vammaisten naisten vertaisryhmässä · 2017. 3. 8. · Invalidiliiton julkaisuja O.9.,2001, päivitetty 2017 ISBN 952-9615-74-4 ISSN 1457-1471 Invalidiliitto ry, Mannerheimintie

-1-

.....”.liitetty seikkailuun ja jännitykseen. Todellista seikkailua on lähteä kehit-tämään omia voimavaro-jaan. On vain uskallettava hypätä tai sukeltaayhdessä muiden kanssa...

vammaisten naisten vertaisryhmässä

Invalidiliiton julkaisuja O.9.,2001, päivitetty 2017ISBN 952-9615-74-4

ISSN 1457-1471Invalidiliitto ry, Mannerheimintie 107, 00280 Helsinki, puh. 09-613 191

www.invalidiliitto.fi

ukella SyvemmälleSvammaisten naisten vertaisryhmässä

Piirrokset Riitta Pasanen, graafinen suunnittelu Anu Asikainen

Tämä opas on kirjoitettu sinulle, yhdistyksen naisvastaavaksi haluava. Tervetuloa mukaan voimaannuttavaan toimintaan.

Invalidiliitto on fyysisesti vammaisten ihmisten valtakunnallinen vaikuttamisen ja palvelutoiminnan monialajärjestö. Liitto on jo 80 vuoden ajan tehnyt työtä, jotta vammaisilla ihmisillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet ja ihmisoikeudet eikä heitä syrjit-täisi vammansa vuoksi. Syrjintää tapahtuu paitsi vammaisuuden myös sukupuolen perusteella. Vammaiset naiset ovat siten vaarassa joutua kaksinkertaisesti syrjityiksi.

Invalidiliiton 1994 perustettu naistyöryhmä edistää vammaisten naisten oikeuksia ja mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisesti vam-mattomiin naisiin nähden ja tukee naistyötä paikallisyhdistyksissä ympäri Suomen. Toimimme yhdessä 2003 aloittaneen Vammaisjär-jestöjen naisverkoston sekä 2016 perustetun Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys Rusetti ry:n kanssa. Naistyön tavoitteena on, että ihmis- ja perusoikeudet toteutuisi-vat kaikilla elämänalueilla vammaisille naisille. Haluamme myös torjua vammaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa moniperustaista syrjintää. Tehtävämme on tunnistaa syrjintä jatkossa paremmin ja puuttua siihen kouluissa, työpaikoilla, terveydenhuollossa ja sosiaa-litoimessa.

Saatteeksi

Invalidiliiton naistyöryhmä on nostanut viime vuosina esiin eri-tyisesti vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan julkaisemalla yhdessä vammaisjärjestöjen naisverkoston kanssa ”Uskalla olla, uskalla puhua – vammainen nainen ja väkivalta” -kirjan, sekä teokseen liittyvän työkirjan vertaisryhmien käyttöön.

Sukella syvemmälle -oppaasta on tullut tärkeä työkalu Invalidilii-ton naistyössä. Vaikka vammaiset naiset saavat nykyään nopeasti vertaistukea sosiaalisessa mediassa, verkkokeskustelut eivät ole poistaneet tarvetta kasvokkain tapahtuvilta kohtaamisilta. Oppaan ohjeet kuuntelemisesta, vuorovaikutuksesta, kunnioituksesta ja luottamuksesta pätevät myös verkkovertaistuessa ja ovat hyviä työkaluja vihapuhetta vastaan.

Helsingissä maaliskuussa 2017

Invalidiliiton naistyöryhmä

Katri Koskinen ja Auli Tynkkynen & muut Invalidiliiton naistyöryhmäläiset Pirjo Auer, Leena Hahle, Marja Pelkonen, Heidi Rekola ja Vappu Viemerö

Helsingissä kesällä 2001

-4-

-5-

-6-

käsitellään yhtenäisenä joukkona. Eihän inva-WC:n symbolissakaan erotella sukupuolia. Sukupuoli on kenen tahansa ihmisen kohdalla merkittävä asia. Miksi se ei olisi sitä myös vammaisen ihmisen kohdalla?

Vammaisiin miehiin ja naisiin kohdistuvat asenteet poikkeavat pal-jonkin toisistaan. Vammaisia tyttöjä suojellaan, kun taas vammaisia poikia rohkaistaan menemään mukaan ja kohtaamaan maailma. Tämä tulee esiin myös tutkimuksessa, jossa pyydettiin opiskelijoita kirjoittamaan kuvitellut elämäntarinat vammaisesta miehestä ja naisesta. Tarinoita kertyi kaikkiaan 45 kappaletta. Tarinoissa vammaisiin miehiin kiinnitetään varsin vahvasti miehi-syyteen kulttuurisesti liitettyjä myönteisiä piirteitä kuten älykkyys, työnteko kodin ulkopuolella, isyys ja heteroseksuaalisuus. Vammai-suus tai vammainen ruumis ei tuntunut juurikaan rajoittavan miehen aktiviteetteja. Tarinoissa vammaisuus pikemminkin vapautti vam-maisia miehiä ruumiista kuin sitoi heitä siihen.

Toisin oli tarinoiden vammaisten naisten kohdalla. Vammaisuus sitoi heidät moninkertaisesti ruumiiseensa. Vammautuminen riisti usein mahdollisuuden työhön, äitiyteen, vaimona ja rakastet-tuna olemiseen - siis kaikkeen, mitä pidetään naiselle sosiaalisesti arvostettuna. Vammaiset naiset määrittyivät huomattavasti miehiä vahvemmin vammaisuuden ja vammaisen ruumiin kautta. Se, mitä useimmille tarinoiden naisille ”jäi käteen” olivat erilaiset vammais-aktiviteetit, joista vammaisurheilu oli ensisijainen (Reinikainen, s. 348-349).

Vieläkö rakastan?Rakastan vielä

Ei rakkaudella ja liikuntakyvyllä ole mitään tekemistä keskenään.

Ei saa ollaEihän?

Kyllä minä peiliin katsoessanaiselta näytin

Huononäköisenä kai erehdyinEihän vammaisella voi edes olla sukupuolta

(Sari Leviäinen, Kohtaamisia - tarinoita talviperhosista)

Olemme vammaisia, mutta ennen kaikkea olemme naisia. Liian usein vammaisuus saattaa olla muille ihmisille merkit-tävämpi asia kuin se, että olemme naisia. Vammaisia ihmisiä

-7-

Kerro, kerro kuvastin....Naisten ulkonäköä pidetään usein tärkeämpänä asiana kuin miesten. Ulkonäön erilainen merkitys miesten ja naisten kohdalla selittänee osaltaan eroja vammaisten naisten ja miesten kuvitelluissa elä-mäntarinoissa. Naisen kauneus ja viehättävyys nähdään tavallisesti fyysisten seikkojen kautta. Kauniilla naisella on hoikka, pitkä vartalo, pitkät kauniit sääret, hyvä ryhti, sirot kasvot, korkokengät, huuli-punaa, silkkisukat… Mainosten mannekiinit, kauneuskilpailut ja tv-sarjat lujittavat näitä uskomuksia. Kun tavallinen nainen vertailee itseään näihin ihannekuviin, hän kokee itsensä liian lihavaksi, liian lyhyeksi tai laihaksi – aina jotenkin epätäydelliseksi. Kun vammainen nuori nainen vertailee itseään tietoisesti tai aivan automaattisesti näihin luotuihin ihannekuviin, hän kokee itsensä taas liian erilaiseksi.

Monet vammaiset naiset ovat kertoneet törmänneensä omiin alemmuuden, huonommuuden ja häpeän tunteisiinsa 13 -30-vuo-tiaina nuorina. On melko tavallista, että liikuntavammainen nainen ei uskalla käyttää hametta tai shortseja. Hävettää näyttää omat jalkansa, onhan sääret niin yleisesti liitetty seksuaalisuuteen. Joskus ongelmana ovat kengät. Korkokenkien käyttö voi olla mahdotonta ja raskaat tukikengät, lenkkarit tai maasturit eivät tunnu istuvan minihameen kanssa.

Nämä pelot ja häpeän tunteet saattavat äkkipäätä tuntua pikku-asioilta. Tosiasiassa kyseessä on kuitenkin tärkeä kasvuprosessi ja oman naiseuden löytäminen (Naisellisesti vammaisuudesta s. 9). Mikäli tämä vammaisen naisen kasvuprosessi ei etene, seurauksena voi olla turhat alemmuudentunteet ja huono itsetunto. Vaikka median luoma

kuva ihannenaisesta vaikuttaa, onneksi on muitakin mahdollisia näkemyksiä täydellisestä naisesta.

Tunnen itseni halutuksi luonasiMuhkuraiset polveni taiValtavat leikkausarpeniEivät himoasi häiritse

Sängyssäsi olen Täydellinen nainen

(Pirkko M. Antinoja, Kohtaamisia – tarinoita talviperhosista)

Vammaisen naisen naiseuden ohittaminen näkyy käytännössä eri asioissa. Vaikea, välillä liikuntaesteiden vuoksi mahdoton pääsy vain naisille tarkoitettuihin palveluihin (kauneussalongit, gyneko-logit, turvakodit jne.) alleviivaavat osaltaan sitä, että vammaisia naisia ei mielletä muiden naisten tavoin terveydestään, seksuaa-lisuudestaan ja ulkonäöstään huolehtiviksi naisiksi. Vammaisella naisella tulee kuitenkin olla oikeus kauniiseen pukeutumiseen ja apuvälineisiin, jotka sopivat hänen tyyliinsä!

Minäkö vammainen?Vaikka usein puhutaan ei-vammaisten ennakkoluuloista vam-maisuutta kohtaan, myös vammaisilla naisilla itsellään voi olla vammaisuuteen liittyviä kielteisiä asenteita. Ensimmäinen kysymys on se, olenko itse vammainen. Vammaiseksi tunnustautuminen

-8-

ei ole mikään itsestään selvä asia. Helposti yritämme ”kynsin ja hampain” vastata ns. normaalia, koska vammaisen ihmisen rooli ja asema eivät ole haluttuja. Vammaiseksi tunnustautuminen voi tapahtua hitaasti kehityksen myötä tai sitten jotkin tapahtumat tai asiat pakottavat tunnustamaan: minä todellakin olen vammainen. Vammaisia eivät olekaan ”ne” vaan ”me olemme vammaisia”. Ke- hittyäkseen aidosti omaksi itsekseen on tärkeää voida hyväksyä itsessään myös vammaisuus.

Vammaisilla naisilla voi olla myös ennakkoluuloja eri tavalla vam-maisia ihmisiä kohtaan. Olemme tuttuja oman vammamme kanssa, mutta jotenkin muuten vammaiset ihmiset saattavat tuntua vierailta. Alussa vammaisen naisen hämmennys toisella tavalla vammaista naista kohtaan saattaa olla samantyyppistä kuin ei-vammaisten ihmisten hämmennys vammaisia ihmisiä kohtaan. Miten toimia esi-merkiksi kommunikaatiovammaisen naisen kanssa? Onko pyörätuo-lia käyttävä, kotona asuva nainen ”pyörätuolipotilas”, vaikka hän asuu kotona, ei sairaalassa?

Osa vammoista saattaa olla sellaisia, että niitä ei näe päällepäin. Kuitenkin ne vaikuttavat. Näkymättömät vammat vaativat myös huomioon ottamista, jotta kaikkien osallistuminen sosiaaliseen kanssakäymiseen mahdollistuu.

Vammaisina naisina olemme myös vieraiden ihmisten huomion kohteena. Millaisia reaktioita herätämme? Yliystävällisyyttä? Jalus-talle nostamista? Hämmennystä? Miten itse suhtaudumme muihin ihmisiin? Hakeudummeko rohkeasti erilaisten ihmisten seuraan,

vammaisten ja ei-vammaisten? Arastelemmeko omien vammasta johtuvien tarpeiden ilmaisemista muiden parissa?

Elämäntilanteet vaihtuvat - vamma pysyyVammaisuus näyttelee helposti jonkinlaista osaa vammaisen naisen elämän eri rooleissa ja kohtaamisissa muiden ihmisten kanssa. Parisuhteen solmiminen ei ole ihan mutkatonta. Invalidiliiton selvityksen mukaan naisen ja miehen suhteeseen liittyvät ongelmat askarruttivat monia vammaisia naisia. Vammattomien miesten katsottiin ”juoksevan karkuun” nähdessään vammaisen naisen. ”Vaikeasti vammainen nainen ei ole nainen terveiden miesten mie-lestä. Tasokasta seuraa on vaikea saada.”(Naisellisesti vammaisuudesta, s. 115).

Vammaisen naisen on vaikea saada hyväksyntää halulleen olla äiti, kokea synnytys sekä lapsen kasvatus. Vammainen nainen pohtii mielessään, jaksaako hän kaiken sen vaivan ja työn minkä pieni lapsi tuo tullessaan. Mitä vanhemmat, suku ja ystävät sanovat? Miten selviydyn synnytyksestä? Osaanko hoitaa lasta oikein? Kysy-myksiä, joihin ei tahdo löytyä vastauksia.

Selvityksessä tuli esille toive löytää keskusteluyhteys muihin samassa tilanteessa oleviin vammaisiin äiteihin. Tästä syystä Inva-lidiliitossa on perustettu oma verkosto vammaisille vanhemmille (Naisellisesti vammaisuudesta, s. 13).

Työnhaussa vammaisella naisella on kohdattavanaan moninkertai-

-9-

set haasteet. Työnantajilla on edelleenkin ennakkoluuloja vammaisia työnhakijoita kohtaan. Vammaisen työnhakijan tulee ensin saada työnantaja vakuuttuneeksi siitä, että hänen edessään on aivan nor-maali ihminen eikä luonnonoikku. On saatava työnantaja uskomaan, että paperit ovat kilpailukykyiset ja pätevyyttä löytyy (Naisellisesti vammaisuudesta, s. 14 ).

Vaikka vammaisina naisina kohtaamme vammaisuudesta johtuvia erilaisia haasteita, vammaisuus ei ole ainoa asia elämässämme. ”Vammainen nainen saattaa unohtaa oman vammaisuutensa. Hän kokee itsensä melko tavalliseksi ihmiseksi ja naiseksi, kunnes joku yllättävä asia tai tilanne - utelias ihminen, portaat - tuo asian esille” (Pelkonen & Villberg , s. 94).

Elämme naisina omaa elämäämme: meillä on harrastuksia, ystäviä, perhe... Kun on kyse läheisistä elämänsuhteista, vammaisuus on taustalla. Tärkeämpää ovat monet muut asiat – se mitä meistä löytyy ihmisinä. Tarinoita vammaisena naisena elämisestä on yhtä monen-laisia kuin on vammaisia naisia.

Elämänkaaren myötä elämässämme tapahtuu muutoksia ja eteen tulee aina uusia kasvun paikkoja. Uusissa elämäntilanteissa käymme myös vammaisuuttamme läpi yhä uudelleen. Vammaisuus ei kos-kaan ole loppuun käsitelty asia, eikä sen sellainen tarvitse ollakaan. Oikealla lailla käytettynä vammaisuuden kokemukset voivat olla meille voimavara. Vammaisuus voi tuoda meille arvokkaita lisäväläyk-siä ihmisenä elämisestä tässä maailmassa. Saamme tärkeitä koke-muksia, joita ei muilla ole ja voimme jakaa niitä toistemme kanssa.

LÄHTEET:

Naisellisesti vammaisuudesta. Invalidiliitto ry. 1995. Pelkonen, M & Villberg, M: Vaillinaisesta kokonaiseksi. Kääntöpiiri. 1994.Reinikainen, M.-R.: Vammaisen nais- ja miesruumiin arvo. Janus, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. nro 4, ss. 341-351.1999.

NAISEUTTA JA VAMMAISUUTTA KÄSITTELEVÄÄ MUUTA

KIRJALLISUUTTA:

Kohtaamisia, tarinoita talviperhosista. Invalidiliitto ry. 1996.Tavallinen arki & sujuva juhla – vanhemmuus ja vammaisuus. Invalidiliitto ry. 1999.Saraste, H.: Mikä nainen. Valtakunnallinen vammaisneuvosto. 2001. Saraste, H.: Mikä ihana elämä. Valtakunnallinen vammaisneuvosto. 1998.Lindgrén, S.: Olenhan minäkin. Käytännön opas näkövammaisille naisille. Näkövammaisten keskusliiton julkaisuja 1/1999.

-10-

Vammaisten ihmisten ihmisoikeuksien toteutuminen ei tähän asti ole ollut mitenkään itsestään selvää. Ympäristön esteet vaikeut-

tavat liikkumista ja osallistumista muiden tavoin. Jotkut vammaiset naiset, varsinkin iäkkäämmät, eivät liikkumisestei den ja riittämät-tömän avustamisen vuoksi pääse edes asunnostaan ulkomaail-maan. Vammaiset naiset eivät myöskään ole aina saaneet riittävää koulutusta. Vammaisten ihmisten, ennen kaikkea vammaisten naisten, työllisyys on huomattavasti vähäisempää kuin ei-vammais-ten. Töissä oleville vammaisille naisille saatetaan antaa liian vähän vastuuta ja maksaa liian pientä palkkaa. Vammaisen naisen kyvyk-kyyttä puolisoksi tai äidiksi saatetaan kyseenalaistaa. Kommunikoin-nin ja tiedonsaannin mahdollisuudet ovat aistivammaisten naisten kohdalla rajoitetut. Elämme maailmassa, jossa riskit vammaisten naisten syrjäytymiseen ovat suuret.

Syrjintää vammaisia naisia kohtaan ilmaistaan usein myös tavoin, joita monien on vaikea huomata. Syrjintää ei tehdä tahallisesti vaan hoivan nimissä. Kaikkiin elämänalueisiin tunkeutuva suojelu ja

- voimaantumisen merkitys

Olen elänyt elämäni ns. terveiden maailmassa ja usein ollut se hieman erilainen. Vertaistukiryh-mässä olen ensimmäistä kertaa kokenut olevani samanlainen kuin muut. En olekaan se poik-keava, vaan olen yksi muiden joukossa - olen kaltaisteni parissa. - Kaisu

-11-

hoiva estävät vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeuden ja oman elämän hallinnan toteutumisen (Zijdel, s.10).

Jotta vammainen nainen ei syrjäydy, hänellä tulee olla kohtuulli-nen toimeentulo, tarkoituksenmukaiset apu- ja liikkumisvälineet, sopiva asunto, tarvittavat avustajapalvelut, kuntoutus, mahdollisuus liikkumiseen sekä riittävän hyvä itsetunto. On opittava arvostamaan itseään ja uskottava siihen, että vamma ei vie oikeutta onnelliseen ja hyvään elämään. Usein erilaisten palvelujen hakemiseen ja saamiseen tarvitaan rohkeutta ja vakaata uskoa siihen, että vam-maisella naisella on oikeus saada se, mitä tarvitsee ja minkä laki takaa. On oltava valmis rohkeasti vaatimaan asioita ja tarvittaessa jopa taistelemaan omien oikeuksiensa puolesta. Häpeä ja syyllisyys omista tarpeista on unohdettava (Naisellisesti vammaisuudesta, s. 8).

Voimaantumisella (empowerment) tarkoitetaan sitä, että vammaiset itse täysivaltaistavat itsensä. Tällöin mitkään muut tahot eivät mie-livaltaisesti ohjaile elämäämme. Voimaantumisen kautta jokaisella vammaisella ihmisellä on mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään omista kyvyistä ja tavoitteista lähtien. Hyvä ja mielekäs elämä sisältää valinnanvapauden ja itsemääräämisoi keuden toteu-tumisen. Lisäksi se sisältää mahdollisuuden itsenäiseen elämään, tasavertaisuuteen ihmissuhteissa sekä täyteen osallistumiseen. Hyvä ja mielekäs elämä edellyttää myös kohtuullisten elämän perusedel-lytysten olemassaoloa. Vammaisen ihmisen kohdalla tasavertaiset mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään toteutuvat vain, jos vammaisten ihmisoikeudet tunnistetaan ja tunnustetaan (Kohti yhteiskuntaa kaikille, s. 3-4).

Vammaisten naisten voimaantumista tukee se, että vammai-set naiset kokoontuvat yhteen jakamaan kokemuksiaan, saavat vahvuutta ja positiivisia roolimalleja toinen toisiltaan. Se merkitsee murtautumista pois kiitollisesta passiivisuudesta sekä halua ja tahtoa muuttaa omia olosuhteitaan. Se ei ole helppo tai mukava prosessi vammaisille naisille tai muulle yhteiskunnalle. Kuitenkin se on tärkeä askel tiellä täyteen osallistumiseen ja mahdollisuuksien tasavertaisuuteen (Disability awareness in action, s. 26).

”Uskaltaminen on aina liitetty seikkailuun ja jännitykseen. Todel-lista seikkailua on lähteä kehittämään omia voimavarojaan. On vain uskallettava hypätä tai sukeltaa yhdessä muiden kanssa. Tämä edel-lyttää sarjaa pieniä ja hyvin suunniteltuja ja organisoituja askeleita ja tässä ovat apuna vertaisryhmät. Vertaistuki ja oma-apuoppaat auttavat meitä kehittämään tietoisuutta omista kyvyistämme. Mie-lenkiintoisten tehtävien ja harjoitusten avulla kuka tahansa nainen voi oppia tulkitsemaan ja vaikuttamaan omaan elämäänsä. Kun on itse voimaantunut, voi myös auttaa muita.” (Pihnala)

Jämäkästi omien asioiden puolestaErilaisten palvelujen hakemiseen ja saamiseen vammainen nainen tarvitsee paitsi tietoa myös rohkeutta ja vakaata uskoa siihen, että hänellä on oikeus saada tarvitsemansa asiat, jotka laki takaa. On oltava valmis rohkeasti vaatimaan asioita ja tarvittaessa jopa taiste-lemaan omien oikeuksiensa puolesta. Tähän tarvitaan jämäkkyyttä, kykyä pitää puolensa.

-12-

Monille naisille puolensa pitäminen tuntuu vaikealta. On helpompi asettaa jonkun muun tarpeet omien tarpeiden edelle. Vammaisten naisten elämään oman lisämausteensa tuo se, että meidän elä-mämme saattaa välillä vilistä erilaisia asiantuntijoita: lääkäreitä, fysioterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne. Jos vammainen nainen luovuttaa oman elämänsä asiantuntijuutta liikaa näille ulkopuolisille ”asiantuntijoille”, jotka voivat asettautua vammaisen naisen ylä-puolelle, hänen voi olla yhä vaikeampi luottaa omien näkemystensä arvoon ja tarpeellisuuteen.

Vammaisten naisten on hyvä harjoitella jämäkkyyttä myös siksi, että tutkimusten mukaan he kohtaavat väkivaltaa jopa yleisemmin kuin ei-vammaiset naiset. Asiaa on selitetty vammoista johtuvalla avuttomuudella ja riippuvuudella, joiden on todettu voivan lisätä aggressiivisuutta.

Jämäkästi käyttäytyvä nainen puolustaa omien oikeuksiaan siten, ettei toisen henkilön oikeuksia loukata. Meillä kaikilla on oikeuksia ja tarpeita, jotka ovat yhtä arvokkaita. Jämäkkyys on myös omien tarpeiden, halujen, mielipiteiden ja käsitysten ilmaisemista suoraan, vilpittömästi ja tarkoituksenmukaisesti. On erittäin tärkeätä erottaa aggressiivinen, hyökkäävä käyttäy-tyminen jämäkästä, puolensa pitävästä käyttäytymisestä. Kun käyt- täydymme aggressiivisesti, puolustamme omia oikeuksiamme loukaten toisen oikeuksia. Aggressiivisina emme välitä toisen tarpeista, mielipiteistä tai käsityksistä. Omien käsitysten ja halujen

ilmaisu on epäasiallista.

Jämäkkyys käytöksestämme puuttuu silloin, kun emme puolusta omia oikeuksiamme tarkoituksenmukaisesti. Omien tarpeiden, halujen, mielipiteiden tai tunteiden ilmaisu on silloin anteeksipyy-televää ja arkailevaa. Ei-jämäkkä käytös perustuu käsitykseen, että toisen henkilön tarpeet ja oikeudet ovat tärkeämpiä kuin omani ja että minun panokseni on vähäinen, kun muilta taas vaaditaan paljon. Omien puolien pitämisen välttämisellä pyritään usein muiden miel-lyttämiseen ja ristiriitojen välttämiseen. Kuitenkin jämäkkä nainen pystyy suhtautumaan toiseen ihmiseen rakentavasti ja asiakeskeisesti kriisitilanteissakin.

Jämäkkä viestintä on avointa, myönteistä, tiedostavaa, vuorovaikut-

-13-

(Gael Lindenfieldt, Positiivinen nainen - opas myönteiseen ajatteluun)

teista, tuloksellista sekä ratkaisuun pyrkivää. Puolensa pitäminen on mahdollista, kun ihminen tuntee itsensä, hyväksyy it sensä ja kokee itsensä arvostetuksi yksilöksi. Puolensa pitämistä ja jä-mäk kyyttä voimme oppia missä elämän vaiheessa tahansa kehit-tämällä itsetuntemustamme sekä sanallista ja sanatonta viestin-täämme (Vallaton nainen s. 114-116).

LÄHTEET:

Disability awareness in action. Disabled women. Resource kit no 6. 1997. Kohti yhteiskuntaa kaikille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 10:1995.Laitinen I. ja työryhmä (toim.): Vallaton nainen. 1992. Opintoaineisto itse-ohjautuvien naisryhmien käyttöön. Gummerus Kirjapaino oy, Jyväskylä.1992.Lindenfieldt G.: Positiivinen nainen - opas myönteiseen ajatteluun. Gummerus Oy, 1996.Pihnala M.: luento Vertaiset naiset erätulilla -seminaarissa 26.8.2000.Zijdel L.: Manual for comprehensive empowerment training for disabled women and/or girls and for men and/or boys. European Commission.1999.

VOIMAANTUMISTA KÄSITTELEVÄÄ KIRJALLISUUTTA:

Disabled Women in Europe: A Resource Kit. Disabled People´s International. Euro-pean region. 1997.Naistyöryhmän toimintaohjelma. Invalidiliitto ry. 1999.Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamista koskevat yleisohjeet. Sosiaali-ja terveysministeriön monisteita 25:1994.Työkalupakki. Valtakunnallinen vammaisneuvosto.YK:n yleisohjeet. Mittatikku. Valtakunnallinen vammaisneuvosto.

-14-

Niin kuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviydymme mekin toinen toisiamme tukien.

(Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi)

Vertaisuuden ydin on kokemuksessa, että en ole yksin, että on olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät ja jakavat kokemukseni

– ovat samassa veneessä. Vertaistuki on vapaaehtoista, vastavuo-roista ja aina mukana olijoidensa näköistä.

Vertaisryhmät (joissakin yhteyksissä käytetään myös nimitystä oma-apuryhmät) koostuvat ihmisistä, joilla on jollakin lailla saman-tyyppinen elämäntilanne, ja jotka kokoontuvat yhteen jakamaan kokemuksia ja mahdollisesti etsimään selviytymiskeinoja erilaisiin elämäntilanteisiin.

Ryhmässä et ole yksin. Monelle vertaisryhmä merkitsee henkireikää, joka auttaa paremmin jaksamaan omassa arkielämässä. Ryhmässä voit tulla kuulluksi sekä samalla tarjota toisille tukea ja ystävyyttä. Ryhmässä tunnustetaan jokaisen arvo sekä hyväksytään keskinäi-nen erilaisuus ja erilaiset elämäntyylit. Vertaisryhmässä luotetaan myös siihen, että jokaiselta ryhmäläiseltä löytyy omia voimavaroja ratkaista ongelmiaan.

Vertaisryhmä samastumisen lähteenäMuiden ihmisten tapaamisen ohella vertaisryhmien tärkeä anti on vertaiskokemus. Kun huomaa muilla olevan samanlaisia kokemuk-sia kuin itsellä, se auttaa suhteuttamaan omia kokemuksia uudella tavalla.

Vammaisen ihmisen ei välttämättä ole helppo samastua ei-vam-maisiin ihmisiin. Vammaisista aikuisista tehdyssä tutkimuksessa 20% vastaajista oli sitä mieltä, että he eivät vertaile itseään muihin ihmisiin (Strauss, ref. Fine & Asch, s. 13). Kun nuorilta vammaisilta naisilta kysyttiin roolimalleista ja samastumisen kohteista, he kertoivat aikuisten pyörätuolin käyttäjien olleen tärkeitä. Haastateltavat eivät mielestään olleet pitäneet äitejään roolimalleina. He pitivät roolimallissa tärkeämpänä vammaisuutta kuin sukupuolta. Kui-tenkin myös äideillä oli vaikutusta heidän identiteettiinsä naisena (Barron). Edellä olevat tutkimustulokset kertovat siitä, että vammai-silla ihmisillä on tarvetta vertaisryhmiin. He eivät voi peilata omia kykyjään ja saavutuksiaan pelkästään ei-vammaisiin ihmisiin.

-15-

Erään vertaisnaisen kokemus siitä, mitä vertaisryhmä on hänelle antanut:

”Olen elänyt elämäni ns. terveiden maailmassa ja usein ollut se hieman erilainen. Vertaistukiryhmässä olen ensimmäistä kertaa kokenut olevani samanlainen kuin muut. En olekaan se poikkeava, vaan olen yksi muiden joukossa – olen kaltaisteni parissa. On tuntunut helpottavalta kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia ja hankaluuksia selviytyä arkipäivän askareista. Se on antanut voimia jatkaa taas eteenpäin.

Vertaistukiryhmän vetäminen on antanut minulle ennen kaikkea itsevarmuutta. En ole enää yksin, se muista hieman poikkeava, vaan minulla on paljon upeita kanssasisaria, joilta minulla riittää vielä hirveästi opittavaa. Minulle on myös avautunut uusia näkökulmia vammaisuuteen; olen tajunnut, että vammaisuus voi olla myös voimavara, eikä vain ahdistuksen aiheuttaja.”

Vertaisryhmän tavoiteVertaisryhmän tavoitteena on voimistaa osallistujia tulemaan vahvemmiksi, tietoisemmiksi ympäristöstään ja roolistaan siinä. Lähtökohtana on usko, että jokaisella meistä on voimavaroja ratkoa ongelmiamme ja toteuttaa elämänsuunnitelmaamme, mutta usein hyödymme muiden ihmisten kokemuksista. Arjen selviytymistarinoi-den jakaminen antaa rohkeutta ja tukea. Ryhmässä voi saada myös konkreettisia neuvoja ja ohjeita, mutta jokaisen omien si -säisten ajatusten liikkeelle saaminen on ehkä vielä tärkeämpää. Vertais-ryhmään osallistuminen rakentaa itsetuntoa, tukee jaksamista ja

kannustaa pitämään paremmin puoliaan. Parhaimmillaan vertais-ryhmä voi saada liikkeelle voimaantumisprosessin, joka koskettaa kaikkia elämän alueita.

Ryhmäläisenä vertaisryhmässä Vertaisryhmässä on turvallinen ja luottavainen ilmapiiri. Vertaisuu-den kokemista edistää ryhmäläisten tutustuminen toisiinsa, asioi-den jakaminen, välittäminen, hyväksyminen, kyky samastua toisen asemaan, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa.

Mitä useampi ”ikkuna” meistä on auki, mitä avoimempia olemme, sitä enemmän annamme muille kosketuspintoja mahdollisesti yhtyä omiin kokemuksiimme. Vertaisuuden kokeminen vammaisten nais-ten ryhmässäkään ei ole itsestäänselvyys. Vaikka vammaisuus toimii yhdistävänä tekijänä, niin muut elämän kokemukset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Omat elämänkokemuksemme vaikuttavat osal-taan siihen, kuinka paljon pystymme avautumaan ryhmässä.

Ryhmässä on oltava lupa puhua tai vain kuunnella. Oikeasti tasa-ar-voinen ja kunnioittava suhtautuminen kaikkiin ryhmän jäseniin edistää vertaisuuden kokemista. Tällöin ulkoiset seikat kuten esim. sinkkuus, parisuhde, lapset, työelämä tai vamman laatu eivät muo-dostu erottaviksi tekijöiksi. Myös yhteinen päämäärä yhdistää.

• jaetut kokemukset saavat tuntemaan ettei ole yksin

Vertaisnaisten kokemuksia keinoista, joilla voi tukea vertaisuuden kokemista ryhmissä:

• jaetut kokemukset saavat tuntemaan ettei ole yksin

• luottamuksen ja turvallisuuden tunteen vahvistaminen

• me - hengen luominen

• hyväksytään ihmisten erilaisuus

• kun keskustellaan asioista huomaa, että ihmiset reagoivat eri tavoin ja että se voi rikastuttaa omia näkemyksiä

• kohdellaan kaikkia tasavertaisina

• kierrokset, jolloin annetaan jokaiselle ryhmäläiselle omaa aikaa sanoa sanottavansa toisten keskeyttämättä ja kommentoimatta (kierroksista enemmän sivulla 35)

• kysytään mielipiteitä hiljaisemmiltakin ryhmäläisiltä

• positiivisen palautteen antaminen toisille

Vertaisnaisten kokemuksia siitä, miten vertaisryhmä on vaikuttanut omaan tai ryhmäläisten elämään:

• Ryhmä on henkireikä, meillä on oma juttu.

• Antaa hyvän mielen, kun voi olla kuuntelijana.

• Säännöllinen ryhmän pito antaa omalle elämälle säännöllisyyttä, kun muuten on eläkkeellä.

• Ryhmä on antanut ryhtiä sekä vetäjän että ryhmäläisten elä- mään. Se ennakkoluulo, että on yksin vammansa kanssa on tasoit-tunut.

• Kiire on lisääntynyt, tuttavia on tullut.

• Olen saanut uusia ajatuksia ja ulottuvuuksia.

• Ryhmäläisille on ollut ihan uutta. Eivät ole ennen olleet ver- taisryhmässä. Heidän vammaisidentiteettinsä ja vammaisen naisen identiteettinsä on päässyt kasvun alkuun.

• Ajatusmaailma uudistunut.

• Antanut mahdollisuuden uuteen harrastukseen ja oman minän löytämiseen.

LÄHTEET

Barron, K .: The Bumpy Road to Womanhood. Disability & Society, Vol. 12, No. 2, pp. 223-239. 1997. Strauss, H.: Reference group and social comparison processes among totally the blind. In H. Hyman & E.Singer (ed.): Readings in reference group theory and research. 1968. Ref: Fine, M.& Asch, A.: Disabled women: sexism without the pedestal. In Deegan, M. & Brooks, N.(ed.): Women and disability. The double handicap. Transaction Books. 1985.Rasa, R.: Metsän seinä on vain vihreä ovi/runokokoelma. 1971.

VERTAISTUKEA JA VERTAISRYHMIÄ KÄSITTELEVÄÄ

KIRJALLISUUTTA:

Auvinen, A. (toim.): Omin ehdoin – naisten oma-apuryhmien opas. Kansalaisareena ry. 2000. Laitinen, I. ja työryhmä (toim.): Vallaton nainen. Opintoaineisto itseohjautuvien naisryhmien käyttöön. Gummerus Kirjapaino Oy. 1992. Hiltunen A. ja Korhonen L.: Naisten koulut – avaus naiserityiseen pedagogiikkaan. Kansan Sivistystyön Liitto KSL. 1995.Helasti, K: Hyvä juttu! Perustamme oma-apuryhmän. Mielenterveyden keskusliitto ry ja Printway Oy. 1998 . Ojansuu M-L. ja Vuorinen M.: Yhdessä eteenpäin. Oma-apu-toimin-nan työkirja. Mielenterveyden Keskusliitto ry ja Printway Oy. 1996.

-18-

-19-

-20-

Ryhmän perustaminen on kuin palapelin kokoamista. Olemme tähän oppaan II-osaan koonneet asioita, jotka toivottavasti ovat

avuksi ryhmän perustamisessa. Oppaassa on hyödynnetty DEEP-pro-jektista saatuja kokemuksia ja ideoita.

ENSIMMÄINEN PALAPELIN PALA: SINÄ ITSE Aloitteen vertaisryhmän perustamiseen voi tehdä kuka tahansa, joka haluaa keskustella muiden kanssa. Asiaa voi viedä eteenpäin yksin tai yhdessä toisen kiinnostuneen kanssa.

Ihan aluksi on hyvä varmistaa, onko jo olemassa omiin tarpeisiin vastaavaa ryhmää. Silloin uuden ryhmän perustaminen ei olekaan tarpeellista. Alussa on myös hyvä pysähtyä ja miettiä, mitkä ovat omat motiivini ryhmän perustamiselle. Antaako oma elämäntilanteeni

mahdollisuuden ryhmään sitoutumiseen? Onko minulla riittävästi aikaa ja halua sen vaatimiin panostuksiin? Kuinka motivoitunut olen ryhmän perustajaksi? Mitä odotan ryhmän tuovan elämääni?

Kun olet vakuuttunut, että haluat todella toimia ryhmän perustami-seksi, ensimmäinen tärkeä palanen palapelissä on jo paikallaan.

-21-

TOINEN PALAPELIN PALA: TAUSTAJOUKKOJA TULEVALLE RYHMÄLLE

Roomaakaan ei rakennettu yksin, siksi ryhmän perustajan on hyvä tutustua niihin ihmisiin ja tahoihin, jotka voivat tukea ryhmän perustamista. Mikäli ryhmä perustetaan jonkin yhdistyksen alaisuu-teen, kannattaa heti alkuvaiheessa luoda hyvät kontaktit kyseisen yhdistyksen johtoon. Sen myönteinen suhtautuminen edistää tiedon leviämistä ryhmän perustamisesta. Kun yhdistys on ryhmän yhteis-työkumppani, ryhmää ei pidetä kilpailijana. Ryhmän ollessa toimin-nassa ryhmä voi myös saada yhdistykseltä erilaista tukea. Vetäjä voi kokea tärkeänä henkisenä tukena jo sen, että joku on kiinnostunut kyselemään ryhmän kuulumisia. Yhdistys voi tukea ryhmää myös taloudellisesti, antamalla käyttöön tapaamispaikan, auttamalla tiedottamisessa jne. Vertaisryhmä puolestaan tuo uutta toimintaa yhdistykseen sekä mahdollisesti myös uusia aktiivisia jäseniä toi-minnan piiriin.

Projektin kokemuksia:

• Useat yhdistykset ovat ottaneet koulutetut vertaisnaiset ilolla vastaan ja yhteistyö on sujunut pienien alkuhankaluuksien jälkeen hyvin. Yhdistykset ovat tarjonneet kokoontumistilat, auttaneet tie dotuksessa ja kahdelle ryhmälle on kustannettu yleisavustaja. Muuta ma ryhmä on saanut myös oman budjettinsa.

• Joitakin ongelmia on ollut vertaisnaisten ja invalidiyhdistysten välisissä suhteissa. Suurin takaisku oli heti projektin alussa, kun kaksi ensimmäisessä koulutustilaisuudessa ollutta naista ilmoitti lopettavansa, koska heidän yhdistyksensä katsoi vertaisnaisten

ryhmän kilpailevan yhdistyksen kanssa. Vertaisryhmää ei siten nähty yhdistystoiminnan uutena resurssina. Väärinkäsityksiä olisi voitu varmastikin ehkäistä informoimalla yhdistyksiä paremmin projektin luonteesta ja tavoitteista.

• Vertaisnaisiksi kouluttautui myös naisia, jotka vasta projektin myötä liittyivät invalidiyhdistykseen. Uusilla järjestötoimintaan mukaan tulleilla ryhmän käynnistäjillä ei ollut aiempien kokemusten pohjalta valmista suhdetta järjestöön. Varsinkin tällai- sissa tapauksissa tutustuminen ja kontaktin luominen puolin ja toisin on erittäin tärkeää.

Jo alussa ryhmän perustaja voi pyytää tulevalle ryhmälle kummin. Kummi voi olla esim. joku vammaisjärjestössä toimiva henkilö, joka on kiinnostunut siitä, miten hankkeesi ryhmän perustamisesta etenee. Jo koulutetuista vertaisnaisista osa on kiinnostunut ja valmis tarvittaessa toimimaan kummina uusille ryhmän vetäjille. Kummin kanssa voi pohtia erilaisia asioita. Hän voi myös osaltaan toimia ryhmän toimintaedellytysten puolesta puhujana myös vam-maisjärjestössä. Kummien yhteystietoja saa Invalidiliitosta.

Kun ryhmä on käynnistynyt, kummi voi edelleen olla se henkilö, jonka puoleen voi kääntyä erilaisissa tilanteissa. Toimivan ryhmän kummilla on vaitiolovelvollisuus asioista, joista ryhmän vetäjä haluaa hänen kanssaan keskustella. Varsinkin yksin työskentelevälle vetäjälle kummi voi olla tärkeä rohkaisija ja henkireikä.

-22-

Käynnissä olevalle ryhmälle on hyvä kertoa avoimesti, mikäli ryhmällä on kummi. Kummi voi tulla myös vierailemaan ryhmän kokoontumisessa.


Invalidiliiton naistyöryhmä huolehti vertaisnaisten koulutuksen suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Oli luontevaa, että naistyö-ryhmän jäsenet toimivat myös vertaisryhmien vetäjien kummeina. Kullakin naistyöryhmän jäsenellä oli kaksi vertaisryhmää, joiden kummeina hän toimi. Vertaisryhmien vetäjät ovat voineet kääntyä kummin puoleen, kun he ovat halunneet jutella ryhmän etenemi-sestä sekä mahdollisista ongelmakohdista. Kummit ovat puhe-limitse kyselleet ryhmän kuulumisia ja vierailleet vertaisryhmän kokoontumisissa. Kummi on voinut vierailla myös muiden paikka-kuntien ryhmissä, mikäli hänellä on ollut erityisasiantuntemusta johonkin aiheeseen liittyen. Onkin suositeltavaa, että ryhmät voivat hyödyntää eri kummeja, eivät vain omaansa.

”Vanhat”, vuonna 1999-2000 koulutuksessa olleet vertaisnaiset ovat puolestaan toimineet kummeina ”uusille” vuonna 2001 kou-lutuksessa olleille naisille. Yhteisessä koulutustilaisuudessa ”uudet” pyysivät sopivaksi katsomaansa ”vanhaa” vertaisnaista kummiksi ja näin vertaisnaiset ovat myös käytännössä verkostoituneet vahvem-min.

KOLMAS PALAPELIN PALA:

TIETO TAVOITTAMAAN, VIESTI VÄLITTYMÄÄN

Ryhmän perustaminen, kiinnostuneiden ryhmäläisten löytäminen vaatii tiedottamista. Oma yhdistys voi toimia hyvänä apuna tiedot-tamisessa. Monilla yhdistyksillä on monipuolista toimintaa: erilaisia kokouksia ja tilaisuuksia. Yhdistyksen aktiivit ja toimihenkilöt on hyvä pitää ajan tasalla ryhmän perustamisesta ja toiminnasta. He voivat osaltaan viedä tietoa ”suusta suuhun” eri tilaisuuksissa. Monella yhdistyksellä on myös oma jäsenlehti tai jäsenkirje sekä nettisivut, joissa tiedotetaan jäsenistölle ajankohtaisista asioista. Jäsenkirjeen välityksellä ”passiivisemmatkin” yhdistyksen jäsenet saavat tietoa ryhmän perustamisesta. Uusia ihmisiä saattaa innos-tua tulemaan toimintaan mukaan. Järjestöillä on yleensä oma pää-lehtensä ja nettisivunsa. Myös niissä kannattaa tiedottaa perusteilla olevista ryhmistä.

Muita mahdollisia tiedotuskanavia ovat ilmoitustaulut (esim. ter-veyskeskuksissa, kaupoissa, sosiaalitoimistoissa, viidakkorumpu eli suusta suuhun -viesti, paikallisradiot, erilaiset lehdet (paikallisleh-det, sanomalehdet, aikakauslehdet, ilmaisjakelulehdet...), internet ja sähköposti.

Tiedottaminen vaatii usein myös itsensä ”laittamista likoon”. Tiedo-tusvälineet ovat usein kiinnostuneempia tekemään juttuja hen ki-löiden kautta kuin vain asia-aiheista. Omat yhteystiedot (pu he-linnumero, sähköpostiosoite) on myös laitettava tiedotteisiin, jotta ryhmästä kiinnostuneet saavat yhteyden ryhmän vetäjään.

-23-

Mikäli ryhmä aloittaa toimintansa jonkin yhdistyksen alaisuudessa, eri tiedotustilanteissa saattaa tulla puhetta kyseisen yhdistyksen toiminnasta muutenkin. Siksi on hyödyllistä opetella perustiedot taustajärjestöstä, jotta esim. lehtihaastattelussa ei mene heti en- -simmäisen kysymyksen kohdalla sormi suuhun.


• Kaikki olisivat hyötyneet Invalidiliiton ja yhdistystoiminnan paremmasta esittelystä. Projektin lisäksi ryhmäläisille on annettava riittävästi tietoa Invalidiliiton ja jäsenyhdistysten toiminnasta.

• Invalidiliiton keskustoimisto huolehti sisäisestä tiedottamisesta sekä yleisestä tiedottamisesta muihin järjestöihin ja tiedo-tusvälineisiin. Vertaisnaiset huolehtivat paikallisesta tiedottamisesta. Paikallisessa tiedottamisessa naiset käyttivät hyväkseen liiton lehdistötiedotetta, yhdistyksen tiedotuskanavia, omia yhteyksiään (”puskaradioita”) sekä omaa kekse- liäisyyttään. Juttuja oli jonkin verran paikallislehdissä sekä muu-tamissa suuremmissa lehdissä. Lisäksi yhden ryhmän vetäjät olivat paikallisradion haastattelussa. Naistyöryhmän jäsenet sekä yksi vertaisnainen ovat kirjoittaneet liiton jäsen lehteen juttuja koulu-tusviikonlopuista. Näin vertaisryhmistä on tiedotettu säännöllisesti jäsenistölle. Projektista on kerrottu myös erilaisissa koulutus- ja tiedo-tustilaisuuksissa.

NELJÄS PALANEN: SINNIKKYYS

Ryhmän perustaminen ei yleensä tapahdu hetkessä. Ryhmän kokoon saaminen saattaa vaatia paljonkin tiedottamista, aikaa ja ponnisteluja. Aina ryhmää ei saada kokoon kovistakaan ponniste-luista huolimatta.


Kaksi innokasta vertaisnaista päätti perustaa vammaisten naisten vertaisryhmän. He tiedottivat ahkerasti ja kokoontuivat kevään ajan joka toinen viikko. He istuivat ja odottivat, mutta muita osallistu-jia ei tullut niin monta, että ryhmän olisi saanut perustettua. Oli turhauttavaa yrittää ja yrittää. Kuitenkin ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: yhteistyönsä myötä he oppivat tuntemaan toistensa per-heet ja saivat toisiltaan vertaistukea.

VIIDES PALANEN: RYHMÄN KOKOONTUMISEN PUITTEET

Ryhmän perustaja tekee ryhmän ensimmäistä tapaamista varten käytännön järjestelyjä, mahdollisesti jo yhteistyössä muiden ryh-mästä kiinnostuneiden kanssa. Ensimmäisen tapaamisen järjestelyi-hin liittyy erinäisiä muistettavia asioita. Jotta tapaamisesta voidaan tiedottaa, ensimmäisiä päätettäviä asioita on ajan ja pai kan valinta kokoontumiselle. Kokoontumisen ajankohdan on hyvä olla sellainen, että erilaisissa elämäntilanteissa elävien naisten on mahdollista tulla paikalle (esim. työssäkäyvien huomiointi). Ryhmän kokoontu-mispaikan tulee olla fyysisesti esteetön, jotta myös pyörätuolinkäyt-täjät pääsevät paikalle. Kokoontumispaikassa tulee esteettömyyden ohella olla riittävä yksityisyys, ulkopuolisia ei saa olla kuulolla. Myös

-24-

viihtyisyyteen on hyvä kiinnittää huomiota, koska ympäristökin vaikuttaa osaltaan ryhmässä muodostuvaan ilmapiiriin.

Mahdollisia kokoontumispaikkoja voivat olla yhdistysten toimitilat, Invalidiliiton toimintayksiköt, seurakunnan tilat, kaupungin tilat, ryhmäläisten kodit tms.

KUUDES PALANEN: TUTUSTUMINEN

Ennen ensimmäistä kokoontumista on oma jännityksensä, tuleeko vetäjän lisäksi muita paikalle. Kun ryhmä on koolla, vetäjän tärkeä tehtävä on saada ryhmäläiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Ensim-mäisellä kerralla voi olla paikallaan toivottaa uudet ihmiset kädestä pitäen tervetulleiksi. Ryhmäläisille voi jo heti alusta pitäen jakaa tehtäviä ja siten viestittää, että heidän läsnäolonsa on tärkeää. Joku voi tuoda tarjoiluja pöytään, joku voi sytyttää kynttilän.

Ryhmän vetäjän tehtävänä on alkuvaiheessa rakentaa riittävää turvallisuutta ja mukavaa ilmapiiriä. Tärkeää on huolehtia selkeästä aloituksesta ja tutustumisesta. Ryhmän tietoisuus kokoontumisen tavoitteista luo turvallisuutta ja keskinäinen tutustuminen tuo lisäksi mukavuutta ja vähentää alkuahdistusta. Kun ryhmä tietää kokoontumisen päätavoitteen, se luo turvallisuutta. Keskinäisen tutustumisen myötä ilmapiiri vapautuu ja alkuahdistus vähenee (Niemistö, s. 179).

Ryhmän alkuvaiheessa on tyypillistä, että jäsenet ovat riippuvaisia vetäjästä, jonkin verran ”vieraskoreita” sekä tunnustelevat varo-

vasti muiden hyväksyntää (Omin ehdoin, s. 33). Vetäjän tuleekin olla hyväksyvä, kannustava, kiinnostunut sekä haluta saada kaikkien ääni kuuluviin. Vetäjän tehtäviin kuuluu myös tehdä heti alusta lähtien selväksi, että ryhmän toiminta perustuu luottamuksellisuu-teen. Ryhmässä käytyjen keskustelujen sisällöistä ei ole lupa kertoa ryhmän ulkopuolisille.

Alkujännityksen vähentämiseksi on hyvä tehdä tutustumisharjoi-tuksia. Niiden avulla ryhmä pääsee nopeammin vauhtiin ja alun jännitys lievenee. Pariharjoitukset ovat alussa hyviä, koska monet voivat arastella puhumista isommassa ryhmässä, jossa ei vielä tunne ihmisiä. Pariharjoituksessa ainakin yksi ihminen ryhmästä tulee tutummaksi ja jo se voi saada isommankin ryhmän tuntumaan turvallisemmalta (Vallaton nainen, s. 52-53).

Tutustuminen on mahdollista tehdä monella eri tavalla (ks. harjoi-tukset sivulla 48).

LÄHTEET:

Auvinen, A. (toim.): Omin ehdoin – naisten oma-apuryhmien opas. Kansalaisareena ry. 2000. Laitinen I. ja työryhmä (toim.): Vallaton nainen. Opintoaineisto itseohjautuvien naisryh-mien käyttöön. Gummerus Kirjapaino oy.1992.Niemistö, R.: Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 1998.

-25-

TUTUSTUMISTA KÄSITTELEVÄÄ KIRJALLISUUTTA:

Absetz, B.: Tehdään porukalla – yhteistyön käsikirja. Opintotoiminnan keskusliitto OK ry. 1997.

SEITSEMÄS PALANEN: RYHMÄN TAVOITE

Kun ryhmäläiset ovat riittävästi tutustuneet toisiinsa, voidaan edetä keskustelemaan siitä, millaisia odotuksia ja tarpeita ryhmäläisillä on, mitä he ovat tulleet hakemaan ryhmästä.

On mahdollista, etteivät kaikkien ryhmän jäsenten toiveet ja odo-tukset kerta kaikkiaan ole yhteen sovitettavissa. On kuitenkin hyvä ainakin yrittää keskustelemalla päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten ja missä määrin kunkin toiveita täytetään. Joku saattaa tässä vaiheessa todeta, ettei ryhmästä ole hänelle hyötyä eikä se vastaa hänen tarpeitaan. Kyseinen ihminen saattaa luopua ryhmästä. Kuitenkin tällainen ratkaisu on ehkä parempi tehdä ryhmän työs-kentelyn alkuvaiheessa kuin jatkaa epätyydyttävää osallistumista (Vallaton nainen, s. 55).

Moni nainen saattaa omassa elämässään kuulostella muiden mie-lipidettä ja antaa vastuun ratkaisuista toisille. Tämä saattaa siirtyä helposti myös ryhmätoiminnan malliksi. Kuitenkin pohjimmiltaan jokainen meistä haluaa saada omat toiveensa kuulluksi. Ellei näin käy, ”takapäin puhumisesta” voi tulla kanava pettymysten purka-miseen (Omin ehdoin, s.33). Siksi odotuksista keskustellessa on hyvä rohkaista kaikkia ilmaisemaan mielipiteensä ja kantansa.

Ryhmiä voi olla monenlaisia. Mikäli ryhmäläiset kokevat tärkeänä henkilökohtaisten kokemusten jakamisen syvemmällä tasolla, ulkopuolisten alustajien käyttö ei välttämättä ole tarpeellista. Tällaisen ryhmän toimintasuunnitelma voi olla väljä, jotta kunkin elämässä ajankohtaisten asioiden ja tuntemusten jakamiselle jää kokoontumisissa tilaa. Ryhmässä oleminen on myös tunnetta - ei vain asioiden järjestelyä.

Mikäli ryhmä on enemmän opintopiirimäinen, joissa halutaan oppia lisää tietyistä aihepiireistä, toimintasuunnitelma voi olla tarkempi. Yksi opintopiirin aihe vammaisilla naisilla voi olla esim. voimaan-tuminen ja ihmisoikeudet. Ryhmäläiset voivat vuorollaan pitää aihepiiriin liittyviä lyhyitä alustuksia ja ryhmä voi myös käyttää ulkopuolisia alustajia. Työskentelytapoja voi olla monenlaisia. Suo-siteltavaa alustajien valinnassa on kuitenkin muistaa vertaisuuden periaate. Mikäli aiheen alustajaksi löytyy asian hallitseva vammai-nen henkilö, on hyvä käyttää häntä.

Meillä vammaisilla ihmisillä on toisillemme paljon annettavaa, välillä enemmänkin kuin huomaamme sitä hyödyntää ja arvostaa. Kun alustaja on vertaisessa asemassa oleva, hän harvemmin puhuu ”ylhäältä alaspäin”-asenteella. Vertaisryhmässä on hyvä ko- rostaa vammaisten ihmisten omaa asiantuntijuutta – onhan elämässämme muuten ihan riittävästi ei-vammaisia asiantuntijoita: lääkäreitä, fysioterapeutteja jne. Mikäli aihepiiriin ei ole saatavana pätevää, vammaista alustajaa niin silloin voidaan käyttää ei-vammaista alustajaa.

-26-

KAHDEKSAS PALANEN: RYHMÄN PELISÄÄNNÖT

Ryhmän on hyvä keskustella itselleen pelisäännöt, eli tietyt toi-mintaperiaatteet joiden mukaan toimitaan. Jokainen ryhmä sopii yhdessä omat pelisääntönsä ja ne voi kirjata vaikka huoneentau-luksi.

Heti ensimmäisellä kokoontumisella muistutetaan, että ryhmän jäsenillä on vaitiolovelvollisuus. On hyvä keskustella, mitä vaitio-lovelvollisuus merkitsee käytännössä. Vaitiolovelvollisuus ja luot-tamuksellisuus luo turvallisuutta, jotta avoimuus ryhmässä tulee mahdolliseksi.

Projektin kokemuksia: ohessa vertaisnaisten koulutustilaisuuksien huoneentauluja.

HUONEENTAULU 1

Ryhmän säännöt kannattaa kerrata silloin

kun uusi ihminen tulee mukaan ryhmään!

.

.

.

-27-

HUONEENTAULU 2

HUONEENTAULU 3

-28-

YHDEKSÄS PALANEN: RYHMÄN RAAMIT

Jokaisen ryhmätoiminnan alkuvaiheessa on syytä raamittaa toi-minta. Toiminnan raamit saadaan aikaan sopimalla yhdessä tietyistä käytännön asioista.

Avoin vai suljettu ryhmä?

Täysin suljettu ryhmä on sellainen, joka ei käynnistymisensä jälkeen ota uusia jäseniä ja kokoontuu ennalta päätetyn jakson. Avoimessa ryhmässä voidaan säilyttää ennalta sovittu koko ottamalla uusia jäseniä poislähtevien tilalle.

Täysin suljetun ryhmän lisäksi voi olla muunlaisia ryhmiä:

Ensimmäisen tyypin ryhmässä toistuu usein suuri muutos. Joka istunnossa vaihtuu moniakin ryhmän jäseniä, joten ryhmä alkaa oikeastaan aina uudestaan. Tällaisia voivat olla esim. lyhytkestoiset teema- ja johdantoryhmät.

Toisen tyypin ryhmässä tapahtuu suuri muutos, mutta vain välillä. Monet ryhmän jäsenet vaihtuvat siis samalla kertaa.

Kolmannen tyypin ryhmässä on tiheästi pientä muutosta. Vaikka ryhmä on suhteellisen pysyvä, jäsenet eivät ole joka kerta täysin samoja.

Neljännen tyypin ryhmässä tapahtuu vain pientä muutosta ja sitäkin harvoin. (Niemistö, s. 60).

Vammaisten naisten vertaisryhmissä tavoite, joka ryhmälle muotou-tuu, vaikuttaa siihen, olisiko ryhmän hyvä olla suljetun vai avoimen tyyppinen. Toimivissa vammaisten naisten vertaisryhmissä löytyy molemman tyyppisiä ryhmiä. Voi olla myös niin, että aluksi ryhmä on avoin, mutta sitten kun mukana on sopiva määrä ihmisiä, se muuttuu suljetuksi ryhmäksi.

Projektin kokemuksia:Ohessa kysymyksiä ryhmän perustamiseen liittyen:

• Saako ryhmään kuulua vain Invalidiliiton jäseniä vai otetaanko muitakin? Kyse on Invalidiliiton toiminnasta ja jäsenyys edellyttää liikunta- tavammaa. Toisaalta jos ryhmään otetaan myös jäseneksi kuu- lumattomia, heistä voi myöhemmin tulla jäseniä.

• Pitääkö kaikkien osallistujien olla vammaisia vai otetaanko myös vammattomia mukaan? Mikäli ryhmän tavoitteena on vammaisten naisten voimaantuminen, tavoite voi olla sellainen, että ei-vammaisten ei ole yhtä helppo sitoutua siihen kuin vammaisten.

• Voivatko mielenterveyskuntoutujat olla mukana? Jos he ovat myös liikuntavammaisia, he voivat olla mukana.

• Kehitysvammaisten naisten mukanaolo? Kysymystä on vaikea ratkaista. Ryhmän on syytä keskustella asiasta.

-29-

Ryhmän koko

Ryhmän koko on merkittävä asia ryhmän toiminnan ja sen jäsenten kes-kinäisten suhteiden kannalta. Hyvän pienryhmän, myös ver- taisryhmän kokona pidetään 6 -10 jäsentä. Pienryhmässä (8 -10 jäsentä) on tut-kimusten mukaan isoa ryhmää enemmän emotionaalista lämpöä ja tukea, kiinteyttä ja päämäärätietoista toimintaa. Kun ryhmän jäsen-ten määrä lisääntyy, vuorovaikutussuhteiden määrä kasvaa jyrkästi (esim. 10 hengen ryhmässä on jo 45 kaksisuuntaista vuorovaikutus-suhdetta). Vuorovaikutussuhteet ovat ryhmän tärkein voimavara ja energian lähde. Siksi on ehdottoman tärkeää, että jokainen ryhmän jäsen voi olla vuorovaikutuksessa kaikkien muiden kanssa. Osallis-tujien määrä vaikuttaa myös yhteisistä toimintavoista ja tavoitteista sopimiseen (Omin ehdoin, s.32).

Avustajat

Ryhmän on syytä keskustella myös yleisavustajan ja/tai henkilökoh-taisen avustajan asemasta ryhmässä. Ovatko he läsnä keskustelun aikana vai eivät?

Yleisavustaja on palkattu henkilö, joka avustaa kokoontumisen käytännön asioissa. Yleisavustaja voi auttaa ryhmäläisiä kahvin keitossa, tarjoiluissa, takkien pukemisessa, riisumisessa, vessassa käynneissä – asioissa, joissa ryhmäläisillä voi tulla avun tarvetta kokoontumisen aikana. Yleisavustaja ei ole henkilökohtainen avus-taja, joka siis on vain yhden ryhmäläisen käytössä.


Avustajan läsnäoloon suhtauduttiin kielteisesti. Vaikeavammaisten kokoontuessa tulee kuitenkin ottaa huomioon käytännön järjeste-lyt ennen ja jälkeen tapaamisen, samoin myös tapaamisen aikana. Lihassairaan on vaikea riisua takkia, laittaa sitä naulaan, jopa juoda kahvia jne. Tässä ryhmässä selviydyttiin vertaistuella ja sillä, että avustajat oli jätetty kotiin.

Tämä on vain yksi tapa ratkaista asiat. Tasa-arvoisuuden kannalta palkatun avustajan käyttö voi olla hyvä asia, jotta kenenkään ei tarvitse tuntea jäävänsä ”kiitollisuudenvelkaan”. Palkatun avusta-jan käyttö edistää tasa-arvoisuuden ohella kaikkien ryhmäläisten mahdollisuutta keskittyä itse asiaan, eli keskusteluun. Tapaamisajat olleet kuitenkin aika lyhyitä. Palkatun avustajan rooli voi olla hyvin monenlainen. Ryhmän niin halutessa avustaja voi olla kokoontumis-tilan ulkopuolella ja tulla paikalle vain silloin kun on tarvetta ja siitä on sovittu.

Lydia Zidjel, joka toimii mm. vammaisia tyttöjen ja naisten itsepuo-lustuskouluttajana on sitä mieltä, että henkilökohtaisia avustajia ei pidä ottaa vammaisten ihmisten omiin koulutustilai suuksiin. He voivat odottaa koulutustilan ulkopuolella, josta hei dät on helppo pyytää avustamaan, kun sitä tarvitaan. Avustajien läsnäolo voi vaikuttaa keskustelujen sisältöön ja se estää esim. kokonaan vam-maisen työnantajan ja henkilökohtaisen avustajan suhteen käsitte-lemisen. Joka tapauksessa jokaisen ryhmän on hyvä keskustella ja tehdä päätökset avustajien läsnäolosta tapaamisten aikana.

-30-

Kokoontumiset käytännössä

Ryhmässä on sovittava myös missä, milloin ja kuinka usein ko- -koonnutaan (ks. s. 25-26). Sovittaessa näistä asioista on hyvä ottaa huomioon myös vaikeavammaisten, mahdollisesti kuljetuspalvelujen varassa olevien naisten mahdollisuudet osallistua.

Vammaispalvelulain mukaan kuukaudessa voi saada vähintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa. Mikäli nämä matkat ovat jo käytössä, kannattaa yrittää neuvotella sosiaalitoimiston vammais-palvelusta vastaavan henkilön kanssa lisämatkoista nimenomaan naisten vertaisryhmässä käymistä varten. Jos ryhmällä on toimin-tasuunnitelma, sen voi ottaa mukaan ja perustella hakemusta esimerkiksi sillä, että ryhmä ”edistää omia edellytyksiä elää ja ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä” (vammaispalvelulain 1§). Ryhmää voi markkinoida myös ”avoso-peutumis-valmennuksena”.

Ryhmän kesto

Kuinka kauan ryhmä toimii yhdessä? Vuoden vai toistaiseksi tarpeen mukaan? Ryhmän kesto on riippuvainen ryhmän tehtävästä ja luon-teesta. Ryhmän kestosta keskusteleminen virittää ryhmään tulleita jo osaltaan miettimään ryhmän tavoitetta eli mitä he haluavat ryhmältä.

Useimmiten on toimivaa sopia ryhmälle myös päättymisaika. Se helpottaa jäsenten sitoutumista ryhmään ja antaa toimintaan ryhdikkyyttä. Usein sopivaksi on osoittautunut parin, kolmen vuoden jakso. Päättymisajasta on hyvä keskustella jo ryhmää aloitettaessa. Toiminnan aikana päättymisaikaa voidaan arvioida esim. puolivuo-sittain tai vuosittain toiminnan aikana (Omin ehdoin, s.33).

Seuraavan tapaamisen ohjelma

Ryhmän kanssa voi sopia ensimmäisellä kerralla, että seuraavalla kerralla tehdään ryhmälle mahdollisesti toimintasuunnitelma, keskustellaan, miksi olemme yhdessä ja mihin ryhmässä pyrimme. Ryhmäläisiä pyydetään miettimään toiveita ja tavoitteita valmiiksi seuraavaa kertaa varten. Ryhmän yhteisten tavoitteiden miettiminen jo alkuvaiheessa on tärkeää, jotta ne eivät jää epäselviksi. Ryhmän epäselvät tavoitteet lisäävät mahdollista turvattomuutta ja ahdis-tusta ryhmässä.

-31-

Taloudelliset resurssit

Mikään toiminta ei ole maksutonta. Yleensä aina toiminnasta tulee kuluja. Tässä muutamia vinkkejä mistä rahoitusta voi hakea.


• Invalidiyhdistykset ovat tukeneet ryhmiä mm. tarjoamalla kokoontumistilat, auttamalla tiedottamisessa ja kustantamalla yleisavustajan kokoontumisiin. Muutamat ryhmät ovat saaneet oman budjettinsa.

• Invalidiyhdistyksen jäsen Kaarina Lähteenkorva lahjoitti omakustanteisen runokokoelmansa ”Sudenkorennon kimallus rantakivellä” Invalidiliiton naistyöhön. Naistyöryhmä päätti, että vertaisnaisten ryhmät saavat tuoton omien ryhmiensä käyttöön.

• Kahvitarjoilua on hoidettu nyyttikestiperiaatteella tai jokainen on maksanut muutaman markan yhteiseen kassaan. Erään ryhmän jäsen lupautui ainakin aluksi hoitamaan tarjoilun ja tuomaan mukanaan kahvit ja leivonnaiset.

Opintokeskus Siviksen tuki vertaisopintoryhmille

Invalidiliitto on Opintokeskus Siviksen jäsenjärjestö, joten liiton jäsenyhdistykset ja niissä toimivat vertaisryhmät voivat myös saada taloudellista tukea toimintaansa Siviksestä.

Vertaisopintoryhmä (aikaisemmin opintokerho) muodostuu ihmi-sistä, jotka kerääntyvät opiskelemaan yhdessä ja oppimaan toinen toisiltaan.

Vertaisopintoryhmien saama tuki on enintään 3 e/45 min. Tuen saa-dakseen tunnit tulee suunnitella tavoitteellisiksi ja raportoida niistä opintokeskukselle. Kaikki kuitenkin hoituu kätevästi Sivisverkossa.

Lisätietoja: https://www.ok-sivis.fi/tuki/vertaisopintoryhmat.html

Tukea voi anoa myös muista paikallisista järjestöistä (esim. Rotarit, Zonta-naiset, Lions Clubit).

-32-

KYMMENES PALANEN: RYHMÄN VETÄJYYS

Monet vertaisryhmien vetäjät ovat taipuvaisia ajattelemaan, että ryhmän perustaja on myös jatkossa vastuussa kaikista ryhmän toimintaan liittyvistä asioita. Tässä on kuitenkin vaarana vetäjän loppuun palaminen ajan mittaan. Siksi jokaisen ryhmän käynnistä-jän on syytä miettiä, haluaako hän alkuvaiheenkin jälkeen toimia ryhmän ainoana vetäjänä ja onko se ylipäänsä mielekästä.

Johtajuuden ”loukkua” voi välttää eri tavoin. Mitä avoimempi ryhmän vetäjä on itse, sitä vertaisemmaksi hän tulee muun ryh män kanssa. Johtajuuden loukkua voi välttää myös pienillä tavoilla: esim. kahvikassan kerääminen ja tarjoilujen järjestäminen voi toi mia ryh-mässä kiertävällä vastuulla. Mitä useampia tehtäviä vetäjä jakaa jo alussa muille ryhmän jäsenillä, sitä tasavertaisemmassa asemassa ryhmän jäsenet voivat olla toisiinsa nähden. Jokainen voi toimia ja olla toisille avuksi käytännön asioissa. Ryhmäläiset voivat esimerkiksi aloittaa kokoontumisensa lyhyillä alustuksilla, heti kun tuntevat ryhmän riittävän turvalliseksi siihen. Alustusten pitäjä voi sitten kokoontumiskerran ajan jakaa puheen-vuorot ja vastata tilanteen etenemisestä. Alustusten ei kuiten-kaan tule muodostua liian vaativiksi, juhlallisen tai pakonomaisen oloisiksi. Jos vetäjä lähtee heti alusta lähtien ohjelmoimaan ryhmän toiminnan liian automaattisesti, ryhmästä ei tule ryhmää, joka itse vaikuttaa omaan kulkuunsa.

Ryhmän vetäjä on keskusteluun johdattelija, ei auktoriteetti eikä ”pomo”. Hänen ei tarvitse tietää, mistä ihmisten ongelmat johtuvat tai mitä niiden ratkaisemiseksi pitäisi tehdä. Hän on tasavertai-nen muiden ryhmäläisten kanssa. Ryhmän vetäjän ei tarvitse olla

ammattilainen, tavallisen ihmisen taidot kyllä riittävät vertaisryh-mässä (Ojansuu ja Vuorinen, s.7).

Ryhmän vetäjää voidaan myös vaihtaa tietyin väliajoin. Esimerkiksi joka kevät voidaan pohtia, löytyisikö ryhmästä uusi ihminen, joka olisi halukas seuraavan vuoden ajan toimimaan ryhmän vetäjänä. Ryhmän vetämisestä voi vastata myös useampi ihminen tiiminä. Mo nien mielestä ryhmän vetäminen on helpompaa pareittain. Tällöin vastuu ei jää yksin yhden ihmisen kannettavaksi. Vetäjäpari voi myös keskustella ryhmässä mahdollisesti ilmenevistä ongelmista, eikä vetäjän tarvitse murehtia niitä yksin (Helasti, s.10).

Jos on kaksi vetäjää, on hyvä sopia työnjaosta. Usein toinen vetä-jistä on kokeneempi ja rutinoidumpi ryhmän organisoimiseen liittyvissä asioissa ja hän saakin useimmat asiat hoidettavakseen. Silloin toisen vetäjän rooli alkaa vähentyä ja vetäjien keskinäinen luottamus ja yhteistyö voivat joutua koetukselle. Vetäjien tulisikin olla avoimia toisilleen ja keskustella mahdollisista pulmakohdista toistensa kanssa. Tehtäviä on myös mahdollista jakaa paitsi sen mukaan, mikä parhaiten toiselta luonnistuu, myös sen mukaan mis sä toinen tarvitsee harjoittelemista. Näin myös vetäjät voivat antaa toisilleen tilaisuuksia voimaantumiseen.

Ylipäänsä ryhmän toiminnan arvioiminen tietyin väliajoin olisi suosi-teltavaa.

YHDESTOISTA PALANEN: ERILAISIA RYHMÄTYÖMENETELMIÄ

Vertaisryhmien työskentelyssä tärkeintä on, että käsitellään niitä aiheita, joita ryhmäläiset pitävät tärkeinä. Sisältö on siis tärkein tä,

-33-

erilaisten ryhmätyömenetelmien hallitseminen on toissijaista. Ryh män vetäjän tai ryhmäläisten ei siis tarvitse osata erityisiä ”temppuja” – tavallisen ihmisen taidot ja ”maalaisjärki” auttavat useimmassa tilanteessa. On myös hyvä muistaa ja muistuttaa mui-takin, että jokainen ryhmäläinen on itse vastuussa omasta työsken-telystään ja kantaa oman vastuunsa myös koko ryhmästä. Usein suurimman hyödyn itselleen saa, kun uskaltaa kurkottaa hieman pidemmälle kuin itse asiassa rohkenisi.

Kierrokset

Meitä on moneksi. Joku puhua papattaa asiasta ja asian vierestä sujuvasti vaikka tunnin, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus, joku toinen saa hädin tuskin sanotuksi muutaman sanan. Kierrokset on ryhmien käyttöön luotu työmenetelmä, jonka tavoitteena on jakaa aika tasapuolisesti ryhmäläisten kesken. Kierroksen aikana voi myös opetella ja oppia kuuntelemaan ja kuulemaan muita keskeyt-tämättä, oppia kuuntelemaan myös omaa itseään sekä ilmaisemaan omat kokemuksensa ja tuntemuksensa minä-muodossa.

Kierroksen ajaksi jokaiselle ryhmäläiselle on varattu etukäteen sovittu, yhtä pitkä puheenvuoro (esim. 3 min.), jonka aikana häntä ei saa keskeyttää. Jokainen puhuu omista kokemuksistaan minä-muodossa (ei siitä mitä lehdissä luki tai mitä naapurille tapah-tui). Kierrokset voivat olla myös ”väljiä”, kukin saa puhua niin kauan kuin haluaa (ehkä jokin maksimiaika on hyvä sopia), keskeyt-täminen on kuitenkin kielletty. Keskeyttämisen kielto on tärkeä, sillä todella harvoin saamme puhua keskeytyksittä omia ajatuksiamme seuraten; aina on jollakin toisella vielä kiinnostavampi juttu ker-

rottavanaan. Kun keskeytykset ovat kiellettyjä, myös hyvää tar-koittavien neuvojen ja ohjeiden ”tuputtaminen” jää pois. Niitäkin saamme usein, vaikka emme ole niitä pyytäneet.

Ryhmä voi käyttää kierroksia eri tavoin. Ryhmäläiset voivat esimer-kiksi aloittaa aina kokoontumisensa ”mitä kuuluu kierroksella”, jolloin jokainen ryhmäläinen saa kierroksen aikana kertoa omat kuulumisensa. Kierros auttaa kertojaa kiinnittymään tähän hetkeen ja tulemaan fyysisen läsnäolon lisäksi myös henkisesti paikalle. Toisaalta tällainen jakaminen auttaa ryhmäläisiä ymmär-tämään toisiaan ja hyväksymään toistensa elämäntilanteet. Ko- koontumisen lopussa voidaan käydä läpi samanlainen, mutta lyhyempi kierros.

Loppukierroksen aikana jokainen kertoo kokoontumisen synnyt-tämistä tunteista ja voi samalla vapautua niistä. Ryhmäläisille on tärkeää kuulla myös toistensa vaikutelmista ja tunnelmista. Kierrok-sen aikana ryhmäläiset voivat myös esittää toivomuksia jatkosta ja tuoda esiin mahdolliset ongelmat. Lyhyenä aloituksena ja lopetuk-sena voi käyttää myös ”ryhmän pulssia”, eli jokainen saa muuta-malla sanalla kuvailla sen hetkistä olotilaansa.

Kierroksia voi käyttää myös silloin, kun ryhmässä yritetään päästä yksimielisyyteen jostain asiasta. Kierroksen aikana jokaisen mieli-pide ko. asiasta saadaan tietoon ja sen pohjalta siitä voidaan sitten keskustella ja sopia.

Kiitos/halauskierroksen aikana halukkaat ryhmäläiset voivat antaa toisilleen ja koko ryhmälle myönteistä palautetta. Jos ei keksi mi- -

-34-

tään myönteistä, ei tarvitse sanoa mitään. Kiitoksen/halauksen voi antaa esim. ”Kiitos/halaus sinulle X, siitä että tulit tänään paikalle ja kerroit kokemuksestasi”, ”kiitos/halaus sinulle Y, siitä että soitit minulle viime viikolla”, ”kiitos/halaus sinulle Z, siitä että hoidit tarjoilun”.

Kierroksen tavoitteena on opettaa meitä antamaan ja vastaanotta-maan myönteistä palautetta. Naiset varsinkin helposti miettivät mitä toisen ”kehun taakse on haudattuna”.

Parityöskentely

Aina ei koko ryhmän tarvitse osallistua keskusteluun. Varsinkin ryh-män alkuvaiheessa voi olla hyvä selventää ensin ajatuksiaan ja/tai tehdä harjoituksia parin kanssa. Pareja kannattaa vaihtaa siten, että jokainen ryhmäläinen hakeutuu sellaisen ryhmän jäsenen pariksi, jonka kanssa on ollut vähemmän tekemisissä. Tämä lisää ryhmän jäsenten keskinäistä tutustumista ja vähentää ns. ”klikkiytymisen” vaaraa.

Parikeskustelussa jokainen valitsee itselleen ennestään tuntemat-tomimman parin. Parit kertovat itsestään/jostakin asiasta toiselle 10 – 15 minuutin ajan. Parihaastattelua ei tar vitse välttämättä ollen-kaan ”purkaa” isossa ryhmässä vaan keskustelu voi jäädä vain parin välisiksi. Toisaalta pari voi keskustelun jälkeen mennä toisen parin luo ja jakaa heidän kanssaan haluamansa asiat. (Vallaton nainen, s.53).

Harjoitukset

Kirjan loppuun on kerätty erilaisia harjoi -tuksia, joita ryhmät voi-vat tehdä. Harjoitusten avulla voimme tutustua toisiimme paremmin ja oppia myös jotain uutta itsestämme sekä harjoitella uusia tai-toja. Ryhmä voi keksiä myös itse omia harjoituksiaan aina tarpeen mukaan.

KAHDESTOISTA PALANEN:RYHMÄ ELÄÄ – ERILAISIA HAASTEITA

Kaikki ryhmät käyvät läpi samanlaisia vaiheita, joiden tunteminen pääpiirteittäin voi auttaa jäsentämään ryhmän tapahtumia.

Ensimmäisessä vaiheessaryhmän alkaessa muotoutua

turvallisuuden ja hyväksynnän koke-mukset ovat ryhmäläisille tärkeitä.

Silloin jokainen ratkaisee omalta kohdaltaan jääkö ryhmään – onko

tämä ryhmä minulle oikea?

-35-

Vetäjään kohdistuu paljon erilaisiaodotuksia. Hänen tehtävänsä onkin huolehtia ryhmäläisten

tutustumisesta toisiinsa,avoimen ja turvallisen ilmapiirin luomisesta

sekä siitä, että jokainensaa tilaa ja pääsee

ilmaisemaan omat toiveensa.

Toisessa vaiheessa (kuohuntavaihe) ryhmä-läiset etsivät yhteistä toimintalinjaansa sekä omaa asemaansa ryhmässä. Tässä vaiheessa ryhmän jäsenten erilaisuus tulee esiin, ristiriitoja syntyy ja vetäjäkin saa arvosteluista osansa. Hänen tehtä-vänsä tässä vaiheessa on ottaa vastaan kritiikkiä ja rohkaista sen esittämistä. Vetäjä voi myös nostaa ristiriidat ryhmän yhteiseen käsittelyyn, jolloin kuohuntavaiheesta päästään taas työskentelyssä eteenpäin. Tässä vaihees sa alkaa erilaisten roolien

muodostuminen ryhmässä. Syntyvät roolit selkeyttävät ryhmän rakennetta ja osoittavat jokaiselle ”oman paikkansa”.

Kun kuohuntavaihe on onnistuneesti ohitettu ryhmän kiinteys vah-vistuu – me-henki on korkealla. Ristiriitoja vältetään ja ryhmässä viihtymistä pidetään tärkeänä. Vetäjän tehtävänä on muistuttaa ryhmäläisiä ryhmän yhteisesti sovitusta tehtävästä. Hän myös rohkaisee erilaisuuden, erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden ilmaisemiseen.

Neljännessä vaiheessa ryhmä on kypsynyt hyvin toimivaksi yhteis-työryhmäksi, jossa myös erilaisuuksia ja ristiriitoja pystytään kä- sittelemään yhdessä. Vuorovaikutus on luottamuksellista ja tunteita voidaan ilmaista avoimesti. Ryhmäläiset ovat tasavertaisia ja vetäjän rooli on vähentynyt. Hän toimii yhtenä ryhmäläisistä. Kun suhteet ryhmässä ovat selkiytyneet ja vuorovaikutus toimii, ryhmä voi keskittyä täydellä teholla niihin asioihin, joita varten se on perustettukin. Ryhmän päättäessä lopettaa toimintansa vetäjän rooli on tukea ryhmästä irtautumista ja suunnata katsetta tulevai-suuteen. Ryhmälle pitää jättää aikaa arvioida ja antaa palautetta toiminnasta. (Kuitunen).

Kun joku tai jotkut hallitsevat ryhmää liikaa

Yleensä ryhmässä on ainakin yksi jäsen, joka ottaa kantaa kaikkiin ja kaikkien asioihin ja joka puhuu muutenkin paljon. Yleensä hän myös ”tietää” ja osaa neuvoa miten toisten olisi hyvä toimia. Tällai-nen jäsen vie paljon tilaa muilta ja tilanne voi muodostua ongel-malliseksi. Kierrosten käyttö voi silloin helpottaa. Kierroksillahan

-36-

aika jakautuu tasan kaikkien ryhmän jäsenten kesken. Joskus voi olla myös viisasta antaa tilaa hänelle niin paljon kuin mahdollista.

Jos tilanne jatkuu samanlaisena, ryhmän on syytä keskustella pe lisäännöistä uudelleen – onko ryhmä vain yhtä ihmistä varten? Tilannetta voidaan myös purkaa ja selvittää, minkälaisia tunteita ”tilan vienti” on herättänyt. Tunteiden selvittely voi auttaa muutta-maan ryhmän tilannetta. Ryhmässä voi hallita ja ottaa valtaa myös muilla tavoin kuin puhu-malla paljon ja tekemällä ehdotuksia ja kertomalla mielipiteitään. Vallankäyttöä voi yhtä lailla olla tuppisuuna istuminen. Hiljaiselta ryhmäläiseltä voi aina tarkistaa haluaako hän kertoa ajatuksistaan. Kierrokset auttavat myös hiljaisempien osallistumista ryhmän työs-kentelyyn.

Naisille ominaista vallankäyttöä voi olla kurjuudella kilpailu: mi --nulla menee kaikkein huonoiten, siksi teidän kaikkien muiden on huomioitava minut.

Kun joku lähtee ryhmästä

Joskus käy niin, että ryhmän jäsen jättää ryhmän ilmoittamatta syytä. Muut ryhmäläiset saattavat jäädä miettimään loukkasivatko he lähtenyttä, oliko joku toiminut väärin tms. Ryhmän on syytä keskustella lähdöstä ja sen syistä sekä niistä tunteista, joita se on herättänyt ryhmäläisissä.

-37-

KIRJALLISUUTTA

Allikosta ojaan ja eteenpäin- ensiapua mielen kriiseihin. Printway Oy. 2000.

KOLMASTOISTA PALANEN: AIKA LOPETTAA

Mikään ryhmä ei ole ikuinen – eikä sen sellainen kuulu ollakaan. Osa palapeleistä säilytetään pidempään kokonaisina, osa kootaan sillä mielellä, että jo aloittaessa tiedetään, että palapeli hajote-taan jossain vaiheessa. Jokainen meistä voi hyödyntää juuri tähän ryhmään tuomiaan palasia myös uusissa ryhmissä. Palaset voivat löytää paikkansa uusissakin yhteyksissä.

Ryhmä voi muuttaa muotoaan, ja voi tulla uusia ryhmiä. Kehityk-sessään riittävän pitkälle edennyt ryhmä sietää myös ajatuksen, että ryhmän toiminta voidaan yhteisymmärryksessä lopettaa silloin, kun työn jatkaminen ei enää tunnu tarpeelliselta. Liian helpolla ja aikaisin ryhmän toimintaa ei kannata lopettaa. Ryhmän koossa pysyminen vaatii oman panostuksensa.

Projektin kokemuksia siitä, miten ryhmän saa pysymään kasassa:

• ryhmästä saa itselleen voimaa / tukea / uusia ajatuksia jne.

• kokemusten ja tiedon jakaminen

• ryhmäläiset puhuvat ”samaa kieltä”

• ryhmässä on hyvä henki

• suhde toiseen vetäjään toimii

• ryhmän toiminnan arviointi ja tarpeen mukaiset muutokset

• projektin tarjoamat kansainväliset suhteet kiinnostavat

• positiivinen palaute ryhmän ulkopuolelta (esim. yhdistyksestä)

LOPUKSI

Vertaisryhmien vetäjien kokemuksia vertaisryhmästä ja projektin merkityksestä:

• ”Projektin alku ja sen myötä ryhmien mainostus lehdissä sai aikaan sen, että tulin kerralla näkyväksi. Se oli hämmästyttä- vää, mutta myös vapauttavaa. Eli saan olla mahdollisimman oma itseni. Saan olla vammainen nainen – ja tämän tietää koko kaupunki. Näin jälkeen päin on vammani osoittanut minulle sen, että se on yksi minun voimavaroistani.

Projektin koulutustilaisuudet ja sen tuoma turvallisuus ryh- mänä mahdollisti minulle sen, että uskalsin kohdata pelkoni. Tämän myötä esiin tulikin sisälläni piilossa olevia voimavaroja. Tänä päivänä nämä entiset pelot eli nykyiset vahvuudet ja osaamiset kannattavat minua sekä mahdollistavat ovien auke- nemisen uusille mielenkiintoisille haasteille. Siis olen tämän projek-tin myötä saanut itsestäni esiin uusia ulottuvuuksia.”

Alussa ryhmässä oli luoton hakemista. Muutaman kahvittelun jälkeen luottamus alkoi muodostua. Aiheita on ollut maan ja taivaan väliltä, muun muassa osteoporoosi, asunnon muutos- työt jne. Ryhmässä puhutuista asioista on vaitiolovelvollisuus. Ryhmää on vedetty yhdessä parin kanssa ja erikseen. Ryhmässä ei ole pomottajia, vaan kaikki ovat tasavertaisia. Alussa ryhmä lähti käyntiin homman kehittelijästä. Ryhmässä on myös muita toimintakykyisiä ihmisiä kuin vetäjät. Ryhmä on ollut tosi hyvä juttu – henkireikä. Miehet alkaneet haluta myös omaa ryhmää paikka-kunnallamme.”

LÄHTEET

Auvinen, A. (toim.): Omin ehdoin – naisten oma-apuryhmien opas. Kansalaisareena ry. 2000. Helasti, K.: Hyvä juttu! Perustamme oma-apuryhmän. Mielenterveyden keskusliitto ry ja Printway Oy. 1998.Kuitunen, P . : Luento vertaisnaisten koulutuksessa 2.4.2000. Laitinen I. ja työryhmä (toim.): Vallaton nainen. Opintoaineisto itseohjautuvien naisryh-mien käyttöön. Gummerus Kirjapaino Oy . 1992.Niemistö, R.: Ryhmän luovuus ja kehitysehdot. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. 1998.Ojansuu M-L. ja Vuorinen M.: Yhdessä eteenpäin. Oma-aputoiminnan työkirja. Mielen-terveyden Keskusliitto ry ja Printway Oy. 1996.

• ”Vuoden aikana olemme tavanneet ryhmän kanssa vajaa 20 kertaa. Ryhmässämme on kahdeksan aktiivista jäsentä tällä het kellä. Olin ihan vihreä, kun reilu vuosi sitten tulin tälle kurssille ja innostunut. Olen vieläkin. Kummeista on ollut apua vihreyteeni. Paljon on tapahtunut vuoden aikana. On ollut pieniä ongelmiakin, mutta niistä on selvitty. Kaikkeen kun ei voi varautua etukäteen elämässä. Ongelmat ryhmässä ovat vähän niin kuin haasteita. Kun ne on selvitetty, mennään taas entistä kovemmalla vauhdilla eteenpäin. Ennen kaikkea olen saanut koulutuksen ja ryhmän aikana uusia kokemuksia ja ystäviä, tavannut elämän (ja maailman) kolhimia, mutta erittäin sisukkaita kanssasisaria. Nostan hattua kaikille vammaisille, koska meillä on jalat tukevasti maassa, sydän paikallaan ja paljon sisua, joka ei mene heti kaulaan.

Ryhmän suhteen olen varmaankin yhä saamapuolella, olen saanut enemmän kuin olen antanut, mutta toivon, että joku on minultakin saanut jotain. On helpottavaa kertoa asioita, joita toiset ymmärtävät… Ei terveille ystäville voi sanoa, että kyllä mua ottaa päähän kun monet katsoo mua, että onkohan toi humalassa yms. tai tarttuukohan toi tauti.”

• ”Meitä on kokoontunut yhdeksän eri-ikäistä naista, joilla on erilaisia vammoja. Myös sairaudet ovat erilaisissa vaiheissa. Ryhmä on toiminut oman mielen keventäjänä. Siellä on voinut puhua sellaisia asioita, joita ei kotona tai terveille puhu. Mutta toisaalta ei ole pakko puhua. Tärkeää on myös lähteminen, osallistuminen. Jos kotiin jää, lähtee yhä harvemmin. Ryhmä toimii voimavarana. Ei tule tuijotettua vain omaan napaan.

-40-

-41-

-42-

MINKÄLAISIA lapsuus- ja nuoruusmuistoja liittyy kasvamiseesi naiseksi?

MITKÄ asiat yhdistävät eri tavalla vammaisia naisia?

Keskustelukysymyksiä ja harjoituksia

ELÄMÄNKAARI Kirjoita lapuille kymmenluvut alkaen nollasta päättyen vaikka 90: een ( siis 0, 10, 20, 30...) Mieti minkälaisessa elämäntilanteessa elit ja miten koit vammaisuutesi eri vuosikymmeninä. Voit kuvitella myös elämääsi eteenpäin – minkälainen olet 70-vuotiaana. Jokainen kertoo vuorollaan omat kokemuksensa.

ELÄMÄNALUEITA Kirjoita lapuille erilaisia elämänalueita (esim. lapsuus, opiskelu, rakkaussuhteet, ystävyys, suhde omiin vanhempiin, vanhemmuus, työelämä ...) Mieti miten vammaisuutesi on vaikuttanut näihin eri elämänalueisiin. Jokainen kertoo vuorollaan omat kokemuksensa niistä elämänalueista, joista haluaa. ARVOSTAN... Etsi itsellesi pari. Kerro parillesi 10 asiaa mitä arvostat itses- säsi ja hänessä naisena. Jatka lauseita Arvostan itseäni naisena, sillä… Arvostan Sinua naisena, sillä…. Pohtikaa ryhmässä mitä ajatuksia harjoituksen tekeminen herätti.

KUVAT kertovat Varaa paperia ja värikyniä ja avointa mieltä. Piirrä /väritä paperille kokemuksesi itsestäsi vammaisen naisena. Huom! Tehtävä ei edellytä piirustustaitoa! Kun kuvat ovat

-43-

valmiit, näyttäkää niitä toisillenne ja jokainen saa vuorollaan kertoa kuvastaan.

MISSÄ asioissa omassa elämässäni tai jonkun muun vammaisen ihmisen elämässä on tapahtunut syrjintää vammaisuuden vuoksi ?

- Mihin paikkoihin paikkakunnallani pääsee hyvin pyörätuolilla?

- Mitä olen tehnyt edistääkseni esteettömyyttä ?

- Onko yhdistystoiminnassa ytyä?

- Mitä eri tahot voivat tehdä vammaisten naisten aseman edis- tämiseksi? Mitä voin tehdä itse, mitä voi tehdä vertaisryhmä, invalidiyhdistys, Invalidiliitto, muut tahot?

- Miten olen vaikuttanut onnistuneest i?

JANA Piirrä jana, jonka toisessa päässä on täydellinen henkinen itsenäisyys ja toisessa täydellinen henkinen riippuvuus muiden

mielipiteistä. Mieti missä kohdassa janaa sijaitset ? Haluatko muuttaa sijaintiasi ? Mikä on ensimmäinen askel toivottuun suun-taan ? Miten toivot ryhmäläisten tukevan sinua?

ITSETUNTO korkealle!Kerätkää lista niistä keinoista, joilla ryhmäläiset ovat kohotta- neet omaa itsetuntoaan. Käyttäkää niitä keinoja jokaisella tapaa-miskerralla!

- Miten hyvä olen pitämään puoliani (asteikolla 4 – 10) ?

- Missä tilanteissa elämässäni on vaadittu puolensa pitämistä ?

- Minkälainen käyttäytyminen horjuttaa omaa jämäkkyyttäni ?

- Mieti erilaisia ”onnistuneita” kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa olet käyttäytynyt jämäkästi. Mistä jämäkkyys näkyi ? - Vaikeat tilanteet Harjoitelkaa ”vaikeita” tilanteita etukäteen. Pyydä jotain ryhmän jäsentä esittämään henkilöä, jonka kanssa sinun on vaikeaa käyttäytyä jämäkästi. Harjoittele suoraa, jämäkkää puhetta. Älä selittele ja kiertele asiaa vaan sano asiasi suoraan ja silmiin katsoen. Kiinnitä huomiota mah- dolliseen kaksoisviestintään (sanat sanovat muuta kuin eleet). Toista niin monta kertaa, että olet tyytyväinen sanomaasi. Miltä harjoitus tuntui ?


-44-

KYLLÄ – EI -HARJOITUKSETValitse pari. Asettukaa vastakkain. Päättäkää kumpi on pyytäjä (kyllä), kumpi kieltäjä (ei). A. Muita sanoja ei käytetä kuin kyllä ja ei. Pari kommunikoi keske-nään äänenpainoilla ja eleillä. Toinen pyytää, toinen kieltää (esim. 3 min.). Vaihdetaan osia. Jos halutaan jatkaa, voidaan vaihtaa vielä paria ja tehdä harjoitus alusta. Harjoituksen loputtua keskustellaan ensin parin ja sitten muiden ryhmäläisten kanssa niistä ajatuksista mitä harjoitus herätti.

B. Pari voi valita jonkun tilanteen, josta he keskustelevat tietyn ajan (esim. 3 – 5 min). Toinen voi olla esim. lapsen roolissa, joka pyytää äidiltään rahaa ja toinen kieltävän äidin roolissa. Vaihdetaan rooleja. Lopussa keskustellaan harjoituksen herättämistä tunteista. Mitä todellisempi tilanne, sitä enemmän harjoituksesta voi itse hyötyä.

MINÄ - KIELI JA SINÄ - KIELIValitkaa parin kanssa joku tyypillinen riitatilanne omasta per- heestänne (esim. minä joudun aina tiskaamaan ja sinä et koskaan tee mitään muuta kuin makaat). 1. Riidelkää ensin toistenne kanssa ja viljelkää sinä-kieltä. 2. Toinen jatkaa riidanhaluisesti ja toinen vastaa minä-kielellä – siis miltä minusta tuntuu kun joudun tiskaamaan jne. Keskustelkaa siitä miten sinä-kielen vaihtaminen minä- kieleksi muutti tilannetta.

PELASTUSKOLMIO 1. Miettikää yhdessä, miten uhrin (”totta kai minä teen, vaikka minulla ei olisikaan aikaa”), syyttäjän (”te kaikki aina teette asiat väärin”) ja pelastajan (”minun apuuni voit luottaa aina”) rooleissa olevat ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa (esim. miten käyttäytyy kotiäiti/viranomainen, joka on jossain näistä rooleista).

2. Ryhmä jaetaan kolmen henkilön pienryhmiin. Jokaisessa ryhmässä jaetaan uhrin, syyttäjän ja pelastajan roolit. Roolit voi alussa jakaa ”kutsumuksen” mukaan – kuka tuntee min- käkin roolin omimmakseen. Sen jälkeen ryhmäläiset valit- sevat jonkin tilanteen, jota he lähtevät sitten ”selvittämään” omista rooleistaan käsin: uhri tietenkin uhrautuvasti, syyt- täjä aggressiivisesti ja pelastaja laupiaasti.

3. Vaihtakaa osia niin, että jokainen saa kokemuksen jokai- sesta eri roolista.

4. Keskustelkaa yhdessä mitä ajatuksia, tunteita ja ideoita harjoitus herätti.

Vertaistuen voima


-45-

MIETTIKÄÄ pareittain tilanteita, joissa olette saanut tukea toiselta ihmiseltä. Mitkä asiat auttoivat? Mikä ero on vertaistuessa ja ammattilaisten / viranomais- ten antamassa tuessa? Keskustelkaa ajatuksistanne ryhmässä.

ERILAISET - samanlaisetMiettikää kahden tai kolmen hengen ryhmissä viisi asiaa, joissa olette samanlaisia ja viisi asiaa, jossa olette erilaisia.

RYHMÄN pulssiAloittakaa ja lopettakaa ryhmä mittaamalla ryhmän pulssi. Jokainen kuvaa sanalla tai parilla sen hetkistä oloaan. Pulssin mittaus antaa ryhmäläisille tietoa minkälaisia erilaisia tunnelmia ryhmäläisillä on.

KUUNTELET – mutta kuuletko?Valitse pari. Toinen (A) on kertoja ja toinen (B) kuun-telee. A kertoo B:lle jostain häntä askarruttavasta asiasta (max. 5 min.) B vain kuuntelee, ei kommen-toi. Kun A on kertonut asiansa, B toistaa A:lle sen minkä on kuullut. Sen jälkeen vaihdetaan osia. Har-joituksen jälkeen parit / ryhmä keskustelee ajatuksista, joita harjoitus herätti. Kumpi rooli oli tutumpi? Oliko vaikea kuulla?

AKTIIVINEN kuunteleminen Harjoitus tehdään pareittain. Toinen (A) parista kertoo toiselle (B) jostakin häntä askarruttavasta asiasta. B kom mentoi A:ta,

mutta vain toistamalla A:lle omin sanoin sen mitä hän kuuli. Esimerkiksi: A: Minua raivostutti tänään, kun sain kieltävän

päätöksen kuntoutuksesta, vaikka todella tarvitsen sitä. B: Olit tänään raivoissasi saatuasi kielteisen päätöksen. Koet tarvitsevasi kipeästi kuntoutusta. Vaihtakaa osia. Keskustelkaa lopuksi.

TUKEMINEN ei ole vain sanallistaKeksikää ryhmässä sellaisia fyysisiä harjoituksia, jotka edistävät ryhmän yhteenkuuluvuuden tun-

netta ja joihin jokainen ryhmäläinen voi jollakin tavalla osallistua. Kaikkien ei tarvitse tehdä samanlaisia asioita. Joku voi hieroa, joku voi silittää käsiä/kasvoja, joku voi laulaa...

PRINSESSAN istuinHarjoitus sopii tehtäväksi sitten, kun ryhmäläi-

set ovat jo hieman tutustuneet toisiinsa. Jokai-nen ryhmäläisistä istuu vuorollaan ryhmän keskelle

”prinsessan istuimeen”. Muut antavat hänelle myönteistä palau-tetta kaikista keksimistään asioista, joita ovat hänessä havainneet. Palautteen voi aloittaa esim. arvostan sinussa sitä, ... pidän sinusta,


-46-

koska... ”Prinsessa” kätkeköön kiitokset sydämeensä. Jokainen istuu prinsessana vuorollaan.

- Millainen on kykyni kuunnella muita ihmisiä?- Onko minun helppo luottaa toisiin ihmisiin?- Kuinka vapaasti osoitan tunteeni?- Miten ihmisten osoittama myötätunto ja lämpö vaikuttavat minuun?- Pystynkö ymmärtämään, miltä muista tuntuu?

Vammaisten naisten vertaisryhmän toiminnan aloittaminenTutustumisharjoituksia:

ESITTELYKIERROSRyhmän alkaessa ohjattu esittely tutustuttaa jäsenet toisiinsa paremmin kuin aivan ohjaamaton keskustelu. Kierros voidaan suorittaa siten, että jokainen esittelee vuorollaan itsensä, luon-teensa, jonkin paheensa tai heikkoutensa, jonkin hyvän ominaisuu-tensa, sen hetkisen olotilansa yms. Aikaa ei ole rajattu; vaan kukin saa käyttää esittelyynsä niin paljon aikaa kuin haluaa. Ajankäyttö-kin kertoo ryhmäläisistä jotain.

OSALLISTUJAT istuvat piirissä. Heitä pyydetään keksimään nimensä alkukirjaimella alkava adjektiivi, joka kuvaa heitä esim. Ilona Innokas. Kun adjektiivit on keksitty, käydään piiri läpi niin, että

joku sanoo oman nimi-adjektiivi-yhdistelmänsä. Hänen vasemmalla puolellaan istuvan on toistettava tämä yhdistelmä ja sen perään omansa. Seuraavan on toistettava molemmat sanotut ja sen jälkeen omansa, ja rinki käydään läpi nimilitanian kasvaessa.

Edellinen esittely voidaan käydä läpi niinkin, että jokainen osallis-tuja sanoo nimensä lisäksi esim. suosikkieläimen/ TV-sarjan /värin /...

MINÄ sinusta – sinä minustaValitkaa pari. Aluksi toinen (A) kertoo toiselle (B) itsestään (per-heestään, harrastuksistaan, työstään...) sen mitä haluaa, toinen kuuntelee ja tekee ehkä selventäviä kysymyksiä (esim. 10 – 15 min). Vaihdetaan osia. Kun kumpikin on esitellyt itsensä toisilleen, he esit-televät toisensa ryhmälle. Eli A kertoo B:stä ja B A:sta. Kumpikin voi täydentää esittelyä omalta kohdaltaan ja muut ryhmäläiset voivat kysyä lisätietoja.

KUKA minä olen?Tarvittavat välineet: paperia ja kyniäJokainen ryhmäläinen kirjoittaa paperille kysymyksen Kuka minä olen? ja vastaa kysymykseen ihan rauhassa 9 kertaa. Esittely puretaan ryhmässä siten, että kukin kertoo vuorollaan, mitä on kirjoittanut itsestään. Muut voivat kommentoida vastausta. Esit-tely voidaan purkaa myös niin, että paperit sekoitetaan ja jaetaan takaisin. Jokainen lukee saamansa paperin ääneen ja muut saavat arvata, kenestä on kyse.


-47-

KUVAT kertovatRyhmän vetäjä kerää eriaiheisia kortteja tai muita kuvia, joista ryhmäläiset voivat valita itselleen mieluisan. Jokainen esittelee vuorollaan itsensä ja kertoo samalla, miksi valitsi kyseisen kuvan, mikä siinä kosketti itseä.

Ryhmä elää - erilaisia haasteita - Olenko taipuvainen ottamaan johdon käsiini, olemaan pomo?- Olenko taipuvainen vetäytymään vastuusta? - Kuinka suhtaudun itseäni koskeviin arvioihin ja kannanottoihin?- Kuinka toimin, kun ihmisten kesken syntyy riitaa?- Mitä teen, kun muut ovat kanssani eri mieltä?

JOS... Täydennä lauseet parin kanssa. - Jotta voisin puhua avoimesti, täytyisi tämän ryhmän… - Minua jännittää tässä ryhmässä, koska… - Tunnen oloni turvalliseksi tässä ryhmässä, koska…. - Haluan, että tämä ryhmä.... - Yritän vaikuttaa tähän ryhmään, jotta... - Jos tämä ryhmä olisi pienempi/suurempi, voisin…Harjoituksen lopuksi voit keskustella parin kanssa ja päättää mitä asioita haluatte viedä ryhmäkeskusteluun.

VÄLTETYT aiheet Jokainen ottaa kynän ja paperia ja listaa siihen viiden minuutin

ajan aiheita ja tunteita, joiden esiin ottamista hän on ryhmässä karttanut. Kirjoita kaikki mieleen tulevat asiat, älä karsi. Käykää listat läpi parin kanssa. Sinusta voi tuntua, että et vie lä ole valmis käsittelemään näitä aiheita, mutta nyt kun olet tietoinen niistä, sinulla on ainakin mahdollisuus muuttaatyöskentelytapaasi. Voit myös näin päästä käsiksi vaikeaan asiaan ja miettiä, mistä asian vaikeus voi johtua (Vallaton nainen, s.702).


-48-

LIITE 1.

Ryhmissä käsiteltyjä aiheita

lapsuusmuistot naiseushemmottelu kauneus raskaus, lapsen teko vaatteiden/kaavojen muutokset vaihdevuodet minä vammaisena naisena mitä olen saanut vammaisuudesta ryhmäläisten diagnoosit ja vammat henkilökohtainen avustaja ”erityisasiantuntijat” vaihtoehtohoidot kokemukset laitoshoidosta potilasvahinkoasiat perustuslaki kuljetuspalvelut ihmissuhteet

perheen ja läheisten suhtautuminen sairauteen/vammaan väkivalta ja hyväksikäyttö mielekäs tekeminen nuorten aktivoiminen järjestötoimintaan Invalidiliitto ja sen toiminta Doris-päivät liikunta surutyö Kelan etuudet

Lisäksi on kahviteltu pidetty grilli-iltoja vesijumpattu oltu terassilla käyty teatterissa vietetty pikkujouluja osallistuttu Doris-päiviin

-49-

LIITE 2.

KIRJALLISUUTTA NAISEUDESTA JA

VAMMAISUUDESTA

Ruotsinkielisiä kirjoja aiheesta naiseus ja vammaisuus:Almqvist & Wiksell (ed). Kvinnobilder. I första hand kvinna. Skriftserien.

Englanninkielisiä kirjoja aiheesta naiseus ja vammaisuus:Campion, M. J.: The Baby Challenge. Tavistock/ Routledge.1990.Campling, J.: Images of ourselves - women with disabilities talking. (Saatavana Treen yliopiston Attilan kirjastosta.)Ferguson Matthews, G.: Voices from the Shadows.Finger, A.: Past Due. A story of disability, pregnancy and birth. Women´s Press London. 1991.Keith, L. (ed): Mustn´t grumble. 1994.Lawrence, A.(ed): I always wanted to be a tap dancer. Sydney: New South Wales Womens Advisory Council. Lonsdale, S.: Women and disability. The experience of physical disability among women. 1990.Boylan, E. : Women and disability. (Saatavana Hel-singin yliopiston kehitysmaainstituutin kirjastosta.) 1991.

Morris, J.: Pride Against Prejudice. Women´s Press London.1991.Morris, J.: Able Lives: Women talk about spinal injury. Women´s Press London. 1989.Saxton, M. (ed): With wings.

Englanninkielisiä lehtiä aiheesta naiseus ja vammaisuus:Publication for women with disabilities, ABLED!USA.

DPI:n naistenjaoston lehtiDisability, Pregnancy and Parenthood International. England.

Kirjoja naiseudesta:Askola I., Porio A.: Mikä nainen. Kirjapaja. 1985.Askola I., Porio A.: Matkaan naiset. Kirjapaja. 1986.Junkkari, K-M.: Naiseksi joka olet. Kirjapaja. 1997.Junkkari, K-M.: Naisen parhaat vuodet. Otava. 1998.Junkkari, K-M.: Avara hellyys. Kirjapaja. 1998.Juvonen R.: Tiikerit paratiisissa. LK-kirjat. 1998.Nyman, M.: Naisten kutsut. Kirjapaja. 1994.Nyman, M.: Salaiset kansiot. Kabas-Sana. 1999.Paavilainen, M.: Naisten saunassa. Kirjapaja.1999.Paavilainen, M.: Paratiisinainen. Kirjapaja. 1999.Kohonen, A.: Nerokas nolla. Kirjapaja. 1998.Perheentupa, B-M.: Nainen voimansa alkuläh-

teillä.1993.Simonen, L.: Kiltin tytön kapina. Muistot, ruumis ja naiseus. Naistieto ky. Gummerus. 1995.

WWW-osoitteita:- www.dpi.org- www.independentliving.org- www.selfhelp.org.uk


Julkaisua on rahoitettu EU:n Sokrates-ohjelman Grundtvig-toiminnosta. Komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.

Saatteeksi ........................................................................... 5

OSA 11. Naisellisesti vammaisuudesta ......................................... 8 -112. Oma elämä haltuun ........................................................ 12-153. Vertaistuen voima ........................................................... 16 -19

OSA 111. Vertaisryhmä toimimaan ................................................. 22 - 41 1. Sinä itse ...................................................................... 22 2. Taustajoukkoja tulevalle ryhmälle ............................... 23 3. Tieto tavoittamaan, viesti välittämään ........................ 24 4. Sinnikkyys ................................................................... 25 5. Ryhmän kokoontumisen puitteet ................................ 25 6. Tutustuminen .............................................................. 26 7. Ryhmän tavoite ........................................................... 27 8. Ryhmän pelisäännöt ................................................... 28 - 29 9. Ryhmän raamit ........................................................... 30 - 33 10. Ryhmän vetäjyys ......................................................... 34 11. Erilaisia ryhmätyömenetelmiä ..................................... 35 - 36

Sisällysluettelo 12. Ryhmä elää - erilaisia haasteita ................................ 36 - 38 13. Aika lopettaa ............................................................. 39

OSA 111Keskustelukysymyksiä ja harjoituksia .................................. 44 - 49

Liite1. Ryhmissä käsiteltyjä aiheita .................................... 50Liite 2. Kirjallisuutta naiseudesta ja vammaisuudesta ......... 51

-50-


Julkaisua on rahoitettu EU:n Sokrates-ohjelman Grundtvig-toiminnosta. Komissio ei vastaa julkaisun sisällöstä.

Documents

vammaisten naisten vertaisryhmässä · 2017. 3. 8. · Invalidiliiton julkaisuja O.9.,2001, päivitetty 2017 ISBN 952-9615-74-4 ISSN 1457-1471 Invalidiliitto ry, Mannerheimintie