View
1
Download
0
Category
Preview:
Citation preview
Esityksen sisältö
• Mitä osallisuudella tarkoitetaan?
• Mitä lasten ja nuorten osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja miten sitä
voi vahvistaa?
• Mitä vanhempien osallisuuden toteutumisesta tiedetään ja miten sitä voi
vahvistaa?
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 2
Mitä osallisuus on?
• Osallisuudessa on kysymys kuulumisesta johonkin, vaikuttamisesta
asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista
• Liitetään yksilön sisäisiin voimavaroihin ja oman elämän omistajuuteen
• Käytetään usein synonyymina osallistumiselle ja voimaantumiselle
• Pidetään oleellisena yksilön hyvinvoinnille ja terveydelle
• Voidaan nähdä syrjäytymisen vastavoimana
• Osallisuus toteutuu eri tasoilla: omassa elämässä, omien asioiden
käsittelyssä, yhteisiin asioihin vaikuttamisessa, yhteiskunnassa
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 3
Maaret Vuorenmaa 4
Valtasuhde a
ikuis
en ja lapsen v
älil
lä
Yksityisyys-yhteisöllisyys
Lasten, nuorten (ja aikuisten) osallisuus …on mukaan ottamista heitä koskevaan päätöksentekoon, heidän
kuulemistaan ja huomioon ottamistaan
(Turja 2011)
Miksi lasten ja nuorten osallisuus on tärkeää?
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 5
• Lapsen oikeuksien toteuttaminen
• Laillisten velvollisuuksien täyttäminen
• Palvelujen ja päätöksenteon parantaminen
• Lasten/ nuorten taitojen edistäminen
• Lasten/ nuorten voimaannuttaminen ja itseluottamuksen lisääminen
• Lasten/ nuorten suojeleminen
• Voidaan tukea lasten ja nuorten valmiuksia osallistua ja kantaa vastuuta omista ja yhteisistä asioista
• Yhteistyöllä kunnan, erilaisten järjestöjen ja muiden tahojen kanssa vaikuttamistoimintaa voidaan vielä laajentaa ja kehittää entisestään nuorten valmiuksia ja kiinnostusta toimia yhteiskunnassamme
Mukaillen: Sinclair 2004, Turja 2011
Toisaalta lasten (ja nuorten) osallisuuden
kaksijakoisuus
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 6
• Missä asioissa lapsi tulisi nähdä osaavana ja pätevänä toimijana?
• Milloin lapsi tarvitsee huoletonta lapsuutta sekä aikuisen hoivaa ja suojelua?
• Kritiikkiä lasten osallisuutta kohtaan: • Lasta suojelevaa: Lapset eivät kykene, eikä heidän tarvitse kyetä, kantamaan
vastuuta tavalla, jota osallisuus edellyttää. Lapsilta vaaditaan muutenkin liikaa.
• Aikuisen auktoriteettia suojelevaa: Nykypäivän lapset ovat liikaakin äänessä, heille tulisi asettaa rajoja ja vahvistaa aikuisen kasvatusvastuuta.
RATKAISUNA osallisuuden tarkasteleminen lapsen omista lähtökohdista käsin ja osallisuuden näkeminen vuorovaikutuksellisesti rakentuvana ilmiönä?
Lisäksi osallisuus on aina vapaaehtoista!
Mitä tutkimus kertoo lasten ja nuorten
osallisuuden toteutumisesta?
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 7
• Lasten ja nuorten osallisuus nähdään yleisesti tärkeänä ja
tavoiteltavana
• Monenlaiset keinot tukea lasten ja nuorten osallisuutta ovat
vakiintuneet osaksi toimintaa, esim.
• kokoukset, lapsille suunnatut toiminnan arviointilomakkeet,
portfoliokeskustelut, lapsikohtaisten suunnitelmien laatimis- ja
arviointikokoukset, aloitelaatikot jne.
• Vertaissovittelu, oppilaskuntatoiminta ja koulukummitoiminta jne.
(Sinclair 2004, Turja 2011, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Rutanen 2012, Roos 2015)
Käytännön keinoja tukea osallisuutta on jo olemassa
lukuisia…
Esim. Hyvät käytännöt https://hyvatkaytannot.oph.fi/etusivu
• Osallisuusmato
• auttaa pieniäkin oppilaita hahmottamaan sitä, miten vaikuttamisprosessi koulussa
etenee konkreettisesti sekä helpottaa omien vaikuttamismahdollisuuksien
ymmärtämistä
• Unelmien koulupäivä
• Osallistetaan oppilaita opetuksen suunnitteluun ideoimalla ja toteuttamalla heidän
kanssaan yhdessä unelmien koulupäivä
• Oppilaskuntatoiminnan vuosikello
• laitetaan näkyvälle paikalle koulun seinälle ja siihen laitetaan esille säännölliset
tapahtumat, kokoukset, tempaukset sekä tilaa uusille ideoille ja ehdotuksille.
Vuosikello helpottaa toiminnan suunnitelmallisuutta, näkyvyyttä ja tiedottamista
sekä arviointia.
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 8
Toisaalta…
• Osallisuus on usein edelleen vain muodollisia osallisuustapahtumia
• Lapset ja nuoret eivät tule kuulluiksi nykyisissä käytänteissä riittävästi vaan arki määrittyy edelleen aikuislähtöisenä
• Suositaan vain tietynlaista osallisuutta ja lapset/ nuoret eivät halua osallistua niin kuin aikuiset haluavat
• Lapsille ja nuorille annetaan muodollinen mahdollisuus, mutta ei auteta tarpeeksi vaan heidät jätetään oman onnensa nojaan
• Erilaisissa osallisuusryhmissä mukana on vain niitä, joilla menee muutenkin hyvin
• Lasten ja nuorten näkemyksiä kyllä kuunnellaan, mutta sitten ne jätetään huomioimatta
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa, THL 9
(Sinclair 2004, Kiili 2006, Riihimäki & Sthyr 2010, Turja 2011, Rutanen 2012, Roos 2015)
Mitä sitten voisi tehdä?
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 10
Ajankohtainen kysymys lienee se, miten edetä irrallisista osallisuustapahtumista osallisuuden kulttuuriin?
• ”Muutos alkaa aikuisten asenteista” (Shier 2001)
• Lasten, nuorten ja aikuisten mielipiteiden arvostaminen ja näkeminen yhtä tärkeinä
• Edellyttää aikuisia kuulemaan ja näkemään lapset ja nuoret entistä aktiivisempina kumppaneina ja ennakkoluulottomina kanssakehittäjinä
• Aikuisten pitäisi oppia sietämään omaa epävarmuuttaan ja tilanteiden ennakoimattomuutta
• Luodaan organisaatiokulttuuri, joka tukee osallisuuden kulttuuria
• Luodaan todelliset, arjessa kantavat puitteet
Yhteinen kieli, yhdessä tekeminen, yhdessä vaikuttaminen, yhdessä päättäminen, yhdessä suunnittelu, yhdessä kehittäminen, yhdessä arviointi
(Pramling ym. 2003, Akola 2007, Bae 2009, Roos 2015)
Entä mitä vanhempien osallisuus on?
• Voidaan yleisesti määritellä prosessiksi, jonka myötä vanhemmat
saavuttavat sellaisia tietoja, taitoja ja voimavaroja, joiden avulla he
• pärjäävät jokapäiväisessä arjessaan ja pystyvät hallinnoimaan
omaa perhe-elämäänsä
• kykenevät vaikuttamaan oman perheensä asioihinsa ja niiden
käsittelyyn
• Kykenevät vaikuttamaan oman alueensa lasten ja perheiden
palveluihin sekä kehittämään perheille suunnattuja palveluita ja
ympäröivää yhteisöään
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 11
Mukaillen: Koren ym. 1992, Warren ym. 2011
Miksi vanhempien osallisuudesta puhutaan eli mitä hyötyä
siitä aikaisempien tutkimusten mukaan on?
Vanhempien osallisuus on ollut yhteydessä:
• Perheiden
• jokapäiväisen arjen hyvinvoinnin kohentumiseen ja kykyyn kohdata elämänmuutoksia (Liu ym. 2010,
Lambard ym. 2013, Martins ym. 2013)
• yhtenäisyyden, toimintakyvyn ja perheenjäsenien välisten suhteiden kohentumiseen (Gavin ym. 2006,
Gorvne 2010, Hansen ym. 2012)
• Vanhempien
• vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin sekä vanhemmuuden stressiin (Semke ym. 2010,
Gerkensmeyer ym. 2011, Weiss ym. 2012)
• kykyyn etsiä, vastaanottaa ja hyödyntää palveluista saatavaa apua ja tukea (Denboda ym. 2006, Halme ym.
2014)
• myönteisempään kokemukseen palveluiden saavutettavuudesta ja riittävyydestä (Denboda ym. 2006,
Halme ym. 2014)
• Lapsen
• suotuisampaan kehitykseen (Bourke-Taylor ym. 2009, Bronte-Tinkew ym. 2008, Weiss ym. 2012)
• hoidon jatkuvuuteen ja myönteisempiin hoitotuloksiin (Järvikoski ym. 2013, deMelo ym. 2014, Zanello ym. 2015)
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 12
Osallisuutta vahvistavia tekijöitä Osallisuutta heikentäviä tekijöitä
Perhe-elämään liittyvät tekijät
Arjen toimivuus Vanhemmuuteen liittyvät huolet
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen
onnistuneisuus
Hankaluudet saada apua ja tukea lähipiiriltä
Palveluihin ja palvelujärjestelmään liittyvät tekijät
Riittäviksi koetut vaikuttamismahdollisuudet oman
lapsen palvelutapaamisessa ja oman kunnan
lapsiperheiden palveluissa
Työntekijälähtöinen päätöksenteko oman lapsen
palvelutapaamisissa
Riittäväksi koettu tiedonsaanti oman kunnan lasten ja
perheiden palveluista
Vanhemman omaan lapsuuteen liittyvät tekijät
Omien vanhempien pitkittynyt työttömyys ja/tai
taloudelliset vaikeudet
Omien vanhempien MT-ongelmat
Vakavat ristiriidat lapsuudenperheessä
Ollut lapsuudessaan koulukiusattu
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 13
Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 14
Vanhemmuuden vahvistaminen ja sosiaalisen tuen saannin
turvaaminen
• Vertaistuki kaikissa muodoissaan
• Vertaisryhmätapaamiset, vertaisryhmät netissä…
• Vanhempien kannustaminen ja tarvittaessa rohkaiseminen osallistumaan
• Ryhmätoiminnot palveluissa
• Esim. ryhmäneuvola
Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 15
Perheiden arjen toimivuuden tukeminen
• Vanhempien rohkaiseminen avun pyytämiseen
• Esim. matalan kynnyksen perhetyö ja tukihenkilötoiminta
• Eri palveluiden tuottajien yhteistyön monipuolistaminen ja tiivistäminen
• Työntekijöiden tietoisuus muista palveluista lisääntyy
Mahdollisuus ohjata herkästi vanhempia muiden palveluiden piiriin
paranee
• Palveluiden välinen jatkumo paranee
• Mahdollisuus kehittää siltoja eri palveluiden välille paranee
• Esim. lastenneuvolassa aloittanut perhevalmennusryhmä jatkaa
tapaamisia kansalaisjärjestön ylläpitämässä kahvilassa
Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa 16
Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien ja päätöksentekoon
osallistumisen kohentaminen palveluissa
• Vanhempien mukaan ottaminen päätöksentekoon aina, kun vain
mahdollista
• Kokemus kuulluksi tulemisesta oleellista
• Vanhemman huomiointi oman lapsensa asiantuntijana
• Ei odoteta vanhemman olevan aloitteellinen osapuoli, sillä aktiivinen ja
oma-aloitteinen osallistuminen vaatii sellaisia voimavaroja, joista
osallisuutensa heikommaksi kokevalla vanhemmalla on puutteita
• Tarjotaan tietoa, aikaa, mahdollisuus keskustella…
• Tarvittaessa tuetaan, kannustetaan, rohkaistaan mukaan yhteistyöhön…
Keinoja vanhempien osallisuuden
vahvistamiseen
14.11.2016 Maaret Vuorenmaa 17
Vanhempien vaikuttamismahdollisuuksien kohentaminen
palvelujärjestelmässä
• Palveluihin vaikuttaminen luontevaksi osaksi palvelutapaamisia, jotta kaikki
vanhemmat voivat osallistua palveluiden kehittämiseen • Pyydetään palautetta palveluista, kehittämisehdotuksia jne.
• Palautteen ja kehittämisehdotuksien huomiointi ja käsittely?
• Vanhempien kutsuminen palvelutapaamisten yhteydessä esimerkiksi erilaisiin
asiakastyöryhmiin
• Internet-pohjaisten asiakastyöryhmien ym. kehittäminen ja hyödyntäminen
Vanhempien tiedonsaannin parantaminen alueellisista lapsiperheille
suunnatuista palveluista
• Miten saada yhteen paikkaan ajantasainen tieto kaikista kunnan, yksityisten
palveluiden tuottajien, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen tarjoamista
palveluista?
Lähteet Ahlholm S. 2014. “Että jokainen lapsi sais osallistua niillä taidoilla, mitä hällä on”. Kasvattajien toiminta lasten osallisuudessa. Kasvatustieteiden pro gradu –
tutkielma. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.
Akola S. 2007. Lasten osallisuus päiväkodin toiminnassa Suomessa ja Saksassa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto,
Kasvatustieteiden laitos.
Bae B. 2009. Children’s Right to Participate – Challenges in Everyday Interaction. European Early Childhood Education Research Journal 17 (3), 391–406,
Routledge, USA.
Bourke-Taylor H, Law M, Howie L, Pallant JF. 2009. Development of the Child’s Challenging Behaviour Scale (CCBS) for mothers of school-aged children with
disabilities. Child: Care, Health and Development 36 (4), 491–498.
Bronte-Tinkew J, Carrano J, Horowitz A & Kinukawa A. 2008. Involvement among resident fathers and links to infant cognitive outcomes. Journal of Family Issues
29 (9), 1211–1244.
deMelo EM, Ferreira PL, de Lima RA & de Mello DF. 2014. The involvement of parents in the healthcare provided to hospitalized children. The Revista Latino-
Americana de Enfermagen 22 (3), 432–439.
Denboba D, McPherson MG, Kenney MK, Strickland B & Newacheck PW. 2006. Achieving family and provider partnerships for children with special health care
needs. Pediatrics 118 (4), 1607–1615.
Gavin L & Wysocki T. 2006. Associations of paternal involvement in disease management with maternal and family outcomes in families with children with chronic
illness. Journal of Pediatric Psychology 31 (5), 481–489.
Gerkensmeyer JE, Perkins SM, Day J, Austin JK, Scott EL & Wu J. 2011. Maternal depressive symptoms when caring for a child with mental health problems.
Journal of Child and Family Studies 20 (5), 685–695.
Gorvine BJ. 2010. Head Start fathers’ involvement with their children. Journal of Family Issues 31(1) 90–112.
Halme N, Kanste O & Perälä M-L. 2014. Lasten ja perheiden palveluiden saavutettavuus ja avun riittävyys – rakenneyhtälömallin kehittäminen ja arviointi. Hoitotiede
3, 217-230.
Hansen JA, Weiisbrod C, Schwartz DD & Taylor WP. 2012. Paternal involvement in pediatric type 1 diabetes: fathers’ and mothers’ psychological func tioning and
disease management. Families, Systems and Health 30 (1), 47–59.
Järvikoski A, Härkäpää K, Martin M & Vasari P. 2013. Service characteristics as predictors of parents’ perceptions of child rehabilitation outcomes. Journal of Child
Health Care 19 (1), 106–117.
Kiili J. 2006. Lasten osallistumisen voimavarat : tutkimus Ipanoiden osallistumisesta. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, studies in Education, Psychology and Social
research.
Koren PE, DeChillo N & Friesen BJ. 1992. Measuring empowerment in families whose members have emotional disabilities: A brief questionnaire. Rehabilitation
Psychology, 37, 305–321.
Lambard AM, Jurkowski JM, Lawson HA & Davison KK. 2013. Family ecological predictors of physical activity parenting in low-income families. Behavioral Medicine
39 (4), 97–103. 20.9.3017 Maaret Vuorenmaa, THL 18
Lähteet
Liu C-H, Chao Y-H, Huang C-M, Wei F-C & Chien L-Y. 2010. Effectiveness of applying empowerment strategies when establishing a support group for parents of preterm
infants. Journal of Clinical Nursing 19 (11/12), 1729–1737.
Martins TU, Zerbetto SR & Dupas G. 2013. Empowerment mechanisms used by the family of a child with cleft li and palate to a resilient path. Ciencia, Cuisado e Saude 12 (3),
494–501.
Piiroinen T. 2007. Ohjaajan opas lasten osallistavien ryhmien ohjaamiseen. Kuunnelkaa meitä –Lasten osallisuushanke 2006-2007/ Mun vuoro –Lasten osallisuushanke
2009–2011. Saatavana osoitteessa http://www.munvuoro.fi.
Pramling Samuelsson I. 2004. How do children tell us about their childhoods? Early Childhood Research & Practice (ECRP) 6(1).
Puroila A-M. 2002. Kohtaamisia päiväkotiarjessa – Kehysanalyyttinen näkökulma varhaiskasvatustyöhön. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
Riihimäki E & Styhr A. 2010. Hyvä päiväkodin piha –millainen se on? Lasten kokemuksia oman päiväkodin pihapiiristä. Varhaiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma.
Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.
Roos P. 2015. Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö.
Räty H, Kasanen K & Laine N. 2009. Parents’ participation in their child’s schooling. Scandinavian Journal of Educational Research 53 (3), 277–293.
Semke AC, Garbacz A, Kwon K, Sheridan SM & Woods KE. 2010. Family involvement for children with disruptive behaviors: the role of parenting stress and motivational
beliefs. Journal of School Psychology 48 (4), 293–312.
Shier H. 2001. Pathways to participation: openings, opportunities and obligations: a new model for enhancing children's participation in decision‐making, in line with article 12.1
of the United Nations Convention on the Rights of the Child. Children & Society 15 (2),107–117.
Sinclair R. 2004. Participation in practice: Making it meaningful, effective and sustainable. Children & Society 18 (2), 106–118.
Turja L. 2011. Lapset osallisina – Kohti uuta varhaiskasvatuskulttuuria. Suomen Varhaiskasvatus ry - verkkolehti Varhaiskasvatus tänään.
Vuorenmaa M. 2016. Äitien ja isien osallisuus perheessä ja lasten palveluissa sekä osallisuuteen yhteydessä olevat tekijät. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, Terveystieteiden
yksikkö.
Warren Z, McPheeters ML, Sathe N, Foss-Feig JH, Glasser A & Veenstra-VanderWeele J. 2011. A systemic review of early intensive intervention for autism spectrum
disorders. Pediatrics 127 (5), e1303–e1311.
Weiss JA, Cappadocia C, MacMullin JA, Viecili M & Lunsky Y. 2012. The impact of child problem behaviors of children with ASD on parent mental health: the mediating role of
acceptance and empowerment. Autism 16 (3), 261–274.
Zanello E, Calugi S, Rucci P, Pieri G, Vandini S, Faldella G & Fantini MP. 2015. Continuity of care in children with special healthcare needs: a qualitative study of family’s
perspectives. Italian Journal of Pediatrics 41 (7), 1–9.
20.9.2017 Maaret Vuorenmaa, THL 19
Recommended