J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2RA

KE

NN

US

TA

IT

EE

N

SE

UR

A

RTS_5_02 31.10.2002, 12:161

2

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

J Ä S E N T I E D O T E 5 / 2 0 0 2P ä ä t o i m i t t a j a : M i k a e l S u n d m a n

T o i m i t u s : H a n n a G a l t a t , K r i s t i i n a P a a t e r o

U l k o a s u : J u h a K a r s i k a s

Kansikuva: Torkkelinmäki, Helsinki. Kuva: Sari Viertiö

H e l s i n k i 2 0 0 2 Y l i o p i s t o p a i n o

RTS_5_02 31.10.2002, 12:212

3

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

S I S Ä L L Y S

Mikael Sundman, Nils Erik Wickberg 1908–2002 .................................4

Annukka Lindroos, Ullakkorakentamisen taustaa Helsingissä70-luvulta tähän päivään ........................................................................... 6

Marjatta Uusitalo, Ullakkorakentamisen kokemuksia ......................... 12

Riitta Salastie, Uhkia Helsingin taivaan alla ....................................... 23

Sari Viertiö, Kantakaupungin kattomaisemat ....................................... 26

Jarmo Inkinen, Tekniikka, arkkitehtuuri, toiminnallisuus ja talous .. 30

Harto Helpinen, Kolmas linja 17 ........................................................... 34

Juha Ilonen, Viulunsoittajat .................................................................... 37

Martti Mäkinen, Ullakkorakentaminen asunto-osakeyhtiössä ............. 40

SYYSKOKOUSKUTSU ............................................................................ 45

Tommi Lindh, Ullakkorakentaminen 1930-luvun kerrostaloissa ........ 46

Toimintasuunnitelma ................................................................................ 48

Talousarvio ................................................................................................. 49

RTS_5_02 31.10.2002, 12:163

4

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

M i k a e l S u n d m a n

N I L S E R I K W I C K B E R G 1 9 0 8 - 2 0 0 2

Rakennustaiteen Seuran ainoa kunniajä-sen Nils Erik Wickberg kuoli kotonaanheinäkuun toisella viikolla. Hän eli 92-vuotiaaksi.

Hänellä oli harvinaiset edellytyksetomistautua alalleen. Hänellä ei ollut per-hettä. Hänellä ei ollut vapaa-ajan harras-tuksia. Hänellä ei ollut kesämökkiä. Hä-nellä ei yksinkertaisesti ollut tarvetta ren-toutua, vaan hän omistautui kokonaanarkkitehtuurille opettajana, tutkijana, kir-joittajana, arkkitehtina ja myös taiteilijana.

Useimmat Seuran jäsenistä ovat koh-danneet hänet opettajana. Hän aloittiuransa Taideteollisen oppilaitoksen tyyli-opin luennoitsijana 1930-luvun lopulla.Teknilliseen korkeakouluun hän tuli aluk-si taidehistorian opettajaksi ja sittemminarkkitehtuurin historian professoriksi1956–1972. Tavallaan hänen opetuksensasai eksklusiivisen piirteen. Verraten harvatosallistuivat aktiivisesti hänen luentoihin-sa. Silti moni lahjakas opiskelija hakeutui

hänen läheisyyteensä. Näille hän soi auliis-ti aikansa ja osaamisensa matkoilla, koto-naan, päivällisillä ja vapaamuotoisen seu-rustelun muodossa. Hän saattoi todeta,että hänen assistenteistaan yhdestä tuliakateemikko ja seitsemästä professori.

Arkkitehti–lehden päätoimittajana1946–1949 ja 1952–1959 hän esitti näke-myksensä historiallisesta ja nykyaikaisestaarkkitehtuurista. Kukaan ei ole ollut pää-toimittajana häntä kauemmin. Hän profi-loitui sekä arkkitehtuurianalyytikkona ettämyös rakennuskulttuurin varjelun tärkey-den korostajana.

Wickberg herätti oppilaidensa, kolle-goidensa ja suuren yleisön kiinnostuksenempiren arkiarkkitehtuuriin, uusrenes-sanssin ja jugendin kivitalojen laatuun sekäpuukaupunkien ympäristöihin ja purku-vimman seurauksiin. Hänen ensimmäinenjulkinen lehtiartikkelinsa Hufvudstadsbla-detissa 1931 koski Töölönlahden avoimenmaiseman tärkeyttä. Tähän teemaan hän

RTS_5_02 31.10.2002, 12:164

5

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

palasi julkisesti vielä pari vuotta sitten.Hänen artikkelinsa ja puheensa julkaistiinkirjoina ja ne saavuttivat näin suuren ylei-sön. Engelin elämäntyö, barokin arkkiteh-tuuri ja urbaanin arkkitehtuurin laatu sekäsen vaalimisen tärkeys olivat hänen tutki-muksensa ja kirjallisen tuotantonsa keskei-siä aiheita.

Hän sai laajaa arvostusta, vaikka hänenkäsityksensä eivät aina myötäilleet valtaapitäviä ja vaikka hänen hienostunut ironi-ansa saattoi olla purevaakin. Hänellemyönnettiin kaksi kertaa Svenska littera-tursällskapetin suuri palkinto. Hän saimyös sekä valtion arkkitehtuuripalkinnonettä kirjallisuuspalkinnon.

Wickberg toimi myös arkkitehtina etu-päässä restaurointien suunnittelijana. Eri-tyisesti tulee mainita Korppoon keskiaikai-nen kirkko, jossa arkkitehtuurihistorialli-nen tietämys, tyylitaju ja ennakkoluulotonsuunnitteluote tuottivat harvinaisen sopu-suhtaisen tuloksen. Hänen suurin työnsä

oli Hämeenlinnan restaurointi, josta kehit-tyi lähes 30–vuotinen projekti ja jonka tu-loksena oli maamme tärkeimpiin kuuluvarestaurointityö.

Wickberg omistautui monelle taiteenalalle julkaisemalla runo- ja aforismikoko-elmia sekä kaksi puolittain omaelämänker-rallista romaania, harrastamalla maalaustaja pianosäveltämistä. Tämä puoli hänentoiminnastaan esiteltiin Rakennustaiteenmuseon näyttelyssä vuonna 1995.

Nils Erik Wickberg oli pienikokoinen,hän puhui hiljaa ja rauhallisesti. Hänenpuheensa ja kirjoituksensa voima oli sitä-kin suurempi. Hän pani alulle rakennus-suojelun sellaisena kuin me sen tänäänmiellämme. Samalla hän innosti johdon-mukaisesti uutta luoviin ponnistuksiin.

Kun hänelle pystytetään monumentti,siihen tulisi kaivertaa sanat: Vis, Varm,Gäckande : Viisas, Lämmin, Veijarimai-nen.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:165

6

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

A n n u k k a L i n d r o o s

U L L A K K O R A K E N T A M I S E NT A U S T A A H E L S I N G I S S Ä7 0 - L U V U L T A T Ä H Ä N P Ä I V Ä Ä N

Helsingin kantakaupungin asuinkerrosta-lojen ullakoille on rakennettu asuntoja eriaikoina, eri rakentamissäännöstöjen perus-teella.

Vuoden 1917 rakennusjärjestys salliasuntojen rakentamisen ullakoille. Kysees-sä oli yhden lisäkerroksen rakentaminensallittujen rakennuskorkeuksien puitteissa.Ullakkoasunnot toteutettiin tuolloinuseimmiten samalla kun uudisrakennus-kin. Näitä ullakoita on runsaasti 1920-lu-vulla rakennetuissa taloissa. Sotien jälkeenkaupunki eräissä tapauksissa myös möi ra-kennusoikeutta ullakkorakentamista var-ten. Tällöin rakentaminen mahdollistettiinuseimmiten asemakaavan muutoksella.

Tarkastelen artikkelissani oman aikam-me ullakkorakentamista ja sen taustoja.

Huoli kantakaupungin asumisolosuhteistaPääosa kantakaupungin, kivikaupungin,rakennuskannasta on syntynyt ennen sotiaja on alun perin rakennettu asuinraken-nuksiksi. Silloiset rakentamissäännöksetsallivat keskustan tonttien hyvin raskaanhyväksikäytön; rakentamispaine oli tuol-loinkin tavattoman kova. Erityisesti Nie-mestä muodostui hyvin tiivis ja täyteenra-kennettu alue, jonka asumisolosuhteita ar-vosteltiin alunperinkin.

Vuonna 1961 kaupunginvaltuustopäätti ajanmukaistaa kantakaupungin van-hojen asuntoalueiden 1800-luvun jälki-puolelta olevat asemakaavat. Tervettä uu-distumista ja nimenomaan uudisrakenta-mista ajatellen valtuusto supisti tuntuvasti

sallittuja rakennusoikeuksia. Kaavoitetta-viksi tulivat Niemen ohella myös Töölön,Kallion ja Alppiharjun alueet. Rakennus-oikeutta koskevaa päätöstä tarkistettiinhieman vuonna 1969. Uudet tonttitehok-kuudet sallivat korttelin rakentamisen um-pikortteliperiaatteella ja jättivät korttelinsisäosat rakentamattomiksi. Tontit, joillaoli vanha rakennuskanta, oli lähes poik-keuksetta rakennettu huomattavasti te-hokkaammin.

TavoitekaavoitusUudelleenkaavoitusprosessi käynnistyikuitenkin hyvin hitaasti; rakennuslakihanohjasi perinteisesti vain uudisrakentamista.Kaavan laatiminen rakennettua aluettavarten ei osoittautunutkaan teknisesti ol-lenkaan yksinkertaiseksi. Ajan kehityspai-neista merkittävin oli konttoristuminen.Se alkoi saada jalansijaa ja levitä ennennä-kemättömällä tavalla asumisen kustannuk-sella. Konttoristuminen, liikerakennustenrakentaminen ja näiden mukana rajusti li-sääntynyt liikenne ajoivat asukkaita esi-kaupunkialueille ja naapurikuntiin. Kes-kusta alkoi asumisen ja myös yleisen viih-tyisyyden kannalta vaarallisesti autioitua.Vanhoja kauniita ja käyttökelpoisia raken-nuksia purettiin surutta.

Valtuusto hyväksyi kesällä 1976 kanta-kaupungin yleiskaavan, jonka mukaankantakaupunkia, ydinalueita lukuunotta-matta, oli kehitettävä tiiviinä ja palveluta-soltaan hyvänä asuinalueena, asukasmää-rän laskeminen oli pysäytettävä ja asumi-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:166

7

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Ullakkorakentamisen ansioista voidaan myös taloyhtiön muita tiloja kunnostaaviihtyisämmiksi. Kuva: Aake Ellilä.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:167

8

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

sen edellytyksiä parannettava. Vanhojenrakennusten säilymiselle tuli luoda edelly-tykset. Vasta yleiskaavan pohjalta ja myöskeskusta-asumiseen kohdistuneen uuden-laisen arvostuksen myötä voitiin käynnis-tää laajamittainen kaavoitustyö. Asukkaatja päätöksentekijät heräsivät siis lopullises-ti tässä vaiheessa.

Kaavoitus käynnistyi 1970-luvulla kii-reellisenä ja tähtäsi nimenomaan tonttienjuridisen aseman sitomiseen asuinkäyt-töön. Samalla voitiin luoda juridiset edel-lytykset vanhojen rakennusten säilyttämi-selle ja ylläpidolle. Nämä kaavat jäivät pa-kostakin teoreettisiksi kaavioiksi, tavoite-kaavoiksi. Rakennuslainsäädäntöön liitty-neet puutteet ja tulkintakysymykset sekäalueen asuinkäytön lukitsemisen kiireelli-syys nimittäin siirsivät etenkin Niemenosalta yksityiskohtaisen, varsinaisiin asu-misolosuhteisiin ja niiden parantamiseenliittyvän kaavoituksen myöhemmäksi.Mittava, noin 2000 tonttia käsittävä kaa-voituskierros käytiin kaikesta huolimatta,ja kokonaisuuden kannalta erittäin tärkeätasiat saatiin lukituiksi. Konttoristuminenoli saatu torjutuksi; kivikaupunki saatiinsäilymään asuinalueena.

Vanhaa rakennuskantaa voitiin siiskunnostaa, asumisolosuhteita parantaa, pi-hoja saneerata jne. Mutta käytössä ei ollutmitään pakotteita; kaavat vain poistivatmahdolliset esteet, eivätkä ne näin muo-doin varsinaisesti “innostaneet” tarttu-maan toimenpiteisiin. Kivikaupunkia ha-luttiin kuitenkin kehittää silloista asumi-systävällisemmäksi.

Ullakot ja kellarit avuksi asumisolosuhteidenparantamiseenKaavoitustyön yhteydessä pohdittiin erilai-sia mahdollisuuksia innostaa taloyhtiöitäkunnostamaan vanhoja rakennuksia ja pa-rantamaan muutenkin asumisolosuhteita.Vain näin voisivat suojelutavoitteet toteu-tua myös käytännössä.

Asumistapojen ja käytön muuttumisenmyötä olivat erilaiset sekundääritilat, ku-

ten ullakko- , halko- ja koksivarastot jää-neet vaille käyttöä. Ullakot vanhoissa ra-kennuksissa olivat korkeita ja kellarit jokokokonaan tai osittain maanpäällisiä. Uu-disrakennuksien tilat oli sen sijaan koko-naan käytetty taloudellisesti. Säilyttämis-pyrkimyksiä edistävänä toimenpiteenä pi-dettiin sitä, että vanhat rakennukset saatet-taisiin käyttöarvoltaan samaan asemaankuin uudisrakennukset. Ullakolle olisi sal-littava sisustaa asuntoja ja osittain maan-päällisiin, luonnonvalolla valaistuihin kel-lareihin sekä asumis- että julkisten palve-luiden tiloja ja liiketiloja.

Koska sekundääritilojen käyttöönottoon taloyhtiöille tuottoisaa, oli perusteltuatutkia tontin asumistason parantamiseenliittyvien ehtojen kytkemistä tähän toi-menpiteeseen.

ValtuustoaloiteKaupunginvaltuutettu ja kaupunkisuun-nittelulautakunnan varapuheenjohtajaHeikki von Hertzen teki vuonna 1977 val-tuustoaloitteen ullakkoasuntojen rakenta-misen sallimisesta. Perusteluinaan hän pitiuusien asukkaiden saamisen kantakaupun-kiin, vanhojen rakennusten suojelutavoit-teiden toteutumisen, peruskorjausten ra-hoittamisen ja alueen asuttavuuden paran-tamisen.

Aloitteeseen suhtauduttiin periaatteessamyönteisesti. Kaupunki oli kuitenkin sitämieltä, että asumisolosuhteita pitäisi kehit-tää ensisijaisesti asemakaavoilla ja että ta-voitekaavoitus tulisi antamaan työrauhankokonaan uudelle, asumista aktiivisesti ke-hittävälle kaavoituskierrokselle. Kaupunkitotesi edelleen, että ullakoiden käyttöönot-tomahdollisuus sekä rakennusoikeudenmäärä tutkitaan ja osoitetaan laadittavissauusissa kaavoissa kunkin tontin osalta erik-seen, ja että asuttavuuden parantamistoi-menpiteet pyritään kytkemään ehdollista-van asemakaavamääräyksen avulla mm. ra-kennuksen peruskorjaukseen ja ullakoidenkäyttöönottoon.

Tonttikohtaisina asuttavuustekijöinä

RTS_5_02 31.10.2002, 12:168

9

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

pidettiin tuolloin mm. rakennuksen kun-toa, asukkaiden yhteistiloja, pihajärjestely-jä ja rakennuksen häiriötä aiheuttamaton-ta käyttöä.

Lopuksi todettiin vielä, että mikäli ton-tin omistaja hakiessaan lupaa ullakoidenkäyttöönottamiselle voi esittää asuttavuus-tekijöitä parantavia rakennustoimenpitei-tä, voidaan harkita myös poikkeusluvanpuoltamista ennen uutta kaavoituskierros-ta edustavan asemakaavan muutoksen val-mistumista.

Tästä alkoi menetelmänä ullakkora-kentamisen salliminen poikkeusluvalla.Menettelytapoja on tämän jälkeen tarkis-tettu ja kehitetty useampaan otteeseen. Sensijaan “asumisolosuhteita aktiivisesti kehit-tävä” uusi asemakaavakierros antaa vieläodottaa itseään.

Ullakkorakentamisen kriteerit 1982Sisäasiainministeriö käsitteli tuolloin ul-lakkorakentamiseen liittyvät poikkeuslu-pahakemukset. Varsin pian ministeriö kui-tenkin toivoi, että käsittelyn helpottami-seksi ullakkorakentamiselle laadittaisiinkriteerit, jotka kaupunkisuunnittelulauta-kunta hyväksyisi.

Kaupunkisuunnitteluvirasto selvitti ul-lakkorakentamisesta siihen asti saadut ko-kemukset ja myös kokosi muita asiaan liit-tyviä näkökohtia ja havaintoja.

Virasto päätyi siihen, että ullakkora-kentamista voitiin pitää kannatettavanauseastakin syystä; ullakkorakentaminenkatsottiin optimitapauksessa olemassa ole-vien mahdollisuuksien tarkoituksenmu-kaiseksi ja taloudelliseksi hyväksikäytöksi.Kaupungin väestötavoitteiden suhteenasuntojen lisäys oli myös perusteltua. Sa-moin asuntojen lisäys oli yhdyskuntara-kenteen kehittämisen kannalta perusteltuatuolloin vajaakäyttöisessä palveluverkossa.

Mutta oli ilmeistä, että ullakkorakenta-minen ei toisi kaupunkirakenteeseen suur-ta muutosta. Tämä johtui siitä, että asun-tojen lisäys olisi suhteellisen vähäistä ja pit-kän ajan kuluessa tapahtuvaa. Ullakkora-

kentaminen ei aiheuttaisi myöskään mai-nittavaa liikenteen lisäystä. Pysäköintiinolisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota,varsinkin, jos rakennetaan uusia asuntoja.

Viraston mielestä ullakkorakentamises-sa tuli ottaa erityisesti huomioon arkkiteh-toniset arvot. Ullakkoasunnot rakenne-taan suurelta osin vanhoihin arvokkaisiinrakennuksiin. Tästä syystä ullakkorakenta-minen tulisi sallia vain rakennuksen ole-massa olevan ulkovaipan sisällä.

Vanhojen rakennusten ullakoiden ra-kentamisen katsottiin johtavan helpostieriarvoisuuteen vierekkäisten tonttien kes-ken. Tonttien ollessa valtuuston rakennus-oikeusohjeisiin nähden yhtä ylirakennettu-ja aiheutti ullakon salliminen vanhaan kor-keakattoiseen rakennukseen yhdenvertai-suudesta poikkeamisen suhteessa vierei-seen matalakattoiseen rakennukseen. Toi-saalta katsottiin jossain määrin voitavanottaa huomioon vanhan rakennuksen al-hainen käyttöluku. Tulevassa tonttikohtai-sessa kaavoituksessa asiaa tutkittaisiin.

Ullakkorakentamisessa tulisi ottaa huo-mioon paitsi taloyhtiön myös asukkaanedut. Rakentamisen yhteydessä tulisikinparantaa asumisviihtyisyyttä sekä raken-nuksessa että pihalla. Huomiota tulisi kiin-nittää myös siihen, että myös vuokrakiin-teistössä talon asukkaat, jos mahdollista,olisivat myötämielisiä rakentamiselle.

Ullakkorakentamisessa päädyttiin seu-raaviin kriteereihin. Jotta hanketta voitai-siin puoltaa, oli kaikkien kriteereiden täy-tyttävä.

1. Yleiset kriteerit– Kiinteistöllä on rakennustensa, vapaa-alueidensa, sijaintinsa ja ympäristönsäpuolesta luontaiset edellytykset ullakkora-kentamiselle ja rakentaminen täyttää asu-mishygienian perusvaatimukset.– Rakentamisen yhteydessä parannetaanasumisviihtyisyyttä kiinteistössä (leikkipai-kat, oleskelutilat, istutukset).2. Yhdenvertaisuuskriteerit– Maanomistajia kohdellaan yhtenäisellä

RTS_5_02 31.10.2002, 12:179

10

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

alueella rakennusoikeuden suhteen mahdol-lisimman tasapuolisesti. Yhtenä huomioonotettavana seikkana voidaan tutkia huoneis-toalojen käyttölukuja ottaen huomioon van-hojen rakennusten ominaisuudet, mm. pak-sut seinät ja suuret porrashuoneet.3. Tarkoituksenmukaisuuteen tähtäävätkriteerit– Rakennusten tilojen käytön suhteen ta-pahtuu parannuksia (säilytystilat, tarpeet-tomiksi jäävien tilojen kuten halkovarasto-jen yms. uudellenjärjestely).– Piilokonttorit palautetaan asumiskäyt-töön.– Ns. kellariasunnot muutetaan esim. yh-teistiloiksi.4. Rakennuksen arkkitehtonisten arvojensäilyttämiseen tähtäävät kriteerit– Rakentaminen tapahtuu pääasiassa ole-massa olevan katon sisällä.– Rakennuksen sisäisiä ja ulkoisia arvojaei turmella.

5. Vaadittavat asiakirjat– Kiinteistöstä laaditaan em. kriteerit 1, 3ja 4 täyttävä kokonaissuunnitelma.– Osakkaiden mielipide selvitetään.– Hakija antaa sitoumuksen kokonais-suunnitelman toteuttamisesta.

Alueellinen poikkeuslupa ja kaupunginhalli-tuksen ohjeet 1987Ullakkoasuntojen rakentamiseen liittyvääpoikkeuslupamenettelyä pidettiin sitten-kin käytännössä liian byrokraattisena jahankalana ja sitä haluttiin helpottaa. Tä-män toivottiin lisäävän kiinnostusta ullak-korakentamiseen.

Kaupunginhallitus päättikin hakea alu-eellista poikkeuslupaa 1. - 27. kaupungin-osiin asuinkerrostalojen ullakoiden muut-tamiseksi asuinkäyttöön. Ympäristöminis-teriö edellytti suostuessaan hakemukseen,että rakentamisessa noudatetaan samojaperiaatteita kuin poikkeuslupahakemuksia

Pihojen, kellareiden ja muiden yhteisten tilojen kunnostus voidaan panna ehdoksi ulla-kon rakentamiselle, jolloin tuloksena on entistä viihtyisämpi talo. Kuva Aake Ellilä.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1710

11

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

käsiteltäessä. Periaatteisiin lisättiin kuiten-kin se, ettei ullakolle rakennettavien asun-tojen osalta tarvitse osoittaa uusia auto-paikkoja. Alueellinen poikkeuslupa oli voi-massa viisi vuotta. Ennen rakennustoi-menpiteisiin ryhtymistä oli haettava vielärakennuslupaa.

Ullakkorakentamiseen liittyvistä kritee-reistä osa sisällytettiin alueellisen poikkeus-luvan ehtoihin ja osa erillisiin kaupungin-hallituksen ohjeisiin, jotka oli tarkoitettukaupunkisuunnitteluvirastolle, rakennus-valvontavirastolle ja kaupunginmuseollenoudatettaviksi rakennuslupahakemuksi-en käsittelyn yhteydessä.

Alueellista poikkeuslupaa on sittemminjatkettu useampaan otteeseen. Nykyinenlupa on voimassa vuoden 2003 toukokuu-hun.

Ehtojen täydentäminen vuonna 1993Ympäristöministeriö, rakennusvalvontavi-rasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto totesi-vat selvitysten ja hankkeiden tuoman ko-kemuksen perusteella, että alueellisenpoikkeusluvan ehtoja ja lupamenettelyäkoskevia ohjeita tulisi jälleen luvan jatka-misen yhteydessä täydentää ja tarkentaa.Ongelmia oli ilmennyt liian tehokkaassarakentamisessa ja siten asumisen yleistenedellytysten kaventumisesta rakennukses-sa, kaupunkikuvallisten arvojen murentu-misessa kattoikkunoiden usein valitettavankömpelön toteutuksen myötä ja lisäksiasunnoista tuli usein myös liian matalia japimeitä.

Poikkeusluvan ehdoissa täydennettiinyhteistilojen järjestämistä koskevaa ehtoaja kulttuurihistoriallisesti ja rakennustai-teellisesti arvokkaita rakennuksia koskevaaehtoa. Lisäksi luetteloon lisättiin kaupun-kikuvan säilyttämistä koskeva ehto ja pysä-köintipaikkojen järjestämistä koskevaehto, jossa edellytettiin maanalaisten auto-hallien varaamista asukkaiden autopai-koiksi.

Rakennuslupamenettelyä koskeviin eh-toihin lisättiin maininta, ettei tonttitehok-

kuus saa nousta ilman erityisen painaviasyitä yli e= 3,0 ja kulmatonteilla yli e=4,0.Lisäksi edellytettiin, että kaupunginmu-seolta pyydetään lausunto ullakkorakenta-misesta kulttuurihistoriallisesti ja raken-nustaiteellisesti arvokkaissa kohteissa.

Ullakkorakentamisen reunaehdot al-koivat tämän jälkeen tulla tutuiksi ja va-kiintua. Hankkeita opittiin viemään läpisekä taloyhtiöissä että virastoissa. Muttakoska ullakkoasunnot olivat niin haluttu-ja, alkoivat niiden hinnat nousta entistäkorkeammiksi. Samalla alkoivat liiallisistataloudellista tulostavoitteista kumpuavathuonot suunnitteluratkaisut yleistyä. Te-hokkuuden paine pyrkii supistamaanmyös asukkaiden yhteistiloja.

Tämän päivän ullakkorakentaminenYhteistyötä kaupunkisuunnitteluviraston,rakennusvalvontaviraston ja kaupungin-museon kanssa onkin viime aikoina tiivis-tetty. Hankkeita on seurattu ja taas ollaanvaiheessa, jossa ullakkorakentamisen ehto-ja on syytä tarkistaa.

Ullakkorakentamisen alkuaikoina py-rittiin vaikuttamaan kantakaupungin asut-tavuuden parantamiseen. Nykyisin kokoalue on kuitenkin erittäin haluttua, vakiin-tunutta ja suosittua asuntoaluetta, jonkahintataso on erittäin korkea.

Tämän päivän paineet liittyvätkinsuunnittelun tason nostamiseen ja kau-punkikuvallisen arvon säilyttämiseen.Myös asukkaiden tarpeet olisi otettava pa-remmin huomioon.

Ullakkorakentaminen on kuitenkinedelleen kannatettavaa, koska sen avullavoidaan parhaimmillaan lisätä persoonal-lista asuntokantaa Helsingin keskustassa jaosin korvata asumisväljyyden kasvusta joh-tuva asukasmäärän väheneminen.

Annukka Lindroos on Helsingissä toimiva asema-kaava-arkkitehti.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1711

12

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

M a r j a t t a U u s i t a l o

U L L A K K O R A K E N T A M I S E NK O K E M U K S I A

Näkökulmani ullakkorakentamiseen liit-tyy työtehtäviini Helsingin kaupungin ra-kennusvalvontavirastossa kaupunkikuva-arkkitehtina.

Helsingissä ei voi puhua ullakkoraken-tamisen perinteestä kuten monissa muissaeurooppalaisissa kaupungeissa. Helsinkion nuori kaupunki, meillä on vähän histo-riallista ja erityisesti rakennus- ja kulttuu-rihistoriallisesti arvokasta rakennuskantaa.Tuntuu, että on vaikeaa löytää oikea tapasuunnitella ja rakentaa ullakko. Helsinginkaupunki suhtautuu sinänsä myönteisestiullakkorakentamiseen eli ullakon muutta-miseen käyttötilaksi: asunnoiksi, toimis-toiksi jne.

Mm. Tukholmasta saatujen virikkeidenmyötä asuntojen rakentamista ullakoillehaluttiin1970-80 -luvuilla edistää myösHelsingissä. Aluksi rakentaminen tapahtuiyleensä yksittäisin poikkeusluvin tai ase-makaavan muutoksin, kunnes vuonna1987 ympäristöministeriö myönsi kau-pungille alueellisen poikkeusluvan kanta-kaupungin (kaupunginosien 1-27) asuin-kerrostalojen ullakon käyttämiseen asuin-rakentamiseen. Alueellisen poikkeusluvantavoitteena oli mm. yksinkertaistaa raken-nuslupamenettelyä ja samalla myöntääeräitä poikkeuksia, jotka olivat olleet ullak-korakentamisen esteenä (mm. autopaikko-jen rakentaminen).

Kokemukset ensimmäisen ullakkolu-van ajoilta olivat ristiriitaisia ja kriittisiä ää-nenpainoja esiintyi. Ympäristöministeriö-kin kiinnitti huomiota asiaan. Lupaa uu-sittaessa vuonna 1992 ehtoja tiukennet-tiin, mm. tehokkuuden määrittelyllä pyrit-tiin leikkaamaan rakennusoikeutta (tontti-

tehokkuuden maksimiksi asetettiin väli-tonteilla e=3,0 ja kulmatonteilla e=4,0).Kaupunkikuvasta ja rakennustaiteellisistakohteista annettiin tarkempia määräyksiä:

– Rakentaminen tapahtuu pääasialli-sesti olemassa olevan katon sisäpuo-lella. Olemassa olevan katon tulee ollariittävän korkea asuntojen rakentami-seen.– Rakennuksen sisäisiä ja ulkoisia ar-voja ei turmella. Rakennustaiteellises-ti ja kulttuurihistoriallisesti arvok-kaissa rakennuksissa rajoitetaan sel-laista ullakkorakentamista, joka aihe-uttaisi muutoksia vesikattoon taimuulla tavoin heikentäisi rakennuk-sen arvoa.– Kaupunkikuvallisten arvojen säilyt-täminen on ullakkorakentamisessaturvattava. Erityisesti tämä korostuuavoimeen kaupunkitilaan, aukioihin,mereen ja puistoihin rajoittuvilla alu-eilla ja kaupunkikuvallisesti yhtenäi-sillä alueilla.

(Poikkeusluvasta ja sen ehdoista ks. tar-kemmin rakennusvalvontaviraston ohjeUllakkorakentaminen mm. osoitteestawww.rakvv.hel.fi .)

Vuonna 1993 poikkeuslupa uusittiinviideksi vuodeksi ja 1998 jälleen samansi-sältöisenä uudelleen viideksi vuodeksi. Ko-kemukset toisen poikkeusluvan ajanjaksol-ta jäivät vähäisiksi, koska rakentamisensuhdanteista johtuen ullakkojen rakenta-minen pysähtyi lähes kokonaan 1990-lu-vun alkupuolella ja kiinnostus virisi uudel-leen vasta vuosikymmenen puolivälin jäl-keen. Viimeisen ullakkopoikkeusluvan ko-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1712

13

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Tukholman vanhoihin asuintaloihin on saatettu lisätä useampia sisäänvedettyjä asuin-kerroksia. Kuva Marjatta Uusitalo.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1713

14

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

kemukset ovat olleet ristiriitaisia ja näke-mykset hajonneet myös asiantuntijapiireis-sä.

Rakennusvalvonnan laskelmien mu-kaan poikkeuslupaan perustuvia ullakko-lupia myönnettiin kolmivuotisjaksona1998–2000 yhteensä 55, 17-20 vuodessaja yhteensä 145 asunnon rakentamiseksi.Lisäksi asuntojen laajennuksia ullakolle taiullakolla oli 22. Keskimäärin asuntojahankkeissa oli kolme ja hankekoko oli n.

250 kem2. Vastaavasti kymmenen vuottaaiemmin kolmivuotiskaudella 1988–1990poikkeuslupaan perustuvia ullakkolupiamyönnettiin 40 yhteensä 92 asuinhuoneis-ton rakentamiseksi ja 26 huoneiston laa-jentamiseksi ullakolle. Lisäksi Helsingissähaetaan vuosittain muutamia yksittäisiälupia ullakon rakentamiseksi asunnoiksimuissa kaupunginosissa sekä erikoiskoh-teissa.

Albertinkatu 22–24, Helsinki. Kuva Rakennusvalvontavirasto.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1714

15

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Ullakkorakentamisen arkipäivääAsuntoyhtiöiden odotukset ovat ylisuuretsiihen nähden, että ullakkorakentamis-hankkeet ovat useimmiten varsin pieniä,keskikoko on n. 250 kem2 vastaten suureh-koa omakotitaloa ullakolla. Ullakkoraken-tamisella kuvitellaan saatavan aikaiseksiniin paljon rahaa, että vuosikymmentenlaiminlyödyt korjaukset saadaan makset-tua. Ullakoiden pienuudesta johtuenhankkeet eivät kiinnosta suuria ammattira-kentajia, vaan ullakoita urakoivat pienem-

mät yritykset, jopa kertarakentajat. Myös-kään suunnitteluun ei haluta panostaa,vaikka se on erittäin vaativaa. Ullakoista eiole yleensä piirustuksia tai mittauksia, jatyön kuluessa joudutaan monien muutos-ten eteen. Monesti suunnittelija palkataanvain laatimaan rakennuslupa ja lopun ku-vitellaan hoituvan urakoitsijavoimin, vaik-ka hankkeiden vaativuudesta, erikoispiir-teistä ja yllätyksellisyydestä johtuen suun-nittelijan tulisi ehdottomasti olla mukanaloppuun asti. Ullakkohankkeissa detalji-

Albertinkatu 22–24, julkisivu kadulle ja pohjapiirustus.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1715

16

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1716

17

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

suunnitteluun, mm. kattoikkunoihin, tuli-si panostaa.

Rakennuttamisen ja urakoinnin tulisisujua vaivattomasti aiheuttamatta merkit-tävää haittaa taloyhtiön asujaimistolle.Lopputuote, eli ullakkoasunnot, jäävät ta-loyhtiön huollettaviksi – myös rakentami-sen mahdolliset virheet jäävät alkuperäis-tenkin asukkaiden maksettaviksi.

Taloyhtiön tulisi palkata ammattitaitoi-nen suunnittelija, joka selvittää taloyhtiöl-le edellytykset ullakkorakentamiseen jalaatii suunnitelmat rakennuksen lähtökoh-dista. Usein taloyhtiö myy olemattomanrakennusoikeuden ilman etukäteissuun-nittelua jollekin rakennuttaja-urakoitsijal-le. Tällöin useimmiten koko ullakko saate-taan kuvitella rakennettavaksi, mikä todel-lisuudessa harvoin on mahdollista. Suoje-lunäkökohdista ei ole riittävää käsitystä.

Taloyhtiön tulisi käyttää ammattiosaa-mista kun ullakon rakentamisesta ja myyn-nistä neuvotellaan. Taloyhtiön tulee var-mistaa sopimuksessa oma osuutensa eikäjoutua maksumieheksi. Huono sopimus-politiikka voi johtaa siihen, että taloyhtiöjoutuu kustantamaan kalliit piharemontittai muut kompensaatiot, jotka ovat raken-nusluvan ehtona. Ullakon rakentaja siirtääkustannuksiaan taloyhtiön maksettavaksi.Tällaiset hankkeet johtavat usein riitoihin,jotka mm. merkittävästi vaikeuttavat ra-kennusvalvontaviranomaisen työtä. Kon-kurssit ullakkorakentamishankkeiden yh-teydessä eivät ole harvinaisia.

Helsingissä ongelmaksi on osoittautu-nut myös kaavojen ajantasaisuus – ullak-kohankkeita koskevat asemakaavat tode-taan lausunnoissa usein suojelumääräystenosalta vanhentuneiksi, mikä vaikeuttaa lu-paprosessia. Ullakkolupien käsittely on hi-dasta. Tosin lähes koko kantakaupunki onyleiskaavassa suojeltu, mutta Helsinginyleiskaava (1992) ei ole ympäristöministe-riön vahvistama, jolloin sillä ei ole oikeus-vaikutuksia. Tarkasteltaessa myönnettyjärakennuslupia on asemakaavalla suojeltuvain noin kolmasosa ullakkolupien koh-

teista. Lausunnoissa kaupunginmuseo to-teaakin usein, että asemakaava on vanhen-tunut ja rakennus tulisi esim. kaupunkiku-vallisesti arvokkaana suojella kaavaa muut-tamalla tai sen suojeluluokkaa tulisi nos-taa.

Valmistuvat asunnot ovat yleensä varsinpieniä ja saattavat avautua vain yhteensuuntaan. Ne saattavat olla pimeitä jos ka-dun puolelle on vain pieniä aukotuksia.Näyttäkin siltä, että ullakkorakentaminentuottaa asuttavuudeltaan ja käyttöarvol-taan varsin tavanomaista, jopa huonoaasuntokantaa eikä ullakon erikoisolosuh-teita käytetä hyväksi Suomessa. Johtuukotämä määräyksistä, huonosta suunnittelus-ta vai prosesseista jää selvitettäväksi.

Onnistuneiden hankkeiden piirteetOnnistunutta ullakkohanketta voi arvioi-da eri näkökulmista: soveltuvuus kaupun-kikuvaan, rakennustaiteellisten arvojensäilyminen, hyvä asuttavuus, hyvä proses-si, taloudellisesti hyvä lopputulos?

Onnistunutta ullakkohanketta arvioi-taessa painottaisin kaupunkikuvallisten,rakennustaiteellisten ja kulttuurihistorial-listen arvojen tärkeyttä. Hankkeiden tuleesoveltua kaupunkikuvaan eikä rakennus-taiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvojatule vaarantaa.

Ullakkorakentaminen on kallista tai ai-nakin ullakkorakentamisella saatavat neli-öt ovat huimaavan kalliita. Ullakkoraken-taminen on erikoisasumista ja vallitsevatapa rakentaa pieniä asuntoja ei suosi ulla-kolle luonteenomaista rakentamista. Ul-lakkoasuntojen käytettävyys ei välttämättäole hyvä. Niissä on usein runsaasti alle1600mm korkeaa tilaa, jota ei tosin lasketahuonealaan, mutta tällaiset asunnot ovatvaikeasti kalustettavia. Tältä kannalta asiaatarkasteltaessa tulisikin suosia suurten ul-lakkoasuntojen rakentamista. Tilaa ei pi-täisi jakaa pieniksi huoneiksi, vaan suosiasuuria avoimia tilaratkaisuja. Tällöin myösasuntojen asuttavuus olisi parempi, saatai-siin mm. näkymiä eri suuntiin, läpituule-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1717

18

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

Tukholman keskustan tavaratalojen katoille on rakenteilla asuntoja.Kuva Marjatta Uusitalo.

Eteläinen Hesperiankatu 26. Kuva Marjatta Uusitalo.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1718

19

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

tettavia asuntoja jne. Asuttavuuden kan-nalta myös parveke tai terassi on lisäarvo.Alakerran asuntojen laajentamista ullakol-le voi suositella. Tämä tuo uuden ulottu-vuuden asuntoon, ja mm. ääneneristävyy-teen liittyvät ongelmat ovat vältettävissä.Erityisesti matalien ullakoiden kohdallatulisi suosia tällaista ratkaisua.

Ullakkorakentamisella toivoisi saatavanpersoonallista asuntokantaa, jossa on ulla-kon tunnelmaa ja jäljellä mahdollisimmanpaljon alkuperäistä luonnetta. Ullakon al-kuperäisiä rakenteita tulisi hyödyntää. Ny-kyiset kipsilevytetyt asunnot eivät mieles-täni edusta laadukasta ullakkoasumista.

Ullakkoasuntojen rakentaminen edel-lyttää yleensä ullakon ikkunoiden suuren-tamista tai uusien rakentamista. Ikkunoi-den sovittaminen rakennuksen arkkiteh-tuuriin ja vaikutus kaupunkikuvaan on ul-lakkorakentamisen keskeisiä kysymyksiä.Mm. kaupunkikuvallisesti yhtenäisillä alu-eilla, joilla kattopinnat ovat ehjät, ei niidenaukottaminen useinkaan ole mahdollista.Tällaisia alueita ovat mm. Temppeliaukionympäristö, osia Museokadusta, Siltasaares-ta jne. Laajempaa kaupunkikuvallista tar-kastelua tulee jatkossa edellyttää arvokkai-den aluekokonaisuuksien huomioimiseksi.

Umpikortteleissa rakentaminen pihanpuolella on vapaampaa. Avoimen kortteli-rakenteen alueilla ullakkorakentamisenluonne tulisi miettiä erityisen tarkkaan laa-timalla alueittaiset analyysit ja ohjeet ra-kentamisen luonteesta.

Ullakkorakentamisen näköaloja?Nykyisen ullakkopoikkeusluvan voimassa-olo päättyy keväällä 2003 ja jatkoa valmis-tellaan. Poikkeuslupa on helpottanut yksit-täisten hankkeiden läpivientiä, muttamyös luonut turhia odotuksia joissain yh-tiöissä.

Helsingin linjaa voi pitää varovaisena.Onnistuneena voinee nykykriteerien va-lossa pitää hanketta, joka on kaupunkiku-vassa varsin näkymätön ja joka kuitenkinsijoittuu kaupunkirakenteeseen siten, että

asukas saa näköalan yli kaupungin kattojen– jopa merinäköalan ja eteläparvekkeen taiterassin.

Ullakkoasuntojen rakentamisella onniiden vähäisestä lukumäärästä huolimattavaikutusta asumiskulttuurin kehittymiseenja vanhojen rakennusten kunnostukseen,mm. asumisviihtyisyys on parantunut jakorttelipihoja kunnostettu kantakaupun-gissa.

Ullakkopoikkeusluvan ehdot ovat var-sin tiukat ja ne voi nähdä perusteltuina,kun puhutaan kaupunkikuvallisesti, ra-kennustaiteellisesti tai kulttuurihistorialli-sesti arvokkaista kohteista. On kuitenkinmyös kohteita, jotka eivät ole esim. kau-punkikuvallisesti arvokkaita ja joissa ulla-kot voisi suunnitella vapaammin. Tulisikinluoda joustavia keinoja edistää mm. ase-makaavan muutoksin tällaisia ullakko-hankkeita, jotka eivät sovellu ullakkopoik-keusluvan piiriin.

Ullakkoasumista tulisi pyrkiä edistä-mään mm. sellaisilla alueilla, joilla on pal-jon tasakattoista rakennuskantaa, jossa ta-sakattoisen talon ullakkokerros muodos-tuu irtaimistovarastotiloista ja on useim-miten muuta rakennusta pienempi. Tilo-jen käyttö esim. asumiseen vaikuttaisi kau-punkikuvaa elävöittävästi. Tällaisia raken-nuksia on mm. Töölössä, Kalliossa ja lähi-öissä. Usein ullakko on kuitenkin hiemanliian matala rakentamiseen.

Rakennusvalvontaviraston kaupunki-kuvaosasto kävi äskettäin Tukholmassa,jossa paikalliset arkkitehdit esittelivät meil-le keskustan tavaratalojen katoille kaavoi-tettuja, parhaillaan rakenteilla olevia ullak-koasuntoja. Rakennusoikeus katoille on si-joitettu porkkanaksi peruskorjata kiinteis-töä. Tämäntyyppiset hankkeet muistutta-vat Juha Ilosen ehdotusta Kallion katot(Ideakilpailu uusien asuntorakentamis-mahdollisuuksien kartoittamiseksi, teok-sessa Asukkaiden Helsinki). Tuntuukin,että olisi aika löytää uusia tapoja ullakko-rakentamisen edistämiseksi olemassa ole-vassa rakennuskannassa – uusina mahdol-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1719

20

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

Helsingin kantakaupungin kattoja. Kuva Marjatta Uusitalo.

Mannerheimintie, Helsinki.Kuva Marjatta Uusitalo.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1720

21

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Asunto Oy Vuorimiehenkatu 4, Helsinki. Pohjapiirustukset uusiksi ullakkoasunnoiksi.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1721

22

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

lisuuksina ja samalla keinoina parantaaolemassa olevaa asuinympäristöä.

Kantakaupungin viime vuosien ullak-kohankkeista esimerkkeinä voi mainitaKasarmitorin varren hankkeet (Kasarmika-tu 38 ja Pohjoinen Makasiinikatu 7/Fabia-ninkatu 4). Pohjoinen Makasiinikatu lie-nee suurin yksittäinen ullakkoasuntohan-ke, siinä asuntoja rakennettiin kolmeen ta-soon, hankkeen laajuus oli 1250 kem2.Mielenkiintoinen hanke on ns. Silitysrau-tatalon ullakko Vuorimiehenkadun jaMuukalaiskadun kulmassa (Vuorimiehen-katu 4). Katajanokalla Linnankadun jaKruunuvuorenkadun kulmassa olevanvuokratalon peruskorjauksessa ullakollerakennettiin asuntoja kahteen tasoon(Kruunuvuorenkatu 11). Katukuvassa var-sin näkymättömiä ovat mm. Kasarmika-dulle (Kasarmikatu 20 ja 24), Albertinka-dulle (Albertinkatu 22-24) ja Kauppiaan-kadulle (Kauppiaankatu 13) rakennetuthankkeet. Suunnittelijan ammattitaito nä-kyy viime kädessä siinä, miten hän osaahoitaa uudet kattoikkunat ja parvekkeetdetaljeineen ja pellityksineen sekä teknisetinstallaatiot katolla.

Marjatta Uusitalo on kaupunkikuva-arkkitehti Helsin-

gin kaupungin rakennusvalvontavirastossa.

Lähteet:

Ullakkorakentaminen Helsingin kanta-kaupungissa. Seurantatutkimus. Helsin-gin kaupungin Kaupunkisuunnitteluviras-to, Rakennusvalvontavirasto, Arkkitehti-toimisto Juhani Harju 1986.

Tomminen, Hannu, Ullakkotilat.Rakennuskirja Oy, Helsinki 1990.

Kiviniemi, Pertti, Alueelliseen poikkeuslu-paan perustuva ullakkorakentaminen.Helsingin kaupungin Rakennusvalvonta-viraston julkaisu 1/1992.

Ullakkorakentamisen vaikutus arkkiteh-tuuriin ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin.Arkkitehtitoimisto Juhani Harju, Ympäris-töministeriön Kaavoitus- ja rakennus-osaston selvitys 9/1992.

von Bondsdorff, Annika, Lindman, ÅkeE:son, Vindsvåningar. Planlösning &inredning. Byggförlaget, Stockholm2000.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1722

23

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

R i i t t a S a l a s t i e

U H K I A H E L S I N G I NT A I V A A N A L L A ?

Rakennusperintö lukeutuu ihmisen arvok-kaina pidettyjen saavutusten joukkoon.Rakennusperintöä voidaan myös ihmisentoimenpiteillä pilata; rikkoa kaupunkiku-vaan ja arkkitehtuuriin sopimattomilla li-sillä ja muutoksilla. Rakennusperinnön ar-vojen säilyttämistä kutsutaan rakennus-suojeluksi. Rakennussuojelu itsessään voiulottua laajemman kaupunkikuvan suoje-lusta kokonaisuuden kannalta tärkeidendetaljien suojeluun ja säilyttämiseen saak-ka. Suojelukaavoituksen toimenpitein onsaatu merkittävää aikaan mm. arvokohtei-den suojelussa. Kaavoitus kulkee kuitenkinjälkijunassa. Sillä ei ole aina valmiuksiavastata ajankohtaisiin polttaviin suojelu-ongelmiin. Huomattava osa suojeluongel-mista ei myöskään liity niinkään rakennus-ten purkamiseen kuin erilaisiin ja -tasoi-siin, rakennusperinnön arvoa uhkaaviintoimenpiteisiin muutosten, lisäysten ja eriasteisten korjausten muodossa. Kun raken-nuskulttuuria ryhdytään muokkaamaan,tieto sen sisällöistä ja arvoista on välttämä-töntä. Keskustelu arvoista taas edellyttäätutkimuksen ja taiteen apua osoittamaanrakennetun ympäristön arvot sekä kriittis-tä keskustelua muutosten rakennusperin-nölle tuomista uhkista.

Arkkitehti Sari Viertiö on kaupunki-suunnitteluviraston, rakennusvalvontavi-raston, ja kaupunginmuseon yhteisen ul-lakkorakentamista pohtivan työryhmäntoimesta laatinut selvityksen Helsinginkattomaisemista, siitä Helsingistä, jota eiyleensä tule katsoneeksi ellei sitten satuasumaan kattojen yläpuolella. Tärkeä työs-

kentelymetodi on ollut kameran ja silmänavulla tapahtunut kattomaisemien syste-maattinen ja ennakkoluuloton dokumen-tointi. Selvitys on tuottanut komean mate-riaalin. Viertiö on onnistunut kuvillaantuomaan Helsingin kattomaisemat ja nii-den muodostamat ainutlaatuiset paikatkatsojan tietoisuuteen. Työllä on ollutmyös konkreettisempi tavoite. Kartoituk-sen tuloksena syntyneen aineiston tarkoi-tuksena on toimia kaupungin, pääasiassavirkamiehistä koostuvan, työryhmän yh-teisesti sovittuna työvälineenä ullakko-hankkeita ohjattaessa ja lausuntoja käsitel-täessä.

Kattoa ei yleensä ole totuttu pitämäänedustuksellisena arkkitehtuurina. Tämänkäsityksen selvitys kyseenalaistaa. Se tuoesiin tiedossa olevan tosiasian kattojen ark-kitehtuurin merkittävästä osuudesta, eipelkästään yksittäisen rakennuksen arkki-tehtuurille, vaan koko kaupungin kaupun-kikuvalle ja identiteetille. Itse asiassa, kunkatselee selvityksen tuottamia kuvia, kaksi-ulotteisia julkisivupintoja selkeämmin juu-ri katosta muodostuu rakennusten varsi-nainen arkkitehtuuri, joka on milloin sel-keän suoralinjaisesti, milloin rikkaasti pol-veillen rakennusmassojen yläpuolelle aset-tuva maisema. Kattomaisema kokonaisuu-tena ja tietyssä fyysisessä paikassa on myöstiettyjen aikakausien tuote, jonka jatku-vuus ilmiönä ei siten ole tältäkään kannal-ta itsestään selvä.

Helsingin kattomaisemiin liittyvä ra-kennusperintö on rakennussuojelumieles-sä paitsi merkittävä, myös tehtäväkentän

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1823

24

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

laajuuden ja kompleksisuuden huomioon-ottaen vaativa haaste. Ullakkorakentami-sen rajoittamisen tarve ei niinkään liity ra-kennuksen kaupunkirakenteelliseen sijain-tiin, kuin sen omaan arkkitehtuuriin jatyyliin kuten Viertiö toteaa. Erityisen haa-voittuviksi osoittautuvat mm. Etu-Töö-lön, Taka-Töölön ja Kallion arkkitehtoni-sesti askeettisen niukat kattomaisemat, joi-den arvo on juuri arkkitehtuurin yksinker-taisessa pelkistyneisyydessä. Sama havaintokoskee myös useita, käsillä olevan selvityk-sen ulkopuolella olleita, esikaupunkien uu-dempia 1940- ja 1950-lukujen yhtenäisiäkerrostaloalueita ja niiden kattomaisemia.Ajatus yhtenäisten ja pelkistettyjen katto-pintojen loveamisesta tai täydentämisestäylimääräisillä lisillä ja lyhdyillä tuntuu joetukäteen ajatuksena julmalta, olkoonkinettä se tapahtuisi kaupunkikuvan ”rikasta-misen” ja asuntokannan monipuolistami-sen nimissä. Onkin ilmeistä, että on ole-massa alueita ja yksittäisiä paikkoja, joissaullakkorakentamisen tuomat lisät katto-maisemaan ovat vastakkaisia arkkitehtuu-rin alkuperäisille tavoitteille ja ilmetessäänalentavat olennaisesti alueiden arkkiteh-tuurin ja kattomaiseman laatua.

Rakennussuojelun arvot on ullakkora-kentamisenkin yhteydessä tiedostettu ny-kyään aivan eri tavalla kuin vielä kaksi-kymmentä vuotta sitten. Ullakkorakenta-mista tullaankin entistä tarkemmin ohjaa-maan ottaen huomioon rakennussuojelunasettamat rajoitukset ja vaatimukset ullak-koasuntojen ja niiden vaatimien kattoik-kunoiden ja aukotusten sijoittamiselle. Jat-kossa onkin ensiarvoisen tärkeää, että kat-tomaisemien ja niiden synnyttämien paik-kojen ominaislaatuun ja niiden omiin läh-tökohtiin kiinnitetään entistä tarkemminhuomiota.

Selvityksen avulla on nyt saatu arvokas-ta tietoa alueista, joihin liittyy rakennus-suojelun kannalta tärkeitä arvoja ja joissasiten myös suojelun tarve on ilmeinen.Alueellisen poikkeusluvan jatkamiseen liit-tyen on kaupungin sisällä päästy yhteisym-märrykseen ullakkorakentamisen rajoitta-misesta siten, että arvokkaimmilla ja kau-punkikuvan kannalta merkittävimmiksikoetuilla alueilla rakennusten kadun puo-leiset lappeet rauhoitetaan, eikä ullakko-asuntojen rakentamista näitä osin sallita.Päätös on merkittävä edistysaskel, joka an-taa kaivattuja työvälineitä ullakkorakenta-

Töölön vanhoja rakennuksia. Kuva Sari Viertiö

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1824

25

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

misen hallitumpaan ohjaamiseen. Periaat-teesta kannattaa, ullakkorakentamiseenkohdistuvat paineet tuntien, pitää tiukastikiinni.

Vaatimus suojelumenetelmästä, jokatäysin ottaisi huomioon kaikki mahdollisettilanteet, niihin liittyvät merkitystasot jakontekstit, on luultavasti epärealistinen.Prosessin ollessa vielä kesken, suojelun kei-novalikoimia ja laajuutta olisi kuitenkin –ainakin teoriassa, vielä mahdollisuus poh-tia. Paine rakentaa asuntoja ullakoille ontyön kuluessa tihentänyt seulaa ja laajoiltamerkittäviltä alueita on jouduttu valitse-maan vain tiettyjä yhtenäisiä kokonaisuuk-sia monien merkittävien aluekokonaisuuk-sien tai paikkojen jäädessä vielä selvityksenulkopuolelle. Selvitystä tulisikin vielä jat-kossa olennaisesti täsmentää. Paikallisiaominaispiirteitä ja yksittäisiä kohteita onmyös syytä vielä painottaa.

Tähän läheisesti liittyvä kysymys on ul-lakkorakentamisen asteistaminen eli, suo-jelun keinovalikoimien tarkemmanastei-nen erittely. Samalla kun on olemassa alu-eita ja kattomaisemia, joihin ullakkoraken-taminen sopii ja joissa se voi muodostaakaupunkikuvaa ja keskusta-asumista rikas-tuttavan lisän, on selvityksen perusteellaolemassa ilmiselvästi paikkoja tai kohteita,joissa ullakon täydellinen säilyttäminen jarauhoittaminen voi olla perusteltua esi-merkiksi rakennusteknisistä, historiallisista

tai muista syistä. Vaikka visuaalinen taiarkkitehtoninen kriteeri on yksi tärkeim-mistä suojelua perustelevista tekijöistä,saattaa olla olemassa myös muita, visuaali-suuden ohella yhtä tärkeitä tai sen rinnallenousevia ratkaisua ohjaavia suojelun näkö-kohtia ja tekijöitä. Näihin kuuluu esimer-kiksi ajatus kaupungista historiallisten ta-pahtumien näyttämönä. Tulisiko ja mikäpainoarvo tulisi antaa esimerkiksi Arkadi-ankadulle kaupungin juhlavana seremo-niakatuna?

Kysymys kuuluukin, onko olemassapaikkoja ja alueita (ja mitkä ovat kriteerit),jotka tulisi kokonaan jättää ullakkoraken-tamisen ulkopuolelle? Ulkoisen näkökul-man lisäksi saattaisi olla tarpeen tarkastellakohdetta myös sisäisen tai käyttäjän näkö-kulman kannalta: ullakko kokemuksellise-na elettynä paikkana. Metodisesti, filosofi-sesti, ja käytännön suojelukeinojen valin-nan kannalta pidän kattomaisemien riittä-vää suojelemista tällä hetkellä niitä naker-tavilta ja tuhoavilta muutoksilta yhtä tär-keänä rakennussuojelun haasteena kuin ai-kanaan on ollut yhtenäisten puutaloaluei-den suojelu tai se, mitä tällä hetkellä kes-kustellaan modernin arkkitehtuurin tuot-tamien yhtenäisten ympäristöjen varjele-misesta uhkilta.

Kirjoittaja on arkkitehti ja tekniikan tohtori.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1825

26

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

S a r i V i e r t i ö

K A N T A K A U P U N G I NK A T T O M A I S E M A T

Kuvasin ja tutkin Helsingin kantakaupun-gin kattoja ullakkorakentamisen kaupun-kikuvallisia vaikutuksia arvioivan selvitys-työn pohjamateriaaliksi. Kuvittelin jo ai-emmin katsoneeni Helsinkiä ja sen raken-nuksia tarkkaan ja tuntevani ne, mutta yl-lätyin zoomatessani kamerani ja katseenikatoille. Kaupunginosa toisensa jälkeentunsin löytämisen riemua.

Pysyttelin jalankulkijan näkökulmassa,katutasossa, olihan tarkoituksena kartoit-taa niitä paikkoja kaupungissa, joissa ul-lakkorakentamisen kattoihin tuomat muu-tokset vaikuttavat häiritsevästi kaupunki-kuvaan. Kattojen vaikutus katutilaan alkoivaikuttaa merkittävältä. Räystään linjatsäätelevät katutilan rytmiikkaa. Laajat ka-tonlappeet piirtävät aukion rajat ja kehys-tävät aukiotilasta etäisyyteen avautuvia nä-kymiä. Kattojen yksityiskohdat taas ovatpaikoin suorastaan hämmentävän runsai-ta, muodot ovat milloin muhkeita, milloinsiroja. Viirit ja tangot keventävät kattoaikään kuin kohottaen sitä taivasta kohti.Korkealle kohoavat merkit opastavat kul-kijaa ja lisäksi tuntuvat “keskustelevan”keskenään, milloin lyriikan, milloin jopadraaman sävyyn. Taustalla kuuluu sittenvaatimattomampien kattojen arkinen ju-tustelu.

Selvitys toisti tiedossa olleen tosiasiankattojen arkkitehtuurin merkittävästäosuudesta koko rakennuksen luonteelle.Siinä missä katuelämän toiminnalliset vaa-timukset näyteikkunoineen, mainoksineenja liikennemerkkeineen ovat yhtenäistä-neet kaupunginosien ilmettä, kantaa kat-

tojen maailma vielä yllättävän vahvastikunkin alueen ominaispiirteitä.

Töölön linjakkaat kaaret ja pienet te-hosteet poikkeavat tyystin Katajanokan ju-gendin hengästyttävästä ilotulituksesta.Kalliossa taas löytyy kaikkea; rauhallisia jayhtenäisiä, jopa sotilaallisen ankaria aluei-ta, palasia menneestä maailmasta kupolei-neen ja torneineen, ja toisaalta 1940-luvunarkisen arkkitehtuurin eleettöminäkin ar-vokkuutta huokuvat katot. Huvittuneenapanin merkille kunkin alueen julkisten ra-kennusten kattomuotojen vastaukset alu-eensa kattojen yleiseen ilmeeseen. Kallionkirkko torneineen kokoaa sekavan seura-kuntansa, Uspenskin katedraali pitää pin-tansa sitä ympäröivien talojen ilottelussa jaTemppeliaukion kirkko taas kokoaa sitäympäröivien kattojen kaksiulotteisen kaa-revuuden kolmiulotteiseksi kupolimuo-doksi alueen kattorauhaa kunnioittaen.

Kampin alueen uusi rakennuskanta japaikoin umpeen rakennetut korttelit ovattuottaneet uudenlaista kattomaisemaa.Paikoin veistoksellisuus on vaihtunut teh-dasmaisuuteen, joka jäsentyy vain toimin-tojen ehdoilla. Dominantit ja vaihtelevarytmiikka ovat saaneet väistyä ilmastointi-välineistön, antennien ja muiden varustei-den tieltä. Katon katoamisen havaitsee eri-tyisesti ylhäältä päin, mutta jotain on ais-tittavissa jalankulkijan maailmaankin. Ka-dun siluetti kertoo yhä harvemmin kau-punkirakenteeseen kätkeytyvistä tiloista.Huomion herättämisen painopiste on siir-tynyt kokonaan jalankulkijan tasoon.

Katto tuntuu olevan modernismille

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1826

27

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Paikoin kattojen luoma kaupunkitila on lähes eksoottinen. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1827

28

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

usein väistelty elementti. Vielä esim. Aal-lon Kansaneläkelaitoksen veistoksellisetkattomuodot ovat aktiivinen osa kaupun-kitilaa. Samoin aiemmissa funktionalistis-sa rakennuksissa kattoterassit, kaiteet jalipputangot jatkavat rakennuksen päättä-misen ja jäsentelyn periaatetta. Sittemminjulkinen rakentaminen on toteutettu ikäänkuin kattoa ei olisikaan tai kuten esimer-kiksi Kiasmassa, katto julkisivuksi muutta-en. Pahimmillaan kattomaisema on vain il-mastointiputkien sikermä.

Ankarasti ajatellen vaikuttaa siltä, ettäkattomaisema kokonaisuutena on tiettyjenaikakausien tuote, eikä sen jatkuvuus edesilmiönä ole itsestään selvää. Toisaalta onmyönnettävä kuinka mahdotonta entisenkaltaisten koristeellisten kattojen rekonst-ruktio on. Se, mikä menetetään, ei ole pa-lautettavissa.

Mikä periaatteeksi ullakkorakentami-selle? Ilmeistä on, että joihinkin rakennuk-siin ullakkoasunnot soveltuvat luontevasti.Esimerkiksi Kruununhaassa tyylillisestimonipuolinen rakennuskanta, kadun mit-takaava ja vaihteleva topografia luovat suo-tuisat puitteet katon alaiselle rakentamisel-le. Toisaalta Katajanokan yhtäaikaisesti ra-

kentuneen, mutta mielikuvitukselliseneloisan kattomaailman kovertamista ja au-kottamista onnistuneesti on vaikea kuvitel-la. Etu-Töölön korkeat katot ja laajat sisä-pihat houkuttavat rakennussuunnitelmiin.Kuitenkin juuri Töölössä kattolinjat ovatpuhtaita, lappeet lähes aukottamattomia.Keskuslämmityksen vaatimat harvat savu-piiput on siivottu pihan puolelle ja kattojaon korostettu koristeellisilla räystäslistoilla.Harkittuihin kohtiin asetetut viiritangotjalustoineen tekevät sommitelmista erityi-sen herkkiä. Ajatus säilyttää kadunpuolei-nen lape ”koskemattomana” ja rakentaapihanpuolet asunnoiksi on verrattavissa fa-sadismiin. Käytännössä kaikki ullakon ra-kenteet jouduttaisiin kuitenkin uusimaan.Ja olisiko sittenkään mukavaa asua jossainkaton alla siten, ettei asunnosta ole merk-kiäkään kadulle päin? Arkoja ovat myösKallion ja Taka-Töölön 1940-luvun as-keettiset talot. Yksinkertainen muotokielija koristeettomuus tulkitaan helposti lu-vaksi rakentaa ullakkoasunnon ikkunatmillaisiksi tahansa. Riittää kun ne ovat lin-jassa fasadin ikkunarivien kanssa. Kuiten-kin juuri yksinkertaisen arkkitehtuurin ar-vokkuus katoaa kaikista helpoimmin, joll-

Ullakkorakentamista luovasti toteutettuna.Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1828

29

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

ei ratkaisu ole hienostunut. Onkin kyseen-alaista, kestääkö harjakaton alle alistettufunktionalismi minkäänlaista ullakkoikku-naa, puhumattakaan ikkunoiden selkeäänja konstailemattomaan kaupunkikuvaanaiheuttamasta ’tärinäefektistä’ kadun silu-etissa. Kaupunkitilojen tarkastelu osoitti,ettei ullakkorakentamisen rajoittamisentarve niinkään usein liity rakennuksenkaupunkirakenteelliseen sijaintiin, kuinsen omaan arkkitehtuuriin ja tyyliin.

Ullakon korkeudelta on myös muka-vampi katsoa kauniita kattoja. Jotta ullak-korakentaminen olisi mielekästä ja senmahdollisuudet saataisiin maksimaalisestihyödynnettyä, on katon ominaispiirteitähyödynnettävä ja vaalittava, myös naapuri-katolla. Mielenkiintoista olisi myös luodaullakkoasuntoja uusin rakennuksiin.Muista kerroksista poikkeava kattokerrossaattaisi kiinnostaa monia ostajia. Millai-nen olisi ullakkoasunto ilman ullakko-asunnolle tyypillisiä laajoja matalia, pimei-täkin tiloja ja näkymien rajoituksia. Ulla-kon olemassaolo edellyttäisi myös katon

palaamista rakennuksiin. Kaikkein tär-keintä on kuitenkin muistaa, erityisestimeidän ilmastossamme, että katto on ensi-sijaisesti koko talon suoja.

“Ei kukaan huomannut katsellessaan taita-vasti kevennettyä kokonaisuutta, joka näen-näisesti oli niin yksinkertainen, että hänet olijohdettu eräänlaiseen onneen, joka syntyihuomaamattomista kaarista, vähäpätöisistäja kaiken itsessään pitävistä taitoista, sään-nöllisen ja epäsäännöllisen mielekkäästävaihtelusta, jonka hän oli löytänyt ja kätke-nyt ja tehnyt yhtä suuressa määrin välttä-mättömäksi kuin mitä ne olivat vaikeitamääritellä.”Paul Valéry“Etkö ole huomannut kävellessäsi tässä kau-pungissa, että taloista jotka sen kansoittavat,toiset ovat mykkiä toiset puhuvat ja toiset,kaikkein harvinaisimmat laulavat.”Paul Valéry

Arkkitehti Sari Viertiö toimii Vantaan kaupunginmuse-

on rakennustutkijana.

Korjauksissa on vaikea säilyttää rakennuksen vanha ilme, kattopeltien detaljit, pehmeätlinjat, saumaukset ja yksityiskohdat. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1829

30

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

J a r m o I n k i n e n

T E K N I I K K A , A R K K I T E H T U U R I ,T O I M I N N A L L I S U U SJ A T A L O U S

Viimeksikuluneiden 15 vuoden aikanaolen suunnitellut ja toteuttanut kymmen-kunta ullakkoprojektia, asuntoja, kokous-tiloja ja saunoja, 1890–1930 -lukujen ra-kennuksiin Helsingin keskusta-alueella,käytännön kokemuksia Kampista Kruu-nunhakaan, Eirasta Alppilaan, Katajano-kalta Töölöön ....

Ullakkorakentamisen edut ja viehätyslienevät kaikille tunnettuja tai helposti ku-viteltavissa olevia ominaisuuksia. Keskeisiäullakkoasumisen kvaliteetteja ovat mm.valoisuus, avarat näkymät, persoonallisettilat, kattoterassit, oma rauha. Tällaistentilojen luominen siten, että kaikki asiastasanansa sanovat osapuolet – niin rakennut-tajat (yleensä taloyhtiöt), tulevat asukkaatkuin julkinen valtakin – ovat tyytyväisiäon monen tekijän ja usein varsin vastakkai-senkin näkemyksen yhteensovittamista.

Tehtävät ovat arkkitehdille varsin mie-lenkiintoisia ja monipuolisia. Hankkeissaon tarvetta hallita riittävän hyvin niin mark-kinatalouden lait, tietty avaruusgeometri-nen ajattelu, rakennustekniikan lainalaisuu-det, vanhojen rakennusten julkisivusom-mittelun henki, kiinteistöjuridiikan perus-teet – ja kohtuulliset diplomaatin taidot.

TekniikkaUllakkorakentamisessa tarvittava raken-nustekniikka ei mielestäni pääsuunnitteli-jan näkökulmasta ole erityinen ongelma,ns. terve järki ja sekä perinteen että nyky-

ajan käytännön periaatteiden tuntemusriittää hyvin. Vaadittavat paloluokat, kan-tavuudet, ääneneristävyys yms. ovat käy-tännössä olleet aina asiallisesti ratkaistavis-sa rakentamisen normaalimenetelmin.Tärkeää on kylläkin valita peruskorjaustoi-meen perehtynyt ja oikealla tavalla asen-noitunut rakennesuunnittelija. Monillaalallaan sinänsä ilmeisen pätevillä konsul-teilla näyttää olevan vaikeuksia virittäytyävanhoihin rakennuksiin sopivaan toimin-tatapaan ja ajatteluun, ja tarjotut ratkaisutovat usein kovin karkeaa uudisrakentami-sen suoraa soveltamista.

Kantavien rakenteiden suhteen on tär-keää pitää dimensiot kohtuullisina. Raken-nettavat ullakot ovat usein melko matalia,ja uusista tiloista tulee helposti odotettuaahtaampia. Erityisesti nykyään suositunkertopuun käyttö vesikattorakenteissanäyttää kaavamaisesti toteutettuna tuotta-van valtaisia, rajusti ylimitoitetun näköisiäpalkistojärjestelyjä. Ylipäänsä nykyisessärakentamiskulttuurissa tuntuu rakenteillaolevan taipumus paisua hallitsemattomas-ti, varsinkin työmaalla – uusi koolaus ja oi-kaisu aina edellisen päälle, kokonaisuudes-ta piittaamatta.

Ullakon lattiassa tarvitaan usein uusiavahvistuspalkkeja. Ratkaisuna on normaa-listi käytetty palosuojattuja teräspalkkeja.Kokemukseni mukaan kekseliäs ja harkit-tu teräsrakenteiden käyttö onkin kauttalinjan hyvä ja tilaa säästävä tapa toteuttaa

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1830

31

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

rakenteiden muutoksia.Rakenteellisia vaikeuksia voi tulla vas-

taan, kun halutaan ottaa tehokkaaseenkäyttöön kovin matala ullakkotila. Raken-teiden mataloittaminen on lähinnä lasken-nallinen kysymys, mutta vesikattoraken-teen tuuletuksen riittävyys on asia, jossamennään helposti riskirajalle. Kunnollises-ta tuuletusvälistä tinkiminen tuottaa tie-tenkin aina lisää myytäviä neliöitä, muttamiten taataan, että rakenne toimii pitkään?

Itse rakennustyön suorittajalle ullakko-työmaat ovat kieltämättä vaativia kohteita;”tontti” on tietenkin ahdas ja hankalassapaikassa, lisäksi yleensä sokkeloinen, eikävarastointitiloja juuri ole. Työ on suoritetta-va koko ajan asutussa rakennuksessa, ja kai-ken lisäksi useimmista taloyhtiöistä löytyvätaktiiviset vaivojensa valittajat ja toisaaltakaiken tietävät hyvien neuvojen antajat.

Erityinen vaiva ovat vesivahingot, joitatuntuu tapahtuvan jokaisen työmaan aika-na. Usein ullakkorakentamisen yhteydessäuusitaan samalla koko vesikatto, ja varsin-kin silloin sääsuojausta on vaikea saadatäysin aukottomaksi.

ToiminnallisuusToiminnallista kokonaisuutta hahmotetta-essa keskeisiä tekijöitä ovat ullakon korke-us, kattomuoto ja ennen kaikkea kulkuyh-teydet. Onko kulkukelpoisia porrashuo-neita riittävästi, ja onko portaissa jo hissit?

Usein ullakolle on kulkureitti vain keit-tiöportaiden kautta, eivätkä ne yleensä olekäyttökelpoisia lisärakentamisen yhteydes-sä. Pääporrashuoneita korottamalla onkuitenkin aina pystytty hyödyntämäänmuuten käyttökelpoiset ullakkotilat. Por-taan korotus – hisseineen tai ilman – onasutussa rakennuksessa tietenkin melkorankka toimenpide, mutta toteutuksetovat yleensä onnistuneet hyvin.

Asuntojen ratkaisuille on yleensä koh-talaisen hyvät lähtökohdat. Ullakoilla run-kosyvyys on pienehkö ja korkealla olevansijainnin ansiosta melko pienilläkin ikku-napinta-aloilla voi saada aikaan valoisia ja

toimivia ratkaisuja.Lähes itsestään selvää ja yleisesti tuttua

lienee ullakkoasunnoissa tavoiteltava jaluonnostaan saavutettava persoonallisuus,rikkaat tilamuodot, mahdollisesti säilytet-tävien vanhojen rakenteiden tuoma ajalli-nen ulottuvuus ym. piirteet.

TalousUllakkoasuntojen rakentamisessa näyttäälaajalti vakiintuneen käytäntö, jossa kiin-teistön omistaja (yleensä taloyhtiö) myyullakon rakennusoikeuden rakennusliik-keelle tai vastaavalle. Menettely on koke-mukseni mukaan taloyhtiön kannalta kui-tenkin taloudellisesti selvästi epäedullinen.Käytäntöä puolustetaan ”riskivapaudella”,mutta taloyhtiö saisi huomattavasti suu-remman hyödyn hankkeesta rakennutta-malla ja myymällä asunnot itse (parissaprojektissani näin onkin menetelty – talo-yhtiön kannalta erinomaisin tuloksin).

Ainoa merkittävä riski menettelyssä onoikeastaan asuntojen hinnoittelun ja myyn-nin onnistuminen. Itse rakennuskustan-nukset pysyvät kyllä riittävästi kurissa am-mattitaitoisen suunnittelun ja asianmukai-sesti hoidettujen urakkasopimusten ja va-kuusjärjestelyjen turvin. Em. myyntiriskinkatsottiin ilmeisesti joissakin tapauksissa to-teutuneen edellisen laman ”yllättäessä”.Seurasin läheltä erästä epäonnistunutta ta-pausta, ja pitäisin kuitenkin oleellisempanasyynä ylisuuria odotuksia yhdistettynä am-mattitaidottomaan asioiden hoitoon.

ArkkitehtuuriUseimmissa kohteissa suurin ongelma jahaaste suunnittelevalle arkkitehdille ovatkaupunkikuvalliset kysymykset. Ullakko-asuntoja halutaan usein rakentaa arvora-kennuksiin, jotka ovat menneen polventunnettujen ja arvostettujen arkkitehtiensuunnittelemia ja syystä suojeltuja. Suoje-lumääräykset koen sinänsä usein enem-mänkin etuna kuin haittana, sillä ne voivatosaltaan auttaa vastuuntuntoista suunnit-telijaa puolustautumaan rakennuttajien jos-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1831

32

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

Asunto Oy Sirius Kasarmitorin varrella. Ullakkoasunnot ovat valmistuneet 1998 ja sijait-sevat kahdessa, osin kolmessa kerroksessa.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1832

33

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

kus varsin yltiöpäisiltä toi-veilta.

Ullakkorakentaminenon onnistunut, kun sitä eikatukuvassa juuri huo-maa – ei edes ammattilai-nen (ainakaan negatiivi-sesti). Oleellista on ni-menomaan katujulkisivu-jen muutosten harkinta jahillintä. Kussakin koh-teessa on pyrittävä löytä-mään rakennuksen ja senedustaman aikakaudenhenki.

Helsingissä kattomai-sema on yleisesti ollutvarsin niukasti aukotet-tua, eikä tätä perinnettäpitäisi liian radikaalistirikkoa. Tähän saakka toteutunut ullakko-rakentaminen näyttää tuottaneen kovinvaihtelevia tuloksia.

Suuri ongelma ullakkorakentamisen laa-dun suhteen ovat tietyt pienurakoitsijat, jot-ka tuottavat ullakkoasuntoja erittäin suora-viivaisesti business-periaatteella (ja -käytän-nöllä) ja ovat valitettavasti saavuttaneethuolestuttavan suuren markkinaosuuden.Arkkitehtia on käytetty vain lain vaatimaminimiosuus eli käytännössä rakennuslu-van hakemisessa, ja itse rakentaminen detal-jointeineen on hoidettu ns. joustavasti. Nä-kemäni tulokset ovat olleet enemmänkinmasentavia kuin hyväksyttäviä.

Minulla on ollut henkilökohtaisestikinkyseenalainen ilo tutustua kahteen tällai-seen markkinavoimien hyväksikäyttäjään(molemmilta olen siis saanut potkut talo-yhtiön toimeksiannosta suorittamaniluonnos- ja lupavaiheen jälkeen, kun ra-kennusoikeus on myyty ”eniten tarjoaval-le”). Tuloksena on esim. toisessa tapaukses-sa osittain pilattu hienopiirteinen 20-lu-vun klassistinen rakennus: vesikatolla yli-suuret ja kömpelöt muovi-ikkunat epä-määräisesti sijoitettuna ja liittymiltään kar-keasti detaljoituna, kaiken lisäksi erittäin

avoimella ja näkyvällä paikalla.Valtaosassa toimeksiantoja arkkitehti

voi kuitenkin edelleen kokea olevansa ra-kennuttajan luottohenkilö, jonka ammat-titaitoon luotetaan ja jolle annetaan kohta-laisen vapaat kädet suunnitella käytettävis-sä oleva ullakkotila parhaan kykynsä mu-kaan.

Arkkitehti saa kiitosta suorituksestaankun yleisesti ymmärrettävät asiat eli tilan-käyttösuunnittelu ja sen mukana asunto-jen myynti sekä taloudellinen tulos ovatonnistuneet. Arkkitehtonisesta otteesta onjoiltakin asiakkailta tullut valituksia lähin-nä liian vaatimattomasta lopputuloksesta –olisi pitänyt saada valtaisia maisemaikku-noita ja parvekkeita katusivuille ties missäSr-1 -rakennuksessa ...

Jarmo Inkinen, arkkitehti SAFA 1980, jonka opintojen

painopisteenä oli arkkitehtuurin historia. Inkisellä on pe-

ruskorjauksiin keskittynyt yhden miehen toimisto, joka on

toiminut noin 20 vuotta. Toimiston erikoisalaksi on

muodostunut ullakkosaneerausten suunnittelu.

Asunto Oy Sirius, julkisivu etelään.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1833

34

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

H a r t o H e l p i n e n

K O L M A S L I N J A 1 7

Asuntoyhtiö on vuodelta 1961, arkkitehti-na Niilo Kokko. Yhtiö on vuokra-asunto-yhtiö, omistajana Nordea HenkivakuutusOy. Alueellisen poikkeusluvan nojallamyönnetty rakennuslupa käsittää viisiasuntoa, yhteiseltä huoneistoalaltaan 255m2 sekä viherkannen, jonka alle sijoittuu17 autopaikkaa. Ullakon irtaimistovarastotsiirretään kellariin ja jätehuolto pihalta jä-tehuoneeseen.

Suunnittelu alkoi pienestä kellarimuu-toksesta ja laajeni suunnittelijan ehdotuk-sesta ullakko- ja pihakansiprojektiksi. Pää-töstä helpotti se, että kohde on yhdenomistajan vuokra-asuntoyhtiö. Asuntojensuunnittelua puolestaan helpotti se, ettäkevytrakenteiset ullakkopaviljongit voi-daan rakentaa kokonaan uudelleen. Ullak-koasuntojen kattoterassit ovat tavallaan joolemassa. Hätäpoistumistiet voidaan jär-jestää terassien kautta portaasta toiseen.Hissejä ei viedä ullakon tasolle, kuten kaiei yleensäkään näissä tapauksissa. Kellaris-ta löytyi riittävästi löysässä käytössä olevaalämmintä tilaa ullakolta poistuvia irtaimis-tovarastoja varten. Uutta väestönsuojatilaaei tarvita. Rinnemaastosta johtuen viher-kannen alla olevat autopaikat ovat vain vä-hän pihaa alempana.

Ullakkoasunnot pysyttelevät alueellisenpoikkeusluvan tulkintakäytännön mukai-

sesti tiukasti purettavan volyymin puitteis-sa. Huoneistoalaa olisi saatu enemmän jasamalla taloudellisuutta paremmaksi, josolisi voitu tulla lähemmäksi alemman ker-roksen ulkolinjoja edes 45 asteen puitteis-sa. Toisin sanoen, jos olisi voitu toimiaJuha Ilosen kilpailuehdotuksen mukaisellavapaammalla tavalla. Tämä olisi ehkä on-nistunutkin kohdekohtaisen uuden poik-keusluvan tai ainakin asemakaavamuutok-sen kautta. Valittiin kuitenkin lyhyempitie. Rakennusluvan saaminen kesti tässä-kin tapauksessa noin kymmenen kuukaut-ta. Alueellisen poikkeusluvan ehtoja kan-nattaisi väljentää ainakin Kallion vastaavi-en tapausten osalta. Tässä tapauksessaKSV:n lausuntopyyntöä voitiin perustellapihakannen poikkeavan toteuttamisen ta-kia. Selvissä tapauksissa tulisi harkita lau-suntopyynnön keventämistä, vaikkapasuulliseksi lausunnoksi.

Ehkäpä ullakkoasuntoja syntyy kohtaenemmänkin Kallioon, esimerkin innosta-mana. Toivottavasti.

Arkkitehti Harto Helpinen, s. 1937, TKK 1963. Espoon

yleiskaavapäällikkö 1965–83, konsulttitoimintaa 1963

–, monipuolisen rakennussuunnittelun pääpaino pienta-

loprojekteissa, maankäytön suunnittelua pääasiassa yksi-

tyisten maanomistajien toimeksiannosta. Erikoisalueena

1976–80 ekologisen rakentamisen koeprojektit.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1834

35

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1835

36

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1836

37

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

J u h a I l o n e n

V I U L U N S O I T T A J A T

Modernin arkkitehtuurin hellityimpiä iko-neita on Unité d’Habitationin katto, jossaLe Corbusier’n 1920-luvun teesien vallan-kumouksellisuus kiteytyy kauneimmil-laan. Suomessa Corbun teesit pääsivät to-teutumaan lähes tunnistamattomiksimuuntuneina vasta 1960-luvulla, jolloinHelsingin Kallion kaupunginosaa kohtasihistoriallisesti sama huono onni kuin Tu-run keskustaa.

Vaan ei ollut Kallion kaduillakaanluontoa, jonka olisi voinut lempeästi antaasoljua uusien kerrostalojen avoimien pilo-tis -kerrosten läpi. Korvikkeeksi useisiin ta-loihin tehtiin sisäänvedetty maanpäällinenkellarikerros, joka on jonkinlainen Corbunmallin kuva, mutta sen ajatuksellisen sisäl-lön täydellinen vastakohta. Kattojen po-tentiaalia ei myöskään hyödynnetty, enin-tään rakennettiin sisäänvedettyjä ullakko-kerroksia irtaimistovarastoille ja pyykin-kuivatukselle. Voi siis sanoa, että suurinosa 1960-luvun “tasakattoisista” kaupun-

kitaloista on vesittyneitä kompromissejaomiin ihanteisiinsa nähden.

Juuri tämän takia 1960-luvun kerrosta-lot eivät tuota uudistajalleen samanlaistaomantunnon vaivaa kuin jugendtalot, joi-den alkuperäinen eheys ja ihanteet tärvel-tyvät ullakkoremonteissa aina, tulipa uu-sista tiloista kuinka upeat tahansa: tunnel-mallinen alkuperäinen ullakkotila puura-kenteineen ja tuoksuineen saa väistyä, jaarkkitehtuuriin oleellisesti kuuluva katto-pinnan eheys kärsii. Tilanne on päinvastai-nen kvasimodernististen 1960-luvun talo-jen kohdalla: arkkitehti tuntee tekevänsäpalveluksen muuttaessaan talon arkkiteh-tuuria lähemmäs sen piileviä, sammutettu-ja ihanteita ja esikuvia. Lisäksi muutos onteknisesti huomattavasti yksinkertaisempija kustannuksiltaan edullisempi kuin han-kalissa jugendtaloissa.

Harto Helpisen suunnitelma Kolman-nelle linjalle osoittaa selkeästi, miten luon-tevasti uudistettu kattokerros asettuu osak-

Le Corbusier’n rinnastus uuden arkkitehtuurin mukaisen talon ja perinteisen rakenta-mistavan välillä. Cinq points de l’architecture moderne, 1927.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1937

38

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

si talon arkkitehtuuria, siitäkin huolimat-ta, että kerroksen ulkomuotoon ei tässä ta-pauksessa ollut lupa puuttua (mikä on si-nänsä turhaa paimentamista). Erinomaisetpienasunnot modernismin hengessä – ik-kunapintaa, valoa, terassia ja upeita kau-punkinäkymiä. Olivatpa tavoitteet mitkätahansa, näistä asunnoista tulee väistämät-tä luksusta. Ja tällöin luksus ei perustu kal-liiksi tunnettuihin materiaaleihin tai po-reammeisiin, vaan itse arkkitehtuurin kes-keisiin ominaisuuksiin.

Toteutuessaan Helpisen suunnitelmallatulee epäilemättä olemaan merkittävä pe-lin avaajan rooli. Jopa päätöksissään ras-kassoutuiset taloyhtiöt saattavat innostuaseuraamaan mallia. Juuri Kalliosta voisimuodostua uudenlaisen ullakkorakenta-misen mallialue. Yksistään tässä kaupun-

ginosassa on uusille kattorivitaloille sovel-tuvaa “tonttimaata” noin 8000 kerrosne-liömetrille.

Paitsi asunnoiksi, kattokerrokset voisihyvin uudistaa talojen yhteispihoiksi ja yh-teistiloiksi, sillä maantason pihat ovatuseimmiten autojen valtaamia ja näkymil-tään melko vaatimattomia. Edes osittain,jotta päästäisiin lähemmäs Corbun Unitéd’Habitationin katon sosiaalista vastuun-tuntoa.

Juha Ilonen, s. 1959, on arkkitehtuurin sekatyöläinen,

joka toimii oman suunnittelutyönsä lisäksi arkkitehtuu-

rin opettajana, kriitikkona, tutkijana ja valokuvaajana.

Hänen ehdotuksensa ”Kallion katot” voitti 1997 Helsin-

gin kaupungin järjestämän ideakilpailun uusien asunto-

rakentamismahdollisuuksien kartoittamiseksi Helsingissä.

Osa kallion kaupunginosaa. Kattorakentamiseen soveltuvat tasakatot on mustattu. «Kallionkatot» -kilpailuehdotukseen liittyvä kartoitus. Juha Ilonen, 1997.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1938

39

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Kattokerros sosiaalisena paratiisina. Unité d’Habitation, Marseille. Le Corbusier, 1946-52.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1939

40

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

M a r t t i M ä k i n e n

U L L A K K O R A K E N T A M I N E NA S U N T O - O S A K E Y H T I Ö S S Ä

Kerrostalon vanhetessa alkavat eri raken-nusosien uusimistarpeet kasautua usein sa-malle vuosikymmenelle, ja silloin on kysy-mys rahallisesti suurista menoeristä. Asun-to-osakeyhtiössä rahat kaikkiin kunnos-tuksiin kerätään pääsääntöisesti osakkailtavaihtelevan mittaisilla aikajänteillä. Tällöintörmätään siihen, että hankkeet lykkäänty-vät osakkaiden kokiessa maksurasituksetliian raskaiksi. Taloyhtiöiden hallitustentehtävä onkin miettiä niitä keinoja, joillasuurista peruskorjauksista osakkaille koitu-via maksuosuuksia voitaisiin keventää.Tällöin vanhemmissa kerrostaloyhtiöissä,joissa rakennuksessa on jyrkähkö harjakat-to, otetaan esiin säilytystilakäytössä olevienullakkotilojen myynti asuntojen rakenta-miskäyttöön. Jo heti alkuvaiheessa ajatusherättää asukkaiden keskuudessa selkeästitoisistaan eroavia mielipiteitä. Pääsääntöi-sesti vastustajia löytyy niistä, joiden “koti-rauhaa” uhataan asuttamalla ihmisiä hei-dän yläpuolelleen. Tämä oppositio koos-tuu melko usein talossa hyvin pitkään asu-neesta vanhemmasta ikäluokasta.

Niissä tapauksissa, joissa kehitteillä ole-vien ullakkoasuntojen korkeusasema ja pi-hanpuolen kattolappeen suunta suovatmahdollisuuden “avaraan” kaupunkinäky-mään, ei ostajaehdokkaista ole pulaa jamyyntituotto neliötä kohden on hyvä.Kun lisäksi ullakkotilassa on reilusti vapaa-ta korkeutta harjan kohdalla, löytyy rahak-si muutettavia neliöitä siinä määrin, ettäullakoita jatkuvasti rakentavat rakennus-yrityksetkin kiinnostuvat kohteesta. Ullak-komyyntiä käsittelevissä yhtiökokouksissa

hallituksen esityksen läpimenoa on selke-ästi helpompaa, jos rakennusoikeudestasaatavat rahamäärät ovat merkittäviä ja os-tavan yrityksen referenssit kunnossa. “Ra-han päälle ymmärtävä” osakkaiden enem-mistö pystyy kaatamaan äänivalallaan har-valukuisen vastustajajoukon ehdotukset.

Omatoiminen rakennuttaminen– suuret riskitAika ajoin tulee esiin tapauksia, joissa talo-yhtiöiden hallitus on lähtenyt hyödyntä-mään ullakkoa sillä ajatuksella, että raken-nusoikeuden sijasta myydään taloyhtiönvalmiiksi rakennuttamia ullakkoneliöitä.Osa näistä hankkeista on syössyt taloyh-tiön talouden täydelliseen ahdinkotilaan.Tavalliset riviosakkaat, joille tämä gryn-dauskuvio on myyty erittäin tuottoisanavaihtoehtona, ovat joutuneetkin yllättäentakuumiehen asemaan ja maksamaan epä-onnistuneen liiketoimen tappiot. Onvaikea vaatia taloyhtiön hallituksen jäseniävastuuseen, jos kaikki riskeihin liittyvätpäätökset on asianmukaisesti siunattu yh-tiökokouksissa ilman soraääniä.

Taloyhtiön toimimisesta rakennuttaja-na on toki onnistuneitakin esimerkkejä.Eräskin taloyhtiö, jonka tavanomainenvuosibudjetti oli 250.000 euron luokkaa,käynnisti 2,2 miljoonan euron ullakkora-kentamishankkeen ja vei sen kohtuullisenvähäisin ongelmin päätökseen. Tällainenvaltava riskinotto edellyttää, että taloyh-tiön hallituksessa on rakennuttamisen mo-nimuotoiset kuviot hallitsevia henkilöitä.Näissä asioissa on osattava pitää hanke ta-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1940

41

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

Eri aikakausia sulassa sovussa. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1941

42

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

loyhtiön hallituksen “näpeissä”, vaikka töi-hin on palkattu kokenut rakennuttamis-konsultti ja nimekäs arkkitehti. Lisäksi tar-vitaan asuntomarkkinoiden tuntemusta,jotta rakennettavat huoneistokoot vastaisi-vat kyseiseen kaupunginosaan hakeutu-massa olevien ostajaehdokkaiden mielty-myksiä.

Rakennusoikeuksien ostajatahojen kirjavuusTaloyhtiön kannalta vaivattomin tapamuuttaa ullakko rahaksi on myydä raken-nusoikeus ullakoita ammatikseen rakenta-valle yritykselle. Nämä yritykset ovat kiin-nostuneita kohteista, joissa hyödynnettä-vää rakennusalaa on vähintään 250–300neliötä. Yritysten kanssa tehtävään sopi-mukseen voi sisällyttää kaikki rakennusoi-keuden myöntämisen myötä asetetut talonasumis- ja viihtyvyysparannustyöt. Näin

menetellen yhtiön hallinnolle ei synnyepävarmuustekijöitä siitä, muodostuuko“viihtyvyystöistä” ennakoituja suurempiakuluja. Vastaavasti yhtiön vapaasti käytet-täväksi jäävä myyntituotto tuntuu supistu-van odotuksiin nähden melko vaatimatto-maksi.

Ammattirakentajien käyttämät arkki-tehtoniset ja tekniset ratkaisut noudattele-vat hyvin tavanomaista tasoa, mikä on ym-märrettävää, koska asunnon erikoisratkai-sut ovat liian kalliita suhteessa myydessäsaatavaan hintaan. Toisin on silloin, kunrakennusoikeuden ostaja on arkkitehti-koulutuksen saanut henkilö, joka lähteetoteuttamaan itselleen kotia. Silloin pääs-tetään valloilleen kaikki luovuus ja tehdäänainutkertaisia rakennusosa- ja sisustusrat-kaisuja. Näissä tapauksissa taloyhtiön onpidettävä silmät auki, muutoin monet “ko-

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1942

43

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

keelliset” ratkaisut korjataan myöhemmintaloyhtiön kassavaroista. On tapauksia,joissa kattoon tulevat avautuvat lapeikku-narakenteet on suunniteltu itse poiketentehdasvalmisteisissa tiivisteratkaisuissa toi-miviksi todetuista vakiotyypeistä. Seurauk-sena on ollut toistuvia vesivuotoja sisälleasuntoon ja yläpohjan eristetiloihin. “Sa-maan sarjaan” kuuluvat suihkunurkkauk-siin toteutetut, lattiarajasta alkavat lasitiili-seinät, joihin on mahdotonta liittää lattianvedeneristeen ylösnostoa.

Ullakkoasuntoon rakennetaan melkeinpoikkeuksetta terassi. Tällainen kattoteras-si tarkoittaa kaikille vesi- ja lumisateille alt-tiina olevaa “poteroa” alapuolen asuintilanpäällä. Kokemus on osoittanut, että harvaosaa suunnitella terassilattian vuotoriskit-tömäksi. Siinä eivät alkuunkaan päde neopit, joita käytetään tasakattojen veden-

poistoratkaisuissa ja vedeneristeiden ylös-nostoissa. Taloyhtiön edunvalvojaksi ni-metyn rakennusalan ammattilaisen on syy-tä kyseenalaistaa kaikki epätavalliset raken-nusosaesitykset, joista, mikäli ratkaisuosoittautuu kelvottomaksi, syntyy vahin-koa itse rakennukselle.

Oma ostajaryhmänsä ovat taloyhtiönvanhat osakkaat, jotka haluavat laajentaanykyistä yläkerran asuntoa ullakon suun-taan. Heidän kohdallaan taloyhtiön tahol-ta edellytetty suunnitelmien taso on syytäpitää yhtä laadukkaana kuin ulkopuoleltatulevien ostajien. Sama koskee itse toteu-tusta, sillä hartiapankkirakentamiseen liit-tyy aina vaara eksyä ammattialueelle, jotaei täysin hallita. Onneksi näihin ongelmiintörmätään etupäässä pientaloullakoidenkäyttöönotossa.

Töölön kattojen harmonia on erityisen herkästi haavoittuvaa. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1943

44

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

Ullakkomyynnin loppusaldoAsunto-osakeyhtiöissä ullakon myynnilläkorjausten rahoittajana on selvästi odotuk-sia vähäisempi merkitys. Yksin näillämyyntituloilla ei kustanneta talon vesi- javiemärijohtojen uusimista tai julkisivujenrappauspintojen uusimista, mutta ne ovatosaltaan keventämässä osakkailta perittäviävastikeosuuksia. Uusista ullakkoasunnois-ta saatavat vastikkeet ovat jatkossa lisää-mässä tulopuolta, mutta ainakin lämmön-ja vedenkulutus puolestaan kasvavat. Mi-käli ullakkoprojekti on edennyt ongelmit-ta, on hanketta kokonaisuudessaan pidet-tävä yhtiölle edullisena. Tällä hetkellä onns. huippupaikoilla enää harvoja yhtiöitä,joilla on kaupaksi käyvää, rakentamatontaullakkoa 1500 euron neliöhintaan. Vä-hemmän halutuilla alueilla on taloyhtiöit-ten tyytyminen alempiin hintoihin ja sitenvähäisempiin remonttirahoihin. Niin kau-an kuin viranomaiset suhtautuvat suopeas-ti ullakkojen asuttamiseen ja ostajia löytyy,on taloyhtiöissä järkevää selvittää rakenta-mismahdollisuudet.

Martti Mäkinen on valmistunut talonrakennuksen opin-

tosuunnan rakennusinsinööriksi 1964 ja toiminut Suo-

men Kiinteistöliitto ry: hyn sidoksissa olevissa konsultti- ja

neuvontaorganisaatioissa vuodesta 1979.

Mäkinen toimii Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistyksen

(Kiinteistöliiton Uudenmaan alueen paikallisyhdistys)

neuvontainsinöörinä tehtävänään antaa asunto-osakeyh-

tiöden (yhdistyksessä jäsenenä 6.500 taloyhtiötä) isännöit-

sijöille ja hallituksille neuvoja rakennusteknisissä kysy-

myksissä. Ullakkojen rakennusoikeuden myyntitilanteissa

avustetaan myyntisopimusten teknisiä osia käsittelevien

tekstimuotojen muokkaamisessa. Sopimuksissa pyritään

määrittelemään mahdollisimman tarkasti myyjälle/osta-

jalle kuuluvat ”urakkarajat” ja vastuut. Neuvontainsinöö-

rityössä suurimman osan toimeksiannoista ovat viime ai-

koina muodostaneet talojen märkätilojen kosteus- ja home-

vauriotapaukset. Näissä tehtävänä on etsiä vaurion synty-

syyt siitä näkökulmasta, onko kosteuden pääsyn rakenteisiin

aiheuttanut rakenteen heikkous vai mahdollisesti osakkaan

teettämä, virheellisesti toteutettu muutostyö.

Helsingin Mäkelänkadun rakennuksia. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1944

45

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A NS Y Y S K O K O U S

Pidetään perjantaina 22.11.2002 kello 17 Kansallisteatterissa.

Kokouksen yhteydessä arkkitehti Sari Schulman esittelee Kansallisteatterin restauroinnin.Tapaaminen kello 17.00 teatterin edessä.Tilaisuus päättyy kello 19.00.

ESITYSLISTA:

1. Kokouksen avaus ja päätösvaltaisuuden toteaminen.2. Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta.3. Pöytäkirjan tarkastajien valinta. Tarvittaessa pöytäkirjan tarkastajat toimivat

äänestystilanteessa ääntenlaskijoina.4. Vuoden 2001 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen.

(kevätkokouksesta)5. Tilintarkastajien lausunto sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen johtokunnalle.

(kevätkokouksesta)6. Vuoden 2003 toimintasuunnitelma- ja talousarvioehdotuksen hyväksyminen ja

jäsenmaksun määrääminen (vuonna 2002 jäsenmaksu 20 e, opiskelijat ja työttömät 10 e,ainaisjäsenet 200 e, tukijäsenet 170 e).

7. Maksettavat palkat ja palkkiot.8. Seuran puheenjohtajan vaali (vuonna 2002 Mikael Sundman).9. Seuran varapuheenjohtajan vaali (vuonna 2002 Renja Suominen-Kokkonen).10. Johtokunnan jäsenten vaali erovuorossa olevien tilalle (erovuorossa Tommi Lindh,

Kristiina Paatero ja Pentti Pietarila).11. Kahden tilintarkastajan ja näiden varamiesten vaali (vuonna 2002 Eija-Liisa Linnan-

puomi-Kanerva ja Veijo Rossi, varalla Helinä Koskinen ja Mauri Jaakkola).12. Muut asiat.13. Kokouksen päättäminen.

TERVETULOA

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1945

T o m m i L i n d h

U L L A K K O R A K E N T A M I N E N1 9 3 0 - L U V U NK E R R O S T A L O I S S A

Funktionalismin läpimurron jälkeen ra-kennettuihin kerrostaloihin tuli lukuisiauusia piirteitä 1930-luvulla. Osa näistä uu-tuuksista liittyi rakennusten ylimpien ker-rosten ratkaisuihin. Uutta olivat mm. si-säänvedetyt ullakkokerrokset, joissa sisään-veto toimi ullakkokerroksen terassina. Te-rassi ei palvellut niinkään asuntoja kuin ra-kennusten yhteistiloja: pesutupaa, kuiva-ushuonetta tai joskus jopa yhteistä kerho-tilaa.

Talosaunoja ei 1930-luvulla rakennettuullakoille eikä muuallekaan. Pihasaunat olipeseytymistiloina korvattu asuntojen kyl-pyhuoneilla. Talosaunat kerrostalojen kel-larissa yleistyivät toisen maailmansodanjälkeen ja katosivat taas 1980-luvulla, jol-loin ne korvattiin asuntokohtaisilla mini-saunoilla.

Funkiskerrostalojen ullakoiden ylivoi-maisesti yleisin käyttö oli kuitenkin toimi-minen asuntojen varastotilana. “Kanako-peiksikin” kutsutut varastot sijaitsivat eris-tämättömillä ullakoilla palopermannonpäällä, vesikatteen alla. Tila oli kuiva, mut-ta talvella yhtä kylmä kuin ulkoilma ja ke-sällä tilassa oli usein kuumempi kuin ulko-na. Tämä asetti tiettyjä rajoituksia näissävarstoissa säilytettäville tavaroille. Useinkopit ovat jääneet käyttämättömiksi.

Kolmekymmenluvun kerrostalot ovattoistaiseksi säästyneet laajemmalta ullak-kojen uudelleenkäytöltä asuintiloina. Tär-kein syy tähän on yksinkertaisesti se seik-ka, että ullakot ovat jo käytössä tai ullakko-kerrosta ei ole. Näin on esimerkiksi Hel-singin Olympiakylän 1930-luvun taloissa.Osaketaloissa asuntovarastojen tai yhteis-ten tilojen muuttaminen asunnoiksi edel-lyttää taloyhtiön yksimielistä päätöstä, jo-ten yksikin osakas voi estää muutoksen.Taka-Töölössä, jossa on töölöläisfunkis-kerrostalojen suurin esiintymä koko maa-ilmassa, ei näkyvä ullakkorakentaminenole ollut 1980-luvulla laadittujen asema-kaavojen (mm. nro 8044 21.8.1980) jäl-keen mahdollista kuin poikkeamisluvalla.Yksittäisten kerrostalojen kohdalla eri puo-lilla Suomea ullakkorakentaminen alkaakuitenkin olla ongelma myös 1930-luvunrakennuksissa. Viimeisin huolestuttava tie-to kantautuu Helsingin Lauttasaaresta, jos-sa Aarne Ervin 1939 suunnitteleman ker-rostalon ullakko on muutettu uusiksiasunnoiksi. Muutos on siksikin harmilli-nen, että koko arvorakennuksen ilme onmuutettu rankalla saneerauksella.

Arkkitehti Tommi Lindh toimii Museoviraston rakennus-

historian osaston arkkitehtina.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1946

Töölö, Helsinki. Kuva Sari Viertiö.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1947

48

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A NT O I M I N T A S U U N N I T E L M AV U O D E L L E 2 0 0 3

Rakennustaiteen seura pyrkii edistämäänhyvää arkkitehtuuria. Seura kiinnittäähuomiota ympäristön olemassa olevien ar-vojen säilyttämisen ja korkeatasoisen uu-den ympäristön luomiseen. Rakennustai-teen seura ottaa tarvittaessa kantaa erilai-siin ajankohtaisiin rakennettua ympäristöäkoskeviin kysymyksiin.

Jäsentiedotteissa käydään keskustelua ajan-kohtaisista aiheista ja tiedotetaan seurantoiminnasta.

Seura jatkaa Taiteentutkija -lehden julkai-semista yhdessä Taidehistorian seurankanssa.

Seura kehittää Internet-kotisivujaan.

Seura jatkaa arkkitehtuurihaastattelujensarjaa.

Seura toimittaa suurelle yleisölle kohdistet-tua Helsingin seudun kulttuuriopasta.

Seura jakaa Puurakennuspalkinnon rahas-ton sääntöjen mukaisesti taholle, joka in-novatiivisella tavalla vaikuttaa puuraken-nustaiteen edistämiseksi ja sen suojelemi-seksi.

Pohjoismainen yhteistyö seuran sisarjärjes-töjen kanssa toteutuu lähinnä yhteistenkokousten kautta.

Perinteinen yhden päivän kevätekskursiojärjestetään pääkaupunkiseudulla touko-kuussa ja syksyllä tehdään useamman päi-vän matka Suomen rajojen ulkopuolelle.

Seura kaipaa jäseniltään tietoja, kannanot-toja ja ehdotuksia asioista, joihin seurantulisi puuttua. Seura seuraa tarkasti uudenrakennuslain mukanaan tuomia ongelmiaja pyytää aktiivisesti vihjeitä jäseniltäänkentältä.

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1948

49

J Ä S E N T I E D O T E 5 : 2 0 0 2

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A R YT A L O U S A R V I O V U O D E L L E 2 0 0 3

TULOT 2003 2002

Jäsenmaksut 7.940,00 7.940,00OPM:n avustus toimintaan 5.050,00 5.050,00Muut tuotot 100,00 170,00

Yhteensä 13.090,00 € 13.160,00 €

KULUTJäsenmaksut 260,00 255,00Jäsentiedote 5.950,00 5.900,00Toimistokulut 260,00 255,00Palkkiot 3.800,00 4.220,00Sosiaaliturvamaksut 670,00 170,00Muut kulut 550,00 510,00Kulttuuriympäristöopas 840,00Seurantaseminaari 1.010,00Seminaarit ja luennot 1.600,00

Yhteensä 13.090,00 € 13.160,00 €

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1949

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A NJ O H T O K U N T A 2 0 0 2

PuheenjohtajaArkkitehti MIKAEL SUNDMANtoimi: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto,

Kansakoulukatu 3, 00100 Helsinki,p. 09-169 4262, gsm 050 540 2248,fax 09-169 4290

koti: Puistokatu 1, 00140 Helsinki, p. 09-629 767sp: mikael.sundman@ksv.hel.fi

VarapuheenjohtajaFT, dosentti, Suomen akatemian tutkijaRENJA SUOMINEN-KOKKONENtoimi: Helsingin yliopisto, taidehistorian oppiaine,

PL 3 (Unioninkatu 34),00014 Helsingin yliopisto, p. 09-477 1853,p. 09-241 5845

sp: renja.suominen-kokkonen@helsinki.fi

Jäsenet

Arkkitehti OLLI-PAAVO KOPONENtoimi: Tampereen teknillinen korkeakoulu,

PL 527, 33101 Tampere,p. 03-365 3296 (to-pe)

koti: Kidetie 4, 02460 Kantvik, p. 09-298 2334sp: koponen.opa@kolumbus.fi

Arkkitehti TOMMI LINDHtoimi: Museovirasto, rakennushistorian osasto,

PL 169, 00511 Helsinki, p. 09-4050 9459,gsm 050 363 3759

koti: Adolf Lindforsin tie 2 C 9, 00400 Helsinki,p. 09-562 1625

sp: tommi.lindh@nba.fi

FT, tutkija ANNE MÄKINENtoimi: Helsingin kaupunginmuseo, PL 4300, 00099

Helsingin kaupunki, p. 09-169 3438,gsm 040 554 1002

sp: anne.makinen@hel.fi

Arkkitehti ROY MÄNTTÄRItoimi: Arkkitehtitoimisto Roy Mänttäri,

Kapteeninkatu 8 F 12, 00140 Helsinki,p. 09-625 034, gsm 040 505 1312

koti: Huvilakatu 12 A 4, 00150 Helsinki,p. 09-654 380

sp: roy.manttari@ark.inet.fi

FM, tutkija KRISTIINA PAATEROtoimi: Suomen rakennustaiteen museo,

Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki,p. 09- 8567 5141

koti: Jokiniementie 5 F 64, 00650 Helsinki,p. 09-777 4236

sp: kristiina.paatero@mfa.fi

Rakennuskonservaattori PENTTI PIETARILAtoimi: Museovirasto, rakennushistorian osasto,

PL 169, 00511 Helsinki, p. 09-4050 9445koti: Katajanokankatu 5 C 9, 00160 Helsinkisp: pentti.pietarila@nba.fi

Arkkitehti MONA SCHALINtoimi: Arkkitehtitoimisto Oy Kai Wartiainen,

Kasarmikatu 14 A 3, 00130 Helsinki,p. 09-612 9080, gsm 040 532 9558

koti: Selkämerenkatu 7 A 6, 00180 Helsinki,p. 09-685 479

sp: mona.schalin@wartiainen.com

FL, amanuenssi ELINA STANDERTSKJÖLDtoimi: Suomen rakennustaiteen museo,

Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki,p. 09-8567 5123

koti: Itäinen Puistotie 12 A 1, 000140 Helsinki,p. 09-666 105

sp: elina.standertskjold@mfa.fi

SihteeriFM HANNA GALTATtoimi: Suomen rakennustaiteen museokoti: Palosuontie 8 B, 00660 Helsinki,

gsm 040-751 3371sp: sihteeri@rakennustaiteenseura.fi

TaloudenhoitajaMerkonomi MINNA AROMÄKItoimi: Suomen rakennustaiteen museo,

Kasarmikatu 24, 00130 Helsinki,p. 09-8567 5112

sp: minna.aromaki@mfa.fi

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1950

J Ä S E N M A K S U NM Y Ö H Ä S T Y M I N E N

Rakennustaiteen seuran toiminnalle on aiheutunut merkittävää haittaa jäsenmaksujenmyöhästymisestä. Johtokunta on kokouksessaan 16.1.2002 päättänyt, että jäsentiedotettaei enää lähetetä jäsenelle, jonka jäsenmaksu on puoli vuotta myöhässä. Mikäli maksu onedelleen suorittamatta ko. vuoden lopussa, erotetaan jäsen seurasta. Mahdollisia puuttu-via jäsentiedotteita ei lähetetä jälkikäteen.

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R A NJ Ä S E N E K S I

voit liittyä maksamalla jäsenmaksun 20 euroa (opiskelijajäsen 10 euroa) seuran tilille

SAMPO pankki 800016-251558

viestinä on ehdottomasti mainittava maksajan nimi ja osoite !

TERVETULOA JÄSENEKSI

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1951

R A K E N N U S T A I T E E N S E U R AS A M F U N D E T F Ö R B Y G G N A D S K O N S T

A R C H I T E C T U R A L S O C I E T Y

K A S A R M I K A T U 2 40 0 1 3 0 H E L S I N K I

K A S E R N G A T A N 2 40 0 1 3 0 H E L S I N G F O R S

2

I N T E R N E T :h t t p : / / w w w . r a k e n n u s t a i t e e n s e u r a . f i /

Port PayéFinlande

PMM00140/120

RTS_5_02 31.10.2002, 12:1952