Vantaanvarhaiskasvatussuunnitelma

Opetuslautakunta 18.12.2012

Sisältö

1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ja jatkumo perusopetukseen ...................................................... 42. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat ..................................................................................................... 5 2.1. Varhaiskasvatuksen arvot ................................................................................................................................ 5 2.2. Lapsikäsitys ja kasvattajuus ............................................................................................................................ 63. Huoltajat kasvatuskumppaneina ......................................................................................................................... 74. Vantaalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseen ................................................................. 8 4.1. Kasvatusta kannattelevan työn organisointi ........................................................................................... 8 4.2. Oppimisympäristö ja arjen toimintarakenteet ........................................................................................ 9 4.3. Lapsille ominaiset tavat toimia ja oppia .................................................................................................... 10 4.4. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen .................................................... 12 4.5. Kehittävä työote ja arviointi ........................................................................................................................... 145. Moninaisuus Vantaan varhaiskasvatuksessa .................................................................................................... 15 5.1. Kasvun ja oppimisen tuki ................................................................................................................................ 15 5.2. Monikulttuurisuuden kohtaamisesta kieli- ja kulttuuritietoiseen varhaiskasvatukseen ......... 16 5.3 Sukupuolten välinen tasa-arvo ...................................................................................................................... 176. Hyvinvointityö ja oppilashuolto ........................................................................................................................... 187. Kumppanuudet ja yhteistyöverkostot................................................................................................................ 19 7.1. Varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan yhteistyö ................................................................................... 19 7.2. Esiopetuksesta kouluun ................................................................................................................................... 19 7.3. Lasten kehitystä ja vanhemmuutta tukevat kumppanit ...................................................................... 20 7.4. Lasten kasvatusta ja opetusta tukevat kumppanit ................................................................................ 208. Kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma osana ohjausta ......................................................................... 21

LiitteetLiite 1. Aikaisemmat kunnalliset oppimis- ja opetussuunnitelmat ................................................................ 22Liite 2. Kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman työryhmän jäsenet ........................................................ 22

Suunnitelmassa käytetyt käsitteet VarhaiskasvatusSisältää koko varhaiskasvatustoiminnan kirjon: varhaiskasvatuksen kerhot, avoimet päiväkodit, asukaspuistotoiminnan, esiopetuksen sekä päiväkoti-, perhepäivä- ja ryhmäperhepäivähoidon. VarhaiskasvatussuunnitelmaVarhaiskasvatussuunnitelman nimitystä käytetään alle oppivelvollisuusikäisten toimintaa oh-jaavasta opetussuunnitelmasta. Aikaisemmin Vantaalla käytettiin nimitystä oppimis- ja opetus-suunnitelma. Varhaiskasvattaja (myöhemmin kasvattaja)Tarkoittaa hoito- ja kasvatushenkilöstöä: lastentarhanopettajia, lastenhoitajia, erityislastentar-hanopettajia, resurssierityislastentarhaopettajia ja perhepäivähoitajia.

3

Johdanto

Varhaiskasvatus, esiopetus osana varhaiskasvatusta sekä alkuopetus (perusopetuksen vuosiluokat 1–2) muodostavat saumattoman jatkumon osana lapsen elinikäistä oppimista. Varhaiskasvatuksen eri toimin-tamuodoissa - päivähoidossa, esiopetuksessa ja avoi-messa toiminnassa - huoltajat, lapset ja henkilökunta kohtaavat toisensa säännöllisesti. Huoltajien ja kasvat-tajien päivittäinen tapaaminen erottaa varhaiskasva-tuksen muista lasten ja nuorten julkisista kasvuyhtei-söistä kuten kouluista, oppilaitoksista ja nuorisotyöstä. Tämä mahdollistaa tiiviin yhteistyön kasvattajien ja perheiden välillä lasten kasvun, kehityksen ja oppi-misen tukemiseksi. Perheiden kasvatusoikeutta ja -vastuuta kunnioittavan yhteistyön luonnetta kuva-taan kasvatuskumppanuuden käsitteellä. Kasvatus-kumppanuus on oleellinen osa varhaiskasvatustyötä.

Ihmiseksi kasvamisessa kietoutuvat toisiinsa lapsen yk-silöllinen kehitys ja useat rinnakkaiset kasvuyhteisöt, joiden jäseniä lapset varttuessaan ovat. Näitä yhteisöjä ovat perhe, sukulaiset, pihapiirin kaverit, varhaiskasva-tuksen vertaisryhmä ja yhteisö. Lapset kehittyvät vuo-rovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Aikuisten ohjauksella on pienten lasten yhteisöissä keskeinen rooli opetettavien asioiden suhteen. Lapsella on oma osuutensa tietojen ja taitojen oppimisessa. Oppijan roolia on varhaiskasvatuksessa lähestytty painote-tusti muiden muassa lapsikeskeisyyden kautta. Nyt tarkasteluun on liitetty lasten osallisuuden merkitys. On tärkeää, että lapsi kokee kuuluvansa yhteisöön ja, että hän on sen jäsen. Ulkopuoliseksi jäämiseen liittyy syrjäytymisen riski. Lasten vertaisryhmä, varhaiskas-vatuksen kasvuyhteisöt sekä työyhteisöjen toiminta ovat keskeisiä osia varhaiskasvatussuunnitelmaa. Yh-teisöllisyys on nostettu kestävän kehityksen ja innova-tiivisuuden ohella Vantaan keskeiseksi arvovalinnaksi.

Ensimmäinen kunnallinen opetussuunnitelma laadit-tiin Vantaalla vuonna 2000. Nyt meneillään on neljäs opetussuunnitelmakierros. Lisäksi aiemmin on tehty tiettyyn teemaan keskittyviä sisällöllisiä oppaita mm. leikistä, ilmaisukasvatuksesta, liikunnasta, työkasva-tuksesta ja ympäristökasvatuksesta.

Vantaalla varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on päädytty laatimaan omat opetussuunnitelmat. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmasta käytetään nimitystä varhaiskasvatussuunnitelma. Nyt käsillä ole-van Vantaan varhaiskasvatussuunnitelman rinnalla on voimassa Vantaan esiopetuksen opetussuunnitelma (Opetuslautakunta 14.3.2011) ja Vantaan valmistavan opetuksen opetussuunnitelma 6-vuotiaille (Opetus-lautakunta 20.8.2012). Varhaiskasvatuksen ja esiope-tuksen toteuttamista ja kehittämistä ohjaavat keskei-sesti lainsäädännön lisäksi valtakunnalliset asiakirjat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (STAKES / THL, 2005) ja Esiopetuksen opetussuunnitelman pe-rusteet (Opetushallitus määräykset ja ohjeet 2010:27).

Samanaikaisesti kunnallisen varhaiskasvatussuunni-telman rinnalla päivitetään toimintayksiköiden omia varhaiskasvatussuunnitelmia. Vantaalla lasten, huol-tajien ja kasvattajien osallisuus nähdään tärkeänä ja se huomioidaan yksiköiden suunnitelmien laatimis-prosessissa. Myös kumppanuuksien merkitys korostuu nykypäivän yhteiskunnassa ja varhaiskasvatussuun-nitelmien avulla työtä voidaan avata myös yhteistyö-tahoille. Varhaiskasvatussuunnitelmat ovat perusta vuoropuhelulle, jonka kautta laadukas varhaiskasva-tus ja lasten hyvinvointi toteutuvat.

Kasvatuksen arjessa elää rinnakkain aikaisemmin ke-hitettyjä käytäntöjä ja uusien työtapojen ituja. Käsillä olevassa varhaiskasvatussuunnitelmassa on säilytetty monin osin aikaisempia kiteytyksiä, mutta samalla on lisätty vantaalaisessa varhaiskasvatuksessa tärkeiksi arvioituja teemoja. Kuntatason ja toimintayksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmien uudistamisessa paino-tuksina ovat olleet lapsiryhmien toimintaa kannat-televat struktuurit, vuorovaikutuksen laatu ja leikki.

Luonnosta ovat kommentoineet perusopetuksen asi-antuntijat sekä sosiaali- ja terveystoimesta perhetyön, lastenneuvolatyön ja lastensuojelun edus-tajat. Kiitos kommentoijille!

4

Kaavio 1. Jatkumo varhaiskasvatuksesta perusopetukseen

Hoidon, kasvatuksen jaopetuksen kokonaisuus

Varhaiskasvatus• On lapsen kasvua ja oppimista tukevaa,

suunnitelmallista ja tavoitteellista vuoro-vaikutusta ja yhteistoimintaa.

Päivähoito• Tarjoaa lapselle turvallisen

ympäristön vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun ajaksi.

Avoin varhaiskasvatus• Asukaspuistot, kerhot,

avoimet päiväkodit.

Kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus

Perusopetus• Tavoitteena tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen

ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäse-nyyteen ja antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Esiopetus• Esiopetus edistää lapsen kasvu-, kehi-

tys- ja oppimisedellytyksiä sekä vah-vistaa lapsen myönteistä minäkuvaa.

Esiopetuksesta kouluun• EsKo- tiedonsiirto• Tehostettu EsKo- tiedonsiirto• Sujuvasti kouluun -prosessi

Valmistava opetus 6-vuotiaille• Valmistava opetus integroidaan

esiopetukseen.

Hyvinvointityö ja oppilashuolto• Varhaiskasvatuksen hyvinvointityö ja sen osana esiopetuksen oppilashuolto ovat lapsen,

kasvattajien ja koko yhteisön tukemista

1. Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ja jatkumo perusopetukseen

Varhaiskasvatustoiminta koostuu hoidon, kasvatuk-sen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatus-palvelut sisältävät lapselle suunnatun kasvatuksellisen ja pedagogisen toiminnan sekä perheille peruspal-veluna tarjottavan päivähoidon. Esiopetus vahvistaa oppimisen jatkuvuutta muun varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välillä. Esiopetuksen tarkoituksena on edistää lapsen kasvu-, kehitys- ja oppimisedelly-tyksiä ja sitä kautta tuottaa lapselle paremmat valmi-udet siirtyä oppivelvollisena perusopetukseen. Val-mistava opetus 6-vuotialle vahvistaa suomi toisena kielenä -opetusta ja se integroidaan esiopetukseen.

Jatkumo varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta pe-rusopetukseen on merkittävä vaihe lasten ja perhei-den elämässä. Hyvinvointityötä ja oppilashuoltoa

sekä esiopetuksesta kouluun siirtymistä käsitellään tarkemmin luvuissa 6 ja 7.

Varhaiskasvatus määritellään vuorovaikutusprosessiksi, jossa kukin lapsi kasvaa aktiivisena toimijana. Toimin-nan tulee olla lapsilähtöistä, elämyksellistä ja kokemuk-sellista ja sen tulee tarjota vertaisryhmäkontakteja ja kasvattajan tavoitteellista ohjausta. Kasvattaja tunnis-taa lasten kehitysvaiheet, kyvyt, kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet. Keskeistä varhaiskasvatuksessa on las-ten ja aikuisten väliset toimivat vuorovaikutussuhteet.

Monimuotoiseen vantaalaiseen varhaiskasvatukseen kuuluvat myös kaikille perheille avoimet varhaiskas-vatuspalvelut.

5

2. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohdat

2.1. Varhaiskasvatuksen arvot

Kestävä kehitysKestävä kehitys tarkoittaa hyvien elinmahdollisuuk-sien turvaamista nykyisille ja tuleville sukupolville. Ratkaisuissa ja päätöksenteossa huomioidaan eko-logiset näkökulmat ja oikeudenmukaisuus sekä pidetään talous tasapainossa. Kestävän kehityk-sen ulottuvuudet ovat ekologinen, taloudellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen. Perusajatuksena on, että ekologiselle kestävyydelle luodaan edellytyk-set sosiaalisin, kulttuurisin ja taloudellisin keinoin.

Näin kestävä kehitys näkyy toiminnassamme: Kulttuurinen• aitona monimuotoisuutena, jossa omien ajat-

telutapojen tunnistaminen antaa mahdollisuu-den kehittyä

• monimuotoisuuden hyväksymisenä, ymmär-tämisenä ja suvaitsevaisuutena

• kulttuuriperinteen säilyttämisenä ja uuden luo-misena mukaan lukien lasten kulttuuriperinne

Sosiaalinen• hyvinvointia edistävänä vuorovaikutuksellise-

na toimintakulttuurina ja yhteisenä vastuuna oman työyhteisön, alueen ja koko Vantaan var-haiskasvatuksesta

• avoimena, arvostavana, tasa-arvoisena suhtau-tumisena kaikkia kohtaan

Ekologinen• aikuisten ympäristötietoisuuden tavoitteellise-

na kehittämisenä ja sisäistettynä ympäristövas-tuullisena toimintatapana

• lapsen luonto- ja ympäristösuhteen kehitty-misenä

Taloudellinen• lapsen ja lapsiperheiden tarpeita vastaavana

palveluvalikkona ja oikeana kohdentumisena• resurssien ja hankintojen suunnitelmallisena,

oikea-aikaisena ja joustavana käyttönä

Vantaan kaupungin arvojen merkitys ja vaikutus varhaiskasvatustyölle käsiteltiin kasvattajien laajan keskustelukierroksen aikana vuosina 2010–2011. Jokaisella työntekijällä oli mahdollisuus osallistua yksikkötasolta lähteneeseen vuoropuheluun ja varhaiskasvatuksen arvot muotoiltiin arvosemi-naarissa.

Varhaiskasvatuksen visio 2020Vantaan varhaiskasvatus on edelläkävijä lasten hyvinvoinnin, oppimisen, osallisuuden ja yhtei-söllisyyden rakentajana.

Vantaan varhaiskasvatuksen slogan”Vantaalla vekara viihtyy ja vaikuttaa”

Varhaiskasvatuksen toiminta-ajatusVantaan varhaiskasvatus ja sen osaava henkilöstö on sitoutunut toiminnallaan edistämään lasten hyvinvointia ja oppimista sekä yhteisöllisyyden ja kestävän kehityksen rakentumista lasten ja per-heiden arjessa

Varhaiskasvatuksen arvot

InnovatiivisuusInnovatiivisuus tarkoittaa kykyä tuottaa Vantaalle uusia hyödyllisiä muutoksia, toimia suunnannäyt-täjänä ja rohkeutta etsiä uusia entistä parempia tapoja järjestää palveluja kuntalaisen hyväksi.

Näin innovatiivisuus näkyy toiminnassamme:• rohkaisevana, myönteisenä ja osallistavana toi-

mintatapana ja -kulttuurina, jossa valmius muu-tokseen on arkea

• hyvänä struktuurina sekä omien toimintatapo-jen tarkasteluna ja jatkuvana arviointina

• lupana kokeilla ja erehtyä, kykynä sietää epä-varmuutta

• arvostuksena arjen tilanteiden innovaatioita kohtaan

6

Ryhmä- ja yksilötasoisen osallistumisen li-säksi lapsilla on mahdollisuus päästä vai-kuttamaan myös kaupunkitasoisesti. Tästä esimerkkinä on vuosittain järjestettävä Vai-kuttaja -päivä sekä siihen liittyvä Minivaikut-taja -tapahtuma. Vaikuttaja -päivässä lapset, oppilaat ja opiskelijat tuovat kaupungin päät-täjien tietoon lapsille ja nuorille merkittäviä asioita. Vaikuttaja-päivällä on tärkeä osuus Vantaan kaupungin lasten ja nuorten osalli-suuden edistämisessä.

YhteisöllisyysYhteisöllisyys tarkoittaa kuntalaisen osallisuuden ja aktiivisuuden edistämistä, syrjäytymisen eh-käisyä sekä osallistumista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Näin yhteisöllisyys näkyy toiminnassamme:• yhteisenä ymmärryksenä varhaiskasvatuksen

tehtävästä ja tavoitteista sekä niihin sitoutu-misena

• yhdessä sovittuina toimintatapoina ja -peri-aatteina

• vanhempien kasvatusvastuun ja -oikeuden ar-vostamisena ja vahvistamisena

• hyvänä johtamisena ja hyvinä alaistaitoina• lasten, vanhempien ja henkilöstön osallisuutena• aktiivisena ja avoimena kumppanuutena ver-

kostoissa

2.2. Lapsikäsitys ja kasvattajuus

Lapsikäsitys ja osallisuuden näkökulmaLasten hyvinvoinnin edistäminen sekä kasvun ja kehityksen turvaaminen ovat varhaiskasvatuksen ydintehtäviä. Lapsi kasvaa ja oppii vuorovaikutuk-sessa muiden lasten ja kasvattajien kanssa. Ha-vainnoimalla lasta tunnistetaan lasten yksilölliset tavat toimia ja oppia, jotka huomioidaan toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa.

Lapsi tarvitsee kokemuksia siitä, että hän omalla toiminnallaan voi vaikuttaa omaan ja lapsiryh-män hyvinvointiin. Tällöin lapsen osallisuudella on aidosti merkitystä. Lasten osallisuuden vah-vistaminen edellyttää kasvattajilta heittäytymistä lasten maailmaan. Lähtökohtana on, että lapset tulevat kuulluiksi päivittäin ja heitä kannustetaan ilmaisemaan omia näkemyksiään. Kasvattajan ha-vainnot lapsista auttavat ymmärtämään heidän aloitteitaan, niin sanallisia kuin sanattomiakin. Las-ten kuulemisen lisäksi kasvattaja luo edellytyksiä ja on mukana toteuttamassa lasten ehdotuksia, ideoita ja toiveita. Kasvattaja arvostaa lasten ky-kyjä ja vahvistaa tämän myötä lasten itsetuntoa ja -luottamusta.

Vuosittaisissa varhaiskasvatus-, esiopetus- tai val-mistavan opetuksen keskusteluissa lapsen asioihin syvennytään yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa. Lapsi osallistuu lapsikohtaisen suunnitelman laa-timiseen omien edellytystensä mukaisesti. Lapsen näkemyksiä kuullaan ennen vasu -keskustelua ja lisäksi lapsi voi osallistua huoltajien ja kasvattajien yhteiseen tapaamiseen.

KasvattajuusVantaalaisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan kasvatushenkilöstön merkitys lapsen kasvun, op-pimisen ja hyvinvoinnin edistäjänä. Kasvattaja tiedostaa oman kasvattajuutensa sekä siihen vai-kuttavat henkilökohtaiset arvonsa ja asenteensa. Samalla kasvattaja sitoutuu työssään vantaalaisiin arvoihin ja eettisiin periaatteisiin. Kasvattaja on lapsille tukija, innostaja ja työskentelyn mahdol-listaja ja hän näkee lapsen kasvun myönteisinä mahdollisuuksina.

Kasvattajan työn ydin on lasten kohtaaminen, joka edellyttää kasvattajalta aitoa läsnäoloa, herkkyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Kasvattaja ymmär-tää arjen merkityksellisyyden lapsen elämässä ja hyödyntää päivän tilanteita tukien, innostaen ja ohjaten lapsia tarkoituksenmukaisella tavalla.

Kasvattajan työ on vuorovaikutuksessa toimimista ja vuorovaikutusvastuussa olemista. Ammatillisen tietoisuuden ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa oman työn refl ektointia tiimissä ja työyhteisössä.

7

3. Huoltajat kasvatuskumppaneina

Kasvatuskumppanuus merkitsee huoltajien ja hen-kilöstön tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuus edellyttää kas-vattajalta huoltajien kasvatusvastuun ja -oikeuden arvostamista ja vahvistamista. Vastuu kasvatus-kumppanuuden luomisesta ja ylläpitämisestä on kasvattajalla ja se ilmenee keskusteluvalmiutena, avoimuutena, herkkyytenä kohdata erilaisuutta ja aitona dialogina. Kasvatuskumppanuus ja jaettu kasvatusvastuu eivät edellytä kaikessa samanmie-lisyyttä, vaan ennemminkin kyse on tavasta etsiä yhteistä ymmärrystä lapsesta.

Toimivan kasvatuskumppanuuden luominen al-kaa ensimmäisestä kohtaamisesta. Huoltajien ja varhaiskasvatuksen työntekijän kesken järjestään Lapsi kotioloissa -keskustelu ennen kuin lapsi aloittaa päivähoidossa, esiopetuksessa tai var-haiskasvatuksen kerhotoiminnassa. Keskustelun tarkoituksena on välittää henkilökunnalle tietoa

lapsesta ja perheen varhaiskasvatukseen liittyvistä odotuksista ja toiveista.

Lapsen ja huoltajan lapsiryhmään tutustumiseen varataan riittävästi aikaa. Kasvattajayhteisöllä on sovitut käytännöt tutustumisen sujumiseksi. Huol-tajien toivotaan olevan mukana tutustumisessa ensimmäisten päivien tai viikkojen aikana.

Lapsen varhaiskasvatuksen, esiopetuksen tai val-mistavan opetuksen toteuttamiseksi laaditaan yh-teistyössä huoltajien kanssa lapsikohtainen suun-nitelma, jota arvioidaan säännöllisesti vuosittain ja tarpeen vaatiessa useammin. Lapsen suunnitel-mat ovat lapsuutta arvostavia ja lasta kannattele-via positiivisia työvälineitä, joissa lapsi, huoltajat ja kasvattajayhteisö yhteistyössä tukevat lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Lapsen varhaiskas-vatuksen suunnitelman tavoitteena on ohjata ja kehittää kasvattajien pedagogista työtä ja amma-tillisuutta sekä tukea huoltajia kasvatustehtävässä.

8

4. Vantaalaiset näkökulmat varhaiskasvatuksen toteuttamiseen

4.1. Kasvatusta kannattelevan työn organisointi

Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jos-sa hoito, kasvatus ja opetus nivoutuvat toisiin-sa. Toimintayksiköiden työyhteisöissä luodaan lapsuutta kannattelevaa toimintakulttuuria, joka pohjautuu yhteisesti sovittuihin arvoihin ja toi-mintatapoihin. Vantaan varhaiskasvatuksessa on kehitetty rakenteita kasvatustyötä jäsentävälle ja kasvattajien osaamista kartuttavalle vuoropuhe-lulle toimintayksikkö-, tulosyksikkö- ja tulosalue tasoilla. Osaava, työhön sitoutunut henkilöstö ja taitava johtaminen ovat varhaiskasvatuksen on-nistumisen keskeisiä edellytyksiä.

Kaikki vantaalaisen varhaiskasvatuksen työnte-kijät kuuluvat johonkin tiimiin. Yleisin perustyön tiimi muodostuu kunkin lapsiryhmän kanssa työskentelevästä hoito- ja kasvatushenkilöstös-tä. Perhepäivähoitajilla, konsultoivilla erityislas-tentarhanopettajilla, päiväkodin johtajilla, kie-li- ja kulttuurikoordinaattoreilla ja hallinnossa työskentelevillä on omat yhteiset tapaamisensa. Tiimirakennetta käytetään myös esimerkiksi ke-hittämistyössä ja uusien asioiden haltuunotos-sa. Seuraavassa kappaleessa kuvatussa paino-pistetyöskentelyssä valitaan kuhunkin toimin-tayksikköön projektivastaavaksi yksi työntekijä. Päiväkodin johtajat osallistuvat tiiviisti painopis-tetyöskentelyn koordinointiin. Johtajat ja projek-tivastaavat kokoontuvat säännöllisesti alueellisiin painopistetyöskentelytapaamisiin.

Vantaalaisessa varhaiskasvatuksessa pidetään tärkeänä, että jokaisen työntekijän oivalluksille löytyy kanava, jonka kautta hän voi osaltaan ol-la mukana kehittämistyössä. Kasvatustyön nä-kökulmasta keskeisin näistä on yhteen valittuun teemaan keskittyminen, minkä avulla pystytään turvaamaan monitasoinen vuoropuhelu, osaa-misen karttuminen ja syveneminen. Näitä pai-nopistetyöskentelyksi kutsuttuja teemoja ovat olleet liikunta, kieli ja varhaisen vuorovaikutuksen

merkitys sekä ympäristö ja luonto. Meneillään ole-va painopisteteema keskittyy leikin tarkasteluun. Kutakin teemaa on yleensä toteutettu kahden toimintavuoden ajan, jolloin ensimmäinen toi-mintavuosi on teemaan perehtymistä ja toinen vuosi asioiden syventämistä ja juurruttamista pe-rustehtävän työkaluksi.

Yhteiset teemat vahvistavat ja syventävät kasvat-tajien ymmärrystä ja osaamista. Vuorovaikutuk-sen laadun tarkastelun kautta aukeavat aikuisen emotionaalisen läsnäolon ja pienryhmien merki-tys. Lapsen osallisuuden takaaminen vaatii kuu-lemista ja kuuntelemista. Monipuolisen liikunnan merkitys on noussut toistamiseen esiin ulkoilun ja metsäretkien yhteydessä. Luonto tarjoaa puitteet myös hiljentymiselle ja leikkeihin keskittymiselle. Ympäristöteeman puitteissa on edistetty Vantaan kaupungin arvojen mukaisesti kestävää kehitystä opastamalla ja kannustamalla henkilöstöä ympä-ristövastuulliseen toimintaan, esim. tehostamalla kierrätystä ja jätteiden lajittelua kaikissa toimintayk-siköissä. Painopistetyöskentelyä toimintatapana jatketaan edelleen ja sitä arvioidaan säännöllisesti.

Aikuisten välinen vuorovaikutus, luottamus ja kun-nioitus luovat turvallisen kasvuympäristön lapselle ja antavat tilaa lapsen tasapainoiselle kehittymisel-le. Kasvattajan herkkyys ja kyky sopeuttaa omaa toimintatapaansa vastaamaan erilaisten lasten tar-peisiin luo perustan terveen itsetunnon ja itseluot-tamuksen kehittymiselle. Pienryhmätyöskentely ja vastuukasvattajuus ovat toimintatapoja, jotka mah-dollistavat lapsen yksilöllisen kohtaamisen ja lasten osallisuuden. Etenkin alle 3-vuotiaiden ryhmissä vastuukasvattajuus tukee varhaista vuorovaikutus-ta ja kiintymyssuhteiden syntymistä. Ammatillisen osaamisen jakamiseksi on kehitetty vertaiskäynti-malli, jossa kasvattajat vierailevat muissa toimin-tayksiköissä omaksumassa uusia toimintatapoja sekä jakamassa kokemuksia ja ideoita.

9

Kasvatus on monitasoinen moraaliin, inhimilli-seen kulttuuriin ja yhteiskunnan toimintaan liit-tyvä prosessi, jonka haltuun ottaminen merkitsee pitkäaikaista ja sinnikästä työtä sekä vuoropuhe-lua. Selkeät kokous- ja kehittämisrakenteet luovat pohjan varhaiskasvatuksen jatkuvalle kehittämis-työlle Vantaalla.

Kasvatuksen prosessiluonne vaatii omat fooru-minsa, joita ovat pedagogiset keskusteluryhmät toimintayksiköissä sekä yhteen teemaan kerrallaan keskittyvä painopistetyöskentely koko Vantaan mittakaavassa.

4.2. Oppimisympäristö ja arjen toimintarakenteet

Hyvä oppimis- ja toimintaympäristö ohjaa lapsen uteliaisuutta, mielenkiintoa ja oppimismotivaatio-ta sekä tukee hänen aktiivisuuttaan, omatoimi-suuttaan ja luovuuttaan. Kasvattajalla on vastuu ympäristön kehittämisestä ja lapset osallistuvat sen suunnitteluun.

Psyykkinen oppimisympäristö muodostuu lasten keskinäisistä sekä lasten ja kasvattajien välisistä vuorovaikutussuhteista ja se kiteytyy toimintayk-sikön ilmapiirinä. Se on avoin, kiireetön, turvalli-nen sekä moninaisuutta kunnioittava. Hyvässä oppimisympäristössä on rohkaiseva ja erilaiset tunteet salliva tunneilmasto. Tällaisessa ympäris-tössä vuorovaikutus lapsen ja kasvattajan välillä sekä lasten kesken on toimivaa ja monipuolista.

Fyysiseen oppimisympäristöön kuuluvat turval-liset ja terveelliset toimintatilat, oppimisvälineet ja lähiympäristö: luonto ja rakennettu ympäristö. Hyvä oppimisympäristö vastaa lapsen kehityksel-listä tasoa, antaa hänelle haasteita sekä tarjoaa tilaisuuksia lapsen omaehtoiseen pohdintaan, tut-kimiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja kokeiluun.

Välineet ja materiaalit ovat lasten ulottuvilla ja saatavilla. Tilojen, välineiden ja materiaalien tu-lee olla monipuolisia ja muunneltavia. Toimintaa voidaan toteuttaa yhteistyössä eri tahojen esi-merkiksi kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kanssa. Esteettinen oppimisympäristö antaa elämyksiä, innostaa ja vaikuttaa myönteisesti oppimiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Lasten näkökulmasta ryhmän arkea jäsentävät päivittäistä toimintaa kannattelevat rakenteet – struktuurit. Yksi keskeisimmistä rakenteista on päi-vänkulun organisointi, joka koostuu eri tekijöistä: lapsen omasta henkilökohtaisesta elämänrytmis-tä, mihin vaikuttavat lapsen ikä, unitottumukset ja temperamenttiin liittyvät kysymykset, mutta myös huoltajien elämänjärjestelyistä kuten työ-elämään osallistumisesta johtuvista perhekohtai-sista aikatauluista. Lisäksi on huomioitava leikkien asettamat ajalliset edellytykset, riittävän ulkoilun turvaaminen sekä rauhallisen lepohetken järjes-täminen. Ryhmässä ja pienryhmissä toimiminen asettavat omat ehtonsa päivänkulun suunnitte-lulle. Varhaiskasvatuksen henkilöstön toiminnan suunnittelua, työvuoroja ja lepotaukoja koskevat ohjeet ja määräykset on myös otettava huomioon päivää suunniteltaessa.

Tavoitteena on joustavasti vakaa päivärytmi. Riit-tävä säännöllisyys päivän kulussa tuo ennakoita-vuutta lasten elämään ja vähentää levottomuutta. Lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Päivän kulkua jäsentävät kuvat tukevat lasten omatoimi-suutta ja oman toiminnan säätelyä. Kuvat voivat olla käytössä kaikissa päivittäisissä tilanteissa ku-ten ruokailussa, toiminnasta toiseen siirryttäessä, pukemisessa, liikuntatilanteissa. Joustavuutta tar-vitaan muun muassa siirtymätilanteissa siirryttä-essä toiminnasta toiseen tai organisoitaessa toi-mintatuokioita, pukemista ja ulkoilua vaiheittain pienemmissä ryhmissä tapahtuvaksi.

10

4.3. Lapsille ominaiset tavat toimia ja oppia

Lapsen ilmaisun monet kielet

Kielen kehityksen tukeminen on yksi keskeisim-mistä varhaiskasvatuksen osa-alueista. Kielen kautta kasvava lapsi vähitellen omaksuu tuntei-densa ilmaisun, ajattelunsa kiteyttämisen ja kei-not olla yhteydessä muiden kanssa. Kieli ei ole vain puhuttua kieltä. Varhainen vuorovaikutus elein, ilmein ja ääntelyin luo perustan merkitysten jakamiselle muiden ihmisten kanssa. Tarvitaan aikuisten herkkyyttä lapsen monille kielille, sillä pienillä lapsilla puhutun kielen asema ei vielä ole vahva.

Kieli kantaa aikaisempien sukupolvien elämänko-kemusta. Kieli auttaa ohjaamaan omaa ja muiden

käyttäytymistä. Kirjallisuus, sadut, tanssi ja liikun-ta sekä draama ovat mahdollisia monien kielten joukossa. Tämän vuoksi taiteellinen kokeminen ja ilmaisu ovat keskeisiä varhaiskasvatuksessa.

Kieli luo siteen yhteisöön, ja samalla kielen ja il-maisun puutteet ovat yksi keskeinen osatekijä syrjäytymisessä. Monikulttuurisuuden lisääntyes-sä on opittava tukemaan maahan muuttaneiden uusien asukkaiden kielen omaksumista. Myös heille suomen kieli on avain yhteiskuntaan sisään pääsemiselle, ja samalla monikielisyys voidaan nähdä mahdollisuutena.

Oppiminen

Elämän varhaisvuosina luodaan pohja oppimi-selle, joka jatkuu läpi koko elämän. Tekemällä oppiminen, leikkiminen ja mallioppiminen ovat kaikille lapsille luontaisia tapoja oppia. Oppimi-nen on myös prosessi, jonka avulla uutta tietoa rakennetaan jo olemassa olevan käsityksen poh-jalle. Oppiminen perustuu lasten omaan aktiivi-suuteen ja kiinnittyy heidän omakohtaisiin ko-kemuksiinsa ja näkemyksiinsä.

On tärkeää, että lapsi on halukas oppimaan ja osaa etsiä tietoa ja käsitellä sitä kriittisesti sekä luoda tietoa itse. Yksittäisten tietojen omaksu-minen ei ole oleellisinta, koska tieto voi myös

muuttua nopeasti. Lapsen oppiminen pohjau-tuu hänen tapaansa ajatella, tulkita ja työstää erilaisia opittavia asioita. Kun lapsi on tietoinen omista tulkinnoistaan ja menetelmistään sekä oppimaan oppimisen taidoistaan, häntä voidaan ohjata kokeilemaan uusia tulkintoja.

Kasvattajan tehtävänä on tukea lasten kehittyvää oppimismotivaatiota ja uteliaisuutta edistäen heidän aktiivisuuttaan, itseohjautuvuuttaan ja luovuuttaan tarjoamalla kiinnostavia haasteita ja ongelmia. On tärkeää, että lapselle kehittyy myönteinen kuva itsestään oppijana.

Liikkuminen on lapselle luontainen tapa tutustua itseensä ja ympäristöönsä sisä- ja ulkotiloissa. Lii-kunta tuottaa lapsille iloa, terveyttä ja hyvinvoin-tia. Monipuolinen ja riittävä liikunta edesauttaa lasten kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimis-ta. Kasvattajan tehtävänä on kannustaa lapsia

liikkumaan, luoda myönteisiä asenteita liikku-mista kohtaan ja järjestää säännöllistä ohjattua liikuntaa sekä liikkumista monipuolisessa maas-tossa. Kasvattaja huolehtii siitä, että ympäristö on liikkumiseen innostava ja turvallinen. Lasten mo-torista kehittymistä havainnoidaan säännöllisesti.

Liikkuminen

11

Leikkiminen

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeisin lasten kehi-tystä ja oppimista tukeva toimintamuoto. Leikissä lapsen minäkuva, itsetunto ja taidot kehittyvät. Leikki vahvistaa myös lasten keskinäisiä suhteita ja vuorovaikutustaitoja. Leikissä lapset harjoittelevat valintojen tekemistä ja ongelmanratkaisutaitoja sekä käsittelevät kokemuksiaan. Arjen moninaiset tilanteet ja toiminnot tuottavat lapsille ideoita ja ajatuksia, jotka siirtyvät leikkeihin.

Leikit vaihtelevat lasten omaehtoisesta toiminnas-ta pedagogisesti suunniteltuun leikkiin. Lapset ja kasvattaja voivat luoda myös yhteisiä leikkimaa-ilmoja, jolloin sekä lasten että kasvattajan osalli-suutta tarvitaan. Lisäksi leikki voi näkyä ryhmän arjessa leikillisenä vuorovaikutuksena sekä has-sutteluna. Lupa leikillisyyteen ja huumoriin tukee yhteisöllisyyttä ja positiivista ilmipiiriä ryhmässä.

Leikille tulee olla riittävät tilat, välineet sekä aikaa ja rauhaa. Leikki ja sen sisältö muotoutuvat las-ten ikä- ja kehitystason sekä lasten kokemusten mukaan. Leikinomaiset työtavat monipuolistavat oppimistilanteita, lisäävät oppimisen iloa ja yllä-pitävät motivaatiota.

Kasvattaja ohjaa, tukee ja luo mahdollisuuksia monipuoliselle ja pitkäkestoiselle leikille sekä hyödyntää leikkiä pedagogisena menetelmänä. Kasvattajan tehtävät vaihtelevat leikin edelly-tysten luomisesta leikkiin osallistumiseen sekä leikin havainnoimiseen. Leikkiä havainnoimalla kasvattaja saa tietoa lasten kehitys- ja oppimis-vaiheista sekä kiinnostuksen kohteista. Tätä tietoa hyödyntämällä hän voi ohjata lasten oppimista ja muuta toimintaa.

Tutkiminen

Lapset ovat luonnostaan uteliaita ja haluavat oppia uutta. Lapset ihmettelevät, ajattelevat, kyselevät ja tutkivat ympärillään olevaa maail-maa ja yhteisöä. Lapsen oma kokemusmaailma sekä vuorovaikutus muiden lasten ja aikuisten kanssa toimivat eri-ikäisten lasten oman tutki-misen innoittajina. Toimiessaan mielekkäällä ja

merkityksellisellä tavalla lapsi voi kokea oppimi-sen ja onnistumisen iloa. Kasvattaja toimii lasten tukijana, innostajana ja työskentelyn mahdollista-jana. Kasvattaja huolehtii siitä, että lapset saavat monipuolisia, mielenkiintoa ylläpitäviä kokemuk-sia ja varmistaa ajan tutkimiselle, ihmettelylle ja oivaltamiselle.

Taiteellisen tekemisen ja kokemisen kautta lap-si kehittyy yksilönä ja ryhmän jäsenenä. Lapsen luovuus ja mielikuvitus kehittyvät ja hänellä on mahdollisuus ilmaista itseään itselleen ominai-sella tavalla. Lapsi nauttii taiteista, taidoista ja ilmaisusta.

Kasvattaja antaa tilaa lasten taiteelliselle koke-miselle ja ilmaisemiselle. Kasvattaja ohjaa lapsia huomioiden heidän luovat ideansa ja järjestää mahdollisuuden kokea taiteen tekemisen iloa.

Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen

12

4.4. Varhaiskasvatuksen sisällöt ja niiden jatkumo perusopetukseen

Varhaiskasvatuksessa lähestytään opittavia ja opetet-tavia asioita eheyttävästä kokonaisopetuksen näkökul-masta. Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitel-man perusteissa käytetään oppisisältöjen jaottelusta nimitystä sisällölliset orientaatiot. Ilmaisulla on haluttu korostaa, että sisällöllinen ajattelu on tarkoitettu tu-kemaan varhaiskasvattajien työn suunnittelua, eikä niinkään lasten kanssa toteutettavan toiminnan oppi-ainejakoa. Oheisella taulukolla kuvataan opetuksellista ja kasvatuksellista jatkumoa varhaiskasvatuksen sisäl-löllisistä orientaatioista, esiopetuksen sisältöalueisiin ja perusopetuksen oppiaineisiin.

Painotuksia vantaalaisessa varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa kehitetään painotetummin ympäristö- ja luontokasvatusta sekä tieto- ja vies-tintäteknologian hyödyntämistä. Tämän vuoksi nä-mä teemat saavat varhaiskasvatussuunnitelmassa oman osuutensa.

Luonto ja ympäristökasvatusKestävä kehitys on yksi varhaiskasvatuksen arvoista. Varhaiskasvatusta toteutetaan ja kehitetään huomi-oiden kestävän kehityksen kulttuurisen, sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman. Lapsille pysy-vät ja turvalliset ihmissuhteet merkitsevät sosiaalisesti kestävää kehitystä. Pienryhmät toimivat yhteistyöhön oppimisen harjoituskenttänä.

Luonto- ja ympäristösuhteen kehittymisen kautta luodaan lapsille pohja elämänasenteelle, joka ottaa huomioon ympäristön kestävällä tavalla. Luonnossa lasten osallisuus toteutuu luonnostaan. Retket lähi-metsään tarjoavat mahdollisuuksia yhteisille leikeille, kasvun ihmeen pohdinnoille ja luonnon tutkimisel-le. Ympäristövastuullista toimintaa opitaan yhdessä. Pienillä arjen teoilla opitaan ymmärtämään oman toiminnan vaikutusta.

Jokaisessa toimintayksikössä on nimetty ekotuki-henkilö, jonka tehtävänä on opastaa ja kannustaa

työyhteisöä ympäristövastuullisen toimintaan päi-väkodin johtajan tuella.

Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminenLapsilla tulee olla mahdollisuus kokeilla ja tutkia tie-totekniikan käyttöä. Tavoitteena on saada teknologia palvelemaan kasvatuksellisia ja opetuksellisia pää-määriä. Lapset oppivat vertaisryhmässä toisiltaan ja siksi lasten käyttöön tarkoitetut tietokoneet on hy-vä sijoittaa osaksi lapsiryhmän oppimisympäristöä. Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen varhais-kasvatuksessa täydentää lasten kokemusmaailmaa.

Medialla on merkittävä rooli lasten jokapäiväisessä elämässä. Lapset hyödyntävät median tarjoamia mah-dollisuuksia esimerkiksi kommunikointiin, tiedonhan-kintaan ja viihtymiseen. Varhaiskasvatuksessa lapselle tarjotaan valmiuksia mediataitoiseksi kansalaiseksi kasvamiseen. Keskeinen mediakasvatuksen tehtävä jo varhaiskasvatuksessa on, että lapsi harjoittelee kriittistä medialukutaitoa. Mediakasvatuksen päämääränä on lisäksi kehittää lapsen ymmärrystä mediakulttuurista ja vahvistaa mediataitoja sekä edistää lapsen kykyä toimia vastuullisesti median parissa.

Tietotekniikkaa voidaan monin tavoin hyödyntää vies-tinnässä ja lasten toiminnan havainnoinnissa. Seinä-lehdet, viikkokirjeet, lehtiset ja vanhempainilloissa näytetyt kuvat tai videoinnit välittävät huoltajille ku-vaa varhaiskasvatuksen toiminnasta.

Henkilöstö voi hyödyntää dokumentoinnissa ja lasten oppimisprosessien havainnoinnissa digitaalisia kuvia ja videointeja. Kasvattajien tueksi jokaiseen päiväko-tiin on koulutettu ATK-tukihenkilö, jonka tehtävänä on tukea ja kannustaa työyhteisöä hyödyntämään ja käyttämään tieto- ja viestintätekniikka monipuolisesti.

Yksityiskohtaisemmin luonto- ja ympäristökas-vatusta käsitellään vantaalaisissa toimintayksi-köissä käytössä olevissa oppaissa Kiuru ja kop-pakuoriainen sekä KEKE päiväkodissa – kestävän kehityksen opas.

13

Taulukko 1. Opetuksellinen ja kasvatuksellinen jatkumo

14

4.5. Kehittävä työote ja arviointi

Oppimis- ja toimintaympäristön suunnittelussa lähtö-kohtana ovat lapsen ja lapsiryhmän muuttuvat tarpeet ja tilanteet. Vantaalaisissa varhaiskasvatuksen toimin-tayksiköissä kehitetään jatkuvasti toimintatapoja, joilla muokataan joustavasti toiminnan rakenteita lasten tarpeita vastaavaksi. Lasten havainnointi ja havainto-jen pohjalta tapahtuva suunnittelu varmistaa arjessa lapsilähtöisen toiminnan.

Kehittävä työote on sosiaalinen prosessi, jossa työn-tekijät ovat aktiivisia toimijoita. Kehittävässä työot-teessa yhdistyy yksilön ja yhteisön osaamisen kasvu osana työyhteisön kehittämisprosessia.

Kasvattajien valmius itsearviointiin mahdollistaa pe-dagogiset keskustelut, joiden kautta kehittämistyö yksikössä voi käynnistyä. Päiväkodin johtaja huolehtii tarvittavien rakenteiden avulla keskustelun ylläpidos-ta. Vuosittain käytävät tulos- ja kehityskeskustelut päiväkodin johtajan ja henkilöstön välillä toimivat myös arvioinnin välineenä.

Toiminnan suunnittelun ja arvioinnin kirjaaminen etu-käteen sovituista tilanteista tukee kehittävän työotteen edistämistä. Dokumentointi helpottaa asioihin palaa-mista ja kirjattujen asioiden yhteinen tarkastelu avaa kasvatukseen ja lasten oppimiseen uusia ratkaisuja.

Hyvien käytänteiden jakaminen kuuluu kehittävään työotteeseen. Vähitellen toimintatavasta muodostuu osa arkea ja kehittämisestä tulee vallitseva käytäntö.

Kehittävään työotteeseen liittyy jatkuva arviointi. Van-taalla painopistetyöskentely on osa kehittävän työot-teen edistämistä. Hyvien käytänteiden jakaminen myös alue- ja kaupunkitasolla on osa varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria.

Päiväkodin johtaja varmistaa, että yksiköllä on selkeät tavoitteet (työsuunnitelmat) ja yhteisesti sovitut toimin-tatavat (toimintayksikön varhaiskasvatussuunnitelma) ja että toimintaa arvioidaan sovitusti. Palaute ja päivittäinen vuoropuhelu lasten ja huoltajien kanssa sekä työyhteisös-sä auttaa löytämään uusia toimintatapoja. Työyhteisöt kokoavat palautetta arvioinnin kohteena olevista asioista niin perheiltä kuin yhteistyökumppaneiltakin. Tavoitteena on arjen pienten muutosten ja kokeilujen kautta lasten hyvinvoinnin edistäminen.

Työyhteisöt pyytävät palautetta arvioinnin kohteena olevista asioista niin perheiltä kuin yhteistyökump-paneiltakin.

Opetussuunnitelmissa tavoitteet asetetaan yleisellä tasolla kuten lasten hyvinvoinnin turvaaminen sekä kasvaminen tulevaisuuden yhteiskunnan täysival-taisiksi ja oman paikkansa löytäviksi kansalaisiksi. Kokemus toimintayksiköissä, painopistetyösken-telyssä ja pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön VKK-Metron tutkimuspäiväko-deissa on osoittanut, että kehittämistyö on opittava asettamaan riittävän pieniksi askeliksi. Eteneminen tapahtuu helpommin saavutettavien välitavoittei-den kautta. Pienet uudistukset puolestaan saat-tavat johtaa syvempiin oivalluksiin ja toiminnan kokonaisvaltaisempiin muutoksiin.

Kaavio 2. Jatkuva ja säännöllinen arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa

Lapsiryhmä

Lapsi Huoltajat

TyöntekijäTiimi

Työyhteisö

Arviointi

Vakiinnuttaminen

Pedagoginen keskustelu/refl ektointi

Kehittäminen”pienet askeleet”

Uuden oppiminen

Yhteistyökumppanit

15

5. Moninaisuus Vantaan varhaiskasvatuksessa

5.1. Kasvun ja oppimisen tuki

lasten kohdalla kasvattajan tärkeänä tehtävänä on vahvistaa lasten keskinäistä vuorovaikutusta, jotta lapsi puutteellisista taidoistaan huolimatta voi ko-kea itsensä tasavertaiseksi muiden lasten kanssa.

Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa jaotel-laan kasvun ja oppimisen yleiseksi, tehostetuksi ja erityiseksi tueksi. Kolmiportaisen tuen tavoit-teena on vahvistaa lapsen oikeutta saada tukea riittävän varhain, oikea-aikaisesti ja joustavasti. Tuen tarve voi vaihdella tilapäisestä jatkuvaan, vähäisestä vahvempaan. Lapsen hoito, kasvatus ja opetus sekä tarvittavat tukitoimet järjestetään mahdollisimman pitkälle lähipalveluna.

Kun lapsen tuen tarve havaitaan, hoito- ja kasva-tushenkilöstö kiinnittävät huomiota tapaansa toi-mia ja ohjata lasta, varhaiskasvatuksessa käytettä-viin menetelmiin sekä ympäristön muokkaamiseen. Näitä ovat muun muassa päivä- ja viikkojärjestyk-sen strukturointi, pienryhmätoiminta sekä puhetta tukevat ja korvaavat keinot. Vantaan yleisen tuen valikko toimii yleisen tuen pedagogisen toiminnan ja arvioinnin välineenä. Tukimuotoja määriteltäessä tulee huomioida kunkin lapsen persoonallisuuden piirteet, oppimistyylit sekä kieli- ja kulttuuritausta.

Varhaiskasvatuksen lähtökohtana on kaikille lap-sille yhteinen ja yhtäläinen laadukas varhaiskas-vatuksen perusta. Lasten kasvun ja kehityksen tukeminen toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa laadukkaan pedagogiikan ja suunnitellun kasvu- ja oppimisympäristön keinoin. Tämä edellyttää var-haiskasvatuksen henkilöstöltä lasten kasvun ja ke-hityksen tuntemista, vahvuuksien ja tuen tarpeen varhaista tunnistamista sekä lasten tarpeista läh-tevän kasvatustoiminnan ja toimintaympäristön muokkaamista. Kun kasvattajilla herää huoli lap-sen kasvuun, kehitykseen tai oppimiseen liittyen tiivistetään yhteistyötä perheen kanssa.

Kasvun ja oppimisen tukea tarvitseva lapsi hyötyy samoista pedagogisista toimenpiteistä ja ryhmä-toiminnasta kuin lapset yleensäkin. Keskeistä on, että kasvun ja oppimisen tukea tarvitseva lapsi on ennen kaikkea lapsi, jolla on oma persoonallisuus ja vahvuudet.

Kasvun ja oppimisen tuen lähtökohtana on lapsen tarvitseman tuen liittäminen lapsiryhmän toimin-taan siten, että tukea tarvitsevan lapsen osallisuus mahdollistetaan eri tilanteissa. Tukea tarvitsevien

Kaavio 3. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa

Kasvu- ja oppimisympäristö

Laadukas perusta

Kasvatuskumppanuus, huoltajat

Työyhteisö, kasvattajat

Yleinen tuki

Tehostettu tuki Erityinen

tuki

Kelto

16

Kasvun ja oppimisen tukea tarvitseville lapsille on keskeistä löytää kasvun ja oppimisen polku, jossa turvataan lasten suotuisa kehitys, oppiminen se-kä tukitoiminen jatkuvuus varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen.

5.2. Monikulttuurisuuden kohtaami- sesta kieli- ja kulttuuritietoiseen varhaiskasvatukseen

Vantaalaisilla lapsilla on hyvät mahdollisuudet kasvaa monikulttuurisessa yhteisössä. Lasten ja henkilöstön erilaiset kulttuuritaustat tuovat kas-vatuksen ja opetuksen sisältöihin ja toteutukseen luontevan tavan oppia ymmärtämään elämän monimuotoisuutta. Kulttuurien välisessä vuoro-vaikutuksessa keskeisimpiä haasteita ovat oman

Yleinen tuki Tehostettu tuki Erityinen tuki

Havainnointi • • • • • • Eriyttäminen • • • • • •Oppimisympäristön muokkaaminen

• • • • • •

Vuorovaikutuksen lisääminen • • • • • •Yhteistyön lisääminen • • • • • •Pienryhmätoiminta • • • • • •Päivä- ja viikkostruktuuri • • • • • •Lääkitys, apuvälineet ym. • • • • • •Hyvinvointityö ja oppilashuolto • • • • • •Rakenteelliset tukitoimet • • • • •

Taulukko 2. Tuen eri muodot varhaiskasvatuksen intensiteetin mukaan (mukautettu opetushallituksen kuvion pohjalta)

Kasvun ja oppimisen tuen linjaukset Vantaan varhaiskasvatuksessa – raportissa (2012) esi-tellään yksityiskohtaisemmin kasvun ja op-pimisen tuen järjestäminen Vantaan varhais-kasvatuksessa. Lisäksi kasvun ja oppimisen tukea esiopetuksessa käsitellään tarkemmin Vantaan esiopetuksen opetussuunnitelmas-sa (2011).

kulttuurin tuntemus ja sen vaikutuksen tiedos-taminen omaan ajatteluun ja käyttäytymiseen.

Lapsella tulee olla mahdollisuus kasvaa oman kulttuuripiirinsä ja suomalaisen yhteiskunnan jä-seneksi. Lapsen identiteetin kehitykselle on mer-kityksellistä, että hänen omaan kulttuuriinsa kuu-luvat asiat näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa ja niitä arvostetaan. Toimiessaan sekä omaan kult-tuuriryhmäänsä kuuluvien että suomalaislasten kanssa, lapset saavat tukea ja vahvistusta itsetun-nolleen toinen toisiltaan. Varhaiskasvatuksessa kiinnitetään erityistä huomiota kaksikielisen ja kulttuurisen identiteetin tukemiseen. Lapsen kas-vua monikulttuurisuuteen tuetaan huoltajien ja kasvattajien vastavuoroisen, luottamuksellisen ja toisiaan kunnioittavan kumppanuuden kautta. Monikielisten ja -kulttuuristen lasten varhaiskas-vatuksessa on tärkeää keskustella huoltajien kans-sa myös suomalaisen kasvatuksen ja opetuksen tavoitteista ja periaatteista.

Varhaiskasvatuksessa lasten ja perheiden mo-nikielisyyttä arvostetaan. Ryhmässä käytettyjä kieliä voidaan tuoda esille esimerkiksi arjen sa-noina ja ilmaisuina sekä kirjoitetussa muodos-sa. Vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin

17

säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Lapsen kielen ja kulttuurin tukemises-ta sovitaan yhdessä huoltajien kanssa tehtävässä varhaiskasvatussuunnitelmassa tai esiopetuksen / valmistavan opetuksen 6-vuotiaille suunnitelmas-sa. Onnistuneen kasvatuskumppanuuden edelly-tyksenä on, että perheen kanssa keskusteltaessa käytetään asioimistulkkia, jotta molemmat osa-puolet tuntevat tulleensa ymmärretyksi.

Jokaisella muuta kieltä kuin suomea äidinkiele-nään puhuvalla lapsella on oikeus suomi toisena kielenä opetukseen. Päiväkodin johtaja vastaa yksikkönsä S2-kielen opetuksen, lapsikohtaisten kaksikielisyyden suunnitelmien tekemisestä sekä arvioinnin ja dokumentoinnin toteutumisesta.

5.3 Sukupuolten välinen tasa-arvo

Sukupuolten asema vaihtelee eri kulttuureissa. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa lähtökoh-taisena tavoitteena on eri sukupuolten välinen tasa-arvoisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että varhais-kasvatuksessa lapsille tarjotaan yhtäläiset mahdol-lisuudet toimia ja ilmaista itseään. Lapsella tulee olla sukupuolestaan riippumatta mahdollisuus leikkiä erilaisia leikkejä ja hänellä on myös oikeus yksilöllisiin mielenkiinnon kohteisiin. Kasvattajilla on vastuu tarjota monipuolisia toimintoja eri su-kupuolta edustaville lapsille sekä välttää stereo-tyyppisten sukupuoliroolimallien vahvistamista.

Tasa-arvoinen varhaiskasvatus lähtee kasvattajan omien, mahdollisesti sukupuolittuneiden ajattelu-mallien tiedostamisesta ja kyseenalaistamisesta. Tämä edellyttää kasvattajalta arvioivaa ja kehit-tävää työotetta.

Pääkaupunkiseudulla on käytössä yhteises-ti sovittu Monikulttuurinen varhaiskasvatus -toimintamalli, jota myös Vantaa noudattaa. Toimintamallia ja työmenetelmiä kuvataan tarkemmin Monikulttuurinen varhaiskasva-tus – toimintamalli ja työmenetelmiä –julkaisussa (2007).

18

6. Hyvinvointityö ja oppilashuolto

Varhaiskasvatuksen hyvinvointityö on lasten kokonais-valtaisesta hyvinvoinnista huolehtimista ja sen toteut-taminen kuuluu koko henkilöstölle. Hyvinvointityöllä edistetään välittämisen, huolenpidon ja myönteisen vuorovaikutuksen toimintakulttuuria ja varmistetaan kaikille tasavertainen kasvamisen ja oppimisen mah-dollisuus. Tavoitteena on turvallinen, kasvulle ja op-pimiselle suotuisa kasvuympäristö. Hyvinvointityö on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Kaikkien kas-vattajien arkiset toimet ratkaisevat sen, kuinka hyvin hyvinvointityö toimintayksikössä toteutuu. Varhais-kasvatuksen hyvinvointityö ja sen osana esiopetuk-sen oppilashuolto ovat lapsen, kasvattajien ja koko yhteisön tukemista. Kasvatuskumppanuus huoltajien kanssa sekä työtä kannattelevat kumppanuudet ovat tärkeä osa hyvinvointityötä.

Hyvinvointityössä korostuu ennaltaehkäisevä näkökul-ma. Havainnointi mahdollistaa varhaisen puuttumisen ja tämän myötä lapsen tarvitseman tuen turvaamisen. Hyvinvointityötä ohjaavat luottamuksellisuus, lapsen ja hänen huoltajiensa kunnioittaminen sekä tietojen-saantia ja salassapitoa koskevat säädökset. Hyvinvoin-tityö integroidaan toimintayksikössä jo olemassa ole-viin rakenteisiin. Hyvinvointityön johtamisesta vastaa päiväkodin johtaja.

Hyvinvointityötä ohjeistetaan tarkemmin Hyvinvointityö varhaiskasvatuksessa -op-paassa (2010) ja esiopetuksen oppilashuol-toa Vantaan esiopetuksen opetussuunnitel-massa (2011).

Kaavio 4. Varhaiskasvatuksen hyvinvointityö ja esiopetuksen oppilashuolto sen osana

Oheisen vertauskuvan kautta tarkastellaan hyvinvointi- ja oppilashuoltotyön kokonaisuutta

Pää organisoi ja koordinoi hyvinvointi-työn osia ja sydän muistuttaa siitä, että hyvinvointityötä tehdään juuri varhais-kasvatuksen kontekstissa.

Kädet kannattelevat ja tukevat lasten kasvua, kehitystä ja oppimista.

Jalat puolestaan pitävät hyvinvointihah-mon tukevasti pystyssä. Jalkateriin liittyy ajatus eteenpäin kulkemisesta, tiedonsiir-rosta ja lasten saattamisesta polullaan seu-raavalle askelmalle.

Keskivartalo on hahmon ydintä ja siihen liittyvät keskeisimmät hyvin-voinnin edellytykset.

Hahmon kokonaiskuva tuo esille hyvinvointityön monimuotoiset osat, jotka muodostavat eheän ja toimivan kokonaisuuden.

Koordinointi(Hyvinvointi-ryhmä, OHR)

Varhaiskasva-tuksen ketterät ja joustavat toimintatavat (esim. tiimityö, kelto ja kieku konsultaatio)

Kasvatuskump-panuus huolta-jien kanssa

Yhteistyö verkostoissa

Terveellinen, turvallinen, sosiaalista hyvinvointia tuottava oppimisympäristö

VKYleinenTehostettuErityinen

Kasvun ja oppimisen tuki

Hyve -malliEsKo -tiedonsiirtoTehostettu EsKo

Sujuvasti kouluun

Tiedonsiirto

19

7. Kumppanuudet ja yhteistyöverkostot

Vantaan varhaiskasvatuksen tulosalue toteuttaa työ-tään laajassa yhteistyöverkostossa, jota on kuvattu kaaviossa 5. Yhteistyötä on käsitelty yksityiskohtai-semmin seuraavissa luvuissa.

7.1. Varhaiskasvatuksen ja lastenneuvolan yhteistyö

Perheen ja neuvolan kumppanuus käynnistyy jo ennen lapsen syntymää. Yhteistyöverkosto laajenee entisestään lapsiperheen hakeutuessa varhaiskasvatuspalveluiden piiriin. Huoltajien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan väli-sellä kumppanuudella edistetään lapsen kasvua, kehitys-tä ja oppimista sekä tuetaan koko perheen hyvinvointia. Lähtökohtana on, että huoltajien kanssa yhteistyössä neuvola ja varhaiskasvatus voivat olla yhteydessä aina kun huoli lapsesta herää. Avoimen varhaiskasvatuksen henkilöstö käy esittelemässä perhevalmennuksessa varhaiskasvatustoiminnan vaihtoehtoja osana Vantaan monitoimjaista perhevalmennusmallia.

Kaavio 5. Kumppanuudet ja yhteistyöverkostot

Kumppanuus tiivistyy lapsen täyttäessä neljä vuotta. Nelivuotiaat lapset kuuluvat valtakunnallisesti laajan hyvinvointitarkastuksen piiriin, joka toteutetaan Van-taalla pääkaupunkiseudullisen Hyve -mallin mukai-sesti. Mallissa varhaiskasvatuksen ja perheen välillä käytäviä varhaiskasvatuskeskusteluja hyödynnetään neuvolassa, jolloin tietoa siirretään huoltajien luvalla terveydenhoitajan ja lääkärin tekemiin tarkastuksiin. Tarkastuksen jälkeen lapsesta kerätty tieto palaa neu-volan täydentämänä varhaiskasvatukseen.

7.2. Esiopetuksesta kouluun

Siirtymä esiopetuksesta kouluun on lapselle ja hänen perheelleen merkityksellinen muutos. Esi- ja alkuope-tuksen välisellä yhteistyöllä pyritään lapsen jousta-vaan siirtymään varhaiskasvatuksen ja koulun välillä.

Vantaalla on käytössä yhtenäinen esi- ja alkuope-tuksen tiedonsiirtomalli. EsKo -tiedonsiirtoprosessin

Lasten kehitystä ja vanhemmuutta tukevat kumppanuudet

Äitiys- ja lastenneuvola

Perhe-neuvola

Koti-palvelut

Tutkivat ja terapiatahot

Lasten-suojelu

Varhaiskasvatuksen hyvinvointityö

Esiopetuksen oppilashuolto

Hyve-malli

EsKo-tiedonsiirto

Esiopetus/Valmistava opetus

PerusopetusVarhaiskasvatus

Liikunta-palvelut

Tilakeskus Kulttuuri-palvelut

Ympäristö-keskus ja kaupunki-suunnittelu

Luonto-koulu

KirjastoSeurakunnat ja

3. sektori

Lasten kasvatusta ja opetusta tukevat kumppanuudet

20

tavoitteena on varmistaa tiedon välittyminen kaikista koulutulokkaista ja samalla vähentää suullisesti siirrettä-vän tiedon määrää. EsKo -prosessissa esiopettaja havain-noi esiopetusryhmän lapsia ja kokoaa havainnot lasten taidoista, vahvuuksista ja tuen tarpeista. Kerätyt tiedot siirretään huoltajien luvalla lapsen tulevalle koululle. Opetuksen järjestämisen kannalta olennainen tieto voi-daan kuitenkin aina siirtää kouluun. Vastaanottava kou-lu hyödyntää saatua tietoa opetuksen suunnittelussa.

Kasvun ja oppimisen tukea tarvitsevat lapset ohjau-tuvat joko Sujuvasti kouluun –prosessiin tai heidän koulunkäynnin aloituksessa tarvitsemansa tuki suun-nitellaan yhteistyössä huoltajien ja koulun kanssa tehostettuna EsKo –tiedonsiirtona.

Tiedonsiirrollisen yhteistyön ohella esi- ja alkuope-tuksen välinen toiminnallinen yhteistyö on merki-tyksellistä. Lasten mahdollisuudet tutustua koulun ja alkuopetuksen toimintakulttuuriin esiopetusvuonna tukevat eheää oppimispolkua ja joustavaa nivelvai-hetta lasten siirtyessä kouluun.

7.3. Lasten kehitystä ja vanhemmuutta tukevat kumppanit

Erilaisten palveluketjujen saumattomuus on tärkeää lasten hyvinvoinnin tukemisessa. Jotta lapsi ja perhe voisivat joustavasti siirtyä palvelusta toiseen, ja jotta yhteistyö vahvistuisi, on varhaiskasvatuksen henkilös-tön tunnettava eri yhteistyötahojen työnjako ja oh-jauskriteerit, jotta lapsi ja hänen perheensä voidaan asiasta riippuen ohjata oikealle taholle.

Vantaalla perheen on mahdollista saada tukea kotipal-velusta. Kotipalvelun työntekijä voi tarvittaessa hoitaa lapsia, ohjata kasvatuksessa tai tukea vanhemmuut-ta, arkirutiinien hallintaa ja perheen toimintakykyä muuttuvissa elämäntilanteissa. Muita perheen tuki-muotoja ovat tukiperheiden käyttö ja Mannerheimin lastensuojeluliiton kumppanuussopimuksen kautta mahdollistuvat perhekummit.

Lapsiperheillä on myös mahdollisuus saada tukea vanhemmuuteen neuvolan perhetyönä, joka on osa

äitiys- ja lastenneuvolapalvelua. Neuvolan perhetyössä on tavoitteena perheen voimavarojen vahvistuminen vanhemmuudessa, lasten hoidossa ja kasvatuksessa sekä muissa arjen haasteissa. Keskeisenä toiminta-ajatuksena on varhaisen tuen tarjoaminen ja perheen auttaminen ennen ongelmien kasautumista ja perhe-tilanteen kriisiytymistä.

Perheneuvola puolestaan tarjoaa yhteistyötahoille asian-tuntija-apua lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen ja perheiden hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Lasten huol-tajat voivat hakeutua perheneuvolaan lapsen kasvua ja kehitystä koskevien kysymysten vuoksi sekä perheessä esiintyvien ristiriitojen selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi.

Varhaiskasvatuksella on selkeä toimintamalli ja raken-teet yhteistyön toteuttamiseksi lastensuojelun kanssa. (Vantaan varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yhteis-työmalli.) Lisäksi varhaiskasvatus tekee yhteistyötä kuntouttavien tahojen, esimerkiksi erilaisten lasten terapiapalvelujen ja muiden tutkivien tahojen kanssa.

7.4. Lasten kasvatusta ja opetusta tukevat kumppanit

Sosiaali- ja terveydenhuollon kumppanuuksien lisäksi varhaiskasvatus toimii yhteistyössä Vantaan kulttuu-ri- ja liikuntapalvelujen sekä kirjaston ja seurakun-tien kanssa. Varhaiskasvatuksen lapsiryhmät pääse-vät osallistumaan erilaisiin kulttuuritapahtumiin ja -toimintoihin sekä saavat käyttöönsä liikuntatiloja. Kirjastokäynnit sekä tutustumisretket seurakuntiin rikastuttavat lapsiryhmien toimintaa.

Varhaiskasvatuksen kumppanina luonto ja ympäristö-kasvatuksen toteuttamisessa on Vantaan luontokou-lu, joka kouluttaa henkilöstöä, ja jossa lapsi-ryhmät vierailevat. Tilakeskuksen kanssa tehdään yhteistyötä ympäristövastuullisen toiminnan edellytysten paran-tamiseksi (energiatehokkuus, jätehuolto ym.). Kaupun-kisuunnittelun kanssa on koottu tietoja varhaiskasva-tuksen toimintayksiköiden käyttämistä luontoalueista, jotta lapsille voidaan jatkossakin turvata luontokoke-muksia lähimetsässä.

21

8. Kunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma osana ohjausta

Valtakunnalliset säädökset ja ohjaavat opetus-suunnitelmalliset asiakirjat yhdessä Vantaan var-haiskasvatussuunnitelman kanssa muodostavat perustan varhaiskasvatusyksiköiden omien suun-nitelmien tekemiselle. Vantaalaisissa varhaiskas-vatussuunnitelmissa kiteytetään kasvatustyössä

syntyneitä toimintatapoja. Lasten kehityksen ja oppimisen tukeminen on prosessi, josta toimin-tayksiköiden työyhteisöt voivat jatkuvasti oppia lisää. Oheisessa kaaviokuvassa on kuvattu suo-malaisen ja vantaalaisen varhaiskasvatuksen si-sällöllisen ohjausjärjestelmän keskeiset piirteet.

Kaavio 6. Varhaiskasvatuksen ohjauksen kokonaisuus

22

Liite 1

Aikaisemmat kunnalliset oppimis- ja opetussuunnitelmat

- Varhaiskasvatuksen oppimis- ja opetussuunnitelma 2000 (Sosiaali- ja terveyslautakunta 26.1.2000 ja Opetuslautakunta 25.1.2000).

- Vantaan oppimis- ja opetussuunnitelma 0–8-vuotiaille lapsille varhaiskasvatukseen ja perusope-tukseen 2003 (Sosiaali- ja terveyslautakunta 27.8.2002, Opetuslautakunta 25.1.2002 ja Undervis-ningsnämndens svenskpråpkiga sektion 4.9.2002).

- Vantaan oppimis- ja opetussuunnitelma 0–8-vuotiaille lapsille varhaiskasvatukseen ja perusope-tukseen 2005 (Sosiaali- ja terveyslautakunta 18.1.2005, Opetuslautakunta 19.1.2005).

Liite 2

Kunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman työryhmän jäsenet

Kehittämispäällikkö Jarmo Lounassalo, puheenjohtajaVarhaiskasvatuspäällikkö Mikael KokljuschkinRuotsinkielisen tulosalueen suunnittelija Lena KarlssonPäiväkodin johtaja Mervi PykäläniemiPäiväkodin johtaja Tarja TurunenPäiväkodin johtaja Leena TuomainenPäiväkodin johtaja Piamarjut HämäläinenPäiväkodin johtaja Marit PäivinenEsiopetuksesta vastaava asiantuntija Tiina-Liisa Pitko, sihteeri

23

Julkaisija Vantaan kaupunki 2013Toimitus Jarmo Lounassalo, Tiina-Liisa PitkoKannen kuva Jarmo Lounassalo Taitto Heidi HölttäPaino Multiprint Oy

Vantaan kaupunkiSivistystoimi