Aalto University Magazine 06

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

6

aalto.fi

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

6

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

MAALISKUU / MARCH 2013

Mihin maailmankaikkeus menee? s.34 nuoret tähdet s.12

Fosfori pois raudalla Antaa aivojen kertoa Co-creating service innovations

Yrittäjyyden

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE startupeista sisäisestä yrittäjyydestä

sellutehtaan jäteveden puhdistamisesta aivokuvantamisesta

kvasaaritutkimuksesta co-designing service processes

...ja paljosta muusta.

Halu ymmärtää A desire to understand

My son fell in love when he was in first grade. The object of his desire was not the girl next door, but space itself. Images of the Milky Way and the planets of our galaxy covered the green walls of his room. His bedtime stories were read from an informational non-fiction work about astronomy and science. Every day, my little seven-year-old would think about the mystery of black holes. Pluto’s lost planetary status was another cause for concern.

This thirst for knowledge seemed to be fuelled by a child’s burning desire to understand the origin of everything and where it all was headed.

The Metsähovi Radio Observatory has been searching for answers to the riddles of space since 1974. It observes and analyses cosmic radio waves using Finland’s only purpose-built radio telescope. The Observatory is attached to the School of Electrical Engineering and participates in the European Space Agency’s Planck satellite project. The hope is that Planck will provide answers to a host of enormous questions.

The object of my son’s passion has changed many times over since then. Black holes and quasars have been replaced by football, Goosebumps horror novels and his latest craze Minecraft, a computer game that involves the building – and destruction – of entire worlds.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

Eveliina Olssonpäätoimittaja

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA Lehden graafinen suunnittelija Sanna Turunen taittoi sanoja lehden aihepiiristä.

KANSIKUVA Metsähovin radiotutkimus- aseman teleskooppi seuraa kvasaarien säteilyä. Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34. COVER The Metsähovi Radio Observatory’s telescope monitors quasar radiation. Find out more in our In there column on p. 34.

Poikani rakastui ekaluokkalaisena. Rakkauden kohde ei ollut naapurintyttö, vaan itse avaruus. Lapsen vihreän huoneen seinät peittyivät Linnun radan ja kotigalaksimme planeettojen kuvilla, iltasaduksi luettiin Avaruuden tähti-tarhaa. Seitsenvuotias pohti päivittäin mustien aukkojen mysteeriä. Pluton menetetty asema planeettana mietitytti.

Lapsen tiedonjanon takana tuntui olevan kiihkeä halu ymmärtää, miten kaikki on synty-nyt ja mihin se on menossa.

Metsähovin radiotutkimusasemalla on haettu vastauksia avaruuden arvoituksiin jo vuodesta 1974. Siellä havainnoidaan ja analysoidaan maa ilman kaikkeuden radiosäteilyä Suomen ainoalla tarkoitukseen suunnatulla radioteles-

koopilla. Sähköteknii kan korkea-kouluun kuuluva asema on

mukana Euroopan avaruus-järjestö ESAn Planck-satel-liittihankkeessa, jonka toivo-

taan tuovan vastauksia valtaviin kysymyksiin.

Poikani rakkaus on ajan myötä vaihtanut kohdetta jo monta kertaa. Mustien aukkojen ja kvasaarien paikan ovat ottaneet jalka pallo, Goosebumps-kauhuromaanit ja viimeisimpänä villityk-senä Minecraft, tieto-konepeli, jossa raken-netaan – ja tuhotaan – kokonaisia maailmoja.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

Graphic designer Sanna Turunen arranging the layout of terms associated with this issue’s theme.

Mai

ja A

stik

aine

n

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06 \ 3

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Sanna Turunen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Laura Vuoma, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Ulla Engeström, Wilma Hurskainen, Kimmo Hyrsky, Sakari Immonen, Päivi Kapiainen-Heiskanen, Kaisa Karhu, Kalle Kataila, Susanna Kekkonen, Satu Kettunen, Hanna Koikkalainen, Erica Kovanen, Sarri Kukkonen, Minna Kurjenluoma, Heikki Kärkkäinen, Eero Lampinen, Veera Lipasti, Marja Saarikko, Jussi Särkilahti, Kai Widell KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Mikko Raskinen KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/

CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI/PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) ISSN-L 1799-9324 ISSN 1799-9324 (Print) ISSN 2323-4571 (Online) ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

Tekemässä / On the job

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA SANNA TURUNEN opiskelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Lehden taittamisen lisäksi hän viimeis telee kandiopintojaan ja tekee opinnäytetyönään kuvakirjaa taidegrafiikasta.GRAPHIC DESIGNER SANNA TURUNEN studies at the School of Arts, Design and Architecture. When not working on the layout of this magazine, she’s busy with the final stages of her Bachelor’s studies. She’s drafting a picture book on graphic art as her thesis work.

KUVITTAJA EERO LAMPINEN on graafisen suunnittelun opiskelija Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Eero tykästyi vesi väreihin Beirutissa, Suomen Lähi-idän instituutin järjestämässä kuvitustyöpajassa. ILLUSTRATOR EERO LAMPINEN studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture. Eero fell for water-colours in Beirut while participating in an illustration workshop organised by the Finnish Institute in the Middle East.

KUVITTAJA SATU KETTUNEN viimeistelee parhaillaan kuvataide-kasvatuksen opintojaan Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Maisterin opinnäytetyönä valmistuu lastenkuvakirja ajatuksesta, joka on Sadulle tärkeä: Sano kyllä, ota tarjous vastaan! ILLUSTRATOR SATU KETTUNEN is finishing up her art education studies at the School of Arts, Design and Architecture. Her Master’s thesis will take the shape of a children’s picture book, which draws from an idea that is important for her: Say yes, accept the offer!

GRAAFINEN SUUNNITTELIJA ANNE PASANEN opiskelee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Tähän lehteen hän on suunnitellut pieniä uudistuksia ulkoasuun, mutta lehden tullessa painosta Anne kirmailee jo onnellisesti vaihdossa Rhode Islandilla.GRAPHIC DESIGNER ANNE PASANEN is a student at the School of Arts, Design and Architecture. She is behind the design of some minor alterations to this issue’s appearance. By the time the magazine emerges from the printing press, Anne will be busy exploring her student exchange destination Rhode Island.

Teema/Theme TÄMÄN LEHDEN TEEMA on yrittäjyys. Kerromme, mitä tarvitaan nuorten yritysten menestykseen, mitä on sisäinen yrittäjyys, mistä tunnistaa startupin ja tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa.THE THEME OF THIS MAGAZINE is entrepreneurship. We look at what’s needed to make a young company a success, what intrapreneurship means, how to recognise a startup business and whether a company needs a strategy to support its activities.

03 Pääkirjoitus–Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt – Now Pieniä uutisia, isoja asioita.QUOTES: Brainstorming isn’t the privilege of the select few, says Professor Liisa Välikangas. KIPERÄ KYSYMYS: Tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa?

09 Oho! Aalto PROn johtaja Kirsti Miettinen putsasi väärän auton.

10 Vau! Teekkarit lähettivät Lumia 920:n avaruuteen.

11 Termin avaus Mistä tunnistaa startupin?

12 Teema Mitä tarvitaan nuorten yritysten menestykseen?

18 Teema Innovaatiojohtaja Ville Peltola kannustaa sisäiseen yrittäjyyteen.

20 Kuka – Who ZenRoboticsin Harri Valpola halusi jo lukiossa tutkimaan neuroverkkoja.

26 Aiheesta – On Topic Sellutehtaan jätevedet opittiin puhdistamaan raudalla.

29 Aiheesta Akatemiaprofessori Riitta Salmelin antaa aivojen kertoa.

30 On science Co-design of service processes can be supported. 1OMIN: Professor Riitta Smeds is working for better cooperation.

34 Siellä Metsähovin radiotutkimusasema seuraa kvasaarien säteilyä.

41 Kolumni Startup-yrittäjä Ulla Engeström maalaa luontevasti sijottelevan Suomen.

42 In-House A picture of what’s happening at Aalto University.

44 Kolumni Professori Kalevi Ekman kirjoittaa hyvästä valmennuksesta.

45 Ajankohtaista

46 Väitöksiä

48 Arjen Valintoja Rahoituksen apulaisprofessori Elias Rantapuska on melko passiivinen sijoittaja.

50 Palkitut & Kalenteri

12

Aku

Mat

tsso

n

Health Factoryn toiminta alkoiVuoden alussa toimintansa aloittanut Health Factory etsii ratkaisuja konk-reettisiin terveys- ja hyvinvointialan ongelmiin, soveltaa niihin tutkimustie-toa ja tuottaa uutta yritystoimintaa. Se on myös silta tutkimuksen ja inno-vaatioiden välillä.

Health Factory ja Aalto-yliopiston sidosryhmät tekevät tiivistä yhteistyötä. Esimerkiksi HYKSin kanssa on kehitetty aivoinfarktipotilaiden kognitiivisessa kuntoutuksessa tarvittavia menetelmiä.

”Factoryn toiminta ei ole tutkimus- vaan ongelmalähtöistä. Meillä on hyvät kontaktit lääketieteen klinikoihin, jotka soveltuvat toiminnan pilottiympä-ristöiksi”, kertoo Health Factoryn perus-tamista koordinoinut professori Raimo Sepponen.

Sepposen mukaan terveys- ja hyvin-vointialan yrityksille on maailmanlaa-juinen tilaus. Suomessa on osaamista ja tietoa, jota Health Factory kohdistaa sinne, missä sitä tarvitaan.

Black silicon to boost solar power–Black silicon has drawn a lot of attention as a potential material for solar cells. It is less reflective than alternative materials and this boosts the efficiency of solar cells.

The silicon surface needs to be passivated by applying atomic layer coating before black silicon can be used, however. This improves its charge carrier transport properties, which affect the solar cell’s ability to produce electric current. The more charge carriers are collected, the more current a cell yields.

A joint research project between Aalto University and the Fraunhofer Institute managed to use aluminium oxide to passivate the surface with sufficient effectiveness to enable the recovery of charge carriers. Up to now, the poor charge carrier transport properties of nanostructured surfaces have minimised the benefits gained from any reflectance decreases.

These results provide a substantial boost to the future prospects of developing and commercialising light-sensitive devices such as solar cells.

Terveydenalan ongelman onnistu-nut ratkaisu voi Health Factoryn tuella olla perusta uudelle yritykselle. Ratkaisu voidaan myös antaa jo ole-massa olevan yrityksen käyttöön. Vastaavanlainen prosessi on auttanut kaupallistamaan esimerkiksi Aalto-yliopistossa suunnitellun älylattian, joka on nyt ELSI Technologies Oy:n myymä tuote. Lattia pitää vanhusten-talon hoitajat kartalla siitä, missä vanhukset ovat.

Health Factory auttaa myös uusia spin-off-yrityksiä alkuvaiheen rahoi-tuksen saamisessa, prototyyppien rakentamisessa ja ensimmäisten asiakkaiden hankkimisessa. Tavoit-teena on useiden uusien spin-off- yritysten perustaminen vuosittain.

Health Factorya koordinoi Sähkö-tekniikan korkeakoulu. Muita Aalto- yliopiston factoreita ovat Design Factory, Media Factory ja Service Factory.

Päiv

ikki

Rep

o

Black silicon used in solar cells can reduce the surface reflectance even below one per cent.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 06

Nyt Koonnut/Edited by Paula Haikarainen & Tea Kalska

Puurakentamista Espooseen–Seuraavan kymmenen vuoden aikana puurakentaminen tulee Espoossa entis-tä näkyvämmäksi. Kyseessä on Suomen suurin puurakentamisen hanke, josta työ- ja elinkeinoministeriö, Aalto- yliopisto ja Espoon kaupunki ovat tehneet yhteistyösopimuksen. Tavoit-teena on kehittää modernia suomalaista puurakentamista ja koko puutuotealaa.

Pelkästään Otaniemen, Keilaniemen ja Tapiolan alueelle investoidaan noin viisi miljardia euroa yksityistä ja julkis-ta rahaa. Yksi kohteista on Finnveran, Finpron ja Tekesin uusi pääkonttori, joka rakennetaan puusta.

Myös Espoon kaupunki osoittaa teol-lisen puurakentamisen kilpailukyvyn testaamista varten pilotti- ja esimerkki-kohteita. Histan alueesta tehdään uudenlaisen puurakentamisen, uusiutu-van energian ja älykkäiden ratkaisujen mallialue. Lisäksi Matinkylän keskuk-seen rakennetaan uusi puinen päiväkoti ja asukaspuisto.

Jätteiden arvoaineet talteen –Jätteiden hyödyntämis- ja käsittelyket-juissa häviää paljon arvokkaita raaka- aineita. Esimerkiksi elektroniikan sisältämät arvokkaat metallit kannat-taisi ottaa nykyistä paremmin talteen.

Nykyisin erilaiset jätemateriaalit sekoittuvat keräilyvaiheessa, koska vain osa niistä pystytään lajittelemaan. Murskaukseen perustuvat kierrätys-prosessit puolestaan soveltuvat huo-nosti tuotteiden sisältämien raaka- aineiden erottamiseen.

VTT:n, Aalto-yliopiston, Suomen ympäristökeskus SYKEn ja Lappeen-

Eero

Lam

pine

n

Akkujen valmistus turvallisemmaksi –

Kemian tekniikan korkeakoulun tutki-jat onnistuivat korvaamaan akun elek-troidien valmistuksessa käytettävän haitallisen NMP-liuottimen vedellä.

Kun haitallisesta liottimesta päästään eroon valmistusvaiheessa, voidaan akkuja tehdä nykyistä halvemmalla, turvallisemmin ja ympäristöystävälli-semmin. Akkujen tuotantokustannukset voivat laskea jopa viisi prosenttia, työntekijöiden riski altistua haitallisille aineille pienenee ja tarve kuljettaa niitä tehtaille vähenee.

Haitallisesta liuottimesta luopu minen edellytti myös akuissa käytettävän sideaineen vaihtamista vesiliukoisek-si. Uuden sideaineen löytäminen ei ollut helppoa, koska sen pitää olla vesiliukoi-suuden lisäksi myös kemiallisesti, sähkökemiallisesti ja mekaanisesti käyttötarkoitukseen sopiva.

Akkujen valmistusmenetelmän parantaminen on tärkeää, koska akkujen käyttö maailmassa kasvaa nopeasti esimerkiksi sähköautojen yleistymisen myötä.

rannan teknillisen yliopiston tutki-muksessa arvioitiin Suomen jäte- ja kierrätysalan arvoketjuja ja toimin-taympäristöä. Analyysien perusteella osalle jäteraaka-aineista tarvitaan uusia kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Merkittäviksi kehityskohteiksi todet-tiin muun muassa jätteen keräyksen tehostaminen, murskausta edeltävän materiaalien erottelun parantaminen, kierrätysprosessien optimointi ja reaali-aikainen seuranta sekä koko arvoketjun materiaalien analysointi.

MAISTERIA VALMISTUI Aalto-yliopistosta vuonna 2012. Määrä nousi selvästi edellisestä vuodesta, jolloin maistereita valmistui 1228. 1517


Nyt

Quotes

Kiperä kysymysPalstalla asiantuntija esittää näkemyksensä kiperästä ajankohtaisesta aiheesta.

Tarvitseeko yritys toimintansa tueksi strategiaa?

Vastaajana strategisen johtamisen professori Henri Schildt Kauppakorkeakoulun johtamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan laitokselta ja Perus-tieteiden korkeakoulun tuotantotalouden laitokselta:

”Vakiintuneilla ja hitaasti muuttuvilla toimialoilla yritys selviää ilman strategiaa varsinkin, jos omista-jat ovat tyytyväisiä tuottoon ja haluavat välttää riske-jä. Esimerkiksi musiikkiopisto voi kilpailla asiakkaista parantamalla eri osa-alueiden laatua tai tehokkuutta ilman organisaatiotason suunnitelmaa. Strategian tarve kasvaa, kun organisaation tavoitteet tai kilpailu-tilanne muuttuvat.

Yhteinen selkeä strategia eli suunnitelma siitä, kuinka tavoitteet tulevaisuudessa tullaan saavutta-maan, on sitä tärkeämpi, mitä enemmän yhteistyötä organisaatioiden eri yksiköiden täytyy tehdä. Tästä näkökulmasta perinteinen valtionyliopisto ( joka oli vain erillisten tutkimusryhmien summa) ei tarvinnut strategiaa. Nyt, kun Aalto-yliopisto kilpailee kansalli-sesti rahoituksesta ja kansainvälisesti opiskelijoista ja henkilökunnasta, on yliopisto-, koulu- ja osastotason strategialle kysyntää. Kansainvälisen yliopiston täytyy pystyä olemaan enemmän kuin yksilöiden summa.”

Professor Liisa Välikangas:Brainstorming isn’t the privilege of the select fewFrom an interview titled Breaking out of the funnel (Focus Finland 2013).

“The competitiveness of companies is increasingly based on how actively they encourage their employees to generate ideas. Such open innovation, where everyone within an organisation has the possibility to offer ideas at both strategic and operative levels, seems like a foreign practice. I have collaborated with several Fortune 500 companies that have successfully renewed their management methods, enabling them to handle a huge volume of employee ideas without any fear of anarchy.” A company’s ability to continuously produce unique benefits and value for customers is mostly based on how well the employees identify the changing needs of its customers. “We are talking more about a process involving not only other companies and universities, but, above all, customers. Often the customer might have created a solution that the company is already spending money looking for.”

Focus is published jointly by the by the Ministry for Foreign Affairs, the Ministry of Employment and the Economy, Invest in Finland, Finnfacts and Tekes. Liisa Välikangas is Professor of Innovation Management at the Aalto University School of Business.

Eero

Lam

pine

n


Nyt

”Tämä tapahtui 1990-luvulla, jolloin olin töissä silloisessa TKK Dipolissa. Oli pyryttänyt lunta koko päivän. Istuin palaverissa ja katselin ikkunasta, että nyt tulee kyllä vaikeuksia liikenteessä. Siihen aikaan oli muutenkin aina kiire hakea pieniä lapsiani tarhasta.

Lähdin hyvissä ajoin parkkipaikal-le putsaamaan autoa. Kuskin puoleinen ovi ei avautunut, enkä saanut lumiharjaa käsiini. Siirryin pelkääjän ovelle, putsai-lin ja koetin turhaan avata. Olin pulassa. Onneksi työkaveri käveli ohi, ja sain lukkosulaa. Omani oli tietenkin hansi-kaslokerossa, eikä käsilaukussa. Mutta ovet eivät edelleenkään auenneet. Aloin epätoivoisena kaapia lunta takaluukun lukon päältä, kunnes huomasin, että hetkinen: eihän mulla ole Audia. Vilkui-lin riviä parin auton verran eteenpäin, ja siellähän punainen Mazdani oli!

Täydennyskoulutusta tarjoavan Aalto PROn johtaja Kirsti Miettinen töppäili talvisella parkkipaikalla.

Lumi, kiire ja punainen auto

Juoksin autolle ja avasin oven ongelmit-ta. Oli jo kauhea kiire viideksi tarhaan Olariin. Ja vähän nolottikin nuorena diplomi-insinöörinä tuo töppäily.

En ehtinyt kuin kääntyä Otaniemestä Karhusaarentielle, kun takana välkkyi-vät poliisin valot. Iski syyllisyys, olin-han juuri ollut murtautumassa toisen autoon. Pysähdyin bussipysäkille, polii-sit nousivat autostaan ja totesivat var-maan, että onpas ahdistuneen näköinen nuori nainen. Kysyivät, tiedänkö, miksi pysäytettiin. Onneksi en ehtinyt vastata, kun jo kehottivat katsomaan, miltä auto-ni näyttää. Se oli aivan luminen. Lamp-puja ei näkynyt, oli vain kurkistusauk-ko ikkunassa. Kerroin, että oli niin kiire hakemaan lapsia. Päästivät menemään, kunhan putsaisin auton ensin. Kun pää-sin Olariin, tuli vielä poliisiauto vastaan. Olin varma, että lapset on jo otettu huos-

taan. Mutta siellä ne olivat hoitajineen pihalla – taas kerran viimeisinä.

Se oli ikimuistoinen tapaus, jolle olen jälkikäteen nauranut. Opin, että auto putsataan aina. Eikä nykyään tarvit-se erikseen tarkistaa, onko se oma, kun ovet avautuvat kaukosäätimellä. Lisäksi autoni on nyt keltainen – väri, jota harvemmin näkee ainakaan Dipolin parkkipaikalla.

Mutta opinko jättämään turhan kiireen pois? En oppinut. Kiireet kulke-vat koko ajan mukana, eikä niistä ehkä pääsekään eroon. Mutta niiden kanssa oppii pärjäämään. Kiireet ovat vähän kuin työkaverit. Kaikkia et voi valita, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Se on elinikäisen oppimi-sen paikka.”

Teksti Paula HaikarainenKuva Veera Lipasti

Eero

Lam

pine

n


Oho!Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Vapputempaus poiki teekkareille keikan, jossa tehtävänä oli lähettää Lumia 920 avaruuteen.

Autatteko lähettämään Nokian Lumia 920:n avaruuteen Verkkokaupan katol-ta kolmen viikon päästä, kysyi mainos-mies Heikki Kärkkäinen teekkareilta syksyllä.

Rocky Advertisingia vetävä Kärkkäi-nen tiesi teekkarit ilmalentojen tunti-joiksi, koska nämä olivat keväällä lähet-täneet vappulehden säähavaintopallon mukana avaruuteen ja julkaisseet siitä videon YouTubessa.

”Mallia otettiin maailmalta muoti- ilmiöstä, jonka merkeissä avaruuteen oli jo lähetetty ainakin kamera ja ham-purilainen”, kertovat energiatekniikan opiskelija Kalle-Heikki Koskinen ja automaatio- ja systeemitekniikan opis-kelija Heikki Tahvanainen.

Lumia-tempauksen ajatuksena oli juhlistaa puhelimen Suomen-myynnin alkamista, tuoda esiin sen kehuttua kameraa ja kerätä tietoa puhelimen toiminnasta äärimmäisissä olosuhteissa.

Kameroiden ristitulessaVaikka asioiden avaruuteen lähettä-misestä tulee ensimmäiseksi mieleen huipputekniikka ja -tiede, tämän koulu-kunnan tempaukset osoittavat, että voi se ilmankin onnistua.

”Lumia-hankkeen toteutus alkoi niin, että haimme kaupasta hiekkapaperia, käsisahan ja akkuporakoneen eli samat kamppeet kuin millä huonoja kesämök-kejä tehdään,” Koskinen ja Tahvanainen vitsailevat.

”Keväällä pyysimme säähavaintopal-lon Vaisalalta, mutta nyt meidän ei tarvinnut itse hankkia sitä. Erona kevääseen oli myös, että nyt rakennel-man piti olla nätimpi, kun kyseessä oli markkinointi.”

Lähetyspäivänä 22. marraskuuta Helsingin Jätkäsaareen kokoontui runsaasti mediaa, mutta nuorten miesten ääni ei näytä tärisevän eivätkä haalarit tutisevan videohaastatteluissa, joita löytyy muun muassa iltapäivä- lehtien verkkosivuilta.

”Kyllä me siellä aika luottavaisin mie-lin oltiin, koska kevääseen verrattuna jo tiedettiin, mitä ollaan tekemässä. Ainoas-taan tuulen suunnasta oltiin sormet ristissä, että se ei veisi pakettia merelle”, Koskinen ja Tahvanainen sanovat.

Matkaan ja hakemaanKun lennonjohdolta saatiin tarvittava lupa, teekkarit huusivat ”3-2-1-Hoiiiii”, ja pallo, puhelin mukanaan, aloitti nousunsa ilmaan. Parituntisen lentonsa aikana Lumia 920 kävi arviolta kolmen-kymmenen kilometrin korkeudessa.

Teksti Nina ErhoKuvat Heikki Kärkkäinen

Lentokorkeus pystytään arvioimaan videomateriaalista, jota matkan aikana tallensi sekä Lumian kamera että toinen, erillinen kamera.

”15–20 kilometrin korkeudessa kuvis-sa alkaa näkyä mustaa avaruutta, ja 30 kilometrin korkeudessa kuvasta on valtaosa mustaa”, Koskinen ja Tahvanainen kertovat.

Matkallaan Lumia otti 28,5 minuuttia videota ennen kuin korkeuksissa kymmeniin asteisiin yltävä pakkanen teki tepposensa. Sammumisesta huoli-matta puhelin oli tallentanut videon.

Lentolaitteisto kännyköineen putosi pellon viereiseen lepikkoon Artjärvellä, noin sadan kilometrin päässä lähtöpai-kastaan. Sieltä se löydettiin matkaan mukaan niin ikään lähetetyn gps- paikantimen avulla.

”Kun löysimme kännykän ja se ja video toimivat, Heikki Kärkkäinen sanoi, että meillä oli ilmeet kuin lapsilla karkkikaupassa.”

youtube.com/watch?v=cYUmj4hLRCA youtube.com/watch?v=z7jgEy04mWs

käy kännykän tieIlmojen halki

Lentolaitteisto kännyköineen putosi avaruuslennon jälkeen Artjärvelle.


Vau! Katse opintoprojektiin, jossa vastataan mahdottomalta tuntuvaan haasteeseen.

Startup

Teollisuusneuvos, Kasvuyritykset-ryhmän johtaja Sakari Immonen, työ- ja elinkeinoministeriö:Startup-yritys on toimintansa alkuvai-heessa oleva pienen yrittäjätiimin vetä-mä yritys, joka pyrkii nopeaan kasvuun kansainvälisillä markkinoilla tarjoamal-la asiakkaille innovatiivisia ratkaisuja tai sovelluksia. Nopea kasvu edellyttää, että liiketoimintaidea voidaan monistaa ja skaalata.

Liiketoimintamallin ja tuotteiden kehittäminen vaatii parhaan ulkopuoli-sen osaamisen hyödyntämistä. Se vaatii myös ulkopuolista rahoitusta riskisijoit-tajilta, joiden motiivina on hankkia yrityksen osakkeita sen oletetun arvon-nousun perusteella.

Kun yritys menestyy, se päätyy usein suurten kansainvälisten yritysten tai pääomasijoittajien omistukseen, ja perustajat jatkavat sarjayrittäjinä uusien yritysaihioiden parissa. Startup- yrityksiä on eniten informaatiotekno-logian ja erityisesti mobiilisovellusten alueilla.

Johtaja Tapio Siik, Aalto Center for Entrepreneurship:Startup-yrityksissä testataan disruptii-visia teknologioita tai liiketoiminta-malleja, joilla pyritään löytämään uusia, (suur)yritysten ulottumattomissa ole-via asiakassegmenttejä tai rikkomaan koko naisia arvoketjuja olemassa olevien asiak kaiden kohdalla.

Startup-yrityksen perustajat/työn-tekijät ottavat suuria henkilökohtaisia (taloudellisia) riskejä varsinkin toimin-nan käynnistämisvaiheessa. Toiminnan luonteeseen kuuluu se, että suurin osa startup-yrityksistä on varsin lyhytikäi-siä, koska innovaatio ei lopulta osoittau-du joko liiketoiminnallisesti tai teknolo-gisesti elinkelpoiseksi.

Pidemmälle etenevät startup-yrityk-set saavat usein rahoitusta yksityisiltä pääomasijoittajilta.

Yrittäjyysasiantuntija Kimmo Hyrsky, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:Startup-käsite on yrittäjyyden anglo-amerikkalaisessa tutkimuskirjallisuu-dessa perinteisesti viitannut yleisesti uuteen tai hyvin nuoreen yritykseen, toimipa se millä toimialalla tahansa.

Myöhemmin käsite on saanut erityi-sesti Yhdysvalloissa konnotaatioita, jotka liittyvät akateemisesti koulutettui-hin, tiimissä toimiviin yksilöihin, sarja-yrittäjyyteen, kasvuhakuisuuteen, teknologisiin innovaatioihin ja ’born global’ -ajatteluun.

Termin uusiokäyttö on yleistynyt globaalisti ja on onneksi osaltaan raken-tamassa uudenlaista yrittäjyyskulttuuria ja itsensä työllistämisen eetosta muun muassa Suomeen. Britteinsaarilla termi ’high growth startup’ on yleinen tässä kontekstissa.

Eero

Lam

pine

n


Termin avausAsiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.


Teema

ROCKSTAR OFENTREPRENEURSHIP

Article in English on the web:

aalto.fi/magazine

Teksti Tea KalskaKuvat Minna KurjenluomaKuvitus Satu Kettunen

Kunnianhimoiset nuoret perustavat maailmanluokan menestykseen tähtääviä startup-yrityksiä – mutta mitä menestys vaatii?

Yrittäjyyden rokkitähdeksi


Teema

”DARE TO DREAM BIG – uskalla unelmoida isosti.”Näin julisti Playfishin perustaja Kristian

Segerstråle startup-konferenssi Slushin avajaistilai-suudessa. Lausahdukseen kiteytyy startupien sielu; ne ovat alkuvaiheessa olevia yrityksiä, jotka tähtäävät nopeaan kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Helsingin Kaapelitehtaalla marraskuussa järjestetty Slush on osa startup-ilmiötä. Se paitsi tarjoaa konkreettisia kohtaamisia ja verkostoitumista, myös rakentaa asiaan kuuluvaa fiilistä.

”Startup-liike on kuin rock-skene”, vertaavat kauppatieteiden opiskelijat Miki Kuusi ja Antti Ylimutka. Menestyvät rokkitähdet herättävät ihmisissä halun tulla samanlaisiksi ja yhä useampi alkaa harjoitella kitaransoittoa, mutta vain harvasta tulee maailmankuulu. Siksi on tärkeätä, että aloitteli-joita on paljon. Ilmiö synnyttää uusia bändejä – ja yrityksiä.

Yrittäjyyden rokkitähtiä Kuusi ja Ylimutka ovat nähneet paljon. He vetävät kasvuyrityskiihdyttämö Startup Saunaa, joka syntyi opiskelijoiden aloittees-ta Aalto-yliopiston yhteyteen. Se tarjoaa startupeille valmennusta ja muiden yrittäjien vertaistukea; eväitä kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Kuusen ja Ylimutkan mukaan kunnianhimo ja tekemisen asenne yhdistävät startup-yrittäjiä. He eivät perusta rautakauppaa tai kampaamoa saadak-seen tasaista tuloa loppuelämänsä ajan. Sen sijaan he rakentavat riskipääomalla tuotteita tai palveluita kansainvälisille markkinoille hyvin nopealla tahdilla.

”Startup-yrittäjät uskovat siihen, että oma tuote on maailman paras. Jenkeissä on sanonta ’fake it until you make it’. Sillä tavalla visio myydään omalle

SUUREMMIN AJATTELU EI MAKSA MITÄÄN.


Teema

tiimille ja se saa tekemään isoja asioita – ja lopulta onnistumaan niissä. Suuremmin ajattelu ei maksa mitään”, Ylimutka sanoo.

Kuulostaako liiankin optimistiselta?”Totta kai, mutta optimistinen pitääkin olla”,

vastaa Patrik Backman, uusiin yrityksiin sijoittavan Open Ocean Capitalin johtava osakas.

Pelkkä asenne ei riitä Patrick Backman rinnastaa startup-hengen nuoren jääkiekkoilijan haaveisiin. Olisi lannistavaa lyödä NHL:ssä pelaamisesta unelmoivalle juniorille karuja tilastoja pöytään, sillä eihän mikään todennäköisyys puolla sitä, että juuri hän päätyisi NHL-pelaajaksi.

”Monet yritykset – kuten Twitter ja Yammer – vaikuttivat joissain vaiheessa mahdottomilta, mutta menestyivät lopulta kuitenkin”, jatkaa Backmanin kollega, Open Ocean Capitalin sijoitusanalyytikko Riku Seppälä.

Asenne ja usko itseen eivät toki yksin riitä, Backman ja Seppälä myöntävät. Moniin startupeihin ei sijoite-ta siksi, että ne ratkovat jotain ongelmaa hyvin pienil-le markkinoille. Sijoittajan kiinnostus ei herää silloin-kaan, jos ongelma on yrityksen resursseihin nähden liian vaikea. Myös tuotteen tai palvelun, jolla sitä ratkotaan, on oltava kilpailijoiden ideoihin verrattuna uniikki.

”Pitää ymmärtää, miksi juuri tämä startup pystyy kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla”, sanoo Seppälä.

Tyypillinen startup-kuolemansynti on sijoittajien mukaan se, että ideaa lähdetään kehittämään ennen kuin on keskusteltu edes kymmenen potentiaalisen

Artikkelin kuvituksen valokuvat on otettu Slush 2012 -konferenssissa, joka keräsi 3 500 osallistujaa ja 550 startup-yritystä.


Teema

asiakkaan kanssa. Monesti mennään teknologia edellä ja kehitetään hieno tuote, jonka uskotaan räjäyttävän markkinat.

Seppälän mukaan Suomessa on tuettu tällaista inno-vaatioajattelua liikaa. Teknologian kehittämisen lisäk-si kannattaisi panostaa asiakkaiden tarpeiden ja markkinoiden ymmärtämiseen.

”Yhdysvalloissa teknologiayrityksiä perustavat insi-nöörejä huomattavasti useammin kauppatieteilijät. He keskustelevat asiakkaiden kanssa, löytävät tarpeet ja etsivät sitten insinöörit tekemään tuotteet”, Backman huomauttaa.

”Meillä Suomessa on huippuhyvää teknologiaosaa-mista, mutta emme vielä ole kovin hyviä tuotteistami-sessa ja markkinoinnissa”, sanovat myös Miki Kuusi ja Antti Ylimutka.

Kannustamista tarvitaanMutta mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, jotta startupit menestyisivät? Yrittäjyyden professori Paula Kyrön mukaan yrittäjille tulisi kontrollin sijasta rakentaa kannustimia.

”Suomessa luodaan usein erilaisia sääntöjä, joiden avulla pyritään kattavasti kontrolloimaan asioita. Opintotuki on yksi tyypillinen esimerkki. Jos haluttaisiin kannustaa, vaadittaisiin tuen saamiseen ainoastaan tietty määrä opintosuorituksia sen sijaan, että kontrolloidaan työnteon määrää.”

Patrik Backmanin mukaan myös byrokratiaa voisi yksinkertaistaa. Yritykset, jotka ovat saaneet valtiolta rahoitusta, joutuvat käymään läpi työlään raportointi-prosessin, menestyivät tai eivät.

”Silloin kun asetetut tavoitteet eivät ole lähelläkään minimitasoa, on tietysti selvitettävä, mihin rahat menevät. Mutta jos yritys pystyy todistamaan täyttä-neensä tavoitteet, voisi raportointi jäädä siihen. Nyt vaaditaan hirveä määrä taulukoita ja kuitteja, joista ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä.”

Kyrö, Backman ja Seppälä näkevät kuitenkin, että suhtautuminen yrittäjyyteen on jo muuttunut Suomessa positiivisemmaksi.

”Yrittäjyyttä on alettu arvostaa. Se näyttäytyy mediassa aiempaa positiivisempana, ja myös yrittäjät itse auttavat uusien yrittäjyysvalmiuksien kehittämi-sessä – siitä Startup Sauna on hyvä esimerkki. Aikai-semmin ei voitu kuvitellakaan, että yrittäjät kokisivat

HÄVIÖ ON USEIN SE PARAS KOULU.


Teema

’FAKE IT UNTIL YOU MAKE IT’

roolimallina olemisen merkitykselliseksi”, kertoo itsekin 1980-luvulla yrittäjänä toiminut Kyrö.

”Kun opiskelin 1990-luvulla, vain pari yrittäjyys-kurssin luennolle osallistuneista uskalsi nostaa käten-sä proffan kysyessä, kuka haluaa yrittäjäksi. Nykyään kun menee samaan luokkaan, puolet käsistä nousee”, arvelee Seppälä.

Koulutuksella valmiuksiaLähtölaukaus asenteiden muuttumiselle oli Paula Kyrön mukaan yrittäjyyden ottaminen mukaan kansalliseen opetussuunnitelmaan vuonna 1994. Koulutuksen avulla voidaan edesauttaa yrittäjyysiden-titeetin syntymistä, hän uskoo.

Yrittäjämäinen identiteetti ei rajoitu pelkästään konkreettiseen firman pyörittämiseen – se on maail-mankatsomus, jossa oma asenne ratkaisee. Yrittäjyys on kovaa; se vaatii sinnikkyyttä ja ahkeruutta.

”Nämä vaatimukset voi nähdä positiivisessakin valossa: kun jotain asiaa pitää tärkeänä, sen eteen on valmis ponnistelemaan.”

Myös riskin ottaminen on osa yrittäjyyttä. Kyrö kertoo, että riskin käsite on perinteisesti kytketty tiedon puutteeseen. On ajateltu, että jos yrityksen tulevaisuudesta tiedettäisiin enemmän, riski olisi pienempi. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että riskin käsite on laajempi ja siihen liittyy epävarmuu-den sietäminen.

”Useille epävarmuus lisää turvattomuuden tunnet-ta. Jos kykenemme vahvistamaan halua toimia epävar-

muudessa, voimme todennäköisesti parantaa riskinoton valmiuksia. Opiskelijoiden usko ja luotta-mus omiin kykyihin kasvaa, kun he saavat itse määri-tellä omat tavoitteensa ja keinot niihin pääsemiseksi sen sijaan, että ne annettaisiin ulkoa käsin. Tämä liittyy riskipedagogiikkaan.”

Mutta entä jos riskinotto ei kannata?

Epäonnistuminen opettaaPatrik Backmanin mielestä nuorille yrittäjille tuli-si tehdä selväksi, ettei epäonnistuminen ole häpeäksi. Tosiasia on, että suurin osa ensimmäisistä startup- kokeiluista ei saavuta maailmanluokan menestystä.

”Sijoittaja ei vieroksu sitä, että aikaisempi yritys ei lähtenyt lentoon. Häviö on usein se paras koulu.”

Toisaalta myös työelämä on muuttunut, eikä pitkä-aikaisia työpaikkoja enää ole niin paljon kuin ennen. Huonossa taloustilanteessa kaikkialla karsitaan.

Riku Seppälän mukaan startup-yrittäjän etuna on se, että hän pysyy kehityksen kärjessä. Siksi startup-yrittäjyys voi olla jopa varmempi uravalinta kuin suuressa yrityksessä työskenteleminen. Jos työskente-lee yhdessä isossa firmassa pitkään, voi olla, että oppii vain yhden asian. Yleensä isoilla firmoilla alkaa jossain vaiheessa mennä huonosti ja jos silloin jää työttömäk-si, saattaa uuden työn löytäminen olla vaikeaa.

”Kun hyväksyy sen, ettei maailmassa ole turva-satamia, yrittäjyys on realistinen ja turvallinen ura-valinta”, Patrik Backman kiteyttää.


Teema

Teksti Nina ErhoKuva Wilma Hurskainen

VUONNA 2002 DIPLOMI-INSINÖÖRIKSI valmistunut Ville Peltola on kaverei-densa kanssa miettinyt, miksi he eivät aikoinaan käynnistäneet Aalto Entrepreneurship Societyn tyylistä yhteisöä ja toimintaa.

”Ehkä meiltä puuttui rohkaisevia ympäristöjä, kuten Design Factory, ja ehkä ilman sosiaalista mediaa kal- taisiaan oli vaikeampi löytää. Tai ehkä me vain olimme eri sukupolvea.”

Sittemmin Suomen IBM:n innovaa-tiojohtajana työskentelevä Peltola on ottanut vahingon takaisin ja tarttunut yrittäjyysajatteluun tosissaan. Hän puhuu ja kirjoittaa sisäisen yrittäjyy-den puolesta ja on perustanut IBM:lle Kasvuhuoneen, jossa toimitaan startup-hengessä yrityksen sisällä.

Hiljattain täyteen tulleena ensimmäi-senä toimintavuonna Kasvuhuoneessa

työskenneltiin tiedon visualisointiin ja älykkäisiin kaupunkeihin liittyvien teknologioiden parissa. Heti ensi töikseen Kasvuhuoneen porukka osal-listui Helsingin Sanomien datajourna-listisia sovelluksia etsineeseen HS Open -kilpailuun – ja voitti sen.

Jotain mitä katsoa ja koskettaaPeltola pitää startup-maailman sanon-nasta, että jos ensimmäinen versio tuotteesta ei hävetä, olet viilannut sitä liian kauan ja toivoo, että kokeilukult-tuuri vahvistuisi myös isoissa, perintei-sissä korporaatioissa ja varsinkin julki-sella sektorilla.

”Olemassa on mekanismeja ideoin-tiin, mutta resursseja ideoiden eteen-päin viemiseen puuttuu. Ei ole rahaa, aikaa, ihmisiä, tiloja ja välineitä tai sujuvia tapoja testata ideoita asiakkai-

Ville Peltola–Tietotekniikan diplomi-insinööri 2002, Teknillinen korkeakoulu. Työskennellyt Suomen IBM:n innovaatiojohtajana vuodesta 2010.

Aloitti IBM:llä vuonna 2003 ja on työskennellyt useita vuosia yrityksen kansainvälisessä innovaatioihin erikoistuneessa yksikössä. Twitterissä: villepeltola

Innovaatiojohtaja Ville Peltola kannustaa firmoja luomaan olosuhteet, joissa sisäinen yrittäjyys herää ja ideoita voidaan testata.

Ideoistaeteenpäin


Teema

Intrapreneurship – act different.

Aallon opiskelijaryhmän tuore julkaisu,

www.intrapreneurship.fi

den kanssa. Usein ideat myös jumittu-vat kannattavuuden ylianalysointiin tai siihen, että abstraktia ideaa ei täysin ymmärretä, jolloin sen jatkokehitys saa peukun ylös tai alas ikään kuin fiilispoh-jalta.”

Kasvuhuoneessa Peltola haluaa takla-ta molempia haasteita.

”Teemme ideoista nopeita prototyyp-peja ja pilotteja, jotka kestävät tyypilli-sesti viikon tai kaksi. Kun saadaan aikaan jotain, mitä voi katsoa tai kosket-taa, idean potentiaalia on helpompi arvioida ja voimme myös testata asiak-kaiden vastakaikua.”

Resurssit tähän eivät silti tipahtaneet Peltolallekaan kuin taivaasta. Kasvu-huoneen idea sai kyllä hyvän vastaan-oton johdolta, mutta samalla idean esittäjältä pyydettiin kannattavuus-laskelmat.

Finnish Intrapreneurship Society.

LinkedIn-ryhmä suuryritysten sisäisille innovaattoreille.

Sisäisen yrittäjänkymmenen käskyä.

Ne löytyvät intrapreneur-käsitteen isän Gifford Pinchotin blogista,

www.pinchot.com

Tutustu myös

”Sanoin, että ei niitä kannata tehdä, koska ne ovat pelkkää arvailua ja että kokeillaan ennemmin vuosi ja päätetään jatkosta sen jälkeen.”

Kysyy paloa silmissäPaitsi apuväline ideoiden jalostamiseen, Kasvuhuoneen kaltaiset mekanismit ovat Peltolan mielestä hyvä tapa tukea sisäistä yrittäjyyttä, intrapreneurshipia. Sisäinen yrittäjä on työntekijä, joka vie asioita eteenpäin yrityksen sisällä sellaisella asenteella ja palolla kuin yri-tys olisi hänen omansa.

Intrapreneurship assosioituu usein tarinoihin menestystuotteiden synnys-tä, kuten PlayStation Sonylla tai Post-it-laput 3M:lla, mutta se tukee myös ylei-semmin yrityksen kasvua, kannatta-vuutta ja kehittymistä, työtyytyväisyyttä ja jatkuvaa oppimista.

Sisäisen yrittäjyyden herättelyssä on Peltolan mielestä kyse asenteesta: yrityksen pitää kysyä työntekijöiltään, mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi meidän resursseja vapaassa käytössä.

Toisaalta hän tietää, että vapauksien tarjoaminen vaatii johdolta riskinotto-kykyä ja että kaikki työntekijät eivät heti luonnostaan kääri hihojaan.

Epäileviä johtajia Peltola kannustaa sanomalla, että päätökset eivät ole ikui-sia vaan sisäistä startupia voi kokeilla esimerkiksi vuoden tai puolikkaan. Jos vihreää valoa päätetään näyttää, heti seuraavaksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä nimittämään väkeä.

”Ennemmin kannattaa ottaa ne, jotka palo silmissään itse kysyvät, miten pääsisin mukaan.”

Kitkaakin tarvitaanVaikka ketään ei voi pakottaa luovuu-teen, Peltola uskoo, että sopivat olosuh-teet rakentamalla sitä voi houkutella esiin niistäkin, jotka eivät luonnostaan innovoi kaiken aikaa.

”Tätä on kuvattu vertauksella, jossa viljelijä järjestää puulle ravinteikkaan maan, vettä ja aurinkoa, jotta se kasvaisi hedelmää.”

Hyvää maaperää intrapreneurshipille on yrityskulttuuri, jossa epäonnistumi-nen on sallittua ja tekemistä arvostetaan oppimiskokemuksena, vaikka siitä ei seuraisikaan suoraa myyntihittiä.

”Kaikki sisäiset startupit eivät miten-kään voi onnistua, tai jos niin käy, kyse ei ole aidoista kokeiluista vaan perintei-semmistä projekteista.”

Niin ikään hyvän kasvuympäristön tunnusmerkkejä on Peltolan mukaan se, että rikkaruohoja kitketään.

”Se, että joku saa enemmän vapauksia kuin toiset, tapaa aiheuttaa yrityksissä halua tukahduttaa mokoma. Toisaalta täysin ilman kitkaa mikään ei hioudu – eivät myöskään ideat.”


Teema


Kuka

Teksti Tea KalskaKuvat Jussi Vierimaa

SINÄ HETKENÄ tulevaisuus kirkastui. Nuori lukiolainen Harri Valpola avasi Helsingin

Sanomien tiedesivut ja luki artikkelin, joka kertoi Teknillisen korkeakoulun professorin ja maailmankuulun neuro-verkkotutkijan Teuvo Kohosen työs-tä. Neuroverkot ovat modernin tekoälyn perusta; ne ovat tietokonealgoritmeja, jotka matkivat aivojen toimintaa.

”Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tajusin välittömästi, että haluan ’Teuvon labraan’ töihin ja päätin pyr-kiä TKK:lle opiskelemaan”, muistelee nyt nelikymppinen Valpola, teknologia-yritys ZenRoboticsin perustaja.

Sittemmin Valpolan tutkijanuraan on mahtunut monta Teuvo Kohosen johdolla toteutettua projektia, vuosi huippurobotiikan laboratoriossa Zürichissä ja akatemiatutkijan pesti neurorobotiikan tutkimusryhmän vetä-jänä. Muutama vuosi sitten hän siirtyi yliopistosta yritysmaailmaan.

Eikä näiden maailmojen välillä ole suurta kuilua. Tutkijatkin ovat yksityis-yrittäjiä; on julkaistava, haettava apu-rahoja, vietävä tekemistään eteenpäin. Mutta Valpolalla on insinöörin käytän-

nöllinen mieli: hän haluaa, että asiat toimivat todellisuudessa, eivät pelkäs-tään teoriassa.

”Haluan ymmärtää, kuinka ihmisen aivot toimivat. Ja haluan rakentaa ne tietokoneelle.”

Oppia lapsen silminValpola aloitti opintonsa TKK:n teknil-lisen fysiikan laitoksella vuonna 1991, mutta ehti kuluttaa luentosalien penkkejä vain pari kuukautta ennen armeijaan menoa. Seuraavan syysluku-kauden ensimmäisenä päivänä hän käveli Teuvon labraan.

”Ilmoitin, että olen nyt aloittanut opinnot ja haluan ensi kesäksi töitä. Minulle yritettiin sitten ystävällisesti selittää, ettei fukseja yleensä oteta labraan kesätöihin.”

Ensimmäisenä opintovuotenaan Valpola suoritti puolet diplomi-insinöö-rin tutkintoon vaadituista opintoviikois-ta ja pääsi Teuvo Kohosen tutkimusapu-laiseksi.

Kohonen tutki ohjaamatonta oppimis-ta eli sitä, kuinka koneet saadaan oppi-maan ympäristöä havainnoimalla. Maailmasta kerätään dataa esimerkiksi

Halu tietää, kuinka aivot toimivat, teki Harri Valpolasta tekoälytutkijan ja yrittäjän. Hän uskoo, että älykkäät koneet parantavat maailmaa.

Älyn-tekijä


Kuka

kameroilla, ja kone saa katsella ja oppia näkemään siitä rakenteita, tajuamaan vähitellen, kuinka maailma toimii. Kone oppii kuin pieni lapsi.

”Koneoppiminen ei ole ohjelmoin-tia sillä tavalla kuin perinteinen tieto-tekniikka on, vaan neuroverkot oppivat itse, aivan kuten lapset koulussa. Niille vain pitää antaa oikea data. Esimerkiksi kännykkä voi tunnistaa äänikomentoja; sille voi sanoa vaikka, että soita vaimolle.”

Pian unelmien tutkimustyö alkoi tuntua diplomityötä mielekkäämmältä.

”Olin vähän huithapeli. Kun kerran olin jo ensimmäisenä opintovuonna päässyt tekemään asioita, joiden takia olin opiskelemaan tullut, eivät opinnot kiinnostaneet enää ollenkaan.”

Opintonsa tekoälytutkija teki kuiten-kin ajallaan: tutkimus oli jännää, mutta diplomityö ja väitöskirja syntyivät siinä sivussa.

Tutkimusta kaupallistamaanYleensä teollisuusrobotit tekevät samaa liikettä päivästä toiseen, kuin päälle jääneet levysoittimet. Niillä ei ole älyä, niissä ei hyödynnetä aivoista mallia ottavia algoritmeja.

Näin miettivät Harri Valpola ja hänen ystävänsä Tuomas J. Lukka kuusi vuotta sitten, kun he työskentelivät Valpolan vetämässä neurorobotiikan tutkimusryhmässä.

”Halusimme tehdä robotteja oikeaan maailmaan ja ajattelimme, että meillä on hienoa teknologiaa, jota olisi kiva kaupallistaa.”

ZenRobotics syntyi, kun teknologia-nörtit pyysivät mukaan myös toisenlai-sen osaajan – markkinoinnin ammatti-laisen Jufo Peltomaan.

”Otimme puhelimet käteen ja aloim-me soitella firmoihin. Kyselimme, mitkä ovat niiden suurimmat ongelmat ja mihin rahaa kuluu. Sitten aloimme miettiä ongelmiin ratkaisuja.”

Vähitellen selvisi, että jätealalla ongelmanratkaisuja kaivattiin. ZenRoboticsin tuote, teollisuusjätettä lajitteleva robotti, kehittyi vastauksena asiakkaan tarpeeseen. Robotti tunnis-taa kaoottisesta jätevirrasta oikeat esi-

neet ja raaka-aineet – ja latoo ne oikei-siin pinoihin.

”Perustimme tämän yrityksen teke-mään tekoälyn vallankumousta. Mutta jos jotain haluaa saada aikaan, täytyy fokusoitua. Nyt keskitymme jätteen lajitteluun.”

Älyä, ei voimaaValpolan mukaan kone voi jopa oppia tuntemaan ja ajattelemaan aivan kuin ihminen, koska tietyt ärsykkeet saavat aikaan tietynlaisia reaktioita. Tekoälyn ja ihmisen aivojen välillä ei siis periaat-teessa ole mitään eroa, mutta onko siinä, että ihminen tekee älykkäitä koneita jotain eettisesti kyseenalaista?

”Miksi olisi?” Valpola kysyy. Tekoäly yhdistetään usein tieteiselo-

kuvien robotteihin, kuten Terminaatto-riin, mutta todellisuudessa tietokoneai-voista tuskin halutaan rakentaa saman-laisia kuin ihmisaivoista. Eikä mikään teknologia itsessään ole hyvää tai pahaa.

”Jätteenlajittelurobotti tykkää siitä, että se saa poimittua jätettä ja heitettyä

oikeat kappaleet oikeisiin koreihin. Siinä ei ole mitään ongelmallista.”

Todellinen ongelma on Valpolan mielestä pikemminkin älyn puute. Ihmisen työpanosta korvaavat koneet ovat voimakkaita ja tyhmiä. Ne murskaavat ja survovat, eivätkä ajattele.

”Älykkäät koneet voisivat säästää ympäristöä. Esimerkiksi sen sijaan, että pelloille heitetään summamutikas-sa suuri määrä väkilannoitteita, pienet älykkäät robotit voisivat viedä lannoi-tetta oikean määrän juuri oikeiden pensaiden juureen. Tuholaismyrkkyjä ei tarvittaisi, kun robotit nyppisivät kirvat kasvien lehdiltä.”

Valpola katsoo ZenRoboticsin toimiston ikkunasta aukenevaa näkö-alaa – Ateneumin taidemuseon koris-teellista julkisivua.

”Montako rakennusta enää nykyään tehdään noin? Tehokkuus on optimoitu ja teknologiamme on niin tyhmää, ettei se osaa rakentaa tuollaista.”

Jonain päivänä robotit osaavat, älyn-tekijä uskoo.


Kuka

HarriValpola—Diplomi-insinööri 1996.

Tekniikan tohtori 2000.

Akatemiatukija, neurorobotiikan tutkimusryhmän vetäjä 2005 – 2010.

Osa-aikainen tutkija Perustieteiden korkeakoulussa tietojenkäsittely-tieteen laitoksella.

Perusti vuonna 2007 ZenRoboticsin Tuomas J. Lukan ja Jufo Peltomaan kanssa.

CREATING INTELLIGENCEThe desire to know

how the brain functions drove Harri Valpola

to become an artificial intelligence researcher

and an entrepreneur. He believes that intelligent

machines improve our world.

Young Harri Valpola knew what he wanted to do the moment he read an article about neural network researcher Teuvo Kohonen. These networks form the foundation for modern artificial intelligence by mimicking the functions of the brain. Since then, he has moved over to the world of business after a successful career in research. The two worlds are not so far apart – researchers are entrepreneurs as well; they have to publish and apply for grants to move their project forward.

Valpola enrolled at the Helsinki University of Technology in 1991, just two months before he was called to the army. On the first day of the following autumn semester, he walked into Teuvo Kohonen’s lab and announced that he wanted to work there the next summer – to the bemusement of staff, who told him that it was not usual for freshmen to get summer jobs at the prestigious facility.

Kohonen researched unguided learning, i.e. how machines learn by observing their

environment, in which they gradually begin to identify structures. Industrial robots are usually unintelligent, as they do not utilise algorithms modelled after the brain. This spurred Valpola and his friend Tuomas J. Lukka to contact businesses and ask what their biggest problems and expenditure items were.

It emerged that the waste processing industry was in need of fresh solutions. They then established a firm, ZenRobotics, which makes a robot that sorts industrial waste. It identifies objects and raw materials in a chaotic waste stream and separates the useful items.

Valpola says that intelligent machines could help the environment in other ways, too. For example, instead of spreading large amounts of chemical fertilisers on fields, small intelligent robots could apply fertiliser at precisely where it is needed, at the base of a growing plant.


Kuka

Sakari Toivakainen tarkastelee laboratoriomittakaavan aktiivilieteprosessia, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi eri haitta-aineiden vaikutuksia biologisen jätevedenpuhdistamon toimintaan. Laboratoriossa prosessi on rakennettu akvaarioon.


Aiheesta

T UTKIJAT OVAT ONNISTUNEET

soveltamaan sellutehtaan jäteve-den puhdistukseen menetelmää,

jolla Suomen kaupunkien jätevedet on puhdistettu 1970-luvulta lähtien. Kyseessä on rinnakkaissaostus, jossa vesistöjen rehevöittäjä, fosfori, poiste-taan rautakemikaalilla jätevedestä.

Rinnakkaissaostuksella tarkoitetaan nimensä mukaisesti sitä, että fosforin kemiallinen saostus ja jäteveden biolo-ginen puhdistus tapahtuvat rinnakkain, samassa puhdistusaltaassa.

Fosforin tehokas puhdistus selluteh-taiden jätevesistä on tähän mennessä vaatinut kahta erillistä prosessia: varsinaista biologista puhdistusta ja jälkisaostusvaihetta eli tertiäärikäsitte-lyä. Ensimmäisessä vaiheessa mikrobit syövät lian vedestä, jälkimmäisessä veteen lisätään alumiinikemikaalia, jolla fosfori saostetaan pois.

Rinnakkaissaostuksen ansiosta ei tarvita lainkaan tertiäärikäsittelyä, jota varten tehtaisiin joudutaan rakenta-maan erillinen puhdistusallas. Tertiää-rikäsittely tulee kalliiksi senkin vuoksi, että siinä fosforin saostukseen käyte-tään suuria määriä huomattavasti rautakemikaalia kalliimpaa alumiinike-mikaalia.

Puhtaat teknologiat -tutkimusryhmän vetäjä, professori Olli Dahl Kemian tekniikan korkeakoulusta kertoo, että viranomaiset ovat tiukentaneet fosforin määrään kohdistuvia vaatimuksia.

”Yhdyskunnat ovat suurimpia fosforin päästäjiä, joten niiden piti ensimmäise-nä vähentää päästöjä. Itämeren suojelun

vuoksi määräykset kuitenkin tiukkene-vat koko ajan. Myös puunjalostusteolli-suuden pitää nyt kiinnittää asiaan entis-tä enemmän huomiota”, tarkentaa eri-koistutkija Timo Laukkanen.

Vähemmän kemikaaliaFosfori on tehtaan jätevedessä liuen-neena kuin sokeri kahvissa. Kun veteen lisätään rautakemikaalia, fosfori muut-tuu kiinteäksi sakaksi, joka laskeutuu lietteeksi puhdistusaltaan pohjalle. Näin vesistöjen rehevöittäjästä tulee silminnähtävä, jolloin se on helppo poistaa. Parhaimmillaan sen määrä vähenee yli 80 prosenttia.

”Yhdyskuntien jäteveden puhdistuk-sessa kemikaalia täytyy lisätä veteen paljon, koska fosforiakin on jätevedessä suuri määrä. Sellutehtaassa sitä on paljon vähemmän, joten kemikaaliakin tarvitaan vähemmän”, selvittää Sakari Toivakainen, tutkimusprojek-tissa väitöskirjaansa tekevä tohtorikou-lutettava.

Toivakaisen mukaan kemikaalia lisä-tään rinnakkaissaostuksessa joka tapauk-sessa pienempi määrä kuin tertiäärikäsit-telyssä. Kun saostus tapahtuu erillises-sä puhdistusaltaassa, pitää kemikaalia heittää sekaan hyvin paljon, jotta sakkaa syntyy poistamiseen tarvittava määrä. Rinnakkaissaostuksessa sakka on help-po erottaa jätevedestä, koska se sitoutuu biologisessa puhdistuksessa syntyvään biomassaan.

Tutkijoiden merkittävä havainto oli myös, että jäteveden pH-arvolla on vai-kutusta saostumiseen. Jos olosuhteet

RAUTAISTA PUHDISTUSTA

ovat emäksiset, rautakemikaali saostaa huonosti, mutta neutraalissa tai hieman happamassa jätevedessä se toimii loistavasti.

”Jäteveden pH:n pitää olla oikea, kun rautakemikaalia lisätään. Siihen ei aikaisemmin kiinnitetty tarpeeksi huomiota”, Dahl sanoo.

Lannoitetta metsiinMeriä fosfori rehevöittää, mutta metsis-sä se voi toimia lannoitteena. Kun puu tuodaan sellutehtaalle, metsästä tulee sen mukana fosforia. Selluntuotantoon sopimaton puuaines poltetaan energiak-si. Siitä syntyvään tuhkaan jää fosforia, mutta suurin osa päätyy kuitenkin jäte-vesien mukana järviin ja Itämereen.

Rinnakkaissaostuksessa fosfori sidotaan jätevedestä lietteeseen, joka voidaan syöttää puuaineksen joukkoon poltettavaksi.

”Fosfori, joka aiemmin meni jäte-veden mukana mereen, otetaan nyt tal-teen ja siirretään lopulta tuhkaan. Sil-loin sen voi käyttää metsien lannoitta-misessa, jolloin se palaa takaisin luon-non kiertoon”, kertoo Timo Laukkanen.

Fosforissa on saostusprosessin vuoksi mukana myös rautaa, jota Suomen maaperässä on muutenkin paljon.

”Rauta on lannoitteessa hyvä asia, koska se vähentää fosforin liukenemista metsien valuojiin”, Dahl lisää.

Tasapainoa ympäristönsuojeluunYmpäristön kannalta järkevimmät ratkaisut eivät Olli Dahlin mukaan ole aina viranomaisille mieluisimpia.

Fosforia pystytään poistamaan sellutehtaan jätevesistä rautakemikaalin avulla.

Näin säästetään Itämerta ja teollisuuden kustannuksia.

Teksti Tea KalskaKuvat Kai Widell


Aiheesta

Iron cleaning An iron-based chemical can be used to remove phosphorus from pulp mill wastewater, helping Baltic Sea conservation and reducing industrial costs.

Professor Olli Dahl, head of the Clean Technologies research group, says that regulations concerning phosphate emissions have been tightened. This calls for more effective processes.

Aalto University researchers have managed to adapt a method, which has been used to purify urban wastewater since the 1970s, to the purification of pulp mill wastewater. The process removes phosphorus, a source of eutrophication in aquatic systems.

The method employs simultaneous precipitation, where the chemical precipitation of phosphates and the biological purification of wastewater take place side by side in the same basin. Earlier methods have depended on two separate processes to purify pulp mill wastewater effectively, in addition to which they require the application of expensive aluminium-based chemicals.

Phosphates are dissolved into factory wastewater much like sugar into coffee. Adding iron-based chemicals to the water transforms phosphates into solid precipitate, which settles at the bottom of the purification basin. At best,

the process can remove more than 80% of the phosphorus content.

The researchers discovered that the pH value of the wastewater is also significant. In alkaline conditions, iron chemicals precipitate poorly, while the process works with great effectiveness in neutral or slightly acidic conditions.

Forest fertiliser Phosphates cause seawater euthrophication, but are a useful forest fertiliser. Wood material, which is unsuitable for pulp production, is burned to generate energy.

The ash residue binds some phosphates, but a large amount of phosphorus is carried into lakes and the Baltic Sea in wastewater. The simultaneous method binds phosphates into the precipitate, which can be burned along with unprocessable wood material. This makes it possible to recover phosphates, which were earlier washed away into aquatic systems, and use them to fertilise forests, returning them to the natural cycle.

Tarkoituksena on usein tehdä ympäris-tölle hyvää, mutta puhtauden vaatimus jossain asiassa voi aiheuttaa päästöjä toisaalla.

”Kokonaisvaltaista ajattelua tarvi-taan”, Dahl painottaa.

Kun jätevedestä halutaan vain tehdä mahdollisimman puhdasta, ei oteta huomioon sitä, että puhdistaminen vie energiaa ja kuluttaa kemikaaleja. Niidenkin valmistus aiheuttaa hiili-dioksidi päästöjä.

”On kysyttävä, tehdäänkö jätevesistä suhteellisen puhtaita vai täysin puhtai-ta. Jos tehdään täysin puhdasta, ilma-kehä kärsii. Hyvin paikallinen ongelma saatetaan näin siirtää globaaliksi.”

Ympäristönsuojelu myös maksaa rahaa, mutta teollisuus haluaa pitää kustannukset mahdollisimman pieninä.

”Kun metsäteollisuus on ollut kovassa vedossa, sille on voitu asettaa vaatimuk-sia – sillä on ollut varaa maksaa. Nyt kun paperituotteiden kysyntä laskee ja puuplantaasien halvasta raaka-ainees-ta tuotettua sellua tunkee markkinoille, varaa ei enää ole ja suomalaisia tehtaita on jouduttu ajamaan alas. Menetelmäm-me ansiosta fosforia voidaan vähentää jätevesistä edullisemmin, mutta silti ympäristöystävällisemmin.”

Puhtaat teknologiat-tutkimusryhmä— Korostaa kestävää kehitystä prosessiteollisuuden ympäristötekniikassa. Tavoitteena luonnonvarojen kestävä käyttö, raaka-aineiden järkevä hyödyntäminen, puhtaiden prosessien kehittäminen ja teollisuuden ympäristökuormituksen hallinta. Pyrkii ymmärtämään kokonaisvaltaisesti tuotantoprosessien aiheuttamaa ympäristö- kuormitusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Rinnakkaissaostuksen tutkimuksen ja soveltamisen edelläkävijä oli Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen ympäristötekniikan professori, Raimo Määttä. Hänen aikanaan 1970-luvulla rinnakkaissaostus levisi vallitsevaksi puhdistusmenetelmäksi kunnallisissa jätevesilaitoksissa.


Aiheesta

Kun Salmelin kertoo mittausten tuloksista ja yrityksistä ymmärtää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat, tuntuu välillä siltä kuin kuuntelisi salapoliisi-kertomusta, jossa vesiperän jälkeen löytyy taas johtolanka.

Hurjat päättelyketjut eivät kuitenkaan ole perustutkijan työn ydintä vaan luotettavan datan kerääminen.

”Kun mittaukset tehdään ja tulok-set analysoidaan niin huolellisesti, että ne ovat mahdollisimman oikein, niistä koostuu se vakaa pohja, johon villeistä-kin teorioista voidaan aina palata ja johon uutta tietoa voidaan peilata.”

Mitä aivot kertovat?

Aivokuvantamismenetelmillä voidaan mitata, mitä aivoissa tapahtuu lukiessamme tai opetellessamme uusia sanoja. Karttuvasta tiedosta on apua esimerkiksi kielen häiriöiden ymmärtämisessä.

AKATEMIAPROFESSORI Riitta Salmelin ryhmineen on saanut aivokuvantamis-menetelmien avulla selville esimerkiksi seuraavaa:

Kun lukivaikeuksista kärsiville ja sujuvasti lukeville näytetään kirjoitet-tuja sanoja, heidän aivojensa toiminta näyttää osittain erilaiselta. Sujuvasti lukevilla aivojen vasemmassa takaosas-sa havaitaan pian sanan näkemisen jälkeen selkeä, lyhytkestoinen aktivaa-tio, mutta lukihäiriöisiltä se puuttuu.

Salmelin sanoo, että mittaustulokset saatuaan hänestä tuntui vaikealta kertoa lukihäiriöisille tutkittaville, että heidän aivonsa eivät toimi samalla lailla kuin sujuvasti lukevilla.

”Mutta kun kerroin, he olivatkin helpottuneita – vihdoinkin fyysinen syy ilmiölle, jota usein oli väärin tulkittu laiskuudeksi tai tyhmyydeksi.”

Alueista kohti verkkoaSalmelin ryhmineen käyttää kahta aivokuvantamismenetelmää. Magneto-enkefalografia eli MEG mittaa aivoso-lujen sähköistä toimintaa reaaliajassa, ja aktivoituneet aivoalueet voidaan sen avulla myös paikantaa melko hyvällä tarkkuudella.

Toiminnallinen magneettikuvaus eli fMRI kertoo aivojen energiankulu-tuksesta seuraamalla veren virtauksen ja hapen kulutuksen muutoksia tehtä-vän suorittamisen yhteydessä.

Siinä missä aivokuvantamisen alku-taipaleella yritettiin selvittää, mikä aivojen osa tekee mitäkin, tiedon kertyessä ja menetelmien kehittyessä huomio on siirtymässä siihen, miten aivojen eri osat toimivat yhdessä.

Salmelin uskoo, että aivoalueiden yhdessä muodostamia verkkoja tutki-

malla voidaan tulevaisuudessa parem-min ymmärtää esimerkiksi se, minkä vuoksi saman aivoalueen vammoista voi koitua hyvinkin erilaisia seurauksia.

”Todennäköisesti kyse ei ole vain siitä, millä alueella vamma on vaan myös siitä, millä tavoin koko verkon toiminta häiriintyy vamman seurauksena.”

Ensin mittaus, sitten teoriaSalmelin ryhmineen on tutkinut myös sitä, mitä aivoissa tapahtuu ääntä, sano-ja ja puhetta kuultaessa sekä sitä, mitä aikuisten aivoissa tapahtuu uusia sanoja opeteltaessa ja niitä jonkin ajan päästä muisteltaessa.

Teksti Nina ErhoKuvitus Eero Lampinen

Akatemiaprofessori Riitta Salmelin työskentelee O.V. Lounasmaa -laboratoriossa Perustieteiden korkeakoulussa.

Osa tulosten luotettavuutta on se, että mittaukset tehdään ilman vahvoja ennakkohypoteeseja.

”Suhtaudun aivokuvantamiseen tilai-suutena kuulla, mitä aivot kertovat. Mittausten jälkeen voidaan tehdä päätelmiä siitä, mitä tulokset kokonai-suutena tarkoittavat – ei niin päin, että ensin rakennetaan tiukka, monimutkai-nen hypoteesi ja sitten etsitään sopiva tulos tukemaan sitä. Useimmissa ihmis-aivojen toiminnan kysymyksissä tiukko-jen hypoteesien aika on vielä melko kaukana edessäpäin.”

Ihmisten maailman aiheRiitta Salmelin on saanut usein vastata kysymykseen, minkä vuoksi hän tutkii nimenomaan kielen käsittelyä, joka on niin monimutkainen prosessi aivoissa – miksei jotain yksinkertaisempaa.

Vastaus kuuluu, että kielen tutkimus on erityisen mielenkiintoista, koska ihmisen kielellinen kommunikaatio on ainutlaatuista ja kieli toimii monella tapaa tukirakenteena ihmisen muulle-kin ajattelulle ja toiminnalle.

”Ja koska kielen käsittelyyn tarvitaan monia aivoalueita, sitä tutkimalla voidaan saada laajasti hyödynnettävää tietoa aivoalueiden toiminnasta verkkona.”

Toisaalta mitään tehtävää ei voi suoralta kädeltä sanoa aivoille yksinker-taiseksi tai monimutkaiseksi.

”Jos jonkin tehtävän suorittamisen aikana aivoissa näkyy paljon tai vähän aktivaatiota, se ei sinänsä kerro tehtä-vän vaikeudesta. Esimerkiksi menestyk-sekäs oppiminen voi näkyä aktivaation kasvuna tai vaimenemisena eri tehtävis-sä, oppimisen vaiheissa ja aivoalueilla.”


Aiheesta

Supporting the co-design

of service processes

Co-designing service processes in new value networks is no trivial task.

Empirical research has shown that facilitated intervention methods can support it,

writes Professor Riitta Smeds, head of the Enterprise Simulation Laboratory SimLab.

THE GLOBAL ECONOMY is increasingly networked and competitive. A major driving force behind this development is

the penetration of ICT into all economic activity that is shifting the basis of economic transactions from goods to services. Emerging service networks are in need of innovation. Developing inter-organisational, ICT-enabled innovations is challenging, however. Networked innovations call for co-design, a collaborative approach and methodology.

Research on organisational change and innovation has demonstrated that employee participation is a key requirement in the development of process innovation. When new organisational processes and ICT systems are developed, the users, i.e. the employees, of these systems should play a central role. Employee participation yields better process and system innovations, and creates the “buy-in” that is necessary for successful implementation. Research in user-centred software design has shown that the same demand for user participation is valid also in the development of

software products: end-users should be involved in the software development process to ensure that the new software is accepted into use.

Why co-design? To the customer, software is already more like a service than a physical product. According to service-dominant logic, the service provider and the consumer co-create value for the consumer in an interactive service process, and products are used as resources for this value creation. A rich source of innovation can be found in the novel interactive value-creation processes of the providers and consumers. Based on research findings concerning the necessity of employee and end-user participation in process-respective product innovation, it is possible to claim that the co-producers and the beneficiaries of co-created value should together design novel interactive service processes to enable successful service innovation.

A co-design community, which focuses its service innovation activity on the novel value-co-creation process and engages all the actors involved in this


On science

process, is needed; it should involve key actors from the collaborating companies, organisations and stakeholders as well as the beneficiaries of the co-created value, e.g. customer organisations, end-users, consumers and citizens. Value-co-creating processes, and thus also their co-design communities, are by definition networked and inter-organisational.

How to co-design?Collaborative knowledge creation is at the core of co-design. It involves sharing and creating knowledge in social interaction, in a shared space. According to recent research in learning and knowledge creation, the members of a knowledge-creating community bring their knowledge and expertise into this space and collaborate to create new knowledge and designs through developing shared objects.

These boundary objects play a double role: 1) they serve as the tools or catalysts of communication that helps to share knowledge across the boundaries of individual thinking, and 2) they are the objects that are collaboratively elaborated and created. Collaborative knowledge creation and co-design can be accelerated through facilitation.

Co-designing service processes in new value networks is no trivial task, but SimLab’s empirical research has shown that facilitated intervention methods for collaborative knowledge creation can support it.

Already some 200 interventionsSince 1998, the Department of Industrial Engineering and Management’s SimLab has researched and

developed intervention methods for the collaborative development of networked processes and business models. Early on, we started to include the customer as an actor in the process and focused the collaborative innovation effort on customer value co-creation – thereby viewing process innovation from the service perspective.

We have conducted around 200 process-development interventions in inter-organisational networks. Interventions are not limited by sector or process – they reach from BIM-enabled planning and construction projects to IT service outsourcing, from E-learning and knowledge management to education services, elderly care and public procurement.

“Casting” is essentialThe core of a co-design intervention is formed by the simulation day, a collaborative knowledge-creation workshop. Actors from all organisations involved in the networked service process participate in the workshop. They share in discussion accumulated practice-based knowledge about their activities and interaction in the process, and collaborate to create novel process ideas and designs. The “casting” of this co-design community is essential for the outcome: diversity of experience and knowledge about the service process provides “raw material” that creative dialogue converts into new process ideas and insights.

The planning of a service process simulation therefore starts with the selection of an empirical service case. The key actors of the case are interviewed, and the process is analysed and modelled to define the co-design community and, later, also to prepare


On science

the boundary objects. If the service is only emerging and no process yet exists, the composition of the community is necessarily more open and fluid, and more self-organising methods are required to form them. Living labs and crowdsourcing can complement pre-defined co-design communities.

The results are twofoldThe simulation dialogue is facilitated by researchers. They apply boundary objects like visual process maps, which are often complemented by scenarios, narratives, personas and prototypes, to help the participants externalise their tacit practice-based knowledge and to apply it in creative ways in the development of new process ideas. Design games can also be applied to enhance collaborative knowledge creation.

Facilitated dialogue builds a shared understanding about the process as a whole and about the individual roles and activities of the process. Challenges and conflicts become visible and discussable, spurring the emergence of ideas that can be co-developed further in smaller groups during the simulation day.

The simulation intervention yields two types of results: 1) co-created knowledge and ideas that are analysed and delivered to the co-design community, and 2) rich empirical data that is collected during the whole intervention project for research purposes.

The simulations can be organised in face-to-face workshops, in a virtual space or as hybrids. In virtual interaction, the dialogue, boundary objects and facilitation all require new solutions which are

currently the focus of active development and research at SimLab.

Analysis through multiple lensesSimLab’s research focuses on collaborative knowledge creation in the co-designing of service processes in different contexts. We study the phenomenon empirically in large multidisciplinary projects, each of which typically conducts several process simulation interventions. The teams that realise the interventions collect rich longitudinal data: documents; pre-simulation interviews; observations, notes, audio and video recordings as well as surveys and follow-up interviews. New video analysis methods help us to collaboratively analyse this data in highly promising ways.

We cross-analyse and compare data from the different interventions, also between the research projects. The same data is analysed through many theoretical lenses, in multidisciplinary or even trans-disciplinary collaboration. The results are published together to a growing extent.

SimLab’s research group consists of senior, doctoral and graduate-level researchers whose specialities include industrial management, computer science, information systems science, economics, design, education, social sciences, communication and law. In addition, we collaborate with distinguished national and international research groups in these scientific fields. —Riitta Smeds


On science

Text Tea Kalska Photo Laura Vuoma

Creating better cooperation

Who are you?I’m Professor Riitta Smeds, founder and head of the Enterprise Simulation Laboratory SimLab at the School of Science. My research and teaching focuses on business and service processes in digital networks.

What does SimLab research?We study collaboration in networks of organisations. For example, how do people from different organisations collaborate in joint, often ICT-enabled processes. SimLab visualises and simulates inter-organisational processes and facilitates process co-creation workshops together with the people who collaborate in the processes. We video all workshops and conduct interviews and surveys – accumulating an enormous amount of rich research data. SimLab helps organisations to collaboratively create new ICT-enabled process networks and business models.

When did you realise that you wanted to be a scientist?I went to the German School in Helsinki. The maths teacher was really good. He was also the principal and would hold the advanced maths class in his office each morning. We’d sit on his office sofa and he’d sketch and explain formulae on a little mobile blackboard, enlivening his lessons with anecdotes. One day, he gave me a book about world scientific history. It really resonated with me and made me think how great it would be to pursue a scientific career.

What have you studied?I started industrial engineering and management studies at Helsinki University of Technology in 1970. Biology and genetics interested me as well, but family background influenced my choice – my father was an entrepreneur and an engineer, so I wound up studying the development of business organisations. I wrote my doctoral thesis on the management of enterprise evolution.

What aspect of your career are you most proud of ?When I was a student, the unspoken (male) norm was that you should have your children and finish your doctoral degree before the age of 30. I, however, had four children and got my D.Sc. (Tech.) fairly late, in 1996. Having devoted around ten years to my family, I still managed to advance my academic career and created the collaborative, multidisciplinary SimLab research group.


10 min


Siellä

UNDER THE BIG DOME Article in English

on the web: aalto.fi/magazine

Siellä


Siellä Siellä

Radiotutkimusasema Metsähovin väki on mukana selvittämässä

maailmankaikkeuden historiaa ja tulevaisuutta.

Teksti Nina ErhoKuvat Susanna Kekkonen,

Mikko Raskinen ja ESA

KIRKKONUMMELAISESSA maalais-maisemassa sijaitsevan Metsähovin pihapiiriä hallitsee

valtavaa golfpalloa muistuttava kupu. Sen sisällä, suojassa tuulelta, lumelta, jäältä ja auringolta, on Suomen ainoa radioastronomiseen tutkimukseen käytettävä teleskooppi.

Radioastronomisessa tutkimuksessa havainnoidaan ja analysoidaan maail-mankaikkeuden kohteista ja prosesseis-ta tulevaa radiosäteilyä.

”Tänään seurataan venäläisen Radio-Astron-satelliitin signaalia sen ratatie-tojen tarkentamista varten, mutta pääasiassa teleskooppimme kerää tietoa Auringosta ja ennen kaikkea kvasaareis-ta”, kertoo aseman johtaja Merja Tornikoski.

Hän näyttää aika pieneltä seistessään teleskoopin juurella ja vielä pienemmäl-tä kiivettyään kuvattavaksi sen varressa sijaitsevalle tasanteelle yhdessä tutkija Anne Lähteenmäen kanssa.

Heidän takanaan näkyy teleskoopin lautasmainen antenni, jonka halkaisija on melkein neljätoista metriä.

Mustat aukot riehuvatTeleskooppihallissa on talvipäivänä kylmä, koska tilaa lämmitetään vain,

jos kuvun päältä pitää sulattaa lunta. Syy tähän on, että lämpösäteily on radio-mittauksille häiriötä. Sen sijaan hallia ympäröivissä matalissa toimistoraken-nuksissa on lämmin, ja vanhemmassa niistä on kaupan päälle vielä suorastaan kesämökkimäinen tunnelma.

Pirttimäisen kokoushuoneen seinillä on postereita, joista voi lukea toimintan-sa vuonna 1974 aloittaneen Metsähovin vaiheista ja tutkimuksista.

Kvasaareita asemalla on tutkittu vuodesta 1980. Ne ovat kaukaisten galaksien aktiivisia ytimiä, joita luultiin aiemmin omassa galaksissam-me sijaitseviksi radiotähdiksi, mutta nykyään tiedetään, että ne ovat meistä miljardien valovuosien päässä.

”Kvasaaria ympäröivät tähdet, mutta pitkällä matkalla tänne niiden valo on jo ehtinyt himmetä. Sen sijaan aktiivisen ytimen säteily on niin kirkasta, että se voidaan havaita näinkin kaukaa”, Merja Tornikoski kertoo.

Kvasaarien kirkkauden selityksenä pidetään nykyisin niiden keskuksena olevaa supermassiivista mustaa aukkoa. Musta aukko vetää puoleensa kaasua, joka kerääntyy sen ympärille kiekoksi. Kun kiekosta putoaa aukkoon materiaa, vapautuu valtavia määriä energiaa.

Metsähovin radioteleskooppi on käytössä ympäri vuoden ja vuorokauden. Pihalla on lisäksi pienempiä antenneja, joilla seurataan Auringon säteilyn muutoksia.


Siellä

METSÄHOVISSA SEURATAAN SÄÄNNÖLLISESTI LÄHES SADAN KVASAARIN SÄTEILYÄ

”Myös meidän Linnunratamme keskellä on musta aukko, mutta se on jostain syystä rauhallisempaa sorttia. Todennäköisesti kaikkien galaksien kehitykseen kuuluu erilaisia vaiheita”, sanoo Anne Lähteenmäki.

Kirkkaus voi vaihdellaKaukaisten kvasaarien tarkka havain-nointi maasta käsin vaatii, että useat radiotutkimusasemat eri puolilla maailmaa yhdistävät voimansa, mutta yksittäiselläkin radioteleskoopilla voidaan seurata kvasaarien säteilyn muuttumista ajan mukana.

Metsähovissa seurataan säännöllises-ti lähes sadan kvasaarin säteilyä. Pitkän seurannan tuloksena kvasaareista tiede-tään, että niiden joukossa on sekä melko tasaisesti säteileviä että voimak-kaasti muuttuvia kohteita. Muuttuvil-la kvasaareilla on sekä rauhallisia kau-sia että kausia, jolloin niiden säteilemät energiamäärät moninkertaistuvat.

Metsähovissa kerätty tieto auttaa osaltaan mallintamaan kvasaareita ja niissä tapahtuvia ilmiöitä. Viime aikoi-na uusia havaintoja kvasaareista on saatu Euroopan avaruusjärjestön ESA:n avaruuteen lähettämän Planck- satelliitin työn tuloksena.

Anne Lähteenmäki (vas.) tiesi jo alle kouluikäisenä, että tähdet ovat hänen juttunsa ja seurasi innolla Star Trekiä, vaikka ei vielä osannut itse lukea tekstityksiä.

Merja Tornikoski teki uravalintansa viisivuotiaana. Kun sukulaiset eivät osanneet vastata kysymyksiin tähdistä, hän ajatteli selvittää vastaukset itse.


Siellä

”Planckin päätehtävä on tuottaa ennennäkemättömän tarkkoja karttoja kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä, joka on maailmankaikkeuden kau kaisin havaittavissa oleva asia. Samalla se kuvaa kaikkea sitä, mitä on meidän ja taustasäteilyn välissä, kuten kvasaarei-ta. Vaikka kvasaarit ovat todella kauka-na, suhteessa kosmiseen mikroaalto-taustaan ne ovat etualan kohteita”, Anne Lähteenmäki selittää.

Säteily pääsee pakenemaan Kosminen mikroaaltotaustasäteily kuulostaa asialta, jota maallikon tulee olemaan vaikea käsittää, mutta kun tutkijat ryhtyvät avaamaan termiä, heitä kuuntelee herpaantumatta.

”Kosminen mikroaaltotaustasäteily on kuin valokuva maailmankaikkeu- desta 380 000 vuotta alkuräjähdyksen jälkeen”, Anne Lähteenmäki sanoo.

Vastaukseksi kysymykseen, miksi juuri siltä ajalta, Merja Tornikoski piirtää kaksi kuvaa. Ensimmäinen on pieni ympyrä, jonka sisällä on pisteitä hyvin lähellä toisiaan. Toisessa kuvas-sa ympyrä on vähän suurempi ja pisteet sen sisällä ovat hiukan kauempana toisistaan.

Pieni ympyrä kuvaa maailmankaik-keutta heti alkuräjähdyksen jälkeen. Kun ympyrän sisään yrittää piirtää hiukkasten säteilyä kuvaavia viivoja, ne tyssäävät heti ruuhkaan. Sen sijaan isomman ympyrän sisään viivoja mahtuu.

”Iso ympyrä kuvaa jo vähän jäähty-nyttä ja laajentunutta maailmankaik-keutta, josta säteily pääsi ensi kertaa etenemään ja pakenemaan. Osa säteilys-tä on sittemmin törmännyt johonkin, mutta osaa siitä voidaan edelleen havainnoi da”, Tornikoski sanoo.

Kvasaarit pitää siivotaPlanck-satelliitti havainnoi kosmista mikroaaltotaustasäteilyä yhdeksällä eri radiotaajuudella. Sen matalan taa-juuden vastaanottimet (LFI) toimivat välillä 30–70 gigahertsiä ja korkeam-man taajuuden vastaanottimet (HFI) välillä 100–857 gigahertsiä. Metsähovi on ollut mukana Planck-hankkeessa vuodesta 1997, muun muassa kehittä-mässä 70 gigahertsin vastaanottimia.

Metsähovin tutkijat ovat jo käyttäneet Planckin tuottamaa tietoa kvasaarien keskustasta lähtevien materiasuihku-jen tutkimiseen ja saaneet viitteitä sii-tä, että niiden ominaisuudet poikkeavat olemassa olevista malleista.

SEURANTATIETO AUTTAA MALLINTAMAAN KVASAAREITA JA NIISSÄ TAPAHTUVIA ILMIÖITÄ

Metsähovi on Sähkötekniikan korkeakouluun kuuluva erillislaitos, jossa työskentelee reilu parikymmentä ihmistä – tutkijoita, insinöörejä ja ylläpitohenkilökuntaa.


Siellä

Planck-satelliitti—Laukaistiin 14.5.2009 Kourousta, Ranskan Guianasta. Matkasi paikoilleen Ariane 5 -kantoraketilla yhdessä avaruuden infrapunasäteilyä mittaavan Herschel- avaruusteleskoopin kanssa. Havainnoinut radiosäteilyä yhdeksällä taajuudella 30 ja 857 GHz välillä. Päätavoitteena huipputarkat kartat kosmisesta mikroaaltotaustasäteilystä. Kiertää toista Lagrangen pistettä Auringosta katsottuna noin 1,5 miljoonaa kilometriä Maan takana. Piste on yksi Maan ja Auringon viidestä niin sanotusta vetovoimatasapainopisteestä. Siellä satelliitti pitää ratansa hyvin, ja Maa suojaa sitä Auringon lämpösäteilyltä. Euroopan avaruusjärjestön ESA:n hanke. Metsähovi on ollut hankkeessa mukana vuodesta1997. esa.int/Our_Activities/Space_Science/Planck


Siellä

Omien tutkimustensa lisäksi he auttavat kosmista mikroaaltotaustaa tutkivia kosmologeja, joiden näkökul-masta kvasaarit ovat satelliitin kuvissa häiriötekijä.

”Kosmisen mikroaaltotaustan lämpö-tilaerot näkyvät Planckin kuvissa väri-eroina, mutta myös kvasaarit voivat aiheuttaa värieroja. Niitä voidaan sii-vota kuvista niin, että kun Planck kuvaa tiettyä lohkoa taivaasta, maanpäälliset teleskoopit havainnoivat samaan aikaan saman alueen kvasaareja, joiden tiede-tään aiemman tiedon perusteella voivan olla kirkkaita. Näin saadaan tietää, onko joku kvasaari kuvaushetkellä kirkas ja jos on, sen aiheuttama pikseli voidaan myöhemmin poistaa Planckin ottamasta kuvasta”, Merja Tornikoski kertoo.

Epäselvää ei jääPlanck lähetettiin avaruuteen vuonna 2009 kiertämään niin sanottua toista Lagrangen pistettä, joka on Auringos-ta katsoen noin 1,5 miljoonaa kilometriä maapallon takana. Siellä, Maan viileässä varjossa pyörien, satelliitti on nyt, rinkula rinkulalta, kuvannut koko taivaan useaan kertaan.

”Monesti avaruusprojekteissa menee jotain pieleen, mutta Planck on toiminut yli odotusten ja tuottanut todella paljon dataa, jonka analysoiminen tulee jatku-maan vielä vuosia,” Tornikoski sanoo.

Nyt, noin kolme ja puoli vuotta lau-kaisun jälkeen, Planckin HFI-mittaus ei enää odotetusti toimi, koska se vaatii aivan äärimmäistä jäähdytystä, ja jäähdytysaine on satelliitista lopussa.

”Sen sijaan alemman taajuuden vastaanottimet toimivat edelleen ja tekevät apu- ja kalibrointimittauksia, joiden avulla alkuvaiheen datasta saa-daan vieläkin parempilaatuista.”

Datan ja sen analysoinnin tarkkuus on äärimmäisen tärkeää, koska Planckin kuvien avulla pyritään vastaamaan todella suuriin kysymyksiin.

Ensimmäinen mikroaaltotaustaa havainnoinut satelliitti COBE auttoi 1990-luvulla tutkijoita todistamaan mikroaaltotaustan epätasaisuudet, ja sen seuraaja WMAP auttoi tarkenta-maan käsitystä maailmankaikkeuden iästä.

”Planckin kuvien avulla desimaaleja voidaan viilata niin, että avoimia kysy-myksiä maailmankaikkeuden tulevai-suudesta ei enää jää.”

Oikeasti?Merja Tornikoski ja Anne Lähteen-

mäki nyökkäävät.”Huhtikuun Planck-konferenssissa

kosmologit pystyvät todennäköisesti kertomaan, vetäytyykö maailmankaik-keus jossain vaiheessa kasaan vai onko sen laajeneminen ikuista.”

METSÄHOVI AUTTAA KOSMISEN MIKROAALTOTAUSTAN TUTKIJOITA ELI KOSMOLOGEJA

metsahovi.aalto.fi

Planck-satelliitti on kuvannut koko taivaan useaan kertaan. Kuvassa keskellä näkyy Linnunradan säteilyä. Kosminen mikroaaltotaustasäteily näkyy punerruksena reunoilla.


Siellä

Luovuus, rohkeus ja sijoitus Kun idea muuttuu yritykseksi, on jo tapahtunut paljon. On pohdittu, innos-tuttu, epäilty, vakuuteltu, kerrottu kave-reille, testattu tuttujen ja tuntematto- mien kanssa ja ehkä löydetty ensim-mäiset asiakkaat. On tuijotettu peiliin sisäistä sankaria etsien ja kerätty rohkeutta jättää nykyinen työpaikka.

Joskus tähän voi mennä vuosia, joskus kaikki tapahtuu muutamassa viikossa. Oleellisinta on kuitenkin se, että ideoita on paljon ja että niitä syntyy koko ajan lisää.

Millaisessa ympäristössä niin tapah-tuu? Millainen on suotuisa ilmapiiri elinvoimaisen startup-ekosysteemin rakentamiseen?

Rakenteiden ja rahoituksen lisäksi kyse on asenteista ja ajatusmalleista, kuten näistä kolmesta:

1. Tekemällä oppii Piilaaksossa, paloaltolaisissa grillijuh-lissa, sen viimeistään tajuaa: ihminen on sitä, mitä hän tekee. Yksi rakentaa robottia, toinen kasvattaa omaa salaatti-viljelmää, kolmas on keksinyt valoa heijastavat pyöräilyhousut ja neljäs miettii uutta myslipohjaista tuotetta. Jokaisella on oma projekti, intohimo, rakkaus, ja se, ensisijaisesti, määrittelee ihmisen identiteetin.

Startupeille suotuisassa ympäristös-sä lähtökohtana on ajatus ihmisestä luo-vana toimijana. Luovuus kasvaa kouluis-ta, joissa lapset saavat kokea oppimisen oman tekemisen kautta ja joissa erilaisia yksilöllisiä projekteja rohkaistaan ja koh-dellaan tasavertaisella kiinnostuksella.

2. Rohkeus tarvitsee tukeaStartup-yrittäjyyden suurin este on itseen liittyvät epävarmuudet ja pelko epäonnistumisesta. Tuote ei synny ensimmäisellä yrittämällä, oma osaa-minen on rajallista, kaikki on koko ajan vaiheessa, rahoituksen hankkiminen on tuskallista ja hyviä työntekijöitä on vaikea löytää.

Jonkin verran lohduttavaa on se, että muut yrittäjät painivat joka päivä täsmälleen samojen kysymysten kanssa. Nuorten yrittäjien yhteisöt, kuten Startup Sauna ja Future Female voivat

verkostoitumista tukevalla toiminnal-laan nostaa yrittäjyyspotentiaalin koko-naan uudelle tasolle tuomalla esiin inspiroivia esimerkkejä ja käytännön kokemuksia startup-yrittäjyydestä.

Startupeille suotuisassa ympäristössä yrittäjyyden kannustamistoimenpiteet liittyvät henkilökohtaisten ja liiketoi-mintaan liittyvien epävarmuuksien eliminoimiseen.

3. Raha on väline, ei tavoite Raha, sen kerääminen, menettäminen tai sijoittaminen on suomalaisille edel-leen kiusallinen puheenaihe – aivan turhaan. Kaikkien projektien tekeminen maksaa jotain, olipa kysymyksessä sitten uusi analytiikkajärjestelmä, ravintola, puutarhakatos, seinämaalaus, vene tai prinsessa-asu. Kysymys kuuluu, mistä rahan saa kasaan ja millaisilla ehdoilla.

Startupeille suotuisassa ympäristössä rahasta on yhtä luonnollista puhua kuin omista projekteista, ja enkelisijoittami-sesta ja mikrolainoista on tullut keski-luokan harrastus ja huvi.

Kuvittele kuulumisten vaihtoa itäsuomalaisen ostoskeskuksen sisään-käynnillä:

”No, mites sie, ootko sijotellu?””No pistinhän mie tonnin Ilmarin

pyörävuokraamoon. Pysähtyvät kato kaikki siinä meijän venerannan mehu-pistteessä. Ja sitte vaimo käski pistää pari sitä Jollaa, nyt ovat kuulema vau-hissa siellä Kiinassa… Mites sie?”

”Serkku yrittää saaha miulta tonnin uutta Mersua varten mut mie sanoin että elä kuule untaa niä vaikka ajasit miut kaupunkkii kerran päivässä… mie oon pistäny jo kaikki tältä vuuelta sen höyrypää Kinnusen elokuvarojekttiin. Kinnune sano miulle että mennään kato yhessä sitte junalla sinne Sodankyllään ja mie aattelin että pittäähän se tuokkii joskus kokkeilla.”

Kun tähän päästään, on Suomessa tapahtunut paljon. Avainasemassa ovat lastentarhat, koulut, yliopistot – ja tietenkin media. Ulla Engeström —

Laur

a Vu

oma

Kirjoittaja on startup-yrittäjä, joka on tähän mennessä perustanut ThingLink-kuvabloggauspalvelun, Vaatelainaamoa pyörittävän Matkatoimisto Nopsan ja Social Objects -yrityshautomon. Engeström on valmistunut kauppatietei-den maisteriksi IDBM-ohjelmasta 1999. Hänellä on kaksi lasta, joista toinen haluaa lentää ja toinen hoitaa eläimiä.


Kolumni

– All lamps were replaced.

– The whole ventilation system, including the machinery, was modernised and air conditioning was added as a new feature. Some of the system’s technical components are hidden by the back wall.

– The skylight blackout curtains were fixed and taken back into use after being out of service for years.

– The seats were restored and fitted with fire-retardant cushioning.

– The AV equipment and fittings were replaced. Sound reproduction now meets modern standards. The skylight blackout curtains of lecture

hall C were tested during the final stages of the renovation in January. The rebuilt hall is now in use.

All of Otakaari 1 will be renovated to serve as the hub for Aalto University’s Bachelor’s level studies by autumn 2015. At present, lecture halls A and B as well as the foyer space of wing Y are under construction.

Otakaari 1 was designed by Alvar Aalto and used to serve as the main building of the Helsinki University of Technology.

In-houseThis new section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

– Wall and ceiling surfaces were refurbished and the old linoleum floor was replaced.

OTAKAARI 1 RENOVATION PROGRESSING –

Text Nina Erho Photo Kalle Kataila

Innovaatioita, perkele!Innovaatiot, tuotekehitys ja kasvuyrittä-jyys ovat nykyhetken otsikkokamaa. Innovaatiot syntyvät rajapinnoilla -värssy osataan jo unissaankin. Puheis-ta tekoihin on kuitenkin pitkä ja työn-täyteinen matka. Miten valmennetaan opiskelijoista maailman parhaita inno-vaattoreita ja potentiaalisia kasvuyrittä-jiä? Miten ohjataan oppimistyötä siten, että todennäköisyys kestäviin saavutuksiin oppimisessa ja inno-vaatioissa kasvaa?

En usko, että ainakaan voivottelemal-la opiskelija-aineksen lahjattomuutta, velttoutta tai huonoa sitoutumista. Jokaisella kun yksinkertaisesti on juuri ne parhaat mahdolliset opiskelijat, jotka on ansainnut. Eikä se todellakaan ole vähän! Yliopistoon tullaan innostunee-na ja kovin odotuksin. Kannatan ajatus-ta, että yksilön tai yhteisön toiminta-kapasiteetin ja aikaansaannokset voi laskea tulosta (osaaminen)*(innostus)2. Perinteisesti olemme vaalineet korkeaa osaamista, mutta kenties voimme valmentajina huolehtia entistä parem-min myös innostuksen säilymisestä ja kasvusta.

Pääsääntöisesti innostusta näyttäisi lisäävän tavoitteiden ja vaatimusten selkeys, palautteen saaminen ja tunne siitä, että hyvää työtä arvostetaan. Hyvä ohjaus auttaa ymmärtämään vaadittu-jen oppimistekojen merkityksen suhteessa osaamisen lähtötasoon ja vaatimuksiin työuralla, johon tähdätään.

Professori Bengt Holmströmin (MIT) mukaan erityisen kiinnostavia ovat opiskelijat, jotka ovat rohkeita, uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa sekä ovat uteliaita ja usein hieman omaperäi-siäkin. Heistä jalostuvat kirkkaimat tähdet. Holmström painottaa kovan työn tärkeyttä menestyksen saavuttami-sessa, mutta myös itsenäisen kokeilemi-sen ja oikean tien etsinnän merkitystä. Virheet ovat tärkeä osa oppimista.

Holmströmin havainnot liittyvät osu-vasti tuleviin tieteentekijöihin, mutta

myös tuotekehittäjiin ja niihin, joiden intohimoksi muodostuu kokeilla oman idean kantavuutta liiketoiminnassa. Uskon, että mainittujen piirteiden löytä-mistä itsestään voi harjoitella, siihen voidaan valmentaa tai ainakin altistaa.

”Yritysten pitäisi olla merkittävästi enemmän mukana yliopistojen kurssien suunnittelussa”, uutisoi Reuters ja sitee-raa McKinseyn tutkimusta: ”työnantajat, koulutuksen tarjoajat ja nuoret näyttävät elävän rinnakkaisissa todellisuuksissa… osapuolilla on täysin eri käsitys samasta tilanteesta”.

Suomessa tilanne ei mielestäni ole huono. Meidän tuleekin hellästi vaalia yhteisymmärrystä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Tekniikka, taide ja talous ovat kaikki käytännönläheisiä aloja, joiden kehittymiselle yhteistyö on tärkeää. Todellisiin kehityshaasteisiin perustuvat oppimisprojektit lisäävät motivaatiota ja jalostavat oppimistulok-sia. Ne kuitenkin tuovat mukanaan myös kommunikaatio-, ihmissuhde- tai resurssi-ongelmia, pettymyksiä ja joskus tilapäisiä umpikujiakin. Oikea valmentaja seuraa valmennettavaansa tarvittaessa muka-vuusalueiden ulkopuolelle.

Oppimisen epätoivon ja riemunhet-kien suhteen on vanha sanonta: yhdessä murheet puolittuu ja ilo kaksinkertais-tuu. Hyvässä yliopistossa kaveria ei jäte-tä. Mutta myös varsinainen tiimityö on kehittymässä uudelle tasolle. Tiimi kun yhä useammin on paitsi ihmistenvälinen, myös tieteiden- ja kansainvälinen. Vasta perustettujen yritysten menestystä indi-koi tiimin potentiaali jopa enemmän kuin liike- tai tuoteidean potentiaali. Tiimityö tuo myös valmennukseen uuden dimen-sion, johon on sopeuduttava. Ei se helppoa ole – siksi yliopistoja tarvitaan.

Kalevi Ekman — Kirjoittaja on tuotekehityksen professori ja Aalto Design Factoryn kapteeni.

Sarr

i Kuk

kone

n


Kolumni

Ajankohtaista

Kai

sa K

arhu

Palautetta Magazinelle – Aalto University Magazinen numero 03 sai kouluarvosanaksi 8,5 ProCom-jär-jestön lehtikatsauksessa 2012. Katsauk-seen osallistui 80 asiakas- tai henkilös-tölehteä. Arvosana tuli asiakaslehtien sarjassa, jossa lehtien keskiarvo oli 7+.

Taloustutkimus teki lukijatutkimuk-sen numerosta 04. Pääkohderyhmänä olivat alumnit, ja tutkimukseen vasta-si 480 henkilöä.Tutkimuksen mukaan lehti muistetaan hyvin. Sen lukemiseen käytetään aikaa keskimäärin 20 minuut-tia. Lehteä lukeneista tai selanneista vastaajista 46 % pitää sitä hyödyllisenä ja 52 % toivoo, että sisällössä käsitellään nykyistä enemmän poikkitieteellisesti eri aloja. Lehden tärkeimpänä tehtävänä pidetään näkymän avaamista Aalto- yliopiston yhteisöön.

Design Factory ja CERN yhteistyöhön–Aalto-yliopiston Design Factory ja Euroopan hiukkasfysiikan tutkimus-keskus CERNin ATLAS-koeasema ovat sopineet yhteistyöstä. Sen tarkoi-tuksena on suunnitella ja rakentaa uudenlainen ympäristö teknologian kehittämiselle.

ATLAS-koeasema haluaa soveltaa toiminnassaan Design Factoryn ta-paa saada eri alojen nuoret tutkijat ja opiske lijat työskentelemään yhdessä ja jakamaan ideoita integroidussa suunnitteluprosessissa.

Otaniemen kampuksella sijaitseva Design Factory on tuotekehityksen tutkimus- ja oppimisympäristö. Se tarjoaa nykyaikaiset tilat tutkijoiden, opiskelijoiden ja yritysten väliseen yhteistyöhön.

Aalto EE ja Aalto PRO menestyivät yrityskuva-tutkimuksessa – Johtamiskoulutusta tarjoava Aalto University Executive Education (Aalto EE) sai parhaan yleisarvosanan Talous-tutkimuksen tekemässä yrityskuva-tutkimuksessa. Täydennyskoulutusta tarjoava Aalto PRO sijoittui neljänneksi. Tutkimuksessa arvioitiin Suur-Helsin-gin alueen 26 koulutusalan toimijaa.

Tutkimukseen vastanneiden mielestä tärkeimmät yrityskuvatekijät koulutus-toimialalla olivat henkilöstön asiantun-temus, tuotteiden ja palveluiden laatu sekä koulutusmateriaalin taso. Näissä osa-alueissa Aalto EE oli vastaajien mielestä koulutustoimialan paras. Myös Aalto PRO sai hyvää palautetta. Molemmat erottuivat myönteisesti eri-tyisesti uusiutumiskyvyn ja palvelujen kehittämisen suhteen. Aalto EE:n yleis-arvosana oli 8,30 ja Aalto PRO:n 7,93. Koko toimialan keskiarvo oli 7,68.

Taloustutkimus tekee Yrityskuvat-tutkimuksen vuosittain. Vuoden 2012 tutkimukseen vastanneista 512 arvioi koulutusalaa. Vastaajat työskentelevät eri toimialoilla päättävissä asemissa.

Promootiossa vihittiin kahdeksan kunniatohtoria–Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu järjesti neljännen taideteollisen alan maisteri- ja tohtoripromootion 11. tammikuuta. Promootiossa vihittiin kahdeksan uutta kunniatohtoria ja promovoitiin 26 taiteen tohtoria sekä 23 taiteen maisteria.

Kunniatohtorit ovat kuvassa vasemmalta: emeritus-professori Yrjö Sota maa, muotoilun professori Ezio Manzini Italiasta, muotoilujohtamisen professori Rachel Cooper Isosta-Britanniasta, lähettiläs Arunas Gelunas Liettuasta, kirjailija ja taiteilija Mauri Kunnas, elokuvaohjaaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja Pirjo Honka-salo, Fiskarsin tuotekehityspäällikkö ja pääsuunnittelja Olavi Lindén. Multimediataiteilija Laurie Anderson Yhdysvalloista ei ollut läsnä promootiossa.


Huipputarkkaa kuvaa superlinsseillä–Uudenlaisilla superlinsseillä voidaan erottaa muutaman nanometrin kokoisia kohteita, osoitti diplomi-insinööri Timo Hakkarainen väitöskirjassaan.

Hienoinkin mikroskooppi pystyy erottamaan vain kohteita, jotka ovat suurempia kuin 200 nanometriä, mutta hopeasta valmistettu superlinssi pystyy erottamaan jopa 50 nanometrin kokoi-sia kohteita. Metamateriaaleista valmis-tetut linssit pääsevät tätäkin parempaan erotustarkkuuteen.

Linssit voivat esimerkiksi lääke-tieteessä toimittaa huipputarkkaa, reaaliaikaista kuvaa ihmiskehon sisältä. Ne voivat mahdollistaa myös nykyisten optisten tallennusvälineiden, kuten Blu-ray-levyjen, kapasiteetin kasvatta-misen. Linssien valmistukseen tarvitta-vat metamateriaalit voivat myös tehdä esineitä näkymättömiksi, sillä niiden avulla valo voidaan saada kiertämään esineitä.

Timo Hakkarainen 30.11.2012: Electromagnetic nanophotonics: superlens imaging of dipolar emitters and cloaking in weak scattering. Perustieteiden korkeakoulu.

Parempia teloja paperi koneeseen ja teräksen valssaukseen–Diplomi-insinööri Thomas Widmaier kehitti väitöstyössään työstömenetelmiä, joilla pystytään pienentämään paperi-koneiden ja teräsvalssien telojen geo-metriavirheitä. Mittauksen, älykkään koneistuksen ja mallinnuksen avulla geometriavirheet on saatu vähintään puolitettua aiemmasta. Menetelmä hyödyntää aiemmin kehitettyä telageo-metrian 4-piste-mittausmenetelmää ja -laitetta.

Selvimmin geometriavirhettä onnis-tuttiin pienentämään paperikoneiden vastateloista. Kustannussäästö uus-investointiin verrattuna on huomattava, sillä paperikoneen vastatela saattaa maksaa useita miljoonia euroja. Mene-telmää on jo sovellettu eräissä paperi-tehtaissa.

Teksti Tea Kalska

Väitöksiä

Myös teräksen valssauksessa käytet-täviä tukivalsseja voidaan menetelmän avulla muotoilla siten, että valssaus-voiman ja teräsnauhan paksuuden vaihtelut pienenevät.

Thomas Widmaier 30.11.2012: Optimisation of the roll geometry for production conditions. Insinööritieteiden korkeakoulu.

Väkivalta katsojan silmin–Filosofian maisteri, valokuvaaja Harri Pälviranta tarkasteli väitöstutkimuk-sessaan, kuinka väkivaltaa käsittelevää dokumentaarista valokuvataidetta mer-kityksellistettiin näyttelyolosuhteissa. Valokuvat olivat Pälvirannan omaa taidetta.

Kävi ilmi, että suhtautuminen kuviin on kaksijakoista: niistä viehätyttiin, vaikka ne samalla koettiin luotaantyön-täviksi. Pälvirannan mukaan tekijän kannalta merkittävintä on se, että kuvat kannustivat katsojia esittämään moraa-lisia kysymyksiä väkivallan kuvallista-misen hyväksyttävyydestä.

Kuvia myös merkityksellistettiin realismipainotteisesti – katsojat puhui-vat pääasiassa teosten käsittelemistä tapahtumista, eivät niinkään teoksista itsestään.

Harri Pälviranta 5.12.2012: Toden tuntua galleriassa – väkivaltaa käsittelevän dokumentaarisen valokuvataiteen merkityksellistäminen näyttelykontekstissa. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Keskijohto liiketoiminnan muutoksessa–Liiketoiminnan muutoksessa ei aina tarvita ylintä johtoa, vaan myös keskijohto voi onnistua siinä, havaitsi kauppatieteiden lisensiaatti Matti Virkki väitöstutkimuksessaan. Johdon ja keskijohdon erilaiset näke-mykset liiketoiminnan kehittämisestä eivät myöskään estä keskijohtoa toteut-tamasta liiketoiminnan muutosta.

Virkki tutki Kemira-konsernin radikaalia muutosta, jonka seurauk-

sena lannoiteliiketoiminta irrottautui konsernista itsenäiseksi yritykseksi. Konsernin keskijohto muutti yrityksen liiketoiminnan verkostopohjaiseksi mo-bilisoimalla muutostyöhön uusia, yli organisaatiorajojen toimivia ryhmiä. Lisäksi keskijohto hyödynsi suotuisat tilanteet ja sai siten myytyä yhteistyö-verkoston idean ja toimintatavan kon-sernin päättäjätahoille.

Matti Virkki 7.12.2012: Liiketoiminnan transformaation tuottaneet toimijaryhmät – Kemira GrowHow’n synty. Kauppakorkeakoulu.

Älylattialle henkilöntunnistus–Aalto-yliopistossa on suunniteltu hoita-jien avuksi älylattia, joka pitää heidät koko ajan kartalla vanhusten sijainnista. Diplomi-insinööri Antti Ropponen kehitti väitöskirjassaan kaksitaajuuk-sisen radiojärjestelmän, joka lisäksi tunnistaa lattian päällä liikkujat ja paikantaa heidät 0,64 metrin tarkkuu-della. Näin lähin hoitaja osaa tulla autta-maan vanhusta juuri silloin, kun apua tarvitaan.

Ropponen teki hoitajien nimikylteistä pieniä seurantalaitteita, joihin ilmestyy välittömästi hälytys, jos joku hoitokodin asukkaista kaatuu ja jää makaamaan lattialle. Nimikyltti myös varoittaa, jos esimerkiksi dementikko poistuu huo-neestaan itsekseen.

Älylattian aiempi versio, jossa ei vielä ole Ropposen kehittämää henkilöntun-nistusta, on todistettavasti pienentänyt hoitohenkilökunnan työtaakkaa.

Antti Ropponen 14.12.2012: An arrangement to locate and identify people with dual-frequency tags providing context-related information. Sähkötekniikan korkeakoulu.

Tekniikan korkeakoulujen väitökset:

otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertationsKauppakorkeakoulun väitökset:

epub.lib.aalto.fi/fi/dissTaiteiden ja suunnittelun

korkeakoulun väitökset:

books.aalto.fi


”Kännykät ovat pian kuin minitele - vi sioita. Siirtyminen 4G-verkkoihin mahdollistaa entistä paremmin live kuvan katsomisen, mutta samalla se nostaa akuilta vaadittavaa tehoa”, kertoo Annukka Santasalo-Aarnio.

Tekniikan lisensiaatti Santasalo- Aarnio tutki väitöstyössään alkoholi-käyttöisiä polttokennoja, jotka ovat tulevaisuudessa lupaava vaihtoehto perinteisille litium-ioni-akuille. Poltto-kennot ovat akkuja tehokkaampia eikä niitä tarvitse ladata. Lisäksi alkoholi on polttoaineena edullinen ja ympäristö-ystävällinen ratkaisu.

Santasalo-Aarnio uskoo, että hänen tutkimansa suora-alkoholipolttokennot ovat kaupallisina tuotteina viimeistään 10–20 vuoden kuluttua. Alati kasvava tehokkuuden vaatimus saattaa kuiten-kin lisätä kiinnostusta niiden kehittämi-seen, jolloin ne voivat tulla markkinoille nopeamminkin.

Kiitosta materiaalikehittäjiltäSantasalo-Aarnion kehittämän mene-telmän avulla tutkijat voivat nopeasti seuloa monen materiaalin joukosta

polttokennoihin parhaiten soveltuvat aineet.

”Jos tutkijalla on esimerkiksi kym-menen näytettä, hän voi menetelmän avulla löytää niistä nopeasti kaksi parasta, eikä hänen tarvitse tehdä jatko-tutkimuksia jokaiselle kymmenelle näytteelle.”

Uusi menetelmä jäljittelee suora-alko holipolttokennon elektrodin toimintaa. Se soveltuu Santasalo- Aarnion mukaan erityisesti elektro-deilla tapahtuvien reaktioiden ym-märtämiseen.Menetelmä on otettu yliopisto maailmassa hyvin vastaan.

”Siitä ovat hyötyneet erityisesti ma-teriaalikehittäjät, joilla ei ole syvällistä sähkökemian tuntemusta. Heiltä on tullut paljon kiitosta myös sovellus-näkökulman huomioimisesta.”

Vähempi aine riittääPolttokennojen kehittämisessä vaa-ditaan yhä paljon perustutkimusta. Esimerkiksi niissä käytettyjen jalo-metallikatalyyttien tilalle on etsittävä parempia katalyyttejä. Myös sopiva polttoaine on löydettävä.

Santasalo-Aarnio tutki perinteisten alkoholien kuten metanolin, etanolin ja isopropanolin soveltuvuutta kennojen polttoaineeksi. Lisäksi hän tutki kehit-tämällään menetelmällä näiden alkoho-lien reaktioita kennojen elektrodeilla.

Hän havaitsi, että platinasta ja pal-ladiumista valmistetuilla elektrodeilla metanolista syntyy formaldehydiä, muurahaishappoa ja hiilidioksidia. Etanoli tuottaa asetaldehydiä ja etikka-happoa sekä isopropanolista syntyy asetonia.

Perinteisissä polttokennokokeissa tutkittavaa ainetta on tarvittu huomat-tava määrä. Uuden menetelmän avulla tutkimus onnistuu vähäiselläkin aine-määrällä. Koska kennossa tapahtuu valtavasti erilaisia reaktioita, uusi menetelmä tarvitsee yhä rinnalleen myös perinteisiä kokeita.

Annukka Santasalo-Aarnio tutki alkoholipolttokennoja, joiden etuja ovat tehokkuus ja ympäristöystävällisyys.

Annukka Santasalo-Aarnio 14.12.2012: Ex situ and in situ characterization of direct alcohol fuel cell anode materials. Kemian tekniikan korkeakoulu.

Teksti Marja SaarikkoKuva Kai Widell

Polttokennot ovat lupaava vaihtoehto akuille. Annukka Santasalo-Aarnion kehittämä menetelmä helpottaa polttokennoihin sopivien aineiden löytämistä.

Polttokennoja akkujen rinnalle


Elias Rantapuska, mitä salkussasi on?

Teksti Paula HaikarainenKuva Hanna Koikkalainen

Omistatko osakkeita? Omistan epäsuorasti indeksirahastojen kautta satojen maailman suurimpien yhtiöiden osakkeita.

Mottoni on: yksinkertainen on kau-nista. Koska sijoittamiseen liittyvien asioiden opettaminen ja tutkiminen on päivätyöni, minimoin ajan, kustannuk-sen ja vaivan sijoittamalla indeksirahas-toihin.

Lyökö rahastosijoittaminen leiville? Kyllä, jos aikaperspektiivi on pitkä ja kulut kurissa. Tuurin merkitystä ajoi-tuksessa ei voi aliarvioida. Jos aloitti rahastosijoittamisen vuonna 2000 tai 2007 on lyönyt vähemmän leiville kuin jos aloitti 2002 tai 2009.

Onko määriteltävissä osakesijoittajan arkkityyppejä? On. Ehkä selkein jako on aktiviteetin mukaan. Kaksi kolmesta suoria osake-sijoituksia tekevistä yksityishenkilöistä ei tee lainkaan osakekauppaa vuoden aikana. Muutaman promillen vähem-mistö puolestaan pyörittää salkullaan päiväkauppaa, jossa salkun sisältö vaihtuu hyvinkin tiuhaan.

Mitä tyyppiä itse edustat?Olen melko passiivinen. Laitan ylimää-räiset rahat kertyessään rahastoihin ja myyn pois, kun rahantarvetta ilmaantuu.

Suomessa makaa miljardeja pankkitileillä tuottamattomana – mitä tilanteelle tulisi tehdä? Finanssialan Keskusliiton mukaan pankkitileillä oli viime vuoden alussa noin 80 miljardia euroa. Suomalaisilla on siis yli puolet rahoitusvarallisuudes-taan pankissa.

Jos ei halua ottaa lainkaan riskiä, pankkitalletus on hyvä vaihtoehto, joskin inflaatio nakertaa varojen arvoa. Jos riskiä on valmis ottamaan edes hieman, kannattaa ainakin osa varoista kanavoida yritystoiminnan investoin-teihin sijoittamalla arvopapereihin. Tämä on yksi rahoitusmarkkinoiden hyödyistä: Yhdellä on ideoita, muttei rahaa. Toisella taas on rahaa ja riskin-ottokykyä, muttei ideoita. Markkinoilla nämä kaksi kohtaavat.

Onko osakesijoittaminen hyvä tapa säästää taantuman aikoina? Se on aina hyvä tapa säästää, kunhan toiminta on pitkäjänteistä ja sijoittaja ymmärtää riskit. Markkinoilla kaikki voivat voittaa, jos taloudellinen toime-

liaisuus lisääntyy, yrittäjät tekevät innovaatioita ja osakkeenomistajat saavat rahat osinkoina takaisin.

Kannattaako sijoittamiseen ottaa lainaa?Suuri osa suomalaisista tekee niin otta-malla asuntolainaa. Mutta suhtaudun varovaisesti osake- ja rahastosijoittami-seen lainarahalla. Lainaraha lisää aina riskiä, vaikka tuottomahdollisuudet paranisivat. Siinä voi polttaa näppinsä oikein kunnolla.

Totesit väitöstutkimuksessasi, että sijoituskulttuuri periytyy. Jos sijoittaja on saanut osakkeet lahjaksi tai on suomenruotsalainen, hän ei hölmöile niin usein kuin muut sijoittajat. Voiko kuka tahansa oppia sijoittamaan?Ihmiset, joiden lähipiirissä sijoitetaan, sijoittavat itsekin tavallista useammin. Aloittaminen on kuitenkin helppoa. Tarvitsee vain avata asiakkuus osake-välittäjän tai rahastoyhtiön kanssa vaikka netissä.

Toki asioista kannattaa ottaa selvää. Aluksi tärkeintä on määritellä oma haluttu riskitaso ja vertailla eri sijoitusvaihtoehtojen kulu- ja vero-seuraamuksia.

Rahoituksen laitoksen apulaisprofessori minimoi ajan, kustannuksen ja vaivan sijoittamalla indeksirahastoihin.

Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.


MIKKO HARTIKAINEN ON VUODEN ALUMNI—

Taiteiden ja suunnittelun korkea-koulu nimeää Vuoden alumnin tunnustuksena taideteollisuuden ja arkkitehtuurin alojen uraauurta-vasta tai erinomaisesta työstä. Tunnustuksen sai tänä vuonna opetusneuvos Mikko Hartikainen, joka on ollut avainhenkilö suomalai-sen kuvataiteen perusopetuksen kehittämisessä parinkymmenen viime vuoden ajan. Hän on mukana myös kansallisen muotoiluohjelman kehittämisessä taiteen, muotoilun ja arkkitehtuurin opetuksen asian-tuntijana.

Hartikainen työskentelee Opetushallituksessa ja on aiemmin toiminut kuva taideopettajana peruskoulussa ja lukiossa sekä lehtorina Taideteollisessa korkea-koulussa ja Helsingin yliopistossa. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 1992.

6.3. & 29.5 KLO 14 Uusien professoreiden tervetuliaisluennot Yliopisto juhlistaa professoreitaan kutsumalla tenure track -urajärjestelmän kautta nimitetyt uudet vakituiset associate- tai full-tason professorit luennoimaan yhteiseen monialaiseen iltapäivään. Luennot ovat yleistajuisia ja englanninkielisiä. Luentojen jälkeen on avoin rehtorin vastaanotto. Katso luennoitsijat ja juhlapaikka aalto.fi -tapahtumakalenterista.

7.3. KLO 17 AlumniDrinks – get together -tapahtuma alumneillePuhujana professori Pekka Mattila, Aalto EE:n toimitus-johtaja. Hotelli Kämp, Chrystal bar, 2. kerros, Pohjois esplanadi 29, Helsinki

8.3. KLO 8.30–10.30

Naistenpäivän alumniseminaari: Muoti ja kestävä kehitys Puhujana mm. Satu Mehtälä, Tekstiili- ja vaatetusteollisuus Finatex ry:n puheenjohtaja. Taiteiden ja suunnittelun korkea-koulu, Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

14.–16.3. Fysiikan päivät – Designed materials Dipoli, Otakaari 24, Espoo. physics.aalto.fi/pub/fp2013

5.4. KLO 15–16

Aalto Mathematics and Arts Colloquium – yleisöluentoGeorge Hart: How Mathematics Leads to Sculpture Perustekniikan korkeakoulu, M-Sali, Otakaari 1, Espoo

7.4. KLO 19

Teekkarispeksi 2013: Agent – Improvisaatiolla Aleksanterin teatteri, Albertinkatu 32, Helsinki. teekkarispeksi.fi

11.4 KLO 12–17

Aalto in the Game – pelialan rekrytointitapahtumaDesign Factory, Betonimiehenkuja 5 B, Espoo

8.–26.5.Masters of Aalto – kevään innostavin näyttely ja näyttämö MoA’13-näyttelyssä vastavalmistuneet insinöörit, muotoilijat ja ekonomit esittelevät osaamistaan. VR:n vanha viljamakasiini, Hämeentie 39, Helsinki. moa.aalto.fi

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi alumninet.aalto.fi

Palkitut Kalenteri

PIRKKO VEKKELILLE PALLAS ATHENE -PALKINTO—

Toimittaja Pirkko Vekkeli sai Pallas Athene -palkinnon esteettis-ten arvojen hyväksi tehdystä työs-tä. Vekkeli on kirjoittanut ansiok-kaasti muotoilijoista ja taiteilijoista sekä opettanut kirjoittamista taide-teollisen alan opiskelijoille.

HÅKAN LÅNGSTEDTILLE ILMARI TAPIOVAARA -PALKINTO—

Ihmisen lähiympäristön ja teollisen tuotekulttuurin laadun hyväksi teh-tävästä työstä myönnettävän Ilmari Tapiovaara -palkinnon sai Håkan Långstedt. SAAS Instrumentsin toimitusjohtaja Långstedt on nos-tanut suomalaisen muotoilukentän profiilia, erityisesti valaisintuotan-non ja -suunnittelun saralla.

NELJÄ UUTTA KUNNIAJÄSENTÄ—Vuosijuhlassa nimetyt kunniajäsenet ovat kuvassa vasemmalta: teollisen muotoilun koulutusohjelman emerita-amanuenssi Kaisa Viljo, European Design Innovation Initiative -raportin toimittaja Michael Thomson ja Tekesin toimialajohtaja Reijo Kangas. Elokuvaleikkauksen emeritapro-fessori Tuula Mehtonen ei ollut läsnä juhlassa. Kunniajäseniksi kutsu-taan vuosittain henkilöitä, jotka ovat erityisen ansiokkaasti toimineet korkeakoulun, kulttuurin, arkkitehtuurin tai taideteollisuuden hyväksi.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu jakoi tammikuussa järjestetyssä vuosijuhlassaan palkintoja, valitsi Vuoden alumnin ja nimesikunniajäseniä.

Eric

a K

ovan

en


AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

6

aalto.fi

AA

LTO

UN

IVE

RS

ITY

MA

GA

ZIN

E 0

6

aalto.fi

ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324

MAALISKUU / MARCH 2013

Mihin maailmankaikkeus menee? s.34 nuoret tähdet s.12

Fosfori pois raudalla Antaa aivojen kertoa Co-creating service innovations

Yrittäjyyden

TÄMÄ LEHTI KERTOO /IN THIS ISSUE startupeista sisäisestä yrittäjyydestä

sellutehtaan jäteveden puhdistamisesta aivokuvantamisesta

kvasaaritutkimuksesta co-designing service processes

...ja paljosta muusta.

Documents

Aalto University Magazine 06