VANHEMPIEN KOKEMUKSIA KOTIIN VIETÄVÄSTÄ

PERHEKUNTOUTUKSESTA

Pro gradu –tutkielma

Anna-Maria Parviainen

Pro gradu -tutkielma

Kansanterveystiede

Itä-Suomen yliopisto

Lääketieteen laitos

Helmikuu 2020

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Kansanterveystiede PARVIAINEN, ANNA-MARIA: Vanhempien kokemuksia kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta Opinnäytetutkielma, 68 sivua, 2 liitettä (4 sivua) Ohjaajat: TtT Haaranen Ari, TtM Rytkönen Marianne Helmikuu 2020_________________________________________________________ Avainsanat: kokemukset, lastensuojelu, perhekuntoutus, perhetyö, vanhemmat Lapsuuden elinolosuhteiden tiedetään vaikuttavan yksilön terveyteen ja hyvinvointiin kaikissa elämänkaaren vaiheissa. Pääsääntöisesti perheet kohtaavat yksittäisiä ongelmia ilman, että ne aiheuttavat laajoja hyvinvoinnin ongelmia tai syrjäytymistä. Ongelmien pitkittyessä ja kasaantuessa perheen hyvinvointi ja lasten elinolosuhteet voivat heikentyä. Perheen perustamiseen kuuluu monia vaiheita, joihin yhteiskunta voi vaikuttaa vähentäen sosiaalista eriarvoisuutta. Panostus ongelmien siirtymisen ehkäisyyn sukupolvelta toiselle on ensiarvoisen tärkeää. Pohjois-Karjalan alueella toimii Pohjois-Karjalan lapsiperheiden matalan kynnyksen ja erityispalveluiden kehityshanke (P-K LAPE), joka on osa laajempaa LAPE-muutosohjelmaa. Siun sote on aloittanut lastensuojelun perhetyön ja perhekuntoutuksen mallin kehittämisen hankkeeseen liittyen. Tavoitteena on vähentää lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta kotiin vietävällä perhekuntoutuksella ja tehostetulla perhetyöllä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotiin vietävää perhekuntoutusta ja tehostettua perhetyötä vastaanottavien perheiden vanhempien kokemuksia kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta Siun soten alueella. Tutkimus oli laadullinen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelut tapahtuivat perheiden kodeissa lokakuussa 2018-tammikuussa 2019. Yksilöhaastatteluihin osallistui kotiin vietävää perhekuntoutusta vastaanottavia vanhempia (n=7) Joensuun alueelta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Perhekuntoutusta vastaanottaneilla perheillä oli riski lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle tai lapsi oli palaamassa sijoituksesta kotiin. Suurin osa vanhemmista koki perheessä tapahtuneen myönteisiä muutoksia perhekuntoutuksesta johtuen. Muutokset jakautuivat vanhemmuuden, perheen suhteiden ja arjen muutoksiin. Vanhemmat kuvasivat vanhemmuuden taitojen ja omien voimavarojen lisääntyneen. Useissa perheissä arki rauhoittui ja vanhemmat kertoivat kommunikaation parantuneen lasten kanssa. Vanhemmat kokivat riittävän avunsaannin olevan usein liian hidasta tai vaikeaa. Perheet olisivat toivoneet apua ja tukea aikaisemmin, jolloin perheen tilanteen kriisiytyminen olisi mahdollisesti voitu estää. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat pääasiassa tyytyväisiä kotiin vietävään perhekuntoutukseen. Kaikki perheet kokivat hyötyneensä perhekuntoutuksesta, vaikka osa vanhemmista suhtautui palveluun kriittisesti. Asiakkaiden kokemuksia voidaan hyödyntää kotiin vietävän perhekuntoutuksen kehittämisessä ja mahdollisten ongelmakohtien havaitsemisessa. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä, vaikuttaako kotiin vietävä perhekuntoutus sijoitustoimenpiteiden määrään ja voidaanko palvelulla lyhentää sijoitustoimenpiteiden kestoa, kun tavoitteena on sijoituksen purkaminen.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine Public Health PARVIAINEN, ANNA-MARIA: Parents´experiences of in-home family rehabilitation Thesis, 68 pages, 2 appendixes (4 pages) Tutors: Ari Haaranen, Ph. D, Rytkönen Marianne, MSc February 2020_________________________________________________________ Keywords: experiences, child protection, family rehabilitation, family work, parents Living conditions in childhood effects on individual´s health and well-being through all stages of life. Most families face individual problems which do not cause widespread problems in well-being or cause marginalization. Families’ well-being and children’s living conditions may decrease when problems accumulate. There are many stages in starting a family which society can influence by reducing social inequality. Contribution in preventing intergenerational transmission of problems is essential. The region of North Karelia is conducting a low-threshold and special services development programme for families and children (P-K LAPE) which is part of The Programme to address reform in child and family services (LAPE). Siun sote is developing a model for child welfare and family rehabilitation as part of the programme. The aim is to reduce the need for out-of-home placements with in-home family rehabilitation and enhanced family work. The aim of this study was to describe parents´ experiences of in-home family rehabilitation and enhanced family work in Siun sote district. This research was qualitative and data was collected with semi-structured interviews. The interviews took place in families´ homes between October 2018 and January 2019. Parents who took part in individual interviews (n=7) were receiving in-home family rehabilitation in Joensuu area. The data was analyzed using inductive content analysis. Families receiving family rehabilitation were in risk of child´s out of home placement or the child was returning home from placement. Most parents experienced positive changes in their families due to in-home family rehabilitation. The changes divided into parenting, family relationships and everyday life. Parents described increased parenting skills and personal resources. Everyday life calmed down and communication with children improved in many families. Parents felt that getting sufficient help was often too slow or difficult. Families hoped they would have received help and support earlier so family crisis may have been prevented. The parents who participated in the study were mainly satisfied with in-home family rehabilitation. All families felt that they benefited from in-home family rehabilitation although some parents had critical positioning towards the service. Clients´ experiences can be used in the development of in-home family rehabilitation and identifying possible problems. Further research is needed on in-home family rehabilitation´s effects on the number of out-of-home placements and whether the service can shorten duration of out-of-home placements when the goal is to end the placement.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 2

2 KIRJALLISUUSKATSAUS ....................................................................................... 4

2.1 Sosioekonomiset terveyserot ja huono-osaisuuden periytyminen ..................... 4

2.2 Perhekuntoutuksen ja perhetyön määrittely ...................................................... 8

2.3 Perhetyö Suomessa ja aikaisempi tutkimustieto............................................... 13

2.3.1 Perhetyö Suomessa ..................................................................................... 13

2.3.2 Perhetyö lastensuojelun avohuollossa ....................................................... 15

2.3.3 Lastensuojelun kustannukset ja asiakasmäärät ...................................... 17

2.3.5 Kotiin vietävä perhekuntoutus Siun soten alueella ................................. 20

2.3.6 Aikaisempi tutkimustieto intensiivisestä perhetyöstä ............................. 21

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ..................... 28

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT .............................................. 29

4.1 Aineiston keruu ja tutkimusmenetelmät ........................................................... 29

4.3 Aineiston analyysi ................................................................................................ 31

5 TULOKSET ............................................................................................................... 34

5.1 Taustatiedot .......................................................................................................... 34

5.2 Vanhempien kokemuksia perhekuntoutuksesta ............................................... 34

5.2.1 Pääsy perhekuntoutukseen ja perheiden tarpeet .................................... 34

5.2.2 Kokemuksia perhekuntoutuksen aloittamisesta ...................................... 36

5.2.3 Kuvaukset työskentelymenetelmistä ja yhteistyöstä ............................... 37

5.2.4 Kokemukset työntekijöistä ja kohtelusta ................................................. 39

5.3 Vanhempien kokemukset muutoksista .............................................................. 41

5.3.1 Vanhemmuuden muutokset ....................................................................... 42

5.3.2 Muutokset perheessä ja arjessa ................................................................. 43

5.4 Kehittämisen kohteet ........................................................................................... 45

5.5 Yhteenveto tuloksista .......................................................................................... 47

6 POHDINTA ................................................................................................................ 48

6.1 Tulosten pohdinta ................................................................................................ 48

6.2 Luotettavuus ja eettisyys ..................................................................................... 54

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET .................................... 58

8 LÄHTEET .................................................................................................................. 59

LIITTEET

LIITE 1. Saatekirje ja haastattelun teemat haastatteluun osallistuville

LIITE 2. Haastattelurunko vanhempien haastatteluihin

1 JOHDANTO

Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät kasvoivat pitkään 1990-luvulta lähtien (Bardy

ym. 2002). Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutoksen seurauksena

lastensuojelun asiakasmäärät ovat vähentyneet, sillä perheille on pystytty tarjoamaan

sosiaalihuoltolain mukaisia matalan kynnyksen palveluita ilman lastensuojelun

asiakkuutta (Kuoppala ja Säkkinen 2017). Vuonna 2018 lastensuojelun avohuollon

asiakkaana Suomessa oli noin 54800 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia

ja nuoria oli yhteensä noin 18500. Pohjois-Karjalassa lastensuojelun avohuollon piirissä

vuonna 2018 oli hieman alle 1100 alaikäistä lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle

sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yhteensä noin 530 (Kuoppala ym. 2019).

Lapsuuden elinolosuhteiden tiedetään vaikuttavan yksilön terveyteen ja hyvinvointiin

koko elämänkaaren ajan (Paananen ja Gissler 2014; Kaikkonen ym. 2012). Vanhempien

kohtaamat ongelmat voivat heikentää lasten ja nuorten elinolosuhteita ja koko perheen

hyvinvointia. Lasten sijoitustoimenpiteiden taustalla on usein vanhempien

mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä taloudellisia vaikeuksia. Vanhempien

sosioekonomisen aseman on havaittu vaikuttavan lasten ja nuorten tulevaan

sosioekonomiseen asemaan sekä aikuisiän hyvinvointiin (Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos 2016a; Paananen ja Gissler 2014).

Vanhempien hyvinvoinnin ongelmien siirtyminen seuraaville sukupolville on laaja

sosiaalinen ongelma. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen vaikuttavat geneettiset,

biologiset, psykososiaaliset ja sosioekonomiset tekijät, mutta myös yhteiskunnalliset

tekijät kuten mahdollisuuksien epätasa-arvo. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen ja

sen ehkäisyyn on kiinnitetty viime vuosina aiempaa enemmän huomiota. Oleellista

huono-osaisuuden periytyvyyden ehkäisyssä on vanhemmuuden ja lasten pärjäämisen

tukeminen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a). Hyvinvoinnin ongelmat

ilmaantuvat pitkän ajan kuluessa. Ennaltaehkäisevä työ tulisi aloittaa jo

varhaislapsuudessa, mutta tällä hetkellä palvelujärjestelmä ei vastaa tähän tarpeeseen.

Ongelmiin puututaan usein liian myöhään (Paananen ja Gissler 2014).

3

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on sosiaali- ja terveysministeriön

sekä opetus- ja kulttuuriministeriön johtama hanke, jolla pyritään uudistamaan lapsi- ja

perhepalveluita vastaamaan paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita.

Uudistuksessa korostuvat lapsen etu ja oikeudet sekä vanhemmuuden tuki. Palveluita

pyritään kehittämään niin, että jatkossa perheet saavat tarvitsemansa tuen ja avun oikea-

aikaisesti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018).

Pohjois-Karjalan alueella toimii Pohjois-Karjalan lapsiperheiden matalan kynnyksen ja

erityispalveluiden kehityshanke (P-K LAPE), joka on osa valtakunnallista LAPE-

muutosohjelmaa. Pohjois-Karjalan alueella hanketta toteuttaa Pohjois-Karjalan sosiaali-

ja terveyspalveluiden kuntayhtymä eli Siun sote yhteistyössä Karelia AMK:n kanssa

vuosina 2017-2018 (Siun sote 2018). Kehityshankkeeseen liittyen Siun sote on aloittanut

lastensuojelun perhetyön ja perhekuntoutuksen mallin kehittämisen. Tavoitteena on

vähentää lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta kotiin vietävällä

perhekuntoutuksella ja tehostetulla perhetyöllä (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja

terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotiin vietävää perhekuntoutusta ja tehostettua

perhetyötä vastaanottavien perheiden vanhempien kokemuksia kotiin vietävästä

perhekuntoutuksesta Siun soten alueella. Asiakkaiden kokemuksia perhetyön

intensiivisistä muodoista ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, joten aiheen tutkiminen on

perusteltua. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa laadullista tietoa Siun soten alueella

toteutettavasta kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta ja tehostetusta perhetyöstä.

4

2 KIRJALLISUUSKATSAUS

2.1 Sosioekonomiset terveyserot ja huono-osaisuuden periytyminen

Perhetaustan on todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin kaikissa elämän vaiheissa.

Vanhempien kohtaamat ongelmat liittyen työttömyyteen, toimeentuloon,

mielenterveyteen, päihteisiin, muuhun terveyteen ja perheen vuorovaikutukseen

vaikuttavat lapsen hyvinvointiin myös nuoruudessa ja aikuisuudessa (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016a; Paananen ja Gissler 2014). Erityisesti väkivallalla ja

laiminlyönnillä on kauaskantoisia seurauksia. On tavallista, että perheet kohtaavat

yksittäisiä vaikeuksia, joista selvitään ilman laajoja hyvinvoinnin ongelmia tai

syrjäytymistä, mutta vaikeuksien kasautuessa ja kietoutuessa toisiinsa perheen tilanne voi

vaikeutua siinä määrin, että se heikentää lasten ja nuorten elinoloja (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016a).

Vanhempien hyvinvoinnin ongelmien siirtyminen seuraaville sukupolville on laaja

sosiaalinen ongelma. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen vaikuttavat geneettiset,

biologiset, psykososiaaliset ja sosioekonomiset tekijät, mutta myös yhteiskunnalliset

tekijät kuten mahdollisuuksien epätasa-arvo (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a).

Sosiaaliryhmien väliset erot kertovat hyvinvointivaltion sosiaalisesta eriarvoisuudesta.

Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen on ollut hallitusohjelmien tavoitteena jo

1980-luvun puolivälistä alkaen, mutta tästä huolimatta erot eri sosiaaliryhmien välillä

ovat monilta osin kasvaneet. Perheen perustamiseen kuuluu useita vaiheita, joihin

yhteiskunta voi vaikuttaa vähentäen sosiaalista eriarvoisuutta. Panostus syrjäytymisen

ehkäisemiseen ja sen siirtymiseen sukupolvelta toiselle on erityisen tärkeää (Kaikkonen

ym. 2012). Syrjäytymisvaara on erityisen suuri niillä, joilla omat mahdollisuudet ovat

heikot esimerkiksi sairauden tai vanhempien ongelmien vuoksi. Ennaltaehkäisevä työ

tulisi aloittaa jo varhaislapsuudessa ennen vakavien ongelmien ilmaantumista.

Palvelujärjestelmä näyttää tällä hetkellä reagoivan liian myöhään ennaltaehkäisevän

näkökulman kannalta (Paananen ja Gissler 2014).

5

Sosioekonomisilla terveyseroilla tarkoitetaan terveydentilan, toimintakyvyn,

sairastavuuden ja kuolleisuuden eroja eri väestöryhmien välillä. Sosioekonomista asemaa

kuvataan yleensä koulutuksen, ammattiin perustuvan sosiaaliluokan, työmarkkina-

aseman sekä tulojen ja varallisuuden kautta. Sosioekonomiset terveys- ja hyvinvointierot

alkavat muotoutua usein jo lapsuudessa. Erojen taustalla olevia tekijöitä on havaittavissa

nuoruudessa, jotka puolestaan voivat näkyä terveysongelmina aikuisuudessa ja

heikentyneenä toimintakykynä ikääntyessä. Terveyserot ovat nähtävissä myös

kuolleisuusluvuissa (Mäki ja Kaikkonen 2012).

Sosiaaliryhmien välisiä kuolleisuuseroja voidaan tarkastella tulo- ja koulutusryhmien

mukaan. Alimmassa tuloviidenneksessä suomalaisilla miehillä menetettyjä elinvuosia on

kolme kertaa enemmän kuin ylimmissä tuloryhmissä. Naisilla menetettyjen elinvuosien

määrä on yli kaksinkertainen kahden ylimmän ja kaikista alimman tuloviidenneksen

välillä (Parikka ym. 2017). Miehillä ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välinen ero

elinajanodotteessa oli 9,9 vuotta ja naisilla 4,9 vuotta vuosina 2011-2014.

Elinajanodotteen erot ovat selkeitä myös koulutusryhmien välillä. Vuosina 2011-2014

elinajanodotteen ero korkea-asteen koulutuksen ja perusasteen koulutuksen saaneiden

miesten välillä oli 7,3 vuotta ja naisilla vastaava ero oli 5 vuotta (Tarkiainen ym. 2017).

Kuolleisuuserot liittyvät suurelta osin terveyskäyttäytymiseen, esimerkiksi alkoholin ja

tupakan käyttöön. Tärkeimmät erojen taustalla olevat kuolinsyyt ovat alkoholiperäiset

syyt sekä sydän- ja verisuonitaudit. Myös tapaturmaiset ja syöpätautien aiheuttamat

kuolemat ovat yleisempiä alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä (Tarkiainen ym. 2017).

Suomalaisen aikuisväestön terveydestä ja terveyden eriarvoisuudesta on paljon tietoa,

mutta lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta tietoa on vähemmän (Mäki ja Kaikkonen

2012).

Lastensuojelun asiakasperheet kärsivät usein taloudellisista vaikeuksista ja vanhempien

työllisyystilanne on heikko (Lammi-Taskula ja Salmi 2014; Heino 2007). Vanhempien

ongelmat ovat usein lasten sijoitustoimenpiteiden taustalla, ja esimerkiksi 1990-luvulla

lasten ja nuorten sijoitustoimenpiteet lisääntyivät lapsiperheiden köyhyyden lisääntyessä.

Pienten lasten sijoitustoimenpiteiden suurimpana syynä ovat vanhempien mielenterveys-

ja päihdeongelmat. Teini-ikäisillä ongelmat liittyvät tavallisimmin nuoreen itseensä

esimerkiksi käytöshäiriöiden muodossa. Perheen taloudelliset vaikeudet ovat tavallisia

6

ennen lasten ja nuorten sijoituksia ja huostaanottoja (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2016a).

Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla on muita enemmän vaikeuksia myöhemmässä

elämässä. Lapset, jotka ovat joutuneet sijoitetuksi vanhempien ongelmien takia pärjäävät

paremmin kuin lapset, jotka ovat joutuneet sijoitukseen oman haitallisen käytöksen,

esimerkiksi päihteiden käytön, takia (Häggman-Laitila ym. 2019). Kodin ulkopuolelle

sijoitettujen lasten on todettu kouluttautuvan vähemmän sekä kohtaavan enemmän

ongelmia työllistymisessä ja toimeentulossa verrattuna niihin lapsiin, joita ei ole sijoitettu

kodin ulkopuolelle. Varhainen vanhemmuus ja raskaaksi tuleminen on muita yleisempää

(Kääriälä ym. 2019; Kääriälä ja Hiilamo 2017). Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla

on kasvanut riski rikollisuudelle, mielenterveysongelmille, itsetuhoiselle käytökselle,

kuolemalle, päihteiden käytölle ja työkyvyttömyyseläkkeelle varhaisessa aikuisuudessa

(Kääriälä ja Hiilamo 2017).

Vanhempien koulutustason ja sosioekonomisen aseman tiedetään määrittelevän lasten

koulutuksen tasoa ja myöhempää taloudellista tilannetta. Matalasti koulutettujen

vanhempien lapset kouluttautuvat vähemmän kuin korkeasti koulutettujen vanhempien

lapset. Tällä on vaikutusta aikuisuuden toimeentuloon ja hyvinvointiin (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016a; Paananen ja Gissler 2014). Koulutuksen ja työn ulkopuolelle

jääneet nuoret aikuiset ovat kokeneet myös subjektiivisen elämänlaadun muita ikäisiään

heikommaksi (Aaltonen ym. 2018; Vaarama ym. 2014).

Vuonna 2007 käynnistetyssä LATE-tutkimuksessa havaittiin äidin koulutustason olevan

merkityksellinen tekijä perheen tulotason ja toimeentulon kannalta. Tutkimuksessa

havaittiin, että perheiden kokemat toimeentulovaikeudet olivat tavallisia, ja erityisesti

neuvolaikäisten lasten perheet kokivat toimeentulo-ongelmia (Kaikkonen ja Hakulinen-

Viitanen 2012). Tilastojen mukaan suomalaisten pienituloisten perheiden määrä on

kasvanut, mikä kertoo perheiden tulotason laskemisesta (Kaikkonen ym. 2012). Perheen

taloudellisten ongelmien on havaittu olevan yhteydessä lasten myöhempään

hyvinvoinnin ja mielenterveyden ongelmiin sekä lapsuudessa ja nuoruudessa

ilmaantuvaan rikollisuuteen (Paananen ja Gissler 2014).

7

Sosiaalisen ympäristön tuella on tärkeä merkitys vanhempien jaksamiselle ja koko

perheen hyvinvoinnille. LATE-tutkimuksessa havaittiin, että suuri osa vanhemmista

kokee, etteivät he saa riittävästi apua ympäristöltään. Korkeasti koulutetut äidit kokivat

jääneensä ilman tarvitsemaansa tukea hieman useammin kuin vähemmän koulutetut,

mikä voi johtua työelämän vaatimusten kiristymisestä. Syynä avunsaannin ongelmiin

voivat olla sosiaalisten verkostojen vähäinen apu ja isovanhempien asuminen toisella

paikkakunnalla. Riittämätön avunsaanti voi pitkittyessään johtaa vanhempien

uupumiseen ja perheen hyvinvoinnin laskemiseen (Kaikkonen ja Hakulinen-Viitanen

2012).

Vanhempien sosioekonomisella asemalla ja terveyskäyttäytymisellä on vaikutusta lasten

terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen. Elinympäristö ja vanhempien suhtautuminen

päihteisiin vaikuttavat lasten tupakointiin ja alkoholin käyttöön. Tupakoivien

vanhempien lapset tupakoivat muita useammin. Nuoret, joiden vanhemmilla oli

vähintään lievästi kohonnut alkoholin käytön riski, olivat olleet vahvasti humalassa muita

tavallisemmin. Tupakointi on selvästi yleisempää ja liiallinen alkoholin käyttö hieman

yleisempää vähemmän kouluttautuneilla vanhemmilla (Kaikkonen ym. 2012).

Vähemmän koulutettujen äitien lasten on havaittu kärsivän ylipainosta korkeasti

koulutettujen äitien lapsia useammin (Laatikainen ja Mäki 2012). Lisäksi heillä on muita

enemmän suun terveyden ongelmia (Mäki ja Laatikainen 2012). Kokemus lapsen

terveydentilasta on harvemmin erittäin hyvä matalasti koulutettujen äitien lapsilla

verrattuna korkeasti koulutettujen äitien lapsiin niin lasten itsensä kuin vanhempien

arvioimana (Mäki 2012). Vanhempien matala sosioekonominen asema peilautuu myös

myöhempien elämänvaiheiden mielenterveysongelmiin (Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos 2016a; Paananen ja Gissler 2014).

Lapset ovat eriarvoisessa asemassa vapaa-ajan ja harrastusten suhteen. Alemmin

koulutettujen äitien lasten on havaittu osallistuvan kerho- ja harrastustoimintaan korkeasti

koulutettujen äitien lapsia vähemmän. Äidin koulutustaustalla on yhteyttä myös lapsen

koulunkäynnin tukimuotojen käyttämiseen. Vähemmän koulutettujen äitien lapset

osallistuivat erityisopetukseen kaksi kertaa yleisemmin kuin korkeasti koulutettujen

äitien lapset (Kaikkonen ja Hakulinen-Viitanen 2012). Alemmin koulutettujen äitien

lapsilla oli muita useammin myös puheen sujuvuuden ongelmia (Yliherva ym. 2012).

8

Isolla osalla lapsista ei ole yhteisesti sovittuja käyttäytymistä koskevia rajoja tai

kotiintuloaikoja, mutta sosioekonomisella asemalla ei ole suurta vaikutusta rajojen

asettamisessa (Kaikkonen ja Hakulinen-Viitanen 2012).

Lapsuuden elinolot ovat vahvasti yhteydessä myöhempään hyvinvointiin, mutta yksilön

hyvinvointi ei määräydy automaattisesti lapsuuden elinolojen mukaan (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016a; Paananen ja Gissler 2014). Suomalaisessa

palvelujärjestelmässä perheen ja sen jäsenten ongelmia on hoidettu useilla eri tahoilla,

jolloin kokonaisvaltainen näkemys on jäänyt puuttumaan. Lasten tarpeet ovat usein

jääneet vähemmälle huomiolle aikuisille kohdistetuissa palveluissa. Viime vuosina

sukupolvien yli siirtyvään huono-osaisuuteen ja sen ehkäisyyn on kiinnitetty aiempaa

enemmän huomiota. Huono-osaisuuden periytyvyyden ehkäisemisessä oleellista on

vanhemmuuden ja lasten pärjäämisen tukeminen. Ongelmien kanssa kamppaileville

perheille tulee tarjota tukea riittävän ajoissa ja perhe täytyy huomioida palveluissa

kokonaisuutena (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a).

2.2 Perhekuntoutuksen ja perhetyön määrittely

Perhekuntoutuksen ja intensiivisen perhetyön määrittelemiseksi on ensin kuvattava

perhetyötä ja termin tulkintoja. Tässä tutkielmassa kotiin vietävä perhekuntoutus

luokitellaan intensiiviseksi perhetyöksi ja osaksi tehostettua perhetyötä. Käsitteenä

perhetyö on haastava sen monista käyttökohteista johtuen. Uusimäki (2005) kuvaa

perhetyötä epämääräisenä käsiteviidakkona ja useiden erilaisten toimintatapojen ja

menetelmien kulttuurina (Uusimäki 2005). Perhetyölle ei ole olemassa yhtä selkeää

määritelmää eikä siitä voida puhua tarkasti rajattuna ammatillisena kenttänä tai

työmenetelmänä (Vuori ja Nätkin 2007). Suomessa perhetyö käsitteenä ja

työmenetelmänä on varsin uusi kokonaisuus, mikä selittää tarkan määrittelyn

haasteellisuutta (Rautio 2012). Oleellisena määrittelevänä tekijänä voidaan kuitenkin

pitää sen pyrkimystä lapsen edun turvaamisesta lapsen läheissuhteiden jatkuvuudessa

(Myllärniemi 2007). Raution (2012) mukaan perhetyön tärkein yksittäinen tehtävä on

vanhemmuuden tukeminen.

9

Perhetyöstä on käytetty useita erilaisia käsitteitä. Ohjaava perhetyö, tehostettu perhetyö,

perhekuntoutus, perhetukityö, perheen yhdistetty hoito ja avohuollollinen perhetyö ovat

vain pieni osa käytetyistä termeistä. Perhetyötä voidaan pitää katto- tai yläkäsitteenä,

jonka alla perhetyö jakautuu sen mukaan, vastaanottavatko perheet palvelua

vastaanotolla, kotona vai laitoksessa (Heino ym. 2000). Toteutustahoja on useita,

esimerkiksi neuvolat, kotipalvelut, sosiaalitoimistot, koulut, sairaalat ja

lastensuojelulaitokset. Toiminta voi olla julkisen tai yksityisen sektorin lisäksi myös

järjestöjen ja seurakuntien tarjoamaa (Vuori ja Nätkin 2007).

Viimeisten vuosikymmenien aikana perhetyö on vakiintunut erityisesti lastensuojelun

avohuollon kentälle kuntouttavana ja korjaavana palveluna ja sillä on oma paikkansa

lastensuojeluprosessissa. Lastensuojelun avohuollon perhetyö voidaan määritellä

ensisijaisesti perheen kotona toteutettavaksi konkreettiseksi avuksi ja tueksi, jota

lastensuojelun avohuolto toteuttaa. Sosiaalitoimen lastensuojelun perhetyö on

muotoutumassa erityispalveluksi, jolla pyritään vastaamaan perheiden

lastensuojelullisiin tarpeisiin. Perhetyötä voidaan toteuttaa myös viimeisenä avohuollon

tukitoimena lapsen sijoituksen uhatessa (Myllärniemi 2007).

Käsitteen määrittelyä voidaan tehdä juridisista lähtökohdista, mutta tämäkään ei anna

tarkkaa määritelmää perhetyölle ja perhekuntoutukselle (Heino ym. 2000). Perhetyön

järjestämisestä on säädetty sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) ja lastensuojelulaissa

(417/2007). Lait eivät määrittele tarkasti perhetyön sisältöjä. Sosiaalihuoltolain 18§

mukaan perhetyö on hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla tavalla

tilanteissa, joissa asiakas, perhe tai hoidosta vastaava henkilö tarvitsee tukea ja ohjausta

omien voimavarojen vahvistamiseksi ja vuorovaikutussuhteiden parantamiseksi.

Palvelulla pyritään turvaamaan erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten terveyttä ja

kehitystä (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Lastensuojelulain (417/2007) 36§ puolestaan

määrää lastensuojelun asiakkaille järjestettävästä tehostetusta perhetyöstä ja

perhekuntoutuksesta.

Perhetyön tavoin perhekuntoutus voidaan ymmärtää palveluna ja työmuotona.

Perhekuntoutusta annetaan perinteisesti ympärivuorokautisena laitoshoitona tai

päivätoimintana (Hurtig 1999). Tällöin perhekuntoutusta toteutetaan lapsen sijoituksen

yhteydessä tai avohuollon intensiivijaksoilla (Hurtig 2003). Terveyden ja hyvinvoinnin

10

laitoksen (2016b) Lastensuojelun käsikirjassa perhekuntoutus on määritelty

laitosympäristössä tapahtuvaksi ja perhetyö puolestaan perheen kotona toteutettavaksi

toiminnaksi. Tämän määritelmän mukaan perhetyön ja perhekuntoutuksen ero on

toteutuspaikassa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016b). Viime vuosina termiä

perhekuntoutus on käytetty myös perheiden koteihin tarjotuista palvelusta (kts.

Pelastakaa Lapset ry 2018; Lapsen kengissä ry 2018).

Kuvio 1. Kotiin vietävän perhekuntoutuksen sijoittuminen perhetyön kentälle

KOTIIN VIETÄVÄ PERHE-

KUNTOUTUS

Lastensuojelulain mukainen tehostettu perhetyö

PERHETYÖKATTO-

KÄSITTEENÄ

Intensiiviinen perhetyö,

interventio voimakasta

Laitosmuotoinen perhekuntoutus

Lastensuojelulain mukainen

perhekuntoutus

Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö

Lastensuojelun asiakkuus

Ei lastensuojelun

asiakkuutta

Toteutus: esimerkiksi

sosiaalihuolto, järjestöt

Toteutus: esimerkiksi

lastensuojelu, järjestöt

Ennaltaehkäisevä matalan

kynnyksen perhetyö

Muita lastensuojelun

avohuollon palveluja

11

Sosiaalihuoltolain uudistuksen yhteydessä termejä on pyritty selkeyttämään. Kun palvelu

on sosiaalihuoltolain mukaista, on suositeltavaa käyttää termiä perhetyö. Lastensuojelun

asiakkaille puolestaan järjestetään lastensuojelulain mukaista tehostettua perhetyötä.

Hallituksen esityksessä perhekuntoutuksen termi haluttiin sitoa perheille tarkoitettuihin

laitosmuotoisiin palveluihin, jolloin perhekuntoutus korvaisi termit perheen

sijoittamisesta laitoshoitoon tai perhehoitoon (Hallituksen esitys eduskunnalle

sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 2014). Kuviossa 1 on esitetty kotiin

vietävän perhekuntoutuksen lähitermejä ja sen sijaintia perhetyön toimintakentällä.

Perhetyön intervention intensiteetti määräytyy aina perheen tarpeiden pohjalta.

Tehostetun perhetyön tavoitteena on perheen ongelmien hoitaminen, korjaaminen ja

poistaminen (Uusimäki 2005). Perhetyöllä pyritään vaikuttamaan tehostetusti perheen

arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen ongelmiin (Myllärniemi 2007). Intensiivisessä ja

tehostetussa perhetyössä interventio on voimakasta. Perhetyön sisällöt eivät ole tarkasti

määriteltyjä, joten perhetyö eri nimikkeiden alla voidaan tulkita samankaltaisiksi

palveluiksi. Alatalon ja työryhmän (2017) mukaan sisällölliset erot ovat häilyviä

perhetyön, perheohjauksen ja erilaisten arvioinneiksi kuvattujen palveluiden välillä.

Palvelujärjestelmässä perhetyö voidaan jakaa neljään tasoon (Kuvio 2). Vähiten

interventiota sisältävä perhetyö on perhepalvelua. Intervention vahvuuden kasvaessa

voidaan puhua monimuotoisesta perhepalvelusta tai perhetukipalvelusta ilman

lastensuojelun asiakkuutta. Seuraava taso on monitasoinen perhetyö lastensuojelun

asiakkuuden osana. Viimeisellä tasolla on korjaava perhetyö, joka toteutuu usein

sijaishuollossa (Uusimäki 2005).

12

Kuvio 2. Perhetyö palvelujärjestelmässä (mukaellen Uusimäki 2005).

Perhetyöllä pyritään ensisijaisesti sosiaaliseen vahvistamiseen, mutta sen avulla voidaan

vahvistaa perhettä myös taloudellisesti, fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti

(Uusimäki 2005). Myllärniemi (2007) nostaa perhetyön yleiseksi tavoitteeksi

vanhemmuuden tukemisen ja asettaa toiminnan keskiöön vanhemman ja lapsen välisen

vuorovaikutuksen edistämisen. Perhetyön työmenetelmät voivat sisältää havainnointia,

ohjausta ja neuvontaa sekä terapeuttista keskustelua. Perheet voivat myös tarvita apua

arkiaskareissa, vaikka tämän painotus näyttää vähentyneen. Toiminnan tavoitteena

voidaan pitää riittävän vahvaa vanhemmuutta, joka mahdollistaa lapsen tarpeisiin

vastaamisen (Myllärniemi 2007). Tavoitteellisuus ja kokonaisvaltainen elämäntilanteen

kohtaaminen korostuvat erityisesti kuntouttavassa toiminnassa (Hurtig 1999).

Kansainvälisessä kirjallisuudessa perhetyöstä ja sen kaltaisesta toiminnasta on käytetty

useita nimityksiä kuten family preservation programme, jonka tavoitteena on ehkäistä

Perhetuki- ja perhetyöpalvelut,

moniammatillinen yhteistyö

Perhepalvelut

1. Taso, kotipalvelu

-kaikille-ei tarvehankintaa-tulosidonnaista-kodin- ja lastenhoitoa-tarjoaa perheille lisähyvinvointia

-esim. kotipalvelu, järjestöt

2. Taso, perhepalvelu/perhetukipalvelu

-ei lastensuojelun asiakkuutta-monimuotoista ja -tahoista-tilapäistä tukea ja apua-asiakkaan määrittelemät tarpeet-kasvatusta, arkitöitä, virkistystä, keskustelua, lomaa, ryhmätoimintoja, perhetyöntekijä kotiin jne.

-esim. kotipalvelu, järjestöt, seurakunta, koulut, päivähoito, terveydenhuolto, nuorisotyö

Perhetyö

3. Taso, perhetyö

-lastensuojelun asiakkuus-monimuotoista-pitkäkestoista-selvä haitta tai ongelma, johon pyritään vaikuttamaan-tukea, apua, hoitoa-tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus-viranomainen määrittelemässä tarvetta

-esim. järjstöt, päivähoito, terveydenhuolto, nuorisotyö, koulut, sosiaalityö, erityispalvelut

4. Taso, korjaava perhetyö

-sijaishuollon kautta-liittyy huostaanottoihin ennen, jälkeen tai sen aikana-perhetyö,- huolto, -neuvonta ja -terapia -ongelmia korjaavaa-yhteistyötä erityispalveluiden kanssa

-esim. järjestöt, sosiaalityö, erityispalvelut

Perheeseen kohdistetun intervention määrä kasvaa

13

sijoitustoimenpiteitä ja home visiting programme, joka viittaa perheen kotiin vietäviin

palveluihin (Alatalo ym. 2017). Family work -käsitettä käytetään esimerkiksi neuvolan

tarjoamasta perhetyöstä (Rautio 2012). Muita nimityksiä perhetyölle ovat family support,

family-based intervention ja family-centered services. Yhteistä kaikille työmenetelmille

on niiden tavoite perheen tukemisesta lapseen kohdistuvien toimenpiteiden sijaan

(Alatalo ym. 2017).

Tässä tutkimuksessa kotiin vietävä perhekuntoutus sijoittuu perhetyön kattokäsitteen alle.

Palvelun interventio on voimakasta, joten se täyttää intensiivisen perhetyön määritelmän.

Toiminnan voidaan katsoa olevan sekä korjaavaa että ennaltaehkäisevää. Perhekuntoutus

yhdistetään usein laitosmuotoisiin palveluihin, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole

laitosmuotoisesta palvelusta, vaan toiminta järjestetään perheiden kodeissa. Kotiin

vietävässä perhekuntoutuksessa toiminta on kokonaisvaltaista, tavoitteellista ja

määräaikaista, mikä on kuntoutukselle tyypillistä. Näiden elementtien avulla voidaan

perustella kuntoutustermin käyttöä, vaikka palvelu ei ole laitosmuotoista. Kotiin vietävä

perhekuntoutus on lastensuojelun toteuttamaa, ja se sijoittuu lastensuojelulaissa

määritetyn tehostetun perhetyön alle.

2.3 Perhetyö Suomessa ja aikaisempi tutkimustieto

Toimintamuotona perhetyö on varsin uusi menetelmä, mutta sen juuret ulottuvat pitkälle

suomalaisen lastensuojelun historiassa (Hurtig 2003). Useat tahot ovat kehittäneet

perhetyön menetelmiä itsenäisesti, mikä on osaltaan johtanut kirjavien käytänteiden ja

käsitteiden käyttöön (Heino ym. 2000). Seuraavissa alaluvuissa esitellään perhetyön

historiaa Suomessa sekä perhetyötä osana lastensuojelua. Kansainväliset kokemukset on

rajattu käsittelemään intensiivistä kotiin vietävää perhetyötä, jota kuvaillaan

tutkimustiedon kautta.

2.3.1 Perhetyö Suomessa

Suomessa kunnallisella kotipalvelulla on pitkät perinteet. Kodinhoitajia järjestettiin

monilapsisten perheiden avuksi jo 1930-luvulla. Kotiapu alkoi muotoutua yleisen

14

sosiaalipalvelun suuntaan 1960-luvulta alkaen, jolloin kotiapua annettiin yhä

suuremmalle asiakaskunnalle. Kotiapua annettiin esimerkiksi tilanteissa, joissa

sairastuneelle lapselle tuli järjestää hoitoa päivähoidon tilalle. Lapsiperheiden

kunnallinen kotiapu on vähentynyt 1980-luvulta alkaen (Bardy ym. 2002).

Kodinhoitajan tehostettu perhetyö kehittyi 1970-luvulla yleisen kotipalvelun rinnalle. Se

oli suunnattu lastensuojelun tueksi perheille, joissa oli lasten terveyttä ja kehitystä

uhkaavia tekijöitä (Bardy ym. 2002). Kodinhoitajan tehostettuun perhetyöhön otettiin

mallia Ruotsin hemma hos -mallista, jossa perhetyötä toteuttivat kodinhoitajat ja

sosiaalityöntekijät. Mannerheimin lastensuojeluliitto käynnisti kodinhoitajan tehostetun

perhetyön kokeilun vuonna 1976. Kokeilun tavoitteena oli kehittää kodinhoitajien työtä

ja ammattitaitoa tukemaan lapsiperheitä erilaisissa elämäntilanteissa ja ongelmissa

perinteisen kodinhoitajan työn ohella (Nupponen ja Simonen 1983).

1970-luvulla kodinhoitajia koulutettiin tehostettuun perhetyöhön, joka oli tavanomaista

kodinhoitoapua tiiviimpää ja sisälsi aiempaa enemmän perheen tukemista ja ohjaamista.

Työskentelyn tavoitteena oli sovittaa menetelmät vastaamaan perheen yksilöllisiä tarpeita

ja edellytyksiä perheissä, joissa oli lasten hyvinvointia uhkaavia tekijöitä. Kodinhoitajan

tehostetun perhetyön taustalla oli ajatus siitä, että perheitä voidaan tukea omatoimiseen

selviytymiseen heidän omassa elinympäristössään viemällä ammattilaisten apu perheiden

koteihin. Tarve palvelun kehittämiselle nousi avohuollon havainnoista ammattiavun

riittämättömyydestä ja saavutettavuuden ongelmista. Kokeilun katsottiin edistävän

sosiaalihuollon yleisiä päämääriä ja ennakoivaa lastensuojelua (Nupponen ja Simonen

1983).

Lastensuojelun sosiaalityön rinnalle on kehitetty 1990-luvun puolivälin jälkeen useita

perheen arkea tukevia perhetyön muotoja. Kodinhoitajien työpanosta siirrettiin perheille,

jotka tarvitsivat erityistä apua ja tukea lasten kasvatuksessa ja huolenpidossa. Työnkuvia

ja palveluita kehitettiin siirtämällä osa kodinhoitajien viroista sosiaalityön yhteyteen

(Bardy ym. 2002). Perhetyöstä on muotoutunut sosiaalityöntekijöiden käyttämä

työmuoto ja palvelu lastensuojelun avohuollon asiakkaille. Kuntien lisäksi perhetyötä

ovat kehittäneet lastensuojelujärjestöt ja seurakunnat (Korkiakangas 2005). Perhetyötä

tehdään ja kehitetään projektien ja hankkeiden muodossa (Hurtig 2003). Tänä päivänä

15

perhetyö on useiden eri tahojen toteuttamaa toimintaa vaihtelevin sisällöin ja menetelmin

(Korkiakangas 2005).

2.3.2 Perhetyö lastensuojelun avohuollossa

Lastensuojelun avohuolto tarkoittaa sosiaalityötä ja muita tarpeeseen perustuvia

palveluita. Sosiaalityön lisäksi lastensuojeluun kuuluvat päivähoito ja päihdehuolto.

Lastensuojelun tukitoimina käytettäessä myös muut terveydenhuollon sekä koulu- ja

nuorisotoimen palvelut ovat osa lastensuojelua. Avohuollolla pyritään

ennaltaehkäisevään toimintaan tukemisen, ohjaamisen ja neuvonnan keinoin

(Korkiakangas 2005). Suomalaisen lastensuojelun perhetyön käytännöt ovat laajat, mutta

ne kohdistuvat aina perheeseen kokonaisuutena ja toiminta on kiinnittynyt perheen

arkeen. Työskentelylle ominaista on kuntoutus, vaikka työtä voidaan perhekuntoutuksen

lisäksi kutsua tehostetuksi perhetyöksi eikä sisällöllisiä eroja aina voida osoittaa (Alatalo

ym. 2017).

Lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi ja hänen perheensä ovat oikeutettuja

vastaanottamaan sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä, jota voi saada myös ilman

lastensuojelun asiakkuutta. Lastensuojelun asiakkaat voivat tämän lisäksi saada

lastensuojelulain mukaista tehostettua perhetyötä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2015). Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) velvoittaa kuntia järjestämään perhetyötä osana

sosiaalipalveluita (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Lastensuojelulain (417/2007) 36§

mukaan lastensuojelun asiakkaille tulee myös tarvittaessa järjestää lastensuojelun

avohuollon tukitoimena tehostettua perhetyötä lapsen asioista vastaavan

sosiaalityöntekijän arvion mukaan. Tarve palveluille tulee määritellä lapsen tai

vanhemman asiakkuussuunnitelmassa (Lastensuojelulaki 417/2007).

Lastensuojelulailla pyritään turvaamaan lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön,

tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelulain

mukaan vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijaisesti lapsen vanhemmilla tai huoltajilla,

mutta viranomaisten on pyrittävä tarjoamaan perheille tukea ja apua kasvatustehtävissään

sekä tarvittaessa ohjattava lapsi ja perhe lastensuojelun piiriin. Lastensuojelun tehtävänä

16

on järjestää palveluita ja tukitoimia lapsen kasvatuksen ja hyvinvoinnin takaamiseksi

(Lastensuojelulaki 417/2007).

Lastensuojelussa kuntouttavaa ja korjaavaa perhetyötä tekevät sosiaalityöntekijät ja

perhetyöntekijät. Asiakasperheet ohjautuvat perhetyön piiriin pääasiassa lastensuojelun

sosiaalityöntekijän kautta. Lastensuojelun perhetyötä vastaanottavilla perheillä tulee olla

lastensuojelun avohuollon asiakkuussuunnitelma. Toiminnan tulee olla suunnitelmallista

ja tavoitteellista sekä lapsen ja perheen tarpeisiin pohjautuvaa. Perhetyön kesto vaihtelee

puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Asiakasperheet ovat usein moniongelmaisia ja

tarvitsevat intensiivistä tukea arjessa sekä ohjausta, neuvontaa ja pitkäaikaista

kuntoutusta. Perhetyötä vastaanottavissa perheissä on usein lastensuojelullisia

riskitekijöitä kuten päihde- tai mielenterveysongelmia. Perhetyö tulisi aloittaa

lastensuojeluasiakkuuden alkuvaiheessa, mutta usein työ aloitetaan liian myöhään

ehkäisevän tavoitteen näkökulmasta. Perhetyö joudutaan usein aloittamaan epävarmassa

tilanteessa, jossa ei tiedetä, voidaanko palvelujärjestelmän viimesijaisella tukitoimella

vastaamaan perheiden avuntarpeeseen (Myllärniemi 2007).

Perhetyö lastensuojelun avohuollossa perustuu yhteystyöhön ja vapaaehtoisuuteen, mutta

lastensuojelu voi velvoittaa perhettä tukitoimien vastaanottamiseen huostaanoton uhalla.

Lastensuojelutyöhön liittyvä kontrolli voi aiheuttaa asiakkaissa vastustusta. Tilanteet

voivat muodostua ongelmallisiksi silloin, kun viranomaisen ja asiakkaan näkemykset

eivät kohtaa (Alatalo ym. 2017). Muita lastensuojelun perhetyötä haittaavia tekijöitä ovat

muun muassa suuret asiakasmäärät, työntekijöiden kuormittuneisuus ja vaihtuvuus,

kustannuskysymykset sekä eri toimijoiden väliset yhteistyön ongelmat (Yliruka ym.

2018; Lahtinen ym. 2017). Palveluiden väliset puutteet yhteistyössä voivat ilmentyä

heikkona koordinointina, mikä voi aiheuttaa palveluiden päällekkäisyyksiä sekä

ongelmia asianmukaisiin palveluihin ohjaamisessa (Alatalo ym. 2017). Lastensuojelun

perhetyön onnistuminen edellyttää perheen kokonaisvaltaista tukemista, toimivaa

työskentelysuhdetta, riittävää aikaa, luottamusta ja sitoutumista (Alatalo ym. 2017;

Lahtinen ym. 2017).

17

2.3.3 Lastensuojelun kustannukset ja asiakasmäärät

Lastensuojelun ennaltaehkäisevän toiminnan kustannuksien tilastointi on haasteellista,

sillä ennaltaehkäisevä toiminta sisältää laajasti kunnan perus- ja erityispalveluita, joilla

pyritään tukemaan lapsen kasvua ja hyvinvointia sekä edistämään vanhemmuutta

(Heinonen ym. 2012). Ennaltaehkäisevien palveluiden toteutuksen ja sisältöjen erot eri

paikkakunnilla voivat vaikuttaa kustannusten arvioihin ja tehdä vertailusta haasteellista.

Heinonen ja työryhmä (2012) tuovat esille, että lastensuojelun asiakkaat tarvitsevat usein

myös muita palveluita, kuten mielenterveys- ja päihdepalveluita. Nämä voivat vaikuttaa

kokonaiskustannuksiin.

Lastensuojelun avohuollon kustannukset koostuvat lapsiperheiden ongelmatilanteiden

selvittämiseen liittyvien palveluiden kustannuksista. Näihin palveluihin kuuluvat

esimerkiksi lastensuojelun perhetyö, perhekuntoutus ja sijoituksen jälkihuoltona annetut

lastensuojelun palvelut. Vuonna 2018 kustannukset olivat 305 miljoonaa euroa koko

maassa ja Pohjois-Karjalassa noin 6,4 miljoonaa euroa (Tilasto- ja indikaattoripankki

Sotkanet.fi 2019a). Kotiin vietävän avun, kuten perhetyön, kustannukset vaihtelevat

paikkakunnittain sekä toteuttajan mukaan. Kunnat voivat tarjota ensin omaa palveluaan

ja tämän jälkeen ostopalveluna hankittua intensiivisempää perhetyötä, jos sijoituksen

riski on edelleen korkea. Kunnan oman perhetyön hinta on keskimäärin noin 57 euroa ja

ostopalvelun hinta noin 64 euroa tunnilta (Heino ym. 2016).

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat kasvaneet. Vuonna 2015

kustannukset olivat yli 744 miljoonaa euroa, kun vuonna 2018 kustannukset olivat 880

miljoonaa euroa. Pohjois-Karjalassa kustannukset olivat vuonna 2018 yli 23 miljoonaa

euroa. Palveluihin lasketaan mukaan lastensuojelun laitokset, perhekodit, muu lasten

laitoshoito ja sijaisperhehuolto (Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2019b).

Sijaishuollon kustannukset muodostavat suurimman osan lastensuojelun kustannuksista.

Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa yhden lapsen sijoittaminen maksoi

keskimäärin hieman alle 55000 euroa vuonna 2018 (Forsell 2019).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yksikkökustannusraportin mukaan sijaishuolto

laitoksessa maksaa noin 260 euroa vuorokaudessa. Ammatilliseen perhekotiin ja

sijaisperheeseen sijoittaminen on kustannuksiltaan edullisempaa. Laitosmuotoisen

18

sijoittamisen vuosikustannusten arvioitiin olevan 90000 euroa yhtä lasta kohden ja

ammatilliseen perhekotiin sijoittamisen kustannusten noin 65000 euroa (Heino ym.

2016). Kuusikko-työryhmän raportissa sijaisperheeseen sijoittamisen kustannukset olivat

matalammat. Sijaisperheeseen sijoittaminen, eli toimeksiantoon perustuva perhehoito,

maksoi keskimäärin 101 euroa vuorokaudessa eli alle 37000 euroa vuodessa (Forsell

2019).

Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on huomattavasti kalliimpaa kuin lastensuojelun

avopalveluiden järjestäminen. Yhden vuoden laitossijoitus maksaa saman verran kuin

seitsemän vuoden intensiivinen perhetyö. Vastaavasti samalla hinnalla perheille voidaan

tarjota perheneuvolakäyntejä yli 400 kertaa tai kotipalvelua voitaisiin järjestää noin 3000

tuntia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017). Lastensuojelun ehkäisevään työhön

panostaminen on järkevää, kun huomioidaan resurssit ja inhimilliset näkökulmat.

Kaikkien lasten kohdalla ennaltaehkäisevät palvelut eivät kuitenkaan riitä takaamaan

turvallista lapsuutta, ja siksi on tärkeää panostaa laadukkaaseen sijaishuoltoon samalla

kun kehitetään lastensuojelun avopalveluita (Henonen ym. 2012).

Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärät ovat olleet kasvussa 1990-luvulta lähtien

(Bardy ym. 2002). Vuonna 2015 asiakasmäärät vähentyivät sosiaalihuoltolain

muutoksesta johtuen. Asiakasmäärien vähentyminen on seurausta siitä, että perheille on

pystytty tarjoamaan sosiaalihuoltolain mukaisia matalan kynnyksen palveluita, kuten

tukea, ohjausta ja kotiapua, ilman lastensuojelun asiakkuutta. Kun lastensuojelun

asiakasmäärät vähentyivät, sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen käyttö puolestaan

lisääntyi. Sosiaalihuoltolain muutos astui voimaan 1.4.2015, jonka jälkeen lastensuojelun

asiakasmäärät ovat selkeästi vähentyneet. Vuonna 2014 lastensuojelun avohuollon

asiakkaana oli 80300 alle 18-vuotiasta lasta ja vuonna 2016 määrä oli yli 31000 asiakasta

vähemmän (Kuoppala ja Säkkinen 2017).

Lastensuojelun avohuollon asiakasmäärä vuonna 2018 oli noin 54900, mikä on noin 1000

asiakasta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2018 kodin ulkopuolelle sijoitettuja

lapsia ja nuoria oli yhteensä 18500 ja näistä alle 18-vuotiaita oli 15900. Kiireellisiä

sijoituksia oli noin 4400 ja huostaanottoja 10900. Kiireelliset sijoitukset lisääntyivät noin

seitsemän prosenttia ja huostaanotot hieman yli kaksi prosenttia edellisestä vuodesta.

19

Sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisesti sijoitettujen että huostaanotettujen tilastoihin,

sillä ennen huostaanottoa on voitu tehdä kiireellinen sijoitus (Kuoppala ym. 2019).

Pohjois-Karjalassa avohuollon piirissä vuonna 2018 oli 1080 alaikäistä lasta. Kodin

ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli yhteensä 530. Huostaanotettuja ja kiireellisesti

sijoitettuja lapsia oli Pohjois-Karjalassa noin 420. Pohjois-Karjalassa kiireellisesti

sijoitettujen lasten osuus suhteutettuna vastaavaan väestöön oli 0,7 prosenttia. Luku on

muita maakuntia suurempi, ja koko maan vastaava luku oli 0,4 prosenttia vuonna 2018

(Kuoppala ym. 2019).

TAULUKKO 1. Sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain mukaisia palveluita

vastaanottavat perheet vuosina 2017 ja 2018 (mukaellen Kuoppala ym. 2019).

Perheet 2017 Perheet 2018 Muutos (n) Muutos (%) Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö (18§)

14029 17691 3662 26

Sosiaalihuoltolain mukainen kodin- ja lastenhoitopalvelu (19§)

13419 12790 -629 -5

Lastensuojelulain mukainen kodin- ja lastenhoitopalvelu (36§)

2010 2455 445 22

Lastensuojelulain mukainen tehostettu perhetyö (36§)

10094 10049 -45 0,05

Sosiaalihuoltolain mukaisen perhetyön määrä koko maassa lisääntyi 26 prosenttia

verrattuna vuoden 2017 ja 2018 käyttäjämääriä. Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä

vastaanottavia perheitä oli vuonna 2017 noin 14000 ja vuonna 2018 hieman alle 17700.

Sosiaalihuoltolain mukaisen kodin- ja lastenhoitopalvelun käyttö vähentyi 5 prosenttia

vuoden aikana. Lastensuojelulain mukaisten palveluiden käyttö puolestaan lisääntyi.

Lastensuojelulain mukaista kodin- ja lastenhoitopalvelua käyttäviä perheitä oli vuonna

2017 hieman yli 2000 ja palvelun käyttö lisääntyi 22 prosenttia vuonna 2018.

Lastensuojelulain mukaisen tehostetun perhetyön käyttö pysyi ennallaan. Palvelua

20

vastaanottavia perheitä oli molempina vuosina hieman yli 10000 (Kuoppala ym. 2019).

Tarkat luvut käyttäjämääristä on nähtävissä taulukosta 1.

2.3.5 Kotiin vietävä perhekuntoutus Siun soten alueella

Siun sote on aloittanut LAPE-muutosohjelmaan liittyen lastensuojelun perhetyön ja

perhekuntoutuksen mallin kehittämisen vuonna 2017. Tavoitteena on vähentää lasten

kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta kotiin vietävällä perhekuntoutuksella ja

tehostetulla perhetyöllä (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

2017). Palvelusta käytettiin suunnitteluvaiheessa nimitystä intensiivinen perhetyö sekä

intensiivinen perhekuntoutus. Palvelun käynnistyttyä lopulliseksi nimeksi vakiintui

kotiin vietävä perhekuntoutus, jota toteuttaa KuPerKeikka -tiimi. Kotiin vietävä

perhekuntoutus on intensiivistä perhetyötä, kun tarkastellaan intervention voimakkuutta,

työskentelyn tavoitteita ja menetelmiä. Kuntoutus termistä huolimatta kyseessä ei ole

laitosmuotoinen palvelu. Perhekuntoutus on lastensuojelun toteuttamaa ja se sijoittuu

lastensuojelulaissa määritetyn tehostetun perhetyön alle.

Kotiin vietävällä perhekuntoutuksella pyritään kohdistamaan perhetyön palveluita alle

18-vuotiaille lastensuojelun asiakkaille tilanteissa, joissa muut avohuollon tukitoimet

eivät ole riittäviä tukemaan lapsen kotona asumista. Palvelu koskee myös niitä lapsia,

jotka ovat palaamassa kotiin sijaishuoltopaikasta. Pyrkimyksenä on tarjota aiempaa

vaikuttavampaa ja lyhytkestoisempaa intensiivistä lapsen hyvinvointia lisäävää palvelua

(Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

Siun soten alueella kotiin vietävä perhekuntoutus määritellään kotiin vietäväksi

palveluksi, jolla pyritään ehkäisemään lapseen kohdistuvat sijoitustoimenpiteet sekä

lisäämään vanhempien osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Palvelulla pystytään

vähentämään ja lyhentämään kalliita sijaishuollon perhekoti- ja laitossijoituksia sekä

vähentämään avohuollon ostopalveluiden tarvetta. Tehostettu perhetyö on

lastensuojelulain mukaista palvelua, joka pohjautuu lastensuojelun eettisiin arvoihin ja

periaatteisiin. Työssä korostetaan asiakaslähtöisyyttä, avoimuutta ja yhdenvertaisuutta

(Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

21

Tehostettu perhetyö pohjautuu asiakkuussuunnitelmaan, joka on laadittu yhdessä perheen

kanssa. Perheelle nimetään omat vastuutyöntekijät, jotka työskentelevät yhteistyössä

lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja yhteistyöverkoston kanssa. Tehostettua

perhetyötä toteuttavat sosiaaliohjaajat työpareittain yhteistyössä asiakkaana olevan

lapsen ja perheen kanssa. Tehostetun perhetyön työntekijöiden työmenetelmät sisältävät

muun muassa havainnointia, ohjausta, viikko-ohjelmien tekemistä, toiminnallisia

menetelmiä, keskustelua ja arviointia. Työntekijät arvioivat työskentelyn tuloksia

yhdessä perheen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa koko

työskentelyn ajan (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

Työtä toteutetaan perheen omassa elinympäristössä 3-6 kuukauden ajan neljässä eri

vaiheessa. Työskentely pohjautuu perheen yksilöllisiin tarpeisiin ja alkaa

valmisteluvaiheella, jossa perheen kanssa sovitaan kotiin vietävän perhekuntoutuksen

aloittamisesta ja kartoitetaan intensiivisen työskentelyn tavoitteet. Aloitus- ja

työskentelyvaiheessa perhekuntoutuksen työpari työskentelee perheessä 4-8 tuntia

päivässä 5-7 päivänä viikossa. Työskentelyvaiheen lopussa työparin työmäärää

vähennetään 3-5 päivään viikossa. Kotiin vietävän perhekuntoutuksen loppuvaiheessa

käyntikertoja vähennetään edelleen 1-3 päivään viikossa (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja

terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

2.3.6 Aikaisempi tutkimustieto intensiivisestä perhetyöstä

Perhekuntoutusta koskeva aikaisempi tutkimustieto liittyy laitosmuotoiseen perhetyöhön.

Sisällöllisesti kotiin vietävät intensiivisen perhetyön muodot ovat eri nimityksistä

huolimatta lähempänä kotiin vietävää perhekuntoutusta. Intervention toteutuspaikka on

oleellinen tekijä toimintaa tarkastellessa. Tähän kirjallisuuskatsaukseen valittiin

tutkimuksia kotona toteutettavia intensiivisen perhetyön muodoista.

Kokemukset intensiivisestä perhetyöstä eivät ole johdonmukaisia. Intensiivisen

perhetyön tutkimus on keskittynyt pääasiassa sen vaikuttavuuden selvittämiseen

tarkastelemalla asiakasperheiden sijoitustoimenpiteiden määriä. Intensiivisen perhetyön

vaikuttavuutta on tutkittu kansainvälisesti, mutta suomalainen tutkimus on ollut vähäistä.

Pölkki työryhmineen (2016) on tutkinut intensiivisen perhetyön avulla saatuja muutoksia

22

lastensuojelun asiakasperheissä. Intensiivinen perhetyö näyttää tuovan apua

moniongelmaisille perheille oikein kohdennettuna. Tutkimuksen mukaan perheiden

tilanne parani suurella osalla (66 %) perheistä intensiivisen perhetyön jälkeen

perhetyöntekijöiden arvioimana. Tutkimuksen aikana tai kaksi vuotta sen jälkeen 93:sta

lapsesta 11 oli sijoitettu sijaishuoltoon. Tutkimus oli osa Kriittisten tapahtumien

menetelmä lastensuojelun sosiaalityötä koskevassa tutkimuksessa -projektia (Pölkki ym.

2016).

Kansainvälisten tutkimusten mukaan intensiivisellä perhetyöllä voidaan edistää perheen

hyvinvointia. Tyusen ja työryhmän (2010) mukaan intensiivinen perhetyö lisää perheiden

toimintakykyä perheympäristön, perheen sosiaalisen tuen, perheen vuorovaikutuksen,

vanhempien ja huoltajien sekä lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta. Intensiivisen

perhetyön todettiin mahdollisesti ehkäisevän lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle (Tyuse

ym. 2010). Lietzin (2009) tutkimuksessa 60 prosenttia perheistä koki hyötyneensä

intensiivisestä perhetyöstä. Tutkimuksessa havaittiin, että jotkin perheet arvioivat

tilanteen parantuneen intervention aikana, mutta muutosten ei koettu johtuvan itse

interventiosta (Lietz 2009). Perhetyön aikana saavutetut myönteiset muutokset voivat

johtua muistakin tekijöistä kuin itse perhetyöstä, joten saman tulokseen voidaan

mahdollisesti päästä myös ilman interventiota.

Kahdestakymmenestä tutkimuksesta muodostetun meta-analyysin mukaan intensiivisillä

perhetyön ohjelmilla on kohtalainen positiivinen vaikutus perheiden toimintakykyyn.

Intensiiviset perhetyön ohjelmat eivät olleet tehokkaita estämään lasten sijoituksia

kaikkien perheiden kohdalla. Perhetyön ohjelmien todettiin ehkäisseen sijoituksia, kun

ne kohdistettiin moniongelmaisiin perheisiin pois lukien ne perheet, joissa oli väkivaltaa

ja heitteillejättöä (Al ym. 2012).

Kaikki tutkimukset eivät tue perhetyön tehokkuutta. Heneghanin ja työryhmän (1996)

metodologisen katsauksen mukaan lasten sijoitusten määrät interventio- ja

verrokkiryhmissä olivat lähes yhtä suuret. Suhteellinen riski lasten sijoittamiselle väheni

merkittävästi kahdessa tutkimuksessa kymmenestä intensiivisen perhetyön avulla.

Kahdeksassa tutkimuksessa kymmenestä ei voitu osoittaa intervention vaikuttavuutta

lasten sijoitusten vähentämiseksi perheissä, joissa oli väkivallan tai heitteillejätön riski.

Intensiivisen perhetyön tutkimusten todettiin sisältäneen useita metodologisia haasteita,

23

kuten riittämättömiä kuvauksia interventioista ja sokkouttamattomia lopputulosten

arvioita (Heneghan ym. 1996).

Perhetyötä toteuttavien työntekijöiden ja asiakasperheiden kokemukset intensiivisestä

perhetyöstä ovat vaihtelevia. Christensenin (1995) tutkimuksen mukaan perhetyötä

toteuttavat terapeutit kokivat kotona toteutettavan perhetyön sisältävän häiriötekijöitä

perheiden huonojen asuinolosuhteiden takia. Haastatteluissa he toivat esille huolen

työturvallisuudesta. Haastavista työoloista huolimatta suurin osa terapeuteista havaitsi

positiivisia, mutta hitaita, muutoksia perheissä. Haastatteluissa nousi esille kotona

toteutettavan perhetyön saavuttavan myös ne perheet, jotka eivät muuten osallistuisi tai

hyötyisi perinteisestä perheterapiasta (Christensen 1995).

Lietzin (2010) toteuttamassa haastattelututkimuksessa ilmeni, että perhetyön

periaatteiden toteutuminen on ollut epäjohdonmukaista. Useat perheet kokivat perhetyön

olleen voimaannuttavaa, perhettä kunnioittavaa ja vuorovaikutuksellista. Haastatteluissa

tuotiin esille myös kritiikkiä ja parannusehdotuksia. Osa perheistä koki, että palveluiden

tarkoituksesta ja toteutuksesta ei informoitu riittävästi. Perheet kokivat, että palvelut eivät

vastanneet heidän yksilöllisiä tai kulttuurisia tarpeitaan. Osa perheistä arvioi, että

perhetyötä ei tehty yhteistyössä eikä perhetyötä koettu voimaannuttavana (Lietz 2010).

Joissain tutkimuksissa kuvattiin intensiivisen perhetyön onnistumisen kannalta oleellisia

tekijöitä. Työntekijöiden näkökulmasta tärkeitä tekijöitä olivat riittävä aika perheen

kanssa työskentelylle, luottamus, sitoutuminen työhön, käytännön apu, perheen

kommunikaation tukeminen ja lapsen edun varmistaminen (Pölkki ym. 2016). Lietzin

(2009) tutkimuksen mukaan intensiivisen perhetyön onnistumiseen vaikuttivat perheen

sitoutuminen, avoimuus palveluja kohtaan, sosiaalinen tuki ja hengellisyys. Onnistumista

edisti työntekijöiden ja asiakkaiden hyvä yhteistyö ja asianmukaiset palvelut.

Taulukosta 2 on nähtävillä intensiivistä perhetyötä käsittelevien tutkimuksien tuloksia.

Intensiivisellä perhetyöllä voidaan mahdollisesti ehkäistä lasten sijoitustoimenpiteitä,

mutta tutkimusten tulokset olivat vaihtelevia. Intensiivinen perhetyö näyttää olevan

hyödyllistä moniongelmaisille perheille oikein kohdistettuna. Kuitenkin ne perheet,

joissa oli havaittavissa väkivaltaa ja heitteillejättöä, eivät hyötyneet intensiivisestä

perhetyöstä.

24

TAULUKKO 2. Tutkimuksia intensiivisestä perhetyöstä

Viite Tutkimus Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Keskeiset tulokset Pölkki ym. 2016 Suomi

Critical factors of intensive family work connected with positive outcomes for child welfare clients

Teemahaastattelu ja seurantatutkimus: Perheet (n=35), Lapset (n=93), Perhetyöntekijät (n=20), Perhetyön johtajat (n=3) Lastensuojelun asiakirjat

Intensiivisen perhetyön (intensive family work) tuottamien muutosten selvittäminen lastensuojelun asiakasperheissä asiakkuusasetelman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Myönteisten vaikuttavuustekijöiden tunnistaminen perhetyöntekijöiden näkökulmasta.

Palvelua vastaanottavat olivat heterogeenisiä. Vanhempien tarpeet olivat suuria (heikko vanhemmuus, laiminlyönnit, kaltoinkohtelu). Tilanne parani 66% perheissä. 27 lasta 87:stä ei jatkanut lastensuojelun asiakkaana. Perhetyön aikana tai kaksi vuotta sen jälkeen 11 lasta oli sijoitettu sijaishuoltoon. 49 lasta jatkoi lastensuojelun avopalveluiden asiakkaana. Työntekijät arvioivat onnistumisen kannalta tärkeäksi riittävän ajan, luottamuksen rakentamisen, sitoutumisen, käytännön avun, kommunikaation tukemisen ja lapsen edun varmistamisen.

Al ym. 2012 Hollanti

A meta-analysis of intensive family preservation programs: Placement prevention and improvement on family functioning

Meta-analyysi: 20 tutkimusta, tutkimuksiin osallistuneet yhteensä (n=31369). Kaikissa tutkimuksissa oli verrokkiryhmät ja ne sisälsivät arvioinnin ohjelmasta. Mukana oli satunnaistettuja ja ei-satunnaistettuja tutkimuksia.

Tavoitteena oli selvittää lyhyen kotona toteutettavan intensiivisen perhetyön (intensive family preservation programs) vaikutukset lasten sijoituksiin, perheen toimintakykyyn, lasten käyttäytymisen ongelmiin ja sosiaaliseen tukeen.

Intensiivisillä perhetyön ohjelmilla oli kohtalainen positiivinen vaikutus perheen toimintakykyyn. Intensiiviset perhetyön ohjelmat eivät olleet tehokkaita estämään sijoituksia, kun tarkastellaan kaikkia osallistujia. Intensiiviset perhetyön ohjelmat ehkäisivät sijoituksia moniongelmaisilla perheillä pois lukien perheet, joissa oli väkivaltaa ja heitteillejättöä. Ohjelmat näyttävät hyödyttävän enemmän poikia kuin tyttöjä. Hyödyt olivat vähäisempiä vanhemmilla lapsilla. Sijoituksiin vaikuttivat asiakkaiden taustatekijät, ohjelman sisältö ja tutkimuksen luonne sekä julkaisuun liittyvät tekijät.

25

Viite Tutkimus Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Keskeiset tulokset Lietz 2010 USA

Theoretical adherence to family centered practice: Are strengths-based principles illustrated in families' descriptions of child welfare services?

Haastattelu Perheet (n=44) Aineisto Examining families´perceptions of intensive in-home services: A mixed methods study -tutkimuksesta (Lietz 2007

Tavoitteena oli selvittää perheiden käsityksiä palveluista ja tutkia sitoutumista perhetyöhön (Family Preservation Services) ja perhetyötä määritteleviin periaatteisiin. Tavoitteena oli selvittää näkyvätkö perhetyön periaatteet perheiden haastatteluissa.

Tulokset olivat epäjohdonmukaisia. 14 tapauksessa perhetyön periaatteet olivat havaittavissa vastaanotetuissa palveluissa. 10 tapauksessa periaatteiden toteutuminen oli epäjohdonmukaista ja 20 tapauksessa perheiden havainnot olivat vastakohtaisia perhetyön periaatteille. Haastatteluissa useat perheet kokivat perhetyön olleen kunnioittavaa, voimaannuttavaa ja vuorovaikutuksellista. Osa perheistä koki, että palveluiden tarkoituksesta ja toteutuksesta ei informoitu riittävästi. Perheet kokivat, etteivät palvelut vastanneet heidän yksilöllisiä ja kulttuurisia tarpeitaan. Osa perheistä ei kokenut toimintaa työntekijän ja perheen yhteistyönä ja toiminta ei ollut voimaannuttavaa.

Tyuse ym. 2010 USA

Evaluation of an Intensive In-Home Family Treatmetn Program to Prevent Out-Of-Home Placement

Seurantatutkimus: Perheet (n=117-120) Lapset (n=186)

Arvioida intensiivisen perhetyön (intensive, in-home family preservation program) tehokkuutta perheissä, joissa oli riski lapsen/lasten sijoittamiseen perheen ulkopuolelle. Selvittää intensiivisen perhetyön vaikutuksia perheympäristöön, sosiaaliseen tukeen, vuorovaikutukseen, vanhempiin ja huoltajiin sekä lapsen hyvinvointiin.

Interventio lisäsi perheen toimintakykyä kaikilla viidellä osa-alueella (perheympäristö, perheen sosiaalinen tuki, perheen vuorovaikutus, vanhemmat ja huoltajat sekä lapsen hyvinvointi). Interventiolla voidaan mahdollisesti ehkäistä sijoitustoimenpiteitä. Interventiolla ei ollut vaikutusta yhteisön turvallisuuteen, työllisyyteen, toimeentuloon tai parisuhteen toimivuuteen.

26

Viite Tutkimus Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Keskeiset tulokset Lietz 2009 USA

Examining families´perceptions of intensive in-home services: A mixed methods study

Monimenetelmätutkimus haastattelu ja kysely: Perheet (n=53)

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kokivatko perheet voimistuvansa osallistuttuaan intensiivisen perhetyön palveluihin (intensive in-home services)

60 % perheistä koki saaneensa apua interventiosta. 40 % koki, ettei palveluista ollut heille hyötyä. Laadullisen aineiston mukaan 75 % koki perheen voimistuneen osallistumisen jälkeen ja näistä perheistä 82 % arvioi perhetyön olleen osallisena hyviin tuloksiin ainakin joiltain osin. 25 % perheistä ei kokenut perheen tilannetta aiempaa vahvempana. Toimintakyvyn mittarilla arvioituna 50 % perheistä arvioi toimintakyvyn merkittävästi parantuneeksi intervention päätyttyä. Perheet raportoivat positiivisina tuloksina vanhemmuuden taitojen lisääntymisen ja perheen sisäisen kommunikaation parantumisen.

Heneghan ym. 1996 USA

Evaluating intensive family preservation programs: a methodological review

Katsaus: 10 tutkimusta Kaikissa tutkimuksissa oli verrokkiryhmät ja ne sisälsivät arvioinnin ohjelmasta. Mukana oli satunnaistettuja ja ei-satunnaistettuja tutkimuksia

Tarkoituksena oli tarkastella perhetyön (family preservation services) arviointien soveltuvuutta niiden palveluiden osalta, jotka oli suunniteltu tukemaan perheitä ja estämään lasten sijoittamista perheen ulkopuolelle tilanteissa, joissa lapsiin on kohdistunut heitteillejätön tai kaltoinkohtelun riski. Tavoitteena oli arvioida perhetyön tehokkuutta lasten sijoitusten vähentämisessä.

Lasten sijoitukset olivat 21-59 % interventioryhmissä ja 20-59 % vertailuperheissä. Suhteellinen riski lasten sijoittamiselle väheni merkittävästi kahdessa tutkimuksessa intervention avulla. Kahdeksassa tutkimuksessa kymmenestä ei voitu osoittaa perhetyön vaikuttavuutta lasten sijoitusten vähentämiseksi perheissä, joissa oli väkivallan tai heitteillejätön riski. Tutkimuksissa oli useita metodologisia haasteita (heikosti märitellyt riskiarviot, riittämättömät kuvaukset interventioista ja sokkouttamattomat lopputulosten määrittelyt).

27

Viite Tutkimus Tutkimusmenetelmä Tutkimuksen tarkoitus Keskeiset tulokset Christensen 1995 USA

Therapists´ perspectives on home-based family therapy

Haastattelu: Terapeutit (n=10) Terapeuteilla tutkimuksessa tarkoitetaan eri koulutustaustoilla työskenteleviä ihmisiä, jotka toteuttivat perhetyötä/terapiaa perheiden kodeissa

Perhetyötä (home-based family preservation services) toteuttavien terapeuttien kokemusten selvittäminen perheissä, jotka ohjautuivat palvelun piiriin lastensuojelun ja sosiaalitoimiston kautta.

Terapeutit kokivat asiakkaiden kodeissa häiriötekijöitä huonoista asuinolosuhteista johtuen. Terapeuttien työturvallisuus herätti huolestusta. Asiakkaiden kotona oli mahdollista saada erilaista informaatiota kuin toimistolla työskennellessä. Etuna oli niiden asiakkaiden tavoittaminen, jotka eivät hyötyisi tai osallistuisi tavanomaiseen perheterapiaan. Seitsemän kymmenestä terapeutista työskentelisi mieluummin toimistossa kuin asiakkaiden kodeissa. Työ koettiin hitaaksi ja aikaa vieväksi. Yhdeksän kymmenestä terapeutista havaitsi positiivisia, mutta hitaita muutoksia perheissä. Yksi terapeuteista koki asiakkaiden tilanteen huonontuvan.

28

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotiin vietävää perhekuntoutusta ja tehostettua

perhetyötä vastaanottavien perheiden vanhempien kokemuksia kotiin vietävästä

perhekuntoutuksesta Siun soten alueella. Asiakkaiden kokemuksia perhetyön

intensiivisistä muodoista ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, joten aiheen tutkiminen on

perusteltua. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa laadullista tietoa Siun soten alueella

toteutettavasta kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta ja tehostetusta perhetyöstä.

Tutkimuskysymykset:

1. Miten vanhemmat kokivat kotiin vietävän perhekuntoutuksen?

2. Millaisia perhekuntoutuksesta johtuvia muutoksia vanhemmat kokivat perheessä

tapahtuneen?

3. Miten vanhemmat kehittäisivät kotiin vietävää perhekuntoutusta?

Asiakkaiden kokemuksia voidaan hyödyntää kotiin vietävän perhekuntoutuksen

kehittämisessä ja mahdollisten ongelmakohtien havaitsemisessa. Tutkimus antaa kotiin

vietävän perhekuntoutuksen asiakkaille mahdollisuuden asiakaspalautteen antamiseen,

jota voidaan hyödyntää perhetyön kehittämiseen liittyvän projektin arvioinnissa sekä

perhetyötä tekevien henkilöiden koulutuksessa.

29

4 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT

Laadullinen tutkimus antaa mahdollisuuden ilmiöiden ymmärtämiseen, kun tutkitaan

ihmistä, hänen elämänpiiriään ja näitä koskevia merkityksiä. Terveystieteissä

tutkimuksen kiinnostuksen kohteina ovat terveys ja siihen liittyvät tekijät. Laadulliselle

tutkimukselle ominaista on induktiivisuus, jossa havainnot yksittäisistä tapahtumista

yhdistyvät laajoiksi kokonaisuuksiksi (Kylmä ja Juvakka 2007).

4.1 Aineiston keruu ja tutkimusmenetelmät

Tutkimusaineisto koostuu vanhemmista (n=7), jotka olivat kotiin vietävän

perhekuntoutuksen asiakkaina tai olivat jo päättäneet palvelun. Perhekuntoutusta

vastaanottavia perheitä oli aineiston keräämisen aikaan 15, joista kymmentä pyydettiin

tutkimukseen mukaan. Tutkimuksen ulkopuolelle jäivät ne perheet, joissa palvelu oli

vasta alkuvaiheessa.

Aineisto kerättiin haastatteluilla. Kun aihe on vähän tutkittu tai se on arka ja vaikea, sopii

haastattelu tutkimusmenetelmäksi. Haastattelulla voidaan saada monipuolisia ja

vaihtelevia kuvauksia tutkittavasta ilmiöstä (Hirsjärvi ja Hurme 2015; Kylmä ja Juvakka

2007). Haastatteluja pyrittiin tekemään laajasti Siun soten alueella, mutta kaikki

haastattelut tapahtuivat Joensuussa. Kotiin vietävän perhekuntoutuksen työntekijät

rekrytoivat haastateltavat vanhemmat työnsä ohessa. Kotiin vietävän perhekuntoutuksen

asiakasperheille toimitettiin SOS-Lapsikylän kanssa laadittu esittelykirje (Liite 1), jossa

kerrottiin haastattelun kulusta ja aineiston käyttötarkoituksista. Esittelykirjeen yhteydessä

kerrottiin haastattelun teemoista, joihin haastateltavat saivat tutustua etukäteen.

Vanhemmilta pyydettiin lupa yhteistietojen luovutukseen haastatteluiden järjestämistä

varten. Haastattelutilanteiden järjestämisestä sovittiin vanhempien kanssa puhelimitse.

Yhdeksän vanhempaa ilmoitti halukkuutensa haastatteluun, mutta kaksi sovituista

haastatteluista peruuntui. Haastatteluihin osallistui seitsemän vanhempaa seitsemästä eri

perheestä. Perheille tarjottiin mahdollisuutta parihaastatteluun, jossa molemmat

vanhemmat osallistuvat samaan haastattelutilanteeseen. Parihaastatteluihin ei ollut

halukkaita, joten kaikki haastattelut toteutuivat yksilöhaastatteluina. Aineiston koko jäi

30

pieneksi, mutta tämä on tyypillistä laadulliselle tutkimukselle (Tuomi ja Sarajärvi 2018;

Kylmä ja Juvakka 2007).

Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, joiden pohjana toimi puolistrukturoitu

haastattelurunko. Teemahaastattelu koostuu kysymyksistä, joihin haastateltavat saavat

vastata omin sanoin ilman valmiiksi annettuja vastausvaihtoehtoja. Menetelmässä

haastattelijalla on mahdollisuus vaihdella kysymysten sanamuotoja ja järjestystä, mutta

kysymyksien sisällöt ovat kaikille samat. Teemahaastattelussa tärkeää on haastattelua

johdattavat teemat tarkasti muotoiltujen kysymyksien sijaan. Haastattelun etuna on se,

että ihminen nähdään tutkimustilanteessa subjektina, aktiivisena osapuolena, jolla on

mahdollisuus tuoda itseään koskevia asioita esille mahdollisimman vapaasti. Haastattelu

antaa tutkijalle myös mahdollisuuden esittää tarkentavia kysymyksiä vastauksien

syventämiseksi (Hirsjärvi ja Hurme 2015).

Haastattelun teemat ja haastattelurunko (Liite 2) laadittiin yhteistyössä SOS-Lapsikylän

kehittämissuunnittelijan kanssa, sillä haastatteluaineistoa oli tarkoitus käyttää myös

asiakaspalautteena erillään tästä tutkimuksesta. Tämä on vaikuttanut haastattelua

ohjaavien teemojen valintaan. Haastattelumateriaalin käytöstä sovittiin etukäteen niin,

että se on kokonaisuudessaan käytettävissä tässä pro gradu -tutkielmassa sekä

perhekuntoutuksen kehittämisen projektissa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen

litteroitua aineistoa ei ollut tarpeellista toimittaa SOS-Lapsikylälle tai Siun sotelle. SOS-

Lapsikylä ja Siun sote käyttävät tämän tutkimuksen tuloksia kotiin vietävän

perhekuntoutuksen sisäisessä kehittämistyössä.

Haastattelut tapahtuivat perheiden kodeissa. Haastatteluihin osallistui yksi vanhempi

kerrallaan, mutta osassa haastatteluissa samassa tilassa oli myös muita perheenjäseniä

esimerkiksi puoliso tai pieniä lapsia. Muut paikallaolijat eivät osallistuneet

haastatteluihin, mutta vaikuttivat haastattelun kulkuun esimerkiksi tilanteissa, joissa

vanhemman täytyi hoitaa lasta haastattelun aikana. Ennen haastattelun alkua varmistettiin

vanhempien suostumus haastatteluun sekä kerrattiin haastattelun kulku, aineiston

käyttötarkoitukset ja yksityisyyden suojaan liittyvät tekijät. Yhteen haastatteluun varattiin

aikaa noin tunnin verran ja kaikki haastattelut nauhoitettiin äänitallenteiksi.

Haastattelujen kestot vaihtelivat kymmenestä minuutista yhteen tuntiin. Keskimäärin

yhden haastattelun kesto oli 33 minuuttia. Yhteensä haastatteluaineistoa kertyi hieman

31

alle neljä tuntia (233 minuuttia). Tutkimuksen aikataulu ja eteneminen on esitetty

taulukossa 3.

TAULUKKO 3. Tutkimuksen aikataulu.

Tutkimuksen eteneminen Ajankohta Tutkimussuunnitelma ja tutkimuslupa Lokakuu 2018 Haastattelut Lokakuu 2018 - tammikuu 2019 Aineiston litterointi Lokakuu 2018 – helmikuu 2019 Aineiston analysointi Helmikuu – heinäkuu 2019 Raportointi Toukokuu – marraskuu 2019

4.3 Aineiston analyysi

Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä eli induktiivisella sisällönanalyysillä.

Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä pyritään saamaan vastaus tutkimusongelmaan

yhdistelemällä käsitteitä. Menetelmässä edetään empiirisestä aineistosta kohti

käsitteellistä kuvaa tutkittavasta ilmiöstä tulkinnan ja päättelyn avulla (Tuomi ja Sarajärvi

2018).

Ennen analysointia aineisto litteroitiin eli äänitteet kirjoitettiin tekstimuotoon. Litterointi

voidaan tehdä kirjoittamalla auki koko haastatteludialogi tai valikoiden haastattelusta

tiettyjä osia, esimerkiksi vain haastateltavan puheen (Hirsjärvi ja Hurme 2015).

Äänitteistä ei litteroitu niitä osia, joissa vanhempi keskittyi lapsen hoitoon tai puhui

muille paikalla olleille perheenjäsenille, sillä nämä eivät kuuluneet haastatteluissa

annettuihin vastauksiin. Kaikki muut osat äänitteistä kirjoitettiin sanatarkasti murteen ja

puhekielen mukaisesti. Litteroitua aineistoa kertyi 70 sivua rivivälillä 1,5.

Aineistolähtöinen sisällönanalyysi alkaa aineistoon perehtymisellä (Tuomi ja Sarajärvi

2018). Aineistoon perehtymistä ja analyysiä tehtiin litterointivaiheen kanssa

samanaikaisesti. Perehtymisen jälkeen aineisto redusoidaan eli pelkistetään karsimalla

tutkimukselle tarpeetonta materiaalia. Auki kirjoitetusta aineistosta etsitään

merkityksellisiä ilmaisuja, jotka pelkistetään niin, ettei varsinainen sisältö muutu tai katoa

(Tuomi ja Sarajärvi 2018). Pelkistämisen yhteydessä aineiston ryhmittelyä hahmoteltiin

haastattelurungon mukaisien teemojen alle. Samalla pyrittiin selvittämään, mikä sisältö

on oleellista tutkimuskysymysten kannalta. Taulukossa 4 on esimerkki aineiston

32

pelkistämisestä, jossa alkuperäisilmaukset liittyvät vanhempien kokemiin muutoksiin

perhekuntoutuksen aikana.

TAULUKKO 4. Esimerkki aineiston pelkistämisestä.

Alkuperäinen ilmaus Pelkistetty ilmaus

”Nii, on siis oikeesti lisääntyny ja sitten se, on se tunne, että et ole yksin ja joku oikeasti haluaa auttaa. Niin ni se kyllä sinänsä lisää sitä jaksamista tavallaan ihan just vaan, että en ole yksin.”

Voimavarat lisääntyneet Tunne ettei ole yksin Joku haluaa auttaa

” No on, on silleen, että kun nyt on niinku oikeet rytmit ja lapsilla paremmat rajat, niin ei niinkun niin paljon vie aikaa.”

Perheen arki rauhoittunut rytmien ja rajojen avulla

”Et, ja kyl mie luulen, et se on vaikuttanu ehkä myös noitten lasten väleihin. -- Tämmösiä, niin ehkä heitä tavallaan tuo lähemmäs jollain tavalla. Ehkä meitä kaikkia -- ja sit mie oon ymmärtäny sen myös, että miun pitää vaan niinku, kun lapset on noinki isoja, miun pitää vaan tavallaan vastuuta tavallaan antaa myös heille.”

Lasten välit parantuneet Perheen välit muuttuneet läheisimmiksi Vanhempi oppinut antamaan vastuusta myös lapsille

“On rytmittäny arkiviikkoja. Ja on tavallaan pakottanu imuroimmaan riittävän usein. On varmaan niinku tukenu.”

Arkeen tullut rytmiä Kotityöt tulevat hoidetuksi

” No on, on (kommunikaatio) parantunu kyllä huomattavasti. Ainakkii ton teinin kanssa. ”

Kommunikaatio lapsen kanssa parantunut

” No ei miun mielestä, ihan mennään samalla sabluunalla. ” Ei muutosta

” No parempaan, parempaan suuntaan. Et jos, jos en ois niinku ottanu tätä vastaan, nii en ois saanu tätä asuntoo ja sitte tuskin lapset ois missään päiväkodissa ja. Että on se parempaan suuntaan muuttunu.”

Perheen tilanne parantunut Perhe saanut asunnon Lapset menneet päiväkotiin

Pelkistämisen jälkeen aineisto ryhmitellään eli klusteroidaan. Pelkistetystä aineistosta

etsitään samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia, joiden pohjalta muodostetaan ja nimetään

luokkia, joita yhdistellään. Seuraavassa vaiheessa aineisto käsitteellistetään eli

abstrahoidaan erottamalla oleellinen tieto, jonka pohjalta voidaan muodostaa teoreettisia

33

käsitteitä. Abstrahoinnissa luokittelua jatketaan niin kauan kuin se on mahdollista (Tuomi

ja Sarajärvi 2018). Alkuperäiseen aineistoon palattiin useita kertoja analyysin eri

vaiheissa. Tällä vahvistettiin käsitystä aineiston oleellisesta sisällöstä, luokittelusta ja

tehdyistä johtopäätöksistä. Taulukossa 5 on esimerkki luokittelusta, joka pohjautuu

vanhempien kuvaamiin muutoksiin.

TAULUKKO 5. Esimerkki aineiston luokittelusta.

Pelkistetty ilmaus Alaluokka Yläluokka Pääluokka

Voimavarat lisääntyneet Tunne ettei ole yksin Joku haluaa auttaa Vanhempi oppinut antamaan vastuusta myös lapsille

Voimaantuminen Tuki ja apu Vastuun jakaminen

Muutokset vanhemmassa ja vanhemmuudessa

Perheen arki rauhoittunut rytmien ja rajojen avulla

Sujuvampi arki

Perhe saanut asunnon Lapset menneet päiväkotiin

Rytmit

Muutokset perheen arjessa

Vanhempien kokemukset perheen tilanteen muutoksesta

Arkeen tullut rytmiä Kotityöt tulevat hoidetuksi

Kotityöt

Lasten välit parantuneet Perheen välit muuttuneet läheisimmiksi

Lasten välit Perheen välit Kommunikaatio

Perheen sisäiset muutokset

Kommunikaatio lapsen kanssa parantunut

Ei muutosta Ei muutosta Ei muutosta

34

5 TULOKSET

5.1 Taustatiedot

Haastatteluihin osallistui kuusi äitiä ja yksi isä. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat

olivat 23-44 -vuotiaita. Perheiden kodeissa vähintään osan ajasta asuvia alaikäisiä lapsia

oli yhdestä seitsemään. Osalla vanhemmista oli myös aikuisia tai muualla asuvia lapsia.

Kotona asuvien lasten iät vaihtelivat puolestatoista vuodesta 16 vuoteen. Perheet olivat

olleet perhekuntoutuksen asiakkaina kolmesta viiteen kuukautta haastatteluhetkellä. Yksi

perheistä oli käynyt perhekuntoutuksen prosessin kokonaan, ja palvelu oli jo päättynyt.

Muissa perheissä perhekuntoutus oli vielä kesken.

5.2 Vanhempien kokemuksia perhekuntoutuksesta

Vanhempien kokemukset perhekuntoutuksesta jakautuivat perhekuntoutuksen prosessin

alku- ja työskentelyvaiheeseen, joista muodostui kaksi pääluokkia yhdistävää luokkaa.

Perhekuntoutuksen alkuvaiheen pääluokiksi muodostuivat kuvaukset

perhekuntoutukseen pääsemisestä sekä perheiden tarpeista. Työskentelyvaiheen

pääluokat olivat kuvaukset työskentelymenetelmistä, yhteistyöstä, työntekijöistä ja

kohtelusta. Suurimmalla osalla perheistä perhekuntoutus oli vielä kesken haastattelun

aikana, joten perhekuntoutuksen lopetusvaiheelle ei muodostunut omaa luokkaa.

5.2.1 Pääsy perhekuntoutukseen ja perheiden tarpeet

Perheet pääsivät kotiin vietävän perhekuntoutuksen asiakkaiksi, kun muut lastensuojelun

tukitoimet todettiin riittämättömiksi. Joissain perheissä perhekuntoutus aloitettiin

paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä. Perheissä oli riski lapsen sijoittamisesta kodin

ulkopuolelle tai lapsi oli palaamassa sijoituksesta kotiin. Osa vanhemmista yhdisti

perhekuntoutuksen aloittamisen tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin, joita oli tullut

esimerkiksi koululta tai toiselta vanhemmalta.

35

” Se tuli varmaan siinä vaiheessa, ku lastensuojelun toimenpiteet tavallaan

oli käytetty ja oli vaihtoehtona ollu mahollisesti sijottaminen ulkopuolisseen

järjestelyyn. Ja sitte niin ku huoltajuus vaihtu, niin tavallaan puolet motiivista

oli varmaan lastensuojelun halu varmistaa se, että lapsella on hyvä assuu

miun kanssa. Puolet on sitä lapsena olemisen tukemista.” (H4)

Perheissä koetut ongelmat ja tarpeet vaihtelivat. Vanhemmilla oli kokemuksia perheen

hajoamisesta ja yksinhuoltajuudesta. Kommunikaation ongelmia oli usein joko

vanhempien välillä tai vanhempien ja lasten välillä. Vanhemmilla oli jaksamisen

ongelmia ja omat voimavarat koettiin usein vähäisiksi. Lapsilla saattoi olla käytöksen

häiriöitä, ja osa vanhemmista kuvasi lapsiaan erityislapsiksi. Osalla lapsista oli

lääketieteellinen diagnoosi kuten ADHD. Perheissä oli tavallisesti ongelmia arjen

hallinnassa. Jotkin vanhemmat kokivat sosiaalisen tuen puutetta, vaikka tätä ei suoraan

yhdistetty perhekuntoutuksen aloittamiseen. Yksi vanhemmista kertoi asunnottomuuden

olevan syynä perhekuntoutuksen aloittamiselle.

” Ja kun sitte, pojalla on ADHD -- Ja tota siihen mie oon ite siis kokenukki

tarviivani tukea ja varsinkin kun on siis ku tavallaan erityislapsi. Ja sitten

yksinhuoltaja, niin sen takiahan niin kun sitten mielelläni otin tuon

perhetyönki, perhekuntoutuksen siihen.” (H3)

” No joo, tytöt piti niinku saaha päiväkottiin menemään ja sitten meill ei

ollu ollenkaan niinku rytmejä, nii sit hyö autto niinku niissä rytmeissä, että

lapset oppi päiväkodin ja.” (H7)

Kaikilla kotiin vietävän perhekuntoutuksen asiakasperheillä oli aikaisempia kokemuksia

perheen tukitoimista. Aikaisemmat tukitoimet koettiin usein riittämättöminä tai perheen

tilanteelle sopimattomina. Joillain perheillä kokemukset olivat positiivisia, mutta apua

olisi kaivattu enemmän. Ongelmat aiemmin vastaanotetuissa tukitoimissa vaihtelivat

perheiden välillä. Lastensuojelun työntekijöiden suuri vaihtuvuus koettiin huonona

asiana useissa perheissä ja jotkin vanhemmat kokivat, että kohtelu oli huonoa.

” Joskin oisin halunnut, että ois päästy johonkin niin ku jo paljon paljon

aiemmin, koska minä olin koko ajan sitä apua pyytänyt.” (H2)

36

” Miulla on oikeestaan vaan niin ku hyviä kokemuksia siitä, mitä on saatu. Et

ehkä siinä vaiheessa, kun se poika sijoitettiin, ja se sijotus oli tapahtunut, niin

siinä vaiheessa ois kaivannu jotain enemmän, mutta kaikki mitä me ollaan

saatu on miusta ollu niin ku ihan toimivia.” (H3)

” On (ollut aikaisempia kokemuksia perheen tukitoimista), ja ne ei ollut

mittään parhaita, ja mä oon tuonu ne ilmi ja mä oon sanonu et nyt mä oon

saanu sitä oikeeta apua, et nyt on paljon parempaa.” (H1)

5.2.2 Kokemuksia perhekuntoutuksen aloittamisesta

Vanhemmat kokivat perhekuntoutuksen aloittamisen pääasiassa positiivisena asiana. Osa

vanhemmista suhtautui perhekuntoutuksen aloittamiseen kriittisesti, mutta

suhtautuminen muuttui työskentelyn edetessä. Yhdellä vanhemmalla kriittinen

suhtautuminen ei muuttunut alun jälkeen, ja hän koki lastensuojelun tukitoimet

turhauttavina. Kriittisissä vastauksissa vanhemmat toivat esiin sen, ettei perhe kokenut

tarvitsevansa tarjottua apua tai perhekuntoutuksen ei uskottu voivan auttaa perhettä

kriisiytyneessä tilanteessa. Positiiviset kokemukset liittyivät kaivatun avun ja tuen

saamiseen.

” No en tiiä. No sitä tietysti, ku on jo aikasemmin ollu näitä muita, nii tää nyt

jatkkuu vaan tällä linjalla taas, että alkkaa väsymmään näihin, näihin

juttuihin jo pikkuhiljaa.” (H6)

” No alussa se tuntu semmoselta aika vaikeelta, kun monta kertaa viikossa

kävivät täällä ja ei tienny oikein, miten päin on, mutta sitte ku niihin tutustu,

nii se on ihan sama, ku joku tuttava vaan tulis käymään.” (H7)

Perhekuntoutuksen aloitusvaiheessa perheet kokivat pääsääntöisesti saaneensa riittävästi

tietoa palvelusta. Usein toiminnan sisältö tarkentui vanhemmille työskentelyn edetessä.

Kaikki perheet eivät kaivanneet yksityiskohtaista tietoa. Esiin nousi myös kokemuksia,

joissa perhekuntoutuksen tavoitteita ei ymmärretty tai palvelusta ei kerrottu riittävästi.

37

Kokemukset perhekuntoutuksen aloittamisesta jakaantuivat kahteen ryhmään. Noin

puolet kokivat, että perhekuntoutus aloitettiin oikeaan aikaan ja noin puolet kokivat, että

palvelu olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin.

” Koen, sitä on tarjottu ihan riittävästi. Ite ehkä olin vähän huolimaton

alkuvaiheessa, että en niin, niin ku, perehtyny mistä on kyse. Tai en niin ku

erottanut kuperkeikkaa lastensuojelun työstä millään tavalla alkuvaiheessa.

Vaan pikkuhiljaa valjennu.” (H4)

5.2.3 Kuvaukset työskentelymenetelmistä ja yhteistyöstä

Työskentely pohjautui kaikissa perheissä kartoitukseen, jota vanhemmat kuvasivat

lomakkeiden täyttämisenä. Kartoituksissa selvitettiin perheiden vahvuuksia, huolia,

vastuita ja velvollisuuksia. Perhekuntoutuksessa toteutuneiden toimintojen arvioitiin

olleen perheen tarpeista lähtöisin. Kaikki toiminnot eivät kuitenkaan olleet vanhempien

tiedossa esimerkiksi silloin, jos perhekuntoutuksen työntekijä oli kahdestaan lapsen

kanssa tai silloin, kun tapaamiset järjestettiin toisen vanhemman luona.

” Ku ei nyt oikkeen oo noi tavotteet kyllä selvillä, mitä tavotteita niillä

nytkkää.” (H5)

Perheen kotona työskentelyä kuvattiin usein yhdessä olemisena sekä perheen arjen

seuraamisena. Tapaamisten kerrottiin sisältäneen keskusteluita perheen tilanteesta ja

ongelmista. Keskusteluissa mietittiin keinoja, joilla perheen sisäistä ja vanhempien

välistä kommunikaatiota voidaan parantaa. Jotkin vanhemmat saivat neuvoja lapsen

ongelmien selvittämiseen ja rajojen asettamiseen. Keskustelut lisäsivät oman

vanhemmuuden kriittistä arviointia.

” No ehkä se oli enemmän sitä, että seurataan, että miten pärjää lapsen

kanssa ja sit sitä vanhemmuuden tukemistakin, ja mitähän kaikkea siinä

sillon nyt olikaan.” (H1)

38

” Ja tietysti myös niitte kaikkien vastuitten ja velvollisuuksien rinnalla myös

sitten tietysti otettiin esille semmosia niin kun, ehkä keinoja, mitkä sitten

tavallaan vahvistas sitä perheen välistä niin ku kommunikaatiota ja

semmosta, niin ku yhdessäolemista ja sitä.” (H3)

Kotiin vietävään perhekuntoutukseen kuului myös toiminnallista ohjelmaa. Vanhemmat

arvioivat, että toiminnalliset päivät olivat lapsille erityisiä ja mieleenpainuvia hetkiä.

Toiminnallisiin ohjelmiin kuului esimerkiksi seikkailupuistossa vierailua, erilaisia pelejä

ja liikunnallista tekemistä. Toiminnoissa huomioitiin lasten erityistarpeita kuten

keskittymiskyvyn puutetta tai ikätasoon nähden hidastunutta kehitystä. Toiminnot

koettiin lapsen oireilun kannalta tarpeellisiksi. Työskentely oli perhekuntoutuksen

työntekijöiden suunnittelemaa, mutta vanhemmilla oli mahdollisuus antaa ehdotuksia

sisältöön.

” Ja kun sitte, pojalla on ADHD, niin hän ei hirveen pitkään jaksa semmosia

niin ku mittään palavereja, tai semmosia tapaamisia, missä ei tapahdu

mitään, vaan pitäs niin ku vaan keskustella tai, tai täytellä jotain lappuja,

mutta ei. Ei jaksa ollenkaan, että ehkä suunniteltiin se perhetyö sillä tavalla,

että niin ku poikaa tavataan, niin ku vähän vähemmän, ja sit sillon

työskennellään silleen tehokkaasti.” (H3)

Kuvaukset yhteistyöstä vaihtelivat. Vanhempien ja perhekuntoutuksen työntekijöiden

yhteistyöhön vaikuttivat perhekuntoutuksen työntekijöiden ja perheenjäsenten

luonteenpiirteet sekä henkilökemiat. Yhteistyötä haittaavia tekijöitä olivat

asiantuntijalähtöinen lähestymistapa sekä näkemys siitä, ettei työntekijöillä ollut

todellista kuvaa perheen sen hetkisestä tilanteesta. Tiiviit tapaamiset perheen kotona

koettiin joissain perheissä kuormittavana. Osa perheistä puolestaan piti tiivistä

tapaamisväliä sopivana. Yhteistyö koettiin useissa perheissä onnistuneena ja perheen

tarpeet huomioivana. Yhteistyötä edisti aikataulujen sopiminen perheen menot

huomioiden sekä palvelun tarpeen selkeä perusteleminen.

” Sekkiihän on tietysti niin paljon kiinni, että miten kohttaa kemiat noitten

työntekijöitten kanssa, se vaikuttaa tosi paljon ja kyl ne nyt on ihan, ihan

hyvin. ” (H5)

39

” Kyllä meillä ihan sujuu se keskustelu ja siis, käsittääkseni ymmärrettään

suunnilleen, niinku, mitä niinku mie oon mieltä ja mitä hyö on, että tuota,

ihan hyvin. Ei kaikkien kanssa välttämättä niinku kemiat kohtais, mutta kyllä

näitten työntekijöitten kanssa ihan on, ihan on hyvin menny. ” (H6)

Vanhempien ja työntekijöiden välinen kommunikaatio koettiin hyväksi.

Keskusteleminen oli ollut helppoa ja myös eriäviä mielipiteitä oli voinut tuoda esille.

Haastatteluissa nousi esiin pohdintoja vanhemman omasta merkityksestä toimivan

kommunikaation rakentamiseksi. Vanhemmat toivat esille, että yhteistyö ja

kommunikaation toimivuus oli kiinni myös heistä itsestään.

” Mä luulen et se osittain on varmmaan, mä oon itekki aika paljon vaikuttanu

siihen, et se on muuttunu tosi suoraks. Et niin kun aika suoraan niin ku

sanonu, mikä tässä nyt mun mielestä mättää ja mikä, se on tavallaan korjannu

sitä tilannetta, et ei oo niin ku jääny sellaseks niin ku mökötykseks vaan

suoraan sanottu asia, mikä se on otettu hirmu hyvin vasttaan. Ja on selkkeesti

niin ku tota, niin ku koko ajan muuttunut hyödyllisemmäks tää työ.” (H4)

” Ihan on, on kyllä tosi hyvin toiminu ja oikkeesttaan kaikesta voinu puhhuu.”

(H5)

Yksi haastatelluista vanhemmista kertoi perheen käyneen perhekuntoutuksen prosessin

kokonaan läpi. Kaikilla muilla kuudella perheellä perhekuntoutus oli vielä kesken.

Perhekuntoutuksen prosessin läpikäyneen vanhemman kokemus lopetuksesta oli

onnistunut, sillä perheelle järjestettiin muuta tukea ja apua jatkoa varten. Jotkin

vanhemmat, joilla prosessi oli kesken, pelkäsivät, miten perhe tulee pärjäämään

perhekuntoutuksen loputtua.

5.2.4 Kokemukset työntekijöistä ja kohtelusta

Perhekuntoutuksen työntekijöihin suhtauduttiin hyvin ja yhteistyö koettiin enimmäkseen

onnistuneena. Työntekijät työskentelivät pareittain perheiden kanssa. Samat

40

perhekuntoutuksen työntekijät pysyivät perheen kanssa koko palvelujakson ajan.

Vanhemmat kokivat, että perhetyöntekijöiden pysyvyys oli hyvä asia ja helpotti

työskentelyä. Vanhemmat kokivat, että perhetyöntekijän luonteella ja henkilökemioilla

oli merkitystä yhteistyön kannalta.

Perhekuntoutuksen työntekijää ei kuitenkaan aina koettu perheelle sopivaksi tai

yhteisymmärryksen syntyminen vaati aikaa. Yhdessä perheessä toinen

perhekuntoutuksen työntekijä koettiin perheelle sopimattomaksi, jolloin vain toinen

työntekijä jatkoi perheen tapaamista. Työntekijöitä kuvailtiin ammattimaisina ja

mukavina. Vanhemmat kokivat, että voivat luottaa työntekijöihin. Vanhemmat arvioivat

usein, että työskentely lasten kanssa oli onnistunutta.

” No siis miun osalta ainakin se, että mie luotan, luotan siis heihin. Ja on siis

sellasia niin ku helposti lähestyttäviä ja semmosia ihmisläheisiä ja

empatiakykyisiä. Ehkä nyt mitä pittää tällä alalla ollakin, mutta mutta ovat

hyviä työntekijöitä tekemään duunia perheiden kanssa” (H2)

” No hyö on niin ku semmosia tosi päteviä työssään ja lasten kanssa ovat

hyviä ja tietäävät, mitä vaan kysyt heiltä. Ne tietäävät ja saat avun kaikkeen,

mihin tarviit ja.” (H7)

Työntekijöiden roolia kysyttäessä vanhemmat usein kaipasivat tarkennusta, mitä

kysymyksellä tarkoitetaan. Tällöin vanhempia pyydettiin kuvaamaan esimerkiksi sitä,

mikä merkitys ja tarkoitus työntekijöillä on perheessä ja mitä odotuksia heitä kohtaan on

muodostunut. Kahdessa haastattelussa kysymystä tarkennettiin edelleen kysymällä,

ovatko työntekijät olleet esimerkiksi tukemassa tai kontrolloimassa perhettä.

Vastauksissa yhteinen tekijä oli perheen tilanteen edistäminen. Työntekijöiden ajateltiin

olevan ohjaamassa, auttamassa ja tukemassa vanhempia ja perheitä.

” No varmaan lasten näkökulmasta kenties varmaan sellasia niin ku,

varmaan sellasia tavallaan niin ku turvallisia aikuisia tai turvallisia

kavereita.” (H2)

41

Lasten arvioitiin kokevan perhekuntoutuksen työntekijät kavereina ja turvallisina

aikuisina. Jotkin vanhemmat kokivat työntekijöiden olevan paikalla keskustelemassa ja

toimivan eräänlaisena terapeuttisena apuna. Työntekijöiden ajateltiin myös olevan

arvioimassa perheen selviytymistä. Työntekijöiden ja vanhempien välistä suhdetta

kuvattiin luottamukselliseksi. Kuvaukset suhteesta olivat joko positiivisia tai neutraaleja.

Vanhemmat kokivat, että perhettä kohdeltiin hyvin ja ymmärtäväisesti. Vanhemmat

kokivat, että saivat apua ja tukea perhekuntoutuksen työntekijöiltä. Perhekuntoutuksen

kuvailtiin toimivan tukiverkkona ja taustatukena vaikeassa tilanteessa.

” Joo ni, siis oli olo, että joku ottaa oikeesti vakavasti. Ja että jee, nyt me

saadaan sitä jotakin apua, tukea. Nyt mie en oikeesti oo yksin. Et joku on niin

ku meidän puolella. Siin oli niin ku sellanen vähä lottovoittajafiilis, et vitsit

et jee, myö hei päästiin tälläseen.” (H2)

” On varmasti ollu tavallaan, lisää aikuisia, mitkä toivoo hälle (lapselle)

parasta ja sanoo sen ääneen, et me kaikki toivotaan sulle hyvää. Niin

tukiverkkona, yks osa tukiverkosta, mikä tietysti, no luopuminen kuulluu

kasvuun myös. Se on väliaikasta. Tai aina sitä toivoo, että ihmiset, jotka tulee

läheiseks, ni pysys. (Lapsen nimi poistettu) sai toisseen työntekijään tosi

hyvän kontaktin heti kättelyssä. Se on niinku, varmmaan jääpi ikävöimmään.

” (H4)

5.3 Vanhempien kokemukset muutoksista

Vanhempien kokemat muutokset perheessä muodostivat kolme yläluokkaa. Muutokset

jakautuivat vanhemmuuden muutoksiin, perheen sisäisiin muutoksiin ja arjen

muutoksiin. Kuudessa perheessä oli tapahtunut myönteisiä muutoksia perhekuntoutuksen

ansiosta. Yksi vanhempi arvioi, että perheessä ei ollut tapahtunut muutoksia

perhekuntoutuksen ansiosta, mutta muutoksia vanhemman jaksamisessa ja voimavaroissa

oli tapahtunut muista tekijöistä johtuen.

42

5.3.1 Vanhemmuuden muutokset

Vanhemmuuden muutokset liittyivät vanhemman voimavarojen lisääntymiseen,

vanhemmuuden taitoihin ja vanhemmuuden arviointiin. Vanhemmilla oli kokemuksia

tuen saamisesta, minkä koettiin lisäävän vanhemman jaksamista ja olevan yhteydessä

parantuneeseen vanhemmuuteen.

” Nii on siis oikeesti lisääntyny ja sitten se, on se tunne, että et ole yksin ja

joku oikeasti haluaa auttaa. Niin ni se kyllä sinänsä lisää sitä jaksamista

tavallaan ihan just vaan, että en ole yksin.” (H2)

” On et mitä kesään verrattuna, et sillon ei mennyt niin hyvin, nii nyt on niinku

paljon paremmin menny. ” (H1)

Vanhemmat kokivat pääsääntöisesti, että vanhemmuuden taidot olivat vahvistuneet

jakson aikana. Vanhemmat arvioivat, että oma vastuullisuus oli lisääntynyt ja rooli

vanhempana vahvistunut. Vanhemmilla oli kokemuksia, että velvollisuuksista

huolehdittiin aiempaa paremmin. Käytännössä tämä tuli esille rajojen asettamisena

lapsille ja kodinhoidosta huolehtimisena. Vanhemmilla oli myös kokemuksia vaikeiden

tilanteiden ennakoinnin parantumisesta. Nämä liittyivät usein potentiaalisiin

riitatilanteisiin, joita osattiin ennakoida ja ratkoa aiempaa paremmin.

” Kyl varmmaan ehkä semmosta harkinttaa on tullu enemmän ja tavallaan

niin kun. Verrattuna aiemppaan, nii mie ehkä siin vaiheessa ku mulla on

menny hermot jo käytännössä ja niin pois päin, nii mie älyän sanoa pojalle

niin ku, että nyt miusta tuntuu siltä, että kohta menee hermot, eikä mulla

tavallaan mee hermot niin ku ensi, sellasta niin ku ennakointii on tullu lisää.”

(H4)

Kahdessa perheessä ei koettu muutosta vanhemmuuden taidoissa. Toisessa näistä

perheistä oli kokemus, että oli saanut kannustusta, jolloin varmuus omasta

vanhemmuudesta kasvoi, vaikka ei kokenut, että vanhemmuuden taidot olisivat

muuttuneet käytännön tasolla. Toisessa perheessä ei koettu minkäänlaisia muutoksia

vanhemmuuden taidoissa.

43

Jokainen haastatteluun osallistuneista vanhemmista koki, että voimavarat olivat

lisääntyneet perhekuntoutuksen aikana. Yksi vanhemmista koki, että jaksaminen oli

parantunut, mutta tämä ei johtunut perhekuntoutuksesta vaan asumisjärjestelyiden

muutoksesta. Voimavarojen lisääntymistä vanhemmat kuvasivat jaksamisen

lisääntymisenä, kun perheen arki rauhoittui. Voimavarojen lisääntymisen koettiin

vahvistaneen roolia vanhempana. Voimavarojen lisääntyminen näkyi myös hyväksyntänä

itseään kohtaan. Yhdessä haastattelussa voimavarojen lisääntyminen yhdistettiin

perhekuntoutuksen tarjoamaan tukiverkkoon.

” Mutta sitte ne ehkä autto näkemään sit sen tilanteen niin ku semmosena niin

ku realistisena. Että mieki sit tajusin, että ei tarvii olla yhtään enemmppää

tässä mikään superihminen ja superäiti vaan että pienillä jutuilla ne saa niin

ku ne hommat kuitenki ehkä toimimaan, ja jos kaikki vaan sitte sitoutuu.”

(H3)

Haastattelussa kysyttiin, olivatko vanhemmat oppineet mitään uutta jakson aikana.

Vanhemmat kertoivat oppineensa arvioimaan omaa toimintaansa ja perustelemaan

päätöksiään. Yksi vanhemmista kertoi, että perheessä oli opittu toisten hyväksyntää,

yhdessä olemista sekä läsnäoloa. Kaksi vanhempaa ei ollut oppinut uutta ja yksi

vanhempi ei osannut vastata.

5.3.2 Muutokset perheessä ja arjessa

Perhettä koskevat muutokset liittyivät kommunikaatioon ja arjen sujuvuuteen. Useissa

perheissä kommunikaatio perheenjäsenten välillä oli parantunut. Kommunikaation

merkitystä korostettiin ja asioista keskusteleminen oli muuttunut helpommaksi useassa

perheessä. Jotkin vanhemmat kuvasivat, miten vanhemman tehtävänä on pitää perheen

ilmapiiri avoimena, jolloin lapsilla on mahdollisuus keskustelulle silloin, kun he ovat itse

tähän halukkaita. Perhekuntoutuksen työskentelytapoja kuvattiin usein erilaisina

toimintoina, joita tehtiin perheenä, mutta vain yksi vanhemmista kertoi, että perheessä

etsitään aiempaa aktiivisemmin aikaa yhdessäoloon.

44

” Sitä aikaa voi jollain tavalla jostain löytää aina arjessakin. Ja että se

kommunikaatio, et se on niin ku tärkee, ja sitte se tavallaan se niin ku se

läsnäolo.” (H3)

” Aina yrittää niinku osottaa niille, että täällä olen, ja olen kiinnostunu

heistä. Et sitte ku ne on ite valmiita, nii tulkkoon tai sillon kun he ovat ite

valmiita, niin sen verran sitten keskustellaan, kun sillon haluavat. Mut et

tavallaan ois kuitenkin niin niinku ne linjat auki jollain tavalla.” (H2)

Kommunikaation koettiin olevan parempaa vanhemman ja lasten välillä, mutta

vanhemmat eivät kuvanneet kommunikaation parantumista vanhempien välillä. Osa

vanhemmista koki vanhempien välisen kommunikaation olevan edelleen ongelmallista ja

lapsen etua heikentävää. Lasten keskinäiset välit paranivat joissain perheissä ja

riitatilanteita koettiin aiempaa vähemmän. Kaksi vanhempaa kuvasi lasten haasteellisen

käytöksen muuttuneen paremmin hallittavaksi esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi ei

suostu lähtemään päiväkotiin tai toisen vanhemman luokse.

” -- en tiiä onnistuuko nää tässä että, siis pitäs saaha niinku meijän välit

semmosiks, että ei tulis niitä ristiriitoja. Must se on aika vaikkeeta, jos toinen

ihminen lähettellee niitä törkkeitä vietejä ja muuta edelleen, edelleen, niin,

aika hankala tästä on kyllä hyvvää saaha, sitä on jatkunu jo niin monta vuotta

että. Vähä eppäilen, että riittääkö tämänkään apu.” (H6)

” No on siinä, että ennen, tai sillon ku tää alko nii, mie aina lapsilta kysyin,

että haluatteko mennä päiväkottiin, että paljon oli semmosia asioita, missä

kysyin niin ku pienten lasten mielipidettä. Mutta nyt se on niin ku.

(perhetyöntekijöiden nimet poistettu) on sitte aina muistuttanu minnuu, etten

mie voi lapsilta kyssyy mielipidettä, nii se on niin ku nyt jääny pois.

Päiväkottiinki mennään eikä kysytä luppaa lapsilta, että haluatko mennä.”

(H7)

Yksi vanhemmista kertoi, että uskaltaa näyttää tunteitaan lapsille, mitä ei ole aikaisemmin

tehnyt. Vanhemmat kuvasivat perheen arjen sujuvuuden parantuneen ja kotitöiden

hoituvan aiempaa paremmin. Perhekuntoutus oli tuonut säännöllisyyttä arkeen. Yksi

45

vanhemmista koki, että voi antaa vastuuta myös lapsille, jolloin hänen ei itse tarvitse

huolehtia kaikesta.

” On rytmittäny arkiviikkoja. Ja on tavallaan pakottanu imuroimmaan

riittävän usein.” (H4)

” Ja se, että tuota, ja sit mie oon ymmärtäny sen myös, että miun pitää vaan

niin ku, kun lapset on noinki isoja, miun pitää vaan tavallaan vastuuta

tavallaan antaa myös heille.” (H3)

5.4 Kehittämisen kohteet

Useammassa vastauksessa toistuneet kehittämisen kohteet olivat avun saannin ja

informaation löytämisen helpottaminen. Osa vanhemmista toivoi, että apua saisi

aikaisemmin. Yksi vanhemmista toi esille, että avun pyytämisen kynnystä tulee madaltaa

korjaamalla ihmisten vääriä käsityksiä lastensuojelusta. Vanhemmat toivat esille, että

kotiin vietävä perhekuntoutus on ihmisille tuntematon palvelu ja, että

perhekuntoutuksesta on vaikeaa löytää tietoa.

” Ihan jo sillee, heti kun näyttää siltä, että tämmösiä vaikkeita, vaikkeita

huoltajuusriitoja tullee, nii. Heti niihin puuttuu. Että ihan sillee lähtis jo heti

alussa, et ne ei ongelmat niin kun kassautus älyttömäksi. Et ehkä semmosta,

että puuttus aikasemmin. Et ei ooteta tämmöstä hankalan asiakkaan

mainetta.” (H6)

” Et ehkä se, että oikeesti ois niin ku näkyvissä ja tiedossa, että tämmönen on

olemassa. Tai että, että mimmosta se on.” (H2)

Muita kehittämisen kohteita olivat aikataulujen suunnittelu ja perheen kaikkien jäsenten

tasapuolinen huomioiminen. Aikataulujen suunnittelemisessa toivottiin enemmän

yhteistyötä. Vanhemmilla kuitenkin oli mahdollisuus siirtää tai perua tapaamisia, jos

perheellä oli muita suunnitelmia sovittuna ajankohtana. Yksi vanhemmista toi esille, että

on joutunut luopumaan opiskelusta perhekuntoutuksen tiiviin aikataulutuksen vuoksi.

46

” No en tiiä miten ne muilta, muilta kysellee. Mut just nää kalenterit. Nii ne

vaan tuopi ne silleen, että ei ne etukätteen kysele, että onko sulla menoja vai

ei, että käykö nää vai ei, mutta tietysti ne voi venklata sitte.” (H5)

Jotkin vanhemmat kokivat, että perhekuntoutus ei huomioinut perheen kaikkia lapsia

tasapuolisesti, jos lastensuojelun huoli kohdistui erityisesti tiettyyn lapseen perheessä.

Perhekuntoutuksen koettiin keskittyvän vain yhteen lapseen, jolloin muut lapset jäivät

vähälle huomiolle. Vanhemmat toivoivat, että perheen muut lapset huomioitaisiin

paremmin. Yksi vanhemmista toivoi, että perhettä ja muita lapsia tuettaisiin erityislapsen

erilaisuuden hyväksymisessä.

Palaute perheen kohtaamisesta liittyi asiantuntijalähtöisyyden vähentämiseen.

Haastattelussa esitettiin toive, että perhekuntoutuksen tulee parantaa perheen kohtaamista

palvelun alkuvaiheessa niin, että perhe kohdattaisiin ilman ennakko-oletuksia ja

vähennettäisiin asiantuntijalähtöisyyttä toiminnan suunnittelussa.

” No ehkä siinä alkuvaiheessa niin, se kannattas pohtii sitä, että, että

vähennettäs sitä asennetta, että olen ammatti-ihminen ja miulla on kassi

täynnä ideoita ja parannusjuttuja. Vaan menis tavallaan niin ku enemmän

tyhjin käsin sinne kattomaan, että, kuuntelemaan sitä asiakasta, että, missä

se asiakas kokis, mistä vois olla apua.” (H4)

47

5.5 Yhteenveto tuloksista

Kuviossa 3 on esitetty yhteenvetoa vanhempien kokemuksista kotiin vietävästä

perhekuntoutuksesta ja perheessä tapahtuneista muutoksista.

Kuvio 3. Yhteenvetoa keskeisistä tutkimustuloksista

Van

hem

pien

kok

emuk

set

• Suurin osa vanhemmista koki perheessä tapahtuneen myönteisiä muutoksia perhekuntoutuksesta johtuen

Aikaisemmat perheen

tukitoimet

Palvelun aloitus

Yhteistyö

Muutokset

• Riittävää apua on vaikeaa saada oikea-aikaisesti • Työntekijöiden vaihtuvuus palveluissa on suurta

• Kokemukset pääasiassa positiivisia • Kokemuksia avun ja tuen saamisesta

• Kriittinen suhtautuminen • Epäilyksiä palvelun tarpeellisuudesta ja

toimivuudesta

• Toiminta on ollut perheen tarpeista lähtöisin • Tiiviit tapaamiset on koettu ajoittain raskaana • Aikataulujen yhdessä sopiminen edistää työskentelyä • Työskentely lasten kanssa on ollut onnistunutta

Työskentely

• Yhteistyö on ollut pääasiassa onnistunutta • Henkilökemioiden ja luonteiden merkitys korostuu • Kommunikaatio on ollut avointa ja sujuvaa • Työntekijöiden pysyvyys on edistänyt työskentelyä

Vanhemmuuden muutokset:

• Voimavarat • Vanhemmuuden

taidot • Vanhemmuuden

arviointi

Muutokset perheessä:

• Vanhemman ja

lapsen välinen kommunikaatio

• Lasten keskinäiset välit

Arjen muutokset:

• Arjen sujuvuus • Arjen

säännöllisyys • Kotitöistä

huolehtiminen

Kehittämisen kohteet

• Avun saamisen helpottaminen • Palvelusta on vaikeaa löytää tietoa • Aikataulujen sopiminen yhteistyössä perheen kanssa • Kaikkien lasten tasapuolinen huomioiminen • Asiantuntijalähtöisyyden vähentäminen

48

6 POHDINTA

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata kotiin vietävää perhekuntoutusta

ja tehostettua perhetyötä vastaanottavien perheiden vanhempien kokemuksia kotiin

vietävästä perhekuntoutuksesta Siun soten alueella. Kotiin vietävä perhekuntoutus on

uusi intensiivisen perhetyön muoto, jota ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. Aikaisempi

tutkimustieto on käsitellyt perheen kotiin vietäviä intensiivisiä palveluita vaihtelevasti.

Tämän tutkimuksen ja aikaisemman tiedon vertailussa on hyvä huomioida erot

tutkimusmenetelmissä sekä palveluiden sisällöissä. Perhetyö ja perhekuntoutus ovat

käsitteitä, joiden sisällöt voivat vaihdella suuresti, mikä vaikeuttaa palveluiden tutkimista

ja vertailua.

6.1 Tulosten pohdinta

Perheen elinolosuhteet ja vanhempien sosioekonominen asema vaikuttavat lapsen

hyvinvointiin kauaskantoisesti. Huono-osaisuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle on

sosiaalinen ongelma, johon voidaan vaikuttaa tukemalla perheitä (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016a). Kotiin vietävän perhekuntoutuksen tavoitteena on ehkäistä

lapsiin kohdistuvia sijoitustoimenpiteitä edistämällä lapsen hyvinvointia ja tukemalla

perhettä intensiivisesti ja suunnitelmallisesti (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja

terveyspalvelujen kuntayhtymä 2017).

Lapsen myöhempään hyvinvointiin vaikuttavat vanhempien kohtaamat ongelmat kuten

työttömyys, heikko toimeentulo ja mielenterveyden ongelmat. Lisäksi vanhempien

väliset konfliktit, avioero ja asumisen ongelmat vaikuttavat lapsen hyvinvointiin

myöhemmässä elämässä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a). LATE-tutkimuksen

mukaan vanhemmat kokevat usein, etteivät saa tarpeeksi apua ympäristöltään.

Riittämätön avunsaanti voi lisätä vanhemman uupumista ja heikentää perheen

hyvinvointia (Kaikkonen ja Hakulinen-Viitanen 2012). Tässä tutkimuksessa

vanhemmilla oli kokemuksia perheen hajoamisesta, yksinhuoltajuudesta, jaksamisen

ongelmista ja perheen kommunikaation ongelmista. Arjen hallinnassa oli haasteita ja

koettu sosiaalinen tuki oli vähäistä.

49

Lastensuojelun asiakasperheiden tiedetään kärsivän usein taloudellisista vaikeuksista ja

vanhempien työllisyystilanne on heikko (Lammi-Taskula ja Salmi 2014; Heino 2007).

Tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat eivät tuoneet esille taloudellisia ongelmia,

joskin yksi vanhemmista oli kokenut asunnottomuutta. Haastatteluissa ei erikseen kysytty

perheen taloudellisesta tilanteesta. Taloudellisista ongelmista puhuminen voi olla vaikeaa

aiheen arkaluontoisuuden takia, joten on mahdollista, että vanhemmat eivät ole oma-

aloitteisesti tuoneet aihetta esille. On mahdollista, että tutkimukseen osallistuneilla

perheillä on ollut toimeentulon vaikeuksia, vaikka tämä ei noussut haastatteluaineistosta

esille. Esimerkiksi yksinhuoltajuus on voinut heikentää perheen taloustilannetta.

Tutkimukseen osallistuneissa perheissä oli riski lapsen kodin ulkopuoliselle sijoitukselle

tai lapsi oli palaamassa sijoituksesta kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2016a)

mukaan pienten lasten sijoitustoimenpiteet johtuvat usein vanhempien mielenterveys- ja

päihdeongelmista. Vanhemmilla lapsilla sijoitustoimenpiteet johtuvat tavallisesti lapsen

käytöksen häiriöistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a). Tässä tutkimuksessa

vanhemmat kuvasivat lasten käytöksen häiriöitä, ja joillain lapsilla oli lääketieteellinen

diagnoosi kuten ADHD. Tutkimukseen osallistuneilla vanhemmilla oli ongelmia

jaksamisessa, mutta vakavia mielenterveyden ongelmia tai päihteiden väärinkäyttöä ei

tullut esille haastatteluissa. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että kotiin vietävää

perhekuntoutusta ei voida tarjota sellaisille perheille, jossa ongelmat ovat niin vakavia,

että lapsen turvallista kasvua ei voida taata kotona toteutettavilla palveluilla. Kotona

toteutettavaan perhekuntoutukseen osallistuminen vaatii vanhemmilta myös sitoutumista

ja omaa motivaatiota. Vakavien mielenterveyden ongelmien tai päihteiden väärinkäytön

kanssa kamppailevilla nämä edellytykset eivät välttämättä täyty.

Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla vanhemmilla oli aikaisempia kokemuksia muista

perheen tukitoimista, joten heillä oli mahdollisuus verrata kotiin vietävää

perhekuntoutusta muihin palveluihin. Ennakko-oletuksena oli, että perheitä ei ole

pystytty auttamaan muilla tukitoimilla riittävästi, mikä on voinut lisätä kriittistä

suhtautumista lastensuojeluun ja sen kykyyn auttaa perheitä. Yllättävää oli, että tässä

tutkimuksessa vanhemmat suhtautuivat kotiin vietävän perhekuntoutuksen aloittamiseen

pääasiassa myönteisesti siitä huolimatta, että vanhemmilla oli usein negatiivisia

kokemuksia aikaisemmista palveluista. Aikaisemmista kotiin vietävän perhetyön

tutkimuksista ei käy ilmi, millaisia kokemuksia vanhemmilla on ollut muista perheen

50

tukitoimista ennen vastaanotettavaa, tutkimuksen kohteena olevaa, palvelua. On

kuitenkin varsin tavallista, että perheet vastaanottavat muita tukitoimia ennen

lastensuojelun asiakkuuden alkamista (Heino 2007). Joidenkin vanhempien on havaittu

suhtautuvan palveluihin kriittisesti, mutta suhtautuminen voi muuttua, jolloin perheillä

on paremmat mahdollisuudet myönteisiin muutoksiin (Lietz 2009).

Joillain vanhemmilla suhtautuminen palvelun aloitukseen oli kriittinen. Vanhemmilla oli

käsitys, ettei palvelulla voida auttaa perhettä, sillä ongelmat ovat muodostuneet liian

suuriksi. Vanhemmat kokivat, että perhekuntoutuksen työntekijöillä ei ole todellista

kuvaa perheen tilanteesta eikä perhe tarvitse tarjottua lastensuojelun palvelua.

Vanhempien perusteluja kriittiseen suhtautumiseen voidaan tarkastella kahden

lastensuojelun ongelman näkökulmasta. Ennaltaehkäiseviä palveluita ei saada riittävän

ajoissa, jolloin perheen ongelmat voivat kärjistyä (Paananen ja Gissler 2014; Myllärniemi

2007). Lisäksi lastensuojeluun liittyvä kontrolli voi aiheuttaa asiakkaissa vastarintaa

palveluita kohtaan (Lahtinen ym. 2017).

Ennen kotiin vietävää perhekuntoutusta perheet olivat vastaanottaneet muita perheen

tukitoimia. Vanhemmat kokivat palveluiden olleen usein riittämättömiä ja apua oli

vaikeaa saada oikea-aikaisesti. Vanhemmat toivat esille, että työntekijät vaihtuivat

palveluissa usein, mikä oli haitannut yhteistyötä. Avun saannin vaikeus korostui myös

vanhempien tuomissa kehittämisen kohteissa. Apua tulisi saada nopeammin ja

helpommin. On mahdollista, että sosiaalihuollon ja lastensuojelun ennaltaehkäisevä työ

ei ole onnistunut auttamaan näitä perheitä riittävästi johtuen perheen kohtaamien

ongelmien vakavuudesta tai perheen tilanteen äkillisestä kriisiytymisestä. Tulokset voivat

johtua myös palveluissa olevista ongelmista, kuten lastensuojelun resursseista suhteessa

suuriin asiakasmääriin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raporteissa on arvioitu, että

työntekijöiden vaihtuvuus ja suuret asiakasmäärät estävät palveluiden ennaltaehkäisevien

tavoitteiden toteutumista (Yliruka ym. 2018; Lahtinen ym. 2017).

Jotkin vanhemmat kokivat intensiivisen työskentelyn ajoittain raskaaksi. Vanhemmilla

oli myös kokemuksia siitä, että intensiivinen työskentely oli perheelle sopivaa. Kotiin

vietävässä perhekuntoutuksessa samat työntekijät työskentelevät perheen kanssa koko

jakson ajan. Vanhemmat kokivat työntekijöiden pysyvyyden hyvänä asiana, ja se oli

helpottanut yhteistyötä. Tässä tutkimuksessa vanhemmat kuvasivat yhteistyön olleen

51

onnistunutta ja kohtelun perhettä kunnioittavaa. Työskentelyn intensiteetti ja samojen

työntekijöiden kanssa työskenteleminen mahdollisesti edisti perheen ja työntekijöiden

välisen luottamuksellisen suhteen muodostumista. Pölkin ja työryhmän (2016)

tutkimuksessa todettiin, että riittävä aika sekä asiakkaan ja työntekijän välinen

luottamuksellinen suhde on kriittinen tekijä perhetyön onnistumiselle. Tämä voi olla yksi

mahdollinen syy sille, miksi kokemukset aikaisemmista palveluista ovat olleet

negatiivisia. Aikaisemmissa palveluissa työntekijät ovat vaihtuneet tai aikaa ei ole ollut

riittävästi luottamuksellisen suhteen muodostamiseksi.

Tässä tutkimuksessa haastatellut vanhemmat kokivat pääsääntöisesti perheen hyötyneen

kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta. Tulos on yhtenäinen Pölkin ja työryhmän (2016)

tutkimuksen kanssa, jossa perhetyöntekijät arvioivat perheiden tilanteen parantuneen

suuressa osassa intensiivistä perhetyötä vastaanottaneissa perheissä. Samankaltaisia

tuloksia oli myös Lietzin (2009) tutkimuksessa, jossa 60 prosenttia perheistä koki

hyötyneensä intensiivisestä perhetyöstä. Osa perheistä koki perheen tilanteen

parantuneen, mutta muutoksen ei koettu johtuvan interventiosta (Lietz 2009). Tässä

tutkimuksessa yksi vanhemmista koki perheen tilanteen parantuneen, mutta arvioi

muutoksen johtuneen muista tekijöistä kuin kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta.

Vaikka perheen tilanne ei muuttunut perhekuntoutuksen ansiosta, vanhemmalla oli

kokemus, että hän oli hyötynyt saamastaan tuesta. Vanhemmuuden tukeminen ei aina näy

perheen tilanteen muuttumisena, mutta voi lisätä vanhemman jaksamista ja voimavaroja.

Tällä voi olla ongelmia ennaltaehkäisevä tai muutoin positiivinen vaikutus perheeseen,

vaikka vaikutusta ei voida kuvata muutoksena.

Vanhemmat kokivat voimavarojen lisääntyneen kotiin vietävän perhekuntoutuksen

aikana. Suurin osa vanhemmista koki saaneensa riittävästi tietoa palvelusta sen

aloitusvaiheessa, mutta toisaalta jotkin vanhemmat antoivat palautetta, että tietoa

palvelusta ja sen sisällöstä on vaikeaa löytää. Tulokset ovat osin poikkeavia Lietzin

(2010) tutkimuksesta, jossa vanhemmat kokivat, ettei heitä ole informoitu palvelusta

riittävästi. Kyseisessä tutkimuksessa intensiivinen perhetyö sai kritiikkiä siitä, ettei

palvelu huomioi yksilöllisiä tarpeita. Osa perheistä arvioi, ettei perhetyö ollut

voimaannuttavaa eikä yhteistyö onnistunutta (Lietz 2010). Tässä tutkimuksessa yksi

haastatelluista vanhemmista koki, ettei perhekuntoutuksen työntekijöillä ollut todellista

käsitystä perheen tilanteesta. Toiminta palvelun alkuvaiheessa koettiin

52

asiantuntijalähtöiseksi sen sijaan, että se olisi pohjautunut perheen tarpeisiin. Tämä on

haasteellinen ongelma, sillä perhekuntoutuksen aloittamiselle on aina jokin ennalta

tiedossa oleva tarve, johon työskentelyllä pyritään löytämään ratkaisuja. Se, että asiakas

tulee tasavertaisesti kuulluksi ja huomioiduksi myös siinä tilanteessa, kun työntekijöille

on muodostunut ennakkoon kuva perheen ongelmista, vaatii työntekijöiltä erityistä

ammattitaitoa. Työntekijöiden kouluttaminen perheen kohtaamisesta ja tarpeiden

arvioinnista yhteistyössä perheen kanssa voi olla tarpeellista.

Suurin osa tähän tutkimukseen osallistuneista vanhemmista kuvasi kotiin vietävän

perhekuntoutuksen toimintojen olleen perheen tarpeista lähtöisin. Vanhemmat arvioivat,

että toiminnoissa huomioitiin lasten erityistarpeita esimerkiksi keskittymiskyvyn

puutetta. Toiminnot koettiin lapsen oireilun kannalta tarpeellisiksi. Perheen kanssa

työskentely pohjautui perheen kanssa tehtyihin selvityksiin, kuten vahvuuksien ja huolien

kartoittamiseen. Vanhempien kuvaukset työskentelystä olivat osin samansuuntaisia

Myllärniemen (2007) lastensuojelun perhetyön kuvauksen kanssa, jossa toiminta

määritellään suunnitelmalliseksi, tavoitteelliseksi ja lapsen tarpeisiin pohjautuvaksi.

Tässä tutkimuksessa vastauksissa korostui vanhemmuuden tukeminen ja vanhempien

kokemukset avun saamisesta. Lapsen etu ei noussut yhtä vahvasti esille haastatteluissa,

mikä voi johtua tutkimuksen nimestä ja haastattelun teemoista. Aiheita käsiteltiin

vanhempien näkökulmasta, jolloin myös vastaukset keskittyivät vanhempien omiin

kokemuksiin ja tuntemuksiin.

Tyusen ja työryhmän (2010) tutkimuksessa intensiivinen perhetyö lisäsi perheen

toimintakykyä perheympäristön, sosiaalisen tuen, vuorovaikutuksen ja perheen

hyvinvoinnin osa-alueilla. Lietzin (2009) tutkimuksessa perheet kokivat positiivisia

muutoksia vanhemmuuden taidoissa ja kommunikaatiossa. Tässä tutkimuksessa tulokset

olivat samankaltaisia. Vanhemmat kokivat positiivisia muutoksia voimavaroissa,

vanhemmuudessa, perheen kommunikaatiossa sekä arjessa. Vanhemmat eivät kokeneet

vanhempien välisen kommunikaation parantuneen kotiin vietävän perhekuntoutuksen

aikana ja joissain perheissä vanhempien välisten konfliktien ajateltiin edelleen olevan

lapsen edun vastaista. On aiheellista pohtia, millaisia mahdollisuuksia perhekuntoutuksen

työntekijöillä on vanhempien välisten pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseksi.

Vanhempien väliset riitatilanteet voivat olla haasteellisia, jos vanhemmat itse eivät ole

motivoituneita yhteistyöhön ja tilanteen selvittämiseen. Vanhempien välisten ongelmien

53

ratkaisemiseksi tulisi etsiä uusia toimintamalleja ja miettiä esimerkiksi perheterapian

mahdollisuutta.

Tyusen ja työryhmän (2010) tutkimuksessa intensiivisen perhetyön todettiin

mahdollisesti ehkäisevän lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten tarvetta. Joidenkin

tutkimuksien mukaan intensiivisellä perhetyöllä puolestaan ei voida ehkäistä lapsiin

kohdistuvia sijoitustoimenpiteitä (Heneghan ym. 1996). Yksi kotiin vietävän

perhekuntoutuksen tavoitteista on lasten sijoitustoimenpiteiden vähentäminen. Tämän

tutkimuksen avulla ei voida arvioida sitä, onko kotiin vietävä perhekuntoutus vähentänyt

sijoitustoimenpiteitä. Tässä tutkimuksessa kotiin vietävä perhekuntoutus oli edistänyt

perheen tilannetta vanhempien arvioimana. On mahdollista, että tämä on lisännyt

edellytyksiä lapsen kotona asumiselle, mutta tämän tutkimuksen perusteella ei voida

tehdä johtopäätöksiä siitä, ovatko muutokset riittäviä lasten sijoitustoimenpiteiden

välttämiseksi.

Kotiin vietävässä perhekuntoutuksessa on potentiaalia moniongelmaisten perheiden

auttamiseksi. Kotiin vietävä perhekuntoutus voi tukea ongelmien ylisukupolvisuuden

vähentämisen tavoitteiden toteutumista osana muita palveluita, kun vanhemmat saavat

riittävää tukea ja apua. Jos intensiivisillä palveluilla voidaan ehkäistä kalliita lapsiin

kohdistuvia sijoitustoimenpiteitä, resursseja on mahdollista suunnata lastensuojelun

avohuollon palveluihin aiempaa enemmän. Tämä mahdollistaa panostamisen ongelmien

ennaltaehkäisyyn kalliiden korjaavien toimenpiteiden sijaan.

Tässä tutkimuksessa vanhempia haastateltiin kotiin vietävän perhekuntoutuksen

toiminnan ollessa alkuvaiheessa samaan aikaan kun palvelua kehitettiin. Jos tutkimus

toteutettaisiin uudestaan, voisivat tulokset olla toisenlaiset, sillä palvelua on muokattu ja

kehitetty aineistonkeruun jälkeen. Joihinkin tässä tutkimuksessa esiin nousseisiin

ongelmiin on pyritty puuttumaan jo ennen tämän tutkimuksen valmistumista. Esimerkiksi

kotiin vietävän perhekuntoutuksen työntekijät ovat pyrkineet välttämään

asiantuntijalähtöistä lähestymistapaa ja panostaneet enemmän perheeseen tutustumiseen.

54

6.2 Luotettavuus ja eettisyys

Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida laadullisen tutkimuksen

luotettavuuskriteereillä, jotka ovat uskottavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys ja

siirrettävyys. Näiden avulla voidaan arvioida, onko tutkimuksella tuotettu tieto

totuudenmukaista (Kylmä ja Juvakka 2007).

Tutkimuksen uskottavuus paranee, kun tutkija varmistaa tutkimukseen osallistuneilta

henkilöiltä, että tulokset ovat totuudenmukaisia. Uskottavuutta voidaan parantaa myös

tutkimuspäiväkirjalla sekä triangulaatiolla eli tarkastelemalla ilmiötä useista

näkökulmista (Kylmä ja Juvakka 2007). Tässä tutkimuksessa uskottavuutta lisää se, että

haastatteluiden aikana vastauksista keskusteltiin vanhempien kanssa. Tämä korostui

silloin, kun vastaukset olivat pitkiä. Tällöin vanhemmilla oli mahdollisuus vahvistaa

haastattelijan käsitys vastauksista ja korjata mahdollisia väärinymmärryksiä.

Tutkimuspäiväkirjaa ei pidetty tutkimuksen tekemisen aikana, mutta eri vaiheista

kirjoitettiin muistiinpanoja. Uskottavuutta heikentää se, että tutkimuksessa ei käytetty

triangulaatiota.

Keskustelu tutkimuksen toteuttamisesta ja tuloksista samaa aihetta tutkivien kanssa lisää

tutkimuksen uskottavuutta (Kylmä ja Juvakka 2007). Keskustelua ei käyty samaa aihetta

tutkivien kanssa, mutta keskustelua tutkimuksen toteutuksesta ja tuloksista käytiin SOS-

Lapsikylän kehittämissuunnittelijan sekä Siun soten lastensuojelupäällikön kanssa.

Tutkielman tekemiseen saatiin ohjausta pro gradu -tutkielman ohjaajilta. Tutkielman

tekemiseen liittyvää keskustelua käytiin tutkielmaseminaareissa, joissa arvokasta

palautetta saatiin myös opiskelijakollegoilta.

Vahvistettavuus edellyttää tutkimusprosessin kirjaamista niin, että tutkimuksen eri

vaiheet ovat selvästi näkyvillä (Kylmä ja Juvakka 2007). Hyvän tieteellisen käytännön

mukaan tutkijan tulee olla toiminnassaan rehellinen ja noudattaa yleistä huolellisuuta ja

tarkkuutta kaikissa tutkimuksen vaiheissa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012).

Tässä tutkimuksessa sitouduttiin noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja toiminaan

rehellisesti, huolellisesti ja eettisesti kestävästi. Tämä näkyy tutkimusprosessin

huolellisessa raportoinnissa, mikä mahdollistaa tutkimuksen eri vaiheiden seuraamisen.

Tutkimuksen eri vaiheiden kirjaamisen lisäksi havaitut puutteet on tuotu avoimesti esiin.

55

Tutkimuksen tekijän on oltava tietoinen, kuinka hän vaikuttaa aineistoonsa ja kuvattava

nämä lähtökohdat raportissaan. Tätä kutsutaan refleksiivisyydeksi (Kylmä ja Juvakka

2007). Tässä tutkimuksessa tutkijan merkitys on tiedostettu tutkimuksen eri vaiheissa.

Tutkimuksen haastattelurunko tehtiin yhteistyössä SOS-Lapsikylän

kehittämissuunnittelijan kanssa, että tutkimuksella saataisiin hyödyllistä tietoa palvelun

kehittämistä varten. Tämä on vähentänyt tutkijan vaikutusta käsiteltävien aiheiden

valinnassa. Haastattelun runkona toimi puolistrukturoitu lomake, joka ohjasi haastattelun

kulkua, mutta antoi mahdollisuuden poiketa ennalta suunnitelluista kysymyksistä. Tämä

on lisännyt tutkijan vaikutusta haastattelutilanteissa.

Haastattelutilanteen ja saadun materiaalin laatua voidaan arvioida tarkastelemalla

haastattelurunkoa ja etukäteen mietittyjä lisäkysymyksiä (Hirsjärvi ja Hurme 2015).

Haastattelussa oli kysymys perhekuntoutuksen työntekijöiden roolista. Jotkin vanhemmat

kaipasivat tarkennusta, mitä roolilla tarkoitetaan. Tarkentavalla kysymyksellä pyydettiin

kuvaamaan, millaisia odotuksia ja toiveita työntekijöitä kohtaan on ollut. Kahdessa

haastattelussa kysymystä tarkennettiin johdattelevasti, kun kuvausta jatkettiin edelleen

kysymällä, ovatko työntekijät olleet esimerkiksi tukemassa tai kontrolloimassa perhettä.

Näissä kahdessa tilanteessa vastausten luotettavuus on heikentynyt. Hirsjärvi ja Hurme

(2015) ohjeistavat, että käsitteiden määrittelyä on hyvä tehdä ennakkoon, ettei

kuvauksesta tule haastattelutilanteessa johdatteleva. Epäselvien käsitteiden määrittelyn

tulee olla mahdollisimman samanlainen kaikille haastateltaville (Hirsjärvi ja Hurme

2015).

Tutkijan tulee tehdä esihaastatteluja tutkimuksen eri vaiheissa, jolloin hän voi muodostaa

kuvaa haastateltavien kokemuksista ja käytettävistä sanavalinnoista. Esihaastatteluiden

avulla voidaan testata haastattelurunkoa ja kysymysten muotoilua, joita voidaan muokata

ennen varsinaisia haastatteluita (Hirsjärvi ja Hurme 2015). Tässä tutkimuksessa

esihaastatteluja ei tehty, mikä on voinut vaikuttaa siihen, että kysymysten sanamuodot

eivät ole olleet viimeisteltyjä. Hirsjärvi ja Hurme (2015) ohjeistavat, että haastattelut tulee

toteuttaa rauhallisessa ympäristössä, jossa ulkoiset tekijät eivät häiritse haastattelua

(Hirsjärvi ja Hurme 2015). Tämä ei toteutunut kaikissa haastattelutilanteissa, sillä

haastattelut tapahtuivat perheiden kodeissa. Joissain haastatteluissa paikalla oli myös

muita perheenjäseniä esimerkiksi puoliso tai lapsia. Muiden perheenjäsenten läsnäolo

56

aiheutti keskeytyksiä haastattelutilanteissa sekä on saattanut vaikuttaa annettuihin

vastauksiin.

Kotiin vietävän perhekuntoutuksen työntekijät rekrytoivat haastateltavat ja toimittivat

heille saatekirjeen. Työntekijöiden käyttäminen rekrytoinnissa on voinut vaikuttaa siihen,

että haastattelijan on katsottu olevan osa perhekuntoutusta, vaikka haastattelijan rooli ja

asema kerrottiin ennen haastattelua suullisesti sekä saatekirjeessä. Haastateltavien

rekrytointitapa on voinut vaikuttaa vanhempien antamiin vastauksiin ja kuvauksiin kotiin

vietävästä perhekuntoutuksesta. Haastatteluun on voinut valikoitua niitä vanhempia,

jotka ovat olleet tyytyväisiä saatuun palveluun. On mahdollista, että ne vanhemmat, jotka

ovat kokeneet perhetilanteen kaikista heikoimmaksi, eivät osallistuneet tutkimukseen.

Kylmän ja Juvakan (2007) mukaan samasta tutkimusaineistosta voidaan tehdä erilaisia

tulkintoja, mutta ne eivät välttämättä heikennä tutkimuksen luotettavuutta. Tässä

tutkimuksessa aineiston analysoinnissa ei ollut mukana ulkopuolisia henkilöitä, mikä

heikentää luotettavuutta, kun huomioidaan tutkijan vähäinen kokemus aineistolähtöisen

sisällönanalyysin käytöstä. Tämä myös lisää tutkijan vaikutusta analyysissa. Luokkien

muodostaminen ja aineiston läpikäyminen oli haasteellista, minkä seurauksena analyysiin

kului suunniteltua enemmän aikaa. Analyysissä haasteita tuottivat ne haastattelut, joissa

kerronta oli hyvin niukkaa tai polveilevaa, jolloin oleellisimman sisällön havaitseminen

ja oikeaan luokkaan sijoittaminen vaati palaamista alkuperäiseen aineistoon useita

kertoja. Tutkimustulokset on pyritty esittämään mahdollisimman rehellisesti alkuperäistä

aineistoa kunnioittaen. Raporttiin pyrittiin valitsemaan suoria lainauksia tasapuolisesti

kaikilta haastateltavilta, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi, sillä haastattelumateriaali

sisälsi paljon tunnistetietoja, esimerkiksi nimiä tai paikkakuntia, joiden poistaminen teki

lainauksista vaikealukuisia.

Tutkimuksen siirrettävyyden arvioinnissa tarkastellaan sitä, miten tutkimukseen

osallistuvat henkilöt ja olosuhteen on kuvattu. Raportissa on oltava riittävästi tietoa

tutkimukseen osallistuvista henkilöistä ja olosuhteista, että lukija voi arvioida, voiko

tuloksia siirtää vastaaviin tilanteisiin (Kylmä ja Juvakka 2007). Tutkimukseen

osallistuvat henkilöt ja olosuhteet pyrittiin kuvaamaan riittävällä tarkkuudella.

Tutkimuksessa kunnioitettiin haastateltavien vanhempien anonymiteettiä, mikä on

vaikuttanut henkilöiden ja olosuhteiden kuvaamiseen.

57

Tieteellistä tutkimusta tehdessä tutkijan tulee sitoutua Tutkimuseettisen

neuvottelukunnan hyvän tieteellisen käytännön ohjeisiin. Tutkimuksen tiedonhankinnan,

tutkimusmenetelmien ja arvioinnin tulee olla eettisesti kestävää ja tieteellisen

tutkimuksen kriteerien mukaista. Tutkijan tulee kunnioittaa tutkittavien

itsemääräämisoikeutta, välttää vahingon aiheuttamista sekä huolehtia yksityisyyden ja

asianmukaisen tietosuojan toteutumisesta (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009).

Kotiin vietävää perhekuntoutusta vastaanottaville vanhemmille toimitettiin saatekirje ja

haastattelun teemat etukäteen, jolloin heillä oli mahdollisuus tutustua käsiteltävään

aiheeseen ennen päätöstä tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimukseen osallistuminen

oli vapaaehtoista ja haastateltavilla oli oikeus keskeyttää haastattelu niin halutessaan.

Tutkittavia informoitiin haastattelun kulusta ja haastattelumateriaalin

käyttötarkoituksista. Haastatteluissa saatu materiaali säilytettiin yksityisyyttä

kunnioittaen ja tietosuoja huomioiden. Äänitallenteet tuhottiin litteroinnin jälkeen.

Tunnistetiedot poistettiin litteroidusta aineistosta eikä sitä luovutettu ulkopuolisille.

Litteroitu aineisto hävitetään tutkielman valmistuttua. Tutkimukselle hankittiin

tutkimuslupa Siun sotelta ennen tutkimuksen aloittamista hyvän tieteellisen käytännön

mukaisesti.

Laadullisella tutkimuksella saatava tieto ei ole yleistettävissä, mutta se lisää ymmärrystä

tutkittavasta ilmiöstä. Saatu tieto on sidoksissa tutkimusympäristöön, yhteisöön ja

kulttuuriin (Kylmä ja Juvakka 2007). Tämän tutkimuksen menetelmät olivat laadullisia

eivätkä tulokset ole siten yleistettävissä. Saadut tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä

kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta ja vanhempien näkökulmasta palveluissa. Tässä

tutkimuksessa vanhemmat kokivat hyötyneensä kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta ja

suurin osa havaitsi myönteisiä muutoksia perheessä. He olivat tyytyväisiä työntekijöihin,

yhteistyöhön ja avun saamiseen. Tulosten perusteella voidaan ajatella, että kotiin vietävä

perhekuntoutus oli mahdollisesti sopivampi tukimuoto näiden perheiden kohdalla, kun

huomioidaan vanhempien kokemukset aikaisemmista tukitoimista, jotka koettiin

riittämättömiksi.

58

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSAIHEET

Tämän pro gradu -tutkielman tulosten perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

1. Haastatteluihin osallistuneet vanhemmat olivat pääasiassa tyytyväisiä kotiin

vietävään perhekuntoutukseen. Kaikki perheet kokivat hyötyneensä

perhekuntoutuksesta, vaikka osa vanhemmista suhtautui palveluun kriittisesti.

2. Kotiin vietävän perhekuntoutuksen koettiin parantaneen perheen

kommunikaatiota vanhemman ja lasten välillä sekä edistäneen lasten keskinäisiä

välejä. Vanhempien välinen kommunikaatio ei parantunut perhekuntoutuksen

avulla niissä perheissä, joissa tämä koettiin ongelmalliseksi.

3. Perhekuntoutuksen koettiin tukevan vanhempaa ja vanhemmuutta sekä toimivan

tukiverkkona. Haastatteluihin osallistuneilla vanhemmilla oli kokemuksia

erityislapsen kasvattamisesta, yksinhuoltajuudesta, huoltajuusriidoista ja

sosiaalisista vaikeuksista.

4. Vanhemmat olivat tyytyväisiä, että samat työntekijät työskentelivät perheen

kanssa koko jakson ajan. Vanhemmilla oli kokemuksia muista tukitoimista, joissa

työntekijät vaihtuivat usein. Työntekijöiden suureen vaihtuvuuteen suhtauduttiin

negatiivisesti.

5. Perheet kokivat riittävän avunsaannin olevan liian hidasta tai vaikeaa. Perheet

olisivat toivoneet apua ja tukea aikaisemmin, jolloin perheen tilanteen

kriisiytyminen olisi mahdollisesti voitu estää.

Tutkimustietoa tarvitaan lisää kotiin vietävän perhekuntoutuksen vaikutuksista ja

intervention mahdollisten vaikutusten kestosta. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä,

vaikuttaako kotiin vietävä perhekuntoutus sijoitustoimenpiteiden määrään ja voidaanko

palvelulla lyhentää sijoitustoimenpiteiden kestoa, kun tavoitteena on sijoituksen

purkaminen. Tutkimusta on aiheellista tehdä niin, että tutkimukseen liittyvät palvelut

määritellään esimerkiksi menetelmien, intensiteetin ja keston mukaan, sillä perhetyöhön

ja perhekuntoutukseen liittyvien termien käyttö on kirjavaa.

59

8 LÄHTEET

Aaltonen S, Kivijärvi A, Myllylä M. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka 2018;84:301-311. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137076/YP1903_Aaltonenym.pdf?sequence=3&isAllowed=y (Luettu 14.3.2019)

Alatalo M, Lappi K, Petrelius P. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti monitoimijaista, yhteistä perhetyötä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2017. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134616/URN_ISBN_978-952-302-859-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 20.6.2018)

Al C. M.W, Stams G. J. J. M, Bek M. S, Damen E. M, Asscher J. J, van der Laan P. H. A meta-analysis of intensive family preservation programs: Placement prevention and improvement of family functionig. Children and Youth Services Review 2012;34:1472-1479.

Bardy M, Salmi M, Heino T. 2002. Mikä lapsiamme uhkaa? Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseen keskusteluun. Saarijärvi. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus STAKES Raportteja 263. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75472/Ra263-MikaLapsiamme.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 15.6.2018)

Christensen L. L. Therapists’ perspectives on home-based family therapy. The American Journal of Family Therapy 1995;23:306-314.

Forsell M. Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palvelujen ja kustannusten vertailu vuonna 2018. Kuusikko-työryhmä. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 2/2019. Saatavilla sähköisesti osoitteesta: www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_06_03_Kuusikko_Lastensuojelu_2018.pdf (Luettu 22.11.2019)

Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014. Helsinki 2014. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140164

Heino T, Berg K, Hurtig J. Perhetyön ilo ja hämmennys. Lastensuojelun perhetyömuotojen esittelyä ja jäsennyksiä. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Aiheita-monistesarja 14/2000.

Heino T. Keitä ovat lastensuojelun asiakkaat? Tutkimus lapsista ja perheistä tilastolukujen takana. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Stakesin työpapereita 30/2007. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77977/T30-2007-VERKKO.pdf?...1 (Luettu 18.9.2019)

60

Heino T, Hyry S, Ikäheimo S, Linnosmaa I, Kuronen R, Rajala R. Lastensuojelun kustannukset ja palvelujen hinnat. HuosTa-hanke 2014-2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 11/2016. Saatavilla sähköisesti osoitteesta: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130540/URN_ISBN_978-952-302-646-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 16.12.2019)

Heinonen H, Väisänen A, Hipp T. Miten lastensuojelun kustannuket kertyvät. Helsinki: Lastensuojelun keskusliitto 2012. Saatavilla sähköisesti osoitteesta: www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Miten_lastensuojelun_kustannukset_kertyvat.pdf (Luettu 7.1.2019)

Heneghan A. M, Horowitz S. M, Leventhal J. M. Evaluating intensive family preservation programs: a methodological review. Pediatrics 1996;97:535-542

Hirsjärvi S, Hurme H. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus 2015.

Hurtig J. Huvitusta, hyvitystä vai hyödyllistä? Lastensuojelullisen perhekuntoutuksen arviointia. Lapun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 30. Rovaniemi: Lapin yliopisto 1999.

Hurtig J. Lasta suojelemassa -etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä. Väitöskirja. Lapin yliopisto 2003.

Häggman-Laitila A, Salokekkilä P, Satka M, Toivonen K, Kekolahti P, Ryynänen O. The coping of young Finnish adults after out-of-home care and aftercare services: A document-based analysis. Children and Youth Services Review 2019;102:150-157.

Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Kaikkonen R, Hakulinen-Viitanen T. Lasten ja perheiden elinympäristö. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 43-64. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Korkiakangas M. Perheen voimavaroja etsimässä -tapaustuskimus asiakaslähtöisistä työorientaatioista lastensuojelun perhetyössä. Lisensiaatin työ. Lapin yliopisto 2005.

Kuoppala T, Forsell M, Säkkinen S. Lastensuojelu 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 23/2019. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138211/Tr23_19_LASU.pdf?sequence=5&isAllowed=y (Luettu 8.8.2019)

61

Kuoppala T, Säkkinen S. Lastensuojelu 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti 43/2017. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135628/Tr43_17_LASU.pdf?sequence=3 (Luettu 28.5.2018)

Kylmä J, Juvakka T. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy 2007.

Kääriälä A. Haapakorva P, Pekkarinen E, Sund R. From care to education and work? Education and employment trajectorien in early adulthood by children in out-of-home care. Child Abuse & Neglect 2019:98:104144.

Kääriälä A, Hiilamo H. Children in out-of-home care as young adults: A systematic review of outcomes in the Nordic countries. Children and Youth Services Review 2017;79:107-114.

Laatikainen T, Mäki P. Lasten kasvu, kehitys ja terveydentila. Ylipaino. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 65-68. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Lahtinen P, Männistö L, Raivio M. Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia. Keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 7/2017. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132169/TY%c3%962017_7_Kohti%20suomalaista_040417.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 18.11.2019)

Lammi-Taskula J, Salmi M. Lapsiperheiden hyvinvointi. Teoksessa Vaarama M, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P, Muuri A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki 2014: 144-159. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125340/THL_TEE022_2014verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 20.11.2019)

Lapsen kengissä ry. Kotiin annettava perhekuntoutus. https://ensijaturvakotienliitto.fi/lapsenkengissa/palvelut/vakivallasta-selviaminen/ (Luettu 31.8.2018)

Lastensuojelulaki. 2007/417. Annettu Helsingissä 13.4.2017. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Lietz C. A. Examining families’ perceptions of intensive in-home services: A mixed methods study. Children and Youth Services Review 2009;31:1337-1345.

Lietz C. A. Theoretical adherence to family centered practice: Are strengths-based principles illustrated in families' descriptions of child welfare services? Children and Youth Services Review 2010;33:888-893.

Myllärniemi A. Lastensuojelun avohuollon perhetyö ammattikäytäntönä – jäsennyksiä perhetyöstä toimintatutkimuksen valossa. Heikki Waris -intituutti. Soccan ja

62

Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 2007. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.socca.fi/files/90/Lastensuojelun_perhetyo_ammattikaytantona.pdf (Luettu 6.6.2018)

Mäki P. Koettu terveys. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 91-93. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Mäki P, Laatikainen T. Hampaiden hoito ja suun terveys. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 135-140. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Mäki P, Kaikkonen R. Tutkimuksen tausta ja tavoitteet. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 26-28. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Nupponen R, Simonen L. Kodinhoitajan tehostettu perhetyö. Valtakunnallisen kokeilun loppuraportti. Helsinki: Mannerheimin lastensuojeluliiton lapsiraportti 1983:A41.

Paananen R, Gissler M. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J, Karvonen S. (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014, s. 208-214. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116712/THL_2014_21Teema.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 20.11.2019)

Parikka S, Martelin T, Koskela T, Härkänen T, Kilpeläinen K, Tarkiainen L, Koskinen S. Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot maakunnissa 1996-2014. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017. Saatavilla sähköisenä osoitteesta: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132064/URN_ISBN_978-952-302-831-9.pdf?sequence=1 (Luettu 12.12.2018)

Pelastakaa Lapset. Perhekuntoutus ja kotiin tehtävä perhekuntoutus. www.pelastakaalapset.fi/tyomme-kotimaassa/perhekuntoutus-ja-kotiin-tehtava-perhekuntoutus/ (Luettu 31.8.2018)

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä. Esitys LAPE-hankkeeseen sisältyvän lastensuojelun perhetyön ja perhekuntoutuksen (4.2.1) toimintamallista Siun sotessa 30.10.2017. Siun sote. 2017.

63

Pölkki P, Vornanen R, Colliander R. Critical factors of intensive family work connected with positive outcomes for child welfare clients. Kriittiset lastensuojelun asiakkaille myönteisiä vaikutuksia tuottavat tekijät intensiivisessä perhetyössä. European Journal of Social Work 2016;19:500-518.

Rautio S. Parents’ experiences of early support. Scandinavian Journal of Caring Sciences 2012;27:927-934.

Siun sote 2018. Hankkeet. www.siunsote.fi/hankkeet (Luettu 5.6.2018)

Sosiaalihuoltolaki. 1301/2004. Annettu Helsingissä 30.12.2005. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301#Lidp450793040

Sosiaali- ja terveysministeriö 2018. Kärkihankkeet ja säädösvalmistelu. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) http://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut (Luettu 3.6.2018)

Tarkiainen L, Martikainen P, Peltonen R, Remes H. Sosiaaliryhmien elinajanodote-erojen kasvu on pääosin pysähtynyt. Suomen lääkärilehti 2017;72:588-593.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Lastensuojelun käsikirja. Perhetyö. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhetyo (Päivitetty 18.11.2015)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016a. Lapset, nuoret ja perheet. Kasvun kumppanit. Työn tueksi. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/nuorten-syrjaytyminen/huono-osaisuuden-ylisukupolvisuus (Päivitetty 14.9.2016)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016b. Lastensuojelun käsikirja. Perhekuntoutus. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhekuntoutus#otsikko3 (Päivitetty 25.2.2016)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017. Hyvinvointi- ja terveyserot. Vaikuttavuus ja kustannukset. https://thl.fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/seuranta-ja-vaikuttavuus/vaikuttavuus-ja-kustannukset#lastensuojelu (Päivitetty 13.10.2017)

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2019a. Tietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja

terveydestä. Tulostaulukko. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=sza0TLbWLfGytky3zi6FsDIA&region=szb3tzb0jfe1NskHAA==&year=sy6rsjbV0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=201911131146 (Luettu 22.11.2019)

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2019b. Tietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä. Tulostaulukko. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=sw7yiTe01s3MiTc0tjbSAzJN4g0B&region=szb3tzb0jfe1NskHAA==&year=sy6rsjbV0zUEAA==&gender=t&abs

64

=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=201911131146 (Luettu 22.11.2019)

Tuomi J, Sarajärvi A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Vantaa: Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Helsinki 2009. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf (Luettu 27.8.2018)

Tutkimusettinen neuvottelukunta. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa 2012. Helsinki 2013. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf (Luettu 27.8.2018)

Tyuse S. W, Hong P. P, Stretch J. J. Evaluation of an Intensive In-Home Family Treatment Program to Prevent Out-Of-Home Placement. Journal of Evidence-Based Social Work 2010;7:200-218.

Uusimäki M. 2005. Perhetyötäkö kaikki? Oulu: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 20. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_20.pdf (Luettu 3.6.2018)

Vaarama M, Mukkila S, Hanninen-Ingman K. Suomalaisten elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teoksessa Vaarama M, Karvonen S, Kestilä L, Moisio P, Muuri A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014, 20-39. Saatavilla sähköisesti osoitteesta: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125340/THL_TEE022_2014verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 21.11.2019)

Vuori J, Nätkin R. Perhetyön tieto ja kritiikki. Teoksessa Vuori J, Nätkin R. (toim.) Perhetyön tieto. Tampere: Kustannusosakeyhtiö vastapaino 2007, s. 7-38.

Yliherva A, Mäki P, Laatikainen T. Puheeseen liittyvät vaikeudet. Teoksessa Kaikkonen R, Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Markkula J, Wikströn K, Ovaskainen M, Virtanen S, Laatikainen T. (toim.) Lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 16/2012, s. 69-77. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80049/b79b33f7-e767-4a74-ab5d-40e9b60a1fe8.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 19.5.2018)

Yliruka L, Vartio R, Pasanen K, Petrelius P. Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellytävät asiakastilanteet sosiaalityössä. Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 16/2018. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136378/URN_ISBN_978-952-343-117-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 6.11.2019)

LIITE 1 Saatekirje ja haastattelun teemat haastatteluun osallistuville Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Kansanterveystiede

Arvoisa vastaanottaja, olen tekemässä pro gradu -tutkielmaa intensiivisen perhekuntoutuksen ja tehostetun perhetyön asiakasperheiden vanhempien kokemuksista. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa kansanterveystiedettä, ja tutkielma tehdään yhteistyössä SOS-Lapsikylän ja Siun soten kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa perheiden kokemuksista ja näkemyksistä intensiivisestä perhekuntoutuksesta ja tehostetusta perhetyöstä. Tutkimus toteutetaan haastattelemalla perhetyötä vastaanottavien perheiden vanhempia. Edellä kuvatun pro gradu -tutkielman lisäksi haastattelujen nauhoitteita hyödynnetään Siun soten omassa sisäisessä perhekuntoutuksen kehittämistyössä, jonka yhteistyökumppanina toimii SOS-Lapsikylä. SOS-Lapsikylä toteuttaa perhekuntoutus KuPerKeikan työntekijöille työpajoja, joissa palvelua kehitetään. Palvelussa mukana olleiden perheiden kokemukset ja palaute ovat tässä kehittämistyössä tärkeitä. Nauhoitetuista haastatteluista tuotettavassa kirjallisessa materiaalissa, jota hyödynnetään pro gradu -tutkielmassa, työpajoissa ja palvelun kehittämisessä, perheiden nimet ja muut tunnistetiedot poistetaan perheiden yksityisyydensuojan varmistamiseksi. SOS-Lapsikylä käyttää haastattelujen materiaalia vain KuPerKeikka perhekuntoutuksen kehittämistyössä. Haastattelujen nauhoitukset tuhotaan sen jälkeen, kun niistä saatu tieto on siirretty kirjalliseen muotoon. Haastatteluissa saatua materiaalia käsitellään luottamuksellisesti eikä sitä luovuteta ulkopuolisille. Haastattelut suoritetaan perheen omassa kodissa, mutta voimme sopia haastattelupaikasta tapauskohtaisesti. Haastatteluun osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja haastattelun voi keskeyttää missä vaiheessa vain. Haastattelun kesto on tunnista puoleentoista. Voitte ilmoittaa osallistumisestanne haastatteluun perhetyöntekijälle, joka antaa yhteystietonne luvallanne haastattelun järjestämistä varten. Tutkimusta toteutetaan yhteistyössä lastensuojelun palvelupäällikkö Esko Oikarisen sekä SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Liisa Jokisen kanssa osana P-K LAPE -hanketta. Haastattelujen käytännön toteutus suoritetaan yhteistyössä SOS-Lapsikylän kanssa. Opinnäytetyötä ohjaa TtT Ari Haaranen. Arvostamme osallistumistanne suuresti. Ystävällisin terveisin TtM -opiskelija Anna-Maria Parviainen SOS-Lapsikylä Itä-Suomen yliopisto Kehittämissuunnittelija Liisa Jokinen Terveystieteiden tiedekunta liisa.jokinen@sos-lapsikyla.fi Lääketieteen laitos 050 3072679 annampaq@student.uef.fi 050 5229047

Haastattelun teemoja: Palvelun aloitus (Mistä prosessi perheen näkökulmasta alkoi, miten palvelusta kerrottiin perheelle, työntekijöiden ensitapaaminen) Työskentelyvaihe (Mitä perheen näkökulmasta palvelun jaksolla tehtiin, kuvaukset työntekijöiden roolista, minkälaisia tavoitteita perheellä oli itsellään, minkälainen suhde työntekijöihin) Palvelun lopetus (Minkälaiseksi kokivat jakson, keskeytymisen kuvaus, kokemukset kyvykkyyden lisääntymisestä ja opituista asioista, toteutuiko voimavarojen löytäminen/lisääntyminen) Palaute palvelusta

LIITE 2. Haastattelurunko vanhempien haastatteluihin

Taustatiedot:

1) Haastateltava (äiti/isä/molemmat)

2) Vanhempien ikä

3) Lasten lukumäärä

4) Lasten ikä

5) Miten pitkään olette olleet perhekuntoutuksessa?

Vanhempien kokemukset perhetyön eri vaiheissa:

Palvelun aloitus

6) Mistä perhetyön prosessi perheen näkökulmasta alkoi

(Lisä-/apukysymykset: Miten perheet pääsivät perhetyön pariin?

Minkälaisia tarpeita perheillä oli? Miltä perhetyön aloittaminen tuntui?)

7) Miten palvelusta kerrottiin perheelle

(Lisä-/apukysymykset: Kokivatko vanhemmat saaneensa tarpeeksi tietoa

palvelusta ja sen tavoitteista?)

8) Millainen oli ensitapaaminen perhetyöntekijöiden kanssa

(Lisä-/apukysymykset: Miten yhteistyö käynnistyi työntekijöiden kanssa?

Miten perhettänne kohdeltiin?)

Työskentelyvaihe

9) Mitä toimintoja palvelujaksolla tehtiin perheen näkökulmasta

(Lisä-/apukysymykset: Kokivatko vanhemmat, että työskentely oli perheen

tarpeista lähtevää? Miten tämä näkyi toiminnoissa?)

10) Kuvaukset työntekijöiden roolista

(Lisä-/apukysymykset: Mikä oli työntekijöiden rooli perheessä?)

11) Minkälainen suhde perheenjäsenillä ja työntekjiöillä oli

(Lisä-/apukysymykset: Miten yhteistyö sujui? Miten perhettä kohdeltiin?)

Palvelun lopetus

12) Minkälaiseksi vanhemmat kokivat jakson?

13) Jos palvelu on keskeytynyt, tämän vaiheen kuvaus

(Lisä-/apukysymykset: Miten vanhemmat kuvailevat perhtyön

keskeytymistä ja siihen johtaneita syitä?)

14) Millaisia kokemuksia vanhemmilla on vanhemmuuden taitojen ja kyvykkyyden

lisääntymiststä

(Lisä-/apukysymykset: Mitä vanhemmat oppivat jakson aikana?)

15) Lisääntyivätkö vanhempien voimavarat?

16) Kokivatko vanhemmat perhetyön parantaneen perheen tilannetta?

17) Kokivatko vanhemmat, että olisivat tarvinneet enemmän apua jonkin tietyn asian

kanssa?

Vapaata palautetta intensiivisestä perhekuntoutuksesta ja tehostetusta perhetyöstä

18) Palautetta, kehittämisen kohteita?