Aatteet ja niiden historia
Kokoomuksen strategiaseminaari
Espoon Kulttuurikeskus
15.3.2014
Dos. Vesa Vares, Turun yliopisto
Rakenne
• Katsaus aatteisiin (ja ”porvarillisiin hyveisiin”)
– Konservatismi
– Liberalismi
• Kokoomuslainen traditio edellisten valossa
– ”yhteiskunnan säilyttäminen”
– hyvinvointivaltio, kriittinen rationalismi ja muutosvoima
• Neoliberalismi ja neokonservatismi haasteina
• Miltä Euroopan keskustaoikeiston vaihtoehdot
näyttävät?
Konservatismi
• rajatapausongelmia politiikan ja temperamentin
osalta – kuten liberalismilla
• usein kohde on jopa tietoisesti sanoutuu irti
– unionisti, middle way, kansallinen keskusta,
kristillisdemokratia, moderaatit, kokoomus,
dynaaminen konservatismi – Portugalissa jopa
sosiaalidemokratia
– ”konservatiivi” ainoastaan Yhdysvalloissa suositumpi
termi kuin ”liberaali”
• määrittely traditiosta ja käytännöstä
– ”helpompi tunnistaa konservatiivi kuin määritellä
konservatismi”
• yleensä kielteinen
stereotypia
– vanhoillisuus, jarrutus,
taantumus; oikeisto,
jopa äärioikeisto
– epädemokraattisuus,
eriarvoisuus
– rikkaat ja etuoikeutetut
– ennakkoluulo, torjunta,
suvaitsemattomuus –
pelkoreaktio tai
periaate
– pragmatismi, ei teoria;
tunne, ei järki
– ”ihailee vallankumouk-
sellisia 100 v. näiden
kuoleman jälkeen”
• Konservatiivin itseymmärrys – porvarilliset
hyveet
– vastuu; velvollisuus; itsekuri; välittäminen;
hoitaminen; uhrautuminen suuremmille
kollektiiveille; tulevat sukupolvet
– vastuun ymmärtäminen ja sille alistuminen
vapaana yksilönä
– ”asioiden hoitaminen”, ”luonnollisen
kehityksen” varjelu
– nöyryys, muistaen että ihmisluonne ei muutu,
mutta kasvatus paranee; aiempien
sukupolvien saavutukset pohjana
• 2. ms:n jälkeen ja thatcherismiin asti valtavirtana maltillinen parlamentaarinen suuntaus, sosiaalinen konservatismi
– nurina, mutta sopeutuminen
– menettelytavat muuttuvat – silti traditioiden pohjalle ja maltillisiksi
– sosiaalivaltiota rakennetaan, sosialisteja jarrutetaan
Mitä on liberalismi – kuka on
liberaali?
• Termin vaikeudet
– ideologia/politiikka
vai temperamentti
– voi kääntyä jopa
vastakohdikseen
– ei omaa Karl
Marxia
• yksilökeskeisyys;
vaikea luoda
kaanonia
– "yleishyvä”
• voittopuolisesti
positiivinen
stereotypia
– reformismi, edistys,
demokraattisuus
– individualismi,
kriittisyys
auktoriteetteja ja
holhousta kohtaan
– yleinen suvaitsevai-
suus, kokeilunhalu
– kansainvälisyys
– sovitteleva
suhtautuminen
työväestöön
• Liberaalinen itseymmärrys ja porvarilliset
hyveet
– valistuksen perintö ja sen ihmiskuva, ihminen
lähtökohtaisesti hyvä
– yhteiskunnan selkäranka: tuottava,
aikaansaapa ihminen; kriittinen; koulutettu;
ansainnut, ei perinyt
– oikean tiedon pohjalta oikeita, valistuneita
päätöksiä, ja vapaa, oikein koulutettu ihminen
sisäistää myös lain ja vastuun
• mutta missä vastuun
raja? Vähintään se,
ettei muille saa tehdä
vahinkoa – mutta
muutoin toisaalta
1800-luvun ja
nykyisen
neoliberalismin,
toisaalta
sosiaaliliberalismin ja
keynesiläisyyden
välillä suuri kuilu
Neoliberalismi
• hetken iskusana hyvässä ja pahassa
• hankala tavoittaa – läsnä lähes kaikessa, tunnustukselliset kannattajat vähissä
• Hayek, von Mises, Friedman ym.; jo 1940-luvulta – pol. nousu 1970-luvulla
– Road to Serfdom 1944 (suomeksi vasta 1990-
luvulla), Constitution of Liberty 1960; talous-
Nobel 1974
– omistus ”kaikkien puolueiden sosialisteille”;
vapauden puolesta samankaltaistumista,
passivoitumista ja holhousta vastaan
– vapauden osana taloudellinen vapaus, mahdollisuus käyttää tulojaan
• hyvinvoinnin ja tulojen tasaaminen vie yhteiskunnan ja sen moraalin rappiolle – tien päässä totalitarismi
• tasauksen seurauksena innovaatiokyky ja kriittisyys katoavat
• työehtosopimusjärjestelmä luo uudet privilegiot ja sysää muut syrjään
• ”why I am not a Conservative”
• lähes anarkistinen
vapausihanne,
libertarianismi
• vie usein todella
kauas nationalismista,
perhearvoista,
uskonnosta ym.
• Ayn Rand, ”Atlas
Shrugged”
– uhrautuminen ei ole
tervettä
– omat tavoitteet
– omistusoikeus
– itsekkyys?
• Älä ikinä sano, että halu tehdä hyvää voiman avulla on
hyvä aikomus. Vallanhalu ja typeryys eivät ole ikinä
hyviä aikomuksia.
• Luovalla ihmisellä on halu saavuttaa, ei päihittää toisia.
• Pahuutta ei voi tapahtua ilman uhrin suostumusta.
• Miksi he aina opettavat meille että on helppoa ja pahaa
tehdä mitä haluaa ja että tarvitsemme itsekuria
hallitaksemme itsemme? Se on vaikeinta maailmassa –
tehdä mitä haluamme. Ja siihen vaaditaan suurinta
rohkeutta.
• Opi arvostamaan itseäsi, eli taistele onnesi puolesta.
• Pahinta syyllisyyttä on hyväksyä ansaitsematon
syyllisyys.
• Onnellisuus syntyy kun ihminen saavuttaa omat arvonsa.
• HUOM. Hayekin ja Randin peruslähtökohta ”porvarillisiin
hyveisiin” aivan toinen kuin klassisissa malleissa
• edelleen liberaalisen
ja vasemmistolaisen
älymystön hampaissa
• verrattu fasismiinkin –
rinnastus vaati
aatehistoriallisesti
melkoisen
kuperkeikan
– samoin kuin eräiden
neoliberaalien tai
neokonservatiivien
pyrkimys rinnastaa
sosiaaliliberalismi
fasismiin
• Goldberg liberalismin, fasismin ja sosialismin
yhtäläisyyksistä:
• Se, mikä yhdistää niitä, ovat niiden
tunteenomaiset tai vaistomaiset impulssit, kuten
yhteisöllisyyden pyrkimys, tarve nousta ”ohi”
politiikan, usko ihmisen täydellisyyteen ja
asiantuntijoiden arvovaltaan, ja pakkomielle
nuoruuden estetiikkaan, toiminnan kultti, ja tarve
luoda kaikkivaltias valtio koordinoimaan
yhteiskuntaa kansallisella tai globaalilla tasolla.
Ennen kaikkea, ne jakavat uskon – kutsun sitä
totalitarismin houkutukseksi – että sopivalla
määrällä sotkeutumista asioihin [tinkering]
voimme toteuttaa utopian unelman ”paremman
maailman luomisesta”.
Neokonservatismi • neoliberalismista
poiketen ei aluksi "älykköliike"; keski- tai alaluokkainen
• perhe, nationalismi, antikommunismi, uskonto, kuri ja järjestys, ”sallivuuden yhteiskunnan” kritiikki
• uskonnon keskeisyys, Yhdysvalloissa
• kuri, järjestys, vastuu
• kaikkea ei voi panna yhteiskunnan syyksi
Neoliberalismin ja
neokonservatismin erot
• Beesley:
• neoliberalismin preferenssit: 1) yksilö,2) valinnanvapaus, 3) markkinoiden turvallisuus, 4) laissez-faire, 5) mahdollisimman vähän hallituksen puuttumista asioihin
• neokonservatismin preferenssit: 1) vahva
hallitusvalta, 2) yhteiskunnallinen
auktoriteetti, 3) kurinalainen yhteiskunta,
4) hierarkia ja alistussuhteet, 5)
kansakunta
Kokoomus 1918 – (n.) 1970
• Vanhasuomalaisuus,
nuorsuomalaisuus
• ”yhteiskunnan
säilyttäminen”, koti-
uskonto-isänmaa
• ”kirkonkylän herras-väki”, ”vakavamieli-set”, ”kykypuolue”, keskisäätyinen eetos
• koulutus ja yhteis-kunnallinen toiminta
• erittäin ”porvarilliset hyveet”
• Radikaalein vaihe
1930–34, etenkin
marrask.1932 kesään
1933 (”kansanliikkeen
hengessä”)
• Paasikivi nuiji
oikeistoradikaalit ulos
1934–36, tunnuksina
skandinaavinen
demokratia, britti-
läinen konservatismi
sekä fasismin ja
natsismin varoittavat
esimerkit
• vaaran vuosina aluksi lakkautusvaara, pluspuolella vain järjestöpuolen kohentuminen
• aate ei varsinaisesti muuttunut 1950–60-luvuilla 1930-luvusta ja sotavuosista: keskisäätyisyys; sopeudu, älä muutu
• johti käytännössä usein politiikan äärimmäiseen pragmaattisuuteen ja muuttumiseen vasemmiston ja keskustan talouspolitiikan kritiikiksi
• politiikan tason ja moraalin laskun kauhistelu
• ”dynaaminen konservatismi”, USA:n, Englannin ja L-Saksan mallit?
• porvari ei maksa eikä marssi, ei osaa uhrautua eikä organisoida, keskittyy siviiliuraansa
Porvaristinen Kokoomus
• ”remonttimiesten” ja nuorisoliikkeen ideologinen nousu; kyse hyvin paljon nimenomaan sukupolven muutoksesta
• vasemmistolaisuutta? – ei omasta näkökulmastaan; mutta ”oikeisto” ja ”konservatismi” kielteisiksi leimoiksi
• toisaalta ammatillinen, hyvin vakava suhde politiikkaan; toisaalta irti juhlallisuudesta, letkeys
• ”ohjelmapuuhastelu” nuorille – muut pragmaattisia
• esimerkkejä: – ideologiakeskeisyys, kriittinen rationalismi,
porvarismi (vrt. traditio, luonnollinen kehitys)
– yksilökeskeisyys (vrt. vanha kollektivismi)
– sosiaalinen valintatalous (vrt. kapitalismi)
– ristiriitojen sääntely (vrt. harmonia-ihanne)
– kritiikkikynnys (vrt. vanha vapauskäsite)
– suhteellisuusperiaate ja politisoiminen (vrt. meritokratia)
– poliittiset broilerit (vrt. professoripolitiikot)
– innokas Paasikiven-Kekkosen linja (vrt. reaalipolitiikka ilman tekemistä hyveeksi); yleinen Kekkos-ihailu (vrt. vanha Kekkos-inho)
– Suomi osana globaalia kehitystä (vrt. vanha nationalismi)
– kehitysmaat, rauhanliike, ympäristöliike (vrt. näkemys teemoista kommunismin savuverhona)
– sukupuolten moderni tasa-arvo (vrt. keskisäätyinen työnjakoperiaate, ”nainen on jo biologiselta olemukseltaan konservatiivi”); ei tosin lainkaan niin keskiössä tuolloin kuin nyt voisi kuvitella
– uskonto sivuosaan (vrt. vanha kristillisyys)
– Porvarillisuudesta paljon puhetta, jopa porvarismista – vanhat ”porvarilliset hyveet” syrjään; uusien pohjana yksilö, oikeudet, tasa-arvo, sosiaalisuus, hyvinvointivaltio, kansain-välisyys – ja usko, että asiat ratkaistaan nimenomaan politiikalla
”Oi jos mä kerran, näkisin Herran…”
1980-luvulta 2000-luvulle • 1980-luvulla reaktio ylipolitisoitumista vastaan
• yrittäjät, ammattiin opiskelijat, ei halua ”pilven reunalle”
• Kokoomuksen aseman muutos oppositiosta valtionhoitajarintamaan pragmatisoi
• uudet nuorsuomalaiset, thatcherismi, ”veropopulismi”?
• ”ekososiaalinen markkinatalous”
• 1990-luvun suuret maailmanpoliittiset tapahtumat, markkinoiden korostuminen, talouslama; johtivat enemmän ”kamreeri”- tai ”insinööri”-linjaan kuin vanhakonservatiivisten arvojen paluuseen; tosin kylläkin ”marjastamisesta kertausharjoituksiin”
• Kokoomus haluaa kehittää yksilön omatoimisuuteen,
yrittäjyyteen ja yksityiseen omistusoikeuteen
pohjautuvaa luonnosta ja ihmisestä vastuullista
markkinataloutta. Ekososiaalinen markkinatalous
toimii kansanvaltaisesti ohjattuna, ekologisesti
kestävällä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella
tavalla. Markkinataloudessa on jokaiselle tarjottava
mahdollisuudet omalla luovuudellaan ja ahkeruudellaan
parantaa hyvinvointiaan. Samanaikaisesti on myös
huolehdittava yksilön perusturvallisuudesta.
• Kehitysyhteistyö on kahdensuuntaista
vuorovaikutusta, joka antaa myös virikkeitä
länsimaisen kehitysajattelun muuttamiseen kohti
kestävämpää ekososiaalista taloutta.
• Kansainvälisen kaupan ja talouden on pohjauduttava
ekososiaalisen markkintalouden periaatteille.
• Euroopan yhdentymisestä yksi muutaman rivin kappale.
(1993)
• 2006; ”keskustaoikeistolainen
kansanpuolue”, ”vapaus ja vastuu”,
”mahdollisuuksien tasa-arvo”,
”heikommista huolehtiminen”,
”markkinatalous” (ilman määreitä!)
• osin konservatiivistenkin arvojen
rehabilitoituminen: ”jonka edeltävät
sukupolvet ovat meille jättäneet”,
”kristillinen etiikka ja arvopohja ovat tärkeä
osa tätä suomalaista kulttuuriperintöä”,
”isänmaanrakkaus”
• muuten aate lähemmäs liberalismia? – urbanisoituminen, yksilö, Eurooppa, talousvapaus, moniarvoisuus ja globalisaatio, täydellisen parlamentarismin vaatimus, pyrkimys imagon vihertämiseen ja erikoiset kampanjat
• maanpuolustushenki, EU ja NATO asemoivat oikeistoon
• Kokoomusnuorten
muutos
– 1970-luvulla
”vasemmalla”,
”Puolueen omatunto”
– 1990-luvun alussa EU,
muutama vuosi
myöhemmin NATO
– 2000-luvulla alkoi
omaksua
neoliberalismia myös
ideologisesti ja päätyä
puolueen oikealle
puolelle – eikä
Thatcher ollut enää
kirosana
• KNL:n ohjelma 2013
• republikaaneja ilman uskontopainotusta?
• sukupolviero ja nuorisoliittojen perinteinen
radikaalin, veneenkeikuttajan ja sparraajan
”rooli”
– Ilkka Kanerva puhui KNL:n ohjelman ”takalaittomista”;
Zyskowicz on paheksunut yritysjohtajien ylisuuria
optioita ym.
– toisaalta Ilkka Suominen: ohjelman talousosiossa ei
”ollut juuri yhtään sellaista asiaa, jota Iiro Viinanen ei
olisi viimeisen 20 vuoden aikaan halunnut juuri
samalla tavalla muuttaa, kuin tekin haluatte muuttaa”
• eikä nytkään nimetä sinänsä hyvinvointivaltiota
edes verhotuin nimin viholliseksi
Entä Eurooppa?
• Oikeistolaisuudesta monia sovelluksia, ja
neoliberalismin ja/tai neokonservatismin
kaltaisen ajattelun viehätys suurempi kuin
Suomessa, samoin populismin jyrkkyys
• Toisaalta on vielä pragmaattisempia
suuntauksia – esim. Merkelin CDU
• Pohjoismaiden oikeistoa pidetään yhä
keskimääräistä ”vasemmistolaisempana”
• Britannia oma lukunsa
• Eurooppalainen oikeisto / keskustaoikeisto niin
hajanainen, että Kokoomus sinänsä ei herätä
huomiota samalla tavalla kuin 1970–80-luvuilla
• Eri skenaarioita:
– Perinteinen porvarillinen yhteistyö (”malli
Ruotsi”)
– Populistien assosioiminen suoraan tai de
facto porvareihin osin taktisen pakon, osin
oman oikeistolaistumisen tuloksena (”malli
Tanska”, ”malli Norja”)
– Niin oikealle että hirvittää (”malli Unkari”)
– ”suuri koalitio” – tai ”uusi keskusta” (”malli
Saksa”, ”malli Itävalta”)
– Porvarien saaminen vihertämään ja vihreiden
porvarillistumaan? (toistaiseksi lähinnä
Suomi, Saksassakaan ei enää mahdoton)
– AATTEET JA KÄYTÄNTÖ: PURA JA KOKOA!
• ”kepulaisia eivät ole, demareiksi eivät halua tulla, olkoot siis kokoomuslaisia”? – ei, mutta yhtä aatetta, viiteryhmää tai mentaliteettia ei ole, vaan useita: monen ismin kokoontumisajon tulos
• urbaaneille liberaaleille: vihreät vai kokoomus?
• konservatiiveille: kepu, KD vai kokoomus?
• nationalisteille: kepu, persut vai kokoomus?
• teknokraateille: SDP vai kokoomus?
• kaiken kaikkiaan: olisi kokoomuslaisuuden olemuksen vastaista, että sillä voisi olla edes lähimainkaan yksi aate, yksi ismi tms. – tai että se haluaisi / jaksaisi sitä loputtomiin käsitellä
• peruskannatukselle lienee edelleen ratkaisevinta keskiluokkainen konservatiivinen mentaliteetti, mutta se on usein ollut juuraskanto, joka ei tuota lehtiä eli johtavaa ainesta yhtä paljon kuin liberaalinen mentaliteetti