View
12
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area
Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva,Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS
Tutkimusraportti 201 2013
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Tutkimusraportti 201 Report of Investigation 201
Timo Tarvainen1, Tarja Hatakka1, Antti Salla2, Jaana Jarva1,Paula Pitkäranta3, Harri Anttila4 ja Leena Maidell-Münster3
Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area
Geologian tutkimuskeskus1
Helsingin kaupungin ympäristökeskus2
Vantaan kaupungin ympäristökeskus3
Espoon kaupungin ympäristökeskus4
Ne kuvat, joissa ei mainita tekijää, ovat julkaisun kirjoittajien tekemiä.
Kansikuva: Malminkartanon täyttömäki, Helsinki. Kuva: Timo Tarvainen, GTKFront cover: Malminkartano hill (man-made ground). Photo: Timo Tarvainen, GTK
ISBN 978-952-217-251-8 (nid.)ISBN 978-952-217-252-5 (PDF)
ISSN 0781-4240
Taitto: Elvi Turtiainen OyPainopaikka: Tammerprint Oy
Espoo 2013
Tarvainen, T., Hatakka, T., Salla, A., Jarva, J., Pitkäranta, P., Anttila, H. & Maidell-Münster, L. 2013. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area. Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 91 pages, 28 figures, 54 tables and 4 appendices.
This report summarizes the results of seven soil geochemical baseline mapping projects carried out in the Helsinki Metropolitan Area by the cities of Helsinki, Espoo and Vantaa and the Geological Survey of Finland during 1996–2011. Samples were taken of humus and minerogenic soils from natural soils around urban centres, within urban areas and from man-made ground. In most cases, the analysis of mineral soil and humus samples was based on aqua regia extraction and concen-trated nitric acid extraction, respectively. Concentrations of PAH and PCB compounds as well as PCDD/F compounds were determined from a limited number of samples.
The upper recommended limits of baseline variation (SSTP) are calculated for selected urban soil types. The Helsinki Metropolitan Area belongs to the South Finland arsenic province, charac-terized by relatively high natural arsenic concentrations in soils. The upper recommended limit of baseline variation for arsenic exceeds the national threshold value (Decree 214/2007) both in urban soils and in natural soils in the Helsinki Metropolitan Area. In addition to arsenic, baseline concentrations of Hg, Pb and Zn exceed the threshold values in some urban soils in the Hel-sinki Metropolitan Area. The upper recommended limits of baseline variation in Co, Cr, Ni and V exceed the threshold values in natural clay soils. The upper recommended limits of Pb and Sb exceed the threshold values in humus.
Keywords (GeoRef Thesaurus, AGI): environmental geology, geochemical surveys, baseline studies, soils, humus, chemical elements, arsenic, heavy metals, background level, Helsinki, Espoo, Vantaa, Finland
Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Jaana JarvaGeological Survey of FinlandP.O. Box 96FI-02151 ESPOOFinland
Antti SallaEnvironment CentreP.O. Box 500FI-00099 CITY OF HELSINKI
Paula Pitkäranta, Leena Maidell-MünsterCity of Vantaa / Environment CentrePakkalankuja 5FI-01510 VANTAA
Harri AnttilaEnvironment CentreP.O.Box 44FI-02070 CITY OF ESPOO
E-mail: timo.tarvainen@gtk.fi, tarja.hatakka@gtk.fi, jaana.jarva@gtk.fi, antti.salla@hel.fi, leena.maidell@vantaa.fi, harri.anttila@espoo.fi
Tarvainen, T., Hatakka, T., Salla, A., Jarva, J., Pitkäranta, P., Anttila, H. & Maidell-Münster, L. 2013. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet. Summary: Geochemical Baselines in the Helsinki Metropolitan Area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201, 91 sivua, 28 kuvaa, 54 taulukkoa ja 4 liitettä.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit ovat tehneet yh-teensä seitsemän maaperän taustapitoisuuskartoitusta pääkaupunkiseudulla vuosina 1996–2011. Näytteitä on otettu humuksesta ja mineraalimaasta taajamien ulkopuolelta, taajamien luonnon-mailta sekä täyttömailta. Humuksen alkuainepitoisuudet on määritetty pääosin väkevästä typpi-happouuttosta ja mineraalimaiden alkuainepitoisuudet kuningasvesiuutosta. Lisäksi PAH-, PCB- ja PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia on määritetty muutamista näytteistä.
Taustapitoisuuskartoituksien perusteella joillekin taajamien maalajeille on laskettu suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot. Pääkaupunkiseutu kuuluu Etelä-Suomen arseeniprovinssiin, jolle on tyypillistä keskimääräistä suuremmat luontaiset arseenipitoisuudet. Arseenin lisäksi elo- hopean, lyijyn ja sinkin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat paikoin suurempia kuin PIMA-asetuksen (214/2007) kynnysarvot taajamien puistoissa ja täyttömailla. Taajamien ulko-puolella koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat kynnysarvoa suurempia savikoilla. Humuksessa lyijyn ja antimonin suurimmat suoritellut tausta-pitoisuusarvot ovat kynnysarvoa suuremmat.
Asiasanat (Geosanasto, GTK): ympäristögeologia, geokemialliset tutkimukset, perustilan kartoi-tus, maaperä, humus, alkuaineet, arseeni, raskasmetallit, taustapitoisuus, Helsinki, Espoo, Vantaa, Suomi
Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Jaana JarvaGeologian tutkimuskeskusPL 9602151 ESPOO
Antti SallaHelsingin kaupungin ympäristökeskusPL 50000099 Helsingin kaupunki
Paula Pitkäranta, Leena Maidell-MünsterVantaan kaupungin ympäristökeskusPakkalankuja 5 01510 Vantaa
Harri AnttilaYmpäristökeskusPL 4402070 ESPOON KAUPUNKI
E-mail: timo.tarvainen@gtk.fi, tarja.hatakka@gtk.fi, jaana.jarva@gtk.fi, antti.salla@hel.fi, leena.maidell@vantaa.fi, harri.anttila@espoo.fi
4
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
4
SISÄLLYSLUETTELO – CONTENTS
1 JOHDANTO..............................................................................................................................................6
2 TUTKIMUSALUE ...................................................................................................................................9 2.1 Kallioperä ............................................................................................................................................. 9 2.2 Maaperä .............................................................................................................................................. 10 2.3 Ihmisen toiminta .............................................................................................................................. 11
3 VALTAKUNNALLISET GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET ...................................................11
4 SUURIN SUOSITELTU TAUSTAPITOISUUS .................................................................................12
5 ESPOON MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET ...........................................................................13 5.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 13 5.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 14 5.2.1 Näytteenotto ...........................................................................................................................14 5.2.2 Esikäsittely ja analytiikka .....................................................................................................17 5.2.3 Laadunvarmistus ja tilastolliset menetelmät......................................................................17 5.3 Espoon maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja tulosten tarkastelu ...................... 18 5.3.1 Alkuaineiden pitoisuudet humuksessa ...............................................................................18 5.3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon maaperässä taajamien ulkopuolella .........................18 5.3.3 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä ...............................................26 5.3.4 PCB- ja PAH-pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä ...............................................30
6 HELSINGIN MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET .....................................................................31 6.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 31 6.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 32 6.2.1 Näytteenottopaikat, näytetyypit ja näytemäärät ................................................................32 6.2.2 Näytteenottopaikkojen valinta ja näytteenotto..................................................................32 6.2.3 Analytiikka ..............................................................................................................................35 6.3 Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja pohdinta ................................... 35 6.3.1 Tulosten käsittely ...................................................................................................................35 6.3.2 Luonnonmaiden maaperän taustapitoisuudet Helsingissä ..............................................35 6.3.3 Puistojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä ...........................................................38 6.3.4 Kerrostalojen pihojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä .....................................40 6.3.5 Pohdinta ..................................................................................................................................41
7 VANTAAN MAAPERÄN TAUSTAPITOISUUDET .......................................................................43 7.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 43 7.2 Materiaalit ja menetelmät ............................................................................................................... 43 7.2.1 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuosina 1996–1997 ...........................43 7.2.2 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuonna 2006 .......................................44
5
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
5
7.3 Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ........................................................... 45 7.3.1 Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997 ...............................................45 7.3.2 Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 ....................................................45 7.3.3 Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 ....................................................46 7.3.4 Pohdinta ..................................................................................................................................48
8 PÄÄKAUPUNKISEUDUN TÄYTTöMAIDEN TAUSTAPITOISUUDET .................................49 8.1 Johdanto ............................................................................................................................................ 49 8.2 Täyttömaatutkimuksen materiaalit ja menetelmät ..................................................................... 49 8.3 Pääkaupunkiseudun täyttömaatutkimuksen tulokset ja pohdinta............................................ 55 8.3.1. Täyttömaiden raekoostumus ..............................................................................................55 8.3.2. Täyttömaiden alkuainepitoisuudet ....................................................................................55 8.3.3. PCB- ja PAH-yhdisteet sekä dioksiinit ja furaanit pääkaupunkiseudun täyttömaissa .........................................................................................................................62
9 YHTEENVETO ......................................................................................................................................72 9.1 Maalajien väliset erot ....................................................................................................................... 72 9.2 Kaupunkien erityispiirteet .............................................................................................................. 85 9.3 Suurimmat suositellut taustapitoisuudet pääkaupunkiseudulla ................................................ 85
10. SUMMARY: Geochemical baselines in the Helsinki Metropolitan Area ......................................88
TYöNJAKO JA KIITOKSET ....................................................................................................................89
KIRJALLISUUS ...........................................................................................................................................90
LIITE 1. Geologian tutkimuskeskuksen maaperänäytteiden analyysien määritysrajat ja analysointitekniikka Appendix 1. Analysed elements, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland .............................................................................................. 92
LIITE 2. Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997 Appendix 2. Chemical composition of soil samples from Vantaa in 1996–1997 ................................... 95
LIITE 3. Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 Appendix 3. Chemical composition of arable soil samples from Vantaa in 2006 .................................. 97
LIITE 4. Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006 Appendix 4. Chemical composition of forest soil samples from Vantaa in 2006 ................................... 99
6
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
1 JOHDANTO
Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantunei-suuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (VNa 214/2007), nk. PIMA-asetus, uudisti maassamme maaperän pilaantuneisuuden arviointia ja antoi mahdollisuuden maaperän taustapitoisuusarvojen käyttöön arviointiprosessissa. Maaperän taustapi-toisuudella tarkoitetaan haitallisten aineiden luon-taisesti tavanomaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäil-lyn alueen ympäristössä. Maaperän pilaantunei-suus ja puhdistustarve on arvioitava, jos yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus maaperäs-sä ylittää PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) an-netun kynnysarvon. Alueilla, joilla taustapitoisuus on kynnysarvoa suurempi, arviointikynnyksenä pidetään taustapitoisuutta.
Pääkaupunkiseudun maaperässä (Espoo, Hel-sinki, Kauniainen ja Vantaa) esimerkiksi arseenin luontainen pitoisuus on suurempi kuin Suomes-sa keskimäärin ja taustapitoisuus ylittää joissakin maalajeissa PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon. Pääkaupunkiseudun vilkas liiken-ne, pitkä teollisuushistoria, runsas rakentaminen ja muu ihmisen toiminta saattavat näkyä laaja-alaisena pintamaan metallikuormituksena. Tässä raportissa esitetään neljän erillisen pääkaupunki-seudun maaperän taustapitoisuuksia selvittäneen tutkimuksen tuloksia. Helsingin kaupunki on tut-kinut maaperän taustapitoisuuksia jo 1990-luvulta lähtien (Salla 1999). Vantaan kaupunki on tehnyt maaperän taustapitoisuusselvityksiä vuodesta 1996 alkaen (Pitkäranta 2006). Espoo ja Kauniai-nen ovat olleet mukana Geologian tutkimuskes-kuksen (GTK) maaperän geokemiallisessa tausta-pitoisuuskartoituksessa vuonna 2009 (Tarvainen 2010c, Jarva 2012). GTK ja pääkaupunkiseudun kunnat ovat selvittäneet lisäksi täyttömaiden taus-tapitoisuuksia vuosina 2009 ja 2011 (Hatakka et al. 2010a).
Edellä kuvatuissa pääkaupunkiseudun taus-tapitoisuustutkimuksissa on koottu tietoa sekä luonnonmailta että täyttömaista otetuista maa-
peränäytteistä. Analysoidut luonnonmaanäytteet edustavat alueen yleisimpiä mineraalisia maala-jeja eli savea, moreenia ja lajittunutta hiekkaa ja soraa. Luonnonmailta otetuissa näytteissä sekä ravinteiden että mahdollisesti haitallisten metalli-en luontaiset pitoisuudet kuvastavat maanpinnan alla olevan maa- ja kallioperän laatua. Pintamaas-sa voi näkyä lisäksi ihmisen toiminnan vaikutus. Esimerkiksi liikenteen tai teollisuuden päästöt voi-vat kulkeutua sateen ja pölyn mukana maaperään. Täyttömaiden alkuainepitoisuudet eivät yleensä kuvasta alla olevan maa- tai kallioperän pitoi-suuksia, koska täyttöön käytettyä maa-ainesta on usein tuotu muualta, jopa kymmenien kilometrien päästä, tai täyttöaines on peräisin muualla murs-katusta kalliokiviaineksesta. Täytöissä on saatettu käyttää myös maarakentamisen hyötykäyttöön so-veltuvia uusiomateriaaleja, kuten betonimursketta tai muita vanhoja maarakenteita.
Mineraalimaanäytteiden lisäksi pääkaupunki-seudulta on otettu näytteitä maaperän orgaanises-ta pintakerroksesta, humuksesta. Humus kuvastaa sekä ilmasta tulevien että alla olevasta maaperästä lähtöisin olevien alkuaineiden pitoisuuksia. Pitkä-aikainen ilmasta tuleva laskeuma näkyy hyvin humuskerroksen alkuainepitoisuuksissa. Humus-näytteitä ei saada kaikista näytteenottopaikoista, koska metsämaalle tyypillistä humusta ei muodos-tu muokatuille pelloille. Joskus metsämaassakin on vain ohut kerros humusta. Luonnonmaiden humusnäytteiden lisäksi taajamien viheralueiden multakerroksesta otetut näytteet voivat kuvastaa ilmasta tulevaa metallilaskeumaa, koska mullan orgaaninen aines sitoo humuksen tavoin voimak-kaasti joitakin alkuaineita, muun muassa lyijyä.
Pääkaupunkiseudun taustapitoisuustutkimus-ten näytteenottotiheys ja osittain myös näytteen-ottosyvyys poikkeavat toisistaan (taulukko 1). Esikäsittely- ja analyysimenetelmien yhtenäisyys tekee tuloksista kuitenkin vertailukelpoisia. Kai-kissa tutkimuksissa on keskitytty erityisesti niihin metalleihin ja puolimetalleihin, jotka ovat mukana PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007).
7
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kaupunki, ajankohta
Näytemateriaali Esikäsittely kentällä Analyysimenetelmä
City, year of investigation
Sample media Sample containers and preparation
Analytical method
Espoo, luonnonmaat, 2009
Espoo, natural soils, 2009
Humus: Viiden näytteen kokoomanäyte 50x50 m:n alueeltaMineraalimaa: 0−25 cm ja 50−75 cmHumus: Composite sample of 5 samples within an area of 50 x 50 mMinerogenic soil: 0–25 cm and 50–75 cm
Näytteet otettu paperiseen näytteenottopussiin tai lasipurkkiin, isommat kivet ja juuret poistettu
Paper bag or brown glass containerStones etc. removed
Kuivaus <40°C, seulonta <2 mmVäkevä typpihappouutto, HNO3 (humus), kuningasvesiuutto, AR (mineraalimaa)
Drying <40 °C, sieving <2 mm, concentrated nitric acid leach, HNO3 (humus), aqua regia extraction, AR (minerogenic samples)
Espoo, taajamat, 2009
Espoo,urban soils, 2009
Mineraalimaa: 0−2 cm ja 0−25 cm
Minerogenic soil: 0–2 cm and 0–25 cm
Näytteet otettu Rilsan®- pussiin, isommat kivet ja juuret poistettu
Rilsan® bagStones etc. removed
Kuivaus <40°C, seulonta <2 mm HNO3 (humus), AR (mineraalimaa)Drying <40°C, sieving <2 mmHNO3 (humus), AR (minerogenic samples)
Helsinki, luonnonmaat, 1996−2009
Helsinki, natural soils, 1996–2009
Eloperäinen kerros
Mineraalimaa: 0−40 cm
Organic layerMinerogenic soil: 0–40 cm
Muovipussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-alustalla, isommat kivet ja juuret poistettuPlastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization
Seulonta <2 mm, AR-uutto
Sieving <2 mm, AR
Helsinki, taajamat, 1996−2009
Helsinki, urban soils, 1996–2009
Eloperäinen kerros, pää- asiassa nurmikko- ja istutusmultaaMineraalimaa: 0−40 cmKerrostalojen pihoilta kokoomanäyte 0−10 cmMan-made organic layerMinerogenic soil: 0–40 cmYards of blocks of flats,composite sample 0–10 cm
Muovipussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-alustalla, isommat kivet ja juuret poistettu
Plastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization
Seulonta <2 mm, AR-uutto
Sieving <2 mm, AR
Vantaa, metsämaat, 1996−1997 ja 2009Vantaa, forest, 1996–1997 and 2009
Humus: Kolmen näytteen kokoomanäyte 30x30 m:n alueeltaMineraalimaa: 0−25 cmHumus: Composite sample of 3 samples within an area of 30 x 30 mMinerogenic soil:0–25 cm
Minigrip-pussi tai lasipurkkiNäytteet sekoitettu sekoitus-astiassa, isommat kivet ja juuret poistettuMinigrip plastic bag or glass containerStones etc. removed, homogenization
Seulonta <2 mm, AR-uutto
Sieving <2 mm, AR
Vantaa, peltomaat, 2009
Vantaa, arable land, 2009
Mineraalimaa: 20−40 cm (muokkauskerros), 5 näytteen kokoomanäyte
Minerogenic soils: 20–40 cm (ploughed layer), composite sample of 5 samples
Minigrip-pussiNäytteet sekoitettu sekoitus-astiassa, isommat kivet ja juuret poistettuMinigrip plastic bagStones etc. removed, homogenization
Seulonta <2 mm, AR-uutto
Sieving <2 mm, AR
Pääkaupunki-seutu, täyttö-maat, 2009 ja 2011Helsinki Metro-politan Area, man-made soils, 2009, 2011
Mineraalimaa: 0−25 cm
Minerogenic soil: 0–25 cm
Näytteet otettu Rilsan®- pussiin, isommat kivet ja juuret poistettu
Rilsan® bagStones etc. removed
Kuivaus <40°C, seulonta <2 mmAR-uutto
Drying <40 °C, sieving <2 mm,AR
Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuusraportin kartoitushankkeissa käytetyt näytteenotto-, esikäsittely- ja analyysimenetelmät.Table 1. Sampling, sample preprocessing and analytical methods applied in the geochemical baseline mapping projects of the Helsinki Metropolitan Area.
8
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Pääkaupunkiseudun taustapitoisuustutkimuk-sissa sekä luonnontilaisen maaperän että täyttö-maiden mineraalimaanäytteistä on analysoitu kuningasvesiliukoiset alkuainepitoisuudet alle 2 mm:n raekokolajitteesta. Suurinta alkuainei-den pitoisuutta, mikä luonnossa maaperästä ää-rimmäisen happamissa olosuhteissa voi liueta, arvioidaan uuttamalla näytteet kuumalla kunin-gasvedellä (AR). AR-uutto liuottaa kiteiset saos-tumamineraalit, sulfidimineraalit, sekä useimmat suolat, kuten apatiitin ja titaniitin, osan kiilteistä (biotiitti), talkista ja savimineraaleista, mutta ei ra-pautumattomia maasälpiä, amfiboleja ja pyroksee-neja (Räisänen et al. 2002, Heikkinen et al. 2007). Espoon taustapitoisuuskartoituksessa humusnäyt-teiden alkuainepitoisuudet on määritetty väkeväl-lä typpihappouutolla. Kuningasvesiuutto ja väke-
vä typpihappouutto ovat pilaantuneiden maiden metalli- ja puolimetallimäärityksille suositeltuja liuotusmenetelmiä (Ympäristöministeriö 2007). Kuningasvesiliuotuksesta ja väkevästä typpihap-poliuotuksesta määritetyt PIMA-metallien pitoi-suudet ovat useimmiten hyvin vertailukelpoisia (Tarvainen et al. 2009). Joistakin näytteistä määri-tettiin myös PAH- ja PCB-yhdisteiden pitoisuuk-sia, ja täyttömaiden pintamaasta myös dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Näitä, pääosin ihmisen toiminnasta maaperään kertyneitä orgaanisia yh-disteitä, ei yleensä esiinny analyysimenetelmän määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina luonnonti-laisessa muuttumattomassa pohjamaassa, mutta taajamien läheisyyden pintamaassa niille voi mää-rittää hajakuormitusta kuvaavan maaperän tausta-pitoisuuden.
9
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
2 TUTKIMUSALUE
2.1 Kallioperä
Pääkaupunkiseudun kallioperä on noin 1 800 mil-joonaa vuotta vanhaa. Espoon Bodomjärven koil-lispuolelta Vantaan Kivistöön ulottuvaa aluetta hallitsee ympäröivää kallioperää parisataa miljoo-naa vuotta nuorempi Bodomin rapakivigraniitti (Saltikoff et al. 1994). Yleisimmät kivilajit pääkau-punkiseudulla ovat graniitti, kvartsi-maasälpä-gneissi, kiillegneissi ja amfiboliitti (kuva 1). Nämä kivilajit muodostavat useissa paikoin seoskivilajeja eli migmatiitteja. Helsingin kaakkoisosassa (Laaja-salo, Santahamina) on kvartsidioriittia. Paikoin esiintyy myös gabroa. Kuvan 1 pienimittakaavai-seen kallioperäkarttaan ei ole merkitty kalkkikiviä,
joita esiintyy kvartsi-maasälpägneissien ja muiden liuskekivilajien välikerroksina.
Helsingin seudulla on parikymmentä histori-allista rautakaivosta ja saman verran historiallisia kalkkikivilouhoksia. Rautaesiintymät keskittyvät etupäässä suuren kvartsi-maasälpägneissivyöhyk-keen pohjoislaitaan lähelle Bodomin rapakivigra-niittia. Laajasalossa on sijainnut Hålvikin kaivos, josta on louhittu lyijyhohdetta ja sinkkivälkettä. Pääkaupunkiseudulla on ollut useita graniittilou-hoksia ja kaksi liuskekivilouhosta (Saltikoff et al. 1994).
Kuva 1. Pääkaupunkiseudun yleistetty kallioperäkartta. Kartta on laadittu GTK:n 1:100 000-mittakaavaisen kallioperäkartoi-tusaineiston perusteella. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 1. Generalised bedrock map of the Helsinki Metropolitan Area based on bedrock maps 1:100 000 © Geological Survey of Finland. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012. Gabro = gabbro; Gra-niitti = granite; Kiillegneissi = mica gneiss; Kvartsidioriitti = quartz diorite; Rapakivigraniitti = Rapakivi granite; Kvartsi-maasälpägneissi = quartz feldspar gneiss; Emäksinen vulkaniitti, amfiboliitti = amphibolite, vesi = water areas.
10
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
2.2 Maaperä
Pääkaupunkiseudun maaperää hallitsevat vaih-televan paksuiset savikot sekä ohuen, alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliomaat. Mo-reeni verhoaa kallioperää ja tasoittaa sen pinnan-muotoja. Kalliomaita on etenkin Espoon länsi- ja pohjoisosissa, Nuuksion ylänköalueella (kuva 2). Sekalajitteista maalajia eli moreenia on tasaisesti koko pääkaupunkiseudulla vaihtelevan paksui-sesti. Karkearakeisia hiekka- ja soramuodostu-mia on eniten tutkimusalueen itäosassa. Pääkau-punkiseudun ja sen ympäristön maaperää ja sen kehitystä on kuvattu tarkemmin pääkaupunki-seudun kehyskuntien taustapitoisuusraportissa
(Haavisto-Hyvärinen 2006). GTK:n tuottamassa maaperäkartassa (kuva 2)
tiheimmin rakennetuilta alueilta tieto maalajis-ta puuttuu. Tarkempaa maaperäkartoitustietoa on kuitenkin saatavana kuntien omista kartoi-tuksista. Esimerkiksi Espoon maaperäkartan verkkoversio on katsottavissa verkko-osoitteessa (http://www.espoo.fi, valitse sieltä Kartat Es-poon karttapalvelu Maaperäkartta). Kuvan 2 maaperäkartassa kartoittamattomiksi merkityillä taajama-alueilla on runsaasti täyttömaita, joiden taustapitoisuuksia on esitetty tämän raportin 8. luvussa.
Kuva 2. Pääkaupunkiseudun yleistetty maaperäkartta. Kartta on laadittu GTK:n 1:250 000-mittakaavaisen digitaalisen maaperän yleiskartan pohjalta. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 2. Generalised Quaternary deposit map of the Helsinki Metropolitan Area. Based on: Quaternary deposits of Finland - DigiMP. Digital map database [Electronic resource]. Espoo: Geological Survey of Finland. Version 1.0. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012. KaPa = Bedrock outcrops; Ka = Bedrock, thin Quaternary surficial deposits on bedrock; RaKa = Block fields; Ki = Cobbles and boulders; SY = Diamicton, usually till; KY = Coarse-grained sorted sediments (fine sand to gravel); HY = Fine-grained sorted sediments, mainly silt; Liejuinen hienorakeinen maalaji = Fine-grained sediment with low-gyttja content (2-6 %); Sa = Clay; Lj = Gyttja (nutrient-rich organic mud); Tvp = Thick peat deposits, usually over 0.6 m Ta = Artificial (man-made) ground; 0 = Unexplored area; Ve = Water areas.
11
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
2.3 Ihmisen toiminta
Pääkaupunkiseudun tiheä asutus, liikenne, teolli-suus ja vilkas rakentaminen ovat voineet lisätä me-tallien, puolimetallien ja orgaanisten haitta-ainei-den pitoisuuksia pintamaassa. Kupari, lyijy, sinkki ja tina mainitaan kirjallisuudessa esimerkkeinä metalleista, joiden pitoisuudet ovat usein kaupun-kiympäristössä suuremmat kuin luonnonmailla (Reimann & de Caritat 1998, Albanese & Breward 2011). Terästeollisuudesta voi pintamaahan päätyä mm. kuparia, tinaa, nikkeliä, vanadiinia, kromia ja arseenia. Raskaaseen konepajateollisuuteen lii-tetään kupari, sinkki, nikkeli, vanadiini ja kromi sekä elektroniikkateollisuuteen kupari, kadmium, elohopea, nikkeli, arseeni ja antimoni. Keramiikan ja lasin valmistukseen liittyviä alkuaineita ovat lyi-jy, tina, antimoni ja koboltti. Vantaan Tikkurilas-sa ja Espoon Kilossa on havaittu lyijyä käsitelleen teollisuuden päästöjen seurauksena pintamaassa muita alueita suurempia lyijypitoisuuksia.
Hiilen käyttö voimaloiden polttoaineena on voinut aiheuttaa esimerkiksi vanadiinipitoisuuksi-en lisääntymistä pintamaassa (Äyräs & Niskavaa-ra 1992). Hiilivoimaloiden vaikutuksiin liitetään myös lyijyn, tinan, kadmiumin, arseenin ja anti-monin määrien kasvu (Albanese & Breward 2011). Krematorioiden ympäristössä elohopeapitoisuu-det saattavat nousta. Liikenteestä peräisin olevia metalleja ovat lyijy, kupari, sinkki, tina, vanadiini ja antimoni (Albanese & Breward 2011). GTK on tutkinut pääkaupunkiseudulla myös autojen ka-talysaattoreista peräisin olevien platinan, palla-diumin ja rodiumin pitoisuuksia vilkkaasti liiken-nöityjen teiden varsilla (Tarvainen & Jarva 2009).
Kuten aiemmin on todettu, pitkäaikainen ilmas-
ta tuleva laskeuma näkyy hyvin humuskerroksen alkuainepitoisuuksissa ja myös luonnontilaisen maaperän humusnäytteisiin voivat vaikuttaa mah-dolliset ilmalaskeumat. Luonnontilaisilla alueilla humuksen alapuolella mineraalimaassa pitoisuu-det indikoivat pääasiassa geologista alkuperää.
Kaupunkien puistojen viherrakentamiseen käy-tetyn mullan ja sen alapuolisten maarakenteiden haitta-ainepitoisuuksiin vaikuttavat maakerrosten ikä ja materiaalin alkuperä. Mullan valmistukseen on voitu käyttää jätevedenpuhdistamon lietettä tai muita sellaisia aineksia, joissa voi olla luontaisia pitoisuuksia suurempia haitta-ainepitoisuuksia. Joskus myös täyttöön päätyneet jätteet voivat vai-kuttaa pintamaan alkuainepitoisuuksin. Täyttö-mailla pintamaan ja humuksen pitoisuuksiin vai-kuttaa oleellisesti täytön materiaalin lisäksi täytön ikä. Esimerkiksi Norjan Trondheimissä tehdyssä tutkimuksessa todettiin selvä korrelaatio maape-rän pintaosan orgaanisten yhdisteiden pitoisuu-den ja tutkimusalueen asutuksen iän kanssa. Mitä kauemmin maaperän pintaosa oli ollut koskema-ton, ts. alttiina ilmaperäiselle laskeumalle, sitä suu-remmat pitoisuudet olivat (Andersson & Ottesen 2008)
Kerrostalojen pihoilla on täyttömaalla tai luon-nonmaalla tasattuja nurmikoita ja luonnontilaisia maa-alueita. Maaperässä voidaan havaita raken-tamisen tai saneeraustyön aiheuttamia päästöjä, esimerkiksi 1970-luvulla rakennettujen element-titalojen saumausmassojen PCB-yhdisteitä ja lyi-jyä voi olla tuon ajan kerrostaloalueilla maaperäs-sä merkittäviä määriä (mm. Hellman et al. 2003, Jartun et al. 2009).
3 VALTAKUNNALLISET GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET
GTK on tehnyt kaksi suurta valtakunnallista mo-reenigeokemiallista kartoitusta: suuralueellisen kartoituksen näytteenottotiheydellä yksi näy-te/300 km2 (Koljonen 1992) ja alueellisen kar-toituksen tiheydellä yksi näyte/4 km2 (Salminen 1995). Molemmissa kartoituksissa on otettu näyt-teitä (lähes) muuttumattomasta pohjamaasta ja analysoitu < 0,06 mm:n raekoko ja analytiikassa uuttomenetelmänä on ollut kuningasvesiuutto. Suuralueellisessa kartoituksessa moreeninäytteis-
tä on tehty lisäksi kokonaispitoisuusmäärityksiä. Suuralueellisen kartoituksen Etelä- ja Väli-Suomen näytteistä on jälkikäteen määritetty myös pitoi-suudet < 2 mm:n raekoossa sekä kuningasvesi-uutosta että totaaliliuotuksesta (Tarvainen 1995). Alueellisen kartoituksen näytteistä on valittu 90 näytteen otos, joista on määritetty kuningasvesi- liukoisten pitoisuuksien lisäksi ammonium-asetaatti-EDTA-uuttoon perustuvat pitoisuudet (Tarvainen & Kallio 2002).
12
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Laajimmissa valtakunnallisissa maaperägeo-kemiallisissa kartoituksissa on käytetty näytema-teriaalina moreenia. Vuosina 1996–1997 otettiin kansainvälisen Baltic Soil Survey -hankkeen yhtey-dessä näytteitä noin 130 maaprofiilista maatalous-mailta (Reimann et al. 2003). Tässä hankkeessa näytteitä otettiin moreenin lisäksi hienojakoi- sista maalajeista (savi, siltti), karkeista lajittuneis-ta maista ja orgaanisista maalajeista. Baltic Soil Survey -hanke poikkesi moreenigeokemiallisista kartoituksista myös siinä, että näytteitä otettiin pohjamaan lisäksi pintamaasta. Suomen alueen alustavat tulokset, jotka perustuivat kuningasvesi-uutoista tehtyihin pitoisuusmäärityksiin, julkais-tiin vuonna 1999 (Tarvainen & Kuusisto 1999). Baltic Soil Survey -kartoituksen mukaan useiden hivenalkuaineiden pitoisuudet ovat keskimää-räistä korkeammat savimailla kuin muissa maala-jeissa. Etelä-Suomen savien alkuainepitoisuuksia ovat kuvanneet myös Salminen et al. (1997). Koko Suomen kattavia geokemiallisia tutkimustuloksia on lisäksi Euroopan-laajuisen FOREGSin geoke-miallisen kartoituksen julkaisussa (Salminen et al. 2005, De Vos et al. 2006).
Koko maan kattavat maaperän geokemiallis-ten taustapitoisuuskartoitusten tulokset on koottu GTK:n ylläpitämään valtakunnalliseen taustapi-toisuusrekisteriin (Jarva et al. 2010). Tulokset on esitetty julkisessa rekisterissä alueellisina tunnus-lukuina (http://www.geo.fi/tapir). Taustapitoisuus-rekisterissä aluejakona käytetään niin sanottuja geokemiallisia provinsseja. Ne ovat alueita, jois-
sa joko arseenin tai useiden metallien luontaiset pitoisuudet ovat tavanomaista suurempia.
GTK on tehnyt taajamiin ja kasvukeskusten ympäristöön sijoittuvia maaperän geokemiallisia kartoituksia tässä raportissa käsiteltävän pääkau-punkiseudun lisäksi Porvoon ympäristössä (Tar-vainen et al. 2003), pääkaupunkiseudun kehyskun-tien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava ja Sipoo) alueella (Tar-vainen et al. 2006), Satakunnassa (Kuusisto et al. 2007), Pirkanmaalla (Hatakka et al. 2010a), Hä-meessä (Tarvainen 2010a) ja Hämeenlinnan kau-pungissa (Tarvainen 2010b). Näiden tutkimusten tavoitteena on ollut tuottaa kasvukeskusten ym-päristöviranomaisille päätöksenteossa tarvittavaa tietoa geologiasta ja diffuusista ilmalaskeumasta peräisin olevien haitallisten aineiden taustapitoi-suuksista. Valtakunnallisessa taustapitoisuusre-kisterissä on linkit näihin tarkemmin tutkittujen alueiden maaperän taustapitoisuusraportteihin.
GTK:n tekemien geokemiallisten kartoitusten lisäksi kaupunkien maaperän taustapitoisuus-selvityksiä on tehty Turussa (Salonen & Korkka-Niemi 2007) ja Pietarsaaressa (Peltola 2005). Hel-singin kaupungin ympäristökeskus on selvittänyt Helsingin maaperän taustapitoisuuksia vuosina 1996–2009 (Salla 1999). Näiden tutkimustulosten yhteenveto on tämän raportin luvussa 6. Vantaal-la vuosina 1996−1997 ja 2006 tehtyjen maaperän taustapitoisuustutkimusten tuloksia käsitellään tämän raportin 7. luvussa.
4 SUURIN SUOSITELTU TAUSTAPITOISUUS
Taustapitoisuuskartoitusten yhtenä tavoitteena on määrittää eri alueille (geokemiallisille provins-seille) ja eri maalajeille tavanomaisen taustapitoi-suusjakauman yläraja eli suurin suositeltu tausta-pitoisuusarvo (SSTP). SSTP on suurin arvo, jota ei katsota poikkeamaksi alueen taustapitoisuus-jakaumasta.
SSTP-arvo perustuu SFS-ISO-standardin 19258 suosituksen mukaisesti laatikko-jana-kuvaajan (box-whisker-plot) ylemmän whisker-janan ylä-rajaan riittävän suuresta näytejoukosta (kuva 3). SSTP-arvon laskemiseen tarvitaan vähintään 30 näytettä. Lukuarvo lasketaan seuraavasti:
SSTPAA = P75 + 1,5 x (P75 – P25) [1]
jossa
SSTPAA = alkuaineen AA suurin suositeltu taustapitoisuusarvoP75 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 75. persentiiliP25 = alkuaineen AA pitoisuusjakauman 25. persentiili.
Kuitenkin, jos laskettu SSTP-arvo on suurempi kuin suurin mitattu pitoisuusarvo, SSTP-arvona
13
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
käytetään aineiston maksimia. Kaavan [1] avulla pyritään laskemaan taustapitoisuudelle arvo, jossa huomioidaan luontaiset suuret pitoisuudet mutta jossa poikkeukselliset arvot jätetään huomioimatta.
SSTP-arvoa käytetään maaperän pilaantunei-suuden ja puhdistustarpeen arvioinnin kriteeri-nä, jos SSTP on suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo. Joidenkin metallien ohjearvot on määritelty PIMA-asetuksessa ekolo-gisin perustein. Ekologisin perustein määritelty-jen ohjearvojen laskennassa on otettu huomioon
valtakunnalliset taustapitoisuudet. Ekologisin perustein määritellyt ohjearvot voidaan korvata alueellisilla, uudelleen lasketuilla ohjearvoilla, kun haitta-aineen alueellinen taustapitoisuus (SSTP) on luotettavasti määritetty (Reinikainen 2007). Alueelliset ohjearvot voidaan ottaa huomioon myös puhdistustavoitteen määrittelyssä.
Yleisesti taustapitoisuustietoja voidaan käyttää myös arvioitaessa kiinteistölle jääviä käyttörajoit-teita ja kaivettujen maa-ainesten hyödyntämis-hankkeissa.
Kuva 3. Laatikko-jana-kuvaaja. Fig. 3. Box-whisker plot. Näytetyyppi = Sample type, Täyttömaa = man-made fill; Whisker-janan yläraja = Upper whisker line.
5 ESPOON MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET
5.1 Johdanto
GTK:n maaperägeokemian tietokantaa täyden-nettiin vuonna 2009 ottamalla Espoon ja Kauni-aisten kaupunkien alueelta 40 luonnontilaisesta maaprofiilista pinta- ja pohjamaa- sekä humus-näytteitä. Lisäksi otettiin 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyyksiltä pintamaanäytteitä 30 taajamakoh-teesta. Näytteistä analysoitiin yli 30 alkuaineen ku- ningasvesiliukoiset pitoisuudet. Osasta taajama-
kohteiden näytteistä analysoitiin lisäksi orgaa-nisten yhdisteiden (PCB ja PAH) pitoisuuksia. Luonnonmaanäytteet edustivat alueen yleisimpiä mineraalisia maalajeja eli savea, moreenia sekä lajittunutta hiekkaa ja soraa. Taajama-alueilta valittiin eri maankäyttömuotoja edustavia näyt-teenottopaikkoja yhteistyössä Espoon kaupungin ympäristökeskuksen kanssa.
14
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
5.2 Materiaalit ja menetelmät
Kuva 4. Lähikuva näytteenottokuopasta hiekkamaassa Es-poon Tallbackassa. Kuva: Tauno Valli, GTK.Fig. 4. Close-up of a sampling pit in sandy soil in Tallbacka, Espoo. Photo: Tauno Valli, GTK.
Kasvukeskusten ympäristöön sijoittuvissa GTK:n maaperän geokemiallisissa kartoituksissa käytetyt näytteenotto-, esikäsittely- ja analyysimenetelmät perustuvat Porvoon ympäristössä tehdyn laa-jan pilottitutkimuksen tuloksiin (Tarvainen et al. 2003). Näitä menetelmiä käytettiin myös Espoon luonnonmaiden kartoituksessa. Espoon taajamis-sa käytettiin Pirkanmaalla TAATA-hankkeessa kehitettyä näytteenottomenetelmää (Hatakka et al. 2010a).
5.2.1 Näytteenotto
Geokemiallisen kartoituksen näytteenottosuun-nitelma taajamien ulkopuolella perustui 1:20 000-mittakaavaisiin numeerisiin maaperäkarttoi-hin. Näytepaikat valittiin maaperäkarttojen val-litsevien maalajien perusteella. Näytteitä otettiin yhteensä 40 näytepisteestä. Kuusi näytepistettä kohdistettiin karkeisiin lajittuneisiin maalajeihin, pääosin hiekka- ja soraharjuihin, jotka ovat usein yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeitä pohja-vesialueita. 22 näytepistettä kaivettiin moreeni-maahan eri kivilajiyksiköiden alueilla. Kaksitoista näytepistettä sijoittui savikoille, jotka ovat usein viljelykäytössä. Kaikki näytteet otettiin taajamien ja teollisuuslaitosten ulkopuolelta välttäen sellai-sia alueita, joissa voisi olla poikkeuksellisen suurta ihmisen toiminnasta aiheutuvaa pistemäistä kuor-mitusta.
Humusnäytteitä otettiin 28 näytepisteestä. Hu-musnäyte koottiin viidestä osanäytteestä 50 m x 50 m:n alueelta karttaan merkityn näytepisteen ym-päriltä. Näytteet otettiin humusnäytteenottimella.
Pintamaanäyte otettiin mahdollisen humusker-roksen alta 0–25 cm:n syvyydestä. Pelloilla tämä on muokkauskerros ja metsissä yhdistelmä vaaleaa huuhtoutumiskerrosta ja ruskeaa rikastumisker-rosta. Pohjamaanäyte otettiin 50–200 cm:n syvyy-deltä 25 cm:n paksuisesta kerroksesta muuttumat-tomasta pohjamaasta (C-kerros). Yleensä sopiva pohjamaakerros on 50–75 cm:n syvyydellä. Jokai-selta näytteenottopaikalta otettiin kaksi valokuvaa: toinen yleiskuva maisemasta näytteenottokuopan ympärillä ja toinen lähikuva näytteenottokuopasta (kuva 4).
Espoon varsinaisilta taajama-alueilta otettiin 30 näytettä pintamaasta. Useimmissa tapauksis-sa näyte otettiin täyttömaasta. Pintamaanäytteet otettiin kahdelta syvyydeltä: 0–25 cm ja 0–2 cm.
Nollatasolla tarkoitetaan paljaan mineraalimaan pintaa tai nurmikkoalueilla nurmikerroksen alla olevaa maaperän pintaa. Näytepaikkoina suosit-tiin kohteita, joissa nurmi oli kulunut pois.
Taajama-alueiden näytteenottopisteet valittiin maankäytön mukaan edustamaan käyttäjien al-tistuksen kannalta herkimpiä maankäyttömuoto-ja: leikkikenttiä, päiväkoteja, ala-asteen kouluja, puistoja sekä asuin- ja liikekiinteistöjä. Näytteet otettiin Espoon kaupungin ympäristökeskuksen ehdottamista kohteista kaupungin omistamilta tonteilta. Näytepisteet on lueteltu taulukossa 2. Näytteenottomenetelmä on kuvattu tarkemmin GTK:n arkistoraportissa (Tarvainen 2010c).
Espoon taustapitoisuustutkimusten maaperä-näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 5. Kaikis-ta luonnontilaisille maille sijoittuvista näytteen-ottopisteistä otettiin pinta- ja pohjamaanäytteet (kartassa savi, moreeni ja hiekka) ja osasta myös humusnäytteet. Taajamanäytteet on otettu pinta-maasta.
15
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 2. Espoon taajama-alueiden maaperänäytteiden näytteenottopaikat ja niiden maankäyttö- muodot.Table 2. Sampling sites in urban areas of Espoo and their land use.
PaikkaSampling site
MaankäyttöLand use
NäytetunnusSample identifier
Uusrinne Puisto Park TTTA-2009-372.2
Puolarmaari Puisto Park TTTA-2009-373.2
Joupinpuisto Puisto Park TTTA-2009-374.2
Gumböle Puisto Park TTTA-2009-376.2
Träskända Puisto Park TTTA-2009-382.2
Silkkiniitty Puisto Park TTTA-2009-394.2
Ryytimaa Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-380.2
Rastaspuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-383.2
Vihtatie Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-389.2
Kuutinpuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-392.2
Nestorinpuisto Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-397.2
Westend Leikkikenttä Play ground TTTA-2009-399.2
Karhusuon koulu Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-375.2
Tähtiniitty Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-371.2
Kalajärven pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-378.2
Niipperin pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-379.2
Soukka pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-385.2
Kauklahti pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-388.2
Lehtikaski pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-390.2
Nöykkiö pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-391.2
Laakakiven pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-395.2
Mankkaa pvk Päiväkoti/Koulu Day-care centre/School TTTA-2009-396.2
Rihvelinmäki Asuinalue Residential area TTTA-2009-377.2
Kolkekannas Asuinalue Residential area TTTA-2009-381.2
Lansanpurontie Asuinalue Residential area TTTA-2009-384.2
Ankkuritie Asuinalue Residential area TTTA-2009-386.2
Nissinmäentie Asuinalue Residential area TTTA-2009-387.2
Iivisniemi Asuinalue Residential area TTTA-2009-393.2
Ukkohauentie Asuinalue Residential area TTTA-2009-398.2
Mielikinviita Asuinalue Residential area TTTA-2009-400.2
16
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Kuva 5. Maaperän geokemiallisen taustapitoisuuskartoituksen näytteenottopisteet ja niiden tunnusnumerot Espoossa v. 2009. Näytepisteitä on kaikkiaan 70 kpl, joista savinäytteitä on 12 kpl, hiekkanäytteitä 6 kpl, moreeninäytteitä 22 kpl ja taajamista otettuja näytteitä 30 kpl. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 5. Soil sampling locations in Espoo in 2009. The total number of samples is 70. Twelve samples were taken from clay, 6 from sand, 22 from till and 30 from urban soils. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay; taajama = urban soils; vesi = water areas. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.
17
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
5.2.2 Esikäsittely ja analytiikka
HumusnäytteetKuivattuja (< 40 oC) humusnäytteitä esihienon-nettiin puristelemalla näytteitä varovasti käsin näytepussin läpi. Analyysit tehtiin Labtium Oy:n laboratorioissa. Näytteet seulottiin alle 2 mm:n fraktioon, joka seulottiin uudestaan alle 2 mm:n fraktioon. Näin menetellen pyrittiin poistamaan näytteistä niiden mahdollisesti sisältämä näyttee-seen kuulumaton aines, esimerkiksi juuret ja maa-tumattomat oksankappaleet.
Alkuainemäärityksiä varten näytteet uutet-tiin väkevällä typpihapolla mikroaaltouunissa. Elohopea määritettiin liuoksesta kylmähöyry-atomiabsorptiotekniikalla (CV-AAS). Muiden alkuaineiden väkevään typpihappoon liukenevat pitoisuudet määritettiin ICP-AES- ja ICP-MS- menetelmällä.
pH:n määritystä varten näytteet uutettiin 0,01 M CaCl2:lla. Hehkutushäviötä varten näytteitä kuivattiin 2 tuntia 105 oC:ssa ja määritys tehtiin 550 oC:ssa gravimetrisesti. Lisäksi määritettiin hiili- ja typpipitoisuus. Yhteenveto humusnäyt-teistä tehdystä analytiikasta määritysrajoineen on esitetty raportissa Tarvainen (2010c) ja liitteessä 1.
Mineraalimaanäytteet taajamien ulkopuolellaTaustapitoisuustutkimusten mineraalimaanäyttei-den kemialliset määritykset tehtiin Labtium Oy:n kemian laboratorioissa kuivatuista (< 40 oC) ja alle 2 mm:n fraktioon seulotuista näytteistä. Ku-ningasvesiliukoiset alkuainepitoisuudet mitattiin ICP-AES- ja ICP-MS-menetelmällä.
Elohopea määritettiin seulotusta alle 2 mm:n näytteestä pyrolyyttisesti. Hiilipitoisuus määritet-tiin jauhetuista näytteistä. pH-määritystä varten näytteet uutettiin 0,01 M CaCl2:lla. Määritysrajat on esitetty taulukossa raportissa Tarvainen (2010c) ja liitteessä 1.
Näytteistä määritettiin lisäksi raekokojakauma kuivaseulonnalla, pesuseulonnalla ja/tai sedi-graph-analyysillä. Humus poistettiin vetyperok-sidikäsittelyllä ja humuspitoisuus määritettiin spektrofotometrisesti.
Mineraalimaanäytteet taajamissaTaajamien sisältä valittujen näytteenottokohtei-den keskeiseltä paikalta (A-näyte) 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyydeltä otetuista näytteistä määritet-tiin kuningasvesipitoiset alkuainepitoisuudet, elo-
hopean kokonaispitoisuus, hiilipitoisuus ja pH sekä raekokojakauma samoilla menetelmillä kuin taajamien ulkopuolelta otetuista näytteistä.
Orgaanisten yhdisteiden määritykset tehtiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Näytteistä mää-ritettiin PCB- ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet kuiva-aineesta. PCB-yhdisteiden määrittämis-tä varten näytteille tehtiin asetoni-pentaani- ja asetoni-heksaaniuutot. Uuttoliuokset analysoitiin kaasukromatografia-massaspektrometrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. Menetelmällä määritetään yhteensä 15 PCB-kongeneeriä.
PAH-yhdisteiden määrittämistä varten näyt-teille tehtiin asetoni-pentaaniuutto. Uuttoliuok- set analysoitiin kaasukromatografi-massaspektro- metrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. PAH- yhdisteiden kokonaispitoisuus (PAH yhteensä) on ilmoitettu määritysrajan ylittävien yhdisteiden summana. Menetelmien määritysrajat on esitetty liitteessä 1.
5.2.3 Laadunvarmistus ja tilastolliset menetelmät
Maaperänäytteitä ovat ottaneet GTK:n sertifioi-dut näytteenottajat ja tutkimuksesta vastanneet tutkijat. Espoon tutkimuksessa käytettiin niitä analyysimenetelmiä, jotka oli todettu hyvin tois-tettaviksi Porvoon ympäristössä tehdyssä pilotti-tutkimuksessa (Tarvainen et al. 2003). Siinä otet-tiin tasaisesti koko näyteverkoston alueelta 30 näytepaikassa kaksi näytettä (varsinaiset näytteet ja rinnakkaisnäytteet) pinta- ja pohjamaasta ja paikoin myös humuksesta. Varsinaiset näytteet ja rinnakkaisnäytteet analysoitiin kaksi kertaa. Näin saatiin 30 havaintopistettä, joista oli neljä mitta-ustulosta: varsinaisen näytteen ensimmäinen ja toinen analyysi sekä rinnakkaisnäytteiden ensim-mäinen ja toinen analyysi. Näin voitiin verrata näytteenottopisteiden välisten pitoisuuksien eron merkitsevyyttä verrattuna näytteenotto- ja analyy-sivirheeseen.
Espoon tutkimusalueelta rinnakkaisnäytteitä otettiin 5 %:sta näytteenottopisteitä (pintamaas-ta, pohjamaasta ja humuksesta) ja ne analysoitiin samalla tavalla kuin varsinaiset näytteet. Lisäksi laboratoriot sovelsivat omia tavanomaisia laadun-varmistusmenetelmiään. Labtium Oy (T025) ja Nab Labs Oy (T111) ovat akkreditoituja testaus- laboratorioita (EN ISO/IEC 17025).
18
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Tässä tutkimuksessa käytetyistä analyysime-netelmistä akkreditoinnin piiriin kuuluvat hu-musnäytteiden väkevään typpihappouuttoon pe-rustuvat monialkuainemääritykset ICP-MS- ja ICP-AES-tekniikalla, hiilen määritys hiiliana-lysaattorilla ja elohopean määritys CVAAS-tek-niikalla. Mineraalimaanäytteiden analytiikassa akkreditoinnin piiriin kuuluvat lisäksi kuningas-vesiliuotukseen perustuva monialkuainemääritys ICP-AES-tekniikalla ja elohopean määritys pyro-lyyttisesti sekä hiilen määritys hiilianalysaattorilla.
Orgaanisten yhdisteiden analysointiin käytetyt menetelmät eivät kuulu akkreditoinnin piiriin. Useissa tutkimuspisteissä orgaanisten yhdisteiden kokonaispitoisuus oli lähellä käytetyn analyysi-menetelmän määritysrajaa, jolloin analyysime-netelmän mittausepävarmuus on suuri. Ympäris-töhallinnon PIMA-asetuksen soveltamisohjeen (Ympäristöministeriö 2007) mukaan analyysime-netelmien mittausepävarmuus on otettava erityi-sesti huomioon, kun mittaustulokset ovat lähellä kynnysarvoa. Nab Labs Oy:n ilmoittama analyysi-menetelmän mittausepävarmuus lähellä määritys-rajaa oleville pitoisuuksille on PCB-kongeneereille 35–47 %, yksittäisille PAH-yhdisteille 30–85 % ja PCDD/F-yhdisteille 30 %.
Espoon alueelta on otettu vähän rinnakkais-näytteitä, mutta samalla näytteenotto- ja analyysi-menettelyllä on kartoitettu laajoja alueita taajami-en ulkopuolella pääkaupunkiseudun kehyskuntien alueella, Porvoon ympäristössä, Satakunnassa, Pir-kanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Näiden alueiden rinnakkaisnäytteistä tehdyt analyysit on käsitelty yhdessä. Rinnakkaisnäytteiden analyysituloksia
on tarkasteltu SPSS-tilasto-ohjelmalla alkuaineit-tain mm. hajontadiagrammien avulla ja laskemalla Spearmanin menetelmällä korrelaatiot. Kaikkien määritettyjen ja mitattujen alkuaineiden ja omi-naisuuksien rinnakkaisnäytteiden ja varsinaisten näytteiden pitoisuudet korreloivat keskenään erit-täin merkitsevästi.
Kenttähavainnot ja analyysitulokset yhdistettiin tilasto-ohjelmalla. Samalla tarkistettiin pitoisuus-tasot mahdollisten raportointivirheiden havaitse-miseksi ja verrattiin eri analyysierissä käytettyjä määritysrajoja. Alkuainepitoisuuksista laskettiin tilastollisia tunnuslukuja (minimi, mediaani, kes-kiarvo, maksimi) ja alkuainepitoisuuksien ja-kaumia tarkasteltiin laatikko-jana-kuvaajilla (box-whisker plot). Muusta aineistosta hyvin paljon poikkeavia havaintoja tarkasteltiin yksityiskohtai-sesti. Tarkastelujen perusteella yhtään näytettä ei jätetty pois Espoon aineiston jatkokäsittelystä.
Alkuainepitoisuuksien keskinäisiä tilastollisia riippuvuuksia tutkittiin laskemalla korrelaatiot Spearmanin menetelmällä, jonka on arvioitu ole-van paras tällaiselle aineistolle, jonka jakauma ei noudata normaalijakaumaa. Tilastollisessa testa-uksessa on käytetty termejä erittäin merkitsevä (merkitsevyystaso < 0,1 %), merkitsevä (< 1 %) ja melkein merkitsevä (< 5 %). Korrelaatiot varmis-tettiin tarkastelemalla myös hajontakuvia.
Näytepisteiden sijainti on tarkastettu piirtämäl-lä pisteet pohjakartalle paikkatieto-ohjelmistolla. Näyteverkko on varsin harva, ja kustakin pisteestä oli otettu yksi näyte. Siksi tulokset on esitetty maa-lajikohtaisina taulukoina, ei väripintakarttoina.
5.3 Espoon maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja tulosten tarkastelu
5.3.1 Alkuaineiden pitoisuudet humuksessa
Espoon alueelta otetuista 28 humusnäytteestä las-ketut tilastolliset tunnusluvut on esitetty taulu-kossa 3. Humuksen alkuainepitoisuudet ovat Es-poossa keskimäärin samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien humuksen pitoisuudet (Tarvainen et al. 2006). Lyijyn ja elo-hopean pitoisuudet humuksessa olivat suurempia Etelä- ja Keski-Espoossa verrattuna kaupungin pohjoisosiin. Kyseiset alkuaineet sitoutuvat voi-makkaasti maaperän orgaaniseen ainekseen.
5.3.2 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon maa- perässä taajamien ulkopuolella
Mineraalimaan pintaosasta (0–25 cm mahdollisen humuskerroksen alapuolelta) otettujen näytteiden alkuainepitoisuudet määritettiin analysoimalla < 2 mm:n raekokolajitteesta kuningasveteen liu-kenevat pitoisuudet. Taajamien ulkopuolelta otet-tujen pintamaanäytteiden alkuainepitoisuudet on esitetty taulukossa 4 ja pohjamaanäytteiden taulu-kossa 5. Hiekkanäytteitä oli kuusi, moreeninäyttei-tä 22 ja savinäytteitä 12.
19
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 3. Espoon humusnäytteiden alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja. N=28. Kehyskunnat = mediaani Kirkko- nummen, Vihdin, Hyvinkään, Nurmijärven, Järvenpään, Tuusulan, Keravan ja Sipoon humusnäytteistä N = 206 (Tarvainen et al. 2006). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 3. Chemical composition of humus in Espoo, N = 28. Pääkaupunkiseudun kehyskunnat = median values around the Helsinki Metropolitan Area in the municipalities of Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava and Sipoo, N= 206 (Tarvainen et al. 2006). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Espoo PääkaupunkiseudunkehyskunnatAround Helsinki
Metropolitan Area
Alkuaine taiominaisuus Element or property
Yksikkö
Unit
Mediaani
Median
Maksimi
Maximum
Mediaani
Median
Hopea (Ag) mg/kg 0,17 0,32 0,18Alumiini (Al) mg/kg 3 205 13 400 3 390Arseeni (As) mg/kg 1,9 5,11 2,0Boori (B) mg/kg 4,4 6,3 4,3Barium (Ba) mg/kg 74,1 157 74,1Beryllium (Be) mg/kg 0,14 1,1 0,13Vismutti (Bi) mg/kg 0,23 0,49 0,25Hiili (C) % 34,7 45,9 36,4Kalsium (Ca) mg/kg 3 825 6 680 4 105Kadmium (Cd) mg/kg 0,41 0,58 0,37Koboltti (Co) mg/kg 1,5 17,5 1,4Kromi (Cr) mg/kg 6,8 13,4 7,2Kupari (Cu) mg/kg 10,9 20,0 9,3Rauta (Fe) mg/kg 3 890 10 800 4 435Elohopea (Hg) mg/kg 0,151 0,336 0,205Kalium (K) mg/kg 898 1 350 1 020Litium (Li) mg/kg 2,0 6,6 2,5Magnesium (Mg) mg/kg 706 1 740 792Mangaani (Mn) mg/kg 279 1 750 303Molybdeeni (Mo) mg/kg 0,68 1,1 0,65Natrium (Na) mg/kg 93,0 144 94,5Nikkeli (Ni) mg/kg 7,7 12,2 6,9Fosfori (P) mg/kg 813 1 190 868Lyijy (Pb) mg/kg 46,8 129 48,9Rubidium (Rb) mg/kg 9,3 19,4 9,9Rikki (S) mg/kg 1 520 2 260 1 550Antimoni (Sb) mg/kg 0,42 1,3 0,42Seleeni (Se) mg/kg <0,5 0,96 <0,5Pii (Si) mg/kg 448 975 703Strontium (Sr) mg/kg 27,5 49,2 24,5Torium (Th) mg/kg 2,3 16,6 2,3Titaani (Ti) mg/kg 271 560 294Tallium (Tl) mg/kg 0,20 0,31 0,21Uraani (U) mg/kg 0,59 1,6 0,66Vanadiini (V) mg/kg 13,4 23,3 14,7Sinkki (Zn) mg/kg 56,5 114 62,5pH 3,4 4,4 3,4Hehkutushäviö (LOI) % 65,1 89,5 70,6
20
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Kuningasvesiliukoisen alumiinin, kaliumin ja magnesiumin sekä useiden hivenmetallien (ku-pari, koboltti, kromi, nikkeli, vanadiini, sinkki) pitoisuudet olivat Espoon hiekka- ja moreenimail-la pienemmät kuin pääkaupunkiseudun kehys- kuntien alueella keskimäärin (Tarvainen et al. 2006). Espoon kaupungin alueen mineraalimaas-ta otetuissa näytteissä on todennäköisesti ollut vähemmän tummia kiillemineraaleja (biotiittia) kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien näytteissä. Savimailta otettujen näytteiden alkuaineiden keski- pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien savinäytteissä keskimäärin.
Espoon luonnonmailta otettujen näytteiden ko-konaismäärä oli niin pieni, että minkään maalajin näytemäärä ei ollut tarpeeksi suuri suurimman suositellun taustapitoisuusarvon laskemiseen. Arseenin suurimmat pitoisuudet ylittävät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 5 mg/kg, moreeni- ja savimaiden näytteissä. Savimailta ote-
Kuva 6. Hajontadiagrammi koboltin pitoisuuksista pinta- ja pohjamaassa taajamien ulkopuolella Espoossa (< 2 mm:n rae- suuruus, AR-uutto). Näytemäärä on 40.Fig. 6. Scatter diagram of the Co concentration in subsoil (x-axis) and topsoil (y-axis) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 40. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay.
tuissa näytteissä on myös kobolttia yli kynnysarvon 20 mg/kg ja vanadiinia enemmän kuin kynnysarvo 100 mg/kg. Espoo kuuluu valtakunnallisessa taus-tapitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin kynnysarvo. Tämän tutkimuksen perusteella Espoon savikoilla myös koboltin ja vanadiinin taustapitoisuudet voivat arseenin lisäksi olla suuremmat kuin kynnysarvo, mutta suurimman suositellun taustapitoisuusar-von laskemiseen tarvittaisiin enemmän näytteitä.
Pinta- ja pohjamaiden alkuainepitoisuudet kor-reloivat keskenään positiivisesti. Korrelaatiot ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä kaikilla alkuai-neilla rikkiä lukuun ottamatta. Rikkipitoisuuksien korrelaatio pinta- ja pohjamaan välillä on tilastolli-sesti melkein merkitsevä. Kuvassa 6 on esitetty ko-boltin pitoisuudet pinta- ja pohjamaassa. Nuuksion metsästä otetussa moreenimaanäytteessä on pinta-maassa erityisen paljon rautaa, mangaania, rikkiä
21
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
ja hiiltä. Kyseisellä paikalla on paksu maannosker-ros, ja pintamaanäyte sisältää runsaasti mineraali-maahan sekoittunutta orgaanista ainesta ja toi-saalta tumman ruskeaa rikastumiskerrosta, jotka
sitovat monia hivenalkuaineita, kuten hopeaa, be-rylliumia, kobolttia, kromia, kuparia, molyb-dee-niä, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä.
Taulukko 4. Alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja Espoon pintamaasta 0–25 cm:n syvyydeltä taajamien ulkopuo-lelta otetuista näytteistä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6, moreeni 22, savi 12. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 4. Chemical composition of mineral topsoils (0–25 cm) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). Number of samples: sand (hiekka) 6, till (moreeni) 22, clay (savi) 12. The unit is mg/kg, except for carbon (C) %. Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.
Alkuaine taiominaisuusElement or property
HiekkaSand
MoreeniTill
SaviClay
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
Hopea (Ag), mg/kg 0,03 0,06 0,06 0,22 0,13 1,0Alumiini (Al), mg/kg 4 495 7 250 8 035 28 400 25 000 40 600Arseeni (As), mg/kg 1,7 4,0 3,6 7,5 8,2 16,6Boori (B), mg/kg 2,6 3,3 2,8 4,0 6,8 13,8Barium (Ba), mg/kg 11,0 23,9 17,9 67,1 137 289Beryllium (Be), mg/kg 0,24 0,32 0,44 2,5 1,5 3,5Vismutti (Bi), mg/kg 0,07 0,09 0,11 0,19 0,34 0,43Hiili (C), % 0,79 1,1 1,8 7,0 2,5 4,0Kalsium (Ca), mg/kg 441 851 666 1 710 4 265 8 390Kadmium (Cd), mg/kg 0,07 0,09 0,08 0,22 0,21 0,40Koboltti (Co), mg/kg 2,4 3,4 4,4 46,1 16,5 28,0Kromi (Cr), mg/kg 5,4 11,3 11,6 33,8 57,4 100Kupari (Cu), mg/kg 1,4 3,2 3,2 12,5 25,9 59,7Rauta (Fe), mg/kg 4 840 9 060 11 600 38 400 34 450 59 300Elohopea (Hg), mg/kg 0,013 0,016 0,023 0,074 0,042 0,202Kalium (K), mg/kg 251 363 329 1 270 5 140 12 500Magnesium (Mg), mg/kg
775 1 230 1 510 4 750 7 855 18 300
Mangaani (Mn), mg/kg 54,4 138 109 943 484 998Molybdeeni (Mo), mg/kg
0,23 0,68 0,64 3,7 1,3 1,9
Natrium (Na), mg/kg 58,1 75,4 66,0 133 169 773Nikkeli (Ni), mg/kg 1,8 4,6 4,2 15,5 24,2 55,2Fosfori (P), mg/kg 334 684 238 654 544 1 320Lyijy (Pb), mg/kg 6,2 7,4 7,9 15,2 18,2 43,1Rubidium (Rb), mg/kg 9,7 18,7 11,6 42,8 80,6 150Rikki (S), mg/kg <50 85 119 527 224 352Antimoni (Sb), mg/kg 0,090 0,110 0,125 0,240 0,20 0,61Seleeni (Se), mg/kg 0,17 0,29 0,29 1,3 0,55 0,75Tina (Sn), mg/kg 0,50 0,69 0,68 1,3 2,3 4,6Strontium (Sr), mg/kg 3,4 3,7 4,4 14,0 30,8 41,9Torium (Th), mg/kg 4,2 13,6 6,9 11,5 11,2 23,4Titaani (Ti), mg/kg 278 556 614 1 460 1 765 2 930Tallium (Tl), mg/kg 0,04 0,07 0,06 0,33 0,43 0,70Uraani (U), mg/kg 0,66 1,0 0,91 2,4 3,6 9,3Vanadiini (V), mg/kg 9,5 18,8 20,8 45,6 81,6 177Sinkki (Zn), mg/kg 18,5 52,9 29,1 183 90,8 140pH 4,4 4,7 4,3 4,5 5,2 6,6
22
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 5. Alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja Espoon pohjamaasta taajamien ulkopuolelta otetuista näytteistä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6, moreeni 22, savi 12. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys-arvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 5. Chemical composition in mineral subsoil (0–25 cm) outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). Number of samples: sand (hiekka) 6, till (moreeni) 22, clay (savi) 12. The unit is mg/kg, except for carbon (C) %. Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.
HiekkaSand
MoreeniTill
SaviClay
Alkuaine tai ominaisuusElement or property
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
Hopea (Ag), mg/kg 0,05 0,10 0,04 0,11 0,12 0,26Alumiini (Al), mg/kg 4 750 10 600 8 090 27 800 34 100 48 400Arseeni (As), mg/kg 2,9 3,2 4,3 8,4 9,7 14,3Boori (B), mg/kg 2,8 4,1 3,5 5,4 7,5 13,8Barium (Ba), mg/kg 15,8 26,7 15,9 141 201 303Beryllium (Be), mg/kg
0,32 0,47 0,48 1,8 2,1 2,5
Vismutti (Bi), mg/kg 0,06 0,08 0,08 0,32 0,37 0,45Hiili (C), % 0,26 0,40 0,54 1,9 0,35 2,2Kalsium (Ca), mg/kg
902 2 020 1 150 3 740 4 860 7 720
Kadmium (Cd), mg/kg
0,06 0,07 0,06 0,21 0,10 0,26
Koboltti (Co), mg/kg
3,1 6,9 4,5 16,9 22,4 30,9
Kromi (Cr), mg/kg 8,3 29,5 12,4 64,5 78,1 113Kupari (Cu), mg/kg 4,2 10,6 4,2 23,3 32,0 75,8Rauta (Fe), mg/kg 5 910 13 600 8 720 37 200 47 950 72 300Elohopea (Hg), mg/kg
0,004 0,005 0,012 0,034 0,007 0,127
Kalium (K), mg/kg 501 740 486 5 690 7 210 12 800Magnesium (Mg), mg/kg
1 525 3 340 1 765 10 200 11 750 19 900
Mangaani (Mn), mg/kg
61,3 81,0 73,0 378 507 821
Molybdeeni (Mo), mg/kg
0,21 0,44 0,37 1,9 0,93 2,1
Natrium (Na), mg/kg
79,1 121 83,0 308 445 875
Nikkeli (Ni), mg/kg 5,4 15,3 7,6 30,8 36,7 61,6Fosfori (P), mg/kg 364 570 318 615 504 767Lyijy (Pb), mg/kg 3,1 5,9 4,8 12,6 15,3 24,6Rubidium (Rb), mg/kg
8,6 12,7 8,8 94,4 105 130
Rikki (S), mg/kg 59,6 167 68,0 359 <50 230Antimoni (Sb), mg/kg
0,04 0,06 0,06 0,13 0,20 0,37
Seleeni (Se), mg/kg 0,15 0,29 0,31 0,57 0,40 0,58Tina (Sn), mg/kg 0,34 0,62 0,54 2,2 2,4 2,8Strontium (Sr), mg/kg
4,7 6,6 4,9 26,5 33,9 50,3
Torium (Th), mg/kg 8,7 13,8 8,9 18,7 17,0 24,4Titaani (Ti), mg/kg 404 784 570 2 330 2 280 3 140Tallium (Tl), mg/kg 0,05 0,08 0,05 0,57 0,57 0,67Uraani (U), mg/kg 0,86 2,7 1,4 3,5 4,5 8,7Vanadiini (V), mg/kg 10,8 30,5 17,3 84,4 93,9 142Sinkki (Zn), mg/kg 18,5 41,8 18,6 100 100 157pH 4,9 5,2 4,7 4,9 5,9 6,5
23
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukossa 6 on verrattu metsistä ja peltomailta otettujen maaperänäytteiden alkuainepitoisuuksia. Peltomaiksi luokitellut näytteet on otettu pääosin peltojen vierestä tai kesantopelloilta. Alkuaineiden pitoisuuksien mediaaniarvoja on verrattu pääkau-punkiseudun kehyskuntien pelto- ja metsämaa-näytteiden mediaanipitoisuuksiin. Sekä Espoon että pääkaupunkiseudun kehyskuntien aineistossa useimpien alkuaineiden pitoisuuksien mediaani-arvot ovat suurempia pelloilta otetuissa näytteissä. Se selittyy suurimmaksi osaksi maalajin erolla: Es-poossa ja pääkaupunkiseudun ympäristössä pellot sijaitsevat pääosin hienojakoisilla savimailla, ja metsien maalaji on usein moreeni tai hiekka. Lan-noitteiden ja maanparannusaineiden vaikutus voi näkyä muun muassa peltojen suurempana fosfori- ja kalsiumpitoisuutena.
Taulukossa 7 on arvioitu alkuaineiden rikas-tumista maaperän pintaosaan. Orgaanisesta ai-neksesta peräisin olevaa hiiltä on enemmän pin-tamaassa. Pintamaassa on savi- ja moreenimailla enemmän rikkiä kuin pohjamaassa. Rikki lienee suurelta osin peräisin orgaanisesta aineksesta. Pintamaan orgaaninen hiili sitoo voimakkaas-ti muun muassa elohopeaa (kuva 7), lyijyä (kuva 8) ja kadmiumia. Pintamaan hiilipitoisuudella on tilastollisesti erittäin merkitsevä positiivinen kor-relaatio myös hopea-, molybdeeni- ja antimonipi-toisuuksien kanssa. Näiden lisäksi seleenin, tinan ja sinkin pitoisuudet ovat usein suuremmat pinta-maassa kuin pohjamaassa. Alumiinin, raudan, be-rylliumin ja vanadiinin korrelaatio hiilen kanssa on merkittävä, mutta näiden alkuaineiden pitoi-suudet eivät yleensä ole merkittävästi suurempia
Taulukko 6. Espoon ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien metsien ja peltojen pintamaan alkuainepitoisuuksien mediaaniarvo-ja. Pääkapunkiseudun kehyskunnat: Tarvainen et al. 2006. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuu-det on lihavoitu.Table 6. Median values for forest soils and arable soils in Espoo and around the Helsinki Metropolitan Area (Pääkaupunkiseudun kehyskunnat, source: Tarvainen et al. 2006). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Espoo, pintamaa, metsä
Topsoil, forest
Pääkaupunkiseu-dun kehyskunnat, pintamaa, metsä
Around Helsinki Metropolitan Area,
Topsoil, forest
Espoo, pintamaa, pelto
Topsoil, arable land
Pääkaupunkiseu-dun kehyskunnat, pintamaa, pelto
Around Helsinki Metropolitan Area,Topsoil, arable land
AlkuaineElement
Mediaani Median mg/kg
MediaaniMedian
mg/kg
Mediaani Median mg/kg
MediaaniMedian mg/kg
Alumiini (Al) 7 605 10 700 28 050 24 700Arseeni (As) 3,6 2,6 8,6 6,7Kalsium (Ca) 666 867 4 515 3 695
Kadmium (Cd) 0,08 0,05 0,34 0,16
Koboltti (Co) 4,2 4,5 17,4 17,1
Kromi (Cr) 11,4 13,5 64,1 58,5
Kupari (Cu) 3,1 6,1 29,1 27,9
Rauta (Fe) 10 750 12 900 37 000 38 900
Kalium (K) 329 523 5 170 5 270
Magnesium (Mg) 1 475 2 170 9 755 8 950
Mangaani (Mn) 109 111 484 437
Molybdeeni (Mo) 0,64 0,40 1,4 1,1
Nikkeli (Ni) 4,3 7,3 28,1 26,7
Fosfori (P) 260 337 625 682
Lyijy (Pb) 7,4 7,0 23,1 20
Rikki (S) 115 130 60,9 239
Strontium (Sr) 4,2 5,4 31,9 27,9
Titaani (Ti) 599 629 1 915 1 710
Vanadiini (V) 19,1 22,3 88,0 77,9
Sinkki (Zn) 31,4 33,4 90,8 104NäytemääräNumber of samples
32 215 8 80
24
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
pintamaassa kuin pohjamaassa. Pintamaan ko-honneet pitoisuudet kuvastavat osittain ilmasta tu-levaa hajakuormitusta. Savinäytteet on usein otet-
tu läheltä nykyisiä tai entisiä peltoja, joten niiden pitoisuuksiin voivat vaikuttaa myös lannoitteet ja maanparannusaineet.
Taulukko 7. Alkuaineiden rikastuminen (pintamaan pitoisuus jaettuna pohjamaan pitoisuudella) Espoon maaperässä taajama-alueiden ulkopuolella (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Jos lukuarvo on yli 1 (lihavoitu), pintamaassa on suurempi pitoisuus kuin pohjamaassa. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl. Table 7. Enrichment factors (topsoil concentration divided by subsoil concentration) in soils outside urban areas in Espoo (<2 mm size fraction, AR extraction). An element is enriched in topsoils if the factor is greater than 1 (bold). Commas are used instead of decimal points.
HiekkaSand
MoreeniTill
SaviClay
Alkuaine taiominaisuusElement or property
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
Hopea (Ag) 0,7 3,0 1,6 5,5 1,3 5,3Alumiini (Al) 0,8 1,3 1,0 2,5 0,9 1,4Arseeni (As) 0,8 1,4 0,8 2,3 0,9 1,4Boori (B) 0,9 1,2 0,8 1,2 0,9 1,9Barium (Ba) 0,8 1,0 1,1 2,5 0,7 1,4Beryllium (Be) 0,8 1,5 0,9 4,4 1,0 1,5Vismutti (Bi) 1,3 1,8 1,2 2,7 0,9 1,8Hiili (C) 2,7 6,4 3,1 4,5 6,1 8,9Kalsium (Ca) 0,5 1,1 0,7 1,0 0,7 1,7Kadmium (Cd) 1,2 2,3 1,4 9,0 1,6 4,4Koboltti (Co) 0,6 1,2 1,0 6,3 0,9 1,1Kromi (Cr) 0,6 0,8 0,9 2,0 0,9 1,5Kupari (Cu) 0,4 1,4 0,6 2,6 0,7 1,6Rauta (Fe) 0,8 1,0 1,3 3,3 0,9 1,4Elohopea (Hg) 4,0 6,5 2,5 5,9 5,2 17,9Kalium (K) 0,5 0,7 0,6 1,5 0,7 1,5Magnesium (Mg) 0,5 0,8 0,7 1,6 0,7 1,2Mangaani (Mn) 1,0 2,1 1,4 6,1 0,9 1,9Molybdeeni (Mo) 1,6 3,6 1,8 6,0 1,3 2,5Natrium (Na) 0,7 1,0 0,7 1,0 0,6 1,2Nikkeli (Ni) 0,3 0,8 0,6 1,6 0,7 1,2Fosfori (P) 1,0 1,7 0,9 2,0 1,2 2,8Lyijy (Pb) 2,1 3,7 1,6 4,1 1,3 2,3Rubidium (Rb) 1,2 2,2 1,3 3,1 0,9 2,0Rikki (S) 0,7 1,5 1,9 5,3 5,0 9,1Antimoni (Sb) 2,4 4,0 2,0 4,0 1,3 2,7Seleeni (Se) 1,3 2,6 1,1 2,3 1,2 1,9Tina (Sn) 1,4 1,9 1,3 2,6 1,0 1,7Strontium (Sr) 0,7 0,9 0,9 1,5 0,8 1,4Torium (Th) 0,6 1,4 0,6 1,6 0,7 1,2Titaani (Ti) 0,9 2,4 1,0 4,7 0,9 2,2Tallium (Tl) 0,7 0,9 1,1 1,8 0,8 1,2Uraani (U) 0,7 1,7 0,7 1,9 1,0 1,7Vanadiini (V) 0,8 1,1 1,2 2,7 0,9 2,5Sinkki (Zn) 1,2 1,7 1,3 2,8 1,0 1,2pH 0,9 1,0 0,9 1,0 0,9 1,0
25
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 8. Lyijypitoisuus maalajeittain pintamaassa (sininen) ja pohjamaassa (vihreä) taajamien ulkopuolella Espoossa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl.Fig. 8. Distribution of lead in different soil types in topsoils (blue) and subsoil (green). Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay (<2 mm grain size, AR extraction).
Kuva 7. Hajontadiagrammi elohopeapitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus) ja hiilen määrästä taajamien ulkopuolella Espoossa. Näytemäärä on 40.Fig. 7. Scatter diagram of C (x-axis) and Hg (y-axis) outside urban areas in Espoo. The number of samples is 40. Hiekka = sand; moreeni = till; savi = clay.
26
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
maaperänäytteistä tehtyjen alkuainemääritysten tilastolliset tunnusluvut on esitetty taulukossa 8. Mediaanipitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa molemmilta syvyysväleiltä otetuissa näytteissä. Verrattuna Espoon taajamien ulkopuolelta otet-tujen moreenin pintamaanäytteiden pitoisuuksiin
5.3.3 Alkuaineiden pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä
Espoon taajama-alueilta otettiin näytteitä 30 koh-teesta. Näytteet otettiin pintamaasta sekä 0–25 cm:n että 0–2 cm:n syvyydeltä. Taajamakohteiden
Taulukko 8. Espoon taajama-alueilta pintamaasta 0–25 cm:n ja 0–2 cm:n syvyydeltä otettujen näytteiden alkuainepitoisuuksien tilastollisia tunnuslukuja (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärä kummassakin aineistossa on 30. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 8. Chemical composition of urban soil in samples from depths of 0–25 cm and 0–2 cm (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 30. Values exceeding the threshold values are indicated in bold.
Taajamat, näytesyvyys 0–25 cm
Urban areas,sample depth
0–25 cm
Taajamat,näytesyvyys 0–2 cm
Urban areas, sample depth
0–2 cmAlkuaine tai ominaisuusElement or property
YksikköUnit
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
MediaaniMedian
MaksimiMaximum
Hopea (Ag) mg/kg 0,06 1,2 0,07 1,3
Alumiini (Al) mg/kg 6 915 22 000 7 135 20 900
Arseeni (As) mg/kg 5,1 12,7 4,7 14,1
Boori (B) mg/kg 4,7 8,7 4,1 10,0
Barium (Ba) mg/kg 37,1 128 44,4 137
Beryllium (Be) mg/kg 0,53 1,7 0,55 1,5
Vismutti (Bi) mg/kg 0,17 1,8 0,16 0,62
Hiili (C) % 3,1 10,3 4,8 10,4
Kalsium (Ca) mg/kg 3 030 12 300 3 390 6 960
Kadmium (Cd) mg/kg 0,13 0,61 0,12 0,33
Koboltti (Co) mg/kg 5,3 13,9 5,7 14,9
Kromi (Cr) mg/kg 17,0 53,3 19,4 51,9
Kupari (Cu) mg/kg 14,7 30,1 15,0 32,4
Rauta (Fe) mg/kg 11 300 34 300 12 850 31 500
Elohopea (Hg) mg/kg 0,021 0,107 0,015 0,149
Kalium (K) mg/kg 1 595 4 880 1 785 6 640
Magnesium (Mg) mg/kg 2 835 7 970 3 070 8 270
Mangaani (Mn) mg/kg 159 582 153 521
Molybdeeni (Mo) mg/kg 0,78 2,2 0,66 3,9
Natrium (Na) mg/kg 138 488 122 383
Nikkeli (Ni) mg/kg 12,3 22,5 10,8 23,6
Fosfori (P) mg/kg 429 1 090 490 1 250
Lyijy (Pb) mg/kg 10,4 26,2 8,7 28,4
Rubidium (Rb) mg/kg 26,1 89,3 28,1 93,6
Rikki (S) mg/kg 212 569 272 1 200
Antimoni (Sb) mg/kg 0,19 0,50 0,19 0,51
Seleeni (Se) mg/kg 0,32 1,6 0,32 1,1
Tina (Sn) mg/kg 1,2 4,3 1,1 3,6
Strontium (Sr) mg/kg 11,7 26,7 12,5 30,5
Torium (Th) mg/kg 5,8 34,3 5,1 29,0
Titaani (Ti) mg/kg 660 1 410 640 1 430
Tallium (Tl) mg/kg 0,17 0,40 0,17 0,40
Uraani (U) mg/kg 2,8 8,0 2,6 16,0
Vanadiini (V) mg/kg 20,9 67,1 23,0 67,1
Sinkki (Zn) mg/kg 46,4 128 49,3 108
pH 5,4 6,9 5,2 6,9
27
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
taajamien pintamaassa on keskimäärin enemmän hiiltä, kalsiumia, kadmiumia, kuparia, kaliumia, magnesiumia, mangaania, nikkeliä, fosforia, lyi-jyä, rubidiumia, rikkiä, strontiumia, uraania ja sinkkiä.
Taajamien näytepisteet on ryhmitelty maan-käytön mukaan neljään luokkaan: puistoihin, leikkikenttiin, päiväkoteihin ja kouluihin sekä asuinalueisiin. Kuvassa 9 on esitetty maaperän lyijy- pitoisuus maankäytön mukaisesti ryhmiteltynä sekä 0–25 cm:n näytteissä että 0–2 cm:n näytteis-sä. Tulosten perusteella puistoissa ja myös leik-kikentillä ylimmän pintamaan lyijypitoisuus on suurempi kuin muiden taajamanäytteiden lyijy-pitoisuus. Kuvasta 10 nähdään, että ylimmän maa-kerroksen (0–2 cm) hiilipitoisuus eli orgaanisen aineksen määrä on suurin puistojen ja leikkikent-tien näytteissä. Suuri orgaanisen aineksen määrä selittää lyijypitoisuuden eroja. Aivan pinnasta ke-rätyt 0–2 cm:n näytteet ovat herkempiä näytepis-teen orgaanisen aineksen määrän eroille kuin suu-remmalta syvyysväliltä otetut 0–25 cm:n näytteet.
Näytemäärät maankäyttömuotoryhmissä olivat niin pieniä, että maankäytön vaikutusta taajamien pintamaan alkuainepitoisuuksiin ei ole voitu testa-ta tilastollisesti.
Espoo kuuluu laajaan Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Hatakka et al. 2010a, Jarva et al. 2010 ja http://www.geo.fi/tapir), ja maaperän arseenipitoi- suudet ovat Espoon taajamissa suuremmat kuin Suomen maaperässä keskimäärin. Arseenin me-diaanipitoisuus taajamakohteiden 0–2 cm:n näyt-teissä oli 4,69 mg/kg ja 0–25 cm:n näytteissä 5,14 mg/kg. Espoosta taajamien ulkopuolelta otettujen moreenimaanäytteiden keskimääräinen arseenipi-toisuus oli noin 4 mg/kg, mutta savimailla pitoi-suudet olivat yleisesti noin 8 mg/kg (kuva 11).
Tarvainen (2010c) on verrannut Espoon taaja-mien maaperän 0–25 cm:n syvyydeltä otettujen näytteiden taustapitoisuuksia Espoon luonnon-maiden pintamaan taustapitoisuuksiin. Espoon taajamien pintamaan metallipitoisuudet ovat sa-maa suuruusluokkaa kuin Espoon luonnonmaiden moreenimaiden metallipitoisuudet. Esimerkiksi
Kuva 9. Lyijypitoisuus maankäyttömuodon mukaan 0–25 cm:n kerroksessa (sininen) ja 0–2 cm:n kerroksessa (vihreä) Espoon taajamissa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: puistot 6 kpl, leikkikentät 6 kpl, päiväkodit/koulut 10 kpl ja asuin-alueet 8 kpl.Fig. 9. Distribution of lead in different land use classes in the 0–25 cm topsoil layer (blue) and 0–2 cm topsoil layer (green). Puisto = park (N = 6); leikkikenttä = playground (N = 6); pvk/koulu = day-care centre or school (N = 10); asuinalue = residential area (N = 8). Commas are used instead of decimal points.
28
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Kuva 10. Maaperän hiilipitoisuus maankäyttömuodon mukaan 0–25 cm:n syvyydeltä (sininen) ja 0–2 cm:n syvyydeltä otetuissa näyteissä (vihreä) Espoon taajamissa. Näytemäärät: puistot 6 kpl, leikkikentät 6 kpl, päiväkodit/koulut 10 kpl ja asuinalueet 8 kpl.Fig. 10. Distribution of carbon in different land use classes in the 0–25 cm topsoil layer (blue) and 0–2 cm topsoil layer (green). Puisto = park; leikkikenttä = playground; pvk/koulu = day-care centre or school; asuinalue = residential area. Commas are used instead of decimal points.
Kuva 11. Arseenipitoisuudet pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 5 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 11. Distribution of arsenic in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = threshold value 5 mg/kg (Decree 214/2007).
29
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 13. Vanadiinipitoisuus pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 100 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 13. Distribution of vanadium in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = Threshold value 100 mg/kg (Decree 214/2007).
Kuva 12. Kobolttipitoisuus pintamaan 0–25 cm:n syvyydeltä otetuissa hiekka-, moreeni- ja savinäytteissä taajamien ulkopuo-lella sekä taajama-alueiden maaperässä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 20 mg/kg. Näytemäärät: hiekka 6 kpl, moreeni 22 kpl, savi 12 kpl, taajamat 30 kpl.Fig. 12. Distribution of cobalt in different soil types in topsoil (0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction) in Espoo. Hiekka = sand (N = 6); moreeni = till (N = 22); savi = clay (N = 12); taajama = urban soils (N = 30). Line = Threshold value 20 mg/kg (Decree 214/2007).
30
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
kuvassa 12 on koboltin ja kuvassa 13 vanadiinin taustapitoisuudet luonnonmaissa ja taajamissa.
Espoon taajama-alueiden 0–25 cm:n syvyydel-tä otetuista näytteistä kaavalla [1] laskettu suurin suositeltu taustapitoisuusarvo on arseenille 10 mg/kg. Se on suurempi kuin asetuksen kynnys-arvo. Muiden PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) mainittujen alkuaineiden laskennalliset suurim-mat suositellut taustapitoisuudet eivät ylittäneet Espoon taajama-alueiden näytteissä kynnysarvoja (taulukko 9), vaikka yksittäisissä näytteissä oli
Taulukko 9. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) Espoon taajamien pintamaanäytteille (0–25 cm) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 9. Upper recommended limit of baseline variation (SSTP) in urban topsoils (0–25 cm) in Espoo and guideline values given in the Decree (214/2007). Commas are used instead of decimal points. Values exceeding the threshold value are indicated in bold.
Alkuaine taiominaisuusElement or property
YksikköUnit
Taajama-alueetSSTP
Urban areasUpper recommended limit of
baseline variation
KynnysarvoThreshold value
Arseeni (As) mg/kg 10 5Barium (Ba) mg/kg 87Beryllium (Be) mg/kg 1,3Boori (B) mg/kg 8,9Hopea (Ag) mg/kg 0,32Kadmium (Cd) mg/kg 0,31 1Koboltti (Co) mg/kg 10 20Kromi (Cr) mg/kg 45 100Kupari (Cu) mg/kg 30 100Lyijy (Pb) mg/kg 26 60Molybdeeni (Mo) mg/kg 2,2Nikkeli (Ni) mg/kg 22 50Seleeni (Se) mg/kg 0,82Sinkki (Zn) mg/kg 114 200Tallium (Tl) mg/kg 0,4Tina (Sn) mg/kg 4Vanadiini (V) mg/kg 50 100NäytemääräNumber of samples
30
joitakin kynnysarvon ylityksiä. Taulukossa 9 on esitetty suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot myös bariumille, berylliumille, boorille, hopealle, molybdeenille, seleenille, talliumille ja tinalle, joil-le ei ole annettu kynnysarvoa PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007). Nämä alkuaineet tulivat esille valtakunnallisen maaperän taustapitoisuusrekis-terin suunnitteluvaiheessa sellaisina alkuaineina, joiden taustapitoisuuksista olisi tarvetta kerätä tie-toa. Ko. alkuaineet on sisällytetty taustapitoisuus-rekisteriin.
5.3.4 PCB- ja PAH-pitoisuudet Espoon taajamien maaperässä
PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) esitetyt kyn-nys- ja ohjearvot PCB-yhdisteille on laskettu seit-semän PCB-kongeneerin (PCB 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) summapitoisuudelle. Näitä seit-semää kongeneeria kutsutaan ns. indikaattorikon-geneereiksi (ΣPCB7) (Reinikainen 2007). Summa-pitoisuuden laskennassa alle analyysimenetelmän
määritysrajan olevat pitoisuudet on korvattu ar-volla, joka on puolet määritysrajasta.
PAH-yhdisteisiin kuuluu satoja, ominaisuuk-siltaan vaihtelevia yhdisteitä. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) esitetyt kynnys- ja ohjearvot PAH-yhdisteiden summapitoisuudelle sisältävät seuraavat yhdisteet: antraseeni, asenafteeni, ase-naftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyree-ni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni,
31
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-c,d)pyreeni, kryseeni, naftaleeni ja pyreeni. Tässä tutkimuksessa PAH-yhdisteiden summapitoisuus on määritysrajan ylittävien yksittäisten yhdistei-den summa.
PCB- ja PAH-määritykset tehtiin kaikista taa-jamien 0–25 cm:n pintamaanäytteistä ja yhdestä luonnontilaisesta 0–25 cm:n moreenimaanäyt-teestä. Luonnontilainen metsämaanäyte oli otettu Järvenperän eteläpuolelta. Luonnontilaisen näyt-teen PAH- ja PCB-pitoisuudet olivat alle käytetty-jen analyysimenetelmien määritysrajojen.
Lähes kaikkien taajamien pintamaanäytteiden PCB-pitoisuudet olivat alle käytetyn analyysime-netelmän määritysrajan, joka oli 2 µg/kg yksit-täisille kongeneereille. Iivisniemen asuinalueelta otetun pintamaanäytteen PCB-yhdisteiden sum-mapitoisuus (ΣPCB7) oli 24 µg/kg, joka on kuiten-kin alempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 100 µg/kg.
Myös PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat taaja-makohteiden maaperänäytteissä pieniä. Sekä yk-sittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet että PAH-yhdisteiden summapitoisuus olivat alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan lähes kaikissa näytteissä. Tähtiniityn koulun pihalta otetussa näytteessä oli fluoranteenia 120 µg/kg (muissa näytteissä alle määritysrajan 100 µg/kg). Fluo-ranteenin kynnysarvo PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) on kuitenkin lähes kymmenkertainen (1 000 µg/kg). Järvenperän Ryytimaan puiston multamaasta otetussa näytteessä oli muutamien PAH-yhdisteiden pitoisuus yli analyysimenetel-män määritysrajan. Fluoranteenia oli 290 µg/kg, pyreeniä 250 µg/kg, bentso(a)antraseenia 110 µg/kg, kryseeniä 130 µg/kg ja bentso(b)fluorantee-nia 120 µg/kg. Pitoisuudet olivat pienemmät kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PAH-summapitoisuus oli ko. näytteessä 900 µg/kg. Sekin on pienempi kuin kynnysarvo 15 000 µg/kg.
6 HELSINGIN MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET
6.1 Johdanto
Maaperän alkuainepitoisuuksien paikallista ja alu-eellista tietoa tarvitaan, kun arvioidaan maaperän pilaantuneisuutta ja puhdistustarvetta. Helsingin taustapitoisuustutkimuksessa tavoitteena oli sel-vittää haitallisten alkuaineiden ja tavallisimpien orgaanisten yhdisteryhmien pitoisuudet kattavas-ti Helsingin alueen pilaantumattoman maaperän pintakerroksissa. Tavoitteena oli saada kokonais-kuva haitta-aineiden pitoisuuksista maaperän ylimmissä kerroksissa luonnonmaassa, puistoissa ja kerrostalojen pihoilla. Näiden kolmen näyte-ryhmän tulokset käsiteltiin erillisinä. Tulokset antavat viitteitä siitä, voivatko maaperän haitta- aineet aiheuttaa terveysriskiä esimerkiksi puistois-sa tai pihoilla leikkiville lapsille.
Helsingin kaupungin taustapitoisuuskartoi-tuksen tutkimusalue kattaa koko Helsingin maa-alueen, ja se on kooltaan noin 214 km2. Luonnon-maiden näytteenottopisteet sijoitettiin alueelle mahdollisimman tasaisesti ja kattavasti. Saaris-tosta näytteitä otettiin vain suurimmista saarista ja enimmäkseen niistä, joihin on kiinteä yhteys mantereelta. Puistomaiden näytteenotto keskitet-
tiin kaupungin keskustaan ja kerrostalojen piha-näytteet otettiin kaupungin omistamilta tonteilta pääasiassa keskustan ulkopuolelta.
Näytteenotto aloitettiin vuonna 1996 ja vii-meiset näytteet otettiin vuonna 2009. Vuosina 1996–1999 otettiin ja analysoitiin ensimmäiset 113 puisto- ja luonnonmaanäytettä, joiden tulok-set julkaistiin vuonna 1999 (Salla 1999). Vuonna 2000 näytepisteverkkoa tihennettiin 128 pistee-seen, ja analysoitavien alkuaineiden ja yhdisteiden määrää kasvatettiin. Tulokset raportoitiin samana vuonna (Salla 2000). Näytteenottoa jatkettiin vuo-sina 2004–2009 niin, että lopulta näytepisteitä ja kokoomanäytealueita oli yhteensä 441, joista luon-nonmailta oli 232 pistettä, puistoista 19 pistettä ja kerrostalojen pihoilta 190 näytepistettä. Vuonna 2008 otettiin pihoilta vielä 140 yksittäisnäytettä edellisen vuoden kokoomanäytteiden suurimpien PCB-pitoisuuksien alueilta. Vuoteen 2008 men-nessä saadut tulokset raportoitiin vuonna 2009 (Salla 2009). Vuonna 2009 otettiin vielä näytteet liitosalueen 45 luonnonmaapisteestä. Nämä kaikki tulokset raportoidaan tässä julkaisussa.
32
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
6.2 Materiaalit ja menetelmät
Taulukko 10. Helsingin vuosien 1996–2009 maaperätutkimuksen näytteenottopaikkojen ja näytemateriaalin yleiskuvaus.Table 10. General description of soil sampling sites and sample media in Helsinki during 1996–2009.
Näytteenottopaikka ja näytetyyppi
Kuvaus ja näytemateriaali Näytepisteiden lukumäärä
Luonnonmaa A. Eloperäinen pintakerros B. Edellisen alapuolinen mineraalimaa 40 cm
Enimmäkseen metsämaita, myös soita ja niittyjä. Näytteet kangashumusta, turvetta ja multaa (A) sekä hiekkaa, moreenia, silttiä ja savea (B).
232
Puisto A. Eloperäinen pintakerros B. Edellisen alapuolinen mineraalimaa 40 cm
Rakennettuja puistoja kaupungin keskustassa. Näytteet enimmäkseen nurmikko- ja istutusmultaa (A) ja mullan alapuolista mineraalimaata (B).
19
Kerrostalon pihaKokoomanäytteitä Pintamaanäytteitä kerrostalokortteleista, näytteet
pääosin nurmikkomultaa, hiekkaa, myös luonnonmaata.50
Yksittäisnäytteitä Tarkentava PCB-näytteenotto. 140Näytepisteitä yhteensä 441
Sampling site and sample type Description and sample media Number of sitesNatural soil A. Biogenic top layer B. Minerogenic soil 40 cm
Mostly forest soil, some peat bogs and meadows. Samples from forest humus, peat or mineral soilrich in organic matter (A) and sand, till, silt or clay (B).
232
Park A. Biogenic top layer B. Minerogenic soil 40 cm
Man-made parks in urban areas. Samples from lawn and planting soil (A) and mineral soil (B).
19
Yards of block of flats Composite samples Single samples
Topsoil samples from yards of blocks of flats, samples mostly from lawn soil, sand from man-made ground and natural mineral soils.Detailed PCB study.
50
140
Total number of sampling sites 441
6.2.1 Näytteenottopaikat, näytetyypit ja näyte-määrät
Näytteitä otettiin luonnonmailta, puistoista ja ker-rostalon pihoilta ja tulokset käsiteltiin ja tilastoi-tiin näytepaikoittain erikseen. Näytepisteiden tyy-pit ja määrät on esitetty taulukossa 10.
Luonnonmaan humusnäytteissä on luontaisten pitoisuuksien lisäksi mahdollisten ilmalaskeumien aiheuttama pitoisuusvaikutus. Joskus myös jätteet ovat voineet vaikuttaa joihinkin pintamaan alkuai-nepitoisuuksin. Humusnäytteiden alapuolella mi-neraalimaassa pitoisuudet ovat usein luonnollista alkuperää.
Puistojen mullan ja sen alapuolisten kerrosten haitta-ainepitoisuuksiin vaikuttavat maakerrosten ikä ja materiaalin alkuperä. Mullan valmistukseen on voitu käyttää jätevedenpuhdistamon lietettä tai muita sellaisia aineksia, joissa voi olla luontaisia pitoisuuksia suurempia haitta-ainepitoisuuksia.
Kerrostalojen pihoilla voi olla täyttömaalla tai luonnonmaalla tasattuja nurmikoita ja luonnon-tilaisia maa-alueita. Lisäksi maaperässä voi olla rakentamisen tai saneeraustyön päästöjä, esim. 1970-luvulla rakennettujen elementtitalojen sau-mausmassojen PCB-yhdisteitä ja lyijyä voi olla maassa merkittäviä määriä.
6.2.2 Näytteenottopaikkojen valinta ja näytteenotto
Luonnonmaiden näytteenottopaikat valittiin vi-heralueilta ja muilta rakentamattomilta alueilta niin, että näytepisteverkko kattoi Helsingin alueen mahdollisimman tasaisesti. Näytepisteiden välit ovat 0,5–1,5 km. Näytepisteet on esitetty kartalla kuvassa 14. Näytteitä otettiin kaikkiaan 687 kpl ja taulukossa 11 on esitetty näytemäärät näytetyy-peittäin ja maalajeittain.
33
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 14. Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopaikat vuosina 1996–2009.Fig. 14. Soil sampling sites in Helsinki in 1996–2009.
Taulukko 11. Helsingin vuosien 1996–2009 maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytemäärät näytetyypeittäin ja maalajeittain.Table 11. Number of samples in the baselines studies in Helsinki during 1996–2009.
LuonnonmaatNatural soils
PuistotParks
PihatYards
HumusmaaHumus
205
Multamaa, pintaMineral soil rich in organic matter, top
20 19 140
Turve, pintaPeat, top
7
Hiekka ja soraSand and gravel
148 9
Moreeni Till
55
Savi ja silttiClay and silt
24 7
KokoomanäyteComposite sample
3 50
YhteensäTotal
459 38 190
Kaikki näytteet yhteensäTotal number of samples
687
34
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Näytteenottokuoppa kaivettiin lapiolla noin puoli metriä leveäksi ja suunnilleen yhtä syväksi (kuva 15). Näytteet otettiin maalajikohtaisina jatkuvina näytteinä. Eloperäisestä pintakerroksesta otettiin koko kerrosta edustava näyte, joka oli paksuudel-taan 2–20 cm, useimmiten 5–10 cm. Eloperäi-sen pintakerroksen alla olevasta mineraalimaasta otettiin näyte sen ylimmästä 40 cm:n kerroksesta. Joissakin näytepisteissä eloperäinen kerros oli niin paksu, että siitä otettiin vain 10 cm paksu pinta-näyte, ja sen alapuolisesta mineraalimaasta ei otet-tu näytettä. Näin tehtiin etenkin soiden turpeen ja lehtojen multakerroksen kohdalla.
Luonnonmaiden mineraalimaalajeissa hiekka näyttää yliedustetulta suhteessa sen yleisyyteen Helsingin maaperässä. Tämä johtuu siitä, että moreenin pintaosasta on hienoaines usein huuh-toutunut pois muinaisessa rantavyöhykkeessä, ja tuloksena moreenin pintaosaan on syntynyt ohut hiekkakerros.
Puistonäytteissä multakerroksen alapuolella oleva täyttökerros koostui useasta maalajista. Ker-rostalopihoilta otettiin vuonna 2007 vain kokoo-manäytteitä niin, että samaan näytteeseen sekoi-tettiin useista maalajeista koostuvia osanäytteitä.
Näytteet otettiin muovisella ottimella niin, että mukaan ei tullut lapion koskemaa tai näyteker-rokseen kuulumatonta maata. Maata otettiin 3–5
Kuva 15. Näytteenottokuoppa ja näytteenottovälineet Helsingin vuosien 1996–2009 maaperän taustapitoisuustutkimuksessa. Kuva: Antti Salla, Helsingin kaupungin ympäristökeskus.Fig. 15. Sampling pit and sampling equipment used in the geochemical baseline studies in Helsinki during 1996–2009. Photo: Antti Salla, Environment Centre.
litraa muoviseen sekoitusastiaan tai muoviselle se-koitusalustalle, jossa maa sekoitettiin ja siitä pois-tettiin kiviä ja juuria. Sekoitusastiasta otettiin noin puolen litran näytteet muovipussiin alkuaineana-lyysiä varten ja lasipurkkiin tai tarkoitukseen so-pivaan muovipussiin PCB- ja PAH-yhdisteiden analysointia varten. Näytteenoton yhteydessä näytteiden maalajit arvioitiin silmämääräisesti. Ennen seuraavaa näytteenottoa näytteenotin ja sekoitusastia tai -alusta puhdistettiin tai vaihdet-tiin. Näytteet toimitettiin Helsingin ympäristöla-boratorioon (nykyinen MetropoliLab) viimeistään kahden vuorokauden kuluttua näytteenotosta.
Puistojen näytteet otettiin samalla tavalla kuin luonnonmaanäytteet etupäässä keskustan puis-toista. Eloperäinen pintakerros oli keinotekoista nurmikko- tai istutusmultaa, ja sen alapuolinen mineraalimaakin lienee useimmiten täyttömaata tai tasattua luonnonmaata.
Kerrostalojen pihoilta otettiin näytteet kaupun-gin omistamilta tonteilta. Pihoilta otettiin vuon-na 2007 vain pintamaanäytteistä koostettuja ko-koomanäytteitä, joiden osanäytteet otettiin 0–10 cm:n syvyysväliltä. Kokoomanäytteitä otettiin 50 kappaletta niin, että yhteen näytteeseen otettujen osanäytteiden määrä oli 4–27 näytealueen koon mukaan. Muista näytetyypeistä poiketen pihojen kokoomanäytteisiin otettiin useita maalajeja. Yksi
35
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
kokoomanäyte edusti yhden tai usean kerrostalo-korttelin näytealuetta, joka oli pinta-alaltaan 3–15 hehtaaria. Vuonna 2008 otettiin yksittäisnäytteet 10 kerrostaloalueelta, joiden yhdistelmänäytteis-sä todettiin edellisenä vuonna PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) alempaa ohjearvoa suurempia PCB-yhdisteiden pitoisuuksia.
6.2.3 Analytiikka
Jokaisesta näytteestä analysoitiin tavallisimpien haitallisten alkuaineiden kuningasvesiuuttoon liu-kenevat pitoisuudet ja osasta pintahumusnäytteitä myös PCB-yhdisteet ja muita orgaanisia haitta-ai-neita alle 2 mm:n raekokolajitteesta. Analyysivali-koima vaihteli jonkin verran vuosien aikana niin, että ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin 13 alkuai-
neen, PCB- ja PAH-yhdisteiden, öljyhiilivetyjen sekä viidestä näytteestä dioksiinien ja furaanien pitoisuuksia. Tämän jälkeen analysoitavia alku-aineita oli 21 ja orgaanisista haitta-aineista vain PCB-yhdisteet, koska muita ei todettu merkittävi-nä pitoisuuksina. PAH-yhdisteitä analysoitiin kui-tenkin vielä kerrostalojen pihanäytteistä.
Vuodesta 2000 alkaen tehtiin joistakin harvoin analysoiduista alkuaineista myös epätarkempia se-mikvantitatiivisia määrityksiä. Vuosien 2005–2007 aikana tehtiin normaali kvantitatiivinen analyysi 21 alkuaineesta ja semikvantitatiivinen analyysi 64 alkuaineesta. Semikvantitatiivisten analyysien tuloksia ei käsitellä tässä raportissa. Analyysit teh-tiin Helsingin kaupungin ympäristölaboratoriossa (vuodesta 2008 lähtien MetropoliLab Oy).
6.3 Helsingin maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset ja pohdinta
6.3.1 Tulosten käsittely
Pitoisuuksista laskettiin maalaji- tai näytetyyp-pikohtaiset mediaanit. Pistemäiset ja pienialaiset poikkeuksellisen suuret pitoisuudet, jotka olivat selvästi ei-luontaisia, poistettiin tilastoista. Ne eivät kuulu määritelmän mukaiseen taustapitoi-suuteen, vaikka ne ovatkin kaupunkiympäristölle tyypillisiä. Tällaisia olivat esimerkiksi entisen am-pumaradan vaikutusalueelta todettu suuri lyijypi-toisuus ja turpeen pintaosassa havaittu suuri sink-kipitoisuus, jonka alkuperä jäi tuntemattomaksi. Kaikkia, etenkään pieniä poikkeamia, ei voitu kui-tenkaan tunnistaa. Tämän vuoksi mukana saattaa olla pitoisuuksia, jotka ovat peräisin esimerkiksi niin pienistä metallikappaleista, että niitä ei ole näytteenotossa voitu havaita.
öljyhiilivetyjen, PAH-yhdisteiden sekä diok-siinien ja furaanien pitoisuudet eivät missään näytteessä yltäneet lähelle PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoja. öljyhiilivetyjen sekä dioksiinien ja furaanien analysoiminen lopetettiin vuoden 1999 tutkimuksen jälkeen. PAH-yhdis-teitä tutkittiin vielä kerrostalojen pihanäytteistä, mutta kaikki pitoisuudet olivat pieniä. Edellä mai-nitut yhdisteet on jätetty pois tässä esitetyistä tut-kimustuloksista. Useissa tapauksissa analyysitulos oli pienempi kuin käytetyn analyysimenetelmän määritysraja, jolloin pitoisuus on jossain nollan ja määritysrajan välissä.
Tässä raportissa esitetään vain niiden aineiden analyysitulokset, joille on PIMA-asetuksessa (VNa
214/2007) annettu kynnys- ja ohjearvot. Muiden aineiden kvantitatiiviset ja semikvantitatiiviset tulokset ovat saatavissa Helsingin kaupungin ym-päristökeskuksesta. Taulukoissa 12–15 on esitetty analyysitulosten tunnuslukuja. Tuloksia on ver-rattu kunkin haitta-aineen PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoon.
Pitoisuuksia ei ole esitetty kartoilla, koska suuret pitoisuudet eivät muodosta yhtenäisiä alueita vaan näyttäytyvät hajanaisina ja toisistaan riippumatto-mina. Näyteverkko on niin tiheä, että näytteiden otto eri paikoista olisi todennäköisesti tuottanut erilaisia yksittäisiä pitoisuuksia mutta suunnilleen samat tilastolliset tunnusluvut koko kaupungin alueelta.
6.3.2 Luonnonmaiden maaperän tausta- pitoisuudet Helsingissä
Eloperäisen pintakerroksen suurimmat PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annettujen kyn-nysarvojen ylitysprosentit olivat lyijyllä, PCB-yhdisteillä, antimonilla, arseenilla ja elohopealla (taulukko 12). Hiekoissa ja sorissa vain arseenin pitoisuudet ylittivät kynnysarvon (taulukko 13). Savissa ja silteissä arseenin kynnysarvon ylitys-prosentti oli suuri, ja saville tyypillisesti myös va-nadiinin pitoisuudet ylittivät paikoin kynnysar-vot (Tarvainen et al. 2006; kuva 13; taulukko 13). Moreeneissa merkittävin haitta-aine oli arseeni (taulukko 13).
36
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 12. Eloperäisen pintakerroksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingin luonnonmaissa vuosina 1996–2009 sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Alle 2 mm:n raekoko, kuningasvesiuutto.Table 12. Threshold values (Decree 214/2007), median values in biogenic topsoil in natural soils of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold values. <2 mm grain size fraction, aqua regia extraction. Commas are used instead of decimal points.
Helsinki, luonnonmaa, eloperäinen pintakerrosHelsinki, natural soils, biogenic topsoil
AlkuaineElement
KynnysarvoThreshold value
mg/kg
MediaaniMedian
mg/kg
NäytemääräNumber ofsamples
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding the threshold value
%Arseeni (As) 5 3 232 16Kadmium (Cd) 1 0,3 232 1Koboltti (Co) 20 2 232 1Kromi (Cr) 100 11 232 0Kupari (Cu) 100 15 232 0Elohopea (Hg) 0,5 0,20 231 6Nikkeli (Ni) 50 8 232 0Lyijy (Pb) 60 57 229 38Antimoni (Sb) 2 1 207 22Vanadiini (V) 100 20 232 0Sinkki (Zn) 200 48 230 1Polyklooratut bifenylit(PCB)
0,1 0,1 127 31
37
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taul
ukko
13.
Min
eraa
limaa
n al
kuai
nepi
toisu
uksie
n m
edia
ania
rvot
Hel
singi
n lu
onno
nmai
ssa
vuos
ina
1996
–200
9 m
aala
jeitt
ain
ryhm
itelty
nä (<
2 m
m:n
raes
uuru
us, A
R-uu
tto) s
ekä
PIM
A-as
etuk
sen
(VN
a 21
4/20
07) k
ynny
sarv
ojen
ylit
tävi
en n
äytte
iden
pro
sent
uaal
iset m
äärä
t. Ta
ble
13. Th
e th
resh
old
valu
es (D
ecre
e 21
4/20
07),
med
ian
valu
es in
min
erog
enic
tops
oil i
n na
tura
l soi
ls of
Hels
inki
dur
ing
1996
–200
9, n
umbe
r of s
ampl
es a
nd p
erce
nt o
f sam
ples
exc
eedi
ng th
e th
resh
old
valu
e. <2
mm
gra
in si
ze fr
actio
n, a
qua
regi
a ex
tract
ion.
Com
mas
are
use
d in
stead
of d
ecim
al p
oint
s.
Hel
sink
i, lu
onn
onm
aat
Hel
sink
i, na
tura
l soi
lsH
iekk
a ja
so
raS
and
and
gra
vel
Mo
reen
iTi
llS
avi j
a si
ltti
Cla
y an
d s
ilt
Alk
uain
eE
lem
ent
Kyn
nysa
rvo
Thre
shol
d v
alue
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-m
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
ceed
ing
thre
shol
d
valu
e
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-m
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
ceed
ing
th
resh
old
va
lue
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-m
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
ceed
ing
th
resh
old
va
lue
mg
/kg
mg
/kg
%m
g/k
g%
mg
/kg
%A
rsee
ni (A
s)5
314
816
455
275
2446
Kad
miu
m (C
d)
10,
114
81
0,1
550
0,2
240
Ko
bo
ltti
(Co
)20
214
81
255
011
244
Kro
mi (
Cr)
100
1214
80
1955
056
240
Kup
ari (
Cu)
100
614
80
755
022
240
Elo
hop
ea (H
g)
0,5
0,05
148
20,
0555
00,
0524
0N
ikke
li (N
i)50
414
81
655
025
240
Lyijy
(Pb
)60
614
83
755
013
240
Ant
imo
ni (S
b)
21
131
11
532
121
0Va
nad
iini (
V)
100
1714
80
2555
061
248
Sin
kki (
Zn)
200
1914
80
2655
091
240
Po
lykl
oo
ratu
t b
ifeny
lit (P
CB
)0,
10,
04
0-
0-
-0
-
38
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 14. Eloperäisen pintakerroksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingin puistoissa vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Table 14. The threshold values (Decree 214/2007), median values in biogenic topsoil in parks of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. <2 mm grain size fraction, aqua regia extraction. Commas are used instead of decimal points.
Helsinki, puistot, eloperäinen pintakerros
Helsinki, parks, biogenic topsoil
Alkuaine
Element
Kynnysarvo
Threshold value
mg/kg
Mediaani
Median
mg/kg
Näytemäärä
Number of samples
Kynnysarvon ylityksiä
Samples exceeding threshold value
%Arseeni (As) 5 4,7 19 42Kadmium (Cd) 1 0,3 19 0Koboltti (Co) 20 4,5 19 0Kromi (Cr) 100 33 19 0Kupari (Cu) 100 44 19 0Elohopea (Hg) 0,5 0,29 19 21Nikkeli (Ni) 50 14 19 0Lyijy (Pb) 60 51 19 32Antimoni (Sb) 2 0,5 8 0Vanadiini (V) 100 35 19 0Sinkki (Zn) 200 82 19 5Polyklooratut bifenylit(PCB) 0,1 0,01 19 5
6.3.3 Puistojen maaperän taustapitoisuudet Helsingissä
Puistojen eloperäisessä pintakerroksessa arsee-nin, lyijyn, elohopean, sinkin ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet vähintään 5 %:ssa näytteistä ylittivät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot (taulukko 14). Pintakerroksen alapuolisessa hie-kassa tai sorassa kynnysarvot ylittyivät arseeni-, lyijy- ja elohopeapitoisuuksissa (taulukko 15).
Savi- ja silttinäytteissä sekä nikkelin että lyijyn pi-toisuudet ylittivät kynnysarvot yhdessä tapaukses-sa, mutta prosentuaalisesti tieto ei ole luotettava, koska näytteitä oli vain kolme (taulukko 15). Puis-tojen näytteissä oli mukana eri maalajeja, ja näitä näytteitä oli vain neljä. Arseenin, lyijyn ja elohope-an pitoisuudet ylittivät kynnysarvon vain yksittäi-sissä näytepisteissä, joten prosentuaalisesti tieto ei ole luotettava (taulukko 15).
39
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taul
ukko
15.
Min
eraa
limaa
n al
kuai
nepi
toisu
uksie
n m
edia
ania
rvot
Hel
singi
n pu
istoi
ssa
vuos
ina
1996
–200
9 (<
2 m
m:n
rae
suur
uus,
AR-
uutto
) se
kä P
IMA-
aset
ukse
n (V
Na
214/
2007
) ky
nnys
arvo
jen
ylitt
ävie
n nä
ytte
iden
pro
sent
uaal
iset m
äärä
t. Ta
ble 1
5. Th
e thr
esho
ld v
alue
s (D
ecre
e 214
/200
7), m
edia
n va
lues
in m
iner
ogen
ic to
psoi
l in
park
s of H
elsin
ki d
urin
g 199
6–20
09, n
umbe
r of s
ampl
es a
nd p
erce
nt o
f sam
ples
exce
edin
g the
thre
shol
d va
lue.
<2 m
m g
rain
size
frac
tion,
aqu
a re
gia
extra
ctio
n. C
omm
as a
re u
sed
inste
ad o
f dec
imal
poi
nts.
Hel
sink
i, p
uist
ot
Hel
sink
i, P
arks
Hie
kka
ja s
ora
San
d a
nd g
rave
lS
avi j
a si
ltti
Cla
y an
d s
iltK
oko
om
anäy
ttee
tC
omp
osite
sam
ple
s
Alk
uain
eE
lem
ent
Kyn
nysa
rvo
Thre
shol
d v
alue
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-M
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
cee-
edin
g th
resh
old
va
lue
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-m
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
ceee
din
g th
resh
old
val
ue
Med
iaan
iM
edia
nN
äyte
-m
äärä
Num
ber
of
sam
ple
s
Kyn
nys-
arvo
nyl
ityk
siä
Sam
ple
s ex
cee-
edin
g th
resh
old
va
lue
mg
/kg
mg
/kg
%m
g/k
g%
mg
/kg
%A
rsee
ni (A
s)5
3,3
1217
3,3
30
4,6
425
Kad
miu
m (C
d)
10,
112
00,
13
00,
24
0K
ob
olt
ti (C
o)
203,
012
04,
13
06,
54
0K
rom
i (C
r)10
018
120
163
038
40
Kup
ari (
Cu)
100
1712
018
30
354
0E
loho
pea
(Hg
)0,
50,
1512
80,
253
00,
244
25N
ikke
li (N
i)50
712
012
333
174
0Ly
ijy (P
b)
6021
1217
343
3339
425
Ant
imo
ni (S
b)
20,
55
0-
0-
0,5
30
Vana
diin
i (V
)10
020
120
213
038
40
Sin
kki (
Zn)
200
5112
052
30
112
40
Po
lykl
oo
ratu
t b
ifeny
lit (P
CB
)0,
10,
015
00,
012
00,
021
0
40
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
6.3.4 Kerrostalojen pihojen maaperän tausta-pitoisuudet Helsingissä
Kerrostalojen pihojen maaperän pintakerroksista otettiin 50 kokoomanäytettä vuonna 2007 ja 140 PCB-yhdisteiden pitoisuuksia tarkentavaa yksit-täisnäytettä vuonna 2008. Pääosa pihojen PCB-yhdisteistä lienee lähtöisin rakennusten saumaus-massoista. Kokoomanäytteissä PCB-yhdisteiden ja
Taulukko 16. Kerrostalojen pihojen maaperän kokoomanäytteiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingissä vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Table 16. The threshold values (Decree 214/2007), median values (<2 mm size fraction, AR extraction) in composite samples taken from yards of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. Commas are used instead of decimal points.
Helsinki, kerrostalojen pihat, kokoomanäytteet
Helsinki, yards of blocks of flats,composite samples
Alkuaine
Element
Kynnysarvo
Threshold value
mg/kg
Mediaani
Median
mg/kg
Näytemäärä
Number of samples
Kynnysarvon ylityksiä
Samples exceeding threshold value
%Arseeni (As) 5 3,3 50 12Kadmium (Cd) 1 0,2 50 0Koboltti (Co) 20 4,1 50 0Kromi (Cr) 100 21 50 0Kupari (Cu) 100 24 50 0Elohopea (Hg) 0,5 0,05 50 0Nikkeli (Ni) 50 9,7 50 0Lyijy (Pb) 60 21 50 2Antimoni (Sb) 2 1,0 50 0Vanadiini (V) 100 27 50 0Sinkki (Zn) 200 68 50 0Polyklooratut bifenylit(PCB) 0,1 0,06 50 36
arseenin pitoisuuksissa oli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittäviä pitoisuuksia (taulukko 16).
Yksittäisnäytteet otettiin kymmenestä kohtees-ta, joissa kokoomanäytteiden PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat olleet suurimmat vuonna 2007. Yksittäisnäytteistä 63,6 % ylitti PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) PCB-yhdisteille asetetun kyn-nysarvon (taulukko 17).
41
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
6.3.5 Pohdinta
Arseeni on ainoa haitta-aine, joka muodostaa Hel-singin maankamarassa melko selvän luontaisen alueellisen anomalian. Pohjois-Vuosaaressa Por-varinlahden ja sataman alueella on kallioperässä ja moreenissa tavallista suurempia luontaisia ar-seenipitoisuuksia (Lintinen 2003). Arseeni on sekä luontainen että antropogeeninen haitta-aine.
Luonnonmaiden eloperäisessä pintakerrok-sessa lyijypitoisuus oli yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon 38 %:ssa näytteistä, mut-ta mineraalimaissa vastaava osuus oli vain 0–3 %. Tästä päätellen Helsingin maaperän lyijy on lähes kokonaan ilmalevitteinen ihmistoiminnasta läh-töisin oleva aine. Antimoni ja elohopea ovat Hel-singin maaperässä peräisin lähes kokonaan ihmi-sen toiminnasta.
Luonnonmaiden eloperäisestä pintakerrok-sesta otetuista näytteistä 31 % sisälsi PCB-yhdis-teitä yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kyn-nysarvopitoisuuden. Puistojen pintakerroksessa vastaava prosenttiluku oli 5. Koska kyseessä on täysin synteettinen aine, joka sitoutuu voimak-kaasti eloperäisiin maalajeihin, oli odotettavaa, että mineraalimaissa PCB-yhdisteiden kynnys-arvo ei missään ylittynyt. Kerrostalojen pihojen
kokoomanäytteissä PCB-yhdisteitä oli paljon, koska niitä on käytetty mm. elementtitalojen saumausmassoissa (Pyy & Lyly 1998). Myös kiin-teistökohtainen jätteenpoltto ennen 1970-lukua on saattanut olla niiden lähde. Pihojen kokoo-manäytteissä 36 %:ssa oli PCB-yhdisteitä yli kyn-nysarvopitoisuuden. Näytteenotto toistettiin yk-sittäisnäytteinä niiltä kymmeneltä alueelta, joilla PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) PCB-yhdistei-den alempi ohjearvo ylittyi yhdistelmänäytteissä. Yksittäisnäytteitä otettiin 140, ja niistä 64 %:ssa PCB-yhdisteiden kynnysarvo ylittyi. Suurim-mat pitoisuudet olivat 110 mg/kg, 35 mg/kg ja 13 mg/kg.
östersundomin liitosalueella, joka on harvaan asuttua maaseutua, oli joitakin eroja muuhun Helsinkiin verrattuna. Eloperäisen pintakerrok-sen PCB-yhdisteiden pitoisuus ei liitosalueella ollut missään PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa suurempi, ja arseenilla kynnysarvon ylitysprosentti oli alle puolet muun Helsingin ar-voista. Liitosalueen hiekoissa todettiin enemmän kobolttia ja muita metalleja, mikä johtunee alueen hyvin hienoainespitoisista hiekoista. Liitosalueen savissa ja silteissä oli jonkin verran vähemmän kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä kuin näissä maa-lajeissa muualla Helsingissä.
Taulukko 17. Kerrostalojen pihojen maaperän yksittäisnäytteiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Helsingissä vuosina 1996–2009 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien näytteiden prosentuaaliset määrät. Kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 17. The threshold values for PCB compounds (Decree 214/2007), median values (<2 mm size fraction, AR extraction) in single samples taken from yards of Helsinki during 1996–2009, number of samples and percent of samples exceeding the threshold value. Median values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Helsinki, kerrostalojen pihat, yksittäisnäytteet
Helsinki, yards of blocks of flats,individual samples
Aluenumero
Area number
KynnysarvoPCB
Threshold value for PCBmg/kg
PCBMediaani
Median
mg/kg
Näytemäärä
Number of samples
Kynnysarvon ylityksiä
Samples exceeding threshold value
%210 0,1 0,05 16 25223 0,1 0,01 9 22225 0,1 0,78 16 81226 0,1 0,52 17 65239 0,1 0,29 14 57243 0,1 0,29 13 85246 0,1 0,77 12 75250 0,1 0,17 18 67255 0,1 0,33 14 71256 0,1 0,44 11 82
42
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Helsingin luonnonmaan pintaosissa on haital-lisia alkuaineita ja PCB-yhdisteitä paikoin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa suurem-pina pitoisuuksina. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuudet on esitetty taulukossa 18. Suurimmat pitoisuudet ovat eloperäisessä pin-takerroksessa, ja useimmin siinä ylittyvät lyijyn, antimonin, arseenin tai PCB-yhdisteiden kyn-nysarvot. Mineraalimaissa eniten kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia on arseenilla ja maalajeista eniten savissa ja silteissä. Savissa ja silteissä myös vanadiinia on paikoin yli kynnysarvopitoisuu-den. Helsingin maaperän taustapitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin pääkaupunkiseudun kehyskuntien luonnonmaiden taustapitoisuudet keskimäärin (Tarvainen et al. 2006). Suurimmat erot ovat humuksessa; Helsingin pitoisuudet ovat enimmäkseen suurempia. Antimonia on maalajis-ta riippumatta enemmän Helsingin maaperässä.
Puistoissa maakerrokset ovat keinotekoisia ja usein heterogeenisia. Eloperäisessä pintakerrok-sessa, joka on yleisimmin multaa, arseenin, lyijyn
ja elohopean pitoisuudet ylittävät usein PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon mutta hieman harvemmin kuin luonnonmaissa. Puis-tojen mineraalimaissa ylittyvät paikoin arseenin, lyijyn ja elohopean kynnysarvot.
Kerrostalojen pihojen maanäytteiden yleisin haitta-aine on PCB-yhdisteet, ja myös arseenia on paikoin yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kyn-nysarvopitoisuuden. Kerrostalojen pihoilla PCB-yhdisteitä on paikoin suuriakin pitoisuuksia, ja se on todennäköisesti pääosin peräisin elementtitalo-jen saumausmassoista.
Helsingin varsinaisesti pilaantumattoman maa-perän merkittävimmät haitta-aineet ovat arseeni, lyijy, antimoni, elohopea ja PCB-yhdisteet, ja niitä on suurimpina pitoisuuksina maan eloperäises-sä pintakerroksessa. Näistä arseeni on selvimmin osin luontaista, ja sitä on myös mineraalimaissa. Suurimman terveysriskin aiheuttaa näistä toden-näköisesti pihojen PCB-yhdisteet, ja ne aiheutta-vat paikallista pilaantuneisuutta, jota ei voida pitää kaupunkiympäristön taustapitoisuutena.
Taulukko 18. Laskennalliset suurimmat suositellut taustapitoisuudet (SSTP) Helsingin luonnonmaissa ja PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetut kynnysarvot. Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 18. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) of selected elements in minerogenic topsoil in natural soils of Helsinki during 1996–2009. Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Helsingin luonnonmaat, eloperäinen
pintamaaHelsinki, natural
soils, biogenic topsoil
Helsingin luonnonmaat, hiekka ja sora
Helsinki, natural soils,
sand and gravel
Helsingin luonnonmaat,
moreeni
Helsinki, natural soils,
till
Helsingin luonnonmaat,
savi ja siltti
Helsinki, natural soils, clay and silt
PIMA-asetus
(VNa 214/2007)
Decree on soil contamination and remediation needs
AlkuaineElement
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTP Upper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
KynnysarvoThreshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 4,3 1,8 1,8 1,0 2Arseeni (As) 8,6 9,0 11,0 15,6 5Elohopea (Hg) 0,57 0,09 0,09 0,09 0,5Kadmium (Cd) 0,80 0,30 0,30 0,27 1Koboltti (Co) 5,6 4,4 6,0 24,7 20Kromi (Cr) 29,1 25,6 41,3 91,0 100Kupari (Cu) 49,0 15,2 19,9 46,0 100Lyijy (Pb) 165 19,3 21,9 38,9 60Nikkeli (Ni) 22,0 9,3 15,3 52,9 50Sinkki (Zn) 136 48,5 63,3 130 200Vanadiini (V) 52,7 35,5 56,0 99,7 100NäytemääräNumber of samples
231 148 55 24
43
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
7 VANTAAN MAAPERäN TAUSTAPITOISUUDET
7.1 Johdanto
Vantaan kaupungin alueella on tutkittu maaperän haitta-aineista erityisesti lyijyn pitoisuuksia laa-jemmin, koska lyijyä prosessoivaa teollisuutta on ollut alueella 1900-luvun alkupuolelta aina 1980- luvun loppuun asti. Lyijyä on levinnyt ilmaan joh-dettujen päästöjen kautta melko laajalle alueelle. Aluksi tutkimukset keskittyivät teollisuuslaitosten lähiympäristöön, jossa varsinkin Grönbergin su-laton ympäristön maaperän lyijypitoisuudet olivat suuria. Maaperän taustapitoisuuksien ja samalla
lyijyn leviämisen selvittämiseksi tutkittiin maa-perän metallipitoisuuksia 20:stä eri tutkimuspis-teestä metsämaasta koko Vantaan alueella vuosina 1996 ja 1997. Taustapitoisuuksien merkitys kasvoi, kun PIMA-asetus (VNa 214/2007) tuli voimaan. Tätä ennakoiden kesällä 2006 Vantaalla otettiin lisää näytteitä sekä metsä- että peltomaasta. Ana-lyysivalikoima laajennettiin kattamaan myös PCB- yhdisteet, joita määritettiin osasta näytteitä.
7.2 Materiaalit ja menetelmät
Kuva 16. Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopisteet vuosina 1996–1997.Fig. 16. Soil sampling locations in Vantaa during 1996–1997.
7.2.1 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuosina 1996–1997
Vuosina 1996 ja 1997 maaperänäytteitä otettiin yhteensä 20:stä eri pisteestä. Näytepisteet sijoittui-vat pääosin havu- ja sekametsiin. Metallit tutkittiin yhteensä 33:sta eri näytteestä; 13 näytteenottopis-teestä analysoitiin humus- ja mineraalimaanäyte ja seitsemästä pisteestä analysoitiin vain humus-
näyte. Humusnäyte otettiin 2–5 tai 2–7 cm:n sy-vyydeltä jatkuvana näytteenä maanpintaan saakka. Mineraalimaan pintamaanäyte otettiin 0–25 cm humuskerroksen alapuolelta. Näytteistä analysoi-tiin Vantaan kaupungin elintarvike- ja ympäris-tölaboratoriossa kadmium, kromi, kupari, nikke-li, lyijy ja sinkki. Näytteenottopisteet on esitetty kuvan 16 kartassa.
44
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
7.2.2 Maaperän taustapitoisuustutkimukset Vantaalla vuonna 2006
PeltomaatKesän 2006 aikana taustapitoisuusnäytteitä otet-tiin kymmeneltä eri pellolta (kuva 17). Näytteet otettiin kokoomanäytteenä viidestä eri pisteestä pellon koon mukaan, 10–20 metrin välein. Näyt-teet otettiin muokkauskerroksesta, ja näytteenot-tosyvyys vaihteli 20 ja 40 cm:n välillä. Näytteen-ottokuopat kaivettiin lapiolla ja näytteet otettiin muovisella näytteenottokauhalla jatkuvana sar-jana muokkauskerroksen alaosasta maanpintaan saakka. Kustakin näytteenottopisteestä otettiin noin yksi litra näytettä. Näytteet sekoitettiin ja homogenisoitiin muoviastiassa sekä isoimmat ki-vet ja juuren kappaleet poistettiin. Näytettä otet-tiin talteen muoviseen MiniGrip-pussiin noin yksi litra. Näytepussiin kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä sekä näytteen- ottaja.
MetsämaatMetsämailta otettiin kesän 2006 aikana näytteitä 11:ltä eri alueelta (kuva 17). Maanäytteet otettiin
Kuva 17. Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen näytteenottopisteet vuonna 2006 (suluissa kirjain p viittaa peltomaanäytteeseen ja m metsämaanäytteeseen).Fig. 17. Soil sampling locations in Vantaa in 2006. (p) = sampling site in arable soil; (m) = sampling site in forest soil.
kahdelta eri syvyydeltä. Humusmaanäyte otettiin kokoomanäytteenä kolmesta eri pisteestä noin 30x30 metrin alueelta. Mineraalimaan pintamaa-näyte, joka otettiin humuskerroksen alta, otettiin yhdestä pisteestä. Pintamaanäytteitä otettiin kaik-kiaan kuudesta eri pisteestä.
Humusnäyte otettiin maanpinnan ylimmästä 5–10 cm:n paksuisesta orgaanisesta kerroksesta. Pintamaanäyte otettiin humuskerroksen alta 0–25 cm:n syvyydeltä. Humusmaanäyte saatiin irrotta-malla lapiolla ylin yhtenäinen humusmaakerros ja ravistelemalla näyte muoviastiaan. Näytteet sekoi-tettiin ja homogenisoitiin muoviastiassa ja isoim-mat kivet ja juuren kappaleet sekä muu selvästi maatumaton aines poistettiin. Humusmaanäytettä otettiin talteen MiniGrip-pussiin metallien mää-rittämistä varten noin 0,5 litraa ja tiiviiseen lasi-purkkiin noin 0,5 litraa PCB-yhdisteiden määri-tystä varten. Näytteisiin kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä sekä näytteenot-taja. Pintamaanäyte otettiin samasta kuopasta kuin humusmaanäyte. Pintamaanäytettä otettiin talteen noin yksi litra MiniGrip-pussiin, johon kirjattiin kaupunginosa, näytteenottosyvyys, päivämäärä ja näytteenottaja.
45
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Peltomaa- ja metsämaanäytteistä analysoitiin Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn ja V. Ana-lyysistä ja näytteestä riippuen mittausepävarmuus oli 10–20 %. Lisäksi humusnäytteistä analysoitiin
PCB-yhdisteet (mittausepävarmuus 30 %). Ana-lyyseistä osa tehtiin Vantaan ympäristökeskuksen laboratoriossa ja osa Helsingin ympäristökeskuk-sen laboratoriossa.
7.3 Vantaan maaperän taustapitoisuustutkimuksen tulokset
7.3.1 Vantaan maaperän taustapitoisuudet vuosina 1996–1997
Vantaan vuosien 1996–1997 tulokset on esitetty liitteen 2 taulukossa ja taulukossa 19. Kadmiumin pitoisuudet humuksessa ja mineraalimaassa eivät ylittäneet yhdessäkään näytepisteessä PIMA-ase-tuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoa, 1 mg/kg. Lyijyn kynnysarvo, 60 mg/kg, ylittyi humusker-roksessa kaikissa näytepisteissä lukuun ottamatta näytepistettä P7, joka sijaitsee aivan lounaisim-massa osassa Vantaata, Linnaisten kaupunginosas-sa. Lyijyn alempi ohjearvo, 200 mg/kg, ylittyi kah-deksassa humusnäytepisteessä, ja ylempi ohjearvo, 750 mg/kg, ylittyi kolmessa humusnäytteessä. Mi-neraalimaassa lyijyn kynnysarvo ylittyi vain kah-dessa näytepisteessä (P15 ja P20). Pisteen P20 mi-neraalimaan pintamaan lyijypitoisuus, 202 mg/kg,
Taulukko 19. Maaperän alkuainepitoisuuksien mediaanit, minimit ja maksimit (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) vuosina 1996–1997 Vantaalla ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Näyte A on humuskerroksesta (näytemäärä on 17 kpl) ja näyte B mineraalimaasta (näytemäärä on 12 kpl). Kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 19. Chemical composition of humus (A, N = 17) and minerogenic topsoil (B, N = 12) (<2 mm size fraction, AR extraction) in Vantaa during 1996–1997, and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
AlkuaineElement
KynnysarvoThreshold value
mg/kg
NäyteSample
MediaaniMedianmg/kg
MinimiMinimum mg/kg
MaksimiMaximum mg/kg
Kadmium (Cd) 1A 0,44 0,18 0,9B 0,16 0,04 0,37
Kromi (Cr) 100A 13 5,9 98B 16,5 4 51
Kupari (Cu) 100A 14 4,3 44B 6,7 1,3 95
Nikkeli (Ni) 50A 11 3,6 33B 6,05 2 33
Lyijy (Pb) 60A 200 45 3 438B 44,5 5 586
Sinkki (Zn) 200A 47 21 130B 25,5 15 90
ylitti myös alemman ohjearvon. Suurimmat lyijy-pitoisuudet olivat näytteissä P19, P20, J72 ja J73. Nämä näytepisteet sijaitsevat entisen lyijysulaton lähiympäristössä, ja alueet on myöhemmissä lisä-tutkimuksissa todettu niin pilaantuneiksi, että ne tulee kunnostaa maankäytön muuttuessa. Kromin, kuparin, nikkelin ja sinkin kynnysarvot eivät ylit-tyneet missään näytteissä.
7.3.2 Vantaan peltomaiden taustapitoisuudet vuonna 2006
Taulukossa 20 on esitetty maaperän alkuaine-pitoisuuksien mediaani-, minimi- ja maksimi-arvot Vantaan peltomailta otetuissa näytteissä. Antimonin kynnysarvo PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007), 2 mg/kg, ylittyi hieman Ruskeasannan ja Petikon tutkimuspisteissä. Yhdenkään näytteen
46
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
pitoisuus ei ylittänyt antimonin alempaa ohjear-voa 10 mg/kg. Pienimmät pitoisuudet olivat alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 2 mg/kg). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille, 5 mg/kg, ylittyi Seutulaa lukuun otta-matta kaikissa tutkimuspisteissä, mutta kaikki pi-toisuudet olivat pienempiä kuin alempi ohjearvo, 50 mg/kg. Elohopean kynnysarvo, 0,5 mg/kg, ei ylittynyt yhdessäkään tutkimuspisteessä, ja suu-rin pitoisuus oli 0,22 mg/kg. Viidessä näytteessä elohopean pitoisuus oli alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 0,1 mg/kg). Kuninkaanmäessä si-jainneessa tutkimuspisteessä kromia oli yli kynnys- arvon, 100 mg/kg, ja lyijyn pitoisuus oli hieman kynnysarvoa, 60 mg/kg, korkeampi. Muuten pitoisuudet olivat alle kynnysarvon. Nikkelin, sin-kin, kadmiumin, koboltin, kuparin ja vanadiinin pitoisuudet olivat kaikissa tutkimuspisteissä alle kynnysarvon. Metallien kuningasvesiliukoiset pi-toisuudet näytteissä on esitetty liitteessä 3. Pelto-maanäytteiden ammoniumasetaattiliukoisten me-tallien pitoisuudet on esitetty liitteen 3 taulukossa.
7.3.3 Vantaan metsämaiden taustapitoisuudet vuonna 2006
Taulukossa 21 ja liitteessä 4 on esitetty maaperän alkuainepitoisuuksia ja niiden tunnuslukuja vuon-na 2006 metsämailta otetuista näytteistä.
Taulukko 20. Maaperän alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja peltomaasta Vantaalta vuonna 2006 otetuissa näytteissä (näytemäärä on 10 kpl, < 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet on lihavoitu.Table 20. Chemical composition of arable soil samples in Vantaa during 1996–1997 (N = 10, <2 mm size fraction, AR extraction) and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
AlkuaineElement
KynnysarvoThreshold value
mg/kg
MediaaniMedianmg/kg
MinimiMinimummg/kg
MaksimiMaximummg/kg
Arseeni (As) 5 6,05 4,7 9,2Kadmium (Cd) 1 0,29 0,09 0,39Koboltti (Co) 20 9,65 6,8 12Kromi (Cr) 100 73 47 120Kupari (Cu) 100 25,5 17 45Elohopea (Hg) 0,5 <0,1 <0,1 0,22Nikkeli (Ni) 50 23,5 13 38Lyijy (Pb) 60 21,5 13 63Antimoni (Sb) 2 <2 <2 6Vanadiini (V) 100 72 54 94Sinkki (Zn) 200 105 61 130
Antimonin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 2 mg/kg, ylittyi neljässä humusker-roksesta otetussa näytteessä, ja kaikissa muissa hu-mus-, multa- ja mineraalimaanäytteissä pitoisuu-det olivat alle analyysimenetelmän määritysrajan (< 2 mg/kg). Elohopean kynnysarvo ei ylittynyt yhdessäkään näytteessä, ja kymmenessä näyttees-sä elohopean pitoisuus oli alle käytetyn analyysi-menetelmän määritysrajan (< 0,1 mg/kg). Suu-rin elohopeapitoisuus oli 0,14 mg/kg. Arseenin, kadmiumin, koboltin, kromin, kuparin, nikkelin, vanadiinin ja sinkin pitoisuudet olivat alle kyn-nysarvojen kaikissa tutkituissa näytteissä. Lyijyn kynnysarvo, 60 mg/kg, ylittyi kolmessa näytteessä, suurin pitoisuus oli 170 mg/kg.
Metsämaanäytteiden PCB-yhdisteiden pitoi-suudet analysoitiin jokaisesta humuskerroksesta otetusta näytteestä (11 kpl). PCB:n summapitoi-suudelle PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) ase-tettu kynnysarvo on 0,1 mg/kg, ja se ei ylittynyt yhdessäkään näytteessä. PCB-yhdisteiden pitoi-suus oli kahdeksassa näytteessä alle käytetyn ana-lyysimenetelmän määritysrajan (0,015 mg/kg). Muissa näytteissä (3 kpl) PCB-yhdisteiden sum-mapitoisuus oli 0,02–0,04 mg/kg. Tulokset on esi-tetty liitteen 2 taulukossa.
47
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 21. Maaperän alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja metsämaasta Vantaalta vuonna 2006 otetuissa näytteissä (näytemäärä on 6 kpl, < 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja PIMA-asetuksen kynnysarvot (VNa 214/2007). Näyte A on humus-kerroksesta (näytemäärä on 11 kpl) ja näyte B mineraalimaan pintaosasta. Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet on lihavoitu.Table 21. Chemical composition of humus samples (A, N = 11) and minerogenic topsoil (B, N = 6) in forest soils of Vantaa in 2006 (<2 mm size fraction, AR extraction) and the threshold values (Decree 214/2007). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
AlkuaineElement
KynnysarvoThreshold value
mg/kg
NäyteSample
MediaaniMedianmg/kg
MinimiMinimum mg/kg
MaksimiMaximum mg/kg
Arseeni (As) 5A 3 1,1 4,9B 3,6 3 5
Kadmium (Cd) 1A 0,2 0,07 0,44B 0,7 <0,05 0,15
Koboltti (Co) 20A 2,5 0,17 5,8B 2,2 1,3 9,5
Kromi (Cr) 100A 9,9 2,8 43B 12,7 8,4 50
Kupari (Cu) 100A 8,6 3,7 28B 6 2,5 15
Elohopea (Hg) 0,5A <0,1 <0,1 0,14B <0,1 <0,1 <0,1
Nikkeli (Ni) 50A 4,5 1,3 18B 3,7 2,4 20
Lyijy (Pb) 60A 44 23 170B 4,7 4,7 12
Antimoni (Sb) 2A <2 <2 8,8B <2 <2 <2
Vanadiini (V) 100A 22 6,8 45B 17,5 14 53
Sinkki (Zn) 200A <10 10 65B <10 <10 120
48
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
7.3.4 Pohdinta
Vuosien 1996 ja 1997 maaperätutkimukset painot-tuivat Vantaan itäosaan, jossa maaperän näytepis-teitä oli 14 kpl. Vantaan länsiosassa olevissa näyte-pisteissä (P3, P7 ja P9) metallien pitoisuudet ovat keskimäärin pienemmät kuin itäosassa. Lyijyn kes-kimääräinen pitoisuus humusnäytteissä on Van-taan länsiosassa 77 mg/kg ja itäosassa 233 mg/kg. Suurimmat lyijypitoisuudet olivat niissä näytteis-sä, jotka on otettu lähimpänä käytöstä poistunut-ta lyijysulattoa (P19−P20 ja J72−J73). Tuloksiin vaikuttaa näytepisteiden epätasainen sijoittumi-nen itä-länsisuunnassa sekä usean näytepisteen sijoittuminen aivan entisen sulaton läheisyyteen. Vuoden 2006 metsämaanäytteistä kuusi sijaitsee Vantaan länsiosassa ja kolme itäosassa. Vantaan länsiosassa sijaitsevissa humusnäytteissä lyijy- pitoisuudet ovat keskimäärin 37,0 mg/kg (taulukko 22), ja itäosassa vastaava luku on 130 mg/kg. Keski- Vantaalle sijoittuvissa kahdessa näytepisteessä lyijy- pitoisuus on keskimäärin 45,5 mg/kg. Muiden metallien suurimmat mediaanipitoisuudet olivat Keski-Vantaalla (taulukko 22).
Vuonna 2006 otetuissa maaperänäytteissä on keskimäärin pienemmät metallipitoisuudet kuin
vuosina 1996 ja 1997 otetuissa maaperänäytteissä. Lähekkäin sijaitsevissa näytepisteissä metallien pitoisuudet ovat kuitenkin useimmiten samaa suuruusluokkaa.
Vuonna 2006 otetut peltomaanäytteet korre-loivat melko hyvin pääkaupunkiseudun kehys-kuntien alueen peltoalueilla tehtyihin tutkimuk-siin (Tarvainen et al. 2006). Pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperänäytteet otettiin pelloilta 0–25 cm:n syvyydeltä. Koko maan alueelta otet-tujen mineraalimaanäytteiden alkuainepitoisuuk-sien mediaaniarvot ovat pienempiä kuin Vantaan ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien peltoalueilla (taulukko 23). Tämä johtuu luultavasti siitä, että etelässä savipellot sisältävät tyypillisesti runsaasti kiille- ja savimineraaleja (Kuivamäki 2006, Tarvai-nen et al. 2006).
Vuoden 2006 maaperänäytteistä Kuninkaalan näytepiste sijoittuu vilkkaasti liikennöidyn tien lä-himaastoon (Kehä III). Humuksen lyijypitoisuus oli selvästi suurempi (130 mg/kg) kuin muissa näytteissä. Muut metallipitoisuudet Kuninkaalan näytepisteessä ovat samalla tasolla kuin muissa Vantaan humusnäytteissä.
Taulukko 22. Humuksen alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot Vantaan itä-, keski- ja länsiosissa (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 22. Median values of element concentration in humus in Eastern Vantaa, Western Vantaa and in Central Vantaa (<2 mm size fraction, AR extraction). Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
AlkuaineElement
Itä-VantaaEastern Vantaa
mg/kg
Länsi-Vantaa Western Vantaa
mg/kg
Keski-VantaaCentral Vantaa
mg/kgArseeni (As) 3,0 3,0 3,4Kadmium (Cd) 0,21 0,18 0,32Koboltti (Co) 0,84 2,6 3,2Kromi (Cr) 7,2 13,9 22,8Kupari (Cu) 7,7 8,6 17,6Elohopea (Hg) 0,12 0,12 0,13Nikkeli (Ni) 4,5 5,6 8,0Lyijy (Pb) 130 37 45,5Antimoni (Sb) 6,5 <2 2,3Vanadiini (V) 17 25,5 26,0Sinkki (Zn) 26,0 28,0 39,0NäytemääräNumber of samples
3 6 2
49
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 23. Vantaan ja pääkaupunkiseudun kehyskuntien peltoalueilta otettujen näytteiden mediaaniarvot (Tarvainen et al. 2006) sekä koko maan alueelta otettujen peltomaanäytteiden (Tarvainen & Kuusisto 1999) mediaaniarvoja (< 2 mm:n rae- suuruus, AR-uutto). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 23. Median values of element concentrations in arable soils in Vantaa, around the Helsinki Metropolitan Area (Tarvainen et al. 2006) and in the whole of Finland (Tarvainen & Kuusisto 1999) (<2 mm size fraction, AR extraction). Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Vantaa KehyskunnatAround Helsinki
Metropolitan Area
Koko maaWhole of Finland
AlkuaineElement
MediaaniMedianmg/kg
MediaaniMedianmg/kg
MediaaniMedianmg/kg
Arseeni (As) 6,05 6,66 2,4Kadmium (Cd) 0,29 0,16 0,14Koboltti (Co) 9,65 17,1 6,3Kromi (Cr) 73 58,5 31,4Kupari (Cu) 25,5 27,9 15,9Nikkeli (Ni) 23,5 26,7 13,4Lyijy (Pb) 21,5 20,0 10Antimoni (Sb) <2 0,18 0,07Vanadiini (V) 72 77,9 36,2Sinkki (Zn) 105 104 37,1NäytemääräNumber of samples
10 80 42
8 PääKAUPUNKISEUDUN TäYTTöMAIDEN TAUSTAPITOISUUDET
8.1 Johdanto
GTK täydensi geokemian tietokantaansa otta-malla maaperänäytteitä täyttömaista Helsingistä kesä-heinäkuussa 2009 ja Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta kesä-heinäkuussa 2011. Työ oli jatkoa pääkaupunkiseudun kehyskuntien taustapitoisuus-kartoitukselle (Tarvainen et al. 2006), ja tavoitteena oli selvittää useiden eri alkuaineiden tavanomaiset taustapitoisuudet täyttömaissa. Näytteenotto suun-niteltiin yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien ympäristökeskusten kanssa.
Ensimmäisellä näytteenottojaksolla vuonna 2009 otettiin 15 näytettä. Tutkimuskohteet valit-
tiin eri puolilta Helsinkiä siten, että ne edustivat eri-ikäisiä täyttömaita. Erityisen likaantuneita paikkoja vältettiin näytteenotossa. Näytteet otet-tiin 0–25 cm:n syvyydestä mahdollisen nurmikon alapuolelta lapiolla (kuva 18). Vuoden 2009 näyt-teiden tuloksia on käsitelty GTK:n arkistoraportis-sa (Hatakka et al. 2010b).
Tutkimusta jatkettiin vuonna 2011. Helsingis-tä otettiin 16 uutta täyttömaanäytettä ja lisäksi Espoosta otettiin 10 ja Vantaalta 7 täyttömaa- näytettä.
8.2 Täyttömaatutkimuksen materiaalit ja menetelmät
Täyttömaiden näytteenottopaikat pääkaupunki-seudulla on kuvattu taulukossa 24 sekä kuvissa 19 ja 20. Vanhimmat täytöt ovat Kyläsaaressa, sillä Kyläsaaren ja Verkkosaarten täyttö aloitet-tiin 1930-luvulla. Koivusaaressa täyttö on alkanut 1940-luvulla. Munkkiniemessä Munkkiniemen aukion täyttö on alkanut 1950-luvulla, samoin
kuin Lauttasaaren Pajalahden täyttö. Paloheinäs-sä täyttöä on tehty 1960-luvulta alkaen ja Raja-saaressa 1950-luvun ja 1960-luvun taitteesta al-kaen (Immonen 2001). 1970-luvun täyttömaita ovat Maununnevan, Henrik Sohlbergin puiston, Malminkartanon, Siltamäen, Iso-Sarvaston, Oja-puiston, Kontulan Kelkkapuiston, Kivihaan ja
50
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Fastholman täyttömaa-alueet. Nuorimpia täyt-tömaa-alueita ovat HelsinginVuosaari, Vantaan Pitkäsuo sekä Espoon Ämmässuo, joissa täyttö-toiminta jatkuu edelleen. Vantaan Kulomäkeen ja Matariin on myös tuotu täyttöjä vielä viime aikoina, mutta näytteenottoon on valittu vanhem-pia täyttökohtia. Muiden täyttömaiden iästä ei ole tietoa. Kultakin täyttömaa-alueelta otettiin näyt-teet yleensä yhdestä tutkimuspisteestä. Suurin osa Helsingin täyttömaa-alueista on kuvattu tarkem-min Kati Immosen (2001) raportissa.
Täyttömaanäytteet otettiin samoilla menetel-millä kuin Espoon taajamien mineraalimaanäyt-teet (luku 5). Myös analyysimenetelmät olivat täyttömaanäytteille samat kuin Espoon taajama-alueiden mineraalimaanäytteille. Näytteenotto- ja analyysimenetelmät on esitetty luvussa 5.2 ja niiden määritysrajat liitteessä 1.
Täyttömaanäytteistä analysoitiin myös poly- klooratut dibentso-ρ-dioksiinit ja -furaanit (PCDD/F). Dioksiinien kokonaismyrkyllisyys ja pitoisuudet ilmoitetaan tavallisesti ns. toksi-suusekvivalenttina ryhmän myrkyllisimpään yh- disteeseen 2,3,7,8-tetraklooridibentsodioksiiniin (TCDD) suhteutettuna (Reinikainen 2007) eli 2,3,7,8-TCDD-toksisuusekvivalenttina (TEQ). Tässä tutkimuksessa kokonaispitoisuus on ilmoi-tettu WHO-TEQ-arvoina, jotka ovat vertailtavis-sa PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys- ja ohjearvoihin.
PCDD/F-yhdisteiden analyysit tehtiin Nab Labs Oy:n laboratoriossa. Pitoisuudet määritettiin ASE 300 -heksaaniuutteista kaasukromatografia-mas-saspektrometrisesti (GC-MS) SIM-tekniikalla. Käytetyn analyysimenetelmän määritysraja yksit-täisille yhdisteille on 0,5 pg/g.
Kuva 18. Täyttömaan näytteenottopiste Helsingin Munkkiniemessä heinäkuussa 2009. Kuva: Timo Tarvainen, GTK.Fig. 18. Sampling site on man-made ground in Munkkiniemi, Helsinki, in July 2009. Photo: Timo Tarvainen, GTK.
51
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 19. Täyttömaiden näytteenottopisteet Espoossa vuonna 2011. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 19. Sampling sites on man-made ground in Espoo in 2011. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.
52
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Kuva 20. Täyttömaiden näytteenottopisteet Helsingissä vuosina 2009 ja 2011 ja Vantaalla vuonna 2011. Sisältää Maan- mittauslaitoksen Maastotietokannan 2012 aineistoa.Fig. 20. Sampling sites on man-made ground in Helsinki in 2009 and 2011, and in Vantaa in 2011. Contains data from the National Land Survey of Finland Topographic Database 2012.
53
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 24. Täyttömaiden näytteenottopaikat, täytön koostumus ja maankäyttö pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011. Table 24. Sampling sites, their soil type and land use for man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011.
KaupunkiCity
PaikkaLocation
Täytön koostumusSoil type
MaankäyttöLand use
Näytteenotto-vuosiSampling year
Helsinki Munkkiniemi Multa Mineral soil rich in organic matter
Puisto Park 2009
Helsinki Pornaistenniemi Vaihteleva raekoko Varying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Kivihaka, Hämeenlin-nan väylä
Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Malminkartano KarkearakeinenCoarse-grained filling
Puisto Park 2009
Helsinki Paloheinä Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2009
Helsinki Siltamäki HienojakoinenFine-grained filling
Puisto Park 2009
Helsinki Tattarisuo, Alppikylä KarkearakeinenCoarse-grained filling
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Jollas, Iso-Sarvasto Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2009
Helsinki Rajasaari Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2009
Helsinki Töölönlahti Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2009
Helsinki Koivusaari KarkearakeinenCoarse-grained filling
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Kelkkapuisto, Kontula Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2009
Helsinki Ojapuisto Multa Mineral soil rich in organic matter
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Vuosaari Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2009
Helsinki Fastholma Vaihteleva raekokoVarying grain size
Metsä Forest 2009
Helsinki Kyläsaari A Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Helsinki Kyläsaari B HienojakoinenFine-grained filling
Puisto Park 2011
Helsinki Katajanokan Laivasto-puisto
Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2011
Helsinki Kaivopuisto Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2011
Helsinki Eläintarha HienojakoinenFine-grained filling
Puisto Park 2011
Helsinki Pajalahti, Lauttasaari HienojakoinenFine-grained filling
Puisto Park 2011
Helsinki Pajamäki Vaihteleva raekokoVarying grain size
TeollisuustonttiIndustrial site
2011
Helsinki Maununneva Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2011
Helsinki Henrik Sohlbergin puisto
Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2011
Helsinki Bockin puisto Vaihteleva raekokoVarying grain size
Puisto Park 2011
Helsinki Falkulla Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2011
Helsinki Yliskylä Vaihteleva raekokoVarying grain size
Pienvenesatama Harbour for small boats
2011
54
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
KaupunkiCity
PaikkaLocation
Täytön koostumusSoil type
MaankäyttöLand use
Näytteenotto-vuosiSampling year
Helsinki Porolahti KarkearakeinenCoarse-grained filling
Puisto Park 2011
Helsinki Maarlahti KarkearakeinenCoarse-grained filling
Joutomaa Idle land 2011
Helsinki Vuosaari Vaihteleva raekokoVarying grain size
Golf-kentän laitaEdge of a golf course
2011
Helsinki Landbo Vaihteleva raekokoVarying grain size
Vilkkaan tien varsiEdge of a road
2011
Espoo Friisiläntie Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2011
Espoo Kulmakorpi Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Espoo Kuttulampi Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2011
Espoo Malminmäki KarkearakeinenCoarse-grained filling
Metsä Forest 2011
Espoo Matinkylä Vaihteleva raekokoVarying grain size
LuonnonpuistoNatural park
2011
Espoo Olarinniitty Vaihteleva raekokoVarying grain size
Niitty Meadow 2011
Espoo Rajanummi HienojakoinenFine-grained filling
Muu Other 2011
Espoo Ämmässuo A HienojakoinenFine-grained filling
Niitty Meadow 2011
Espoo Ämmässuo B Vaihteleva raekokoVarying grain size
Niitty Meadow 2011
Espoo Puolarmetsä HienojakoinenFine-grained filling
Niitty Meadow 2011
Vantaa Kuomäki A KarkearakeinenCoarse-grained filling
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Kulomäki B Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Pitkäsuo A Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Pitkäsuo B Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Matari A Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Matari B HienojakoinenFine-grained filling
Joutomaa Idle land 2011
Vantaa Matari C Vaihteleva raekokoVarying grain size
Joutomaa Idle land 2011
Taulukko 24. Jatkuu.Table 24. Continues.
55
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
8.3 Pääkaupunkiseudun täyttömaatutkimuksen tulokset ja pohdinta
8.3.1. Täyttömaiden raekoostumus
Pääkaupunkiseudun täyttömaiden maa-aineksen raekoko vaihtelee hyvin paljon. Täyttömaiden maa-aines on raesuuruusmääritysten perusteella lajittumatonta, ja hiedan ja hiekan raesuuruudet ovat vallitsevia. On kuitenkin huomioitava, että jo näytteenoton yhteydessä vältettiin kivien ja suurempien rakeiden ottamista raesuuruusnäyt-teeseen, ja myös raesuuruusmääritystä tehtäessä karkea fraktio, > 6 mm:n aines näytteestä poistet-tiin. Eniten karkeaa fraktiota poistettiin Helsingin Landbon näytteestä (38,4 %) ja Espoon Friisilän-tien näytteestä (27,5 %).
Savilajitetta, < 0,002 mm:n raekokoa, oli eniten Helsingin Siltamäen (61,8 %), Espoon Rajanum-men (53,5 %), Espoon Puolarmetsän (49,8 %) ja Vantaan Matarin C-näytteessä (45,9 %). Vähiten sa-vilajitetta oli Vantaan Matarin B-näytteessä (2,4 %), Helsingin Pajamäen täyttömaassa (3,0 %) ja Hel-singin Kyläsaaren A-näytteessä (3,2 %). Hieno-aineksen määrän on luonnonmaiden näytteissä todettu vaikuttavan alkuainepitoisuuksiin (mm. Lintinen 1995, Tarvainen 1995 ja Tarvainen et al. 2006). Kun savespitoisuus lisääntyy, useiden al-kuaineiden pitoisuudet kasvavat (Tarvainen et al. 2003).
Humuksen eli orgaanisen aineksen määrät pää-kaupunkiseudun täyttömaanäytteissä olivat suu-rimmat Helsingin Ojapuiston (11,3 %), Helsingin Eläintarhan (11,0 %) ja Helsingin Iso-Sarvaston (10,1 %) täyttömaanäytteissä. Vähiten orgaanista ainesta oli Helsingin Kaivopuiston (0,3 %), Van-taan Pitkäsuon (1,2 % ja 1,7 %), Espoon Kuttulam-men (1,4 %) sekä Helsingin Yliskylän (1,4 %) täyt-tömaanäytteissä. Luonnonmaiden mineraalisissa pintamaanäytteissä on orgaanisen aineksen mää-rällä todettu olevan merkittävä tilastollinen riip-puvuus hopean, elohopean, kadmiumin, lyijyn, molybdeenin ja rikin pitoisuuksien kanssa (mm. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvainen et al. 2006).
8.3.2 Täyttömaiden alkuainepitoisuudet
Pääkaupunkiseudun täyttömaiden alkuainepitoi-suuksien mediaaniarvot on esitetty taulukossa 25.
Aineisto on ryhmitelty näytteenoton yhteydessä tehdyn täytön koostumusarvioinnin mukaisesti karkearakeisiin, hienorakeisiin, vaihtelevan rae-suuruuden sekä multaisiin täyttömaihin.
Luonnonmaiden pintamaanäytteissä todettu merkittävä tilastollinen riippuvuus orgaanisen aineksen määrän ja alkuainepitoisuuksien kes-ken (mm. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvainen et al. 2006) on havaittavissa myös täyttömaanäytteissä. Molybdeeni- ja rikkipitoisuudet ovat sitä suu-remmat pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä, mitä enemmän näytteissä on humusta (kuvat 21 ja 22). Myös hopea, kadmium, lyijy, antimoni ja elo-hopea korreloivat positiivisesti orgaanisen ainek-sen määrän kanssa.
Hienoaineksen määrä vaikuttaa pääkaupunki-seudun täyttömaanäytteissä useiden alkuaineiden pitoisuuksiin, kuten luonnonmaiden pintamaa-näytteissäkin (esim. Tarvainen et al. 2003 ja Tarvai-nen et al. 2006). Koboltin ja vanadiinin pitoisuudet ovat suuremmat niissä täyttömaanäytteissä, joissa on paljon hienoainesta (kuvat 23 ja 24). Pääkau-punkiseudun täyttömaanäytteissä myös arseenil-la, uraanilla, vanadiinilla, alumiinilla, kalsiumilla, koboltilla, kromilla ja raudalla on merkitsevä tilas-tollinen riippuvuus hienoaineksen määrän kanssa. Suurimmat arseenipitoisuudet ovat hienorakeisis-sa täyttömaissa (kuva 25). Elohopean (kuva 26) ja lyijyn (kuva 27) suurimmat keskimääräiset pitoi-suudet ovat multamaissa.
Pääkaupunkiseudun täyttömaiden kultapitoi-suudet olivat keskimäärin suurimpia hienojakoisis-sa täyttömaissa. Suurin kultapitoisuus, 204 µg/kg, määritettiin Helsingin Eläintarhan urheilukentän nurmikolta otetusta hienorakeisesta täyttömaas-ta. Se on samaa suuruuskuokkaa kuin suurin Hä-meenlinnan keskustasta määritetty pintamaan kultapitoisuus, 224 µg/kg (Tarvainen 2011). Lähes kaikki platina- ja palladiumpitoisuudet olivat pie-nempiä kuin käytetyn analyysimenetelmän määri-tysraja. Suurimmat platinapitoisuudet (54,7 µg/kg ja 56,4 µg/kg) määritettiin Helsingin Arabianran-nan täyttömaista otetuista näytteistä. Suurin pal-ladiumpitoisuus 1,2 µg/kg määritettiin Espoon Puolarmetsästä niityltä otetusta hienojakoisesta täyttömaanäytteestä.
56
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 25. Täyttömaiden alkuainepitoisuuksien mediaaniarvot pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011 otetuista näytteistä maastossa arvioidun täytön koostumuksen mukaisesti ryhmiteltynä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Med. = mediaani. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 25. Median values of element concentrations in man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm grain size, AR extraction). Soil type observed in the field. Values exceeding the threshold value (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Karkearakeinentäyttömaa
Coarse-grained filling
HienorakeinentäyttömaaFine-grained
filling
Vaihteleva rae-suuruus täyttö-
maassaVarying grain
size filling
Multainen täyttömaa
Mineral soil rich in organic matter
Alkuaine tai ominaisuus Element or property
MediaaniMedian
MediaaniMedian
MediaaniMedian
MediaaniMedian
Hopea (Ag), mg/kg <0,1 0,14 <0,1 0,85Alumiini (Al), mg/kg 7 880 15 450 8 540 8 860Arseeni (As), mg/kg <5 7,2 5,3 5,8Kulta (Au) µg/kg 1,60 2,00 1,50 -Boori (B), mg/kg 10,0 11,5 8,6 5,6Barium (Ba), mg/kg 42,3 135 53,2 62,8Beryllium (Be), mg/kg 0,45 0,60 0,42 0,61Vismutti (Bi), mg/kg 0,48 0,27 0,16 0,38Hiili (C), % 2,1 2,2 2,2 7,2Kalsium (Ca), mg/kg 2 190 4 370 3 380 6 155Kadmium (Cd), mg/kg 0,12 0,19 0,12 0,33Koboltti (Co), mg/kg 4,4 8,6 5,5 5,3Kromi (Cr), mg/kg 19,3 48,8 21,7 24,1Kupari (Cu), mg/kg 27,1 32,0 20,1 30,4Rauta (Fe), mg/kg 11 300 24 300 13 900 12 350Elohopea (Hg), mg/kg 0,049 0,050 0,040 0,179Kalium (K), mg/kg 1 440 3 645 1 770 1 580Magnesium (Mg), mg/kg 3 180 6 495 3 310 3 470 Mangaani (Mn), mg/kg 120 274 163 3 470Molybdeeni (Mo), mg/kg 0,75 0,84 0,66 1,2Natrium (Na), mg/kg 134 216 199 140Nikkeli (Ni), mg/kg 10,0 20,4 12,1 10,9Fosfori (P), mg/kg 485 584 470 763Lyijy (Pb), mg/kg 9,7 15,3 15,2 30,3Palladium (Pd) µg/kg <1 <1 <1 -Platina (Pt) µg/kg <5 <5 <5 -Rubidium (Rb), mg/kg 13,0 89,2 22,6 21,3Rikki (S), mg/kg 227 379 232 945Antimoni (Sb), mg/kg 0,78 0,32 0,25 0,52Seleeni (Se), mg/kg 0,42 1,3 0,85 0,47Tina (Sn), mg/kg 4,5 5,1 1,6 3,0Strontium (Sr), mg/kg 13,2 25,7 14,7 19,6Torium (Th), mg/kg 2,7 8,5 4,1 2,6Titaani (Ti), mg/kg 633 1 108 677 628Tallium (Tl), mg/kg <0,6 <0,6 <0,6 <0,6Uraani (U), mg/kg 2,6 3,1 2,4 2,6Vanadiini (V), mg/kg 21,8 45,8 29,4 32,6Sinkki (Zn), mg/kg 71,6 94,7 60,4 66,6pH 5,2 5,0 5,7 5,8Saveksen määrä, %Amount of clay fractions
6,7 28,1 8,9 13,5
Orgaanisenaineksen määrä, %Amount of organic matter
4,3 2,7 3,8 9,3
NäytemääräNumber of samples
3–7 1–8 9–31 2
57
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 21. Hajontadiagrammi molybdeenipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja orgaanisen aineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaissa vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 21. Scatter diagram of organic matter content (x-axis) and Mo concentrations (y-axis) (<2 mm size fraction, AR extraction) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011. The number of samples is 47. Commas are used instead of decimal points.
Kuva 22. Hajontadiagrammi rikkipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja orgaanisen aineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaissa vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 22. Scatter diagram of organic matter content (x-axis) and S concentrations (y-axis) in man-made ground of the Hel-sinki Metropolitan Area during 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 47. Commas are used instead of decimal points.
58
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Kuva 23. Hajontadiagrammi kobolttipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja hienoaineksen määristä pääkau-punkiseudun täyttömaanäytteissä vuosina 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 23. Scatter diagram of the clay fraction (x-axis) and Co concentrations (y-axis) (<2 mm size fraction, AR extraction) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011. The number of samples is 47.
Kuva 24. Hajontadiagrammi vanadiinipitoisuuksista (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) ja hienoaineksen määristä pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä v. 2009 ja 2011. Näytemäärä 47 kpl.Fig. 24. Scatter diagram of the clay fraction (x-axis) and V concentrations (y-axis) in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area during 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). The number of samples is 47.
59
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Kuva 25. Arseenipitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 5 mg/kg.Fig. 25. Distribution of arsenic in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 7); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N = 2). Line = Threshold value 5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
Kuva 26. Elohopeapitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 0,5 mg/kg.Fig. 26. Distribution of mercury in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 31); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N = 2). Line = Threshold value 0.5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
60
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Yli puolet tutkittujen täyttömaanäytteiden arseenipitoisuuksista pääkaupunkiseudulla ylittää PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) arseenille an-netun kynnysarvon hienorakeisissa täyttömaissa, vaihtelevan raesuuruuden täyttömaissa sekä mul-taisissa täyttömaissa (taulukot 25 ja 26). Myös kar-kearakeisissa täyttömaissa suurimmat pitoisuudet ylittävät kynnysarvopitoisuuden. Karkearakeisissa ja hienorakeisissa täyttömaanäytteissä suurimmat kromi-, elohopea- ja lyijypitoisuudet ovat suu-rempia kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Hienorakeisessa täyttömaassa myös
suurimmat vanadiini- ja sinkkipitoisuudet ovat yli PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen. Täyttömaissa, joissa raesuuruus vaihtelee, suu-rimmat analysoidut kadmium-, elohopea-, lyijy-, antimoni- ja sinkkipitoisuudet ylittävät PIMA- asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Taulukos-sa 27 on esitetty PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien täyttömaanäytteiden lukumäärät ja prosentuaaliset osuudet pääkau-punkiseudulla. Lukumääräisesti eniten ylittyy arseenin kynnysarvo kaikissa maalajiryhmissä.
Kuva 27. Lyijypitoisuudet pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteissä täytön koostumuksen mukaan ryhmiteltynä vuosina 2009 ja 2011 (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto). Näytemäärät: karkea täyttö 7 kpl, vaihteleva raekoko 31 kpl, hieno täyttö 8 kpl, multa 2 kpl. Vaakaviiva = PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo 60 mg/kg.Fig. 27. Distribution of lead in man-made ground of the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011 (<2 mm size fraction, AR extraction). Karkea täyttö = coarse-grained man-made ground (N = 31); vaiht. raekoko = man-made ground with a varying grain size (N = 31); hieno täyttö = fine-grained man-made ground (N = 8); multa = mineral soil rich in organic matter (N=2). Line = Threshold value 0.5 mg/kg (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
61
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 26. Täyttömaiden alkuainepitoisuuksien tunnuslukuja pääkaupunkiseudulta vuosina 2009 ja 2011 otetuista näyt-teistä raesuuruusjakauman mukaisesti ryhmiteltynä (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto) sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Lihavoituna kynnysarvon ylittävät pitoisuudet. Table 26. Chemical composition of man-made ground (<2 mm, AR extraction) in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011. The soil type was observed in the field. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Karkearakeinentäyttömaa
Coarse-grainedfilling
HienorakeinentäyttömaaFine-grained
filling
Vaihteleva raesuu-ruus täyttömaassa
Varying grain sizefilling
Multainen täyttömaa
Mineral soil rich in organic matter
Kynnys-arvo
Threshold value
AlkuaineElement
MediaaniMedianmg/kg
MaksimiMaximummg/kg
MediaaniMedianmg/kg
MaksimiMaximummg/kg
MediaaniMedianmg/kg
MaksimiMaximummg/kg
MediaaniMedianmg/kg
MaksimiMaximummg/kg mg/kg
Arseeni (As) <5 7,8 7,2 10,5 5,3 9,1 5,8 6,5 5Kadmium (Cd)
0,12 0,66 0,19 3,7 0,12 1,3 0,33 0,48 1
Koboltti (Co)
4,4 7,1 8,6 16,2 5,5 11,6 5,3 5,8 20
Kromi (Cr) 19,3 157 48,8 159 21,7 52,4 24,1 27,1 100Kupari (Cu) 27,1 103 32,0 70,4 20,1 97,3 30,4 37,8 100Elohopea (Hg)
0,049 0,515 0,050 0,536 0,040 0,680 0,179 0,312 0,5
Nikkeli (Ni) 10,0 19,1 20,4 35,5 12,1 29,6 10,9 11,7 50Lyijy (Pb) 9,7 238 15,3 74,5 15,2 93,6 30,3 45,6 60Antimoni (Sb)
0,78 1,4 0,32 1,5 0,25 2,7 0,52 0,75 2
Vanadiini (V) 21,8 38,7 45,8 132 29,4 98,3 32,6 37,8 100Sinkki (Zn) 71,6 105 94,7 217 60,4 206 66,6 96,2 200NäytemääräNumber ofsamples
7 8 31 2
Taulukko 27. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävien täyttömaanäytteiden lukumäärät ja prosenttiosuudet pääkaupunkiseudulla vuosina 2009 ja 2011 raesuuruusjakauman mukaisesti ryhmiteltynä.Table 27. Number of samples and % of all samples exceeding the threshold value (Decree 214/2007) in man-made ground in the Helsinki Metropolitan Area in 2009 and 2011. The soil type was observed in the field. Commas are used instead of decimal points.
Karkearakeinentäyttömaa
Coarse-grainedfilling
Hienorakeinentäyttömaa
Fine-grainedfilling
Vaihteleva raesuuruus
täyttömaassaVarying grain size
filling
Multainen täyttömaa
Mineral soil rich in organic matter
Kynnys-arvo
Threshold value
AlkuaineElement
Kynnysarvonylityksiä
Number of samples exceeding threshold
valueKpl / %
Number / %
Kynnysarvon ylityksiä
Number of samples exceeding threshold
valueKpl / %
Number / %
Kynnysarvon ylityksiä
Number of samples exceeding threshold
valueKpl / %
Number / %
Kynnysarvon ylityksiä
Number of samples exceeding threshold
valueKpl / %
Number / %
Arseeni (As) 3 / 42,9 7 / 87,5 21 /67,7 2 / 100 5Kadmium (Cd) 0 / 0 1 / 12,5 2 / 6,5 0 / 0 1Koboltti (Co) 0 / 0 0 / 0 0 / 0 0 / 0 20Kromi (Cr) 1 / 14,3 1 / 12,5 0 / 0 0 / 0 100Kupari (Cu) 1 / 14,3 0 / 0 0 / 0 0 / 0 100Elohopea (Hg) 1 / 14,3 1 / 12,5 2 / 6,5 0 / 0 0,5Nikkeli (Ni) 0 / 0 0 / 0 0 / 0 0 / 0 50Lyijy (Pb) 1 / 14,3 2 / 25,0 4 / 12,9 0 / 0 60Antimoni (Sb) 0 / 0 0 / 0 1 / 3,2 0 / 0 2Vanadiini (V) 0 / 0 1 / 12,5 0 / 0 0 / 0 100Sinkki (Zn) 0 / 0 1 / 12,5 1 / 3,2 0 / 0 200NäytemääräNumber of samples
7 8 31 2
62
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
8.3.3. PCB- ja PAH-yhdisteet sekä dioksiinit ja furaanit pääkaupunkiseudun täyttömaissa
Pääkaupunkiseudun täyttömaiden orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet olivat pääosin pieniä. Tau-lukoissa 28–35 on esitetty PAH- ja PCB-yhdistei-den pitoisuudet niistä tutkimuskohteista, joiden analyyseissä pitoisuudet olivat yli käytetyn analyy-simenetelmän määritysrajan. Tutkimuskohteiden dioksiinien ja furaanien (PCDD/F) pitoisuudet on esitetty taulukoissa 36–40.
Helsingin Henrik Sohlbergin puistosta otetus-sa näytteessä oli alemman ohjearvon, 30 mg/kg, ylittävä pitoisuus PAH-yhdisteitä. Samassa tutki-muspisteessä myös muutamien yksittäisten PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittivät PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) alemman ohjearvon (taulukko 29). Yksittäisistä yhdisteistä bentso(a)pyreenin pitoisuus ylitti kynnysarvon, 15 mg/kg, Helsingin Kyläsaaren (taulukko 30) ja Espoon Malminmäen (taulukko 31) täyttömaanäytteissä.
PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus pääkau-punkiseudun täyttömailla oli alle käytetyn ana-lyysimenetelmän määritysrajan 0,25 mg/kg ja keskiarvopitoisuus 1,79 mg/kg. Helsingin täyttö-mailla keskiarvopitoisuus oli 2,59 mg/kg ja mak-simipitoisuus 55,61 mg/kg. Espoon tutkituilla täyttömailla PAH-yhdisteiden keskiarvopitoisuus oli 0,45 mg/kg ja maksimipitoisuus 3,42 mg/kg. Vantaalla tutkittujen täyttömaiden PAH-yhdis-teiden keskiarvopitoisuus oli alle käytetyn me-netelmän määritysrajan ja maksimipitoisuus on 0,34 mg/kg.
PAH-yhdisteiden pitoisuuksia taajamien pin-tamaassa on tutkittu esimerkiksi Tampereella (Hatakka et al. 2010a) ja Norjassa Bergenis-sä (Haugland et al. 2008). Bergenissä näytteitä otettiin erityyppisistä ympäristöistä kaupungin keskustasta ja lähialueilta. Bergenissä korkein PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus, 3,20 mg/kg,
mitattiin pääteiden ja pienten teollisuusalueiden ympäristöstä. Pääkaupunkiseudun täyttömai-den PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat tätä pie-nemmät muutamaa yksittäistä kohdetta lukuun ottamatta. Pirkanmaalla Tampereen seudun taa-jamista pääasiassa puistoista otetuissa pintamaa-näytteissä PAH-yhdisteiden mediaanipitoisuus oli 0,13 mg/kg.
PCB-yhdisteiden kokonaispitoisuudet on las-kettu kongeneerien PCB-28, PCB-52, PCB-101, PCB-118, PCB-153, PCB-138 ja PCB-180 sum-mana. Näitä seitsemää kongeneeria kutsutaan ns. indikaattorikongeneereiksi (∑PCB7) (Reinikainen 2007). Summapitoisuuden laskennassa alle ana-lyysimenetelmän määritysrajan olevat yksittäis-ten kongeneerien pitoisuudet on korvattu arvolla, joka on puolet määritysrajasta. PCB-yhdisteiden summapitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 0,1 mg/kg, neljässä Hel-singin kaupungin alueelta otetussa täyttömaanäyt-teessä: Iso-Sarvastolla (taulukko 32), Kontulan Kelkkapuistossa (taulukko 33), Pajalahdessa (tau-lukko 33) ja Kyläsaaressa (taulukko 34).
PCB-yhdisteiden (∑PCB7) mediaanipitoisuus pääkaupunkiseudun täyttömailla on alle kokonais-pitoisuuden määritysrajan 0,01 mg/kg ja keskiar-vopitoisuus on 0,03 mg/kg. Helsingin täyttömailla keskiarvopitoisuus on 0,05 mg/kg ja maksimipi-toisuus 0,37 mg/kg, Espoossa PCB-yhdisteiden summapitoisuus oli kaikissa näytteissä alle määri-tysrajan. Vantaalla keskiarvopitoisuus on alle mää-ritysrajan ja maksimipitoisuus 0,04 mg/kg.
Helsingin kaupungin kerrostalojen pihoissa mi-neraalimaan PCB-yhdisteiden mediaanipitoisuus, 0,06 mg/kg, on täyttömaiden mediaanipitoisuut-ta suurempi (ks. luku 6.3.4). Tampereen seudun taajamissa PCB-yhdisteiden mediaanipitoisuudet olivat alle käytetyn analyysimenetelmän määritys-rajan, 0,05 mg/kg (Hatakka et al. 2010a).
63
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 28. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaiden pintamaa- näytteissä vuonna 2009. Table 28. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009. Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCompound
Munkki-niemi
Pornaisten-niemi
Palo-heinä
Silta-mäki
Tattari-suo
Iso- Sarvasto
Raja-saari
Kynnys-arvo
Threshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1
AsenaftyleeniAcenaphthylene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
AsenafteeniAcenaphthene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
FluoreeniFluorene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
FenantreeniPhenanthrene
0,22 0,14 0,48 <0,1 0,12 0,43 <0,1 1
AntraseeniAnthracene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,10 <0,1 1
FluoranteeniFluoranthene
0,37 0,30 0,65 0,15 0,20 0,75 0,12 1
PyreeniPyrene
0,27 0,25 0,48 0,12 0,14 0,60 <0,1 -
Bentso(a)antraseeniBenzo(a)anthracene
0,15 <0,1 0,18 <0,1 <0,1 0,25 <0,1 1
KryseeniChrysene
0,19 0,15 0,31 0,11 0,12 0,26 <0,1 -
Bentso(b)fluoranteeniBenzo(b)fluoranthene
0,14 0,12 0,25 <0,1 <0,1 0,18 <0,1 -
Bentso(k)fluoranteeniBenzo(k)fluoranthene
0,10 0,11 0,21 0,10 <0,1 0,21 <0,1 1
Bentso(a)pyreeniBenzo(a)pyrene
<0,1 <0,1 0,19 <0,1 <0,1 0,14 <0,1 0,2
Indeno(1,2,3-c,d)pyreeniIneno(1,2,3-c,d)pyrene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
Dibentso(a,h)antraseeniDibenzo(a,h)anthracene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
Bentso(g,h,i)peryleeniBenzo(g,h,i)perylene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
PAH-yhdisteet yhteensäTotal concentration of PAH compounds
1,44 1,07 2,75 0,48 0,58 2,92 <0,25 15
64
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 29. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaa-alueiden pintamaanäyt-teissä vuosina 2009 ja 2011. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu ja alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet harmaalla taustalla.Table 29. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009 and 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold and lower guideline values are shaded (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCompound
Kontula, Kelkka-puisto
Oja- puisto
Henrik Sohlbergin
puisto
Bockin puisto
Pajamäki Koivu-saari
Kynnysarvo/ Alempi
ohjearvoThreshold value/Lower guideline
value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1 / 5
AsenaftyleeniAcenaphthylene
<0,1 <0,1 0,47 <0,1 <0,1 <0,1 -
AsenafteeniAcenaphthene
<0,1 <0,1 0,13 <0,1 <0,1 <0,1 -
FluoreeniFluorene
<0,1 <0,1 0,75 <0,1 <0,1 <0,1 -
FenantreeniPhenanthrene
0,31 0,18 9,3 0,12 <0,1 <0,1 1 / 5
AntraseeniAnthracene
<0,1 0,15 2,3 <0,1 <0,1 <0,1 1 / 5
FluoranteeniFluoranthene
0,37 <0,1 12,0 0,42 0,25 0,16 1 / 5
PyreeniPyrene
0,25 <0,1 9,2 0,36 0,22 0,14 -
Bentso(a)antraseeniBenzo(a)anthracene
<0,1 <0,1 4,8 0,16 0,12 <0,1 1 / 5
KryseeniChrysene
0,16 0,10 4,4 0,16 0,12 <0,1 -
Bentso(b)fluoranteeniBenzo(b)fluoranthene
<0,1 <0,1 3,1 0,11 0,15 <0,1 -
Bentso(k)fluoranteeniBenzo(k)fluoranthene
0,14 <0,1 3,0 0,14 <0,1 <0,1 1 / 5
Bentso(a)pyreeniBenzo(a)pyrene
<0,1 <0,1 2,9 0,14 0,10 <0,1 0,2 / 2
Indeno(1,2,3-c,d)pyreeniIneno(1,2,3-c,d)pyrene
<0,25 <0,25 1,4 <0,25 <0,25 <0,25 -
Dibentso(a,h)antraseeniDibenzo(a,h)anthracene
<0,25 <0,25 0,56 <0,25 <0,25 <0,25 -
Bentso(g,h,i)peryleeniBenzo(g,h,i)perylene
<0,25 <0,25 1,3 <0,25 <0,25 <0,25 -
PAH-yhdisteet yhteensäTotal concentration of PAH compounds
1,230 0,43 55,61 1,61 0,96 0,30 15 / 30
65
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 30. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaa-alueiden pintamaanäyt-teissä vuonna 2011. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvojen ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 30. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCompound
Kyläsaari A
Kyläsaari B
Eläintarha Kataja- nokan Laiva-puisto
Porolahti Kynnys-arvo
Threshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1
AsenaftyleeniAcenaphthylene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
AsenafteeniAcenaphthene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
FluoreeniFluorene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 -
FenantreeniPhenanthrene
0,44 0,19 <0,1 0,55 <0,1 1
AntraseeniAnthracene
<0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1
FluoranteeniFluoranthene
0,84 0,41 0,11 0,94 0,14 1
PyreeniPyrene
0,66 0,32 <0,1 0,70 0,11 -
Bentso(a)antraseeniBenzo(a)anthracene
0,35 0,17 <0,1 0,29 <0,1 1
KryseeniChrysene
0,48 0,18 <0,1 0,39 <0,1 -
Bentso(b)fluoranteeniBenzo(b)fluoranthene
0,40 0,18 <0,1 0,25 <0,1 -
Bentso(k)fluoranteeniBenzo(k)fluoranthene
0,33 <0,1 <0,1 0,23 <0,1 1
Bentso(a)pyreeniBenzo(a)pyrene
0,30 0,12 <0,1 0,21 <0,1 0,2
Indeno(1,2,3-c,d)pyreeniIneno(1,2,3-c,d)pyrene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
Dibentso(a,h)antra-seeniDibenzo(a,h)anthracene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
Bentso(g,h,i)peryleeniBenzo(g,h,i)perylene
<0,25 <0,25 <0,25 <0,25 <0,25 -
PAH-yhdisteet yh-teensäTotal concentration of PAH compounds
3,8 1,57 <0,25 3,56 0,25 15
66
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 31. Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon ja Vantaan täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 31. Concentrations of PAH compounds in the top layer of man-made soil in Espoo and Vantaa in 2011. The values exceeding the threshold values are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCompound
Malminmäki, Espoo
Matari A,Vantaa
Kynnys-arvo
Threshold value
mg/kg mg/kg mg/kgNaftaleeniNapthalene
<0,1 <0,1 1
AsenaftyleeniAcenaphthylene
<0,1 <0,1 -
AsenafteeniAcenaphthene
<0,1 <0,1 -
FluoreeniFluorene
<0,1 <0,1 -
FenantreeniPhenanthrene
0,41 <0,1 1
AntraseeniAnthracene
<0,1 <0,1 1
FluoranteeniFluoranthene
0,85 0,12 1
PyreeniPyrene
0,60 0,10 -
Bentso(a)antraseeniBenzo(a)anthracene
0,36 <0,1 1
KryseeniChrysene
0,41 0,12 -
Bentso(b)fluoranteeniBenzo(b)fluoranthene
0,32 <0,1 -
Bentso(k)fluoranteeniBenzo(k)fluoranthene
0,23 <0,1 1
Bentso(a)pyreeniBenzo(a)pyrene
0,24 <0,1 0,2
Indeno(1,2,3-c,d)pyreeniIneno(1,2,3-c,d)pyrene
<0,25 <0,25 -
Dibentso(a,h)antraseeniDibenzo(a,h)anthracene
<0,25 <0,25 -
Bentso(g,h,i)peryleeniBenzo(g,h,i)perylene
<0,25 <0,25 -
PAH-yhdisteet yhteensäTotal concentration of PAH compounds
3,42 0,34 15
67
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 32. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Munkkiniemen, Pornaistenniemen, Malminkartanon, Paloheinän, Tattarisuon, Iso-Sarvaston, Rajasaaren ja Koivusaaren täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2009. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 32. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCongener
Munkki-niemi
mg/kg
Por-naisten-
niemimg/kg
Malmin-kartano
mg/kg
Palo-heinä
mg/kg
Tattari-suo
mg/kg
Iso- Sarvasto
mg/kg
Raja-saari
mg/kg
Koivu-saari
mg/kg
PCB-31 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0046 <0,002 <0,002 <0,002PCB-101 <0,002 <0,002 0,0041 <0,002 0,044 <0,002 0,0031 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,012 <0,002 <0,002 <0,002PCB-153 0,0057 0,0033 0,0093 0,0022 0,110 0,0021 0,0037 0,0020PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0038 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,0072 0,0036 0,0095 0,0027 0,110 0,0029 0,0046 0,0030PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0020 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,014 <0,002 <0,002 <0,002PCB-156 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0075 <0,002 <0,002 <0,002PCB-180 0,0059 0,0023 0,0071 <0,002 0,093 <0,002 0,0027 0,0023PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0090 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,0032 <0,002 0,0038 <0,002 0,055 <0,002 <0,002 <0,002∑PCB7 0,0228 0,0132 0,033 0,0099 0,007 0,3746 0,01 0,0171
Taulukko 33. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Kontulan, Vuosaaren, Henrik Sohlbergin puiston, Bockin puiston, Pajamäen, Pajalahden ja Eläintarhan täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuosina 2009 ja 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 33. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2009 and 2011. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCongener
Kontula, Kelkka-puistomg/kg
Vuo-saari
mg/kg
Henrik Sohlber-
gin puistomg/kg
Bockin puisto
mg/kg
Pajamäki
mg/kg
Pajalahti Lautta-
saarimg/kg
Eläin-tarha
mg/kgPCB-31 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0071 <0,002PCB-101 0,022 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,035 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 0,0052 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0067 <0,002PCB-153 0,062 0,0031 0,0023 0,0034 0,0032 0,100 0,0029PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,065 0,0033 0,0023 0,0041 0,0043 0,100 0,0037PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0028 <0,002PCB-128 0,0092 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,014 <0,002PCB-156 0,0045 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,0053 <0,002PCB-180 0,050 <0,002 <0,002 0,0024 0,0025 0,110 0,0025PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,030 <0,002 <0,002 <0,002 <0,002 0,053 <0,002∑PCB7 0,2062 0,0114 0,0096 0,0139 0,014 0,3598 0,0131
68
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 34. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Helsingin Katajanokan Laivapuiston, Kyläsaaren ja Porolahden täyttömaa-alueiden pintamaanäytteissä vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun summapitoisuuden kynnysarvon, 0,1 mg/kg, ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 34. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold value, 0.1 mg/kg, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCongener
Katajanokan Laivapuisto
mg/kg
Kyläsaari A
mg/kg
Porolahti
mg/kgPCB-31 <0,002 0,019 <0,002PCB-28 <0,002 0,024 <0,002PCB-52 <0,002 0,015 <0,002PCB-101 <0,002 0,016 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 0,002 0,0049 <0,002PCB-153 0,022 0,042 0,0022PCB-105 <0,002 0,0022 <0,002PCB-138 0,026 0,051 0,0024PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 0,0037 0,0067 <0,002PCB-156 <0,002 0,0028 <0,002PCB-180 0,0016 0,038 <0,002PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 0,011 0,023 <0,002∑PCB7 0,069 0,1909 0,0096
Taulukko 35. Polyklooratut bifenylit (PCB-yhdisteet) Vantaan Kulomäen, Pitkäsuon ja Matarin täyttömaa-alueiden A-pinta- maanäytteissä vuonna 2011. Table 35. Concentrations of PCB compounds in the top layer of man-made soil in Vantaa in 2011. Commas are used instead of decimal points.
YhdisteCongener
Kulomäki A
mg/kg
PitkäsuoA
mg/kg
MatariA
mg/kgPCB-31 <0,002 <0,002 <0,002
PCB-28 <0,002 <0,002 <0,002PCB-52 <0,002 <0,002 <0,002PCB-101 <0,002 0,0056 <0,002PCB-77 <0,002 <0,002 <0,002PCB-118 <0,002 <0,002 <0,002PCB-153 0,0028 0,012 0,0040PCB-105 <0,002 <0,002 <0,002PCB-138 0,0034 0,014 0,0055PCB-126 <0,002 <0,002 <0,002PCB-128 <0,002 0,0021 <0,002PCB-156 <0,002 <0,002 <0,002PCB-180 0,0030 0,0080 <0,002PCB-169 <0,002 <0,002 <0,002PCB-170 <0,002 0,0054 <0,002∑PCB7 0,0132 0,0426 0,0145
69
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
PCDD/F -yhdisteiden pitoisuudet pääkaupun-kiseudun täyttömaissa olivat pääosin hyvin pieniä. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 10 pg/g, ylittyy kolmessa tutkimuspisteessä: Hel-singin Pajalahdessa ja Katajanokan Laivapuis-tossa sekä Vantaalla Matarilla (taulukot 36–40). Kuvassa 28 on esitetty analysoitujen PCDD/F-kongeneerien pitoisuusjakauma näissä tutkimus-pisteissä. Jakaumat poikkeavat hieman toisistaan, mikä kertoo täytön materiaalin alkuperän olevan jonkin verran erilainen eri tutkimuskohteissa. Kongeneeria 1,2,3,4,6,7,8-HeptaCDF, joka on esi-merkiksi Ky-5-sinistymisenestoaineen tyypillinen PCDD/F-kongeneeri (mm. Isosaari 2004, Ros-si 2011), on pitoisuudeltaan eniten kaikissa kol-messa näytteessä. Ky-5:ssä on myös kongeneeria 1,2,3,6,7,8-HxCDD (Reinikainen 2007), jota on eniten Katajanokan Laivapuiston näytteessä. Kon-geneeria 2,3,4,7,8-PentaCDF, jota havaitaan kai-kissa kolmessa näytteessä, on todettu esiintyvän Skandinaviassa myös maaseudulta otetuissa ym-päristönäytteissä (Isosaari 2004).
WHO-TEQ-ekvivalenttina ilmoitetun PCDD/F- yhdisteiden kokonaispitoisuuksien mediaani pää-kaupunkiseudun täyttömailla on 2,1 pg/g. Helsin-gin kohteilla mediaani on 2,3 pg/g ja maksimi 45 pg/g, Espoossa vastaavasti 1,8 pg/g ja 3,5 pg/g ja Vantaalla 2,1 pg/g ja 18 pg/g. Pääkaupunkiseudun täyttömaiden PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet eivät poikkea esimerkiksi Norjassa tehtyjen tut-kimusten kanssa (Andersson et al. 2011). 170 000 asukkaan Trondheimissä PCDD/F-yhdisteiden mediaanipitoisuus on 1,6 pg/g ja maksimi 14 pg/g, 250 000 asukkaan Bergenissä vastaavasti 2,3 pg/g ja 19 pg/g sekä teollisuuskaupunki Porsgrunissa 1,3 pg/g ja 40 pg/g.
Andersson et al. (2011) ovat tutkimuksissaan todenneet, että PCDD/F-yhdisteiden pitoisuu-det eivät korreloi maaperän orgaanisen aineksen määrän kanssa vaan pitoisuuksiin vaikuttavat lähi- ympäristön päästöt ja niiden koostumus.
Kuva 28. Eräiden PCDD/F-yhdisteiden pitoisuudet kolmessa pääkaupunkiseudun tutkimuskohteessa vuonna 2011.Fig. 28. Concentrations of selected PCDD/F compounds at three sampling sites in 2011
4 006,008,0010,0012,0014,0016,0018,0020,00
pg/g
PCDD/F
Pajalahti, Lauttasaari
Katajanokan Laivapuisto
0,002,004,00
Matari A
70
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 36. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaissa vuonna 2011. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) an-netun PCDD/F-yhdisteiden WHO:n toksisuusekvivalenttina ilmoitetun summapitoisuuden, 10 pg/g, kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 36. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Helsinki in 2011. The values exceeding the threshold value for PCDD and PCDF compounds stated as WHO-TEQ equivalent, 10 pg/g, are indicated in bold (Decree 214/2007). Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.
Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
Maunun-neva
pg/g
Henrik Sohlber-
gin puisto
pg/g
Bockin puisto
pg/g
Falkulla
pg/g
Paja-mäki
pg/g
Paja-lahti,
Lautta-saari
pg/g
Kaivo-puisto
pg/g
Ka-taja-
nokan Laiva-puistopg/g
2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,029 0,05 0,05 0,45 0,95 0,05 5,41,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,19 0,51 0,05 1,51,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,20 0,005 0,35 1,5 0,10 2,41,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,0019 0,0012 0,013 0,00005 0,025 0,15 0,0037 0,12,3,7,8-TCDF 0,05 0,11 0,05 0,05 0,05 0,37 0,05 0,91,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,026 0,025 0,025 0,078 0,18 0,23 0,412,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,53 0,25 0,25 1,1 3,3 2,1 6,31,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,21 0,9 0,13 3,01,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,075 0,05 0,05 0,35 1,9 0,12 1,72,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,97 2,3 0,20 3,61,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,11 0,10 1,1 0,005 2,4 8,0 0,20 181,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,026 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,00005 0,00005 0,047 0,00005 0,026 0,15 0,0017 0,073Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent
1,8 2,1 3,0 1,7 7,3 21 4,4 45
Taulukko 37. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Helsingin täyttömaissa vuonna 2011.Table 37. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Helsinki in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.
Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
Kylä-saari A
pg/g
Kylä-saari B
pg/g
Landbo
pg/g
Vuo-saari
pg/g
Eläin-tarha
pg/g
Maar-lahti
pg/g
Ylis-kylä
pg/g
Poro-lahti
pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,78 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,19 0,05 0,05 0,05 0,25 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,22 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,3 0,079 0,005 0,005 0,18 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,02 0,0035 0,0022 0,0038 0,0084 0,00005 0,0049 0,00582,3,7,8-TCDF 0,38 0,05 0,05 0,05 0,16 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,081 0,025 0,025 0,025 0,061 0,025 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 2,6 0,25 0,25 0,25 1,0 0,25 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,45 0,05 0,05 0,05 0,16 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,24 0,05 0,05 0,05 0,15 0,05 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,24 0,05 0,05 0,05 0,29 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,72 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 1,1 0,76 0,12 0,37 0,59 0,043 0,15 0,151,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,012 0,005 0,003 0,0083 0,0065 0,00005 0,0021 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent
7,5 2,5 1,8 2,1 4,3 1,7 1,8 1,8
71
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 38. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon täyttömaissa vuonna 2011.Table 38. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Espoo in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.
Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
Kuttu-lampi
pg/g
Matin-kylä
pg/g
Friisilän-tie
pg/g
Puolar-metsä
pg/g
Malmin-mäki
pg/g
Olarin-niitty
pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,005 0,005 0,093 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,00005 0,0023 0,0077 0,00005 0,0071 0,00992,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,059 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,025 0,025 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,25 0,25 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,055 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,40 0,05 0,093 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,11 0,50 0,28 0,005 0,27 0,0871,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,0041 0,023 0,003 0,00005 0,0022 0,0016Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent
1,8 2,2 2,3 1,7 2,1 1,8
Taulukko 39. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Espoon täyttömaissa vuonna 2011.Table 39. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Espoo in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.
Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
Kulma-korpi
pg/g
Ämmäs-suo A
pg/g
Ämmäs-suo B
pg/g
Rajanummi
pg/g2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,005 0,005 0,19 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,00005 0,00005 0,012 0,000052,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,053 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,40 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,15 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,24 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,26 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,10 0,071 0,97 0,131,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,00005 0,00005 0,011 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent
1,8 1,8 3,5 1,8
72
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 40. PCDD/F-yhdisteiden pitoisuuksia Vantaan täyttömaissa vuonna 2011.Table 40. Concentrations of selected PCDD/F compounds in man-made soils in Vantaa in 2011. Commas are used instead of decimal points for PCDD/F compound concentrations.
Dioksiinit ja furaanit(PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
Kulo-mäki Apg/g
Kulo-mäki Bpg/g
Pitkäsuo A
pg/g
Pitkäsuo B
pg/g
Matari A
pg/g
Matari B
pg/g
Matari C
pg/g
2,3,7,8-TCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,7,8-PeCDD 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,5 0,51,2,3,4,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,59 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDD 0,05 0,05 0,05 0,05 0,48 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDD 0,065 0,082 0,005 0,005 1,6 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDD 0,0061 0,0034 0,00005 0,00005 0,083 0,00005 0,000052,3,7,8-TCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,31 0,05 0,051,2,3,7,8-PeCDF 0,025 0,025 0,025 0,025 0,11 0,025 0,0252,3,4,7,8-PeCDF 0,25 0,25 0,25 0,25 1,7 0,25 0,251,2,3,4,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,58 0,05 0,051,2,3,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,58 0,05 0,052,3,4,6,7,8-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 6,9 0,05 0,051,2,3,7,8,9-HxCDF 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,05 0,051,2,3,4,6,7,8-HpCDF 0,58 0,97 0,30 0,005 4,0 0,097 0,131,2,3,4,7,8,9-HpCDF 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,005 0,0051,2,3,4,6,7,8,9-OCDF 0,0055 0,011 0,00005 0,00005 0,064 0,00005 0,00005Summa PCDD ja PCDFWHO-TEQ-ekvivalent-teinaSum of PCDD and PCDF as WHO-TEQ equivalent
2,3 2,7 2,0 1,7 18 1,8 1,8
9 YHTEENVETO
9.1 Maalajien väliset erot
Pääkaupunkiseudun taustapitoisuusselvitykset on tehty useassa eri vaiheessa ja näytteenottopaikko-jen valinta- ja luokitteluperusteet ovat olleet erilai-set eri hankkeissa. Tietoa on ryhmitelty vertailu-kelpoiseen muotoon taulukoissa 41–51. Aineisto on jaoteltu maankäytön ja maalajin perusteella. Yleistetyt maankäyttömuodot ovat luonnonmaat, kaupunkimaiset puistot, pihat ja täyttömaat. Kes-keiset maalajiryhmät ovat eloperäiset pintamaat (humus, multa); hiekka ja sora; moreeni sekä savi ja siltti. Täyttömaat on jaettu mineraaliaineksen raekokokoostumuksen mukaan karkeisiin ja hie-nojakoisiin täyttömaihin sekä sellaisiin täyttömai-hin, joilla on vaihteleva raekoko.
Antimonin taustapitoisuudet ovat pääkaupun-kiseudun maaperässä yleensä pienempiä kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 2 mg/kg (taulukko 41). Ainoastaan luonnonmai-
den eloperäisessä pintakerroksessa (humuksessa) antimonipitoisuudet ylittivät kynnysarvon 22 %:ssa Helsingin näytteistä ja 18 %:ssa Vantaan näyt-teistä. Mineraalimaassa kynnysarvoa suurempia taustapitoisuuksia oli vain 1 %:ssa Helsingin luon-nonmaiden hiekkamaanäytteistä, 8 %:ssa Vantaan luonnonmaiden savi- ja silttinäytteistä ja 2 %:ssa Helsingin moreeninäytteistä. Lisäksi kynnysarvoa suurempia antimonipitoisuuksia mitattiin 3 %:ssa täyttömaanäytteistä.
Moreenin keskimääräinen arseenipitoisuus Suomessa on noin 3 mg/kg (Koljonen 1992). Pää-kaupunkiseutu kuuluu valtakunnallisessa tausta-pitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille. Siten kynnys-
73
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
arvo, 5 mg/kg, on usein liian pieni pääkaupunki-seudun maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistus- tarpeen arviointiin. Taulukon 42 mukaan kynnys-arvo ylittyy suuressa osassa luonnonmailta ote-tuissa maaperänäytteissä. Arseenipitoisuudet ovat usein kynnysarvoa suuremmat sekä eloperäisissä että mineraalisissa maalajeissa. Kynnysarvoa suu-remmat pitoisuudet ovat tavallisia myös täyttö-maissa.
Taulukon 43 mukaan elohopean PIMA-ase-tuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 0,5 mg/kg, ylittyy useimmiten puistojen eloperäisessä pinta-kerroksessa. Kynnysarvoa suurempia pitoisuuksia esiintyy myös Helsingin luonnonmaiden humus-kerroksessa. Elohopea sitoutuu helposti maaperän orgaaniseen ainekseen. Mineraalisissa maalajeissa kynnysarvoa suurempia elohopeapitoisuuksia oli Helsingin luonnonmaiden ja puistojen hiekka-maissa. Myös muutaman täyttömaanäytteen elo-hopeapitoisuus oli kynnysarvoa suurempi.
PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo kadmiumille, 1 mg/kg, ylittyi useimmin täyttö-maanäytteissä. Noin 1 %:ssa Helsingin luonnon-maiden humuskerroksen ja hiekkamaiden näyt-teistä oli kynnysarvoa suurempia kadmiumin pitoisuuksia (taulukko 44).
Koboltin pitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 20 mg/kg, useimmiten Espoon luonnonmaiden savi- ja moreeninäytteis-sä. Muutamia kynnysarvoa suurempia kobolttipi-toisuuksia havaittiin myös Helsingin savi- ja hiek-kamailla (taulukko 45).
Keskimääräiset kromipitoisuudet ovat suu-rimmat hienojakoisissa mineraalisissa maalajeis-
sa (savi, siltti). Kromin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi kui-tenkin vain kahdessa täyttömaanäytteessä 48:sta (taulukko 46). Myös kuparin suurimmat keski-määräiset pitoisuudet mitattiin savi- ja silttimaa-näytteistä. Kuparin kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi vain kahdessa karkealajitteisessa täyttömaanäyt-teessä (taulukko 47).
PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo lyijylle, 60 mg/kg, ylittyi useimmiten luonnonmai-den ja puistojen eloperäisessä pintakerroksessa (taulukko 48). Maaperän orgaaninen aines sitoo itseensä lyijyä. Mineraalimaassa kynnysarvoa suu-rempia lyijypitoisuuksia oli useimmiten Vantaan maaperässä moreenissa ja savi- ja silttimailla. Li-säksi useiden täyttömaiden lyijypitoisuudet olivat suurempia kuin kynnysarvo.
Nikkelipitoisuus oli keskimääräistä suurempi hienojakoisissa mineraalisissa maalajeissa (savi, siltti). PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnys-arvo nikkelille, 50 mg/kg, ylittyi vain kahdessa näytteessä (taulukko 49). Myös sinkin suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat hienojakoisis-sa mineraalisissa maalajeissa (savi, siltti). Kyn-nysarvon, 200 mg/kg, ylityksiä oli vain Helsingin luonnonmaiden ja puistojen eloperäisessä pinta-kerroksessa ja joissakin täyttömaanäytteissä (tau-lukko 50).
Vanadiinin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo, 100 mg/kg, ylittyi vain muutamassa savimaan näytteessä Espoossa ja hienojakoisten täytemaiden näytteessä. Suurimmat keskimääräi-set vanadiinipitoisuudet olivat luonnonmaiden ja puistojen savi- ja silttimaanäytteissä (taulukko 51).
74
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 41. Maaperän antimonipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 41. Median values of antimony concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Antimoni
Antimony (Sb)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
20711
0,4
11
222
0
2218
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1312
0,04
11
222
(0)1
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122112
0,4
11
222
008
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2253
2
0,3
11
222
02
(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 8 0,5 2 (0)Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
15
0,05
0,5
22
(0)(0)
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo
1
0,26
2
(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 0,18 2 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
0,19
1
22
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2
0,5
2
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
0,8
2
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
0,25
2
3
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
0,3
2
(0)
75
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 42. Maaperän arseenipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. PIMA-asetuksessa (VNa 214/2007) annetun kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 42. Median values of arsenic concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Arseeni
Arsenic (As)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pinta-kerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23211
1,7
33
555
4
160
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1482
2,2
33,2
555
(0)16(0)
Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
8,1
55,5
555
834675
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
3,6
43,4
555
2327(0)
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 4,7 5 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
4,67
3,3
55
(0)17
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
9,79
3,3
55
(100)
(0)Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 4,9 5 (50)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
5,33,3
55
5812
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2
5,8
5
(100)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
2,8
5
(29)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
5,3
5
68
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
7,2
5
(88)
76
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 43. Maaperän elohopeapitoisuuksien mediaaniarvot, PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 43. Median values of mercury concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Elohopea
Mercury (Hg)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23211
0,15
0,20,11
0,50,50,5
060
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1482
0,013
0,050,05
0,50,50,5
(0)2
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
0,042
0,050,05
0,50,50,5
000
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
0,023
0,050,05
0,50,50,5
00
(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 0,29 0,5 21Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
0,005
0,15
0,50,5
(0)8
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
0,038
0,25
0,50,5
(0)(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 0,035 0,5 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
0,018
0,05
0,50,5
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2
0,18
0,5
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
0,049
0,5
(14)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
0,04
0,5
6
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
0,05
0,5
(12)
77
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 44. Maaperän kadmiumpitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 44. Median values of cadmium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Kadmium
Cadmium (Cd)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23228
0,41
0,30,3
111
010
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1484
0,06
0,10,06
111
(0)1
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
0,21
0,20,24
111
(0)00
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
225512
0,08
0,10,16
111
(0)00
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 0,3 1 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
0,05
0,1
11
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
0,27
0,1
11
(0)(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 0,14 1 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
0,12
0,2
11
(0)0
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2
0,33
1
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
0,12
1
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
0,12
1
6
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
0,19
1
(12)
78
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 45. Maaperän kobolttipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 45. Median values of cobalt concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Koboltti
Cobalt (Co)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23211
1,5
22,5
202020
010
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1482
2,4
21,3
202020
01
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
16119,5
202020
25
40
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
22552
4,4
22,5
202020
50
(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 4,5 20 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
4,3
3
2020
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
13,9
4,1
2020
(0)0
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 6,5 20 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
5,24,1
2020
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 5,2
20
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
4,4
20
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
5,5 20
0
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
8,6
20
(0)
79
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 46. Maaperän kromipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 46. Median values of chromium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Kromi
Chromium (Cr)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23228
6,811
11,5
100100100
000
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1484
5,41215
100100100
(0)0
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
575666
100100100
008
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
11,6
1915,5
100100100
00
(0)Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 33 100 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
12,4
18
100100
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
48,2
16
100100
(0)(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 21,8 100 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
1621
100100
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 24
100
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
19,3
100
(14)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
21,7 100
0
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
48,8
100
(12)
80
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 47. Maaperän kuparipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 47. Median values of copper concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Kupari
Copper (Cu)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23228
11,9
1513
100100100
000
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1484
1,4
63,6
100100100
000
Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
262224
100100100
000
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
225512
3,1
77,5
100100100
000
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 44 100 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
18,8
17
100100
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
26,4
18
100100
(0)(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 14,8 100 0Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
13,2
24100100
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 30
100
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
27
100
(14)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
20 100
0
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
32
100
0
81
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 48. Maaperän lyijypitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Kynnysarvon ylittävät mediaanipitoisuudet on lihavoitu.Table 48. Median values of lead concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Concentrations exceeding the threshold values (Decree 214/2007) are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Lyijy
Lead (Pb)
NäytemääräNumber of samples
MediaaniMedian
KynnysarvoThreshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
22928
4757
117
606060
293878
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1482
6,2
611,5
606060
(0)3
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
18,2
1318,5
606060
(0)08
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
7,89
744,5
606060
(0)0
25Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 51 60 32Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
2,421
6060
(0)17
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
20,8
34
6060
(0)
(33)Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 16,5 60 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
9,921
6060
02
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 30,3
60
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
9,7
60
(14)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
15,2 60
12
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
15,3
60
(25)
82
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 49. Maaperän nikkelipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 49. Median values of nickel concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Nikkeli
Nickel (Ni)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
22928
7,6
89,9
505050
000
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1484
1,7
43,9
505050
(0)1
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
24,2
2522,5
505050
800
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
225512
4,2
65,2
505050
000
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 14 50 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
7,3
7
5050
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
19,812
5050
(0)
(33)Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 14,4 50 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
11,9
9,75050
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 10,9
50
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
10
50
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
12,1 50
0
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
20,4
50
(0)
83
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 50. Maaperän sinkkipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 50. Median values of zinc concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Sinkki
Zinc (Zn)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23028
56,5
4845,5
200200200
010
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1484
18,5
1714
200200200
(0)0
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
90,8
91105
200200200
000
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
29,1
2627,5
200200200
000
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 82 200 5Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
23,4
51
200200
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
10552
200200
(0)0
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 50,2 200 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
44,4
68200200
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 67
200
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
71,6
200
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
60,4 200
3
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
94,6
200
(12)
84
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Taulukko 51. Maaperän vanadiinipitoisuuksien mediaaniarvot (< 2 mm:n raesuuruus, AR-uutto), PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo ja kynnysarvoa suurempien pitoisuuksien osuus näytteistä maankäyttömuodoittain ja maalajeittain Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla.Table 51. Median values of vanadium concentrations (<2 mm size fraction, AR extraction), threshold value (Decree 214/2007) and % of samples exceeding the threshold value in various land-use classes and soil types in Espoo, Helsinki and Vantaa. Commas are used instead of decimal points.
Vanadiini
Vanadium (V)
Näytemäärä
Number of samples
Mediaani
Median
Kynnysarvo
Threshold value
Kynnysarvonylityksiä
Samples exceeding threshold value
mg/kg mg/kg %Luonnonmaat, eloperäinen pintakerrosNatural soils, biogenic topsoil Espoo Helsinki Vantaa
28
23211
13,4
2022
100100100
010
Luonnonmaat, hiekka ja soraNatural soils, sand and gravel Espoo Helsinki Vantaa
6
1482
9,51721
100100100
00
(0)Luonnonmaat, savi ja silttiNatural soils, clay and silt Espoo Helsinki Vantaa
122412
81,6
6167,5
100100100
(33)
80
Luonnonmaat, moreeniNatural soils,till Espoo Helsinki Vantaa
2255
2
20,8
2519,5
100100100
000
Puistot, eloperäinen pintakerrosParks, biogenic topsoil Helsinki 19 35 100 0Puistot, hiekka ja soraParks, sand and gravel Espoo Helsinki
1
12
17,7
20
100100
(0)0
Puistot, savi ja silttiParks, clay and silt Espoo Helsinki
13
67,121
100100
(0)(0)
Puistot, vaihteleva maalajiParks, varying soil type Espoo 4 25,7 100 (0)Pihat, vaihteleva maalajiYards, varying soil type Espoo Helsinki
2450
20,1
27100100
00
Täyttömaat, multaMan-made fill, mineral soil rich in organic matter Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
2 32,6
100
(0)
Täyttömaat, karkea raekokoMan-made fill, coarse grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
7
21,8
100
(0)
Täyttömaat, vaihteleva raekokoMan-made fill, varying grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
31
29,4 100
(0)
Täyttömaat, hieno raekokoMan-made fill, fine grain size Pääkaupunkiseutu Helsinki Metropolitan Area
8
45,8
100
(12)
85
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
9.2 Kaupunkien erityispiirteet
Pääkaupunkiseutu kuuluu valtakunnallisessa taus-tapitoisuusrekisterissä Etelä-Suomen arseenipro-vinssiin (Jarva et al. 2010; http://www.geo.fi/tapir), jonka alueella arseenin taustapitoisuus on useissa maalajeissa suurempi kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo arseenille. Kynnysarvoa suuremmat pitoisuudet maaperässä ovat tavallisia kaikissa pääkaupunkiseudun kunnissa.
Espoossa luonnonmaiden, pihojen ja puistojen keskimääräiset kobolttipitoisuudet ovat hieman suuremmat kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Neljän luonnonmailta otetun näytteen kobolttipitoisuus ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 20 mg/kg. Niistä kolme oli savinäytteitä Kurttilasta, Loojärven itäran-nalta ja Velskolasta. Lisäksi yhden Nuuksiosta otetun moreeninäytteen kobolttipitoisuus ylitti kynnysarvon. Muissa kunnissa koboltin pitoisuus ylitti kynnysarvon vain parissa Helsingistä otetus-sa savinäytteessä. Kobolttipitoisuudet olivat ta-vanomaista suurempia luonnonmaiden näytteis-sä, joten kobolttipitoisuus johtuu pääosin alueen geologiasta eikä ihmisen toiminnasta.
Lyijy on yksi niistä alkuaineista, joiden pitoisuus on usein suurempi taajamissa kuin luonnonmail-la. Lyijy sitoutuu maaperässä voimakkaasti pinta-
maan orgaaniseen ainekseen. Selvimmin ihmis-toiminnasta peräisin oleva lyijyn rikastuminen orgaaniseen pintamaakerrokseen näkyy Vantaalla, jossa luonnonmaiden eloperäisen pintakerroksen lyijypitoisuuden mediaaniarvo, 117 mg/kg, ylitti PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon, 60 mg/kg. Vantaan Tikkurilassa sekä pienemmässä mittakaavassa myös Veromiehessä ja Tammistos-sa on ollut lyijyä käyttävää teollisuutta. Lyijyä on päätynyt ympäristöön lisäksi muun muassa liiken-teestä. Tämä voi olla osasyy Helsingin kaupungin puistojen eloperäisen pintakerroksen kynnysarvoa suurempiin lyijypitoisuuksiin. Myös antimonia on luonnonmaiden orgaanisessa pintakerroksessa paikoin kynnysarvon ylittävinä pitoisuuksina Hel-singissä ja Vantaalla.
Helsingissä tiheä asutus, pitkä asutus- ja teolli-suushistoria sekä vilkas liikenne ovat aiheuttaneet metallien laskeumia pintamaahan. Se ei kuiten-kaan näy selvästi minkään yksittäisen alkuaineen pitoisuuksissa verrattuna naapurikuntiin puistojen lyijypitoisuuksia ja kerrostaloalueiden PCB-yhdis-teiden pitoisuuksia lukuun ottamatta. Helsingille on tyypillistä myös suuri täyttömaiden osuus esi-merkiksi rannoilla.
9.3 Suurimmat suositellut taustapitoisuudet pääkaupunkiseudulla
Pääkaupunkiseudun maaperässä useimpien PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) epäorgaanis-ten haitta-aineiden taustapitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Maaperän arseenipitoisuudet ovat koko pääkaupunkiseudulla suurempia kuin kyn-nysarvo, ja arseenin osalta maaperän pilaantu-neisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa on suositeltavaa käyttää kynnysarvon sijaan taustapi-toisuutta. Eri tutkimusmateriaaleista lasketut ar-seenin suurimmat suositellut taustapitoisuudet on esitetty taulukossa 52.
Vain Helsingin luonnonmaiden humuskerrok-sen suurin suositeltu taustapitoisuus, 4,3 mg/kg, on suurempi kuin antimonin kynnysarvo, 2 mg/kg. Elohopean suurimmat suositellut tausta- pitoisuusarvot olivat kynnysarvoa suurempia Hel-singin puistoissa ja Helsingin luonnonmaiden humuskerroksessa. Helsingin luonnontilaisilla savi- ja silttimailla koboltin ja nikkelin suurimmat
suositellut taustapitoisuudet ovat kynnysarvoa suurempia. Sinkin taustapitoisuudet olivat kyn-nysarvoa suurempia Helsingin puistojen orgaani-sessa pintamaassa ja pääkaupunkiseudun täyttö-maissa.
Lyijyn taustapitoisuus maaperässä on varsin suuri verrattuna PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvoon useissa näytemateriaaleissa pää-kaupunkiseudulla. Helsingin puistojen orgaani-sen pintakerroksen ja mineraalimaakerroksen SSTP-arvo perustuu varsin pieneen näytejouk-koon, mutta Helsingin luonnonmaiden humuk-sen SSTP-arvo, 165 mg/kg, perustuu 231 näytteen lyijypitoisuuksiin. Espoon humuskerroksen lyijyn SSTP-arvo on 107 mg/kg. Vantaan näytemäärä on niin pieni, että SSTP-arvoa ei ole laskettu, mutta suurimmat humuksen lyijypitoisuudet ovat siellä-kin paljon yli kynnysarvon. Ihmisen toiminnasta ilman kautta kulkeutunut lyijy sitoutuu voimak-kaasti pintamaan orgaaniseen ainekseen. Pääkau-
86
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
punkiseudun humusnäytteiden korkea tausta-pitoisuus johtunee suurelta osin teollisuuden ja liikenteen pitkäaikaisista päästöistä.
Taulukossa 53 on laskettu SSTP-arvot koko pääkaupunkiseudun luonnon humus- ja mine-raalimaanäytteille. Taulukkoa varten on yhdistet-ty Helsingin, Espoon ja Vantaan luonnontilaisten maiden näytteet ja näytteet on luokiteltu maala-jin mukaan. Pääkaupunkiseudun kehyskuntien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Jär-venpää, Tuusula, Kerava, Sipoo) SSTP-arvot on esitetty vertailun vuoksi taulukossa 54. Tässäkin vertailussa selviää, että arseenin taustapitoisuudet ovat sekä pääkaupunkiseudulla että kehyskunnis-
sa kaikissa maalajeissa suuremmat kuin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvo. Hiekan ja moreenin arseenipitoisuudet ovat pääkaupun-kiseudulla jopa hieman suuremmat kuin kehys-kunnissa. Hienojakoisissa maalajeissa (savi, siltti) myös koboltin, kromin, nikkelin ja vanadiinin suurimmat suositellut taustapitoisuudet ovat suu-remmat kuin kynnysarvot sekä pääkaupunkiseu-dun että kehyskuntien luonnonmailla. Humuksen lyijyn SSTP-arvo on suurempi kuin kynnysarvo sekä pääkaupunkiseudulla että kehyskunnissa. Pääkaupunkiseudulla myös antimonin ja arsee-nin SSTP-arvo on kynnysarvoa suurempi humus- näytteissä.
Taulukko 52. Eri alkuaineiden suurimpia suositeltuja taustapitoisuusarvoja Espoon ja Helsingin taajama-alueiden maaperänäyt-teiden ja pääkaupunkiseudun täyttömaanäytteiden pitoisuuksista (raekoko < 2 mm, kuningasvesiliuotus) laskettuna sekä PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät SSTP-arvot on lihavoitu.Table 52. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements and threshold values (Decree 214/2007). <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Espoon taajama-
alueet
Urban areas in Espoo
Helsinginpihat
Yards in Helsinki
Helsinginpuistot,
orgaaninen pintamaa
Parks in Helsinki,
organic topsoil
Helsinginpuistot,
mineraali-maa
Parks in Helsinki,
minerogenic soil
Pääkaupunki-seudun täyttö-maat, vaihtele-
va raekokoMan-made fill in the Helsinki
Metropolitan Area, varying grain size
PIMA-asetus (VNa
214/2007)
Decree on soil contamination
and remediation needs
Alkuaine Element
SSTPUpper
recommended limit of baseline variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline variation
KynnysarvoThreshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 0,48 1,0 0,50 0,50 0,87 2Arseeni (As) 10 6,5 7,2 7,8 9,5 5Barium (Ba) 87 - - - -Beryllium (Be) 1,3 - - - -Boori (B) 8,9 - - - -Elohopea (Hg) 0,09 0,20 0,87 0,64 0,154 0,5Hopea (Ag) 0,32 - - - -Kadmium (Cd) 0,31 0,15 0,54 0,40 0,42 1Koboltti (Co) 10 5,7 9,2 8,2 9,7 20Kromi (Cr) 45 31,9 59,5 41,8 51,6 100Kupari (Cu) 30 37,5 92,0 57,0 45,4 100Lyijy (Pb) 26 40,0 160 70,3 49,6 60Molybdeeni (Mo) 2,2
- - - -
Nikkeli (Ni) 22 13,5 21,0 25,7 23,1 50Seleeni (Se) 0,82 - - - -Sinkki (Zn) 114 125 219 153 211 200Tallium (Tl) 0,4 - - - -Vanadiini (V) 50 40,0 60,0 63,0 65,1 100NäytemääräNumber of samples
30 22 19 19 31
87
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Taulukko 53. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa) luonnonmaiden maaperänäytteiden pitoisuuksista (< 2 mm:n raekoko, kuningasvesiliuotus) eri maalajeittain lasketut suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät SSTP-arvot on lihavoitu.Table 53. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements in natural soils of Espoo, Helsinki and Vantaa and threshold values (Decree 214/2007). <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Pääkaupunkiseudun luonnonmaatNatural soils in the Helsinki Metropolitan Area
HumusHumus
HiekkaSand
MoreeniTill
SaviClay
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
KynnysarvoThreshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 4,2 - - 2Arseeni (As) 8,4 8,5 9,5 14,6 5Elohopea (Hg) 0,6 0,0 0,1 0,1 0,5Kadmium (Cd) 0,8 0,3 0,3 0,6 1Koboltti (Co) 5,1 4,4 8,9 28,7 20Kromi (Cr) 27,2 26,5 42,0 120 100Kupari (Cu) 41,6 15,5 15,4 58,4 100Lyijy (Pb) 177 20,5 27,5 41,6 60Nikkeli (Ni) 20,2 9,5 15,5 53,5 50Sinkki (Zn) 121 49,6 76,9 174 200Vanadiini (V) 46,7 36,3 51,9 118 100NäytemääräNumber of samples
241–256 156–158 79–89 48
Taulukko 54. Pääkaupunkiseudun kehyskuntien (Kirkkonummi, Vihti, Hyvinkää, Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Kerava, Sipoo) luonnonmaiden maaperänäytteiden pitoisuuksista (< 2 mm:n raekoko, kuningasvesiliuotus) (Tarvainen et al. 2006, GTK:n maaperägeokemian tietokanta 2012) eri maalajeittain lasketut suurimmat suositellut taustapitoisuusarvot (SSTP) ja PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvot. Näytteet on otettu mineraalimaan pintaosasta 0–25 cm:n syvyydeltä. PIMA-asetuksessa annetun kynnysarvon ylittävät pitoisuudet on lihavoitu.Table 54. Upper recommended limits of baseline variation (SSTP) for selected elements in natural mineral soils around the Hel-sinki Metropolitan Area (municipalities: Kirkkonummi, Vihti, Nurmijärvi, Hyvinkää, Tuusula, Kerava, Järvenpää and Sipoo) (Tarvainen et al. 2006, Geochemical database of GTK 2012) and threshold values (Decree 214/2007). Sampling depth 0–25 cm, <2 mm size fraction, AR extraction. Values exceeding the threshold value are indicated in bold. Commas are used instead of decimal points.
Kehyskuntien luonnonmaatNatural soils around the Helsinki Metropolitan Area
HumusHumus
HiekkaSand
MoreeniTill
SaviClay
AlkuaineElement
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
SSTPUpper
recommended limit of baseline
variation
KynnysarvoThreshold value
mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kgAntimoni (Sb) 1,1 0,19 0,21 0,32 2Arseeni (As) 3,6 5,8 5,6 14,8 5Elohopea (Hg) 0,36 0,43 0,06 0,10 0,5Kadmium (Cd) 0,79 0,08 0,10 0,34 1Koboltti (Co) 4,6 8,3 12,8 38,5 20Kromi (Cr) 16,6 24,0 37,3 110 100Kupari (Cu) 15,8 16,8 20,8 58,7 100Lyijy (Pb) 107 11,7 14,7 38,2 60Nikkeli (Ni) 12,9 15,3 24,4 53,7 50Sinkki (Zn) 114 78,7 99,1 195 200Vanadiini (V) 30,2 37,4 58,8 150 100NäytemääräNumber of samples
206 98 102 100
88
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet ovat pää-kaupunkiseudun maaperässä pieniä ja pitoisuu-det ovat usein alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan. SSTP-arvoa ei ole voitu laskea pää-kaupunkiseudun maaperän orgaanisille yhdisteil-
le, koska yhdelläkään tutkitulla yhdisteellä ei ol-lut määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia riittävästi. SSTP-arvo on tilastollisesti luotettava vain silloin, kun pitoisuustietoja on yli 30 näytteestä.
10. SUMMARY: GEOCHEMICAL BASELINES IN THE HELSINKI METROPOLITAN AREA
Soil geochemical baselines of the Helsinki Metro- politan Area have been investigated by the Geo-logical Survey of Finland (GTK) and the cities of Helsinki, Espoo and Vantaa during several mapping projects carried out since 1996 (Table 1). The generalized bedrock map of the region is shown in Figure 1 and the Quaternary geological map is presented in Figure 2. The upper recom-mended limit of soil baseline variation is defined by the upper whisker line in the box-and-whisker plot in Figure 3. The upper recommended limit values are referred as the SSTP value in several tables of this report.
GTK carried out geochemical mapping of urban soils (Table 2) and natural soils (Figs 4 and 5) in Espoo and Kauniainen in 2009. The chemical composition of humus samples is shown in Table 3. The concentrations of most of the studied elements correlate well between subsoil and top-soil samples in the natural mineral soils in Espoo (Fig. 6). Concentrations in natural mineral top-soils and subsoils are presented in Tables 4 and 5, respectively. Table 6 compares the concentrations in forest soils and arable soils. The concentrations of mercury correlate with the organic carbon con-tent in topsoils (Fig. 7). Lead concentrations are higher in topsoils than in subsoil samples (Fig. 8). Topsoil enrichment factors (topsoil concentration divided by subsoil concentration) are presented in Table 7. Lead concentrations in urban top-soils (sampling depths 0–2 cm and 0–25 cm) are illustrated in Figure 9. The median and maximum concentrations of the analysed elements in urban topsoils are provided in Table 8. Figure 10 shows the distribution of the carbon content in differ-ent land-use classes in the topsoil in Espoo. The distribution of arsenic, cobalt and vanadium is presented in Figures 11, 12 and 13, respectively. The upper recommend limit of baseline variation (SSTP) in urban topsoil in Espoo is summarized in Table 9. The upper recommended limit value
of arsenic, 10 mg/kg, is higher than the threshold value, 5 mg/kg, given in the Decree on the Assessment of Soil Contamination and Remedia-tion Needs (214/2007). Concentrations of PAH and PCB compounds were usually low in samples taken from Espoo.
The City of Helsinki took soil baseline samples during 1996–2009. A general description of the sampling sites and sample media is provided in Tables 10 and 11 and in Figure 14. Figure 15 shows one typical sampling pit in Helsinki. Element con-centrations in biogenic topsoil are summarized in Table 12. Table 13 shows the median concentra-tions in minerogenic topsoils in the natural soils of Helsinki. Median values in biogenic topsoils in the parks of Helsinki are presented in Table 14, and those in minerogenic topsoils in parks in Table 15. Median concentrations in composite samples taken from the yards of blocks of flats in Helsinki during 1996–2009 are summarised in Table 16. Table 17 presents the median PCB compound con-centrations in single samples taken from the yards of blocks of flats in Helsinki. The upper recom-mended limit of baseline variation (SSTP) values for various soil types in Helsinki are provided in Table 18.
The City of Vantaa has carried out two studies on soil geochemical baselines: the first one during 1996–1997 (Fig. 16 and Table 19) and another one in 2006 (Fig. 17 and Table 20). Table 21 summarises the chemical composition of humus samples and minerogenic topsoil in forest soils in Vantaa in 2006. Median values of element concen-trations in humus from Eastern Vantaa, Western Vantaa and Central Vantaa are compared in Table 22. Emissions from the earlier lead-using industry are reflected in the lead concentrations in humus in Eastern Vantaa. Median values in arable soils in Vantaa are presented in Table 23.
GTK investigated the geochemical baselines of man-made soils in Helsinki, Espoo and Van-
89
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
taa in 2009 and 2011. Figure 18 depicts a typical sampling site on man-made ground in Helsinki. Sampling sites in Espoo are presented in Figure 19, while those in Helsinki and Vantaa are presented in Figure 20. The soil types and land use of the sampling sites are listed in Table 24. The median values of the analysed elements in different man-made soil types are summarized in Table 25. The concentrations of Mo (Fig. 21), S (Fig. 22), Ag, Cd, Pb, Sb and Hg correlate with the organic carbon content in man-made soils in the Helsinki Metro-politan Area. The proportion of the clay fraction in man-made soil correlates with the concentrations of Co (Fig. 23), V (Fig. 24), As (Fig. 25), U, Al, Ca, Cr and Fe. The highest concentrations of mercury (Fig. 26) and lead (Fig. 27) were observed in min-eral soil rich in organic matter. Median and maxi-mum values of the analysed elements in various man-made soil types are summarized in Table 26. Table 27 shows the number of samples exceeding the threshold values in man-made ground.
The concentrations of PAH compounds in man-made ground are presented in Tables 28 to 31 and concentrations of PCB compounds in Tables 32 to 35. Figure 28 illustrates the concentrations of se-lected PCDD/F compounds at three sampling sites
in 2011. The concentrations of selected PCDD/F compounds are presented in Tables 36 to 40.
Results of the various soil geochemical base-line studies in the Helsinki Metropolitan Area are summarized according to the land use and soil type in Tables 41 to 51. The upper recommended limits of baseline variation (SSTP) are calculated for selected urban soils in Table 52. The Helsinki Metropolitan Area belongs to the South Finland arsenic province, characterized by relatively high natural arsenic concentrations. In addition to arsenic, baseline concentrations of Hg, Pb and Zn exceed the threshold values in some urban soils in the Helsinki Metropolitan Area.
The upper recommended limits of baseline vari-ation in natural soils are shown for the Helsinki Metropolitan Area in Table 53 and for soils around the Helsinki Metropolitan Area in Table 54. The upper recommended limit of baseline variation in arsenic exceeds the threshold value in most soil types in both areas. The upper recommended limits of baseline variation in Co, Cr, Ni and V ex-ceed the threshold values in clay soils, while the upper recommended limits of baseline variation in Pb and Sb (in the Helsinki Metropolitan Area) exceed the threshold values in humus.
TYöNJAKO JA KIITOKSET
Harri Anttila ja Armi Tukia Espoon kaupungil-ta auttoivat Espoon näytepisteiden valinnassa ja olivat mukana keskustelemassa alustavista tutki-mustuloksista. Espoossa näytteenottoon osallis-tuivat tekijöiden lisäksi Mikael Eklund, Elina Här-könen, Hannu Pelkonen ja Tauno Valli GTK:sta. Täyttömaiden näytteenotossa olivat tekijöiden lisäksi mukana Elina Härkönen, Juha Kaija, Sam-rit Luoma ja Arto Pullinen GTK:sta. Antti Salla vastasi Helsingin kaupungin näytteenotosta ja tulosten tulkinnasta sekä osallistui täyttömaapis-teiden valintaan. Leena Maidell-Münster vastasi
Vantaan kaupungin taustapitoisuusselvityksestä, ja Paula Pitkäranta teki ensimmäisen käsikirjoi-tusversion Vantaan taustapitoisuuskartoituksen tuloksista. Samrit Luoma laati tässä julkaisus-sa esitetyt pääkaupunkiseudun kallioperä- ja maaperäkartat. Timo Tarvainen, Tarja Hatakka ja Jaana Jarva vastasivat Espoon kaupungin ja pääkaupunkiseudun täyttömaiden tulosten tul-kinnasta, yhteenvedosta sekä raportin viimeiste-lystä. Tekijät haluavat kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tutkimuksissa ja tutkimusraportin laadinnassa.
90
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
KIRJALLISUUS
Albanese, S. & Breward, N. 2011. Sources of anthropogenic contaminants in the urban environment. In: Johnson, C. C, Demetriades, A., Loctura, J. & Ottesen, R. T. (eds) Mapping the chemical environment of urban areas. Oxford, Wiley-Blackwell, 116−127.
Andersson, M. & Ottesen, R. T. 2008. Levels of dioxins and furans in urban surface soil in Trondheim, Norway. Environmental Pollution 152, 553−558.
Andersson, M., Holt, Y. & Eggen, O. A. 2011. Polychlorinated dibenzo-p-dioxins and dibenzofurans (PCDDs/PCDFs) in urban surface soil in Norway. In: Johnson, C. C, Demetriades, A., Loctura, J. & Ottesen, R. T. (eds) Mapping the chemical environment of urban areas. Oxford, Wiley-Blackwell, 473−486.
De Vos, W. (ed.), Tarvainen, T. (ed.), Salminen, R., Reeder, S., De Vivo, B., Demetriades, A., Pirc, S., Batista, M. J., Marsina, K., Ottesen, R. T., O’Connor, P. J., Bidovec, M., Lima, A., Siewers, U., Smith, B., Taylor, H., Shaw, R., Salpeteur, I., Gregorauskiene, V., Halamic, J., Slaninka, I., Lax, K., Gravesen, P., Birke, M., Breward, N., Ander, E. L., Jordan, G., Duris, M., Klein, P., Locutura, J., Bel-lan, A., Pasieczna, A., Lis, J., Mazreku, A., Gilucis, A., Heitzmann, P., Klaver, G. & Petersell, V. 2006. Geochemical atlas of Europe. Espoo: Geological Survey of Finland. 690 s.
Haavisto-Hyvärinen, M. 2006. Tutkimusalueen maaperä. Julkaisussa: Tarvainen, T. (toim.) Alkuaineiden taustapi-toisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien maaperässä. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 163, 8−13.
Hatakka, T. (toim.), Tarvainen, T., Jarva, J., Backman, B., Eklund, M., Huhta, P., Kärkkäinen, N. & Luoma, S. 2010a. Pirkanmaan maaperän geokemialliset taustapitoi-suudet. Summary: Geochemical baselines in Pirkanmaa area. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 182. 104 s.
Hatakka, T., Tarvainen, T. & Salla, A. 2010b. Helsingin täyt-tömaiden taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/63. 20 s.
Haugland, T., Ottesen, R. T. & Volden, T. 2008. Lead and polycyclic aromatic hydrocarbons (PAHs) in surface soil from day care centres in the city of Bergen, Norway. Environmental pollution 153, 266−272.
Heikkinen, P. M., Aatos, S., Nikkarinen, M. & Taipa-le, R. 2007. Luonnonkivituotannon sivukiviin liittyvät ympäristövaikutukset ja ympäristökelpoisuuden tes-taaminen. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S49/0000/2997/53. 41 s.
Hellman, S., Priha, E., Sorvari, J., Kukkamäki, M. & Suortti, A.-M. 2003. Elementtitalojen piha-alueiden PCB - Tutki-mukset, riskinarviointi ja riskinhallinta. Alueelliset ym-päristöjulkaisut 313. 99 s.
Immonen, K. 2001. Helsingin täyttömaa-alueet. Kartoitus ja ympäristövaikutusten esiselvitys. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 7/2001. 77 s + 10 liitettä.
ISO 19258: 2005(E) Soil quality – Guidance on determination of background values. 24 s.
Isosaari, P. 2004. Polychlorinated dibenzo-p-dioxin and dibenzofuran contamination of sediments and photo- chemical decontamination of soils. Academic dissertation. Publications of the National Public Health Institute A11/2004.
Jartun, M., Ottesen, R. T., Steinnes, E. & Volden, T. 2009. Painted surfaces – Important sources of polychlorinated biphenyls (PCBs) contamination to the urban and marine
environment. Environmental pollution 157, 295−302.Jarva, J. 2012. Espoon kaupungin pintamaan taustapitoisuu-
det. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti 1/2012. 20 s.
Jarva, J., Tarvainen, T., Reinikainen, J. & Eklund, M. 2010. TAPIR – Finnish national geochemical baseline database. Science of the Total Environment 408, 4385–4395.
Koljonen, T. 1992. Results of the mapping. Teoksessa: Koljo-nen, T. (toim.) Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 106−125.
Kuivamäki, A. (toim.) 2006. GeoTIETO-informaatiojär-jestelmän kehittäminen yhdyskunta- ja ympäristösuun-nittelua sekä rakentamista varten.Vaihe II: Geo TIE-TO-käyttöliittymän ja 1:20 000-rakennettavuusmallien viimeistely sekä 1:50 000-rakennettavuusmallien kehit-täminen. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti k21.42/2006/2. 166 s., 29 liites.
Kuusisto, E., Tarvainen, T. & Huhta, P. 2007. Alku- aineiden taustapitoisuudet eri maalajeissa Satakunnan alueella. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/1141/2007/1. 22 s.
Lintinen, P. 1995. Origin and physical characteristics of till fines in Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 379. 83 s. + 2 liitettä.
Lintinen, P. 2003. Selvitys Helsingin Vuosaaren telakka- alueen maaperän arseenin alkuperästä ja arseenin aiheut- tamasta terveys- ja ympäristöriskistä. Geologian tutki-muskeskus, julkaisematon tutkimusraportti.
Peltola, P. 2005. Multielement urban geochemistry – exploring the expected, the uexpected and the unknown. Univeristy of Kalmar, Faculty of Natural Science, Dissertation Series 16. 138 s.
Pitkäranta, P. 2006. Maaperän raskasmetallien taustapitoi- suuksia Vantaan alueella. Vantaan ympäristökeskus, julkaisematon raporttiluonnos.
Pyy, V. & Lyly, O. 1998. PCB elementtitalojen saumaus-massoissa ja pihojen maaperässä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 10/98. 25 s. + 3 liites.
Reimann, C. & de Caritat, P. 1998. Chemical elements in the Environment. Berlin: Springer-Verlag.
Reimann, C., Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Lukashev, V., Matinian, N. N. & Pasieczna, A. 2003. Agricultural Soils in Northern Europe : A Geochemical Atlas.- Geol. Jb. Sonderheft SD 5, 1–270. Hannover.
Reinikainen, J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen mää-ritysperusteet. Suomen ympäristö 23/2007. 164 s.
Rossi, E. 2011. Kymijoen pilaantuneet sedimentit. Riskin-arvio. Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Esko Rossi Oy.
Räisänen, M. L., Nikkarinen, M., Lehto, O. & Aatos, S. 2002. Liukoisuustesti- ja heikkouuttomenetelmät kai-vannaisteollisuuden sivutuotteiden ympäristö- ja kaato-paikkakelpoisuuden määrittämisessä. Geologian tutki-muskeskus, Arkistoraportti S44/0000/1/2002. 21 s.
Salla, A. 1999. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet Helsingissä: eräiden alkuaineiden ja orgaanisten yhdiste- ryhmien luontaisten ja ilmaperäisten pitoisuuksien sum-mat Helsingin maaperän pintakerroksissa. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 15/99. 25 s.
Salla, A. 2000. Haitta-aineiden taustapitoisuudet ja laskeumat Helsingin maaperässä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 12/2000.
Salla, A. 2009. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuu-det sekä pitoisuudet puistoissa ja kerrostalojen pihoilla.
91
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2009. 19 s.
Salminen, R. (toim.) 1995. Alueellinen geokemiallinen kar-toitus Suomessa vuosina 1982−1994. Summary: Regional geochemical mapping in Finland in 1982−1994. Geolo-gian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 130. 47 s.
Salminen, R. (ed.), Batista, M. J., Bidovec, M., Demetria-des, A., De Vivo, B., De Vos, W., Duris, M., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Halamic, J., Heitzmann, P., Lima, A., Jordan, G., Klaver, G., Klein, P., Lis, J., Locutura, J., Marsina, K., Mazreku, A., O’Connor, P. J., Olsson, S. Å., Ottesen, R. T., Petersell, V., Plant, J. A., Reeder, S., Salpeteur, I., Sandström, H., Siewers, U., Steenfelt, A. & Tarvainen, T. 2005. Geochemical atlas of Europe. Part 1: Background information, methodology and maps. Espoo: Geological Survey of Finland. 525 p.
Salminen, R., Kukkonen, M., Paukola, T. & Töllikkö, S. 1997. Chemical Composition of clays in southwestern Finland. In: Autio, S. (ed.) Geological Survey of Finland, Current Research 1995-1996. Geological Survey of Finland, Special Paper 23, 117−126.
Salonen, V.-P. & Korkka-Niemi, K. 2007. Influence of parent sediments on the concentration of heavy metals in urban and suburban soils in Turku, Finland. Applied Geochemistry 22 (5), 906−918.
Saltikoff, B., Laitakari, I., Kinnunen, K. A. & Oivanen, P. 1994. Helsingin seudun vanhat kaivokset ja louhokset. Geologian tutkimuskeskus, Opas 35. 64 s.
Tarvainen, T. 1995. The geochemical correlation between coarse and fine fractions of till in southern Finland. Journal of Geochemical Exploration 54 (3), 187−198.
Tarvainen, T. 2010a. Hämeen maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/22. 24 s.
Tarvainen, T. 2010b. Hämeenlinnan maaperän tausta- pitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/57. 24 s.
Tarvainen, T. 2010c. Espoon maaperän taustapitoisuudet. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S41/2010/39. 32 s.
Tarvainen, T. 2011. Hämeenlinnan taajamageokemia. Hä-meenlinnan ympäristöjulkaisuja 17. Geologian tutkimus-keskus ja Hämeenlinnan kaupunki. 19 s.
Tarvainen, T. & Kuusisto, E. 1999. Baltic Soil Survey: Finnish Results. In: Autio, S. (toim.) Geological Survey of Finland. Current Research 1997−1998. Geological Survey of Finland, Special Paper 27, 69−77.
Tarvainen, T. & Kallio, E. 2002. Baselines of certain bio- available and total heavy metal concentrations in Finland. Applied Geochemistry 17, 975−980.
Tarvainen, T., Hatakka, T., Kumpulainen, S., Tanska-nen, H., Ojalainen, J. & Kahelin, H. 2003. Alkuainei-den taustapitoisuudet eri maalajeissa Porvoon ympä-ristössä. Geologian tutkimuskeskus, Arkistoraportti S/41/3021/2003/1. 56 s., 1 liite.
Tarvainen, T. (toim.), Eklund, M., Haavisto-Hyvärinen, M., Hatakka, T., Jarva, J., Karttunen, V., Kuusisto, E., Ojalainen, J. & Teräsvuori, E. 2006. Alkuaineiden taus-tapitoisuudet pääkaupunkiseudun kehyskuntien maape-rässä. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti. 40 s.
Tarvainen, T. & Jarva, J. 2009. Ympäristögeokemialliset platinaryhmän metallitutkimukset Espoon ja Helsingin alueella v. 1998−2009. Geologian tutkimuskeskus, Arkis-toraportti S41/2009/41. 13 s.
Tarvainen, T., Jarva, J. & Kahelin, H. 2009. Geochemical baselines in relation to analytical methods in the Itä- Uusimaa and Pirkanmaa regions, Finland. Geochemistry: Exploration, Environment, Analysis 9, 81−92.
Valtioneuvosto 2007. Valtioneuvoston asetus (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen ar-vioinnista, annettu 1.3.2007. Decree 214/2007.
Ympäristöministeriö 2007. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007. 210 s.
äyräs, M. & Niskavaara, H. 1992. Kerrossammal (Hylocomium splendens) raskasmetallien bioindikaatto- rina Rovaniemen kaupungin alueella. Ympäristögeo-kemiallinen tutkimus. Geologian tutkimuskeskus, Tutki-musraportti 108. 30 s.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Geologian tutkimuskeskuksen maaperänäytteiden analyysien määritysrajat ja analysointitekniikka
Analysed elements, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland
Espoon humusnäytteistä tehdyt määritykset määritysrajoineen.Analysed elements, their detection limits and analytical methods in humus samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.
Alkuaine tai parametriElement or property
MääritysrajaDetection limit
YksikköUnit
AnalyysitekniikkaAnalytical method
Ag 0,01 mg/kg ICP-AESAl 2 mg/kg ICP-AESAs 0,02 mg/kg ICP-MSB 5 mg/kg ICP-MSBa 0,05 mg/kg ICP-MSBe 0,1 mg/kg ICP-MSBi 0,1 mg/kg ICP-MSBr 20 mg/kg ICP-MSC 0,02 % C-analysaattoriCa 10 mg/kg ICP-AESCd 0,01 mg/kg ICP-MSCo 0,02 mg/kg ICP-MSCr 0,2 mg/kg ICP-MSCu 0,02 mg/kg ICP-MSFe 10 mg/kg ICP-AESHg 0,04 mg/kg CV-AASK 50 mg/kg ICP-AESLi 0,4 mg/kg ICP-MSLOI (550 °C) 0,01 %Mg 5 mg/kg ICP-AESMn 1 mg/kg ICP-AESMo 0,01 mg/kg ICP-MSN 0,05 % CN-analysaat-
toriNa 20 mg/kg ICP-AESNi 0,3 mg/kg ICP-MSP 30 mg/kg ICP-AESPb 0,02 mg/kg ICP-MSpH 0,1Rb 0,01 mg/kg ICP-MSS 10 mg/kg ICP-AESSb 0,02 mg/kg ICP-MSSe 0,5 mg/kg ICP-MSSn 0,5 mg/kg ICP-MSSr 0,01 mg/kg ICP-MSTh 0,02 mg/kg ICP-MSTi 0,5 mg/kg ICP-AESTl 0,01 mg/kg ICP-MSU 0,01 mg/kg ICP-MSV 0,02 mg/kg ICP-MSZn 0,4 mg/kg ICP-MS
LIITE 1. Appendix 1.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Espoon mineraalimaanäytteistä tehdyt alkuainemääritykset määritysrajoineen.Analysed elements, their detection limits and analytical methods in mineral soil samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.
AlkuaineElement
MääritysrajaDetection limit
mg/kg
AnalyysitekniikkaAnalytical method
Hopea (Ag) 0,01 ICP-MS
Alumiini (Al) 15 ICP-AES
Arseeni (As) 0,01 ICP-MS
Boori (B) 2 ICP-AES
Barium (Ba) 1 ICP-AES
Beryllium (Be) 0,01 ICP-MS
Vismutti (Bi) 0,01 ICP-MS
Hiili (C) 0,01 % CS-analysaattori
Kalsium (Ca) 50 ICP-AES
Kadmium (Cd) 0,01 ICP-MS
Koboltti (Co) 1 ICP-AES
Kromi (Cr) 1 ICP-AES
Kupari (Cu) 1 ICP-MS
Rauta (Fe) 50 ICP-AES
Elohopea (Hg) 0,005 Hg-analysaattori
Kalium (K) 100 ICP-AES
Magnesium (Mg) 10 ICP-AES
Mangaani (Mn) 1 ICP-AES
Molybdeeni (Mo) 0,01 ICP-MS
Natrium (Na) 50 ICP-AES
Nikkeli (Ni) 2 ICP-AES
Fosfori (P) 50 ICP-AES
Lyijy (Pb) 0,1 ICP-MS
Rikki (S) 50 ICP-AES
Antimoni (Sb) 0,01 ICP-MS
Seleeni (Se) 0,02 ICP-MS
Tina (Sn) 0,05 ICP-MS
Strontium (Sr) 1 ICP-AES
Titaani (Ti) 2 ICP-AES
Tallium (Tl) 0,05 ICP-MS
Uraani (U) 0,01 ICP-MS
Vanadiini (V) 1 ICP-AES
Sinkki (Zn) 1 ICP-AES
LIITE 1. Jatkuu.Appendix 1. Continues.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
PAH- ja PCB-määritykset määritysrajoineen.Analysed PAH and PCB compounds, their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland. Commas are used instead of decimal points.
Orgaaniset yhdisteetOrganic compounds
MääritysrajaDetection limit
mg/kg
AnalyysimenetelmäAnalytical method
PCB (yksittäiset kongeneerit)(Single congeners)
0,002 GC/MS
PAH-yhdisteetPAH compounds
Naftaleeni Napthalene
0,1 GC/MS
Asenaftyleeni Acenaphthylene
0,1 GC/MS
Asenafteeni Acenaphthene
0,1 GC/MS
Fluoreeni Fluorene
0,1 GC/MS
Fenantreeni Phenanthrene
0,1 GC/MS
Antraseeni Anthracene
0,1 GC/MS
Fluoranteeni Fluoranthene
0,1 GC/MS
Pyreeni Pyrene
0,1 GC/MS
Bentso(a)antraseeni Benzo(a)anthracene
0,1 GC/MS
Kryseeni Chrycene
0,1 GC/MS
Bentso(b)fluoranteeni Benzo(b)fluoranthene
0,1 GC/MS
Bentso(k)fluoranteeni Benzo(k)fluoranthene
0,1 GC/MS
Bentso(a)pyreeni Benzo(a)pyrene
0,1 GC/MS
Indeno(1,2,3-c,d)pyreeni Ineno(1,2,3-c,d)pyrene
0,25 GC/MS
Dibentso(a,h)antraseeni Dibenzo(a,h)anthracene
0,25 GC/MS
Bentso(g,h,i)peryleeni Benzo(g,h,i)perylene
0,25 GC/MS
Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet) määritysrajoineen.Analysed dioxins and furans (PCDD/F compounds), their detection limits and analytical methods in soil samples of the Geological Survey of Finland. A comma is used instead of a decimal point.
MääritysrajaDetection limit
pg/kg
AnalyysimenetelmäAnalytical method
Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet)Dioxins and furans(PCDD/F compounds)
0,5 GC/MS
LIITE 1. Jatkuu.Appendix 1. Continues.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Vant
aan
maa
perä
n ta
usta
pito
isuu
det v
uosi
na 1
996–
1997
Ch
emica
l com
posit
ion
of so
il sa
mpl
es fr
om V
anta
a in
199
6–19
97Ra
esuu
ruus
< 2
mm
< 2
mm
size
frac
tion.
Com
mas
are
use
d in
stead
of d
ecim
al p
oint
s.
Näy
te
Sam
ple
id
Syv
yys
Dep
th
Maa
laji
Soi
l typ
e
Cd
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
Näy
ttee
nott
o-
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Lisä
tiet
oja
Oth
er in
form
atio
n
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gP
30–
7 H
umus
+
tur
veH
umus
+
pea
t
0,31
9,6
1492
521
10.1
2.19
96G
rönb
ergi
n ly
ijysu
lato
n ym
pär
istö
, van
ha
kuus
imet
sä m
äen
juur
ella
Grö
nber
g le
ad s
mel
ter
surr
ound
ings
, old
sp
ruce
fore
st a
t th
e fo
ot o
f a h
illP
40–
7H
umus
H
umus
0,41
1314
260
9,4
5010
.12.
1996
Grö
nber
gin
lyijy
sula
ton
ymp
äris
tö, v
anha
ku
usim
etsä
, kas
villi
suut
ta p
inna
llaG
rönb
erg
lead
sm
elte
r su
rrou
ndin
gs, o
ld s
pru
ce fo
rest
, ve
geta
tion
on t
he s
urfa
ceP
50–
7H
umus
H
umus
0,59
9,6
1620
011
4010
.12.
1996
Grö
nber
gin
lyijy
sula
ton
ymp
äris
tö, s
uo-
poh
jain
en a
lue,
pie
niä
leht
ipui
ta, t
iheä
alu
s-ka
svill
isuu
sG
rönb
erg
lead
sm
elte
r su
rrou
ndin
gs, m
arsh
y b
otto
m,
smal
l dec
iduo
us t
rees
, den
se u
nder
grow
thP
60–
7H
umus
H
umus
0,49
5044
560
2113
010
.12.
1996
Grö
nber
gin
lyijy
sula
ton
ymp
äris
tö, s
ekam
etsä
, lä
hellä
Por
voon
tietä
Grö
nber
g le
ad s
mel
ter
surr
ound
ings
, mix
ed fo
rest
, in
the
vici
nity
of t
he P
orvo
o hi
ghw
ayP
70–
7H
umus
+
hie
kka
Hum
us
+sa
nd
0,27
7,1
4,3
453,
629
14.1
0.19
97M
äen
pää
ltä, l
ehtip
uita
Top
of t
he h
ill, d
ecid
uous
tre
es
5–30
Hie
kka-
mor
eeni
S
and
y til
l
0,06
9,1
1,3
52,
817
14.1
0.19
97M
äen
pää
ltä, l
ehtip
uita
Top
of t
he h
ill, d
ecid
uous
tre
es
P9
0–7
Kev
yt
hum
usH
umus
0,44
2316
7710
4714
.10.
1997
Kuu
siva
ltain
en m
äenr
inne
Hill
sid
e, s
pru
ces
dom
inat
ing
P10
0–5
Kev
yt
hum
us
Hum
us
0,58
7.7
1217
411
4614
.10.
1997
Koi
vu +
män
tym
etsä
(hak
kuua
lue)
Birc
h an
d p
ine
fore
sts
(logg
ing
area
)
5–20
Tum
ma
hiek
kaS
and
0,08
122,
313
3,5
1514
.10.
1997
Koi
vu +
män
tym
etsä
(hak
kuua
lue)
Birc
h an
d p
ine
fore
sts
(logg
ing
area
)
LIIT
E 2.
Ap
pend
ix 2
.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Näy
te
Sam
ple
id
Syv
yys
Dep
th
Maa
laji
Soi
l typ
e
Cd
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
Näy
ttee
nott
o-
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Lisä
tiet
oja
Oth
er in
form
atio
n
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gP
110–
7H
umus
H
umus
0,63
8,6
1417
511
4814
.10.
1997
Sek
amet
sää,
mäe
nrin
nett
äM
ixed
fore
st, h
illsi
de
7–30
Mor
eeni
Ti
ll0,
0925
9511
9,1
2114
.10.
1997
Sek
amet
sää,
mäe
nrin
nett
äM
ixed
fore
st, h
illsi
de
P12
0–5
Hum
us
Hum
us0,
2929
1220
612
4514
.10.
1997
Sek
amet
sää
Mix
ed fo
rest
5–30
Mor
eeni
Ti
ll0,
0751
836
1573
14.1
0.19
97S
ekam
etsä
ä M
ixed
fore
stP
130–
7H
umus
H
umus
0,4
5,9
9,6
678,
583
14.1
0.19
97H
avum
etsä
+ k
uusi
a, m
äenr
inne
Con
ifer
fore
st +
sp
ruce
s, h
illsi
de
7–20
Mor
eeni Till
0,16
146,
540
4,8
2314
.10.
1997
Hav
umet
sä +
kuu
sia,
mäe
nrin
neC
onife
r fo
rest
+ s
pru
ces,
hill
sid
eP
140–
5H
umus
H
umus
0,36
1720
157
8,1
6723
.10.
1997
Mäe
n p
äältä
Top
of a
hill
5–10
Mor
eeni
Ti
ll0,
1628
3349
4,1
7323
.10.
1997
Mäe
n p
äältä
To
p o
f a h
illP
150–
2H
umus
H
umus
0,81
9,9
1255
912
103
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
2–15
Mor
eeni Till
0,34
5,6
6,3
9233
2623
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
P16
0–7
Hum
us
Hum
us0,
4610
1332
212
4323
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
7–25
Mor
eeni Till
0,33
46,
155
290
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
J72
0–7
Hum
us
Hum
us0,
5414
3419
2513
4123
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
7–20
Hie
kka
San
d0,
0421
5,8
386,
722
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
M
ixed
fore
stJ7
30–
7H
umus
H
umus
0,9
1633
3438
1956
23.1
0.19
97
7–25
Hum
us +
m
oree
ni
Hum
us +
till
0,24
2832
5721
2923
.10.
1997
P19
0–7
Hum
us
Hum
us0,
2417
2319
4014
4223
.10.
1997
7–15
Hum
us +
m
oree
ni
Hum
us +
till
0,2
146,
920
25,
425
23.1
0.19
97
P20
0–5
Hum
us
Hum
us0,
1898
2310
433
123
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
5–20
Mor
eeni Till
0,37
1918
586
1749
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
LIIT
E 2.
Jatk
uu.
Appe
ndix
2. C
ontin
ues.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Näy
te
Sam
ple
id
Syv
yys
Dep
th
Maa
laji
Soi
l typ
e
Cd
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
Näy
ttee
nott
o-
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Lisä
tiet
oja
Oth
er in
form
atio
n
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gP
110–
7H
umus
H
umus
0,63
8,6
1417
511
4814
.10.
1997
Sek
amet
sää,
mäe
nrin
nett
äM
ixed
fore
st, h
illsi
de
7–30
Mor
eeni
Ti
ll0,
0925
9511
9,1
2114
.10.
1997
Sek
amet
sää,
mäe
nrin
nett
äM
ixed
fore
st, h
illsi
de
P12
0–5
Hum
us
Hum
us0,
2929
1220
612
4514
.10.
1997
Sek
amet
sää
Mix
ed fo
rest
5–30
Mor
eeni
Ti
ll0,
0751
836
1573
14.1
0.19
97S
ekam
etsä
ä M
ixed
fore
stP
130–
7H
umus
H
umus
0,4
5,9
9,6
678,
583
14.1
0.19
97H
avum
etsä
+ k
uusi
a, m
äenr
inne
Con
ifer
fore
st +
sp
ruce
s, h
illsi
de
7–20
Mor
eeni Till
0,16
146,
540
4,8
2314
.10.
1997
Hav
umet
sä +
kuu
sia,
mäe
nrin
neC
onife
r fo
rest
+ s
pru
ces,
hill
sid
eP
140–
5H
umus
H
umus
0,36
1720
157
8,1
6723
.10.
1997
Mäe
n p
äältä
Top
of a
hill
5–10
Mor
eeni
Ti
ll0,
1628
3349
4,1
7323
.10.
1997
Mäe
n p
äältä
To
p o
f a h
illP
150–
2H
umus
H
umus
0,81
9,9
1255
912
103
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
2–15
Mor
eeni Till
0,34
5,6
6,3
9233
2623
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
P16
0–7
Hum
us
Hum
us0,
4610
1332
212
4323
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
7–25
Mor
eeni Till
0,33
46,
155
290
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
J72
0–7
Hum
us
Hum
us0,
5414
3419
2513
4123
.10.
1997
Sek
amet
sä
Mix
ed fo
rest
7–20
Hie
kka
San
d0,
0421
5,8
386,
722
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
M
ixed
fore
stJ7
30–
7H
umus
H
umus
0,9
1633
3438
1956
23.1
0.19
97
7–25
Hum
us +
m
oree
ni
Hum
us +
till
0,24
2832
5721
2923
.10.
1997
P19
0–7
Hum
us
Hum
us0,
2417
2319
4014
4223
.10.
1997
7–15
Hum
us +
m
oree
ni
Hum
us +
till
0,2
146,
920
25,
425
23.1
0.19
97
P20
0–5
Hum
us
Hum
us0,
1898
2310
433
123
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
5–20
Mor
eeni Till
0,37
1918
586
1749
23.1
0.19
97S
ekam
etsä
Mix
ed fo
rest
Vant
aan
pelto
mai
den
taus
tapi
tois
uude
t vuo
nna
2006
Ch
emica
l com
posit
ion
of a
rabl
e soi
l sam
ples
from
Van
taa
in 2
006
Kuni
ngas
vesiu
utto
, rae
suur
uus <
2m
mAq
ua re
gia
extra
ctio
n, <
2 m
m si
ze fr
actio
n. C
omm
as a
re u
sed
inste
ad o
f dec
imal
poi
nts.
Näy
tep
iste
Sam
plin
g si
teS
yvyy
sD
epth
Maa
laji
Soi
l typ
eS
bA
sH
gC
dC
oC
rC
uP
bN
iZ
nV
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gS
eutu
la0–
40
Sav
i C
lay
<2
4,7
0,13
0,39
9,5
6827
1725
130
58
Kei
mol
a0–
20
Silt
tinen
sa
viS
ilty
clay
<2
5,1
0,1
0,3
8,9
8440
1733
9866
Linn
aine
n0–
20
Sav
i C
lay
<2
7,2
0,1
0,28
9,8
7824
2024
110
69
Pet
ikko
0–30
S
avi
Cla
y6
7,2
0,22
0,39
1110
045
2636
130
94
Rus
keas
anta
0–30
S
avi
Cla
y3,
36,
9<
0,1
0,19
1265
1824
2295
76
Kun
inka
anm
äki
0–20
S
avi
Cla
y2,
36,
50,
110,
3812
120
3863
3812
075
Pak
kala
0–25
S
avi
Cla
y<
29,
2<
0,1
0,3
8,5
8133
2723
110
89
Sot
unki
0–25
S
avi /
si
ltti
Cla
y /
silt
<2
5,6
<0,
10,
096,
848
1713
1361
54
Lep
päk
orp
i0–
25
Silt
ti /
savi
Silt
/ c
lay
<2
5,4
<0,
10,
1711
6523
2322
100
81
Vant
aanl
aaks
o0–
25
Silt
tiS
ilt<
25,
1<
0,1
0,18
7,6
4719
1518
7959
LIIT
E 3.
Ap
pend
ix 3
.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Am
mon
ium
aset
aatti
uutto
, rae
suur
uus <
2 m
mAm
mon
ium
ace
tate
extra
ctio
n, <
2 m
m si
ze fr
actio
n. C
omm
as a
re u
sed
inste
ad o
f dec
imal
poi
nts.
Näy
tep
iste
Sam
plin
g si
te
Näy
ttee
n-o
tto
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Syv
yys
D
epth
As
Cd
Co
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
Ym
pär
istö
Sur
roun
din
gs
cmm
g/l
m
g/l
m
g/l
m
g/l
m
g/l
m
g/l
m
g/l
m
g/l
S
eutu
la13
.6.2
006
0–40
0,03
0,18
0,2
0,18
4,3
3,2
1,3
8,7
Kyl
vett
y sa
vip
elto
Sow
n cl
ay fi
eld
Kei
mol
a13
.6.2
006
0–20
0,05
0,12
0,11
0,41
7,4
3,8
0,67
2,4
Kyl
vett
y sa
vip
elto
Sow
n cl
ay fi
eld
Linn
aine
n15
.6.2
006
0–20
0,08
0,14
0,62
0,19
56,
31,
21,
9K
ylve
tty
savi
nen
vilja
pel
to
Sow
n cl
ay fi
eld
of c
orn
Pet
ikko
15.6
.200
60–
300,
080,
130,
270,
386,
84,
62,
14,
4K
ylve
tty
savi
pel
toS
own
clay
fiel
d
Rus
keas
anta
19.6
.200
60–
300,
030,
090,
650,
182,
15,
51,
11,
7N
iitty
/ent
inen
pel
to
Koi
vuky
länv
äylä
n ja
Ep
inko
sken
tien
ris
teyk
sess
ä (K
oivu
kylä
)M
ead
ow a
t th
e in
ters
ectio
n of
the
Koi
vuky
länv
äylä
roa
d a
nd t
he
Ep
inko
sken
tie r
oad
Kun
inka
anm
äki
19.6
.200
60–
200,
110,
110,
380,
483,
26,
41,
93,
3V
iljel
ty p
elto
Läh
dem
äent
ien
pää
ssä
Cul
tivat
ed fi
eld a
t th
e en
d o
f the
Läh
dem
äent
ie r
oad
Pak
kala
3.7.
2006
0–25
0,05
0,16
0,28
0,25
5,4
5,9
1,5
3,5
Kyl
väm
ätön
pel
to, h
eini
kkoa
Fiel
d n
ot s
own,
gra
ss
Sot
unki
3.7.
2006
0–25
0,02
0,04
0,56
0,21
2,3
3,1
0,43
1,1
Kyl
vett
y sa
vip
elto
Sow
n cl
ay fi
eld
Lep
päk
orp
i5.
7.20
060–
250,
030,
111,
30,
212,
94
0,88
1,4
Kyl
vett
y sa
vip
elto
Sow
n cl
ay fi
eld
Vant
aanl
aaks
o7.
7.20
060–
250,
090,
120,
80,
23,
94
0,8
2K
ylve
tty
savi
pel
to Y
läst
öntie
n va
rrel
laS
own
clay
fiel
d b
y th
e Y
läst
öntie
roa
d
LIIT
E 3.
Jatk
uu.
Appe
ndix
3. C
ontin
ues.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Pääkaupunkiseudun maaperän taustapitoisuudet
Vant
aan
met
säm
aide
n ta
usta
pito
isuu
det v
uonn
a 20
06
Chem
ical c
ompo
sitio
n of
fore
st so
il sa
mpl
es fr
om V
anta
a in
200
6
Kuni
ngas
vesiu
utto
, rae
suur
uus <
2m
mAq
ua re
gia
extra
ctio
n, <
2 m
m si
ze fr
actio
n. C
omm
as a
re u
sed
inste
ad o
f dec
imal
poi
nts.
Näy
tep
iste
Sam
plin
g si
te
Näy
ttee
nott
o-
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Syv
yys
Dep
th
Maa
laji
Soi
l typ
e
Sb
As
Hg
Cd
Co
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
VP
CB
to
taal
i
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gK
iila
1 A
29.6
.200
60–
7H
iekk
aine
nm
ulta
San
dy
soil
rich
in o
rgan
ic
mat
ter
<2
1.1
<0.
10.
070.
172.
83.
728
1.3
<10
6.8
<0,
015
Kiil
a 1
B29
.6.2
006
7–32
Hie
kka
San
d<
23
<0.
1<
0.05
1.3
8.4
3.9
4,7
2.4
1014
-
Joki
niem
i A30
.6.2
009
0–10
Hum
usH
umus
8.8
4.9
<0.
10.
233
1711
170
7.8
4922
<0,
015
Kun
inka
ala
A30
.6.2
006
0–7
Hum
usH
umus
6.5
30.
130.
210.
557.
27.
713
04.
526
9.8
0,02
Vaar
ala
A3.
7.20
060–
5H
umus
Hum
us3.
82.
60.
120.
120.
847.
16.
679
3.4
1517
0,04
Vaar
ala
B3.
7.20
065–
30H
iekk
a-m
oree
niS
and
y til
l
<2
3.2
<0.
10.
061.
912
2.5
7,7
3.6
2018
-
Kei
mol
a A
4.7.
2006
0–7
Hum
usH
umus
<2
3<
0.1
0.08
2.7
9.9
4.6
234.
424
22<
0,01
5
Kei
mol
a B
4.7.
2006
7–32
Hie
kka-
mor
eeni
San
dy
till
<2
3.6
<0.
10.
063.
117
8.1
4,7
536
21-
Ylä
stö
A7.
7.20
060–
10H
umus
Hum
us3.
62.
40.
140.
440.
638.
57.
260
416
13<
0,01
5
Ylä
stö
B7.
7.20
0610
–35
Silt
tinen
hi
ekka
Silt
san
d
<2
3.5
<0.
10.
071.
318
3.4
9,9
4.4
1328
-
Pet
ikko
A10
.7.2
006
0–7
Hum
usH
umus
2.4
1.2
0.1
0.36
0.39
5.2
8.6
352.
316
8.2
<0,
015
LIIT
E 4.
Ap
pend
ix 4
.
Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 201 – Geological Survey of Finland, Report of Investigation 201, 2013Timo Tarvainen, Tarja Hatakka, Antti Salla, Jaana Jarva, Paula Pitkäranta, Harri Anttila ja Leena Maidell-Münster
Näy
tep
iste
Sam
plin
g si
te
Näy
ttee
nott
o-
päi
väm
äärä
Sam
plin
g d
ate
Syv
yys
Dep
th
Maa
laji
Soi
l typ
e
Sb
As
Hg
Cd
Co
Cr
Cu
Pb
Ni
Zn
VP
CB
to
taal
i
cmm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gm
g/k
gK
iila
2 B
11.7
.200
67–
32S
iltti
Silt
<2
5<
0.1
0.07
4.8
429.
312
1458
49<
0,01
5
Riip
ilä A
12.7
.200
60–
5H
umus
Hum
us<
22.
9<
0.1
0.2
4.9
2413
449.
949
30<
0,01
5
Riip
ilä B
12.7
.200
65–
30S
iltti
Silt
<2
3.9
<0.
10.
159.
550
1511
2012
053
-
Viin
ikka
la A
12.7
.200
60–
5H
umus
Hum
us<
23.
90.
140.
222.
518
8.6
576.
732
290,
02
Tam
mis
to A
13.7
.200
60–
10M
ulta
Soi
l ric
h in
or
gani
c m
atte
r
<2
4.3
0.11
0.2
5.8
3728
3112
6239
<0,
015
LIIT
E 4.
Jatk
uu.
Appe
ndix
4. C
ontin
ues.
GEO
LOG
IAN
TUTK
IMU
SKESK
US • Tutkim
usraportti 201 • Timo Tarvainen et al.
www.gtk.fi info@gtk.fi
Geologian tutkimuskeskuksen sekä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien asiantuntijat ovat koonneet yhteen tiedot pääkaupunkiseudun alueellisista maaperän taustapitoisuusselvityksistä. Arseenia on pääkaupunkiseudun maaperässä luontaisesti enemmän kuin suurimmassa osassa Suomea. Teollisuus ja liikenne ovat lisänneet pintamaiden lyijypitoisuuksia laajalla alueella pääkaupunkiseutua. Muun muassa arseeni ja lyijy ovat sellaisia alkuaineita, joiden taustapitoisuudet pitää ottaa huomioon maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Taustapitoisuus tarkoittaa haitallisten aineiden luontaisesti tavanomaisia pitoisuuksia maaperässä tai sellaisia kohonneita pitoisuuksia, jotka esiintyvät pintamaassa laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn alueen ympäristössä. Tutkimusraportissa esitetään sekä luonnonmaiden että täyttömaiden taustapitoisuuksia pääkaupunkiseudulla.
Experts of the Geological Survey of Finland and the cities of Espoo, Helsinki and Vantaa have compiled data on soil geochemical baselines from the Helsinki Metropolitan Area. Arsenic concentrations are higher in the soils of the Helsinki Metropolitan Area than the soils in most other parts of the country. Industry and traffic have increased the lead concentrations in topsoils in large parts of the Helsinki Metropolitan Area. Arsenic and lead are examples of soil baseline concentrations that have to be taken into account in the assessment of soil contamination and remediation needs. The soil baseline concentration refers to both the natural geological background concentration and the diffuse anthropogenic input of elements. This report presents soil baseline concentrations in both natural and man-made soils in the Helsinki Metropolitan Area.
ISBN 978-952-217-252-5 (PDF)ISBN 978-952-217-251-8 (nid.)ISSN 0781-4240
Recommended