SALPA-ASEMA, SALPALINJA, SUOMEN SALPA

Salpalinja on noin 1200 kilometrin mittainen, massiivinen puolustuslinja, joka rakennettiin vuosina 1940 - 1941 ja 1944 Suomen itärajan puolustamiseksi. Salpalinja kulkee itärajaamme myötäillen Suomenlahdelta Savukoskelle ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle saakka. Aseman nimi, Suomen Salpa, pohjautuu kenraaliluutnantti Oeschin esitykseen, jonka marsalkka Mannerheim vahvisti kesällä 1944. Käytännössä linjaa on kuitenkin kutsuttu Salpalinjaksi tai Salpa-asemaksi.

Salpa-asema on itsenäisen Suomen tähän saakka mittavin rakennustyö. Linnoitustöiden päätyttyä vuoden 1944 lopulla oltiin saatu aikaan 728 teräsbetonikorsua ja puisia kenttälinnoitteita 3000 kappaletta.

Monirivisiä panssariestekiviä pystytettiin itärajalle n. 225 km ja piikkilankaesteitäkin yli 300 km. Taistelu- ja yhdyshautaa (juoksuhautaa) kaivettiin Salpa-asemaan yli 350 kilometriä. Salpa-aseman tyypillisin kantalinnoite on konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsu, joita tehtiin noin 170 kappaletta. Yhden tälläisen korsun rakentamiseen tarvittiin esimerkiksi betoniterästä 45 tonnia ja 50 kg:n sementtisäkkejä 5000 kappaletta. Kaikkiaan yhden korsun teossa siirrettiin erilaisia massoja noin 10 000 tonnia. Se on noin 3000 silloista kuorma- autokuormaa.

Laajimmillaan rakennustyömaat olivat keväällä 1941 ja kesällä 1944, jolloin yhtäaikaisesti linjalla työskenteli 35 000 miestä. Naiset hoitivat työmailla muonituksen sekä sairaanhoidon. Työmailla naisia työskenteli yhteensä noin 2 000.

Joensuussa Onttolassa (nyk. Marjalaa) Salpalinjan työskentelyt elokuussa 1940. Marjalaan oli tarkoitus rakentaa kolme teräsbetonikorsua, mutta kolmas näistä jäi jatkosodan alkaessa kesken. Onttolan alueelle rakennettiin panssarikiviestettä neljä kilometriä, johon on sijoitettu kaikkiaan 7121 kiveä.

Salpalinjan pituus (km)

Teräsbetonikorsut (kpl)

Miehiä Kenttälinnoitteet

enimmillään (kpl)Naisia (lottia) (kpl)

Panssarikiviesteitä (km)

Marjalassa panssarikiviestettä(kpl ja km)

Kantalinnoitteet (kpl)