muuta-lammin talon aitan portailla kesällä 2004. Tämä ei ollut esiäidin koti, mutta varmasti hän oli tälläkin pihamaalla juoksennellut, kenties aittakin oli olemassa jo hänen lapsuudessaan. Kuva: SaMi SaRaMäKi


märrys» ollut jossain kohdin erilainen kuinpapilla itsellään? Ripitykseen salavuoteudestaRinnaeijoutunut,kutenuseatoveri. Tammikuussa 1885 27-vuotias Rinna sekä39-vuotiaspoikamies,puuseppäUlrikNybergmenivät pappilaan kuulutuksille ja vähänmyöhemin vihille. Ulrik asui Nastolan Vil-lähteellä, samassakylässä jossaoliRinnankinsilloinen palveluspaikka Erstan kartano. Ko-tipaikkapysyisamana,muttajossainvaihees-sa Ulrik vaihtoi ammattia: hänestä tuli vaih-demies valtion rautateille. Ulrikin veistämiähuonekaluja kuitenkin on käytössä edelleenhänen tyttärensä jäämistön osana NilsiänMurtolahdenKoivurinteellä. Rinnan ja Ulrikin perheeseen syntyi viisilasta, mutta neljä ensimmäistä kuolivat ku-kin eri syistä jo ennen kuin seuraava oli eh-tinytsyntyä.Tämänolimmenähneet jo isäniaikoinaantilaamastaNastolankirkonkirjojenotteesta.Vuonna1896syntyivieläHiljaMaria,hänjostatulimummoni.Tämäkinpikkuinensaimuutamanvuodenikäisenäpahanlasten-taudin ja alistuneina jo odotettiin kuolemaa.Rinna-äiti ja kummitäti puhelivat vuoteenvierellä vähien tavaroiden jakamisesta ja sii-tä, kuka saisi tyttösen nuken. Mutta silloinhorteinenlapsihavahtui ja julisti,ettähänennukkeaaneiannetakenellekään–jaalkoipa-rantua.Häneliyli90-vuotiaaksi.

Rinna koulutti tyttärensäHiljajäikymmenenvanhanaisästäänorvoksi,muttaäitisaikäytettyätytönläpiLahdenyh-teiskoulun keskikoululuokkien, vaikka siihenaikaantyöläislapsioppikoulussaolituikihar-vinainenilmiö.Peräänpuutarhakoulujaaus-kultointiLahdenkansanopistossa.SittenHil-jastatuliMarttojenneuvojaPohjois-Savoon. Kotitalousneuvojantehtävänäpulatalvena1917–1918olierityisestiruokatalousneuvonta,hätäleivän tekoa myöten. Sota tuli kuitenkinväliin.Talvella1918HiljaoliKuopiossamuo-nittamassavalkoisiasotilaitajakohtasiruoka-salissasotamiesAugustVäänäsen. – Keittokulho meinasi pudota käsistäni,

kunnäinAkun,kertoimummojälkeläisilleenjajatkoi,ettävastointapojaanhänennenpit-kääsopikomeannuorenmiehenkanssa»tref-fit», Puijon juurelleko se nyt oli. Mutta eipäAugust Väänänen tullutkaan. Turhaan odo-tellut Hilja oli vihainen itselleen, että olikinsuostunut tällä tavoin narrattavaksi. Seuraa-vana päivänä hän kuitenkin sai viestin, ettäAugustoliäkkiäjoutunutrintamalle. Kesän tultua nuoret melko sattumaltakohtasivat uudelleen ja päättivät hyvin no-peassatahdissaavioitua.VihkiminentapahtuiNastolassa kesällä 1919. Niin hämäläisneitoHiljastatulisavolaisemäntäKuopionpohjois-puolelleMuuruvedenMurtolahteen(nykyäänNilsiää).Ensinasuttiinsuuressayhteistalou-dessaPaalanniementalossajaHiljaopettelita-lontavoilleanoppinsaohjauksessa.Parinvuo-den päästä valmistui nuoren parin oma koti,Murtola,jokamyöhemminperipääosanPaa-lanniemen maista. Siellä sitten noudatettiinniitä oppeja, joita Hilja oli kouluissa saanut.Eipäesimerkiksienääsyötyyhteisestäpadasta.

Rinna sopeutuu SavoonHiljanjaAugustinesikoinenJormasyntyi1920PaalanniemessäjaJouko,minunisäni,kahdenvuodenpäästäMurtolassa.NyttuliRinna-äititueksijaaikaamyötenasettuikokonaantyttä-rensä talouteen. Kolmas lapsenlapsi, Sirkka-Liisasyntyi1928. Nuorempana ihmettelin javähänsurkut-telinkinRinnankohtaloa.Vaihtaanytkuusis-sakymmenissäaivanuusiinoloihinvieraaseenmaakuntaan ja tehdä vielä täysi työrupeamalastenhoidossa,talousaskareissajaalkuunjopapellolla! Nähtyäni Rinnan neljän kuolleenlapsen luettelon oivalsin, että terveiden las-tenlasten hoivaaminen vankassa sukutalossamerkitsikinkoetellullenaiselleelämäntäytty-mystä! Käytyäni Muutalammilla ymmärsin sen-kin, miten hän, vilkkaan Villähteen asema-kylänasukas,saattoiilmeisenhyvinsopeutuaharvaan asutulle savolaisseudulle. Maisema,peltoaukeavälkkyvänvedenäärelläjametsäi-


setmäetympärillä,onhyvinsamankaltainenlapsuuden Muutalammilla ja vanhuudenpäi-vienMurtolahdessa. Yksi piirre äidissään kiusasi Hilja-emän-tää. Jos oli tarjolla jotain pikku herkkua,Rinna-mummohalusi jättääomanosuutensatalon palvelijoille. »Tytöillä on nälkä». Tä-mähän oli ikään kuin moite, etteivät kaikkisaa tarpeeksi ja Hiljan mielestä saivat kyllä.VarmaanolipikemminkinkyseRinnanomis-ta piikamuistoista. Mutta hän oli muutenkinhyvin sosiaalinen ihminen, jo Villähteellä.Yksitapaauttaamuitaolikirjoittaanaapurei-den puolesta näiden Amerikan-kirjeitä. Vielä1900-luvun alussakaan kirjoitustaito ei ollutkaikkien omaisuutta. Milloin Rinna itse senoppi, on epäselvää. Kaiken lisäksi Rinna tukijaharrastilähetystyötä,olisiiskansainvälises-ti suuntautunut, kuten nykyään sanottaisiin.Nastolan aikoina hän jopa kävi Hilja-tytönkanssa Suomen Lähetysseurassa Helsingissä.Ilmaiset tai halvat junaliput olivat rautatie-läisperheenpieniluontaisetu. RinnaNybergolimuistojenmukaanvaa-timaton persoona, mutta arkistotutkimuk-set paljastivat erään turhamaisuuden: Hänenviralliseksi nimekseen ilmoittama Arinna olikeksitty jossain myöhemmässä elämänvai-heessa.Eisellaistamissääntyttöaikaisissakir-konkirjamerkinnöissänäkynyt,eiliioinsuku-nimeä Malmberg, joka muka oli ollut hänentyttönimensä. Vihille Rinna siis meni Mala-kiaantyttärenä.Isä-MalakiaallaoliAsikkalas-saasuessaollutomaltasotilas-isältäänperittysukunimiKnep,muttaseoliSysmässäjäänytkäytöstä. Savossa kuitenkin kaikilla oli sukunimija suvuista oltiin hyvin tietoisia. KeksimälläetunimeensäA-alkuliitteenjatyttönimekseenMalmberginRinnatuliikäänkuintasa-arvoi-seksiperheentoisenisoäidin(Fred)Riikkaos.Savolaisenkanssa.Malmbergoliaikanerokasvalinta.SeoliSavonheränneidenpiirissäar-vostettu pappissuvun nimi, mutta Hämeessämyösköyhänkansankäytössä.Lisäksisiinäolisamat alkukirjaimet kuin Malakiaassa. Ehkä

samannimenottiRinnanHeinolaanmuutta-nut Jooseppi-veli? Huomionarvoista on kui-tenkin, että vaikka Savossa tyttönimen mer-kintähautakiveenonvakituinentapa,RinnankohdallalukeevainNyberg. Riikka-mummo oli ollut ison talon tytär,jokaolinaitettu leskimiehellenaapurikylään.»Minä toivon,ettei sinuntarvitse laskeanii-tä koskia, joita minun on täytynyt», oli hä-nen tervetuliaistoivotuksensa Hilja-miniälle.Luulen,ettäRiikkaankaristavaiheistaanhuo-limatta säilytti aina tietyn talollisylpeytensä.Rinnanvahvuuksiataasolimaalaismummollelaaja tietomäärä ja itsenäinen henkilökohtai-nenuskonelämäjaajattelu.Kummallakinolimelko myöhäisellä iällä saatu rakas kuopusja juurinämäkuopuksetolivatavioituneet jatarjosivatäideilleenvanhuudenkodin.Riikka-kinnimittäinmuuttiloppuvuosikseenMurto-laanjahänestäjaRinnastatulihuonetoveritjaystävät. Vain Rinna kelpasi Riikalle ohkaisennutturanlaittoon,sittenkunomatkädeteivätenäätaipuneet.

»Yhäkö sinä nukut?»Hilja-mummonikertoiviimeisinävuosinaan,ettähänaamuisinherääikäänkuinäitinsäää-neen:»Yhäkösinänukut?»Rinna itseoli ta-vattoman ahkera ihminen; jos ei muuta niinsukankudinoliainakäsillä.Hiljanollessalapsiäitiolineuvonuttätätekemääntyötä.Jostyö-täeiollut,saileikkiä,muttajouteneisopinutolla. Rinnanomasta lapsuudestaei juurikuul-tu. Viimeksi olen haastatellut tätiäni Sirk-ka-Liisa Heinosta, mutta ei hänkään muistamummoltaan mitään nuoruuden tarinoita.Ehkätämäyksinkertaisestieihalunnutmuis-tella karua alkuaan, saati »syyllistää» paljononnekkaammissa oloissa eläneitä lastenlapsi-aan. Sen sentään tiedän jo Hilja-mummonikautta, että Erstan kartanossa Rinna pal-veli »teijana», karjapiikana. Kartanon pel-loilla Hilja-tyttökin tienasi koulurahoja.Hilja-mummoni kertoi myös, että Rinna oli


yhteiskunnallisesti valpas nainen, tilasi les-kenäkin sanomalehteä ja teroitti tyttärelleenyleisen kunnallisen äänioikeuden merkitystä,kunsetulivoimaan1918. Hiljaperikiinnostuksenyhteiskunnallisiinasioihin, hän oli mm. Muuruveden kunnan-valtuutettu ja aktiivinen maalaisliittolainen.Eräänä kesänä 1930-luvun lopulla hän menikuuntelemaan Hedvig Gebhardia, kun tämätuli Suonenjoen emäntäkouluun esitelmöi-mäännaisasiasta.Tilaisuudestaonyhteiskuvaniin mummoni kuin Gebhardin albumeissa.Gebhardin papereista löytyi myös muistiin-panolappunen erästä 1950-luvun radiokes-kusteluavarten.Samaaneduskunta-aiheiseenkeskusteluun näkyi osallistuneen »emäntäVäänänen». Emäntä Hilja Väänäsestä oli 1951 tullutkansanedustaja, mitä luottamustointa hänhoiti vuoteen 1966. Kerran Hilja oli mukana

Neuvostoliittoon matkustavassa valtuuskun-nassajasaattoiisännillekertoa,kuinkahänenvanha sokeutuva äitinsä kuolinvuoteellaan1943 oli kuullut radiouutisista Stalingradintaistelusta ja päätellyt ääneen, että nyt sodansuuntakääntyi. August Väänänen kuoli 1961. Siitä pitäenHilja-mummo piti lipastolla ukkini valoku-vaajasenedessäliinallamuutamaatäyteläis-tä vehnäntähkää. Muutalammilla käydessänipoimin pellolta muutaman kauniin ruistäh-kän. Ne saivat paikkansa Rinnan-mummonlempilapsen, edesmenneen Jouko-isäni valo-kuvanedessä.KuvaoliotettuveneessäMurto-lahdella. Rinnan tarina muistuttaa niistä entisajanihmisistä,joillaeiolluttukikohtanaomaatilaaeikäturvanavankkaasukua.HeolivatRinnannuoruudessahämäläistenenemmistö.Useim-mat palvelijoiden, muonamiesten ja mäkitu-

Hilja ja august väänänen, vasta-avioituneet Jouko ja Marjatta (myöhempi sukuseuran kunniajäsen) väänänen sekä Marjatan isä, toimittaja urho Kittilä Murtolassa. Nuori isäntä Jorma väänänen oli juuri sivellyt talon keltamullalla; sellaiseen ylellisyyteen oli kesällä 1950 pitkästä aikaa mahdollisuus. – Rinna-mummo ei enää ollut näissä jälkihäis-sä mukana.


palaistennimetovatunohtuneetjahautaristitmaatuneet,muttaheidäntyönsäjälkisisältyyNuoramoistenkin kylänäkymiin, vuosisatai-siinpeltoihinjavanhoihinrakennuksiin.

Jälkilause SukupuuhunItäsuomalainensukunimikäytäntö,jonkamu-kaan suvun nimi pysyy, vaikka kaikki muumuuttuisi,saattaaollayksitekijäsiinäilmiös-sä, että rikkaiden ja köyhien välinen kuilu eioleollutaivanniinsuurikuinläntisessäSuo-messa. Savossa kurjastikin elävä saattoi sen-täänollaylpeäperitystäsukunimestään. LäntisessäSuomessataasköyhälläkansallaei yleensä ollut sukunimiä, ennen kuin papit

alkoivatniitäantaa,useimmitenVirtasta,Mä-kistä,Järvistä,Jokista…Talollisetkäyttivätta-lonnimeäja josvaihdettiintaloa,vaihdettiin1900-luvulleastimyösnimeä. Useimmat länsisuomalaiset sukuseuratperustuvat tietyn talonpoikaistalon tiettyihinkantavanhempiin, itäsuomalaiset sukuni-meen. Tavallista on, että sukuseurassa ensinkiinnitetään huomio suvun yhteiskunnalli-sestiansioituneimpiinjäseniin.Väänästensu-kuseurassaonjokauantutkittujahuomioitumyösniukoissaoloissaeläneitäarjensankarei-ta. Heihin kuuluu myös Väänäs-sukuun liit-tynyt, vaatimattomalla tavalla vahva Rinna-anoppija-mummo.

Väänästen sukujuhlat pidettiin kesäl-lä 1939 Kuopiossa. Olin täyttänyt juuri kuusivuotta päästessäni ensimmäistä kertaa isänimukana sukujuhliin, joten kyse oli minullesuurestapäivästä. Isänisisar, JennyJordman,piti Kotkassa Muotiliike Iristä, josta minulleolijuhliavartenostettuvaaleanvihreäkukal-linenvistraleninkisekäsiihenkuuluvahattu. Koska olin niin pieni, muistikuvani päi-västä ja itse juhlastaovat jokseenkinhajanai-sia,jahuomaanmuistavanisuurtenkokonai-suuksiensijaanhyvinpaljonyksityiskohtia.

Juhlijoiden aamu alkoi jumalanpalveluk-sella, joka pidettiin Kuopion Tuomiokirkos-sa. Minä en kuitenkaan mennyt isäni kanssajostain syystä kirkkoon, vaan odotin hänenkanssaan seremonian päättymistä ulkonakirkkopuistossa.Oliaikainenaamu,ehkänoinyhdeksän aikaan aamulla, eikä aurinko ollutvielä noussut korkealle. Päivästä näytti tule-vankaunis. Siihenaikaankirkkopuistossaolivieläpa-rikin kioskia, joissa myytiin kaikkea pientä.Muistanhyvintarkkaankuinkaisäniostimi-

Väänästenensimmäisetsukujuhlatkuusivuotiaansilmin

Maila Kortelainen


nulle elämäni ensimmäisen purukumin mu-seonpuoleisestakioskistameidänsiinämuitaodotellessamme.Koskaenollutkoskaanaikai-semmin syönyt purukumia, muistan kuinkaen raaskinut oikein heittää sitä pois, vaikkasiitäolijolähtenytmaku. Kun sukujuhliin menijät tulivat kirkos-ta, liityimme isäni kanssa heidän seuraansajaläksimmePuijonmajalle.Majassaolipitkätpöydät ja istuimmekaikkiniidenääressä.Pi-dettiinnimenhuuto,jajokaisenpitisenyhte-ydessä sanoa missä oli syntynyt. Mieleeni jäielävästieräsmies,jokasanoisyntyneensäKi-

venalla (Kivennavalla), koska ymmärsin hä-nensyntyneenkivenalla. Puijon majalla vietetyn päivän jälkeenteimme vielä laivamatkan Kehvon suuntaan,muistaakseni seuraavana päivänä. Ilma oli jomatkatessamme viileähkö toisin kuin Puijol-la ollessamme, mutta ei kuitenkaan satanut,vaikka sadetta olikin ilmassa. Saapuessam-meKehvon juhlapaikkaan,meitäoli laituril-la vastaanottamassa kansallispukuisia naisiaSuomenlippujenliehuessasaloissa.Menimmemäen päällä olevaan erittäin suureen taloon,jonka arvelen olleen nuorisoseuran talo, tai

Kuva Puijolta, kävelen isäni Yrjö väänäsen kanssa etualalla. Konemestari Yrjö vilho väänänen (s. 1886 Kuopion mlk, k 1961 Kuopio) oli Pöljällä, Tavisalmella syntyneen aaro Heikki väänäsen (1856–1908) poika, tämän isä oli Lars Samuel väänäsen (1821–1907). Lars Samuel oli Lassilan tilan isäntä 1860–1865, jolloin myi perintöosuutensa veljilleen ja osti torpan Nilsiän Sänkimäestä.


jokin sen tapainen. Talon suuressa salissa oliseinänvierustoillapenkkejä,jamejuhlijatis-tuimme niillä. Muistaakseni söimme jossainvaiheessatilaisuuttasiinäisossatuvassa. Myöhemmin ulkona oli mahdollisuuskäydä katsomassa aikaisemmin paljastettuaVäänäs-suvun patsasta. Patsaan vieressä oliseppeleitä, ja pienen tytön silmään se näyttihaudalta. Kehvon iltatilaisuudessa [tai edel-lisillan? toim. huom.] oli myös musiikkia jarunonlausuntaa. Orkesteria johti Nikolai(Niku)KarpojakirjoittamiaanrunojalausuiKalle(Rieska-Kalle)Väänänen.

Toimituksen kommentti: Muistelma täydentää viehättäväs-

ti sukuseuran historiikissa kerrottua. Maila-tyttönen näkyy

myös Puijolla otetussa ryhmäkuvassa. (väänästen Sukupuu

14, 2007, s. 27.) Lapset mukaan sukujuhliin!

Juhlista pois tulossa Tulliportinkatua pitkin, sankarihautausmaan kohdalla. Kuvassa vasemmalta alkaen isäni Yrjö väänänen, hänen sisarensa aino Labbart ja Fanny Karpo, Nikolai Karpo (Fannyn mies), uno Labbart (ainon mies), Taru Karpo (Fannyn ja Nikolain tytär), sekä kertoja Maila väänänen.


Terttu Elina Väänänen oli syntynytKuopionmlk:ssa(nykyäänSiilinjärven)Keh-volla Haapalahti-Uusitalon isännän KalleFredrik Väänäsen (1869–1927) – vanhan pe-rintötilan yhdennentoista peräkkäisen Vää-näs-sukuisenisännän–jaIlmiElinaJukosen(1878–1953)toiseksinuorimpanalapsena.Fi-losofianmaisteriTerttuVäänänenkuoliKuo-piossa Harjulan sairaalassa 93 vuoden iässä26.3.2010. Hänen koulunkäyntinsä alkoi Räimänkansakoulusta.YlioppilaaksiTerttuVäänänenkirjoittiKuopiontyttölyseosta1935jafil.kand.tutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistonhist.-kielitiet.tiedekunnasta 1943 ja filosofianmaisterin tutkinnon 1946. Hän toimi äidin-kielenlehtorinaMikkelintyttökoulussa1944,Laihialla 1946–1947, Jämsänkoskella 1947–1959 sekä Kuopion yhteislyseossa 1959–1975,josta hän jäi äidinkielen vanhemman lehto-rinvirastaeläkkeelle.Opintomatkojahäntekimm.Englantiin,Ruotsiin,Italiaan,Ranskaan,YhdysvaltoihinjaKanadaan.Sota-aikanahäntoimi eläinlääkintä-Lottana hevossairaalassa,jostahänsaitalvisodanmuistomitalinVM2. SukulaistenkeskuudessaTerttuVäänänenmuistetaansuku-jalapsirakkaana,hienotun-teisenajaoikeudenmukaisena.Hänosasimyöslaskea leikkiä ja kohdistikin usein huumorinitseensä. Eläkevuosinaan hän tuki paljon hy-väntekeväisyystyötävammaistenjalastenhy-väksi, opiskeli englantia kansalaisopistossa jaosallistui kirjallisuuspiiriin. Kesämökki Keh-volla, Soukkio oli hänelle rakas paikka, jossa

hänviettikesiäänvointinsamukaanjopavii-meisenä vuotenaan. Veljentyttären aviomiesMarttiKainulainenvideoiviimeisenäsyksynälaajanelämäkerrallisenhaastattelunkertojanavielä taitavasta ja hyvämuistisesta Terttu-tä-distä. Väänästen sukuseurassa Terttu Väänänenoli perustajajäsen, siis nuorena ylioppilaanayksi perustajakokouksen 1937 osanottajista jaheistä viimeisenä elossa. Suomen kielen lau-datur-kirjoituksensahäntekikirjailijajasuo-mentajaAnttiJuhanaWeänäsensuomenkielenkäytöstä ja kirjoitti etäsukulaisestaan myösVäänästen Sukupuuhun (osa 2, 1945). Hänosallistuivieläviimeisinävuosinaankinaktii-visestisukuseuranjasukuhaarantilaisuuksiinjaolihistoriikkiakirjoitettaessayksihaastatel-tavista.SukuseuramuistiTerttuVäänästävii-rilläänperustajajäsenensä90-vuotispäivänä.

Anna Väänänen

Kirjoittaja on Terttu Väänäsen veljenpojan tytär

Väänästensukuseuranviimeinenperustajajäsen–filosofianmaisteriTerttuVäänäsenmuistolle21.11.1916–26.3.2010


Vuonna2009teimmeserkustenvoiminkir-jansukuhaarastamme,MaaninganVarpastenVäänäsistä.Seolimonivaiheinentyö.

Varatuomari Iivari Aleksanteri Väänänen(1902–1967) liittyi veljensä eli tämän kir-joittajan isän, kauppias Taavetti Johanneksen(1889–1941) kanssa sukuseuraan jo 1930-lu-vunlopulla.HeolivatDaavidinsukua,poikia.Iivari-tuomariolimukanaseurakunnantöissäjatunsiuseitakirkkoherrojaKuopionalueelta.Laajassakirjeenvaihdossahäntutkiesi-isiään.HänpääsiIvarWänäiseen(1777–1852)asti. Täyttäessäni 50 vuotta 1985 Iivarin poi-kaarkkitehtiPaavoOlavi(Olli)(1936–2003)lahjoitti minulle kirjeenvaihdon kopiot. Siitäalkoisukututkimukseni. Täyttäessäni 70 vuotta 2005 tein ison su-kupuun kartongille. Kiinnitin sen juhlahuo-neiston seinälle. Juhlissa olleet Daavidistaneljännen ja viidennen sukupolven edustajatkirjoittivat siihen syntymäaikansa ja -paik-kansa.Samallapaikallaolleetsukulaisetsaivattietoajuuristaan. Lahden sukukokouksessa tapasin pikku-serkkuja ja jaoin kopioituja Iivari-sedän kir-jeenvaihtojahalukkaille.Kuopionkokoukses-sasovimme,serkukset-pikkuserkukset,Paavo(s. 1929) Outokummusta, Mauno (s. 1939)KeravaltajaSeppo(s.1950)Joensuusta,työn-jaosta.SiinävaiheessaVarpasenVäänästensu-kukirjaolijotoistenosaltapitkällesuunnitel-tu. Minä, Risto Mikkelistä, sain tehtäväksenilähinnä Daavidin (1863–1939) ja Kristiinan

(1865–1941) 13-lapsisen perheen perillistensuurenjoukontutkimisen. Yhteisissä palavereissa tuli puheeksi, ettäolisimielenkiintoista tutustua lähemminesi-isiemme asuinalueisiin. Sovimme retkestäheinäkuulle2007.TapasimmeSiilijärvenkir-kolla, tarkoituksena jatkaa sieltä Lapinlah-den Nerkoolle. Siellä tiesimme olevan Davi-din(s.1889)sedänAugustin(s. 1866)entisenasuinpaikan. KehvonHaapalahdenkartanooliseuraavakohde,jostajatkoimmekohtiVäänälänrantaajaVenäjänsaarta.Pitkänetsimisenjälkeenlöy-simme Augustin ja Davidin sedänisän Abelin(s. 1824) aikoinaan asuttaman, kirjeenvaih-dossamainitunHietaharjuntorpanpaikan.

Risto Väänänen Kuvat Seppo Väänänen

Esi-isienasuinsijoillaVarpaistenVäänästensukuhaarankirjantekovaiheita

Mauno väänänen Keravalta (vas.) ja Risto väänänen Mikkelistä haastatelevat augustin entisen kotitilan nykyistä omistajaa aaro Kuismia Lapinlahden Nerkoolla.


Maaningan TervasmäkiHietaharjustameidäntutkimusmatkaajientieterosivat, toiset lähtivät Tuusniemelle haas-tattelemaan Teemua, joka oli Augusti-veljenpojanpoika. Minä jatkoin Maaningan suun-taan.SeuraavakohteenioliTervasmäensuur-karjatila, jossatiesinasuvanVäänäsiä.Paikanjuuri eläkkeelle jäänyt isäntä Niilo kertoiNiilo-nimenollenkäytössäjoviidensukupol-venajalla.Poikansajatkaatilanpitoa.Perheeitiettävästi kuulu meidän sukuhaaraan. NiiloVäänänenneuvoitienMykkälään.Mykkäläonsuurkartano,jostammTervasmäenVäänässu-kuinentilaonerotettu. Mykkälässä Iwar Wänäin (s. 1777–1852)oli ollut renkinä Iivari-sedän kirjeenvaihdonmukaan.Siltäajallapaikallaolivainyksiaitta.Iwar meni naimisiin Brita Mykkäsen (1784–1854)kanssa,jokalieneeolluttämänMykkä-länkartanontyttäriä.IivarinjaBritanseitse-mäslapsioli1824syntynytAbel.

Varpaisen kylässäMikä meitä Varpaisen kylässä kiinnosti? Var-haisempiasutus.MarttiA.MykkäsenjaPerttiSalasman Maaningan historia ja Jorma Lei-mun Varpalan perintötalon historia antoivatpaljontutkittuatietoa. Maanmittaustarkistuksessa 1664 oli Ku-rolanlahdessa 5 taloa. Ne maksoivat vero- javuokramaksunsa mm. Rantasalmen kruu-

nunkartanollevoi-jakuivakalaleivisköinä. SittentulivatkylälleVäänäset,RuotsalaisetjaTuoviset.Saarisen-jaVarpasenjärvenmet-säalueetjäivätyhteisomistukseen.Huolimattayhteisomistuksesta lähti n. 1730 Kurolanlah-denVäänästenomistamasta talosta IwarWä-näin (1682–1759) raivaamaan ja kaskeamaanyhteisiä alueita. Hän oli toisen talollisen,Ruotsalaisen vävy. Kyläläiset haastoivat Iiva-rin talvikäräjille v. 1749. Esi-isämme oli eh-tinytperustaasinnejotalonjakaksitorppaa.OikeudenkäynnistähuolimattaIivarisaipitäätilansa. Isonjaon aikana taloa isännöi Iivarin 1711syntynytpoikaPåhl.Isojaossatalojaettiinkah-tenosaan,no.3VarpalajaNo.4Karinkantajasamassa yhteydessä Påhl luovutti omistuksenpojilleen,niinettäensinmainittuajäiisännöi-määnPetter(s.1741)jatoistaPåhl(s.1745). SittemminVarpalavaihtoiomistajaasiten,että vuonna 1830 isäntänä Varpalassa onkinAbelTikkanen.1835isänniksisaapuivatMyk-käsetjaVarpalaonollutheidänhallussaantä-hänpäiväänsaakka. Yllä mainitulla Petterillä oli poika 1777syntynytIivari jahänelläpoika,aikaisemminmainittu,1824syntynytAbel. Seuraava Varpaisten sukuhaaran kirja onsuunnittuvaiheessa lukuisine lisäyksineen jamoninekorjauksineen.

augustin ajoista on Nerkoolla muistona vanha riihi. august muutti paikalle 25-vuotiaana vuonna 1891. Oikeal-la: abelin asuttama Kiviharjun torppa on sijainnut kauniilla mäellä, josta on järvinäköala. Nykyinen rakennus on vuodelta 1930 ja sen sisäpuoli henki vanhaa aikaa alkuperäisine kiviuuneineen. Nyt siinä asuu eläkeläispariskunta. vieressä on kivijalka abelin ajolta. Se on hauskasti säilytetty osana pihaa ja kivikkokasvien alustana.


Kirjoituksessa mainitut esi-isät Iivar Väänäsen jälkipolvitaulusta.

TAULU 11. SukupolviIivar VäänänenIsä:PaavoVäänänen,Äiti:ElinaRissanen*1682,Maaninka†03.06.1759,Maaninka,Var-pais. Iivar Väänäsen syntymäaika epäselvä. As-sar Väänäsen tutkimusten mukaan Kurolan-lahden-PulkonlahdentakamaillasijaitsevastaVarpalasta(Varpais) on 3.6.1759 kirjattu kuol-leisiinIivari/IvarWänäin-niminentalollinen.Tuolloin hänen syntymävuodekseen myös il-moitetaan(f.)1682. Iivari lienee ollut Paavo Hannunpojan(Taulu 1200) poika ja on ainakin jo 1720-lu-vulla merkitty Varpalan asukkaaksi. Kuopionmaaseurakunnan rippikirjoihin Iivari Väänä-senvaimoksionmerkittyMargaretaRuotsalai-nen. TämäIivarinasuinseutuVarpala-Varpas-maasijaitseeMaaningankeskustastanoin12kmlänteen. Näyttää siltä, että sekin sai asuttajik-seenWäänäs-sukuistaväkeäjovarsinaikaisessavaiheessa.Jopaedellämainitut,HirvilahdeltajaVehmasmäestä(?)Kurolanlahdellemuuttaneetmiehet saattoivat myöhemmin poltella kaskiasielläkinjapyytääkalaakinviereisistäjärvistä. HisKi: Kuopion msrk. 1685 kastettu IfvardVänäinen,isäksimerkittyPållsaattaaollasamahenkilö.

PuolisoMargaretaRuotsalainen*1682,†1762

Lapset1) Påhl Väänänen ”Vänäin” *1711, Kuopi-on msrk, †16.04.1785, Maaninka (Taulu 2)2)VappuVäänänen*1710,Maaninka,†1782L3) Christiina Väänänen *10.07.1726, Kuopiomsrk,†21.04.1803,Kuopiomsrk(Taulu4)4) Anna Väänänen *1728, Maaninka,†24.03.1728,Maaninka

TAULU 22. SukupolviPåhl Väänänen ”Vänäin”,TalollinenIsä:IivarVäänänen(Taulu1),Äiti:Margareta

Ruotsalainen* 1711, Kuopion msrk, Varpais † 16.04.1785,Maaninka,Varpais[†]01.05.1785Kuolinsyy:veritauti,pöhö(Assarin tutkimuksista) Iivari Paavonpojan(Taulu 1209) jälkeen Varpala n:o 1:n Väänälääisännöi hänen poika Paavo ? Påhl Wänäin?, s.1711,k.16.4.1785. Paavonpuolisonaolinoin1733vihittyRiittaJauhiainen. Påhl´in syntymäaika on vaillinainen syys-tä,ettäukkonenpolttikirkonv.1719japappilapaloimuustasyystäv.1722,jotenvuosilta1693- 1722eiolekirkonkirjatietoja. Hänensynty-mävuotensa(ilmanpäivääjakuukautta)tuleeesiinrippikirjassavuodelta1761–69.

PuolisoBritaJauhiainen”Jauhiatar”(Wänäin)*01.03.1713,Rautalampi,†16.10.1792,Maaninka

Lapset1) Iivari Väänänen *02.01.1735, Kuopionmsrk,†14.08.1797,Maaninka(Taulu6)2) Petter ”Pehr” Wäänänen*28.02.1741,Maaninka,†16.06.1791,Maaninka(Taulu7)3) Paulus Väänänen *05.04.1745, Kuopionmsrk,†28.06.1814,Maaninka(Taulu8)4) Matti ”Mathius” Wäänänen *10.04.1747,Kuopionmsrk,†17.03.1809,Maaninka5) Margaret Väänänen *21.03.1749, Kuopionmsrk,†18196)BritaVäänänen*14.04.1751,Kuopionmsrk,†18217) Christina Väänänen *26.01.1754, Kuopionmsrk,†08.01.1833,Maaninka8) Sakari ”Zacharias” Väänänen *04.12.1757,Kuopionmsrk,†1827

TAULU 63. SukupolviIivari Väänänen,TalollisenpoikaIsä: Påhl Väänänen ”Vänäin” (Taulu 2), Äiti:BritaJauhiainen”Jauhiatar”*02.01.1735,Kuopionmsrk[*]02.03.1735,Kuo-pionmsrk†14.08.1797,Maaninka[†]1797Kuolinsyy:paise

TAULU 73. SukupolviPetter ”Pehr” WäänänenIsä: Påhl Väänänen ”Vänäin” (Taulu 2), Äiti:


BritaJauhiainen”Jauhiatar”* 28.02.1741, Maaninka, Varpais † 16.06.1791,Maaninka.Kuolinsyy:kuume

PekkaVäänänen(AssarVäänäsentutkimuksis-ta)Näyttääsiltä,ettäPaavoIivarinpojan(Tau-lu1215.)vanhinpoikaIivari, s.1735,kuoli lap-sena(?)[Toim.Huom.Vrttaulu6]jaVarpalanVäänälän talon n:o 1:n isännyyden peri isäl-täänikäjärjestyksessäseuraava,eliPekka?PehrPåhlssWänäin?,s.28.2.1741,k.16.6.1791.Hänetvihittiin17.3.1765japuolisonaoliHakkaralastakotoisinollut talollisentytärReetaMariaOla-vintytärVartiainen,s.(r.k.)1744,k.?(eli1812-22)?.Kummit:Marg.Viljalatar(toinennimiepäsel-vä).

PuolisoMariaVartiainen(Wäänänen)*22.08.1746,Kuopiomsrk,†1816

Lapset1)BritaChristinaVäänänen*13.11.1765,Kuopiomsrk,†1835(Taulu19)2) Pohl Väänänen *02.08.1768, Maaninka,†1780(Taulu20)3) Elisabet ”Elisabeth” Väänänen *10.03.1770,Maaninka,†1840(Taulu21)4) Anna Väänänen *17.081773, Maaninka,†20.03.1807,Maaninka(Taulu22)5) Maria Väänänen *17.08.1773, Maaninka,†20.10.1809,Maaninka(Taulu23)6) Inga ”Ingeborg” Väänänen *28.04.1775,Maaninka,†27.10.1820,Maaninka(Taulu24)7) Ivar Väänänen *15.02.1777, Maaninka,†01.04.1852,Maaninka(Taulu25)8) Petter Väänänen *25.12.1778, Maaninka,†09.01.1807,Maaninka9) Sakari ”Zachris” Wäänänen *08.08.1780,Maaninka,†185010) Pohl Väänänen *03.06.1782, Maaninka,†04.04.1833,Maaninka11) Eeva Wäänänen *26.02.1784, Maaninka,†185412) Olavi Wäänänen *18.10.1785, Maaninka,†185513) Maria Lovisa Väänänen *08.04.1788, Maa-ninka,†185814) David Väänänen *06.02.1790, Maaninka,†1860

TAULU 83. SukupolviPaulus VäänänenIsä: Påhl Väänänen ”Vänäin” (Taulu 2), Äiti:BritaJauhiainen”Jauhiatar”* 05.04.1745, Kuopion msrk, Väänälä [*]19.05.1745, Kuopion msrk † 28.06.1814, Maa-ninka[†]03.07.1814.Kuolinsyy:kuumetauti

PaavoVäänänenPaavo Iivarinpojan (Taulu 1215.) toinen poi-kaPaavo?Pohl/Pauus?,s.5.4.1745,k.3.7.1814,näyttää myös asuneen talollisena MaaninganVäänälän n:o 1:n mailla Varpalassa ?Varpais?.Puolisonahänelläoli 28.12. 1769vihitty lauta-miesSakari?Zachris?PaltaniuksentytärpiikaMaria?Paldania?,s.8.6.1749,k.5.8.1833.

PuolisoMariaPaltanius*08.06.1749,†05.08.1833

Lapset1)ChristinaVäänänen*28.04.1771,Maaninka,†16.02.1778,Maaninka2) Riitta Väänänen *29.01.1772, Maaninka,†1842L3) Paavo Väänänen *29.10.1772, Maaninka,†1842L4)MargaretaVäänänen*10.10.1773,Maaninka,†1843L5) Riitta Väänänen *13.02.1776, Maaninka,†1846L6) Påhl Väänänen *29.03.1779, Maaninka,†04.04.18337) Maria Väänänen *09.08.1785, Maaninka,†24.06.1787,Maaninka8) Anna Väänänen *16.01.1791, Maaninka,†12.04.1808,Maaninka

TAULU 254. SukupolviIvar Väänänen, TorppariIsä: Petter ”Pehr” Wäänänen (Taulu 7), Äiti:MariaVartiainen* 15.02.1777, Maaninka, Varpais † 01.04.1852,Maaninka

IivariPekanpoikaPekan poika Iivari (Ifvar Petri Vänäin), s.13.2.1777,k.???,näyttäämyösasuneenVäänälä


n:o1:n Varpalassa janoin1820lähtienVarpa-la n:o 7:n Kohiseva-nimistä torppaa. Hän olimyös renkinä Mykkälän talossa, Varpasmaano.4.Taloonedelleensuurikartanojasiitäonlohkottumm.Tervasmäenisomaitotila,jonkaisäntäNiiloluovuttipojalleen2006.PuolisonaIivarillaoli13.1.1805vih.Riitta(BritaStina)Mykkänen,s.1784,lieneeköollutMyk-käläntilantyttöjä?

PuolisoBritaCristinaMykkänen*28.10.1784,Maaninka,†1854

Lapset1)Paavo(Pohl)Väänänen*05.08.1806,†18762) Anna Väänänen *05.07.1810, Maaninka,†18803) Juho Väänänen *06.03.1813, Maaninka,†06.01.1814,Maaninka4) Stina Väänänen *21.12.1814, Maaninka,†18845) Christina Väänänen *21.12.1814, Maaninka,†1884L6) David Väänänen *26.09.1817, Maaninka,†1887L7) Maria Väänänen *16.09.1821, Maaninka,†18918) Abel Väänänen *05.08.1824, Maaninka,†01.01.1890(alla)9)VappuVäänänen*10.05.1828,†1898L

5. SukupolviAbel Väänänen,Torppari*05.08.1824,Maaninka†01.01.1890

Isä:IvarVäänänen,Wänäin,Äiti:BritaCristinaMykkänenHisKiMaaninkakastetut:5.8.182415.8.1824Vänälä1B.IwarVänänenBrithaMyckänenAbelHisKiMaaninkavihityt:8.11.1846KurolanlaxNro11Trp.AbelWää-nänenP.MajaLisaKrögerKurolanl.Nro19

PuolisoMariaElisabethKröger(Wäänänen)*01.10.1820,Kuopionmsrk,1890

Lapset1) Johannes Väänänen *25.08.1847, Maaninka,1917

2) Agatha Väänänen *05.03.1849, Pielavesi,1919L3) Ingeborg Väänänen *08.04.1851, Maaninka,1921L4)AnnaCatharinaVäänänen*15.07.1853,Maa-ninka,19235) Abel Väänänen *13.09.1855, Maaninka,16.10.19226) Nestor Väänänen *25.12.1857, Maaninka,14.09.19337) Johanna Väänänen *30.09.1860, Maaninka,1930L8) David Väänänen *02.03.1863, Maaninka,02.011939,Varpaisjärvi9) Augusti Väänänen *16.02.1866, Maaninka,12.03.1952,Suonenjoki

Abel on muuttanut poikamiehenä Pielave-deltä 19.12.1845 Maaningalle ja tullut takaisinvaimonsa Maria Krögerin kanssa 24.01.1848.Vuodesta 1866 perhe asui Maanigan Venäjän-saaressaHietaharjuntorpassa.Paikallaonvielätorpankivijalka.MyöhemminperheasuiMik-kajärvelläHorokissa,SalolankylässäViannalla.Sieltä he muuttivat Pielavedelle LeppälahdenkyläänAlavanpaikalle.

Abelinasuinpaikaterivuosina:1847Torpparinpoika,MaaninkaKurolanlahti111849Itsellinen,PielavesiVarpaismaa31851Torppari,MaaninkaKurolanlahti121853Torppari,MaaninkaKurolanlahti17,Mä-kelä1858Torppari,MaaninkaKurolanlahti17,Mä-kelä1860Itsenäinen,Maaninka,Lapvetelä3,Mak-kola1863Itsenäinen,Maaninka,Lapvetelä3,Mak-kola1866Torppari,MaaninkaVenäjänsaari2Hie-taharjuntorppa1881 16.4. muutti Maaningalta Lapinlahdelleperheineen1883 27.1. muutti Lapinlahdelta PielavedelleLeppämäki1:teenperheineen

Jälkipolvitaulu huomattavasti laajempana saatavissa mm.

Mauno väänäseltä [email protected].


Isäni Anselmi olivieremäläisenkyläsuuta-rinPaavoVäänäsenjaReetaKaisan,os.Böökinkahdeksanlapsisenperheenkolmanneksivan-hinjälkeläinen.RunsassatavuottasittenhänpalvelirenkinäVieremänpappilassa.Tuolloinhänsaavuttiiän,jolloinhänenolisiollutläh-dettäväarvannostoon. Tuohon aikaan Suomi ei ollut vielä itse-näinen valtio. Oliko nuiva suhtautuminensotaväkeenmenoonehkäyleistäseudunnuo-rukaistenkeskuudessa. Joka tapauksessa isänikirjoitti Ruotsissa asuville sukulaisilleen asi-asta.KohtahänsaiRuotsistakirjeen,jossaolivalokuvasukulaispariskunnasta talonsaedes-sä.Kirjeessäolimyösmatkarahatjakutsutul-lasukulaistenluokseRuotsiin. Isäni jättirenginpaikan,hyvästeli leskeksijääneen Reeta-äidin ja sisarukset ja matkustiVaasaan. Siellä hänen oli Ruotsin sukulaistenohjeidenmukaannoustavalaivaanjamatkus-tettavaPohjanlahdenylinaapurimaahan,jon-kavastarannansatamassasukulaisetodottaisi-vat. Yllättäen kohtalo puuttui peliin; isänimyöhästyi sovitusta laivasta. Yksin vieraassapaikassajaensikertaapoiskotoaolivarmastioutoa ja pelottavaakin maalaispojalle. Neu-vokkaanahänenonnistuipäästävossikkakus-kiksiVaasankaupungissa,olihanhänpappilanrenkinäollessaanpaljonkinkäsitellythevosia.Hänen kaksi vanhempaa sisartaan, Alina jaJohanna olivat aikaisemmin muuttaneet Vie-remältä ja asettuneet Ouluun asumaan. Isänipoti yksinäisyyttä, ikävöi sisariaan ja ennen

Kohtalokasmyöhästyminen

Annikki Vuoti

venäjän ajan sotaväkeen valittiin nuoria miehiä arvalla. Tämä uutinen on lainattu oululaisen Kaiku-lehden numerosta 10.5.1900.

anselmi väänänen (vas.) 21-vuotiaana lapsuudentove-rinsa vilho Komulaisen kanssa.


anselmi ja Kaisa väänäsen koti Kangastalo Lumijoella, kuvasi väinö väänänen 1940-luvulla.

pitkäähankkiutuiOuluunmatkustavienmu-kaan. Oulussaisänipestautuirengiksikeskikau-pungillasijaitsevaantaloon,jonkaomistiäve-riäsherrasväki.Jälleennuorukaisenpääasial-linen tehtävä oli huolehtia talon hevosista jakyyditävossikallaherrasväkeäasioille. Pian nuori Anselmi perusti perheen uta-järvisen Kaisa Valpurin kanssa ja hankkiutuiparemmin palkattuihin työpaikkoihin. Perhekasvoi Oulussa yhdeksänhenkiseksi. Erinäis-ten vaiheiden jälkeen perhe osti Lumijoel-ta maatilan, jonne Kaisa ja lapset muuttivatAnselmin ryhdyttyä sivutoimiseksi maanvil-jelijäksi ja viikonloppuisäksi. Näin edettiinkymmenen vuotta kunnes maatila oli saatumaksettua ja isänivoiottaa lopputilinOuluntyöpaikastaan. Muistan elävästi päivän, jolloin isäni tuli

kotiin ja sanoi harvakseltaan jokaista sanaapainottaen: »Tänään maksoin Kangastalostaviimeisenlainaerän.Nythelpottaa,putosvel-kataakkaharteilta.» Varhaisessa nuoruudessaan Anselmi olisuhtautunutkielteisestimahdollisuuteenjou-tua sotaväkeen tsaarin armeijaan. Suomensaatua itsenäisyyden isästäni tuli samalla lo-puksielämäänsäerittäinsinivalkoinenjaisän-maallinen kansalainen, joka kertoi lämmöllämuisteluksiatekopitäjästään. Pappilassarenkinäolonsaajaltaisäniker-toilitarinoita,joistaparhaitenonjäänytmie-leenhänenihailevakunnioituspappilassavie-railluttaKauppis-Heikkiäkohtaan. Olenjoskusleikitellytajatuksella,olisivat-ko Kaisan ja Anselmin tiet milloinkaan koh-danneet,jostuokohtalokaslaivaeiolisijättä-nytAnselmiarannalle.


VäänästenSukuseuranhallituspäättisukututkimustoimikunnanesityksestä–jakunuseillamuillasukuseuroillaoliposi-tiivisiakokemuksiaY-DNA-tutkimuksesta–selvittäämuutamienVäänäs-haarojensukulaisuuden»läheisyyden».–OvatkokaikkisittenkäänlähteneetRantasalmelta?

Y-DNA -määritysNykytekniikalla voidaan määrittää ajallinenetäisyys henkilöiden yhteiseen esi-isään melkohyvinkäyttäenns.Y-DNAmääritystä. IhmisenY-kromosomimäärittäätuleekolapsestamiesvainainen–vainmiehilläonY-kromosomijasepe-riytyyainaisältäpojalle.Tiedetään,ettäY-kro-mosomin DNA-ketjussa on tapahtunut aikojensaatossapieniämutaatioitaelimuunnoksia,jotkatunnetaan–vähänniinkuinkonekirjoituksessalöisivääränkirjaimen–jajoidentodennäköinentapahtuma-aika on voitu määrittää. Kun sittenverrataankahdenmiehenY-DNA:takeskenään,voidaan arvioida kuinka kauan sitten heillä onollut sama »isä» sen perusteella kuinka paljonheidänY-DNA:nsamuistuttavattoisiaan.

Kahdeksan koehenkilöäTutkimukseenvalittiinsukuhaarat,joistaolitie-dossavarmuudellakatkeamatonpoika-isä-ketjutaaksepäin noin 1700-luvun alkuun. Näin pää-dyttiin kahdeksaan henkilöön, jotka edustavatHamulan haaraa, (ilmeisesti ainoa »oikeasti»sen Antti Väänäsen (Rantasalmelta) jälkeläi-siä),MaaninganVarpasenhaaraa(mahdollises-ti Kehvolta lähtöisin), Nilsiän Reittiön haaraa

(mahdollisestiKehvoltalähtöisin),Pöljänhaaraa(lähtöisin Kehvon Puiroolahdesta), Haapalah-den haaraa (lähtöisin Kehvon Puiroolahdesta),Ylikiimingin haaraa (Rantasalmelta lähtöisin)jaPohjois-KarjalanMulonhaaraa(mahdollisestiRantasalmelta lähtöisin).Suluissaonainamai-nittutämänhetkiseentietoonperustuvakäsitysasiasta.Kaikkientutkittujenhenkilöidensynty-mäaikaon1900-luvunpuolivälinaikoihin. Näytteeksi käytettiin posken sisäpinnaltahangattuasolunäytettä,jokalähetettiinUSA:hantutkittavaksi. Näytteistä on saatu nyt tulokset,muttajottasaataisiinvarmuusniistä,jotkapoik-kesivat »tiedetystä», teetetään vielä lisänäytteettoisesta Puiroolahden sukuhaaran henkilöstä,toisestaHaapalahdenhaaranhenkilöstäsekäuu-tenayhdestäHirvimäenhaaranhenkilöstä.

Sukulaisuus 1400-, 1500-, 1600-luvulta…?Tähänastiset Y-DNA tulokset osoittavat, ettäPöljän, Varpasen ja Reittiön sukuhaaroilla olisiollut yhteinen esi-isä 1600-luvun alkupuolel-la, ja siismitä ilmeisimminKehvolla.Mulon jaKehvonsukuhaaroillaolisiollutyhteinenesi-isä1500-luvunalkupuolellaelisiisilmeisestiRanta-salmella.YlikiiminginjaHamulansukuhaarojensukulaisuus kehvolaisten kanssa periytyy vieläkauempaa Rantasalmen kaudelta 1400-luvunpuolelta.Nämätuloksetviittaavatsiihen,ettäosaRantasalmelta pohjoiseen aikanaan vaeltaneistaVäänäs-suvuistaeivätolisiolleet edes lähisuku-laisiavielä1500-luvullakaan.Vailähtivätkökaik-ki sittenkään Rantasalmelta? Kuitenkin kaikki

Yhteisiäesi-isiäetsittiinDNA-näytteistä

Pertti Väänänen


sukuhaaratkuuluvatns.N-tyypinY-DNA:han,johonkuuluun.60%Suomenmiehistä–erityi-sestiitäisenjakeskisenSuomenmiehistä. Kun saadaan tulokset vielä viimeksi lähete-tyistänäytteistä,voitaneenehkäratkaistajoitainarvoituksia sukuhaarojen alkuperästä. Koskakyseessäonvainyksitaikaksinäytettäsukuhaa-raakohti(määrityksenkalliinhinnanvuoksi)eimitään edustavia tilastollisia analyysejä voi tie-tenkääntehdä.Tuloksetkuitenkinovatsuuntaa

antaviajatukevatmuutamiatutkijoidenajatuk-sia,joitaeikirjallistendokumenttienpuuttuessaole voitu vahvistaa. On myös mahdollista, ettäaikaisemmin tehdyt olettamukset sukuhaarojenkeskinäisestä periytymisestä osoittautuvatkinvääriksi. Täytyy myös muistaa, että varsinkin1600-luvundokumenttientulkitseminenonvai-keaa ja voi helposti johtaa vääriin johtopäätök-siin.TällainenehkävoidaankorjatasaaduillaY-DNAtuloksilla.

Väänästen veistämää ja Väänäsistä veistettyä

Hanna ja Anni meelle kävellä juppas. Niihä’meetä kolome eukkoo kärrissä istu ja Tuppi-laa’haataesii’köröteltii’.Parkymmentäkärri-kuormoojoukkoosiihempihhaa’kerty.Arkkukärrillenostettii´ jahevosetkylällepäe’kiän-nettii’.

Paekalla tamma meenas töövätä kärkee’, on-neks kerkesi’ ohjakset tiukalle vettee. Toeste’hevoste’ jälessä Perho ee millonkaa’ raahas-sapysynnä,vua’aenasevängälläeellepyrki.Someriko’kohallapihhaampitkiänteejami-numpitselevitysakoelleantoo.

Ee tätä juutasta pittee jaksa, eekä ilikijä pal-jo’ iäntäkää’ kieltoo’ käättee! Luonnostaahi’mahoto’kilipumus.Nytsittäehöristellöö,ku’Aaro sillä orilla eellä männöö. Jo Tuppilam

pihassa orista vaenu’ sae. Käsvarret puutuvaalakaa,kämmenni’iha’rakotjotullu.

Kohtatämäkerrassakäsistäkarkoojaommoovahtijaa’männöö.Muuttiihevosetvielävaah-kossuap,nii’jottarinteessäarkkukärristätip-puu.

Kotva’aekoosiinäpihassaviivyteltii’nii’jottapikkise’ matkoo sae iha’ juosten’ ajjoo. Tam-makii’ raahottu ja kävelyy’ taepu. SiitähäAnniarvio’anto.-Katoha,Mari,mite’tammakävellämalttaa.Kuitenniimatkaiha’hyvästitaettuu.Ihmek-kö tuo jos tamma työliinty toeste’ vaahtii’.Köpöttäävätmännäku’nurmellaetanat.He-vosenni’vaekeetakokoaeja’sipsuttamallaku-lukee.Hannakii’vahvistihuomio’.

Sulla,Mari,onhevone’-eukkojenhautajaismatka


-Tämä’seleväja jootusaaskeleetuommostavaahtia tunne. Muutamii’ kunno’ askelii’ jä-läkee’ etuset eellämänijä’ kärrii’ jo kolokkaa.Kaeke’ lisäks tammakii kuuloo, ku’ toesiahevosia vähäm piästä iha’ kunnolla hoputtoopittää. Minä luule’ jotta tätä ee tarvihe tiempiällä käskee. Vaahtia piisoo nii’ ettee hevillätoeseksijiä,joskuskitämä’männäantaaeekämyötääsäkielteekehtoo.

- Haatuumua’ multii’ vaenaja kätkettii’ jakylältätakasi’lähettii’.EtumaeseksAarokar-raattiaijoo,jaminätuastammoohillitäkoeti’.Sillo’akatsuhkamaa’alako.

- Anna, Mari, tamma’ männä! Tuo Aaro he-vosiaa’ajjaa jarilloo.Vuoskaasiakehunujot-ta sillä om pitäjä’ aenuvat hevoset. Muillavua’kopukat taekopukkae’kuvat.Nyt suat-tasAarokii’oekee’hevose’nähhä.Eenuoori’liikkeet kummosilta näätä. Piätää’ viskoo jasuihtiaam purroo, vaekka karva sillä hyvästikiiltää.

-Minäoo’se’verra’yllytyshullujottaohjaus-perillätammoolaatasillenäpsääti’.Maeskaati’suuta jasannoomöllääti’.Nonii’,Perho,ko-etetaankomisseepiilöösejuoksumahti?Tam-ma iha’ taaksee’ vilikas niinku’ oes kysynnä.Onko tämä totta? Korviaa’ heelaatti, nostipikkise’kuarellekaalooja iha’tosissaa’rava-ta alako. Sitte’ akoelle kyitiä riitti. Kermilä’kohallavieläettäältänähtii’,kuAaroiha’see-saallee’nouste’piiskallaviuhto.

-Tuppila’pihhaa’ku’kärristänoostii’jaminätammoo puomii’ kiinni kööti’, Anni iänee’kyitiäkiittel.

- Eehä’ tamma kunnolla ies hikkee’ tullu.Näättäs jottanytvasta lämmetäalakaa.Kui-tenniikärrissätämmöne’kuorma.Viskataaha’tammalleheeniäettee’.

-TyytyväeseltäHannakiinäättiku’hamettaa’oekojahuastamaa’alako.- Saenpas kerra’ elläessä hevoskyitiä. Tähä’asti pitäny vua’ kopukkae’ kärrissä istuva.Näkpäähä’ Aarokii viimennii’ ne närhi’ mu-nat,ku’Perhooekee’juostaalako.

- Kaks kuppia kahvia jo kerittii’ juuva vastasitte’ Aaro ori’ puomille ajo. Minä pihamu-alle tölöväsi’, jos vaekka tamma pahasti rie-haantuu. Raahassa Perho rouskutti heeniä,eekä orikaa jaksanu ronkua. Aesoe’ välissähoeppuva’näätti javuahtose’kylykiäpeetti’.Aarohevostaa’sukijakuivatakoetti.Ori’etteeheeniäkantojasillepuolikkaa’leevästäsyötti.Mullejuolahtimielee’jottatottaselienöö,ku’huastaavatAaro’kovastiajava’,vua’muute’sehyvästihevosethoetaa.

Aarominu’ettee’käveljatunnustireelusti.

- Sulla, Mari, on hevone’, minä aasilla ajele’Myötammamulle!Minäsuattasi’siitärahhoomaksoo.Aaro taespikkise’ ihteesä’ottoo,ku’seleviti’mitteetehhäuhkasi’.MinäemPerhoosulle anna. Kuusela’ Otto sitä viikolla kylälläkysel, ku’ tarvihtees hyväliikkeestä hevosta.Ottoha myötääsä kunna’ asioilla kylällä ku-lukoo.Perhoeeoopiiskaa’ tottunna jasoppiiku’tehtynäOtollekättee’.Ikkää’kukkaaeeookuullutaenähnä,jottaOttooeshevostajuok-semaa’käskennä.

H.V.

24.3.2010

Kertomus on jäänyt kirjoittajan mieleen äidinäidin muiste-

luista. Mummo Maria väänänen (1882–1961) Nilsiän Reit-

tiöltä kertoi useasti vauhdikkaasta ”eukkojen hautajaismat-

kasta”.


Keravalainen Jouni väänänen yllätti tyttöystävänsä ja maalasi kosintansa! vanha vesisäiliö odotti purkua, mutta betoniseinä palveli ensin tärkeää tarkoitusta. – Kuvan lähettänyt sukulaismies tiesi kertoa, että vastaus oli myönteinen. Onnittelut!

Taiteilija on muutoinkin vakava graffitti-harrastaja. Mar-raskuussa 2010 avattiin Keravalla Suomen suurin graf-fittinäyttely, taiteellisena johtajanaan Jouni väänänen. Kymmenen uutisetkin noteerasi vasta-avatun näyttelyn ja johtajan. Ks. myös http://www.skye.fi/jounivaananen/art.html

Väänäsilläriittäämielikuvitustajataiteellisuutta


Olen taustaltani terve-ydenhoitaja ja työskennel-lyt äitiys- ja lastenneuvolassalähes20vuotta.Kiinnostukse-ni lasten kaltoinkohtelun eh-käisynjatunnistamisenkehit-tämiseen on herännyt omassatyössäni. Tutkimusaiheen va-linnantaustallaonmyöstyös-kentelyni valtakunnallisessaväkivallan ehkäisyhankkeessavuosina1998–2002.Tuonaai-kana Mikkelissä perustettiinViola -väkivallasta vapaaksiry, jonka ensimmäisenä pro-jektityöntekijänätoimin. Väkivalta on yhteiskunnassamme yleis-tä ja siihen puuttuminen on tärkeää. Lapsiinkohdistuvauhritutkimus(Ellonenym.2008)osoitti,ettälapsistayli30%joutuukokemaankotona kuritusta, ja vakavaa väkivaltaa noin8%.Väkivaltaliittyykulttuurissammetiivistialkoholinkäyttöön ja senriski lisääntyypari-suhdeväkivallan yhteydessä. Sariolan (1990)mukaan lapsiin kohdistuva väkivalta lisään-tyy perheen stressitilanteessa vaikeuksienkasautuessa. Imeväisikäsillä on suurin kal-toinkohteluriski. Turvattomassa ympäristös-sä kasvaminen on monin tavoin riski lapsennormaalillekehitykselle.Väkivallallaonlaajatjapitkäkestoisetterveydelliset,psyykkiset,so-siaalisetjataloudellisetseuraukset. Pro gradu -tutkimukseni Lasten kaltoin-kohtelun tunnistaminen ja siihen puuttu-

minen – hoitosuosituksenkäyttöönoton kuvaus käsittelilasten kaltoinkohtelun hoi-tosuosituksen käyttöönottoaneuvolatyössäsekäterveyden-hoitajien kehittämisehdotuk-siahoitosuosituksenkäyttöön-oton edistämiseksi. Tutkimusliittyi Itä-Suomen yliopistonhoitotieteen laitoksen pro-fessori Anna-Maija Pietilänjohtamaan tutkimushankkee-seenjasetoteutuiyhteistyössäTampereen yliopiston hoito-tieteen laitoksen kanssa. Pro

gradu-tutkimuksenihyväksyttiintoukokuus-sa2010.»Neuvolatädit» tiedonantajinaTutkimus eteni kahdessa vaiheessa: Kevääl-lä 2009 perehdytin kolmen keski- ja itäsuo-malaisessa terveyskeskuksen lastenneuvolanterveydenhoitajat vuonna 2008 julkaistuunlastenkaltoinkohtelunhoitosuositukseen.Ai-neistonkeruun toteutin ryhmähaastatteluillasyyskuussa2009.Tutkimuksentiedonantajinaoli 13 terveydenhoitajaa. Aineiston analysoininduktiivisellasisällönanalyysillä. Hoitosuosituksessa lasten kaltoinkohte-lulla tarkoitetaan lapseen perheessään koh-distunutta fyysistä tai henkistä väkivaltaa tailaiminlyöntiä. Fyysinen kaltoinkohtelu aihe-uttaa lapsellekipuasekätilapäisiä taipysyviäfyysisen toiminnan vaikeuksia. Psyykkinen

Lastenkaltoinkohteluaehkäisemään

Oppia pantu on ohtaan – stipendinsaajien kuulumisia


pahoinpitely tarkoittaa pelottavaa uhkaamis-ta,naurunalaiseksitekemistä,nöyryyttämistä,vähättelyäjamuutalapseenkohdistuvaapsy-kologistauhkaasiinämäärin,ettälapsenhen-kinenhyvinvointijakehitysvaarantuvat.Lai-minlyöntitarkoittaaettälapsenperustarpeistaeihuolehditafyysisestitaiemotionaalisesti.

Yhteistyö auttaaIlmeni,ettäneuvolatyössäuseillaeritekijöil-lä oli merkitystä lasten kaltoinkohtelun hoi-tosuosituksen käyttöönoton onnistumisessa.Edistäviätekijöitäolivatmuunmuassatoimi-vat yhteistyömuodot, kuten neuvolaperhetyösekäneuvolapsykologi. Hoitosuosituksen käyttöönottoa estäviätekijöitä olivat puolestaan resurssien vähäi-syysjamoniammatillistenkäytäntöjentoimi-mattomuussekäyhteistentoimintamallien jahoitopolkujenpuute.Organisaatioidenpirsta-leisuus, kuten samansuuntaisten toimintojensijoittumineneriorganisaatioihinasettihaas-teita. Koulutusten koettiin olevan liian ylei-sellätasolla.

Keskustelu julkisuudessa helpottaaKehittämistyömahdollistui,kunorganisaatioja johto sitoutuivat henkilöstön tukemiseen.Tärkeänä nähtiin käytännön tasolle tulevakoulutus sekä yhteisesti sovittujen moniam-matillisten toimintamallien sekä hoitopolku-jen laatiminen ja eri toimijoiden lähentymi-nen. Keskustelun lisääminen julkisuudessalasten kaltoinkohtelusta nähtiin asiana, joka

voisiedistäämyöspuheeksiottamistaneuvo-lassa. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaanhyödyntää hoitosuositusten käyttöönotossaterveydenhoitajien työssä sekä moniamma-tillisten työmenetelmien kehittämisessä. Mo-niammatillisten käytäntöjen kehittäminen,niidentoimivuudensekävaikuttavuudentut-kiminenolisijatkossatärkeää.

KiitoksetKiitän Väänäsen sukuseuraa saamastani apu-rahasta tutkimustani varten. Tutkimukseniolen tehnyt työskennellessäni samalla terve-yden edistämisen kehittämistyössä. Tutki-mustyö perehdytyksineen ja haastatteluineeneri paikkakunnilla on vaatinut työstä vapaanottoa ja aiheuttanut matkakuluja. Saamaanitukea arvostan ja se on ollut tervetullut tukitutkimuksenmahdollistumiseksi.

Arja Väänänen, Mikkeli


AnnikkiPursiaisenlisensiaatintyötar-kastettiinJyväskylänylipistossa4.6.2010.TilaisuudenvalvojanatoimiprofessoriJariHeinonen(kuvassa)jatarkastajinaprofes-soriMarjaanaSeppänenjatohtoriAnuLeinonen.

Olen tehnytyli 30vuottatyötäEtelä-Sa-vonsairaanhoitopiirinMikkelinkeskussairaa-lassa,jonkajohtavanasosiaalityöntekijänätoi-min.Muutamavuosisittentarjoutuitilaisuustäydennyskoulutukseen, johon kuului omaantyöhön liittyvä lisensiaatintyö. Valitsin tut-kimuksen kohteeksi omaishoidon, koska aiheliittyi läheisesti työhöni ja tuntui yhteiskun-nallisestikinajankohtaiselta ja tärkeältä.OlinmyöstoiminutomanläheiseniomaishoitajanajavuosienajanseurannutäitimmeAuneVää-näsen työtä isä-Viljon hoitajana. Sekä työniettä omien kokemusten pohjalta olin pannutmerkille, että omaishoitajuus on usein vaati-vaajasitovaatyötä,jossavoidaantarvitamo-nenlaistaapuajatukea.

Tutkimuksen tehtävät ja menetelmätTutkimusta aloittaessani tavoitteena oli sel-vittää,millaistatukeaomaishoitajatovatsaa-neet terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiltäjamitätukeaheodottavatsaavansa.Teinryh-mähaastatteluja 40 omaishoitajalle ja 13 sosi-aalityöntekijälleItä-jaKaakkois-Suomesta. Omaishoitajaryhmissäkeskeiseksiteemak-sinousivatkaikkiterveydenhuollonpalveluis-

ta saadut kokemukset. Haastatteluaineistoatarkastellessanihuomasinkinaineistonvastaa-van myös kysymykseen, miten omaishoitajatovat kokeneet terveydenhuollon henkilöstönsuhtautuvan omaishoitajiin. Tästä teemastamuotoutuitutkimukselletoinentehtävä. Tutkimus on laadullinen, menetelmänäkäytinsisällönanalyysiäkehysanalyysillä täy-dennettynä. Tutkimus on luettavissa osoit-teessawww.sosnet.fi.

Viisi suhtautumistapaaOmaishoitajilla oli monenlaisia kokemuksiaterveydenhuollon henkilöstön suhtautumis-tavoista Tunnistin viisi eri tapaa, joilla omaishoi-tajat olivat kokeneet terveydenhuollon hen-kilöstön suhtautuvan heihin. Yksi on, ettäomaishoitajia pidetään terveydenhuollossalähtökohtaisestiresurssina,voimavarana,jon-ka varaan hoitoa ja apua vaativa potilas saa-daan kotiutettua. Tällöin omaishoitajan omatilanne ja omat tuen tarpeet olivat jääneethuomiotta, esimerkiksi kotiutuksen ajankoh-dasta ei neuvoteltu eikä selvitetty omaishoi-tajan halukkuutta ja jaksamista ryhtyä teh-tävään. Osa omaishoitajista oli kokenut, ettäheidät oli velvoitettu ottamaan hoitovastuu,vaihtoehtojaeitarjottu. Osa omaishoitajista oli kokenut tervey-denhuollon henkilöstön ottavan omaishoita-jan yhteistyökumppaniksi, jonka kanssa yh-dessä toimien oli pyritty auttamaan potilastakuntoutumisessa ja jonka tietämys ja asian-

»Kunneottasmeijjättosissaan»– Omaishoitajien kokemuksia terveydenhuollosta


tuntemus oli otettu huomioon. Monellaomaishoitajallaolikokemuksiamyössiitä,ettäammattihenkilöstösuhtautuiomaishoitajaan-kin tavallaan asiakkaana, kanssa-asiakkaanapotilaanohella.Henkilöstöolikantanuthuol-taomaishoitajanjaksamisestajapyrkinytjär-jestämään perheelle tukea ja palveluja niin,ettämyösomaishoitajantarpeethuomioitiin. Joissakin tilanteissa terveydenhuollonhenkilöstöolipyrkinytirrottamaanomaishoi-tajaa hoidettavastaan. Näissä tilanteissa ter-veydenhuollossa oli nähty omaishoitajan uu-puminen ja ehdotettu hoidettavalle läheisellepysyvänhoitopaikanjärjestämistä. Jokakolmasomaishoitajaolikokenutter-veydenhuollonhenkilöstön taholtamitätöin-tiä. Näitä kokemuksia omaishoitajat toivatesille erittäinvahvasti.Monillemitätöintioliaiheuttanut luottamuspulaa terveydenhuol-lonpalveluihinjaloukkaavinakoetuttilanteetolivatjääneetmieleenvuosikausiksi. Mitätöinti oli ilmennyt muun muassaomaishoitajan antaman tiedon katoamisena

tai huomiotta jättämisenä, mikä oli joissakintapauksissajohtanutvirheelliseendiagnoosiinja sitä myötä hoidon ja kuntoutuksen viiväs-tymiseen, jopa vaaratilanteisiin. Mitätöintinäoli koettu myös omaishoitajan sulkeminenulkopuolelle potilasta koskevassa päätöksen-teossa.Omaishoitajaaolisaatettuesim.kieltäätulemasta mukaan lääkärin vastaanottohuo-neeseen myös niissä tilanteissa, joissa potilasei itse kyennyt sairautensa vuoksi ottamaankantaa asioihinsa tai muistamaan annettujahoito-ohjeita.

Vain puolet omaishoitajista oli saa-nut sosiaalityöntekijän palveluitaTutkimuksen ensimmäinen »tulos» oli ha-vainto, että vain alle puolet haastateltavistaomaishoitajistaoliylipäätäänsaanutsosiaali-työn palveluita terveydenhuollossa. Se mer-kitsi mm. vaikeutta saada tietoa erilaisistapalveluista jatukimuodoista, joillaomaishoi-toperheiden arkea voidaan helpottaa. Niinpätietoaolijouduttuhakemaanmonistaeriläh-


teistä jaehkä jääty ilman lakisääteisiäetuuk-sia.Monetolivat joutuneetpitkääntekemäänraskastatyötäilmanulkopuolistaapua. Sosiaalityöntekijöiden palveluita tar-kastelin sosiaalisen tuen käsitteen kautta.Omaishoitajat, jotka olivat tavanneet sosi-aalityöntekijän, arvostivat erityisesti tältäsaamaansa konkreettista ja tiedollista tukea.Sosiaalityöntekijät korostivat henkisen tuenmerkitystä ja totesivat työssään näkyvän en-tistä enemmän tarvetta asioidenajo- ja neu-vottelutukeen. Sekä sosiaalityöntekijät ettäomaishoitajat pitivät tärkeänä, että sosiaa-lityöntekijän palvelut ovat saatavilla hetiomaishoitajuudenalkaessa. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen pe-rusteella omaishoitoperheet muodostavatsuurenryhmänterveyssosiaalityönasiakkais-ta.Asiakkaaksiomaishoitoperheetohjautuvatuseintilanteissa,joissaonhuomioitavamoneneritahonnäkemyksiä jaetsittäväneuvotellenratkaisuja. Omaishoitajien parissa tehtäväl-le sosiaalityölle on ominaista välitiloissa toi-miminen. Terveydenhuollossa varsinainenasiakas ei ole omaishoitaja, vaan hänen hoi-dossaanolevahenkilö,mikätuotyöhönomatjännitteensä.

Tutkimustyöstä käynnistyi kehittä-mishankeTutkimus osoitti, että omaishoitajien asematerveydenhuollossaonuseinheikko.Alka-vatomaishoitotilanteet tunnistetaan huonosti jaohjausonuseinpuutteellista.Terveydenhuol-

lossa tulisi kehittää työkäytäntöjä siten, ettäomaishoitajatsaavatparemmatvalmiudetsel-viytyäkseenuseinhyvinraskaastajasitovastatyöstään. Omais-hoitajat tulisi nähdä paitsivoimavarana myös yhteistyökumppaneina jakanssa-asiakkaina.Sosiaalityössätulisipyrkiätavoittamaanomaishoitoperheetnykyistäkat-tavammin ja varhaisemmassa vaiheessa sekätiedostaa omaishoitajien oman tuen ja kun-toutuksentarve. Tutkimuksen kuluessa kypsyi ajatus ke-hittämishankkeesta. Olen muutaman vuodenajan saanut olla mukana Mikkelin seudunOmaishoitajat ja Läheiset ry:n toiminnas-sa. Yhdistyksen hallituksessa päädyimmealoittamaan RAY:n tuella hankkeen, jonkatavoitteena on kehittää terveydenhuoltoonomaishoitotilanteet tunnistava, omaishoita-jia valmentava ja tukeva moniammatillinenja asiakaslähtöinen toimintamalli (VALOT-hanke 2009–2013). Mallia kehitetään ja sentoimivuutta kokeillaan pilottiyksiköissä Ete-lä-Savon sairaanhoitopiirin neurologisellakuntoutusosastolla ja Kyyhkylän kuntoutus-keskuksessa. Projektin työntekijöinä toimivatLeenaHerranenjaMaaritVäisänen,o.s.Vää-nänen.

KiitoksetTutkimus tarkastettiin Jyväskylän ylipistossa4.6.2010. Kiitän lämpimästi Väänästen suku-seuraatutkimustyötävartensaamastaniapu-rahasta!

Annikki Pursiainen, Mikkeli


Jo aloittaessani opintoja syksyllä 2008Kuopion yliopistossa (nykyinen Itä-Suomenyliopisto)olinpäättänyt,ettähaluansuorittaaosan kauppatieteiden maisterin tutkinnostaYhdysvalloissa. Hakuprosessi alkoi heti syk-syllä2008.Seolipitkäkielitesteineen ja suo-situskirjeineen ja myönteinen vastaus opis-kelupaikastani saapui vasta lokakuun lopussa2009. Tavoitteenani oli parantaa englanninkielentaitoajasaadakansainvälistäkokemus-ta,silläaiemmantyökokemukseniperusteellaolin huomannut, kuinka tärkeää on uskaltaakommunikoida englanniksi, vaikka kielitai-to ei olisikaan täydellinen. Koko lukuvuottaminulla ei ollut mahdollisuutta viettää vaih-dossa, sillä olin opintovapaalla työpaikastani,johon minun oli määrä palata takaisin kesä-kuun2010alussa.Minullaeiollutaiempaako-kemustaulkomaillaopiskelustataiasumisesta,muttaajattelin,ettäopiskelijavaihtoonlähte-minen on halvempi vaihtoehto kuin esimer-kiksiomatoiminentöihinlähteminen. Syysiihen,miksivalitsin juuriYhdysval-lat,oli,ettäkyseinenmaaonkiehtonutminuajopitkään.KaikkihanYhdysvalloissaonsuur-ta!EdelleenYhdysvallatonyksisuurimmistamaista kaupallisten opintojen tarjoajana. Joentuudestaan tiesin, että opinnot ja tutkin-torakenne eroavat huomattavasta Suomenkoulutusjärjestelmästä, mutta myönnän, ettäkulttuurishokki kahden ensimmäisen kuu-kaudenaikanaolisuurempikuinosasinodot-taa.

Eroja opiskelussaYhdysvalloissa bachelor studies, eli alemmankorkeakoulun tutkinnon opinnot ja gradua-te studies, eli maisterintason opinnot eroavathuomattavasti toisistaan. Jälkimmäiset ovatsisällöltään huomattavasti laajempia ja vaati-vatenemmänopituntiedonsoveltamistakäy-täntöön. Monissa yliopistoissa suositellaan-kinmuutamanvuoden työelämänkokemustaalaltaennenkuinopiskelijaaloittaaylemmänkorkeakoulututkinnonsuorittamisen.Ryhmä-töiden merkitystä korostetaan huomattavastienemmän kuin Suomessa. Siivellä ratsasta-minen eliminoidaan sillä, että osa opiskelijankurssiarvosanaamuodostaaryhmätyöstäsaatuarvosana,johonvaikuttaaomantiiminantamapalaute.Mikälijokutiiminjäsenistäeiteeso-vittua osuuttaan ajoissa, professori voi hylätäkyseisenopiskelijankeskenkaikenmuidenjä-sentenantamienpalautteidenperusteella. Opiskelin kevätlukukauden 2010 NorthCarolinan osavaltiossa Western Carolina Uni-versityssä. Yliopisto sijaitsi noin kolmen tun-nin ajomatkan päässä Atlantasta itään päin,muttapaikkakuntaolitodellapieni.Opiskeli-joita yliopistossa oli noin 10 000. Lähimpäänisompaankaupunkiinolinointunninajomat-ka. Paikalliseen tapaan julkista liikennettä eijuuriole,jotenmilteikaikillapaikallisillaopis-kelijoillaonomaauto.Kampusolikaunisvuo-ristomaisemineen. Lisäksi North Carolinassaoliselkeästineljäerivuodenaikaa.Vaikkalumieipysynytkäänpitkäänmaassa.talviöinäpak-

KauppatieteitäCarolinassa


kastasaattoiollajopa–15astetta.Kevätsaapuitodellanopeastiluontoon.Johuhtikuussaläm-pötila hipoi + 30 astetta. Päivät olivat yleensäaurinkoisiajasadettasaatiinmelkoharvoin. Western Carolina University vaatii mais-terintason opiskelijalta kolmen eri kurssinsuorittamistalukukaudessaanjakurssitkestä-vätkokolukukaudentammikuunalustatou-kokuulle saakka.ValitsinkursseiksiAuditing,Portfolio Management ja Strategic Manage-ment. Kurssit olivat sisällöltään mielestänierittäin työelämälähtöisiä. Opiskeltavaa ai-netta pyrittiin soveltamaan käytäntöön ryh-mä-taiyksilötöidenavulla.Auditing-kurssillateimme joka viikko esimerkkiyrityksestä ti-lintarkastusta.Kurssillalaadittiinoikeitatyö-papereitajakirjoitettiinraporttitarkastuksentuloksistasisältäen. Portfolio Management-kurssilla ylläpi-dimme internetissä sijoitusportfoliota,minkäkehitystä seurasimme joka viikko. Tehtävänäoli tutkia Yhdysvalloissa noteerattavia pörs-siyrityksiä ja analysoida niitä potentiaalisinasijoituskohteina.Kurssillaostettiinjamyytiinpörssiosakkeita ja pyrittiin maksimoimaansijoitusportfolion tuotto. Strategic Manage-ment -kurssilla koko kurssi koostui yhdestätiimityöstä, joka kesti koko kevätlukukau-den.Teimmemarkkinatutkimuksenolemassaolevalle yhdysvaltalaiselle yritykselle tämänkehittämästä uudesta bioteknologia-alantuotteesta.Selvitimmekilpailijatjaniidentar-joamattuotteetjalopuksietsimmeasiakasyri-tyksellepotentiaalisiapartnereita. Yllätyinsiitä,ettävapaa-aikaaesimerkik-si matkusteluun lukukauden aikana ei pal-joakaan ollut. Pääsiäisen aikaan yliopistossavietettiin paikallista spring breakiä, eli niinsanottua hiihtolomaa. Tuolloin matkustinmeksikolaisten vaihto-opiskelijoiden kanssaviideksi päiväksi Las Vegasiin. Muuten vii-kot kuluivat nopeasti opiskelutehtäviä teh-dessä. Kuten jo aiemmin mainitsin, opiskeluoli huomattavasti intensiivisempää kuin olinsuomalaisessa yliopistomaailmassa tottunut.Tunneille opiskelijoiden odotettiin saapuvan

ajoissajapoissaolojaeipaljoakaansallittu.Li-säksi opiskelijoiden odotettiin tekevän kysy-myksiäjaosallistuvankeskusteluihin.

Järjestelyt ja lomaosuusLähdin vaihtoon kansainvälisen järjestön(ISEP) kautta, mikä oli huomattavasti hal-vempaa kuin hakeminen suoraan yhdysval-talaiseenyliopistoon.Itse jouduinopiskelustamaksamaan lentoliput edestakaisin ja noin 1800euronlukukausimaksunjärjestölle.Mak-su kattoi opiskelun, asumisen ja ruokailutkampuksella. Kurssikirjat jouduin ostamaanitse,mitkäolivattodellakalliita.Ilmanniitäeiolisipärjännyt, silläopetus seurasikurssikir-joja tarkasti. Itse kampuksella rahaa ei juuritarvinnut kuluttaa, mutta asuntolaan joutuiitse hankkimaan henkilökohtaisten tavaroi-denlisäksivuodevaatteetjaastiat. Lukukauden päättymisen jälkeen touko-kuussajäinvieläpariksiviikoksilomailemaanYhdysvaltoihin, sillä halusin samalla kertaatutustuatiettyihinnähtävyyksiin.MatkustelinAtlantassa,WashingtonDC:ssäjaNewYorkis-sa. Pääsin vierailemaan USA:n korkeimpaanoikeuteen,senaattiinjaValkoiseenTaloon. Tokikokolukuvuodensuorittaminenolisiollut kielen oppimisen kannalta ehdottomas-tiparempivaihtoehtokuinpelkkälukukausi,mutta pidän viettämääni aikaa opiskeluvaih-dossa erittäin kannattavana, eivätkä opinnotmenneet tutkinnon kannalta hukkaan, vaanpäinvastoin. Tämän lisäksi kielitaitoni sel-västi parani. Olen kiitollinen siitä, että vaih-to oli kohdallani mahdollista taloudellisestija sopi elämäntilanteeseeni.Suosittelenulko-mailla suoritettavaa työharjoittelua tai opis-kelua lämpimästi kaikille, mikäli se on vainmahdollista.Avoimellamielellä ja joustavallaasenteellapääsee jopitkälle.Ulkomaillaopis-keleminenantaalaajempaaperspektiiviäajat-teluunjalisääluottamustaomaankielitaitoon. Kiitän lämpimästi Väänästen Sukuseuraasaamastani rahallisesta avustuksesta, joka olitodellahyödyllinenulkomaanvaihtoniaikana.

Jenni Vehviläinen, Espoo


Väänästensukuseurary:nvuosikokousLapinlahdellaVäärninpappilassalauantaina20.3.2010.Kovastalumipyrystähuolimattapaikalleolisaapunut50henkeä.

Ennen kokousta kerrottiin sukututkimuk-sentilanteestajatäydennettiinsaatujatietoja.Lounaan jälkeen pidettiin vuosikokous. Seu-ranesimiesPenttiVäänänenavasikokouksenjakertoiVäänästensukuseuranalkutaipalees-ta.Väänästensukuseurassaolijäseniävuoden2009lopussanoin500henkeä.Tavoitteenaonjäsenmäärännostaminen600jäseneenvuoden2010aikana.Ensivuonna(2011)vuosikokouspidetäänJyväskylässäjasukukokousKuopios-saelokuunensimmäisenäviikonloppuna. Seuran taloudenhoitaja Jari A. Väänänenkertoi kahden viimeisen vuoden aikana erit-täin haasteelliseksi muuttuneesta omaisuu-denhoidosta. Omaisuuden tuotot pysyivätkuitenkinplussanpuolella,vaikkavarallisuu-den arvo olikin muutamaa aiempaa vuottaalemmalla tasolla. Sukuseuran omaisuudestajasenkehittymisestäsaiselkeänkuvan.Jäsen-maksuksi päätettiin edelleen 10 euroa ja ai-naisjäseneksipääsee170eurolla. Pentti Väänänen Tampereelta ja JuhaniVäänänenOulustapalkittiinsukututkimussti-pendillä. Kokouksen jälkeen meille esiteltiin Väär-nin pappilaa ja sen historiaa. Pappila liittyymm.kirjailijaJuhaniAhonelämänvaiheisiin.

VuosikokouspidettiinVäärninpappilassa

Kuj jäseniä yhteisen perreen — sekuseura toimii

Kahvin jälkeen, vasemmalta Esko väänänen, Juhani väänänen, ina Liljeström, Marjatta Liljeström ja Market-ta Frederickson. Yläkuvan etummainen Raimo väänänen Siilinjärveltä.


Sukuseuran ulkomaanmatkat alkoivatPietaristakesäkuussa2007jajatkuivatViroonkesäkuussa2009.YksiVironmatkankohteistaoliVäänankylä,moisiojakylätalo. Aktiivinen Väänan kylä nähtävyyksineenolikiinnostavaitsessään,muttameilleerityi-sestisiksi,ettäeräänteorianmukaanVäänäs-nimivoisiperiytyäVäänankylästä.KeskiajallaViron ja Suomen välillä oli paljon yhteyksiä,esimerkiksi Väänan kylän lähellä sijainnut jaFaehnan kartanon välillä omistanutkin luos-tari hallitsi läänittäjänä Porvoon, Sipoon jaPernajantienoita.Olisihansitenhyvinkinvoi-nutjoku»piällysmies»tullaSuomenpuolelleVäänasta,käyttääkylännimeäsukunimenään,jäädämaahanjakokeahyväälapsilykkyä. Tottataitarua,polveutumistarinakuulos-ti niin hauskalta, ettei siitä maltettu luopuamatkanpäättyessä,vaanpantiinvieläparem-maksi.MistäsVäänankyläsainimensä?Eikaivain Väinäjoesta, joka virtaa Itämereen halkiLatvian? Syyskuussa 2010 lähdettiin ottamaan asi-astaselväätaiainakinkatsomaanVäinäjokea.Esimiehemme Pentti Väänänen kehitti näp-pärän matkustusidean: Kun Riikaan lentääkoneita monelta Suomen paikkakunnalta,hankkikoon kukin matkansa itse ja yhteinenohjelma toteutetaan paikan päällä. Useimmatmyösasuivatsamassahotellissaerinomaisellapaikallavanhankaupunginreunamalla. Perjantaina 3. syyskuuta illansuussa kokoseurue sitten kohtasi illallisella. Seuraavanaaamuna lähdettiin opastetulle kiertokävelylle

ja sen päälle ajettiin Jurmalan rantakaupun-kiin,jossalounastettiinsekäkatsastettiinkes-kusraittia. Muu aika oli omaa ohjelmaa, jotamonet kuitenkin toteuttivat isommalla seu-rueella. Ja sunnuntaina kukin palasi »omaankaupunkiinsa» valitsemallaan lentoyhteydel-lä. Yksimatkalaisistarakensitunnelmistaru-nonjaAaltosenpariskuntavalokuvasi.Kiitos!Lisääkuviaonsukuseuranwww-sivuillaKa-leviVäänäsensinnepukkaamina.

VäänäsetVäinäjoensuussa

Riitta MäkinenKuvat Sinikka Aaltonen

Tuomiokirkon tornista näkee myös väinä-joen, joka koh-ta sulautuu itämereen. Riiassa on yli 700.000 asukasta ja venäjänkielisiä on vähän enemmän kuin latviankieli-siä. Silti kaikki kyltit ovat ovat vain latviaksi.


Väinä ja Väänä?Ja entäs se Väinäjoki? Itämerensuomalaisetkansatovatkauttaaikojenkäyttäneetyli1000kilometrin mittaisesta joesta sen kaltaista ni-meä, vaikka latviaksi (joka kuuluu eri kie-liperheeseen) on puhuttu Daugavasta. Lii-vinmaan kronikassa, jonka Henrik-niminenkirjoittaja on laatinut 1200-luvulla selostaenlatinaksi varsinkin alueelle suunnattuja ris-tiretkiä, kerrotaan kansasta nimeltä LyvonesVeinalanses.Suomeksi tuokääntyisiVäinäläntaiväinäläisetliiviläiset. Kielentutkijatovat löytäneet sanalleusei-ta mahdollisia kantasanoja muinaisista indo-eurooppalaisista kielistä ja niistä lienevät su-keutuneet esim. Daugava-nimeä vanhemmatsaksankielinen Düna ja slaavilainen Dvina.Suomensukuistensuuhunsopivammaksivas-taavannimenalkukirjaimeksiolisivalikoitu-nutV.SiisliivinkieleenVēna,viroonVäinajasuomeenVäinä. Vaihtoehtoinenselitystuleeomankielisistäkantasanoista: viron kielessä sana vein, väin,tarkoittaa meren kapeikkoa, salmea. Keski-Virossa on myös Väinjärv. Suomen kielessäonkäytettysanaaväinätarkoittamaanleveää,syvää ja hiljaa virtaavaa jokea ja liivin kie-len vēna puolestaan tarkoittaa samantapaistaasiaa: leveä mereen laskeva joensuu, satama.(Latvian kulttuuria ja historiaa, Rozentals-seura2005,s.311). Väänäsetvoivatsiistehdäsenjohtopäätök-

sen, että se joen varrella lähellä merta sijait-seva paikka, joka saksankielisessä 1300-luvunlähteessä oli Feyena ja myöhemmin viroksiVääna, ja josta ensimmäinen Väänänen onrantautunut Suomeen, on alun perin saanutasukkaansaVäinäjoenrantamilta. Vierailimme siis todellisessa alkukodis-samme! Näin uskoo vuorenvarmasti ainakintämänkirjoittaja.

Perjantai-illan ravintola Province Brasserie tarjoili rans-kalaisesta nimestään huolimatta latvialaista perinne-ruokaa ja oli hauskasti sisustettu ja koristeltu vanhaan maalaishenkeen. Hyvää oli maanläheinen ruokakin. Sen lomassa esittäydyttiin.

Lauantaiaamuna kohtasimme oppaamme Ellen Rieks-tinan (oikealla). Hän on Latviaan avioitunut virolainen, joka puhui erinomaista suomea, tiesi »kaiken» ja osasi kertoa tietonsa elävästi. aluksi piti kävellä sateen-varjojen alla. Kun ehdittiin vanhasta kaupungista liikekeskustaan, alkoi poutaantua. Riika pitää itseään joulukuusen syntykaupunkina, siksi jonkinlaista joulu-kuusta pidetään aukiolla pitkin vuotta. Ensimmäisestä historiaan jääneestä joulukuusi-maininnasta tuli tänä vuonna 500 vuotta. Tallinnalaiset tosin ovat löytäneet asiakirjoistaan vieläkin vanhempia mainintoja. – Tyylitel-ty joulukuusi taustalla, keltaisessa takissa seuran esi-mies Pentti väänänen, joka jälleen kerran oli pätevästi organisoinut matkan.


Rantaravintolassa Jurmalassa.

viereisellä sivulla: Yhteiskuva otettiin päivän kirkastuttua Jurmalan kylpyläkaupungin pääraitilla. Sitten palattiin Riian keskustaan; moni lähti kirkkokon-serttiin Tuomiokirkkoon, toiset sukelsivat iloksemme samalle illalle sattuneeseen Riian Taitei-den yöhön.

vasemmalla: Kävelymatkan päässä hotellilta oli kauppahalli ja -tori, josta löytyi monenlaista tuliaista, vaikkapa herkkutatteja, jos sellaiset vaan sai mahtumaan laukkuihinsa. ainakin mukaan tulivat mukavat muistot.


välillä poikettiin konditoriassa, jonka runsaasta valikoi-masta oli vaikea valita kastettavaansa. Moni osti samal-la tuliaisia. Kävelykierroksen jälkeen siirryttiin bussiin, joka vei meidät katsomaan jugend-kaupunginosaa. Tyylilajista oli huikea näyte Suomessakin vaikuttaneen taiteilija Rozentalsin kodin rappukäytävä, jota käytiin ihmettelemässä.

Naiset saivat katsella miesten lomasta itämerta. Leveä hiekkaranta oli jo autiona, joskin yksi uimari nähtiin. Runsas ja herkullinen lounas maistui, mutta ihan hal-valla ei selvitty, ainakaan jos ruokajuomaksi tuli valittua punaviini.


OlimmematkallaViänästensukuseurankanssa,usseemmatottivatmukkaansarakkainpanssa.Viänäsiäsuapuilentokonneillakaikkialta,eivoisituntualomaenneemakkeemalta.

Olitorppariajatalollista,oliTorniostajaHelsingistä.Viänäsiäpaikoistamonistajaminäjavaemo,Savosta,sieltäalkukodista.

Perjantaiuamunakunkatujaastelimme,niinvuatteemmemesiinäkastelimme,koskavettäsatoikaatamalla.Onneksioltiinkohtajosontikanalla.JapäevänpiätteeksimäntiinsyömäänViänäset,kaekki,porukalla.

JasielläViänäsiäolipaikkapullollaanjakaikissapöydissäolipullopaikallaan.

laavantaiuamunavanhookaapunkiakierrettiin,mukulakiviäjamustiakissojaihmeteltiin.

IltapäiväksimentiinJurmalaankäymään,jasiellämerenrannallekomeestisyömään.Jahyvveeoli,vaikkaruokaolikinkeräilyerissä,tarjoilusielläoli,kuitenkintekijöilläverissä,silläoluttakiitarjottiinlaseissa,erierissä.

Jaosalleporukkooolivarattupunastaviiniäjokasittenolikiihinnakastajahyvinfiiniä.

Illankuppeessaosamenikatsomaankirkkooeipassannutsisällämittäänvirkkoo.Hienooolilaulutjavieressätututjatorillaolimiehetjamiestenjutut.

Pyhäuamunaväkilähtikaapungillejahymmyiltiinmeporukassasille,kunmenipämihintahhaansapaikkaaniinViänästähänsiellähetimoikkaa.

KaekkilomatloppuuaekannaanmuttaluottoovoettähänsannaanettäjatkuujututsukujuhlissaKuopiossataisittennämäjorinatpoltettaankotinuotiossa.

SukuseuranmatkallaLatviaRiiassa

Nimimerkki Vänä

Documents

Väänästen Sukupuu nro 18