Upload
others
View
0
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
1
pol e em i
VÄHEMMISTÖT 2 / 2001
uni3/2004
poleemi
2
un i
pääkirjoitus
talampi ja työttömyys jyllää. Ratkaisuksi elintaso-
eroihin ja heikkoon talouskasvuun on ehdotettu esi-
merkiksi erityisen, alemman veroasteen alueen muo-
dostamista Itä-Saksaan. Hurja suunnitelma on koh-
dannut paljon vastusta ja tuskin toteutuu. Ideointi
toimivamman järjestelmän luomiseksi on kuitenkin
tarpeellista, jos Saksa haluaa päästä ongelmistaan ja
edetä jälleen yhtenemisen tiellä.
Kun Länsi-Saksassa mutistaan pikkuveljen auttami-
sen kovaa hintaa, itäsaksalaiset ovat katkeria lännen
menestykselle. Jopa ”ostalgia”, eli Goodbye Lenin -
elokuvassakin käsitelty ”itänostalgia”, nostaa päätään
Itä-Saksan vanhemman väestön keskuudessa. Tyy-
tymättomyyttä ja menneisyyden kaipuuta märehtiessä
kannattaa kuitenkin muistaa yhdentymisen hyvät puo-
let. Huolimatta kehityksen hitaudesta Itä-Saksan jäl-
leenrakennus on edistynyt paljon, ja vaikka elintaso-
erot ovat edelleen suuret, ne ovat kuitenkin kaventu-
neet vuodesta 1990. Taloudellisten etujen lisäksi muu-
rin murtuminen sai aikaan sellaisia pikkujuttuja ku-
ten sananvapauden ja demokratian – kukaan tuskin
kaipaa Stasin urkkijoita tai yksipuoluejärjestelmän
pystyynkuolleita poliitikkoja.
Berliinin muurin murtuessa 9.11.1989 kansa julisti :
”Wir sind ein Volk”, olemme yksi kansa. Matka yhte-
näisyyteen on ollut pidem-
pi kuin tuolloin uskottiin.
Hidas muutos tuntuu otta-
neen nyt takapakkia ih-
misten mielessä. Kannat-
taa kuitenkin muistaa,
että 1989 kansa julisti
myös: ”Goodbye Lenin!”
Paluuta entiseen ei ole. LIINA LÄNSILUOTO
poleemi 3/2004 29. vuosikerta
JulkaisijaPoliittisen historian opiskelijat,Polho RyYhteiskuntahistorian laitos PL 5400014 Helsingin yliopisto
PäätoimittajatLiina Länsiluoto (vastaava)Annikka Malkavaara
KolumnistitKerttu-Kyllikki, Klaus Lindgren,Pietari Vuorensola
KirjoittajatHenri Asp, Mikko Autti, Liina Länsi-luoto, Annikka Malkavaara, HannaMäkinen, Veera Nisonen, Elina Sink-konen, Timo R. Stewart
UlkoasuHanna Mäkinen (taitto)Veera Nisonen (kuvat)Minttu Poutanen (sarjis)
PainopaikkaLimes Ry:n graafiset laitoksetPainos 300 kpl
Goodbye Lenin -elokuva palkittiin taannoin ranskalai-
sella César-palkinnolla parhaana eurooppalaisena elo-
kuvana. Kävin vihdoinkin itse katsomassa sen. Pari-
tuntinen poliittishistoriallinen viihdepläjäys tuntui nyt
hyvin ajankohtaiselta. Elokuvassa sosialistista yhteis-
kuntaa elämäntyönään rakentava keski-ikäinen nainen
saa muurin murtumisen kynnyksellä sydänkohtauksen
ja vaipuu koomaan kahdeksaksi kuukaudeksi. Naisen
herättyä kuolonunestaan tämän poika päättää suojella
heikkoa äitiään muuttuneelta todellisuudelta. Ongelmia
kuitenkin syntyy roppakaupalla, kun pitää herättää hen-
kiin itäsaksalaiset tv-uutiset, tehdä hollantilaisista
suolakurkuista aitoa neuvostotavaraa, muuttaa siskon
läpiwessi poikaystävä pesunkestäväksi pioneeriksi ja
selittää CocaCola -mainosten ilmestyminen katukuvaan.
Muurin murtuessa itäsaksalaisten elämä muuttui ker-
ralla. Muutamassa kuukaudessa oli vaihdettava raha,
aatteet, vaatteet ja ajatukset. Herääminen totalitaa-
risesta, absurdista unesta länsisaksalaiseen arkeen ei
sujunut kivuitta, ja sopeutuminen uuteen todellisuuteen
näyttää vieläkin olevan kesken. Lokakuun 3. päivänä tuli
kuluneeksi 14 vuotta Saksan yhdistymisestä. ”Der Tag
der Deutschen Einheit” eli Saksan yhtenäisyyden päivä
osoitti kuitenkin, että yhtenäisyys on vielä kaukainen
unelma. Kansallispäivän juhlapuhujat korostivat pu-
heenvuoroissaan, kuinka raja elää ihmisten mielissä
edelleen jakaen kansalaiset kahteen kastiin.
Katkeruus ja tyytymättömyys valtaavat alaa entisen ra-
jan kummallakin puolen. Länsi-Saksan taloudellinen tuki
entisen Itä-Saksan alueelle on edelleen mittavaa: vuo-
sittain neljä prosenttia bruttokansantuotteesta siirretään
lännestä itään. Tuki on hidastanut Länsi-Saksan talous-
kasvua johtamatta kuitenkaan toivottuihin tuloksiin Itä-
Saksan alueella. Elintaso on idässä edelleen länttä ma-
3
pol e em i
2 Pääkirjoitus
3 Sisällys
4 JohtopäätösOpiskelun sietämätön keveys
6 Purkitetut käärmeet jamusta muovipussi
ajatuksen harhailua yön ja aamun
rajamailla
7 Äiti, en tahdonukkumaan
10 Vaietut kyyneleetSuomenlinnan vankileiri 1918-19
13 Missä nukut?
15 Unelmana olympialaiset
20 VaippahuurujaMaailma avartuu
22 Nuvalaisia ei nukuta
24 Neuvostoliitto vuonna2000
27 Kekkonen mummolassa
29 Kerttu-KyllikkiKäy kaupassa, osta maitoa, etsi mies
31 Nukkumatti45 vuotta ja yli 15 000 kertaa sosialistista
unihiekkaa
32 Opintopalsta
33 Polhossa tapahtuu
34 Sarjakuva
poleemi 3/20043/20043/20043/20043/2004
uni
4
un i
johtopäätös
MIKKO AUTTI
Bileitä, kokouksia, harrastuksia, töitä. Kiire painaa päälle kuin Poleemin deadline konsanaan. Tilannetta ei aina-
kaan helpota syksyn, tuon monien mielestä vuodenajoista kiireisimmän ja stressaavimman saapuminen kes-
kuuteemme. Jossain vaiheessa pitäisi myös opiskella: käydä luennoilla, seminaareissa ja tenteissä. Miten tästä
kaikesta voi selvitä ilman burnAuttia? Tässäpä muutama hyödyllinen neuvo viidennen vuoden konkarilta.
Biletys:
Juhli, mutta tee se kohtuudella. Tämä kohta ei koske fukseja, koska heillä on terve maksa ja he kestävät viinaa
lähes rajattomia määriä. Vanhojen toivon käyvän edelleen ainakin perinteisimmissä Polhon tapahtumissa, huoli-
matta mahdollisesta perheenlisäyksestä, liikavarpaasta, olutmahasta tai muusta ikääntyvää valtiotieteilijää usein
kohtaavasta oikusta.
Työnteko:
Ota lainaa. Sata euroa on pikku-polholaisen kukkarossa iso raha, tulevaisuudessa kenties tuntipalkka… Kyllä sen
saa maksettua takaisin sitten joskus, eiks joo?! Jos rahatilanne pysyy edelleen kriittisellä tasolla, tee töitä, mutta
älä niin paljon, että se haittaisi juhlimista tai opiskelua.
Harrastukset:
Rankan opiskelun vastapainoksi on hyvä harrastaa muutakin kuin Klixillä hengailua. Käy ulkona, kerää postimerk-
kejä, ryhdy hevibändin basistiksi, ihan sama. Kunhan saat ajatuksesi välillä irti koulunkäynnistä. Tämä on tärkeää
jo mielenterveydellisistä syistä.
keveysOpiskelun sietämätön
5
pol e em i
Opiskelu:
Asenne opiskeluun määräytyy paljon arvojemme pohjalta. En teistä tiedä, arvon lukijat, mutta minä arvostan vapaa-aikaa,
elämyksiä, matkustelua – ja opintojani. Opiskelu ei ole minulle kuitenkaan itseisarvo, vaan keino, jolla turvaan tulevaisuuteni,
sillä saan kenties sen avulla työpaikan itselleni.
Konfutsekin jo sanoi: oppiminen ilman ajatusta on turhaa vaivaa; ajatteleminen ilman oppia on vaarallista. Älkää siis hätäilkö
tutkintonne kanssa. Neljäkymmentä ovaria lukukaudessa takovat opiskelutoverit ovat poikkeustapauksia, heidän tekemisiään
ei välttämättä kannata ottaa vertailukohdaksi.
Ainejärjestötominta:
Erilaisissa järjestöissä toimiminen on myös yksi stressiä lisäävistä ja opiskeluhaluja vähentävistä asioista. Kaikesta huolimat-
ta tämäkin jalo vapaaehtoistyö on hyödyllistä, hauskaa ja parhaimmillaan varsin opettavaista. (Fuksit huom! Polhon vaali-
kokous pidetään reilun kuukauden kuluttua…)
Älä siis kuuntele sukulaistesi naljailuja viivästyneistä opinnoista tai Jone’sin kantapeikon kuittailuja väärästä uravalinnasta.
Ole ylpeä itsestäsi ja siitä, että jonakin päivänä olet maisteri, akateemisesti koulutettu henkilö! Tai ainakin Jone’sin kanta-
peikko, jolla on hiton hyvältä kuulostava titteli.
johtopäätös
6
un i
Herätyskellon ääni katkaisee yön. Olin ollut levoton,
kääntyillyt unissani, hikoillut. Tyynyni on märkä ja ra-
vut nipistelevät vatsalaukkuani. Jään hetkeksi makaa-
maan peiton alle, lepäämään koettelemuksen jäljiltä.
Aika pysähtyy. Uni yrittää hiipiä takaisin melkein huo-
maamatta. Se lähestyy kaikilta suunnilta hiljaisesti, niin
hiljaisesti. Abstrakti on konkreettista, jopa äänillä on
piirteet. Hiljaisuus on sulavien muotojen hämäriä ääri-
viivoja, monien valojen varjoja keskellä hämärää. Ne
lähestyvät ja pako on ainoa vaihtoehto, sillä uneni ei
olisi lepoa. Uudestaan alkava painajainen on petolli-
nen. Se kutsuu väsyneen lämpimään lumihankeen,
keittää sammakon hiljalleen vedessä. Laitan lamppuni
päälle ja nousen istumaan sängyssäni. Ravut kiertä-
vät vatsaani ja tyynyliinani on kostea selkäni takana.
Vaadin selityksiä yövahdilta. Kuiskaan kysymykseni hil-
jaa, sillä vahti säikkyy äkkinäisiä liikkeitä. Jos se pake-
nee, jään yksin hämärään. Tämän tiedän, sillä etsin sitä
aikoinaan muistikirjan ja kynän kanssa. Kaikki piti saa-
da talteen, vaikka sitten mielen harhailut öisin. Kuka-
pa ei haluaisi tietää omien retkiensä reittejä. Uni-
päiväkirjaa ei nyt ole, eikä sitä voi hakea, sillä yövahdin
jäljittäminen on hienovaraista työtä. Vaikka vain nou-
sisin sängystä, se pääsisi livahtamaan pakoon. Puhu-
mattakaan siitä, jos vettä hakisin, pesisin kasvoni,
avaisin lehden. Ei, yövahti on täällä vain hetken. Sul-
jen siis silmäni ja keskityn.
Askeleet seuraavat lähestyen. Omat jalat raskaita kuin
kivet. Pimeä järvi ja rämeinen ranta. Minä veden äärel-
lä. Askeleet. Mustaa verta mustan veden pinnalla.
Kadun kysyneeni, katsoneeni. Täytyykö ahdistukset kä-
sitellä kahteen kertaan? Jos mieleni askaroi itsensä
hikeen öisin, miksi vaivaisin samoilla kuvilla itseni
hikeen päivällä. Vai teenkö ehkä rästitöitä yöllä, niitä
töitä joita olen valvovasta mielestäni lykännyt? Pur-
kitetut kyykäärmeet etikassa, mustat jätesäkit, mär-
kivät haavat ja hyönteiset; ne ovat minusta mutta ei-
vät minua. Ketä sitten?
Tyyny on vielä kostea selkäni takana. Yövahti on läh-
dössä, mutta hänen tarinansa jää. Siitä tulee todelli-
nen, kun se on lausuttu ääneen. Ja vaikka ei tulisikaan,
niin ainakin sen runko on tässä, ilman muotoja ja voi-
maa. Asetelma on vaihtunut, voimasuhteet etunani,
aurinko taivaalla. Painajaisen murskaava ahdistus on
hälvennyt ja hengitys tasaantunut. Voin nyt paloitella
uneni rungon sopiviin kappaleisiin, pureskella ja tut-
kia. Mikä johtui mistäkin, miksi tein, miksi jätin teke-
mättä. On unen vuoro hikoilla. Kuulen sen hiljaiset huu-
dot kun heitän sitä eilispäivän mielikuvilla, myöhään
katsotulla elokuvalla, stressillä ja ahdistuksella, mur-
heellakin. Se runkoa ovat pilkkomassa odotus ja petty-
mys, sulassa sovussa. Epäreilustiko? Ehkä, mutta vaik-
ka tyyny on vielä kostea, ovat ravut jo lähteneet.
TIMO R. STEWART
Purkitetut käärmeet
Ajatuksen harhailua yön ja aamun rajalla
ja musta muovipussi -
7
pol e em i
Itse olen yksivuotiaasta lähtien pohtinut, olisiko nukku-
maanmenolle muitakin syitä kuin se, että äiti käskee.
En ole ainoa, joka tekisi mieluummin jotain muuta kuin
makaisi kahdeksan tuntia vuorokaudessa silmät kiin-
ni. Uhmaikäisten armeijan lisäksi seuranani ovat ener-
giajuomia ryystävät murrosikäiset, jotka pelaavat tie-
tokonetta tai surffaavat Internetissä yökaudet, niin että
ensimmäinen oppitunti koulussa kuluu silmien auki-
pitämiseen. Lehtien mielipidepalstat täyttyvät huo-
lestuneiden vanhempien kirjoituksista, kun nuoret nuk-
kuvat aina vain vähemmän. Toisaalta moni aikuinen-
kaan ei ehdi nukkua riittävästi työkiireiden vuoksi.
Mitä isot edellä, sitä pie-net perässä
Unen tarve on yksilöllistä. Keskimäärin aikuiset nuk-
kuvat seitsemän-kahdeksan tuntia vuorokaudessa,
mutta kymmenen prosenttia ihmisistä selviää alle kuu-
den ja puolen tunnin yöunella. Kuuluisia neljän tunnin
nukkujia ovat esimerkiksi Napoleon Bonaparte, Thomas
Edison, Margaret Thatcher, Michelangelo ja Martha
Stewart. Jos Thatcherin täti saa valvoa noin myöhään,
miksi en minäkin saisi?
Jotkut ovat yrittäneet vähentää nukkumistaan ke-
hittämällä erikoisia nukkumistyylejä. Leonardo da
Vinci nukkui joka neljäs tunti 15 minuutin nokoset ja
pystyi näin vähentämään yöllisen unentarpeensa
puoleentoista tuntiin. Pisimmän da Vincin nukkumis-
tyyliä koskevan empiirisen kokeen on suorittanut
Giancarlo Sbragia, joka kokeili mallia kuuden kuu-
kauden ajan, mutta totesi muutaman kuukauden jäl-
keen olevansa ihan lopussa. Työteho ja työn laatu
huononivat niin paljon, että Sbragia palasi lopulta
takaisin normaaliin unirytmiin. Da Vincikaan tuskin
nukkui koko elämäänsä 15 minuutin jaksoissa, vaan
todennäköisesti vähensi untaan vain luovuuspuus-
kan ajaksi.
Väliaikaisesti unta voi siis vähentää huomattavasti-
kin, kunhan jossain vaiheessa nukkuu ”univelat”
pois. Laboratoriokokeet ovat osoittaneet, ettei yhden
yön valvominen suurestikaan heikennä fyysistä
toimintakykyä ja päättelyä, mutta usean yön peräk-
käinen valvominen vaikuttaa jo suorituskykyyn. Itse
menin äidinkielen ylioppilaskokeeseen runsaat kol-
me tuntia nukkuneena, kun kävin kirjoitusten takia
ylikierroksilla. Kiinnostavan aiheen saatuani innos-
tuin kuitenkin kirjoittamisesta niin, ettei valvomisella
ollut mitään vaikutusta suoritukseen. Ja kukapa ei
ELINA SINKKONEN
E lämä on lyhyt , mut ta s i l t i ihminen käyt tää s i i t ä no inko lmasosan nukkumiseen . Tänä tehokkuuden a ikakautena25 vuotta sängyssä makoilua tuntuu aikamoiselta tuhlaukselta.Eikö nukkumiseen kuluneen ajan voisi käyttää hyödyl l isemminta i hauskemmin , kun kerran harras tusmahdo l l i suuks ia japa lkka työ täk in on mon i l l e tar j o l l a n i in pa l j on , e t t e i a ikatunnu mi l l ään r i i t t ävän?
Aiti, en tahdo nukkumaan
8
un i
olisi joskus nipistänyt yöunesta
ison tentin takia.
On helppo kuvitella, että histori-
an suurnerot ovat oivalluksen
saatuaan puurtaneet kuukausia
vähällä unella, mutta tavallisille
kuolevaisille lääkärit suositte-
levat kahdeksan tunnin yöunta
ja säännöllistä elämänrytmiä.
Miten tylsää! Entä opiskelijaelä-
mä? Mihin unta tarvitaan, kun lä-
hes lajitoverimme simpanssikin
selviää noin tunnin levolla vuo-
rokaudessa? Alan vakavasti har-
kita lajinvaihtoa.
Miksinukumme?
Valtavirtapsykologian mukaan
uni auttaa aivoja organisoimaan
muistikuvia ja siirtämään asioita
työmuistista pitkäkestoiseen
muistiin. Nukkuminen on siis eri-
tyisen tärkeää oppimisen kan-
nalta. Syvän unen aikana kasvu-
hormonin eritys on voimakkaim-
millaan, mikä osaltaan selittää
kasvavien lasten suurta unentar-
vetta.
Aikuiset liian vähäinen uni altis-
taa masennukselle ja ahdistunei-
suushäiriöille. Se myös lisää ris-
kiä sairastua sydän-ja verisuoni-
tauteihin. Pitkäkestoisen unetto-
muuden seurauksena immuno-
loginen puolustusjärjestelmä al-
kaa heikentyä, joten uneton sairastuu helpommin esi-
merkiksi flunssaan. Uusimpien tutkimusten mukaan
nukkuminen on tärkeää rasva-aineenvaihdunnalle, eli
nukkumattomuus myös lihottaa. Liikenteessä väsynyt
kuljettaja aiheuttaa riskin muidenkin kuin itsensä ter-
veydelle, sillä esimerkiksi vuorokauden yhtäjaksoinen
valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.
Tahallisen valvomisen ohella liian vähän lepoa saavat
unihäiriöistä kärsivät. Unettomuus on yleisin unihäiriö,
ja sitä potee ajoittain noin kolmannes aikuisväestöstä.
Unettomuudesta aiheutuu yhteiskunnalle kustannuk-
sia muun muassa laskevan työtehon takia.
1990-luvun alussa unettomuuden kustannuksia lasket-
tiin Yhdysvalloissa. Laskelma perustui unettomuuden
esiintymiselle 33 prosentilla väestöstä, ja tuottavuuden
laskuksi arvioitiin neljä prosenttia. Unettomuus lisää
onnettomuusriskiä liikenteessä ja kotona 2-3-kertaisesti
sekä työpaikoilla 1,5-kertaisesti. Alkoholismin määrän
arvioitiin tuplaantuvan.Yhteenlasketuiksi kustannuk-
siksi tuli noin 100 miljardia dollaria vuodessa, joskin
joissain konservatiivisemmissa laskelmissa vuotuisiksi
kustannuksiksi on arvioitu vain 30-35 miljardia dolla-
ria. Aiheesta tarvitaan lisäselvitystä, mutta muuttuji-
en moninaisuuden vuoksi täysin tarkkoja ja pitäviä las-
kelmia on mahdotonta saada.
Toiveen toteuma vai uhka-simulaattori
Muistin ja aineenvaihdunnan lisäksi nukkuminen on tär-
keää mielenterveydelle. Klassisen psykoanalyysin oppi-
isän Sigmund Freudin mukaan unet edustavat torjuttuja
viestejä ja tunneristiriitoja unennäkijän piilotajunnassa,
ja unen aikana käsittelemättömät asiat nousevat pin-
taan määrätynlaisina tunnistettavina symboleina. Uni
on tukahdutetun tai torjutun toiveen (verhoutunut)
toteuma.
9
pol e em i
Koska jokaiseen ihmiseen on hänen kasvuaikanaan
juurrutettu monenlaisia estoja ja kieltoja, symbolit
esiintyvät Freudin mukaan naamioituneina, joten unen-
näkijä itse on tietämätön niiden todellisesta merkityk-
sestä: nykyihminen ei edes unissaan pysty myöntä-
mään itselleen tiettyjä asioita. Tätä torjuttujen toivei-
den naamiointimekanismia Freud nimittää unisen-
suuriksi. Unisensuurin vuoksi unet siis vaikuttavat
usein täysin älyttömiltä, mutta taitava analyytikko voi
paljastaa unen piilomerkityksen näennäisesti järjettö-
män ilmiasun alta. Koska ongelmien ja käsittelemät-
tömien asioiden tiedostaminen on psykoanalyysin
mukaan avain mielenterveyden säilyttämiseen ja
psyykkisistä sairauksista paranemiseen, unien tulkit-
semisella on tärkeä tehtävä psykoanalyysissa.
Klassinen psykoanalyysi on saanut kilpailevia teorioi-
ta. Tietoisuuden tutkimukseen erikoistunut tutkija Antti
Revonsuo Turun yliopistosta on kehittänyt oman evo-
luutiopsykologisen selitysmallin unista. Hänen mu-
kaansa unitajunta on evoluution aikana kehittynyt
eräänlaiseksi uhkasimulaattoriksi, jonka avulla ihminen
harjoittelee yöllä kohtaamaan vaaratilanteita. Varhais-
ten ihmisten vaarallisesta elinympäristöstä johtuen
unimekanismi erikoistui valikoimaan sisällökseen muis-
tijälkiä, joihin liittyy voimakasta pelkoa tai uhkaa. Mo-
nissa tutkimuksissa koehenkilöiltä on kysytty, mistä
aiheesta he muistavat nähneensä unta. Takaa-ajon
mainitsee 70-90 prosenttia vastaajista kaikkialla maa-
ilmassa. Toinen evoluutioon pohjautuva selitys on
vuorokausirytmiteoria, jonka mukaan esi-isiemme oli
monien muiden lajien tapaan turvallista olla hiljaa vaa-
rallisena aikana eli yöllä. Elimistö säästyi tuhlaamasta
energiaa ja vaipui uneen siksi ajaksi, jolloin se ei ollut
aktiivinen.
Nukkuminen on tärkeää sekä fyysiselle että henkiselle
terveydelle, eli nukuttava on, käskipä äiti tai ei. Nuk-
kumiseen käytettävää aikaa on kuitenkin jo pitkään yri-
tetty hyödyntää esimerkiksi opiskelussa: avuksemme
rientävät tehokkuuden puolesta
marssivat amerikkalaiset, jotka
ovat jo kymmenien vuosien ajan
käyttäneet ja kehittäneet nukku-
misen aikana kuunneltavia nau-
hoitteita, joiden luvataan paran-
tavan itsetuntoa tai opettavan
vieraita kieliä. Valitettavasti nau-
hoitteiden tehosta ei ole pitäviä
todisteita. Tavallista kieltenopis-
kelua ei siis voi korvata kuunte-
lemalla opetuskasetteja nukku-
essaan, mutta opiskelun tukena
niistä on joidenkin tutkimusten
mukaan ollut hyötyä.
Uniaikaa ei kai toistaiseksi ole
mahdollista käyttää sen ”hyödyl-
lisemmin” kuin tähänkään asti eli
ruumiin ja mielen lepoa varten.
Nukkuessaan voi kuitenkin pitää
hauskaa, jos oppii rem-unen ai-
kana tiedostamaan näkevänsä
unta. Tämä on mahdollista itse-
suggestioiden ja unipäiväkirjan
avulla. Jos nukkuessaan tiedos-
taa uneksivansa, unessa voi teh-
dä ihan mitä vain, eli uni muut-
tuu jonkinlaiseksi tee-se-itse -
elokuvaksi tai -tietokonepeliksi.
Tällaisen pelin yöllisestä pelaa-
misesta äitikään tuskin tulee vi-
haiseksi.
Lisätietoa:www.bbc.co.uk/dna/h2g2/alabaster/A294031www.mysleepcenter.com/FamousSleepers.htmlSigmund Freud: Unien tulkinta,Gummerus 1992.
10
un i
Amerikkalainen turisti kävelee luokseni kasvoillaan
kysyvä ilme: “Tell me what this civil war actually is?”
Suomenlinna-museon näyttely Suomenlinnan sota-
vankileiristä vuosilta 1918-19 on saanut miehen ymmäl-
leen. Keitä ovat nämä sotavangit, kuka vangitsi ja mik-
si? Kysymys sisällissodan syistä, kulusta ja jälkiseu-
rauksista on kauan ollut monelle suomalaisellekin epä-
selvä. Viime vuosina sisällissodan tutkimus on saanut
paljon julkisuutta osakseen. Suomen sotasurmat 1914–
1922 -projektin lisäksi teemaa käsittelee esimerkiksi
vuoden 2003 työväentutkimukseksi valittu Ulla-Maija
Peltosen tutkimus ”Muistin paikat – vuoden 1918 muis-
tamisesta ja unohtamisesta”, joka tutkii aihetta sisäl-
lissodan muistomerkkien ja niiden näkyvyyden kaut-
ta. Muisto Viaporista 1918 -näyttely kertoo sisällisso-
dan traagisista seurauksista vuorotellen faktatie-
tojen, valokuvien ja vankien kirjeenvaihdon
sekä päiväkirjamerkintöjen kautta.
Ankea arki – nälkä, kuo-lema ja terrori
Suomenlinnan vankileiri oli toiseksi suurin ja yksi paha-
maineisimmista sisällissodan seurauksena perustetuis-
ta 20 vankileiristä. Vankileirillä oli enimmillään lähes
10 000 vankia. Se oli valtakunnallinen teloitusleiri, jossa
yli 80 Etelä-Suomen eri valtionrikosoikeuksissa tuomit-
tua vankia sai surmansa.
Näyttelyssä vankien arkea kuvataan valokuvien ja
päiväkirjamerkintöjen avulla.Väsymys, täisyyni ja näl-
kä kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Nälän ajamina
vangit söivät kaikkea puun kuorista ja pihakasveista
kissanraatoihin.Tilannetta kurjisti myös tiukka sensuu-
ri, jonka seurauksena vangit eivät saaneet vastaanot-
taa omaistensa lähettämiä ruokapaketteja. Keskuste-
LIINA LÄNSILUOTO
Suomenlinnan vankileiri 1918-19Vaietut kyyneleet –
S i sä l l i s sodan t raag i se t seuraukse t o l iva t p i tkään va ie t tuah i s to r iaa . V i ime vuos ina uus i tu tk imus on nos tanut a iheenjä l l e en keskus te lun kohteeks i . Suomen l inna -museon Muis toV iapor i s ta 1918 -näyt t e ly on mukana parantamassa vank i -l e i r i en jä t tämiä arp ia .
11
pol e em i
lut harvenivat nälän levittäessä apatiaa.Ylimääräistä
ravintoa oli mahdollisuus saada tekemällä töitä, jolloin
tarjoutui tilaisuus varasteluun. Esimerkiksi vankina
Suomenlinnassa ollut Viljo Sohkanen kertoo ”Punakaar-
tilaisen päiväkirjassa”, kuinka vangit lastasivat venä-
läisten vetäytyessään jättämää säilykemuonaa saksa-
laisiin laivoihin ja ottivat taskuihinsa ruokaa itselleen
aina kun se on mahdollista.
Vankien oloja kurjisti myös heihin kohdistunut terrori.
Saksalaiset vastasivat leirin vartioinnista kesäkuun
puoleenväliin 1918 asti, eikä heillä ei ollut henkilökoh-
taista kaunaa vankeja kohtaan. Suojeluskunnat kuiten-
kin vierailivat satunnaisesti leirillä kevään 1918 aika-
na ja teloittivat tuomitsemattomia vankeja kenttäoi-
keuksissa. Tämä ns. valkoisen terrorin aika loppui
vankileirin hallinnon siirryttyä suomalaisille kesäkuus-
sa. Tuolloin laittomia teloituksia hillittiin ja terrori
muuntui vankileiriterroriksi, mikä tarkoitti huonoa hen-
kistä ja fyysistä kohtelua. Vangit joutuivat esimerkiksi
kuuntelemaan vartijoiden karkeita huomautuksia, ku-
ten ”punikit lihaksi, kun ruoka loppuu”.
Terrorin ja teloitusten merkitys kuolleisuuteen jäi ko-
konaisuudessaan pieneksi. Eniten vankeja mestasivat
nälkä ja sairaudet. Täyteen ahdetuissa kasarmeissa
huono hygienia sekä heikko ja riittämätön ravinto koi-
tuivat kohtaloksi yli tuhannelle vangille. Epidemiat le-
visivät helposti ja vatsasairaudet olivat yleisiä. Vanki-
en surkeasta kohtalosta on syytetty ylikuormitettua
vankilaitosta: huonosti organisoitu järjestelmä ei kyen-
nyt tarjoamaan kelvollisia oloja järjettömän suurelle
vankimäärälle. Jos usein kovin heppoisin perustein pi-
dätetyt tutkintovangit olisi määrätty vankileirien sijasta
kotiseuduilleen odottamaan oikeuskäsittelyä, oltaisiin
luultavasti vältytty tuhansilta kuolleilta.
Vaietut kyyneleet
10 000 vankia tarkoittaa useita kymmeniä tuhansia lähi-
omaisia ja sukulaisia. Näiden ihmisten historiakuvaa
pitkään vallalla ollut vapaussota-tulkinta loukkasi sy-
västi. Voittajien historiatulkinta kasvatti monta suku-
polvea luottamaan enemmän oman suvun piirissä kul-
kevaan muistitietoon kuin viralliseen historiankirjoituk-
seen. Vaikka 1960-luvulla molempia osapuolia ymmär-
tävä historiankirjoitus nousi korvaamaan tarinat ”pu-
nikeista” ja ”kapinallisista”, ja vaikka Jaakko Paavo-
laisen mittavat tutkimukset lisäsivät 1970-luvulla ym-
märrystä molempien osapuolten kärsimyksiä kohtaan,
kansallisen trauman käsittely on ennen viime vuosia
jäänyt puolitiehen.
Työskennellessäni museovartijana Muisto Viaporista
1918 -näyttelyssä olen nähnyt museovieraiden monen-
laisia reaktioita näyttelyyn. Monet kertovat tulleensa
katsomaan sukulaistensa elinoloja, ja myöhemmin pois-
tuvat itkeneinä. Osa alkaa kertoa omien sukulaistensa
tarinaa. Lähes 85 vuoden takaiset asiat ovat herättä-
neet myös katkeralta kalskahtavia kommentteja. Eräs
mies totesi ”tulleensa katsomaan, mitä ne kokoomus-
laiset ovat saaneet aikaan”. Yleisesti museovieraat ovat
En i t en vanke ja mes tas iva t nä lkä ja sa i raude t
12
un i
kuitenkin kiitelleet sitä, kuinka arka aihe vihdoin on
viime vuosina nostettu julkisuuteen. Kauan vaietun his-
torian käsittely parantaa haavoja.
Muistitietoon perustuvan näyttelyn hurjat faktat, kos-
kettavat valokuvat ja erityisesti vankien kirjeet omai-
silleen liikuttavat, vaikka aihe olisi itselle kaukainenkin.
Ulkomaalaiset vieraat ihmettelevät tätä turistioppaissa
usein vähälle huomiolle jäävää puolta Suomen histori-
asta. Konkreettisesti vankileirin historian sitoo nyky-
päivään näyttelyä varten laadittu kartta, josta selviää
nykyisten rakennusten käyttö leirin aikana. Esimerkiksi
aivan Suomenlinnan kauniissa eteläkärjessä sijaitsee
nykyinen ravintola Walhalla, jonka tiloissa toimi vuon-
na 1918 ruumishuone. Teloituspaikka sijaitsi läheisen
linnoitusvallin juurella. Historian synkkiä vuosia ei pää-
se pakoon täälläkään.
Yleisön suuren kiinnostuksen takia näyttelyn aukioloa
on jatkettu 30.4.2005 asti. Syyskuussa Suomenlinnas-
sa julkistettiin myös taiteilija Marja Kanervon suunnit-
telema vankileirillä kärsineiden ja menehtyneiden
muistolle omistettu ympäristötaideteos. Ehkä tämä on
yksi askel kohti tervettä, monipuolista historiakäsitystä
ja synkänkin menneisyyden uhrien arvokasta muista-
mista.
Lisätietoa:Allan Tiitta: Suomenlinnan sotavankileiri 1918-19.Museoviraston julkaisuja 1983Viljo Sohkanen: Punakaartilaisen päiväkirja.Painokaari Oy 1988Ulla-Maija Peltonen: Muistin paikat – vuoden 1918muistamisesta ja unohtamisesta.SKS 2003www.narc.fi (Suomen Sotasurmat 1914-22)www.nba.fi/suomenlinna (Museovirasto)www.suomenlinna.fi (Suomenlinnan hoitokunta)
13
pol e em i
Harvan opiskelijan nukkuma-aika on säännöllinen:
opiskelijat nukkuvat milloin sattuu ja joskus missä sat-
tuu. Nukahtaminen julkisella paikalla keskellä päivää
saattaa olla kääntöpuoli yölliselle unettomuudelle
omassa sängyssä. Usein nolossa tilanteessa nukahtajaa
ei kuitenkaan vaivaa unettomuus eli nukahtamisvai-
keudet, vaan unelle varatun ajan vähyys. Milloin on
juhlittu ainejärjestön bileissä pikkutunneille, milloin
luettu yöllä viime hetken paniikissa tenttiin, milloin vä-
sätty aamuun asti esseetä deadlinen kynnyksellä.
Erään vääräleuan mukaan syynä opiskelijoiden väsy-
mykseen ovat lounaat Unicaféssa.
Nukahtaminen väärässä paikassa väärään aikaan voi
olla jopa vaarallista, esimerkiksi auton rattiin nukah-
tamista kannattaa välttää keinolla millä hyvänsä. Nu-
kahtaminen ja kahden tunnin unet ruotsin ylioppilas-
kirjoituksissa olisivat voineet koitua kohtalokkaiksi tä-
män jutun kirjoittajalle. Harmittomammissakin tilan-
teissa nukahtaminen on usein kiusallista. Tällaisista
tilanteista opiskelijaa koskettanevat eniten luennot. Jo
haukottelu luennoilla on noloa, sillä haukottelija kokee
sen yleensä loukkaavaksi luennoitsijaa kohtaan. Kai-
ken lisäksi haukotus tarttuu, ja massaluennoilla kol-
lektiivinen väsymys leviää salin nurkasta toiseen. Vie-
lä nolompaa on nukahtaa ja herätessään kohdata luen-
noitsijan (muka) syyllistävä katse. Eikä luennoitsijalle
tietenkään ikinä kehtaa mennä sanomaan, että nukah-
ti edellisillan juhlinnan eikä suinkaan luennon tyl-
syyden vuoksi.
Erityisen tuttua väsymys on monille vaihto-opiskelijoil-
le. Vieraalla kielellä kommunikoiminen vaatii keskitty-
mistä, ja erilaiseen kulttuuriin sekä vieraaseen ympä-
ristöön sopeutumiseen joutuu käyttämään voimavaro-
ja. Tämän vuoksi vaihto-opiskelija saattaa huomata
tarvitsevansa enemmän unta kuin mihin kotioloissa on
tottunut. Monet eivät kuitenkaan malta tuhlata kallis-
MELISSA SÄILÄ
Missä nukut?
Unet tomuus va ivaa sa tunna i ses t i j opa kahta ko lmasosaa ihmis i s -t ä . Er i ty i ses t i op i ske l i j o i t a koske t taa ku i t enk in harvemmin kes -kustelun kohteena oleva unihäir iö, nimittäin nukahtaminen noloissapa iko i s sa .
massa luenno i l l a ko l l ek t i iv inen väsymys lev iää sa l in nurkas ta to i seen
14
un i
ta vaihtovuottaan nukkumiseen ja joutuvat siksi kohde-
yliopistoissaan hävettäviin tilanteisiin. Esimerkiksi
Saksassa yliopistojen resurssit ovat paremmat kuin
Suomessa ja opiskelutyyli on keskustelevampaa. Luen-
noilla ja seminaareissa on vähemmän osallistujia kuin
meillä, siispä nukahtaminenkin on nolompaa. Omana
vaihtoaikanani olin ranskankurssilla, jolla oli vain nel-
jä osallistujaa. Tunnit alkoivat aamukahdeksalta, ja
kaikkia taisi siihen aikaan nukuttaa. Neuvokas opetta-
ja siirsi tunnit kolhosta luokkahuoneesta työhuonee-
seensa, jossa hän tarjoili meille joka aamu kahvia ja
keksejä. Ne pitivät meidät hereillä.
Miten nukahtaminen väärissä paikoissa, kuten luen-
noilla, olisi ehkäistävissä? Jokainen on varmasti ke-
hittänyt omia keinojaan, mutta muutaman vinkin ker-
taaminen ei liene pahitteeksi. Näiden ohjeiden nou-
dattaminen saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia, joista
lehtemme ei vastaa. Eräs tapa on syödä luennolla jota-
kin, sillä leukojen jauhaessa pysyy helpommin hereillä.
Vielä tehokkaampaa on ottaa luennolle mukaan kah-
via. Myös kofeiinipilleri on suosittu tapa pysyä hereillä.
Syömingit eivät kuitenkaan sovi niille, jotka haluavat
istua luentosalin etuosassa. Heitä varten on toisenlai-
nen vinkki: kannattaa kirjoittaa muistiin kaikki, mitä lu-
ennoitsija sanoo. Kynän sauhutessa ei nukahda niin hel-
posti kuin passiivisesti kuunnellessa. Äärimmäinen kei-
no silmien painuessa väkisin kiinni on rampata istu-
mapaikkansa ja ikkunan väliä ikkunaa välillä avaten ja
välillä sulkien, jolloin kannattaa tekosyynä selittää sa-
lissa olevan milloin tunkkaista, milloin kylmä. Paikal-
taan nouseminen ja pieni kävely katkaisee pahimman
unettavuuden terän.
15
pol e em i
Kiinan tie olympiaisännäksi on ollut harvinaisen pitkä
ja karikkoinen.Vaikka Pekingin kisajärjestäjät julis-
tavatkin toteuttavansa Kiinan vuosisadan mittaista
haavetta, ei maalla tosiasiassa ole tätä ennen ollut juu-
rikaan mahdollisuuksia olympialaisten kaltaisen suur-
tapahtuman järjestämiseen. 1900-luvun alkupuolisko
meni maassa enemmän tai vähemmän sotaisissa mer-
keissä, Maon Kiinasta ja omista olympiakisoista oli tur-
ha puhua samassa lauseessa ja vielä 1980-luvullakin
maa oli monessa suhteessa eristynyt muusta maailmas-
ta. 1990-luvulle tultaessa tilanne vaikutti kuitenkin jo
toiselta. Vuonna 1993 Kiinan pääkaupunki Peking päät-
tikin hakea vuoden 2000 kesäolympialaisia.
Länsimaiden silmissä edistystä ei kuitenkaan ollut ta-
pahtunut vielä tarpeeksi. Tietyssä mielessä olympia-
aatteenhan katsotaan edustavan paitsi urheilua, myös
rauhan ja kansojen välisen solidaarisuuden kaltaisia
suuria ajatuksia. Maailmalla Peking muistettiin vielä
liian elävästi Tiananmenin aukion verilöylystä vuon-
na 1989. Monille ajatus tästä kaupungista olympia-
näyttämönä oli yksinkertaisesti sietämätön, ja muun
muassa Yhdysvallat vastusti jyrkästi Kiinan olympia-
hanketta.
Kiina kyllä yritti vimmatusti puhdistaa mainettaan
teemalla “Kohti avoimempaa Kiinaa vuonna 2000”.
Kampanja näytti kuitenkin johtavan melkoisiin yli-
lyönteihin. Kansainvälisen Olympiakomitean Pe-
kingin-vierailua varten kaupunki päätettiin konkreet-
tisesti puhdistaa kyseenalaisista aineksista. Käytän-
nössä tämä tarkoitti Pekingin tehtaiden sulkemista;
niistä tulevat saasteethan olisivat saattaneet häiritä
olympiakomitean jäseniä. Olympiakohteisiin piti
myös saada tarvittava määrä energiaa, ja tämän ta-
kaamiseksi joistain kaupungin lähiöistä katkaistiin
kokonaan sähköt. Lisäksi kaduilta siivottiin tehok-
kaasti paitsi kaikki näkyvät roskat, myös esimerkik-
si kerjäläiset ja vammaiset. Siivoojien rajut otteet joh-
tivat samalla ainakin yhden “siivotun” ihmisen kuo-
lemaan. Vuosi 1989 ei tosiaankaan ollut kovin kau-
kana takanapäin. Kaikki nämä ponnistelut eivät lo-
HANNA MÄKINEN
Unelmanaolympialaiset
Ateenan kesäkisat ovat hädin tuskin takanapäin, ja ainakin fanaattisimmaturhe i l unv ihaa ja t ova t saanee t p i tkäks i a ikaa tarpeekseen o lymp ia -l a i s i s ta . Ku i t enk in va in re i lu kuukaus i k i so j en päät tymisen jä lkeenPek ing i in Tiananmen in auk io l l e pys ty te t t i i n ke l l o , j oka mi t taa a i -kaa kaupungissa vuonna 2008 jär jestettävi in seuraavi in kesäkisoihin.Ne saattavatkin muodostua tavallista mielenkiintoisemmaksi olympiakokemukseksi:va ikka i t se o lymp ia -aa te o l i s i ku inka g lobaa l i j a yhtenä inen , onKi ina kov in kaukana Kre ikas ta , e ikä Pek ing juur ikaan muis tu taAteenaa .
16
un i
pulta edes riittäneet. Vuoden 2000 olympiakisat jär-
jestettiin Pekingin sijasta Australian Sydneyssä.
Peking ei kuitenkaan luopunut olympiahaaveestaan.
Vuonna 2001 järjestetyssä äänestyksessä se oli jälleen
mukana kilpailemassa olympiaisännyydestä. Mikään
läpihuutojuttu tämänkäänkertainen äänestys ei ollut:
Kiinan kisaisännyydellä oli jälleen useita vastustajia,
joiden joukosta löytyi muun muassa Euroopan Unio-
nin parlamentti. Olympialaisista päättää kuitenkin
KOK, ei EU tai Yhdysvallat. Niinpä Moskovassa jär-
jestetyn äänestyksen toisella kierroksella Peking lo-
pulta voitti Toronton ja siitä tuli virallisesti vuoden 2008
kisojen isäntä.
Kuinka Peking sitten oli muuttunut kelvolliseksi kisa-
isännäksi? Eihän maata edelleenkään voitu kutsua ih-
misoikeuksien ihmemaaksi, eivätkä maan muutkaan
edellytykset kansainvälisen suurtapahtuman järjestä-
miseksi ole itsestäänselviä. 2000-luvulla Kiina näyt-
tää kuitenkin hyvin erilaiselta kuin Maon aikana. Kii-
na on toki edelleen kommunistinen kansantasavalta,
mutta samalla se on myös WTO:n jäsen. Kommunisti-
nen puolue ei todennäköisesti olisi pysynyt näin pit-
kään vallassa pelkästään väkivallan avulla tai kan-
salaisoikeuksia rajoittamalla: sen on ollut pakko teh-
dä myös radikaaleja talousuudistuksia. Nyky-Kiinas-
sa rikastuminen ei ole enää pahe, eikä maahan vir-
taavaa ulkomaalaistakaan rahaa pidetä ongelmana.
Taloudellisen avautumisen myötä maa on avautunut
myös muilla tavoilla ja jopa olympialaisten kaltaisen
megatapahtuman järjestäminen vaikuttaa nykyään
mahdolliselta.
Pekingin työmaa
Helmikuun 2001 äänestys oli tietenkin vasta alku itse
olympiaprosessille. Todellinen työ alkaa kisaisännyy-
den varmistuttua, ja vasta seuraavien vuosien raken-
nusurakan jälkeen nähdään, miltä olympialaiset pe-
kingiläisittäin oikeasti näyttävät.
Tällä hetkellä voidaan kuitenkin jo melko varmasti sa-
noa, että vuoden 2008 olympiakisat tulevat olemaan
järjestelyiltään kaikkien aikojen kalleimmat. Se on
helppo ymmärtää, kun tarkastelee, kuinka paljon olym-
piakisat ovat reilussa sadassa vuodessa paisuneet.
Kun ensimmäiset modernit kesäkisat järjestettiin
Ateenassa 1896, kisoihin osallistui vain 13 maata, eikä
kilpailulajejakaan ollut kuin 43. Ateenassa vuonna
2004 maita oli jo 202 ja lajeja 303. Pelkästään urheili-
2008 olympiakisat tulevat olemaanjär j e s t e ly i l t ään ka ikk i en a iko -j en ka l l e immat .
2000 - luvu l l a K i ina näyt tää ku i t enk in hy -v in er i l a i s e l t a ku in Maon a ikana .
17
pol e em i
joita on siten Pekingiin tulossa yli 10 000. Tämän li-
säksi vuonna 2008 kaupunkiin saapuu luonnollisesti
myös toimitsijoita, toimittajia, kisaturisteja… Ihmis-
massat eivät sinänsä ole uusi asia yli 1,2 miljardin
asukkaan maassa. Olympiaturistien vaatimukset ovat
kuitenkin uudenlaisia.
Huomattavia ongelmia syntyy jo Pekingin liikenne-
järjestelyissä. Liikenneruuhkat kaupungissa ovat mas-
siivisia ilman olympialaisiakin, sillä kapeita katuja ei
yksinkertaisesti ole suunniteltu kasvavalle yksityis-
autojen armeijalle. Liikenneruuhkien luonnollisena
seuralaisena tulee myös huomattava pakokaasuon-
gelma. Yksityisautoilua joudutaan todennäköisesti ra-
joittamaan kisojen aikana jo pelkästään ilmanlaadun
takia. Sitä ennen kaupunkiin pitäisi kuitenkin saada
rakennetuksi toimiva joukkoliikenne. Kaupungin saas-
teongelmat eivät sitä paitsi selity pelkällä liikenteellä.
Mitä todennäköisimmin alueen teollisuutta joudutaan
hillitsemään rajusti, jolloin kokonaisia tuotantolaitok-
sia täytyy sulkea tai siirtää pois Pekingistä. Toisaalta
Pekingissä on myös toisenlainen käytännön ongelma:
hyvin suuri osa kiinalaisista ei nimittäin puhu kiinan
lisäksi mitään muita kieliä. Länsimaisen olympiatu-
ristien palveleminen ei kuitenkaan kiinaksi välttämättä
onnistu. Seuraavien neljän vuoden aikana niin tak-
sikuskit kuin ravintoloitsijat joutuvatkin urakalla pe-
rehtymään englanninkielen saloihin.
Kaiken tämän lisäksi olympialaiset vaativat tietenkin
myös konkreettisia kisapaikkoja. Joitain kisa-areenoita
Pekingissä jo on, mutta niistäkään moni ei täytä olym-
piakomitean kriteereitä ennen suurta remonttia. Ra-
kennuslistalla taas on muun muassa 80 000 katsojan
stadion ja lähes parinkymmenen tuhannen katsojan
uima- ja sisäurheilustadionit. Rehellisyyden nimissä
Kiinan kisavalmistelut näyttäisivät kuitenkin olevan
paremmin hoidossa kuin taannoin Ateenassa, jossa
osaa kisapaikoista viimeisteltiin vielä avajaisten ai-
kana.
Jos Pekingin kisajärjestelijöillä on edessään tavallis-
ta suurempi urakka, tuntuu heillä olevan myös poik-
keuksellista mielikuvitusta. Tästä esimerkkinä aina-
kin vielä kisahakemuksessa esitetty lupaus kärrätä
Tiananmenin aukiolle 280 tonnia hiekkaa rantalento-
palloilun kisa-areenaa varten. Hieman marginaalissa
olevat rantalentopalloilijat pääsisivät tässä järjeste-
lyssä kertaheitolla pelaamaan suurin piirtein niin kes-
keiselle paikalle kuin Pekingissä ylipäätään on mah-
dollista. Toisaalta paikka on edelleen se sama, jossa
armeijan tankit veivät hengen sadoilta demokraatti-
sia uudistuksia vaatineilta opiskelijoilta. Kisojen tuo-
minen tuolle surullisenkuuluisalle aukiolle olisi ennen
kaikkea symbolinen ele menneisyyden taakse jättä-
miseksi. Eri asia on, kuinka paljon tätä elettä arvos-
taisivat ne kiinalaiset, jotka ovat edelleen pidätettyi-
nä vuoden 1989 mellakoiden takia.
Urheilun juhlaa
Olympialaisten rakentaminen on siis suururakka, mut-
ta valtaosa kiinalaisista tuntuu pitävän tätä kaikkea sen
arvoisena. Kiinalaisille kisat ovat tavallistakin tärkeäm-
mät ja niillä halutaan myös osoittaa, että Kiina on ny-
kyään maailman johtavia maita kaikilla elämänalueilla.
Tämän ei siis tule näkyä ainoastaan sujuvissa kisajär-
jestelyissä, vaan myös varsinaisissa urheilusuorituk-
sissa.
Niin tosiaan, kyllähän olympiakisoihin kuuluu myös
urheilua. Siihen Kiina panostaa vähintään yhtä täysil-
lä kuin muihinkin järjestelyihin. Olympialaisten isäntä-
maalla on aina mahdollisuus osallistua jokaiseen ki-
soissa urheiltavaan lajiin. Kreikassa tämä johti lähes
18
un i
valmennettavien liikkumista, myös koko heidän muu-
ta elämäänsä. Näin urheilijat pidetään kokonaisvaltai-
sesti kurissa ja vaikkapa häiritsevät romanssit ja muut
epätoivottavat tekijät kitketään tehokkaasti pois. Kii-
nan valmennuspolitiikka on monivuotinen ja kokonais-
valtainen prosessi.
Tämän tyyppiset ajatukset kuulostavat kuitenkin jopa
epäinhimillisiltä. Meidän mielestämme myös olympia-
urheilijoille kuuluisi oikeus omaan elämään. Tulokset
puhuvat kuitenkin omaa kieltään: samaan aikaan kun
Kiina vei Ateenassa yhteensä 32 kultamitalia, meidän
oma Suomemme pärjäsi… no, aika paljon huonommin.
Syyt siihen ovat selviä, sillä tokihan lapsesta asti teho-
valmennuksessa ollut urheilija pärjää kisoissa vasta
pari vuotta tosissaan harjoitellutta kilpakumppaniaan
paremmin. Kysymys onkin lähinnä siitä, mitä kaikkea
urheilijat ovat valmiita uhraamaan olympiamenes-
tyksensä takia.
Kohti uutta, avoimempaaKiinaa?
Olympiaisännyyden myötä Kiina joutui entistä tiukem-
min kansainvälisen suurennuslasin alle. Ihmisoikeus-
järjestöt toivoivat tämän tarkoittavan sitä, että Kiina
tosiaan kiinnittäisi entistä enemmän huomiota kansa-
laistensa oikeuksiin. Tämän suuntaisia lupauksia Kii-
na onkin esittänyt. Eri asia on, onko se valmis myös
toteuttamaan lupauksensa. Ilmeisesti vastaus on kiel-
teinen, ainakin jos ihmisoikeusjärjestöiltä kysytään.
Amnesty Internationalin mukaan olympialipun luovut-
taminen Pekingiin ei ole nimittäin näkynyt oikeastaan
millään tavalla maan ihmisoikeustilanteessa.
Olisi toki naiivia olettaa, että Kiina kykenisi paranta-
maan hetkessä pahat tapansa yhden ainoan urheilu-
tapahtuman takia. Ihan kaikkea maailmallakaan ei silti
kokonaisen baseball-joukkueen maahantuontiin. Kii-
nasta urheilijoita löytyy kuitenkin rutkasti ihan omas-
ta takaa, eikä menestyksessäkään ole ollut valittamis-
ta. Ateenassa Kiina ylsi kaikkien aikojen parhaimpaan
tulokseensa. Mitaleita tuli kaiken kaikkiaan 63 – mitali-
tilastossa maa oli toisena urheilun perinteisen huippu-
maan Yhdysvaltojen jälkeen. Ateena oli tietenkin vain
välietappi: 2008 on se, mihin kaikki kiinalaiset urheili-
jat tällä hetkellä tähtäävät.
Kiinan keinot urheiluvalmennuksessa ovat kuitenkin
herättäneet maailmalla kritiikkiä, sillä ne poikkeavat
huomattavasti siitä, mihin vaikkapa suomalaisissa
urheiluseuroissa on totuttu. Mitään uutta ei Kiinan
valmennusmenetelmissä varsinaisesti ole, sillä ne
muistuttavat huomattavasti sitä, mihin ainakin taka-
vuosien Neuvostoliitossa totuttiin. Kiinassa urheilus-
sa lahjakkaiksi osoittautuneet lapset poimitaan jo var-
hain joukosta ja heidät erotetaan perheistään. Itse
valmentautuminen tapahtuu sitten valtiollisesti joh-
detuissa urheilukouluissa muiden lahjakkaiden lasten
seurassa. Kouluissa kontrolloidaan tarkasti paitsi
19
pol e em i
haluta suvaita. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on jopa
kehottanut maailman valtioita boikotoimaan Pekingin
kisoja maan ihmisoikeustilanteen takia. Aivan erityi-
sen happamasti Toimittajat ilman rajoja suhtautuu
maan sananvapaustilanteeseen. Toimittajien työtä
rajoitetaan Kiinassa edelleen järjestelmällisesti. Käy-
tännössä tämä näkyy pidätyksinä, vankeustuomioina
ja laajana sensuurina. Lisäksi Kiina pyrkii edelleen
kontrolloimaan tiukasti myös kansalaistensa Inter-
netin käyttöä. Ihmisoikeusjärjestöt liittävät Kiinan
“ansioluetteloon” lisäksi vähemmistökansojen sor-
tamisen, kidutuksen, laajamittaiset teloitukset ja kan-
salaisten “uudelleenkouluttamisen” erityisten työlei-
rien avulla.
Olympialaisten taas väitetään näkyneen ihmisoikeus-
tilanteessa, mutta vain negatiivisesti. Pekingin uusi-
en olympiarakennelmien alta kaupungista on puret-
tava suuri määrä vanhoja rakennuksia. Tämä proses-
si vie kodin arviolta noin miljoonalta ihmiseltä. Kisa-
järjestäjien mukaan näille ihmisille ollaan tarjoamas-
sa uusia kerrostaloasuntoja. Kaikki asukkaat eivät kui-
tenkaan ole olleet tyytyväisiä viranomaisten toimiin.
Kansalaisten mielenilmauksiin taas ei ole suhtaudut-
tu erityisen suvaitsevaisesti: mielenosoittajia on pi-
dätetty ja heitä avustavien asianajajien työtä on häi-
Lähteitä:Mykkänen, Pekka, Kiina rynnistää huipulle. Kustannusosakeyhtiö Nemo,Helsinki 2004.Sami Sillanpään artikkelit Helsingin Sanomissa heinä- syyskuussa 2004.Pekingin kisajärjestäjien virallinen sivusto: http://en.beijing-2008.org/Suomen olympiakomitea: http://www.noc.fiAmnesty International (kansainvälinen sivusto): http://www.amnesty.org/
ritty. Toisaalta Pekingin olympialaisten nimissä teh-
tyihin ihmisoikeusuudistuksiin kuuluu myös “inhi-
millisemmän” kuolemaantuomittujen teloituspaikan
rakentaminen kaupunkiin. Uusissa tiloissa teloitukset
olisi tarkoitus hoitaa myrkkyruiskeella, jota pidetään
monia muita teloitustapoja ihmisarvoisempana mene-
telmänä. Tämän tyyppiset parannukset eivät kuiten-
kaan miellytä ihmisoikeustarkkailijoita, sillä esimer-
kiksi Amnesty vastustaa yleisesti koko kuoleman-
rangaistusta. Inhimillisemmät menetelmät eivät siten
auta, kun lopputulos merkitsee joka tapauksessa tuo-
mitun hengen menettämistä.
Miten meidän sitten pitäisi suhtautua tämäntyyppisiin
uutisiin? Voiko olympialaisista vuonna 2008 tulla sa-
manlainen näytelmä kuin aikanaan Berliinin olympia-
laisista vuonna 1936? Tätä ainakin Toimittajat vailla
rajoja tuntuu pelkäävän. Myös monet muut tarkkailijat
ovat suhtautuneet Kiinan kisoihin hyvin varautuneesti.
Kiinassa taas on jo useaan otteeseen syytetty muuta
maailmaa siitä, että he sotkevat olympialiikkeeseen ai-
heita, jotka eivät yksinkertaisesti siihen kuulu. Pekingin
kisajärjestäjät ovat kuitenkin harvinaisen väärässä väit-
täessään, ettei kuulantyöntöön tai sulkapalloon liittyi-
si lainkaan politiikkaa. Pekingissä tämä näkyy harvi-
naisen selvästi.
Vo iko o lymp ia la i s i s ta vuonna 2008 tu l l a saman la inennäytelmä kuin aikanaan Berl i inin olympialais ista vuonna1936
20
un i
Maailma näyttää varmasti kummalliselta lattianraosta tarkasteltuna. Kun tähän yhdistää sen, että makaisi vielä
kaiken aikaa selällään ja tuijottaisi ylöspäin, alkaisi maailman avaruus varmasti pidemmän päälle ahdistaa. Ymmär-
rän siis hyvin, minkä takia pienet lapset lähtevät ennemmin tai myöhemmin liikkeelle ja nousevat ihmisille niin
tavalliseen pystyasentoon. Joonatanin vielä ollessa niin pieni, että hän vain makasi selällään, tein tutkimusmatkan
vauvan näkökulmaan olohuoneestamme. Tylsän näköistä oli. Sivulla näkyi vähän seiniä, mutta suoraan edessä vain
ankeaa valkoista kattoa.
Niinpä Joonatankin teki kuten kaikki vauvat jossain vaiheessa – hän kiepsautti itsensä mahalleen. Jo tämä näppärä
liike avarsi varmasti suuresti maailmaa. Nyt hän saattoi tutustua lattialtamme löytyviin mielenkiintoisiin asioihin,
kuten mattoihin, leluihin ja leivänmuruihin. Näkökulma isästä ja äidistä muuttui korkealla olevista puhuvista päistä
nenän edessä oleviksi suuriksi varpaiksi.
Harmillisesti kaikki lelut ja leivänmurut eivät osuneet aivan Joonatanin välittömään läheisyyteen, vaan jäivät juuri
ulottuvuusalueen ulkopuolelle. Tästä poika sai kipinän lähteä vaivalloisesti, mutta määrätietoisesti tavoittelemaan
kauempana olevia asioita. Eikä aikaakaan, kun hän kahden käden, kahden jalan ja yhden suun avulla liikutti suh-
teessa tavattoman raskasta keskivartaloaan pitkin kämppäämme. Ryömiminen on kuitenkin varsin rankkaa eikä
kovin energiatehokasta liikkumista, joten kehitystä oli odotettavissa.
PIETARI VUORENSOLA
avartuuMaailma
vaippahuuruja
21
pol e em i
Ongelmana ryömimisessä oli myös se, että se on auttamattoman hidasta hommaa. Isä tai äiti saattoi viedä aivan
nenän edestä juuri sen kiinnostavimman leivänmurun tai napata kiinni vain hetkeä ennen kuin kukkapurkki oli
käden ulottuvilla. Nopeutta oli siis saatava lisää.
Tarkan havainnoinnin jälkeen voin todeta sen, että lapsen liikkumisessa nopeutta lisää käsien ja jalkojen laittami-
nen vartalon alle. Toisin sanoen keskivartalo täytyy nostaa ylös maasta turhaa kitkaa aiheuttamasta. Joonatankin
ymmärsi lopulta, miten tämä tehdään. Tiedätte varmasti tunteen, kun olette unohtaneet käsijarrun autossa päälle ja
lähdette peruuttamaan. Auton takapää tuntuu ikään kuin nousevan ylöspäin. No, näin se toimii lapsillakin. Pian
Joonatan oli noussut konttausasentoon. Seuraava vaihe olikin siirtää jäseniä eteenpäin oikeassa rytmissä ja muis-
taa pitää ainakin kaksi vastakkaista raajaa samaan aikaa maassa. Kun lapsen konttaus lopulta sujuu, sitä voi verrata
matelijan kävelyyn. Jos tuntuu vaikealta kuvitella, katsokaa jokin luontodokumentti krokotiileista. Sillä tavalla aina-
kin Joonatan konttaa.
Konttaaminen ei ole kuitenkaan logistisesti kovin tehokasta liikkumista, koska mahdolliset siirrettävät esineet on
kuljetettava suussa. Kädet on vapautettava liikkumisesta. Ei siis auta muu kuin nousta kahdelle jalalle. Pienen
lapsen tasapaino on kuitenkin yleensä kuin Polhon entisen puheenjohtajan kevätsitsien jälkeen, joten tukea on
jostain saatava. Vanhempien on syytä tarjota jälkikasvulleen riittävän tukevia, oikean korkuisia ja muutenkin
vaarattomia ja imeskelyn kestäviä pintoja kävelyn harjoittelemiseen. Meillä tähän ovat olleet omiaan pirttipöydän
penkit, HOAS:n tarjoamat lämpöpatterit sekä pianon koskettimet, joiden lisäarvona ovat tietenkin ihanat sulosoinnut.
Tähän vaiheeseen Joonatan on siis päässyt liikkumisessaan. Pystyasento on avartanut maailmaa ja tasapainoa
etsitään ankarasti. Kova kiire hänellä on liikkeelle, mutta ehkä seuraavalla kerralla saatte lukea, onko hän jo avannut
sanaisen arkkunsa...
vaippahuuruja
22
un i
Ensimmäiset nuorisovaltuustot perustettiin Suomeen
1990-luvun puolivälissä. Ne syntyivät nuorten tarpees-
ta päästä konkreettisesti mukaan kunnan tai kaupun-
gin päätöksentekoon. Nuorisovaltuustotoiminta on ke-
hittynyt nopeasti. Tiukkoja sääntöjä valtuustoille ei ole
asetettu: niinpä eri kunnissa on luotu hieman toisis-
taan poikkeavia käytäntöjä, jotka on katsottu parhai-
ten itselle sopiviksi. Myös elimen nimi vaihtelee. Mo-
nissa kunnissa se on nimeltään nuorisovaltuusto –
tuttavallisesti ”nuva” –, muita vaihtoehtoja ovat esi-
merkiksi nuorisoparlamentti ja nuorisofoorumi. Toimin-
tatavatkin vaihtelevat. Jotkin nuorisovaltuustot ovat
keskittyneet erilaisten tapahtumien ja tempausten jär-
jestämiseen, toiset taas painottavat konkreettisten
aloitteiden ja lausuntojen antamista kunnan- tai kau-
punginhallitukselle. Varsinaista päätösoikeutta kunnan
asioihin nuorisovaltuustoilla ei ole, mutta useimmiten
nuorisovaltuutetuilla on pääsy lautakuntiin ja puhe-
oikeus niiden kokouksissa.
Nuorisovaltuustojen yleiset tavoitteet ovat kaikkialla
samankaltaiset: halutaan parantaa nuorten vaikutus-
mahdollisuuksia, toisin sanoen pitää aikuiset päättä-
jät tietoisina nuorten halusta olla mukana kotikuntansa
tulevaisuuden suunnittelussa. Nuorisovaltuuston jä-
senet valitaan vaaleilla. Äänestys- ja vaalikelpoisuus-
ikärajat vaihtelevat kunnittain, mutta yleisimmin vaa-
leihin saavat osallistua 13–20-vuotiaat kuntalaiset.
”Teemme runsaasti aloitteita ja kannanottoja kaupung-
inhallitukselle. Meiltä myös pyydetään usein lausunto-
ja”, kertoo eräs nuorisovaltuutettu. Monissa kunnissa
on huomattu, että nuorisovaltuusto voi toimia luonte-
vana osana kaupungin päätöksentekoelimistöä. Tämä
ei silti tarkoita paperinmakuisuutta tai byrokratiaan
kangistumista – suora toimintakaan ei ole nuvalle vie-
rasta.
Lappeenrannassa nuorisovaltuusto on toiminut aktii-
visesti vuosien ajan. Nuvan puheenjohtajan, 16-vuoti-
aan Nelli Okkerin mukaan nuvan tärkein tehtävä on
saada nuoret näkymään. ”Nuorisovaltuusto on loista-
va väylä saada nuorten mielipiteet kuulumaan kaupun-
gin päättäjille. Nuorten oloissa on parantamista”, Ok-
ker sanoo. Erilaisten nuorisotapahtumien järjestäminen
on tärkeä osa nuvan toimintaa. Lappeenrantalaiset
nuvan jäsenet myös osallistuvat kaupungin lautakun-
tien kokouksiin, joissa heillä on äänioikeus. ”Aikuiset
päättäjät suhtautuvat meihin ihan myötämielisesti”,
Okker kertoo.
Lappeenrannassa nuorisovaltuusto tekee yhteistyötä
kaupunginvaltuuston kanssa: nuorilla on omat kummi-
valtuutetut, jotka neuvovat ja opastavat nuvalaisia. Nelli
Okker uskoo, että kummitoiminnan kautta nuoriso-
valtuuston rooli on selkiytynyt kaupunginvaltuutettujen
silmissä. ”Nuorisovaltuusto on kuitenkin sen verran
Nuvalaisia
No in 50 Suomen kunnassa to im i i nykyään nuor i sova l tuus to ta i -par lament t i . N i i den jäsene t ova t akt i iv i s i a nuor ia , j o tka uskovatmahdo l l i suuks i insa va iku t taa ko t ikuntansa as io ih in .
ANNIKKA MALKAVAARA
ei nukuta
23
pol e em i
uusi juttu, että monilla on aika hämärä käsitys siitä, mitä
me oikeastaan tehdään”, Okker toteaa. Viimeksi Lap-
peenrannan nuorisovaltuusto laati kaupunginhallituk-
selle aloitteen ”kulttuurikortista”, jolla kaikki kaupun-
gin yhdeksäsluokkalaiset pääsisivät ilmaiseksi teatte-
riin ja kaupunginorkesterin konsertteihin. Seuraavaksi
nuoret aikovat puuttua julkisen liikenteen maksuihin.
”Tällä hetkellä Lappeenrannassa opiskelijat eivät saa
mitään alennuksia bussilipuista. Asia pitäisi korjata”,
Okker mainitsee.
”Aivan varmasti nuoret voivat vaikuttaa asioihin, jos
haluavat!” huudahtaa Lohjan nuorisovaltuuston vara-
puheenjohtaja ja tiedottaja, 17-vuotias Olli-Pekka Lamp-
pu. Hänen mukaansa ongelma on se, että nuoret eivät
itse tiedä tarpeeksi. ”Olisi hyvä, jos nuoret olisivat kiin-
nostuneempia yhteisistä asioista”, sanoo Lamppu.
Myös nuorisovaltuuston olemassaolo ja tarkoitus on
monille epäselvä. ”Haluamme vaikuttaa Lohjan asioi-
hin ja saada päättäjät huomaamaan meidät. Nuorten
pitäisi tietää, että on taho, jolle voi tarvittaessa valit-
taa asioista. Me voimme viedä terveisiä eteenpäin”,
Lamppu sanoo.
Kysymys äänioikeusikärajan laskusta kuntavaaleissa 16
vuoteen saa nuvalaiset mietteliäiksi. ”Vaikea sanoa”,
toteaa Olli-Pekka Lamppu. ”Monet 16–17-vuotiaat osai-
sivat varmasti äänestää fiksusti – jotakuta muutakin
kuin Aku Ankkaa. Toisaalta on paljon nuoria, jotka tie-
tävät politiikasta hirveän vähän. Tarvittaisiin lisää tie-
toa, esimerkiksi kouluissa voitaisiin puhua aiheesta
enemmän.” Nelli Okker on vahvemmin sitä mieltä, et-
tei äänestysikärajaa tarvitse laskea. ”Useimmat äänes-
täisivät varmaan henkilöä, kun puolueita ja niiden pai-
notuksia ei oikein tunneta.”
Nuoret valtuutetut eivät miellä itseään poliittisiksi
broilereiksi. ”Totta kai nuvalaiset ovat kiinnostuneita
vaikuttamaan asioihin. Ei se silti tarkoita sitä, että meis-
tä kaikista tulisi poliitikkoja, eikä nuvan jäsenyys var-
sinaisesti auta ketään esimerkiksi kuntavaaleissa.”
Nelli Okker muistuttaa, että nuorisovaltuuston jäsenet
ovat puoluepoliittisesti sitoutumattomia. Valtuutetut
painottavat kuitenkin nuvan roolia opettavana koke-
muksena. ”Tässä pääsee näkemään, millaista kunnal-
lispolitiikka on. Saa huomata, ettei se niin kamalaa ole-
kaan”, nuoret toteavat.
Lisätietoa:Nuorten ääni ja kunnantalon heikko kaiku.Paakkunainen, Kari (toim.). Nuorisotutkimus-verkosto/Nuorisotutkimusseura 2004.www.alli.fiwww.kunnat.netwww.nuoretvaikuttajat.fiwww.valtikka.fi
24
un i
reetta
leskinen
Ajatusleikki: miltä näyttäisikään Neuvostoliitto nyt?
Millainen olisi maailma, jos historiassa jotkin asiat oli-
sivat menneet toisin? Ajatus 2000-luvulle selvinneestä
Neuvostoliitosta tuntuu nyt tietenkin mahdottomalta.
Vaihtoehtoiset historiat ovat parhaimmillaankin vain
jälkiviisasta spekulointia ja jossittelua.
Eri asia on kirjoittaa siitä, mitä olisi voinut tapahtua
kuin mitä voisi tapahtua. Se, miltä kuva 2000-luvun Neu-
vostoliitosta näyttää, riippuukin paljolti siitä, milloin se
on piirretty. Vielä 1980-luvulla Neuvostoliiton hajoami-
nen vaikutti epätodennäköiseltä. Ehkäpä Gorbatshov
olisi saavuttanut tavoitteensa ja luonut Kiinan tapai-
sen talousihmeen, pehmeämmän ja avoimemman,
mutta kilpailukykyisen kommunistimaan? Tai kenties
elokuun 1991 vallankaappaus olisi onnistunut, ja Neu-
vostoliitto olisi nyt vanhojen partojen kaitsema tiukas-
ti vartioitu jätevuori? Tuolloin tulevaisuus oli vielä avoin;
rajat visioille antoi vain mielikuvitus.
Kun Hrushstsevin seuraajatahtoo, sataa
Neuvostoliitossa todella luotiin tulevaisuudenkuvia, jot-
ka sosialistisen hengen mukaisesti pursusivat uskoa
edistykseen. Jälkeenpäin on vaikea erottaa, mikä visi-
oissa on propagandaa ja mikä todellista luottamusta
kommunistisen järjestelmän mahdollisuuksiin. Jälki-
viisaan lukijan kannalta tämä on kuitenkin samante-
kevää; visiot neuvostotulevaisuudesta tuntuvat kaikki
yhtä huvittavilta. Eräs neuvostoliittolaisista tulevaisuu-
denennusteista on moskovalaisten lehtimiesten
M.Vasiljevin ja S.Gustshevin vuonna 1959 Komsom-
olskaja Pravdassa julkaisema ”huomionarvoinen” ar-
tikkelisarja Neuvostoliitosta 2000-luvulla. Artikkelisar-
jan pohjana on 29 neuvostoliittolaisen tiedemiehen ja
teknikon haastattelut. Suomen Kuvalehti esitteli artik-
VEERA NISONEN
Neuvostoliitto
Ö i seen a ikaan pa i s taa Moskovan oma aur inko mi l j oonan k i l ova t int eho l l a . Kun Hrushs t sev in seuraa ja tah too , sa taa . Ja Neuvos to l i i -t on kansa la inen e lää onne l l i s ena mukavuuden keske l l ä , vo i s i ehkäsanoa y le l l i syyden .
vuonna 2000
25
pol e em i
kelisarjan seuraavaan tapaan: ”Öiseen aikaan paistaa
Moskovan oma aurinko miljoonan kilovatin teholla. Kun
Hrushstsevin seuraaja tahtoo, sataa. Ja Neuvostoliiton
kansalainen elää onnellisena mukavuuden keskellä –
voisi ehkä sanoa: ylellisyyden” (SK 36/59). Tällaiselta
tulevaisuuden Neuvostoliitto siis näytti 1950-luvulla.
Ei hullummalta!
Pisaranmuotoinen läpi-kuultava muovi-ihme
1950-lukulaisen vision mukaisessa uuden vuosituhan-
nen Neuvostoliitossa tiede on kehitetty huippuunsa ja
yhteiskunta on läpeensä moderni. Varsin futuristinen
Neuvostoliitto tarjoaakin paljon kummallisuuksia, esi-
merkiksi auton, jota ei tarvitse ohjata ollenkaan, kul-
jettajan käskyt riittävät. ”Autoilijat voivat kiinnittää
huomionsa muihin asioihin kuin tiehen ja liikenteeseen.
He voivat lukea, kuunnella radiota, katsella televisiota
tai jutella lasin ääressä”, Vasiljev ja Gustshev kerto-
vat. ’Malli 2007’, ”pisaranmuotoinen läpikuultava muo-
vi-ihme” onkin monella tapaa kuin taksi: sen voi ottaa
sieltä missä se satutaan näkemään ja jättää minne ha-
lutaan – eihän ideaalissa neuvostoyhteiskunnassa ole
yksityisomaisuutta. Auton käyttö on maksutonta, mutta
sitä kontrolloidaan: ” - - ne robottiaivot, jotka toteutta-
vat matkustajien käskyt, ovat niin hyvin suunnitellut,
että ne kieltäytyvät suorittamasta kiellettyjä ajoja” –
mitä nämä ’kielletyt ajot’ sitten olisivatkaan.
Omavarainen kuu
2000-luvun Neuvostoliitossa ei ympäristöasioista kan-
neta turhaa huolta. Neuvostoliiton tiedeakatemian jä-
sen Valeri Ivanovitsh Popkov kertoo ylpeänä sähkön-
kulutuksen todennäköisesti nousevan 190 miljardista
kilovattitunnista 20 000 miljardiin. Eikä ihme että säh-
köä kuluu, sillä 2000-luvulla kaikkien Neuvostoliiton
leveillä ja suorilla kaduilla iloisesti liikuskelevien ihmis-
ten vaatteet ovat tekokuitua ja turkikset ja jalkineet
tekonahkaa. Miten miellyttävää! ”Vuonna 2007 tehdään
kaikki keinotekoisista materiaaleista”, Tiedeakatemi-
an päällikkö kehaisee.
Moskovajoen vesi on 2000-luvulla kirkasta kuin kristalli,
ja peltoalueita hankitaan pumppaamalla vettä Gib-
raltarilta. ”Tämä tietysti edellyttää, että vallitsee rau-
ha ja ystävyys ja kansainvälinen yhteistyö”, artikkelis-
sa muistutetaan.
2000-luvulla neuvostoliittolaiset ahertavat myös ava-
ruudessa. Kuusta tehdään itsenäistä, jotta kalliita
ruokakuljetuksia sinne ei tarvitsisi enää järjestää. Poh-
joisesta pimeydestäkin on päästy: 2000-luvun Neuvos-
toliitossa on päivä yötä päivää, sillä 30-40 kilometriä
Punaisen torin yläpuolella paistaa tekoaurinko. Mil-
joonan kilovatin tehon vaativan auringon arvellaan
voitavan sytyttää uudenvuodenyönä 2000. Lämpöä tu-
levaisuuden Neuvostoliitossa tosin on muutenkin riit-
tämiin sen jälkeen kun ilmastossa tapahtuneen vallan-
26
un i
kumouksen ansiosta tammikuun keskilämpötila on
noussut kymmenellä asteella. Mikäs siinä neuvostokan-
salaisen: keinonahkakuteissakaan ei enää palele.
Toteutumattomien unelmienglooria
Viisikymmentälukulaisessa visiossa neuvostovaltio
näyttää olevan yksi suuri infrastruktuuri, jossa kansa-
laiset ovat näkymättömiä. Tässä mielessä Gustshevin
ja Vasiljevin ennustus taisi toteutua: Neuvostoliitosta
tuli raskaita rakenteita ja tekniikkaa, ihmiset unohtui-
vat. Ennustuksilla on tapana käydä toteen, ainakin osit-
tain, ja siksi niille ei sovi liiaksi nauraa. Vielä vähem-
män naurattavat kuitenkin toteutumattomat haaveet.
Jos Neuvostoliitto 2000 –artikkelisarjan tekijät olivat
edes puoliksi tosissaan, jos he todella uskoivat luovansa
paremman tulevaisuuden, heidän toteutumattomissa
visioissaan on särkyneiden unelmien riipaisevaa dra-
matiikkaa – ja kauneutta: ”Moskovan yläpuolelle sput-
nikit piirtelevät kultajuovia. Ja kaukana, korkealla
päämme yläpuolella kohoaa keinotekoisen auringon
säteiden valaisemana muistomerkki, joka esittää val-
takunnan perustajaa, Vladimir Iljitsh Leniniä”.
Lähde: Suomen Kuvalehti 36/59
Vuonna 1962 Neuvostoliiton tulevaisuus näytti valoisalta. Neuvostoliitto-leh-den numerossa 63/1962 julistaa pistetilanteen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojentalouskilpailussa olevan 9.2:1 Neuvostoliiton hyväksi ja uskoo vakaasti kehi-tyksen suunnan pysyvän samana: ”Toiset ovat taipuvia syyttelemään historiaaoikullisuudesta. Sellainen moite ei ole oikeutettu. Sivilisaatiomme kehitys osoit-taa historiallisten muutosten lainalaisuuden. Sen vaikutuksesta vanha aika-kausi joutuu väistymään voittoisana esiinmarssivan uuden ja nuoren tieltä”.Joskus uudesta kuitenkin tulee vanhaa. Siitäkin huolimatta että vuoden 1962aikana ” - - suoritettiin maailman ensimmäiset avaruuslennot, pantiin käyntiinmahtavia sähkölaitoksia, saatiin valmiiksi yli 800 suurta tehdasta, otettiin asut-teille 2,2 miljoonaa kaupunkihuoneistoa ja 0,5 miljoonaa perheasuntoa maa-seudulla.”
27
pol e em i
Ihmiset näkevät unia. Nukkuessamme me siis kuvitte-
lemme mitä merkillisimpiä asioita, jotka eivät ole tot-
ta. Unien ainekset ovat meille kuitenkin tuttuja, ja enim-
mäkseen vain sekoittuneet tavoilla, jotka saattavat tun-
tua melkoisen merkillisiltä: tiedekuntatentti pidetään
mummolassa ja tenttiä valvoo Urho Kekkonen, ja sit-
ten ollaaankin aivan luontevasti laivamatkalla Tim-
buktuun ja Jorma Ollila kaataa kengästään muu-
milimua mukiin kaikille tenttiin osallistujille. Unet ovat
tavallaan fiktion äärimmäinen muoto. Psykologien
kirjoitelmista olen ymmärtänyt, että unet ovat meille
äärimmäisen tärkeitä, koska niissä me käsittelemme
kaikenlaisia ongelmiammme, myös niitä, joita emme
valveilla ja ”järjissämme” ollessamme edes tiedä ole-
vankaan.
Muutama vuosi sitten Historiallisessa Aikakauskirjas-
sa Jari Ehrnroth huomautti historiankin olevan tietys-
sä mielessä fiktiota. Historia ammentaa asioita todelli-
suudesta, mutta järjestää ne paperille, kertomukseksi
ja siten tarinaksi ihmisen mieleen ja mielikuvitukseen.
Tähän voisi lisätä senkin, että historia käsittelee mää-
ritelmällisesti asioita, joita ei enää ole, menneisyyttä.
Saksan Demokraattista Tasavaltaa ei ole nykyään ole-
massa, ja kirja derkkumaailmasta on kertomus jostain,
jota ei siis enää ole olemassa. Se on myös kirja, kokoel-
ma selluloosalle levitettyjä musteläiskiä, joista lukija
muotoilee mielikuvia ja ajatuksia – tavallaan fiktiota
sekin.
Unet ovat fiktiota, kuvitelmaa, ja historiakin on tietys-
sä mielessä kuvitelmaa. Näiden välimailla on sitten se,
mitä me yleensä kutsumme fiktioksi: erilaiset sadut,
tarinat, kertomukset sun muut, tietoisesti sepitetyt ta-
rinat, jotka periaatteessa eivät ole totta. Niitäkin on
monenlaisia. Jotkin Franz Kafkan kertomukset toimi-
vat aivan unien tavalla (pitäisikö niitä ”ymmärtää”?),
kun taas Kalle Päätalo kirjasi tunnollisesti oman elä-
mänsä 26-osaiseksi romaaniksi. Romaanikirjailija saat-
taa ammentaa osapuilleen kaiken kirjoittamansa omas-
ta elämästään, mutta kun se on valunut paperille, se ei
enää ole kirjailijan omaa elämää, siis totta, vaan siitä
on tullut jotain muuta, fiktiota. Minämuotoinen kertoja
ei enää ole kirjailija itse, vaan fiktiivinen minä, jokin
kuviteltu hahmo. Todellisuus on muuttunut taruksi.
Uni, taru ja todellisuus voivat kietoutua toisiinsa aika
jännittävillä tavoilla. Taivalkosken Jokijärvelle voidaan
mennä katsomaan vaikkapa sitä isoa kiveä, josta Kalle
romaanissaan kertoi, ”oikea” Antti Rokka on löydetty
ajat sitten ja jopa Macondoa on sijoiteltu Kolumbian
kartalle. Toisaalta taas Salvador Dalín maalaukset am-
mentavat unista ja mielikuvituksesta, mutta ne kuvat
ovat myös osa todellisuutta, samoin kuin monet histo-
rian vanhat väittämät. Nykyään me tiedämme, ettei vii-
kinkien kypärissä mitään sarvia ollut, mutta se ei estä
ketään käyttämästä sarvikypärää viikinkien ja skan-
dinaavisuuden merkkinä. Riittää, että kaikilla on syvään
juurtunut mielikuva skandinaavisesta viikingistä, jon-
KLAUS LINDGREN
Kekkonen mummolassa
kolumni
28
un i
ka kypärässä on sarvet. Kun tarina on kerrottu ja kuun-
neltu, siitä on tullut osa todellisuutta.
Historia on muistamista. Omassa elämässämme me
muistamme todellisia tapahtumia ja asioita, mutta
myös kuulemiamme (tai lukemiamme tai näkemiämme)
tarinoita ja uniamme. Lisäksi meillä on valveilla olles-
sammekin mielikuvituksemme, joka tuottaa kaikenlais-
ta. Nämä kaikki lienevät mielessämme melkoisen sa-
malla tavalla, ja tunnetusti nämä muistikuvat saatta-
vat sekoittua, muuntua, kulua ja unohtua. Itse asiassa
näin käy jossain määrin meille kaikille, mutta se ei saa
olla kovin vakavaa. Me tarvitsemme tavallaan erään-
laisen lähdeviitteen jokaisen mielikuvamme yhteyteen,
merkin, joka kertoo mielikuvan kategorian ja alkupe-
rän: mielikuva Kekkosesta mummolassa oli unta, kuva
Kekkosesta kalastamassa on peräisin kirjallisuudesta.
Mielikuva poliittisen historian tutkijasta, joka puhuu
Kekkosesta, on puolestaan itse koettua. Jos taas väi-
tän muistavani, miten Kekkonen valvoi tenttiä mum-
molassa, minun on syytä hakeutua hoitoon.
Erilaisiin muistikuviin on suhtauduttu aikojen saatos-
sa eri tavoin. Australian aboriginaaleilla kaikki alkaa
uniajasta, ja yleisemminkin esimoderneille kulttuureille
on varsin tyypillistä, ettei myyttien ”todellisuudella”
ollut niin suurta merkitystä. Samoin keskiajan Euroo-
passa oli aivan asianmukaista väärentää asiakirjoja,
koska näin niistä tuli ”todellisempia” kuin mitä ne
muuten olivat. Vielä 1600-luvulla Olaus Rudbeckius
ahkeroi lähteidensä parissa tavoittaakseen todellisen,
syvemmän todellisuuden ja löysikin sen: ruotsalaiset
olivat maailman vanhin kansa. Jos taas nykyaikana joku
ryhtyy sepittämään vaikkapa suomalaisille uljasta men-
neisyyttä nojaamalla lähteiden runolliseen valikointiin
ja ”syvempään” tulkintaan, hän siirtyy oitis huuhaa-
tieteilijöiden joukkoon. Unien ja tarinoiden kiehtovat
maailmat eivät enää kelpaa, vaan vastassamme on
arkistomapista päätään nostava historiantutkija, joka
kuivakkaasti kysyy lähdeviitettä. Historiantutkimuksen
peruskysymys taitaa sittenkin olla ”wie ist es eigentlich
gewesen”, kaikkine ongelmineenkin. Unia voimme näh-
dä sitten yöllä, omalla, vapaalla ajallamme.
kolumni
29
pol e em i
Tiistai-iltaisin heitän tiedenaisen viittani sivuun. Avaan television ja vietän laatuaikaa Sinkkuelämää-sarjan parissa,
joka kuuluu nykyisin lähestulkoon jokanaisen yleissivistykseen. Sarjan viehätys perustuu osaltaan siihen, että sen
käsittelemillä aiheilla on oikeasti kosketuspintaa todelliseen elämään. Kroonisesta rahapulasta kärsivänä nuorena
opiskelijaneitona joudun tosin ensin tekemään pientä hienosäätöä: vaihdan Manhattanin pilvenpiirtäjät Alek-
santerinkatuun ja Itäkeskuksen Tallinnanaukioon, taksiajelut Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen siniseen
kuukausilippuun, ja Pradan ja Guccin sijaan käyn shoppailemassa Henkkamaukassa. Tämän jälkeen kuitenkin osaan
kuvitella itseni keskustelemassa omien ystävieni kanssa aivan samoista aiheista kuin virtuaalibestikseni Carrie,
Samantha, Charlotte ja Miranda. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut kiusallista ahdistusta heidän seurassaan. He
ovat kaikki upeita, tyrmäävän kauniita ja menestyviä uranaisia, joiden maailma tuntuu silti pyörivän yhden ainoan
taikasanan ympärillä: mies. Minkälainen, mistä, miten – MIKSI? Heillä on ihmissuhteita, mutta ei parisuhdetta, mikä
sitten nollaakin kaiken muun. Tästä voi siis pätellä, ettei itsenäinen ja näyttävä nainen voi yksin rakentaa itselleen
täydellistä, onnellista ja tasapainoista elämää, sillä tähän tarvitaan se toinen homo sapiens roikkumaan käsivarres-
ta ja availemaan ovia.
Vaikka siirryn simulaattorillani Upper West Siden cocktailbaareista Unicafe:en, ongelmanasettelu säilyy entisellä-
än. Sinkkunaisen missio on löytää itselleen kumppani ja sen myötä parisuhde. Kun kaksi sinkkunaista menee keske-
nään kahville, kääntyy puhe aina jossain vaiheessa siihen, miten kivaa olisi löytää joku. Mikäli jommalla kummalla
on käynnyt flaksi, siirrytään puolestaan pohtimaan syitä siihen, miksi “se” ei ole soittanut ja raivokkaaseen
keskustelunpätkien, tekstiviestien ja hymiöiden analysointiin. Miehille tiedoksi, että olisitte tyrmistyneitä siitä, kuinka
syväluotaavia luonneanalyyseja ja kaikkea muuta voimme päätellä esimerkiksi niistä 160 merkistä, joita usein
puolihuomiossanne paremman tekemisen ohessa meille näpyttelette. Tämän kaiken keskeyttää ikkunan ohi käsi
kädessä kävelevä vastarakastunut imelä nuoripari, jolle ensin näytetään keskisormea, mutta jonka perään sen jäl-
keen katsellaan kaihoisasti kateellisen surullisena.
Kaksi sinkkunaista saattaa myös lähteä keskenään kaupungin yöelämään eli radalle. Tämä on varsin osuva termi,
sillä pintapaikat muistuttavat usein kilparatoja, ja vauhti niissä on päätähuimaava. Siinä missä miesten järjestämillä
etkoilla keskitytään olennaiseen eli kaljanjuontiin, koostuu naispuolisen juhlijan alkuilta lähinnä erilaisista
kaunistautumisriiteistä. Tämän ohella pitää vielä ratkaista toinen kohtalonkysymys, eli illan dress code, minkä jäl-
keen vasta voidaan siirtyä retkikohteeseen.
Kerttu
-
Kyllikki
Käy kaupassa,osta maitoa,
etsi mies
30
un i
Jos ajattelee kyynisesti, niin nämä paikat, usein romanttisesti lihatiskeiksikin kutsutut, ovat pähkinänkuoressa pi-
meitä savuluolia, joihin pitää maksaa sisäänpääsymaksu kuten ala-asteen diskoon, soittolistat koostuvat tismalleen
samoista listahiteistä, illan vika biisi on taatusti Bon Jovin Always ja juomien hinnat ovat naurettavia, mikä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jossain vaiheessa löydy sitä sankaria, joka läikyttää ohikulkumatkallaan puolet
tuopistaan päällesi. Paikkojen puolihimmeä valaistus ja loppuillan vastaava olotila usein selittävät sen, että ravintola-
illan päätteeksi saatat antaa puhelinnumerosi narikkajonossa tapaamallesi prinssi rohkealle – mikäli siis sukupuoli-
valistus on mennyt kohdallasi perille ja lähdette kotiin eri takseilla. Niin tai näin, tästä saattaa kuitenkin seurata
yhteydenpitoa, ja lopulta huomaat istuvasi kahvilla tai tuopilla henkilön kanssa, josta tiedät ainoastaan etunimen
(sekin usein muotoa Masa tai Pete) ja johon sinun tulisi tutustua, jotta voisitte rakastua ja tehdä lapsia. Miksi? Siksi
että tämä on normaalia ja näin elämän kuuluu mennä. Jos sanot sukujuhlissa, että unelmasi on mennä naimisiin,
perustaa perhe ja asua omakotitalossa, niin tädit ja papat nyökyttelevät tyytyväisinä. Mutta mikäli ilmoitat, että
naimisiin en mene ja jälkikasvuakin on turha odottaa, niin saat varautua siihen, että joudut perustelemaan kantasi,
sillä tämä on kerrassaan epänormaalia.
Tästä kaikesta yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta painostuksesta seuraa siis se, että sinkkuihmiset kokevat olonsa
vajaiksi, ja apuun tarvittaisiin ahdistuneiden sinkkujen Che Guevaraa, joka voisi heilutella esimerkiksi avioerotilastoja.
Fakta homma kun kuitenkin on, ettei myöskään parisuhde ole välttämättä se täysin autuaaksi tekevä juttu eikä
mikään itsearvo sinänsä. “Mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa” on ihan hyvä elämänohje muillekin kuin
sinkuille. Sinkkuelämää-Carrien sijaan idolini taitaakin olla Aliaksen superagentti-Sydney, joka osaa kung-fua, kaik-
kia maailman kieliä ja herää jopa kuolleista. Valitettavasti romanssi drop-dead-komean agenttikollegan kanssa ei
kestänyt toisen osapuolen (olkoonkin lavastettua) kuolemaa, mutta sitä ei ole aikaa jäädä suremaan, sillä Sydneylla
on kiire pelastamaan maailmaa. Nykypäivän Ruusunen voisi herätä unestaan: enää ei tarvitse odottaa prinssiä
valkoisella ratsulla kertomaan meille, että elämme elämämme onnellisena loppuun asti!
31
pol e em i
Kuuluivatpa lapsuuden olohuoneeseesi sitten ruskea-
kukkaiset verhot ja taistolaislaulut tai musta nahka-
sohva ja pörssioppaat, yksi on varmaa: sympaattinen,
hiippalakkinen ja sosialistinen animaatiohahmo on
vieraillut sinunkin televisioruudullasi. Itäsaksalainen
Nukkumatti saapui maailmanvalloitusmatkallaan suo-
malaisiin olohuoneisiin ensimmäistä kertaa 1970-lu-
vun alussa. Siitä lähtien se on harva se ilta ilmesty-
nyt ruudulle lentäen, polkien, juosten, raketilla, hevos-
kärreillä, reellä, kuorma-autolla, helikopterilla, hai-
karalla, hiihtohissillä, kolmipyöräisellä, sirkusnorsulla,
hiilijunalla, matkalaukulla, purjeveneellä, ilmatyyny-
aluksella, lumikiitäjällä, lakaisukoneella… milloin mil-
läkin kulkupelillä, aina yhtä hurmaavana.
Der Sandmanniksi alunperin kutsuttu, Itä-Saksassa
vuonna 1959 luotu Nukkumatti edusti nykyaikaa ja
edistystä. Unihiekan lisäksi piirroshahmo levitti sosi-
alistista maailmankuvaa. ”Unser Sandmännchen” oli
osa DDR:n ideologista kasvatusta ja esiintyi juhlista-
massa puoleen tapahtumia. Nukkumatti myös seura-
si innokkaasti isänmaan menestystä kunnian kentil-
lä kuten olympialaisissa. Hahmo osoitti arvostuksen-
sa erilaisille ammateille tutustumalla tuotantoon mo-
nelta kantilta: hiippalakki nähtiin jutustelemassa niin
tehdastyöläisten, maanviljelijöiden, rekkamiesten
kuin kaupan alankin toverien kanssa. Matkoillaan pu-
kinpartainen hahmo suuntasi vain alueille rautaesi-
ripusta itään: liikkumavapaus oli rajoitettua myös ani-
maatiohahmolle.
Teknisesti taidokkaasti tehty hahmo karautti katsojien
eteen sadoilla erilaisilla kulkuneuvoilla, jotka kuvastivat
sosialistisen maailman kehittyneintä tekniikkaa. Liik-
kuessaan der Sandmann myös kasvatti lapsia varovai-
suuteen liikenteessä. Moninaisissa kulkuneuvoissa
taitaa piillä piirroshahmon valtavan menestyksen sa-
laisuus. Kukapa Pikku Kakkosta seurannut taapero ei
joskus olisi pohtinut, millä pikkumies seuraavan ker-
ran ruudulle saapuu. Illasta toiseen pieni harmaa-
pukuinen ukkeli körötteli tikasautolla, lumiauralla tai
vaikkapa kukkahaituvalla suoraan lasten sydämeen –
ideologiasta huolimatta.
Nukkumatti –
LIINA LÄNSILUOTO
45 vuotta ja yli 15 000 kertaasosialistista unihiekkaa
“Nukkumat t i , Nukkumat t i las t eni l l o in ku lkee , he i t tää un ih i ekkaa .Pä ivän le ik i t a ika lope t taa on ,kun TV:n i l t asa tu a lkaa . ”
Nukkumatin saksalaiset ja suomalaiset kotisivut:http://www.orb.de/_/sandmann/fuererwachsene/index_jsp.htmlhttp://www.yle.fi/pikku2/historiikki/nukkumatti/nukkumatti.html
”Satu päättyi näin ja lapset käyvät
jo nukkumaan
– siis hyvää yötä.”
32
un i
opintopalsta
Tämä syksy on opintoasioiden suhteen mielenkiintoinen.
Bolognan prosessin mukanaan tuoma tutkintorakenteen
uudistus on saanut kaikki yliopiston laitokset ja opiske-
lijajärjestöt aktivoitumaan tavalla tai toisella. Omalla
laitoksellamme tämä työ on sujunut mallikkaasti. Viime
keväänä laitoksen opetushenkilöstöstä ja opiskelija-
järjestöaktiiveista kootut työryhmät ovat jatkaneet toi-
mintaansa syksyn kuluessa. Kevään ehdottoman koho-
kohdan Gustavelundin kehittämisseminaariin yhteydes-
sä hahmotteltujen tutkintorakenneuudistusten yleisten
ääriviivojen ja tavoitteenasettelujen jälkeen ollaan päästy
itse asiaan eli ydinainesanalyysiin.Ydinainesanalyysissa
on käyty koko tutkintorakenne läpi opintojakso opinto-
jaksolta ja pohdittu, millä tavalla uudesta tutkinnosta
saataisiin parempi kuin vanhasta. Tutkintoa on pyritty
kehittämään sekä opiskelijoiden että opettajien näkö-
kulmasta. Arviointia on suoritettu sekä kunkin opinto-
jaksojen sisältöjen suhteen että laajemmin pohtien, mil-
laisista periodisoinneista ja jäsennyksistä opintokoko-
naisuutemme tulevaisuudessa koostuvat.
Siirtyminen uuteen kaksiportaiseen tutkintoon mullis-
taa opiskelijoiden elämän monin tavoin. Konkreettisesti
tämä näkyy ennen kaikkea sinä, että opintoviikot muut-
tuvat yleiseurooppalaisiksi opintopisteiksi. Tiedekunta
vahvistaa uusien tutkintojen opetusohjelmat todennä-
köisesti maaliskuussa 2005 ja ne tulevat voimaan
1.8.2005. Siirtymäaika on kolme vuotta, mutta nykyisen
tutkinnon suorittajilla on halutessaan mahdollisuus siir-
tyä uuteen. Tähän tiedekunta pyrkii tietysti myös kan-
nustamaan opiskelijoita, sillä uusi tutkinto tulee olemaan
parempi kuin vanha. Opetusuunnitelmien laatimiselle
tämä asettaa erityisiä haasteita, sillä opetuksessa tulee
huomioida yhtä lailla vanhaa kuin uutta tutkintoa suorit-
tavien opiskelijoiden tarpeet.
Opiskelijoiden elämään ja asemaan vaikuttavat vähin-
tään yhtä konkreettisesti hallituksen esitykset yliopis-
tolain muuttamiseksi. Esityksessä ehdotetaan, että ylem-
män korkeakoulututkinnon opinto-oikeus rajataan 7 vuo-
teen. Opintojen enimmäisaikaan ei kuitenkaan lasket-
taisi poissaoloa, joka johtuu asevelvollisuuden suoritta-
misesta tai äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämi-
sestä. Opiskelijalla olisi siten halutessaan mahdollisuus
pitää kaksi välivuotta, jotka eivät vähentäisi opintojen
enimmäisaikaa. Esityksen taustalla vaikuttaa työikäisen
väestön vähenemisestä johtuva tarve lisätä korkeakoulu-
tutkintoja suorittaneiden määrää. Vaikka opiskeluaikojen
nopeuttaminen olisi sinänsä hyväksyttävä tavoite, kei-
not tuntuvat olevan aivan väärät. On ilmiselvää, että opis-
kelujen pitkittyminen johtuu ennen kaikkea siitä, että
opiskelijoille suunnatut opintososiaaliset etuudet eivät
ole lainkaan ajan tasalla. Tästä johtuen suurin osa opis-
kelijoista joutuu käymään töissä opintojen ohessa. Eri-
tyisen räikeänä tämä opintotuen jälkeenjääneisyys suh-
teessa muiden tulonsiirtojen tasoon näkyy asumislisän
kohdalla. Jo valmiiksi alhainen asumislisä ei huomioi lain-
kaan eri paikkakunnilla asuvien erisuuruisia asumismenoja.
Opiskelijajärjestötoiminnan kehittäminen ei itse asias-
sa suuresti poikkea tutkintorakenteen uudistamisesta tai
opetuksen kehittämisestä. Vaikka opiskelijajärjestö – ai-
van kuten yliopistokin – on monella tapaa perinteitä
vaaliva ja kunnioittava organisaatio, uudet ihmiset tuo-
vat joka vuosi uusia ideoita ja aivoituksia mukanaan, ja
tällä tavalla toimintamme elää ja kehittyy jatkuvasti. Tä-
män takia kehoitankin ennen kaikkea uusia opiskelijoita
(ellette ole sitä jo tehneet) aktivoitumaan kiireen vilk-
kaan ainejärjestötoimintaan. Osallistumalla aktiivisesti
toimintaamme huolehditte siitä, että Polho kehittyy juu-
ri teidän näköiseksenne. Kaikki mukaan!
.
Opintopalsta
HENRI ASP
33
pol e em i
Tapahtuu PolhossaPolhon syksy on ollut vauhdikas. Tuttuun tapaan iso osa tapahtumista on pyörinyt uusien opiskelijoiden ympärillä.
Ensimmäiset fuksitapaamiset ja KannuGames järjestettiin jo elokuun puolella. Syyskuussa taas oli luvassa mm.
historian opiskelijoiden yhteinen fuksisuunnistus, fuksisauna ja Kannunvalajien järjestämät fuksiaiset. Kaiken tä-
män huipennukseksi järjestettiin 6.10. Tason ja Polhon fuksiaiset, joissa uudet yhisläiset tutustutettiin tosi-tv:n ih-
meelliseen maailmaan. Seuraavaksi pallo heitetään fukseille, jotka järjestävät vanhemmille opiskelijoille pikkujoulut
25.11. Domman uudessa biletilassa.
Ei Polho toki pelkkää fuksitoimintaa ole. Tason ja Polhon yhteinen futisjengi Torspo on yhä voimissaan ja harjoittelee
kerran viikossa. Torspo osallistuu jälleen yliopiston futissarjaan. Myös futsal-sarjasta ja saunaillasta on ollut puhet-
ta. Viime aikoina urheilutarjontaa on myös pyritty monipuolistamaan, kun yhis on kasannut omaa salibandyporukkaa.
Marraskuu on aktiivista aikaa kulttuuri-Polhossa. 3.11. menemme Kansallisteatteriin Tason, VOO:n, KTTO:n ja Sta-
tuksen kanssa katsomaan Reko Lundanin suosittua revyytä “Ihmisiä hyvinvointivaltiossa”. Tieteestä ja kaljasta
nautitaan 2.11., jolloin Polhon vieraaksi Punavuoren ahveneen saapuu tutkija Jaakko Hämeen-Anttila. Tason ja Polhon
perinteiset kulttuuri-iltamat järjestetään 20.11. Myös laulu- ja snapsi-ilta on suunnitteilla marraskuuksi.
Yhiksen jokavuotinen ulkomaanmatka suuntautuu tänä vuonna Prahaan 19.-25.10. Polho reissaa myös Helsingin
sisällä päämääränään Supo, jonne järjestetään excu 15.11.
Syksyn kruunaa jokavuotiseen tapaan itsarisillis 6.12. Sitä odotellessa Polhon hallitus kokoustaa säännöllisesti kah-
den viikon välein. Kaikki polholaiset ovat edelleen tervetulleita seuraamaankokousten kulkua. Myös Polhon Keskus-
teluklubi jatkaa toimintaansa ja kokoontuu Marian Helmessä aina parittomien viikkojen tiistai-iltoina klo 19.
tapahtumat
HANNA MÄKINEN
MUISTA MYÖS:Polhon kotisivut http://www.helsinki.fi/jarj/polhoYhteiskuntahistorian opiskelijoiden sähköpostilista [email protected] hallituksen sähköpostilista [email protected]
34
un i
35
pol e em i
Poleemi
Seuraavan numeron teema onVALVE.Deadline 5.12.2004
Poleemin
36
un i