Vanhustyön vastuunkantajat 2014 - Kongressikirja

Vanhustyön vastuunkantajatII kansallinen moniammatillinen kongressi

15.–16.5.2014, Finlandia-talo, Helsinki

www.vanhustyonvastuunkantajat.fi

KONGRESSIKIRJA

Kirjan toimitus: tiedottaja Riitta Eerola, työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman, julkaisutoimittaja Tuija Kinnunen-Moilanen, sosiaalipoliittinen asiantuntija Eva SiitonenTaitto: Innocorp • Paino: Multiprint Oy, 2014

Sisällys

Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma 5

TORSTAI 15.5.2014 aamupäivä 5

Luennot (1–49) 6

TORSTAI 15.5.2014 iltapäivä 6

PERJANTAI 16.5.2014 aamupäivä 8

PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä 8

Suulliset esitykset (50–76) 10

TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ 10

PERJANTAI 16.5.2014 iltapäivä 12

Posterit (77–106) 13

Työnäytökset 16

Luentojen tauoilla • 1. kerroksen huoneet 16

Työnäytösten aikataulu 17

TORSTAI 15.5.2014 17

PERJANTAI 16.5.2014 18

Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää 19

Luentotiivistelmät (1–49) 21

1. Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin 23

2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus 24

3. Vanhus ensihoidon asiakkaana 25

4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa 26

5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa 27

6. Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä 28

7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta 29

8. Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon 30

9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa 31

10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla 32

11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla 33

12. Yksityissektorin omavalvonta 34

13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta 35

14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta 36

15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta 37

16. Pojasta äidin hoitajaksi 38

17. 940 päivää isän muistina 39

18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina 40

19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 41

20. Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista 42

21. Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia 43

22. Ravinnon merkitys muistisairaalle 44

23. Ikääntyvien suun terveys 45

24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa 46

25. Alkoholistako ongelma palvelutaloissa, pelisäännöt avuksi 47

26. Ikääntyminen ja seksuaalisuus 48

27. Case Kustaankartano: Aktivoivan arjen malli 49

28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa 50

29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä 51

30. Miten kotihoidon kasvavaan kysyntään vastataan? 52

31. Potilasturvallisuus vanhustyössä 53

32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi 54

33. Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen 55

34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä 56

35. Henkilöstön työturvallisuus 57

36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet 58

37. Eettinen osaaminen ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuuden vanhuspalveluissa 59

38. a. Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? 60 b). Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö 61

39. Työelämän kommentti 62

40. Masennus ja yksinäisyys taakkana 63

41. Muistisairaana kotona kauemmin 64

42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen 65

43. Kirjaaminen Helsingin kotihoidossa 66

44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? 67

45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin 68

46. Palvelumuotoilu Haminan malliin 69

47. Muistisairaan edunvalvonta 70

48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä 71

49. Voimauttava nukketeatteri 72

Suullisten esitysten tiivistelmät (50–75) 75

50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen 77

51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu 78

52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä 79

53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä 80

54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa 81

55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen 82

56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä 83

57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu ikääntyneiden kotona asumisen tukena Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa 84

58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalvelujen asiakkaina 85

59. Sanomalehtien kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumisesta 86

60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä 87

61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä 88

62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla 89

63. Jotta emme unohtaisi – Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille VALMU 90

64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus – iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen 91

65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa 92

66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen 93

67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä 94

68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä 95

69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä 96

70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen 97

71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla 98

72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö 99

73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) 100

74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille 101

75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja 102

76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksistaan 103

Postereiden tiivistelmät (77–106) 105

77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård 107

78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 108

79. Positive about Dementia – kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista 109

80. Yleistilan arviointikiekko 110

81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen 111

82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi 112

83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua 113

84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille 114

85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa 115

86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen 116

87. Kotihoidon ohjaajat: moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollon kanssa 117

88. Eheä Elämän Ehtoo -hanke (EEE-hanke) 118

89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä 119

90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas auttaa tunnistamaan tilanteen ja rohkaisee hakemaan apua 120

91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan 121

92. Juuri-hanke: Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin 122

93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus 123

94. Pumppu-hanke: Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella 124

95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla 125

96. Liikkeellä voimaa vuosiin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma 126

97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja 127

98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa 128

99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta 129

100. Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla 130

101. Projektet Hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) 131

102. OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 132

103. Riskikohtien kartoitus koneellisen annosjakeluprosessin eri vaiheissa 133

104. Hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja eri-ikäisille 134

105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan energiaverkosto SOTERGO 135

106. Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on 136

Näytteilleasettajat 137

TORSTAI 15.5.2014 AAMUPÄIVÄ

7.00–9.00 llmoittautuminen ja postereiden kiinnittäminen

YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI, pj Kirsi Sillanpää, Tehy

9.00 Kongressin avaus Tarja Halonen, presidentti

Vanhustyön johtajan tunnustuspalkinto 2014 La Carita -säätiö Otto Lindberg, puheenjohtaja, lääketieteen tohtori, geriatrian erikoislääkäri

Musiikkiesitys, Rap-mummo Eila Eila Nevanranta, Vuoden isovanhempi 2013

Vanhustyön vastuunkantajat – kongressin ohjelma

5Vanhustyön vastuunkantajat – kansallinen vanhustyön moniammatillinen kongressi 2014

Luennot (1–49)

9.45–10.45 1. Palvelurakenne Kohti parempaa vanhuutta ammattitaitoisen ja osaavan hoitohenkilöstön turvin Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL

10.50–11.45 2. Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM

11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset

TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄ

TEEMAT • ILTAPÄIVÄ

TEEMA I • TURVALLINEN HOITOPOLKU, TERASSISALI pj Juha Kurtti

13.00–13.30 3. Vanhus ensihoidon asiakkaana Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

13.30–14.00 4. Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

14.00–14.30 5. Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry

14.30–15.00 6. Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

15.00–15.30 Kahvitauko ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset

15.30–16.00 7. Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö

16.00–16.30 8. Turvallinen siirtyminen esikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon Annmari Kainulainen, TtM, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

16.30–17.00 9. Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa Soila Nordström, vanhuksen tytär



TEEMA II • VALVONNAN NÄKÖKULMAT, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkola

13.00–13.30 10. Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira

13.30–14.00 11. Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki

14.00–14.30 12. Yksityissektorin omavalvonta Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry


15.00–15.30 13. Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

15.30–16.15 14. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

16.15–16.45 15. Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

16.45–17.00 Keskustelu

TEEMA III • KOLMAS SEKTORI JA OMAISHOITO, AURORA-SALI pj Arja Tuomisoja

13.00–13.45 16. Pojasta äidin huoltajaksi Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp.

13.00–13.45 17. 940 päivää isän muistina Hanna Jensen, VTM, Sanoma

13.45–14.15 18. Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina Maarit Väisänen, YTM, sosionomi (amk) projektivastaava, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

14.15–14.45 19. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto



15.30–16.15 20. Eloisa ikä -ohjelman esittely ja poimintoja hankkeista Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto

16.15–17.00 21. Yhteistyö voimaannuttaa! Järjestötyön uusia tuulia Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry

TEEMA IV • TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN EDISTÄMINEN, FINLANDIA-SALI pj Minna Stolt

13.00–13.30 22. Ravinnon merkitys muistisairaalle Merja Suominen, ETT, ravitsemustieteen dosentti, Helsingin yliopisto

13.30–14.00 23. Ikääntyvien suun terveys Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki

14.00–14.30 24. Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos


15.00–15.30 25. Alkoholistako ongelma, pelisäännöt avuksi Eija Kaskiharju, YTT, tutkija, Ikäinstituutti

15.30–16.00 26. Ikääntyvän seksuaalisuus Tarja Santalahti, kliininen seksologi, psykoterapeutti, seksologian johtava asiantuntija, Väestöliitto

16.00–16.30 27. Liikunnasta iloa ja kuntoa, Case Kustaankartano Leena Pohjola, TtM, johtaja, Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus, Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto



PERJANTAI 16.5.2014 AAMUPÄIVÄ

TEEMAT • AAMUPÄIVÄ

YHTEINEN OHJELMA, FINLANDIA-SALI pj Marja-Kaarina Koskinen, opetusneuvos

8.30–9.30 28. Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa Riitta Suhonen, TtT, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

9.35–10.15 29. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä Katja Keisala, YTT, tutkija, kouluttaja, Tampereen yliopisto

10.15–10.45 Tauko, näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset

10.45–11.45 30. Miten vastata kotihoidon kasvavaan kysyntään? Johan Groop, TkT, tutkija, Aalto-yliopisto

11.45 Parhaan posterin palkitseminen

11.45–12.15 Lounas ja näyttelyyn tutustuminen, suulliset esitykset, posterit, työnäytökset

PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ


TEEMA I • NÄKÖKULMIA TURVALLISUUTEEN,TERASSISALI pj Soila Nordström

13.00–13.30 31. Potilasturvallisuus vanhustyössä Soila Nordström, THM, koulutuspoliittinen asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

13.30–14.00 32. Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi Antti Mäntylä, FaT, MBA, kehittämispäällikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

14.00–14.30 33. Ikäihmisten kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen Leena Serpola-Kaivo-oja, toiminnanjohtaja, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry


15.00–15.30 34. Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä Anne Lounamaa, FT, kehittämispäällikkö, THL

15.30–16.00 35. Henkilöstön työturvallisuus Paula Moilanen, tarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojeluasiat

Päätössanat

TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUJEN TARPEET JA TARJONTA, HELSINKI-SALI pj Kirsi Markkanen

13.00–13.30 36. Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet Tuula Karttunen, TtM, hoivapalvelun johtaja, Kotkan kaupunki

13.30–14.00 37. Vanhuspalveluiden osaamistarpeiden ennakointi Ulla Taipale-Lehto, opetusneuvos, Opetushallitus


14.30–15.30 38. a) Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin? Sirpa Salin, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) b) Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö Erja Salomaa,TtM, sosiaali- ja terveysalan koulutusvastaava, WinNova Marianne Rapala, Esh, henkilöstöpäälikkö, Laitilan Terveyskoti

15.30–16.00 39. Työelämän kommentti Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja, Vantaan kaupunki

Päätössanat



TEEMA III • TOIMINTAKYKYINEN VANHUUS KOTIHOIDOSSA, FINLANDIA-SALI, pj Tuula Saarinen

13.00–13.30 40. Masennus ja yksinäisyys taakkana Hanna-Mari Alanen, LT, ylilääkäri, Neuro- ja vanhuspsykiatria, TAYS

13.30–14.00 41. Muistisairaana kotona kauemmin Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja


14.30–15.00 42. Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen Jaana Nummijoki, TtM, kotihoitopäällikkö, Helsingin kaupunki

15.00–15.30 43. Kirjaaminen kotihoidossa Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja ja Lea Oksman, lähihoitaja, pohjoisen palvelualueen kotihoito, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto

15.30–16.00 44. Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä? Riitta Kauppila, geronomi, johtaja, Kampin palvelukeskus

Päätössanat

TEEMA IV • ELÄMÄNLAATUA JA EDUNVALVONTAA, AURORA-SALI pj Anna Kukka

13.00–13.30 45. Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, kehitysjohtaja, Pro Lex Oy

13.30–14.00 46. Palvelumuotoilu Haminan malliin Pia Nordman, vanhustyönjohtaja, Haminan kaupunki

14.00–14.30 47. Muistisairaan edunvalvonta Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto


15.00–15.30 48. Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä Arja Isola, THT, professori, Oulun yliopisto

15.30–16.00 49. Voimauttava nukketeatteri Maria Baric, nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja ja Nemanja Stojanovic, nukkeillanäyttelijä, Nukketeatteri Sampo

Päätössanat


Suulliset esitykset (50–76)

TORSTAI 15.5.2014 ILTAPÄIVÄRAVINTOLASALI 1, pj Mervi Flinkman ja Kaija Ojanperä


TEEMA I • HOITOHENKILÖSTÖ IKÄIHMISTEN HOIDOSSA

12.15–12.30 50. Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen Andrew Sirkka, KT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, terveys: Sari Merilampi, TkT, tutkija ja Mirka Leino, FM, SAMK, energia ja rakentaminen

12.30–12.45 51. Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu Sara Haimi-Liikkanen, sh (YAMK), kehittämiskoordinaattori, Kotona kokonainen elämä, Etelä-Kymenlaakson osakokonaisuus sekä muu työryhmä: Pia Ruuskanen, kotihoidon johtaja ja Tanja Junnila, kotihoidon osastonhoitaja, Kotka; Jenni Yläjääski, avopalveluohjaaja, Kaakon kaksikko; Anna-Leena Kailio, projektipäällikkö, Pyhtää; Minna Takala, kotihoidon esimies ja Arja Niskanen, kotihoidon esimies, Hamina

12.45–13.00 52. Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä Regina Nurmi, KL, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu, terveysala

TEEMA II • IKÄIHMISTEN PALVELUT JA NIIDEN VAIKUTTAVUUS

13.00–13.15 53. Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä Ritva Padinki, TtM, hoitotyön tuntiopettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä

13.15–13.30 54. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö

13.30–13.45 55. Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palveluiden vaikuttavuuteen Marina Steffansson, TtM; Marjo Pulliainen, TtM ja Aija Kettunen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

13.45–14.00 56. Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä Hannele Merikoski, FM, erityisasiantuntija, Avainsäätiö

TEEMA III • MONIMUOTOINEN IKÄÄNTYMINEN

14.00–14.15 57. Kuva- ja äänivälitteinen palvelu kotona asumisen tukena Anna-Liisa Niemelä, FT, erityissuunnittelija ja Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

14.15–14.30 58. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalveluiden asiakkaina Salla-Maija Hakola, KM, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -projekti, Seta ry

14.30–14.45 59. Sanomalehtien välittämät kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumiseen Sanna Koskinen, TtM, sh, tohtorikoulutettava; Leena Salminen, TtT, lehtori ja Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

14.45–15.00 60. TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö ja Heli Valkeinen, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL



TEEMA IV • OMAISET MUKAAN IKÄIHMISTEN HOITOON JA KUNTOUTUMISEEN

15.00–15.15 61. Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä Anne Haapala, fysioterapeutti (ylempi AMK), tohtoriopiskelija, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö; Seppo Väyrynen, professori, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö

15.15–15.30 62. Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla Riitta Koivula, YTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

15.30–15.45 63. Jotta emme unohtaisi. Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille, VALMU-hanke Pauliina Kinnunen, toimintaterapeutti (ylempi AMK), hankevastaava, Mikkelin seudun Muisti ry; Jaana Sohkanen, sosionomi (AMK), erityistyöntekijä, Viola – väkivallasta vapaaksi ry

15.45–16.00 64. Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen Tiina Ihalainen, TtK, TtM-opiskelija; Päivi Kankkunen, yliopistonlehtori, dosentti ja Tarja Välimäki, kliininen tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

16.00–16.15 65. Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa Päivi Ovaskainen, FT, THM, opettaja, ESH, tutkija, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, järjestöasiantuntija, Tehyn Turun aluetoimisto; Jouni Alin, FM, johtava konsultti, asiantuntijapalvelut, SAS® Institute Inc.; Päivi Rautava, professori, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, tutkijaylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; Seija Arve, palvelujohtaja, TtT, gerontologisen hoitotieteen dosentti, hoitotiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, palvelujohtaja, hyvinvointitoimiala, Turun kaupunki


Posterit (77–106)PERJANTAI 16.5.2014 ILTAPÄIVÄ


TEEMA V • TAIDE, TARINAT JA LIIKUNTA IKÄIHMISTEN HOIDOSSA

12.15–12.30 66. Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen Helena Malmivirta, KT, hankesuunnittelija, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, hyvinvointi- ja terveysala, TKI

12.30–12.45 67. Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä Rauha Pulliainen, sosionomi (amk), työnohjaaja, ryhmänohjaaja, opinnäytetyö LAMK 2013, toimeksiantaja Diakonialaitos Lahti

12.45–13.00 68. Iäkkäät liikkuvat järjestöissä Heli Starck, TtM,ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija; Anu Havas, Tt yo, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti

TEEMA VI • KUNTOUTUMINEN JA TERVEYDEN EDISTÄMINEN IKÄIHMISTEN HOIDOSSA

13.00–13.15 69. Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, tapaturmien ehkäisyn yksikkö

13.15–13.30 70. Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen Pauliina Tamminen, sh, AMK, TtK, luustoneuvoja-projektipäällikkö, Suomen Luustoliitto ry

13.30–13.45 71. Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla Kirsi Autonen-Honkonen, suuhygienisti, TtM, Äänekosken kaupunki, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto; Sirpa Hartikainen, NutOrMed-tutkimuksen johtaja, professori, farmasian laitos; Liisa Suominen, professori, hammaslääketieteen laitos; Irma Nykänen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, farmasian laitos; Riitta Ahonen, professori, farmasian laitos ja Miia Tiihonen, FaT, farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto UEF Yhteistyöhanke Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin, Kuopion yksityisen kotihoitopalvelun tuottajan Alina Hoivatiimin, Äänekosken kaupungin ja Suonenjoen kaupungin kotihoidon kanssa.

13.45–14.00 72. Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö Suvi Fried, TtM, tutkija, Ikäinstituutti

TEEMA VII • LIIKUNNASTA ILOA JA VIRKEYTTÄ IKÄIHMISEN ELÄMÄÄN

14.00–14.15 73. Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014) Elina Karvinen, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti

14.15–14.30 74. Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille Anu Havas, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti

14.30–14.45 75. Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja Saija Karinkanta, FT, tutkija; Pekka Kannus, dosentti, ylilääkäri ja Kirsti Uusi-Rasi, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti; Ari Heinonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos; Harri Sievänen, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti

14.45–15.00 76. Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksista Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu OAMK, sote-yksikkö


Posterit (77–106)

77. Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård Sirkku Säätelä; sairaanhoitaja, HTM, lehtori, Yrkeshögskolan Novia

78. Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen OYSin erityisvastuualueella Liisa Kantojärvi, LT, KM, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; Anna-Maija Puusti, TtM, ylihoitaja ja Tiina Puotiniemi, TtM, psykiatrinen sairaanhoitaja, kehittämis- ja laatupäällikkö, Psykiatrian tulosalue, OYS; Katriina Taavettila, psykiatrinen sairaanhoitaja, osastonhoitaja ja Taina Korhonen, toimintaterapeutti YAMK, Vanhuspsykiatrian yksikkö 75, OYS

79. Positive about dementia – POSADEM Kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista Sari Kokkonen, TtM, lehtori; Tiina Väänänen, TtM, lehtori ja Marko Raitanen, YTL, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu

80. Yleistilan arviointikiekko Marjatta Lahti, kotihoidon johtaja; Tiina Hurme, asumispalvelujohtaja; Marja-Liisa Kanerva, avo- ja tukipalvelujohtaja; Anu Korpinen, vuodeosastopalvelujohtaja, Heinolan sosiaali- ja terveystoimi

81. Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen Veronika Piontek, yrittäjä, sairaanhoitaja

82. Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja ja Minna Lahnalampi-Lahtinen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto, palvelupäällikkö, Vantaan kaupunki, hoiva-asumisen palvelut; Taina Semi, konsultti, dementiatyön asiantuntija, GeroArtist

83. Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua muistisairaiden hoitoon Sirkkaliisa Heimonen, PsT, toimialapäällikkö ja Minna Laine, logoterapeutti LTI, suunnittelija, Ikäinstituutti

84. Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille perhehoidossa Raija Leinonen, TtT, projektityöntekijä; Maria Kuukkanen, KM, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry

85. Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa Anne Heikkilä, TtM, aluejohtaja; Niina Forsström, sairaanhoitaja AMK, kotihoidon asiakasvastaava, Kouvolan kotihoito

86. Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen Arja Suikkala, TtT, kehittämisryhmän vastaava; Eeva Kivelä, TtM, lehtori, hanke- ja tutkimustoiminnan koordinaattori; Pirjo Käyhkö, TtM, lehtori ja Eila Niitamo, TtM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu


87. Kotihoidon ohjaajien mielipiteiden kartoitus moniammatillisesta yhteistyöstä suun terveydenhuollon kanssa Marjaana Nissinen, hh, shg YAMK, suuhygienisti ja Hannaliisa Salmi, hammaslääkäri, opinnäytetyön ohjaaja, Helsingin kaupungin Suun terveydenhuolto; Marjatta Komulainen, lehtori, opinnäytetyön ohjaaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu

88. Eheä Elämän Ehtoo – hanke (EEE) Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö ja Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö

89. Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä Kirsi-Marja Kaarlela, TtM, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon kaupunki, vanhustenpalvelut; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistonlehtori ja Mari Kangasniemi, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos

90. Ikääntyvän omaisen ABC-opas ohjaa hakemaan apua ja huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnista Mari Helin-Tuominen, YTM, projektivastaava, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry

91. Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan Ulla Pöykkö, TtM, lehtori; Anita Pyykkö, TtT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, DIAK

92. Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin – Juuri-hanke 2013–2017 Henriikka Laurola, YTM, hankekoordinaattori, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry

93. Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus Tuulikki Grönberg, sh, TtK, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö

94. Pumppu / TEHU-osahanke, Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella – hankeosio Turun ammattikorkeakoulu Maija-Liisa Aronpää, VTM, sosiaalialan koulutusohjelman lehtori; Hannele Lampo, KM, fysioterapian koulutusohjelman lehtori ja Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu

95. Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla Minna Launonen, sh (AMK), esh, TtK, TtM-opiskelija; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, hoitotieteen laitoksen varajohtaja ja Raija Mäntynen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto

96. Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma – Liikkeellä voimaa vuosiin Elina Karvinen, TtL ja LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari, VTM ja ft, ohjelmakoordinaattori; Laura Sormunen, ETM ja LitK, suunnittelija ja Anne Honkanen, LitM, viestintäsuunnittelija, Ikäinstituutti

97. Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja Noora Juvonen, projektipäällikkö, Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy

98. Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti


99. Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta Outi Honkanen, farmasian tohtori, laatupäällikkö; Marjo Vainio, farmaseutti, LHKA, asiakkuuspäällikkö ja Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekki, annosjakeluyksikkö

100. Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

101. Projektet hemma bäst – Kotona paras (2013–2014) Anne Hietanen, Projektledare, Yrkeshögskolan Novia; Gunilla Kulla, Överlärare, Yrkeshögskolan Novia; Sinikka Palosaari, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Pirjo Peltomäki, Lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu; Reijo Malkamäki, Beredningschef, SPEK och Eevi-Kaisa Yrjölä, Projektkoordinator, SPEK

102. OPTIFEL – Optimised food products for elderly population 2013–2017 Raija Tahvonen FT, prof.; Eila Järvenpää FT, erikoistutkija ja Tuomo Tupasela ETM, vanhempi tutkija, MTT; Helena Kautola TkT, tutkimusjohtaja; Tiina Mäenpää TtT, yliopettaja ja Tuija Pirttijärvi ETT, yliopettaja, HAMKK

103. Riskikohtien kartoitus annosjakeluprosessin eri vaiheissa Maarit Patama-Jussila, proviisori, Hyvinkään 1. apteekki; Anne Lehtonen, proviisori, Pharmac Finland Oy ja Leena Astala, apteekkari, Luvian apteekki

104. Hyvinvointiteknologiatuotteiden ja -palvelujen jalkautushanke – mHealth booster Frank Ryhänen, projektipäällikkö; Anniina Pajunen, projektityöntekijä, Vantaa; Katja Tikkanen, projektityöntekijä, Espoo; Katariina Raij, tutkija, Teknologialainaamo; Paula Lehto, tutkija, Espoon kehitysympäristöt ja Eeva Järveläinen, tutkija, Nuorten Mobiilisovellus, Laurean ammattikorkeakoulu

105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO

106. Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on Anu Silvennoinen, projektikoordinaattori; Mervi Kanniainen, projektityöntekijä ja Eija Myllymäki, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Kirkkopalvelut ry

IkäArvokas-hankkeen valokuvanäyttely Finlandia-talon ala-aula, molempina päivinä Kuvia ikäihmisten arjesta ja hanketeemoista: yksinäisyys, leskeys, omaishoitajuus, muistisairaus ja syrjäytyminen. Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelä, rahoitus Yhteisvastuukeräys 2013


Työnäytösten aikataulu

LUENTOJEN TAUOILLA • 1. KERROKSEN HUONEET

Työnäytöksistä vastaavat Suomen Fysioterapeutit, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto, Suomen Bioanalyytikkoliitto ja Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto

Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksiTyönäytöksessä esitellään ikääntyneille sopivia, helppoja harjoituksia tasapainon tueksi ja kaatu-misten ehkäisemiseksi. Suomessa joka kolmas 65 vuotta täyttänyt ja joka toinen 80 vuotta täyttänyt kaatuu vuosittain. Kaatumisten ehkäisyn perustana ovat sairauksien hyvä hoito, monipuolinen ravin-to sekä fyysinen ja sosiaalinen aktiivisuus. Kaatumisia voidaan ehkäistä tehokkaasti säännöllisellä lii-kunnalla. Liikunta sisältää arjen fyysistä aktiivisuutta sekä lihaskunto- ja tasapainoharjoittelua.Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter, yhteyshenkilöt: Katja Somersaari, fysioterapeutti ja Tuula Kujala, fysioterapeutti

IhopistonäytteenottoAsiansa tunteva ihopistonäytteenottaja on laadukkaan näytteen takuu. Vanhusten ääreisveren-kierto voi olla huono, ja ihminen kuivuu herkästi. Silloin näytteenotto sormenpäästä voi olla haas-teellista. Käsien lämmittäminen, rento asento niin, että sormet riippuvat alaspäin ja kunnollinen pistotekniikka helpottavat veripisaran saamista. Tuloksen luotettavuuden takaavat myös teknises-ti toimivat välineet eli mittari ja liuskat sekä näytteenottoon valmistautuminen, saadun tuloksen ymmärtäminen, tuloksen kirjaaminen ja säännöllisesti suoritettu laadunvarmistus.Suomen Bioanalyytikkoliitto ry, yhteyshenkilöt: Terhi Pokkinen (15.–16.5.) [email protected], Mirja Timoskainen (15.5.) ja Suvi Koskinen (16.5.)

Ikäihmisten jalkaterveyden arviointiTerveet jalat ovat liikkumisen edellytys. Tässä ikäihmisten jalkaterveyden arviointiin kohdistuvassa työnäytöksessä esitellään keskeiset jalkaterveydestä arvioitavat seikat. Näytöksessä painottuvat jalkojen ihon ja varpaan kynsien arviointi, alaraajojen verenkierron tutkiminen ja ikäihmisten jalkakipujen selvittäminen.Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry ja Metropolia ammattikorkeakoulun jalkatera-pian koulutusohjelma, yhteyshenkilöt: Maija Miikkola, Minna Stolt, SJJL:n varapuheenjohtaja ja kansainvälisyysvastaava sekä 4 jalkaterapeuttiopiskelijaa Metropoliasta

Autettavan henkilön suun hoitoTyönäytöksessä esitellään autettavan henkilön suun puhdistus. Hyvällä suun hoidolla voidaan parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä. Ikäihmisten terveyttä ylläpidetään hyvällä ravitsemuksella, josta saatavat ravintoaineet ylläpitävät suun terveyttä. Kun henkilön toimintakyvyn heikkeneminen vaikeuttaa omatoimista suun hoitoa, vastuu päivittäisestä suun puhdistamisesta kuuluu häntä hoi-taville ammattilaisille tai omaishoitajille. Suun terveydenhuolto on sisällytetty uuteen vanhuspalve-lulakiin, jossa painopisteenä on ehkäisevä toiminta ja työ. Hampaallisten ikäihmisten määrä nousee jatkuvasti, siksi on tärkeää kiinnittää huomiota heidän suunhoitoonsa.Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry, yhteyshenkilöt: Taina Kivilompolo, KM, shg ja Anneli Rajala, hh, STAL ry, [email protected], www.stal.fi

Työnäytökset


Työnäytösten aikataulu

TORSTAI 15.5.2014

LUENTOTAUKO 11.45–13.00

11.50 Autettavan henkilön suun hoito Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto ry

11.58 Ihopistonäytteenotto Suomen Bioanalyytikkoliitto ry

12.06 Ikäihmisten jalkaterveyden arviointi Suomen jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry

12.14 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry





LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI)




14.51 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry




15.15 Pysy pystyssä: Harjoituksia ikääntyneen tasapainon tueksi. Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry

Tapahtuman ensiavusta vastaa Suomen Ensihoitoalan Liitto ry
















LUENTOTAUKO 14.30–15.30 (PORRASTETUSTI)









TYÖNÄYTÖKSET PÄÄTTYVÄT PERJANTAINA 16.5. 2014 KLO 15.00

PERJANTAI 16.5.2014


Tervetuloa kongressiin! Kirsi Sillanpää

Hyvät osaanottajat,

Kuka hoitaa läheistäsi? Kuka hoitaa sinua, kun tarvitset enemmän hoitoa ja palveluita ikääntymisen myötä? Miten saadaan aikaan korkealaatuista palvelua? Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ja turval-liseen vanhuuteen ja toimiviin sosiaali- ja terveyspalveluihin nyt ja tulevaisuudessa.

Olemme nyt toisen kerran koolla moniammatillisella joukolla. Edellinen Vanhustyön vastuunkantajat -tapahtuma järjestettiin vuonna 2011. Tuolloin saadut hyvät kokemukset ja positiivinen palaute vai-kuttivat tämän tapahtuman järjestämiseen. Ohjelmakokonaisuus on entistäkin laajempi ja monialai-sempi. Toivottavasti tätä tilaisuutta osataan hyödyntää myös sosiaali- ja terveysalan työpaikkojen henkilöstön täydennyskoulutuksena.

Päivien aikana pureudutaan ajankohtaisiin ja tulevaisuuden haasteisiin ikäihmisten sosiaali- ja ter-veyspalveluiden kehittämiseksi. Tapahtuma tarjoaa osallistujille avoimen keskustelu- ja vaikuttamis-foorumin erilaisten näkemysten jakamiseksi ja uuden oppimiseksi. Noin 50 luennon lisäksi kävijä voi monin tavoin tutustua alan hankkeisiin, innovaatioihin ja käytäntöihin. Lisäksi lyhyet suulliset esityk-set, työnäytökset, posterit ja alan erityisnäyttely luovat Finlandia-talolle ainutlaatuisen ja monialaisen kokonaisuuden. Toivomme, että jokainen osallistuja saa uusia ideoita ja toimintatapoja omaan työyh-teisöönsä vietäväksi. Silloin olisimme onnistuneet yhdessä.

Ikääntyvien palveluissa ja vanhustenhoidossa toimivien ammattilaisten keskeinen tehtävä on hoitaa vanhukset hyvin ja ihmisarvoisesti. Se vaatii jatkuvaa kehittämistyötä, mutta myös eri toimijoiden ja tahojen yhteisiä tapaamisia.

Kehitetään yhdessä arvokas ja turvallinen vanhuus ikäihmisille ja meille kaikille, jotka joskus olemme palvelujen tarpeessa! Te täällä, jos ketkä, olette siihen kykeneviä ja halukkaita!

Tehyn puolesta toivotan Teille kaikille innostavia kongressipäiviä ja kiitän kaikkia valmisteluissa ja täällä mukana olevia tahoja erinomaisesta yhteistyöstä!

Helsingissä 30. huhtikuuta 2014

Kirsi Sillanpää Esh, TtM, eMBAJohtajaYhteiskuntasuhteet ja kehittäminen toimiala, Tehy ry


OS

A I

OSA ILuentotiivistelmät (1–49)

OS

A I

1. Harriet Finne-Soveri, geriatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori THL

Palvelurakenne: Kohti parempaa vanhuutta osaavan hoitohenkilöstön turvin

Palvelurakenteeksi kutsutaan sitä yhteiskunnan luomaa organisaatiota, jolla on tarkoitus vastata väestön terveydentilaa ja hyvinvointia koskeviin tarpeisiin. Tässä puheenvuorossa valotetaan kasvavan vanhusväestön tarpeita ja niitä haas-teita, joita nykypäivä ja tulevat vuodet meille asettavat.

Suomalaisista yli miljoona on täyttänyt 65 vuotta ja heistä valtaosa tulee elämään vielä pit-kään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveys 2000 ja Terveys 2011 -tutkimusten pe-rusteella suomalaisten terveet ja toimintakykyi-set vuodet ovat lisääntyneet ja lisääntymässä.

Vanhuspalvelujen, kuten säännöllisen koti-hoidon, palveluasumisen ja laitoshoidon käyttö pakkautuu yhä vanhempiin ikäluokkiin ja vähe-nee suhteessa iäkkään väestön kasvuun. Sii-tä huolimatta avun tarpeen arvellaan kasvavan vanhenevien ikäluokkien suuren koon vuok-

si. Hallituksen rakennepoliittisen ohjelman täy-täntöönpanosuunnitelma (29.11.2013) linjaa iäkkäille suunnatun laitoshoidon merkittävästi vähennettäväksi, jotta vanhukset voisivat asua kotona laitosten sijasta ja jotta 300 miljoonaa euroa säästyisi. Myös 1.7.2013 voimaan astu-nut vanhuspalvelulaki (980/2012) ohjaa kuntia samaan suuntaan – kehittämään kotona tapah-tuvaa hoitoa.

THL on selvittänyt sosiaali- ja terveysminis-teriön toimeksiannosta vanhuspalvelujen ny-kytilan ja esittää ehdotuksia siitä miten, missä ja kenelle hoivaa ja apua kannattaa kohdentaa, jotta iäkkäät saisivat tarpeidensa mukaiset pal-velut vanhuspalvelulain mukaisesti sinne, mis-sä asuvat. Ja siten, että sekä hoivattavien, että heidän omaistensa, mutta myös hoivaa tar-joavien ammattihenkilöiden hyvinvoinnista on huolehdittu. •


2. Päivi Voutilainen, TtT, dosentti, johtaja, sosiaali- ja terveysministeriö STM, sosiaali- ja terveyspalveluosasto

Vanhuspalvelulaki ja sen toimeenpanoa tukeva laatusuositus

Hallituksen esitys laiksi ikääntyneen väestön toi-mintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaa-li- ja terveyspalveluista (HE 160/2012) annettiin eduskunnalle marraskuussa 2012. Tasavallan Presidentti vahvisti lain 28.12.2012, joka tuli voi-maan 1.7.2013. Toimeenpanon tueksi annettiin uudistunut laatusuositus Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Mo-lempien ydinsisältö painottaa teemoja, joiden mieleen painamista tukee kolmen veen muis-tisääntö: varautuminen, varmistaminen ja vaikut-taminen.

Varautuakseen kuntien on työstettävä suun-nitelma toimenpiteistä ikääntyneen väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Ja va-rattava riittävät voimavarat sen toteuttamiseen. Kunnissa on mukauduttava entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. On edistettävä mahdollisim-man terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia, kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä ja niitä tukevaa yhdyskunta-suunnittelua. Tarvitaan mm. toimivia liikenne-ratkaisuja, jotka tukevat asiointia ja mielekästä tekemistä, kuten elinikäistä oppimista ja sosiaa-listen suhteiden ylläpitoa.

Laadukkaiden ja oikea-aikaisten palvelujen varmistaminen on myös keskeistä. Laadukas palvelu ylläpitää tai parantaa toimintakykyä ja lisää terveyshyötyjä, mutta turvaa myös hyvän palliatiivisen ja muun hoidon elämän loppuvaiheessa. Hyvälaatuinen palvelu on a) vaikuttavaa ja turvallista b) asiakaslähtöistä ja asiakkaan tarpeisiin vastaavaa sekä c) hyvin koordinoitua. Laadun määritelmä konkretisoi-tuu lain edellyttämänä monipuolisena tuen ja

palvelutarpeen selvittämisenä – luotettavien ja validien arviointimenetelmien käyttöä unohta-matta. Lakiin on laadun turvaamiseksi kirjattu menettelytavat ja periaatteet, joita palvelutar-peiden selvittämisessä ja vastaamisessa on noudatettava.

Vaikuttaminen liittyy osallisuuteen, joka on lain ja laatusuosituksen läpileikkaava periaate. Iäkkäiden äänen on kuuluttava nykyistä parem-min päätöksenteossa, joka koskee heitä. Osal-lisuus ja vaikuttaminen kulkevat käsi kädessä – ei ole toista ilman toista.

Eduskunta edellytti lakia vahvistaessaan, että hallitus seuraa ja arvioi tavoitteiden toteu-tumista. STM:n toimeksiannosta THL suunnitteli ja teki kyselyn Valviran kanssa kunnille ja niiden kaikille koti- ja ympärivuorokautisen hoidon toi-mintayksiköille ennen lain voimaantuloa, jotta lähtötilanne saatiin selville. Tulokset on raportoi-tu avoimesti www.thl.fi/vanhuspalvelulainseu-ranta. Kyselyt uusitaan syksyllä 2014.

Lain toimeenpanoa on tuettu eri tavoin: kou-lutuksin, materiaalein ja em. seurantatietoa tuot-taen sekä kehittämisrahoituksella. Lisäksi tehtiin aluekierros, joka sisälsi 12 koko päivän mittais-ta koulutustilaisuutta, yhdessä THL:n, Suomen Kuntaliiton, Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa. Toimeenpanon tehostamiseksi on tu-ettu kuntien kehittämishankkeita. Ennen lain voimaantuloa käynnistyi pilotti osana Ikäkaste -hanketta, ja sittemmin on tuettu kahdeksaa ke-hittämishanketta. Materiaaliin sisältyy myös laa-tusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Materiaalit löytyvät STM:n verkkosivuilta. •


OS

A I

3. Heikki Paakkonen, TtT, esh, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

Vanhus ensihoidon asiakkaana

Ei luentotiivistelmää •


4. Jouko Laurila, LT, geriatrian dosentti, HUS

Ikäihminen päivystyspoliklinikalla ja erikoissairaanhoidossa

Täysin seulomattomassa päivystyspotilas-aineistossa noin joka viides potilas on iäkäs, mutta erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla heidän osuutensa on merkittävästi suurempi. Työikäisiin verrattuna iäkkäät tulevat päivys-tykseen useammin ambulanssilla ja ovat siellä kauemmin. Kun työikäisistä osastohoitoon jää noin joka seitsemäs, iäkkäistä jää noin puo-let. Iäkkäistä otetaan selvästi enemmän labo-ratorio- ja kuvantamistutkimuksia, mutta siitä huolimatta diagnoosi osuu useammin harhaan. Miksi näin?

Jo 70-vuotiaalla on keskimäärin kolme pit-käaikaissairautta. Ne kaikki tuovat mukanaan poikkeavia tutkimuslöydöksiä ja myös runsaas-ti säännöllistä lääkitystä: helposti yli kymmenen lääkettä. Sairauksien ja säännöllisten lääkkeiden takia iäkkäillä on myös enemmän poikkeavia kuvantamis- ja laboratoriolöydöksiä. Terveellä-kään 90-vuotiaalla on vain harvoin täysin nor-maali keuhkokuva tai sydänfilmi, ja erilaiset poikkeavat löydökset johtavat terveydenhuol-tohenkilöstöä helposti harhaan. Iäkkäiden diag-nostiikassa ja hoidossa törmää toistuvasti myös kommunikaatiovaikeuksiin, joiden taustalla on vaihteleva kirjo erilaisia sairauksia, kuten aisti-vajeita, afasiaa tai muistisairauksia.

Diagnostiikka on työikäisiä haastavampaa myös siksi, että iäkkäillä tavallistenkin sairauk-sien oireet ovat usein epäspesifejä. Tyypillisiä päivystykseen tulosyitä ovat jalkojen kantamat-tomuus, yleistilan lasku tai äkillinen sekavuus, jotka eivät sinällään kerro juuri mitään taustalla olevasta sairaudesta. Se saattaa käytännössä

olla mitä tahansa virtsatieinfektiosta sydänin-farktiin tai vakavasta suolistoverenvuodosta hy-pertoniseen kriisin. Samasta syystä iäkkäiden tarjoutuvat oireet sopivat huonosti päivystyksis-sä nykyisin laajasti käytettyyn triage-arviointiin. Kokemus on, että iäkkäät arvioidaan herkästi vähemmän kiireellisiksi, vaikka kansainvälisten tutkimusten mukaan juuri heidän päivystys-käyntinsä edellyttäisivätkin keskimääräistä kii-reellisempää arviota.

Iäkkäiden diagnostiikkaa ja hoitoa mutkis-taa usein myös heidän nopeasti hiipuva reservi-kapasiteettinsa, erilaiset – päivystyksessä tai jo aiemmin tehdyt – hoitolinjaukset ja joskus myös ristiriitaiset toiveet. Vanhimpien, hauraimpien ja etenkin muistisairaiden kohdalla saattavat vakiintuneetkin hoitomuodot, kuten endosko- piat, angiografiat ja trombolyysit, osoittautua liian kajoaviksi.

Osastohoidossa juuri iäkkäät kärsivät eni-ten erilaisista komplikaatioista. Noin 10–20 prosenttia saa sairaalahoidon aikana äkillisen sekavuustilan, joka ilmaantuessaan keskimää-rin kaksinkertaistaa koko hoitojakson pituuden. Myös muut komplikaatiot, kuten sairaalainfek- tiot, kaatumiset ja painehaavat ovat selvästi työikäisiä yleisempiä.

Kotiutus on usein haasteellista, ja sen suun-nittelu on aloitettava ajoissa. Se edellyttää usein saumatonta yhteistyötä monen eri tahon, kuten omaisten, kotihoidon, sosiaalityön ja kuljetuk-sen kanssa. Kotihoito-ohjeet pitää esittää niin, että myös iäkäs ne ymmärtää, ja ne olisi annet-tava aina myös kirjallisina mukaan.•


OS

A I

5. Merja Perankoski, puheenjohtaja, Suomen Röntgenhoitajaliitto ry

Ikääntyvä potilas kuvantamistutkimuksissa

Vuosina 2000–2030 yli 65-vuotiaiden määrä kas-vaa 78,7 prosenttia. Alzheimerin taudista on ikääntymiseen liittyen tulossa uusi kansantauti. Lonkkamurtumia esiintyi Suomessa 1970-luvun alussa vuosittain noin 2 000, 30 vuoden kuluttua määrän ennustetaan olevan yli 19 000.

Ikääntyessä elimistön fysiologia muuttuu. Fy-siologisten muutosten ja eri sairauksien takia vanhukset kuuluvat kuvantamistutkimuksissa käytettävien tehosteainereaktioiden (varjoaine) riskiryhmään. Iäkkään potilaan tehosteainetutki-muksessa korostuu mm. tarpeellisesta ja oikeasta nesteytyksestä huolehtiminen. Hoitohenkilöstön lääkehoidon aktiiviseen osaamisalueeseen oli-si kuuluttava tehosteaineiden käytön vaikutukset sekä radiologisiin toimenpiteisiin liittyvät esival-mistelu- sekä jälkihoito-ohjeistukset.

Kipulääkkeiden käyttö radiologisissa toimen-piteissä vaatii hoitotiimiltä ajantasaista, aktii-vista tietotaitoa. Röntgenhoitajien lääkehoidon osaamisen olisi sisällettävä mm. perustiedot ja taidot kipulääkityksestä, nesteytyksestä sekä esimerkiksi perusteet lääkkeiden haitallisista yhteisvaikutuksista.

Ikääntyvän potilaan kuvantamisessa koros-tuvat esimerkiksi potilaan kivut, rajoittuneet lii-keradat sekä nivelrikko ja osteoporoosi. Potilaan asettelu tutkimusprojektioihin ja paikallaan pysy-minen vaativat röntgenhoitajalta motivaatiota ja kekseliäisyyttä. Sädetutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon mm. röntgensäteiden lä-päisykyky hauraassa luustossa sekä säteilysuo-jainten käyttö.

Röntgenosastoilla tutkitaan ja hoidetaan yhä iäkkäämpiä ja monisairaampia potilaita. Menetel-mät kehittyvät, prosessien tarkastelulla pyritään

kasvaviin potilasvirtoihin ja potilaan hoitoket-juista karsitaan kaikki ns. turha pois. Sairaalaan joutuminen saattaa olla ikääntyneelle ahdista-va kokemus, toimenpiteeseen tai tutkimukseen liittyvistä tunteista puhumattakaan. Potilaan oh-jaamisessa korostuu sanaton viestintä. Henkilö-kunnan persoonallisuus, tapa puhua ja koskettaa sekä rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri ovat ra-diografiatyön perusasioita. Ruuhkaisena aikana vaaditaan kärsivällisyyttä ja aitoa empatiaa, jot-ta jaksamme kuunnella potilasta, ohjata hitaasti ja kovalla äänellä moneen kertaan samalla, kun tutkimukseen on varattu aikaa 5–10 minuuttia. Viestintätilanne ulottuu usein myös potilaan saat-tajana toimivaan omaiseen.

Nykypäivän terveyspalvelujen käyttäjien halu-taan ottavan entistä enemmän vastuuta omasta terveydestään ja siihen liittyvistä tutkimus- ja hoi-totoimenpiteistä. Röntgenin potilasohjeiden vii-dakko on monelle nuorellekin haaste. Esteetön kulku selkeine opasteineen, tilavat odotusaulat, tilaa pyörätuoleille ja sängyille, väljät tutkimus-huoneet, säädettävä valaistus, ajanmukaiset apuvälineet tai mahdolliset eriasteiset seuranta-tilat ovat puutteellisia useassa röntgenissäkin. •

Lähteitä:Martelin T., Sainio P., Koskinen S. (2004) Ikääntyvän väes-tön toimintakyvyn kehitys. Teoksessa Ikääntyminen voima-varana. Tulevaisuusselonteon liiteraportti 5. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 33/2004. Helsinki.

Taam-Ukkonen M., Saano S. 2010. Turvallisen lääkehoidon perusteet. WSOYpro Oy. Helsinki.

Turvallinen lääkehoito. 2006. Valtakunnallinen opas lääke-hoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.32412.


6. Veli Kairisto, osastonylilääkäri, TYKSLAB, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Laboratoriotutkimusten viitevälit ikääntyneillä

Ikääntymiseen liittyvät muutokset laboratoriotutki-musten tulostasoissa, siltä osin kuin niitä on osoi-tettu, ovat yleensä liukuvia ja mitään tarkkaa ikään perustuvaa rajaa ei ole mahdollista määrittää. Eu-roopan unionin ”in vitro” -diagnostiikkadirektiivin mukaisesti analyysijärjestelmien valmistajat ovat vastuussa viitearvojen tuottamisesta. Viitearvot tuo-tetaan yleensä terveille työikäisille henkilöille, mikä muodostaa ristiriidan sille, että suurin osa labora-toriotutkimusten käytöstä ja tulkinnasta suuntautuu kuitenkin vanhuksiin.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tavallisten kliiniskemiallisten ja hematologisten tutkimusten vii-tearvot perustuvat edelleen suurelta osin yli kymme-nen vuotta sitten tehtyyn NORIP (Nordic Reference Interval Project) tutkimukseen, johon Suomestakin osallistui lähes kolmekymmentä laboratoriota ja lä-hes tuhat viitehenkilöä. Projektin ansiosta eri labora-torioiden välillä esiintyneet erot laboratoriotuloksissa saatiin poistettua ja viitevälit harmonisoitua perusta-son tutkimusten osalta. NORIP-tutkimuksessa kiinni-tettiin erityistä huomiota viitehenkilöjen ikäjakaumaan siten, että myös vanhimmat ikäluokat tulisivat edus-tetuiksi. Suuren viitehenkilöjen määrän vuoksi pie-netkin ikääntymiseen liittyvät muutokset saatiin esiin. Esimerkiksi veren hemoglobiinin suhteen oli miehil-lä havaittavissa ikääntymiseen liittyvä laskeva trendi, kun taas naisilla hemoglobiinitasot hieman nouse-vat ikääntyessä. Tilastollisesti merkitsevä tasoero on kuitenkin erotettava lääketieteellisesti merkitseväs-

tä tasoerosta, niinpä perussuositukseksi tuli käyttää hemoglobiinille iästä riippumatta samoja viitevälejä, erikseen naisille ja miehille. Perustutkimusten osal-ta NORIP-tutkimuksessa havaittiin merkittävää ikään liittyvää tulostason muuttumista seuraavien analyyt- tien osalta: (Ks. kuva alla).

Kliiniset laboratoriot huolehtivat tulosten tuotta-misen lisäksi siitä, että tuloksen yhteydessä anne-taan tieto siitä, millaisen tuloksen potilaan kanssa samanikäinen ja samaa sukupuolta oleva terve hen-kilö todennäköisesti saisi. Lääkärin kokemuksen ja tiedon varaan yleensä jää arvio siitä, mihin suuntaan ja miten paljon sairaus voi tulokseen vaikuttaa. Tällai-sessa päättelyssä ikääntymisen vaikutusta on vaikea erottaa sairastavuuden aiheuttamasta vaikutuksesta.

Merkittävin osa ikääntymiseen liittyvistä tai liit-tyviksi luulluista viitevälimuutoksista liittyy sairas-tavuuden lisääntymiseen ikääntymisen myötä. NORIP-tutkimuksessakin oli vaikeata löytää viitehen-kilöiksi ikääntyneitä, jotka olisivat olleet täysin tervei-tä ja jotka eivät olisi käyttäneet mitään lääkehoitoa. Siksi NORIP-tutkmuksessa todetut suhteellisen vä-häiset ikääntymiseen liittyvät muutokset johtunevat ”superterveiden” vanhusten valikoitumisesta tutki-mukseen. Käytännön kliinisessä työssä kroonisen taudin ja lääkehoidon vaikutus laboratoriotulokseen on otettava huomioon suhteutettaessa tulosta käy-tettävissä olevaan viiteväliin. Vanhuksilla tällaista suhteutusta tarvitaan paljon useammin kuin työikäis-ten laboratoriotuloksia tulkittaessa. •

Seuraavilla analyyteillä kliinisesti merkittävänä pidettävää ikääntymiseen liittyvää muutosta taas ei todettu: Bilirubiini, Kalsium, Kreatiniini, Rauta, Glukoosi, HDL-Kolesteroli, Kalium, Magnesium, Natrium, Fosfaatti (naiset), Proteiinit, Triglyseridit, Transf. rautasaturaatio (miehet), Uraatti (miehet), ALAT, ASAT, CK (naiset), AFOS, Amylaasi, Haima-amylaasi, Hb, Hkr (naiset), Hb, Hkr (miehet), Erytrosyytit, MCV, MCH, Leukosyytit, Trombosyytit.

NORIP-analyytit, joilla ikääntymiseen liittyvä muutos todettiin

Ikääntymiseen liittyvä muutos

Albumiini

Kalsium, albumiinikorjattu

Kolesteroli

LDL-kolesteroli

Fosfaatti (miehet)

Urea

Transferriinin rautasaturaatio (naiset)

Uraatti (naiset)

CK (miehet)

GT

LD


OS

A I

7. Riku Nikander, gerontologian professori, johtaja, GeroCenter-säätiö

Hyödyt kuntoutuksen nopeasta aloittamisesta



8. Annmari Kainulainen, TtM, ft, ylihoitaja, KYS, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

Turvallinen siirtyminen erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon

Terveydenhuollossa potilaan siirtyminen pai-kasta toiseen, hoitoketjun prosessista toiseen, aiheuttaa usein ongelmia sekä vaaratilantei-ta potilasturvallisuudessa. Nämä vaaratilanteet ovat esimerkiksi: tieto ei siirry potilaan mukana, potilaan toimintakykyisyyttä ei pystytä ylläpitä-mään, omaisten tai läheisten turvaverkko jää hyödyntämättä tai sitä ei ole.

Akuutti sairastuminen on usein alku van-huksen pysyvälle laitoshoidolle. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa olemme kiinnittä-neet huomiota ja tehostaneet potilaan kotiu-tumista ja siirtymistä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Viimeisin hanke on ollut päivystyksen kehittämisen yhteydes-sä Kotoa kotiin -hanke. Sen tuloksena syntyi uudenlaisia toimintoja kuten kotiutuksen tar-kistuslista, lääkehoidon arviointi sekä tiedon-siirron varmistaminen ISBAR-rakenteella. Näin voimme entistä paremmin varmistaa potilai-den turvallisen siirtymisen sairaalasta jatko-hoitoon tai kotiin.

Kotoa kotiin -hankkeen yhteydessä kehi-timme myös kuntouttavaa työotetta moniam-matillisesti, ja kehittäminen jatkuu edelleen. Tavoitteena on kuvata yhtenäiset hoitokäytän-nöt, tehostaa potilaan kuntoutumista mahdol-lisimman varhaisella mobilisoinnilla, edistää henkilökunnan valmiuksia kuntoutumisen tuke-

misessa, kehittää kuntouttavaa työotetta tuke-vaa kirjausta sekä tehostaa moniammatillista yhteistyötä.

Kuntouttavassa työotteessa korostetaan seuraavia asioita • Kuntouttava työote on hyvin yksinkertaista, mikä tarkoittaa varhaista mobilisaatiota.

• Kuntoutus kuuluu kaikille ammattiryhmille, ei vain fysioterapeuteille.

• Kuntoutuksen viiveiden minimointi – kuntoutus aloitetaan heti akuutin hoidon yhteydessä.

• Lähtökohtana on aina potilaan aikaisempi liikkumis- ja toimintakyky sekä selviytyminen kotioloissa.

• Kuntouttavaan työotteeseen sisältyvät myös neste- ja ravitsemustilan arviointi, lääkehoidon tarkistaminen, muistin arvioiminen sekä päihteiden käytön selvittäminen.

• Potilaan viiveetön siirtyminen kuntouttavaan yksikköön.

Yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa sovitaan työnjako, jonka avulla varmistetaan potilaan turvallinen siirtyminen hoitoketjussa prosessista toiseen sekä kotiutuminen ja selviy-tyminen kotona. •


OS

A I

9. Soila Nordström, vanhuksen tytär

Omaisena vanhuksen hoitopolun eri vaiheissa

Vanhus: Ei-muistisairas, hoitopolun mutkissa oman kodin omatoimisuudesta, kotihoidon ja kolmannen sektorin asiakkuuksien kautta erikoissairaanhoidon asiakkaaksi, sittemmin potilaaksi ja edelleen perusterveydenhuoltoon ja saattohoitoon.

Hoitopolun ajallinen kesto noin puolitoista vuotta.

Tytär: Vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä, kokopäiväisessä työssä. Puhelinyhteys = elämänlanka. Omaisen läsnäolemattomuus ei ≠ välinpitämättömyys


10. Hanna Ahonen, sosiaalineuvos, Valvira

Palvelujen hyvän laadun varmistaminen omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan avulla



OS

A I

11. Kristiina Matikainen, TtM, erityisasiantuntija, Hoiva-asumisen palvelut, Vantaan kaupunki

Vantaan oman toiminnan ja ostopalveluiden laatutason ja saumattomuuden varmistaminen omavalvonnalla

Vantaan kaupungin Hoiva-asumisen palvelut jär-jestää pitkäaikaista, ympärivuorokautista hoivaa yli 1 000 vantaalaiselle ikääntyneelle. Kaupunki tuottaa palvelun itse tai se hankitaan yksityisiltä palveluntuottajilta. Ikääntyneiden pitkäaikaises-ta asumispalvelusta tuotetaan 30 omana ja 70 % ostopalveluina. Hoiva-asumisen palvelujen stra-teginen tavoite on, että asiakas saa laadukasta palvelua riippumatta siitä sijoittuuko hän omaan vai ostopalveluun.

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tuke-misesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalve-luista velvoittaa kunnan järjestämään palvelut, ja kunta myös vastaa tuottamiensa ja muilta hank-kimiensa palvelujen laadusta. Laki edellyttää, että kunta seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista.

Palvelujen järjestäjänä Vantaa toteuttaa pit-käaikaisen ympärivuorokautisen asumisen han-kintaprosessin ja muotoilee hankintasopimukset siten, että hyvä laatu on keskiössä. Sopimuk-sen liitteenä olevassa palvelukuvauksessa mää-ritellään tarkasti palvelua, laadunhallintaa ja johtamista koskevat laatuvaatimukset. Palve-luntuottajien on esitettävä määritellyt ja doku-mentoidut keskeiset laatutavoitteensa. Heidän on arvioitava säännöllisesti hoitoyksikön toimin-nan tuloksia asiakas-, prosessi-, henkilöstö- ja talousnäkökulmista. Palveluntuottajat sitoutu-vat antamaan toimintayksikön RAI-tulokset Hoi-va-asumisen palveluiden käyttöön. He sitoutuvat myös osallistumaan kaupungin tekemiin asia-kas- ja omaistyytyväisyyskyselyihin.

Toimiva sopimusohjaus sekä laadukkai-den palvelujen tuottaminen ikääntyneille edel-lyttävät kumppanuutta. Laadunvalvonta on palvelujen jatkuvaa kehittämistä yhteistyönä

palvelujen järjestäjän ja tuottajien kesken, ja se perustuu keskinäiseen luottamukseen. Vantaa toteuttaa laadunvalvontaa säännöllisillä, vuo-sittaisilla laadunvalvontakäynneillä alueensa ja sopimuskumppaniensa kaikissa yksiköissä, jot-ka tuottavat asumispalveluja ikääntyneille. Pal-veluntuottajalta pyydetään etukäteen tarvittavat asiakirjat kuten omavalvontasuunnitelma, laa-dunvalvontalomake sekä henkilöstöluettelo. Val-vontakäynnistä tehdään laadunvalvontaraportti ja määritellään mahdolliset jatkotoimenpiteet ja tiedoksiannot.

Hoiva-asumisen palvelut järjestää palvelun-tuottajille kaksi kertaa vuodessa seminaarin, jos-sa käsitellään palvelujen sisällön kehittämistä, sopimusasioita, hyviä toimintakäytänteitä sekä palvelurakenteen kehittämiseen liittyviä asioita.

Hoiva-asumisen palvelut toteuttaa sisäistä ja ulkoista auditointia. Vantaa on aloittanut myös ulkoisen auditoinnin niin, että ostopalvelutuotta-jan yksikön edustajat muodostavat auditointipa-rin kunnan vastaavaa palvelua tuottavan yksikön kanssa. Vuonna 2013 kaksi yksityistä tehostetun asumispalvelun palveluntuottajaa auditoi kunnan oman toiminnan kaksi tehostetun asumispalve-lun yksikköä. Vuonna 2014 ulkoista auditointia jatketaan. Lisäksi ulkoisen auditoinnin jatkumo-na toteutetaan vuoden 2014 aikana työntekijä-vaihtoa Vantaan omien ja ostopalveluyksiköiden välillä.

Vantaa seuraa omavalvontasuunnitelmien toteutumista osana palvelujen laadunvalvon-taa ja kehittämistä edellä kuvatuilla seuranta-työvälineillä. Tavoitteena on löytää ja levittää hyviä käytänteitä sekä yhtenäistää toimintata-poja yhteistyössä palveluja tuottavien toimijoi-den kanssa. •


12. Jaana Laitinen-Pesola, THM, toiminnanjohtaja, Hoiva-alan palveluntuottajat ry

Yksityissektorin omavalvonta



OS

A I

13. Marjatta Aittolahti, YTM, ylitarkastaja, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto

Ikäihmisten palvelujen ohjaus ja valvonta



14. Helena Mönttinen, ryhmäpäällikkö, esittelijäneuvos, Valvira ja Kirsi Markkanen, THM, kehittämispäällikkö, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonta

• Milloin terveydenhuollon ammattihenkilöä koskeva ilmoitus Valviralle on tehtävä?

• Ilmoituksella vireille tulleen asian käsittelyprosessi

• Valvontaseuraamukset


OS

A I

15. Kirsi Sillanpää, Esh, TtM, eMBA, johtaja, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

Osaamisen johtamisella työhyvinvointia ja tuloksellisuutta

Henkilöstö on organisaatioiden tärkein resurssi. Inhimilliseen pääomaan, henkilöstön osaamiseen on sidottuna merkittävä taloudellinen panos. Johtamisen onnistumisen kannalta on keskeis-tä, että tuota pääomaa osataan käyttää oikein ja siitä huolehditaan antamalla jokaiselle mahdol-lisuus oppia uutta ja kehittyä koko työuran ajan työhyvinvointiin panostavassa organisaatiossa. Työilmapiiri, joka kannustaa osaamisen jakami-seen, jatkuvaan oppimiseen ja kehittymiseen on tyypillistä mm. vetovoimaisissa työpaikoissa.

Tulevaisuudessa osaamisen johtaminen ja sii-nä onnistuminen on keskeinen menestystekijä. Julkisen talouden kestävyysvaje, väestön ikään-tymisestä johtuva huoltosuhteen huononeminen, huoli työvoiman riittävyydestä sekä työelämän laatukysymykset edellyttävät rakenteellisten muutosten lisäksi toiminnan uudelleen organi-sointia. Se taas edellyttää onnistumista osaami-sen johtamisessa, jotta potilaat/asiakkaat saavat jatkossakin laadukkaita palveluja. Tavoitteena on oltava, että ”oikeat henkilöt tekevät koulutustaan vastaavaa työtä kerralla oikein”. Meillä ei ole va-raa hukata koulutetun hoitohenkilöstön osaamis-ta, vaan sitä on vaalittava ja kehitettävä jatkuvasti, tulevaisuuden osaamisvaatimusten mukaisesti. Osaamisen tehokas hyödyntäminen on perustel-tua jo pelkästään taloudellisista syistä.

Osaamisen johtamiseen liittyy vastuu orga-nisaation kyvykkyydestä kuten toimintakulttuu-rista, rakenteista ja toimivista verkostoista sekä henkilöstön osaamisen kehittämisestä. Ne kaik-ki edellyttävät näkemyksellisyyttä, miten toimin-taympäristö muuttuu ja miten erilaiset muutokset vaikuttavat osaamiseen ja sen uudistumistar-peisiin. Osaamista on kehitettävä tulevaisuuden

suuntaisesti. On tärkeää arvioida ja käydä kes-kustelua siitä, miten tulevaisuuden kehityskulut vaikuttavat osaamiseen. Muutostarpeita voidaan tarkastella kysymyksin: Mikä on organisaatiom-me keskeisintä osaamista nyt? Millaista osaa-mista tarvitaan tulevaisuudessa? Kehitämmekö osaamista oikeaan suuntaan? Millä osa-alueil-la osaamisen on oltava parempaa? Jos muute-taan strategiaa, miten osaamisen on muututtava ja uudistuttava?

Henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi ovat nousseet yhä tärkeämmiksi kilpailukyvyn ja menestymisen tekijöiksi. Kansten (2005) mu-kaan henkilöstön hyvinvoinnilla ja yrityksen ta- loudellisella menestymisellä on selvä yhteys. On laskettu, että yritykset voivat saada 10–20-ker-taisena takaisin rahat, jotka ne sijoittavat työ-hyvinvoinnin parantamiseen. Työhyvinvoinnin ja osaamisen johtamisen yhteys on merkittävä. Jokaisella on oltava työssään tarvittava osaa-minen. Sen puuttuminen johtaa työn hallinnan tunteen menettämiseen ja pahimmassa tapauk-sessa työuupumukseen.

Ympäröivä maailma muuttuu, teknistyy ja monimutkaistuu. On pystyttävä uusiutumaan jatkuvasti. Yritysten ja organisaatioiden arvoissa ja strategioissa korostetaan osaavan henkilös-tön merkitystä menestymisen mahdollistajana. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tuloksellinen toi-minta riippuu yhä enemmän osaamisesta, osaa-misen hyödyntämisestä ja kyvystä oppia uutta, uusiutua. Ne työnantajat, jotka näkevät henki-löstön osaamisen liiketoimintaa kasvattavana ja edistävänä tekijänä, kehittävät työhyvinvoin-tia edistävää osaamisen johtamista, rakenteita ja toimintatapoja – ja onnistuvat. •


16. Hannu Koskinen, everstiluutnantti evp.

Pojasta äidin hoitajaksi

LähtökohtaIsä kuoli aivoverenvuotoon 91-vuotiaana vuonna 2003. Aivoverenvuoto oli kolmas neljän vuoden sisällä. Äiti jäi yksin 87-vuotiaana, 69-vuotisen avioliiton jälkeen. Hän asui Tampereella asunnos-sani, jonka olin saanut vanhemmilta lahjoitukse-na vuosia aikaisemmin. Itse asuin perheineni Lahdessa, josta on matkaa Tampereelle 135 km.

Olin tutustunut Tampereen vanhuspalveluihin jo isän invaliditeetin myötä. Anoin vanhemmille-ni sosiaalisesti tuettua taksikorttia useita kertoja tuloksetta. Sitkeys palkittiin ja lupa heltisi. Liik-kuminen toi laatua vanhusten elämään. Entä jos olisin luovuttanut ensimmäiseen ei-sanaan?

Kuolema paljasti avuttomuuttaIsän kuoltua tiivistin käyntini viikoittaisiksi, koska äiti oli melko avuton yksin jäätyään. Arvelin sen johtuvan leskeytymisen tuomasta yksinäisyy-destä. Äidillä oli vaikeuksia hoitaa arkisia asioi-ta kuten nostaa rahaa viereisestä pankista. Isä oli hoitanut kaikki talouteen ja rahaliikenteeseen liit-tyvät asiat. Hoidin pankkiasiat ja suuremmat os-tokset. Äidillä oli pieni kassa omassa käytössään.

Neuvottelin vanhuspalveluiden kanssa, ja äiti sai yhden hoitajakäynnin viikossa. Nope-asti alkoi ilmetä rahan katoamista – kiusallista. Asia selvisi suorittamassani kotitarkastuksessa – äiti piilotti rahaa. Sattui muitakin muistiin liit-tyviä kommelluksia. Toimitin äidin lääkäriin. Hän selvisi testeistä, huippumuisti, asiaa ryhdyttiin seuraamaan. Vanhustyön käyntejä lisättiin 2–3 kertaan viikossa. Vietin äidin luona muutaman yön kuukaudessa. Muuten tilanne jatkui: sähköt ja keittolevyt jäivät päälle – alumiiniastioita mik-rossa – ruokaostokset pilaantuivat jääkaapissa – ruoka jäi usein syömättä. Vanhuspalveluista li-sättiin käyntikertoja ja ruokailua valvottiin.

Muistisairaan ongelmiaMuistin heikentyessä tuli huoli äidin kulkemises-ta. Tilanne oli aika paha, kun avaimet alkoivat unohtua kotiin. Käynteihin sisällytettiin ulkoilu-tus kerran viikossa. Vuonna 2004 ryhdyin äidin edunvalvojaksi.

Kotona oleminen alkoi olla ongelmallista, ja muistin tueksi laitoimme lappuja eri paikkoihin. Puhelimeen tallennettiin tärkeät numerot, mut-ta soittaminenkin kävi vaikeaksi. Usein puhelin unohtui pöydälle linja avonaisena.

Äidillä alkoi olla huimauskohtauksia, ja käynti-kertoja lisättiin vähitellen viikon jokaiseksi päiväk-si. Jatkoin osaltani hoitamista ja lisäsin käyntejäni sekä neuvottelin vanhuspalvelun kanssa äidin saamisesta vanhainkotiin. Muutaman kerran löy-dettiin mustelmia kaatumisen seurauksena.

Toiminta oli jojottelua – välillä poistettiin hoi-topäiviä henkilöstön vähyyteen tai lomiin ve-doten ja pyydettiin tiivistämään omia käyntejä. Vaikka avun tarve lisääntyi huomattavasti, hoi-topaikkaa ei tahtonut löytyä. Toukokuussa 2007 äiti kaatui kotona ja katkaisi kätensä. Hoitopaik-ka löytyi heinäkuussa 2007 Koukkuniemen van-hainkodista. Äiti viihtyy siellä, ja olen hoitoon erittäin tyytyväinen.

Mieleen jääOmaiset hoitavat vanhuksiaan kykyjensä ja halu-jensa mukaisesti. Lapset ottavat vastuuta, mutta vaatimus osallistua vanhempien hoitoon, jopa lo-maa tai virkavapautta ottamalla, on kyllä äärim-mäinen keino.

Omalta osaltani olen käynyt läpi järjestel-män kykyjä ja haluja vastata lakisääteisistä vel-voitteista. Vanhusta olisi hoidettava siellä, missä olosuhteet ovat hyvät. Ratkaisevaa on kunto ja kyky toimia kotona yksin. •


OS

A I

17. Hanna Jensen, VTM, Sanoma

940 päivää isän muistina



18. Maarit Väisänen, projektivastaava (sosionomi amk, YTM), VALOT II-hanke, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry

Omaishoitaja voimavarana ja yhteistyökumppanina

Omaishoidon asema on muuttunut viimei-sen vuosikymmenen aikana merkittävästi, kun ikääntyvien määrä on kasvanut ja palvelura-kenne muuttunut avopainotteiseksi. Yhteiskun-nallisessa keskustelussa omaishoito nähdään taloudellisesti edullisena vaihtoehtona. Omaiset ovatkin merkittävä voimavara sairastuneiden, vammautuneiden ja iäkkäiden hoidossa, turva-ten yksilöllisen hoivan. Jopa 300 000 henkilöä toimii läheisensä pääasiallisena auttajana. Heis-tä vain osa saa omaishoidon tukea.

Kotona toteutetaan yhä vaativampaa ja si-tovampaa hoivaa. Samaan aikaan suuri osa omaishoitajista on itsekin iäkkäitä. Omaan ikääntymiseen liittyvät haasteet ja läheisen avuntarve muodostavat yhtälön, joka ei ole yk-siselitteinen. Tavallisin taidoin läheistään hoitava omainen kohtaa monia vaatimuksia. Harvalla on kokemusta avustamisesta päivittäisissä toimis-sa, käytösoireista, lääkehoidon toteuttamisesta, ergonomiasta, kuntouttavasta hoitotyöstä, mo-niammatillisesta yhteistyöstä, sosiaalietuuksista ja palveluista tai apuvälineistä. Läheisen sairaus herättää kysymyksiä ja sitoo kotiin. Yhteydenpi-to moniin eri ammattilaisiin jää usein omaishoi-tajan vastuulle.

Omaisilla on arvokasta tietoa läheisistään, ja asiantuntijuus kasvaa ajan kuluessa. Tiedot hoi-vatilanteen vaativuudesta ja sitovuudesta, avun tarpeessa tapahtuvista muutoksista sekä arjen haitoista ovat arvokkaita mm. terveydenhuol-lossa työskenteleville ammattilaisille.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa omaishoita-jan asema on kuitenkin määrittämätön. Omai-nen tai omaishoitaja ei ole selkeästi asiakas, vaan hänen roolinsa muotoutuu hoidettavan kautta. Työntekijöiden on hankala mieltää, mi-ten omaishoitajiin suhtaudutaan ja kuinka pit-

källe heidän hyvinvointiaan huomioidaan, sillä pääasiallisena tavoitteena on ollut hoi-taa ja tukea vammautunutta tai sairastunut-ta. Omaishoitajalla ei ole esimerkiksi oikeutta saada läheisensä terveystietoja ilman potilaan suostumusta.

Mikkelin seudulla toimineessa VALOT-hankkeessa nostettiin edellä mainitut asiat tarkas-teluun. Terveydenhuoltoon kehitettiin omais- hoitotilanteet tunnistava ja omaishoitajia val-mentava moniammatillinen toimintamalli, jossa omainen nähdään voimavarana ja yhteistyökump-panina. Malli perustuu hankkeessa toteutettuun selvitykseen, jossa omaishoitajat kertoivat ko-kemuksiaan terveydenhuollon toimivista käytän-nöistä sekä kehittämistarpeista. Toimintamallin osa-alueet ovat: 1) omaishoitotilanteen tunnis-taminen 2) yhteistyön käynnistäminen omaisen kanssa 3) selvityksen tekeminen terveyden-huollossa 4) omaisen ohjaaminen 5) kotiutuksen valmistelu yhteistyössä ja 6) sopiminen suunnitel-mien tarkistamisesta ja seurannasta.

Omaishoitajan huomioiminen yhteistyö-kumppanina merkitsee muutoksia työtavois-sa ja asenteissa. Yhteistyökumppanin roolissa omaishoitaja on tarpeineen otettava huomioon, kun tukipalveluja järjestetään ja vastuita ja teh-täviä jaetaan sekä sovitaan tavoitteista. Vastuu-työntekijän rooli perheen tukemisessa nousee tärkeäksi.

Omaishoitajan näkeminen voimavarana ja yh- teistyökumppanina ohjaa palvelujärjestelmää perhelähtöisen työskentelyn suuntaan. Omais- hoitoperhe on oman elämänsä asiantuntija, joka tuntee omat ongelmansa ja pystyy arvioimaan avun ja tuen tarpeensa sekä tietää sairauden vai-kutukset arkeen ja ympäristöön. •


OS

A I

19. Elli Aaltonen, YTT, ylijohtaja, Itä-Suomen aluehallintovirasto

Voiko omaishoito olla kotihoidon pelastaja?

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuonna 2012 hallitusohjelman mukaisesti työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia Suomen ensimmäinen kan-sallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Se luo-vutettiin maaliskuussa 2014. Toimin kyseisen työryhmän puheenjohtajana ja aiemmin selvi-tyshenkilönä tekemässä esitystä sosiaali- ja ter-veysministerille omaishoidon kehittämiseksi.

Kehittämisohjelman lähtökohta on, että omaishoitaja on monen ikääntyneen, vammaisen tai pitkäaikaissairaan kotona asumisen keskei-nen toteuttaja. Avohoitoon ja kotihoitoon painot-taminen ei onnistu ilman 350 000 omaishoitajaa. Kun tavoitteena on, että yli 75-vuotiaista asui-si kotona jopa 95 % ja vuodeosastoilla ja van-hainkodeissa olisi entistä vähemmän paikkoja pitkäaikaiseen laitoshoitoon, olisi samaan aikaan kehitettävä omaishoitoa, kuntouttavaa kotihoitoa ja muistihäiriöisten palveluasumista. Omaishoi-tona tehtävän työn laskennallinen arvo vaihto-ehtoisten palvelujen kustannuksiin verrattuna on Kelassa tehdyn arvion mukaan 3,4 miljardia eu-roa vuodessa. Suurin osa tekee omaishoitotyötä ilman kunnallista omaishoidon tukea. Nykyisel-lä omaishoidon tuen kattavuudella (noin 40 500 omaishoitajaa) laskennallinen arvo on 1,7 miljar-dia vuodessa.

Kun ohjelma on täydessä laajuudessaan vuonna 2020, kehittämisohjelman kustannukset ovat 450 miljoonaa euroa vuodessa. Ohjelman realisoituessa, tuen laskennallinen arvo on noin 1,3 miljardia muita hoitomuotoja edullisempi. Ohjelman täytäntöönpano siis kannattaa. Se an-taa vakautta omaishoitajille, turvaa omaishoidon tulevaisuutta ja antaa sille entistä suuremman merkityksen osana kotihoitoa. Kun laitoshoitoa

osana laajaa valtakunnallista rakennepoliittista ohjelmaa vähennetään entisestään, omaishoito on jo valmis keino vahvistaa kotihoitoa.

Mitä omaishoidon kehittämisohjelma sitten tarjoaa? Siinä esitetään säädettäväksi sopimus-omaishoidosta. Laissa säädeltäisiin sopimusomaishoidon edellytyksistä, omaishoitosopimuk-sesta sekä hoitopalkkioiden valtakunnallisista saantiperusteista, palkkioluokista ja palkkioiden määristä sekä sopimusomaishoitoa tukevista pal-veluista. Hoitopalkkiot on ohjelmassa määritelty vaativuus- ja sitovuuskriteerien mukaan. Hoito-palkkioluokkia olisi kolme. Palkkioiden tasot oli-sivat valtakunnallisia. Kaikkien hoitopalkkioiden saantiperusteet täyttävillä olisi subjektiivinen oikeus palkkioon sekä lakisääteiseen vapaa-seen. Sopimusomaishoidon aikaisia hoidettavan hoitovaihtoehtoja monipuolistettaisiin. Sopimus-omaishoitoon voi sisältyä myös aloitus- ja muita terveystarkastuksia sekä vastuutyöntekijän tukea.

Sopimusomaishoidon järjestämis- ja rahoi-tusvastuuseen esitetään kahta vaihtoehtoista mallia. Kunta vastaisi vahvennetussa kuntamal-lissa sopimusomaishoitajan ja hoidettavan palve-lujen lisäksi hoitopalkkion järjestämisestä ja saisi niitä varten valtionosuutta. Valtio vastaisi Kelan rahoitusmallissa hoitopalkkiosta ja palvelut säi-lyisivät kunnan vastuulla. Sopimusomaishoitaji-en määrää esitetään nostettavaksi 60 000:een. Muita kuin sopimusomaishoitajia ehdotetaan tuettavaksi tarpeen mukaan vuonna 2015 voi-maan tulevan sosiaalihuoltolain perusteella. Muu omaishoito on hoito- ja palvelusuunnitelmaan kirjattavaa, ilman sopimusta toteutettavaa hoitoa ja huolenpitoa. •


20. Reija Heinola, ohjelmapäällikkö, Vanhustyön keskusliitto

Eloisa ikä -ohjelma ja poimintoja hankkeista

Eloisa ikä on Raha-automaattiyhdistyksen avus-tusohjelma (2012–2017) ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Vanhustyön keskusliitto tukee ja ver-kostoi hankkeita sekä tutkii ohjelmaan osallistu-vien ikäihmisten arjen muutoksia. Ohjelmassa on 25 hanketta ja osallistujina sekä paikallisia että valtakunnallisia järjestöjä.

Lisätään ikäihmisten osallisuuttaEloisa ikä tukee ikäihmisten voimaantumista ja luo mahdollisuuksia ja edellytyksiä osallistua yhteisön toimintaan, jossa järjestöillä on keskeinen rooli. Alla hankkeita, joissa tuetaan seniorien osallisuutta. • Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistyksen Aijjoos II -hanke: ikäihmiset, työikäiset, nuoret ja lapset toimivat palvelujen ja toiminnan kehittäjinä monen sukupolven asiantuntijaryhmässä.

• Tampereen Kaupunkilähetyksen Likioma -projekti: ikäihmisten kanssa kehitetään yhteisöllistä toimintamallia Härmälän kaupunginosaan.

• Oulun Seudun Muistiyhdistyksen Vielä virtaa -hanke: muistisairauteen sairastunut voi jatkaa harrastustaan musiikki-, muistelu-, kuntosali- tai Maista ja Muista -teemakerhossa. Oma-aloitteisuus lisääntyy ja keskittymiskyky paranee.

• Kantti ry:n JADE-hanke: afrikkalaistaustaisten maahanmuuttajanaisten suunnittelema toimin-ta sisältää mm. suomen kielen, matematiikan, it-taitojen ja terveystiedon opiskelua sekä vas-tavuoroista tutustumista kantaväestöön. Ver-taistukeen pohjaavassa keskusteluryhmässä käsitellään mielen hyvinvointia.

Tiivistetään paikallista yhteistyötäSeniorien hyvän elämän toteutuminen edellyt-tää paikallisten toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä. Järjestöt tavoittavat eri elämäntilan-teissa olevia ryhmiä ja ovat kumppanina hyvin-voinnin edistämisessä.

Esimerkkejä paikallisesta yhteistyöstä. • Helsingin Diakonissalaitoksen Seniori-Vamos: etsii ja tukee ikäihmisiä, jotka ovat jääneet palveluiden ulkopuolelle tai muuten syrjään. Etsivän työn verkostot on luotu kaupungin kotihoidon, seurakunnan ja Kallio-liikkeen sekä Kallio-seuran kanssa.

• Kuurojen Palvelusäätiön MEMO-ohjelma: tehdään viittomakielisiä Cerad-muistitestejä, ohjataan muistisairaita oikeiden palvelujen piiriin, tehdään yhteistyötä julkisen sosiaali- ja terveystoimen kanssa ja jaetaan tietoa viittomakielisten muistisairaiden avun ja tuen tarpeista. Näin järjestelmä tunnistaa pienen ryhmän erityispiirteet ja palveluketju ei katkea.

Vaikutetaan asenteisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksiAmmattilaisten ja tiedotusvälineiden puheella ja asenteilla vaikutetaan siihen, miten seniorit itsen-sä näkevät. Ohjelma tuo esille ikäihmisten mo-ninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja voimavaroja. Esimerkkejä alla. • Eloisa ikä -ohjelma: teetti Taloustutkimuksella Suomalaisen ikägallupin, jonka tuloksista ilmeni asenteellinen ristiriita. Ikäihmisiä pitäisi arvostaa enemmän, mutta ikääntymistä ei nähty myönteisenä.

• SETAn Yhdenvertainen vanhuus -hanke: tuotetaan materiaalia vanhustyön ammattilaisille ja opettajille: Haluaisin pystyä kertomaan -video ja tukimateriaali, Pekan ja Einon tarina -piirrosanimaatio. Lisää http://seta.fi/yhdenvertainen-vanhuus/tukimateriaalia/

• Suomen Mielenterveysseuran Mirakle-hanke: kirjoituskilpailussa kartoitettiin taitoja ja osaamista mielen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja vahvistamisessa. Kirjoituksista koottiin julkaisu. Ilkka Haarni (toim.) Elämän konkari. Suomen Mielenterveysseura 2013. •

Tehdään yhdessä eloisaa www.eloisaika.fi


OS

A I

21. Vappu Taipale, professori, puheenjohtaja, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry

Yhteistyö voimaannuttaa – järjestötyön uusia tuulia

Yhteistyö – liian usein sana kuulostaa tylsältä, ikään kuin se tarkoittaisi vain kokouksia ja seuraa-via kokouksia, joissa kerrotaan, mitä joku taho on tehnyt. Tästä ei ole nyt kyse. Yhteistyö on toimin-taa, yhdessä tehtyä työtä. Se on voimaperäisem-pää kuin verkostoituminen, tuo tietoyhteiskunnan silmukoiden kutominen. Se on aktiivisempaa kuin kokouksissa istuminen, koska tulosta syntyy kä-sien ja ajatusten liikkeestä. Yhteistyöllä on tahto, ja suunta. Se vie asioita eteenpäin, ei umpimäh-kään, vaan päätösten suuntaan.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Tämä yksin-kertainen totuus voi jäädä pimentoon nykyise-nä itseriittoisena aikana. Jo syntyessään lapsi on valmis rakastavaan vuorovaikutukseen. Mut-ta kehittymiseen ja kasvuun tarvitaan ihmisiä hänen ympärilleen, äiti, isä, sisarukset, mum-mit ja kummit. Eläinemojen hoivassa varttuneille ihmislapsille ei kehity inhimillisen kasvun olen-naisia taitoja, kuten puhetta tai moraalia. Kun nupullaan olevat mahdollisuudet eivät saa vas-takaikua, ne kuihtuvat. Aikuiset tai vanhat ihmi-set kaipaavat samalla lailla ihmisiä ympärilleen inhimillisyytensä peiliksi.

Yhteisyys tuottaa sosiaalista pääomaa. Se on ihmisten välistä yhteisyyttä ja luottamus-ta. Ilman sitä yhteisöt kuihtuvat ja taloudellinen toiminta kärsii. Sosiaalinen pääoma on välittä-mistä ja huolenpitoa. Se merkitsee sanansa pi-tämistä ja toisten hyvinvoinnista huolehtimista. Sosiaalinen pääoma on tällä hetkellä erityisen kiinnostavaa ja tärkeää, koska on tapahtumas-sa yllättävä muutos. Globaali trendi kertoo, että ihmiset siirtyvät asumaan yksin. Sosiaalitutkijat ovat ymmällään: mitä on tapahtunut ihmiskun-nalle, joka on aina asunut yhdessä, laumoissa,

suurperheissä, kolhooseissa, kommuuneissa. Nyt traditio murtuu. Ilmiö näkyy kaikkialla, Poh-joismaat johtavat kehitystä. Se koskettaa kaik-kia ikäluokkia, yhtä hyvin nuoria kuin vanhoja. Yksin asuminen ei ole sama kuin yksinäisyys, mutta yhteydenpidosta on pidettävä eri lailla huolta. Siksi tarvitaan sosiaalista pääomaa, ja sitä on kehitettävä tietoisesti.

Järjestöt ovat olleet kaikkialla, missä ne sal-litaan, kansalaisyhteiskunnan ääni. Monet asi-at ovat syntyneet järjestöjen toimesta. Naisliike, raittiusliike, tasa-arvoliike, rauhanliike. Mutta liik-keellä ei pysytä itsestään. Järjestöt saattavat va-kiintua ja jähmettyä, niiden työntekijät leipääntyä, vaikka kutsumuksesta aloitettiin. Järjestöt saat-tavat olla pieniä, ja niihin voivat pesiytyä pienten työpaikkojen helmasynnit, naurettavat ihmissuh-deongelmat, kateus ja pikkusieluisuus. Miten py-syä elävänä ajan vaihteluissa?

Vastaus varmaan löytyy keskeisestä kysy-myksestä: miksi olemme olemassa, järjestönä tai työpaikkana. Olisiko aika katsoa avoimin silmin ympärille ja havaita innostavia asioita. Ihmisiä on paljon liikkeellä, vapaaehtoisia käsiä löytyy. Yh-teisiä asioita on enemmän kuin arvattiinkaan. Entä jos jätetään syrjään tavanomaiset kyräilyt ja avataan ovet? Entä jos katsellaan kansainvä-lisiä esimerkkejä? Omasta maastakin niitä löy-tyy. Vanhustyö ei hae oppia lastensuojelusta eikä mielenterveystyö urheilusta tai ammattiyhdistys-liike vammaisliikkeestä, mutta näinhän voisi olla. Eikä yhteistyömuotojen tarvitse olla byrokraatti-sia, vaan kevyttä sopimista kunkin panoksista. Tavoitteellisuuteen saadaan uutta jämäkkyyttä ja iloa. Ilo kantaa pidemmälle kuin ryppyotsainen jäykistely! Yhteistyö voimaannuttaa oikeasti.•


22. Merja Suominen, ETT, dosentti, projektijohtaja, Gerontologinen ravitsemus Gery ry

Ravinnon merkitys muistisairaalle

Muistisairauksien seurauksena ravitsemustila usein heikkenee ja ravintoaineiden saanti vähe-nee. Monet muistisairaat myös laihtuvat. Osalla painoindeksi on korkea, mikä ei takaa hyvää ra-vitsemustilaa tai riittävää ravintoaineiden saantia. Ruokavalion huono laatu ja yksipuolisuus tai run-sas alkoholin käyttö saattavat heikentää ravitse-mustilaa ilman painonlaskua. Myös ylipainoisen ikääntyneen ravitsemustila voi siis olla huono. Vähäinen proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti kiihdyttävät lihaskatoa ja haurastumista. Painonvaihteluiden ehkäisy, lihaskunnon ylläpito ja yksilöllinen ravitsemushoito ovat toimintaky-vyn säilymisen tukena keskeisiä, hyvän ravitse-muksen tavoitteita muistisairaalla.

Erityisesti proteiinialiravitsemus voi johtaa eli-mistön tulehdusvasteen heikkenemiseen. Sii-tä seuraa, että tulehdukset lisääntyvät ja haavan paraneminen heikkenee. Ruokavalion laadulla on tärkeä osuus aivojen ja kognitiivisen toimintaky-vyn säilymisessä silloinkin, kun muistisairaus on jo todettu. Yksittäisten ruoka- tai ravintoaineiden merkitystä terveyden edistämisessä ja muistisai-rauden ehkäisyssä on vaikea todentaa. Ruokava-lio on kokonaisuus. Paras tapa saada turvallisesti, riittävästi ja sopivassa suhteessa ravintoaineita on syödä monipuolisesti ja riittävästi.

Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutki-mus (2009–2012) toteutettiin RAY:n rahoituksella Suomen muistiasiantuntijat ry:ssä, satunnais-tetulla kontrolloidulla asetelmalla. Alkumittauk-sissa tutkittavilta kerättiin tausta-, sairaus- ja lääketiedot. Heidän ravitsemustilansa ja kog-nition tasonsa sekä toimintakykynsä, elämän-laatunsa ja puolisohoitajan kuormittuneisuus arvioitiin. Interventio koostui räätälöidystä ravit-

semusneuvonnasta, joka toteutettiin tutkittavien kotona. Lähtökohtana oli huomioida yksilölliset tarpeet ravitsemuksen suhteen.

Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa, joista 50 kuului interventio- ja 49 kontrolliryh-mään. Muistisairaiden keski-ikä oli 77,4 vuotta ja puolisoiden 75,2 vuotta. Valtaosalla muistisai-raista oli CDR-luokituksen mukaan lievä tai kes-kivaikea muistisairaus, vain 9 %:lla oli vakava muistisairaus.

Ravitsemusohjauksen seurauksena pariskun-tien ravinnonsaanti parani. Etenkin proteiinin ja kalsiumin saanti lisääntyi interventioryhmässä, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Myös muiden ra-vintoaineiden suhteen oli nähtävissä sama tren-di. Elämänlaatua mitattiin 15 D -mittarilla. Yleinen jaksaminen ja henkiset toiminnat paranivat inter-ventioryhmään kuuluvilla muistisairailla. Lisäksi he kokivat, että hengenahdistus ja depressio-oi-reet lievittyivät.

Tutkimustulokset osoittavat, että kotona asu-vien iäkkäiden ryhmä on heterogeeninen ja räätä-löityä ravitsemusohjausta tarvitaan. Se edellyttää puolestaan ravinnonsaannin arviointia. Energian ja proteiinin saannin arvioinnin helpottamiseksi on kehitetty lomake, jonka avulla voidaan arvioi-da ravinnon laatua ilman erillistä ohjelmaa. Sillä voidaan arvioida myös kalsiumin ja C-vitamiinin saantia. Tutkimuksemme perusteella useat iäk-käät ovat hyvin kiinnostuneita terveydestään ja ravitsemuksestaan ja ovat siten otollinen joukko ravitsemusohjaukselle. Usein jo pienillä ruokava-lion muutoksilla tai lisäyksillä voidaan saada po-sitiivisia vaikutuksia terveyteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun. www.gery.fi •


OS

A I

23. Annamari Nihtilä, EHL, Yliopistohammasklinikka, Helsingin kaupunki

Ikääntyvien suun terveys

Ihmisen ikääntyessä suun olosuhteet muut-tuvat ja monet vanhuspotilaat kuuluvat ham-mas- ja suusairauksien riskiryhmään. Koska vanhuksilla elimistön immuunipuolustus ja sää-telymekanismit ovat heikentyneet, suun infekti-oiden vaikutus yleisterveyteen korostuu. Suun terveys vaikuttaa oleellisesti ikääntyvien elämän laatuun – suusairaudet heikentävät toimintaky-kyä, vaikeuttavat ruokailemista ja uhkaavat yleis- terveyttä.

Vaikka hampaattomuus on Suomessa vähen-tynyt merkittävästi, Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan yli puolet yli 75-vuotiaista on hampaat-tomia, noin 400 000 henkilöä. Hampaiden luku-määrä vaikuttaa merkittävästi nielemiskykyyn ja ravitsemustilaan. Hampaattomuudesta johtuvat purentavaikeudet viittaavat usein yksipuoliseen ravintoon. Suun kuivuminen lisää nielemisvai-keuksia ja altistaa hampaiden reikiintymiselle ja iensairauksille. Kuivuminen on yleensä ikäänty-neiden käyttämien lääkkeiden sivuvaikutus.

Hyvän suun omahoidon avaimet ovat kaikil-la: suuhygieniasta huolehtiminen, tupakoimat-tomuus, terveellinen ruokavalio ja säännölliset hammashoitokäynnit. Taloudellisten ja fyysisten esteiden poistaminen hammashoitokäyntien tiel-tä on tärkeää ennaltaehkäisevää hoitotyötä. Usein

subjektiivinen hammashoidon tarve on ikäänty-neillä vähäinen. Siitä huolimatta on suu- ja ham-mastarkastuksissa käytävä säännöllisesti, jotta suusairaudet voidaan todeta ja hoitaa ajoissa.

Riittämätön suuhygienia on vanhuksilla ylei-nen ongelma. Paikatut hampaat ja proteesit sekä yleinen suun kuivuus vaikuttavat plakin kertymi-seen ja vaikeuttavat suun puhdistusta. Potilaan hoitosuunnitelmaan vaikuttaa keskeisesti, pystyy-kö hän puhdistamaan itse hampaansa. Hammas-lääkärin ja suuhygienistin vastuulla on huolehtia siitä, että suu on mahdollisimman infektiovapaa ja potilaan hampaisto helposti puhdistettavis-sa. Jokainen ikääntynyt tarvitsee yksilöllisen hoi-tosuunnitelman suun hoidossa tarvittavista apuvälineistä ja suunhoitotuotteista. Kuivaa suuta voidaan hoitaa kosteutusaineilla. Kariespreventio kotona ja hammaslääkärin vastaanotolla on kui-vasuiselle erityisen tärkeää. Tutkimusten mukaan vastaanotolla toistuvilla puhdistus- ja fluoraushoi-dolla voidaan vähentää kariesta ja iensairauksia.

Suusairauksien ennaltaehkäisy on tärkeää, jotta ikääntynyt voi nauttia terveellä suulla monipuolista ruokaa ja pystyy sosiaaliseen kans-sakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Ennalta- ehkäisevän hoidon onnistumiseen tarvitaan toi-mivaa moniammatillista yhteistyötä. •


24. Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (amk), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Ikääntyneiden jalkojen omahoito ja jalkaterveys kotihoidossa

Terveet ja toimintakykyiset jalat ovat liikkumisen ja päivittäisistä toiminnoista selviytymisen edel-lytys. Iän karttuessa erilaiset jalkavaivat yleisty-vät, ja hoitamattomina ne haittaavat liikkumis- ja toimintakykyä. Jalkavaivoja voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä asianmukaisella ja säännöllisel-lä omahoidolla.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin julkisen kotihoidon piirissä olevien ikääntyneiden (yli 65-vuotiaat) jalkojen omahoitotottumuksia ja jalkaterveyttä. Tottumukset selvitettiin struk-turoidulla haastattelulla Ikääntyneiden jalkojen omahoitotottumukset -lomakkeen mukaisesti. Kotihoidon hoitaja arvioi jalkaterveyden Ikään-tyneen jalkojen terveyden -arviointilomakkeella. Aineisto analysoitiin sisällön analyysiä ja tilas-tollisia menetelmiä hyödyntäen.

Tutkimukseen osallistuneiden ikääntynei-den (N=309) keski-ikä oli 83 vuotta (vaihteluvä-li 65–101). Valtaosa (85 %) oli naisia. Monella oli puutteita jalkojen omahoidossa. Keskeisimmät puutteet liittyivät jalkojen hygieniaan ja erilaisten jalkavaivojen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Jal-kojen hygienian osalta lähes puolet pesi jalat tai

vaihtoi sukat 1–2 kertaa viikossa. Samoin jalko-jen rasvaus toteutettiin pääosin muutaman ker-ran viikossa. Valtaosa (72 %) ilmoitti, ettei leikkaa itse varpaankynsiään kynnen paksun rakenteen tai kumartumisvaikeuksien takia. Ikääntyneillä oli monia jalkavaivoja. Ihovaivoista yleisimmät oli-vat turvotus, kuiva iho ja kovettumat sekä känsät varpaiden tai jalkapohjan alueella. Lähes puolella oli kynsimuutoksia kuten pitkät ja paksuuntuneet kynnet. Jalkojen rakenteellisista muutoksista vai-vaisenluu ja vasaravarpaat olivat yleisimpiä. Jal-kakipuja esiintyi eniten nilkan alueella.

Ikääntyneillä on vaikeuksia toteuttaa jalko-jen omahoitoa ja heillä on monia, erilaisia jal-kavaivoja. Ikääntyneet tarvitsevat läheisen tai kotihoidon hoitajan apua jalkojen hygienian tai hoidon toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan yksi-lö- tai ryhmätason ohjausta, jolla voitaisiin lisätä tietoa jalkaterveyden merkityksestä, hoidosta ja vaivojen ennaltaehkäisystä. Kaikkiaan tarvitaan säännöllistä ikääntyneiden jalkaterveyden arviointia, jotta voidaan riittävän ajoissa tunnistaa mahdolliset jalkavaivat ja aloittaa tarpeenmu-kainen jalkojenhoito tai jalkaterapia. •


OS

A I

25. Eija Kaskiharju, YTT, tutkija, Ikäinstituutti

Alkoholistako ongelma palvelutaloissa, pelisäännöt avuksi

Ikäinstituutin hankkeessa Päihdepelisäännöt palvelutaloihin (2009–2011) kehitettiin yhtenäi-siä tapoja alkoholikysymysten kohtaamiseen kolmessa palvelutalossa pääkaupunkiseudulla. Tavoitteena oli tuottaa pelisäännöt tai käytännöt, jotka olisivat yhteisiä ja kaikille, niin asukkaille kuin työntekijöillekin, tiedossa olevia toimintatapoja.

Projektin alussa havaittiin, etteivät perin-teiset päihde- ja hoitotyön mallit vastanneet kaikkien työntekijöiden ja asukkaiden tarpei-ta. Tarvittiin yhteistoiminnallisuutta, jotta kaikki näkemykset voitiin huomioida pelisääntöjen ra-kentamisessa. Projekti tuotti tietoa mallin raken-

tamisesta prosessina ja toimintatutkimuksen soveltamisesta tässä työssä.

Projekti onnistui osallistamaan talojen asuk-kaat ja työntekijät pelisääntöjen kehittämiseen. Sen tuloksena jokainen palvelutalo sai luoduksi tarpeisiinsa soveltuvat, yhtenäiset ja yksilölliset pelisäännöt.

Päihdepelisäännöt palvelutaloihin -hank-keessa tuotettiin uutta tietoa alkoholinkäytöstä ja yhteisten pelisääntöjen kehittämisen mahdol-lisuuksista. Esityksessä pohditaan tutkimuksen tuloksia, ikäihmisten osallistamista kehittämis-työhön ja pelisääntöjen ominaisuuksia. •


26. Tarja Santalahti, kliininen seksologi, vaativa erityistaso (NACS), psykoterapeutti, Ikäinstituutti

Ikääntyminen ja seksuaalisuus

Eläkkeelle on siirtynyt ja siirtyy ensimmäinen suku-polvi, joka on elänyt seksuaalisesti vapaammassa ilmapiirissä ja jolla on ollut mahdollisuus tehokkaa-seen raskauden ehkäisyyn. Tämä joukko jää eläk-keelle entistä terveempänä, itsestään huolta pitävänä ja aktiivisempana. Myytit epäseksuaalisista, nautin-toon kykenemättömistä ja puoleensa vetämättömistä ikäihmisistä murtuvat. Kiinnostus seksiin yleensä säi-lyy, vaikka ikää tuleekin. Rakastelu ei ole enää häpe-ällistä ja seksuaalinen nautinto saattaa vain lisääntyä. Asenteilla on suuri merkitys ja rajoittavampi vaikutus kuin kehossa tapahtuvilla muutoksilla.

Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuk-si, jokainen kaipaa kosketusta, kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Ikäihmisen omaan henkilökohtaiseen ti-lanteeseen vaikuttaa se, elääkö parisuhteessa, onko kumppania, onko yksinäinen tahtomattaan, leskeys, erilaiset sairaudet ja joskus myös lääkitys. Kun väes-tö ikääntyy ja elämän laatuodotukset kasvavat, sek-suaaliterveyden merkitys lisääntyy.

Seksuaalinen nautinto ja mielihyvä ovat tärkeä osa elämää, jos näin on itse päättänyt. Ei ole kyse pelkästä fyysisestä orgasmista, vaan syvästä aisti-nautinnosta. Olla itsensä ja toisen lähellä, on osa yk-sin tai yhteisesti jaettua seksuaalisuutta ja erotiikkaa. Suutelu ja läheisyys voivat johtaa seksuaaliseen kii-hottumiseen. Ratkaisevaa on, miten mieltää oman seksuaalisuutensa ja sen tärkeyden omassa elämäs-sä. Ikäihminenkin voi ilmentää seksuaalisuutta monin eri tavoin, vaikka pukeutumisella. Nautinnon mahdol-lisuudet ovat rajattomat, elää sitten yksin tai yhdes-sä toisen kanssa, seurustelee tai tapailee kumppania. Yksineläjän seksuaalisuus voi olla juuri sitä paras-ta, saa itse päättää milloin, missä ja mitä haluaa. Hyvä suhde omaan seksuaalisuuteen antaa ihmisel-le voimavaroja.

Tabut alkavat murtua, mutta miten käy yksilön omien arvojen? Muutos on mahdollisuus, mutta se vaatii myös arvokeskustelua ainakin itsensä kanssa. Tar-vitaan myös tietoa. Ikäihminen saa edelleen harvoin käteensä materiaalia, jossa käsiteltäisiin asiallisesti ikääntymisen vaikutuksia esimerkiksi seksielämään.

Ammatti-ihmisiä askarruttavat monet kysymykset. Onko meillä riittävät tiedolliset ja taidolliset valmiudet tehdä seksuaalineuvontaa työssämme? Miten suhtau-dumme potilaan seksistisiin puheisiin, ehdotuksiin tai rajoja rikkovaan kosketteluun? Itsensäpaljastelu, julki-nen masturbointi tai potilaiden välinen seksi saattavat olla ongelma osastolla. Terveydenhuollon ammatti-ih-miset tarvitsevat myös asenne- ja suvaitsevaisuuskas-vatusta sekä tietoa erityisryhmien tarpeista.

Työntekijän oma ahdistus, tunnepohjainen rea-gointi tai itsestä liikkeelle lähtevä, tiedostamaton-kin asia, saattavat estää aidon kohtaamisen potilaan kanssa. Työntekijänä oman seksuaalisuuden läpi-työskentely on tärkeää, jotta vältytään omien sek-suaalisuuteen liittyvien ongelmien tai ahdistuksen siirtämiseltä potilaisiin. On kunniatehtävä pohtia po-tilaan kanssa seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, sekä vastata niihin. •

Lähteet Apter D.; Väisälä L. & Kaimola K. toim. Seksuaalisuus 2006, Duodecim.

Kontula O.; Halu & intohimo: tietoa suomalaisesta seksistä 2008. Otava.

Leinonen A.; Syrjälä J. (toim.), Kosketuksen kaipuu – kypsän iän seksuaalisuus 2011. VL-Markkinointi.

Sandberg T. Mistä halu syntyy – ja miten se säilyy? 2010. Tammi.

Skott S. ym., Suuri Seksivälineopas Sin City 2006.


OS

A I

27. Leena Pohjola, TtM, johtaja, Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus

Case Kustaankartano: Aktivoivan arjen malli

Aktivoivan arjen malli kehitettiin Kustaankartanon vanhustenkeskuksen muistisairaiden yksikössä, in-novaatiohankkeen osaprojektissa (Turvallisesti akti-voivaan arkeen 2006–2010). Se soveltuu toimintaan, jossa ikäihmisten toimintakykyä ja liikuntaa ylläpide-tään ja edistetään ja edellyttää henkilökunnan jatku-vaa kouluttamista.

Malli perustuu monipuolisesti kuntouttavaan yk-silölliseen hoitotyöhön. Perusperiaatteena on, että toimintakyvyn ja elämän laadun ylläpitämisessä tai kohentamisessa huomioidaan ja hyödynnetään päi-vittäisiä arjen toimintoja. Lähtökohtina ovat elämänhis-toria ja asukaskohtainen riski- ja voimavarakartoitus, jossa hyödynnetään RAI-arviointia (Resident Assess-ment Instrument), hoitajien havainnointeja ja muita tietoja. Suunnitteluun osallistuvat asukas ja hoidosta vastaava moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat vas-tuuhoitajan lisäksi esim. lääkäri, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti.

Elämän historiaan perehtyminen Aktivoivan arjen suunnittelu käynnistyy tutustumal-la elämän historiaan, erityisesti kiinnostuskohteisiin ja harrasteisiin. Vastuuhoitaja keskustelee asukkaan, omaisten tai muiden läheisten kanssa. Kuulemi-nen ja yhteistyökumppaniksi ottaminen on olennais-ta. Näin saadaan tietoja elämästä, voimavaroista ja mieltymyksistä. Niitä saadaan myös havainnoimalla ja perehtymällä aiemmin kerättyihin tietoihin. Tiedot kirjataan asiakirjoihin, jotta niitä voi käyttää hoitotyön suunnittelussa.

Riski- ja voimavarakartoitus Mallissa on hyödynnetty RAI-arviointia, johon kerätään tietoja 18 eri osa-alueelta. Suunnitelman laatimisessa/päivittämisessä käytetään hyväksi vahvuuksia, ongel-mia tai toiminta- ja liikuntakykykyä uhkaavia tekijöitä. Arvioinnin jälkeen tehdään riski- ja voimavarakartoi-tus. Yksilöllisten voimavarojen perusteella laaditaan tavoitteet toimintakykyä edistävälle hoitotyölle sekä sovitaan keinoista niiden saavuttamiseksi. Erityisesti paneudutaan osa-alueisiin, jotka uhkaavat turvallisuut-ta tai heikentävät toimintakykyä. Uhkatekijöille pyri-tään löytämään positiivinen vastine, jotta ne voidaan

torjua. Toiminnot puretaan päivittäisiksi ja viikoittaisiksi toiminnoiksi, jotka huomioidaan suunnitelmassa.

Suunnitelman päivittäminen Vastuuhoitaja päivittää suunnitelman RAIn pohjalta, muita tiimiläisiä konsultoiden. Asukasta ja omaisia kannustetaan osallistumaan sen laatimiseen. Vas-tuuhoitaja voi tarvittaessa konsultoida asiantuntijoita. Hän esittelee päivitetyn suunnitelman hoitoon osallis-tuville ja laittaa sen asukkaan huoneeseen.

Aktivoivan arjen suunnittelu Kun suunnitelma on päivitetty, asukas ja hoita-ja valitsevat toiminnot, jotka motivoivat aktiivisuu-teen. Ne kirjataan yhteenvedoksi, joka kehystetään huoneentauluksi.

Henkilökohtainen aktivoiva arki voi koostua mm. kodin askareista, käsitöistä, ristikoista, saunomi-sesta, ravintolaruokailusta sekä liikkumista tukevis-ta harjoituksista. Mallin kehittämisessä on käytetty restoraattoria, moottoriavusteista kuntopyörää (Mo-toMed), joka edistää tehokkaasti toimintakykyä. Ar-jen säännölliset tapahtumat yhdistävät ja ylläpitävät sosiaalisia vuorovaikutussuhteita sekä kannustavat yhteisöllisyyteen – päivätanssit, leipominen, vihertuo-kiot, retket, juhlat ja ulkoilu.

Toteutus Huoneentaulut on pidettävä ajan tasalla, myös sijai-set on perehdytettävä. Koko hoitohenkilökunnan on sitouduttava toteutukseen, jotta päästään yksilölli-siin tavoitteisiin. Hoitajat työskentelevät johdonmu-kaisesti, tietoisesti ja pitkäjänteisesti, mikä edellyttää hyvää ammattitaitoa, tilannetajua, taitoa soveltaa tie-toa muuttuvissa tilanteissa, luovuutta ja empaatti-suutta sekä hetkeen tarttumista (carpe diem).

Toteutumisen seuranta ja arviointi Hoitajia tuetaan havainnoimaan, arvioimaan ja ke-hittämään toimintaa, joka ylläpitää ja edistää liikku-miskykyä. Seurannalla selvitetään, kuinka toiminnot toteutuvat arjessa ja miten ne vaikuttavat toimintaky-kyyn. Sitä tehdään sekä asukaskohtaisesti että hoita-jien vertaisarviointina. •


28. Riitta Suhonen, sh, TtT, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Yksilöllinen hoito ikääntyneen palveluissa

Esityksessäni tarkastelen ikääntyneiden hoidon ja palveluiden yksilöllisyyttä, tutkimukseen pe-rustuen. Tutkimuskirjallisuudessa yksilöllisyys on ollut moninainen: laadun osatekijä, hoidon tavoite, lopputulos ja periaate. Yksilöllisyys on keskeinen laadun osoitin, jota on kuvattu kan-sallisissa ja kansainvälisissä, strategisissa ter-veyspoliittisissa asiakirjoissa, lainsäädännössä ja etiikkaa koskevissa kannanotoissa. Yksilöllisyyt-tä tarkastellaan yleisesti asiakaskeskeisyyden yhteydessä.

Hoitoon ja palveluihin liittyvää yksilöllisyyt-tä voidaan tarkastella kolmesta tasosta käsin. Voidaan tarkastella, miten asiakaskeskeisyys ja yksilöllisyys huomioidaan järjestelmän tasolla. Tämä tarkoittaa, että palvelujärjestelmän suun-nittelun ja toiminnan keskeisenä lähtökohtana on asiakkaan kulku ja hoitopolku. Toisena ta-sona on palvelujen räätälöinti asiakasryhmälle, mikä tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen to-teuttamista toimintana. Asiakasryhmillä tarkoite-taan esimerkiksi tiettyjä sairauksia sairastavia ja tietyn potilasryhmän hoidon järjestämisen arvi-oimista terveysongelmalähtöisesti. Kolmantena tarkastelutasona on palvelun ja hoidon yksilölli-syys. Se tarkoittaa potilaan, yksilön näkemystä juuri hänen hoidostaan. Kukin palvelun käyttä-jä arvioi esimerkiksi toteutunutta hoitoa omalta kohdaltaan.

Tarkastelen erityisesti iäkkäiden henkilöiden, potilaiden ja asiakkaiden odotuksia, käsityk-siä ja kokemuksia hoidon ja palvelujen yksilölli-syydestä. Niitä arvioitaessa voidaan tarkastella ammattilaisten toimintaa. Miten he mahdollis-tavat iäkkään yksilöllisyyden ja kuinka he tuke-

vat sitä erilaisin menetelmin. Toisaalta, potilas voi arvioida toiminnan tuloksena syntynyttä hoi-don yksilöllisyyttä. Yksilöllinen hoito tapahtuu vuorovaikutuksessa potilaan kanssa tietyssä hetkessä, yksilökohtaista tietoa hoitoon sovelta-en. Koska potilaat ovat erilaisia ja ainutlaatuisia, tarvitaan erilaisia menetelmiä ja lähestymista-poja heidän terveystilanteensa hoitamiseksi. Yk-silöllisyyttä ei siis pelkästään tuoteta, vaan kokemus syntyy vuorovaikutuksessa ja hoidon kokemuksessa. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että yksilöllisellä hoidolla voidaan vaikuttaa hoi-totuloksiin. Tiedämme esimerkiksi, että potilai-den hoidon yksilöllisyys tuottaa elämänlaatua, potilastyytyväisyyttä, sitoutumista omaan hoi-toon ja riippumattomuutta.

Ikääntyneet ovat selkeästi terveydenhuol-lon suurin asiakasryhmä, myös akuuttihoidossa. Heidän terveysongelmansa ovat usein moni-muotoisia ja toimintakykyyn nopeasti vaikuttavia. Siksi heidän yksilöllinen hoitonsa ja palvelunsa on merkityksellistä. On kuitenkin osoitettu, että nykyinen sosiaali- ja terveydenhuolto ei kokonai-suutena kykene ottamaan riittävästi huomioon potilaita yksilöinä. Hoito pirstaloituu ja kokonais-vastuu hoidosta hämärtyy. Terveydenhuollossa tarvitaankin osaamista yksilöiden voimavarojen ja muuttuvien terveysongelmien tunnistamiseen, ennakointiin ja arviointiin ja arviointituloksen perusteella tehtävään päätöksentekoon. Esi-tykselläni toivon uutta potkua ikääntyneiden hoitamiseen suomalaisessa sosiaali- ja terveys-palvelujärjestelmässä sekä uudenlaista sävyä nykykeskusteluun ikääntymisestä, yhdestä ai-kamme menestystarinoista. •


OS

A I

29. Katja Keisala, YTT, tutkija, kouluttaja, Tampereen yliopisto

Monikulttuurisen työyhteisön viestintä

Vanhustyön työyhteisöt monimuotoistuvat, sillä eritaustaisten, erityisesti maahanmuuttajataus-taisten työntekijöiden määrä lisääntyy, ja myös suurempi osa potilaista/asiakkaista/asukkaista tulee muualta.

Mitä erilaisemmat taustat, sitä enemmän on viestittävä ymmärtääkseen toisiaan. Siitä huoli-matta ihmiset viestivät vähemmän niiden kanssa, jotka he mieltävät erilaisiksi. Olisi virhe olettaa, että kysymys on vain äidinkielestä, kansallisista kulttuureista ja uskonnoista. Eritaustaisuus saat-taa johtua myös sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, koulutuksesta, sukupuolesta ja -pol-vesta, terveydestä tai muista tekijöistä.

Työyhteisöjen monimuotoistumisen rinnal-la viestintä- ja vuorovaikutustaitojen merkitys on kasvanut: pitäisi osata tehdä yhteistyötä, kes-kustella, raportoida ja sopia toimintavoista. Kun vuorovaikutustaidot eivät riitä, seuraa väärin-käsityksiä, turhautumista, yhteishengen rapau-tumista, rasismia, konflikteja, tehottomuutta, epäoikeudenmukaisuuden tunteita, työhyvin-vointi laskee ja stressi lisääntyy.

Vanhustyön työyhteisöissä havaittuja vuoro-vaikutusongelmia ovat: maahanmuuttajataus-taisten työntekijöiden heikko suomen kielen taito, palautteen antamisen vaikeus, vähäinen viestintä, selän takana puhuminen, epävarmuus käytöstavoista ja (rasistinen) kiusaaminen. Esi-miestyö, perehdyttäminen, työskentelykäytän-nöt ja viestintäkulttuuri eivät aina tue sujuvaa vuorovaikutusta.

Vuorovaikutuksen toimivuuden ei pitäisi olla yksittäisten työntekijöiden harteilla. Sujuvaa vuo-rovaikutusta ja viestintää edistetään tarkastele-malla koko organisaation toimintaa, johtamisesta

yksittäisiin käytäntöihin asti. Paljon voidaan teh-dä muuttamalla rakenteita ja toimintatapoja – esimiestyötä, perehdyttämistä ja työskentely-käytäntöjä. Yksittäinen työntekijä ei silti voi paeta vastuutaan. Hän vaikuttaa joka päivä siihen, mi-ten viestitään. Usein työntekijät ovat epävarmo-ja, miten eritaustaista kollegaa voi lähestyä.

Toimiva vuorovaikutus ja viestintä riippuvat työyhteisön tarpeista ja vaatimuksista. Eri yh-teisöissä tarvitaan viestintää eri tavoin, jotta työ on laadukasta ja työntekijät viihtyvät. Hyvä vuo-rovaikutus perustuu arvoille: erilaisuuden kun- nioittaminen, tasa-arvo, kaikkien kuunteleminen, dialogisuus, oppiminen ja kehittyminen, matala hierarkia sekä osallistuminen.

Taitava vuorovaikuttaja uskaltaa tarkastella arvojaan, näkökulmiaan, toimintaansa ja viestin-tätapojaan. Hän osaa kysyä, miksi toiset toimivat niin kuin toimivat sekä selittää oman toimintansa taustoja. Hän ei oleta, vaan ottaa selvää, millais-ten ihmisten kanssa on tekemisissä. Hän pystyy rakentamaan yhteisymmärrystä, yhteisiä sääntö-jä ja toimintatapoja.

Taitavan vuorovaikuttajan ominaisuuksia voi-daan sisällyttää toimintakäytäntöihin. Hyviä ovat osallistavat kokouskäytännöt ja palautteenan-to kollegoille/esimiehille/alaisille sekä vallitsevien toimintatapojen reflektointi.

Muita vuorovaikutusta hyödyttäviä käytäntöjä ovat suomen kielen puhuminen ja kielikoulutus, yhteiset ja selkeät ohjeet ja aikataulut, hoito-suunnitelmat, tiimityöskentely, uusien työnteki-jöiden mentorointi, yhteiset vapaan keskustelun tapahtumat ja tilaisuudet, työtehtävän opettami-nen, kollegan auttaminen sekä esimiehen aktiivi-nen rooli väärinkäsitysten selvittäjänä.•


30. Johan Groop, TkT, tutkija, Aalto-yliopisto

Miten kotihoidon kasvavaan kysyntään vastataan?

Esitys perustuu tuoreeseen tutkimustietoon sekä käytännön kokemuksiin. Sen keskiössä on kes-kustelu siitä, miten kotihoidon arkea voisi suju-voittaa niin, että kotihoito pystyisi vastaamaan kasvavaan asiakastarpeeseen.

Painopisteinä ovat kotihoidon ruuhkahuiput, resurssien kohdennushaasteet sekä ydinongel-mat niiden taustalla. Ydinongelmat ovat yleisiä toimintatapoja ja rutiineja, jotka rajoittavat ko-

tihoidon kykyä hyödyntää resurssejaan tehok-kaammin. Sen seurauksena asiakaslähtöisyys ja palvelulaatu kärsivät, samalla kun hoitajien työ-hyvinvointi ja kotihoidon tuottavuus heikkenevät.

Ratkaisuna nykyhaasteisiin ehdotetaan vaih-televaa resursointia, joka perustuu päivittäiseen asiakastarpeeseen, sekä asiakastarpeen ja hoi-tajaresurssien yhteensovittamista resurssipoo-lin avulla.•


OS

A I

31. Soila Nordström, THM, koulutuspoliittinen asiantuntija, yhteiskuntasuhteet ja kehittäminen, Tehy ry

Potilasturvallisuus vanhustyössä

Terveydenhuoltolain nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus hoidon laadusta ja potilasturvallisuudesta on ollut voimassa kak-si vuotta. Työpaikoilla säädösten toimeenpano on edennyt. Julkisella sektorilla on jo laadittu säädösten edellyttämät organisaatiokohtaiset potilasturvallisuussuunnitelmat.

Verkkokoulutus työpaikkojen ja toimintayk-siköiden työprosessien muuttamiseksi, potilas-, asiakas- ja työturvallisuuden kannalta parem-miksi on tehokkaasti käytössä.

Vanhustyössä potilasturvallisuuden kehittä-miseen liittyy erityispiirteitä mm. toimintaym-päristön vuoksi. Turvallisuuden kehittäminen ja parantaminen omassa kodissa on erilais-ta kuin laitosympäristössä. Yhä vaativampaa hoitoa tarvitsevia vanhuksia siirretään yhteis-kunnassamme kotihoitoon. Vanhusten osalta on kiinnitettävä erityisesti huomiota kaatumis-

ja putoamisriskien poistamiseen. Toinen run-saasti haittatapahtumia ja potilasvahinkoja aiheuttava osa hoitotyötä on lääkehoidon to-teuttaminen.

Kolmas työelämää paljon puhuttanut ja huol-takin aiheuttanut asia on lääkitysturvallisuuden kehittäminen, osana potilasturvallisuuslainsää-dännön toimeenpanoa.

Potilasturvallisuuden nykytilassa on puuttei-ta erityisesti lääkitysturvallisuuden osa-alueella. Terveydenhuollon vaaratapahtumien raportoin-tijärjestelmän (Haipro) käyttöönoton pilottihank-keessa kirjattiin järjestelmään yhteensä 8 217 tapahtumaa, joista 52 % liittyi lääkityspoikkea-miin. Niistä yleisimmät olivat jakovirhe (37 %), antovirhe (24 %) ja kirjaamisvirhe (19 %). Lääki-tyspoikkeamien taustalla on useita tekijöitä, joi-den syynä on osittain puutteellinen lääkehoidon osaaminen. •


32. Antti Mäntylä, FaT, MBA, kehittämispäällikkö, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Kansalliset ohjeet ikäihmisten lääkehoitojen järkeistämiseksi



OS

A I

33. Leena Serpola-Kaivo-oja, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry

Ikääntyneisiin kohdistuva kaltoinkohtelu ja sen ehkäiseminen

Mistä oikein puhumme ikääntyneisiin kohdistu-vassa kaltoinkohtelussa? Mitä sillä tarkoitam-me? Toisen avusta riippuvaisen vanhan ihmisen hoidon ja avun laiminlyöntiä, muistisairaan van-huksen taloudellista hyväksikäyttöä vai hoiva-alan ammattilaisen epäammatillista toimintaa ikääntyneitä asiakkaitaan kohtaan? Vaiko ylei-sesti vanhuspalveluiden kohtaamattomuutta, palvelurakenteen joustamattomuutta vastata iäkkään tarpeisiin vai ylipäätään ikääntyneiden huonoa kohtelua tilanteissa, joissa hän on asiak-kaana tai potilaana? Ovatko uhkaavat ja ahdis-tavat tilanteet tai väkivallan teot ikääntyneiden perheissä ja lähisuhteissa kaltoinkohtelua vai jo-tain muuta?

Maailman terveysjärjestö WHO (2002) mää-rittelee ikääntyneiden kaltoinkohtelun seuraa-vasti: “Elder abuse is a single, or repeated act, or lack of appropriate action, occurring within any relationship where there is an expectation of trust which causes harm or distress to an ol-der person.”

Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry (aiemmin Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry) on työskennellyt yli 20 vuotta ikääntyneiden kanssa, jotka elävät läheisissä ihmissuhteissaan kaltoinkohtelun, hyväksikäytön tai väkivallan uhan alla. Yhdistyksen mielestä kaltoinkohte-lu on luottamuksellisessa suhteessa tapahtuva teko tai tekemättä jättäminen, joka vaarantaa hyvinvoinnin, terveyden tai turvallisuuden. Kal-toinkohtelu voi olla fyysistä tai psyykkistä väki-valtaa, sosiaalista kaltoinkohtelua, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa tai hoidon laiminlyöntiä, joka voi olla tahallista (ak-tiivista) tai tahatonta (passiivista).

Kaltoinkohtelu uhkaa aina vakavasti toimintaky-kyä, terveyttä, elämänhallintaa ja autonomiaa. Se on aina myös ihmisoikeusrikkomus, johon van-hustyön ammattilaisten on suhtauduttava vaka-vasti – missä kohtaa meidän ammattilaisten on reagoitava ja kuinka? Missä vaiheessa ikäänty-neen oikeuksien rajoittaminen ja loukkaaminen muuttuu kaltoinkohteluksi? Milloin kaltoinkoin-kohtelu muuttuu traumatisoivaksi väkivallaksi? Miten paljon arvioon vaikuttavat erilaiset amma-tilliset taustamme, koulutus ja kokemus? Entä ikääntyneen tai hänen läheisensä oma kokemus ja käsitys tilanteesta?

Kaltoinkohtelu ja väkivalta alkavat aina josta-kin muusta, ennen kuin niitä nimitetään kaltoin-kohteluksi tai väkivallaksi. Miten tunnistamme ja sanoitamme tilanteet ajoissa, ennen kuin ne kon-fliktoituvat? Kansainvälisten tutkimusten ja Su-vanto ry:n kokemusten mukaan ikääntyneiden kohtaaman kaltoinkohtelun ja väkivallan seu-raukset ovat yhtä vakavia, oli tekijänä lähipii-riin kuuluva henkilö, hoiva-alan ammattilainen tai ulkopuolinen. Ikääntyneen ja hänen lähipii-rinsä motivaatio puuttua kaltoinkohteluun riip-puu tekijän suhteesta ikääntyneeseen. Myös puuttumisen ja ennaltaehkäisyn keinot ovat eri-laiset. Yhteistä kuitenkin on – kuten missä tahan-sa ennaltaehkäisevässä työssä, että ehkäisy on helpompaa kuin puuttuminen kriisiytyneisiin ti-lanteisiin. Miten motivoidumme työskentelemään ennaltaehkäisevästi? Suvanto ry:ssä on hyviä kokemuksia siitä, miten pitkäjänteisellä ja suun-nitelmallisella työllä voidaan lisätä turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ehkäistä tilanteiden kärjisty-mistä ennakolta. •


34. Anne Lounamaa, FT, kehittämispäällikkö, tapaturmien yksikkö, THL

Turvallisuussuunnittelu vanhustenhuollon toimintayksiköissä

Turvallisuus on laaja kokonaisuus. Sen sys-temaattinen ja suunnitelmallinen edistäminen on dynaamista toimintaa, jatkuvaa pyrkimys-tä parantaa asiakkaiden, heidän läheistensä ja työntekijöiden turvallisuutta. Turvallisuudesta huolehtimalla varmistetaan toiminnan laatu, hen-kilöstön hyvinvointi sekä organisaation positiivi-nen julkisuuskuva.

Turvallisuussuunnittelu on keskeinen osa tur-vallisuusjohtamista. Hyvään johtamiseen kuulu-vat 1) turvallisuuden edistämisen rakenteiden ja johtamisjärjestelmien olemassaolo 2) organisaa-tion turvallisuuspolitiikka, tavoitteiden ja pää-määrien määrittely sekä 3) riskien arvioinnin, turvallisuuden mittaamisen, seurannan, rapor-toinnin ja käsittelyn työkalut ja toimintatavat.

Toimintayksiköt voivat itse vaikuttaa sisäisiin riskeihin. Pitkäjänteisellä ja systemaattisella työl-lä riskejä pyritään minimoimaan sekä lisäämään työ- ja asiakasturvallisuutta. Toimintayksiköiden on päätettävä toimintaperiaatteista ja -tavoista esimerkiksi seuraavilla turvallisuuden osa-alu-eilla: työergonomia, väkivallan ehkäisy asiakas-tilanteissa, infektio- ja bakteeritautien torjunta, kaatumisten ja muiden tapaturmien ehkäisy tai tulipaloilta suojautuminen.

Riskienhallinnassa on pohdittava, miten toi-mintayksiköt varautuvat poikkeustilanteisiin, esimerkiksi häiriöihin sähkönjakelussa tai tietojär-jestelmissä. Myös toimintayksikköön kohdistuvat ulkopuoliset riskit on otettava huomioon. Yhteis-kunnan yleinen talous- ja työllisyystilanteen ke-hitys, epidemiat tai alueen rikollisuus saattavat heijastua toimintaan. Ulkopuolisiin riskeihin on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa, mutta ne on otettava huomioon turvallisuussuunnittelussa.

Resilientit organisaatiot seuraavat omaa tur-vallisuustilannettaan ja läheltä piti -tapauksia ennalta sovitusti. Työyhteisöt käsittelevät vaara-tilanteita aina, kun on mahdollista ja tarpeellista, myös asiakkaiden ja heidän omaistensa kans-sa. Resilientit organisaatiot ovat varautuneet ja valmiita muuttamaan toimintatapojaan ilmaan-tuvien varatilanteiden poistamiseksi. Ne ovat myös sopineet kriisityöstä. Laadukkaaseen ris-kienhallintaan kuuluu, että jokainen työntekijä osaa ottaa huomioon ja tuntee yksikön turval-lisuuden varmistamiseen liittyvät toimintatavat.

THL:n STEP-hankkeessa (http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/step) selvi-tettiin turvallisuuden edistämistyötä iäkkäiden laitos-, asumis- ja kotiin annettavissa palve-luissa. Sen mukaan kokonaisvaltainen turvalli-suussuunnitelma, joka kattaa työsuojelun lisäksi toimintatavat mm. rikollisuuden, tapaturmien, onnettomuuksien ja väkivallan ehkäisemiseksi, ei ole yleinen sosiaali- ja terveydenhuollon lai-tos-, asumis- tai kotiin annettavia palveluja tar-joavissa organisaatioissa. •

Taulukko: Kyllä, toimintayksikössä on kokonaisvaltainen turvallisuussuunnitelma:

Kunnallinen Yksityinen

Laitoshoito 54 % 41 %

Asumispalvelu 54 % 66 %

Kotipalvelu 27 % 29 %

Lisätietoa: Riskienhallinta ja turvallisuussuunnittelu. Opas sosiaali- ja terveydenhuollon johdolle ja turvallisuusasiantuntijoille. STM. Julkaisuja 2011:15. http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1571326


OS

A I

35. Paula Moilanen, työsuojelutarkastaja, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Työsuojelun vastuualue

Henkilöstön työturvallisuus

Henkilöstön työturvallisuus on monen tekijän summa, mikä on tiedostettava kaikessa toimin-nassa. Työnantajan vastuulla on ennakoida sekä hallita terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita turvallisuusjohtamisen keinoin. Menettelytapo-ja ja vastuita on kirjattu mm. työturvallisuuslakiin.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstöön kohdistuu riskejä/vaaroja. Keskeisiä ovat psyko-sosiaalinen kuormitus, väkivallan uhka ja huono kohtelu, häirintä, käsin tehtävät nostot ja siirrot, työpaikan sisäilman laatu ja biologiset tekijät.

Haitallista psykososiaalista kuormitusta aiheuttavat monet tekijät, joista vain osaan voi-daan vaikuttaa työsuojeluvalvonnalla, ja esi-merkiksi liian vähäiseen henkilömäärään tai kiireeseen vain välillisesti. Valviran selvityk-sen mukaan terveyskeskusten vuodeosastoil-la ylsi 13 % hoitohenkilökunnan mitoituksessa hyvään tasoon (0,5). Se heijastuu todennäköi-sesti kiireen ja riittämättömyyden tunteena. Ko-tihoidossa henkilöstömitoitusten puute näkyy haitallisena kuormittumisena asiakasmäärien kasvaessa. Henkilöstön on joustettava ja muu-tettava päivän ohjelmaa nopealla aikataululla, jotta päivittäisistä työtehtävistä selviää, samalla työn hallinnan tunne häviää.

Perehdyttämisen puute aiheuttaa myös psy-kososiaalista kuormittumista. Toisaalta myös vakituisia työntekijöitä kuormittaa vaihtuvien si-jaisten perehdyttämien. Esimiesten psykososiaa-linen kuormittuminen nousi myös esille. Yhdellä esimiehellä voi olla useita yksiköitä johdettava-naan, ja työmäärä kasvaa jatkuvasti. Esimiestyö saattaa kärsiä, eikä hänellä ole mahdollisuuksia hyvään, työntekijöitä tukevaan johtamiseen. Työn kuormitustekijöiden tunnistamisessa ja arvioin-nissa on lisättävä esimiesten sekä työntekijöiden osaamista.

Koettu väkivallan uhka on jopa kasvanut so-siaali- ja terveysalalla. Sitä aiheuttavat poti-laat/asiakkaat, omaiset ja ulkopuoliset henkilöt. Uhkaa lisää erityisesti potilaiden/asiakkaiden moniongelmaisuus. Tilanteiden hallintaan on ol-tava työpaikkalähtöiset menettelytapaohjeet. Erityisesti vanhuspotilaiden keski-iän nousu on lisännyt muistisairauksia ja niihin liittyviä käytös-häiriöitä. Tässä tilanteessa potilashoidon ja ohja-uksen erityisosaaminen korostuu.

Käsin tehtäviin nostoihin ja siirtoihin on run-saasti työtä keventäviä apuvälineitä. Työterveys- laitos on kehittänyt potilassiirtokoulutusta, ja työntekijät voivat suorittaa potilassiirtokoulu-tuskortin. Työtilat, esim. kodit, ovat haasteel-lisia hoitokohteita. Yhteistyö omaisten kanssa on tärkeää, kun pohditaan edellytyksiä asuk-kaan/potilaan turvalliseen hoitamiseen kotona, myös työntekijän turvallisuutta ajatellen. Yksin-työskentely ei aina ole turvallinen vaihtoehto. Se voi aiheuttaa myös vaaratilanteen asukkaalle/potilaalle.

Biologiset riskit ovat korostuneet sairaalain-fektioiden ja erilaisten tartuntatautien vuoksi. Riit-tävällä osaamisella ja toimintatapaohjeiden avulla pystytään varmistamaan sekä työntekijöiden että asiakkaiden turvallisuus. Työtilojen sisäilman laa-tuongelmat ovat nousseet esille sairaaloissa ja isoissa hoitokodeissa. Laadun arviointiin löytyy ohjeita Työterveyslaitoksen sekä ympäristöminis-teriön kotisivuilta. Myös työnantaja tarvitsee eri-tyisesti kosteus- ja home-epäilyjen aiheuttamien sisäilmaongelmien arviointiin ulkopuolista asian-tuntija-apua, ja työterveyshuollon rooli on terve-ysriskien arvioinnissa kasvanut.

Työturvallisuuteen panostaminen kannattaa. Se vaikuttaa niin henkilöstön hyvinvointiin kuin asiakkaiden hoidon ja hoivan laatuunkin. •


36. Tuula Karttunen, TtM, hoivapalvelun johtaja, Kotkan kaupunki

Ikäihmisten palvelujen johtamisen haasteet

Palvelujen johtamisen haasteet ovat usein muu-toksen johtamisen haasteita. Kotkan vanhusten-huollon palvelurakennemuutoksessa haasteet ovat samat kuin muissa Suomen kunnissa, joissa tavoitteena on purkaa vanhusten pitkäaikainen laitoshoito. Epäilijöitä muutoksen onnistumiselle on paljon.

Kotkassa väestön ikääntyminen ja jatkohoi-topaikkojen puute edellyttivät uusia toimintamal-leja. Erikoissairaanhoidon ylimääräiset maksut epätarkoituksenmukaisilla paikoilla olevista van-huspotilaista, kuormittivat kuntaa. Hoivapaikkaa joutui odottamaan kuukausia. Laitoshoidon kus-tannukset olivat suuremmat kuin hoivakotien. Val-takunnalliset suositukset ohjasivat panostamaan kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Vaikka muutos oli kirjattu kaupungin vanhusten-huollon strategiaan 2008–2015, kaikki keskeiset toimijat eivät siihen sitoutuneet.

Hoitotyöntekijöille rakennemuutos ja luo-puminen moniportaisesta palvelumallista oli epävarmuustekijä: sairaalan vuodeosastoil-la työskentelevät vierastivat kodinomaisuutta ja kaipasivat laitoshuoltajia. Vanhainkodeissa ja hoivakodeissa työskentelevät epäilivät omaa osaamistaan, kun mahdollisuus siirtää asukas toimintakyvyn alentuessa muualle poistui.

Tarvittiin asennemuutosta ja koulutus-ta. Toimintakykyä lisäävä ja ylläpitävä toiminta hoitotyössä nostettiin keskeiseksi. Laadittiin Ete-lä-Kymenlaakson hoiva-asumisen toimintamalli. Tehtiin tutustumiskäyntejä ”hyvien toimintamal-lien” hoivakoteihin. Palkattiin projektiluonteisesti sairaalan vuodeosastoille kolme fysioterapeuttia, jotka työskentelivät hoitohenkilöstön kanssa: hoitajat saivat päivittäisessä hoitotyössä ohjausta ergonomiassa ja asiakkaiden voimavarojen tunnistamisessa. Yhdessä Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston (Ekami) kanssa suunniteltiin van-huspalveluille oppisopimuskoulutus: Ammatillis-ta osaamista ja laatua hoitotyöhön. Tavoitteena

on nostaa lähihoitajien työprofiilia, hankkia heille erityisosaamista. Keskiössä on toimintakykyä yl-läpitävä työote ja hoivakodin asukkaan/ kotihoi-don asiakkaan hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen. Kurssilla suoritetaan potilassiirtojen ergonomia-kortti®.

Johtamisen haasteet liittyvät asenteisiin, joi-hin vaikutetaan hitaasti, vaikka muutos tapahtuu nopeasti. Osaamistarpeet muuttuvat, ja uudet osaamisalueet on tunnistettava ja koulutusta jär-jestettävä tarpeen mukaan. Johtajien on kirkas-tettava toiminnan tavoitteet ja päämäärät. Työhön ei sitouduta, ellei tavoitteita tiedetä, ymmärretä ja hyväksytä. Jos tavoitellaan moniammatillisuut-ta ja tiimityötä, se edellyttää luottamista muiden ammattihenkilöiden ammattitaitoon ja keskinäis-tä arvostusta: tiimissä tarvitaan jokaista eikä ku-kaan ole toista tärkeämpi.

Ajatuksia palvelujen johtamisesta • Toimintaa suunnitellaan suositusten mukaan, mutta valtakunnallinen ohjaus tulee viiveellä.

• Valtakunnallisten suositusten rinnalle kunnan erilaiset tarpeet.

• Kotkassa vanhustenhuollon lääkäripalvelujen järjestäminen muuttui jatkuvasti: hoitohenki-löstö joutui ja onnistui sopeutumaan moneen toimintamalliin.

• Henkilöstön rekrytointiosaaminen korostuu muutosvaiheissa ja hoitajapulassa: rekrytointi on merkittävä investointi ja epäonnistunut valinta haittaa toimintaa ja kehittämistyötä. Kokemus on ikävä myös rekrytoidulle.

• Vapaaehtoistyön koordinointi ja suunniteltu hyödyntäminen tuovat vanhusten arkeen mielihyvää ja vapaaehtoisille mielekästä tekemistä.

• Yhteistyötä median kanssa pitäisi osata käyttää hyväksi. Mielikuvat ohjaavat käsityksiä vanhustenhoidosta. Vuonna 2014 positiiviset mielikuvat hoivamaailmasta ovat realistisia. •


OS

A I

37. Ulla Taipale-Lehto, opetusneuvos, Opetushallitus

Eettinen osaaminen ja vastuullisuus korostuvat tulevaisuuden vanhuspalveluissa

Monialaisuuden ja poikkitieteellisyyden vaati-mukset lisääntyvät vanhuspalvelualalla tulevai-suudessa. Alalla toimivien on tärkeää ymmärtää vanhuksen asema konkreettisesti ja kokonais-valtaisesti. Vanhusväestö on entistä hetero-geenisempää, mikä edellyttää, että yksilölliset tarpeet otetaan yhä enemmän huomioon. Pal-velutarpeeseen on vastattava vanhuksen elä-mäntilanteen mukaan.

Asiakaslähtöisen toimintatavan merkitys ko-rostuu. Se merkitsee kykyä opastaa ja ohjata asiakasta sekä taitoa osallistaa häntä omien pal-veluidensa suunnitteluun. Laatuajattelun hallitse-minen sekä eettinen ja vastuullinen toiminta ovat hyvin toteutettujen vanhuspalveluiden perusta.

Hoidon ja huolenpidon vahva hallinta on alan ammatillista perusosaamista. Lisäksi kaikkien vanhuspalveluiden parissa toimivien on osatta-va edistää aivoterveyttä. Heillä on myös oltava riittävä tietämys fyysisistä, psyykkistä ja sosiaa-lisista kuntoutuspalveluista.

Tulevaisuudessa vanhusten hoitoon enna-koidaan tulevan myös uusia ammattikuntia, joiden toimijat ovat ns. monitoimiauttajia. Erityi-sesti kotiin annettavat palvelut lisääntyvät, mikä asettaa osaamiselle omat vaatimuksensa.

Opetushallituksen ennakointihankkeessa kartoitettiin vanhuspalvelualalla seuraavan 10–15 vuoden aikana vaadittavaa osaamista. Tulevaisuustyössä hyödynnettiin niin sanottua

VOSE-ennakointimallia. Siinä asiantuntijaryh-mä työskentelee ennakointityöpajoissa ja mää-rittelee alan keskeiset muutosvoimat, laatii vaihtoehtoisia skenaarioita ja johtaa niistä osaa-mistarpeita sekä ehdotuksia koulutuksen ke-hittämiseksi. Osaamistarpeita ennakoitiin sekä vanhuspalveluiden osa-alueiden että ammattien näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää alan koulutuksen sisältöjen kehittämisessä ammatil-lisessa koulutuksessa ja korkea-asteella. Enna-kointiryhmä koostui kuntoutus- ja liikunta-alan, sosiaalialan sekä terveysalan koulutustoimikun-nista ja muista alan asiantuntijoista.

Tuloksena syntyi ehdotuksia sekä amma-tillisen että korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Kaikilla koulutusasteilla olisi varmistettava, että opiskelija saa riittävän, tutkintotasoon sopivan etiikan teoriaperustan, jota hän kykenee sovel-tamaan työhön liittyvissä ongelmatilanteissa. Arvokysymykset korostuvat tulevaisuuden van-hustyössä. Eettisiin kysymyksiin kannattaakin palata eri yhteyksissä opintojen aikana.

Ennakointiryhmä ehdottaa, että ennakoin-tiprosessin tuloksille ja esityksille toteutetaan seuranta noin 2–3 vuoden kuluttua niiden julkai-semisesta. Vanhuspalveluiden ennakointiryhmän työn tulokset on julkaistu kokonaisuudessaan osaamistarveraportissa Opetushallituksen verk-kosivustolla http://www.oph.fi/julkaisut/2014/vanhuspalveluiden_osaamistarveraportti.•


38. Sirpa Salin, TtT, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK)

Miten oppilaitokset vastaavat työelämän tarpeisiin?

Palveluissa, joissa ikääntyneet ovat pääasialli-sin asiakasryhmä, toimii Suomessa yli 50 000 hoitotyöntekijää (Voutilainen & Tiikkainen 2009). Lähes kaikki kohtaavat iäkkäitä niin perustervey-denhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Sote-ammattilaisten gerontologisen osaamisen vahvistaminen ja alan vetovoimaisuuden lisää-minen ovat suuria haasteita. Niihin vastaaminen edellyttää entistä parempaa vuoropuhelua työ-elämän ja oppilaitosten välillä.

Vanhusten parissa toimiminen edellyttää tie-toa ikääntymisestä ja sen tuomista sairauksis-ta ja niiden hoitamisesta palvelujärjestelmissä. Vanhojen ihmisten odotukset hoidon suhteen sekä tarve ohjaukseen ja omaishoitajien tukeen kasvaa. Tarvitaan ajan tasalla olevien ja innos-tuneiden hoitotyön opettajien sekä käytännön vanhustyötä tekevien ammattilaisten säännölli-siä tapaamisia. Työelämän neuvottelukunta tar-joaa erinomaisen foorumin tähän toimintaan. Kun henkilöitä nimitetään työryhmiin, ensisijai-set kriteerit ovat kyky edistää opetussuunnitel-man kehittämistä ja opiskelijoiden harjoittelua sekä vaikuttaa valmistuvien työllistymiseen.

Sote-alan opiskelijoiden koulutuksen aikai-silla työssä oppimisjaksoilla on tutkimusten mukaan ratkaiseva merkitys asennoitumises-sa vanhustyöhön. (Hirvonen ym. 2004; Luukka 2007; Koskinen 2010.) Luukan (2007) mukaan juuri ammattikäytännössä saatujen merkityk-sellisten oppimiskokemusten perusteella opis-kelijat motivoituivat vanhustyöhön. Sen sijaan Hirvosen ym. (2004) mukaan suhtautuminen muuttui kielteiseen suuntaan ohjatun harjoit-telun ja työssä oppimisen aikana. Valmistuvien opiskelijoiden mukaan vanhustyön laatu vaih-telee eri yksiköissä ja on rutiininomaista kiireen ja henkilöstön vähyyden takia. He kokevat, että eivät voi käyttää ammattitaitoaan parhaal-la mahdollisella tavalla. (Hirvonen ym. 2004.)

Vanhustyö kiinnostaa ensisijaisena vaihtoeh-tona vain pientä joukkoa vastavalmistuneita sairaanhoitajia (Koskinen 2010). Tietoperus-tan lisääminen, harjoittelua edeltävän teoreetti-sen opetuksen käytäntöön sovellettavuus sekä opiskelijassa virinneiden tunteiden reflektoi-minen ovat keskeisiä kehittämiskohteita, jot-ta opiskelijat suuntautuisivat vanhustyöhön. (Hirvonen ym. 2004; Luukka 2007.) Harjoitte-lua ohjaavan opettajan ohjausresurssia ei saisi vähentää saati poistaa, sillä opettajan läsnäolo työelämässä on kaikkien osapuolten etu juuri edellä mainituista syistä.

Koska gerontologinen hoitotyö ei ole veto-voimainen opiskelijoiden keskuudessa, voidaan myönteistä kuvaa vanhustyöstä ja sen kiinnos-tavuudesta edistää uusilla yhteistyömuodoilla työelämän kanssa. Myös teoriaopetusta on to-teutettava enemmän aidossa työelämäympä-ristössä. Pedagogiset ratkaisut, joissa teoria ja käytäntö kytkeytyvät yhteen, luovat hyvän poh-jan näyttöön perustuvalle hoitotyölle. Esimerk-kinä on potilastapausten ratkominen osastolla eikä luokkahuoneessa, osana ongelmaperus-taista menetelmää ”proffan kiertojen” tapaan.

Yhteiset kehittämishankkeet ja -projek-tit työelämän kanssa ovat menetelmiä, joissa ammattikorkeakoulut lunastavat lupauksen-sa tutkimus- ja kehitys- sekä aluevaikuttamis-tehtävästään. Suunnittelu, toteutus ja arviointi tehdään niissä kaikkia osapuolia kuunnellen. Parhaassa tapauksessa uudistuvat sekä työ-elämä että koulutus, ja ala houkuttelee kehit-tyessään myös tulevia uusia työntekijöitä eli opiskelijoita. TAMKissa monet jo päättyneet hankkeet jatkuvat uusina kansainvälisinä, työ-elämän kanssa tehtävinä hankkeina. Niissä luodaan hyvien verkostojen ohella uusia käy-tänteitä ja innovaatioita kansainvälisten toimi-joiden kanssa.•

38 a.


OS

A I

38 b. Erja Salomaa, TtM, sosiaali- ja terveysalan koulutusvastaava, WinNova Marianne Rapala, Esh, henkilöstöpäällikkö, Laitilan Terveyskoti

Oppilaitoksen ja työelämän yhteistyö

Länsirannikon Koulutus Oy WinNova on monia-lainen, nuorten ja aikuisten ammatillista koulutus-ta järjestävä oppilaitos. Koulutusta järjestetään usealla eri paikkakunnalla Satakunnan ja Vak-ka-Suomen alueella. Päätoimipisteet sijaitsevat Raumalla, Porissa, Laitilassa ja Ulvilassa. Win-Nova aloitti koulutustoimintansa 1.1.2010. Op-pilaitoksina siihen siirtyivät Porin ammattiopisto, Rauman ammattiopisto, Innova Länsi-Suomen Aikuiskoulutuskeskus ja Porin Aikuiskoulutus-keskus.

WinNova tekee kiinteätä yhteistyötä työelä-män edustajien kanssa työssäoppimisen ja tut-kintotilaisuuksien sekä täydennyskoulutusten toteuttamisessa. Heitä tavataan työssäoppimi-sen ohjauskäynneillä, kehittämispalavereissa, arvioijakoulutuksissa ja asiantuntijaluentojen yh-teydessä. Työnantajista, työntekijöistä ja näyt-tötutkinnon järjestäjistä koostuvat, alakohtaiset työelämäjaokset ovat tärkeä perusta WinNovan ja Satakunnan sekä Vakka-Suomen työ- ja elin-keinoelämän yhteistyölle. Työelämän kehittä-mis- ja palvelutoiminnalla tarkoitetaan yrityksille, julkisyhteisöille ja erityisesti pienyrityksille tarjot-tavia osaamisen kehittämispalveluja. Monialai-suuden ja henkilöstön monipuolisen osaamisen sekä laajan koulutustehtävän avulla WinNova vastaa tehokkaasti ja joustavasti työelämän jat-kuvasti muuttuviin osaamistarpeisiin.

Esimerkkinä työelämän kanssa tehtäväs-tä laajasta yhteistyöstä voidaan mainita yhteis-työ Laitilan Terveyskodin kanssa, joka aloitti toimintansa 1984. Se alkoi vaikeavammaisten sotainvalidien asumispalvelujen tuottamisesta, kuntoutustoiminta alkoi 1988. Vuonna 2007 pe-rustettu Hyvinvointikeskus Poukanville tarjoaa

monipuolisia hyvinvointipalveluja, ruokapalve-lua ja hemmotteluhoitoja. Painopiste on edelleen vaikeavammaisten sotainvalidien ja veteraani-en sekä heidän puolisoidensa ja muiden sodas-sa palvelleiden hoito ja kuntoutus. Toimintaa on vuosien aikana kehitetty, ja sotaveteraanien hoi-don rinnalle ovat nousseet keskeiset osaamis-alueet: neurologinen hoito ja kuntoutus sekä Lokomat-kävelyrobotin käyttö kuntoutukses-sa, moniammatillinen kuntoutus, muistisairaiden hoito ja kuntoutus sekä laaja-alaiset työ- ja muut hyvinvointipalvelut.

WinNova ja Terveyskoti ovat tehneet yhteis-työtä useita vuosia työntekijöiden täydennyskou-lutuksen järjestämisessä. Terveyskoti järjestää toimipaikkakoulutusta omissa tiloissamme tai lähellä. Silloin siihen voi osallistua mahdollisim-man moni, ja koulutuksesta saatu hyöty kasvaa. WinNovan laatuluotsikoulutus vaikutti suures-ti siihen, että Terveyskoti on Inspecta sertifioitu, monimuotoisia terveyspalveluja tuottava yritys.

Terveyskodissa on paljon sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita työssä oppimassa. Oppi- mispaikan merkitys on suuri, myös alan hou- kuttelevuuden kannalta. Esimerkiksi vanhus-työ voi nuoresta lähihoitajaopiskelijasta tuntua ensin vähemmän kiinnostavalta, mutta innos-tava työyhteisö, mukavat asiakkaat ja hyvä työ-paikkaohjaaja voivat saada mielen muuttumaan. Onnistunut työssäoppimisjakso voi olla kelpo rekrytointikanava. WinNovan opettajia on ol-lut myös Terveyskodissa työelämäjaksolla. Se on sekä opettajalle että työyhteisölle hyvä keino päivittää osaamista ja hioa opiskelijayhteistyötä entistä toimivammaksi. •


39. Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja, Vantaan kaupunki

Työelämän kommentti

• Ei luentotiivistelmää


OS

A I

40. Hanna-Mari Alanen, LT, ylilääkäri, neuro- ja vanhuspsykiatria, TAYS

Masennus ja yksinäisyys taakkana

Yksinäisyys on kipeimpiä ongelmia. Silti yksi-näinen ei aina ole sosiaalisesti täysin eristynyt. Jopa parisuhteessakin elävä saattaa kokea it-sensä yksinäiseksi (väkivaltainen tai muuten alistava puoliso pahentaa yksinäisyyden tunnet-ta). Kyse on siis ihmissuhteiden laadusta. Yk-sinäisten vanhusten määrä on tutkimuksista ja kysymystavasta riippuen 4–36 %. Suomessa on vähintään yli 30 000 ja pelkästään Helsingis-sä yli 3 000 äärimmäisen yksinäistä vanhusta. Yksinäisyys on syvien ja merkityksellisten ih-missuhteiden puuttumista. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän ystäviä on jäljellä. Oma ai-kakausi painuu unholaan ja uudesta ajasta on vaikea saada kiinni.

Mielenterveyden häiriöistä kärsivien vanhus-ten määrä lisääntyy väestön vanhetessa, vaik-ka psykiatristen häiriöiden esiintyvyys ei ole suurempi kuin muussa väestössä. Masennusti-lat ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriötä. On arvioitu, että vakavista masennustiloista kärsii noin 3 % ikääntyneistä naisista ja 1 % miehistä. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa masennusoirei-sia on jopa 40 %. Euroopassa tehtyjen tutki-musten koostetussa meta-analyysissä todettiin kotona asuvilla 65 vuotta täyttäneillä esiintyvän masennusta 12 %. Siinä oli paljon vaihtelua eri alueiden välillä. Masennus oli selkeästi yleisem-pää naisilla kuin miehillä.

Iäkkäiden masennus on alidiagnosoitua, ja se havaitaan perusterveydenhuollossa har-vemmin kuin nuorempien. Masennukseen liittyy suurentunut itsetuhoriski, eikä yli 65-vuotiaiden itsemurhissa ole tapahtunut laskua samalla lailla kuin työikäisillä. Vuosittain ikäihmisten itsemur-hia on noin 160. Valtaosa tekijöistä on miehiä.

Itsemurhista 60 % tehdään kaupungeissa, va-jaat 20 % taajamissa ja runsas 20 % maaseu-dulla. Korkeimmillaan luvut olivat 2006, jolloin tilastoitiin 188 yli 65-vuotiaan itsemurhaa.

Masennussairaus vie vanhuksen toimintaky-vyn nopeasti ja laitostuminen tapahtuu liian hel-posti. Potilaat kuluttavat paljon terveyspalveluita ja ovat nk. kalliita potilaita. Mielenterveyshäiriöi-den varhainen tunnistaminen ja toimintakyvyn arvioiminen ovat tärkeitä, jotta toimintakyvyn menetystä ehkäisevät hoito- ja kuntoutustoi-met voidaan ajoittaa oikein. Toimintakyvyn ar-vion on perustuttava kliiniseen tutkimukseen ja objektiivisiin havaintoihin, sekä aiemman seu-rantatiedon ja toimintaympäristön tai lähiver-koston havaintojen kokoamiseen. Lisäksi oma subjektiivinen kokemus toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä on tärkeä. Toimintakyky-arviossa voidaan käyttää apuna oiremittareita, toimintakyvyn arviointiasteikoita ja psykiatrises-sa erikoissairaanhoidossa strukturoituja diag-nostisia haastatteluja.

Vanhusten kognitiivinen, psyykkinen ja fyysi-nen toimintakyky ratkaisevat paljolti sen, missä vanhuspsykiatrisia potilaita pitäisi ja kannattai-si hoitaa. Toimintakyvyn pitäisi vaikuttaa enem-män kuin kalenteri-iän. Osa potilaista selviää kotona yksinasuvina, osa tarvitsee kotiin pal-jon tukea, osa jatkuvaa ympärivuorokautis-ta hoivaa. Riittävän varhaisella ja intensiivisellä vanhuspsykiatrisella tutkimuksella ja hoidolla voidaan palauttaa monen vanhuksen toimin-takyky ja siirtää laitoshoitoon joutumista. Jos eläkeikäisten laitoshoitoon siirtymistä voidaan siirtää esimerkiksi vuodella eteenpäin, hoitoku-luja säästyy miljoonia euroja. •


41. Merja Mäkisalo-Ropponen, sh, TtT, kansanedustaja

Muistisairaana kotona kauemmin

Muistisairautta sairastavia on Suomessa lähes 130 000, joista noin 85 000 on muistisairauden keskivaikeassa vaiheessa. Vuosittain sairastuu 13 000 henkilöä. Yleisimmät muistisairaudet, jotka aiheuttavat dementiaoireita, ovat Alzhei-merin tauti (60–70 %), verisuoniperäiset muis-tisairaudet (15–20 %), Lewyn kappale -tauti ja otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muisti-sairaus.

Muistisairauksien hoito on perinteisesti ollut laitostavaa. Kuntouttavan hoidon puutteiden ja esimerkiksi epätarkoituksenmukaisen lääkityk-sen takia muistisairaista on tehty vuodepotilai-ta aivan turhaan. Missään muussa Euroopan maassa ei muistisairaita hoideta niin paljon laitoksissa ja vuodepotilaina kuin Suomes-sa. Meillä myös suhtaudutaan pessimistisesti hoitoon ja kuntoutukseen. Muistisairauksia pi-detään usein toivottomina sairauksina. Yhteis-kunnalla ei ole varaa makuuttaa muistisairaita laitoksissa. Ja mikä tärkeintä, se ei ole myös-kään inhimillistä, ellei siihen ole erityistä lääke-tieteellistä tarvetta.

Nykytietämyksen mukaan muistisairauksia voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa tehokkaasti ja myös kuntouttaa. Asianmukaisella hoidolla ja kuntoutuksella sairastumisen prosessia voi-daan hidastaa ja lisätä kotona asumisen mah-dollisuuksia jopa useilla vuosilla. Muistisairas ”unohtaa” helposti miten liikutaan, toimitaan ja ollaan aktiivisia. Kun häntä muistutellaan ja ohjataan, monia taitoja on usein vielä jäljel-lä. Jokaisella sairastuneella on yksilöllisiä voi-mavaroja, joita voidaan hyödyntää. Erittäin tärkeä osa kuntoutumista on löytää asioita,

jotka tuottavat iloa, nautintoa ja onnistumisen kokemuksia.

Vanhuspalvelulaki, hoidon laatusuositukset ja kansallinen muistiohjelma korostavat kotihoi-don ensisijaisuutta ikäihmisten hoidon, hoivan ja palvelujen järjestämisessä. Myös tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkoti ovat kotona asu-mista. Laitoshoitoa ei voi purkaa, jos kotihoi-toa ei kehitetä kuntouttavan hoidon suuntaan. Sen kivijalkana ovat arjen askareet sekä ulkoilu ja liikunta. Muistisairautta sairastavat hyötyvät myös kuntouttavasta päivätoiminnasta.

Tietyssä vaiheessa kotona yksin asuminen ei ole enää turvallinen vaihtoehto. Siksi uusia kodinomaisia asumis- ja hoivayhteisöjä on ra-kennettava lisää nopeutetulla aikataululla, erityi-sesti muistisairastuneille.

Kuntouttavan kotihoidon kehittäminen vaatii resursseja, mutta myös osaavaa ja ammattitai-toista henkilökuntaa. Hoito- ja palvelusuunni-telman tekeminen muistisairautta sairastaville vaatii moniammattillista pohdintaa, miten ja millä keinoin fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä tuetaan. Hoidon ja hoivan suun-nittelu lähtee liiaksi siitä, minkälaisia valmiita palvelupaketteja (ateriapalvelu, kauppapalvelu jne.) henkilölle voidaan järjestää.

Myös omaishoito mahdollistaa kotona asu-misen. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmis-teltavassa omaishoidon kehittämisohjelmassa korostetaan omaishoidon kehittämistä hoito-muotona. Se tarkoittaa muun muassa nykyis-tä suuremman palkkion maksamista sekä esimerkiksi työterveyshuollon ja eläke-etuuksien takaamista omaisille. •


OS

A I

42. Jaana Nummijoki, TtM, kotihoitopäällikkö, Helsingin kaupunki

Ikääntyneen toiminta- ja liikkumiskyvyn edistäminen

Keskeinen toimijuuden rajoittaja ikääntyneil-lä kotihoidon asiakkailla on liikkumiskyvyn hei-kentyminen. Toimintakyvyn huononeminen ei välttämättä ole aina seurausta varsinaisista vanhenemismuutoksista, vaan taustalla saat-taa olla toimintojen käyttämättömyys. Vanhus-asiakkaan voimavarariippuvaisen ja työntekijän asiakaslähtöisen toimijuuden kohtaamisen olisi onnistuttava niin hyvin, että kotona hoitaminen ehkäisisi ikääntyneiden syrjäytymistä ja tukisi heidän toimintakykyään. Toimintakyvyn tukemi-selle antaa haasteen ja erityisyyden vanhuudel-le ominainen kaikilla toimintakyvyn osa-alueilla vaikuttava eletyn elämän yksityisyyden ja elä-mäntarinan merkitys.

Tämä tarkoittaa, että vanhuksen koettuun toi-mintakykyyn ja arkielämän toimijuuteen kiinnite-tään huomiota. Toimijuus ei ilmene ainoastaan tilanteissa ja teoissa, vaan se kehkeytyy histo-riallisesti muovautuvissa kollektiivisissa toimin-tajärjestelmissä, niiden motiiveihin ja ristiriitoihin kytkettynä. (Jyrkämä, 2007; Engeström, 2007.)

Keskeinen kiinnostukseni kohde on yhteis-kehittelyn mahdollisuus. Siinä tarkastelen jaet-

tua toimijuutta ikääntyneiden toiminta- ja liik-kumiskyvyn kontekstissa. Tarkastelen kotihoi-don asiakkaan ja työntekijän kohtaamista siten, että seuraan kohtaamisen kaavojen mahdollista muuttumista, kun Helsingin kaupungin kotihoi-dossa osana hoitosuunnitelmaa käytetään uu-tena työvälineenä liikkumissopimusta.

Liikkumissopimus tarkoittaa ikääntyneen ar-kiliikkumisen suunnitelmallista tukemista koti-hoitokäyntien aikana. Liikkumisesta sovittaessa on keskeistä, että tunnistetaan asiakkaan omat tarpeet ja mieltymykset. Sopimukseen sisälly-tetään niitä arkielämän osa-alueita, jotka hoi-tajan ja asiakkaan sekä asiakkaan läheisten välisessä keskustelussa nousevat esille – hen-kilökohtaisesta hygieniasta ja arkiaskareista omaehtoiseen harjoitteluun tai ryhmäliikuntaan. Kotikäynnillä tarjotaan tukea kotona toimimi-seen ja liikkumiseen. Samalla vähennetään sitä, että tehdään asioita liikaa ikääntyneen puoles-ta sekä ohjataan ja rohkaistaan häntä säännölli-seen liikkumiskyvyn ylläpitoon. •


43. Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, kotihoitopäällikkö ja Lea Oksman, lähihoitaja, pohjoisen palvelualueen kotihoito, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto

Kirjaaminen Helsingin kotihoidossa

Kotihoidon asiakkaan hyvä hoito perustuu hoitosuunnitelmaan, jonka keskiössä ovat asiakkaan tarpeet ja voimavarat. Ne selviävät, kun käyte-tään validia ja reliaabelia mittausmenetelmää. Helsingissä sellaiseksi on valittu RAI (Resident Assessment Instrument). Lääketieteellisen ja hoitotyön diagnoosin (hoitotyön tarpeen ar-viointi) lisäksi hoitosuunnitelmassa esitetään hoidon kokonaisuus sekä tavoitteet ja konkreet-tiset auttamismenetelmät. Päivittäinen kirjaami-nen sisältää asiakkaan tilanteen seurannan ja arvioinnin suhteessa tavoitteisiin. Helsingin ko-tihoidossa keskeisiksi interventioiksi on valittu asiakkaan liikkuminen, lääkitys ja ravitsemus.

Viime vuosina kirjaamisen apuvälineinä on kokeiltu kannettavia päätelaitteita. Päivittäisen kirjaamisen voi tehdä 3G-kannettavalla PC:llä. Tällöin hoitajalla on mukanaan koko asiakastie-tojärjestelmä (Pegasos). Tietoja voidaan katsella asiakkaan kotona ja tehdä ne kerralla valmiik-si. Tämä lisää potilasturvallisuutta ja hoitajan oi-keusturva paranee. Työn tehokkuutta voidaan nostaa, kun tuplakirjaamista ei tarvita ensin pa-perille ja uudelleen toimistolla asiakastietojär-jestelmään. Asiakastietojen kokonaisuus on edellytys onnistuneelle moniammatilliselle hoi-

tokokoukselle. PC:llä hoidetaan myös kauppa-tilaukset verkossa.

Kokeilujen tuloksena päädyttiin hankkimaan järjestelmä, joka mahdollistaa kotihoidon toimin-nanohjauksen ja mobiilin asiakastyön sekä työ-ajan seurannan (Pegasos Mukana). Helsinki on hankkinut kotihoidon henkilökunnalle välineiksi älypuhelimet. Järjestelmällä saavutetaan monia hyötyjä välittömään asiakastyöhön ja kotihoidon työn sujuvuuteen liittyen. Tavoitteena on varau-tua tulevaisuuteen, kun asiakasmäärä kasvaa nopeammin kuin työntekijöiden määrä. Asiakas-maksujen perusteet tehdään oikeudenmukaisik-si, ymmärrettäviksi ja läpinäkyviksi asiakkaille. Se vähentää asiakaslaskun muutoksiin ja korjauksiin käytettävää aikaa. Työntekijöille on merkityksel-listä, että työ jaetaan tasaisesti ja tasapuolisesti työvuoron aikana ja että työtunnit välitetään suo-raan työaikajärjestelmään hyväksyttäviksi. Kir-jaaminen ja tilastointi tehdään asiakkaan kotona reaaliajassa kuten PC:llä. Käyntien siirto työnte-kijältä toiselle on mahdollista esimerkiksi äkilli-sissä tilanteissa, ja näin ruuhkahuippuja voidaan tasata. Resursoijalla on mahdollisuus jakaa työt parhaaksi katsomallaan tavalla, vastuuhoitajuus ja oikeudenmukaisuus huomioiden. •


OS

A I

44. Riitta Kauppila, geronomi, johtaja, Kampin palvelukeskus

Yksinäisyys vaivaa, pitääkö siihen tyytyä?

Sosiaalisella kanssakäymisellä on suojaava yh-teys iäkkäiden kuolemanriskiin, toimintakykyyn, depressioon ja yksinäisyyden kokemuksiin, vahvistaa Chicagon yliopistossa tehty tutkimus. Ihmisillä, jotka tuntevat jatkuvasti itsensä yksi-näisiksi, on 14 prosenttia suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin niillä, jotka eivät ole yksi-näisiä. Yksinäisyys on kaksi kertaa suurempi riski kuin ylipaino ja lähes yhtä suuri kuin köy-hyys, joka lisää riskiä 19 prosenttia. Runsaat sosiaaliset suhteet tukevat tutkitusti selviyty-mistä sairauksista. Ystävät ja harrastukset ovat syy lähteä kotoa. Päiviin tulee rytmiä, fyysinen kunto kohoaa, tulee mielihyvän hetkiä.

Merja Korhonen, Heidi Hietanen ja Tiina-Mari Lyyra tutkivat 72–85-vuotiaita seurakunnan ker-hotoimintaan osallistuneita Pornaisissa. Ikäih-misten omista kokemuksista nousi teemoja: yhteisöllisyys, identiteetin ylläpito, yksin olemi-sen katkaisu, ajassa kiinni pysyminen ja henki-sen sisällön saaminen. (Gerontologia 4/2009)

Tutkittavat kuvasivat yhteisöllisyyttä vapaa-na ja mukavana yhdessäolona. Luottamus il-meni toisista kerholaisista huolehtimisena. Identiteetin alueella esiin nousi sukupuoli-iden-titeetin ylläpito, työelämän jatkaminen ja omana itsenään hyväksytyksi tulo. Yksinolon katkaisu koettiin tärkeänä. Yksin olemista kuvattiin yksin asumisena, omien ajatusten yksipuolisena kier-tämisenä ja yksinäisyytenä. Arkielämä rytmittyi kerhopäivien mukaan ja kerho toi vaihtelua. So-siaalinen kanssakäyminen antoi henkistä sisäl-töä elämään.

Palvelukeskusten tehtävänä on Helsingissä tukea kotona asumista ja tuottaa toimintaa ja te-kemistä. Keskuksia on 11, joista suurin on Kam-pin palvelukeskus (asiakkaita n. 800–1300/ pv).

Muut keskukset ovat monipuolisten palvelukes-kusten (entiset vanhusten keskukset) yhteydes-sä. Ensimmäinen avattiin 1975. Toimintamuotoja ovat ruokailu, kahvilatoiminta, liikunta, ohjelmal-linen toiminta, retket, vertaistukiryhmätoiminta, sosiaali- ja terveysneuvonta, harrastustoiminta ja puhtaus. Viime vuosina on kehitetty erityisesti sosiaali- ja palveluohjausta ja palkattu sosiaali-ohjaajia ja palveluneuvojia.

Toiminta tavoittaa yli 65-vuotiaista helsinkiläi-sistä reilut 10 %. Maksuton palvelukeskuskort-ti oikeuttaa osallistumaan keskusten toimintaan. Tarjonta on runsasta: liikuntavirasto järjestää edullista senioriliikuntaa ja uusi jumppakortti oi-keuttaa osallistumaan useaan ryhmään. Kun-nallisten palvelujen lisäksi muut toimijat kuten järjestöt tarjoavat toimintaa, tukihenkilöitä ja ys-täviä. Kansallisoopperan uutuus on tanssit ikäih-misille. Tieto toiminnasta saadaan ystäviltä ja naapureilta – tiedotusvälineistä tai sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vain pieni osa. Työn-tekijöiden olisi tiedettävä, mitä palveluja paikka-kunnalla on, jotta he voivat ohjata iäkkäitä niihin. Tavoitteena on tiedottaa toiminnasta, jotta juuri eläköityneet ohjautuisivat mukaan.

Yli 75-vuotiaista asuu yksin koko maassa noin 45 %, Helsingissä 55 %. Tiedetään, että koettu yksinäisyys lisääntyy iän myötä. Ympäri-vuorokautisessa hoidossa olevat kokevat yksi-näisyyttä enemmän kuin kotona asuvat. Perheen keskellä asuvakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Kun omat voimavarat eivät riitä sosiaalisten yh-teyksien luomiseen, läheisten ja ammattilaisten on tuettava ja tehtävä parhaansa. Mielenterveys-liiton entinen toiminnanjohtaja Pirkko Lahti on sanonut, että jokaisella pitäisi olla ystäviä arkun-kantajien verran. •


45. Anja Karvonen-Kälkäjä, OTT, VT, kehitysjohtaja, Pro Lex Oy

Mahdollisuus vaikuttaa omiin sosiaalipalveluihin

Iäkkään henkilön palvelutarpeisiin vastaaminen aloitetaan tarpeiden selvittämisellä. Tämän jäl-keen suunnitellaan yhdessä hänen kanssaan millaisilla palveluilla tarpeisiin vastataan.1 So-siaalihuoltoa toteutettaessa on asiakkaan ase-masta ja oikeuksista annetun lain (812/2000, sosiaalihuollon asiakaslaki) 7 §:n mukaan aina laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, ellei kyseessä ole tilapäi-nen neuvonta ja ohjaus tai suunnitelman laati-minen muutoin ole tarpeetonta. Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäi-den sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (980/2012, jäljempänä vanhuspalvelulaki) 16 §:n mukaan kunta palvelun järjestäjänä vas-taa suunnitelman laatimisesta. Palvelusuun-nitelmassa on määriteltävä yhdessä iäkkään henkilön tai hänen edustajansa kanssa parhai-ten soveltuva palvelukokonaisuus. Asiakkaan vaikuttamismahdollisuutta ja itsemääräämis-oikeutta vahvistaa vanhuspalvelulain 16 § 2 mo-mentin säädös, jonka mukaan henkilön omat näkemykset vaihtoehdoista on kirjattava palvelusuunnitelmaan.

Vanhuspalvelulain 17 §:n tarkoittaman vas-tuutyöntekijän on seurattava suunnitelman to-teutumista.2 Yksilöllisen palvelusuunnitelman on oltava mahdollisimman asiakaslähtöinen ja yhdessä laadittu. Sosiaalihuollon asiakkaalla ja toteuttajalla on oltava sellainen luottamukselli-nen vuorovaikutussuhde, että asiakas ja työn-tekijä saadaan sitoutumaan yhdessä palvelun toteuttamiseen. Yhteisymmärryksessä laadit-

1 Ks. tarkemmin HE 160/2012 vp laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja ter-veyspalveluista ja laki terveydenhuoltolain 20 §:n kumoami-sesta, s. 44–47.

2 HE 160/2012 vp, s. 46.

tu palvelusuunnitelma edistää sitä, että iäkkään henkilön toivomukset ja mielipide häntä itseään koskevassa asiassa voidaan huomioida mah-dollisimman monipuolisesti. Palvelutarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa suunnitelmaa muute-taan joustavasti.

Sosiaalipalveluja saavat henkilöt tarvitse-vat monenlaista apua ja asiantuntemusta, siksi suunnitelman tekeminen vaatii useiden asian-tuntijoiden osallistumista sekä sen laatimiseen että palvelujen toteuttamiseen. Jos henkilö ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun syyn vuoksi ymmärrä vaihtoehtoja tai niiden vaikutusta, hänen tahtoaan voidaan sel-vittää läheisen, omaisen tai edunvalvojan kans-sa. Siksi on perehdyttävä iäkkään henkilön toimintakykyisenä esittämiin mielipiteisiin ja toi-vomuksiin, jotta itsemääräämisoikeus toteutuu myös toimintakyvyn ja ymmärryksen heikenty-essä. Jos henkilö on tehnyt hoitotahdon siltä varalta, että hän ei toimintakykyä heikentävän sairauden vuoksi ymmärrä eikä kykene päät-tämään hoivastaan tai lääketieteellisestä hoi-dosta, hoitotahtoa on noudatettava. Asiakkaan omien elämänarvojen ja näkemysten kunnioitta-minen on ensisijaista.

Vanhuspalvelulain 11 §:n mukaan kunnan on asetettava vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdolli-suuksien varmistamiseksi ja huolehdittava sen toimintaedellytyksistä. Saman lain 13 §:n 2 mo-mentin mukaan palvelut on toteutettava niin, että ne tukevat iäkkään osallisuutta. Jos julkiset sosiaalipalvelut hankitaan ostopalvelusopimuk-sella, vaikuttamis- ja osallistumismuotoja on ke-hitettävä jo tarjouspyyntöä tehtäessä. Asumisen pysyvyys tutussa palvelukotipaikassa olisi tur-vattava, vaikka palveluntuottaja vaihtuisikin. •


OS

A I

46. Pia Nordman, vanhustyönjohtaja, Haminan kaupunki

Palvelumuotoilu Haminan malliin



47. Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, OTT, perheoikeuden dosentti, tutkija, Helsingin yliopisto

Muistisairaan edunvalvonta

Holhoustoimilain mukainen edunvalvojan määrää-minen on viimesijainen keino huolehtia muistisai-raan taloudellisista ja henkilöä koskevista asioista. Itsemääräämisoikeuden näkökulmasta on suosi-teltavaa, että sairastunut varautuu itse tulevaan vajaakykyisyyteensä valtuuttamalla luotetun hen-kilön huolehtimaan asioistaan tai tekemällä hoi-totahdon hoitoa ja hoivaa koskevista asioista. Se

edellyttää, että sairaus diagnosoidaan riittävän varhaisessa vaiheessa tai että vajaakykyisyyteen varaudutaan vielä terveenä ollessa.

Alustuksessa käsitellään edunvalvonta-valtuutusta ja hoitotahtoa omaehtoisen enna-koinnin keinona sekä kysymystä siitä, milloin muistisairaalle on määrättävä holhoustoimilain mukainen edunvalvoja. •


OS

A I

48. Arja Isola, THT, professori, Oulun yliopisto

Hyvä kohtaaminen ja huumori vanhustyössä



49. Maria Baric, nukketeatteritaiteilija, muusikko, ohjaaja ja Nemanja Stojanovic, nukeillanäyttelijä, Nukketeatteri Sampo

Voimauttava nukketeatteri

Toiminta pohjaa nukketeatteritaiteilija, muusik-ko, ohjaaja Maria Baricin ja nukeillanäyttelijä Nemanja Stojanovicin kehittämään menetel-mään. Sitä toteutettiin Nukketeatteri Sampon Voimauttava nukketeatteri -hankkeessa (2012–2013) Myllypuron vanhustenkeskuksessa, muis-tisairaiden sekä liikunta- ja toimintarajoitteisten vanhusten keskuudessa, viidennen kerroksen osastolla. Suuren suosion saavuttaneelle toi-minnalle on suunnitteilla nyt jatkoa.

Helsingin kaupunki on rahoittanut tätä mo-nipuolista taide-, kehittämis- ja tutkimushanket-ta, jonka tavoitteena on tuoda laitoshoidossa oleville vanhuksille iloa ja elämyksiä. Musiikilli-nen nukketeatteritoiminta tarjoaa lisää virikkeitä osaston arkeen. Samalla vanhustyön ammat-tilaisille tarjotaan uusia, luovia työkaluja työn tueksi, kulttuurisen vanhustyön toteuttamiseen.

Toiminta on vähentänyt vanhusten alakuloi-suutta ja masentuneisuutta ja helpottanut siten hoitohenkilökunnan työssä jaksamista. Tavoit-teena oli tutkia, voisiko menetelmästä muo-dostua uusi toimintamalli, jonka voisi sulauttaa muuhun toimintaan ja jonka avulla hyvinvoinnin ylläpitäminen helpottuisi.

Aineisto ja menetelmätTutkimusosuus sisälsi vanhuksia koske-van ja omahoitajille suunnatun arviointiosuu-den ennen ja jälkeen tutkimusperiodin sekä omahoitajien ja osastonhoitajan haastatte-lut. Tehtävänä oli selvittää, millaisia yhteyksiä nukketeatteritoiminnalla on hyvinvointiin ja vi-reyteen? Ryhmiä oli kaksi: teatteritoimintaan osallistunut sekä verrokkiryhmä toiselta osas-tolta, jolla ei ollut vastaavaa toimintaa. Oma-hoitajat arvioivat oman ryhmänsä vanhukset Likert-pohjaisella lomakkeella ennen ja jälkeen toimintajakson. Lisäksi toiminnan aikana haas-

tateltiin toimintaan osallistuneita, heidän omai-siaan, hoitajia sekä taiteilijoita.

TuloksetVanhustenkeskuksessa koettiin pieniä arkipäi-vän ihmeitä ja iloja, sillä toiminta herätti kaikissa voimakkaita tunnereaktioita. Vanhukset ottivat nukkeihin kontaktia vahvemmalla intensiteetil-lä kuin yleensä ihmisiin. Elämystuokiot olivat vii-kon kohokohta, arjen piristysruiske, kuten eräs asukas totesi. Hoitajat, jotka olivat työskennel-leet osastolla jo vuosia, häkeltyivät ja liikuttuivat kyyneliin asti nähdessään, kuinka osa vanhuk-sista otti yllättäen kontaktia nukkeihin, vaikka eivät pitkään aikaan olleet kommunikoineet hoi-tajien kanssa.

PäätelmätToiminta sai aikaan ihmeellisiä, koskettavia koh-taamisia masentuneiden, huonokuntoisten vanhusten keskuudessa. Nukketeatteri vetosi tunteisiin ja oli vahva vuorovaikutusväline, kun kommunikaatiomahdollisuudet muistisairauden tai toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi olivat muuten rajalliset. Musiikillinen nukketeatteri tar-josi osaston asukkaille hyvän mielen hetkiä, jot-ka houkuttelivat esille hymyä, laulua ja naurua. Kaikki haastatellut – vanhukset, omaiset ja hoi-tajat – kertoivat kokeneensa toiminnan merkityk-selliseksi ja tärkeäksi ja toivoivat sen jatkuvan.

Täydennyskoulutus ja musiikilliset elämystuokiotTarjoamme vanhustenkeskusten henkilökunnal-le Voimauttavan nukketeatterin -menetelmää esittelevää täydennyskoulutusta. Osastot voivat tilata voimauttavan nukketeatterin musiikillisia elämystuokioita, nukeillanäyttelijöiden ja muusi-koiden toteuttamina.•


OS

A II

OSA IISuullisten esitysten tiivistelmät (50–75)

OS

A II

50. Andrew Sirkka, KT, yliopettaja, Satakunnan amk/Terveys; Sari Merilampi, TkT, tutkija ja Mirka Leino, FM, SAMK/Energia ja rakentaminen

Mobiilipeleillä uusia ulottuvuuksia ikääntyneiden yksilölliseen kuntoutumiseen

Teknologia on kehittynyt huimin askelin viime vuosina. Teknologiasovelluksia on määrätie-toisesti kehitetty käyttäjäystävällisiksi, helppo-käyttöisiksi ja yksilöllisiä tarpeita vastaaviksi. Nykyinen kehitys on avannut aivan uusia mah-dollisuuksia myös ikääntyneiden yksilöllisiin ja omaehtoisiin hoito- ja kuntoutumismuotoihin.

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) hyvinvointiteknologian tutkimus- ja osaamis-keskittymä toteutti Gamer-tutkimushankkeen yhdessä Länsi-Suomen Diakonialaitoksen So-tainvalidien Sairaskoti ja Kuntoutuskeskuksen kanssa. Tutkimuksen keskiössä oli peliteknolo-gian hyödynnettävyys motoristen ja kognitiivis-ten taitojen ylläpitämisessä sekä omaehtoisessa kuntoutumisessa.

TutkimustavoiteHankkeessa tutkittiin peliteknologian hyödyn-tämistä omaehtoisen aktivoinnin sekä muisti-häiriöiden kuntoutuksen välineenä. Tavoitteena oli selvittää, miten peliteknologia soveltuu mo-toristen ja kognitiivisten taitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Pelitapahtuma-aineiston ohel-la koottiin käyttäjä- ja käytettävyyskokemuksia pelillisen hyvinvointiteknologian kehittämiseksi.

MenetelmätKohderyhmänä olivat laitoksen ikääntyneet asiakkaat. Osallistuminen oli vapaaehtoista, ja jokainen antoi suostumuksensa kirjallisesti. Sa-massa yhteydessä selvitettiin myös tutkimuksen eettiset lähtökohdat.

Pelivaihtoehtoja oli useita: käsin tai jaloin, kännykän tai tabletin avulla ohjattavat sekä Trail

making -peli, joka oli tabletilla. Pelaajat rekis-teröityivät henkilökohtaisen NFC-tunnistimen avulla pelitietokantaan, johon kerääntyneet peli-tapahtumien tiedot analysoitiin.

Keskeiset tuloksetPelaajien subjektiiviset kokemukset olivat mer-kittävän positiivisia. Ne sisälsivät kommentte-ja niin huomio- ja toimintakyvyn parantumisesta kuin pelien kokemisesta mielekkäänä ja aivotoi-minnan vireyttä lisäävänä toimintana. Mobiilipelit koettiin kiinnostavina, virkistävinä, innostavina ja helppokäyttöisinä sekä omaehtoiseen aktivoimi-seen soveltuvina. Pelit lisäsivät vuorovaikutusta, sillä ne mahdollistivat yhdessäolon ja pelikoke-musten jakamisen toisten kanssa.

Pelitulokset paranivat merkittävästi tutkimus-jakson aikana. Niistä oli osoitettavissa positiivisia tuloksia, jotka liittyivät motorisiin ja kognitiivisiin taitoihin sekä koettuun hyvinvointiin. Jaloilla pe-lattava versio toimi raajojen liikkuvuuden ja ve-renkierron elvyttäjänä.

Mobiililaitteita pidettiin helpppokäyttöisinä. Ongelmia esiintyi ainoastaan kosketusnäytön tunnistusherkkyydessä sekä vuodepotilailla, jot-ka joutuivat pelatessaan kallistamaan laitetta. Myös itse pelien koettiin soveltuvan erinomai-sesti ikääntyneille välineeksi omaehtoiseen ja yksilölliseen toimintaan, mutta myös ryhmätoi-mintaa edistämään. Pelejä kehitettäessä tavoitel-tiin erityisesti hyvää hahmotettavuutta ja helposti tajuttavaa logiikkaa, ja haluttiin välttää liiallista vi-sualisointia. Niissä onnistuttiinkin pelaajien pa-lautteen perusteella kiitettävästi. •


51. Sara Haimi-Liikkanen, kehittämiskoordinaattori, Kotona kokonainen elämä/ Etelä-Kymenlaakson osakokonaisuus sekä muu työryhmä: Pia Ruuskanen, kotihoidon johtaja ja Tanja Junnila, kotihoidon osastonhoitaja, Kotka; Jenni Yläjääski, avopalveluohjaaja, Kaakon kaksikko; Anna-Leena Kailio, projektipäällikkö, Pyhtää; Minna Takala, kotihoidon esimies ja Arja Niskanen, kotihoidon esimies, Hamina

Kotihoidon asiakaspalaute – vastuuhoitajan haastattelu

Vanhuspalvelulaissa (2013) ja sosiaali- ja ter-veysministeriön julkaisemissa laatusuosituksis-sa (2013, 2008) korostetaan, että eri palveluissa on turvattava asiakkaiden mahdollisuus osal-listua ja vaikuttaa palvelujen laadun kehittämi-seen. Asiakkaan rooli on aktiivisimmillaan oman palvelunsa laadun kehittäjänä. Hän asettaa laa-tutavoitteita, suunnittelee palvelun toteutusta ja arvioi palvelua voimavarojensa mukaisesti. Kai-killa, myös toimintakyvyltään heikoimmilla on laadun kokijan rooli. Vanhuspalvelulain ja laa-tusuositusten mukaisesti asiakaspalautetta ke-rätään säännöllisesti (vähintään vuosittain) ja saatu palaute hyödynnetään. Menetelminä käy-tetään osallistavia palautejärjestelmiä, yhteisiä keskusteluhetkiä.

Asiakaslähtöisessä palvelussa myös asiak-kaan perhe ja muut hänelle tärkeät ihmiset ote-taan mukaan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Keskeistä on kuulla ikääntyneen omaa

ääntä, arvostaa hänen kokemuksiaan ja tavoit-taa hänelle merkityksellisiä ja tärkeitä palveluja ja tukimuotoja. Asiakaspalautekeskustelun avulla on tarkoitus selvittää kokemuksia kotihoidosta. Vastauksia voidaan hyödyntää asiakassuhteis-sa, esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelman päivittämisessä.

Asiakaspalautteiden koontia (sähköinen ky-sely) hyödynnetään kotihoidon kehittämisessä. Keskustelun avulla voidaan aktivoida läheisiä osallistumaan asiakkaan ja kotihoidon väliseen toimintaan. Palautekeskustelun tarkoitus on ensisijaisesti saada asiakkaan oma mielipide esiin, ja läheinen voi tarvittaessa toimia hänen äänenään.

Asiakaspalautemalli otettiin käyttöön Etelä-Kymenlaakson kunnissa syksyllä 2013. Ensim-mäiset tulokset ovat käytettävissä tammikuussa 2014, jonka jälkeen kotihoidon kehittämiskohteet tarkentuvat toukokuuhun 2014 mennessä. •


OS

A II

52. Regina Nurmi, KL, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu, terveysala

Asenne ja osaaminen kohdalleen Vaasan vanhustyössä

Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoidon henki-löstön täydennyskoulutuksen tarkoituksena oli uudistaa vanhustyötä siten, että ikääntyneiden ja pitkäaikaissairaiden itsenäistä selviytymistä, omatoimisuutta ja elämänhallintaa tuetaan.

Koulutuksen tavoitteetTavoitteena oli, että henkilökunta omaksuu kun-touttavan ja asiakaslähtöisen työotteen. Toi-mintakykyä edistävän työotteen omaksuminen edellyttää nykyisten työtapojen arviointia sekä työntekijän asenteiden, arvojen, ajattelun ja kiin-nostuksen kohdistumista muutokseen. Esi-miestyön ja johtamisen uudistuminen on osa työskentelytapojen muutosprosessia.

Koulutuksen toteutusKohderyhmänä oli Vaasan koti- ja laitoshoidon tulosalueen henkilöstö neljällä eri palvelualueel-la: kotihoidossa, palveluasumisessa, laitoshoi-dossa ja ikäkeskuksessa. Koulutettavia oli 800, joista esimiehiä 40. Koulutuksen kesto oli kolme vuotta ja laajuus 10 opintopistettä (270 tuntia). Koulutussisältö muodostui kolmesta asiakoko-naisuudesta: 1) Arvot ja asenteet 2) Toimintakyky ja elämänlaatu sekä 3) Asiakaslähtöisten työ- ja toimintatapojen vahvistaminen.

Koulutuksessa oli lähiopetusta, itsenäis-tä työskentelyä ja kehittämistehtäviä, jotka teh-tiin omissa työyksiköissä. Tehtäviä oli neljä: 1) Ikäihmisen kohteluun liittyvät eettiset periaat-teet työyhteisössä 2) Asiakkaan toimintakyvyn tukemisen nykytilanne 3) Uudet työmenetelmät

asiakkaan toimintakyvyn tukemisessa ja 4) Asia-kaslähtöisten työmenetelmien kehittäminen.

Koulutuksen arviointi ja palautteetOsallistujapalautetta kerättiin kyselylomakkeella. Palautetta oli mahdollisuus antaa koulutuksen si-sällöstä, toteutuksesta ja kouluttajista puolivuo-sittain. Kysely lähiesimiehille ja johtajille tehtiin vuosittain. Osallistujien työyksiköt tekivät lisäksi itsearvioinnin.

Koulutuksen toteutukseen, sisältöön ja kou-luttajiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Lähiesimiehil-le suunnatussa kyselyssä kartoitettiin asiakkaan päivittäisten toimintojen toteutumista. Lähes kai-kissa työyksiköissä tuettiin asiakkaan omatoi-mista liikkumista ja hygieniasta huolehtimista, ulkoilua, muistitoimintoja ja sosiaalista elämää. Tulokset paranivat monilla päivittäisten toiminto-jen osa-alueilla koulutuksen edetessä. Työyksik-köjen itsearvioinnit olivat myös samansuuntaisia. Vanhoja toimintatapoja oli arvioitu ja siirrytty asiakaskeskeiseen suuntaan. Työ- ja toimintata-pojen uudistuminen kasvoi koulutuksen myötä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että muutok-set koti- ja laitoshoidon palvelualoilla ovat vas-ta alussa. Muutoksia tarvitaan työntekijöiden työnkuvissa ja työnjaossa, työ- ja toimintata-pojen organisoinnissa ja uusien hoitolinjausten kehittämisessä. Hoito- ja palvelusuunnitel- mien sekä toimintakyvyn mittaamista on edel-leen kehitettävä, jotta saadaan luotettavaa tie-toa asiakkaan toimintakyvyn ja kuntoutuksen kehittymiseen. •


53. Ritva Padinki, TtM, hoitotyön tuntiopettaja, Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä, pro gradu -tutkielma

Hoitajan toimintamalli ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä

Tutkimuksen tarkoituksena oli kvalitatiivisen tut-kimuksen avulla kuvata hoitajan toimintamal-li ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä. Tavoitteena oli saada tietoa hoitajan suhtautu-misesta, toimintatavasta ja vuorovaikutussuh-teesta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat hoitotyöhön osallistuvat hoitajat (n=27) erään kaupungin (alueen) palveluja laitosasumi-sen yksiköistä. Tutkimusaineisto kerättiin tee-mahaastattelulla, jonka teemat muodostuivat (Liukkonen 1990) laitoshoidossa olevan demen-toituneen potilaan hoitotyön toimintamallista. Aineisto analysoitiin laadullisesti induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella hoitajan toimintamalli oli sidoksissa perinteiseen hoitokulttuuriin, irtaantui perinteisestä hoitokulttuurista tai ylettyi nykykult-tuurin vaatimuksiin. Perinteiseen hoitokulttuuriin sidoksissa olevassa mallissa hoitajan suhtautu-minen muistisairaaseen henkilöön oli asiallista tai viileää. Hänen toimintansa oli tunteetonta, eet-tisesti väärää ja muistisairaan käytöstä provo-soivaa. Lisäksi hoitaja käytti erilaisia työlistoja ja toimintatapa oli rutinoitunutta, missä muistisai-raan voimavaroja ei hyödynnetty. Vuorovaikutus-suhde oli etäinen.

Perinteisestä hoitokulttuurista irtaantuvas-sa toimintamallissa hoitajan suhtautuminen oli hoivaa ja turvaa tarjoava. Hoitaja vaikutti yksi-löllisesti hänen omasta toiminnastaan johtuviin ja ympäristöstä tuleviin ärsytystekijöihin sekä huomioi muistisairaan ominaispiirteet ja orientoi häntä. Lisäksi hoitaja toteutti ikääntyvän muisti-

sairaan tarpeista lähtevää hoitotyötä ja tuki osit-tain muistisairaan omatoimisuutta. Haastavissa hoitotilanteissa hoitaja ei vastannut muistisairaan emotionaaliseen tarpeeseen. Vuorovaikutussuh-de oli läheinen.

Nykykulttuurin vaatimuksiin ylettyvässä toimintamallissa hoitajan suhtautuminen oli voimavaroja tukeva. Hoitaja tuki normaalia kodinomaista arkea, vaikutti myönteisesti muis-tisairaan mielenterveyteen, hänen voimavarojaan hyödyntäen. Lisäksi hoitaja organisoi työn muis-tisairaan hyvinvointia tukevaksi ja ennakoi käyt-täytymisen hallintaa. Haasteellisissa tilanteissa hän oli rinnalla kulkija. Vuorovaikutussuhde oli ikääntyvää muistisairasta voimaannuttava.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikään-tyvän muistisairaan henkilön hoitotyössä hoita-jan suhtautumistapa ohjaa tiedostamatta hänen toimintaansa ja vaikuttaa vuorovaikutussuhtee-seen ikääntyvän muistisairaan hoitotyössä. Tutki-mustuloksia voidaan hyödyntää, kun ikääntyvän muistisairaan henkilön hoitotyötä kehitetään. Se edellyttää lähiesimiehiltä yksikön toimintakult-tuurin vahvaa johtamista ja ohjaamista toiminta-malliin, joka ylettyy nykykulttuurin vaatimuksiin. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitajien perus- tai täydennyskoulutuksessa, missä huomion tulisi kiinnittyä ihmissuhdetyön lähtökohtiin, kuten voi-mavaralähtöiseen orientaatioon.•

Avainsanat: muistisairas, pitkäaikainen laitos-hoito, ikääntynyt henkilö, hoitotyö, hoitaja


OS

A II

54. Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö

Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on toimin-tamalli, jossa apteekki tai sairaala-apteekki toi-mittaa potilaan lääkkeet kerta-annospusseihin jaettuina, 1–2 viikon erissä. Avohuollossa ko-neellista annosjakelua tehdään apteekkien väli-senä sopimusvalmistuksena.

ANJA-annosjakeluyksikkö on toiminut vuo-desta 2001 lähtien ja palvelee tällä hetkellä yli 300 apteekkia ja 18 000 potilasta. Palveluun kuuluu myös lääkityskortin ylläpito, jossa on ko-neellisten annosjakelulääkkeiden lisäksi myös kaikki muut potilaan käyttämät lääkkeet.

Koneellinen annosjakelu rationalisoi lääke- hoitoa ja lisää lääketurvallisuutta. Lääkkeen-jakovirheet ovat hyvin harvinaisia. ANJA- annosjakeluyksikössä annospussit tarkastetaan koneellisesti, valokuvataan ja annosjakelukonei-den tekemät virheet korjataan ennen apteek-kiin toimittamista. Virheellisiä pusseja päätyy apteekkiin vain muutama kappale vuodessa (0,003 %).

ANJA-annosjakeluyksikössä potilaan koko lääkitys tarkastetaan ennen palvelun aloittamis-ta. Apteekki poistaa yhteistyössä hoitavan lää-

kärin kanssa mahdolliset tarpeettomat lääkkeet, päällekkäisyydet ja haitalliset yhteisvaikutukset.

ANJA-annosjakeluyksikössä käydään läpi:1) lääkityksen soveltuvuus ANJA-

annosjakelupalvelun lääkevalikoimaan 2) interaktiotarkastus eli lääkkeiden

yhteisvaikutukset 3) SALKO-raportti

SALKO-tietokanta on Suomen Apteekkariliitossa koostettu tieto-kanta lääkeaineiden ja -valmisteiden ominai-suuksista. Se on alun perin luotu lääkehoidon kokonaisarviointia helpottavaksi ja nopeuttavak-si tietokannaksi. SALKO-raportti tarjoaa koottua tietoa lääkeaineiden muutamista ominaisuuk-sista taulukkomuotoon koottuna. SALKO ei korvaa muita lääkehoidon tarkistuksissa käytet-tyjä tietokantoja (esim. yhteisvaikutustietokanta SFINX, Procuro), vaan täydentää asiakkaan lää-kehoidosta saatavaa kokonaiskuvaa, tiettyjen haittavaikutusriskikertymien sekä iäkkäille mah-dollisesti sopimattomien lääkehoitojen osalta.•


55. Marina Steffansson, TtM; Marjo Pulliainen, TtM ja Aija Kettunen, VTT, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Valinnanvapauden merkitys kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen

Uusi vanhuspalvelulaki (980/2012) tuli voimaan 1.7.2013. Lain tarkoituksena on muun muassa parantaa iäkkäiden mahdollisuutta saada laa-dukkaita sosiaalipalveluja yksilöllisten tarpeitten mukaisesti, vaikuttaa palvelujen sisältöön ja to-teutukseen sekä osallistua palveluja koskevien valintojen päätöksentekoon. Tavoitteena on asi-akkaan hyvinvoinnin ja elämänlaadun paranemi-nen. Hyvinvointipalveluiden järjestämisen uudet mahdollisuudet (PALMA) on tutkimuksellinen ke-hityshanke. Sen tavoitteena on lisätä tietoa hy-vinvointipalvelujen järjestämistavoista ja niiden vaikuttavuudesta sekä tukea sosiaalipalvelujen kehittämistä tutkimuksen avulla. Hankkeen ta-voitteet vastaavat osin uuden lain tarkoituksia.

Yksi PALMA-hankkeen kiinnostuksen koh-teista on selvittää valinnanvapauden merkitystä kotihoidon palvelujen vaikuttavuuteen: Jos asi-akas saa valita itselleen sopivan palvelun, sen voidaan olettaa olevan vaikuttavampaa. Sitä mitataan asiakkaan kokemalla elämänlaadulla. Hoivaan liittyvä elämänlaadun mittari ASCOT (Adult Social Care Outcomes Toolkit) on kehi-tetty mittaamaan hoivapalvelun vaikuttavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mittarilla mitataan sen hetkistä ja oletettua elämänlaatua ilman hoivaa. Palvelujen vaikuttavuus on näiden erotus. Etu-na on, että mittarilla voidaan vertailla palvelu-jen vaikuttavuutta eri paikoissa, mutta myös eri palveluja keskenään. Menetelmänä on struktu-

roitu kysely. Kohderyhmänä ovat kotihoidon 65 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat asiakkaat kolmessa kaupungissa. ASCOT-mittarin lisäk-si kartoitetaan asiakkaiden terveyteen liittyvä elämänlaatu EQ-5D-mittarilla ja kysytään taus-tatiedot. Tiedot asiakkaiden käyttämistä koti-palveluista kerätään asiakastietojärjestelmästä. Palvelujen vaikuttavuutta selittäviä tekijöitä tut-kitaan regressioanalyysillä.

Sosiaalitalous tutkii, miten käytetyt voima-varat voitaisiin käyttää niin, että saadaan mah-dollisimman paljon hyvinvointia, joka jakautuisi halutulla tavalla – eli miten sosiaaliturvasta saa-taisiin mahdollisimman vaikuttava. Vaikutta-vuutta voidaan arvioida hyvinvointivaikutuksilla, esimerkiksi elämänlaadulla. Jos tutkimustulokset osoittavat, että valinnanvapaudella on vaikutus-ta kotihoidon asiakkaan kokemaan elämänlaa-tuun, niiden avulla voidaan jäsentää ja kehittää kotihoidon palveluja niin, että valinnanvapaus huomioidaan palvelujen käytössä. Tämä tekee palveluista vaikuttavampia, ja asiakkaan näkö-kulmasta ne tuottavat enemmän hyvinvointia ja vastaavat siten lain tavoitteita. Toukokuus-sa 2014 on saatavilla alustavia tuloksia. Lopul-liset tutkimustulokset valmistuvat vuoden 2014 lopussa. Haasteena on, kuinka uudessa laissa mainittua iäkkäiden henkilöiden osallisuutta vai-kuttaa palvelujensa sisältöön ja toteuttamiseen voidaan parantaa.•


OS

A II

56. Hannele Merikoski, FM, erityisasiantuntija, Avainsäätiö

Valoa ja iloa esteettömällä viestinnällä

Avainsäätiön Esteetön viestintä -hanke (2010–2014) kehittää omalta osaltaan hyvää ja toimi-vaa viestintää kolmessa vanhuudenkodissa. Tavoitteena on tutustua henkilökunnan ja asuk-kaiden arkeen ja tukea viestintää ja osallisuutta erilaisin keinoin.

Kun ihminen astuu vanhuudenkodin ovesta sisään: siinä ne sitten oli elämän viimeiset voilei-vät ja ruuat tehty, pyykit pesty, lakanat manke-loitu. Hän astuu maailmaan, jossa pahimmillaan sokeritkin on valmiina kupissa. Kun oppii pas-siiviseksi, kun toimintakyky heikkenee ja omaan elämään osallistuminen ja vaikuttaminen kutis-tuvat äärimmäiseksi pienuudeksi – tyytyy ole-maan kohde ja sivustakatsoja.

Osallisuus ja toimiva viestintä kulkevat käsi kädessä. Aktiivinen ihminen osallistuu oman ar-kensa toimintoihin, on osallisena sosiaalisessa kanssakäymisessä. Esteettömällä viestinnäl-lä pyritään vaikuttamaan siihen, että ihminen voisi mahdollisimman pitkään, vaikkapa hyvin-kin pienessä määrin, olla keskeinen osallistuja elämässään. Yhdessä vanhuudenkotien kans-sa kehitämme työtä sellaiseksi, että perustyö, perushoitotilanteet nousevat ilon ja ylpeyden aiheiksi.

Iän myötä elämän hallintaa saattavat hanka-loittaa monet asiat. Kun viestintä vaikeutuu, osal-listuminen voi olla jopa mahdotonta. Motoriikka

ja reagointikyky hidastuvat – nopeassa viestin-nässä ei pysy mukana. Kuuloaisti voi heiketä, ja hälyisät ympäristöt tuottavat ongelmia. Keskus-telukumppanit puhuvat nopeasti ja mumisevat. Kasvojen ja huulion näkeminen helpottavat ym-märtämistä. Ilmeet ja eleet tukevat keskustelua, ja kuulokojeen varhainen käyttöönotto auttaa.

Hankkeen tavoitteena on helpottaa henkilö-kunnan työtä toiminnallista viestintää kehittämäl-lä. Koulutuksen, mallintamisen ja videoanalyysin sekä työnohjauksen avulla henkilökunta oppii arvioimaan työtään. Videot on kuvattu perus-hoitotilanteissa. Viemme arkeen erilaisia viestin-täkeinoja – kehon kieltä, viittomia, kuvaviestintää ja piirtämistä. Ilmaisua rikastutetaan myös tai-teen keinoin. Henkilökunnan sitoutuminen vah-vistaa työryhmän toimivuutta. Henkilökunnalta ja omaisilta onkin tullut palautetta siitä, että van-huudenkotiin on tullut iloa ja innostusta.

On olennaista saada tietoa kunkin yksilölli-sestä historiasta, mieltymyksistä, harrastuksis-ta, omaisista ja työstä – myös henkilökunnan. Tiedot auttavat löytämään kullekin sopivia in-nostuksen lähteitä.

Jokaisen on tärkeä miettiä näitä hyvästä vies-tinnästä: kunnioitus ja oikearytmisyys. Eräs rou-va sanoi hoitajalle aamutoimien jälkeen: ”Olisin minä kyllä sinun kanssasi pitempäänkin jutellu”. Niin arvokas on ihminen ja hänen aikansa! •


57. Anna-Liisa Niemelä, FT, erityissuunnittelija ja Anna-Liisa Lyytinen, TtM, MBA, pohjoisen palvelualueen johtaja, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto

Kuva- ja äänivälitteinen palvelu ikääntyneiden kotona asumisen tukena Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa

Ikääntyneiden hoidon valtakunnalliset laatusuo-situkset sekä ns. vanhuspalvelulaki painottavat iäkkään henkilön kotona asumista ja palvelujen tuottamista ensisijaisesti kotiin. Sosiaali- ja ter-veydenhuollossa on kuitenkin vaikeuksia rekry-toida uusia työntekijöitä, ja toisaalta suuri määrä työntekijöitä eläköityy lähivuosina. Suurten ikä-luokkien ikääntyessä palvelua tarvitsevien määrä kasvaa. Tässä tilanteessa tarvitaan aivan uuden-laisia toimintamalleja ja uudenlaista palvelutar-jontaa kotona asumisen tukemiseen.

Helsingin terveyskeskuksen kotihoidossa toteutettiin virtuaalihoitohanke vuosina 2011–2012 yhdessä Aalto-yliopiston ja Forum Virium Helsingin kanssa. Virtuaalihoito on kuva- ja ää-nivälitteinen palvelu, joka korvaa tai täydentää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotto- tai kotikäyntejä. Kotihoidossa vir-tuaalihoito oli tavoitteellista, hoitosuunnitelman mukaista, ja se korvasi työntekijän kotikäynnin. Hankkeen pilotoinneista tehtiin kaksi raport-tia sekä yksi pro gradu -työ (Pietikäinen 2013). Ensimmäisessä vaiheessa (10/2011–3/2012) keskityttiin teknisen konseptin rakentamiseen ja videoyhteyden tuomien mahdollisuuksien ja rajoitteiden selvittelyyn. Toisessa vaihees-sa (4/2012–12/2012) asiakaspohjaa laajennet-tiin ja aloitettiin yhteistyömallin kehittäminen Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelujen sekä kotihoidon välillä. Palmia on Helsingin kaupun-

gin omistama toimitila- ja hyvinvointipalveluja tuottava liikelaitos. Yhteistyö Palmian kanssa mahdollisti ympärivuorokautisen kuvayhteyden hoitajaan.

Vuonna 2013 hanketta päätettiin laajentaa yhdistyneessä sosiaali- ja terveysvirastossa. Uuteen hankkeeseen (15.11.2013–15.5.2014) tuli mukaan uusi laitekumppani, Pieni piiri Oy ja uusi laite Tablet PC. Kotihoidon lisäksi osal-listujia ovat omaishoito, päivätoiminta, Palmian puhelin- ja hyvinvointipalvelut sekä kotihoidon lääkäripalvelu. Myös asiakkaiden tai läheis-ten omaisliittymät ovat mahdollisia. Tavoitteena on kehittää virtuaalihoitoa yhteistyön ja hoidon apuvälineenä.

Hankkeen tutkimuskysymykset ovat: Minkä-laisille asiakasryhmille palvelu sopii? Mahdollis-taako Tablet PC osallistumisen ryhmämuotoiseen toimintaan omassa kodissa ja lisääkö se työnte-kijöiden (omaishoito, kotihoito, päivätoiminta, Palmia) välistä yhteistyötä? Mitä laitteen käyttö merkitsee asiakkaan saamalle palvelulle? Mitä asiakkaille merkitsee, että heillä on mahdollisuus saada kuvayhteys hoitajaan vuorokauden ympä-ri (Palmia)? Miten kotihoidon lääkärit, terveyden-hoitajat ja asiakkaat kokevat Tablet PC:n käytön kotihoidon lääkäripalvelussa? Aineisto koostuu kyselytutkimuksesta (Metropolia), työntekijöiden käyntipäiväkirjoista ja haastatteluista. Esitykses-säni kerron alustavia tutkimustuloksia. •


OS

A II

58. Salla-Maija Hakola, KM, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -projekti, Seta ry

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat vanhuspalvelujen asiakkaina

Yhdenvertainen vanhuus -projekti on Seta ry:n sekä sen jäsenjärjestöjen Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut ry:n käynnistämä vanhuspal-velujen kehittämishanke (2012–2014). Projek-ti on osa Eloisa ikä -ohjelmakokonaisuutta, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto.

TaustaSukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat aina olleet osa vanhusväestöä ja palvelujen käyttäjiä, mutta usein näkymättöminä. Jotta ym-märtäisimme paremmin näkymättömyyttä, on his-torian merkitys heidän elämässään muistettava.

Monien nuoruudessa homoseksuaaliset teot oli laissa kriminalisoitu, ja homous määriteltiin sairaudeksi. Sukupuolen korjaushoitoihin ei ol-lut samanlaisia mahdollisuuksia kuin esimerkiksi nykyään. Monen oli salattava todellinen minä, it-seään suojellakseen. Tietoa ei juurikaan ollut saa-tavilla, ja identiteettityötä joutui tekemään yksin.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset voivat kokea vähemmistöstres-siä. Se on seurausta elin- ja toimintaympäristö-jen sukupuoli- ja heteronormatiivisuudesta sekä mahdollisista negatiivisista asenteista. Kun ter-veyspalveluja välttelee kiusallisten tilanteiden pelossa, syrjäytymisen ja terveysongelmien riski saattaa kasvaa.

Aineisto ja menetelmätProjekti kartoitti sukupuoli- ja seksuaalivähem-mistöihin kuuluvien ihmisten ajatuksia van-huudesta ja vanhuspalveluista. Vastaajat olivat iältään 50–80-vuotiaita. Hieman yli puolet vas-taajista (N=103) oli naisia, miehiä vajaa 40 % ja sukupuolensa muuksi kuin naiseksi tai mie-heksi kokevia noin 11 %. Transihmisiä oli 15 %. He määrittelivät itsensä transvestiitiksi, trans-genderiksi tai transsukupuoliseksi. Lesboja oli

38 %, homoja 26 %, biseksuaaleja 22 % ja he-teroita noin 10 %.

Kartoituksen mukaan noin kolmasosa oli jät-tänyt käyttämättä sosiaali- ja terveysalan pal-veluita epäasiallisen kohtelun pelossa kerran tai useammin. Vajaa puolet vastaajista ei usko, että muut asukkaat kohtaisivat heidät vanhus-ten asumisyksiköissä kunnioittavasti. Yli 80 % toivoi omaa palvelutaloa.

Projekti kartoitti myös vanhustyön ammat-tilaisten ajatuksia sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta yhteistyö-kumppanien neljässä vanhainkodissa, syksyl-lä 2012. Vastanneista (N=92) 75 % kertoi, ettei opinnoissa käsitelty sukupuoli- ja seksuaalivä-hemmistöihin kuuluvien vanhuutta tai palve-luntarpeita. Noin 69 % sai tietonsa pääasiassa mediasta (esim. televisio, lehdet).

PäätelmätIkäihmisten erilaisuuden tunnustaminen on hei-näkuussa voimaan tulleen vanhuspalvelulain yhtenä lähtökohtana. Seksuaalisen suuntautumi-sen ja sukupuolen moninaisuus ja ihmisoikeudet ovat osa vanhustenhoidon ammattiosaamis-ta. Kun aihetta käsitellään esimerkiksi täyden-nyskoulutuksessa, voidaan palvelujärjestelmää ja vanhustyötä kehittää yhdenvertaisemmaksi ja inklusiivisemmaksi. •

LähteetIrni, S. & Wickman, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähem-mistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Seta-säätiön jul-kaisuja 20. Helsinki: Seta-säätiö.

Valtonen, S. 2012. Raportti vanhustyön ammattilaisil-le suunnatun kyselyn tuloksista. Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Seta ry.

Jalava, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiveet yhdenvertaiseen vanhuuteen. Vanhustyön koulutusohjelman opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu.


59. Sanna Koskinen, TtM, sh, tohtorikoulutettava; Leena Salminen, TtT, th, lehtori ja Helena Leino-Kilpi, THT, esh, professori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Sanomalehtien kuvaukset iäkkäistä – näkökulmia yhteiskunnan suhtautumisesta

Eurooppalaisista suurin osa on sitä mieltä, että iäkkäisiin suhtaudutaan yhteiskunnassa myön-teisesti, mutta etenkin iäkkäät itse kokevat, että heihin suhtaudutaan kielteisesti. Suomessa iäk-käiden ja vanhuuden arvostus koetaan melko vähäiseksi tai korkeintaan kohtuulliseksi. Median osuus on todettu merkittäväksi suhtautumisen muodostumisessa. Median, kuten sanomaleh-tien luomat kuvaukset heijastavat ja muokkaavat ihmisten, myös sosiaali- ja terveysalan ammat-tilaisten, käsityksiä iäkkäistä ja ikääntymisestä sekä suhtautumista heihin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli sel-vittää, millainen sanomalehtien välittämä kuva iäkkäistä yhteiskunnassa on terveyden näkökul-masta tarkasteltuna. Tutkimustehtävä oli: Miten iäkkääseen suhtaudutaan yhteiskunnassa ter-veyden näkökulmasta tarkasteltuna? Aineisto kerättiin kolmesta, levikiltään suurimmasta suo-malaisesta sanomalehdestä kolmen kuukau-den aikana keväällä 2012 (sanomalehtiä n=268). Analyysiin valittiin 101 artikkelia valinta- ja pois-sulkukriteerien perusteella. Ne analysoitiin ai-neistolähtöisesti temaattisella analyysillä.

Tuloksena on kolme kuvausta yhteiskunnan suh-tautumisesta iäkkäisiin. Kaksi ensimmäistä – olla huolehdittavana ja olla osallisena – kuvaavat eri-laisia iäkkäitä suhteessa heidän henkilökohtaisiin ominaispiirteisiinsä, asumisympäristöön, yh-teiskunnalliseen osallistumiseen, vastuunottoon omasta terveydestä ja hoitoon osallistuviin hen-kilöihin. Iäkkäiden puolesta puhuminen – kuvaa yhteiskunnan vastausta väestön ikääntymiseen – odotuksina muutoksista iäkkäiden hoidossa, iäk-käiden tasa-arvoisuuteen pyrkimisenä ja toiveina osoittaa inhimillisyyttä iäkkäitä kohtaan.

Tulosten perusteella iäkkäisiin suhtaudutaan pääosin myönteisesti, ja kaikkien hyvinvoinnin turvaamista pidetään tärkeänä. Huomionarvois-ta on kuitenkin jakautuminen kahteen ryhmään, mikä saattaa olla merkkinä vähemmän myöntei-sestä suhtautumisesta tiettyihin iäkkäisiin. So-siaali- ja terveysalan ammattilaisten on hyvä ymmärtää median vaikutus omaan suhtautumi-seensa, mikä näkyy lopulta iäkkäiden hoidossa ja palveluissa.•


OS

A II

60. Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö ja Heli Valkeinen, TtT, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

TOIMIA-suositus toimintakyvyn arvioinnista iäkkään väestön hyvinvointia edistävien palveluiden yhteydessä

Toimintakykyisyys ja itsenäinen suoriutuminen ovat keskiössä ns. vanhuspalvelulaissa, jolla tu-etaan ikääntyneen väestön toimintakykyä sekä sosiaali- ja terveyspalveluita (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäk-käiden sosiaali- ja terveyspalveluista, voimaan 7/2013.) Sosiaali- ja terveyspalveluissa pyritään ongelmat havaitsemaan varhain ja ehkäisemään ne ennakolta. Palveluiden rakennemuutos täh-tää siihen, että iäkkäät voisivat elää mielekästä elämää ja asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Sekä yksilön että yhteiskunnan kan-nalta on merkittävää mitä myöhäisemmäksi avun ja hoivan tarvetta voidaan siirtää.

Toimintakyvyn arviointi on tärkeä osa iäkkään väestön hyvinvointia edistäviä palveluita. Henki-lön oma arvio toimintakyvystään on aina huomi-oitava, mutta sen rinnalle tarvitaan havainnointia sekä luotettavia mittareita. Huolellisella ja syste-maattisella arvioinnilla voidaan varhaiset merkit toimintakyvyn heikkenemisestä ja lisääntyneestä avuntarpeesta tunnistaa. Heikkenemistä pysty-tään tehokkaasti ehkäisemään tai hidastamaan, kun tilanteeseen puututaan ajoissa.

TOIMIA-suositus on tehty toimintakyvyn por-taittaiseen arviointiin ja sopivien arviointimittarei-den valintaan ammattilaisten avuksi. Tavoitteena on, että arviointikäytännöt olisivat kansallisesti yhdenmukaisia ja käytettäisiin luotettavia mitta-reita. Suositus on tarkoitettu kaikille ammattilaisil-le, iäkkäiden hyvinvointia edistävien palveluiden ja muun ohjauksen tai neuvonnan suunnitteluun sekä toteuttamisen tueksi ja työvälineeksi.

Kultakin toimintakyvyn osa-alueelta on 3–8 ky-symystä tai testiä, jotka voidaan tehdä neu-vontatilanteessa tai kotikäynnillä. Kysymysten ja testitulosten sekä ammattilaiselle neuvon-tatilanteessa muodostuvan arvion perusteel-la ratkaistaan tarve jatkoselvittelyyn tai -toimiin. Suositukseen on koottu myös lisäselvitykseen sopivia testejä ja arviointimittaristoja. Kysymyk-set ja mittaristot on todettu sopiviksi ja luotet-taviksi kansallisissa väestötutkimuksissa tai kansainvälisen tutkimustyön perusteella, kun iäkkään kohderyhmän toimintakykyä arvioidaan. Suosituksessa mainittujen mittareiden tarkem-mat arviot ja käyttöohjeet ovat saatavissa TOIMIA -tietokannasta (www.thl.fi/toimia/tietokanta). Suosituksen on koonnut ja siihen valitut mittarit on arvioinut iäkkäiden toimintakykyä laaja-alai-sesti tunteva ja tutkiva asiantuntijaryhmä.

TOIMIA on toimintakyvyn mittaamisen ja ar-vioinnin kansallinen asiantuntijaverkosto.•

Suositukset antanut asiantuntijaryhmä: Matti Mäkelä (THL), Tiina Autio (Kanta-Hämeen Pitsi-hanke), Heikki Heinonen (THL), Tupu Holma (Kuntaliitto), Hannele Häkkinen (Kuntaliitto), Tuomo Hänninen (KYS), Satu Pajala (THL), Päivi Sainio (THL), Kaisa Schroderus (Espoon kaupunki), Marjaana Seppänen (Lapin yliopisto), Sanna Sihvonen (JAMK), Sari Stenholm (THL), Heli Valkeinen (THL)


61. Anne Haapala, fysioterapeutti (ylempi AMK), tohtoriopiskelija ja Seppo Väyrynen, professori, Oulun yliopisto/ Työtieteen yksikkö; Arja Veijola, TtT, yliopettaja ja Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu/ Sote-yksikkö

Innovaatiot vanhusten palveluiden kehittämisessä

Eheä Elämän Ehtoo -yhteistyöhankkeessa ke-hitetään Kempeleen kunnan, Caritas-Säätiön ja Villa Metsolan palveluja. Hanketta koordinoi Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Kohteina ovat vanhustyön palveluja tuottavien organisaa-tioiden toimintamallit ja -käytännöt sekä henki-löstön ammatillinen osaaminen. Hankkeeseen on kiinnitetty opinnäytetöitä, joiden yhteisenä tavoitteena on tuottaa tietoa syntyvistä arjen in-novaatioista. Ne antavat hankkeelle lisäarvoa. Tehtävänä on kartoittaa syntyneet vanhustyön palveluiden uudet innovaatiot sekä niitä edeltä-neet kehittämisprosessit. Raportoitava kokonai-suus on osa laajempaa tutkimusta.

Aineisto ja menetelmätEEE–hankkeeseen (2011–2014) on kiinnitetty 25 opinnäytetyötä, joista 15 valmistui vuoden 2013 loppuun mennessä. Valmiit ja raportointivaihees-sa olevat opinnäytetyöt muodostivat tutkimus-aineiston, jota oli yhteensä 679 sivua. Aineiston analysoimiseen käytettiin induktiivis-deduktiivis-ta sisällönanalyysiä. Aineisto pelkistettiin, ryh-miteltiin ja käsitteellistettiin. Analyysia ohjasi sen jälkeen Goffinin ja Mitchellin (2005) innovaatio-viisiottelun viitekehys. Aineisto luokiteltiin inno-vaatiostrategiaan, ihmisiin ja organisaatioon,

ideoihin, priorisointiin ja uusien tuotekehitysten toimeenpanoon viitekehyksen mukaisesti.

Alustavat tuloksetRaportoitujen opinnäytetöiden kehittämiskoh-teet liittyivät ihmisiin ja organisaatioon, ja ne kohdentuivat henkilöstön koulutukseen ja työ-välineisiin. Kehittäminen kohdentui myös uusi-en tuotekehitysten toimeenpanoon, mikä ilmeni PARO-hyljerobotin käyttöönottona sekä uutta asiantuntijuutta edellyttävinä toiminnallisina ryh-minä. Raporteissa kuvataan uusiin palveluihin ja työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen liit-tyviä perusoletuksia. Kehittämisprosesseja ei kuvata raporteissa. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen eivät ilmene kehittämis-työhön liittyvänä osaamisena, vaan toimintoja kehitetään arjen toimintojen rinnalla, osana am-matillista substanssiosaamista. Opinnäytetyöt eivät tuo esille uusia innovaatioita.

JohtopäätöksetProsessiin osallistujien on yhdessä arvioitava hankkeessa syntyneet palvelut ja tunnistettava ratkaisut, jotka johtavat todellisiin, uusiin toimin-toihin. Oletuksia yhdistäen ja arvioiden voidaan tunnistaa innovaatiot tai innovaatioiden alut.•


OS

A II

62. Riitta Koivula, YTT, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Muistisairaan ihmisen omaisen toimijuus terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla

Suomalaisessa yhteiskunnassa muistisairaut-ta sairastavien iäkkäiden määrä lisääntyy. Yhä useampi omainen tukee ja auttaa muistisai-rasta läheistään kotona. Etenevä muistisairaus johtaa usein lopulta kuitenkin laitoshoitoon siir-tymiseen, kun hoidon tarve kasvaa. Laitoksessa omainen joutuu opettelemaan uusia rooleja, ku-ten jakamaan asiantuntijuutensa ammattilaisten kanssa. Sosiologian/sosiaaligerontologian väi-töstutkimuksen tavoitteena oli tutkia omaisen toimijuuden rakentumista laitoshoidossa.

Tutkimus oli toimintaan ja toiminnalle an-nettuihin merkityksiin fokusoituva mikrohis-toriallinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin Vanhustyön keskusliiton MielenMuutos -hank-keen interventio-osastolta vuosina 2009–2010, 14 kuukauden aikana. Etnografisesti koottu ai-neisto sisältää havainnointia, haastatteluja, doku-mentteja ja lehtiartikkeleita. Aineisto analysoitiin omaisen osaamisena, haluamisena, kykenemi-senä, täytymisenä, voimisena ja tuntemisena.

Tuloksissa kuvataan omaisten toimintaa osastolla. He ovat toimijoina heterogeeninen joukko. Tuloksissa esitetään toiminnalle rakentu-via esteitä ja mahdollisuuksia sekä omaisten että

henkilökunnan näkökulmasta. Osastolla omaiset nähdään resurssina ja heidän toivotaan osallistu-van muun muassa ruokailutilanteisiin, ulkoiluun ja viriketoimintaan. Eläkeikäisen omaisen on työ-ikäistä helpompaa toimia siten, että muistisairas läheinen kykenee integroitumaan mielekkääseen arkielämään osastolla. Ei-aiotusti syntyneet, eri-arvoisuutta lisäävät toimintakäytännöt kuor-mittavat hoitohenkilökuntaa. Moniammatillinen henkilökunta ei ole saanut ohjeita eikä koulutusta omaisyhteistyöhön.

Nykyisessä vanhuspalvelujärjestelmässä omaisen toiminnan oikeudet ja vastuut näyttäisi-vät jäävän arjen toimijoille epäselviksi. Tutkimuk-sessa tehdään joitakin ehdotuksia käytännön toimiksi siitä, millainen omaisen rooli voisi lai-toshoidossa olla. Muistisairaan omainen tuntee läheisensä elämänhistorian ja kykenee asiantun-tijuudellaan kohentamaan hänen toimintakyky-ään ja elämänlaatuaan ympärivuorokautisessa hoidossa.•

Avainsanat: omainen, toimijuus, dementia, ympärivuorokautinen hoito, etnografia


63. Pauliina Kinnunen, toimintaterapeutti (ylempi AMK), hankevastaava, Mikkelin seudun Muisti ry; Jaana Sohkanen, sosionomi (AMK), erityistyöntekijä, Viola – väkivallasta vapaaksi ry

Jotta emme unohtaisi – Voimavaralähtöinen monimuotovalmennus muistisairaiden perheille VALMU

Suomessa on noin 130 000 muistisairasta, joista 70 000 asuu kotona. Määrän lisääntyessä sairas-tuneiden on pärjättävä kotona entistä pidem-pään, usein omaishoidon varassa. Sairauden tuomien elämänmuutosten ennakointi edistää koko perheen hyvinvointia ja jaksamista. Muis-tisairaus on yksi tekijä, joka altistaa ikääntyvät kaltoinkohtelulle. Sen tunnistamisen ja puheeksi ottamisen keinot tunnetaan heikosti.

TavoitteetVALMU (2011–2013) on RAY:n rahoittama, in-novatiivinen kehittämishanke. Kohderyhmänä ovat hiljattain muistisairauteen sairastuneet yli 65-vuotiaat ja heidän perheensä. Päätavoittee-na on käynnistyvän omaishoitajuuden ja per-hesuhteiden vahvistaminen siten, että kaikkien perheenjäsenten kannalta hyvä ja turvallinen elä-mä kotona voisi jatkua mahdollisimman pitkään. Hankkeessa kehitettiin valmennus- ja ohjaus-malli muistiperheille, joissa on nähtävissä riski tai merkkejä kaltoinkohtelusta. Yhteistyökump-paneina ovat Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:n Valot-hanke, Viola – väkivallasta vapaaksi ry sekä Kangasniemen, Pieksämäen ja Mikkelin muistihoitajat.

ValmennusmalliValmennusmalli on kolmiosainen: 1) toiminta- ja perheterapeutin kotikäynnit 2) kaksi valmennus-viikonloppua sekä 3) kaksitoista luovaan muis-teluun pohjautuvaa ryhmäkertaa. Perheiden kanssa laaditaan kuntoutussuunnitelma.

Tulokset VALMUun osallistui yhteensä 16 perhettä ja 73 henkilöä. Ikäjakauma oli 7–85 vuotta, ja muka-na oli jopa neljä eri sukupolvea. Kuntien muisti-hoitajien rooli oli keskeinen, kun perheitä ohjattiin valmennukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä vapaaehtoistyöntekijöitä pe-rehdytettiin kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen.

Psykososiaalisten interventioiden avulla (ko-tikäynnit, yksilöhaastattelut, vertaistukiryhmät, muistelutyö, valmennusleirit) tuettiin perheenjä-seniä, että he sanoittaisivat ja jäsentäisivät sai-rauden tuomaa muutosta uuden elämänvaiheen alkaessa. Tiedon saaminen sairaudesta ja arkea tukevista palveluista valmennuksen eri vaiheis-sa koettiin erityisen tärkeäksi. Perheet kokivat, että he ymmärtävät muistisairautta paremmin, ja heidän keskinäiset suhteensa paranivat. Tiedon prosessoiminen ja yhdistäminen omiin kokemuk-siin vaatii aikaa, toistoa ja monen ihmisen puhet-ta omaisten, vertaisten ja ammattilaisten välillä. Kaltoinkohtelun ennaltaehkäiseminen on onnis-tunut erityisesti perhetyön, toiminta- ja perhe-terapeutin työparityöskentelyn sekä kuntien ja järjestöjen välisen yhteistyön avulla.

Hankkeen tulokset vahvistavat, että ikään-tyvien, omaishoitajien sekä muistisairaiden kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi tarvitaan oi-kea-aikaisia toimia ja avointa puhetta. VALMU-hanke sai jatkoavustuksen RAY:ltä viestintään vuodelle 2014. •


OS

A II

64. Tiina Ihalainen, TtK, TtM-opiskelija; Päivi Kankkunen, yliopistonlehtori, dosentti ja Tarja Välimäki, kliininen tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuorovaikutus – iäkkään puolison sairastuessa etenevään muistisairauteen

Omaishoito tukee kotona asumista, kun hen-kilö tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa. Huolenpito sisältää valvonnan, ohjaamisen, auttamisen ja tukemisen päivittäisissä toimissa. Ohjauksen ja valvonnan tarve koskee usein muistisairaita, ja niihin liittyy suuri hoidettavan ja omaishoitajan keskinäinen riippuvuus. Ratkaisu on usein ta-loudellinen ja inhimillinen, kun hoitaja on omai-nen. Kun puolisosta tulee omaishoitaja, hän tarvitsee monenlaisia valmiuksia. Kotona on paljon tilanteita, joissa on pystyttävä toimimaan ilman hoitoalan koulutusta.

Suomessa on yli 120 000 muistisairas-ta ihmistä ja 85 000 vähintään keskivaikeassa vaiheessa olevaa. Omaishoidon ajankohtaisuu-desta kertoo sopimusomaishoitajien määrän kasvu 60 000:een. Tutkimuskysymyksenämme oli: Kuinka iäkästä muistisairasta puolisoa hoi-tavan omaishoitajan ja hoidettavan välinen vuo-rovaikutus muuttuu sairastumisen edetessä? Tarkoituksena oli kuvata vuorovaikutusta ker-ronnallisen tutkimuksen avulla – ennen sairas-tumista, sairastumisen aikana ja sen edetessä.

Aineisto kerättiin haastattelemalla yli 65-vuo-tiaiden muistisairaiden omaishoitajia (N=16). Haastateltaville annettiin teema, jonka avul-

la heillä oli mahdollisuus kertoa arjen tilanteista ja ilmiöistä, joita niihin liittyy. Yksilöhaastattelut nauhoitettiin, ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tarinoista muodostui kokonaishahmoja ja samankaltaiset ja yhteneväi-set tarinat nimettiin saman otsikon alle.

Omaishoitajat kokivat luonnolliseksi, että he ovat sekä puolisoita että omaishoitajia. Pit-kän avioliiton merkitys oli tärkeä. Omaishoita-jat ja hoidettavat tekivät useita asioita yhdessä, vaikka kommunikointi oli vähentynyt ja muut-tanut muotoaan. Uudelleen opeteltavat arjen asiat, omaishoitajien univaikeudet ja taudinku-van muuttuminen ajan kuluessa huolestuttivat omaishoitajia ja aiheuttivat negatiivisia tuntei-ta. Tulevaisuuden ajatteleminen oli vaikeaa, ja omaishoitajat halusivat pitää puolison koto-na mahdollisimman kauan, arjen ongelmatilan-teista huolimatta. Vaikka vuorovaikutus muuttui ajan kuluessa, sen merkitys koettiin tärkeäk-si. Ympäristön tuki ja sosiaalinen vuorovaikutus olivat merkittävässä roolissa pariskuntien arjen toiminnoissa ja pärjäämisessä. Omaishoitajien arjessa on monia haasteita jaksamiselle. Sen tukeminen onkin keskeistä, kun muistisairaiden ikääntyneiden kotihoitoa kehitetään.•


65. Päivi Ovaskainen, FT, THM, opettaja, ESH, tutkija, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yliopisto, järjestöasiantuntija, Tehyn Turun aluetoimisto; Jouni Alin, FM, johtava konsultti, asiantuntijapalvelut, SAS® Institute Inc.; Päivi Rautava, professori, kansanterveystiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, tutkijaylilääkäri, Turun yliopistollinen keskussairaala; Seija Arve, palvelujohtaja, TtT, gerontologisen hoitotieteen dosentti, hoitotiede, lääketieteellinen tiedekunta, Turun yo, palvelujohtaja, hyvinvointitoimiala, Turun kaupunki

Terveystietojen tehokas käyttö parantaa hoidon laatua ja säästää kustannuksia vanhustenhoidossa

Tiedon hyödyntäminen terveydenhuollon or-ganisaatioissa on erittäin tärkeää. Se parantaa hoidon laatua ja on samalla kustannusvaikutta-vaa. Tiedon jakaminen eri organisaatioiden vä-lillä helpottaa terveyspalvelujen koordinointia ja auttaa ymmärtämään hoitoketjujen merkitystä johtamisen näkökulmasta.

Kokonaisvaltainen näkemys potilaan koko hoitoketjusta on tehokas, kustannusvaikut-tava, luotettava ja ajantasainen informaatio, jota terveydenhuollon johtajat tarvitsevat pää-töksenteossaan. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, voidaanko potilaiden hoitoketjua ana-lysoida siten, että kahden eri sairaalaorgani-saation elektronisten potilastietokantojen tiedot yhdistetään. Ketju alkaa Turun terveyskeskuk-sen päivystyksestä, kulkee Turun yliopistolliseen sairaalaan ja sieltä takaisin kotiin tai lähettävään hoitolaitokseen.

Tiedot kerättiin kaikista yli 75-vuotiaista poti-laista, jotka kävivät Turun terveyskeskuksen päi-vystyksessä vuosina 2006–2008. Tiedot saatiin elektronisista potilastietojärjestelmistä (Pega-sos® and Miranda®). Statistiset raportit, datan yhdistäminen ja puhdistus tehtiin statistiikkaoh-jelmalla (SAS® 9.2).

Tutkimusaineistona oli yhteensä 24 195 po-tilaskäyntiä Turun kaupungin terveyskeskuksen

päivystyksessä. Potilaista 19 % lähetettiin vuon-na 2006, 17 vuonna 2007 ja 15 vuonna 2008 Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Heistä noin 79 %:lla ei ollut sopimuksen mukaista, yli-opistosairaalahoidon edellyttämää aivotapah-tumaa, sydäntapahtumaa tai kirurgista hoitoa vaativaa diagnoosia. Ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuivat yliopistosairaalassa hoidetuis-ta potilaista, joilla ei ollut sopimuksen mukaista diagnoosia, olivat 1,15 miljoonaa euroa vuonna 2006, vuonna 2007/ 0,78 miljoonaa ja vuonna 2008/ 0,64 miljoonaa euroa.

Johtopäätöksenä todetaan, että terveyden-huollon johtajilla on oltava mahdollisuus hyö-dyntää kummankin sairaalan tietoja siten, että potilaan hoitoketjua voidaan seurata. Näin päästään vaikuttamaan siihen, että potilaat hoi-detaan oikeassa sairaalassa. Turun kokoisessa kaupungissa, jossa on 175 570 asukasta, sääs-tetään merkittäviä summia, jos vanhuspotilaan hoitotiedot kirjataan oikein ja hoitoketjun tietoja voidaan seurata ja hyödyntää terveydenhuollon johtamisessa. •

Asiasanat: vanhustenhoito, potilaan hoitoketju, terveystiedot, elektroninen potilastieto- järjestelmä


OS

A II

66. Helena Malmivirta KT, opettaja, hankesuunnittelija, tutkija, Turun ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi- ja terveysala, TKI

Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen

Taiteesta ja kulttuurista avaimia aivoterveyteen on osa kansallista, Euroopan aluekehitysrahas-ton (EAKR) rahoittamaa Pumppu-hanketta, jossa kehitetään kansalaislähtöisiä palvelumalleja. Täs-sä hankeosiossa kehitettiin neljä taide- ja kult-tuurilähtöistä, aivoterveyttä ja muistin toimintaa edistävää mallia. Yhteistyöhön osallistuvat Tu-run ammattikorkeakoulun hyvinvointipalveluiden tutkimus- ja kehittämistoiminta ja Turun seudun kolmannen sektorin eri toimijat (2012–2014). Kohderyhmänä ovat 65–75-vuotiaat kolmasikä-läiset, joilla on mahdollisuus luoda uudenlainen, ennaltaehkäisevä toimintakulttuuri aivoterveyden ja muistin toiminnan edistämiseksi.

Tavoitteena praktisen toimintatutkimuksen strategiaa soveltavassa kehittämistyössä on konstruoida kuvataiteeseen, valokuvaan, tans-sitaiteeseen, sanataiteeseen ja näyttämötaitee-seen perustuva palvelumallien viitekehys. Myös neljän erilaisen mallin pilotointi ja mallintami-nen ovat tavoitteita, joissa aktivoidaan aivojen ja muistin toimintaa taiteen eri keinoin: 1. Mitä haluan elämästäni muistaa? 2. Keltainen tupa ja perunamaa 3. KehoNero ja 4. Muistojen näyttä-mö. Palvelumallit täydentävät jo olemassa ole-vaa sosiaali- ja terveysalan palvelutarjontaa.

Palvelumallien suunnittelun ja toteutuksen perustana on käsitys ihmisestä psyykkisenä, sosiaalisena, fyysisenä ja kulttuurisena olento-na, joka toteuttaa itseään aktiivisena toimijana. Taidetoimintaan osallistujien kokemukset ovat tietoa, jolle ja josta rakentuu uutta tietoa toi-

minnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutukses-sa. Taidetoimintaa on toteutettu postmodernin taidekasvatuksen ja sosiokulttuurisen ajatte-lun mukaisesti. Päämäärätietoisessa taidetoi-minnassa taide on väline erilaisten kulttuuristen todellisuuksien tutkimiseen, ilmaisemiseen, ymmärtämiseen ja muuttumiseen, jossa so-siaalinen vuorovaikutus on tärkeässä roolis-sa. Taidepedagogisilla ratkaisuilla järjestetään tila ja paikka, jossa omasta elämänhistorias-taan voi kertoa taiteen keinoin ja menetelmin. Oman elämänhistorian kokemukset reflektoi-tuvat kuvataiteen, valokuvien, arkkitehtuurin ja henkilökohtaisten tarinoiden avulla rakentuneis-sa visuaalisissa kertomuksissa menneisyys-ny-kyisyys-tulevaisuus jatkumolla. Silloin mielen kerrokset ja aivojen eri alueet ovat alituisessa liikkeessä. Tanssitaiteen toisenlaiset liikeilmai-sut houkuttelevat liikkumaan totutusta poiketen. Ne luovat uudenlaisia tapoja liikkua ja ilmaista, jolloin myös aivot ja muistin toiminta ovat aktii-visessa liikkeessä.

Aineisto kerättiin kerronnan, haastattelun ja havainnoinnin keinoin. Alustavassa tarkastelus-sa toimintaan osallistuneet kertovat, että heidän henkinen vireystilansa on lisääntynyt, muis-ti aktivoitunut, tarkkaavaisuus ja havainnoin-ti lisääntyneet sekä taidetoiminnan aikana että yleisemmin arjessa. Sosiaalisella vuorovaiku-tuksella ja turvallisella ilmapiirillä koettiin olevan merkittävä vaikutus, kun sukelletaan itselle tun-temattomille taiteenalueille •


67. Rauha Pulliainen, sosionomi (amk), työnohjaaja, ryhmänohjaaja, opinnäytetyö, sosiaalipedagoginen aikuistyö, Lahden ammattikorkeakoulu, syksy 2013

Tarinatus tukena ja työmuotona vanhustyössä

Ihminen on olemassa tarinoiden kautta. Koke-muksista syntyvät tarinat auttavat ikääntynyt-tä ymmärtämään, mitä hänelle tapahtuu. Ne auttavat häntä myös käsittämään muuttunei-ta olosuhteita. Tarkastelin tutkimuksessani, mi-ten tarinatus työmuotona voi tukea palvelukotiin juuri muuttanutta asukasta. Toimeksiantajana oli Diakonialaitos Lahti.

Tarinatutin kolmea, palvelukoteihin äskettäin muuttanutta asukasta. Kirjoitin sadutuksissa ker-tyneestä tarina-aineistosta yhden tyyppitarinan, jonka avulla työyhteisö pystyy havahtumaan ja tutustumaan asukkaan elämäntilanteeseen. Tu-lokset osoittavat, että uusi elämänvaihe vaa-tii asennetta ja totuttelua palvelukodin tapoihin. Asukas kaipaa lisäksi arkeensa enemmän virik-keellistä ja hengellistä toimintaa.

Käytän sadutusmenetelmästä sanaa tari-natus tässä tutkimuksessa, koska kyseessä on enemmän vahvistavan ja muistelutyön luontei-nen toiminta kuin satuilu. Vanha ihminen saa mieltää tarinatuksen vakavasti otettavana työ-kaluna eikä pelkästään lasten juttuna. Tarinoiden avulla elämän voi käsittää ajanjaksoina. Samal-la voi tehdä identiteettityötä itsensä kanssa. Ta-rinatuksessa kertomiseen yhdistyy sanatarkasti tarinan kirjoittaminen, ääneen lukeminen ja ker-tojan toivomien korjausten tekeminen.

Lähdin kehittämään tarinatuttamalla Dilan palvelukoteihin kaivattua kohtaamistyön työme-netelmää. Arvioinnista vapaa ja kohtaava työ-muoto sallii asukkaan asettaa aidosti sanansa niin kuin hän kokee ja ajattelee. Tarinan äärellä hoitaja voi riisua roolinsa ja olla kuulijana. Asukas ottaa aktiivisemman roolin tarinan tuottajana kuin passiivisena hoivan vastaanottajana.

Tarinamyönteisessä ajattelussa tarinallinen muoto nähdään psyykelle välttämättömänä. Se

antaa elämälle merkityksen ja liittää asukkaan ja asumisyhteisön yhteen. Kohdistin huomion ikääntyneen kertomuksiin tiedon välittäjänä ja tutustumisen rakentajana.

Tulokset työelämän käyttöön Asukas ei välttämättä muista itse edellisen päi-vän tapahtumia. Hän kokee tarvitsevansa tukea vuorovaikutukseen. Asukkaalle muisteleminen on tärkeää. Hän kertoo tarinoissaan vanhem-mista, sisaruksista, lauluista, askareista ja lap-suusvuosien sattumuksista. Hän muistelee myös omaa ammattiosaamistaan ja työvuosiaan. Ko-din ja perhe-elämän muistot, mutta myös muis-tot matkoista sukulaisten ja puolison kanssa virkistävät häntä.

Hoitajien palautteet ja vastuuhoitajan haas-tattelu täydentävät tarina-aineiston esiin nosta-maa tietoa. Ne ovat myös aineksia työyhteisön tarinaan ja työtapojen kehittämiseen. Hoitajat löytävät hoitotyön ja tarinatustyön välisen yh-teyden, kun työmuodon tarvitsemat resurssit osoitetaan selkeästi.

Tarinatuokiot kanssani olivat asukkaalle ver-ratonta ajankulua ja mahdollisuus identiteetti-työhön. Havaitsin joka kerta, että he virkistyivät, heidän ryhtinsä parani ja katseensa avartui. Kuuullessaan oman tarinansa asukas sai vah-vistusta arvokkuudelleen, olemassaololleen ja identiteetilleen. •

LähteetHänninen, V. 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Aka-teeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos.

Karlsson, L. 2005. Sadutus. Avain osallistavaan toiminta-kulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannus.


OS

A II

68. Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM,ft, suunnittelija; Anu Havas, Tt yo, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti

Iäkkäät liikkuvat järjestöissä

Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikun-taohjelman (2010–2015) 38 kunnassa otetaan käyttöön ohjelmassa aiemmin kehitetyt hyvät toimintatavat liikuntaneuvonnasta, voima- ja ta-sapainosisältöisestä liikunnasta sekä ulkoilusta. Järjestöt järjestävät toimintaa yhteistyössä sosi-aali- ja terveystoimen sekä liikuntatoimen kans-sa toimintakyvyltään heikentyneille ikäihmisille (75+). Järjestöillä on keskeinen rooli ikäihmisten tavoittamisessa ja toiminnan toteuttamisessa.

ToteutusLiikkuva minä -opintopiiri: Ikäinstituutissa kehi-tetty opintopiiri on hyvä toimintatapa järjestöjen käyttöön.

Siellä keskustellaan liikkumiseen liittyvis-tä teemoista ja liikutaan yhdessä. Ohjaajan ja ryhmäläisten tuki kannustaa ikäihmisiä huoleh-timaan omasta hyvinvoinnistaan, lisäämään ar-kiliikuntaa sekä liikunnan harrastusta. Opintopiiri koostuu 14 tapaamiskerrasta. Ryhmän vetäjänä voi toimia vertaisohjaaja tai ammattilainen. Lii-kunnan ja kuntoutuksen ammattilaiset voivat vie-railla kertomassa liikunnasta ja ravitsemuksesta.

VertaisVeturit ja Ulkoiluystävät liikkumisen tu-kena: Kouluttajakoulutuksen käyneet sosiaali- ja terveystoimen tai liikuntatoimen ammattilaiset järjestävät koulutusta järjestöjen vapaaehtoisil-le. VertaisVeturit toimivat ohjaajina ja avustajina ikäihmisten voima- ja tasapainoryhmissä. Ul-koiluystävät vievät ulkoilemaan ikäihmisiä, jotka eivät uskalla liikkua yksin. Ulkoiluystävät osal-listuvat myös kunnan ja järjestöjen yhdessä jär-

jestämiin ulkoilutapahtumiin. VertaisVetureille ja Ulkoiluystäville järjestetään omia tapaamisia, lisäkoulutusta sekä virkistystä. Vapaaehtois-toimintaa koordinoi esimerkiksi kunnan sosiaali- tai liikuntatoimi.

Senioritanssi: Edistää tasapainoa ja liikku-miskykyä, virkistää mieltä ja vahvistaa muistia sekä tarjoaa iloista yhdessäoloa. Eläkeläis- ja kansanterveysjärjestöt järjestävät viikoittain se-nioritanssitilaisuuksia sekä vierailevat toistensa alueellisissa ja paikallisissa tanssitapahtumissa. Yhteistyöhön osallistuvat myös esimerkiksi kun-nan liikuntatoimi tai kansalaisopisto. Ryhmien vetäjinä toimivat pääasiassa Ikäinstituutin ohjaa-jakoulutuksen käyneet senioritanssin ohjaajat.

Tuloksia ja johtopäätöksiäVoimaa vanhuuteen -kuntiin koulutettiin 347 Ver-taisVeturia ja 276 Ulkoiluystävää vuoteen 2012 mennessä. Samana vuonna järjestöt järjestivät 172 liikuntaryhmää. Senioritanssia harrastettiin 14 ryhmässä. Senioritanssin ohjaajiksi on Voimaa vanhuuteen -kunnissa koulutettu 47 henkilöä.

Vuoden 2013 tulokset saadaan alkuvuo-desta 2014, ja niitä esitellään kongressissa. Julkisen sektorin rooli on tärkeä, koska se luo edellytyksiä järjestöjen toiminnalle. Liikuntatoi-mi, tekninen toimi tai kansalaisopisto huoleh-tivat liikuntatilojen kunnosta ja tilavarauksista. Sosiaali- ja terveystoimi sekä liikuntatoimi kou-luttavat vertaisohjaajia sekä koordinoivat toi-mintaa. Sosiaalitoimi vastaa usein kuljetuksista liikuntaryhmiin. •


69. Satu Pajala, TtT, kehittämispäällikkö, Tapaturmien ehkäisyn yksikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL

Huolellisella implementoinnilla tuloksia iäkkäiden kaatumisten ehkäisyssä

Yleisin iäkästä kohtaava tapaturma on kaa-tuminen, jonka vakavia seurauksia ovat me-nehtyminen, lonkka- ja muut murtumat sekä päävammat. Vaikka kaatuminen ei aiheuttai-si vammaa, se on usein sysäys terveyden, toi-mintakyvyn ja itsenäisen elämän edellytysten heikentymiselle. Kaatumiset ovat yleinen syy siihen, että kotona asuminen ei ole enää tur-vallista ja hoivapalvelun tai laitoshoidon tarve tulee ajankohtaiseksi. Kaatumisten ehkäisyl-lä voidaan vähentää sekä vakavia vammoja että ennaltaehkäistä välittömästi tai välillises-ti syntyvää hoidon ja hoivan tarvetta. Tehokas, kustannustehokas ja tuloksellinen, näyttöön pe-rustuva kaatumisten ehkäisy edellyttää huolel-lista implementointia sekä ehkäisykäytäntöjen jatkuvaa arviointia ja kehittämistä.

Kaatumisten ehkäisyn implementointia tar-vitaan erityisesti ammattiryhmien yhteistyön ja yhteisten toimintamallien ja -periaatteiden luo-miseksi. Sen onnistumiselle on monenlaisia es-teitä. Tyypillisin niistä on asenne kaatumisten ehkäisyä ja sen toteuttamista kohtaan. Toimijoil-la on edelleen puutteellinen ymmärrys siitä, että kaatumisia voidaan ehkäistä ja se edellyttää mo-nen ammattiryhmän sekä omaisten ja iäkkään

välistä yhteistyötä. Tehokkaisiin ja tuloksellisiin ehkäisykäytäntöihin kuuluvat kaatumistapaus-ten seuranta, yksilöllisen kaatumisvaaran ar-viointi ja sen perusteella tehtävä suunnitelma ehkäisytoimista ja niiden toteuttamisesta. Olen-naista kaatumisten ehkäisyssä ovat lisäksi yh-teistyö, tiedon välittäminen ja kommunikaatio ammattilaisten, iäkkään ja omaisten välillä sekä tiedon siirtyminen hoitoketjuissa.

Implementointi on prosessi, jossa ensin suunnitellaan mitä ja kuinka tehdään. Sitten tes-tataan, kuinka suunniteltu toteutustapa toimii ai-dossa ympäristössä ja arvioidaan onnistuiko se. Tarpeen mukaan toimintaa korjataan ja hiotaan vielä paremmin toimivaksi, kunnes saavutetaan tuloksellista toimintaa. Olennaista implemen-toinnin onnistumiselle on, että johto ja esimiehet ymmärtävät ehkäisyn merkityksen kaatumisille ja tukevat sen toteuttamista. Johdon on turvat-tava resurssit ja huolehdittava hyvästä imple-mentoinnin johtamisesta ja esimiestyöstä.

THL:n Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy -ohjel-ma (IKINÄ) julkaisi alkuvuodesta 2014 oppaan kaatumisten ehkäisyn implementoinnista. Se on tarkoitettu tueksi implementointia suunnittelevil-le ja toteuttaville sekä ammattilaisille. •


OS

A II

70. Pauliina Tamminen, sh AMK, TtK, luustoneuvoja-projektipäällikkö, Suomen Luustoliitto ry

Murtumien ehkäisy ja omahoidon edistäminen

Traagiset ja invalidisoivat lonkkamurtumat sekä kymmenet tuhannet muut luun haurastumises-ta johtuvat murtumat ovat aikapommi. Joka kol-mas yli 50-vuotias nainen ja joka viides mies saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen mur-tuman. Murtumat vaikuttavat olennaisesti toi-mintakykyyn ja itsenäiseen selviytymiseen sekä aiheuttavat suuria kustannuksia niin yksilöl-le kuin sosiaali- ja terveydenhuollolle sekä koko yhteiskunnalle. Kustannuksia voidaan kuitenkin vähentää.

Terveydenhuolto- ja vanhuspalvelulain sekä uudistetun laatusuosituksen mukaan kunnan tehtävänä on ylläpitää kuntalaisten terveyttä, hy-vinvointia ja toimintakykyä sekä edistää ja tukea järjestelmällisesti iäkkäiden kuntalaisten itse-näistä suoriutumista. Myös ohjaus-, opetus- ja neuvontavastuu kuuluvat kuntoutujan kotikun-nan perusterveydenhuollolle. Murtumapotilaat ja luustokuntoutujat (osteoporoosia tai osteopen-iaa sairastavat) jäävät usein yksin diagnoosinsa ja kysymystensä kanssa. Tällöin kuntoutuja ei voi ottaa vastuuta omasta terveydestään.

Murtumia sekä niiden aiheuttamia kus-tannuksia ja haittoja voidaan ehkäistä, kun luustokuntoutujille annetaan tietoa ja tukea koti-paikkakunnalla. Kuntalaisten itsenäisen toiminta-kyvyn ja terveyden ylläpitäminen sekä omahoito

ovat mahdollisia, ammattilaisten järjestelmälli-sen yhteistyön avulla. Ohjaus ja tuki ovat avain kaatumisten ehkäisyyn ja itsenäiseen kotona sel-viytymiseen. Samalla kuntalaista autetaan otta-maan vastuu omasta terveydestään.

Luustoliiton kehittämishankkeessa (2011–2012) on luotu työote (toimintamalli) yhteistyös-sä asiantuntijoiden kanssa. Sen avulla murtumia voidaan vähentää ja osteoporoosin omahoitoa edistää. Mallia on testattu hyvin tuloksin sekä Lahdessa että Lappeenrannassa. Levittämis- ja juurtumisvaiheessa (2013–2015) mallia tarjotaan muille kunnille hyödynnettäväksi ja sovelletta-vaksi. Kunnan jo olemassa olevia hyviä toiminto-ja voidaan tehostaa ja koordinoida yhteistyössä Luustoliiton kanssa. Lisäksi paikallista yhteistyö-tä voidaan kehittää sekä ammattilaisten kesken että kolmannen sektorin kanssa.

Luustoliitto tarjoaa asiantuntijoiden kokoa-man materiaalin kunnille ilman lisäkustannuksia. Sovellettava materiaali sisältää mm. ehdotuksen Luustoinfotilaisuuden ja/tai omahoitokurssin to-teuttamisesta luustokuntoutujille sekä koulutusta ja jatkuvaa tukea ammattilaisille. Kyseinen työo-te on ainutlaatuinen. Luustokuntoutujan omahoi-tovalmiusten lisääntyessä hän pystyy aiempaa paremmin hallitsemaan omaa elämäänsä ja otta-maan vastuun omasta terveydestään. •


71. Kirsi Autonen-Honkonen, suuhygienisti, TtM, Äänekosken kaupunki, tohtorikoulutettava; Sirpa Hartikainen, NutOrMed-tutkimuksen johtaja, professori, farmasian laitos; Liisa Suominen, professori, hammaslääketieteen laitos; Irma Nykänen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti, farmasian laitos; Riitta Ahonen, professori, farmasian laitos ja Miia Tiihonen, FaT, farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto UEF

Suun terveys 75-vuotiailla kotihoidon asiakkailla

Terve suu on hyvän terveydentilan ja elämänlaa-dun keskeinen tekijä. Yleisimmät suun sairaudet, kuten hampaiden reikiintyminen, ientulehdus ja parodontiitti, ovat kroonisia, hitaasti etene-viä tauteja, jotka eivät useinkaan aiheuta oireita suussa. Kipuja ja yleisterveyden huonontumista ei välttämättä osata yhdistää suun ja hampaiden tulehdusten aiheuttamiksi. Kuitenkin suun sai-raudet voivat edesauttaa, erityisesti ikääntyneillä, keuhkokuumeen tai muun vakavan tulehdus-sairauden syntymistä tai pahenemista. Lisäksi on voitu osoittaa erityisesti parodontiitin yhteys sydän- ja verisuonisairausten sekä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Jäljellä olevan eliniän ennuste-taan olevan parempi henkilöillä, joiden suussa on paljon hampaita eikä heillä ole todettu akuutteja hammasperäisiä infektioita.

Suun terveys vaikuttaa elämänlaatuun sosi-aalisesti, fyysisesti ja psykososiaalisesti. Se ilme-nee kykynä nauttia elämästä, puhua, pureksia, maistaa ruokaa, seurustella ja tuntea sosiaalis-ta hyvinvointia. Kipeä suu ja heikentynyt ruoka-halu saattavat vaikeuttaa syömistä, mikä johtaa aliravitsemusriskiin ja jatkuessaan, aliravitse-mustilaan. Hyvä suunterveys vaikuttaa erityisesti ruokavalion koostumukseen ja monipuolisen ra-vinnon nauttimiseen.

Nykyään yhä useammalla ikääntyvällä on omat hampaat, joiden hoitamiseen he voivat tar-

vita apua. Tämän lisäksi ikääntyvällä on paljon paikattuja hampaita sekä yhä enenevässä mää-rin kiinteitä proteettisia ratkaisuja, joita on hanka-la hoitaa ja pitää puhtaana. Tärkeätä on selvittää kotihoitoasiakkaan kyky omatoimiseen suun ja hampaiden hoitoon sekä avun tarve suun koti-hoitoon, sillä päivittäisen fyysisen toimintakyvyn heikentyminen voi vaikeuttaa suun hoitoa. Useil-la kotihoidon asiakkailla on yleissairauksia ja lää-kityksiä. Ne saattavat vaikuttaa suun terveyteen aiheuttaen kipua ja epämukavaa oloa.

Erityisesti iäkkäiden kotihoitoasiakkaiden suun ja hampaiden terveyttä, niiden vaikutusta päivittäiseen elämään sekä valmiuksia huolehtia suun kotihoidosta, on tutkittu vähän. Tutkimus-ten mukaan ikääntyvillä esiintyy paljon ennalta-ehkäisevän suun hoidon tarvetta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää 75-vuotiaiden kotihoi-toasiakkaiden suun ja hampaiden terveydentila sekä voidaanko suunterveyden interventiolla pa-rantaa suun terveyttä ja ravitsemustilaa. Tulok-sista raportoidaan keväällä 2014. •

Yhteistyöhanke Itä-Suomen yliopiston, Kuopion kaupungin, Kuopion yksityisen kotihoitopalvelun tuottajan Alina Hoivatiimin, Äänekosken kaupun-gin ja Suonenjoen kaupungin kotihoidon kanssa.


OS

A II

72. Suvi Fried, TtM, tutkija ja Salla Kälkäinen, TtM, koordinaattori, Ikäinstituutti

Ikäihmisen osallisuus ja asuinympäristö

Osallisuuteen ja elinympäristöön liittyvät kysy-mykset koskevat kaikkia ikäihmisiä. Lähiyhtei-söön kuulumisen tunne ja osallisuuden kokemus ovat osa hyvää vanhenemista. Toimintakyvyn ja avuntarpeen muutokset ovat keskeisiä te-kijöitä, jotka vaikuttavat osallisuuden toteutu-miseen. Asuinpaikalla ja -ympäristöllä on suuri merkitys kokemusten syntymiselle ja pysyvyy-delle. Osallisuudesta onkin viime vuosina tullut keskeinen teema ikäihmisten asuinympäristöjen tutkimuksessa.

Tämän esityksen tavoitteena on tarkastella ikäihmisten osallisuuteen ja asuinympäristöön lin-kittyviä kysymyksiä. Teemaa jäsennetään omien vaikutusmahdollisuuksien kautta, ja asuinympä-ristöjä tarkastellaan ympäristön yksityisyyden ja julkisuuden kautta. Kiinnostus kohdistuu siihen, miten vaikutusmahdollisuudet muuttuvat elämän-tilanteen mukaan, ja miten ympäristöjen yksityi-syys ja julkisuus muuttuvat tilanteesta toiseen. Analyysissä käytetty aineisto kerättiin Ikäinsti-tuutin Vanhuuden Mieli -tutkimus- ja kehittämis-hankkeessa (RAY 2011–2014). Aineisto koostuu yhteensä 42 teemahaastattelusta. Niistä 30 toteu-tettiin hankkeen alussa avointa rekrytointia käyt-täen, ja 12 haastattelua tehtiin keskusteluryhmiin osallistuneiden kanssa, ryhmäprosessien päätty-misen jälkeen.

Haastateltujen elämäntilanteet olivat hyvin erilaisia. Melkein kaikki asuivat itsenäisesti taval-lisissa asunnoissa. Vain yksi omassa kodissaan

asuvista sai säännöllistä kotihoidon apua. Kak-si asui palvelutalossa ja kolme palvelutalon yh-teydessä sijaitsevassa kerrostalossa. Osa kuvaili kokemuksiaan äskettäin tapahtuneeseen muut-toon liittyen. Muuttokuvauksiin liittyi monitasois-ta pohdintaa oman toimintakyvyn muutoksista ja sen myötä muuttuneista, asuinympäristöön koh-distuneista, toiveista ja odotuksista. Haastatellut kuvailivat omaa asuntoaan koskevia vaikutus-mahdollisuuksia yleensä hyviksi, mutta lähiym-päristön, kuten esimerkiksi taloyhtiön, asioista päättämiseen he eivät yleensä osallistuneet. Jul-kisten tilojen osalta ilmeisimmät uhkatekijät osal-listumiselle olivat esimerkiksi huono akustiikka, joka vaikeutti osallistumista. Yksityisyyteen liit-tyviä ongelmia koettiin, kun kodissa tai palvelu-talon asunnossa vieraili säännöllisesti hoitoalan ammattilainen. Esiin nostettiin esimerkiksi koti-hoitajien suuri vaihtuvuus ja se, että palvelutalon työntekijät tulivat asuntoon omalla avaimellaan ovikelloa soittamatta.

Osallisuuden yksityiskohtainen tarkastelu vai-kutusmahdollisuuksien ja ympäristöjen yksityi-syyden ja julkisuuden kautta osoitti osallisuuteen liittyvien kysymysten tilannekohtaisuuden ja mo-nitasoisuuden. Moni ikäihminen tekee asuinpaik-kaa koskevat päätökset itsenäisesti. Merkittävä toimintakyvyn heikkeneminen ja siihen mahdolli-sesti liittyvä muutto, esimerkiksi palveluasumisen piiriin, vaatii kuitenkin osallisuuden toteutumisen kannalta erityistä huomiota ammattilaisilta. •


73. Elina Karvinen, TtL, LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari VTM, ft, ohjelmakoordinaattori; Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Annele Urtamo, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija; Ulla Salminen, ft, suunnittelija; Anu Havas, ft, suunnittelija; Veera Farin, TtM, ft, suunnittelija, Ikäinstituutti

Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikuntaohjelma (2005–2014)

Voimaa vanhuuteen -ohjelman päämääränä on edistää kotona asuvien, toimintakyvyltään hei-kentyneiden ikäihmisten (75+) itsenäistä selviy-tymistä ja elämänlaatua terveysliikunnan avulla. Toimintakyvyn heikkoudella tarkoitetaan esi-merkiksi ennakoivia liikkumisongelmia, alkavia muistisairauksia tai lievää masennusta. Ikäins-tituutti koordinoi ohjelmaa Raha-automaattiyh-distyksen, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön tuella.

Ensimmäisen kauden (2005–2009) järjes-töhankkeissa kehitettiin hyviä toimintatapoja ikäihmisten liikuntaneuvontaan, voima- ja tasa-painoharjoitteluun sekä ulkoiluun. Toisen kauden (2010–2014) tavoitteena on, että kolmivuotiseen kehittämistyöhön valitut 38 kuntaa ottavat hyvät toimintatavat käyttöönsä ja soveltavat niitä jär-jestöjen ja julkisen sektorin yhteistyönä. Tuloksia ajanjaksolta 2010–2012 esitetään ensimmäisen kuntaryhmän (Hämeenlinna, Iitti, Jalasjärvi, Il-majoki, Kurikka, Juva, Joroinen, Rantasalmi, Kemiönsaari, Kokkola, Kustavi, Kuusamo ja Sas-tamala) osalta. Kunnissa on 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä yhteensä 22 365.

ToimintatapaKehittämistyöstä ja hyvien toimintatapojen käyt-töönotosta vastaavat kunnissa yhteistyöryhmät, joissa on edustus sosiaali- ja terveystoimesta, liikuntatoimesta ja järjestösektorilta. Paikallista kehittämistyötä tuetaan Ikäinstituutin mentoroin-

nilla, johon kuuluu kuntakohtaista ohjausta, kou-lutusta ja erilaisia kehittämisen työvälineitä.

TuloksiaKuntien yhteistyöryhmien itsearvioinnin mukaan työskentely on edistänyt eri sektoreiden yhteis-työtä ja työnjakoa. Haasteita on edelleen, mutta ne vaihtelevat kunnittain. Kuntiin on saatu lisää ikäihmisten terveysliikunnan osaamista. Ikäins-tituutin kouluttajakoulutuksiin on osallistunut 52 henkilöä, jotka ovat kouluttaneet 742 paikallista ohjaajaa.

Vuosiseurannan 2012 mukaan ohjatut lii-kuntaryhmät ja niihin osallistuneiden iäkkäiden määrä kaksinkertaistui alkukartoituksesta. Eri toi-mijoiden järjestämiin ryhmiin osallistui 5 706 koh-deryhmän iäkästä. Liikkumiskyvyn testit tehtiin 579 henkilölle. Testausten mukaan liikkumisky-kyky parani 69 %:lla ja pysyi ennallaan 30 %:lla. Yksilöllinen liikuntaneuvonta on lisääntynyt hi-taammin. Sitä sai noin 400 iäkästä. Säännöllistä ulkoiluapua tarjottiin 9/13 kunnassa 900 iäkkäälle.

YhteenvetoEnsimmäisen kuntaryhmän kolmivuotisen ke-hittämistyön tulokset valmistuvat kevään 2014 aikana, ja niitä esitellään kongressissa. Kes-keisinä tuloksina, eri terveysliikuntatoimintojen määrällisen muutoksen ja ikäihmisten saaman hyödyn lisäksi, ovat poikkisektorisen yhteistyön ja liikuntatoiminnan juurtumisen mallit.•


OS

A II

74. Anu Havas, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti

Liikuntaraadit – uusi vaikuttamiskanava ikäihmisille

Valtakunnalliset suositukset sekä 1.7.2013 voi-maan astunut vanhuspalvelulaki kannustavat lisäämään ikäihmisten osallisuutta palvelujen ke-hittämisessä. Voimaa vanhuuteen -iäkkäiden ter-veysliikuntaohjelmassa kehitetyt liikuntaraadit on tarkoitettu kotona asuville ikäihmisille, joilla on heikentyneen toimintakyvyn takia vaikeuksia osallistua liikuntatoimintaan. Raadeissa ikäihmi-set pääsevät vaikuttamaan liikuntatoimintojen ja liikkumisympäristöjen kehittämiseen. Liikunnan järjestäjät, liikkumisympäristöjen suunnittelijat ja päättäjät saavat raatilaisilta tietoa toimintansa tueksi.

ToteutusLiikuntaraateja toteutetaan vuoden 2014 lop-puun mennessä Voimaa vanhuuteen -ohjelman 38 kunnassa, paikallisen yhteistyöryhmän ja Ikäinstituutin yhteistyönä. Kahden tunnin ryh-mäkeskusteluun kutsutaan 8–12 ikäihmistä. Teemoja ovat liikuntaneuvonta sekä ohjattu lii-kuntatoiminta ja liikkumisympäristöt. Kunnan päättäjiä ja virkamiehiä eri hallintokunnista sekä järjestöjen edustajia kutsutaan loppukeskuste-luun yhteenvetoa kuulemaan. Ikäinstituutti tekee ideoista ja ehdotuksista tiedotteen, joka lähete-tään raatiin osallistuneille ikäihmisille, virkamie-hille, kunnan päättäjille sekä paikallislehdille.

TuloksiaRaateja on pidetty tähän mennessä 22 kunnas-sa. Ikäihmiset antoivat kiitosta nykyisestä toi-minnasta ja tekivät monia hyviä, konkreettisia

ehdotuksia. He toivoivat mm. koteihin jaettavaa liikuntaryhmäkalenteria sekä matalan kynnyk-sen liikuntaneuvontaa. Ammattilaisten toivot-tiin käyvän yhdistysten kerhoissa opastamassa liikunnan alkuun. Tuettua kotivoimistelua ja ul-koiluystävien apua toivottiin lisää, samoin kan-nustamista liikkumiseen terveydenhuollon ja kotihoidon henkilöstöltä. Toimintakykytestit sai-vat kannatusta. Ikäihmisille soveltuvia liikun-taryhmiä toivottiin lisää. Jotta ryhmiin pääsisi mukaan, olisi etenkin haja-asutusalueella jär-jestettävä kuljetuksia. Ulkoliikuntapuistoja tar-vitaan enemmän ja siellä laitteiden käytön opastusta ja ohjattua toimintaa. Kävelyreittien varteen toivottiin riittävästi penkkejä. Talvella katujen hiekoitusta ja aurausta pitäisi parantaa. Kuntatoimijat ja päättäjät toivat raateihin myös omia ehdotuksiaan, ja saivat niihin ikäihmisil-tä välitöntä palautetta. Raadeissa syntyneitä ideoita ja ehdotuksia on toteutettu käytännös-sä sekä huomioitu toimintasuunnitelmissa ja kuntastrategioissa.

PäätelmätLiikuntaraati koettiin hyödylliseksi vaikuttamisen kanavaksi. Palautteen perusteella sekä päättä-jät, virkamiehet että raatilaiset pitivät tärkeänä, että ikäihmisiltä kysytään mielipiteitä liikuntatoi-mintojen ja liikkumisympäristöjen suunnittelusta. Raadeista saadut kokemukset osoittavat, että ne tuottavat tarpeellista tietoa liikunnan suun-nittelijoille, päättäjille sekä toiminnan järjestäjille, niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. •


75. Saija Karinkanta, FT, tutkija; Pekka Kannus, dosentti, ylilääkäri ja Kirsti Uusi-Rasi, dosentti, erikoistutkija, UKK-instituutti; Ari Heinonen, professori, Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos; Harri Sievänen, dosentti, tutkimusjohtaja, UKK-instituutti

Monipuolinen liikuntaharjoittelu vähentää iäkkäiden naisten kaatumisvammoja

Sataneljäkymmentäyhdeksän 70–78-vuotias-ta kotona asuvaa tamperelaista naista osal-listui vuoden kestäneeseen satunnaistettuun ja kontrolloituun (RCT) liikuntainterventiotut-kimukseen. Tutkittavat satunnaistettiin yhteen kolmesta liikuntaharjoitteluryhmästä tai verrok-kiryhmään. Liikuntaharjoitteluryhmistä yksi kes-kittyi lihasvoimaharjoitteluun (ryhmä 1) ja toinen tasapaino- ja hyppelyharjoitteluun (ryhmä 2). Kolmannen liikuntaryhmän harjoittelu sisälsi sekä lihasvoima- että tasapaino- ja hyppelyhar-joittelua vuoroviikoin (ryhmä 3). Kaikissa ryhmis-sä toteutettiin ohjattua harjoittelua kolme kertaa viikossa. 12 kuukauden tulokset osoittivat, että harjoittelusta hyötyi eniten yhdistetyn harjoitte-lun ryhmä (ryhmä 3). Positiivisia vaikutuksia nä-kyi useissa kaatumisiin ja murtumiin liittyvissä vaaratekijöissä, kuten alaraajojen lihasvoimas-sa, toiminnallisessa tasapainossa, fyysisessä toimintakyvyssä sekä luuston kunnossa.

Nyt raportoitavassa 5-vuotisseurantatutki-muksessa tarkastellaan ryhmien välisiä eroja terveydenhuollon kontaktia vaatineiden kaatu-misten, eli ns. vammakaatumisten, sekä kaatu-misen seurauksena tulleiden murtumien osalta.

MenetelmätTutkittavien (n=149) terveydenhuoltokäynnit in-tervention päättymisen jälkeiseltä viiden vuo-den ajanjaksolta käytiin tapauskohtaisesti läpi potilastietojärjestelmästä (Pegasos). Vamma-kaatumiseksi (engl. injurious fall) määriteltiin ta-pahtuma, jossa henkilö itse oli ottanut yhteyttä terveydenhuoltoon (lääkärin tai sairaanhoitajan käynti) tai hänet oli viety sairaalaan kaatumisen vuoksi. Kaatumisvamman saaneiden määrää ja ryhmien välisiä eroja arvioitiin Coxin suhteelli-

sen ilmaantumisen mallin avulla ja vammakaa-tumisten ja kaatumisen seurauksena tulleiden murtumien määrän ryhmäeroja Poissonin reg-ressiomallin avulla. Kaikissa malleissa käytettiin kovariaattina tutkittavan ikää, ja referenssiryh-mänä toimi verrokkiryhmä.

TuloksetRekisteritieto oli saatavissa 97 % alkuperäisestä tutkimusjoukosta. Kokonaisseuranta-aika sisäl-si 746,7 henkilövuotta ja keskimääräinen seu-ranta-aika oli 5,1 vuotta. Seuranta-aikana sattui 81 vammakaatumista, joissa diagnosoitiin 26 murtumaa. Ryhmät erosivat tilastollisesti mer-kitsevästi toisistaan vammojen ilmaantuvuu-den suhteen. Yhdistetyn harjoittelun ryhmässä oli 62 % vähemmän kaatumisvamman saaneita kuin verrokkiryhmässä (HR 0,38, 95 % LV: 0,17; 0,85). Lisäksi yhdistetyn harjoittelun ryhmäs-sä ilmeni 51 % vähemmän vammakaatumisia (RR 0,49, 95 % LV: 0,25; 0,98) ja 74 % vähem-män kaatumisen seurauksena tulleita murtumia (RR 0,26, 95 % LV: 0,07; 0,97) verrokkiryhmään verrattuna.

JohtopäätöksetVuoden kestävä intensiivinen ja monipuoli-nen liikuntaharjoittelu parantaa tutkitusti tasa-painoa, vahvistaa alaraajojen lihasvoimaa ja luuston lujuutta sekä ehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä. Lisäksi se pienentää merkittä-västi iäkkäiden naisten riskiä saada murtuma tai muu terveydenhuollon kontaktia vaativa kaatu-misvamma. Havainto on kansainvälisesti mer-kittävä ja korostaa liikuntaharjoittelun keskeistä merkitystä iäkkäiden terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. •


OS

A II

76. Arja Veijola, TtT, yliopettaja; Anja Henner, TtT, yliopettaja ja Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö

Ikäihmisten kokemuksia liikuntamahdollisuuksistaan

Oulun ammattikorkeakoulun koordinoimassa Eheä Elämän Ehtoo -yhteistyöhankkeessa (ESR) ovat kehittämisen kohteena vanhustyön pal-velut. Siihen liittyen tuotettiin Oulun kaupungin alueelta selvitys ikäihmisten liikkumiskyvystä, -mieltymyksistä ja liikkumiseen liittyvistä odo-tuksista sekä toiveista. Tarkoitus oli kuvailla ikäihmisten liikkumistottumuksia ja -käytäntö-jä sekä heidän näkemyksiään liikkumisympäris-töistään. Tutkimuksella haettiin vastausta siihen, miten ikäihmisten mahdollisuus liikkua omas-sa elinympäristössään toteutuu uuden Oulun alueella? Tutkimus tuotti ehdotuksia keinoiksi lii-kuntaympäristöjen ja niiden saavutettavuuden kehittämiseksi. Tutkimuksesta saatiin ikäihmisiltä kokemustietoa.

Aineistot ja menetelmätTutkimuksen suunnitteluun, aineiston kerää-miseen ja analysointiin osallistui Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikön toimintaterapian, fysioterapian, hoi-totyön, radiografian ja sädehoidon opiskelijoi-ta sekä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavia opiskelijoita. Aineistot kerättiin ka-tuhaastatteluina ja ryhmähaastatteluina haas-tattelulomakkeilla, jotka rakennettiin tutkimusta varten. Lisäksi kotisairaanhoidossa ohjatussa har-joittelussa olleet sairaanhoitajaopiskelijat haas-tattelivat 76 ikäihmistä. Katuhaastattelussa haastateltiin 108 ikäihmistä, ja ryhmähaastatte-luihin osallistui 100 ikäihmistä. Aineistot analy-soitiin Excel-taulukkolaskentaohjelmalla.

TuloksetSuurin osa vastaajista koki terveydentilansa hy-väksi tai kohtalaiseksi, siksi ulkona liikkuminen oli suurimmalle osalle mahdollista. Yli puolet kotisairaanhoidon asiakkaista koki sairauden, kivun, kaatumisen pelon ja huimauksen rajoit-tavan liikkumista, mutta liikkumista ei rajoitta-nut esim. apuvälineen puuttuminen, ympäristö tai kaverin ja motivaation puute. Pääsääntöises-ti iäkkäät kokevat liikkuvansa monipuolisesti, ja liikuntamahdollisuuksia on tarjolla lähiympäris-tössä suhteellisen runsaasti. Kotipalvelun asi-akkaiden kehittämisehdotukset kohdentuivat liikkumismuotoihin, sosiaaliseen tukeen ja liik-kumisympäristön turvallisuuteen sekä erityisesti kuljetuspalveluihin. Katu- ja ryhmäkyselyyn osal-listuneet olivat tyytyväisiä erilaisiin liikunnan har-rastusmahdollisuuksiin, mutta huolissaan siitä, että vain harvat osaavat hyödyntää niitä. Heidän kehittämisehdotuksensa kohdentuivat lähiliikun-tapalveluihin, liikuntatiloihin, ohjattuun liikuntaan sekä erityisesti kuljetuspalveluun.

PäätelmätFyysinen aktiivisuus ja liikuntaharjoittelu edistä-vät terveyttä ja toimintakykyä. Ikäihmiset kokevat hyötyvänsä liikkumisesta. Heidän toimintaym-päristönsä tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen. Kuljetuspalvelujen kehittäminen mahdollistaisi jo olemassa olevien liikuntapalve-luiden ja -paikkojen käyttämisen. •


OS

A IIIOSA III

Postereiden tiivistelmät (77–106)

OS

A III

77. Sirkku Säätelä, sjsk/sh, Förvaltningsmagister/HTM, lektor/lehtori, Yrkeshögskolan Novia/AMK Novia, Vasa

Säker läkemedelsbehandling för en bättre äldrevård

Säker läkemedelsbehandling är en av de största ut-maningarna inom patientsäkerhetsarbete idag. En-ligt övervakningsmyndigheten VALVIRA (2013) har det framkommit, att det speciellt inom vårdenheter för äldre finns brister i läkemedelsbehandlingen. Social- och hälsovårdsministeriet kräver att varje enhet, där det utförs läkemedelsbehandling bör ha en i praktiken fungerande, konkret läkemedelsbehandlingsplan som en del av patientsäkerhetsarbetet. I läkemedelsbe-handlingsplanen beskrivs ansvarsområden och pro-cesser och planen styr arbetet på enheten.

Syfte Att befrämja hållbar läkemedelsbehand-ling inom äldrevården. genom kartläggning av läke-medelsbehandlingsprocessen inom äldrevårdens organisationer i Österbotten. Projektet genomfördes i samarbete med Yrkeshögskolan Novias utbildning till sjukskötare i Vasa samt äldrevårdens organisationer. Med hjälp av projektresultaten kan organisationerna utveckla befintliga arbetssätt och skapa en i praktiken fungerande läkemedelsbehandlingsplan för att främ-ja säker läkemedelsbehandling inom äldrevårdens en-heter. Genom delta i projektet fick vårdstuderande möjlighet att tillämpa sina teoretiska kunskaper inom läkemedelsbehandling och på så sätt utveckla sin kompetens och samtidigt befrämja vården av äldre.

Metod Strukturerad intervju samt dokument-studier. Den strukturerade intervjuenkäten inne-höll öppna frågor och baserades på social- och

hälsovårdsministeriets direktiv angående säker lä-kemedelsbehandling. Med hjälp av enkäten kartla-de studerande nuvarande arbetssätt och processer inom läkemedelsbehandling på sin praktikenhet ge-nom att intervjua personalen och studera befintliga dokument angående läkemedelsbehandlingen på enheten.

Resultat De preliminära resultaten visar att på alla deltagande enheter fanns en läkemedelsbe-handlingsplan. Innehåll och omfattning varierade dock. Även kravnivån på läkemedelsbehandlingen varierade, vilket ställde olika krav på personalens kompetens. På vissa enheter ansågs personalens fortbildning vara bristfällig. Det framkom även oklar-heter vid administreringen av läkemedel, uppföljning-en av läkemedelsbehandlingen, dokumentationen samt uppföljningen av läkemedelsprocessen. Otyd-liga ansvarsområden och dålig kontinuitet gällande läkartjänster rapporterades, vilket försämrar utvärde-ringen av läkemedelsbehandlingen. Metod för rap-portering av avvikelser fanns inte på alla enheter och ingen systematisk feedback gavs till personalen, vil-ket gör att processerna inte kan utvecklas.

Konklusion Projektresultaten påvisar betydel-sen av en praktiskt förankrad läkemedelsplan för att främja patientsäkerheten samt att en konstant upp-följning är viktig för att utveckla och förbättra läke-medelsbehandlingen inom äldrevården.

Parempaa ikääntyvien hoitoa turvallisen lääkehoidon avulla

Turvallinen lääkehoito erityisesti ikääntyvien hoidossa on suuri haaste. VALVIRAn (2013) mukaan erityisesti ikääntyvien hoito- ja hoivapalveluissa on puutteita lää-kehoidossa. Lääkehoitoa antavilla vanhustenhuollon toimintayksiköillä on oltava sosiaali- ja terveysministe-riön Turvallinen lääkehoito -oppaan mukainen kirjallinen lääkehoitosuunnitelma.

Tarkoitus Turvallisen lääkehoidon toteuttaminen lääkehoitosuunnitelmaa ja lääkehoidon prosessia ke-hittämällä ikääntyneiden palveluissa Pohjanmaalla. To-teutukseen osallistui AMK Novian ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijat ja ikääntyneiden palveluja tar-joavat yksiköt, joissa opiskelijat suorittivat harjoittelu-jaksonsa.

Menetelmä Strukturoitu haastattelu sekä doku-menttitutkimus. Opiskelijat haastattelivat ohjaajia har-

joittelupaikassaan ja kävivät henkilökunnan kanssa yksikön lääkehoitosuunnitelman läpi.

Tulokset Kaikissa yksiköissä oli kirjallinen lääke-hoitosuunnitelma, sisältö ja laajuus vaihtelivat. Lää-kehoidon vaativuudessa oli eroja, mikä tarkoittaa henkilökunnan erilaisia pätevyysvaatimuksia. Joissa- kin yksiköissä henkilökunnan jatkokoulutus oli liian vähäistä. Lääkehoito oli erotettu omaksi teknisek-si toimeksi eikä se sisältynyt kokonaishoitoon. Lää-käreiden ja henkilökunnan suuri vaihtuvuus vaikuttaa myös lääkehoidon jatkuvuuteen ja arviointiin. Sys-temaattinen virheiden raportointi ja palaute puuttui joistakin yksiköistä.

Yhteenveto Lääkehoitosuunnitelmaa kehittämäl-lä voidaan parantaa potilasturvallisuutta ja yksilöllistä lääkehoitoa ikääntyneiden palveluissa. •


78. Taina Korhonen, toimintaterapeutti YAMK; Anna-Maija Puusti, TtM, ylihoitaja; Katriina Taavettila, psykiatrinen sairaanhoitaja, osastonhoitaja; Tiina Puotiniemi, TtM, kehittämis- ja laatupäällikkö ja Liisa Kantojärvi, LT, KM, osastonylilääkäri, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, OYS Psykiatria

Vanhuspsykiatrisen yhteistyön kehittäminen Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella

Vanhuspsykiatrinen yhteistyö Oulun yliopistolli-sen sairaalan (OYS) erityisvastuualueella (erva) käynnistyi vuonna 2007 Psykiatrisen hoidon ja huume-/päihdehoidon kehittäminen ja uudelleen järjestely -hankkeen aikana. Viiden sairaanhoi-topiirin (Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Länsi-Pohja, Lappi ja Kainuu) edustajat kokoon-tuivat säännöllisesti pohtimaan vanhuspsykiat-rian kehittämistä. Tämän jälkeen yhteistyö on jatkunut edelleen. Nykyisin yhteistyöverkostoon kuuluu yli 30 henkilöä terveydenhuollon eri am-mattiryhmistä (lääkärit, sairaanhoitajat, psyko-logit, sosiaalityöntekijät, toimintaterapeutit ja mielenterveyshoitajat).

Kehittämistyötä jatkettiin Tervein mielin Poh-jois-Suomessa, PPSHP:n osahankkeessa (Kaste) – Masentunut vanhus potilaana palvelujärjestel-mässä. Osaprojekti toteutettiin vuosina 2010–2011. Siinä selvitettiin työntekijöiden ja potilaiden kokemuksia masentuneiden vanhusten hoidosta

ja hoitoketjun toimivuudesta. Lisäksi kartoitettiin hoidon kehittämisalueita. Tärkeimmiksi kehit-tämiskohteiksi masentuneiden vanhusten hoi-dossa nousivat masennuksen tunnistaminen ja toimivammat hoitoketjut. Masentuneen vanhuk-sen hoitoon ja tunnistamiseen liittyviin ongelmiin on vastattu järjestämällä koulutusta OYS-ervan hoitohenkilökunnalle.

Vanhuspsykiatristen työntekijöiden yhteistyö OYSin ervalla on koettu hyvänä verkostoitumis- ja kehittämismahdollisuutena. Aloitusvuodesta lähtien on järjestetty yhteisiä tapaamisia kaksi kertaa vuodessa eri sairaanhoitopiirien alueella. Niissä on mahdollista tutustua järjestävän tahon toimintoihin ja jakaa hyviä hoitokokemuksia, jot-ka perustuvat kliiniseen kokemukseen ja Käypä hoito -suosituksiin. Keskeinen osa vanhuspsy-kiatrista erva-yhteistyötä ovat yhteiset koulu-tustilaisuudet, joiden sisältö perustuu yhteisiin koulutustarpeisiin.•


OS

A III

79. Sari Kokkonen, TtM, lehtori; Tiina Väänänen, TtM, lehtori ja Marko Raitanen, YTL, lehtori, Saimaan amk

Positive about Dementia – kansainvälinen yhteistyöhanke muistisairauksista

Eurooppalainen Positive about dementia -han-ke (POSADEM) on Saimaan ammattikorkeakou-lun ja viiden muun eurooppalaisen oppilaitoksen yhteistyötä.

Hanke kehittää uutta, yhteistä muistihäiriöi-hin liittyvää opetusta, johon valitaan eri maiden parhaat käytännöt. Sen aikana luodaan virtuaali-nen oppimisympäristö, jossa korostetaan myön-teistä ja arvostavaa suhtautumista muistisairaan elämään. Yhteisenä tavoitteena on yhtenäistää muistisairaiden hoitotyön opetusta ja hoitokäy-täntöjä Euroopassa.

Alussa kartoitetaan eri osanottajamaiden koulutuskäytänteitä ja muistisairauksiin liittyvää osaamista. Yhteistyössä tuotetaan virtuaalinen

oppimisympäristö, joka on kokonaislaajuudel-taan 30 op. Se on suunnattu kansainvälisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen käyttöön. Materiaalia tuotetaan ensisijaisesti ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoiden opintoihin. Materiaali on osittain julkista ja kaikkien hyödyn-nettävissä.

Hanketta toteuttavat: Bournemouthin yliopis-to (Englanti), Dublinin yliopisto (Irlanti), Saimaan ammattikorkeakoulu (Suomi), Maastrichtin yli-opisto (Hollanti) sekä Carinthian ammattikor-keakoulu (Itävalta). Hanketta johtaa Salfordin yliopisto (Englanti).

EU-rahoitteinen POSADEM-hanke alkoi loka-kuussa 2013 ja kestää kolme vuotta.•


80. Marjatta Lahti, kotihoidon johtaja; Tiina Hurme, asumispalvelujohtaja; Marja-Liisa Kanerva, avo- ja tukipalvelujohtaja ja Anu Korpinen, vuodeosastopalvelujohtaja, Heinolan sosiaali- ja terveystoimi

Yleistilan arviointikiekko

Heinolan kaupungin sosiaali- ja terveystoimen vanhuspalveluissa oli tavoitteena luoda enna-koiva ja ennaltaehkäisevä toimintapa hoito- ja vanhustyöhön. Innoittajana toimi keväällä 2012 toteutettu tutustumis- ja opintomatka Tanskan vanhuspalveluihin. Matkalle osallistuivat hoi-toja vanhuspalveluista vastaavat viranhaltijat. Tanskassa tutustuimme hoitohenkilöstön käyt-tämään, asiakkaan tilan arviointikiekkoon. Mat-kan jälkeen käynnistimme kehittämishankkeen yleistilaa mittaavan arviointikiekon kehittämi-seksi, ja sen jalkauttamiseksi hoitohenkilöstön päivittäiseksi apuvälineeksi.

Tavoitteena on pitää kotihoidon ja asumispal-velun asiakkaat kotikuntoisina mahdollisimman pitkään ja ennakoida kotihoidossa, asumispal-veluissa ja vuodeosastoilla tilanteet, joissa yleis-tilan lasku uhkaa, tarttua ajoissa toimintakykyä uhkaaviin tekijöihin sekä selvittää asiakkaan/po-tilaan oireet/toimintakykyä uhkaavat tilanteet no-peasti. Hyötynä on, ettei asiakkaan terveydentila romahda, hän välttyy komplikaatioilta ja säilyy kotikuntoisena.

Tarkoituksena oli saada toimiva, kätevä työ-väline päivittäiseen käyttöön. Yleistilan arvioin-tikiekko toimii muistilistana ja apuvälineenä. Se auttaa ja ohjaa työntekijää tekemään hoitaja-ar-vioita asiakkaan voinnista, kun yleistila laskee akuutisti tai tarvitaan apua tilanteen huononemi-sen ennakointiin. Koko henkilökunnan toivotaan omaksuvan ennakoivan työotteen ja ottavan ar-viointikiekon päivittäiseen käyttöön.

Hanketta vietiin eteenpäin moniammatillisesti siten, että kotihoidon, asumispalvelun, vastaan-oton sekä vuodeosastojen henkilöstön yhteisiä ennakoivan hoidon työpajoja järjestettiin lear-ning cafe -menetelmällä. Ne toteutettiin kahte-na iltapäivänä, ja niihin osallistui 110 hoitajaa hoito- ja vanhuspalveluista. Työntekijät mietti-vät ”tapaus Martan” pohjalta akuutin yleistilan ja hitaasti kehittyvän yleistilan laskuun liittyviä asioita kokonaisvaltaisesti. He osallistuivat ak-tiivisesti ideoiden työstämiseen. Työpajat onnis-tuivat hyvin, ja saadun palautteen keskiarvo oli 8 (asteikolla 4–10).

Työpajoissa esiteltiin yleistilan arviointikie-kon ensimmäinen versio. Siitä ja sen hyödyl-lisyydestä pyydettiin palautetta osallistuneilta. Kaikki vastaajat arvioivat kiekon hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Kiekkoa muokattiin ja paran-neltiin vielä ennen lopullista painoon saatta-mista. Arviointikiekko saatiin painosta vuoden 2012 lopulla, ja sen jalkauttaminen aloitettiin 2013 alusta. Kiekkoa tehtiin tunnetuksi sosiaali- ja terveystoimen koko henkilöstölle jär-jestetyssä infotilaisuudessa. Sitä esiteltiin myös yksiköiden työpaikkatilaisuuksissa. Ar-viointikiekko päätettiin ottaa myös osaksi uu-sien työntekijöiden perehdyttämistä. Aiheesta oli artikkeli paikallislehti Itä-Hämeessä kevääl-lä 2013.

Toukokuussa 2014 kiekon jalkauttaminen pysyväksi työvälineeksi hoitotyöhön jatkuu eri yksiköissä.•


OS

A III

81. Veronika Piontek, yrittäjä, sairaanhoitaja

Työpajan toteutusmalli – kuvan ja maalauksen keinoin iloa vanhusten arkeen

Työpajan toteutusmalli: kuvan ja maalauk-sen keinoin iloa vanhuksen arkeen -projekti oli osa Hyvä arki vanhukselle -hanketta. Sen ta-voitteena oli luoda taidealan opiskelijoille mal-li, joka auttaa toteuttamaan työpajan, valokuvan ja maalauksen keinoja hyödyntäen. Soveltavan tutkimuksen osiossa tavoitteena oli selvittää mitä tietoa tarvitaan, että taidealan opiskelijat pystyvät tuottamaan kuvan ja maalauksen kei-noin vanhuksille iloa arkeen työpajan kautta.

Tutkimuskysymykset olivat: Millainen koke-mus opiskelijoille jäi työpajan jälkeen sekä oliko pohjatietoa tarpeeksi ennen sitä? Oliko pereh-dytys tarpeen ja riittävä? Miten työpajan toteu-tuminen onnistui? Tutkimusaineistona käytettiin

opiskelijoiden haastattelua ja työpajan aikana tehtyjä havaintoja.

Kehittämisprojektissa saatiin monipuolisesti tietoa työpajan toteutuksessa tarvittavista työka-luista, joista luotiin toteutusmalli. Konkreettisen mallin avulla on helpompi lähteä toteuttamaan voimauttavaa työpajaa yhteistyössä taidealan ammattilaisen kanssa. Toteutusmalli on jaettu kolmeen osaan, jotka kaikki takaavat opiskelijal-le hyvän perehdytyksen ja sitä kautta työpajan onnistumisen. Nämä osiot ovat projektipäällikön rooli, käytännön järjestelyt ja perehdytys. Projek-ti osoitti, että taidealan koulutusta saanut henkilö tuo työpajan toteutukseen taiteellisen lähesty-mistavan sekä näkökulman.•


82. Tuula Lahti, TtM, ylihoitaja ja Minna Lahnalampi-Lahtinen, sosiaali- ja terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto, palvelupäällikkö, Vantaan kaupunki, hoiva-asumisen palvelut; Taina Semi, konsultti, dementiatyön asiantuntija, GeroArtist

Askeleita kulttuurin muutokseen: Vantaan vanhustyön renessanssi

Kulttuurin muuttaminen tarkoittaa organisaation ja hoivayhteisöjen syvällistä ja perustavanlaatuis-ta arvojen ja ajattelutapojen muuttamista. Kult-tuurin muutoksen uskomus voidaan määritellä vanhuspalveluiden muodonmuutokseksi, joka perustuu persoonalähtöisiin arvoihin ja käytäntei-siin. Niissä kuullaan ja arvostetaan vanhusten ja heidän hoitajiensa ja läheistensä ääniä. Persoo-naan keskittynyt näkökulma ottaa hoivassa huo-mioon asiakkaan näkökulman omaan hoitoon ja tukeen. Tavoitteena on luoda psykososiaalinen ympäristö, joka tukee asiakkaan hyvinvointia.

Muutosmatka vaatii vanhojen asentei-den ja uskomusten siirtämistä syrjään sekä koko henkilökunnan sitoutumista muutospro-sessiin. Organisaation kestävä muutos vaatii syvällisen toimintastruktuurin muuttamista. Pit-käaikaishoidon kulttuurin muutosmatkan pitää olla saavutettavissa pitkällä välillä, muuttamal-la vuorovaikutuksen laatua asiakkaiden ja hen-kilökunnan välillä sekä palvelujen ja toimintojen alueella koko organisaatiossa. Tällä matkalla on tukena KuMuu-fasilitaattori ja varhainen innos-taja koulutuksen ja oman valmennuksen kautta. Yhteistyössä luodaan sellainen yhteisö, jossa asiakkaat haluavat elää ja työntekijät työsken-nellä ja jossa työtapoja ei laitosteta.

Kulttuurinmuutosta tuetaan sekä pitkäaikais- että lyhytaikaishoidon toimintaympäristöissä.

Tehtäväkeskeisessä hoitokulttuurissa päivittäi-set toiminnat jäävät helposti sivuun, kuulumat-ta kenellekään, ilman erikoisuutta tai yksittäistä haltijaa. Kulttuurinmuutosprosessin kautta on mahdollista romuttaa tehtäviin keskittyvät työ-tavat, joissa henkilökunta määrää arjen tahdin ja asiakkaat seuraavat osaston ja henkilökun-nan rutiineja. Henkilökunta oppii tiedostamaan, että asioita voidaan tehdä eri tavalla. Elämän-kokemukset ja rikastettu päivittäinen toimin-ta merkitsevät monimuotoisuutta, kauneutta, merkityksellisyyttä ja oleellisuutta asiakkaiden hyvinvoinnille, elämänlaadulle ja terveydelle. Ih-miseen keskittyneellä ymmärryksellä voidaan auttaa ratkaisemaan monia haasteellisia tilan-teita, kehittämään kuntouttavia työtapoja ja yh-teisön elämänmakuista elämää.

Tavoitteena hyvä elämänlaatu – elämänma-kuinen elämä, joka on vastakohta laitostumisel-le ja arjen anonyymisyydelle.•

Yhteinen arvopohja Ehdoton ei – epähumaanille hoivalle Arkipäiväisyys Merkitykselliset aktiviteetit/ yhteisö Joustavat rutiinit Läsnä oleva henkilökunta VieraanvaraisuusSuhteet keskiössä


OS

A III

83. Sirkkaliisa Heimonen, PsT, toimialapäällikkö ja Minna Laine, logoterapeutti LTI, suunnittelija, Ikäinstituutti

Vanhuuden Mieli -projekti juurruttaa logoterapeuttista ajattelua

Ikäinstituutin Vanhuuden Mieli -projektin (RAY 2011–2014) päämääränä on edistää vanhus-ten mielen hyvinvointia aiheeseen liittyvää tie-toa tuottaen ja kehittäen menetelmiä mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Hankkeessa on vahvistettu ammattihenkilöstön osaamista to-teuttamalla kaksi pitkäkestoista Mahdollisuuk- sien Matka -pilottikoulutusta, joissa on juurru-tettu logoterapeuttista ajattelua muistisairaiden ihmisten hoitoon. Logoterapeuttinen ajattelu soveltuu hyvin muistisairaiden hoidon tarkas-teluun ja kehittämiseen, sillä se nostaa esiin ihmisen ainutkertaisuuden, mahdollisuudet ja voimavarat sekä elämän tarkoituksellisuuden.

Mahdollisuuksien Matka -koulutuksessa on käsitelty hyvää hoitoa logoterapeuttisen ajatte-lun kehyksessä. Koulutuksen keskeisiä aiheita olivat hyvän hoidon lähtökohdat, ainutlaatuisen ihmisen kohtaaminen, ihmisen arvoa vahvistava hoitokulttuuri sekä tarkoituksellinen arki hyvän elämän perustana. Hoitajan voimavarat, itsen-sä johtaminen sekä työn tarkoituksellisuus olivat koulutuksen keskeisiä sisältöalueita.

Koulutus koostui lähiopetuksesta (10 koulu-tuspäivää), teoriaa käytäntöön soveltavista vä-litehtävistä (12 erillistä tehtävää) ja itsenäisestä opiskelusta. Osallistujat kirjoittivat matkapäivä-kirjaa, joka toimi yksilöllisen kehittymisen tuke-na ja itsearvioinnin välineenä. Koulutukseen liittyi myös kehittämistehtävä, jossa logoterapeuttista

ajattelua sovellettiin omaan työhön. Koulutuksen päätteeksi osallistujat esittelivät omat kehittämis-tehtävänsä yhteisessä seminaarissa. Kehittämis-tehtävissä käsiteltiin muun muassa kohtaamisen voimaa, elämänhistoriatietojen hyödyntämistä, omaisten tukemista, työyhteisön toimintaa ja tar-koituksellisen arjen toteutumisen mahdollisuuk-sia eri toimintaympäristöissä.

Koulutuksiin osallistuneista muodostuu osaa-javerkosto, joka on perehtynyt logoterapeut-tisen ajattelun soveltamiseen muistisairaiden hoidossa. He voivat juurruttaa edelleen logote-rapeuttista ajattelua toimintaympäristössään ja levittää tietoa sen soveltamisesta. Ammattihen-kilöstön osaaminen on avainasemassa ihmisar-voa vahvistavan ja tarkoituskeskeisen hoidon toteuttamisessa. Hyvän hoidon näkökulmasta logoterapeuttisen ajattelun voima liittyy hoitajan myönteisen ajattelun ja asennoitumisen vahvis-tumiseen ja sen myötä tarkoituksellisempiin va-lintoihin hoidon arjessa. Kehittämistehtävät ja osallistujien palaute osoittavat, että logotera-peuttinen ajattelu antaa hyvän pohjan muisti-sairaiden ihmisten hoidon kehittämiselle, oman ammatillisen osaamisen vahvistumiselle sekä työyhteisön yhteisen toiminnan suuntaamisel-le. Mahdollisuuksien Matka -pilottikoulutusten pohjalta kehitetään malli, jota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa ammatillisen täydennyskoulu-tuksen kentässä. •


84. Raija Leinonen, TtT, projektityöntekijä ja Maria Kuukkanen, KM, kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry

Tunne perhehoito – hoivaa ja huolenpitoa ikäihmisille

Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kas-vatuksen tai muun ympärivuorokautisen huo-lenpidon järjestämistä yksityiskodissa oman kodin ulkopuolella. Tavoitteena on antaa henki-lölle mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Ikäihmisten perhehoito on vielä vähän käytetty palveluvaihtoehto, mut-ta kunnat ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta sen käynnistämiseksi. Tärkeimmät perhehoitoa säätelevät lait ovat Perhehoitajalaki (312/1992) ja Sosiaalihuoltolaki (710/1982).

Perhehoito voi olla jatkuvaa, jolloin ikäihmi-nen saa tarvitsemansa hoivan ja huolenpidon mahdollisesti vuosien ajan. Lyhytaikaisen per-hehoidon tavoitteena on tukea kotona asumis-ta, ja se voi olla ennakkoon sovittua esimerkiksi omaishoidon sijaishoitoa tai äkilliseen tarpee-seen perustuvaa.

VahvuudetPerhehoidon vahvuuksia ovat mm. pysyvät ih-missuhteet, jatkuvuus ja koti elinympäristönä. Perhehoidossa on mahdollista antaa yksilöllistä hoivaa ja huolenpitoa. Ikäihminen voi elää per-heessä normaalia arkea ja osallistua arjen as-kareisiin omien voimavarojensa ja toiveidensa puitteissa. Tämä lisää elämänlaatua ja tukee toi-mintakykyä. Perhehoito antaa hyvät mahdollisuu-det käyttää yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja kokemista hoivan ja huolenpidon perustana. Se sopii erityisesti ikäihmiselle, jonka toimintakykyä heikentää muistiin vaikuttava sairaus, iän tuoma hauraus tai turvattomuuden tunne.

ToteutusPerhehoidon järjestämisestä ja valvonnasta vastaa kunta, jonka tehtävä on järjestää per-hehoitajalle ennakkovalmennus ja riittävä tuki. Perhehoitaja ja kunta tekevät toimeksiantoso-pimuksen, jossa sovitaan muun muassa hoi-topalkkiosta, kulukorvauksesta sekä muusta tuesta, kuten täydennyskoulutuksesta ja vapai-den järjestämisestä. Yhteistyötä tehdään eri-tyisesti kunnan kotihoidon kanssa. Kunta perii ikäihmiseltä maksun perhehoidosta.

Tunne perhehoito -hankeTunne perhehoito – Vanhusten perhehoidon pi-lotointi- ja juurruttamishankkeessa (2011–2014) rakennetaan ikäihmisten perhehoidolle vankka perusta yhteistyössä kuntien kanssa. Tavoitteena on lisätä perhehoidon tunnettuutta, kehittää laa-dukkaan perhehoidon toiminta- ja toteuttamis-malli, parantaa laadunhallintamenetelmää sekä perhehoitajien täydennyskoulutusta ja tukea, muun muassa kouluttamalla vertaisryhmäoh-jaajia. Lisäksi hankkeessa koulutetaan ikäihmis-ten perhehoitajien kouluttajia. Pilottialueita ovat Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Kristiinankau-punki ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskun-tayhtymä. Yhteistyötä tehdään myös kaikkien perhehoidon käynnistämisestä kiinnostuneiden kuntien, kehittämishankkeiden ja oppilaitosten kanssa. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. •


OS

A III

85. Anne Heikkilä, TtM, aluejohtaja ja Niina Forsström, sairaanhoitaja AMK, kotihoidon asiakasvastaava, Kouvolan kotihoito

Asiakasvastaavat kotiutuksen tukena Kouvolan kotihoidossa

STM:n Terveyshyötymallin asiakasvastaavien sairaanhoitajien tehtäväkuva on erinomaisesti sovellettavissa kotihoitoon ja siinä tapahtuvaan palvelurakennemuutokseen. Kouvolassa toimin-tamallia on kehitetty kotihoitoon soveltuvaksi. Toimiin valitut henkilöt ovat sairaanhoitoalan am-mattilaisia, jotka tuntevat yhteistyökumppanit ja palveluketjut hyvin. Asiakasvastaavat ovat saa-neet toimintaa varten lisäkoulutusta, mm. Poti-laan kliinisen tutkimisen menetelmien perusteet (3 op.) sekä muita, jotka ovat antaneet hyvän pe-rustan asiakkaiden kohtaamiseen ja palveluiden järjestämiseen.

Toiminnan tavoitteet • Asiakkaan aseman vahvistaminen ja vastuuttaminen

• Omahoidon tukeminen ja omaisten vastuuttaminen

• Asiakkaan kanssa laadittu hoitosuunnitelma • Asiakkaan tilanteeseen räätälöity, näyttöön perustuva hoito

• Laaja yhteistyö keskeisten yhteistyö- tahojen kanssa

• Kotiutustoiminnan kehittäminen

Kotihoidon asiakasvastaavien toiminnan tavoitteet • STM:n toimenpideohjelmassa on keskeisellä sijalla pitkäaikaissairauksien ehkäisy- ja hoitomalli eli Terveyshyötymalli.

• Terveyshyötymalli kohdistuu eniten hoidon tarpeessa olevien ihmisten aktiiviseen tunnistamiseen, ohjaamiseen ja vahvistamiseen.

• Periaatteena on siirtyä hajautetusta sairauskeskeisestä hoidosta kokonaisvaltaiseen, suunnitelmalliseen hoitoon.

• Terveyshyötymallin toteutuksesta vastaavat Kotihoidon asiakasvastaavat.

Kotihoidon asiakasvastaavan toiminnan pääperiaatteita • Uusien asiakkaiden

– Palvelutarpeen kartoitus – Asiakkuuden aloitus ja päättäminen – Hoito- ja palvelusuunnitelman laatiminen – Palveluohjaus, yhteistyö 3. sektorin, varhaisen tuen palvelujen, terveyspalvelujen, sivistyspalvelujen jne. kanssa

– Asiakkaan esittely tiimille – Kotihoidon asiakasvirtojen seuranta – Laskutuksen valmistelu – Asiakaslistojen päivittäminen

• SAS-hakemukset keskitetysti asiakasvastaavan kautta •


86. Arja Suikkala, TtT, kehittämisryhmän vastaava; Eeva Kivelä, TtM, lehtori, hanke- ja tutkimustoiminnan koordinaattori; Pirjo Käyhkö, TtM, lehtori ja Eila Niitamo, TtM, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Vanhusten hoitotyötä oppimassa – yhdessä uudistaen

Vuonna 2030 joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Vanhusten palveluiden kehittämisen rinnalla on tärkeää saada nuoria rekrytoitua vaa-tivaan vanhustyöhön. Se haastaa koulutuksen ja työelämän tiiviiseen yhteistyöhön vanhusten hoi-totyön opetuksen uudistamiseksi ja vanhustyön vetovoimaisuuden lisäämiseksi.

Kehittämishankkeessa osa hoitotyön aut-tamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön teo-reettisesta opetuksesta toteutettiin perinteisten opetusmenetelmien ja oppimistehtävien sijaan autenttisissa vanhusten hoitotyön ympäristöis-sä. Keskeisenä tavoitteena oli luoda ja vahvistaa hoitotyön opiskelijoiden mielikuvaa vanhustyös-tä mielekkäänä ja houkuttelevana tulevaisuuden alana.

Kehittämishankkeeseen osallistuivat hoi-totyön koulutusohjelman opiskelijat, hoitotyön auttamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön opettajat sekä hankkeessa mukana olleen orga-nisaation vanhusten hoitotyössä työskentelevät, kuten sairaanhoitajat ja fysioterapeutti. Autent-tisissa ympäristöissä toteutuneessa opetukses-sa ja oppimisessa korostuivat asiakaskeskeinen ja asiakkaan osallisuutta ja toimintakykyä tuke-va hoitotyö sekä vanhusten hoitotyöhön liitty-vät toiminnot. Opiskelijat toteuttivat ohjattuina ja vanhusten suostumuksella tarinallisuuteen ja muisteluun perustuvia elämänkulkuhaastattelu-ja, vanhusten osallisuutta, toimintakykyä ja ar-kiliikkumista tukevaa ja aktivoivaa ryhmä- ja

yksilöohjausta sekä oppimistavoitteiden mukai-sia kliinisen hoitotyön toimintoja.

Hankkeeseen osallistuneiden opiskelijoiden, opettajien, sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien palautteiden perusteella oppimistilanteet oli-vat avoimia, keskustelevia ja teorian ja käytän-nön integrointia edistäviä. Kehittämishankkeen toiminnot toivat positiivista vaihtelua työyhtei-sön arkeen ja edesauttoivat vanhusten hoito-työssä tarvittavan osaamisen syventämistä. Opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöiden vä-linen dialogi mahdollisti yhdessä oppimisen ja siten asiantuntemuksen ja osaamisen jakami-sen. Vanhukset kokemusasiantuntijoina lisäsi-vät oman elämäntarinansa kautta opiskelijoiden ymmärrystä vanhuksesta yksilönä ja persoona-na. Opiskelijoiden järjestämät toimintatuokiot aktivoivat vanhuksia ja edistivät heidän toimin-takykyään. Vanhusten osallistumisinnokkuus ja opiskelijoiden havainnot toimintansa myöntei-sistä vaikutuksista vanhusten toimintakykyyn koettiin palkitsevina.

Autenttisissa ympäristöissä toteutettu op-piminen avartaa opiskelijoiden näkemystä vanhusten hoitotyön osaamisvaatimuksista. Toimintamalli on käytössä hankkeeseen osal-listuneessa ammattikorkeakoulussa, hoitotyön auttamismenetelmien ja vanhusten hoitotyön opinnoissa. Toimintamallia voidaan hyödyntää myös muissa vanhustyön koulutuksissa ja muil-la hoitotyön osa-alueilla.•


OS

A III

87. Marjaana Nissinen, suuhygienisti, opinnäytetyö Opinnäytetyön ohjaajat: Marjatta Komulainen, lehtori, Metropolia ja Hannaliisa Salmi, hammaslääkäri, Helsingin kaupungin suun terveydenhuolto

Kotihoidon ohjaajat: moniammatillinen yhteistyö suun terveydenhuollon kanssa

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa ko-tihoidon ohjaajien mielipiteitä moniammatillises-ta yhteistyöstä suun terveydenhuollon kanssa. Tavoitteena oli saada kehittämisideoita monia-mmatilliseen yhteistyöhön, kotihoidon asiakkai-den tueksi.

Työn teoreettinen viitekehys muodostui ko-tihoidosta, ikääntyneen suunterveydestä sekä moniammatillisuudesta kotihoidossa.

Tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen haastattelututkimus. Tutkimusta varten haasta-teltiin 10 kotihoidon ohjaajaa Pohjois-Helsingin alueelta, koska tutkija vastaa itse alueen kotihoi-don suunterveydenhoidon koordinaattoreiden koulutuksesta ja on heidän vastuusuuhygienis-tinsä. Haastattelut toteutettiin ryhmähaastatte-luina teemahaastattelun avulla.

Tutkimuksen mukaan potilaat saavat aiko-ja hammashoitolaan hyvin, mutta hammaslää-kärin tai suuhygienistin kotikäyntejä toivottiin huonosti liikkuville monisairaille potilaille. Liik-kuvaa suunhoitoyksikkö Liisua toivottiin myös potilaiden luo, jotta kuljetukset eivät olisi van-huspotilaille liian raskaita. Kotihoidon työn-tekijät tarvitsevat myös enemmän tukea ja

koulutusta potilaiden suunterveydestä ja sen kirjaamisesta hoitotietoihin. Suun terveyden-hoidon koulutusta olisi saatava enemmän jo perusopinnoissa, ja työelämässä sitä tulisi an-taa koko henkilökunnalle. Hammaslääkärin toi-vottiin tekevän suun terveystarkastuksen sekä hoitosuunnitelman uudelle kotihoidon asiak-kaalle. Suuhygienistiopiskelijoiden kotihoidon työhönoppimisjaksoon oltiin tyytyväisiä, mutta suunhoidon koordinaattoreiden toimenkuvan selkeyttämistä ja terävöittämistä toivottiin. Tut-kimusaineistosta nousi esiin, että kotihoidossa työskentelee osaavia ja motivoituneita hoitajia. Työtä tehdään jo nyt lähes tehokkuuden ääri-rajoilla, siksi innovatiivisia ratkaisuja tarvitaan lisää kotihoidon asiakkaiden suunterveyden tueksi.

Raportoin tutkimustuloksista suun tervey-denhuollon johdolle, kotihoidon ohjaajille, ko-tihoidon suunhoidon koordinaattoreille, suun terveydenhuollon ja kotihoidon työryhmälle, ikäihmisten suunhoidon kehittämistyöryhmälle sekä suun terveydenhuollon kehittämisiltapäi-vän osallistujille 2014. Kirjoitan tuloksista myös artikkelin Suun terveydeksi -lehteen. •


88. Tiina Tervaskanto-Mäentausta, THM, KM, lehtori, projektipäällikkö ja Arja Veijola, TtT, yliopettaja, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sote-yksikkö

Eheä Elämän Ehtoo -hanke (EEE-hanke)

Väestörakenteen muutokset asettavat suuret haasteet hyvinvointipalvelujen kehittämiselle. Palvelujen tuottamiseen tarvitaan yhä enemmän monipuolisia vanhustenhoitopalveluja sekä van-hustyöhön sitoutuneita ja motivoituneita työn-tekijöitä, joiden tietoja taitoperusta on hyvä sekä asenne vanhustyötä kohtaan myönteinen. Yhteistyöhankkeessa (ESR) kehitetään uusia toimintamalleja Kempeleen kunnan, Caritas-Säätiön ja Villa Metsolan tarjoamiin vanhusten palveluihin, yhteistyössä Oulun seudun ammat-tikorkeakoulun ja Oulun yliopiston kanssa. Läh-tökohtana on olemassa olevien voimavarojen ja osaamisen hyödyntäminen. Hanke tiivistää van-husten palveluiden kouluttajien, tutkijoiden ja kehittäjien yhteistyötä alueen toimijoiden kans-sa. Tavoitteena on tuottaa uusia innovaatioita ja kehittää ikääntyvien ihmisten hoito- ja palvelu-menetelmiä sekä monialaista yhteistyötä. Palve-lujen käyttäjien osallistuminen kehittämistyöhön on oleellista.

ToteutusHankkeen toteutus on jaettu kahteen vaihee-seen. Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa (2011–2012) on ollut keskeistä vastata yhteisö-jen itse tuottamiin kehittämistarpeisiin. Tämän vuoksi yhteisöissä käynnistyi alussa suuri mää-rä pieniä kehittämisprosesseja, jotka kohdentui-vat hyvinkin tarkasti asiakkaiden tai henkilöstön

tunnistamiin arjen toimintojen kehittämiskoh-teisiin. Myös ammattikorkeakoulun opiskelijoita osallistui yksittäisten prosessien toteutukseen ja dokumentointiin. Ensimmäisen vaiheen lopussa ulkopuoliset arvioijat tuottivat väliarvioinnin, jon-ka tulokset ohjaavat osaltaan hankkeen toisen vaiheen (2013–2014) toteutusta. Ensimmäisen vaiheen kaikki kehittämiseen liittyvät prosessit ja niiden tuotteet on kerätty yhteen ja analysoitu Goffinin ja Mitchellin (2005) Innovaatioviisiotte-lun viitekehystä käyttäen. Toteutuneessa kehittä-mistyössä tunnistettiin ihmisiin ja organisaatioon sekä uusien tuotekehitysten toimeenpanoon liittyviä kehittämisen tekoja. Henkilöstö arvioi yhdessä palvelujen käyttäjien sekä organisaati-oiden johdon kanssa analyysin tulokset ja mää-rittää ne innovaatiot tai innovaatioiden alut, joita kehitetään edelleen. Toisessa vaiheessa tehdään kiinteää yhteistyötä kansainvälisten kumppanei-den, Italian ja Tanskan kanssa.

HyödytHankkeesta hyötyvät siihen osallistuneet koh-deyhteisöt. Vaikutukset kohdistuvat myös korkeakouluissa tutkijoihin ja opettajiin, kan-sainvälisissä projekteissa toimiviin kehittäjiin sekä opiskelijoihin ja jatkotutkintoja suorittaviin. Hankkeessa mallinnetaan kansainvälistä vertais-arviointia, mikä lisää kehittämisorganisaatioiden kansainvälistymisosaamista.•


OS

A III

89. Kirsi-Marja Kaarlela, TtM, asiantuntijasairaanhoitaja, Espoon kaupunki, vanhustenpalvelut; Päivi Kankkunen, TtT, dosentti, yliopistonlehtori ja Mari Kangasniemi, TtT, dosentti, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos

Sairaanhoitajien työtyytyväisyys vanhustyössä

Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa van-hustyö ja sen laatu ovat olleet keskeisesti esillä. Vanhustyön taloudelliset säästöt ja palvelura-kenteiden muutokset vaikuttavat sairaanhoitajien tekemään työhön ja työhyvinvointiin. Kos-ka vanhusten määrä lisääntyy ja siten hoidon ja palvelun tarve kasvaa, on erityisen ajankoh-taista tarkastella sairaanhoitajien työskentelyä vanhustyössä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuva-ta sairaanhoitajien työtyytyväisyyttä vanhustyös-sä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisessa ja rekrytoin-titilanteissa sekä sairaanhoidon opetuksessa. Aineisto kerättiin sairaanhoitajien (n=12) fokus-ryhmähaastatteluna neljässä pääkaupunkiseu-dun vanhusten pitkäaikaishoitoyksikössä.

Tulosten mukaan vanhustenhoidossa toimi-vat sairaanhoitajat kokivat merkittävimmäksi työ-tyytyväisyyttä lisääväksi tekijäksi työn sisällön. Työhönsä tyytyväiset sairaanhoitajat kuvasivat kehittävänsä sekä omaa osaamistaan että hoito-työn käytänteitä.

Sairaanhoitajien mukaan työtyytyväisyyt-tä parantaa työyhteisö, jossa on hyvä ilmapiiri. Avoimen palautteenannon, keskinäisen erilaisuu-den kunnioituksen ja luottamuksen kuvattiin luo-van hyvää työilmapiiriä. Myös sekä esimieheltä että työkavereilta saatu tuki olivat hoitajien mu-kaan tärkeitä työtyytyväisyystekijöitä. Yhteis-

kunnallisella tasolla työtyytyväisyyteen liitettiin kuuluvaksi vanhusten ja vanhustyön sekä sai-raanhoitajan ammatin arvostus, vanhustenhoi-don julkisuuskuva, palkkaus ja työsuhde-edut suhteessa työn vaativuuteen sekä valtakunnalli-nen palvelujärjestelmän muutos.

Jotta sairaanhoitajien määrä vanhustyös-sä voitaisiin tulevaisuudessa varmistaa, on kiin-nitettävä huomiota siihen, että sairaanhoitajan toimenkuva on selkeä ja ammattiosaaminen saa-daan käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Myös henkilökunnan hyviin työyhteisötaitoihin ja uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden pereh-dytykseen on käytettävä riittävästi resursseja. Näiden vuoksi vanhustyön johtamista on kehi-tettävä siten, että esimiehillä on riittävä johtamis-osaaminen. Myös vanhusten hoitoon liittyvien opintojaksojen sijoittuminen sairaanhoitajakoulu-tuksessa on arvioitava uudelleen. Tulevaisuuden mahdollista hoitajapulaa varten olisi varaudutta-va ajoissa ja pohdittava keinoja, jotka houkut-televat pidentämään työuria sekä vahvistamalla alan vetovoimaisuutta nuorten rekrytoinnin tuek-si. Näistä kysymyksistä tarvitaan jatkossa myös enemmän tutkimusta monipuolisilla tutkimusme-netelmillä. •

Asiasanat: gerontologinen hoitotyö, laadulli-nen tutkimus, sairaanhoitaja, työtyytyväisyys, vanhustyö.


90. Mari Helin-Tuominen, YTM, projektivastaava, Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry

Ikääntyvän omaisen ABC-opas auttaa tunnistamaan tilanteen ja rohkaisee hakemaan apua

Etsivä omaistyö -projekti (Huoli puheeksi – ikääntyvien omaisasia sanoiksi) toteutetaan Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:ssä vuosina 2012–2015, Raha-automaatti-yhdistyksen rahoituksella. Projekti toteutetaan koko Pirkanmaan alueella. Ikääntyvällä omai-sella tarkoitetaan eläkeikäistä henkilöä, jonka läheisellä on mielenterveys-/ ja päihdeongelma (diagnosoitu/ ei-diagnosoitu). Läheinen voi olla oman perheen jäsen, sukulainen tai läheinen ys-tävä. Etsivä omaistyö -projektissa vahvistetaan ikääntyvien omaisten hyvinvointia varhaisen tunnistamisen ja tukemisen lähtökohdista. Ke-hittämistoiminta tehdään yhteistyössä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Myös omaiset itse ovat tärkeässä toi-mijan roolissa osana kehittämistoimintaa.

Projektin työskentelymuotoja ovat arviointi, koulutus, työparityöskentely ja työnohjaukselli-set keskustelut, sosiaalisessa mediassa tapah-tuva verkkotyöskentely sekä tiedotus. Lisäksi

siinä tuotetaan kirjallista ja verkkomateriaalia, joihin kuuluvat mm. omaisille suunnatut oppaat ja ammattilaisille suunnattu oppimateriaali.

Jotta ikääntyvät voisivat tunnistaa mah-dollisen omaisena olemisen tilanteensa ja rohkaistuisivat hakemaan tukea myös itsel-leen – voidakseen hyvin – projektissa laa-dittiin Ikääntyvän omaisen ABC-opas. Siinä kuvaillaan mielenterveys- ja päihdeongelmien ilmenemistä, ohjataan ja rohkaistaan ottamaan näihin liittyvä huoli puheeksi sekä kannuste-taan ikääntyviä huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistaan. Verkkoversio on katsottavis-sa ja tulostettavissa yhdistyksen verkkosivuilla osoitteessa www.omaiset-tampere.fi. Maksut-toman painoversion voi tilata Omaiset mielen-terveystyön tukena Tampere ry:stä. •

Lähde: Ikääntyvän omaisen ABC-opas (2013), julkaisija Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry, Tampere.


OS

A III

91. Ulla Pöykkö, TtM, lehtori ja Anita Pyykkö, TtT, yliopettaja, DIAK

Kotikäyntityössä näkee ihmisen omimmillaan

Diakonia-ammattikorkeakoulussa (DIAK) läh-dettiin kehittämään vanhustenhoitotyön käytännönläheistä oppimista uudistamalla pe-dagogisia ratkaisuja. Oppimisen suuntaaminen koulun ulkopuolelle yhteistyössä muiden toimi-joiden (työelämä, järjestöt) kanssa on nykypäivää ammattikorkeakouluopinnoissa. Työelämän ja opiskelun yhdistämisen on oltava sellaista, että opiskelija voi saavuttaa opetussuunnitelman mu-kaisia tavoitteita ja opintoja. Pedagogisten ratkai-sujen avulla opintoja voidaan suunnata suoraan työelämään ja esimerkiksi vanhusten pariin.

DIAKin sairaanhoitaja- ja sairaanhoitaja-dia-konissaopiskelijat ovat tehneet kotikäyntityötä osana vanhustenhoitotyön opintoja. Sitä tehdes-sään opiskelija hankkii osan opintokokonaisuu-den/jakson osaamistavoitteista perheiden kotona.

Kotikäyntityö on terveyttä ja hyvinvoin-tia edistävää toimintaa, jota toteutetaan van-huksen kotona, hänen ja omaisten ehdoilla. Se tapahtuu perheissä, joissa on muistisairas lä-heinen – yleensä vanhus, yhteistyössä Omaiset ja läheiset ry:n kautta. Huoli omaishoitajien jak-samisesta arvokkaassa työssään on myös koti-käyntityön taustalla. Muistisairas vanhus haluaa useimmiten asua kotona, mikä sairauden ede-tessä on mahdollista toisen ihmisen avun tur-vin. Usein puoliso sitoutuu hoitamaan pitkälle

dementoitunutta puolisoaan, vaikka se voi olla raskasta puolison huonon fyysisen kunnon, sito-vuuden ja haastavan käytöksen takia. Omaishoi-tajat saavat hetken omaa aikaa, kun opiskelijat huolehtivat kotona olevasta vanhuksesta. Käyn-nit toteutetaan opiskelijan ja perheen yhteisen suunnitelman ja aikataulun mukaisesti. Avusta-mis- ja auttamistyön lisäksi opiskelijat ovat voi-neet toteuttaa monenlaisia vuorovaikutteisia menetelmiä kotikäynneillään. Psykososiaalisilla menetelmillä on pyritty parantamaan elämänlaa-tua, sosiaalista toimintakykyä ja tukemaan jäljellä olevia voimavaroja.

Omaishoitajien palautteet kotikäyntityöstä ovat olleet erittäin positiivisia. Heidän mieles-tään työ on ollut arvokasta, tarpeellista, ja se on tukenut omaishoitajien jaksamista. Hoidettavat kokevat kotikäyntityöstä olevan apua, ja toimin-takyvyn eri osa-alueiden mainittiin parantuneen sen aikana. Opiskelijat ovat saaneet harjoitella erilaisia, toimintakykyä tukevia menetelmiä sii-nä ympäristössä, jossa ihminen elää. Yhdessä tekeminen on viesti siitä, että välitämme ja toi-mimme vanhusten hyvän elämän edistämiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Näiden kokemus-ten perusteella voidaan todeta, että kotikäynti-työ on arvokasta toimintaa, jota omaishoitaja ja hoidettavat arvostavat. •


92. Henriikka Laurola, YTM, hankekoordinaattori, Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry

Juuri-hanke: Vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn juurruttaminen arjen käytäntöihin

Vanhusten kaltoinkohtelu on vaiettu ja monimuo-toinen ilmiö. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan luotta-muksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka aiheuttaa yli 65-vuo-tiaalle kärsimystä tai tuskaa, uhkaa hänen ter-veyttään, loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan tai heikentää hänen elämänlaatuaan.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön ja vanhus-työn toimijoilla ei ole perinteisesti ollut yhteistä toimintakenttää. Väkivallan vastaisessa työssä on totuttu työskentelemään perheiden ja työ-ikäisten parissa. Iän tuoma erityisyys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vanhustyössä ikäänty-miseen, toimintakykyyn ja sairauksiin liittyvät kysymykset ovat tuttuja. Väkivallan muotojen moninaisuutta ja niiden laaja-alaista vaikutus-ta ikääntyneen elämään ei kuitenkaan usein ole huomioitu riittävästi. Myös puuttumisen keinot koetaan vähäisiksi.

Juuri-hanke on vuosina 2013–2017 toteutet-tava Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama in-novatiivinen yhteistyö- ja kehittämishanke. Sen tarkoituksena on synnyttää uudenlaista osaamis-ta ja työskentelytapoja yhdistämällä vanhustyön ja väkivaltatyön asiantuntijuus ja osaaminen. Hankkeessa kerätään ja jaetaan kokemuksia ja tietoa ikääntyneisiin kohdistuvasta lähisuhdevä-kivallasta ja kaltoinkohtelusta sekä ymmärrystä siitä, miten uudenlaisten toimintatapojen juurrut-tamisen prosessi arjen käytännöiksi tapahtuu.

Juuri-hankkeen hallinnoinnista ja valtakun-nallisesta koordinoinnista vastaa Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry. Pilotointi to-teutetaan Oulussa yhteistyössä Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Oulun Seudun Mäntykoti ry:n kanssa. Yhteistyökumppanit muodostavat Ou-lun seudulle ikääntyneisiin kohdistuvan, kaltoin-kohtelun vastaisen työn osaamiskeskittymän.

Keskeisenä tavoitteena on kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa tai niiden uhkaa kokenei-den ikääntyneiden auttaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen osaavien ammattilaisten tukema-na. Hanke tarjoaa ikäihmisten parissa työsken-televille ammattilaisille uudenlaista osaamista ja lähestymistapoja kaltoinkohtelua kokeneiden auttamiseen. Sillä pyritään lisäämään myös yleistä tietoisuutta kaltoinkohtelusta ja madalta-maan avun hakemisen kynnystä.

Tuloksena syntyy oppimiskokemus, jonka kautta muodostuu alueellista asiantuntijuut-ta kohdata erilaista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kokeneita ikäihmisiä ja heidän läheisiään. Saa-dut kokemukset ja juurruttamisprosessin kuvaa-minen lisäävät vanhusten kaltoinkohteluilmiöön liittyvää ymmärrystä sekä hyödyttävät vanhus-työn ja väkivaltatyön toimijoita, suunnittelijoita ja päättäjiä. Tulokset kootaan valtakunnallisek-si tietopankiksi. Kerromme posterissa hankkeen etenemisestä ja tähänastisista kokemuksista.•


OS

A III

93. Tuulikki Grönberg, sh, TtK, TtM-opiskelija, Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö

Maahanmuuttajavanhusten muistikuntoutus

Tutkimukseni lähtökohtana oli eräässä suu-rehkossa suomalaisessa kaupungissa vuosina 2009–2012 toteutettu kolmivuotinen projekti, jon-ka kohderyhmänä olivat ikääntyneet maahan-muuttajat. Sen eräänä tavoitteena oli kehittää muistikuntoutusta vastaamaan heidän tarpeitaan, edeltäneen projektin havaintoihin perustuen.

Tarkoitus ja tutkimustehtäväIkääntymisen myötä kasvaa myös riski sairastua johonkin muistisairauteen. Ennusteiden mukaan ne lisääntyvät huomattavasti lähivuosikymme-nien aikana. Maahanmuuttajien muistisairaudet ovat kulttuuri- ja kielierojen vuoksi todennäköi-sesti vieläkin suurempi haaste kuin kantasuoma-laisten keskuudessa. Tarkoituksena oli kuvata, miten maahanmuuttajavanhusten muistikuntou-tusta toteutettiin sekä etsiä keinoja, joilla voitai-siin tukea ikääntyvän maahanmuuttajan hyvää ja tasapainoista vanhenemista ja toisaalta estää elämänlaadun heikkenemistä.

Aineisto ja menetelmätTutkimusaineiston keräsin käyttäen etnografis-ta lähestymistapaa. Tutkimuksen perusaineisto koostui projektin muistikuntoutusryhmien ha-vainnoinneista. Tämän jälkeen haastattelin sekä ryhmiin osallistuneita ikääntyneitä että ryhmän-ohjaajaa ja muita maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä asiantuntijoita. Kenttäpäiväkir-jamerkintäni täydensivät ja syvensivät havain-nointi- ja haastatteluaineistojen tuottamaa tietoa.

Aineiston analysoin aineistolähtöisesti sisällön-analyysia käyttäen.

Keskeiset tulokset ja johtopäätöksetOsallistujat viihtyvät muistikuntoutusryhmissä. He keskustelivat vilkkaasti toistensa kanssa ve-näjäksi, välillä iloisesti nauraen sekä osallistuivat ryhmätoimintaan innokkaasti jokaisella tapaami-sella. Havaintojeni ja haastattelujen perusteella kenelläkään ei ollut muistisairautta tai muista-misongelmia, joten muistikuntoutusryhmä osoit-tautui aivoja virkistäväksi, ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Sekä ryhmäläisten että asiantuntijoi-den haastattelut vahvistivat päätelmäni. Ryhmis-sä käytiin mielellään ja vapaaehtoisesti juuri siksi, että niissä sai keskustella venäjän kielellä, pelata, jumpata ja laulaa yhdessä ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen elämänhistoria, yhteiset so-siokulttuuriset kokemukset ja toisiaan vastaava nykyinen elämäntilanne.

Tulokset osoittavat, että ikääntyneiden hy-vän ja laadukkaan elämän yksi tärkeä osa on sosiokulttuurinen toiminta. Sitä tarjottaessa on otettava huomioon ihmisten yksilöllisyys, koke-muksellinen ja kulttuurinen erilaisuus ja etninen tausta. Ryhmätoiminnassa käytettävällä kielel-lä on merkitystä sekä identiteetin tukemisen, että yhteisten kokemusten jakamisen kannalta. Toisaalta asuinmaan kielen oppiminen on maa-hanmuuttajavanhuksille tärkeää arjessa selviy-tymisen kannalta, joten jokaiseen tapaamiseen olisi liitettävä myös suomen kielen opiskelua.•


94. Maija-Liisa Aronpää, VTM, sosiaalialan koulutusohjelman lehtori; Hannele Lampo, KM, fysioterapian koulutusohjelman lehtori ja Elina Vuorio, VTM, projektipäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu

Pumppu-hanke: Kotihoito vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät palvelut yhteistoiminta-alueella

Pumppu-hanke on ylimaakunnallinen teema-hanke (toteutetaan 1.5.2011–31.5.2014), jossa edistetään ja kehitetään kansalaislähtöisiä mo-nituottajamalleja hyvinvointipalveluissa. Tavoit-teena on uudistaa hyvinvointipalveluita sekä tapaa, jolla niitä tuotetaan. Hankkeessa ediste-tään alueiden välistä tiedon ja hyvien käytäntöjen levittämistä.

Turun ammattikorkeakoulun toteuttamas-sa Pumppu/ TEHU-osahankkeessa kehitetään alueellisia hyvinvointipalvelurakenteita. Kotihoi-to vanhustyön sydämenä ja kotiin vietävät pal-velut -hankeosion tavoitteena on ollut rakentaa 1.1.2013 käynnistyneelle Liedon, Koski TL:n, Marttilan ja Tarvasjoen sosiaali- ja terveystoi-mien yhteistoiminta-alueelle (Härkätien sosiaali- ja terveyspalvelut) sosiaali- ja terveystyön sekä kuntien sektorirajat ylittäviä ikäihmisten kotiin annettavia palvelumalleja.

Yhteistoiminta-alueen kunnille on rakennet-tu yhteisiä kotihoidon palveluja ja sovittu niiden ehdoista ja maksuista. Hanketoiminnan myötä on myös selkiytetty seudullisia palvelumalleja ja -prosesseja sekä pyritty tavoittamaan kus-tannustehokkuutta ja ylläpitämään asiakastyy-tyväisyyttä. Palveluiden yhteisen mallintamisen kautta on tehty hyvää yhteistyötä kuntien välil-lä, asiakkaiden tarpeita vastaavia ja tasapuolisia palveluita tarjoamalla. Mallintamisella on pyrit-

ty tuomaan läpinäkyvyyttä ja selkeyttä tarjotta-vien palveluiden periaatteista ja saatavuudesta. Palvelujen mallintamista ja uusien käytäntöjen muodostamista on kehitetty monialaisissa, yh-teistoiminta-alueen työntekijöistä koostuvissa kehittämistyöryhmissä, niin sanotuissa teematii-meissä. Vuoden 2013 aikana oli käynnissä kol-me teematiimiä: 1) kotihoidon kriteerit ja maksut 2) kotihoidon kotiutustoiminnan prosessi ja 3) kotihoidon palvelutarpeiden arviointi. Yhteis-toiminta-alueen kotihoidon koko henkilöstö oli syksyllä mukana työstämässä edellä mainittuja teemoja. Henkilöstölle järjestettiin syksyllä 2013 ja keväällä 2014 Yhteistyöllä eteenpäin -työpa-japäiviä, joiden tavoitteena oli osallistaa kaikki kehittämistyöhön ja sitouttaa heitä jo prosessin alkuvaiheista lähtien yhdessä muodostettuihin toimintamalleihin.•

Lisätietoja: Turun ammattikorkeakoulu, Terveys ja hyvinvointi -tulosalue, TKI-toimintaMaija-Liisa Aronpää, p. 044 9074 540, maija-liisa.aronpaa (at) turkuamk.fi; Hannele Lampo, p. 044 9074 545, hannele.lampo (at) turkuamk.fi; Elina Vuorio, p. 040 3550 526, elina.vuorio (at) turkuamk.fiwww.pumppu-hanke.blogspot.com


OS

A III

95. Minna Launonen, sh (AMK), esh, TtK, TtM-opiskelija; Tarja Kvist, TtT, yliopistotutkija, hoitotieteen laitoksen varajohtaja ja Raija Mäntynen, TtT, tutkija, Itä-Suomen yliopisto

Sairaanhoitajien kuvauksia vanhusten hyvästä hoidosta terveyskeskuksen vuodeosastolla

Vaikka vanhusten määrä väestöstä kasvaa, he ovat ja tulevat olemaan entistä vireämpiä niin henkisesti kuin fyysisestikin yhä pidempään. Eläkkeelle siirtyy yhä terveempiä ja toimintaky-kyisempiä ikäluokkia. Vanhustyön painoarvon ko-hottaminen on inhimillisesti katsottuna arvokasta, mutta samalla myös taloudellisesti vaikuttavaa.

Vanhuksia hoidetaan niin pitkäaikaishoidos-sa, avoterveydenhuollossa kuin myös sairaa-loissa ja päivystyspoliklinikoilla. Näillä kaikilla sektoreilla sairaanhoitajilla on oltava tiedot ja käsitys siitä, mitä hyvä hoito vanhuksen koh-dalla tarkoittaa. Aikaisemman kansainvälisen tutkimuksen mukaan sairaanhoitajat ovat tie-toisia vanhusten itsemääräämisoikeuteen ja yksilöllisyyteen liittyvistä seikoista. Myös van-huksen fyysisen aktiviteetin tukemista pide-tään tärkeänä. Puutteita tiedoissa on sen sijaan ravitsemuksen ja lääkehoidon osaamisessa. Merkittävä este hyvän hoidon antamiselle oli tu-losten mukaan ajan ja resurssien puute.

Vanhusten määrän lisääntyessä huomio kääntyy siis hoidon laatuun. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten sairaanhoitajat kuvaavat vanhusta henkilönä ja hänelle annetta-vaa hyvää hoitoa sekä mitkä tekijät edistävät tai estävät hyvän hoidon toteutumista terveyskes-

kuksen akuutilla vuodeosastolla. Tavoitteena on saada käsitys siitä, minkälaista ikääntyneen tai iäkkään henkilön hyvä hoito on sairaanhoitajien kuvaamana.

Saatu tieto auttaa kehittämään vanhusten-hoidon laatua.

Tutkimuskysymykset1. Miten sairaanhoitajat kuvaavat vanhuksen?2. Millaista on vanhuksen hyvä hoito

sairaanhoitajien kuvaamana?3. Mitkä tekijät edistävät vanhuksen hyvän

hoidon toteutumista?4. Mitkä tekijät estävät vanhuksen hyvän

hoidon toteutumista?

Tutkimusaineisto kerätään kymmeneltä sairaan-hoitajalta tammi–helmikuussa 2014. Aineiston keräämisessä käytetään puolistrukturoitua tee-mahaastattelua. Teema-alueet ovat vanhuskä-sitteen määrittely, hyvän hoidon määrittely sekä hyvää hoitoa edistävien ja estävien tekijöiden määrittely. Aineisto analysoidaan sisällönana-lyysillä. Tutkimustulokset ovat saatavilla touko-kuussa 2014, ja ne esitetään kongressissa.

Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston hoi-totieteen laitoksen tutkimusohjelmaa.•


96. Elina Karvinen, TtL ja LitM, ohjelmajohtaja; Pirjo Kalmari, VTM ja ft, ohjelmakoordinaattori; Laura Sormunen, ETM ja LitK, suunnittelija ja Anne Honkanen, LitM, viestintäsuunnittelija, Ikäinstituutti

Liikkeellä voimaa vuosiin Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma

Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyviä maita. Liikunta on tärkeää ikäväestön terveyden, liikku-miskyvyn, mielen hyvinvoinnin ja muistin tukemi-sessa. Tutkimusten mukaan ikäihmisten fyysinen aktiivisuus, kuten kävely on vähenemässä ja vain harva liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Erityi-sesti voima- ja tasapainoharjoittelu on vähäistä.

Valtakunnallisen Voimaa vanhuuteen – iäkkäi-den terveysliikuntaohjelman ohjausryhmä laati Ikäihmisten liikunnan kansallisen toimenpideoh-jelman (OKM julkaisuja 2011:30), jonka pääta-voitteena on lisätä terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien ikäihmisten tasa-arvoisia mah-dollisuuksia liikkua nykysuositusten mukaisesti. Lähtökohtana on fyysisen aktiivisuuden lisäämi-nen, arkiliikuntaa sekä liikunnan omaehtoista tai ohjattua harrastamista yhdistäen.

Toimenpideohjelman kohderyhminä ovat ter-veytensä kannalta liian vähän liikkuvat a) 60+ eläkkeelle siirtyvät/siirtyneet b) 75+ itsenäisesti asuvat, joilla on alkavia toimintakyvyn ongelmia sekä c) kotihoidon, palveluasumisen tai pitkäai-kaisen laitoshoidon piirissä olevat ikäihmiset.

Ikäinstituutti koordinoi ohjelman toteutu-mista yhteistyössä ohjausryhmän ja heidän taustatahojensa viestijöiden kanssa. Toimenpi-de-ehdotusten käyttöönottoon kutsutaan ikäih-misten liikunnan päättäjiä ja toimijoita julkiselta, kolmannelta ja yksityiseltä sektorilta. Koordi-nointia rahoittavat Raha-automaattiyhdistys, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

ToimintatapaToimenpideohjelma esittää 16 ehdotusta, joissa tuodaan esille tarve kehittää liikkumisympäris-töjä, lisätä liikuntaneuvontaa ja ohjattua liikunta-toimintaa. Myös tiedon jakaminen ja osaamisen vahvistaminen ikäihmisten terveysliikunnasta on tärkeää. Ohjelman toteutus käynnistettiin joulu-kuussa 2013 Ikäihmisten liikunnan foorumissa. Tilaisuudessa käynnistettiin ikäihmisten liikun-nan hyväksi tehtävien lupausten kerääminen ja avattiin verkostoon ilmoittautuminen verkkosi-vujen kautta.

Vuonna 2014 järjestetään kuusi alueellista se-minaaria, joissa kootaan verkostoja ikäihmisten kolmen kohderyhmän ympärille, jaetaan tietoa ja esitellään hyviä toimintatapoja. Alueseminaa-rien ja verkostoista nousevien tarpeiden pohjalta valitaan kohderyhmittäin keskeisimmät toimen-pide-ehdotukset. Niiden toteutumista tuetaan verkostotyöllä, jota Ikäinstituutti koordinoi.

YhteenvetoEhdotusten toimeenpanoa edistetään toimenpi-deohjelmassa verkostomaisella työtavalla. Tu-loksia verkostojen kasvusta ja käynnistyneistä toiminnoista esitellään kongressissa.

Toimintatapojen valinta ja käyttöönotto edellyttävät poikkisektorista yhteistyötä, tie-donvälitystä ja resurssien yhdistämistä niin val-takunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisesti. Ikäihmisten näkemykset ovat keskeisiä, kun toi-mintoja kehitetään.•


OS

A III

97. Noora Juvonen, projektipäällikkö ja Päivi Karhunen, toimialajohtaja, Miset Oy

Palvelumuotoilun keinoin uusia kotiin vietäviä palveluja

Ikääntyneillä on tarpeita palveluille, joita he tar-vitsevat ennen kuin pääsevät kunnallisten van-huspalvelujen piiriin. Tarvittava apu voi olla apua arkipäivän askareiden hoitamiseen, tukea ja seuraa kävelylenkille, apua suursiivoukseen tai esimerkiksi pientä nikkarointia liikkumisen mah-dollistamiseksi omassa kodissa. Kaikkia mah-dollisia kotona asumista tukevia palveluja ei ole vielä edes keksitty.

Mikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy to-teutti Muotoillut palvelut -hankkeen, jossa luotiin uusia kotiin vietäviä hoivapalveluja palvelumuo-toilun keinoin. Uusille hoivapalveluille on suuri tar-ve. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy maakunnan kaikissa kunnissa seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Vuoteen 2030 mennessä Etelä-Sa-vossa on 50 000 yli 65-vuotiasta, mikä merkitsee 13 000 ikääntynyttä enemmän kuin vuonna 2011. Valtakunnallisten sosiaali- ja terveyspoliittisten linjausten mukaan 91–92:n yli 75-vuotiaan sadas-ta olisi tulevaisuudessa asuttava kotona. Uusia palveluja tarvitaan mahdollistamaan tämä.

Kehittämistyössä hyödynnettiin palvelumuo-toilun menetelmiä. Palvelujen suunnittelussa korostuu tällöin ymmärrys siitä, mitä asiakkaat kokevat palvelun aikana ja miten he palvelua käyttävät. Palveluaihioiden soveltumista myyn-tiin testattiin käytännön hoitotyössä ennen käyt-töönottoa. Kehittämisprosessin aikana yrityksiin karttui uutta palvelumuotoilun osaamista, jota

yritykset voivat jatkossa hyödyntää uusia palve-luja kehittäessään.

Hankkeessa syntyneet palvelut on kohdistet-tu pääosin yli 70-vuotiaille asiakkaille. Palvelut ovat usein niitä, joita tarvitaan ennen kunnallis-ten palvelujen piiriin pääsemistä. Uudet palvelut myös tukevat asiakkaiden itsenäisen suoriutu-misen ja toimintakyvyn ylläpitoa. Asiakkaat tai heidän omaisensa ovat valmiita maksamaan ky-seisistä palveluista itse. •

Hankkeeseen osallistuneet yrityksetHius & Hoiva Zelinda, HoivaHovi Oy, H10 Kymppipalvelu Oy, Mikkelin Kuntopalvelu, Mikkelin Hoivapalvelu Pelakuu Oy, Tmi Sipri Sirkka Ylönen

Hankkeessa luodut palvelut3 kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävää palvelua 2 kodin turvallisuuden ja viihtyisyyden varmis-tavaa palvelua 1 kokonaisvaltainen huolenpitopalvelu

Hankkeen toteuttajaMikkelin seudun elinkeinoyhtiö Miset Oy Toteutusaika: 2.5.2013–28.2.2014 Rahoittajat: EU:n Euroopan sosiaalirahasto, Etelä-Savon ELY-keskus, Mikkelin seudun kunnat ja hankkeeseen osallistuneet yritykset

Lisätiedot: www.miset.fi/muotoillut_palvelut


98. Heli Starck, TtM, ft, suunnittelija; Minna Säpyskä-Nordberg, KM, ft, suunnittelija ja Elina Karvinen, TtL, LitM, toimialapäällikkö, Ikäinstituutti

Iäkkäiden ulkoilu lisääntyy Voimaa vanhuuteen -ohjelmassa

Voimaa vanhuuteen – iäkkäiden terveysliikun-taohjelman (2005–2014) tavoitteena on ottaa käyttöön hyviä toimintatapoja ikäihmisten ul-koiluun. Käyttöönottoa tuetaan Ikäinstituutin mentoroinnilla.

Säännöllinen ulkoilu kuuluu hyvään vanhuu-teen. Se virkistää mieltä, parantaa liikkumis-varmuutta ja auttaa säilyttämään itsenäisyyttä. Ulkona liikkuminen edistää osallisuutta ja on iäk-käiden tärkein harrastus. Yli puolella 75 vuotta täyttäneistä naisista ja yli kolmanneksella mie-histä on vaikeuksia suoriutua puolen kilometrin kävelystä. Haastavat reitit, tasapainovaikeudet, kaatumisen pelko ja kävelykaverin puute ovat usein ulkoilun esteenä.

Ulkoilun hyvien toimintatapojen käyttöönottoUlkoiluystävätoiminta Ikäinstituutin Ulkoilu-ystäväksi iäkkäälle -kouluttajakoulutus antaa valmiudet kouluttaa ystäviä ikäihmisille, jotka eivät yksin pääse ulos. Ulkoilureitit suunnitel-laan iäkkään tarpeiden ja toiveiden perusteel-la – yhdessä voidaan käydä asioilla tai tutustua mielipaikkoihin. Ulkoiluystävä ja iäkäs tekevät kirjallisen sopimuksen, jossa ystävä sitoutuu noudattamaan vapaaehtoistyön yleisiä periaat-teita ja iäkäs ulkoilemaan omalla vastuullaan. Yhdessä sovitaan ulkoilun säännöllisyydestä ja jakson pituudesta.

Ohjatut ulkoiluryhmät Ulkoiluryhmiä voi-vat järjestää esimerkiksi kunnan liikuntatoi-mi, palvelutalot ja järjestöt. Ryhmät tarjoavat

elämyksiä ja sosiaalisia kontakteja. Ulkoiluys-täville ne tarjoavat yhteisöllisen vaihtoehdon ul-koiluapuna toimimiselle. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti keskeisellä paikalla. Tarvittaessa ulkoiluystävät hakevat iäkkäät kotiovelta. Vaih-toehtoina on erimittaisia ja -vauhtisia lenkkejä, joiden varrelta löytyy penkkejä ja muita levähdys-paikkoja. Talviaikaan voi kävellä lämmitetyllä jal-kapallokentällä. Kävelylenkit voidaan teemoittaa luonto- tai kulttuurikävelyiksi.

Vie vanhus ulos -kampanja Vuosittaisen, noin kolme kuukautta kestävän, haastekam-panjan tavoitteena on edistää toimintakyvyltään heikentyneiden iäkkäiden säännöllistä ulkoilua turvallisessa seurassa, vuodenajasta riippumat-ta. Yksityishenkilöt ja yhteisöt osallistuvat kam-panjaan ulkoilemalla iäkkään kanssa, kirjaamalla ulkoilukerrat verkkosivuille, kertomalla ulkoilu-kokemuksestaan ja haastamalla muut toimijat mukaan. Sivustolla näkyy reaaliaikaisesti ulkoilu-kertojen lukumäärä sekä uusimmat ulkoilutarinat. Kampanja sai vuoden 2012 Innopalkinnon.

Tuloksia ja päätelmät Voimaa vanhuuteen -kunnissa (38) on lisätty iäkkäiden ulkoilua. Vuon-na 2010 ohjattuja ulkoiluryhmiä oli seitsemän, vuonna 2013 jo 57. Ulkoiluapua oli tarjolla 34 kunnassa ja apua sai 2 078 ikäihmistä. Kolme-na vuonna järjestettyyn Vie vanhus ulos -kam-panjaan osallistui 25 Voimaa vanhuuteen -kuntaa vuonna 2013. Kampanja on innostanut palvelu-taloja ottamaan ulkoilun tavaksi, ja järjestöt ovat tarjoutuneet ulkoiluavuksi.•


OS

A III

99. Outi Honkanen, farmasian tohtori, laatupäällikkö; Marjo Vainio, farmaseutti, LHKA, asiakkuuspäällikkö; Risto Suominen, proviisori, toimitusjohtaja, PharmaService Oy, Espoonlahden apteekki, annosjakeluyksikkö

Lääkityksen tarkistus koneellisessa annosjakelussa parantaa potilasturvallisuutta

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on toimin-tamalli, jossa apteekki tai sairaala-apteekki toi-mittaa potilaan lääkkeet kerta-annoskohtaisiin pusseihin jaettuina 1–2 viikon erissä. Avohuol-lossa koneellista annosjakelua tehdään apteek-kien välisenä sopimusvalmistuksena.

ANJA-annosjakeluyksikkö (PharmaService Oy, Espoonlahden apteekin annosjakeluyksikkö, www.pharmaservice.fi), on toiminut vuodes-ta 2001 lähtien ja palvelee yli 300 apteekkia ja 18 000 potilasta.

ANJA-yksikössä potilaan kokonaislääkitys (sekä annosjakeluun tulevat että muut lääkkeet) tarkastetaan interaktio-ohjelmalla aina ennen palvelun aloittamista ja jokaisen lääkitysmuu-toksen yhteydessä. Mahdollisista päällekkäi-

syyksistä ja haitallisista interaktioista lähetetään raportti apteekkiin, joka ottaa yhteyttä hoita-vaan lääkäriin. Lääkityksen tarkastuksen mer-kitystä selvitettiin ANJA-yksikössä kirjaamalla annosjakelutilauksissa esiintyneet interaktiot ja muut lääkitysvirheet 8 viikon ajalta. Tänä aikana tilauksia tuli yhteensä noin 48 800 kappaletta.

Tilauksista löytyi yhteensä 79 tapausta (0,16 %), joista raportoitiin apteekille: • D-luokan interaktiot, 39 kpl • C-luokan interaktiot, 29 kpl

Selvityksen perusteella annosjakelutilauksen in-teraktiotarkastus on tarpeellinen ja lisää merkit-tävästi lääkitysturvallisuutta.•


100. Minna Stolt, TtT, jalkaterapeutti (AMK), yliopisto-opettaja, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Kaikenikäisten jalkaterveyttä edistetään ohjauksella ja neuvonnalla

Terveet jalat ovat osa ihmisen kokonaisterveyt-tä, ja ne muodostavat liikkumisen ja toimintaky-kyisyyden perustan. Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry (SJJL) on jäsenjärjestönä maailmanlaajuisessa jalkaterapeuttien kattojär-jestössä, International Federation of Podiatrists (IFP). Se lanseeraa toukokuun jalkakuukaudeksi joka vuosi, ja sillä on aina jokin tietty teema tai aihealue. Jokaisen maakohtaisen liiton on tar-koitus ideoida ja toteuttaa kuukauden teemaan liittyviä ilmaisia – yleisötapahtumia, tietoisku-ja ja lehtikirjoituksia. Aikaisempina vuosina tee-moina ovat olleet mm. ääreisverenkiertohäiriöt alaraajoissa (vuonna 2010), nivelrikko (2011), jalkaterän alueen biomekaaniset muutokset (2012), ikääntyneiden jalkaterveys (2013) ja tänä vuonna varpaankynsien ja jalkaterän ihon terveys. Tavoitteena on lisätä kansalaisten tie- toutta jalkaterveyden merkityksestä ja hoidosta sekä tutustua jalkojenhoitajan ja jalkaterapeutin ammattiin.

MenetelmätJalkaterapian oppilaitokset ja yksittäiset amma-tinharjoittajat ovat osallistuneet kuukauden tee-man esittelyyn ja tapahtumien järjestelyyn. SJJL ry järjesti vuonna 2012 yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa jalkapäivän, jos-sa osallistujat pääsivät kokeilemaan terveellistä paljasjalkakävelyä koulun urheilusaliin rakenne-tulla radalla. Sen lisäksi jalkaterapeuttiopiskelijat

ohjasivat kävijöitä jalkaterveyden hoidossa, ken-kien valinnassa ja jalkavoimistelussa. Vuonna 2013 puolestaan Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksen jalkaterapeuttiopiskeli-jat järjestivät alueen ikääntyneille teemapäivän oppilaitoksessa, jossa arvioitiin jalkaterveyttä ja esiteltiin erilaisia omahoitomenetelmiä. SJJL on helpottanut jäsenistönsä toimintaa kuukauden aikana ja valmistanut mm. PowerPoint-esityksiä heille luentomateriaaliksi.

TuloksetTapahtumat ovat keränneet osallistujia monipuo-lisesti eri aloilta ja eri ikäryhmistä. Osallistujia on kiinnostanut erityisesti kenkien merkitys jalkater-veydelle ja jalkaterveyden hoidon uudet menetel-mät. Ohjaus ja neuvonta jalkojen omahoitoon on korostunut useana vuonna, mikä osoittaa väes-tön kiinnostuksen jalkaterveyttä kohtaan.

JohtopäätöksetJalkakuukausi on toimiva tapa lisätä kansalais-ten tietoisuutta jaloista ja niiden merkityksestä. Sen viettämistä jatketaan tulevaisuudessa maa-ilman jalkaterapian kattojärjestön teemojen mu-kaisesti. SJJL ry kannustaa jäsenistöään vielä aktiivisempaan toimintaan kuukauden aikana ja tuottaa materiaalia jäsenistön käyttöön. Tulevien jalkakuukausien aikana toimintaa pyritään laajen-tamaan myös eri alueiden terveydenhuolto-orga-nisaatioihin, työpaikoille ja oppilaitoksiin. •


OS

A III

101. Anne Hietanen, projektledare och Gunilla Kulla, överlärare, Yrkeshögskolan Novia Sinikka Palosaari, lektor och Pirjo Peltomäki, lektor, Vaasan ammattikorkeakoulu Reijo Malkamäki, beredningschef och Eevi-Kaisa Yrjölä, projektkoordinator, SPEK

Projektet Hemma bäst – Kotona paras (2013–2014)

Bakgrunden till projektet grundar sig på de ut-maningar som uppstår med en åldrande be-folkning samt de begränsade resurser som är i samklang med nationella och regionala mål att äldre skall bo hemma i allt större utsträckning.

Projektets övergripande syfte är att utveck-la nya innovativa lösningar som stöder och förlänger äldres hemmaboende samt aktivt åld-rande. Projektet är ett tvärvetenskapligt sam-arbetsprojekt mellan Yrkeshögskolan Novia, VAMK, Räddningsbranschens Centralorganisa-tion i Finland (SPEK). Projektet är tvåspråkigt.

Projektets specifika syften är att kartlägga genom befintliga metoder och genom evidens hur man befrämjar och stöder äldre personer hemmaboende, säkerhet och aktivt åldrande.

Till målgrupperna hör yrkeshögskolestude-rande inom hälso- och socialvård, äldre, närstå-endevårdare, samt professionella och personer inom tredje sektorn som arbetar bland äldre.

Metoderna som används i projektet är webenkät till yrkesverksamma inom äldre-

vården, separata workshops för de äldre, anhörigvårdare och professionella och frivil-liga. Dessutom anordnas säkerhetsskolning i form av föreläsningar och praktiska övning-ar i en ”rullande bostadslägenhet inrymd i en lastbilssläpvagn”.

De preliminära resultaten från webenkäten pekar på att säkerhetsfrågor inte har fått till-räckligt med uppmärksamhet under välfärds-främjande hembesök riktade till äldre. Det finns inte heller ett färdigt system för hur man rappor-terar om säkerhetsbrister i hemmen. Därutöver uppgavs det att det saknas tillräckligt med akti-viteter bland i kommunerna för de äldre och ett förslag om ett behov av ett ökat antalet hem-besök. Man rekommenderade en ökad sats-ning på förebyggande- och social verksamhet. Överlag angavs ett önskemål om ett förbättrat samarbete mellan aktörer inom äldrevård- och omsorg, anhöriga och de äldre själva.•


102. Raija Tahvonen FT, prof.; Eila Järvenpää FT, erikoistutkija ja Tuomo Tupasela ETM, vanhempi tutkija, MTT; Helena Kautola TkT, tutkimusjohtaja; Tiina Mäenpää TtT, yliopettaja ja Tuija Pirttijärvi ETT, yliopettaja, HAMK

OPTIFEL – Optimised food products for elderly population

OPTIFEL-hankkeen (2013–2017) päämääränä on parantaa ikääntyneiden ravinnon ravitsemuksel-lista laatua. Kun ravintoainesisällön lisäksi kiinni-tetään huomiota tuotteiden aistittavaan laatuun ja pakkauksiin, ravintoaineet saadaan tuotteis-ta käyttöön. Hanketta rahoitetaan EU:n 7. puite-ohjelman KBBE-ohjelmasta ja sitä toteuttaa 26 tutkimus- ja yrityspartneria kymmenessä Euroo-pan maassa. Hanketta koordinoi INRA (Rans-ka). Suomesta hankkeeseen osallistuvat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT sekä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu HAMK.

Tavoitteet • Laatia tuotteiden laatuun liittyviä määrittelyjä, jotka vastaavat ikääntyneiden ravintotarpeita ja odotuksia tuotteiden ominaisuuksien suhteen.

• Tuottaa hedelmä-, marja- ja vihannestuot-teiden konsepteja, jotka perustuvat em. määrittelyihin.

• Valmistaa konseptien perusteella maukkaita ja ravintorikkaita koe-elintarvikkeita, joiden kehityksessä raatina on ikääntyneitä henkilöitä.

• Laajentaa hedelmä-, marja- ja vihannesraaka-aineiden käyttöä valmisteissa ja laajentaa tarjolla olevaa tuotevalikoimaa.

Odotettavissa olevat tuloksetHanke alkoi syksyllä 2013. Euroopan maissa on koottu ikääntyneistä koostuvia kuluttajaryhmiä. Ikääntyneiltä on yksittäisten henkilöiden haas-tatteluina tai ryhmäkeskusteluna tiedusteltu vi-hannes-, hedelmä- ja marjatuotteiden käytöstä ja mieltymyksistä sekä pakkauksien käytettävyy-destä. Tulokset valmistuvat vuoden 2014 aikana.

Eri maissa on melko erilaiset ravitsemussuo-situkset. Osallistuvista maista ja laajemminkin kerätään tietoa ravitsemussuosituksista ja -tut-kimuksista, joista koostetaan suositukset, erityi-sesti ikääntyneille tarkoitetuista ruokavalioista. Tietoja hyödynnetään ikääntyneille tarkoitettu-jen tuotekehityskonseptien ja uusien tuotteiden, valmistusprosessien ja pakkausten suunnitte-lussa ja toteutuksessa, myös hankkeen aikana.

Laajakantoisempana tuloksena toivomme, että erityisesti Suomessa ruokavaliossa käy-tettävien kasviperäisten raaka-aineiden valikoi-ma monipuolistuu sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttömäärä nousee ainakin ravit-semussuositusten tasolle. Näillä toimilla pitäisi tutkimusten mukaan olla positiivista vaikutusta ihmisten hyvinvointiin ja terveydentilaan.•


OS

A III

103. Maarit Patama-Jussila, proviisori, Hyvinkään 1. apteekki; Anne Lehtonen, proviisori, Pharmac Finland Oy ja Leena Astala, apteekkari, Luvian apteekki

Riskikohtien kartoitus koneellisen annosjakeluprosessin eri vaiheissa

Lääkkeiden koneellinen annosjakelu on palve-lu, jossa asiakas saa apteekista kahden viikon lääkkeet annospusseihin jaettuna. Annosjake-lun on todettu lisäävän lääkitysturvallisuutta. Annospusseihin on merkitty selkeästi asiakkaan nimi, ottoajankohta ja lääkkeiden nimet. Jokai-sen lääke-erän yhteydessä asiakas saa ajan ta-salla olevan annostuskortin. Lääkkeet jaetaan lääketehdasolosuhteissa hygieenisesti, ja laatu-poikkeamat ovat harvinaisia.

Toimintamalliin liittyy riskikohtia, joista voi aiheutua potilaalle haittaa. Poikkeamariskien tunnistaminen on tärkeää, jotta ne voidaan huo-mioida ja estää. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koneellisen annosjakelun eri vaihei-den riskikohtia lääkitysturvallisuuden kannalta.

MenetelmäKohderyhmänä olivat apteekkien koneellista

annosjakelutyötä tekevät farmaseutit sekä an-nosjakelutyöhön osallistuvat hoitajat. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kolmessa ap-teekissa ja kolmessa hoitoyksikössä. Yhteen-sä haastateltiin kahdeksaa farmaseuttia ja 13 hoitajaa. Haastattelut toteutettiin pääosin ryh-mähaastatteluna. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tulokset analysoitiin aineistolähtöisesti.

Tulokset Annosjakelun aloitus uudella asiakkaalla ja lää-kitysmuutosten toteutuminen olivat yleisimmin mainitut riskikohdat. Aloitusvaiheessa asiak-kaan täydellisen ja ajantasaisen lääkitystiedon saaminen apteekkiin koettiin selkeäksi riskiksi. Esille nousi huoli lääkityskortin tiedoista, onko

kaikki asiakkaalla käytössä olevat lääkkeet, myös itsehoitolääkkeet kirjattu.

Riskin aiheuttajaksi koettiin myös se, että asiakkaalla on usein aloitusvaiheessa käytös-sä sekä dosetti että annospussit. Jäljellä olevat lääkkeet jaetaan dosettiin ja osa lääkkeistä on jo siirtynyt annospusseihin. Apteekissa riskikoh-daksi mainittiin asiakkaan lääkitystietojen kirjaa-minen annosjakeluohjelmaan.

Annosjakelun toteutusvaiheessa koettiin ris-kiksi lääkemuutosten ilmoittaminen apteekkiin ja muutosten vieminen annosjakelutilaukseen. Ap-teekissa on myös varmistettava, että asiakkaalle ei toimiteta samaa lääkeainetta sekä lääkepak-kauksessa että annospusseissa. Tämä on riski erityisesti silloin, jos asiakkaalle haetaan lääk-keitä eri apteekeista. Tarvittaessa käytettävien lääkkeiden kohdalla on varmistettava niiden yh-teensopivuus annosjaeltujen lääkkeiden kanssa eli kuinka koko apteekin henkilökunta ohjeiste-taan toimimaan annosjakeluasiakkaiden kanssa.

Tutkimuksessa todettiin, että koneellises-sa annosjakelussa olevien asiakkaiden lääke-neuvonta on haasteellista. Sitä ei päästy aina antamaan suoraan asiakkaalle eikä apteekista toimitettu pakkausselostetta lääkkeiden mukana.Annosjakeluun siirtyminen edellyttää toiminta-tapojen muutosta. Riskikohtien tunnistaminen ja vastuiden selkeyttäminen auttavat luomaan yhteiset turvalliset toimintatavat. Säännöllinen yhteistyössä tapahtuva toiminnan arviointi ja kehittäminen auttavat turvallisen lääkehoidon prosessin rakentamista. Näin asiakas saa ko-neellisesta annosjakelusta parhaan mahdollisen hyödyn ja turvallisen lääkehoidon.•


104. Frank Ryhänen, projektipäällikkö ja Anniina Pajunen, projektityöntekijä, Vantaa, Laurea-amk Muu työryhmä: Katja Tikkanen, projektityöntekijä, Espoo; Katariina Raij, tutkija, Teknologialainaamo; Paula Lehto, tutkija, Espoon kehitysympäristöt ja Eeva Järveläinen, tutkija, Nuorten mobiilisovellus, Laurea-amk

Hyvinvointiteknologiatuotteita ja -palveluja eri-ikäisille

mHealth booster on ESR:n ja Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittama hanke, jonka Lau-rea-ammattikorkeakoulu (1.8.2013–31.12.2014) toteuttaa. Siinä suunnitellaan ja toteutetaan kehi-tysympäristöjä, joissa hyvinvointiteknologiatuot-teita ja -palveluja esitellään ja testataan ohjatusti yhdessä asiakkaiden, yritysten ja asiantuntijoi-den kanssa. Hankkeessa edistetään tuotteiden ja -palveluiden jalkautumista tukemaan ihmisten hyvinvointia, kuntoutumista, kotona selviytymis-tä ja elämänhallintaa.

Tavoitteet • Edistää ja kasvattaa hyvinvointitekno-logiayritysten liiketoimintaa sekä lisätä liiketoimintaosaamista.

• Lisätä työpaikkoja hyvinvointiteknologiatoimi-alalle ja kohdentaa niitä vapaille ICT-osaajille.

• Hyödyntää yritysten kehittämiä hyvinvointi-teknologiaratkaisuja ja niiden tuomia mah-dollisuuksia sekä mahdollistaa ratkaisuihin tutustuminen ja niiden testaaminen.

• Varmistaa tutkimuksen myötä henkilöstön ja opiskelijoiden teknologiaosaaminen aidossa toimintaympäristössä.

• Tuottaa tutkimustietoa teknologiapohjaisten ratkaisujen vaikuttavuudesta.

Hankkeen kehitysympäristöt ovat Soukan palve-lukeskuksen Hyvinvointikioski ja kokeilupisteet, Tapiolan terveysaseman Hyvinvointitorin kokeilu-piste, Tikkurilan kirjaston Kokeilupiste ja Tekno-logialainaamo, sekä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille kehitettävä mobiilisovellus elämänhallin-nan tukemiseksi.

Menetelmälliset ratkaisutmHealth booster -hankkeen tutkimuksen tarkoi-tuksena on tutkia, kehittää, suunnitella ja tuottaa hyvinvointiteknologiaa hyödyntäviä kehitysym-päristöjä sekä arvioida kehitysympäristöjen tuo-mat mahdollisuudet eri-ikäisten asiakasryhmien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi ja ko-tona selviytymisen tukemiseksi. Asiakasläh-töisissä kehitysympäristöissä yritykset voivat esitellä tuotteitaan ja palvelujaan loppukäyttäjil-le ja asiantuntijoille ja saada palautetta käyttäjiltä.

Lähtökohtana on toimintatutkimus, jolloin eri vaiheissa tuotetaan uutta tietoa ja toimintaa yh-dessä toimijoiden kanssa. Se sopii tilanteisiin, joissa pyritään muuttamaan jotakin ja samanai-kaisesti lisäämään ymmärrystä ja tietoa toimin-nasta ja muutoksesta.

Yhdessä asiakkaiden, asiantuntijoiden ja yri-tysten kanssa tuotetaan ja arvioidaan hyvin-vointiteknologiaa hyödyntävien tuotteiden ja palvelujen soveltuvuus kotiympäristöissä. Sa-malla selvitetään myös tuotteiden ja palvelujen käyttäjäsoveltuvuus. Hankkeessa selvitetään myös minkälaista uutta osaamista asiakkaat, asiantuntijat ja yrittäjät tarvitsevat uusien tuottei-den ja palvelujen jalkauttamiseksi.

Toimintatutkimuksessa suunnitellaan ja to-teutetaan kehitysympäristöt, joita arvioidaan vaikuttavuuden näkökulmasta. Vaikuttavuut-ta tarkastellaan 1) talouden ja uudistumisen 2) ympäristön 3) oppimisen ja osaamisen sekä 4) hyvinvoinnin näkökulmista.•


OS

A III

105. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO

Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomiaverkosto SOTERGO

Verkosto • Kokoaa ja välittää tietoa henkilöstön ja potilaiden terveyttä ja turvallisuutta edistävistä ergonomisista menetelmistä.

• Edistää ergonomiaa käsittelevän teorian ja käytännön vuoropuhelua.

• Järjestää vuosittain kesäkuussa 2-päiväisen verkostoseminaarin.

• Ylläpitää www.sotergo.fi -verkkosivustoa, jonka kautta voi myös liittyä verkoston jäseneksi.

Verkostoon ovat tervetulleita sosiaali- ja tervey-den huoltoalalla eri tehtävissä toimivat henkilöt (mm. esimiehet, hoitotyöntekijät, kehittäjät, kou-luttajat, tutkijat, apuvälineyritysten edustajat), jot-ka sitoutuvat noudattamaan verkoston arvoja ja eettisiä toiminta -ohjeita. Vuoden 2014 alussa jä-seniä oli noin 630, ja määrä lisääntyy tasaisesti.

TaustaaSosiaali- ja terveydenhuoltoalan ergonomia-ver-kosto perustettiin huhtikuussa 2004. Sen pää-tehtäväksi muotoutui tiedonvälitys jäsenistölle. Verkoston alkuunpanijoita ja vahvoja kehittämi-sen ja ylläpidon taustavaikuttajia ovat edelleen Työturvallisuuskeskus, Työsuojelurahasto, Työ-terveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö sekä KT Kuntatyönantajat. Toimintaa ohjaa asiantun-tijaryhmä, ja sitä hallinnoi Työturvallisuuskeskus.

Toiminnan pelisäännöt: • avoimuus • vastuullisuus • luottamuksellisuus • tasavertaisuus • sitoutuneisuus • osallisuus • vuorovaikutteisuus ja tiedonvälitys


106. Anu Silvennoinen, projektikoordinaattori, Mervi Kanniainen, projektityöntekijä ja Eija Myllymäki, projektityöntekijä, IkäArvokas-hanke, Kirkkopalvelut ry

Vanhuus ei ole uhka, yksinäisyys ja syrjäytyminen on

Kolmenkymmenen vuoden kuluttua lähes kol-masosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita – van-husten määrä on kaksinkertaistunut nykyisestä. Vanhuus ikäjaksona ei ole kaikilla samanlainen. Yksinäisyys koettelee kolmannesta vanhuksis-ta ja iän myötä yksinäisyyden kokemus vain li-sääntyy. Tilastokeskuksen mukaan joka toinen päivä yli 65-vuotias tekee itsemurhan. Van-husten elinolosuhteet ja palvelut vaihtelevat. Pienissä ja syrjäisissä kunnissa vanhustyön voi-mavarat ovat vähäiset, kasvukeskuksissa kun-nat kamppailevat pystyäkseen palvelemaan kasvavaa vanhusmäärää.

IkäArvokas – etsivän ja osallistavan vanhus-työn hanke (2014–2016) on rahoitettu vuoden 2013 yhteisvastuukeräyksen tuotoilla. Kohde-ryhmänä ovat heikoimmassa asemassa olevat yksinäiset ja syrjäytyneet vanhukset. Yksinäisyy-den ja syrjäytymisen taustalla voivat olla päihde- ja mielenterveysongelmat, leskeksi jääminen, omaishoitajuus, muistisairaudet tai asumisen es-teellisyys. Toiminnan lähtökohtana hankkeessa on voimavaralähtöisyys.

Tavoitteena on etsiä koteihinsa yksin jääneitä heikko-osaisia vanhuksia, selvittää heidän tilan-teensa ja ohjata heitä palvelujen piiriin. Vanhusten vertaistukihenkilöiksi koulutetaan vapaaehtoisia aktiivisia vanhuksia. Vanhuksille kehitetään hei-dän tarpeistaan lähteviä vertaistoiminnan muo-toja. Seurakuntien diakoniatyöhön tuotetaan etsivään ja osallistavaan vanhustyöhön ja ver-taistoimintaan liittyvää koulutusmateriaalia. Li-säksi kehitetään etsivään työhön työmenetelmiä

ja -välineitä. Yhteistyössä vanhusten löytämises-sä toimivat arkiset toimintaympäristöt kuten ap-teekit, ruokajakelupisteiden työntekijät, taksit, taloyhtiöt ja kaupat. Hankkeessa lisätään tietoi-suutta yksinäisten ja eristäytyneiden vanhusten kohtaamisesta ja avun tarpeesta arjen toimin-taympäristöissä ja ammattilaisten keskuudessa. Myös omaisten ja läheisten rooli on merkittävä.

Verkostoista on koottu pilottiseurakuntien alueelle monialaiset kehittämisryhmät. Niiden myötä pystytään tavoitteista tekemään kehittä-mistyötä ja saadaan vanhusten, ammattilaisten, järjestöjen ja paikkakuntakuntakohtaisesti ”ken-tän ääni” kuulumaan kehittämistyössä riittävästi.

Yhdessä pilottiseurakunnassa on käynnisty- nyt Kuulolla-toiminta. Yksinäiset/syrjäytyneet vanhukset tai heidän läheisensä voivat soittaa aamulla luottamuksellisesti seurakunnan dia-koniatyöntekijälle ja keskustella mieltään pai-navista asioista. Arkisiin toimintaympäristöihin on koulutuksen jälkeen toimitettu yhteydenot-tokortteja jaettavaksi yksinäisille vanhuksille. Korteissa kehotetaan ottamaan yhteyttä vanhus-työstä vastaavaan diakoniatyöntekijään. Kortin voi myös laittaa maksutta postiin, jolloin vanhuk-seen otetaan yhteyttä. Lisäksi vapaaehtoinen on kuvannut diakoniatyön arkea vanhustyössä, ja valokuvista on järjestetty valokuvanäyttely.

Hanke toteutetaan yhteistyössä Kirkkopalve-luiden Kehittämiskeskus Tyynelän ja pilottiseu-rakuntien: Mikkelin, Varkauden, Pieksämäen, Salon, Turku Katariinan ja Pöytyän diakoniatyön kanssa.•


OS

A III

NÄYTTEILLEASETTAJAT

Yritys Osasto

Ab HUR Oy 31

Attendo Oy 35

Avainsäätiö 25

Celia-kirjasto 10

Creativ Company Oy 14

Debora Oy P1

Delipap Oy P23

Doctagon Oy Ab P15

DRA Consulting Oy P10

Elsi Technologies Oy 26

Erja Raittinen Oy 11

Eventia Oy Vanhuus rokkaa P18

Evendos Oy 22

Everon Oy

Fenno Medical Oy 5

Gerontologinen ravitsemus Gery ry P17

Helsingin Seniorisäätiö P4

HelsinkiMissio P21

Ikäinstituutti 4

Iloinen Päivä Oy 21

Kauneusshop 12

Kuuloliitto ry P5

Lahden kaupunki, Ikäpalo-hanke 28

Mainio Vire Oy 37

MediMattress Oy P7

Omnia aikuisopisto 15

Pharmac Finland Oy 7

PharmaService Oy 29

Pro dosis Oy P13

Raisoft Oy Ltd P16

Respecta Oy P11

SCA Hygiene Products Oy Ab 30

Seniortek Oy P12

Sirkulta.fi Tmi Sirkku Hannila 13

Sosiaali- ja terveysalan Tietopalvelu P14

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry P6

Stiegelmeyer Oy 23-24

Suomen Fysiogeriatria Oy P22

Suomen Luustoliitto ry 34

Suomen Mielenterveysseura 32

Suomen sairaanhoitajaliitto ry 2

Turvallisen vanhuuden puolesta - Suvanto ry P3

Tamro Oyj P8

Tehy ry 1

Tunstall Oy 38

Turun ammattikorkeakoulu

Tutoris Oy P9

UKK-instituutti P19

Valio Oy 18

Vanhustyön keskusliitto 19

Verman Oy P2

Yrjö ja Hanna Kodit 33

Lisäksi: Autot Citroën


kuva

t: Sh

utte

rsto

ck &

Jaa

kko

Täht

i

Elämän tärkeisiin hetkiin

Tehy_VV_210x148_2014-ilmo.indd 1 24/04/14 14:15

www.vanhustyonvastuunkantajat.fi

Vanhustyön vastuunkantajat 2014 on moniammatillinen kansallinen kongressi ja täydennyskoulutustapahtuma, joka järjestetään nyt toisen kerran entistä laajempana. Asiantuntijaluentojen lisäksi

ohjelmassa on lyhyitä suullisia esityksiä, työnäytöksiä, postereita ja alan ammatillinen näyttely.

Teemat Turvallinen hoitopolku – Valvonnan näkökulmat – Kolmas sektori ja omaishoito – Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen – Näkökulmia

turvallisuuteen - Ikäihmisten palvelujen tarpeet ja tarjonta – Toimintakykyinen vanhuus kotihoidossa – Elämänlaatua

ja edunvalvontaa.

Kongressikirja on käytännöllinen muistijälki ja tietolähde tapahtumasta ja se toimii jälkikäteenkin käsikirjana työpaikoilla

ja päätöksenteossa. Ohjelman lisäksi kirjassa on tiivistelmiä esityksistä ja postereista.

Tapahtuman sisällön tuotanto Suomen Bioanalyytikkoliitto, Suomen Farmasialiitto, Suomen

Fysioterapeutit, Suomen Röntgenhoitajaliitto, Suomen sairaanhoitajaliitto, Suun Terveydenhoidon Ammattiliitto STAL,

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia, Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ja Tehy.

Näyttely Globex Oy, http://globex.fi

Tapahtuman suunnittelu ja järjestelyt Tehy ry, www.tehy.fi

www.facebook.com/tehy.fi | www.twitter.com/tehy_ry

Healthcare

Vanhustyön vastuunkantajat 2014 - Kongressikirja