Takarivin hiljainen mies Århusissa.

NextLibrary2011

Minä menin nörttikirjastolaisten

konferenssiin.

Huomasin vasta jälkikäteen, että

teemat eivät olleet tietoteknisiä.

Day 1

Ehdimme Get2gether-tilaisuuteen.

Tilaisuuden tarkoitus oli mahdollistaa verkostoitumista

ja toisiin konferenssiin osallistujiin tutustuminen.

Keskustelin myös muiden, kuin espoolaisten

kollegojen kanssa.

Keskustelin myös sellaisten suomalaisten

kollegojen kanssa, joiden kanssa en yleensä

keskustele.

Keskustelin myös muutaman minulle

entuudestaan tuntemattoman kirjastolaisen

kanssa.

Koska olen ujo ja syrjäänvetäytyvä ihminen,

pidän suoritustani hyväksyttävänä.

Päivän anti:

1:Lentokoneessa käyty keskustelu

kirjaston tulevaisuudesta oli antoisa.

2:Nyt tiedän, että Entressen kirjasto

tarvitsee AR.Dronen.

Lentävä peli yhdistää pelaajan

fyysiseen kirjastotilaan sellaisella

näyttävyydellä, joka kuuluu Entressen

kirjastoon.

http://ardrone.parrot.com/parrot-ar-drone/usa

Day 2

Day 2 Espoolaisen

seurueemme

tärkein

päivä.

Pari luentoa

kaikille.

Jakaantuminen

trackeille.

Luento.

Iltajuhla.

http://nextlibrary.net/session/democracy-innovation-and-

partnerships-next-library-2011-keynote-jens-thorhauge

Thorhaugen puhe kuulosti maanantaina liian

itsestään selvältä ollakseen kiinnostava.

Mutta nyt konferenssin jälkeen se on alkanut

tuntumaan tärkeämmältä.

Onko nyt tullut aika siirtyä oikeasti

kokoelmasta ihmiseen?

Onko nyt tullut aika ottaa käyttöön

sellaiset työkalut, jolla kirjasto rakentaa

yhteisössään sellaisia sidoksia, jotka

muuttavat oikeasti yhteisöä, yksilöä ja

kirjastoa?

Ja kirjastolaista.

Kirjaston pitää hankkia sellaiset johtajat ja tekijät,

jotka pystyvät toteuttamaan kaiken tämän niin, että

yhteisö ja sen jäsenet hyötyvät oikeasti.

Kirjaston pitää hankkia sellaiset johtajat ja tekijät,

jotka pystyvät toteuttamaan kaiken tämän niin, että

yhteisö ja sen jäsenet hyötyvät oikeasti.

Kun kirjasto on

siirtynyt

kokoelman

hoitamisesta

ihmisten

auttamiseen,

kirjasto ei

tarvitse enää

perinteisiä

kirjastoalan

ammattilaisia.

Minä valitsin tämän Labin siksi, että kukaan

muu espoolainen ei tullut tänne.

Minua ei haittaa, että minusta kerätään tietoa

ja minua koskevaa informaatiota myydään ja

hyväksikäytetään.

http://nextlibrary.net/session/does-

freedom-information-exist-internet-world

Harald von Hielmcrone:

Rasmus Fleischer: Matkapuhelin on poliittinen väline. Sen

avulla voi tehdä kansannousun ja sen avulla pakkovalta voi

saada kiinni sitä vastustavat ihmiset.

Yleisöön kuulunut Chris Batt oli pettynyt alustuksiin.

On turha enää ruikuttaa muutoksista, jotka ovat jo

tapahtuneet ja joita suurin osa ihmisistä pitää hyvinä.

Näiden muutoksien vaikutuksia yhteiskuntaan pitää tutkia.

Kustantaja, kaupallinen levittäjä, Google ovat ottaneet

valtaa kirjastolta. Kirjaston tehtäväksi jää auttaa

ihmistä käyttämään informaatiota, joka ei ole kirjaston

hallinnassa.

Kun kirjasto siirtyy kokoelman vahtimisesta ihmisten

auttamiseen, kyky kontrolloida ihmisten pääsyä käsiksi

julkaistuun informaatioon, ei voi olla kirjastolle enää

yhtä tärkeää asia, kuin joskus ennen.

Tärkein tilaisuus minulle.

Tämän session jälkeen minä aloin ymmärtämään

jotain siitä, mistä tässä konferenssissa on ehkä

kyse.

Minä en tiedä vieläkään, mitä Community

Engagement on suomeksi.

Käsite on vanha.

Tällaista toimintaa on luultavasti tehty

ympärilläni jo kauan. Luultavasti myös minun

kirjastossani.

Mutta minulle käsite oli aivan uusi.

Minun täytyy ottaa selvää tästä asiasta.

Vaikka Community Engagement ei ehkä ole juttu

minulle, minusta tuntuu, että se voi olla

kirjaston juttu.

Yritin verkostoitua. Kerroin kosovolaisen hattuni avulla

Entressen kirjaston/Espoon kaupunginkirjaston

monikulttuurisuudesta ja monikulttuurisuustyöstä usealle

ihmiselle. Myös Community Engagement –pajan vetäneelle Aaron

Schmidtille. Ei hyvä suoritus, mutta mielestäni hyväksyttävä.

Mitä Jaakko oppi Next Library 2011 –

konferenssissa?

Kirjasto on päättänyt siirtää olemassaolonsa tarkoituksen

kokoelmien hoitamisesta ihmisen auttamiseen.

Tämä on järkevää tilanteessa, jossa kirjasto menettää

otteen digitaalisiksi muuttuviin sisältöihin.

Jotta kirjasto on olemassa vielä 20 vuoden kuluttua,

kirjastolla pitää olla niin vahva tehtävä yhteiskunnassa,

että kirjaston käyttäjät, eikäyttäjät ja päättäjät uskovat

kirjaston olevan välttämätön palvelu.

Kirjastolle on tehtävä auttaa ihmisiä ja yhteisöjä

oppimaan, kehittymään, osallistumaan ja vaikuttamaan.

Community Engagement voi tarjota työkaluja, joilla

kirjasto voi osallistua yhteisönsä ja ihmisen

kehittymiseen tavoilla, jotka luovat paljon enemmän hyvää,

kuin monen kirjaston passiivinen tapa tarjota ihmisille

mahdollisuus kasvaa.

Kirjaston tehtävä ei ole pelastaa kirjastoa. Minun tehtäväni kirjastolaisena ei ole pelastaa kirjastoa.

Minä haluan auttaa ihmisiä. Tehdä hyvää ympäristössäni.

Jos minä uskon mahdollisuuksiini työssä, jota haluan tehdä,

minä haluan myös vahvistaa sitä organisaatiota, joka auttaa

minua auttamaan ihmisiä.

Kirjasto tarjoaa minulle tilan auttaa ihmisiä.

Houkutteleva kirjastotila auttaa minua kohtaamaan toisia

ihmisiä.

Toistaiseksi minun kannattaa tukea myös kirjastoa.

Näkymä hotellihuoneesta.

Osallistuin viisipäiväisen konferenssin kahteen

päivään.

Joista vain toisena oli luentoja ja työpajoja.

Valitsin mielestäni vaihtoehtoiset sessiot

mielivaltaisesti.

Lopputulos oli, että onnistuin vahvistamaan

kirjastonäkemystäni.

Onnistuin viemään sitä aikaisempaa pidemmälle.

Onko tämä hyvä asia?

Maailmankuvani ei mullistunut.

Elämäni kirjastolaisena ei luultavasti saanut uutta

suuntaa.

Onko tämä huono asia?

Kiitos.

Jaakko Sannemann

Entressen kirjasto