Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ... · 1 / 2009 kaavoituksen energiatehokkuus • metsÄverotus osa metsÄpolitiikkaa • 3 d-kiinteistÖnmuodostus ruotsissa • lunastussÄÄnnÖksia

1/2

009

KAAVOITUKSEN ENERGIATEHOKKUUS • METSÄVEROTUS OSA METSÄPOLITIIKKAA • 3 D-KIINTEISTÖNMUODOSTUS RUOTSISSA • LUNASTUSSÄÄNNÖKSIA KEHITETÄÄN RUOTSISSA • NETTIKARTAT • MITEN VALITA MAALASERKEILAIN •

INSPIRE-DIREKTIIVIN TILANNEKATSAUS • VISIOITA KIINTEISTÖJEN HINTATIETOMAISEMAAN

Sirkka-Liisa Anttila: ”Alueellistaminen on aina vaikea päätös”

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Suomen karttakuvan kehitys

Leica GPS1200+Ainoa tulevaisuustaattu GNSS

Nilomark Oy (09) 615 3555, [email protected]

www.leica.fi

Tulevaisuustaattu GNSS tarkoit-taa maksimia tuottavuudessa ja luotettavuudessa. Enemmän satelliitteja, enemmän GNSS- signaaleja. Tänään ja huomenna.

Leica GPS1200+:GPS L5, GLONASS, Galileoja Compass-signaalit

Saavutat optimaalisen GNSS-tarkkuuden ja -luotettavuuden tänään, ja samalla varmistat vielä suuremman tarkkuuden ja nopeuden huomenna. Tätä on Leica GPS1200+. Plus lisäetuna täydellinen valinnan vapaus kokoonpanojen – Leica SmartRover, Leica SmartPole ja Leica SmartStation – kesken... valinta on sinun!

Leica GPS1200+:n kanssa olet valmis tulevaisuuteen. Investoimalla tänään tulevaisuustaattuun GNSS-teknologiaan varmistat, että laitteesi seuraa kaikkia satelliitteja nyt ja myöhemmin. Tulevaisuustaattu GNSS tarkoittaa myös sitä, että kaikki olemassaolevat GPS1200-laitteet voidaan aina päivittää kaikkein uusimpaan teknologiaan.

Yllätyt kaikenkattavuudesta: GPS L5, GLONASS, Galileo ja Compass: GPS1200+:n tulevaisuustakuu SmartTrack+ ja SmartCheck+: tarkkuus ja luotettavuus SmartRTK+:lla 100% jäljitettävyys ja yhtäpitävyys verkossa Uusin teknologia: riittävästi kanavia myös huomenna Leica SmartWorx -laiteohjelmiston tuottavuus ja helppokäyttöisyys

1/2009s i s ä l t ö

PÄIVIÖ TOMMILA”Muiden kansakuntien symbolihahmoista Suomi-neito poikkeaa samastumalla Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan. Kuten Suomi valtiona myös symbolinen Suomi-neito selviytyi sodista ja esiintyy edelleen, nyt EU-Suomen henkilöitymänä.” S. 6.

Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKYwww.maankaytto.fi • Päätoimittaja: Pekka Lehtonen, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh. 040 546 3806.

Kansikuva: Pekka Lehtonen.

10 TIMO TURUNEN”Tarkistetut valtakunnalliset alu-eidenkäyttötavoitteet korostavat yhdyskuntarakenteen eheyttä ja sen tiivistämistä.”

SIRKKA-LIISA ANTTILA”Joudun päätöksenteossa ottamaan huomioon myös hallitusohjelman ja valtion tuottavuusohjelman tavoitteet.”S. 18.

MATTI MyLLyNIEMI”Puupulan ratkaisuja ovat puun hinnan vakaus, selkeä veropolitiikka, suurempi tilakoko, korjuun kehittäminen ja neuvonnan lisääminen.”S. 24.

5 Pekka Lehtonen (pääkirjoitus) KARTTA ON OSA KANSAKUNNAN TARINAA

6 Päiviö Tommila KUINKA SUOMI-NEIDON MUOTOINEN KARTTA-SUOMI SyNTyI?

10 Timo Turunen TARKISTETUT VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄyTTÖTAVOITTEET

14 Jukka Noponen ENERGIATEHOKKUUS ALKAA KAAVOITUKSESTA

18 Sirkka-Liisa Anttila ALUEELLISTAMINEN ON AINA VAIKEA PÄÄTÖS

19 Göran Eriksson OMISTUSASUNNOT TODELLISUUTTA RUOTSISSA TOUKOKUUSSA

22 Simo Mikkola RUOTSIN TIE ON MEIDÄNKIN TIEMME?

24 Matti Myllyniemi METSÄVEROTUS TÄRKEÄ OSA METSÄPOLITIIKKAA

30 Nina Heiska UNIVERSAALISKANNERIA ETSIMÄSSÄ ELI MITEN VALITA MAALASERKEILAIN?

36 Kaisa Harju NETTIKARTAT MEDIAN PALVELUKSESSA

40 Risto Peltola VISIOITA KIINTEISTÖJEN HINTATIETO- MAISEMAAN

42 Matti Holopainen UUDET KUNTAPÄÄTTÄJÄT – ENTISET HAASTEET KUNNAN MAAPOLITIIKASSA

43 FIG-UUTISIA

44 Antti Vertanen INSPIRE-DIREKTIIVIN TOIMEENPANO LOPPUSUORALLA – JA LÄHTÖVIIVALLA

46 Markku Airaksinen SUMMA-ARVOSTA KOKONAISARVOON

51 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA

52 MAANMITTARITOIMISTO ÄyRÄVÄINEN & KRÜGER

52 Juhana Hiironen KIINTEISTÖARVIOIJAT PIETARIN KIINTEISTÖMARKKINOILLA

55 JARRUMIES

57 Pentti Kallio TOHTORI JA PATRIARKKA MAUNO ”MANU” KAJAMAA

58 TÄÄLLÄ ANTTI JAKObSSON, PARIISI

60 RAJALINJALLA

62 UUTISIA

69 KESKUSTELUA

84 PALVELUHAKEMISTO

14 JUKKA NOPONEN”Energiatehokkuus alkaa kaavoituksesta.”

Logica tarjoaa paikkatiedon tuotteet, palvelut, aineistot, kokonaisintegroinnitja ulkoistukset sekä julkishallintoon että yksityissektorille.

Paikkatietoratkaisumme toimitetaan teknologiariippumattomasti mm. ESRI-, MapInfo-,OpenSource-, Oracle-, Microsoft- ja Google -teknologioita hyödyntäen.

Lisätietoja: [email protected]

www.logica.fi

Paikkatiedot Palveluna - Logicalta

5MAANKÄYTTÖ 1/2009

P ä ä K i R J O i t U s

KaRtta On Osa KansaKUnnan taRinaaoulukuussa julkaistiin Mauno Kajamaan elämänkerta. Se on J Peruskartan historia osoittaa, että

vaikeina aikoina voidaan toteuttaa

uudistuksia kenties helpommin kuin

nousukautena.

PeKKa lehtOnen Päätoimittaja paatoimittaja maankaytto.fi

kunnianteko kartoitustyölle.Kirjan on toimittanut Erkki-

Sakari Harju taustaryhmän avus-tamana ja kirjaa esittelee tässä lehdessä Pekka Raitanen.

Kajamaan muisto elää voimak-kaana aikalaisissa, kuten Pentti Kallion tekstistä ilmenee. Kajamaa oli asiantuntija, johtaja ja opettaja. Hänen ympärilleen kehittyi kekkosmainen säde-kehä, joka osaltaan saattoi jopa jarruttaa myöhempää työtapojen kehittämistä.

Peruskartoituksella on symbolinen yhteys kansakunnan historiaan. Peruskar-toituksen idea luotiin jatkosodan aikana, jolloin Kajamaa oli keskeisissä tehtävissä armeijan karttahuollossa. Hän valmisteli vuonna 1943 väitöskirjansa, jossa kiteytyi peruskartan sisältö. Sillä korvattiin pitä-jänkartta ja topografinen kartta.

Sodan jälkeen ryhdyttiin valtai-saan urakkaan. Oli saavutus hankkia hyväksyminen, rahoitus ja resurssit tähän ponnistukseen köyhtyneessä maassa ja valtion kassakriisien keskellä. ”Kun käy-tettävissä on yhtenäinen, suurikaavaisen kartasto, yhteiskuntasuunnitteluun ei tarvita resursseja tuhlaavia ja vain yhtä hanketta palvelevia erillisiä kartoituksia”, perustelivat Maanmittaushallitus ja sen voimakastahtoinen virkamies Kajamaa. Peruskartoituksesta tuli osa jälleenraken-nusta ja se ilmensi tulevaisuuden uskoa. Koko maasta valmistettu peruskartasto edisti omalta osaltaan kansakunnan vau-rastumista. Vielä 1990-luvulla herättikin kansainvälistä huomiota, että tällaisessa harvaanasutussa maassa on kat-tava, suurikaavainen kartta.

Peruskartta oli Suomen sodan jälkeisen ajan tärkein kartta-alan infrastruktuurihanke. Se tuotti myös ehkäpä maanmittausalan laajimman tekemisen kulttuurin, jonka tekijät ovat historiikeiksi ja muisteluksiksi sen koonneet.

Kartta-ala seuraa kansa-kunnan kehitystä myös uuden teknologian aikana.

Maastotietokanta on peruskar-tan digitaalinen versio. Euroopan

paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) myötä paikkatietojen saatavuus viran-omaiskäyttöön lisääntyy ja kansalaiset saavat katsella tietoja maksutta.

Maastotietokannan tiedot näkyvät Maanmittauslaitoksen Karttapaikalla ja monessa sovelluksessa. Karttapaikka oli internet-ajan airut, kun se julkaistiin vuonna 1996, ensimmäisenä koko maan kattavana topografisten karttojen palve-luna. Se on edelleen yksi suosituimmista suomalaisista internet-palveluista.

Maanmittauslaitoksen johtamana kehitteillä oleva paikkatietoportaali tuo seuraavan askeleen, jossa Euroopan paik-katietodirektiivin (INSPIRE) velvoittama-na eri paikkatiedon tuottajat tuovat omat kartta-aineistonsa jokaisen saataville. Antti Vertanen kertoo tässä lehdessä, missä INSPIREn kanssa mennään. Suo-men paikkatieto-osaaminen on hyvällä mallilla ja uusia innovatiivisia paikkatie-topalveluita on kehitteillä. Geodeettinen laitos on yksi johtavista paikkatietoalan tutkimuskeskuksista Euroopassa ja sen asiatuntemusta on käytetty mm. INSPIREn kehittämisessä. Yrityspuolella What a map -palvelu tuo kaiken maailman kartat kuluttajien ulottuville. Nokian massii-vinen investointi karttateknologiaan on

myös hyvässä muistissa. Julkisista palveluista YTV:n reittiopas on yksi parhaita palveluita. Ajan karttaboomista kertoo Kaisa Harju tässä lehdessä.

Suomessa on siis osaa-mista ja menestys peruskartan ja maastotietokannan kehittämises-sä. Yhdysvalloissa on äskettäin

julkistettu ehdotus miten paikkatietoinf-rastruktuurilla voitaisiin elvyttää Ameri-kan taloutta (http://www.cast.uark.edu/nsdi/nsdiplan.pdf). Ehdotuksen tekijänä on henkilöitä Googlesta, Microsoftista, Oraclesta, Autodeskistä ja Intergraphista. Suomen tilanne peruspaikkatietojen osal-ta lienee parempi kuin Yhdysvalloissa. Sielläkin on julkistettu suunnitelmia mut-ta rahoitusta ei yhteistä maastotietokantaa vastaavalle konseptille ole saatu.

Vaikka INSPIRE-direktiivin velvoittei-den täyttäminen vaatii resursseja, on se vain ensimmäinen askel. Se ei velvoita keräämään uusia tietoja tai uudistamaan paikkatietojen hallintaa. Suomen paikka-tietoinfrastruktuurin kehittäminen aloitet-tiin paikkatietoasian neuvottelukuntien toimesta. Nyt neuvottelukuntien ehdo-tukset pitäisi viedä käytännön tasolle ja se vaatii investointeja. Maanmittauslaitos on julkistanut yhteisen maastotietokantakon-septin, jossa eri viranomaisten tietoja käy-tetään tiedon keruussa. Sen toteuttaminen on jatkoa peruskartan tarinalle. Julkisen sektorin ja yritysten hallussa on paikka-tietoa, jota tulisi saada maastotietokannan ja sen helppokäyttöisen verkkoliittymän Karttapaikan välityksellä kansakunnan käyttöön. Kuten peruskartan historia

osoittaa, vaikeina aikoina voidaan toteuttaa uudistuksia kenties hel-pommin kuin nousukautena.

Voiko peruskartan historiasta oppia – paikkatietoinfralla laman torjuntaan?

MAANKÄYTTÖ 1/20096

Päiviö Tommila

Kuinka Suomi-neidon muotoinen kartta-Suomi syntyi?”Muiden kansakuntien symbolihahmoista Suomi-neito poikkeaa samastumalla Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan.”

tai ne voivat olla yhteisön ja yksilön toimintaa laein, asetuksin ja sopimuksin sääteleviä sallivia tai kieltäviä normeja sekä moraalisia, uskonnollisia ja mentaa-lisia ohjeistuksia sellaisten käsitteiden kuin hyvän ja pahan tai kauniin ja ruman välillä.

Meidän on vaikea kuvitella maail-maa ilman karttakuvaa, meidän, jotka tiedämme maapallon olevan pyöreän, joille maapallon pinnan jakaantuminen mantereisiin, valtameriin ja valtioihin on itsestään selvää ja joille oman maamme Suomi-neidon hahmoinen isänmaan kart-ta on lapsuudesta saakka tuttu. Mutta näin on ollut vain lyhyen ajan historiassamme. Maanmittauksen juhlapäivänä onkin syytä kysyä, miten Suomi-neidon muotoinen kartta-Suomi syntyi?

Naisfiguurin käytöllä symboloimaan maata, maakuntaa ja kaupunkia on pitkät

perinteet. Tunnemme Ranskan Mariannen ja Ruotsin Svea-mamman. Personifikaatio on liittynyt vapauteen, voittoon, kansal-lisuuteen, isänmaallisuuteen. Näistä läh-teistä nousi myös Suomi-neito runouteen ja kuvataiteeseen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Zachris Topeliuksen ja Walter Runebergin vaikutus oli tärkeä. Ruotsin malliin Suomi tai Suometar esiintyi myös äiti-Suomena, mutta nuorentui sitten nei-doksi. Muiden kansakuntien symbolihah-moista Suomi-neito poikkeaa siinä, että se samastuu Suomeksi hahmottuneeseen karttakuvaan.

Mutta aloittakaamme alusta. Emme tiedä, millainen käsitys ympäristöstään, kauemmista tienoista puhumattakaan, oli niillä ihmisillä, jotka vuosituhansia sitten vaelsivat Suomen niemelle ainoana houkuttimenaan vesien ja metsien riista? Meillekin on vasta verraten myöhään sel-

”Suomen symbolikuva haavoittui pahasti toisen maailmansodan rauhoissa. Kuten Suomi valtiona myös symbolinen Suomi-

neito selviytyi ja esiintyy edelleen, nyt EU-Suomen henkilöitymänä. Toivokaamme hänelle terveyttä ja reipasta mieltä, sillä

sellaista hän ja me kaikki tarvitsemme tämän päivän ankaran kilpailun maailmassa”, lausui akateemikko Päiviö Tommila

juhlapuheessaan.

Antero Aaltonen

”Eräretket laajensivat

tunnettua elinympäris-

töä ja paikannimistä

muodostui ihmisten

mieleen kartta, muistin

maisema.”

RAJA JA KARTTA ovat kansakunnille keskeisen tärkeitä käsitteitä. Valtiollis-po-liittisessa ja taloudellisessa toiminnassa, liikenteestä puhumattakaan kartat ovat perustyökaluja. Luonnonlait puolestaan määräävät äärirajoja, myös fyysisen suori-tuskyvyn ulottuvuuksia. Rajat voivat olla konkreettisia, jolloin ne on mahdollista pyykittää maastoon ja piirtää kartoille,


vinnyt, että rannikoilla maa on jatkuvasti noussut ja että maisemat, jos kohta hitaas-ti, ovat sukupolvesta toiseen muuttuneet. Mantereen ja meren rajaa on edelleenkin mahdotonta vetää, kun Lounais-Suomen rannikkomerellä on – akateemikko Olavi Granön mukaan – peräti 38 000 saarta. Varhaiset eränkävijät tiesivät tulleensa suunnasta, josta aurinko nousi. Rannikolta päästiin jokea pitkin järvelle jos toiselle-kin ja suurten vesien äärelle hahmottui myös sisämaassa niemien ja saarten maisema.

Perimätieto eräreiteistä laajensi tun-nettua elinympäristöä. Arkeologisessa aineistossa on vuosituhansien takaa niin maalla kuin vetten päällä liik kumisesta todistavaa esineistöä, samoin siitä kerto-via Taipale-nimiä. Opastusta lisäsi nimien antaminen ympäristöstään eroaville luon-nonkohteille, kuten vesistöille, mäille ja suurille kiville. Yksin Etelä-Hämeen ja Keski-Uudenmaan maas tosta on poimit-tavissa 360 erämaapalstoista kertovaa pai-

kannimeä. Näillä voitiin jäsentää maastoa ja vesistöjä sekä hahmottaa etäisyyksiä päivänmatkoina. Juuri paikannimistä muodostui ihmisten mieleen kartta, jolla ei kuitenkaan ollut tarkkaa alueellista hahmoa. Se oli ihmisen muistissa olevaa maisemaa, eräänlaista henkistä raken-nelmaa.

Tällaiseen ihmisten mielenmaise-maan liittyi paljon myyttistä ja mystistä, sallittua ja kiellettyä. Näkymätön raja kulki jokapäiväisen kotipiirin ja metsän välillä, jonne lähteminen jo oli siirty-mistä asuinpaikasta toiseuteen. Paikan-nimistössä pyhä ja hiisi piirsivät rajoja, edellinen kotipihan ja ulkopiirin välille, jälkimmäinen pihapiirin ja kalmistojen, elävien ja kuolleiden välille. Molemmat käsitteet omaksuttiin pronssikaudella in-doeurooppalaisina kulttuurivaikutteina. Kalmistoja alettiin ensimmäisenä rajata muusta maastosta. Kuvitteelliset rajat olivat tuttuja myös kansanrunoudessa Tuonelan virrasta lähtien.

Liki nykyisen muotoisena maantieteel-

linen Suomen niemimaa näyttäytyy

vasta v. 1626 Andreas buraeuksen

Pohjoismaiden kartassa.

© Uppsala universitetsbibliotek

”Euroopassa

kartoitus toimi alkoi

1400–1500- luvuilla

löytöretkien,

kansallisvaltioiden

synnyn ja kirjapainon

keksimisen

seurauksena.”


Kosketukset ulkomaailmaan loivat vastakohtaisasetteluja meidän ja muiden välille. Me eli ympäröivä yhteisö koostui perheestä ja suvusta, laajemmin kylistä, jotka vaativat asutuksen pysymistä pai-koillaan eli maanviljelyskulttuurin syn-tymistä. Maanviljelyksestä on varhaisia merkkejä Länsi-Suomessa jo pari tuhatta vuotta eKr. Nykytutkimus suhtautuu kuitenkin epäileväisesti kovin varhaiseen kylämuodostukseen, saati sitten laajem-paan yhteiskunnan organisoitumiseen. Kalmistot, käräjäkivet ja muinaislinnat edellyttivät kuitenkin jonkinasteisia yhteisöjä.

Ajanlaskun alun jälkeisinä vuosisa-toina ja etenkin viikinkiretkien alkaessa merenrannikon joensuihin alkoi saapua kauppamiehiä ja sotaisiakin purjehtijoita, joiden mukana levisi uusia katsomuksia. Uuden kristinuskon edustajat ottivat haltuunsa vanhan uskon palvontaleh-dot ja rakensivat niiden paikalle uusia temppeleitä samaan aikaan. kun meren takana asuvat kuninkaat selitettiin entisiä paikallisia päälliköitä mahtavammiksi. Vasta tässä vaiheessa näyttää kirkon vaikutuksesta syntyneen pitäjäntasoisia kokonaisuuksia aluerajoineen. Uusille herroille alettiin vaatia säännöllisiä veroja ja siitäkin syystä tarvittiin tietoja, mihin saakka Rooman usko ja Ruotsin kuninkaan valtapiiri ulottuvat. Varhaiskeskiajalla syntyi Suomen maantieverkon pohja, jolla oli paikoin edeltäjiä jo esihistoriallisen ajan lopulla ja jolla nyt yhdistettiin hal-linnon keskuspaikoiksi rakennetut linnat ja perustetut kaupungit toisiinsa. Suomen-lahden pohjoisrannikon satamapaikoista on säilynyt luettelo, jota on pidettävä Suomen vanhimpana ”merikorttina”. Lännestä katsottuna merentakainen maa hahmottui niemenä.

Varhaisissa Euroopan yleiskartoissa valtakuntien rajoja ei aina ollut. Maakun-tien ja heimojen nimet riittivät. Tunnetun maanpiirin karttoja laadittiin jo antiikin aikana, mutta varsinaisesti Euroopassa kartoitustoimi alkoi 1400–1500-luvuilla löytöretkien, kansallisvaltioiden synnyn ja kirjapainon keksimisen seurauksena. Nyt maanpiirin karttoihin alkoi tulla

myös entistä selvempi käsitys Euroo-pan kaukaisen pohjoisreunan alueista. Suomen asukkaat oli tosin mainittu jo antiikin Tacituksen kuvauksissa, mutta Suomen nimi esiintyy ensi kerran kartal-la vuonna 1493, ja omana maantieteelli-senä kokonaisuutena, kapeana niemenä, Suomi hahmottuu varhaisimmin 1532 Jacob Zieglerin kartassa, jonka Mikael Agricola hyvin tunsi. Vain muutaman vuoden nuorempi on meille tuttu Olaus Magnuksen Carta Marina, joka sisältää paikannimien lisäksi paljon ihmeel-listen eläinten kuvia. Liki nykyisen muotoisena maantieteellinen Suomen niemimaa näyttäytyy vasta 1626 Andreas Buraeuksen tunnetussa Pohjoismaiden kartassa.

Kartan nimi oli latinankielinen: Orbis Arctoi nova et accurate delineatio eli Uusi ja huolellisesti valmistettu Pohjoismaiden kartta. Tunnemme Buraeuksen Ruotsin ja niin muodoin myös Suomen kartografian isänä. Hänen nimitettiin 1628 päämate-maatikoksi hienolla tittelillä ”general-matematicus”. Hän oli myös ainoa, jolla tällainen nimitys on ollut.

1200-luvun mittaan Suomi liitettiin Ruotsiin ja Ruotsin itärajasta tuli myös Suomen itäraja. Varhaisin ”itäraja”, vielä kuitenkin lainausmerkeissä, näyt-tää kulkeneen Kymijoelta Hämeen läpi Pohjanlahteen. Häme ulottui näet vanhan maakirjan mukaan ”suolamerestä suo-lamereen”. Ensimmäinen valtiollisella sopimuksella vakiinnutettu itäraja oli tunnetusti 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja, joka kulki Kannaksen läpi ja sitten viistoon luoteeseen Pohjanlah-teen.

Entä mitä ymmärrettiin rajalla keski-aikana? Vanhat Ruotsin maanlait edellyt-tivät kyläyhteisön maiden merkitsemistä maastoon, mutta kuten keskiaikaisia rauhankysymyksiä viimeksi tutkinut professori Jukka Korpela toteaa, kenen-kään mieleen ei olisi tullut lähteä umpi-metsään merkitsemään Pähkinäsaaren rajaa. Tärkeätä oli tietää kulkureitit ja kauppapaikat, rajan yhtäjaksoinen kul-ku ei ollut sitä. Keskiajan rauhat olivat kaupparauhoja enemmän kuin valtioiden

välisten sotien päätöksiä. Aluevalta muo-dostui paikallisten keskusten, linnojen, kirkkojen, kaupunkien vaikutuspiireistä ja niiden verkostosta, josta ensin syntyi maakunnallinen ja myöhäiskeskiajalla valtiollinen identiteetti.

Suomea kutsuttiin keskiajalla myös Itämaaksi. Ilmansuunnista saivat ni-mensä Tukholmaa ympäröivät muutkin maakunnat. Hallintorakenteeltaan Suomi tuli olemaan Ruotsin kaltainen hallinto-, oikeus- ja kirkollisine laitoksineen ja niistä aiheutuneine sisäisine rajoineen. Feodaaliseen tapaan kruunu julistautui ylimmäksi maanomistajaksi, ja kunin-gas Kustaa Vaasa alkoi 1500-luvun puolimaissa patistaa uudisasukkaita sisämaan korpiin le vittämään Ruotsin aluetta. Kirjoittajan äidinisänkin suku polveutuu suoraa miespuolista linjaa näistä Hämeen metsien uudisasukkaista. Näin täytettiin asumattomia metsiä ja Ruotsi sai menestyneen sotapolitiikan ohella hyvän perusteen valtakunnan rajan siirrolle ensin Täyssinän rauhassa 1595 pohjoiseen Jäämereen ja sitten 1617 Stolbovan rauhassa pitkälle Laatokan taakse ulottuneen Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan liittämiseen Ruotsin kunin-kaan maihin.

Suomella ei ollut Ruotsin aikana länsi-rajaa, mutta Haminan rauhassa sellaiseksi määriteltiin Tornion- ja Muonionjokia pitkin kulkeva linja. Nyt Suomi sai myös pohjoisrajan, sillä kun Suomeksi kutsuttu alue oli Ruotsin aikana ulottunut vain Kemijoen tienoille, rajaksi tuli nyt 1751 käyty Ruotsin ja Norjan raja. Se on tänä päivänäkin Norjan ja Suomen raja. Näissä rajajärjestelyissä syntyi Suomi-neidon läntinen käsivarsi.

Suurvalta-asema sortui Suuressa Poh-jan sodassa, ja Uudenkaupungin rauhassa 1721 menetettiin iso osa Karjalaa. Eikä tässä kyllin, vaan Turun rauhassa 1743 Venäjä ulotti länsirajansa Kymijoelle. Niinpä kun Venäjä kaksisataa vuotta sitten helmikuussa 1808 aloitti sodan Ruotsia vastaan, hyökkäysarmeija koot-tiin Kymijoen taakse eli aika keskelle Suomea. Ruotsi hävisi sodan, mutta sen voittajaksi osoittautui itse asiassa Suomi, joka 1809 sai paljon enemmän maata kuin mitä sen nimellä kutsuttuun Itämaahan oli ennen sotaa kuulunut. Haminan rau-hassa Ruotsi luovutti Venäjälle nimeltä mainiten Suomen läänit, mutta myös edellä mainitun osan Ruotsin Lappia ja osan Länsi-Pohjaa. Lisäksi Ahvenanmaa luettiin nyt selvästi Suomeen kuulu-vaksi. Eikä tässä kyllin, sillä kun kaikki entiset Karjalan menetykset Stolbovan rauhan itärajaa myöten liitettiin vuoden

”Ensimmäinen kansankielinen koti-

maan kartta painettiin 1844. Tämä

oli se karttakuva, josta kuvitteelli-

nen Jukolan Eero sai aineksia isän-

maan äidinkasvoihin.”


Päiviö Tommila on historiantutkija, emeritusprofessori ja Helsingin yliopiston entinen rehtori. Hän on ollut akateemikko vuodesta 2004.

Päiviö Tommila väitteli filosofian tohtoriksi 1962 väitöskirjalla La Finlande dans la politique européenne en 1809–1815 (”Suomi ja eurooppalainen politiikka 1809–1815”). Päiviö Tommila on tutkinut Suomen historiaa, etenkin poliittista historiaa 1800-luvulla, kaupunkihistoriaa, lehdistön ja historiankirjoituksen historiaa. Tieteellisten tutkimusten lisäksi hän on julkaissut yleistajuisia tekstejä ja ollut useiden teossarjojen päätoimittaja tai työryhmän jäsen.

Lähde: Wikipedia

– Ilmakuvaus ja ortokuvat– Laserkeilaus

Blom Kartta Oy, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki+358 9 299 3060

www.blomkartta.fi

– HawkEye-laserkeilaus– Kartoitus ja maastomallit

– Pictometry® – 3D Photonav®

1812 alusta uuteen Suomen suuriruh-tinaskuntaan, syntyi siitä nyt Venäjän alaisuudessa ”Suur-Suomi”, sanoisinko aikuinen Suomi-neito. Itsenäistyttyään se vielä sai Tarton rauhassa 1920 toiseksi käsivarrekseen Petsamon.

Vuosisatojen kuluessa syntyneelle kartta-Suomelle olivat maanmittarit alkaneet jo 1600-luvulla kutoa paikal-lisista rajoista yhä taajempisilmäistä pukua. Maanmittauksen uuden historian kirjoittanut Mikko Huhtamies katsoo tuolloin Buraeuksen toimesta aloitetun peruskartoitusprojektin valmistuneen lopullisesti vasta 1970-luvulla eli peit-täneen kaikki Suomen maanmittauksen vuosisadat. Se on ollut todellinen kan-sallinen suurtyö.

Jo pitkin 1800-lukua Suomen kartta-hahmo tuli yleisesti tunnetuksi. Tässä yhteydessä on paikallaan huomauttaa, että yleiskartat olivat pitkään vain op-pineiden ja hallitsijoiden omaisuutta, salattujakin. Ensimmäinen suomenkie-linen, siis kansankielinen, Euroopan kartta painettiin 1821 ja ensimmäinen suomenkielinen kotimaan kartta 1844. Tämä oli se karttakuva josta kuvitteelli-nen Jukolan Eero sai aineksia isänmaan äidinkasvoihin, jonka kansakoulu juur-

rutti Suomen lasten mieliin ja jonka symbolihahmo Suomi-neito alkoi esiin-tyä mitä erilaisimmissa yhteyksissä tar-vittaessa isänmaallisen hengen nostoa. Muistakaamme vain sortovuosilta Eetu Iston Hyökkäys-taulun urheata oikeuk-sien puolustajaa.

Kansallispukuisesta Suomi-neidosta tuli miltei todellinen hahmo, todelli-nen siinäkin mielessä, että kuten moni rintamasoturi myös Suomen symboli-kuva haavoittui pahasti, kun Petsamo ja Viipurin lääni menetettiin toisen maail-mansodan rauhoissa. Mutta kuten Suomi

valtiona myös symbolinen Suomi-neito selviytyi ja esiintyy edelleen, nyt EU-Suomen henkilöitymänä. Toivokaamme hänelle terveyttä ja reipasta mieltä, sillä sellaista hän ja me kaikki tarvit-semme tämän päivän ankaran kilpailun maailmassa, maailmassa, jota nykyiset maanmittarit katsovat taivaalla kiertävi-en satelliittien silmin. Eipä olisi Turun satamaan 1634 tullut ammattikuntansa ensimmäinen edustaja Suomessa Olof Gangius mitenkään voinut tällaista ku-vitella, ei edes rakastamansa oluttuopin voimistamana.


Kaupunkiseutujen ja taajamien kehitys tulee kääntää hajautumisesta kohti eheyttä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta.

HALLITUS LINJASI alueidenkäyttöä pitkälle tulevaisuuteen hyväksyessään 13.11.2008 valtakunnallisten alueiden-käyttötavoitteiden tarkistuksen. Uudis-tuneiden tavoitteiden mukaan kaavoi-tuksessa on jatkossa entistä vahvemmin hillittävä ilmastonmuutosta. Myös sään ääri-ilmiöihin ja muihin ilmastonmuu-toksen vaikutuksiin on varauduttava ennalta.

Alueidenkäytön ohjaus uudistui vuo situhannen vaihteessa uuden maan-käyttö- ja rakennuslain myötä. Tuolloin Suomessakin otettiin käyttöön kansallisen tason ohjausväline eli valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Niiden avulla

hallitus linjaa alueidenkäyttöä valtakun-nallisesti merkittävissä asioissa.

Tavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien asioi-den huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Tavoitteet toimivat kaavoituksen ennakko-ohja-uksen välineenä edistäen sen johdon-mukaisuutta ja yhdenmukaisuutta maan eri osissa. Tavoitteilla myös luodaan alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valta-kunnallisesti merkittävien hankkeiden toteutumiselle sekä edistetään kan-sainvälisten sopimusten toimeenpanoa Suomessa.

Hallitus päätti tavoitteista ensim-mäisen kerran vuonna 2000. Runsaan kahdeksan vuoden voimassa olonsa aikana tavoitteet ovat osoittautuneet tarpeelliseksi alueidenkäytön ohjauksen välineeksi. Kyselytutkimusten mukaan kaavoittajien kokemukset tavoitteista ovat pääosin myönteisiä. Varsinkin maa-kuntakaavoittajien ja ympäristöhallinnon asiantuntijoiden mukaan tavoitteet ovat suunnanneet kaavoitusta keskeisiin asi-oihin ja parantaneet kaavojen laatua sekä selkeyttäneet kaavaohjausta. Ne ovat vaikuttaneet merkittävästi maakuntakaa-voitukseen ja myös suurempien kuntien laaja-alaisiin yleiskaavoihin.

Ilmastonmuutos pakottaa muuttamaan kaavoitusta

Tarkistuksen syynä on ollut se, että alueidenkäytön toimintaympäristö on

Jussi Rautsi

Tarkistetut valtakunnalliset ALUeideNKÄYTTÖTAvoiTTeeT

Timo Turunen


muuttunut voimakkaasti viime vuosina. Ilmastonmuutoksen haasteet ovat muut-tuneet konkreettisemmiksi sen jälkeen, kun mukaan ovat tulleet kiristyneet kan-sainväliset päästövähennysvelvoitteet ja tavoitteet uusiutuvien energialähteiden lisäämiseksi. Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan vähentää kasvihuo-nekaasupäästöjä 16 % päästökauppajär-jestelmään kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 päästömääristä. Tavoite tiukentuu tästä, jos kattava kansainvälinen sopimusjär-jestelmä Kioton jatkoksi syntyy. Tällöin vuoteen 2050 ulottuvalla ajanjaksolla on valmistauduttava kasvihuonekaasujen vähentämiseen jopa 60–80 %.

Viidennes kasvihuonepäästöistä aiheu-tuu yhä vain kasvavista liikennemääristä. Hajautunut yhdyskuntarakenne lisää henkilöautoliikennettä ja heikentää jouk-koliikenteen toimintamahdollisuuksia ja näiden myötä lisää kasvihuonepäästöjä. Suurten liikennemäärien vuoksi ongelma on vakavin suurilla kaupunkiseuduilla. Maan pisimpiä työmatkoja tehdään työs-säkäyntialueiden reunoilta ja erityisesti Helsingin seudun kehyskunnista.

Puheet lisääntyvästä autoriippuvuu-desta eivät ole tuulesta temmattuja. Yh-dyskuntarakenteen kehitystä koskevien tuoreimpien analyysien mukaan alhaisen tehokkuuden pientaloalueiden kasvu on ollut Suomessa vuosina 1980–2005 40 %. Näiden alueiden osuus kaikista asuinalueista on tällä hetkellä yli puolet, mutta niiden asukasmäärä vain 8 %. Samana ajanjaksona alhaisen tehokkuu-den alueiden entuudestaankin alhainen asukastiheys on laskenut huomattavasti. Nämä luvut kertovat karua kieltään siitä, mihin vuosikymmenten kehitys on joh-tanut. Tilanne on aivan päinvastainen kuin sen pitäisi olla ilmastonmuutoksen haasteiden edessä. Eikä tässä vielä kaikki!

Huolestuttavaa on myös suurten kaup-pakeskushankkeiden yleistyminen tai paremminkin se, että yhä suurempi osa hankkeista on hakeutumassa keskusten ulkopuolelle ja paikkoihin, joita maakun-ta- tai yleiskaavoissa ei ole osoitettu tähän tarkoitukseen.

On selvää, että ilmastonmuutoksen haasteisiin on tartuttava aktiivisesti ja vastuullisesti. Erityisen tärkeää tämä on alueidenkäytössä, jota koskevat ratkaisut vaikuttavat jopa satojen vuosien päähän. Tarkistetut valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet tarjoavat lähtökohdan suunnan muutokselle tai oikeammin sen kirkastamiselle. Eheä yhdyskuntarakenne on avain kestävään alueidenkäyttöön. Se onkin tämän tarkistuksen keskeisin pai-notus. Helsingin seudun alueidenkäytön linjaaminen on tarkistuksen toinen suuri teema alueidenkäytön energiaratkaisujen ohella. Ylipäätään tavoitteisiin on haettu vaikuttavuutta niiden velvoittavuutta lisäämällä sekä tavoitteiden täsmentämi-sen kautta.

Eheyttäminen keskeisin painotus

Valtakunnallisten alueidenkäyttöta-voitteiden mukaan kaupunkiseutujen ja taajamien kehitys tulee kääntää ha-jautumisesta kohti eheyttä ja nykyistä tiiviimpää rakennetta. Haaste koskee niin asutuksen, palvelujen kuin työpaikkojen rakentamista. Eheyttäminen tarkoittaa uuden rakentamisen sijoittamista pää-osin jo rakennettujen alueiden yhteyteen niitä hallitusti laajentaen ja tukeutuen olemassa olevaan infrastruktuuriin. Se voi tarkoittaa myös uuden rakentamisen

sijoittamista jo rakennettujen alueiden sisälle täydennysrakentamisella silloin, kun kyse on matalan rakentamistehok-kuuden alueista. Oleellista on se, että työpaikkojen ja palvelujen tulee olla hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa siten, että henkilöautoliikenteen tarve on mahdollisimman vähäinen. Vastaavasti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä tulee parantaa. Runsaasti hen-kilöautoliikennettä synnyttävät työpaikat tulee sijoittaa olemassa olevan rakenteen sisälle tai muutoin hyvien joukkoliiken-neyhteyksien äärelle. Huomattavia asuin-, työpaikka- tai palvelutoimintojen alueita ei tule sijoittaa irralleen olemasta olevasta yhdyskuntarakenteesta. Vastaavasti kes-kuksia tulee kehittää monipuolisina niin asumisen, työpaikkojen, palvelujen kuin vapaa-ajan alueina.

Sään ääri-ilmiöihin varauduttava

Uutena elementtinä tavoitteissa on sään ääri-ilmiöihin ja muihin ilmastonmuu-toksen vaikutuksiin varautuminen. Ta-voitteiden mukaan tulvavaara-alueille ei

Alueidenkäytössä tulee luoda

edellytykset ilmastonmuutokseen

sopeutumiselle. Ennaltaehkäisy

on yleensä huomattavasti

edullisempaa kuin vahinkojen

korjaaminen jälkikäteen.

Jussi Rautsi

Eheä yhdyskuntarakenne on

tavoiteltavaa monesta syystä –

ei vähiten ilmastonmuutoksen

hillitsemiseksi.

”Vuoteen 2050

mennessä on

valmistauduttava

kasvihuonekaasujen

vähentämiseen jopa

60–80 %.”


tule rakentaa, ellei tulvariskejä pystytä hallitsemaan. Tarvittaessa on haettava korvaavat sijaintiratkaisut yhdyskuntien toimivuuden kannalta tärkeille toimin-noille, joihin liittyy huomattavia ympä-ristö- tai henkilövahinkoriskejä. Lisäksi yleis- ja asemakaavoissa on varauduttava lisääntyviin myrskyihin, rankkasateisiin ja taajamatulviin. Hulevesien hallinta on tässä keskeistä.

Helsingin seutu raiteille

Helsingin seudulla asuu liki neljännes maan väestöstä. Tuoreimpien ennusteiden mukaan kasvu tulisi olemaan reilusti yli 200 000 uutta asukasta vuoteen 2030 men-nessä. Helsingin seudun alueidenkäytön ratkaisuilla onkin oleellinen merkitys koko maan kehitykselle, ja sen vuoksi Helsingin seudun erityiskysymyksille on omat tavoitteensa. Kokonaan uudistetuis-sa Helsingin seudun tavoitteissa keskeistä on kasvuun varautuminen kestävällä tavalla. Tärkeää on se, että kaavoissa on tarjolla riittävästi asuntotontteja samoin kuin alueidenkäytön ja liikenteen en-tistä tiiviimpi rinnakkaiselo. Merkittävä rakentaminen tulee uusien tavoitteiden mukaan sijoittaa joukkoliikenteen, eri-tyisesti raideliikenteen palvelualueelle. Vastaavasti irrallista hajarakentamista tulee ehkäistä. Alueidenkäytön mitoituk-sella tulee parantaa joukkoliikenteen hyö-dyntämismahdollisuuksia ja vastaavasti käyttöönoton ajoittamisella varmistetaan mahdollisuudet joukkoliikenteen hyödyn-tämiseen. Tavoitteiden mukaan seudun 14 kunnan alueelle tulee laatia yhteinen

”On selvää, että

ilmastonmuutoksen

hillitseminen alueiden-

käytössä tulee olemaan

raju haaste – siksi

paljon vahinkoa on

saatu aikaiseksi

hajanaisen yhdyskunta-

rakenteen myötä.”

liikennejärjestelmäsuunnitelma. Metro-verkoston laajentamiseen myös itään on turvattava ja muuhunkin raideliikenteen laajentamiseen on varauduttava yhdys-kuntarakentamisen ja asuntotuotannon niin edellyttäessä.

Tuulivoimaa myös sisämaasta

Muitakin merkittäviä tarkistuksia on tehty. Varsinkin alueidenkäytön ener-giakysymykset ovat vahvasti esillä. Ilmastopoliittisten tavoitteiden kannalta ensiarvoisen tärkeä on uusi tavoite, jonka mukaan taajamia koskevassa yleis- ja asemakaavoituksessa tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön käyt-töedellytyksiä. Lisäksi maakuntakaavoi-tuksessa on tuulivoimaloille haettava sijoittumispaikkoja rannikon ohella nyt myös sisämaasta. Tuulivoimarakentami-sen ohjaamiseen tulee olemaan erityistä tarvetta, koska parhaillaan tarkistettavana oleva tuuliatlas antaa uutta tietoa tuuli-oloista ja koska sisämaassa voimaloiden rakentamiskustannukset ovat pienemmät kuin rannikolla.

Helsingin seudulla on varauduttava raideliikenteen laajentamiseen.

Juss

i Rau

tsi


VAT eli valtakunnalliset alueidenkäyttö-

tavoitteet

Juss

i Rau

tsi

VAT:ssa ja muussa alueidenkäytön

ohjauksessa kysymys on eri tarpeiden

tasapainoisesta yhteen sovittamises-

ta päämääränä hyvä elinympäristö ja

kestävä kehitys.

mismahdollisuuksia olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta hyödyntäen. Runsaasti henkilöliikennettä aiheutta-vat elinkeinoelämän toiminnot suun-nataan olemassa olevan yhdyskunta-rakenteen sisään tai muutoin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle.

Maakuntakaavoituksessa ja yleis-kaavoituksessa tulee edistää yhdys-kuntarakenteen eheyttämistä ja esittää eheyttämiseen tarvittavat toimenpi-teet. Erityisesti kaupunkiseuduilla on varmistettava henkilöautoliikenteen tarvetta vähentävä sekä joukkoliiken-nettä, kävelyä ja pyöräilyä edistävä lii-kennejärjestelmä. Kaupunkiseuduilla on myös varmistettava palvelujen saatavuutta edistävä keskusjärjestel-mä ja palveluverkko sekä selvitettävä vähittäiskaupan suuryksiköiden si-joittuminen.

Alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuudet toteut-taa moottoriväylä välillä Helsinki–Vaalimaa, uudet rautatieyhteydet Helsingistä Turun ja Pietarin suun-tiin sekä muita valtakunnallisesti merkittäviä väyliä. Alueidenkäytön suunnittelussa on lisäksi turvattava vesiliikenteen yhteysmahdollisuudet Saimaan vesistöstä Suomenlahteen. Alueidenkäytön suunnittelussa on osoitettava sijaintipaikka Helsingin seudun lentokentälle tätä koskeviin selvityksiin ja vaikutusarviointeihin perustuen.

Alueidenkäytössä on ehkäistävä me-lusta, tärinästä ja ilman epäpuhtauksista aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentä-mään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille varmistamatta riittävää meluntorjuntaa.

Maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi va ra- taan jo ojitettuja tai muuten luonnon-tilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Tur-peenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuu-den säilyttämisen ja muiden ympäristö-näkökohtien sekä taloudellisuuden aset-tamat vaatimukset.

Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taa-jamatoimintojen käyttöön eikä hyviä ja laa joja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä.

VAT on kansallisen tason ohjausväline, jolla hallitus linjaa alueidenkäyttöä valta-kunnallisesti merkittävissä asioissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet tulee ottaa huomioon ja niitä tulee edistää maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viran-omaisten toiminnassa.

Valtioneuvoston päätöksessä tavoitteet on jaettu kuuteen kokonaisuuteen:– toimiva aluerakenne– eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elin-

ympäristön laatu– luonto- ja kulttuuriperintö, virkistys-

käyttö ja luonnonvarat– toimivat yhteysverkostot ja energia-

huolto– Helsingin seudun erityiskysymykset– luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityi-

set aluekokonaisuudet.

Esimerkkejä tavoitteistaAlueidenkäytöllä edistetään elinkeino-elämän toimintaedellytyksiä osoittamalla elinkeinotoiminnalle riittävästi sijoittu-

Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti ja ympäristöministeriön rakenne tun

ympäristön osaston yli- insi nööri. Sähköposti timo.turunen

ymparisto.fi.

Toteuttaminen on yhteinen haaste

Tavoitteita valmisteltaessa sidosryhmiltä saatu palaute osoittaa, että ilmastonmuu-toksen haasteet otetaan vakavasti ja tehtyjä tarkistuksia pidetään perusteltuina. Edus-kuntakin asettui lausunnossaan yksimieli-sesti tukemaan tarkistettuja tavoitteita.

Laaja yhteisymmärrys on toiselta puolen velvoite pitää rimaa ylhäällä. Ta-voitteet on saatava siirrettyä kaavoihin ja valtion viranomaisten toimintaan. Maan-käyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon, ja mikä vieläkin tärkeämpää, niitä on edistettävä maakun-tien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Maakunta-kaavoituksen rooli on keskeinen, koska siinä sovitetaan yhteen valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset tavoitteet ja tarpeet. Siksi maakuntakaavojen ajan tasalla pitäminen on ensi arvoisen tär-keää. Kunnissa yleiskaava on keskeisin väline konkretisoida tavoitteet. Varsinkin laaja-alaiset ja strategiset yleiskaavat mahdollistavat tavoitteiden tasapainoisen ja riittävän laaja-alaisen huomioimisen kunnissa. Se, mitä erityisesti tarvitaan, on yhdyskuntarakenteen kehittämistä tehok-kaasti ohjaavien seudullisten maankäytön suunnitelmien laatiminen tärkeimmille kasvaville kaupunkiseuduille, tapahtui se sitten maakunta- tai yhteisten yleis-kaavojen kautta.

On selvää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen alueidenkäytössä tulee ole-maan raju haaste – siksi paljon vahinkoa on saatu aikaiseksi hajanaisen yhdyskun-tarakenteen myötä. Synkistelyyn ei ole kuitenkaan aihetta. Nimittäin ne ratkaisut, jotka sopivat ilmastonmuutoksen haas-teisiin, ovat usein käyttökelpoisia myös silloin, kun parannetaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tai varaudutaan väestön ikääntymiseen puhumattakaan kuntataloudesta pitkällä tähtäimellä. Toi-saalta ilmastonmuutokseen varautuminen eli haittojen ennaltaehkäisy on yleensä huomattavasti edullisempaa kuin vahin-kojen korjaaminen jälkikäteen.

Tarkistetut valtakunnalliset alueiden-käyttötavoitteet ovat nähtävillä ympä-ristöministeriön verkkosivuilla www.ymparisto.fi/vat.


Jukka Noponenenergiatehokkuus alkaa kaavoituksesta Rakennetun ympäristön energiatehokkuu-den parantamisella on keskeinen rooli Suo-

men ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. yhdyskuntasuunnittelulta odotetaankin nyt uudenlaista ketteryyttä.

ENERGIATEHOKKUUDEN parantami-nen on keskeinen keino ilmastonmuu-toksen torjunnassa. Viime syksynä tehtiin merkittäviä linjauksia ja tulevana keväänä valmistuu useita ohjelmia, jotka nostavat rakennetun ympäristön energiatehok-kuuden parantamisen polttopisteeseen. Tulevaa suuntaa viitoittavia strategioita ovat mm. Suomen pitkän aikavälin ilmas-to- ja energiastrategia, valtioneuvoston korjausrakentamisen periaatepäätös viime syksyltä ja korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma sekä kesäksi valmistuva energiatehokkuustoimikunnan työ. Näissä esitettyjen ja vielä tulossa ole-vien tavoitteiden saavuttaminen edellyt-

tää koko rakennus- ja kiinteistöklusterin ja palvelusektorin nopeaa uudistumista sekä kansalaisten aktivoitumista käytännön toimiin energian säästämisessä. Tähän tarvitaan innovaatioita, hyviä esimerkkejä, kannusteita ja rohkeita otteita lainsäädän-nön uudistamiseen.

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastra-tegian tavoitteiden saavuttaminen vaatii päästökaupan ulkopuoliselta yhdyskun-tasektorilta (mm. rakennettu ympäristö, liikenne, kotitaloudet, palvelut) 30–40 TWh:n energian käytön pienentämistä vuonna 2020. Pelkästään rakennusten energiankäyttöä tulee vähentää 5–7 TWh vuodessa. Tämä vastaa yli 300 000 keski-

Jukk

a N

oponen

”Tavoitteiden

saavuttaminen vaatii

energian käytön

pienentämistä vuoteen

2020 määrällä, joka

vastaa yli 300 000

keskikokoisen omakoti-

talon vuosikulutusta.”


kokoisen omakotitalon vuosikulutusta.Yhdyskuntasektorin ja kiinteistö- ja

rakennusalan uudistumisen edistämiseksi on käynnistynyt useita ohjelmia, joista merkittävimpiä ovat Sitran Energiaoh-jelma ja Tekesin Kestävä yhdyskunta- ja Rakennettu ympäristö -ohjelmat. Sitran Energiaohjelman tavoitteena on löytää ratkaisuja yhdyskuntien energian käytön kääntämiseen laskuun. Se kohdistaa toimintansa rakennetun ympäristön ener giankäyttöön, järkevien ratkaisujen löytämiseen kansalaisten arkeen ja liike-toimintojen kehittämiseen.

Tarvitaan systeemisiä muutoksia

Rakennukset, alueet ja asukkaat ovat energian ostajia ja energialaitokset sähkön, lämmön ja kylmän myyjiä. Tulevaisuudes-sa ratkaisut voivat olla myös päinvastaisia. Rakennus voi tuottaa energiaa ja myydä sähköä energialaitokselle. Alueet voivat muuttua energiaomavaraisiksi ja ener-gialaitokset neuvovat asiakkaitaan sääs-tämään eli ostamaan vähemmän heidän tuotteitaan. Energiayhtiöille on edullista, jos järkevästi ohjatulla energiankäytöllä voidaan tasata kulutusta. Samanaikaisesti siirrytään kasvavassa määrin uusiutuvan energian käyttöön. Pitkän aikavälin suun-tana on hiiletön yhteiskunta.

Energian käytön vähentäminen etenee nopeimmin uudisrakentamisessa, jossa pystytään nykytekniikalla ja osaamisella pääsemään asuinrakennuksen lämpöener-gian vuotuisessa käytössä tasolle 50–25 kWh/m2. Tällä hetkellä on rakenteilla jo useita nk. passiivitaloja. Uusimmat kokeilut tähtäävät meilläkin hiilettömään rakentamiseen ja lähes 0-energiaratkaisui-hin. Sitra on mukana mm. kehittämässä kestävän rakentamisen kohdetta, nk. energia- ja innovaatiokorttelia Helsingin Jätkäsaareen ja tukemassa Solar Decathlon -hanketta, jossa rakennettavalla mah-dollisimman vähän energiaa käyttävällä koetalolla osallistutaan Euroopan mesta-ruuskilpailuihin.

Korjausrakentamisen vauhdittaminen on huomattavasti suurempi haaste. Jos sen vauhtia ei saada kaksinkertaiseksi, kansal-listen energiatavoitteiden saavuttaminen on vaarassa. Kerrostalorakennuskannas-tamme rakennettiin noin 50 milj.m2 eli 56 prosenttia 1950–1970-luvuilla. Tämän ra-kennuskannan korjausrakentamisen tarve on kasvamassa nopeasti, joten nykyinen noin 2 prosentin korjausvauhti ei riitä. Tarvitaan jälleen systeemisiä muutoksia: teollisesti tuotettujen lähiöiden korjaami-seen tarvitaan konseptoituja, teolliseen esivalmistukseen perustuvia ja alueellisia

korjausrakentamisen palveluratkaisuja. Niissä ei tulisi rajoittua vain putkire-montteihin, vaan kaikkiin korjauksiin on tarpeen sitoa energiatalouden parantami-nen. Korjausten rahoittaminen edellyttää todennäköisesti uusia, joustavampia rat-kaisuja rakennusoikeuden lisäämiseen ja kaavoitukseen.

Kunnat ovat tärkeässä asemassa näissä talkoissa. Kunnilla on suuri kiinteistömassa, joka kuluttaa paljon energiaa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tulee muistaa energiatehok-

kaiden korjaustoimenpiteiden eri rahoitusvaihtoehdot. Esi-merkiksi ESCO-mallin käyttö keventäisi kunnan investoin-titaakkaa.

Suurimmat haasteet piilevät yhdyskuntarakenteessa. Sen suunnittelussa ongelmia ovat muun muassa kuntarakenteen ja toiminnallisen kaupunkiseu-dun kohtaamattomuus, maakuntakaavoi-tuksen heikko ohjausvaikutus ja tahdon, ei tiedon puute. Yhdyskuntasuunnittelijat ovat aina tienneet hajanaisen rakenteen kustannusvaikutukset. Ilmastonmuutos nostaa nämä haasteet uudella tavalla esiin. Erityisesti liikenteen hiilidioksidipääs-töjen vähentämisessä on suuret haasteet. Yhdyskuntarakenteen kehittämisellä tulisi pienentää ennen kaikkea työmat-kaliikenteen ja vapaa-ajan harrastusten liikennesuoritetta. Yhdyskuntarakenteen muutoksilla ei pystytä vielä saavuttamaan tuloksia vuoteen 2020 mennessä, mutta vuonna 2050 sillä voi olla jo huomattava merkitys.

Jukka Noponen

bedZed on yksi ensimmäisistä eko kylistä

Englannissa. 2000-luvun alussa toteutetul-

la alueella on kiinnitetty erityistä huomiota

rakennusten ja erilaisten tilojen keskinäiseen

sijoitteluun sekä kompaktiin

rakenteeseen passiivienergian

hyödyntämiseksi.

”Tulevaisuuden

rakennus voi tuottaa

energiaa ja

myydä sähköä

energialaitokselle.”

Lähes kaikkien energian käytön vähentämiskeinojen takaa löytyy kansa-lainen. Uudet liiketoimintakonseptit ja rakentamisen ratkaisujen käyttöönotto edellyttävät myös valistuneita ostajia, markkinavetoa. Kuluttajuuden voiman valjastaminen energiatehokkuuden palvelukseen edellyttää tiedon ohella kiinnostavien ja vetovoimaisten tuottei-den ja palveluiden kehittämistä ja niiden kytkemistä modernin kaupunkilaisen elämäntyyliin.

Kansalaisten tiedonjanon täyttäminen ja valistaminen sekä uusien ammatti-laisten kouluttaminen ovat myös laajoja järjestelmien muutoksia edellyttäviä teh-täviä. Esimerkiksi energianeuvonta vaatii


kokonaan uuden arkkitehtuurin. Meillä tuskin on enää resursseja perustaa maan kattavaa kunnallista energianeuvojien verkostoa. Mahdollisuutena voisi olla hybridimalli, jossa keskeisessä roolissa ovat useat toimijat: uudelleen organisoitu kuntien rakennusvalvonta, energialaitos-ten neuvontapalvelut, järjestöjen palvelut ja yksityisen sektorin ”energiaportinvarti-jat”. Tämä on haaste myös tietoyhteiskun-nan rakentajille.

Kaavoitus avainasemassaEnergiatehokkuutta tulee tarkastella riittävän laajana alueellisena ratkaisuna. Tällöin kaavoitus on avainasemassa. Kaa-vajärjestelmää ja suunnittelun käytäntöjä onkin syytä tutkia kriittisesti edessä olevia vaatimuksia peilaten.

Nyt on aika miettiä uusia ohjauskei-noja. Tulisiko esimerkiksi alueelliset energiatehokkuusvaatimukset sisällyttää yleiskaavoihin ja hiilitase ympäristövai-kutusten arviointiin? Rakennusoikeus ja varsinkin sen lisääminen on ollut usein toimiva suostuttelukeino. Voitaisiinko rakentamisen määrää määritellä joissain rajoissa kerrosalan sijasta vuotuisena os-toenergiana tai primäärienergiana? Tämä tarkoittaisi energiatehokkaan rakentami-sen palkitsemista lisärakennusoikeudella. Myös tontin hinta voisi olla energiate-hokkuuden mukaan määritelty, pienempi kokonaiskulutus, halvempi tontti.

Koulutus ja yhteistyön lisääminen ovat tapoja edistää energiatehokkuutta. Kaa-voitukseen liittyvän monialaosaamisen merkitys kasvaa entisestään. Energialai-toksia tarvitaan aktiivisina toimijoina mukaan jo kaavoituksen alkuvaiheessa. Kaukolämmön toimintaedellytykset

muuttuvat rakennusten ja alueiden ener-gian käytön pienentyessä. Tällä on vaikutuksensa aluetehokkuuden suun-nitteluun. Toisaalta syntyy tarve kehittää kevennettyjä kaukolämmön ratkaisuja ja hybridiratkaisuja matalaenergia-alueille. Energialaitokset voivat kehittyä myös lämpöpalvelujen tarjoajiksi talokohtaisille energiaratkaisuille. Tämä voisi auttaa läm-mitysjärjestelmien vaihtotalkoissa, kun energiayhtiöt tarjoaisivat helpon tavan vaihtaa lämmitysjärjestelmää. Ne voisivat myös huolehtia investoinnista ja myydä lämpöä palveluna. Nyt tarvitaan uusien vaihtoehtojen tutkimista ja kokeilua.

Porvoo kehittää uutta konseptia kaavoitukseen

Porvoo on kehittämässä uutta vähintään 6 000 asukkaan energiatehokasta kaupun-ginosaa Skaftkärrin alueelle. Asuinaluetta suunnitellaan ja kehitetään kansallisesti merkittävässä pilottihankkeessa, jossa on mukana Porvoon kaupungin lisäksi Sitra, Porvoon Energia Oy ja Kehitysyhtiö Posintra Oy. Alueen rakennukset, palve-lut, asuinympäristö, liikennejärjestelyt ja jätehuolto suunnitellaan niin, että ne ku-luttavat mahdollisimman vähän energiaa.

Göteborgissa on juuri valmistunut passiivikerrostalo, jonka investointikustannukset ylittävät vain 2,5 prosentilla normaalin

kustannustason. Kyseisen talon energian käyttö on 60 kWh/m2 vuodessa ja se jopa puolittuu, jos talossa olevia autotal-

leja ja pesula- ja varastotiloja ei lasketa mukaan. Göteborgin kaupunki edellyttää kaukolämpöverkoston piirissä olevilta

alueilta 60 kWh/m2/v tehokkuutta ja vastaavasti kaukolämmön ulkopuolella 40 kWh/m2/v.

”Teollisesti tuotettujen

lähiöiden korjaamiseen

tarvitaan konseptoi-

tuja, teolliseen esival-

mistukseen perustuvia

ja alueellisia korjaus-

rakentamisen palvelu-

ratkaisuja.”


nissa Lontoon lähettyvillä yksi kestävän rakentamisen kärkihankkeista, BedZed, valmistui 2000-luvun alussa. Tämän vuo-sikymmenen lopussa toteutuu lukuisia merkittäviä hiilettömiä ja matalaenergia-alueita maailmalla.

”Kuluttajuuden

valjastaminen energia-

tehokkuuteen edellyttää

tiedon ohella kiinnos-

tavien ja vetovoimais-

ten tuotteiden ja palve-

luiden kehittämistä ja

kytke mistä modernin

kaupunkilaisen elämän-

tyyliin.”

Porvoon kaupunki kehittää

energiatehokasta vähintään

6 000 asukkaan aluetta.

Ensivaiheessa pureudu-

taan nk. energiakaavaan.

Skaftkärrissä tutkitaan ja

kehitetään energiatehok-

kuutta parantavia ratkai-

suja rakentamisen koko

elinkaaren aikana alkaen

kaavoituksesta.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja Sitran Energiaohjelman ohjelma-johtaja. Tätä ennen hän oli Sitran ympäristöohjelman johtajana ja ennen Sitraan tuloaan vuonna

2005 lähes 25 vuotta ympäristö-suunnittelun ja -konsultoinnin teh-tävissä, erilaisissa liiketoiminnan johtotehtävissä ja toimitusjohta-jana. Sähköposti jukka.noponen

sitra.fi.

viranomaisten, energiantuottajien, ener-giankäytön kehittäjien, rakennuttajien, laitevalmistajien ja muiden yritysten sekä tulevien asukkaiden kanssa. Pilottihank-keen Energia LivingLab -osassa luodaan puitteet vuorovaikutukselle, kehitystyölle ja sähkön kulutuksen vähentämiselle älyk-käillä ja helppokäyttöisillä ohjausjärjes-telmillä. Hankkeen osana tutkitaan myös energiayhtiöille palveluliiketoiminnan ratkaisuja, jotka tukevat energiaa säästävää rakentamista.

Kestävä rakentaminen kasvaa valtavirraksi

Kestävän rakentamisen malleista on kysyntää maailmalla. Suomella on osaa-mista, mutta näytöt ja hyvät referenssit puuttuvat. Kehitys pysähtyi meillä Viikin ekokylään, joka olisi ansainnut enem-män huomiota osakseen ja kehitystyön jatkamista.

Maailmalla on esimerkkejä, joissa meil-läkin käytössä olevilla keinoilla on voitu muodostaa kompaktia, taloudellista ja kestävää kaupunkirakennetta. Freiburgin kaupungissa (205 000 asukasta) Saksassa on pystytty toteuttamaan ja kehittämään poikkeuksellisen tehokkaasti kompaktiin kaupunkirakenteeseen tähtääviä käy-täntöjä jo parin vuosikymmenen ajan. Kaupunki on seurannut sisäisen kasvun ja kehityksen mallia. Yleiskaavoitus on ollut ratkaisevassa roolissa. Kaavalla on asetettu selvät rajat rakentamisen leviämi-selle. Kasvu on suunnattu alueen sisälle ja kaupan suuryksikköjä ei ole sallittu toteu-tettavaksi rajausten ulkopuolelle. Kaupal-liset palvelut ovat pysyneet ja kasvaneet kaupunkirakenteen sisällä. Ratkaisevaa on ollut kunnallinen päätöksenteko.

Freiburgissa asuntorakentamisen läh-tökohtana on ollut vuotuiselle energian käytölle standardina 65 kWh/m2. Koko-naisia alueita on jo kuitenkin rakennettu energiatehokkuudella 15 kWh/m2 ja plus-energiaperiaatteella. Aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen on tullut mahdolliseksi johtuen mahdollisuudes-ta syöttää ylimääräinen sähkö yleiseen sähköverkkoon. Plusenergia-asuntojen omistajat myyvät jopa 2/3 tuottamastaan sähköstä markkinoille ja kuolettavat siten investointiaan uusiutuvaan energiaan. Syöttötariffi on mahdollistanut tämän teknologian yleistymisen.

Göteborgissa on otettu käyttöön suun-nittelunormi, jonka mukaan kaupunki edellyttää kaukolämpöverkoston piirissä olevilta alueilta 60 kWh/m2/v tehokkuutta ja kaukolämmön ulkopuolella vastaava arvo on 40 kWh/m2/v. Tämä kannustaa yhdyskuntarakenteen tiiviyteen. Englan-

Pyrkimyksenä on, ettei asuinalue tuota ollenkaan hiilidioksidipäästöjä.

Alueen lämmitykseen ja sähköntuo-tantoon liittyvät ratkaisut mietitään kaa-varunkovaiheessa. Kaukolämmön lisäksi otetaan huomioon erilaiset paikalliset ja talokohtaiset energiantuotantomahdol-lisuudet, esimerkiksi aurinkoenergia, maalämpö, tuulienergia ja bioenergia. Skaftkärrin alueen suunnittelu ja inno-vaatiotyö tehdään laajassa yhteistyössä

Sitran Energiaohjelma keskittyy rakennetun ympäristön energian-käytön tehostamiseen.

Ohjelman tavoitteena on:• edistää Suomen nopeaa muu-

tosta ja uusiutumista energiate-hokkaimmaksi yhteiskunnaksi ja kannustaa suomalaisia energian säästämiseen

• luoda uusia kasvavia markkinoi-ta ja menestyvää liiketoimintaa energian tehokkaan käytön ja sen kestävän tuotannon alueella

• pyrkiä kumppaneidensa kanssa kääntämään kasvava energia käyttö laskuun koko yhdyskun-tasektorilla.


Sirkka-Liisa Anttila

Alueellistaminen on aina vaikea päätös

”Hallitusohjelman alueellistamisen tavoite sitoo niin hallitusta kuin yksittäisiä ministereitäkin.”

Viime aikoina on käyty vilkasta keskuste-lua Hämeen ja Uudenmaan maanmittaus-toimistojen alueellistamisesta. Helsingin toimipisteen henkilöstön keskuudessa asia on luonnollisesti aikaansaanut paljon keskustelua. Se on herättänyt epävarmuut-ta ja huolta. Nykyisen Uudenmaan maan-mittaustoimiston henkilöstö on tuonut minulle vahvasti esille alueellistamista vastustavan näkemyksensä. Henkilöstön edustajat ovat myös pariin otteeseen käy-neet puheillani ministeriössä, jolloin he ovat ilmaisseet selkeästi kannattavansa Hämeen ja Uudenmaan maanmittaustoi-mistojen yhdistämistä, mutta vastusta-vansa hankkeeseen sisältyvää alueellis-tamista. Haluan kuunnella hyvin herkällä korvalla henkilöstön mielipiteitä, mutta joudun päätöksenteossa ottamaan huo-mioon myös hallitusohjelman ja valtion tuottavuusohjelman tavoitteet.

Alueellistamispäätökset ovat aina vaikeita. Ne ovat vaikeita ratkaisuja meil-le päätöksen tekijöille, mutta erityisen raskaita ne ovat alueellistettavan yksikön

työntekijöille. Henkilöstölle käynnissä oleva alueellistamishanke tuo epävar-muutta, joka vie helposti mielekkyyden työstä. Ymmärrän hyvin Uudenmaan maanmittaustoimiston alueellistamisen aiheuttaman huolen.

Pääministeri Matti Vanhasen II halli-tusohjelman mukaisesti valtion hallinnon työpaikkojen alueellistamista jatketaan. Pääkaupunkiseudulle muuttaa vuosittain 60 000 henkeä ja hallituksen tavoitteena on luoda työpaikkoja myös maan eri osiin. Hallitusohjelman alueellistamisen tavoi-te sitoo niin hallitusta kuin yksittäisiä ministereitäkin. Hallituskauden tavoite on 4 000–8 000 työpaikan sijoittaminen pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Pää-tökset tehdään viimeistään 2011 ja siirrot toteutetaan vuoteen 2015 mennessä.

Maanmittauslaitoksesta tehtiin laaja alueellistamisselvitys vuonna 2003. Lai-toksen henkilöstö on jo nykyisin sijoitettu koko valtakunnan kattavana verkostona lähes 80-prosenttisesti pääkaupunkiseu-dun ulkopuolisiin toimipisteisiin. Vuonna 2003 tehdyssä alueellistamisselvityksessä esitettiin Lohjan ja Porvoon toimipistei-den vahvistamista ja maastotietojen kerää-mis- ja ajantasaistamistehtävissä olevan henkilöstön sopeuttamista toimialueensa kysyntää vastaavaksi.

Vuoden 2003 jälkeen Maanmittauslai-tos on toteuttanut alueellistamistoimenpi-teinä yhtenäisarkiston siirron Jyväskylään ja atk-palvelukeskuksen siirron Hämeen-linnaan ja Jyväskylään. Nämä siirrot koskivat yli neljääkymmentä virkaa. Uu-denmaan maanmittaustoimistoa koskeva esitys ei ole edennyt yhtä selväpiirteisesti. Tämän johdosta teetettiin uusi tarkenta-va selvitys mahdollisuuksista vahvistaa Lohjan ja Porvoon toimipisteitä. Selvitys päätettiin samalla laajentaa koskemaan myös Hämeen maanmittaustoimistoa. Annoin selvityspyynnön Maanmittauslai-tokselle kesäkuussa 2008 ja perusteellinen selvitys saatiin ministeriöön vuoden 2008 loppupuolella.

En halua vähätellä Uudenmaan maan-mittaustoimiston alueellistamisesityksen aiheuttamaa huolta, mutta se on kuitenkin moniin muihin alueellistamishankkei-siin verrattuna hyvin suppea ja valtaosa siirroista tapahtuisi työntekijöiden asuin-

kuntien työssäkäyntialueiden sisällä. Alu-eellistaminen tultaisiin myös tekemään melko pitkän, neljän vuoden, siirtymäajan puitteissa.

Helsinkiin jäisi jatkossakin ns. täyden palvelun palvelupiste. Vuoden 2010 alusta lukien maanmittaustoimistoihin siirtyvät kirjaamistehtävät. Tällöin myös Helsinkiin on sijoitettava kirjaamistehtä-vätoiminto asiakaspalveluineen, joka tuo uusia tehtäviä maanmittaustoimistoon. Näillä Helsinkiin jäävillä toiminnoilla pyritään varmistamaan työpaikka niil-le, jotka eivät oman elämäntilanteensa takia pysty käymään töissä Lohjalla tai Porvoossa.

Uudenmaan Maanmittaustoimiston alueellistamisessa on myös käytettävis-sä kaikki ne valtionhallinnon tukitoi-met, joita vastaavissa muutostilanteissa yleensäkin käytetään. Tällaisia ovat mm. uudelleen kouluttaminen, muuttoraha, siirrot muiden työnantajien palvelukseen, oman yrityksen perustamisen tukeminen ja irtisanoutumiskorvaus.

Maanmittauslaitoksen suurin voima-vara on osaava henkilöstö. Henkilöstön osaaminen luo perustan koko toiminnalle. Tulevaisuudessa erityisen merkittävää on, miten hyvin maanmittauslaitos pys-tyy säilyttämään nykyisen alueellisen toimipisteverkon ja miten eri puolille Suomea saadaan myös vastaisuudessa hyvin koulutettuja ja motivoituneita osaajia. Maanmittauslaitoksen toiminta eli sen varsinaiset työmaat ovat myös vastaisuudessa pääosin maaseudulla. Tä-täkään näkökohtaa ei voi ohittaa ratkaisua tehtäessä. Toisaalta ratkaisua tehtäessä on luonnollisesti otettava huomioon myös hyvän henkilöstöpolitiikan asettamat vaatimukset. Voin vakuuttaa, että haluan tehdä asian valmistelussa jatkossakin yhteistyötä henkilöstön kanssa, jotta asi-assa saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos.

Kirjoittaja on

maa- ja metsätalousministeri.

”Haluan kuunnella hyvin herkällä kor-

valla henkilöstön mielipiteitä, mutta

joudun päätöksenteossa ottamaan

huomioon myös hallitus ohjelman ja

valtion tuottavuusohjelman tavoit-

teet”, sanoo ministeri Anttila.

© M

aa-

met

säta

lousm

inis

teriö

PUheenVUORO


Göran Eriksson Käännös: Pekka Halme ja Henrik Ungern

omistusasunnot todellisuutta Ruotsissa toukokuussa

Kolmiulotteinen kiinteistönmuodostus tuli Ruotsissa mahdolliseksi jo vuoden 2004 alussa. Vuosina 2004–2008 on muodostettu 240 3D-kiinteistöä, ja kysyntä näyttää kasvavan hieman joka vuosi.

RUOTSIN HALLITUS on esittänyt val-tiopäiville, että toukokuun 1. päivästä 2009 alkaen olisi mahdollista omistaa oma asuinhuoneistonsa (ägarlägenhet) usean asunnon käsittävässä talossa. Esi-tyksen mukaan omistusasunnosta muo-dostettaisiin yhden asunnon käsittävä kolmiulotteinen kiinteistö, nk. omistus-asuntokiinteistö (ägarlägenhetsfastighet). Esityksellä vihdoin toteutettavaa ruotsa-laisen lainsäädännön muutosta pidetään erittäin tervetulleena.

Kolmiulotteinen (3D) kiinteistönmuo-dostus tuli Ruotsissa mahdolliseksi jo

vuoden 2004 alussa. Vuosina 2004–2008 on muodostettu 240 3D-kiinteistöä, ja ky-syntä näyttää kasvavan hieman joka vuosi. Lantmäteriet totesi äskettäin tekemässään 3D-lainsäädäntöä koskevassa arviossa, että säännökset ovat toistaiseksi toimineet kokonaisuutena erittäin hyvin.

AsuntopolitiikkaVuoden 2004 hallitus sisällytti lakitekstiin rajoituksen, joka kielsi omistusasuntokiin-teistöjen muodostamisen. Jotta vuokra- tai asumisoikeusasunnoista saattoi muodos-taa 3D-kiinteistön, täytyi kiinteistöön

kuulua vähintään viisi asuntoa. Nykyinen hallitus ehdottaa oman politiikkansa mu-kaisesti, että olisi mahdollista muodostaa myös ainoastaan yhden asunnon käsittä-viä omistusasuntokiinteistöjä.

Lakimuutos tehtiin, koska hallituksen mielestä asumismuotojen moninaisuudel-la ja niihin liittyvällä valinnanvapaudella on oma arvonsa. Ruotsissa nykyisin mah-dollisia asumismuotoja ovat vuokraoike-us, osuustoiminnallinen vuokraoikeus sekä asumisoikeus. (Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista asunto-osakeyhtiölakia, mistä seikasta edellä oleva lausuma kum-


misen ehto on, että siten syntyy vähintään kolmen tällaisen kiinteistön muodostama yhtenäinen kokonaisuus. Yhteinen omai-suus kuten rakennuksen vesikatto, julki-sivut, porraskäytävät ja varastot tulisivat tavallisesti muodostamaan yhteisomistus-yksikön (gemensamhetsanläggning), jota hallitsisi asuntokiinteistöjen omistajien muodostama osakaskunta. Toinen ehto on, että omistusasuntokiinteistöjä voi toistaiseksi muodostaa vain uudisrakenta-misen yhteydessä eli ei jo olemassa oleviin asuinrakennuksiin. Toimistorakennuksen voisi kuitenkin muuttaa omistusasunto-kiinteistöiksi edellyttäen, että rakennusta ei ole käytetty asumistarkoituksiin vii-meisten kahdeksan vuoden aikana. Myös olemassa olevien rakennusten päälle rakennettavia erillisiä lisärakennuksia voisi lohkoa kiinteistöiksi.

Siltä varalta, että asunnon omistaja häiritsee kohtuuttomasti naapureita, tulee lakiin säännökset, kuinka naapurit tai osakaskunta voivat puuttua ongelmaan. Hallitus on myös esittänyt, että omistus-asuntokiinteistöjen verotusarvioinnissa ja verotuksessa sovellettaisiin samoja peri-aatteita kuin pientalojen kohdalla.

Kiinnostus ja vaikutuksetRakennus- ja kiinteistöyhtiöt ovat olleet hyvin kiinnostuneita uudesta lainsää-dännöstä. Yhtiöt ovat arvioineet, että uudisrakentaminen tulisi ilman muuta lisääntymään erityisesti, koska vuokraoi-

puaa ja omistusasuntokiinteistöt tulevat lainsäädäntöön. Toim. huom.)

Niiden lisäksi on nyt tulossa omis-tusoikeus. Vuokra- ja asumisoikeuteen verrattuna omistusoikeus antaa omista-jalle enemmän vaikutusmahdollisuuksia asumiseensa, koska omistusoikeuteen ei periaatteessa liity mitään rajoituksia. Omistusasuntokiinteistön ostaja voi hakea saannolleen lainhuutoa samalla tavalla kuin mihin tahansa kiinteistöön. Omistaja voi kiinnittää ja pantata kiinteistönsä. Omistaja voi itsenäisesti hallita kiinteistö-ään (määrätä kiinteistöstään), eikä esimer-

kiksi vuokraamiseen tarvita erillistä lupaa. Hallitus toivoo, että lakiuudistus lisää asuntotuotantoa, ja se arvioi, että vuokra-asuntojen tarjonta samalla lisääntyy.

Lain sisältöKiinteistönmuodostamislaki, joka sää-telee 3D-kiinteistönmuodostusta, tulisi esityksen mukaan koskemaan myös omistusasuntokiinteistöjä. Se tarkoittaa, että omistusasuntokiinteistö muodostet-taisiin maanmittaustoimituksessa, jossa toimitusinsinööri arvioi, täyttyvätkö muo-dostamisen edellytykset. Yksi muodosta-


keusasuntojen rakentaminen on vähen-tynyt. Myös rahoittajat, eivätkä vähiten ulkomaiset yritykset, ovat suhtautuneet esitykseen positiivisesti. Useimmissa Euroopan maissahan omistusasunnot ovat tavallisia, koska asumisoikeusmallia ei yleensä ole.

Kuinka suureksi voidaan omistusoi-keusasuntojen tuotannon sitten odottaa kasvavan? Erään arvion mukaan voisi määrä olla 3 000–5 000 asuntoa vuodessa. Lainmuutos voi myös synnyttää entistä dynaamisempaa kaupunkirakennetta, jos-sa erilaiset asumismuodot sekoittuvat.

NykytilanneKoska vallitseva rahoituskriisi ja mata-lasuhdanne ovat nopeasti heikentäneet asuntomarkkinoita, voi uuden lain al-kutaival kuitenkin olla vaikea. Toisaalta taas voi patoutunut omistusasuntokiin-teistöjen muodostamisen tarve pitää yllä tai käynnistää rakentamisen vuoden 2009 loppupuolella. Ruotsissa rakennetaan normaalisti noin 35 000 asuntoa vuo-dessa, mutta Boverketin (Valtion asun-topolitiikkaa valvova virasto) tuoreen ennusteen mukaan uudisrakentaminen tulee vuonna 2009 laskemaan noin 16 000 asuntoon rahoitusmarkkinoiden ongel-mien vuoksi.

Kansainvälinen katsausOmistusasunnot eivät ole – kuten olen yllä maininnut – mikään uusi ilmiö. Austra-liassa on pitkään ollut omistusasuntoja, nk. strata titles, kuten myös Japanissa ja USA:ssa (condominiums). Monissa Eu-roopan maissa kuten Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Unkarissa on erilaisia omis-tusasuntomalleja. FIG:n 3. ja 7. komissiot ovat perustaneet työryhmän seuraamaan 3D-kiinteistönmuodostuksen ja omistus-asuntoinstituution kehittymistä.

Pohjoismaissa on käytössä muutamia omistusasuntojärjestelmiä, joissa omistus on joko suoraa tai epäsuoraa. Tanskan nk. ejerlejlighed-mallissa omistetaan itse asunto, mutta maa ja yhteinen omaisuus ovat yhteisomistuksessa. Ehdotettu ruot-salainen malli muistuttaa Tanskan rat-kaisua. Norjan eijersektion-järjestelmässä usean asunnon rakennus omistetaan yhteisesti, mutta osuudenomistajalla on käyttöoikeus tiettyyn asuntoon. Islannissa on samankaltainen järjestelmä. Suomen järjestelmään kuuluvat nk. osakehuoneis-tot ja asunto-osakeyhtiöt, joihin en tässä artikkelissa mene sen enempää.

AjatuksiaNäen itse, kuten Ruotsin Maanmittari-yhdistyskin, erittäin myönteisenä, että

Kirjoittaja on entinen LMV:n markkinointipäällikö ja Ruotsin

Maanmittariyhdistyksen puheenjohtaja, nykyisin

maanmittausalan konsultti Gävlessä. Sähköposti

goran.eriksson gavlenet.se.

asunnon suora omistus tulee Ruotsissa mahdolliseksi. Lantmäterietin mark-kinointipäällikkönä sain usein vastata kysymykseen, miksei omistusasuntokiin-teistöjen muodostaminen ollut mahdollis-ta, kun 3D-kiinteistöjä voitiin muodostaa muita tarkoituksia varten. Olen myös vakuuttunut siitä, että lakiesitys on tark-kaan harkittu ja että se tuo myönteisen lisän asuntomarkkinoihin, sekä suurten kaupunkien asuntojen uudistuotantoon että muutosrakentamiseen seuduilla, joilla uudisrakentaminen on vähäistä. On erittäin hyvä asia, että säännökset sijoitetaan kiinteistönmuodostamisla-kiin, koska se turvaa niiden sujuvan ja oikeudellisesti varman soveltamisen. Uudet omistusasuntokiinteistöt merki-tään kiinteistörekisteriin kuten tavalliset kiinteistöt. Uudistus myös synnyttää jännittävän haasteen maanmittareille riippumatta siitä, työskentelevätkö he kiinteistö- ja rakennusyhtiöissä, kunnissa, maanmittauslaitoksessa tai maanmittaus-alan konsultteina!

Mikä ihmeen bob?

Useissa Ruotsista tulleissa artik-

keleissa Maankäytössäkin on ollut

kuvituksena osuvia piirroksia, joi-

den alareunassa näkyy nimimerkki

”BoB”.

BoB, Bo Bergström, on maan-

mittari, tätä nykyä länslantmätare

eli lääninmaanmittausinsinööri

Örebrossa, 23 työntekijän läänin-

maamittauskonttorissa. Bo kertoo

”kuuluvansa 40-lukulaisiin, jolla

on hiukan jo hopeaa hiuksissa ja

joka kohta jättää hommat nuo-

remmille”. Bo on työskennellyt

Lantmäteriverketissä vuodesta

1975, suurimman osan Örebrossa,

mutta myös pääkonttorissa Gäv-

lessä 8 vuotta.

Bo kertoo taideharrastuksensa

jatkuneen koko työuran: hän on

laatinut lukuisia pilapiirroksia ja

muita kuvituksia LMv:n eri julkai-

suihin, mutta myös muille viran-

omaisille, kuten poliisihallinnolle.

Toinen puoli hänen taiteellista

karriääriään on akvarellimaalaus.

Bo on järjestänyt viitisentoista

akvarellinäyttelyä eri puolilla

Keski-Ruotsia parin vuosikymme-

nen aikana.

BoB:n piirroksiin voi törmätä

LMv:n esitteissä, julkaisuissa

mutta myös maanmittausalan

ammattilehtien sivuilla. Piirroksille

on yhteistä taiteellisuuden lisäksi

osuvuus ja huumorilla terästetty

selkeä viesti, jolla kulloistakin

sanomaa konkretisoidaan.

Pekka Lehtonen


Mietinnössä on pohdittu mm. omaisuuden siirtoa pakkotoimin kaupallisille toi-

mijoille: maanomistaja voi aiheellisesti kysyä, mitä hänelle siitä hyvitetään.

Pekka Lehtonen

VIIME VUODEN marraskuussa valmistui Ruotsissa laaja mietintö koskien ehdotusta lunastus- ym. lakien korvaussäännösten uusimiseksi (SOU 2008:99). Mietintö on kokonaisuudessaan luettavissa inter-netissä osoitteessa www.regeringen.se/content/1/c6/11/48/62/067118aa.pdf.

Esityksessä ehdotetaan kaikkiaan 16 eri lain muuttamista. Lopullinen mietintö on syntynyt vuoden 2005 joulukuussa aloite-tun työn tuloksena. Mietinnön laatimiseen on osallistunut suuri joukko asiantuntijoi-ta ja erilaisten intressiryhmien edustajia. Kaikkine liitteineen esitys käsittää lähes 550 sivua ja siihen liittyy myös useita eriäviä mielipiteitä (särskilda yttranden). Lakimuutokset voisivat tulla voimaan aikaisintaan 1.7.2010.

Tarkoitukseni on tässä esittää muuta-mia mietinnön keskeisiä ehdotuksia sekä samalla kommentoida niitä.

VoitonjaostaLakimuutoksen lähtökohtana on ollut se, että nykyiset lunastussäännökset ovat pe-

räisin 1970-luvulta. Siksi on ollut tarpeen tarkastella korvaussäännösten toimivuutta tämän päivän yhteiskunnassa. Erityisesti on myös korostettu sitä, että hallitus-muodossa taattu omaisuudensuoja on minimisuojaa, mikä ei estä omaisuuden suojaamista tehokkaammin.

Mietinnössä on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, että aikaisemmin lunastusmenettely palveli lähinnä julki-sen sektorin maanhankintaa. Nykyisin lunastukset tapahtuvat monissa tapauksis-sa yksityisten toimijoiden lukuun, jolloin maanhankinnan taustalla on olemassa myös taloudellisen hyödyn ts. voiton tavoittelua.

Tästä syystä on lunastuslain (ex-propriationslagen 1972:719) 4. luvun 3 §:ää ehdotettu muutettavaksi siten, että kun lunastus toimitetaan sellaista yritys-toimintaa varten, jota harjoitetaan pääosin kaupallisilla ehdoilla, tulee luovuttajalle lain 4:1 §:n mukaan määrättävän korva-uksen lisäksi määrätä sellainen erityinen korvaus, missä kohtuullisesti otetaan huo-

mioon se hyöty, mikä lunastajalle koituu lunastetusta omaisuudesta. Esimerkkinä tällaisesta kaupallisesta toiminnasta on mainittu mm. tele- ja sähköyhtiöt (ei kui-tenkaan kantaverkko, josta Svenska Kraft-nät vastaa). Ei- kaupallisesta toiminnasta esimerkkejä puolestaan ovat mm. ympä-ristönsuojelu sekä yleiset tiet ja rautatiet kuten myös kunnallinen maanhankinta silloin, kun kyse on lähinnä raakamaan lunastamisesta. Muutoin tonttimaa voi käyttötarkoituksensa mukaan kuulua kumpaankin ryhmään. Mietinnössä ei kui-tenkaan oteta kantaa siihen, kuinka suuri tämän voitonjako-osuuden tulisi olla, vaan se aiotaan jättää tapauskohtaisesti harkittavaksi ja muotoutuvan oikeuskäy-tännön varaan.

Omilta opiskeluajoilta on muistiin jäänyt hokema siitä, että korvattava on se, mitä luovuttaja menettää eikä se, mitä lunastaja saa. Ruotsissa tästä kysymyk-sestä on kuitenkin käyty keskustelua jo pidempään. Kun omaisuutta siirretään pakkotoimin kaupallisille toimijoille, voi

Ruotsin tie on meidänkin tiemme?Simo Mikkola


maanomistaja aiheellisesti kysyä, mitä hänelle siitä hyvitetään. On kuitenkin tähdennettävä, että varsi-naisesta yritysvoiton jakamisesta ei ole kyse. Omistajahan ei liioin kan-na minkäänlaisia yritystoimintaan liittyviä riskejä. Itse asiassa voitonja-olla on lähinnä tarkoitus simuloida sellaista kauppaneuvottelua, missä myyjä ostajan suostumuksella saa jonkinlaisen kohtuullisen hyvi-tyksen omaisuutensa siirtymisestä tuottavampaan käyttöön.

Kun voitonjakoperiaatetta ol-laan nyt tuomassa yleisen lunas-tuslain korvausperusteisiin, on syytä huomauttaa, että Ruotsin kiinteistönmuodostamislaissa (fas-tighetsbildningslagen 1970:988) on jo tälläkin hetkellä eräissä alueen siirroissa ym. rakennuspaikan muodostustapauksissa noudatettu samaa käytäntöä (vinstfördelnings-fall). Nimenomaisen lainsäädännön puuttumisesta huolimatta ei voi-tonjaon soveltaminen ole täysin tuntematonta Suomessakaan. Tästä esimerkkinä voidaan mainita ikui-suuskysymys vesijättömaan hin-noittelusta. Tosin viimeisimmän Maanmittauslaitoksen ohjeistuksen mukainen tulkinta on tässä suh-teessa omintakeinen: voitto kun yritetään kokonaisuudessaan jakaa luovuttajalle.

Kiinteistön erityisestä arvosta omistajalleen

Edellä mainittua lunastuslain 4:1 §:n pe-russäännöstä on tarkoitus muuttaa lisäksi niin, että jatkossa lunastuskorvausta mää-ritettäessä luovuttaja saisi käyvän hinnan mukaisen korvauksen päälle kaavamai-sesti määritettävän 25 %:n suuruisen lisäkorvauksen, millä olisi tarkoitus ottaa huomioon se erityinen arvo, joka omai-suudella on kiinteistönomistajan kannalta (fastighetsägarens eget individuella värde av egendomen).

Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, ettei korvauksia määrättäessä tule ottaa huomioon tunnearvoja. Syynä tähän on muun muassa se, ettei tällaisten arvojen rahallinen selvittäminen ole kovinkaan helppoa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei näitä arvoja olisi olemassa. Kukin meistä voi itse tykönään miettiä, olisiko välittömästi valmis luopumaan omakotitalostaan tai kesämökistään käy-västä hinnasta. Vastaus on todennäköisesti kielteinen eikä muuksi muuttuisi, vaikka ostaja kertoisi hankkivansa aluetta ylei-seen tarpeeseen.

Pakkolunastuksen kohdistuessa omaan kotiin ovat tunnearvot korkeimmillaan, koska lunastuksen myötä ei menetä pelkästään fyysistä esinettä, vaan myös kokonainen elinpiiri ystävineen ja naapu-reineen. Toisaalta kaupunkilaiselle saattaa pieni metsäpalstakin tarjota sellaisia elä-myksiä ja puuhailumahdollisuuksia, ettei tuostakaan maapalasta oltaisi valmiita luopumaan pelkän puutavaran hinnalla.

Tarkemmin ajatellen myös suomalai-sessa lainsäädännössä on nähtävissä edellä kuvatun kaltaista ajattelua. Kun 1990-lu-vulla säädettiin laki omaisuuden lunastuk-sesta puolustustarkoituksiin (1301/1996), säilytettiin siinä tarkoituksellisesti korva-uskriteerinä yleisestä lunastuslaista poike-ten korkein käypä hinta. Pyrkimyksenä oli muun muassa estää kielteisten asenteiden syntymistä lunastuksen yhteydessä ja vai-kuttaa siihen, että pakkotoimien kohteeksi joutuneet kokisivat saaneensa täyden kor-vauksen menetyksistään.

Oman käsitykseni mukaan jonkinlai-nen lisäkorvaus ehkäisisi myös tehok-kaasti sitä, ettei korvaus mahdollisten ar-viointiin liittyvien epävarmuustekijöiden vuoksi missään olosuhteissa jäisi ainakaan alle käyvän hintatason. Tässä suhteessa olisi siten kyse myös jonkinlaisesta arvi-oinnin varmuusmarginaalista.

Po. mietinnössä on selvyyden vuoksi vielä todettu, että luovuttaja voi lukea hyväkseen sekä 25 %:n lisäerän että voi-tonjako-osuuden, mikäli sellainen tulee kyseeseen.

Odotusarvojen korvaamisestaToisin kuin meillä Suomessa, on ruotsa-laisessa lunastuslaissa ollut maan sallitun käyttötavan muutoksen varalle ns. pre-sumtiosäännös (presumtionsregel), mikä käytännössä on merkinnyt sitä, ettei lu-nastuskorvauksessa ole otettu huomioon odotusarvoa, vaan korvaus on määrätty nykykäytön perusteella. Nyt tämä sään-nös, joka mietinnön mukaan on merkinnyt poikkeusta käyvästä hinnasta, esitetään kumottavak-si. Mietinnössä on analysoitu laajasti säännöksen perusteita ja merkitystä. Lopputuloksena on päädytty siihen, ettei presumtio-säännöksellä katsottu olevan enää nykyisin sellaista merkitystä kuin, mitä sillä aikoinaan ajateltiin ole-van. Lisäksi sen käyttöä pidetään epäoikeudenmukaisena, koska tällainen arvonleikkaus kohdistuu vain niihin maanomistajiin, joiden maata lunastetaan, kun taas muut ympärillä olevat voivat lukea hy-väkseen arvonnousuhyötyjä.

yritysvaikutuksen huomioonottaminen

Viimeisenä merkittävänä uudistusesi-tyksenä voidaan nostaa esille säännös lunastuksen yritysvaikutuksen huomioon ottamista (influensregeln). Mietinnön mukaan ei korvauksessa tule jatkossa ottaa huomioon lunastusyrityksen omai-suudelle aiheuttamaa arvon alenemista, kun nykyisin maanomistajalla on voinut olla näissäkin tilanteissa tietty sietovel-voite. Kyseisestä lunastuslain 4:2 §:stä ehdotetaan vielä kumottavaksi säännös lunastusyrityksen aiheuttaman arvon nousun huomioon ottamatta jättämisestä. Siten luovuttajalle korvattaisiin jatkossa aina käyvän hinnan mukaan riippumatta siitä, onko itse lunastusyritys aiheuttanut kokonaan tai osaksi omaisuuden arvon-nousun.

Mitä tämä kaikki maksaaMietinnössä on lisäksi esitetty laskelmia siitä, mikä vaikutus aiempaa korkeam-milla lunastuskorvauksilla tulisi olemaan eri tilanteissa. Laskelmia on laadittu eri vaihtoehdoille lähtien olettamuksesta, että korvausmäärät nousisivat 10/50/100 %. Edes lunastuskorvausten kaksinkertais-taminen ei vaikuttaisi tyypillisesti kuin muutamia prosentteja eri hankkeiden kokonaiskustannuksiin. Tätä selittää se, että esimerkiksi nykyaikainen tien- tai ra-danrakentaminen on sinänsä niin kallista, että maanhankinta edustaa kustannuksista vain pientä murto-osaa.

Kaikkein merkittävimmin lunastuskor-vausten määrän lisääntyminen vaikuttai-sikin luonnonsuojeluhankkeisiin, missä budjettimäärärahojen tarve lisääntyisi lähes samassa suhteessa kuin lunastuskor-vauksien määrä. Varmuudella keskustelua aiheuttaa myös lakiuudistuksen mah-dollinen vaikutus asumiskustannuksiin. Selvityksessä on päädytty siihen, että lunastuskorvausten määrä ei välttämättä

”Mielenkiintoista on nähdä,

mitä vaikutusta Ruotsissa

mahdollisesti säädettävällä

ja periaatteellisesti varsin

merkittävällä lunastuslain

uudistuksella tulee olemaan

suomalaiseen lainsäädän-

töön.”


näkyisi niinkään lopullisissa asuntojen hinnoissa, vaan merkitsi pikemminkin rahavirtojen uudelleen jakoa maanomis-tajien ja kuntien välillä.

Haetaanko oppia lahden takaa?

Suomessa on usein tavattu hakea mallia erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja toimintoihin läntisestä naapurista. Mie-lenkiintoista onkin nähdä, mitä vaikutusta Ruotsissa mahdollisesti säädettävällä ja periaatteellisesti varsin merkittävällä lunastuslain uudistuksella tulee olemaan suomalaiseen lainsäädäntöön. Molemmis-sa maissa nykyinen pakkolunastuslainsää-däntö on peräisin 1970-luvulta Ruotsin lunastuslain ollessa kuitenkin muutamia vuosia omaamme vanhempi. Lunastuslait ovat päällisin puolin samanlaisilta vaikut-tavia, mutta maanomistajan näkökulmasta katsottuna ovat eräät ruotsalaisen lain säännökset merkinneet suomalaiseen nähden niukempaa korvauslinjaa. Toisaal-ta on myös hyvä muistaa, että Ruotsissa on perinteisesti suosittu vapaaehtoista maanhankintaa, mikä voi lähtökohtaisesti merkitä jonkin verran korkeampia hintoja, mutta saattaa toimia muutoin tehok-kaammin ja kaikkia osapuolia paremmin tyydyttävällä tavalla.

Lunastusmenettelyä ja sen oikeutusta on sinänsä pohdittu vuosisatojen ajan

ja keskustelu tästä instituutiosta jatkuu maailmalla edelleenkin vilkkaana. Yhteis-kunnan kehittyessä on ollut välttämätöntä luoda mekanismeja, jolla tietty maa-alue on saatu yleiseen käyttöön sellaisissa tilanteissa, missä maanomistaja hintavaa-timustaan asettaessaan muutoin käyttäisi hyväkseen monopoliasemaansa tai ehkä jopa kokonaan kieltäytyisi myymisestä. Tämän kaltaiset syyt muodostavat pak-kolunastuksen keskeisen perustan ja oikeutuksen.

Historiallisesti korvaustasoon ovat keskeisesti olleet vaikuttamassa myös arviot siitä, kuinka kalliiksi maanhankinta voi lunastuksen seurauksena tulla, ja mi-hin yhteiskunnalla on ylipäätään varaa. Monet meistä muistavat myös 1970-lu-vun kiivaat maapakettilain säätämisen aikoihin käydyt keskustelut koskien maanomistajan oikeutta hyötyä maastaan ns. ansiottoman arvonnousun kautta. Nykyisin kansantaloutemme varallisuus ei samalla tavoin muodosta reunaehtoa lunastuskorvauksien määrälle – kysymys on poliittisesta valinnasta, mutta se onkin jo toinen juttu.

Matti Myllyniemi

”Metsänhoidon rapautuminen

näkyy hoitamattomina

taimikoina, ylitiheinä nuorina

metsinä ja järeän laatupuun

vähenemisenä.”

METSÄPOLITIIKKA menetti syömä-hampaansa vuoden 1993 metsäverouu-distuksessa. Metsätilojen pirstoutuminen, omistajarakenteen muutos ja myyntivero-tus johtavat passiiviseen metsätalouteen, jota ei verohelpotuksilla, valistuksella eikä pienillä metsäpolitiikan paikkaus-keinoilla pystytä ohjaamaan. Porkkanat yksin eivät auta, tarvitaan myös keppiä, koska nykymenosta seuraa metsätalou-den kannattavuuden heikkenemistä ja metsäteollisuuden alasajoa saneeraami-sen sijaan. Metsä tuottaa hitaasti mutta varmasi, jos laatupuuta tuotetaan ja sille turvataan tasainen menekki. Passiivinen, omistusverotyyppinen veromuoto pitäisi korvata yrittäjäveroluonteisella, kuten maatalouden puolella, tai ottaa käyttöön metsien kiinteistövero, joka aktivoisi met-sänomistajat hakkaamaan ja hoitamaan metsiään.

Saako metsästä pölliä, kuten pääministerin paidassa luki?

Venäjän puutullit ja kotimaisen puun saatavuus näyttävät metsäteollisuuden akuuteilta ongelmilta, mutta syyt ovat syvemmällä. Metsätalouden murros alkoi jo 1970-luvulta metsänomistajara-kenteen muutoksella. 1990-luvun alun metsäverouudistus antoi lisävauhtia ja EU-maatalouspolitiikka, joka suosii maa-talousyritysten kasvattamista, vähentää metsätalouden päätoimisia harjoittajia. Metsätilojen pirstoutuminen jatkuu. Se on pahin ongelma samalla kun metsätilat siirtyvät passiivisempaa metsänkäyttöä harrastavien käsiin, jotka asuvat useimmi-ten muilla paikkakunnilla, jolloin fyysi-nen yhteys metsäpalstaan katkeaa. Oman metsäpalstan omistushalua ruokkivat tun-neseikat ja varautuminen taloudellisiin kriiseihin. Yhteiskunta ei lainsäädännöllä rajoita kannattamattomien talousyksi-

Kirjoittaja on tekniikan lisen siaatti, joka toimii maaoikeus insinöörinä

Vaasan käräjäoikeudessa. Sähköposti simo.mikkola oikeus.fi.


Metsäverotus on tärkeä osa metsäpolitiikkaaPassiivinen omistusverotyyppinen veromuoto pitäisi korvata yrittäjäveroluonteisella kuten maatalouden puolella, tai ottaa käyttöön metsien kiinteistövero, joka aktivoisi metsänomistajat hakkaamaan ja hoitamaan metsiään.

köiden muodostumista kuten Ruotsissa tehdään. Varapankiksi ei metsiämme pitäisi jättää vaan kehittää metsätalous ”harjoittamisesta” yritystoiminnaksi, jotta ei tuhota metsäteollisuutemme tule-vaisuutta ja luonnonvarojemme kestävän käytön edellytyksiä.

Yrittäjälähtöinen metsätalous tarjoaisi työmahdollisuuksia alkutuotannosta jat-kojalostukseen. Kyse voisi olla kunta- ja aluetason selkeistä tavoitteista, joita tue-taan metsäpoliittisin toimin. Verotuksen pitää tarjota metsänomistajille reilut haasteet palata aktiiviseen metsänkäyt-töön ja vakaampaan puunhintaan. Turun yliopiston finanssioikeuden professori Jaakko Ossa ennustaa jo puukauppatyh-jiötä vuoden 2011 jälkeen (Maaseudun Tulevaisuus 2.1.2009). Hän valmistelee

kirjaa perintöverotuksesta ja tuntee met-sänomistajana, miten jatkuvista huojen-nuksista seuraa odotukset niiden jatku-mosta. Nykyinen metsien myyntiverotus perintö- ja lahjavero- sekä sukupolven-vaihtoa koskevine uudistushankkeineen on jo aivan liian sekavaa. Uudistuksia suunnitellaan kosmeettisina korjauksina vailla selkeitä metsäpoliittisia tavoitteita ja jopa sellaisten henkilöiden toimesta, joilla voi olla ”oma lehmä ojassa”, mikä hämärtää objektiivisuuteen pyrkimistä. Asioihin vihkiytymättömät metsänomis-tajat eivät tee metsälleen mitään, etteivät tekisi virheitä! Metsänomistajien edunval-vonnan ottama niskalenkki on koitumassa heidän omaksi turmiokseen, joten parasta olisi palata lähtöruutuun. Metlan asiakas-lehdessä 4/2008 ilahduttavasti todetaan

metsäverotuksen uudistamiseen liittyviä ongelmia huomatun maan hallituksessa. Valtionvarainministeri Jyrki Katainen on lehden mukaan nimittänyt syyskuussa työryhmän valmistelemaan perusteellista verotuksen kokonaisuudistusta ja maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Antti-la esittänyt lokakuussa veroratkaisujen valmisteluun hallituksen veropoliittista ministerivaliokuntaa. Toivoa sopii, että metsätalouden asiantuntemus tulisi kuulluksi näissä hankkeissa riittävän laajapohjaisesti.

Metsäpolitiikka oli pitkään kajanderilaisen

verojärjestelmän ohjauksessaMetsäverotus oli A.K.Kajanderin metsä-tyyppiteorian pohjalta n. 70 vuoden ajan

Pekk

a Le

hto

nen


keskeisessä roolissa ”keppinä” kannus-tamassa metsänhoitoon, ei siis kieltona tai rajoituksena! Teoria sisälsi tarvittavat perusopit erilaisista metsän kasvupaikois-ta ja tuottomahdollisuuksista. Metsävero perittiin keskimääräisen arvioidun tuo-ton mukaan joka vuosi, mikä laskettiin varovaisuusperiaatteella VMI-tuloksista; vain veroluokitus oli tilakohtainen. Lais-kana pääomana metsi

Documents

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ... · 1 / 2009 kaavoituksen energiatehokkuus • metsÄverotus osa metsÄpolitiikkaa • 3 d-kiinteistÖnmuodostus ruotsissa • lunastussÄÄnnÖksia