AMMATTI- KASVATUKSEN AIKAKAUS-OPH 2012c). Nykymuotoista koulutustarpeiden ennakointia lähdettiin kehittämään 1990-luvun puolivälissä. Painopisteenä ... tiin asiantuntijaverkostossa

AMMATTI-KASVATUKSENAIKAKAUS-

KIRJA

3.2012ALUEVAIKUTTAVUUS JA

ENNAKOINTI

AM

MA

TT

IK

AS

VA

TU

KS

EN

AIK

AK

AU

SK

IR

JA

•3

.20

12

•••

OTTU ry

OKKA

KANSI 3.2012:Kansi 3.10 8.10.2012 12:19 Sivu1

Ammattikasvatuksenaikakauskirja

3.2012

Aikak.3.2012:Ammkasv 1/05 23.10.2012 09:35 Sivu1

PäätoimittajaPetri Nokelainenpuh. 040 557 4994, [email protected]

ToimitussihteeriTaina Lundénpuh. 020 748 9679, [email protected]

T o i m i t u s k u n t a

Puheenjohtaja

Petri Nokelainen, FT, professori, Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö

Sihteeri

Tuulikki Similä-Lehtinen, KL, säätiönjohtajaOKKA-säätiö

Jäsenet

Eeva-Liisa Antikainen, KL, vararehtoriHumanistinen ammattikorkeakoulu

Antti Kauppi, KL, projektijohtajaFUAS-liittouma

Jari Laukia, KL, johtajaHAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

Timo Luopajärvi, KT, dosentti, toiminnanjohtajaAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, ARENE ry.

Seija Mahlamäki-Kultanen, FT, dosentti, johtajaHämeen ammattikorkeakoulu

Pentti Nikkanen, KT, dosenttiJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Katariina Raij, KT, johtajaLaurea ammattikorkeakoulu

Hannu Sirén, johtajaOpetus- ja kulttuuriministeriö

Marja-Leena Stenström, YTT, professoriJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Risto Säntti, FT, tuntiopettajaVaasan yliopisto/Johtamisen laitos

Marja-Liisa Tenhunen, KTT

JulkaisijaAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.www.ottu.fiPuheenjohtaja Seija Mahlamäki-KultanenHämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakouluKorkeakoulunkatu 6, 13101 Hä[email protected]

Sihteeri Marianne TeräsHelsingin yliopistoPL 9, 00014 Helsingin [email protected]

KustantajaOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö www.okka-saatio.com

Toimituksen osoite:

OKKA-säätiöRautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinkipuh. 020 748 9521, fax (09) 150 2418email: [email protected]

Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] tai puh. 020 748 9679

Tilaushinta1—4/2012 kotimaahan yhteensä 30 €

Ilmoitukset: [email protected]

IlmoitushinnatKoko sivu 370 €, 1/2 sivua 185 €, 1/4 sivua 93 €

Ulkoasu/taittoNalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

PainopaikkaSaarijärven Offset Oy, Saarijärvi

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa ilmestyy vuonna 2012 neljä numeroa

ISSN 1456-7989

© OKKA-säätiö

2

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a 3


14. vuosikerta, numero 3 Lokakuu 2012

S i s ä l t ö

Pääkirjoitus

Kari NyyssöläEnnakointi, alueellinen vaikuttavuus ja Foucault 4

Artikkelit

Kirsi Mukkala & Timo TohmoTyövoiman siirtyminen korkeakouluista yksityiselle ja julkiselle sektorille 11

Laura Pylväs & Hilkka RoiskoKauneudenhoitoalan tulevaisuuden osaamistarpeet 26

Jari HautamäkiAlueiden varautuminen äkillisiin rakennemuutoksiin 40

Aila PaasoOsaava ammatillinen opettaja 2020 46

Hanna-Kaisa AaltoHavaintoja ammatillisen koulutuksen ennakointihaasteista 2010-luvulla 57

Ulla Taipale-LehtoVOSE-projektista toimintamalli osaamistarpeiden ennakointiin 72

Haastattelut

Koulutustarpeiden ennakointi on tulevaisuuden tekemistäVille Heinosen ja Matti Kimarin haastattelu 83Markku Tasala

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tulevat syrjäyttämään nykyisenlaisen tutkintojärjestelmän

Pekka Ruohotien haastattelu 90Markku Tasala

Ohjeita kirjoittajille 106

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a3

3


4

Ennakointi,alueellinenvaikuttavuus jaFoucault

Tämän Ammattikasva-tuksen aikakauskirjanteemana on aluevaikut-tavuus ja ennakointi.Kumpikin aihe on nou-semassa yhä merkittä-vämpään asemaan kou-lutuspoliittisessa päätök-

senteossa, ja kummankin taustalta onerotettavissa samantyyppisiä ilmiöitä jakehityskulkuja. Aluevaikuttavuus ja en-nakointi kytkeytyvät myös yhteiskunnal-liseen ohjaukseen ja vallankäyttöön, jol-loin tarkastelunäkökulma voidaan kiin-nittää ranskalaisfilosofi Michel Fou-cault’n näkemyksiin vallasta ja tiedosta.

Lähdetään liikkeelle ennakoinnista,jota voidaan määritellä monella tavalla.Yleisellä tasolla ennakointi pitää sisäl-lään muun muassa tulevaisuuden ku-vaamisen, analysointijärjestelmien ke-hittämisen sekä tulevaisuutta koskevantiedon tuottamisen ja analysoinnin(OPH 2012a). Koulutussektorilla paino-piste on sekä koulutus- että osaamistar-peiden ennakoinnissa. Koulutustarpei-den ennakoinnilla tuotetaan pitkän ai-kavälin työllisyysennusteiden perusteel-la tietoa ammatillisesti suuntautuneenkoulutuksen määrällisistä tarpeista.Osaamistarpeiden ennakoinnin, jotavoidaan kutsua myös laadulliseksi enna-

Pääkirjoitus

Kari NyyssöläOpetusneuvos, [email protected]

Ammattikasvatuksen aikakauskirja 14 (2), 4 - 11/ISBN 1456-7989/© OKKA-säätiö 2012/www.okka-saatio.comAikak.3.2012:Ammkasv 1/05 23.10.2012 09:35 Sivu4

5

koinniksi, keskeisiä tuloksia ovat puo-lestaan tulevaisuudessa tarvittavienosaamisten kuvaukset (OPH 2012b;OPH 2012c).

Nykymuotoista koulutustarpeidenennakointia lähdettiin kehittämään1990-luvun puolivälissä. Painopisteenäon ollut määrällinen ennakointi, muttaviime vuosina huomiota on kiinnitettyyhä enemmän myös laadulliseen enna-kointiin.

Ennakointi nykymuodossaan on kor-vannut aiemman koulutuksen suunnit-telujärjestelmän. Lehtisalon ja Raivolan(1999) mukaan suunnittelun avulla ha-luttiin aikaansaada hallittuja muutok-sia. Lisäksi koulutuksen suunnittelu ha-luttiin integroida muuhun yhteiskunta-politiikkaan. Tarkoitus oli näin edistääkoulutusjärjestelmän kehitystä raken-teellisesti, määrällisesti ja laadullisestisekä suhteuttaa koulutus yhteiskunnal-lisiin muutostavoitteisiin, jotka nousivatdemokraattisesta, taloudellisesta ja yh-teiskunnallisesta kehityksestä (mt., 226).

1980-luvun lopussa koulutuksessa jakouluhallinnossa alkoi voimistua visioil-le, skenaarioille ja strategioille pohjau-tuva tulevaisuus- ja kehittämisajattelu(mt., 225). Ennakoinnin kehittyminenosuu ajallisesti suurin piirtein tähän hal-linnollisen ajattelun uuteen vaiheeseen.

Kun kuvaa edelleen laajentaa, kytkey-tyvät ennakointi ja suunnittelu vieläkinkauempaa periytyviin erilaisiin yhteis-kunnallisiin ohjaus- ja sääntelyjärjestel-miin. Michel Foucault’n ajattelu luotähän historiaan mielenkiintoisen nä-kökulman (vrt. Nyyssölä 2011).

Foucault’n tutkimuksen keskeistäantia ovat olleet käsitykset vallasta, jasen suhteesta tietoon ja ruumiiseen

(Helén 1994, 274). Foucault on kutsu-nut tutkimuskohdettaan myös bioval-laksi, johon liittyy kaksi kehityslinjaa.Niistä ensimmäisessä ruumis ymmärre-tään koneena, joka pitää kesyttää, voi-mistaa ja ottaa mahdollisimman suu-reen hyötykäyttöön sekä kytkeä se te-hokkaisiin ja taloudellisiin kontrollijär-jestelmiin kurinpidollisilla menetelmil-lä. Toisena kehityslinjana biovaltaan liit-tyy ”elämän mekaniikka”, joka toimiiperustana biologisille prosesseille, joitaovat muun muassa lisääntyminen, syn-tymä, kuolema, terveydentila, elämän-kaaren pituus, pitkäikäisyys sekä kaikkinäihin liittyvät ehdot. Foucault käyttäätässä yhteydessä termiä ”väestön biopo-litiikka”, jota ohjaillaan erilaisilla väliin-tuloilla ja sääntelymenetelmillä. 1700-lu-vulla nämä kaksi kehityslinjaa olivatvielä erillään toisistaan, mutta 1800-lu-vulla ne yhtyivät ja niistä rakentui mah-tava valtateknologia (Foucault 1999, 99-100).

Kaiken kaikkiaan Foucault’n ajatuk-set vallan, tiedon ja ruumiin punoksistaluo viitekehyksen sille, mitä tietopohjai-sella suunnittelulla, sääntelyllä ja oh-jauksella modernissa yhteiskunnassaymmärretään. Tähän liittyen hän toteaa,että kyse on ”ennakoinnista, tilastollisis-ta arvioista ja yleistason mittauksista”.Tavoitteena on luoda mekanismi, jonkaavulla voidaan vakiinnuttaa tasapaino,ylläpitää keskiarvo sekä taata väestöllekompensaatiot. Lyhyesti ilmaistuna ky-seessä on turvallisuusmekanismin ra-kentamisesta satunnaisuudesta juontu-van tilan ympärille. (Foucault 2006,269.) Tästä näkökulmasta voidaan mää-rittää esimerkiksi indikaattoreiden,benchmarkkausten ja erilaisten raja-ar-vojen merkitystä yhteiskunnallisessapäätöksenteossa.


6

Foucault’n ajatukset osoittavat –ehkä hieman raadollisestikin – mitenmodernin yhteiskunnan hallinta on tul-lut riippuvaiseksi erilaisista ohjaus- jasuunnittelujärjestelmistä. Ilman tulevai-suuteen suuntaava ja ennakoivaa näkö-kulmaa yhteiskunta ajautuu kaaokseen,näin voitaneen Foucault’ta tulkita.

Tarvitsemme siis järjestelmän, jonkaavulla kykenemme näkemään pidem-mälle, jotta poliittiset päättäjät voivattehdä yhteiskuntapoliittisia linjavalinto-ja ja päätöksiä. Tulevaisuuteen näkemi-nen on kuitenkin tunnetusti vaikeaa.Tätä hankaloittaa varsinkin yhteiskun-tien ja yhteiskunnallisten ilmiöiden mo-nimutkaistuminen sekä kiihtyvä globali-soituminen: asioiden väliset syy-yhteydettulevat yhä vaikeammin tulkittaviksi, sa-malla kun vaikuttamismahdollisuudetniihin etääntyvät. Toisaalta tulevaisuu-dentutkimukseen ja ennakointiin liitty-vät menetelmät kehittyvät; vaikka kohdemuuttaa jatkuvasti muotoaan, niin nä-emme sen paremmin.

Parantuneista menetelmistä huoli-matta vältymme tuskin virhearvioin-neilta. Voimme kuitenkin kehittää en-nakointityötä ja sitouttaa siihen mah-dollisimman laajan joukon koulutuspo-liittisia toimijoita. Viime vuosina huo-miota on kiinnitetty varsinkin alueelli-sen ennakoinnin kehittämiseen. Tästärakentuu myös linkki ennakoinnin jaalueellisen vaikuttavuuden välille.

Suomalaista koulutuspoliittista pää-töksentekoa ryhdyttiin 1990-luvulla de-sentralisoimaan eli päätöksenteko siir-rettiin keskushallinnolta paljolti koulu-tuksen järjestäjille. Ennakoinnin osaltaon nyt toteutumassa samantyyppinenkehityskulku kohti paikallista tasoa.Lähtökohta on päätöksenteossa ja enna-

koinnissa sama: paikallisella tasolla tie-detään parhaiten alueelliset erityispiir-teet ja sitä kautta kyetään tekemään tar-vittavat koulutuspoliittiset päätökset.

Alueista on tullut yhä tärkeämpiä toi-mijoita, mutta samalla alueiden erilais-tuminen ja eriarvoistuminen nostaaesiin uusia haasteita. Taustalla vaikuttaamyös edessä häämöttävä kuntauudistus,mikä epäilemättä tulee vaikuttamaanmyös koulutuksen järjestämiseen. En-nakoinnin kehittäminen ja koulutuksenalueellisten vaikutusten arviointi vahvis-tavat omalta osaltaan sitä tietoperustaa,jonka turvin voimme tehdä järkeviäkoulutuspoliittisia ratkaisuja alueellis-ten haasteiden ratkaisemiseksi.

Unohtaa ei myöskään sovi sitä, ettäviime kädessä ratkaisut ovat poliittisia jasitä kautta ne kytkeytyvät valtaan ja val-lankäyttöön. Valta on keskeinen ele-mentti myös Foucault’n ajattelussa. Fou-cault’lle valta on peliä, jossa kamppailu-jen ja loputtomien ristiriitojen kauttamuutetaan, vahvistetaan ja käännetäänvoimasuhteita vastakkaisiksi (Foucault1999, 69).

Foucault korostaa vallan muotoutu-misessa mikrotason intiimejä vuorovai-kutussuhteita, joissa toimintapyrkimyk-set, subjektit ja taktiset asetelmat saavatmuotonsa. Näiden mikrotason valta-muodostelmien punoutuessa yhteen —

Ammattikasvatuksen aikakauskirja 14 (2), 4 - 11/ISBN 1456-7989/© OKKA-säätiö 2012/www.okka-saatio.com

Michel Foucault 1926-1984


7

tai toisistaan irtaantuessaan — muotou-tuu makrotasolla yhteiskunnallisen val-lan kokonaisuus (Helén 1999, 500–501).

Näin myös ennakointiin ja muuhuntietoon perustuva päätöksenteko kiteytyyvaltaan ja siihen sisältyviin jännitteisiin.Tietoa tarvitaan ja sitä käytetään, muttapoliittiset päätökset korostavat usein tie-don relatiivisuutta ja katkoksellisuutta.Esimerkiksi ennakointitieto on lähtö-kohtaisesti tulkinnanvarainen näkemystulevaisuudesta, joka muotoutuu fou-cault’laisittain poliittishallinnolliksi pää-töksiksi erilaisten diskurssien kautta val-tamuodostelmien sisällä.

Foucault’n tulkinnoissa korostuunäin vallan pisteettömyys ja pirstalei-suus. Toisin sanoen, mitään absoluuttis-ta vallan lähdettä tai totuutta ei ole, vaantilalla on loputtomien diskurssien muo-dostama jonkinlainen yhteinen tahtoti-la. Toisaalta asiaa voidaan lähestyä toi-sestakin näkökulmasta: koska ehdotto-mia totuuksia tuskin löytyy miltään alal-ta, niin laaja vuoropuhelu ja keskusteluovat sitäkin tärkeämpää kaikilla elämän-alueilla, myös koulutuksessa ja enna-koinnissa.

Teemanumeron artikkelit käsittelevätennakointia ja alueellista vaikuttavuuttaeri näkökulmista. Tieto, osaaminen jainnovaatiot ovat tulevaisuudessa yhä tär-keämmässä osassa hyvinvoinnin turvaa-misen kannalta. Kirsi Mukkala ja TimoTohmo tarkastelevat artikkelissaan tie-don siirtymistä liikkuvuuden näkökul-masta. He analysoivat laajan yksilönta-son aineiston perusteella siirtymistä kor-keakoulusektorilta yksityiselle ja julkisel-le sektorille. Tulosten perusteella yksityi-selle sektorille siirrytään herkemmin työ-uran alkuvaiheessa, kun taas julkiselle

puolelle siirrytään enemmänkin myö-hemmässä työuran vaiheessa. Tuloksissanousi myös aluetekijä mielenkiintoisellatavalla esille: korkeakouluista lähtevätyövoima siirtyy vain harvoin pieniinkaupunkeihin tai maaseudulle. Suuretkaupungit, varsinkin pääkaupunkiseutu,hyötyvät eniten korkeakoulusektoriltavirtaavasta osaamispääomasta. Pääkau-punkiseudun yrityksiin siirrytään erityi-sen paljon, julkiselle sektorille siirtymi-nen on hieman alueellisesti laaja-alaisempaa.

Hilkka Roisko ja Laura Pylväs luovatyleiskatsauksen vähän tutkittuun aihee-seen eli kauneudenhoitoalan tulevaisuu-den osaamistarpeisiin. Kyseessä on kir-jallisuuden perusteella laadittu meta-analyysi. Kirjoittavat päätyvät totea-maan, että alan keskeinen osaaminentulee jatkossakin koostumaan vahvoistaperustaidoista ja substanssiosaamisesta.Toisaalta esille nousi myös tarvetta eri-koisosaamiselle, joka juontuu yritystenmonipuolistuvasta tarjonnasta sekä am-mattialojen välisten rajojen hämärtymi-sestä. Lisäksi tarvitaan yleisempiä työelä-män taitoja, kuten verkosto-osaamista,liiketoimintaosaamista, kieli-taitoja mo-nikulttuurisuustaitoja sekä teknologianosaamista ja medialukutaitoja. Mielen-kiintoinen alue on myös rajankäynnitmuiden alojen kanssa, jotka liittyvät eri-tyisesti terveysalaan sekä hyvinvointi-,vapaa-aika-, ja elämyspalveluihin.


Mitään absoluuttista vallan lähdettätai totuutta ei ole.


Jari Hautamäen artikkelissa tarkastel-laan ennakoinnin roolia äkillisen raken-nemuutoksen tilanteessa. Aihe on ajan-kohtainen ja esillä jatkossakin globaa-lien markkinahäiriöiden lisääntyessäsekä alueiden elinkeinotoimintojen ka-ventuessa työntekijöiden vähentyessä.Hautamäki rakentaa ennakoinnille ko-konaisvaltaista tulkintakehystä, jolloinennakointi voidaan ymmärtää varautu-misena. Varautuminen on luonteeltaanevolutionääristä ja siinä tarvitaan ensin-näkin tietämystä alueen kehityshisto-riasta keskipitkältä ja pitkältä aikavälil-tä. Toiseksi tulee luoda tietämystä alu-een vaihtoehtoisista tulevaisuuden nä-kymistä. Kolmanneksi tarvitaan tilastol-lista ennakointitietoa, joka palvelee ra-kennemuutoksen vaikutusten helpostitulkittavana mittarina. Hautamäki ko-rostaa myös verkostomaisen ja alueelli-sen yhteistoiminnan merkitystä itseuu-distuksen edellytysten vahvistamisessa jarakennemuutokseen varautumisessa.

Aila Paaso käy läpi väitöskirjatutki-muksensa pohjalta ”Osaava ammattilli-nen opettaja 2020”-tutkimuksen tulok-sia. Sen keskiössä ovat tulevaisuutta kos-kevat asiantuntijanäkemykset ammatilli-sen opettajien osaamisesta, jotka kerät-tiin asiantuntijaverkostossa Delfoi-me-netelmällä. Paason artikkeli piirtää esil-le joitakin huolestuttavia näkymiä. Vaik-ka koulutuksen ja työelämän yhteistyönähtiin tärkeänä osana ammatillistakoulutusta, niin yhteistyö nähtiin pal-jolti vain opiskelijoiden työssäoppimi-sen ja ammattiosaamisen näyttöjen nä-kökulmista. Aluenäkökulman ja verkos-tomaisen toimintatavan vahvistaminenopettajien täydennyskoulutuksessa näh-tiin ratkaisuksi tähän haasteeseen. Li-säksi tuloksissa nousi esille muun muas-sa opettajien vähäinen osallistuminenopiskelijoiden oppimista ja elämänhal-

lintaa tukeviin moniammatillisiin ver-kostoihin. Tulosten perusteella Paaso ra-kentaa mallit, joiden pohjalta voidaanyhtäältä ennakoida, määrittää ja arvioi-da osaamista sekä toisaalta suunnitellaosaamisen kehittämistä ja täydennys-koulusta.

Hanna-Kaisa Aalto luo yleiskatsauk-sen ennakoinnin lähtökohtiin ja erilai-siin koulukuntiin. Hänen mukaansa en-nakoinnissa on parhaiten onnistuttu sil-loin, kun on oltu tietoisia tulevastamuutoksesta ennen muutoksen tapah-tumista. Hän myös nostaa esille erilaisialähtökohtia ennakoinnille, joista voi-daan mainita muun muassa ennakoin-nin motiivi. Siihen liittyen tulee pohtia,että onko ennakoinnille aito tarve, vaitehdäänkö sitä vain sen vuoksi koska seon yleinen toimintamalli. Ennakoinnis-sa erotetaan usein erilaisia yleisiä ja ylei-sesti tunnettuja muutosajureita, kutenhuoltosuhteen heikkeneminen, tieto-tekniikan kehitys tai ilmastonmuutos.Vahvimpana muutosvoimana pidetäänglobalisaatiota. Aalto kuitenkin koros-taa, että globalisaation rinnalla kulkeemyös paikallinen taso, koska esimerkik-si oppiminen ja muut sosiaaliset proses-sit ovat luonteeltaan nimenomaan pai-kallisia. Artikkelissa raportoidaan myösTUTKE-työhön liittyneestä kiinteistö-alan ennakointihankkeesta, jonka tu-loksissa muun muassa painottuvat eri-

8


Ennakko-luulottomuus, rajojen ylittämi-nen ja yhteistyöovat tärkeitä.


9

laisten klustereiden rajapinnat keskei-simpinä innovaatioympäristöinä.

Ulla Taipale-Lehto esittelee artikke-lissaan Valtakunnallinen osaamistarpei-den ennakointi (VOSE)-projektia, jokaoli käynnissä Euroopan sosiaalirahastontuella 2008 – 2012. Projektissa keskityt-tiin laadullisen ennakoinnin kehittämi-seen luomalla toimintamalli tulevaisuu-den osaamistarpeiden ennakointiin. Tu-loksena syntyi prosessimalli, jonka vai-heet koostuivat alan rajaamisesta, taus-taselvitysten teosta, skenaarioista ja osaa-mistarvealoitteista sekä näiden laatimi-seen liittyvästä työpajapajavaiheesta sekätiedon levityksestä. Mallia sovellettiinkolmelle alalle ja sen toimivuutta myösarvioitiin. Ennakointiprosessi on tarkoi-tus juurruttaa vakinaiseksi toiminnaksi.Keskeisenä toimijana tulevat olemaankoulutustoimikunnat sekä Opetushalli-tus. Alustavana tavoitteena on toteuttaaennakointiprosessi muutamalla alallavuosittain.

Markku Tasalan tekemissä haastatte-luissa neuvotteleva virkamies Ville Hei-nonen opetus- ja kulttuuriministeriöstäsekä opetusneuvos Matti Kimari Ope-tushallituksesta pohtivat tahoillaan en-nakoinnin kehitystä ja tulevaisuudenhaasteita. Heinonen kertoo ennakointi-järjestelmän uudistamisesta, jossa toimi-alaennakointi on siirtynyt työ- ja elin-keinoministeristöä Valtion taloudellisentutkimuskeskuksen (VATT) vastuulle.Riippumattomalle toimijalle siirtyes-sään ennakointi on ottanut etäisyyttäpoliittisesta ohjauksesta. Tulevaisuudenhaasteena Heinonen näkee erityisestisen, miten määrällinen ennakointi ja vä-häisemmälle huomiolle jäänyt laadulli-nen ennakointi saataisiin keskustele-maan toistensa kanssa. Kimari puoles-taan muistelee, miten ennakointi käyn-

nistyi EU-rahoitteisena hankkeenavuonna 1996 ja kuinka valtakunnalli-nen työvoima- ja koulutustarpeiden onsittemmin jatkunut Opetushallituksenpysyvänä toimintana. Nykyään tähäntehtävään kuuluu myös alueellisen en-nakoinnin tukeminen. Lisäksi Kimarituo esille, että vuosien varrella enna-kointiin liittyvä verkosto muodostunuthyvin laajaksi.

Käsillä olevan numeron lopussa onjoulukuussa eläkkeelle jäävän, Tampe-reen yliopiston Kasvatustieteiden yksi-kön Professori Pekka Ruohotien haas-tattelu. Professori Ruohotie on toimi-nut professorina vuodesta 1977 lähtienja hoitanut tällä hetkellä maamme ai-noaa ammattikasvatuksen professuuriayhtäjaksoisesti vuodesta 1983 lähtien.

Hänen mittava elämäntyönsä ammat-tikasvatuksen tutkimuksen alueella onsaanut niin kotimaista kuin kansainvä-listäkin tunnustusta. Professori Ruoho-tie on kouluttanut uransa aikana mer-kittävän määrän eri tehtäviin sijoittu-neita asiantuntijoita ammattikasvatuk-sen kentälle. Hän on julkaissut yli nel-jäkymmentä kirjaa ja kolmesataa tie-teellistä artikkelia aikakauslehdissä, kir-joissa ja konferenssien proceedingseis-sä. Hän toimi Ammattikasvatuksen ai-kakauskirjan päätoimittajana kymme-nen vuotta sen perustamisesta lähtienvuoteen 2009 saakka.

Kokonaisuudessaan artikkelit kerto-vat omaa tarinaansa ennakoinnin ja sii-hen liittyvän alueellisen ulottuvuudenmahdollisuuksista ja haasteista. Globali-saatio ja muutostahdin kiihtyminen ko-ettelevat ennakointimallien toimivuut-ta, kun taas verkostot ja erilaisten toimi-joiden kohtaamiset luovat uusia mah-dollisuuksia tulevaisuuden ennakoinnil-


le ja tietoperustaiselle päätöksenteolle.Tähän liittyy laajemmalla tasolla myöshaaste siitä, miten voisimme vahvistaaammattikasvatuksen tutkimuksen ja am-matillisen koulutuksen kehittämisenvuorovaikutusta. Ennakkoluulotto-muus, rajojen ylittäminen ja yhteistyöovat tärkeitä niin ennakoinnin kehittä-misessä kuin elämässä yleensä.

Lähteet

Lehtisalo, L. & Raivola, R. (1999). Koulutusja koulutuspolitiikka 2000-luvulle. Porvoo - Hel-sinki - Juva: WSOY.

Foucault, M. 1999. Seksuaalisuuden historia.Tiedontahto, Nautintojen Käyttö, Huoli itsestä.Suom. K. Sivenius. Helsinki: Gaudeamus.

Foucault, M. 2006. Vaalia elämää ja antaakuolla: rasismin synty. Suom. M. Himanen, J.Könönen & A. Paakkari. Tiede ja edistys 31 (4),265–280.

Helén, I. 1994. Michel Foucault’n valta-analy-tiikka. Teoksessa R. Heiskala (toim.) Sosiologi-sen teorian nykysuuntauksia. Helsinki: Gaudea-mus, 270–315.

Helén, I. 1999. Elämää seksuaalisuudessa. Jäl-kisanat. Teoksessa M. Foucault: Seksuaalisuu-den historia. Tiedontahto, Nautintojen Käyttö,Huoli itsestä. Suom. K. Sivenius. Helsinki: Gau-deamus, 493-512.

Nyyssölä, K. 2011. Yhteiskuntapoliittinen oh-jaus ja medialähtöinen oppiminen. Fou-cault’lainen näkökulma. Teoksessa S. Ahola, P.Kaipainen, O. Koistinen & K. Nyyssölä (toim.)Tiedosta toimintaan. Kirjoituksia korkeakoulu-tuksesta, filosofiasta ja yhteiskunnasta. OsmoKivisen juhlakirja. Koulutussosiologian tutki-muskeskus. Turun yliopisto, 192-210.

OPH (2012a). Ennakoinnin sähköinen tieto-palvelu ENSTI. Mitä on ennakointi? Luettu5.9.2012 osoitteesta http://www.oph.fi/tie -topalvelut/ennakointi/ennakoinnin_sahkoinen_tietopalvelu_ensti/mita_on_ennakointi.

OPH (2012b). Ennakointi. Koulutustarpeidenmäärällinen ennakointi. Luettu 5.9.2012 osoit-teesta http://www.oph.fi/tietopalvelut/enna -kointi/koulutustarpeiden_maarallinen_enna -kointi.

OPH (2012c). Ennakointi. Osaamistarpeidenennakointi eli laadullinen ennakointi. Luettu5.9.2012 osoitteesta http://www.oph.fi/tieto -palvelut/ennakointi/osaamistarpeiden_enna -kointi.


10


Tiivistelmä

Tiedon ja osaamisen merkitys kan-sallisen ja alueellisen talouskasvun jakehityksen edistäjänä korostuu yhäenemmän. Tämä on asettanut kasva-via vaatimuksia korkeakoulujen jamuun yhteiskunnan tiivistyvälle yhteis-työlle ja tehokkaalle tiedon siirrolle.Korkeakoulujen, muun julkisen sektorinja yksityisen sektorin väliset raja-aidatovat madaltuneet. Työvoiman liikku-vuus voidaan nähdä yhtenä olennaise-na kanavana tiedon ja osaamisen siir-rossa. Tässä tutkimuksessa keskitym-me tarkastelemaan työntekijöiden liik-kuvuutta korkeakouluista yrityksiin jajulkiselle sektorille. Kuvailevassa tar-kastelussa hyödynnämme laajaa yksi-

lötason aineistoa vuosilta 2004-2006.Tulokset osoittavat yksilön iällä ja kou-lutusalalla olevan olennainen vaikutussiirtymiseen korkeakoulusta julkiselletai yksityiselle sektorille. Julkiselle sek-torille siirtyvät työntekijät hajaantuvattasaisemmin eri alueille, kun taas eri-tyisesti pääkaupunkiseudun yrityksethoukuttelevat suurimman osan yksityi-selle sektorille vaihtajista. Toimialavir-tojen tarkastelu osoittaa, että osaa-misintensiiviset liike-elämän palvelut jakorkean teknologian teollisuus tarjoa-vat paljon työmahdollisuuksia korkea-koulujen asiantuntijuudelle.

Avainsanat: korkeakoulut, yksityinensektori, julkinen sektori, työntekijöidenliikkuvuus


Työvoiman siirtymi-nen korkeakouluistayksityiselle ja julkisellesektorilleKirsi MukkalaTutkimuskoordinaattori, KTTJyväskylän yliopiston [email protected]

Timo TohmoYliassistentti, KTTJyväskylän yliopiston [email protected]

Artikkeli on läpikäynyt referee -menettelyn

11


12

Johdanto

Tiedon ja teknologianmerkitys kansallisen jaalueellisen talouskasvunlähteenä korostuu yhävoimakkaammin. Kor-keatasoinen koulutus,kyky uuden tiedon jaosaamisen tuottamiseen

ja soveltamiseen, innovaatioaktiivisuus,huipputeknologiaa tehokkaasti hyödyn-tävä tuotanto ja kauppa sekä verkostoi-tuminen ovat yhteydessä elinkeinoelä-män uudistumiseen sekä työllisyyden jahyvinvoinnin kasvuun. Väestön ja työ-voiman osaamisen ja tietotaidon merki-tyksen kasvun katsotaan edistävän alu-eellista keskittymistä. Korkeakoulut, yli-opistot erityisesti, houkuttelevat osaa-misintensiivistä yritystoimintaa läheisyy-teensä. Yrityskeskittymä tarjoaa puoles-taan työmahdollisuuksia osaavalle työ-voimalle, joka hakeutuu mielellään suu-rille työmarkkinoille. Seurauksena syn-tyy itse itseään ruokkiva alueellisen kes-kittymisen kehä, jossa työvoiman liikku-vuudella on tärkeä rooli.

Yksilöiden liikkumisella alueellistentyömarkkinoiden, sektoreiden tai yritys-ten ja organisaatioiden välillä on mer-kittävä vaikutus tiedon siirtymiseen javerkostoitumiseen (Aslesen ym. 2008;Hommen & Doloreux 2003; Power &Lundmark 2004). Aiempien tutkimus-ten mukaan pelkästään osaavan työvoi-man olemassaolo ei tee alueesta tai yri-tyksestä menestyvää ja tiedon siirtymi-sestä tehokasta. Tämän lisäksi tarvitaanyksilöiden sekä eri yksityisen ja julkisensektorin toimijoiden välistä vuorovaiku-tusta (Simmie 2001; Cooke & Morgan2002). Uusien tuotteiden, palvelujen,

toimintatapojen ja tuotantomenetel-mien kehittämiseen osallistuvien orga-nisaatioiden ja ihmisten verkostoistamuodostuu innovaatiojärjestelmiä,jotka voivat olla toimialakohtaisia(Breschi & Malerba 1997; Malerba2002), alueellisia (Braczyk ym. 1998) taikansallisia (Lundvall 1992, OECD1999). Luoville ja innovatiivisille ympä-ristöille on tunnusomaista mm. luovatja aktiiviset ihmiset, monipuolinen toi-siaan tukeva osaaminen sekä verkostoi-tumisen ja yhteistyön helppous (Muk-kala & Tohmo 2012; Sotarauta ym.2011).

Perinteisesti kolme kansallisen inno-vaatiojärjestelmän toimijaa – tiedemaa-ilma, julkinen sektori ja elinkeinoelämä– ovat toimineet etäällä toisistaan (vrt.triple helix -käsite). Muutokset toimin-taympäristössä ovat kuitenkin johtaneetnäiden kolmen sektorin merkittäväänlähentymiseen ja perinteisten roolienuudistumiseen. Ulkoisen rahoituksenmerkityksen kasvu korkeakouluissa,koulutuksen työelämäyhteyksien koros-tuminen sekä korkeaa osaamista vaati-vien alojen (korkean teknologian teolli-suus ja osaamisintensiiviset liike-elämänpalvelut - KIBS) kasvu edellyttävät li-sääntyvää yhteistyötä eri sektoreiden vä-lillä madaltaen samalla sektoreiden väli-siä raja-aitoja.

Tässä tutkimuksessa olemme kiin-nostuneita siitä, mitkä eri tekijät ovatyhteydessä työntekijän päätökseen siir-tyä korkeakoulusta/tutkimuslaitokses -ta1 yksityiselle tai julkiselle sektorille. Ai-emmat tutkimukset ovat keskittyneettyövoiman alueellisiin, toimialoittaisiintai ammatillisiin siirtymiin. Korkeakou-luista lähteviä työntekijävirtoja on aiem-

1 Jatkossa termillä korkeakoulu viittaamme sekä yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin että tutkimustuloksiin.


min tutkittu lähinnä huippuasiantunti-joiden (’star scientist’) liikkuvuutena yri-tyksiin (esim. Herrera ym. 2010; Zellner2003; Zucker ym. 2002). Sen sijaan sek-toreiden välinen liikkuvuus triple helix -asetelmaan pohjautuen on jäänyt vähäi-semmälle huomiolle.

Seuraavassa luvussa kuvailemme työ-markkinoita ja työvoiman liikkuvuuttaeri sektoreilla. Sivulta 16 alkava lukuesittelee aineiston ja käytetyt luokituk-set. Sivulta 18 alkaen keskitymme tulos-ten erittelyyn ja loppupäätelmät onkoottu viimeiseen lukuun sivuille 22 ja23.

Työmarkkinat eri sektoreilla:työllisyys ja liikkuvuus

Tässä luvussa käsittelemme lyhyes-ti työmarkkinoita kolmella kiin-nostuksen kohteena olevalla sek-

torilla: 1) julkinen sektori, 2) yksityinensektori ja 3) korkeakoulut. Tutkimuksenempiirinen osuus keskittyy vuosiin2004-2006, joten taustatiedot on koot-tu vuodelta 2005.

Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset

Suomessa oli noin 2,3 miljoonaatyössäkäyvää henkilöä vuonna 20052.Heistä yli kaksi miljoonaa oli palkan-saajia ja noin 237 000 yrittäjiä. Julkisel-la sektorilla työskenteli yhteensä 637173 henkilöä eli 28 % kaikista työllisistä(705 334 työntekijää, mikäli valtio-enemmistöiset osakeyhtiöt lasketaanmukaan). Julkisen sektorin työntekijätjakaantuvat kuntien ja valtion työnteki-jöihin. Kunnat työllistivät suurimmanosan eli noin 77 % julkisen sektorin pal-

kansaajista vuonna 2005. Lisäksi valtio-enemmistöisissä osakeyhtiöissä työsken-teli noin 68 000 henkilöä.

Lähes 70 % työssäkäyvistä työskente-lee yksityisellä sektorilla (noin 1,6 mil-joonaa henkilöä). Teollisuuden osuusyksityisen sektorin työpaikoista on noinneljännes. Muita merkittävimpiä toi-mialoja ovat kaupan ala (lähes viidennestyöntekijöistä) sekä kiinteistö-, vuok-raus- ja muut liike-elämän palvelut (noin15 %). Yritysten henkilöstöstä noin 34% työskenteli Uudenmaan maakunnas-sa vuonna 2005.

Suomen yliopistot, ammattikorkea-koulut ja tutkimuslaitokset

Tässä tutkimuksessa yliopistot, am-mattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokseton koottu omaksi ryhmäkseen, jostakäytetään nimeä korkeakoulut. Valtionbudjettitaloudessa suurin valtion henki-löstöryhmä on yliopistoissa työskentele-vät, jotka muodostavat valtion palkan-saajista noin viidenneksen. Yliopistojenpalveluksessa oli vuonna 2005 lähes 31000 opettajaa, tutkijaa, jatko-opiskelijaaja muuta henkilökuntaa, joista noin 40% työskenteli Helsingissä sijaitsevissa yli-opistoissa (Opetusministeriö 2006a).Vaikka Suomen yliopistoverkko on ha-jautettu, niin silti maassa oli kymmenenmaakuntaa vuonna 20053, joissa ei si-jaitse yliopistoa. Yliopistot ovat kuiten-kin ulottaneet yliopistokoulutusta ja tut-kimusta myös varsinaisten yliopistojensijaintimaakuntien ulkopuolelle, sillävuoden 2004 alusta lähtien Suomessaon toiminut kuusi ns. yliopistokeskustaeli Kajaanin, Kokkolan, Lahden, Mik-kelin, Porin ja Seinäjoen yliopistokes-kukset.

2 Tilastokeskus: Työpaikat työnantajasektorin ja ammattiaseman mukaan alueittain 1990–2009.3 Tämän jälkeen yliopistoverkosto on osin muuttunut lakkautusten ja fuusioitumisten seurauksena.

13


Vuonna 2005 Suomessa toimi Ope-tus- ja kulttuuriministeriön hallinnon-alalla 29 ammattikorkeakoulua4, joissatyöskenteli lähes 11 000 päätoimisiatuntiopettajaa ja muuta henkilökuntaa(Opetusministeriö 2006b). Lisäksi sisä-asiainministeriön alaisuudessa toimiiPoliisiammattikorkeakoulu ja Ahvenan-maalla Högskolan på Åland. Ammatti-korkeakoulut ovat hajaantuneet ympärimaata jokaiseen maakuntaan ja niitä si-jaitsee myös pienemmissä kaupungeissa.

Valtion budjetista rahoitetaan useitatutkimuslaitoksia5 (ns. sektoritutkimus-laitoksia) eri hallinnonaloilla. Esimer-kiksi Valtiovarainministeriön hallin-nonalalla toimii Valtion taloudellinentutkimuslaitos (VATT), Opetusministe-riön hallinnonalalla Museovirasto ja Ko-timaisten kielten tutkimuskeskus(Kotus), Liikenne- ja viestintäministe-riön hallinnonalalla Ilmatieteen laitos jaMerentutkimuslaitos sekä Sosiaali- jaterveysministeriön hallinnonalalla So-siaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittä-miskeskus (Stakes), Kansanterveyslaitos(KTL), Työterveyslaitos (TTL) ja Säteily-turvakeskus (Stuk). Tutkimuslaitoksistasuurin osa sijaitsee pääkaupunkiseudul-la.

Liikkuvuus korkeakouluistayksityiselle ja

julkiselle sektorille

Osaamisperusteisen talouden kehit-tymisen myötä tiedosta on muodostu-nut yksi organisaatioiden merkittävim-mistä strategisista resursseista. Vaati-mukset tiedon ja asiantuntijuuden te-hokkaammasta siirtymisestä korostavatkorkeakoulujen roolia työmarkkinoilla.

Korkeakoulujen henkilökunnan olete-taan vaikuttavan tiedon siirtymiseenkolmella tavalla: 1) kouluttamalla opis-kelijoita, 2) verkostoitumalla eri organi-saatioiden työntekijöiden kanssa ja 3)vaihtamalla työpaikkaa. Työvoiman liik-kuvuus voidaan nähdä tärkeänä osanakorkeakoulujen, julkisen sektorin ja yk-sityisen sektorin vuorovaikutusta. Työ-paikkaa vaihtaessaan korkeakoulujentyöntekijät vievät uuteen työpaikkaanmukanaan niin hiljaista (ks. Nonaka1994; Nonaka & Takeuchi 1995) kuinkodifioitua (ks. esim. Garavelli ym.2002; Rajaniemi 2005) tietoa sekä ver-kostojaan.

Yritysten ja korkeakoulujen yhteisettutkimus- ja kehittämishankkeet (T&K)sekä yhteistyöverkostot toimivat tiedonja osaamisen siirron keskiössä. Lisäksiosa korkeakoulujen henkilökunnastatoimii yritysten hallituksissa, jolloin tie-toa välittyy hallitustyöskentelyn kautta.Korkeakouluista yksityiselle sektorillesiirtyvän työntekijän odotetaan koulu-tuksensa ja T&K -kokemuksensa kauttatukevan yritysten innovaatiotoimintaa.Liikkuvuuden myötä korkeakouluistasiirtyvän työntekijän osaaminen yhdis-tyy yrityksen osaamiseen. Osaamisalueetvoivat olla lähellä toisiaan (esim. teknii-kan alan ihmisten siirtyessä alan yrityk-seen), jolloin korkeakouluista siirtyvätyöntekijä todennäköisesti tuo muka-naan jotakin alaan liittyvää spesifiähuippuosaamista (tutkimustietoa). Toi-saalta korkeakoulusta siirtyvä humanis-tisen alan asiantuntija voi tuoda yrityk-seen täysin uudenlaista osaamista, jokatukee esimerkiksi tuotekehitystä merkit-tävällä tavalla (muotoilu, viestintä, jne.).

14

4 Tämän jälkeen ammattikorkeakouluverkosto on osin muuttunut lakkautusten ja fuusioitumisten seurauksena.5 Valtion tutkimuslaitosjärjestelmän rakenteesta katso esim. Huttunen (2004).


Ejsing ym. (2011) ovat osoittaneet,että yliopistoista palkatut työntekijät,joilla on tieteellinen tai insinöörin tut-kinto, edistävät innovaatioiden synty-mistä enemmän kuin muista yrityksistärekrytoidut työntekijät. Aiemmissa tut-kimuksissa on saatu viitteitä myös siitä,että julkisen sektorin tutkimusinstituu-tioissa tuotettu tieto johtaa todennäköi-semmin radikaaleihin innovaatioihinkuin yksityisellä sektorilla tuotettu tieto(Czarnitzki ym. 2008; Zucker & Darby1998). Yliopistotyöntekijöillä on hallus-saan viimeisin tieteellinen tietämys janämä työntekijät tuovat mukanaanolennaista, mahdollisesti jopa huippu-tason, tutkimustietoa uuteen työpaik-kaansa. Voidaan ajatella, että nykyisessäinnovaatio- ja osaamisvetoisessa talou-dessa asiantuntijoiden liikkuvuus kor-keakouluista ja tutkimuslaitoksista yri-tyksiin on toivottavaa, koska se edistääinnovatiivisuutta (panos) ja johtaa edel-leen uusiin tuotteisiin ja teknologisiinparannuksiin (Herrera ym. 2010; Zell-ner 2003). Korkeakouluissa tuotetun tie-don soveltaminen yksityisen sektorin in-novaatioprosesseihin on tärkeää myöstaloudellisen kasvun näkökulmasta.

Julkisen sektorin työmarkkinoilla ko-rostuvat osin erilaiset asiat kuin yksityi-sellä sektorilla, mutta osaamisvaatimus-ten kasvu on tunnusomaista molemmil-la sektoreilla. Julkinen sektori on kiin-nostunut osaamisesta, jota voidaan hyö-dyntää julkisen hallinnon ja palveluin-novaatioiden kehittämisessä (esim. osayhteiskuntatieteellistä tutkimusta) (Rit-silä ym. 2007; Sotarauta ym. 2011). Jul-kisella sektorilla osaamisvaatimuksetovat kasvaneet mm. tuloksellisuus ja te-hostamisvaatimusten seurauksena. Joh-tajuus ja hallintotehtävät edellyttävätlaajaa osaamista johtamisen eri osa-alueilla sekä verkostoitumisen ja yhteis-

työn taitoja. Myös esimerkiksi opetuk-sen alalla oman ydinosaamisen (subs-tanssi) lisäksi tarvitaan vahvaa pedago-gista ja jopa psykologista osaamista. Kor-keakoulujen ja tutkimuslaitosten henki-lökunta toimii asiantuntijoina alueelli-sille kehittämisorganisaatioille ja viran-omaisille sekä valtakunnallisesti minis-teriöille ja kehittämisorganisaatioille,mitä voidaan pitää merkittävänä tiedonja osaamisen siirron väylänä.

Julkinen sektori on perinteisestivakaa ja turvallinen työnantaja, ja vaki-naisen henkilöstön vaihtuvuus on pien-tä. Julkinen työnantaja arvostaa koulu-tusta ja julkisen sektorin koulutustasoonkin muuhun työvoimaan verrattunakorkea sekä valtio- että kuntasektorilla.Asiantuntijatehtäviin vaaditaan useinylempi korkeakoulututkinto, minkä li-säksi on myös tehtäviä joihin valittaval-ta henkilöiltä vaaditaan jokin määrättytutkinto, esim. oikeustieteen kandidaa-tin tutkinto tai tohtorin tutkinto. Mo-niin julkisen sektorin (erityisesti kunta-alalla) tehtäviin on lakiin perustuvat kel-poisuusvaatimukset, jotka edellyttävätmäärättyä koulutusta. Mm. terveyden-huollon ammattihenkilöstön toimintaa

15

Liikkuvuudenmyötä korkea-kouluista siirty-vän työntekijänosaaminen yhdis-tyy yrityksen osaamiseen.


16

säätelee ammatinharjoittamislainsää-däntö (Valtiovarainministeriö 2006).Ammattikorkeakouluissa annettava ope-tus pyrkii täyttämään työmarkkinoidentarpeita ja ammatillisia vaatimuksia. Yli-opistoissa puolestaan tiettyjen alojenkoulutus on ammatillisesti suuntautu-nutta (esim. opettajankoulutus, lääke-tiede), kun taas toisilta tieteenaloilta vas-taava ammatillinen orientaatio puuttuu.

Aineisto ja luokitukset

Korkeakouluista yksityiselle sekto-rille ja julkiselle sektorille muut-tajien profiloimiseksi olemme

analysoineet muuttajien yksilökohtaisiaominaisuuksia sekä toimialoittaista jaalueellista jakaantumista. Tarkastelu pe-rustuu laajaan Tilastokeskuksen toimit-tamaan yksilötason aineistoon, joka kat-taa 7 %:n otoksen suomalaisista. Ai-neisto on muodostettu Tilastokeskuk-sen väestölaskentojen pitkittäistiedos-tosta ja se kattaa kokonaisuudessa vuo-det 1985-2006. Tässä tutkimuksessa kes-kitytään vuosiin 2004-2006. Aineistoonon yhdistetty työssäkäyntitilaston, asu-mistilastojen ja erilaisten hallinnollistenja muiden rekisterien tietoja. Aineisto si-sältää monipuolista tietoa yksilöidenhenkilökohtaisista ominaisuuksista,koulutuksesta, työkokemuksesta sekäasuin- ja työskentelyalueesta. Tauluk-koon 1 on koottu kuvaukset tässä tutki-muksessa käytetyistä muuttujista.

Työntekijävirtojen analysoimiseksiolemme erotelleet kolme sektoria: (1)korkeakoulut, (2) muu julkinen sektorija (3) yksityinen sektori. Korkeakoulu-sektori sisältää yliopistojen ja ammatti-korkeakoulujen työntekijät sekä varsi-

naiset tutkimuslaitokset ja erilaisten yh-teisöjen itsenäiset tutkimusyksiköt (toi-mialaluokka 736 kokonaisuudessaanvuoden 2002 Tilastokeskuksen toimi-alaluokituksen mukaisesti). Muu julki-nen sektori on luokiteltu omistusmuo-totiedon pohjalta ja luokkaan kuuluvatmyös valtioenemmistöiset osakeyhtiöt.Täten yksityinen sektori kattaa yritykset,joissa valtiolla ei ole enemmistöomistus-ta. Aineistossa korkeakoulujen henki-löstön osuus kaikista työllisistä vuonna2005 on noin 2 %, muu julkinen sekto-ri työllistää 30 % ja yritykset 68 %.Tämä vastaa hyvin työllisyyden koko-naisjakaumaa kyseisenä vuonna, mikätukee 7 %:n otoksen edustavuutta. Am-mattiaseman mukaisesti lähempään tar-kasteluun on otettu asiantuntijat, eri-tyisasiantuntijat sekä johtajat. Esimer-kiksi korkeakoulujen toimistohenkilö-kunta on jätetty tarkastelun ulkopuolel-le, koska heidän katsotaan edustavanerilaista osaamisen siirtoa kuin varsinai-sen opetus- ja T&K -henkilöstön. Lisäk-si tarkasteltavasta otoksesta on poistettune pelkän ylioppilastutkinnon suoritta-neet, jotka eivät ole työskennelleet kor-keakouluissa kahtena peräkkäisenävuonna (lähtövuosi ja sitä edeltävävuosi). Heidän roolinsa korkeatasoisentiedon siirtämisessä oletetaan vähäisek-si.

6 Tämän tutkimuksen otoksessa tutkimuslaitosten henkilöstön osuus korkeakoulusektorin työllisistä on noin 30%.


KUVAUS

17

Taulukko 1. Muuttujien kuvaukset.MUUTTUJA

YKSILÖN OMINAISUUDETSukupuoliIkä (lähtövuosi)• Alle 30-vuotias • 30-39-vuotias • 40-54-vuotias• Yli 54-vuotias

Tutkintoala (lähtövuosi)• Luonnontieteiden ja tekniikan ala • Kasvatustieteellinen, humanistinen ja taideala• Kaupallinen ja yhteiskuntatieteellinen, palvelu• Sosiaali- ja terveysala• Maa- ja metsätalousala• YleissivistäväTutkintoaste (lähtövuosi)• Keskiaste• Alin korkea-aste• Alempi korkeakouluaste• Ylempi korkeakouluaste• Tohtorin tutkinto

Vastavalmistunut (lähtövuosi)

Tulot (lähtövuosi)Tulojen muutos

Työkokemuskorkeakouluissa/tutkimuslaitoksissa

Toimiala: yksityinen sektori (tulovuosi)• Korkean teknologian alat (KT-alat)a• KIBS-alata• Tukkukauppa, majoitus- ja ravitsemistoiminta ja

muut palvelut (pl. KIBS-alat)• Alkutuotanto (maa-, metsä-, kalatalous,

kaivostoiminta)• Muu teollisuus (pl. KT-alat)• Muut toimialatToimiala: julkinen sektori (tulovuosi)• Terveys- ja sosiaaliala• Koulutus• Julkinen hallinto ja maanpuolustusTyöpaikan sijainti (lähtövuosi ja tulovuosi)• Pääkaupunkiseutub• Monipuoliset yliopistoseudutb• Alueelliset keskuksetb• Teolliset keskuksetb• Maaseutumaiset ja harvaan asutut seudutb

Työpaikan sijaintikunnan muutos

1= nainen; 0= mies

1= alle 30-vuotias; 0= muutoin 1= 30-39-vuotias; 0= muutoin1= 40-54-vuotias; 0= muutoin1= 55-vuotias tai vanhempi; 0= muutoin

1= luonnontieteellinen, tekniikka; 0= muutoin1= kasvatustieteellinen, humanistinen; 0= muutoin1= kaupallinen, yhteiskuntatieteellinen; 0= muutoin1= sosiaali- ja terveysala; 0= muutoin1= maa- ja metsätalousala; 0= muutoin1= yleissivistävä; 0= muutoin

1= keskiasteen tutkinto; 0= muutoin1= alin korkea-asteen tutkinto; 0= muutoin1= alempi korkeakouluasteen tutkinto; 0= muutoin1= ylempi korkeakouluasteen tutkinto; 0= muutoin1= tohtorin tutkinto; 0= muutoin

1= valmistunut enintään 2 vuotta ennen tarkasteluajankohtaa; 0= muutoin

Valtionveronalaiset vuositulot (euroa)Valtionveronalaisten tulojen lähtö- ja

tulovuoden erotus1= töissä korkeakoulussa/ tutkimuslaitoksessa

vähintään 2 peräkkäistä vuotta; 0= muutoin

1= töissä KT-alalla; 0= muutoin1= töissä KIBS-alalla; 0= muutoin1= kauppa ja palvelut (pl. KIBS-alat); 0= muutoin

1= alkutuotanto; 0= muutoin

1= muu teollisuus (pl. KT-alat); 0= muutoin1= muut toimialat; 0= muutoin

1= terveys- ja sosiaalipalvelut; 0= muutoin1= koulutus; 0= muutoin1= julkinen hallinto, maanpuolustus; 0= muutoin

1= pääkaupunkiseutu; 0=muutoin1= monipuoliset yliopistoseudut; 0= muutoin1= alueelliset keskukset; 0=muutoin1= teolliset keskukset; 0=muutoin 1= maaseutumaiset ja harvaan asutut seudut;

0=muutoin1= työpaikan sijaintikunta on eri lähtövuonna kuin

tulovuonna; 0=muutoin

ALUE JA TOIMIALA

aKorkean teknologian ja KIBS -alojen luokitukset on esitetty liitteessä 1.bAlueluokitus on esitetty liitteessä 2.


Tulokset

Taulukossa 2 on esitetty muuttu-jien painotetut keskiarvot kah-delta tarkasteluajanjaksolta vuo-

silta 2004-2005 sekä 2005-2006 (paino-tettu kunkin vuoden osuudella kokoryhmästä) eri ominaisuuksien osalta.

Yksityiselle sektorille vaihtajat

Tulosten mukaan korkeakouluista yk-sityiselle sektorille työllistyvät ovat useinmiehiä ja nuoria. Lähes 40 % heistä onalle 30-vuotiaita. Myös aikaisemmat tut-kimukset ovat osoittaneet nuorten ole-van aktiivisia liikkujia työmarkkinoilla(Mukkala & Tohmo 2012; Parrado ym.2007; Virjo ym. 2007). Yksityiselle sek-torille siirtyvien ikärakenne poikkeaaselvästi korkeakouluissa työskentelevienikärakenteesta.

Suurimmalla osalla (noin 40 %) yri-tyksiin työllistyvistä on luonnontietei-den tai tekniikan koulutus, mikä viestiisiitä, että nämä alat ovat lähellä yksityi-sen sektorin asiantuntijuustarpeita. Näi-den alojen osaajilla katsotaan olevan tär-keä merkitys teknisten innovaatioidenedistäjinä (Almeida & Kogut 1999;Huovari ym. 2001). Korkeakouluissamyös työskentelee paljon luonnontietei-den ja tekniikan alan asiantuntijoita,mikä osaltaan näkyy siirtyjämäärissä.Vähintään ylemmän korkeakoulutut-kinnon suorittaneita on lähes 60 % yk-sityiselle sektorille siirtyvien joukossa, janäistä neljänneksellä on tohtorintutkin-to. Melko yllättävää on, että pelkän yli-oppilastutkinnon suorittaneita, muttavähintään kaksi peräkkäistä vuotta kor-keakoulussa työskennelleitä on jopakymmenesosa yrityksiin siirtyvistä.Tämä tulos voi viitata siihen, että kor-keakouluissa työskentelee vielä opiske-

luvaiheessa olevia henkilöitä (esimerkik-si viimeistelemässä lopputyötään T&K -projektissa), jotka työllistyvät yksityisellesektorille ennen valmistumistaan. Täl-laista liikettä oli havaittavissa esimerkik-si IT-sektorin voimakkaan kasvun vuosi-na 2000-luvun taitteessa. Näistä pelkänylioppilastutkinnon suorittaneista hen-kilöistä kolmasosa suoritti kuitenkinylemmän tai alemman korkeakoulutut-kinnon jo samana vuonna, kun he aloit-tivat työnsä yksityisellä sektorilla. Näi-den tulosten perusteella voidaan todeta,että yksityiselle sektorille virtaa kahden-laisia työntekijöitä: vastavalmistuneitatai valmistuvassa olevia opiskelijoitasekä kokeneempia vähintään ylemmänkorkeakoulututkinnon suorittaneitahenkilöitä. Tiedon siirtymisen näkökul-masta tämä voisi tarkoittaa sitä, ettäensin mainitut vievät mukanaan juurioppimaansa ajantasaista enimmäkseenkodifioitua tietoa, kun taas jälkimmäisetvoivat olla jonkin alan kokeneita huip-puasiantuntijoita, joilla on puolestaanpaljon myös hiljaista tietoa sekä verkos-toja.

Yksityisellä sektorilla erityisesti osaa-misintensiiviset liike-elämän palvelut(KIBS) houkuttelevat osaajia korkea-kouluista. KIBS-aloista houkuttelevim-pia ovat tietojenkäsittelypalvelut ja tek-niset palvelut. Myös korkean teknolo-gian teollisuuteen siirtyy työntekijöitäkorkeakouluista. KIBS- ja korkean tek-nologian aloille siirtyvien osuus on ylipuolet kaikista yksityiselle sektorille siir-tyvistä, vaikka kokonaisuutena näidenalojen osuus yksityisen sektorin aloistaon vain viidennes.

Työntekijöiden tulojen tarkasteluosoittaa, että lähtövuonna yksityisellesektorille siirtyvien keskimääräiset vuo-situlot ovat alhaisemmat kuin korkea-

18


kouluissa työskentelevien keskimäärin.Aiemmissa tutkimuksissa on saatu viit-teitä siitä, että matala tulotaso lisää liik-kuvuutta työmarkkinoilla, kun taas kor-kea tulotaso hillitsee sitä (Muffels &Luijkx 2004; Parrado ym. 2007; Virjoym. 2007). Siirtyminen yksityiselle sek-torille näyttäisi kuitenkin nostavan tu-lotasoa selvästi. Tulotiedot heijastelevattodennäköisesti nuorten ja ilman tut-kintoa olevien suurta osuutta yksityisel-le sektorille siirtyvien joukossa.

Alueelliset työntekijävirrat osoittavat,että pääkaupunkiseudulla sijaitsevat yri-tykset työllistävät noin puolet kaikistakorkeakouluista yksityiselle sektorillesiirtyvistä. Pääkaupunkiseudun ulko-puolisilla yliopistoalueilla yritykset eivätkykene työllistämään korkeakoulutyön-tekijöitä yhtä hyvin, vaan pääkaupunki-seutu houkuttelee työntekijöitä myösmuilta yliopistoalueilta. Pääkaupunki-seudun korkeakouluista siirrytään har-vemmin työskentelemään muiden aluei-den yrityksiin, sillä lähes 90 % vaihtajis-ta pysyy pääkaupunkiseudulla. Muillamonipuolisilla yliopistoalueilla tämä ns.omavaraisuusaste on noin 70 %. Työ-paikan kunta vaihtuu noin puolella kor-keakouluista yksityiselle sektorille siirty-vistä.

Julkiselle sektorille vaihtajat

Yksityiselle sektorille siirtyvistä poi-keten korkeakouluista julkiselle sektoril-le siirtyvien joukossa enemmistö on nai-sia. Myös ikärakenne on erilainen. Jul-kiselle sektorille siirtyvät ovat keskimää-rin vanhempia kuin yksityiselle sektoril-le siirtyvät ja heidän ikärakenteensa onpaljolti samanlainen kuin korkeakou-luissa pysyvillä.

Neljänneksellä julkiselle sektorille

siirtyvistä on tohtorintutkinto, mikäkuvaa julkisen sektorin korkeiden osaa-misvaatimusten lisäksi julkisen ja yksi-tyisen sektorin välisiä eroja toimialara-kenteissa. Eri koulutusalat ovat melkotasaisesti edustettuina julkiselle sektoril-le vaihtavien joukossa, mutta sosiaali- jaterveysalan tutkinnon suorittaneidenjoukko korostuu selvästi verrattuna yksi-tyiselle sektorille siirtyviin ja korkeakou-luissa työtään jatkaviin. Sosiaali- ja ter-veysalalle työllistyy viidennes, ja koulu-tuksen sekä julkisen hallinnon tehtäviinmolempiin kolmannes korkeakouluistasiirtyvistä.

Noin 70 % julkiselle sektorille työl-listyvistä on työskennellyt korkeakoulus-sa vähintään kaksi edeltävää vuotta, eliheillä voi olettaa olevan ns. kasautunut-ta tietoa. Lähtötilanteessa julkiselle sek-torille siirtyvien keskimääräiset tulot ylit-tävät sekä korkeakouluihin jäävien ettäyksityiselle sektorille siirtyvien tulot.Tulot myös nousevat vaihdon myötäenemmän kuin niillä, jotka jäävät kor-keakouluun. Tulojen nousu näyttäisikuitenkin olevan pienempi kuin siirryt-täessä korkeakoulusta yksityiselle sekto-rille.

Yksityiselle sektorille suuntautuvissamuutoissa havaittiin, että pääkaupunki-seudun suuret työmarkkinat tarjoavathyvät mahdollisuudet työvoiman liikku-vuuteen. Tämä pätee myös julkista sek-toria tarkasteltaessa. Puolet vaihtajistatyöskentelee lähtötilanteessa pääkau-punkiseudun korkeakoulussa ja 90 %näistä vaihtajista löytää työn pääkau-punkiseudun julkiselta sektorilta. Yksi-tyisen sektorin työpaikoista poiketen,julkinen sektori työllistää korkeakou-luista siirtyviä myös alueellisissa keskuk-sissa. Siellä 70 % korkeakouluista julki-selle sektorille siirtyvistä löytää työn sa-

19


20

malta tai samantyyppiseltä alueelta.Omavaraisuusaste on alueellisissa kes-kuksissa samalla tasolla kuin pääkau-pungin ulkopuolisilla monipuolisilla yli-

opistoalueilla. Tästä kertoo myös se, ettäkaksi kolmesta korkeakouluista julkisel-le sektorille työllistyvästä löytää työpai-kan samasta kunnasta.

Taulukko. 2 Työntekijöiden liikkuvuus korkeakouluista: Painotetut keskiarvot vuosilta 2004-2005 ja 2005-2006.

N (04-05/05-06)

Nainen

Alle 30-vuotias30-39-vuotias40-54-vuotiasYli 54-vuotias

Koulutusala:Luonnontieteet; tekniikkaKasv.tiet; humanistinenKaupall.; yhteiskuntatiet.Sosiaali ja terveysMaa- ja metsätalousYleissivistävä

KeskiasteAlin korkea-asteAlempi korkeakouluasteYlempi korkeakouluasteTohtorin tutkinto

Vastavalmistunut

Toimiala:Korkea teknologiaKIBSKauppa ja palvelutAlkutuotantoMuu teollisuus ja rakentaminenMuut toimialat

Sosiaali- ja terveysKoulutusJulkinen hallinto

Työkokemus k-koulussaTulojen muutosTulot (lähtövuonna)

Lähtöalue/tuloalue:PääkaupunkiseutuMonip. yliopistoalueAlueellinen keskusTeollinen keskusMaaseutualue

Työn sijaintikunnan muutos

Pysyjät

2 189/2 311

0.51

0.150.270.400.18

0.430.180.220.090.040.05

0.120.100.080.430.27

0.12

0.871 873

39 895

0.450.440.070.010.03

Yksityiselle sektorille siirtyvät

102/137

0.42

0.390.300.280.04

0.420.140.160.120.010.12

0.230.070.110.440.14

0.20

0.190.340.130.010.070.27

0.655 139

35 295

0.47 / 0.510.43 / 0.330.06 / 0.080.02 / 0.030.02 / 0.04

0.47

Julkiselle sektorillesiirtyvät

149/115

0.59

0.150.290.430.13

0.260.200.210.240.030.05

0.120.080.110.430.25

0.12

0.210.340.31

0.702 693

43 971

0.50 / 0.490.30 / 0.240.17 / 0.200.03 / 0.060.01 / 0.01

0.33


21

Mitä tulokset kertovat?

Verrattaessa yksityiselle ja julkisellesektorille siirtyvien määriä kahtena tar-kasteluvuonna (2004-2005 ja 2005-2006) havaitaan, että sektoreiden koko-naistyöllisyyteen suhteutettuna julkinensektori työllistää korkeakouluista siirty-viä selvästi enemmän kuin yksityinensektori. Tulokset osoittavat, että yksilönikä ja koulutusala määrittävät työpaikanvaihdoksia korkeakouluista yksityiselleja julkiselle sektorille. Nuoret muodos-tavat liikkuvaisimman ryhmän korkea-kouluista yksityiselle sektorille. Heillä eityypillisesti ole vielä vahvoja työpaikka-kohtaisia sidoksia verrattuna vanhem-piin työntekijöihin. Lisäksi suuret muu-tokset työmarkkinoilla ovat usein hel-pompia nuoremmille kuin vanhemmil-le. On myös huomioitava, että tietyissätyötehtävissä yritysten rekrytointistrate-giat voivat suosia nuoria työntekijöitä.Työuransa alussa olevat nuoret etsivätpaikkaansa työmarkkinoilla, ja yksityi-nen sektori voi nuorten näkökulmastatarjota kiinnostavampia työtehtäviäkuin julkinen sektori. Lähivuosina jul-kisen sektorin haasteena onkin työnan-tajakuvan kirkastaminen niin, että semyös jatkossa pystyy kilpailemaan osaa-vasta työvoimasta (Valtiovarainministe-riö, 2006). Tiedon siirtymisen näkökul-masta nuorimmat eivät välttämättä olepotentiaalisimpia tiedon siirtäjiä, aina-kaan työtehtäviin liittyvän spesifin ka-sautuneen tiedon ja osaamisen näkö-kulmasta.

Julkisen sektorin työtehtävät vaativatusein vahvaa ammatillista osaamista(lääkärit, opettajat, hallintohenkilöstö),mikä osaltaan selittää julkiselle sektoril-le siirtyvien ikärakenteen erilaisuudenverrattuna yksityiselle sektorille siirty-viin. Julkinen sektori myös tietyiltä osin

muistuttaa korkeakoulusektoria enem-män kuin yksityinen sektori (esim. sa-mantyyppinen työkulttuuri), mikä voiosaltaan helpottaa vanhempien työnte-kijöiden siirtymiä.

Koulutusalan valinnalla on selvä yh-teys mahdollisuuksiin edetä työuralla yk-sityiselle tai julkiselle sektorille. Usein jonuorena tehty päätös ohjaa siis merkit-tävästi myöhempää urakehitystä. Kasva-va tohtoreiden koulutus on nostanutesille kysymyksen työpaikkojen riittävyy-destä ja yksityisen sektorin rooli tohto-reiden työllistäjänä on korostumassa.Tällöin korkeakoulujen ja yksityisen sek-torin yhteistyön merkitys kasvaa tohto-rikoulutuksen organisoinnissa. Tulok-semme työvoimavirroista osoittavat, ettäyksityisen sektorin rooli tohtoreidentyöllistäjänä oli tarkastellulla ajanjaksol-la pienempi kuin julkisen sektorin rooli.Yksityiselle sektorille siirtyvien joukossaalhaisempi koulutustaso painottuu sel-västi enemmän.

Iän ja koulutusalan lisäksi myös su-kupuoli on yhteydessä sektorikohtaisiinsiirtymiin. Koulutusala, sukupuoli jatyöpaikan toimiala liittyvät kiinteästi toi-siinsa. Naiset ja miehet hakeutuvat osineri koulutusaloille, mikä määrittää edel-leen alakohtaista työllistymistä. Julkisel-la sektorilla on useita perinteisesti nais-valtaisia aloja mm. sosiaali- ja tervey-

Yksityisen sektorinrooli tohtorientyöllistäjänä onkorostumassa.


22

denhuollossa sekä opetuksessa. Sen si-jaan yksityisellä sektorilla esimerkiksiteollisuus ja rakentamisen toimiala ovatperinteisesti olleet miesvaltaista. Myöstietyillä KIBS-aloilla kuten tietojenkäsit-telypalveluissa ja teknisissä palveluissaon enemmän miehiä kuin naisia.

Pääkaupunkiseutu tarjoaa parhaim-mat mahdollisuudet sektoreiden välisiintyömarkkinasiirtymiin. Yllättävää on se,että muilla monipuolisilla yliopisto-alueilla yksityinen ja julkinen sektorieivät pysty tarjoamaan riittävästi kilpai-lukykyisiä työpaikkoja korkeakouluistalähteville työntekijöille, vaan pääkau-punkiseutu koetaan houkuttelevampa-na. Syitä tähän voivat olla esimerkiksipääkonttoriluonteisten toimintojen jaKIBS-yritysten suurempi osuus pääkau-punkiseudulla sekä suuren työmarkki-nan tarjoamat paremmat uralla etene-mismahdollisuudet.

Loppupäätelmät

Tämä tutkimus keskittyi kuvaile-maan korkeakouluista ja tutki-muslaitoksista yksityiselle ja julki-

selle sektorille siirtyvien yksilöiden piir-teitä sekä toimialoittaisia ja alueellisiavirtoja. Tutkimus tuottaa kuvailevaa tie-toa aiheesta, jota ei ole aiemmin tässäasetelmassa tarkasteltu. Tulokset antavatmyös hyvän pohjan aiheen jatkotarkas-teluille.

Tiedon ja osaamisen tehokas tuotta-minen, siirtäminen sekä hyödyntämi-nen innovaatiotoiminnassa ovat tär-keässä roolissa nykyisessä osaamisvetoi-sessa taloudessa. Tämä asettaa erityisiähaasteita korkeakoulujen, julkisen sek-torin sekä yksityisen sektorin yhteistyöl-le. Yksi olennainen vuorovaikutuksenväylä on työntekijöiden liikkuvuus.

Kuvaileva analyysimme paljastaa, ettäikä ja koulutusala määrittävät työnteki-jöiden uran kehitystä eri sektoreiden vä-lillä. Tulosten perusteella näyttäisi siltä,että korkeakouluista yksityiselle sektoril-le on helpointa siirtyä uran alkuvaihees-sa, kun taas julkiselle sektorille siirry-tään usein myöhemmin. Suurten ikä-luokkien siirtyessä eläkkeelle julkinensektori tarvitsee jatkossa runsaasti uuttakoulutettua työvoimaa. Keskeinen teh-tävä onkin turvata osaavan työvoimansaatavuus työmarkkinoilta poistuvien ti-lalle esimerkiksi tukemalla eri sektorei-den ja toimialojen välistä liikkuvuutta.

Yksilöiden koulutusala suuntaa osal-taan hakeutumista eri sektoreille. Kor-keakoulusektorilla erityisesti yliopistotmuodostavat tieteenalaprofiileiltaan,toimintavoiltaan ja -kulttuureiltaanhyvin heterogeenisen toimijakentän.Tieteenalat poikkeavat toisistaan sekätietosisällöiltään, tutkimuskohteiltaan ja-tavoiltaan että myös sosiaalisilta toi-mintamalleiltaan ja arvoiltaan. Tieteen-alojen välillä on merkittäviä eroja osaa-misen hyödyntämismahdollisuuksissa, -tavoissa ja yhteiskunnallisissa vuorovai-kutussuhteissa. Korkeakoulujen teolli-suus- ja yritysyhteistyö keskittyy paljoltialoille, joilla katsotaan olevan välitöntähyötyä tuote- ja tuotantoprosessien ke-hittämisessä (tekniset alat, osa luonnon-tieteellistä tutkimusta, lääketieteet) (Rit-silä ym. 2007). Julkinen sektori on puo-lestaan kiinnostunut osaamisesta esim.hallintotieteiden tai terveydenhoidonalalta. Eri sektoreiden välinen yhteistyöon tärkeä tekijä sektoreiden välisten työ-voimavirtojen mahdollistajana. Aiempiyhteistyö helpottaa työntekijöiden siir-tymistä korkeakoulusta yrityksiin tai jul-kiselle sektorille. Tämä olisi olennaistahuomioida myös tohtorikoulutuksen ke-hittämisessä ja tohtoreiden työllistymi-


23

sen edistämisessä korkeakoulusektorinulkopuolelle. Alueellisesta näkökulmas-ta oppilaitosten painottuminen tietyillealoille voi joko vahvistaa tai heikentäätyövoiman liikkuvuutta sektoreiden vä-lillä.

Analyysimme osoitti, että vain tietytalueet hyötyvät korkeakouluista muillesektoreille vaihtavasta työvoimasta ja sa-malla tiedon ja osaamisen siirtymisestä.Korkeakouluista lähtevä työvoima siirtyyvain harvoissa tapauksissa pieniin kau-punkeihin (teolliset keskukset) tai maa-seutualueille. Julkiselle sektorille siirty-vä työvoima hajaantuu hieman laajem-min erityyppisille alueille, kun taas suur-ten kaupunkien ja erityisesti pääkau-punkiseudun yritykset houkuttelevatpääosan korkeakouluista siirtyvistä.KIBS- ja korkean teknologian alojen yri-tykset työllistävät yli puolet korkeakou-luista tulijoista, eli näiden alojen kasvunsekä perinteisempien alojen uudistumi-sen osaamisintensiivisempään suuntaanvoisi olettaa luovan edelleen lisää työl-listymismahdollisuuksia korkeakouluis-ta yksityiselle sektorille siirtyville. KIBS-alojen merkitys innovaatioprosesseissaon viime vuosina kasvanut merkittäväs-ti. Toimiva innovaatioprosessi edellyttäätehokasta tiedonsiirtoa, jota voidaanedistää tukemalla eri sektoreiden välistäyhteistyötä ja työntekijöiden liikkuvuut-ta innovaatioprosessin eri vaiheissa.

Kiitokset

Tämä tutkimus on toteutettuosana Suomen Akatemian han-ketta ’Higher education and re-

gional economies’ (projektinumero127049). Kiitämme myös Liikesivistysra-hastoa tuesta.

Lähteet

Almeida, P., & Kogut, B. (1999). Localizationof knowledge and the mobility of engineers inregional networks. Management Science, 45(7),904-917.

Aslesen, H. W., Isaksen, A., & Stambol, L. S.(2008). Knowledge-intensive business service asinnovation agent through client interaction andlabour mobility. International Journal of ServicesTechnology and Management, 9(2), 138-153.

Braczyk, H.-J., Cooke, P., & Heidenreich, M.(Toim.) (1998). Regional innovation systems. UCLPress, London.

Breschi, S., & Malerba, F. (1997). Sectoral in-novation systems, technological regimes,Schumpeterian dynamics and spatial bound-aries. In C. Enquist (Ed.), Systems of innovation(pp. 130-156). London: Pinter.

Cooke, P., & Morgan, K. (2002). The associa-tional economy. Firms, regions, and innovation. Ox-ford: Oxford University Press.

Czarnitzki, D., Hussinger, K., & Schneider,C. (2008). Commercializing academic research: Thequality of faculty patenting. ZEW Discussionpaper No. 08-069. Mannheim: Centre for Euro-pean Economic Research.

Ejsing, A-K., Kaiser, U., & Kongsted, H. C.(2011). Unraveling the role of public researchermobility for industrial innovation. IZA Discus-sion Paper No. 5691. Bonn: Institute of theStudy of Labor.

Garavelli, A. C., Gorgoglione, M., & Scozzi,B. (2002). Managing knowledge transfer byknowledge technologies. Technovation, 22, 269-279.

Herrera, L., Muñoz-Doyague, M. F., & Nieto,M. (2010). Mobility of public researchers, scien-tific knowledge transfer, and the firm’s innova-tion process. Journal of Business Research, 63,510-518.

Hommen, L., & Doloreux, D. (2003, May). Isthe regional innovation system concept at the end ofits life cycle? Paper presented at the Innovationin Europe: Dynamics, institutions and valuesconference, Denmark.

Huovari, J., Kangasharju, A., & Alanen, A.(2001). Alueiden kilpailukyky. Reports 176. Hel-sinki: Pellervo Economic Research Institute.

Huttunen, J. (2004). Valtion sektoritutkimusjär-jestelmän rakenteellinen ja toiminnallinen kehittämi-nen. Selvitysmiesraportti.

Lundvall, B.-Å. (1992). National systems of inno-vation: Towards a theory of innovation and interac-tive learning. London: Pinter.

Malerba, F. (2002). Sectoral systems of innova-tion and production. Research Policy, 31, 247-264.


24

Muffels, R. J. A., & Luijkx, R. (2004). Job mo-bility and employment patterns across European wel-fare states. Is there a ‘trade-off’ or a ‘double bind’ be-tween flexibility and security? Paper presented atthe TLM.Net Conference ‘Quality in LabourMarket Transitions: A European Challenge’,Amsterdam.

Mukkala, K., & Tohmo, T. (2012). Inter-in-dustry job-mobility in the knowledge economy.International Journal of Manpower, forthcoming.

Nonaka, I. (2004). A dynamic theory of orga-nizational knowledge creation. Organization Sci-ence, 5, 14-37.

Nonaka, I., & Takeuchi, H. (1995). The knowl-edge-creating company. Oxford: Oxford UniversityPress.

OECD (1999). Managing National InnovationSystems. Paris: OECD.

Opetusministeriö (2006a). Yliopistot 2005, vuo-sikertomus. Opetusministeriön julkaisuja 30.Helsinki: Opetusministeriö.

Opetusministeriö (2006b). Ammattikorkeakou-lut 2005, taulukoita AMKOTA-tietokannasta.Opetusministeriön julkaisuja 42. Helsinki: Ope-tusministeriö.

Parrado, E., Caner, A., & Wolff, E. (2007).Occupational and industrial mobility in theUnited States. Labour Economics, 14(3), 435-455.

Power, D., & Lundmark, M. (2004). Workingthrough knowledge pools: Labour market dy-namics, the transference of knowledge andideas, and industrial clusters. Urban Studies,41(5 / 6), 1025-1044.

Rajaniemi, K. (2005). Framework, methods and

tools for acquiring and sharing strategic knowledge ofthe competitive environment. Acta Wasaensia No.138. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Ritsilä, J., Nieminen, M., & Sotarauta, M.(2007). Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus- Arviointimalli ja näkemyksiä yliopistojen rooleihin.Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvi-tyksiä 22. Helsinki: Opetusministeriö.

Simmie, J. (2001). Introduction. In J. Simmie(Ed.), Innovative cities (pp. 1-8). London: SponPress.

Sotarauta, M., Saarivirta, T., & Kolehmainen,J. (2011). Mikä estää kuntien uudistumista? Tutki-musjulkaisu nro 66. Helsinki: Kunnallisalan ke-hittämissäätiö.

Valtiovarainministeriö (2006). Julkinen sektorityönantajana. Helsinki: Valtiovarainministeriö.

Virjo I., Aho S., & Koponen H. (2007). Työ-voiman toimialaliikkuvuus Suomessa 1995-2003.Rekrytointiongelmat, työvoiman tarjonta ja liikku-vuus. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5.Helsinki: Valtioneuvosto.

Zellner, C. (2003). The economic effects ofbasic research: evidence for embodied knowl-edge transfer via scientists’ migration. ResearchPolicy, 32, 1881-1895.

Zucker, L. G., & Darby, M. R. (1998). Intel-lectual human capital and the birth of U.S.biotechnology enterprises. The American Econom-ic review, 88(1), 290-306.

Zucker, L. G., Darby, M. R., & Torero, M.(2002). Labor mobility from Academe to Com-merce. Journal of Labor Economics, 20(3), 629-660.

Liite 1 Toimialaluokitus: korkea teknologia ja KIBS

Korkean teknologian toimialat (sis. korkean keskitason teknologian toimialat):• Avaruus ja ilmailu (353)• Tieto- ja konttorikoneet (30)• Elektroniikka ja tietoliikennevälineet (321, 322)• Lääkevalmisteet (244)• Instrumentit ja hienomekaniikka (33)• Sähkötekniset koneet ja laitteet (2971, 31, 323)• Kulkuneuvot (34, 352)• Kemialliset tuotteet (24 pl. 244)• Koneet ja laitteet (29 pl. 2971)

Osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut (KIBS): • Tietojenkäsittelypalvelut (721-724, 726)• Lainopilliset ja taloudelliset palvelut (7411-7412, 74872)• Mainos- ja markkinointipalvelut (7413, 744, 74873)• Tekniset palvelut (742-743, 74871)• Konsultti- ja henkilöstöpalvelut (7414, 745)


25

Liite 2 Alueluokitus perustuen 1.1.2003 seutukuntajakoon

Pääkaupunki-seutu

Helsingin skLohjan skPorvoon skRiihimäen sk

Monipuoliset yliopistoseudut

Turun skTampereen skKuopion skJoensuun skJyväskylän skVaasan skOulun sk

Alueelliset keskukset

Salon skPorin skHämeenlinnan skLahden skKouvolan skKotka-Haminan skLappeenrannan skMikkelin skSavonlinnan skYlä-Savon skKajaanin skPohjoistenseinänaapurien skRovaniemen skMariehamns stad

Teolliset keskukset

Tammisaaren skVakka-Suomen skRauman skEtelä-Pirkanmaan skImatran skVarkauden skJämsän skÄänekosken skJakobstadsregionenKokkolan skRaahen skKemi-Tornion sk

MaaseutualueetLoviisan skÅboland-Turunmaan skLoimaan skKaakkois-Satakunnan skPohjois-Satakunnan skForssan skLuoteis-Pirkanmaan skKaakkois-Pirkanmaan skLounais-Pirkanmaan skYlä-Pirkanmaan skHeinolan skKärkikuntien skPieksämäen skSisä-Savon skOutokummun skKeski-Karjalan skKaakkoisen Keski-Suomen skSuupohjan skEteläisten seinänaapurien skKuusiokuntien skHärmänmaan skJärviseudun skKyrönmaan skSydösterbottens kustregionenKaustisen skNivala-Haapajärven skYlivieskan skLänsi-Saimaan skJuvan skKoillis-Savon skIlomantsin skPielisen-Karjalan skKehys-Kainuun skKeuruun skSaarijärven skViitasaaren skOulunkaaren skSiikalatvan skKoillismaan skTorniolaakson skItä-Lapin skTunturi-Lapin skPohjois-Lapin skÅlands landsbygdÅlands skärgård


Tiivistelmä

Tässä artikkelissa tarkastellaan kauneuden-hoitoalan tulevaisuuden osaamistarpeitalaadullisen ennakoinnin näkökulmasta. Tut-kimusotteena käytetään kirjallisuuskatsaus-ta (literature review), jonka avulla tutkimus-kysymyksiin haetaan vastausta jo olemas-sa olevien aineistojen pohjalta. Tavoitteenaon luoda synteesi samaa tutkimusaihettakoskevista tutkimustuloksista, päästä tutki-muskysymysten avulla syvemmälle tutkitta-vaan aiheeseen sekä lisätä ymmärrystä tut-kimusaiheen sijoittumisesta tutkimuskentäl-le (e.g. Aveyard, 2010).

Kauneudenhoitoalan ammattilaisen kes-keinen osaaminen tulee jatkossakin koostu-maan vahvoista ammatillista perustaidoistaja substanssiosaamisesta. Yritysten moni-puolistaessa tarjontaansa ja ammattialojen

välisten rajapintojen hämärtyessä perus-osaamisen rinnalle nousee myös yhä vah-vemmin tarve erikoisosaamiselle. Uuden-laisten kädentaitoihin liittyvien osaamis-kombinaatioiden lisäksi alan ammatilliseenosaamiseen liitetään mm. liiketoiminta-osaaminen, verkosto-osaaminen, asiakas-palvelutaidot, kansainvälisyystaidot, ympä-ristöosaaminen sekä tietotekninen osaami-nen (mm. medialukutaito). Palvelualoilla me-nestymisen nähdään myös kietoutuvan yk-silön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kutenmotivaatioon, yritteliäisyyteen, luovuuteen,muutosvalmiuteen ja itsearviointitaitoihin,joiden kehittämiseen tulisi kiinnittää huo-miota koulutuksessa muiden ammatillistentaitojen ohella.

Avainsanat: kauneudenhoitoala, partu-ri-kampaaja, kosmetologi, estenomi, osaa-mistarpeet

26

Kauneudenhoitoalantulevaisuuden osaamistarpeetLaura PylväsTutkija, KMTampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö[email protected]

Hilkka RoiskoKoulutuspäällikkö, KTTampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö[email protected]


Abstract

This article discusses the future needs ofexpertise in the beauty care trade from thequalitative point of view. The study methodis based on literature review that seeks toanswer the research questions by analyz-ing relevant literature relating to a researchtopic. The goal of a literature review is tosynthesize an extensive and diverse datafrom a set of identical studies, broaden thebase of studies and deepen the under-standing of a research topic (e.g. Aveyard,2010).

The central expertise of a beauty careprofessional will continue to consist ofstrong basic skills and competence forsubstance. Along with the basic skills, theneed for the special skills will be increasing

in the future as the companies are diversi-fying their demand, and the interface be-tween professions are obscuring. In addi-tion to the combinations of new type ofmanual skills, vocational competency willbe consisting of business-, network-, cus-tomer service-, multicultural-, environmen-tal- and technological competencies (suchas media reading skills). The success in theservice sector is also seen to be related toone’s personal characteristics such as mo-tivation, initiative, creativity, readiness forchange and self-reflection skills that needsbe taken into consideration in educationalong with other vocational competencies.

Keywords: beauty care, hairdresser,cosmetologist, bachelor of beauty and cos-metics, need for expertise

27

Johdanto

Toimintaympäristöjenmuuttuessa on tulevai-suutta koskevan enna-kointitiedon jakamises-ta erilaisille asiakasryh-mille tulossa entistä tär-keämpi tehtävä. Osaa-mistarpeiden enna -

koin ti (laadullinen ennakointi) tuottaatietoja tulevaisuuden osaamistarpeista jaosaamisen painopisteiden muutoksistakuten myös kokonaan uusista osaamis-alueista ja työelämän tarvitsemista uu-denlaisista osaamiskombinaatioista. En-nakoinnin tarkoituksena on tarjota pe-rusteltuja näkemyksiä tulevaisuudesta,sen eri haasteista ja kehitysvaihtoeh-doista suunnittelun, päätöksenteon jatoiminnan perustaksi. Tulevaisuudenhaasteena on löytää toimivia ratkaisuja

soveltuvan ennakointitiedon levittämi-seksi ja muokkaamiseksi paremmin erikohderyhmille sopivaksi (Opetusminis-teriö [OPM], 2008).

Kauneudenhoitoalan osaamistarpei-ta koskevaa ennakointitietoa on tarjollavielä hyvin rajallisesti. Tämän tutkimuk-sen tarkoituksena on kirjallisuuskat-sauksen myötä nostaa esille keskeisiäkauneudenhoitoalan tulevaisuudenosaamistarpeita, tarkastella niitä koulu-tuksen näkökulmasta sekä tehdä ha-vaintoja kauneudenhoitoalan muihinaloihin liittyvistä laadullisen ennakoin-nin rajapinnoista.

Ammatillinen osaaminen

Osaamisesta on syntynyt Euroo-pan unionin (EU) talous- jakoulutuspolitiikkaa yhdistävä


käsite. Suomessa keskustelu osaamises-ta alkoi nousta esille 1990-luvulla am-mattikorkeakoulujen syntyvaiheessa.Työvoimapoliittisessa arkikielessä osaa-misella usein tarkoitetaan ajantasaistatyötehtävistä suoriutumista nopeastimuuttuvilla työmarkkinoilla, kun taaskorkeakoulutuksen diskursseissa osaa-minen kytkeytyy työelämän ja koulutuk-sen väliseen problemaattiseen suhtee-seen. Tieteellisessä diskurssissa onkinusein keskitytty asiantuntijuuden mää-rittelyyn osaamisen sijasta. Euroopanunionin suomennetuissa asiakirjoissaosaamisen käsitteellä viitataan niin tie-toon (knowledge), taitoon (skill), pätevyy-teen (competence) kuin oppimistuloksiin-kin (learning outcome). Myös kvalifikaatio(qualification) on yksi osaamisen perus-käsitteitä (Mäkinen & Annala, 2010).Tässä artikkelissa osaamista käsitelläänpääosin kahdessa kategoriassa, joihin lii-tetään kauneudenhoitoalan kädentai-toihin ja muihin konkreettisiin taitoi-hin liittyvä osaaminen (skill) sekä yleisetvalmiudet, asiantuntemus ja pätevyys(competence/competency) toimia alan työ-tehtävissä (ks. Dubois, 1993; Ruohotie,2000; Helakorpi, 2008).

Competence on yksi käytetyimmistä jamoniulotteisimpia merkityksiä saaneistakäsitteistä talous- ja työelämää sekä am-matillista kehittymistä ja koulutusta yh-distävissä diskursseissa englantilaisella

kielialueella. Competence määritelmienerot ja moni-ilmeisyys liittyvät ammatil-lisen kentän kirjaviin vaateisiin ja tie-teenalojen toisistaan poikkeaviin episte-mologisiin lähestymistapoihin käyttääkäsitettä ja laatia koulutusmalleja (Mä-kinen & Annala, 2010). UDACE:n(Unit for the Development of AdultContinuing Education, 1989) määritel-män mukaan competence viittaa siihen,mitä ihmiset osaavat tehdä ennemminkuin siihen, mitä he tietävät. Dubois etal. (2004) viittaa competencylla yhtälaillatyöntekijän kapasiteettiin (knowledge andskills) kohdata työn vaatimukset organi-saation tarjoamissa olosuhteissa kuintyöntekijän henkilökohtaisiin ominai-suuksiin, kuten kärsivällisyyteen, pitkä-jänteisyyteen, joustavuuteen ja itsevar-muuteen, saavuttaa mahdollisimmanansiokas työtulos. Osaamisen tarkasteluperustuu näin ollen myös yksilön omi-naisuuksien tarkasteluun sen sijaan, ettäosaamista tarkasteltaisiin yksipuolisestivain työtehtävien näkökulmasta.

Helakorpi (2008) näkee ammatillisenosaamisen koostuvan toisaalta ammatis-sa tarvittavista tiedoista ja taidoista (am-mattitaito ja asiantuntijuus) ja toisaaltahenkilön eri persoonallisuuden eri puo-lista (kyvykkyys ja elämänhallinta), joitaperimä ja sosiaalinen toimintaympäristömuokkaavat. Osaaminen muovautuujatkuvasti ihmisen kokemusten kautta jaon kiinteästi yhteydessä siihen toimin-taympäristöön, jossa ihminen toimii.Ruohotie (2000) nostaa esille laajan kir-jon ammatillisia perusvalmiuksia, joitatyöntekijältä tänä päivänä edellytetäänerilaisista työtehtävistä suoriutuakseen.Ammattialakohtaisen substanssiosaami-sen lisäksi ammatillinen osaaminenedellyttää yleisiä työelämävalmiuksiakuten oppimisvalmiuksia, kommuni-kointi- ja vuorovaikutustaitoja, elämän-

28

Osaaminen muo-vautuu jatkuvastiihmisen kokemus-ten kautta.


29

hallintataitoja, ongelmanratkaisutaitojasekä oman työn suunnittelu- ja kehittä-mistaitoja. Usein työntekijän edellyte-tään olevan myös erityisosaaja, spesialis-ti, jollakin ammatin osa-alueella. Am-mattirakenteiden ja työtehtävien muut-tuessa myös työntekijöitä koskevat laa-tuvaatimukset ovat muutoksessa. Am-matillista osaamista tuotetaan erityisestikoulutuksella, joka toimii osaltaan muu-tosten aktiivisena muokkaajana (Ruo-hotie, 2000).

Kauneudenhoitoalan ammatillisenosaamisen määrittelyn ytimeen liittyyerityispiirteenä myös esteettinen näkö-kulma. Alan ammattilaisella odotetaanolevan esteettistä silmää; kykyjä ja osaa-mista luoda kauneutta. Estetiikan pe-ruskysymyksiin kuuluu: mitä on kau-neus? Entä miten kauneuden luomistakoskevaa osaamista voidaan mitata taiarvioida? Kattava esteettisen ulottuvuu-den avaaminen nostaa esille lukuisia fi-losofisia kysymyksiä ja sen määrittely onhyvin polveilevaa lähtien aina arvofilo-sofiasta ja taiteentutkimukseen. Amma-tillisen kehittymisen kannalta estetiikanlöytäminen ja tiedostaminen voi avatauusia näkökulmia ja mahdollisuuksia,mikä tulisi huomioida koulutuksessa jatyöelämässä (Tuominen & Wihersaari,2006).

Kauneudenhoitoala

Tämä tutkimus koskee kauneu-denhoitoalan ammatteja (kosme-tologi, kosmetiikkaneuvoja, este-

nomi) ja hiusalan ammatteja (parturi-kampaaja), joihin Suomessa on mah-dollista kouluttautua julkisissa koulu-tusorganisaatiossa. Kauneudenhoito-alan perustutkinto (kosmetologi ja kos-metiikkaneuvoja) ja hiusalan perustut-kinto (parturi-kampaaja) ovat kauneu-

denhoitoalan toisen asteen ammatillisiaperustutkintoja, jotka voidaan suorittaaalan ammatillisen toisen asteen koulu-tusta järjestävissä oppilaitoksissa tai vas-taavasti oppisopimuskoulutuksena janäyttötutkintoina; osoittamalla hyväksy-tysti tutkinnon perusteissa vaadittuosaaminen tutkintotilaisuuksissa käy-tännön työssä ja toiminnassa (Opetus-hallitus, 2009a; Opetushallitus, 2009b).Lisäksi kauneudenhoitoalalla voi suorit-taa seuraavat kauneudenhoitoalan am-matilliset näyttötutkinnot: hiusalan am-mattitutkinto, hiusalan erikoisammatti-tutkinto ja kauneuden-hoitoalan eri-koisammattitutkinto. Kauneudenhoito-alan ammattikorkeakoulututkinto on es-tenomi (OPM, 2002). Alalla toimiimyös yksityisinä liikeyrityksinä toimiviaoppilaitoksia (mm. maskeeraajien kou-lutus), joiden tutkintokohtaiset ja alu-eelliset koulutuksen ennakointitiedotpuuttuvat.

Kauneudenhoitoalan tarkoituksenaon edistää asiakkaiden hyvinvointia jaosaltaan vahvistaa heidän persoonallis-ta identiteettiään tarjoamalla palveluita,joilla vaikutetaan ihmisen ulkoiseen ole-mukseen, hiuksiin ja ihoon. Alan am-mattilaiset tekevät työtään joko toisenpalveluksessa tai itsenäisinä ammatin-harjoittajina tai yrittäjinä. Alan yrityksiäon yksittäisten liikkeiden lisäksi sijoittu-nut mm. kylpylöiden, hoitoloiden, sai-raaloiden ja palvelutalojen yhteyteensekä risteilyaluksiin ja tavarataloihin.Palveluja viedään myös suoraan asiak-kaiden kotiin. Lisäksi alan ammattilaisiatyöskentelee erilaisissa myynti-, konsul-tointi- ja koulutustehtävissä, viestintä- jatoimittajatyössä sekä teatteri-, valoku-vaus-, televisio- ja elokuva-alalla (Työhal-linnon www-sivut, 2012; OPM, 2002).


30

Tutkimusasetelma

Tämän tutkimuksen tehtävänä onollut laatia kokoava selvitys kau-neudenhoitoalan laadullisen en-

nakoinnin ajankohtaisista tutkimuksis-ta, julkaisuista, raporteista ja viran-omaislinjauksista jne. sekä analysoidaedellä mainittujen aineistojen pohjaltakauneudenhoitoalan tulevaisuudenosaamistarpeita tarkastellen niitä myöskoulutuksen näkökulmasta. Lisäksi tut-kimuksen tarkoituksena on ollut tehdähavaintoja muihin aloihin liittyvistä laa-dullisen ennakoinnin rajapinnoista.Tutkimusotteena käytettiin kirjallisuus-katsausta (literature review), jonka avullatutkimuskysymyksiin haetaan vastaustajo olemassa olevien aineistojen pohjalta.Kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaan tut-kimusotetta, jossa tutkimuksen kohtee-na olevasta teemasta kerätään syste-maattisesti mahdollisimman laaja ja mo-nipuolinen kirjallinen aineisto, ja jonkasisältöä analysoidaan tutkimuskysymyk-siin nojautuen. Katsauksen myötä tut-kittavaan aiheeseen voidaan löytää uu-denlaisia näkökulmia; kokonaisuusmuodostuu yksittäisistä aineistoista,jotka kirjallisuuskatsaukseen on harki-tusti valittu tarkasteltavaksi. Tavoitteenaon luoda synteesi samaa tutkimusaihet-ta koskevista tutkimustuloksista, päästäsyvälle tutkittavaan aiheeseen sekä lisätäymmärrystä tutkimusaiheen sijoittumi-sesta tutkimuskentälle (Aveyard, 2010).

Tällä hetkellä keskeisiä suomalaistayhteiskuntaa koskevia ennakointitiedontuottajia ovat valtionhallinto, tutkimus-laitokset, työ- ja elinkeinoelämän järjes-töt, työmarkkinajärjestöt, yliopistot jaammattikorkeakoulut. Viime vuosien ai-kana myös alueellinen ennakointi on ke-hittynyt nopeasti. Maakuntien liitot,ELY-keskukset ja ammatillisen koulu-

tuksen järjestäjät sekä korkeakoulut ovatyhä merkittävämpiä toimijoita alue-en-nakoinnissa. Kysyntä on luonut markki-noita myös ennakointialan yrityksille,jotka myyvät konsultti- ja asiantuntija-palveluja sekä yrityksille että julkisensektorin organisaatioille (OPM, 2008).Ennakointiselvityksissä kauneudenhoi-toalan kehitystä ja toimintaympäristönmuutoksia on tarkasteltu lähinnä ylei-semmällä tasolla, mm. palvelualojen taielinkeinoelämän kehityksen näkökul-masta (esim. EK, 2006; EK, 2011). Mää-rällisiä mittareita alan kehityksestä onsen sijaan jonkin verran nähtävillä en-nakointiraporteissa ja erilaisissa työelä-mää ja koulutusta koskevissa tietokan-noissa (mm. OPM, 2008).

Kauneudenhoitoalan ammattiala-kohtainen osaamisen tutkimus on tois-taiseksi ollut rajallista; alakohtaisia en-nakointiselvityksiä on Suomessa tehtyvain muutamia. Kauneudenhoitoalaakoskeva kirjallisuus käsittelee usein alankäytännöntyötä kuten työmenetelmiä jasanastoa. Kauneuteen liittyviä ajankoh-taisia teemoja, joita tieteenkin kentälläkäsitellään, ovat mm. kauneuskirurgia(kauneus ja ruumiillisuus), estetiikka(ihminen, ympäristö, taide) ja yleisestikauneus (kauneuden määrittely, suku-puoli, naiseus). Kansainvälisellä tutki-muskentällä kauneudenhoitoalaa ontarkasteltu myös ammatillisesta näkö-kulmasta, mm. asiakassuhteiden lähtö-kohdista käsin (valtasuhteet, luottamus,sitoutuminen, asiakaspalaute, suku-puolten väliset erot asiakaskohtaamises-sa) (esim. Eayrs, 2011; Lawson, 1999;Robertson & Bove, 2003; Toerien &Kitzinger, 2007).

Kirjallisuuskatsauksen tueksi ja tutki-mustulosten luotettavuuden vahvistami-seksi toteutettiin lisäksi kauneudenhoi-


toalan tulevaisuuden tarpeita koskevakysely. Kyselyyn vastasi yhteensä viisikauneudenhoitoalan ammattilaista, jois-ta kaksi luokittelivat edustavansa hius-alaa ja kolme kauneudenhoitoalaa. Ky-selyyn vastanneet ammattilaiset ovat toi-mineet kansainvälisen WorldSkills -am-mattitaitokisan kauneudenhoitoalanekspertteinä, valmentajina tai lajipääl-likköinä Suomen ammattitaito-maa-joukkueessa (WorldSkills–www-sivut2012).

Ammattialakohtaiset osaamistarpeet

Kauneudenhoitoalan palveluidenuskotaan tulevaisuudessa lisään-tyvän ja monipuolistuvan,

minkä nähdään tuovan alalle uusia osaa-mistarpeita. Kansainvälinen hoitamis- jahoidattamiskulttuuri ja media ovat li-sänneet ihmisten tietoisuutta itsensähoidattamisesta. Edustavuuden ja hen-kisen hyvinvoinnin merkitys on kasva-nut ja ihmiset ovat entistä halukkaam-pia ja valmiimpia maksamaan hoidoistaja hemmottelusta. (Työhallinnon www-sivut). Erityisesti väestön ikääntymisenuskotaan näkyvän palvelujen kysynnänlisääntymisenä; Ikääntyneillä on tulevai-suudessa enemmän varallisuutta, haluaja tottumusta hyödyntää kauneudenhoi-topalveluja (EK, 2006). Myös kauneu-denhoitoalan naisvaltaisuus on murene-massa miesten osuuden kasvaessa niin

asiakkaiden kuin ammattilaistenkin kes-kuudessa. Tämä muuttaa osaltaan työ-ympäristöä ja alan ammatillista keskus-telua sukupuolittuneesta professiostaneutraalimpaan suuntaan (esim. Ojala,2009; Lawson, 1999).

Kauneudenhoitoalan ammattilaisenkeskeinen osaaminen koostuu jatkossa-kin vahvoista ammatillista perustaidois-ta ja substanssiosaamisesta. Estenomintyössä keskeisinä perusosaamisalueinanähdään substanssihallinnan lisäksimyös vahva organisaatio- ja palveluosaa-minen (mm. palvelujen ja palvelukon-septien kehittäminen ja liiketoiminta-osaaminen), alan teoriataustan hallitse-minen ja soveltaminen käytäntöön sekäalan kehittäminen ja profiilin nostami-nen (Kainu, 2010; Harila & Tuovinen,2007; Parkkonen, 2008).

Tämän hetkisistä osaamisalueista tär-keimmiksi hiusalalla nousevat tulevai-suudessa perustekniikoiden hallinta jayleisesti hyvä perusammattitaito, johonhiusalalla kuuluvat hiusten leikkaami-nen, kampaaminen, värjääminen, per-manenttaus, pesu- ja hoitokäsittelyt, par-takäsittely sekä ripsien ja kulmien muo-toilu- ja värjäystaidot (Harila & Tuovi-nen, 2007; Kainu, 2010). Mainittuihinperustaitoihin liittyvät kehälinjan ja mit-tasuhteiden hahmottamistaidot, suun-nittelun muoto-opilliset taidot, hiustenkotihoidon ohjaustaidot sekä muotitie-touden; muodin ja trendien seuraami-sen taidot. Hiusalan osaaminen edellyt-tää vastaajien mukaan lisäksi tuotetie-toutta (mm. allergisten asiakkaiden huo-mioiminen), johon lukeutuvat raaka-ai-netuntemus, tuotesuunnittelu, hiusalanmateriaalituntemus sekä hoitotuottei-den- ja viimeistelyaineiden tuntemus(Kainu, 2010).

31

Kauneuden-hoitoalan nais-valtaisuus on murenemassa.


32

Erikoistekniikoihin kuuluvat taidot,joilla uskotaan myös olevan tärkeä rooliosana tulevaisuuden ammatillista osaa-mista, sijoittuvat hiusten leikkaamisenja kampaamisen, värjäämisen, perma-nenttauksen sekä hoitokäsittelyjen alu-eelle. Lisäksi kokonaisvaltaisen hiustyy-lin suunnittelun hallinta, hiusten pi-dennystaidot, hiuslisän ja peruukkienkäsittely- ja huoltotaidot, ehostukseenliittyvä osaaminen sekä hiusalan kilpai-lutoiminta kokonaisuudessaan tunnis-tetaan hiusalan erikoisosaamiseksi(Kainu, 2010).

Tyypillisin kauneudenhoitoalan yri-tyksen tarjoama ihonhoito on tulevina-kin vuosina kasvohoito. Myös käsihoi-tojen ja vartalohoitojen uskotaan olevanjatkossa suosittuja. Toisaalta jalka- ja kä-sihoitojen saatetaan nähdä keskittyvänmyös jalkaterapeuteille ja kynsitekni-koille tai toimivan kosmetologien eri-koistumismahdollisuuksina. Vaikka kä -den kosketuksen uskotaan pysyvän jat-kossakin tärkeänä osana erilaisia hoito-ja, arvioidaan myös ultraäänilaitteiden,pehmeän laserin, kestopigmentointi- javaloimpulssilaitteiden olevan tulevai-suuden hoitolaitteita. Laitteiden turval-linen käyttö edellyttää uudenlaista tek-nologista asiantuntemusta ja asettaanäin ollen myös uudenlaisia vaatimuk-sia koulutukselle (Halsas-Lehto & Neva-lainen, 2007).

Kosmetologin työssä tarvitaan tietoaihon rakenteesta ja toiminnasta sekävahvaa tuotetuntemusta. Erityisesti en-naltaehkäisevän ihonhoidon merkityk-sen uskotaan lisääntyvän. Myös iho-muutosten ja ihotautien tuntemus, ih-misen elimistön toiminnan tuntemus,ainesosatuntemus, terveystietous sekäväri- ja tyyliopillinen tietous korostuvatkosmetologin työssä. Kosmetologien en-

nustetaan lisäksi tarvitsevan taitoja ar-vioida asiakkaan elinympäristön vaiku-tuksia ihoon ja ihonhoitoon sekä uskal-lusta kyseenalaistaa asioita. Kosmetolo-gin tulee osata etsiä tietoa ja edelleen so-veltaa tutkimustietoa työssään.

Yleiset työelämän osaamistarpeet

Asiakaslähtöisyys ja sosiaaliset taidotnähdään tulevaisuudessa ehdottomantärkeinä osaamisalueina kauneudenhoi-toaloilla ja yleisesti palvelualoilla. Asiak-kaiden vaatimukset kasvavat; tuotteidenja palveluiden laatu, brändi ja asiakas-palvelu ovat yritykselle tärkeimpiä kil-pailuvaltteja. Asiakaspalvelutaidot nos-tetaan teknisten taitojen rinnalle osaksivahvaa perusammattitaitoa, joiden avul-la voidaan erottautua kilpailuun perus-tuvilla markkinoilla tai jopa korjatapuutteita palvelujen laadussa. Asiakas-palvelutaitoihin liitetään mm. asiakkaankohtaaminen, ihmissuhdetaidot, palve-lualttius, kuunteleminen kuten myösasiakassuhteen luominen ja palveluidensuunnittelu- ja myyntitaidot. Vaikka tai-dot kehittyvät luonnostaan työn ohella,toivotaan niiden vahvistamiseen panos-tusta myös oppilaitoksilta (esim. EK,2006; Harila & Tuovinen, 2007; Kainu,2010; Kiikeri, 2007; Kivimäki & Pouru-Rajala, 2010).

Asiakkaan kohtaaminen kauneuden-hoitoalan työssä on noussut esille myöskansainvälisissä tutkimuksissa. Toerien& Kitzinger (2007) erottavat asiakkaankohtaamisessa kaksi erillistä tehtävää;työntekijän tulee toteuttaa palvelutoi-minto, josta asiakas maksaa, ja samallasuoriutua ns. tunneperäisestä tehtävästä(emotional labour), joka liittyy asiakkaankohtaamiseen palvelutilanteessa. Asiak-kaan yksilöllinen palveleminen ja koh-


taaminen kauneudenhoitoalalla vaati-vat huomattavasti enemmän osaamistakuin usein ymmärretään, sillä näitä am-matillisia ja inhimillisiä valmiuksia ontavallista vaikeampi nostaa esille tai eri-tellä.

Kansainvälisissä tutkimuksissa tarkas-tellaan mm. luottamusta, sitoutumistaja valta-asemia asiakaspalvelutyössä.Kauneudenhoitoala on toiminut useinyhtenä palvelualojen esimerkkialananäiden ilmiöiden toteutumisessa (esim.Bove & Robertson, 2004; Robertson &Bove, 2003; Brown, 2001). Työntekijävoi olla työssään tärkeässä roolissa asiak-kaaseen nähden uuden tiedon jakajanatai vaikka henkilökohtaisten huolienkuuntelijana ja ymmärtäjänä, vaikkaasiakassuhde ei olekaan verrattavissaesim. ystävyyssuhteeseen. Luottamuk-seen perustuvat keskustelut asiakkaankanssa voivat olla myös merkityksellisiätyöntekijälle. Ymmärryksen laajentami-nen asiakkaan kohtaamisesta lisää par-haimmillaan työn merkitystä ja ennus-tettavuutta niin ammattilaisen kuinasiakkaidenkin kannalta (Brown, 2001).

Palautteen merkitys on nostettu tut-kimuksissa esille osana alan ammatillis-ta kehittymistä. Asiakkaiden kokemanluottamuksen työntekijää kohtaan jatyöntekijän osoittaman ystävällisyyden(kysymyksiin vastaaminen, erityistoivei-den huomioiminen ja avoimuus) näh-dään olevan läheisesti yhteydessä siihen,miten asiakkaat uskaltavat antaa palau-tetta saamastaan palvelusta. Myös työn-tekijän ammatillinen kokemus- ja osaa-mistausta (koulutukset, näytökset, kil-pailut jne.) näyttäytyvät asiakkaalle yhte-nä luottamusta herättävänä tekijänä.Toisaalta palautteen saaminen saatetaankokea kiusallisena todisteena tai joparangaistuksena huonosti tehdystä työs-tä, mikä tekee sen myös sen vastaanot-tamisesta haasteellista. Tärkeää olisikinlaajentaa ammattilaisen ymmärrystä pa-lautteen tärkeästä merkityksestä henki-lökohtaisen ja organisaation kehityksenkannalta. Työntekijälle voidaan tarjotaesimerkiksi mahdollisuus itse osallistuapalautteen antamiseen organisaatiossaja vastaavasti ottaa vastuuta ongelmati-lanteista tekemällä asiakkaiden vaati-muksia koskevia päätöksiä sen sijaan,että hän ainoastaan toimisi standardi-ohjeistusten mukaisesti (Bove & Ro-bertson, 2004; Hansen, 2003; Robert-son & Bove, 2003).

Erikoisosaaminen ja verkosto-osaa-minen. Palvelujen lisääntyessä ja kilpai-lun kiristyessä alan perusosaamisen rin-nalle nousevat myös erikoisosaaminensekä verkosto-osaaminen. Asiakkaille py-ritään tulevaisuudessa tarjoamaan yhäuseampia palveluita ns. ”saman katonalla” asiakkaiden tarpeista lähtien. Ver-kostoitumalla yritykset pystyvät tarjoa-maan yhä erikoistuneempia ja korkeata-soisempia palveluja asiakkaalle. Suoma-laisten palveluyritysten ennakoidaan tu-levaisuudessa toimivan tiiviissä verkos-

33

Luottamukseenperustuvat keskus-telut asiakkaankanssa voivat ollamyös merkitykselli-siä työntekijälle.


toissa, jolloin myös palvelualojen raja-pinnat tulevat hämärtymään. Työnteki-jöiltä verkostoituminen edellyttää eri-koisosaamisen lisäksi joustavuutta (mm.työmäärän lisääntyessä) ja sosiaalisia ver-kostointitaitoja. Lisäksi alan ammattilai-selta edellytetään verkostoituneessa ym-päristössä laaja-alaisuutta, kokonaisuuk-sien hallintaa sekä monialaista liiketoi-mintaosaamista (EK, 2006; Työhallin-non www-sivut 2012).

Oppilaitosten tulisi tarjota opiskeli-joilleen uudenlaisia mahdollisuuksialaajentaa ammatillista ydinosaamistaanverkostoituneen toimialan tarpeidenmukaisella ammattiosaamisella. Moni-alayhteistyö voidaan nähdä hedelmälli-senä mm. uusien innovaatioiden kan-nalta; erilaisissa osaamiskombinaatiois-sa osaaminen tiivistyy ja ideat jalostuvat.Ryhmässä oppiminen ja ideoiden jalos-taminen kuitenkin vaativat harjoittelua.Projektiluontoisen koulutustyön ja op-pilaitosten (ammatilliset oppilaitokset,ammattikorkeakoulut ja yliopistot) väli-sen yhteistyön lisäämisen nykyistä syste-maattisemmin koulu- ja opiskelutyös-kentelyyn uskotaan vahvistavan näitätaitoja. Myös muualla suoritettujen tut-kintojen ja hankitun osaamisen tunnis-taminen ja tunnustaminen entistä nou-see tärkeämmäksi (EK, 2006; EK, 2011).

Eettisyys, ekologisuus, allergisuusja kuluttajasuojaosaaminen. Asiakkai-den lisääntyviä vaatimuksia luonnehti-vat kuluttajasuojatoiminta, eettiset va-linnat, ekologisuus ja allergisuus. Alanammattilaisten uskotaan myös kiinnit-tävän enemmän huomiota omaan ter-veyteensä ja itsensä suojaamiseen kemi-kaaleilta (EK, 2006; Kainu, 2010). Tuo-tetuntemus, ympäristöosaaminen ja ku-luttajasuojaosaaminen nousevat yhä kes-keisempään asemaan, mikä edellyttää

alalta aktiivista tutkimus- ja kehitystyötäsekä työntekijöiden mahdollisuuksiajatko- ja täydennyskoulutukseen (Halsas-Lehto & Nevalainen, 2007; Kainu,2010; Linnamäki, 2009).

Liiketoimintaosaaminen. Palvelualo-jen yritykset pyrkivät vastaamaan asiak-kaiden muuttuviin tarpeisiin ja markki-noille tuodaan jatkuvasti uusia ja inno-vatiivisia palveluratkaisuja. Yritystenkannalta keskeistä tulevaisuudessa onpitkän aikavälin strateginen suunnitte-lu, ennakointi ja muutosherkkyys (esim.EK, 2006). Liiketoimintaosaaminennousee yhdeksi keskeisimmäksi osaa-mistarpeeksi niin kauneudenhoitoalallakuin yleisesti palvelualoillakin. Markki-noilla toimiminen ja markkinavoimienymmärtäminen edellyttää työntekijältäliiketoimintaosaamista huolimatta siitä,työskenteleekö hän itsenäisenä yrittäjä-nä vai toisen yrityksen palveluksessa. Lii-ketoimintaosaamiseen yhdistetään mm.myyntitaidot, taloudellinen ajattelu, si-säinen yrittäjyys, laskentatoimi, johta-mistaidot, työntekijänä toimiminen,päätöksentekokyky, vuorovaikutustai-dot, asiakassuhteen luominen ja palve-lusuunnittelu (esim. EK, 2006; Kainu,2010; Harila & Tuovinen, 2007; Kiikeri,2007; Kivimäki & Pouru-Rajala, 2010;Parkkonen, 2008).

Erityisenä haasteena kauneudenhoi-toaloilla nähtiin yrittäjänä toimiminen,mihin pääosa alan toiminnasta keskit-tyy. Opiskelijoiden valmentaminen yri-tystoiminnan haasteisiin nähtiin tärkeä-nä osana koulutusta (mm. vierailut alanyrityksiin). Toisaalta liiketoimintaosaa-misen opinnoille nähtiin tarvetta myösopintojen jälkeen, kun yrityksen perus-tamisesta tai alalla toimimisesta on josaatu jonkin verran kokemusta (Harila& Tuovinen, 2007; Kainu, 2010).

34


35

Kielitaito ja monikulttuurisuustaidot.Kansainvälisten verkostojen merkitys li-sääntyy tulevaisuudessa, mm. ketjuliike-toiminnan lisääntyessä. Kauneudenhoi-toalan toimintaympäristöt (toimintata-vat, tuotteet, tavarantoimittajasuhteet jahankintakanavat) kansainvälistyvät jakansainvälinen kohtaaminen asiakas-palvelussa lisääntyy. Kielitaidon ja mo-nikulttuurisuustaitojen merkitys asia-kaspalvelussa tulee näin ollen kasva-maan. Myös erilaisten hius- ja ihotyyp-pien käsittely tulee osaksi kauneuden-hoitoalan ammattilaisten perusammat-tivalmiuksia (EK, 2006).

Teknologinen osaaminen ja media-lukutaito. Tietotekninen ja teknologi-nen osaaminen on vahvasti läsnä tule-vaisuuden palvelualoilla (tiedon nopeasiirtyminen, asiakaspalveluprosessit,markkinoinnin ja myynnin kohdenta-minen, markkinoiden ja ostokäyttäyty-misen seuraaminen, hyvinvointitekno-logia jne.). Kehitys edellyttää muutos-valmiutta palvelujen digitalisointiin jauudenlaisten ja innovatiivisten palvelu-jen synnyttämiseen. Digitaalisen luku-taidon ja medialukutaidon merkitys ko-rostuu; alan ammattilainen tarvitsee val-miuksia toimia virtuaalisesti erilaisia tie-toverkkoja ja teknologisia laitteistojahyödyntäen sekä valmiuksia erottaa suu-resta tietomäärästä olennainen tieto pys-tyäkseen hyödyntämään erilaisia me-

dioita ja tietolähteitä omassa työssään(EK, 2006; Kainu, 2010).

Henkilökohtaiset ominaisuudet.Myös luovuus, yritteliäisyys, elämänhal-lintataidot, itsearviointitaidot, elinikäi-nen oppiminen ja motivaatio nousevatkeskeisiksi palvelualan ammattilaisenvahvuusalueiksi. Luovuudella viitataanennakkoluulottomaan ajatteluun, on-gelmien ratkaisukykyyn; kykyyn ajatellaasioita eri näkökulmista ja nähdä asioil-le vaihtoehtoisia ratkaisutapoja, omape-räisyyteen, erilaisuuteen sekä yllätyksel-lisyyteen. Yrittäjyydellä sen sijaan viita-taan uskallukseen, kokeilemiseen, luo-vuuteen ja toisilta oppimiseen (EK,2011). Ennen kaikkea ammatillisen ke-hityksen ylläpitäminen ja työssä menes-tyminen edellyttää realistista kuvaa alantyöstä jo opiskeluvaiheessa, jotta yrittä-jämyönteinen asenne säilyisi vielä työ-elämässäkin (Kivimäki & Pouru-Rajala,2010). Nämä teemat nähdään koulutuk-sen kulmakivinä, joiden tulisi leikatakaikkien koulutusten läpi korostaen sa-malla yhdessä tekemistä yksilösuoritta-misen sijasta (EK, 2011).

Kauneudenhoitoalan rajapintoja

Tutkimuksen tarkoituksena onmyös ollut tehdä havaintoja mui-hin aloihin liittyvistä rajapin-

noista. Kauneudenhoitoalalla nähdääntulevaisuudessa olevan rajapintoja eri-tyisesti terveysalojen sekä hyvinvointi-,vapaa-aika- ja elämyspalveluiden kanssa.Yhteyksiä löytyi myös myynti- ja matkai-lualojen, luontaisalojen (mm. aroma- javyöhyketerapia) sekä nutrikosmetiikankanssa. Lisäksi hius- ja kauneudenhoi-toalalla uskotaan tulevaisuudessa olevanyhä enemmän rajapintoja mediateolli-suuden sekä vaatetus- ja muotiteollisuu-

Digitaalisen luku-taidon ja media-lukutaidon merkitys korostuu.


den kanssa (esim. EK, 2006; Kinnunen,2010; Männistö, 2011; OPM, 2002; Pel-tonen, 2010; Työhallinnon www-sivut2012).

Hyvin ajankohtainen ja keskustelua-kin herättävä yhteys kauneudenhoito-alalla on esteettiseen kirurgiaan, jonkasuosio on kasvanut huomattavasti viimevuosina. Varsinkin esteettisen kirurgianmarkkinoinnissa alan palvelut yhdiste-tään usein hyvin lähelle kauneudenhoi-toalan kenttää (Männistö, 2011). Tie-teen kehitys ja markkinavoimien paineovat edesauttaneet uusien hoitomene-telmien keksimistä jo käytössä olevienrinnalle, joissa trendinä näyttäisi olevanlisääntyvä kevyiden toimenpiteiden käyt-tö, mikä voi puolestaan avata uusia oviamm. kosmetiikan tuotekehittelylle (Pel-tonen, 2010). Toisaalta esteettinen ki-rurgia saatetaan myös liittää kauneu-denhoitoalan kentälle lääketieteellisentoimialan sijasta, jotta palveluidenmarkkinoinnissa onnistutaan välttä-mään terveysriskien korostuminen(Männistö, 2011).

Johtopäätökset

Kauneudenhoitoalan ammattilai-sen keskeinen osaaminen tuleejatkossakin koostumaan vahvois-

ta ammatillista perustaidoista ja subs-tanssiosaamisesta, joiden rinnalle nou-see myös yhä vahvemmin tarve erikois-osaamiselle yritysten monipuolistaessatarjontaansa (ks. taulukko 1 sivulla 38).Liiketoiminnan verkostoituminen edel-lyttää työntekijältä verkosto-osaamista(laaja-alaisuutta, kokonaisuuksien hal-lintaa ja monialaista liiketoimintaosaa-mista) sekä hyviä yhteistyötaitoja. Asiak-kaiden tarpeet ohjaavat yritysten toi-mintaa, mikä nostaa asiakaslähtöisyy-den yhdeksi tärkeimmäksi perusosaa-

misalueeksi kauneudenhoitoalalla. Kes-keisinä tulevaisuuden osaamistarpeinaerottuvat myös kieli- ja monikulttuu-risuustaidot, ympäristöosaaminen, eetti-syys, tuotetuntemus ja teknologinenosaaminen (mm. digitaalinen lukutai-to). Menestymisen nähdään myös kie-toutuvan yksilön henkilökohtaisiin omi-naisuuksiin kuten motivaatioon, yritte-liäisyyteen, luovuuteen, muutosvalmiu-teen ja itsearviointitaitoihin, joiden ke-hittämiseen tulisi kiinnittää huomiotakoulutuksessa muiden ammatillisten tie-tojen ja taitojen ohella.

Oppilaitosten tehtävänä on ottaahuomioon uudenlaiset valmiudet jaosaamistarpeet, joita työelämä tulevai-suudessa ammattien harjoittajilta edel-lyttää. Opetustarjonnan laajentamiseksiehdotetaan yhdessä tekemisen lisäämis-tä opetuksessa sekä oppilaitosten välisenyhteistyön vahvistamista (esim. EK,2006; Kainu, 2010). Opetus voisi tule-vaisuudessa olla esimerkiksi moduu-li/projektipohjaista, jolloin opiskelijanon mahdollista rakentaa ammatillistaosaamistaan entistä vapaammin ja mo-nipuolisemmin kauneudenhoitoalojeneri osa-alueita ja muiden alojen rajapin-toja hyödyntäen (esim. EK, 2011; Työ-hallinnon www-sivut, 2012). On myöstärkeää, että kauneudenhoitoalantut-kinnoista saatavaa osaamista voitaisiinlähestyä jatkumona aina perustutkin-noista, erikoisammattitutkintojen kaut-ta ammattikorkeakoulututkintoihin jaedelleen jatkokoulutukseen, joka mah-dollistaisi elinikäisen oppimisen tavoit-teen saavuttamisen. Lisäksi opetuksessaon tärkeää työelämälähtöisyyden huo-mioiminen, jotta opiskelijan on mah-dollista saada kontaktipintaa työhön jayrittäjyyteen käytännössä (mm. vierailutalan yritykseen) jo opintojen aikana(esim. EK, 2006; Kainu, 2010).

36


37

Kauneudenhoitoalan (ennakointi)pohtijoita ja tutkijoita on vähän, vaikkatutkimustarve on ilmeinen muuttuvientoimintaympäristöjen edessä. Hiusalanammattilaisten mukaan, vähäisen tutki-muksen uskotaan johtuvan osin alanammattilaisten koulutustaustasta sekäalan naisvaltaisuudesta. Toisaalta alaantyytymättömät ammattilaiset saattavatmyös ennemmin vaihtaa alaa kuin etsiäuusia vaihtoehtoja ja ratkaisuja toimin-taansa. Hiusalan edustajien mukaanammatillisen osaamisen osalta puolivuotta-vuosi on maksimi aika ennakoi-da tulevaa; muoti määrittelee tulevai-suutta puolesta vuodesta vuoteen ker-rallaan. Yrittämisen ja liiketoiminnannäkökulmasta tulevaisuuden suunnitte-lun uskottiin sen sijaan onnistuvanvuosi tai kaksi vuotta eteenpäin tai jopapidemmällekin tulevaisuuteen. Enitentietoa alalla tapahtuvista muutoksistasaadaan koti- ja ulkomaalaisista lehdistäsekä ammattilehdistä, netistä, televisios-ta ja ulkomaanmatkoilta. Alan tiedon-lähteitä ovat myös mm. yhdistykset jajärjestöt, kollegat, alan opiskelijat jaopettajat, tavarantoimittajat ja erikois-asiantuntijat (Kainu, 2010). Alaa koske-van tutkimustiedon määrä on edelleenhyvin vähäinen, vaikka osaamistarpeetmuuttuvat ja monimuotoistuvat jatku-vasti. Onkin aiheellista tarkastella, onkotulevaisuudessa myös kauneudenhoito-alan koulutuksen opintopolkuun tarvelisätä mahdollisuus yliopistotasoiseenkoulutukseen, mikä mahdollistaisi alantieteellisen tutkimustiedon lisääntymi-sen ja tutkimusperinteen kehittymisen.

Lähteet

Aveyard, H. (2010). Doing a Literature Reviewin Health and Social Care: A Practical Guide (2ndEdition). Berkshire: Open University Press.

Bove, L., & Robertson, N. (2005). Exploringthe role of relationship variables in predicting cus-tomer voice to a service worker. 12(2), 83–97.

Brown, C. (2001). Information Encounters in theBeauty Salon. Luettu heinäkuussa 2012 osoit-teesta http://www.cgrowth.com/rb_biolrg.html.

Dubois, D., Rothwell, W. , Jo King Stern, D.,& Kemp, K. (2004). Competency-based human re-source management illustrated edition. London:Nicholas Brealey Publishing.

Dubois, D., (1993). Competency-based perfor-mance improvement: A strategy for organizationalchance. Amherst, US: HPR Press.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2006). Palve-lut 2020 – Osaaminen kansainvälisessä palveluyh-teiskunnassa. Loppuraportti. Helsinki: MP-Kes-kus/Julkaisujakelu.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2011). Oi-vallus. Loppuraportti. Julkaistu toukokuussa 2011osoitteella www.ek.fi/oivallus.

Eayrs, M. (1993). Time, Trust and Hazard:Hairdressers’ Symbolic Roles. Symbolic Interac-tion. 16(1), 19–37.

Halsas-Lehto, A., & Nevalainen, M. (2007).Kauneudenhoitoalan perustutkinnon osaamistarve-kartoitus. Suomen Kosmetologien YhdistyksenOpisto.

Hansen, H. (2003). Antecedents to con-sumers’ disclosing intimacy with service employ-ees. Journal of Services Marketing. 17(6), 573 –588.

Harila, I., & Tuominen, A. (2007). Hiusalanperustutkinnon osaamistarvekartoitus. Loppuraport-ti. Opetushallitus ja Kemi-Tornion ammattiopis-to.

Helakorpi, S. (2008). Ammattikasvatuksenteoreettista pohjaa ja uudistuvaa käsitemaail-maa. Teoksessa Helakorpi, S. (toim.), Postmoder-ni ammattikasvatus – haasteena ubiikkiyhteiskunta(ss. 11-27). Hämeenlinna: HAMK Ammatillisenopettajakorkeakoulun julkaisuja1/2008.

Kainu, O. (2010). Osaamisen tunnistaminen jaennakointi hiusalalla 2020. Turun ammattikor-keakoulu: Opinnäytetyö.

Kiikeri, P. (2007). Parturi-kampaajan kompetens-siprofiili. Tampereen yliopisto: Pro gradu -opin-näytetyö.

Kinnunen, N. (2010). Nutrikosmetiikka – kau-neudenhoitoalan tulevaisuutta vai ohimenevä ilmiö?Laurea-ammattikorkeakoulu: Opinnäytetyö.

Kivimäki, M., & Pouru-Rajala, E. (2010). Työ-voimatarpeen ja työelämän ammattitaitovaatimus-ten selvittäminen hiusalan koulutuksen kehittämisek-


38

Ammatilliset perustaidot: kädentaidot (erilaisten hius- ja ihotyyppien käsittely), alan substanssiosaaminen, terveyden, hyvinvoinnin ja tyylin kokonaisvaltainen asiantuntemus

Tuotetuntemus ja -suunnittelu: raaka-ainetuntemus; mm. allergiat ja itsensä suojaaminen, ympäristöosaaminen; ekologisuus ja eettisyys

Erikoisosaaminen; osaamiskombinaatiot (mm. monialayhteistyö)

Ymmärrys alan luonteesta ja toimintatavoista: teorian hallinta ja soveltaminen käytäntöön, vahva ammatti-identiteetti ja sitoutuneisuus, tahto kehittää alaa; alan profiilin ja arvostuksen nostaminen

Asiakaspalveluosaaminen: asiakassuhteen luominen, asiakkaan kohtaaminen;vuorovaikutus-, kommunikaatio- ja viestintätaidot, asiakkaan tarpeiden tunnistaminen,palvelusuunnittelu, ideoiden ja osaamisen myyminen, kuluttajasuojaosaaminen

Tietotekninen ja teknologinen osaaminen: muutosvalmius palvelujen digitalisointiin,innovatiivisuus uusien palvelukonseptien synnyttämiseen, digitaalinen lukutaito, medialuku-taito, sosiaalisen median käyttö

Monikulttuurisuustaidot: kielitaito, kyky kansainväliseen kanssakäymiseen

Opiskeluvalmiudet: opiskelutaidot, halu kehittyä (mm. jatko- ja täydennyskoulutus),itsearviointitaidot

Liiketoimintaosaaminen: työntekijänä toimiminen, (sisäinen) yrittäjyys, strateginen suunnittelu; ennakointi, realistiset odotukset, muutosherkkyys ja pitkäjännitteisyys,taloudellinen ajattelu; kustannustietous, myyntitaidot, palvelujen laadukkuus, yrityksenperustaminen, laskentatoimi, neuvottelutaidot, logistiikan hallinta, kirjanpitotaito

Verkosto-osaaminen: laaja-alaisuus; kyky ymmärtää toimialojen välisiä synergioita,verkostojen rakentaminen; kyky hankkia ja säilyttää asiakaskunta, kyky hallita kokonais-palveluketjuja, yhteistyötaidot ja kyky yhteisölliseen oppimiseen

Johtamistaidot: liiketoimintaprosessien ymmärtäminen, markkinatuntemus, palveluidenkonseptointi- ja tuotteistamisosaaminen sekä palveluketjujen kokonaisuuden hallinta, asi-akasprosessien kokonaisuuksien hallinta ja ennakointi, strategiaosaaminen, innovaatiojo-htaminen, ihmisten ja osaamisen johtaminen, verkostoitumisosaaminen, päätöksenteko-taito, kouluttamistaidot

Elämänhallintataidot: motivaatio, aktiivisuus, dynaamisuus, tavoitteellisuus, visioin-tikyky, neuvokkuus, itsensä johtaminen, kyky itsenäiseen työskentelyyn

Luovuus: ongelmanratkaisukyvyt, ennakkoluulottomuus, innovatiivisuus, design-ajattelu

Muutosvalmius: uskallus; riskinottokyky, halu kokeilla ja ratkaista asioita, aloitekyky

AMM

ATTI

ALAO

SAAM

INEN

YLE

ISET

TY

ÖEL

ÄMÄV

ALM

IUD

ETY

KSI

LÖN

OM

INAI

SUU

DET

Taulukko 1. Keskeiset kauneudenhoitoalan tulevaisuuden osaamistarpeet; ammattialaosaaminen, yleiset työelämävalmiudet ja yksilön ominaisuudet.


si. Koulutustarveselvitys - Case Hiusala Pirkanmaa.Opettajankoulutuksen kehittämishanke. Tam-pereen ammattikorkeakoulu, Ammatillinenopettajakorkeakoulu: Opinnäytetyö.

Lawson, M. (1999). Working on Hair. Qualita-tive Sociology. 22(3), 235-257.

Linnamäki, M. (2009). Eettisyys osana kosmetiik-kayritysten arkea. Laurea-ammattikorkeakoulu:Opinnäytetyö.

Männistö, S. (2011). Lääketiedettä vai kauneu-denhoitoa? Esteettisen kirurgian markkinointiretoriik-ka yksityisten terveydenhuollon toimijoiden internetsi-vuilla. Tampereen yliopisto: Pro gradu -opinnäy-tetyö.

Mäkinen, M., & Annala, J. (2010). Osaamis-perustaisen opetussuunnitelman monet merki-tykset korkeakoulutuksessa. Kasvatus & Aika4(4), 41-61.

Ojala, S. (2009). Miehet hyvinvointipalveluidenkäyttäjinä. Satakunnan ammattikorkeakoulu:Opinnäytetyö.

Opetushallitus (2009a). Hiusalan perustutkin-to, parturi-kampaaja 2009. Ammatillisen perustut-kinnon perusteet. Määräys 27/011/2009.

Opetushallitus (2009b). Kauneudenhoitoalanperustutkinto 2009. Ammatillisen perustutkinnonperusteet. Määräys 26/011/2009.

Opetusministeriö (2002). Koulutustoimikun-tien katsaukset. Koulutus- ja tiedepolitiikan osastonjulkaisusarja 2002:90.

Opetusministeriö (2008). Selvitys koulutus- jaosaamistarpeiden kehittymisestä sekä ennakoin-nin tilasta ja kehittämistarpeista. Opetusministe-riön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:5.

Parkkonen, P. (2008). Estenomit työelämässä.Tampereen yliopisto: Pro gradu -opinnäytetyö.

Peltonen, O. (2010). Veitsenterävää kauneutta -ikääntymisen merkkien hoito ja esteettinen kirurgiaSuomessa. Laurea-ammattikorkeakoulu: Opin-näytetyö.

Robertson, N., & Bove, L.(2003). Assessingthe effects of trust, commitment and power onthe likelihood of customer voice behavior incustomer and service worker relationships.Teoksessa SERVSIG Services Research Conference :proceedings, American Marketing Association,Chicago, III.

Ruohotie, P. ( 2000). Oppiminen ja ammatilli-nen kasvu. Porvoo:WSOY

Toerien, M. & Kitzinger, C. (2007). Emotion-al Labour in the Beauty Salon: Turn Design ofTask-directed Talk. Feminism & Psychology 17(2),162-172.

Tuominen, M., & Wihersaari, J. (2006). Am-mattikasvatusfilosofia. Saarijärvi: Saarijärven Off-set Oy.

Työhallinnon www-sivut. AVO ammatinvalinta–ohjelma. Luettu huhtikuussa 2012 osoitteestahttp://www.mol.fi/avo/ammatit/95130.htm.

UDACE (1989). Understanding competence: Adevelopment paper. Leicester: National Instituteof Adult Continuing Education.

WorldSkills International www-sivut. World-Skills Competition – Ammattitaidon MM-kilpailu.Luettu huhtikuussa 2012 osoitteestahttp://www.skillsfinland.fi/fi/worldskills.

39


40

Alueiden varautuminen äkillisiin rakenne-muutoksiin Jari HautamäkiYhteyspäällikkö, KMLahden [email protected]

Äkillistenrakennemuutosten

vaikutuksia

Yhä kiihtyvällä rakenne-muutoksella on suurivaikutus monien eu-rooppalaisten alueidenväestöön, työvoimaan,elinkeinoihin, talou-teen ja osaamiseen.Työikäinen väestö tulee

vähenemään tulevina vuosikymmeninälähes kaikilla alueilla. Tämä muuttaamm. työvoiman tarjontaa ja saatavuut-ta, aluetaloudellisia edellytyksiä, elinkei-

no- ja yritystoiminnan kasvunäkymiä jajulkisten menojen rahoittamista. Muut-toliike kasvukeskuksiin näyttää jatku-van, minkä johdosta monien alueidenikärakenne ja elinkeinorakenne saatta-vat kaventua merkittävästi (Hytönen &Mella, 2011).

Martinin (2012) mukaan tällaiset alu-eet ovat herkkiä maailmanmarkkinoi-den ja talouden suhdanteiden nopeillemuutoksille. Muutoksien johdosta alu-eella toimivat yritykset voivat joutuaäkillisesti supistamaan toimintaansa javähentämään työvoimaansa merkittä-västi. Äkillisestä rakennemuutoksesta


41

syntyvän shokin vaikutukset voivat hi-dastaa ja heikentää pysyvästi alueen ke-hittymistä. Shokin jälkeen mm. työvoi-man uudelleenkouluttaminen ja työllis-täminen asettavat suuria alueellisia haas-teita, joiden voittaminen on erittäin kal-lista ja voimia kuluttavaa. Tämän vuok-si alueellisten viranomaisten, yritystensekä koulutuksen ja tutkimuksen kan-nattaa varautua äkillisen rakennemuu-toksen vaikutuksiin ennalta ehkäisevälläyhteistoiminnalla, sillä parhaimmillaanalue kykenee suuntaamaan vapautuvatresurssit uudelleen ja käyttämään niitäaikaisempaa tehokkaammin.

Varautuminen muuttaaennakoinnin luonnetta

Alueellisen ennakoinnin luonneon muuttumassa kokonaisvaltai-semmaksi. Toimijoiden yhteis-

toiminta on tiivistymässä, jolloin enna-kointia voidaan tarkastella samanaikai-sesti erilaisista näkökulmista. Toisaaltaalueiden kehittämisessä on vahvistu-massa evolutionaarinen lähestymistapa(vrt. Sotarauta & Srinivas, 2006;Boschma & Martin, 2007), jossa uusienkehityspolkujen hahmottamiseksi alu-eelliset toimijat analysoivat alueen lähi-menneisyyttä, tuottavat yhteisiä näke-myksiä tulevaisuudesta ja arvioivat, kan-nattaako aiemmasta kehityshistoriastapyrkiä irrottautumaan ja miten olemas-sa olevia, yhä pieneneviä resursseja kan-nattaisi mahdollisesti suunnata uudel-leen. Kysymys on proaktiivisesta toimin-nasta, missä toimintaympäristön muu-tosta ei voida ennustaa, mutta mihinvoidaan varautua ennakoimalla alueentulevaisuutta sekä panostamalla ennaltaehkäisevään toimintaan (vrt. Hamel,2000, 119).

Kun ennakointi muuttuu varautumi-seksi, niin se sulautuu osaksi alueelliseninnovaatioympäristön toimintaa. Sa-malla ennakointi liittyy luontevaksiosaksi alueen strategista päätöksentekoaja suunnittelua. Alueilla on tyypillisestimonien eri toimijoiden ja verkostojentuottamia strategioita, ohjelmia ja suun-nitelmia, joissa käsitellään osittain sa-moja asioita käyttäen erilaisia ja jopauusia käsitteitä, termejä ja näkökulmia.Tämän vuoksi alueellisessa ennakointi-yhteistyöhön liittyvässä keskustelussa onajoittain vaikea löytää yhteisiä käsityksiäja merkityksiä. Keskustelun ajoittaisensumeutumisen (vrt. Markusen, 2003)vuoksi yhteisten käsitysten luominenalueiden tulevaisuuksista edellyttää yhätiiviimpää osapuolten johdon ja asian-tuntijoiden yhteistoimintaa, vuorovai-kutusta ja erilaisten vaihtoehtojen pun-nintaa. Varautumisessa on kysymys ”tut-kimusmatkailusta” (ks. Sotarauta et al.,2006), missä osapuolet luovat yhdessäalueen tulevaisuuden kannalta strategi-sia merkityksiä ja menestystekijöitä sekävisioita ja uusia kehityspolkuja.

Äkillisiin rakennemuutoksiinsoputuminen

Äkillisen rakennemuutoksen ta-pahtuminen jollakin alueella onvaikeasti ennakoitavissa (Hytönen

et al., 2011). Shokin vaikuttavuus onriippuvainen alueen sopeutumiskyvystä,minkä vuoksi äkilliseen rakennemuu-tokseen varautumisen pitkän aikavälinsuunnittelussa kannattaa kiinnittäähuomiota siihen, miten alueet kykene-vät vastustamaan shokkien vaikutuksia,toipumaan niistä ja suuntaamaan va-pautuvia resursseja uudelleen (Martin,2012; Hytönen et al., 2011).


Alueen vastustuskykyä voidaan kas-vattaa uudistamalla ja monipuolistamal-la kapenevaa elinkeinorakennetta. Käy-tännössä tämä tarkoittaa enemmän yrit-täjiä ja kasvuyrityksiä, jotka toimivatkansainvälisillä markkinoilla ja tarjoavatalueelle työpaikkoja. Kasvuyrittäjyydentueksi tarvitaan toimivaa infrastruktuu-ria (esim. liikenneyhteyksiä, yrityshauto-moja ym.), rahoitusta sekä innovaatio-ympäristöjä, mitkä auttavat yrityksiähyödyntämään alueen muita voimavaro-ja, edistämään tuotteiden ja palvelujenkehittämistä ja turvaamaan osaavan työ-voiman saatavuuden.

Alueen toipumiskykyä voidaan pa-rantaa tehostamalla työmarkkinoidentoimivuutta. Liiketoiminnan kansainvä-listyminen muuttaa työ- ja kulutusmark-kinoita voimakkaasti, joten kilpailuky-vyn kasvattamiseksi alueilla tulee panos-taa yritysten sekä koulutuksen ja tutki-muksen väliseen yhteistoimintaan työ-voiman osaamisen ja hyvinvoinnin pa-rantamiseksi, ammatillisen liikkuvuu-den edistämiseksi sekä työurien piden-tämiseksi.

Alueen uudelleensuuntautumiskykyävoidaan nostaa parantamalla alueen val-miuksia syvällisempiin uudistuksiin.Tällaiset uudistukset voivat liittyä mm.innovaatioympäristöjen kehittämiseen,uuteen lupaavaan elinkeinotoimintaan

panostamiseen, elinkeinoelämää tuke-van infrastruktuurin investointeihinsekä osaamispalvelujen parantamiseen.Resurssien uudelleensuuntaaminenedellyttää alueellisten yritysverkostojen,viranomaisten ja TKI-toimijoiden kiin-teää yhteistoimintaa.

Varautumiseen liittyvänkehittämistyön luonne

Varautumisen luonne ohjaa ke-hittämistyön sisältöä. Evolutio-naarisen luonteensa mukaisesti

varautumisen tueksi tulee tuottaa alu-eellista tietämystä kolmella eri tavalla.Ensinnäkin tarvitaan tietämystä alueenkehityshistoriasta pitkältä ja keskipitkäl-tä aikaväliltä. Tietämys muodostaaikään kuin skenaariomaisen, historialli-sen kehityspolun, mikä osoittaa alueenaikaisemman kehityksen suunnan ja si-sällön erityisesti (1) väestön ja työvoi-man muutoksissa, (2) elinkeinotoimin-nan ja sitä tukevan infrastruktuurin ke-hittymisessä, (3) alueen osaamisraken-teiden vahvistumisessa sekä (4) alueelli-sen yhteistoiminnan muotoutumisessa.Tietämystä kannattaa täydentää lähi-alueilla tapahtuneiden, samantapaistenäkillisten rakennemuutostilanteidenanalysoinnilla.

Toiseksi varautumisen tueksi tuleeluoda tietämystä alueen vaihtoehtoisistatulevaisuuksista. Äkilliseen rakenne-muutokseen varautumisen näkökulmas-ta kehittämisen tueksi tulee luoda stra-tegista tietämystä (1) alueeseen kohdis-tuvista muutosvoimista, (2) muutosvoi-mien synnyttämistä positiivisista ja ne-gatiivisista vaikutuksista sekä näiden vai-kutusten (3) alueelle muodostamista ris-keistä ja niiden realisoitumista ennaltaehkäisevistä tekijöistä. Tällaisen tulevai-

42

Kasvuyrittäjyydentueksi tarvitaantoimivaa infra -struktuuria.


43

suustyön lopputuloksena voidaan esit-tää mm. vaihtoehtoisia alueellisia tule-vaisuuskuvia.

Kolmanneksi varautumisen tueksitulee tuottaa tilastollista ennakointitie-toa. Kysymys on tällöin helposti tulkit-tavasta mittarista, mikä voi osoittaa alu-een herkkyyden äkillisen rakennemuu-toksen vaikutuksille. Tällaisen mittarinkehittäminen tapahtuu yhdistämällä ra-kennemuutoksen kannalta merkittävienennusteiden tietoja toisiinsa. Monia täl-laisia ennusteita on saatavissa valtakun-nallisesti, mutta koska kaikki alueet ovatjossain määrin erilaisia, niin mittarintarkentamiseen tarvitaan myös alueellis-ta näkökulmaa. Tarkentaminen tapah-tuu korjaamalla tai arvioimalla mittariavaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien jaalueen kehityshistoriaa kuvaavien tilas-tojen ja kuvausten avulla.

Alueellisen varautumisenyhteistoiminnan prosessit

Varautumiseen liittyvä ennakoin-tityö voidaan yhdistää laajem-paan aluestrategiseen kehittämi-

seen (1) alueellisten viranomaisten jatoimijoiden välisellä yhteistoiminnalla,(2) huomioimalla ennakointituloksetalueellisten strategioiden tavoitteissasekä (3) kokoamalla ennakointi, erilaisetmenetelmät ja ennusteet alueelliseksi va-rautumismalliksi. Yhteistoiminnan ta-voitteena on kasvattaa alueellista itseuu-distumisen kapasiteettia (Sotarauta etal., 2006; Saarivirta, 2007), mikä tapah-tuu hyödyntämällä olemassa olevaa tie-tämystä ja yhdistämällä siihen uutta tie-tämystä, johtamalla prosessia haluttuunsuuntaan ja hakemalla tietoisesti uusiaalueellisia ratkaisuja varautumiskyvynkasvattamiseksi.

Itseuudistumisen kapasiteetin kasvat-taminen ja äkilliseen rakennemuutok-seen varautuminen edellyttävät uuden-laisia muotoja verkostomaisen yhteistoi-minnan toteuttamiseksi. Se edellyttääyritysten ja alueellisten toimijoiden vä-listä yhteistyötä (1) varautumiseen liitty-vän ennakointitiedon tuottamisessa, (2)alueen tulevaisuuden kannalta merki-tyksellisimpien tekijöiden tunnistami-sessa sekä (3) strategisten varautumis- jatoimenpideohjelmien luomisessa. Yh-teistyön tuloksellisuus perustuu alueelli-seen oppimiseen (Morgan, 1997), mikätoteutuu kaikissa näissä yhteistoimin-nan muodoissa ja prosesseissa.

Ennakointitieto on usein piiloutunuthiljaiseksi tiedoksi, minkä näkyväksi te-keminen tapahtuu yleensä johdon jaasiantuntijoiden keskinäisessä alueelli-sen tulevaisuustiedon luomisen proses-sissa (Nonaka, Takeuchi & Umemoto,1996). Näkyväksi tehdystä ennakointi-tiedosta on yleensä ristiriitaisia näke-myksiä. Tämän vuoksi alueen kannaltamerkityksellisimmän tiedon ja tekijöi-den tunnistaminen edellyttää yhteisöl-listä oppimista, missä on hyvin useinekspansiivisen yhteiskehittelyn piirteitä(Fenwick, 2008). Uusien varautumistatukevien strategisten suunnitelmien jaratkaisujen luominen ja hiominen ta-pahtuu yleensä prosessissa, missä on ha-vaittavissa palvelun muotoilulle tyypilli-siä konseptoinnin, suunnittelun ja tuot-teistamisen piirteitä (Sanders & Si-mons, 2009). Kehämäinen ja syklinentiedon luomisen, oppimisen ja uusienratkaisujen luomisen prosessi on jatku-va ja tuottaa hyvin hoidettuna yhä konk-reettisempia ja jalostuneempia ratkaisu-ja alueen käyttöön (kuvio 1 sivulla 44).


44

Varautumisprosessien johtaminenedellyttää alueellisten toimijoiden keski-näistä jaettua johtamista, missä avoimenvuorovaikutuksen ja keskinäisen luotta-muksen hengessä muutetaan yhteisiäintressejä konkreettiseksi yhteistyöksi jateoiksi. Tämä vaatii pitkäjänteisyyttä, ih-misten kohtaamisia, erilaisuuden yh-teensovittamista, toisten ajatuksiin vai-kuttamista, yhteistä visiointia, neuvotte-lemista ja sopimista. Yhteistyön perus-edellytyksenä on alueellisten toimijoi-den keskinäisen riippuvuuden ja senmerkityksen oivaltaminen.

Alueellisen varautumisprosessin joh-taminen on erittäin vaativaa. Taitavat ja-etun johtamisen osaajat kykenevät voi-mistamaan em. prosesseja vuorovaiku-tuksen, osallistumisen ja oikein koh-dennettujen keskustelujen keinoin.Vuorovaikutuksen tulee olla pitkäjän-teistä ja jatkuvaa, sillä toimintaympäris-tön nopea muutos muuttaa jatkuvastitoimijoiden välistä keskinäistä riippu-vuutta, mikä vastaavasti muuttaa yhteis-ten intressien sisältöä ja luonnetta. Kaik-kein taitavimmat johtajat ja asiantunti-jat ymmärtävät varautumisprosessin eri

osien luonteen ja kykenevät vahvista-maan kehittämissyklejä oikeaan aikaanja oikealla tavalla toteutetuilla johtamis-teoilla. Nämä johtamisteot yleensä voi-maannuttavat osapuolia ja asiantunti-joita, millä on varautumisprosessia kiih-dyttävä ja voimistava vaikutus (vrt. Doz& Baburoglu, 2000).

Yhteenveto

Työikäinen väestö tulee vähene-mään tulevina vuosikymmeninälähes kaikilla alueilla. Tämä saat-

taa kaventaa alueiden elinkeinotoimin-nan mahdollisuuksia. Samalla globaalitmarkkinahäiriöt lisääntyvät, mitkä saat-tavat herkistää alueet äkillisille rakenne-muutoksille. Niiden ennakoiminen onerittäin vaikeaa, mutta alueilla kannat-taa kuitenkin varautua niiden toteutu-miseen. Varautumisessa tulee huomioi-da alueen aikaisempi kehityshistoriasekä alueeseen tulevaisuudessa kohdis-tuvia muutosvoimia ja niiden vaikutuk-sesta syntyviä riskejä. Varautumisentueksi kannattaa analysoida myös tietty-jen tilastollisten ennusteiden tuottamaayhteisnäkemystä.

Kuvio 1. Alueellisen yhteistoiminnan prosessit varautumisessa äkillisiin rakennemuutoksiin.

Alueellisen historia- jatulevaisuustiedon luominen

Strategistenvarautumissuunnitel-mien laatiminen jatoimenpiteiden toteuttaminen

Alueen tulevaisuuden

kannalta merkityksel-lisimpien tekijöiden

tunnistaminen


45

Äkilliseen rakennemuutokseen varau-tuminen perustuu alueelliseen yhteistoi-mintaan, missä korostuu oppiminen seneri muodoissa. Yhteistoiminnassa yrityk-set ja alueelliset toimijat etsivät yhteistänäkemystä halutusta kehityspolusta. Ke-hityspolun löytämiseksi on hahmotetta-va toimijoiden keskinäistä riippuvuuttaja sovitettava yhteen erilaisia intressejä.Tämän tueksi tarvitaan yhteistoiminnas-sa luotua uutta alueellista tietoa, alueenkehittymisen kannalta merkityksellistentekijöiden tunnistamista ja äkilliseen ra-kennemuutokseen varautumiseksi luo-tuja uusia ratkaisuja. Monimuotoisenalueellisen yhteistoiminnan keskeisim-piä menestystekijöitä ovat jaetussa johta-misessa onnistuminen sekä vahvan vuo-rovaikutuksen ja keskinäisen luottamuk-sen saavuttaminen.

Lähteet

Boschma, R., & Martin, R.L. (2007). Con-structing an Evolutionary Economic Geography.Journal of Economic Geography, 7(5), 537-548.

Doz, Y.L., & Baburoglu, O. (2000). Fromcompetition to collaboration: the emergenceand evolution of R&D cooperatives. In Faulkn-er, A. & De Rond, M (Eds.), Cooperative Strategy(pp. 173-192).New York: Oxford UniversityPress.

Fenwick, T. (2008). Understanding Relationsof Individual-Collective Learning in Work: AReview of Research, Management Learning, 39(3),227-243.

Hamel, G. (2000). Leading the Revolution.Boston, Massachusetts: Harvard BusinessSchool Press.

Hytönen, J., & Mella, I. (2011). Alueiden ra-kennemuutos syvenee 2010-luvulla. Työpoliitti-nen Aikakauskirja 4/2011.

Martin, R. (2012). Regional Economic Re-silience, Hysteresis and Recessionary Shocks.Journal of Economic Geography, 12(1), 1-32.

Markusen, A. (2003). Fuzzy Concepts, ScantyEvidence, Policy Distance: The Case for Rigourand Policy Relevance in Critical Regional Stud-ies. Regional Studies, 37(6-7), 701–717.

Morgan, K. (1997). The Learning Region: In-stitutions, Innovation and Regional Renewal.Regional Studies, 31(5), 491-503.

Nonaka, I., Takeuchi, H., & Umemoto, K.(1996). A theory of organizational knowledgecreation. International Journal of Technology Man-agement, 11(7-8), 833-845.

Saarivirta, T. (2007). In Search of Self-RenewalCapacity - defining concept and its theoretical frame-work. Tampere University. SENTE Working Pa-pers 10/2007.

Sanders, L., & Simons, G. (2009). A Social Vi-sion for Value Co-creation in Design. Open SourceBusiness Resource 12/2009.

Sotarauta, M. (2005). Tales of resilience fromtwo Finnish cities: Self-renewal capacity at theheart of strategic adaptation. In Duke, C., Os-borne, M. & Wilson, B. (Eds.), Rebalancing thesocial and economic learning, partnership and place.Niace. Leicester.

Sotarauta, M., & Srinivas, S. (2006). Co-evolu-tionary Policy Processes: Understanding Innova-tive Economies and Future Resilience. Futures,38(3), 312-336.


Abstrakti

Artikkeli pohjautuu väitöstutkimukseen”Osaa va ammatillinen opettaja 2020”, jossakäsitellään ammatillisen opettajan tulevai-suuden työnkuvaa. Tutkimusaineisto tule-vaisuutta koskevista käsityksistä toisen as-teen ammatillisten opettajien osaamisestakerättiin asiantuntijaverkostossa delfoi-me-netelmällä ja eDelfoi verkko-ohjelman avulla.Osaavan ammatillisen opettajan työnkuvamuodostettiin heikkojen signaalien, tulevai-suuskuvien, työskenaarioiden ja osaamisenkehityssuuntien perusteella.

Artikkelissa käsitellään ammatillistenopettajien tulevaisuuden osaamisen haas-teita ammatillisen koulutuksen, työelämän,koulutuksen ja työelämän yhteistyön, sekä

opiskelijoiden osallisuuden lisäämisen ja op-pimisympäristöjen näkökulmista. Lisäksitarkastellaan tutkimustulosten sovelluksenatoimintamallia, jolla voidaan ennakoida jajohtaa ammatillisen opettajan osaamista jakehittämistä koulutusorganisaatiossa.

Avainsanat; ammatillinen opettaja, tule-vaisuus, ennakointi, osaamisen johtaminen,koulutusorganisaatio

46

Osaavaammatillinenopettaja 2020Aila PaasoKoulutuspäällikkö, KTOulun seudun ammattikorkeakoulu,Ammatillinen [email protected]


Opettajan työn ja ammatin reunaehdot tavoiteviidakossa

Suomessa ammatillisten opettajienammatti on kehittynyt koulumai-sen ammattikasvatuksen yhteydes-

sä. Ominaista on ollut opettajakeskei-nen toiminta ja etäisyys työ- ja yrityselä-mästä. Opettaja on ollut vahva auktori-teetti ja ammatillisuuden edustaja.Opettajan työ on mielletty professioksi,ja opettajien ammatillisuuden on kat-sottu perustuvan autonomiaan. Muttavoiko tulevaisuuden ammatillinen opet-taja olla autonominen toimija?

Opettajan työlle asettavat reunaehto-ja sekä kansallinen koulutuspolitiikkaettä Euroopan unioni (The EuropeanCentre for the Development of Vocatio-nal Training - Cedefop 2009a; 2009b).Taitotarpeiden ennakointitutkimus(Skills needs in Europe: Fokus 2020) jatulevaisuuden taitojen tarjontatutkimus(Future skill supply in Europe) viittaavatsiihen, että Euroopassa tarvitaan kor-kea-asteen ja keskitason tutkintojen suo-rittajia, ja matalan pätevyystason omaa-vien henkilöiden osuus tulee selkeästisupistumaan. Ammatillisen opettajuu-den haasteet on kirjattu valtakunnallis-ten opetussuunnitelmien perusteisiin,työelämän ammattitaitovaatimuksiin, jaammatillisen osaamisen uusiin vaatei-siin. Oman lisänsä tuovat koko ikäluo-kan kouluttaminen, opiskelijoiden yksi-löllinen oppimisen oikeutus ja suurtenkuntayhtymien strategiat sekä laatujär-jestelmät.

Näiden kysymysten virittämänä syn-tyi tutkimushanke ”Osaava opettaja2010–2020” toisen asteen ammatillisenkoulutuksen opetushenkilöstön osaa-misalueiden ennakoimiseksi. Oulunseudun ammattiopisto käynnisti tämän

tutkimuksen Opetushallituksen rahoi-tuksella, mukana olivat myös Mikkelinammattiopisto ja Koulutuskeskus Sedu.Hankkeessa tutkittiin opetushenkilös-tön tämänhetkisen osaamisen vahvuuk-sia ja mahdollisia kehittämiskohteitasekä työelämän edustajien, opettajien,opiskelijoiden ja asiantuntijoiden käsi-tyksiä opettajien tulevaisuuden osaamis-alueista (Paaso & Korento 2010). Mu-kaan kutsuttiin koulutusja tutkintotoi-mikuntien jäseniä, opetushallituksenedustajia, eri alojen työelämäedustajia jasidosryhmiä, koulutusorganisaatioidenjohtohenkilöitä, suunnittelijoita, tutki-joita, opettajankouluttajia, erityisopetta-jia, opinto-ohjaajia sekä ammatillisiaopettajia ja opiskelijoita. Nykytila- ja tu-levaisuuskyselyjen tiedonkeruuta hyö-dynnettiin väitöstutkimuksessa ”Osaavaammatillinen opettaja 2020 ” (Paaso2010).

Tulevaisuustutkimusta toisen asteen ammatillisten

opettajien osaamisesta

Väitöstutkimuksessa kuvattiinasiantuntijoiden (n = 134) tule-vaisuutta koskevia käsityksiä toi-

sen asteen ammatillisten opettajienosaamisesta. Tutkimusaineisto kerättiinasiantuntijaverkostossa delfoi-menetel-mällä ja eDelfoi verkko-ohjelmalla.Asiantuntijoista käytetään artikkelissamyös nimitystä ”panelisti”. Osaavan am-matillisen opettajan työnkuva muodos-tettiin heikkojen signaalien, tulevai-suuskuvien, työskenaarioiden ja osaami-sen kehityssuuntien avulla.

”Osaava ammatillinen opettaja 2020”tutkimuksen tulokset osoittavat, ettäammatillisissa koulutusorganisaatioissaei ole riittävän selkeästi määritelty am-matillisten opettajien ydinosaamista

47


eikä huomioitu työelämän tarpeiden jaoppimiskäsitysten sekä opetuskulttuu-rin muutosten vaatimuksia. Tuloksetviittasivat myös siihen, että ammatillisenkoulutuksen opettajan professio onmuuttumassa. Tulevaisuudessa voidaanpuhua ammatillisen opettajan työnku-vasta, joka on dynaaminen, verkostoissavuorovaikutuksen seurauksena joustavaja kehittyvä. Tulevaisuuden ammatilli-nen opettaja on (1) ammattialan vas-tuullinen kehittäjä, (2) koulutuksen jatyöelämän verkosto-osaaja, (3) opiskeli-jan kohtaaja ja kuuntelija, (4) opiskeli-jan oppimisprosessin tukija ja ohjaajasekä (5) työyhteisöllinen osaaja.

Ratkaisuesityksiä työelämän osaamistarpeiden

ennakoimiseksi

Väitöstutkimuksen kyselyihin vas-tanneet opettajat pitivät tärkeä-nä alueellista ja alakohtaista en-

nakointia. Työelämän tarpeiden huo-mioiminen ja osaavan työvoiman saata-vuuden turvaaminen edellyttää enna-kointimenetelmien kehittämistä, koulu-tuksen työelämä-vastaavuutta sekä osaa-misen kehittämistä koulutuksen ja työ-elämän yhteistyönä. Työelämän muu-tossuunnat ja osaamistarpeet haastavatammatillisen koulutuksen ennakoinninkansallisella, alueellisella ja paikallisellatasolla.

Koulutuksen ja työelämän yhteistyönähtiin tärkeänä osana ammatillisenkoulutuksen todellisuutta. Vastauksissayhteistyö painottui työssäoppimisen jaammattiosaamisen näyttöjen verkostoi-hin, tutkinnon kehittämistyöryhmiin janäyttötutkintojen toimintaverkostoihin.Huomattavaa on, että vastanneista am-matillisista opettajista neljäsosa (24 %)ilmoitti, eivät he toimi missään koulu-

tuksen ja työelämän yhteistyöverkostois-sa. Koulutuksen ja työelämän välinenyhteistyö nähtiin lähes pelkästään opis-kelijoiden työssäoppimisen ja ammatti-osaamisen näyttöjen näkökulmasta. Tu-lokset osoittavat, ettei koulutusjärjestel-mä ole kyennyt vastaamaan sille asetet-tuihin haasteisiin työelämän palvelu- jakehittämistehtävästä, työelämän osaa-mis- ja koulutustarpeiden ennakoinnis-ta eikä työelämän tarpeisiin suunnatus-ta ammatillisesta koulutuksesta.

Tutkimusaineistosta oli löydettävissäratkaisuehdotuksia, ”toivottavia tulevai-suuksia” työelämän ja ammatillisen kou-lutuksen paremmaksi kohtaamiseksi.Keskeinen asema nähtiin olevan opetta-jien täydennyskoulutuksella. Työelämä-lähtöinen, opiskelijoiden oppimista tu-keva opettajien täydennyskoulutuksenjärjestäminen on mahdollista alueelli-sen osaamisen kehittämisen verkosto-maisen toimintamallin avulla. Perintei-nen täydennyskoulutusta järjestävän or-ganisaation ja yhden koulutuksenjärjes-täjän välinen yhteistyömalli jää nykyisinalueellisesti tarkasteltuna sirpaleiseksi,eikä takaa riittävää työelämälähtöisyyttä,saavutettavuutta ja kattavuutta. Alueel-linen toimintamalli edellyttää ammatil-lista koulutusta ja täydennyskoulutustajärjestävien verkoston tarkoituksen jakontaktimuotojen määrittämistä, asian-tuntijaryhmien, vastuualueiden ja kool-

48

Tarvitaan verkostoitumistaeri koulutus-tasojen kesken.


49

lekutsujien nimeämistä sekä yhteistä toi-mintafoorumia esim. sosiaalisen me-dian yhteisössä. Verkostomainen toi-minta lisää alueen opettajien koulutus-tarjonnan suunnitelmallisuutta ja pois-taa alueellisten koulutusten päällekkäi-syyttä. Alueellinen, alakohtainen koulu-tussuunnittelijoiden yhteistyöverkostomahdollistaa kattavan työelämän osaa-mistarpeiden ennakoinnin ja osaamisenalueellisen kehittämisen sekä tulevai-suuteen suuntaavan ammatillisten opet-tajien täydennyskoulutuksen.

Työvoiman kohtaanto-ongelmiin vas-taaminen edellyttää uudenlaista innova-tiivista yhteistyötä sekä toimintaverkos-tojen ja -järjestelmien rakentamista japarempien yhteyksien luomista Köö-penhaminan ja Bolognan prosessien vä-lille. Tällöin tarvitaan verkostoitumistaeri koulutustasojen kesken, kuten am-matillisen toisen asteen ja ammattikor-keakoulujen kesken.

Opiskelijoiden osallisuus

ammatinoppimisessa

Opiskelijoiden osallisuuden li-sääminen ammatin oppimises-sa ja ammattikasvatuksessa on

haasteellinen tehtävä erityisesti nyt, kuntoisen asteen ammatillinen koulutus onlisännyt vetovoimaansa nuorison kes-kuudessa ja on suositumpaa kuin kos-kaan. Opetusministeriön kehittämis-suunnitelman (2007-2012) mukaisestiopiskelijoiden syrjäytymisen ehkäisemi-seksi ja koulutusjärjestelmän tehokkuu-den kasvattamiseksi tulee parantaa opis-kelijoiden suoriutumista ja kehittäämm. opinto-ohjausta ja opiskelun hen-kilökohtaistamista. Henkilökohtaistenopiskelusuunnitelmien lisäksi tarvitaankuitenkin myös ryhmädynamiikkaa ja

opiskelijan ja opettajan välistä yhteistyö-tä ja vuorovaikutusta.

Väitöstutkimuksessa kysyttiin, mihinopiskelijan oppimista ja elämänhallin-taa tukeviin moniammatillisiin yhteis-työverkostoihin opettajat kuuluivat. Tu-lokset osoittivat että opettajat toimivataktiivisemmin pedagogisen kehittämi-sen (15 %), opiskelijahuollon (13 %) jaerityisopetuksen (12 %) verkostoissa.Vastanneista opettajista (n = 134) peräti56 % ilmoitti, ettei toimi missään opis-kelijoiden oppimista ja elämänhallintaatukevassa verkostossa. Tulokset antavatosaltaan aihetta ammatillisen opettajantyönkuvan ja osaamisen uudelleen ar-viointiin opiskelijoiden osallisuuden li-säämiseksi. Opiskelijoiden yksilöllisyy-den kohtaaminen on koko oppimisyh-teisön haaste ja edellyttää opettajilta toi-senlaista osaamista kuin perinteinenammatillisen opettajan työkuva on ko-rostanut.

Sosiaalisen muutoksen tarve ammatillisissa

oppilaitoksissa

Sosiaalisen muutoksen tarve am-matillisissa oppilaitoksissa foku-soituu keskusteluun oppimisym-

päristöistä. Uusi koulutusteknologia onnähty pedagogisten innovaatioidenmah dollistajana ja innovatiivisiin au-tenttisiin verkkopohjaisiin oppimisym-päristöihin viejänä. Painopisteen siirty -essä yhä enemmän opettajan toimintaakorostavasta pedagogiikasta oppijaläh -töi syyteen, on myös opettajien tietoisuusoppimisympäristöjen monimuotoi suu -desta lisääntynyt.

Opettajat tiedostavat, miten tärkeääoppimisympäristöjen laadunhallinnankannalta on, että koulutuksenjärjestäjät


tunnistavat ammatillisen koulutuksenoppimisympäristön nykytilan sekä oppi-misympäristön kehittämisen kriittisetmenestystekijät. Kokonaisvaltaisen op-pimisympäristölähtöisen ajattelun mer-kitys ja haasteet kouluorganisaation toi-minnan sekä johdon ja ammatillistenopettajien osaamisen kannalta tulivatesille opettajien vastauksissa.

Opettajat katsoivat arvioinneissaanoppimisympäristöistä, että koulutusor-ganisaatiot ovat myös heidän osaami-sensa mahdollistajia. Tulevaisuudenosaamisvaatimukset haastavat ammatil-lisen koulutuksen, opettajakoulutuksenja täydennyskoulutuksen toimijat seu-raamaan entistä monipuolisemmin am-matillisen koulutuksen, työelämän ja yh-teiskunnan kehitystä. Oman ammatti-taidon ylläpitäminen ja parantaminenon jokaisen opettajan oikeus ja velvolli-suus. Ammatillisten opettajien osaami-sen kehittämisen ja täydennyskoulutuk-sen suunnittelussa toivottiin otettavanhuomioon opettajan henkilökohtaistenkehittymistarpeiden lisäksi työelämän,koulutusorganisaation, koulutuksen jatyöelämän yhteistyön ja opiskelijoidentarpeet.

Opettajien ammatillinen hyvinvointion tulevaisuuskeskustelujen keskiössä.Kouluyhteisön toimintakulttuurilla onsuuri merkitys opettajien ammatillisellehyvinvoinnille. Kollegiaalinen yhteistyö,vuorovaikutus sekä yhdessä tekeminenauttavat opettajaa hänen työssään jaopiskelijoiden ammatillisen kasvun tu-kemisessa. Koulutusorganisaatioiden jaoppilaitosten yhdistymiset ovat suurihaaste oppilaitosten henkilöstölle. Mo-nessa koulutusorganisaatiossa eletäänmuutoksen keskellä ja ihmissuhteet ovatkoetuksella.

Tutkimustulosten perusteella voi-daan päätellä että ammatillisissa oppi-laitoksissa on sosiaalisen muutoksentarve. Kollegiaalisuus, työyhteisöllinenosaaminen ja vastuullinen työntekijyyshaastavat opettajan perinteisen profes-sionaalisen autonomian. Yksin tekemi-sen kulttuurista tulee siirtyä kohti yh-dessä tekemistä. Tutkimuksessa opetta-jien yhteistyö perustuu sekä individua-listiseen että sosiaaliseen tulkintaan: yk-silötason osaamisen kehittyminen yh-distyy yhteisötason kehittämiseksi osaa-misen ennakoinnin, määrittämisen, ar-vioinnin, kehittämisen ja täydennyskou-lutuksen avulla. Ammatilliset opettajatmuodostavat yksilöinä kouluyhteisön.Opettaja oppii yksilönä ja yhteistyö edes-auttaa oppimista. Opettajien tulevai-suuskuvissa heillä on tilaa ja aikaa ref-lektoida ja täydentää osaamistaan kokotyöuran ajan.

Avaimet osaamisen ennakointiin, määrittämiseen

ja arviointi

Tutkimusaineisto tarjosi runsaastiviitteitä ammatillisten opettajienosaamisen johtamiseen ja osaa-

misen kehittämiseen koulutusorgani-saation strategisten tavoitteiden näkö-kulmasta ja asiantuntijuuden kehittymi-seen yksilön näkökulmasta. Tältä poh-jalta luotiin toimintamalli, johon kyt-kettiin tutkimusaineiston sisältämiäheikkoja signaaleja, tulevaisuuskuvia jatodennäköisiä ja toivottavia kehitys-suuntia.

Kuvio 1 havainnollistaa, miten voi-daan kasvattaa organisaation osaamistaedistävää strategista johtajuutta. Hah-motelmassa koulutusorganisaation joh -to yhdessä opettajan kanssa selkiyttääosaamisen kehittymisen suuntaa, luo

50


oppimista edistävää ilmapiiriä yhteisös-sään sekä tukee ryhmä- ja yksilötasonoppimisprosesseja.

Kuviossa 1 prosessin vaiheita ja to-teutuskeinoja on tarkennettu seuraavas-sa:

Ammatillisten opettajien osaamisenennakointi. Koulutuksen järjestäjät en-nakoivat opetushenkilöstön osaamisentulevaisuuden tavoitetilaa ja siitä nouse-via osaamistarpeita strategisten tavoit-teiden, asiakkaiden ja palvelujen osaa-mistarpeiden, ympäristön osaamistar-peiden ja organisaation omien, yhteisöl-listen tarpeiden näkökulmista. Enna-koinnissa voidaan käyttää erilaisia tule-vaisuustutkimuksen menetelmiä, kutenheikkoja signaaleja, tulevaisuuskuvia taiskenaarioita. Tulevaisuuden osaamisentavoitetila pyritään konkretisoimaan jahahmottelemaan osaamistarpeet organi-saatio-, toimiala-, yksikkö- ja tiimikoh-taisesti. Tehokkaaksi ennakointien tie-donkeruumenetelmäksi on osoittautu-nut e-Delfoi.

Ammatillisten opettajien osaamisenmäärittely. Koulutusorganisaation osaa-mistarpeiden pohjalta määritelläänalan, organisaation ja opetushenkilös-tön kvalifikaatiot eli osaamisalueet, si-sällöt ja tasot sekä opettajakohtaiset

osaamisprofiilit eli kompetenssit. Osaa-misalueet koostuvat konkreettisista osaa-misista, ja niissä ennakoidaan tulevai-suuden osaamistarpeita. Osaamisalueil-le on syytä laatia yleispätevät määritel-mät, jotta kaikki ymmärtävät ne samallatavalla. Määrittely kannattaa tehdä kar-kealla tasolla.

Osaamisalueista yksityiskohtaisiinosaamisprofiileihin päästään konkreti-soimalla osaaminen. Tämä tarkoittaasitä, että tietylle opettajaryhmälle, tii-mille tai yksittäiselle opettajalle määri-tellään työssä tarvittavat yksittäiset osaa-miset, joille asetetaan tietty osaamistaso.Tavoitteina olevia osaamistasoja tarkis-tetaan aika ajoin, koska ne muuttuvat.Kuntaosaaja 2012 mukaan osaamistaso-jen peruskuvaukset voivat olla esimer-kiksi seuraavat: 1) tietää asiasta, 2) osaaasian, 3) hallitsee asian ja 4) on spesia-listi asiassa. Kustakin tasosta voidaanlaatia myös yksityiskohtaiset kuvauksetkonkreettisesti eri osaamisalueiden osal-ta. Toisena vaihtoehtona voidaan laatiakullekin osaamisen tasolle edellytettäväkoulutus- ja kokemuskuvaus. Osaamis-profiilien ja -tasojen määrittämisessä voi-daan hyödyntää Paason & Korennon(2009) tutkimuksen tuloksia ammatillis-ten opettajien osaamisen määrittämises-tä (http://www.edelfoi.fi/fi/kirjasto/osaavaopettaja).

51

Kuvio 1. Ammatillisten opettajien osaamisen ennakointi, osaamisen määrittely ja arviointi koulutusorganisaatiossa.

•Heikot signaalit•Tulevaisuuskuvat•Kehityssuunnat•Strategiat

Ammatillistenopettajien osaamisenennakointi

Ammatillistenopettajien osaamisenmäärittely

Ammatillistenopettajien osaamisenarviointi

•Osaamistarpeet•Osaamisalueet•Osaamisprofiilit

•Osaamiskartoitus•Tavoitetilan ja

nykytilan ero•Työn vaativuuden

arviointi


Koulutusorganisaation ammatillistenopettajien osaamisalueiden ja tasojenmäärittämisen jälkeen työyhteisössä käy-dään keskustelu eri osaamisen tavoiteti-loista, ja työyhteisö asettaa itselleen ta-voitetason. Keskustelu voidaan toteuttaapienemmissä ryhmissä tai koko yhteisönkesken. Työyhteisötilaisuuksissa onolennaista osaamisajattelun kiinnittä-minen työyhteisön omaan viitekehyk-seen, jotta laadittuja osaamiskuvauksiaon mahdollista hyödyntää tuloksellises-ti.

Ammatillisten opettajien osaamisenarviointi. Osaamisen arvioinnissa selvi-tetään opetushenkilöstön nykyosaami-nen suhteessa laadittuun tavoiteosaami-seen. Osaamisen arviointia voidaantehdä monin eri tavoin, yleisimmin pu-hutaan osaamiskartoituksista, joilla tar-koitetaan organisaation nykyisen osaa-mistason ja määrän systemaattista selvit-tämistä. Henkilöstön tulee tietää kartoi-tuksen tavoitteet ja se, että kartoitusantaa pohjatiedot tuleville kehitystoi-menpiteille. Jokainen työyhteisön opet-taja arvioi oman osaamisensa nykytilan.Koulutusorganisaatiossa on syytä miet-tiä, mitä ja minkälaista tietoa osaamisentilasta halutaan ja mikä on osaamiskar-toitukseen parhaiten soveltuva menetel-mä. Kuntaosaaja 2012 suosittelee, ettäjokainen organisaatio luo omat lomak-keensa omista strategioista lähtien.Muutoin osaamiskartoituksista tulee ir-rallisia eikä niillä ole siten yhteyttä orga-nisaation tavoitteisiin.

Osaamiskartoitusten lisäksi arvioin-nissa käytetään myös monia menetel-miä, jotka antavat tietoa osaamiseen liit-tyvistä kehitystarpeista ja koulutusorga-nisaation toiminnan ja opetushenkilös-tön kehittämistarpeista. Menetelmiäovat esimerkiksi kehityskeskustelut,

haastattelut, kyselyt, tutkimukset sekäasiakaspalautteet. Kehityskeskustelutovat hyvä menetelmä osaamisen nykyti-lan kartoituksessa ja tavoitetason asetta-misessa. Keskustelussa arvioidaan opet-tajan osaamisen nykytila ja asetetaan tu-levaisuuden tavoitetaso. Kukin valmis-tautuu keskusteluun arvioimalla omannykyosaamisensa, mikä toimii kehitys-keskustelun pohjana. Tavoitetaso asete-taan yhdessä esimiehen kanssa ja samal-la mietitään keinoja, joilla tavoitteensaavuttaminen on mahdollista.

Ammatillisen opettajan henkilökoh-tainen osaamisprofiili muodostuu kul-lekin henkilölle oman arvioinnin ja esi-miehen arvioinnin pohjalta. Profiili aut-taa arvioinnin tehnyttä henkilöä näke-mään kehittämistarpeensa, ja esimiestäse auttaa tekemään oikeita valintoja ke-hittämisen suhteen.

Osaaminen, täydennyskoulutus

ja arviointi

Ammatillisten opettajien osaami-sen kehittämisen ja täydennys-koulutuksen suunnittelussa pyri-

tään huomioimaan työelämän, koulu-tusorganisaation, koulutuksen ja työelä-män yhteistyön ja opiskelijoiden tarpeetosana opettajien osaamista. Opettajienosaamisen arvioinnin pohjalta saadaanselville opettajan ja yhteisön kehittämis-tarpeet. Kehittämistarpeiden pohjaltarakennetaan kehittämissuunnitelmat.Koulutuksenjärjestäjä luo opetushenki-löstölle mahdollisuudet kasvattaa ja yl-läpitää ammatillista osaamistaan. Synty-viin koulutustarpeisiin luodaan koko-naisvaltaiset koulutussuunnitelmat sekätarkennetut koulutusohjelmat. Kuviossa2 on kuvattu ammatillisten opettajienosaamisen kehittämisen, täydennyskou-

52


53

lutuksen ja seurannan prosessi koulu-tusorganisaation osaamisessa.

Seuraavassa on tarkennettu osaamisenkehittämisen ja täydennyskoulutuksentoteutusta:

Ammatillisten opettajien osaamisenkehittäminen. Opettajan kehittämistar-peisiin voi sisältyä sekä ammatillisenosaamisen, pedagogisen osaamisen, työ-yhteisöosaamisen, koulutuksen ja työelä-män yhteistyöosaamisen että persoonal-lisuuden kehittämiseen liittyviä tarpeita.Osaamisen tarpeisiin voidaan vastata ke-hittämällä henkilöstön osaamista taihankkimalla tarvittava osaaminen muu-alta. Osaamisen kehittämisen keinojaovat perehdytys, työnopastus, työkum-mit, työohjeet, benchmarking, kehittä-misprojektit, tiimityö, mentorointi, mes-tari-kisällitoiminta, rekrytointi, työssä op-piminen, työkierto ja sijaisuudet, verkos-to-oppiminen ja työkykyä ylläpitävä toi-minta.

Osaamisen kehittämissuunnitelmissaetsitään kartoitustulosten pohjalta kriit-tiset osaamisalueet sekä opetushenkilös-tön kehittämisen painopisteet. Suunni-telma voi sisältää koko opetushenkilös-tön kehitystarpeita, alan opettajien ryh-mäkohtaisia kehitystarpeita, asiantunti-jatehtävien edellyttämiä kehitystarpeita,henkilökohtaisia kehitystarpeita. Suun-

nitelma voi olla koko opetushenkilöstönkehittämissuunnitelma, opettajatiimi- taitehtäväkohtainen tai opettajan henkilö-kohtainen kehityssuunnitelma. Suun -nitelma voi sisältää esimerkiksi seuraavattiedot: opettajan perustiedot, aiemmantyökokemuksen, opiskelut, omat kiin-nostuksen kohteet ja urasuunnitelmat,omat valmiudet, motivaatio ja mahdolli-suudet uuden oppimiseen. Suunnitelmavoi sisältää myös seuraavia tietoja, jotkaovat tärkeitä itsensä kehittämisen näkö-kulmasta ajateltuna: itselle parhaiten so-pivat oppimistavat, osaamisprofiilin mu-kaiset osaamisvajeet, nykyisten tehtävienkehitystarpeet, tavoitteet ja toimenpiteet,kouluyhteisön voimavarat, resurssit javerkostot, kehittämissuunnitelman ta-voitteet, toimenpiteet ja toteutusaikatau-lu, seurannan ja arvioinnin sekä kehittä-misen suunnittelun ja toteutuksen vas-tuuhenkilöt.

Opettajien henkilökohtaisissa kehitys-suunnitelmissa tulisi yhdistyä sekä kou-luorganisaation kehittämistavoitteet ettäopettajan kehitystavoitteet. Kehityssuun-nitelmat koskevat sekä nykyistä että tule-vaa osaamista. Pohjana ovat ryhmäkoh-taiset kehityssuunnitelmat, joiden taus-talla on koko organisaation toivottavantulevaisuuden skenaario. Henkilökohtai-nen kehityssuunnitelma mahdollistaatyössä kehittymisen, työn tekemisen jaopiskelun yksilöllisen suunnittelun.

Kuvio 2. Ammatillisen opettajan osaamisen kehittäminen ja täydennyskoulutus.

•Kehittämistarve•Kehittämis-

suunnitelmat•Kehittäminen

Ammatillistenopettajien osaamisenkehittäminen

Ammatillistenopettajien täydennyskoulutus

Osaamisenkehittämisen seurantaja arviointi

•Koulutustarve•Koulutussuunnitelmat•Täydennyskoulutus-

ohjelmat

•Tavoitteet ja mittarit•Arviointi-, palaute- ja

muutosmenettelyt


Ammatillisten opettajien täydennys-koulutus. Ammatillisten opettajienosaamistarve voi johtaa koulutustarpee-seen, jolloin siihen vastataan koulutustajärjestämällä. Koulutuksen järjestäjällätyönantajana ja opetushenkilöstöllä it-sellään on vastuu osaamisen ylläpitämi-sestä ja kehittämisestä. Väitöstutkimuk-sen tulokset ammatillisen opettajan tu-levaisuuden dynaamisesta työnkuvastaja ammatillista osaamista luovasta am-matillisesta koulutuksesta ovat saman-suuntaisia opetustoimen henkilöstö-koulutuksen neuvottelukunnan (2008)täydennyskoulutusten sisällön painotus-ten kanssa. Opiskelijan kohtaajan jakuuntelijan ja oppimisprosessin tukijanja ohjaajan työnkuvat tukevat opiskeli-jan yksilöllisen huomioimisen sisältö-alueen tavoitteita. Työyhteisöllisen osaa-jan työnkuva on läheisesti sidoksissa yh-teisöllisen pedagogiikan painopistealu-een jaetun asiantuntijuuden tavoittei-siin. Koulutuksen ja työelämän verkos-to-osaajan ja ammattialan vastuullisenkehittäjän työnkuvissa korostuu jatku-van oppimisen tukeminen ja työelämä-tuntemuksen lisääminen erilaisissa ver-kostoissa.

Laadullinen täydennyskoulutus edel-lyttää koulutuksen järjestäjän ja opetus-henkilöstön kanssa yhdessä tehtyjen ke-hittämissuunnitelmien pohjalta laadit-tuja koulutussuunnitelmia ja täydennys-koulutusohjelmia. Koulutussuunnitte-lussa tulisi huomioida opettajan henki-lökohtaiset kehittymissuunnitelmat jaopettajatiimin, koulutusalan, osaston,yksikön ja ammattiopiston kehittämis-suunnitelmien tavoitteet ja tarpeet.

Osaamisen kehittämisen seurantaja arviointi. Ammatillisen koulutuksenlaadunhallintasuosituksen (Opetushalli-tus 2008) mukaisesti koulutuksen jär-

jestäjä arvioi henkilöstöstrategiassa jahenkilöstösuunnitelmissa esitettyjen ta-voitteiden toteutumista seurantaja pa-lautetiedon, muun tulostiedon ja hyvienkäytäntöjen perusteella. Koulutuksenjärjestäjä kehittää toimintaansa seuran-taja arviointitietojen pohjalta.

Koulutusorganisaatioiden strategioi-den toteutumista voidaan arvioida eri-laisilla menetelmillä, BSC-tuloskorteillatai esimerkiksi EFQM-Euroopan laatu-mallin mukaisesti. Opetusalan henki-löstövoimavarojen hallinnan ja kehittä-misen arvioinnin perusajatuksena onselvittää, miten koulutusorganisaatiossahallitaan ja kehitetään henkilöstön kaik-kia voimavaroja niin yksilö-, ryhmä-kuin organisaatiotasoilla sekä mitennämä toimet suunnitellaan tukemaantoimintaperiaatteita, strategiaa ja pro-sessien tehokasta toimintaa. Osaamisenjohtamisen kehittäminen kannattaa kyt-keä osaksi normaalia vuosisuunnittelua.Kouluyhteisössä on syytä päättää yhtei-sesti seurantamittareista jo osaamisenkehittämisprosessin alkuvaiheessa.

Opettajana kasvamiseen liittyy kokotyöuran aikainen oppiminen ja osaami-sen kehittyminen erilaisissa oppimisym-päristöissä. Ammatillisten opettajienosaamisen kehittäminen on välttämä-töntä yhteiskunnan ja työelämän muut-tuessa jatkuvasti ja johdon sitoutumi-nen ja tuki on opetushenkilöstön osaa-misen kehittämisen laadun tae. Opetus-toimen henkilöstökoulutuksen neuvot-telukunta on kehittänyt vuoden 2009 ai-kana opetushenkilöstön elinikäisen op-pimisen polkumallin perusopetuksen jalukiokoulutuksen henkilöstön elinikäi-sen oppimisen kuvaamiseen. Myös am-matillisten opettajien koko työuran ai-kaisen osaamisen kehittämiseksi tuleeluoda malli, jossa otetaan huomioon

54


ammatillisten opettajien uran kehitys-vaiheet, työelämäyhteydet, osaamisenennakointi ja kehittäminen sekä perus-ja täydennyskoulutuksen jatkumo. Am-matillisten opettajien tulevaisuudenosaamisen ja asiantuntijuuden kehittä-misen malli yhdistää näin toteutuessaanammatillisen opettajan yksilöosaamisen,asiantuntijuuden kehittymisen ja koulu-tusorganisaation strategisen tavoitteidentoteutumisen koulutusorganisaatiossa jaesteettömissä oppimisympäristöissä.

Pohdinta

Tutkimuksessa ilmeni, että pane-listien kiinnostus laajeni perin-teisestä opetus-oppimistapahtu-

masta koko ammatillisen koulutusorga-nisaation toiminnan eri elementtien tar-kasteluun. Tulevaisuusajattelun systee-misyys näkyi siinä, miten pätevyyden ke-hitysuria ennakoitiin samanaikaisesti or-ganisaation eri tasoilla.

Ammatillisen koulutuksen opettajientyönkuvassa oli havaittavissa ”vahvojavirtauksia” eli tehtäviä, joita tulevaisuu-dessa toteutetaan erilaisin ja uusin ta-voin, mikä kuvaa muutoksen ensioirei-

den vahvuutta. Työyhteisöosaaminen en-nakoitiin vahvimmaksi muutosten alu-eeksi. Tähän teemaan sisältyi koulu-tusorganisaation strategiatyöosaaminen,toiminnan suunnittelu, kehittäminen jaarviointi, koulutusorganisaation toi-mintajärjestelmän mukainen osaami-nen, talousosaaminen, resurssit, yhtei-söllisyys, työhyvinvointi, alueyhteistyö-osaaminen, kansallinen ja globaalis -osaaminen, työyhteisöosaamisen kehit-täminen sekä täydennyskoulutus.

Tulevaisuustutkimuksen validiteetti-arvioinnissa kysytään, millä perusteellaheikkoja signaaleja voidaan pitää uu-tuuksina, ja miten ne voidaan erottaatiedetyistä itsestäänselvyyksistä. Yksiheikko signaali ei itsessään kerro mah-dollisesta muutoksesta, mutta yhdistä-mällä useita heikkoja signaaleja toisiinsavoidaan löytää tulevaisuuskuvia ja nou-sevia trendejä.

Kun tarkastellaan työyhteisöosaami-seen kertyneitä erilaisia heikkoja signaa-leja, niiden paljous viittaa tässä tutki-muksessa kouluorganisaatioiden sosiaalisenluonteen muuttumiseen. Yksittäisen opet-tajan professionaalinen autonomia onvähenemässä ja vastuu työyhteisön jäse-nenä on laajentumassa. Opettajantyöidentiteetti muotoutuu persoonalli-sen ja sosiaalisen välisissä suhteissa. Yh-teisöllisen kehittymisen odotukset ja toi-saalta koulutusorganisaation vastuulli-sen työntekijän vaatimukset muuttavattulevaisuuden koulutusorganisaatiotatyöyh teisönä. Tutkimustulosten perus-teella voidaan todeta, että vastaajat en-nakoivat muutosta, ja että he reagoivattähän tuottamalla runsaasti puhetta työ-yhteisöosaamisen alueella. Siksi oli tar-peen ”kääntää” väitöstutkimuksen tu-lokset myös malliksi opettajien osaami-sen kehittämisestä.

55

Heikkojen signaalien paljousviittaa koulu-organisaatioidensosiaalisen luonteen muuttumiseen.


Lähteet

Cedefop. 2008a. Future skills need in Europe2008 b. Medium term forecast. Synthesis re-port. Luettu 22.07.2009 osoitteestahttp://www.cedefop.europa.eu/etv/Upload/Information_resources/Bookshop/485/4078_en.pdf.

Cedefop. 2008b. Skill needs in Europe: Fokus2020 2008a. Luettu 22.07.2009 osoitteestahttp://www.cedefop.europa.eu/etv/Informa-tion_resources/Bookshop/publication_details.asp?pub_id=498236.

Cedefop. 2009a. Vocational Education andTraining (VET) systems and their development.Luettu 27.07.2009 osoitteestahttp://www.cedefop.europa.eu/etv/Informa-tion_resources/NationalVet/default.asp.

Cedefop. 2009b. In the finishing straight:From Coopenahagen to Bordeaux. Luettu19.07.2009 osoitteesta http://www.cedefop.eu-ropa.eu/etv/Upload/Information_resources/Bookshop/515/8027_en.pdf.

European Comission. 2009. New Skills forNew Jobs. Anticipating and matching labourmarket and skills needs. Luxemburg: Office forOfficial Publications of the European Commu-

nities. Luettu 18.07.2009 osoitteestahttp://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=568&langId=en.

Hätönen, H. 2000. Osaava henkilöstö – nyt jatulevaisuudessa. Vantaa: Metalliteollisuudenkustannus Oy.

Opetushallitus. 2008. Ammatillisen koulutuk-sen laadunhallintasuositus. Helsinki.

Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvot-telukunta. 2008. Valtion rahoittaman opetus-toimen henkilöstökoulutuksen kehittämisen pe-riaatteita ja painoalueita vuosina 2009-2011.Luettu 30.12.2009 osoitteestahttp://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/aikuiskoulutus_ja_vapaa_sivistystyoe/lomakkeet_ja_paeaetoekset/lomakkeet/Tk_suunnitelma_neuvottelukunta2008.pdf.

Opetusministeriö. 2008. Koulutus ja tutkimus2007–2012. Kehittämissuunnitelma. Helsinki.

Paaso, A. 2010. Osaava ammatillinen opettaja2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevai-suuden työnkuvasta. Väitöskirja. Kasvatustietei-den tiedekunta. Lapin yliopisto.

Paaso, A. & Korento, K. 2010. Osaava Opet-taja 2010-2020. Toisen asteen ammatillisenkoulutuksen opetushenkilöstön osaaminen.Loppuraportti. Opetushallitus.

56


Tiivistelmä

Ennakointimallia ja -järjestelmää raken-nettaessa voidaan hyödyntää mallinnuksenperusperiaatteita ja tunnistettuja ongelmia.Kun mietitään ammatillisen koulutuksen en-nakointia, onko kyseessä kompleksinen so-siaalinen systeemi vai teknistaloudellineninfrastruktuuri, onko kyseessä liiallinen yk-sinkertaistus isomman koulutusjärjestel-män osasta, ovatko systeemin ”tarkastelu-rajojen” määrittelyt vanhanaikaisia, tarkis-tellaanko koulutusta osana kansallista taipaikallista innovaatiojärjestelmää vai elin-keinoelämän keinotekoisia klustereita?Voiko järjestelmä rakentua emergentisti vaitarvitaanko vahva julkisen vallan asianomis-

tajuus? Jos ennakointi ei ole projekti vaantarvitaan ennakoivaa asennetta ja jatkuvaavisiointia, mitä se tarkoittaa?

Tässä artikkelissa kirjoittaja kuvaa omiakokemuksiaan ennakointityön haasteista.Ongelmana suomalaisessa yhteiskunnassaei välttämättä ole ennakointitiedon puutevaan ymmärrys tulevaisuuden tekemisestästrategisina valintoina. Erilaisista strategia-maailmoista tulevina keskustelemme tois-temme ohi ja ennakointitiedon hyödynnet-tävyys jää vähäiseksi.

Avainsanat: Ennakointiosaaminen, en-nakointijärjestelmä, ennakointitieto, strate-ginen suunnittelu, tutkintorakenne

57

Havaintoja amma-tillisen koulutuksen ennakointi-haasteista 2010-luvulla Hanna-Kaisa AaltoProjektipäällikkö, KTMTurun yliopisto, Tulevaisuuden [email protected]


58

Abstract

Some personal remarks on challengesanticipating work life changes and their in-fluences on vocational training and educa-tional system in Finland in the comingdecade

Future is a powerful tool and it is not atrivial detail how we interpret the futuresknowledge and the influence of relevant dri-vers, driving forces and trends on our edu-cational system and vocational training.Finnish institutions and Finnish foresightsystem are quite efficient and produce high

quality futures information for the society.The challenge is more on strategic side.How do we learn to appreciate differentstrategic world views and understand thechallenges when improving, reforming andremodeling our educational system. A caseexample of one foresight exercise is pre-sented. And the article is based on writerspersonal experience.

Keywords: Foresight knowledge, Fore-sight system, Futures literacy, strategyschools, vocational education models forfuture

Ennakointimallia ja -jär-jestelmää rakennettaessavoidaan hyödyntää mal-linnuksen perusperiaat-teita ja tunnistettuja on-gelmia. Kun mietitäänammatillisen koulutuk-sen ennakointia, onko

kyseessä kompleksinen sosiaalinen sys-teemi vai teknistaloudellinen inf-rastruktuuri, onko kyseessä liiallinen yk-sinkertaistus isomman koulutusjärjestel-män osasta, ovatko systeemin ”tarkaste-lurajojen” määrittelyt vanhanaikaisia,tarkistellaanko koulutusta osana kansal-lista tai paikallista innovaatiojärjestel-mää vai elinkeinoelämän keinotekoisiaklustereita? Onko koulutusjärjestelmänoltava reaktiivinen, aktiivinen vai jopaproaktiivinen? Voiko järjestelmä raken-tua emergentisti vai tarvitaanko vahvajulkisen vallan asianomistajuus? Jos en-nakointi ei ole projekti vaan tarvitaanennakoivaa asennetta ja jatkuvaa vi-siointia, mitä se tarkoittaa?

Työelämän muutos on nopeaa ja am-mattien sisällä tapahtuvat muutoksetvoivat myös olla isoja. Tulevaisuuden

tutkimuskeskuksessa on viimeisten vuo-sien aikana toteutettu useita hankkeita,jossa on selvitetty elinkeinorakenteen,työn, osaamisen ja koulutuksen välistävuorovaikutusta ja muutosta sekä enna-koitu näihin liittyviä erilaisia mahdolli-sia tulevaisuusnäkymiä. Artikkeli poh-jautuu kirjoittajan havaintoihin ja tul-kintoihin näissä hankkeissa työskennel-leenä. Vaikka Suomessa on aukikirjattuennakointijärjestelmä, sen toimijat voi-sivat silti hyötyä ennakoinnin perusteis-ta. Raporttiähky ei välttämättä olemuuttunut osaamiseksi. Aluksi mieti-tään toimivan ennakointityöskentelynelementtejä, myöhemmin ennakoinninja suunnittelun/politiikkojen yhdistä-misen haasteita ja lopussa on kuvattuesimerkkinä yhden ennakointiprojektintuloksia ennakoinnin näkökulmasta.

Ennakoinnin elementit

Hyvään ennakointimalliin ja -pro-sessiin pyritään tyypillisesti si-sällyttämään niin filosofisesti

kuin metodologisesti evidenssipohjaistatyöskentelyä, näkemyksellistä asiantun-tijatietoa, osallistavuutta ja luovia mene-


telmiä. Ennakoinnin tarkoituksena ontarjota perusteltuja näkemyksiä tulevai-suudesta ja sen eri kehitysvaihtoehdois-ta suunnittelun, päätöksenteon ja toi-minnan perustaksi. Ennakoinnin lähtö-kohta perustuu tarpeeseemme pyrkiälaajentamaan näkyvissä olevien valinto-jen määrää ja antamaan merkityksen ny-kyhetkessä tekemillemme valinnoille.Nämä valinnat ovat kuitenkin myösaina riippuvaisia menneestä kehitykses-tä ja aikaisemmista valinnoistamme.Nyt tekemämme valinnat ovat lisäksimyös aina sidoksissa kunakin hetkelläkäytettävissä olevaan tietoon samoinkuin niihin kuviin tulevaisuudesta, joitameillä on. Tulevaisuuden ennakoinnis-sa tarkastellaan erilaisia tulevaisuudenvaihtoehtoja. Tällainen tarkastelu vaatiitietoa tutkittavan asiantilan itsensä sekäsiihen liittyvien muiden asioiden histo-riasta, kehityssuunnista ja tavoitteista,toiveista, peloista ja odotuksista, joitaasian tulevaisuuteen liitetään. Lisäksitarvitaan mielikuvitusta, rohkeutta, oi-valluskykyä ja näkemyksellisyyttä sekäkykyä hahmottaa ajassa liikkuvia pieniäasioita tai ilmiöitä, joilla saattaakin ollasuuri merkitys pohdittavan asian kehi-tyksen kannalta (Rubin 2007).

Parhaimmillaan ennakointityön tu-loksena päästään tilanteeseen, jossa ontultu tietoiseksi tulevasta muutoksestaennen kuin se on nykyisyyttä. Toisinaantulevaisuusprosessi voi olla hätkähdyttä-vä, kivuliaskin, koska siinä joudutaantoisinaan haastamaan nykyiset arvot, pe-rususkomukset tai todellisuus ja tuo-maan esille poikkeamia, anomalioita.Usein tulevaisuuden ennakointi ei olekuitenkaan näin dramaattinen prosessi,vaan se tuo perusteltua tulevaisuustietoapäätöksenteon ja kehityksen tueksi sekätoimintastrategioiden laadintaa varten.Tulevaisuudentutkimuksessa tulevai-

suuden tekeminen on perinteisesti yh-distetty erilaisten ennakointimenetel-mien systemaattiseen käyttöön organi-saatioissa tai yksilötasolla. Perusajatuk-sena on yleensä se, että ennakointime-netelmien avulla voidaan luoda perus-teltu suunnitelma, miten tulevaisuudenuhkien ja haasteiden suhteen toimitaan(Aalto 2011).

Foren-hanke loi osana eurooppalaistaennakointijärjestelmää myös Suomeenoman maakohtaisen Alueellisen enna-koinnin käytännön oppaan, josta löytyyedelleen hyvää perusohjeistusta tausta-kysymyksineen. Kokemukseni mukaannäiden kysymysten puutteellinen käsit-tely kumuloituu myöhemmin tuloksissa(Foren 2002).

Miksi ennakointia, mitä sillä tavoitellaan?

Ennakointiin ryhdyttäessä on hyvämiettiä onko kyseessä jokin yksit-täinen hanke vai aletaanko enna-

kointia rakentamaan osaksi organisaa-tion jokapäiväistä toimintaa. Ennenaloitusta on esitettävä muutamia kriitti-siä kysymyksiä:

a) Ennakointi lähtee yleensä liikkeelle ongelmanasettelusta taipäätöksentekokysymyksestä. Ongelmanmäärittely määrittää useinratkaisun.Mitä ennakoidaan? Vrt. raaka-aineen hinnankehitys, kuluttaja-käyttäytyminen, teknologiset kehitys-askeleet, jne.Mitä ennakoinnilla tavoitellaan?Millaisiin kysymyksiin ollaan etsimässä näkemystä?

59


b) Kun tarpeet on määritelty, ale-taan miettiä kuka toteuttaa ja mistävoi saada tarvittavaa tietoa.Ketkä toteuttavat ennakoinnin (vas-tuuhenkilöt)? Ketkä osallistuvat en-nakointiin (esim. asiantuntijoina)?Paljonko ja millaisia resursseja onkäytettävissä (aikaa, rahaa, osaamis-ta)?Minkä verran tarvitaan tietoa ja ym-märrystä historiasta, nykytilasta jatulevaisuudesta?Millaisia määrällisiä ja laadullisiamateriaaleja on jo olemassa?Mitä joudutaan hankkimaan itse?Tietolähteet?

c) Tiedonhaun yhteydessä aletaanmyös miettiä millaisia menetelmiäennakoinnissa voidaan hyödyntää.Millaiset asiat vaikuttavat menetel-män/menetelmien valintaan?Moniako menetelmiä tarvitaan? Miten yhdistetään määrällisiä ja laa-dullisia menetelmiä?

d) Mikä on ennakoinnin motiivi:tehdäänkö aidosta tarpeesta vai vainsen takia kun se näyttää yleisesti ole-van tapana?

e) Minkälaista vaikutusta ennakoin-nilla tavoitellaan; onko ennakointiolemassa olevan tilanteen jäsentä-mistä ja vakiinnuttamista vai syvälli-sen toimintatilan tai organisaationmuutoksen ennakoimista ja tavoitte-lua?

f) Kuinka pitkälle aikajänteelle enna-kointi ulottuu (vrt. strateginen suun-nittelu)?

g) Kenelle ennakointia tehdään?

h) Onko ennakointi sisäinen työka-lu vai onko sillä tarkoitus myös va-kuuttaa ja sitouttaa myös ulkopuoli-sia sidosryhmiä? (Toivonen ym.2002).

Ennakointihankkeissa on pääsääntöi-sesti normatiivinen näkökulma. Ohjaa-va (eli normatiivinen) tarkastelu on mie-lekäs silloin, kun tulevaan kehitykseenajatellaan voitavan vaikuttaa. Useinkinon jo olemassa käsitys siitä, millainen ti-lanne tulevaisuudessa pitäisi saada ai-kaan, mutta ei ole varmaa tietoa siitä,miten tähän tilaan päästäisiin. Usein en-nakointi muuttuu ennustettavuudeksija käytöksemme jatkuu ikään kuin maa-ilmassa olisi ennustettavuutta. Hank-keissa hyödynnetään teknisesti oikeaop-pisesti toteutettuja skenaarioita ”haasta-maan” ajattelua. Skenaariot ovat BAU(business as usual, jatkuva kasvu), ro-mahdus (lama), kurinalaisuus ja muu-tos. Lopputulemana tyypillisesti on pie-nin muutoksin maustettu filosofia; ”Josvaan nyt teemme oikeat päätökset, pääsem-me takaisin tutulle kasvu-uralle” (ks. lisääesim. Dator).

Erikoinen ominaisuus ennusteissa onniiden taipumus toteuttaa itseään. Josennuste tulee laajalti tunnetuksi, se voivaikuttaa kehitykseen, sillä ne ihmiset,jotka uskovat sen toteutuvan, useinmyös pyrkivät sopeutumaan tähän väis-tämättömältä näyttävään tulevaisuu-teen, esimerkiksi äänestämällä vaaleissaennustettua voittajaa (Routio 2007).Täl laisista prosesseista hyvänä esimerk-kinä on erilaiset toimialojen omat visiot.Niiden tarkoituksena on saada ihmisiäsitoutumaan mukaan. Nämä voivat toi-mia parhaimmillaan todellisina alan uu-distajina ja pienemmilläkin tuloksilla li-säävät alan keskinäistä ymmärrystä ja

60


uudenlaista yhteistoimintaa perinteis-ten kapeiden sektorien yli. Yhden alanvisio ei voi määrittää ennakointijärjes-telmän kehittämistä ja siinä hyödynnet-tävää tietoa?

Tulevaisuus muotoutuu kuitenkinyhteiskunnan eri puolilla tapahtuvanajattelun, suunnittelun, päätöksenteonja niitä seuraavien, mutta toisaalta myösniistä riippumattomien tiedostamatto-mienkin tekojen, jopa suoranaisten sat-tumien kautta. Osa näistä prosesseistaon rationaalisia, mutta osa myös irratio-naalisia ja erityisen ennakoimattomia.Lisäksi osa tapahtumista on tietyn toi-mijan - esimerkiksi suomalaisen viran-omaisen tai oppilaitoksen ja yksittäistenkansalaisen kannalta - ympäristössä ta-pahtuvia muutoksia, joihin voidaan vai-kuttaa vain vähän tai ei lainkaan. Osamuutoksesta tapahtuu lyhyellä aikavälil-lä ja näyttävästi, kun taas trendinomai-nen muutos tapahtuu hitaammin pit-källä aikavälillä - jopa huomaamatto-masti.

Ennakoinnissa pyritään tuomaan nä-kyväksi se, että yleisesti tunnetun takanaon usein muita ilmiöitä, jotka kertovatmahdollisista ja vaihtoehtoisista tulevis-ta todellisuuksista. Suurin ja aiheellisinkritiikki kohdistuu taustamateriaaleinahyödynnettäviin yhteiskunnallisen muu-toksen ja pysyvyyden teorioihin ja nii-den tutkimusmenetelmiin. Kontingent-tien tapahtumien ennustaminen jasuunnittelu ovat mutkikkaampia kuinmuiden, koska niiden seuraus ei ole it-sestään selvä. Tällöin myös ennusteidentekeminen on vaikeampaa. Kontingens-sia ei kuitenkaan pidä sekoittaa pelk-kään seurausten ennakoimisen vaikeu-teen. Todennäköisyysilmiöt ovat täysinlaskettavissa. Yksittäiset satunnaiset ta-pahtumat sen sijaan ovat ongelmallisia.

Tällöinkin niitä voidaan kuitenkin en-nakoida ja niihin voidaan varautua. Täl-lainen varautumissääntö on esimerkiksiMurphyn laki, joka ennustaa, että lu-kuisista eri mahdollisista vaihtoehdois-ta kannattaa varautua tilanteen kannal-ta haitallisimpaan vaihtoehtoon. Tässäonnistuminen vaatii varovaisuutta jamahdollisien vaihtoehtojen rajaamanpelivaran tunnistamista (Juti 2001). Rat-kaisuna tausta-aineistojen laadun lisää-miseen on tarjottu sekä yhä parempialaskelmia ja optimointiteorioiden hyö-dyntämistä, tulevaisuudentuvien laatu-analyysejä sekä parempitasoista asian-tuntijatiedon hyödyntämistä. Vaikkajoudumme nykyään antautumaan sillefaktalle, että emme pysty tietämään mitätoimintaympäristössä tapahtuu, siitähuolimatta on olemassa systemaattisiasuunnittelumenetelmiä ja työkaluja, joi-den avulla päättäjät voivat tehdä jok-seenkin järkeviä päätöksiä muuttuvissa-kin tilanteissa (ks. esim. Game Chan-gers, Casti ym. 2011).

Näkemyksellisestä tiedostasuunnitteluun

ja toimeenpanoon

Tässä osiossa pyrin korostamaanennakointitiedon soveltamisen japäätöksenteon haasteita pysyvän

epävarmuuden vallitessa ja ennakointi-roolin vankina.

”Suomalaisen teollisuuden ja teolli-sen tuotantotyön” näkökulmasta erityi-sen iso kysymys juuri nyt, on oman toi-minnan asema osana arvonmuodostus-ta suhteessa muihin toimijoihin. Toi-mintamalli missä isot investoinnit jaosaaminen on hajautettu globaaleihinverkostoihin muutoksen nopeus ja yllät-tävyys kohdistuu erityisesti niihin toi-mintoihin ja toimijoihin, jotka ovat kau-

61


kana sopivista raaka-aineista tai markki-noista, ja joidenka siirtämiseen riittää”töpselin irrotus”. Teollisuustuotantotulee tulevaisuudessa repeilemään edel-leen niin fyysisesti kuin henkisesti. Fyy-sisessä jakautumisessa tuotannon alku-pää tulee sijoittumaan entistä voimak-kaammin suhteessa raaka-aineisiin. Esi-merkiksi synteettisten materiaalien osal-ta on todennäköistä, että perinteinenfossiilinen muoviteollisuus tulee siirty-mään Lähi-itään, jossa raaka-ainetta pol-tetaan tällä hetkellä jalostamon piippu-jen päässä. Metsäpuolella ja lyhyellä ai-kavälillä jalostusarvon nousu on toden-näköisintä ehkä mekaanisissa puutuot-teissa (esim. puurakentaminen) kun sa-maan aikaan perinteinen selluteollisuustulee integroitumaan tavalla tai toisellaenergiatuotantoon. Henkisellä puolellateollisuuden repeämistä on edustanutkehityslinja missä kädet ovat erkaantu-neet päästä. Tämä on seurausta siitä,että perusteollisuus on tuottavuuden ni-missä ulosmarssittanut omaa osaamistatoimitusketjuihin. Teollisuus jatkaneekasvuaan supistumalla (Ahvenainen2010).

Tyypillisiä tunnustettuja muutosaju-reita ovat; pienenevät ikäluokat, väestönikääntymisestä johtuva huoltosuhteenheikkeneminen, ikäihmisten kasvavat

palvelutarpeet mm. kiinteistöhuollon,asumispalveluiden, kodinhoidon, huo-lenpidon ja hoivan saralla, tietoteknolo-gian vielä hyödyntämättömät potentiaa-lit, yleiset työelämämuutokset ja uudetosaamistarpeet esim. moniosaaminen,hybridiammatit ja yrittäjyys, nuorten ar-vomaailman muutokset, lisääntyvä maa-hanmuuttajien osuus työvoiman kas-vussa, ympäristön sietokyvyn rajallisuu-den tiedostaminen ja erityisesti ilmas-tonmuutos, energian hinnan nousu elikasvava resurssiniukkuus, jne.

Erilaisista muutosvoimista vahvimpa-na pidetään globalisaatiota. Tavaroiden,palvelujen, ihmisten ja pääomien va-pautunut liikkuvuus ja tietoja viestin-täteknologioiden nopea kehitys onmuokannut ja tulee muokkaamaan työ-elämäämme hyvin monella tavalla. Vaik-ka globalisaatiokehitys synnyttäisi anti-trendejä kuten maltillinen talouskasvu,blokkiutuneet maailmanmarkkinat, ra-joitettu työvoimanliikkuvuus, kasvavaprotektionismi ja erilaiset uudet kaupanesteet, laskeva tuotannon tehokkuus, li-sääntyneet ääri-ilmiöt ja kulttuuriset yh-teentörmäykset on oletettavissa, ettäsekä globalisaation että ICT:n vaikutuk-set organisaatioihin, toimintatapoihinsekä esimerkiksi ICT:n mahdollistamiinuusiin tuotteisiin ovat vielä edessäpäin.

Globalisaation aikakaudella paikalli-suus ”glokaalisuus” on nähty merkittä-vänä asiana. Vaikka yritykset ovat glo-baaleja ja raaka-aineiden saatavuus jamarkkinoiden sijainti ovat merkittäviätekijöitä, pidetään paikallisia, yksilöidenmuodostamia tavaroihin, palveluihin jatuotantoprosesseihin sitoutuvia osaa-mis- ja kompetenssikeskittymiä vieläkinmerkittävämpinä. Jotta tällaisia osaa-miskeskittymiä syntyy, vaaditaan oppi-miseen, uusien kompetenssien syntymi-

62

Erilaisistamuutosvoimistavahvimpanapidetäänglobalisaatiota.


seen ja ideoiden ja kokemusten vaih-toon sosiaalista ja kulttuurista kanssa-käymistä. Sosiaaliset prosessit ovat edel-leen mitä suurimmassa määrin paikalli-sia. Paikallisten yhteisöjen moninaisuuslisääntyy, ja kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden on opittava hyödyntämään tätämoninaisuutta.

Lapset tottuvat varhain digiteknologi-aan ja se ohjaa heidän oppimistaan. Ny-kyiset lapset ja nuoret tulevat aikuisinahyödyntämään tekniikkaa luontevastiosana jokapäiväistä elämäänsä. Yhtenätrendinä työn muutos merkitsee sitä,että työpaikkoja ja tuotannonaloja syn-tyy ja katoaa entistä nopeammin. Koko-naiset tuotannonalat voivat kadotamuutamassa vuodessa Suomesta, muttasamaan aikaan nousee uusia toimialoja,joiden työvoima ja resurssitarpeisiin pi-täisi kyetä vastaamaan (Aalto ym 2008).

Tällaisia listauksia ja tulevaisuuden-kuvia löytyy runsaasti ennakointimate-riaaleissa. Tavallisimmin yksilöt ja orga-nisaatiot hyödyntävät muualla tuotettuanäkemystä ja miettivät mitä tällaiset il-miöt vahvistuessaan voisivat tarkoittaaja millaisia vaikutuksia niillä on omaantoimintaamme. Monille tämä taso onriittävä ja tällä tavalla työskentelevä or-ganisaatio kykenee vastaamaan ajanhaasteisiin. On olemassa useita erilaisiatapoja toimia tulevaisuutta tehtäessä. Ih-miset kiinnittävät huomionsa erilaisiinasioihin, tallettavat erilaista informaa-tiota toimintansa tueksi ja sosiaalistuvaterilaisiin organisaatioihin. Tästä joh-tuen heidän toimintansakin on laadul-lisesti ja määrällisesti hyvin erilaista,vaikka heillä periaatteessa olisi käytettä-vissä samat tulevaisuutta koskevat (tie-teellisetkin) analyysit. Tarvitsemmeasennemuokkauksen lisäksi uusia käy-tännönläheisiä työkaluja arjen suunnit-

teluun ja strategisten valintojen tekemi-seen.

Alvin Toffler esitteli jo vuonna 1970käsitteen ”Future Shock”. Hänen mu-kaansa kyseessä on psykologinen tila,jolloin ihminen tai jopa kokonainen yh-teiskunta kokee, että tarjolla on liikaamuutosta liian nopeassa tahdissa (Toff-ler 1970). Ihminen on myös erehtyväi-nen ja rajoitetusti rationaalinen olio (ks.esim. Makridakis 1990), koska ihminen

• etsii mielellään omia ennakkokäsi-tyksiä tukevaa informaatiota ja tästäaiheutuu harhoja päätöksentekoti-lanteisiin, • ihminen ei kykene käyttämään jat-kuvasti ja johdonmukaisesti samojapäätöksentekokriteereitä, vaanmuuttaa niitä satunnaisesti, mikäjatkuvana käyttäytymismallina muo-dostuu usein esteeksi rationaalisellepäätöksenteolle,• ihminen on usein konservatiivi-nen ja ei kykene muuttamaan käyt-täytymistään, vaikka hän saisi uuttatärkeää tietoa toimintansa pohjaksi,• ihmisen käyttäytymistä dominoiviimeksi tapahtuneet asiat ja hetkel-liset tapahtumat, mitkä estävät osak-si tai täydellisesti ihmistä muistamas-ta kauempia historiallisia tapahtu-mia; ihmisen muisti on tästä joh-tuen rajoitettu päätöksentekotilan-teessa,• ihmisen muisti on valikoiva,koska ihminen on taipuvainen muis-tamaan vain tiettyjä erityistapahtu-mia, muistista valikoituu tietoisuu-teen päätöksentekotilanteessa vaintiettyjä asioita, • ihmisen ajattelulla on taipumus“ankkuroitua” tiettyihin alkuperäi-siin perusajatuksiin, jotka haittaavat

63


ennustamista ja ennakointia,• ihmisen kyky yhdistellä erilaisiaasioita toisiinsa on periaatteessa ra-jallinen, ihminen ei voi laskea eri il-miöiden korrelaatiokertoimia luotet-tavasti, eikä kausaalisuhteita koske-vat arviot ole useinkaan oikeita, • ihmisten ongelmanratkaisukykyon rajoittunut ja valikoiva, ihmisetmäärittelevät ongelmia usein sen pe-rusteella, mikä on heidän taustansaja aikaisempi kokemusmaailmansa, • tilastolliset satunnaistekijät vaikut-tavat ihmisen toimintaan, • ihminen mieltää onnistumisenusein johtuvan taidokkaasta toimin-nasta, mutta epäonnistumisen ihmi-nen mieltää usein johtuvaksihuonosta tuurista, mikä yleisenäomaksuttuna käyttäytymismallinaestää johdonmukaista ajattelua jaoppimista päätöksentekotilanteissa, • ihmiset ovat perusteettomasti opti-mistisia ja osa ihmisistä jopa rakas-taa toiveajattelua, mikä estää ainakinosaa ihmisistä laatimasta luotettaviaennusteita ja tekemään viisaita pää-töksiä, ja • ylioptimismi, illuusiot kokonai-suuksien ymmärtämisestä sekä tarvevähentää levottomuutta laajemmissatoimijaryhmissä johtavat usein sii-hen, että todellisuuden epävarmuus-tekijöitä aliarvioidaan systemaattises-ti (Kaivo-oja 2002, 236).

Strategian käsitteellinen ymmärtämi-nen voi olla yksi tapa jäsentää sekä ny-kyistä että tulevaa toimintaa. Strategia-kirjallisuudessa strategia on nähty in-tentionaalisena tulevaisuushakuisenasuunnitelmana. Toisaalta strategia onnähty historiallisena jo toteutuneenatoimintamallina, jota arvioidaan ja jostavoidaan pyrkiä oppimaan. Strategia voi-daan myös ymmärtää emergenttinä pro-

sessina, jossa aiottu strategia harvoin ontodellisuudessa toteutuva strategia joh-tuen strategiaprosessiin liittyvistä emer-genteistä muutosvoimista. Strategia onmyös nähty asemana jossakin analysoi-dussa tilassa kuten markkinoilla. Strate-gia on myös jossakin yhteyksissä ym-märretty perspektiivinä tulevaisuuteen(Mintzberg 1998).

Kuulen usein ennakointiammatti-laisilta kysymyksen ”Mitä tällaiset itseym-märrystä lisäävät ajatusmallit auttavat mi-tenkään osaamisen ennakoinnissa tai enna-kointijärjestelmän kehittämisessä?” (Ja yhäedelleen menen joka kerta sanattomak-si.) Tulevaisuuden tekemisen kannaltakaikki nämä edellä esitetyt strategiakä-sitteet voivat vaikuttaa siihen, miten eritoimijat ryhtyvät tekemään tulevaisuut-ta. Jos strategia nähdään suunnitelma-na, se merkitsee sitä, että tulevaisuudentekeminen nähdään jonkun, tietyllä ta-valla harkitun suunnitelman toteutta-misena. Jos strategia taas nähdään jo to-teutuneena toimintatapana, tulevaisuu-den tekeminen voidaan ymmärtää lä-hinnä menneeseen historiaan liittyvänäoppimisprosessina. Jos strategia ymmär-retään emergenttinä oppimisprosessina,tulevaisuuden tekeminen näyttäytyy yri-tysten ja erehdysten loppumattomanaketjuna, jossa opitaan aina jotain uuttaja yllättävää asiaa, mitä ei ole edes osat-tu kuvitella laadittaessa strategiaa lähtö-tilanteessa. Tämän ajattelumallin mu-kaan tulevaisuuden tekemiseen liittyyaina epäonnistumisen mahdollisuus,koska osa alkuperäisestä strategiasta jääaina toteutumatta. Jos strategia nähdäänperspektiivinä, tämä merkitsee sitä, tu-levaisuuden tekeminen on toimimistatietyn tulevaisuuteen liittyvän perspek-tiivin mukaisesti (Minzberg em.).

Malliajattelun koulukunta on nähnyt64


tulevaisuuden tekemisen konseptien jauusien käsitteiden muodostamisen pro-sessina. Tämän ajattelumallin mukaantulevaisuutta ei voi tehdä, jos erilaisettoimijat eivät puhu “samaa kieltä”.Tästä näkökulmasta katsottuna tulevai-suuden tekemisen perusedellytys on se,että erilaiset toimijat ymmärtävät riittä-vässä määrin toisiaan ja pystyvät muo-dostamaan yhteisen käsitteistön ja yh-teiset konseptit, joita käytetään ku-rinalaisesti tulevaisuutta tehtäessä. Kou-lukunnan anti tulevaisuuden tekemisel-le on ollut se, että niiden perusteella voi-daan perustellusti kertoa ja kuvata,miten strategioita tulisi laatia.

Suunnittelukoulukunnan edustajat läh-tevät ajattelussaan siitä, että tarvitaanformaali suunnitteluprosessi, jota nou-datetaan tarkasti. Ilman harkittua suun-nitelmaa strategiaprosessi ja siihen pe-rustuva tulevaisuuden tekeminen ei voitämän koulukunnan edustajien mu-kaan onnistua. Koulukunta painottaaajattelussaan suunnitelmien ja strate-gioiden tosiasiallista sisältöä.

Asemointikoulukunta taas lähtee ajatte-lussaan siitä, että strategiaprosessi ja sii-hen elimellisesti kytkeytyvä tulevaisuu-den tekeminen edellyttävät erilaistenanalyysien tekoa. Yritysmaailmassa ase-

mointitekniikoiden avulla voidaan pyr-kiä tunnistamaan tulevaisuuden “me-nestystarinoita” ja menestystuotteita.Usein yrityksissä käytetään erilaisia ase-mointitekniikoita osana strategian ja vi-sion laadintaa. Näistä erilaisista ase-mointitekniikoista voidaan laatia sovel-lutuksia myös julkisen sektorin organi-saatioiden ja kansalaisjärjestöjen käyt-töön.

Yrittäjyysajattelun koulukunta korostaaajattelussaan voimakkaasti vision luomi-sen merkitystä osana tulevaisuuden te-kemistä. Visionaarisessa johtamisessatulisi nähdä asioita hyvin erilaisista nä-kökulmista. Toimijan tulisi ensinnäkin“nähdä eteenpäin” eli tulevaisuuteen.Toisaalta ei tulisi unohtaa historian op-peja eli hänen tulisi “nähdä taaksepäin”.Toisaalta toimijan tulisi nähdä alaspäineli ymmärtää rakentaa “isoja kuvia” janähdä “metsä puilta”, jos halutaan käyt-tää kuluneita kansanviisauksia. Lisäksivisioita rakentelevan tulevaisuuden teki-jän olisi hyvä nähdä asioita “alhaaltakäsin”, jolloin voi huomata mielenkiin-toisia yksityiskohtia ja mahdollisesti tart-tua niihin tulevaisuutta tehdessään.Olisi hyvä “nähdä myös sivuille”, koskakukaan ei toimi vakuumissa ympäristös-sä, vaan useiden toimijoiden joukossa.“Sivussa” voi törmätä mielenkiintoisiinilmiöihin. Visioiva toimija voi myös pyr-kiä ajattelemaan toimintaa itsensä ulko-puolella ja nykyisten puitteiden ulottu-mattomissa. Tässä näkemisen tavassavoi rakentaa utopioita tai kuvitella yllät-täviä vaikutuksia heikkojen signaalienvahvistuessa vahvoiksi signaaleiksi. Li-säksi voidaan ajatella, että toimija näkeekehitettävän systeemin lävitse. Taitavastrategi ja tulevaisuuden tekijä omaamyös tämän ominaisuuden.

Kognitiivisen ajattelun koulukunta taas

65

Tulevaisuudentekemiseenliittyy ainaepäonnistumisenmahdollisuus.


66

korostaa kognitiopsykologian merkitys-tä strategisen ajattelun välineenä. Jos jo-kainen toimija olisi täydellisen rationaa-linen toimija automaattisesti ja luon-nostaan, ei tulevaisuudentutkimuksenmenetelmiä edes tarvittaisi. Ihmiset elä-vät laajassa ja kompleksissa maailmassa,jonka hallitseminen täydellisesti onmahdotonta ihmisen rajoitetun infor-maatiokäsittelykyvyn vuoksi. Nämä tu-lokset eivät suinkaan tarkoita sitä, ettei-kö ihmisten käyttäytymisessä olisi mi-tään rationaalisuuteen viittaavia piirtei-tä. Kyse on nimenomaisesti rajoitetustirationaalisesta käyttäytymisestä. Tule-vaisuudentutkimuksen menetelmiäkäyttäen voidaan järjestelmällisesti lisätäpäätöksenteon rationaalisuutta.

Oppimiskoulukunnan mukaan strategi-sen suunnitelman tai vision toteuttami-nen ei voi onnistua “kertarysäyksellä”,vaan tarvitaan asteittain etenevää oppi-misprosessia. Oppimisprosessiin liittyymyös se mahdollisuus, että oppivat olioteli ihmiset taantuvat oppimisprosessis-saan. Strategia- ja muutosprosessit ta-pahtuvat vaiheittaisesti ja polveilevasti -eivätkä kertarysäyksellä. He korostivatmyös sitä, että strategiaprosesseissa onsyytä kiinnittää huomiota ajallisten vii-veiden mahdollisuuteen, monitoroin-tiin, auktorisointiin, toimijoiden val-mentamiseen, kyseenalaistamiseen, neu-votteluiden käymiseen, uskottavuudenvahvistamiseen, laajemman tuen hake-miseen ideoille sekä yhteistyöryhmienkokoamiseen. Viime vuosina on tule-vaisuudentutkimuksen kannalta tehtymielenkiintoista tutkimusta siitä, mitenuuden tiedon tuottaminen vaikuttaa or-ganisaatioiden toimintaan ja menestyk-seen.

Vallan käytön koulukunta näkee strate-giaprosessin alati jatkuvana neuvottelu-

prosessina, jossa neuvottelijoiden erilai-set valtapositiot kohtaavat. Tulevaisuu-den tekeminen on jatkuvia neuvottelui-ta, joiden yhteydessä valtasuhteita ja toi-mintatapoja määritellään uudelleen.Strategiaprosessissa on syytä kiinnittäähuomiota erilaisiin instituutioihin ja so-pimusten laadintaan eri toimijoiden vä-lillä. Koulukunnan edustajat painotta-vat voimakkaasti sitä, että yhteiskunnas-sa on aina olemassa jonkinlainen poliit-tinen valtajärjestelmä, joka vaikuttaasekä suoraan että välillisesti organisaa-tioiden toimintaan ja strategioihin. Toi-minta valllan käytön koulukunnan mu-kaan voi olla joko (1) hyökkäävää (teh-dään jokin valtaa lisäävä operaatio), (2)puolustavaa (tehdään jokin valta-asemiaturvaava toimenpide), (3) säilyttävää (yl-läpidetään hyväksi koettua pysyvyyttä,status quota) tai (4) pelisääntöjä muut-tavaa. Tulevaisuutta voidaan tehdä to-teuttamalla erilaisia strategisia siirtoja.

Kulttuuriajattelun koulukunnan mu-kaan strategiaprosessissa on pystyttäväluomaan kollektiivinen liike, joka to-teuttaa tiettyä strategista linjausta. Or-ganisaatiokulttuuri on keskeinen tekijätoteutettaessa erilaisia strategioita. Esi-merkiksi muutosvalmius tai passiivisuuserilaisten muutostekijöiden suhteen liit-tyy voimakkaasti organisaatiokulttuu-

Tulevaisuudentekeminen onaina organisaatio-kulttuurinmuuttamista.


67

riin ja kehitykseen. Koulukunnan mu-kaan strateginen muutos on aina muu-tos organisaatiokulttuurissa. Näistä läh-tökohdista arvioituna tulevaisuuden te-keminen on aina organisaatiokulttuurinmuuttamista. Kulttuurilla on yleensävaikutusta päätöksentekotapoihin,muutoshalukkuuteen, muutosnopeu-teen, arvoihin ja eettisiin toimintaperi-aatteisiin.

Ympäristöanalyysin koulukunta näkeestrategian lähinnä reagointina ympäris-tön muutoksiin. Tämän koulukunnanmukaan strategiaprosessi ei lähde kos-kaan organisaation sisältä vaan organi-saation ulkopuolelta, jossa havaitaanstrategisia haasteita tai impulsseja, joi-hin organisaatio reagoi. Tulevaisuudentekeminen on ympäristön tarkkaa seu-raamista ja reagoimista organisaation taitoimijan ulkopuolelta tuleviin haastei-siin. Tärkeää on huolehtia riittävästä so-peutumiskyvystä suhteessa muuttuvanympäristön vaatimuksiin. Koulukunnanajatusten mukaan hyvä tulevaisuuden te-kijä on aina jossakin mielessä taitava so-peutuja, joka käyttää moninaisia sopeu-tumiskeinoja kuten sovittujen normientarkkaa seuraamista, kompromissien et-simistä, hankalien tilanteiden välttämis-tä, hienovaraista manipulaatiota ja“pienten askelten” strategioita.

Konfiguraation eli uudelleen organisoitu-misen koulukunta edustaa lähinnä syn-teesiä kaikista edellä esitetyistä strategia-koulukunnista. Sen mukaan strategioi-den laadinta on aina integroitu prosessi,johon liittyy hyvin monia ilmiöitä jahuomioitavia asioita. Toimiva strategia-prosessi on tämän koulukunnan mu-kaan sellainen, jossa luodaan strategiaamonilla eri ulottuvuuksissa (Kaivo-oja2002, 226-245).

Case: Ammatillisen koulutuksen koulutusala- ja tutkinto-

malliuudistus

Nykytodellisuus kuitenkin ky-seenalaistaa perinteisen lineaa-risen maailmankuvan, kausaali-

suhteet, ennalta suunnittelun (puhu-taan jopa strategian kuolemasta), asioi-den ennustettavuuden ja ulkoapäin tu-levan kontrollin ja panee pääpainonvuorovaikutukselle. Monimutkaisessatoimintaympäristössä esim. oppilaitostoimii tavoitteellisesti henkilöstönsä jaasiakkaittensa vuorovaikutuksessa ke-hittyen ja muuttuen koko ajan. Pyrki-myksenä on löytää uusia mahdollisuuk-sia ja yhteistyömuotoja sekä kehittää aja-tusmalleja, jotka antavat kysymyksiinuudenlaisia vastauksia. Myös erilaisuus,erimielisyys ja ristiriidat voivat olla luo-van ajattelun lähde. Tavoitteena ei oleolla samaa mieltä. Mutta miten huo-mioida erilaiset koulukunnat työstettä-essä asiaa yhdessä.

Yhtenä harjoituksena keväällä 2012laadittiin nykyisten koulutustoimikun-tarajojen yli menevä ehdotus uudestamahdollisesta koulutusala- ja tutkinto-mallikartasta (Aalto ym. 2012). Kiinteis-töalan määräaikainen asiantuntijaryh-män kutsuman tukiryhmän työ lähtiliikkeelle alan ennakointiraporteista.Itse työryhmässä oli erilaista näkemystäja tulkintaa siitä, millainen on tulevai-suuden kiinteistöala ja millaiseen isom-paan ammatillisen koulutuksen muu-tokseen olisi valmistauduttava. Iso jär-jestelmä joutuu tyypillisesti rakenta-maan näkemyksensä tunnistetuille jatunnustetuille muutosvoimille ja jättä-mään mikro- ja makrotason sinänsämerkittävät kasvussa olevat trendit jamuutosvoimat vähemmälle huomiolle.


Taulukko 1. Vahvat toimialat.68

Niin tälläkin kertaa. Laadullisen enna-koinnin maailmassa on kuitenkin voi-mistumassa tällaisen liian lineaarisenmaailmankuvan kyseenalaistaminen;sen sijaan, että arvioidaan tulevat muu-tokset ja sopeutetaan toimintaa niihin,mietitään myös täysin uusia mahdolli-suuksia ja vaihtoehtoja ja näin omalta

osaltaan tehdään tulevaisuutta reagoi-misen sijaan. Nykyinen koulutussystee-mi mielletään jäykkänä tai ainakaan senmahdollisuuksia ei osata hyödyntää jatuntuisi, että tarvitaan aika pikaisestikintoimintatapojen muutoksia, innovaa-tioita – myös sosiaalisia innovaatioita jakonseptien uudistamista.

Vahvat toimialat

HUMANISTINEN JA KASVATUSALA

KielitieteetViittomakielisen ohjauksen pt,Viittomakielen ohjaaja• Viittomakielisen ohjauksen ko

Opetus- ja kasvatustyöLapsi- ja perhetyön pt, Lastenohjaaja• Lapsi- ja perhetyön ko

Vapaa-aika- ja nuorisotyöNuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen pt,Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja• Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen ko

KULTTUURIALA

Käsi- ja taideteollisuusKäsi- ja taideteollisuusalan pt, Artesaani• Tuotteen suunnittelun ja valmistuksen ko• Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen ko

Viestintä- ja informaatiotieteetAudiovisuaalisen viestinnän pt, Media-assistentti• Audiovisuaalisen viestinnän ko

Kuvallisen ilmaisun pt, Kuva-artesaani• Graafisen suunnittelun ko• Kuva- ja mediataiteen ko• Valokuvauksen ko

Teatteri ja tanssiTanssialan pt, Tanssija• Tanssin ko

Sirkusalan pt, Sirkusartisti• Sirkusalan ko

MusiikkiMusiikkialan pt• Musiikin ko, Muusikko• Musiikkiteknologian ko, Musiikkiteknologi• Pianonvirityksen ko, Pianonvirittäjä

YHTEISKUNTATIETEIDEN, LIIKETALOUDEN JA HALLINNON ALA

Liiketalous ja kauppaLiiketalouden pt, Merkonomi• Asiakaspalvelun ja myynnin ko• Talous- ja toimistopalvelujen ko• Tieto- ja kirjastopalvelujen ko

LUONNONTIETEIDEN ALA

TietojenkäsittelyTieto- ja viestintätekniikan pt, Datanomi• Käytön tuen ko• Ohjelmistotuotannon ko

TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA

Arkkitehtuuri ja rakentaminenMaanmittausalan pt, Kartoittaja• Maanmittaustekniikan ko

Rakennusalan pt• Maarakennuksen ko, Maarakentaja• Maarakennuskoneenkuljetuksen ko,

Maarakennuskoneenkuljettaja• Talonrakennuksen ko, Talonrakentaja• Kivialan ko, Kivirakentaja

Talotekniikan pt• Putkiasennuksen ko, Putkiasentaja,

Lämmityslaiteasentaja• Ilmanvaihtoasennuksen ko,

Ilmanvaihtoasentaja• Kylmäasennuksen ko, Kylmäasentaja• Eristyksen ja rakennuspeltiasennuksen ko,

Tekninen eristäjä, Rakennuspeltiseppä

Kiinteistöpalvelujen pt• Kiinteistönhoidon ko, Kiinteistönhoitaja• Toimitilapalvelujen ko, Toimitilahuoltaja

Kone-, metalli- ja energiatekniikkaKone- ja metallialan pt• Automaatiotekniikan ja kunnossapidon ko,

Automaatioasentaja, Kunnossapitoasentaja• Valimotekniikan ko, Valaja,

Valumallinvalmistaja• Valmistustekniikan ko, Hienomekaanikko,

Koneenasentaja, Koneistaja, Levyseppä-hitsaaja, Työvälinevalmistaja

Kaivosalan pt• Kaivosalan ko, Kaivosmies, Rikastaja

Sähkö- ja auutomaatiotekniikkaSähkö- ja automaatiotekniikan pt• Sähkö- ja automaatiotekniikan ko,

Sähköasentaja, Automaatioasentaja

Tieto- ja tietoliikennetekniikkaTieto- ja tietoliikennetekniikan pt• Tieto- ja tietoliikennetekniikan ko,

ICT-asentaja, Elektroniikka-asentaja

Graafinen ja viestintätekniikkaPainoviestinnän pt, Painotuotantoassistentti• Ulkoasun toteuttajan ko• Painotekniikan ko

Elintarvikeala ja biotekniikkaElintarvikealan pt• Elintarviketeknologian ko,

Elintarvikkeiden valmistaja• Leipomoalan ko, Leipuri-kondiittori• Liha-alan ko, Lihatuotteiden valmistaja• Meijerialan ko, Meijeristi

Prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikkaProsessiteollisuuden pt, Prosessinhoitaja• Levyteollisuuden ko• Sahateollisuuden ko• Kemiantekniikan ko• Biotekniikan ko• Paperiteollisuuden ko

Laboratorioalan pt, Laborantti• Laboratorioalan ko


69

Lähtökohtana oli, että nykyisen mal-lin (taulukko 1) ylläpitäminen vaatiienemmän ponnisteluja kuin sen alasajo.Tätä uudistustyötä oli jo tehty TUTKE -työryhmän ensimmäisessä vaiheessa jatyössä tutuksi tullutta klusteriajatteluayritettiin hyödyntää, mutta elinkeino-elämässä on nousemassa kokonaanuusia teollisuuden, osaamisen ja yrittä-misen aloja. Emme osaa vielä edes kun-nolla kuvitella mitkä kaikki arkielämäntoimintatavat ja periaatteet tulevatmuuttumaan perusteellisesti. Perinteis-ten (vertikaalisten) menestysklusterei-den rinnalle on kehittynyt (horisontaa-lisia) poikkisektoriaalisia ja soveltaviauudempia menestysklustereita, jotkaovat palveluvaltaisia ja soveltavat useam-man perinteisen menestysklusterin tu-

loksia ja tuotteita omassa toiminnas-saan. Juuri näissä klustereissa ovat mer-kittävimmät kasvunäkymät tietoyhteis-kunnan kehittyessä palvelu- tms. vuoro-vaikutusyhteiskunnan suuntaan. Tär-keimpiä innovaatioympäristöjä ovatkinnäiden klustereiden rajapinnat, jotkaovat soveltamisen ja uuden keksimisen”hot spotteja”. Koulutus- ja tutkintojär-jestelmä ei saisi estää tällaisen uudenosaamisen syntymistä.

Tulevaisuuden ennakoinnissa tarkas-tellaan aina erilaisia tulevaisuuden vaih-toehtoja. Keskustelujen pohjalta luotiinvielä uusia potentiaalisia malleja. Mat-riisipohjainen modulaarinen malli koet-tiin helpoimmaksi toteuttaa, vaikka vas-tustustakin löytyi.

Kone-, metalli- ja energiatekniikkaKone- ja metallialan pt• Automaatiotekniikan ja kunnossapidon ko,

Automaatioasentaja, Kunnossapitoasentaja• Valimotekniikan ko, Valaja,

Valumallinvalmistaja• Valmistustekniikan ko, Hienomekaanikko,

Koneenasentaja, Koneistaja, Levyseppä-hitsaaja, Työvälinevalmistaja

Kaivosalan pt• Kaivosalan ko, Kaivosmies, Rikastaja

Sähkö- ja auutomaatiotekniikkaSähkö- ja automaatiotekniikan pt• Sähkö- ja automaatiotekniikan ko,

Sähköasentaja, Automaatioasentaja

Tieto- ja tietoliikennetekniikkaTieto- ja tietoliikennetekniikan pt• Tieto- ja tietoliikennetekniikan ko,

ICT-asentaja, Elektroniikka-asentaja

Graafinen ja viestintätekniikkaPainoviestinnän pt, Painotuotantoassistentti• Ulkoasun toteuttajan ko• Painotekniikan ko

Elintarvikeala ja biotekniikkaElintarvikealan pt• Elintarviketeknologian ko,

Elintarvikkeiden valmistaja• Leipomoalan ko, Leipuri-kondiittori• Liha-alan ko, Lihatuotteiden valmistaja• Meijerialan ko, Meijeristi

Prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikkaProsessiteollisuuden pt, Prosessinhoitaja• Levyteollisuuden ko• Sahateollisuuden ko• Kemiantekniikan ko• Biotekniikan ko• Paperiteollisuuden ko

Laboratorioalan pt, Laborantti• Laboratorioalan ko

Kuvio 1. Jaottelu perustana palvelu.

Infrastruktuuri-palvelut

Ajurina palvelu

• Rakentaminen• Asuminen• Liikenne• Yms.

• Koulutus• Terveys• Sosiaali

• Yms.

• Rahoitus• Rekrytointi• Markkinointi• Yms.

• Hyvinvointi• Matkailu

• Elämys• Yms.

Peruspalvelut

Liike-elämänpalvelut

Vapaa-ajanpalvelut


70

Mallissa (kuvio 2) pidettiin edelleenkiinni ”tutkinnoista” ja oppilaitoskes-keisestä oppimisesta. Ehdotuksessa ko-rostui modulaarisuuden ja lähialojenvoimakkaan yhteistyön lisäksi yksilöllis-ten monialatutkintojen mahdollisuus.Kirjoittajan mielestä uudenlaisen ja ra-kenteita uudistavan ajattelun tueksi jajatkotyöskentelyyn asioita on jatkossakuitenkin tarkasteltava ennakkoluulot-tomasti ja useista, uusistakin näkökul-mista. Ja uskaltaa kyseenalaistaa tuttujaperususkomuksia muuttuvan maailmanedessä. Harjoitus muistutti taas elävästimieleen yhden ennakoinnin yhteistyös-sä tunnistetuista perusviisauksista; Jouk-kojen edellä kulkiessa ei saa olla liianedellä, jottei näköyhteys katoa.

Lähteet

Aalto, H-K., Ahokas, I. & Kuosa, T. 2008.Yleissivistys ja osaaminen työelämässä 2030 -menestyksen eväät tulevaisuudessa. Hankkeenloppuraportti.

Aalto, H-K. 2011. Miten tutkimme tulevai-suutta? Turku: Tulevaisuudentutkimuksen Ver-kosto Akatemia.

Aalto, H-K. & Kess, J. 2012. Kiinteistöalanmääräaikaisen asiantuntijaryhmän tukiryhmännäkemyksiä kiinteistöalan tulevaisuuden osaa-mistarpeista ja alan sijoittumisesta koulutus-jär-jestelmään. Selvitys.

Ahvenainen, M. & Hietanen, O. 2010. Mat-kalla biokauteen - Miten verkottunut bioketjupunotaan? Case Varsinais-Suomi. Turku: Tule-vaisuuden tutkimuskeskus.

Dator, J. 1996. Futures Studies as AppliedKnowledge. In Slaughter, R. (Ed.) New Think-ing for a New Millennium. London & NewYork: Routledge, 103-115.

FOREN -projekti. 2002. Euroopan komissio.Luettu 14.8.2012 osoitteesta http://foren.jrc.es.

Juti, R. 2001. Johdatus metafysiikkaan. Hel-sinki: Gaudeamus.

Kuvio 2. Matriisipohjainen tutkintomalli.


71

Kaivo-Oja, J. 2002. Tulevaisuuden tekeminenstrategisen ajattelun valossa. Teoksessa Kamppi-nen, M., Kuusi, O. & Söderlund, S. 2002.(toim.) Tulevaisuudentutkimus: Perusteet ja so-velluksia. Helsinki: Suomalaisen KirjallisuudenSeura.

Makridakis, S. P. 1990. Forecasting, Planningand Strategy for the 21st Century. London: TheFree Press, Collier Macmillan Publishers.

Mintzberg, H., Ahlstand, B. & Lampel, J.1998. Strategy safari: A guided tour through thewilds of strategic management. New York: Freepress.

Routio,P. 2007. Tieteellisten menetelmien op-pimateriaalia. Luettu 14.8.2012 osoitteestahttp://www2.uiah.fi/projects/metodi/090.htm#stat.

Rubin, A. 2007. Tulevaisuudentutkimuksenoppimateriaalia TOPI-portaalissa. Luettu14.8.2012 osoitteesta: http://www.tulevaisuus.fi/topi.

Toffler, A. 1970. Future shock. New York:Random House.

Toivonen, M. & Nieminen, J. 2002. Alueelli-sen ennakoinnin käytännön opas. Euroopankomissio. Luettu 14.8.2012 osoitteestahttp://ec.europa.eu/research/social-sciences/pdf/cgrf-finland_fi.pdf.


72

Kesällä 2008 Opetushalli-tuksessa käynnistettiinValtakunnallinen am-matillisten osaamistar-peiden ennakointi(VOSE) -projekti. Pro-jektin tavoitteena oli ke-hittää tulevaisuuden

osaamistarpeiden ennakointiin sellai-nen toimintamalli, jonka avulla laadul-lisestakin ennakoinnista saataisiin pysy-vää toimintaa, mitä koulutustarpeidenennakointi eli niin sanottu määrällinenennakointi on jo pitkään ollut. Osaa-mistarpeita koskevaa ennakointitietoaon toki tuotettu ja hyödynnetty aiem-minkin, mutta kyse on useimmitenollut yksittäisistä, jotain tiettyä alaa kos-kevista projekteista. VOSE-hankkeenavulla pyrittiin siis löytämään toiminta-tapa, jonka avulla ennakointitietoa voi-

taisiin tuottaa suhteellisen samanlaisinmetodein eri aloilta ja toimintaan saa-taisiin jatkuvuutta sekä järjestelmälli-syyttä.

Tietoa tulevaisuuden osaamistarpeis-ta eli niin sanottua laadullista enna-kointitietoa tarvitaan ammatillisessakoulutuksessa tutkintojen perusteidenkehittämiseen ja kaikilla koulutusasteil-la - niin ammatillisessa kuin korkeakou-lutuksessakin - opetussuunnitelmien,opetuksen sisältöjen sekä tutkintora-kenteiden muokkaamiseen työelämäntulevaisuuden tarpeita vastaaviksi. En-nakointitietoa siis hyödynnetään kehit-tämistyössä, jonka avulla koulutuksen si-sällöt pyritään saamaan vastaamaanmahdollisimman hyvin tulevaisuudentyöelämän tarpeita. VOSE-hankkeen jasiinä kehitetyn osaamistarpeiden enna-

VOSE-projektistatoimintamalliosaamistarpeidenennakointiinUlla Taipale-LehtoErityisasiantuntija, VTMOpetushallitus, Ennakointi-asiantuntijayksikkö[email protected]


73

kointimallin keskeisimpiä hyödynsaajiaovat opetushallinto, koulutuksen järjes-täjät, oppilaitokset, ammattikorkeakou-lut sekä yliopistot. Myös esimerkiksi työ-ja elinkeinoministeriön hallinnonalallavoidaan hyödyntää ennakointityön tu-loksia. VOSE-projekti toteutettiin Ope-tushallituksessa sen rahoittamana Eu-roopan sosiaalirahaston tuella 1.6.2008–31.5.2012.

Kehittämistyö käyntiin tilannekartoituksella

Projektin alussa teetätettiin kartoi-tus Suomessa sekä eräissä EU-maissa käytetyistä osaamistarpei-

den ennakoinnin malleista1. VOSE-pro-jektin tavoitteisiin suoraan sopivaa toi-mintamallia ei selvityksestä löytynyt,mutta kuitenkin runsaasti ideoita sovel-lettavaksi.

Projektin kuluessa järjestettiin useitaennakoinnista kiinnostuneille henki-löille tarkoitettuja avoimia työseminaa-reja, joissa käsiteltiin ennakointimalliinliittyviä yksityiskohtia. Työseminaarienavulla pyrittiin saamaan kehitystyöntueksi mahdollisimman laajasti näke-myksiä niin ennakointitiedon tuottajiltakuin sen tarvitsijoilta ja hyödyntäjiltä-kin.

Osaamistarpeiden ennakointiin so-veltuvaa toimintamallia hahmotettiinhyödyntäen olemassa olevaa tietoa jakertynyttä kokemusta. Kokeiltavaksi va-likoitui skenaariopohjainen työskentely-tapa. Mallia testattiin kahdella alalla,jotka olivat kiinteistö- ja rakentamisala

sekä lasten päivähoito, joista jälkimmäi-nen pilotti toteutettiin ruotsinkielisenä.Ennakointityö toteutettiin asiantuntija-ryhmissä, joissa oli edustettuna moni-puolinen alan työelämän ja koulutuksenasiantuntemus. Ryhmät tuottivat tietoaalansa tulevaisuuden osaamistarpeista jasamalla arvioivat kehitettyä toiminta-mallia.

Piloteissa muotoutunut toimintamal-li todettiin lähtökohdiltaan toimivaksija niinpä sitä päädyttiinkin hieman vielätyöstämään saadun palautteen ja koke-musten perusteella sekä toteuttamaankolmas ennakointiprosessi. Vuoden2011 alusta alkaen osaamistarpeiden en-nakointi oli asetuksella määrätty koulu-tustoimikuntien2 erääksi keskeisimmäk-si tehtäväksi. Niinpä VOSE-projektissapäädyttiin toteuttamaan kolmas enna-kointiprosessi yhteistyössä koulutustoi-mikuntien kanssa. Ennakoinnin koh-teeksi valittiin matkailu- ja ravitsemisalaja keskeiseksi toimijaksi matkailu- ja ra-vitsemispalveluiden koulutustoimikun-ta, jota täydennettiin muilla alan asian-tuntijoilla. Ennakointityötä koordinoi-vat Opetushallituksen asiantuntijat.

Ennakoinnin prosessimalli

Kehitetty ennakointiprosessi alkaaalan rajaamisella, jolloin pääte-tään ennakoinnin kohde. Itse

ennakointityötä varten kootaan asian-tuntijaryhmä, joka edustaa monipuoli-sesti alan koulutusta, työelämää, tutki-musta ja tarpeellisilta osin myös hallin-toa. Ennen varsinaisen ennakointityönalkamista ennakoitavasta alasta laadi-

1 Selvitys ammatillisten osaamistarpeiden ennakointimalleista löytyy VOSE-projektin Internet-sivuiltahttp://www.oph.fi/download/117282_VOSEselvitys_Ammatillisten_osaamistarpeiden_ennakointimallit.pdf.2 Koulutustoimikuntajärjestelmä muodostuu 26 eri aloja edustavasta koulutustoimikunnasta sekä koulutustoi-mikuntajärjestelmän ohjausryhmästä. Lisätietoa koulutustoimikuntajärjestelmästä Opetushallituksen Internetsi-vuilla www.oph.fi >Koulutus ja tutkinnot > Ammattikoulutus > Koulutustoimikunnat.


taan taustaselvitys, johon kootaan tietoamuun muassa alan nykytilanteesta,alaan liittyvästä koulutuksesta ja alaakoskevasta aiemmin tuotetusta enna-kointitiedosta. Ennakointityön tu eksion hyvä olla koottuna myös tietoayleisempien yhteiskuntaa ja työelämääkoskevien tulevaisuushankkeiden tulok-sista.

Varsinainen ennakointityö tapahtuuennakointityöpajoissa, joissa asiantunti-jaryhmä eli ennakointiryhmä valitseeensin alan tulevaisuuteen vaikuttavatkeskeisimmät muutosvoimat, laatii tule-vaisuustaulukkomenetelmää hyödyntä-en alaa koskevia vaihtoehtoisia skenaa-rioita ja johtaa sitten näistä skenaariois-ta tulevaisuuden osaamistarpeita sekäehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi.Ennakointityön aikajänteenä on 10 – 15vuotta nykyhetkestä tulevaisuuteen.

Toteutettujen ennakointiprosessienyhteydessä VOSE-projektissa testattiinennakointityöpajoissa tapahtuvan asian-tuntijatyön tueksi kahta tietojärjestel-mää, TrendWikiä sekä C&Q-profession-järjestelmää. Ensin mainittu on TEM-konsernin käytössä oleva järjestelmä,johon on mahdollista koota erilaisia(heikkoja) signaaleja ja analysoida niitäasiantuntijatyönä. C&Q-profession -jär-jestelmään puolestaan kootaan työorga-nisaatioihin tehtyjen puolistrukturoitu-jen haastattelujen tuloksia, jotka koske-vat mm. organisaation nykyisiä ja tule-via osaamistarpeita. TrendWikin käyttöVOSE-projektissa jäi melko pintapuoli-seksi, pitkälti aikapulan vuoksi.TrendWikissä on kuitenkin paljon po-tentiaalia osaamistarpeiden ennakoin-nin apuvälineeksi. C&Q-profession -jär-jestelmää ehdittiin projektissa hyödyn-tää jo hieman paremmin. VOSE-projek-tilla oli yhteistyökumppaneina 13 kou-

lutusorganisaatiota, jotka kokosivathaastatteluja yhteiseen tietokantaan.Sen lisäksi, että tuloksia päästiin hyö-dyntämään VOSE-projektin viimeisessäennakointiprosessissa, voivat mukanaolevat koulutusorganisaatiot hyödyntääniitä omassa toiminnassaan, kuten kou-lutustarjonnan suuntaamisen suunnit-telussa. Molemmilla järjestelmillä näyt-täisi olevan perusteltu paikkansa valta-kunnan tasolla tehtävässä osaamistar-peiden ennakoinnissa.

Ennakointiprosessin ajallista kestoaja sen osallistujilta vaatimaa työpanostaon pidetty eräänä merkittävänä kriteeri-nä toiminnan juurruttamisen kannalta.VOSE-projektissa saatujen kokemustenperusteella sopiva kesto prosessille eliaika siitä, kun alan rajauksesta on alus-tavasti päätetty siihen, kun työn tulostenraportoimiseen tarvittava materiaali onkoossa, on noin 4 – 6 kuukautta. Pro-sessin kesto riippuu tietenkin myös siitä,miten intensiivisesti työtä koordinoivienhenkilöiden on mahdollista kohdistaatyöpanostaan kulloinkin toteutettavaanennakointiprosessiin, tehdä taustatyötä,valmistella ennakointityöpajoja sekä to-teuttaa loppuraportointi. Työpajojen vä-lillä on kuitenkin syytä olla vähintäänkaksi viikkoa aikaa, jotta ehditään ra-portoida edellisen työpajan tuotokset,koota tarvittava palaute ja valmistellataustamateriaali seuraavaa työpajaa var-ten. Ennakointiprosessi pelkistettynä onesitetty kuviossa 1.

Seuraavaksi on kuvattu VOSE-pro-jektissa kehitetty ja testattu ennakoinnintoimintamalli vaiheittain. Ennakointi-mallin eri vaiheita on luonnollisestimahdollista muokata tilanteen ja tar-peiden mukaan ja ennakointityöpajois-sa voidaan käyttää erilaisia osallistaviaryhmätyömenetelmiä.

74


Ennakoitavan alan rajaaminen ja

ennakointiryhmän kokoaminen

Ennen kuin varsinainen ennakoin-tityö alkaa, on syytä rajata enna-koitava ala. Tämä helpottaa jat-

kossa sitä, että osaamistarpeissa pääs-tään mahdollisimman konkreettisiinosaamisiin. Esimerkiksi VOSE-projektinkiinteistö- ja rakentamisalaa koskevassaennakointipilotissa sovittiin muunmuassa kiinteistönvälittäminen ja ra-kennustuoteteollisuus jätettäväksi poistarkastelusta. Rajaaminen helpottaamyös taustatiedon kokoamista.

Alan rajaamisella on hyvät ja huonotpuolensa. Jos ennakoinnin kohde pide-tään hyvin laajana, tulevat ennakoinnin

kohteena olevan alan rajapinnat muihinaloihin ehkä monipuolisemmin huo-mioitua. Toisaalta hyvin väljä alan rajaa-minen edellyttää erittäin laajan tausta-aineiston kokoamista ja analysointia,työskentelyn kannalta ehkä jopa liian-kin suuren asiantuntijajoukon (enna-kointiryhmän) kokoamista, minkä lisäk-si, kuten edellä on mainittu, hyvin väl-jästi rajatun ennakoinnin kohteen käsit-tely johtaa helposti siihen, että ennakoi-dut osaamistarpeet jäävät varsin yleiselletasolle.

Varsinainen ennakointityö tapahtuuennakoitavan alan asiantuntijoista koo-tussa ennakointiryhmässä. Ennakointi-ryhmässä tulee olla edustettuna mah-dollisimman laaja alan asiantuntemus.Optimaalinen koko ennakointiryhmäl-

75

Kuvio 1. VOSE-ennakointiprosessi.

Ennakoitavaan alaan vaikuttavienmuutostekijöiden määrittely

Skenaarioiden laatiminen käyttäen muutostekijöitä ja tulevaisuus-taulukkomenetelmää

Tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittelytarkasteltuna ennakoitavan alan osa-alueiden kautta

Tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittelytarkasteltuna ennakoitavan alan ammatti-ryhmien/ammattien kautta

Osaamistarveraporttiluonnoksen kirjoittami-nen tulosten perusteella, raportin kommen-tointi ja viimeistely

Alan koulutuksenkehittämistarpeidenpohtiminen

Ennakoinninkohteenvalinta jarajaaminen

Tausta-selvityksetennakoita-vasta alasta

Skenaariot

Osaamis-tarpeet,aloitteetkoul. kehit-tämiseksi

Tiedon levitys

Työpajavaihe


3 Esimerkiksi VOSE-projektin kiinteistö- ja rakentamisalan ennakoinnissa hallintoa edusti asiantuntija ym-päristöministeriöstä ja matkailu- ja ravitsemisalan ennakoinnissa työ- ja elinkeinoministeriön edustaja. 4Joskin myös kiinteistö- ja rakentamisalan ennakointiryhmässä oli mukana useita henkilöitä, jotka toimi-vat myös koulutustoimikunnissa.5 Laaditut taustaselvitykset ovat ladattavissa Internetistä http://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/osaamistarpeiden_ennakointi/vose-projekti/julkaisut.6 Selvitys keskeisistä tulevaisuuden muutostekijöistä http://www.oph.fi/tietopalvelut/ennakointi/osaamis tarpeiden_ennakointi/vose-projekti/julkaisut.7 Muutostekijä on VOSE-projektissa määritelty seuraavalla tavalla:• Muutostekijällä tarkoitetaan merkittävää asiaa/tekijää, joka tulee käynnistämään jonkin tapahtumaket-jun tai yksittäisen ison tapahtuman tutkittavalla aikavälillä ja antamaan sille kehityssuunnan.• Muutostekijä laittaa asiat liikkeelle. Muutostekijä voi olla yksittäinen seikka, mutta yleensä se sisältäärunsaasti muitakin tekijöitä.• Lähteissä saatetaan muutostekijä-sanan synonyyminä käyttää myös ilmaisuja muutosvoima, muutosajuri,ajuri, driveri, draiveri, driver, driving force.

le on 20 – 30 henkilöä. Ennakointiryh-mässä tulee olla mukana alan työnanta-jien ja työntekijöiden (toimiala- ja hen-kilöstöjärjestöt), kaikkien koulutusastei-den (ammatillinen, ammattikorkea- jayliopistokoulutus) sekä alan tutkimuk-sen edustus. Lisäksi ennakoitavaanalaan liittyvä hallinnon edustus3 tuleemyös huomioida kokoonpanossa ja kes-kushallinnon osalta mukana tulee myösolla ennakoitavan alan tutkintojen pe-rusteista vastaava henkilö (OPH). Mu-kaan olisi hyvä saada alan yrittäjiä jamahdollisuuksien mukaan myös opiske-lijoita. Alan asiakkuusnäkökulmakin tu-lisi saada edustetuksi ennakointiryh-mään.

VOSE-projektin kahdessa ensimmäi-sessä ennakointiprosessissa ennakointi-ryhmät koottiin asiantuntijoiden avus-tuksella ikään kuin ”lumipallo-otanta-na”. Matkailu- ja ravitsemisalan enna-kointiprosessissa ennakointiryhmämuo dostettiin matkailu- ja ravitsemis-palveluiden koulutustoimikunnasta,jota täydennettiin muilla alan asiantun-tijoilla4.

Taustaselvityksen laatiminen ennakoitavasta alasta

Ennakointityön tausta-aineistoksiVOSE-projektissa koottiin tieto-paketit kulloinkin ennakoinnin

kohteena olleesta alasta ja asiantuntijatsaivat perehtyä niihin ennen varsinaisenennakointityön alkamista. Selvityksiinkoottiin muun muassa alaa koskevaa ti-lastotietoa, tietoa alan toimijoista sekäalaa koskevien, aiemmin toteutettujenennakointihankkeiden tuloksia5.

Käytössä on hyvä olla myös tietoa tuo-reimpien, yleisempien yhteiskuntaa jatyöelämää koskevien tulevaisuusaiheis-ten hankkeiden keskeisistä tuloksista,kuten niissä esitetyistä tulevaisuudenkannalta keskeisistä muutosvoimista.VOSE:n kiinteistö- ja rakentamisalaasekä lasten päivähoitoa käsittelevissä en-nakointipiloteissa kuultiin asiantuntija-alustuksia tällaisten ajankohtaistenhankkeiden tuloksista ensimmäisessäennakointityöpajassa. Matkailu- ja ravit-semisalan ennakointia varten aiheestalaadittiin kirjallinen kooste, joka on nytmyös muiden kyseistä tietoa tarvitsevienkäytössä6.

Ensimmäinen ennakointityöpaja:Tulevaisuuden muutosvoimien

valitseminen

Ensimmäisen varsinaisen enna-kointityöpajan tavoitteena on löy-tää vähintään 10 keskeistä muu-

tostekijää7, jotka tulevat vaikuttamaanalan tulevaisuuteen. VOSE-projektinmatkailu- ja ravitsemisalan ensimmäi-

76

Hyvin epävarma


8 Skenaarioita voi olla useampikin, miniminä kuitenkin usein pidetään kolmea skenaariota.

sessä ennakointityöpajassa ennakointi-ryhmä ensin listasi alan kannalta kes-keisimpiä muutosvoimia. Sen jälkeenmuutostekijöille suoritettiin nk. PESTE-tarkastelu, jossa varmistettiin se, että po-liittiset, taloudelliset, sosiaaliset, tekno-logiset ja ekologiset tekijät on huomioi-tu muutostekijöitä valittaessa. Seuraa-vaksi muutostekijät sijoitettiin nelikent-tään sen mukaan kuinka merkittäviämuutostekijät ovat alan kannalta sekäkuinka todennäköisenä tai epävarmanamuutostekijä nähtiin.

Kahteen ylimpään neljännekseen si-joitetut muutostekijät valittiin skenaa-rioiden muuttujiksi, alhaalle oikealle si-joittuneet muutostekijät hylättiin jatko-

työskentelystä ja vasemmalle alas sijoit-tuneet ”otettiin talteen” jatkotyöskente-lyä varten.

Toinen ennakointityöpaja: Tulevaisuustaulukko

ja skenaariot

Toisen ennakointityöpajan tavoit-teena oli edellisessä työpajassatunnistettujen keskeisten muu-

tostekijöiden tarkentaminen ja niidenvaihtoehtoisten tilojen ideointi sekä nel-jän8 vaihtoehtoisen skenaarion ensim-mäisten versioiden laatiminen. Laaditutskenaariot kuvasivat matkailu- ja ravitse-misalan kannalta tavoiteltavaa eli kas-vun ja kukoistuksen tilaa, ei-toivottua eli

77

Kuvio 2. Muutostekijöiden nelikenttä.

Näitävalittava

skenaarioidenmuuttujiksi

Suuri merkitys MARA-alalle

Hyvin epävarma

Melko todennäköinen

Pieni merkitys MARA-alalle

Näitävalittava

skenaarioidenmuuttujiksi

Nämävoidaanjättääpois

Näitävoidaanvalita

rikastuttamaanskenaarioita


9 Kysely oli lähetetty muiden koulutustoimikuntien puheenjohtajille ja varapuheenjohtajille sekä sihtee-reille. Kysymykset olivat seuraavat: 1. Mitä rajapintoja tunnistat edustamasi toimialan ja matkailu- ja ravitsemisalan toimialan välillä? Muut-tuuko tilanne tulevaisuudessa, jos kyllä, miten?2. Miten edustamallasi toimialalla hyödynnetään matkailu- ja ravitsemisalan osaamista?3. Mitä lisäarvoa matkailu- ja ravitsemisalan osaaminen ja palvelut tuovat edustamallesi toimialalle?4. Tuleeko edustamasi alan kehitys vaikuttamaan tulevaisuudessa matkailu- ja ravitsemisalan kehitykseenja osaamistarpeisiin?5. Muita terveisiä matkailu- ja ravitsemisalan ennakointiryhmälle?

taantumisen tilaa sekä yllätyksellistätilaa ja niin sanottua business as usual(BAU) -tilaa, jossa kehityksen oletetaanjatkuvan pitkälti nykyisenlaisena. Työs-sään ennakointiryhmä hyödynsi muunmuassa muita aloja edustaville koulu-tustoimikunnille lähetetystä kyselystäsaatuja tuloksia9.

Skenaarioiden laadinta aloitettiinhyödyntämällä tulevaisuustaulukkome-netelmää. Edellisessä työpajassa tuotetut

muutostekijät muodostivat taulukon ri-viotsikot ja sarakkeet muodostuivat nel-jästä eri maailmantilasta eli edellä mai-nitusta skenaariosta. Muutostekijöillemääriteltiin sitten pienryhmissä tauluk-koon erilaisia vaihtoehtoisia tiloja eriskenaarioissa. Tämän jälkeen ryhmätkirjoittivat skenaariot hyödyntäen tule-vaisuustaulukkoa niin, että taulukonkukin sarake muodosti aina omanskenaarionsa. Kuviossa 3 on esitetty tu-levaisuustaulukon idea.

78

Kuvio 3. Esimerkki tulevaisuustaulukon rakenteesta.

Muutostekijä

1. Globalisaatio(Aasian merkitys,Venäjä…)

2. Turvallisuus(ruoka/terveys,luonnonilmiöt, ih-misten aiheuttamatuhat)

3. jne.

.

.

.

Skenaario 1Kasvu ja kukoistus

Muutostekijän 1 tila

kasvun ja kukois-

tuksen maailman-

tilassa

Muutostekijän 2

tila…

jne.

.

.

.

Skenaario 2Taantuminen


taantumisen

maailmantilassa

Muutostekijän 2

tila…

jne.

.

.

.

Skenaario 3 Yllä-tyksellinen


yllätyksellisessä

maailmantilassa

Muutostekijän 2

tila…

jne.

.

.

.

Skenaario 4BAU

Muutostekijän 1

tila business as

usual -maailman-

tilassa

Muutostekijän 2

tila…

jne.

.

.

.


10 Osa-alueen voidaan ajatella vastaavan tavallaan esimerkiksi toimialaluokittelun ala-toimialoja. Kyseessäei siis ole vaikkapa ammattiluokittelu vaan kyseisen alan esimerkiksi liiketoiminta-alueisiin perustuva jako,joka on vapaamuotoinen eikä sen tarvitse perustua mihinkään viralliseen luokitteluun. Vertailun vuoksimainittakoon, että kiinteistö- ja rakentamisalan ennakointiryhmä puolestaan valitsi omassa työssään osa-alueiksi rakentamisen, suunnittelupalvelut sekä käyttäjä- ja kohdepalvelut.11 Ryhmittely mukaili C&Q-järjestelmässä käytettyä osaamiskvalifikaatioiden luokittelua. Lisää osaamistenluokitusjärjestelmästä Taina Hanhisen väitöskirjassa Työelämäosaaminen – Kvalifikaatioiden luokitusjär-jestelmän konstruointi. 2010. http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8290-8.pdf.

Kolmas ennakointityöpaja:Skenaarioiden täydentäminen jatulevaisuuden osaamistarpeiden

määrittely matkailu- ja ravitsemisalan osa-alueittain

Matkailu- ja ravitsemisalan kol-mannen ennakointityöpajantavoitteena oli edellisessä työ-

pajassa alustavasti työstettyjen neljänskenaarion täydentäminen, täsmentä-minen ja rikastaminen sekä tulevaisuu-den osaamistarpeiden johtaminen ske -naarioista alan eri osa-alueille.

Ryhmää pyydettiin myös kirjoitta-maan skenaarioihin sisään tarinoita, joi-den tarkoituksena oli sekä konkretisoi-da skenaarioita että tuoda niihin mu-kaan lisää asiakasnäkökulmaa. Tarinatkirjoitettiin jonkin kohderyhmän/asiak kaan näkökulmasta. Tarkoituksenaoli kuvata millainen on kyseisen kohde-ryhmän tyypillinen päivä, matka tailoma Suomessa kunkin skenaarion mu-kaisessa maailmassa. Ryhmää pyydettiinkuvailemaan, minkälaisia tarinan (esim.eläkeläispariskunnan matka Suomessa)matkailijat/asiakkaat ovat ja millaisiaovat palvelut ja palvelutapahtumat.

Skenaarioiden täydentämisen jälkeensiirryttiin osaamistarpeiden määritte-lyyn. Osaamistarpeiden määrittely aloi-tettiin matkailu- ja ravitsemisalan osa-alueittain10, joita olivat ruoka ravintola-palvelut, majoituspalvelut, ohjelma-,viihde-, festivaali-, hiihtokeskuspalvelutsekä myynti-, markkinointi- ja kokous-palvelut.

Osaamistarpeita määriteltiin kaikilleosa-alueille ja kaikille skenaarioille. Löy-detyt osaamistarpeet pyrittiin sijoitta-maan kuuden osaamiskokonaisuuttakuvaavan pääotsikon11 alle. Nämä osaa-miskategoriat olivat:

A Toimialariippumattomat tuotan-non yleistiedot ja taidotB+ C Tuotteiden ja palveluiden tuo-tanto-osaaminenD Liiketoimintaosaaminen, hallinto-ja talous-osaaminenE Asiakkuuden, asiakassuhteidenhallintaF TyöyhteisöosaaminenG Henkilökohtaiset ominaisuudet jaasenteetH Tutkimus- ja kehitysosaaminen.

Neljäs ennakointityöpaja: Osaamistarpeiden määrittely

ammattiryhmittäin

Neljännessä ennakointityöpajassakeskityttiin ammattiryhmäkoh-taiseen analyysiin. Ammattiryh-

mittäisiä osaamistarpeita tarkasteltiinnyt ainoastaan tavoiteskenaariossa. Li-säksi pohdittiin alan koulutuksen muu-tostarpeita ja keinoja koulutuksen ke-hittämiseksi. Tämän ennakointityöpa-jan keskeisenä tavoitteena oli syventääalan tulevaisuuden osaamistarpeidenmäärittelyä. Ryhmä päätyi seuraavanlai-seen ryhmittelyyn:

79


12 Tavoiteskenaariossa kuvattuun tilanteeseen ei kaikilta osin voida päästä vain matkailu- ja ravitsemis-alan tietyllä osaamisen tasolla ja kirjolla, vaan kyse on luonnollisesti myös alan ulkopuolisista tekijöistä,kuten yhteiskunnallisista päätöksistä, globaalin talouden vaikutuksista jne. Ennakointityössä on kuiten-kin mietitty sitä, miten osaamisella voidaan vaikuttaa alan tulevaisuuteen.

1. Ravitsemisalan palveluiden amma-tit• Kokit• Asiakaspalvelu ja myyntihenki-

löstö (sis. tarjoiluhenkilöstö)• Työnjohto (vuoroesimiehet,

ravintolapäälliköt ja muut esimiehet)

• Ravitsemisalan yritysten johtajat ja yrittäjät

• Ravitsemisalan asiantuntijat

2. Matkailupalveluiden ammatti-laiset

• Matkailuasiantuntijat (sis. mm. matkailupäälliköt, matkailu-sihteerit, projektipäälliköt)

• Ohjelmapalvelut, matkailupalvelu-jen tuottaja

• Työnjohto• Matkatoimistovirkailijat,

matkaopas• Tapahtumatuottaja, kongressi-

palvelut• Matkailupalveluyritysten johtajat

ja yrittäjät

3. Majoituspalveluiden ammatit• Majoituspalveluyritysten johtajat

ja yrittäjät• Vastaanottovirkailija, asiakas-

palvelija (myynti- ja markkinointi-henkilöstö)

• Työnjohto

Lähtökohtana oli pohtia, millaisillaosaamisilla tavoiteskenaarion mukai-seen matkailu- ja ravitsemisalan tulevai-suuteen päästäisiin ja millaista osaamis-ta tarvitaan, jotta kyseisenlaista alan ku-koistuksen tilaa voidaan ylläpitää.12

Myös tässä vaiheessa osaamistarpeet py-

rittiin luokittelemaan kuuteen osaami-sen pääluokkaan, kuten edellisessäkinvaiheessa. Taustatiedoksi ja tukimate-riaaliksi ennakointiryhmälle jaettiinhaastatteluin koottuja tietoja alalla toi-mivien työorganisaatioiden näkemyksis-tä tulevaisuuden osaamistarpeista. Haas-tattelutiedot oli koottu C&Q-profession-järjestelmän avulla.

Työpajan päätteeksi käytiin yhteinenkeskustelu siitä, miten alan koulutustatulisi kehittää ja ehdotukset kirjattiinylös.

Raportointi ja tiedon levittäminen

Ennakointityön tulokset raportoi-tiin osaamistarveraportissa. Ra-porttiin koottiin ennakointipro-

sessin alussa valitut muutostekijät, laa-ditut skenaariot, osa-alueittaiset osaa-mistarpeet eri skenaarioissa, ammatti-ryhmittäiset osaamistarpeet tavoite-skenaariossa, ehdotukset koulutuksenkehittämiseksi, ennakointiprosessin ku-vaus ja sen arviointia sekä C&Q-profes-sion -järjestelmän avulla haastatteluinkootut tiedot työorganisaatioiden näke-myksistä liittyen tulevaisuuden osaamis-tarpeisiin. Ennakointiryhmän tuotta-mat osaamistarpeet myös muunnettiinC&Q -järjestelmässä käytetyn osaamis-kvalifikaatioluokituksen mukaisiksiosaamisiksi, jotta niiden vertailu haas-tatteluin koottuihin tietoihin helpottui.

80


Ennakointiprosessin arviointia

Ennakointiryhmä arvioi prosessiakoko sen keston ajan. VOSE-pro-jektille on lisäksi toteutettu kaksi

ulkoista väliarviointia sekä loppuar-viointi. Näiden arviointien tulokset onhuomioitu projektin edetessä ja ne tuleehuomioida myös jatkossa tapahtuvassakehittämistyössä.

Arviointien perusteella koulutustoi-mikunnassa on monipuolinen omanalansa edustus ja se toimiikin hyvin en-nakointityötä tekevän ennakointiryh-män ytimenä. Ryhmää tulee vielä täy-dentää muilla alan asiantuntijoilla javarmistaa, että muun muassa korkea-koulu- ja tutkimussektori ovat riittävänhyvin edustettuina ryhmässä. Kun kou-lutustoimikuntien tehtäväksi on määri-telty osaamistarpeiden ennakointi, ontärkeää, että ne myös itse tekevät enna-kointityötä, saavat näkemyksensä työntuloksissa julki ja näin ollen myös sitou-tuvat tuloksiin ja voivat niiden pohjaltalaatia esityksiä koulutuksen kehittämi-seksi.

Ennakointiryhmät pitivät hyvinä jahyödyllisinä työn tueksi tuotettuja taus-taselvityksiä. Matkailu- ja ravitsemisalanennakointiryhmä, jonka kanssa C&Q-profession -järjestelmän tuottamia tieto-ja päästiin hyödyntämään, piti tietojatarpeellisina ja näki tärkeänä, että ne lii-tettiin myös lopputuotoksena laadit-tuun osaamistarveraporttiin. MikäliC&Q-profession -järjestelmästä muo-toutuu riittävän kattava ja pysyvä toi-mintatapa, voidaan sen avulla tuottaajatkuvasti tietoa eri aloille.

TrendWiki-järjestelmän hyödyntämi-

selle ei projektin aikana ollut riittävästiaikaa, mutta sen käyttö helpotti projek-tihenkilöstön taustatiedon tuottamistatyöpajoihin. On todettava, että järjestel-mää ei tässä prosessissa hyödynnetty sentarjoamien kaikkien mahdollisuuksienosalta, vaan lähinnä aineistopankkina.TrendWiki mahdollistaisi kuitenkin nyttoteutettua paljon paremman mahdolli-suuden koota aineistoa ja analysoidasitä. Järjestelmä voisi jatkossa toimia oi-vana aineistopankkina ja sen lisäksimyös työkaluna, jonka avulla voidaanhahmottaa ja analysoida osaamistarpei-siin vaikuttavia trendejä sekä heikkojasignaaleja.

Matkailu- ja ravitsemisalan ennakoin-tiprosessissa lähetettiin kysely muillekoulutustoimikunnille. Tätä eri alojenkoulutustoimikuntien puheenjohtajilleja sihteereille tehtyä Internetkyselyä,jossa kysyttiin muun muassa näiden alo-jen edustajien näkemyksiä heidän omanalansa tulevaisuuden kehityksen vaiku-tuksista matkailu- ja ravitsemisalan tule-vaisuuteen, pidettiin onnistuneena.Matkailu- ja ravitsemisalan ennakointi-ryhmä suositteli vastaavaa menettelyäkäytettävän jatkossakin, kun ennakoin-tiprosessia toteutetaan muilla aloilla.

Ennakointiryhmä piti tärkeänä myösprosessista tapahtunutta viestintää,ennen kaikkea jokaisesta työpajasta laa-dittua muistiota ja sen toimittamista kai-kille ennakointityöhön mukaan kutsu-tuille.

Prosessin ajoitusta, sen kestoa ja ko-koontumisten määrää pidettiin matkai-lu- ja ravitsemisalan ennakointiproses-sissa sopivana. Työskentelytahtia oli tii-vistetty aiemmista prosesseista saadunpalautteen perusteella. Jatkossakin on

81


tärkeää huomioida se, että prosessiinliittyvän ajan käyttö pidetään mahdolli-simman tehokkaana.

Prosessiin osallistuneet olisivat toivo-neet saavansa tutustuttavaksi enemmänennakkomateriaalia ja ennakkotehtäviäennen ennakointityöpajoja. Tähän tu-leekin jatkossa kiinnittää huomiota. Se,että ennakkomateriaaleihin ei ole aikaatutustua ei saa kuitenkaan muodostaaestettä ennakointityöpajoihin osallistu-miselle.

Yritysten edustajia toivottiin enem-män mukaan ennakointityöhön. Lisäksiasiakkuusnäkökulma tulee olla enna-kointityöpajoissa edustettuna. Matkailu-ja ravitsemisalan ennakointiprosessissatämä jo toteutuikin. C&Q-profession -järjestelmään kootuilla haastatteluillasaadaan myös yritysnäkökulmaa enna-kointityöhön. Puutteita on vielä opiske-lijoiden näkemysten tuomisessa enna-kointityöhön ja sen ratkaisemiseksi tu-lisikin kehittää menettelytapa.

Projektista pysyväksi toimintatavaksi

Nyt VOSE-projektin päättymisenjälkeen tavoitteena on juurrut-taa osaamistarpeiden ennakoin-

ti vakinaiseksi toiminnaksi. Koulutuk-sen ja tutkimuksen kehittämissuunni-telmassa (KESU) todetaan, että pitkänaikavälin osaamistarpeiden ennakoin-nista vastaavat koulutustoimikunnat jaOpetushallitus tukee niitä tässä tehtä-vässä. Osaamistarpeiden ennakointityöjatkuukin Opetushallituksessa myösVOSE-projektin jälkeen. Alustavanapäämääränä on toteuttaa ennakointi-prosessi muutamalla alalla vuosittain tii-viissä yhteistyössä koulutustoimikunta-järjestelmän ja muiden asiantuntijoiden

kanssa. Toteutettavien ennakointipro-sessien määrä on luonnollisesti riippu-vainen siitä, paljonko työn koordinoin-tiin voidaan osoittaa resursseja.

Ennakointityölle hyödyllistä olisi jat-kaa TrendWikin tiimoilta yhteistyötätyö- ja elinkeinoministeriön kanssa jaopetella hyödyntämään tätä monipuo-lista järjestelmää täysipainoisemminosaamistarpeiden ennakoinnissa. Lisäk-si C&Q-profession -järjestelmän tuotta-ma tieto täydentää ennakointityöpajois-sa tuotettua tietoa. VOSE-pojekti suosit-teleekin, että mahdollisuutta järjestel-män käytön laajentamiseen ja valtakun-nallisen tietokannan kokoamiseen selvi-tetään edelleen ja pyritään löytämääntoimintamalli, jonka avulla järjestel-mään koottu tieto saataisiin mahdolli-simman laajasti myös alueellisesti ja pai-kallisesti hyödynnettäväksi.

Projektiin osallistui useita kymmeniäyhteistyötahoja, jotka toimivat hank-keen ohjausryhmässä, yhteistyöryhmäs-sä, alakohtaisissa ennakointiryhmissä,C&Q-profession -pilotointiryhmässä taimuulla tavoin tukivat ennakointimallinkehittämistä ja edesauttoivat projektintavoitteiden toteuttamista. Yhteistyö olierittäin antoisaa ja näille sidosryhmillekuuluukin suuri kiitos. Laaja sidosryh-mäyhteistyö tulee olemaan myös jatkos-sa tärkeää sekä itse ennakointityötä teh-täessä kuin myös toimintamallin edel-leen kehittämisessä.

82


Työvoima- ja koulutustar-peiden ennakoinninlähtökohta on työvoi-man kysyntä toimialoit-tain pitkällä aikavälillä,noin 15 vuoden ajanjak-sossa. Kun ennakointi-tietoa kerättiin viimei-

simmän koulutuksen ja tutkimuksen ke-hittämissuunnitelman (KESU) 2011–2016 pohjaksi, työllisten määrän kehi-tystä arvioitiin vuoteen 2025 saakka.

Ennakointijärjestelmää uudistettiinviime hallituskaudella. Toimialaenna-kointi siirtyi työ- ja elinkeinoministe-

riöstä Valtion taloudellisen tutkimus-keskuksen (VATT) hoidettavaksi vuon-na 2009. Tällä muutoksella pyrittiinmuun muassa suurempaan objektiivi-suuteen.

– Ennakointi oli etäämpänä poliitti-sesta ohjauksesta, kun se siirrettiin riip-pumattomalle tutkimuslaitokselle, Hei-nonen toteaa.

Tilaajana toimii kuitenkin samanavuonna perustettu, työ- ja elinkeinomi-nisteriön vetämä Pitkän aikavälin työ-voima- ja koulutustarve-ennakoinnin ti-laajakonsortio (PATKET), johon kuulu-

83

Koulutustarpeidenennakointi on tule-vaisuuden tekemistäNeuvotteleva virkamies Vil le Heinonen opetusministeriöstä kuvaakoulutustarpeiden ennakointia tulevaisuuden tekemiseksi, sillä kyseisessä työssä joudutaan ottamaan kantaa ja jossain määrinvaikuttamaan siihen, millaista Suomea tavoitellaan parinkymmenenvuoden kuluttua.


vat myös opetus- ja kulttuuriministeriö,sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtio-varainministeriö.

VATT julkaisi vuonna 2010 kaksi toi-mialaennustetta, helmikuussa perus-uran ja joulukuussa tavoiteskenaarion.Niiden pohjalta Opetushallitus jatkoityötä ennakoimalla toimialojen ammat-tirakenteen ja työllisten poistumat sekäaloittajatarpeet.

VATT:n tavoiteskenaariota ja Ope-tushallituksen laskelmia Koulutustar-jonta 2016 -ryhmä (KT 2016) käytti laa-tiessaan viime keväänä valtioneuvostolleehdotuksen koulutustarjonnan tavoit-teiksi vuodelle 2016. Hallitus teki esi-tykseen lausuntojen pohjalta vain vähäi-siä viilauksia.

KT 2016 -ryhmässä, jonka puheen-johtajana Heinonen toimi, oli edustajiamuiden muassa opetusministeriöstä,Opetushallituksesta ja Kuntaliitosta. Ky-seisen suppeamman ryhmän tueksi olimuodostettu myös laajempi yhteistyö-ryhmä, jossa oli mukana esimerkiksi työ-elämän järjestöjä, koulutuksen järjestä-jiä, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia.

– Tämä oli mielestäni hyvä tapa or-ganisoida yhteistyö. Mukaan saatiinlaaja yhteiskunnallinen näkemys, jollaoli myös asianosaisia sitouttava vaiku-tus. Päätöksenteko oli sen pohjalta hel-pompaa, Heinonen painottaa.

84

– Keskipitkän ja pitkän aikavälin ennakoinnissa me yritämme katsoa suhdannevaihteluiden yli.Niillä on merkitystä vain, jos ne vaikuttavat toimialarakenteiden muutokseen,

Ville Heinonen toteaa.


Sosiaali- ja terveysalajyrää vientiteollisuuden

VATT:n laatima perusuraennuste,josta kävi ilmi toimialojen ja nii-den tuottaman arvonlisän kar-

kea trendi tulevaisuudessa, herätti pal-jon keskustelua. Ennusteen mukaanvientiteollisuuden työllisten määrä olisiromahtanut kahdesta syystä: tuottavuu-den kasvun ja teollisuuden volyymin las-kemisen takia.

– Ja sosiaali- ja terveysalan työllistenmäärä olisi ennusteen mukaan räjähtä-nyt, koska hyvinvointipalvelujen tarvekasvaa väestön ikääntymisen takia, Hei-nonen jatkaa.

Samalla tiedettiin, etteivät työmarkki-noille tulevat nuoret ikäluokat riittäneetkorvaamaan edes työvoiman poistumaa.Suomen kansantaloudelle tilanne olisiollut kestämätön.

– Suuri osa uusista työmarkkinoilletulevista ikäluokista olisi ohjattu sosiaa-li- ja terveysalalle, joka on pääasiassa jul-kisesti rahoitettu. Samaan aikaan vienti-teollisuuden pääomavirrat Suomeen oli-sivat vähentyneet dramaattisesti ja työl-listen määrä siellä olisi vähentynyt jyr-kästi.

– Jos perusuraennustetta olisi tulkittusuoraviivaisesti, koulutusjärjestelmässäolisi jouduttu toteuttamaan aivan liianrajuja muutoksia, kun aikaa tavoitevuo-teen oli vain puolenkymmentä vuotta.

Tämän keskustelun pohjalta VATTlaati tavoiteskenaarion, jossa tehtiinmallin ulkopuolelta korjaavia oletuksia.Näin muun muassa vientiteollisuudentuotteiden menekki arvioitiin korkeam-maksi ja tuottavuutta laskettiin. Sosiaali-

ja terveysalan tuottavuutta puolestaankasvatettiin, mikä loivensi työllistenmäärän kasvua.

– Kaikille muutoksille olivat perus-teet olemassa. Tavoiteskenaarion loppu-tulema oli näiden sektoreiden osaltaaika erilainen verrattuna perusuraan.Siitä huolimatta iso tarve työvoimastasosiaali- ja terveysalalla säilyi ja teolli-suuden työllisten määrä väheni.

KT 2016 -ryhmä teki ehdotuksensakoulutustarjonnan tavoitteiksi alueit-tain ja koulutusasteittain tiukan realis-min pohjalta. Silti luvut olivat kohtuul-listettuinakin huomattavia. Esimerkiksilähihoitajien aloituspaikkoja lisättiin ylituhannella, kun taas kulttuurialojenaloituspaikkoja vähennettiin sadoilla.

– Realismia oli myös pitää mielessä,minne nuoret yleensä hakeutuivat.Muun muassa puhdistuspalvelualallaaloitti vuonna 2009 vain 126 nuorta,vaikka tarve siellä olisi ollut 3 400. Niin-pä ehdotimme nyt alalle 500 aloitus-paikkaa, mikä oli reilusti alle ennusteen,mutta vähän lähempänä toteutumaa.

Ennakointia tehdäänmyös alueellisesti

Koulutus- ja osaamistarpeiden en-nakoinnin kehittyminen nyky-muotoonsa alkoi 1990-luvun lo-

pulla. Opetushallitus lähti kehitystyö-hön Euroopan sosiaalirahaston tuke-man hankkeen avulla 1996. Opetusneu-vos Matti Kimari kertoo EU:n korosta-neen voimakkaasti tarvetta entistä no-peamman, luotettavamman ja jatkuviinprosesseihin perustuvan ennakointijär-jestelmän luomista.

– ESR-hankkeen tavoitteena oli ke-85


hittää ammatillisesti suuntautuneenkoulutuksen määrällistä ennakointia.Opetusministeriö oli aikaisemmin teh-nyt vastaavanlaista työtä, Kimari toteaa.

Opetushallitukseen perustettiin en-nakointia varten oma yksikkö. Kimarion toiminut ennakointiyksikön päällik-könä vuodesta 1999. ESR-hankkeenavulla kehitettiin ennakointimenetel-mää, ennakointiosaamista ja luotiinlaaja ennakointiverkosto.

– Hankkeen jälkeen valtakunnalli-nen työvoima- ja koulutustarpeiden en-nakointi jatkui Opetushallituksen pysy-vänä toimintana, Kimari muistuttaa.

Ennakointiyksikön tehtäviin kuuluutätä nykyä myös alueellisen ennakoin-nin tuki, johon tukemiseen VATT:kinosallistuu. Viime hallituskaudella anne-tussa alueiden kehittämislaissa velvoitet-tiin maakunnan liitot koulutus-tarpeiden ennakointiin. Yh-teistyö aloitettiin noin 10vuotta sitten.

– Olemme ohjanneetliittoja määrällisessä en-nakoinnissa ja tuotta-neet niille laskelmatpitkän aikavälinkoulutustarpeista jouseamman kerran.

Alueelliset koulutustarpeet ovat perus-tuneet maakunnissa laadittuihin toi-mialojen ammattirakenne-ennusteisiin.

Valtakunnallista ja alueellista enna-kointia on toteutettu samanaikaisesti,samoilla menetelmillä ja luokituksillasekä yhdenmukaisilla pohja-aineistoilla.Uutena haasteena yksikölle on tullutosaamistarpeiden enna-kointi, jota on ke-hitetty viimevuosina ESR-hankkeenavulla.

86

– On myös aloja, jois-sa ei selvistä vähentä-mistarpeista huoli-matta ole lähdettyvähentämään aloitta-jamääriä, koska ky-seiset alat ovat erityi-sen suosittuja, MattiKimari muistuttaa.


87

Opetushallituksessa ennakoidaankoulutus- ja osaamistarpeita

Opetushallitus ennakoi valtakunnallisia pitkän aikavälin työvoima- ja kou-lutustarpeita sekä kehittää osaamistarpeiden ennakointia. Edellistä kut-sutaan määrälliseksi ja jälkimmäistä laadulliseksi ennakoinniksi.

Ennakointiyksikön päällikön Matti Kimarin mukaan määrällisellä ennakoinnillatuotetaan tietoa siitä, miten eri alojen työvoiman kysyntä muuttuu ja miten ky-syntään vastataan koulutustarjonnalla, esimerkiksi asettamalla aloittajamääriäkyseisille aloille.

– Ennakoinnissa tarkastellaan nuorten ammatillisen peruskoulutuksen, am-mattikorkeakoulutuksen sekä yliopistojen aloittajatarpeita, Kimari toteaa.

Laadullisella ennakoinnilla saadaan tietoa työelämän osaamistarpeista. Tie-don avulla pyritään kehittämään opetusta ja opetussisältöjä työelämän am-mattitaitovaatimuksia vastaaviksi. Ennakointi tuottaa tietoa tutkintorakentei-den muutostarpeista sekä opetussuunnitelman perusteiden ja opetussuunni-telmien sisältöjen kehittämistarpeista.

– Laadullisella ennakoinnilla tuemme sekä ammatillisen peruskoulutuksen et-tä korkeakoulutuksen kehittämistä. Se tuottaa tietoa määrälliseen ennakoin-tiin ja päinvastoin.

Opetushallituksen ennakointitietoa on aikaisemmin käytetty ensisijaisesti kou-lutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmien tavoitteita asetettaessa. Vä-hitellen tietoja on hyödynnetty ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupiakoskevissa päätöksissä sekä korkeakoulujen ja opetus- ja kulttuuriministeriönvälisten tulos- ja tavoitesopimusten valmistelussa.

– Ennakointituloksia voidaan käyttää myös suunnattaessa vuosittaista koulu-tustarjontaa sekä tietolähteenä koulutukseen hakeuduttaessa, Kimari muistut-taa.

Koulutustarpeiden ennakointituloksissa on tärkeintä se, mihin suuntaan koulu-tustarjontaa tulisi suunnata, eivät niinkään tarkat luvut. Ennakoinnin vaikutta-vuuden kannalta on tärkeää, että ennakointitietoa on saatavissa, se on hel-posti löydettävissä ja tulokset on ymmärrettävästi kerrottu.


Ennakoinnin taustalla on laaja

yhteistyöverkosto

Kimari kertoo ennakoinnin taus-talla toimivan yhteistyöverkostonmuodostuneen 15 vuoden aika-

na hyvin laajaksi. Aluksi mukana olivatvain opetusministeriö, Tilastokeskus jatyöministeriö.

– Työministeriöstä saatiin käyttöönpitkän aikavälin työvoiman kysyntäen-nusteet, Kimari kertoo.

Tilastokeskukselta tilattiin tarvittavatlähtöaineistot kuten toimialojen ja am-mattiryhmien työllisten määrät sekä eri-laista koulutukseen liittyvää tilastoai-neistoa. Toimialaennusteita lukuun ot-tamatta ennakoinnin eri vaiheista onvastannut Opetushallituksen ennakoin-tiyksikkö.

– Alkuvaiheen jälkeen yhteistyöver-kosto on laajentunut huomattavasti.Työstä ovat voineet antaa palautetta jovalmisteluvaiheessa työmarkkinajärjes-töt, keskeiset ministeriöt ja tutkimuslai-tokset.

Kun 10 vuotta sitten ryhdyttiin teke-mään yhteistyötä alue-ennakoijien kans-sa, tulivat mukaan 19 maakuntien liit-toa omine alueellisine yhteistyöverkos-toineen. Verkostojen kokoonpanot vaih-televat jonkin verran maakunnittain,mutta yleensä niihin kuuluvat ely-kes-kukset, koulutuksen järjestäjät, alueenkorkeakoulut ja eri alojen työelämänedustajat.

Laadullisen ennakoinninkehittäminen on tarpeen

Ville Heinosen mielestä yksi tär-keimpiä haasteita ennakoinninkehittämisen kannalta on se,

miten tulevaisuudessa saadaan hyvin toi-miva määrällinen ennakointi ja hiemanlapsipuolen asemaan jäänyt laadullinenennakointi keskustelemaan keskenään.

– Miten vastataan osaan siitä mää-rällisen tarjonnan muutoksen tarpeestasillä, että muutetaan koulutuksen sisäl-töä? Miten työn sisäinen muutos vaikut-taisi opetussuunnitelman perusteisiintai tutkintorakenteisiin?

Heinonen muistuttaa, että tärkeärooli ennakointityössä on 26:lla eri alojaedustavalla koulutustoimikunnalla. Parivuotta sitten toimikuntien tehtäviämuutettiin asetuksella. Ne keskittyvätnykyään vain laadulliseen ennakointiin,mikä onkin lähempänä niiden asian-tuntemusta.

– Ajatuksena on, että yhteistyössäkoulutustoimikuntien kanssa pystyttäi-siin juurruttamaan käytäntöön amma-tillisten osaamistarpeiden ennakoinninkehittämisprojektissa luotu malli. Ope-tushallituksen neljä vuotta käynnissäollut VOSE-projekti päättyy tänä vuon-na.

Määrällistä ennakointia on toteutet-tu vähintään neljän–viiden vuoden vä-lein, koska työ on rytmitetty KESU:nlaadinnan aikataulujen mukaan. MattiKimarin mukaan ennakointitietoa onjatkossa tarkoitus päivittää aikaisempaauseammin.

88


– Uskon ennakoinnin saavan entistäenemmän jalansijaa koulutuksen kehit-tämistyössä. Näin näyttää tapahtuvanmyös koko EU:n alueella. Analyyttinenennakointitieto on mielestäni aina pa-rempi kuin pelkkä asiantuntijatieto, Ki-mari pohtii.

– Ennakointitietoa tulee aktiivisestilevittää ja nostaa keskusteluun, vaikkakritiikki ennakointia kohtaan on ajoit-tain kovaakin. Monipuolinen enna-kointitiedon hyödyntäminen uskoakse-ni parantaa työmarkkinoiden toimi-vuutta tulevaisuudessa.

Markku Tasala

89


Ruohotien mukaan jatkossaei välttämättä ole enää ole-massa nykyisessä muodossasellaisia kiinteitä tutkintoja,joita on totuttu suoritta-maan ammatillisissa oppilai-

toksissa, ammattikorkeakouluissa tai yli-opistoissa.

Niiden sijaan meillä on järjestelmä,joka mahdollistaa elinikäisen oppimi-sen erilaisissa paikoissa. Yhteisöllinen

90

”Osaamisen tunnistaminen jatunnustaminen tule-vat syrjäyttämäännykyisenlaisen tutkintojärjestelmän”

Eläköityvä professori Pekka Ruohotie:

Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen professori Pekka Ruohotieennustaa jäädessään eläkkeelle, että 2030-luvulle tultaessa nykyisenlainentutkintojärjestelmä on jäänyt historiaan. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään, mutta tunnus-tettavaa osaamista ei hankita enää pelkästään kouluttautumalla jossakinoppilaitoksessa, vaan ammatillista pätevöitymistä voi tapahtua yhtä hyvinerilaisissa työtehtävissä, virtuaalisissa vertaisverkostoissa kuin järjestö- jakansalaistoiminnassakin.


tiedon rakentaminen ja taito toimia ver-kostoissa ovat hallitsevassa asemassa.Ammatillinen ura rakentuu moduuleis-ta, jotka voivat lähtökohdiltaan poiketatoisistaan huomattavasti.

– Siellä on toki tutkinnon osia ja si-sältöjä, joita on pakko hoitaa teoreetti-semmassa osaamisympäristössä. Se jääkenties yliopistojen tehtäväksi, Ruoho-tie pohtii.

– Titteleitä ei samalla tavalla painote-ta. Se, missä osaaminen on hankittu, eiole enää olennaista vaan se, onko sitäosaamista ylipäätään.

Jo tällä hetkellä osaamisen tunnista-minen ja tunnustaminen ovat nousseetkoulutuspoliittisen keskustelun keski-öön. Ruohotie korostaa kuitenkin muu-toksen verkkaisuutta. Erityisesti yliopis-toissa aiheesta tullaan käymään pitkäänasenteellista vääntöä.

– Yhteiskunnalliset asenteet ovat jäyk-kiä. Opintojen hyväksi lukeminen onkovin nihkeätä. Vaativathan monet yli-opistot vielä opiskelijoiltaan jossakin toi-sessa yliopistossa läpäistyt metodiopin-not suoritettaviksi niiden omien kou-

lutusohjelmien mukaisesti uudestaan.

Ruohotie olisi toivonut, että korkea-koulut olisivat lähteneet paljon roh-keammin lukemaan opiskelijoidensa ai-empia suorituksia hyväksi kuin sitten lo-pulta on tapahtunut. Tai että teknilli-sessä opistossa aikoinaan hankitulle in-sinööritutkinnolle olisi annettu sillekuuluva arvo ja hyöty.

– Kukaan meistä ei osaa ennakoida,minkälaista osaamista tarvitaan 10 vuo-den päästä. Koko ajan on rakennettavauudestaan arviota siitä, millaisia taitojatarvitaanerilaisis-

91

– Osaamisen tunnistaminen ja tunnus-taminen ovat nousseet koulutus-poliittisen keskustelunkeskiöön, PekkaRuohotie tote-aa.


sa työtehtävissä. Työntekijän on oltavavalmis uusiutumaan ja paikkaamaan tar-vittaessa omaa osaamistaan.

Ensimmäinen alanprofessuuri maassa

Pekka Ruohotie jää eläkkeelle vi-rastaan joulukuussa 65-vuotiaana.Tampereen yliopistoon perustettu

ammattikasvatuksen professorin virka,johon hän tuli valituksi jo vuonna 1983,oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.Perustamisen mahdollisti Hämeenlin-nan kaupungin tekemä lahjoitus.

Ruohotie on toiminut virassaan kai-ken aikaa Hämeenlinnasta käsin. Hänjohti vuonna 1991 perustettua Ammat-tikasvatuksen tutkimuskeskusta, myö-hemmin Ammattikasvatuksen tutki-mus- ja koulutuskeskusta (AKTKK).Keskus lunasti pian perustamisensa jäl-keen itselleen itsenäisen tulosyksikönaseman.

– Meillä työskenteli parhaimmillaan2000-luvun alkupuolella noin 35 työn-tekijää, joista vain 4 toimi budjettiviras-sa. Kaikki muut olivat talossa ulkopuo-lisen rahoituksen turvin, Ruohotie ker-too.

AKTKK koulutti pieneen kokoonsanähden uskomattoman määrän maiste-reita, lisensiaatteja ja tohtoreita. Koulu-tuksen vaikuttavuus ulottui laajalle,koska opiskelijat olivat aktiivisia työ- jaelinkeinoelämän toimijoita ja useinmerkittävissä asemissa yrityksissä tai eri-laisissa koulutusorganisaatioissa.

Yksi AKTKK:n suurimmista menes-tystarinoista oli ammatilliseen aikuis-koulutukseen liittyvä TUKEVA-hanke(1998–2007), joka edisti elinkeinoelä-

män ja aikuisoppilaitosten yhteistyötäparantamalla henkilöstön ja organisaa-tioiden valmiuksia. TUKEVA-opinnois-sa oli mukana yhteensä 1 600 opiskeli-jaa. Yliopistollisista koulutuksista kasva-tustieteen alalla vastanneessaAKTKK:ssa suoritettiin hankkeeseenliittyen yhteensä lähes 150 akateemistatutkintoa.

Ruohotie on hyvin ylpeä siitä työstä,joka hänen johtamassaan tutkimuskes-kuksessa tehtiin epälineaaristen tutki-musmenetelmien kehittämisen ja mal-linnuksen hyväksi. Tänä päivänä tieteel-listä tutkimusta halutaan tehdä yhäenemmän tutkittavan ilmiön ehdoin,jottei virheellisillä menetelmällisillä va-linnoilla vääristetä tutkimustulosta.

– Erikseen on mainittava 2000-luvunalussa käynnistämämme huippuosaami-sen tutkimus, johon on hankittu mitta-va tutkimusaineisto. Se on herättänytpaljon kansainvälistä kiinnostusta ja onmyös laajentunut kansainväliseksi pro-jektiksi.

– Ammatillisen huippuosaamisenmallintamisesta on edetty tutkimuksennykyvaiheeseen, jossa haetaan huippu-osaamiseen johtavia kehityspolkuja,Ruohotie täsmentää.

Teoriaa ja käytäntöäon nivottava yhteen

Ruohotie oli perustamassa käsilläolevaa, Ammattikoulutuksentutkimusseuran OTTU:n julkai-

semaa Ammattikasvatuksen aikakaus-kirjaa. Aikakauskirjan tarkoitus oli pal-vella erityisesti ammattikasvatuksen tut-kijoita, ammattikorkeakouluja ja toisenasteen ammatillisten oppilaitosten opet-tajia.

92


93

Pekka Ruohotienpitkä yliopistoura

Seuraavassa käydään Pekka Ruohotien harvinaisen pitkää yliopistouraa läpilyhyesti. Hän aloitti empiirisen kasvatustieteen apulaisprofessorina Tampe-reen yliopistossa 1977. Ruohotie valittiin ammattikasvatuksen professorik-

si jo 1983, mutta pitkäksi venyneen valitusprosessin takia hän astui pysyvään vir-kaan vasta vuoden 1987 alussa.

Ruohotie on ollut vierailevana professorina Simon Fraser Universityssä Kanadas-sa 1992–1993. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan dekaaninahän työskenteli 1995–1998. Vuodet 2006–2007 hän toimi Tampereen yliopistonkasvatustieteiden laitoksen johtajana. Hänet nimitettiin 2006 myös Tallinnan yli-opistoon ammattikasvatuksen professoriksi, mistä tehtävästä hän on luopunut tä-nä vuonna.

Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan jäsen Ruohotie on ollut kaksi kautta vuosina 2007–2012. Hän on toiminut myös puheenjohtajana toimikunnan omassa työvaliokunnassa, missä tutkimushankkei-den rahoituspäätökset valmistellaan hyvin pitkälle.

Ruohotielle on myönnetty Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston palkinto ammattikasvatuksen ja sen tutkimuksen kehittämisestä vuonna 2005.Hänelle luovutettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki 1997. Ruohotien johtama AKTKK va-littiin kansainväliseksi ammat-tikasvatuksen UNESCO–UNE -VOC -keskukseksi vuonna2007.

Pekka Ruohotie on toiminutAmmattikasvatuksen aika-kauskirjan päätoimittajanavuosina 1999–2009. Hänenkirjallinen tuotantonsa on laajaja käsittää noin 300 tieteellis-tä julkaisua.

Professori Pekka Ruohotienkiireelliset aikataulut hellittä-vät eläkepäivien myötä.


Ruohotie toimi aikakauskirjan pää-toimittajana vuosina 1999–2009. Hä -nen mielestään julkaisu on onnistunuthyvin tärkeimmässä tavoitteessaan: ajan-kohtaisen tutkimustiedon saattamisessatietoa tarvitseville. Julkaisu on myös löy-tänyt paikkansa alan tutkijoiden ja ke-hittäjien keskuudessa.

Aikakauskirjassa on seurattu alustalähtien aktiivisesti ammattikorkeakoulu-uudistusta, johon myös Ruohotie olikeskeisesti vaikuttamassa. Hän oli Kor-keakoulujen arviointineuvoston jäsenvuosina 1996–1999 ja toimi ammatti-korkeakoulujen toimilupajaoston pu-heenjohtajana. AKTKK osallistui am-mattikorkeakoulujen rehtoreiden jamuun henkilökunnan jatkokoulutuk-seen.

Ruohotien mielestä ammattikorkea-koulu on vakiinnuttanut hyvin aseman-sa. Hän pitää tärkeänä sitä, että ammat-tikorkeakoulut säilyttäisivät oman pro-fiilinsa eivätkä pyrkisi suuremmassamäärin jakamaan koulutustehtäväänsäyliopistojen kanssa.

– Ammatillinen osaaminen tarvitseeaina vahvaa ammatillista kytkentää. Sa-moin vaaditaan teorian ja käytännönkovaa nivomista yhteen. Siinä ammatti-korkeakoulut ovat tähän asti onnistu-neet erinomaisesti.

– Kun olin hoitamassa heidän jatko-tutkintojaan ja otin vastaan opinnäyttei-tä, huomasin, että painottaessaan tutki-muksissaan voimakkaasti soveltavaa nä-kökulmaa he kykenivät parhaiten rikas-tamaan koulutusjärjestelmäämme.

Kyseenalaistamisen taitoja avoimuus muutoksille

Kun Tampereen yliopisto strategi-sen linjauksensa mukaisesti siirsiHämeenlinnasta omat toimin-

tonsa pois viime kesänä, opettajankou-lutuslaitoksen lisäksi Tampereelle muut-ti myös AKTKK:n henkilökunta. Vaik-ka AKTKK lakkasikin olemasta fyysise-nä laitoksena, ammattikasvatuspainot-teinen tutkimus tulee jatkumaan kasva-tustieteiden yksikössä.

– Ammattikasvatuksen professuurisäilyy samansisältöisenä kuin ennenkin.Virka laitetaankin hakuun ensi vuodenalussa.

Ruohotie toivoo, että ammattikasva-tus näkyisi myös yliopiston opetustar-jonnassa enemmän. Sen tulisi näkyämaisteriohjelman nimessä jatkossakin.Tampereella on haluttu profiloitua elin-ikäisen oppimisen idealla, jossa myösammattiosaamisella on keskeinen rooli.

– Ammattikasvatusta viedään eteen-päin luonnollisesti toisenlaisella kon-septilla kuin aiemmin. Se, että sellainenon mahdollista, on vain osoitus ammat-tikasvatuksen elinvoimaisuudesta jamuuntautumiskyvystä.

Ruohotie ei halua lähteä ohjeista-maan seuraajaansa. Hän on itse kuiten-kin pyrkinyt uransa aikana toimimaantavalla, jossa on ollut hyvin vähän sel-laista kiinnilyötyä, mitä ei olisi voinutmuuttaa tai kyseenalaistaa.

– Toivonkin, että seuraajani noudat-taisivat toiminnassaan sitä vahvaa ky-seenlaistamisen halua ja avoimuutta läh-teä uusille urille, mitä itse olen työssänipitänyt tärkeänä.

94


Ruohotie on korostanut aina elä-mänkaariajattelua, jossa koulutus onosa elinikäistä oppimista ja kasvua ih-misenä. Hänen mielestään ammatti-urien sijaan voisi puhua elämäntyöstä.

– Elämäntyö on enemmän kuin am-mattiin sitoutuminen. Toivottavasti voi-simme olla mahdollisimman pitkään ak-tiivisia toteuttaessamme omaa elämän-tehtäväämme.

Pekka Ruohotie jää eläkkeelle hyvillämielin. Hän ei toistaiseksi sitoudu kou-lutustehtäviin, mutta teroittaa kynänsäkirjoituspöydälle valmiiksi sitä hetkeävarten, kun tulee kirjoittamisen aika.Juuri nyt hän kuitenkin haluaa antaa ai-kaansa omille lastenlapsilleen, joidenkasvamisen seuraaminen on rikastanuthänen elämäänsä tavattomasti. Se onjuuri nyt hänen tärkein elämäntehtä-vänsä.

Markku Tasala

95


96


97


98


99

OAJ:n Ammatilliset Opettajat - OAO ry.

www.oao.fi


Ammatillisten opettajakorkeakoulujen yhdessä toimittamassa jaOKKA-säätiön kustantamassa kirjassa paneudutaan sosiaalisen me-dian ja mobiilin teknologian avaamiin mahdollisuuksiin oppimisessa jaoppimiseen liittyvässä verkostomaisessa yh-teistyössä. Julkaisun kirjoittajat ovat opettajiaja opettajankouluttajia sekä kokeneita verkko-opetuksen asiantuntijoita.

Artikkeleissa käsitellään sosiaalisen median,mobiilin ohjauksen ja oppimisen sekä verkos-toyhteistyön merkitystä erityisesti ammatilli-sen oppimisen ja ammatillisen opettajakoulu-tuksen kontekstissa, mutta myös laajemminkoulutukseen ja yhteiskuntaan liittyvänä ilmiö-nä.

OKKA-SÄÄTIÖN HYVÄT KIRJAT

20 e

Theoretical Understandings forLearning in the Virtual Universi-ty nostaa esille tärkeän kysy -myk sen, kuinka ohjata vir-taaliyliopiston opiskelijoita kehit-tymään aktiivisiksi ja itseohjau-tuviksi oppijoiksi. Kirjanpääpaino on oppi misenteoreettisessa ym -märtämi sessä oppijanja teknologisen ym-päristön vuorovaiku-tuksen näkökulmasta.

25 e

Ammattikasvatuksen aikakauskirja.Vaikka lehti perustuu tutkimustietoon, se eiole perinteinen tieteellinen aikakauskirja.Sen tarkoituksena on toimia ammattikasva-tuksen tutkijoiden foorumina ja tarjota alantutkimustieto ammattikasvatuksen kentänkäyttöön, opettajille, elinkeinoelämän ja hen-kilöstöhallinnan edustajille.

Päätoimittaja: Professori Petri Nokelainen. Julkaisija: Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.

10 e4nroa (08)

10 e4nroa (09)

10 e4nroa (10)

Raili Gothónin ja Arja Kosken toimittaman kirjan kirjoittajat kertovatartikkeleissaan työnohjauksesta sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kir-konalan työstä. Työnohjaus hahmottuu kirjassa keskeiseksi yhdes-sä oppimisen paikaksi ja ammattikorkeakoulun aluekehitystyön me-netelmäksi muuttuvissa organisaatioissa ja työyhteisöissä. Se luorakenteen ja tilan reflektoinnille ja kehittämiselle. Työnohjauksenhyödyntäminen näyttäytyy kirjassa myös eettisenä valintana, jokamahdollistaa koko työyhteisön oppimisen ja kehittämisen.

Kirja on tarkoitettu kaikille työnohjauksesta ja sen kehittämisestäkiinnostuneille ammattilaisille. Kirjaa voidaan hyödyntää korkeakou-luissa työnohjaukseen, työyhteisöjen kehittämiseen ja johtamiseenliittyvässä opetuksessa. Työyhteisöjen kehittäjille ja johtajille kirjatarjoaa välineitä kokemuksellisuuden ja dialogisuuden, moniääni-syyden ja eettisen pohdinnan mahdollistamiseen arjen työssä – tilan luomiseksi työnohjaukselle.

20 e4nroa (11)

25 e

Raija Meriläisen ja Minna Vuorio-Lehden toimitta-ma kirja on säätiön vuosikirja 2011. Sen kattava-na teemana on toisen asteen koulutuspolitiikka si-ten, että lukiokoulutus ja ammatillinen koulutusovat molemmat esillä ja tarkastelun kohteena. Kir-jan tarkoitus on olla mahdollisimman luettava jamonipuolinen ja luoda edellytyksiä toisen asteenkoulutuksen kehittämiselle.

Artikkelikokoelmassa kukin artikkeli muodostaaoman kokonaisuuden.Teoksessa on kaksi osaa:Ensimmäisessä osassatoisen asteen koulutustatarkastellaan koulutushis-toriallisesta näkökulmas-ta ja toinen osa painottuukoulutuksen laadun ar-viointiin.

15 e

Voit tilata julkaisuja OKKA-säätiöstä, puhelin 020 748 9679 tai email: [email protected]

30 e4nroa (2012)

100


Professori Taimi Tulvan toimitta-man kirjan Lapsen kasvuym-päristö ja sosiaaliset taidotaiheena on pohtia Suomen ja Vi-ron kasvatuskulttuurisia eroja,jotka liittyvät lasten ja heidänperheittensä kasvuun kohdistu-viin ongelmiin. Kirjan tavoite ontukea ajatusta perheistä, jossaaikuiset kuuluvat lasten ja lapsetaikuisten maailmaan, sekä edis-

tää lasten ja nuorten myönteistä kanssakäymistä ja sosiaa-lisia taitoja ja estää syrjäytymistä. Keskeiseksi tavoitteeksimuodostuu myös toisesta ihmi-sestä välittäminen.

Piirrä mulle minut –kuvia ja kertomuksiakoulusta. Mikä tuo eka-luokkalaisen mielestäiloa elämään? Millaistaon opettajahuumori ke-vätuupumuksen aikaan?Mitä piirtäjä saa lapsiltaläksyksi? KuvataiteilijaAntti Huovinen hakeutuilukuvuodeksi vironlahtelaiseen runsaan sadan oppilaankouluun elämään vuorovaikutuksessa lasten ja opetta-jien kanssa ja toteuttamaan taiteilijan kutsumustaan. Pii-rustuslehtiöt täyttyivät ala-asteen elämänsattumuksista,arjesta ja juhlasta. 10 e

Professori Soili Keskisen toi-mittama kirja ’Valta, kilpailu jakiusaaminen opettajan työs-sä’ on artikkelisarja, jonkatavoitteena on herättää poh-timaan opettajan työtä tun-netyön näkökulmasta. Kir-jan avulla haluamme ollajäsentämässä osaa moni-naisista opettajan ja oppi-laan välisistä tunteista jasillä tavalla olla autta-massa opettajia jäsentä-mään omaa työtään entistä monipuo-lisemmin. Siinä käytetyt artikkelit on muokattu Turun yli-opiston Rauman opettajan koulutuslaitoksessa tehtyjenlaadukkaiden opinnäytetöiden pohjalta. Kirja myös pal-jastaa, miten monipuolisista ja erilaisista viitekehyksistäkäsin valmistuvat opettajat haluavat hahmottaa tulevaatyötään opettajina ja näin valmistautua kohtaamaankaikki työn mukanaan tuomat mahdollisuudet ja uhat,riskit ja haasteet. 10 e

Pekka Ruohotien ja RupertMacleanin toimittama profes-sori Tapio Variksen juhlakirjaCommunication and Lear-ning in the MulticulturalWorld rakentuu asiantuntija-artikkeleille, joiden kirjoittajatovat eri puolilta maailmaa. Kir-jan artikkelit on ryhmitelty kol-meen pääteemaan: ‘Communi-cation and Learning in theMulticultural World’, ‘GlobalUniversity’ ja ‘InterculturalCommunication and literacies’. Teoksen kirjoittajat valotta-vat kommunikointia ja oppimista monikult-tuurisessa maailmassa oman tutkimus-työnsä näkökulmasta.

1 2,50 e

10 e

SÄÄTIÖN HYVÄT KIRJAT

Aktivoi kieltenopetusta rakennepeleinKirja, joka sisältää noin 70 erilais-ta kopioitavaa peliä englannin jaruotsin kielen opetukseen eri ta-soilla. Niitä voidaan soveltaamyös useiden muiden kieltenopetukseen. Pelien avulla opet-tajat ja kouluttajat saavat vaihte-lua opetukseensa ja opiskelijatkokemuksen siitä, että kieliopinopiskelu voi olla paitsi motivoi-vaa ja innostavaa myös haas-tavaa ja hauskaa. Kirjan pelit

ovat helposti ja nopeasti toteutettavissa ja ne toimivat hyvinoppimisen välineinä. Kirjan tekijät FK, suggestopedian opettajakouluttaja AnnikkiBjörnfot ja BA, suggestopediakouluttaja Elizabeth Lattu ovatpitkään työskennelleet suggestopedisen ja suggestiopohjai-sen kielten opetuksen parissa eri oppilaitoksissa ja ovat eri-koistuneet kehittämään puhevalmiuksia harjoittavia aktiviteet-teja. 60 e

101

3 e

Aivot, maailmankuva,informaatiotulva –opettajuus on säätiöntoinen vuosikirja, jonkakirjoittajina on viisi asian-tuntijaa: Juhani Juntunen,Erkki Lahdes, Risto Nää-tänen, Lauri Rauhala jaVeli-Matti Värri. Kirjan teh-tävänä on antaa opetus-alalla työskenteleville tar-peellista taustatietoa alanuusista suuntauksista jatutkimustuloksista.


102

Empowering teachersas lifelong learners.Reconceptualizing,restructuring and reculturing teacher education for the information age.Editors Bruce Beairsto and Pekka Ruohotie.

Historiallinen teatteripuku (uusintapainos)Historiallisten näyttämöpukujen toteuttamisesta on runsaastiulkomaista kirjallisuutta, mutta vain vähän suomenkielisiä jul-kaisuja. Terttu Pykälän kirjoittama Historiallinen teatteripuku-oppikirja pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Kirjan kaikki puvut on valmistettu eri teattereiden ja televi-sion tuotantoja varten sekä vanhojentanssipukuina tai päät-tötöinä Näyttämöpukujen valmistajien koulutuslinjalla, jonkaopetuksesta kirjoittaja on vastannut linjan perustamisesta1980-luvun lopulta alkaen. Kaikki mukana olevat pukuluon-nokset, jotka on saatu maamme kokeneimpiin kuuluvilta pu-kusuunnittelijoilta, on toteutettu oikeita käyttötilanteita var-ten. Pukukokonaisuudet ovat eri aikakausien tyypillisiä nais-ten pukuja, joita paljon käytetään näytelmissä. Kirja on tarkoitettu vaatetusalan ammatillisten oppilaitostenavuksi mm. vanhojentanssipuku-ja valmistettaessa. Myös teatte-ripukuja toteuttavat ammattilai-set voivat hyödyntää sitä työs-sään. Kirjan käyttö edellyttääperustietoja kaavoituksesta,kuosittelusta ja ompelusta.Niitä ei ole tilanpuutteenvuoksi voitu sisällyttää mu-kaan.

Opettajan professiosta on OKKA-säätiön ensimmäinen vuosikirja.Artikkeli sarjan kirjoittajina on yhdek-sän opetuksen ja ammattikasvatuk-sen suomalaista asiantuntijaa:Sven-Erik Han sén, Hannu L. T. Heik-kinen, Viljo Ko ho nen, Anneli Lauri-ala, Sinikka Oja nen, Risto Patrikai-nen, Arto Willman, Seija Mahlamäki-Kultanen ja Pekka Ruohotie.

4 e3 e

7,50 e 3 e

30 e

Suomalais-saksalaista yhteistyö-tä ammatillisen koulutuksen jaammattikorkeakoulujen hyväk-si esittelee monipuolisesti jahavainnollisesti ammatillisenkoulutuksen ja ammattikor-keakoulujen erityispiirteitäkummassakin maassa se-kä erityisesti viime vuosi-kymmeninä tapahtunuttayhteistyön muotojen jamäärän nopeaa kehitystämaidemme välillä. Kirjan ovat toi-mittaneet yli-insinööri, diplomi-insinööri TeuvoEllonen ja tekniikan tohtori, diplomi-insinööri KeijoNivala.

Äly ja tunne on Anneli Kalajoen toimittama kirja Juk-ka Sarjalan puheista ja kirjoituksista viideltä vuosikym-meneltä. Puheiden ja kirjoitusten aiheet liittyvät Jukka

Sarjalan erityisalaan, suomalaiseenkoulutukseen, jonka keskiössä hän onollut kolme vuosikymmentä eli suoma-laisen koulun kiihkeimmät kehittymi-sen vuodet, sekä rakkaaseen harras-tukseen kirjallisuuteen. Hän on kir-joittanut perinteisiä kirja-arvostelujaja –analyy sejä, tutkinut kansanedustajien kirjallista tuotantoa, käsitellytlaajasti nimimerkillä kirjoittavia hen-kilöitä presidentti Urho KekkosestaMika Waltariin ja Pentti Saarikos-keen.

Markku Tuomisen ja Jari Wihersaarenkirjoittama Ammattikasvatusfilo-sofia on alan ensimmäinen suomen-kielinen filosofinen kokonaisesitys.Lähtökohtana on yleisen filosofianklassinen jaottelu: ontologia, tieto-oppi, estetiikka ja etiikka. Mukanaon siten sekä teoreettisen filoso-fian että käytännöllisen filosofiannäkökulma. Ammattikasvatusfi-losofiaan kuuluu myös tieteenfi-losofia. Näin tavoitellaan katta-vaa systemaattista filosofistatarkastelua.

Teoksen kohderyhmänä ovat erityisestiopettajat, tutkijat, eri asiantuntijatehtävissä toimivatammattilaiset sekä tulevat ammattikasvatuksen am-mattilaiset opinnoissaan ammattikorkeakouluissa jaammatillisessa koulutuksessa. Kasvatusfilosofisenateoksena kirja soveltuu laajasti koko kasvatustieteenkentälle käsikirjaksi ja oppikirjaksi. Se sisältää uusiaavauksia kasvatustieteen ja koulutuspolitiikan kes-kusteluun ja soveltuu käytettäväksi laajasti kasvatus-tieteen tutkimuksessa ja opinnoissa sekä poliittisellaja hallinnollisella sektorilla. 12,50 e


103

Suomalaisen ammattikasvatuksenhistoria on tehty yhteistyössäOAJ:n, OAO:n ja Tam pereen yli-opiston Ammattikasvatuksentutki mus- ja koulutuskeskuksenkanssa. Sen on toimittanut FMAnneli Rajaniemi. Kirja koostuu lä-hes 30 asiantuntijan artikkeleista,joiden lisäksi toimittaja MarkkuTasala on haastatellut kirjaa var-ten pariakymmentä ammattikasvattajaa ja virkamiestä.Runsas reportaasikuvitus.

Kirjassa Conative Constructsand Self-Regulated LearningPaul R. Pintrich (Michiganinyliopisto) ja Pekka Ruohotie(Tampereen yliopisto) tarkas-televat mm. oppimisen kona-tiivisia rakenteita eli impuls-sia, halua, tahtoa ja määrätie-toista pyrkimistä, motivaationja tavoiteorientaation rooliaoppimisen itsesäätelyssä.

Modern Modeling of ProfessionalGrowth kuvaa uusia kasvatustie-teen tutkimusmenetelmiä ja esitte-lee niiden käyttöä tutkijalle käytän-nön sovelluksin ja esimerkein. Kir-jassa esitellään sekä lineaaristenettä nonlineaaristen menetelmienkäyttöä, joita voidaan hyödyntääammattikasvatuksen tutkimukses-sa. Tekijät: prof. Pekka Ruohotie(TaY) ja Henry Tirri (HY) sekä PetriNokelainen ja Toni Silander. Paket-ti sisältää kirjan + CD-rom:n.7,50 e3 e

3 e

Työpaikkakouluttajan opason OKKA-säätiön ja Tampereenyliopiston Am mat tikasvatuksentutkimus- ja koulutuskeskuksenyhteistyötä. Aineisto on koottuTyö paikkakoulutuksen kehittä-misprojektin opinnäytetöistä,joiden kirjoittajat ovat kokenei-ta ammatillisia opettajia. Muinakirjoittajina oppaassa ovat reh-tori Vesa Raitaniemi, varat.Heikki Suomalainen ja prof.Pekka Ruohotie.

12,50 e

3 e

Elinikäinen oppija – Livslångt lärande on suomalaisten opettajien selviytymistari na. Se perustuu laajaan Itämeren alueen opettajamuistojen keräys- ja tutkimushankkeeseen.

Mediakasvatuksen professori Tapio Varik-sen toimittamassa kirjassa Uusrenes -sanssiajat telu, digitaalinen osaaminen jamonikulttuurisuuteen kasvaminen me-diakasvatuksen, ammattikasvatuksen,hypermedian, kulttuurienvälisen viestin-nän ja koulutuksen suomalaiset asian-tuntijat kirjoittavat näistä kysymyksis-tä oman tutkimustyönsä näkökulmas-ta. Kirjan artikkelit valottavat media-kasvatuksen tilaa Euroopassa, tek-nologian roolia opettajan työn, e-oppimisen, ar-vioinnin ja teorian kannalta. Lisäksi teoksessa paneu-dutaan kulttuurienvälisen viestinnän olemukseen se-kä kasvatuksen ja mediapsykologian on-gelmiin Suomessa ja kansainvälisellä ta-solla.

10 e

Isä Salmela - ihminen ja koulunuudistajaOlli Salmelan kirjoittama teos kertoo professori AlfredSalmelan (1897-1979) poikkeuksellisen elämäntarinan. Alfred Salmela johti suomalaista kansanopetusta vuosina1937-1964, jolloin luotiin tärkeimmät koulujärjestelmäm meperuspilarit. Näihin kuuluvat muun muassa koulutuksellinentasa-arvo sekä opetuksen korkea taso.Monet Salmelan ajamat uudistukset toteutuivat hänen elin -aikanaan, mutta esimerkiksi ammattikorkeakoulujärjestel -mä käynnistettiin vasta 30 vuotta alkuperäisen idean esit-tämisen jälkeen. Linjajakoinen peruskoulu on osoittautunuttoimivaksi järjestelmäksi, jossa oppilaat viihtyvät ja menes -tyvät. Tämäkin koulutyyppi tuli mahdolliseksi vasta perus-koululainsäädännön uudistusten myötä. Kirjassa kuvataan myös 1960 ja 1970 -lukujen koulunuu -dis tustaistelua, jossa keinot olivat kovia. Myös presidentti

Kekkosen kanta yhtenäiskoulun vastus-tajasta peruskoulun kannattajaksi tuo-daan esille. Vaikka Salmela oli ensim-mäisiä yhtenäiskoulun kannattajia, hänkritisoi voimakkaasti toteutunutta pe-ruskoulu-uudistusta. Kirjassa arvioidaanmyös sitä, kuka oli oikeassa voimak -kaas ti politisoitunees sa koulunuudis-

tuskeskustelussa. Onko peruskoulu sitten kään paras mah-dollinen koulujärjestelmä, vaikka Pisa-tulokset joidenkinmielestä sitä todistavat? Oppilaat viihtyvät suo malaisessaperuskoulussa huonosti, ja osa syrjäytyy. Olisiko ollut sit-tenkin mahdollista, että Salmelalla oli parempi koulujär-jestelmä tekeillä, mutta kiirehtimällä uudistusta poliitikotestivät toisenlaisen koulun - sen paremman -toteutumisen?

30 e


Vanhuuden monet kas-vot on toimittanut TaimiTulva, Ilkka Uusitalo jaKimmo Harra. Kirjassa kä-sitellään vanhuutta ja van-henemisen kokemuksia,ikäihmisen asemaa, ikäih-misten ja senioriopettajienhyvinvoinnin kysymyksiä,gerontologista sosiaalityö-tä palvelutaloissa ja van-hainkodeissa, vanhustenkäsityksiä elinikäisestä

oppimisesta, muistisairauksia sekä sosiokulttuuriseninnostamisen ideaa vanhustyössä. Se toteutettiinOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiön, Tallinnan yliopiston sosiaalityön laitoksen jaSuomen Viron-instituutin yhteistyönä. Kirjan artikke-leiden kirjoittajina ovat Raili Gothóni, Simo Koskinen,Tiina Kujala, Reet Velberg, Ilkka Uusitalo, Ülle Kase-palu, Taimi Tulva, Inge Paju, Taina Semi ja SirpaGranö. Artikkeleiden kommentoijina olivat emeri-taprofessori Marjatta Marin ja yliopettaja RailiGothóni. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi alan oppilai-toksiin. Lisäksi sen tarkoituksena on lisätä vanhuu-den ymmärtämistä ja vanhusten arvostamista yhteis-kunnan arvokkaana voimavarana.

10 e

Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö– OKKA-säätiö on vuonna 1997 toimintan-sa aloittanut itsenäinen organisaatio, joka

nimensä mukaisesti toimii opetus-, kasvatus- jakoulutusalojen hyväksi varhaiskasvatuksesta kor-keakoulutasolle. Säätiön taustayhteisönä on am-matillisia opettajayhdistyksiä ja OAJ. OKKA-säätiöjulkaisee myös alan kirjallisuutta, josta tässä joi-takin edustavia esimerkkejä.

Ossi NaukkarinenArt of the Environmentexplores one of the mostvital areas in contempo-rary art: environmental artand adjacent fields,something that escapestraditional categorisa-tion, instead seekingnew frontiers. It pro-vides conceptual tools for making,teaching and receiving contemporary art. 12,50 e

7 e

Raija Meriläinen (toim.)Suomalaisen koulutuspolitiikan murros 1990-luvullaKirjan kantavana teemana on koulu-tuspolitiikka 1990-luvun Suomessa.Koulutuspoliittista todellisuutta tar-kastellaan sekä järjestelmän että yk-silön kautta.Vuosikirjan kirjoittajina ovat SirkkaAhonen, Jukka Rantala, Jouni Väli-

järvi, Minna Vuorio-Lehti, Janne Varjoja Raija Meriläinen.

Kristiina Huhtasen ja Soili Kes-kisen toimittaman Rehtoriuspeliäkö? -kirjan tarkoituksenaon toimia rehtorin apuna jatuoda erilaisia näkökulmiakoulun kehittämiseen. Kirja onsaanut alkunsa rehtoriksi kou-luttautuvien mielenkiintoisistapohdintatehtävistä ja tarpeistahahmottaa heille itselleen, mi-

tä kaikkea rehtorin työ voi olla.Rehtorius pelin rakentajan postina on vaativa ja ar-

votettu. Onhan rehtorius uralla etenemisen vaihtoehtoopettajille varsinkin peruskoulussa. Peli rakentuu pait-si oppilaitoksen toiminnallisena ohjauksena myös ver-kostoitumisena oman johdettavan yksikön ulkopuolel-le.

Kirjan tavoitteena on pohtia oppilaitoksen johtamistamonesta eri näkökulmasta, niin rehtorin roolin kauttakuin yhteisön kehittämisen, koulusta ulospäin tapahtu-van verkottumisen kuin laajemman koulutuspoliittisennäkökulmankin kannalta. 10 e

Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus. Tutkivan oppimisen ajatte-lutapa opetuksen ja oppimisen lähtökohtanayhdessä ryhmädynaamisen ohjauksen kans-sa rakentaa tilan pedagogisen asiantuntijuu-den kehittymiselle.Henna Heinilän, Pekka Kallin ja KaarinaRanteen toimittama kirja syntyi ammatilli-sessa opettajankoulutuksessa toteutetunopetuksen kehittämishankkeen (TOPAKKA)tuloksena. Hankkeen aikana ja kirjan toimituksen pro-sessissa elettiin todeksi jaettu ja syvenevä pedagoginenasiantuntijuus. Tutkivan oppimisen ajattelutapa muotoutuitoimivaksi ja käyttökelpoiseksi malliksi toteuttaa ammatil-lista opettajankoulutusta.Artikkelin kirjoittajat ovat ammatillisen opettajakoulutuk-sen asiantuntijoita, hankkeen toteutuksen aikana peda-gogisia opintojaan suorittaneita opiskelijoita sekä muitaopetuksen ja kasvatuksen asiantuntijoita.

10412 e


105


106

1. Artikkeleita, katsauksia ym.Ammattikasvatuksen aikakauskirja julkaisee ammat-tikasvatuksen ja koulutuksen teoriaa ja käytäntöä kä-sitteleviä artikkeleita ja katsauksia, alan uutisia, pu-heenvuoroja, kirjallisuusarviointeja ja ammattikasva-tuksen kenttää koskevia ilmoituksia. Kirjoitukset ovatsuomeksi ja ruotsiksi.

2. AikatauluVuosittain ilmestyy neljä numeroa: maalis-, kesä-,syys- ja joulukuussa. Ensimmäistä numeroa lukuunottamatta muut ovat teemanumeroita, mutta niissä-kin voidaan julkaista muitakin kuin teemaan liittyviäkirjoituksia harkinnan mukaan.

Vuoden 2012 teemat ja toimittajat:1) Ajankohtaista ammattikasvatuksesta/Petri

Nokelainen2) Läpäisyn edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisemi-

nen/Marja-Liisa Stenström ja Petri Nokelainen3) Aluevaikuttavuus ja ennakointi/Kari Nyyssölä4) Koulutuksen vienti/Marja-Liisa Tenhunen ja Heljä

Misukka

3. Aineiston toimitusKirjoitukset ja niihin liittyvät kuviot ja kuvat tulee lä-hettää 4 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua sähköpostilla lehden vastaavalle toimittajalle.Kuviin pitää kirjoittajalla olla kirjallisesti osoitettu jul-kaisulupa. Kirjoittajan/kirjoittajien tulee ilmoittaa yh-teystietonsa (nimi, virkanimike, oppiarvo, toimipaik-ka, sähköposti, puhelin ja osoite). Kirjoittajan tuleehuolehtia artikkelinsa kielenhuollosta ja tarvittaessaluettaa se kielenhuollon asiantuntijalla. Jos artikkelinkieli on heikkoa, niin se voidaan jättää julkaisematta.

4. Kirjoitusten pituusKirjoitusten pituus on korkeintaan 30000 merkkiäeli noin 10 liuskaa, jotka on kirjoitettu 1,5-rivinvälil-lä, fonttikoolla 12 ja ilman asetuksia (kappa leettulee jakaa kahdella rivinvaihdolla). Jokaiseen artik-keliin on liitettävä suomenkielinen tiivistelmä (enin-tään 150 sanaa) ja 3-5 artikkelin sisältöä kuvaavaaavainsanaa (esim. toisen asteen ammatillinen oppi-laitos, ammatillinen kasvu, motivaatio, henkilöstö).Referee-artikkeleissa tulee lisäksi olla vastaava eng-lannin kielellä kirjoitettu tiivistelmä avainsanoineen.Muiden kuin artikkelien ja katsausten enimmäispituuson neljä liuskaa. On toivottavaa, että kirjoittajat kiin-nittävät huomiota tekstinsä luettavuuteen niin,että se olisi laajemmaltikin koko lukijakunnan ym-märrettävissä.

5. LähdeviitteetTekstissä lähdeviitteet merkitään sulkuihin seuraa-vasti: (Ruohotie 1996, 15-21), (Nikkanen & Lyytinen1996), (Kananoja ym. 1999).Artikkelin loppuun sijoitetaan lähdeluettelo otsikon“Lähteet” alle seuraavien esimerkkien mukaisesti:

Kantola, J., Nikkanen, P., Kari, J. & Kananoja, T.1999. Through education into the world of work. UnoCygnaeus, the father of technology education. Uni-versity of Jyväskylä. Institute for Educational Re-search.

Mutka, U. 2000. Ammatillinen opettajankoulutus Jy-väskylässä - yhteistyötä ja jaettua asiantuntijuutta.Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2 (4), 23-28.

Ruohotie, P. 1996. Oppimalla osaamiseen ja menes-tykseen. Helsinki: Edita.

Välijärvi, J. 2000. Kohti avointa opettajuutta. Teok-sessa J. Välijärvi (toim.) Koulu maailmassa - maailmakoulussa. Helsinki: Opetushallitus. Opettajien perus-ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPE-PRO) selvitys 9, 157-181.

APA -tyyliToivomme, että referee-artikkeleissa noudatetaankirjoitustyylin ja lähteisiin viittaamisen osalta APA -tyy-liä, jonka on kehittänyt American Psychological As-sociation (APA 2001). Tyylin kotisivut ovat osoittees-sa: http://www.apastyle.org. Lisäksi Internet tarjoaayksityiskohtaista tietoa ja esimerkkejä APA -tyylin so-veltamisesta, esim. http://owl.english. purdue.edu/owl/resource/560/01. Ns. normaalityylin käyttö eiestä julkaisemista.APA -tyylin soveltaminen lähdeviittausten osalta onyksiselitteistä, seuraavassa on kuvattu joitakin ylei-simpiä tapauksia.

Viittaus tiedelehtiartikkeliin (periodical)Hypoteettiset dilemmat voidaan kokea liian abstrakteina, ne eivät enää liity ihmisten arki-elämän kokemuksiin (Straughan, 1975).

Straughan, R. (1975). Hypothetical moral situations. Journal of Moral Education, 4(3), 183-189.

O H J E I T A K I R J O I T T A J I L L E


107

Suora lainaus tiedelehtiartikkelista (sivunumeromainitaan, samoin toimitaan kuvien ja taulukoidenkanssa)

”DIT -pisteet kuvaavat latenttia muuttujaa, jokapoikkeaa verbaalisesta suorituskyvystä” (Thoma, Rest, Narváez & Derryberry, 1999, p. 325).

Thoma, S. J., Rest, J., Narváez, D., & Derry-berry, P. (1999). Does moral judgment development reduce to political attitudes or verbal ability: Evicence using the Defining Issues Test. Review of Educational Psychology, 11(4), 325-342.

Viittaus kirjassa olevaan artikkeliin (book chapter):Boekaerts, M., & Niemivirta, M. (2000). Self-regulation in learning: finding a balance between learning and ego-protective goals. In M. Boekaerts, P. R. Pintrich, & M. Zeidner (Eds.), Handbook of Self-regulation (pp. 417-450). San Diego, CA: Academic Press.

Viittaus kirjaan (book)Wellington, J. (2003). Getting published. A guide for lecturers and researchers. London:RoutledgeFalmer.

Viittaus suulliseen konferenssiesitykseen (oral pre-sentation)

Nokelainen, P., & Ruohotie, P. (2009, April). Characteristics that typify successful Finnish World Skills Competition participants. Paper presented at the meeting of the American Educational Research Association, San Diego,CA.

Viittaus Internetissä julkaistuun artikkeliin (electro-nic media)

EQ Symposium (2004). About Reuven BarOn’sinvolvement in emotional intelligence. RetrievedApril 13, 2007, from http://www.cgrowth. com/rb_biolrg.html.

APA -tyyli on myös artikkelien kirjoitustyylille omatohjeistuksensa, keskeisimpinä tutkimusaineistonja sen analyysin luotettavuuden arviointiin liittyvätkohdat. Tutkimusaineisto on kuvattava kattavasti,raportista on käytävä ilmi osallistujien ikä- ja suku-puolijakaumat, tulosten yleistettävyys populaati-oon (kvantitatiiviset menetelmät) ja osallistujienedustavuus (kvalitatiiviset menetelmät). Tutkimus-aineiston analysoinnissa käytettävät menetelmätja itse menetelmän käyttöprosessi on kuvattavaselkeästi ja valitun lähestymistavan soveltuvuus

tutkittavan ilmiön tarkasteluun on perusteltava.Keskiarvon yhteydessä on ilmoitettava keskiha-jonta ja laadullisen aineiston yhteenvedossa luok-kien frekvenssit on ilmoitettava prosenttien lisäksi. APA -tyyli kiinnittää erityistä huomiota myös tutki-musetiikkaan. Kaikkien tutkimusprosessiin merkit-tävällä tavalla osallistuneiden henkilöiden nimet onmainittava joko kirjoittajina tai tekstissä. Tutki-mukseen osallistuneiden henkilöiden anonymitee-tin suojaaminen on myös tärkeää, yksittäistä vas-taajaa ei pidä kyetä tunnistamaan raportista. Teks-tin on oltava sukupuolta, vähemmistöryhmää taikansallisuutta loukkaamatonta.

LähteetAPA 2001. Publication Manual of the AmericanPsychological Association. Viides painos. Was-hington, DC: American Psychological Association.

6. Taulukot ja kuviot Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevas-ti. Niiden paikka osoitetaan tekstin lomaan sel-västi (esim. “Kuvio 1 tähän”). Taulukoiden, ku-vioiden ja kuvien tulee olla painovalmiita. Tau-lukon otsikko tulee taulukon yläpuolelle ja kuvionotsikko kuvion alapuolelle.

7. Artikkeleiden ja katsausten arviointiArvioidessaan kirjallisia tuotoksia toimituskuntakäyttää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Kirjoi-tus lähetetään arvioitsijoille nimettömänä. Referee-kierroksen jälkeen kirjoittajalla on mahdollisuus vii-meistellä kirjoituksensa saamiansa kommenttejaavuksi käyttäen. Viimeistelty versio lähetetään säh-köpostilla takaisin toimittajalle. Jos kirjoittaja ha-luaa artikkelilleen referee-menettelyn, hänenon pyydettävä sitä kirjallisesti samalla, kunhän jättää artikkelinsa. Referee-menettelyä tar-vitseva artikkeli tulee lähettää vastaavalle toimit-tajalle 8 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua.

8. EhdotArtikkelien ja katsausten kirjoittajille lähete-tään 5 vapaakappaletta ao. lehden numeroa.Muiden osastojen kirjoittajat saavat yhden vapaa-kappaleen. Eripainoksia ei toimiteta eikä kir-joituspalkkioita makseta. Lehden mahdollinentuotto käytetään Ammattikoulutuksen tutkimus-seura OTTU ry:n ja OKKA-säätiön toimintojen edis-tämiseen.



Documents

AMMATTI- KASVATUKSEN AIKAKAUS-OPH 2012c). Nykymuotoista koulutustarpeiden ennakointia lähdettiin kehittämään 1990-luvun puolivälissä. Painopisteenä ... tiin asiantuntijaverkostossa