2016-2019

Jari Karppinen

Kehittämisosuuskunta Avainväki

28.1.2020

Varmista asumisen turva! Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (AUNE) loppuraportti

1

SISÄLLYS 1. Johdanto .................................................................................................................................................... 3

2. Ohjelman organisointi ............................................................................................................................... 4

2.1. Tavoitteena vähentää asunnottomuutta ennaltaehkäisyä vahvistamalla ........................................ 4

2.2. Hankeorganisaatio ja sopimukset ..................................................................................................... 4

2.3. Rahoitus useasta lähteestä ................................................................................................................ 6

2.4. Toimijoita enemmän ja laajempi kohderyhmä .................................................................................. 6

2.5. Asunto ensin -periaate ja ennaltaehkäisyn tehtävä .......................................................................... 7

2.6. Keskeiset toimenpiteet ...................................................................................................................... 9

3. Seuranta, arviointi ja tilastoinnin haasteet ............................................................................................. 10

3.1. Asunnottomuuden tilastointi kaipaa kehittämistä .......................................................................... 10

3.2. Uusien asunnottomien määrän laskeminen osoittautui haastavaksi ............................................. 11

3.3. Asiakaskohtainen asumisen seuranta kertoi asumisen onnistumisesta ......................................... 12

3.4. Kaupunkikohtainen seurantakysely vuosittain ................................................................................ 12

4. Keskeiset tulokset .................................................................................................................................... 12

4.1. Rahoitusta erityisesti asuntojen hankintaan ja kehittämishankkeisiin ........................................... 12

4.2. hankkeista innovatiivisia avauksia ja uusia toimintamalleja ........................................................... 15

4.3. Ennaltaehkäisevä asunnottomuustyö jäsentyi kaupungeissa ......................................................... 20

4.4. Lisää asumisneuvojia ja asunnottomuuden kokemusasiantuntijoita ............................................. 24

4.5. Yli 2 000 uutta asuntoa asunnottomuustyöhön .............................................................................. 26

4.6. Yhteistä ja yhteismitallisempaa viestintää ...................................................................................... 28

4.7. Asumissosiaalinen työ osaksi syrjäytymisen ehkäisytyön kokonaisuutta ....................................... 28

4.8. Nostoja toimenpiteistä ja tuloksista ................................................................................................ 29

4.9. Koordinaatio yhdisti, sitoutti ja raamitti ......................................................................................... 31

5. Keskeiset vaikutukset .............................................................................................................................. 33

5.1. Asunnottomuus väheni ja asunnottomuuden kuva muuttui .......................................................... 33

5.2. Kolme neljästä asunnottomien palvelujen asukkaasta onnistui asumisessa .................................. 35

5.3. Suomalaista asunnottomuustyötä arvostetaan maailmalla ............................................................ 39

5.4. Häätöjen määrä käännettävä laskuun ............................................................................................. 40

5.5. Ulkoinen arviointi - toimenpiteet kustannustehokkaita ................................................................. 42

6. Tulevaisuuden hahmottelua .................................................................................................................... 44

LIITTEET:....................................................................................................................................................... 46

2

Tiivistelmä

Ohjelman tavoitteena oli jatkaa asunnottomuuden vähentämistä vahvistamalla asunnottomuuden

ennaltaehkäisyä, sekä torjumalla asunnottomuuden uusiutumista. Ohjelmatyöhön sitoutui valtion lisäksi

kymmenen asunnottomuustyön kannalta keskeistä kaupunkia, järjestöjä ja säätiöitä sekä kirkko. Ohjelman

johtamisesta vastasi ympäristöministeriö. Ohjelman rahoitus koottiin useasta lähteestä ja kustannusarvio

oli 78 M€. Keskeiset toimenpiteet liittyivät asunnottomuustyöhön kohdennetun kohtuuhintaisen

asuntotuotannon lisäämiseen ja monipuolistamiseen, ennaltaehkäisevien asunnottomuussuunnitelmien

laatimiseen, asumisneuvonnan vahvistamiseen ja talousvaikeuksissa olevien kotitalouksien

asunnottomuuden ehkäisemiseen, sekä asumissosiaalisen työn osaamisen ja kokemusasiantuntijuuden

vahvistamiseen.

Ohjelmatyöhön osallistui 45 erillisrahoitteista hanketta, joissa kuljettiin asiakkaiden rinnalla ja tuotiin lisää

potkua asiakastyöhön, kehitettiin uusia toimintamalleja, löydettiin poikkeuksellisen luovia tulokulmia

asunnottomuustyöhön sekä erityisesti koordinoivien hankkeiden toimesta lisättiin asumissosiaalisen työn

osaamista monin tavoin. Sosiaali- ja terveysalan avustuskeskus (STEA) oli hankkeiden merkittävin rahoittaja.

Ennaltaehkäisevä asunnottomuustyö jäsentyi ohjelmaan osallistuneissa kaupungeissa. Asunnottomuuden

riskitekijät tunnistetaan tänään kaupungeissa aikaisempaa paremmin ja asumisen turva opittiin ottamaan

puheeksi entistä varhaisemmin sosiaalityössä, sekä osittain myös muissa palveluissa. Seitsemässä

kaupungissa tehtiin suunnitelmat asunnottomuuden ehkäisemiseksi. Uusia asuntoja asunnottomuustyöhön

osoitettiin yli 2 000 kappaletta ja olemassa olevasta ARA vuokra-asuntokannasta asunnottomuustyöhön

lähes 7 000 asuntoa. Välivuokrausta kehittämällä onnistuttiin asunnottomuustyöhön kohdentamaan 281

yksityistä vuokra-asunto. Vuonna 2019 ohjelmakaupungeissa työskenteli 92 asumisneuvojaa ja toimi 55

asunnottomuuden kokemusasiantuntijaa. Maaliskuussa 2019 käynnistettiin Lahden Seudun

Ammattikorkeakoulussa ensimmäisenä Suomessa asumissosiaalisen työn verkko-opinnot.

Kaupungeilta kerättyjen tietojen mukaan asunnottomuus väheni vuodesta 2016 vuoteen 2018 yhteensä 1

168 henkilöllä ja pitkäaikaisasunnottomuus väheni kymmenettä vuotta peräkkäin. Suomi onkin ainoa EU -

maa, jossa asunnottomuus yhä laskee. Vuoden 2018 lopussa asunnottomana oli Suomessa yhteensä 5 482

henkilöä, heistä suurin osa pääkaupunkiseudulla. Asukaslukuun suhteutettuna vuonna 2018 vähiten

asunnottomia ohjelmakaupungeista oli Lahdessa 0,01 % asukasmäärästä ja eniten Helsingissä 0,33 %

asukasmäärästä. Uusien asunnottomien määrää ei kyetty yrityksistä huolimatta laskemaan riittävän

tarkasti. Kaupunkien arvion mukaan uudet asunnottomat olivat heterogeeninen ryhmä ihmisiä eri

väestöryhmistä, ja uusien asunnottomien joukossa oli entistä enemmän nuoria. Häätöjen määrä kasvoi

vuosien 2017 ja 2018 aikana huolestuttavasti.

Asunnottomuusohjelmien ulkopuolisen arvioinnin mukaan asunnottomuusilmiö muuttui ohjelmien aikana

niin, että asunnottomuusriski koskee nyt laajempia ihmisryhmiä, liittyy yhä enemmän taloudellisiin

ongelmiin ja kohdistuu erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin. Raportissa arvioijat totesivat

ohjelmien onnistuneen tärkeimmässä tavoitteessa eli asunnottomuuden vähentämisessä, eikä arvioinnissa

myöskään noussut esille merkittävää muuta selittävää tekijää asunnottomien määrän vähenemiseen kuin

ohjelmien toteuttaminen. Ohjelmien kustannukset ja tuotokset olivat arvioinnin mukaan myös hyvin

linjassa keskenään ja toimenpiteet näyttivät olleen kustannustehokkaita. Yksi arvioinnin keskeisistä

johtopäätöksistä oli, että asunnottomuuden ehkäisy ja poistaminen eivät ole vakiintuneet vielä riittävästi

kuntien toimintaan ja tämän vuoksi tutkijat suosittelivat seuraavalla hallituskaudella panostamaan

erityisesti asunnottomuustyön vakiinnuttamiseen kunnissa.

3

1. JOHDANTO Asunnottomuutta kyettiin Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien 2008-2015 (Paavo I ja II)

aikana vähentämään huomattavasti. Erityisesti väheni pitkäaikaisasunnottomien määrä. Ohjelmassa

mukana olevissa kaupungeissa pitkäaikaisasunnottomuus laski 1 345 henkilöllä, eli 35 %. Tästä

huolimatta asunnottomaksi ajautui jatkuvasti uusia ihmisiä. Yhä sektoroitunut palvelujärjestelmämme

ei tukenut riittävästi asunnottomuuden varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä, vaan pahimmillaan

jopa aiheutti asunnottomuuden uusiutumista ja hidasti siirtymistä itsenäiseen asumiseen ja

työelämään. Asunnottomuuden kitkeminen edellytti entistä vahvempaa panostamista

ennaltaehkäisyyn.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman (AUNE) valmistelu käynnistettiin osana Paavo

2 ohjelman toteutusta vuoden 2014 loppupuolella. Ohjelman valmisteluun saatiin lisäeväitä vuonna

2014 toteutetusta Paavo-ohjelmien kansainvälisestä tutkija-arvioinnista. Vuonna 2015 julkaistussa

arviointiraportissa1 tutkijat suosittelivat tulevaisuudessa panostamaan erityisesti asunnottomuuden

ennaltaehkäisyn tehostamiseen. Virallisesti uuden asunnottomuusohjelman valmistelutyö

käynnistettiin asuntoministerin pyöreän pöydän tapaamisessa 4.3.2015. Keväällä 2015 hallitusohjelman

liitteeseen kirjattiin, että työtä asunnottomuuden vähentämiseksi jatketaan AUNE -työryhmän esitykset

huomioiden. Ehdotus uuden hallituksen asunnottomuuspolitiikaksi2 valmistui kesäkuussa 2015. Talven

2015/2016 aikana ehdotusta jalostettiin kolmessa työryhmässä, joihin osallistui laaja joukko toimijoita

kaupungeista, järjestöistä, yrityksistä ja valtiolta. Työryhmät antoivat ehdotuksensa

toimenpideohjelman sisällöstä alkuvuodesta 2016. Valtioneuvosto teki istunnossaan 9.6.2016

periaatepäätöksen3 Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman toteuttamisesta vuosina

2016-2019.

Ohjelmasta laadittiin tilanneraportit 31.3.2017 ja 28.3.2019, väliraportti4 25.5.2018 sekä ulkopuolinen

selvitys5, osana asunnottomuusohjelmien arviointia, joka julkaistiin 18.6.2019. Loppuraportissa

kuvataan ohjelman valmistelu, organisointi ja keskeiset toimenpiteet. Lisäksi raportissa tarkastellaan

ohjelman tuloksia ja vaikutuksia asunnottomuustilastojen, ohjelmassa kerättyjen seurantietojen ja

asunnottomuusohjelmien ulkopuolisen arvioinnin kautta sekä nostetaan esiin asumissosiaalisen työn

tulevaisuuden kannalta keskeisiä huomioita.

1 The Finnish Homelessness Strategy. An International Review. 2015. Pleace, Culhane, Granfelt, Knutagård. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/153258/YMra_3en_2015.pdf?sequence=5 2 Asunto ensin – asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016–2019 (AUNE). Ehdotus uuden hallituksen asunnottomuuspolitiikaksi. Karppinen, Fredriksson. 2015. 3 Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma 2016 – 2019. Valtioneuvoston periaatepäätös. 2016. http://www.ym.fi/download/noname/%7B24462C90-35CA-4952-B390-C8C66D99FAD1%7D/119235 4 Varmista asumisen turva! Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman 2016-2019 (AUNE) väliraportti. Karppinen 25.5.2019. https://asuntoensin.fi/assets/files/2018/06/AUNE-väliraportti-29.5.2018.pdf 5 Asunnottomuusohjelmien arviointi. Ohjelmista asunnottomuustyön vakiinnuttamiseen. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:11. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161686/YM_11_2019_Asunnottomuusohjelmien%20arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

4

2. OHJELMAN ORGANISOINTI Ohjelmakokonaisuus on tiivistetty valtioneuvoston hyväksymään periaatepäätökseen, jossa kuvataan

ohjelman päämäärä ja tavoitteet, kohdennetut toimenpiteet, kustannusarvio ja tavoiteltavat

vaikutukset. Keskeiset toimenpiteet kuvataan lyhyesti tämän raportin kappaleessa 2.6. Ohjelman

tuloksia esitellään kappaleessa 4 ja vaikutuksia tarkastellaan kappaleessa 5.

2.1. TAVOITTEENA VÄHENTÄÄ ASUNNOTTOMUUTTA ENNALTAEHKÄISYÄ VAHVISTAMALLA Toimenpideohjelman päämääränä oli liittää asunnottomuustyö entistä laajemmin osaksi syrjäytymisen

torjuntatyön kokonaisuutta asunto ensin -periaatteen pohjalta. yksinkertaisimmillaan asunto ensin -

periaate ennaltaehkäisyssä tarkoittaakin asumisen turvan varmistamista aina kun asiakas kohdataan

palvelujärjestelmässä. Onhan asuminen perusta, jolle ihmisen elämä rakentuu.

Ohjelman tavoitteena oli jatkaa asunnottomuuden vähentämistä vahvistamalla asunnottomuuden

ennaltaehkäisyä, sekä torjumalla asunnottomuuden uusiutumista. Samalla tavoiteltiin

asunnottomuuden hoitamiseen liittyvän palvelujärjestelmän uudistamista entistä

asiakaslähtöisemmäksi ja ennaltaehkäisevämmäksi. Pitkällä aikavälillä ennaltaehkäisyyn panostamisen

uskottiin tuottavan myös kustannussäästöjä. Kohdentamalla asunnottomuuden hoidosta saavutettavat

säästöt ennaltaehkäiseviin investointeihin, on mahdollisuus pitemmällä aikavälillä saavuttaa myös

kustannussäästöinä.

2.2. HANKEORGANISAATIO JA SOPIMUKSET Ohjelman johtamisesta vastasi ympäristöministeriö (YM) yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön

(STM) kanssa. Valtiolta ohjelman toteutuksessa olivat mukana myös oikeusministeriö (OM), opetus- ja

kulttuuriministeriö (OKM), sisäministeriö (SM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) sekä valtion

kehittämiskeskukset ja laitokset Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Rikosseuraamuslaitos

(RISE) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjelman ohjaamisesta varten perustettiin

poikkihallinnollinen ohjaus- ja yhteistyöryhmä, jossa oli edustettuna laajasti toimijoita valtiolta,

kaupungeista, evankelisluterilaisesta kirkosta, järjestöistä, säätiöistä ja yrityksistä. Ryhmän

puheenjohtajana toimi Helsingin kaupungin asuntoasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni

Sinnemäki. Ryhmän tehtävänä oli edistää ja seurata ohjelman toimeenpanoa, avustaa ja ohjata

koordinaatioryhmän työtä, sekä vahvistaa ohjelman toteutukseen osallistuvien tahojen yhteistyötä.

Ryhmän järjestäytymiskokous pidettiin 27.1.2017 ja toinen kokous 15.2.2018. Kolmas ja samalla

viimeinen kokous järjestettiin ympäristöministeriössä 10.6.2019.

Ohjelman käytännön toteutusta ohjaamaan koottiin lisäksi koordinaatiotyöryhmä, joka kokoontui

ensimmäisen kerran 3.6.2017. Jatkossa ryhmä kokoontui kuukausittain kesäkausia lukuun ottamatta.

Koordinaatioryhmä valmisteli ja toimeenpani ohjaus- ja yhteistyöryhmän linjaukset, ratkoi ohjelman

käytännön toteutukseen liittyviä kysymyksiä ja tuki ohjelmajohtajaa ohjelmatyön käytännön

johtamisessa. Koordinaatioryhmän puheenjohtajana toimii johtaja Jarmo Linden Asumisen rahoitus- ja

kehittämiskeskuksesta. Ryhmää täydennettiin sosiaali- ja terveysministeriön edustajilla sekä kaupunkien

edustajien varajäsenillä syksyllä 2018. Ryhmässä oli jäseniä varajäsenet mukaan lukien kaikkiaan 17.

Jäsenet edustivat keskeisiä ohjelman toteuttajatahoja YM, STM, ARA, RISE, kaupungit, järjestöt ja

säätiöt. Koordinaatioryhmän kokoonpano vuonna 2019 on liite 1. Koordinaatioryhmän muistiot löytyvät

osoitteesta: https://valtioneuvosto.fi/hanke?tunnus=YM030:00/2016

5

Ohjelmatyöstä ympäristöministeriössä vastasi käynnistämisvaiheessa erityisasiantuntija Peter

Fredriksson ja hänen siirtyessään eläkkeelle erityisasiantuntija Tuula Tiainen. Ohjelmajohtajan palvelun

ministeriö hankki Kehittämisosuuskunta Avainväeltä ja ohjelmajohtajana toimi koko ohjelmakauden

ajan Jari Karppinen. Ohjelmajohtaja toimi myös em. ryhmien sihteerinä.

Virallisten työryhmien lisäksi koottiin AUNE -foorumeita työstämään akuutteja vaikeasti ratkottavia

kysymyksiä. Ensimmäisessä foorumissa 23.8.2016 käsiteltiin asuntotuotannon yhteyttä

asunnottomuuteen, sekä pohdittiin asunnottomuustyön paikkaa sote -uudistuksessa. 27.4.2017

järjestetyssä foorumissa paneuduttiin tarkemmin asumissosiaalisen työn ja sote -uudistuksen

kysymyksiin. Asumispalvelut ja päihteet teemalla foorumi kokoontui kolme kertaa 15.8.2017, 25.9.2017

ja 18.1.2018.

Ohjelmatyöhön sitoutui kymmenen asunnottomuustyön kannalta keskeistä kaupunkia; Helsinki, Espoo,

Vantaa, Tampere, Oulu, Lahti, Jyväskylä, Kuopio, Pori ja Hyvinkää. Ohjelmaan mukaan lähtevien

kaupunkien kanssa käytiin sopimusneuvotteluja kesästä 2016 alkaen. Aiesopimusluonnos esiteltiin

kaupungeille 23.8.2016 ja luonnoksen pohjalta räätälöitiin kunkin kaupungin kanssa yksilölliset

aiesopimukset. Sopimuksiin kirjattiin tavoite jatkaa asunnottomuuden vähentämistä valtion, kuntien,

järjestöjen, kirkon ja yritysten yhteisin toimenpitein. Lisäksi sopimuksissa yksilöitiin kaupunkikohtaiset

toimenpiteet ja tulostavoitteet sekä valtion panostus. Aiesopimukset ohjelman toteuttamisesta

allekirjoitettiin yhdeksän kaupungin kanssa. Myös Helsingin kaupunki osallistui ohjelmatyöhön, vaikka

Helsingin kanssa ei kirjallista sopimusta tehty. Lisäksi KUUMA-johtokunta hyväksyi yhteistyöasiakirjan

asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi valtion kanssa kokouksessaan 11.4.2018. KUUMA-kunnissa

(Hyvinkää, Järvenpää, Kirkkonummi, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti)

panostettiin erityisesti asumisneuvontatyön kehittämiseen.

Kaupunkien ja valtion välisten sopimusten lisäksi laadittiin yhteistyöasiakirjat keskeisten

asunnottomuustyötä tekevien toimijoiden kanssa. Vastuuorganisaatioiden johdolla kunkin teema-

alueen keskeiset toimijat koottiin asiakirjojen valmistelutyöhön ja asiakirjoihin kirjattiin keskeiset

tavoitteet, toimenpiteet ja seurannan mittarit kullekin teemalle ohjelmakaudella toteutettaviksi.

Yhteistyöasiakirjat hyväksyttiin koordinaatioryhmässä 30.5.2017. Kolmannen sektorin vastuutoimijoita

olivat Nuorisoasuntoliitto ry (NAL), Vailla Vakinaista Asuntoa ry (VVA), Y-Säätiö ja Takuu-Säätiö sekä

valtiolta Rikosseuraamuslaitos (RISE) ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA). Asiakirjojen

teemat ja vastuuorganisaatiot on kuvattu alla olevassa taulukossa.

Teema Vastuutaho

Nuoret Nuorisoasuntoliitto

Yhteiskehittäminen Y-Säätiö

Velka- ja talousasiat Takuu-Säätiö

kokemusasiantuntijuus Vailla Vakinaista Asuntoa ry

Maahanmuuttajat ASIM-pakolaisten asumisselvityshanke

Rikosseuraamusasiakkaat Rikosseuraamuslaitos

Taulukko 1. Yhteistyöasiakirjojen teemat ja vastuutahot.

6

2.3. RAHOITUS USEASTA LÄHTEESTÄ Ohjelman rahoitus koottiin useasta eri lähteestä hyödyntämällä hankerahoituksia, investointi- ja

kehittämisavustuksia, ministeriöiden budjettirahoitusta, kaupunkien rahoitusta sekä muita

rahoitusvälineitä. Ohjelmakokonaisuuden kustannusarvio oli 78 M€. Investointien, kuten rakentamisen,

hankinnan ja vuokrauksen osuudeksi arvioitiin 54 M€. Palvelujen kehittämisen ja koordinaatiotyön

osuudeksi vastaavasti 24 M€.

Kehittämishankkeiden merkittävimmän rahoittajan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen

(STEA) osuudeksi ohjelmakaudella arvioitiin 23 M€ ja kaupunkien osuudeksi noin 6 M€.

Ympäristöministeriö ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus rahoittavat asuntojen rakentamista,

korjaamista ja hankintaan, sekä asumisneuvonnan kehittämistä, vuokra-asukkaiden talousneuvontaa ja

ohjelman koordinointia. Oikeusministeriö ja Rikosseuraamuslaitos rahoittivat puolestaan

rikosseuraamusasiakkaiden asunnottomuustyön kehittämistä ja koordinointia. Sisäministeriö ohjasi

turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) varoja kiireellisimmässä asunnon

tarpeessa olevien oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden asumisen turvaamiseen ja

kotoutumisen tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti asumisen näkökulman vahvistamista

nuorten ohjaamoissa. Sosiaali- ja terveysministeriö puolestaan rahoitti ESR -hankerahoituksella

ennaltaehkäisevän strategiatyön toteutusta. Lisäksi mm. Y-Säätiö ja Sininauhasäätiö panostivat omia

varojaan ohjelman toteuttamiseen ja kirkko erityisen vaikeassa asemassa olevien asunnottomien

tukemiseen. Rahoituksen käytännön toteutuminen on kuvattu yksityiskohtaisemmin kappaleessa 4.1.

2.4. TOIMIJOITA ENEMMÄN JA LAAJEMPI KOHDERYHMÄ Asunnottomuuden ennaltaehkäisy on laaja kokonaisuus, joka liittyy mm. asuntotuotantoon,

vuokraustoimintaan, asumisen onnistumista ja arjen hallintaa tukeviin palveluihin, työllisyyteen ja

yksilön taloudenhallintaan, perheiden hyvinvointiin sekä kotoutumiseen. Tästä syytä

toimenpideohjelma oli edeltäjiään laaja-alaisempi ja mukana oli myös aikaisempaa enemmän

toimijoita. Ohjelma toteutettiin valtion, kaupunkien, järjestöjen ja palveluntuottajien yhteistyönä.

Asunto-, sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi yhteistyöverkostoihin kuului toimijoita mm.

työvoimahallinnosta, talous- ja velkaneuvonnasta, maahanmuuttotyöstä, rikosseuraamusalalta, poliisi-

ja pelastustoimesta sekä oppilaitoksista.

Järjestöillä ja Säätiöillä oli merkittävä rooli ohjelman toteuttamisessa. Useissa kaupungeissa

ennaltaehkäisevä asunnottomuustyö käynnistyi nimenomaan kolmannen sektorin toteuttamissa

hankkeissa. Merkittävimpiä mukana olevia kolmannen sektorin toimijoita olivat mm. Y-Säätiö, Helsingin

Diakonissalaitos, Sininauhasäätiö, Takuu-Säätiö, Nuorisoasuntoliitto, Moniheli ja asunnottomien itsensä

perustama kansalaisjärjestö Vailla Vakinaista Asuntoa ry. Myös kirkko ja seurakunnat osallistuivat

yhteiseen työskentelyyn.

Ohjelman kohderyhmänä olivat äskettäin asunnottomaksi ajautuneet, pitempään asunnottomana

olleet, sekä akuutissa asunnottomuuden riskissä olevat henkilöt. ARAn asunnottomuustilastoinnissa

asunnottomiksi määritellään ihmiset, joilla ei ole omaa asuntoa (vuokra- tai omistus) ja jotka elävät:

- ulkona, porrashuoneissa, ns. ensisuojissa

- asuntoloissa tai majoitusliikkeissä

- huoltokotityyppisissä asumispalveluyksiköissä, kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa tai muissa

laitoksissa ja

7

- tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asunnon puutteen vuoksi.

Pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan puolestaan asunnotonta, jolla on asumista olennaisesti

vaikeuttava sosiaalinen tai terveydellinen ongelma, kuten velka-, päihde- tai mielenterveysongelma, ja

jonka asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä tavanomaisten asumisratkaisujen

toimimattomuuden ja sopivien tukipalvelujen puuttumisen vuoksi. Asunnottomuus on pitkäaikaista,

kun se on kestänyt vähintään yhden vuoden, tai henkilö on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen

kolmen vuoden aikana. Pitkäaikaisasunnottomuudessa korostuu avun ja hoidon tarve, ajallinen kesto

on toissijaista.

Ryhmään tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asunnon puutteen vuoksi luettiin sellaiset henkilöt,

jotka kunnan tietojen tai arvion mukaan asuivat tilapäisesti tai kiertelevät sukulaisten ja tuttavien luona

ilman vakituista asuntoa. Ryhmään ei luettu vanhempiensa luona asuvia nuoria. Tilapäisesti tuttavien ja

sukulaisten luona -ryhmässä voidaan olettaa olevan eniten niitä, joiden asuminen voidaan järjestää

yleisen asunnonjaon kautta normaalista vuokra-asuntokannasta.

Akuutissa asunnottomuusriskissä katsottiin kuuluvan mm. asukkaat, joilla on häätöuhka, merkittäviä

vuokrarästejä tai vaikeuksia taloudenhallinnassa, sekä henkilöt, jotka tarvitsivat erityistä tukea

asumiseensa. Osana ohjelman toteutusta tuotetut asunnot kohdennettiin ensisijaisesti asunnottomille,

joilla on vaikeuksia saada asunto vuokra-asuntomarkkinoilla (esim. luottotietonsa menettäneet,

rikosseuraamusasiakkaat ja pitkäaikaisasunnottomat) sekä edellä kuvatuille akuutissa

asunnottomuusriskissä oleville asiakkaille kaupunkien painopisteet huomioiden.

2.5. ASUNTO ENSIN -PERIAATE JA ENNALTAEHKÄISYN TEHTÄVÄ Asunto ensin-periaate on ollut keskeinen asunnottomuustyötä ohjaava periaate Suomessa jo

kymmenen vuoden ajan ja on johtava asunnottomuustyön lähestymistapa myös Euroopassa sekä

Pohjois-Amerikassa. Asunto ensin -periaate haastoi perinteisen ajattelutavan, jossa pyrittiin tiivistä

tukea tarvitsevan asunnottoman kuntouttamiseen ”asuttamiskelpoiseksi” ennen asunnon tarjoamista.

Asunto ensin -periaatteessa asumisen järjestäminen nähdään päin vastoin lähtökohtana ja perustana,

jonka turvaaminen mahdollistaa asunnottoman muiden ongelmien ratkaisemisen käynnistämisen.

Asunto on se, minkä avulla muu elämä rakennetaan. Luonnollisesti asiakkaalle on asunnon

järjestämisen ja asumisen turvaamisen rinnalle tarjottava kaikki hänen tarvitsemansa palvelut. Asunto

ensin -periaatteen soveltamisen tueksi laadittiin myös asunto ensin laatusuositukset6, joissa

painotetaan itsenäisen asumisen mahdollistamisen lisäksi asiakkaan valinnanvapautta ja

vaikutusmahdollisuuksia, kuntoutumiseen ja voimaantumiseen panostamista sekä yhteiskuntaan ja

yhteisöihin integroitumisen merkitystä. Asunto ensin -periaate on uudenlainen tapa ajatella ja toimia.

Voutilaisen7 mukaan asunto ensin -periaatteen omaksuminen on Suomessa merkinnyt muutosta

yksilön, kuten asunnottoman oikeuksissa ja vastuissa, yleisissä ajattelutavoissa, sekä työn eettisissä

perusteissa ja työorientaatioissa. Voutilaisen mukaan malli on Suomessa kyetty myös toteuttamaan

niin, että yhteisen hyvän periaate on vahvistunut selkeästi.

Ennaltaehkäisyssä asunto ensin -periaate tarkoittaa siis yksinkertaistaen asumisen turvan varmista aina,

kun asiakas kohdataan palveluissa. Asumisen puheeksi ottaminen matalalla kynnyksellä asiakas

6 https://asuntoensin.fi/assets/files/2017/10/Laatusuositukset.pdf 7 Artikkeli Kontrollista kotiin – asunto ensin -periaatteen etiikka. Fredriksson, Peter toim. 2018. Yömajasta omaan asuntoon. Suomalaisen asunnottomuuspolitiikan murros. Into Kustannus Oy.

8

kohdattaessa vaikkapa sosiaalityössä tai työvoimahallinnossa on yksi tapa varmistaa, että myös

asumisasiat tulevat huomioiduksi asiakkaan palvelukokonaisuutta yhdessä rakennettaessa. Asunto

ensin -näkökulma on kuitenkin vasta etsimässä muotoaan ennaltaehkäisevässä asunnottomuustyössä.

Kuten edellä todettiin, asunnottomuuden ennaltaehkäisy on laaja kokonaisuus ja polut

asunnottomuuteen ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy edellyttää

ymmärrystä asunnottomuuden eri ulottuvuuksista sekä niistä prosesseista, jotka johtavat

asunnottomuuteen. Asunnottomuuden taustalta löytyy niin yksilöllisiä kuin rakenteellisia tekijöitä,

jotka laajimmillaan linkittyvät aina kansainvälisiin tapahtumiin ja niiden ratkaisemiseksi tehtyihin

poliittisiin päätöksiin. Työttömyyden, epävakaiden työsuhteiden ja ylisukupolvisen huono-osaisuuden

rinnalla ihmisiä irti juuriltaan repivät sisäiset ja maiden väliset muuttovirrat ovat lisänneet

asuntomarkkinoilla haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten määrää. Tämä vaatii

asunnottomuuspolitiikan näkökulman kääntämistä entistä vahvemmin erityisryhmäajattelusta kohti

ennaltaehkäisyä sekä liittämään asunnottomuuden vähentäminen myös vahvasti osaksi laajempaa

syrjäytymisen ehkäisytyötä. Pitkittyessään asunnottomuus voidaan nähdä syrjäytymisen äärimmäisenä

muotona.

Asumisneuvontatyö on ehkä tunnetuin esimerkki menestyksekkäästä asunnottomuuden

ennaltaehkäisytyöstä. Asumisneuvonnalla tarkoitetaan työtä, jonka tavoitteena on asumisen

turvaaminen ennaltaehkäisemällä ja ratkaisemalla asumisen ongelmia sekä opastamalla asumiseen

liittyvissä asioissa. Tämä työmuoto on levinnyt jo varsin laajasti ympäri Suomea.

Yksi AUNE-ohjelman tehtäviä oli jäsentää ja kehittää ennaltaehkäisevää asunnottomuustyötä. Yksi tapa

jäsentää asunnottomuuden ennaltaehkäisyä, on tarkastella sitä asunnottomuuspolun näkökulmasta.

Asumisen aikana (PRE) toteutettavan ennaltaehkäisyn tavoitteena on asunnottomaksi ajautumisen

ehkäiseminen. Toisin sanoen asumisen turvaaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä asunnottomuuden

riskeihin, kuten vuokrarästeihin puuttumista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä asukkaan

tukemista vuokranmaksun hoitamisessa. Asunnottomuuden aikana (IN) ennaltaehkäisytyö kohdistuu

mm. asunnottoman tilanteen pahenemisen estämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi

yösijan järjestämistä, sekä asunnottoman perustarpeista- ja terveydestä huolehtimista.

Asunnottomuuden jälkeisessä vaiheessa (POST) ennaltaehkäisyn päähuomio on asunnottomuuden

uusiutumisen estämisessä, kuten asukkaan osallisuuden ja ympäröivään yhteisöön kiinnittymisen

vahvistamisessa.

Kuva 1. Ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön kohdentuminen asumispolun eri vaiheissa.

POST

Asunnottomuuden uusiutumisen estäminen

IN

Asunnottoman tilanteen pahenemisen ehkäiseminen

PRE

Asumisen turvaaminen, asunnottomaksi ajautumisen estäminen

9

Ennaltaehkäisy voidaan jäsentää myös sen mukaan, mihin väestön osaan toimenpiteet kohdistetaan.

Ensimmäisessä vaikutetaan asunnottomuuden taustalla oleviin tekijöihin vahvistamalla koko väestön

tasolla asunnottomuudelta suojaavia tekijöitä, kuten hyvinvointia ja riittävää kohtuuhintaista

asuntotarjontaa. Toisessa panostetaan asunnottomuuden välittömiin riskiryhmiin tai uhkatilanteisiin,

kuten häätöjen ehkäisyyn. Kolmannessa vaiheessa kohteena ovat jo asunnottomuutta kokeneet

ihmiset. Tällöin lievitetään asunnottomuuden seurauksia sekä ehkäistään asunnottomuuden

uusiutumista. Ennaltaehkäisevää asunnottomuustyötä on jäsennetty mm. Dhalmannin ja Karppisen

artikkelissa Ennaltaehkäisyssä tavoitteista tekoihin8.

2.6. KESKEISET TOIMENPITEET Kappaleessa luetellaan otsikkotasolla periaatepäätökseen kirjatut toimenpiteet. Toimenpiteet 1-8

kohdentuivat erityisesti asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja toimenpiteet 9-14 asunnottomuuden

uusiutumisen torjuntaan. Toimenpiteissä 15-20 kuvattiin ohjelman sopimussuhteet ja koordinoinnin

toimenpiteet, sekä toimijoiden rahoitusvastuut. Yksityiskohtaisemmin toimenpiteet, niihin sisältyvät

tuotanto- ja kehitystavoitteet sekä vastuutahot esitellään periaatepäätöksessä.

Toimenpiteet asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn:

1) Lisätään kohtuuhintaista asuntotuotantoa ja monipuolistetaan asuntotarjontaa

asunnottomille

2) Kaupunkeihin asunnottomuutta ennaltaehkäisevät strategiat/suunnitelmat

3) Oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten kotoutumista edistetään

ja asunnottomuutta torjutaan

4) Ehkäistään talousvaikeuksissa olevien kotitalouksien asunnon menettämisen uhkaa ja

helpotetaan luottotietonsa menettäneiden asunnon saantia

5) Asumisneuvontaa vahvistetaan ja vakiinnutetaan

6) Asumisen ohjaus matalan kynnyksen palvelupisteisiin, kuten nuorten ohjaamoihin

7) Asumissosiaalista työotetta vahvistetaan

8) Riskiryhmien siirtyminen laitoksista/asumispalveluista itsenäiseen asumiseen turvataan.

Toimenpiteet 9-14 asunnottomuuden uusiutumisen torjumiseen:

9) Vahvistetaan kokemusasiantuntijoiden ja asukkaiden roolia asunnottomuustyössä

10) Varmistetaan päihteet sallivien ja päihteettömien asumispalvelujen kattava saatavuus

11) Entisten asunnottomien työllistymistä tuetaan

12) Kotiin vietävää monialaista tukea kehitetään

13) Testataan pienet tuvat-malli vaikeimman asunnottomuusryhmän ratkaisuna

14) Mallinnetaan nuorille aikuisille kriisiasumista ja palveluohjausta tarjoava yökoti

pääkaupunkiseudulle.

Sopimussuhteet, koordinoinnin toimenpiteet, sekä toimijoiden rahoitusvastuut:

15) Sopimukset valtion ja kaupunkien kesken

16) Toteutus valtion, kaupunkien, järjestöjen ja palveluntuottajien yhteistyönä.

17) Rahoitusvastuut

18) Koordinaatiotyö

8 Artikkeli Ennaltaehkäisyssä tavoitteista tekoihin. Fredriksson, Peter toim. 2018. Yömajasta omaan asuntoon. Suomalaisen asunnottomuuspolitiikan murros. Into Kustannus Oy.

10

19) Ohjaus- ja koordinaatioryhmä

20) Yhteiskehittäminen

Toimenpiteitä oli määrällisesti varsin paljon ja ne olivat varsin eri tasoisia. Pääosa toimenpiteistä oli

luonteeltaan sellaisia, että niiden tuloksellinen toteutus vaati aktiivista yhteistä työstämistä useilta

toteuttaja tahoilta. Tällaisten toimenpiteiden toteutus jyvitettiin soveltuvin osin osaksi kaupunkien

kanssa solmittuja aiesopimuksia sekä järjestötoimijoiden kanssa laadittuja yhteistyöasiakirjoja. Osa

toimenpiteistä, kuten mm. koordinaatio ja rahoitusvastuut olivat taas luonteeltaan sellaisia, että niiden

toteuttaminen oli ensisijaisesti ohjelmajohtajan ja valtion vastuulla. Toimenpiteiden toteutusta ja

tuloksia tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kappaleessa 4.

3. SEURANTA, ARVIOINTI JA TILASTOINNIN HAASTEET

Ohjelman seurannassa ja arvioinnissa hyödynnettiin Paavo-ohjelmien aikana luotuja seurannan

menetelmiä ja välineitä, jotka päivitettiin vastamaan nykyisen ohjelman tarpeita. Keskeiset uudet

seurannan mittarit ohjelmakaudella olivat uusien asunnottomien määrän seuranta, sekä ohjelman

kohderyhmälle olemassa olevasta asuntokannasta osoitettujen asuntojen määrän seuranta.

Ohjelmatoimijat keräsivät johdonmukaisesti tietoa alla kuvattavilla seurannan välineillä ja arvioivat

säännöllisesti ohjelman toteutusta erityisesti kehittämisnäkökulmasta. Arviointia tehtiin myös erikseen

hankituissa selvityksissä, opinnäytetöissä ja mm. hankkeiden organisoimissa tutkimushankkeissa.

Ohjelman ulkopuolisen arvioinnin toteuttamiseen ei käynnistämisvaiheessa kyetty löytämään

rahoitusta, mutta ympäristöministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö teettivät yhdessä

asunnottomuusohjelmista ulkopuolisen selvityksen, jonka toteuttivat yhdessä Kuntoutussäätiö,

Referenssi Oy sekä MDI Public Oy. Vuonna 2019 julkaistussa selvityksessä arvioitiin em. kolmen

asunnottomuusohjelman toteutusta, vaikutusta ja tarpeisiin vastaavuutta vuosina 2008–2018.

Ulkopuolisen arvioinnin keskeisiä havaintoja nostetaan esiin kappaleessa 5.5.

3.1. ASUNNOTTOMUUDEN TILASTOINTI KAIPAA KEHITTÄMISTÄ Asunnottomuutta on Suomessa tilastoitu osana ARA asuntomarkkinakyselyä vuodesta 1987 alkaen.

Tiedot on kerätty kunnilta jokaisen vuoden lopulla ja kerätyt tiedot kuvaavat kuluneen vuoden tilannetta

marraskuun 15. päivä. Asunnottomuudesta on selvitetty lukumäärän lisäksi asunnottomuuden eri

muodot ja asunnottomuuden jakautuminen väestöryhmien (mm. maahanmuuttajat, nuoret ja naiset)

kesken. Vuodesta 2008 alkaen on lisäksi tilastoitu pitkäaikaisasunnottomuutta koskevia tietoja.

Rikosseuraamusasiakkaiden asunnottomuuden tilastointi siirrettiin Paavo 2 ohjelman aikana

toteuttavaksi osana Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) seurantakäytäntöä. RISE tilasto perustuu nyt

pääosin vankien vapautumissuunnitelmista kerättäviin asumistietoihin. Vankiloissa ollaan tällä hetkellä

paremmin tietoisia vankien asumistilanteesta kuin vuonna 2016 ja asumisasioihin kiinnitetään nyt

entistä enemmän huomiota. RISEn asunnottomuuden tilastointikäytäntö kaipaa kuitenkin edelleen

kehittämistä. Vuonna 2018 vapautui vankilasta vielä 2 251 vankia, joiden asumistilanteesta ei ollut

tietoa. Työ asumisasioiden huomioimiseksi ja tilastoimiseksi entistä paremmin on

Rikosseuraamuslaitoksessa käynnissä.

Kunnat keräsivät tiedot asunnottomista pääosin sosiaalitoimen asiakastiedoista (mm. asunnottomat

toimeentulotuen hakijat) ja vuokrataloyhtiöiden hakujärjestelmistä (asunnottomat asunnon hakijat)

sekä tarvittaessa myös muista lähteistä. Kerättyjä tietoja verrattiin kunnissa toisiinsa päällekkäisyyksien

11

poistamiseksi. Perustoimeentulotuen siirtyminen Kansaneläkelaitoksen (KELA) hoidettavaksi vuoden

2017 alusta muutti myös asunnottomuustilastojen keräämisen käytäntöä.

KELAn kanssa sovittiin vuosien 2017 ja 2018 aikana asunnottomuuden tilastoinnin yhteisestä

kehittämisestä ja KELA kehitti asunnottomuustietojen keräämisen käytäntöään osana toimeentulotuen

myöntämiseen liittyvää tietojen keruuta. KELA lisäsi toimeentulotuen sähköiseen

hakemuslomakkeeseen asumistiedot kohtaan vaihtoehdon olen asunnoton, oleskelupaikkani? KELA

myös koulutti henkilöstöään ottamaan asunnottomuusasiat puheeksi sekä ohjaamaan asunnottomia

toimeentulotuen asiakkaita mm. sosiaalitoimen palveluihin. KELA toimitti myös suurimmille

kaupungeille vuosittain tiedot asunnottomien toimeentulotuen hakijoiden määristä asunnottomuuden

tilastointia varten. Vuonna 2018 Asumisen rahoitus -ja kehittämiskeskus ARA yhdessä

pääkaupunkiseudun kuntien ja KELAn kanssa panosti erityisesti siihen, että asunnottomuustietojen

kerääminen sekä KELAn toimittamien tietojen hyödyntäminen toteutettiin kunnissa mahdollisimman

yhdenmukaisesti. Vuonna 2018 Helsinki käytti aikaisempia vuosia enemmän resursseja

asunnottomuustietojen keräämiseen, mikä osaltaan selittää vuonna 2018 tapahtunutta merkittävää

muutosta asunnottomien määrässä Helsingissä.

15.10.2018 ohjelma järjesti yhteistyössä ARAn kanssa pohjoismaisen työpajan, jossa vertailtiin Tanskan,

Ruotsin ja Suomen asunnottomuuden tilastointimalleja. Muissa pohjoismaissa tiedonkeruumenetelmä

on Suomea yksilökohtaisempi ja asunnottomuuden tilastointiin käytetään niissä myös enemmän

resursseja. ARA oli mukana myös eurooppalaisessa MEHO-hankkeessa (Measuring Homelessness in

Europe), jossa etsitään yhdessä tuloksellisia tapoja tilastoida asunnottomuutta. Terveyden- ja

hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa sovittiin lisäksi vuosien 2018 – 2019 taitteessa

asunnottomuusluokituksen lisäämisestä kanta -määrittelyyn ja tuotettiin yhdessä tarkoituksenmukainen

luokittelu ARAn asunnottomuustilastointikäytännön pohjalta. Tulevaisuudessa on tarkoituksenmukaista

myös Suomessa kehittää asunnottomuuden tilastointia kohti rekisteripohjaista ja yksilökohtaisempaa

tilastointitapaa. Rinteen hallituksen ohjelmassa osoitettiin resursseja myös asunnottomuuden

tilastoinnin kehittämiseen, mikä antaa hyvät edellytykset asunnottomuuden tilastoinnin uudistamiselle

kuluvan hallituskauden aikana.

3.2. UUSIEN ASUNNOTTOMIEN MÄÄRÄN LASKEMINEN OSOITTAUTUI HAASTAVAKSI Uusien asunnottomien määrän seuranta valittiin yhdeksi uudeksi ohjelman seurantamittariksi, koska sen

arveltiin kuvaavan varsin hyvin ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön tuloksellisuutta. Aikaisemmin

em. tietoa ei ole kerätty, eikä tiedon keräämiseen ollut valmista mallia. Kaupunkeja ohjeistettiin

laskemaan uusien asunnottomien määrä niin, että toimintavuonna asunnottomana olleita henkilöitä

verrataan henkilötietotasolla (sotu) vastaaviin tietoihin edelliseltä vuodelta. Poistamalla listalta henkilöt,

jotka oli listattu kaupungissa asunnottomiksi jo edellisenä vuonna, saatiin jäljelle jäävistä

asunnottomista uusien asunnottomien määrä. Luku oli siis poikkileikkauskuva uusien asunnottomien

määrästä 15.11, ei absoluuttinen uusien asunnottomien määrä. Luku ei myöskään huomioinut sitä, oliko

asiakas ollut asunnoton jo edeltävinä vuosina. Laskentatapa oli kuitenkin linjassa asunnottomuuden

tilastointitavan kanssa. Tietoa uusien asunnottomien määristä kerättiin ohjelmakaupungeilta osana

vuosittaista ohjelman seurantakyselyä. Samalla saatiin tietoa myös uusien asunnottomien profiilista ja

profiilissa mahdollisesti tapahtuneista muutoksista.

Erityisesti Helsingissä, jossa asunnottomia on määrällisesti eniten, mutta myös monessa muussa

kaupungissa, uusien asunnottomien tilastointi osoittautui haastavaksi tehtäväksi. Esimerkiksi vuonna

12

2016 Helsingissä kirjattiin uusien asunnottomien määräksi 2 370 henkilöä. Luku saatiin vähentämällä

Helsingissä 2016 asunnottomana olleiden 3 500 asunnottoman määrästä pitkäaikaisasunnottomien

määrä 1 130 henkilöä. Helsingin kanssa samaa uusien asunnottomien laskentamallia käyttivät useat

kaupungit myös vuoden 2017 seurantatietojen keräämisessä. Osa kaupungeista ei ilmoittanut uusien

asunnottomien määrää ollenkaan vuoden 2018 osalta. Em. johtuen uusien asunnottomien määrästä

kertovia lukuja ei verrattu kaupunkikohtaisesti toisiinsa eikä niiden perusteella voitu tehdä myöskään

arviointia ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön tuloksellisuudesta.

3.3. ASIAKASKOHTAINEN ASUMISEN SEURANTA KERTOI ASUMISEN ONNISTUMISESTA Osana Paavo 2 ohjelman toteutusta käynnistettiin vuonna 2012 asunnottomien asumispalvelujen

asiakaskohtainen asumisen onnistumisen seuranta tukemaan ohjelmajohdon seuranta ja

raportointityötä. Seurantatietojen käytännön keräämisen toteutti Y-Säätiön Verkostokehittäjät hanke.

Seurantaa varten kehitettiin seurantalomake, joka päivitettiin alkuvuodesta 2016 vastamaan entistä

paremmin nykyisen ohjelman tarpeita. Lomakkeella kerättiin tilastotietoa asunnottomien

asumispalveluihin tulleiden asiakkaiden asunnottomuustaustasta sekä erityisesti asiakkaiden asumisen

onnistumisesta. Henkilö- tai muita yksilöintitietoja ei kerätty, eikä yksittäisiä asiakkaita voitu tunnistaa

tiedoista. Asumisen onnistumisen seurantalomakkeet ovat liite 2.

Vuosien 2016 - 2019 aikana tulotiedot (tulolomake) täytettiin 1 598 asukkaasta ja poismuuttotiedot

(poismuuttolomake) 1 253 asukkaasta. Tietoja saatiin seitsemän kaupungin asunnottomien

asumispalvelujen asiakkaista, eniten Helsingistä. Asumisen onnistumista tarkastellaan seurantatietojen

valossa tarkemmin kappaleessa 5.2.

3.4. KAUPUNKIKOHTAINEN SEURANTAKYSELY VUOSITTAIN Ohjelmassa mukana olevilta kaupungeilta kerättiin vuosittain toteutettavalla seurantakyselyllä tietoa

myös ohjelman toteutumisesta. Kaupunkien kanssa yhdessä seurattavia asioita olivat mm. sopimuksiin

kirjattujen toimenpiteiden edistyminen (mm. asuntojen määrä, asumisneuvontatyön laajentaminen)

sekä toimenpiteiden vaikutukset asunnottomuuteen (mm. häätöjen ja asunnottomien määrä).

Vuosittain kyselyyn lisättiin muutamia kysymyksiä akuuteista asioista. Esimerkiksi vuonna 2018 kysyttiin

kaupungeilta arviota paperittomien henkilöiden määrästä toimialueellaan.

Ohjelmassa mukana olevat kaupungit täyttivät seurantalomakkeen vuosittain kunkin vuoden lopulla, ja

ohjelmajohto yhdessä Verkostokehittäjät-hankkeen kanssa kokosi tiedoista yhteenvedon.

Seurantakyselyyn vastasi vuosien 2016, 2018 ja 2019 osalta yhdeksän kymmenestä (9/10) kaupungista.

Vuoden 2017 osalta seurantatiedot saatiin kaikista kymmenestä kaupungista. Kaupunkikohtainen

seurantalomake vuodelta 2017 on liite 3.

4. KESKEISET TULOKSET

4.1. RAHOITUSTA ERITYISESTI ASUNTOJEN HANKINTAAN JA KEHITTÄMISHANKKEISIIN Vuosina 2016-2019 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) investointiavustus myönnettiin

ohjelmakaupungeissa kahteen pitkäaikaisasunnottomille tarkoitettuun kohteeseen. Lahteen 2,5 M€ (29

asuntoa) sekä Helsinkiin 2,0 M€ (31 asuntoa, Sillanpirtti). ARA myönsi investointiavustusta myös

kahteen päihdepalvelujen käyttäjille tarkoitettuun kohteeseen, jotka palvelevat myös asunnottomia,

Järvenpäähän 1,9 M€ (20 asuntoa), sekä Helsinkiin 1,3 M€ (19 asuntoa, Liisankoti). Lisäksi

13

investointiavustuksia myönnettiin vuosina 2016-2019 nuorisoasuntojen rakentamiseen 7 M€.

Investointiavustukset asunnottomuustyön hankkeisiin vuosina 2016-2019 olivat yhteensä 14,7 M€.

Investointiavustusten tavoitetasoksi ohjelmakaudella asetettiin 34 M€, eli tavoitteesta toteutui vajaa

puolet. Erityisryhmien investointiavustuskäytäntö voisi tukea vahvemmin pyrkimystä lisätä hajautetun

asuntokannan määrä asunnottomien asumisratkaisuna. On tärkeää löytää uusia keinoja motivoida

toimijoita tuottamaan hajautettua asuntokantaa asunnottomuustyöhön. Voisivatko vuokrataloyhtiöt

hyödyntää laajemmin mm. nuorisoasumisessa toteutettua mallia, jossa osaan asunnoista haettiin

investointiavustusta tukiluokan 2 mukaan vastineeksi siitä, että ko. osaan asunnoista asutettiin tuetun

asumisen asiakkaita.

Vuodelle 2016 Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myönsi ohjelman toteutukseen

osallistuville toimijoille avustusta tukiasuntojen hankintaan noin 7,3 M€, vuodella 2017 vastaavasti noin

5,9 M€, vuodelle 2018 noin 4,8 M€ ja vuodelle 2019 noin 6,1 M€. STEA kokonaisavustussumma

asuntojen hankintaan vuosille 2016-2019 oli noin 24,1 M€. Myönnetyllä avustussummalla hankittiin

karkean arvion mukaan noin 350 asuntoa asunnottomuustyöhön (avustus 50 % hankintahinnasta, kun

keskimääräinen asunnon hankintahinta 138 000 €). STEA avusti asuntojen hankintaa jopa suunniteltua

suuremmalla summalla. Nuorisoasuntojen rakentamiseen ei STEA myöntänyt uusia avustuksia.

Vuosina 2016 ja 2019 2019 Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) myönsi avustusta

asumisneuvontatoiminnan kehittämiseen 3,6 M€. (900 000 €/vuosi). Avustuksilla palkattiin

asumisneuvojia pääasiassa kuntien sosiaalitoimiin ja vuokrataloyhtiöihin eri puolelle Suomea. ARA

myönsi lisäksi osana Vuokra-asukkaiden talousongelmien ehkäiseminen (ASTA) -hanketta vuosina 2018-

2019 avusta kokeiluhankkeisiin 802 138 €. Avustettuja hankkeita oli vuonna 2019 kaikkiaan 20 ja niissä

kehitetään ja vakiinnutetaan paikallisia toimintamalleja vuokra-asukkaiden talousongelmien

ehkäisemiseen. Avustusta on mahdollisuus hakea vielä vuodelle 2020.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) rahoitti vuosien 2016-2019 aikana yli

kolmeakymmentä asunnottomuustyöhön panostavaa kehittämishanketta. Avustusta em. hankkeille

vuosina 2016 - 2019 STEA myönsi noin 10,6 M€. Ohjelmakaudella käynnistetyistä hankkeista useat

saivat STEA kohdennetun toiminta-avustuksen hankekauden päätyttyä. Lisäksi STEA avusti

asunnottomuustyötä tekeviä järjestöjä ja säätiöitä mm. yleisavustuksilla.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) osoitti vuonna 2016 noin 1,7 M€ valtakunnallisen ESR -rahoituksen

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat -varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki

(AKU) -hankkeelle, jossa kuuteen kaupunkiin mm. laadittiin ennaltaehkäisevät

asunnottomuussuunnitelmat. Hanketta koordinoi ARA ja se kesti koko ohjelmakauden ajan. ESR-

rahoituksen sai myös RISE-Varikko -hanke, jossa kehitettiin keinoja rikosseuraamusasiakkaiden

kokonaisvaltaiseen tukemiseen ja asunnottomuuden ehkäisemiseen. Em. hankkeiden ESR-rahoitus

ohjelmakaudella oli yhteensä noin 2,5 M€.

Sisäministeriö (SM) rahoittaa Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston AMIF (Asylum,

Migration and Integration Fund) kautta useita hankkeita, joilla tuettiin maahanmuuttajien asumisen

onnistumista ja samalla ehkäistiin asunnottomuutta. Vuosien 2016-2019 aikana avustussumma oli noin

1,7 M€. Suurimpia AMIF-rahastosta rahoitettuja hankkeita olivat Pakolaisavun Kotikunta-hanke, Espoon

kaupungin koordinoima Kotona kaupungissa-hanke, sekä Sininauhasäätiön ja ARAn Asumistaidot

kiintiöpakolaisten kotoutumisessa-hanke.

14

Oikeusministeriön (OM) ja Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) panostus vankien asunnottomuuden

ehkäisemiseen ohjelmakaudella oli noin 1 M€. Summa koostui RISEn AUNE -hankkeen toteutuksesta,

RISE Varikko -hankkeen omarahoitusosuudesta, sekä noin viidenkymmenen yksikön AUNE -

koordinaattorien osittaisesta työpanoksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitus

asumiskoordinaattorien palkkaukseen Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen nuorten ohjaamoihin

pilotointivaiheessa vuosina 2016-2017 oli noin 0,5 M€. Ympäristöministeriö (YM) ja ARA rahoittivat

lisäksi ohjelman koordinaatiotyötä ja kehittämistä noin 100 000 € vuodessa. YM/ARA kokonaispanostus

kehittämis- ja koordinaatiotyöhön ohjelmakaudella oli noin 0,5 M€.

Kaupungit osallistuivat omarahoitusosuudella useiden hankkeiden toteutukseen. Muutama kaupunki

käynnisti omalla rahoituksella myös kehittämishankkeita tai asunnottomuustyöhön panostavia uusia

työtehtäviä. Esim. Kuopiossa palkattiin asumisasioihin erikoistuva työntekijä sosiaalitoimeen. Tarkkaa

summaa kaupunkien omarahoituksesta asunnottomuustyön kehittämishankkeisiin ei ole tiedossa.

Kaupunkien rahoitustavoite periaatepäätöksessä on 6 M€. Omalla tai yhteisrahoituksella

kehittämishankkeita käynnistivät myös mm. Y-Säätiö ja SPR Nuorten turvatalot. Hyvä esimerkki

yritysyhteistyöllä tehdystä kehittämistyöstä oli LähiTapiola Pirkanmaan kanssa kehitetty uusi

vakuutustuote huoneistoturvavakuutus.

Rahoitusta kehittämistyöhön ja koordinaatioon vuosien 2016-2019 aikana ohjattiin em. rahoittajilta

yhteensä noin 21,2 M€. Summassa ei ole huomioitu kaupunkien ja kolmannen sektorin toimijoiden

omarahoitusta. Periaatepäätökseen kirjattu ohjelmakauden kokonaistavoite kehittämistyöhön ja

koordinaatioon oli 24 M€. Mikäli kaupunkien ja kolmannen sektorin omarahoitus hankkeisiin toteutui

suunnitellusti, saavutettiin periaatepäätökseen kirjattu tavoite selvästi.

Kuva 2. Rahoitus kehittämistyöhön ja koordinaatioon vuosina 2016-2019. Laskennassa ei ole huomioitu

kaupunkien ja kolmannen sektorin toimijoiden omarahoitusta.

10,6

3,6

2,5

1,7

1

0,8 0,5 0,5

Yhteensä 21,2 M€ STEA hankeavustukset

ARA asumisneuvonta-avustus

ESR-rahoitus

AMIF-rahoitus

RISE/OM rahoitus

ARA vuokra-asukkaidentalousneuvonta hankeavustus

OKM rahoitus

YM/ARA rahoitus koordinaatioja kehittäminen

15

4.2. HANKKEISTA INNOVATIIVISIA AVAUKSIA JA UUSIA TOIMINTAMALLEJA Asunnottomuuden ehkäisyn kehittämistyö käynnistyi useilla paikkakunnilla erillishankkeissa. Hankkeita

toteuttivat järjestöt ja säätiöt, kaupungit sekä valtion laitokset, kehittämiskeskukset ja

ympäristöministeriö. Ohjelmakaudella yhteiskehittämiseen osallistui peräti 45 hanketta.

Kokonaisuudessa oli mukana myös laajoja koordinoivia hankkeita, joista keskeisimmät esitellään

seuraavaksi.

AUNE verkostokehittäjät -hanke 2016-20199 oli Y-Säätiön hallinnoima valtakunnallista

asumissosiaalista kehittämistyötä koordinoiva STEAn avustama kumppanuushanke. Hanke toimii

ohjelman yhteiskehittämisen alustana ja se toteutettiin tiiviissä yhteistyössä, kumppanuusjärjestöjen

(Helsingin Diakonissalaitos, Sininauhasäätiö, Vailla vakinaista asuntoa ry ja Rauman Seudun Katulähetys

ry), ohjelmakaupunkien ja ohjelmajohdon kanssa.

Hankkeen keskeisiä tuloksia olivat kansallisen ja avoimen yhteiskehittämisen periaatteella toimivan

asunto ensin -työn kehittäjäverkoston rakentaminen sekä jatkuvan kehittämisen ideologian ja

oppimisen kulttuurin juurruttaminen verkostoon. Yhdessä kumppanuusverkoston kanssa hanke

organisoi erilaisia tilaisuuksia ja seminaareja, jotka toimivat yhteisen kehittämisen ja oppimisen

foorumeina. Yhteiskehittämällä laadittiin mm. asunto ensin -laatusuositukset, rakennettiin

asumisosiaalisen työn verkko-opintokonaisuus yhdessä Lahden Seudun Ammattikorkeakoulun kanssa,

sekä laadittiin ehdotus asunnottomuustyön tulevaisuuden painopisteistä osana Asunto ensin 2.0

muutoslaboratoriotyöskentelyä. Ohjelmakaudella hanke toteutti yhdessä kumppanuusverkostonsa

kanssa 65 asunnottomuuteen liittyvää koulutusta, yhteistyötilasuutta tai tapahtumaa, joihin osallistui

yli 2 350 henkilöä. Y-Säätiö ylläpiti myös asuntoensin.fi verkkosivuja, joilla vieraili vuonna 2019 peräti 30

000 kävijää, sekä julkaisi sähköistä uutiskirjettä. Hanke organisoi vuosittain myös kumppaneilleen

kansainvälisen opintomatkan, joissa perehdyttiin erilaisiin asunnottomuustyön hyviin käytäntöihin.

Hankkeen keskeisiä vaikutuksia olivat toimijoiden keskinäinen verkostoituminen ja verkostoissa

oppiminen valtakunnallisesti, asunto ensin -periaatteen kehittyminen ja leviäminen sekä

asumissosiaalisen työn tiedon, ymmärryksen ja osaamisen lisääntyminen.

Ulkoisen arvioinnin hankkeesta toteutti Tutkimus ja Kehitys Ajatustalo Oy. Raportti arvioinnista10

julkaistiin tammikuussa 2019. Raportin mukaan AUNE Verkostokehittäjät -hankkeen koetaan tehneen

oikeita asioita ja oikeiden toimijoiden kanssa asunnottomuustyön edistämisessä ja hankkeen alulle

laittama yhteiskehittämisen kokonaisuus ja asunnottomuustyön kehittämisen koordinointi saavuttivat

pysyvän aseman eri toimijoiden keskuudessa. STEA avustusehdotuksessa 5.12.2019 hankkeelle

ehdotettiin kohdennettua toiminta-avustusta ja toiminta jatkuu ohjelmakauden jälkeen.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen

tuki -hanke (AKU) 2016-201911 oli ARAn hallinnoima yhdessä kuuden kaupungin (Espoo, Jyväskylä,

Kuopio, Lahti, Tampere ja Vantaa) kanssa toteuttama kehittämishanke, jossa mm. laadittiin

ennaltaehkäisevät asunnottomuussuunnitelmat hankekaupunkeihin. Hankkeessa järjestettiin myös

9 https://asuntoensin.fi/ohjelma/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-2016-

2019/verkostokehittajat-hanke/

10 AUNE Verkostokehittäjät -hankkeen ulkoinen arviointi. 2019. Tutkimus ja Kehitys Ajatustalo Oy. Antti Pelto-Huikko. https://asuntoensin.fi/ohjelma/asunnottomuuden-ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-2016-2019/verkostokehittajat-hanke/ 11 https://www.ara.fi/fi-FI/Ohjelmat/Asunnottomuuden_ennaltaehkaisyn_kuntastrategiat

16

suosituksi osoittautuneita asumissosiaalisen työn teemapäiviä, joihin osallistui yli 2 200 osallistujaa.

Lisäksi kaupunkeihin, luotiin ja juurrutettiin mm. Asuminen ja Talous puheeksi -toimintamallia sekä

pilotoitiin uusia asumissosiaalisen työn toimintatapoja. Hankkeessa työskenteli peräti 20 työsuhteista

kokemusasiantuntijaa ja lähes 90 vapaaehtoista tai palkkioperusteista kehittäjää tai mallintajaa.

Hankkeen keskeiset vaikutukset olivat ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön liittäminen osaksi

hankekaupunkien strategista suunnittelua, ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön ymmärryksen ja

osaamisen sekä kokemusasiantuntijuuden vahvistuminen hankekaupungeissa. Hanke sai Demokratia -

2019 tunnustuksen sekä Mielen Avain Tunnustuksen 2019 mm. kokemusasiantuntijuuden

edistämisestä. Hanke päättyi vuoden 2019 lopussa.

Rikosseuraamuslaitoksen Asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeessa (RISE AUNE) 2016-201912

tehtiin näkyväksi rikostaustaisten asumispolkuja, toteutettiin asumissosiaalisen työn

koulutuskokonaisuus, laadittiin rikosseuraamusalan asumisen tuen prosessikuvaus, kehitettiin

asunnottomana vapautuvien tilastointia sekä luotiin malleja hyödyntää kokemusasiantuntijoita mm.

asunnottomuuden ennaltaehkäisytyössä. Esimerkiksi jokaiseen vankilaan ja rikosseuraamusyksikköön

nimettiin asumissosiaalisesta työstä vastaava henkilö. Keskeistä oli myös yhteistyökäytäntöjen

vahvistaminen kaupunkien ja asunnottomuustyötä tekevien järjestöjen kanssa.

Hankkeen keskeinen vaikutus liittyy asunnottomuuden ehkäisytyön linkittämiseen osaksi

rikosseuraamuslaitoksen syrjäytymisen ennaltaehkäisyn ja yhteiskuntaan integroitumisen

kokonaisuutta asunto ensin-periaatteen pohjalta. Ennaltaehkäisevä asunnottomuustyö vietiin

onnistuneesti osaksi useiden yksiköiden ja alueiden strategista suunnittelua. Lisäksi vahvistettiin

asumissosiaalisen työn osaamista rikosseuraamuslaitoksessa. Hanke päättyi vuoden 2019 lopussa.

Arjen mielekkään toiminnan kehittäminen asunnottomien asumispalveluissa -hanke (Toimekas)

2017-2019 oli Y-Säätiön koordinoima usean toimijan (Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin Vieraskoti ry,

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö, Sininauhasäätiö, Työterapinen yhdistys ry sekä VVA ry) yhteishanke.

Hankkeessa kehitettiin sosiaalisen kuntoutuksen toiminnallinen kokonaisuus asunnottomien

asumispalveluihin ja laadittiin matalan kynnyksen mielekkään arjen toiminnan opas. Lisäksi hankkeessa

etsittiin ratkaisuja asukkaiden toimintaan osallistumista estäville ja edistäville tekijöille (esim.

kannustinloukut, velat, karenssit ja niiden purkumahdollisuudet) sekä tehtiin asukkaiden

kouluttautumis- ja työllisyyspolkuja mahdollisiksi. Hankkeessa jalostettiin myös

kokemusasiantuntijuuden toimintamalleja asunnottomien palveluihin. Hankkeen toimintoihin osallistui

vuosittain noin 300 eri asukasta ja käyntimääriä viimeisenä toimintavuotena oli lähes 11 000.

Hankkeen keskeisiä vaikutuksia olivat asukkaiden myönteisten sosiaalisten suhteiden vahvistuminen,

asukkaiden mielekkäämpi arki ja asumisen onnistuminen. Hanke päättyi vuoden 2019 lopussa.

Sosiaalisen kuntoutuksen toiminnallinen kokonaisuus jatkaa osana asunnottomien asumispalvelujen

arkea.

Naiserityisyys asunnottomuustyössä -hanke (NEA) 2018-2020 on Y-Säätiön koordinoima

yhteiskehittämishanke, jonka osahankkeita toteuttavat Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Ensi- ja

turvakotienliitto, Helsingin ensikoti ry, Turun ensi- ja turvakoti ry, Sininauhasäätiö, EJY ry, A-

klinikkasäätiö ja Vailla vakinaista asuntoa ry. Hankkeessa kehitetään naiserityistä työotetta,

12 http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/ajankohtaista/hankkeet/aune-hanke.html

17

tarkastellaan mitä erityisiä tarpeita naisilla on asumispolkujen eri vaiheissa sekä liitetään naiserityisyys

osaksi asunnottomuustyön kokonaisuutta. Hankkeessa yhdistetään myös osaamista

asunnottomuustyöstä, päihdetyöstä, väkivaltatyöstä sekä lapsiperhetyöstä ja se on mukana

kansainvälisessä Erasmus + Women and Homelessness hankkeessa, jossa jaetaan eri maiden

naiserityisen asunnottomuustyön hyviä käytäntöjä. Hankkeen lopputuotoksena valmistuu

koulutuspaketti naiserityisyydestä asunnottomuustyöstä sekä julkaisu naisten asunnottomuusilmiöstä.

Hanke jatkuu vuoden 2020 loppuun.

Vuokra-asukkaiden talousongelmien ehkäiseminen -kokeiluhanke (ASTA) 2018-202013 on Asumisen

rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) hallinnoima hankekokonaisuus, johon ARA myöntää myös kolmen

vuoden ajan avustuksia 1 M€ vuosittaisesta määrärahasta. Avustusta on vuoden 2019 loppuun

mennessä myönnetty 20 osahankkeelle, joissa luodaan ja vakiinnutetaan monitoimijaiseen

yhteistyöhön perustuvat paikalliset toimintamallit. Talousongelmien ennaltaehkäisytyön käytännön

haasteet liittyvät erityisesti asiakkaiden varhaisen tavoittamisen ja motivoinnin kysymyksiin.

Hankkeessa kehitettyjä lupaavia malleja ovat mm. asumisneuvonnan ja sosiaalisen luototuksen

työparityöskentely sekä talousneuvolatoiminta. Takuusäätiön Asumistalousneuvonta-hanke (ASTA)

tukee hanketoimijoita paikallisten palvelupolkujen mallintamisessa sekä levittää ja kehittää niihin

asumistalousneuvonnassa tarvittavaa tietoa, koulutusta ja työvälineitä. Hanke päättyy vuoden 2020

lopussa.

Koordinoivien hankkeiden lisäksi kehittämistyötä tehtiin neljässäkymmenessä eri kokoisessa

hankkeessa useiden eri asiakasryhmien kanssa. Määrällisesti eniten hankkeita työskenteli nuorten ja

maahanmuuttajien asumisen kysymysten kanssa. Myös rikosseuraamustyön ja asumiseen liittyvän

neuvonnan parissa työskenteleviä hankkeita oli useita.

Kuva 3. Ohjelman toteuttamiseen osallistuvat hankkeet toimintamuodon mukaan jaoteltuina vuosina

2016-2019. Hankkeita oli mukana ohjelmatyössä kaikkiaan 45.

13 www.ara.fi/asta

5

8

9

6 6

4

5

1 1

1

Koordinoivat hankkeet Maahanmuuttajatyö Nuoret

Rikosseuraamustyö Neuvonta Kuntoutus

Talous Asunnot Naiset

18

Kaikkien hankkeiden esitteleminen ei ole tässä raportissa valitettavasti mahdollista. Pääosa hankkeista

on esitelty lyhyesti asunto ensin -sivuilla https://asuntoensin.fi/ohjelma/asunnottomuuden-

ennaltaehkaisyn-toimenpideohjelma-2016-2019/ohjelmaa-toteuttavat-hankkeet/ Seuraavassa nostoja

hankkeiden tuloksista jaoteltuna seuraavan neljän teeman kautta: asiakastyöhön potkua, uusia

toimintamalleja, luovia tulokulmia ja lisää osaamista.

Hankkeet toivat selkeästi lisää potkua asiakastyöhön. Hankkeissa työskenneltiin yksilö-, pari- ja

ryhmätyön muotoja hyödyntäen ja kehittäen satojen asiakkaiden kanssa ja kuljettiin asiakkaiden

rinnalla polkuja kohti itsenäistä asumista. Hankkeissa myös rekrytoitiin ja valmennettiin vapaaehtoisia,

vertaisia ja kokemusasiantuntijoita tukemaan asiakkaita erilaisissa rooleissa. Esimerkiksi SPR Nuorten

Turvatalojen Kotipolku -hankkeessa koulutettiin sata vapaaehtoistyöntekijää itsenäistyvien nuorten

kanssa toimimiseen. Pääkaupunkiseudun Nuorisoasuntojen Oma plääni -hankkeessa nuoret saivat

puolestaan työelämävalmennusta, talous- ja asumistaitojen ohjausta sekä mahdollisuuden ryhmä- ja

mentorointitoimintaan osallistumiseen. Kotona kaupungissa -hankkeessa (2017–2019) organisoitiin

pakolaistaustaisten nuorten ja lapsiperheiden asumisvalmennusta Espoossa ja Oulussa. Pyöröovesta

ulos -hankkeessa järjestettiin asunto, tuki ja asumisen turva pääkaupunkiseudulla yli sadalle

rikostaustaiselle asiakkaalle.

Lähes kaikissa hankkeissa kehitettiin myös uusia toimintamalleja. Sininauhasäätiön Pop up

asumisneuvonta -projektissa rakennettiin helposti eri asiakasryhmien tarpeisiin sovellettava

asumiskurssin toimintamalli, jota hyödyntävät tänä päivänä useat toimijat räätälöiden mallin pohjalta

asiakkailleen asumisen taitoja vahvistavia kursseja. Sininauhasäätiön Nuoli -hankkeessa käynnistettiin

24/7 auki oleva nuorten kohtaamis- ja tukipiste Helsinkiin. Tukipiste on tarkoitettu erityistukea

tarvitseville, päihteitä käyttäville nuorille aikuisille, joilla ei turvaverkostoa, arjen taitoja asumiseen tai

turvallista yöpaikkaa. Palvelumalli osoittautui tarpeelliseksi jo muutamassa kuukaudessa ja tukipiste on

useimmiten täynnä. Kuopion seudun nuorisoasuntojen ja Joensuun seudun nuorisoasuntoyhdistyksen

hallinnoimassa Soma -hankkeessa kehitettiin järjestölähtöinen toimintamalli, jolla tuetaan 18-29-

vuotiaiden lastensuojelutaustaisten nuorten aikuisten arkista toimintakykyä ja asumisen onnistumista

sekä ennaltaehkäistään asunnottomuutta. Viadia Pirkanmaan Kadulta kotiin -hankkeessa rakennettiin

puolestaan malli, jonka avulla kyettiin asuttamaan ja tukemaan julkisten tukipalvelujen ulkopuolelle

jättäytyneitä asunnottomia ja vankilasta asunnottomina vapautuvia vankeja välivuokra-asumista

hyödyntäen Tampereelle. Takuu-Säätiön Pienlaina -projektissa luotiin sosiaalisen pienlainoituksen malli

pienituloisille, jolla esimerkiksi voi tukea ja turvata asumista. Hyviä toimintamalleja on hankkeissa

kehitetty kymmeniä.

Osassa hankkeissa löydettiin poikkeuksellisen luovia tulokulmia asunnottomuustyöhön. Kalliolan

setlementin Hima & Strada -hankkeessa koulutettiin asunnottomuutta kokeneista henkilöistä

katuoppaita, jotka vetivät vuosien 2018-2019 aikana 128 toisenlaista kaupunkikierrosta. Kierroksille

osallistui yli 1 500 henkilöä päättäjistä opiskelijoihin. Oppaiden osallisuuden vahvistamisen lisäksi

kaupunkikierrokset osoittautuivat myös erinomaiseksi vaikuttamisen välineeksi ja keinoksi purkaa

asunnottomuuteen liittyvää stigmaa. Hanke valittiin Baltian ja Pohjoismaiden alueelta 100 parhaan

innovaation joukkoon. Osana Oman muotoinen koti- hanketta toteutettiin Helsingin kaupungin sosiaali-

ja terveysviraston Laajasalossa sijaitsevassa palvelutalo Rudolfissa nuorten ja vanhusten

yhteisasumiskokeilu. Nuoret muuttivat palvelutaloon alkuvuodesta 2016 ja saivat vähennystä

vuokraansa viettämällä aikaa yhdessä vanhusten kanssa 3–5 tuntia viikossa. Yhteisessä olemisessa

painottuivat arjessa tapahtuvat kohtaamiset. Kokeilu herätti laajaa kiinnostusta ja nuoret muuttivat

19

palvelutaloihin myös Espoossa, Oulussa, Rovaniemellä ja Vantaalla. Helsingin Pelastusliiton järjestämien

asumisturvallisuuskoulutukset puolestaan täydensivät uudella mielenkiintoisella tavalla eri

asiakasryhmille järjestettyjä asumisvalmennuksia. Erityisen kiinnostuneita

asumisturvallisuuskoulutuksista olivat maahanmuuttajat. Y-Säätiön ja Purjelaivasäätiön Meriheimo -

hankkeessa vahvistettiin seikkailukasvatuksen, ryhmäpurjehdusten ja palveluohjauksen menetelmin

haastavassa elämäntilanteessa olevien 18–30-vuotiaiden nuorten aikuisten elämänhallintaa ja

asumisen onnistumista. Gamu ry:n Guider Game -peli oli puolestaan oiva esimerkki siitä, miten

pelillisyyttä hyödynnetään maahanmuuttajien asumis- ja työvalmiuksien parantamisessa.

Riskivakuutus-hankkeessa ympäristöministeriön, Viadia Pirkanmaan ja LähiTapiola Pirkanmaan

yhteistyönä rakennettiin uusi vakuutustuote huoneistoturvavakuutus, joka parantaa luottotietonsa

menettäneen asunnon hakijan mahdollisuuksia saada vuokra-asunto. Useammassa hankkeessa

kehitettiin myös uusia tapoja hyödyntää kokemusasiantuntijoiden osaamista asumisen onnistumisen

turvaamisessa.

Useassa hankkeessa työskenneltiin aktiivisesti asunnottomuutta kokeneiden tai asunnottomuuden

uhkaamien henkilöiden asumisvalmiuksien vahvistamiseksi. Esimerkiksi Nuorisoasuntoliiton Onnistu

asumisessa -hankkeessa levitettiin ja juurrutettiin nuorten asumista tukevia hyviä työkäytäntöjä ja -

materiaaleja yhteistyössä paikallisyhdistysten ja ohjaamojen kanssa. Moniheli ry:n Katto-hankkeessa

puolestaan tehtiin asumisen infovierailuja maahanmuuttajaryhmiin, sekä koulutettiin ammattilaisia

maahanmuuttajien asumisen erityiskysymyksistä. Asumissosiaalisen työn osaamisen lisääminen

korostui juuri laajempien koordinoivien hankkeiden tehtävänä.

Ohjelman toteutukseen osallistuneiden hankkeiden tuloksellisuudesta kertoo osaltaan myös se, että

useassa hankkeessa kehitetyt toimintamallit ja käytännöt vakiintuivat osaksi hankeorganisaatioiden ja

kumppaneiden pysyvää toimintaa. Ohjelmakauden aikana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus

(STEA) kohdennetun toiminta-avustuksen saivat mm. AUNE verkostokehittäjät -hanke, Onnistu

asumisessa -hanke, Soma -hanke, Katto -hanke, Pop up asumisneuvonta-hanke, Koti kaikille -hanke ja

Omat avaimet -hanke. STEA oli merkittävin hankkeiden mahdollistaja rahoittaen peräti 32:ta hanketta.

STEA avusti hankkeita myös euromääräisesti eniten yhteensä noin 10,6 miljoonalla eurolla.

Kuva 4. Hankkeet rahoittajan mukaan jaoteltuna.

32

53

5

1RAY/STEA AMIF ESR omarahoitus

20

4.3. ENNALTAEHKÄISEVÄ ASUNNOTTOMUUSTYÖ JÄSENTYI KAUPUNGEISSA Kuusi kymmenestä ohjelmakaupungeista (Espoo, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Tampere ja Vantaa) sitoutui

mukaan osana ohjelmatyötä valmisteltuun ARAn koordinoimaan Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn

kuntastrategiat - varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki -hankkeeseen. Hankerahoituksella

kaupunkeihin palkattiin hanketyöntekijät, joiden työpanos uusien ennaltaehkäisevien työmuotojen

kehittymisessä em. kaupunkeihin osoittautui merkittäväksi. Ennaltaehkäisevä asunnottomuustyö

jäsentyi ja esimerkiksi Asuminen puheeksi -toimintamalli kehitettiin juuri em. kaupungissa yhteistyössä

AKU-hankkeen kanssa.

Espoossa työskentely asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi käynnistettiin ripeästi ja

asunnottomuusverkostoksi nimetty yhteistyöverkosto kokoontui säännöllisesti ja ohjasi

asunnottomuustyön toteutusta. Verkostossa asetettujen tavoitteiden toteutumista arviointiin

aktiivisesti ja tarvittaessa sovittiin uusista toimienpiteistä. Espoossa rakennettiin/hankittiin/vuokrattiin

yksityisiltä markkinoilta ohjelmakaudella eniten uusia asuntoja asunnottomuustyöhön, yhteensä peräti

462 kappaletta. Toimintaa suunnattiin Espoossa aktiivisesti ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Asumisneuvonta vakiinnutettiin myös aikuisten sosiaalipalveluihin ja asumisneuvojien määrää lisättiin,

mikä mahdollisti matalan kynnyksen ohjauksen kaikille sitä tarvitseville kuntalaisille, riippumatta siitä,

kenen vuokranantajan asunnossa asui. Kokemusasiantuntijan roolia asunnottomien palveluissa

vahvistettiin Espoossa mm. käynnistämällä kokemusasiantuntijan vastaanotto Samarian

terveysasemalla ja lähityötä kehitettiin asunnottomuustyön välineeksi. Asumissosiaalinen työ tehtiin

näkyväksi ja taloussosiaalityön kehittäminen käynnistettiin. Asunnottomuuden ennaltaehkäisy

sisällytettiin osaksi Espoon työikäisten hyvinvointisuunnitelmaa 2017-2021, Espoon asunto-ohjelmaa

2018-2022 sekä ja Espoon toimenpideohjelmaa lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi 2019-2021 Espoo

oli mukana myös RISEn hankkeessa kehittämässä verkostomaista toimintamallia sakko -ja

lyhytaikaisvangeille. Asunnottomien palveluiden kehittämisessä hyödynnettiin Espoossa myös

innovatiivisia menettelyjä, josta esimerkkinä Essi-Allianssin yhteistyömalli, runsaasti palveluja

käyttävälle asiakasryhmälle. Kaupunki selvitti myös tutkimuksella asunnottomuuden kokeneiden

espoolaisten ihmisten kokemuksia. Ohjelman yhteistyö kaupungin asunnottomuustoimijoiden kanssa

oli tiivistä ja kiitettävän rakentavaa.

ARAn keräämien asunnottomuustilastojen mukaan vuonna 2016 Espoossa oli 570 yksin elävää

asunnotonta ja vuonna 2018 hieman vähemmän eli 547 asunnotonta. Asunnottomia kaupungin

asukasmäärästä oli 0,24 % vuonna 2018. Alustavien tietojen mukaan yksin elävien asunnottomien

määrä laski Espoossa vuonna 2019 lähes sadalla henkilöllä. Ohjelman aikana Espoon asukasmäärä

kasvoi lähes 15 000 henkilöllä.

Helsingissä asumisneuvontatyöllä on tuloksekas historia ja asumisneuvontatyössä saavutettiin myös

ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön merkittävimmät tulokset AUNE -ohjelmakaudella.

Asumisneuvonnan jalkautuvaa tiimiä vahvistettiin psykiatrisella sairaanhoitajalla keväällä 2017 ja

vapaaehtoisiksi asumiskummeiksi koulutettiin kaikkiaan 34 henkilöä. Asumisneuvonnassa luotiin myös

uusia digitaalisia palveluja, toteutettiin pop up -asumisneuvontaa, aloitettiin alueelliset

asunnonhakuryhmät sekä kehitettiin yhteistyöprosesseja KELAn kanssa. Lisäksi käynnistettiin uusi

kehittämishanke valtion kehittämisrahoituksella osana ASTA -hanketta, jossa asumisneuvonta ja

sosiaalinen luototus kehittävät työparityöskentelyn käytänteitä ja yhteistyörakenteita liittyen vuokra-

asukkaiden taloudellisten ongelmien ehkäisyyn. Asumisneuvontatiimi teki vuonna 2019 peräti 5 005

häätöjä estävää interventiota, se esimerkiksi valmisteli 885 maksusopimusta ja esti 521 kertaa

21

vuokravelan päättymisen oikeuteen. Helsingin asumisneuvontatyön kustannuksia vähentävä

nettovaikutus oli vuonna 2015 yli 1,5 M€ ja vuonna 2019 jo lähes 6,5 M€.

Kaupunki kehitti myös asunnottomien palvelutarpeen arviointiprosessia ja asunnottomien palvelujen

asiakasohjausta. Kaupungin hallitus päätti kokouksessaan 12.03.2018 ottaa asunnottomien määrän

yhdeksi huono-osaisuusindeksin seurantamittariksi ja vuonna 2019 kaupunki käynnisti

ennaltaehkäisevän asunnottomuusohjelman valmistelun tuleville vuosille. Helsinki kehitti myös

asunnottomuuden tilastointikäytäntöään vuonna 2018. Kaupunki ei solminut valtion kanssa sopimusta

AUNE-ohjelmaan osallistumisesta, mutta erityisesti kaupungin sosiaalitoimi oli aktiivisesti mukana

ohjelmatyössä asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja kitkemiseksi.

Vuonna 2016 Helsingissä oli 3 500 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 huomattavasti vähemmän,

eli 1818 asunnotonta. Helsingin vuoden 2018 luvut eivät ole kuitenkaan täysin vertailukelpoisia

aikaisempien vuosien kanssa, koska kaupunki uudisti tuolloin asunnottomuuden tilastointikäytäntöään.

Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,33 % vuonna 2018. Helsingin asukasmäärä kasvoi

vuodesta 2016 vuoteen 2018 noin 20 000 henkilöllä.

Hyvinkää liittyi ensimmäisenä KUUMA-kuntana mukaan ohjelmatyöhön allekirjoittamalla sopimuksen

valtion kanssa ohjelman toteuttamisesta vuonna 2017. Keskeiset asunnottomuutta ennaltaehkäisevät

tulokset ohjelma-aikana Hyvinkäällä olivat kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisääminen,

asumisneuvonnan vahvistaminen ja asunnottomuustyön koordinaation integrointi muihin palveluihin.

Lisäksi Hyvinkäällä kehitettiin KOITAS-projektissa alueellisesti toimiva työtapa tukemaan

asunnottomien siirtymistä Mäntylän asuntolasta normaaleille asuntomarkkinoille. Hyvinkää liittyi Keski-

Uudenmaan sote -kuntayhtymään vuoden 2019 alussa, josta alkaen kuntayhtymä vastasi Hyvinkään

sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuotannosta.

Vuonna 2016 Hyvinkäällä oli 170 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 selkeästi vähemmän, eli 63

asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,15 % vuonna 2018.

Jyväskylässä ennaltaehkäisevän asunnottomuustyö käynnistettiin vauhdikkaasti AKU-hankkeen

hankekoordinaattorin aloittaessa työn jo maaliskuun alussa 2016. Keskeiset asunnottomuutta

ennaltaehkäisevät tulokset ohjelmakaudella Jyväskylässä olivat asumisneuvonnan vahvistaminen

kehittämällä yhteistyömalli Jyväskylän Vuokra-asuntojen kanssa ennaltaehkäisevään

vuokravelkaprosessiin, kotiin annettavan päihdekatkaisuhoidon Kotikonsti pilotointi ja vaikuttavuuden

arviointi, matalankynnyksen kohtaamispaikka Hanskan perustaminen, sekä

kokemusasiantuntijakoulutusten toteuttaminen eri kohderyhmille, kuten asunnottomat, päihde- ja

mielenterveys kuntoutujat, vangit, romanit ja maahanmuuttajat. Ennaltaehkäisevän

asunnottomuustyön keskeiset tavoitteet sisällytettiin Jyväskylässä vahvasti osaksi Keski-Suomen sote-

uudistuksen järjestämissuunnitelmaa.

Vuonna 2016 Jyväskylässä oli 128 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 enemmän, eli 202 yksin

elävää asunnotonta. Aikuissosiaalityössä tehostettiin vuonna 2018 asunnottomuuden tilastointia ja

asunnottomuus saattoi tästä syystä tulla näkyvämmäksi. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli

0,15 % vuonna 2018.

Kuopiossa ennaltaehkäisevää asunnottomuustyötä koordinoimaan koottiin monialainen työryhmä,

johon myös järjestöt ja säätiöt kutsuttiin mukaan. Keskeiset asunnottomuutta ennaltaehkäisevät

22

tulokset ohjelmakaudella olivat monialaisessa yhteistyössä rakennettu Koti kaikilla 2030 –

asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ohjelma, joka hyväksyttiin kaupungin valtuustossa 2019 Kuopion

asunnottomuustyön malliksi. Myös yleinen ilmapiiri asunnottomuuden hoitoa kohtaan parani

Kuopiossa ja asunnottomuustyöhön saatiin enemmän asuntoja kuin tavoiteltiin. Kaupunki myönsi

sosiaalista luottoa poikkeuksellisesti myös toimeentulotukea saaville sosiaalityön asiakkaille. Hyvinä

asunnottomuutta ennaltaehkäisevinä työmuotoina kaupunki nosti seurantakyselyssä esiin mm. Avain

asumisneuvontatoiminnan, sekä K3-, AKU- ja Soma -hankkeiden toteuttamisen.

Vuonna 2016 Kuopiossa oli 110 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 hivenen enemmän, eli 124

yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,11 % vuonna 2018.

Lahdessa erityisen leiman ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön toteuttamiselle antoi Päijät-Hämeen

hyvinvointiyhtymän perustaminen 1.1.2017. Yhtymä tuotti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä

ympäristöterveyden palvelut Lahdessa ohjelmakaudella. Aiesopimuksen ohjelman toteutuksesta valtion

kanssa allekirjoitti Lahden kaupunki, mutta hyvinvointiyhtymä oli mukana valmistelemassa sopimusta ja

tuotti pääosan asunnottomien palveluista ohjelmakaudella. Vuokra-asuntotilanne Lahdessa oli

tasapainossa ja todennäköisesti parempi kuin muissa ohjelmakaupungeissa. Keskeiset

asunnottomuutta ennaltaehkäisevät tulokset ohjelmakaudella olivat tietoisuuden kasvaminen

asunnottomuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä palvelujen ja asuntojen saatavuuden

parantuminen. Matalan kynnyksen asumis- ja talousneuvonnan palvelun käynnistäminen ja

kehittäminen ASTA-hankkeen, vuokrataloyhtiön ja kaupungin yhteistyönä sekä kaupungin ja

kuntayhtymän asunnottomuustyön toimintamallien rakentaminen. AKU-hankkeessa käynnistettiin

lisäksi monialaisen asumisen verkoston ja asumisen työryhmän työskentely sekä laadittiin Koti kaikille

2025 -Taidot, tieto ja tuki jokaiselle! suunnitelma asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. Nuorisoasuntoja

Lahteen valmistui ohjelmakaudella yli 250 kappaletta.

Vuonna 2016 Lahdessa oli 51 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 selvästi vähemmän, eli 12 yksin

elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä 0,01 % vuonna 2018, mikä on

ohjelmakaupungeista selkeästi vähiten.

Oulu panosti ohjelmakaudella mahdollisimman normaalien asumisratkaisujen tarjoamiseen

erityisryhmille sekä päihdepalvelujen kehittämiseen. Keskeisin asunnottomuutta ennaltaehkäisevä

tulos ohjelmakaudella oli välivuokrauksen toimintamallin kehittäminen ja käyttöönotto, jonka

mukaisesti vuokrattiin yli 150 asuntoa yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Asunnot osoitettiin myönteisen

turvapaikkapäätöksen saaneille sekä muille asunnottomille, joiden oli mahdotonta saada asuntoa

muuta kautta. Asutetuille osoitettiin vahva tuki ohjaajapalveluista sekä kotoutumisen tuki

maahanmuuttajapalveluista. Lisäksi tilapäistä asumista tarjoavan Kenttätien palvelukeskuksen

toimintaa kehitettiin vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja kuntoutumista

kohti itsenäistä asumista. Palvelukeskuksen yhteyteen avattiin myös avoin kohtaamis- ja tukipiste Huili

oululaisille asunnottomille. Uusina hyvinä ennaltaehkäisevinä työtapoina Oulu toi lisäksi esiin

asumiseen liittyvän neuvonnan liittämisen osaksi kolmen asumisneuvonnan yhteyshenkilön työnkuvaa,

ilmoitus- ja yhteistyökäytäntöjen kehittämisen KELAn kanssa sekä sosiaalisen kuntoutuksen ja asumisen

ohjauksen yhteistyön.

Vuonna 2016 Oulussa oli 38 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 selvästi enemmän, eli 92 yksin

elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,05 % vuonna 2018.

23

Porissa panostettiin asumispalveluista itsenäiseen asumiseen siirtyneiden asumisen turvan

varmistamiseen ja asumispalvelujen rakenteen keventämiseen. Keskeiset asunnottomuutta

ennaltaehkäisevät tulokset ohjelmakaudella olivat asumisneuvonnan vahvistaminen perusturvassa ja

edelleen kehittäminen vuokrataloyhtiöissä sekä toipumisorientaatio -lähestymistavan vahvistaminen

erityisesti päihdepalveluissa. Uutena hyvänä asunnottomuutta ennaltaehkäisevänä työtapana Pori nosti

seurantakyselyssä 2017 esiin Varikko erityisasumisen, joka sallii asumisen myös päihtyneenä.

Vuonna 2016 Porissa oli 66 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 hivenen enemmän, eli 82 yksin

elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,1 % vuonna 2018.

Tampereella toteutettiin vuonna 2019 yhdessä Tampereen ja Helsingin Yliopistojen tutkijaryhmän

kanssa muutoslaboratoriotyöskentely, jossa yhteistyönä määritettiin viisi tulevaisuuden

asunnottomuustyön painopistettä ja käynnistettiin työryhmät valmistelemaan tarvittavat toimenpiteet.

Keskeiset asunnottomuutta ennaltaehkäisevät tulokset ohjelmakaudella Tampereella olivat asumis- ja

talousneuvonnan laajentaminen ja integraatio, esimerkiksi Tampereen ASTA -hankkeessa turvattiin

vuokravelkaisten lapsiperheiden asumista jalkauttamalla talousohjausta ja neuvontaa eri kaupungin

toimipisteisiin mm. hyvinvointikeskuksiin. Kunnalliset vuokrataloyhtiöt osoittivat vuosina 2016-2019

olemassa olevasta asuntokannasta yli 1 800 asuntoa asunnottomille ja asunnottomuuden uhkaamille

henkilöille. Lisäksi laadittiin useita asumisen oppaita ja videoita erityisryhmille. Hyvänä

asunnottomuutta ennaltaehkäisevänä työtapana Tampere nosti seurantakyselyssä esiin sosiaali- ja

terveysalan asiakastyötä tekeville, tuetun asumisen palveluntuottajille sekä muille

yhteistyökumppaneille AKU- hankkeessa järjestetyt asumissosiaalisen työn teemapäivät.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisy kirjoitettiin Tampereella sisään kaupungin asunto- ja maapoliittisiin

linjauksiin sekä hyvinvointipalveluiden palvelu- ja vuosisuunnitelmiin.

Vuonna 2016 Tampereella oli 225 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 lähes saman verran, eli 230

yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,11 % vuonna 2018.

Vantaalla kehitettiin aktiivisesti ennaltaehkäisevää ja asunnottomuuden uusiutumista vähentävää

asunnottomuustyötä osana aikuissosiaalityön uudistamista ja asunnottomuuden perusteella

annettavien palvelujen kehittämistyötä. Keskeiset asunnottomuutta ennaltaehkäisevät tulokset

ohjelmakaudella Vantaalla olivat asumispalveluiden toimintojen yhtenäistäminen ja

asiakaslähtöisemmän prosessin vahvistaminen, kokemusasiantuntijatoiminnan mallintaminen sekä

yhteistyön tiivistäminen järjestöjen ja maankäytön kanssa. Uutena hyvänä asunnottomuutta

ennaltaehkäisevänä työtapana Vantaa nosti seurantakyselyssä esiin aikuissosiaalityössä toteutettavan

ennaltaehkäisevän asumisen sosiaaliohjauksen, jonka aloittamisprosessia kevennettiin ja johon asiakas

voi tulla ilman lähetettä. Asiakkuus alkaa nyt yhteistapaamisella asiakkaan, hänen oma työntekijänsä ja

asumisen sosiaaliohjaajan kanssa. Lisäksi aloitettiin kaikille asumispalveluiden työntekijöille

toipumisorientaatiokoulutus. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn pääkohdat vietiin Vantaalla osaksi

kaupungin hyvinvointiohjelmaa sekä maa- ja asuntopoliittista linjausta.

Vuonna 2016 Vantaalla oli 284 yksin elävää asunnotonta ja vuonna 2018 vähemmän, eli 228 yksin

elävää asunnotonta. Asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,11 % vuonna 2018.

KUUMA-kunnat liittyvät yhteistyöhön asunnottomuuden ehkäisemiseksi yhteistyöpöytäkirjalla keväällä

2018. KUUMA-kunnat panostivat erityisesti asumisneuvonnan vahvistamiseen ja kohtuuhintaisten

vuokra-asuntojen saatavuuteen. Vuonna 2019 KUUMA-kunnissa työskenteli 6 asumisneuvojaa

24

(Nurmijärvellä, Mäntsälässä, Keravalla, Tuusulassa ja Hyvinkäällä kussakin yksi ja Järvenpäässä yksi

asumisneuvoja alkuvuoden 2019 ajan). Eniten asunnottomia suhteessa asukaslukuun vuonna 2018 oli

Järvenpäässä (0,18 %) ja Keravalla (0,17 %).

Asukaslukuun suhteutettuna vuonna 2018 vähiten asunnottomia ohjelmakaupungeista oli Lahdessa, eli

0,01 % kaupungin asukasmäärästä. Lahdessa vuokramarkkina on hyvin tasapainossa ja kaupungissa on

hyvin tarjolla kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Eniten asunnottomia suhteessa asukaslukuun oli

puolestaan Helsingissä, jossa asunnottomia kaupungin asukasmäärästä oli 0,33 % vuonna 2018.

Vuokra-asuntotilanne on Helsingissä edelleen kireä, vaikka kaupunkiin rakennetaan tällä hetkellä

runsaasti asuntoja. Erityisesti on pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista.

4.4. LISÄÄ ASUMISNEUVOJIA JA ASUNNOTTOMUUDEN KOKEMUSASIANTUNTIJOITA Asumisneuvojien määrä kasvoi ohjelmakaupungeissa vuosien 2016-2019 aikana merkittävästi. Vuonna

2016 ohjelmakaupungeissa työskenteli kaupunkikohtaisen seurantakyselyn mukaan 65 asumisneuvojaa,

ja vuonna 2019 jo 92 erilaisin rahoitusjärjestelyin palkattua päätoimista asumisneuvojaa.

Asumisneuvojista noin 35 % työskenteli kunnan sosiaalitoimessa ja suurin piirtein saman verran

järjestöissä ja säätiöissä yhteensä. Reilu 20 % asumisneuvojista työskenteli kunnan vuokrataloyhtiössä.

Muutaman asumisneuvojan työnantaja oli yritys. Ohjelman seurantakyselyn mukaan asumisneuvojat

myös ehkäisivät merkittävän määrän häätöjä. He tekivät vuonna 2016 kaikkiaan 2 196 häätöä estävää

interventiota ja vuonna 2019 peräti 5 438 häätöä estävää interventiota, joista suurin osa tehtiin

Helsingin kaupungin asumisneuvontatyön toimesta. Asumisneuvontatyöhön kehitettiin myös uusia

työmuotoja. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisneuvontatyön tiimiin palkattiin vuonna 2017

psykiatrinen sairaanhoitaja tuomaan tiimiin erityisosaamista mielenterveysongelmista kärsivien

asukkaiden kanssa tehtävään työhön ja vuonna 2018 Helsingin asumisneuvonotatyössä käynnistettiin

asumiskummitoiminta tukemaan maahanmuuttajien asumisen onnistumista. Vapaaehtoisia,

koulutettuja asumiskummeja on kaikkiaan 34 henkilöä ja suuri osa heistä on somalialaistaustaisia

kotiäitejä.

2019 Espoo HKI JKL Kuopio Lahti Oulu Pori TRE Vantaa Kuuma Yht.

Sosiaali- toimi

3 19 1 - - - 2 4 4 - 33

Kunnan vuokratalo- yhtiö

4 - 1 1 2 1 1 1 2 6 19

Järjestö/ säätiö

3 5* 7 5 6 2 - 4 - 2* 34

Muu - - - - 2 1 - 1 2* - 6

Yhteensä 10 24 9 6 10 4 3 10 8 8 92

Taulukko 2. Asumisneuvojien määrät ohjelmakaupungeissa vuonna 2019. Kaupunkikohtaisen

seurantakyselyn tietoja vuodesta 2019. *=vuoden 2018 tieto.

25

Asumisneuvontatyyppistä asumisen ohjaus- ja neuvontatyötä toteutettiin myös mm. nuorten

ohjaamoissa. Vantaan, Espoon, Helsingin ja Tampereen ohjaamoissa työskenteli kussakin yksi

asumisasioihin erikoistunut työntekijä hankeluontoisesti vuosien 2016-2017 aikana. Tämä oli

mahdollista opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) avustuksella. Lisäksi Nuorisoasuntoliiton (NAL)

paikallisyhdistykset tarjosivat erilaisin järjestelyin asumisen neuvontaa ohjaamoissa useissa

kaupungeissa. Vuosien 2016-2019 aikana asumisen neuvonta ja ohjaus nostettiin yhdeksi ohjaamojen

osaamisalueeksi ja ohjaamojen työntekijöitä koulutettiin huomioimaan asumisasiat osana

palvelukokonaisuutta. NAL hallinnoimalla Onnistu asumisessa -hankkeella oli merkittävä rooli asumisen

näkökulman vahvistamisessa ohjaamoissa. Ohjaamotoimintaa kehittävän Kohtaamo-hankkeen tilastojen

mukaan asumisen neuvontaa tarjottiin vuoden 2019 lopulla yli puolessa ohjaamoista, 18 ohjaamossa

vähintään kerran viikossa sekä 13 ohjaamossa harvemmin kuin kerran viikossa tai etänä. Vuonna 2019

asumisasiat olivat viidenneksi kysytyin yksilötapaamisten aihe, ja ohjaamon kautta löysi asumisratkaisun

yli 300 nuorta. Asumisen asioihin liittyvää neuvontaa tarjotaan jatkossakin ohjaamoissa ainakin NAL

paikallisyhdistysten toimesta. Toivottavasti suurimpien kaupunkien ohjaamoissa työskentelee

tulevaisuudessa myös asumisen asioihin erikseen perehtyneitä työntekijöitä.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tilaaman asumisneuvontaselvityksen14 mukaan

asumisneuvontaa toteutetaan Suomessa varsin laajasti ja ARAn määritelmän mukaista

asumisneuvontatyötä järjestetään vähintään 54 kunnassa. Noin puolessa palvelua järjestävistä kunnissa

asumisneuvonta sijoittuu kiinteistöyhtiöön tai asuntotoimeen ja osaksi sosiaalipalveluja asumisneuvonta

on sijoitettu vähintään kolmanneksessa kunnista. Asumisneuvonnan erityinen vahvuus on selvityksen

mukaan asunto- ja sosiaalisektorin välinen yhteistyö ja verkostomainen työskentelytapa, jossa

asumisneuvonta toimii siltana eri palvelujen välillä. Asumisneuvonnalla on myös suora vaikutus

vuokravelkojen vähenemiseen sekä häätöjen ennaltaehkäisyyn ja lisäksi asumisneuvonta voi

parhaimmillaan vaikuttaa vuokralaisen ja vuokranantajan väliseen yhteistyöhön ja sen kehittymiseen.

Asunnottomuustyössä on jo varsin pitkä perinne kokemusasiantuntijoiden hyödyntämisessä palveluiden

kehittämisessä. Ohjelman koordinaatioryhmässä, kuin myös ohjaus- ja yhteistyöryhmässä toimi alusta

asti Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n (VVA) kokemusasiantuntija. VVAn kokemusasiantuntijat tekivät myös

käytännön asiakasohjaustyötä sekä osallistuivat kansainväliseen kokemusasiantuntijatoiminnan

kehittämiseen osana Omat Avaimet -hankkeen toteutusta. VVAn kokemusasiantuntijatoiminta sai

vuoden 2019 alusta STEA kohdennetun toiminta-avustuksen ja toiminta vakiintui tärkeäksi osaksi

yhdistyksen toimintaa.

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat-hankkeen (AKU-hanke) tavoitteena oli myös

kehittää ja hyödyntää kokemusasiantuntijuutta neljällä toisiinsa linkittyvällä tasolla: asiakastaso,

paikallistaso, kansallinen taso ja kansainvälinen taso. Kaikissa kuudessa hankekaupungissa

kokemusasiantuntijuutta hyödynnettiin asiakastasolla ja paikallisella tasolla strategisessa

suunnittelutyössä. Suurimmalle osalle kokemusasiantuntijoista mielekkäintä oli työskentely

asiakastyössä ja hankekaupungeissa pilotoitiin erilaisia asiakastyö- ja vastaanottomalleja. Malleista osa

jäi toimimaan myös hankkeen jälkeen. Esimerkiksi Espoossa kokemusasiantuntija toimii asiakkaan

tukena palveluverkostossa ja pitää vastaanottoa Samarian terveysaseman yhteydessä. Osa

kokemusasiantuntijoista piti puolestaan mielekkäänä kehittämistyössä ja strategisessa suunnittelussa

14 Asumisneuvonta Suomessa. 2019. Oosi, Kortelainen, Karinen, Jauhola, Luukkonen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 2/2019. https://www.ara.fi/download/noname/%7B96F10A1A-248F-486E-8F83-C2E73186F8AC%7D/146422

26

mukana olemista. Lisäksi osa kokemusasiantuntijoista kävi puhumassa erilaisissa paikallisissa,

valtakunnallisissa sekä myös kansainvälisissä tilaisuuksissa. Esimerkkejä kokemusasiantuntijatyön

tehtävänkuvista ennaltaehkäisevässä asunnottomuustyössä löytyy mm. Innokylästä15. Jyväskylässä

järjestettiin myös kaksi kahdeksan kuukauden pituista kokemusasiantuntijakoulutusta, joista valmistui

yhteensä 18 koulutettua kokemusasiantuntijaa. AKU -hankkeessa työskenteli ohjelmakaudella 20

työsuhteista kokemusasiantuntijaa eri pituisissa työsuhteissa osa- tai kokoaikaisesti. Hankkeen

toimintaan osallistui osatoteuttajakaupungeissa lisäksi palkkioperusteisesti tai vapaaehtoisesti 89

henkilöä, jotka olivat kokeneet asunnottomuutta tai asunnottomuusuhkaa. KoKoA – Koulutetut

Kokemusasiantuntijat ry valitsi Mielen Avain Tunnustuksen 2019 saajaksi AKU-hankkeen, joka edisti

kokemusasiantuntijoiden käyttöä kaikissa palveluiden vaiheissa sekä toi yleisesti esille osallisuuden ja

asiakkaan äänen kuulemista.

Hima & Strada -hankkeessa puolestaan koulutettiin asunnottomuutta kokeneista henkilöistä

katuoppaita toisenlaisille kaupunkikierroksille ja avattiin asunnottomuutta kokeneille näin aivan

uudenlainen osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuus. Seurantakyselyn mukaan vuonna 2019

ohjelmakaupungeissa toimi kaikkiaan 55 asunnottomuuden kokemusasiantuntijaa.

4.5. YLI 2 000 UUTTA ASUNTOA ASUNNOTTOMUUSTYÖHÖN Ohjelmassa etsittiin erityisesti keinoja lisätä mahdollisimman normaaleja asumisratkaisuja

asunnottomuustyössä ja monipuolistaa asunnottomuustyön käytössä olevaa asuntokantaa. Lisäksi

tehtiin työtä kohtuuhintaisten valtion tukemien vuokra-asuntojen rakentamisen edistämiseksi ja

kohdentamiseksi entistä tehokkaammin asunnottomuustyöhön.

Uusien kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kohdentaminen asunnottomuustyöhön oli yksi keskeisistä

ohjelman toimenpiteistä. Periaatepäätökseen kirjattu uusien asuntojen tavoite oli 2 500 asuntoa tai

asuntopaikkaa ohjelmakaudella. Kaupunkien kanssa neuvotelluissa aiesopimuksissa tavoitteeksi

tarkentui 1 910 uuden asunnon kohdentaminen asunnottomuustyöhön. Tavoitteeseen pyrittiin

hankkimalla pääosin STEAn avustuksella yksittäisiä pienasuntoja kiinteistöosakeyhtiöistä lähinnä

pääkaupunkiseudulta, rakentamalla nuorisoasuntoja ehkäisemään nuorten asunnottomuutta,

pilotoimalla välivuokramallia yksityisten vuokra-asuntojen saamiseksi laajemmin asunnottomuustyöhön,

sekä toteuttamalla muutamia pienimuotoisia asumisyksiköitä erityisesti pitkäaikaisasunnottomien

asumistarpeisiin. Kaupungeille tehdyn seurantakyselyn mukaan vuosina 2016-2019 uusia asuntoja

asunnottomuustyöhön saatiin yhteensä 2 142 kappaletta, eli aiesopimuksissa neuvoteltu tavoite

ylitettiin parilla sadalla asunnolla. Yleishyödyllisistä vuokra-asunnoista osoitettiin uusia asuntoja

asunnottomuustyöhön 178 kappaletta. Nuorisoasuntoja valmistui peräti 1 107 kappaletta, kun mukaan

laskettiin sekä Nuorisoasuntoliiton ja Nuorisosäätiön uudet nuorisoasunnot. Asumisyksiköitä valmistui

kahdeksan ja niihin asuntoja yhteensä 192 kappaletta. Välivuokramallilla yksityisiä vuokra-asuntoja

kohderyhmälle vuokrattiin 281 kappaletta. Lisäksi pääosin Y-Säätiön ja Sininauhasäätiön toimesta

hankittiin 384 pienasuntoa kiinteistöosakeyhtiöistä, joista iso osa pääkaupunkiseudulle. Eniten uusia

asuntoja asunnottomuustyöhön osoitettiin Espoossa 561 kappaletta.

Ohjelman aikana kehitettiin myös välivuokrauksen toimintamallia. Espoon kaupungin, Y-Säätiön ja

ympäristöministeriön yhteistyönä toteutettiin vuosina 2016-2017 pilottihanke, jossa etsittiin toimivaa ja

yksityisten asuntojen omistajien kannalta taloudellisesti turvallista välivuokrausmallia yksityisten

15 https://www.innokyla.fi/web/malli7876581

27

pienasuntojen saamiseksi vuokra-asuntokäyttöön asunnottomuustyöhön. Pilotin aikana vuokrattiin 27

asuntoa 32 ruokakunnalle. Suurimmaksi haasteeksi muodostui vuokratasoltaan kohtuuhintaisten

pienasuntojen löytäminen Espoosta, jossa vuokra-asuntomarkkina on kireä. Asuntojen omistajia ei

kiinnostanut riittävästi asuntojen vuokraaminen yleishyödylliselle toimijalle, vaikka vuokraus tehtiin

omistajille lähes riskittömäksi. Pilottihanketta ei jatkettu sopimuksen päättymisen 31.12.2017 jälkeen.

Kuitenkin ne asunnot, jotka pilottiin vuokrattiin, pysyivät välivuokrauskäytössä Espoon kaupungin

sosiaalityön asiakkaille siihen asti, kunnes asukkaat muuttivat pois.

Välivuokrausmallia kehitettiin myös Tampereella Y-Säätiön ja Tempereen kaupungin yhteistyönä sekä

Viadia Pirkanmaan toimesta ja myös Oulussa Oulun kaupungin toimessa. Oulussa välivuokrattiin

ohjelmakaudella peräti 157 asunta sosiaalitoimen asiakkaille ja toimintaa jatketaan edelleen.

Tampereella Viadia Pirkanmaa välivuokrasi vuosien 2017-2019 aikana 29 asuntoa ja jälleen vuokrasi

asunnot kadulla asuville pitkäaikaisasunnottomille ja vankilasta ilman asuntoa vapautuville. Asumisen

onnistumista välivuokratuissa asunnoissa turvattiin tukipalveluin. Viadia Pirkanmaa laati myös

välivuokra-asuttamisen oppaan16 ja jatkaa välivuokraustoimintaa ohjelmakauden jälkeen.

Espoo Helsinki JKL Kuopio Lahti Oulu Pori TRE Vantaa Kuuma kunnat Yht.

Yleishyödylliset vuokra-asunnot 104 47 12 15 178

Nuorisoasunnot 369 177 31 346 58 61 65 1107

Asumisyksiköt 2 1 2 1 2

Asumisyksiköissä asuntoja 49 29 40 17 57 192 RAKENNETUT ASUNNOT YHTEENSÄ 473 177 47 92 375 40 17 130 61 65 1477

YKSITYISILTÄ VÄLIVUOKRATUT ASUNNOT 28 15 11 157 42 28 281 MUUT ASUNNOT, ASUNTOJEN HANKINTA 60 141 30 11 20 13 23 79 7 384

KAIKKI UUDET ASUNNOT YHTEENSÄ 561 333 88 103 375 217 30 195 168 72 2 142

Taulukko 3. Uudet asunnot kohderyhmälle vuosina 2016-2019. Kaupunkikohtaisen seurantakyselyn

tietoja täydennettynä säätiöiden ja järjestöjen tiedoilla.

Lisäksi vuosien 2016-2019 aikana olemassa olevasta ARA vuokra-asuntokannasta osoitettiin seurantakyselyn mukaan asunnottomuustyöhön lähes 7 000 asuntoa, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena. Kaupunkien laskentaperusteet em. asuntojen osalta kuitenkin vaihtelivat varsin paljon, joten lukua voidaan pitää vain suuntaa antavana.

16 https://asuntoensin.fi/aineistopankki/valivuokra-asuttamisen-opas/

28

4.6. YHTEISTÄ JA YHTEISMITALLISEMPAA VIESTINTÄÄ Myös asunnottomuusviestintää tehtiin yhdessä. Vuoden 2017 alussa asunnottomuustoimijoiden

viestinnästä vastaavat toimijat järjestäytyivät verkostoksi. Verkostoon kuului edustajia mm.

ympäristöministeriöstä (YM), sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM), Rikosseuraamuslaitoksesta,

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksesta (ARA), Takuu-Säätiöstä, Y-Säätiöstä, Sininauhasäätiöstä,

Sininauhaliitosta, Helsingin diakonialaitokselta, Nuorisoasuntoliitosta, Vailla Vakinaista Asuntoa ry:stä,

Kriminaalihuollon tukisäätiöstä sekä Moniheli ry:stä. Verkosto jakoi matalalla kynnyksellä toisille

asunnottomuuteen liittyvää informaatiota ja viesti yhteisin ydinviestein asunnottomuuteen liittyvistä

asioista. Asumisen turva on varmistettava aina, kun ihminen kohdataan palveluissa! asumisneuvonta on

tehokas keino ennaltaehkäistä asunnottomuutta! ja asunnon turvaaminen vähentää rikoksien uusimista!

ovat esimerkkejä yhteisistä ydinviesteistä. Verkosto organisoi yhdessä viestintäkampanjoita, esimerkiksi

17.10.2017 asunnottomien yön yhteydessä Kutsumaton vieras - kampanjan. Kampanja sai varsin paljon

näkyvyyttä erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa asunnottomuustyö profiloitui tageilla #asuntoensin ja

#asunnottomuus. Verkosto viesti aktiivisesti vuosittain myös mm. asunnottomuustilastojen

julkaisemisen yhteydessä. Verkoston sihteerinä toimi ohjelmajohtaja, hän kokosi verkoston yhteiseen

tapaamiseen kahdesti vuodessa.

Setlementti Kalliolan Hima & Strada -hankkeen johdolla, yhteistyössä muiden järjestötoimijoiden kanssa

laadittiin lisäksi Toimittaja, sinua tarvitaan muutoksessa! Opas asunnottomuudesta viestimiseen.17 Opas

suunnattiin ensisijaisesti toimittajille ja bloggaajille tukemaan asunnottomuudesta viestimistä. AUNE

Verkostokehittäjät-hanke puolestaan ylläpiti asunnottomuustyöhön keskittyvää verkkosivustoa

www.asuntoensin.fi ja julkaisi kuukausittain asunnottomuustyön uutiskirjettä. Vuonna 2019 sähköinen

uutiskirje tavoitti yli 2 000 lukijaa.

4.7. ASUMISSOSIAALINEN TYÖ OSAKSI SYRJÄYTYMISEN EHKÄISYTYÖN KOKONAISUUTTA Toimenpideohjelman päämääränä oli liittää asunnottomuustyö entistä laajemmin osaksi syrjäytymisen

torjuntatyön kokonaisuutta asunto ensin -periaatteen pohjalta. Tehtävä oli vaativa ja siihen vastattiin

mm. vahvistamalla ja jäsentämällä asumissosiaalista työtä. Asumissosiaalista työotetta vahvistettiin

kouluttamalla asunnottomuustyön ammattilaisia syventämään ammatillista osaamistaan sekä

kouluttamalla eri alojen ammattilaisia huomioimaan asumissosiaalisen työn näkökulma työssään.

Esimerkiksi AUNE Verkostokehittäjät -hanke sekä AKU -hanke organisoivat kymmeniä koulutuksia eri

puolella Suomea. Henkilöstöään asumissosiaalisen työhön kouluttivat myös mm. Rikosseuraamuslaitos

sekä Helsingin diakonissalaitos yhdessä Diakoniaopiston kanssa. Maaliskuussa 2019 käynnistettiin

Lahden Seudun Ammattikorkeakoulussa (LAMK) ensimmäistä kertaa Suomessa asumissosiaalisen työn

viiden opintopisteen avoin verkko-opintokokonaisuus, joka suunniteltiin yhdessä Verkostokehittäjät- ja

AKU -hankkeiden kanssa. Koulutus sai opiskelijoilta hyvää palautetta ja opintokokonaisuus jatkaa

tulevaisuudessa osana LAMK tarjontaa. Koulutuksesta julkaistiin LAMK 2019 vuosikatsauksessa

artikkeli18 Increasing competence in housingrelated social work in cooperation with working life.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) syksyllä 2018 asettama selvityshenkilöryhmä, joka pohtii

sosiaalityön tulevaisuutta sekä laatii konkreettiset toimenpide-ehdotukset sosiaalityön tulevaisuuden

vision toteuttamiseksi, huomioi selvityksessään asumissosiaalisen työn näkökulman ja nosti näkyvästi

17 https://asuntoensin.fi/assets/files/2019/03/toimittaja-sinua-tarvitaan-muutoksessa-opas-asunnottomuudesta-viestimiseen-002.pdf 18 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/265343/LAMK_2019_55.pdf?sequence=2&isAllowed=y

29

esiin asumissosiaalisen työn yhtenä tulevaisuuden sosiaalityön toteuttamismuotona. Työ

asumissosiaalisen työn osaamien liittämisesi osaksi sosiaalialan ammattilaisten perusosaamista on

käynnistetty, mutta työ on vielä varsin alussa. Asumissosiaalisen työn käsite vaatii jalostamista ja

koulutusten levittäminen eri koulutusasteille ja oppilaitoksiin lisäpanostusta.

Asunto ensin -periaate haastoi asunnottomien asumispalvelujen lisäksi erityisesti päihdehoidon

asumispalveluja pohtimaan asumisen merkitystä ja roolia päihdehoidossa sekä kehittämään

toimintaansa asumisen turvan ja haittojen vähentämisen näkökulmat entistä paremmin huomioiden.

Asumisen turvan rinnalla asiakkaan valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia painottava sekä

kuntoutumisen, voimaantumisen ja yhteisöihin integroitumisen merkitystä korostava lähestymistapa

tukee asumispalvelujen ja asukkaan asumisen onnistumista erityisryhmästä riippumatta.

Asumissosiaalisen työn linkittäminen entistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen ehkäisytyön kokonaisuutta

on vahvasti myös rakenteellinen kysymys. Sektori-, hallinto- ja aluerajat ohjaavat edelleen vahvasti mm.

sosiaali-, terveys- ja asumisen palvelujen toteutusta. Rakentamalla kuuteen kaupunkiin

asunnottomuuden ennaltaehkäisyn suunnitelmat ja linkittämällä ne eri tavoin osaksi kunkin kaupungin

strategista suunnittelua tehtiin asumissosiaalista työtä rakenteellisella tasolla näkyväksi ja vahvistettiin

asumissosiaalisen työn asemaa kaupunkien strategisessa suunnittelussa. Asunnottomuuden poistamisen

suunnitelman on laatinut myös Turun kaupunki. Helsingin kaupunki valmistelee asunnottomuuden

ehkäisyn suunnitelmaa parhaillaan.

Osana ohjelman toteutusta laadittiin Asumissosiaalisen työn malli maakunnille kumppaneineen19

tukemaan asumissosiaalisen työn tuloksekasta suunnittelua ja toteutusta. Malli laadittiin tukemaan sote

-uudistuksen toteutusta, mutta sitä voi soveltaa esim. sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymien

valmistelussa, sekä myös tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus ohjelman toteutuksessa. Mallissa

avataan keskeiset käsitteet, kuvataan asunnottomuutta ilmiönä sekä listataan asunnottomuustyön

keskeisiä strategisia ohjausvälineitä. Lisäksi siinä kuvataan asunnottomuustyön osa-alueet ja nostetaan

esiin esimerkkejä asunnottomuustyön hyvistä työkäytännöistä. Mukana on myös tiivis katsaus

asunnottomuustyön säännösperustaan, kansainvälisiin sopimuksiin ja asunto ensin -periaatteeseen.

Lopuksi kuvataan toimijoiden rooleja ja alleviivataan asumissosiaalisen työn ja sote- uudistuksen

yhteistä päämäärää ja yhteistyön merkitystä. Malli antaa perusvälineet asumissosiaalisen työn

ymmärtämiseen ja huomioimiseen osana sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistusta, joka on

edessä tulevaisuudessa tavalla tai toisella.

4.8. NOSTOJA TOIMENPITEISTÄ JA TULOKSISTA Tässä kappaleessa avataan lyhyesti periaatepäätökseen kirjattuja toimenpiteitä, joita loppuraportissa ei

muutoin käsitellä. Teemoja ovat mm. mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuuden parantaminen

sekä talousasiat asumisen näkökulmasta.

Monialaisen liikkuvan tukityön malleja pilotoitiin useammassa kaupungissa ja myös järjestöissä.

Esimerkiksi Jyväskylässä kehitettiin Kotikonsti -toimintaa, jossa päihdepalvelut vietiin asiakkaan kotiin ja

Porin kaupungin LiiTu-toiminnassa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista koostuva tiimi tuotti yhdessä

palveluja asiakkaiden kotiin. Hollannin asunnottomuustyössä tuloksekkaaksi osoittautunutta FACT-

mallin (Flexibel Assertive Community Treatment) kaltaista usean eri tahon ammattilaisista ja

kokemusasiantuntijoista koostuvaa tiimityötä ei Suomessa ole asunnottomuustyössä toistaiseksi

19 https://asuntoensin.fi/asumissosiaalisen-tyon-malli-tukemaan-asumissosiaalisen-tyon-toteutusta/

30

testattu. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) johdolla toteutettiin vuonna 2017 selvitys

mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asuntokannan tilasta ja asumista tukevista palveluista20. Selvitys

liittyy mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisen rakennemuutokseen ja asumispalvelujen laadun

kehittämistyöhön. Selvityksen toteutti Referenssi Oy. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että

asumispalveluissa on tapahtumassa rakennemuutos, mutta se tapahtuu hitaasti ja varovaisesti.

Asumispalvelujärjestelmä on edelleen portaittainen ja vain noin 17 %:ssa yksiköistä asunto on pysyvä

koti, josta ei tarvitse muuttaa pois tuen tarpeen muuttuessa. Kiinteistökanta on melko nuorta, mutta

sen kunnosta on vaikea tehdä luotettavaa arviota. Syksyllä 2017 koottiin lisäksi AUNE -foorumi teemalla

asumispalvelut ja päihteet laatimaan ehdotus toimenpiteistä, joilla varmistetaan päihteet sallivien ja

päihteettömien asumispalvelujen kattava saatavuus. Koordinaatioryhmä päätti em. pohjalta

kokouksessaan 27.3.2018 päihde- ja asumispalvelutoimijoiden yhteisen työpajan organisoinnista, sekä

kokeilujen käynnistämisestä, joissa päihdepoliklinikat tms. jalkautuvat asumisyksiköihin tuottamaan

kynnyksettömiä päihdepalveluja. Lisäksi päätettiin etsiä keinoja motivoida valtion tukemien vuokra-

asuntojen rakentajia tuottamaan asunnottomille kohdennettavia hajasijoitettuja vuokra-asuntoja osana

ARA vuokratalojen rakentamista ns. 20/80 mallilla. AUNE Verkostokehittäjät -hanke järjesti aiheesta

koulutukset teemalla päihteet & Asuminen 25.3.2019 sekä terveys & asuminen 21.5.2019. ARA

tarkennuttu ohje investointiavustusten hyödyntämisestä hajautetun asuntokannan lisäämiseksi

asunnottomuustyöhön julkaistiin ARA kotisivuille vuoden 2019 alkupuolella. Tulevan ohjelmakauden

yhdeksi painopisteeksi on perusteltua nostaa kotiin tuotettavien liikkuvien päihde- ja

mielenterveyspalvelujen edelleen kehittäminen.

Ideaa nuorille aikuisille suunnatusta ”yökodista” kehitettiin ensin yhdessä Suomen Punaisen Ristin (SPR)

turvatalotoiminnan kanssa tavoitteena hyödyntää turvatalotoiminnasta saatuja hyviä kokemuksia myös

18-24 -vuotiaiden nuorten aikuisten itsenäistymisen tukemiseen ja asunnottomuuden hoitamiseen. SPR

sai STEAlta projektiavustuksen vuosille 2018-2020 Kotipolku -hankkeen toteuttamiseen. Hankkeessa

tuetaan yksilö- ja verkostotyön keinoin ja vapaaehtoisten panosta hyödyntäen akuutissa

asunnottomuuden uhkatilanteessa olevia ja asunnottomaksi joutuneita nuoria sekä nuoria, joiden

asunnottomuus uhkaa pitkittyä. Keskeisiä kumppaneita ovat Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit.

Myöhemmin STEA myönsi projektiavustuksen myös Sininauhasäätiön koordinoimalle Nuoli-hankkeelle

vuosille 2019 – 2021 ja hankkeen toimesta käynnistettiin keväällä 2019 alle 29-vuotiaille

haavoittuvimmassa asemassa oleville, kadulla asuville sekä aktiivisesti päihteitä käyttäville nuorille

suunnattu kynnyksetön ympärivuorokautisen kohtaamis- ja tukipisteen toiminta pääkaupunkiseudulle.

Oleskeluluvan saaneiden, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien asumisen turvaamiseksi

toteutettiin useita erillishankkeita erityisesti ohjelman alkuvaiheessa, kun poikkeuksellinen määrä

turvapaikanhakijoita saapui Suomeen. Turvapaikanhakijoille ja maahanmuuttajille jaettiin eri tavoin

tietoa vuokralaisten oikeuksista, velvollisuuksista ja vuokralainsäädännöstä sekä myös valmennettiin

suomalaiseen asumiskulttuuriin. Oleskeluluvan saaneista turvapaikanhakijoista iso osa löysi

asumisratkaisun itse pääosin yksityisiltä asuntomarkkinoilta, eivätkä he hakeutuneet valtion tukemien

vuokra-asuntojen asuntojonoihin siinä määrin kuin oletettiin. Osa yksityisille vuokramarkkinoille

hakeutuneista turvapaikanhakijoista törmäsi myös laittomaan vuokraustoimintaan.

Vantaan kaupunki on valmistellut pienet tuvat -työnimellä kulkevaa hanketta jo pitkään Koisoniittyyn.

Suunnittelussa on viisi vaikeasti asutettaville henkilöille räätälöityä pienasuntoa, jotka oli tavoite

20 https://www.ara.fi/download/noname/%7B6DBD8FC7-6E5C-4C7B-B085-17970A9B7FAA%7D/135847

31

rakentaa ohjelmakaudella Koisoniityn asumisyksikön läheisyyteen. Asukkaille on tarkoitus kehittää myös

asumisen onnistumista tukevia uudenlaisia palveluja. Hankkeen käynnistyminen siirtyi ja viimeisimmän

arvion mukaan hanke käynnistyy vuonna 2020.

Lisäksi ohjelmassa etsittiin aktiivisesti uusia keinoja turvata asumisen onnistumista ja ennaltaehkäistä

häätöjä. Valtakunnanvoudinviraston kanssa sovittiin mm. entistä kattavampien häätötilastojen

tuottamisesta osana viraston tietojärjestelmäuudistusta, joka viimeisten tietojen mukaan valmistuu

vuonna 2020. Kansaneläkelaitoksen (KELA) kanssa etsittiin yhdessä keinoja parantaa toimijoiden välistä

tiedonkulkua, ehkäistä häätöjä ja kehittää asumisen tilastointia.

4.9. KOORDINAATIO YHDISTI, SITOUTTI JA RAAMITTI Ohjelmatoimijoiden suuri määrä ja useat rahoituslähteet vaativat ohjelmalta muutosjohtamista, jossa

päämäärätietoisuus yhdistettiin osallistavaan ja yhteistä kehittämistä tukevaan toimintakulttuuriin.

Tähän vastattiin panostamalla koordinaatiotyöhön ja yhteiskehittämiseen. Koordinaatiolla ja

yhteiskehittämisellä varmistettiin, että toimenpiteiden kannalta keskeiset tahot olivat mukana,

synnytettiin luottamusta, osaamista ja yhteistä oppimista sekä rakennettiin kokonaisuutta, jossa

yksittäiset kaupungit ja hankkeet eivät jääneet yksin, vaan toimivat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja

vahvistivat toisiaan ongelmien ratkaisemisessa.

Yhteiskehittäminen oli ohjelmatyössä avointa vuorovaikutusta ja toisilta oppimista painottava

toimintatapa. Käsite on lähellä joukkoistamista, jossa suunnitteluprosessiin otetaan mukaan tulevat

käyttäjät tai asiakkaat. Yhteiskehittämistä ohjaavia periaatteita olivat kaikkien toimijoiden tasavertainen

osallistuminen, sitoutuminen ja toisten asiantuntijuuden arvostaminen, avoimuus uusille ideoille ja

erilaisille näkemyksille, erilaisten tarpeiden tunnistamisesta eteneminen kohti yhteisesti jaettuja

tavoitteita, tekemällä eteneminen eli ideoista siirtyminen nopeasti konkretiaan, sekä voimauttava ja

avoin toimintakulttuuri. Yhteiskehittämistä koordinoivat yhdessä ohjelmajohtaja Y-säätiön hallinnoiman

ja usean järjestön yhdessä toteuttaman AUNE Verkostokehittäjät -hanke. Yhteiskehittämistä tukemaan

organisoitiin ohjelman aikana useita kymmeniä erilaisia yhteistyön foorumeita, työpajoja, koulutuksia ja

tapahtumia. Foorumeissa vaihdettiin kokemuksia, jaettiin eri tavoin tietoa ja osaamista, sekä etsittiin

yhdessä ratkaisuja akuutteihin haasteisiin. Valmistelevana yhteistyöfoorumina toimi AUNE

Verkostokehittäjät -hankkeen laaja asiantuntijatiimi, jossa oli mukana parisen kymmentä

asunnottomuustyön toimijaa kunnista, järjestöistä ja säätiöistä eri puolelta Suomea

kokemusasiantuntijat mukaan lukien.

Ohjelmaan osallistuvien hankkeiden toteutusta tuettiin ohjelmajohdon, verkostokehittäjät -hankkeen

sekä koordinoivien hankkeiden toimesta monin tavoin. Kaksi kertaa vuodessa järjestetyistä Hankkeiden

yhteistyöpäivistä muodostui tärkeä hanketoimijoiden yhteistyötä vahvista perinne. Hanketyötä tuettiin

myös mm. teemakoulutuksilla, tiedottamisella sekä tarvittaessa hankekohtaisella konsultaatiolla.

Ohjelmajohtaja ja AUNE Verkostokehittäjät -hankkeen edustajat toimivat myös hankkeiden

ohjausryhmissä aina pyydettäessä, ohjausryhmäjäsenyyksiä heillä oli yli kaksikymmentä.

Hankkeiden yhteistyöpäivissä työstettiin yhdessä myös ohjelmatason hankekoordinaation arviointia

hanketyön näkökulmasta. Y-Säätiön tutkija Saija Turusen tuella vuoden 2018 hankepäivissä etsittiin

yhdessä vastauksia myös siihen, miten yhteiskehittäminen vaikutti hankkeiden edellytyksiin saavuttaa

asunnottomuutta ehkäiseviä tavoitteitaan, ja mikä ohjelmatason koordinaatiotyön merkitys oli

hankkeiden tulosten ja vaikutusten toteutumisessa. Hanketoimijoilta saadun palautteen pohjalta

32

Turunen jäsensi ohjelmatason koordinaation ja yhteiskehittämisen merkityksen hankkeille alla

kuvattujen kolmen teeman kautta. Kursivoidut tekstit ovat lainauksia hanketoimijoiden palautteista.

Koordinaatio raamitti ja strukturoi hankkeiden työtä. Koordinaatio auttoi hankkeita löytämään oman

paikkansa kokonaisuudessa ja lisäsi yksittäisten hankkeiden uskottavuutta. Koordinaatio myös vähensi

päällekkäisyyttä ja loi positiivista painetta. Koordinaatiotyö pakotti hankkeet määrittämään tarkemmin

tekemistään ja auttoi löytämään oman paikkansa asunnottomuustyön kokonaisuudessa. Ohjelma antoi

myös mandaatin toimia. Mikäli koordinaatiota ei olisi tehtäisiin paljon enemmän päällekkäisyyttä,

tarvittaisiin enemmän resursseja ja uusien toimintamallien juurruttaminen olisi vaikeampaa.

Koordinaatio oli yhteistyön ja yhteisen tekemisen ylläpitäjä. Koordinaatio toi toimijat yhteen ja antoi

yhteisen päämäärän, eri tekemisen tasot keskustelivat. Koordinaatio tarjosi valmiin verkoston, johon

uusille toimijoille oli helppoa tulla mukaan. Keskinäinen konsultointi lisääntyi, ei tarvinnut pohtia yksin

samoja asioita. Tehosti hyvien ideoiden jakamista.

Koordinaatio tiesi ja tiedotti. Koordinaatio tarjosi väylän jakaa ja saada tietoa. Ymmärrys

asumissosiaalisesta työstä lisääntyi ja uusia näkökulmia löytyi. Tietoisuus asunnottomuustyöstä

lisääntynyt eri tasoilla omassa organisaatiossa. Koulutukset lisäsivät ymmärrystä asumissosiaalisesta

työstä. Tieto löytyi aina jostain. Kehittämisideoina hanketoimijat nostivat arvioinnissa esiin myös

huolen siitä, miten isoja eroja on siinä, kuinka kaupungit käyttävät hankkeita strategisesti.

Hankkeiden kanssa yhdessä tehdyllä arvioinnilla vastattiin joiltain osin myös hankkeiden keskeisen

rahoittajan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) toiveeseen arvioida sen rahoittamien

hankkeiden yhteisvaikutusta asunnottomuuden vähentämisessä. Ilman erillisrahoitusta ei

kattavamman arvioinnin tekeminen hankkeiden yhteisvaikutuksesta ollut kuitenkaan mahdollista.

Ohjelmien ulkopuolisessa arvioinnissa21 tutkijat ottivat kuitenkin varovasti kantaa hankkeiden

merkitykseen. Tutkijoiden mukaan ohjelmien myötä on tullut jatkuvuutta toimintoihin, useat hankkeet

ovat saaneet jatkoa, tai samaa teemaa on työstetty seuraavan ohjelmakauden aikana eri painotuksilla.

Tutkijoiden mukaan hankkeiden vaikutusten erottaminen ohjelmien yleisistä tuloksista oli haasteellista,

sillä suuri osa hankkeista myötävaikutti ohjelmien keskeisiin tavoitteisiin, eli asunnottomuuden

ehkäisyyn sekä asuntojen hankintaan asunnottomille.

Osana ohjelman kaupunkikohtaista seurantakyselyä vuodelta 2019 kerättiin kaupungeilta myös

palautetta koordinaatiotyöstä, olihan kaupunkien kanssa tehtävä yhteistyö keskeinen osa

ohjelmatyötä. Kaupungeilta kysyttiin arviota myös valtakunnallisen ohjelmatyön merkityksestä

asunnottomuustyössä sekä ajatuksia siitä, miten kaupunkien ja ohjelmatyön välistä yhteistyötä

kannattaisi kehittää jatkossa. Lisäksi ohjelmajohtaja vieraili vuoden 2019 lopulla ohjelmakaupungissa ja

kävi palautekeskustelun kunkin kaupungin asunnottomuustyöstä koordinoivan verkoston kanssa.

Kaupungilta saadun palauteen mukaan valtakunnallinen ohjelmatyö oli kaupungeille erittäin tärkeä ja

se toi työhön näkyvyyttä ja tukea. Ohjelmatyö on tukenut kaupungin asunnottomuustyön kehittämistä,

on ollut mahdollisuus tutustua kansainvälisiin ratkaisuihin ja on saatu myös materiaalia toiminnan

kehittämisen taustaksi. Ohjelmatyöltä on saatu osaamispääomaa ja voitu jakaa osaamista eri

toimijoiden kesken. Kaupunkien esiin nostamat keskeiset kehittämistoiveet liittyivät puolestaan

yhteistyöhön asunnottomuustyön strategisessa suunnittelussa, ohjaamisessa sekä juurruttamisessa.

21 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161686/YM_11_2019_Asunnottomuusohjelmien%20arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

33

Toivoisimme, että ohjelmatyö olisi jatkossa mukana sote-valmistelussa ja asunnottomuustyön

juurruttamisessa maakuntien toimintoihin. Kaupunkien ja kuntayhtymien sitouttaminen tiiviimmin eri

tasoilla tehtävään asunnottomuustyöhön on tärkeää, jokaisella kaupungilla tulee olla strategia, johon

asunnottomuustyön tavoitteet sisältyvät kohti asunnottomuuden puolittamista ja poistamista.

5. KESKEISET VAIKUTUKSET

5.1. ASUNNOTTOMUUS VÄHENI JA ASUNNOTTOMUUDEN KUVA MUUTTUI Raporttia kirjoitettaessa vuoden 2019 asunnottomuusluvut eivät vielä olleet valmistuneet, joten

asunnottomien määrän muuttumista esitellään raportissa vuosien 2016-2018 asunnottomuustietojen

perusteella. ARAn selvityksen22 mukaan Suomessa oli vuoden 2018 lopussa asunnottomia henkilöitä

yhteensä 5 482. Heistä 4 882 oli yksineläviä asunnottomia ja pitkäaikaisasunnottomia heistä oli 1 162.

Pitkäaikaisasunnottomuus väheni kymmenettä vuotta peräkkäin. Asunnottomia perheitä oli 159 ja

pariskuntia 105, joissa oli yhteensä 600 henkilöä. Asunnottomien yksinhuoltajaperheiden tilanteesta

saatiin tietoa ensimmäistä kertaa, yksinhuoltajia oli 123, mikä on 77 % kaikista asunnottomista

perheistä. Asunnottomia oli 99 kunnassa ja eniten asunnottomia oli pääkaupunkiseudulla (Helsinki,

Espoo, Vantaa) 3 018, Turussa 504 ja Tampereella 254. Yli puolet kaikista Suomen asunnottomista oli

pääkaupunkiseudulla ja yli kolmannes Helsingissä.

Kuva 5. Asunnottomuus eri ryhmissä 2018. Asunnottomien yksinhuoltajaperheiden tilanteesta saatiin

tietoa ensimmäistä kertaa, heitä on 77 % kaikista asunnottomista perheistä. ARAn tilastoja.

Asunnottomuus väheni vuodesta 2016 vuoteen 2018 yhteensä 1 168 henkilöllä, mitä voidaan pitää

hyvänä saavutuksena. Työ asunnottomuuden ehkäisemiseksi tuotti siis tulosta. Asunnottomien määrä

on laskenut Suomessa vuodesta 2012 lähtien. Vertailun vuoksi Ruotsissa akuutissa

asunnottomuustilanteessa olevien määrä kasvoi 24 % vuodesta 2011 vuoteen 2017.

Viralliset asunnottomuustilastot eivät anna kuitenkaan tyhjentävää kuvaa asunnottomuudesta. Helsinki

tarkensi asunnottomuustilastointiaan vuonna 2018 vastaamaan entistä paremmin muiden kaupunkien

noudattamaa tilastointitapaa. Tämän vuoksi Helsingin ja koko Suomen vuoden 2018 luvut eivät ole

suoraan vertailukelpoisia aiempien vuosien asunnottomuuslukujen kanssa. Nuorisoasuntoliiton arvion

22 https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2018(49593)

5482

4882

3638

1244

1001

1159

1162

600

0 1000 2000 3000 4000 5000 6000

KAIKKI

YKSINELÄVIÄ, JOISTA

MIEHIÄ

NAISIA

NUORIA ALLE 25-V.

MAAHANMUUTTAJATAUSTAISIA

PITKÄAIKAISASUNNOTTOMIA

PERHEET JA PARISKUNNAT (HENKILÖÄ YHTEENSÄ)

34

mukaan asunnottomien nuorten aikuisten määrä oli selvästi suurempi, kuin viralliset tilastot näyttivät.

Lisäksi asunnottomuuteen liittyy ilmiönä paperittomuus. Paperittomana pidetään henkilöä, jolla ei ole

laillista oleskeluoikeutta Suomessa, tai jonka oleskelu maassa ei ole viranomaisten tiedossa.

Paperittomien henkilöiden määrää ei lasketa virallisiin asunnottomuuslukuihin Suomessa. Asiantuntija-

arviot paperittomien määrästä vaihtelevat noin 500-3 000 henkilön välillä. Paperittomista suuri osa

oleskelee arvioiden mukaan pääkaupunkiseudulle. Helsingissä järjestetään paperittomille

hätämajoitusta kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyöllä. Hätämajoitusta järjestetään myös

Euroopan unionin alueen liikkuvalle väestölle. Pääkaupunkiseudun kunnat ovat myös neuvotelleet

yhteisistä ratkaisuista paperittomien kiireelliseen asumistarpeeseen vastaamiseksi.

Kuva 6. Asunnottomien määrä 1987–2018. Helsinki tarkensi asunnottomuustilastointiaan vuonna 2018,

minkä vuoksi Helsingin ja koko Suomen vuoden 2018 luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia aiempien

vuosien asunnottomuus lukujen kanssa. ARA tilastoja.

Varsin uutena ilmiönä on viime vuosina asunnottomuustyössä törmätty myös sisäilmakodittomuuteen.

Asiasta on saatavilla varsin vähän tutkittua tietoa, eikä sisäilmasta sairastuneiden määrästä ja

sairastumistyypeistä ole koottu virallisia tilastoja Suomessa. Epävirallisten arvioiden mukaan Suomessa

on tuhansia sisäilma- ja ympäristöperäisiin tekijöihin sairastunutta henkilöitä, joista osa ei pysty

asumaan kodissaan ja on vailla vakituista itselleen soveltuvaa asuntoa. Rinteen hallitusohjelmassa

linjattiin myös sisäilmaongelmista kärsivien auttamisesta. Selvitettäviksi kirjattuja asioita olivat mm.

millaista apua ja tukea homeloukkuun jääneet tarvitsevat sekä voiko valtio tukea rakennusten

korjaamista ja puhtaiden asuntojen rakentamista sisäilmasta sairastuneille. Sisäilmasta sairastuneiden

tilanteesta lisätietoa saa mm. Homepakolaiset ry kautta www.homepakolaiset.fi

Kaupunkikohtaiseen seurantakyselyyn vastanneiden mukaan uusien asunnottomien määrää oli vaikea

laskea. Vastaajien mukaan uudet asunnottomat olivat heterogeeninen ryhmä ihmisiä eri

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

14000

16000

18000

20000

1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017

Asunnottomat perheet

Laitoksissa

Ulkona, tilap.suoj., asuntoloissa

Tilap. tuttavien ja sukulaisten luona

Ei tietoa asunnottomuudenmuodosta

35

väestöryhmistä. Vuonna 2019 useampi kaupunki arvio uusien asunnottomien joukossa olevan kuitenkin

entistä enemmän nuoria.

Rikosseuraamuslaitoksen seurantatietojen mukaan vuoden 2018 aikana vankilasta vapautui

asunnottomaksi 713 vankia, joista vankeusvankeja oli 545, sakkovankeja 164 ja tutkintavankeja 4. Tämä

on noin 13 % vapautuneista. Eniten vankeja vapautui asunnottomaksi Helsinkiin. Vakituinen asunto oli

reilulla puolella vapautuneista. Merkille pantavaa on, että asumistieto puuttui 40 % vapautuneista.

Tähän ryhmään kuului todennäköisesti iso osa ns. lyhytaikaisvangeista. On siis todennäköistä, että

asunnottomana vapautuvien määrä oli seuraavassa taulukossa kuvattua suurempi, koska asumistiedot

puuttuivat näin suurelta osalta vapautuneista. Asunnottomuustiedot kerättiin vankien

vapauttamissuunnitelmista.

2018 Vankeusvanki Sakkovanki Tutkintavanki Yhteensä

Ei asuntoa 545 164 4 713 Vakituinen asunto 2 032 328 12 2 372 Kuntoutusyksikkö 158 37 0 195 Ei tietoa 431 730 1 090 2 251 Yhteensä 3 166 1 259 1 106 5 531

Taulukko 4. Asunnottomana vapautuneet vangit 2018. RISEn seurantatietoja.

5.2. KOLME NELJÄSTÄ ASUNNOTTOMIEN PALVELUJEN ASUKKAASTA ONNISTUI ASUMISESSA Asumisen onnistumisen arviointi perustui seurantaan, jolla kerättiin ohjelmakaupungeista tilastotietoa

asunnottomien asumispalveluihin tulleiden asukkaiden asunnottomuustaustasta sekä erityisesti

asukkaiden asumisen onnistumisesta. Tietoja saatiin seitsemän kaupungin asunnottomien

asumispalvelujen asiakkaista, eniten Helsingistä. Tiedot saatiin lisäksi Lahdesta, Tampereelta, Espoosta,

Porista, Jyväskylästä ja Vantaalta. Yhteenveto tiedoista koostettiin 5.12.2019 Y-Säätiössä.

Yhteenvedossa vertailtiin myös pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo ja Vantaa) lukuja muualta

Suomesta saatuihin lukuihin. Vertailulla etsittiin vahvistusta olettamukselle, että pääkaupunkiseudulle

kattavammin jalkautunut asunto ensin -periaatteen mukainen työskentely näkyisi asumispalvelujen

asukkaiden parempana asumisen onnistumisena.

Vuosien 2016-2019 aikana tulotiedot (tulolomake) täytettiin 1 598 asiakkaasta. Naisia oli asiakkaina

enemmän pääkaupunkiseudulla (22 %). Muualla Suomessa oli taas asiakkaina enemmän alle 29-

vuotiaita (21 %). Asunnottomien asumispalveluihin asiakkaaksi tulija majaili pääkaupunkiseudulla

useammin ulkona tai ensisuojassa kuin muualla Suomessa. He olivat olleet asunnottomina myös

pidempään, keskimäärin lähes kaksi vuotta. Muualla Suomessa asumispalveluihin tulleet asiakkaat

olivat olleet asunnottomina keskimäärin vajaan vuoden, he olivat olleet useammin myös

asunnottomuusuhan alaisia. Muualla Suomesta muutettiin asiakkaaksi useammin asumisyksikköön (93

% tulijoista), pääkaupunkiseudulla asumisyksikköön muutti 79 % asiakkaista.

Vuosien 2016-2019 aikana palvelun/asumisen päätti ja poismuuttolomake täytettiin 1 253 asukkaasta.

Asumispalvelujaksot kestivät pääkaupunkiseudulla keskimäärin 2,9 vuotta ja muualla Suomessa

huomattavasti lyhyemmän ajan eli keskimäärin 1,4 vuotta. Suunnitellusti palvelun päätti 605 asukasta

vuosina 2016-2019. Heistä vain 28 (alle 5 %) jatkoi asumista samassa asunnossa itsenäisesti. Asunto

36

ensin -periaatteen mukainen mahdollisimman pysyvän asumisratkaisun järjestäminen näyttää em.

tiedon valossa toteutuvan vielä varsin huonosti. Suurin osa suunnitellusti asumisen päättäneistä eli 577

asukasta muutti uuteen asuntoon tuen päättyessä. Pääkaupunkiseudulla reilu puolet muutti

itsenäiseen asumiseen, muualla Suomessa lähes 70 % asukkaista. Pääkaupunkiseudulta muutettiin

useammin muuhun tuettuun asumiseen tai muuhun ei tiedossa olevaan asumismuotoon.

Kuva 7. Asunnottomien palvelujen asukkaiden ensisijainen asumismuoto ennen palvelua (n= 1 585).

Ohjelman asiakaskohtaisia seurantatietoja.

Kuva 8. Suunniteltu poismuutto/palvelun päättäminen, minne asiakkaat muuttivat? (n= 605 asukasta).

Ohjelman asiakaskohtaisia seurantatietoja.

Suunnittelemattomasti palvelu/asuminen päättyi 627 asukkaan kohdalla. Tähän lukuun on laskettu

mukaan asumispalveluissa asumisen aikana kuolleet asukkaat. Heitä oli kaikkiaan 126 henkilöä.

ohjelman aikana pääkaupunkiseudun asunnottomien asumispalveluissa kuolleiden asukkaiden määrä

oli peräti 95 henkilöä ja muun Suomen asunnottomien asumispalveluissa 31 henkilöä. Kun poistetaan

15%

54%

10%

2%

19%

16%

50%

18%

2%

14%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

ULKONA, ENSISUOJASSA YÖPYVÄ

ASUNNOTON (MAJAILI TUTTAVIEN/SUKULAISTEN LUONA/TILAPÄISTÄ LAITOKSESSA SEKÄ ILMAN

ASUNTOA VAPAUTUNEET)

ASUNNOTTOMUUSUHAN ALAINEN TOISTUVIA HÄÄTÖJÄ, MÄÄRÄAIKAISIA VUOKRASOPIMUKSIA TMS.)

PUUTTEELLISESTI ASUVA (AHTAASTI ASUVA, PUUTTEELLISESTI VARUSTETTU ASUNTO,

TERVEYSHAITTA TMS.)

JOKIN MUU, MIKÄ:

pks muu Suomi

52%

27%

6%

15%

68%

21%

4%

7%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80%

ITSENÄISEEN ASUMISEEN

MUUHUN TUETTUUN ASUMISEEN

PALVELUTALOON

MUU, MIKÄ?

pks muu Suomi

37

kuolleet asukkaat tilastoinnista, saadaan em. suunnittelemattomasti palvelu/asuminen päättyi ryhmän

asiakasmääräksi 501 asiakasta. Asiakasmäärä on varsin suuri ja tämän ryhmän asumisen onnistumisen

turvaamiseksi tarvitaan uusia entistä paremmin heidän tarpeitaan vastaavia palveluja.

Pääkaupunkiseudulla asuminen päättyi suunnitellusti jonkin verran useammin, eli 55 % päättyneistä

asumis-/tukijaksoista päättyi suunnitellusti. Muualla Suomessa vastaavasti 50 % päättyneistä asumis-

/tukijaksoista päättyi suunnitellusti. Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen kesken oli merkittävä ero

siinä, mikä ilmoitettiin palvelun/asumisen suunnittelemattoman päättymisen syyksi.

Pääkaupunkiseudulla asukkaan kuolema oli kaikkein yleisin suunnittelemattoman päättymisen syy.

Muualla Suomessa yleisimmät suunnittelemattoman päättymisen syyt olivat asukaan

sitoutumattomuus tukeen, häiriöt ja vuokrarästit. Tilastoa tulkittaessa täytyy myös muistaa, että iso osa

asumispalvelujen asiakkaista jatkoi asumista tuetusti asumispalveluissa vuoden 2019 lähestyessä

loppuaan. Tarkkaa lukumäärää ei seurantatiedoista heidän osaltaan ole saatavissa.

Tilastojen valossa näyttääkin siltä, että asunto ensin -periaatetta sovelletaan pääkaupunkiseudulla

asunnottomien asumispalveluissa muuta Suomea tunnollisemmin ja kattavammin. Tämä myös

selittänee ainakin osittain sitä, miksi asuminen on onnistunut pk-seudulla jonkin verran muuta Suomea

paremmin. Lisäksi on hyvä huomioida, että seurantatietoja on täytetty myös joistakin

päihteettömyyttä edellyttävistä asunnottomille tarkoitetuista asumisyksiköistä, jotka todennäköisesti

sijaitsevat pääosin muualla Suomessa.

Kuva 9. Palvelun/asumisen päättämisen syyt. Ohjelman asiakaskohtaisia seurantatietoja.

43,06%

55,10%

1,84%

47,08%

49,84%

3,08%

0,00% 10,00% 20,00% 30,00% 40,00% 50,00% 60,00%

SUUNNITTELEMATON POISMUUTTO (ESIM. ASUMISEN KESKEYTYMINEN HÄÄDÖN,

VUOKRASOPIMUKSEN PURUN TMS. TAKIA)

SUUNNITELTU POISMUUTTO (SEKÄ TUEN JATKUESSA ETTÄ ITSENÄISEEN ASUMISEEN

MUUTTAESSA)

ASUMINEN JATKUU ITSENÄISESTI SAMASSA ASUNNOSSA

pääkaupunkiseutu muu Suomi

38

Kuva 10. Suunnittelemattoman poismuuton/palvelun päättymisen syyt. Luvut ovat vastauksien määriä,

eivät henkilöitä. Ohjelman asiakaskohtaisia seurantatietoja.

Lopuksi yhteenveto asumisen onnistumisesta koko ajanjaksolta, jona tietoja asunnottomien

asumispalvelujen asukkaiden asumisesta kerättiin, eli vuosilta 2012-2019. Em. aikana tulotiedot

täytettiin 3 867 asukkaasta ja poismuuttotiedot kaikkiaan 2 475 asukkaasta. Suunnitellusti palvelun

päätti 1 184 asukasta. Asuminen jatkui itsenäisesti samassa asunnossa tuen päättymisen jälkeen heistä

158 asukkaan kohdalla, mikä on pieni määrä. Suunnittelemattomasti palvelun/asumisen päätti 913

asukasta. Luvuista on poistettu palvelun aikana kuolleet asukkaat 227 henkilöä. Tuetusti asumista jatkoi

1 413 asukasta. Vertaamalla em. poismuuttotietoja samalla aikajaksolla palveluun tulleiden määrään

arvioitiin asunnottomien asumispalvelujen asukkaiden asumisen onnistumista ohjelmakausien aikana.

Vertailun mukaan noin 75 % asukkaista onnistui asumisessaan (asukas muutti suunnitellusti pois,

asuminen jatkui ilman tukea tai tuetusti). Noin 25 % asukkaista muutti pois suunnittelemattomasti.

Vuosina 202-2015 tiedot suunnittelemattomien poismuuttojen syistä kerättiin osittain

seurantalomakkeiden avovastauksista ja niiden luokitteluun liittyi epävarmuustekijöitä. Tästä syystä

näitä tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Onnistuneen asumisen/tuen päättämisiä oli vuosina

2012 - 2019 lähes yhtä paljon kuin vuonna 2017, kun ohjelman väliraportti laadittiin.

On hienoa, että kolme neljästä asunnottomien palvelujen asukkaasta onnistui asumisessaan, se kertoo

osaltaan asunnottomuustyön kehittymisestä ja tuloksellisuudesta. Asunnottomuuden uusiutumisen

ehkäisemiseen tulee kuitenkin aktiivisesti etsiä uusia työmuotoja ja levittää hyviksi havaittuja

käytäntöjä. Mielekkään arjen tekemisen mahdollisuuksien tarjoamisesta osana asunnottomien

asumispalveluja on hyviä kokemuksia. Ohjelman aikana käynnistettiin myös asunnottomien kanssa

työskentelevien toimijoiden kouluttaminen tunnistamaan entistä paremmin neuropsykiatrisista

oireyhtymistä kärsivien erityistarpeita ja soveltamaan autistisen ajattelun periaatteita työssään. Se on

yksi merkittävä keino turvata entistä paremmin asumisen onnistumista.

18%

15%

20%

4%

9%

6%

2%

2%

8%

31%

2%

5%

2%

12%

31%

33%

21%

31%

34%

10%

5%

1%

6%

9%

0

9%

4%

9%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40%

VUOKRARÄSTIT

HÄIRIÖT

VÄKIVALTAINEN KÄYTÖS

PÄIHTEET (PÄIHTEETÖN ASUMISPALVELU)

SITOUTUMATTOMUUS TUKEEN

ASUKKAAN AIHEUTTAMAT VAURIOT ASUNNOSSA ESIM. …

PSYYKKISEN TILAN HUONONEMINEN

MUU TERVEYDELLINEN SYY

VANKILATUOMIO

ASUKKAAN KUOLEMA

ASUKAS EI MUUTTANUT ASUNTOON

ASUKAS MUUTTI ASUNTOON MUTTA EI JUURI ASUNUT SIELLÄ

ASUKAS MUUTTI POIS ILMOITTAMATTA

MUITA SYITÄ, MITÄ?

pks muu Suomi

39

Kuva 11. Arvio asunnottomien asumispalvelujen asukkaiden asumisen onnistumisesta vuosien 2012-

2019 aikana. Noin 75 % heistä onnistui asumisessaan. Kuolleet 227 henkilöä poistettiin vertailusta.

Paavo 2 ja AUNE -ohjelmien asiakaskohtaisia seurantatietoja.

5.3. SUOMALAISTA ASUNNOTTOMUUSTYÖTÄ ARVOSTETAAN MAAILMALLA Vaikka asunnottomuus on Suomessa laskenut jo kuusi vuotta peräkkäin kasvaa asunnottomuus

Euroopassa huolestuttavasti. On perusteltua nostaa asunnottomuuden kitkeminen entistä vahvemmin

myös EU-tason tavoitteeksi. Myönteisiä päätöksiä asunnottomuuden vähentämiseksi on EU:ssa myös

tehty. Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin23 keväällä 2017. Pilarin

kolmannen luvun kohdassa 19 linjattaan sosiaalisesta asuntotuotannosta ja kodittomille annettavasta

asumisavusta. Vaikka linjaukset ovat varsin yleisellä tasolla, velvoittavat ne jäsenmaita kiinnittämään

huomiota kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuteen ja asunnottomien tilanteen parantamiseen.

Jäsenmaiden on myös raportoitava edistymisestään em. asioissa osana vuosittaista maaraporttia.

Eurooppalainen asunnottomien asiaa ajavan kattojärjestö Feantsan jäseniä Suomesta ovat Helsingin

Diakonissalaitos, Vailla vakinaista asuntoa ry, Suomen Setlementtiliitto, Nuorisoasuntoliitto ja Y-Säätiö.

Suomalaisia toimijoita osallistui ohjelmakaudella kymmeniin kansainvälisiin työryhmiin ja työpajoihin,

joissa etsittiin yhdessä ratkaisuja asunnottomuuden kitkemiseen. Kiinnostus suomalaista

asunnottomuustyötä kohtaan jatkui suurena ja kasvava määrä vierailijoita eri puolelta maailmaa saapui

ohjelmakaudella tutustumaan suomalaiseen asunnottomuustyöhön. Y-Säätiö kumppaneineen vastasi

pääosin ohjelmien järjestämisestä kansainvälisille vierailijaryhmille. Kansainvälisestä yhteistyöstä opittiin

myös paljon. Esimerkiksi välineitä traumatietoisen lähestymistavan kehittämiseen naiserityiseen

asunnottomuustyöhön sekä välivuokraustoiminnan rakentamiseen saatiin aktiivisesta vuoropuhelusta

englantilaisten asunnottomuustyön ammattilaisten kanssa.

Y-Säätiö ja FEANTSA perustivat vuonna 2016 myös Housing First Europe Hub oppimisalustan

asunnottomuustyön kehittämiseksi Euroopassa. Hub kerää yhteen tietoa, kokemusta ja tutkimusta

asunto ensin -periaatteen soveltamisesta sekä tukee kehittämishankkeita. Hubin kahdesta

23 https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/social-summit-european-pillar-social-rights-booklet_fi.pdf

32 %

4 %

39 %

25 %

Suunniteltu poismuutto

Asuminen jatkuu samassaasunnossa itsenäisesti

Asumien jatkuu tuetusti

Suunnitelematonpoismuutto

40

päätoimisesta työntekijästä toinen työskentelee Y-Säätiössä Suomessa ja toinen Feantsan toimistolla

Brysselissä. Verkosto on parin viimevuoden aikana kasvanut huomattavasti. Se organisoi mm.

koulutusohjelmaa, jossa koulutetaan asunto ensin -kouluttajia.

Suomalaista asunnottomuustyötä arvostetaan maailmalla suuresti, mistä kertoo mm. Y-Säätiön

toimitusjohtaja Juha Kaakisen kutsuminen lokakuussa 2019 Yhdistyneiden Kansakuntien Inclusive

United Cities for All: Affordable Housing and Homelessness -tapahtumaan avaamaan suomalaisen

asunnottomuustyön menetelmiä ja tuloksia. Vuonna 2017 Y-Säätiö julkaisi myös suomalaisesta

asunnottomuustyöstä kertovan käsikirjan A Home of Your Own - Housing First and ending

homelessness in Finland tukemaan asunnottomuustyön kansainvälistä viestintää ja vuonna 2019

asunnottomuustyön mahdollisia tulevaisuuksia luotaavista artikkeleista koostuvan kirjan Homelessness

in 2030. Feantsan ja Fondation Abbé Pierren kokoaman raportin Overview of Housing Exclusion in

Europe 201824 mukaan Suomi oli ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus laski vuonna 2017. Esimerkiksi

Tanskassa asunnottomuus kasvoi edellisvuodesta noin 8 % ja Englannissa peräti 169 %. Asunnottomuus

on viime vuosina laskenut Suomen lisäksi Euroopassa ainoastaan Norjassa, jonka asunnottomuustyössä

on paljon samalaisia piirteitä Suomen kanssa: kattavat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, vahva

sosiaalinen asuntotuotanto, kehittyneet asunnottomien palvelut, sekä asunnottomuustyön kansallisen

ohjaus. Kansainvälinen arvostus kertoo osaltaan suomalaisen asunnottomuustyön tuloksellisuudesta.

5.4. HÄÄTÖJEN MÄÄRÄ KÄÄNNETTÄVÄ LASKUUN Häätöjen määrä oli yksi ohjelman keskeisiä seurantamittareita. Häätötiedot julkaisee vuosittain

Valtakunnanvoudinvirasto osana ulosottolaitoksen tilastoja. Vuodesta 2009 lähtien häätöjen (häätö ja

lukkoseppähäätö) määrä on noussut suhteellisen tasaisesti, mutta maltillisesti. Ulosotto Suomessa,

ulosottolaitoksen tilastoja vuodelta 2017 julkaisun25 mukaan häätöjä toteutettiin vuonna 2017

kuitenkin peräti 2 201 kappaletta. Määrä on lähes 22 % enemmän kuin vuonna 2016, eli häätöjen

määrä kasvoi vuonna 2017 poikkeuksellisen paljon. Huomionarvoista on myös se, että vuonna 2017

vireille tulleista häädöistä päätyi häädön toimeenpanoon noin 31 %, vuonna 2015 noin 26 %. Yhä

useampi vireille tullut häätö päätyi siis häädön toimeenpanoon 2017. Valtakunnanvoudinvirasto päivitti

häätöjen tilastointikäytäntöä ja osin myös käyttämäänsä terminologiaa vuonna 2017.

Tilastointikäytännön päivityksen vaikutus huomioitiin seuraavan taulukon laadinnassa. Vuonna 2018

toimeenpantujen häätöjen määrä oli Ulosotto Suomessa 2018 julkaisun26 mukaan 2 337 kappaletta eli

noin 6 % enemmän kuin vuonna 2017.

Yksi selitys häätöjen määrän huomattavalle kasvulle oli perustoimeentulotuen KELA siirto, joka

toteutettiin vuoden 2017 alussa. Muutosta selittänee osaltaan myös haasteet vuokralaisten oman

talouden hallinnassa, mihin viittaa osaltaan luottotietomerkintöjen määrän jo jonkin aikaa jatkunut

kasvu. Perusteltujen tulkintojen tekeminen vaatii asian tarkempaa selvittämistä ja tutkimista.

Tarkennuksia häätötietoihin on luvassa Valtakunnanvoudinviraston tietojärjestelmäuudistuksen myötä

toivottavasti vuodesta 2020 alkaen.

24 https://www.feantsa.org/en/report/2018/03/21/the-second-overview-of-housing-exclusion-in-europe-2017 25 https://valtakunnanvoudinvirasto.fi/material/attachments/vvv2/vvvliitteet/IrJgBnOAx/Ulosotto_Suomessa_2017.pdf 26 https://valtakunnanvoudinvirasto.fi/material/attachments/vvv2/vvvliitteet/kJEYwmT4Z/Ulosotto_Suomessa_2018.pdf

41

Vuosi Vireille tulleita häätöjä

Muutos edellisestä vuodesta

Toimeenpantuja häätöjä*

Muutos edellisestä vuodesta

2007 7 899 1,1 % 2 607 -1.1 %

2008 7 328 -7,2 % 1 448 -44,5 %

2009 7 510 2,5 % 1 409 -2,7 %

2010 7 370 -1,9 % 1 411 0,1 %

2011 7 342 -0,4 % 1 499 6,2 %

2012 7 234 -1,5 % 1 519 1,3 %

2013 7 051 -2,5 % 1 654 8,9 %

2014 7 586 7,6 % 1 723 4,2 %

2015 7 016 -7,5 % 1 790 3,9 %

2016 6 598 -6,0 % 1 809 1,1 %

2017 7 000 6,1 % 2 201 21,7 %

2018 7 360 5,1 % 2 337 6,2 %

Taulukko 5. Vireille tulleiden ja toimeenpantujen häätöjen määrän muutokset vuosina 2007 - 2018.

Sisältää tilastoinnissa luokat "häädetty" ja "lukkoseppähäätö". Ulosottolaitoksen tilastoja.

Jotta asunnottomien määrään väheneminen voi jatkua, täytyy meidän löytää keinoja kääntää häätöjen

määrä laskuun. Asumisen turva on kyettävä varmistamaan entistä paremmin myös

häätöuhkatilanteissa. Ohjelman seurantakyselyn mukaan Vuonna 2016 asumisneuvojia

ohjelmakaupungeissa työskenteli 65 ja he toteuttivat noin 2 200 häätöä estävää interventiota. Vuonna

2019 ohjelmakaupungeissa työskenteli jo 92 asumisneuvojaa ja he toteuttivat peräti 5 438 häätöä

estävää interventiota. Asumisneuvonta tuottaa selkeästi tulosta ja asumisneuvonnan laajentamiselle ja

vakinaistamiselle saatiin tuki myös maan hallitukselta, kun Pääministeri Sanna Marinin (ja

aikaisemmassa pääministeri Antti Rinteen) hallitusohjelmaan kirjattiin asumisneuvonnan

lakisääteistämisestä ja laajentamisesta kaikille asumismuodosta riippumatta.

Yhteistyöhön KELAn, kaupunkien, järjestöjen ja palveluntuottajien kesken on myös panostettu ja uusia

entistä tuloksekkaampia yhteistyötapoja etsitään myös asumisen onnistumisen turvaamiseksi. Yksi

lupaavimmista on Viadia Pirkanmaan ja KELAn keskisen vakuutuspiirin pilotti, jossa Viadian haastavassa

elämäntilanteessa olevien asiakkaiden KELA asioiden hoito keskitettiin vakuutuspiirissä yhdelle

monialatiimille. Lisäksi Viadian henkilökunta sai kahden monialatiimin työntekijän puhelinnumeron.

Em. järjestelyin asioiden käsittely nopeutui, virheiden määrä väheni ja moni asiakas pelastui ahdingolta.

Vastaavia yhteistyötapoja pystytään toivottavasti rakentamaan asunnottomuustoimijoiden kanssa eri

puolelle Suomea. Edellytykset häätöjen määrän kääntämiseksi laskuun ovat olemassa.

42

Seutu/kaupunki %

Helsinki 35 %

Pirkanmaa 43 %

Itä- ja Keski-Uusimaa 49 %

Länsi-Uusimaa 55 %

Keski-Suomi 55 %

Päijät-Häme 57 %

Oulun seutu 65 %

Varsinais-Suomi 66 %

Taulukko 6. Kuinka suuri osa vireille tulleista häädöistä päätyi häädön toimeenpanoon. Sisältää luokat

häädetty, lukkoseppähäätö ja vastaaja muuttanut. Ulosottolaitoksen tilastoja 2018.

5.5. ULKOINEN ARVIOINTI - TOIMENPITEET KUSTANNUSTEHOKKAITA Ympäristöministeriö teetti vuodenvaihteessa vuonna 2018 asunnottomuusohjelmien (Paavo 1 ja 2 sekä

AUNE) ulkopuolisen arvioinnin. Arviointiraportti Ohjelmista asunnottomuustyön vakiinnuttamiseen27

julkaistiin 18.6.2019. Arvioinnissa selvitettiin, miten ohjelmien tavoitteet saavutettiin, mitä panostuksia

ja toimia valtio, kunnat ja järjestöt tekivät sekä miten toimivia ja vaikuttavia käytetyt keinot olivat

asunnottomuuden vähentämisessä ja ehkäisemisessä. Arvioinnin toteutuksesta vastasi Sari Pitkänen

Kuntoutussäätiöstä. Muut arvioitsijat olivat Harju Henna, Törmä Sinikka, Huotari Kari, Mayer Minna,

Pyykkönen Sinikukka.

Arviointiraportissa tutkijat toteavat asunnottomuusilmiö muuttuneen ohjelmien aikana niin, että

asunnottomuusriski koskee nyt aiempaa laajempia ihmisryhmiä ja liittyy yhä enemmän taloudellisiin

ongelmiin, kuten ylivelkaantumiseen sekä kohdistuu erityisesti syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin.

Raportissa arvioijat toteavat ohjelmien onnistuneen tärkeimmässä tavoitteessa eli asunnottomuuden

vähentämisessä. Ohjelmien aikana sekä pitkäaikaisasunnottomuus että muut asunnottomuuden

muodot vähenivät. Samaan aikaan muissa EU -maissa asunnottomuus kasvoi.

Arvioitsijat nostivat esiin myös AUNE-ohjelmassa saavutettuja tuloksia. Arvioinnin havaintojen

perusteella asuntojen hankkimisen ja rakentamisen määrälliset tavoitteet saavutettiin hyvin. Toisaalta

haasteet riittävien tukipalveluiden saatavuudessa vaikuttivat siihen, ettei kaikkiin tarjolla oleviin

asuntoihin aina saatu asukkaiksi asunnottomia. Arvioinnin havaintojen mukaan asunnottomien

itsenäinen asuminen mahdollistui asunto ensin -periaatteen myötä aiempaa paremmin, mutta

valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet eivät toteutuneet riittävästi vaihtoehtojen puuttumisen

vuoksi. Arvioijien mukaan käytännön tasolla kehitettävää on etenkin kunnissa, sillä järjestöt ovat olleet

asunto ensin -periaatteen edelläkävijöitä ja pystyivät tarjoamaan yksilöllisemmin ja joustavammin

asuntoja ja tukea asunnottomille. Arvioinnin aikana AUNE-ohjelman toteuttaminen oli vielä kesken, eli

esiin nostetut tulokset eivät kerro ohjelman lopputuloksista, vaan vuoden 2018 lopun tilanteesta.

Osana arviointia toteutetun ohjelmien taloudellisten ja muiden vaikutusten analyysin mukaan

asunnottomuusohjelmien myönteisimmät vaikutukset liittyivät asunnottomien määrän tason laskuun

27 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161686/YM_11_2019_Asunnottomuusohjelmien%20arviointi.pdf?sequence=1&isAllowed=y

43

sekä estettyjen häätöjen määrään. Asunnottomien määrän vähenemisellä saatiin noin 14 000 euron

vuosittain säästö henkilöä kohden ja häädöistä noin 5 000 euroa estettyä häätöä kohden. Tutkijoiden

mukaan arvioinnissa ei myöskään noussut esille merkittävää muuta selittävää tekijää asunnottomien

määrän vähenemiseen kuin ohjelmien toteuttaminen. Ohjelmien kustannukset ja tuotokset ovat

arvioitsijoiden mukaan hyvin linjassa keskenään ja toimenpiteet näyttävät olleen myös

kustannustehokkaita. Ohjelmien tulosten koettiin olleen myös riittäviä suhteessa käytettyihin

resursseihin ja ohjelmien rahoituksen koettiin kohdentuneen onnistuneesti olemassa oleviin tarpeisiin.

Arvio on kuitenkin vain karkea, sillä epävarmuustekijöitä ja vaikuttavia asioita on useita.

Tutkijoiden mukaan Asumisen neuvonta ja asumiseen liittyvä ohjaus ovat kustannustehokas tapa

ehkäistä asunnottomuutta ja sitä kautta tuoda säästöjä yhteiskunnalle, arviolta 50 asumisneuvojaa voi

tuoda vuosittaisella tasolla säästöjä 2,2-4,3 miljoonaa euroa. Asumisen neuvonnan lähitulevaisuuden

tarpeet ovat suuret velka- ja maksuongelmien yleistymisen takia. Asumisneuvonnan

kustannusvaikutuksia on seurattu mm. ARAn toimesta osana asumisneuvonta-avustuksen myöntämistä.

Seurannan mukaan Helsingin asumisneuvontatyön kustannuksia vähentävä nettovaikutus oli vuonna

2015 yli 1,5 M€ ja vuonna 2019 peräti lähes 6,5 M€. Laskelmassa häädön kustannus oli 5 000 euroa.

Osana ohjelman toteutusta tehtiin myös muutamia mielenkiintoisia selvityksiä ennaltaehkäisevien

toimintamallien tuloksellisuudesta. Jyväskylässä AKU -hankkeen osaprojektissa pilotoitiin asiakkaan

kotona tapahtuvaa tuettua päihdekierteen katkaisuhoitomallia ja selvitettiin Kotikonsti-toiminnan

vaikutusta asiakkaiden toistuvien terveyspalvelujen käyttöön. Selvityksen28 mukaan asiakkaiden käynnit

lääkärissä ja päivystyksessä vähenivät samoin kuin sairaalavuorokaudetkin Kotikonstin aikana. Helsingin

kaupunki puolestaan kehitti psykiatrian välimuotoisia palveluja parantamaan heikoimmin avohoidossa

pärjäävien asemaa. Tuloksellisesta kehittämistyöstä Auroran liikkuvan avohoito on hyvä esimerkki.

Palvelu rakentui omahoitajuudelle, tiimityölle, hoitovastuulle ja pituudeltaan rajaamattomalle

hoitosuhteelle. Kotikäyntejä siinä tehtiin asiakkaan tarpeiden mukaan. Liikkuvan avohoidon

vaikuttavuustutkimuksen 2018 mukaan laitoshoitopäivien määrä väheni liikkuvan avohoidon asiakkailla

noin 80 %, lisäksi asiakkaiden yleinen elämäntilanne parantui. Molemmat uudet palvelumallit kertovat

ennaltaehkäisevän työotteen mahdollisuuksista ja molemmilla palveluilla on kiistatta estetty myös

asunnottomuutta.

Ulkopuolisen arvioinnin yksi keskeisistä johtopäätöksistä oli, että asunnottomuuden ehkäisy ja

poistaminen eivät ole vakiintuneet vielä riittävästi kuntien toimintaan. Tämän vuoksi tutkijat

suosittelivat 2019 alkavalla hallituskaudella toteutettavaksi valtakunnallisen kuntien

asunnottomuustyön vakiinnuttamishankkeen. Ohjelmissa aikaansaatujen tulosten pysyvyyden

varmistamiseksi ja leviämiseksi myös ohjelmakaupunkien ulkopuolelle asunnottomuustyössä tarvitaan

tukijoiden mukaan edelleen valtakunnallista ohjausta. Lisäksi arvioijat suosittelivat mm. asunto ensin -

periaatteen edelleen kehittämistä ja levittämistä, asunnottomuuden ja asunnottomuusriskin puheeksi

ottamisen lisäämistä peruspalveluissa, asumissosiaalisen työn käsitteiden selkeyttämistä, sekä

huomioimaan asunnottomuuden ennaltaehkäisy myös osana yhteiskunnallisten päätösten sosiaalisten

vaikutusten arviointia. Kiistatta myös kattavampi tutkimus ennaltaehkäisevän asunnottomuustyön

tuloksellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta on jatkossa tarpeen.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmien (Paavo 1 ja 2) kansainvälisessä tutkija-arvioinnissa

tutkijat muistuttivat, että asunnottomuuden väheneminen tai lisääntyminen on sidoksissa paitsi

28 https://www.ara.fi/download/noname/%7B841F17C3-1130-4F61-92BD-A31DC2B7AE14%7D/147557

44

asunnottomuuspolitiikkaan myös muihin yhteiskuntapolitiikassa tapahtuviin muutoksiin ja

kehityskulkuihin. Asunnottomuus on alati muuttuva ilmiö ja asunnottomuustyö vaatii jatkuvaa

kehittämistä. Työtä asumissosiaalisen työn liittämiseksi entistä tiiviimmin osaksi syrjäytymisen

ehkäisytyön kokonaisuutta tuleekin jatkaa aktiivisesti.

6. TULEVAISUUDEN HAHMOTTELUA Pääministeri Sanna Marinin (ja aikaisemmassa pääministeri Antti Rinteen) hallitusohjelmassa29 ja

hallituksen toimintasuunnitelmassa asetettiin kunnianhimoinen tavoite puolittaa asunnottomuus

Suomesta vaalikauden aikana ja poistaa kahdessa vaalikaudessa, eli vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on

kunnianhimoinen, perusteltu ja ainutlaatuinen koko Euroopassa. Hallitus asetti selkeän tavoitteen sekä

linjasi keskeisistä toimenpiteistä, joilla kohti tavoitetta edetään. Hallitusohjelmaan kirjattuja

asunnottomuustyön kohdennettuja toimenpiteitä ovat mm. toimivaksi todetusta asunto ensin -

periaatteesta kiinni pitäminen, huomion kiinnittäminen erityisesti asumisneuvonnan saatavuuden

parantamiseen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn erityisinä painopisteinä nuoret ja

maahanmuuttajat. Hallitusohjelmassa päätettiin myös yhteistyöohjelman käynnistämisestä

asunnottomuuden puolittamiseksi yhdessä keskeisten kaupunkiseutujen, palveluntuottajien ja

järjestöjen kanssa, asumisneuvonnan lakisääteistämisestä sekä asunnottomuuden tilastoinnin

kehittämisestä. Asunnottomuuden torjunta on huomioitu myös mm. MAL -sopimustavoitteissa.

Hallitusohjelmassa osoitetaan myös resursseja toimenpiteiden toteuttamiseen esimerkiksi noin 3

M€/vuosi kehittämisavustuksesta kunnille vuosina 2020-2021 uusien palvelumuotojen kehittämiseen

asunnottomuuden kovan ytimen tilanteen parantamiseksi. Yhteistyöohjelma asunnottomuuden

puolittamiseksi valmistellaan raportin valmistumishetkellä ympäristöministeriössä. Sosiaali- ja

terveysministeriö puolestaan valmistelee asunnottomuustyöhön kohdennetun kehittämisavustushaun

käynnistämistä kaupungeille.

Asunto ensin-periaatteesta on tullut keskeinen asumissosiaalista työtä ohjaava periaate niin Suomessa

kuin muuallakin Euroopassa. Ideologiaa ohjaa ajatus asunnosta ihmisoikeutena ja ihmisen

perusoikeutena. Tukitoimista ensimmäinen on asunnon järjestäminen. Muu kuntoutuminen

mahdollistuu asumisen kautta. Asunto ensin- periaate on leviämässä vähitellen myös mielenterveys- ja

päihdepalveluihin. Vuonna 2019 toteutettiin yhdessä Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijatiimin

kanssa kolme asunnottomuustyön kehittämiseen panostavaa muutoslaboratorio työskentelyä.

työskentelyä johti professori Annalisa Sannino Tampereen yliopistosta. Yksi muutoslaboratorioista,

työnimeltään Asunto ensin 2.0, keskittyi asunnottomuustyön kehittämistarpeiden määrittämiseen ja

suunnitelman laatimiseen asunto ensin -periaatteen kehittämiseksi seuraavan neljän vuoden aikana.

Työskentely koostui asiantuntijahaastatteluista ja kuudesta työpajasta. Työpajoihin koottiin laaja ryhmä

toimijoita eri puolelta Suomea valtiolta, kaupungeista ja kolmannelta sektorilta kokemusasiantuntijat

mukaan lukien. Työryhmä tuotti yhteisen ehdotuksen tulevaisuuden asunnottomuustyön painopisteistä

sekä tiiviit ehdotukset käytännön toimenpiteistä kunkin painopisteen toteuttamiseksi. Painopisteet ovat

alustavasti seuraavat 1) Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden vahvistaminen 2) Vaativimpien

asiakkaiden asuminen ja palvelut 3) Työtoiminta ja arjen mielekäs tekeminen 4) Asunnottomuuden

varhaisten riskien tunnistaminen ja ennaltaehkäisy 5) Mielenterveys-, päihde-, terveys- ja

29 https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma

45

asumispalvelujen integraatio sekä 6) Asumissosiaalinen työ kuntien ja kuntayhtyminen rakenteisiin.

Työryhmä viimeistelee ja julkaisee ehdotuksensa alkuvuodesta 2020.

Edellytykset asunnottomuuden puolittamistavoitteen toteuttamiseksi ovat rakentumassa. Poliittiset

päätökset on tehty, ministeriöiden valmistelutyö on käynnissä ja tulevaisuuden asunnottomuustyön

kehittämistarpeet ja käytännön toimenpiteet niihin vastaamiseksi on määritetty laajassa yhteistyössä

asunnottomuustoimijoiden kanssa. Suomalaisen asunnottomuustyön yksi keskeinen vahvuus viimeisen

kymmenen vuoden aikana on ollut laaja eri toimijoita ja erilaista osaamista yhteen kokoava yhteisen

tekemisen kulttuuri. Tätä yhteiskehittämisen perinnettä kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa ja

valmistella yhteistyöohjelmakokonaisuus lopulliseen muotoonsa yhdessä kaupunkien, kuntayhtymien ja

kolmannen sektorintoimijoiden kanssa niin että kokonaisuudesta muodostuu saumaton yhteistä

päämäärää tukeva kokonaisuus. Nyt tarvitaan vielä entistäkin tiiviimpää ja monialaisempaa yhteistä

tekemistä toiminnan kaikilla tasoilla. Mikään taho ei yksin kykene poistamaan asunnottomuutta, mutta

hyvin organisoidulla yhteistyöllä asunto ensin -periaatetta hyödyntäen se on mahdollista.

46

LIITTEET:

Liite 1. Koordinaatioryhmän kokoonpano 2019

OHJELMAN KOORDINAATIORYHMÄ 1.1.2019

Jarmo Lindén, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA (pj.)

Tuula Tiainen, Ympäristöministeriö

Virva Juurikkala, STM, varalla Ritva Liukonen

Hanna Dhalmann, Asumisen rahoitus -ja kehittämiskeskus ARA

Sina Rasilainen, Asumisen rahoitus -ja kehittämiskeskus ARA

Heidi Lind, Rikosseuraamuslaitos

Maritta Närhi, Tampereen kaupunki, varalla Taru Herranen

Taru Neiman, Helsingin kaupunki, tilalle Satu Tuomainen

Anne Kinni, Helsingin kaupunki

Juha Kaakinen, Y-Säätiö

Sari Timonen, Y-Säätiö

Jenni Eronen, Vailla Vakinaista Asuntoa ry

Sanna Tiivola, Vailla Vakinaista Asuntoa ry

Tiina Irjala, Nuorisoasuntoliitto ry.

Jari Karppinen, AUNE -ohjelma (siht.)

47

Liite 2. Asumisen onnistumisen seurantalomakkeet

AUNE ASUKASKOHTAINEN TULOLOMAKE

1. Lomakkeen täyttäjätiedot

Sähköpostiosoite, Lomakkeen täyttäjän nimi

2. Kaupunki

Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku, Vantaa, muu

3. Asumismuoto

Asumispalveluyksikkö ja yksikön nimi, Hajautettu asuminen

4. Asukkaan ikä

Alle 29 vuotta, 29-65 vuotta, Yli 65 vuotta

5. Asukkaan sukupuoli

Mies, Nainen

6. Onko asiakkaalla alaikäisiä lapsia (joko huollettavia tai ei)?

Ei/ei tietoa, On 1, On 2, On 3, Enemmän kuin 3

7. Ensisijainen asumismuoto ennen palveluun tuloa

• Ulkona/ensisuojassa yöpyvä

• Asunnoton (esim. majailua tuttavien, sukulaisten luona, tilapäistä majoittumista, laitoksessa, koska ei voida

kotiuttaa, vankilasta ilman asuntoa vapautuva)

• Asunnottomuusuhan alainen (esim. toistuvia häätöjä, määräaikaisia vuokrasopimuksia tms.)

• Puutteellisesti asuva (esim. ahtaasti asuva, puutteellisesti varustettu asunto, terveyshaitta)

• Jokin muu, mikä

8. Asunnottomuuden kesto ja toistuvuus yhteensä

Viimeisen noin 3 vuoden aikana, jos tiedossa. Kirjoita kesto vuosina siten, että myös kuukaudet on ilmoitettu vuosina.

Esimerkki: Asukas on ollut asunnottomana yhteensä kahdeksan kuukautta. Katso alla olevasta taulukosta, paljonko

kahdeksan kuukautta on vuosina ja kirjoita tämä lomakekenttään: 0,67.

Esimerkki 2: Asukas on ollut asunnottomana yhteensä kaksi vuotta ja viisi kuukautta. Katso alla olevasta taulukosta,

paljonko viisi kuukautta on vuosina, lisää tämä kahteen vuoteen ja kirjoita sitten vastaus lomakekenttään: 2.41.

1 kk = 0.08 vuotta, 2 kk = 0.17 vuotta, 3 kk = 0.25 vuotta, 4 kk = 0.33 vuotta, 5 kk = 0.41 vuotta, 6 kk = 0.5 vuotta, 7 kk =

0.58 vuotta, 8 kk = 0.67 vuotta, 9 kk = 0.75 vuotta, 10 kk = 0.83 vuotta, 11 kk = 0.92 vuotta

Kuinka monta kertaa ollut asunnottomana

9. Tarvittaessa voit kuvata asunnottomuuden kestoa tähän

10. Tarvittaessa voit täydentää tai tarkentaa tähän omin sanoin

48

AUNE ASUKASKOHTAINEN POISMUUTTOSEURANTALOMEKE

1. Lomakkeen täyttäjätiedot

Nimi, Sähköpostiosoite

2. Kaupunki

Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku, Vantaa, muu

3. Asumispalvelun tiedot.

Asumisyksikkö, Hajautettu asuminen

4. Asukkaan ikä

alle 29 vuotta, 29-65 vuotta, yli 65 vuotta

5. Asukkaan sukupuoli

Mies, Nainen

6. Tukijakson kesto yhteensä (Täytä vaikka asuminen jatkuisi toisessa asumispalvelussa ja tuessa suunnitellusti)

Esimerkki: Tukijakson kesto on kahdeksan kuukautta. Katso alla olevasta taulukosta, paljonko kahdeksan kuukautta on

vuosina ja kirjoita tämä lomakekenttään: 0.67.

Esimerkki 2: Tukijakson kesto on kaksi vuotta ja viisi kuukautta. Katso alla olevasta taulukosta, paljonko viisi kuukautta

on vuosina, lisää tämä kahteen vuoteen ja kirjoita sitten vastaus lomakekenttään: 2.41.

1 kk = 0,08 vuotta, 2 kk = 0.17 vuotta, 3 kk = 0.25 vuotta, 4 kk = 0.33 vuotta, 5 kk = 0.41 vuotta, 6 kk = 0.5 vuotta, 7 kk =

0.58 vuotta, 8 kk = 0.67 vuotta, 9 kk = 0,75 vuotta, 10 kk = 0.83 vuotta, 11 kk = 0.92 vuotta

7. Asumisen/tuen päättyminen (valitse yksi seuraavista vaihtoehdoista)

• Suunniteltu poismuutto (sekä tuen jatkuessa että itsenäiseen asumiseen muuttaessa)

• Asuminen jatkuu itsenäisesti samassa asunnossa

• Suunnittelematon poismuutto (esim. asumisen keskeytyminen häädön, vuokrasopimuksen purun tms. takia),

pois muuton syy:

8. Suunniteltu poismuutto: Minne asukas muutti?

itsenäiseen asumiseen, muuhun tuettuun asumiseen, palvelutaloon muu, mikä?

9. Suunnittelematon poismuutto (syitä voit vastata useampaan kohtaan)

• Vuokrarästit

• Häiriöt

• Väkivaltainen käytös

• Päihteet (sääntörikkomus, kun asumispalveluyksikkö on päihteetön)

• Sitoutumattomuus tukeen

• Asukkaan aiheuttamat vauriot asunnossa (esim. tulipalon, vesivahingon, juhlinnan tms. seurauksena)

• Psyykkisen tilan huononeminen

• Muu terveydellinen syy

• Vankilatuomio

• Asukkaan kuolema (tässä tapauksessa voit ohittaa kysymykset 10-12)

49

• Asukas ei muuttanut asuntoon

• Asukas muutti asuntoon mutta ei juuri asunut siellä

• Asukas muutti pois ilmoittamatta

• Muita syitä, mitä?

10. Vastaa tähän, jos vastasit edelliseen kysymykseen syyksi vuokrarästit (ja tiedät miksi asukas ei maksanut vuokraa)

• Rahat ei riitä vuokraan

• Vaikeuksia hoitaa raha-asioita

• Mielenterveysongelma

• Päihdeongelma

• Peliongelma

• Ei hakenut sosiaalietuuksia

• Muu syy, mikä?

11. Suunnittelematon poismuutto, miten vuokrasuhde päättyi?

• määräaikaista vuokrasopimusta ei jatkettu vuokranantajan päätöksellä

• Määräaikaista vuokrasopimusta ei jatkettu vuokralaisen päätöksellä

• Vuokranantaja irtisanoi sopimuksen

• Vuokralainen irtisanoi sopimuksen

• Vuokrasopimus purettiin

• Vuokralainen häädettiin

12. Suunnittelematon poismuutto: Minne asukas muutti?

• Itsenäiseen asumiseen

• Puolison/sukulaisen/kaverin luo

• Palvelutaloon

• Sairaalaan

• Vankilaan

• Jäi asunnottomaksi

• Ei tietoa muu, mikä?

13. Tarkenna tarvittaessa tietoja asukkaan poismuutosta:

14. Arvioi asumisen/tukityön onnistumista (voit halutessasi kuvata tässä toimintatapoja, joista katsot olleen erityisesti

hyötyä ja toisaalta voit kertoa myös haasteista, jotka vaikeuttavat tukityön onnistumista).

50

Liite 3.

AUNE KAUPUNKIKOHTAINEN SEURANTALOMAKE VUODELTA 2017

1. Kaupunki

Helsinki, Espoo, Vantaa, Lahti, Tampere, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, Pori, Hyvinkää, Kehyskunnat

Muutokset kaupungin asunnottomuustyön vastuutoimijoissa täytetään vain niiltä osin, kun toimijoissa on tapahtunut

muutoksia vuoden 2016 seurantakyselyn jälkeen.

2. Asunnottomuustyöstä vastaava johtava viranhaltija

Nimi, sähköposti, puhelin, asema

3. AUNE - yhteyshenkilö

Nimi, sähköposti, puhelin, asema

4. Lomakkeen täyttäjä, mahdollisia lisätietoja varten

5. Asunnottomuustyötä kaupungissa ohjaavan työryhmän jäsenet (täytetään vain, mikäli tiedot

Nimi, sähköposti, puhelin, asema, montako kertaa vuodessa ryhmä kokoontuu sekä mahdollinen vakioajankohta

Ohjelman kohderyhmälle osoitetut asunnot (asunnot kohdennetaan ensisijaisesti asunnottomille ETHOS

asunnottomuuden määrittely, sekä henkilöille, joilla on akuutti asunnottomuuden riski kaupungin

kehittämispainopisteet huomioiden)

6. Uudet asunnot kohderyhmälle 2017 (merkitään ne asunnot, jotka on otettu käyttöön kohderyhmälle 2017)

Rakennetut tai peruskorjatut asunnot 2017

• Yleishyödylliset vuokra-asunnot (kpl)

• Nuorisoasunnot (kpl)

• Asumisyksiköt (kpl)

• Asumisyksiköissä asuntoja (kpl)

• Yhteensä (kpl)

Yksityisiltä vuokranantajilta 2017 välivuokratut asunnot (ensivuokrattu 2017 ja osoitettu kohderyhmälle (kpl)

Muut vuokra-asunnot, esim. järjestöjen ja säätiöiden 2017 hankkimat asunnot kohderyhmälle (kpl)

Yhteensä kaikki uudet asunnot kohderyhmälle yhteensä (kpl)

7. Olemassa olevasta asuntokannasta (ei uudet) kohderyhmälle 2017 osoitetut asunnot

• Kunnallisten vuokrataloyhtiöiden osoittamat asunnot (kpl)

• Järjestöjen/säätiöiden osoittamat asunnot (kpl)

• Muut asunnot (kpl)

Yhteensä nykyisestä asuntokannasta osoitetut asunnot(kpl)

51

Asumisneuvonta

Asumisneuvontatyötä vuoden 2017 aikana päätoimenaan tehneet työntekijät. Asumisneuvojalla tarkoitamme

työntekijää, jonka tehtävänä on ensisijaisesti asumisen ongelmatilanteiden ratkominen yhdessä asukkaan ja

isännöinnin kanssa. Tyypillisesti on kyse vuokrarästien ja/tai asumisen häiriötilanteiden ratkaisemista. Asiakkaaksi

tullaan yleensä rästi- tai häiriöpuuttumisen kautta.

8. Asumisneuvojien määrä kaupungissa vuonna 2017

• Sosiaalitoimessa työskentelevät asumisneuvojat (kpl)

• Kunnan vuokrataloyhtiöissä työskentelevät asumisneuvojat (kpl)

• Järjestöissä ja säätiöissä työskentelevät asumisneuvojat (kpl)

• Muualla (yritykset tms.) työskentelevät asumisneuvojat (kpl)

Yhteensä asumisneuvojia (kpl)

Häädöt (häätötiedot saat mm. Valtakunnanvoudinviraston vuosittain julkaisemasta tilastosta).

9. Häädöt kaupungissa vuonna 2017

• Toimeenpannut häädöt kpl (häädetty ja lukkoseppähäätö, Valtakunnanvoudin tilastointikäytäntö)

• Vireille tulleet häädöt kpl (oikeuteen toimitettu häätöhakemus, Valtakunnanvoudin tilastointikäytäntö)

• Asumisneuvonnan estämät häädöt (asumisneuvonnan interventiot, joilla estetty häätöuhan toteutuminen ja

turvattu asumisen jatkuminen esim. häätötuomion täytäntöönpano peruttu, vuokravelka/häätöhakemus pois

oikeudesta, estetty vuokravelan/häätöhakemuksen lähtö oikeuteen, tuloksellinen maksusuunnitelma

vuokrarästien hoitamiseksi tms.)

Asunnottomuuden kehitys

Uusien asunnottomien määrän tilastointi on uusi asunnottomuustyön seurantamittari. Uusien asunnottomien määrän

saat vertaamalla tuoreita asunnottomuustietoja edellisen vuoden vastaaviin tietoihin henkilötasolla. Poistamalla

edellisenä vuonna asunnottomana olleet saat uusien asunnottomien määrän. Vertailun tekeminen vaatii

asunnottoman henkilön tunnistamista eli käytännössä sotu -tietojen käyttöä (esim. sosiaalitoimen ja asuntotoimen

viranhaltijat yhdessä voivat tehdä). Kohtalaisen arvion uusien asunnottomien määrästä saat myös vähentämällä

pitkäaikaisasunnottomien määrän kaikkien asunnottomien määrästä. Tätä laskutapaa voidaan käyttää tilanteissa,

joissa henkilötietojen vertailuun perustuva laskentatapa ei ole mahdollinen. Asunnottomuustiedot löytyvät ARA

asuntomarkkinaselvityksestä

10. Uudet asunnottomat kaupungissa 2017

• Asunnottomia (henkilöä)

• Miten uusien asunnottomien määrä on laskettu?

• Millainen on uusien asunnottomien profiili?

11. Asunnottomien erityisryhmät kaupungissa 2017

• Vankilasta asunnottomana kaupunkiin vapautuneet (henkilöä)

• Asunnottomat naiset (henkilöä)

• Asunnottomat nuoret (alle 25 v)

Yhteensä asunnottomia (henkilöä)

12. Asunnottomuuden kokemusasiantuntijat

• Asunnottomuuden kokemusasiantuntijat, jotka ovat työskennelleet päätoimisesti 2017 (henkilöä)

• Tilapäisesti ja/tai osa-aikaisesti vuoden 2017 aikana työskennelleet kokemusasiantuntijat (henkilöä)

52

• Vapaaehtoiset asunnottomuuden kokemusasiantuntijat 2017 (henkilöä)

Yhteensä kokemusasiantuntijat (henkilöä)

Palvelut

13. Nimeä ainakin yksi toimiva ohjelman aikana kaupungissanne käyttöön otettu uusi asunnottomuutta ehkäisevä

toimintatapa, työmuoto tai käytäntö? Mikä siinä on parasta?

14. Miten tuette asunnottomien palvelujen hankinnoissa asunto ensin -periaatteen toteutumista? (esim. asunto

ensin-laatusuositusten huomioiminen?)

Toimenpiteet ja tulokset

15. Keskeisimmät kaupungissa vuosien 2016-2017 aikana toteutetut asunnottomuuden ennaltaehkäisytyön

toimenpiteet? (esim. mitkä kolme aiesopimukseen kirjattua toimenpidettä on tuloksellisesti toteutettu?)

16. Mihin asunnottomuuden ehkäisyssä kaupungissanne tulee erityisesti panostaa vuosina 2018-2019? (esim. mitkä

kolme aiesopimukseen kirjattua tavoitetta vaativat erityistä panostusta tulevaisuudessa?)