1

©Jenni Eskelinen

isoskoulutusopas

2

©Jenni Eskelinen

Tämä opas on Humanistisen ammattikorkeakoulun Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön

koulutusohjelmaan (210 op) kuuluvan Sosiaalisen vahvistamisen käytänteitä kehittävä pro-

jekti – opintojakson tuotos. Opas on laadittu ensisijaisesti Joensuun seurakuntayhtymään

kuuluvan Vaara-Karjalan seurakunnan käyttöön. Opas on valmistunut lokakuussa 2013.

Opasta ei ole tehty kaupalliseen käyttöön. Fonttien tekijänoikeudet kuuluvat Microsoft

Windows Officelle. Kuvat sivuilla 1, 8, 10–12, 14, 16–19 tekijänoikeudet Microsoft Word

ClipArt.

3

©Jenni Eskelinen

.............................................................................................................................. 4

................... 6

...................................... 8

............................................................................... 9

...................................... 10

................................................................ 11

............................................................................................ 12

............................................................................... 13

......................................................................................... 14

..................... 15

.................................................................... 16

................................................... 17

................................................................................... 18

........................................................................................................ 19

............................................................................................................................ 20

.......................................................................................................................... 22

4

©Jenni Eskelinen

5

©Jenni Eskelinen

.

6

©Jenni Eskelinen

Mitä? Sosiaalinen vahvistaminen on käsite, jolle ei löydy yksiselitteistä määrittelyä. Nuori-

solaki (72/2006) ymmärtää sen nuorten elämäntaitoja parantavana ja syrjäytymistä ehkäi-

sevänä työnä. Se ei kosketa vain yksilöitä, vaan yksilö voi hyvin voidessaan toimia osana

yhteisöä ja hyvinvointi taas voi kummuta yhteisöön kuulumisesta. (Lundblom & Herranen

2011, 5-6.) Sosiaalinen vahvistaminen on kaikilla elämän eri osa-alueilla tapahtuvaa elämän-

hallinnan tukemista. Sitä toteutetaan moniammatillisesti yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin tuke-

miseksi ja painopiste on enemmän ennaltaehkäisevä kuin korjaava. (Mehtonen 2011, 13.)

Osallisuudesta puhuessa lähestytään ihmisen identiteetin vahvistamista. Kyse on

omiin kykyihin ja vaikutusmahdollisuuksiin uskomisesta, yksilöllä on mahdollisuus ja myös val-

taa vaikuttaa elinympäristöönsä. Tunne oman itsen arvokkuudesta ja merkityksellisyydestä

nousee pintaan. (Herranen & Mäntysalo-Lamppu 2011, 37–38.) Se ei ole pelkkää vaikutusjär-

jestelmien luomista, vaan läpi elämän kulkevaa inhimillistä asennetta, joka perustuu erilaisuu-

den kunnioittamiseen, välittämiseen ja keskustelevaan toimintakulttuuriin. Lopullinen pyrkimys

tällä asenteella on se, että yksilö tulisi nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään niin ryhmässä,

yhteisössä kuin yhteiskunnassakin. (Herranen & Junttila-Vitikka 2010.) Käytännössä kuitenkin

nämä termit menevät paikoitellen päällekkäin. Ne tuntuvat muodostavan kehän, jossa osalli-

suus ruokkii sosiaalista vahvistumista ja toisinpäin. (Eskelinen 2013, 61.)

Miksi? Näiden kahden käsitteen tuominen mukaan isoskoulutukseen ja asettaminen yh-

deksi päätavoitteeksi voi tuntua irralliselta. Verrattaessa näitä Kirkon nuorisotyöntekijöiden

liiton julkaisemiin kirkon nuorisotyönohjaajan eettisiin ohjeistuksiin voidaan huomata, että

itse asiassa onkin kyse pitkälti samoista ajatuksista ja asenteista nuorisotyön toteuttami-

sessa. Näissä ohjeistuksissa esimerkiksi mainitaan lapsen ja nuoren kokonaisvaltainen

kasvun ja kehityksen tukeminen sekä huolenpito hyväksyen, välittäen ja osoittaen kiinnos-

tusta heidän kysymyksiään ja tarpeitaan kohtaan. Ohjeistuksissa tuodaan esille myös las-

ten ja nuorten kasvun tukeminen koko yhteisössä. (Kirkon nuorisotyöntekijöiden liitto

2013.) Vaikka isosina ehkä ajatellaankin toimivan juuri niiden nuorien, joilla menee elä-

mässään hyvin, on isostoiminnassa mukana ympäri Suomea myös niitä nuoria, joille isos-

koulutus on ainoa side ympäröivään yhteiskuntaan (Karhu 2013, 4). Tarvetta on myös pe-

rinteisemmälle sosiaaliselle vahvistamiselle.

Näiden seikkojen lisäksi opinnäytetyöni kyselyistä nousi esille viitteitä siitä,

että juuri ne osa-alueet isoskoulutuksessa, jotka oli suunniteltu tukevan osallisuutta ja so-

siaalista vahvistamista, erottuivat isosten vastauksissa merkityksellisinä ja positiivisina ko-

kemuksina. Asian voi ilmaista myös niin, ettei osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen

tuomisesta isoskoulutukseen näyttänyt olevan mitään haittaa esimerkiksi nuorten hengelli-

sen kasvun tukemisessa tai uuden uskoon ja uskonnon harjoittamiseen liittyvän tiedon ja

7

©Jenni Eskelinen

ymmärryksen omaksumisessa. Itse asiassa, eniten nuoret mainitsivat oppineensa juma-

lanpalveluksesta ja sen toteuttamisesta. (Eskelinen 2013; 49, 54.)

Miten? Tämän oppaan on tarkoitus antaa vastauksia ja ideoita siihen, miten mahdollistaa

osallisuuden kokemuksia ja sosiaalista vahvistamista isoskoulutuksessa. Nämä eri osa-

alueet ovat nousseet opinnäytetyöni tuloksista sekä omasta perehtyneisyydestäni sekä

isostoiminnan että osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen tematiikkaan. Mikään varsi-

nainen menetelmäpankki tämä opas ei kuitenkaan ole, vaikka pyrinkin antamaan esimerk-

kejä erilaisista mahdollisuuksista eri osa-alueiden sisällä. Tärkeimpänä pidän kuitenkin

sitä, että nuoret otetaan mukaan koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi kartoi-

tetaan kaikilta isoskoulutukseen osallistuvilta tahoilta, miten he isoskoulutuksen näkevät,

mikä on sen tehtävä ja tarkoitus sekä keinot päästä tavoitteisiin. Lisäksi on tärkeää kysyä,

mitä kenelläkin on mahdollista tehdä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyviä konkreet-

tisia apukysymyksiä tähän kartoitukseen sekä arvioimiseen ovat miksi, kenelle, mitä, miten

ja miten onnistui. Lopussa olevassa liiteosassa on alkuperäisen Supersunnuntai-

isoskoulutuksen runko. Tämä runko ei ole tarkoitettu toteutettavaksi malliksi, mutta sen

avulla voi hahmottaa, millaisesta asiasta on ollut kyse ja mahdollisesti löytää joitain ideoita.

8

©Jenni Eskelinen

Huolimatta otsikon synkeästä aloituksesta, isosuus ei ole synkeätä. Omalla kohdallani iso-

sen identiteetti on säilynyt näihin päiviin asti, vaikka isosen roolissa en olekaan toiminut

moniin vuosiin. Omalla alallani olen törmännyt usein siihen ilmiöön, että kerrottuani olevani

tekemisissä seurakunnan kanssa, ihmiset kertovat olleensa isosina. Näitä aikoja he ovat

myös muistelleet. Uskallan väittää, että hyvin monesta ryhmästä tai yhteisöstä löytyy ihmi-

nen tai ihmisiä, jotka ovat olleet isosia. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ilmoittaa, että

isoskoulutukseen osallistuu vuosittain jopa 27 000 nuorta (Suomen ev.lut. kirkko 2013a).

Isosti-oppaassa ajatellaan isoskoulutuksen kestokin isosti. Toki käytettävissä

olevat resurssit täytyy huomioida koulutuksen järjestämisessä ja toteuttamisessa, mutta

koulutuksen olisi hyvä kestää vähintään kaksi vuotta. Jos mahdollista, koulutus voi kestää

varsin hyvin kolme tai neljäkin vuotta, kun vanhempien isosten rooleja muokataan ajan

kuluessa. Kolmannesta vuodesta eteenpäin isoset voivat toimia isoskouluttajien rinnalla

kouluttamassa uusia isosia. Vaikka itse kou-

lutuksessa ovatkin useamman vuoden isoset

yhtä aikaa, on järkevää jakaa isoset joissakin

kokonaisuuksissa erikseen, jolloin ensim-

mäisten vuoden isosten kanssa käydään läpi

perusasioita ja toisen vuoden isosten kanssa

tietämystä ja pohdiskelua viedään syvem-

mälle tasolle.

Useamman koulutus palvelee

seurakuntaa jo siinä, että isosten taidot ja

toiminta kehittyvät ja hioutuvat vuosien kulu-

essa, jolloin heille voi antaa myös enemmän

vastuuta. Tämän lisäksi koulutuksen moni-

vuotisuus voi nostaa nuorten vertaisoppimis-

ta uudelle tasolle. Nuoret voidaan saada

myös sitoutumaan seurakuntaan ja sen toi-

mintaan pidemmäksi aikaa ja näin ollen nuo-

rilla voi säilyä yksi turvaverkko elämässään

pidempään.

9

©Jenni Eskelinen

Tämä isoskoulutusopas pohjautuu pitkälti siihen, että kaikille isoskoulutettaville annetaan

mahdollisuus olla isosia. Useimmiten isoskoulutukseen hakeutuu enemmän nuoria kuin on

mahdollista ottaa rippileirille isosia. Monissa seurakunnissa, joissa isoskoulutus toteute-

taan useampi vuotuisena, tämä on ratkaistu sillä, että ensimmäisen vuoden isoset ovat

mukana lastenleireillä ja vanhemmat isoset ovat mukana rippileirillä. Kaikissa seurakun-

nissa ei siltikään ole tarjota kaikille koulutetuille leirikokemusta. Tämän takia koko koulutus

voidaan ajatella olevan isosuutta.

Isoskoulutuksessa voidaan, ja olisi myös suotavaa, tehdä jo hyvin varhaisesta

vaiheesta lähtien yhteistyötä rippikoulun kanssa. Käytännössä, jos isoskoulutus alkaa

syyskuussa ja rippikoulu joulu-tammikuussa, voivat isoskoulutettavat hyvin olla mukana jo

ensimmäisistä rippikoulun opetuspäivistä lähtien. Näin isoskoulutuksessa olevat nuoret

saavat käytännön kokemusta isosena toimimisesta jo pitkin koulutusta, eikä vasta sitten,

kun rippileiri alkaa. Nuoret oppivat myös tuntemaan toisiaan, puolin ja toisin. Samoin tutus-

tumista tapahtuu myös rippikoulutiimin ja isosten kesken. Näin isoskoulutettavien nuorten

ääni saadaan myös paremmin kuuluville rippikoulua ja sen suunnittelua ajatellen. Isoset

voivat näissä koulutuspäivissä ohjata esimerkiksi raamiksia, jolloin kyseinen menetelmä

tulee tutuksi rippikoululaisillekin jo ennen leiriä. Rippikoulupäiviin kaivataan usein myös

jotakin toiminnallista ohjelmaa, jota isosten olisi myös hyvä harjoitella jo koulutuksen aika-

na. Isosten kokemusta ja tietämystä kannattaa käyttää mahdollisimman paljon. Lisäksi

isosilta saa tietoa pienryhmien toiminnasta ja koko rippikouluryhmän dynamiikasta enem-

män kuin itse ohjaajana osaisi aina kuvitellakaan. Todennäköisesti monet isoskoulutetta-

vat saattavat tuntea rippikoululaiset jo ennestään. Jos ohjaajat ymmärtävät kysyä, voi

isosilta löytyä paljon tietoa, mikä kannattaa ottaa huomioon rippikoulua suunnitellessa.

Kaikkien nuorten rippikouluisosuus on tärkeää myös siksi, että hekin, jotka ei-

vät pääse rippileirille isoseksi, voivat tuntea olevansa ihan yhtä paljon isosia kuin leiri-

isoset. On täysin mahdollista, että nuori, joka ei tule valituksi leirille voi kokea itsensä epä-

onnistuneeksi, jopa vialliseksi. Se, ettei tullut valituksi, voi vaivata mieltä vielä vuosienkin

päästä. Jotkut saattavat lopettaa toimintansa seurakunnassa. Nuorille pitää kuitenkin ker-

toa siitä, että kaikki ovat rippikouluisosia, mieluiten vielä muistuttaakin siitä useasti. To-

dennäköisesti mieli pahoittuu siltikin, jos leirille ei pääse, mutta ehkä pettymys olisi hel-

pompi kestää. Rippikoulutiimillekin isosten valinta voi olla helpompaa ja ehkä myös rei-

lumpaa nuoria kohtaan, kun isosten käytännön tehtävistä on kokemusta ja näyttöjä jo pi-

demmältä ajalta.

10

©Jenni Eskelinen

Ajatus siitä, että isoset ovat yhdenvertainen osa rippikoulutiimiä, on oikeastaan luonnolli-

nen seuraus siitä, että kaikki ovat rippikouluisosia. Jos yhdenvertaisuutta ajatellaan tämän

oppaan pääteemojen osallisuuden ja sosiaalisen vahvistamisen näkökulmasta, on se yksi

tärkeimmistä asioista toteuttaa isoskoulutuksessa. Rippikoulutiimit ovat tietenkin erikokoi-

sia ja – näköisiä eri seurakunnissa. Tiimi kuitenkin parhaillaan on enemmän kuin jäsenien-

sä summa.

Se, että isoset ovat yhdenvertaisia jäseniä rippikoulutiimissä, ei tarkoita sitä,

että isosille annettaisiin sellaisia vastuita tai velvoitteita, joita heidän ei oman roolinsa puit-

teissa ole mahdollista kantaa. Yhdenvertaisuus tarkoittaa tässä sitä, että kaikki tiimin jäse-

net ovat arvostettuja, heitä kuunnellaan ja heidän ideansa otetaan avoimin mielin vastaan.

Tärkeää tässä on se, että isosille välittyy se kuva, että hekin ovat myös työntekijän roolissa

toimiessaan isoskoulutuksessa rippikoululaisten kanssa tai rippileirillä; vastuineen ja oike-

uksineen.

Isosten näkemyksille tulisi varata tilaa rippileirin suunnittelussa. Tämä tarkoit-

taa myös sitä, ettei isosilta pimitetä tietoa, joka heidän toimintansa kannalta on tärkeää.

Esimerkkinä, jos tiimissä tiedetään, että rippikouluryhmässä on kiusaamista, pitäisi isosil-

lekin kertoa tästä, että he osaavat seurata tilannetta. Samoin, jos ryhmässä on erityisen

tuen tarpeessa olevia nuoria, isosille tulee kertoa, mitä asioita täytyy huomioida tämän ta-

kia. Nämä ovat myös asioita, joiden myötä isosille konkretisoituu se, että heitäkin koskee

salassapitovelvollisuus. Tämä on myös osoitus luottamuksesta nuoria

kohtaan. Vastuun antaminen aiheuttaa useimmiten nuorissa sen,

että vastuu opitaan myös kantamaan. Tunne on lopul-

ta hyvin palkitseva ja kasvattava.

11

©Jenni Eskelinen

Toimiakseen toisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, täytyy osata olla vuorovaikutuk-

sessa myös itsensä kanssa. Tämä korostuu vielä lisää silloin, kun toisia ihmisiä pitäisi pys-

tyä ohjaamaan. Muun muassa tämän takia on äärimmäisen tärkeää, että isoskoulutus on

paikka, jossa nuoret voivat tutustua omaan itseensä. Siihen, miten maailma heille alkaa

hahmottua, keitä he ovat, mitkä asiat vaikuttavat heihin, mikä on heidän roolinsa seura-

kunnassa ja myös isosena. Millaisia ihmisiä he ovat ja millaisia isosia se heistä tekee.

Sosiaalisen vahvistamisen ja myös osallisuuden valossa on itsetuntemustaito-

jen ja – valmiuksien antaminen ja kehittäminen tarpeellista, käytännössä välttämätöntä.

Se, että oppii kuuntelemaan itseään, auttaa myös oman paikan löytämisessä ympäröiväs-

sä yhteiskunnassa sekä muissa yhteisöissä, saamaan oman äänensä kuuluviin myös muil-

le. Tutustuminen omiin vahvuuksiin ja kehittämisen tarpeisiin auttaa myös löytämään itsel-

le sopivat tavat toimia isosena. Kaikki isoset eivät ole samasta puusta veistettyjä, vaikka

seurakuntanuorista voi vallitakin tietynlainen stereotypia. Läheskään kaikki isoset eivät ole

supersosiaalisia ja kovaäänisiä ohjelmatoimistoja tai vitsitehtaita – ja hyvä näin! Kannus-

tamalla isosia olemaan isosena oma itsensä, kannustetaan näin myös rippikoulunuoria ja

leireille tulevia lapsia olemaan oma itsensä. Vielä tärkeämpää kuin se, että nuoret hyötyvät

tästä isosina, on se, että he mahdollisesti hyötyvät tästä myös tulevaisuudessa.

Konkreettisia keinoja itsensä tuntemisen opetteluun isoskoulutuksessa voivat

olla erilaiset keskustelut, joissa mietitään vaikkapa omia vahvuuksia isosena. Näitä asioita

voi miettiä myös erilaisin tehtävin, ryhmissä tehtävistä esityksistä, omakuva-

piirustustehtävistä aina draaman keinoihin. Käytettävät menetelmät riippuvat aina ryhmäs-

tä. Jotkut ryhmät lähtevät hyvin mukaan keskusteluihin, toiset tarvitsevat enemmän toimin-

taa. Yksi hyvä keino on keskittää itsetuntemuksen

opettelua vaikkapa isosleirin ajaksi. Tällöin leirillä

voidaan esimerkiksi käyttää valokuvauksen mene-

telmiä vaikkapa erilaisten tunteiden tunnistami-

seen. Osa nuorten itsetuntemusta on myös suku-

puoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Näitäkin

asioita voidaan käsitellä suurempana pakettina

leirimuotoisena. Materiaalina voi käyttää esimer-

kiksi Jumalan silmissä IHME -materiaalia. Jos

isoskoulutukseen on mahdollista saada vierailevia

kouluttajia sellaisiin aihealueisiin liittyen, jotka liit-

tyvät nuorten ja isosten elämään, mutta johon itsel-

lä ei ole koulutusta, kannattaa heitä aina hyödyn-

tää. Verkostoituminen ja verkostojen hyödyntämi-

nen isosten kanssa tehtävässä työssä kannattaa

aina.

12

©Jenni Eskelinen

Kuten edellisessä luvussa jo sivuttiinkin, ihmiset eivätkä siten isoset eivätkä seurakunnan

työntekijätkään ole keskenään samanlaisia. Ja tämä on rikkaus jo senkin takia, etteivät

rippikoululaiset tai lastenleiriläiset ole keskenään samanlaisia. Tarjoamalla nuorille ja lap-

sille erilaisia ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa seurakunnassa, voidaan seurakuntaan ja

sen toimintaan saada mukaan myös enemmän ihmisiä. Kristinusko itsessään pohjaa sii-

hen ajatukseen, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, jolloin myös jokaisen ih-

misen elämä on arvokasta ja pyhää (Suomen ev.lut. kirkko 2013b).

Isoskoulutus on hyvä paikka myös asennekasvatukselle. Tähän sisältyy tois-

ten ihmisten kunnioittamisen oppiminen. Paitsi toisten kunnioittaminen, myös oman itsen

kunnioittamisen ja arvostamisen opettelu on tärkeää. Ihmisten yhdenvertainen kohtelu ja

arvokkuuden tunnustaminen täytyy näkyä myös ohjaajien omassa työssä, ajattelussa ja

puheessa. Viesti siitä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja hienoja ei mene perille,

jos samaan aikaan vaikkapa omassa puheessaan tai huumorissaan asettaa toisia ihmisiä

eriarvoisiksi.

Käytännössä moninaisuuden tunnistaminen rikkaudeksi voi olla työn ja tuskan

takana. Ensin täytyy hälventää ennakkoluuloja ja pelkoja, jotka aiheuttavat epätasa-arvoa,

syrjintää ja rasismia. Paras tapa ennakkoluulojen ja pelkojen hälventämiseen voi usein olla

sellaisiin ihmisiin tutustuminen, joita kohtaan tällaisia asenteita on havaittu olevan. Isos-

koulutuksessa olevilla nuorilla tällaisia ihmisryhmiä voivat olla vaikkapa vanhukset, maa-

hanmuuttajat tai huono-osaisuudesta kärsivät ihmiset. Isoskoulutukseen onkin järkevää

sisällyttää yhteistyötä myös seurakunnan ulkopuolelle tai seurakunnan nuorisotyön ulko-

puolelle. Yhteistyö vaikkapa diakoniatyön kanssa voi olla hedelmällistä ja opettavaista

puolin ja toisin.

Yksi tärkeä tapa tälle asennekasva-

tukselle on myös ymmärtää se, kuinka puhuttu

kieli vaikuttaa ajatusmallien ja arvomaailman

rakentumiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että isos-

koulutuksessa puututaan joka kerta siihen, jos

kuullaan nuorten vaikkapa homottelevan, huorit-

televan tai käyttävän sanaa vammainen hauk-

kumasanana ynnä muita vastaavia ilmaisuja.

Tähän puututaan, vaikka nuoret usein sanovat-

kin ilmaisujen olevan vain huumoria. Puuttumi-

sessa on tärkeää, että kiellon sijaan keskustel-

laan, miksi kyseistä sanaa käytetään kyseiseen

tarkoitukseen ja mitä se aiheuttaa, kenestä se

tuntuu pahalle.

13

©Jenni Eskelinen

Vaikka isoskoulutus-sanasta löytyy sana koulu, ei tämä tarkoita, että koulutuksen tulisi olla

koulumaista PowerPoint-luentojen pitämistä kerrasta toiseen. Isoskoulutus on mahdolli-

suus oppia, käsitellä ja omaksua asioita monin eri tavoin ja menetelmin. Esimerkiksi osalle

pojista koulumainen isoskoulutus voi olla toimimaton ja varsinkin heille koulutuksen toi-

minnalliset menetelmät voivat toimia paremmin (Karhu 2013). Tärkeää on kuitenkin muis-

taa, että käytettävät menetelmät riippuvat myös ryhmästä. Esimerkiksi jotkut ryhmät sytty-

vät draaman keinoista, esimerkiksi erilaisten tilanteiden näyttelemisestä ja joillekin ryhmille

se voi olla äärimmäisen ahdistavaa. Jotkut ihmiset ja ryhmät taas kaipaavat myös Power-

Point-esityksiä oppimiseensa. Ohjaajalla täytyy olla myös isoskoulutettavien nuorten kans-

sa koko ajan antennit esillä tietääkseen mikä toimii ja mikä ei. Kaiken tämän lisäksi myös

ohjaajasta itsestään on kiinni, mitkä tavat tuntuvat itselle luontevalle ja hyvälle. Omalta

mukavuusalueelta poistuminen on usein antoisa kokemus, mutta epäaitous huomataan

aina.

Jo luvussa Kaikki ovat rippikouluisosia! käsitellään sitä, kuinka isoskoulutuk-

seen kuuluu tärkeänä osana käytännön isostilanteiden harjoittelu. Vaikka isosena toimimi-

nen ei olekaan ammatti, se vaatii silti tiettyjä ’ammatillisia taitoja’ sekä ’ammatillista työotet-

ta’. Lisäksi isosten tulisi nähdä itsensä osana rippikoulutiimiä, rippikoulun työntekijäporuk-

kaa. Tällaisia taitoja tai työotetta saavuttaakseen tarvitaan käytännön harjoitusta. Eiväthän

esimerkiksi ammattiin valmistuvat opiskelijatkaan voi oppia ammattia ilman käytännön ko-

kemusta. Vaikka isoskoulutuksessa käyttäisikin toiminnallisia tai keskustelevia menetel-

miä, tarvitaan myös käytännön harjoitusta. Olipa menetelmä tai käytännön harjoittelu mil-

laista tahansa, oppimisen ja hyödyllisyyden näkö-

kulmasta tilanteiden purkaminen ja käsittely ovat

aina tarpeen.

Supersunnuntai-isoskoulutuksesta

esimerkkinä isoset valmistivat piparkakkutaloja,

jotka myytiin seurakunnan myyjäisissä lähetystyön

hyväksi. Piparkakkutalojen paketoimisesta vasta-

sivat rippikoululaiset isosten ohjaamissa pienryh-

missä. Rippikoululaisille tämä toimi oppina lähe-

tystyöstä ja siitä, mitä konkreettista sen eteen voi

tehdä. Isosille tämä opetti samoja asioita, mutta

myös pienryhmän ohjaamista käytännönläheises-

sä tehtävässä. Näiden asioiden lisäksi piparkakku-

talkoot vaikuttivat ohjaajana katsoen varsin positii-

visesti isosporukan ryhmähenkeen ja auttoivat

myös isosia ja rippikoululaisia tutustumaan toisiin-

sa.

Kuva: Janna Jalovaara. Piparkakkutalotalkoiden satoa.

14

©Jenni Eskelinen

Usein isosten tärkeimmiksi tehtäviksi mielletään pelien ja leikkien vetäminen sekä iltaoh-

jelman suunnittelu ja toteutus. Nämä voivat aivan hyvin kuuluakin isosten vastuualueisiin

sillä nämä ovat opettavaisia tehtäviä hoitaa. Toisaalta muistissa pitäisi pitää se, etteivät

isoset ole vain leikki- ja vitsiparaateja, vaan heidän merkityksensä leireille on paljon sy-

vempi ja moniulotteisempi. Myös muiden työntekijöiden ainakin vuorotellen olisi hyvä osal-

listua isosten ohjaamiin leikki- tai pelihetkiin. Tämä sen takia, että isoset saavat kokemuk-

sen, että heidän tekemäänsä työtä arvostetaan samalla lailla kuin muidenkin tekemää työ-

tä. Avainasemassa tässä on se, että ohjaustilanteeseen osallistutaan oikeasti, eikä vain

tarkkailla sivusta.

Isoskoulutuksessa on tärkeää käydä läpi erilaisten pelien ja leikkien ohjaamis-

tilanteita. Isosille täytyy tulla selväksi, mihin tarkoitukseen leikkiä tai peliä käytetään, onko

kyseessä esimerkiksi energian purkamisen tavoittelu, tutustuminen vai luottamuk-

sen kasvattaminen. Tukena näiden asioiden läpi käymisessä voi käyttää esimer-

kiksi Katajan, Jaakkolan & Liukkosen teos- ta Ryhmä liikkeelle! Toiminnallisia

harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Iso- sten kanssa tulisi myös käsitellä,

millaiset aktiviteetit ovat sopivia ja mik- si, miten ottaa huomioon vaikkapa

erityisen tuen tarpeessa olevat oh- jattavat, kuinka kunnioittaa tois-

ten ihmisten fyysisiä rajoja ynnä muuta. Se, että peli on

vetäjänsä mielestä huip- puhauska, ei tarkoita

sitä, että pelaajat kokevat sen niin.

Kohderyhmää täytyy osata

lukea ja heidät täytyy osa-

ta huomioida omine

erityispiir- tei-

neen.

15

©Jenni Eskelinen

Kuten jo aiemmin tässä oppaassa on mainittu, isoskoulutuksessa kannattaa tehdä yhteis-

työtä esimerkiksi seurakunnan muiden työmuotojen kanssa, mutta myös seurakunnan ul-

kopuolelle. Tällä voidaan hälventää kenties valloilla olevia ennakkoluuloja tai kasvattaa

hyvinvointia koulutukseen osallistujien parissa, mutta myös laajemmin eri yksilöillä, yhtei-

söillä ja jopa yhteiskunnalla, myös maamme rajojen ulkopuolella. Näin nuorille tarjotaan

myös mahdollisuus kasvattaa sosiaalisten kontaktiensa määrää sekä tunne siitä, että on

itse ollut osallisena jonkin merkittävän asian toteutumisessa. Yhteistyö muiden tahojen ja

ihmisten kanssa tarjoaa uusia näkökulmia sekä tietoja ja taitoja, joita itsellä ei mahdollises-

ti ole.

Supersunnuntai-esimerkki hyvin onnistuneesta yhteistyöstä on joulukuussa

2012 toteutettu kls.-yhtyeen perustama Hyvyyden eteen! – kampanjaan osallistuminen.

Kampanja haastaa ihmisiä tekemään hyvää lähimmäisilleen. Yhtyeen voi tilata keikalle

omalle paikkakunnalleen, josta vastineeksi kerätään yhteen porukka, jonka ideoiden poh-

jalta yhtyeen jäsenet ja koottu ryhmä toteuttavat jonkin tempaustyylisen hyvää tekevän

teon. (Hyvyyden eteen! 2013.)

Yhtye tilattiin esiintymään seurakuntayhtymän yhteiseen nuorten pikkujouluil-

taan. Seuraavana päivänä yhtyeen jäsenet ja nuoret kävivät laulamassa paikallisen van-

husten palvelukodin asukkaille joululauluja. Lauluhetken lisäksi vanhusten kanssa vietettiin

kahvihetki. Tarkoituksena tälle kaikelle oli tuoda joulumieltä ja iloa vanhuksille, tarjota heil-

le jutusteluhetki ja

tarjota myös nuo-

rille merkitykselli-

syyden kokemus.

Sekä bändin jäse-

net että palvelu-

kodin väki olivat

tyytyväisiä ja kiitol-

lisia. Nuorilta saa-

tu palaute lämmitti

mieltä – he toivoi-

vat, että voisivat

jatkossakin vierail-

la vanhusten luo-

na.

Kuva: Janna Jalo-

vaara. Hyvyyden

eteen!-porukka ka-

sassa.

16

©Jenni Eskelinen

Yksi itseäni eniten yllättänyt asia opinnäytetyöni tulosten tiimoilta, oli se, että isoset kokivat

oppineensa kaikista eniten isoskoulutuksessa jumalanpalvelusten suunnittelusta jo toteut-

tamisesta (Eskelinen 2013, 48). Supersunnuntai-isoskoulutus pidettiin juuri sunnuntaisin

ensinnäkin siksi, että kaupungissa viikolla asuvat ja opiskelevat toisen vuoden isoset pää-

sisivät ylipäätänsä osallistumaan koulutukseen. Toinen lähes yhtä tärkeä syy oli se, että

nuoret haluttiin osaksi viikkomessua edes kerran kuussa. Näin ollen isoskoulutuspäivä

päätettiin aina kello 18 alkaneeseen jumalanpalvelukseen.

Nuorten rooli viikkomessussa ei ollut kuitenkaan vain näkyä paikalla, vaan

heillä oli erilaisia tehtäviä messun suunnittelusta toteuttamiseen. Isoskoulutuksessa pyöri-

tettiin myös nuorten bändiä, joka oli osana päättämässä messun musiikista sekä soitta-

massa sitä. Messuja muokattiin nuorten näköiseksi myös kutsumalla Tikva-kuoro ja yhtye

osallistumaan messun toteutukseen. Lisäksi nuoret keräsivät kolehtia ja lukivat tekstejä ja

esirukouksia. Ilmeisesti nuoret näkivät tämän kaiken positiivisessa valossa, koska he pää-

asiallisesti myös kokivat menettelyn merkityksellisenä ja myönteisenä osana isoskoulutus-

ta.

Messutyöskentelyn pohjalla oli ajatus nuorten osallistamisesta seurakunnan

toimintaan ja jumalanpalveluselämään sekä osallisuuden kokemusten mahdollistaminen

nuorille. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kadottanut 14 % pääjumalanpalvelukses-

sa kävijöistään vuosina 2008 – 2011. Uuden strategian mukaan pyritään jumalanpalve-

luselämän monipuolistamiseen sekä muokkaamaan sitä luontevammaksi. (Kirkon tutki-

muskeskus 2012, 92.)

Näiden tietojen pohjal-

ta messuun osallista-

minen voi tarjota edes

jonkinlaisen avun kävi-

jäkatoon sekä tavan

toteuttaa myös yhteis-

tä strategiaa. Toivotta-

vasti nuoret, jotka ovat

niin sanotusti päässeet

jyvälle jumalanpalve-

luksista, jatkaisivat

niihin osallistumista

myös isoskoulutuksen

jälkeen.

17

©Jenni Eskelinen

Vaara-Karjalan isosnuorten keskuudessa nousi toistuvasti ja positiivisessa merkityksessä

esille eräs isoskoulutukseen liittynyt asia. Tämä oli nuorille tarjotun ruoan ja ruokailun mer-

kitys. Toisaalta tämä ei ihmetytä yhtään. Pitkinä isoskoulutuspäivinä kaipaa varmasti täy-

tettä mouruavalle vatsalleen. Mutta uskallan väittää, että yhteisellä ruokailulla tai ruoan

valmistamisella ei tyydytetty vain nälkää. Pidän yhteistä kokoontumista aterioimaan erittäin

tehokkaana tutustumisen, ryhmäytymisen, rentoutumisen, yhteishengen kasvattamisen ja

hyvänolon tunteen rakentajana. Nämä tehostuvat vielä lisää siinä tapauksessa, että ruoka

myös valmistetaan yhdessä. Tiivistettynä ajattelen niin, että toimimalla järjestelmällisesti

näin, voidaan osaltaan luoda jopa perhemäinen yhteisö. Myös Kirkko Suomessa (2013) on

kirjoittanut Facebook-sivuillaan siitä, kuinka yhteisessä ruokailussa on läsnä myös yhtey-

den tuntu ja kuinka Jeesusta pidettiin aikanaan syömärinä ja juomarina, koska hän arvosti

aterian mahdollistamaa yhteyttä niin korkealle ja toivotti kaikki tervetulleiksi syömään

kanssaan.

Yhteiseen ruoanvalmistukseen liittyy myös paljon muita hyviä oppeja isosia ja

myös ohjaajia ajatellen. Tiimityöskentelytaidot karttuvat samoin kuin organisointitaidot.

Ruoanlaittoa voidaan käyttää myös erilaisiin kulttuureihin tai historiaan tutustumisen väli-

neenä. Puhumattakaan käytännön taidoista, joita väistämättäkin karttuu yhdessä toteute-

tun ruoanlaiton (ja jälkien raivauksen!) myötä. Jollekin nuorelle isoskoulutus voi antaa

enemmän eväitä omillaan elämiseen kuin vaikkapa koulun kotitaloustunnit. Lisäksi yhteistä

ruoanlaittoa voi toteuttaa myös rippikoululaisten kanssa, jolloin isoset ohjaavat omaa pien-

ryhmäänsä.

Supersunnuntai-koulutuksessa ei juurikaan leikitty tai pelattu tutustumis- tai

ryhmäytymisleikkejä, ainakaan niiden alkuperäisessä tarkoituksessa. Erilaiset yhdessä

suoritettavat talkoohenkiset toiminnot (esimerkiksi kaste-enkeleiden ja heijastimien askar-

telu) toimittivat tätä tehtävää. Saadun palautteen perusteella nämä keinot toimivatkin hy-

vin. Asia, joka täytyy kuitenkin ottaa huomioon, on se, että nuoret syövät paljon. Kokemus

on osoittanut, että ruokaa on varattava niin paljon, että jokainen saa syödä kyllikseen.

Loppujen lopuksi erästä mainoslausetta lainatakseni: ”hyvä ruoka, parempi mieli” ja toisin-

päin.

18

©Jenni Eskelinen

Isosti-opas ei tarkoituksella listaa asioita, joita isosille pitäisi opettaa tai mitä isosten pitäisi

isoskoulutuksessaan oppia. Kyse on enemmän isoskoulutusta läpi leikkaavista ydinaja-

tuksista ja menetelmistä, jotka tukevat näitä ajatuksia. Kyse on myös siitä, mitä nuoret

isoskoulutuksesta itselleen saavat ja miten nämä eväät auttavat nuorta olemaan isonen,

mutta myös miten nämä eväät nuorta elämään ja olemaan omassa elämässään.

Isosina toimineilla Vaara-Karjalan seurakunnan nuorilla ja rippikoululaisilla oli

kuitenkin näkemys siitä, mitä heidän mielestään isoskoulutuksessa tulisi opettaa (tiedot

kerätty annetuista vaihtoehdoista). Rippikoululaisten mielestä tärkeimpiä asioita olivat

ryhmän ohjaamisen ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemisen opettaminen. Myös

suvaitsevaisuus, toisten ihmisten kuunteleminen, hartauksien ja pelien ja leikkien pitämi-

nen nähtiin tärkeinä taitoina. Isoset nostivat samoja osa-alueita tärkeiksi, lisättynä itsetun-

temukseen liittyvillä asioilla (puuttui vaihtoehtona rippikoululaisilta). Suurin osa näistä on

asioita, joita ei voi opettaa, mutta joita isoskoulutuksessa voi todistettavasti saavuttaa.

(Eskelinen 2013; 39, 49.)

Näitä edellä mainittuja sisältöjä on hyvä pohtia omasta kouluttajan ja ohjaajan

näkökulmastaan. Kuinka moni näistä asioista kuuluu omasta mielestäsi isoskoulutukseen?

Kuuluuko yksikään? Ja puuttuuko näistä mielestäsi jotain olennaista? Rippikoululaisten

mielestä isoselle tärkein ominaisuus oli positiivisuus. Uskonnollisuus koettiin kolmanneksi

vähiten tärkeäksi ominaisuudeksi. Äkkiseltään ajateltuna, voisi päätellä, että isoset eivät

olisi välittäneet uskonnollista sanomaa eteenpäin. Rippikoululaiset kokivat kuitenkin oppi-

neensa eniten isosilta juuri uskoon ja uskontoon liittyviä asioita. (Eskelinen 2013, 37–38.)

Itse asiassa se, ettei uskonnollisuutta koettu isoselle niin sanotusti pakollisena ominaisuu-

tena, voi ollakin hyvä asia. Ilmeisesti rippikoululaisille on välittynyt kuva siitä, että isosilla

on lupa etsiä omaa uskoaan ja kyseenalais- taa asioita. Tämä oli sanoma

myös isoskoulutuksessa nuorille. Ihan kaikki olivat tervetulleita

isoskoulutukseen omina itsenään eikä ketään pakotettu usko-

maan mihinkään. Syvällisiä keskusteluja uskosta kuitenkin

käytiin pitkin koulutusta ja uskon merkitys nuorten elämissä

välittyi elävästi. Tämän suuntaista asennet- ta

nuoren uskoon toivon viljeltävän isoskou- lu-

tuksissa.

19

©Jenni Eskelinen

Isoset ovat tärkeä ja olennainen osa suomalaista evankelis-luterilaista rippikoulutyötä.

Isostoiminta on myös merkittävä osa seurakunnan nuorisotyötä. Isosten ja rippikoulun me-

nestys kietoutuvat toisiinsa: onnistunut rippikoulukokemus saa nuoret hakeutumaan iso-

siksi ja isosilla on suuri vaikutus rippikoulukokemuksen onnistumiseen (Porkka 2004, 3).

Isoset tarvitsevat kunnian ja kiitoksen siitä, mikä heille kuuluu. Myönteisen ilmapiirin kan-

nalta kiittäminen on tärkeää. Kiittämisen tulee olla myös aitoa ja vilpitöntä. Luultavasti käy-

tetyin ilmaisu Supersunnuntaisin oli se, että isosnuorista ja heidän toiminnastaan oltiin hir-

vittävän ylpeitä ja heitä kiitettiin kuluneesta päivästä tai hetkestä. Tähän oli todellakin ai-

hetta.

Itselläni kuuluu suuri kiitos isosille jo sen takia, että he ovat antaneet minulle

aikaansa ja kiinnostustansa vastatakseen opinnäytetyöni kyselyihin. Lisäksi olen saanut

tutustua hienoihin, ajattelevaisiin ihmisiin, joihin en muuten olisi tutustunut. Jos Supersun-

nuntai-isoskoulutus onnistui vahvistamaan nuorten itsetuntoa ja antamaan eväitä elämän

varrelle, sitä se teki myös minulle. Nimenomaan nuoret soivat minulle mahdollisuuden näi-

den asioiden saavuttamiseen.

Rohkenen esittää myös kiitokset Vaara-Karjalan seurakunnan puolesta heidän

isosilleen. Kiitän myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolesta kaikkia isosia siitä

ajasta ja osaamisesta, mitä nämä tuhannet vapaaehtoiset kirkolle antavat.

20

©Jenni Eskelinen

Eskelinen, Jenni 2013. Supersunnuntaista superisosia? Vaara-Karjalan seurakunnan uu-

distetun isoskoulutusmuodon arviointia ja kehittämistä nuorten osallisuuden ja sosiaalisen

vahvistamisen valossa. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Ammattikorkeakoulun perus-

tutkinnon opinnäytetyö. Viitattu 30.10.2013.

http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/64862/Jenni_Eskelinen.pdf?sequenc

e=1

Herranen, Jatta & Junttila-Vitikka, Pirjo 2010. Osallisuuden vai sosiaalisuuden vah-vistamista.

Nuorisotutkimus – Osallisuus ja sosiaalinen vahvistaminen 3/2010. Viitat-tu 9.9.2013.

http://www.nuorisotutkimusseura.fi/node/476#paakirjoitus

Herranen, Jatta & Mäntysalo-Lamppu, Sinikka 2011. Suomen Lasten parlamentti osallisuuden

mahdollistajana. Teoksessa Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) 2011. Sosiaalinen vahvis-

taminen kokemuksina ja käytänteinä. Humanistinen ammat-tikorkekoulu. Sarja C. Oppimateri-

aaleja 26.

Hyvyyden eteen! 2013. Haasta nuoresi tekemään hyvää! Viitattu 30.10.2013.

http://www.hyvyydeneteen.fi/hyvyydeneteen/haasta-nuoresi-tekemaan-hyvaa

Karhu, Emilia 2013. Kokemukset lapsikerhosta rohkaisevat isostoimintaan. Kotimaa 25-

26/2013, 4.

Kirkko suomessa 2013. Viitattu 31.10.2013.

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=588934641143632&set=a.291724207531345.6

0742.270598076310625&type=1&relevant_count=1

Kirkon nuorisotyöntekijöiden liitto 2013. Eettiset ohjeet. Viitattu 31.10.2013.

http://www.knt.fi/liitto/perustietoa/eettiset-ohjeet/

Kirkon tutkimuskeskus 2012. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosi-

na 2008-2011. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. Viitattu 30.10..2013.

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/E263C7D8B306DB22C2257A9B002C24EA/$FILE/Haastet

tu%20kirkko.pdf#page=92

Lundbom, Pia & Herranen, Jatta 2011. Sosiaalisen vahvistamisen ajankohtaisuus. Teoksessa

Lundbom, Pia & Herranen, Jatta (toim.) 2011. Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käy-

tänteinä. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaaleja 26.

Mehtonen, Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Lundbom, Pia &

Herranen, Jatta (toim.) 2011. Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Huma-

nistinen ammattikorkeakoulu. Sarja C. Oppimateriaaleja 26.

Nuorisolaki (72/2006).

21

©Jenni Eskelinen

Porkka, Jouko 2004. On kunnia olla isonen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon isostoimin-

taa 2000-luvun alussa. Kirkkohallituksen julkaisuja 2004:10. Helsinki: Kirkkohallitus.

Suomen ev.lut. kirkko 2013a. Isoset. Viitattu 31.10.2013.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/A06308E4C025C4B8C225707400441724?OpenDocume

nt&lang=FI

Suomen ev.lut. kirkko 2013b. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan

kuvaksi. Viitattu 29.10.2013.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/37A5AE31FED3BB8FC225705900377D7C?OpenDocum

ent&lang=FI

Kuvat sivuilla 3, 5: Jenni Eskelinen

Kuva sivulla 4: Jenni Tabell

Kuvat sivuilla 13, 15: Janna Jalovaara

Kaikki muut oppaassa käytetyt kuvat ovat Microsoft Windowsin ClipArt-kuvia

22

©Jenni Eskelinen

Isoskoulutusrunko 23.9 – 21.4.2013

12.00 Aloitus ja Kahvi 13.00 Teoria (1. ja 2. erillään) 14.00 Toiminnallisuutta yhdessä (askartelua yms.) 15.00 Raamis (syksyllä 2. keväällä kaikki yhdessä) 16.00 Ruokailu 16.30 Leikitys (yhdessä) 17.30 Messun valmistelu 18.00 Messu 19.00 Lopetus ------------------------------------------ 23.9.2012 Sunnuntai Tuupovaara

12.00 Aloitus ja ruokailu 13.00 Messu + kirkkokahvit 15.00 I. Kuulumiskierros, Jaetaan isoskoulutusvihkot, Oma elämäni (Aarre isoskoulu-tusopas), Kasvan isoksi (Aarre) OHJAAJA2 II. Kuulumiskierros, Jaetaan isoskoulutusvihkot, Viime kesän purku: s.115 (kirjataan ylös) OHJAAJA1 16.00 Toiminnallinen tuokio: laulamista, peli 17.00 Raamis II (OHJAAJA2). ja I. Kasvan isoksi jatkuu (Aarre) OHJAAJA1 18.00 Lopetus + infot -------------------------------------------- 28.10.2012 Sunnuntai Kiihtelysvaara

12.00 Aloitus ja kahvi

23

©Jenni Eskelinen

12.30 Teoria: I. Kuulumiskierros, Yhteys: Seurakunta on kotini (Aarre) (OH-JAAJA1) II. Kuulumiskierros, Usko: Yhteinen uskomme (mm. sananselityspeli) (OHJAAJA2) 13.30 Toiminnallisuus: messutehtävien jako (mm, bändi, kolehti jne.) huovasta ja heijastinnauhasta heijastimia (5 henkilöä suunnittelemaan leikkejä, Ryhmä liikkeelle: lämmittely- ja virittäytymisharjoitukset), ideariihi 14.30 Raamis II (OHJAAJA1), I. teoria Usko: kyselen ja ihmettelen (Aarre) (OHJAAJA2) 15.30 Ruoka 16.00 Leikitys: Ryhmä liikkeelle: lämmittely- ja virittäytymisharjoitukset+ infot (va-paaehtoiset seuraavan kerran piparkakkutalojen valmisteluun) 17.00 Messun valmistelu 18.00 Lastenmessu 19.00 Lopetus ----------------------------------------------------------- 25.11.2012 Sunnuntai Tuupovaara

10.00 Piparkakkutalojen valmistelu 12.00 Aloitus ja kahvi 13.00 Teoria: I. Ryhmä: lämmittelyleikit, Isosen tehtäviä: leikin ohjaaminen, ryhmä suunnittelee pelit aiheena luottamusharjoitukset (OHJAAJA2) II.Ryhmä: Ryhmänohjaajana (ei käytännön ryhmän ohjaamista), etsintäkuulutus toi-miva ryhmä (OHJAAJA1) 14.00 Toiminnallisuus: Messutehtävien jako, laulamista, Piparkakkutalotalkoot! 16.00 Ruoka 16.30 Raamis II. (OHJAAJA1), I. leikitystä (Luottamusharjoitukset) (OHJAAJA2) 17.30 Messun valmistelu 18.00 Messu 19.00 Lopetus + infot ------------------------------------------------------------ KEVÄT 2013 20.1.2013 TUUPOVAARA KLO 12 ALOITUS JA KAHVI 12.30 RAAMIS (2. PITÄÄ, 1. APUOHJAAJINA): Minä & Perheeni, raamis s.18-25 13.45 KASTE-ENKELEIDEN TEKO 14.45 KAHVI 15.30 -17.15 RIPARILAISET OPPITUNNIT, ISOSTEN TEORIA 1. USKO: KYSELEN JA IHMETTELEN (s.58) OHJAAJA1 2. RYHMÄ: RYHMÄNOHJAAJANA, ETSINTÄKUULUTUS TOIMIVA RYHMÄ, (s.64) OH-JAAJA2 17.30 MESSUN VALMISTELUA 18.00 MESSU

24

©Jenni Eskelinen

24.2.2013 KIIHTELYSVAARA KLO 12 ALOITUS JA KAHVI 12.30 RAAMIS (2. PITÄÄ, 1. APUOHJAAJINA): Minä & Perheeni, raamis s.18-25 13.45 KASTE-ENKELEIDEN TEKO 14.45 RUOKA 15.30 -17.15 RIPARILAISET OPPITUNNIT / ISOSTEN TEORIA 1. LUOTTAMUSHARJOITUSLEIKIT (ryhmä liikkeelle) OHJAAJA2 2. VUOROVAIKUTUS: KUULEEKO ISONEN, KUUNTELEN (s.80) OHJAAJA1 YKKÖSET LEIKITTÄVÄT LOPUKSI 17.30 MESSUN VALMISTELUA 18.00 MESSU ------------------------------------------------------------------ 24.3.2013 TUUPOVAARA KLO 12 ALOITUS JA KAHVI 12.30 RAAMIS (2. PITÄÄ, 1. APUOHJAAJINA): UNELMA PAREMMASTA MAAILMASTA (s.49) 13.45 ROMUASKARTELUA LÄHETYKSEEN 14.45 RUOKA 15.30 -17.15 RIPARILAISET OPPITUNNIT, ISOSET TEORIA 1. RUKOUS: HARTAUDEN VALMISTAMINEN, teoria (s.72) OHJAAJA1 2. VUOROVAIKUTUS: JEESUKSEN ESIMERKKI (s.86) OHJAAJA2 17.30 MESSUN VALMISTELUA 18.00 MESSU -------------------------------------------------------------------- 21.4.2013 KLO 12 ALOITUS JA KAHVI 12.30 RAAMIS (2. PITÄÄ, 1. APUOHJAAJINA): UNELMA PAREMMASTA MAAILMASTA (s.49) 13.45 ROMUASKARTELUA LÄHETYKSEEN 14.45 RUOKA 15.30 -17.15 RIPARILAISET OPPITUNNIT:, ISOSET TEORIA 1. RUKOUS: HARTAUDEN VALMISTAMINEN, valmistavat hartaudet pidettäväksi riparilaisten ryhmäy-tyspäivänä (s.72) OHJAAJA2 2. ISOSEN TEHTÄVIÄ: POSITIIVINEN PALAUTE (s.116) OHJAAJA1 17.30 MESSUN VALMISTELUA 18.00 MESSU

25

©Jenni Eskelinen

ISOSLEIRI ”Jumalan silmissä ihme” 3.-5-5-2013

KLO 19 ALOITUS KAIKILLE: Tunnekortit & Jumalan silmis-sä ihme:

Olen ihme: - Tunneseinä: hyvä mieli, yksinäisyys, epävarmuus, päättäväisyys )

- Isosen haasteet: draaman keinoin

KLO 20-22 SAUNAT JA LIUKUVA ILTAPALA

KLO 22 ILTAHARTAUS KAPPELILLA (OHJAAJA2 )

LAUANTAI

KLO 8 HERÄTYS JA LIUKUVA AAMUPALA

KLO 9.30 AAMUHARTAUS KAIKILLE ( OHJAAJA1 ):

KLO 10 Voimaannuttavasta valokuvauksesta vaikutteita ottanut valokuvausmenetelmä (2.)

/Jumalan silmissä ihme:

Ruumis ( OHJAAJA2 ): - PMMP Rusketusraidat

- Uni-info

- Ruumisjana, mediakollaasi, isosen haasteet

KLO 11.30 RUOKA

KLO 13 valokuvaus /ULKOILU

KLO 14.30 KAHVI

KLO 15 Jumalan silmissä ihme: Sukupuoli & seksuaalisuus, Moninaisuus on meissä-

video

KLO 17 RUOKA

KLO 18 LEFFA KAIKILLE: Vähän kunnioitusta

KLO 20-22 SAUNAT JA ILTAPALA LIUKUVASTI

KLO 22 ILTAHARTAUS KAIKILLE ( OHJAAJA3)

SUNNUNTAI

KLO 8 HERÄTYS JA LIUKUVA AAMUPALA

KLO 9 AAMUHARTAUS KAIKILLE( OHJAAJA1 )

26

©Jenni Eskelinen

KLO 9.15 valokuvaus /Jumalan silmissä ihme:

Tahdon rakastella sinua: -seksuaalisuuden sanat, rajat ja säännöt, Manu ja Ansku

Tervettä seksuaalisuutta:

- omat rajat, mun reviiri

KLO 10.45-

KLO 11.15 valokuvaus /Jumalan silmissä ihme:

Ihminen on pyhä: - Stellan Vie mua

- Isosten kesken

- Kihloissa?

KLO 12 RUOKA

KLO 13 YHTEINEN LOPETUS: Tunnekortit + palautteet+ valokuvauksen tuotokset

KLO 15 KAHVI + kotiin