Lehti eläinten asialla nro2011 4

kalojen kyvyt yllättävät sivu 12

apinoiden turvapaikka sivu 14

Luonnonvaraiseteläimet eläintenystävän joululahja-vinkit s. 10 & 31

AnimAliA-lehti, 35. vuosikertA

julkAisijA: Eläinsuojeluliitto Animalia päätoimittAjA: Laura Uotila, laura.uotila@animalia.fi toimitussihteeri: Vesa Saarinen, p. (09) 7206 5914 vesa.saarinen@animalia.fi tAitto: Vera Liinasaari, p. 040 753 2663 vera.liinasaari@animalia.fi osoitteenmuutokset: Tarja Balding, p. (09) 7206 5911 tarja.balding@animalia.fi pAinopAikkA: Miktor Oy, Helsinki ISSN 0783-9170

ilmestymisAikAtAulu: Nro 1 maaliskuu, nro 2 toukokuu, nro 3 syyskuu, nro 4 marraskuu. Seuraavaan numeroon tarkoitetun materiaa lin tulee olla perillä toimituksessa 16.1.2012 mennessä. Aineistot lähetetään lehti@animalia.fi tai osoitteella: Animalia-lehti, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Animalia-lehti on kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen.

ilmoitusmyynti: Jenni Pekkala, p. 045 7750 1570 ilmoitushinnAt: Katso ilmoitushinnat www.animalia.fi lisäveloitukset: Värierottelut veloitetaan erikseen, määräyspaikka korotus 20 %, liitteiden hinnat sovitaan erikseen. rAjoitukset: Etusivulla ei julkaista ilmoituksia. Alennukset: Toistoalennus: 1. toisto 10 %, seuraavat 20 %, auktorisoidut mainos toimistot 15 %.

ilmoitusten peruuttAminen: Peruutukset viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aineiston jättöpäivän jälkeen toimitus sihteerille. reklAmAAtiot: Kirjallisena 14 vuoro-kauden aikana ilmes tymispäivästä lukien. irtonumeromyynti: Akateeminen kirja kauppa.

AnimAliA-lehti pidättää oikeuden lyhentää jA muokAtA juttujA. Artikkelien lainaaminen eläinsuojelua edistäviin tarkoituksiin sallittu. Lähde mainittava.

toimisto: Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki AsiAkAspAlvelu: p. (09) 720 6590, päivystys ma–pe kello 10.00 –15.00, fax (09) 148 4622 e-mail: animalia@animalia.fi internetsivut: www.animalia.fi.

jäsenmAksut: Tukijäsen: 27 € / vuosi, aktiivijäsen: 32 € / vuosi, nuorisojäsen: (alle 18 v.) 20 € / vuosi, aktiivi-nuorisojäsen: (alle 18v.) 24 €/vuosi, ainaisjäsen: 540 €, yhteisöjäsen: 250 € / vuosi. Sampo 800018-2105644IBAN: FI71 8000 1802 1056 44SWIFT: DABAFIHHKirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi.

lAhjoitukset: Nordea 101130-260629IBAN: FI24 1011 3000 2606 29SWIFT: NDEAFIHH testAmentit: Tiedustelut, p. (09) 7206 5911, tarja.balding@animalia.fi

rAhAnkeräyslupA:Luvan myöntäjä: PoliisihallitusToimenpanoaika ja alue: 28.1.2011-31.12.2012 koko Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamattaPäätös nr ja pvm: 2020/2010/3931 28.1.2011

Pääkirjoitus

Lisää avointa keskustelua

turkisala järjesti lokakuussa avointen ovien päivän joillakin maamme turkistarhoil-la. Päivän tarkoituksen kerrottiin olevan halu näyttää ihmisille, minkälaisissa oloissa turkiseläimet elävät. Mediassa viime vuosina julkaistut kuvat vammautuneista ja sai-raista turkiseläimistä ovat epäilemättä aiheuttaneet alalle negatiivista julkisuutta, jota halutaan nyt parantaa.

Myös media kiinnostui mahdollisuudesta vierailla turkistarhoilla. Uutisointi aihees-ta oli melko neutraalia ja eri näkemyksille annettiin palstatilaa kohtuullisesti. Osa vie-railijoista kertoi ennakko-odotustensa olleen pahempia kuin todellisuus. Osalle vierai-lu todisti sen, mitä he olivat jo ennakkoon ajatelleet: eläimet elävät liian pienissä ja pel-kistetyissä häkeissä.

Avointen ovien päivät eläintiloilla ovat tervetullut tapa tiedottaa myös Animalian näkökulmasta: haluamme, että ihmiset näkevät eläinten olot omin silmin. Haluamme myös lisää asiallista julkista keskustelua eläinten kohtelusta Suomessa.

Ihmisille tulisi tarjota nykyistä enemmän monipuolista tietoa niin turkistuotannos-ta kuin ruokateollisuuden eläintuotannosta. Eläimen näkökulmasta tietoa tulisi tarjo-ta eläinten elinoloista, käyttäytymistarpeista ja hyvinvoinnista. Tuotantopuolen intres-sinä on kertoa myös tuotannon taloudellisesta puolesta: työllistävyydestä ja liikevaih-dosta sekä taloudellisista syistä siihen, miksi eläimiä pidetään usein ahtaasti.

Vastakkainasettelu on paikallaan silloin, kun se edistää eri näkökulmien esiin tuo-mista. Toivottavaa olisi kuitenkin myös eri osapuolien yhdessä allekirjoittaman tie-don ja eri näkemysten avoin jako, vaikka yhteisymmärrykseen pääsy asiasisällöstä olisi haastavaa. Eri näkökantoja kuuntelemalla jokaisen ihmisen oma arvomaailma lopulta määrää sen, mitä puolia kukakin korostaa ja arvottaa ylitse muiden.

toiminnanjohtaja kati pulli

Sisällys

14

8

20

Kannen kuva: Shutterstock

ing

rid

tay

lard

lau

ra u

oti

laan

ne

hei

no

nen

2 3 4

6 7

8

10

12

14

18 1920

2223242627 2830

31

PääkirjoitusSisällysvapauta eläimet valinnoillasiAnimalia avasi syksyllä uuden Vapauta valinnoilla –nettisivuston, joka korvaa aiemmin painettuna ilmestyneen Eläinystävällisen kuluttajan oppaan. Kampanja kannustaa kuluttajia muuttamaan elintapojaan eläineettisemmiksi. UutisetKolumni: Vesa SaarinenSanottuaRisut ja Ruusutkamalat kaupunkieläimetLuonnonvaraiset eläimet valloittavat yhä enemmän tilaa myös kaupungeista. Osaa niistä seurataan mielenkiinnolla, mutta vielä suurempaa osaa vihataan.Animalian hallituksen joulutervehdys ja eläineettisiä joululahjavinkkejäkalojen kyvyt yllättävätKalat tuntuvat usein etäisiltä, vaikka niillä on vastaava kyky tuntea kipua kuin nisäkkäillä.Apinoiden ystäväValokuvaaja Anne Heinonen päätyi vapaaehtoistyöntekijäksi eteläafrikkalaiseen pelastettujen apinoiden turvapaikkaan. Tarhalla entiset koe-eläin- ja lemmikkiapinat saavat elää niin luonnonmukaisesti kuin mahdollista. Koe-eläimeksi voi päätyä myös luonnonvarainen eläinKirjavinkit40 litraa päivässäKarjakoot ja lehmien maidontuotantomäärät kasvavat. Lypsykarjan pito muuttuu vääjäämättä kohti sika- ja kanateollisuutta.Animalia testaa: Vegaaniset suklaakonvehditMinä lahjoitan!Animalia-lehti 1990-luvulla: Ikkunat auki EurooppaanMiten voin toimiaTehtyä ja tapahtunuttavegepalsta: eläintenystävän ruokalahjatSarjakuvaAlueosastojen yhteystiedotAnimaliashop

Sisällys

34 /2011

Vapauta eläimet valinnoillasi

– Eläineettisen kuluttamisen kampanja on käynnistynyt

esth

er s

idek

ick

4 4 /2011

animalian Vapauta valinnoilla –kam-panja käynnistyi Eläinten viikolla loka-kuun alussa. Kampanjan hyväntuulinen sanoma on yksinkertainen: kuka tahan-sa voi pienillä, arkisilla kulutusvalinnoil-la vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Kes-keinen osa kampanjaa on laaja eläineet-tistä kuluttamista käsittelevä verkkosivus-to vapautavalinnoilla.fi, joka korvaa aiem-min painettuna ilmestyneen eläinystäväl-lisen kuluttajan oppaan.

Kampanjan julkkiskasvot Jani Toivola sekä Hanna Partanen kertoivat kampan-jan avajaistilaisuudessa Helsingin eko-market Ruohonjuuressa omista eläineet-tisistä kulutusvalinnoistaan. Hanna muis-tutti olleensa kasvissyöjä jo vuosikausia. Jani kertoi pienten innovaatioiden mer-kityksestä: hänen vaatesuunnittelijaystä-vänsä oli saanut vaihdettua erään vaate-merkin nahkapaikat uudenlaisiin, korkis-ta tehtyihin paikkoihin.

Kampanjan avausviikko sujui muuten-kin vauhdikkaasti. Animalian upeat ak-tiivit esittelivät kampanjaa pitkin Suo-mea. Ruokabloggaajat innostuivat esit-telemään kasvisherkkuja sekä Animali-an kampanjaa. Mielipidekirjoituksissa kerrottiin eläineettisestä kuluttamisesta, ja useat mediatkin tarttuivat aiheeseen. Kampanjan verkkosivuilla osoitteessa vapautavalinnoilla.fi tuhannet kuluttajat kävivät tutustumassa kulutusvalintoihin, jakamassa haasteita ja arvostelemassa ra-vintoloiden kasvisruokia.

Arvostele ravintolasi!Vapauta valinnoilla –verkkosivujen ra-vintola-arvostelut ovat sivuston suosituin palvelu. Kartoituksessa voit antaa risuja ja ruusuja erilaisille kasvisaterioille. Voit myös käydä katsomassa, mitkä kotikunta-si ravintoloista ovat saaneet kasvissyöjiltä kiitosta. Ja muista, että haastesivun kautta voit lähettää myös ravintoloille haasteen, jossa toivot niiden parantavan kasvisruo-katarjontaa!

Vapauta valinnoilla –kampanja jatkuu aktiivisena myös ensi vuonna. Tavoittee-na on paitsi kasvattaa ravintola-arvioi-den määrää huimasti, myös rohkaista ih-misiä kokeilemaan kasvisruokaa sekä esi-merkiksi eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Sivuston sisältöä laajennetaan ja päivite-tään jatkuvasti, ja siitä toivotaan muodos-tuvan korvaamaton tietopankki jokaisel-le eläineettistä kuluttamista pohtivalle ih-miselle. vesa saarinen ja kaisa karhu

Mitä tietoa kaipaat lisää eläineettisestä kuluttamisesta?

Vapauta valinnoilla –sivuston kaut-ta haluamme tarjota mahdollisim-man laajasti tietoa eläineettisestä kuluttamisesta. Käy sivustolla www.vapautavalinnoilla.fi ja mieti, löysit-kö vastauksen mieltäsi askarruttanei-siin kysymyksiin. Jos keksit eläineet-tistä kuluttamista koskevan kysymyk-sen, johon et löydä vastausta sivus-tolta, lähetä se meille ja osallistu ar-vontaan!

Lähetä kysymyksesi 18.1.2012 mennessä otsikolla ”Vapauta valin-noilla –kysymys” osoitteeseen lehti@animalia.fi, niin olet mukana Anima-lia-tuotepaketin arvonnassa!

Tilaa Vapauta valinnoilla –materiaaleja!

Sivuston julkaisemisen yhteydes-sä uusittiin myös suosittu Eläinystä-vällisen kuluttajan taskuopas. Uusit-tu esite kantaa nyt nimeä Eläineet-tisen kuluttajan opas, ja siitä löytyy edelleen kätevinä listoina niin eläin-kokeettomat kosmetiikkayritykset, turkittomat vaateliikkeet kuin paljon muitakin hyödyllisiä vinkkejä!

Eläineettisestä kuluttamisesta voi tiedottaa myös hienoilla A3-kokoi-silla kampanjajulisteilla. Tilaa esittei-tä ja julisteita itsellesi tai jaettavak-si Animalian toimistolta, animalia@animalia.fi tai p. 09 720 6590.

54 /2011

Uutiset Koonneet Vesa Saarinen ja Laura Uotila

Kotivideo-Sampo laulaa eläinten hyvinvoinnista

hauskat kotivideot –tv-ohjelmasta tuttu Sampo Marjomaa yllättää julkaise-malla musiikkivideon, joka herättää ajat-telemaan eläintuotannon epäkohtia sekä antaa toivoa eläimille paremmasta tule-vaisuudesta.

”Eläimet ovat aina olleet lähellä sy-däntäni. Halusin videolla herättää ajatuk-sia eläinten oikeuksista. Miksi en lainaisi ääntä niille, joilla ei sellasta ole?”, Marjo-maa kysyy.

Musiikin tekemistä harrastanut Marjo-maa on ohjannut musiikkivideon ja kir-joittanut kappaleen sanat itse. Sävellys on Marjomaan sekä Petra Lampisen yhteis-työtä.

Marjomaan musiikkivideo julkaistaan joulukuussa.

Suomalaisille kunnia-mainintoja DAF-kilpailussa

design Against Fur 2011 –kilpailus-sa suomalaiset niittivät jälleen mainet-ta ja kunniaa, kun Taideteollisen korkea-koulun opiskelija Pauliina Nykänen pal-kittiin kilpailussa erityiskunniamaininnal-la. Lisäksi Lasse Paldanius Lapin yliopis-tosta ja tiimi Pauli Paunonen & Samu Rintala Turun Ammattikorkeakoulusta saivat töistään kunniamaininnat. Anima-lia onnittelee palkittuja lämpimästi ja kiit-tää kaikkia suomalaisia osallistujia!

Siat saavat jatkossa kivunlievityksen kastraation yhteydessä

suomen suurimmat lihatalot ovat ot-tamassa käyttöön kivunlievityksen karju-porsaita kastroitaessa. Ensimmäisenä asi-asta ilmoitti Atria, mutta myös HK Ruo-katalo ja Snellman aikovat seurata peräs-sä viimeistään vuodenvaihteessa. Laki ei kuitenkaan vielä vaadi kivunlievityksen käyttöä.

Kivunlievitys kastraation yhteydessä ei juurikaan poista porsaiden kokemaa kipua operaation aikana, vaan se lievit-tää operaation jälkeistä kipua. Kivunlievi-tys on askel oikeaan suuntaan, mutta lo-pullisen tavoitteen tulisi yhä olla kirurgi-sen kastraation lopettamisessa. Tähän as-

ti kaikki karjuporsaat on kastroitu ilman minkäänlaista puudutusta tai kivunlievi-tystä.

eu-parlamentissa tehty kirjal-linen kannanotto kulkukoirapopulaa-tioiden hallitsemiseksi keräsi viime hetkellä riittävän määrän parlamentin jäsenten allekirjoituksia. Kannanoton keskeinen sisältö on, että EU-maihin on luotava yhtenäiset säädökset, joil-la puututaan eläinten julmaan kohte-luun, luodaan pakollinen tunnistus-merkintäjärjestelmä koirille ja kissoil-le, tuetaan kulkukoirapopulaatioiden hallintaan saamista sekä edistetään lemmikinomistajien vastuullisuut-ta. Suomalaisista europarlamentaari-

Lemmikkiasioille tukea EU:ssa

koista kannanoton jättivät allekirjoit-tamatta ainoastaan Tarja Cronberg ja Satu Hassi.

Kannanoton hyväksyminen ei vie-lä suoraan tarkoita toimenpiteiden käynnistymistä, mutta se on silti vah-va viesti komissiolle siitä, että parla-mentaarikot vaativat lemmikkieläin-ten kohtelun parantamista EU-ta-solla. Eurogroup for Animals ja Ani-malia tekevät nyt töitä sen eteen, et-tä lemmikkieläimet sisällytettäisiin seuraavaan EU:n eläinten hyvinvoin-tistrategiaan.

an

ima

lia

lau

ra u

oti

la

6 4 /2011

arvaatko, mikä on tällä hetkellä suurin este eläinten hyvin-voinnin parantamisen tiellä?

Se ei ole pohjalainen turkistarhaaja tai satakuntalainen sikafar-mari. Se ei ole perussuomalaisten vaalivoitto eikä kilotolkulla lihaa mussuttava kuluttaja, vaan Euroopan talouskriisi.

Lobbaamistapaamisissa törmää kerta toisensa jälkeen samaan argumenttiin: ”Eläinten olojen parantaminen on hyvä asia, mut-ta olojen parantaminen on kovin kallista. Talouskriisin vuoksi pa-rannuksia on valitettavasti lykättävä.” Kaikkialta leikataan, ja pa-rannukset eläinten oloihin ovat valitettavasti leikkauslistojen kär-kipäässä.

Samaan aikaan talouskriisi on helppo keppihevonen jo sovittu-jen parannusten viivyttelylle. Esimerkiksi monissa Euroopan mais-sa häkkikanalakielto on uhattuna, sillä kaikki kanalat eivät ole ehti-neet tehdä tarvittavia uudistuksia talouskriisiin vedoten. Siitä huo-limatta, että uudistuksille on ollut vuositolkulla aikaa.

Eläinten hyvinvoinnin sekä eläinten oikeuksien kannattajille ta-louskriisi on haaste. Perusargumenttimme on moraalinen: eläin-ten hyvinvoinnin parantaminen on myös talouskriisin aikana tar-peen, sillä heikon talouden aikana leikkaukset kohdistuvat usein heikoimpiin. Ja eläimet ovat heikkoja - ne eivät voi äänestää eivät-kä puhua omasta puolestaan.

Moraalinen argumentointi on eläinten olojen parantamisen kannalta ongelmallista, sillä moraalipohdinta ei vastaa talousargu-menttiin kovin hyvin. Moraalisiin näkemyksiimme on liian help-po vastata hymistelemällä sekä toteamalla, että varaa ei vain ker-ta kaikkiaan ole.

Korkealentoisen moraalisen pohdinnan sijaan meidän on tar-tuttava talouskeskusteluun täysillä. Meidän on käännettävä se eduksemme. Meidän on etsittävä paitsi argumentteja, myös käy-tännön esimerkkejä tilanteista, joissa eläinten hyvinvoinnin paran-taminen on myös taloudellisesti kannattavaa.

Tällaisia esimerkkejä onneksi löytyy. Keski-Euroopassa eräät maataloustuottajat ovat havainneet, että eläinten hyvinvointiin panostaminen maksaa ennen pitkää itsensä takaisin, vieläpä kor-kojen kera. Säästöä tulee esimerkiksi eläinlääkärikuluista ja lisäar-voa siitä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan paremman hin-nan lihasta, joka on tuotettu eläinten hyvinvointi huomioiden.

Vastaavia esimerkkejä pitäisi etsiä myös Suomesta. Vain löytä-mällä malleja, joissa eläinten hyvinvointi sekä talouden kestävyys kohtaavat, voidaan heikon talouden aikana tehdä merkittäviä pa-rannuksia eläinten hyvinvointiin. Jos pitäydymme moraalisessa ar-gumentoinnissa, on olemassa vaara, että eläinten hyvinvoinnin parannukset kutistuvat myötätuntoiseksi hymistelyksi.

Vesa Saarinen

Kirjoittaja on Animalian viestintäpäällikkö

Sanottua

”Kännykkädemokratian aikana ei voida lakiin vedoten enää rajoittaa väärinkäytösten mediassa esille tulemista. Jos niin tehdään ja aktivistit tuomitaan, tuomitaan samal-la epäsuorasti koko se tehtävä, joka medialle demokraatti-sessa yhteiskunnassa kuuluu.” – Toimittaja Jussi Ahlroth kritisoi sikaloita kuvanneiden ak-tivistien syytteitä, hs.fi 31.10.2011

”Näiden merkkien olemassaolo ei todista, että eläinten hyvinvoinnista on nyt riittävästi huolehdittu. Ei ole takuu-ta, että ne ovat hyvin valvottuja tai että niiden ehdot ta-kaavat tuotantoeläimille sopivat elinolosuhteet. Taustaksi tarvitaan yhteistä normia, jota vasten korkeamman hyvin-voinnin merkkejä voidaan arvottaa.” – Eurogroup for Animals –järjestön yritysyhteistyöstä vastaava Effiong Essieng kommentoi eläinten hyvinvointi-merkintöjä elintarvikkeissa, Ruokatieto.fi 6.10.2011

”Eläinlääkärit eivät nauti tällaisten hirviöiden korjaamises-ta. Heillä on hirveän huono omatunto siitä, mutta eläimet vaativat apua.” – Eläinlääkäri Marjatta Snellman otti kantaa rotukoirien sairaalloiseen jalostukseen, Iltalehti 17.10.2011

Vesa SaarinenKolumni

Risut ja ruusut

Puolalle ja muutamille muille EU-maille, jotka eivät tule noudattamaan vuodenvaihteessa voimaanastuvaa perinteisten häkkikanaloiden kieltoa

Maa- ja metsätalousministeriölle lupauksesta perustaa eläinsuojelu-asiamiehen virka pikaisesti

Tartutaan talouteen

esth

er s

idek

ick

74 /2011

teksti minna hjort

kamalat kaupunkieläimet

Citykanit, lokit ja muut kaupunkien pieneläimet herättävät voimakkaita tunteita.

min

na h

jort

Kanit ovat kuitenkin saaneet puolelleen monet eläinsuojelujärjestöt: esimerkik-si Helsingin eläinsuojeluyhdistys esitti jo vuonna 2009 toiveen, että kanien aiheut-tamia vahinkoja torjuttaisiin keinoin, jot-ka eivät tuota eläimille kärsimystä, kuten suojaverkoilla.

Tämän vuoden pyynnin alkaessa eläinsuojeluyhdistys vetosi jälleen kau-punkiin ja totesi, että pyynnille ei ole enää perusteita, sillä viime talvi pienensi kantaa selvästi. Yhdistys huomautti lisäk-si, että pyynti on kasvillisuuden suojaa-miseen verrattuna kallista. Animalia on Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kan-nalla.

Eri vaatteet, eri oikeudetVillikanitapaus osoittaa, kuinka ihmisten tarpeet määrittelevät sen, millaisen lain-suojan eläin saa. Samalle eläimelle voi-daan määritellä hyvin erilaiset elämisen ehdot sen mukaan, missä tilanteessa ih-minen eläimen kohtaa.

Kaupunkien villikanit ovat luontoon karanneiden lemmikkikanien jälkeläisiä. Lain mukaan lemmikkien heitteillejättö on rikos ja karanneet lemmikit on otet-tava kiinni ja toimitettava löytöeläinko-tiin. Kun luontoon jääneet kanit sopeu-tuvat luontoon ja lisääntyvät, ne muut-tuvat riistaeläimiksi, ja niitä saa metsäs-tää rajoitetusti. Haittaeläimeksi määritte-ly sallisi kanien vapaan tappamisen.

Lisäksi kaneja käytetään koe-eläiminä, jolloin ne ovat jälleen uudenlaisen lain-säädännön piirissä. Eläin on kuitenkin ai-na sama, eivätkä sen tarpeet, tunteet ja kyvyt muutu miksikään.

eläimet mellastavat Vaasassa! Citykanit tekevät tuhoja Vaasan hautausmaalla. Ka-nit kaivelevat käytäviään haudoilla tuhoten istutuksia. Näin julisti Vaasassa ilmestyvä sanomalehti Pohjalainen syyskuussa 2009.

Etusivulle nostetussa eläinuutisessa mainitaan toinenkin hautausmaalla vaa-niva laji: varikset. Niillä on tapana sam-muttaa kynttilöitä ja juoda vettä hauta-maljakoista. Vaasan seurakunnan hauta-ustoimen päällikkö kertoo, että omaisten mielestä eläimet rikkovat hautarauhaa.

Uutisen mukaan myös neljä lokinpoi-kasta on asettunut asumaan Vaasan kes-kustaan. Lokkien aiheuttamaa uhkaa ei tarkenneta, pelkkä maininta niiden läsnä-olosta riittää.

Kanien vai huuhkajien valtakuntaPohjalaisen värikkäät sanavalinnat ovat ta-vallisia niin lehdistössä kuin arkikeskus-teluissa. Villieläinuutisoinnissa on puhut-tu muun muassa ”aseista lokkien torjun-nassa” ja ”lokkisodasta”. Kanit puolestaan ”laajentavat valtakuntaansa” ja ”levittäyty-vät jo junakyydeillä”. Sotaisissa kielikuvis-sa eläimet muuttuvat pahansuoviksi inhi-millisiksi toimijoiksi, jotka ruuanhankin-nan ja pesänrakennuksen sijaan pyrkivät vahingoittamaan ihmisiä.

Kaikkia kaupungin villieläimiä vihapu-he ei koske. Esimerkiksi Helsingin keskus-tan huuhkajat ovat säästyneet kritiikiltä. Suhtautuminen huuhkajaan on ollut eri-laista, sillä Helsingin ”cityhuuhkajilla” on viihdearvoa. Huuhkajista on myös ollut ihmisille hyötyä, sillä huuhkajat käyttävät ravinnokseen kaupungin ykkösvihollisia, citykaneja.

Hallittu luonto Miksi joistakin kaupunkien villieläimistä on muodostunut uhka kaupunkikulttuu-rille, mutta toisia suvaitaan? Yksiselitteis-tä vastausta kysymykseen tuskin on. On selvää, että vihatut eläimet aiheuttavat jonkin verran haittaa kaupungin omai-suudelle. Toisaalta tapa, jolla eläimiin on reagoitu, tuntuu suurelta.

”Kaupunki on eräänlainen ihmiskult-tuurin kehto, johon hyväksytään vain tie-tynlainen luonto ja tietynlaiset eläimet. Tuotantoeläimet on siivottu kaupungeis-ta pois, ja hyväksyttyjenkin eläinten, ku-ten koirien, odotetaan käyttäytyvän kau-pungissa tiettyjen ihmisten tarpeista läh-tevien sääntöjen mukaisesti”, sosiologi Saara Kupsala selittää.

Lokkien ruokavarkauksia, rottien levi-ämistä ja villikanin tuloa kaupunkiin yh-distää hallitsemattomuus. Sen ei katsota sopivan ihmisen hallitsemaan kaupunki-kulttuuriin.

Lemmikistä leijonan lähiruuaksi: tapaus citykaniPohjalaisen jutussa mainitut kanit kulje-tettiin kauemmas hautausmaalta. Helsin-ki otti sen sijaan käyttöön järeämmät kei-not. Vuonna 2009 Helsingin rakennus-virasto nimitti erityisen projektipäälli-kön vastaamaan kaniasiasta. Kaneja ryh-dyttiin pyytämään ampumalla, loukuilla, verkoilla, jousilla ja hillerien avulla. Ka-neja on tapettu yhteensä noin 3000. Osa on viety Korkeasaaren leijonille ruuaksi.

Radikaalit toimet ovat saaneet suuren yleisön hyväksynnän, sillä kansalaisliiket-tä kanien tappaminen ei ole käynnistänyt.

teem

u l

ehti

nen

furr

ysca

ly

94 /2011

Iloista joulua, animalialaiset!

animalia vietti tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Juhla-vuoden aikana Animalia järjesti tapahtumia, julkaisi kir-jan sekä esiintyi usein mediassa. Helsingissä huhtikuussa järjestetty Eläin! -yleisötapahtuma oli menestys.

Päättyvänä vuonna Animalia oli aktiivinen muun mu-assa turkisvastaisessa toiminnassa. Toimimme turkiseläin-ten puolesta näyttävästi. Onnistuimme saamaan hallitus-ohjelmaan lupauksen siitä, että turkistarhaajien mahdolli-suutta siirtyä muihin työtehtäviin selvitetään. Eläinten hy-vinvoinnista keskustellaan enemmän kuin koskaan.

Animalia käynnisti Eläinten viikolla Vapauta valinnoilla -kampanjan. Kampanjan yhteydessä julkaistiin verkkosi-vusto, vapautavalinnoilla.fi, josta saa kattavasti tietoa eläin-eettisistä kulutusvalinnoista.

Vapaaehtoistoiminta on olennainen osa Animalian työ-tä. Alueryhmät paiskivat töitä ympäri maata, ja Animalia International –ryhmä toi Animaliaan kansainvälisyyttä.

Vapaaehtoistoimijat kokoontuivat oppimaan uutta ja tapaamaan toisiaan valtakunnallisissa tapaamisissa sekä kesäviikonloppuna. Toimintaa ohjasi Animalian toimis-tolle palkattu vapaaehtoiskoordinaattori.

Ilman vapaaehtoistoimintaa Animalia ei näkyisi kaduil-la ja tapahtumissa. Vaikka olemmekin asiantuntijajärjestö, olemme samalla myös kansalaisjärjestö. Siinä tehtävässä vapaaehtoisilla on suuri rooli.

Animalia on myös kansainvälinen eläinjärjestö. Meillä on edustus Eurogroup for Animals -järjestön hallitukses-sa. Päättyvänä vuonna otimme osaa kansainvälisiin kam-panjoihin, joissa muun muassa vastustettiin pitkiä teuras-kuljetuksia, turkistarhausta ja eläinten kloonausta. Teim-me yhteistyötä ruotsalaisen sisarjärjestömme Djurens Rättin kanssa ja avustimme Viron eläinoikeustoimintaa. Animalian aktiivit tekivät myös ruohonjuuritason eläin-suojelutoimintaa Viipurin löytökoiratarhoilla.

Vuosi on ollut aktiivinen. Kiitos siitä kuuluu Animalian jäsenille, lahjoittajille, tukijoille, vapaaehtoisille ja työn-tekijöille. Saamme muutoksia aikaan ja pääsemme kohti

eläinystävällisempää maailmaa, kun pidämme eläinten puo-lia. Tehdään myös ensi vuodes-ta Animalian juhlavuosi olemal-la urheita eläinten oikeuksien puolustajia!

Sami Säynevirta, Animalian puheenjohtaja

Jouluostoksille Animalian toimistolle!

Tervetuloa tekemään ostokset myös paikan päälle. Animalian toimisto on avoinna pidennetysti 21.-22.12. klo 10-19 osoitteessa Porvoonkatu 53, Helsinki.

Katso tuotteiden tilausohjeet lehden sivulta 31.

TitiMadam-possukoriste 5 € JOULUTARJOUS!

Ripusta juhlava ja tyylikäs joulukoriste kuuseen.

Kauniilla joulukortilla iloa ystävälle

Peura ja kettu -kortti 1 €Mäenlasku -piirroskortti 1 €Kaunis kissakortti 1 €Reseptikortti + kuori 1,5 €

10 4 /2011

God Jul Animalias vänner!

i år har Animalia firat sitt 50-årsjubileum. Under jubi-leumsåret har Animalia organiserat evenemang, publicerat en bok och uppträtt i många olika medier. Evenemanget Eläin! (Djur!), som organiserades för allmänheten i Hel-singfors i april, var en succé.

Under det gångna året har Animalia bl.a. kämpat aktivt mot pälsfarmning. Vi arbetade synligt för pälsdjurens väl-mående. Vi lyckades få in ett löfte i regeringsprogrammet om en utredning av pälsfarmarnas möjligheter att övergå till andra näringsgrenar. Djurens välbefinnande diskuteras nu i större utsträckning än någonsin tidigare.

Under Djurens vecka startade Animalia kampanjen Vapauta valinnoilla (Frigör genom val). I samband med kampanjen publicerades en webbsajt med omfattande in-formation om djuretiska konsumtionsval.

En central del av Animalias arbete är den frivilliga verk-samheten. Lokalavdelningarna runt i landet har arbetat hårt och gruppen Animalia International har bringat en internationell dimension till Animalia. Vid de nationel-la sammanträdena samt under sommarveckoslutet har de frivilliga samlats för att lära sig nytt och möta varandra. Verksamheten har letts av den nyanställda frivilligkoordi-natorn vid Animalia.

Utan sin frivilligverksamhet skulle Animalia inte vara synlig på gatorna och vid olika evenemang. Förutom att vi är en expertorganisation är vi också en medborgarorgani-sation. Där har de frivilliga en viktig roll.

Animalia är också en internationell djurorganisation med en representant i styrelsen för organisationen Eu-rogroup for Animals. Under detta år deltog vi i internatio-nella kampanjer mot bl.a. slakttransporter, pälsfarmning och djurkloning. Vi samarbetade med vår svenska syste-rorganisation Djurens Rätt och bistod djurrättsarbetet i Estland. De aktiva inom Animalia utförde också djurs-kyddsarbete på gräsrotsnivå vid hittehundsgårdarna i Vi-borg.

Det har varit ett aktivt år. Ett stort tack för det hör till medlemmarna, de frivilliga, stödjarna, gåvogivarna och de anställda inom Animalia. Vi får förändringar till stånd och är på väg mot en djurvänligare värld så länge vi står stå på djurens sida. Vi skall göra också nästa år till ett jubi-leumsår för Animalia genom att modigt försvara djurens rättigheter!

Sami Säynevirta, ordförande för AnimaliaKäännös: Marina Kurtén

Muista jouluna myös eläimiä!

Saaja: Eläinsuojeluliitto AnimaliaTilinumero: IBAN: FI24 1011 3000 260629 SWIFT / BIC: NDEAFIHH (Nordea 101130-260629)

Lahjoituksen tehdessäsi voit käyttää viitettä 1012

lämmin kiitos tuestasi!

Poliisihallitus on myöntänyt rahankeräysluvan Eläin-suojeluliitto Animalialle 28.1.2011. Toimenpanoaika on 28.1.2011–31.12.2012 ja lupa kattaa koko Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Päätöksen numero 2020/2010/3931.

Herkullista! 2 €

Löydä joulun leivosohjeet Animalian reseptivihkosesta.

Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa - Animalian puoli vuosisataa 21 €JOULUTARJOUS!

Animalian tarina on nyt yksis-sä kansissa. tiia Aarnipuun kirjoittama 214-sivuinen teos vuonna 1961 perustetun Ani-malian historiasta ja nykypäi-västä valottaa myös koko Suomen eläinsuojelun historiaa. Kirja vastaa moniin kysymyksiin siitä, kuinka Animalia on saanut alkunsa ja kuinka se on kasvanut Suomen suurim-maksi eläinsuojelujärjestöksi.

114 /2011

Suuri osa kalalajeista elää suuris-sa sosiaalisissa ryhmissä, kala-parvissa. Niissä yksittäisillä ka-loilla on oma roolinsa. Esimer-

kiksi makrilliparvessa jotkut yksilöt saar-tavat saaliin ja toiset hoitavat pyydystä-misen. Joillakin lajeilla puolestaan vastuu jälkeläisten hoidosta on jaettu ryhmän jä-senten kesken. Kalojen elämä muistuttaa esimerkiksi susilaumaa.

Kalat ovat sosiaalisia eläimiä, joilla on kyky tunnistaa jopa useita kymmeniä yk-silöitä parvestaan. Vihollisen välttämi-seksi kalat osaavat tunnistaa ja välttää pe-dot. Esimerkiksi paratiisikala muistaa vie-lä kuukausien päästä välttää paikkaa, jos-sa sen kimppuun on hyökätty. Kaloilla on havaittu jopa viitteitä kulttuurista: tietyn lajin eri ryhmille saattaa muodostua täy-sin erilaiset tavat valita vaellusreitti tai hankkia ravintoa.

Kalakin tuntee kipuaKalojen kipuaistista on kiistelty pitkään. Viimeisimmät tutkimukset ovat antaneet

todisteita siitä, että kalaan todella sattuu. Vaikka kalojen aivot eroavat nisäkkäiden aivoista, se ei tarkoita, etteivät ne voisi kokea kipua. Kaloilta on löydetty kipu-reseptorit ja niiden lähettämän signaalin kuljettamiseen tarvittavat hermosäikeet. Järjestelmä on vastaava kuin nisäkkäillä ja linnuilla.

Tutkijat ovat testanneet kalojen kipu-aistia ärsyttämällä taimenia mehiläismyr-kyllä ja etikalla. Reaktio oli hyvin saman-lainen kuin ihmisen kipureaktio: kalan hengitys tiheni ja ruokahalu katosi. Är-sytys muutti myös korkeampaa tietoista toimintaa: kipuärsytetyt kalat eivät rea-goineet akvaarioon laitettuun vieraaseen esineeseen kuten ennen. Kipulääkkeenä käytetty morfiini teki ne jälleen tarkkaa-vaisiksi.

Kalan etuaivoista on löydetty nisäk-käiden limbistä järjestelmää vastaava ra-kenne, joka ohjaa pelkoon perustuvaa oppimista. Kalojen aivoissa on myös vä-littäjäaine dopamiinia, joka nisäkkäil-lä osallistuu palkitsemiseen perustuvaan

oppimiseen sekä erilaisten mielentilojen syntyyn.

Kalat tuntevat myös stressiä, mikä on voitu todeta yksilöiden stressihormonita-soja tutkimalla. Stressireaktio on saman-lainen kuin muilla selkärankaisilla. Pitkä-aikaisesti stressaantunut kala syö huonos-ti, kasvaa hitaammin ja sen immuunipuo-lustus heikkenee.

Kalankasvattamo ei ole onnelaKalankasvattamoissa kasvatetaan kalo-ja paitsi ihmisen ravinnoksi, myös kala-kantojen ylläpitämiseksi. Vankeuden vi-rikkeettömässä ympäristössä jopa suku-polvia kasvaneet kalat eivät omaa luon-nossa tarvittavia kykyjä. Ne eivät osaa va-roa saalistajia tai toteuttaa vaellusvietti-ään. Kasvattamokalat kuolevat keskimää-räistä nuorempina vapauteen päästämi-sen jälkeen.

Virikkeettömät olot johtavat stereo-tyyppiseen käyttäytymiseen. Törmäyk-set toisiin kaloihin ja kasvattamon laitoi-hin aiheuttavat ihovaurioita ja infektioi-

Kalojen kyvyt yllättävätKalat ovat sukua maalla eläville selkärankaisille.

teksti hannele ahponen

12 4 /2011

ta. Tilannetta pahentavat huono veden laatu ja ravinteiden puute. Myös loiset lisääntyvät helposti suuressa kalatihey- dessä. Kasvattamoiden kaloilla on paljon epämuodostumia, jotka johtuvat liikku-misen puutteesta, jalostuksesta sekä liian korkeista lämpötiloista mädin kehityksen aikana.

Luonnossa vaeltavat kalat siirtyvät vä-hitellen merestä kotipurojensa makeaan veteen kutemaan. Suolapitoisuuden äkil-linen muutos voi aiheuttaa kuoleman, kun kasvatuslohi siirretään makean ve-

den kasvatuksesta mereen kassikasvatuk-seen ilman tasaavaa välivaihetta. Teuras-tusta edeltävät kuljetukset ovat erittäin stressaavia ja tainnutus hiilidioksidipitoi-sessa vedessä ei aina tehoa.

Tuskalliset kalastusmenetelmät Teollisessa kalastuksessa maksimoidaan tehokkuus. Yhä suuremmat laivastot apu-naan kaukokartoituslaitteet ja lentoko-neet jahtaavat kalaparvia maailman me-rillä. Eläinten kärsimyksen minimoimi-nen ei ole tärkeää. Lain mukaan ansal-la pyydettäessä ansan pitää joko tappaa eläin välittömästi tai vangita eläin vahin-goittumattomana. Tämä sääntö ei yllä ka-lastukseen.

Kun troolari kiskoo kalasaaliin syvyyk-sistä, paineen muutos räjäyttää kalan il-marakon. Useat yksilöt kuolevat stressiin ja uupumukseen tai rusentuvat verkos-sa jo ennen vedestä nostoa. Kalat saatta-vat joutua roikkumaan vedessä koukuis-sa elävinä jopa useita päiviä. Lopulta saa-lis lasketaan aluksen kannelle, mihin ka-

lat jätetään tukehtumaan. Kalojen asetta-minen jäiden sekaan säilyvyyden paranta-miseksi pitkittää kuolemaa elintoiminto-jen hidastuessa.

Nykysuuntauksen jatkuessa suurim-man osan kalastuksen kohteena olevis-ta populaatioista on ennustettu romahta-van vuosisadan puoleen väliin mennessä. Sivusaaliiksi joutuu alamittaisia, nuoria yksilöitä ja muita kalalajeja. Myös meri-nisäkkäät, merikilpikonnat ja linnut ovat vaarassa.

Kalastuksen ja kalankasvatuksen li-säksi ihminen käyttää kaloja hyväkseen monella muullakin tavoin. Urheilukalas-tus, eläinkokeet sekä akvaariokalabisnes aiheutt avat stressaavia tilanteita.

Akvaariokala voi herättää ihastusta ul-konäöllään, mutta kala ei vetoa ihmisen tunteisiin samoin kuin pörröinen koira tai livertävä lintu. Kuitenkin kyvyn kokea kipua tulisi olla vahvana perusteena kalo-jen paremmalle kohtelulle ja niiden kär-simyksen vähentämiselle. Kunnioitetaan pinnan alla eläviä sukulaisiamme.

”Vaikka kalojen aivot eroavat nisäk-käiden aivoista, se ei tarkoita, etteivät ne voisi kokea kipua.”

joi it

o

da

n x

lasz

lo

134 /2011

Valokuvaaja ja toimittaja An-ne Heinonen istuu kanssa-ni helsinkiläisessä kahvilassa. Juomme teetä ja katselemme

Heinosen valokuvia eteläafrikkalaiselta, koe-eläinten ynnä muiden kaltoin koh-deltujen apinoiden Monkeyland-tarhalta. Heinosen kuvissa apinoiden ja ihmisten raja hämärtyy. Apinoiden ilmeet, eleet, asennot - pienet kädetkin - ovat hämmäs-tyttävän tuttuja.

Kuvia katsellessamme Heinonen ker-too tarinoita kapusiiniapinoista - res-sukka-Atiferista, keppostelija-Joeysta ja kumppaneista. Tarinat ovat kauniita, kos-kettavia, välillä hassujakin.

Eräänlaista hassua sattumaa taisi olla sekin, että Heinosesta, hämäläistaustai-sesta toimittajasta, tuli eteläafrikkalaisen apinatarhan valokuvaaja.

Afrikasta Heinonen oli haaveillut aina. Vuonna 2007 Heinosen elämäntilanne mahdollisti haaveen toteuttamisen, kun pätkätyö päättyi.

”Vuoden 2008 alussa pakkasin rinkka-

ni ja suuntasin Etelä-Afrikkaan. En tuol-loin pitänyt maata todellisena Afrikkana, mutta jälkeenpäin ajateltuna maa on juu-ri erilaisuutensa vuoksi erityisen mielen-kiintoinen. Viimeisen neljän vuoden ai-kana olen viettänyt enemmän aikaa Afri-kassa kuin Suomessa”, Heinonen kertoo.

Afrikan vuosinaan Heinonen näki ja koki monenlaista. Keniaa, Namibiaa, Botswanaa. Zimbabwea, Sambiaa, Ugan-dan pakolaisleirejä sekä keskustelunaihet-tamme, Etelä-Afrikkaa.

Apinoiden hovikuvaajaHeinonen on ollut aina kiinnostunut eläi-mistä. Pro gradu -työnsä hän teki spesi-sismistä suomalaisessa mediassa. Mutta apinat eivät olleet hänelle tuttuja ennen Afrikkaan matkustamista.

”En tiennyt apinoista juuri muutamaa lukemaani tekstiä enempää, enkä ollut nähnyt apinoita muualla kuin Korkeasaa-ressa”, Heinonen kertoo.

”Etsiessäni vapaaehtoistyöpaikkaa Etelä-Afrikasta sain tietää Monkeylan-

dista. Luin paikasta, ja vaikutuin. Vapaa-na oli valokuvaajan paikka. Sitä hain ja sen sain.”

Mikään ammattivalokuvaaja ei Heino-nen paikkaa hakiessaan ollut.

”Valokuvausta olin harrastanut satun-naisesti 18-vuotiaasta lähtien, mutta va-lokuvauksen tekniikasta en juuri tiennyt.”

Heinosella riitti oppimisen halua. Hä-nen tehtävänsä kuvaajana oli ottaa sellai-sia valokuvia, joista kapusiiniapinat saat-taisi tunnistaa - sekä kuvia, joita voitaisiin käyttää tarhan markkinoinnissa.

”Tallensin kameralle kaikkea mitä eteen tuli.”

Helppoa kuvaaminen tarhalla ei ollut.”Paljon vaikeampaa paikkaa valokuvaa-

misen tekniikan opettelulle en olisi voi-nut valita. Apinat eivät jää katsomaan ih-misiin ja ovat valtavan nopeita. Niiden lä-helle ei pääse. Myös valaistusolosuhteet olivat vaikeat.”

Opettelu ja apinoiden kärsivällinen ku-vaaminen tuottivat tulosta. Tuhansien ku-vien joukosta löytyi yhä useammin on-

Anne Heinosen apinavalokuvat sulattavat sydämen.

Apinoiden ystävä

Teksti Vesa Saarinen Kuvat Anne Heinonen

14 4 /2011

Anne Heinonen Syntynyt vuonna 1979 Forssassa.

Työskennellyt mm. Satakunnan Kan-san ja Aamulehden toimittajana se-kä freelancer-valokuvaajana ja -toi-mittajana.

Oli vapaaehtoistyöntekijänä Mon-keyland-tarhalla vuonna 2008.

Monkeyland-valokuvanäyttely kier-tänyt mm. Satakunnassa, Hämee ssä ja Pirkanmaalla. Osallistunut myös Pakolaisavun valokuvanäyttelyyn sekä Turku 2011 –kulttuuriprojekteihin.

Kapusiiniapinat (Cebus capucinus)

• Elävät pääosin Keski- ja Etelä-Amerikassa

• pituus 30-56 cm, paino n. 2,5-5 kg

• kaikkiruokaisia. Syövät mm. kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, hämähäkkejä, linnunmunia ja pieniä selkärankaisia

• elävät luonnossa n. 15-25-vuotiaiksi

• erittäin älykkäitä. Osaavat suunni-tella tulevaisuutta, ovat tietoisia itsestään ja käyttävät työkaluja. Nuoret apinat oppivat työkalujen käytön vanhemmilta apinoilta.

• nimensä kapusiiniapinat ovat saa-neet kapusiini-munkkiveljeskunnan mukaan, sillä pään väritys muistuttaa munkkien huppua

16 4 /2011

”lille kehittyi vähitellen erityinen suhde.”Alussa en tunnistanut apinoita, ja kyselin pidempään tarhalla olleilta, miten yhden apinan voi erottaa toisesta.”

Vähitellen apinat oppi tuntemaan. En-sin erottamaan ulkonäöltä, sitten muuta-man jopa syvällisemmin luonteen perus-teella. Helppoa tutustuminen ei ollut, sil-lä sekä Heinonen että apinat olivat varau-tuneita.

”Aluksi varoin apinoita aika paljon. Monet pelottelivat, että apinat saattaisi-vat olla aggressiivisia tai arvaamattomia.”

Apinoihin tutustuminen opetti Heino-selle, miten lähellä ihmistä ne ovat. Hä-nen mukaansa mikään teoria ei voita to-dellista havaintoa.

”Apinoihin kiintyy, ja apinat osoittavat hyväksyntää takaisin. Tarhalta lähtemi-nen oli vaikeaa, ja voi vain kuvitella, mi-ten vaikeaa apinoiden seurasta luopumi-nen on esimerkiksi apinoiden orpokodis-sa hoitajalle, joka jatkuvasti hoivaa pieniä apinavauvoja.”

Haastattelun päätyttyä ihmisten ja api-noiden välinen suhde jää mietityttämään. Heinonen palaa asiaan vielä sähköpostit-se.

”Se suhde ja se ihmisyys mitä apinois-sa näin, sai miettimään eläinten lemmikki-nä pitämistä. Niin kuin minkä tahansa eläi-men. Kun ne kapusiinit tonkivat maasta matoja tai leikkivät ääneti pitkin metsiä pai-nien kuin pienet lapset, tuntui jotenkin kovin väärältä, että niillä ei aina ollut siihen mah-dollisuutta.

Apinoista on helppo nähdä, että ne ovat samankaltaisia kuin ihmiset, kun niillä on sormet ja jalat ja kaikki. Niiden ajatukset voi välillä nähdä. Mutta olen varma, että se samankaltaisuus on paljon syvemmällä kuin ilmeissä tai sormissa, ja että se ulottuu myös erilaisemman näköisiin eläinlajeihin.”

Kaksi apinaa

AtiferAtiferin elämä on ollut rankkaa. En-sin Atifer oli todennäköisesti lem-mikkinä. Sen jälkeen se päätyi koe-eläimeksi, jonka jälkeen lopulta tar-haan.

Tarhalle saapuessaan Atifer oli häiriintynyt reppana. Se hakkasi pää-tään esineisiin, eikä löytänyt paik-kaansa muiden apinoiden joukos-ta. Se kulki erakkona, häntäänsä vä-lillä nyppien.

Atiferille oli syntynyt useita poika-sia, mutta monet niistä olivat kuol-leet, sillä Atifer poikkeuksetta syn-nytti väärään aikaan vuodesta.

Monen kuolleen poikasen jäl-keen Atiferille syntyi jälkeläinen, jo-ka kaikkien iloksi jäi henkiin. Syn-tymä muutti myös muiden apinoi-den suhtautumista Atiferiin: kun poi-kanen syntyi, muut apinat saapuivat tyyninä tutustumaan Atiferiin ja tä-män jälkeläiseen.

JoeyJoey on älykäs ja sydämellinen api-na, mutta myös riiviö. Koska Joey on käsinkasvatettu, se on hyvin kiinnos-tunut ihmisistä ja ihmisten puuhista.

Esimerkiksi lukko toisensa jälkeen avautuu Joeyn käsittelyssä hetkes-sä. Apina aiheutti tarhan väelle har-maita hiuksia varastelemalla tavaroi-ta toimistolta.

Toimistolla päätettiin, että Joeyn vierailujen aika oli ohi. Oveen asen-nettiin apinaturvalliseksi ajateltu luk-ko. Ehkä viimein Joey-veijari pysyy tarhan puolella.

Ja vielä mitä. Kesti vain vuorokau-den, kun Joey oppi avaamaan apina-turvallisen lukon ja palasi riemastut-tamaan toimiston väen arkea.

nistuneita otoksia, ja niiden joukosta hel-miä, joita Heinonen on esitellyt jo use-ammassa valokuvanäyttelyssä.

Hylättyjen apinoiden pelastajaMonkeyland ei ole eläintarha eikä ri-vi ruosteisia häkkejä, vaan yli kymme-nen hehtaarin suuruinen metsäalue. Sitä asuttavat muun muassa kapusiiniapinat, joista kaikkien elämä ei ole ollut helppoa.

Monet Monkeylandin apinat ovat ta-valla tai toisella traumatisoituneita. Jou-kossa on esimerkiksi entisiä koe-eläimiä, lemmikkejä tai eläintarhojen asukkaita. Monet apinat ovat myös tottuneet ihmi-siin, eikä niillä ole selviytymismahdolli-suuksia luonnossa.

Tarhalle saapuvat apinat sijoitetaan yleensä aluksi häkkeihin, sillä sellaisis-sa ne ovat tottuneet elämään. Apinat saa-vat häkeissä oppia toisten apinoiden koh-taamista sekä tutustua vähitellen ympä-ristöön. Häkin ovi avataan, kun apina on siihen valmis. Lopulta monet apinat roh-kaistuvat liikkumaan luonnossa vapaasti.

”Oli hienoa nähdä, miten apinat tottui-vat villimpään elämään, esimerkiksi ton-kivat matoja ja ottivat kiinni lintuja.”

Apinoita on tarhoilla paljon. Luku-määrän arvioitiin muutama vuosi sitten olevan noin 300. Tarkkaa määrää on vai-kea sanoa, sillä apinat voivat elää tarhal-la niin luonnonmukaista elämää kuin nii-den on mahdollista. Poikasia syntyy ja apinoita kuolee jatkuvasti.

”Mitä pidempään tarhalla vietti aikaa, sitä enemmän toivoi, että apinat olisivat voineet olla vielä vapaampia. Mutta api-noiden taustan huomioon ottaen se ei ai-na ollut mahdollista.”

Ihmisen ja apinan suhteestaHeinosen ja monien tarhan apinoiden vä-

”Alussa en tunnistanut apinoita, ja kyselin pidempään tarhalla olleilta, miten yhden apinan voi erottaa toisesta.”

174 /2011

Koe-eläimeksi voi päätyä myös luonnonvarainen eläin koe-eläimistä puhuttaessa tulevat ensimmäisenä mieleen

laboratoriohiiret ja -rotat, mutta myös luonnonvaraisista eläi-mistämme, kuten päästäisistä, linnusta, kaloista, hirvistä tai su-sista, voi tulla koe-eläimiä. Luonnonvaraisia eläimiä käytetään Suomessa eläinkoelupaa edellyttävässä tutkimuksessa vuosit-tain. Esimerkiksi vuosina 2008 - 2010 Suomessa myönnetyis-tä eläinkoeluvista 7 - 11 % koski luonnonvaraisilla eläimillä teh-tävää tutkimusta.

Tarkkoja tietoja käytetyistä eläinlajeista tai eläinmääristä ei ole, sillä käyttötilastoihin ei kerätä erikseen tietoja luonnonva-raisista eläimistä. Luonnonvaraiset eläimet sisältyvät tilastois-sa pääosin ryhmiin ”kalat”, ”muut linnut”, ”muut jyrsijät” se-kä ”muut nisäkkäät”, mutta yksityiskohtaisempia tietoja näihin ryhmiin kuuluvista eläinlajeista tai niiden alkuperästä ei tilas-toida. Myös rauhoitettuihin ja uhanalaisina pidettyihin lajeihin kuuluvia eläimiä on tietyin edellytyksin mahdollista käyttää tut-kimuksessa.

Luonnonvaraisen eläimen kärsimystä vaikeaa arvioidaLuonnonvaraisia eläimiä käytetään tavallisimmin biologiseen perustutkimukseen eli ihmisten ja eläinten sairauksien tutki-mukseen, erilaisiin käyttäytymistutkimuksiin, lajistojen peri-män tai muiden tekijöiden kartoittamiseen sekä lajien suoje-luun liittyvään tutkimukseen. Eläimille tehtävät toimenpiteet voivat vaihdella seurantalähettimen kiinnityksestä ja verinäyt-

teen otosta suurtakin kipua ja stressiä aiheuttaviin toimenpitei-siin sekä koetilanteisiin, joissa eläimiä tuodaan omasta elinym-päristöstään laboratorioon tai muuhun suljettuun tilaan.

Luonnonvaraisten eläinten käyttöön koe-eläiminä liittyy sa-moja ongelmia kuin muihinkin eläinkokeisiin, mutta tämän li-säksi siinä on omia erityisongelmiaan. Pyydystäminen, kulje-tus, sopeutuminen uuteen paikkaan ja mahdollinen luontoon palauttaminen voivat aiheuttaa suurta stressiä eläimelle, joka ei ole tottunut ihmisiin. Myös kärsimyksen arvioiminen eri laji-en kohdalla tuottaa ongelmia. Suurin, mutta helposti huomiotta jäävä koe-eläinryhmä on kalat, joiden kokemasta stressistä sekä kyvystä kokea on saatavilla yhä enemmän tutkimustietoa.

Tutkimusmenetelmiä voi muuttaaEläinkoetoimintaa koskevan lain ohella myös luonnonsuojelu-laki, metsästyslaki ja eläinsuojelulaki säätelevät luonnonvarais-ten eläinten käyttöä eläinkokeissa. Luonnosta pyydettyä eläin-tä saa käyttää eläinkokeeseen vain, jos se on ehdottoman välttä-mätöntä kokeen tarkoituksen saavuttamiseksi. Säädös vaikuttaa tiukalta, mutta eläinkokeista saatava hyöty arvioidaan miltei ai-na suuremmaksi kuin eläimelle kokeesta aiheutuva haitta.

Luonnoneläinten ollessa kyseessä jäämme ehkä herkemmin pohtimaan, onko saatu tieto todella eläimen kärsimyksen ar-voista, ja missä määrin ihmisellä on oikeus puuttua eläimen va-pauteen. Toisaalta on vaikea perustella, miksi luonnoneläimiä ja muita koe-eläimiä tulisi kohdella eri tavoin. Sari Ung-Lanki

da

n m

ars

h

18 4 /2011

Tiikereiden mailla

Vaillant John: Tiikeri. WSOY, 2011. 400 s.

Tiikeri on dekkarin, tietokirjan ja luon-nonsuojelupamfletin sekoitus – onnistu-nut sellainen. Kirja kuvaa, miten tiikerit ja ihmiset taistelevat olemassaolosta itäises-sä Siperiassa. Kiinalainen lääketiede uskoo amurintiikerin ruumiinosien sisältävän ih-mevoimia, ja siksi salametsästäjät ovat jah-danneet sen lähes sukupuuttoon. Mutta jos on ihminen julma, niin karu eläin on yli 200-kiloinen tiikerikin. john vaillantin sa-noin “Tällainen lopputulos syntyy, kun yh-distetään kissan notkeus ja ruokahalu teol-lisen jääkaapin massaan.”

Kirjasta tehdään parhaillaan elokuvaa, jossa pääosaa esittää Brad Pitt. Lukeminen kannattaa (tässäkin tapauksessa), sillä kir-jasta saa huomaamattaan kiinnostavaa tie-toa tapahtumapaikkana toimivasta Venä-jän Kaukoidästä. Elämä taigalla on lieväs-ti sanottuna hurjaa. Itse annoin kirjan isän-päivälahjaksi.riikka suominen

Kirjavinkit

Teos on lainattavissa Animalian kirjastosta. Teos on

lainattavissa Animalian kirjastosta.

Eläinmaailman machot

Bennemann Markus: Himokas härkäsam-makko. Atena, 2011. 300 s.

Monet eläimet harrastavat seksiä silkas-ta huvista, eläinmaailmassa esiintyy paljon homoseksuaalisuutta ja transseksuaalisuut-ta eikä prostituutiokaan ole eläimille vie-rasta. Osa eläinpariskunnista pysyy yhdes-sä koko elämänsä, toiset vaihtavat kump-pania yhtenään ja joillekin on normaalia, että kumppani syödään parittelun jälkeen. Eläinmaailmasta löytyy toinen toistaan hämmästyttävämpiä tarinoita, vai oletko kuullut itsekseen uivista peniksistä, joilla on omat aivot? Entä tiesitkö, että torakka-naaraita eivät machot kiinnosta?

Himokas härkäsammakko on riemastut-tava kirja, joka tarjoaa lukijalle yllätyksiä ja uutta tietoa eläinten sukupuolielämäs-tä. Vakavalla mielellä tätä kirjaa ei kannata ryhtyä lukemaan, sillä silloin Markus Ben-nemannin viihteellinen kirjoitustyyli voi tympäistä. jenni pekkala

Kettunen Raisa: Puputytön juhlakirja. Moreeni, 2011. 208 s.

Puputytön ihanan satumainen maail-ma laajenee nyt makeista ohjeista pääruo-kiin, salaatteihin, juomiin ja suolaisiin lei-vonnaisiin. Puputytön juhlakirjassa on hui-kea määrä toistaan herkullisempia resepte-jä, jotka on jaoteltu eri juhlateemojen mu-kaan. Kirjan ohjeilla on helppo juhlia ve-gaanisesti vaikkapa joulua ja juhannusta, mutta myös halloweenia tai isänpäivää.

Sami Perttilän kuvat ja kirjan värimaail-ma koukuttavat kirjan selailuun ja herkuista haaveiluun. Aloittelevallekaan vegaaniko-

Kalaankin koskee

Braithwaite Victoria: Does fish feel pain? Oxford University Press, 2010. 194 s.

Tuntevatko kalat kipua? Viime vuosiin saakka kysymys on sivuutettu epärelevant-tina niin tieteessä kuin arkielämässäkin. Ei-kä toisaalta ihme: vedenalaisessa maail-massa eläviin eväkkäisiin on vaikea samais-tua.

2000-luvun kuluessa tieteellisen tiedon määrä kalojen kyvyistä on kasvanut nopeaa vauhtia. Kirja nojaa sekä kirjoittajan omiin että alan muiden tutkijoiden saamiin tu-loksiin. Vastaus kivuntuntoon on yksiselit-teinen: kalat tuntevat kipua ja ovat tietoisia siitä pääosin samoin perustein kuin maal-la elävät selkärankaiset. Kirja tarjoaa häm-mästyttävää tietoa myös kalojen oppimis-kyvystä ja sosiaalisista hierarkioista.

Kirjan loppuosa keskittyy eettisiin poh-dintoihin ja johtopäätöksiin: nykyiset ka-lastuskäytännöt ja kaloilla tehtävät eläin-kokeet aiheuttavat kaloille merkittävää kär-simystä. Asian parantamiseksi tarvitaan muutoksia niin lakien kuin käytännönkin tasolla. kaisa karhu

kille ei kokeilemisen kynnyksen pitäisi nous-ta liian korkeaksi, sillä pääosin reseptit eivät vaadi huimaa kokkauskokemusta. Reseptien välistä löytyy myös hauskoja askarteluohjeita ja koristeluvinkkejä.

Puputytön juhlakirja on edeltäjänsä tavoin persoonallinen kokonaisuus. Yli 200 sivuun mahtuu niin lukuisa määrä reseptejä, et-tä vaihtoehdoista juhlatarjoiluiksi ei voi tulla enää pulaa. Takuuvarma lahjahankinta jokai-selle ruuanlaitosta ja houkuttelevista keitto-kirjoista pitävälle! laura uotila

Juhlat puputytön kanssa

Kirjan voi tilata Animalia-shopista!

30€

194 /2011

Nykyinen maidontuotanto keskittyy tuotantovaatimusten puristuksessa yhä harvemmille ja yhä enemmän automaation varassa toimiville tiloille.

Vaikka lypsykarjan laiduntamisesta on säädetty laissa, sääntöjä kierretään esimerkiksi rakentamalla maitotila alueelle, jossa laidunmaata ei ole.

teksti eeva suhonen

”nykyään arvossa on karjakoon kasvat-taminen ja automaation lisääminen. Tä-mä vääjäämättä tulee katkaisemaan leh-män ja lypsäjän yksilöllisen suhteen ja muuttamaan lypsykarjan pitoa kohti si-ka- ja kanateollisuutta”, lypsykarjan hy-vinvoinnista väitellyt tutkija Marianna Norring Eläinten Hyvinvoinnin tutki-muskeskuksesta arvioi.

Vielä muutama vuosikymmen sitten lehmän ja hoitajan välillä saattoi olla kiin-teä suhde, sillä tuotantoeläimenä lehmä vaatii lempeää käsittelyä lypsääkseen hy-vin. Lehmiä hoidettiin perheviljelmillä ja eläinten lukumäärä oli varsin pieni. Perin-teisesti lehmät myös pidettiin ulkona lai-tumella kesäkaudella. ”Valitettavasti pe-rinteinen lypsykarjatalous on pian taakse jäänyttä elämää, kun maidontuotannon tehostaminen etenee”, Norring sanoo.

Nupoutus vaatii kivunlievityksenNupouttaminen eli sarven alkujen pois-taminen on tavallinen vasikoille tehtä-vä toimenpide. Sarven luinen alku polte-taan tarkoitukseen valmistetulla laitteel-la, mutta samalla aiheutetaan palovamma myös viereiseen ihoon. Eläinten hoitajille työtehtävä on epämieluisa, sillä rauhoit-tamattomat vasikat pyristelevät kivulias-ta toimenpidettä vastustellessaan. Monet tilalliset ottavat mielellään eläinlääkärin hoitamaan kivunlievityksen nupoutuk-sen yhteydessä.

”Tutkimuksissa on huomattu, että va-sikat voivat tuntea kipua paljon pidem-pään kuin ennen on arveltu - ne kun pyr-kivät peittämään kipunsa tarkkailijalta”, Norring huomauttaa. Valitettavasti ki-vunlievitystä ei silti aina käytetä, usein kustannussyistä.

uttamaan juurikaan vammoja. Toki sar-vet voivat aiheuttaa vaaratilanteita myös hoitajille ja ovat siten työturvallisuusky-symys.

Nupouttamiselle olisi olemassa myös luontainen vaihtoehto. Jotkut lehmät ovat luonnostaan nupoja, esimerkiksi suomenkarjassa on paljon tällaisia yksi-löitä. Luonnonmenetelmää käytetään sil-ti vain harvoin. ”Sarveton vasikka syntyy vain kaksi nupoa eläintä risteyttämällä ja sarvettomien suvussa ei olla maidontuo-tannossa edistytty yhtä pitkälle kuin sar-vellisessa aineksessa”, Norring selventää.

Tuloksen hintana terveysTehokkaan jalostuseläinten seulonnan seurauksena lehmien maidontuotanto on moninkertaistunut muutamassa vuosi-kymmenessä. ”Parhaimpien sonnien sie-mentä kuljetetaan maasta toiseen ja yh-dellä sonnilla voi olla valtava määrä jäl-kikasvua eri maissa. Koska sonnien mai-dontuotantokykyä ei voida mitata, täytyy odottaa tietoja sonnin tytärten tuotos-luvuista. Valinnassa ylivoimaisesti suu-rin paino annetaan maidontuotannolle, vaikka Pohjoismaissa on yritetty tasapai-nottaa valintaa ottamalla huomioon mui-takin seikkoja, kuten terveyttä”, Norring kertoo.

Geneettisen pohjan kapeutumisesta seuraa aina elinvoimaisuuden laskua. Tä-mä kehityssuunta on naudoillakin aluil-laan. ”Vastaava kehitys pidemmälle vie-tynä on nähtävissä broilerihybrideillä tai sukusiittoisilla koiraroduilla, jolloin ylei-nen trendi on liikuntakyvyn heikenty-minen ja eliniän lyhentyminen”, Norring vertaa.

Todella runsaan maidontuotannon vaikutuksista lypsylehmän hyvinvoin-tiin ei vielä ole tarpeeksi tieteellistä tutki-musta, mutta jo nyt on huomattu lehmi-en kävelevän ontuvammin ennen lypsyä. Koska runsas maidontuottaminen vaatii myös energiaa, lehmien aika kuluu yhä tiiviimmin syömisessä ja märehtimisessä. ”Voi kysyä, riittävätkö vuorokauden tun-nit enää lepoon. Voimakas ruokinta voi sinällään aiheuttaa ruoansulatusvaivo-ja köyhään ravintoon pötsimikrobeineen sopeutuneelle märehtijäeläimelle”, Nor- ring arvioi.

40 litraa päivässä

Marianna Norring

Nupoutukseen turvaudutaan erityi-sesti pihattonavetoissa, joissa lehmät saa-vat liikkua vapaasti. Suljetut tilat ja usein ahtaat käytävät ajavat lehmät läheiseen kontaktiin toistensa kanssa, jolloin eri-mielisyyksiä tulee ajoittain. Luontaisesti lehmät ratkaisevat ne sarvilla puskemal-la. Sarvien poisto ei poista puskemista, mutta sarvettomina ne eivät pysty aihe-

20 4 /2011

kee ainoastaan parsinavettaan kytkettyjä lehmiä: pihatossa vapaana liikkuvien leh-mien ajatellaan saavan riittävästi vapaut-ta ja liikuntaa sisätiloissa. Ikävä kyllä la-kia kierretään myös tarkoituksella: Suo-messa on luvallista rakentaa uusi navetta paikkaan, jossa laidunmaata ei ole riittä-västi lähettyvillä. Tällä verukkeella pääs-tään myös laiduntamispakosta.

Laiduntamisen puutteen ohella leh-män luontaista elämää rajoitetaan tuotan-non takia muutoinkin monin tavoin: mai-dontuotannossa pidetään välttämättömä-nä erottaa emo ja vasikka toisistaan, jotta lehmä olisi helpompi lypsää. Yleensä va-sikka erotetaan emostaan pian syntymän jälkeen tai viimeistään muutaman päivän ikäisenä. Emon ja vasikan erottaminen toisistaan on niille stressaava kokemus.

Myös lehmien elinikä jää tuotannos-sa luontaista alhaisemmaksi. Lehmä voi-si elää jopa 20-vuotiaaksi, mutta lypsy-lehmät teurastetaan Suomessa keskimää-rin 5 vuoden iässä. Useimmiten syy en-nenaikaiseen lopettamiseen on lehmien heikko terveys. ”Lehmät elävät nopean ja huipputuottavan elämän, minkä vuok-si ne viedään teuraaksi nuorina. Jo talou-delliseltakin kannalta sietäisi laskea, eikö sittenkin kannattaisi pyrkiä matalampaan tuotokseen aikayksikköä kohti, jos sillä saavutettaisiin terveinä ja pidempään elä-viä lehmiä”, Norring pohtii.

Korvaamaton laidunLaitumelle pääsy keväällä saa lehmät suo-rastaan riehaantumaan. Laiduntaminen on muutakin kuin pelkkä ruokintatapa, sillä siinä yhdistyvät liikunnan vapaus, riittävä tila, sosiaalisen kanssakäymisen mahdollisuus, raitis ilma, luonnonvalo, meluttomuus, mukava makuualusta ja terveellinen sorkkien alusta.

Valitettavasti kaikki lehmät eivät pää-se ulos, sillä lainsäädännön vaatimus kos-

Tutkimuksissa on havaittu lehmien arvostavan

mukavaa, hyvin kuivitettua makuupaikkaa.

Tällainen pitäisikin taata jokaiselle lehmälle.

5 keinoa eettisempään

maidontuotantoon

• Suositaan laidunnusta• Suositaan perheviljelmiä ja yksilöllistä hoitoa• Suositaan alkuperäisrotuja ja luonnostaan nupoja eläimiä• Hyödynnetään märehtijän kyky käyttää ihmiselle soveltumatonta ravintoa• Lisätään elinikää ja poikimisten väliaikaa

wil

hel

miin

a k

erä

nen

214 /2011

dan valmistamat suklaalla päällystetyt va-delmamarmeladit, joita kiiteltiin sopivan hillitystä makeudesta.

Keskikastiin kipusivat Tonttukonveh-dit ja Chocola’s Mint Crispit. Mon Che-ri –kirsikkaliköörikonvehdit ja Lubecke-rin mokkamarsipaanipalat tyrmistyttivät raatilaisia kitkerällä maullaan. Voi olla, et-tä alkoholipitoiset konvehdit sopivat pa-remmin varttuneempaan makuun.

Raadin testaamia joulumakeisia saa joulun aikaan hyvinvarustelluista päivit-täistavarakaupoista.

Animalia testaa teksti kaisa karhu kuvat valmistajat

Vegaaniset suklaakonvehdit joulu on jo ovella. Siksi Animalia tes-

taa jouluiset ja tietysti vegaaniset suk-laakonvehdit. Maisteluraatina toimi-vat nuorten ympäristötoimintapäivien eläinoikeustyöpajaan osallistuneet nuo-ret. Osalle heistä vegaaniset valinnat oli-vat arkipäivää, osalle uudempi juttu. Mi-kä suklaa suli suuhun? Entä mikä nostatti kylmän hien pintaan?

Kaupoista löytyy vegaanisinakin kiitet-tävä valikoima erilaisia joulusuklaakark-keja. Tummalla suklaalla päällystettyjä marmeladeja ja liköörikarkkeja on help-po löytää, mutta kaikkia niiden imelä ma-

ku ei välttämättä miellytä. Alkoholia sisäl-tävien suklaiden alkoholin vegaanisuus täytyy tarkistaa erikseen. Reilua kauppaa kannattavien suklaan ystävien kannattaa suunnata jouluostoksillaan ekokauppoi-hin, joissa myös suklaiden ihmisystäväl-lisyys on huomioitu markettinameja pa-remmin.

Hienostunut, maitosuklaamainen Wiener Nougat yllätti nuoret raatilaiset vegaanisuudellaan, sillä moni oletti tuot-teen sisältävän maitoa. Tämä joulupöy-dän klassikko nousi yksimielisellä pää-töksellä voittajaksi. Kakkoseksi kiri Pan-

Tuote Raadin kommentit

Wiener Nougat, FazerHinta: 5,19 €/210 g (24,71 €/kg)Pisteet: 4,5 / 5

”Nostalginen.””Ei kovin erikoinen, sopii monelle. Muistuttaa maitosuklaata.””Rasvaisen makuinen.””Sattumat oli kivoja.”

TESTI-

VOITTAJA

Sydän – suklaalla kuorrutettuja vadelmamarmeladeja, PandaHinta: 2,79 €/150 g (18,60 €/kg)Pisteet: 4 / 5

Tonttukonvehdit, PandaHinta: 4,49 €/325 g (13,82 €/kg)Pisteet: 3- / 5

Mon Cheri –kirsikkalikööri-konvehti, FerreroHinta: 5,20 €/150 g (34,67 €/kg)Pisteet: 1 / 5

”Vähän kuin Grandi-pillimehu.””Aika hyvää, ei liian makea, vaikka yleensä en tykkää marme-ladista.””Melko lempeä, sopivan neutraali.””Hedelmäinen.”

Banaani”Maistuu vain etäisesti banaanilta.””Ihan kiva, tosi perus.”Mansikka”Ei niin kemiallisen makuinen kuin edellinen. Raikkaampi.””Maistuu vähän mansikkajätskiltä.”

”Melkein polttaa suuta, tuju likööri.””Kirsikkaa ei huomaa alkoholin alta, vaikka konvehdin sisällä on kokonainen kirsikka.””Maistuu pahalta.””Olisin antanut nollan, jos olisi saanut.”

Chocola’s Mint Crisp 57 %, HamletHinta: 3,55 €/125 g (28,40 €/kg)Pisteet: 3 / 5

Lubecker Mocca Marzipan, CarstensHinta: 1,79 €/125 g (14,32 €/kg) Pisteet: 1+ / 5

”Onpa vahva minttu!””Hyvä tumma suklaa.””Liian makea.””Aika pistävä.”

”Ei niin makea ja paha kuin luulin.””Tunkkainen ällömakee.””Aluksi hyvää, jälkimaku paha.””Kahvinen maku helpottaa, ei ole niin makea.”

22 4 /2011

Tuote Raadin kommentit

animalia kysyi elokuussa tukijoilta hei-dän motiiveistaan lahjoittamiseen. Vasta-usten perusteella auttamisesta tulee hyvä mieli. Eräs vastaaja kertoi Turkistarhaton Suomi 2025 -kampanjaan osallistumisen olleen hänen paras lahjoittamiskokemuk-sensa. Kimmokkeen kampanjan tukemi-seen hän oli saanut luettuaan turkistarhaa-jien perusteluja elinkeinonsa harjoittami-seen. ”Aion jatkossakin lahjoittaa eläinten hyvinvoinnin hyväksi, tahtoisin enemmän kuin mitään eläinten julman kohtelun lop-puvan vihdoin tässä maailmassa”, vastaaja kertoi.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta toimia aktiivisesti eläinten puolesta. Moni ko-kee, että rahallinen tukeminen sopii itsel-le paremmin. ”Raha menee hyvään tarkoi-tukseen, kun lahjoitan sen eläinten hyväk-si, jotka eivät voi itse auttaa itseään”, eräs lahjoittaja kertoi. Hän tukee eläinsuojelu-järjestöjä kuukausittain, koska hän haluaa edesauttaa sekä eläinten olojen parantu-mista että tiedon leviämistä.

Osa vastanneista piti lahjoittamista harrastuksenaan. He kertoivat välttävän-sä muita menoja, jotta voivat tukea rahal-lisesti eläinsuojelutyötä. Samoin Anima-lian myyntituotteiden ostaminen koettiin mukavana tapana tukea toimintaa. Tuot-teiden myynnistä Animalia saa rahallisen hyödyn lisäksi myös näkyvyyttä.

Muita tukimuotoja Muutama Animalian tukija on halunnut tukensa jatkuvan myös kuolemansa jäl-keen. He ovat muistaneet Animaliaa tes-tamentilla. Joka vuosi Suomessa noin 500 ihmisen omaisuus menee valtiolle, koska heillä ei ole omaisia eivätkä he ole tehneet testamenttia. Valtion kassassa nuo omai-suudet eivät taida painaa, mutta järjestölle testamenttilahjoituksen saaminen on suu-ri asia.

Lahjoittamisen keinoja on monia. Toi-set lahjoittavat järjestöille omaa aikaansa, toiset kokevat rahallisen tukemisen parem-pana. Laitoit sitten rahaa keräyslippaaseen, tuet Animaliaa kuukausittain tai annat toi-mintaan aikaasi, on apusi tarpeen.

Lahjoitusvaroilla kampanjoidaan, tie-dotetaan, lobataan, tuotetaan materiaalia

ja järjestetään eläinystävällisiä tapahtumia. Animalian työ on tuottanut tulosta. Siitä kertovat ne edistysaskeleet, joita eläimiä koskevissa päätöksissä on otettu. Minis-teriö on parhaillaan perustamassa hanket-ta turkiseläinten suojeluun sovellettavien säännösten tarkistamiseksi, ja eläinsuoje-luasiamiehen viran perustaminen on vi-reillä. Vuodenvaihteen jälkeen Suomen kanoja ei saa enää pitää varustelematto-missa häkeissä ja porsaat saavat kastroin-nin jälkeiseen kipuunsa lievitystä.

Aineeton lahja ilahduttaa eläimiäAina lahjan ei tarvitse olla tavaraa. Juhla-päiviään viettävää voi muistaa Animalian työtä tukevalla aineettomalla lahjalla. Tu-en kohteeksi voi valita jonkin päätoimin-takohteista: aineeton lahja voidaan osoit-taa Animalian koe-eläin-, tuotantoeläin- tai turkiseläintoimintaan. Aineeton lahja on myös oiva joululahjavinkki.

www.animalia.fi/aineetonlahja

Testamenttitiedustelut: Tarja Balding, puh. 09 720 65911, tarja.balding@animalia.fi

Minä lahjoitan!is

tock

pho

to

Pienistä puroista syntyy iso virta. Eläinystävien tuki on Animalian toiminnan perusta.

teksti jenni pekkala

234 /2011

Animalia-lehti 1990-luvulla Ikkunat auki Eurooppaan

teksti vesa saarinen kuvat animalia

ristöministeri Sirpa Pietikäiseltä (kok) Animalia-lehdessä 2/1992.

Animalia-lehden yleisönosastopalstal-la keskusteltiin eläinkokeista. Sananvaih-to sai ikäviä sävyjä, kun professori Pekka Häyry syytti Animaliaa terrorismista. Toi-minnanjohtaja Päivi Viinikainen-Ros-qvist vastasi Häyrylle lehdessä 2/1992: ”Tuntuu turhauttavalta joutua jatkuvasti oikaisemaan suoranaisia valheita. ”

Valitse ja vaikuta1990-luvulla kasvissyönti yleistyi Suo-messa. Animalia-lehdessä muistutettiin usein, että kasvisruokavalio ei ole ter-veydelle haitallinen. ”Eri viranomaiset ovat yleensä pitäneet kasvisruokavalio-ta enemmänkin terveysriskinä kuin ter-veyttä mahdollisesti edistävänä tekijänä. Onneksi kasvava joukko tutkijoita, ter-veydenhoitoalan työntekijöitä ja maalli-koita ymmärtää toisin”, Animalia 1/1992 –lehdessä hehkutettiin.

eurodancen, EU-jäsenyyden, talousla-man ja Internetin ensiaskelien 1990-luku oli Animalialle mielenkiintoinen. Eläin-suojelulain uudistus, EU-jäsenyyden poh-dinta sekä kampanjointi eläinten puoles-ta näkyivät paitsi järjestön toiminnassa, myös Animalia-lehdessä.

1990-luvun alkupuolella elettiin Suo-messa lama-aikaa. Talousvaikeudet vai-kuttivat myös Animalian toimintaan. ”Mi-ten lama-aikana ihmisillä on varaa satsa-ta eläinten hyvinvointiin”, lehdessä kysyt-tiin. Laman varjolla ei saa heikentää eläin-ten asemaa Suomessa, Animalia vastasi. ”Yhteiskunta, joka suhtautuu eläimiin oi-keudenmukaisesti, on parempi myös ih-misille.”

Lamavuosina Animalia vaati, että eläin-suojelijoiden tulisi päästä mukaan erilai-siin eläinkoetoimikuntiin. Muutos edel-lytti koe-eläinasetuksen uudistamista, ja sen puolesta Animalia keräsi nimiä. Han-ke sai ymmärrystä muun muassa ympä-

1990-luvulla Animaliassa pohdittiin EU:n merkitystä, kampanjoitiin terhakkaasti - sekä ihmeteltiin Internetiä.

Sanottua 1990-luvun Animalia-lehdissä

”Kasvissyönti eri muodoissaan on tullut jäädäkseen.”- Ravintotieteilijä richard Burton, Animalia 1/1992

”Sikojen ja kanojen kohtelu ei ole enää eläimellistä.”- Ympäristöministeri Sirpa Pietikäi-nen (kok), Animalia 2/1992

”Turkikset on aika korni juttu.”- Teini-idoli samuli edelmann, Animalia 3/1992

”Eikös markkinoilla ole myös vapaa-na elävien kanojen munia?”- Presidenttiehdokas martti Ahti-saari, Animalia 4/1993

24 4 /2011

eläinsuojelun taso on korkea, kykenevät jäseninä nostamaan eläinsuojelun tasoa koko Euroopassa”, pohdittiin Animalia-lehdessä 3/1994.

Turkistarhaiskuja ja tietoverkkoja1990-luvun mediakuvastoa olivat uutis-kuvat turkistarhoilta, joissa luontoon va-pautettuja turkiseläimiä jahdattiin koko kylän voimin.

Turkistarhaiskujen vuoksi Animalia joutui syyttä suotta järjestönä myrskyn silmään. Lehdessä 3/1995 tuskasteltiin, että Animalia joutuu jatkuvasti korosta-maan, että ilkivalta ja väkivalta eivät kuu-lu Animalian toimintatapoihin. Samas-sa numerossa myös pahoiteltiin, että Ani-malian työntekijät olivat joutuneet tuli-linjalle: toimistoa oli uhattu pommilla se-kä työntekijöitä pahoinpitelyillä.

1990-luvun loppupuolella järjestön toiminta otti harppauksen eteenpäin, kun Internet saapui kouluihin ja koteihin. Myös Animalia-lehti seurasi aikaansa. Lehdessä julkaistiin tuon tuostakin kir-joituksia erilaisista Internetin ihmeistä.

Esimerkiksi nimimerkki ”webbaillaan” oli löytänyt tiensä Hawaijin eläinsuojelu-yhdistyksen sivuille, mutta ”valitettavasti webbi pazen osoite on hautautunut niin syvälle arkistoihini, jotta jos sinne haluat, täytyy sinunkin pomppia pakollisia link-kejä pitkin määränpäähän.”

Lehdessä jaettiin myös asennekasva-tusvinkkejä. Nuorten palstalla 3/1992 neuvottiin, miten nuori voi kouluttaa vanhempansa hyväksymään eläinsuoje-lijat:

”Ensiksi sinun tulee vakuuttaa van-hempasi siitä, että eläinsuojelija on ihan muuta kuin barrikadeilla mellakoiva, ih-misiin pettynyt katkera olento. Näytä, et-tä eläinsuojelija on vain valveutuneempi ja oikeudentajuisempi persoona.

Tiedustele vanhemmiltasi, mikä heitä erityisesti eläinsuojelussa pelottaa. Ker-ro heille, että eläinsuojelijat ovat hyvää seuraa, ettei kasvisruokavalioon kuole, et-tä ilman eläinkokeita testatut meikit ovat turvallisia, ettei ilman turkkia jäädy.”

Poliittista vaikuttamistaKoe-eläinasetuksen muutoksen ohel-la Animalia pyrki vaikuttamaan Suomen eläinsuojelulainsäädännön uudistami-

seen. Lobbaaminen tuotti tulosta: lehdes-sä 2/1995 kehuttiin ympäristöministeri Pekka Haaviston (vihr) lakiesitystä hy-vin eläinsuojelumyönteiseksi.

Haaviston esitys ei Animalian harmik-si saanut hallituksen enemmistöä puolel-leen, eikä eduskuntakäsittelykään mennyt aivan Animalian tahdon mukaisesti.

Lopullinen laki sisälsi Animalian ja eläinten kannalta sekä hyviä että huono-ja uutisia. Parhaana saavutuksena pidet-tiin kirjausta häkkikanaloista luopumises-ta. Saavutusta varjosti huomio siitä, että konkreettista suunnitelmaa häkeistä luo-pumiseksi ei lakiin kirjattu.

Vuonna 1995 Suomi liittyi EU:n jä-seneksi. Jäsenyyteen Animalia-lehdes-sä suhtauduttiin kaksijakoisesti. ”Pahim-massa tapauksessa joudumme EU:ssa uh-raamaan tasokkaan kansallisen eläinsuo-jelumme vapaan kaupan alttarille. Par-haassa tapauksessa Pohjoismaat, joissa

254 /2011

Miten voin toimia Koonnut Laura Uotila

Paras juttu

numeron 3/2011 parhaaksi jutuksi ää-nestettiin artikkeli ”Lemmikkien laiton maahantuonti yleistyy”. ”Jonkun on us-kallettava katsoa” –kirjan arvonnassa on-ni suosi Emilia Bromania. Onnea voitta-jalle ja kiitos kaikille äänestäneille!

Mikä on tämän lehden paras juttu? Kerro mielipiteesi 18.1.2012 mennessä, niin olet mukana ”Does your life have a price” –kassin arvonnassa. Lähetä vasta-uksesi, nimesi sekä osoitteesi sähköpostit-se lehti@animalia.fi tai postitse Animalia, Porvoonkatu 53, 00520 Helsinki.

Liity Animalian tukijoihin Sharewoodissa lokakuussa Animalia liittyi Sharewoo-

diin, uuteen suomalaiseen sosiaaliseen mediaan, jossa jokainen voi tukea valitse-maansa järjestöä maksamatta itse mitään. Animalia saa lahjoituksia Sharewoodissa mainostavilta yrityksiltä niin paljon kuin tukijamme klikkaavat mainoksia. Lah-joittaminen Sharewoodissa on helppoa, hauskaa ja ilmaista, joten rekisteröitymi-nen kannattaa!

Hyväntekeväisyysyhteisö löytyy osoit-teesta www.sharewood.org.

eurooppalaiset eläinsuojelujärjestöt keräävät miljoonaa allekirjoitusta pitkien eläinkuljetusten kieltämiseksi 4.1.2012

Allekirjoita pitkien eläinkuljetusten vastainen vetoomus

asti. Käy allekirjoittamassa vetoomus osoitteessa www.8hours.eu.

pääkaupunkiseudun nuoriso-ryhmä käynnistelee toimintaansa. Haluatko liittyä mukaan eläinten asioita ajavien nuorten joukkoihin? Ota siinä tapauksessa yhteys Lot-taan, nuorisoryhma@animalia.fi.

Kiinnostaako eläin-suojelutoiminta Pohjanmaalla?

olemme saaneet toiveita alue-osastotoiminnan käynnistämisestä Pohjanmaalle. Oletko esimerkiksi Vaasan tai Seinäjoen lähettyviltä ja haluaisit aktivoitua eläinsuojeluasi-oissa? Ota yhteys vapaaehtoiskoor-dinaattori Kanervaan ja keskustel-kaa lisää! Kanervan tavoittaa osoit-teesta kanerva.pelli@animalia.fi tai p. 045 775 01572.

Lähde mukaan nuori-soryhmän toimintaan!

Tervetuloa Animalian jouluglögeille

Animalian perinteiset jouluglögit tarjoillaan torstaina 1. joulukuu-ta kello 17 alkaen Animalian toi-

mistolla. Glögien lisäksi tarjolla on pientä purtavaa.

Tule tutustumaan animalialaisiin ja viettämään eläinteemaista iltaa!

Toimisto sijaitsee Helsingissä, osoitteessa Porvoonkatu 53,

lähellä Pasilan rautatieasemaa.

26 4 /2011

Koonneet Kaisa Karhu ja Laura Uotila Tehtyä ja tapahtunutta

Eläinystävällisen kuluttajan valinta

jäsenedut:Animalian jäsenkortilla alennusta kaikista Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten tuotteista 0,50 euroa/tuote. Ei koske nettikauppaa. Nettikaupassa yli 30 euron tilauksista Animalian jäsenille ilmainen Crazy Rumorsin huulirasva. Mainitse tilauksen lisätietokentässä, että olet Animalian jäsen.

ruusulankatu 19, helsinki. Avoinna: ti–to 13–17 ja la 9–13.nettikauppa: www.helunanetti.com

• Vegetarian Shoes, Novacas ja Ethical Wares kengät • Runsaasti Animalian kosmetiikkalistalla olevien yritysten

tuotteita kuten Lifehair, Beauty Without Cruelty, Crazy Rumors, Faith in Nature, Jason Natural, Provida

• Kaikki tuotteet soveltuvat myös vegaaneille• Myymälässä sama valikoima kuin nettikaupassa

Turkisasiaa galleriassa

eläinten viikolla Animalia toi helsin-kiläiseen Akkuna-galleriaan turkistuotan-toon kantaaottavaa taidetta: suunnittelija Anne-Mari Pahkalan ja valokuvataitei-lija Heli Hirvelän valonäyttely Niin kuin sinä ja minä - We’re not so different oli

Animalive räppäsi eläinten puolesta

lokakuussa Animalian nuori-soryhmä järjesti nuorille suunna-tun Animalive-keikkaillan yhdes-sä Nuorten toimintakeskus Hapen sekä BassCampin Dj- ja HipHop-kurssilaisten kanssa edistääkseen eläinten asiaa musiikin avulla. Esiintymässä olivat Juno sekä BassCampin nuoret dj:t ja räppärit.

Illan aikana FunkOnin spraytai-teilija tuunasi polkupyörän, joka arvottiin kävijöiden kesken. Lisäk-si nuoret saivat tehdä omia rinta-merkkejä, painaa kasseja ja paito-ja sekä osallistua Kierrätyskeskuk-sen tuunauspajaan. Kahvila Vedyn vegaaniset herkut pitivät osallistu-jat liikkeellä.

Koiraryhmä toimitti uusia koppeja Viipuriin animalian koiraryhmän koppi-

kampanja konkretisoitui syyskuun lopussa, kun parikymmentä aktii-via reissasi Viipurin löytökoiratar-hoille viemisinään kahdeksan tuli-terää, lämpöeristettyä koirankop-pia, satoja kiloja koiranruokaa se-kä runsaasti matolääkkeitä, leluja ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Koi-ratarhoja vapaaehtoisina pyörittä-vät naiset olivat kiitollisia saamas-taan avusta, sillä pakkaset lähesty-vät myös Viipuria ja uudet kopit sekä vanhojen korjaaminen tulivat tarpeeseen.

Koiraryhmä jatkaa avustustyö-tään ja lisätietoja toiminnasta löy-tyy sivulta www.animalia.fi/koira-ryhmä.

joka syksyiseksi perinteeksi muodostu-neet Ympäristötoimintapäivät houkutte-livat tänä vuonna Karjaan Lärkullan lei-rikeskukseen yli sata nuorta ympäri Suo-men. Päivien teemana oli yhteiskunnalli-nen vaikuttaminen ja sanomana se, että tulevaisuus on läsnä jo niissä valinnoissa, joita tänään teemme.

Eläinoikeustyöpajan toteutuksesta vastasivat Animalia ja Luonto-Liiton su-siryhmä. Edellisten vuosien tapaan eläin-ten oikeudet kiinnostivat nuoria: eläinoi-keustyöpajaan ilmoittautui 18 henkilöä.

Työpajalaiset pääsivät mm. tutustumaan paikalliselle lypsylehmätilalle, keskustele-maan lihansyönnin oikeutuksesta, pereh-tymään suden elämään, tutkimaan lihan mainontaa ja maistelemaan vegaanisia joulusuklaita. Tilavierailu oli sekä työpa-jan vetäjille että työpajaan osallistuneille päivien mielenkiintoisinta antia, sillä ko-vin monella osallistujalla ei ollut ennen sitä omakohtaista kosketusta eläintuotan-toon. Tilanpitäjälle riittikin vastattavak-si nuorten esittämiä teräviä kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista.

Ympäristötoimintapäivät kokosivat nuoria Karjaalle

Joululahja koe-eläimilleJuliana von Wendtin Säätiö tukee sellaista tutkimusta, jossa kehitetään ja sovelletaan eläinkokeille vaihto-ehtoisia menetelmiä, ja jolla edistetään ihmistenja eläinten hyvinvointia. Anna joululahja koe-eläi-mille ja tue toimintaamme: Nordea 200118-42627 (Lupapäätöksen numero 2020/2011/2500).

Kotkankatu 9, 00510 Helsinkip. 050 324 6923, www.jvws.org

galleriassa viikon ajan nähtävillä. Teokset keräsivät paljon kiinnostunutta yleisöä, ja eläinsuojelun puolesta tempaistiin galle-rian yhteydessä myös taideperformans-sien sekä lipaskeräyksen merkeissä. Ani-malialle keräsivät ahkerasti rahaa mm. kuvataiteilija Rakel Liekki sekä juontaja Sampo Marjomaa.

va

ltte

ri m

ust

ala

hti

274 /2011

Vegepalsta teksti ja kuvat elina innanen

Eläintenystävän ruokalahjatItse tehdyt ja kauniisti pakatut ruokalahjat ovat helppo tapa ilahduttaa läheisiä jouluna. Monet

herkut voi valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen, jolloin joulun kiireisimmät päivät voi varata

muille puuhille. Jos aika ei riitä lahjojen valmistamiseen itse, voi keittiössä viihtyvälle ystävälle

pakata pelkät raaka-aineet kauniiseen pakettiin ja liittää reseptin mukaan.

Herkullista joulua!

Vegepalsta

Kookos-suklaapallot12 kpl2 rkl kaurakermaan. 40 g tummansinistä Keiju-margariinia200 g tummaa suklaata1 dl kookoshiutaleita + 1 dl pallo-jen pinnalle

1Sulata margariini kattilan pohjal-la. Lisää kaurakerma ja anna kie-

hahtaa.

2Ota kattila pois levyltä ja lisää pa-loiteltu suklaa. Sekoita tasaiseksi.

3Sekoita joukkoon kookoshiutaleet ja anna seoksen jähmettyä kyl-

mässä.

4Jaa suklaamassa veitsen avulla 12 osaan ja muotoile palloiksi. Pyö-

rittele suklaapallot kookoshiutaleissa.

5Säilytä valmiit pallot jääkaapissa.

Panforte100 g kuorittuja manteleita100 g cashewpähkinöitä100 g kuivattuja hedelmiä (esim. taate-leita ja rusinoita)1 dl vehnäjauhoja2 tl kanelia1 tl neilikkaa0,5 tl muskottipähkinää0,5 appelsiinin raastettu kuori100 g tummaa suklaata (70%)1 dl tomusokeria1 dl agavesiirappia

1 Laita uuni kuumenemaan 150 astee-seen.

2 Sekoita yhteen mantelit, cashewpähki-nät, kuivatut hedelmät, jauhot, maus-

teet ja appelsiinin kuori.

3 Sulata suklaa mikrossa tai vesihautees-sa. Sekoita sulan suklaan joukkoon to-

musokeri ja agavesiirappi. Sekoita suklaase-os kuivien aineiden joukkoon.

Jouluiset pikkukakkusetPikkukakkuset voi leipoa jääkaappiin vajaa-ta viikkoa ennen joulua, tai pakastimeen jo paljon sitä ennen. Pikkukakkusia ei kuiten-kaan kannata kuorruttaa ja koristella kuin vasta edellisenä päivänä ennen tarjoilua.

10-12 kpl2,5 dl vehnäjauhoja1 dl sokeria0,5 dl mantelijauhetta1 rkl piparkakkumaustetta1,5 tl leivinjauhetta1 tl vaniljasokeria4 rkl omenahilloa2 dl makeutettua soijamaitoa0,25 dl rypsiöljyä

Kuorrute:0,25 dl sulatettua kookosrasvaa75 g tummansinistä Keiju-margariinia5,5 dl tomusokeria2 tl soijamaitoa1,5 tl piparkakkumaustettamuutama piparkakku koristelua varten

1 Sekoita kuivat aineet yhteen.

2 Yhdistä toisessa kulhossa omenahillo, soijamaito ja öljy. Kaada seos kuivien

aineiden joukkoon ja kääntele taikina varo-vasti tasaiseksi.

3 Paperoi muffinipelti muffinivuoilla ja lusikoi taikina vuokiin. Jätä 1/4 koho-

amisvaraa!

4 Paista 175 asteessa 18-20 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei enää tar-

tu taikinaa.

5 Valmista kuorrute sekoittamalla yhteen sulatettu kookosrasva ja margariini. Li-

sää muutamassa erässä tomusokeri ja soi-jamaito. Mausta kuorrute piparkakkumaus-teella. Pursota kuorrute pikkukakkusten päälle pursotinpussin avulla.

6 Leikkaa piparkakuista sydämenmuo-toisia paloja ja koristele pikkukakku-

set niillä.

4 Levitä seos noin 24 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalla

on leivinpaperi. Paista panfortea uunin keskitasolla puolisen tuntia. Anna jäähtyä ennen leikkaamista ja säilytä muovilla peitettynä.

294 /2011

Animaalit kautta maan

helsinki: ks. Pääkaupunkiseutu jyväskylä:Eeva Hämäläinen, jyvaskyla@animalia.fikAjAAni:Heidi Manner, animalia.kajaani@gmail.comkerAvA:Suvi Nurmiviita, suvi@suvinurmiviita.fikotkA:Jaana Vanhala, animalia.kotka@gmail.com, www.nic.fi/~suvikki3/animaliakouvolA: Pauliina Klemola, animaliakouvola@hotmail.com, www.animalia.fi/kouvolakuopio: Sari Ung-Lanki, kuopio@animalia.filAhti: Irma Härkönen, animalia.lahti@gmail.com, www.animalia.fi/lahti

nummi-pusulA: Irma Teikari, Lehtolan tila, 03850 Pusula, puh. 09 226 6236 tai 050 500 4596oulu: Laura Ahmala, puh. 040 542 2679, laura.ahmala@gmail.com, www.oulunanimalia.netpori: Pia Wessman, puh. 0400 429 616, piawessm@gmail.com, www.animaliapori.netpääkAupunkiseudun ryhmät: pääkaupunkiseudun alueosasto: Anna Miettinen, anna.miettinen@windowslive.com. Ryhmän postituslista: pks@animalia.fi, listalle pääsee laittamalla viestin osoitteeseen animalia@animalia.fi. Ryhmä kokoontuu parillisina viikkoina Animalian toimistolla. Kokousaika löytyy ryhmän sivuilta www.animalia.fi/pks

pääkaupunkiseudun nuorisoryhmä: Lotta-Maria Suomalainen, nuorisoryhma@animalia.fiAnimalia international: animaliainternational@animalia.fi, www.animaliainternational.comkarhuryhmä: Suvi Börman, info@aasiankarhutarhat.comkoiraryhmä: Aija Kankare, aija.kankare@helsinki.fi, www.animalia.fi/koiraryhmärAumA: Marjo Vettenranta, marjovet83@hotmail.comsAvonlinnA: Elina Hietanen, savonlinna@animalia.fi, www.animalia.fi/savonlinnatAmpere: Eveliina Pudas, puh. 0451322332, www.animalia.fi/tampere

turku: Rita Lindberg, puh. 050 348 6248, turku@animalia.fi, www.animalia.fi/turkuvihti: Laura Pulkkinen, Otalammentie 28b, 03300, Otalampi, puh. 09 2760 958 tai 040 538 2045, pulkkamaki@hotmail.com

Eikö listasta löydy sinua lähellä olevaa paikkakuntaa? Kiinnostaisiko sinua ryhtyä Animalian yhdyshenkilöksi? Soita, kirjoita tai lähetä sähköpostia. Yhteydenottosi ei sido sinua mitenkään.

Eläinystävällisin terveisin,Kanerva Pelli

Animalia ry – AlueetPorvoonkatu 5300520 Helsinkip. 09 720 6590kanerva.pelli@animalia.fi

Tältä sivulta löydät Animalian alueosastot ympäri Suomen. Ota rohkeasti yhteyttä oman paikkakuntasi ryhmään ja kysy lisää juuri heidän toiminnastaan. Vapaaehtoiset toimijat ovat erittäin tärkeä osa Animaliaa ja ryhmässä pääset toimimaan aktiivisesti eläinasioiden puolesta. Ota ratkaiseva askel ja lähde mukaan! Kaikki ovat tervetulleita ja jokaista tarvitaan! Yhteystiedot ovat myös Animalian kotisivuilla www.animalia.fi, josta löydät myös linkit ryhmien Facebook-sivuille.

mic

aela

mo

rero

30 4 /2011

possupipo 16 €Suojaa pääsi ekologisella ja laadukkaalla bambupipolla.

poola katarynan kettukoru Materiaalina kotimainen puu. Koko n. 5 cm

jottei aika kulu ohi huomaamattajvWs-seinä-kalenteri 8 € Kalenterin kokotuotto käytetään eläinkokeiden vaihtoehtojen edistämiseen.

karhuryhmän kalenteritPöytäkalenteri 15 €(16,5 cm X 22 cm) Taskukalenteri 12 €(11 cm X 16 cm) Kalenterien tuotoilla tuetaan pelastettujen karhujen tarhoja Aasiassa.

Animaliashopista eläinystävälliset lahjat pukinkonttiin!

Animaliashop Koonnut Jenni Pekkala

näin teet tilAuksesi:POSTITSE:Animalia ry, Porvoonkatu 53, 00520 HelsinkiPUHELIMITSE: 09 720 65911, ma–pe klo 10–15SÄHKÖPOSTITSE: tarja.balding@animalia.fiYli 10 € tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,70 €. Kaikkiin tilauksiin lisätään postituskulut sekä 1 € käsittelykulu. Tuotteita voi ostaa myös suoraan Animalian Helsingin toimistosta, osoite yllä.

runsaasti myös muita tuotteita osoitteessa www.animalia.fi/tilaa-tuotteita

eläinten oikeudet -napit 3 kpl 10 €

Lämpökäsitellystä koivusta valmistetut napit soveltu-vat vaikkapa merkiksi laukkuun tai napeiksi neuletakkiin. Halkaisija 4,5 cm

eläinystävällistä lukemista lapsille

24 €

21€

Aarnipuu: Jonkun on uskallettava katsoa

15€

singer: Oikeutta eläimille

30€

kettunen:Puputytön juhlakirja

jokaisen eläinystävän must have -kirjat

2€

kinkkulin jouluyllätysValloittava tarina Kinkkuli-possusta Korvatunturilla

Barbapapan arkki & Barbapapan uusi talo -yhteisnide Barbapapat perustavat eläinten turvakodin

26 €

joulutArjous!

turkistarhaus ketuttaa -heijastin

does your life have a price? lehmä-kassi Kassi on ommeltu tukevasta luomupuu-villasta ja värjätty ympäristöystävällisin värein. Värit: sininen, musta, vihreä, punainen ja ruskea.

15€

19 €

314 /2011

Animalian työ eläinten puolesta on pääosin jäsenmaksujen ja lahjoitusten varassa. Jäsenten tuki on toiminnallemme korvaamatonta.

Muista läheistäsi Animalian jäsenyydellä. Voit valita aktiivi-, tuki- tai nuorisojäsenyyden. Lahjan saaja saa Animalia-lehden neljästi vuodessa sekä eläinystävällisiä etuja tarjoavan jäsenkortin. Listan yhteistyökumppaneistamme löydät osoitteesta animalia.fi.

Lahjajäsenyyden tilaat helposti. Täytä oheinen lomake ja lähetä se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Jos haluat lähettää lomakkeen kirjekuoressa, kirjoita kuoreen vastauslähetystunnus, niin säästät postikulut. Lähetämme Sinulle laskun, kun olemme

vastaanottaneet lahjajäsenyyslomakkeen. Lähetämme puolestasi lahjan saajalle tervehdyksen ja tiedon uudesta Animalian jäsenyydestä. Lisäämme tervehdykseen automaattisesti lahjan antajan nimen. Jos haluat, että tieto jäsenyydestä ehtii lahjan saajalle jouluksi, lähetäthän lomakkeen 15.12. mennessä.

Eläinystävällistä joulua toivotellen,

jenni pekkalaAnimalian varainhankkija

Anna lahjaksi Animalian jäsenyys vuodelle 2012!

Lahjan saajan nimi:

Lahjan saajan osoite:

Lahjan antajan yhteystiedot

Lahjan antajan nimi:

Lahjan antajan osoite:

Haluan ilahduttaa läheistäni ja antaa hänelle lahjaksi: Postimaksu maksettu

kotimaassa

Animalia ry

Tunnus 5007666

00003 VASTAUSLÄHETYS

Voit lähettää tiedot myös sähköpostitse osoitteeseen tarja.balding@animalia.fi

Animalian aktiivijäsenyyden (32 €)

sisältää Animalia-lehden vuosikerran, jäsenkortin + 4 aktiivikirjettä

Animalian tukijäsenyyden (27 €) (Animalia-lehti + jäsenkortti)

Animalian nuorisojäsenyyden, alle 18v. (20 €) (Animalia-lehti + jäsenkortti)