12009

2

Työ vaatii aina veronsa. Mielenter-veydensyistä liian varhainen eläkkeel-le vetäytyminen koskettaa vuosittain myös satoja kirkon työntekijöitä. Uupu-mus, stressi ja neuroottiset häiriöt, se-kä päihteiden käyttöhäiriöt ovat lisään-tyneet kirkon piirissä.

Uupumuksen taustalta löytyvät usein fyysiset vaivat kuten tuki- ja lii-kuntaelinsairaudet. Jos niihin ei saa muuta apua kuin lämmintä kättä ja pa-ri buranaa päivässä, alkaa päivittäinen kipujen kanssa painiminen käydä ajan mittaan ”järjen päälle”.

Kirkon uupumisluvut ovat monia muita ammattiryhmiä suurempia, vaikkakin mielenterveyden ongelmat lisääntyvät lähes kaikilla aloilla. Mie-lenterveyden häiriöt ovat jo ohittaneet esim. tuki- ja liikuntaelinsairaudet en-nenaikaisen eläköitymisen syinä.

Kun kirkon piirissä vuonna 1995 mie-lenterveydenhäiriöistä johtuvalle työ-kyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä oli 37 prosenttia oli se vuonna 2005 jo 51 prosenttia.

Kirkonpalveluskunnan ammatit ovat jo fyysisestikin niin kuormittavia, että eläkkeelle jäädään senkin vuoksi aiem-min kuin muista kirkon töistä. Uupu-misen syiksi on usein todettu liiallinen työtaakka, jatkuvat muutokset ja työn hallitsemattomuus.

Mikä tässä kaikessa on johtajuuden osuus? Johtajan on hallittava byro-gratia, talousasiat, ihmissuhdetaidot, osattava puhua auki vaikeatkin asiat jne. Harvoin nämä taidot yhtyvät sa-massa persoonassa.

Samanaikaisesti kun yli puolet työn-tekijöistä ilmoittaa pyrkivänsä pois työ-elämästä todennäköisesti ennen varsi-naista eläkeikää, sai pääministeri Van-hanen Rukan hangilla ahaa-elämyksen jonka mukaan hallituksen tavoitteena on, että työmarkkinoilta poistumisikä nousee ajan mittaan vähintään kolmel-la vuodella.

Kaiken tämän lisäksi taloustaantuma koettelee Suomen siionia. Kirkossakin on alettu puhua lomautuksista. Jot-kut seurakunnat ovat pohtineet mah-dollisuutta vaihtaa lomakorvaukset va-paa-ajaksi. Eläkkeelle siirtyvän tai työ-paikan vaihtajan vakanssi jätetään täyt-tämättä.

Vaikkakin seurakuntakohtaiset erot ovat suuria verotulojen kehityksessä, monilla seurakunnilla on hyvä taloudel-linen tilanne edellisten vuosien ylijää-minä.Joten verotulojen notkahdus pa-rin vuoden aikana ei pakota niitä nos-tamaan veroprosenttiaan, tai supista-maan toimintaansa, eikä varsinkaan käymään työntekijän kukkarolla. Rahat jotka vuosien varrella on varattu pahan päivän varalle olisi otettava käyttöön nyt, kun pahat päivät ovat tulleet.

Seurakunnan jäsenmäärän vuosittai-nen aleneminen on eri asia. Sen vaiku-tus kirkollisverotilityksiin on pysyvä ja siihen tilanteeseen on seurakuntakoh-taisesti varauduttava hyvissä ajoin etu-käteen.

Pääsiäinen pyhäpäivineen merkitsee ylimääräistä vapaa-aikaa, lepoa ja juh-laa, hiljentymistä ja yhdessäoloa. Näin useimmilla, mutta meillä kirkonpalveli-

joilla edes pääsiäinen ei merkitse täy-dellistä irtautumista arjesta ja työstä.

Tätä kirjoittaessani elämme paas-tonaikaa. Se on pysähtymisen ja hil-jentymisen aikaa. Paastonaika on odo-tuksen, katumuksen ja valmistautumi-sen aikaa. Paastonaika haastaa meitä Kristuksen seuraamiseen ja lähimmäi-semme palvelemiseen.

”Näin Herran pääsiäistä siis vietä syntinen, ja laula voitonvirttä jo yössä kurjuuden. Itseesi ethän katso, vaan uhriin Golgatan, ja tyhjään hautaan Herran,Hän voitti kuoleman.”SK 66:4

Siunattua ylösnousemuksen juhlaa!

Kaarina Yli-Someropuheenjohtaja

Uuvuttaako kirkon työ !

Kansikuva: Krusifiksi, KuvaKotimaa/ Timo Saarinen.

R istiinnaulittu Kristus. Kuinka usein olenkaan pysähtynyt ristisi eteen. Sanattomana olen jäänyt mietiskelemään Jumalan, Isäsi merkillistä rakkautta,

joka pukeutuu heikkouteen ja alhaisuuteen.Mutta juuri siksi minäkin uskallan pysähtyä ristisi eteen ja pyytää armoa omaan vaellukseeni.Joskus elämän ristini tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Tule sinä ristiinnaulittu Kristus silloin avukseni.Kuinka levollista ja rauhoittavaa on jäädä sinun ristisi suojaan epäilevänä ja kyselevänä, eksyneenä ja harhailevana.Ristille levitetyt kätesi ovat siunaavat kädet tänäänkin maailman yllä.

3

Kevään kynnykselläPitkästä aikaa kunnon talvi on koh-

ta takanapäin ja kuljemme ainakin vuo-denajoissa kohti valoa. Valitettavas-ti Suomen ja lähes koko maailman ta-lous on menossa kohti pimeyttä ja taantumaa, jonka syvyyttä ei vielä ku-kaan tiedä.

Olemme jo pitkään kuulleet tiedo-tusvälineistä lomautuksista ja irtisano-misista yksityis-sektorin puolelta ym-päri maata ja vähän joka aloilta. Valitet-tavasti tähän kuoroon on yhtynyt myös ensimmäisenä kirkon puolella Tampe-reen seurakuntayhtymä, joka on hallin-tojohtajan allekirjoituksella lähettänyt kaikille yhtymän työntekijöille sähkö-postiviestin koskien seurakuntayhty-män talouden säästötoimia. Kyseises-sä viestissä on lueteltu pitkä lista sääs-tötoimia ja yhtenä säästötoimena selvi-tetään koko henkilöstön osalta lomau-tusmahdollisuutta.

Näin olemme valitettavasti saaneet pään avaajan lomautuksille myös kir-kossa. Toivottavasti tämä ei ole esi-merkkinä ja ikään kuin ”lupana” muil-le seurakunnille ruveta lomauttamaan henkilöstöään.

Seurakunnat ovat pääsääntöises-ti tehneet hyviä tilinpäätöksiä viime vuosina ja voisi toivoa että seurakun-tatyönantajat toimisivat vastuullises-

ti ja käyttäisivät puskureitaan eivätkä ensimmäisenä kävisi henkilöstönsä kimppuun säästöjen toivossa. Voi ol-la että seurakunnat vielä tarvitsevat tä-tä osaavaa henkilöstöään tulevina vuo-sina.

Harkinnanvarainen palkanosa puhut-taa juuri nyt, varsinkin kun on tiedossa että lama puraisee myös seurakunta-talouksia. SVTL on järjestänyt ja järjes-tää koulutustilaisuuksia aiheeseen liit-tyen ja toivottavasti mahdollisimman moni jota asia koskee osallistuu näihin tilaisuuksiin.

Jonkin verran on kantautunut tieto-ja harkinnanvaraisen palkanosan käyt-töönotosta ja aikatauluista eri seura-kunnissa. Käytännöt tuntuvat olevan kovin vaihtelevia. Osa seurakunnista on varannut tämän vuoden talousarvi-oonsa jonkun verran rahaa ja näin voi-vat maksaa palkanosaa jo 1.9.2009 al-kaen. Osa ei ole sitä tehnyt ja aikovat aloittaa maksamisen ensivuoden alus-ta alkaen.

Harkinnanvaraisen palkanosan käyt-töönotosta päättää seurakunta ja myös siitä minkä suuruisena palkanosa mak-setaan. Maksimi on 10 % vaativuus-ryhmän vähimmäispalkasta.

Kirkon Nuorisotyöntekijät ry antoi vuosikokouksessaan 14.1.2009 joh-

tokunnalleen valtuudet hakea Akavan jäsenyyttä ja näin ollen mahdollisesti myös ylimääräisen kokouksensa pää-töksellä erota SVTL:sta. Monet nuo-risotyöntekijät ovat huolestuneina ot-taneet yhteyttä allekirjoittaneeseen ja liiton toimistoon kysyen, että voivat-ko he mahdollisen eron jälkeen jäädä SVTL:n jäseniksi. Olemme vastanneet kysyjille että se on aina mahdollista ja jo nyt he voivat liittyä SVTL:n jäsenliit-toon Kirkon Toimihenkilöt ry:n. Tarvit-taessa järjestetään myös muu järjes-täytymistie.

Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille Kirkonpalvelijat lehden lukijoille

Matti LöppönenPuheenjohtajaSVTL

SVTL – palveleva ammattiliittoAsemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki – Puh. 0207 912 530 vaihde

Anna Hellénlakimies0207 912 537lainopillinen neuvonta, nuoret jäsenet, opiskelijat, kristilliset järjestöt

Sakari Timonentyömarkkina-asiamies0207 912 535neuvonta ja luottamusmiesasiat

Carita Kärkinentoiminnanjohtajan sihteeri0207 912 536

Ritva Rasilatoiminnanjohtaja0207 912 534 / 040 828 0656hallinto, neuvottelutoiminta

Vuokko Laaksonenjärjestösihteeri0207 912 539koulutus

Anna-Maria Numminenlakimies0207 912 538lainopillinen neuvonta,eläkeasiat, ort. kirkko

Hannele Halinenjäsenpalvelusihteeri0207 912 530

Galina Voloshinatoimistopalvelusihteeri0207 912 533kurssi-ilmoittautumiset

Työttömyyskassa:

Soile Suantokassanhoitaja 0400 882 016soile.suanto@svtl.fi

4

Työelämä käy päivä päivältä kiirei-semmäksi. Motivaatio laskee, väsyt-tää ja tulee uupumusta, ollaan alakuloi-sia ja masentuneita. Oletko huoman-nut, kuinka väsyt helposti, saat pään-särkyä, tunnet olosi huonovointiseksi ja ärtyneeksi ja pahoitatko mielesi tyh-jästä? Ovatko syynä muut työkaverit vai sinä itse? Hyvinvointiimme vaikut-taa monet tekijät, yksi on mielenrau-han löytäminen työssä. Mielenrauha rakentuu henkilökohtaisesta elämäs-tämme ja työpaikan ilmapiiristä. Työ-hyvinvointi vaarantuu jos tekee liikaa ylitöitä, ei nuku tarpeeksi, eikä tunnis-ta jaksamisensa rajoja.

Kiireessä voi selviytyä paremmin, kun huolehtii terveydestään. Syö ter-veellisesti, lepää ja liikkuu säännöl-lisesti, harrasta liikuntaa päivittäin ja viikoittain itsellesi sopivalla tavalla ja muistaa kohtuullisuuden nautintoai-neiden käytössä. Kun kotiolot ja muut

ihmissuhteet ovat hyvässä kunnossa niin kaikki on hyvin.

Ammattitaito on hyvä pitää ajan ta-salla ja tehdä päivittäiset tehtävät hy-vin.

Mistä työssään eniten iloitsee ja missä on parhaimmillaan. Mieleiset tehtävät ja niissä onnistuminen tuovat työn ilon.

Teetkö työtä omalla persoonallasi, se ei aina riitä parantamaan työhyvin-vointia, jos työpaikan perusasiat eivät ole kunnossa. Tutkimusten mukaan työssä voidaan hyvin, kun työtehtä-vät on jaettu tasaisesti. Työntekijä tie-tää mitä häneltä odotetaan, kun kohte-lu työpaikalla on oikeudenmukaista ja tasapuolista ja kun hän voi itse vaikut-taa työhönsä.

Näin yksinkertainen on työhyvinvoin-nin ymmärtäminen ja toisaalta niin vai-keaa.

Työelämän haasteita ja työhyvinvointia

Hallituksen päätöksiä puheenjohtajan johdolla

Tasapuolisuus ja oikeudenmukai-suus työpaikalla edellyttävät avoi-muutta ja tiimin yhteisiä pelisääntöjä joita myös pitää noudattaa.

Esimieheltä vaaditaan hyvää otetta työyhteisöön, hyvä esimies uskaltaa keskustella vaikeistakin asioista. On-gelmat ratkaistaan kasvotusten, ei mö-köttämällä. Luottamus on kaikkein tär-kein asia työntekijän ja esimiehen vä-lillä. On itsestään selvää että työnte-kijä on omatoiminen ja rohkea puhu-maan myös vaikeista työhön liittyvis-tä asioista.

On pakko tunnustaa, että on työyh-teisöjä joissa asiat eivät enää keskus-telemalla parane. Tarvitaan työterveys-huollon, työnohjaajan, työyhteisön ke-hittämistä ulkopuolisella konsultilla, ennen kuin vaikeat asiat saadaan pa-remmalle tasolle.

Kari Hartikainen

Kirkonpalvelijat ry:n hallitus kokoon-tui Helsingissä 17.2.2009.

Kokouksessa todettiin, että yhdis-tykseen oli hyväksytty v. 2008 yhteen-sä 150 uutta jäsentä. Jäseniä yhdistyk-sessä 31.12.2008 yhteensä 2213, jois-ta naisia 1397 ja miehiä 816, eläkeläi-siä 140 ja opiskelijoita 24, maksavia jä-seniä 2017.

Vuoden ensimmäisessä kokoukses-sa hyväksyttiin 30 uutta yhdistyksen jäsentä.

Hallituksen varapuheenjohtajaksi va-littiin Yrjö Leppänen Lahdesta.

Työvaliokunnan jäseninä toimivat vuonna 2009 Kaarina Yli-Somero pu-heenjohtajana, Yrjö Leppänen varapu-

heenjohtajana, Eija Jaakola ja sihteeri-nä Kari Hartikainen.

Tilinpäätös vuodelta 2008 oli ylijää-mäinen 9.700,64 euroa. Tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2008 hy-väksyttiin ja päätettiin esittää vuosiko-kouksen hyväksyttäviksi.

Opinto- ja koulutuspäivien ohjelma Porvoo – Haikon Kartano 23.–24.6. 2009 hyväksyttiin.

Sopimustavoitteet seuraavallesopimuskaudelle

Kirkon yleinen virka ja työehtoso-pimus 2007 – 2009 on voimassa 1.10.2007 – 31.1.2010

Tavoitteita seuraaviin sopimuksiin

Kirkonpalvelijat ry esittää:

Kaikkien seurakuntien viranhaltijoille maksettaisiin rahana sunnuntai- ja aat-totyön korvaus sekä ilta- ja yötyökor-vaus. Varallaolo ja hälytyskorvaukset otettaisiin käyttöön.

Seuraavat työvaliokunnan ja halli-tuksen kokoukset pidetään 23.4.2009 Helsingissä.

Kirkon alojen ammattijärjestö SVTL:n r.y:n edustajiston sääntömää-räinen kevätkokous pidetään Helsin-gissä 24.4.2009.

Kuopiossa 24.3.2009 sihteeri Kari Hartikainen

5

EhtoollinenKeskiaikaisen legendan mukaan

Temppeliherrain ritarit löy sivät risti-retkien tiimellyksessä Jeesuksen vii-meisellä aterial la käyttämän maljan ja toivat sen Ranskaan. Sittemmin tä-tä myyttistä Graalin maljaa on etsitty Richard Wagnerin oop perassa, India-na Jones- ja Monty Python -elokuvis-sa, Aku Ankassa ja Da Vinci -koodis-sa. Kertomus maljan vaiheista on kieh-tova, vaikka kuuluukin fantasiaosas-toon. Maljaa ei enää ole. Mutta joskus se on ollut. Taustakertomuksella Jee-suksen viimeisestä ateriasta on histo-riallinen pohja.

Varhaisin kirjallinen muoto Jeesuk-sen asettamasta ehtool lisesta löytyy 50-54 jKr. Efesoksessa kirjoitetusta Paavalin kirjeestä. Siinä apostoli arvos-telee tuimasti Korintin seura kuntalaisia keskinäisestä rakkaudettomuudesta: Herran ate riaa ei vietetä oikein, jos yh-det mässäilevät ympäripäissään sa-malla, kun toiset kärsivät nälkää ja ja-noa. Paavali vetoaa tekstiin, jonka ko-rinttilaiset tunsivat ja jota ilmeisesti jo tuol loin käytettiin liturgiassa. "Olen saanut Herralta tiedoksi tä män, minkä olen myös teille opettanut: Herra Jee-sus, sinä yönä jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän

ja sanoi: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan tei dän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

Kuvaus ehtoollisen asettamises-ta löytyy Markuksen, Mat teuksen ja Luukkaan evankeliumeista. Ensimmäis-ten kristit tyjen ikivanhaa riittiä on vietet-ty katkeamattomasti 2000 vuotta.

Ehtoollista sanotaan Herran ateriak-si tai Herran pyhäksi ehtoolliseksi, kos-ka se on Jeesuksen asettama ja kos-ka sitä pi detään Kristuksen läsnäolon ateriana. Luterilaiset tulkitsevat läsnä-olon mahdollisimman konkreettisesti: Kristuksen ruu mis ja veri ovat todelli-sesti läsnä pyhitetyssä leivässä ja vii-nissä. Jeesuksen sanoja ”tämä on mi-nun ruumiini, tämä on mi nun vereni” ei selitetä, vaan ne omaksutaan yksin-kertaisesti ja sellaisenaan. Ehtoollinen jatkaa inkarnaatiota, Jumalan Pojan ih-miseksi tulemista: Nasaretin Mestari on läsnä ja lähellä eh toollisen leivässä ja viinissä yhtä todellisesti kuin hän oli Betlehemin seimessä, Pietarin anoppi-lassa ja ristin puussa.

Ehtoollista kutsutaan myös kom-muunioksi eli yhteysateriaksi. Sana viittaa yhteisten (con) lahjojen (munus) jakami seen. Vuoden 1519 ehtoollis-

saarnassaan Luther vei ajatuksen iloi-sesta vaihtokaupasta pitkälle: Kristus antaa ehtoollisessa kristitylle voitton-sa, armonsa ja pyhyytensä, kun taas kristit ty tuo pöytään ahdistuksensa, epäuskonsa ja syntinsä. Jaka minen koskettaa myös ehtoolliselle osallistu-vien keskinäisiä suhteita. Kaiken ilon ja onnettomuuden tulee olla yhteistä niil-le, jotka jakavat saman maljan. Kun yk-si kärsii, kärsivät kaikki yhdessä. Jopa synti on yhteistä, sekin pitää jakaa, kan-taa ja kärsiä yhdessä. Siksi ehtoollista sanotaan rakkauden sakramentiksi.

Ehtoollinen on myös eukaristia eli kiitosateria. Jeesus ”kiit ti Jumalaa” (kreik. eukharisteesas) ennen leivän ja viinin jaka mista. Koko ehtoollisliturgia on oikeastaan pitkä kiitosruko us, jos-sa muistetaan Jumalan pelastusteko-ja, kiitetään niistä ja pyydetään niiden toteutumista tässä ja nyt.

Ehtoollista sanotaan myös esima-uksi. Se ennakoi sitä juhla-ateriaa, jo-ta vietetään taivaassa ehtoollisrukouk-sen sanoin ”yhdessä enkelien ja kaik-kien pyhien kanssa”.

Lainaus kirjasta ”Luterilaisuuden ABC”: Jaakko Heinimäki, Jari Jolkko-nen.

KiirastorstaiKiitos, Herra Jeesus, että

asetit ehtoollisen ”sinä yönä, jona sinut kavallettiin”. Annoit meille lahjak si yhteisen aterian, jolle saamme kokoontua yhä uudelleen muistamaan uhrikuo-lemaasi. Kiitos syn tien anteek-siantamuksesta. Kiitos keskinäi-sestä yh teydestä, jonka lahjoi-tat meille ehtoollispöydässä. Vie meidät perille taivaaseen viettä-mään yhteisel lä aterialla Karitsan suurta juhlaa. Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja ikuisesti.

Hallitus piti vuoden ensimmäisen kokouksensa perinteisesti Kirkon alojen ammat-tijärjestö SVTL:n toimistolla Asemamiehenkatu 2 Helsinki. Kutsuttuna hallituksen kokoukseen oli liiton puheenjohtaja Matti Löppönen.

TIISTAI 23.6.2009

8.00 Ilmoittautuminen ja tulokahvit * Haikon Kartano

9.30 Kesäpäivien avaus * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero * Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Toini Tissari * Kirkkoherra Heikki Hakamies * Hiippakuntadekaani Kaarina Ylönen

10.30 Kirkonpalvelija esimiehenä ja alaisena muuttuvassa seurakunnassa * Keijo Toivanen, kunniasuntio, rovasti

12.00 Lounas * Haikon Kartano

13.00 Harkinnanvarainen palkanosa Seurakuntaliitokset – vaikutus kirkonpalvelijoihin * Risto Voipio, kirkkoneuvos * Ritva Rasila, SVTL:n toiminnanjohtaja

14.30 Kahvit * Haikon Kartano

15.00 Työnmittauksen uudet kuviot Laatutasoajot siivouksessa ja kiinteistön hoidossa * Pekka Paldanius Kimi-Teknia Oy

16.30 Alaosasto- ja alueyhdistystoiminta * Matti Löppönen SVTL:n puheenjohtaja

17.30 Päivällinen * Haikon Kartano

18.30 Vuosikokous * Haikon Kartano

20.00 Kylpylänkäyttömahdollisuus * Haikon Kartano

KIRKONPALVELIJAT ry:nOPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄT

Porvoo – Haikon Kartano 23.– 24.6. 2009“Porvoon mitalla”

Majoitus: Hotelli Haikon Kartano, Haikkoontie 114, Porvoo

KESKIVIIKKO 24.6.2009

8.30 Kirkon esittely * Suntio Björn Ståhl * Linja-autokuljetus kirkolle järjestetty

9.00 Messu * Porvoon tuomiokirkko * Saarnaa piispa Gustaf Björkstrand * Liturgi khra Heikki Hakamies

10.30 Valokuvaus * Tuomiokirkon edustalla

Kirkkokahvit * Suomalainen seurakuntakoti Lundinkatu 5 Kiertokävely * Vanhan Porvoon ympäristö

12.00 Ennaltaehkäisevä konservointi * Haikon Kartano * Heidi Wirilander

13.00 Luento Työhyvinvointi, Tunneviisaus, Voimaantuminen * Haikon Kartano * Paavo Kärkkäinen

14.30 Kesäpäivien päätös * Haikon Kartano * Seuraavat opinto- ja koulutuspäivät 29.–30.6.2010 Seinäjoki * Puheenjohtaja Kaarina Yli-Somero

15.00 Lähtölounas * Haikon Kartano

© P

orvo

on k

aupu

nki

6

7

Kirkonpalvelijat ry:nVUOSIKOKOUSpidetään 23.6.2009 klo 18.30 Haikon Kartanossa. Osoite Ho-telli Haikon Kartano, Haikkoon-tie 114, Porvoo.

Esillä sääntömääräiset asiat ja yhdistyksen SVTL:n hallituksen jäsenten valinta sekä edusta-jiston jäsenten valinta kaudelle 2010-2012.

Helsingissä 17.2.2009

Kirkonpalvelijat ry:n hallitusKaarina Yli-Somero puh.johtajaKari Hartikainen sihteeri

OPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄTPorvoo – Haikon Kartano 23.– 24.6. 2009

Sitovat ilmoittautumiset pyydetään tekemään 22.5.2009 mennessä, myöhemmin ilmoittautuneille ei voida taata hotellimajoitusta. Ilmoittautuneille lähetetään laskulomake osallistumismaksujen suorittamista varten kesäkuun alussa. Lisätietoja saa sihteeri Kari Hartikaiselta, puh. (017) 281 1697 tai gsm 050 520 7003.

Rastita seuraavasta vaihtoehdot: 1. kaksi yötä, täysihoito, osallistumismaksu, tulo hotelliimme ma 22.6.2009 320,- 2. yksi yö, täysihoito, osallistumismaksu 260,- 3. ruokailut, osallistumismaksu 180,- 4. seurakunta maksaa osallistumiskulut 5. osanottaja maksaa osallistumiskulut

Majoitus: Hotelli Haikon Kartano, Haikkoontie 114, Porvoo.

Osallistujan nimi:

Osallistujan osoite:

Osallistujan puh:

Maksajan nimi:

Maksajan osoite:

Muistathan, että ilmoittautuminen on sitova !Lomake palautetaan os. KIRKONPALVELIJAT ry, PL 421, 70101 KUOPIO tai faxaa (017) 281 1697. E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fiHUOM! Ota kopio lomakkeesta, niin lehtesi säilyy ehjänä! TAI: Käy Kirkonpalvelijat ry:n kotisivulla www.kirkon-palvelijat.fi tämä lomake löytyy myös sieltä ja voit lähettää sen sähköpostitse.

© Porvoon kaupunki/Jorma Laakso.

8

Yhteiskunnallinen kehittäminen –avain hyvinvointiin

Laaja yhteistoiminta – eri tahojen näkökulmat esille

Yhteistoiminnalliselle kehittämiselle seurakunnissa on tyypillistä koko hen-kilöstön, seurakuntalaisten ja yhteis-työkumppaneiden asiantuntemuksen keskeinen rooli. Aktiivisimmin ja eni-ten kehittämistyöhön osallistuvat eri ammattiryhmien edustajina työnteki-jät ja esimiehet. Onnistumisen edelly-tys on se, että mukana ovat kaikki seu-rakuntatyöyhteisön jäsenet, seurakun-talaiset sekä päätöksenteossa muka-na olevat luottamushenkilöt. Uutta nä-kökulmaa työyhteisön, työn ja seura-kunnan palvelutehtävän kehittämiseen saadaan seurakuntalaisilta, joita kehit-tämistyön eri vaiheissa kuullaan eri-laisissa yhteisissä tilaisuuksissa. Yh-teistoiminnallisuus varmistaa sen, et-tä seurakuntaorganisaation - jonka ke-hittäminen on ollut perinteisesti hyvin johtajakeskeistä - eri tasoilla, asemis-sa ja ammateissa työskenteleville luo-daan mahdollisuudet osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Aito osallisuuden kokemus lisää motivaatiota ja sitoutu-mista tehdä asioista toisin ja muuttaa omia toimintakäytäntöjään. Yhteistoi-minnallisuus antaa heikoimmissa val-ta-asemissa oleville työntekijöille ja seurakuntalaisille mahdollisuuden saa-da äänensä kuuluviin.

”Tämä on ollut jotenkin erilaista, kun olemme itse tuottaneet mate-riaalia ja tehneet asioita näkyväksi. Olen kiitollinen, että meidän tiimis-sä jokainen oli aktivoitunut myöntei-sessä mielessä. Oli hieno kokemus kun palaute otettiin vastaan.” (Seu-rakunnan työntekijä)

Kenen tarpeisiin vastaa?

Yhteistoiminnallisella kehittämista-valla on mahdollista saada aikaiseksi erinomaisia kehittämistuloksia yksit-täisissä työyhteisöissä, työyhteisöjen

välillä tai koko seurakuntayhtymässä. Keskeisenä edellytyksenä on havait-tu olevan mm. sen, että kehittämistar-peet ovat kehittämiskohteen henkilös-tön itsensä ilmaisemia ja kokemia ja et-tä kehittämiseen on tarpeeksi laajasti sitouduttu ja motivoiduttu työntekijöis-tä ylimpään johtoon ja poliittisiin päät-täjiin saakka.

Projekti perustuu vahvasti muka-na olevien omaan ajatteluun ja te-kemiseen. Tavoitteena on saada erilaisia yhdessä asetettavia kehit-tämistavoitteita konkretisoitumaan muutoksiksi työssä, yhteistyössä, asiakaskontakteissa jne. Etenemis-strategiana tulee olemaan ”pienten askelten politiikka”, jonka mottona on, että ei yritetä kerralla nielaista enempää kuin, mitä jaksaa niellä ei-kä tyydytä pelkkään paperikehittä-miseen. (Kehittäjän alkukirje kehit-tämiskohteelle)

Yhteistoiminnallinen kehittämista-pa, tiedonkeruutavat ja kehittämisme-netelmät mahdollistavat riittävän mo-nipuolisen ja huolellisen kehittämistar-peiden analyysin. Myös tarpeeksi laa-jat lähtötilanteen selvitykset tuottavat kehittämistyön ja muutosprosessin ohjaajalle sekä hankkeeseen osallis-tuville työntekijöille ja esimiehille run-saasti uutta tietoa, jonka pohjalta saa-daan esille tärkeimmät ja realistiset ke-hittämistarpeet.

Kehittämisprosessia ohjaavan kehit-täjän roolina on olla kehittämisproses-sien ohjaaja, tukija, keskustelu- ja ke-hittämisfoorumeiden järjestäjä sekä prosessin arvioija. Tehtävänä on myös huolehtia siitä, että kehittämistyö ete-nee yhdessä työstettyjen tavoitteiden, teemojen ja kehittämistarpeiden puit-teissa. Kehittäjä ja kehittämistyöhön osallistuvat suunnittelevat ja toteutta-vat yhdessä kehittämisprosessin vai-heet. Kehittämistyön johto on kehit-

tämistyöhön osallistuvilla - ei kehittä-jällä.

Kehittäjän tehtävänä on pääosin ohjata, tukea, antaa palautetta sekä käyttää erilaisia kehittämisvälineitä. Kehittäjä myös etsii ja tuo kehittä-miskohteen käyttöön tutkimus- ja kehittämistuloksia muualla toteute-tuista samankaltaisista kehittämis-projekteista ja näköaloja muualta kehittämisprosessin eri vaiheissa. Kehittäjä tekee myös yhteenvedot erilaisista hankkeen aikana synty-vistä aineistoista, joita ovat mm. haastattelut, työhyvinvointikysely, työkonferenssit, kehittämisryhmän kokoukset ja keskustelut. (Kehittä-jän alkukirje kehittämiskohteelle)

Yhteistoiminnallisuus vahvistaa osal-listujien itseohjautuvuutta ja vastuun ottamista muutoksesta ja kehittämis-työstä. Käytäntö on osoittanut, että avainroolissa ovat kehittämistyön ai-kana moniammatillisen kehittämisryh-män jäsenet, jotka edustivat eri hen-kilöstöryhmiä ja työyhteisöjä sekä esi-miehet. Erityisen tärkeää kehittämis-työn onnistumisessa on työyhteisön esimiehenä toimivan kirkkoherran si-toutuminen.

Luova prosessi – suunnitellaanhankkeen edetessä

Kehittämisprosessin eri vaiheet muotoutuivat kehittämiskeskustelujen avulla esimiesten ja työntekijöiden toi-veiden ja odotuksien mukaan. Yhteis-toiminnallisissa kehittämisprojekteis-sa ei useinkaan ole etukäteen tehtyä suunnitelmaa, jonka mukaan edetään. Eri vaiheet ja niiden sisällöt ja kehittä-misen kohteet määräytyvät edellisen vaiheen perusteella yhteisten keskus-telujen avulla projektin edetessä.

Hankkeen toteuttamissuunnitel-massa on hahmoteltu alustavas-ti, miten hanke voisi edetä. Kehit-

9

tämistavan luonteen vuoksi tark-kaa tapahtumakalenteria tai eri vai-heiden aikataulutusta on vaikeaa, ellei mahdotontakin, tehdä etukä-teen. Suunnitelma elää ja muuttuu sen näköiseksi, millaiseksi osallis-tujat itse sen muokkaavat. Parhaat tulokset on usein saavutettu silloin, kun kehittämisprosessin on annet-tu muotoutua luovasti ja joustavas-ti työyhteisön erityispiirteiden ja ryt-min mukaisesti. (Kehittäjän alkukir-je kehittämiskohteelle)

Se, että etenemistä ei etukäteen tar-kasti suunnitella, saattaa aiheuttaa niil-le osanottajille vaikeuksia, jotka ovat tottuneet toimimaan tarkkojen etukä-teissuunnitelmien mukaisesti.

”Toivoisin, että pitäisit meitä ai-soissa ja asiassa, ettei lähdettäisi lii-kaa vellomaan muita asioita.” (Seu-rakunnan työntekijä)

Suunnittelemattomuus tukee luo-vuutta ja opettaa osallistujia suhtautu-maan tulevaisuuteen ennakkoluulotto-masti ja uteliaasti. Tällöin on mahdol-lista myös joustavammin reagoida vas-taan ennakoimattomasti tuleviin asioi-hin, joihin tulee viipymättä ja ennakko-luulottomasti tarttua.

Miten tietoa hankitaan ja käsitellään?

Yhteistoiminnallinen kehittäminen laajentaa kaikkien työyhteisön jäsen-ten osallistumis- ja vaikuttamismah-dollisuuksia sekä tuo avoimuutta tie-don kulkuun. Kehittämisprojekteissa tietoa toiminnan vahvuuksista ja kehit-tämistarpeista kerätään monipuolises-ti erilaisin menetelmin. Tyypillisiä ta-poja kehittämisprosessin eri vaiheis-sa ovat

eri teemoihin painottuneet kyselyt •(mm. laatu, seurakuntalaisten tar-peet, ilmapiiri, yhteistyö), työyhteisön tilaa yleisesti kartoitta-•vat alkuhaastattelut (mm. työ, joh-taminen, ilmapiiri, kehittämistar-peet),erilaiset yksilöpalautteet (mm. päi-•väkirjat, kirjeet), eri tilaisuuksien muistiot sekä •kehittämistyön etenemisestä ja •

vaiheista kootut väliraportit ja lop-puraportti.

Vuorovaikutteisia ja eri osapuolten näkökantoja esille tuovien ja arvioivi-en menetelmien avulla on mahdollis-ta paikantaa ja konkretisoida kehittä-mistavoitteita sekä tutustua työyhtei-söjen arkeen, eri tahojen välisiin yhteis-työsuhteisiin, toimintatapoihin ja orga-nisaatiokulttuurin piirteisiin.

Tiedon kerääminen hankkeen eri vai-heissa ja eri tavoin parantaa kaikkien osallistujien vaikuttamisen ja osallistu-misen mahdollisuuksia sekä aloitteelli-suutta. Se antaa osallistujille myös tie-toa siitä, miten kehittäminen on eden-nyt. Yhteistoiminnallisuus edellyttää myös tiedon välittymistä alhaalta ylös-päin. Tiedonkulkua edistää se, että ke-hittämistyössä tuotetut muistiot ja yh-teenvedot toimitetaan tiedotussuunni-telman mukaisesti ylemmälle johdolle ja tarvittaessa myös seurakuntaneu-vostojen poliittisille päätöksentekijöil-le. Näin he saavat koko ajan reaaliai-kaista tietoa kehittämistyön vaiheista ja sisällöistä oman päätöksentekonsa tueksi.

Keskustelua ja kuuntelua - tavoitteena dialogi

Yhteistoiminnallisuuden lisääntymi-nen on aktivoinut työyhteisöjen jäse-niä keskustelemaan keskenään enem-män. On opittu myös tuntemaan toiset ja tutustuttu heidän työhönsä ja työyh-teisöihinsä.

”On hyvä, että aluemallista ky-sytään plussia ja miinuksia kaikilta työntekijöiltä, tulee sellainen tunne, että asia on yhteinen”. (Seurakun-nan työntekijä)

Eri osapuolet ovat myös oppineet kuuntelemaan toistensa viestejä pa-remmin. Usein kehittämistyön ja muu-tosten epäonnistumisen syy on se, että asioista ei puhuta, ilmapiiri ei ole avoin ja luottamuksellinen. Ihmiset ei-vät myöskään pysähdy aidosti kuunte-lemaan, mitä toinen haluaa sanoa. Se johtaa usein yksisuuntaiseen kommu-nikaatioon ja turhautumiseen. Kuunte-lu muuttaa kahden ihmisen välisen pu-hetilanteen keskusteluksi: toinen pu-

huu ja toinen kuuntelee. Vasta tällöin toteutuu vastavuoroinen dialogi. Kun dialogiin otetaan mukaan myös asi-akkaat, työn kehittämiselle saadaan työyhteisön perustehtävän mukainen suunta. Työn yksilöllistäminen vähen-tää myös kiireen tunnetta. Työproses-sista tulee mielekkäämpi.

”On hyvä välillä syventyä kunnol-la tärkeiden perusasioiden ympäril-le, muutenkin kuin työyhteisön hy-vinvoinnin edistämiseksi. Eri työalo-jen asiat alkavat selvitä.” (Seurakun-nan työntekijä)

Yhteistoiminnallista kehittämiskes-kustelua kutsutaan demokraattiseksi dialogiksi. Usein puhutaan myös tasa-veroisesta vuoropuhelusta. Sen aree-noina käytetään mm. seuraavia ryhmä-työmenetelmiä ja foorumeita:

työkonferenssit (teemoina/aiheina •esimerkiksi: työyhteisön tulevai-suuden visiot, työn/työyhteisön/palvelujen kehittämishaasteet ja yhteistyön ongelmat),muut yhteistoiminnalliset ryhmä-•työmenetelmät (mm. tulevaisuu-denverstas, ennakoiva dialogi, ryh-mämessut),moniammatillinen kehittämisryh-•mätyöskentely jatyöpaikkakokoukset,•tiimi-, osasto- ym. palaverit ja •erilaiset koulutustilaisuudet.•

Lähtötilanteen selvittämisen jälkeen kehittämistyö etenee työyhteisöjen erityispiirteiden, toiveiden ja kehittämi-selle asetettujen tavoitteiden mukai-sesti. Kehittämiskeskusteluja käydään yleensä koko projektin ajan erilaisissa tilaisuuksissa ja työpaikkakokouksissa. Yhteistoiminnallinen kehittämisote tu-kee ja rohkaisee myös esimiesten ja työntekijöiden välisiin kehittämiskes-kusteluihin.

”Avoin ja rehellinen keskuste-lu (on plussaa), kaikkia osallistujia kuunneltu. Turvallisuus on lisään-tynyt edellä mainittujen asioiden vuoksi.” (Seurakunnan työntekijä)

Kun on totuttu puhumaan ryhmäs-sä, myös keskustelu esimiehen kans-sa sujuu paremmin. On saatu uskallus-

10

Kännykkä-etiketti

Matkapuhelimen käyttö on entistä-kin mukavampaa, kunhan muistaa pari käytännön asiaa.

1. Ota toiset huomioonJulkisen liikenteen välineissä tai muilla yleisillä paikoilla käytävät pu-helinkeskustelut on tyylikästä hoi-taa hillitysti ja ottaen muut ihmiset huomioon.

2. Älä paljasta liikesalaisuuksiaJulkisilla paikoilla kannattaa välttää luottamuksellisten työasioiden kä-sittelyä. Mieti, mitä ja missä pu-hut.

3. Kunnioita ympäristöäsiPuhelin kannattaa laittaa äänettö-mälle tai pois päältä, jos on paikas-sa, jossa puhuminen ei ole suota-vaa.

4. Kiinnitä huomiota soittoääniinKovaääniset soitto-, näppäily- ja tekstiviestiäänet voivat häiritä mui-ta ihmisiä. Laita tarpeen mukaan puhelin äänettömälle tai käytä vä-rinähälytystä. Tekstiviestilläkin voi hoitaa monia asioita äänettömästi.

5. Keskity liikenteeseenPuhelimen käyttö voi häiritä keskit-tymiskykyäsi, olitpa liikkeellä sitten kävellen, pyörällä tai autolla. Liiken-teessä puhelimen käyttö vaatii eri-tyistä tarkkaavaisuutta.

6. Pidä huolta puhelimestasiMatkapuhelin sisältää usein paljon tietoa käyttäjästään, joten ole tark-kana, ettei puhelimesi jää matkan varrelle. Käytä puhelimessa turva-koodeja.

ta ja rohkeutta nostaa esille vaikeitakin asioita ja ristiriitoja sekä antaa palau-tetta myös virheistä ja laiminlyönneis-tä työssä.

” Hyvä kun on nostettu asiat/ongelmat esille, sanottu ääneen.” (Seurakunnan työntekijä)

Moniammatillisessa kehittämisryh-mässä usein myös arvioidaan, mitä on saatu aikaiseksi ja pohditaan yhdes-sä erilaisia ongelmatilanteita, joita on kohdattu. Joidenkin teemojen pohdin-taa varten voidaan kutsua koolle laa-jennettu kehittämisryhmä, jossa on eri työyhteisöjen ja yhteistyötahojen tai asiakkaiden edustajia. Kehittämis-keskusteluihin kutsutaan ylimmän vir-kamies- ja poliittisen johdon, ammat-tijärjestöjen, seurakuntalaisten sekä keskeisten yhteistyötahojen edustajia, kun käsitellään asioita, joihin tarvitaan laajempaa sitoutumista ja yhteisym-märrystä. Esimerkiksi seurakuntalais-ten edustajien osallistuminen työkon-ferenssiin suuntaa kehittämiskeskus-teluja asiakkaiden tarpeisiin, toiveisiin ja odotuksiin. Heidän läsnäolonsa tuo luontevasti kehittämisprosessiin asia-kaskeskeisyyden.

Yhteistoiminnallisuuden vahvistami-nen työyhteisöjen arkeen edellyttää työpaikkakokousten ja työalojen pala-verien vakiinnuttamista. Tavoitteena on oppia keskustelemaan ja kuuntele-maan sekä antamaan palautetta. Yh-teiset tapaamiset ovat parantaneet il-mapiirin avoimuutta ja lisänneet eri ta-hojen välistä luottamusta. Seurakun-tatyöyhteisöjen erityispiirteenä on ol-lut oppia valmistelemaan kokoukset paremmin, tekemään asianmukaiset esityslistat sekä käyttämään kokouk-sissaan aikaa säästäviä ja keskustelun laatua parantavia kokouskäytäntöjä ja -tekniikkoja. Tärkeää on ollut myös, et-tä vaikeista asioista, kuten korjaavan palautteen antamisesta ja keskinäi-sestä epäasiasiallisesta kohtelusta, on keskustelun avulla voitu tehdä vähem-män tabuja, jolloin niiden yhteinen kä-sittely on helpottunut.

” Koko työyhteisö samassa poh-dinnassa, sopivasti etenevä vauhti, ei turhia pitkiä keskusteluja!” (Seu-rakunnan työntekijä)

Mikä edistää kehittämistyössäonnistumista?Yhteistoiminnallisuuden toteutumi-

nen edellyttää tuekseen osallistavaa ja demokraattista johtamista, omasta vallasta luopumista, yhteispäättämistä sekä henkilöstön itseohjautuvuuden hyväksymistä ja tukemista. Kyseisten johtamisen piirteiden avulla vastuut selkiävät, vastuu jakautuu laajemmal-le, esimies saa työntekijöidensä arvos-tuksen ja luottamuksen. Yhteistoimin-nallisuus antaa työntekijöille mahdolli-suuden osallistua ja vaikuttaa. Ne ovat jokaisen ihmisen psykologisia perus-tarpeita, joiden tyydyttyminen paran-taa motivaatiota ja sitoutumista.

Kehittämistyön onnistumista tukee tai varmistaa se, että kehittämistyö-hön osallistujille taataan työsuhteen turvallisuus. Tällöin osallistujille ei tu-le tunnetta, että he olisivat saneeraa-massa, rationalisoimassa tai kehittä-mässä omat työpaikkansa tarpeetto-miksi. Jos kehittämistyön ohessa on koko ajan huoli omasta työpaikasta tai henkilöstön riittävyydestä, kehittämis-motivaatiota saattaa olla vaikeaa pitää yllä.

Yhteistoiminnalliset kehittämishank-keet ovat osoittaneet, että työyhteisö-jä on mahdollista luotsata yhteistoimin-nallisella kehittämisotteella hyviin ke-hittämistuloksiin. Tällöin on luotetta-va työpaikkojen luovuuden lähteisiin eli ihmisiin. Kun heille antaa paremmat mahdollisuudet osallistua, vaikuttaa, oppia ja kehittyä - kaikki on mahdol-lista.

”On saanut esittää oman mielipi-teensä ja se on otettu huomioon.” (Seurakunnan työntekijä)

”Projekti on herättänyt paljon aja-tuksia henkilökohtaisella tasolla. Mm. oman työn arvostus on nous-sut. On huomannut, että tuleehan tässä jotain tehdyksi.” (Seurakun-nan työntekijä)

Työyhteisökehittäjä Antti Kokkonen

Dosentti Sirpa Syvänen

11

Tässä ohjeet, toimikaaKirkontyöryhmä teki päätöksen, jon-

ka mukaan piispainkokouksen tuli-si laatia toimintaohje tilanteisiin, jois-sa kirkon työntekijöiltä pyydetään ho-mosuhteen siunaamista. Vau, jämäk-kä lausunto. Jotta aikaa ei tuhraantuisi, tässä piispainkokoukselle ehdotus toi-mintaohje-ehdotukseksi.

Jos sinua pyydetään siunaamaan homosuhde:

• juoksekarkuun• telkeydysakastiin jahuudaovenra-

osta, että sinne pääsevät vain papit• piiloudusaarnastuoliin• pyydä kanttoria soittamaan urkuja

niin kovaa, että kirkossa ei kuule pu-hetta

• teeitsesikiireiseksipyyhkimälläpö-lyjä kristallikruunuista

• sano,ettäsinuaeivoijuurinythäiri-tä, koska rukoilet

• siunaahomotjajoudukadotukseen.(Me Naiset nro 12, 19.3.2009)

ARTIKKELIT 2 SAVON SANOMAT LAUANTAINA 21.3.2009

PÄÄKIRJOITUSKUOPIO 21.3.2009

TOIVANEN

Vastaava päätoimittaja: Jari TourunenToimituspäällikkö, päätoimittajan varamies: Seppo RönkköToimituspäällikkö: Mauri LiukkonenArtikkelitoimittajat: Seppo Kononen, Pirjo Ronkainen, Hannu VirtanenSähköposti: artikkelit@savonsanomat.fi , etunimi.sukunimi@savonsanomat.fi

c

Paavi Benedictus XVI hämmästytti ensimmäi-sellä Afrikan-matkallaan koko muuta maailmaa ilmoittamalla, että aidsia vastaan ei voida taistella

kondomeja jakamalla tai rahalla. Muun muassa Ranska on kritisoinut ankarasti paavin lausuntoa ja pitää hänen arvioi-taan vastuuttomina.

Paavi katsoo, että ratkaisu on inhi-millinen herääminen ja ystävyys niitä kohtaan, jotka kärsivät. Katolisen kirkon päämiehen mukaan kondomit vain pahentavat ongelmaa. Tätä logiikkaa on mahdoton ymmärtää.

Viime vuonna 60 katolista ryhmää vetosi paaviin avoimella kirjeellä, jotta tämä pyörtäisi kirkon kielteisen kannan.

Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman synkintä aids-aluetta. Aidsin leviäminen on tuhonnut kokonaisia ky-läkuntia ja jättänyt luvuttoman määrän orpolapsia.

Taudin leviämisen estämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Ystävyys ja inhimillinen herääminenkään eivät ole haitaksi, mutta ennen mutta tarvitaan konkreettisia keinoja, lääkkeitä ja kon-domeja.

Katolinen kirkko leviää Afrikan mais-sa. Sen abortinvastainen ja kondomin käytön tuomitseva opetus vie taaksepäin maanosassa tehtyä työtä väestön kasvun rajoittamiseksi ja tautien hillitsemiseksi. Inhimillisen kärsimyksen lisääminen on raskas taakka kirkolle ja kaukana kristillisestä rakkaudesta.

Paavin arvio vastuutonKONDOMILAUSUNTO AFRIKASSA

Sisä-Savon vahvat kes-kustalaiset vaikuttajat ovat virittäneet keskus-telua, että alueen kun-tien olisi ehkä sittenkin viisainta yhtyä yhdeksi

suurkunnaksi. Ajatusta on esitelty tällä viikolla myös Paras-hanketta vetävälle hallinto- ja kuntaministeri Mari Kivi-niemelle, joka suhtautui ehdotukseen erinomaisen myötämielisesti. Lähe-tystölle jäi vierailusta mielikuva, että ministeri saattaisi tässä tapauksessa suostua katsomaan jopa läpi sormien vaadittua 20 000 asukkaan tavoitetta, joka on ylivoimainen sisäsavolaisille.

On hyvä, että tämänkaltainen merkittävä liikahdus on tapahtunut Pohjois-Savon kuntakentällä. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin pohtia, lähdettiinkö Helsinkiin jälkijunassa. Sisä-Savon vahvin kunta, Suonenjoen kaupunki, on valmistellut jo jonkin aikaa läheistä yhteistyötä Kuopion kanssa, ja suunnan yht’äkkinen kääntäminen ei ole kovin yksinkertaista, ellei peräti mahdo-tonta henkisesti ja poliittisesti.

Tosiasia on se, että ilman Suonen-jokea ei Sisä-Savoon voi syntyä suur-kuntaa. Jos mansikkakaupunkilaiset pitävät kiinni Kuopiosta, niin alueen muut kunnat joutuvat pakostakin miet-timään samaa ratkaisua kuin tehtiin jo Karttulassa ja hakeutumaan toisten mukana Kuopion kylkeen. Sisä-Savon kaltainen tilanne on Koillis-Savossa, jonka kunnilla ei ole tällä hetkellä edel-lytyksiä vahvan yhteistyön luomiseen.

Sisä-Savon ja Koillis-Savon myötä Kuopiosta kasvaisi noin 130 000 suurkaupunki. Sillä olisi oma valtakun-nallinen merkityksensä. Pohjois-Savon kuntakentälle tämä ratkaisu jättäisi kuitenkin vielä monia ongelmia. Mitä tapahtuisi esimerkiksi Varkauden ja Kuopion välillä olevalle Leppävirralle, jonka väkiluku on vain reilu puolet Paras-hankkeen vaatimuksista?

Paras-hankkeesta olisi pitänyt ryhtyä keskustelemaan Pohjois-Savossa to-sissaan heti, kun se pantiin alulle neljä vuotta sitten. Tahtoa vain ei ollut, joten nyt yritetään paikata jälkikäteen, mitä paikattavissa on.

Ollaanko jälkijunassa?KUNTAUUDISTUS SISÄ-SAVOSSA

Ydinperhe hajoaaNYKYPÄIVÄ jakaa työmi-nisteri Tarja Cronbergin huolen, että Suomea riepotteleva talouskriisi kohtelee miehiä selvästi kovemmin kuin naisia. Se taas johtaa Yhdysvalloista saatujen kokemusten mukaan siihen, että hyvin koulutetut naiset eivät löydä itselleen vertaisiaan aviomiehiä ja jäävät näin mieluummin yksinhuolta-jiksi:

”Kun koulutetut naiset vaativat – täysin oikeu-tetusti – yhteiskunnalta palveluita elämäntapansa tueksi, he toimivat esimerkkeinä myös sosioekonomisesti heikom-massa asemassa oleville kanssasisarilleen. Näin yhteiskunnan rakenteet muotoutuvat pikku hiljaa edistämän ydinperheen hajoamista. Samalla malli poistaa miehiltä sosiaalisen paineen sekä taloudellisen velvoitteen ja edellytykset huolehtia jälkeläisistään.”

Huonoa mainostaKARJALAINEN paheksuu Venäjän pääministeri Vladimir Putinin tueksi värvättyjä venäläisnuoria, jotka ovat tulossa ensi maanantaina Suomeen osoittamaan mieltään Viron nykysuuntausta vastaan:

”Mielenosoitus Suomes-sa on hyvä mainostemppu kansalliskiihkoiselle liikkeelle sen omissa pii-reissä, mutta meillä sen nouseminen ykkösuu-tiseksi olisi rasismin ja yltiönationalismin tukemis-ta. Pääministeri Vladimir Putinin arvostukselle ei tee hyvää, että hänen nimeään kantavat nuoret lähtevät mellakoimaan naapuriin etenkin, jos järjestön kan-natus on hiipunut Venäjän johdossa.”

MUUT LEHDET

Viipuria. Käymätön oli myös se, koska se oli 1700-luvun alun Suuresta pohjan sodasta lähtien sijainnut Venäjän puolella.

Raja palautui Laatokalle vasta Suomen sodan päätyttyä, kun keisari hyväksyi armolli-sesti Vanhaksi Suomeksi kutsuttujen Karjalan ja Savon osien palauttamisen muun Suomen yhteyteen. Näitten muodollisten syitten vuoksi maapäivillä ei ollut yhtään edustajaa Viipu-rista tai muilta aikanaan Ruotsiin kuuluneilta alueilta, vaikka siellä Suomea puhuttiin.

Lopullisessa valinnassa Porvoo ohitti Loviisan. Kaupungissa oli riittävästi riittävän arvokkaita tiloja keisarin ja maapäivien tarpei-siin. Maapäivillä oli vähemmän edustajia kuin tämän päivän eduskunnassa: enimmillään 75 aatelista, kahdeksan pappia, 20 porvaria ja 28 talonpoikaa, yhteensä 131 valittua.

KEITÄ maapäiviltä muistetaan keisarin lisäksi? Romantiikan nälkäisten mieleen nousee en-simmäisenä ja ainoana nuori kaunis neito Ulla Möllersvärd. Hänen suhteestaan Aleksanteri I:een on kirjoitettu paljon ja tehty niiltä poh-jilta myös nyyhkyleffa Tanssi yli hautojen, jonka päärooleissa olivat samettiääninen hurmuri Leif Wager ja nuori Eila Peitsalo.

Mika Waltarin romaanin mukaan tehty elokuva vastasi tuskin todellisia tapahtu-mia. Keisarille toki haluttiin tarjota pa-rasta, mitä Suomella oli tarjottavanaan. Henrika Tandefelt ei ole löytänyt mitään todisteita, että 17-vuotias Ulla ja mahtava keisari olisivat edenneet suhteessaan

lapsenteon asteelle; tanssin kyllä kaikki näkivät.

Joutavien romanttisten höpinöitten

sijasta me täällä Savossa voimme keskittyä muistelemaan maakunnan miestä, jolla oli todellista painoarvoa ja sanottavaa Porvoon maapäivillä.

Suomen 28 talonpojan joukossa oli myös meidän Pietarimme, valistunut talollinen ja taitava kansanrunoilija Petter Väänänen nykyisen Nilsiän Murtolahdesta.

PIETARI oli siitä erikoinen edustaja, että hän oli ehtinyt ennen Venäjän keisaria tekemään tuttavuutta myös Ruotsin kuninkaan kanssa. Savolaisten talonpoikain puolestapuhujana hän oli ollut mukana Ruotsin ja Suomen viimeisillä yhteisillä valtiopäivillä vuonna 1800 Norrköpingissä ja tavannut siellä myös kunin-gas Kustaa IV Adolfi n.

Lienevätkö savolainen isäntä ja kuningas olleet ihan nokitusten? Sitä ei tiedetä. Runon Pietari Väänänen joka tapauksessa väsäsi Kustaasta ja ylisti kelvottoman hallitsijan maasta taivaaseen. Siitä on kuitenkin varma tieto, että keisarin kanssa Pietari oli suorissa puheväleissä. He paransivat Porvoossa pitkän tovin tulkin välityksellä maailmaa. Aleksanteri kuunteli huuli pyöreänä Pietarin puheita ja oli ihmeissään, miten viisaita alamaisia hän oli Suomesta saanut.

Pietari teki tapansa mukaan tilaisuudesta runon.

ME SAVOLAISET olemme kyllä tienneet aina vahvat taipumuksemme ja suuret kykymme diplomatian alalla.

Murtolahden Pietari Väänäsestä kulkee suora linja EU-Suomen savolaiskomissaarei-hin Erkki Liikaseen ja Olli Rehniin.

Uuden polven suomalaiset historioitsi-jat ovat alentaneet vuoden 1809 Por-voon valtiopäivät pelkiksi Porvoon maapäiviksi, ja syykin on perusteltu: 200 vuoden takainen Suomi ei ollut vielä valtio vaan venäläisten miehittämä Ruotsin maakunta ja

tuleva Venäjän valtakuntaan kuuluva Suomen suuriruhtinaskunta.

Suomenruotsalaisilla ei ole ollut koskaan samankaltaisia kielellisiä ongelmia, heille Venäjän keisarin ja Suomen säätyjen ensita-paaminen Porvoon kaupungissa on ollut aina ”lantdag” eikä astetta suurellisempi ”riksdag”.

Maapäivien merkitystä ei nimenmuutos vähennä: ne ovat edelleen se historiallinen tapahtuma, jossa keisari Aleksanteri I nosti Suomen ”kansakunnaksi kansakuntien jouk-koon”. Ensi viikon lopulla noita käänteenteke-viä päiviä muistellaan ja juhlitaan Porvoossa monisanaisesti, arvovaltaisesti ja arvokkaasti.

MIKSI pieni Porvoo, miksei Turku, joka satojen vuosien ajan oli ollut Suomen pääkaupunki niin maallisissa kuin hengel-lisissäkin asioissa?

Henrika Tandefelt on kirjoittanut mainion Porvoo 1809, juhlamenoja ja tanssiaisia -teoksen, jossa hän antaa vastauksen myös paikan valintaan. Vuoden 1809 maaliskuussa sota ei ollut vielä suinkaan ohi vaan jatkui yhä sy-vemmällä Ruotsin puolella. Olisi ollut sen vuoksi turhan riskialtista ajattaa keisarilla Turkuun saakka.

Turvallisena vaihtoehtona mietittiin itäisen Suomen valtakaupunkia

Aleksanteri kuunteli huuli pyöreänä Pietarin puheita.

Oli siellä meidän PietarikinNIMELLÄ Seppo Kononen

”

Tupakkalaki tiukkenee, mutta pe-

ruspalveluministeri Paula Risikko on kuitenkin taipumassa sille kannalle, että lakritsipiippuja ei sentään vielä kielletä Suomessa. Oppositio on voimainsa tun-nossa eläkekiistojen jäljiltä, joten näistä piipuistako saadaan aihe seuraavaan väli-kysymykseen?

PS

ja hoivaa? Se oli turha luulo! Nyt paljastuu, kuten 1990-luvulla, että laman maksajat ovat aina tavallisia ihmisiä ja usein jo muutenkin vähempiosaisia.

Vai mitä sanotte uutisista viimei-sen viikon ajalta:

”Yli 16 000 lasta ei voi asua omassa kodissaan. Sadat lapset jonottavat tukiperhettä…Viime laman aikana leikattiin rajusti lap-siperheiden palveluita. Sen jälkeen niitä ei ole lisätty, päinvastoin. Tällä hetkellä on yhä useampia perheitä, joissa lapset voivat hyvin huonosti.”

”Kirkkopalvelut ry lopettaa laitoskuntoutuksen alkoholi- ja peliriippuvaisille Tyynelän Kun-toutuskeskuksessa Pieksämäellä tämän kuun loppuun mennessä. Syynä on toiminnan kannattamat-tomuus.”

”Rintamaveteraaneilla on tänä vuonna aiempaa heikommat mahdollisuudet päästä kuntou-tukseen. Tämä siksi, että kuntou-tusmäärärahoja leikattiin nelisen miljoonaa.”

Listasta puuttuvat vielä monien ryhmien, kuten mielenterveyson-gelmaisten ja pitkäaikaissairaiden vaikeudet sekä omaishoidossa vähitellen kasaantuva pommi.

KUNNISSA on vaikeaa. Mistä vielä säästetään ja mitkä ovat ne keinot, joilla voitaisiin pitää yllä

välttämättömät palvelut? Yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton.

Siispä tekemään leikkauslistoja – valtio edellä ja kunnat perässä. Nyt kaikuu korvissa kummasti samalta kuin 15-20 vuotta sitten. Ja mitä tyhmyyttä on suunnitella ja toteuttaa nyt veronkevennyk-siä? Tämä kierrehän merkitsee helpompia päiviä meille, joilla on vielä veronmaksukykyä, mutta en-tistä vaikeampia niille, jotka saavat verojemme ansiosta palveluja.

Minä en ainakaan ymmärrä. Hävettää tämä ”hyvinvointivaltio”.Valtiovarainministeri kaiuttaa omaa ja puolueensa saavutusten fantastisuutta. Voiko pahemmin loukata niitä, joilla on hätä?

SIKSI NYT tarvitaan suurta asen-nemuutosta.

Viimeistään tämä aika ja nämä viikot ovat osoittaneet, että Suomessakin on uskottu vääriin totuuksiin. Taloudellinen ja poliittinen vakaus, koko globaali nousukausi totutti ajattelemaan, että suuret talouden kriisit, en-nen kaikkea rahoitusmarkkinoi-den heilahtelut, olisivat voitetta-vissa tai ainakin hallittavissa.

Eivät olleet, vaan ovat johta-neet lähelle umpikujaa. Miten tästä eteenpäin?

�Kirjoittaja on Hankasalmen kirkkoherra.

Tämänkertaisen laman sano-taan olevan erilaisen kuin edellinen, joka 1990-luvun alussa oli. Ehkä niin voidaan sen syntymekanismin

ja taustan osalta ajatellakin. Seuraukset ovat kuitenkin ihan sa-manlaiset. Irtisanomiset ja lomau-tukset ovat jokapäiväisiä, työllisyys heikkenee nopeasti ja yleinen turvattomuus kasvaa. Emmekö siis oppineet mitään?

Pankkisektori ei lähtenyt meillä sellaiseen valheelliseen vedätyk-seen kuin silloin, vaikka talous saikin muuten kaikessa rauhassa kuumeta. Ihmiset alkoivat jälleen uskoa talouskasvun kaikkivoi-paisuuteen. Talouden paineet kasvoivat salakavalasti kaikkialla, ja Suomikin yllätettiin pahanpäi-väisesti.

Vaikka syitä löytyy maailmalta, meillä on syytä katsoa myös itse peiliin. Kasvuajattelun ja raken-nemuutoksen varjossa jaettiin hyvinvointia ja varallisuutta epäoikeudenmukaisesti. Toisille tarjoutui nousevia työuria ja kehitysmahdollisuuksia, toisia taas nöyryytettiin pätkätöillä ja näl-käpalkoilla sekä kohtuuttomilla työajoilla.

KÄVIKÖ niin, että uskoimme yleisen varallisuuden kasvun johtavan siihen, että köyhä-kin voi saada huolenpitoa

Hävettää tämä ”hyvin-vointivaltio.”

Ja laskun maksavat…?AJASSA Jorma Kukkonen

”

Brysselissä torstaina alka-nut EU:n huippukokous teki taloustaantuman taittamiseksi mielenkiin-toisia linjauksia. Tärkein niistä oli rikkaiden län-

simaiden tahto ottaa lisää velkaa, jolla rahoitettaisiin Kansainvälisen valuutta-rahaston (IMF) kautta kuilun partaalla olevien maiden taloutta. Kysymys on ainakin 55 miljardista eurosta.

EU-maiden johtajat päättivät perjantaina kaksinkertaistaa euro-alueen ulkopuolisten unionimaiden avustusrahaston 50 miljardiin euroon. Rahastosta voidaan myöntää lainaa ta-lousvaikeuksiin joutuneille EU-maille. Tähän mennessä Unkari ja Latvia ovat saaneet avustusta rahastosta.

Lisää ratkaisuja tehtäneen G20-talouskokouksessa huhtikuussa. EU:n rikkailla mahtimailla näyttäisi olevan aitoa tahtoa toteuttaa suunnitelma, jolla IMF:lle lapioidaan velkarahaa. Suomi luetaan varainkeruuoperaatios-sa ”rikkaisiin maihin”. Maamme mak-suosuudeksi arvioidaan noin miljardi euroa. EU:n kansalaiset kysyvät nyt, onko suunnitelma järkevä.

EU on osoittautunut olemassa olonsa aikana melkoiseksi dinosaurukseksi, joka on käänteissään hidas ja kankea. Nyt sillä on hätä, ja taantuman tappa-jaksi otetaan poikkeuksellisen nope-asti yhä kovempia keinoja. Onko nyt valittu suunta oikea, EU-kansalaiset esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Suomessa kysyvät. Eikö riitä, että rahaa otetaan vain omiin tarpeisiin? Miksi vaikkapa Suomi ottaisi velkaa ja jakaisi rahaa sen jälkeen muiden maiden avustamiseen? EU-johtajien tulisikin selvemmin perustella pää-tösten syyt ja seuraukset. Kysehän on valtavista summista.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) myötäili valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) aiemmin esille ottamia kannanottoja suurpankkien tilasta.

Pääministeri suositteli pankkien lait-tamista ”stressitestiin”. Kun pankkien taseet on syynätty tarkkaan, heikoista omaisuuseristä on päästävä eroon. Hie-noa onkin, että EU-johtajat lämpenivät Suomen esitykselle perjantaina. Nyt ryhdytään kehittämään järjestelmää kansainvälisten pankkijättien roskalai-nojen selvittämiseksi.

G20-kokouksessa esille nousevat myös USA:n vaatimukset, että elvytyk-

seen olisi pantava vielä rutkasti lisää rahaa. EU:n johtajat eivät ehdotukselle lämpene. He ovat oikeassa, sillä veron-maksajien rahoja ei saa syytää silmittö-mästi pohjattomaan kaivoon. Löysän rahan ottajia riittää maailmalla. Jo nyt monilla unionin mailla on valtavat budjettialijäämät. Tulevaisuus ei näytä yhtään lohdullisemmalta.

EU:n olisi nyt lähdettävä vakauttami-sen tielle. Elvytykseen on haettu mark-kinoilta yhteensä noin 400 miljardia euroa. Se on 3,3 prosenttia EU:n brut-tokansantuotteesta. On todennäköistä, että kokonaiselvytys nousee neljään prosenttiin. Se on todella paljon. On myös muistettava, ettei EU yksin ratkaise globaalia talouskriisiä. Ratkai-sevaa on, miten amerikkalaisten lähes 800 miljardin dollarin elvytyspaketti puree taantumaan.

Länsi-Eurooppaottaa lisää velkaa

EU:N HUIPPUKOKOUS

Nicolas Sarkozy, Gordon Brown ja Matti Vanhanen neuvottelutauolla EU:n huippu-kokouksessa.

FRANCOIS LENOIR/LEHTIKUVA

(Sav

on S

anom

at, 2

1.3.

2009

)

”Avoin keskustelu tuntuu suoma-laisessa evankelis-luterilaisessa kir-kossa olevan hankalaa. Ihan vaan vihjeeksi voisi neuvoa, että nyt kan-nattaisi kirkossa käydä avoin kes-kustelu siitä, saako kirkossa käydä avointa keskustelua.

Tai kun tietää, miten hitaasti kirk-ko muuttuu ajan mukana, niin eh-kä ensin pitäisi käydä avoin keskus-telu siitä, pitäisikö käydä avoin kes-kustelu siitä, saako kirkossa käydä avointa keskustelua.”

Jobin postilaatikollaTalvisen aamun aikaisina hetki-

nä, kun pimeys viettää viimeisiä tun-tejaan, pellon laidalla asuva metsä näyttää tummalta ja sisään pääse-mättömältä. Lempeästi ja rauhalli-sesti metsä kuitenkin ottaa syliinsä tuskastuneen, unensa kadottaneen kulkijan.

On hiljaista, taivas on hämärä ja pilvetön. Itäisellä taivaanreunalla on vaalea aavistus. Katselen vaitonaise-na paljon nähneitä puita, jotka lumen ja kuuran peittäminä seisovat levolli-sina paikoillaan.

Minä olen levoton. Kuljen talvihä-märässä metsässä omien ajatuste-ni kanssa. Kysyn itseltäni ja samalla Luojalta, miksi elämä ajautuu poluille, joilla on vaikea tietää, mikä on oikeaa ja mikä väärää, mikä tarkoitus kaikel-la pahalla on ja miksi elämä on joskus niin monimutkaista?

Hiljaisesti, kuunnellen, askel ker-rallaan nousen lumista mäenrinnet-tä. Pysähtelen, kerään käpyjä taskuu-

ni. Saavun mäen päälle pienelle auke-alle, jonka lumiseen pintaan ovat piirty-neet karhiaisen ja oravan jäljet. Katson taaksepäin ja näen tarpomani uran. Kaadun selälleni hangolle ja annan hil-jaisuuden ympäröidä minut. Suljen sil-mäni ja olen, vain olen.

Tovin kuluttua roudan läsnäolo saa minut havahtumaan, ilman vilun tun-netta tähän voisi vaikka nukahtaa. Avaan silmäni ja näen kuinka aamun ensimmäiset säteet, uuden armon ai-rueet, kultaavat käpykylläisten kuusien latvoja. Liikutan käsiäni ja jalkojani ja nousen ylös. Lumienkelini, vuosi vuo-delta pulskempi, jää hangelle.

Otan taskuni pohjalta keräämäni männyn- ja kuusenkävyt, sekä kalu-tut käpyluut. Hetki täynnä kysymyksiä rakennan kävyistä lumienkelille sydä-men.

Elämä on monimuotoinen arvoitus. Luojan tarkoitusta, oikeaa ja väärää, pa-han läsnäoloa ja rakkauttakin on vaikea erottaa ja ymmärtää.

Pieni, harmaan hohtava kuusitiai-nen lentää kevein siivenliikkein kuu-sen latvaoksalta toiselle, ja etsii ma-koisinta käpyä. Minun siipeni ovat maassa kahta puolta käpysydäntä. Minun lentoni on ajatusten siivittä-miä hiljaisia kysymyksiä ja vastaus-ten etsimistä.

Yön tummentamat kuuset viher-tyvät aamun valossa. Askelteni pai-naumat jäävät karhiaisen ja oravan jälkien rinnalle, kun kävelen talvises-sa metsässä Jobin postilaatikolle ja takaisin.

Suntio Timo Seppänen

12

Etelä-Karjalan alaosastonvuosikokous Lappeenrannassa ravinto-la Tassoksessa maanantaina 20.4-09 klo 17.00 alkaen. Ilmoittautumiset alaosas-ton tarjoamaan ruokailuun Kirsille 16.4-09 mennessä p. 050 378 2418.

Toimikunta

Keski-Pohjanmaan alaosastonvuosikokous tiistaina 12.5.2009 klo 18.00 Merijärven srk-talolla. Esillä sääntömääräi-set asiat. Kirkonpalvelijat ry:n sihteeri Kari Hartikainen kertomassa ajankohtaisia asi-oita. Tarjoilua luvassa. Tervetuloa.

Toimikunta

Keski-Suomen alaosastonvuosikokous keskiviikkona 29.4.2009 klo 15.30 ravintola Alba, Ahlmaninkatu 4, Jy-väskylä. Esillä sääntömääräiset asiat. Tarjoilua. Ter-vetuloa.

Toimikunta

Pohjois-Savon alaosastonsääntömääräinen vuosikokous torstaina 28.5. klo 10 Keskussrk-talon takkahuone, Suokatu 22, Kuopio. Unkarin matkakuulu-miset. Tarjoilua. Ilmoittautumiset Kari Har-tikaiselle 050 520 7003. Tervetuloa.

Toimikunta

On jouluaatto. Aamusta on jo käy-ty joulusaunassa ja syöty jouluateria perheen kanssa kotona. Kello 15 alkaa jouluaaton hartaus pääkirkossa. Läh-den hyvissä ajoin availemaan ovia ja laittamaan kaikki paikat kuntoon. Kir-konmäellä on paljon kansaa liikkeellä viemässä kynttilöitä haudoille. Laitan kirkkoon valot ja availen ovet. Joitakin ihmisiä käy sisällä jo ennen hartautta hiljentymässä hetken. Nostan seimen sakastista joulukuusen juurelle ja ase-tan tytöltäni lainatun nuken siihen. Sei-men viereen laitan pienen lyhdyn, po-jalta lainatun. Virret vielä tauluille ja ää-nentoistokin pitää testata.

Kun kynttilät on sytytetty voin itse hiljentyä tyhjässä kirkossa ja katsella

omien kätten töitä. On ensimmäinen jouluaatto uudessa työpaikassa. Kii-peän urkuparvelle ja istahdan urkujen ääreen. Selailen koraalikirjaa ja soitan sieltä virren 25 ja mieleeni jäävät sanat: ”Vaan kuinka suuren vieraani ottaisin oikein vastaan, kun sydämeni, lahjani, on multaa ainoastaan? Oi Herra maan ja taivasten, käyt itse luokse syntisten, armosi meille annat.”

Lähden takaisin sakastiin odottele-maan kanttorin ja kappalaisen saapu-mista. Kolehdinkantajatkin käyvät il-mottautumassa. Kirkko alkaa täyttyä ja kanttorin ja kappalaisen kanssa käy-dään vielä tilaisuuden järjestys läpi. Lai-tan kellot soimaan ja tilaisuus voi alkaa. Evankeliumin jälkeen kanttori aloittaa

Suntion joulupuuhia

Palaveripeli

virrestä 21 viimeisen säkeistön ja kirk-kokansa nousee laulamaan jumalalle kunniaa. Siitä alkaa joulun tuntu. Lop-pusoiton jälkeen kiirehdin avaamaan ovet kirkkoväelle. Sitten sammutan kynttilät ja valot pois. Joulukuuseen jä-tän kuitenkin valot yöksi.

Sakastin portailta ihailen vielä hau-tausmaata jota lukemattomat kynttilät valaisevat. Sitten kotiin odottelemaan joulupukkia ja viettämään pari päivää vapaata. Tuuraaja hoiti joulu- ja Tapa-ninpäivän. Kiitokset siitä hänelle niin it-se sain viettää joulua perheen kanssa.

Sitten seuraavaksi on tulossa toinen kirkontyöntekijöiden sesonkiaika, pää-siäinen.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille kirkon-palvelijoille.

Jaakko KarhuSeurakuntamestariIsonkyrön seurakunta

Tervetuloa, rakkaat työtoverit tähän viikkopalaveriin. Minäpä luen nyt aluk-si sanaa, missäs se Raamattu – se tai-sikin jäädä yöpöydälle, no hiljennytään nyt …. ja aamen. Missäs mahtaa kant-tori olla ?

Sillähän on vapaa.No, nuorisonohjaajakin näyttää..Se on nallemessukursseilla !Lähetyssihteerin piti tulla, mutta

hän ilmoitti olevansa pakanamaan kie-likurssilla, aikoo lähteä Papua-Uusigui-neaan lomallaan.

No, onhan meitä nyt sentään. Minul-la on vähän kiire kun pitää vaimo viedä ompelijalle, joten käydäänpäs nyt asiat nopeasti, niin ja etten unohda, ensi vii-kolla on kirkkoherrojen kokous Herra-lan Motellissa, joten palaveri jää väliin.

Tuooota..Niin mitäs suntiolla ?Jäi sitä lomaa syyspuolella pitämäti,

niin voisikos ensi maanantaista …Sen kun otat, ei taida olla toimituk-

siakaan joten pidä nyt pari päivää..Lähdenkin tästä kun velipoika tulee

pilkille.Onkos diakonian rintamalla mi-

tään….

Se Tauriaisen mummon palmu pi-täis hakea seurakuntasaliin kun se lah-joitti sen.

Mutta siellähän on Mutikaisen Kii-nanruusu eikä taida …

Pakko se on koettaa mahduttaa. On-han Tauriaiska parhaita yhteisvastuu-kerääjiäkin.

No voisiko hauturi…Mulla olis kuopan peittoon kiiru !Onkos emännällä ….?Se pitää kans vapaata kun torstaina

on myssyjen neulonta maahanmuut-tajille.

No, eiköhän ne tässä tärkeimmät tul-lukin. Mitäs kanslistilla vielä ?

Olis täällä noita Launiaisen omaisia sopimassa.

No kaikkeen sitä nyt pitää aikaansa käyttää. Minä piipahdan siellä viraston puolella tässä mennessäni. Näkemiin nyt ja ensi viikolla ei ole aikaa palave-riin joten hei nyt !

Suntio Kyllästinen on varma, että hän eteiseen mennessään kuuli Hy-vän paimenen taulusta hiljaisen kuis-kauksen: Taitaa olla paimensauvoissa lahosientä ja hometta !

Snap

13

Suntion työ on palvelu- ja ihmis-suhdetyötä, jossa moniammatil-linen yhteistyö ja vuorovaikutus-taidot ovat tärkeitä.

Seurakuntaopisto | Järvenpääntie 640 | 04400 Järvenpää | puh. (09) 2719 61 | Elämän linjoja !

Tutkintoon valmistava koulutus kestää noin 1,5-2 vuotta ja koulutus toteutetaan oppisopimuskoulutuksena. Oppisopimuskoulutuksen aloittaminen edellyttää tutkinnon opiskeluun sopivaa työsuhdetta ja työnantajan halua oppi-sopimuksen tekemiseen. Seurakuntaopiston oppisopimus-palvelut vastaa kaikista oppisopimuksen järjestämiseen liittyvistä asioista.

Koulutus alkaa 10.8.2009. Haku 9.4.2009 mennessä.

Hakulomakkeet ja esitteet Opintotoimistosta, puh. 044 358 8966, so.opintotoimisto@seurakuntaopisto.fi taiwww.seurakuntaopisto.fi

LisätiedotOppisopimustoiminnan päällikkö Sirpa Pöllönen puh. 044 712 4970 tai lehtori Irja Ylä-Outinen puh. 044 712 4992 |etunimi.sukunimi@seurakuntaopisto.fi

Suntion ammattitutkinto

Kanta-Hämeen alaosastonsääntömääräinen vuosikokous ma 27.4. 09 klo 18, Jukolan Lintukoto, Eeronkuja 5, Hämeenlinna. Vieraana SVTL ry:n toiminnanjohtaja Ritva Rasila, aiheena ”Seurakuntaliitokset – vai-kutus kirkonpalvelijoihin”. Klo 19.30 iltahartaus, pastori Mikko Sulan-der. Kahvitarjoilu. Tervetuloa!

Toimikunta

Kanta-Hämeen alaosasto järjestää perinteisen kesäillanvieton vir-kistyksen merkeissä Hausjärvellä perjan-taina 28.8.2009 klo 17-21. Saunomista, yhdessäoloa, iltapalaa, ilta-hartaus. Tervetuloa!

Toimikunta

Pirkanmaan alaosaston sääntömääräinen vuosikokous tiistaina 28.4.2009 klo 18 alkaen. Paikkana ns. Ylä-pirtti (uusi), Sastamalassa. Ajo-ohje on VT 12 siitä käännyt Punkalaitumentielle, tie nro 252 lyhyehkö matka ja kääntyminen Kangastielle, tie nro 2521 lyhyehkö matka ja tienviitassa lukee Seurakuntaleiri ja osoi-te on Kangastie 275. Lisäksi on tarjoilua ja lisätietoa puh.050-3301447. Tervetuloa.

Kainuun alaosastonKoulutus- ja neuvottelupäivät Ristijärven seurakunnassa Paikka seurakuntakoti 14.4.2009Ilmoittautumiset Ristijärven srk:n 3.4. 2009 mennessä, puh. 0503018810 ilmoit-tautumisen yhteydessä on mainittava toi-veet erityisruokavaliosta.Järjestäjät: Kuopion tuomiokapituliKirkonpalvelijat ry Kainuun alaosasto

Kainuun alaosastonVuosikokousRistijärven seurakunnan seurakuntakodis-sa 14.4.2009 alkaen klo 14.30.

Toimikunta

Pohjois-Karjalan alaosastonvuosikokous ke 29.4.2009 klo 10.00 al-kaen Ilomantsin srk-talolla.Ruokailu kokouksen jälkeen. Tämän jäl-keen mahd. tutustua remontoituun taloon ja yhdistys kustantaa halukkaille uimalipun kuntoutuskeskus Pääskynpesään kokouk-sen jälkeen.Ilm. Vesa Hänninen 050 3573045 tai San-na Karppi 040 5154372. Tervetuloa !

Päijät-Hämeen alaosaston vuosikokous pidetään perjantaina 17.4. 2009 klo 18.00. Paikka on Hollolan Vanha pappila, Särkäntie 1, 16710 Hollola kk. Ohjelmassa on: Kahvitarjoilu, vuosikoko-us, Svtl:n ja Kirkonpalvelijoiden kuulumi-set, sekä käynti Hollolan kirkossa. Muka-na kokouksessa on SVTL:n puheenjohtaja Matti Löppönen.Vanha Pappila sijaitsee Vesijärven rannas-sa aivan keskiaikaisen kivikirkon vieressä. (www.hollolanseurakunta.fi/toimitilat)Tervetuloa. Toimikunnan puolesta Yrjö Leppänen (0440 210 949).

Etelä-Pohjanmaanalaosastonsääntömääräinen vuosikokous pidetään ravintola Fooningissa Kaarretie 4 Hyllykal-lio tiistaina 21.4 2009 klo 18.00.Puh.joht. Kaarina Yli-Somero kertoo SVTL:n ja kirkonpalvelijoiden ajankohtai-set asiat. Perinteisiin arpajaisiin toivom-me palkintoja. Ruokailun järjestämiseksi ilmoittaudu 18.4. mennessä. Matti Peso-nen puh. 044-480 8482. Kaarina Yli-So-mero puh. 0400-797 230. Tervetuloa.

Toimikunta

14

EnsiapupakkiTuotenumero 194100

Reissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

Haavanhoitopiste Tuotenumero 190900

Haavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Ensiapukaapin sisältöTuotenumero 2030

LISÄÄ JO OLEMASSA OLEVIIN EA-KAAPPEIHIN

Seurakuntien ensiaputarvikkeet

Cederroth Oy / Ensiapu PL 95, 02231 Espoo

puh. (09) 5110 2250 firstaid@cederroth.com www.firstaid.cederroth.com

SEURAKUNTA- KOTI/-TALO• seurakunta- mestariEnsiapupakkiTuotenumero 194100

• kerhotReissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

• keittiöHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

Silmänhuuhtelupullo x 2Tuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

Burn Free palovammoihin

KIRKKO/KAPPELI• sakastiHaavanhoitopiste Tuotenumero 190900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

HAUTAUSTOIMI• toimisto- ja huoltotilatHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

• sosiaalitilatLaastariautomaattiTuotenumero 1907

HaavapyyheautomaattiTuotenumero 3250

• työkoneetReissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

LEIRI- KESKUKSET• keittiöHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

Silmänhuuhtelupullo x 2Tuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

Burn Free palovammoihin

• leirin vetäjätEnsiapupakkiTuotenumero 194100

Seinäteline ensiapupakeilleTuotenumero 190400

Kevytpaarit kantopussissaTuotenumero 1530

Reissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

Kevytpaarit kantopussissaTuotenumero 1530

Seinäteline ensiapupakeilleTuotenumero190400

SilmänhuuhtelupulloTuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

OPASTA ENSIAPUPISTEET

LaastariautomaattiTuotenumero 1907

Haavapyyhe-automaattiTuotenumero 3250

Burn Free palovammoihin

15

EnsiapupakkiTuotenumero 194100

Reissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

Haavanhoitopiste Tuotenumero 190900

Haavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Ensiapukaapin sisältöTuotenumero 2030

LISÄÄ JO OLEMASSA OLEVIIN EA-KAAPPEIHIN

Seurakuntien ensiaputarvikkeet

Cederroth Oy / Ensiapu PL 95, 02231 Espoo

puh. (09) 5110 2250 firstaid@cederroth.com www.firstaid.cederroth.com

SEURAKUNTA- KOTI/-TALO• seurakunta- mestariEnsiapupakkiTuotenumero 194100

• kerhotReissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

• keittiöHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

Silmänhuuhtelupullo x 2Tuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

Burn Free palovammoihin

KIRKKO/KAPPELI• sakastiHaavanhoitopiste Tuotenumero 190900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

HAUTAUSTOIMI• toimisto- ja huoltotilatHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

• sosiaalitilatLaastariautomaattiTuotenumero 1907

HaavapyyheautomaattiTuotenumero 3250

• työkoneetReissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

LEIRI- KESKUKSET• keittiöHaavanhoitopiste suojakaapissaTuotenumero 390900

Nykyiseen EA-kaappiin• EA-kaapinsisältö Tuotenumero 2030• Laastariautomaatti Tuotenumero 1907• Haavapyyheautomaatti Tuotenumero 3250

Silmänhuuhtelupullo x 2Tuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

Burn Free palovammoihin

• leirin vetäjätEnsiapupakkiTuotenumero 194100

Seinäteline ensiapupakeilleTuotenumero 190400

Kevytpaarit kantopussissaTuotenumero 1530

Reissumiehen ensiapupakkausTuotenumero 1956

Haavanhoitopiste

Kevytpaarit kantopussissaTuotenumero 1530

Seinäteline ensiapupakeilleTuotenumero190400

SilmänhuuhtelupulloTuotenumero 7251

Seinäteline Tuotenumero 7202

OPASTA ENSIAPUPISTEET

LaastariautomaattiTuotenumero 1907

Haavapyyhe-automaattiTuotenumero 3250

Burn Free palovammoihin

N:o 1/2009 – 56. vuosikerta

Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh./Fax: (017) 281 1697GSM 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fi http://www.kirkonpalvelijat.fi

Lehden toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari Hartikainen

Toimituskunta:Yhdistyksen hallitus

Ilmoitushinnat:Kokosivu 350 1/2 sivua 200 1/3 sivua 150

Pankit:Nordea 202718-136346Sampo Pankki 800015-252706OP 560005-293207Paino:Suomen Graafi set Palvelut OyTaitto: Jarmo Salonen aineisto@graafi setpalvelut.comSeuraava lehti ilmestyy 06/2009.

ISSN 0 355-8258

Kirkonpalvelijat ry:nhallitus 2009KAARINA YLI-SOMERO,puheenjohtajapuh. 0400 797 230kaarina.yli-somero@kirkonpalvelijat.fi

KARI HARTIKAINEN, sihteeriPL 421, 70101 KUOPIOpuh./fax: (017) 2811697050 5207003kirkonpalvelijat@kolumbus.fi

EIJA JAAKOLApuh. 040 595 7001eija.jaakola@evl.fi

YRJÖ LEPPÄNENpuh. 044-0210949yrjo.leppanen@evl.fi

JOUNI HONKANENpuh. 050-404 7194jouni.honkanen@evl.fi

ANNA-LIISA TIKKALApuh. 050 60965anna.liisa.tikkala@gmail.com

TUOMAS LEMINENpuh. 044 744 0049ikaalisten.seurakunta@evl.fi

SAILA KOSTIAINENpuh. 050 3377 148saila.kostiainen@evl.fi

OSMO NISSIpuh. 050 326 5874osmo.nissi@evl.fi

KRISTIINA SANAKSENAHOpuh. 040 515 7538kristiina.sanaksenaho@evl.fi

K ärsivä Kristus, sinun puoleesi käännymme ahdistusten piirityksessä. Sinä olet kokenut ristinkuoleman syvyyden, kärsimyksen ja tuskan.

Sinä olet tuntenut haavoittuvuuden ja voimattomuuden ruumiissasi.

Kuva: Hannu Korhonen