Digitaalisen liiketoiminnan lakiopas

Juridinen opas verkkokaupan, pilvipalvelunja mobiilisovellusliiketoiminnan käynnistämiseen.

Sisällysluettelo

1. Yleinen tarkistuslista sopimusten tekemiseen

2. Digitaalinen liiketoiminta

3. Digitaalisuus ja juridiikka

4. Palvelun kehitysvaihe

5. Julkaisu ja myynti

6. Kuluttajasopimukset

7. Pilvipalvelut

8. Mobiilisovellusten käyttöehdot

9. Verotus

Tekijänoikeudet:LAKIUS Oy ja Villy Lindfelt (oppaan muut kuin verotusta koskevat osiot) sekäTax Fenix Oy ja Miika Härkönen (verotusta koskevat osiot), 2017.

i

Oppaan kirjoittajat

Villy LindfeltVilly on kirjoittanut tämän oppaan muut paitsi verotusta koskevat osiot. Villy on lakimies ja lakipalveluyritys LAKIUS Oy:n perustaja. Villy on koulutukseltaan KTM, OTM ja LL.M. (Washington University in St. Louis). Ennen LAKIUS Oy:n perustamista Villy toimi useamman vuoden ajan keskisuuren teknologiayrityksen lakijohtajana. Villyn erikoisosaamista on kasvuyrityksen juridiset kysymykset, erityisesti sopimus-, immateriaali-, IT- ja työoikeusasioissa.

Yhteystiedot: Villy Lindfelt, lakimies, LAKIUS OySposti: villy.lindfelt@lakius.fiPuh: 044 2358 211

Miika HärkönenMiika vastasi tämän oppaan verotusosiosta. Miika on lakimies ja veroasioihin keskittyvän lakiasiaintoimisto Tax Fenix Oy:n perustaja. Miika on koulutukseltaan OTM. Ennen Tax Fenixiä Miika on työskennellyt sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Miikalla on kokemusta muun muassa yhteisöjen tuloverotuksesta, arvonlisäverotuksesta sekä henkilöverotuksesta. Nykyisessä toimessaan Miika palvelee asiakkaita yksityishenkilön perintöveroasioista yli 50 miljoonan euron liikevaihdon yritysten toimeksiantoihin.

Yhteystiedot: Miika Härkönen, lakimies, Tax Fenix OySposti: miika.harkonen@taxfenix.fi Puh: 050 411 1984

ii

Yleinen tarkistuslista sopimusten tekemiseen

1

• Neuvottele rehdisti. Älä yritä harhaanjohtamalla saada toista osapuolta solmimaan sopimusta, vaikka sinun ei sinänsä tarvitsekaan toisen osapuolen etuja ajaa. Jos sopimustekstissä sanotaan yhtä, älä esitä että sillä tarkoitetaan toista. Allekirjoitettu sopimus voidaan harhaanjohtamistilanteessa jopa katsoa pätemättömäksi.

• Tarkista ja täytä sopimus huolellisesti ennen allekirjoituksia. Täytä huolella kaikki kohdat ja muista päivätä sopimus ennen allekirjoitusta. Selkeintä on määritellä sopimukselle tietty yksiselitteinen voimaantulopäivä, sen sijaan että voimaantulo määräytyisi allekirjoituspäivien perusteella.

• Oikeat henkilöt allekirjoittamaan sopimus. Varmista, että molemmilta sopijapuolilta sopimuksen allekirjoittaa sellainen henkilö, joka on kelpoinen

yrityksen puolesta solmimaan sopimuksen. Muuten pätevää sopimusta ei välttämättä edes synny. Varma tapa on allekirjoituttaa sopimus henkilöllä, jolla on yrityksen nimenkirjoitusoikeus. Toisaalta myös työntekijä joka tehtäviensä puolesta tekee tietyntyyppisiä sopimuksia, voi sitovasti yrityksen puolesta tehdä sopimuksen. Esimerkiksi myyjä yleensä voi sitovasti tehdä tavanomaisen myyntisopimuksen työnantajansa puolesta.

• Liitteet mukaan. Mikäli sopimuksessa on liitteitä, viittaa niihin selkeästi sopimusasiakirjassa ja ota niihin myös allekirjoitukset sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä. Eli pyri välttämään tilannetta, jossa tärkeitä liitteitä, esimerkiksi projektisuunnitelmaa, ei katsottaisi sitovaksi sopimusasiakirjaksi.

3

• Kaikilta allekirjoitukset, jokaiselle oma kappale. Allekirjoita sopimus kahtena kappaleena tai mikäli sopimuksessa on enemmän kuin kaksi osapuolta, niin monena kappaleena kuin on osapuoliakin. Jokaisen sopijapuolen tulisi saada oma alkuperäiskappale sopimuksesta, jossa on kaikkien allekirjoitukset.

• Arkistoi sopimuskappaleesi turvalliseen paikkaan. Arkistoi lopuksi allekirjoitettu alkuperäinen kappale turvalliseen paikkaan. Ota tarvittaessa alkuperäisestä sopimuksesta sähköinen kopio sähköistä arkistointia varten. Muista, että sen joka vetoaa sopimukseen, tulee pystyä näyttämään toteen että sopimus on tehty ja se on tietyn sisältöinen. Tätä on vaikeampi tehdä, jos sopimus on hukassa. Myös tästä syystä kannattaa asioista sopia kirjallisesti, vaikka suullinen sopimus sinänsä on aivan yhtä pätevä.

• Varmista, että sopimus on ymmärretty. Sopimus olisi hyvä käydä läpi relevanttien henkilöiden kannalta ja varmistaa, että he ymmärtävät sen sisällön ja siinä määritellyt velvoitteet ja oikeudet. Esimerkiksi jos tiimi osallistuu sopimuksen määrittelemien velvoitteiden

täyttämiseen, olisi jokaisen hyvä ymmärtää mitä on sovittu.

• Palaa sopimukseen tarvittaessa. Aika ajoin voi olla hyvä tarkistaa mitä tuli sovittua, mitä toisen osapuolen tulee tehdä ja mitä sinulta odotetaan. Eli varmistaa, että puolin ja toisin toimitaan sovitulla tavalla.

4

Digitaalinenliiketoiminta

2

Liiketoimintamallien digitalisoituminen tarjoaa huikeita mahdollisuuksia kaikenlaiselle liiketoiminnalle. Perinteisessä ääripäässä kivijalkakauppias tai -palvelija voi myydä tai jaella tuotteita ja palveluitaan

fyysisen toimipisteen lisäksi verkkokaupan kautta. Perinteinen ohjelmisto- tai palveluyritys voi siirtää palvelunsa kokonaan tai osittain verkon yli tapahtuvaksi pilvipalveluksi. Kolmantena

”Liiketoimintamallien digitalisoituminen tarjoaa mahdollisuuksia kaikenlaiselle liiketoiminnalle.”

5

esimerkkinä on mobiilisovellukset, eli älypuhelimille ladattavat ohjelmistot, joista on kasvanut merkittävä itsenäinen liiketoiminta älypuhelinten ja tablettien käytön räjähdysmäisen kasvun myötä. Digitalisaatio voi tarkoittaa yritykselle täysin uusia liiketoimintamalleja, tuotteita ja palveluita sekä uusia viestintä- ja jakelukanavia.

Kuka vain voi kehittää menestyvää liiketoimintaa digitaalisia kanavia ja keinoja hyödyntäen missä vain ja milloin vain. Tästä on Suomessakin hyviä esimerkkejä, joissa pieniltä paikkakunnilta on noustu tuotteella tai palvelulla merkittäväksi kansalliseksi tai jopa kansainväliseksi yritykseksi digitaalisia kanavia hyödyntäen. Tämä on samanaikaisesti sekä haaste että mahdollisuus. Ainutlaatuisuus ja erottautuminen on tärkeää. Tulevaisuuden yksinyrittäjä voi ollakin esimerkiksi verkkokauppa, pilvipalveluntarjoaja tai mobiilisovelluksen kehittäjä perinteisten ammatinharjoittajien ohella.

Digitaalisessa kanavassa pienikin yritys voi “toimia isosti”. Verkko- tai sovellusnäkyvyys on yrityksen näyteikkuna ja se voi olla täysin yhtä laadukkaasti ja ammattitaitoisesti kehitetty kuin isolla yrityksellä. Tai jopa paremmin. Yksi keskeinen seikka ulospäin näkyvässä ammattimaisuudessa ja asiakkaiden luottamuksen voittamisessa on myös digitaaliseen liiketoimintaan liittyvän juridiikan tunteminen ja tämän asian välittäminen palvelun kautta, esimerkiksi asianmukaisin toimitus- ja palveluehdoin, tietosuojaselostein, tuote- ja hintatiedoin sekä lainmukaisia markkinointitapoja noudattaen. Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa yrityksiä ymmärtämään digitaaliseen liiketoimintaan liittyviä juridisia kysymyksiä.

Ihmiset käyttävät useita tunteja päivässä älypuhelimia, tabletteja ja verkkoselaimia. Niinpä yritysten on oltava myös samoissa kanavissa, jossa heidän asiakkaansa.

6

Digitaalisen liiketoiminnan muodoista

Tässä oppaassa perehdytään kolmeen tyypilliseen digitaalisen liiketoiminnan muotoon ja niihin liittyviin juridisiin kysymyksiin:

1. verkkokauppa (fyysiset tuotteet),

2. pilvipalvelut ja digitaalisten sisältöjen verkkokaupat ja

3. mobiilisovellusten liiketoiminta.

Verkkokaupalla tarkoitetaan tässä yhteydessä verkkosivustolla toimivaa kauppaa, josta voidaan tilata fyysisiä tuotteita tai palveluja toimitettavaksi asiakkaalle. Pilvipalvelulla tarkoitetaan verkkosivuston kautta käytettävää palvelua, kuten vaikkapa sähköpostisovellukset (Gmail), sosiaalisen median kanavat (Youtube), suoratoistopalvelut (Netflix, Viaplay) ja pilvitallennuspalvelut (Dropbox, Google). Myös business-to-business toimialoilla pilvipalveluna tarjotaan yhä useammin myös perinteisiä lisensointiin pohjautuvia ohjelmistotuotteita verkon yli käytettävinä pilvipalveluina (esim. MS Office).

Digitaalisen liiketoiminnan erityispiirteet

Digitaalisella liiketoiminnalla on tiettyjä tyypillisiä erityispiirteitä. Nämä tulisi osata huomioida palvelun juridiikan suunnittelussa. Alla kuvattuna muutamia keskeisiä piirteitä.

Palvelun jatkuva muutos ja kehittyminen. Varsinkin digitaalisille palveluille ja sovelluksille on ominaista, että palvelua tai sovellusta iteroidaan ja kehitetään jatkuvasti saadun palautteen ja käyttäjäkokemuksien perusteella. Tämä tulisi huomioida paitsi toimittaja- ja sovelluskehityssopimuksia tehtäessä, myös palvelun käyttöehdoissa tai sovelluksen lisenssiehdoissa. Kerran sovittu lähtökohtaisesti sitoo molempia osapuolia, joten joustavilla käyttö- ja lisenssiehdoilla tulisi varmistaa se, että sopimusehdot eivät ole este palvelun kehittämiselle ja muuttamiselle.

7

Palvelu on usein sama kaikille. Palvelu, samoin kuin palvelun käyttöä koskevat sopimus- tai lisenssiehdot, on usein täysin sama kaikille. Palvelua ei todennäköisesti ole mahdollista räätälöidä asiakkaan tarpeisiin tai se ei ole liiketoiminnallisesti järkevää. Niinpä yksilölliset sopimusehdot ei yleensä ole mahdollisia, korkeintaan esimerkiksi palvelutasoja tai -paketteja saatetaan valita yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvaksi.

Ansaintalogiikka elää. Palvelua käyttöönotettaessa on mahdollista, että se on jopa aluksi täysin kokonaan tai rajoitetusti ilmainen tai erittäin edullinen. Tärkeää on saada aluksi paljon käyttäjiä. Kriittisen massan saavutettua palvelu voi muuttua osin tai kokonaan maksulliseksi taikka sitten “premium” käyttö tai sovellukset ovat maksullisia rajoitetun käytön ollessa edelleen ilmaista tai lähes ilmaista (ns. Freemium-liiketoimintamalli). Jälleen kerran alkuperäisten palvelun käyttö- tai lisenssiehtojen tulee olla sellaiset, että ne mahdollistavat joustavan hinnoittelun ja ansaintalogiikan muutokset.

Käyttäjäkokemuksista oppiminen. Käyttäjistä halutaan oppia ja käyttöä analysoida, joka auttaa palvelujen markkinoinnin kohdentamisessa ja palvelun kehittämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelun tai sovelluksen käytöstä ja käyttäjistä kerätään paljon dataa ja sitä halutaan käyttää edellä mainituilla tavoilla. Kyse on kuitenkin lain näkökulmasta  henkilötiedoista ja niiden keräämisestä ja käsittelemisestä, joten tietosuojalainsäädännön tunteminen ja noudattaminen sekä tietosuojaperiaatteista viestiminen palvelussa on tärkeää.

Käyttäjät saattavat itse tuottaa palveluun sisältöä. Usein varsinkin pilvipalvelut ovat sellaisia, että käyttäjä tuottaa itse sisältöä palveluun ja palvelun käytettävyys ja hyöty perustuukin pitkälti tähän. Käyttäjän tuottamiin sisältöihin liittyykin useita juridisia kysymyksiä. Ensinnäkin, käyttäjä lähtökohtaisesti omistaa immateriaalioikeudet tuottamaansa sisältöön. Tätä lähtökohtaa voidaan toki sopimuksin muuttaa tai ainakin myöntää tietyt rajatut käyttöoikeudet aineistoon palveluntarjoajalle. Palveluntarjojajan intressissä on myös varmistaa, että käyttäjä vastaa siitä, että sillä on oikeus tuottaa sisältö palveluun ja että sisältö on muutenkin lainmukaista eikä loukkaa kenenkään toisen oikeuksia. Lisäksi tuotettu sisältö saattaa pitää sisällään henkilötietoja, joten tietosuojalainsäädäntö tulisi myös huomioida.

8

Digitaalisuus ja juridiikka

3”Mitä juridisia kysymyksiä liittyy digitaaliseen liiketoimintaan?”

Mitä juridisia kysymyksiä liittyy digitaaliseen liiketoimintaan? Tässä kuvattuna ne keskeiset juridiikan aihealueet, joihin yleensä digitaalisella liiketoiminnalla on kosketusta.

Sopimukset ja sopimusjuridiikka. Sopimuksia tehdään yleensä (1) palvelun tai sovelluksen kehittämisestä ja muista alihankinnoista, kuten palvelun hostingista tai jakelusta, sekä (2) tuotteen ostamisesta taikka pilvipalvelun tai sovelluksen käyttämisestä sopimus loppuasiakkaan kanssa. Niinpä sopimusjuridiikka on keskeisessä roolissa digitaalisessa liiketoiminnassa.

Henkilötietojen suoja. Tuotetta tilattaessa verkkokaupasta taikka pilvipalvelua tai mobiilisovellusta käytettäessä asiakas yleensä joutuu antamaan itsestään henkilötietoja. Asiakkuus tai palvelun käyttö ei välttämättä ole edes mahdollista ilman tietojen antoa. Palveluntarjoaja saattaa myös ulkoistaa osin henkilötietojen käsittelyä, esimerkiksi tallentaessaan tiedot kolmannen osapuolen palvelimille sopimusten perusteella. Niinpä henkilötietojen käsittelyyn liittyvä lainsäädäntö, kuten EU:n tietosuoja-asetuksen noudattaminen, on keskeisessä roolissa digitaalisessa liiketoiminnassa.

Immateriaalioikeudet. Digitaalisen liiketoiminnan koko arvonmuodostus on usein aineettomissa seikoissa - brändissä, teknologisissa innovaatioissa, kehitetyssä ohjelmistossa, liikesalaisuuksissa ja muotoilullisissa seikoissa. On tärkeää, että yritys varmistaa saavansa itselleen liiketoiminnan jatkuvuuden turvaavat aineettomat oikeudet muun muassa rekisteröimällä oikeuksia tai siirtämällä aineettomia oikeuksia itselleen sopimuksin. Toisaalta, tulee myös varmistaa ettei loukata kenenkään kolmannen osapuolen aineettomia oikeuksia ja rajata riskejä loukkaustilanteiden varalta. Tähänkin sopimus on tärkeä instrumentti.

Kuluttajansuoja. Mikäli verkkokaupan, pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen asiakkaana ja käyttäjänä on kuluttajalainsäädännön mukaan kuluttajaksi katsottava henkilö, on liiketoiminnassa otettava huomioon myös kuluttajansuojalain pakottavat säännökset koskien esimerkiksi hintojen ilmoittamista, sopimusehtoja ja etämyyntiä.

Verotus. Verotusta koskevat kysymykset liittyvät erityisesti arvonlisäveroon ja niihin tilanteisiin, kun digitaalisen liiketoiminnan kohderyhmänä on myös ulkomaiset asiakkaat.

10

Tällöin tulee myös huomioida se, onko loppuasiakas yksityishenkilö (eli kuluttaja) vai yritysasiakas.

Kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset. Mikäli digitaalinen liiketoiminta on kansainvälistä, herää kysymykset muun muassa siitä, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan palveluntarjoajan ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen, missä mahdolliset riidat ratkaistaan ja onko esimerkiksi osapuolten välistä riitaisuutta koskeva tuomio edes täytäntöönpanokelpoinen palveluntarjoajan maassa. Viimeisen kysymyksen osalta on tärkeä analysoida, kumpi osapuoli mahdollisesti esittäisi toista kohtaan vaatimuksia ja millaisia vaatimuksia itse saattaisi esittää toista kohtaan.

Sektorikohtainen lainsäädäntö. Riippuen pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen luonteesta, sovellettavaksi voi tulla myös esimerkiksi finanssialaa koskevaa erityislainsäädäntöä taikka terveydenhuollon palveluja koskevaa lainsäädäntöä.

Tässä oppaassa keskitytään käsittelemään erityisesti viittä ensimmäistä kohtaa, jonkin verran myös sivutaan myös kuudetta kohtaa. Sektorikohtaista lainsäädäntöä ei tässä yhteydessä käsitellä lainkaan. Keskeisiä kysymyksiä digitaalisen liiketoiminnan juridiikan suunnittelussa ovat erityisesti seuraavat asiat:

• Millaisia kumppaneita osallistuu palvelun kehittämiseen, ylläpitämiseen, julkaisemiseen tai jakeluun?

• Onko palvelu suunnattu kuluttaja- ja/tai yritysasiakkaille?

• Onko kohderyhmänä kotimaiset ja/tai kansainväliset asiakkaat?

• Liiketoiminta-, hinnoittelu- ja ansaintamalli (erityisesti pilvipalvelut ja mobiilisovellukset)?

• Millaisia henkilötietoja kerätään ja käsitellään?

• Käsitelläänkö arkaluontoisia henkilötietoja?

• Kuuluuko palvelu jonkin sektorikohtaisen sääntelyn ja valvonnan piiriin (esim. rahoituspalvelut, terveydenhuolto)?

• Voiko palveluun liittyvien henkilötietojen käsittely olla riski henkilöille?

• Ovatko yrityksen ydintoiminnot laajamittaista henkilötietojen käsittelyä tai laajamittaista arkaluontoisten tietojen käsittelyä?

11

Palvelun kehitysvaihe4

”Mitä ovat verkkokaupan, pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen kehitysvaiheen juridiset kysymykset?”

Liiketoiminnan käynnistäminen tiimillä

Digitaalista liiketoimintaa saatetaan usein käynnistää muutaman hengen tiimillä. Usein on vieläpä niin, että tuotetta tai palvelua kehitetään ja suunnitellaan pitkälle ennen yrityksen perustamista ja muodollista organisoitumista. Mikäli tiimillä perustetaan osakeyhtiö suunniteltavan digitaalisen palvelun tai sovelluksen ympärille, tulisi huomioida muutamia seikkoja, jotta perustettava yritys olisi “myyntikunnossa” heti alusta lähtien. Ensinnäkin, on huomioitava se, että palvelua on kehitetty ja liiketoiminnalle kriittisiä aineettomia oikeuksia on syntynyt jo ennen yrityksen perustamista.

Tulisi siis varmistaa, että keskeinen arvokas tieto ja omaisuus siirtyy yrityksen käytettäväksi ja että toiminnan jatkuvuus tulee varmistettua siitäkin huolimatta, että alkuperäinen tiimi ei jatkaisi liiketoimintaa kokonaisuudessaan syystä tai toisesta.

Aineettomia oikeuksia syntyy heti

Aineettomat oikeudet lähtökohtaisesti ovat sen luoneen henkilön omaisuutta. Yksityishenkilöt ovat saattaneet myös rekisteröidä palvelun nimeen liittyviä tunnuksia, kuten verkkotunnuksia, sosiaalisen median tilejä tai jopa tavaramerkin. Niinpä tulisi esimerkiksi sopimuksin tai siirtokirjoin varmistaa, että palvelun kehittämiseen liittyvät aineettomat oikeudet siirtyvät perustettavalle yritykselle. Näiden siirtoa koskevat ehdot voidaan sisällyttää myös perustajien väliseen osakassopimukseen, joka kannattaa yleensä aina tehdä, jos yrityksen perustaa ja omistaa enemmän kuin yksi osakkeenomistaja.

Suojaa ideasi, jotta sen arvokkaimpia elementtejä ei voi vapaasti käyttää kuka vain ja toisaalta varmista se, että sinulla on oikeus käyttää luovan työn tuloksia uudessa liiketoiminnassasi. Eli pidä uusi liiketoimintasi ”myyntikunnossa” alusta lähtien.

13

Osakassopimuksessa myös varmistetaan se, että jatkossa syntyvät uudet aineettomat oikeudet siirtyvät automaattisesti yritykselle. Lisäksi osakassopimus usein sisältää salassapitolausekkeen ja kilpailukieltolausekkeen, jotka myös turvaavat yrityksen jatkuvuutta. Osakassopimuksessa myös valmiiksi määritellään yleensä se, miten ja millaisin ehdoin osakeomistuksesta voidaan luopua tai tulee luopua.

Tarkistuslista:

Tee siirtokirjat, joilla siirrät henkilöiden ennen yrityksen perustamista kehittämät tai rekisteröimät aineettomat oikeudet yritykselle.

Jos yrityksen perustaa enemmän kuin yksi henkilö, perustajien kannattaa tehdä osakassopimus, jossa myös otetaan kantaa aineettomiin oikeuksiin, salassapitoon, kilpailukieltoon ja osakeluovutuksiin -- ehtoihin joilla pyritään turvaamaan yrityksen jatkuvuus.

Ideasta kertominen ulkopuolisille

Seuraava merkittävä askel on usein se, kun huomataan, että tarvitaan ulkopuolista apua, esimerkiksi verkkokaupan suunnittelija taikka pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen kehittäjä. Tämä tarkoittaa, että omasta palveluideasta tulee kertoa ulkopuoliselle, jotta edes joku voisi tarjota omia palvelujaan.

Tässä kohtaa on tasapainoteltava sen välillä, paljonko haluaa paljastaa ideasta ja mitä haluaa pitää salassa. Usein liikeideasta kertominen on myös hyväksi liiketoiminnalle, sillä ideaa voidaan saada jalostettua ja konkretisoitua. Toisaalta, on hyvä muistaa, että liikesuhteissa ei ole lakisääteistä salassapitovelvollisuutta ennen kaupallisen sopimuksen solmimista, eli tarjouspyyntövaiheessa paljastetut luottamukselliset tiedot eivät saa suojaa, ellei tehdä erillistä salassapitosopimusta.

Niinpä salassapitosopimus kannattaa yleensä tehdä kriittisten kumppanien kanssa, mikäli on tarpeen paljastaa merkittävässä määrin luottamuksellista tietoa ennen toimitus- tai sovelluskehityssopimuksen tekemistä. Yleensä toimitussopimus- ja sovelluskehityssopimus sisältää salassapitolausekkeen, mutta se ei sinänsä auta neuvotteluvaiheessa, jossa sopimuskumppanin valinta on vielä auki.

14

Tarkistuslista:

Tee salassapitosopimus tarjouspyyntövaiheessa potentiaalisen toimittajan tai sovelluskehittäjän kanssa, mikäli joudut merkittävässä määrin paljastamaan palveluasi koskevaa luottamuksellista tietoa ennen toimitus- tai sovelluskehityssopimuksen solmimista.

Sisällytä salassapitosopimukseen kaksi keskeistä salassapitovelvoitetta eli velvoitteen olla käyttämättä luottamuksellista tietoa muuhun kuin sovittuun tarkoitukseen ja velvoitteen olla luovuttamatta saatua luottamuksellista tietoa ulkopuoliselle.

Määrittele salassapitosopimuksen tarkoitus suppeasti, esim. teidän kahden yrityksen välinen yhteistyö, jotta sovelluskehittäjä ei voisi käyttää luottamuksellista tietoa kenenkään muun asiakkaan kuin sinun yrityksesi hyväksi.  

Toimitus- ja sovelluskehityssopimukset

On hyvin mahdollista ja todennäköistä, että verkkokaupan, pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen tarjoaja ei ole itse kehittänyt palvelua tai sovellusta, vaan se on osittain tai kokonaan ostanut kehityksen palveluna ulkopuoliselta toimittajalta. Ulkopuolisen toimittajan kanssa tehtävä kehityssopimus on tärkeimpiä sopimuksia koko digitaalisessa liiketoiminnassa.

Riippumatta siitä onko lopullinen “tuote” fyysisiä tuotteita myyvä verkkokauppa, pilvipalvelu tai mobiilisovellus, toimitus- tai sovelluskehityssopimuksen juridiikka on pitkälti samansuuntaista. Sovelluskehitystä tilattaessa tärkeätä on ymmärtää se, että sitä tulee todennäköisesti jatkokehittää ja se saattaa tapahtua jopa jonkun muun kuin alkuperäisen kehittäjän toimesta, joten tämän mahdollistaminen on tärkeää sopimusehdoin. Keskeiset ehdot toimitus- ja sovelluskehityssopimuksissa koskevat seuraavia asioita:

Immateriaalioikeudet. Työn tuloksina syntyvien aineistojen tai sovelluksen immateriaalioikeuksien tulisi kokonaisuudessaan siirtyä työn tilaajan omistukseen, samoin tulisi määritellä, että sovelluskehityksen tilaajalla on oikeus luovuttaa oikeudet edelleen ja muokata aineistoja. Mikäli työn tuloksiin sisältyy toimittajan tai sovelluskehittäjän valmiita ohjelmistokomponentteja, työn tilaajalle tulisi näihin määritellä rajoittamaton käyttö- ja kopiointioikeus, samoin oikeus luovuttaa tuloksia/käyttöoikeus edelleen sekä muokata työn tuloksia. Immateriaalioikeuksien siirtymisestä sopiminen on tärkeää, jotta (1) voidaan lisensoida

15

edelleen palvelun käyttäjille oikeus käyttää aineistoja, ja mahdollisesti (2) kehittää palvelua itse tai jonkun toisen sovelluskehittäjän kanssa, eli toimittajariippumattomuuden turvaamiseksi.

Salassapito. On hyvä tehdä toimittajan tai sovelluskehittäjän kanssa erillinen salassapitosopimus tai sisällyttää salassapitolauseke sopimukseen. Salassapitovelvoitteen tulisi sisältää oikeuden olla käyttämättä tilaajan luottamuksellista tietoa muuhun tarkoitukseen kuin palvelujen tarjoamiseksi tilaajalle sekä kiellon olla luovuttamatta luottamuksellista tietoa kenellekään ulkopuoliselle. Erillinen salassapitosopimus kannattaa tehdä, mikäli luottamuksellisia tietoja on luovutettava uudelle toimittajalle merkittävässä määrin ennen varsinaisen sopimuksen tekemistä.

Ylläpitopalvelut. Kehitettävä sovellus tai pilvipalvelu todennäköisesti vaatii ylläpitoa ja jatkokehitystä. Tästä syystä on yleensä hyvä jo toimitussopimuksessa sopia (kiinteähintaisesta) kuukausiylläpidosta. Ylläpidolle voidaan määritellä toimitussopimuksessa esimerkiksi tietty määrä tunteja ylläpitoa per kuukausi (vaikka 2 tuntia), joka sisältää bugikorjauksia, päivityksiä ja uusien toiminnallisuuksien kehittämistä. Toimittajan tulee myös kuukausittain raportoida tuntien käytöstä ja mikäli niitä jää käyttämättä, ne tulisi voida siirtää seuraaville kuukausille käytettäväksi.

Myötävaikutusvelvollisuus sopimuksen päättyessä. On mahdollista, että kehitettävää pilvipalvelua tai sovellusta jatkokehittää jokin toinen toimittaja. Tämä tulisi huomioida toimitus- tai sovelluskehityssopimuksessa sisällyttämällä siihen toimittajariippumattomuutta turvaavat sopimuksen päättymisehdot. Sopimuksen päättymisen varalta tulisi määritellä toimittajalle myötävaikutusvelvollisuus edesauttaa palvelun tai kehityksen jatkamista toisen palveluntarjoajan toimesta, eli esimerkiksi sopimuksen päättymisen yhteydessä ja 3 kuukauden ajan sen päättymisestä toimittajalla on velvollisuus myötävaikuttaa ja avustaa siinä, että sovelluksen jatkokehitys ja ylläpito on mahdollista jonkun muun toimesta.

Hinnoittelumallit ja niiden käyttö. Sovelluskehityksen hinnoittelussa voidaan käyttää yhtä tai useampaa hinnoittelumallia. Käytettävä malli riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin lopullinen palvelu, sen spesifikaatiot sekä kehittämisen vaatimat resurssit ja aika on etukäteen tiedettävissä. Mikäli nämä tiedetään, kehitys voi olla mahdollista tehdä kiinteähintaisena. Jos kiinteän hinnan käyttäminen on mahdotonta, voitte yrittää sopia esimerkiksi kustannuskatosta (eli laskutetaan toteutuneiden tuntien mukaan, mutta enintään x euroa). Toinen vaihtoehto on sopia kustannusarviosta, mutta tässä tilanteessa tulisi kuitenkin yrittää sopia samalla, minkä verran kustannusarviosta on mahdollista poiketa (Esim. max 10 - 20 %). Mikäli työ toteutetaan kustannusarviona / tuntityönä, toimittajalle tulisi määritellä velvollisuus ilmoittaa viipymättä, mikäli kustannusarvio ei pidä paikkaansa ja on tarve ylittää kustannukset. Lisäksi toimittajan ei tulisi voida laskuttaa muista kuin sovituista töistä ja muutoksista sekä lisätöistä tulisi aina sopia kirjallisesti (vähintään sähköpostitse) sellaisten henkilöiden välillä, joilla on valta sopia

16

muutoksista sopimukseen (hyvä nimetä nämä henkilöt molemmilta puolilta). Mikäli käytetään aikaperusteista veloitusta tai kustannusarviota, toimittajalla tulisi olla vastuu seurata ja johtaa projektia siten, että suunniteltua arviota ei ylitetä ja että työt saadaan toteutettua arvion puitteissa. Aikaperusteisessa veloituksessa tilaajan intressissä on sopia sellaiset irtisanomisehdot, joiden puitteissa tilaaja voi nopeasti päättää työn ja estää lisäkustannusten syntymisen. Palvelun kuukausiylläpito (jos sellaisesta sovitaan) voi usein olla kiinteällä hinnalla, missä yhteydessä on hyvä myös määritellä, mitä kuukausiylläpito sisältää.

Muutostenhallinta ja lisätyöt. Muutokset ovat usein välttämättömiä kehitysprojekteissa, asiat harvoin menevät kuten alunperin määriteltiin. Toimitus- ja sovelluskehityssopimuksessa on siitä syystä hyvä määritellä miten muutoksista tulee sopia. Kaikista muutoksista ja lisätöistä tulisi sopia kirjallisesti osapuolten välillä, missä yhteydessä tulee samalla sopia siitä, miten muutos tai lisätyö vaikuttaa kustannuksiin, aikatauluun ja muihin ehtoihin.

Palvelujen sisältö, laajuus ja osapuolten roolit. Toimitusprojekteissa tilaajan vastuulla on yleensä paljon muutakin, kuin vain laskujen maksaminen. Tästä syystä sopimuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä ovat osapuolten roolit projektissa ja mitä tehtäviä on kummankin osapuolen vastuulla. Samalla tulisi määritellä selkeästi mitä ovat ne työn tulokset, joita toimittajan tulee toimittaa projektin lopputuotoksena. Palvelun laadun ja vaatimusmäärittelyn suhteen voidaan kuvata teknisiä, toiminnallisia tai jopa liiketoiminnallisia laatu- ja vaatimusmäärittelyitä. Toimittajalle on hyvä myös määritellä raportointi- ja dokumentointivelvoitteita. Yleensä kannattaa käyttää valmista statement of work -asiakirjamallia palvelujen sisällön, laatuvaatimusten vastuiden, roolien ja rajausten määrittämiseen.

Vaatimusmäärittelyt. Spesifikaatiot ovat siitä tärkeitä, että niitä vastaan arvioidaan kehittäjän työn tulosten laatua. Voit kuvata paitsi teknisiä määrittelyitä, myös esimerkiksi toiminnallisia tai liiketoiminnallisia määrittelyitä. Myös käyttäjätarinat (user stories) voivat olla osa vaatimusmäärittelyä.

Jaa projektin laskutus maksuposteihin, asiakkaan kannalta niiden tulisi olla riittävän takapainotteisia, jotta toimittajalla on motivaatio tehdä työt laadukkaasti ja aikataulussa loppuun saakka. Maksupostit voivat seurata projektin valmistumisvaiheita.

Tietosuojaehdot. Mikäli toimittaja käsittelee kehitys- tai ylläpitovaiheessa loppukäyttäjien henkilötietoja, tulisi sovelluskehityssopimukseen sisällyttää tietosuoja-asetuksen edellyttämät ehdot, koska toimittaja katsotaan henkilötietojen käsittelijäksi ja asetus edellyttää kirjallista sopimusta minimiehdoin rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän välillä.

17

Tietosuojan suunnittelu palvelun kehitysvaiheessa

On hyvin todennäköistä ja oikeastaan varmaa, että verkkokauppa, pilvipalvelu tai mobiilisovellus ja näiden käyttö edellyttää henkilötietojen keräämistä ja käsittelyä. Niinpä tietosuoja-asiat ja muun muassa EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimusten noudattaminen on tärkeää. Tämä tulisi ottaa huomioon jo heti alussa palvelua tai sovellusta suunniteltaessa, jotta ei käy niin, että valmiiksi kehitettyä palvelua joudutaan muuttamaan siitä syystä, että se vastaisi tietosuoja-asetuksen vaatimuksia.

Siksi tietosuoja-asiat tulisi olla osa sovelluskehittäjän vaatimusmäärittelyä. Mikäli uudella palvelun tai sovelluksen yhteydessä tapahtuva henkilötietojen käsittely voi olla ns. “korkean riski” henkilöille, tulee tehdä tietosuoja-asetuksen edellyttämä tietosuojavaikutusten arviointi ennen aiottua henkilötietojen käsittelyä (eli palvelun lanseerausta ja käyttöönottoa). Tietosuojavaikutusten arviointi voi olla hyvä tehdä joka tapauksessa palvelun suunnitteluvaiheessa, sillä se tarjoaa hyvän kaavan tietosuoja-asioiden suunnitteluun uuden palvelun tai järjestelmän osalta.

Tietosuojan suunnittelu on tärkeää jo palvelun kehitysvaiheessa, sillä EU:n tietosuoja-asetus edellyttää sisäänrakennettua ja oletusarvoista tietosuojaa. Eli uusi pilvipalvelu ja sovellus tulisi suunnitella sellaiseksi, että tietosuoja-asetuksen vaatimukset henkilötietojen käsittelyn osalta täytetään.

Suunnitteluvaiheen tietosuoja-asioiden tarkistuslista:

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja luonne. Mitä tarkoitusta varten palvelussa käsitellään henkilötietoja, missä laajuudessa ja millaisesta henkilötietojen käsittelystä on kyse.

Henkilötiedot, vastaanottajat ja säilytysajat. Mitä henkilötietoja kerätään ja käsitellään, ketkä ovat niiden vastaanottajia ja mitkä ovat henkilötietojen säilytysajat tai sen määräytymisen perusteet.

Tietovirrat. Toiminnallinen kuvaus siitä, miten henkilötietoja kerätään, mistä ne saadaan (tiedon lähteet), mihin ne tallennetaan (fyysiset arkistot, palvelimet, ohjelmistot, pilvitallennuspalvelut, henkilöt) ja ketkä pystyvät niitä käsittelemään ja luovutetaanko niitä ulkopuolisille, esimerkiksi alihankkijoille (mukaan lukien EU:n ulkopuoliset tietojen siirrot).

18

Keskeisten tietosuojaperiaatteiden noudattaminen. Kuvaus siitä, miten noudatetaan asetuksen keskeisiä tietosuojaperiaatteita, erityisesti:

Lainmukaisuus ja kohtuullisuus: mihin oikeutusperusteeseen henkilötietojen käsittely perustuu (yksi tai useampi asetuksen määrittelemä käsittelyperuste)

Tietojen minimointi: varmista, että kerätään ja käsitellään vain olennaisia, rajoitettuja ja tarpeellisia henkilötietoja käsittelytarkoitukseen nähden (eli älä lainkaan kerää tai käsittele turhia tai tarpeettomia henkilötietoja äläkä tallenna tietoja tarpeettomasti useaan paikkaan)

Tietoturvan tekniset ja organisatoriset keinot. Selvitä ja kuvaa tekniset ja organisatoriset keinot, miten henkilötietojen tietoturvasta pidetään huolta, kenellä on pääsy tietoihin, miten sitä on teknisesti ja/tai sopimuksin rajattu, mukaan lukien mahdollinen tietojen pseudonymisointi ja enkryptointi.  

Suostumuksen hankkiminen ja hallinta. Mikäli suostumus on palvelussa tai sovelluksessa henkilötietojen käsittelyn perusteella (esim. yhteystietojen kerääminen suoramarkkinointia varten tai lapsen vanhempien suostumus verkkopalveluiden käytön yhteydessä), määrittele ja kuvaa miten ja missä suostumus hankitaan tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla, missä suostumuksen antaminen on dokumentoitu (suostumushallinta) ja miten suostumus on peruutettavissa yhtä helposti kuin se alunperin annettiin.

Henkilöiden oikeuksien toteuttaminen. Tietosuoja-asetus antaa rekisteröidylle eli henkilölle laajoja oikeuksia omien henkilötietojensa suhteen (mm. oikeus saada pääsy tietoihin, saada virheet korjatuksi, saada täydentäviä tietoja, “tulla unohdetuksi”, rajoittaa käsittelyä, saada tiedot siirretyksi), joten ota huomioon palvelun kehitysvaiheessa miten nämä oikeudet on toteutettavissa mahdollisimman tehokkaasti lopullisessa palvelussa tai sovelluksessa.

Tietosuojaselosteet ja tietosuojaviestintä. Tietosuoja-asioista, eli kerättävistä henkilötiedoista ja niiden käsittelyperiaatteista sekä evästeistä tulee viestiä tietosuoja-asetuksen vaatimalla tavalla henkilöille, joten suunnittele miten ja missä palvelussa toteutetaan tämä viestintä. Tiedon tulisi olla lähtökohtaisesti tarjolla ja helposti saatavilla silloin, kun henkilö antaa itseään koskevia henkilötietoja. Kiinnitä myös huomiota siihen, että tietosuoja-asetus määrittelee minimisisällön tietosuojaselosteelle ja edellyttää, että sen tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää kieltä.

19

Muut palveluntarjoajat

Projektiin saattaa liittyä myös muita palveluntarjoajia, kuten IT-konsultteja, UI/UX-suunnittelijoita, digitaalisen markkinoinnin toimistoja tai konsultteja ja hosting-palvelun tarjoajia. Soveltuvin osin näiden kanssa tehtävissä sopimuksissa on huomioitava samoja asioita, kuin palvelun toimitus- ja sovelluskehityssopimuksessa. Samoin EU:n tietosuoja-asetuksen vaatima kirjallinen sopimus rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän välillä minimiehdoin on tehtävä myös tällaisten palveluntarjoajien kanssa, mikäli heillä on pääsy ja he voivat käsitellä palvelun henkilötietoja.

Mikäli tällaiset palveluntarjoajat sijaitsevat EU:n ulkopuolella, on huomioitava myös kansainvälisiä tietojen siirtoja koskevat tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Yhtä lailla näiden

Suunnittele tietosuoja-asiat jo kehitysvaiheessa, jotta vältät myöhemmät kalliit muutokset. Myös EU:n tietosuoja-asetuksen oletusarvoisen ja sisäänrakennetun tietosuojan periaatteet edellyttävät etupainotteista suunnittelua.

20

toimijoiden kanssa on tärkeä varmistaa sopimuksin toimittajariippumattomuus ja mahdollisuus vaihtaa joustavasti toiseen palveluntarjoajaan.

Immateriaalioikeuksien hankinta, hallinta ja suojaaminen

Verkkokauppaan, pilvipalveluun tai mobiilisovellukseen liittyvät aineettomat oikeudet, kuten tekijänoikeus, tavaramerkit, verkkotunnukset, liikesalaisuudet, mallioikeudet tai jopa patentit, ovat usein liiketoiminnan arvon ja kilpailukyvyn muodostumisen perusta. Ne takaavat tietynlaisen monopolin kyseisten oikeuksien kaupalliseen hyödyntämiseen ja ovat siten keskeisessä roolissa liiketoiminnan ja yrityksen “myyntikunnossa” pitämisessä.

Tarkistuslista:

Suojaa liikeideasi ja suunnitelmasi salassapitosopimuksin ja salassapitolausekkein esimerkiksi toimitus- ja sovelluskehityssopimuksissa.

Rekisteröi kaupalliset tunnukset ennen niiden minkäänlaista julkistamista, tämä koskee vähintään verkkotunnusta ja sosiaalisen median tilejä, mutta taloudellisten resurssien antaessa myöten myös tavaramerkkiä (varsinkin silloin, jos se poikkeaa yrityksesi nimestä). Nimen suunnittelussa suorita haut verkkotunnusrekisterissä, tavaramerkkirekistereissä, yritysten toiminimirekisterissä, sosiaalisissa medioissa ja internetin hakukoneissa sen varmistamiseksi, että voit käyttää haluamaasi tuote- tai palvelunimeä. Huomioi myös mm. tavaramerkkilain ja toiminimilain (jos olet perustamassa samannimistä yritystä) edellytykset rekisteröintikelpoiselle nimelle. Tavaramerkkirekisteröintä harkittaessa kannattaa rekisteröinti tehdä mahdollisesti suoraan EU-tavaramerkkinä, mikäli palvelulla voi olla kansainvälisiä asiakkaita ja samalla kannattaa harkita rekisteröintiä Kiinassa siellä olevan tavaramerkkirekisteröintipiratismin vuoksi ja mahdollisesti myös Yhdysvalloissa.

Siirrä sopimuksin mahdollisuuksien mukaan kaikki aineettomat oikeudet ja niiden muokkausoikeus ja edelleenluovutusoikeus alihankintasopimuksissa, kuten palvelun toimitus- ja sovelluskehityssopimuksessa.

Varmista, että sinulla on oikeus käyttää palvelussa olevaa sisältöä ja aineistoa (esimerkiksi kuvat, tekstit, symbolit ja muu sisältö), jotta et oikeudettomasti käytä muiden aineistoja.

Mikäli palvelun elinkaari on riittävän pitkä, harkitse teknisten ja toiminnallisten innovaatioiden patentointia. Prosessi on epävarma, kallis ja pitkä, joten kannattaa miettiä, onko patentoitava

21

keksintö helposti kierrettävissä ja kuinka nopeamuutoksisesta alasta on kyse. Usein pilvipalvelun tai mobiilisovelluksen elinkaari voi olla sen verran lyhyt, että patentointi ei ole järkevä vaihtoehto.

Rajaa sopimuksissa immateriaalioikeuksien loukkausriskiä. Hyvä lähtökohta on, että vastuu loukkausriskistä tulisi olla sillä, joka on kehittänyt ja toimittanut aineistot tai jonka vaatimusmäärittelyihin kehitys yksinomaan perustuu (asiakkaalle räätälöity kehitys).

22

Julkaisu ja myynti5

“Palvelu pitäisi julkaista ja tehdä ensimmäiset sopimukset loppuasiakkaiden kanssa - mitä juridisia asioita tulisi hoitaa tähän liittyen?”

Suoramyynti vai jakelu välikäden kautta

Verkkokaupassa ja pilvipalveluissa on yleensä niin, että sopimussuhde loppuasiakkaan kanssa tehdään suoraan palveluntarjoajan ja loppuasiakkaan välillä. Tämä on niin sanottua suoramyyntiä.

Mobiilisovellusliiketoiminnassa tilanne on hiukan erilainen, sillä se edellyttää yleensä jakelusopimuksen tekemistä yhden tai useamman sovelluskaupan kanssa sovelluksen jakelua koskien. Sovelluskauppa jälleenmyy mobiilisovellusta, mutta sovelluksen käyttöä koskeva immateriaalioikeudellinen lisenssi- eli käyttöoikeussopimus syntyy suoraan mobiilisovelluksen kehittäjän ja käyttäjän välillä. Yleisimmät jakelukanavat mobiilisovelluksille ovat Google Play (Android-sovellukset) ja Apple App Store (iOS-sovellukset). Useimmat mobiilisovellukset ovat tarjolla näissä molemmissa. Jotta saat sovelluksesi jakeluun tai myytäväksi näihin sovelluskauppoihin, on tehtävä ensin jakelusopimus sovelluskauppiaan kanssa. Käsitellään näitä asioita erikseen mobiilisovellusten sopimuksia koskevassa kappaleessa.

Toisaalta myös pilvipalvelun osalta saatetaan tehdä kansainvälisessä jakelussa jälleenmyynti- tai agenttisopimuksia. Paikallisen jälleenmyyjän tai agentin tehtävänä on saada uusia käyttäjiä (eli asiakkaita) pilvipalvelulle, markkinoida sitä ja mahdollisesti auttaa uusia asiakkaita käyttöönotossa muun muassa tarjoamalla ohjelmiston käyttöönottokoulutusta ja -konsultointia sekä käyttöä koskevia tukipalveluita. Itse pilvipalvelun käyttösopimus kuitenkin tehdään suoraan palveluntarjoajan ja loppukäyttäjän välillä, eli jälleenmyyjä toimii ainoastaan välittäjän roolissa, toisin kuin fyysisten tuotteiden

Verkkokaupassa ja pilvipalveluissa tehdään yleensä sopimus suoraan loppuasiakkaan kanssa, mobiili-sovellusten liiketoiminta edellyttää jakelu-sopimuksen tekoa sovelluskaupan kanssa.

24

jälleenmyynnissä, jossa jälleenmyyjä yleensä ostaa itselleen tuotteet ja myy ne edelleen omissa nimissään ja omaan lukuunsa.

Sopimusten tekeminen digitaalisessa liiketoiminnassa

Tyypillisimmät yleiset tavat tehdä mitä tahansa sopimuksia ovat (1) kirjallinen allekirjoitettu sopimus, (2) tarjous ja siihen annettu hyväksyvä vastaus, (3) sopimuksen syntyminen tosiasiallisen käyttäytymisen perusteella. Sopimus sinänsä voidaan pätevästi solmia suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Kaikki nämä ovat aivan yhtä päteviä ja samanarvoisia, suullisten sopimusten syntymisen ja sisällön toteennäyttäminen voi vain olla hankalaa.

Tyypillisesti esimerkiksi pilvipalvelun sopimukset tehdään palvelussa, mutta myös kirjalliset tai sähköisesti allekirjoitettavat sopimukset ovat mahdollisia vähävolyymisessä B2B-liiketoimin-nassa.

25

Kirjalliset ja sähköisesti allekirjoitettavat sopimukset. Lähinnä pilvipalvelua koskien on jopa mahdollista, että sen käyttöä koskeva palvelusopimus tehdään kirjallisesti tai sähköisesti allekirjoitettuna sopimuksena. Tällainen sopimus formaatiltaan muistuttaa normaalia allekirjoitettavaa sopimusta, vaikka se allekirjoitettaisiin sähköisesti esimerkiksi Visma Sign, DocuSign- tai Adobe Sign -palvelua käyttäen. Palvelun valinnassa kannattaa huomioida se, tekeekö vain kotimaisia sopimuksia vai myös kansainvälisiä. Sähköisesti allekirjoitettu sopimus on aivan yhtä sitova ja pätevä, kuin kirjallisesti allekirjoitettu sopimus. Yleensä kuitenkin tällaisia kirjallisia tai sähköisesti allekirjoitettavia, palvelusta erillisiä sopimuksia, tehdään lähinnä B2B-pilvipalveluissa. Nämä eivät tule yleensä kysymyksen verkkokaupassa taikka mobiilisovelluksissa tai edes kuluttajille suunnatuissa pilvipalveluissa. B2B-pilvipalveluissakin lähinnä vain niissä tapauksissa, kun palvelu itsessään ei sisällä sopimuksen syntymismekanismia rekisteröinnin yhteydessä (ns. click-wrap). Tämä malli yleensä tarkoittaa sitä, että tehdään kirjallinen tai sähköisesti allekirjoitettava sopimus, jonka jälkeen palveluntarjoaja luo pääkäyttäjän tunnukset, joilla pääkäyttäjä pääsee palveluun ja mahdollisesti luomaan muita uusia käyttäjäoikeuksia organisaatiotaan varten, mikäli se kuuluu osaksi palvelukonseptia.

Click-wrap -sopimukset rekisteröitymisen yhteydessä. Suurin osa internetissä tehtävistä sähköisistä sopimuksista tehdään ns. click wrap -menetelmällä. Click wrap perustuu siihen, että verkkokaupan asiakas, pilvipalvelun potentiaalinen käyttäjä tai mobiilisovelluksen lataaja ilmaiseen tahtonsa tehdä sitova sopimus klikkaamalla sopimuksen syntymistä ja sopimusehtojen hyväksymistä koskevaa painiketta. Yleensä palveluissa on erillinen rastitettava kohta, jossa tulee hyväksyä verkkokaupan toimitusehdot tai pilvipalvelun käyttöehdot osana palveluun rekisteröitymistä. Tähän sopimustekniikkaan moni on törmännyt isoissa verkkokaupoissa ja tunnetuissa suoratoistopilvipalveluissa, kuten Netflix. Click wrap -ehdot ovatkin yleisiä sellaisissa palveluissa ja sovelluksissa, joiden käyttö edellyttää käyttäjän rekisteröitymistä.

Yleensä click wrap -sopimustekniikkaa pidetään sopimusoikeudessakin pätevänä tapana solmia sitova sopimus ja saada sopimusehdot osaksi osapuolten välistä sopimusta, mahdolliset riitaisuudet voivat koskea yksittäisten sopimusehtojen tulemista osaksi sopimusta. Tähän liittyy erityisesti vakioehtojen käyttöä koskeva oppi yllättävistä ja ankarista ehdoista, joka tarkoittaa että tällaisten ehtojen osalta on korostamisvelvollisuus,

26

jotta ne tulisivat osaksi sopimusehtoja. Asiakaskokemusmielessä click wrap on todennäköisesti miellyttävämpi ja suoraviivaisempi tapa tehdä sopimus verrattuna kirjalliseen tai sähköisesti allekirjoitettavaan sopimukseen, mutta haasteena on se, että click wrap -sopimukset eivät juurikaan ole räätälöitävissä tai neuvoteltavissa, vaan ehdot ovat samat kaikille. Kirjallisesti tai sähköisesti allekirjoitettavaa on ainakin teoriassa helpompi räätälöidä asiakkaalle.

On siis helppo lähteä siitä, että todennäköisesti verkkokauppasi tai pilvipalvelusi tekee sopimukset click wrap -mekanisimin mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että rekisteröitymislomakkeen yhteydessä on samalla annettava sopimuksen tekoa koskeva tahdonilmaisu ja hyväksyttävä aktiivisella toimenpiteellä (esim. rasti ruutuun) verkkokaupan toimitusehdot taikka pilvipalvelun käyttöehdot. Itse ehdot ovat

Yllä vielä yhteenvetona se, mitä juridisia sopimuksia tai asiakirjoja liiketoimintasi saattaa tarvita.

27

yleensä linkin takana omalla sivullaan verkkokaupassa tai pilvipalvelussa. Linkin tulisi viedä suoraan ehdot sisältävään sivuun, eikä esimerkiksi sopimusehtojen kokoelmasivuun, jossa on useita eri linkkejä erilaisiin yrityksen käyttämiin sopimusehtoihin ja asiakkaan tulisi niistä osata valita oikea linkki.

Click-wrap sopimuksista poikkeaa browse-wrap -sopimukset, jotka nekin ovat yleisiä verkkoympäristöissä ja useilla verkkosivustoilla. Browse-wrap -sopimusten ajatus on se, että verkkosivuston käyttäjä hiljaisesti hyväksyy sopimusehdot selaamalla tai jatkamalla sivuston selausta, eli verkkosivuston selaaminen olisi se tahdonilmaisun osoittava toimenpide, joka synnyttäisi sopimuksen. Tällä toimella sivuston selaaja hyväksyisi esimerkiksi verkkosivuston käyttöehdot ja tietosuojaselosteen, jotka ovat erillisen linkin takana omilla sivuillaan. Tätä sopimuksen syntymistapaa ei voi pitää yhtä vahvana kuin click-wrap -sopimuksia ja onkin kyseenalaista, voidaanko sopimuksen syntyneen.

Verkkokaupassa sopimus tehdään yleensä siten, että asiakas kerää tuotteet (tai palvelut) ostoskoriin, siirtyy kassalle, täyttää tilaajan yhteystiedot ja toimitusosoitteen, sekä aktiivisesti hyväksyy yleiset toimitusehdot osaksi sopimuksen ehtoja ja ilmaisee sopimuksentekotahtonsa klikkaamalla sopimuksen syntymistä ja sopimusehtojen hyväksymistä koskevaa painiketta.

Mikäli haluat tuoda joustavuutta sopimuksen syntymiseen (esimerkiksi niiden tilanteiden varalta, että et pysty tarjoamaan sellaista tuotetta tai palvelua, joka on myynnissä verkkokaupassa), voit sopimusehdoissa määritellä että sitova sopimus syntyy vasta verkkokaupan lähetettyä tilausvahvistuksen tai että verkkokaupalla on perustellusta syystä oikeus olla hyväksymättä tilaus.

28

Kuluttajasopimukset6

”Mitä tietoja tulee antaa tai sopimusehtoja sisällyttää kuluttajan

kanssa tehtäviin sopimuksiin?”

Verkkokaupan ennakkotiedot, toimitusehdot ja tietosuojaseloste

Keskeisiä juridisia tietoja ja asiakirjoja verkkokaupan osalta ovat ennakkotiedot, toimitusehdot ja tietosuojaseloste. Verkkokaupassa vaadittavien ennakkotietojen ja toimitusehtojen osalta keskeinen merkitys on sillä, onko verkkokauppa suunnattu kuluttaja-asiakkaille vai yritysasiakkaille.

Kuluttaja-asiakkaiden osalta kuluttajansuojalainsäädäntö asettaa vaatimuksia verkkokaupassa annettaville tiedoille ja toimitusehdoille, kun taas B2B-kaupan osalta ei ole pakottavaa sääntelyä. Kuluttaja-asiakkaille annettavien tietojen vaatimus perustuu siihen, että verkkokauppa katsotaan kuluttajansuojalain tarkoittamaksi etämyynniksi, joten verkkokauppiaan on otettava tietojen annossa ja sopimusehdoissa huomioon kuluttajansuojalain etämyyntiä koskevat vaatimukset.

Ehdot voidaankin B2B-kaupassa räätälöidä vapaammin tilanteeseen sopivaksi, toisaalta on mahdollista ottaa kuluttajaa koskevista vaatimuksista referenssiä myös B2B-kaupan ehtoihin. Olipa kyse kuluttaja- tai B2B-verkkokaupasta, molempien tulee laatia EU:n tietosuoja-asetuksen mukaiset tietosuojaselosteet henkilötietojen käsittelyn periaatteista sekä pidettävä ne saatavilla siten, kuin asetus edellyttää.

Herätät luottamusta tarjoamalla kattavasti lainmukaiset ennakkotiedot tuotteistasi, ammattimaisesti laadituilla toimitusehdoilla sekä viestimällä oikein laaditulla tietosuoja-selosteella siitä, mitkä ovat henkilötietojen käsittelyn periaatteesi.

30

Ennakkotiedot

Etämyynnissä, kuten siis myös verkkokaupassa, kuluttajalle on tarjottava tiettyjä tietoja jo ennen sopimuksen tekemistä. Kuluttajansuojalaki sisältään näistä asioista 21 kohdan listan. Verkkokaupan suunnitteluvaiheessa on siis hyvä käydä lista läpi ja varmistaa, että tiedot löytyvät asianmukaisesti esimerkiksi joko tuote-esittelysivuilta taikka sopimusehdoista.

Tarkistuslista kuluttajansuojalain edellyttämistä ennakkotiedoista:

kulutushyödykkeen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon kulutushyödyke ja käytetty viestin;

elinkeinonharjoittajan nimi;

elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite sijoittautumisvaltiossa sekä, jos elinkeinonharjoittaja toimii toisen elinkeinonharjoittajan asiamiehenä tai edustajana, hänen päämiehensä nimi ja maantieteellinen osoite;

elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä;

elinkeinonharjoittajan sen toimipaikan maantieteellinen osoite, jonne kuluttaja voi toimittaa valituksensa, jos osoite poikkeaa 3 kohdassa tarkoitetusta osoitteesta, sekä, jos elinkeinonharjoittaja toimii toisen elinkeinonharjoittajan asiamiehenä tai edustajana, sama tieto hänen päämiehestään;

kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet;

tarvittaessa kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua;

etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä syntyvät kulut, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän;

31

maksua, toimitusta ja muuta sopimuksen täyttämistä koskevat ehdot sekä tarvittaessa asiakasvalituksia koskevat käytännöt;

tarvittaessa peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt (jos kuluttajalla on sopimuksen mukaan peruuttamisoikeus, hänelle on tässä kuvattujen tietojen lisäksi annettava peruuttamislomake. Tässä kohdassa mainitut tiedot voidaan antaa myös peruuttamisohjeessa);

tarvittaessa tieto siitä, että jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, hänen on vastattava tavaroiden palauttamiskustannuksista, sekä etämyynnissä myös tieto palauttamiskustannusten määrästä, jos tavarat eivät ole luonteensa vuoksi palautettavissa tavanomaisella tavalla postitse;

tieto siitä, että jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan tehtyään 15 §:n 1 momentissa tarkoitetun palvelun suorittamista koskevan pyynnön, hänen on maksettava elinkeinonharjoittajalle 19 §:n 1 momentissa tarkoitetut kustannukset;

tarvittaessa tieto peruuttamisoikeuden puuttumisesta tai olosuhteista, joissa peruuttamisoikeuden voi menettää;

maininta tavaroita koskevasta lakisääteisestä virhevastuusta;

tarvittaessa maininta asiakastuesta, muista kaupanteon jälkeisistä palveluista ja takuusta sekä niitä koskevista ehdoista;

maininta käytännesääntöjen olemassaolosta ja tarvittaessa tieto siitä, miten niistä voi saada jäljennöksen;

tarvittaessa sopimuksen kesto tai, jos sopimus on voimassa toistaiseksi tai sitä jatketaan automaattisesti, sen päättämistä koskevat ehdot;

tarvittaessa kuluttajan sopimusvelvoitteiden vähimmäiskesto;

tarvittaessa tieto elinkeinonharjoittajan kuluttajalta edellyttämistä rahoitusta koskevista vakuuksista ja niihin sovellettavista ehdoista;

tarvittaessa digitaalisen sisällön toimivuus, mukaan lukien digitaalisen sisällön yhteentoimivuus laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja siitä tietää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa siitä tietävän;

32

tieto mahdollisuudesta ja tavoista saattaa riita kuluttajariitalautakunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi.

Yllä oleva tarkistuslista toimii hyvänä ohjenuorana myös toimitusehtojen laatimisessa. Tämän ennakkotietoja koskevien vaatimusten noudattaminen ei siis ole pakollista B2B-verkkokaupoille, mutta soveltuvin osin tiedoista voi olla joka tapauksessa hyvä informoida asiakasta - ne voivat olla jopa sellaisia, jotka nostavat verkkokaupan konversiota, eli sitä, että verkkosivuston kävijöistä saadaan muodostettua asiakkaita.

Tilausvahvistus

Kuluttajalle on toimitettava tilausvahvistus tehdystä sopimuksesta kohtuullisessa ajassa sopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden luovutusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen aloitetaan. Tämä kannattaa tehdä esimerkiksi automaattisesti lähetettävänä sähköpostiviestinä. Vahvistus on toimitettava pysyvällä tavalla, ja siihen tulee sisällyttää edellä mainitut ennakkotiedot sekä peruuttamislomake ja -ohje, jollei elinkeinonharjoittaja ole toimittanut näitä kuluttajalle pysyvällä tavalla jo aiemmin.

Jos verkkokauppa myy digitaalisia sisältöjä, ja jos digitaalisen sisällön toimittaminen sähköisesti aloitetaan jo ennen peruuttamisajan päättymistä, vahvistuksen tulee sisältää myös kuluttajan mahdollisesti antama ennakkosuostumus palvelun toimittamisen aloittamiselle ennen peruuttamisoikeuden päättymistä sekä kuluttajalle toimitettu ilmoitus ennakkosuostumuksen vaikutuksesta peruuttamisoikeuteen.

Ostaminen ja maksaminen

Verkkosivustolla tulee esittää myös viimeistään tilausmenettelyn käynnistyessä mahdollisista toimitusrajoituksista (esim. maantieteelliset rajoitukset) sekä siitä, mitkä maksuvälineet hyväksytään maksutavoiksi. Toimitusrajoitukset voidaan esittää esimerkiksi viimeistään ostoskorisivulla (mieluiten ehkä jo tuotesivuilla) ja maksutavat on hyvä esittää viimeistään siirryttäessä kassalle verkkokaupassa. Usein nämä esitetään logoina tai valmiina maksupalveluina, joita ovat esimerkiksi Paytrail ja Checkout.

33

Maksutapojen esittäminen sivuston alatunnisteessa logoina tai muuten näkyvästi usein herättää luottamusta verkkokauppaan ja voi madaltaa kynnystä siinä asiointiin, joten myös markkinoinnillinen puoli on hyvä huomioida maksutapojen esittämisessä. Tyypillisiä maksuvaihtoehtoja ovat laskulla maksaminen, luottokorttimaksu, verkkopankkimaksu, postiennakkomaksu ja osamaksu.

Mikäli ostetut tuotteet tai palvelut toimitetaan vasta maksusuorituksen vastaanottamisesta tai sen jälkeen kun maksukortin myöntäjä on vahvistanut ostotapahtuman, tulisi tästä mainita toimitusehdoissa.

Kaupan peruuttaminen

B2B-kaupassa asiakkaalla ei ole lakisääteistä oikeutta peruuttaa kauppaa, ellei palveluntarjoaja tai myyjä halua sellaista mahdollisuutta erikseen tarjota asiakkaalle. Mikäli myyjä tarjoaa tällaisen mahdollisuuden asiakkaalle, on peruuttamisen ehdot syytä määritellä selkeästi toimitusehdoissa.

Kuluttajakaupassa tilanne on toinen. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä peruuttamislomakkeella tai muulla yksiselitteisellä tavalla yrityksen viimeistään 14 päivän kuluttua palvelusopimuksen tai sähköisesti toimitettavaa digitaalista sisältöä koskevan sopimuksen tekemisestä, kauppasopimuksessa tavaran tai viimeisen tavaraerän vastaanottamisesta taikka, jos kyse on tavaroiden säännöllisestä toimittamisesta, ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta.

Peruuttamisoikeudesta on tärkeä informoida kuluttaja-asiakasta, sillä jos yritys on laiminlyönyt antaa edellisessä kappaleessa mainitut tiedot kuluttajalle, peruuttamisaika päättyy vasta 12 kuukauden kuluttua aiemmin mainitun 14 päivän määräajan päättymisestä taikka, jos yritys korjaa puutteen tänä aikana, 14 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja sai nämä tiedot.

Kuluttajalla voi olla jopa 12 kuukautta aikaa peruuttaa sopimus, ellei yritys ole informoinut kuluttajaa oikein peruuttamisoikeuden sisällöstä.

34

Lisäksi jos yritys tarjoaa kuluttajalle mahdollisuuden ilmoittaa peruutuksesta verkkosivustonsa kautta, yrityksen on ilmoitettava tällä tavoin toimitetun peruuttamisilmoituksen saapumisesta kuluttajalle viipymättä pysyvällä tavalla.

Palvelun suorittaminen ennen peruuttamisajan päättymistä

Erityisesti palveluiden ja sähköisesti toimitettavien digitaalisten sisältöjen osalta on mahdollista, että palvelun tai sisällön toimittaminen alkaa tai tapahtuu kokonaisuudessaan ennen peruuttamisajan päättymistä. Yrittäjälle tämä voisi tarkoittaa kaupallista riskiä siitä, että asiakas saa hyödyn, mutta voisi silti peruuttaa sopimuksensa.

Kuluttajansuojalain mukaan muuta kuin digitaalista sisältöä koskevan palvelun suorittaminen voidaan aloittaa ennen mahdollisen peruuttamisajan päättymistä, jos kuluttaja on tehnyt tätä koskevan nimenomaisen pyynnön.  Digitaalisen sisällön toimittaminen sähköisesti voidaan aloittaa ennen mahdollisen peruuttamisajan päättymistä, jos kuluttaja on antanut siihen nimenomaisen ennakkosuostumuksensa. Näiden osalta kuluttajansuojalaki sisältää rajoituksen kuluttajan peruuttamisoikeuteen, jonka mukaan peruuttamisoikeutta ei ole, jos palvelu on kokonaan suoritettu tai digitaalisen sisällön toimittaminen sähköisesti on aloitettu ennen peruuttamisajan päättymistä aiemmin mainitun pyynnön tai suostumuksen johdosta ja kuluttajalle on ilmoitettu peruuttamisoikeuden puuttumisesta tällaisessa tapauksessa.

Rajoitukset peruuttamisoikeuteen

Kuluttajan peruuttamisoikeus ei ole ehdoton ja rajoitukseton. Kuluttajansuojalaki sisältääkin 11 kohdan luettelon tilanteista, joissa peruuttamisoikeutta ole. Edellä mainittiin jo yksi, eli palveluiden suorittamiseen ja digitaalisten sisältöjen tarjoamiseen liittyvä rajoitus peruuttamisoikeuteen.

35

Suoritusten palauttaminen

Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, hänen on palautettava vastaanottamansa tavara viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen tekemisestä, jollei yritys ole sitoutunut noutamaan tavaraa itse. Kuluttajan on vastattava tavaroiden palauttamisesta johtuvista välittömistä kuluista, jollei yritys ole sitoutunut vastaamaan niistä. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta maksaa palautuskuluja, jos yritys on laiminlyönyt kertoa tästä esimerkiksi toimitusehdoissa.

Yrityksen on viivytyksettä ja viimeistään 14 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava kuluttajalta saadut suoritukset lukuun ottamatta ylimääräisiä kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet kuluttajan valitsemasta muusta kuin yrityksen tarjoamasta edullisimmasta vakiotoimitustavasta. Yrityksellä on kuitenkin oikeus pidättyä maksujen palautuksesta, kunnes hän on saanut tavaran takaisin tai kunnes kuluttaja on osoittanut lähettäneensä tavaran takaisin, ellei yritys ole velvollinen noutamaan tavaraa itse. Yrityksen on palautettava saamansa suoritukset sillä maksutavalla, jota kuluttaja käytti alkuperäisessä liiketoimessa, ellei kuluttaja ole nimenomaisesti suostunut muuhun järjestelyyn. Suoritusten palauttamisesta ei saa aiheutua kuluttajalle kustannuksia.

Suoritusten palauttaminen ja palvelut

Jos muuta kuin digitaalista sisältöä koskevan palvelun suorittaminen on aloitettu ennen peruuttamisajan päättymistä, kuluttajan on peruuttamistapauksessa maksettava peruuttamisilmoituksen tekemiseen mennessä sopimuksen täyttämiseksi tehdystä suorituksesta elinkeinonharjoittajalle kohtuullinen korvaus. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole maksuvelvollisuutta peruuttamisaikana kokonaan tai osittain suoritetusta palvelusta, jos yritys on laiminlyönyt antaa hänelle tarvittaessa peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt ja tiedon siitä, että jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeuttaan tehtyään palvelun suorittamista koskevan pyynnön, hänen on maksettava yritykselle edellä mainitut kohtuulliset kustannukset, taikka jos yritys on aloittanut sopimuksen täyttämisen peruuttamisaikana ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä.

36

Pilvipalvelut7

“Pilvipalvelusta on kyse silloin, kun tieto, ohjelmisto tai palvelu on käytettävissä verkossa, eikä päätelaitteelle asenneta mitään.”

Pilvipalvelut ja niitä koskevat sopimukset

Pilvipalvelut yleistyvät nopeasti luoden kokonaan uusia palveluliiketoiminnan malleja sekä viemällä esimerkiksi perinteisiä tietokoneelle asennettavia ohjelmistotuotteita verkkosivuston kautta käytettäviksi palveluiksi.

Pilvipalvelussa onkin kyse siitä, että tiedot, palvelut tai ohjelmistot sijaitsevat ja ovat käytettävissä verkossa eikä ne ole asennettuna tai muutenkaan sijaitse käyttäjän tietokoneella tai päätelaitteella. Sen sijaan ohjelmistot ja tiedot sijaitsevat palveluntarjoajan palvelimilla, joihin käyttäjä saa pääsyn verkkosivuston kautta. Tyypillisiä pilvipalveluja ovat esimerkiksi sähköposti (Gmail), sosiaaliset mediat (Facebook, Instagram) ja tallennuspalvelut (Dropbox).

Sopimusmielessä pilvipalvelun käytöstä tehdään palvelu- tai käyttösopimus, kun ohjelmistolisenssisopimukset ovat juridiselta luonteeltaan immateriaalioikeuksien lisenssisopimuksia.

Pilvipalvelun edut

Käyttäjän näkökulmasta pilvipalvelut tarjoavat useita etuja, jotka tekevät ehkä niiden käytöstä mielekkäämpää asennettaviin ohjelmistoihin verrattuna.

• Maksat käytöstä, et ikuisesta käyttöoikeudesta. Pilvipalvelun etuna on usein joustavuus ja skaalautuvuus, sillä et osta “ikuista” käyttöoikeutta tai lisenssiä ohjelmistoon, vaan maksat yleensä käytöstä esimerkiksi kuukauden kerrallaan ja voit tarvittaessa irtisanoa sopimuksen taikka laajentaa käyttöoikeuksia tarpeiden kasvaessa. Tämä on toisaalta myös haaste palveluntarjoajalle, sillä jos palvelua ei oteta nopeasti ja tehokkaasti käyttöön, on se myös helppo irtisanoa.

Pilvipalvelussa on kyse siitä, että tiedot, palvelut tai ohjelmistot sijaitsevat ja ovat käytettävissä verkossa eikä ne ole asennettuna tai muutenkaan sijaitse käyttäjän tietokoneella tai päätelaitteella.

38

• Ohjelmisto aina ajan tasalla ja päivitettynä. Toisin kuin tietokoneelle asennettavia ohjelmistoja, pilvipalvelua ei tarvitse käyttäjän koskaan päivittää, vaan palvelu on aina ajan tasalla kaikille käyttäjille.

• Käyttö millä tahansa päätelaitteella. Koska palvelua ei tarvitse asentaa, sen käyttö on yleensä mahdollista millä tahansa päätelaitteella, nettiyhteys ja verkkoselain usein riittää.

• Ei huolta varmuuskopioinnista. Koska et tallenna mitään päätelaitteelle, on tietojen tallennus ja varmuuskopiointi myös osa pilvipalvelua.

• Jopa parempi tietoturva, kuin omalla tallennusmedialla. Moni tallennuspalvelu on todennäköisesti tietoturvallisempi tapa tallentaa tietoja, kuin paikallinen tallentaminen oman tietokoneen kovalevyllä tai kotona sijaitsevalla ulkoisella kovalevyllä.

Pilvipalvelusopimuksista yleisesti

Miten sopiminen poikkeaa tavanomaisista IT-sopimuksista. Pilvipalvelusta sopiminen poikkeaa huomattavasti perinteisestä IT-toimitus- ja sopimusprosessista. Perinteisessä mallissa asiakas määrittelee tarpeen, pyytää tarjouksia toimittajilta, neuvottelee sopimusehdoista ja valitsee tältä pohjalta sopivan toimittajan, jonka kanssa tekee toimitus- ja lisenssisopimuksen. Pilvipalvelumallissa yleensä palvelu ja sen sopimusehdot ovat täysin samat kaikille asiakkaille, eivätkä ne ole räätälöitävissä asiakaskohtaisesti. Asiakas voi enintään neuvotella palvelupaketeista tai -tasoista. Palveluntarjoajan liiketoimintamalli ei välttämättä edes mahdollistaisi palvelun sisällöstä tai sopimusehdoista neuvottelemista, joten pilvipalvelusopimukset voivat olla asiakkaan näkökulmasta enemmän tai vähemmän “ota tai jätä” tilanteita. Niinpä sopimusprosessissa on vähemmän vaiheita ja se on suoraviivaisempi.

Sopimuksen syntyminen. Pilvipalvelusopimukset tehdään usein sähköisesti palvelun verkkosivustolla samassa yhteydessä kun rekisteröidytään palvelun käyttäjäksi. Toisaalta, varsinkin sellaisissa B2B-pilvipalveluissa, joissa käyttäjävolyymit ovat lukumääräisesti pienempiä, saatetaan sopimus tehdä jopa kirjallisesti allekirjoitettuna tai sähköisesti allekirjoitettavana sopimuksena. Sopimuksen liitteenä on yleensä palvelun käyttöehdot (terms of use), jotka hyväksytään osaksi sopimusehtoja click-wrap -menettelyllä

39

verkkosivustolla taikka viittaamalla ehtoihin kirjallisessa tai sähköisesti allekirjoitettavassa sopimuksessa ja saattamalla ne siten osaksi sopimusta.

Pilvipalvelu ja tietosuoja

Koska pilvipalvelu yleensä tallentaa käyttäjän henkilö- tai muita tietoja palveluun, ovat tietosuoja ja tietoturva keskeisiä kysymyksiä pilvipalvelun valinnassa. On tärkeätä myös ymmärtää se, toimiiko pilvipalvelun tarjoaja henkilötietojen osalta vain EU:n tietosuoja-asetuksen tarkoittamana rekisterinpitäjänä vai toimiiko se sen lisäksi myös henkilötietojen käsittelijänä.

Henkilötietojen käsittelyn ulkoistus. Usein pilvipalvelu käsittelee asiakkaansa henkilötietoja asiakkaan tarkoitusten edistämiseksi. Tästä esimerkkinä voisi toimia henkilöstöhallinnan palveluja tarjoava pilvipalvelu. Tässä tapauksessa pilvipalvelu toimii EU:n tietosuoja-asetuksen kannalta henkilötietojen käsittelijänä ja siihen tulee sovellettavaksi henkilötietojen käsittelijöitä koskevat velvoitteet. Palveluntarjoajan tulee ylläpitää henkilötietojen käsittelijän selostetta, tehdä kirjallinen sopimus minimitietosuojaehdoin asiakkaan kanssa ja tehdä yhteistyötä asiakkaansa (rekisterinpitäjä) kanssa esimerkiksi tietoturvaloukkaustilanteissa sekä silloin kun rekisteröidyt haluavat käyttää omia oikeuksiaan, kuten tarkistaa itseään koskevia tietoja.

Tietosuojaa koskevat sopimusehdot. Mikäli pilvipalvelun tarjoaja toimii ulkoistettuna henkilötietojen käsittelijänä asiakkaansa lukuun, on pilvipalvelusopimukseen sisällytettävä EU:n tietosuoja-asetuksen edellyttämät minimiehdot tietosuojaa koskien.

Alihankkijat. Mikäli pilvipalvelu käyttää alihankkijoita asiakkaansa henkilötietojen käsittelyssä, tämä tulee huomioida (ja mahdollistaa) tietosuojaehdoissa, eli tietosuojaehdot tulee ”vyöryttää” myös pilvipalveluntarjoajan alihankkijasopimuksiin.

Tiedon tallennus ja tietojen siirrot. EU:n tietosuoja-asetus lähtee siitä, että henkilötietoja ei saa siirtää EU:n ulkopuolelle, ellei se tapahdu asetuksen esittämien vaihtoehtojen mukaisesti. Niinpä tieto on joko tallennettava EU:ssa sijaitsevilla palvelimilla tai huolehdittava siitä, että jokin edellytys tietojen siirrolle täyttyy.

Yhteistyö. Henkilötietojen käsittelijänä pilvipalvelun tarjoajan on tehtävä asiakkaansa kanssa yhteistyötä koskien muun muassa rekisteröityjen (eli henkilöiden) oikeuksien käyttöä, kuten tietopyyntöjä, koskien ja tietoturvaloukkaustilanteissa.

40

Tietosuojaseloste. Palveluntarjoajan tulee laatia ja pitää saatavilla tietosuojaseloste, jolla se kertoo henkilötietojen käsittelyn periaatteistaan. EU:n tietosuoja-asetus määrittelee mitä tietosuojaselosteen tulee sisältää, miten se tulee laatia ja milloin se tulisi olla saatavilla tai toimittaa henkilölle.

41

Mobiilisovellusten käyttöehdot

8

Tee ensin jakelusopimus sovelluskaupan kanssa. Mobiilisovelluksilla tarkoitetaan sovelluskaupasta, kuten Apple App Storesta tai Google Playsta ladattavia

sovellusohjelmistoja, jotka asennetaan älypuhelimeen tai tablettiin. Mobiilisovellusliiketoiminnassa sopimusprosessi on kaksivaiheinen. Ensin on tehtävä jakelusopimus sovelluskaupan

”Mobiilisovellus on päätelaitteeseen asennettava ohjelmisto, jonka käyttöehdoista sovitaan lisenssisopimuksella (EULA).”

42

kanssa sovelluksen jakelua koskien. Nämä ovat startup-yrittäjän kannalta aika lailla ”ota tai jätä” sopimuksia, eli ehdoista ei juurikaan ole mahdollista neuvotella. Sisältö tulisi toki kuitenkin tuntea ja ymmärtää, eli vaikka et voikaan vaikuttaa ehtoihin, sinun tulisi ymmärtää mihin sitoudut ja mitä oikeuksia ja velvoitteita sinulla on sopimuksen perusteella. Tämä voi olla yllättävän työläs operaatio, sillä Applen jakelusopimus on perinteisesti lähennellyt pituudeltaan 100 sivua, kun Googlen vastaava on ”vain” toistakymmentä sivua. Jakelusopimuksen sisällön tunteminen on siinä mielessä tärkeää, että sen ehdot ja velvoitteet yleensä vaikuttavat suoraan sovellukselta vaadittaviin toiminnallisuuksiin ja luovat kehittäjälle muita velvoitteita.

Mikäli mobiilisovellus on maksullinen sovellus, on Apple perinteisesti ottanut App Storen kautta jaeltavista sovelluksista 30 % komission. Googlen komissio on samansuuruinen Android-sovelluksille. Jos kyse on toistuvaismaksuun perustuvasta sovelluksesta, eli esimerkiksi vuosittain laskutettavasta käyttömaksusta, ottaa Apple ensimmäisen vuoden maksusta 30 %, mutta seuraavasta/-ista vuosista alennetun 15 % komission. Vähittäismyyntihinnan asettaa kuitenkin sovelluskehittäjä -- muutoinhan sovelluskauppa rikkoisi kilpailuoikeudellisia säännöksiä, mikäli se määräisi sovellusten vähittäishinnat. Komission lisäksi sovelluskauppa saattaa periä vuosimaksun ohjelmaan kuulumisesta.

Esimerkkejä Applen ehdoista jakelusopimuksessa:

• Sovelluksen vastattava Applen asettamia design- ja toiminnallisuusvaatimuksia (usean sivun luettelo);

• Salassapitovelvollisuus, joka osin pysyy voimassa ikuisesti;

Sovelluskaupan kanssa tehtävät jakelusopimukset ovat pitkälti ”ota tai jätä” sopimuksia, pieni yrittäjä ei juuri ehdoista voi neuvotella.

43

• Immateriaalioikeudellinen lisenssi Applelle, joka mahdollistaa sovelluksen jakelun sovelluskaupassa;

• Applella oikeus palauttaa loppukäyttäjän maksut tietyssä tilanteessa (esim. sovellus ei vastaa spesifikaatiota tai lain vaatimuksia);

• Sopimus voimassa aluksi vuoden määräajan, jonka jälkeen se jatkuu vuoden jaksoissa eteenpäin;

• Applella oikeus poistaa sovellus jakelusta periaatteessa milloin vain;

• Kehittäjällä laaja hyvitysvastuu Applea kohtaan;

• Applella periaatteessa yksipuolinen oikeus muuttaa ehtoja sitovasti milloin tahansa.

Esimerkkejä Googlen ehdoista jakelusopimuksessa:

• Kehittäjä sitoutuu suojaamaan käyttäjien yksityisyyttä ja juridisia oikeuksia;

• Kehittäjällä yksinomainen vastuu ylläpitää ja tukea sovellusta;

• Kehittäjän julkaistava asiakaspalveluyhteystiedot käyttäjien mahdollisia yhteydenottoja ja valituksia ajatellen;

• Sovellus lisensoitava sekä Googlelle että loppukäyttäjille tietyin minimiehdoin;

• Sovelluksen julkaisun lopettamisen yhteydessä kehittäjällä saattaa jäädä voimaan vielä tiettyjä ylläpito- ja tukivelvoitteita;

• Googlella oikeus poistaa sovellus jakelusta ja tietyissä tilanteissa Google voi tarjota kehittäjän kustannuksella hyvityksen sovelluksen ladanneille käyttäjille;

• Tietyn aikarajan puitteissa kehittäjä saattaa olla velvollinen hyväksymään maksun palautuksen.

Mobiilisovelluksen käyttöehdot (EULA)

Kun loppukäyttäjä lataa päätelaitteeseensa sovelluskaupasta mobiilisovelluksen ja/tai rekisteröityy sen käyttäjäksi, tulee sen usein samalla hyväksyä ja tehdä click-wrap-mekanismilla sovelluksen käyttöehdot tai lisenssisopimus (eng. EULA, eli End User License Agreement).

44

Sekä Google että Apple sisällyttävät jakelusopimuksiinsa malli-EULA:n, joka tulee sovellettavaksi, mikäli sovelluskehittäjä ei laadi ja ota käyttöön omia käyttöehtoja sovellukselle.

Oma vai sovelluskaupan malli-EULA?

Keskeinen kysymys kuuluu tulisiko laatia omat käyttöehdot vai onko sovelluskaupan jakelusopimukseen sisältyvä EULA riittävä? Varmasti voi sanoa, että se on siinä mielessä riittävä, että malli-EULA ei ole mitenkään kovin epäedullinen sovelluskehittäjälle. Tiettyjä ehtoja kuitenkin voi olla tarvetta muuttaa ja lisätä sovelluksen luonteesta ja sen kohderyhmästä riippuen.

Esimerkiksi kuluttajasovelluksissa tulisi huolehtia siitä, että käyttöehdoissa otetaan huomioon kuluttajansuojalain pakottavat säännökset. Myös sovellettavaa lakia ja riitojen ratkaisua koskevat ehdot saattavat olla lähtökohtaisesti aika eksoottiset, eli niiden lokalisointi on usein myös tarpeen.

Hinnoittelumallit

Mobiilisovellusliiketoiminnan kannalta on käytettävissä useampi vaihtoehtoinen hinnoittelumalli. Usein eri malleja saatetaan kokeilla ja oikean löytyminen tapahtuu osin kokeilemalla. Tässä lyhyt esittely yleisimmistä hinnoittelumalleista.

Ilmainen

Yksi vaihtoehto on, että sovellus on täysin ilmainen. Tällöin tulo saadaan saada esimerkiksi muista sovelluksista tai sovelluksessa näytettävistä mainoksista.

Freemium

Freemium-malli tarkoittaa sitä, että sovelluksesta on esimerkiksi ilmainen perusversio, mutta kehittyneempi tai enemmän toiminnallisuutta sisältävä versio on maksullinen. Tämä on usein toimiva malli esimerkiksi peleille.

45

Paymium

Paymium-mallissa sovellus on maksullinen ja sen lisäksi sovellukseen voi ostaa lisätoiminnallisuutta sovelluksen sisällä.

Toistuvaismaksu

Toistuvaismaksussa sovelluksen käytöstä maksetaan esimerkiksi vuosi- tai kuukausimaksu.

Kertakorvaus

Kertakorvaus on periaatteessa sama kuin edellinen, mutta sovelluksen käytöstä maksetaan vain yksi kertakorvaus.

46

Verotus9

Yleistä. Sähköistä kauppaa leimaa riippumattomuus paikasta ja ajasta. Sekä tavara että palvelut liikkuvat maasta toiseen varsin helposti omia reittejään ja myyjän fyysinen sijainti jää

kaupankäynnissä toisarvoiseksi seikaksi. Liikkeen helppoudesta johtuen valtioiden rajat eivät näyttele kaupankäynnissä merkittävää roolia. Kuitenkin, jos toiminnassa ylitetään yksikin raja, voi

”Erityisesti arvonlisäverotusta koskevien kysymysten tunteminen on tärkeää digitaalisessa liiketoiminnassa.”

47

kansainvälisiä veroseuraamuksia syntyä. Tästä syystä yrityksen tulisi tunnistaa omassa toiminnassaan tyypilliset verokysymykset. Ohjeessa käydään läpi kolmea tyypillistä digitaalisuutta hyödyntävää alaa: tavaran verkkokauppaa, sovelluskauppaa sekä muita pilvipalveluja.

Tällä hetkellä yrityksen tuloverotus määrittyy verollisen toiminnan ja fyysisen läsnäolon kautta. Siten Suomessa, Suomeen myyvään, suomalaiseen yritykseen ja sen verolliseen liiketoimintaan sovelletaan elinkeinoverolakia, eikä sen toiminnassa nouse esille verotuksen kansainväliset liittymät. Samoin arvonlisäverotuksessa suomalainen myyjä on kulutusmaaperiaatteen mukaisesti lähtökohtaisesti verovelvollinen Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Kansainvälistä verotusta koskevien sääntöjen on oltava yrityksen tiedossa esimerkiksi silloin, kun sähköistä palveluliiketoimintaa suoritetaan ulkomailla asuville asiakkaille, toimintaa harjoitetaan usean valtion alueella tai nettikauppa toimittaa asiakkaalleen tavaraa toiseen valtioon. Tässä esityksessä tarkastellaan muutamia seikkoja verkossa tapahtuvan liiketoiminnan verotuksesta.

Tuloverotus

Verosopimukset määrittävät verotusoikeuden

Kansainvälisessä verotusta koskevissa kysymyksissä eri valtioiden verotusoikeuksien selvittämisessä lähtökohtana on yrityksen kotipaikka. Käytännössä verotusoikeudet määritetään verosopimuksin, jotka Suomen tapauksessa seuraavat yleensä OECD:n malliverosopimusta. Suomella ei luonnollisestikaan ole verosopimuksia kaikkien valtioiden

Tällä hetkellä yrityksen tuloverotus määrittyy verollisen toiminnan ja fyysisen läsnäolon kautta.

48

kanssa. Tältä osin sovelletaan valtioiden kansallisia lakeja ja esimerkiksi mahdollinen kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa niin menetelmälain mukaan.

Verosopimuksissa kotipaikkaan viitataan sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö”, joka on tämän valtion lainsäädännön mukaan siellä verovelvollinen muun muassa liikkeen johtopaikan tai esimerkiksi rekisteröintipaikan johdosta. Jos yhtiöllä on tiettyjen valtioiden lainsäädännön mukaan verotuksellinen asuinpaikka kahdessa valtiossa, sitä pidetään verotuksessa niin sanottuna kaksoisasujana. Puheena olevat kaksoisasumiskonfliktit ratkaistaan verosopimuksen avulla, mikäli näiden kahden verotuksellisen asuinvaltion välillä sellainen on.

Verosopimusten näkökulmasta yhtiö voi olla vain yhden sopimusvaltion asukas, koska verotusoikeutta koskevat jakosäännökset ovat kytkettyjä verovelvolliseen tulonsaajaan sekä toisaalta valtioon, jossa olevasta lähteestä tulo saadaan. Sen sijaan yhtiöllä voi olla tulonlähteitä useissa maissa sekä mahdollisesti useita(kin) kiinteitä toimipaikkoja.

Kiinteä toimipaikka

Kun yhtiö toimii useassa eri verosopimusvaltiossa, voidaan tätä verottaa liiketulosta toisessa sopimusvaltiossa kiinteän toimipaikan perusteella. Yhtiötä verotetaan siitä tulosta, joka on syntynyt kiinteässä toimipaikassa. Kiinteä toimipaikka muodostuu fyysisen läsnäolon perusteella, joskin OECD:n piirissä on käyty keskustelua, että tulevaisuudessa ”merkittävä digitaalinen läsnäolo” voisi synnyttää kiinteän toimipaikan. Tällaista digitaalista kiinteää toimipaikkaa ei ole kuitenkaan otettu käyttöön verosopimuksissa. Siten kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan maantieteellisesti ja ajallisesti pysyvää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain. Kiinteän toimipaikan muodostaa erityisesti yrityksen johtopaikka; sivuliike; toimisto; tehdas, työpaja, kaivos, öljy- tai kaasulähde; louhos tai muun luonnonvarojen ottopaikka; rakennus- tai asennustoiminta taikka epäitsenäinen edustaja.

49

Verkkokauppa

Verkkokaupan kansainväliset tuloverokysymykset

Verkkokauppaa pidettäessä on siten hyvin harvinaista, että yhtiölle syntyisi kiinteää toimipaikkaa vieraaseen valtioon, vaikka tavaraa myytäisiin ulkomaille ja ulkomailta, mikäli kaikki kaupan toiminnot hoidetaan Suomesta käsin. Kiinteää toimipaikkaa ei esimerkiksi muodostu, kun liikepaikka on olemassa ainoastaan sitä varten, että siellä varastoidaan, pidetään näytteillä tai luovutetaan yritykselle kuuluvia tavaroita.

Verkkokauppaa pidettäessä on harvinaista, että yhtiölle syntyisi kiinteää toimipaikkaa vieraaseen valtioon.

50

Pilvipalvelut ja sovelluskauppa

Pilvipalvelun ja sovelluskaupan fyysinen läsnäolo

Sähköisissä palveluissa käytännössä esimerkiksi pilvipalveluiden palvelinkeskuksien sijaintivaltioissa tulee selvittää, muodostuuko yhtiölle kiinteä toimipaikka palvelinkeskuksen kautta. Pilvipalveluiden ostajalle ei yleensä muodostu kiinteää toimipaikkaa palvelimen sijaintivaltioon. Sikäli, kun sähköisen palvelun tarjoajalla ei ole fyysistä läsnäoloa palvelun kulutusmaassa, ei yritykselle synny kiinteää toimipaikkaa. Verovelvollisen on kuitenkin hyvä seurata, yleistyykö ”merkittävän digitaalisen läsnäolon” käyttö verotusperusteena. Eräät valtiot ovat ottaneet vastaavanlaisia käsitteitä verotuksen perusteeksi. Puhtaan sovelluskaupan osalta kiinteän toimipaikan syntyminen on epätodennäköistä.

Tuloluokitus sähköisen kaupan erityiskysymyksenä

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että internetissä liiketoimintaa harjoittavan yhtiön verotuksessa kiinteää toimipaikkaa koskevat kysymykset rajoittuvat lähinnä fyysisiin sijainteihin. Verosopimuksissa lähtökohtana on, että yhtiön liiketuloa verotetaan yhtiön asuinmaassa. Siltä osin kuin kyse on kiinteän toimipaikan liiketulosta, verotetaan sitä kiinteän toimipaikan sijaintivaltiossa.

Kansainvälisessä verotuksessa myös tulotyypillä on merkitystä. Verosopimusten liiketuloa koskevaa artiklaa ei sovelleta tuloihin, joiden verottamisesta on säädetty muissa artikloissa. Liiketulon verotusartikla on toissijainen muihin verosopimuksen tulotyyppiartikloihin nähden, koska verosopimuksissa liike- tai elinkeinotulon käsite on yleensä suppeampi kuin sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä oleva vastaava käsite.

Rojaltia vai liiketuloa

Sähköisen kaupan osalta kiinteää toimipakkaa ei useinkaan synny. Koska valtioiden välinen verotusoikeuden jako ei ole samanlainen kaikissa tulotyypeissä, rajat ylittävässä liiketoiminnassa pilvipalveluiden ja muiden internet-yhteyttä hyödyntävien sovellusten

51

kohdalla merkittävänä erityiskysymyksenä on palvelun myynnistä saadun korvauksen tuloluokitus. Rojaltitulon osalta myös lähdevaltiolle on monissa verosopimuksissa annettu verotusoikeus. Sähköisten palveluiden (esimerkiksi sovellusten tai pilvipalveluiden) verotuspaikan kannalta jako liiketulon ja rojaltin kannalta on merkittävä. Palvelinten osalta on myös mahdollista, että verotus toimitetaan kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa koskevan artiklan kautta. Tuloluokitukset pitävät sisällään poikkeavista tulkinnoista johtuvan kvalifikaatiokonfliktin riskin. Tämä voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, mutta tulo voi jäädä myös kokonaan verottamatta (double non-taxation).

Lähdeverolain mukaan rojaltilla tarkoitetaan maksuja, jotka saadaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnitelman, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta; myös maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojalteiksi. Rajankäynnissä liiketulon ja rojaltitulon välillä käytetään hyväksi OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria, jossa selvennetään sopimusartiklojen merkityssisältöjä.

(Pilvipalveluiden tuloverotuksesta voit lukea lisää esim. Laakso, Oona: Pilvipalveluiden tuloverokysymykset kansainvälisessä liiketoiminnassa, 2016, s. 16-27.)

internetissä liiketoimintaa harjoittavan yhtiön verotuksessa kiinteää toimipaikkaa koskevat kysymykset rajoittuvat lähinnä fyysisiin sijainteihin.

52

Tietokoneohjelmistot

Esimerkiksi tietokoneohjelmasta saadun tulon luonne riippuu, siitä millainen on ohjelmaan hankittujen oikeuksien luonne. Vaikka termiä “tietokone-ohjelma” käytetään usein kuvaamaan sekä ohjelmaa että välinettä, joka käsittää kyseisen ohjelman. Suurimmassa osassa OECD-maita tehdään ero ohjelman tekijänoikeuden ja ohjelman kopion välillä. Ohjelmistoon liittyvät luovutukset voivat vaihdella ohjelmakopion myynnistä tuotteena aina kaikkien tekijänoikeuksien luovutuksiin. Maksut osittaisista oikeudenhankinnoista, siltä osin kuin kaikkia oikeuksia ei siirretä, muodostavat usein rojaltin. Tällöin kyseessä on ohjelman käyttö, joka ilman lupaa olisi tekijänoikeusloukkaus. Kokonaisluovutus voi olla taas omaisuuden myynti tai vuokraus. Pilvipalveluiden osalta osittainen oikeuksien luovutus lienee helpommin kyseessä esimerkiksi Paas- tai Iaas-palveluissa. Rojaltista maksetaan veroa yleensä siellä, missä oikeus sijaitsee. Osassa verosopimuksista voidaan lähdeverotus tehdä myös siinä maassa, missä rojalti kertyy. Tulon määrittäminen rojaltiksi voi näissä tapauksissa mahdollistaa lähdeverotuksen ilman kiinteää toimipaikkaa.

Tiedä mitä myyt ja mistä myyt

Ulkomaille sähköisiä palveluita myyvän pitää tietää mitä myydään ja mistä myydään. Tämä ei vielä riitä, on tiedettävä myynnin verokohtelu niin kotimaan kuin kohdemaan lakien ja verosopimusten kautta. Lisäksi eri valtioiden käsitteet omaisuuden tyypeistä ja tulolajeista voivat vaihdella keskenään. Hyvä lähtökohta kansainväliselle toiminnalle on tuntea oman liiketoiminnan verokohtelu kotimaassa. Kansainvälistä kauppaa ei kannata tehdä ilman veroapua.

Arvonlisävero

Verkkokauppa

Nettikaupan osalta kyse on tavarakaupasta. Sikäli kun myynti tapahtuu kotimaassa, myyjä laskuttaa asiakkaaltaan kauppahinnan arvonlisäverollisena sekä suorittaa tämän veron valtiolle siten kuin arvonlisäverotusta koskevissa laeissa tarkemmin säädetään. Mikäli osto kohdistuu vähennykseen oikeuttavaan liiketoimintaan, vähentää verovelvollinen tämän kauppahinnan osana maksetun arvonlisäveron normaalisti arvonlisäverolain 102 §:n

53

mukaisesti. Mikäli ostajana on kuluttaja, jää arvonlisävero kulutusverona luonnollisesti kuluttajan kustannukseksi.

Myynti on kotimaan myyntiä, jos tavara on täällä, kun se luovutetaan ostajalle. Pääsääntöisesti myyjän tai ostajan taikka ulkopuolisen lähettämän tai kuljettaman tavaran luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa. Puhtaasti kotimaisissa kaupoissa tavara on aina Suomessa kuljetuksen alkaessa. Tavara on myyty Suomessa silloinkin, kun tavara on EU:n ulkopuolella kuljetuksen alkaessa, jos myyjä tuo sen Suomeen myyntiä varten.

Mikäli tavara toimitetaan sen sijaan esimerkiksi Kiinasta tulevat maahantuonnin verotuksen kysymykset esille. Kuka on tavaran maahantuoja – asiakas vai nettikauppias. Onko kysymys esimerkiksi vain välittämisestä vai esimerkiksi maahantuonnista Suomeen ja tämän jälkeen myynnistä täällä. Nettikauppiaan on hyvä selvittää nämä asiat aina veroasiantuntijan apua käyttäen.

Siltä osin kuin myydään tavaraa Suomesta ulkomaille, tulee tehdä ero sen välillä, myydäänkö EU:n ulkopuolelle vai EU-alueella. EU-myynneissä merkityksellistä on, myydäänkö kuluttajalle vai arvonlisäverovelvolliselle ostajalle. Myös varaston sijainnit voivat aiheuttaa arvonlisäverotukseen liittyviä kysymyksiä.

Vienti

Vientikauppa on tavaran myyntiä EU:n ulkopuolelle. Vientikauppa on veroton. Käytännössä tavallisin on tilanne, jossa tavaran myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan kuljettaa tavaran EU:n ulkopuolelle. Verottomuuden

Sikäli kun myynti tapahtuu kotimaassa, myyjä laskuttaa asiakkaaltaan kauppahinnan arvonlisäverollisena sekä suorittaa tämän veron valtiolle siten kuin arvonlisäverotusta koskevissa laeissa tarkemmin säädetään.

54

edellytyksinä on, että tavara luovutetaan ostajalle vasta EU:n veroalueen ulkopuolella, ja myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan, esimerkiksi kuljetusliike, kuljettaa tavaran EU:n veroalueen ulkopuolelle. Viennistä on kyse myös silloin, kun tavara kuljetetaan ostajan toimeksiannosta EU:n ulkopuolelle. Viennin tilanteita on muitakin.

Yhteisömyynti

Yhteisömyynti on myyjän kannalta veroton. Tavaran myynnistä tilitetään siten vero määränpäämaassa. Kun verkkokauppa myy EU-alueelle, tulee sen tietää, onko kyseessä myynti kuluttajalle vai arvonlisäverovelvolliselle yhteisöhankkijalle. Myynti voidaan käsitellä verottomana yhteisömyyntinä vain, jos myyjä on varmistanut, että ostaja (yhteisöhankinnan tekijä) on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi toisessa EU-maassa. Myyjän on myös merkittävä laskuunsa oman alv-numeronsa lisäksi ostajalle toisessa EU-maassa annettu alv-numero, ja tavara kuljetetaan EU-maasta toiseen. Verottomista yhteisömyynneistä on oltava näyttö ja nämä myynnit tulee ilmoittaa oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella sekä yhteenvetoilmoituksella. Mikäli myynti ei ole yhteisömyynti, on varsin todennäköistä, että kyseessä on verollinen kaukomyynti.

Kaukomyynti

Kaukomyynnissä on yksinkertaistaen kyse siitä, että myydään toisessa EU-valtiossa asuvalle kuluttajalle tavaraa. Kaukomyynnissä sovelletaan EU-maissa raja-arvoja, jotka määrittävät, missä valtiossa myyjän kuuluu olla arvonlisäverovelvollinen.

Raja-arvot voi tarkistaa muun muassa unionin virallisilta nettisivuilta (linkki vuoden 2017 maakohtaisiin raja-arvoihin):

https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/resources/documents/taxation/vat/traders/vat_community/vat_in_ec_annexi.pdf

Jos myynti asiakkaiden kotivaltiossa ylittää listassa (35.000-100.000 euroa), on myyjän rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi määränpäämaassa. Myyjä voi halutessaan rekisteröityä vaikka myynti jäisi alle mainitun rajan. ALV-rekisteröinti aiheuttaa luonnollisesti vaivaa ja hallinnollisia kustannuksia, joten mainittujen rajojen kanssa on syytä olla

55

tarkkana. Rajojen ylittyminen voi myös aiheuttaa ikäviä yllätyksiä myyntimaissa (esimerkiksi arvonlisäverotuksen maksuunpanot jne.).

Pilvipalvelut ja sovelluskauppa

Sähköiset palvelut arvonlisäverotuksessa

Sähköisiä palveluita ovat palvelut, jotka suoritetaan internetin tai sähköisen verkon välityksellä.  Palveluiden luonteesta johtuu, että ne ovat pääasiassa automatisoituja ja vaativat vain vähän ihmisen osallistumista eikä niitä voida suorittaa ilman tietotekniikkaa. Esimerkiksi sovelluskauppa ja erilaiset pilvipalvelut ovat luonteeltaan sähköisiä palveluita.

Se, että palvelun myyjä ja ostaja ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostin avulla, ei tee palvelusta sähköistä palvelua.

Kaukomyynnissä sovelletaan EU-maissa raja-arvoja, jotka määrittävät, missä valtiossa myyjän kuuluu olla arvonlisävero-velvollinen.

56

Esimerkiksi tavaroiden tilaaminen Internetin kautta ei ole sähköinen palvelu silloin, kun tavarat toimitetaan perinteisellä tavalla (esim. postitse). Siten esimerkiksi perinteiseen verkkokauppaan sovelletaan tavarakauppaa koskevia säännöksiä.

Sähköisesti toimitetuiksi palveluiksi katsotuista liiketoimista on selvyyden vuoksi laadittu EU-tasolla luettelot. Nämä luettelot eivät ole kuitenkaan lopullisia ja tyhjentäviä. Netin kautta liiketoimintaa harjoittavan on hyvä huomata, että esimerkiksi suurin osa pilvipalveluista sekä sovelluskaupasta on sähköisten palveluiden kauppaa. Sähköisiä palveluita koskevat säännöt eroavat arvonlisäverotuksen tavanomaisista säännöistä, joten alalla toimivan on hyvä olla tietoinen näihin palveluihin liittyvistä poikkeuksista.

Sähköisen palvelun myynti Suomessa

Mikäli myynti on puhtaasti kotimaan myyntiä. Myyjä laskuttaa asiakkaaltaan kauppahinnan arvonlisäverollisena sekä suorittaa tämän veron valtiolle siten kuin arvonlisäverotusta koskevissa laeissa tarkemmin säädetään. Verolliseen liiketoimintaan kohdistuvat hankinnat ovat tavanomaiseen tapaan vähennyskelpoisia. Käytännössä sähköisen palvelun myynti suomalaiselle elinkeinonharjoittajalle menee arvonlisäverotuksen yleisten sääntöjen mukaan. Sen sijaan esimerkiksi sovelluskaupassa on monesti käsillä tilanne, jossa sähköinen palvelu myydään ulkomaiselle sovelluskaupalle ja sovelluskauppa myy sovelluksen kuluttajalle. Tällöin kyse ei ole myynnistä Suomeen, eikä myynnistä kuluttajalle vaan sähköisen palvelun myynti ulkomaiselle sovelluskaupalle. Kun palvelua myydään EU:n ulkopuolelle sijoittuneelle kuluttajalle tai elinkeinonharjoittajalle ei arvonlisäverolain säännökset sovellu.

Sähköisen palvelun myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle

Palvelun myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle voi olla joko palvelun myynti toisessa EU-maassa tai palvelun myynti EU:n ulkopuolella. Kummassakaan tapauksessa myynti ei tapahdu Suomessa. Mikäli ostaja on toisessa EU-maassa, palvelu myydään verotta ja ostaja suorittaa veron kotimaassaan käännetyn verovelvollisuuden kautta. Siltä osin kuin palvelua myydään EU:n ulkopuolella, on todettava, ettei tähän myyntiin sovellu Suomen arvonlisäverolaki.

57

Sähköisten palveluiden myynti kuluttajalle EU:ssa

Sähköisten palveluiden myynnissä tärkeä rajapinta on, tehdäänkö myynti yritykselle vai kuluttajalle. Jos myydään yritykselle, toimitaan edellisen kappaleen mukaan, jos myydään yksityiselle, aukeaa palvelukauppiaalle aivan uusi arvonlisäverotuksen maailma. Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle myyty sähköinen palvelu verotetaan aina siellä, missä ostaja asuu. Tästä syystä pitää selvittää, kuka toimittaa palvelun kuluttajalle.

Kun sähköinen palvelu myydään televerkon, rajapinnan tai portaalin välityksellä, myyntiin osallistuvan elinkeinonharjoittajan katsotaan toimivan omissa nimissään mutta palvelun tarjoajan lukuun. Tämän palvelun myyjää koskevan olettaman mukaan myynnin katsotaan siis tapahtuvan komissiokaupan muodossa. Koko myyntiketjussa palvelun tarjoajasta asiakkaalle saakka tapahtuu peräkkäisiä myyntejä, ja asiakasta lähimpänä oleva palvelun myyntiin osallistuva elinkeinonharjoittaja on verovelvollinen myynnistä asiakkaalle. Mikäli yhtiö on ketjussa lähimpänä asiakasta, on sen rekisteröidyttävä asiakkaan kotivaltioon ja suoritettava arvonlisävero sinne.

Sähköisiä palveluita koskeva erityisjärjestelmä

Lähtökohtaisesti palvelumyyjän olisi rekisteröidyttävä jokaisessa EU-maassa, jonne sähköisiä palveluita kuluttajalle myydään. Kuten edellä esitetystä listasta voi huomata, ei sähköisiä palveluita koskeva sääntely rajoitu pelkästään sovelluskauppaan vaan kattaa suuren osan verkkoa hyödyntävistä palveluista. Siksi myös sähköisiä palveluja koskeva arvonlisäverotuksen erityisjärjestelmä vaikuttaa monen alan yrityksen toimintaan. Alla olevasta listasta ilmenee, että sähköisiä palveluita ovat käytännössä kaikki verkkoa hyödyntävät palvelut:

• verkkosivustojen ja -sivujen isännöinti (hosting);• ohjelmien automatisoitu online-etäylläpito;• järjestelmien etähallinta;• online-tietovarastointi (erityisten tietojen sähköinen varastointi ja haku);• tilauspohjaisen levymuistin online-toimittaminen;• ohjelmistojen käyttö tai lataus;• mainospalkkien esto-ohjelmistot;

58

• ohjaimien lataus;• verkkosivustojen suodattimien online-asentaminen;• palomuurien automatisoitu online-asentaminen.• näyttöteemojen käyttö tai lataus;• valokuvien tai muiden kuvien tai näytönsäästäjien käyttö tai lataus;• digitaalimuotoinen kirjojen sisältö ja muut sähköiset julkaisut;• online-sanoma- ja aikakauslehtien tilaaminen;• web-lokit ja verkkosivustotilastot;• online-uutiset sekä liikenne- ja säätiedotukset;• mainostilan tarjonta;• hakukoneiden ja internethakemistojen käyttö;• musiikin kuuntelu ja lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin;• tunnussävelmien, soitto- tai muiden äänien kuuntelu ja lataus;• elokuvien katselu ja lataus;• pelien lataus tietokoneisiin ja matkapuhelimiin;• pääsy automatisoituihin online-peleihin;• automatisoitu etäopetus;• automatisoidut harjoituskirjat.

Erityisjärjestelmän ydin on se, että muun muassa sähköisiä palveluita EU:n alueella tarjoava yritys voi välttää rekisteröitymisen verovelvolliseksi useissa jäsenvaltioissa. Arvonlisäveron ilmoittaminen ja maksaminen hoituvat siten yhdestä kotijäsenvaltiosta (tunnistautumisjäsenvaltio) ostajan jäsenvaltioon (kulutusjäsenvaltio). Tästä syystä järjestelmää kutsutaan myös nimellä Mini One Stop Shop. Sana ”mini” johtuu siitä, että sitä sovelletaan vaan tiettyihin erikseen määriteltyihin palveluihin (kuluttajille myydyt tele-, lähetys- ja sähköiset palvelut), eikä esimerkiksi kaikkiin arvonlisäverollisiin palveluihin.

Tiedä mitä myyt, minne myyt ja kenelle myyt

Se mitä aikaisemmin mainittiin sähköisistä palveluista (myyjän pitää tietää mitä myydään ja mistä myydään). Arvonlisäverotuksen osalta on syytä tietää myös asiakkaan ominaisuudet (kuluttaja vs. elinkeinonharjoittaja). Arvonlisäverotus kulkee tuloverotuksen rinnalla omaa

59

reittiään lyhyemmillä asemaväleillä. Arvonlisäverotuksen tiheämmästä ilmoitussyklistä johtuen palaute virheellisistä menettelyistä voi olla nopeaakin.

Yhteenveto

Edellä esitetty on kurkistus laatikkoon, jossa säilytetään sähköiseen kauppaan liittyviä veronäkökohtia. Kaikkia kansainvälisen kaupan veroaspekteja ei tarvitse tietää, mutta niistä kannattaa olla tietoinen. Muuten laatikosta voi paljastua vanha kunnon vieteriukko. Tilitoimistoilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että asiat saadaan kannaltasi oikein heti alusta alkaen. Verotus ei aina ole yksinkertaista. Hyvä verolakimies auttaa sinua tekemään verotuksestasi niin yksinkertaista kuin mahdollista.  

60