Upload
others
View
1
Download
0
Embed Size (px)
Citation preview
Vihreä talous ympäristökaupungin
käytännöissä ja hallinnossa
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta
Historian ja maantieteiden laitos
Ympäristöpolitiikka ja -oikeus
Pro Gradu -tutkielma 40 op
Emmi Leppänen 181054
Ohjaaja: Rauno Sairinen
1
Tiivistelmä
Tekijä: Emmi Leppänen
Opiskelijanumero 181054
Tutkimuksen nimi: Vihreä talous ympäristökaupungin käytännöissä ja hallinnossa
Tiedekunta: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta, Ympäristöpolitiikka ja -oikeus
Sivumäärä: 69 s. + 1 liite
Aika: Toukokuu 2018
Työn laatu: Pro gradu -tutkielma
Vuonna 2016 hyväksytyllä strategialla Lahti on asettanut itselleen vision, missä se tulee
menestymään kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina.
Tarkastelen tutkimuksessani, mitä ympäristökaupunki tarkoittaa sen viranhaltijoille ja muille
sisäisille toimijoille 2010-luvulla. Alueellisissa strategioissa ympäristökaupunki ja vihreä
talous on nostettu teemoina vahvasti esille, joten
Vihreä talous kietoo yhteen sosio-ekologiset järjestelmät eli ympäristön, luonnonvarat,
talouden ja politiikan. Vihreän talouden tavoitteena ja tehtävänä on tunnistaa näiden tekijöiden
väliset vuorovaikutussuhteet ja luoda tehokas ja kestävää kehitystä tukeva talousjärjestelmä.
Vihreä talous on kestävän kehityksen toteuttamisen kannalta tärkein työkalu ja kietoutuu
vahvasti kaupungin elinvoimapolitiikkaan. Elinvoimapolitiikka rakentuu vastaamaan
toimintaympäristön muutokseen, johon myös vihreä talous pyrkii vastaamaan. Jotta
toimintaympäristön muutokseen voidaan tehokkaasti vastata, on kaupungin oltava resilienssi.
Resilienssi on alueen sisäänrakennettu kyky, jolla mitataan alueiden kykyä oppia, ennakoida ja
innovatiivisesti ohjata omaa kehitystään rakennemuutoksen edessä. Alueen resilienssi riippuu
sen kyvystä uudistaa ja luoda uusia verkostoja sekä hyödyntää alueella jo olemassa olevaa
kapasiteettia. Taloustaantuma on hyvä esimerkki muutoksesta, jolloin alueellinen resilienssi tai
sen puute nousee esiin.
Tutkimuksen keskeinen aineisto koostuu kaupungin strategisista asiakirjoista sekä kahdeksasta
haastattelusta, jotka toteutettiin kevään 2018 aikana. Haastateltaviin kuului joukko kaupungin
viranhaltijoita, koulutussektorin, konserniyhtiöiden ja maakuntaliiton edustajia.
Ympäristökaupunki merkitsee nykyään laajasti haastateltaville erilaisia ympäristöön liittyviä
hankkeita, erilaisia verkostoja, energia- ja jätehuollon toimintaa ja kiertotaloutta.
Ympäristökaupunki rakentuu vahvasti vihreän talouden toimien ja innovaatioiden ympärille,
joiden kautta alueen nähdään profiloituvan. Vihreä talous konkretisoituu alueella erityisesti
hankkeissa ja kiertotaloudessa, mutta sosiaalinen puoli vihreästä taloudesta on vielä
suhteellisen vierasta. Kaupungin resilienssi on kehittyvässä tilassa, ja erityisesti uudistumisen
tarve on huomattu koko kaupunkiorganisaatiossa. Elinvoimaisen kaupunkiseudun luominen on
tällä hetkellä kaupunkiorganisaation pääteema, johon vihreä talous ja resilienssi kietoutuvat
vahvasti.
Asiasanat: vihreä talous, resilienssi, kestävä kehitys, ympäristökaupunki, Lahti, Päijät-Häme
2
Sisällys
1 Johdanto ..............................................................................................................................3
1.1 Tutkimuksen tausta ........................................................................................................3
1.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset ...................................................................................5
2 Vihreä talous ........................................................................................................................7
2.1 Vihreä talous ja kestävä kehitys ......................................................................................8
2.2 Vihreä talous ja elinvoimapolitiikka .............................................................................. 11
3 Resilienssi käsitteenä .......................................................................................................... 15
3.1 Resilienssi käsitteen eri tulkinnat .................................................................................. 19
3.2 Resilienssi ja vihreä talous ............................................................................................ 21
3.3 Resilienssi hallinto ........................................................................................................ 22
3.4 Teoreettisen viitekehyksen yhteenveto ........................................................................... 23
4 Aineisto ja menetelmät ....................................................................................................... 25
4.1 Tutkimusmenetelmät .................................................................................................... 26
4.2 Analyysi ....................................................................................................................... 29
4.3 Kaupunkikehitystä ohjaavat dokumentit ....................................................................... 32
4.3.1 Lahden kaupungin strategia ................................................................................... 32
4.3.2 Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia ....................................................... 35
4.1.3 Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018 ja Päijät-Hämeen
maakuntasuunnitelma 2040 ............................................................................................ 36
5 Haastatteluiden analysointi ................................................................................................. 37
5.1 Lahti ympäristökaupunkina: ennen ja nyt ..................................................................... 37
5.2 Vihreä talous ................................................................................................................ 42
5.2.1 Vihreän talouden sosiaaliset, kulttuuriset ja aineettomat muodot ........................... 49
5.3 Hallinto ........................................................................................................................ 51
5.3.1 Hallinnollinen resilienssi Lahdessa .......................................................................... 54
6 Johtopäätökset ................................................................................................................... 56
6.1 Lahti ympäristökaupunkina ......................................................................................... 56
6.2 Hallinnollinen resilienssi ............................................................................................... 59
7 Pohdintaa ........................................................................................................................... 61
Lähdeluettelo ........................................................................................................................ 63
Kirjallisuus ja verkkolähteet .............................................................................................. 63
Kuvalähteet ....................................................................................................................... 68
Liite 1. Haastattelukysymykset .............................................................................................. 69
3
1 Johdanto
1.1 Tutkimuksen tausta
Taloustaantuman aiheuttamaan rakennemuutokseen voidaan asennoitua joko edelläkävijänä,
joka ohjaa muutosta toivottuun suuntaan tai muutoksesta voi tulla päätöksentekoa ohjaava
tekijä, jolloin sen systemaattinen hallinta on haastavampaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kutsuu
edelläkävijyydeksi tunnistettua ennakoivan reagoinnin kapasiteettia muutosjoustavuudeksi tai
resilienssiksi (resilience), jolla mitataan alueiden kykyä oppia, ennakoida ja innovatiivisesti
ohjata omaa kehitystään rakennemuutoksen edessä. Alueen resilienssi riippuu sen kyvystä
uudistaa ja luoda uusia verkostoja sekä hyödyntää alueella jo olemassa olevaa kapasiteettia.
Edelläkävijyys on se taito, joka tulee tekemään tulevaisuuden kaupungista elinvoimaisen ja
houkuttelevan. (TEM, 2017)
Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa taloudellisen ja
aineellisen hyvinvoinnin kasvun varaan. Taloustaantuman myötä joudumme muuttamaan
käsitystämme hyvinvoinnista ja siitä, minkä ympärille se rakentuu. Joudumme kriittisesti
tarkastelemaan instituutioiden ja talouden rakenteita, ja niiden mahdollista joustamattomuutta.
Instituutioiden ja yhteiskunnan urautuminen vanhoihin toimintatapoihin ja vanhan
hyvinvointikäsityksen nojautuminen aineelliseen vaurauteen on hidastanut talouden elpymistä.
Aarne Nurmio ja Teppo Turkki toteavat raportissaan Elinvoimainen Suomi, että 1990-luvun
tilanteeseen verrattuna tauti on nyt vakavampi, mutta oireet toistaiseksi lievemmät. Nyt
joudumme Suomessa pohtimaan kahden vaihtoehdon välillä: haluammeko taantua vai uudistua
edelläkävijänä muutoksen ollessa väistämätöntä? (Nurmio, Turkki, 2010, 19)
Päijät-Hämeen aluetalous tarvitsee ripeää muutosta, jotta maakunta pysyy kilpailukykyisenä ja
elinvoimaisena. Maakunnan bruttokansantuote on pienempi kuin Pohjois-Suomessa ja jopa
Lappi on kirinyt bruttokansantuotteessa Päijät-Hämeen ohi. Tähän ovat suurimpana syynä
alhainen koulutustaso ja pitkäaikaistyöttömyys, sekä eri tekijöiden summasta muodostuva
syrjäytyneisyys. Ikääntyvä väestörakenne aiheuttaa kaupungille myös omat haasteensa. (Päijät-
Hämeen liitto, 2013, 5) Lahden maantieteellistä sijaintia on pidetty sen suurimpana
4
kilpailuvalttina, mutta maakunnan keskuksena ei tuloksia ole varsinaisesti nähtävissä edellä
mainittujen tilastojen valossa.
Vuonna 2016 hyväksytyllä strategialla Lahti on asettanut itselleen vision, jossa se tulee
menestymään kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten ympäristökaupunkina. (Lahti,
2016) Visio sisältää kestävän kehityksen elementtejä, joiden varaan tutkimukseni teoreettinen
viitekehys - vihreä talous - rakentuu. Strategia toimii tärkeimpänä johtamisen välineenä
kaupungin päätöksenteossa ja sen ohjausvaikutus ulottuu laajalle alatason ohjelmiin ja
tavoitteisiin. Ohjaavana tekijänä kaupungin elinkeinopolitiikalle toimii myös toukokuussa 2016
solmittu kasvusopimus Uudenmaan liiton, pääkaupunkiseudun kaupunkien ja valtion kanssa,
joka yhteistyössä ohjaa Lahden elinkeinopoliittista kehitystä entistä enemmän
pääkaupunkiseudun suuntaan. Kasvusopimus on aiesopimus, jonka tehtävänä on ohjata
kaupunkien omaa strategiatyötä. Kasvusopimuksella pyritään kehittämään alueen innovaatio-
ja kokeilukulttuuria, energia- ja resurssitehokkuutta sekä elinvoimaista kaupunkiseutua.
Kasvusopimus tukee tavoitteeltaan suoraan vihreän talouden tavoitteita, ja kasvusopimuksen
kautta saadaan lisätukea vihreän talouden integroimiselle kunnan elinvoimapolitiikkaan. (TEM,
2016)
Lahden äkilliseen rakennemuutokseen varautumista on tutkittu aikaisemmin alueellisella
tasolla. ENNE-projektissa vuosina 2011-2013 analysoitiin Päijät-Hämettä ennakoidun
rakennemuutoksen näkökulmasta. Yhdeksi rakennemuutoksen riskeistä nostettiin esille
luonnonvarojen ja -arvojen kestämätön käyttö sekä kansainvälisen liiketoimintaosaamisen
vähentyminen: nämä ovat tekijöitä, jotka linkittyvät suoraan vihreän talouden toimintakenttään.
Näiden riskien ehkäisemisen ja torjumisen työkaluiksi nostettiin cleantechin ja vihreän talouden
tukeminen. (Hautamäki ym., 2012, 3, 4) Maakunnista Päijät-Häme on Uudenmaan rinnalla
Suomen suurin ympäristöliiketoiminnan alue: maakunnassa on jopa 12 % alan liikevaihdosta.
Päijät-Hämeen maakuntasuunnitelmassa vuodelle 2040 on vihreän talouden merkitys
tiedostettu laajasti ja se nähdään elinvoimaa rakentavana tekijänä tulevaisuuden maakunnassa.
(Päijät-Hämeen Liitto, 2013, 5)
Kestävän kehityksen ja ympäristöpolitiikan merkitys julkishallinnossa ei ole enää pelkästään
lakisääteisiä lupa- ja suojelutehtäviä, vaan kaupungin tehtävänä on peilata ympäristöään
5
laajamittaisesti jokaisen toimialansa, organisaationsa, yritysten ja asukkaidensa kautta. Kunnan
ympäristöpolitiikka ei ole enää pelkästään vain luonnonsuojelullisia toimia vaan se ulottuu aina
osallistamisesta taloudellisiin keinoihin. Ympäristöpolitiikan omistajuus tulee antaa kaikille
organisaatioille ja niiden toimijoille, sillä laajamittaisen legitimiteetin ja osallisuuden
saavuttamiseksi täytyy sen olla jokaisen ulottuvilla.
1.1 Tutkimusongelma ja -kysymykset
1990-luvulla Lahden valvonta- ja ympäristökeskus lähti ajamaan visiota siitä, että Lahti
profiloisi itsensä ympäristökaupungiksi. Vuonna 1993 kaupunkiin perustettiin
ympäristöfoorumi, joka lähti toteuttamaan vuonna 1992 Rio de Janeiron
ympäristökonferenssissa luotua Agenda 21 kestävän kehityksen toimintaohjelmaa. Foorumi
onnistui sitouttamaan toimintaansa seitsemän työryhmän kautta eri yhteiskunnan sektorit
kaupungin sisältä. (Lahden ympäristöfoorumi, 1996) Vuosikymmenen alkuun ajoittui myös
talouslama, jonka myötä Lahdessa työttömien osuus väestöstä kipusi jopa 27 prosenttiin. Lahti
oli tunnettu teollisuuskaupunki ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen teollinen tuotanto
tyrehtyi ja lama näkyi rajusti perinteistä teollisuutta edustavien työpaikkojen kadotessa: vuosina
1990-1994 Lahdesta katosi jopa 4000 teollisen tuotannon työpaikkaa. Vuonna 2008 alkaneen
uuden talouden taantuman myötä työttömyys on korkeimmillaan noussut 18 prosenttiin, ja
kuten 1990-luvulla, on nytkin perinteiset teollisuuden alat olleet suurimpia häviäjiä. (Lahti,
2017)
Rakennan tutkimuskysymykseni käsitteiden ympäristökaupunki, vihreä talous ja resilienssi
ympärille. Tutkimuskysymykseni ovat:
- Millaisena ympäristökaupunkikäsite toteutuu tänä päivänä Lahdessa?
- Onko Lahdessa vihreää taloutta ja millaisena se ilmenee alueella?
- Millaisia resilienssin piirteitä hallinnosta löytyy?
Talouden taantuma tai lama on muutos, jonka myötä alueen mahdollinen resilienssikyky nousee
esiin. Haluan tutkimuksessani tarkastella Lahden tämänhetkistä resilienssiä vihreän talouden
6
näkökulmasta. Keskitän pro gradu -tutkielmani viimeisimpään talouden taantumaan, joka vielä
vaikuttaa tällä hetkellä alueellisesti. Haluan haastatteluiden avulla selvittää, onko
ympäristökaupunki-imago, hallinto ja vihreä talous luoneet Lahden elinvoimapolitiikasta
joustavampaa, kestävämpää ja uudistumiskykyisempää. Paikallisen poliittisen päätöksenteon ja
kaupungin oman organisaation merkitys on suuressa roolissa vihreän talouden tukemisessa,
sillä kaupunkiorganisaatio hallitsee vihreän talouden kannalta sen tärkeimpiä sektoreita, kuten
hankintoja, liikennettä, energiaa, jätehuoltoa ja kaavoitusta. Yhteistyössä muiden toimijoiden
kanssa kunnalla on mahdollisuus luoda alueelleen laaja toimijakenttä, jonka avulla lisätään
alueen elinvoimaisuutta ja työllisyyttä. (Puppim de Oliveira ym., 2013, 140)
Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, millaisena ympäristökaupunkikäsite toteutuu tänä päivänä
Lahdessa. Peilaan ympäristökaupunkia vihreän talouden näkökulmasta, joka on kestävän
kehityksen tärkein toteuttamistyökalu. Vihreä talous toimii rajaavana käsitteenä
ympäristökaupungin toiminnan jaottelussa, sillä haluan keskittyä tarkastelemaan kaupungin
elinvoimaisuutta ja elinkeinopolitiikkaa ympäristön näkökulmasta. Tarkastelen, miten
ympäristökaupunki-imago jatkaa kehittymistään vihreän talouden aikakaudella ja millaisia
muotoja se saa kaupungin toiminnoissa ja hallinnossa. Kykenevätkö alueen toimijat
uudistumaan tulevaisuuden epävarmuustekijöiden ja haasteiden myötä?
Lahden viimeisimmässä strategiassa vuodelta 2016 ympäristö nostetaan koko strategian
kattavaan visioon, jossa Lahti menestyy kansainvälisesti rohkeana ihmisten ja yritysten
ympäristökaupunkina. Haastattelujen avulla haluan selvittää, onko strategia onnistunut
jalkauttamaan vihreää taloutta alueelle ja miten se on siinä onnistunut. Tutkimuksen aineiston
keruun tulen suorittamaan haastatteluilla, jotka toteutan kevään 2018 aikana. Ulotan
haastateltavien joukon mahdollisimman heterogeeniseksi, jotta vastauksista saisi
mahdollisimman kattavan kuvan siitä, miten alueen toimijat näkevät vihreän talouden ja Lahden
ympäristökaupunkina. Haastateltavien joukko tulee koostumaan alueen viranhaltijoista,
konserniyhtiöiden ja korkeakoulujen edustajista.
7
2 Vihreä talous
Vihreän talouden käsitteen nosti esille 2000-luvulla YK:n ympäristöohjelma UNEP, jonka
määritelmässä vihreällä taloudella tarkoitetaan vähähiilistä, resurssitehokasta ja sosiaalisesti
oikeudenmukaista taloutta. Vihreässä taloudessa talouskasvu tapahtuu ympäristön asettamien
raamien puitteissa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Tärkeintä ei siis ole pelkkä
ympäristöystävällinen talouskasvu, vaan kasvun on tapahduttava myös sosiaalisesti kestävällä
tavalla eriarvoisuutta vähentäen. Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ehtyessä
hiilineutraalius, resurssitehokkuus ja kiertotalous tulevat olemaan talouskasvun kulmakiviä.
(UNEP, 2011, 16-17)
Vaikka vihreä talous on syntynyt niukkuuden ja kestämättömyyden ympärille, on se sävyltään
positiivinen: vihreä talous tulee nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Erityisesti kotimaiselle
elinkeinoelämälle vihreän talouden tuomat mahdollisuudet tulevat olemaan valtavat, sillä
resurssien vähentyessä ja hintojen noustessa on esimerkiksi kiertotalouden tuomat innovaatiot
erittäin arvokkaita. Vihreä talous ei käsitteenä voi korvata kestävää kehitystä, mutta YK:n
ympäristöohjelma toteaa kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen olevan suurimmaksi
osaksi taloudellisen ohjauksen varassa. Kestävä kehitys ja vihreä talous kulkevat tiiviisti
rinnakkain ja kestävän kehityksen ajatus on käännettävissä helposti myös taloustieteelliseen
ajatteluun. (UNEP, 2011, 17) Vihreä talous, kuten myös perinteinen talous, rakentuu jatkuvan
kasvun oletukseen. Tässä on syytä siis erottaa vihreä kasvu degrowth -ajattelumallista, jossa
tuotannon ja kulutuksen vähentämisellä ja talouskasvusta luopumisella siirrytään
palveluyhteiskuntaan. Vihreä kasvu toteuttaa osin samaa ideaa, mutta oletuksella siitä, että
talous kasvaa. Tähän pyritään ensisijaisesti resurssi- ja materiaalitehokkuudella. (Antikainen
ym., 2013, 11)
Kuten kestävän kehityksen ytimessä, myös vihreän talouden kantavia tavoitteita ovat
köyhyyden vähentäminen ja hyvinvoinnin lisääminen. Vihreä talous ajaa tulojen
tasapuolisempaa jakoa, jotta sosiaalinen tasa-arvo toteutuisi. Tukemalla vihreää taloutta
luodaan samalla yleistä tahtotilaa köyhyyden kitkemiselle. Työkaluina toimivat samat vihreän
talouden avaintekijät eli luonnonvarojen kestävämpi käyttö, energia- ja materiaalitehokkuus ja
erityisesti vihreän talouden tukeminen köyhissä maissa mikrolainojen avulla. (UNEP, 2011,
8
19, 20) Vihreän talouden sosiaaliseen näkökulmaan kuuluu oleellisesti myös työllisyyden
ylläpitäminen ja rakenteellisen työttömyyden kitkeminen, mikä tämän hetken
elinkeinopolitiikassa on Suomessa ollut 2010-luvun polttava teema.
Vihreä talous kietoo yhteen sosioekologiset järjestelmät eli ympäristön, luonnonvarat, talouden
ja politiikan. Vihreän talouden tavoitteena ja tehtävänä on tunnistaa näiden tekijöiden väliset
vuorovaikutussuhteet ja luoda tehokas ja kestävää kehitystä tukeva talousjärjestelmä. Suomen
kannalta vihreä talous tarjoaa puitteet vastata haasteisiin, joita kohtaamme ja tulemme
kohtaamaan ilmastonmuutoksen myötä niin paikallisesti kuin globaalisti. (Antikainen ym.,
2013, 7)
2.1 Vihreä talous ja kestävä kehitys
Jotta kestävä kehitys saadaan uskottavaan vuoropuheluun talouden kanssa, on näille kahdelle
määriteltävä yhteinen kieli. Ensimmäisenä luontopääoma tulisi arvottaa ja erityisesti sen
haastavin osa, eli ekosysteemipalvelut. Aikaisempi, fossiilisiin polttoaineisiin ja
luonnonvarojen kulutukseen perustunut ruskea/harmaa talous ei ole osannut määritellä
hyödynnetyn luontopääoman jättämää tyhjiötä rahallisesti, jolloin sen kestävä hyödyntäminen
on ollut taloudellisesti hankalaa. Erityisesti ekosysteemien palveluille on hankala määritellä
rahallista arvoa, koska niitä on mahdotonta havaita konkreettisesti (esimerkiksi kasvien
hiilensidontakyky). (UNEP, 2011, 17-19) Vuonna 2007 G8+5 maiden kokouksessa Saksassa
nostettiin esille tarve analysoida biodiversiteetin arvoa, sen menetyksestä koituvia kustannuksia
sekä suojelutoimenpiteiden kustannuksien tuoman lisäarvon merkitystä verrattuna tilanteeseen,
jossa biodiversiteettiä ei suojella lainkaan. Tarpeeseen vastaamaan perustettiin Euroopan
Unionin ja Saksan ympäristöministeriön yhteistyössä The Economics of Ecosystems and
Biodiversity (TEEB), jonka tarkoituksena on omien sanojensa mukaan ”tehdä luonnon arvoista
näkyviä”. (TEEB, 2017)
Palveluiden arvottamatta jättämisellä poliitikot saattavat unohtaa ne päätöksenteossa tai
pahimmillaan tehdä päätöksiä, joiden tulokset ovat epäsuotuisia “trade-offeja” eli
9
vaihtokauppoja ympäristön ja markkinatalouden välillä. (Puppim de Oliveira ym., 2013., 144)
Luonnon arvottaminen tulisi ottaa huomioon laskettaessa tuottoja, sillä luonnonvarojen
ehtyessä niiden aiheuttamat menetykset vaikuttavat suoraan kansantalouteen. Hyvinvoinnin
uudeksi mittariksi on ehdotettu luonto- ja sosiaalisen pääoman mittaamista
bruttokansantuotteen ohella, sillä tällöin saataisiin kokonaiskuva talouskasvun hinnasta.
(Hautamäki, 2008, 21)
Vihreä talous edellyttää ympärilleen laajaa yhteiskunnallista innovaatioiden ja toimijoiden
verkkoa. Vihreän talouden onnistunut toteuttaminen vaatii pidemmällä aikavälillä selkeän
strategian, johon sidotaan mukaan yhteiskunnan eri osa-alueet ja toimijat. Vihreän talouden
toteuttaminen tapahtuu totuttujen rakenteiden rikkomisella, sillä sen onnistuminen on
riippuvainen systeemien muutoksesta. Kaupungeissa tämä tarkoittaa sitä, että muutos on
tapahduttava niin maankäytössä ja kaavoituksessa, liikenteessä, jätehuollossa, ja useilla muilla
kaupungin toimialoilla. (Antikainen, Lähtinen, Leppänen, Furman, 2013, 15) Julkiset hankinnat
ovat viranomaisten tehokkain keino vaikuttaa vihreään talouteen. Tuoreimmassa tilastossa
vuoden 2016 kuntien ja alueellisten viranomaisten julkiset hankinnat olivat arvoltaan melkein
13 miljardia euroa, joten niiden vaikuttavuus on suuri. Vuonna 2017 voimaan astunut uusi
hankintalaki antaa julkisille tahoille myös enemmän mahdollisuuksia hankkia kestävämpiä ja
vastuullisempia hankintoja. (TEM, 2017)
Muutos vihreään talouteen vaatii niin kulutus- kuin tuotantojärjestelmien muutoksen sekä
nopeasti rakentuvan ja laajan sosiaalisten ja teknologisten innovaatioiden verkoston.
Muutoksen tulee olla hallittu, poliittisesti tuettu ja eri sektoreiden välistä laaja-alaista
yhteistyötä. Pelkästään poliittisesti ei voida vihreän talouden kehitystyötä tehdä, vaan mukaan
tarvitaan yritys- ja elinkeinosektori kansalaisten ja kuluttajien tuella. (Antikainen ym., 2013,
13, 15) Rakennemuutoksessa oleva yhteiskunta on hedelmällisintä maaperää vihreään talouteen
siirtymiselle, sillä vanhanaikaisten rakenteiden rikkoutuminen edesauttaa muutosta uuteen
järjestelmään. Perinteisen teollisen toiminnan vähentyessä Suomessa, on siirtymä vihreään
talouteen luonnollinen muutos teollisuuden pyrkiessä resurssitehokkuuteen.
10
Kuva 1. Siirtymä vihreään talouteen vaatii jokaiselta elinkeinoelämän sektorilta uusia ja
innovatiivisia ratkaisuja. (Antikainen ym. 2013, 14)
Vihreän talouden ja vihreän kasvun välinen ero on häilyvä, ja nämä kaksi termiä saattavat usein
toimia toistensa synonyymeinä kirjallisuudessa. Vihreä kasvu on joissain konteksteissa eronnut
vihreästä taloudesta taloudellisen kasvun oletuksella, jota vihreässä taloudessa ei
automaattisesti ole. Vihreä talous sisältää ajatuksen kohtuutaloudesta, jossa talouskasvu ei ole
välttämätön vaan tuotannon ja kulutuksen vähentäminen ympäristöä ja luonnonvaroja
kunnioittaen. (Antikainen ym., 2013, 11) Vihreä talous on käsitteenä myös laajempi
taloudellinen innovaatioprosessi. (Jänicke, 2008, 14)
Vihreän talouden yhteydessä voimme puhua inhimillisen kasvun käsitteestä. Inhimillisessä
kasvussa pääoma saa laajemman merkityksen kuin perinteinen varallisuus, sillä siinä pääoma
jaetaan neljään eri osioon: teollinen pääoma, inhimillinen pääoma, luontopääoma ja sosiaalinen
pääoma. Kestävän kehityksen ympärille rakentuvassa taloustieteessä teollinen pääoma
ymmärretään fyysisenä pääomana (rakennukset, laitteet, tuotantoprosessit). Inhimillinen
pääoma rakentuu ihmisten ominaisuuksiin (tieto, taito, koulutus, kulttuuri), luontopääoma on
luonnonvaroihin (uusiutuvat ja uusiutumattomat) liittyvää pääomaa ja sosiaalinen pääoma on
tietoja, normeja ja yhteiskunnallisia instituutioita. 2000-luvun talouskasvu ei voi perustua
yritysten omistajien edun ajamiseen, vaan talouskasvun on perustuttava kestävälle
innovoinnille. Kestävässä innovoinnissa otetaan huomioon koko prosessin ajan ihmiset,
yhteiskunta, talous ja ympäristö. Innovointia ei voida pakottaa syntyväksi, vaan sille on luotava
sopiva ympäristö kehittyäkseen. Oikean ympäristön luominen on johtamiseen liittyvä haaste,
11
jota hallinnossa, niin globaalisti, alueellisesti, ja paikallisesti on otettava huomioon.
(Hautamäki, 2008, 11-20)
Hintakilpailussa Suomi ei tule pärjäämään globaalisti, vaan meidän valttina tulee olemaan laatu.
Kestävän innovoinnin kautta voimme luoda uudenlaisia konsepteja hyvinvoinnille ja
talouskasvulle, jotka käsitteinä kulkevat inhimillisessä kasvussa käsi kädessä. Suomen tulisi
olla nyt strategisesti ketterä, jotta erityisesti ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien haasteiden
kautta syntyvät innovaatiot ja niiden voitot saataisiin kotiutettua maahamme. (Hautamäki,
2008, 11-20) Vielä 2000-luvun alkupuoliskolla tutkimus- ja kehittämistoimintaan ohjatut
valtion varat kasvoivat 100 miljoonan vuosivauhdilla, mutta 2010-luvulla vauhti on hiipunut ja
jopa pysähtynyt. (Tilastokeskus, 2017)
2.2 Vihreä talous ja elinvoimapolitiikka
Valtioneuvoston kanslian raportissa (4/2013) tulevaisuuden menestyjiä kuvataan seuraavalla
tavalla: ”Tulevaisuuden menestyjät ovat kilpailijoitaan materiaali- ja energiatehokkaampia, ja
ne pystyvät tuottamaan joustavasti vähähiilisiin yhteiskuntiin sopivia palveluita ja tuotteita.
Vihreän kasvun mahdollisuuksia on kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, esimerkiksi liikenteen ja
liikkumisen, energia- ja ruokajärjestelmien sekä asumisen ja yhdyskuntarakenteen
ratkaisuissa.” Jokainen näistä sektoreista on poliittisella päätöksenteolla ohjattavissa, joten
vihreä talous on ennen kaikkea suomalaisen kuntapolitiikan ytimessä. (Antikainen ym., 2013
11)
Kuntien hallinnossa ollaan enenevissä määrin ryhdytty käyttämään elinkeinopolitiikan sijaan
käsitettä elinvoimapolitiikka. Se, mikä ero näillä termeillä on ja mitä elinvoimapolitiikka
käytännössä tarkoittaa, on tämän kappaleen teema. Kuntaliitto on ollut vahvasti nostamassa
elinvoimapolitiikan käsitettä kuntien tietoisuuteen ja Kuntaliiton elinvoimapoliittinen ohjelma
julkaistiin helmikuussa 2015. Vaikka elinvoimapolitiikka onkin noussut kuntapolitiikan
kehittämistyön johtoajatukseksi, se ei tarkoita, että elinkeinopolitiikka olisi unohdettu:
elinvoimapolitiikka sisältää elinkeinopolitiikan omana osa-alueenaan. Perinteinen
elinkeinopolitiikka pitää sisällään lähinnä talous- ja yrityssektorin kehittämisen.
12
Elinkeinopolitiikan toimiessa rajatussa ympäristössä, avaa elinvoimapolitiikka laajemman
perspektiivin kunnan toimintaan. Elinvoimapolitiikan, samoin kuin elinkeinopolitiikan,
päätavoitteena on työllisyyden nostaminen. Työikäisen väestön muuttaessa alueelle kunnan
verotulot kasvavat ja näin ollen ympäristön viihtyisyys kasvaa ja palvelutarjonta pysyy
kattavana. Elinvoimapolitiikka toimii yläkäsitteenä, joka sitoo yhteen kunnan kehitys-,
työllisyys- ja sosiaalipalvelut. (Kuntaliitto, 2015, 4)
Elinvoimainen kunta pitää käsitteenä sisällään vetovoimaisen ympäristön, paikallistalouden
kilpailukyvyn ja kestävyyden, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden. Elinvoimaisen kunnan
talous rakentuu vahvasti vihreän talouden ympärille, ja vihreä talous tulisi nähdä
mahdollisuutena vahvistaa kuntatalouden kestävyyttä. Kuntien toimintakenttien muutokset
lähitulevaisuudessa tulevat tekemään talouden ennakoinnista haastavaa. (Hatakka, 2013, 4)
Elinvoimapolitiikan onnistunut kehittäminen vaatii edelläkävijyyttä ja kyvyn nähdä muutos
mahdollisuutena. Tämänhetkisessä yhteiskunnassa elämme muutoksen aikaa ja jotta muutos
olisi kestävä, on yhteiskunnan oltava uudistumiskykyinen. Edelläkävijyys tarjoaa
mahdollisuuden kohdata tuleva joustavasti ja omilla ehdoilla, sillä jos emme itse rakenna
tulevaisuuttamme, joku muu tulee tekemään sen puolestamme. Erityisesti osallistumisen
kulttuuri ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä takaavat elinvoiman
toteutumisen. (Nurmio, Turkki, 2010, 16-30)
Elinvoimapolitiikka rakentuu vastaamaan toimintaympäristön muutokseen.
Toimintaympäristön muutoksella Suomen kunnissa viitataan väestörakenteen ikääntymiseen,
elinkeinojen rakennemuutokseen (teollisuustuotannon väheneminen) ja hankintapolitiikan
kehittymiseen. Myös kansainvälistyminen luo omat haasteensa ja mahdollisuutensa kuntien
kehitykselle. Elinvoimapoliittiset toimet on ulotettava kuntakonsernin jokaiselle osa-alueelle ja
toivottavaa olisi, että toimet ylettyisivät kaupungin rajojen ulkopuolelle, seudulliselle tasolle.
Sen takia on tärkeä miettiä, onko elinvoimapolitiikan keskittäminen kunnan kehittämisyhtiölle
oikea ratkaisu ja saadaanko tätä kautta varmasti sitoutettua jokainen toimija. (Kuntaliitto, 2015,
1-9) Talouden rakennemuutoksen ollessa väistämätön ja massiivinen, tulevat sen osalliset
jakautumaan voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä ovat ne vanhojen ja perinteisten alojen toimijat,
jotka eivät kykene uudistamaan toimintaansa vastatakseen uuden talouden muutoksiin.
Kansainvälisesti kaupunkien toiminta kiertotalouden ja resurssiviisauden tukemiseksi on ollut
13
huomattavasti aktiivisempaa kuin valtioiden ja vihreän talouden toteuttaminen on tällä hetkellä
tehokkainta kaupungeissa. Tämä on oikea suunta, sillä kaupungit käyttävät jopa 70 prosenttia
maailman energiasta ja ne tulevat olemaan keskeisessä asemassa ympäristöongelmien
ratkaisussa. (Järvinen ym., 2017, 24, 25)
Elinvoimapolitiikan toteuttamisen tärkein työkalu on kaupungin strategia, joka nostaa
elinvoimapolitiikan kaupungin kehitystyön huipulle. Strategiatasolta elinvoimapolitiikan
konkretisoiminen toteutuu integroimalla se hallinnonalakohtaisiin ohjelmiin ja suunnitelmiin.
Vaikka elinvoimapolitiikka on pääsääntöisesti kuntien sekä alueellisten toimijoiden vastuulla,
on valtiolla myös suuri roolia sen toimenpiteiden onnistumisessa. (Kuntaliitto, 2015, 4,6)
Vihreä talous on pitkällä aikavälillä ennen kaikkea strateginen päämäärä, sillä laajan ja kestävän
rakenteiden muutoksen on tultava strategisen ohjauksen kautta. Tulevat ympäristön ja talouden
kestävyyteen liittyvät haasteet ovat väistämättömiä, ja tässä piilee ennakoiville talouksille
mahdollisuus suureen kilpailuetuun. (Antikainen ym., 2013, 16)
Elinvoimapolitiikkaa ajatellen tehokkain keino toteuttaa vihreää taloutta on hankintapolitiikka.
Hankintalain uudistuksen myötä julkiset tahot saavat enemmän liikkumavaraa
valintakriteereiden suhteen, eikä enää pelkkä hinta toimi päätöstä ohjaavana tekijänä.
Vähähiilisyyden ja resurssitehokkuuden tavoitteiden tulisi olla etusijalla hankintakriteerejä
määriteltäessä, ja hankintaa tekevän tahon tulisi taata kilpailumahdollisuus myös alueen pienille
toimijoille. Paikallisuuden tukeminen hankinnoissa tukee alueellista elinvoimaa ja työllisyyttä.
(Hatakka, 2013, 18)
Suomen Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra käynnisti vuonna 2009 elinvoimapoliittisen
kehitysohjelman Suomen elinvoiman lähteet. Kehitysohjelman lähtökohtana on ollut menneen
teollisen yhteiskuntarakenteen murros ja niin sanottujen perinteisten työpaikkojen katoaminen
talouden taantuman myötä. Suomi on hiljalleen siirtymässä ekologiseen palveluyhteiskuntaan,
jossa yhteiskunnan ja kansalaisten rooli on määriteltävä uudelleen. Suomessa on totuttu
yhteiskunnan holhoavaan ja huolehtivaan rooliin, joka on osalle kansalaisista toiminut
passivoivana tekijänä. Se, mitä Sitran raportissa korostetaan alusta loppuun, on tämän hetken
Pohjoismaisen yhteiskuntamallin uudistumisen tarve. Raportissa painotetaan
resurssilähtöisestä ihmislähtöiseen siirtymistä: alkaen pyramidin huipulta, johdon ja
14
instituutioiden muutoksesta. Yhteiskunnallisiksi muutosteemoiksi nostettiin kolme osa-aluetta,
jotka olivat uudenlainen johtajuus, yrittäjämäinen asenne suhteessa kaikkeen työntekoon ja
hyvinvoinnin uudenlainen merkitys. Mielenkiintoinen kysymys kehitysohjelman työryhmillä
oli se, että kuinka Suomi tulee uudistamaan rakenteitaan muuttuvassa ja globaalissa maailmassa
ja mitkä tulisivat olemaan maamme uudet ajattelu- ja toimintamallit. (Nurmio, Turkki, 2010, 3-
14)
Tulevaisuuden ennustaminen on tämänhetkisessä toimintaympäristössä haastavaa. Luonnon ja
erityisesti ilmastonmuutoksen luomat epävarmuustekijät sekä kiristyvät resurssit
luonnonvaroista asettavat yhteiskunnilla ja talouden rakenteille uusia reunaehtoja, joihin
aikaisemmin ei ole totuttu vastaamaan. Tulevaisuus nähdään nopeasti liikkuvana kohteena, joka
muuttaa muotoaan jatkuvasti ja yksikään toimija itsessään ei voi määrittää, saati toteuttaa
haluamaansa tulevaisuutta ilman vuoropuhelua laajan toimijaverkoston kanssa.
Vähätellessämme maamme kansalaisten hiilijalanjälkeä, tulisiko fokus siirtää ilmastotalouden
tuomiin mahdollisuuksiin sekä ymmärrämmekö todella sen taloudellisen potentiaalin?
(Nurmio, Turkki, 2010, 9-11)
Kansainvälistyminen luo omat haasteensa elinvoimapolitiikalle ja vaikka toimintaympäristö on
paikallinen, tulee globalisaatio ottaa huomioon. Laajemman tulevaisuusennusteen luomisessa
kunnalle tarvitaan globaalien haasteiden ja mahdollisuuksien huomioimista. Kestävän
elinvoimapolitiikan tekeminen vaatii kunnalta toimintaympäristön muutokseen liittyvien
syiden ymmärtämistä. Sitran raportissa tämän päivän globalisaatio, Globalisaatio 2.0, rakentuu
vahvasti talouskriisin synnyttämään toimintaympäristöön. Globalisaatio 2.0 maailmantalouden
merkittävin muutos on siirtyminen länsivetoisesta globalisaatiosta Aasian vetämään
globalisaatioon. Paikallisuus on noussut talouden ytimeen, sillä teollisuuslähtöisestä
elinkeinoelämästä ollaan siirtymässä lopullisesti kohti ihmiskeskeistä palveluyhteiskuntaa.
Ympäristö on asettanut rajat toiminnalle, ja aikaisemmin teollisuutta koskeneet rajat ovat
siirtyneet ilmastonmuutoksen tuomiin epävarmuustekijöihin. Vaikka talouskriisi nopeutti
prosessia talousrakenteiden uusiutumisen tarpeesta, on kyse koko ajan ollut väistämättömästä
muutoksesta globaalilla tasolla, joka talouskriisistä huolimatta olisi tullut. (Nurmio, Turkki,
2010, 12, 18)
15
Suomen kohdalla on menossa etsikkoaika, jonka taloustaantuma aiheutti työpaikkojen
menetyksellä sekä talouskasvun pysähtymisellä. Kyseessä on muutos, joka olisi väistämättä
noussut ennen pitkää esiin: taloustaantuma vain nopeutti väistämättömän muutoksen esiin
tuloa. (Nurmio, Turkki, 2010, 12) Vihreä talouden toimenpiteitä on toteutettu suomalaisessa
yhteiskunnassa jo 1960-luvulta lähtien, jolloin toimenpiteet pureutuivat käytännön toimintaan
kestävien tuotantorakenteiden kehittämisellä, materiaalitehokkuudella ja ympäristöteknologian
kehittämisellä. 2000-luvulla vihreästä taloudesta on tullut strateginen päämäärä, joka pyritään
sisällyttämään kaikkeen toimintaan. (Antikainen ym., 2013, 7)
3 Resilienssi käsitteenä
Resilienssin käsite viittaa tilaan, jossa systeemi onnistuu säilyttämään tasapainonsa ja
toimivuutensa sen kohdatessa häiriötekijän tai –tekijöitä. Resilienssiä voi ilmetä niin luonnon
kuin ihmisen luomissa järjestelmissä ja käsite kietoutuu vahvasti kestävän kehityksen teemaan:
jotta järjestelmä olisi resilienssi, tulee sen toimia niin, että tulevilla sukupolvilla on samat
mahdollisuudet toimiakseen kuin nykyisillä. Sosio-ekologiset systeemit eli ihmisen ja luonnon
väliset syy-seuraussuhteet ovat resilienssikäsitteen ytimessä, ja näiden kahden systeemin
välisissä suhteissa tapahtuvien muutosten vuoksi on joustavuus elintärkeää systeemin
toimivuudelle. Sosio-ekologisissa systeemeissä ainoa varma asia on jatkuva muutos. (Walker,
Salt, 2006, 1,2) Resilienssin määrittelyssä on useita eri näkökulmia, joista äsken viittasin
järjestelmän kykyyn säilyttää toimivuutensa häiriötekijän vaikuttaessa sen toimintaan.
Resilienssi voidaan määritellä myös häiriötekijän näkökulmasta, jolloin tarkastelun kohteena
on häiriön suuruus, jonka järjestelmä kestää ennen sen muutosta. Muita näkökulmia resilienssin
määrittelyssä on järjestelmän toipumisaika häiriöstä, missä resilienssin rinnalle otetaan
käsitteeksi resistanssi. (Adger, 2000, 349)
Sosio-ekologisissa järjestelmissä resilienssiä esiintyy silloin, kun yksilöiden ja yhteisöjen on
sopeuduttava ympäristössään tapahtuvaan muutokseen. Ekologinen resilienssi ja sosiaalinen
resilienssi kietoutuvat toisiinsa joko yhteisöjen riippuvuudesta ekosysteemipalveluihin tai
taloudellisten järjestelmien kautta. (Adger, 2000, 347) Tutkittaessa sosio-ekologisten
järjestelmien resilienssiä tulee ensimmäisenä ottaa huomioon, kuinka hyvin ekologinen tieto on
16
onnistuttu siirtämään järjestelmään sisälle ja kuinka tämän tiedon myötä instituutiot muuttavat
toimintaansa paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. (Kotilainen, Eisto, 2010, 21)
Jotta järjestelmän resilienssin hallinta ja ymmärtäminen olisi onnistunutta, on tärkeää ymmärtää
järjestelmän kyky reagoida muutokseen. Kun järjestelmässä tapahtuu muutos, on siihen
olemassa kolme reagointitapaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa muutoksen tapahtuessa ei
reagoida vaan seurataan tilanteen kehittymistä, jolloin menetetään muutoksen mukanaan
tuomat mahdollisuudet. Toinen vaihtoehto on aktiivisesti hallita systeemiä muutoksessa ja
palauttaa se haluttuun tilaan. Kolmas vaihtoehto on muutoksen hyväksyntä ja uuteen tilaan
sopeutuminen. Resilienssi on kykyä sopeutua tai pärjätä ennen kaikkea epävarmuudessa.
Epävarmuuteen suhtautuminen ja siihen valmistautuminen joko lisää tai vähentää resilienssiä,
riippuen kyvystä reagoida epävarmuuteen. (Gunderson, Pritchard, ym., 2002, 259)
Sosio-ekologisissa järjestelmissä resilienssin käsite tulee kyseeseen luonnonvarojen käytössä
ja hallinnassa. Resilienssin käsitettä on helpointa pyrkiä selittämään luonnontieteellisten
suhteiden kautta ja määrittelyssä voidaan ottaa esille ekosysteemien kestävyys: kestävä,
resilientti ekosysteemi ei luota vakauteensa vaan pikemminkin kykyynsä joustaa ympäristön
muuttuessa. Vaikka vakaus on tavoiteltava tila, se ei välttämättä luo kykyä sopeutua
muutokseen. (Evans, 2012, 170,171) Resilientissä sosio-ekologisessa järjestelmässä muutosta
ei ajatella negatiivisena, vaan se on usein mahdollisuus kokeilla jotain uutta ja kehittyä. (Folke,
2006, 253)
Vaikka resilienssi määritellään pääsääntöisesti positiiviseksi piirteeksi, voi se joissain
tapauksissa toimia järjestelmän kannalta sitä heikentävänä piirteenä. Järjestelmän resilienssi
saattaa taata mahdollisuudet esimerkiksi köyhyyden ja negatiivisten ympäristövaikutusten
säilymisen järjestelmässä pitkään. Resilientti järjestelmä on sopeutunut muutokseen, joten
näiden negatiivisten loukkujen muuttaminen saattaa olla hyvin hankalaa. Sosioekologisissa
systeemeissä on se riski, että ylemmän tason vahva resilienssi saattaa tukahduttaa alatason
järjestelmien resilienssiä. Tällä viitataan esimerkiksi alueen elinkeinorakenteeseen, jossa vahva
toimiala tukahduttaa pienemmät elinkeinot alleen. Resilienssi tukee tätä sillä, että vahva
toimiala sopeutuu muutokseen ja osaa muuttaa toimintaansa systeemin vaatimaan muutokseen,
17
eikä alueen elinkeinorakenteen monipuolistaminen ole tästä syystä helppoa: resilienssi ei siis
ole aina hyvä piirre. (Kotilainen, Eisto, 2010, 16)
Järjestelmän resilienssiä mitataan monilla eri mittareille ja siihen vaikuttavat useat tekijät.
Monimuotoisuus on avaintekijä mitattaessa järjestelmän resilienssiä, niin sosiaalisesta kuin
ekologisesta näkökulmasta. Monimuotoisuus taipuu resilienssin määrittelyssä niin ekologiseen
kuin sosiaaliseen puoleen tarkasteltaessa järjestelmien resilienssiä: ekologisesta näkökulmasta
biodiversiteetti on mahdollisimman suuri resilientissä järjestelmässä, kun taas monipuolinen
paikallistalouden rakenne tekee sosiaalisesta näkökulmasta järjestelmästä resilientin.
Sosioekologisissa järjestelmissä sosiaalisen resilientiyden katsotaan kasvavan sen mukaan,
mitä enemmän toimijoilla on mahdollisuuksia hyödyntää erilaisia yhteiskunnan verkostoja ja
kokea olevansa osa paikallista sosioekologista järjestelmää. (mm. Folke, 2006, Kotilainen,
Eisto, 2010)
Sosio-ekologinen systeemi jaotellaan neljään tasoon: ekosysteemeihin, paikalliseen
tietämykseen, ihmisiin ja teknologiaan ja omistusoikeudellisiin instituutioihin. Tiedon
paikallisuus tarjoaa mahdollisuuden siirtää tieto paikallisten olosuhteiden vaatimalla tavalla
hallintoon. Jotta nämä neljä tasoa saadaan tehokkaasti vuoropuheluun keskenään, täytyy ottaa
huomioon neljä avaintekijää kestävän sosio-ekologisen suhteen luomisessa. Ensimmäinen
niistä on ekosysteemien ja sosiaalisten vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen, sidosryhmien
välisten ennakkoluulojen vähentäminen ja sosiaalisten verkostojen luominen. Näin ollen
mahdollisen muutoksen tapahtuessa instituutioiden on helpompi sopeutua. (Evans, 2012, 177)
Resilienssiajattelussa perusolettamus on se, että asiat muuttuvat ja sen seuraukset voivat olla
joko negatiivisia tai positiivisia. Tämän muutoksen vastustaminen tai huomiotta jättäminen
hankaloittaa siihen sopeutumista sekä rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää muutoksen
mukanaan tuomia vaihtoehtoja. Muutokset ovat joko hitaasti ilmeneviä, esimerkiksi
ilmastonmuutos, tai nopeasti ilmeneviä, esimerkiksi luonnonkatastrofit. Nopeiden muutosten
suhteen kykymme toimia on huomattavasti parempi verrattuna hitaisiin muutoksiin, joiden
havaitsemiseen kuluu usein vuosikymmeniä. Kokemus omista ja yhteiskunnan
vaikuttamismahdollisuuksista on usein syynä siihen, että hitaiden muutosten koetaan olevan
väistämättömiä. Yksilön käsitys omista vaikutusmahdollisuuksista on hyvin pieni ja rajallinen.
18
Näin ollen juuri ilmastonmuutos ja väestönkasvu vaikuttavat ongelmilta, joihin vaikuttaminen
koetaan yksilötasolla hankalalta. (Walker, Salt, 2010, 10)
Jatkuvan kasvun oletus taloudessa ei anna liikkumavaraa, jos suuret muutokset järjestelmissä
jätetään huomioimatta mahdollisimman suuren hyötysuhteen saavuttamiseksi. Taloudellisen
kasvun tavoittelussa jätetään usein huomioimatta pidemmän aikavälin vaikutukset, joita
mahdollinen muutos järjestelmän rakenteessa aiheuttaa. (Walker, Salt, 2010, 14) Koska
tutkimukseni käsittelee vihreää taloutta, nostan tarkempaan tarkasteluun ekologisen ja
taloudellisen resilienssin. Tarkastellessani sosio-ekologisten systeemien resilienssiä, haluan
kytkeä tähän tarkasteluun myös talouden ja elinvoimapolitiikan. Vihreä talous perustuu
sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulojen jakoon sekä innovatiiviseen lähestymistapaan kohdata
ympäristön muutoksesta aiheutuvat ongelmat. Sopeutuva hallinto luottaa vahvasti
innovoimisen ja oppimisen kulttuuriin kannustaen instituutioitansa oppimisen kautta
muokkaamaan toimintatapojaan ja rakenteitaan. Sopeutuvassa hallinnossa muutos lähtee
ruohonjuuritasolta ja vuorovaikutus tapahtuu eri sidosryhmien välillä. (Evans, 2012, 178-181)
Ron Martin (2012) määrittelee neljä ulottuvuutta alueelliseen resilienssiin talouden
taantumassa; samat piirteet ovat havaittavissa myös muissa alueellisissa muutoksissa, ei siis
pelkästään taloudellisissa. Alueen resilienssi rakentuu sen vastustuskykyyn, joka määritellään
paikallistalouden herkkyydellä tai haavoittuvuudella talouden taantumassa. Vastuskyvyn
rinnalla nousee paikallistalouden elpymiskyky talouden taantumasta. Uudelleenohjautumisen
kyvyllä viitataan alueen sopeutumiselle muutokseen tai reagoimalla muutokseen uudistamalla
omaa elinkeinorakennettaan. Neljäs piirre rakentuu aluetalouden varsinaiseen uudistumiseen;
säilyttävä vai uudistava? Nämä neljä resilienssin ulottuvuutta reagoivat toistensa kanssa eri
tavalla ja niiden yhteensovittamisen lopputulos on aina tapauskohtaista. Tärkein näiden polkua
määrittävä tekijä on alueen resilienssiä tukevat tekijät: innovaatiot, kilpailukyky,
elinkeinosektorin rakenne, yrittäjyyden kulttuuri, instituutiot, hallinto, alueen aikaisempi
taloudellinen rakenne. (Martin, 2012, 11, 12)
19
Kuva 2. Alueellisen resilienssin ulottuvuudet talouden taantumassa (Martin, 2012, 12)
3.1 Resilienssi käsitteen eri tulkinnat
Resilienssi on tullut korvaamaan useissa yhteyksissä sanan kestävyys, mutta mikä näiden
kahden termin varsinainen ero siis oikeastaan on? Teppo Eskelinen ja Ville-Pekka Sorsa (2015)
tarkastelevat artikkelissaan Kestävyyden käsitteen mielekkyys tutkimuksessa resilientin ja
kestävyyden käsitteiden eroa maanjäristyksen tuhoaman kaupungin esimerkin kautta.
Resilienssi: innovaatiot, kilpailukyky,
elinkeinosektorin rakenne, yrittäjyyden kulttuuri, instituutiot, hallinto,
alueen aikaisempi taloudellinen rakenne
Vastustuskyky:
Paikallistalouden herkkyys talouden
taantumaan
Elpyminen: Paikallistalouden
elpymiskyky talouden taantumasta
Uudelleenohjautuminen:
Paikallistalouden kyky sopeutua tai
uudelleenohjautua talouden taantumassa
Uudistuminen:
Alueen kyky luoda uusia
kasvunmahdollisuuksia; säilyttävä vai
uudistava?
20
Kestävässä kaupungissa järjestelmä itsessään sisältää tuhojen jälkikorjauksen tai rakennukset
ovat tehty kestämään maanjäristykset. Resilientissä kaupungissa on kyky rakentaa toimiva
infrastruktuuri järistyksen jälkeen, mutta ei välttämättä samanlaista. Uusi infrastruktuuri
resilientissä kaupungissa on sen hetkisen tilanteen muovaama ja muutokseen sopeutuva.
Resilienssi käsitteenä on perinteisesti tulkittu kahdesta eri näkökulmasta: teknisestä ja
ekologisesta. Resilienssin teknisessä tulkinnassa keskiössä on systeemin resistanssi
mahdollisiin muutoksiin. Muutos aiheuttaa häiriön tasapainotilaan, jossa systeemin oletetaan
olevan ennen muutosta. Resilienssiä mitataan sillä, kuinka nopeasti systeemi saavuttaa
alkuperäisen tasapainotilansa muutoksen jälkeen. Teknisessä tulkinnassa alkuperäinen
tasapainotila on se lähtökohta, johon resilienssi systeemi tulee palaamaan. Tekninen näkökulma
resilienssiin on nimensä mukaisesti hyvin tekninen ja jäykkä, eikä se näe systeemillä voivan
olla useampia tasapainoisia tiloja. (Martin, 2012, 4)
Toinen lähestymistapa resilienssin tulkitsemiseen on ekologinen näkökulma. Ekologisen
resilienssin tutkimuksen intressi on siinä, kuinka paljon systeemi kestää muutoksen luomaa
painetta ennen kuin sen on siirryttävä pois tasapainotilastaan. Ekologisen resilienssin
lähtökohtana ovat useat eri tasapainotilat, joihin muutoksen myötä systeemit pyrkivät
hakeutumaan. Muutoksen myötä ei ole olennaista pyrkiä takaisin alkuperäiseen tilaan vaan
luoda uusien olosuhteiden myötä uusi tasapainoinen systeemi. Martin (2012) puhuu systeemin
joustavuuden kynnyksestä, jonka ylityksen jälkeen systeemi pyrkii löytämään uuden
tasapainon. Se, mikä on itse resilienssiä ekologisen tarkastelun näkökulmasta, on
tulkinnanvaraista. Resilienssin mittarina ekologisessa resilienssissä toimii yleensä muutoksen
laajuus, jonka systeemi kestää ilman tasapainotilan menetystä: eli mitä suuremman muutoksen
systeemi kestää, sen resilientimpi se on. (Martin, 2012, 7)
Martin määrittelee myös kolmannen resilienssin tulkinnan, joka on sopeutuva resilienssi. Tämä
on hallinnon kannalta olennaisin resilienssin muoto. Sopeutuvassa resilienssissä systeemin
tulee uudelleenjärjestäytyä joko ennakoivasti tai vastauksena muutokseen. Sopeutuva
resilienssi on jatkuva prosessi, eikä hetkellinen muutostila. Kun talouden taantuma pyyhkäisee
alueelta kannattamattomat ja joustamattomat talouden muodot, se luo samalla toiminta-alaa
uusille sektoreille ja innovaatioille: tämän muutoksen onnistuminen määrittelee alueen
21
sopeutuvuuden. Alueen sopeutumiskyky riippuu sen taloudellisista toimijoista ja niiden
vuoropuhelusta keskenään sekä jo olemassa olevasta taloudellisesta rakenteesta. Sopeutuvassa
resilienssissä on ennen kaikkea kyse alueen kyvystä uudelleenohjautua rakennemuutoksen
jälkeen. Tehokkaaseen uudelleenohjautuvuuteen vaikuttaa alueen yritysten määrä,
monipuolinen elinkeinorakenne, yritysten innovointikyky ja halukkuus kehittää toimintaansa
sekä alueen kyky saada rahoitusta ja sijoituksia alueelleen. (Martin, 2012, 10, 11)
3.2 Resilienssi ja vihreä talous
Vihreä talous on resilienssi talousjärjestelmä, jossa talous pystyy vastaamaan luonnonvaroista
aiheutuvaan niukkuuteen tehokkaasti ja menettämättä talouskasvuaan. Vihreän talouden
suurimmat sektorit, kuten asuminen, energia, liikkuminen ja ruoka, ovat suurimmaksi osaksi
paikallistason toimialoja, joten paikallisella tasolla tapahtuvien toimenpiteiden voi nähdä
olevan tärkeimpiä vihreän talouden tukemisessa. Innovaatiot ovat vihreän talouden tärkein
toteuttamistyökalu ja niiden tärkein syntymisalusta on toimijoiden, instituutioiden ja tieteen
rajapinnassa. Erityisesti julkisen vallan ja kolmannen sektorin toimijoiden välinen tehokas
yhteistyö mahdollistaa innovaatioiden toteuttamisen ja testaamisen käytännössä, sekä vanhojen
ja toimimattomien rakenteiden muokkaamisen vihreälle taloudelle edullisemmaksi. Kolmannen
sektorin ottaminen suunnitteluun ja toteuttamiseen mukaan takaa myös vallan pyramidin
kääntymisen päälaelleen, jossa päätöksenteko tulee tapahtumaan vuorovaikutuksessa
kansalaisyhteiskunnan kanssa osallistumisen kautta. (Antikainen ym., 2013, 14, 15)
Kalifornian osavaltiossa tutkittiin vihreän talouden resilienssikykyä taloustaantuman
pahimpaan aikaan. Tammikuusta 2009 tammikuuhun 2010 koko osavaltion työpaikat vähenivät
seitsemällä prosentilla, kun vihreän talouden työpaikoista menetettiin vain kolme prosenttia.
Vihreän talouden ydintyöpaikoiksi tutkimuksessa laskettiin vaihtoehtoinen energiantuotanto,
energian ja luonnonvarojen säästämiseen liittyvä toiminta sekä päästöjen vähentäminen ja
kierrättäminen. Muilla vihreän talouden sektoreilla työpaikkojen määrä on jopa kasvanut
taloustaantumasta huolimatta: kestävän liikenteen työpaikat kasvoivat samaisella
tarkastelujaksolla prosentin. Pidemmän aikavälin tarkastelussa (1995-2010) näiden vihreän
talouden sektoreiden kasvu oli jopa 53 prosenttia, kun kokonaistalouskasvu alueella oli vain 12
22
prosenttia. Poliittinen epävarmuus hankaloittaa yritysten tulevaisuuden suunnittelua, ja jatkuva
hintojen nousu, niin energian kuin luonnonvarojen suhteen ja ilmastonmuutoksen todelliset
kulut ovat alkaneet näkyä voimistuvien ääri-ilmiöiden aiheuttamien vahinkojen määrässä.
Osavaltion ennakoiva politiikka on luonut alueelle runsaasti kestävien energiamuotojen
teollisuutta ja alueelle on keskittynyt innovaatio- ja kehitystoimintaa. Vihreän talouden toimien
jakautuminen osavaltiossa on ollut myös tasaista. (Next10, 2012, 2, 44)
Polkuriippuvuussuhteiden tunnistaminen on vihreän talouden suhteen olennaista. Jotta talouden
toiminnot eivät jatkuisi perinteisellä, ympäristöä saastuttavalla ja luonnonvaroja tuhlaavalla
tavalla, tulee tiedostaa vanhojen rakenteiden vaikuttavuus nykyisessä yhteiskunnassa. Nämä
vanhat rakenteet voivat olla esimerkiksi tieliikenteemme fossiiliriippuvuus ja teollisuuden
energiaintensiivisyys. Ei-toivottujen rakenteiden tunnistamisen myötä voidaan kehittää uusia
toimintamalleja ja -rakenteita, joiden avulla lyhyen ja pitkän aikavälin toimintasuunnitelmien
teko tehostuu. (Antikainen ym., 2013, 14)
Hyvinvointi on ihmisten kannalta kenties tärkein kestävyyteen liittyvä arvo. Yhteiskunnan
kannalta sopeutuvuus muutokseen tarkoittaa sosiaalisen kestävyyden kannalta sitä, että
rakenteiden ja toiminnan on muututtava ja elettävä muutoksen mukana niin, että hyvinvoinnin
laatu voidaan taata. (Nurmi, 2016) Lähtökohtana taantuman jälkeiselle talouskasvulle ei voi
olla kulutuksen ja materialismin kasvu, vaan hyvinvoinnin on saatava uusi määritelmä
aineettoman kasvun ja palvelutalouden avulla.
3.3 Resilienssi hallinto
Jotta hallinto olisi resilienssi, tulee sen kohdata muutokset innovatiivisella tavalla ja kehittää
jatkuvasti uusia keinoja sopeutuvuudelle oppimisen kautta. Resilientti hallinto pyrkii luomaan
useita eri vaihtoehtoja hallinnon ohjauskeinoille. Se on ennakoivaa hallintoa, jonka
lähtökohtana ei ole vain muutokseen reagoiminen: samalla pyritään rakenteiden muuttamiseen.
Tieto, ja erityisesti paikallinen tieto, on avainasemassa tässä muutoksessa. Tietoa on osattava
kerätä, käsitellä ja muuttaa se käytäntöön. (Evans, 2012, 180) Kunnan johtaminen on yleensä
ristiriitaisten arvojen ja päämäärien yhteensovittamista niin, että saadaan sovittua yhteinen
23
tahtotila kunnan tulevaisuudesta. Johtaminen voi suuntautua kunnan nykyisen tilan
säilyttämiseen, jatkuvaan kehitykseen ja tilan parantamiseen tai pahimmassa tapauksessa
pelkästään olemassaolon ylläpitoon. Tavoitteiden ja tulevaisuuden suunnittelu on ohjattava
jatkumaan valtuustokauden yli, sillä pitkäjänteinen johtaminen vaatii pidemmän, kuin neljän
vuoden valtuustokauden syklin. (Miettinen toim., 2001, 8,9)
Jos resilienssiä lähdetään tarkastelemaan perinteisen hallinnan -”command and control” -
kautta, on yleensä tavoitteiden määrä rajattu hyvin pieneksi. Gunderson ja Pritchard ottavat
tässä käytännön esimerkiksi saasteiden vähentämisen tai luonnonvaroista saatavan tuotannon
maksimoimisen. Perinteisen hallinnan kautta tehtävät toimenpiteet saattavat aluksi olla
onnistuneita, mutta samalla nämä toimet muuttavat pikkuhiljaa systeemin muita osia.
Olettaessamme, että luonnon epävarmuus voidaan korjata hallinnon kontrollilla, saatamme
aiheuttaa ympäristössämme ekologisen resilienssin katoamisen. Erityisesti luonnonvaroihin
liittyvässä hallinnassa sopeutuva resilienssi on avainasemassa, jossa ”politiikan tulee täyttää
sosiaaliset tavoitteet, mutta sen on oltava jatkuvasti muunneltavissa ja joustava sopeutumaan
näihin yllätyksiin.” (Gunderson, Pritchard, ym., 2002, 259, 260)
3.4 Teoreettisen viitekehyksen yhteenveto
Tutkimuksessani teoreettisen viitekehyksen rakentavat yllä avatut käsitteet vihreä talous ja
resilienssi. Kuntien ja kaupunkien strategiatyö rakentuu ennen kaikkea elinvoiman luomiseen
ja vetovoiman lisäämiseen alueellaan ja kaupunkina Lahti tarjoaa mielenkiintoisen
tutkimuskohteen näiden käsitteiden tarkastelulle käytännössä. Elinvoimapolitiikan käsite
sisällyttää itseensä vihreän talouden, joka ilmenee paikallistalouden kilpailukyvyssä ja
kestävyydessä, vetovoimaisessa ympäristössä ja sosiaalisessa pääomassa. Lahti tarjoaa
mielenkiintoisen tutkimusalustan vihreän talouden joustavuudelle, sillä kaupunki on määritellyt
itsensä ympäristökaupungiksi.
Analyysissä pyrin löytämään aineistosta Lahdessa esiintyvän vihreän talouden erilaisia muotoja
ja sitä, minkä varaan ympäristökaupunki rakentuu 2010-luvulla. Teoriaosuudessa määritelty
24
vihreä talous luo viitekehyksen, jonka pohjalta lähden tutkimaan, millaisena vihreä talous
ilmenee Lahdessa. Vihreän talouden määritelmien perusteella etsin samoja viitteitä Lahden
toiminnasta ja rakenteista. Kestävän kehityksen tärkein toteuttamistyökalu on talous, joten
ympäristökaupunkikäsite tulee osaltaan rakentumaan vihreän talouden varaan. Siksi
ympäristökaupungille ei ole omaa teoreettista viitekehystä, sillä koen, että se tulee
muodostumaan näiden kahden ydinkäsitteen, vihreä talous ja resilienssi, kautta.
Paikallistalouden laaja rakennemuutos vaatii hallinnollista joustavuutta, jotta
rakennemuutokselle luodaan aito kokeilukulttuurin ympäristö: monipuolinen paikallistalouden
rakenne mitataan järjestelmän resilienssikyvyssä. Toimiva elinvoimapolitiikka toimii
työkaluna vastaamaan tähän samaiseen muutokseen. Ympäristön asettamissa rajoissa, joissa
nykyinen elämäntapamme ja hyvinvoinnille asetetut taloudelliset vaatimukset ovat
kestämättömiä, on resilientin yhteiskunnan oltava kehittämisen päämäärä. Materiaaliin
sidotusta hyvinvoinnista on luovuttava ja siirryttävä enenevissä määrin palveluyhteiskuntaan.
Jatkossa tulee myös pohtia, onko jatkuva taloudellinen kasvu tarpeellista ja jos on, miten se
käytännössä tulee onnistumaan tämän hetkisten reunaehtojen puitteissa.
Aineisto jakautuu myös hallinnon tarkasteluun, josta pyrin löytämään alueen resilienssiin
viittaavia asioita. Teoriaosuudessa olen määritellyt resilienssin piirteet, joita tulen etsimään
haastattelujen avulla alueen toimista. Tarkoituksenani ei ole vastata kysymykseen onko Lahti
resilienssi, vaan enemminkin tarkastella yleisiä resilienssille määriteltyjä piirteitä ja löytyykö
niitä kaupunkiorganisaation rakenteista. Hyvinvoinnin muuttuva konteksti kestävyyden
rajoissa on sopeutumiskyvyn kannalta mielenkiintoinen samaan aikaan haaste ja mahdollisuus.
Tutkija Suvielise Nurmi tiivistää artikkelissaan resilienssin ja hyvinvoinnin suhteen yhteen
lauseeseen: ”Jos resilienssiä ei sidota hyvinvoivan elämän jatkumiseen, se on kuin alistumista
kohtaloon väistämättömän kuoleman edessä.”
25
4 Aineisto ja menetelmät
Käytin tutkimusaineistona kaupungin päätöksentekoa ohjaavia strategisia asiakirjoja. Näihin
lukeutuvat muun muassa kaupungin strategia, kilpailukykystrategia, valtion ja
pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus, maakunnan pitkän aikavälin suunnitelma ja sen
toimeenpanosuunnitelma. Valitsin nämä asiakirjat tutkimukseeni siksi, koska vihreän talouden,
resilientin hallinnon ja elinvoimaisen kunnan rakentuminen on ennen kaikkea strateginen
päämäärä. Jotta verkostosta saadaan kaikki toimijat kattava ja hallinnon läpileikkaava, tulee
päämäärien asettaminen aloittaa kunnan päätöksenteon kannalta ohjaavimmasta työkalusta eli
strategiasta. Strategian toteutumisen tarkastellessa tärkeimmiksi työkaluiksi muodostuvat
kunnan talouteen liittyvät raportit, esimerkiksi talousarvio, seurantaraportit ja tilinpäätös.
Vihreä talous ei ole rajattu kuntarajoihin, ja Päijät-Häme on maakuntana valinnut vihreän
talouden yhdeksi strategiseksi teemakseen. Tarkastelen maakunnan pidemmän aikavälin
kehityssuunnitelmaa sekä sen toimeenpanosuunnitelmaa vuosille 2017-18. Koska tutkielmani
teoreettiset käsitteet ovat resilienssi ja vihreä talous, on olennaista tarkastella niihin liittyvien,
elinkeinopolitiikkaa ohjaavien strategisten linjojen suuntaa. Tähän tarkoitukseen otan
aineistoon kaupungin kilpailukykystrategian. Tätä kautta voimme tarkastella kaupungin
elinkeinopolitiikan kannalta tärkeitä strategisia suuntaviivoja.
Pääosassa tutkimusaineistossani ovat haastattelut, joiden kautta hankin tärkeimmän ja
laajimman materiaalin tutkimuskysymystäni analysoidessani. Pyrin hankkimaan kokemukseen
ja osaamiseen liittyvää tietoa asiantuntijoilta, joilla on vankka kokemus Lahden ja Päijät-
Hämeen alueen ympäristötoiminnasta. Haastateltavat ovat eri osista kaupunkiorganisaatiota,
joten on mielenkiintoista saada kuulla, kuinka jokaisen oma organisaatiotausta vaikuttaa
näkemykseen ympäristökaupungista. Haastatteluihin osallistui viranhaltijoita elinkeino- ja
kilpailukykypalveluista (4 henkilöä), Lahden konserniyhtiöiden edustajia (2 henkilöä), Lahden
ammattikorkeakoulun edustaja sekä Päijät-Hämeen liiton edustaja. Haastatteluja kertyi
kahdeksan kappaletta.
Haastattelut toteutettiin 21.3-4.5.2018 välisenä aikana haastateltavien työpaikoilla.
Haastattelujen sopiminen oli helppoa, ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten nopeasti sain
haastattelut sovittua. Otin haastateltaviin yhteyttä sähköpostitse, kerroin lyhyesti tutkimuksesta
26
ja pääaineestani. Lähetin haastateltaville kysymykset ennakkoon päivää ennen haastatteluja,
sillä koin kysymysten olevan sellaisia, joita haastateltavien oli hyvä pohtia ennen
tapaamistamme.
Jokainen haastattelu nauhoitettiin ja purin haastattelut kirjalliseen muotoon litteroimalla.
Litteroinnin kautta aineistojen analysointi oli huomattavasti helpompaa, kuin suoraan nauhoilta.
Litteroin sanatarkasti teema-alueittain, sillä usein keskustelu saattoi siirtyä tutkimukseni
kannalta epäoleellisille alueille. Koska olin kiinnostunut asiasisällöistä, enkä esimerkiksi
puhetapoihin liittyvästä sisällöstä, ei sanatarkka litterointi olisi ollut tarpeellista, mutta koin
sanatarkan litteroinnin helpoimmaksi tavaksi analysoida haastattelumateriaaleja. Haastattelujen
jälkeen olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten miellyttävää haastatteluja oli tehdä ja kuinka
innostavia henkilöitä pääsin tapaamaan.
4.1 Tutkimusmenetelmät
Laadullisessa eli kvalitatiivisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa lähteet voidaan
karkeasti jakaa ensi- ja toissijaisiin lähteisiin. Ensisijaisissa lähteissä ovat esimerkiksi
havainnointi, haastattelut ja kyselylomakkeet ja toissijaisiin lähteisiin kuuluvat kirjalliset
materiaalit, kuten tutkimusteemaan liittyvät dokumentit. Ensisijaisista lähteistä haastattelut
toimivat tutkimusteemaani parhaiten. Tutkimuskysymyksen ollessa osittain kokemuksiin ja
mielipiteisiin nojautuva, ovat haastattelut hyvä työkalu selvittää haastateltavan ajatuksia ja
mielipiteitä. Dokumentit ja muu kirjallinen materiaali toimivat taustalähteinä luodessani pohjaa
sille, kuinka organisaatio näkee itse itsensä. (Wellington, Szczerbinski, 2007, 58) Laadullinen
tutkimus tulee olemaan omassa tutkimuksessani valittu metodologia, sillä haluan tuottaa
laadullista aineistoa määrällisen sijaan. Tutkimuskysymykseni suuntaavat jo itsessään
tutkimuksen laadullisen tutkimuksen puoleen, sillä tarkoituksena on saada kerättyä kokemus-
ja asiantuntijapohjaista aineistoa.
Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa aineiston merkityssisältö on tärkeämpää kuin
määrällinen sisältö. Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen ja
tähän sisältyy ajatus siitä, että todellisuus on moninainen ja sosiaalisesti rakennettu. Laadullisen
27
tutkimuksen tiedon tuottajina toimivat ihmiset, ja metodeiksi valitaan sellaisia, joissa
tutkittavien omat henkilökohtaiset kokemukset ja näkökulmat pääsevät esille. Tutkittavien
ryhmä on valittu tarkoituksenmukaisesti ja jokainen tutkimukseen osallistuva henkilö on
ainutlaatuinen, joten tulkinta tapahtuu sen mukaisesti. Laadullisen tutkimuksen ei ole tarkoitus
testata hypoteeseja ja teorioita, vaan aineiston yksityiskohtaisen tarkastelun kautta paljastaa
odottamattomia seikkoja. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara, 2014, 160, 164)
Vaikka laadullisessa tutkimuksessa ei keskiössä ole teorian tai hypoteesin toimivuuden
tarkastelu, tarvitsee se silti teoreettista viitekehystä tutkimusta ohjaavana metodologiana.
Teoreettinen viitekehys luo myös katsauksen sille, mitä tutkittavasta ilmiöstä tiedetään jo
valmiiksi. Tutkimuksessani teoreettisen viitekehyksen luo vihreän talouden ja resilienssin
käsitteet, joiden kautta voin tarkastella haastateltavien käsityksiä ilmiöistä ja millaisia
merkityksiä niille annetaan. (Tuomi, Sarajärvi, 2013, 18-22)
Käsite ympäristö on aina kokemuksena kontekstisidonnainen: näin siis myös
ympäristöpoliittinen tutkimus. Se on arvosidonnaista, aikaan ja paikkaan kytkettyä.
Teoreettinen viitekehys määrittää tutkimuksessa käytettävän metodin, ja koska kyseessä on
ympäristöpoliittinen tutkimus, antavat haastattelut mahdollisuuden kerätä aineistoa, joka
tarjoaa mahdollisuuden tarkastella aineistoa useista eri kulmista. (Alasuutari, 2012, 64) En etsi
tutkimuskysymyksiini yleistettäviä vastauksia, vaan näen tutkimukseni case-tutkimuksena.
Ympäristöpoliittista tutkimusta olisi hankala suorittaa määrällisenä tutkimuksena, sillä
tutkimusaineiston kannalta oleellisessa osassa ovat asiantuntijahaastattelut. Kun kyseessä on
ihminen, on tieto aina muokkautuvaa ja elävää, verrattuna esimerkiksi luonnontieteellisiin
mittaustuloksiin.
Wellington ja Szczerbinski (2007) toteavat kirjallisen materiaalin olevan kuvausta siitä, kuinka
organisaatio näkee ja hahmottaa itsensä. Haastatteluilla saamme sen sijaan selvitettyä asioita,
joita emme voi havainnoida. Haastattelemalla informanttia rakennamme kuvan hänen
arvoistaan, ajatuksistaan, ennakkoluuloistaan, kokemuksistaan ja näkökulmistaan. Politiikkaa
tutkittaessa, ja varsinkin ympäristöpolitiikkaa, on taustalla rakentunut suuri arvojen ja
mielipiteiden verkko, joita ei välttämättä esille saa kuin kysymällä niiden tekemiseen
28
osallistuneilta henkilöiltä. Haastattelut ovat tältä kannalta ympäristöpoliittisen tutkimuksen
kannalta hedelmällisin tutkimusmetodi.
Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa haastatteluilla on menetelmänä vahva jalansija. Niiden
avulla luodaan mahdollisimman tarkka kuvaus tutkittavasta asiasta, mutta samalla halutaan
tarkastella haastateltavien luomia tulkintoja ja merkityksiä tutkittavalle asialle.
Tutkimuksessani tullaan käyttämään asiantuntijahaastatteluita aineistonkeruumenetelmänä.
Tein kahdeksan asiantuntijahaastattelua keväällä 2018, ja niihin valikoituvat asiantuntijat
kaupungin eri organisaatioista; eri toimialoilta, konserniyhtiöistä, koulutussektorilta sekä
julkishallinnosta. Asiantuntijahaastatteluissa tietty henkilö ei esitä keskeistä roolia
valikoituessaan haastattelun kohteeksi vaan kiinnostuksen kohteena on hänen tietämyksensä
tutkittavasta asiasta. Haastateltavan rooli perustuu yleensä hänen institutionaaliseen asemaansa
tai muuhun merkittävään rooliin tutkimukseen liittyvässä teemassa. (Alastalo, Åkerman, 2010,
372-375) Omat tutkimushaastatteluni päätin toteuttaa nimettöminä, jotta jokaiselta
haastateltavalta saataisiin oma näkemys teemoihin.
Teemahaastatteluilla pyrin saamaan mahdollisimman laajan kuvan tutkimusongelmaani.
Tarkoituksenani ei ollut saada luotua yleistystä tutkittavasta aihepiiristä vaan pikemminkin
syventävää kuvaa haastateltavan kokemuksista. Koska tutkimuksessani on kyse paikallisesta
ilmiöstä, ei yleistävä otos haastatteluista ole mahdollinen vaan puhutaan mieluummin
harkinnanvaraisesta näytteestä. Koska tutkimuksessani on tarkoitus ymmärtää poliittista ja
yhteiskunnallista ilmapiiriä, on kvalitatiivinen tutkimus antaa mahdollisuuden keskittyä
tarkemmin yksityiskohtiin. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 58-59) Strukturoimattomuus taas ilmenee
vapaamuotoisella keskustelulla, jossa avainasemassa on haastateltavan kokemukset ja
määritelmät. Teemahaastattelun olennainen lähtökohta on se, että haastattelu antaa tutkittavien
omille mielipiteille ja kokemuksille tilaa. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 48) Ensimmäisissä
haastatteluissa oli huomattavissa haastatteluiden noudattavan strukturoitua rakennetta, kun
kokemuksen karttuessa haastatteluista muodostui enemmän keskustelevia. Käytännössä
kysymykset pysyivät suurimmaksi osaksi samoina, mutta haastattelutilanteissa keskustelut
pureutuivat syvemmin asiaan, ja lisäkysymyksiä ilmeni väistämättä.
29
Teema-alueiden alle rakentuu haastattelijalle muistilistaksi tarkentavia aiheita ja alueita: itse
haastattelutilanteessa tämä muistilista toimii teema-alueiden tarkentajana ja haastattelun
eteenpäin vievänä työkaluna. Teemahaastattelun joustavuudesta tulee muistaa myös se, että
haastateltavan tulee antaa olla tarkentajana. Näin teemahaastattelun etuihin kuuluva joustavuus
sekä ilmiöiden tarkastelu syvällisemmin saavutetaan. Teemahaastattelun on mahdollista antaa
edetä tarvittaessa laajemmaksi kuin alun perin oli suunniteltu, sillä haastattelurungon
rakentuminen teema-alueisiin tarjoaa mahdollisuuden tilanteen elämiselle. Alhaalla olevassa
kuviossa on kuvattu teemahaastattelu ja teema-alueiden rakentuminen tutkimusprosessissa.
Suunnitteluvaiheessa tutkimusongelmien tarkennuttua luodaan ilmiöille pääluokat, joiden
ympärille teema-alueet tulevat rakentumaan. Joustavien kysymysten ja asiasanojen rakentamat
haastattelurungot johdattelevat haastattelua eteenpäin. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 67)
Kuva 3. Teema-alueet tutkimuskokonaisuudessa (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 67)
4.2 Analyysi
Laadullisen tutkimuksen analysointi alkaa yleensä jo haastatteluvaiheessa, jolloin haastattelija
pystyy tekemään itse haastattelutilanteessa havaintoja. Haastattelujen kautta saatu materiaali
pysyy lähellä alkuperäistä muotoaan ja merkitystään, sillä verrattuna kvantitatiiviseen eli
määrälliseen tutkimukseen tuloksia ei muokata numeeriseen muotoon. Tutkijalla on haastattelu
tilanteessa käynnissä joko induktiivinen tai abduktiivinen päättely. Induktiivinen päättely
perustuu aineistoon, kun abduktiivinen päättely syntyy jonkin teorian tai johtoajatuksen
perusteella, jota tutkija pyrkii haastatteluilla todistamaan. (Hirsjärvi, Hurme, 2015, 136)
Omassa tutkimuksessani tulen käyttämään induktiivista päättelyä, sillä tutkimuskysymyksen
luonne on enemmän aineisto- kuin teorialähtöinen. Haastattelujen analysointi alkoi omalla
30
kohdallani jo haastatteluvaiheessa, ja tätä kautta heräsi usein asiantuntijasta riippuen
lisäkysymyksiä tarkentamaan teemaa.
Tutkimuskysymykseni ollessa vielä suhteellisen avoimessa tilassa haastatteluja tehdessä, oli
teemoittelu analyysitapa, jolla sain purettua ja analysoitua haastattelut hedelmällisimpään
tilaan. Metodina teema-analyysilla voidaan tunnistaa, analysoida, järjestellä, kuvailla ja
raportoida tutkimuksen aineistoa, ja teemoittelun on sanottu toimivan eräänlaisena tulkkina
laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välissä: aineiston teemoittelulla voidaan saavuttaa
yhteinen kieli kahden tutkimuskunnan välille. Analyysimenetelmänä teemoittelu ei ole saanut
varsin suurta huomiota ja kirjallisuutta siitä löytyy verrattain vähän. Teoreettisen vapautensa
vuoksi se soveltuu hyvin joustavaksi analyysimenetelmäksi ja erityisesti aloitteleville tutkijoille
teemoittelu tarjoaa hyvän tarttumapinnan analysointimenetelmiin. (Nowell, ym. 2017, 2;
Braun, Clarke, 2006, 77-101) Teemoittelun joustavuus antoi minulle mahdollisuuden luoda
uusia teema-alueita, jos haastatteluissa ilmenisi jokin osa-alue, jota en ollut osannut ottaa
huomioon aikaisemmin. Varsinkin, kun tarkoitukseni oli selvittää haastatteluissa
asiantuntijoiden näkökulmia, tarjoaa teemoittelu helpon työkalun yhdistellä samankaltaisuuksia
ja eriäväisyyksiä haastateltavien kesken.
Yksinkertaisuudessaan teemoittelun vaiheet voidaan jakaa kuuteen osioon:
1. Tutustu aineistoon
2. Luo alustavat teema-alueet
3. Etsi aineistosta materiaalia teema-alueiden perusteella
4. Tarkista teema-alueet
5. Teema-alueiden nimeäminen ja tarkistus
6. Raportointi
Teemoittelun vaiheita ei voida pitää lineaarisena prosessina, vaan ne ovat enemmänkin ohjeita
analyysivaiheen toteuttamiseen. Teema-analyysissa on tarpeellista liikkua edestakaisin kuuden
kohdan listassa prosessin edetessä. (Braun, Clarke, 2006, 87) Omassa tutkimuksessani loin
vasta haastattelujen jälkeen lopulliset teema-alueet. Kolme ylätason teemaa oli rakennettu jo
31
ennen haastatteluja mutta näistä haarautuvat ala-kategoriat muodostuivat vasta haastattelujen ja
litteroinnin aikana syntyneissä havainnoissa. Alla olevassa taulukossa olen jaotellut
haastatteluiden teemat ylä- ja alakategorioihin.
Teemat
Ympäristökaupunki
Lahden nykytilanne
Muodot
Vihreä talous Toimintaympäristö
Verkostot ja toimijat
Hanketoiminta
Immateriaalinen puoli esim. kulttuuri → elinvoima, vetovoima
Hallinto Strategia
Hankinnat
Johtaminen
Kuva 4. Haastatteluiden pohjalta muodostuneet teema-alueet
Ylätason teemoja ovat ympäristökaupunki, vihreä talous ja hallinto. Nämä jakautuvat yllä
esitettyihin alakategorioihin, jotta niiden käsittely pysyy rajattuna niiden laajassa kontekstissa.
Teemat valikoituivat vihreän talouden ja resilienssin teoreettisesta viitekehyksestä. Lähdin
jaottelemaan litteroituja haastattelumateriaaleja värikoodein yläteemojen (ympäristökaupunki,
vihreä talous, resilienssi) mukaan. Näin sain selkeän käsityksen siitä, mistä löydän teemoihin
soveltuvaa tietoa analysoitavaksi. Haastattelut kulkivat odotetulla tavalla, eikä ennalta
määritellyt teema-alueet muuttuneet matkan varrella.
32
4.3 Kaupunkikehitystä ohjaavat dokumentit
4.3.1 Lahden kaupungin strategia
Tämänhetkinen strategia hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa keväällä 2016. Strategia
muodostui valtuustokauden välistrategiaksi, sillä Lahden ja Nastolan yhdistymissopimuksen
myötä tuli muodostaa uusi strategia uudelle kunnalle. Strategian päivitys tulee tapahtumaan
vuonna 2018, jolloin uusi valtuusto on aloittanut toimintansa. Strategian tavoitteena oli luoda
molempien kuntien hyvien kokemusten pohjalta elinvoimainen kasvukeskus, jonka toiminta
tulee pohjautumaan uusiin toimintatapoihin ja -kulttuuriin. Strategia toimii pitkän aikavälin
johtamisvälineenä, jolla kaupungin kehitysnäkymiä johdetaan toivottuun suuntaan. (Lahti,
2016, 9, 35)
Lahden strategiassa visio toimii ylätason ohjaavana teemana, ja vision mukaan Lahti on
kansainvälisesti menestyvä ja rohkea ihmisten ja yritysten ympäristökaupunki. Tämä visio
jakautuu kahdeksaan eri toiminnalliseen tavoitteeseen, jotka on poimittu strategiaan Lahden ja
Nastolan välisestä yhdistymissopimuksesta. Tavoitteiden toteuttaminen tapahtuu viiden
muutosohjelman kautta, jotka kulkevat läpileikkaavasti koko kaupunkiorganisaation. Näiden
viiden muutosohjelman sisään on tehty yhteensä 25 lupausta, jotka määritellään konkreettiseen
muotoonsa talousarvion yhteydessä ja toimivat näin ollen strategian onnistumisen mittareina.
Talousarviosta toimenpiteet siirtyvät toimialoille ja kaupungin eri yksiköihin, jolloin strategian
jalkautuminen tapahtuu. (Lahti, 2016, 35, 36)
33
Kuva 5. Lahden kaupungin strategian visio ja tavoitteet. (Lahti, 2016)
Talouden puolivuosittaisessa seurantaraportissa strategian todetaan onnistuneen
muutosohjelmiensa myötä luomaan pohjaa yhdelle kaupungille: kaupungin sisäiset
palvelualueet saavat päättää itsenäisesti ne toimenpiteet, joilla ne tulevat toteuttamaan
muutosohjelmia. Kuitenkin strategian toteutumisen arvioinnissa tiedostetaan strategian
vanhentunut rakenne ja sen soveltuminen lähinnä siilomaiseen, toimialalähtöiseen
hallintorakenteeseen. (Lahti, 2017, 36)
34
Kaupungin talousarvio on strategian tärkein toteuttamistyökalu ja sen onnistumista seurataan
vuosittain maaliskuussa julkaistavalla tilinpäätöksellä. Strategian tavoitteet muutetaan
käytännön toimenpiteiksi ja siirretään käyttösuunnitelmiin: näin strategia jalkautetaan
käytännön toimintaan. Tavoitteiden toteuttamista seurataan erillisillä mittareilla, jotka
ilmaisevat kehityksen suunnan, eivät tuloksellisuutta. Tämä siitä syystä, koska tavoitteiden
toteutumiseen vaikuttavat monet ulkopuoliset tekijät, eikä pelkästään kaupunkikonsernin oma
toiminta. Uusimmassa, vuoden 2017 tilinpäätöksessä, oli uusi strategia ollut jo voimassa
vuoden verran. Tarkasteltaessa mittareita liittyen ympäristön tilaan, näytti suurin osa
tavoitteista ja niille asetetuista kärkitoimenpiteistä toteutuneen. (Lahti, 2018)
Mielenkiintoisin oman tutkimukseni kannalta oli muutosohjelma C, jonka tavoitteena on
vahvistaa teoilla kilpailukykyä ja huolehtia ympäristöstä. Tämän alle on koottu kahdeksan
tavoitetta ja lupausta, jotka määrittävät ne kärkitoimenpiteet joilla muutosohjelman
tavoitteeseen päästään. Suoraan vihreän talouden alle menivät seuraavat tavoitteet ja
kärkitoimenpiteet:
C1 Rakennamme Lahtea kansainvälisenä, yrittäjäystävällisenä ja avoimena
metropolialueen ympäristökaupunkina
- Kärkitoimenpide: Kaupungin avoin data
C2: Mahdollistamme kaupungin vetovoimaa ja yritysten kilpailukykyä lisääviä
innovatiivisia hankintoja ja investointeja
- Kärkitoimenpide: Smart & Clean yhteistyöhanke
C5: Panostamme kiertotalouteen ja luomme suunnitelman hiilineutraalista ja
resurssiviisaasta kaupungista
- Kärkitoimenpide: Vuoteen 2050 ulottuva tiekartta resurssiviisaaseen Lahden
kaupunkiin (FISU-verkosto)
C6: Rakennamme monipuolisen asumisen mahdollistavaa kohtaamisten kaupunkia sekä
luomme tilaa rohkealle kokeilukulttuurille
- Kärkitoimenpide: VT12 Eteläinen kehätie
C7: Suojelemme tiivistyvän kaupungin luontoa, vesistöjä ja pohjavesialueita
- Kärkitoimenpide: Investointihankkeet keskustan hulevesien käsittelyyn
(Keskustan hulevesien johtaminen Hennalaan käsiteltäväksi ja Askonalueen
hulevesiratkaisujen kehittäminen
C9: Hyödynnämme Lahden liikunta-, kulttuuri- ja luontopalveluita matkailun ja
tapahtumien kehittämiseen
35
- Kärkitoimenpide: Sataman-urheilukeskuksen alueen liikunta-, kulttuuri- ja
matkailualueen kehittämissuunnitelma
Kärkitoimenpiteistä lupaavimpina vihreän talouden edistämisessä ovat resurssiviisauden
tiekartta sekä Smart & Clean -hanke. Nämä kummatkin toimenpiteet olivat tilinpäätöksessä
osoitettu joko osittain toteutuneiksi tai toteutuneiksi. Muissakin tavoitteissa olisi ollut
potentiaalia sisällyttää vihreän talouden toimenpiteitä alle, ja osassa niitä sivutaan, esimerkiksi
hulevesien käsittelyyn suunniteltujen investointihankkeiden kautta. (Lahti, 2018)
4.3.2 Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia
Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia hyväksyttiin kaupunginhallituksessa syksyllä
2016. Kaupunkiseudulla tarkoitetaan tässä Lahti - Hollola - Orimattila -kuntakolmikkoa, ja
kilpailukykystrategissa on laadittu kolmen kunnan yhteinen visio alueen kilpailukyvyn
kehittämisestä. Kilpailukykyvisio strategiassa on, että Lahden kaupunkiseutu on mitatusti
Suomen yritysystävällisin ja rohkein kestävä kasvukeskus vuonna 2020. (Lahti, 2016, 2)
Kilpailukykystrategian kantaviksi teemoiksi nostetaan kiertotalous, muotoilun ja digitalisaation
yhteistyö ja liikunta ja elämykset. Kaupunkiseudulla on vahvaa osaamista ja resursseja kaikkiin
kolmeen strategiseen teemaan, niin koulutuksen kuin fyysisten resurssien osalta.
Kilpailukykystrategian taustoittavina dokumentteina toimivat maakunnan kasvulinjaukset,
Lahden kilpailukyky- ja ekosysteemiselvitys. Vihreän talouden kannalta tärkein teema
kilpailukykystrategiassa on kiertotalous, joka ponnistaa resurssien niukkuuden ja
ilmastonmuutoksen luomista uhista. Kiertotalouden ekosysteemiä lähdetään rakentamaan
testialustojen ja referenssiympäristöjen varaan, joiden ympärille alueen yritykset, julkinen
hallinto, tutkimus ja kehitys luovat osaamis-, innovaatio- ja yrittäjyysekosysteemit. (Lahti,
2016) Ekosysteemikäsitettä ei oltu avattu kilpailukykystrategiassa enempää, mutta käsite on
viime vuosina nostettu käyttöön innovaatio- ja taloussektorille. Ekosysteemit ovat ensisijaisesti
paikallisia järjestelmiä, joihin kytkeytyvät eri toimijat yhteiskunnan sektoreilta. Sillä viitataan
järjestelmän kykyyn sopeutua muutoksiin, itseohjautua ja toteuttaa eräänlaista luonnonvalintaa
järjestelmän palasten kehityksessä. Ekosysteemeissä sen osien välillä vallitsee kilpailu, mutta
myös yhteistyö on mahdollista ja toivottavaa eri toimijoiden välillä. (Hautamäki, 2008, 90, 91)
36
Kilpailukykystrategiassa tiedostetaan julkisen hallinnon olevan kokeilukulttuurin kannalta
hankala kohde. Tähän ehdotetaan johtamiskulttuurin muutosta, ja toimialarajojen rikkomista,
sillä referenssikohteiden ja testialustojen onnistuminen vaatii toimialat ylittävää yhteistyötä.
Strategiassa painotetaan tarvetta käydä läpi hallinnon rakenteita ja ohjausjärjestelmiä, jotta
toivottu muutos saataisiin käyntiin. (Lahti, 2016)
4.1.3 Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018 ja Päijät-Hämeen
maakuntasuunnitelma 2040
Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus vuosille 2016-18 liittää aiesopimuksella
yhteen Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Lahden kaupungin yhteen.
Kasvusopimuksen tarkoituksena on valtion taholta tukea kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien
kilpailukykyä ja resurssien keskittämistä omien vahvuusalueidensa parissa.
Kasvusopimuksessa painopisteenä toimii ympäristöliiketoiminta ja sen kehittäminen.
Kasvusopimuksen ympärille perustettin vuonna 2016 Smart & Clean projekti, jota toteuttamaan
perustettiin erillinen määräaikainen säätiö. Säätiön tarkoituksena on luoda vuoteen 2021
mennessä 20-30 referenssikohdetta sopimuskaupungeille. Referenssikohteisiin tullaan
sitomaan mukaan julkishallinto, alueiden yritykset ja korkeakoulut, tutkimustoiminta ja valtio.
Näillä kohteilla pyritään löytämään ratkaisuja julkishallinnon, yritystoiminnan ja kansalaisten
tarpeisiin, ja erityisesti tähdätään vientimarkkinoille syntyviin ratkaisuihin. (TEM, 2016)
Päijät-Hämeen maakunnan kattavassa pitkän aikavälin suunnitelmassa strategiset suuntaviivat
ulotetaan pitkälle aikavälille, vuoteen 2040. Maakunnan strategiatyötä tehtiin yhteistyössä
Kanta-Hämeen ja Uudenmaan maakuntien kanssa metropolialueen skenaarioita laadittaessa.
Päijät-Hämeen maakuntakehitystä ohjaa tulevina vuosikymmeninä vahvasti
suurmetropolialueen kehitys ja alueen kilpailukyvyn kasvattaminen. Maakuntasuunnitelmasta
käytetään myös termiä kasvustrategia, joka korvaa aikaisemman maakuntasuunnitelmatason:
kasvustrategiaa toteutetaan yhteistyössä naapurimaakuntien kanssa. Johtoajatukseksi
maakuntien välisessä kehitystyössä valittiin “kestävä arki ja kansainvälinen kilpailukyky”.
37
5 Haastatteluiden analysointi
5.1 Lahti ympäristökaupunkina: ennen ja nyt
Lahden matkan ympäristökaupungiksi voidaan sanoa saaneen alkunsa Vesijärven
pitkäjänteiseksi muodostuneesta kunnostustyöstä, ja sen juuret voidaan johtaa 1980 –luvulle.
(Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, 2018) Lahden ympäristökaupunkiteeman toteuttaminen alkoi
Lahdessa vuoden 1993 lopussa, kun Lahden valvonta- ja ympäristökeskus perusti Lahden
ympäristöfoorumin. Ympäristöfoorumin työskentely jakautui seitsemään työryhmään:
● Arkipäivä, vapaa-aika, matkailu
● Luonto
● Maankäyttö, rakentaminen, asuminen
● Teollisuus, kauppa, kulutus
● Viranomaiset, julkishallinto
● Ympäristönkuormitus, ympäristöriskit (yhdistyi myöhemmin Teollisuus, kauppa,
kulutus –työryhmään)
● Ympäristötietoisuus
(Lahden ympäristöfoorum, 1996)
Työskentelyyn osallistui jopa 100 henkilöä 40 eri taholta. Mukana oli edustajia muun muassa
seudun yrityksistä, kouluista, järjestöistä ja julkishallinnosta. Toimintaan osallistui myös
naapurikuntien edustajia, eli toiminta ei rajoittunut pelkästään kaupungin rajojen sisäpuolelle.
Aloitusseminaariin, jossa foorumi rakennettiin, kutsuttiin toimijoita, joilla katsottiin olevan
mahdollisimman laajaa katsantokantaa yhteiskunnan eri osa-alueille. Foorumiin palkattiin
projektisihteeri, mutta muuten toiminta pyöri puhtaasti vapaaehtoiselta pohjalta. Foorumissa oli
pieni ydinjoukko, joka vastasivat toiminnan kehittämisestä ja suunnittelusta. (Lahden
ympäristöfoorum, 1997)
38
Ympäristöfoorumin nostaessa kestävän kehityksen pinnalle Lahdessa, alkoi yrityssektorin
puolella kehittyä ideoita vihreän talouden sektorille. Lahteen oli aikaisemmin perustettu
kehittämiskeskus Neopoli Oy, jonka alaisuuteen perustettiin vuoden 1996 alussa Green
Triangle Finland –hanke. Hankkeen tarkoituksena oli toteuttaa kestävää kehitystä, edistää
kansainvälisyyttä, ympäristöliiketoimintaa ja kehittää ympäristöalan osaamista. ”Vihreä
kolmio” muodostui paikkakuntien Lahti – Riihimäki – Tampere välille. Näiden kaupunkien
alueilla yli 30 yritystä ilmaisi kiinnostustaan valmisteluvaiheessa toteutetussa selvityksessä.
Mukaan otettiin toiminnan käynnistyessä keväällä 1996 15 tahoa, joista 10 oli yrityksiä.
Hankkeen toimintaa laajennettiin myös maan rajojen ulkopuolelle ja ensimmäisenä
yhteistyökumppanina toimi tanskalainen Green City Denmark –vyöhyke, johon kuului neljä
kaupunkia. (Green Triangle Finland, 1995)
Haastatteluissa ilmeni, että ympäristökaupunkikäsite nousi ensimmäistä kertaa terminä
päätöksenteossa esille 2009 laaditussa strategiassa, jossa se nähtiin tuoreena ja uudenlaisena
avauksena kohti koko kaupunkiorganisaation omistamaa ympäristöpolitiikkaa. Tänä päivänä
ympäristökaupunki näyttäytyy haastateltaville nimenomaan vihreän talouden näkökulmasta.
Kysyttäessä ympäristökaupungin muotoja tämän päivän Lahdessa, olivat vastaukset juuri
vihreän talouden toteuttamiseen liittyviä toimia, erityisesti Lahden omissa konserniyhtiöissä.
Ympäristöön liittyvät hankkeet ja alueen korkeakoulutoimijat määrittävät myös
ympäristökaupunkia haastateltavien silmissä. Kiertotalouden käsite on noussut korvaamaan
aikaisemmin suositun cleantechin, ja ympäristökaupunki -käsite kietoutuu vahvasti
kiertotalouteen kaupungin eri organisaatioissa ja yksiköissä. Lahden kaupungin määrätietoisesti
rakentama ympäristökaupungin maine ja kaupungin tuki luovat ympäristöliiketoiminnalle
hyvän kehitysalustan. Tänä päivänä pitkäjänteisen ja määrätietoisen strategiatyön kautta tullut
legitimiteetti luo hyvät edellytykset ympäristöasioiden eteenpäin viemiselle: haastateltavat
näkivät ympäristöasioiden viemisen eteenpäin kaupungissa olevan helppoa.
Ympäristöpolitiikka ei näyttäydy kaupungissa enää tietyn joukon teemana, vaan siitä on tullut
koko kaupunkiyhteisön teema.
Hankkeet ovat nousseet esiin kaupungin toiminnassa vahvasti Euroopan unioniin liittymisen
jälkeen: tämä nähtiin vahvana piirteenä ympäristökaupunki-imagon muodostumisessa. Lahti on
aktiivisesti hakenut ja saanut projektirahoitusta erilaisiin ympäristöhankkeisiin, ja erityisesti
39
isojen, kansainvälisten hankkeiden suhteen hakuprosessit ovat onnistuneet erittäin hyvin.
Lahden maine ympäristökaupunkina nähdään varsinkin kansainvälisessä yhteistyössä
arvokkaana etuna ja kaupunki on haluttu kumppani monissa hankkeissa. Osittain
kansainvälisen rahoitushakemusten läpimeno nähtiin European Green Capital -kilpailun
mukanaan tuoman menestyksen ja julkisuuden ansioksi, jossa Lahti on kahtena peräkkäisenä
vuotena päässyt finaalijoukkoon: tuorein finaalipaikka selvisi haastatteluiden yhteydessä, ja
Lahti on kahden muun finalistikaupungin (Lissabon, Ghent) kanssa ehdolla vuoden 2020
Euroopan vihreäksi pääkaupungiksi. Kilpailun mukanaan tuoman kansainvälinen näkyvyys ja
käytännön toiminnan vaikuttavuus on luonut uskottavuutta kansainvälisellä areenalla. 2017
vuonna Lahdelle myönnettiin 4,7 miljoonan euron projektirahoitus CitiCap -hankkeeseen,
jonka tarkoituksena on kestävän kaupunkiliikkumisen tukeminen sekä luoda pilotti
henkilökohtaisesta päästökaupasta. Kyseinen hanke on laajasti tunnistettu ja koettu monessa
organisaatiossa omaksi. Laaja-alainen, hankkeiden kautta tapahtuva eri organisaatioiden
osallistaminen luo yhteenkuuluvuutta ja ympäristöpolitiikan omistajuutta yli toimialojen.
Mitä Lahden vahvuuksiin ympäristösektorilla tulee, ovat jätteidenkäsittely ja energiantuotanto
toimialoja, jotka haastattelujen perusteella koetaan selkeiksi vahvuuksiksi alueella.
Heikkouksista esiin nousi liikenne ja erityisesti kestävä liikkuminen. Tähän ollaan
panostamassa vahvasti niin strategia- ja yleiskaavatyössä sekä hanketoiminnassa.
Yleiskaavatyössä on otettu pääteemaksi kestävä kaupunkiliikkuminen ja kaupungin
liikkumisen mahdollisuuksia pyritään kehittämään kuntalaisten toiveita kuunnellen.
Yleiskaavatyöhön kuuluu oleellisesti mukaan myös Kestävän kaupunkiliikkumisen ohjelma
(Sustainable urban mobility plan, SUMP). Lahden kaupunkirakenne on tiivis ja noin 74 % sen
asukkaista asuu alle viiden kilometrin päässä keskustasta. (Lahti, 2017, 8) Näin ollen
mahdollisuudet kestävien liikkumismuotojen – kävely, pyöräily, joukkoliikenne – lisäämiselle
ovat hyvät. Haastattelujen perusteella oli kaupungissa tiedostettu laajasti juuri liikenteen ja
liikkumisen puutteet ja osattu nostaa tämä teema sektorirajat ylittäväksi toimenpiteiden
kärjeksi.
Ympäristökaupunki rakentuu haastateltavien näkemyksien mukaan laajoihin kansallisiin
verkostoihin. Haastatteluissa nousi esille kuntien Fisu-verkosto (Finnish sustainable
communities), joka on yhdestätoista kunnasta koostuva resurssiviisauteen pyrkivä verkosto.
40
Resurssiviisauteen liittyvistä verkostoista esiin nousi CircWaste -hanke, jossa Lahti toimii
edelläkävijäkuntana. Toinen esiin noussut verkosto oli WWF:n Green Office
ympäristöjärjestelmä, johon osan haastateltavista työorganisaatio kuului. Tämän tiimoilta
toivottiin myös vahvempaa johtamista ja osallistamista. Viestinnän koettiin olevan ensiarvoisen
tärkeässä asemassa, ja erityisesti kaupunkilaisille suunnattuun viestintään kaivattiin
huomattavaa parannusta. Green Officen nähtiin olevan mainetta kohottava tekijä, joten sen
näkymättömyyttä ihmeteltiin. Green Office käytännöissä kaivattiin parannusta sekä yhtenäistä
ja laadukasta toteuttamisen tasoa: tässä johtamisen nähtiin olevan ensisijainen työkalu, johon
palaan viimeisessä kappaleessa.
Positiivisena suuntana suurimmassa osassa haastatteluita nousi esiin päätöksentekijöiden halu
tukea Lahden kehittymistä ympäristökaupunkina. Ympäristö nähdään elinvoimapoliittisena
etuna, ja se ei ole enää vain yhden tai kahden puolueen vetämä teema. Alueellinen
ympäristöpolitiikka nähdään huomattavasti laajempana mahdollisuutena kuin vielä viisi vuotta
sitten. Tuorein, viime vuonna aloittanut valtuusto nuortui keski-iältään huomattavasti
edeltäjistään ja tämä nähtiin positiivisena muutoksena varsinkin ympäristöasioiden
eteenpäinviemisen kannalta.
“H7: [...] Et tässä mielessä on positiivisesti kääntyny takki monella päättäjällä, et ne
on alkanu nähä sen ympäristön eri tavalla, semmosena laajempana mahollisuutena, kun
mitä se on ollu, vaikka viis vuotta sitteki. [...] Se on luonnollista se lahtelaisen
hanaveden juominen, siinä ei oo enää sellasta outouden leimaa ollenkaa, se on
mahtavaa.”
Ympäristökaupunkikäsite synnytti haastatteluissa laajaa pohdintaa. Se, mikä on
ympäristökaupunki ja miten se ymmärretään, on moniulotteinen kysymys.
Kaupunkiorganisaatio ja sen viranhaltijat ymmärtävät käsitteen laajasti ja näkevät sen
konkreettisesti työssään, mutta ympäristökaupungin heijastuminen asukkaisiinsa päin jäi
avoimeksi kysymykseksi. Suurin osa ympäristökaupungin toimista on näkymättömiä,
esimerkiksi jätejakeiden hyödyntäminen, energiantuotanto ja jätevesien käsittely. Suurin osa
ympäristökaupungin toimista jää kuntalaisilta pimentoon ja edellä mainittu viestinnän puute on
tässä suurimpana tekijänä. Sosiaalisen median ja suurelle joukolle suunnatun viestinnän tulisi
olla laajempaa, sillä ympäristötiedon nähtiin jäävän vain siitä kiinnostuneen yleisön
41
tietoisuuteen. Koetaan, että Lahden viestintä ei toimi laajemman trendin mukaan, jolloin suurin
osa lukijoista näkisi tiedon vahingossa sosiaalisen median uutisvirrassaan. European Green
Capital –kilpailun myötä viestikanavat ovat aktivoituneet, mutta senkin toimivuus
kaupunkilaisiin päin nähtiin heikoksi.
Ympäristökaupunki nähtiin haastatteluissa rakentuvan asukkaidensa kautta, ja haastatteluissa
yleiseksi näkemykseksi nousi juuri ympäristökaupungin näkymättömyys asukasrajapintaan.
Asiantuntijatietoa koettiin Lahdessa olevan paljon, mutta sen välittyminen asukkaille on
haasteellista. Tiedon välittyminen onnistumisten kautta nähtiin oleellisena, esimerkiksi juuri
European Green Capital –kilpailun finaalipaikka, Lahti Energian uusi voimalaitos ja siihen
liittyvät muut aluetaloudelliset hyödyt, Päijät-Hämeen jätehuollon edistykselliset
kiertotalouskokeilut ja alueen yritysten onnistumiset. Näiden toimien nostamisen säännöllisesti
esiin mediassa koetaan tärkeänä keinona nostaa tietoisuutta asukkaiden keskuudessa.
Kuitenkin, vaikka ympäristökaupungin koetaan olevan jaetumpi päämäärä kuin koskaan
kaupunkiorganisaatiossa, nähdään se vielä olevan kaukana asukkaiden arjesta.
Ympäristökaupunki käsite nähdään edelleen virkamiesluomuksena ja se saatetaan kokea eliitin
puheeksi. Viestinnän koetaan olevan avainasemassa näiden rajojen rikkomisessa, mutta
ulospäin suuntautuvassa viestinnässä (kaupungin omat internetsivut, sosiaalinen media)
ympäristökaupunkikäsite ei saa tarvitsemaansa tilaa. Sisäisen viestinnän ontuminen,
esimerkiksi toimialoilla tapahtuvien projektien informaation jakamisessa, koetaan haasteena:
oikea käsi ei tiedä mitä vasen tekee. Haastateltavat kokivat tarvitsevansa lisää informaatiota
toistensa työtehtävistä ja siitä, mikä toisella toimialalla on sillä hetkellä työn alla. Näin
vältettäisiin mahdollinen työnteon päällekkäisyys, ja saataisiin maksimoitua sekä oman että
toisten töiden hyötyarvo koko organisaatiota ajatellen.
Aikaisemmassa organisaatiorakenteessa ympäristöjohtajan alaisuudessa olivat myös
lakisääteiset viranomaistoiminnot, kuten lupa- ja valvontatoimet. Vanhakantaisesti
ympäristöpuolen nähdään edustavan vain luonnonsuojelullisia tai lakisääteisiä tehtäviä, ja juuri
tästä syystä eri toimijoiden välillä saattaa olla kuilu ympäristöasioiden omistajuudessa:
ympäristöpolitiikka mielletään liian kapeakatseisesti, eikä ymmärretä sen kehittämisen ja
toimien olevan jokaisen organisaation osaamisalueella. Organisaatiorakenne uudistui pari
42
vuotta sitten, jolloin osa entisen Lahden seudun ympäristöpalveluista siirtyi uuteen elinvoima-
ja kilpailukykypalvelut yksikköön. Tämän muutoksen nähtiin olevan hyvä avaus kohti
siilomaisen toimialarakenteen rikkomista ja erityisesti ympäristöasioiden muuttumista koko
kaupunkisektorin vastuulla oleviksi asioiksi.
5.2 Vihreä talous
Keskusteltaessa haastateltavien kanssa ympäristökaupunkikäsitteestä ja siitä, mitä se Lahdessa
tarkoittaa, muodosti moni haastateltavista ympäristökaupungin vihreän talouden ympärille.
Käsitettä peilattiin vahvasti vihreän talouden kautta, erityisesti kiertotalouden, joka tällä
hetkellä on Lahdessa laajasti esillä, niin hanke-, koulutus- ja konserniyhtiöiden toiminnassa.
Vihreän talouden konkreettiset toimet nousivat haastatteluissa esille konserniyhtiöiden
toiminnan kautta. Lahdesta esille nousevat erityisesti konserniyhtiöt, jotka kehittävät alueellista
vihreää taloutta yrityksiensä ydinosaamisalueilla. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy nousi
haastatteluissa toistuvasti esiin innovatiivisena vihreän talouden kehittäjänä. Yritys on haluttu
kumppani niin kansallisissa kuin kansainvälisissä projekteissa. Toinen esimerkki alueelta on
paikallinen energiayritys, Lahti Energia Oy, jonka energiaratkaisut ja kivihiilestä luopumiseen
tähtäävät toimet nousivat haastatteluissa konkreettisiksi esimerkeiksi vihreän talouden
toimenpiteistä. Lahden seudun kehitys Ladec Oy toimii tärkeänä linkkinä aluekehityksessä
paikallisten yritysten ja elinkeinopolitiikan välillä ja Ladec Oy:ssä löytyy
liiketoimintaosaamista laajasti kiertotalouden eri osa-alueiden tueksi.
Vähähiilisen ja vihreän talouden ydintoiminnaksi kaupungin osalta voidaan sanoa sen omaa
energiayhtiötä Lahti Energiaa. Vuonna 2020 käyttöönotettava uusi Kymijärvi III voimalaitos
tekee Lahdessa energiakäänteen, jolloin fossiilisten polttoaineiden käyttö sähköntuotannossa
loppuu kokonaan. Aikaisemmin huomiota kansainvälisestikin herättänyt Kymijärvi II –
voimalaitos käyttää kierrätyspolttoainetta, pääsääntöisesti muovijätettä: Päijät-Hämeen
Jätehuolto kerää energiajätteen, joka hyödynnetään energiantuotannossa Lahti Energialla. Uusi,
kolmas voimalaitos lopettaa kivihiilen käytön kokonaan kaupungin energiantuotannossa ja
polttoaineena siinä käytetään sertifioitua puumassaa, joka koostuu hakkuujätteistä sekä
puuteollisuuden sivuvirroista. Energiakäänne luo aluetaloudellisesti valtavia hyötyjä, sillä
43
aikaisemmin Venäjältä ostettuun kivihiileen käytettävät rahat jäävät nyt Päijät-Hämeeseen.
Suurin osa polttoaineesta, noin 60 prosenttia, tulee 60 kilometrin säteeltä ja loput voimalaitos
saa 100 kilometrin säteeltä. Polttoaineketjun myötä syntyy myös työllisyysvaikutuksia (metsä-
ja puuteollisuus, logistiikka) ja on arvioitu alueelle syntyvän noin 60-70 uutta työpaikkaa.
(Lahti Energia, 2018)
Haastatteluissa nousi selkeästi esille se, että kaupunki pystyy toteuttamaan strategisia
päämääriään konserniyhtiöiden kautta ja konserniyhtiöt ovat päämäärätietoisesti ajaneet
vihreään talouteen siirtymistä. Aikaisempana strategisena tavoitteena oli puolittaa
hiilidioksidipäästöt vuoden 1990 tasosta vuoteen 2025 mennessä, mutta uuden voimalaitoksen
avaamisen myötä tavoitteeseen päästään viisi vuotta etuajassa. Koska kaupunki omistaa vielä
kokonaisuudessaan energiayhtiön, on sen helppo toteuttaa päästövähennyksiä sen kautta.
Lahden kaupunki on ainoa omistaja ja omistajaohjauksen kautta kaupunki pystyy vaikuttamaan
huomattavasti alueensa merkittävään päästölähteeseen eli energiantuotantoon.
Konserniyhtiöiden välisen yhteistyön nähtiin toimivan erittäin hyvin, sillä Päijät-Hämeen
Jätehuolto toimittaa Lahti Energialle sen käyttämän kierrätyspolttoaineen.
Paikallisten korkeakoulujen, Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen
yliopiston merkitys vihreän talouden kehittäjänä tunnistettiin laajasti. Korkeakoulut mielletään
haastattelujen perusteella helposti lähestyttävinä yhteistyötahoina ja yhteistyö niin kaupungin,
yritysten kuin oppilaitosten välillä mielletään helpoksi. Näiden kahden korkeakoulutoimijan
opetustarjontaan kuuluu tulevaisuudessa vahvasti kiertotalouden erilaiset koulutuslinjat.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston toiminnan vahvistuminen Lahdessa ja nimen
muuttaminen Lappeenrannan-Lahden teknilliseksi yliopistoksi tekee Lahdesta vihdoinkin
yliopistokaupungin, ja tämä askel nähtiin jokaisessa haastattelussa merkittävänä
kehitysaskeleena Lahden vetovoimalle ja elinvoimaisuudelle.
”H4: Ne osaajat keskittyy yliopistokaupunkeihin. Et nyt tänne tulee ihan oikeesti
yliopisto isosti paikalle. Lahti on sitten lain mukaan yliopistokaupunki, ni se on yks iso
asia. Plus että nää meijän omat ihmiset, jotka on joutunu lähtee muualle opiskelee, ni
osa niist ehkä jää sit tänne opiskelemaan ja ei karkaa johonki muuhun kaupunkiin.
Muutenki se, mitä se Lut voi tuoda mukanaan ni se tuo sen statuksen, sen ilmapiirin,
44
siitä kyljestä syntyvät kaikki yritykset. Mä luulen et se itessään, kun saadaan
paikkamäärää kasvatettuu ja muutenkin sen vaikuttavuutta ni se luo sitä vetovoimaa
millä tänne saadaan ihmisiä tulemaan muualta ja jäämään plus sitte et saadaa takasin
niitä ihmisiä ketkä on menny jonnekki muualle, paluumuuttajia ja muita. Ja se
ympäristö- ja kiertotalousteema on sellai selkeä profiili, mitä kannattaa markkinoida.”
Vihreän talouden kannalta merkittävimpinä onnistumisina haastatteluissa mainittiin alueen
yhteistyöverkostot. Lahti koetaan sopivan pienenä toimivaan sisäiseen vuoropuheluun, ja
organisaation koon tuoman edun kautta toimijoiden on helppo käydä vuoropuhelua toistensa
kanssa. Toimijat kokevat toisensa helposti lähestyttäviksi ja fyysiset välimatkat lyhyiksi.
Kaupungin sopiva koko tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa hankkeita laaja-alaisesti koko
kaupungin toimijoiden kanssa, koska Lahden ollessa kaupunkina ”riittävän iso ja riittävän
pieni”, on toimijoiden helppo verkostoitua keskenään. Haastatteluista heijastuu pitkä perinne
yhteistyölle, ja eri toimijoiden (konserniyhtiöt, korkeakoulut, yritykset) välillä tapahtuva
keskustelu ja verkostoituminen koetaan luonnollisena ja tuttuna toimintatapana.
Maakuntatasolla kuntien välinen vuoropuhelu koetaan haastattelujen perusteella helppona, ja
linkkinä tässä yhteydessä usein ovat joko Ladec Oy tai Päijät-Hämeen liitto. Verkostojen
kehitykselle on toiminut suotuisana tekijänä resurssien niukkuus. Haastatteluissa tuli esiin, että
resurssien niukkuus on omalta osaltaan pakottanut alueen toimijat verkostoitumaan, jotta he
ovat saaneet vietyä päämääriään eteenpäin. Verkostoissa toimiminen on monelle toimijalle
elinehto.
Ympäristöhaittojen minimoinnin suhteen yhteistyöverkostojen toimivuudesta nousi yhdestä
haastattelusta esimerkkinä Lahti Aquan, Lahti Energian ja puhelinoperaattori DNA:n välinen
yhteistyö. Näiden kolmen toimijan infra rakentuu pääsääntöisesti maan alle sijoitettavista
rakenteista. Yhtiöiden välillä on pitkä perinne toimia yhteistyössä, sillä kaivuutyöt ovat raskaita
ympäristön ja kaupunkilaisten kannalta. Toimijoilla on verkosto, jossa he informoivat toisiaan
tulevista kaivuutöistä, ja selvittävät jos muilla verkoston toimijoilla olisi samaan kohtaan
tarvetta omien toimiensa kohentamiselle. Näin toimijat pääsevät huomattavasti vähemmällä
panostuksella ja ympäristöhaitta jää pieneksi verrattuna siihen, että jokainen toimija vuoron
perään avaa alueen työmaaksi.
45
Lahdella on pitkä perinne kaupankäyntiin Venäjän kanssa, ja kaupungin kehitysyhtiö Ladec
pyrkii luomaan vientimahdollisuuksia alueen yrityksille. Venäjän kanssa ollaan suunniteltu
kiertotalouteen liittyviä yhteisiä hankkeita, mutta rahoittajia ei valitettavasti olla löydetty
heidän puoleltaan. Näin ollen alueen yrityksetkään eivät lähde tämän takia mukaan. Venäjän
kanssa ollaan aikaisemmin tehty yhteistyötä vesi- ja jäteasioihin liittyvissä hankkeissa, ja tämän
yhteistyön nähdään olevan tulevaisuudessa vieläkin tiiviimpää, jos toiminnoille löydetään
rahoittajia. Kaupungin ennakointi ja tulevaisuuden skenaariotyöskentelyn kannalta Venäjä
näyttelee merkittävää toimijaa, joka on otettava huomioon laajasti kaupungin eri osa-alueilla;
erityisesti elinvoima- ja elinkeinopolitiikassa.
Uusia toimijoita, joita alueellisiin verkostoihin kaivattaisiin, oli kulttuuri- ja immateriaalipuolen
toimijoita, jotka voisivat tuoda vihreää taloutta toisesta näkökulmasta esiin. Nämä samat tekijät
koetaan vahvasti kunnan elinvoimaisuuden ja vetovoiman lisääjinä, ja vihreän talouden
nähdään olevan näitä kahta yhdistävä tekijä. Alueelle kaivataan myös lisää kiertotalouteen
keskittyneitä yrityksiä ja varsinkin energiateollisuudessa on tarvetta uudenlaisille alueellisille
innovaatioille: uuden voimalaitoksen myötä tulevat tarpeet tuhkan jatkojalostukselle sekä puun
arvokkaampien jakeiden talteenotolle ennen polttoprosessia. Lappeenrannan teknisen
yliopiston mukanaan tuoman osaamisen ja jo ennalta kaupungissa olevan ammattikorkeakoulun
kannalta innovaatioiden lähteet ovat olemassa, nyt vain tarvittaisiin joku, joka tarttuisi
haasteisiin.
Vihreä talous on monella toimijalla painottunut hanketoimintaan. Esimerkiksi Lahden
ammattikorkeakoululla on käynnissä Bioregio –hanke, jossa kuuden EU-maan välillä jaetaan
hyviä käytänteitä paikallisista kiertotalousratkaisuista. Mielenkiintoisena hankkeena
haastatteluissa nousi esille ammattikorkeakoulun Kiertoliike –hanke, jossa luotiin maakunnalle
kiertotalouden tiekartta, joka samalla toimii maakunnan kiertotalousstrategiana. Lahden
kaupungilla vihreän talouden keskeisenä hankkeena toimii aikaisemmin mainittu CitiCap.
Kaupunkiorganisaatioista myös kaavoitus on mukana kehittämässä vihreälle taloudelle
suotuisia edellytyksiä, ja nykyinen yleiskaavaprosessi, Lahden suunta, on neljännesvuosittain
päivittyvä yleiskaava. Yleiskaavaprosessiin on osallistettu kaupungin sisältä suuri määrä
46
toimijoita sekä kaupunkilaisille tarjotaan myös erilaisia mahdollisuuksia osallistua
suunnittelutyöhön mielipiteillään. 2017 alkaneen uuden yleiskaavakierroksen pääteemana on
kestävä kaupunkiliikkuminen ja yleiskaavaan sidotaan vahvasti mukaan myös
ympäristöohjelma. (Lahti, 2018) Nykyisen yleiskaavaprosessin myötä käytössä olleet
verkostoitumis- ja osallistumismahdollisuudet ovat luoneet jo kaupungin sisällä toimialojen
välille ymmärrystä yhden kaupungin käsitteestä: ei ole pelkästään sivistystoimen asia, minne
koulutoiminta sijoitetaan, vaan huomioon on otettava koko kaupungin kattava toimijoiden
verkko, jotta päätöksestä saadaan mahdollisimman kestävä.
Hankinnat ovat kaupungin tehokkain keino ohjata alueellaan vihreää taloutta. Haastatteluissa
hankintojen ympäristönäkökulmien huomioon ottaminen Lahden kaupungin organisaatiossa oli
hankala määritellä, sillä haastateltavilla itsellään ei ollut varsinaista kokemusta hankinnoista.
Lahden uusi hankintaohjelma oli juuri tullut hyväksytyksi kaupunginhallituksessa, ja
ohjelmassa oli painotettu vihreän talouden elementtejä, erityisesti kiertotaloutta.
Hankintaohjelman toteutumista seurataan kaupungin hankintatyöryhmässä, ja seurantaan on
määritelty mittaristo. Vihreän talouden kannalta kiinnostavaksi mittariksi muodostuu
hankintojen kautta syntyneiden puhtaan teknologian- ja kiertotalousreferenssien määrä.
Hankintaohjelmassa korostetaan myös sosiaalisia kriteereitä, jotka ovat myös osa vihreää
taloutta. Suunnittelukilpailuja ja muiden innovatiivisten hankintaprosessien määrää mitataan
ohjelman puitteissa. (Lahti, 2018) Päijät-Hämeen kiertotalouden tiekartta tulee olemaan
hankintojen kannalta merkittävä ohjaava strateginen asiakirja.
Tänä päivänä kaavoituksen merkitys on laajentunut niin, että kaupungin eri toimijat alkavat
ymmärtää oman toimintansa painoarvon kaavatyöhön osallistumisessa. Vihreän talouden
kannalta tämän tärkeys näkyy kaavoituksen toimivuudessa, jolloin toistensa toimintaan
kytköksissä olevien yritysten yhteistyö olisi mahdollisimman helppoa. Päijät-Hämeen alueelle
on suunnitteilla kierrätyspuisto, jossa vihreän talouden eri toimijat, erityisesti kiertotalouden,
pystyisivät toimimaan toistensa kanssa entistä helpommin. Hanke on kohdannut valitettavasti
myös nimby (not in my backyard) –ilmiön vaikutukset, mutta samalla hankkeen sijoituspaikan
kritiikki kohdistuu sen liian syrjäiseen sijoituspaikkaan, jolloin se tuhoaisi luontoarvoja.
Energiantuotannon kannalta myös polttoaineen sijoituspaikkojen kaavoittamisessa ja
47
löytämisessä on omat haasteensa, koska paikkojen tulee olla tarpeeksi lähellä mutta samalla
tarpeeksi isoja.
Kehätie nousi esille strategian tavoitteessa C6, jossa tarkoituksena on luoda tilaa rohkealle
kokeilukulttuurille. Tähän oli kärkitoimenpiteeksi valittu eteläinen kehätie, joka jo
haastattelujen perusteella aiheuttaa hämmästystä: luotetaanko Lahdessa vetovoiman ja
elinvoimaisuuden lisääntymiseen kehätien valmistuttua? Kokeilukulttuurin tavoite tulee esille
toimenpiteessä, jossa nykyinen valtatie muutettaisiin pääkatuluonteiseksi väyläksi.
Mielenkiintoinen ristiriita haastatteluiden ja kaupungin strategian välillä näyttää olevan se, että
kehätie nähdään strategiassa elinvoiman lisääjänä, kun taas toimijoiden keskuudessa kehätie
nähdään kilpailijana elinvoimaan sijoitettaville resursseille.
Vihreän talouden kannalta merkittävässä roolissa alueella toimii Päijät-Hämeen liitto. Päijät-
Hämeen liitto rahoittaa alueen hanketoimintaa ja näin ollen osa rahoista on ohjautunut myös
vihreän talouden kehittämiseen. Päijät-Hämeen liitto on toimijana hyvin aktiivinen kehittäjä ja
maakunnan strategisissa linjauksissa on ympäristöasiat ja vihreä talous näkyneet jo useiden
vuosien ajan. Vihreän talouden haasteet nousevat selkeästi esiin pohdittaessa kansallisella
tasolla aluekehitystä. Maakuntauudistus, sosiaali- ja terveyspuoli sekä maahanmuutto- ja
pakolaiskysymys tulevat olemaan niin suuria kehityskohteita, että vihreä talous tulee julkisella
puolella todennäköisesti kärsimään resurssipulasta näiden haasteiden rinnalla. Päijät-Hämeen
liitto on resursseiltaan myös pieni verrattuna muiden maakuntien vastaaviin toimijoihin, joten
varsinaista ympäristöasioihin perehtynyttä henkilöä ei ole toistaiseksi voitu liittoon hankkia.
Lahti on ympäristökaupunkina tunnettu myös vahvasta muotoiluosaamisestaan, jota ollaan
onnistuttu hyödyntämään laaja-alaisesti kaupungissa. Muotoilu on otettu hiljalleen osaksi
alueen yritysten toimintakenttää, mutta vihreän talouden ei nähty vielä lyöneen itseään
laajamittaisesti läpi. Muotoiluun nähden vihreän talouden integroitumisprosessit alueen
yritystoimintaan ovat vielä jäljessä. Haastatteluiden perusteella toiveissa oli, että muotoilu
saataisiin systemaattisemmin osaksi alueen vihreää taloutta.
48
Vahva työllistäjä alueella on edelleen teollisuus: jopa kolmannes työpaikoista on teollisuudessa.
Haastatteluista kävi ilmi monta perinteisen teollisuuden esimerkkiä, jossa markkinatalous- ja
kysyntä ovat ohjanneet tuotantoa vihreän talouden pariin, osassa välillisesti. Paikallisista
yrityksistä esiin nousi monissa haastatteluissa viljaklusteri, Nocart, Oilon ja Peikko Group.
Moni alueen teollisista yrityksistä on keskittynyt energiateollisuuteen, jonka murroksen myötä
markkinat ovat avautuneet uudenlaiselle teknologialle. Monet näistä yrityksistä ovat olleet
alueen perinteisiä yrityksiä, mutta aivan uutena toimijana markkinoille on astunut Nocart.
Yritys tuottaa laitteita uusiutuvan energian käyttöönottoon ja kohdemarkkinat on suunnattu
erityisesti kehittyviin maihin.
Viljaklusteri on mielenkiintoinen, päijät-hämäläinen esimerkki yritysten aktiivisuudesta
laajamittaisen yhteistyöverkoston perustamiselle. Klusterimallissa yritysten toimintamallit
kytkeytyvät toisiinsa ja näin ollen jokainen jäsen hyötyy muiden jäsenien toiminnasta. Yritykset
ovat muodostaneet yhteistyöverkoston, joka kattaa viljan matkan pellolta hyötykäyttöön, ja
sivujakeiden jatkojalostukseen esimerkiksi biopolttoaineeksi. Viljaklusteriin kuuluu jopa tuhat
viljelijää ja klusterin toimijat tarjoavat yli kahdelle tuhannelle henkilölle toimeentulon.
Klusteriin kuuluu kolme toimikuntaa, josta kiertotalouden kannalta merkittävin on
biosivujaetoimikunta. Toimikunta on keskittynyt selvittämään tuottajiensa sivujakeiden
mahdollista hyötykäyttöä ja minimoida niiden päätyminen kaatopaikoille. Tällä hetkellä
jatkojalostuksen kannalta ollaan selvitetty yhdessä VTT:n kanssa, miten sivujakeet soveltuvat
biopolttoaineiksi. (Päijät-Hämeen Viljaklusteri, 2018) Viljaklusteri nousi haastatteluissa useaan
otteeseen esille, ja se on otettu Lahden ammattikorkeakoulun Bioregio –hankkeen yhdeksi
hyväksi käytänteeksi alueelta. Viljaklusterin toiminnassa on vahvasti mukana myös kaupungin
oma kehitysyhtiö Ladec Oy.
Lahden paikka Suomen cleantech pääkaupunkina oli kyseenalainen. Osassa haastatteluista
koettiin, että kärkipaikka on menetetty hitaudella pääkaupunkiseudulle, eikä Lahti voi
resurssiensa puitteissa kilpailla samassa sarjassa. Lahden kannalta start up –henkinen
innovaatiokulttuuri koettiin hieman vieraana, mutta Lahden paikka nähtiin vahvasti
innovaatioiden toteutuspaikkana. Jo valmiina olevalla teollisuuspohjalla pystytään
toteuttamaan suunnitelmia, sekä Lahden vapaa kiinteistökanta on monipuolinen.
49
”H7: Meist ei koskaan varmaan tuu sellasta start-up –hautomo juttua, missä Helsinki
on tosi hyvä tällä hetkellä. Se Lahden viesti vihreään talouteen vois tulevaisuudes
ollakki et haudo sinä ihan rauhassa ne ajatukset siellä Helsingissä ja
hipsterikahviloissa mut sit kun sulla on se juttu silleen et sä oot siinä tekijävaiheessa,
kun sä tarviit tilaa ja sä tarviit verkostoja siihen tekemiseen ni ruvetaan laittaa hanskat
kätee ja aletaa ni tuu sit Lahtee.[...] se meidän viesti vois olla se, tehä asioit nopeesti,
kokeilla.”
5.2.1 Vihreän talouden sosiaaliset, kulttuuriset ja aineettomat muodot
Osassa haastatteluista tiedostettiin vihreän talouden aineeton puoli ja se kytkettiin vahvasti
kaupungin elinvoimaan ja vetovoimaisuuteen. Vihreän talouden koetaan painottuvan liiaksi sen
ydinalueisiin, kuten kierrättämiseen ja aina ei käsitetä vihreän talouden sisältävän muitakin kuin
tuotannolliset ja teolliset osa-alueet. Kaupungin vetovoimaisuuden kehittämisen kilpailijaksi
nähtiin tällä hetkellä kehätie –hanke, jonka tuomiin hyötyihin nähtiin haastateltavien
keskuudessa suhtauduttavan kaupungissa jopa naiivisti. Haastateltavien keskuudessa Lahden
veto- ja elinvoimaisuus nähtiin heikkona tai jopa hyvin heikkona.
”H3: Mut jos me haluttas ottaa nimenomainen vihreän talouden näkökulma ni sepä
haastaaki ku meijän täytyy tulla sieltä jätehuollon virroista ulos eli alkaa miettii jotain
luovempaa siihen.”
”H7: Ja me ihmetellään Lahden vetovoiman hiipumista, mut ei ite tajuta et se meidän
viestintä on just jostaki... Et me käydään tääl sit kauheen pitkää keskustan
kehittämisessä vaik jotain parkkipaikkaräpellystä läpi, et ei sitä et onks tää kiinnostava
ja tapahtumallinen tai isolla volyymilla satsata siihen kulttuurin, ympäristöasioiden ja
sellasten näkyvyyteen kaupungissa. [...] Luvut näyttää sen et me ei nykytilanteessa
pärjätä vetovoimaisuudessa muille kaupungeille ja se tarkottaa sitä, et meidän täytyy
tehä asioita eri tavalla, kiinnostavammin.”
Elinvoima nähtiin tekijänä, joka houkuttelee ihmisiä jäämään alueelle ja erityisesti nyt, kun
Lahti alkaa muodostaa vankemmin yliopisto- ja opiskelijakaupunki-ilmettään. Kaupungin
50
elinvoimaisuuden nähtiin olevan tärkein tekijä, jotta täällä valmistuvat osaajat saataisiin
jäämään paikkakunnalle. Varsinkin jos kiertotalouden verkostot laajenevat alueen sisällä, olisi
hyvä saada kiertotalouden koulutusohjelmista valmistuvat jäämään seudulle kehittämään
toimintaa.
Lahden ehdottomana vahvuutena nähtiin alueen luonto. Vihreän talouden kannalta alueen
luontoarvot tarjoavat lukemattomat määrät mahdollisuuksia. Kulttuuri nähdään osana vihreää
taloutta, ja vihreän talouden alle rakentui haastatteluissa uusi käsite, luova talous.
Tulevaisuuden haasteina nähdään juuri se, kuinka kehittää Lahden kaupunkikulttuuri niin
vetovoimaiseksi ja kiinnostavaksi, että asukkaiden ei tarvitse hakea elämyksiä
ulkomaanmatkalta.
”H1: Ja me ei osata hyödyntää meidän tätä, mitä esim. maailmalla tehään hirveen
paljon, Euroopassaki, meidän viheromaisuus, metsät ja järvet, meidän luontoresurssit.
Me ei osata sitä hyödyntää edes matkailussa. [...] Hyödyntäs sen mitä meillä jo on.
Kurkotetaan hirveen isoja asioita ku luullaan et ne ratkasee asioita mut pitäs tehä
paljon sellast pientäki jossa viel pääsis paljon vähemmillä panoksilla eteenpäin. [...]
Jos kaupunki tekis osansa tossa viheralueiden osalta lähialueilla niin matkailuyritykset
vois hyödyntää niitä paremmin.”
Lahdessa elinvoiman kannalta suuri ongelma on juuri edellä mainittu aivokato. Kaupunki on
yrittänyt hyödyntää maantieteellistä sijaintiaan houkutellakseen osaajia muuttamaan alueelle.
Mielenkiintoinen näkökulma, joka nousi esiin haastatteluissa, oli Lahden ja Helsingin välinen
henkinen etäisyys. Vaikka välimatka on vain 100 kilometriä, on näiden kahden kaupungin
henkinen etäisyys huomattavasti pidempi, erityisesti Helsingistä Lahteen katsottuna. Varsinkin
asiantuntijoiden saaminen Helsingin ulkopuolelle on haastavaa, ja yritykset joutuvat avaamaan
sivukonttoreita pääkaupunkiseudulle, jotta saavat tarvittavan ammattitaidon yrityksensä
käyttöön. Tähänkin tehokkaimpana työkaluna nähtiin vetovoiman lisääminen ja sen nähtiin
lisääntyvän ennen kaikkea korkeakouluympäristössä tapahtuvan muutoksen vuoksi. Lahden ja
pääkaupunkiseudun lyhyehkö etäisyys nähtiin myös haittana, sillä Helsingin vetovoima vetää
puoleensa niin työpaikkoja, kulttuuria, osaajia ja asukkaita. Pahimmillaan Lahden pelätään
jäävän ”Helsingin uinuvaksi lähiöksi”.
51
Haastatteluissa nousi esille useaan kertaan digitalisaation mahdollisuudet ja se, osataanko
alueella vielä hyödyntää tätä tarpeeksi. Varsinkin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia
digitaalisesti on lisätty ja sovelluspohjaisia vaikutusmahdollisuuksia on tullut käyttöön,
esimerkiksi Porukka –sovellus. Kaupungin taholta kaivattiin edelläkävijyyttä myös
digitaalisissa palveluissa. Varsinkin julkinen liikenne sai noottia reaaliaikaisten liikennetietojen
puutteista.
5.3 Hallinto
Johtamisen kulttuuriin vihreässä taloudessa kaivattiin haastattelujen perusteella terävyyttä,
jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta. Kaupungin ylimmän johdon koetaan ymmärtävän
ympäristöpoliittiset toimet tärkeiksi, mutta toimialojen omassa johdossa kaivattiin parannusta.
Tämä tuli esille keskusteltaessa haastateltavien kanssa esimerkiksi Green Office -toiminnasta,
jonka tila on tällä hetkellä hyvin näkymätön kaupunkiorganisaatiossa. Tähän kaivattiin
parannusta toimialojen johdon suunnalta, että heidän suunnastaan pyrittäisiin määrätietoisesti
ohjaamaan ympäristömyönteisiä ratkaisuja. Ympäristökaupungin merkitystä pohdittaessa
haastateltavien näkemykset käsitteestä koettiin negatiivisessa mielessä olevan vain
virkamiesluomuksia ja eliitin puhetta. Ympäristökaupungin toivottiin toimialoilla enemmän
arjen työssä ja haastatteluissa toivottiin johdon tasolta enemmän toimia sen vahvistamiselle ja
ohjaamiselle.
Vihreän talouden toteuttaminen kaupungin eri organisaatioissa nähtiin haastatteluissa
suhteellisen pienenä. Vaikuttavimmat työkalut kaupungilla nähtiin olevan hankinnoissa sekä
kaupungin omistajapoliittisissa linjauksissa konserniyhtiöilleen. Koska strategia on
kaupunkiorganisaation johtamisen kannalta tärkein väline, oli tärkeää ottaa se haastatteluissa
vahvaan rooliin. Nykyisen strategian malli tavoitteista ja niihin liitetyistä kärkitoimenpiteistä
koettiin hyvänä vaihtoehtona, vaikka suoraan ympäristöön liittyviä toimenpiteitä on vähän.
Ympäristöön liittyvien tavoitteiden ja toimenpiteiden lisäämistä toivottiin ja uusi, keväällä 2018
hyväksyttävä strategia koetaan tässä mielessä innostavana ja mielenkiintoisena. Strategiatyötä
52
on ollut vetämässä kaupungin ympäristöjohtaja, joten odotukset ovat suuret uuden strategian
entistä suuremmalle ympäristöpainotukselle.
Strateginen ohjaus nähtiin onnistuneena niin ympäristökaupungin kuin vihreän talouden
suhteen. Haastateltavat kokivat tason olevan Lahdessa lähtökohtaisesti hyvä, ja
ympäristökaupunkiin liittyvän toiminnan koettiin olevan suurimmassa osasta toimista
sisäänrakennettua: sen ei tarvitse enää lukea joka paikassa, jotta se otettaisiin huomioon. Monet
haastateltavista kuitenkin kokivat, että ympäristöteema saisi näkyä enemmän strategiassa ja sen
toimenpiteissä. Riskinä koettiin, että jos ei jatkuvasti kaupunkina pyritä parantamaan
suoritustasoa pudotaan kehityksestä niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Johtamiseen
kaivataan haastatteluiden perusteella napakkuutta, jotta strategian toimenpiteet saadaan
tehokkaasti käynnistettyä. Strategia ei saisi olla pelkästään strategiapäällikön toimien ytimessä,
vaan sen tulisi olla jokaisen johtavassa asemassa olevan henkilön tärkein työkalu.
Mielenkiintoinen ajatus, joka nousi eräässä haastattelussa esille, oli se, että strategian
toimenpiteistä rakennettaisiin positiivissävytteinen kilpailuasetelma kaupungin toimijoiden
välille. Toimialat lähtisivät rakentamaan omia kärkihankkeitaan ja panostamaan näihin myös
viestinnällisesti vahvasti, ja jäiden joukosta valittaisiin kaupungin strategiaa parhaiten
toteuttavat hankkeet. Näihin resursoitaisiin kaupunkitasolla laajasti ja kaupungin johto olisi
mukana arvioimassa ja käynnistämässä näitä kärkihankkeita. Näin strategian toteuttaminen
lähtisi sen ytimestä, työntekijöiden käsistä. Haastateltavan mielestä ei ole hedelmällistä puhua
strategian jalkautumisesta, jos sitä ei koeta omaksi heti alussa.
Strategisesti tärkeänä työkaluna haastatteluissa nousi esiin Päijät-Hämeen kiertotalouden
tiekartta. Tämä strateginen ohjelma luotiin Kiertoliike –hankkeen yhteydessä ja toimii
konkretisoivana toimenpiteenä Päijät-Hämeen maakuntastrategialle. Tutustuin tiekarttaan
tarkemmin haastatteluiden jälkeen, ja olisi toivottavaa, että tämä ei jäisi vain strategiaksi ilman
toimeenpanoa. Tarkastellessani jokaisen teema-alueen (materiaalikierrot, biotalous, energia,
edelläkävijyys, uudet palvelut) alueellisia toimenpiteitä, olivat ne käytännönläheisiä ja
toteutettavissa olevia. Se, saadaanko kaikki toimijat puhaltamaan yhteen hiileen ja lähtemään
53
mukaan strategian toteuttamiseen jääneen tulevien vuosien päästä nähtäväksi. Tässä nousee
esille määrätietoinen johtajuus, jolla strategia saataisiin jokaisen toimijan omaksumaksi
käytännön tekemiseksi. Nähtäväksi jää, päivittyykö hankkeen pohjalta rakennettu strategia
hankkeen päättymisen jälkeen, vai jääkö tämä valitettavasti taas yhdeksi alkaneeksi
kehitysaihioksi.
Haastatteluissa pohdittiin kaupungin roolia vihreän talouden tukemisessa. Tuleeko kaupungin
olla aktiivisena, jopa holhoavana tahona alueen yrityksille? Haastatteluissa koettiin, että
kaupungin taholta tulee tukea tarpeeksi, ainakin omille organisaatioilleen. Osa haastateltavista
koki, että kaupungin tahtotila ja resursointi vihreän talouden tukemisessa on kokonaisvaltaista
ja koko kaupungin kattavaa. Toinen puoli haastateltavista taas näki tämän hetkisen tuen määrän
riittämättömänä ja ei tarpeeksi kunnianhimoisena, jotta kaupunki pysyisi kehityksessä mukana
muiden kaupunkien rinnalla. Kaupungin tarjoaman tuen ei tulisi olla itsestään selvyys, vaan
toimijan tulisi omalla toiminnallaan ansaita kaupungin tuki. Lahdessa ei ole ollut perinnettä
ottaa roolia yritysten tuessa, jotta he sijoittuisivat alueelle. Mielenkiintoisena poikkeuksena
haastatteluissa esiintyi Vuohelan Herkku, leipomoyritys, jonka sijoittumiseen Lahteen otti
kaupungin oma konserniyhtiö Spatium Toimitilat Oy vahvan roolin osallistumalla yrityksen
toimitilojen hankintaan. Se, onko tämän kaltainen tukeminen tarpeellista ja sopivaa
elinkeinopolitiikassa, jää vielä harkinnanvaraiseksi.
Lahti ohjaa vihreää taloutta alueellaan määrätietoisesti eteenpäin omistajaohjauksella
konserniyhtiöissään. Haastateltavien keskuudessa nähtiin kaupungin tahtotila selkeänä
omistajaohjauksessa ja itse yhtiöissä vihreän talouden eteenpäinvieminen nähtiin legitimoituna
ja helppona. Vihreä talous ei vaadi enää itsessään perusteluja, vaan se nähtiin sisään
rakennettuna tavoitteena kaupungin yrityksissä. Konserniyhtiöiden hallitukset ovat poliittisia
hallituksia, joten konkreettinen osaaminen ei aina ole välttämättä päätösten vaatimalla tasolla.
Monissa vihreän talouden investoinneissa teknisen ja operatiivisen puolen tiedot ovat niin
spesifejä, että hallituksilla ei ole aina kykyä ymmärtää toiminnan ydintä. Ainoa konkreettinen
parannuskohde, johon kaivattiin huomiota, oli kaupungin ateriapalveluiden kestävyyden
parantaminen. Haastatteluista jäi se kuva, että kaupungin tahtotila toteuttaa vihreää taloutta
yritystensä kautta on suuri, mutta käytännössä toiminta lähtee kuitenkin vahvasti yritysten
omien aloitteiden kautta.
54
Kuten jo ympäristökaupunkia ja vihreää taloutta analysoitaessa tuli esille, kulminoituvat
kummatkin teemat Lahdessa vahvasti hanketoimintaan. Hanketoiminnan kautta on mahdollista
saada toimintaan sellaisia resursseja, mitä ei organisaatioiden rahoitus muuten sallisi
puitteissaan. Tämän kautta haastatteluissa nousi esille huoli siitä, että jatkuvasti kiristyvän
taloudellisen tilanteen myötä, julkishallinnon viranomaiset siirtävät lakisääteisiä tehtäviään ja
kunnan perustoimintoja hankerahoitukselle, jolloin varsinainen kehittämistyö jäisi hyvin
vähälle.
”H3: [...] semmonen pitkälle viety virkamiesmäinen talouden sumpliminen tuhoaa
sisältöjä, koska lähetään tekee niitä hankkeita ja naamioidaan asioita rahotusohjelman
mukaseksi sen sijaan, et mitä meidän täytyy joka tapaukses hoitaa ja ryhdikkäästi
hoidetaa ne. Ja sit sen päälle kehitetään.”
Kehittämisen projektiluontoisuus nähdään haasteena, johon kaupungin tulisi löytää
ratkaisukeinoja. Mitä nämä keinot olisivat, on ongelma, joka kansallisella tasolla on yhtä
haastavaa. Kehittämistyö tulisi saada sisälle kaikkiin kaupungin toimialoihin kokopäiväiseksi
toiminnaksi, eikä vain hankkeiden kautta tapahtuvaksi ajoittaiseksi toiminnaksi. Suurin haaste
kehitystyössä ovat resurssit, jotka ovat kuntataloudessa hyvin rajalliset. Kehitystyö vihreän
talouden sektorilla koettiin vaikeana, varsinkin sosiaali- ja terveyspuolen kasvavien menojen
rinnalla.
5.3.1 Hallinnollinen resilienssi Lahdessa
Haastatteluiden perusteella alueen toimijoilla nähtiin olevan yhtenäinen kokonaiskuva
tulevaisuuden haasteista. Globaalit haasteet, kuten ilmastonmuutos, nähtiin pääsääntöisesti
hyvin sisäistettyinä: tämä tosin on toimialakohtaista. Ne organisaatiot, joissa asiantuntijatietoa
on runsaasti ja helposti tarjolla, ymmärtävät luonnollisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset
omaan toimintaansa. Tulevaisuuden haasteiden ja mahdollisuuksien kartoittaminen nähdään
oleellisena osana strategiatyötä ja ennakointi nähdään tärkeänä strategisena työkaluna.
Lahdessa ei varsinaista ennakointielintä tai –toimintaa ole, mutta uusimman strategian myötä
tehtiin strategiatyöpajoissa erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Tähän työhön käytettiin myös
55
ulkopuolista toimijaa yksityissektorilta, jolla oli vankka kokemus julkishallinnon
skenaariotyöstä.
Skenaarioiden muodostaminen on luonnollisesti vaikeaa, ja niiden luominen voi olla varsin
utopistista. Julkisella puolella ennakointityö on ollut tulevaisuuden peilaamista talouden ja
erityisesti työpaikkojen määrän muutoksen kautta. Teoriaosuudessa esiin nostamani
globalisaatio 2.0 haastaa kunnat arvioimaan tulevaisuuttaan huomattavasti laajemmalla
perspektiivillä, johon vaikuttavat moninaiset ulkoiset ja sisäiset tekijät. Lahdessa strategiatyön
yhteydessä oli valittu viisi eri tulevaisuuden skenaariota, ja näihin liittyviä tarvittavia
toimenpiteitä, joita kaupungin koettiin olevan järkevä viedä eteenpäin, huolimatta niiden
toteutumisen epävarmuudesta.
H7: ”Joitaki asioita voi olla, et ne tapahtuu hurjempina kun skenaarioissa uskalletaan
ajatellakaan niin sen takii se hurjien ajatustenki ajattelu on ihan älyttämän tärkeetä.
Niihin kannattais palata systemaattisesti aina välillä.”
H5: ”[...] koska meillä pitäs olla sitte jollakin tavalla systemaattisempaa, tulevaisuuden
ennakoimista, tällasta skenaariotyötä. Sitä varmasti on mutta se varmastikin liian
hajallaan tällä hetkellä.”
Lahdessa tulevaisuuden skenaarioiden perusteella tärkeitä toimenpiteitä ovat kaupungin tilojen
monikäyttöisyyden edistäminen. Kaupungin paikka tulevaisuudessa nähtiin toiminnan
mahdollistajana, joka tarjoaa eri organisaatioilla ja toimijoille tietoa ja tiloja. Julkisen liikenteen
kehittäminen nähtiin tärkeänä valintana, sekä sosiaalisista toimenpiteistä yleisen pahoinvoinnin
ehkäisy. Kaikissa haastatteluissa haastatteluissa nähtiin toimijoiden välisen yhteistyön toimivan
hyvin, ja kaupungissa on helppo löytää yhteisiä tulevaisuuden toimintalinjauksia. Kaupungin
toimijoiden kyky muuttaa toimintaansa tietoon perustuen nähtiin positiivisena piirteenä.
Haastatteluissa nostettiin esiin organisaation kyky välittää tietoa ja tarjota mahdollisuus
jatkuvalle oppimiselle. Muutosten tiedostetaan olevan nopeatempoisia, joten niihin reagoinnin
tulee olla nopeaa. Työntekijöiden ammatillinen kehittäminen koettiin myös
johtamiskysymyksenä. Johdon tulisi määrätietoisesti huolehtia työntekijöidensä jatkuvasta
osaamistason kehittämisestä ja tarjota mahdollisuus laajentaa osaamistaan.
56
Kehittämisen painopisteet nähtiin Lahdessa uudistavina. Haastatteluissa koettiin Lahden
tahtotilan olevan tällä hetkellä yhteinen kaupungissa tapahtuvalle uudistamiselle ja alueella
koetaan olevan tällä hetkellä erittäin positiivinen, eteenpäinvievä ilmapiiri. Toisaalta, nykyisen
organisaatiorakenteen nähtiin myös jarruttavan uudistavaa kaupunkikehitystä, sillä sen nähtiin
tukevan enemmän säilyttävää politiikkaa: yhden kaupungin politiikka nähtiin kuitenkin
kaikkien yhteisenä tavoitteena. Taloustaantuman vaikutukset Päijät-Hämeessä ja Lahdessa
olivat kansallisella tasolla haastavat. Haastatteluissa nähtiin kehityksen olleen Lahdessa
pysähtyneisyyden tilassa jo useamman vuoden ja muutoksen tarve tiedostetaan jokaisella
toimialalla.
”H4: Täs on nähty koht kymmenen vuotta et Lahti ei oo menny mihinkää eteenpäin. Nyt
on ihan selkee tahtotila päättäjillä ja virkamiestenki taholta et tehdään asioita uudella
tavalla. Se on jo käynnissä se homma. Panostetaan oikeesti isommin asioihin ja
kokeillaan rohkeammin.”
6 Johtopäätökset
6.1 Lahti ympäristökaupunkina
Tutkimuksessani oli tarkoitus selvittää, millaisena ympäristökaupunki nähdään Lahdessa tänä
päivänä. Ympäristökaupunki merkitsi tiivistettynä haastateltavilla erilaisia ympäristöön
liittyviä hankkeita, erilaisia verkostoja, energia- ja jätehuollon toimintaa ja kiertotaloutta.
Yllättävää oli mielestäni European Green Capital –kilpailun esiinnousu niin vahvasti
ympäristökaupunkikäsitettä rakennettaessa. Kilpailussa menestyminen on nostanut pintaan
konkreettiset alueella tapahtuvat toiminnot ympäristöasioissa ja näin havainnollistanut monelle
alueen toimijalle sen, mitä ja miten kaupunki ja sen eri organisaatiot rakentavat
ympäristökaupunkia.
57
Teoriaosuudessa painotettiin vihreän talouden olevan ennen kaikkea eri toimijoiden välinen
vuorovaikutusverkosto. Vuorovaikutus ja verkostoituminen nousivat kerta toisensa jälkeen
haastatteluissa selkeänä Lahden vahvuutena. Toimijat ovat tänä päivänä hyvin avoimia ja
kiinnostuneita uusista innovaatioista ja hankkeista. Kaupunkiorganisaation koko on myös etu,
jonka kautta toimijoiden on helppo löytää tarvitsemansa tieto ja toimija. Verkostoituneisuus
nähdään toimijoiden taholta tärkeänä etuna, ja sen hyödyt ovat jokaiselle toimijalle
konkreettiset.
Lahden vihreän talouden muotoja tutkiessani puran sen inhimillisen kasvun käsitteeseen, jossa
pääoma jaettiin teolliseen, inhimilliseen, luonto- ja sosiaaliseen pääomaan. Teollinen pääoma
ymmärrettiin fyysisenä pääomana, johon kuuluivat rakennukset, laitteet ja tuotantoprosessit.
Lahdessa tilanne fyysisen pääoman suhteen näyttää olevan haastattelujen perusteella hyvässä
tilassa, sillä perinteisenä teollisuuskaupunkina fyysinen pääoma on ollut luonnollinen osa
alueen yrityksiä. Kuten haastatteluiden myötä nousi esille, on Lahti enemminkin
toteuttamisalusta, kuin start up –hautomo: täällä on helppo toteuttaa innovointi konkreettiseksi
tuotteeksi. Luontopääomaa, muun muassa alueella sijaitsevat laajat pohjavesivarannot ja muut
luontoarvot, tarjoavat luontopääomaan perustuvalle taloudelle hyvät mahdollisuudet. Tällä
hetkellä kysymys näyttäisi lähinnä olevan se, ettei niitä osata tai ymmärretä hyödyntää
tarpeeksi. Uusiutumattomien luonnonvarojen suhteen alueen kiertotaloudelliset edesottamukset
mahdollistavat materiaalien jälleenkäytön ja –myynnin.
Selkeät puutteet haastattelujen perusteella voidaan johtaa sosiaaliseen ja inhimilliseen
pääomaan. Alueella on inhimillistä pääomaa, mutta ongelmaksi muodostuu sen hetkellisyys.
Täällä kouluttautuvat muuttavat työn perässä muualle, ja näin täällä saavutettu inhimillinen
pääoma valuu alueelta pois. Inhimilliseen pääomaan kuuluu myös kulttuuri, joka kamppailee
jatkuvasti tilastaan kaupungissa. On siis yleistettävissä, että alueella jo oleva inhimillinen
pääoma kerää ympärilleen samaista pääomaa. Inhimillisen pääoman hetkellisyys heikentää sen
juurtumista alueelle. Lahden kannalta on positiivista, että Lappeenrannan teknillinen yliopisto
tulee siirtämään toimintojaan alueelle, ja näin ollen inhimillistä pääomaa saadaan alueelle
enemmän. Kuitenkin, inhimillisen pääoman pysyvyydelle toinen tärkeä elementti on
sosiaalinen pääoma, joka tällä hetkellä on kasvamassa ja voimistamassa olemassaoloaan
58
Lahdessa. Tästä esimerkkinä haastatteluissa nousi esiin Lahden Suunta -yleiskaavatyö, jossa
vuorovaikutus- ja osallistumismahdollisuudet ovat olleet laajat tarjoten kuntalaisille helposti
lähestyttäviä mahdollisuuksia vaikuttaa työhön.
Kansalaisyhteiskunnan merkitys ympäristökaupungille ja vihreälle taloudelle on vielä
marginaalinen ja tilanteen muuttaminen on tulevaisuuden suhteen haaste. Tulevaisuuden
kaupungit rakentuvat nimenomaan kansalaisten kautta, joten ympäristökaupungin omistajuus
tulisi juurruttaa vahvasti kaupungin asukkaisiin. Olisiko tässä juuri keinona hallinnon tarjoamat
porkkanat kepin sijaan? Erittäin mielenkiintoinen avaus kohti tätä on CitiCap –hankkeen
henkilökohtaisen päästökaupan toteuttaminen, jonka myötä päästöjen vähentäminen saadaan
konkreettisesti mukaan kuntalaisten arkeen.
Vihreä talous nähdään edelleen fyysisenä, lähinnä teknologisena tai teollisena prosessina, ja
vain harva haastateltavista osasi nostaa käsitteen sisältä sen immateriaalisen- ja sosiaalisen
puolen. Tämä on vihreän talouden hankalin ja huomaamattomin puoli, joka Lahdessa,
ympäristökaupungissa, on jäänyt vähäiselle huomiolle. Kuitenkin juuri tämä näkymätön puoli
on se, joka tekee kaupungista elinvoimaisen. Lahtea ei tällä hetkellä koeta elinvoimaisena tai
kiinnostavana kaupunkiseutuna, ja nyt on oikea hetki siirtää fokus teollisuus- ja
materiakeskeisestä elinkeinoelämästä kohti kiinnostavaa ja innostavaa ihmiskeskeistä
palveluyhteiskuntaa. Lahden Suunta -yleiskaavatyössä keskityttäessä kestäviin
liikuntamuotoihin tarjotaan mahdollisuus juuri tälle tiiviille ja elävälle kaupunkirakenteelle.
Vaikka joidenkin toiveissa olisi rakentaa kaupunki yksityisautoilun varaan, ei tämä
valitettavasti ole kestävän kaupungin lähtökohta. Valitettavasti Lahdessakin
parkkipaikkakiistat, jotka jo haastatteluiden ja median kautta nousevat esiin, kuluttavat turhan
paljon aikaa siltä työltä, jota tarvittaisiin kaupungin elinvoimaisuuden suunnitteluun.
Uuden hankintaohjelman myötä vihreän talouden tukeminen tulisi olla helppoa alueella, josta
löytyy useita eri toimijoita kyseiseltä sektorilta. Hankintojen toteuttaminen on loppujen lopuksi
jokaisen niitä tekevän viranhaltijan käsissä, joten vihreän talouden kannalta koulutus
ympäristöystävällisiin hankintoihin olisi tarpeellinen. Kaupunki pystyy näin tukemaan alueen
59
vihreän talouden toimijoita ja samalla luo alueelleen lisää liiketoimintaedellytyksiä. Tällä
hetkellä kiertotalouden ollessa alueen vahvuus, tulisi ehdottomasti lisätä hankintoja tekevien
henkilöiden koulutusta alueen vahvuuksista vihreän talouden suhteen.
6.2 Hallinnollinen resilienssi
Teoriaosuudessa määriteltiin resilienssi tilana, jossa systeemi onnistuu säilyttämään
tasapainonsa ja toimivuutensa sen kokiessa häiriötekijän tai –tekijöitä. Jos lähdemme
tarkastelemaan Lahtea ja sen kaupunkiorganisaatioon kohdistuneita häiriötekijöitä talouden
kautta, ei kaupungin elinkeinopolitiikan resilienssi ole ollut toivotulla tasolla. Työllisyyden raju
pudotus ja sen pitkäaikaiset vaikutukset viimeisimmän taloustaantuman aikaan osoittavat
alueen elinkeinotoiminnan olevan edelleen liian homogeenista. Teollisuudessa olevien
työpaikkojen määrä romahti ja tämä vaikutti suoraan koko kaupungin tilaan. Sama tilanne
toistui, minkä kaupunki koki jo 1990-luvun laman aikaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana ei
kaupungin elinkeinosektori ole kyennyt uusiutumaan tavalla, joka kestäisi paremmin globaalin
talouden muutokset. Voimmehan Lahden kohdalla tarkastella asiaa myös negatiivisen
resilienssin näkökulmasta, jossa resilienssi toimii hidasteena kehitykselle. Onko siis vahva
teollisuusrakenne ruokkinut omiaan kasvamaan ja tukahduttanut innovaatiot alleen? Toisaalta,
samaa asiaa voimme tutkia kansallisesti ja tuskin yksikään kunta on kyennyt hallitsemaan
muutosta tavalla, jota voisimme kutsua resilientiksi.
Resilienssin puute on luonut kaupungin hallinnolle haasteen, jonka selvittämiseksi on saatu
luotua yhteinen tahtotila. Päämääränä kaupungilla on elinvoima, joka tullaan saavuttamaan
korkeakouluympäristöllä, monipuolisella elinkeinosektorilla sekä kiinnostavalla
kaupunkiympäristöllä. Vihreä talous tukeminen ja kehittäminen on yksi niistä työkaluista, jolla
kohti elinvoimaa päästään. Vihreän talouden strateginen jalkauttaminen ei ole ollut pelkästään
kaupungin omien toimialojen ansiota, vaan alueella aktiivisimmin ovat toimineet
konserniyhtiöt ja koulutussektori.
60
Vahvaa resilienssiä on sen sijaan havaittavissa kaupungin omissa konserniyhtiöissä. joissa
ennakointi on sisäänrakennettua yritystoimintaa. Hyvä esimerkki on tästä Lahti Energian
saavuttama energiakäännös, joka toteutetaan viisi vuotta aikatauluaan etuajassa. Yrityksen
käyttämät polttoaineet ovat uusiutuvia ja uusimman voimalaitoksen käyttämät polttoaineet
turvaavat energiavarmuutta niiden ollessa kotimaisia ja lähialueilta saatavissa. Päijät-Hämeen
Jätehuolto on osoittanut haastatteluiden perusteella edelläkävijyyden paikkansa
kiertotaloudessa. Yritysten toimintaympäristö itsessään on erilainen kuin julkishallinnon, mutta
kaupungin tulisi ottaa mallia yritysten strategian toteuttamisen ketteryydestä.
Uuden strategian laatimisessa ympäristönäkökulmaa tuskin on tarvinnut perustella samalla
tavalla, kuin kymmenen vuotta sitten. Jokaisessa haastattelussa ilmeni strategian suhteen odotus
ympäristönäkökulman vahvemmasta näkymisestä ja sen vahvistumista jopa toivottiin.
Strategia on ollut tärkein väline ympäristökaupungin legitimoinnissa, ja sillä on viestitty
tehokkaasti kaupungin tahtotilaa kehittyä sanojensa mukaan ympäristökaupungiksi. Vihreän
talouden tuominen strategiaan on ollut ennen kaikkea kestävä ja tulevaisuuteen katsova valinta.
Lahdessa on onnistuttu tunnistamaan tulevaisuuden kannalta kriittisimmät haasteet, ja näihin
on osattu viimeisten vuosien aikana tarttua tehokkaasti. Kestävän liikkumisen kehittäminen on
kehittämistyön ytimessä ja siihen tullaan tulevina vuosina laittamaan huomattavasti resursseja.
Kaupungin ennakointityön kannalta kaavoitustyö ja varsinkin Lahden päivittyvän yleiskaavan
kautta saadaan kehitystyöhön mukaan elementtejä, muun muassa entistä vahvempi
sidosryhmätyöskentely, joita aikaisemmin ei välttämättä ole ollut käytössä. Näin veto- ja
elinvoimaisuuden lisääminen kaupungin rakenteissa on monen tekijän käsissä, joten eri
näkökulmat ovat vahvasti esillä. Haastatteluiden perusteella voidaan sanoa, että myös Lahdessa
on huomattu globaalien ongelmien koskettavan myös meitä: jos ei suoraan, niin välillisesti.
Onko asiaan vaikuttanut alitajuisesti vuonna 2014 Euroopassa alkanut pakolaiskriisi, sitä emme
tiedä, mutta ymmärryksemme globaalista kokonaisuudesta on parantunut huomattavasti.
Koska tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa ja siihen liittyvät elementit ovat hyvin nopeita
muuttamaan muotoaan, on Lahdessa onnistuttu ottamaan ennakointityössä realistinen linja. Eri
skenaarioiden kautta tapahtuva yhteisen toimintasuunnitelman muodostaminen oli
haastatteluiden perusteella onnistunutta.
61
Martin (2012) määrittelemät neljä ulottuvuutta – vastustuskykyisyys, elpyminen,
uudelleenohjautuminen, uudistuminen – toteutuvat haastattelujen perusteella osittain Lahdessa.
Lahden vahvuuksiksi osoittautuivat uudelleenohjautuminen ja uudistuminen, sillä hitaan alun
jälkeen on alueen kehityssuunta ollut selkeästi kohti uudistumista. Ongelmaan reagointi
havaittiin kenties liian myöhään, mutta sen tiedostaminen ja kehityksen tarpeen ymmärtäminen
ajavat Lahtea kohti kestävämpää kaupunkia. Vastustuskyky ja talouden elpymisen vauhti ovat
teemoja, jotka kehittyvät uudelleenohjautumisen ja uudistumisen kautta, mutta niihin on
tietoisesti osattava laittaa resursseja. Näin tulevaisuuden taantumat olisivat selvästi helpompia
kestää edellisiin verraten.
7 Pohdintaa
Vihreä talous on, kuten haastatteluissa korostettiin, ennen kaikkea mahdollisuus. Lahti on hyvää
vauhtia luomassa alueelleen keskittymää, jossa tulevaisuuden tärkeimmät elinkeinosektorit
tehdään. Vauhdissa tulee pysyä mukana, ja se vaatii jatkuvaa kehittämistä ja resursointia
toimintaan. Jokainen strateginen päätös on valinta, ja tämä valinta määrittää sen suunnan, missä
kaupunki näkee oman paikkansa tulevaisuudessa. Kaupungin teknillisellä toimialalla on
alkamassa laaja eläköitymisten sarja, jonka myötä toimiala tulee menettämään valtavasti
kokemusta ja hiljaista tietoa. Kuitenkin, aistittavissa on toiveikas uusien mahdollisuuksien alku,
jolloin kehityksen keskiössä eivät olisikaan parkkipaikkojen määrä kaupungissa.
Teollisen elinkeinoperinteen myötä Lahdessa on hyvät puitteet juuri kiertotalouden ja
materiaalitehokkuuden toiminnoille. Teollisuuden agendalla on voittojen maksimoimisen
kannalta säästäminen toiminnoissaan, joten vihreän talouden eri muodot kuuluvat varmasti
jokaisen teollisen toimijan kiinnostuksen kohteisiin. Toimijoiden laaja määrä ja toimintojen
limittäisyys tarjoavat verkostoitumiselle loistavat mahdollisuudet, jolloin yhteistyön kautta
saataisiin maksimoitua esimerkiksi yritykselle tarpeettomien sivuvirtojen hyödyntäminen.
62
Haastatteluista jäi yhtenäinen kuva siitä tilasta, missä kaupunki on. Vastaukset eivät erottuneet
kovin räikeästi toisistaan, vaan haastateltavilla on samanlainen käsitys kaupungista
kokonaisuutena, niin hyvässä kuin pahassa. Se, mikä oli huomattavaa, oli positiivinen kuva,
joka toimijoilla on alueen tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista. Nämä innovatiiviset ja
toiveikkaat ajatukset kun saadaan siirrettyä käytännön toimintaan ja innostettua koko
kaupunkiorganisaatio mukaan uskon, että kaupungin elinvoima tulee kasvamaan
automaattisesti.
Tulevien vuosien laajat muutokset kuntien toiminnoissa tulevat viemään paljon energiaa ja
resursseja ja maakuntauudistuksen toteutumisen epävarmuus luovat tilanteen, jossa myös
vihreän talouden sektoreiden tulee miettiä paikkaansa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä
maakunnille, tulee vihreän talouden selvittää omat markkinansa tällä jatkuvasti laajenevalla
sektorilla. Julkishallinnon tulee keskustella alueen korkeakoulujen kanssa, jotta sosiaali- ja
ympäristöpuolen yhteiset innovaatiot saataisiin nostettua esille ja luotua näin kansallisia ja
kansainvälisiä pilotteja. Kahden suuren systeemin muutoksen tulisi keskustella toistensa kanssa
niin, että haasteisiin löydettäisiin mahdollisimman monimuotoisia ratkaisuja.
Haastattelujen perusteella Lahdessa on nähtävissä yhteinen tahtotila kehittää kaupunkia
uudistavalla ja innovatiivisella tavalla. Lahti nähdään tulevaisuuden menestyjänä, jonka on
osattava tarttua tilaisuuteen sen ollessa ulottuvilla. Se, miten tähän tavoitteeseen päästään, on
koko kaupungin – sisäisten ja ulkoisten – toimijoiden puhallettava yhteen hiileen. Lahdessa
ollaan ymmärretty vihreän talouden merkitys ja se koetaan yhteiseksi tehtäväksi tukea ja
kehittää sitä. Vihreä talous on sidosryhmien verkosto, jonka avulla voidaan resilientillä tavalla
rakentaa elinvoimaista kaupunkia. Tulevaisuudessa mielenkiintoinen tutkimuskohde olisi
tutkia tarkemmin julkisten ja yksityisten verkostojen vuoropuhelua ja vihreän talouden
sosiaalista puolta. Lappeenrannan teknillisen yliopiston tultua kaupunkiin on muutaman
vuoden päästä ajankohtaista katsoa, mitä seurauksia yliopisto toi mukanaan.
63
Lähdeluettelo
Kirjallisuus ja verkkolähteet
Adger, W. Neil. 2000. Social and ecological resilience: Are they related? Progress in Human
Geography Vol 24, Issue 3 (2000) s. 347-364.
Alastalo, Marja & Åkerman, Maria. 2010. Asiantuntijahaastattelun analyysi: Faktojen jäljillä.
Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen, Matti (toim.) Haastattelun
analyysi. s. 372-392. Vastapaino, Tallinna.
Alasuutari, Pertti. 2012. Laadullinen tutkimus 2.0. Vastapaino.
Antikainen, Riina, Lähtinen, Katja, Leppänen, Maija, Furman, Eeva. 2013. Vihreä talous
suomalaisessa yhteiskunnassa. Ympäristöministeriön raportteja 1/2013. Helsinki.
Antikainen, Riina, Mickwitz, Per, Seppälä, Jyri, Virkamäki, Venla, Leppänen, Maija, Hujala,
Teppo, Riala, Maria, Nummelin, Tuomas, Paavilainen, Leena, Vihinen, Hilkka, Kurppa,
Sirpa, Kitti, Laura, Thessler, Sirpa. 2013. Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston
kanslian raporttisarja 4/2013. Valtioneuvoston kanslia.
Braun, Virginia, Clarke Victoria. 2006. Using thematic analysis in psychology. Qualitative
Research in Psychology. 3:2, s. 77-101.
Eskelinen, Teppo, Sorsa, Ville Pekka. 2015. Kestävyyden käsitteen mielekkyys tutkimuksessa.
Poliittinen talous, Vol. 3 nro 1. (2015).
Evans, J.P. 2012. Environmental Governance. Lontoo. Routledge
Folke, Carl. 2006. Resilience: The emergence of a perspective for social-ecological systems
analyses. Global Environmental Change 16 (2006) s. 253-267.
Green Triangle Finland. 31.10.1995, muistio.
64
Gunderson, Lance H., Pritchard, Lowell, International Council of Scientific Unions.
Scientific Committee on Problems of the Environment. 2002. Resilience and the behavior
of large scale systems. Island Press, Washington.
Hatakka, Aino. 2013. Vihreä talous strategisena valintana kunnan elinvoiman edistämisessä.
Suomen kuntaliitto. Helsinki.
Hautamäki, Antti. 2008. Kestävä Innovointi. Innovaatiopolitiikka uusien haasteiden edessä.
Sitran raportteja 76. Helsinki.
Hautamäki, Jari, Ahonen, Timo, Arasola, Elina, Ilmonen, Jukka, Seitsara, Taina, Toijala,
Hanna, Vesasto, Minna. Proaktiivisesti kohti rakennemuutosta (ENNE) -projekti.
Tutkimusraportti Päijät-Hämeeseen tulevaisuudessa kohdistuvista rakennemuutosriskeistä ja
niiden realisoitumisen ennalta ehkäisemisestä. Lahden Ammattikorkeakoulu. 15.8.2012.
Hirsjärvi, Sirkka, Hurme Helena. 2015. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Gaudeamus.
Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko, Sajavaara, Paula. 2014. Tutki ja kirjoita. Bookwell Oy
Porvoo.
Jänicke, Martin. 2012. ‘‘Green growth’’: From a growing eco-industry to economic
sustainability. Energy Policy. Volume 48. 2012.
Järvinen, Laura, Kahra, Matti, Kaufmann, Daniel, Laine, Sari, Mattila, Hanna, Mänty, Anu,
Pantsar, Mari, Peljo, Janne, Sorasahi, Heikki. 2017. Uhri, sopeutuja vai ratkaisujen tarjoaja?
Suomen mahdolliset roolit globaalissa kestävyyskriisissä. Sitran muistio 24.11.2017. Helsinki.
Kuntaliitto, 2015. Elinkeinopolitiikasta elinvoimapolitiikkaan – Kuntaliiton
elinvoimapoliittinen ohjelma.
(http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2015/elinvoima/Kuntaliiton%20elinvoimapoliitti
nen%20ohjelma.pdf)
65
Kotilainen, Juha, Eisto, Ilkka (toim.) 2010. Luonnonvara-yhdyskunnat ja muuttuva ympäristö
- resilienssitutkimuksen näkökulmia Itä-Suomeen. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu.
Lahti Energia Oy. Energian tuotanto – Kymijärvi III biolaitoshanke, polttoaineet.
https://www.lahtienergia.fi/fi/lahti-energia/energian-tuotanto/kymijarvi-iii/polttoaineet viitattu
05/2018.
Lahden kaupungin hankintaohjelma. Hyväksytty kaupunginhallituksessa 9.4.2018.
Lahden kaupunki. Maankäyttö- ja rakennuslain 63 § mukainen osallistumis- ja
arviointisuunnitelma (OAS). 11.9.2017.
https://www.lahti.fi/PaatoksentekoSite/strategia-ja-
talousSite/Documents/Lahden%20suunta/Lahden%20suunta%20OAS%2011.9.2017.pdf
Lahden kaupunkiseudun kilpailukykystrategia. Hyväksytty 5.9.2016 kaupunginhallituksessa.
Lahti – Lahden suunta.
https://www.lahti.fi/paatoksenteko/strategia-ja-talous/lahden-suunta viitattu 04/2018.
Lahti - Talousraportit - Toiminnan ja talouden seurantaraportti tammi-kesäkuu 2017.
https://www.lahti.fi/PaatoksentekoSite/strategia-ja-
talousSite/Documents/Talouden%20seurantaraportti%20tammi-
kes%C3%A4kuulta%202017.pdf
Lahden strategia. Hyväksytty 11.4.2016 kaupunginhallituksessa.
Lahden strategia, 2016 – visio ja tavoitteet http://lahdenvuosi.fi/strategia/visio-ja-tavoitteet.
Viitattu 04/2018.
Lahti, tilinpäätös 2017. Kaupunginhallitus 26.3.2018.
Lahden ympäristöforum 1996. Projektiyhteenveto ja –seuranta 1994-96.
66
Lahden ympäristöforum 1997. Local Agenda 21 – Lahden malli. Opetuskansio hämäläisille.
Lahti - verkkotilastointi
- Lahden työttömyysaste 1980-
- Työpaikat toimialoittain 1990-2007.
http://www4.lahti.fi/verkkotilastointi/ viitattu 28.7.2017
Martin, Ron. 2012. Regional economic resilience, hysteresis and recessionary shocks. Journal
of Economic Geography 12, s. 1-32.
Miettinen, Riitta toim. 2001. Kunta - Kahden johtajuuden areena. Praksis - tiedosta toimeen
Nro 2. Suomen Kuntaliitto.
Next 10. 2012. Many shades of green: California’s shift to a cleaner more productive
economy. http://next10.org/sites/default/files/MSOG_2012_M2.pdf
Nowell, S. Lorelli, Norris M. Jill, White, E. Deborah, Moules, J., Nancy. 2017. Thematic
Analysis: Striving to Meet the Trustworthiness Criteria. International Journal of Qualitative
Methods. Volume 16: 1-13.
Nurmi, Suvielise. 2016. Mitä sopeutuminen ympäristönmuutoksiin vaatii?
https://www.sitra.fi/artikkelit/mita-sopeutuminen-ymparistomuutoksiin-vaatii/ luettu 04/2017.
Nurmio, Aarne & Turkki Teppo (toim.) 2010. Elinvoimainen Suomi. Suomen itsenäisyyden
juhlarahasto Sitra. Helsinki.
Puppim de Oliveira, Jose A., Doll, N. H., Christopher, Balaban, Osman, Jiang, Ping, Dreyfus,
Magali, Suwa, Aki, Moreno-Peñaranda, Raquel, Dirgahayani, Puspita. 2013. Green economy
and governance in cities: assessing good governance in key urban economic processes.
Journal of Cleaner Production 58 (2013) 138-152.
Päijät-Hämeen Liitto. 2013. Päijät-Häme 2040, maakuntasuunnitelma 2040.
67
Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö. Vesijärven tilan historia.
http://www.puhdasvesijarvi.fi/fi/vesijarvi/vesijarven_tilan_historia Viitattu 04/2018
Päijät-Hämeen Viljaklusteri https://www.viljaklusteri.fi/ viitattu 05/2018.
The Economist of Ecosystems & Biodiversity. The Iniative.
http://www.teebweb.org/about/the-initiative/ viitattu 22.2.2017.
Tilastokeskus. Valtion kokonaismenojen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen
kehitys vuosina 2006-2015 muuttujina vuosi ja Valtion menot/t&k-rahoitus.
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ttt__tkker/statfin_tkker_pxt_001.px/ta
ble/tableViewLayout1/?rxid=cfdc671a-cf9c-4f27-9d06-57295d251756 viitattu 30.10.2017.
Tuomi, Jouni, Sarajärvi, Anneli. 2013. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.
Kustannusosakeyhtiö Tammi. Hansaprint Oy, Vantaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö. HILMA. 2017.
https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/news/uusi_laki_voimaan
Hankintailmoitusten tilastot, tilastot 2016.
https://www.hankintailmoitukset.fi/fi/docs/tilastot/
Työ- ja elinkeinoministeriö. Valtion ja pääkaupunkiseudun välinen kasvusopimus 2016-2018.
Hyväksytty 24.5.2016.
Työ- ja elinkeinoministeriö. Vastuualueet – Alueet – Rakennemuutos – Muutosjoustavuus
(resilienssi). http://tem.fi/rakennemuutos viitattu 8/2017.
Walker, Brian & Salt, David. 2006. Resilience Thinking. Sustaining Ecosystems and People
in a Changing World. Island Press, Washington.
Wellington, Jerry, Szczerbinski, Marcin. 2007. Research Methods for the Social Sciences.
Bloomsbury Publishing.
68
UNEP. 2011. Towards a Green Economy: Pathways to Sustainable Development and Poverty
Eradication. Saatavilla:
http://web.unep.org/greeneconomy/sites/unep.org.greeneconomy/files/field/image/green_econ
omyreport_final_dec2011.pdf
Kuvalähteet
Antikainen, Riina, Mickwitz, Per, Seppälä, Jyri, Virkamäki, Venla, Leppänen, Maija, Hujala,
Teppo, Riala, Maria, Nummelin, Tuomas, Paavilainen, Leena, Vihinen, Hilkka, Kurppa,
Sirpa, Kitti, Laura, Thessler, Sirpa. 2013. Vihreän kasvun mahdollisuudet. Valtioneuvoston
kanslian raporttisarja 4/2013. Valtioneuvoston kanslia.
Martin, Ron. 2012. Regional economic resilience, hysteresis and recessionary shocks. Journal
of Economic Geography 12, s. 1-32.
Hirsjärvi, Sirkka, Hurme Helena. 2015. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja
käytäntö. Gaudeamus.
Lahden strategia – visio ja tavoitteet http://lahdenvuosi.fi/strategia/visio-ja-tavoitteet
69
Liite 1. Haastattelukysymykset
- Nimi, organisaatio ja asema
Teema 1: Vihreä talous
- Millaisia muotoja ympäristökaupunki -käsite saa Lahdessa tällä hetkellä?
- Kuinka onnistuneena näet aikaisemman strategiatyön ympäristökaupunki-imagon
tukemisessa?
- Millaisena näet vihreän talouden Lahdessa/organisaatiossasi ja kuinka se toteutuu
täällä?
- Miten vihreän talouden kehittäminen on onnistunut Lahdessa/organisaatiossasi?
- Miten epäonnistunut, miksi?
- Tuetaanko vihreää taloutta tarpeeksi strategisesti?
- Millaisia vihreän talouden verkostoja alueella on ja onko niissä oikeat toimijat
mukana?
- Millainen on kaupungin sisäinen vuoropuhelu?
- Lahden/organisaatiosi haasteet/mahdollisuudet vihreässä taloudessa?
- Onko vihreän talouden mahdollisuudet huomioitu päätöksenteossa?
- Millaisia uusia toimijoita oma organisaatiosi tarvitsisi vihreän talouden tukemiseksi?
Teema 2: Hallinnollinen joustavuus
- Onko alueella/omassa organisaatiossasi yhteinen kokonaiskuva ja käsitys
tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista? Entä tämän hetken vahvuuksista ja
heikkouksista?
- Onnistutaanko näiden pohjalta luomaan yhteinen toimintasuunnitelma tulevaisuuden
suhteen?
- Millainen on päätöksentekijöiden kyky huomioida tulevaisuuden globaalit
muutostekijät?
- Onko alueen ennakointitoiminta organisoitua, pysyvää ja kiinteä osa strategiatyötä?
- Miten arvioit Lahden/organisaatiosi kehittämisen painotuksia pitkällä aikavälillä:
säilyttävä vs. uudistava?
- Millaiseksi arvioit toimijoiden kyvyn oppia ja muuttaa toimintaansa perustuen
kokemuksiin ja tietoon?