“TANSSI ON TAPA ELÄÄ”

PARITANSSIHARRASTUKSEN LUMO JA VIEHÄTYS

HARRASTAJIEN OMIEN KÄSITYSTEN VALOSSA

Ritva Nevala

Lapin yliopisto Kasvatustieteiden tiedekunta

Pro gradu -tutkielma 2007

SISÄLLYS

1 JOHDANTO..................................................................................................................4

2 TANSSI ILMIÖNÄ.......................................................................................................6

2.1 Tanssin historiaa....................................................................................................6

2.2 Tanssin tutkimuksesta.........................................................................................11

2.3 Tanssin määrittelyä..............................................................................................13

2.4 Tanssimuodot.......................................................................................................14

2.4.1 Taidetanssi..................................................................................................14

2.4.2 Kansantanssi...............................................................................................14

2.4.3 Kilpatanssi..................................................................................................15

2.4.4 Seuratanssi.................................................................................................15

3 PARITANSSI AKTIVITEETTINA..........................................................................16

3.1 Tanssinopetus kouluissa......................................................................................16

3.2 Paritanssi suomalaisessa kulttuurissa................................................................17

3.3 Paritanssi harrastuksena.....................................................................................19

3.4 Paritanssin lumo...................................................................................................21

4 IHMISEN HYVINVOINTIA JA ELÄMÄNLAATUA ETSIMÄSSÄ...................24

4.1 Ihmisen tarpeet hyvinvoinnin perustana...........................................................24

4.2 Hyvinvoinnista elämänlaatuun...........................................................................25

4.2.1 Aktiivisuus ja toiminnallisuus...................................................................27

4.2.2 Ihmissuhteet................................................................................................29

4.2.3 Itsetunto ja itsensä arvostaminen.............................................................31

4.2.4 Onnellisuuden perustunne........................................................................32

4.3 Ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun tutkimus.............................................36

4.4 Ongelmat ja mittausvirheet tutkittaessa elämänlaatua....................................37

4.5 Onko elämänlaadun tutkimisesta hyötyä?........................................................38

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT...........................39

6 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS........................................................40

6.1 Tutkimushenkilöt.................................................................................................40

6.2 Tutkimusmenetelmälliset valinnat.....................................................................41

6.2.1 Kvalitatiivinen tutkimus............................................................................41

6.2.2 Fenomenografinen tutkimusote................................................................42

6.3 Teemakirjoitus tiedonhankintatapana...............................................................45

6.4 Aineiston keruu.....................................................................................................47

6.5 Fenomenografinen analyysi.................................................................................49

6.6 Tutkimuksen luotettavuus...................................................................................53

7 TUTKIMUSTULOKSET...........................................................................................57

7.1 Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsitysten mukaan?........59

7.1.1 Aktiivisuutta ja toiminnallisuutta.............................................................59

7.1.2 Hyviä ihmissuhteita....................................................................................64

7.1.3 Itsetunnon vahvistusta...............................................................................73

7.1.4 Onnea ja onnellisuutta...............................................................................77

7.2 Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi?...............82

7.2.1 Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua?...................................82

7.2.2 Onko tanssi tapa elää?...............................................................................84

8 POHDINTA................................................................................................................ 86

LÄHTEET......................................................................................................................89

LIITTEET......................................................................................................................94

1 JOHDANTO

“Mitä ei voi puhua, ei voi kirjoittaa, ei voi huutaa, täytyy tanssia.”

Näihin Jorma Uotisen sanoihin kiteytyy tanssimisen ydin. Paritanssiharrastus Suomessa

elää nousukauttaan. Yhtenä kannustimena on televisio-ohjelma Tanssii tähtien kanssa.

Ohjelma on saanut alkunsa Englannista, missä sitä on esitetty nimellä Let's Dance.

Muitakin syitä paritanssiharrastuksen nousuun löytyy. Tanssi on paitsi hauskaa, se on

myös erinomaista kuntoliikuntaa. Tämä liikuntamuoto tuottaa sekä fyysistä, psyykkistä

että sosiaalista kuntoa. Lisäksi se on työkykyä ylläpitävää ja sairauksia ennalta ehkäisevää

toimintaa. Paritanssi on kuin terapiaa, joka antaa voimia arjessa jaksamiseen!

Onko todellisuus tanssimaailmassa tämä? Onko paritanssiharrastus tosiasiassa tällaista?

Mikä on harrastajien näkemys? Paritanssiharrastuksen viehätys aktiiviharrastajien

käsityksen mukaan pohjautunee ainakin paljon tv-ohjelmaa syvemmälle. Tämän pro gradu

-tutkielmani aiheena on juuri paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajien omien

käsitysten valossa. Mitä tanssiharrastus harrastajalleen merkitsee? Tuoko se hyvinvointia

elämään? Lisääkö se elämänlaatua? Onko tanssi tapa elää? Tutkimusaiheen valintaan

vaikutti ennen kaikkea oma kiinnostukseni paritanssiin, vaikkakin todelliseen työhön

uskaltauduin vasta erinomaisen työni ohjaajan, Lapin yliopiston professorin Kaarina

Määtän rohkaisemana. Myös tutkimusoppaat ja muu kirjallisuus ohjaavat tämänkaltaiseen

aiheen valintaan, sillä tehtäväänsä motivoitunut tekee parempaa työtä. Aiheesta, joka ei

kiinnosta ei voi tehdä hyvää tutkimusta. Tutkijan persoonan ja henkilökohtaisen

kiinnostuksen tuleekin antaa vaikuttaa tutkimusongelman valintaan. Oma ammattini

kielenopettajana ohjasi hakemaan vieraskielistä lähdemateriaalia aiheesta. Teoriaosuuden

perustana onkin norjalaisen Siri Naessin teos Quality of Life Research. Myös tanssiin

liittyvä lähdekirjallisuus on osittain englannin kielistä.

5

Suomen seuratanssiliittoon järjestäytyneitä paritanssin harrastajia on maassamme noin 10

000. Tämän lisäksi järjestäytymättömiä harrastajia on lukematon määrä, suuren

suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan aikuisia tanssin harrastajia 2005-06 oli

kaikkiaan 83 000. Halusin selvittää mihin tämän harrastuksen lumo ja viehätys perustuu.

Asetin tutkimukselleni seuraavat tutkimusongelmat: Millaisia käsityksiä paritanssia

aktiivisesti harrastavilla on tämän harrastuksen merkityksestä? Mitä paritanssi

harrastuksena antaa? Lisäksi halusin selvittää miten paritanssiharrastus on yhteydessä

harrastajansa elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Toinen tutkimusongelmani on siis:

Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi? Lisääkö paritanssi

harrastajansa elämänlaatua?

Tutkimusalueena on koko Suomi. Tutkimushenkilöinä ovat paritanssia aktiivisesti

harrastavat ihmiset maassamme. Perusjoukko on numeerisesti määrittelemätön.

Aktii vihar rasta jat tavoitettii n pääasiassa Internetin tanssipalvelimen välityksellä.

Tutkimusaineisto kerättiin huhti- ja toukokuussa 2007 tutkimuslomakkeilla, joista toinen

oli kirjoitelmapyyntö ja toinen kyselykaavake lähes avoimin kysymyksin. Kirjoitelmia

ohjattiin teemakysymyksillä aiheesta, mutta kirjoituksille ei asetettu vähimmäis- eikä

enimmäispituutta. Lisäksi pyydettiin hieman taustatietoja kirjoittajista: ikä, sukupuoli,

tanssiharrastuksen määrä jne. Kirjoittaja sai vastata nimettömänä ja kirjoitukset käsiteltiin

luottamuksellisina. Tutkimukseen osallistui 37 kirjoittajaa eri puolelta Suomea, 23 naista

ja 14 miestä. Vastaajien ikä vaihteli 18 - yli 70 ikävuoteen. Saadut kirjoitelmat analysoitiin

laadullisesti fenomenografisen tutkimusotteen mukaisesti.

Tutkimusraporttini koostuu teoreettisesta ja empiirisestä osuudesta. Teoreettisessa

osuudessa selvitellään tanssia ilmiönä ja paritanssia aktiviteettina. Teoriaosuuden

tavoitteena on myös etsiä ihmisen hyvinvointia ja elämänlaatua lähdekirjallisuuteen

nojautuen. Empiirinen osuus etenee tutkimusongelmien asettamisesta tutkimuksen

toteuttamisen kuvaamiseen ja lopuksi tutkimustuloksiin. Pohdinnassa kokoan saavutetut

tutkimustulokset ja tarkastelen tuloksia vielä yhteenvedonkaltaisesti.

6

2 TANSSI ILMIÖNÄ

2.1 TANSSIN HISTORIAA

Tanssi on ihmisen alkuperäisin ilmaisukeino, globaali ja yleisinhimillinen ilmiö. Musiikin

tahtiin liikkuminen on viehättynyt ihmistä kautta aikojen. Teoksessaan Keeping Together

in Time (Yhdessä tahtiin, oma suom.) McNeill näkee tanssimisen yhteiseen tahtiin

tarjonneen alkukantaisille ihmisryhmille niin suuren yhteenkuuluvuuden tunteen, että

ryhmän eloonjäämismahdollisuudet ovat olleet muita ryhmiä merkittävästi suuremmat.

Sama teoria pätee McNeillin mielestä myös simpanssiryhmiin. (McNeill 1995, 22-23.)

Yhteinen rytminen liike on sitonut sekä ihmiset että simpanssit emotionaalisesti yhteen

niin vahvoin sitein, että ruoan etsiminen ja jälkikasvusta huolehtiminen ovat

yhteenkuuluvuuden tunteen myötä tehostuneet. (McNeill 1995, 27.) Jaettu emotionaalinen

yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen haltioituminen sitoo yhteisön jäsenet niin kiinteästi

toisiinsa että kaikenlainen yhteistyö helpottuu ja vahvistuu. Tämä itse asiassa on

McNeillin mukaan tanssimisen olennaisin merkitys ihmiskunnan historiassa. (McNeill

1995, 37.) Yhteisön ja sen jäsenten yhteenkuuluvuutta, solidaarisuutta ja inspiroitumista

lisäävät laulaminen, soittaminen ja tanssiminen. Tämän vuoksi kaikki nämä toiminnot

liittyvät voimakkaasti myös eri uskontojen historiaan samoin kuin sotimisen historiaan,

kuten McNeill lukuisten esimerkkiensä avulla teoksessaan osoittaa. (McNeill 1995, 67-.)

Vanhin tanssimista kuvaava luolamaalaus on löydetty eteläisestä Ranskasta. Noin

11 000 vuotta sitten oletettavasti metsästäjät maalasivat tanssivan hahmon, The Sorcerer,

jolla oli ihmisen jalat ja eläimen keho. Vanhin ryhmässä tanssimista kuvaava luolamaalaus

on löytynyt Palermon lähistöltä Sisiliasta. Ensimmäiset yhteisölliset tanssitilanteet

liittyivät häihin, sadonkorjuuseen, sotimiseen tai muihin vastaaviin seremonioihin.

(McNeill 1995, 39-41; 86-87.)

Alkuasukkaat ovat aina ilmaisseet ilonsa ja surunsa tanssien. Jopa sotilaat pääsivät

muinoin taisteluvireeseen tanssin avulla. (Blomqvist 1977, 3.) Tanssia on käytetty

parannuskeinona, loitsuna, valmistautumisessa metsästykseen ja taisteluun yhtä hyvin kuin

7

kansanhuveissa, teatteriesityksissä ja hovin juhlissa. (Karina 1981, 11.) Tanssiliikunnan

saadessa vähitellen määrättyjä muotoja kehittyi ensin taidetanssi ja sen rinnalle

myöhemmin seuratanssi. (Blomqvist 1977, 3.) Länsimaisen taidetanssin synty ajoittuu

1500- ja 1600-luvuille. Tällöin eurooppalaisen yläluokan tanssi erottui alempien

yhteiskuntaluokkien tanssista. (Hoppu 2003.)

Suomalaisesta tanssista on tietoja vasta lyhyeltä ajalta. 1500-luvulta peräisin olevassa

Olaus Magnuksen historiateoksessa on joitakin viittauksia tanssiin. Muutama yksittäinen

maininta löytyy myös 1600-luvulta. (Hoppu 2003.) Keväällä 1835 toimitettuaan Kalevalan

painoon, Elias Lönnrot suuntasi runonkeruumatkalle Vienan Karjalaan. Tältä matkaltaan

Lönnrot kirjasi päiväkirjaansa runon, joka myöhemmin sai nimen Tanssin synty.

(Saarikoski 2003, 119-145.)

Taian tantsihin ruveta.Ei oo tantsi miun rotimaeikä toisen kumppalini:tantsi on tuotu tuonempoaUuen linnan ulkopuolenPietarin pihoja myötenVienan väljiltä vesiltä -eipä vielä sieltäkänä!

Kasvo marjanen mäelläyleni heliä heinä,heposet veti hikiveessävarsat vaahtessa samosi,pyyhyöt vihertelivätvesasilla vempelillä,oravaiset juoksenteliaisoilla vaahterisilla,tetryöt kukertelikorjan kirjavan kokalla,vesi tippu vempelestärasva rahkehen nenästäreki rautanen ratsasitantsia taluttaessailokasta tuotaessa.

Jo tantsi pihalla saapi:ilo kaikki ikkunalla.Keltä mie kysyn lupootalunko tantsin tupahantalun tantsi vierahani?

8

Jo tantsi pihalla saapi:lehmät parteh levitti härät katko kytkyensäkiukoa kivinen liikkupatsas patvinen järähti.Keltä mie kysyn lupoo:isännältä pöyän päästäemännältä sen sivustapojalta rahin nenästä -talunko tantsin tupahantalun tantsi vierahani?

Ei tule tupahan tantsioviseinän ottamatta:oviseinä on osmon luistaperiseinä petran luistakarsina kapehen luistasivuseinä sirkan luistalaki lahnan suomuloista.

Jo tuli tupahan tantsi.Kenpä tulloo tantsimahansinne poika syntyöhniin on viisas kuin isonsaläpikäymähän keräjätjutut julki polkemahan!Ken ei tulle tantsimahansille tyttö syntyöhniin on laiska kuin emonsaalla aian maattavaksilepikköhön levättäväksi!

Runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot osallistui paikallisiin tanssitilaisuuksiin. Hänen

matkapäiväkirjoistaan selviää kuitenkin, että hän mieluummin istui ja teki muistiinpanoja

kuin osallistui itse tanssiin. Lönnrotin kuvaama tanssitilaisuus vastaa ns. nurkkatanssien

ideaalityyppiä. Nurkkatansseista muodostui paikallisen nuorison ajanviete- ja

seurustelukulttuuria, joka kehittyi suomalaiskarjalaisella kulttuurialueella 1800-luvulla.

Nuoret miehet järjestivät tanssit ja vuokrasivat tilan tanssien pitopaikaksi. Tanssittavana

olivat ensin ryhmä- eli sosiaaliset tanssit ja myöhemmin paritanssit, jotka syrjäyttivät

vanhat laululeikit ja piiritanssit. (Saarikoski 2003, 119-145.) Varsinkin sotavuosina nuoret

kävivät tanssimassa kielletyissä nurkkatansseissa. Poliisia peläten tanssittiin valssia, sekä

hypittiin polkkaa ja jenkkaa, kertoo omista henkilökohtaisista kokemuksistaan äskettäin 80

vuotta täyttänyt tanssitaiteilija Aira Samulin. (Merihaara 2007, 14.)

9

Sääty-yhteiskunnan vähitellen muuttuessa kansalaisyhteiskunnaksi alkoi järjestötoiminta

maassamme vilkastua. 1800-luvun jälkipuoliskolla syntyivät työväenliike, naisasialiike,

voimisteluliike ja nuorisoseuraliike. Suomalaisen lavatanssin synty sijoittuu

murroskauteen 1870-1900, jolloin VPK:t vanhimpina maaseuduille perustettuina

yhdistyksinä ottivat toimintaansa palokunta-aatteen ohelle sivistyksellisiä tavoitteita. VPK-

liikkeestä tuli vapaaehtoisen kulttuuritoiminnan tärkeimpiä järjestäjiä maaseudulla.

Ensimmäinen varsinainen tanssilava lienee perustettu Mikkelin VPK:n vuosijuhlaa varten

heinäkuussa 1879. Juhlista kirjoitettiin seuraavasti:

“...koska tämä oli ensimmäinen juhla täällä sitä laatua ja mielestäni tawallistamerkillisempi, niin pyydän suosiollisesti saada sen tässä kertoa, niin kuin tälläkynällä woin. Juhlan syntykään ei ollut pienimpiä; soittokunta oli tilattu Wiipurista,juhlakenttä oli mukawasti warustetut puhe-, soittokunnan- ja tanssilawoilla,telttilöillä, ym.”

Toisen maailmansodan jälkeen kansalaisjärjestöt olivat mukana Suomen henkisessä

rakentamisessa. Elettiin järjestötoiminnan kukoistuskautta. Suomeen syntyi tuhansien

seurantalojen verkosto. Lisäksi järjestöt rakensivat lukuisia tanssilavoja. Todellinen kulta-

aika tanssilavojen rakentamisessa koettiin 1950-luvun lopulla, jolloin hyvien

kulkuyhteyksien varsille syntyi useita suurlavoja. Paritanssilla oli maassamme 1950-

luvulla erityinen asema: Suomessa tanssittiin silloin 3000 seurantalolla ja 1000

tanssilavalla. Lavatanssi- ja iltamatoiminnasta muodostui talkoohenkeen pohjautuva,

varainhankintaan tähtäävä instituutio. Luonnollisesti toiminnan taustalla oli yhteisön tarve

sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäämiseen ja vapaa-ajan monipuolistamiseen. Ihmisillä oli

voimakas halu irrottautua arjesta, tansseissa käyminen koettiin erinomaisena vastapainona

työnteolle. (SUSEL ry, kotisivut.)

1900-luvun ensimmäiset vuosikymmenet olivat paitsi Suomessa, myös muualla

Euroopassa sosiaalisen paritanssin kehityshistorialle merkittävää aikaa. Lähes kaikki tällä

hetkellä tanssittavat seuratanssit ovat kehittyneet 1900-luvun ja 1950-luvun välisenä

aikana. (SUSEL ry, kotisivut.) Vanhin Suomeen tullut paritanssi, polska, tunnettiin jo

1600-luvulla Ruotsin vaikutuksesta ainakin läntisellä ja eteläisellä rannikkoseudulla.

Paritanssien tulo Suomeen aiheutti maan tanssikulttuurissa voimakkaan murroksen, sillä

pareittain tanssimisesta tuli tanssimisen ihannemuoto ja muut tanssimuodot jäivät pois

10

käytöstä. 1900-luvun alkupuoliskolla suomalainen tanssikulttuuri oli paritanssien

dominoimaa. Vasta vuosisadan lopulla tämä dominanssi murtui, kun sosiaalisissa

tilaisuuksissa alettiin omaksua vapaampia tanssimuotoja, kuten diskotansseja. (Hoppu

2003.) Teknologiset keksinnöt auttoivat sittemmin tanssilajien ja tanssimusiikin

leviämisessä ympäri maailmaa.

1960-1980 lukujen poikkeuksellisen voimakkaat muutokset jatkuen aina 2000-luvulle

saakka aiheuttivat lavatanssikulttuurin rappeutumisen maaseudulla. Suomen

Seuratanssiliiton mukaan tangosta 1980-luvulla muodostui kulttuurin uudelleen elpymisen

kantava voima. Tangon ja tangokuninkaallisten esiinmarssi vuosituhannen loppupuolella

vauhdittivat myös muun iskelmämusiikin esiintuloa ja julkikuvaa. Paritanssina tango oli

tullut Suomeen jo 1910-luvulla marssivaikutteisena Saksasta. Vielä 1920-luvullakin

tangoa tanssivat vain tanssinharrastajat. Vasta 1930-luvulla tangon askeleet

yksinkertaistuivat niin, että tavallinen kansakin saattoi ne oppia. Ensimmäiset

tangomarkkinat Seinäjoella järjestettiin 1985. (SUSEL ry, kotisivut.)

Vuonna 1996 perustettiin Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry. vaalimaan ja edistämään

suomalaista seura- ja lavatanssikulttuuria. Kolmen tanssiseuran aloitteesta perustettu liitto

a lo i t t i t anssinohjaajakoulutuksen 1999 . Seura tanss i l i iton kou lu t t amien

seuratanssinohjaajien ja eri puolille Suomea perustettujen tanssikoulujen ansiosta

lavatanssinopetus tehostui maassamme. Vanhan tanssiperinteen rinnalle on saatu uusia

vaikutteita ja tanssikansa, myös nuorempi ikäpolvi, on viime vuosina syttynyt perinteisten

lajien lisäksi esimerkiksi latinalais- ja swing-rytmeihin. Tanssiseuratoiminta,

tanssinopetus, lavatanssikilpailut ja tanssiyleisön orkestereilta vaatima laajempi

musiikkitarjonta ovat luonnollisesti synnyttäneet myös muutosvastarintaa. Tulevaisuus

osoittaa millaiseksi ainutlaatuinen suomalainen lavatanssikulttuuri 2000-luvulla

muotoutuu. (SUSEL ry, kotisivut.)

11

2.2 TANSSIN TUTKIMUKSESTA

Tanssi on kulttuurinen ilmiö. Sen ymmärtäminen vaatii aina myös kulttuurisen yhteyden

ymmärtämistä. Vuonna 1935 etnologian professori Pariisin yliopistosta Marcel Mauss

ehdotti tutkimusalaksi eri kulttuurien ruumiillisia tapoja, ruumiintekniikoita.

Yhteisöllisesti opitut ja kulttuurisidonnaiset ruumiintekniikat ovat erityisiä, paitsi eri

kulttuureille ja kansoille, myös sukupuoli- ja ikäryhmille. Nämä tekniikat ilmentävät

yksilön viiteryhmiä eli sosiaalista habitusta, kasvatusta ja koulutusta, tapoja, muotia ja

arvostuksia. Professori Maussin ruumiintekniikoiden luettelossa mainitaan eri

liikuntalajeja mm. kävely, juoksu, hyppääminen, kiipeäminen, uiminen, tanssi, heittäminen

jne. Näiden lisäksi Mauss kutsuu ruumiintekniikaksi myös hengittämistä, nukkumista,

syömistä, juomista, näkemistä, kuulemista, rytmi- ja liiketajua jne. (Saarikoski 2003, 9-

17.)

Tanssin tutkimus tieteenalana on lähes yhtä laajalle hajoava kuin Maussin

ruumiintekniikoiden luettelo. Tanssia on tutkittu osana taiteentutkimusta, mutta myös

perinteentutkimuksesta ja antropologiasta vaikutteensa saaneissa etnokoreologisissa ja

tanssiantropologisissa tutkimuksissa. Etnografiset menetelmät merkitsevät tanssin

näkemistä ja kokemista osana kulttuuria, paikallisia yhteisesti jaettuja elämismaailmoja,

ajattelumalleja ja tietorakenteita. (Saarikoski 2003, 9-17.)

Tanssiminen tahtiin, tiettyyn rytmiin, yhdessä on ihmiselle lajityypillinen ilmiö. Eläimistä

ainoastaan simpanssit pystyvät hieman samankaltaiseen suoritukseen. Tutkittaessa

simpanssien liikehdintää sekä eläintarhassa että vapaana huomattiin urossimpanssien

reagoivan ukkoseen 'tanssimalla' tahtiin: tömistäen rytmikkäästi maata, keinuen jalalta

toiselle ja heiluttaen puunrunkoja edestakaisin. Erona ihmisten tuottamaan tanssiin

simpanssiuroilla oli kullakin oma rytminsä sadetanssissaan. (McNeill 1995, 13-16.)

Saksalainen yhteiskuntatieteilijä Henning Eichberg on pohtinut yhteiskunnan ruumiillista

rakentumista. Hänen mukaansa liikunta, leikit ja tanssi heijastavat ja samalla tuottavat

sosiaalisen ajan ja tilan kategorioita. Tanssia ei kuitenkaan voi täysin ymmärtää

viittaamalla pelkästään sen sosiaalisuuteen ja kulttuuriseen yhteyteen. Tanssi on

12

voimakasta yksilöllistä kokemista. Sen lisäksi se on toisen ihmisen kohtaamista,

tanssimista hänen kanssaan. Tanssiva ihminen liittyy aina toisiin tanssijoihin. Tanssi on

siten ruumiillisuuden manifestaatio, jossa yksilö, toinen ihminen ja yhteiskunta ovat

olennaisesti läsnä. (Hoppu 2003.)

Tanssintutkimus on vähäistä, vaikka tanssi ilmiönä on globaali ja yleisinhimillinen.

Tutkimuksen vähäisyyteen on vaikuttanut tanssin kuvaamisen ja analysoinnin vaikeus.

Tanssin sanallistaminen on vaikeaa länsimaisen tieteellisen diskurssin puitteissa.

Länsimainen tiedeyhteisö korostaa verbaalisuutta, tarkkuutta ja eksplisiittisyyttä Nämä

ominaisuudet puuttuvat tanssista hyvin usein, varsinkin kun kyseessä on sosiaalinen tanssi.

(Hoppu 2003.)

Eksplikoinnin ongelma on ratkaistu usein sillä, että tutkijat ovat kääntäneet huomion pois

itse tanssimisesta. On tehty rakenne- tai teosanalyysejä, on tarkasteltu tanssijoiden ja

koreografien luovaa työtä ja elämänhistoriaa. On selitetty tanssia sillä mitä varten se on

olemassa. Viime aikoina tanssin selittäminen ulkopuolisista tekijöistä lähtien on

vähentynyt. Tutkijoiden huomio sen sijaan on kääntynyt yhä enemmän tanssivaan

ihmiseen tai yhteisöön. 1990-luvulta lähtien on suuntauduttu entistä enemmän paitsi

nykyajan sosiaalisen tanssin ja esittävän tanssin, myös tanssiharrastuksen tutkimiseen.

(Hoppu 2003.)

Suomalainen tanssintutkimus vauhdittui Teatterikorkeakoulun Tanssitaiteen laitoksen

perustamisen jälkeen 1983. Tanssintutkimus Suomessa on ollut hajanaista, eikä se ole

saanut paljonkaan huomiota tanssipiirien ulkopuolella. Niin Suomessa kuin muuallakin

maailmassa tanssintutkimus on edelleen hyvin marginaalinen ala. Haasteena on nostaa

tämä tutkimuksen laji voimakkaammin esille muun kulttuurin- ja taiteentutkimuksen

rinnalle. (Hoppu 2003.)

13

2.3 TANSSIN MÄÄRITTELYÄ

Tanssi käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Tarkastelutavasta riippuen tanssin

merkitysulottuvuudet voivat olla laajempia tai suppeampia. Tanssilla voidaan ymmärtää

esimerkiksi pelkästään taidetanssia tai vain sosiaalista paritanssia. Tanssi käsitteenä voi

kattaa myös kaikki rytmisen liikkumisen eri muodot. Tanssintutkijat ovat pyrkineet

määrittelemään tanssin tutkimuksellisia päämääriä ajatellen. Saksalainen Curt Sachs

määritteli tanssin 1930-luvulla kaikeksi rytmiseksi liikkeeksi, joka ei kuulu

työmotiiveihin. Keskeisinä elementteinä tanssissa Sachs näki siis liikkeen, rytmin ja

erillisyyden työnteosta. (Hoppu 2003.)

1960-luvulla tanssiantropologi Joann Kealiinohomoku määritteli tanssin käsitteen jo

yksityiskohtaisemmin:

Tanssi on hetkellinen ilmaisumuoto, jonka tilassa liikkuva ihminen esittää tietyssämuodossa ja tietyllä tyylillä. Tanssi esitetään tarkoituksellisesti valituilla jakontrolloiduilla rytmisillä liikkeillä; tuloksena olevan ilmiön tunnistavat tanssiksi sekäesiintyjä että tietyn ryhmän havaintoja tekevät jäsenet.

Tässä määritelmässä tanssin käsite on laajentunut aikaan ja tilaan sidottuun ilmaisuun,

jolla on tietty muoto ja kulttuurinen konteksti. (Hoppu 2003.)

Yleisimmin käytetty määritelmä tanssista lienee amerikkalaisen tanssintutkijan Judith L.

Hannan. Hänen mukaansa:

Tanssi on inhimillistä käyttäytymistä, joka koostuu tanssijan kannalta tarkoituksellisista,tahallisen rytmikkäistä ja kulttuurisesti muotoutuneista jaksoista nonverbaalejaruumiinliikkeitä, jotka eivät ole tavanomaisia motorisia toimintoja vaan liikkeellä onluontaista ja esteettistä arvoa.

Tämän määritelmän mukaan tanssi on siten tahallista ja tarkoituksellista. Sen muoto ei ole

sattumanvarainen, vaan se on sidoksissa kulttuuriseen kontekstiinsa. Hanna ei painota

ekspressiivisyyttä vaan tanssin luonnetta ihmiselle tyypillisenä käyttäytymisenä.

Pyrkimyksenä on mahdollisimman kattava ja universaali tanssin määritelmä. (Hoppu

2003.)

14

Suomen kielen sana tanssi on lainasana ruotsista ja kuului jo 1600-luvun kirjakieleen.

Sana on lainautunut mahdollisesti ilmiön mukana. Suomalaiselle kulttuurille tyypillinen

seura- ja lavatanssi määritellään tanssiparin vapaaksi liikkumiseksi musiikin tahdissa

(SUSEL ry, kotisivut).

2.4 TANSSIMUODOT

2.4.1 Taidetanssi

Taidetanssia on näyttämötanssin eri muodot. Karina käyttää antiikin ajoista peräisin

olevasta näyttämötanssista nimitystä karakteritanssi. Kyse on teatteritanssista,

esitystanssista. Näyttämötansseihin kuuluviksi luokitellaan usein baletti, jazztanssi ja

moderni tanssi, vaikka Karina pitääkin kaikki em. tanssin lajit omina tanssin muotoina.

Klassinen baletti on vanhin ja laajimmalle levinnyt näyttämötanssi Euroopassa. Sen

alkulähteitä kuvataan seinämaalauksissa ja muinaisen Egyptin ja Kreikan esineissä.

Korkeat hypyt, liitelevä käynti varpailla sekä käsien ja jalkojen liikkeet suurine kaarineen

kuuluvat klassiseen balettiin. 1700-luvulla muotoutui balettikoulutuksesta instituutio, sillä

klassinen baletti edellyttää pitkää koulutusta. Protestina normien ja sääntöjen sitomalle

klassiselle baletille syntyi 1700-luvulla vapaa, moderni tanssi. Tälle tanssille

luonteenomaista oli fantasia ja vapaus ilmaista tunteita omien persoonallisten liikkeiden ja

rytmien kautta. Jazztanssin juuret ovat ulkoeurooppalaisessa kulttuurissa. Eurooppaan se

saapui 1900-luvun alussa ja kehittyi hyvin nopeasti. Luova tanssi eli vapaa tanssi elvytti

tanssin ikivanhan elementin, improvisoinnin, tarkoituksena kehittää liikefantasiaa ja

vastustaa sidonnaisuutta. (Karina 1981, 96-105)

2.4.2 Kansantanssi

Kansantanssi on peräisin kansanomaisesta kulttuurista. Käsitteenä se syntyi 1800-luvulla

ja on käytössä vielä tälläkin hetkellä. Se tarkoitti tehtyjä tansseja, koreografioita, joissa oli

kansakunnalle tyypillisiä elementtejä: askeleita, rytmejä, otteita, kuviointeja sekä

tyypillinen ryhti. (Karina 1981, 96-97.)

15

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa rahoitettiin kansanperinteen keruutoimintaa

Suomessa. Satoja tansseja ja nuotteja kerättiin silloin eri puolilta Suomea. Suomalaiselle

kansantanssiperinteelle tyypillistä on moninainen askelten kirjo ja tanssien variaatiot.

Kansantanssien tanssiminen siirtyi perinteisesti osaavammilta tanssijoilta toisille kunnes

kansantanssiseurat ja työväenopistot ottivat perinteen siirtämisen tehtäväkseen.

2.4.3 Kilpatanssi

Tanssikilpailutoiminta käynnistyi samaan aikaan tanssilajien syntymisen ja kehittymisen

kanssa. 1900-luvun alkupuolella järjestettiin jo yksittäisiä kilpailuja muotitansseissa eri

puolilla Eurooppaa. Tanssilajien vakioinnin ja kilpailutoiminnan järjestäytymisen myötä

tietyt tanssilajit vakiinnuttivat paikkansa eri organisaatioiden järjestämissä kilpailuissa.

(SUSEL ry, kotisivut.)

Kilpatanssi on monipuolinen liikuntamuoto ja tavoitteellinen pariurheilulaji. Siinä on

selkeä kansainvälisiin ja kansallisiin sääntöihin perustuva kilpailumenettely ja vakioidut

perussuoritustekniikat. Kilpatanssissa kilpaillaan aina saman taitotason omaavia

kilpakumppaneita vastaan vakio- ja/tai latinalaistansseissa. Vakiotansseja ovat hidas

valssi, wienin valssi, tango, foxtrot ja quickstep. Latinalaistansseihin kuuluvat samba,

rumba, cha cha, paso doble ja jive. 10-tanssissa tanssitaan kaikki viisi vakiotanssia ja

kaikki viisi latinalaistanssia. Kilpatanssia voi harrastaa myös kuntourheiluna ilman

kilpailullisia tavoitteita. Nuorimmat harrastajat ovat 4-vuotiaita, yläikärajaa ei ole.

(Suomen Tanssiurheiluliitto, kotisivut.) Kilpatanssi onkin urheilulaji, jossa ensimmäiset

tanssiaskeleet kannattaa ottaa mahdollisimman nuorena. Tytöt ja pojat harrastavat

kilpatanssia yhdessä, joten parhaimmillaan harrastus tukee eri sukupuolten välisiä

vuorovaikutussuhteita ja tarjoaa näin mahdollisuuden huolehtia kasvatuksellisista

tavoitteista. (Yli-Piipari 2005, 94.)

2.4.4 Seuratanssi

Seuratanssit olivat Karinan mukaan aluksi aatelisten, sittemmin porvariston tansseja ja

nykyään tehtyjä tansseja, jotka seuraavat muotivirtauksia ja ovat riippuvaisia

16

populäärimusiikin kehityksen suunnasta. Askeleet, rytmitykset ja otteet kehittyivät

vuorovaikutuksessa kansantanssien kanssa. (Karina 1981, 99.) Seuratanssi on suora

käännös saksan kielestä (Gesellschaftstanz) ja suomenkielisenä sanaa käytettiin

ensimmäisen kerran 1921 tanssikoulun kurssi-ilmoituksessa. Diplomitanssinopettaja ja

tanssintu tki ja Rail i Laine on määri tel lyt seuratanssin julkiseksi tanssitilanteeksi

modernissa, teollistuneessa yhteiskunnassa. Ennestään mahdollisesti tuntemattomat

ihmiset voivat tällöin tanssia paritanssia toistensa kanssa, esimerkkeinä lava- ja

ravintolatanssit, salsaillat ja argentiinalaisen tangon tanssiaiset. (Wikipedia.) Seuratanssi

on yleisin tanssin liikuntamuoto Suomessa. Suomalainen seuratanssi on tärkeä osa

kansallista kulttuuriperintöämme. (SUSEL ry, kotisivut.)

3 PARITANSSI AKTIVITEETTINA

3.1 TANSSINOPETUS KOULUISSA

Suomalaisen koululiikunnan keskeisenä tavoitteena on herättää nuoren halu aktiiviseen

liikkumiseen. Liikunnanopetuksen päämääränä on vaikuttaa myönteisesti oppilaan

fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin, sekä ohjata

oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys. Liikunnanopetuksen tulee

tarjota oppilaalle sellaisia taitoja, tietoja ja kokemuksia, joiden pohjalta on mahdollista

omaksua liikunnallinen elämäntapa. Erilaisten liikunnallisten taitojen oppimisen kautta

edetään kohti omaehtoista harrastuneisuutta, unohtamatta kansallista liikuntaperinnettä.

(Kuusamon kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2004.)

Vuosiluokittain peruskoulun alaluokilla opetetaan musiikkiliikuntaa leikkien ja

pikkutanssien muodossa. Vähitellen tutustutaan enemmän rytmiin ja luovaan ilmaisuun,

sekä liikkumiseen musiikin tahdissa. Peruskoulun päättöluokalla, 9. luokalla,

opetussuunnitelman mukaan opetellaan perinteisistä tansseista valssia, tangoa, humppaa

17

ja jenkkaa. Lisäksi peruskoulunsa päättävät perehtyvät tanssin tapakulttuuriin. (Kuusamon

kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2004.)

Lukion liikunnanopetuksen keskeisenä tehtävänä on edistää terveellistä ja aktiivista

elämäntapaa, sekä ohjata nuorta ymmärtämään l iikunnan merki tys ihmisen fyysiselle,

psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Liikunnasta lukioikäisten toivotaan saavan

myönteisiä, vireystilaa vahvistavia kokemuksia sekä jaksamista koulutyöhön. Lukiossa

liikunnan avulla vahvistetaan sosiaalisia taitoja ja yhteenkuuluvuutta, ohjataan

vastuullisuuteen ja hyviin tapoihin. Opiskelijaa ohjataan ymmärtämään hyvän kunnon

merkitys jaksamiselle ja työkyvylle. Monipuolisella liikunnan opetuksella halutaan luoda

valmiuksia omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen. Tanssi monipuolisen liikunnan lajina

on erikseen mainittu myös lukion opetussuunnitelmassa. Erityisesti vanhat tanssit lukiossa

ovat olennainen osa kansallista juhlaperinnettä. (Kuusamon lukion opetussuunnitelma

2005.)

Jotta tämä tärkeä tavoite omaehtoisen liikunnallisen, aktiivisen elämäntavan löytämisestä

saavutettaisiin, Opetushallitus haluaa koulujen tarjoavan oppilaille monipuolisesti eri

liikuntalajeja. Tanssi koululiikunnan muotona Opetushallituksen mukaan kehittää kehon

hallintaa, keskittymistä, kehon kielen rohkeaa mutta hallittua käyttöä ja fyysisten

tuntemusten sietokykyä. Tanssilla on vahva vaikutus tunne-elämään ja sosiaalisten taitojen

kehittymiselle. (Opetushallitus, Edu.fi.) Edelleen tanssi kehittää oppilaiden rytmitajua,

tasapainokykyä, ilmaisutaitoa ja musiikin tuntemusta. Hyvä tanssitaito ja siihen liittyvä

luonteva käyttäytyminen ovat nuorelle apuna ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tanssi

eri muodoissaan on monipuolinen tämän päivän ja myös huomisen koululiikuntalaji.

(Talvitie 1985, 3.)

3.2 PARITANSSI SUOMALAISESSA KULTTUURISSA

Suomalainen tanssikulttuuri on ainutlaatuisen monipuolista ja elävää sekä musiikki- että

tanssilajitarjontansa puolesta. Maassamme tanssitaan edelleen esimerkiksi ravintoloissa,

tanssipaikoilla, lavoilla, kouluissa, kursseilla, leireillä, erilaisissa juhlissa ja kaikkein

juhlavimmin presidentin linnassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

18

Harrastusmuotona paritanssi tarkoittaa kaikkea mukavasta liikuntaharrastuksesta

tavoitteelliseen kilpaurheiluun. Kilpatanssi on selvästi erilaista ja tavoitteellisempaa

muihin paritanssilajeihin verrattuna. Siinä on selkeä kansainvälisiin ja kansallisiin

sääntöihin perustuva kilpailumenettely ja vakioidut perussuoritustekniikat. Pääosalla

harrastajista ei ole kilpailullisia tavoitteita, ainoana tavoitteena on tanssin ilo ja nautinto -

se, miltä tanssi tuntuu, ei niinkään se, miltä tanssiminen näyttää. Nämä intohimoiset

harrastajat tanssivat osallistumatta kilpailuihin, viihtyvät ja saavat liikunnan iloa

säännöll isestä tanssiharrastuksestaan. Kuntoilulaj ina pari tanssin taito- ja

tehokkuusvaatimukset ovat vähäisemmät, joten tällaisena harrastuksena se sopii

kaikenikäisille ja kaikenkokoisille ihmisille.

Diplomitanssinopettaja ja opetusneuvos Åke Blomqvist toteaa Radio Suomen

haastattelussa 14.4.2007 Suomen olevan ainoita maita maailmassa, jossa paritanssi on

saavuttanut niin suuren suosion. Hänen mielestään tätä todistaa esimerkiksi “tyypillinen

suomalainen juhla” Tangomarkkinat, joka kokoaa vuosittain yli 100 000 innokasta tangon

ja tanssin harrastajaa Seinäjoelle. Blomqvistin mukaan tanssi on tarjonnut ainoan

luonnollisen mahdollisuuden solmia kontakti vastakkaiseen sukupuoleen. Suomalaiset

tanssilavat ovat olleet nimenomaan ihmisten tapaamista ja tutustumista varten.

Tanssiminen hänen mukaansa on sosiaalista kanssakäymistä parhaimmillaan. Blomqvist

toteaakin, että “jos osaa tanssia, ei ole koskaan yksin.” Haastattelun päätteeksi Åke

Blomqvist toteaa “tanssin pitävän ihmisen nuorena”. (Radio Suomi 14.4.2007.)

Paritanssi ja iskelmämusiikki yhdistettyinä suomalaisella kesälavalla on sellainen

tanssikulttuurin ilmentymä, jota mistään muualta maailmasta ei tapaa. Ennen vanhaan

tanssipaikat olivat suomalaisille nuorille lähes ainoita paikkoja, joissa tavata toisia

samanikäisiä. Varsinkin maaseudulla juuri tanssilavat ja seurojentalot kokosivat väen

laajalta alueelta tanssimaan ja tapaamaan toisiaan. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen

perinteinen tanssimusiikki kantautuu jälleen kesälavoilta kauas Suomen luontoon

kaihoisana ja täynnä supisuomalaista tunnetta. Monille tanssipaikoille on jälleen saatu

nuoria ja innokkaita paritanssin harrastajia, mikä lienee paljolti tanssinopetustarjonnan ja

kurssitusten lisääntymisen ansiota. (Vuorenpää 2007, 2.) Kellohameet heilahtavat edelleen

ja tanssiminen tuottaa iloa kaikenikäisille!

19

3.3 PARITANSSI HARRASTUKSENA

Nykyisin tanssi nähdään pääasiassa oivallisena keinona terveyden ja kunnon

ylläpitämisessä. Tanssiminen on ennen kaikkea terveysliikuntaa. UKK-instituutti on

julkaissut suomalaisten terveysliikuntasuositukset liikuntapiirakan (liite 4) muodossa.

Piirakkaan tanssi on merkitty täsmäliikunnaksi, joka parantaa erityisesti lihaskuntoa ja

liikehallintaa. Täsmäliikuntaa tulisi harrastaa mielellään joka toinen päivä, 2-3 tuntia

viikossa. Täsmäliikunnan lisäksi UKK-instituutti suosittelee perusliikuntaa mielellään

päivittäin, 3-4 tuntia viikossa. (SUSEL ry, kotisivut.)

Paritanssin terveysvaikutuksia on raportoitu Suomen Seuratanssiliiton toimesta. SUSELin

mukaan seuratanssi terveysliikuntana (SUSEL ry, kotisivut):

*vähentää stressiä musiikkiliikunnan rentouttavalla vaikutuksella*kehittää notkeutta, koordinaatiota, reaktiokykyä ja joustoa*auttaa iäkkäiden itsenäisyyttä, pienentäen kaatumisriskiä*edistää sosiaalista vuorovaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen*vähentää veren triglyseridin, glukoosin ja insuliinin määrää*pienentää riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen*vähentää ahdistuksen ja masennuksen tunnetta*ehkäisee ja alentaa korkeaa verenpainetta*edistää hyvää ryhtiä ja asentoa*auttaa painonhallinnassa*vaikuttaa parantavasti niveliin*parantaa hengityselinten toimintaa*ehkäisee osteoporoosin kehittymistä*parantaa sydän- ja verenkiertotoimintaa*alentaa sepelvaltimotaudin sairastumisriskiä*alentaa paksusuolensyövän sairastumisriskiä*lisää hyvän HDL -kolesterolipitoisuuden määrää*edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia*auttaa ylläpitämään mielekkäästi viikon liikunta-annosta

Tanssiminen liikuntaharrastuksena on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta.

Kansallisessa liikuntatutkimuksessa, joka on ainoa säännöllinen liikuntalajien

harrastamisen trenditutkimus Suomessa, on seurattu tanssin harrastajamäärien kasvua

vuodesta 1994. Aikuisia tanssinharrastajia kirjattiin vuonna 1994 kaikkiaan 40 000, kun

tuoreimmassa tutkimuksessa 2005-06 harrastajamäärä oli kivunnut jo 83 000. (SUSEL ry,

20

kotisivut.) Seuraavassa taulukossa tanssin harrastajamäärien kehittyminen vuodesta 1994

vuoteen 2006 Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen mukaan. Graafisena esityksenä

tutkimuksen tulokset näkyvät myös liitteessä 3.

Taulukko 1. Tanssin harrastajamäärien kehitys Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen

mukaan.

NUORET

1994 1997-1998 2001-2002 2005-2006

Tanssin

harrastaja-

määrät

39 500 45 000 70 000 69 500

Kasvu 14% 55% +/-

AIKUISET

1994 1997-1998 2001-2002 2005-2006

Tanssin

harrastaja-

määrät

40 000 53 000 67 000 83 000

Kasvu 32% 26% 24%

Suomen Seuratanssiliitto SUSEL ry. jäsenseuroineen on huolehtinut tanssinharrastajien

toiveista jo yli kymmenen vuoden ajan. Jäsenseurojen yhteenlaskettu henkilöjäsenmäärä

on kivunnut jo lähes 10 000 tanssinharrastajaan. Tanssiseurassa on keskimäärin 230-250

jäsentä, suurimmissa seuroissa lähemmäs 1 000 jäsentä. Jäsenistö koostuu pääasiassa

harrastajista, jolloin myös Suomen Seuratanssiliiton toiminnalliset painopistealueet ovat

rakentuneet harrastajien lähtökohdista katsoen. (SUSEL ry, kotisivut.)

21

Tanssinopetusta tarjotaan nykyisin entistä laajemmin ja monipuolisemmin kaiken tasoisille

ja kaikenikäisille paritanssin harrastajille. Paritanssin harrastajien tanssinopetus Suomessa

tapahtuu pääasiassa erilaisilla tanssikursseilla ja leireillä kansalaisopistojen,

tanssikoulujen tai tanssiseurojen toimesta. Tanssiseurat tarjoavat erilaisia kursseja

aikuisväestölle. Esimerkiksi tanssileirien suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Leireille

tanssimisesta innostuneet ihmiset kokoontuvat ikään ja taitotasoon katsomatta. Eri

sukupolvet kohtaavat toisensa yhteisen intohimon merkeissä. Kahdesta päivästä viikkoon

kestävät tanssileirit tarjoavat paitsi perustekniikkaopetusta, myös tanssimaailman

viimeisimmät tuulahdukset ja vinkit. Leirien osallistujamäärät kipuavat jo useampaan

sataan osallistujaan, mikä on selvä osoitus siitä, että suomalainen paritanssikulttuuri ei ole

sammunut! (Puranen 2007, 15.)

3.4 PARITANSSIN LUMO

Tanssiminen ruumiinkokemuksena ja sosiaalisena ilmiönä ei ole sanoiksi puettavissa.

Tanssimisesta saa määrittelemätöntä, ihmisen perusluonteeseen kuuluvaa nautintoa.

(Saarikoski 2003, 9-17). Ihmisen halu liikkua rytmisesti musiikin tahdissa pakenee

rationaalisia selityksiä . Tanssi liittää ihmisiä yhteen. (Hoppu 2003.)

Yhdessä tanssiminen on vain ihmisille lajityypillistä. Rytmisyys, tempo ja liikkeen

jatkuvuus saavat aikaan haltioituneen tunteen paitsi tanssijoissa itsessään, usein myös

katsojissa. Tämä hurmio tai lumo on eräänlaista ihmisten välistä ainutlaatuista kieltä.

(McNeill 1995, 13-14.)

Nieminen on tutkinut tanssinharrastajien tanssiin sosiaalistumista, osallistumismotiiveja,

asenteita ja stereotypioita Jyväskylän yliopistossa 1998. Tutkimuksessaan hän haastatteli

308 ei-ammattilaista tanssinharrastajaa eri puolilta Suomea. Iältään 16-61 vuotiaat

haastateltavat harrastivat kansantanssia, kilpatanssia, balettia tai modernia tanssia. Mitä

nuoremmasta haastateltavasta oli kyse, sen voimakkaampi oli äidin vaikutus

tanssiharrastuksen motiivina. Samaa sukupuolta oleva ystävä toimi motivaation lähteenä

kaiken ikäisillä harrastajilla. Miehet sai mukaansa myös eri sukupuolta oleva innostaja.

Muun perheen harrastuneisuus korreloi voimakkaasti erityisesti kansantanssin harrastajilla.

22

Kaikissa tanssin muodoissa opettajalla ja valmentajalla oli ratkaiseva merkitys. (Nieminen

1998, 10.)

Nieminen keräsi tutkimustietoa paitsi kyselylomakkeella myös henkilökohtaisilla

haastatteluilla. Tanssinharrastajat nimesivät useita syitä miksi harrastavat tanssia.

Faktorianalyysin perusteella Nieminen erottelee seuraavat motivaatiotekijät: 1) Itseilmaisu,

2) Sosiaaliset kontaktit, 3) Kunto, 4) Saavutukset tai Esittäminen. Edelleen hän mainitsee

kaksi ristiriitaista, yksilökohtaisena nähtävää motivaattoria: Päivittäisten rutiinien

rikkominen ja Uraan valmentautuminen. Kansantanssin ja modernin tanssin harrastajien

keskuudessa osallistumismotiivit vaihtelivat eniten. (Nieminen 1998, 10-11.)

Kilpatanssijoiden tavoiteorientaatiota, liikuntamotivaatiota, motivaatioilmastoa ja

viihtymistä on tutkinut Sami Yli-Piipari Jyväskylän yliopistossa 2005. Kysely tehtiin

kolmena mittauksena 209 kilpatanssijalle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 12-16

vuotiaat tanssijat olivat tehtäväorientoituneita, tytöt enemmän kuin pojat. Tytöt myös

viihtyivät paremmin tanssiharrastuksessaan kuin pojat ja kokivat motivaatioilmaston

enemmän tehtäväsuuntautuneeksi. Ylemmällä tasolla kilpaa tanssivat tunsivat enemmän

sosiaalista yhteenkuuluvuutta kuin alemmalla tasolla tanssivat. Ylemmällä tasolla tanssivat

kokivat tanssitunneilla myös enemmän autonomiaa. (Yli-Piipari 2005, 2.)

“Sinä tarvitset tanssia, se voi antaa sinulle monia ilon hetkiä ja saada sinut unohtamaan

kaikki huolet; sinä tarvitset äkillisiä voimia kysyviä ponnisteluja. Tunnet kuinka veri virtaa

lämpimästi käsissäsi ja jaloissasi, sydän hakkaa ja tanssi käy keveästi. Sinä melkein lennät

ja ehdit tuskin nauttia rytmistä, jota jalkasi polkevat lattiaan. Tanssimisesta on aina

hyötyä.” (Karina 1981, 6-7.) “Tanssin päivät, tanssin yöt, huolet pois, murheet pois.”

“Tanssi on pakoa todellisuudesta.” “Tanssi on niin kokonaisvaltaista. Jos se vie, niin se vie

kokonaan.” “ Paritanssin paras puoli on kun kahden ihmisen keho hengittää yhdessä. Koko

elämänsä voi käyttää sen etsimiseen.” “Naiselle tanssi on jonkinsortin taivaaseen

pääsemistä.” Edellä lainatut tanssinharrastajien ja tanssinopettajien lausahdukset

kuvannevat sitä viehätystä ja lumoa, mikä paritanssiharrastuksella on. 2007 Tanssii tähtien

kanssa televisio-ohjelman voittajan Mariko Pajalahden sanoin: “Tanssissa vaikeinta on sen

23

lopettaminen. Tanssiminen on niin kokonaisvaltaista liikuntaa. Se vaikuttaa suoraan

sisäiseen elämääni.”

Saarikoski käyttää toimittamassaan teoksessa termiä kinesteettinen empatia, millä hän

ta rko i t t aa empaat t i sen asenteen i lmenemistä k oko nai sva lta ise sti , myö s

ruumiinkokemuksena (Ylönen 2003.)

Tanssin merkityksiä voidaan etsiä monesta eri suunnasta. Tutkimuksen kannalta olennaista

on, että tanssi on merkityksellistä itsessään, sosiaalisesti merkittävää sekä tärkeää ihmisen

olemuksen kannalta (Hoppu 2003.)

Tanssitaiteilija Jorma Uotinen on vakuuttunut siitä, että tanssi ja liikunta tuottavat

ihmiselle hyvää oloa ja ne “lisäävät ihmisen sisäistä hehkua”. Hänen mielestään tanssi ei

ole vain nuoria ja notkeita varten, vaan se sopii kaikille, mahdollisista fyysisistä

rajoituksista huolimatta. Kaiken ikäisillä ja kaiken kokoisilla ihmisillä on oikeus tanssia

kuntoon ja sukupuoleen katsomatta. Tanssiminen sosiaalisena tapahtumana tuo ihmisiä

yhteen ja avaa tunnelukkoja. “Kun ihmiselle annetaan mahdollisuus liikunnan kautta

löytää sisäinen valonsa, hän alkaa loistaa ja on kokonaisena läsnä tilassa.” Uotinen

kannustaa ihmisiä etsimään sisäistä valoaan juuri tanssimalla. Tanssitaiteilija Aira

Samulinin mukaan “tanssiessaan ihminen on aina kaunis”. Ilolla tanssimiseen ei liity

suorituspaineita, se on osaamista omissa rajoissa. Tanssista on lupa nauttia! Uotinen

rohkaisee kaikkia ihmisiä nauttimaan tanssista portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan

sanoin (Katko 2007, 14):

Pane kaikki mitä olet, pienimpäänkin mitä teet.Älä itsessäsi mitään liioittele,älä mitään sulje pois.Kuu mahtuu lampeen,koska se paistaa niin korkealta.

Kyky innostua jostakin on pintaa syvempi ilmiö. Se saa tuntemaan, että on elossa - missä

iässä tahansa. Se on erinomaista lääkettä kyynisyyttä vastaan. Vanhetessa kyky innostua ja

säilyttää innostus ei ole enää itsestäänselvyys. Ihmisen on rekisteröitävä itseä innostavia

asioita ja aktiivisesti vahvistettava niitä. (Isokorpi & Viitanen 2001, 247.)

24

4 IHMISEN HYVINVOINTIA JA ELÄMÄNLAATUA ETSIMÄSSÄ

4.1 IHMISEN TARPEET HYVINVOINNIN PERUSTANA

Abraham Maslow'n tarvehierarkia koostuu ihmisen viidestä perustarpeesta: fysiologiset

tarpeet, turvallisuuden tarve, rakkauden tarve, kunnioituksen tarve ja itsensä toteuttamisen

tarve. Maslow'n mukaan ihminen ei pyri toteuttamaan itseään ennen kuin on saanut

tyydytettyä listalla ensin luetellut perustarpeet. (Naess 1987, 32.)

Tarpeentyydytyksen luonteen avulla määritellyt tarpeet professori Erik Allardt luokittelee

yksilökeskeisesti kolmeen perusluokkaan:

-elintaso (having): tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys

-yhteisyyssuhteet (loving): paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet

-itsensä toteuttamisen muodot (being): arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit,

mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta

Elintaso on ensisijainen, hyvinvoinnin perusta. Alhainen elintaso vaikuttaa kaikkeen

ihmisen käyttäytymiseen. Yhteisyyssuhteet tarkoittaa ihmisen solidaarisuuden ja

toveruuden tarvetta tai tarvetta kuulua jäsenenä sosiaalisten suhteiden verkostoon. Itsensä

toteuttamisen muodot sisältävät ajatuksen ihmisestä korvaamattomana, arvonantoa

nauttivana ja vapaana harrastamaan tai toimimaan poliittisesti aktiivisesti niin halutessaan.

Tekeminen, ts. harrastaminen ja vapaa-ajan toiminta, on itsensä toteuttamisen edellytys ja

pohjoismaisissa yhteiskunnissa tärkeä hyvinvointiarvo. (Allardt 1976, 37-49.)

Allardtin luokittelussa elintasoon liittyvät tarpeet (having) vastaavat Maslow'n

tarvehierarkian fysiologisia tarpeita, yhteisyystarpeet (loving) vastaavat rakkauden tarvetta

ja itsensä toteuttamisen muodot (being) vastaavat hierarkiassa itsekunnioituksen ja itsensä

toteuttamisen tarvetta. Allardt kuitenkin näkee luokittelemansa tarpeet vähemmän

kausaalisina kuin Maslow. (Naess 1987, 34-35.)

Naess ottaa käyttöön käsitteen ihmisluonne (human nature) osana ihmisen

yleismaailmallista tarvetta luoda sosiaalisia suhteita. Hän näkee tämän sosiaalisten

25

suhteiden tarpeen yksilön todellisena ja aitona perustarpeena, jopa niin, että voidakseen

hyvin yhteiskunnan tulee pyrkiä tyydyttämään tämä ihmisten perustarve. (Naess1987, 36-

37.) Myös Ojanen on sitä mieltä, että ihmiselle kehittyy ominaisuuksia, jotka helpottavat

hänen hyvän olon tuntemistaan. Näistä ominaisuuksista tärkein hänen mielestään on kyky

ottaa toisia ihmisiä huomioon ja kyky tehdä yhteistyötä. (Ojanen 2001, 150.)

Vaikka tarpeiden tyydyttämättömyys tekee ihmisen onnettomaksi, ei niiden tyydyttyminen

silti vielä takaa onnellisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. (Ojanen 2001, 178-179.)

4.2 HYVINVOINNISTA ELÄMÄNLAATUUN

Ihmisen mielenterveys määritellään mielen ja ruumiin tasapainona ja hyvinvointina.

Tällöin hyvinvointi rakentuu seuraavista osatekijöistä: oman elämän ja sen merkityksen

ymmärtäminen, itsensä arvostaminen, kyky ja halu oppia, kokemus tarpeellisuudesta,

hyvät ystävät ja läheiset ihmiset, mielekäs työ tai harrastus, taito puhua mieltä painavista

asioista, kyky selvittää ristiriitoja sekä riittävä aineellinen perusturva. Ihmisen hyvinvointi

ei ole pysyvä olotila, vaan vaihtelee elämän eri vaiheissa. (Heiskanen & Salonen 1997, 13-

14.)

Allardtin mukaan ihmisen hyvinvointi voidaan määritellä tarvekäsitteen avulla: yksilön

hyvinvoinnin aste määräytyy hänen tarpeentyydytyksen asteesta. Periaatteessa ihmisen

hyvinvointi on tila, jol loin ihmisen keskeiset tarpeet tulevat tyydytetyksi. Teoksessaan

Hyvinvoinnin ulottuvuuksia hän erottelee seuraavat käsitteet: hyvinvointi - onnellisuus ja

elintaso - elämänlaatu. Hyv invointi Allardtin mukaan on objektiivinen käsite:

perustarpeiden tyydyttyminen tuo hyvinvointia ihmiselle. Onni tai onnellisuus puolestaan

on subjektiivisempaa: ihmisen onnellisuuden aste riippuu siitä, kuinka onnelliseksi hän

itsensä kokee. Ihminen itse on oman onnensa paras arvioija. Onnellisuuden tunteita

ihmiset saavuttavat mitä erilaisimmissa tilanteissa: jotkut ovat onnellisia mietiskellessään

tai levätessään, kun taas toiset saavuttavat onnen tunteen äärimmäisen rasituksen hetkellä.

Onni on luonteeltaan hetkellistä ja katoavaista, kun sen sijaan hyvinvointi on pysyvämpää.

Empiirisen mittauksen tasolla hyvinvoinnin ja onnen pääasiallinen ero on siinä, että

hyvinvointia tutkitaan havainnoimalla todellisia, objektiivisesti havaittavia ihmissuhteita

26

ja olosuhteita, kun taas onnea tutkitaan selvittämällä asenteita ja subjektiivisia tunteita.

(Allardt 1976, 21-34.)

Toisella dimensiolla elintasolla tarkoitetaan niitä aineellisia ja persoonattomia resursseja,

joiden avulla yksilö voi ohjailla omia elinehtojaan (asunto, tulot, työllisyys jne.). Sen

sijaan sosiaalisten ja itsensä toteuttamisen tarpeita ei määritellä aineellisten resurssien

avulla, vaan inhimillisten suhteiden laadun perusteella. Tämän kaltaisten tarpeiden

tyydytystä kutsutaan elämänlaaduksi. Elämänlaatu ei kuitenkaan teoreettisena käsitteenä

ole vakiinnuttanut merkitystään. Usein sillä tarkoitetaan kaikkea sitä, mikä on ihmiselle

hyväksi. Allardtin mielestä sekä elintasoa että elämänlaatua voidaan tutkia joko

objektiivisesti tai subjektiivisesti. (Allardt 1976, 32-33.)

Allardtin mukaan elämänlaatu tarkoittaa sellaista tarpeentyydytystä, jota ei määritellä

aineellisten ja persoonattomien resurssien olemassaolon perusteella. Sosiaaliset tarpeet,

kuten ihmisen kontaktien tarve poikkeaa näin esim. rahan, tavaroiden, asunnon ja

koulutuksen tarpeen suhteen. Hyvät sosiaaliset suhteet muodostavat kuitenkin resurssin,

joka edistää myös muiden tarpeiden tyydyttämistä. Samoin hyvä koulutus ja suuret tulot

ovat erittäin selvästi välineitä, joiden avulla voidaan tyydyttää muita tarpeita. Tyydytetyt

tarpeet ovat siten itsessään resurssi, joka edistää muiden tarpeiden tyydyttämistä. (Allardt

1976, 36-37.)

Teoksessaan Quality of Life Research norjalainen Siri Naess puolestaan näkee yksilön

elämänlaatuun vaikuttavat tekijät kaksijakoisesti. Yhtäältä ihmistä lähellä oleva

elämänpiiri ja toisaalta yhteiskunnan makromuuttujat yhdessä muodostavat yksilön

kokeman elämänlaadun. Naessin mukaan elämänlaatuun vaikuttavia makromuuttujia ovat

poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri sekä luonnonvarat. Yksilön

elämänpiiri puolestaan koostuu työstä, perheestä, asunnosta, naapurustosta ja yhteisöstä,

kulutuksesta sekä vapaa-ajan aktiviteeteista. (Naess 1987, 76-77.)

Naess määrittelee elämänlaadun yksilön henkilökohtaiseksi kokemukseksi hyvästä tai

huonosta elämästä. Hän näkee elämänlaadun (quality of life) ja hyvinvoinnin (well-being)

synonyymeina, merkitykseltään samaa tarkoittavina sanoina. Naessin mielestä elämänlaatu

27

terminä on kuitenkin uudempi, assosiaatioista vapaa, joten tutkijalle elämänlaatua on

helpompi tutkia kuin hyvinvointia tai onnellisuutta. (Naess 1987, 7-10.)

Naessin mielestä ihminen nauttii hyvinvoinnista ja korkeasta elämänlaadusta ollessaan

aktiivinen, suhtautuessaan hyvin muihin ihmisiin, arvostaessaan itseään ja ollessaan

mielialaltaan pääasiassa onnellinen. Naessin mukaan tässä on elämänlaatu -käsitteen

määritelmä. Hän luetteloi neljä osa-aluetta, joista ihmisen elämänlaatu ja hyvinvointi

muodostuu:

1. Aktiivisuus2. Ihmissuhteet3. Itsetunto4. Onnellisuuden perustunne

Nämä neljä hyvinvoinnin kriteeriä Naessin mielestä ovat yhtä tärkeitä, vaikkakin

korreloivat voimakkaasti keskenään. Naess arvostaa sosiaaliset suhteet korkealle, hänen

mielestään on 'parempi olla onnellinen yhdessä kuin olla onnellinen yksin'. Edelleen hän

toteaa aktiivisuuden elämässä olevan osittain myös onnellisuuden ehto. (Naess 1987, 14-

19.)

4.2.1 Aktiivisuus ja toiminnallisuus

Naessin mielestä korkean elämänlaadun omaava henkilö on luonteeltaan aktiivinen.

Hänellä on elämänhalua. Hän on kiinnostunut jostakin ja on mukana jossakin itselleen

merkityksellisessä toiminnassa. Hän ei tunne olevansa väsynyt eikä uupunut, vaan hänellä

on tarpeeksi energiaa tavoitella omia kiinnostuksen kohteitaan. Hänellä on vapaus

valintoihin ja hän kykenee itse hallitsemaan tekemisiään. Hän kehittää ja käyttää omia

taitojaan ja kykyjään. (Naess 1987, 16.)

Passiivinen ote elämään on merkittävä masennuksesta parantumisen este. Monissa

terapioissa tavoitteena on saada ihminen liikkeelle ja tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka

osoittavat hänen hallitsevan elämäänsä. Harrastusten hyvä puoli on, että niiden suhteen

28

ihminen kokee hallintaa. Kukaan ei pakota ihmistä harrastamaan. Parhaita harrastuksia

toteutetaan omien mielihalujen mukaan. (Ojanen 2001, 183-184.)

Tutkiessaan 18-69 -vuotiaiden kehitysvammaisten vaikutusmahdollisuuksia ja

elämänlaatua Tiina Autio havaitsi elämään vaikuttamisen olevan osa yksilön aktiivisuutta

ja toiminnallisuutta. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet aiheuttivat haluttomuutta,

syrjäytymistä ja apatiaa. Vammaisten kokemat vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä

myös muihin elämänlaadun kannalta keskeisiin tekijöihin, kuten ihmissuhteisiin ja

itsetuntoon. Ne henkilöt, joilla oli eniten vaikuttamismahdollisuuksia tunsivat itsensä

muita onnellisemmiksi ja selviytyivät elämässään muita paremmin. Autio toteaakin

tutkimustulosten tukevan Naessin elämänlaatuteoriaa. (Autio 1993.)

Aktiivisuus ja toiminnallisuus ihmisen luonteenpiirteinä liittyvät myös elinikäiseen

oppimiseen. Jokainen voi iloita oppimiskokemuksista missä iässä tahansa. Elinikäisen

oppimisen tärkein peruskriteeri on asenne ja motivoituminen. Tämä ajatus oppimisesta on

uusi, innostava, jopa intohimoinen näkemys oppimisesta mahdollisuutena. (Isokorpi &

Viitanen 2001, 47.)

Perttula tutkittuaan suomalaisen aikuisen onnellisuutta toteaa, että ihmisen on toimittava

aktiivisesti eikä vain odotettava onneaan. Hänen mukaansa toimeliaisuuskaan ei

kuitenkaan selätä sattumuksia. Vaikka ihminen tekisi aktiivisen elämän eteen työtä miten

paljon tahansa, ei silti ole mitään varmuutta siitä, että lisäisi omaa onnellisuuttaan. Elämä

sisältää aina epäreilua ennakoimattomuutta ja arvaamattomuutta. (Perttula 2001, 181-182.)

Kiminkisen sanoin “härkää on parasta tarttua sarvista, mikäli mahdollista, sillä paikoilleen

jääminen voi merkitä makuuhaavoja, jos niitäkään”. Hänen mukaansa suomalainen kansa

onkin perimältään ja juuriltaan ahkeraa jopa siinä määrin, että tuntee syyllisyyttä ellei saa

mitään aikaiseksi. Kiminkinen lääkärinä kuitenkin kohtaa vastaanotollaan ihmisiä

`ryhdyntävaikeuksineen', kuten hän värikkäästi asian ilmaisee. Ihmisen on vain joskus

pakotettava itsensä aktiiviseksi, “ryhtymään heti aamusta alkaen”. Mikä voisikaan olla

onnettomampaa kuin elämänsä lopulla todeta, että elämä jäi elämättä, eikä uusintaa tule.

(Kiminkinen 2007, 161-162.)

29

4.2.2 Ihmissuhteet

Yksilön elämänlaatu kohenee hyvien ihmissuhteiden myötä. Naessin mielestä ihmisellä

tulee olla läheinen, lämmin ja vuorovaikutteinen ihmissuhde ainakin yhden henkilön

kanssa. Korkean elämänlaadun omaavalla henkilöllä on kontakteja, ystävyyssuhteita ja

uskollisuutta. Hän tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, esimerkkeinä Naess mainitsee

ystävät, naapurit, työtoverit ja poliittiset ryhmittymät. (Naess 1987, 16.)

Perhe tukee, huoltaa ja hoivaa ihmistä. Sairauden aikana se on korvaamaton. Mutta

ihminen tarvitsee myös muita ihmissuhteita. Tarvitaan hyviä ystäviä, muutoin ei elämän

laadussa ole kehumista. (Airaksinen 2006, 133.) Ihminen kaipaa hyvien ystävien ja

tovereiden muodostamaa sosiaalista verkostoa. Verkoston avulla voi tehdä sosiaalisia

vertailuja, kokea ryhmään kuulumista, toisten hyväksyntää ja ymmärtämystä sekä saada

virikkeitä ja ajanvietettä. Läheiseen ystävyyteen kuuluvat mieltymyksen, kiintymyksen,

yhteenkuuluvuuden, samastumisen, uskollisuuden, rehellisyyden ja luottamuksen tunteet

vastavuoroisina. Tällaisessa ihmissuhteessa on halu tulla hyvin toimeen keskenään.

Läheinen ystävyyssuhde eroaa rakkaussuhteesta siinä, että kyse ei ole rakkauden tunteesta

eikä eroottisesta vetovoimasta. Jokainen ihminen kaipaa paitsi kahdenkeskisiä

emotionaalisia suhteita myös sosiaalisia suhteita monien ihmisten kanssa. Sosiaalisen

verkoston tärkeä funktio on tukea yksilöä hänen tarpeissaan. Verkosto on jatkuvassa

muutostilassa sen mukaan, miten se vastaa yksilön senhetkisiä tarpeita. Tästä syystä

ihmisen ystävyyssuhteet vaihtelevat eri elämänvaiheissa. (Aho & Laine 1997, 163-164.)

Kiminkinen mainitsee elämäntapaoppaassaan vuodelta 2007 yhteisöllisyyden keskeiseksi

yksilön terveyttä edistäväksi tekijäksi. Mikäli ihmisellä on runsaasti sosiaalisia suhteita,

hänen kuolemanvaaransa seuraavien viiden vuoden aikana on puolta pienempi kuin hänen

yksinäisen lajitoverinsa. Ennuste paranee hänen mukaansa esimerkiksi kuulumalla

useampaan yhdistykseen. Erilainen harrastustoiminta nousee siten arvaamattoman

tärkeäksi sosiaalisen pääoman kartuttamisen muodoksi. (Kiminkinen 2007, 28.)

Kiminkinen (2007, 173) listaa ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta mielestään

tärkeimmät asiat:

30

1. liikunta, kulttuuri ja koulutus 2. ravinto ja ravitsemus3. tupakoinnin välttäminen4. kohtuullinen alkoholin käyttö ja huumeiden vastustaminen5. vastuullisuus ihmissuhteissa

Alberoni puhuu toiminnallisesta ystävyydestä. Toimintaan perustuva ystävyys ei ole

autuaan varmuuden pysyvä tila, kuten ei mikään voimakas tunne. Kiinteästi toimintaan

liittyvä ystävyys, jolloin yhdessä tehdään jotain, tuottaa muutakin kuin pelkkää mielihyvää.

Siinä on mukana myös turhautumista, mielipahaa ja katkeruutta. Ystävyys on myös näiden

ristiriitojen ja vaikeuksien voittamista. Alberonin mukaan aito ystävyys on vapaata

seikkailua, onnen ja kiihkeän elämisen hetkiä. (Alberoni 1989, 140-141.)

Tärkeät ihmissuhteet ovat aina tunnesuhteita: sellaiset ihmiset ovat läheisiä, joiden kanssa

on kokenut voimakkaita tunteita. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyvät tunteet

määri ttävä t ihmissuhteiden merkityksen. Ihminen toimii paljolti elämyksistään ja

tunteistaan käsin. Ihmissuhteita ei voi kehittää ilman omaa elämänkokemusta ja

sosiaalisten taitojen harjaannuttamista. (Isokorpi & Viitanen 2001, 243.)

Yhteiskunnassamme tärkeäksi tekijäksi on muodostunut kontaktien osaamisen taito.

Kontaktien osaamattomuus rajoittaa ihmissuhteita sekä laadullisesti että määrällisesti.

Ihmissuhteet voisivat olla nykyaikaisen elämän perusrikkautta ja elämisen laatua,

enemmän kuin rahalla mitattavat asiat. Onni ja onnettomuus, mielen terveys ja sairaus

kytkeytyvät hyvin usein inhimillisiin kontakteihin. Rantalaihon mukaan kontaktin taito on

opittua ja opittavissa. Se on fundamentaalista osaamista, jonka avulla lukemattomat muut

asiat helpottuvat, esimerkiksi opiskelu, opettaminen, perhe-elämä ja vapaa aika.

(Rantalaiho 1996, 5-6.)

Rantalaihon mukaan älyllinen kontakti on sitä, että ymmärtää toista ihmistä, ennen muuta

keskustelussa. Tunnekontakti koskettaa tunteita, liikuttaa aidosti, kuten taide ja muu ei-

kielellinen viestintä. Toiminnallinen kontakti voi syntyä ihmisten välisessä yhteistyössä.

Rantalaihon mukaan paritanssi on kontaktilaji, jossa tulee tyypillisesti toiminnallista

kontaktia. Partnerin liikeradat, painon asettumiset, rytmitajun luonne, tuntuma toiseen jne.

muodostavat kussakin tilanteessa ja kunkin partnerin kanssa ainutkertaisen

31

kokonaisuuden. Tämän kokonaiskosketuksen molemminpuolisesta onnistumisesta,

toiminnallisesta kontaktista riippuen, paritanssi sujuu kuin tanssi, tai sitten ei. (Rantalaiho

1996, 9.)

Ihmissuhde kehittyy ajassa. Läheiset ihmissuhteet ja ystävyydet auttavat paitsi toimivaan,

aktiiviseen elämään, myös tuntevaan ja ymmärtävään elämään. (Rantalaiho 1996, 69-74.)

4.2.3 Itsetunto ja itsensä arvostaminen

Hyvän elämänlaadun omaavalla on itsetuntoa ja itseluottamusta. Hän on varma omista

kyvyistään ja taidoistaan. Hän tuntee selviytyvänsä ja olevansa tarpeellinen. Hän on

tyytyväinen omiin ponnisteluihinsa ja hyväksyy itsensä. Hän ei tunne syyllisyyttä eikä

häpeää. Hän elää omien vaatimustensa mukaan ja tuntee olonsa hyväksi. (Naess 1987, 16.)

Keltikangas-Järvinen on tarkastellut itsetunnon kehittymistä teoksessaan Hyvä itsetunto.

Keltikangas-Järvisen mukaan hyvä itsetunto on tärkeä ihmisen voimavara, joka kehittyy

hyväksi kun ihmisestä pidetään. Hyvä itsetunto ja hyvä minäkäsitys ovat yhteydessä

toisiinsa. Itsetuntoa on se, miten paljon hyviä ominaisuuksia ihminen itsessään näkee.

Mikäli ihmisen minäkäsityksessä voitolla ovat positiiviset ominaisuudet, on itsetunto

hyvä. Itsetunto on huono, jos negatiivisten ominaisuuksien määrä on suurempi kuin

positiivisten. Itsetuntoon kuuluu itseluottamuksen ja itsensä arvostamisen lisäksi myös

kyky arvostaa muita ihmisiä. Hyvän itsetunnon omaava havaitsee ja tietää hyvien

ominaisuuksien lisäksi myös heikkoutensa. Hän kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia

oivaltaen, että ne kuuluvat elämään. Itsetunto on myös itsenäi syyttä oman elämän

ratkaisuissa, sekä riippumattomuutta muiden mielipiteistä. Ihminen kykenee elämään niin

kuin haluaa, ei sen mukaan mitä ympäristö arvostaa. Hän ei valitse harrastuksiaan sen

mukaan mitä kulloinkin kuuluu harrastaa, vaan oman kiinnostuksensa mukaan.

(Keltikangas-Järvinen 1994, 17-23.)

Ojanen käyttää teoksessaan Ilo, onni, hyvinvointi Nathanael Brandenin määritelmää

itsearvostuksesta: “Itsearvostus on kyky kokea itsensä päteväksi selviytymään elämän

perustavista haasteista ja tuntea, että ansaitsee onnellisen elämän.” Edelleen Brandenin

32

mukaan “Itseään arvostavan voivat elämän murheet kolauttaa maahan, mutta hän nousee

nopeasti ylös.” Itsearvostuksen osatekijöinä hän näkee itsensä kokemisen tehokkaana ja

arvokkaana. (Ojanen 2001, 96-97.)

Täyden elämän ehtona Sarasvuo näkee kolme tärkeää suhdetta: suhde itseen, suhde toisiin

ja suhde elämään. Sarasvuo puhuu myrkyllisestä suhteesta itseen, joka voi ilmetä

armottomuutena tai kovina ja joustamattomina sääntöinä, tai itsensä soimaamisena, tai

kenties itsensä säälittelynä. Myrkyllinen suhde itseen heijastuu myös muihin

ihmissuhteisiin. Terveen suhteen itseen, toisiin ja elämään Sarasvuo tiivistää yhteen

sanaan: rakkaus. Kun ihmisellä on syvä ja jatkuvasti kehittyvä rakkaussuhde itseensä,

toisiin ihmisiin ja elämäänsä, hän tekee pitkällä tähtäimellä parempia valintoja, on

avoimempi uuden oppimiselle, kestää paremmin väliaikaisia takaiskuja ja jaksaa

silloinkin, kun pelon ja niukkuuden tunteet alkavat väijyä. (Sarasvuo 1998, 40-43.)

Kiminkisen mukaan itsetuntoamme ja identiteettiämme vahvistaa sellainen luova toiminta,

jossa käytämme kekseliäisyyttämme ja mielikuvitustamme. Parhaimmillaan tämä toiminta

on hyvin palkitsevaa ja mielihyvää tuottavaa. Vaikka perinteet ja toistuvat rituaalit

tuovatkin turvallisuutta, kaavan rikkominen joskus luo uuden mahdollisuuden toimia.

(Kiminkinen 2007, 29-30.)

4.2.4 Onnellisuuden perustunne

Elämänlaatu paranee, mikäli ihmisellä on rikkaita ja voimakkaita esteettisiä kokemuksia.

Hänellä on käsitys luonnosta ja hän tuntee yhteyttä siihen. Ihminen on avoin ja

vastaanottavainen. Hän ei ole eristyksissä ulkopuolisesta maailmasta. Hän kokee

perusturvallisuutta ja tasapainoa; ei levottomuutta, ahdistuneisuutta eikä rauhattomuutta.

Perusmielialaltaan hän on onnellinen, hyvällä mielellä ja voi hyvin. Hän kokee elävänsä

rikasta ja anteliasta elämää. Tyhjyyden, masentuneisuuden, epämukavuuden tai tuskan

tunteet pysyvät poissa. (Naess 1987, 16.)

Ojanen on tutkinut onnen olemusta, sen edellytyksiä ja esteitä. Hänen mukaansa käsitykset

onnesta ja siitä, miten onni saavutetaan, ovat vuosituhansien aikana muuttuneet paljon. On

33

uskottu kohtaloon ja otettu vastaan se, mitä elämä tullessaan tuo. Vähitellen alettiin uskoa,

että ihminen voi tulla onnelliseksi omalla työllään. Nykyajattelun mukaan onnea voi ostaa

tavaratalosta: syö, matkusta, harrasta, koe ja nauti. Tekniikka on niin pitkällä, että

tietokoneet tarjoavat todenmukaisia kokemuksia. Pian onni pitää tuoda tarjottimella,

valmiina pakettina kotiin asti. (Ojanen 2001, 11-12.)

Ojanen uskoo, että onnelliseksi voi oppia, mut ta se vaat i i p i tkäjänte isen

kuntoutusohjelman. Täydellinen onnen tila on hänen mukaansa mahdoton muutoin kuin

hetkellisesti. Ihmisen onnellisuus näyttää riippuvan toisaalta hetkellisistä mielihyvän

kokemuksista, toisaalta eri suuntiin tapahtuvista vertailuista. Omaa onnellisuutta peilataan

omiin odotuksiin, vaatimuksiin ja toiveisiin. Sitä verrataan aikaisempiin omiin ja toisten

kokemuksiin, usein tiedostamatta. (Ojanen 2001, 51-56.)

Ihmisen persoonallisuuden yhteys onnellisuuteen on vahva. Ekstravertit kokevat paljon

enemmän myönteisiä tunnetiloja kuin introvertit. Suuri osa myönteisistä tunnetiloista

aiheutuu toisten ihmisten seurasta. Ekstravertti ei myöskään tee vertailuja siihen mikä on

takanapäin. Tutkimusten mukaan neuroottisuus, ekstraversio ja miellyttävyys sekä osittain

myös vastuuntunto ovat yhteydessä onnellisuuteen. Ulospäin suuntautuneet, miellyttävät,

tasapainoiset ja vastuulliset ihmiset pärjäävät hyvin sekä ihmissuhteissaan että työssään.

(Ojanen 2001, 86-89.)

Onnellisuus voidaan nähdä tunteena. Tunne ei kestä kauan, sillä yleensä tunteet tulevat ja

menevät. Onni on kuitenkin pitempiaikainen mielen tila tai jopa elämisen olojen

ominaisuus. Tunteena se samaistuu riemuun, iloon, tyytyväisyyteen ja muihin positiivisiin

tunteisiin. Onni on siten kaikkien hyvien tunteiden yhteinen piirre ja ominaisuus.

Airaksisen määritelmän mukaan onnellisuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole mitään

syytä yrittää pois siitä tilanteesta jossa hän juuri sillä hetkellä on. Hänen mukaansa

onnellisuus ei siten ole pelkästään sisäsyntyistä iloa, vaan se rakentuu elämän oloista,

käytettävissä olevista välineistä ja mahdollisuuksista. (Airaksinen 2006, 95-99.)

Onnellisuus on suomalaisille tärkeä tunnesana. Kun suomalaisia pyydettiin luetteloimaan

tunteitaan, onnellisuus oli kaikissa ikäryhmissä, sekä miesten että naisten vastauksissa,

34

tärkeimpien tunnesanojen joukossa. Suomalaisten nimeämiksi perustunteiksi

tutkimuksessa nousivat rakkaus ja viha, ilo ja suru. (Tuovila 2006.)

Flow eli ajan riento tarkoittaa tilaa, jossa aika menettää merkityksensä tehtävän

kiinnostuksen takia. Tehtävän haaste on silloin juuri omille taidoille sopiva. Puhutaan

myös optimaalisesta kokemuksesta, koska tällainen tekeminen tuottaa hyvää oloa. Flow

-kokemus edellyttää taitojen ja haasteiden suhteen optimia. Ojasen mielestä yksi kaikkein

parhaita keinoja edistää onnellisuutta on lisätä flow'n eli ajan riennon määrää omassa

elämässään. Jokaisella on mukaansatempaavilta ja mielenkiintoisilta tuntuvia asioita, joille

tulee antaa lisää tilaa. (Ojanen 2001, 146-147.)

Sisäisesti ohjautuvalle flow -kokemukselle ominaista on, että tekeminen sinänsä on

tavoite. Tämä ajan ri ento syntyy seuraavien Ojasen (2001, 179) listaamien ehtojen

vallitessa :

1. Tehtävä tai asia on haastava, riittävän vaativa ja mielenkiintoinen2. Toiminta ja tietoisuus sulautuvat yhteen3. Toiminnalla on selvät tavoitteet ja siitä tulee palautetta4. Tehtävä vaatii keskittymistä5. Toiminta antaa kontrollin tunnetta6. Minätietoisuus katoaa7. Ajan merkitys katoaa tai muuttuu

Isokorpi ja Viitanen käyttävät teoksessaan Tunnevoimaa flow -kokemuksesta nimitystä

tunne-elämän virtaus, jolloin ihminen paneutuu täysin siihen, mitä on tekemässä. Se on

tekemisen lumoa, jolloin itse sisältö toimintoineen tempaa ihmisen mukaansa. Tekemiseen

liittyvät tunteet ovat pelkästään positiivisia, täynnä energiaa ja auttavat tekemisessä.

Virtausta koetaan silloin kun toimitaan omien kykyjen äärirajoilla. Flow kokemuksena on

harvinaislaatuinen, luova prosessi ja tavoite sinänsä. Yksi tunnusmerkeistä on spontaani

ilon, jopa riemun tunne, mikä on palkkio sinänsä ja oppimisen vahvin yllyke. (Isokorpi &

Viitanen 2001, 48-49.)

Eräs suomenkielinen vastine flow-ilmiölle on voimaantuminen. Kyse on tekemisen tai

luomisen lumosta sekä intohimosta. Mielenkiintoinen tehtävä vie mukanaan, aika katoaa.

35

Nautinnollinen keskittyminen ja tekeminen johtaa tyydytystä tuottavaan, tulokselliseen

suoritukseen. Nämä myönteiset kokemukset ja koetut onnistumiset ovat huippuosaamisen

siemen. Määtän sanoin “Mikä lähtee sydämestä, sytyttää sydämet”. (Määttä 2006.)

Perttulan mukaan onnellisuus ei ole elämän perimmäinen tarkoitus, se ei kelpaa elämän

itseisarvoksi. Hän näkee onnellisuuden ennakoimattomana seuralaisena, joka seuraa

aikuista hänen tehdessään elämänsä valintoja. Elämään saa hauskuutta tekemällä sellaisia

asioita, jotka tuovat ilon ja onnen hetkiä. Elämyksellisestä toiminnasta, kuten

tanssitunnilta, on nautinnollista etsiä iloa ja onnea, mutta onnellisuutta ei voi saada

yrittämällä. Perttula erottaakin onnen ja onnellisuuden toisistaan: onni on lyhytaikainen,

vahva elämys, kun taas onnellisuus on kokonaisvaltainen ja hitaasti muuttuva kokemus

itsestä ja omasta elämästä. Onnen hetket voivat jalostua onnellisuudeksi, mutta mitään

varmuutta siitä ei ole. (Perttula 2001, 204-205.) Onnellisuus on yleinen ja

kokonaisvaltainen kokemus, joka on olemassa juuri tässä hetkessä. Onnellisella ihmisellä

on hyvä olla sellaisena kuin on ja elää sellaista elämää kuin elää. (Perttula 2001, 13-14;

188.) Tullakseen onnelliseksi, aikuisen ihmisen ei tarvitse muuttua miksikään. Riittää kun

hän antaa itselleen mahdollisuuden elää omana itsenään. Itseään toteuttava aikuinen on

onnellinen, joka elää kokonaisena ihmisenä riippumatta sosiaalisista odotuksista, eläen itse

oman elämänsä päähenkilönä. (Perttula 2001, 160-171.) Perttulan mukaan onnellisuus voi

myös kestää mikäli ihmisen peruskokemukset säilyvät ennallaan, sillä onnellisuus elää

keskeisten kokemusten mukana. (Perttula 2001, 121.)

Sarasvuon mielestä onnellisuus syntyy aidosta vapaudesta. Valintojen tulee lisätä

elinvoimaa, ei vähentää sitä. Ihmisen tulee elää tasapainoista, rikasta, vaihtelevaa elämää,

jakaa asioita muiden kanssa, etsiä elämyksiä ja nauttia niistä, viettää ainakin puolet

valveillaoloajasta itselleen rakkaimpien asioiden ja harrastusten parissa. Rakastaa sitä mitä

tekee ja tehdä sitä mitä rakastaa. Ihmisen tulee itseään säälimättä ja heikkouksistaan

huolimatta etsiä yhä enemmän onnellisuutta itselleen ja toisille. Ihmisen tulee elää täyttä

elämää! “Have a life!”, kuten Sarasvuo asian ilmaisee. (Sarasvuo 1998, 10; 33-36.)

Sarasvuon mukaan onnellisimmat meistä ohjautuvat enimmäkseen sisältä käsin. Heillä on

vahva ja vapaa sisäinen minä. He ovat myös ympäristölleen arvokkaimpia. (Sarasvuo

1998, 139.)

36

4.3 IHMISEN HYVINVOINNIN JA ELÄMÄNLAADUN TUTKIMUS

Hyvinvoinnin indikaattorit Naessin mielestä ovat sosioekonomiset, kuten elintaso ja

ostovoima, tai psykologiset, kuten tyytyväisyys elämään ja mielenterveys. Elämänlaatua

tutkittaessa lähtökohtana on yksilön elinolot (esim. tulot, asunto, työ) sekä se, miten niitä

muokataan päämäärän, elämänlaadun, maksimoiseksi. Ts. tutkimuksella tuotetaan tietoa

siitä, miten iloa elämässä lisätään samalla murheita vähentäen. Kapeasti Naess

määritteleekin, että elämänlaatu pitää sisällään enemmän mielihyvää kuin mielipahaa.

Väljästi hän näkee el ämänlaadun yks ilön hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden tilana,

mielialana. (Naess 1987, 10-14.)

Tutkittaessa elämänlaatua muuttuja, ilmiö itsessään on latentti, mahdoton tarkkailla.

Elämänlaadun tutkimus vaatii siten indikaattorit. Ulkopuolinen henkilö voi toimia

tarkkailijana tai henkilö itse tarkkailee itseään, tietoisesti tai tiedostamatta, raportoiden

huomionsa jälkikäteen. Raportoinnissa voidaan keskittyä joko käyttäytymiseen tai

tunteisiin. Haastattelut, keskustelut ja kysymykset suullisina tai kirjallisina toimivat

tiedonkeruussa. Naessin mukaan kyse on tällöin tuoreen tiedon keräämisestä. Toisaalta

myös olemassa olevat tilastot voivat toimia indikaattoreina elämänlaadun tutkimisessa,

esim. itsemurhaluvut. (Naess 1987, 45-48.)

Ojasen mukaan tutkimuskohteena onnellisuus on kiehtova aihe. Tuloksena saadaan paitsi

odotettuja myös yllättäviä asioita: palatseissa elää onnettomia ihmisiä kun taas puutteen

keskellä saattaa elää hyvin onnellisia ihmisiä. Ojasen ajattelun mukaan ihmisten itsensä

tekemät tulkinnat ja itselleen laatimat tarinat vaikuttavat suuresti siihen, miten onnelliseksi

heidän elämänsä muodostuu. (Ojanen 2001, 34.)

Airaksinen julkaisee teoksessaan Onnellisuuden opas seuraavia tutkimustuloksia: 83%

suomalaisista on onnellisia, 45% ylimpien tuloluokkien ihmisistä jopa erittäin onnellisia.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan 80% koko maailman ihmisistä on onnellisia.

(Airaksinen 2006, 91.)

37

4.4 ONGELMAT JA MITTAUSVIRHEET TUTKITTAESSA ELÄMÄNLAATUA

Elämänlaatua tutkittaessa ulkopuolisen tarkkailijan käyttö on aikaa vievää. Itse

havainnoitaessa ja vastattaessa kysymyksiin kustannukset minimoituvat, mutta tiedon

stabiliteetti on vähäinen: tunteiden nopea vaihtuminen ja häilyvyys hankaloittaa

tutkimusta. Ongelmaa voidaan korjata kasvattamalla tutkimusjoukkoa ja esittämällä sama

tai samankaltainen kysymys useampaan kertaan. Mittaustilanteita voidaan järjestää myös

useita. Käytettäessä ulkopuolista havainnoijaa, mielialan vaihtelu ei vaikeuta työtä samalla

tavalla, mutta tutkittavan tunteiden ja hänen affektiivisten kokemustensa raportointi on

vajavaisempaa. (Naess 1987, 49-51.)

Saavutetun tiedon reliabiliteetti ja validiteetti vaihtelevat riippuen käytetystä

menetelmästä. Tilastoja tutkittaessa satunnaisvirheet ovat mahdollisia, esim. kirjausten

laiminlyönti tai tietojen kaunistelu. Haastattelututkimuksessa haastateltava saattaa haluta

tehdä hyvän vaikutuksen haastattelijaan muokaten vastauksiaan sen mukaan. Vastaustyyli

voi vaihdella kyllä-tyylistä ei-tyyliin. Mikäli vastaajat käyttävät ilmauksia 'paljon',

'vähän', 'korkea', 'matala', 'harvoin' tai 'usein', sanojen merkitys vaihtelee vastaajien

välillä. Myös haastattelijan viitekehys vaikuttaa vastaavasti. Hänen ennakkoluulonsa,

odotuksensa ja asenteensa toimivat virhelähteenä. Naessin mukaan näitäkin ongelmia

voidaan poistaa lisäämällä mittauksia, kasvattamalla tutkittavien määrää ja kysymällä

enemmän kysymyksiä. (Naess 1987, 49-58.)

Suomalaisten onnellisuutta tutkittaessa tulokset eri tutkimuksissa ovat olleet ristiriitaisia.

Haastattelijan onnellisuutta tivaavaan kysymykseen kielteinen vastaus nähdään normin

vastaisena käytöksenä. Sosiaalisena perustilanteena koetaan se, että ihmisen kuuluu olla

onnellinen. Tosiasiallinen ja normatiivinen asiayhteys on vaikeaa erottaa toisistaan.

(Airaksinen 2006, 91-92.)

Onnellisuustutkimuksissa suora kysymys “Oletko onnellinen?” tai “Mikä tekee sinut

onnelliseksi?” saa vastaajan kertomaan jostain muusta kuin onnellisuudesta. Suoraan

kysymykseen haetaan mieluummin helppoja vastauksia. Perttulan mukaan onnellisuus

paljastuu kuitenkin parhaiten epäsuorasti, tutkittaessa kokonaisvaltaisia kokemuksia.

38

Hänen mielestään aihetta on parasta lähestyä kierrellen, kuunnellen, aistien ja yhdistellen

kokemuksia toisiinsa ja katsoa millaisen kokonaisuuden ne muodostavat. (Perttula 2001,

48-49.) Kun haluaa tietää mitä ihmiset onnellisuudesta ajattelevat, kysymys kannattaa

asettaa muotoon “Miten aikuinen kehittyy?” tai “Miten aikuisen pitäisi kehittyä?” tai

“Millaista aikuisen elämän pitäisi olla, että se olisi normaalia?” Vastaukset näihin

kysymyksiin eivät anna yksituumaista käsitystä onnellisuudesta. (Perttula 2001, 134-135.)

4.5 ONKO ELÄMÄNLAADUN TUTKIMISESTA HYÖTYÄ?

Elämänlaadun tutkimus on osa yhteiskunnan sosiaalipolitiikkaa. Se tuottaa tietoa siitä,

miten ihmiset elävät, miten he ajattelevat ja miten he tuntevat. Elämänlaatua tutkittaessa

paitsi laajennetaan tieteellistä tietoa, myös selvitetään mitä muutoksia yhteiskunnassa tulisi

tehdä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Joskus tämän teoreettisen tiedon ja

poliittisen todellisuuden välillä on kuilu. Mikäli tutkimuksessa selviää, että esimerkiksi

pienten lasten vanhempien elämänlaatu on muita aikuisia matalampi, tulisi yhteiskunnan

suunnata tukitoimia tilanteen korjaamiseksi. (Naess 1987, 78.)

Elämänlaadun tutkimus voi olla myös poikkitieteellistä, esim. tutkittaessa elinolojen

vaikutusta elämänlaatuun. On myös hyödynnetty tutkimustietoa selvitettäessä erilaisten

lääketieteellisten apuvälineiden merkitystä tai erilaisten syöpähoitojen vaikutusta ihmiselle

ja hänen elämänlaadulleen. Fyysisen aktiivisuuden merkitystä elämisen laatuun on myös

tutkittu monista eri lähtökohdista. (Naess 1987, 79-80.)

Korkea elämänlaatu, jolla Airaksinen tarkoittaa ei-aineellista hyvinvointia, on yksi ihmisen

onnellisuuden osatekijä. Yksin aineelliset resurssit ja elintaso eivät nykyihmiselle enää

riitä, vaan on kiinnitettävä huomiota myös elämisen laatuun. Elämänlaatu hänen mukaansa

vaat ii terveyttä, virkistystä, työnteon mielekkyyttä, ihmissuhteita, luovaa toimintaa ja

hyvää ympäristöä. Nämä ovat arvoja, joiden toteutuminen ihmiselämässä nostaa elämisen

laatua. Kun käytämme elintasoresursseja näiden tekijöiden luomiseen, elämänlaatu

paranee. Puhe elämänlaadusta korostaa elämän olojen ja olosuhteiden arviointia ja niiden

muuttamista oikeaan suuntaan. (Airaksinen 2006, 121-122.)

39

5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT

Tutkielmani Tanssi on tapa elää aiheena on paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys

harrastajien omien käsitysten valossa. Suomen Seuratanssiliittoon järjestäytyneitä

paritanssin harrastajia Suomessa on noin 10 000. Sen lisäksi järjestäytymättömiä

harrastajia ympäri Suomea on lukematon määrä. Suuren suomalaisen liikuntatutkimuksen

mukaan aikuisia tanssin harrastajia 2005-2006 oli noin 83 000. Mikä harrastuksessa

viehättää? Mihin tämän harrastuksen lumo perustuu? Olen asettanut tutkimukselleni

seuraavat tutkimusongelmat:

1. Millaisia käsityksiä paritanssia aktiivisesti harrastavilla on tämän harrastuksen

merkityksestä?

Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsitysten mukaan?

2. Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja hyvinvointi?

Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua?

40

6 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS

6.1 TUTKIMUSHENKILÖT

Tarkoitukseni oli selvittää paritanssia aktiivisesti harrastavien ihmisten käsityksiä

harrastuksensa merkityksestä. Tutkimushenkilöinä olivat siten paritanssia harrastavat

ihmiset Suomessa. Tutkimukseni tavoitti erityisesti Internetiä ja siellä tanssiaiheisia

sivustoja lukevat harrastajat huhti- ja toukokuussa 2007. Näitä sivuja lukevat pääasiassa

juuri lajin aktiiviharrastajat. Lisäksi osa harrastajista tavoitettiin henkilökohtaisesti

sähköpostitse tai tanssikurssilla.

Tutkimusalueena oli koko Suomi. Tutkimuksen perusjoukko on numeerisesti

määrittelemätön. Kirjoituspyyntöön vastasi 37 paritanssin harrastajaa eri puolelta Suomea,

iältään 18 - yli 70. Vastaajista 23 oli naisia ja 14 miehiä. Seuraava kuvio osoittaa

tutkimuksessa mukana olevien kirjoittajien ikäjakauman. Vastaajista kolme ei ilmoittanut

ikää.

Kuvio 1. Tutkimuksessa mukana olevien 34 kirjoittajan ikäjakauma.

41

Tutkimushenkilöille on annettu numerotunnukset 1-37. Näitä numeroita käytän

tulososuudessa olevissa suorissa lainauksissa. Näin vastaajien henkilöllisyys ei missään

vaiheessa tule esille ja kirjoittajien anonymiteetti on siten turvattu.

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tavoitteena on aineiston teoreettinen edustavuus. Kerätyssä

aineistossa tulee olla esillä tutkimusongelman kannalta olennaiset piirteet. (Uusitalo 1991,

80-81.) Tämä aineistomäärä, 37 kirjoitelmaa, edustanee tutkimuskohteen olennaisia

piirteitä. Uudet tapaukset eivät todennäköisesti toisi enää uutta nyt dokumentoimatonta

tietoa.

6.2 TUTKIMUSMENETELMÄLLISET VALINNAT

6.2.1 Kvalitatiivinen tutkimus

Ihmistä ja ihmisen toimintaa yleisesti tutkittaessa erotetaan seuraavat tutkimusmenetelmät:

kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, historiatutkimus, tulevaisuuden tutkimus ja

kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus (Metsämuuronen 2006, juliste). Keskustelua

kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten menetelmien soveltuvuudesta kasvatustieteeseen ja

yleensä ihmistieteisiin on käyty 1970-luvulta lähtien. Nykyään korostetaan, että nämä

menetelmälliset suuntaukset eivät sulje toisiaan pois, vaan samassakin tutkimuksessa

voidaan kerätä sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Menetelmällisten ratkaisujen

tulee perustua ennen kaikkea tutkimustehtävään ja sitä ohjaavaan tiedonintressiin.

(Häkkinen 1996, 12-13.)

Kvalitatiivinen tutkimus on tutkimusta, jossa tutkimusaineisto on verbaalista tai

visuaalista. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineisto on esitettävissä numerollisessa

muodossa. Kokeelliset tutkimukset, kyselyt ja haastattelut, t ilastot ja sisällönanalyysi

tuottavat usein kvantitatiivista aineistoa. Erityyppiset havainnointitutkimukset,

vapaamuotoiset haastattelut, dokumentit ja erilaiset kulttuurin tuotteet sisältävät aineistoa,

jota ei ole mahdollista eikä tarkoituksenmukaista pukea numeeriseen muotoon. Tuomen ja

Sarajärven mukaan (2002, 105) dokumentti on aineistoa kirjallisessa muodossa.

Esimerkkeinä dokumenteista he mainitsevat kirjat, artikkelit, päiväkirjat, kirjeet,

42

haastattelu, puhe, keskustelu, dialogi, raportit jne. Kvalitatiivinen analyysi on enemmän

aineistosidonnaista, eikä sen menetelmiä ole valmiina. Se on riippuvaisempi tutkijan

kyvyistä ja hänen luovuudestaan, kuitenkin siten, että myös kvalitatiivisen aineiston

käsittelyn tulee olla systemaattista. (Uusitalo 1991, 79-82.)

Kvalitatiivinen tutkimusote soveltuu erityisen hyvin tutkimusotteeksi silloin, kun ollaan

kiinnostuneita tapahtumien yksityiskohtaisista rakenteista tai tietyissä tapahtumissa

mukana olleiden yksittäisten toimijoiden merkitysrakenteista. Edelleen laadullinen

tutkimus soveltuu parhaiten tutkimusotteeksi silloin kun halutaan tutkia luonnollisia

tilanteita tai saada tietoa tiettyihin tapauksiin liittyvistä syy-seuraussuhteista.

(Metsämuuronen 2006, 88.)

Laadullisen tutkimuksen tehtävä on maailman käsitteellinen ymmärtäminen.

Tutkimusmenetelmän valinnassa on tärkeää, että teoreettinen viitekehys ja empiirinen

osuus tukevat toinen toisiaan ja löytävät toisistaan kosketuspintoja. Laadullinen tutkimus

on subjektiivinen ja tavoitteena on kuvata ja kerätä elämismaailman ilmiöitä ja

kokemuksia. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena ei ole tehdä tilastoja vaan tekstiä, joka

kuvaa ilmiöiden ainutlaatuisuutta eri näkökulmista. (Eskola & Suoranta 1996, 44; 60-61.)

Haluan tutkia ihmistä ja ihmisen toimintaa ja käsityksiä, kuvata ja kerätä tietoa eräästä

“elämismaailman ilmiöstä”, paritanssiharrastuksesta ja harrastajien käsityksistä.

Tavoitteenani on kuvata tämän ilmiön ainutlaatuisuutta eri näkökulmista.

Tutkimusaineistoni on verbaalista, kirjallisessa muodossa. Saamani aineisto voidaan nähdä

dokumenttina, jota analysoin ja kuvaan laadullisesti. Edellä mainittuun teoriatietoon

perustuen tutkimusmenetelmäni on siten kvalitatiivinen eli laadullinen.

6.2.2 Fenomenografinen tutkimusote

Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen pääasiallisimmat tutkimusmenetelmät ovat

tapaustutkimus eli case study, etnografia, fenomenograf ia, Grounded Theory ja

toimintatutkimus. Näistä tapaustutkimus voidaan ymmärtää keskeiseksi kvalitatiivisen

43

metodologian tutkimusmenetelmäksi. Metsämuurosen mukaan lähes kaikki kvalitatiivinen

tutkimus on tapaustutkimusta. (Metsämuuronen 2006, 90-92.)

Fenomenografialla on yhteyksiä Piaget'n tutkimuksiin, hahmosykologiaan ja

fenomenologiseen filosofiaan. Fenomenologia ja fenomenografia ovat lähtökohdiltaan

erilaisia, vaikka nimitysten samankaltaisuus antaisi muuta olettaa. Fenomenologia pyrkii

olemaan vaihtoehto empiiriselle tutkimukselle, fenomenografia puolestaan on empiirinen

tiede. Fenomenologiassa kiinnostuksen kohteena on yksilön kokemukset ensimmäisen

asteen näkökulmasta, kun taas fenomenografit analysoivat empiiristä aineistoa, jonka

sisältö heijastaa muiden ihmisten käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenografia on näin

painotukseltaan enemmän aineistosuuntautunut, fenomenologia puolestaan korostaa

enemmän metodologisia kysymyksiä. Yksioikoinen fenomenologian ja fenomenografian

jaottelu filosofiaksi ja empiiriseksi tieteeksi on vahva yleistys ja sellaisena kritisoitu.

(Häkkinen 1996, 6-11.)

Fenomenologien tarkoituksena on löytää ilmiön olemus erilaisista kokemuksista

johdettujen yhtäläisyyksien kautta. Ilmiön ideaali olemus pysyy yhtenäisenä variaatiosta

huolimatta. Fenomenografit puolestaan pyrkivät kuvaamaan ilmiötä erilaisten kokemusten

variaation kautta. Ilmiön olemuksen ajatellaan heijastuvan empiiristen subjektien

käsitysten variaatiossa, joka peilautuu kuvauskategorioissa. Tämän kategoriasysteemin

pohjalla olevaa rakennetta pidetään ilmiön fenomenografisena olemuksena. (Häkkinen

1996, 11.)

Fenomenografia on empiirinen tutkimussuuntaus kuten edellä todettiin. Tutkimuksessa

hankitaan empiirinen aineisto, jota analysoidaan, tutkitaan ja kuvataan. Suuntausta voidaan

kuvata myös induktiiviseksi: liikkeelle lähdetään yksityiskohtien tarkastelusta, joihin

liittyvistä ilmauksista muodostetaan yleisiä ilmiöitä koskevia päätelmiä. Fenomenografia

sanana viittaa ilmiöiden kuvaamiseen, tutkimus onkin ennen kaikkea kuvailevaa. Ihmisen

ajattelun sisältöä ja sen sisällöllis-loogisia suhteita halutaan kuvata erilaisten käsitysten

avulla. Yksilön ajattelua voidaan kuvata parhaiten sisällöllisesti rikkailla ja

mahdollisimman havainnollisilla kuvauskategorioilla. Erilaisista käsityksistä rakennettu

kategoriasysteemi kuvaa ilmiön kompleksisuutta ja heijastaa ilmiön variaatioita eri

44

ihmisillä. Kuvauskategoriat muodostetaan ilmiötä koskevien ilmausten analyysin ja

tulkinnan tuloksena. Niiden avulla ei pyritä sel ittämään ilmiötä koskevien käsitysten

taustalla olevia syitä, vaan pyritään ymmärtämään tutkittavien ajattelua. (Häkkinen 1996,

14.)

Fenomenografisen lähestymistavan kehittäjä on Marton, joka tutki opiskelijoiden erilaisia

käsityksiä oppimisesta 1970-luvulla Göteborgin yliopistossa. Tämän jälkeen

fenomenografiaa on kehitetty edelleen erityisesti oppimiskäsitysten tutkimiseen ja

analysointiin. Fenomenografia on kiinnostunut ihmisen arkielämästä. Tutkimuskohteena

ovat laadullisesti ja sisällöllisesti erilaiset tavat käsittää, kokea, käsitteellistää, ymmärtää,

havainnoida tai tajuta ilmiöitä maailmassa. Menetelmällä pyritään kartoittamaan käsitteitä

siitä, miten ilmiöitä tai tapahtumia ymmärretään ja tulkitaan. Fenomenografia soveltuu

myös erilaisten kulttuurien tutkimiseen, sillä siinä olennaista on pyrkiä kuvaamaan ja

ymmärtämään toimintaa ja sen motiiveja. Fenomenografiasta onkin tullut vaikuttava ja

laaja suunta korkeakouluopiskelussa. (Sahi 2006, 22-23.)

Fenomenografia tarkoittaa i lmiön kuvaamista ta i i lmiös tä k i r jo i t tamis ta.

Fenomenografiassa tutkitaan sitä, miten maailma ilmenee ja rakentuu ihmisten

tietoisuudessa. Erityisesti tutkitaan ihmisten käsityksiä asioista. Häkkinen mainitseekin

fenomenografisen tutkimuksen pääkohteeksi käsityksen (1996, 5). Ihmisten käsitykset

samastakin asiasta voivat olla hyvin erilaisia, riippuen esimerkiksi iästä, koulutustaustasta,

kokemuksista ja sukupuolesta. Ihmisten käsitykset muuttuvat, ovat dynaamisia.

Fenomenografian kannalta on olemassa vain yksi maailma, josta ihmiset muodostavat

kukin erilaisia käsityksiä. (Metsämuuronen 2006, 108.)

Fenomenografia pyrkii siis etsimään erilaisia kokemustapoja miten ihmiset tulkitsevat

ympäröivää maailmaa. Tutkimus kuvaa laadullisesti erilaisia käsityksiä niiden omista

lähtökohdista ja niiden omaa logiikkaa seuraten. Mielipide, muisto, luulo, epäily, havainto,

väite, uskomus, tieto tai vastaava voidaan katsoa käsitykseksi. Näin ilmiöstä halutaan etsiä

sen ymmärtämisen eri variaatiot. Käsitykset avaavat ihmisten antamat merkitykset

tutkij all e. E ril ais ia k äsi tyk s iä ja kokemuksia e i ase te ta paremmuus- tai

kehittyneisyysjärjestykseen, sillä halutaan varmistaa sisältöjen säilyminen.

45

Tutkimusmenetelmänä ns. toisen asteen näkökulma tarkoittaa sitä, että ilmiötä ei tutkita

suoraan, vaan kiinnostuksen kohteena ovatkin tutkittavan omat käsitykset ja kokemukset

ilmiöstä. Fenomenografisessa tutkimuksessa haastattelut ovat yleisin keino hankkia

aineisto, mutta muutkin aineistonkeruumenetelmät ovat hyväksyttyjä. (Sahi 2006, 22-24.)

Häkkisen mukaan fenomenografisen tutkimuksen kohteena on tieteellisten totuuksien

etsimisen sijasta ihmisten arkiajattelu ja arkipäivän käsitysten jäsentäminen. Tieteellisten

käsitteiden lisäksi on alettu painottaa ihmisen toimintaa ohjaavan arkiajattelun

ymmärtämistä. Tämä ajattelun variaatio nousee esiin tutkittavien tuotoksista, paitsi

haastatteluista myös kirjallisista dokumenteista. Aineistoa luetaan läpi yhä uudestaan ja

uudestaan, käsitykset saavat muotonsa aineistotekstien ja tutkijan toistuvassa

kohtaamisessa. Tutkijan haasteellisena tehtävänä on muodostaa tutkittavien ilmaisuista

kokonaisia merkitysyksiköitä, joista käsityksiä kuvaavat kategoriat muodostetaan.

Tutkimuksen tärkeimmäksi tulokseksi muodostuvat juuri erilaisia ajattelutapoja kuvaavat

käsityskategoriat. (Häkkinen 1996, 5; 15.)

Tutkiessani paritanssia aktiivisesti harrastavien ihmisten käsityksiä harrastuksensa

merkityksestä yhteys fenomenografiseen tutkimusotteeseen on ilmeinen. Tavoitteena on -

kuten valtaosassa laadullisen tutkimuksen strategioista - ymmärtää todellisuutta. Erityisesti

halutaan painottaa sitä, miten asiat ilmenevät ihmisille heidän arkitodellisuudessaan ja

miten ihmiset kokevat asioiden merkitykset. Tutkimusaineistoni on paritanssin harrastajien

teemakirjoitelmat, joissa johdattelevien teemakysymysten avulla, pohditaan omia

kokemuksia ja käsityksiä harrastuksesta. Tutkiessani näitä käsityksiä, minulla on siten

toisen asteen näkökulma tutkittavaan ilmiöön. Kuvaan ilmiötä horisontaalisesti, mikä

tarkoittaa että kaikki ilmiötä kuvaavat näkökulmat ovat samanarvoisia ja tavoitteena on

löytää mahdollisimman erilaisia käsityksiä kyseisestä ilmiöstä.

6.3 TEEMAKIRJOITUS TIEDONHANKINTATAPANA

Kvalitatiivisessa metodologiassa keskeiset tiedonhankintatavat ovat haastattelu, tarkkailu

eli observointi sekä kirjallisen materiaalin käyttö. (Metsämuuronen 2006, 111.) Näistä

aineistonhankintatavoista haastattelu ja kirjallisen materiaalin käyttö molemmat olisivat

46

olleet käyttökelpoisia vaihtoehtoja tutkimuksessani. Päädyin käyttämään kirjallista

materiaalia, sillä halusin pysytellä taustalla, mahdollisimman objektiivisena

tiedonkerääjänä, siten että persoonani ei vaikuttaisi saatuun aineistoon. Lisäksi uskoin

saavani pohditumpia ja valmiimpia, ehkä myös rohkeampia vastauksia kirjoitelmien

avulla. Kirjoitelmia laatiessaan tanssin harrastajat saattoivat valita itse haluamansa ajan ja

paikan tekstin tuottamiseen. Uskon, että henkilökohtaiset tuntemukset tulivat näin

paremmin esille.

Tutkimukseni empiirinen aineisto on koottu tutkimuslomakkeilla, joista toinen oli

kirjoitelmapyyntö (liite 1) ja toinen kyselykaavake lähes avoimin kysymyksin (liite 2).

Lomakkeen laatimiseen vaikuttivat työtäni ohjanneen Kaarina Määtän ohjeet,

esiymmärrykseni ja omakohtaiset kokemukseni tutkittavasta ilmiöstä sekä aiheesta

lukemani teoriatausta. Kirjoitelmia ohjattiin teemakysymyksillä. Samat kysymykset olivat

kyselykaavakkeessa ja vastaustilaa oli annettu runsaasti. Saatua aineistoa voidaan pitää

dokumenttina, kuten Tuomi ja Sarajärvi teoksessaan määrittelevät: dokumentti voidaan

ymmärtää väljästi, miltei mikä tahansa kirjalliseen muotoon saatettu aineisto voi olla

dokumentti (2002, 105).

Kirjoitelmapyyntö oli otsikoitu Onko tanssi tapa elää? ja se koostui kirjoitustyötä

helpottavista ja johdattelevista teemakysymyksistä. Pyysin paritanssin harrastajia

kirjoittamaan harrastuksestaan omien kokemustensa valossa. Toivoin mahdollisimman

runsaita ja monipuolisia kuvauksia siitä, mitä harrastus juuri kirjoittajalle merkitsee ja

miten se heijastuu muuhun elämään. Tuoko paritanssi harrastuksena hyvinvointia

elämään? Lisääkö se elämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia? Tutkimukseen osallistujia

pyydettiin kertomaan myös hieman taustatietoja itsestään, kuten ikä, sukupuoli,

tanssiharrastuksen määrä jne. Kirjoitelman pituudelle ei asetettu vähimmäis- eikä

enimmäisvaatimusta, vaan todettiin kaikenlaisten vastausten olevan tärkeitä. Kirjoitelma

pyydettiin palauttamaan joko perinteisen tavan mukaan postitse tai sähköpostilla,

yhteystiedoin tai nimettömänä.

47

6.4 AINEISTON KERUU

Tutkimukseni pääasiallisin tiedonhankintatapa oli kirjoitelmapyyntö (liite 1). Laitoin

ensimmäisen kirjoituspyynnön Internetiin valtakunnallisen tanssipalvelimen

keskustelupalstalle 17.4.2007 palvelimen ylläpitäjän luvalla. Uusintapyynnön samalle

tanssi.netin sivustolle laitoin 23.4.2007, noin viikkoa myöhemmin. Valtakunnallisen

Tanssinpäivän kunniaksi 29.4. lähetin pyynnön myös laajemmassa käytössä olevalle

Suomi24 sivustolle, siellä olevalle keskustelupalstalle ja tanssiaiheiselle sivulle. Suomen

Seuratanssiliiton jäsenseuran Napapiirin seuratanssijoiden kotisivuille laitoin myös

kirjoitelmapyyntöni 23.4.2007, sillä olen itsekin Nastojen jäsen. Nastojen sivusto tavoittaa

paremmin Pohjois-Suomen tanssinharrastajat, sillä tanssi.net keskustelupalsta on

pääasiassa Etelä-Suomen harrastajien käytössä.

Internetin välityksellä tapahtuvan tiedonhankinnan lisäksi postitin sekä kirjoitelmapyynnön

että kyselykaavakkeen lähes avoimin kysymyksin (liite 2) tanssiystävieni sähköpostiin.

Muutamia manuaalisia versioita oli jaossa myös paikallisella tanssikurssilla. Erityisesti

pyysin senioritanssin aluekouluttajaa välittämään kirjoituspyyntöni seniori-ikäisille

paritanssin harrastajille, jotta saisin aineistoa myös vanhemmilta paritanssin harrastajilta.

Ajattelin, että pyyntöni Iternetissä ei välttämättä välity kaikenikäisille tanssi-ihmisille.

Sekä kirjoitelmapyyntö että kyselykaavake olivat esitestattavina kahdella paritanssia

aktiivisesti harrastavalla henkilöllä, miehellä ja naisella. Molemmat palautuivat vastattuina

ja hyväksyttyinä laajempaan levitykseen . Kyselykaavake (liite 2) nähtiin hieman

helpompana vastata tai ainakin ryhtymistä helpottavana versiona. Saamani palautteen

rohkaisemana laitoin kirjoitelmapyynnön (liite 1) valtakunnalliseen jakeluun.

Kyselykaavakkeen jakelu onnistui ongelmitta vain manuaalisesti ja sähköpostin

liitetiedostona.

Tanssi.netin keskustelupalstan käyttäjät tekivät tutkimusta tarkentavia kysymyksiä sekä

netin välityksellä julkisesti, että henkilökohtaisilla kysymyksillä sähköpostitse. Lukijat

tiedustelivat mm. seuraavaa:

-Mihin oppilaitokseen tutkimus tulee?

48

-Minkä tasoisesta tutkimuksesta on kyse?-Löytyykö se tulevaisuudessa netistä?-Mikä on tutkimuksen deadline?-Onko gradun aiheena pelkästään paritanssi vai kaikenlainen tanssi?

Vastasin tiedusteluihin aina mahdollisimman pian. Kiitin kysyjiä mielenkiinnosta

tutkimustani kohtaan ja kerroin kyseessä olevan kasvatustieteen gradun Lapin yliopistoon,

ohjaajana professori Kaarina Määttä. Kerroin asettamani, lopullista muotoilua vailla olevat

tutkimusongelmat, joiden aiheena on juuri paritanssi. Totesin tanssimisen harrastuksena

olevan kuitenkin niin kokonaisvaltaista, että kirjoitelmissa tämä saa näkyä. Toivoin

kirjoitelmien palautusta viimeistään 15.5.2007 mennessä. Edelleen kerroin valmiin

tutkimukseni löytyvän linkitettynä Internetin tanssipalvelimelta, tanssi.net sivustolta

syksyllä 2007. Tämän lupasin palstan ylläpitäjälle kysyessäni häneltä lupaa aineiston

keräämiseen palstan välityksellä.

Toukokuun 2007 loppuun mennessä vastauksia oli tullut yhteensä 37 kappaletta eri

puolilta Suomea. Täytettyjä kyselylomakkeita oli yhdeksän kappaletta, loput 28 eripituisia

käsin tai koneella kirjoitettuja kirjoitelmia. Vastaajien ikä vaihtelee 18 - yli 70 ikävuoteen.

Saatuani kirjoitelman sähköpostitse vastasin kirjoittajalle mahdollisimman pian kiittäen

vastauksesta ja pyytäen viestittämään tutkimuksestani omille tanssiystävilleen. Perinteisen

postin välittämään kirjeeseen vastasin kiitoskortilla, mikäli vastaaja oli laittanut kirjeeseen

henkilötietonsa.

Tutkimuksen perusjoukon ollessa numeerisesti määrittelemätön, vastausten

palautusprosenttia ei voida laskea. Myös kato jää arvioimatta. Saatu aineistomäärä yllätti

kuitenkin positiivisesti. Mikäli olisin toistanut kirjoitelmapyyntöni Internetissä useammin

ja lähettänyt tutkimuslomakkeen tanssiseuroihin ja -kouluihin levitystä varten, olisi

vastausten määrä varmasti kasvanut entisestään. Tarvetta aineiston kasvattamiseen ei

mielestäni kuitenkaan ollut, sillä uudet kirjoitelmat tuskin olisivat tuoneet ratkaisevaa

uutta tietoa.

49

6.5 FENOMENOGRAFINEN ANALYYSI

Laadullista aineistoa voidaan analysoida ja tulkita monista eri lähtökohdista. Laadullisessa

tutkimuksessa voidaan lähteä liikkeelle ilman suuria ennakkoasettamuksia tai määritelmiä.

Tutkijan valitsema näkökulma ohjaa sitä, mitä hän aineistosta löytää. Aineistossa ei ole

olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa totuutta tai tulkintaa.

Laadullisen aineiston analyysin tarkoituksena on luoda aineistoon selkeyttä ja tuottaa uutta

tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysilla pyritään aineisto tiivistämään kadottamatta

kuitenkaan sen sisältämää informaatiota. Pyrkimyksenä on informaatioarvon

kasvattaminen luomalla hajanaisesta aineistosta mielekästä ja selkeää. (Eskola & Suoranta

1996, 104.)

Fenomenografinen analyysi selvittää miten asiat ilmenevät ihmisille heidän

arkitodellisuudessaan ja miten ihmiset kokevat asioiden merkitykset. Aineiston analyysi

toteutetaan vertailemalla tutkimukseen saatua aineistoa. Analyysia tehdessään tutkijan

tulee sivuuttaa omat ennakkoasenteensa ja -oletuksensa tutkittavasta ilmiöstä. Jokaisessa

analyysin vaiheessa tutkija sulkeistaa omat kokemuksensa ja oman esiymmärryksensä.

Hän asettaa sivuun persoonallisen tietonsa ja uskomuksensa tutkittavasta ilmiöstä. Hänen

tulee ilmaista aineistoon perustuen miten tutkittavat kokevat ja käsittävät ilmiön ja

elämismaailmansa. (Sahi 2006, 121.)

Aineiston analysointia fenomenografisessa tutkimuksessa kuvataan usein kehänä.

Aineistoa, tässä tutkimuksessa kirjoitelmia, luetaan useampaan kertaan niin, että

tutkittavien kokonaiskäsitys ilmiöstä hahmottuu tutkijalle. Analyysia ei voida tehdä

valmiiseen luokittelurunkoon tai teoriaan pohjautuen. Sen sijaan tutkijalta edellytetään

eläytyvää luonnetta ja jatkuvaa keskustelua aineiston kanssa. Tutkija palaa toistuvasti

aineistosta teoriaan ja teoriasta aineistoon. (Sahi 2006, 121-122; Niikko 2003, 55.)

Ensimmäiseen analyysivaiheeseen sisäl tyy aineiston huolellinen lukeminen.

Teemakirjoitelmiin tutustutaan useampaan kertaan. Luin saamani aineiston, 37

kirjoitelmaa paritanssin harrastajilta, suurella mielenkiinnolla. Kirjoitelmia palautettiin

50

vähitellen siten, että sain päivässä korkeintaan kolme kirjoitelmaa. Luin aina heti saamani

postin ja tutustuin näin tekstin sisältöön alustavasti, ensimmäistä kertaa. En vielä tehnyt

merkintöjä teksteihin, mutta kiitin kirjoittajia välittömästi. Mielessäni oli joukko ennakko-

oletuksia siitä, mitä kirjoitelmat pitäisivät sisällään. Itse aktiivisena paritanssin

harrastajana koen harrastuksen erittäin positiivisena, elämänilon ja jaksamisen lähteenä.

Aloittaessani aineiston keruuta oletin, että miespuoliset paritanssin harrastajat eivät olisi

niin innokkaita analysoimaan verbaalisesti harrastustaan ja sen merkitystä elämälleen.

Ensimmäiset palautetut kirjoitelmat tulivat kuitenkin miehiltä. Kaikkiaan 37sta

kirjoitelmasta 14 oli miesten kirjoittamia, ts. lähes 40%. Pyrin teksteihin tutustuessani nyt

tietoisesti sulkeistamaan nämä omat kokemukseni ja esiymmärrykseni ilmiöstä.

Fenomenografisen tutkimustavan haaste onkin kuinka kuvata toisten kokemuksia ja

käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä toisten silmin, astumalla ulos omasta kokemuksen ja

käsityksen piiristä. Kyseessä Niikon mukaan on toisen asteen reflektio (2003, 47).

Seuraavalla lukukerralla etsin kirjoitelmista tutkimuksen ongelmanasettelun kannalta

olennaisia ilmauksia. Kirjoituspyyntöön liitetyt teemakysymykset muodostivat alun alkaen

eräänlaisen aineiston jäsennyksen, teemarungon, josta lähdin liikkeelle. Aineiston

lukeminen oli siten myös helpompaa kun pystyin tekstejä lukiessani suuntaamaan

kiinnostustani johonkin tiettyyn teemaan. Päätin ensiksi etsiä teksteistä paritanssin

tarjoamia iloja ja nautintoja, sekä toisaalta harrastuksen mukanaan tuomia ongelmia.

Analyysiyksikköinä olivat siten nämä merkitykset: kirjoittajien ilmaisemat harrastuksen

hyvät ja huonot puolet.

Fenomenografisen analyysin toisen vaiheen tarkoituksena on etsiä, lajitella ja ryhmitellä

löydettyjä merkityksellisiä ilmauksia ryhmiksi tai teemoiksi. Ilmauksia vertaillaan, niistä

etsitään samanlaisuuksia, erilaisuuksia, olennaisuuksia ja myös ristiriitaisuuksia. Tässä

vaiheessa kirjasin paritanssiharrastuksen valo- ja varjopuolia manuaalisesti konseptille,

merkiten myös kirjoittajan kooditunnuksen lähteeksi, jotta tarvittaessa löydän

alkuperäisilmauksen helposti.

51

Kolmannessa analyysin vaiheessa muodostetaan fenomenografisia merkityskategorioita.

Muodostin pitkän pohdinnan ja ohjaajan kanssa käymäni keskustelun tuloksena lopulta

neljä pääkategoriaa, jotka pohjautuvat myös teoriataustaani.

Neljäs ja viimeinen fenomenografisen analyysin vaihe käsittää kuvauskategorioiden

muodostamisen. Samansisältöisiä merkityskategorioita yhdistellään kuvauskategorioiksi,

joille annetaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Kuvauskategoriat perustuvat aina tutkijan

tulkintaan ja ne tuovat esiin yhtäläisyyksiä ja eroja merkityksissä. Muodostin merkityksistä

kaikkiaan 24 kuvauskategoriaa. Kaikki merkitys- ja kuvauskategoriat olen taulukoinut

työhöni taulukkoon 2, sivulle 58.

Käyttämäni fenomenografisen analyysin kulun haluan havainnollistaa seuraavan kuvion 2

avulla. Kuvion avulla toivon analyysiprosessin kehämäisyyden hahmottuvan paremmin.

52

Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsityksen mukaan? Tiedonhankinta on tehty teemakirjoituksista (37 kpl).

Tutkijanteoreettinen ajattelu, eläytyväluonne ja reflektointi

Tutkijan esioletustensulkeistaminen

Tutkijankeskusteluaineiston kanssa

A

N

A

L

Y

Y

S

I

P

R

O

S

E

S

S

I

I ANALYYSIVAIHE*Aineiston lukeminen*Tutkittavien kokonaiskäsityksen hahmottaminen*Merkityksellisten ilmausten etsiminen aineistosta

II ANALYYSIVAIHE*Merkityksellisten ilmausten ryhmittely -vertailu -olennaisuuksien etsintä -yhdenmukaisuuksien etsintä -erilaisuuksien etsintä -ristiriitaisuuksien etsintä

III ANALYYSIVAIHE*Merkityskategorioiden muodostaminen

IV ANALYYSIVAIHE *Kuvauskategorioiden muodostaminen

Kuvio 2. Fenomenografisen tutkimusaineiston analyysimalli ja sen toteuttaminen

(mukailtu Niikko 2003, 55).

53

6.6 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS

Kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimuksella tarkoitetaan kokonaista joukkoa erilaisia

tulkinnallisia tutkimuskäytäntöjä. Laadullinen tutkimus on pitkälti tutkijan omaan

intuitioon, tulkintaan, järkeilykykyyn, yhdistämis- ja luokittamisvalmiuksiin perustuvaa

prosessia. Samasta aineistosta voidaan tehdä päätelmiä monella eri tavalla. Päätelmät

voivat olla jopa keskenään ristiriitaisia. (Metsämuuronen 2001, 8-9.) Myös Eskolan ja

Suorannan (2000, 210-211) mielestä kvalitatiivisen tutkimuksen pääasiallisin

luotettavuuden kriteeri on tutkimuksen tehnyt tutkija itse. Hän on vastuussa tutkimuksen

toteutuksesta, siihen liittyvistä valinnoista, aineiston analyysista ja saavutetuista tuloksista.

Tutkija on aina viime kädessä vastuussa työstään tutkittaville, lukijoille, itselleen ja

kollegoilleen.

Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa puhutaan analyysin

arvioitavuudesta. Lukijan on pystyttävä seuraamaan tutkijan päättelyprosessia. (Uusitalo

1991, 82.) Eskola ja Suoranta toteavat, että kvalitatiivista tutkimusta arvioitaessa

luotettavuuden arviointi koskee koko tutkimusprosessia (2000, 210). Myös Tuomi ja

Sarajärvi korostavat, että laadullisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tutkimusta on

arvioitava kokonaisuutena. Tutkimuksen sisäinen johdonmukaisuus eli koherenssi

painottuu. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 135.) Luotettavuuden takaamiseksi tutkimusprosessi

on pystyttävä kuvaamaan yksityiskohtaisesti.

Tutkimukseni kohteena oli paritanssin harrastajat Suomessa, sillä halusin selvittää

paritanssin merkitystä harrastuksena. Itsekin paritanssin aktiiviharrastajana halusin tuoda

julki harrastuksen merkitystä ihmisille, erityisesti hyvinvoinnin ja elämänlaadun lähteenä.

Pyysin tanssin harrastajia kirjoittamaan harrastuksestaan minulle. Kaikkiaan 37 harrastajaa

lähetti kirjoitelman huhti-toukokuussa 2007. Saatu kirjallinen aineisto analysoitiin

laadullisesti, fenomenografisen analyysin avulla. Tutkimus raportoitiin ja saadut tulokset

koottiin työhöni Tanssi on tapa elää.

Kirjoitelmapyyntööni vastanneet 37 paritanssin harrastajaa mitä ilmeisemmin valikoituivat

siten, että kaikki kirjoittajat ovat tai ovat olleet lajin aktiiviharrastajia. Myönteiset

54

mielipiteet paritanssista teksteissä korostuivat, mutta myös kielteisiä mielipiteitä ja

vaikutuksia raportoitiin.

Tavoitteenani oli tehdä päätelmiä siten, että toinenkin aineistoni analysoija voisi tehdä

samanlaiset johtopäätökset. Tämä toistettavuuden tavoite edellyttää, että käytetyt

luokittelu- ja tulkintasäännöt ovat yksiseli t teisiä ja että nii tä noudatetaan

johdonmukaisesti. (Uusitalo 1991, 82.) Tutkimuksen toistettavuus eli reliabiliteetti ja

johdonmukaisuus tai sisäinen yhtenäisyys ovat ongelmallisia kvalitatiivisessa

tutkimuksessa. Ulkoisella reliabiliteetilla tarkoitetaan sitä, miten samanlaisiin tuloksiin

toinen tutkija voi päästä samassa tutkimuskohteessa samoja metodeja käyttäen. (Syrjälä &

Numminen 1988, 143.)

Tutkimusmenetelmien luotettavuutta arvioidaan yleensä paitsi edellä mainitun

reliabiliteetin tai toistettavuuden, myös validiteetin avulla. Validiteetti ilmaisee onko

tutkimuksessa tutkittu sitä, mitä on luvattu (Tuomi & Sarajärvi 2006, 133). Syrjälän ja

Nummisen mukaan validiteetilla tarkoitetaan tieteellisten löydösten tarkkuutta, sitä missä

määrin tutkimuksessa tehdyt johtopäätökset vastaavat sitä todellisuutta josta ne on saatu.

He erottavat sisäisen ja ulkoisen validiteetin toisistaan. Sisäisen validiteetin avulla pyritään

tarkastelemaan sitä, missä määrin tutkimusraportti vastaa osallistujien näkemyksiä ja

heidän määritelmiään tutkitusta tilanteesta. (Syrjälä & Numminen 1988, 136.) Sisäisellä

validiteetilla arvioidaan miten tutkija on huomioinut oman tieteenalansa ja tieteellisen

otteen tutkimuksessa.

Ihmisten erilaisten käsitysten selvittämiseen fenomenografinen tutkimusote sopii hyvin.

Sisällönanalyysi olisi myös ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Tutkimusongelmia oli alun

alkaenkin ainoastaan kaksi, joille molemmille asetin yhden alaongelman. Aineistonkeruu

oli tässä tutkimuksessa luontevinta toteuttaa Internetin välityksellä, siten paritanssin

harrastajia tavoitettiin laajemmalta alueelta. Teemakirjoitelmat toivat harrastajien

käsitykset hyvin esiin. Tutkimustuloks ena olen muo dostanut f enomenografiseen

analyysiprosessiin nojautuen neljä pääkategoriaa, jotka antavat vastauksen ensimmäiseen

asetettuun tutkimusongelmaan. Pääkategoriat jaottelin 24 alakategoriaan saamieni tekstien

55

perusteella. Toinen tutkimusongelmani saa vastauksen teoriataustani ja ensimmäiseen

ongelmaan saatujen vastausten perusteella.

Raportoinnissa olen pyrkinyt kertomaan tutkimusprosessin kaikkine vaiheineen ja

menetelmineen mahdollisimman tarkasti. Tutkijan tulisi esittää tuloksensa niin avoimesti,

että lukijoille mahdollistuu oman tulkinnallisen näkemyksen muodostaminen. Raportin

tulisi kuvata todellisuutta siten, että lukija voisi saada Syrjälän ja Nummisen mainitsemia

sijaiskokemuksia ja toimia kaiken aikaa ikään kuin tutkijan rinnalla (Syrjälä & Numminen

1988, 137). Toivon ja uskon lukijan saavan eläviä kokemuksia todellisuudesta erityisesti

kirjoittajien sitaatteja lukiessaan.

Osoituksena laadullisen tutkimuksen ulkoisesta validiteetista pidetään tulosten

käyttökelpoisuutta ja yleistettävyyttä. Yhtä hyvin voidaan tarkastella tulosten

vertailtavuutta tai siirrettävyyttä. (Syrjälä & Numminen 1988, 142-143.) Kaikkien

kvalitatiivisten tutkimusten ongelmana on tutkimustulosten heikko yleistettävyys.

(Metsämuuronen 2001, 22.) Ihmisillä on tutkittavasta asiasta aidosti erilaisia käsityksiä.

Lisäksi ihmisten käsitykset muuttuvat ajan kuluessa. Laadullisessa tutkimuksessa

voitaisiin korvata puhe tilastollisesta yleistettävyydestä puheella teoreettisesta tai

olemuksellisesta yleistettävyydestä. Tällöin keskeisiä ovat ne tulkinnat, joita olemassa

olevasta aineistosta tehdään. Ratkaisevaa ei siis ole aineiston koko, vaan tulkintojen

kestävyys ja syvyys. (Eskola & Suoranta 1996, 39.) Laadullisen tutkimuksen tulosten

siirrettävyys toiseen kontekstiin eri asiantuntijoiden mielestä riippuu siitä, miten

samankaltainen tutkittu ympäristö ja sovellusympäristö ovat. Sosiaalisen todellisuuden

monimuotoisuuden vuoksi kvalitatiivisen tutkimuksen yleistykset eivät esimerkiksi

Eskolan ja Suorannan mielestä ole mahdollisia (Tuomi & Sarajärvi 2006, 136-137),

lienevätkö ollenkaan tarpeellisia.

Uskottavuudella luotettavuuden kriteerinä tarkoitetaan sitä, vastaako tutkijan

käsitteellistykset ja tulkinnat tutkittavien käsityksiä (Eskola & Suoranta 2000, 211).

Fenomenografinen tutkimusote on saanut yleistä kritiikkiä esimerkiksi siitä, että tulosten

luotettavuus on kyseenalainen. Käsitykset ovat aina konteksti- ja sisältösidonnaisia.

Käsitykset samastakin asiasta voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon. Miten tutkija voi

56

olla varma vastaajan tarkoituksesta? Viestin tulkinta riippuu sekä lähettäjästä että

vastaanottajasta. Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus rajaa maailmaa omalla tavallaan

Sen keskeinen tutkimuskohde näyttäytyy tutkijalle pääasiassa inhimillisessä kielessä.

Inhimillinen elämä on suurelta osin juuri kielellistä kommunikaatiota, eri muodossa

puhuttua tai kirjoitettua kieltä. Tuotettu teksti on aina eräs versio ja vain yksi näkökulma

aiheeseen kuin aiheeseen. Kirjoittaja tekee aiheesta oman tulkintansa, tutkija puolestaan

toisen asteen tulkinnan käsitellessään aineistoa ja lopulta kolmannen tulkinnan raporttia

muokatessaan. Raporttiinhan ei voida mahduttaa muuta kuin tutkijan intuition mukaan

kaikkein parhaat ja valaisevimmat pätkät. Raportin lukijan tulkinta on sitten jo neljännen

asteen tulkintaa. (Eskola & Suoranta 1996, 107-108.) Edelleen kritisoidaan sitä, että

tutkimuksessa saadaan aina vain poikkileikkaus tutkittavana olevasta ilmiöstä.

Paritanssin aktiiviharrastajana minulle itselleni oli muodostunut ennakko-oletuksia

tutkittavasta asiasta. Olen harrastanut tanssia lapsesta asti, aluksi kansantanssia ja sen

jälkeen pääasiassa paritanssia, jonkin verran myös rivitanssia. Tanssikursseilla ja leireillä

olen käynyt aktiivisesti nyt kymmenisen vuotta. Ajan kuluessa harrastuksen lumo on vain

entisestään kasvanut. Tanssiminen liikuntamuotona on tuottanut hyvää oloa ja jaksamista.

Minulle henkilökohtaisesti tanssiminen on aina antanut energiaa elämään, ei kuluttanut

sitä. Nämä ennakko-oletukset tiedostin ryhtyessäni selvittämään paritanssin merkitystä

harras ta j i l leen. Kaikki havaintomme ovat aina latautuneet aikaisemmilla

kokemuksillamme. Nämä kokemukset eivät kuitenkaan saa rajata tutkimuksellisia

toimenpiteitä. Laadullisessa analyysissa tutkijan pitäisi oppia tai yllättyä tutkimuksen

kuluessa, vaikka aina onkin mahdollista ja suotavaakin kehitellä ns työhypoteeseja,

eräänlaisia arvauksia siitä mitä analyysi voi tuoda tullessaan. (Eskola & Suoranta 1996,

14.) Objektiivisuus edellyttää, että tutkija pyrkii tekemään valitsemastaan aiheesta niin

objektiivisen tutkimuksen kuin mahdollista. Henkilökohtaiset intohimot aiheen valinnan

jälkeen on sivuutettava ja ongelmaa tulee lähestyä tieteen keinoin. (Uusitalo1991, 58.)

Tämä tieteen objektiivisuuspyrkimys on ollut mielessäni tutkimusta tehdessäni.

Fenomenologiassa puhutaan sulkeistamisesta: tutkijan tulee asettaa sivuun persoonalliset

uskomuksensa ja tietonsa tutkittavasta ilmiöstä. Analyysin jokaisessa vaiheessa tutkija

sulkeistaa omat kokemuksensa ja oman esiymmärryksensä aiheesta. Hän ilmaisee miten

tutkittavat kokevat tai käsittävät ilmiön ja elämismaailmansa. (Sahi 2006, 121.) Edelleen

57

ehdottomana tavoitteenani on ollut rehellisyys aineistoa analysoidessani ja raporttia

laatiessani. Sitaatteja eli suoria lainauksia olen käyttänyt tulososuudessani paljon

osoittaakseni lukijalle tekemieni johtopäätösten perustelut aineistoon pohjautuen.

Pro gradu -tutkielman ollessa kyseessä luotettavuuden pääkriteeri erityisesti omalla

kohdallani ehdottomasti on se tosiasia, että ulkopuolinen henkilö, työni ohjaaja professori

Kaarina Määttä, on tarkastanut tutkimusprosessin toteutumisen. Hän on huolehtinut siitä,

että tutkimus on toteutettu tieteellisen tutkimuksen toteuttamista ohjaavien yleisten

periaatteiden mukaisesti.

7 TUTKIMUSTULOKSET

Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen ongelmallisin vaihe on tulosten kuvaus,

analyysi ja tulkintojen tekeminen. Tähän vaiheeseen ei ole olemassa muodollisia ohjeita.

Tulkintojen hedelmällisyys ja osuvuus on loppujen lopuksi kiinni tutkijan tieteellisestä

mielikuvituksesta. (Eskola & Suoranta 1996, 111.) Luettuani paritanssin harrastajien

kirjoitelmat useampaan kertaan, aloin koota aineistosta nousevia ajatuksia kirjoittajille

annettuun teemarunkoon nojautuen, asetetut tutkimusongelmat mielessäni. Kokosin ensin

manuaalisesti, kirjoitelmista alleviivaten ja pääasioita konseptille käsin kirjoittaen,

harrastajien ilmaisemia tanssiharrastuksen iloja ja nautintoja sekä toisaalta harrastuksen

mukanaan tuomia ongelmia. Käytin koonnissa vastauksille antamiani numerotunnuksia 1-

37 viitteenä siitä, mistä kirjoitelmasta teksti tarvittaessa löytyy.

Paritanssiharrastuksen tuomista iloista ja nautinnoista kokosin sitten neljä pääkategoriaa

tai teemaa. Nämä neljä teemaa nousivat aineistosta selkeästi esiin ja ovat samalla

vastauksia asetettuun ensimmäiseen tutkimusongelmaan. Seuraavaksi kokosin kirjoittajien

ilmaisemia paritanssiharrastuksen vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja

sisällyttäen nämä samoihin pääkategorioihin. Kaikki neljä pääkategoriaa jaoin vielä

58

alakategorioihin tai alateemoihin. Taulukko 2 kuvaa aineistosta esiin nousseet pää- ja

alakategoriat.

Taulukko 2. Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien käsityksen mukaan?

Kategoria I

Aktiivisuus ja toiminnallisuus

I A Yleinen tarmokkuusI B Fyysinen aktiivisuusI C AivojumppaI D PainonhallintaI E RentoutusI F Kehoon liittyvät ongelmat, fyysisetrajoitteet

Kategoria II

Hyvät ihmissuhteet

II A Samanhenkisten ystävienyhdessäoloII B Kontakti vastakkaiseensukupuoleenII C Parisuhteen vahvistaminenII D Kontaktit esiintyjiinII E Ongelmat ihmissuhteissa

Kategoria III

Vahvempi itsetunto

III A Tanssiinhaun hivelevyysIII B Tanssitaidon kehittyminenIII C Tanssitaidon näyttäminenIII D Positiivinen palauteIII E VuorovaikutustaitojenkehittyminenIII F Taidon puute, riittämättömyys

Kategoria IV

Onni ja onnellisuus

IV A Ilon ja onnen hetketIV B Onnellisuuden tunneIV C Musiikin lumoIV D Jaksaminen arjessaIV E Hyvä terveysIV F Ajan puute, rahan kuluminenIV G Tanssipaikkoihin ja matkoihinliittyvät ongelmat

59

7.1 MITÄ PA RITANSSI HARRASTUKSENA ANTAA HARRASTAJIEN

KÄSITYSTEN MUKAAN?

Ensimmäiseen tutkimusongelmaani Mitä paritanssi harrastuksena antaa harrastajien

käsitysten mukaan? hain vastauksia kirjoitelmista kooten paritanssiharrastuksen tarjoamia

hyviä ja huonoja puolia aluksi manuaalisesti konseptille. Näistä muodostin neljä

pääkategoriaa eli teemaa, jotka ovat vastauksia ase te t tuun ensimmäiseen

tutkimusongelmaan. Pääkategoriat eli pääteemat olen erottanut seuraavassa tekstissä

numeroimalla ja lihavoimalla. Pääkategoriat olen sitten jaotellut alakategorioihin siten,

että ensimmäiset alakategoriat kuvaavat niitä iloja ja nautintoja, joita tanssiharrastus

tarjoaa. Lohkojen viimeiset alakategoriat kuvaavat harrastukseen liittyviä vaikeuksia,

vaatimuksia, ongelmia ja pelkoja. Kaikki muodostamani alakategoriat eli alateemat

näkyvät seuraavassa tekstissä alleviivattuina otsikkoina. Kategorioita kuvaan suorilla

sitaateilla aineistosta. Sitaatit eli suorat lainaukset kirjoittajien teksteistä on kursivoitu ja

numeroitu 1-37 kirjoittajille antamieni numerotunnisteiden mukaan. Lainauksia on

määrällisesti paljon, sillä haluan kaikilta tutkimukseeni vastanneilta äänen kuuluviin.

Työni tulee esille Internetin tanssipalvelimelle, kuten olen palvelimen ylläpitäjälle ja myös

kirjoittajille luvannut. Oletan, että kirjoittajat haluavat omia tekstejään siteeratun ja

toivovat saavansa lukea myös muiden harrastajien tekstejä. Mielestäni olen saamieni

tekstien esille tuomisen velkaa kirjoitelmien lähettäjille. Kirjoittajien ikä, sukupuoli tai

kotipaikkakunta ei tule tutkimuksessa esille anonymiteetin turvaamiseksi. Niillä ei

myöskään liene olennaista merkitystä tutkimustulosten kannalta.

7.1.1 Aktiivisuutta ja toiminnallisuutta

Yleinen tarmokkuus

Aktiivisuus ja tarmokkuus elämässä yleensä leimaa paritanssin harrastajia. He ovat

kiinnostuneita hyvin erilaisista asioista elämässä. Kirjoittajat harrastavat tanssimisen

lisäksi monenlaista muutakin, urheilusta ja käsitöistä yhdistystoimintaan. Yleinen

aktiivisuus kertoo jaksamisesta ja siitä, että ihmisellä on energiaa ja elämänhalua.

60

“Yleensä aktiivinen ihminen osallistuu moneen muuhunkin harrastukseen eikä koesitä rasitteena.” (21)

“Minulla tanssiharrastus on vaikuttanut muihin harrastuksiin hyvin positiivisesti jasaan ... hiihtoharrastustakin aktiivisesti harrastaneena lisää kunnonkohennustasiihen.” (6)

“Käyn latinobicissä ja kuntosalilla.” (11)

“Kuntosalilla käyn, sauvakävelen ja uin. Luen myös paljon ja teen käsitöitä.Aikaisemmin harrastin AY-toimintaa, tai olin siinä siis mukana aktiivisesti 25vuotta.” (32)

“Jonkin aikaa olin aktiivisesti seuratoiminnassakin mukana (hallituksessa -puheenjohtajanakin..)” (3)

“Tanssiminen vaatii viitseliäisyyttä, ajan kursseille tällä hetkellä 65 km:n päähän.”(18)

Fyysinen aktiivisuus

Liikunta ja paritanssiin liittyvä fyysinen aktiivisuus korostuu kirjoitelmissa. Tanssiminen

nähdään monipuolisena, eri-ikäisille ihmisille sopivana liikuntamuotona. Sitä voi harrastaa

omien kykyjensä ja taitojensa mukaan. Erityisesti miellyttää liikkuminen ja hyvä musiikki

yhdessä. Rytmiin liikkuminen ja musiikin tulkinta tanssin keinoin tarjoaa loputtomasti

haastetta eritasoisille harrastajille. Tavoitellaan sitä harvinaista, mutta suorastaan euforista

tunnetta musiikkiin sulautumisesta parin kanssa. Iäkkäämmät harrastajat ajattelevat, että

tanssiminen on juuri se harrastus, joka on pitänyt kehon kunnossa ja mielen virkeänä.

“Tanssi on hyvää liikuntaa. Sen avulla olen pysynyt fyysisesti kunnossa - sanottiinkuntotestauksessa.” (32)

“Halusin harrastuksen vastapainoksi istumatyölle. ... Mielekästä liikuntaa.” ( 28)

“Aluksi viehätti, että oppia musiikin mukaan liikkumaan ja vielä toisen vienninmukaan.”(29)

“Liikkuminen hyvässä seurassa ja hyvän musiikin tahdissa on nautinto” (1)

“Musiikin ja liikkumisen yhdistäminen” (2) “Liikunnan riemua” (9)

“Liikunta ja musiikki yhdistettynä tuntui taas tosi hyvältä.” (26)

61

“kaikki rytmissä liikkuminen oli mukavaa. ja on edelleen” (25)

“Olen aina tykännyt liikunnasta ja musiikista, joten tanssi tuli luontojaanmieleiseksi harrastukseksi.” (31)

“se on tunne kuin musiikki virtaisi sisälläni ja liikun sen mukana, tuntuu kuin olisinsoitin jota mies soittaa, taivun musiikin tahtiin, liitelen, nautin ... sillä 3-4 tuntiaillassa suurin piirtein ilman taukoa aivan taatusti on liikuntaa parhaasta päästä”(22)

“tanssi on vahvistanut musiikin ja rytmin kuuntelua ja tulkintaa” (11)

“Se on parasta liikuntaa ja pitää kuntoa yllä. ... Tällä hetkellä lumoaa hyvä musiikkija liikkuminen. ... Nautinto: hyvä musiikki, liikkuminen, musiikkiin sulautuminen.”(4)

“Kyllä liikunta on tullut ainakin yhtä vahvaksi tekijäksi kuin vastakkainen sukupuoli... paritanssiharrastus tarjoaa tärkeimmän harrastuksen, liikunnan monta kertaaviikossa” (19)

“Se on miellyttävä yhdistelmä fyysistä liikettä ja läheisyyttä, yhteisen liikkeenlumoa... miellyttävin tapa harrastaa liikuntaa yleensä miellyttävissä olosuhteissa,hyvässä seurassa ja sopivan haasteellisesti.” (18)

“Se on hyvää liikuntaa... vaikka olenkin jo yli 70v, nousee se jalka vielä vanhanakin.Itse en kylläkään pidä itseäni vanhana. Tanssi on varmasti se, joka edelleen pitääkehon kunnossa ja mielen virkeänä.” (17)

“Jos Luoja suo niin aion liikkua tanssimalla ja musiikin tahdissa niin kauan kunvoin ja terveyteni sen sallii. Toivon että se aika, että en siihen pysty, on kaukana,kaukana...” (37)

Kuntoilu, fyysisen kunnon ylläpitäminen ja kunnon kohottaminen motivoi tanssin

harrastajia. Kovaakaan rasitusta ei koeta välttämättä negatiivisena. Kunnon hiki

tanssiharjoituksissa on jopa tavoiteltavaa.

“...on tanssimisella vaikutusta myös liikuntana. Pari kertaa viikossa viisi tuntiahikoilua yhteen menoon parantaa kuntoa kummasti.” (14)

“tanssi auttaa pysymään hyvässä fyysisessä kunnossa, henkisestä puolestapuhumattakaan. On se kivempaa kuin sauvakävely!” (8)

“Olen varmaan paremmassa fyysisessä kunnossa kuin olisin ilman tanssia. Nyt kunharrastusmäärät ovat kasvaneet kurssien ja leirien tullessa mukaan kuvioon, onkunto entisestään parantunut.” (19)

62

“tulee kuntoiltua ja liikuttua ilman että edes huomaa sitä” (5)

“hiki pinnassa ja hengästyminen...mahtavaa!” (5)

Aivojumppa

Tanssin harrastaminen tarjoaa työtä ja haastetta paitsi muulle keholle, myös aivoille. Jo

perusaskelten harjoittelu aktivoi aivotoimintaa. Peruskuviot ja kuvioyhdistelmät vain

lisäävät haastetta. Kun siirrytään harjoittelemaan kuviosarjoja, niiden yhdistelemistä ja

konkaritasolla musiikin tulkintaa tanssin keinoin, aivot joutuvat todelliseen työhön. Myös

viennin ja seuraamisen haasteet ovat aivojumppaa parhaimmillaan.

“Antanut virikkeitä sekä ruumiille, sielulle, mielelle ja aivoille. Aktivoinutmonipuolisesti.” (4)

“Aivojumppaa kun yhdistää rytmin, askeleet, toisen tulkinnan tanssista ja ontörmäilemättä muihin tanssijoihin.” (28)

Painonhallinta

Painontarkkailu, ylikilojen karttaminen ja laihduttaminen on tärkeää erityisesti

naispuolisille paritanssin harrastajille:

“Pitää kehoni kunnossa ja kiloni kurissa. Laihduin harrastukseni ensimmäisenvuoden aikana 13 kiloa.” (13)

“Painonhallintaa.” (15) “painonhallinta on helppoa” (24)

“tanssi on ... laihuttanut ja kiinteyttänyt” (11)

“jenkkakahvat pysyvät pienempinä” (28)

Rentoutus

Tanssiharrastuksen rentouttava vaikutus ja liikunnan jälkeinen hyvä olo tulee

kirjoitelmissa esiin. Kiire ja stressi unohtuvat.

“Tanssi rentouttaa...” (13)

“Rentouttavaa. Hyvä olo jälkeenpäin.” (15)

63

“Tanssi on oiva konsti rentoutumiseen.” (2)

“Tanssiminen on minulle ennen kaikkea rentoutumiskeino.” (30)

“Ehkä kiireen ja stressin takia monet tanssivatkin” (5)

Kehoon liittyvät ongelmat, fyysiset rajoitteet

Keho asettaa rajoituksia tanssin harrastajille. Erityisesti jalkoihin liittyvät vaivat kuuluvat

harrastukseen. Polvet, nilkat ja varpaat oireilevat haitaten tanssimista. Hiertymiä, rakkoja,

känsiä ja kovettumia tulee jalkoihin helposti. Tapaturmia sattuu silloin tällöin.

Paraneminen rajoittaa tanssimaan lähtemistä. Puutteet henkilökohtaisessa hygieniassa

haittaavat partneria, pahalle haiseva hengitys tai hien haju vie ajoittain harrastuksen

viehätystä.

“Tällä hetkellä tilanne on vähän ongelmallinen jalkoihin tulleen vaivan vuoksi, kuntanssiminen on hyvin vaikeaa mitä enemmän tanssisit niin kivut eikun kovenee,vaikka halut olisi hirvittävät niin ei voi ... kyllä elämä ilman tanssia on aika latteaanyt sen huomaa kun ei enää pääse niin usein ... jalat ovat vaurioituneet tanssinjohdosta, se on kovaa rasitusta varsinkin polville meillekkin tanssi aiheutti polviennivelkierukoiden repeämisen ” (6)

“...oman elimistön muuttumisen asettamat rajoitukset. Kun kremppoja ja vaivojasillä saralla alkoi ilmestyä, kiinnostus myös väheni. Toisaalta huoli oman kunnonrapistumisesta sai etsimään muita, fyysisesti helpompia ja vähemmän kuluttaviaharrastuksia.” (27)

“Joskus hiertymiä ja rakkuloita jalkoihin.” (15)

“Hiertymiä, rakkoja, kyyneliä, hikeä, kipeytyneitä jäseniä” (13)

“jalat eivät näin vanhempana tahdo kestää enää viikon tanssileirejä ... on tietystimukava tanssia, jos partneri ei haise kovin voimakkaasti hielle, eikä henki haisepahalle, eli henkilökohtaisesta hygieniasta pitää huolehtia ja vaihtopaita pitää ainaolla matkassa” (32)

“Varpaat olivat jo muusina ja pohkeet krampissa. Tanssia se silti tahtoi, tämäminun kehoni.” (13)

“Pitäisi pysyä terveenä, että pystyy lähtemään. Joskus kolhuja. Muutaman jalat, ...ettei muutamaan viikkoon pysty lähtemään. Kerran minut kampattiin seisoessani,että löin häntäluun lattiaan. Sen paraneminen kesti puoli vuotta.” (7)

64

“Loukkaantuminen aiheuttaa ongelmia sillä tällä hetkellä en voi liikkua kunnollatoisen jalan hermojen vaurioiduttua.” (25)

“Pitää säilyä suhteellisen terveenä.” (4)

“Ainut ongelmani oli tuolloin pituuteni; hyvät tanssijat olivat aika lyhyitä, eivätkäuskaltaneet tulla hakemaan itseään pidempää naista. -Samaan ongelmaan törmäänvieläkin!” (24)

7.1.2 Hyviä ihmissuhteita

Samanhenkisten ystävien yhdessäolo

Hyvien ihmissuhteiden ja ystävien merkitys paritanssiharrastuksessa korostuu

kirjoitelmissa erityisesti. Harrastus nähdään ennen kaikkea sosiaalisena, samanhenkisten

ihmisten yhteisenä tekemisenä. Sekä entiset tanssiystävät, että uudet tutut ovat tärkeitä.

Joukkoon kuuluminen merkitsee paljon. Tanssiystävien kanssa pidetään yhteyttä

muutenkin kuin tanssin merkeissä. Tavattaessa vaihdetaan kokemuksia ja puhutaan

harrastuksesta. Erilaiset ihmiset ystävystyvät keskenään harrastuksensa kautta

sukupuoleen, ikään, kokoon, ammattiin tai varallisuuteen katsomatta. Tanssin merkeissä

saa kohdata ihmisiä, joihin muutoin ei olisi tutustunut. Tanssiminen laajentaa harrastajan

sosiaalista elämää.

“Tanssin parissa sosiaaliset suhteet muodostavat tärkeän elementin. Toistenihmisten tapaaminen” (27)

“sosiaalisen toiminnan lajiin” (3)

“Edelleen ihaninta tanssimisessa on ihmiset. Tutut ihmiset, jotka moikkailevat kunsaavun tanssipaikkaan ja uudet ihmiset, jotka osaavat samaa tanssin kieltä” (14)

“Parasta lavatanssissa on ihmiset. Vanhoista tutuista löytää uusia puolia tanssinavulla. ... Mutta erityisen ihanaa on uudet tutut.” (14)

“Sosiaalinen verkosto kasvaa tanssiharrastuksen myötä, sillä “samanhenkisten”harrastuskaverien kanssa on mukava tavata muulloinkin kun tunneilla. ...Kurssiporukan hyvä henki ja iloinen mieli tarttuu myös muihin ja kasvattaaporukkahenkeä.” (33)

“Tuo sosiaalisia kontakteja.” (15) “tuttavia, ystäviä on enemmän” (20)

65

“Tanssi on hyvä muoto tutustua uusiin samanhenkisiin ihmisiin. ... Olen jäämässäsyksyllä eläkkeelle, joten työyhteisön tilalle on kehittynyt jo valmiiksi uusiihmissuhdeverkosto.” (26)

“mukavia tanssikavereita ... mukavaa yhdessäoloa niin parin kuin ryhmänkin kanssa... antaa uuden ulottuvuuden, sillä harrastuksen myötä on saanut tutustua erilaisiinihmisiin varsinaisen työn ulkopuolella” (21)

“Se antaa miellyttävän ajanviettotavan, mahdollisuuden tutustua mukaviin ihmisiin,tanssiessa miehiin, mutta muuten myös naisiin.” (18)

“Tanssin kautta olen saanut useita hyviä ystäviä ja paljon muita tuttuja, joidennimeä en edes tiedä. Tanssi yhdistää erilaisia ihmisiä ikään ja ammattiinkatsomatta.” (24)

“Samanhenkisiä ystäviä ympärille ... olen tutustunut samanhenkisiin ihmisiin, jotkaolisin kadulla vain sivuuttanut” (28)

“lisäksi olen saanut paljon tanssia harrastavia ystäviä joiden kanssa on kiva puhuaharrastuksestamme ja vaihtaa kokemuksia. Tätä lajia harrastamattomat ei ymmärrätätä tunteen paloa ja innostusta tanssiin” (22)

“Tuonut laajan ystävä joukon, kun viikonloppu lähenee alkaa puhelin soida. Minneolet menossa tansseihin jne. ... upeita hetkiä samanlaisten ihmisten seurassa...samanhenkisiä ihmisiä ympärilläni. Mahtavat fiilikset.” (9)

“Tuntee kuuluvansa joukkoon.” (7)

Ystäviä on saatu ympäri Suomea, laaja ystäväpiiri on monella juuri tanssiharrastuksen

ansiota. Jopa uudelle paikkakunnalle muutto helpottuu harrastuksen myötä. Tanssin

harrastajat löytävät toisensa missä tahansa.

“Minulle tanssimaailma on tanssin ohella ollut mielenkiintoinen paikka tavatamonenlaisia ihmisiä. Eri puolilla Suomea ihmiset ovat hyvinkin erilaisia. Kaikistavarautuneimpia ihmiset ovat Uudenmaan lavoilla. Tuntuu, että mitä pohjoisemmaksimatkaa, sitä aidompia ihmisiä kohtaa.” (12)

“ystäviä ympäri Suomen maan” (9)

“Saan paljon ystäviä ympäri Suomea. Olen tutustunut myös eri paikkakuntiintanssin myötä.” (32)

“Opiskelupaikkakunnalle muuttaessa, tanssiminen sai tuntemaan olon kotoisaksi”(14)

66

Valtakunnallisen tanssipalvelimen ja siellä olevan keskustelupalstan välityksellä tutuiksi

tulleet tanssin harrastajat pitävät usein yhteyttä toisiinsa sähköpostitse ja tapaamalla

tansseissa. Hyvät viejät ja upeat tanssikavaljeerit tuottavat iloa. Huipputanssija partnerina

on tavoiteltu, mutta erikoisesti vievät kavaljeerit myös voidaan kokea positiivisina

haasteina.

“taitavan tanssijan sylissä aloittelijakin tuntuu pärjäävän erinomaisesti. ...Minullakin on lempitanssittajat ja nautimme tapaamisista.” (11)

“Jonkinlaisena haasteena koen erikoisesti vievät kavaljeerit. Makeeta!” (8)

“Nyt lumoaa... hyvä kavaljeeri, joka osaa mennä” (7)

“Keskivertoviejiä on hurjan paljon, mutta todella taitavia aika vähän. ... Taitavanviejän kanssa voi mennä melkein mitä vaan. ... Kun saa soljua musiikin mukanataitavan kavaljeerin käsivarsilla, voin unohtaa muun maailman olemassaolonhetkeksi. On vain me kaksi ja musiikki.” (30)

Taitavia tanssijoita on mukava katsella. Samoin hyvät, tanssitaitoiset opettajat saavat

kiitosta harrastaji lta. Ohjaajien tanssi a on ilo katsella. Heidän innokkuutensa ja

iloisuutensa tarttuu. Osa kirjoittajista on mielestään onnistunut muuttamaan ystäväpiiriään

entistä paremmaksi: tanssiystävien alkoholittomuus auttaa suuntaamaan omaakin elämää

terveempään suuntaan. Työmatkoihin liittyvä hotellielämä saa uutta sisältöä tanssikurssien

ja tanssi-iltojen myötä ilman kaljanhuuruisia baareja.

“Lopetin kokonaan kapakoissa käymisen, en käytä alkoholia juuri lainkaan,tuttavapiirini on muuttunut tanssipainotteisemmaksi ... entinen bailuperhonen,baariprinsessa muuttui ja rakastui paritanssiin” (13)

“en alkanut pörrätä baareissa, kun tulin täysi-ikäiseksi” (14)

“on tanssi hyvä keino viettää viikonloppuja selvässä ja savuttomassa porukassa” (5)

“Tanssin harrastajat eivät juurikaan käytä alkoholia: harjoituksissa tanssitaan ainaselvin päin ja kirkkaassa valossa. Hyvin harva edes tupakoi - sehän haiseepahalle!” (32)

“Olen tehnyt 25v reissuhommia. Hotellielämä ei ole kaksista. Ilta saa aivantoisenlaisen kulun, kuin että jos menisi kaljalle aulabaariin. Tanssi tuo ystäviä,rakkautta, mielekkyyttä, fyysistä kuntoa. Tunnen kuuluvani johonkin yhteisöön” (20)

67

Osa vastaajista kirjoittaa lasten, isovanhempien tai muiden lähisuvun jäsenten osallistuvan

vanhempien tanssiharrastukseen. Samanhenkisyys tarttuu lähellä eläviin ihmisiin, mikä

poikkeuksetta koetaan positiivisena. Hyvin monen kirjoittajan tanssiharrastus on saanut

alkunsa vanhempien tai sisarusten esimerkistä.

“Vanhempani siis löysivät toisensa tanssilavalta. Molemmat olivat harrastaneet sitäjo vuosia ja tanssi jatkuu yhä heilläkin. Minulla on kaksi isosiskoa ja olimmeonnellisia kun pääsimme äidin ja isän mukana lavoille. Meidät istutettiin lavanreunalle monesta syystä: vanhempieni oli helppo vahtia meitä, me näimme tanssijat,esiintyjän ja tietysti vanhempamme. Tanssi-illan kohokohta oli kun pääsi isän syliinmuutamaksi kappaleeksi. Olimme n. 3-6 vuotiaita, ja kilttejä sellaisia. Eihän meitämuuten olisi voinut ottaakaan mukaan.” (23)

“Tanssi on kuulunut elämääni jo pikkutytöstä lähtien. Äitini on ollut innokastanssija ... Meillä oli tapana harjoitella kotona pirtissä Lauantain Toivottujentahtiin. Vanhemmat sisareni olivat kovia käymään lavatansseissa ja odotininnokkaana aikaa, että pääsisin heidän mukaansa. Kun pääsin ripille, sain luvanliittyä sisarieni seuraan.” (24)

“isä oli intohimoinen nuorisoseuralais- ja urheilumies. Eli perheeseeni kuului isänija vanhempien sisarusten osalta kansantanhuja ... Lavoilla opin käymään 15-vuotiaana ... milloin serkkuni, milloin siskon tai veljien kanssa.” (34)

“Vanhimmat lapset olivat kasvaneet jo sen verran isoiksi, jotta päätimme kokeillap e r u s k u r s s e j a y h d e s s ä l a p s i e n k a ns sa . . . . I soi s ä k i n o l i v ä r v ä t tyharjoitusvastustajaksi, kun niin kovasti olivat isoäidin kanssa kehuneet kuinka hyvätanssija oli joskus ennen sotia ollut! Niin sitä mentiin: jokaisella aikuisella yksilapsi parina, kisana kuka pareista oppii nopeimmin kuviot. Neljäskin lapsi olimukana, mutta tässä vaiheessa puolapuut ja liikuntasalin näyttämön verhotkiinnostivat enemmän. ... Isoisällä kun oli hieman vaikeuksia jiven rytmin kanssapäätettiin, että saa tanssia vanhimman tyttären kanssa, hänellä kun oli parasrytmitaju.” (10)

“Kaikki lapseni ovat tanhunneet.” (32)

“12 vuotias lapsenlapseni (poika) aloitti viime syksynä tanssiharrastuksen, hän menikilpatanssiseuraan ihan oma-aloitteisesti. (Täytyi mainita kun mummu on niinylpeä).” (22)

Kontakti vastakkaiseen sukupuoleen

Tansseissa käymisen yksi vanhimmista motiiveista, vastakkaiseen sukupuoleen

tutustuminen, on edelleen eräs tärkeimmistä tanssimisen funktioista. Seuran etsiminen ja

saatolle pääsy saattaa varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa olla päätavoitteena.

68

Myöhemmin enemmänkin fyysinen läheisyys, sanaton yhteys ja tunne siitä, että yhteinen

tanssi sujuu hyvin molempien mielestä. Tanssiparin välinen yhteys toimii, kemiat

kohtaavat. Askeleet, vartalot ja suorastaan sielut sulautuvat yhteen.

“Kai siinä viehätti vastakkainen sukupuoli” (4)

“Edelleenkään ei tanssitaidosta voinut puhua. Tyttöihin lähinnä nojailtiin. Saatollepääsy oli tärkeintä. Kohtalaisen usein tuo onnistuikin ... Ravintolat kuitenkin sittenimaisivat pyörteisiinsä ... niissä pärjäsi vähemmällä taidolla kuin lavalla, ja seuraasai aina.” (3)

“Harvoja tilaisuuksia tavata vastakkaista sukupuolta... kaikki mahdollisuudetpäästä lähelle naisihmisiä.” (16)

“Saa pyörittää upeita kaunottaria. ... ja ehkä löytää itselle tanssipari.” (31)

“Kai ne poikien tapaaminen sinne veti, en muista varsinaisesta tanssimisesta mitään“kiksejä” saaneeni. Saattomatkat kuuluivat silloin itsestään selvyytenäaamuyöhön.” (19)

“Tanssiharrastuksen puoleen veti kiinnostukseni herääminen vastakkaistasukupuolta kohtaa. “Luonto se on, joka tikanpojan puuhun vetää.” ... Aivan uutta jaennen kokematonta nautintoa löytyi tanssista. Varsinkaan kun se ei ollutnuoruusvuosien tapaan enää pelkkä välikappale tutustumisessa vastakkaiseensukupuoleen. ... läheisyyden kokeminen kontrolloidussa tilanteessa on fantastista”(27)

“Samoin se (on mukavaa) että saa pitää naista lähellä ja viedä häntä” (25)

“Myös pakotteeton läheisyys vastakkaiseen sukupuoleen, uusien ihmistentapaaminen ja sosiaalinen kontakti ylipäänsä ovat tärkeitä mausteitalavatanssissa.” (13)

“Tanssiessa voi nauttia fyysisestä läheisyydestä ilman muita sitoumuksia, kuin separin tanssin ajaksi sovittu.” (18)

“Tanssiminen sinänsä on nautinto. Askeleet käyvät yhteen, daami on kuinkeijukainen (oli si tten minkä kokoinen tahansa) ... Ilman paritanssia elämästänipuuttuisi kontaktit tanssidaameihin. Nyt minulla on tanssituttuja daameja noinparikymmentä. Heidän kanssaan olen vain tanssinut. Ei siis muuta. Joistakintanssitutuista on tullut enemmän tuttuja lähes ystäviä. Ja joidenkin kanssa vielälähempiä suhteita. Näitä ei olisi tullut ilman tanssimista. ... Minulla on oikein hyviätanssikaverisuhteita.” (20)

69

“Tanssissa kiehtoo se kummallinen yhteys, joka ihmisten välille syntyy, ilman sanojatai katseita, pelkästään tuntemalla toinen siinä lähellä. ... Ja tanssiessahan saa ollakomeiden ja mukavien miesten kainalossa! :)” (5)

“Uusien tanssituttavuuksien kanssa on hieno hetki tanssia yhdessä ja huomatakemioiden toimivan. ...Tansseissa tuntuu, että pääsee ihmistä niin lähelle että kuuleehänen ajatuksensa.” (11)

“Kaikkein hienointa kun askeleet, vartalot ja sielut sulautuvat yhdeksi. Tällaistatapahtuu ehkä pari kertaa kuussa. Sitä kannattaa odottaa vaikka tarvittaessaistumalla.” (16)

Parisuhteen vahvistaminen

Moni kirjoittajista on löytänyt sen kaikkein parhaimman ystävän, elämänkumppanin,

aviomiehen tai aviovaimon harrastuksen piiristä. Tanssin merkitys parisuhteelle nähdään

erittäin tärkeänä. Molemmille puolisoille yhteinen, mieluisa harrastus tarjoaa hyviä hetkiä

vapaa-aikoina, tanssi tuo sisältöä elämään. Pitkälle parisuhteelle tanssiharrastus tarjoaa

tarpeellista vaihtelua elämään ja piristystä arkeen, parisuhdeterapiaa parhaimmillaan!

“Pitkäaikainen elämänkumppani löytyi myös ... mitenkäs muuten kuin tanssien!”(10)

“Tytöstä joka sattui vieressäni seisomaan tanssikurssin alkaessa tuli lyhyenseurustelun jälkeen vaimoni.” (27)

“Olen löytänyt mieheni tanssin kautta ja hänen kanssaan olen jakanutharrastukseni.” (24)

“Vaimooni tutustuin ... tekulla pidetyissä tansseissa.” (4)

“Kolmaskin siippa löytyi silti tanssien. Kysyi naistentunnilla parialavatanssikurssille. Suostuin oitis, ja samantien alkoi suhde, joka parin viikonpäästä kehittyi avoliitoksi.” (3)

“Paritanssiharrastukseni alkoi kun aloin seurustella mieheni kanssa, hän pitikovasti tanssimisesta ja hän sai minutkin ihastumaan tähän harrastukseen.Tanssiharrastukseni on yhtä pitkä kuin parisuhteenikin. ... saan tanssia oman parinikanssa vaikka kaikki tanssini ... parina mieheni kanssa. Pidän siitä paljon. ...Vaikuttaa parisuhteeseen myönteisesti.” (29)

“Parisuhteelle tekee hyvää yhteinen erittäin mieluinen harrastus.” (15)

“Mukavia hetkiä puolison kanssa vapaa-aikoina. Olemme löytäneet yhteisenmolempia miellyttävän harrastuksen... Harrastuksen aloituksen jälkeen olemmeviettäneet lukuisasti hupaisia hetkiä yhdessä.” (1)

“Tanssi on minulle mieluinen, haasteellinen liikuntaharrastus, ja mikä parastamiehen kanssa yhteinen harrastus.” (33)

70

“Yhteinen harrastus parin kanssa...yhteistä tekemistä puolison kanssa. Kun lapsetjo lentäneet pesästä harrastus tuo sisältöä elämään.” (2)

“Avioliittoamme tanssi virkistänyt monin tavoin ... tanssi on vahvistanutseksuaalisia haluja” (11)

“Kyllä se tuo pitkään parisuhteeseen (yli 30v.) piristystä ja eliksiiriä.” (21)

Kontaktit esiintyjiin

Kontakti esiintyvään artistiin tai orkesterin jäseniin miellyttää monia. Esiintyjistä on

saattanut tulla jopa pitkäaikaisia ystäviä tai perhetuttuja, joihin pidetään tiiviisti yhteyttä ja

joiden luona vieraillaan.

“Teimme ... suosikkilistoja, joiden mukaan tansseja valitsimme.” (4)

“olimme pitkään Jaana Lammin kanssa ystäviä ja pidimme tiiviisti yhteyttä.Vierailimme myös toistemme luona. Nykyisin vaihdamme tekstiviestejä.” (4)

“Arja Koriseva, joka on ollut pienestä asti idolini” (14)

“Kohokohtia, kun muutamat esiintyjät tulevat juttelemaan: Risto Nevala, SykkeenMika, Elina Nurmoranta, Korsun Pepe ja Peippo. ... tai orkesterin jäsen tervehtii.”(7)

“Siitä alkoi mahtava Matti ja Teppo -buumi” (4)

“Pääsin...kehuskelemaan sillä kuinka hyvin tiedän kaikki iskelmätaivaan tähdet.”(14)

Ongelmat ihmissuhteissa

Suorastaan intohimoinen tanssiharrastus rajoi ttaa ihmissuhteita. Kylässä käyminen,

vieraiden kutsuminen kotiin ja suvun juhliin osallistuminen tuottaa vaikeuksia, tai ne

jätetään harrastuksen takia väliin. Ihmisten välinen kateus, juorut ja mustasukkaisuus

vaivaavat niin kuin ihmissuhteissa yleensäkin. Parisuhteessa harrastuksesta johtuvat

ristiriidat aiheutuvat toisen puolison suuremmasta tanssi-innosta, harjoitteluvaatimuksista,

kotitöiden jakamisesta ja lasten hoidosta. Yksinäiset puolestaan haluaisivat sopivan parin

tanssiharjoituksiin, mikä ei ole lainkaan helppo tehtävä. Arkuus olla lähellä vastakkaista

sukupuolta voi haitata kokenuttakin harrastajaa. Kun kontakti jännittää, suoritus heikkenee

entisestään.

“Sosiaalisen tyhjyyden tuo yhteen ainoaan harrastukseen juuttuminen on tuonuttullessaan. Elämää on vain tanssi-iltoina ... kehittyminen on tuonut mukanaan myösikäluokkavääristymän ... treeneissä ja leireillä väki on ... minua nuorempia” (3)

71

“se myös rajoittaa aikaisempia ihmissuhteita hieman” (1)

“Myönnän, että yhteys joihinkin ei-tanssiviin vanhoihin kavereihin on katkennut ...ei ole aikaa ja mahdollisuuksia tavata ei-tanssivia tuttaviaan ja ystäviään kuinennen ... yhteistä ei enää ole. Heille minun maailmani on vieras, he eivät voiymmärtää.” (13)

“Suvun juhlien sattuminen joidenkin ehdottomasti päästävien tanssien kanssasamaan aikaan. Myös vierailujen järjestäminen on joskus tuottanut ongelmia. Osasukulaisista katsoo intoa vähän pitkään.” (4)

“Ongelmana, jos tulee sopimattomasti vieraita, hautajaiset tai muut sukujuhlat.” (7)

“Tanssiharrastus keskeytyi kuitenkin avioituessani ... vaimoni ei ollut silloininnostunut lavoilla käynteihin, myöhemmin lapset estivät tansseissa käynnin” (17)

“Vaikeuksia tuottaa se ettei hän ole läheskään yhtä innokas tanssija kuin itse olen.Käyn ilman häntä tanssimassa kun tanssivarvasta pakottaa, eikä hän läheskään ainahyväksy sitä. Vaikka olen vakuuttanut hänelle, että tanssi on minulle tapa liikkua,enkä hae muita kokemuksia tansseista, tahtoo siitä tulla sanomista. Lapset eivätmyöskään ole aina hyvillään siitä, että äiti lähtee harrastamaan...” (24)

“Miesystäväni ei ainakaan vielä tanssi, joten se vaatii luottamusta ja ymmärtämystämolemmin puolin.” (18)

“Tanssi on minulle perheestä irrottava harrastus, koska puolisoni ei olekiinnostunut tanssista. Tarvitsen enemmän omaa aikaa kuin mitä aiempinavuosina.” (20)

“Kyllä elämä on aika apaattista jos en pääse tanssimaan, minulle se on ollut ainapaljon tärkeämpää kuin vaimolle.” (6)

“Ehkä juuri ongelmia tuleekin tasapainottelussa perhe-elämän kanssa. Kun meilläon kuitenkin erilainen asenne tanssimiseen. ... Vaimo ei ollut lavatanssejaharrastanut ... ei yhtä innokasta kuin minulla. Se tietenkin aiheuttaa joskusristiriitoja. Jos joku muuta väittää, ettei sillä ole vaikutuksia, niin vaikea uskoa.”(34)

“Työtaakan ja lapsiluvun kasvaessa kasvoivat myös ristiriidat. ... Yhteistanssissaalkoi olla neljä oikeaa jalkaa ja kahdet loistavat kuviot.” (10)

“Pientä kinaa saa aina aikaiseksi, jos muusta aiheesta ei riitaa ole!” (21)

“Nuorin oli niin pieni, että kunpikin ei voinut harrastaa samaan aikaan samojaasioita ... lapsi tarvitsee aikaa ja muut ei-tanssiystävät. Jotenkin on vaanluovittava.” (11)

“Mies saattaa vaatia kesken hyvän tv-ohjelman tai päiväunien harjoittelemaanflekkereitä, pivotteja, impetuksia tai jotain muuta.” (2)

“Jos aina tanssii saman parin kanssa, ei käy enää flaksi eikä pääse tanssipiireihin”(11)

72

“Minusta ongelmaa tuottaa myös ihmisten väliset suhteet. Tanssipiirit ovat pienet jajuorut liikkuvat valon nopeudella. En jaksa enkä ymmärrä miksi toisten tekemisiä,tulemisia ja olemisia on seurattava niin tarkoin. ... Jokaisen olisi kuitenkin parempikeskittyä omiin asioihinsa kuin levitellä toisista perättömiä ja tyhmiä juttuja. ... Olenkyllä harkinnut tanssimisen lopettamista koska tanssi-ihmiset ovat usein enemmänkiinnostuneita itsestään ... ei saa olla ylimielinen” (5)

“Tietysti yksi henkilöihin liittyvä asia on tanssinkin parissa toisten syrjiminen:tanssitaan vain ns. hyvien tanssijoiden kanssa ja keskenään. Tästä lavoilla eivätmuut ihmiset pidä. Ja harrastajienkin keskuudessa se herättää huonoa verta, pahaamieltä.” (32)

“Valitettavasti minulla ei ole omaa tanssiparia” (26)

“Sopivien harjoituskumppanien kiinnisaanti ei ole helppoa.” (16)

“Löytäis vakituisen kaverin tanssimaailmasta. Että voisi kehittyä ja treenata myöskotioloissa.” (9)

“Tanssiini on liittynyt odotus löytää läheinen ihmissuhde tanssimaailmasta. Olenlöytänytkin, olen menettänyt, minut on löydetty, olen heittänyt pois.” (12)

“Ainut mitä olen jäänyt kaipaamaan on kumppani ... rakastettu. Sitä en ole lavoiltalöytänyt ... ehken koskaan löydäkään. Eipä sillä, en välttämättä sitä löytäisikapakastakaan.. olen kai nirso. Tanssitaito kumminkin on noussut yhdeksivalintakriteeriksi. Vaikeaa olisi hyväksyä ei-tanssiva mies.. Ja vielä vaikeampaa senvuoksi, että miehelle ei välttämättä olisi helppoa päästää naistaan yksintanssimaan.” (13)

“Hyvä tanssija kaipaa aina vertaistaan partneria, muutoin tanssi ei tuo tyydytystä.... Oikein hyviä ja kurssittautuneita daameja en haluakkaan tanssittaa, sillä heidänosaamistaso on minulle aivan liian korkea.” (20)

“Kilpailu hyvistä miehistä on kovaa ja “kypsän hedelmän poimijat” ärsyttävät, kunon itse monien alkeiskurssien kautta tuonut uuden miehen tanssiympyröihin. ...Lisää miehiä olisi mukaan saatava, jotta kaikki pääsisivät liikkumaan yhtätehokkaasti. Jostain syystä naiset tänä päivänä haluavat kaiken valmiina, eivätkäetsi sopivaa kumppania muualta ja innosta häntä tanssiharrastuksen piiriin. Tästäjohtuen kymmenen naista yrittää piirittää samaa hyvää tanssimiestä. ... Ennenkaikkea nuorten miesten mukaan saaminen olisi tärkeää” (19)

“Haluaisin saada lavoille lisää nuoria. En haluaisi kuitenkaan vanhempia ihmisiäpois” (14)

“Välillä pahoitan mieleni vanhoja ihmisiä koskevista huomautuksista” (8)

“Toisaalta tanssiin liittyvä kateellisten panettelu harmittaa.” (34)

“Kielteisenä voi mainita ihmist en kateuden ja meitä pidetään vähän'höyrähtäneinä' ” (35) (36)

73

“Armollista olisi, jos ihminen voisi riisua kaiken ihmissuhteisiin liittyvännaulakkoon ja Vain Tanssia.” (12)

7.1.3 Itsetunnon vahvistusta

Kirjoittajat ovat saaneet vahvistusta itsetunnolleen monin eri tavoin harrastuksensa myötä.

“Minulla on aina ollut hyvä itsetunto ja nyt se on entisestäänkin parantunut” (32)

Tanssiinhaun hivelevyys

Tanssimaan pääsy tanssipaikalla on aina itsetuntoa hivelevää, olipa kyse sitten naisista tai

miehistä. Mitä enemmän hakuja, sitä mukavampi tanssi-ilta.

“Ja sitten tapahtui ihme. Minua haettiin tanssimaan, vieläpä useammankin kerran.”(14)

“minua haettiin ennen kuin ystävääni ... pääsin tanssimaan paljon” (5)

“Pääsin tanssimaan melko mukavasti, koska siskoillani oli vakiotanssittajia, jotkatanssittivat myös minua.” (24)

“minua haettiin innokkaasti ja tanssia sai minkä jalat kantoivat” (13)

Tanssitaidon kehittyminen

Erityisesti tanssitaidon kehittyminen nähdään itsetuntoa vahvistavana. Uuden oppiminen,

iästä riippumatta, koetaan hienona. Tunne siitä, että osaa jotakin ja pystyy

viemään/seuraamaan tanssilattialla nostaa itsetuntoa. Sitä mukaa kun taito kasvaa, alkaa

tanssiminen tuntu a entistä mukavammal ta. Haasteet ja niiden yli pääseminen,

monimutkaisten kuvioiden ja sarjojen oppiminen tuntuu hienolta ja tarjoaa suorastaan

oppimisen riemua. Itsensä ylittäminen kannustaa, halu oppia lisää ja paremmin vain

kasvaa.

“tekee itsetunnolle hyvää, kun huomaa, että vielä se vanhakin oppii” (2)

“Itsetuntoon kohottavasti tietenkin, onhan mukava kuvitella osaavansa jotain!” (21)

“tietenkin on positiivinen asia, että huomaa ikämiehenäkin oppivan yhtä sun toista.Esim. kehittyminen vaikkapa cha chassa ja monissa muissa” (34)

“pelkkä perusaskel on mahtava kokemus, kun askeleet sopivat hyvin yhteentanssittajan kanssa” (24)

“Parasta on kun itse oppii jotain uutta ja saa JEE! -elämyksen.” (5)

74

“Aina kun oppii uutta ja kertauksen myötä muistaa jotain aiemmin opittua, niinmielihyvä on taattu.” (33)

“Itsetuntoa kohottaa - hei minähän osaan jotain. ... Tanssissa lumoaa oppimisenriemu - uusien haastavien kuvioiden opettelu. Tanssiminen yleensä!” (9)

“Siitä syntyi kunnianhimo ja halu oppia aluksi foksia. Sitten ei enää pelkkävaihtoaskel riittänyt..” (11)

“Kun alkuun pääsee, haluaa oppia lisää ja paremmin” (8)

“Aluksi viehätti tanssimaan oppiminen ja ahaa-elämys, että minähän pysynhyvänkin viejän perässä. Nyt vuosien jälkeen tanssi lumoaa edelleenkin ja se, ettäosaan tanssia, osaan seurata miestä ja tanssia mitä vain. Se on myös ihanaa, kunhuomaa miehenkin innostuvan siitä uusiin kuvioihin, kun nainen seuraa ja osaatanssia.” (32)

“Mitä enemmän oppii, sen enemmän tietää haluavansa lisää oppia. ... Kun olenharjoitellut tanssia ja TIEDÄN osaavani, niin onpa MAHTAVAA hakea daameja,viedä heitä selkeästi jouhevasti ja mukavasti, nähdä hymy huulillaan ja innostaväreilevä kroppa kauniisti kaartuen & hmmm ja MINÄ saan sen aikaan - Mikä voisikohentaa itsetuntoa enemmän?” (20)

“tyttö Tyrnävällä nosti itsetunnon pilviin” (4)

Tanssitaidon näyttäminen

Saavutettua tanssitaitoa on mukava näyttää muille ihmisille ja itsetuntoa vahvistaa kun

sukulaiset, ystävät ja tuttavat näkevät omaa tanssia. Tanssitaidon saavuttaminen ja useiden

erilaisten tanssilajien oppiminen on aina vuosien pitkäjänteisen harjoittelun ja työn tulos.

Kun muut, ulkopuoliset ihmiset tanssipaikalla huomaavat tehdyn työn, katselevat ja tulevat

peräti kehumaan näyttävää pyörähtelyä, se tekee itsetunnolle erityisen hyvää. Saaduilla

kehuilla jaksaa pitkään.

“Olin niin ylpeä, kun sain esitellä kavereille jotakin missä olen hyvä ja mihin heeivät pysty.” (14)

“Itsetunto: nostaa kun onnistuu. Jotkut ulkopuoliset muutaman kerran jopakehuneet.” (7)

“tuntemattomat ovat tulleet sanomaan, että teidän tanssia on ilo seurata” (4)

“Minussa asuu selvästi pieni salainen esiintymishaluinen tanssija.” (12)

Positiivinen palaute

Tanssikavaljeerin tai daamin antama positiivinen palaute tanssitaidosta, vaatetuksesta,

tuoksusta, mistä tahansa, tuo hyvää mieltä ja itsetunnon vahvistusta:

75

“Tanssiessa saa myös usein positiivista palautetta omasta toiminnastaan, jokosuullisesti tai muuten vaan. Tanssiminen vahvistaa itsetuntoa.” (18)

“Tanssilavalla saa myös helposti positiivista palautetta, jolla voi pönkittääitsetuntoa. Välillä tulee kehuja höyhenenkevyestä seuraamisesta, välillä kivastamekosta.” (14)

“Kyllä tanssiharrastus voi tuoda myös itsetunnolle kohennusta. Kukapa ei tuntisiedes pientä mielihyvää siitä kun joku sanoo, että osaat aika hyvin tanssia.” (33)

“Sydämellinen palaute onnistumisessa sekä jopa kirjalliset kehut” (35) (36)

“Jos sanotaan, että tanssii kuin enkeli tuntuu hyvältä ... kun voi päteä jossainvahvistaa itsetuntoa” (28)

Vuorovaikutustaitojen kehittyminen

Tanssimaan uskaltautumisen ja tanssitaidon kehittymisen myötä myös muut

ihmissuhdetaidot, kuten vuorovaikutustaidot, ovat kehittyneet ja itsetunto on saanut

vahvistusta muillakin inhimillisen elämän alueilla. Keskustelu vieraiden ihmisten kanssa

sujuu helpommin. Kommunikointi saa lisää varmuutta, ujous ja arkuus häviävät,

itseluottamus kasvaa. Harrastuksen myötä osa kirjoi tta jis ta o n sa anu t myö s

esiintymiskokemusta ja sitä kautta lisää itsevarmuutta. Harrastus kasvattaa myös

sosiaalisesti.

“ujona tyttönä oli hienoa sekin että uskalsin luontevasti mennä ihmisten keskelle jauskalsin jopa puhua” (14)

“Luo itsevarmuutta. Turha ujous häviää.” (29)

“saa lisää rohkeutta tutustua ihmisiin” (31)

“tanssi on vahvistanut ... kykyä keskustella ja puhua ... sosiaalisia taitoja - myösnaisten kanssa kokemusten jako ja vitsinheittotunteen jakamista” (11)

“Tanssin ansiosta olen tullut sanavalmiimmaksi ja kehittynyt sosiaalisesti. En oleenää ujo ja uskallan lähestyä vieraita ihmisiä helposti, myös jokapäiväisessäelämässä. ... Ehkä olen avoimempi ja juuri se että muihin tutustuminen onhelpompaa. ... Olen myös parempi ihmistuntija nyt kuin ennen.” (5)

“sosiaalisia kontakteja, varmuutta ... sosiaalisissa tilanteissa ei tarvitse jännittää,on varmempi” (15)

“Olen saanut itseluottamusta ja esiintymiskokemusta harrastukseni kautta. Itsensä“likoonlaittaminen” on paljon helpompaa eikä enää pelkää läheskään niin paljonnaurunalaiseksi joutumista.” (24)

“Itsevarmuus on kasvanut, esiintymistaito on lisääntynyt” (35) (36)

76

Paritanssi harrastuksena on muuttanut jopa harrastajansa luonnetta niin, että itsekin on

hämmästynyt. Kirjoittajat puhuvat suorastaan muodonmuutoksesta.

“Tansseissa muutun hieman eri ihmiseksi, mitä olen siviilielämässä. Olen paljonrohkeampi ja naisellisempi.” (30)

“sähköistyn, veri alkaa kiertää, ja rauhallisesta keski-ikäisestä naisihmisestäkehkeytyy salamana sähäkkä cha cha -menijä... että ujo ja melkein eristäytyväihminen voi kokea tällaisen `muodonmuutoksen' ” (12)

Myöskään epäonnistuminen ei välttämättä vaikuta itsetuntoa alentavasti.

“Ja se on muuttunut ettei kaikki ole niin vakavaa! Ei haittaa vaikka sekoaa taikaatuu, kunhan nousee pystyyn ja voi nauraa itselleen.” (5)

Taidon puute, riittämättömyys

Tanssitaidon puute ja riittämättömyys nähdään yhtenä yleisenä ongelmana. Varsinkin

harvinaisemmat tanssit vaativat paljon harjoittelua. Pettymyksiä aiheuttaa kun sitkeäkään

harjoittelu ei aina tuota toivottua tulosta. Kun katselee taitavia tanssijoita, vertaa itseään

helposti heihin ja oma osaamattomuus masentaa. Pakit ja torjutuksi tuleminen pelottaa.

Tunne, että ei kelpaa hakijoille ja joutuu istumaan toisten tanssiessa, vaivaa monia,

varsinkin aloittelijoita, samoin kuin iäkkäämpiä harrastajia. Itsetunto joutuu koetukselle.

Ajatus, että omaa tanss imista katsellaan ja arvostellaan, ei aina miellytä. Sukulaisten,

työtovereiden, tanssipartnereiden ja muiden ihmisten mahdolliset negatiiviset kommentit

aiheuttavat epävarmuutta ja mielipahaa pitkäksi aikaa. Pelko naurunalaiseksi joutumisesta

vaivaa mieltä. Pahimmassa tapauksessa kommentointi aiheuttaa ikävän tunteen nolatuksi

tulemisesta. Tanssikursseilla opetuksen, omaksumisen ja parinvaihdon ongelmat

vaivaavat. Epävarmuus siitä, onko oppinut oikein, mietityttää monia. Tanssi saatetaan

kokea pelkkänä suorituksena, kuvioiden peräkkäisenä toistamisena.

“Uskaltauduin kerran tai kaksi naistenriviin. Eihän minua haettu, kun kaivauduinkoko rivin taakse ja käperryin istumaan mahdollisimman pieneksi, niin ettei minuaolisi nähty. ... Tanssin harrastaminen edellyttää jonkinlaista tanssitaitoa.” (14)

“Pelotti kauheasti, osaanko minä” (7) “Riittääkö tanssitaitoni?” (11)

“välillä ikä tuo kolahduksia alaspäin, kun vieraassa paikassa ei pääsekääntanssimaan” (19)

“Kylmää vettä tuli niskaan heti. En erottanut, oliko kyseessä foksi vai tango. ...'Etkö sinä kuule, missä kohti isku on!' -tivasi herrasmies eikä ole hakenut senkerran jälkeen. Kävelyhumpassa menin aivan solmuun. ... surun, henkisen

77

pahoinvoinnin ja riittämättömyyden tunteet ... Siispä tunnepuolella on koko ajanjäytävää epätäydellisten tanssikokemusten tuomaa ... kipua ja särkyä.” (12)

“Polkka on ... melkoinen ongelma. ... Tietää kovaa harjoitusta. ... Joskus saattaakyllä joutua pettymäänkin, ei se aina onnistu halutulla/tarkoitetulla tavalla. ...Itsetunto on kyllä usein kovalla koetuksella, kun melkein joka kurssilla löytyyasioita, joita ei vielä osaa ja opettelukin tuntuu hankalalta.” (1)

“kurssilla opetettiin myös muita paritansseja ja silloin huomasin, etten minä mitäänosaakaan” (8)

“En ole mikään tanssikursseilija koska tanssin pitää olla hauskaa ja tulla jostainsyvempää sisältä kuin siitä miten oikeasti tanssitaan ... ettei se olisi niinsuorituskeskeistä. Mutta se vaatii ihmisiltä asennekorjausta. Nykyisin kaikki on niinhallittua ja kontrolloitua että ahdistaa.” (5)

“Polkkaharjoituksissa ei kestä kenenkään nilkat.” (2)

“Äitini 'kannusti' minua, että eihän isäsi suku ole koskaan osannut tanssia. Tämäleima on säilynyt aivoissani tähän päivään. Kun vielä pari työtoveria lausuilitaidoistani vähemmän mairittelevasti, lisäsi se epävarmuutta. ... Tanssikoulu aloittikurssit. Menimme vaimon kanssa, mutta lähdimme ensimmäiseltä tunnilta keskenpois. ... opetus ja erittäin nopea parinvaihto, joka ei kuitenkaan toiminut (osa valitsiparinsa eikä mennyt 'järestään') ei sopinut meille. Emme oppineet mitään, vaantunsimme, että emme osaakaan mitään. Tanssi oli mitä suurimmassa määrinsuoritusta.” (4)

“Mitä enemmän saa oppia, sitä vajavaisemmaksi omat taitonsa tuntee.” (24)

“Pian kuitenkin tuli selväksi, ettei tätä opi ikinä kunnolla. Aina riittää haastetta”(21)

“Vaatimukset kasvavat tanssitaidon osalta, jos meinaa pysyä mukana nautinnonmahdollisuuden säilyttäen. Kursseja joudun käymään jatkuvasti, mutta silti alamäkion alkanut.” (16)

7.1.4 Onnea ja onnellisuutta

Ilon ja onnen hetket

Tanssiharrastus tarjoaa paljon pieniä, lyhytaikaisia, ilon ja onnen hetkiä. Vaikka arki

unohtuukin vain hetkeksi ja onnen hetket kiitävät nopeasti ohi, niitä muistellaan pitkään.

Tanssimisen tunne ja tanssipaikan tunnelma jää mieleen.

“Nuoruudessani kävin lavoilla ja muistan vieläkin sen tunteen kun haitari soikesälavalla järven rannalla, siinä oli tunnelmaa.” (22)

“Mielekäs tekeminen hyvässä seurassa ja hyvää musiikkia kuunnellen vetääsuupieliä ylöspäin” (28)

78

“Suu kaareutuu hymyyn hyvin helposti tansseissa. Elämä on ihanaa.” (31)

“tanssissa kontakti on hetkellisempää, monasti ehkä paremmin juuri tähän hetkeenkeskittyvää ... Toivon myös, että paritanssin kautta voin ilmaista rakkautta,myötätuntoa ja iloa ja koskettaa samaa kipinää muissa kanssaihmisissä.” (10)

“Onnen hetkiä on usein.” (35) (36)

“Onnen hetket kiitävät nopeasti ohi - valitettavasti” (12)

“tietää sen miten pienistä hetkistä ihmiselle kertyy suuretkin hyvänolon tunteet”(29)

“Olipa hauskaa muistella jälleen kerran omaa tanssiuraansa, se saa mielen ainaniin iloiseksi!” (30)

Onnellisuuden tunne

Kokonaisvaltaisempi onnellisuuden tunne on tanssimisen myötä pääasiassa lisääntynyt.

“Tanssi on tuottanut tosi paljon onnea. Sen voi antaa yksi tanssi, yksi ilta, esiintyjä,yleisö, tanssimatka. Tanssi tulee onnen antajana heti perheen jälkeen.” (4)

“Iloa ja onnellisuutta. Onnistumisen elämyksiä. ... lisää onnellisuuden tunnetta”(15)

“Tanssiminen lisää onnellisuutta. (tai onnellisuuden tunnetta)” (18)

“Onnellinen olen kun saan liidättää daamia, kuulen hänen iloisen naurun, näenhymyn, ja kun on naisten tunti hän juosten tulee hakemaan rumballe” (20)

“Olen onnellinen, että voin harrastaa tanssia. ... Elämä on ihanaa, kun tanssii.”(31)

“Onnellinen on hän joka on saanut tanssia 'taivaisiin' ja siten saanut kokea jotainelämää suurempaa.” (33)

Musiikin lumo

Musiikki, musiikin rytmi, laulu, laulujen sanat ja soittamisen taito merkitsevät tanssin

harrastajille paljon. Monella on omia suosikkiesiintyjiä, joiden vuoksi ajetaan pitkiä

matkoja tanssipaikoille. Uusia kappaleita odotetaan mielenkiinnolla.

“Rakastan musiikkia ja pidän iskelmästä” (5)

“Musiikki oli minulle myös tärkeä. Erityisen mahtavaa oli nähdä hyviä esiintyjiä:Veikko Huuskonen, Olavi Virta. Nyt lumoaa hyvä, oikein soitettu musiikki. ... Mitäuusia kappaleita mahdollisesti esitetään.” (7)

79

“Tällä hetkellä lumoaa hyvä musiikki ja liikkuminen. ... Nautinto: hyvä musiikki,liikkuminen, musiikkiin sulautuminen.” (4)

“Ennen kuin aloin tanssia, kuuntelin pitkään suomalaista iskelmämusiikkia. Ehkäsillä on jotain osuutta harrastukseni aloittamiseen. Kyseinen musiikki on edelleenlempimusiikkiani ja kappaleissa pitää ehdottomasti laulaa. Ilman sanoja musiikistapuuttuu jotain. ... Illan orkesteri on suurin kriteeri, kun valitsen tanssipaikkaa.Nimenomaan se, millaista musiikkia he soittavat. ... Musiikki ja miehen läheisyysvaikuttavat jonkinlaisen transsin kautta minuun ja käyttäytymiseeni.” (30)

Jaksaminen arjessa

Tanssiharrastus tuo onnea ja iloa elämään harrastajiensa mukaan niin, että arkihuolet

unohtuvat. Elämässä jaksaa enemmän, arkinen puurtaminen ja työkin maistuu paremmin

sekä ennen tanssiharjoituksia, että myös seuraavina päivinä hyvän tanssi-illan jälkeen.

Tanssiminen poistaa surua, vähentää stressiä, tasoittaa mielialaa ja saa hymyn kasvoille

pitkäksi aikaa. Tanssiminen, kuten liikunta yleensä, ehkäisee masennusta ja nostaa

mielialaa.

“Tanssi on todella hyvää vastapainoa työlle. Tanssi antaa lisää virtaa jaksamaanpäivän työt. ... Elämä olisi varmaan paljon tylsempää puurtamista.” (31)

“Tällä hetkellä nostaa arjesta. Poistaa surua ja tasoittaa mielialaa. Mitä enemmänstressiä, sitä enemmän tanssia.” (15)

“Tanssi on todella hyvä tapa purkaa stressiä ja saada hyvää mieltä.” (24)

“Silloin todella havaitsin tanssimisen olevan parhaita tressin karkoittajia. ... Tapaon todella sellainen, ettei sitä ilman voi olla Siinä unohtuu kaikki ikävät asiat jasanoisinko vanhakin nuortuu.” (17)

“Viikoittaisia harjoituksia odottaa jo etukäteen ja työpäiväkin sujuu mukavammin,kun illalla on harjoitukset.” (1)

“...rentoutumista, tanssileireillä on irti arjesta” (2)

“...se iloisuus mitä tanssi tuottaa. Kaikki mukavat ihmiset ja tapahtumat saavathymyilemään ja tapahtumia muistelen monta kertaa myöhemminkin. Myös arkisethuolet unohtuvat” (14)

“Tämä harrastus tyynnyttää temperamenttista luonnettani, auttaa minua jaksamaanarkipäivän murheiden ja huolten keskellä” (13)

“Tanssi-illat ja harjoitukset ovat todella hyviä rentoutumishetkiä, arkityö unohtuuliikkuessa kokonaan.” (1)

“tanssi ... huvittaa, naurattaa, saa aikaan tunnevyöryjä, onnistumisen iloa” (13)

80

“Tanssi tuo 'potkua' elämääni, niinä päivinä kun tiedän pääseväni tanssimaan olenjo aamusta energisempi kuin muutoin.” (33)

“Niin kauan kuin sain tanssia niin kyllä tanssi vaikutti erittäin positiivisestielämääni, sillä sai poistettua stressiä että jaksoi työssä. Kyllä tanssi ainakin minullevaikuttaa niin valtavan paljon se piristää elämää työssä ollessa aina odotti viikonloppua että pääsis lavoille... että jaksaa työssä paremmin kun tietää taaspääsevänsä viikonloppuna tanssimaan... ollessani työssä masentunut (työuupumus)niin sain tanssista aina piristysruiskeen ja niin jaksoi taas jatkaa työssä” (6)

“Paritanssiharrastus vaikuttaa työssäjaksamiseen positiivisesti.” (19)

“Tanssiessa unohtaa arjen, elämän vastoinkäymiset ja kolhut.” (8)

“mieli on virkeämpi ... huolet ja murheet vaipuvat tanssin ajaksi unholaan, vointuottaa mielihyvää, tehdä palveluksia, saada apua & paljon hyvää.” (20)

“Silloin kun elämässä on vaikeita aikoja paritanssiharrastus on kuin terapiaa, seantaa voimia. Vaikuttaa myös työssä jaksamiseen. Hyvän tanssiviikonlopun jälkeenvielä alkuviikko menee liidellessä” (22)

“hymy jää herkästi kasvoille” (11)

Hyvä terveys

Eräs onnellisuuden lähteistä on hyvä terveys, sekä psyykkinen että fyysinen.

Tanssiharrastus parantaa kirjoitelmien mukaan paitsi em. arjessa jaksamista ja siten

psyykkistä hyvinvointia, monen harrastajan mukaan myös fyysistä terveyttä, niin että

pikkuvaivat unohtuvat. Nivelet ja lihakset toimivat paremmin, vartalo notkistuu.

“Vaikuttaa mielen- ja fyysiseen terveyteen. ... Hyvinvointi: lisääntynyt suuresti,samoin terveys. ... paljon innostuneempi kaikenlaiseen uuteen asiaan. Unohtaahuolet ja murheet. Terveyttä parantanut.” (7)

“Parantanut mieltä ja ruumista. Kunto on säilynyt, nivelet ja lihakset taipuisina,vähentänyt kolotuksia.” (4)

“Tanssin kautta saa nauttia ... oman vartalonsa käytöstä ja jopa sennotkistumisesta.” (18)

“tanssi on vahvistanut lihasvoimaa” (11)

“Pitää kroppani kunnossa - lihakset iskussa.” (9)

“enkä saa enää niin helposti nuhaa, flunssaa tms. Parempi vastustuskyky siis. ...Tanssiessani en ole köyhä enkä kipeä.” (13)

“Alhainen sykkeeni ja alhainen verenpaineeni tykkää tanssiharjoituksissahikoilusta, tuntien jälkeen on niin hyvä ja virkeä olo. ... Omasta mielestäni olen'nuortunut' 10 vuotta,” (26)

81

Ajan puute ja rahan kuluminen

Onnellisuutta vähentävistä asioista kirjoitettiin myös. Tanssiharrastus vie aikaa ja rahaa.

Rahaa kuluu vaatteisiin, kenkiin, tanssilippuihin, kurssi- ja leirimaksuihin, matkoihin,

ruokaan, juomaan jne. Koulu tai työ haittaa harrastusta, nukkuakin pitää.

“Tämä harrastus myös nielee rahaa välillä aika runsaasti. Tanssimatkat ovat pitkiäja bensan hinta pilvissä, leirit kalliita ja varusteitakin pitää saada. Eivätkä netanssiliput ja seurojen jäsenmaksutkaan ilmaisia ole. ... Aikaakin kuluu harrastuksenparissa.” (13)

“Lavatanssien harrastaminen vaatii aikaa ja rahaa, sekä kyydin ... univelanpoisnukkuminen vaatii aikaa seuraavalta päivältä. Tanssiminen on aika kallisharrastus. Liput ovat yleensä 12 euron paikkeilla. ... Matkat maksavat. Tietysti pitääolla sopivat kengät ja vaatteet. ... Itselleni valvominen on vaikeimmasta päästä ”(14)

“aika, se ei tunnu riittävän. Haluisin käydä tuolla tanssimassa ja tuolla, mutta ontöitä tai koulua” (5) “työ hankaloittaa harrastustani” (15)

“Se aiheuttaa joskus aikatauluongelmia sillä harrastus vie joskus työaikaa.” (25)

“Ainoa ongelma lienee, että tuo työ rajoittaa ... Ei aina voi lähtee, kun pitäänukkuakin. ... Yksityistunnit ovat sellainen haave, jos vain olisi rahaa niihin.” (8)

“Vaikuttaa rahankäyttöön. On suurin vuotuinen menoerä. Erityisesti vaimollavaikuttaa vaateostoksiin, jonkin verran myös minulla. Ajankäyttöön, pitkätanssimatka vie puoli vuorokautta.” (4)

Tanssipaikkoihin ja matkoihin liittyvät ongelmat

Tanssipaikkojen puute, ravintolatanssien myöhäinen ajankohta ja tilan puute, valvominen

ja liian kovalla soiva musiikki aiheuttavat ongelmia tanssin harrastajille. Myös pitkät

matkat tanssipaikoille ja keliolosuhteet rajoittavat lähtemistä. Harjoitussalit eivät

useinkaan ole viihtyisiä, eivätkä sellaisena tarjoa harrastajien toivomia puitteita

harrastukselle.

“Koska paikkakunnallamme ei ole tanssi lavoja, joudun käymääntanssiravintoloissa. Kaikki tuttavat eivät ymmärrä, että todellakin menenravintolaan vain tanssimaan, en ryyppäämään enkä uutta miestä iskemään.” (24)

“Tanssipaikat ovat harvalukuiset kotipaikkakunnalla ... ravintolatanssienmyöhäinen ajankohta ei aina ole mukava” (1)

“Ravintoloissa tanssit on yöaikoina, valvomista, liian kovalla soiva musiikki voiaiheuttaa ongelmia kuulolle.” (2)

“nykyisin ei ole kunnon tanssipaikkoja ainakaan tällä paikkakunnalla ... ravintoloitakyllä löytyy mutta niissä on yleensä pieni tanssitila ja ihmisiä paljon” (37)

82

“Alkoholinhuuruisessa ympäristössä ja yleensä liian pienellä parketilla tanssinviehätys katosi. ... vuorokauden aikakin on usein melko myöhäinen. Samoinvälimatkat saattavat olla joskus pitkiäkin.” (27)

“Etäisyys sopivaan tanssitilaisuuteen on monesti kohtuuttoman pitkä, tai joutuumelkoisella varmuudella tyytymään 'hiljaiseen' iltaan.” (16)

“Useat lavat, kuten myös minun ns. kotilavani, ovat talvikaudella suljettuja. Ja tätentanssimatka pitenee huomattavasti. (Keskimääräinen tanssimatkani on n. 60 km,mutta onpa joskus käyty 150:n kilometrinkin päässä tansseissa yhden illanaikana!)” (30)

“Ajelen autolla kymmeniä - satoja kilometrejä tanssimaan päästäkseni. (viimeksieilen illalla lähdin ja tänä aamuna palasin & yli 700 kilometriä ja yli kahdeksantuntia autolla ajoa)” (20)

“Kun joskus on liian vähän tilaa, saatan mennä kipsiin vieläkin.” (4)

“Puitteet tanssille sellaisiksi, että tilat tukisivat tanssin iloa. Viihtyisämmät tilat. Eivanhoja jumppasaleja (haisevia, hikisiä). Oma tanssiseura.” (15)

“Päättäminen minne lähtee, minkä esiintyjän valitsee. Hirveä pakkanen, erittäinliukas keli.” (7)

7.2 MILLAINEN ON PARITANSSIN HARRASTAJIEN ELÄMÄNLAATU JA

HYVINVOINTI?

7.2.1 Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua?

Toinen tutkimusongelmani Millainen on paritanssin harrastajien elämänlaatu ja

hyvinvointi? ja alaongelmani Lisääkö paritanssi harrastajansa elämänlaatua? sai

vastauksen pääosin jo edellisessä luvussa. Teoriaosuudessa määrittelemäni hyvinvoinnin

ja elämänlaadun kriteerit ja osa-alueet Naessin mukaan ovat: aktiivisuus, ihmissuhteet,

itsetunto ja onnellisuuden perustunne. Kaikki osa-alueet löytyivät selkeästi tutkimukseeni

vastanneiden kirjoitelmista. Analysoidessani aineistoa asetin nämä neljä hyvinvoinnin ja

elämänlaadun osa-aluetta pääkategorioiksi eli pääteemoiksi. Kirjoitelmien perusteella

pääkategoriat jakautuivat alateemoiksi kuten taulukossa 2 sivulla 58 havainnollistan.

Tutkimukseeni vastanneet paritanssin aktiiviharrastajat yleisesti ottaen ovat aktiivisia ja

toiminnallisia. He harrastavat monenlaista, ovat mukana yhteiskunnan eri toiminnoissa

ja elämässä kiinni, siten että yleinen tarmokkuus leimaa harrastajia. Tanssiminen

sellaisenaan tarjoaa liikuntaa ja kunnon kohotusta, monen harrastajan tavoittelemaa

83

fyysistä aktiivisuutta, mutta sen lisäksi myös työtä aivoille. Painonhallinta ja

laihduttaminen motivoi monia, samoin liikunnan aikaansaama hyvä olo ja rentoutus.

Hyvät ihmissuhteet ja yhdessäolo samanhenkisten ystävien kanssa tuli esille

poikkeuksetta kaikissa kirjoitelmissa. Kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen ja parisuhteen

vahvistuminen tuo lisää laatua ihmissuhteisiin monien harras tajien mielestä. Myös

esiintyjät nähdään tärkeänä osana tanssimaailmaa ja sen ihmissuhdeverkostoa.

Sekä naisten että miesten itsetuntoa vahvistaa tanssiinhaku, tanssitaidon kehittyminen ja

saavutetun taidon näyttäminen. Positiivinen palaute tanssitaidosta, ulkonäöstä, vaatteista,

mistä tahansa, kannustaa. Erilaiset tanssimiseen liittyvät kontaktit auttavat kehittämään

vuorovaikutustaitoja yleensä.

Onnea ja onnellisuutta tuovat mukanaan tanssiharrastukseen liittyvät pienet ilon ja onnen

hetket. Pysyvämmästä onnellisuuden tunteesta mainitaan muutamassa kirjoitelmassa.

Musiikki lumoaa sellaisenaan monia harrastajia, mutta erityisesti liikuntaan yhdistettynä.

Harrastus parantaa terveyttä ja auttaa jaksamaan arjessa, niin että pienet surut ja murheet

unohtuvat.

Paritanssiharrastuksen aiheuttamia vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja tuodaan

esille kaikissa pääkategorioissa. Kehoon liittyvistä ongelmista ja fyysisistä rajoitteista

kirjoitetaan paljon. Samoin ongelmat ihmissuhteissa, tanssitaidon puute ja

riittämättömyyden tunne vaivaavat harrastajia. Harrastus vie usein kohtuuttomasti aikaa

ja rahaa. Myös tanssipaikkoihin ja -matkoihin liittyvistä ongelmista kerrotaan

kirjoitelmissa.

Naessin (1987, 14-19) mukaan kaikki neljä edellä mainittua ja myös kirjoitelmista

löytynyttä elämänlaadun ja hyvinvoinnin osa-aluetta ovat yhtä tärkeitä, vaikka Naess itse

näkeekin hyvät ihmissuhteet muita tärkeämpinä. Paritanssiharrastus on ennen muuta

sosiaalinen harrastus ja sitä kirjoittajat myös eniten korostavat, kuten suorista lainauksista

luvussa 7.1.2 voi todeta.

Paritanssiharrastus tarjoaa kirjoittajien mukaan harrastajilleen siis aktiivisuutta ja

toiminnallisuutta, hyviä ihmissuhteita, itsetunnon vahvistusta sekä onnea ja onnellisuutta.

Nämä neljä pääkategoriaa voisi yhdistää yhdeksi ydinkategoriaksi, elämänilo.

84

Tanssiharrastus on mitä suuremmassa määrin harrastajiensa elämänilon lähde.

“Tanssilattialla liitelevistä ihmisistä paistoi kauas tanssin hurmio.” (27)

Mitä tulee asettamaani toiseen tutkimusongelmaan Lisääkö paritanssi harrastajansa

elämänlaatua?, suoraa Kyllä tai Ei -vastausta en voi antaa. Kaikkeen edellä kirjoitettuun

nojautuen ja harrastajien sanoja lainaten paritanssiharrastus tarjoaa “lukuisasti hupaisia

hetkiä yhdessä” (1), tuo “tyytyväisyyttä elämään” (1), “sisältöä elämään” (2),

“monipuolistaa” (9) elämää. Se on “tehnyt elämänlaatuun suuren vaikutuksen” (6).

“Elämänlaatu paranee, kun itsetunto kohentuu ja tuntee itsensä onnelliseksi.” (18)

“Paritanssi on parantanut elämänlaatuani paljon. Olen ollut siitä asti paljon

tyytyväisempi muuhunkin elämässäni.” (25) “Elämänlaatu on parantunut aivan hirveästi.

Hyvinvointi lisääntynyt suuresti.” (7) “Lisääkö se elämänlaatua? ILMAN MUUTA JA

VALTAVASTI. TYÖKAVERITKIN ON IHMETELLEET MITÄ MINULLE ON

TAPAHTUNUT JA OLEN TUNNUSTANUT OLEVANI TANSSIKOUKUSSA.” (11)

7.2.2 Onko tanssi tapa elää?

Teoriaosuudessani toin esille Maslow'n tarvehierarkian, ihmisen perustarpeet. Fysiologiset

tarpeet, turvallisuuden tarve, rakkauden tarve, kunnioituksen tarve ja itsensä toteuttamisen

tarve muodostavat yksilön tarvehierarkian siten, että listalla ensin mainittuja perustarpeita

Maslow pitää ensisijaisina. Näiden jälkeen ihminen alkaa etsiä tyydytystä korkeammille

tarpeilleen. Tanssiminen harrastuksena tuo tyydytystä hierarkian kolmen viimeksi

mainitun tarpeen osalta. Rakkauden ja lähellä olon tarpeesta ja sen tyydyttymisestä

kirjoittajia siteeraten:

“Parasta on kontakti mitä saa muihin ihmisiin... pidän ihmisten kanssa olemisesta.... Suurin ilo mitä tansseista on tarttunut on paras ystäväni!! Hänet löysintansseista, ... En voisi kuvitellakaan elämää ilman tätä ihmistä, hän on parasta mitäolen tansseista saanut.. Ja tietenkin monet tutut ja kaverit joiden kanssa on mukavakeskustella ja olla.” (5)

“tällä hetkellä eräs tietty Herrasmies erityisen lähellä tanssisydäntäni ... Hän onlähestulkoon täydellinen kavaljeeri ... ja muutenkin käytökseltään hyvinmiellyttävä.” (30)

“mahdollisuuden olla usein lähellä tärkeää henkilöä” (19)

“Niin - me olemme saaneet ihania ystäviä, merkittäviä persoonallisuuksia,tanssirakkauksiamme.” (11)

85

“poikaystäväni ... hänen löytyminen iloksi elämääni on myös tanssin ansiota. ...Jokin vain kolahti välillämme. Jalat tärisivät ja suu säilyi hymyssä vielä riviinpalatessa, enkä muistanut mitään seuraavasta tanssista kun joku toinen tulihakemaan. Kohta tanssimme taas uudestaan ja hän pyysi vielä tuplille. Tuntui kuinolisin tanssinut vähintään 20 cm lattiasta koko illan. Olo oli aivan uskomattomanonnellinen. Ja on edelleen.” (23)

“Toivon myös, että paritanssin kautta voin ilmaista rakkautta, myötätuntoa ja iloaja koskettaa samaa kipinää muissa kanssaihmisissä.” (10)

“Tanssi tuo ystäviä, rakkautta, mielekkyyttä” (20)

Kunnioituksen tarve saa tyydytystä kun ihminen tanssiharrastuksensa välityksellä saa

vahvistusta itsetunnolleen. Itsetuntoa vahvistaa kun haetaan tanssimaan, tanssitaito

kehit tyy ja s itä pääsee näyttämään. Myönteinen palaute vahvistaa, samoin

vuorovaikutustaitojen kehittyminen harrastuksen myötä. Kappaleessa 7.1.3 siteeraan

kirjoittajia kunnioituksen tarpeen tyydytyksestä, itsetunnon vahvistumisesta ja näiden

tuottamasta ilosta.

Tarvehierarkiassa ylimpänä oleva itsensä toteuttamisen tarve tyydyttyy, erityisesti silloin

kun ihminen pääsee harrastuksensa ansiosta ratkaisemaan ongelmia ja käyttämään

luovuuttaan spontaanisti. Tällaisia tilaisuuksia harrastus tarjoaa paljon ja jatkuvasti.

“Haluan oppia niin, että voin julkisesti tanssittaa tyrkystä valitsemaani daamia eritanssilajeilla siten, että molemmat saavat siitä tanssinautinnon.” (20)

Harrastuksessa viehättää “ilmaisuvoima, sekä aluksi että nyt” (10) Harrastus antaa “kanavan ilmaista luovuutta, rikastuttaa elämää” (10)Harrastuksen myötä on mahdollisuus saavuttaa “kosketus luovuuteen itsessäni jamuissa, ennen kaikkea liikeilmaisun kautta, ilmaisukanavia on useita ... Tarvekehittää itseäni ja tutkia ilmaisutapoja on vahva. Paritanssi on oivallinen työvälinesiihen.” (10)

Otsikoin kirjoitelmapyyntöni kysymyksellä “Onko tanssi tapa elää? Kyllä se ehdottomasti

on sitä.” (32) “Ensin ajattelin vastata yksiselitteisesti kyllä. Tanssi on tapa elää, mutta

sitten ajattelin, että enhän minä voi sanoa niin. Tämä on vain minun totuuteni, minun

ajatukseni, tässä hetkessä ja paikassa. Jollekulle muulle tanssi voi olla harrastus siinä

kuin lentopallo tai posliinin maalaus.. mutta minulle se on elämäntapa.” (13) “Kyllä

ehdottomasti.” (8) “Kyllä tanssi on tapa elää.” (22) Aktiiviharrastajien mielestä “Tanssi

on elämää ja tapa elää.” (11) “Onko elämää ilman tanssia? Ei taida olla.” (11) “Hikeä,

kyyneleitä ja suuria tunteita olisi jäänyt kokematta ... olen varmasti ikuinen tanssija.” (12)

86

Erään harrastajan mukaan tanssiminen “Nuorentaa ja tekee sopivasti hupakoksi.” (15)

“Satuja, tarinoita, unelmia, leikkiä, naurua, erotiikkaa.. kaiken tuon voi kertoa kehollaan.

Se muutama minuutti lattialla olla parhaimmillaan jopa pako todellisuudesta toiseen

maailmaan.” (13)

8 POHDINTA

Itsekin aktiivisena tanssin harrastajana valitsin tutkimusaiheekseni paritanssin merkityksen

ihmisen hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Uskaltauduin valitsemaan aiheeni puhtaasti

oman kiinnostukseni perusteella työni ohjaajan, professori Kaarina Määtän rohkaisemana.

Havaitsin myöhemmin lukiessani tutkimusoppaita ja muuta alan kirjallisuutta että

tämänkaltaiseen aiheen valintaan ohjataan tutkijaa. Tehtäväänsä motivoitunut tekee

parempaa työtä. Aiheesta, joka ei kiinnosta ei pysty tekemään hyvää tutkimusta. Tutkijan

persoonan ja henkilökohtaisen kiinnostuksen pitääkin antaa vaikuttaa tutkimusongelmien

valintaan. Tämä parantaa tutkimuksen onnistumisen todennäköisyyttä, eikä ole ristiriidassa

tieteen objektiivisuuspyrkimyksen kanssa. (Uusitalo 1991, 57-58.) Parhaimmillaan tämä

työ onkin imaissut mukaansa niin, että aika on menettänyt merkityksensä.

Paritanssin viehätys harrastuksena lisääntyy Suomessa. Suuren suomalaisen

liikuntatutkimuksen mukaan kaikista sisäliikuntalajeista tanssiminen on kasvattanut

suosiotaan eniten. Muutos harrastajamäärissä on nouseva sekä nuorten että aikuisten

osalta. Kansallisessa liikuntatutkimuksessa seurattiin aikuisten intensiivistä vapaa-ajan

liikkumista ja todettiin tanssin liikuntalajina liikuttavan suomalaisia keskimääräistä

enemmän ja terveellisemmin. Vastikään kymmenen vuotta täyttäneeseen Suomen

Seuratanssiliittoon kuuluvia järjestäytyneitä paritanssin harrastajia on maassamme tällä

hetkellä noin 10 000. Seuroihin järjestäytymättömiä harrastajia on lukematon määrä.

Edellä mainitun liikuntatutkimuksen mukaan tanssin harrastajamäärät kipuavat noin 83

000 aikuiseen harrastajaan maassamme. (SUSEL ry, kotisivut.)

Halusin selvittää mihin tanssiharrastuksen lumo ja viehätys perustuu harrastajien omien

käsitysten valossa. Mitä harrastus merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämään? Lisääkö se

elämänlaatua? Onko tanssi tapa elää? Pyysin Internetin välityksellä lajin aktiiviharrastajia

87

kirjoittamaan harrastuksestaan minulle keväällä 2007. Sain aineistooni 37 kirjoitelmaa,

jotka analysoin fenomenografista analyysia noudattaen. Muodostin aineistosta neljä

pääkategoriaa, jotka vastaavat asettamaani ensimmäiseen tutkimusongelmaan. Paritanssi

harrastuksena harrastajien omien käsitysten mukaan tarjoaa aktiivisuutta ja

toiminnallisuutta, hyviä ihmissuhteita, itsetunnon vahvistusta sekä onnea ja onnellisuutta.

Kaikkiin näihin pääkategorioihin sisällytin myös kirjoittajien mainitsemia harrastuksen

mukanaan tuomia vaatimuksia, vaikeuksia, ongelmia ja pelkoja. Neljä pääkategoriaa

jaottelin saamani aineiston perusteella 24 alakategoriaan, kuvaten harrastuksen antia vielä

yksityiskohtaisemmin. Lopuksi selvitin teoriataustaani tukeutuen ja löytämäni

merkityskategoriat analyysin perustana miten paritanssi harrastuksena lisää harrastajiensa

elämänlaatua ja hyvinvointia. Aktiiviharrastajien mielestä tanssi on tapa elää!

Tutkimukseni kulkuun kokonaisuutena olen pääosin tyytyväinen. Erityisellä ilolla ja

kiitollisuudella luin harrastajien minulle lähettämiä kirjoitelmia. Tekstit sisältöineen

tuottivat paljon hyviä hetkiä välillä puuduttavalta tuntuneeseen tietokoneella istumiseen.

Tutustuminen tieteen tekemiseen tällä kapealla sektorilla tarjosi tarpeellista vaihtelua

opettajan arkeen. Ilman ohjaajani tukea ja konkreettista apua en olisi urakasta selvinnyt!

Teoriataustaksi valikoitunut lähdemateriaali oli mielenkiintoista ja sitä kirjallisuutta, mitä

muutenkin luen. Alkuperäislähteitä erityisesti fenomenografiaan liittyen olisin tarvinnut

enemmän.

Suoranaisesti paritanssiin liittyviä tutkimuksia ei Suomessa juurikaan ole tehty. Pari- ja

seuratanssi erityisenä suomalaisena kulttuurimuotona ansaitsee enemmän huomiota.

Jatkotutkimustarve on ilmeinen. Mieleeni nousseita jatkotutkimusaiheita voisivat olla

tanssiharrastuksen merkitys parisuhteelle, lavatanssi suomalaisessa kulttuurissa tai

tanssinopetus Suomessa. Eräs jatkotutkimusaihe voisi olla myös tanssimisen ilmeneminen

iskelmäteksteissä, lauluissa ja runoissa. Miten laulujen sanoittajat ja runoilijat kirjoittavat

tanssimisesta?

Tanssilla voi olla funktioita ja siitä voi löytää monentasoisia merkityksiä, mutta

hämmästyttävintä on se, että kaikkien funktioiden hävitessä tai ilmaistavissa olevien

merkitysten kadotessa tanssi jatkaa elämäänsä. Ne eivät olleetkaan olennaisia syitä

tanssimiselle, vaan ihmisruumiiseen syvälle juurtunut liike pitää itsessään tanssia elävänä.

Olennaisinta on kuitenkin ihmisen halu tanssia, halu kokea tietynlaista liikettä, halu saada

88

nautintoa tanssista. Funktiot ja merkitykset kietoutuvat tämän ruumiillisuuden ympärille,

mutta eivät syrjäytä sitä. (Hoppu 2003.)

Tanssiva ihminen kantaa tanssia ruumiissaan. Hän ei ainoastaan suorita tanssiliikkeitä

vaan tanssi kuuluu olennaisena osana häneen itseensä. Tanssiessaan ihminen on

parhaimmillaan jakamaton, ruumiillinen olento, joka antautuu rytmille ja liikkeelle. Näin

nähtynä tanssi eheyttää ja vahvistaa ihmisen persoonaa. Hän ei tarkkaile itseään

ulkopuolisena, vaan kokee liikkeen itsensä sisällä. Tanssi kuuluu olennaisena osana

ihmisen olemukseen aivan kuten liikkuminen yleensäkin. (Hoppu 2003.)

Paritanssiharrastus harrastajien mukaan on ennen kaikkea sosiaalista toimintaa. “Ihminen

tarvitsee ihmistä” kuten runoilija Tommy Tabermann (2006, 19) toteaa runossaan Pieni

laulu ihmisestä:

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,ollakseen itse ihminen.Lämpimin peitto on toisen iho,toisen ilo on parasta ruokaa.Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.Ihminen tarvitsee ihmistä.Ihminen ilman ihmistäon vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla.Ihminen tarvitsee ihmistä.

Paritanssissa liikkuminen yhteisessä rytmissä saavuttaa kaikkein vaihtelevimmat ja

kiehtovimmat muotonsa. Yhteinen liike ja yhteinen rytmi muodostaa tanssinautinnon

yhdessä toisen ihmisen kosketuksen ja läsnäolon kanssa. Paritanssi harrastuksena tuottaa

kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia. Se kohentaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja

sosiaalista kuntoa.

Harrastajien näkövinkkelistä paritanssikulttuurin toivotaan säilyvän kaikkine

ilmenemismuotoineen elävänä ja monipuolisena harrastuksena, ihmisen eräänlaisena

perustarpeena ja yhdessäolon muotona, sekä kehittyvän edelleen. Tanssi liittää ihmisiä

yhteen. Tanssi todella on tapa elää!

89

LÄHTEET

Aho, Sirkku; Laine, Kaarina 2004: Minä ja muut. Kasvaminen sosiaaliseen

vuorovaikutukseen. Keuruu: Otava.

Airaksinen, Timo 2006: Onnellisuuden opas. Suorasukainen ja selkeä näkemys

onnellisuudesta ja siitä miksi me jäämme sitä vaille. Juva: WS Bookwell.

Alberoni, Francesco 1989: Ystävyys. Keuruu: Otava.

Allardt, Erik 1976: Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.

Autio, Tiina 1993: Vaikutusmahdollisuudet ja elämänlaatu. Kehitysvammaisten

kokemuksia itsemääräämisestä. Helsinki: Kehitysvammaliiton julkaisuja 16.

Blomqvist, Åke 1977: Opi helposti tanssimaan. Uusittu tanssiopas alkajille. Helsinki:

Lomakepainatus.

Eskola, Jari; Suoranta, Juha 2000: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Jyväskylä:

Gummerus Kirjapaino.

Eskola, Jari; Suoranta, Juha 1996: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Rovaniemi:

Lapin yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja C 13.

Heiskanen, Tarja; Salonen Kristina 1997: Miten hoidan mielenterveyttäni. Jyväskylä:

Gummerus kirjapaino.

Hoppu, Petri 2003: Tanssintutkimus tienhaarassa. Teoksessa Saarikoski Helena (toim.),

Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-Paino.

Häkkinen, Kirsti 1996: Fenomenografisen tutkimuksen juuria etsimässä. Teoreettinen

katsaus fenomenografisen tutkimuksen lähtökohtiin. Jyväskylän yliopisto.

Opettajankoulutuslaitos. Jyväskylä: Opetuksen perusteita ja käytänteitä 21.

Isokorpi, Tia; Viitanen, Päivi 2001: Tunnevoimaa! PRO. Tampere: Tammer-Paino.

90

Karina, Lilian 1981: Tanssiliikunta. Keuruu: Otava.

Katko, Riitta 2007: Tanssitaiteilija Jorma Uotinen: Tanssi tuottaa hyvää oloa, johon

kaikilla on oikeus. Reuma-lehti 2, 14.

Keltikangas-Järvinen, Liisa 1994: Hyvä itsetunto. Juva: WSOY.

Kiminkinen, Tapani 2007: Terveys pidentää ikää. Maalaislääkärin elämäntapaopas.

Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Kuusamon kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2004. Saatavilla www-

muodossa:

<URL:http://www.kuusamo.fi/dman/Document.phx?documentId=uj14705085132646>

(Luettu 29.6.2007)

Kuusamon lukion opetussuunnitelma 2005. Saatavilla www-muodossa:

<URL: http://www.kuusamo.fi/dman/Document.phx?documentId=dl14605133047062>

(Luettu 29.6.2007)

McNeill, William H. 1995: Keeping together in time. Dance and Drill in Human

History. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Merihaara, Heikki 2007: Koko Suomi tanssii. Haastattelussa Aira Samulin.

Tanssiviihde 2, 14.

Metsämuuronen, Jari 2001: Laadullisen tutkimuksen perusteet. Viro: Metodologia-

sarja 4.

Metsämuuronen, Jari 2006: Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Jyväskylä: Gummerus

Kirjapaino.

Määttä, Kaarina 2006: Rakkaus - kiehtovaa ja arvoituksellista kuten luovuus.

Teoksessa Määttä Kaarina (toim.), Tunteiden rakkaus ja rikkaus. Avaimia

tunteiden tulkintaan. Keuruu: Otavan kirjapaino.

91

Naess, Siri 1987: Quality of Life Research. Concepts, Methods and Applications. Oslo:

Institute of Applied Social Research.

Nieminen, Pipsa 1998: Four Dance Subcultures. A Study of Non-professional

Dancers'Sosialization, Participation Motives, Attitudes and Stereotypes. University

of Jyväskylä. Jyväskylä: Studies in Sport, Physical Education and Health 55.

Niikko, Anneli 2003: Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun

yliopisto. Joensuu: Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia. N:o 85.

Ojanen, Markku 2001: Ilo, onni, hyvinvointi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.

Opetushallitus. Edu.fi, opettajan verkkopalvelu. Saatavilla www-muodossa:

<URL: http://www.edu.fi/page.asp?path=498;1329;1528;21094;19155;60498>

(Luettu 29.6.2007)

Perttula, Juha 2001: Olenko onnellinen? Psykologista tunnustelua suomalaisen

aikuisen onnellisuudesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.

Puranen, Eija 2007: Tanssileireille mennään oppimaan ja pitämään hauskaa.

Tanssiviihde 2, 15.

Rantalaiho, Kari 1996: Kontaktin osaamisesta. Joensuun yliopisto. Joensuu:

Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. N:o 59.

Saarikoski, Helena 2003: Ruumiintekniikoista tanssien antropologiaan. Teoksessa

Saarikoski Helena (toim.),Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-

Paino.

Saarikoski, Helena 2003: Taian tantsihin ruveta. Teoksessa Saarikoski Helena

(toim.),Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-Paino.

92

Sahi, Salme 2006: Neuro Linguistic Program oppimisen ja opettamisen menetelmänä.

Fenomenografinen analyysi kuusamolaisten nuorten “mielen kielellinen

ohjaaminen” -sovellukselle antamista merkityksistä tupakkavalistuksessa.

Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Sarasvuo, Jari 1998: Vapaus! Itsensä johtamisen mahdollisuudet. Juva: WSOY.

Suomen Seuratanssiliitto, SUSEL ry. Kotisivut. Saatavilla www-muodossa: <URL:

http://www.susel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=46&Itemid=58 >.

(Luettu 18.6.2007).

<URL: http://www.susel.fi/downloads/SUSEL_esite.pdf >.

(Luettu 28.6.2007).

<URL:

http://www.susel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=68&Itemid=12>.

(Luettu 28.6.2007).

<URL:

http://www.susel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=73&Itemid=58>.

(Luettu 28.6.2007).

Suomen Tanssiurheiluliitto. Kilpatanssi. Saatavilla www-muodossa:

<URL: http://tanssiurheilu.fi/kilpatanssi?id=8iUaIM5Y>.

(Luettu 29.6.2007).

Syrjälä, Leena; Numminen, Merja 1988: Tapaustutkimus kasvatustieteessä. Oulu:

Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 51.

Tabermann, Tommy 2006: Ihme nimeltä Me. Jyväskylä: Gummerus.

Talvitie, Alli ja Pentti 1985: Tanssiurheiluopas. Ohjaajan kirja. Helsinki: Painosampo.

Tuomi, Jouni; Sarajärvi, Anneli 2006: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino.

Tuomi, Jouni; Sarajärvi, Anneli 2002: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Jyväskylä: Gummerus.

93

Tuovila, Seija 2006: Suomalaisille tärkeät tunnesanat. Teoksessa Määttä Kaarina

(toim.), Tunteiden rakkaus ja rikkaus. Avaimia tunteiden tulkintaan. Keuruu:

Otavan kirjapaino.

Uusitalo, Hannu 1991: Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan.

Juva: WSOY.

Vuorenpää, Jaana 2007: Täyttä vauhtia eteenpäin tanssin voimalla! Tanssiviihde 2, 2.

Wikipedia: Seuratanssi. Saatavilla www-muodossa:

<URL: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanssi#Seuratanssi>. (Luettu 29.6.2007).

Yli-Piipari, Sami 2005: 12-16 -vuotiaiden kilpatanssijoiden tavoiteorientaatio,

liikuntamotivaatio, motivaatioilmasto ja viihtyminen vuoden pitkittäistutkimuksen

aikana. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto.

Jyväskylä: Liikuntatieteiden laitos.

Ylönen, Maarit E. 2003: Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja. Teoksessa

Saarikoski Helena (toim.),Tanssi tanssi. Kulttuureja, tulkintoja. Tampere: Tammer-

Paino.

LIITE 1.

Tutkimuslomake 1: Kirjoituspyyntö

ONKO TANSSI TAPA ELÄÄ?

Hyvä paritanssin harrastaja! Teen tutkimusta paritanssin merkityksestä harrastuksena.Mitä tanssiharrastus Sinulle merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämääsi? Lisääkö seelämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia?

Pyydän Sinua kirjoittamaan paritanssiharrastuksesta omien kokemustesi valossa.Toivon mahdollisimman runsaita ja monipuolisia kuvauksia siitä, mitä harrastuksesiSinulle merkitsee ja miten se heijastuu muuhun elämään. Silti lyhyetkin vastaukset ovattärkeitä. Jos johonkin kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, ohita se ja siirryseuraavaan.

Voit kertoa vapaasti aiheeseen mielestäsi liittyvistä asioista, esimerkiksi:* Miten Sinusta tuli paritanssin harrastaja? Mistä kaikki alkoi?* Mikä harrastuksessa aluksi viehätti? Entä mikä lumoaa tällä hetkellä?* Mitä paritanssiharrastus elämällesi antaa? Mihin se elämässäsi vaikuttaa?* Mitä vaatimuksia, vaikeuksia tai ongelmia harrastuksesi Sinulle aiheuttaa?* Mitä iloja ja nautintoja saavutat harrastuksesi myötä?* Mitä elämästäsi puuttuisi ilman paritanssia?* Miten tanssiharrastus mielestäsi vaikuttaa muihin harrastuksiin, ihmissuhteisiin,itsetuntoon, onnellisuuteen, elämänlaatuun tai hyvinvointiin?* Onko paritanssiharrastus mielestäsi muuttanut elämänlaatuasi tai hyvinvointiasi?Miten?* Miten haluaisit kehittää harrastustasi?

Kirjoituksella ei ole vähimmäis- tai enimmäispituutta. Kaikki kokemuksesi ovattärkeitä. Toivon, että kerrot myös hieman taustatietoja itsestäsi: ikä, sukupuoli,tanssiharrastuksen määrä jne. Voit vastata joko yhteystiedoin tai nimettömänä.Kirjoitukset käsitellään luottamuksellisina.

Voit toimittaa tekstisi postitse (vastaanottaja maksaa postimaksun) tai sähköpostillaalla olevaan osoitteeseen. Lämmin kiitos vaivannäöstäsi!

Tutkijan yhteystiedot : Ritva Nevala Alppijääkärintie 9 93600 KUUSAMO ritvat.nevala@kuusamo.fi 0500-937092

LIITE 2.

Tutkimuslomake 2: Kyselykaavake

ONKO TANSSI TAPA ELÄÄ?

Hyvä paritanssin harrastaja! Teen tutkimusta paritanssin merkityksestä harrastuksena.Mitä tanssiharrastus Sinulle merkitsee? Tuoko se hyvinvointia elämääsi? Lisääkö seelämänlaatua? Onko elämää ilman tanssia?

Pyydän Sinua vastaamaan esitettyihin kysymyksiin omien kokemustesi mukaisesti.Vastaukset käsitellään luottamuksellisesti.

Rengasta sopiva vaihtoehto tai vaihtoehdot:

1. Olen 1 mies 2 nainen

2. Olen syntynyt vuonna __________

3. Olen harrastanut paritanssia noin __________ vuotta.

4. Harrastan paritanssia 1 tanssiseurassa 2 kansalaisopistossa 3 tanssikoulussa

4 ravintoloissa 5 tanssilavoilla 6 kursseilla tai leireillä

7 kotona 8 _______________________________________

5. Harrastan tanssia 1 joka päivä 2 lähes päivittäin 3 viikoittain

4 kuukausittain 5 harvemmin 6 __________________

Pyydän Sinua nyt vastaamaan seuraaviin kysymyksiin omin sanoin. Toivonmahdollisimman runsaita ja monipuolisia kuvauksia. Silti lyhyetkin vastauksetovat tärkeitä. Jos johonkin kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, ohita se ja siirryseuraavaan. Välttämättä Sinun ei tarvitse käyttää kokonaisia lauseita.

6. Miten Sinusta tuli paritanssin harrastaja? Mistä kaikki alkoi?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

____________________________________________________________(jatkuu)

Liite 2. (jatkuu)

7. Mikä harrastuksessa aluksi viehätti? Entä mikä lumoaa tällä hetkellä?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

8. Mitä paritanssiharrastus elämällesi antaa? Mihin se elämässäsi vaikuttaa?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

9. Mitä vaatimuksia, vaikeuksia tai ongelmia harrastuksesi Sinulle aiheuttaa?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

10. Mitä iloja ja nautintoja saavutat harrastuksesi myötä?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

________________________________________________________________(jatkuu)

Liite 2. (jatkuu)

11. Mitä elämästäsi puuttuisi ilman paritanssia?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

12. Miten tanssiharrastus mielestäsi vaikuttaa

a) muihin harrastuksiin______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

b) ihmissuhteisiin______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

c) itsetuntoon______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

d) onnellisuuteen______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

e) elämänlaatuun______________________________________________________________________

________________________________________________________________(jatkuu)

Liite 2. (jatkuu)

13. Onko paritanssiharrastus mielestäsi muuttanut elämänlaatuasi tai hyvinvointiasi?Miten?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

14. Miten haluaisit kehittää harrastustasi?

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

______________________________________________________________________

Halutessasi voit jatkaa vastauksiasi tyhjälle paperille. Voit myös vastata kirjoitelmanmuodossa ja toimittaa tekstisi postitse (vastaanottaja maksaa postimaksun) taisähköpostilla alla olevaan osoitteeseen. Lämmin kiitos vastauksistasi! Tutkijan yhteystiedot : Ritva Nevala Alppijääkärintie 9 93600 KUUSAMO ritvat.nevala@kuusamo.fi 0500-937092

Liite 3. Tanssi liikuntaharrastuksena. Harrastajamäärien kasvu vuodesta 1994 vuoteen2005.

Liite 4. Terveysliikunnan suositus. Liikuntapiirakka. UKK-instituutti.