Eduskunta Vastine TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN ......lain 39 luvun 9 :ään kuitenkin uusi säännös, jonka mukaan kyseisen luvun 1 :ssä tarkoitettuun hankintamenettelyssä tehtyyn

1/51

Eduskunta Vastine

Talousvaliokunta 30.11.2016

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN VASTINE TALOUSVALIOKUNNALLE ANNETTUIHIN LAU-SUNTOIHIN

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriöltä vastinetta sen saamista kirjallisista lausunnoista koskien eduskuntakä-sittelyssä olevaa hallituksen esitystä eduskunnalle hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 108/2016 vp). Talousvaliokunta on saanut lausunnot seuraavilta muilta valiokunnilta: Sosiaali- ja terveysvaliokunta Perustuslakivaliokunta Ympäristövaliokunta Hallintovaliokunta Liikenne- ja viestintävaliokunta Maa- ja metsätalousvaliokunta Talousvaliokuntaan on saapunut lisäksi kirjallisia asiantuntijalausuntoja seuraavilta tahoilta: Selvitysmies Mikko Alkio CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy Eera Oy Elinkeinoelämän keskusliitto Energiateollisuus Finnwatch ry Hansel Oy Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Jätelaitosyhdistys Kainuun jätehuollon kuntayhtymä Keskuskauppakamari Kilpailu- ja kuluttajavirasto Suomen Kuntaliitto Kuntien Tiera Oy Lassila & Tikanoja Oyj Markkinaoikeus Motiva Oy Outotec Oyj Perämeren Jätehuolto Oy Pirkanmaan Jätehuolto Oy Puhdaspalvelu Fi Oy

2/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Rakennusteollisuus RT ry Reilu kauppa ry SAK SEKES ry Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Suomen Luonnonsuojeluliitto Suomen Hankintajuristit Asianajotoimisto Oy Suomen Perimistoimistojen liitto Suomen Vesilaitosyhdistys ry Suomen Yrittäjät ry Valmet Oyj Vammaisfoorumi Valtiovarainministeriö Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy Ympäristöministeriö Ympäristöteollisuus ja – palvelut YTP Tämän vastineen rakenne noudattaa lakiehdotuksen (HE 108/2016 vp) rakennetta, ja lausunnoissa esitettyyn otetaan kantaa kunkin lausuman lainsäädännöllisessä viitekehyksessä. Vastineen rakenne on jakautunut myös siten, että ensin käsitellään lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä, joihin työ- ja elinkeinoministeriö ei yhdy ja tämän jälkeen lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä, joihin työ- ja elinkeinoministeriö yhtyy. Työ- ja elinkeinoministeriön kannanotot on ilmaistu lihavoidulla tekstillä. 1. Näkemykset, jotka eivät työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan edellytä muutoksia hallituksen esityksen säännöksiin Yleistä lakiehdotuksista Neuvonta ja koulutus Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että uuden hankin-talainsäädännön täytäntöönpanon edellyttämässä ohjauksessa ja han-kintaneuvonnassa otetaan huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon asi-antuntemus hankintojen valmistelussa. Hankintaosaamisen kehittämi-nen on tarpeen sekä kuntien että kilpailuttamisiin osallistuvien yritysten, järjestöjen ja muiden palveluntuottajien kannalta. Ympäristövaliokunta katsoo, että strategisen johtamisen ohella keskei-nen haaste liittyy puutteisiin hankintayksiköiden osaamisessa. Erityisesti suurissa kaupungeissa on hyvääkin osaamista, mutta yleisellä tasolla hankintayksiköt tarvitsevat neuvontaa ja koulutusta kestävien hankinto-jen tekemiseksi. Tähän asti neuvontaa ja koulutusta on ollut saatavilla projektiluonteisesti. Valiokunta korostaa, että neuvonnan tuki tulee jär-jestää pysyvälle pohjalle pitkäjänteisen työn mahdollistamiseksi. Valio-kunnan mukaan on tärkeää kehittää myös laadullisten kriteerien arvioi-mismenetelmää ja mahdollistaa niiden tehokas käyttö lain puitteissa. Olisi tarpeellista myös kannustaa kehittämään menetelmiä, joiden avulla hankintayksikköjä voidaan palkita onnistuneista innovatiivisista hankin-noista. Valiokunta korostaa lopuksi, että käytännön toimijoiden tueksi tarvitaan käytännöllisiä työkaluja kuten konkreettisia hankintamappeja, malleja ja mittareita. Finnwatch katsoo, että Suomessa on välttämätön tarve saattaa voimaan erillinen säännös julkisten hankintojen neuvonnasta, sillä selvitysten mukaan hankintayksiköt eivät tällä hetkellä pyri juurikaan varmistamaan toimittajiensa sosiaalista ja taloudellista vastuullisuutta. Lisäksi hankin-

3/51 TEM/1451/00.05.01/2016

tayksiköt itse kertovat tarvitsevansa lisää koulutusta. Myös Reilu kauppa ry katsoo, että hankintalakiin tulee lisätä erillinen säännös hankintayksi-köille tarjottavasta tuesta ja neuvonnasta sosiaalisen vastuun huomioi-miseksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että lakiuudistuk-seen liittyen tuotetaan jaettavaa materiaalia, joka ohjaa hankintayksiköi-tä asettamaan esimerkiksi ympäristönäkökohtiin liittyviä laatuvaatimuk-sia. Valiokunta katsoo lisäksi, että lakiuudistuksen yhteydessä on arvioi-tava hankintojen neuvontaan käytettäviä resursseja. Neuvonnan ja oh-jauksen tarve korostuu etenkin pienten ja keskisuurten toimijoiden osal-ta. Työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton yhteisen neuvontayksikön säilyttäminen on erittäin tärkeää. Hankintalain neuvontapalvelujen tar-jontaa tulee lisätä. Lisäksi julkisiin elintarvike- ja ruokapalveluhankintoi-hin sekä julkisuuslain soveltamiseen liittyvää käytännön ohjeistusta on lisättävä. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että hankintamenettelyjä koske-vien ohjeiden tulee olla mahdollisimman selkeät ja yksiselitteiset myös silloin, kun kilpailutukseen osallistuu useampi oikeudellinen toimija yh-dessä, kuten yhdistykset ja valtakunnalliset järjestöt. On tärkeää, että hankintalainsäädäntö on selkeä ja yksiselitteinen hankinnan kilpailutus-tarpeesta ja menettelyjen osalta silloinkin, kun hankinta ja sen kustan-nukset jaetaan useamman juridisen toimijan kesken. Hallintovaliokunnan mielestä tarkoituksenmukaisinta olisi suunnata voi-mavaroja hankintamenettelyihin liittyvään neuvontaan ja tukeen. Yhteis-hankintayksiköiden avulla on lisätty kaupallisen ja oikeudellisen osaami-sen tasoa hankinnoissa ja vapautettu hankintayksiköiden voimavaroja niiden ydintehtäviin. Valiokunta pitää yhteishankintayksiköiden hyödyn-tämistä jatkossakin kannatettavana. Samalla on tärkeä huolehtia sitä, et-tä hankintaosaamista on riittävästi saatavilla myös alueellisesti. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että EU:n hankintadirektiivien säännökset neuvonnan järjestämisestä voidaan panna täytäntöön ilman neuvontaa koskevaa nimenomaista säännöstä hankintalainsäädännös-sä. Työ- ja elinkeinoministeriö on vuosien ajan rahoittanut hankintalain-säädännön veloituksetonta neuvontaa tarjoavan julkisten hankintojen neuvontayksikön toimintaa ilman asiaa koskevaa lain säännöstä. Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää uudistuvan hankintalainsäädän-nön soveltamisesta veloituksetonta neuvontaa sekä hankintayksikölle (ja myös näiden ryhmittymille) että tarjoajille EU:n hankintadirektiivien edel-lyttämällä tavalla. Tässä neuvonnassa huomioidaan myös julkisten hankintojen sisältöön liittyvien säädösten asema. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että val-tioneuvosto on sitoutunut käytännön ohjeiden luomiseen hankintalain-säädännön noudattamisen sekä kestävien ja vastuullisten hankintojen tekemiseen. Tarkoitus on luoda muun muassa uuden hankintalain säännöksiin pohjautuva valtion hankintakäsikirja, vastuullisten hankinto-jen opas, ohjeistusta innovatiivisista hankinnoista sekä erilaisista kestä-vistä hankinnoista. Myös hankintojen sisältöön ja laatuun vaikuttavan lainsäädännön vaatimusten sekä hankintadirektiivin ns. sosiaalilausek-keen (18 artiklan 2 kohta) soveltamisen ohjeistamista selvitetään. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen

4/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä, että talousvaliokunta arvioisi myös mahdollisuuksia muuttaa ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevat säännökset mahdollistavista velvoittaviksi sellaisissa hankin-noissa, joissa ympäristövaikutusten arviointi on relevanttia. Hallitusoh-jelman tavoitteet päästövähennyksistä, hiilettömän, puhtaan ja uusiutu-van energian lisäämisestä sekä bio- ja kiertotalouden edistämisestä edellyttävät julkisen sektorin selvää tahtotilaa energiatehokkaiden, ym-päristöystävällisten ja innovatiivisten hankintojen suosimisesta, jotta jul-kisten hankintojen potentiaali markkinoiden muuttumisen edistäjänä täy-simääräisesti toteutuisi. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä perusteltuna ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevien säännösten muuttamista velvoittaviksi tietyissä hankinnoissa. Hankintalainsäädäntö on menettelytapasäänte-lyä, jonka tarkoituksena ei ole puuttua hankinnan sisältöön vaan hankin-tamenettelyn syrjimättömyyteen ja avoimuuteen. Velvoittavien sisältö-vaatimusten asettaminen hankintalainsäädännössä riittävän yksiselittei-sellä tavalla on erittäin haastavaa, kun otetaan huomioon hankintalain-säädännön soveltamistilanteiden monimuotoisuus. Hankintalainsäädän-nön kilpailuttamisvelvoitteiden kohteina voi olla 10 000 erilaista tavaraa, palvelua ja urakkaa. Myöskään hankintalainsäädännön oikeussuojakei-noja ei ole rakennettu hankinnan sisältöä koskevien kysymysten ratkai-semiseen. On lisäksi otettava huomioon, että julkisten hankintojen sisäl-töä ohjataan jo nyt monilla muilla laeilla. Ajoneuvojen energia- ja ympä-ristövaikutusten huomioon ottamisessa annetussa laissa (1509/2011) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 106/2008 on asetettu ympäristönäkökohtien huomioon ottamiselle vel-voitteita. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää erityisen tarpeellisena sitä, että ny-kyistä enemmän kilpailutuksissa on mahdollisuuksia ottaa huomioon ympäristö-, sosiaalisia ja muita näkökohtia. Valiokunta pitää välttämät-tömänä, että valtioneuvoston erilaisia periaatepäätöksiä lähi- ja luomu-ruoasta otetaan huomioon julkisia hankintoja tehtäessä. Valiokunta kat-soo lisäksi, että hankinnan kohteeseen kohdistuvan laatuvaatimuksen tulee koskea myös tuotantomenetelmää. Siten hankintayksikköjen tulee voida edellyttää esimerkiksi ympäristöystävällisiä tai eläinten hyvinvoin-tia huomioivia tuotantomenetelmiä. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että maa- ja metsätalousvaliokun-nan esille nostamat ympäristönäkökohdat on otettu huomioon eduskun-nan käsiteltävänä olevissa lakiehdotuksissa. Elinkaareen pohjautuva tar-jousten arviointi- ja vertailumenetelmä, joka mahdollistaa myös tuotan-tomenetelmiin liittyvät näkökulmat, on otettu vahvasti huomioon eri puo-lilla hallituksen esitystä, esimerkiksi 1. lakiehdotuksen elinkaarikustan-nusten arviointia koskevassa 94 §:ssä. Valtioneuvoston periaatepäätös-ten linjauksia ympäristönäkökohdista hankinnoissa voidaan korostaa edellä esitetyssä neuvonnassa ja ohjeistuksessa. Pienten ja keskisuurten yritysten asema hankintamenettelyissä Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että hankintalakiehdotuk-sen lakitekstiin (1. lakiehdotuksen 2 §:n 3 momentti) on sisällytetty mai-ninta siitä, että hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin. Valiokunta edellyttää, että hankintojen jakamista koskevien säännösten vaikutuksia seurataan

5/51 TEM/1451/00.05.01/2016

ja arvioidaan, miten uudistus on edistänyt pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin ja miten ne ovat menestyneet. Työ- ja elinkeinoministeriö ei näe ongelmia siinä, että hankintojen jaka-mista koskevien säännösten vaikutuksia arvioidaan lain voimaantultua. Työelämän perusoikeuksien kunnioittamisen säätäminen sitovalla taval-la Finnwatch on lausunnossaan esittänyt, että lain yksityiskohtaisista pe-rusteluista poistetaan ns. sosiaalisen lausekkeen (EU:n hankintadirektii-vin 18 artiklan 2 kohta) kuvaus suosituksenluontoisena tavoitteena ja sosiaalisen lausekkeen velvoitteiden noudattamatta jättämisestä teh-dään harkinnanvaraisen poissulkemisperusteen sijaan pakollinen myös alihankinnan (78 §) osalta ja sen noudattamista tehostetaan hankinta-sopimusehdoin (98 §). Finnwatch katsoo lisäksi, että hallituksen esitystä tulee täydentää riittävän huolellisuuden turvaavien prosessien sekä eh-dokkaita tai tarjoajia koskevien selvitysten osalta (esimerkiksi yhteisen eurooppalaisen hankinta-asiakirjan säännökset 1. lakiehdotuksen 87 §:ssä). Finnwatch on lisäksi ehdottanut vastuullisuus-termin sekä veronmak-suun ja verotukseen liittyvien termien lisäämistä muun muassa hallituk-sen esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:ään, 93 §:ään sekä 98 §:ään. Reilukauppa ry on esittänyt, että hankintalain tulee määritellä ihmisoi-keuksien ja työelämän perusoikeuksien noudattaminen vähimmäistavoit-teeksi, jonka tulee koskea myös ulkomailla suoritettavaa työtä ja alihan-kintaa. Hankintalain perusteluissa tulee lisäksi viitata YK:n yritystoimin-taa ja ihmisoikeuksia ohjaaviin periaatteisiin yhtenä vastuullisuuskritee-rien käytön normatiivisista perusteista. SAK on esittänyt jo hankintalainsäädännön valmisteluryhmän mietinnön valmistelun aikana kaksi vaihtoehtoa direktiivin 18 artiklan 2 kohdan täy-täntöönpanoksi kansalliseen lainsäädäntöön. Se olisi joko velvoittavana periaatepykälänä kansallisessa lainsäädännössä samalla tavoin kuin di-rektiivissä tai artiklan sisältö pantaisiin täytäntöön kansallisessa lainsää-dännössä riittävän vahvasti hankintalain muiden pykälien kautta. Käy-tännössä nämä pykälät voisivat olla esimerkiksi poissulkemista tai ali-hankintaa koskevat säännökset sekä hankintasopimuksen erityisehtoja ja valvonnan järjestämistä koskevat säännökset. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että EU:n hankintadirektiivin ns. sosiaalilauseke (18 artiklan 2 kohta) on pantu asianmukaisesti ja tehok-kaasti täytäntöön lakiehdotuksessa, sillä säännös on vaikuttanut muun muassa harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin (1. lakiehdotuksen 81 §:n säännöt ympäristö-, sosiaali- ja työoikeuden normien rikkomises-ta), hinnaltaan poikkeuksellisten alhaisten tarjousten kohtelussa (1. la-kiehdotuksen 96 §, jossa edellytetään tarjouksen hylkäämistä, mikäli poikkeuksellisen alhaisen hinnan syynä on ympäristö-, sosiaali- tai työ-oikeuden normien rikkominen) sekä alihankkijoiden poissulkemisen sääntelyssä (1. lakiehdotuksen 78 §). Ministeriö kiinnittää lisäksi huo-miota siihen, että hankintalainsäädäntö on luonteeltaan menettelytapa-laki, jossa ei säädetä hankintojen sisällöstä eikä hankintalainsäädäntö tai sen oikeussuojasäännökset sovellu hyvin hankinnan sisällön arvioin-tiin muutoin kuin tarjousten ja tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden näkökulmasta.

6/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriö ei näe tarvetta lisätä vastuullisuus-termejä tai verotukseen liittyviä kysymyksiä hankintalainsäädäntöön, sillä EU:n hankintadirektiivit eivät sisällä näiltä osin vastuullisuuden tai verotuksen termejä, minkä lisäksi käytetyt sanamuodot käytännössä johtavat vas-tuullisuustekijöiden huomioon ottamiseen hankinnoissa. Tarjoajien toiminnan kriminalisointi Suomen Hankintajuristit Asianajotoimisto Oy katsoo, että joko hankinta-laissa tai vaihtoehtoisesti rikoslaissa (lähinnä 39 luvussa) säädettäisiin erillinen rikosnimike, jonka perusteella toimittaisiin väärän tiedon anta-misesta julkisessa hankintamenettelyssä sakkoon tai vankeuteen se, jo-ka julkisessa hankintamenettelyssä hankintayksikköä harhauttaakseen ja taloudellista hyötyä saavuttaakseen antaa tarjoajaksi soveltuvuudes-taan ilmeisen väärän tiedon hankintaa koskevassa asiakirjassa. Kysei-sessä säännöksessä tulisi lisäksi olla viittaus rikoslain 9 luvun yhteisö-sakkoa koskevien säännösten soveltumiseen. Vaihtoehtoisesti, mikäli petosrikoksen tunnusmerkistön katsotaan kattavan myös petosrikoksen kaltainen epärehellisyys julkisen hankintamenettelyn yhteydessä, oi-keushenkilön rangaistusvastuun toteutumiseksi tulisi soveltuvaan rikos-lain 39 luvun 9 §:ään kuitenkin uusi säännös, jonka mukaan kyseisen luvun 1 §:ssä tarkoitettuun hankintamenettelyssä tehtyyn petokseen se-kä törkeään petokseen sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvas-tuusta säädetään. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että rikoslaissa olevat petoksia koskevat säännökset soveltuvat myös julkisissa hankinnoissa tehtyyn virheellisen tiedon antamiseen (mikäli rikosnimikkeen tunnusmerkistö muutoin täyttyy), eikä rikoslain muuttaminen ole tässä yhteydessä tar-peen. Ehdotus laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hallituksen esityksen 1. lakiehdotus, jäljempänä hankintalakiehdo-tus) 8 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että hallituk-sen esityksen 1. lakiehdotuksen 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on kaksi virheellistä toteamaa kehitysyhteistyöhankinnois-sa. Hallituksen esityksen sivuilla 88–89 todetaan seuraavaa: ”Vaikka täl-laiset kehitysyhteistyösopimuksiin perustuvat hankinnat voitaisiin tällöin jättää hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle, kuten voimassa olevas-sa hankintalaissa on tehty, ehdotetaan 2 momentissa, että myös näihin ulkoasiainhallinnon hankintoihin sovellettavan ehdotettua lakia”. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä voimassa olevassa laissa kehitysyhteistyösopi-muksiin perustuvat hankinnat ovat hankintalain soveltamisalassa eivätkä sen ulkopuolella. Hallituksen esityksen 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluis-sa todetaan lisäksi, että ”ulkoasiainhallinnon kehitysyhteistyösopimuksiin perustuviin hankintoihin ei kuitenkaan sovellettaisi pykälän 2 momentin mukaan ehdotettua lakia kokonaisuudessaan, vaan hankinnan arvosta riippumatta lakia sovellettaisiin 105 §:ssä tarkoitetulla tavalla.” Kyseinen viittaus 105 §:ään on virheellinen. Oikea viittaus olisi 1. lakiehdotuksen 99 §:ään.

7/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Vaikka edellä mainitut virheet eivät edellytä muutosta lakiehdotuksen pykäliin, talousvaliokunta voi kiinnittää asiaan huomiota muutoin. 9 § Vammaisfoorumi esittää, että hankintalakiehdotuksen 9 §:ään lisätään uusi soveltamisalapoikkeus, joka koskee sellaisten vammaispalvelujen hankintaa, joissa on kysymys vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumi-sessa ja jokapäiväisen elämän toiminnoissa pitkäaikaisesti osa- tai ym-pärivuorokautisesti. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan vammaispalveluja ei voida jättää hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle, sillä ne on sisäl-lytetty lainsäädännön taustalla olevan direktiivin soveltamisalaan. Useimmat vammaisten henkilöiden käyttöön tulevat palvelut ovat sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden hankinnoista säädetään EU:n hankintadirektiivin III osaston 1 luvussa ”Sosiaalipalvelut ja muut erityiset palvelut”. Osastoon ja lukuun kuuluvan 74 artiklan mukaan: ”Liitteessä XIV luetellut sosiaalipalveluja ja muita erityisiä palveluja koskevat hankintasopimukset on tehtävä tämän luvun säännösten mukaisesti, jos hankintasopimusten arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin 4 artiklan d alakohdassa vahvistettu kynnysarvo.” Direktiivin liitteessä XIV mainittuihin palveluihin kuuluvat esimerkiksi ”vammaishuoltopalvelut”, 85311200-4 sekä ”sosiaalityö”, 85310000-5. Vaikka edellä mainitussa luvussa on muihin palveluhankintoihin nähden paljon väljempiä kilpailuttamissääntöjä, on tämänkin luvun hankinnoissa toteutettava avoin ja syrjimätön kilpailutus. Lukuun kuuluvan 76 artiklan mukaan: ”Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien hankintasopimusten tekemiseksi kansalliset säännöt, joilla varmistetaan, että hankintaviranomaiset noudattavat avoimuuden ja talouden toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteita.” 15 § Sidosyksikkösäännöksen toiminnan kohdistumista koskevat rajat Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityk-sessä ehdotetaan valtion sidosyksiköille EU-direktiiviä tiukempaa kan-sallista rajaa harjoittaa liiketoimintaa muiden kuin siihen määräysvaltaa käyttävien hankintayksiköiden kanssa. Liian tiukka myynnin rajoittami-nen muille kuin sidosyksikön omistajalle voi estää esimerkiksi osallistu-misen EU-rahoituksella toteutettaviin hankkeisiin, jotka suoraan palvele-vat EU-direktiivien kansallista täytäntöönpanoa ja joissa sidosyksikkö on keskeisenä toimijana ministeriöiden apuna. Tällainen tilanne on esimer-kiksi Motiva Oy:n osalta EU-yhteistoimintamenettelyissä. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, että ehdotettu sidosyksikkösään-tely vaarantaa kunnallisten palvelujen tarjonnan ja on monitasoinen sa-moin kuin monimutkainen soveltaa. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ulosmyynnille asetettavat rajat asetetaan palvelut turvaavalle tasolle ja että säännöksiä selkeytetään.

8/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Hallintovaliokunta katsoo, että sidosyksikkösääntelyä ei pidä ilman asi-anmukaisia vaikutusarviointeja ja perusteluja kansallisesti tiukentaa sii-tä, mitä hankintadirektiivi mahdollistaa, eikä tehdä sääntelystä tarpeet-toman monimutkaista. Todettakoon, että hankintalakia valmistellut työ-ryhmä esitti mietinnössään rajan asettamista noin 10 prosentin tasolle. Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyvä 500 00 euron raja kohtelee eri-laisen liikevaihdon omaavia aloja eri tavoin. CSC Tieteen tietotekniikan keskus on esittänyt lausunnossaan, että val-tion sidosyksiköiden sallitun ulosmyynnin enimmäismäärä on nostettava takaisin EU-direktiivissä esitettyyn ja muiden EU-maiden toteuttamaan 20 prosenttiin. Lisäksi lausunnossa esitetään, että sidosyksiköille esite-tystä 500 000 euron ulosmyynnin enimmäismäärästä luovutaan ja että laissa otetaan huomioon direktiivissä määritellyn horisontaalisen yhteis-työn lisäksi myös muu yleisen edun mukainen toiminta, josta pitää tarvit-taessa säätää erikseen. Perusteena tälle esitetään muun muassa, että Suomen koulutus- ja tutkimusinfrastruktuurin osana valtion sidosyksiköt toteuttavat erilaisia kansainvälisiä yhteistyöjärjestelyjä, jotka saattavat vaarantua sidosyksikön toiminnan kohdistumista koskevan tiukan rajoi-tuksen johdosta. Suomen Kuntaliitto katsoo, että sidosyksikkösääntelyä ei pidä kansalli-sesti kiristää EU:n direktiivitasosta. Lausunnon mukaan sääntelyn kiris-täminen aiheuttaa haasteita alueellisesti, koko Suomen alueella. Sään-telyä ei pitäisi muuttaa ilman asianmukaista vaikutusarviointia. Ehdote-tun sääntelyn soveltaminen aiheuttaa lausunnon mukaan oikeudellista epävarmuutta, eikä sen varaan voida rakentaa julkisen sektorin raken-teita. Lausunnon mukaan sidosyksikkösääntelyä koskevan yleisen siir-tymäajan pitäisi lisäksi olla tosiasiallisesti kolme vuotta, vähintään 1.1.2020 saakka ja jätehuollon osalta 1.1.2022 saakka. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä katsoo, että Suomen kaltaisessa maassa sidosyksikölle asetetun rajan myyntiin markkinoilla oleville tahoille tulisi olla niin korkea kuin hankintadirektiivit mahdollistavat eli 20 prosenttia. Kilpailun toimivuus sosiaali- ja tervey-denhuollossa edellyttää, että myös pienet ja keskisuuret toimijat saavat välttämättä tarvitsemansa tukipalvelut ja mielellään siltä taholta, joka pystyy volyymihyödyn avulla ne edullisimmin tuottamaan. Ekokympin mukaan kansallisen sääntelyn tulee olla markkinaehtoisen toiminnan osalta direktiivin mukaista 20 %:n sääntelyä ilman euromää-räistä rajoitusta, jolloin palvelunsaanti turvataan myös niillä alueilla, jois-sa on puutteellinen palveluntarjonta. Tällöin myös erillisen avoimuusil-moituksen tekeminen olisi tarpeetonta. Yksiselitteinen prosenttiraja sel-keyttää ja tasapuolistaa myös tarvittavaa valvontaa ja neuvontaa sekä niihin käytettävää rahoitusta. Kuntien Tieran, Motiva Oy:n, Pirkanmaan jätehuolto Oy:n sekä Suomen vesilaitosyhdistyksen mukaan sidosyksikkösäännön toiminnan kohdis-tumista koskevan rajan tulisi olla 20 %. SAK:n ja Suomen Hankintajuris-tit Asianajotoimisto Oy:n mukaan rajan tulisi olla 10 %. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että hankintalakiesityksessä keskeisenä perusteluna valitulle sidosyksikkösääntelylle ovat hallitusohjelman tavoitteet yrittäjyyden ja kilpailullisuuden edistämisestä sekä kilpailuneutraliteetista. Sidosyksikköjen ulosmyynnin salliminen merkitsee käytännössä, että niillä on kilpailutilanteessa parempi asema

9/51 TEM/1451/00.05.01/2016

kuin yksityisillä yrittäjillä, koska sidosyksiköt saavat valtaosan liikevaihdostaan ilman kilpailutusta omistajiensa tilauksista ja toimeksiannoista. Matala ulosmyyntiraja parantaa kilpailuneutraliteettia ja edistää yrittäjyyttä. Se ei missään tilanteessa aseta sidosyksikköjä yksityisomisteisia yrityksiä huonompaan asemaan. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että sidosyksikköjen omistajat voivat omilla valinnoillaan sallia niille täysin vapaan markkinoillaolon kilpailuttamalla omistajan tilaukset tai toimeksiannot. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan sidosyksikön vä-häistä suuremman muihin kuin määräysvaltaa käyttäviin hankintayksi-köihin suuntautuva myynti on ongelmallista hankintalainsäädännön ja kilpailuoikeuden kilpailun vääristämisen estämistä koskevien tavoittei-den näkökulmasta. Sidosyksiköt voisivat vähäistä suuremman tällaisen myynnin kautta vääristää kilpailua markkinoilla muiden toimittajien kans-sa hyödyntämällä määräysvaltaa käyttäviltä hankintayksiköltä kilpailut-tamatta saatuja ja sidosyksikölle edullisia hankintasopimuksia. Suuriko-koisen sidosyksikön liiketoiminnasta muutamankin prosentin sallittu muihin kuin määräysvaltaa käyttäviin hankintayksiköihin suuntautuva myynti voi tarkoittaa käytännössä sitä, että yksiköllä voisi olla miljoonien eurojen liiketoimintaa muiden kuin siihen määräysvaltaa käyttävien han-kintayksiköiden kanssa. Lakiehdotuksessa sidosyksikkösäännöksen vaikutusarviota on toteutettu verraten laajasti hallituksen esityksen jak-sossa 4.7. Lakiehdotuksessa esitetyn vuoden 2018 loppuun saakka jat-kuvan siirtymäsäännöksen katsotaan antavan riittävät puitteet sidosyk-siköiden markkinoilla toimimisen hallittua vähentämistä varten. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan lakiehdotuksen si-dosyksikkösäännöksessä asetettu rajoitus sidosyksikön liiketoiminnalle ei muodostu ongelmaksi sidosyksiköiden toiminnassa kuten esimerkiksi kansainvälisissä yhteistyömenettelyissä. Sidosyksiköiden on aina mahdollista eriyttää markkinoilla oleva toimintansa eri oikeushenkilöön (esimerkiksi toinen yhtiö), jolloin varsinainen sidosyksikkö pysyy ainoastaan hankintayksiköitä palvelevana yksikkönä. Näin on jo tehty monissa valtion omistamissa sidosyksiköissä, joista eriytetyt oikeushen-kilöt voivat vapaasti harjoittaa kansainvälistä yhteistyötä varsinaisen si-dosyksikön aseman vaarantumatta. Tässä yhteydessä voidaan esi-merkkinä mainita, että työ- ja elinkeinoministeriön edustajat ovat jo suo-sitelleet mm. CSC Tieteen tietotekniikan keskus Oy:n edustajille, kuinka ne voisivat erityislailla järjestää toimintonsa nykyistä tarkoituksenmukai-semmin sekä kotimaassa että kansainvälisessä toiminnassaan niin, ettei tarvetta ulosmyyntiin juurikaan olisi. Jos taas hankintayksikön tai -yksiköiden määräysvallassa oleva yksikkö halutaan pysyttää yksinomaan hankintayksikköä palvelevana tukipalve-luyksikkönä, tämä on lakiehdotuksen mukaan täysin mahdollista, kun-han tämän tukipalveluyksikön myynti muille tahoille pysyy ehdotetun ra-jan alapuolella. Lisäksi tietyille yksiköille voidaan perustuslain ja EU-oikeuden näin salliessa perustellusta syystä säätää yksinoikeuksia tiettyihin kriittisiin toimintoihin. Lakiehdotuksen mukaan hankintalakia ei sovelleta hankintoihin, jotka tehdään yksinoikeuden saaneelta hankintayksiköltä (kuten esimerkiksi monilta sidosyksiköiltä).

10/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Sidosyksikkösäännöksen vaikutusarvioinnista Hallintovaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen perusteluissa ei ole esitet-ty vaikutusarviota esitetyille sidosyksikön ulosmyyntirajoille eikä perus-teita sille, miksi juuri niihin on päädytty. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että hankinta-menettelyä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus on poikkeukselli-sen laaja, mikä on nähtävissä muun muassa siinä, että hallituksen esi-tyksen vaikutusarviointia koskeva jakso on noin 25-sivuinen. Myös si-dosyksikkösääntelyn vaikutusarviointia on käsitelty hallituksen esityksen sivulla 52. Hallituksen esityksessä todettuun viittaamisen ohella työ- ja elinkeino-ministeriö kiinnittää huomiota alla olevaan taulukkoon, joka osoittaa 5 % euromääräisen osuuden erilaisissa sidosyksikön kokonaisliikevaihdon ti-lanteissa: Edellä esitetystä taulukosta käy ilmi, että esimerkiksi 20 miljoonan euron kokonaisliikevaihdon tilanteissa 5 % tarkoittaisi jo miljoonan euron ulos-myyntiä vuositasolla, mikä voi vähäistä enemmän vääristää markkinoi-den tasapuolisuutta. Ministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että 500 000 euron prosenttiosuus muodostuu hyvin pieneksi (noin 1 %) vas-ta melko suurten kokonaisliikevaihtojen kohdalla (40 miljoonaa euroa). Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan hallituksen esityk-seen otetut rajat heijastavat sidosyksikkösääntelyn ulosmyyntirajojen perimmäistä tarkoitusta, eli vähäisen ja hetkittäisen sidosyksikön ylika-pasiteetin ulosmyynnin.

5 % osuus Kokonaisliikevaihto

350 000 EUR 7 miljoonaa EUR






1 miljoona EUR 20 miljoonaa EUR

2 miljoonaa EUR 40 miljoonaa EUR



7,5 miljoonaa EUR 150 miljoonaa EUR


11/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Sidosyksikkösäännöksen suhteesta kunnalliseen itsehallintoon Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotettava sääntely on merkityksel-listä kunnallisen itsehallinnon kannalta. Sääntely ei merkitse kuitenkaan niin olennaista puuttumista itsehallinnon ominaispiirteisin, että se olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunnan mielestä ta-lousvaliokunnan on kuitenkin syytä tarkastella, voidaanko erityisesti kunnallisen itsehallinnon suojan kannalta merkityksellistä sidosyksik-kösääntelyä pitää kaikilta osin perusteltuna. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että ehdotettu sidosyksikkösäänte-ly ei merkitse puuttumista perustuslailla suojattuun kunnalliseen itsehal-lintoon siten, että se tekisi asiallisesti itsehallinnon merkityksettömäksi. Tämä johtuu siitä, että kunnilla, kuntayhtymillä kuten muillakin hankin-tayksiköillä pysyy ehdotetun hankintalainsäädännön mukaan oikeus itse päättää, organisoidaanko tietyn palvelun tuottaminen omana työnä teh-täväksi, sidosyksikön tuottamaksi, ostopalvelusopimuksin tehtäväksi tai täysin markkinaehtoisen yhtiön toteuttamaksi. Lakiehdotus sekä sen taustalla oleva hankintadirektiivi ainoastaan estää hankintayksikön kil-pailuttamatta jättämisen sellaiselta sen määräysvallassa olevalta yksi-költä, joka harjoittaa liiketoimintaa markkinoilla yli 5 % ja yli 500 000 eu-roa liikevaihdostaan. Sidosyksikön asiakaspiirin sääntely Ympäristövaliokunta on esittänyt, että laissa tulisi määritellä valtion si-dosyksiköiden asiakkaat ja sulkea ne ulosmyyntirajan soveltamisen ul-kopuolelle, jotta EU-rahoitusmahdollisuuksien hyödyntäminen ei perus-teettomasti vaarantuisi. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että lakiehdotuksen sidosyksik-kösäännöksessä asetettu rajoitus sidosyksikön liiketoiminnalle ei muo-dostu ongelmaksi valtion sidosyksiköiden toiminnassa tai kansainväli-sissä yhteistyömenettelyissä. Sidosyksiköiden on aina mahdollista eriyttää markkinoilla oleva toimintansa eri oikeushenkilöön (esimerkiksi toinen yhtiö), jolloin varsinainen sidosyksikkö pysyy ainoastaan hankintayksiköitä palvelevana yksikkönä. Näin on jo tehty monissa valtion omistamissa sidosyksiköissä, joista eriytetyt oikeushenkilöt voivat vapaasti harjoittaa kansainvälistä yhteistyötä varsinaisen sidosyksikön aseman vaarantumatta. Lisäksi tietyille yksiköille voidaan perustuslain ja EU-oikeuden näin salliessa perustellusta syystä säätää yksinoikeuksia tiettyihin kriittisiin toimintoihin. Lakiehdotuksen mukaan hankintalakia ei sovelleta hankintoihin, jotka tehdään yksinoikeuden saaneelta hankintayksiköltä (kuten esimerkiksi monilta sidosyksiköiltä). Hankintalakiin ei hankintamenettelyjen yleislakina ole mahdollista sää-tää tiettyä sidosyksikköä koskevasta sallitun myynnin asiakkaista. Si-dosyksikkösuhteen osalta erillislaissa voidaan määritellä relevantti asiakaspiiri, mutta tämä asiakaslista ei saa poiketa EU:n hankintadirektiivin ja lakiehdotuksen mukaisesta ulosmyynnin määritelmästä, ts. tahosta, joka on tosiasiallisesti muu kuin määräysvaltaa käyttävä hankintayksikkö, ei saa muussa laissa tehdä tähän rinnastettavaa yksikköä, mikä mahdollistaisi hankintalainsäädännön kiertämisen. Laissa määriteltyjen asiakkaiden

12/51 TEM/1451/00.05.01/2016

asema hankintalainsäädäntöön on jokaisen kohdalta tarkasteltava erikseen. Sidosyksikkösuhde jätehuoltosektorilla Ympäristövaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota ympäristömi-nisteriön perustamaan työryhmään, jonka alustavan arvion mukaan la-kiehdotuksen 15 § ei estä kuntia järjestämästä lakisääteisiin velvolli-suuksiinsa kuuluvia jätehuollon palveluja tai jätelain mukaisen ns. toissi-jaisen järjestämisvastuun palvelua määräysvallassaan olevien kunnallis-ten jätelaitosten toimesta. Sääntelyä tai vähintäänkin lain perusteluja on valiokunnan mukaan kuitenkin täsmennettävä sen selvittämiseksi, mitä toissijaisen vastuun palvelun piiriin katsotaan kuuluvan. Lausunnossa viitataan hankintadirektiivin 12 artiklan 1 kohdan sanamuotoon, joka on valiokunnan mukaan selvästi tarkempi kuin hallituksen esityksessä eh-dotettu, minkä johdosta täsmennys olisi tältä osin perusteltu. Ympäristövaliokunta kiinnittää talousvaliokunnan huomiota tarpeeseen ottaa huomioon mainittua toissijaista järjestämisvastuuta koskeva selvi-tystyö ja selventää lainsäädännössä tai mietinnössään muutoin lakisää-teisen toissijaiseen vastuuseen perustuvan palvelun ja markkinaehtoi-sen palvelun välistä rajanvetoa siten, että kunnalliset jätehuoltoyhtiöt pystyvät edelleen tarjoamaan lakisääteiset palvelut. Ympäristövaliokunnan mukaan sekä ehdotettu prosentti- että euromää-räinen ulosmyyntiraja merkitsisi useille jätehuoltoyhtiöille merkittävää vä-litöntä tarvetta sopeuttamistoimiin ja asiakasmaksujen korotuspainee-seen. Koska yhtiöt ovat kuitenkin sopimuksin sitoutuneet useiksi vuosik-si tiettyjen jäte-erien vastaanottamiseen, tämä ei ole käytännössä mah-dollista. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sidosyksiköille joka ta-pauksessa varmistetaan kohtuullinen mahdollisuus sopeuttaa toimin-taansa kiristyvään sääntelyyn. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että sidosyksikön muille kuin omistajille tapahtuvan myynnin näin merkittävällä rajoittamisella olisi vaikutusta erityisesti kunnalliseen jätehuoltoon. Valiokunta esittää ta-lousvaliokunnan mietinnön lausumassa edellytettäväksi, että jätehuollon hankintojen osalta sääntelyä tarkennetaan erityislainsäädännöllä siten, että millekään taholle ei saa muodostua monopoliasemaa, joka johtaa asiakasmaksujen nousemiseen. Hallintovaliokunta toteaa, että sidosyksikön muille kuin määräysvaltaa käyttäville tahoille tapahtuvan myynnin merkittävällä rajoittamisella on vaikutusta erityisesti kunnalliseen jätehuoltoon. Hankintalailla on voi-maan tullessaan vaikutuksia kuntien jäteyhtiöiden sidosyksikköase-maan. Mikäli tarvittavia muutoksia ei toteuteta nyt käsittelyssä olevan hankintalakiehdotuksen yhteydessä, tulee kunnan yksiköiden toiminta turvata riittäväksi ajaksi voimassa olevan sääntelyn mukaiseksi, kunnes on ratkaistu jätelain osalta valmisteilla olevat kysymykset sekä jätelain ja hankintalain keskinäinen suhde. Selvitysmies Alkion mukaan oikeusvarmuuden näkökulmasta jätehuol-lon hankintoja koskevat muutokset olisi ensisijaisesti selkeintä sisällyttää hankintalakiin. Mikäli tämä ei ole mahdollista, ehdotettuun hankintalakiin tulisi sisällyttää viittaus uuteen jätelain pykälään, johon sisällytetään tar-vittavat muutokset. Alkion mukaan jätehuoltoa koskien tulisi lainsäädän-töön lisätä erilliset siirtymäajat koskien muihin kuin sidosyksikköön mää-räysvaltaa käyttäviin tahoihin kohdistuvan liikevaihdon laskemista. Li-

13/51 TEM/1451/00.05.01/2016

säksi lainsäädäntöön tulisi lisätä uusi EU:n hankintadirektiivin 12 ar-tiklaan vahvemmin perustuva sidosyksikön määritelmä, jota sovelletaan jätelailla säännellyn toiminnan yhteydessä. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa lisäksi, että hankintalaista voidaan säätää muissa laeissa (esimerkiksi jätelaki) poikkeuksia, kunhan nämä poikkeukset eivät muodostu EU:n hankintadirektiivien määräysten vas-taisiksi ja ovat toiminnan järjestämisen turvaamiseksi välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Ministeriön näkemyksen mukaan sidosyksikkösuhteen perustavanlaatuiset ja määritelmälliset säännökset (esimeriksi sidosyk-sikkösuhteen tunnusmerkkeinä olevat määräysvaltaa ja sidosyksikön toiminnan kohdistumisen laskemista koskevat säännöt) tulisi sisällyttää hankintalakiin, mutta esimerkiksi ulosmyynnin prosentuaalista rajaa tai siirtymäkautta koskevia säännöksiä voidaan ottaa hankintalaista poik-keavin tavoin muihin lakeihin. Ministeriön näkemyksen mukaan sektori-kohtaisista poikkeuksista ulosmyyntirajoihin tulisi säätää ensisijaisesti muussa laissa kuin hankintalaissa, jotta hankintalain säännöksen ym-märrettävyys ja selkeys eivät kärsisi. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että EU:n hankintadirektiivin sidos-yksikkösuhdetta koskevan 12 artiklan sanamuodon käyttämiselle kan-sallisessa hankintalainsäädännössä ei ole oikeudellista estettä. Hankin-tadirektiivien määräykset vaikuttavat joka tapauksessa kansallisen lain-säädännön tulkintaan. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdan sanamuoto (”…prosenttia kyseisen määräysvallassa olevan oikeushenkilön toimin-noista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanot-tanut määräysvaltaa käyttävältä hankintaviranomaiselta tai muilta kysei-sen hankintaviranomaisen määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä…) voi kuitenkin olla hankalasti ymmärrettävissä muilla kuin jätehuollon sek-toreilla, sillä sidosyksikön toiminnan arvioinnin lähtökohtana on perintei-sesti ollut verraten vaivattomasti ymmärrettävä sidosyksikön liiketoimin-nan kohdistuminen. Tavoiteltavana voidaan tältä osin pitää muotoilua, joka yhtäältä antaa riittävän kuvan EU:n lainsäätäjän tahdosta ja toisaal-ta tekee säännöksen soveltamisen mahdollisimman ymmärrettäväksi Suomen kontekstissa ja kaikilla sidosyksikkösäännön soveltamissekto-reilla. Sidosyksikkösuhde ja työterveyshuoltosektori Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tuonut esiin sen, että kunnilla on ter-veydenhuoltolain 18 §:n mukaan velvollisuus järjestää alueellaan sijait-sevissa työpaikoissa työskenteleville työntekijöille työterveyshuoltolain 12 §:ssä ja muualla laissa säädettyjä työterveyshuoltopalveluja. Kunnan on myös järjestettävä työterveyshuoltoa alueellaan toimiville yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Kunta voi tuottaa työterveyshuoltopalvelut itse, yhdessä toisen kunnan kanssa, osana kuntayhtymää tai ostamalla palvelut julkiselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin palveluntuottajalta. Kuntaliiton vuonna 2014 tekemän kyselyn mukaan noin 56 %:ssa työ-terveyshuolto oli järjestetty terveyskeskuksessa ja noin 37 %:ssa kyse-lyyn vastanneista kunnista ei ollut yksityistä työterveyshuoltoa tarjolla. Hankintalakiehdotuksen mukainen ulosmyynnin osuuden pienentäminen voi valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikeuttaa kuntien omaa työterveyshuoltopalvelujen tuottamista. Mahdollisen vähennyksen on ar-vioitu voivan vaikuttaa etenkin pienten ja keskisuurten yritysten sekä maatalousyrittäjien työterveyshuollon palvelujen saatavuuteen, koska kunnallisen työterveyshuoltopalvelujen sopimusasiakkaista suuri osa kuuluu näihin ryhmiin.

14/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hankintalainsäädännön voi-maantulon ajoittuminen osittain ennen valmisteilla olevan sote- ja alue-hallintouudistuksen voimaantuloa ja osittain uudistuksen jälkeiseen ai-kaan vaikeuttaa hankintalainsäädännön tosiasiallisten vaikutusten arvi-ointia ja mahdollisesti myös täytäntöönpanoa palvelujen järjestämisvel-vollisuuden siirtyessä maakunnille. Valiokunta pitää kuitenkin sidos- ja hankintayksikköhankintoja koskevia ehdotettuja siirtymäaikoja välttämät-töminä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen ja muun mu-assa työterveyshuollon palvelujen järjestämisen kannalta. Valiokunta katsoo, että työterveyshuollon samoin kuin esimerkiksi yhtiömuodossa toimivien laboratorio- ja kuvantamispalveluiden toimintaedellytykset on arvioitava siirtymäaikana ja tehtävä mahdollisesti tarvittavat muutokset lainsäädäntöön ennen siirtymäajan päättymistä. Maa- ja metsätalousvaliokunta esittää talousvaliokunnan mietinnön lau-sumassa edellytettäväksi, että sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen osalta sääntelyä tarkennetaan erityislainsäädännöllä siten, että mille-kään taholle ei saa muodostua monopoliasema, joka johtaa asiakas-maksujen nousemiseen. Hallintovaliokunta toteaa, että sidosyksikön muille kuin määräysvaltaa käyttäville tahoille tapahtuvan myynnin merkittävällä rajoittamisella on vaikutusta erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa, että lakiehdotuksessa sosiaali- ja terveyshuoltosektorille säädetty ja toiminnan kohdistumisrajoitusta kos-keva siirtymäkausi on verraten pitkä (vuoden 2021 loppuun saakka, jol-loin koko sote-uudistus olisi jo saatettu voimaan täysimääräisenä). Siir-tymäkausi mahdollistaa ministeriön näkemyksen mukaan riittävän pitkän ajanjakson kyseisen alan sidosyksiköiden toiminnan mukauttamiseksi uuteen lainsäädäntöön tai vaihtoehtoisesti erillisratkaisujen tekemisen kyseisillä toimialoilla. Ministeriö tuo esiin myös sen, että nyt valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksessa lähtökohtana on maakunnilla oleva vastuu sosiaali- ja terveyspalveluista. Maakuntien on käytännössä helppo tehdä hankintayhteistyötä käyttämällä hankintalainsäädännön tarjoamia mahdollisuuksia (esimerkiksi yhteiset palveluyhtiöt). Samalla on huomattava, että valinnanvapauspalveluja tuottavat maakuntien yhtiöt, jotka kilpailevat markkinoilla, eivät todennäköisesti täytä hankin-tayksikön tunnusmerkistöä1 ja ne saavat myydä palvelujaan vapaasti myös yrityksille. Sidosyksiköiden on lisäksi aina mahdollista eriyttää markkinoilla oleva toimintansa eri oikeushenkilöön (toinen yhtiö), jolloin varsinainen sidosyksikkö pysyy ainoastaan hankintayksiköitä palvelevana yksikkönä. Näin on jo tehty monissa valtion omistamissa sidosyksiköissä. Erillinen markkinoilla toimiva yksikkö (joka ei ole sidosyksikkö ja jolta ei ole tarvetta tehdä kilpailuttamatta hankintoja) voi täyttää alueella vallit-

1 Yksityisoikeudellinen yhteisö voi tulla hankintayksiköksi ainoastaan toiselta hankintayksiköltä tiettyä hankintaa varten saaman merkittävän (yli 50 % hankinnan arvosta) tuen kautta tai täyttämällä ns. julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkit. Yhtenä laitoksen tunnusmerkeistä on se, että ne yleiseen etuun liittyvät tarpeet, joita tyydyttämään laitos on perustettu, ovat luonteeltaan ei-teollisia ja ei-kaupallisia. Kilpailutilanteessa toimivien yhteisöjen on lähtökohtaisesti katsottu olevan teollisia ja kaupallisia yksiköitä, jotka eivät tältä osin täytä julkisoikeudellisen laitoksen tunnusmerkistöä.

15/51 TEM/1451/00.05.01/2016

sevan mahdollisen palvelutyhjiön omalla toiminnallaan vääristämättä markkinoiden kilpailun toimivuutta. Lisäksi ministeriö kiinnittää huomiota siihen, että sidosyksikön omalle henkilöstölleen tarjoamat työterveys-huolto- tai muut palvelut eivät lähtökohtaisesti ole sidosyksikön ulos-myynniksi määriteltävää toimintaa. Ministeriö kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että jo voimassa olevan hankintalain oikeuskäytännössä on tehty linjauksia työterveyshuollon sektorin erityiskysymyksistä sidosyksikkösäännön soveltamisessa. Ratkaisussaan KHO:2012:61 korkein hallinto-oikeus erotteli toisistaan kunnalle lain perusteella kuuluvan ja toisaalta vapaaehtoisen työterveyshuollon. Ratkaisun mukaan tarkastellun osakeyhtiön ulkopuolisiin asiakkaisiin suuntautuva toiminta muodostui merkittävässä määrin ”muiden kuin niin sanotun lakisääteisen työterveyshuollon palvelujen tarjoamisesta”. Ratkaisun mukaan ”tältä osin yhtiön on myös katsottava tosiasiassa kilpailevan palveluvalikoimansa perusteella yksityisten työterveyshuollon palvelujen tarjoajien kanssa samoista asiakkaista”. Tämä osuus oli laskettava osakeyhtiön toimintaan, joka kohdistui muihin kuin määräysvaltaa käyttäviin hankintayksiköihin. Toisaalta ratkaisusta on pääteltävissä se, että lakisääteisen työterveyshuollon palvelujen tarjoamista ei välttämättä olisi pidettävä kilpailemisena yksityisten työterveyshuollon tarjoajien kanssa samoista asiakkaista ja siten sidosyksikkösääntöjen ulosmyyntirajoitusten piirissä olevana ulosmyyntinä. Tukipalvelut Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan sidosyksikön muille kuin omis-tajalle tapahtuvan myynnin rajoittamisella olisi vaikutusta kunnallisten tukipalveluyhtiöiden (tietoja taloushallinto, kunnossapito, ruokahuolto, puhtaus- ja tekstiilipalvelut) toimintaan. Useilla alueilla kunnilla on kes-keinen rooli kyseisten palvelujen saatavuuden takaajana. Kunnille palve-luja tuottavat yhtiöt tuottavat samalla rajoitetusti palveluja myös alueen asukkaille ja yrityksille, yhdistyksille, seurakunnille ja säätiöille. Ilman kunnallisia toimijoita ei palvelua olisi kaikkialla saatavilla. Hallintovaliokunnan mukaan sidosyksikön muille kuin määräysvaltaa käyttäville tahoille tapahtuvan myynnin rajoittaminen vaikuttaa kunnallis-ten tukipalveluyhtiöiden, kuten tietoja taloushallinnon, ruokahuollon se-kä puhtaus- ja tekstiilipalvelujen toimintaan. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että haja-asutusalueiden erityispiirteet sekä etenkin markkinoiden kilpailun vähäi-syys on otettu huomioon 1. lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin säännös-sä, jossa sidosyksikön ulosmyynti on sallittu 10 % saakka tilanteissa, joissa markkinaehtoista vastaavaa toimintaa ei ole. Tässä yhteydessä voidaan myös mainita esimerkkinä vireillä oleva maakuntauudistus, jossa yhtenä vaihtoehtona palvelujen organisoinnille on pohdittu myös sitä, että ICT-tukipalvelua tarjotaan yhteisen yksikön puitteissa myös kunnille. Eräiden tukipalvelujen osalta kunnilla on myös mahdollisuus käyttää niiden oman yhteishankintayksikön (KL-kuntahankinnat Oy) kilpailuttamia sopimuksia. Kaikki kunnat eivät vielä ole hyödyntäneet täysimääräisesti näitä mahdollisuuksia. Monopoliaseman välttäminen

16/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Maa- ja metsätalousvaliokunnan mukaan sidosyksikön ulosmyynnin tar-koituksena on muun muassa pyrkiä tasaamaan satunnaista tuotannon ylitarjontaa, kehittää kunnallisia palveluita yksityismarkkinoilla saatujen kokemusten perusteella sekä palvelujen tarjoaminen tilanteessa, jossa markkinat eivät toimi tai niitä ei ole lainkaan. Toiminnoilla on kuitenkin usein yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ja yleishyödyllinen tarkoitus. Va-liokunta korostaa sitä, että millekään taholle ei saa muodostua monopo-liasemaa, joka johtaa asiakasmaksujen nousemiseen. Tässä yhteydes-sä valiokunta kiinnittää erityistä huomiota haja-asutusalueisiin, joissa eri-tyisesti jätehuollon ja terveyshuollon osalta markkinat ovat ohuet. Valio-kunnan mukaan ilman kunnallisia toimijoita ei palvelua olisi kaikkien saatavilla tai alueella olisi vain yksi kaupallinen toimija ilman kilpailua. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa sitä, että 1. lakiehdotuksen sidos-yksikkösuhdetta koskevien rajoitusten keskeisenä tarkoituksena on ni-menomaisesti estää terveen kilpailun vääristyminen tai monopoliaseman väärinkäytökset niin yksityisessä kuin julkisomisteisessa elinkeinotoi-minnassa. Ministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että haja-asutusalueiden erityispiirteet ja markkinoiden toimivuus on otettu huo-mioon 1. lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin säännöksessä 10 % salli-tusta ulosmyynnistä silloin, kun markkinaehtoista toimintaa ei katsota olevan käsillä. Jätehuollon ja terveyshuollon erityispiirteistä on mainittu edellä. Erillislait ja siirtymäsäännökset Ympäristövaliokunnan lausunnon mukaan on lähtökohtaisesti perustel-tua säätää jätehuoltoa varten tarpeellisista poikkeuksista, kuten mahdol-lisesta erillisestä ulosmyyntirajasta, hankintalain sijaan jätelaissa. Tällöin hankintalakiin ilmeisesti tarvittaisiin kuitenkin lakien välisestä suhteesta viittaussäännös. Sääntelyn selkeyden ja kunnallisten jätelaitosten halli-tuksi sopeuttamiseksi muuttuvaan sidosyksikkösääntelyyn tulisi hankin-talakiin siksi lisätä siirtymäsäännös, jolla kunnan yksiköiden toiminta tur-vattaisiin riittäväksi ajaksi voimassaolevan sääntelyn mukaisesti. Kuten edellä on todettu, hankintalaista voidaan säätää muissa laeissa poikkeuksia, kunhan nämä poikkeukset eivät muodostu EU:n hankinta-direktiivien määräysten vastaisiksi. Esimerkiksi ulosmyynnin prosentuaa-lista rajaa tai siirtymäkautta koskevia säännöksiä voidaan ottaa hankin-talaista poikkeavin tavoin muihin lakeihin. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan hankintalakiin ei ole tarvetta säätää viittausta täl-laisiin muihin lakeihin. Ministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että lakiehdotuksessa esitetään siirtymäkautta ehdotetun 5 % ja 500 000 eu-ron rajoitukselle vuoden 2019 alkuun saakka. Tämä siirtymäkausi antaa riittävästi aikaa säätää esimerkiksi jätehuollossa tarvittavista erityisjär-jestelyistä. Sidosyksikön ulosmyynnin laskemissäännöt Ympäristövaliokunnan lausunnon mukaan sidosyksikön ulosmyyntipro-sentin määrittämisen perusteeksi ehdotettu edeltävien kolmen vuoden keskimääräinen kokonaisliikevaihto johtaisi käytännössä ulosmyyntira-jan taannehtivaan soveltamiseen jo ennen lain voimaantuloa toteutu-neeseen palvelujen myyntiin. Mainittu lakiehdotuksen säännös perustuu EU:n hankintadirektiiviin, jonka mukaan toimintojen prosenttiosuutta määriteltäessä on otettava huomioon sopimuksen tekemistä edeltävien kolmen vuoden keskimääräinen kokonaisliikevaihto tai jokin asianmukainen vaihtoehtoinen toimintaan perustuva määrä, kuten

17/51 TEM/1451/00.05.01/2016

asianomaiselle oikeushenkilölle tai hankintaviranomaiselle aiheutuneet kustannukset palvelujen, tavaroiden ja rakennusurakoiden osalta. Myös selvitysmies Alkio on esittänyt, että 15 §:n liikevaihtoa laskettaes-sa olisi otettava huomioon kolmen vuoden edellinen liikevaihto taanneh-tivasti vasta siirtymäajan jälkeen ja että hankintayksikkö voisi arvioida ulosmyynnin vuoteen 2023 asti edellisen vuoden liikevaihdon perusteel-la. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että taannehtivan lain soveltamisen välttämiseksi voidaan valiokunnan mietinnössä tuoda esiin se, että sekä hankintadirektiivi että lakiehdotus antavat laskemisen perusteeksi myös vaihtoehtoisen sidosyksikön toimintaan perustuvan ulosmyynnin mää-rän. Kolmen vuoden laskentasääntöä voitaisiin soveltaa siten, että sallit-tu 10 % ulosmyynti olisi mahdollista vuoden 2019 alkuun saakka. Koska jo hallituksen esityksessä ehdotettu säännös mahdollistaa asian, ei säännöksen muuttamiselle ole nähdäksemme kuitenkaan tarvetta py-kälätasolla. Avoimuusilmoitus ja korkeampi sallitun toiminnan osuus Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen mukaan sidosyksikön ulosmyynnin prosenttiosuus voi olla kymmenen prosenttia, jos markkinoilla ei ole sidosyksikkötoimintaa vastaavaa toi-mintaa. Tämä on tarkoitus selvittää sillä, että hankintayksikkö julkaisee sidosyksikön ulosmyyntiaikeista ns. avoimuusilmoituksen julkisten han-kintojen ilmoittamisjärjestelmässä. Valiokunnalle toimitetussa selvityk-sessä on kiinnitetty huomiota siihen, että avoimuusilmoituksen tekemi-nen on velvoitettu hankintayksikölle, vaikka on kysymys sen määräys-vallassa olevan erillisen oikeushenkilön toiminnasta. Velvollisuus avoi-muusilmoituksen tekemiseen pitää olla sidosyksiköllä itsellään. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tärkeänä, että hankintalainsäädän-nössä asetettujen velvoitteiden kohteina ovat yksinomaan hankintayksi-köiksi määritellyt julkisyhteisöt ja muut yksiköt. Hankintalainsäädännön velvoitteiden avaaminen muuhun joukkoon nostaisi esiin ongelmallisia kysymyksiä muun muassa hankintayksikköaseman määrittelystä suh-teessa hankintadirektiiveihin, hankintamenettelyä koskevien ratkaisujen vastuista sekä oikeussuojajärjestelmän ja valitusten kohteista. Ministeriö kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että muutkin tahot kuin hankintayk-siköt voivat (ja käytännössä myös ovat) julkaisseet hankintailmoituksia hankintayksiköiden nimissä ja näiden puolesta. Näin ollen käytännön es-tettä sidosyksiköiden ilmoitusten julkaisemiseen ei ole, mutta vastuun ilmoituksen lain mukaisuudesta kantaa kuitenkin lain velvoitteiden koh-teena oleva hankintayksikkö itse. Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että sen mää-rittely, mikä on vastaavaa markkinaehtoista toimintaa, on vaikeaa. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että avoimuusilmoituksen ja vas-taavan markkinaehtoisen toiminnan yksityiskohtia voidaan täsmentää näin tarvittaessa. Ministeriön mukaan täsmentäminen ei kuitenkaan edellytä säännösmuutoksia hallituksen esitykseen. Asiaa täsmennettäessä voidaan esimerkiksi korostaa, että 1. lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin sallimaa 10 prosentin rajoitusta voidaan soveltaa, kun sidosyksikön toimintaa vastaavaa uskottavaa markkinaehtoista toimintaa ei ole käsillä. Uskottavalla vastaavalla

18/51 TEM/1451/00.05.01/2016

toiminnalla tarkoitetaan sitä, että vastaavaa palvelua on jo oltava tarjottuna muissa kuin sidosyksikössä tai sen tarjoamisen tulee olla todennäköistä lähitulevaisuudessa. Lisäksi markkinaehtoisen toiminnan vastaavuusvaatimus edellyttää, että palvelua tarjotaan tai kyetään tarjoamaan samassa laajuudessa, samalla laadulla ja pääasiallisesti samoin ehdoin kuin sidosyksikkö sitä tarjoaa tai on tarjoamassa. Avoimuusilmoitukseen reagoivan yrityksen tulisi itse osoittaa, että markkinaehtoinen toiminta vastaa sidosyksikön toimintaa eli kyseessä on sekä sisällöllisesti että alueellisesti vastaava toiminta. Sidosyksikkösääntelyn selkeys Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotettu sidosyksikkösääntely on huo-mattavan monimutkainen. Haastetta vielä lisää ehdotukseen liittyvä vai-keatulkintainen siirtymäsäännös. Monimutkainen sääntely on ongelmal-linen hankintayksiköiden kannalta, mutta myös sallitun ulosmyynnin ra-jan valvonta voi käytännössä olla hankalaa. Mahdollista on, että markki-naoikeus joutuu ottamaan aikaisempaa useammin kantaa siihen, onko kyse sidosyksiköstä vai ei. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että monet 1. lakiehdotuksen 15 §:n säännöistä tulevat suoraan EU:n han-kintadirektiivistä 2014/24/EU, eikä jäsenvaltioilla ole mahdollista virtavii-vaistaa sääntelyä juurikaan direktiivissä säädetystä. Lakiehdotukseen kansallisesti lisätyillä ja lainkohdan pituutta lisäävillä säännöillä on puo-lestaan tarkoitus luoda väljempiä rajoja erityistilanteisiin kuten vähäisen ulosmyynnin sidosyksiköihin tai alueille, joilla vastaavaa markkinaehtois-ta toimintaa ei ole. Myös siirtymäsäännösten tarkoitus on luoda jousto-varaa ja mahdollistaa hallittu siirtyminen 15 §:n 1 momentin rajoihin. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan sidosyksikkösäännök-sen kilpailun tasapuolisuuteen ja toisaalta tiettyjen tilanteiden erityispiir-teiden huomioimiseen liittyviä tavoitteita ei voida saavuttaa suppeam-malla sääntelyllä. 16 § Hallintovaliokunta toteaa, että ensihoitopalvelut kuuluvat terveydenhuol-tolain 39 §:n 1 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän jär-jestämisvastuun piiriin. Pykälän 2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun yhteistoimin-nassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta palvelun tuottajalta. Käytän-nössä tämä on tarkoittanut sitä, että sairaanhoitopiirit ovat voineet tuot-taa kiireellisiä ensihoitopalveluita yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa ilman kilpailuttamista. Hallintovaliokunta tähdentää, että uuden hankinta-lain tulee mahdollistaa tämän toimintamallin jatkuminen sosiaali- ja ter-veystoimen ja pelastustoimen kesken kiireellisten ensihoitopalveluiden toteuttamisessa. Hallintovaliokunta pitää lisäksi tärkeänä, että hankintalain uudistaminen toteutetaan niin, että pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimenviran-omaistyönä suoritetut kiireelliset ensihoito- ja ensivastetehtävät voidaan jatkossakin toteuttaa ilman kilpailutusta siltä osin kuin kiireelliset ensihoi-topalvelut päätetään toteuttaa maakunnan pelastustoimen tuottamana maakunnan palvelulaitoksen sisäisenä järjestelynä tai mahdollisesti in house- toimintana, hankintayksiköiden yhteistyönä tai hankintayksiköi-den sidosyksiköiden välillä.

19/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota 1. lakiehdotuksen 16 §:n säännöksiin siitä, että hankintalakia ei sovelleta kahden tai useam-man hankintayksikön väliseen yhteistyöjärjestelyyn, mikäli ehdotetussa lainkohdassa esitetyt edellytykset koskien muun muassa yleistä etua, yhteistyön taustalla olevaa osapuolten vastuuta sekä ulosmyynnin rajoi-tusta täyttyvät. Säännös mahdollistaa edellytysten täyttyessä esimerkik-si pelastusalan yhteistyöjärjestelyt. Ministeriö kiinnittää tältä osin huo-miota myös markkinaoikeuden ratkaisuihin MAO:761–762/14, MAO:758–760/14 sekä MAO:749–757/14, joissa ensihoitopalveluja kos-kevan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän sekä pelastuslaitosten yhteistyön katsottiin täyttävän hankintayksiköiden yhteistyötä koskevan sovelta-misalapoikkeuksen edellytykset. 25 § Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna sote-palveluhankintojen kansallisen kynnysarvon nostamista nykyisestä 100 000 eurosta 300 000 euroon. Tämä mahdollistaa palvelun käyttäjän yksilölliset tarpeet paremmin huomioon ottavia ratkaisuja, joskin hankintojen volyymit usein ylittävät kynnysarvon. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että ehdotettu kansallisen kyn-nysarvon nostaminen 60 000 euroon tavara- ja palveluhankinnoissa on lähiruokahankintojen kannalta myönteinen muutos. Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa jo nykyisellän varsin korkean so-siaali- ja terveyspalveluhankintoja koskevan 100 000 euron kansallisen kynnysarvon nostamista peräti nelinkertaiseksi. Suomen Yrittäjät katsoo, että kansalliset kynnysarvot ovat liian korkeat ja että tavara- ja palveluhankintojen kansallisen kynnysarvon tulisi olla 50 000 euroa. Valmet katsoo, että tavara- ja palveluhankintojen kansallisen kynnysar-von tulisi olla 100 000 euroa. Vammaisfoorumi esittää, että kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluhankin-tojen kansallista kynnysarvoa nostetaan EU:n hankintadirektiivin sään-nöksen tasolle 750 000 euroon. Suomen Kuntaliitto katsoo, että sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen ja muiden erityisten palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo tulisi nos-taa EU:n hankintadirektiivissä asetettuun 750 000 euroon. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää hallituksen esityksen 1. lakiehdotuk-sen 25 §:ssä esitettyjä sosiaali- ja terveyspalveluhankintojen kansallisia kynnysarvoja toimivana tasapainona yhtäältä hankintojen avoimuuden ja syrjimättömyyden varmistamisen sekä toisaalta sosiaali- ja terveyspalve-lujen erityispiirteiden huomioon ottamisen välillä. 56 § Vaikka asia ei edellytä säännösmuutosta hallituksen esitykseen, työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää talousvaliokunnan huomiota siihen, että mietinnössä voitaisiin antaa soveltajille tuoretta lisätietoa hankintalain-säädännön vähimmäismääräajoista seuraavalla maininnalla:

20/51 TEM/1451/00.05.01/2016

”Hankintayksiköiden olisi syytä ottaa huomioon tarjousten ja osallistu-mishakemusten määräaikoja asettaessaan se, että hankintojen ilmoit-tamiskäytännöstä saatujen tietojen nojalla EU:n julkaisutoimiston TED-järjestelmässä tapahtuvassa hankintailmoituksen julkaisemisessa voi kestää melko pitkään. Tämä seikka huomioon ottamalla voidaan varmis-taa, että myös muista jäsenvaltioista tulevilla tarjoajilla on riittävä aika päästä osallistumaan suomalaisten hankintayksiköiden tarjouskilpai-luihih.”

75 § Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkoituksenmukaisen järjestämisen ja alalla toimivien pienten yritysten kannalta myönteisenä, että hankinnat voidaan hankintalain perusteella nykyistä selkeämmin jakaa osiin osahankinnoiksi tai erillisiksi kilpailutuksiksi. Suomen Yrittäjät katsoo, että hankintojen jakamista koskevat säännöt tulisi ulottaa myös EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin lain 11 lukuun. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että lain 11 lu-vun kansallisia hankintoja koskevista säännöistä on pyritty tekemään mahdollisimman joustavia ja yksinkertaisia siten, että ainoastaan han-kintamenettelyn perustavanlaatuisista syrjimättömyyteen ja avoimuuteen perustuvista menettelyvelvoitteista on säännöt. Ministeriön näkemyksen mukaan hankintojen jakamista koskevat säännöt eivät kuulu tällaisiin perustavanlaatuisiin sääntöihin. 77 § Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan, jos ja kun julkisissa hankinnoissa harmaata taloutta esiintyy, se tapahtuu suurella todennä-köisyydellä nimenomaan alihankinnoissa. Edellytykset julkisiin hankin-toihin kohdistuvan harmaan talouden torjuntaan parantuisivat siten mer-kittävästi, mikäli hankintayksiköillä olisi esitettyä laajempi velvollisuus selvittää tarjoajan käyttämät alihankkijat ja näihin kohdistuvat poissul-kemisperusteet. SAK esittää, että hankintalakia koskevan lakiesityksen 77 §:n 2 momen-tissa esitetyn muotoilun pitäisi koskea rakennus- ja palveluhankintojen lisäksi tavarahankintoja ja sellaisia hankintoja, joita on suoritettu muualla kuin hankintayksikön välittömässä valvonnassa olevissa tiloissa. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että alihankinto-ja koskevan sääntelyn laajentamisen osalta hankintadirektiivissä anne-taan jäsenvaltioille mahdollisuus puuttua esitettyä laajemmin alihankin-toihin. Useat näistä mahdollisuuksista katsottiin kuitenkin ongelmallisiksi kansallisessa lainvalmistelussa. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa, et-tä tavarahankinnoissa, joissa on pitkiä hankintaketjuja, ilmoittamisvelvoi-te voisi tarkoittaa kymmenien tai satojen tahojen ilmoittamista, mikä ai-heuttaisi merkittävää hallinnollista rasitetta sekä hankintayksikölle että erityisesti yrityksille. Hallinnollista rasitetta aiheuttaisi myös muun muas-sa EU:n ja ETA-maiden ulkopuolella suoritetun alihankintapalvelun il-moittamisvelvoitteessa. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä perusteltuna esitettyä laajennusta. SAK:n lausunnosta on pääteltävissä, että he esittävät muutoinkin ali-hankkijoita koskevien hankintadirektiivin sääntöjen nyt omaksuttua laa-

21/51 TEM/1451/00.05.01/2016

jempaa sisällyttämistä kansalliseen hankintalakiin. SAK:n lausunnon mukaan ”niin sanottu klassinen hankintalakidirektiivi mahdollistaa halli-tuksen esityksessä ehdotettua selkeästi tiukemman asennoitumisen ali-hankintaan ja sen valvomiseen. Tätä mahdollisuutta olisi pitänyt käyttää paremmin. Vähintäänkin tarjoajaa koskevat alihankkijoiden ilmoitusvel-voitteet pitäisi toimeenpanna laajempana ja kattavampana, jotta har-maan talouden ja esimerkiksi minimityöehtojen alittaminen saataisiin pa-remmin myös hankintayksiköiden valvonnan piiriin.”[kurs. vain tässä]. Monet EU:n hankintadirektiivissä 2014/24/EU jäsenvaltioille annetuista alihankkijoiden kohtelua koskevista mahdollisuuksista katsottiin ongel-mallisiksi kansallisessa lainvalmistelussa. Hankintalaki sopii huonosti työoikeudellisten ongelmien ratkaisukeinoksi. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat ensinnäkin säätää, että alihankki-jat voivat pyytää, kun hankintasopimuksen luonne sen sallii, hankintavi-ranomaista maksamaan niille suoraan tavarantoimituksista, palveluista tai rakennusurakoista. Säännöksen täytäntöönpanoa pidettiin ongelmal-lisena, sillä tämä puuttuisi merkittävästi sopimuksen sitovuuden yleiseen periaatteeseen ja voisi johtaa muun muassa vahingonkorvausvaateisiin, kun hankintayksikkö yllättäen ohittaakin sopimuskumppaninsa vastik-keen maksamisessa. Direktiivi antaa jäsenvaltioille lisäksi mahdollisuu-den luoda sääntö pääsopimuskumppanin ja alihankkijoiden yhteisvas-tuusta erilaisissa sopimukseen liittyvissä ongelmatilanteissa. Tämäkin nähtiin ongelmallisena sääntönä sopimusvapauden ja sopimusoikeuden perusperiaatteiden näkökulmasta.

76 § Sitran näkemyksen mukaan vaihtoehtoisten tarjousten salliminen tu-lisi olla hankintalain ensisijainen tavoite. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä perusteltuna kategorisen velvoit-teen asettamista vaihtoehtoisten tarjousten sallimisesta. Hankintalain-säädännön soveltamistilanteet eroavat merkittävästi toisistaan, eikä hankintayksiköillä monissa tapauksissa ole mahdollisuutta sallia vaihto-ehtoisia tarjouksia ja määritellä hankinnan kohde kahden eri vaihtoeh-don kautta. 80 § Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 1. lakiehdotuksen 80 §:n mukaisilla pakollisilla poissulkemisperusteilla on tarkoitus sulkea ta-lous-, petos-, työ- tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen osallistuneet ja siitä kiinnijääneet julkisten hankintojen ulkopuolelle. Valiokunta toteaa, että luettelosta puuttuu kuitenkin useita harmaan talouden kannalta kes-keisiä rikosnimikkeitä, muun muassa erilaiset rekisteri-, merkintä-, kir-janpito-, petos-, velallisen ja ympäristörikokset. Valiokunta kiinnittää li-säksi huomiota siihen, ettei pakollisissa poissulkemisperusteissa ole mainittu liiketoimintakieltoa. Edellä todetun perusteella hallintovaliokunta esittää talousvaliokunnalle, että hankintalakiehdotuksen 80 §:n pakollisten poissulkemisperusteiden luetteloon lisättäisiin seuraavat perusteet: - rikoslain 16 luvun 7 §:ssä tarkoitettu rekisterimerkintärikos; - rikoslain 29 luvun 4 c §:ssä tarkoitettu työtapaturmavakuutusmaksu-

petos;

22/51 TEM/1451/00.05.01/2016

- rikoslain 30 luvun 9 §:ssä tarkoitettu kirjanpitorikos ja 9 a §:ssä tar-koitettu törkeä kirjanpitorikos;

- rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitettu petos ja 2 §:ssä tarkoitettu tör-keä petos;

- rikoslain 39 §:n luvun 1 §:ssä tarkoitettu velallisen epärehellisyys, 1 a §:ssä tarkoitettu törkeä velallisen epärehellisyys, 2 §:ssä tarkoitettu velallisen petos ja 3 §:ssä tarkoitettu törkeä velallisen petos;

- rikoslain 48 luvun 1-5 §:ien tarkoittamat ympäristörikokset; - ehdokas tai tarjoaja taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jä-

sen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on mää-rätty liiketoimintakieltoon.

Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että 1. lakiehdotuksen 80 §:n 1 momentissa listatut rikosnimikkeet pohjautu-vat pääosin EU:n hankintadirektiivin 57 artiklan 1 kohdassa listattuihin nimikkeisiin sekä niitä vastaaviin Suomen rikoslain rikosnimikkeisiin. Hankintadirektiivi sinänsä mahdollistaa myös kansallisesti tehdyt lisäyk-set pakollisiin poissulkemisperusteisiin. Tästä syystä listaan on lisätty 80 §:n 2 momentissa eräitä työrikoksia. Ministeriö kiinnittää tältä osin huo-miota hankintalainsäädännön kannalta merkitykselliseen suhteellisuus-periaatteeseen sekä siihen, että hankintalain pakollisten poissulkemis-perusteiden vaikutukset ovat voimakkaita tarjoajille. Hankintayksikön tu-lee lakiehdotuksen mukaan ottaa huomioon kaikki edellisen viiden vuo-den aikana annetut lainvoimaiset tuomiot lainkohdassa listatuista rikok-sista. Tämä tarkoitta sitä, että poissulkemisperusteen rasittama toimitta-ja ei voi (ainakaan ilman korjaavia toimenpiteitä) osallistua viiteen vuo-teen julkista hankintaa koskevaan tarjouskilpailuun. Hankintalainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleessa työryhmäs-sä, jossa oli edustajia niin hankintayksiköistä, tarjoajista kuin palkansaa-jajärjestöistä, käytiin pitkällisiä keskusteluja lakiin otettavien pakollisten poissulkemisperusteiden määrästä ja laajuudesta. Työryhmän mietin-nössä tai sen liitteissä ei yksikään osallistujista esittänyt nyt lakiehdotuk-seen otetun listan laajentamista edelleen. Myöskään mietinnöstä anne-tussa lausuntopalautteessa ei laajamittaisesti esitetty pakollisten pois-sulkemisperusteiden listan laajentamista. 81 § Liikenne- ja viestintävaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että han-kintalakiesityksen 81 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hankintayksikkö voi sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle tarjoajan, joka todistettavasti on laiminlyönyt velvollisuutensa maksaa veroja tai sosiaaliturvamaksuja. Hankintayksiköllä ei kuitenkaan esityksen 81 §:n 3 momentin mukaan ole oikeutta käyttää tätä harkinnanvaraista poissulkemisperustetta, jos tarjoaja on sopinut sitovasta järjestelystä niiden maksamista varten. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää kohtuullisena, että mahdollisuus sulkea tarjoaja kilpailun ulkopuolelle olisi olemassa myös niissä tapauksissa, joissa on sovittu sitovasta maksujärjestelystä. Erityisesti huomattavan suurissa ja pitkäkestoisissa liikennehankinnoissa on perusteltua ja tärkeää, että hankintayksiköllä on tässä kohtaa harkinnanvaraa tilanteissa, joissa tarjouksen tekijä on aiemmalla toiminnallaan osoittanut olevansa taloudeltaan epävakaa taikka epäluotettava velvoitteidensa täyttämisessä. Valiokunta esittää talousvaliokunnalle, että se arvioisi, miten kyseinen muutos voitaisiin toteuttaa ottaen huomioon myös hankintadirektiivin 2014/24/EY 57 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.

23/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan EU:n hankintadirek-tiivin 2014/24/EU 57 artiklan 2 kohdan säännöksen sanamuoto ei mah-dollista lakiehdotuksen muuttamista siten, että hankintayksikkö voisi sul-kea tarjoajan tai ehdokkaan tarjouskilpailusta ehdotetun 81 §.n 1 mo-mentin 4 kohdan mukaan siitä huolimatta, että tarjoaja on sopinut sito-vasta järjestelystä verojen tai sosiaaliturvamaksujen maksamisesta. Di-rektiivin 57 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan verojen tai sosiaaliturvamaksujen laiminlyönnistä johtuvaa poissulkemisvelvoitetta tai – mahdollisuutta koskevaa ”kohtaa ei enää sovelleta, kun talouden toimija on täyttänyt velvollisuutensa maksamalla asiaankuuluvat verot tai sosiaaliturvamaksut taikka sopinut sitovasta järjestelystä niiden maksamista varten, tapauksen mukaan kaikki kertyneet korot ja sakot mukaan lukien”. 88 § Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on osin kriti-soitu 1. lakiehdotuksen 88 §:n 4 momentin sääntelyä siitä, että muun muassa rikosrekisteriotteiden lähettäminen takaisin kyseiselle henkilölle lisäisi huomattavasti hallinnollista taakkaa ja työmäärää toimivaltaisessa viranomaisessa. Valiokunta toteaa, että esityksen sanamuoto mahdollis-taa myös sen, että tarjoaja toimittaa hankintayksikölle vain kopion rekis-teriotteesta. Valiokunnan esittelevältä ministeriöltä saaman selvityksen mukaan esityksen muotoilu mahdollistaa myös rikosrekisteriotteen hävit-tämisen edellä mainituissa tilanteissa eikä säännös siten velvoita palaut-tamaan otetta sille henkilölle, jota ote koskee. Työ- ja elinkeinoministeriö yhtyy liikenne- ja viestintävaliokunnan to-teamukseen, eikä katso että 88 §:ää olisi tältä osin tarvetta muuttaa. Elinkeinoelämän keskusliitto esittää tarjoajien hallinnollisen taakan vä-hentämiseksi, että voittaneelta tarjoajalta saatujen selvitysten osalta riit-täväksi katsottaisiin esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajan tai hallituksen puheenjohtajan vakuutus siitä, että yrityksen vastuuhenkilöt eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Kauppakamari katsoo, että rikosrekisteriotteiden pyytämiseen velvoitta-va lakiehdotus lisää yritysten ja hankintayksiköiden hallinnollista taakkaa ilman perusteltua hyötyä. Tämä on myös vastoin maan hallituksen sään-telyn keventämisen päämäärää. Kauppakamarin mukaan rikosrekiste-riotteiden pyytäminen olisi syytä jättää hankintayksikön tapauskohtaisen harkinnan varaan. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että rikosrekisteriotteiden pyytä-misvelvoitteen poistaminen ei ole mahdollista, sillä lakiehdotuksen taus-talla olevassa EU:n hankintadirektiivissä 2014/24/EU hyväksytään aino-astaan viranomaistodistukset tältä osin. Direktiivin 59 artiklan 4 kohdan mukaan ”ennen hankintasopimuksen tekemistä hankintaviranomaisen on vaadittava tarjoajaa, jonka kanssa se on päättänyt tehdä hankintaso-pimuksen…toimittamaan 60 artiklan ja tapauksen mukaan 62 artiklan mukaiset ajan tasalla olevat täydentävät asiakirjat.” Direktiivin 60 artiklan 2 kohdan mukaan hankintaviranomaisten on hyväksyttävä riittävänä näyttönä pakollisten poissulkemisperusteiden olemassaolosta joko ote tarkoituksenmukaisesta rekisteristä, kuten rikosrekisteristä, tai jollei sel-laista ole, talouden toimijan alkuperäjäsenvaltion tai -maan taikka sen si-joittautumisjäsenvaltion tai -maan toimivaltaisen oikeus- tai hallintovi-ranomaisen antama vastaava asiakirja, josta käy ilmi, että talouden toi-

24/51 TEM/1451/00.05.01/2016

mija täyttää kyseiset vaatimukset. Yrityksen itsensä antama lausunto ei siis direktiivin mukaan ole riittävä. 93 § Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää keskeisenä, että esityksen myötä säilytetään mahdollisuus valita tarjouksista hinnaltaan halvin. Esimerkik-si hankinnan laatutasoa koskevat vaatimukset on mahdollista määrittää etukäteen tarjouspyynnössä tarjoajille asetettavilla soveltuvuusvaati-muksilla tai hankinnan kohteelle asetettavilla laatuvaatimuksilla, jolloin nämä vaatimukset täyttävistä tarjouksista voidaan valita hinnaltaan hal-vin. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä muun muassa suurten liiken-nehankintojen kohdalla käytetyn menettelytavan hyödyntämismahdolli-suus säilyy lakiesityksessä. Finnwatch ja Reilukauppa ry ovat esittäneet, että kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteita koskevasta 1. lakiehdotuksen 93 §:stä tulisi poistaa mahdollisuus käyttää pelkkää halvinta hintaa tai edullisimpia kustannuksia kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena. SAK:n mielestä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen tekemi-sestä tulisi tehdä Suomen hankintalakiin johtava periaate. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että EU:n julki-sia hankintoja koskevat direktiivit sallivat sinänsä jäsenvaltioissa tehtyjä ratkaisuja halvimman hinnan käyttämisen rajoittamisesta. Kansallisessa lakiehdotuksessa esitetään, että hankintayksikön on perusteltava pää-töksensä käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoas-taan halvinta hintaa. Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan estetä halvimman hinnan käyttöä. Syitä lakiehdotuksessa tehtyyn ratkaisuun on useita. Ensinnäkin hankin-talain kohteena voi olla jopa 10 000 erilaista tavarahankintaa, palvelu-hankintaa tai kilpailutettua rakennusurakkaa. Myös hankinnan kohteina olevia sosiaali- ja terveyspalveluja on lukemattomia. Laadun huomioimi-nen jokaisen hankinnan vertailussa voi osoittautua erittäin haastavaksi käytännön toimenpiteeksi. Myös laadun määritteleminen sekä lainsää-dännössä että käytännössä voi johtaa ongelmiin muun muassa tuomio-istuinriitojen vuoksi. Toiseksi, mikäli laatua olisi pakko huomioida tar-jousvertailussa, olisi samalla säänneltävä laadun vähimmäispainoarvos-ta. Muutoin hankintayksiköt voisivat ohittaa velvoitteen asettamalla laa-dulle erittäin pienen painoarvon. Asianmukaisen ja jokaisessa hankin-nassa sopivan laadun painoarvon yksiselitteinen kirjaaminen hankinta-lainsäädännössä on osoittautunut erittäin haasteelliseksi tehtäväksi. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että laatu voidaan huomi-oida julkisessa hankintamenettelyssä monella muullakin tavoin kuin ko-konaistaloudellisen edullisuuden perusteissa. Hankintayksikkö voi aset-taa – ja käytännössä monet hankintayksiköt ovat asettaneet – laatuvaa-timuksia vähimmäisvaatimuksiksi, jolloin hintavertailuun otetaan vain kaikkein laadukkaimmat tarjoukset ja vaihtoehdot. Edellä esitettyjen perusteiden johdosta työ- ja elinkeinoministeriö ei näe perustelluksi erityisalojen hankintalain 106 §:n muuttamista edellä maini-tuissa lausunnossa esitetyllä tavalla. 95 §

25/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Hallintovaliokunta katsoo, että sääntelyn velvoittavuutta tulisi lisätä niin, että elinkaarikustannukset tulee ottaa huomioon arvioitaessa tarjouksia ja niiden kokonaistaloudellista edullisuutta. Hallituksen esityksen mukai-nen sanamuoto ei siihen riittävällä tavalla velvoita. Edistettäessä elin-kaarikustannusten huomioimista on samalla tärkeä varmistaa, että han-kintayksiköiden saatavilla on lain vaatimukset täyttäviä laskentamalleja. Sitra esittää, että ulkoisvaikutusten elinkaarikustannukset olisi aina huomioitava, kun niiden huomioimisen voidaan perustellusti katsoa liitty-vän hankinnan kohteeseen. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä perusteltuna tarjouskilpailumenette-lyä koskevan hankintalain muuttamista siten, että siinä velvoitettaisiin hankintayksikkö ottamaan huomioon ympäristönäkökohtia kuten elin-kaarikustannuksia. Ehdoton velvoite voisi synnyttää ennalta arvaamat-tomia vaikutuksia käytännön soveltamisessa, sillä hankintalakia sovelle-taan tuhansien erilaisten tavaroiden, palvelujen ja urakkatöiden hankin-toihin. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että 1. la-kiehdotuksen 95 §:ssä samoin kuin sen taustalla olevan hankintadirek-tiivin 68 artikla edellyttävät, että tarjouksia vertailtaessa elinkaarikustan-nusten perusteella hankintayksikön on hankinta-asiakirjoissa ilmoitetta-va, mitä menetelmää se käyttää elinkaarikustannusten laskennassa. Tällä hetkellä virallislähteitä, jotka sisältävät elinkaarikustannusten las-kentamenetelmän, on vain yksi: Euroopan parlamentin ja neuvoston di-rektiivi 2009/33/EY energiatehokkaiden ajoneuvojen hankinnasta. Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä perusteltuna sitä, että hankintayksiköt vel-voitettaisiin kategorisesti laissa käyttämään tarjousvertailussa elinkaari-kustannusten laskentamalleja, joita ei lain voimaan tullessa ole tosiasial-lisesti riittävästi käytettävissä. 98 § SAK:n mielestä erityisehtoja koskevan 98 §:n 2 momentin pitäisi koskea kaikkia hankintayksiköitä eikä vain valtion keskushallintoviranomaisia. Kun säännöksen ensimmäiset sanat ”valtion keskushallintoviranomais-ten” muutetaan ”hankintayksiköiden” sanaksi, 3 momentti voitaisiin tar-peettomana poistaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että lakiehdotuksen 98 § koostuu kahdesta eri elementistä. Lainkohdan 1 momentti perustuu hankintadirektiiviin ja siinä todetaan hankintayksikön mahdollisuus asettaa sopimuksen toteuttamisvaihetta koskevia vaatimuksia kuten työllistämisvaatimuksia. Lainkohdan 2 ja 3 momentti eivät perustu hankintadirektiiviin vaan Suomen ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimukseen 94, jonka mukaan valtion keskushallintoviranomaisten tulee lisätä sopimuksiinsa työehtojen noudattamista koskeva ehto. ILO:n sopimus ei velvoita muita kuin keskushallintoviranomaisia tekemään näin. Suomessa ehdon kirjaamisvelvoite laajennettiin vuonna 2012 myös muihin hankintayksiköihin rakennusurakoita koskien (ei muita sopimuslajeja koskien). Lakiehdotuksen 98 § ei ole luonteeltaan menettelysääntö vaan hankinnan sisältöä ohjaava sääntö. Pykälä päätettiin kuitenkin pitää laissa, sillä se on aiemminkin kirjattu hankintalakiin. Koska nyt käsiteltävänä olevassa lakihankkeessa sääntelyn keskeinen kohde ovat

26/51 TEM/1451/00.05.01/2016

hankintojen menettelyt, ei tässä yhteydessä katsottu olevan riittävästi edellytyksiä asiasta säätämiseen eikä muutoinkaan ole tarkoituksenmu-kaista säädellä tarkasti hankintalaissa työoikeudellisista kysymyksistä. Lisäksi lain valmisteluvaiheessa hankintayksiköiden edustajat vastustivat laajennusta. On edelleen todettava, että säännöksen sisältönä ei ole se, että yritykset velvoitetaan noudattamaan työsuhteen vähimmäisehtoja suoraan, vaan se, että hankintayksiköiden on kirjattava tällainen ehto sopimukseensa. Työehtojen noudattamisen valvontaa on jo olemassa Suomessa. Vaatimuksen laajentamisen vaikutukset sopimussuhteisiin ja tarjouskilpailuun ja hankintojen oikeussuojajärjestelmään (mitä markkinaoikeus määrää, jos ehtoa ei ole kirjattu sopimukseen) tulisi riittävästi selvittää ennen sääntelyn laajentamista. Lisäksi tietojemme mukaan Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on laajentanut velvoitteen edes rakennusurakoissa muihin kuin keskushallintoviranomaisiin. 99 § Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että kansalli-set kynnysarvot ovat erityisen ongelmallisia toiminnoissa, joissa on kyse välttämättömyyspalvelusta eikä yksityistä tarjontaa ole merkittävissä määrin. Erityisesti jätevesihuollossa hankinnat kohdistuvat toimintoihin, joilla on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Valiokunta pitääkin tarkoi-tuksenmukaisena, että jätevesihuolto kuuluisi edelleen erityisalojen han-kintalain piiriin myös silloin, kun siitä huolehtii sellainen toimija, jolla ei ole talousveden toimittamista ja käsittelyä. Jos se ei ole direktiivin sovel-tamisalan takia mahdollista, hankintalakiin on lisättävä säännös, jonka nojalla jätevesihuollossa noudatetaan vain EU-kynnysarvoja. Suomen Kuntaliitto esittää, että mikäli pelkkää jätevesihuoltoa harjoitta-va hankintayksikkö jää 1. lakiehdotuksen soveltamisalaan kuten halli-tuksen esityksessä ehdotetaan, tällaisen hankintayksikön EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin ei tulisi soveltaa lainkaan 11 luvun säännöksiä tai muitakaan kilpailuttamissäännöksiä. Myös Suomen vesilaitosyhdistys katsoo, että mikäli pelkkää jätevesi-huoltoa harjoittavaa hankintayksikköä ei voida pitää erityisalojen hankin-talain soveltamisalassa, hankintalakiin tarvitaan säännös, jonka nojalla jätevesihuollossa noudatetaan vain EU-kynnysarvoja. Työ- ja elinkeinoministeriö ei näe perusteita sille, että tietyn sektorin piirissä toimiville hankintayksiköille säädettäisiin Suomessa erityisiä poikkeuksia 1. lakiehdotuksen 11 luvun kilpailuttamissäännöistä. Mark-kinaoikeuden oikeuskäytännön ja vuoden 2004 hankintadirektiivien no-jalla pelkkää jätevesihuoltoa harjoittavien hankintayksiköiden on tullut noudattaa hankintalakia myös EU-kynnysarvot alittavissa hankinnois-saan jo nykytilanteessa. 105 § SAK:n mukaan kansallisia hankintoja koskevaan tarjoajan soveltuvuutta ja poissulkemisperusteita koskevaan säännökseen tulisi ehdottomasti li-sätä pakollisen poissulkemisperusteiden selvittely hankintayksiköitä vel-voittavaksi.

27/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että pakollisia poissulkemisperus-teita ei säädetty pakollisiksi EU-kynnysarvot alittavissa hankinnoissa, sillä lain logiikan mukaan pakolliset poissulkemisperusteet on myös ehdottomasti selvitettävä tarjouskilpailun voittajalta. Tämä edellyttää puolestaan rikosrekisterien avaamista hankintojen käyttöön. Rikosrekisteriotteiden avaamisella arvioidaan pelkästään EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa olevan se vaikutus, että kyselyjä tulee Oikeusrekisterikeskukselle vuosittain lähes 20 000 kappaletta. Pakollisten poissulkemisperusteiden laajentaminen kansallisiin hankintoihin moninkertaistaisi kyselyt, sillä kansallisia hankintoja tehdään moninkertaisesti EU-hankintoihin nähden. Luvut pyörisivät tällöin jopa 100 000 pyynnön paikkeilla. Hankintalain keskeisenä tarkoituksena oli hankintojen yksinkertaistaminen ja hallinnollisen taakan vähentäminen erityisesti EU-kynnysarvot alittavissa kansallisissa hankinnoissa, joten tämä muutos toimisi tavoitteen vastaisesti. On lisäksi huomattava, että hankintayksiköllä on kuitenkin oikeus sulkea tarjoaja tarjouskilpailun ulkopuolelle pakollisten poissulkemisperusteiden johdosta. 108 § Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että ehdotettu sääntely korostaa sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön merkitystä ja sen huomioon ottamista hankintamenettelyssä. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotuksessa on sinänsä perustel-lusti kiinnitetty huomiota vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaami-seen. Valiokunta kuitenkin painottaa lakiehdotuksen sääntelyn olevan merkityksellistä usean perusoikeuden näkökulmasta. Valiokunnan mie-lestä sääntelyä on tämän johdosta syytä täsmentää siten, että 1. lakieh-dotuksen 108 §:n toisessa ja kolmannessa momentissa säädetään pyr-kimisen asemesta velvollisuudesta ottaa niissä mainitut seikat huomi-oon. Talousvaliokunnan on myös syytä harkita, onko sääntelyä perustel-tua edelleen kehittää täytäntöön pantavana olevan direktiivin asettamis-sa puitteissa esimerkiksi soveltamisalarajauksin tai korotetuin kynnysar-voin. Perustuslakivaliokunta muistuttaa, että EU:n perusoikeuskirjan 26 artiklan mukaan myös unioni tunnustaa vammaisten oikeuden päästä osallisiksi toimenpiteistä, joilla edistetään heidän itsenäistä elämäänsä, yhteiskunnallista ja ammatillista sopeutumistaan sekä osallistumistaan yhteiskuntaelämään, ja kunnioittaa tätä oikeutta. Myös Vammaisfoorumin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja koskevan lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten valossa ei ole riittävää, et-tä hankintayksikkö pyrkii siihen, etteivät hankintasopimuksen ehdot ole palvelunkäyttäjän kannalta kohtuuttomia. Vammaisfoorumin mukaan 108 §:n 2 momentin muotoilu on ristiriidassa velvoittavan 1 momentin kanssa ja 108 §:n 2 momentin muotoilu tulisi muuttaa velvoittavaan muotoon. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdo-tuksen 108 §:n 1 momentissa on käytetty ehdotonta muotoilua ”on otet-tava huomioon”. Lainkohdan 1 momentin vaatimusten sisältö syntyy kui-tenkin viittauksella alan aineelliseen lainsäädäntöön: ”siten kuin muualla laissa säädetään”. Tämän viittauksen kohteena ovat monet sosiaali- ja terveyspalvelusektorin säädökset ja säännökset kuten vammaispalvelu-laki sekä sosiaalihuoltolaki.

28/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Lainkohdan 2 momentin sääntöjä ei ole työ- ja elinkeinoministeriön käsi-tyksen mukaan tarkemmin säännelty sosiaali- ja terveydenhuollon ai-neellisessa lainsäädännössä, eikä tällaiseen lainsäädäntöön voida näin ollen velvoittavan säännön tueksi viitata. Ministeriön näkemyksen mu-kaan julkisia hankintoja koskeva menettelytapasäädös ei ole tarkoituk-senmukaisin ja tehokkain paikka säätää muun muassa palvelujen jatku-vuudesta ja esteettömyydestä. Myöskään julkisten hankintojen EU:n di-rektiiveihin perustuva oikeussuojajärjestelmä ei ole tarkoitettu käsittele-mään hankintojen sisältö- tai laatukysymyksiä, vaan ainoastaan hankin-tojen syrjimättömyyteen ja avoimuuteen liittyviä kysymyksiä. Lakiehdo-tusten oikeussuojasäännöksiä koskevissa yksityiskohtaisissa peruste-luissa on selostettu asiaa seuraavasti: ”Lakiehdotuksen 107 §:ssä asetettaisiin hankinnan sisältöä, asiakkaiden tarpeiden huomioimista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon aineellisen lainsäädännön noudattamista koskevia säännöksiä. Näitä koskevia hankintayksikön ratkaisuja tai päätöksiä voitaisiin kuitenkin saattaa markkinaoikeuden käsiteltäväksi sikäli, kuin kyseisen lainsäädännön noudattaminen tai muut sisältövaatimukset on käsiteltävä esimerkiksi esikysymyksinä hankintamenettelyn syrjimättömyyden ja avoimuuden selvittämisessä. Yksinomaan asiakkaiden erityistarpeiden huomioimiseen ja kuulemiseen sekä relevantin aineellisen lainsäädännön huomioimiseen liittyvät kysymykset, joilla ei ole liittymäkohtaa hankintamenettelyn hankintalain mukaisuuteen, käsiteltäisiin kuitenkin kunkin aineellisoikeudellisen säädöksen oman oikeussuojajärjestelmän mukaisesti. Esimerkiksi sosiaalihuoltolain 50 §:n mukaan sosiaalihuoltoa sekä hoidon ja huolenpidon turvaamista koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua kunnalliselta sosiaalihuollosta vastaavalta toimielimeltä siten kuin hallintolaissa säädetään. Kunnallisen sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen saa puolestaan hakea muutosta sosiaalihuoltolain 51 §:n nojalla valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.” Työ- ja elinkeinoministeriö ei edellä esitetyistä syistä pidä tarpeellise-na muuttaa erityisalojen lakiehdotusta tältä osin perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla. 110 § Vammaisfoorumi katsoo, että suorahankintaa koskevaa 110 §:ää tulisi selkeyttää niin, että siitä käy yksiselitteisemmin ilmi suorahankinnan käyttämisen mahdollisuus silloin, kun hankintalain mukainen menettely johtaisi yksittäisen asiakkaan kohdalla palveluja koskevan lainsäädän-nön sivuuttamiseen, asiakkaan kannalta epätarkoituksenmukaisiin tai hänen etunsa, terveytensä, hyvinvointinsa, itsemääräämisoikeutensa ja osallisuutensa vaarantaviin ratkaisuihin tai kohtuuttomuuteen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että hankintayksikön tulee var-mistua siitä, että palvelun tarjoaja pystyy suoriutumaan palvelun sisällöl-le edellä mainituista lähtökohdista asetetuista tavoitteista ja turvaamaan palvelun laadun niiden mukaisesti. Palvelun hankinnasta päättäminen vain alustavilla, palvelun tuottajaa ja henkilöstön osaamista koskevilla tiedoilla, ei välttämättä riittävästi varmista asiakkaan oikeuksien ja palve-lutarpeen huomioon ottamista sekä palvelun laatua palvelua toteutetta-essa. Tällaisissa erityistilanteissa voidaan valiokunnan käsityksen mu-kaan katsoa suorahankinnan perusteet oikeutetuiksi.

29/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että erityisalojen lakiehdotuksen 101 §:n suorahankintasäännös ei perustu EU:n hankin-tadirektiiveihin, vaan on kansallisessa lainvalmistelussa syntynyt sään-nös. Säännös on otettu jo voimassa olevaan hankintalakiin ja erityisalo-jen hankintalakiin. Voimassa olevassa hankintalain esitöiden peruste-luissa (HE 50/2006 vp) säännön taustoja on selostettu seuraavasti: ”Suorahankinnan käyttötilanteet on tarkoitettu rajoitettavaksi siten erityisiin ja poikkeuksellisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuspalvelujen hankintoja koskeviin tilanteisiin. Suorahankinta olisi mahdollista vain yksittäistapauksissa, joten jokaisen potilaan tai asiakkaan osalta menettelyn käyttöedellytys tulisi harkita ja perustella erikseen. Asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamisella tarkoitettaisiin ensinnäkin pitkäaikaisen asiakassuhteen jatkamista tilanteessa, jossa aiempi sopimuskausi päättyy ja palvelut kilpailutetaan uudestaan. Tällöin olisi mahdollista uudistaa yksittäinen asiakas- tai hoitosuhde, jolla olisi asiakkaana olevan henkilön elämäntilanteessa tai muista henkilökohtaisista syistä erityinen merkitys. Esimerkiksi vanhuksen, vaikeasti sairaan tai kehitysvammaisen henkilön asumispalvelut voisivat jatkua ennallaan. Asiakkaan kannalta merkittävä asiakassuhde koulutuspalveluissa voisi olla esimerkiksi opettaja ja oppilassuhde. Suorahankinta olisi mahdollinen edellä mainitulla perusteella esimerkiksi lastensuojelullisin perustein lapsen sijoituspaikkaa taikka iäkkään vanhuksen palveluasumista koskevassa palveluhankinnassa. Koska kysymykseen tulisivat vain yksittäistapaukset, tulisi tällaiset hankinnat pääsääntöisesti kilpailuttaa muita avoimempia menettelyjä, esimerkiksi puitejärjestelyä, käyttäen. Poikkeuksellisissa tilanteissa hankintaan voi soveltua 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu salassapitoperuste, jolloin ehdotetun lain soveltamisesta voidaan poiketa. Suorahankinta on poikkeus kilpailuttamisvelvoitteesta, joten sen käyttäminen tulisi olla poikkeuksellista ja käyttöedellytyksiä koskeva tulkinta ankaraa. Koska ilmoitusvelvoitteet eivät koske suorahankintaa, menettely ei ole avointa ja läpinäkyvää. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan C-324/98, Telaustria ja Telefonadress (Kok. 2000, s. I-10745) katsonut, että perustamissopimuksesta johdetut avoimuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet soveltuvat myös hankintadirektiivien ulkopuolella oleviin hankintoihin. Kansallisessa lainsäädännössä ei tulisi siten säätää yhteisöoikeudessa ehdotettua laajemmin avoimuusperiaatteesta ja kilpailuttamisvelvoitteesta poikkeamisesta. ” 115 § Vammaisfoorumi esittää, että pelkän halvimman hinnan käyttö sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa kielletään. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että EU:n julkisia hankintoja koske-vat direktiivit sallivat sinänsä jäsenvaltioissa tehtyjä ratkaisuja halvim-man hinnan käyttämisen rajoittamisesta. Kansallisessa lakiehdotukses-sa esitetään, että hankintayksikön on perusteltava päätöksensä käyttää kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoastaan halvinta hin-taa. Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan estetä halvimman hinnan käyttöä. Syitä lakiehdotuksessa tehtyyn ratkaisuun on useita. Ensinnäkin hankin-talain kohteena voi olla jopa 10 000 erilaista tavarahankintaa, palvelu-

30/51 TEM/1451/00.05.01/2016

hankintaa tai kilpailutettua rakennusurakkaa. Myös hankinnan kohteina olevia sosiaali- ja terveyspalveluja on lukemattomia. Laadun huomioimi-nen jokaisen hankinnan vertailussa voi osoittautua erittäin haastavaksi käytännön toimenpiteeksi. Myös laadun määritteleminen sekä lainsää-dännössä että käytännössä voi johtaa ongelmiin muun muassa tuomio-istuinriitojen vuoksi. Toiseksi, mikäli laatua olisi pakko huomioida tar-jousvertailussa, olisi samalla säänneltävä laadun vähimmäispainoarvos-ta. Muutoin hankintayksiköt voisivat ohittaa velvoitteen asettamalla laa-dulle erittäin pienen painoarvon. Asianmukaisen ja jokaisessa hankin-nassa sopivan laadun painoarvon yksiselitteinen kirjaaminen hankinta-lainsäädännössä on osoittautunut erittäin haasteelliseksi tehtäväksi. Kolmanneksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että laatu voidaan huomi-oida julkisessa hankintamenettelyssä monella muullakin tavoin kuin ko-konaistaloudellisen edullisuuden perusteissa. Hankintayksikkö voi aset-taa – ja käytännössä monet hankintayksiköt ovat asettaneet – laatuvaa-timuksia vähimmäisvaatimuksiksi, jolloin hintavertailuun otetaan vain kaikkein laadukkaimmat tarjoukset ja vaihtoehdot. Edellä esitettyjen perusteiden johdosta työ- ja elinkeinoministeriö ei näe perustelluksi ehdotetun lain 115 §:n muuttamista Vammaisfoorumin lau-sunnossa esitetyllä tavalla. 123 § Suomen Hankintajuristit Asianajotoimisto Oy katsoo, että hankintalain-säädännön uudistamisen yhteydessä tulisi ottaa huomioon myös yleisö-julkisuuden toteutuminen nykyistä laajempana. Erityisesti tämän tulisi koskea sellaisia yhteishankintayksiköitä, jotka tekevät hankintoja valtion ja kuntien viranomaisten puolesta. Julkisuuslain soveltamista koskevaan hankintalain 123 §:n 1 momenttiin voitaisiin harkita lisättäväksi säännös-tä, jonka mukaan julkisuuslakia sovelletaan kokonaisuudessaan sellai-seen hankintayksikköön, joka tekee hankintoja hankintalain 5 §:n 1 mo-mentin 1-4 kohdassa mainittujen hankintayksiköiden puolesta, sekä sel-laiseen sidosyksikköön, johon hankintalain 5 §:n 1 momentin 1-4 koh-dassa tarkoitettu hankintayksikkö käyttää määräysvaltaa. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että yksityisoikeudellisten hankin-tayksiköiden toiminnan yleisöjulkisuudesta säätäminen edellyttäisi laa-jamittaista arviointia siitä, mitkä kyseisten hankintayksiköiden toiminta-muodot ja asiakirjat ovat julkisia ja mitkä ei. Hankintayksikkönä toimimi-sesta huolimatta yksityisoikeudellisilla yhteisöillä kuten osakeyhtiöillä voi olla perusteltu tarve rajoittaa yleisöjulkisuutta hankintamenettelyihin liit-tymättömissä toiminnoissaan. 136 § Kuntien Tiera esittää, ettei perustetta ole kohdella kansallisia hankintoja ja EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja hankintasopimuksen muuttamista koskevien sääntöjen osalta eri tavalla. Pykälän osalta tulisikin harkita sen soveltamisen ulottamista myös kansallisiin hankintoihin. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa sitä, että lakiehdotuksessa EU-kynnysarvot alittavien hankintojen sääntelystä haluttiin mahdollisimman väljää ja yksinkertaista siten, että vain perustavanlaatuiset kilpailutta-misvelvoitteet kuten ilmoittamisvelvoite ja tarjousten syrjimätön vertailu-velvoite ovat lain piirissä. Ministeriön mukaan sopimusmuutoksia koske-

31/51 TEM/1451/00.05.01/2016

va sääntely on siinä määrin laaja ja monimuotoinen, ettei sen ulottami-seen kansallisiin hankintoihin ole riittäviä perusteluja. 139 § Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan hankintojen valvonta on Suo-messa asianmukaisella tasolla, ja painopistettä tulisi pikemminkin suun-nata jälkikäteisen puuttumisen sijasta yhä selkeämmin etukäteisohjauk-seen ja neuvontaan. Hansel Oy ehdottaa valvontaviranomaista koskevan sääntelyn poista-mista laissa taikka vähintään sääntelyn lykkäämistä siihen, että suora-hankintailmiön laajuudesta ja syistä on tehty kattava selvitys. Jos val-vontatoimintoa ei voida poistaa kokonaan laista, tulisi valvontaviran-omaisen toiminnan kohdistua vain laittomiin suorahankintoihin. Siten sen ei tulisi voida ottaa tutkittavakseen muita hankintojen menettelyvir-heitä koskevia kanteluja. Myös Suomen vesilaitosyhdistys katsoo, että 15 luvun mukainen valvon-ta ei ole tarpeen. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan julkisten hankinto-jen lainsäädännön valvonnalle on perusteltu tarve. Ensinnäkin EU:n hankintadirektiivit edellyttävät valvontaa koskevan järjestelmän tai ra-kenteen luomista. Toiseksi Suomessa ei ole tällä hetkellä tahoa, joka yleisen edun nimissä kiinnittäisi laajamittaisesti huomiota hankintalain-säädännön noudattamiseen ja etenkin lainvastaisiin kilpailuttamatta jät-tämisiin. Kilpailuttamatta jättämiseen ja julkisiin hankintoihin liittyvään korruptioon on kiinnitetty huomiota muun muassa poliisiammattikorkea-koulun korruptioselvityksessä, Transparency International Suomi ry:n saamissa korruptioilmoituksissa, yritysten asenteita koskevassa ns. Flash-barometrissa sekä Euroopan komission Suomea koskevassa kor-ruptiokertomuksessa. Ministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että Kilpailu- ja kuluttajavirastolle ollaan parhaillaan suorittamassa selvitystä siitä, miten viraston resurssit voitaisiin parhaiten kohdistaa hankintalain-säädännön kannalta olennaisimpiin rikkeisiin. Tässä työssä on ministe-riön näkemyksen mukaan tarkoitus myös kartoittaa suorahankintojen il-miön laajuutta. Selvityksen on tarkoitus valmistua viraston valvontatoi-minnan aloittamiseen mennessä. Kuntien Tiera esittää, että hankintojen valvonnasta jatkossa huolehtivan Kilpailu- ja kuluttajaviraston tehtäväksi säädettäisiin hankintalain 108 §:n noudattamisen valvonta ja samalla virastolle annettaisiin oikeus keskeyt-tää hankintamenettely tai hankintapäätöksen täytäntöönpano, jos niiden jatkaminen johtaisi palveluja tai asianosaisen asemaa koskevan lain-säädännön ilmeiseen loukkaamiseen. Myös Vammaisfoorumi esittää, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston nimen-omaiseksi tehtäväksi säädetään hankintalain 108 §:n noudattamisen valvonta ja että valvonnassa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, onko hankintaprosessissa otettu hankintalain 108 §:n mukaisesti palve-lujen käyttäjien tarpeet huomioon. Valvontaviranomaiselle tulisi luoda oi-keus hankintamenettelyn keskeyttämiseen tai hankintapäätöksen täy-täntöönpanon kieltämiseen, jos sen jatkaminen johtaisi palveluja tai asi-anosaisen asemaa koskevan lainsäädännön ilmeiseen loukkaamiseen. Valvontaviranomaiselle tulisi tätä tehtävää varten osoittaa riittävät re-surssit ja osaaminen.

32/51 TEM/1451/00.05.01/2016

SAK:n mukaan uuden valvontaviranomaisen pitäisi valvoa hankintadi-rektiivin mukaisesti erityisesti työ- ja ympäristölainsäädännön noudatta-mista julkisissa hankinnoissa. Tämä estäisi harmaata taloutta, mutta pa-rantaisi myös hankkeiden laatua. Sosiaali-, ympäristö- ja työlainsäädän-nöllisten velvoitteiden täyttämisen valvontaan olisi varattava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle esitetystä seitsemästä henkilötyövuodesta neljä tai vii-si. Jos virasto ei kykene ottamaan vastaan tätä uutta valvontatehtävää, olisi vastaavat valvontaa liittyvät tehtävät ja resurssit suunnattava alue-hallintovirastoille, joiden vastuulla on jo nyt työ- ja ympäristönsuojeluval-vonta. SAK:n mukaan ei ole mitenkään perusteltua, että tällä hetkellä vuodessa noin 20 suorahankintatapauksen käsittely laajenisi niin huo-mattavasti, että siihen tarvittaisiin näin runsaat uudet resurssit. Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa sitä, että hankintalaki on menette-lylaki, jossa ei oteta kantaa hankinnan sisältökysymyksiin. Julkisiin han-kintoihin vaikuttavat monet sosiaali- ja terveydenhuollon aineelliset sää-dökset, joissa on omat valvonta- ja oikeussuojasääntönsä ja järjestel-mänsä. Ehdotetun 108 §:n säännösten tarkoituksena on viitata ja koros-taa tämän aineellisen lainsäädännön huomioon ottamista myös julkisia hankintoja tehtäessä, mutta aineellisen lainsäädännön noudattamisen valvonta ja oikeussuojakeinot on tarkoitus pysyttää lainsäädännön sel-keyden, loogisuuden ja johdonmukaisuuden vuoksi lähtökohtaisesti näissä aineellisissa laeissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston samoin kuin hankinta-asioita käsittelevien tuomioistuinten asiantuntemusta, toimival-taa, puuttumiskeinoja ja julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmää ei ole rakennettu siten, että nämä toiminnot kohdistuisivat hankinnan sisäl-lön arviointiin. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää tärkeänä, että Kilpailu- ja kuluttajavi-raston resurssit ohjataan hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla han-kintalainsäädännön tavoitteisiin nähden olennaisimpiin rikkomuksiin eli kilpailuttamatta jätettyihin ns. laittomiin suorahankintoihin. Työ- ja elin-keinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että vaikka ilmoitettujen suo-rahankintojen määrä on vuosittain suhteessa pieni kilpailutettujen han-kintojen ilmoituksiin verrattuna, tätä ei voida pitää perusteltuna tilastolli-sena lähtökohtana Kilpailu- ja kuluttajaviraston suorahankintavalvonnan resursointiratkaisuille. Ilmoitetut suorahankinnat ovat lähtökohtaisesti lain mukaan perusteltuja, eivätkä hankintalain mukaisesti perustellut suorahankinnat anna aihetta Kilpailu- ja kuluttajaviraston reagointiin tai sanktioihin. Edellä on esitelty lukuisia korruptioon liittyviä selvityksiä ja tutkimuksia, joissa ilmoittamattomat suorahankinnat on koettu ongel-maksi. Näiden hankintalainsäädännön kannalta ongelmallisimpien suo-rahankintojen lukumäärää ei voida päätellä ilmoitettujen suorahankinto-jen lukumäärästä. 145 § Vammaisfoorumi esittää, että vammaisjärjestöille tulee kirjata kanneoi-keus viedä vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisen valvontaan kuuluva asia markkinaoikeuteen silloin, kun hankintamenettelyssä on si-vuutettu vammaisten erityislainsäädäntöön kuuluvat sosiaali- ja terveys-palvelut. Markkinaoikeus on työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden li-säksi laissa säädetty erityistuomioistuin. Erityistuomioistuimille on tyypil-listä, että niihin on nimetty jäseniksi eri intressitahoja ja asianomaisen alan muita kuin lainopin asiantuntijoita. Siten markkinaoikeuteen on mahdollista lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoista koostuva jaos.

33/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Työ- ja elinkeinoministeriö korostaa sitä, että hankintalainsäädäntö on luonteeltaan menettelytapalainsäädäntöä, jonka oikeussuojajärjestelmä on EU:n hankintojen oikeussuojadirektiiveissä (mm. 2007/66/EY) sidottu syrjimättömyyden ja avoimuuden tavoitteiden sekä tarjoajien ja toimitta-jien menettelyllisten oikeuksien turvaamiseen. Asianosaisten piirin laa-jentaminen vammaisjärjestöihin, jotka eivät osallistu hankintamenette-lyyn, ei työ- ja elinkeinoministeriön ole yhteensopiva EU:n hankintadirek-tiivien ja niissä luodun hankintojen oikeussuojajärjestelmän kanssa. 146 § Hansel Oy:n mukaan ehdotetun hankintalain tavoitepykäliin (1-3 §) liitty-vä valituskielto tulisi lisätä lain 146 §:ään. Jos tämä ei ole mahdollista, tavoitepykälät tulisi poistaa. Myös valtiovarainministeriön mukaan la-kiehdotuksen rajaus, jossa tavoitesäännökset eivät ole valituskiellon pii-rissä, aiheuttaa tulkintaongelmaa hankintayksiköissä ja lisää oikeudellis-ta epävarmuutta säännösten oikeudellisesta luonteesta. Tämä saattaa osaltaan johtaa sekä valitusten määrän huomattavaan kasvuun että markkinaoikeuden pahentuvaan jutturuuhkaan ja tätä kautta hankintojen toteuttamisen viivästymiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa ensinnäkin, että hankintalain tavoi-tesääntelyä pidettiin tärkeänä viestinä erityisesti monissa elinkeinoelä-män sidosryhmissä. Valituskiellon laajentaminen hankintalain tavoitepy-käliin ei ole työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan mahdollis-ta, sillä EU:n hankintadirektiiveissä jäsenvaltion velvollisuudeksi on ni-menomaisesti säädetty lain tavoitepykälistäkin ilmenevä ympäristö-, so-siaali- ja työoikeudellisen sääntelyn noudattamisen varmistaminen (di-rektiivin 18 artiklan 2 kohta), eikä kyse ole tältä osin vain suosituksen-luontoisista tavoitesäännöksistä. Siltä osin kuin tarkoituksena on rajata valitusoikeuden ulkopuolelle hankintayksikön ratkaisut, jotka koskevat sen hankintatoimen yleistä järjestämistä, ei valituskieltosäännöstä tarvi-ta. Tällaisessa ratkaisussa ei ole kysymys hankintaa koskevasta asias-ta, eikä se olisi siten hankintalain mukaan muutoinkaan valituskelpoinen. On epäselvää, voiko hankintalain tavoitepykälistä edes tehdä valituskel-poista hankintayksikön ratkaisua, kun esimerkiksi lain 1 § on informatii-vinen säännös lailla täytäntöön pantavista direktiiveistä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää epäkohtana sitä, että päätöksestä olla jakamatta hankintaa osiin, ei voitaisi valittaa (146 § 2 mom. 3 koh-ta). Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että hankinnan jakamiseen tai ja-kamatta jättämiseen liittyvät ratkaisut perustuvat hankintayksikön tarkoituksenmukaisuusharkintaan ja koskevat viime kädessä hankinnan sisältöä eivätkä hankintamenettelyn syrjimättömyyttä tai avoimuutta. Koska hankintalainsäädännön oikeussuojajärjestelmä on rakennettu tu-kemaan ehdokkaiden ja tarjoajien menettelyllisiä oikeuksia (oikeus tulla kohdelluksi syrjimättömästi ja avoimesti), ei jakamista koskevien ratkaisujen oikeudellinen arviointi sovellu voimassa olevaan ja lakiehdotuksen mukaiseen julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmään. Ministeriö kiinnittää huomiota siihen, että myös hankintadirektiivin johdanto-osan 78 perustelukappaleen mukaan hankintayksikön olisi voitava vapaasti tehdä itsenäinen päätös asianmukaiseksi katsomastaan syystä olla jakamatta hankintaa osiin il-man, että päätökseen kohdistetaan hallinnollista tai oikeudellista valvon-taa.

34/51 TEM/1451/00.05.01/2016

164 § Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota 1. lakiehdotuksen 16 4 §:ään, jonka mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston 140 §:n nojalla anta-maan ”toimenpidepyynnön johdosta tehtyyn ratkaisuun” ei saa hakea muutosta valittamalla. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan valituskiel-lon soveltamisala olisi perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan ilmei-sesti tarkoitettu säännöksen sanamuotoa olennaisesti laajemmaksi. Se kohdistuisi yleisesti Kilpailu- ja kuluttajaviraston ”julkisten hankintojen valvonnassa tekemiin toimenpiteisiin” lukuun ottamatta hankintapäätök-sen täytäntöönpanon kieltämistä 140 §:n nojalla. Perusteluiden mukaan valituskiellon perusteena on myös se, että tällaiset toimenpiteet eivät muodostaisi valituskelpoista ratkaisua. Perustuslakivaliokunta korostaa, että perusoikeutena turvatusta yleisestä valitusoikeudesta tehtävää poikkeusta ei voida soveltaa tällä tavoin laajentavasti, sillä valituskielto voi perustua vain lakiin. Talousvaliokunnan on tarkennettava sään-nösehdotuksen perusteluita. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää tältä osin huomiota siihen, että valituskielto koskien ”toimenpidepyynnön johdosta annettua ratkaisua” on sisällöltään laajempi kuin hallintolain 8 a luvun 53 d §:ssä tarkoitettu valituskielto koskien ”hallintokanteluasiassa annettua ratkaisua”. Tämä johtuu siitä, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei voi hallintolain 8 a luvun mukaisessa hallintokantelumenettelyssä esimerkiksi kieltää hankinta-päätöksen täytäntöönpanoa tai esittää markkinaoikeudelle eräiden seu-raamusten määräämistä. Mikäli Kilpailu- ja kuluttajavirasto päätyy han-kinnan kilpailuttamatta jättämisen johdosta muuhun kuin huomautuksen antamiseen tai huomion kiinnittämiseen (hallintokantelun seuraamuk-set), lakiehdotuksen mukaan hallintokantelumenettely raukeaa, minkä jälkeen toimenpidepyynnön käsittely jatkuu hallintolain mukaisessa me-nettelyssä. Tässä hallintomenettelyssä Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi la-kiehdotuksen mukaan tietyin edellytyksin joko kieltää hankintapäätöksen täytäntöönpanon tai esittää markkinaoikeudelle tehottomuusseuraamuk-sen, seuraamusmaksun tai sopimuskauden lyhentämistä sekä hankin-tapäätöksen kumoamista. On lisäksi mahdollista, että sekä hallintokan-telumenettelyssä että hallintomenettelyssä Kilpailu- ja kuluttajavirasto päätyy siihen, että se ei ryhdy mihinkään lakiehdotuksen 140 (kielto) ja 141 §:ssä (esitys markkinaoikeudelle) tai hallintolain 53 c §:ssä (hallin-tokantelun johdosta annettava hallinnollinen ohjaus) tarkoitettuun toi-menpiteeseen, vaan katsoo, ettei toimenpidepyyntö anna aihetta enem-piin toimenpiteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että lakiehdotuksen 164 §:n sään-nöksen valituskiellon sanamuoto, joka kohdistuu ”toimenpidepyynnön johdosta tehtyyn ratkaisuun” kattaa kaikki edellä esitetyt ja ratkaisuksi määriteltävät Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimenpiteet, jolloin valituskiel-to perustuu yksiselitteisesti lakiin. Sellaisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimenpiteitä, jotka eivät muodosta hallintolain ja perustuslakivaliokun-nan lausuntokäytännön mukaista valituskelpoista asiaratkaisua, ei tar-vitse erikseen asettaa laissa valituskiellon kohteeksi, sillä ministeriön näkemyksen mukaan valituskiellon kohteena voi olla vain sellainen pää-tökseksi määriteltävä ratkaisu tai toimenpide, johon perustuslaki muutoin takaisi valitusoikeuden. 174 § Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että hankintalainsäädännön voi-maantulon ajoittuminen osittain ennen valmisteilla olevan sote- ja alue-

35/51 TEM/1451/00.05.01/2016

hallintouudistuksen voimaantuloa ja osittain uudistuksen jälkeiseen ai-kaan vaikeuttaa hankintalainsäädännön tosiasiallisten vaikutusten arvi-ointia ja mahdollisesti myös täytäntöönpanoa palvelujen järjestämisvel-vollisuuden siirtyessä maakunnille. Valiokunta pitää kuitenkin sidos- ja hankintayksikköhankintoja koskevia ehdotettuja siirtymäaikoja välttämät-töminä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen ja muun mu-assa työterveyshuollon palvelujen järjestämisen kannalta. Valiokunta katsoo, että työterveyshuollon samoin kuin esimerkiksi yhtiömuodossa toimivien laboratorio- ja kuvantamispalveluiden toimintaedellytykset on arvioitava siirtymäaikana ja tehtävä mahdollisesti tarvittavat muutokset lainsäädäntöön ennen siirtymäajan päättymistä. Ehdotus laiksi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (hallituksen esityksen 2. lakiehdotus, jäljempänä erityisalojen hankintalakiehdotus) Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan käsittelyssä olevat lakiehdo-tukset koskevat lähinnä hankinnoissa noudatettavia menettelyjä, eivätkä niinkään hankintojen sisältöjä, mistä säädetään monilta osin alan erityis-lainsäädännössä. Valiokunta pitää kuitenkin esteettömyyttä ja erityis-ryhmien tarpeita keskeisenä näkökohtana muun muassa liikenne- ja viestintäsektoria koskevissa hankinnoissa, ja ne on otettava huomioon hankintoja tehtäessä. Ehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain muut-tamista koskevaksi laiksi (hallituksen esityksen 17. lakiehdotus) Hallintovaliokunta katsoo, että erilaisten rekisteröinti- ja ilmoittamisvel-voitteiden laiminlyöntien sekä verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksa-misen laiminlyöntien tehokkaan selvittämisen mahdollistamiseksi han-kintayksiköillä tulee olla käytettävissään verohallinnon Harmaan talou-den selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvitykset, joista muun muassa kyseiset laiminlyönnit käyvät ilmi. Harmaan talouden torjuntamahdolli-suuksia parantaisi edelleen se, mikäli tietojensaantioikeus laajennettai-siin koskemaan myös tarjoajayritysten vastuuhenkilöiden muuta yritys-toimintaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen 17. lakiehdotuksessa esitetään Harmaan talouden selvitysyk-siköstä annetun lain 6 §:n muuttamista siten, että hankintayksiköt voisi-vat saada käyttöönsä Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteiden-hoitoselvityksen 1. lakiehdotuksen 81 §:ssä tarkoitettujen harkinnanva-raisten poissulkemisperusteiden olemassaolon selvittämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että han-kintalainsäädännössä jokaista tarjoajaa, ehdokasta ja toimittajaa arvioi-daan lähtökohtaisesti erikseen omana oikeushenkilönään. Hankintalain-säädännön syrjimättömyysvaatimukset eivät mahdollista toimittajan sul-kemista tarjouskilpailun ulkopuolelle siitä syystä, että kyseisen toimitta-jan omistajalla tai omistajilla on muussa elinkeinotoiminnassaan rikkeitä tai laiminlyöntejä. Tästä syystä ministeriö ei pidä perusteltuna tai edes mahdollisena sitä, että 1. lakiehdotuksen 171 §:ää ja Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain ehdotettua 6 §:ää voitaisiin tulkita siten, että hankintayksiköllä olisi oikeus saada salassapitosäännösten estä-mättä Harmaan talouden selvitysyksiköltä tiedot sellaisen toimittajan elinkeinotoiminnasta, joka ei osallistu käsillä olevaan hankintamenette-

36/51 TEM/1451/00.05.01/2016

lyyn ja jonka osalta harkinnanvaraisten poissulkemisperusteiden käsillä-oloa ei tarkasteta. 2. Säännösmuutoksia edellyttävät näkemykset Ehdotus laiksi julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (hallituksen esityksen 1. lakiehdotus, jäljempänä hankintalakiehdo-tus) 4 § Liikenne- ja viestintävaliokunnan mukaan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että 2. lakiehdotuksen 4 §:n 12 kohdan yhteishankintayksi-kön määritelmän tulisi vastata voimassa olevan lain vastaavaa määri-telmää jotta yhteishankintayksikön hankintatoimintoja voisivat hyödyntää muutkin kuin yksikön suorat tai välilliset omistajat. Työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa 4 §:n 12 kohdan yhteishankin-tayksikön määritelmään tehtävää muutosta. Muutetun lainkohdan sään-nös olisi seuraava: 12) yhteishankintayksiköllä 5 §:ssä tarkoitettua hankintayksikköä, joka tarjoaa yhteishankintatoimintoja ja mahdollisesti hankintojen tukitoimintoja hankintayksiköille; edellytyksenä on, että yhteishankintayksikkö toimii edellä mainittujen tehtävien hoitamiseksi ja että se on nimenomaisesti perustettu hoitamaan näitä tehtäviä taikka näiden tehtävien hoitaminen on säädetty tai määrätty yhteishankintayksikön toimialaksi; 7 § Ympäristövaliokunta kiinnittää talousvaliokunnan huomiota siihen, että jätevesien käsittelylaitokset ehdotetaan poistettavaksi erityisalojen han-kintalaista, ellei laitos huolehdi myös talousvedestä. Hankintalain piiriin siirtyisivät siten kuntien yhteiset jätevedenpuhdistamot ja muut pelkäs-tään viemäröintiä ja käsittelyä harjoittavat laitokset. Valiokunta pitää tär-keänä, että siirtoa vielä harkitaan ottaen huomioon jätevesien käsittelyn luonne välttämättömyyspalveluna. Myös Suomen vesilaitosyhdistys on pitänyt tarkoituksenmukaisena sitä, että jätevesihuolto kuuluisi edelleen erityisalojen hankintalain piiriin sil-loin, kun siitä huolehtii toimija, joka ei harjoita talousveden toimittamista ja käsittelyä. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että jätevesihuoltoa ei voida sisäl-lyttää erityisalojen hankintalain piiriin, sillä pelkkää jätevesihuoltoa har-joittava yksikkö katsotaan suoraan hankintadirektiivien luokittelun nojalla yleisen hankintadirektiivin piiriin kuuluviksi eikä asiassa ole kansallista liikkumavaraa. EU-direktiiveissäkään ei voida poiketa tästä jaottelusta, sillä se perustuu EU:n solmimiin hankintoja koskeviin kauppasopimuk-siin. Ministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että kansallisessa tuomiois-tuinkäytännössä on jo sovellettu voimassa olevan hankintalain yksityis-kohtaisissa perusteluissa todetusta poikkeavalla tavalla suoraan EU:n

37/51 TEM/1451/00.05.01/2016

hankintadirektiivin luokittelua ja katsottu pelkkää jätevesihuoltoa harjoit-tavan hankintayksikön yleisen hankintalain piiriin. 15 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 15 §:n 1 momenttiin olisi tarvetta saada täsmennys siitä, miten ulosmyyntiä koskevaa 500 000 euron rajoitusta on sovellettava. Työ- ja elinkeinoministeriö ehdottaa tästä syystä, että 15 §:n 1 momentti muutettaisiin seuraavaan muotoon: Tätä lakia ei sovelleta hankintaan, jonka hankintayksikkö tekee sidosyk-siköltään. Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintayksiköstä muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä. Lisäksi edellytyk-senä on, että hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksi-köiden kanssa käyttää määräysvaltaa yksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa ja että yksikkö harjoittaa enintään viiden prosen-tin ja enintään 500 000 euron vuosittaisen osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräys-vallassa se on. Sidosyksikössä ei saa olla muiden kuin hankintayksiköi-den pääomaa. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on lisäksi käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 15 §:n 3 momentista puuttuu täsmentävä säännös siitä, että 3 momentin säännöt ohittavat sekä 1 momentissa tarkoitetun 5 % rajan että saman momentin 500 000 euromääräisen rajan. Täsmennet-tynä 15 §:n 3 momentin säännöksen alku on seuraava: Edellä 1 momentissa tarkoitettu prosenttiosuus on 10, ja 500 000 euron rajoitusta ei sovelleta, kun hankintayksikön määräysvallassa olevan yk-sikön liiketoimintaa vastaavaa markkinaehtoista toimintaa ei ole… 16 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 16 §:n 2 momentista puuttuu täsmentävä säännös siitä, että 2 momentin säännöt ohittavat sekä 1 momentissa tarkoitetun 5 % rajan että saman momentin 500 000 euromääräisen rajan. Täsmennet-tynä 16 §:n 2 momentin säännöksen alku on seuraava: Edellä 1 momentissa tarkoitettu prosenttiosuus on 10, ja 500 000 euron rajoitusta ei sovelleta, kun yhteistyön piiriin kuuluvissa palveluissa ei ole markkinaehtoista toimintaa. 25 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on noussut esiin kysymys siitä, miten yhteishankinnassa työnantajan kanssa tehtävät työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain (916/2012) 5 luvun 7 §:n koulutuspalvelut sijoittuvat suhteessa kansallisiin kynnysarvoihin. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 25 §:n 3 kohdassa on säädetty näille palveluille 100 000 euron kynnysarvo. Samaan aikaan 25 §:n 4 kohdassa on säädetty 400 000 euron kynnysarvo lakiehdotuksen liitteen E 1-4 kohdassa tar-koitettujen palvelujen hankinnoille. Lakiehdotuksen liitteen E 2 kohdassa on mainittu ”yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen palvelut – 80660000-8”. Tämän CPV-koodin sisälle kuuluvat muun muassa aikuis-koulutuspalvelut ja muut koulutuspalvelut (80400000-8) sekä ammatti-

38/51 TEM/1451/00.05.01/2016

koulutuspalvelut (80500000-9). Koska 1. lakiehdotuksen 25 §:n 4 koh-dassa on näin ollen jo säädetty 400 000 euron kansallinen kynnysarvo näille palveluille, voidaan lakiehdotuksen 25 §:n 3 kohta poistaa koko-naan. Tällöin työvoima- ja yrityspalveluista annetun lain 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetuille koulutuspalveluille sovelletaan yksiselitteisesti 400 000 eu-ron kansallista kynnysarvoa. Muutettuina 25 §:n 1 momentin säännökset olisivat seuraavia: Kansalliset kynnysarvot ilman arvonlisäveroa laskettuna ovat: 1) 60 000 euroa tavarahankinnoissa, palveluhankinnoissa ja suunnittelukilpailuissa, jollei 3 ja 4 kohdassa toisin säädetä; 2) 150 000 euroa rakennusurakoissa; 3) 400 000 euroa liitteen E 1—4 kohdassa tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja koskevissa hankinnoissa; 4) 300 000 euroa liitteen E 5—15 kohdassa tarkoitettuja muita erityisiä palveluja koskevissa hankinnoissa; 5) 500 000 euroa käyttöoikeussopimuksissa. 50 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että dynaa-misen hankintajärjestelmän julkaisemisen yksityiskohtia olisi syytä täs-mentää korostamalla, että dynaamisen hankintajärjestelmän perustami-nen tapahtuu julkaisemalla siitä rajoitettua menettelyä koskeva hankin-tailmoitus. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää 50 §:n 1 momentin ensim-mäistä virkettä muutettavaksi seuraavalla tavalla: Hankintayksikön tulee perustaa dynaaminen hankintajärjestelmä julkai-semalla siitä rajoitettua menettelyä koskeva hankintailmoitus, jossa on ilmoitettava järjestelmän jakamisesta luokkiin 49 §:n 1 momentissa tar-koitetulla tavalla sekä hankintajärjestelmän kesto. Vastaava muutos on syytä tehdä myös 2. lakiehdotuksen 53 §:n 1 mo-mentin ensimmäiseen virkkeeseen. 56 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 56 §:n 5 momentissa on virheellinen viittaus. Säännöksen taustalla oleva hankintadirektiivin 47 artiklan 3 kohta velvoittaa hankin-tayksiköitä pidentämään hankintayksikön tosiasiallisesti asettamia mää-räaikoja; ei sen sijaan direktiivissä ja lakiehdotuksessa tarkoitettuja vä-himmäismääräaikoja. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että 1. lakieh-dotuksen 56 §:n 5 momentista poistetaan viittaukset 2-4 momentissa säädettyihin tarjousten jättämisen vähimmäismääräaikoihin. Vastaava muutos on tehtävä 2. lakiehdotuksen 60 §:n 5 momenttiin. Muutettuna 5 momentin säännös on seuraava: Hankintayksikön on pidennettävä tarjousten jättämisen määräaikoja sel-laisiksi, että kaikki toimittajat saavat kaikki tarjouksen laatimiseksi tarvit-tavat tiedot, jos: (---) 60 §

39/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää saamansa selvityksen mukaan pe-rusteltuna ja tarkoituksenmukaisena, että molempien lakiehdotusten vaatimukset hankintailmoitusten julkaisemisesta vain suomen ja ruotsin kielellä poistetaan. Työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa valiokunnan lausunnon ehdotus-ta. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää asiassa huomiota hankintalain-säädännön ja kielilain (423/2003) suhteeseen. Kielilain 35 §:n mukaan julkisen vallan on perustuslain mukaisesti huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Viranomaisten tulee toiminnassaan myös edistää molempien kansalliskielten käyttämistä. Lisäksi hankinta-lakiehdotusten mukaan hankintayksikön tulee kohdella hankintamenettelyyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä. Kielilaissa säädetyt kielelliset oikeudet ymmärretään lähinnä yksityishenkilöiden oikeuksiksi. Lain 11 §:n mukaan oikeushenkilöillä, kuten tässä tapauksessa tarjouskilpailuun osallistuvilla yrityksillä, on kuitenkin soveltuvin osin sama oikeus kuin yksityishenkilöillä käyttää omaa kieltään. Toisaalta kielilain 22 §:n mukaan Suomen viranomaisen ulkomaille tai ulkomaalaiselle annettava taikka maan ulkopuolella käytettäväksi aiottu toimituskirja tai muu asiakirja voidaan antaa muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä, jollei erikseen toisin säädetä. Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos muulla kielellä annettu toimituskirja tai muu asiakirja koskee toisen oikeutta, etua tai velvollisuutta ja tällä tämän lain mukaan olisi oi-keus saada se suomen tai ruotsin kielellä, on hänelle pyynnöstä annet-tava siitä maksuton virallinen käännös. Ottaen huomioon edellä mainitun kielilain 22 §:n, julkisia hankintoja kos-kevan sääntelyn taustat EU:n sisämarkkinoiden tehostamistavoitteissa ja etenkin sen, että jäsenvaltioissa sovellettavilla hankintadirektiiveillä pyritään edistämään EU:n laajuisia hankintamarkkinoita ja toisiin jäsen-valtioihin sijoittautuneiden tarjoajien tasapuolisia osallistumismahdolli-suuksia, voidaan työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan eri-tyisalojen hankintalakiehdotuksesta samoin kuin hankintalakiehdotuk-sesta poistaa vaatimukset hankintailmoituksen julkaisemisesta vain suomen tai ruotsin kielellä. Myös markkinaoikeuden ratkaisussa MAO:432/12 katsottiin, että hankintayksikkö sai antaa hankinnassa valit-tajalle toimituskirjan englannin kielellä. Muutettuna 1. lakiehdotuksen 60 §:n 1 momentti on seuraava:

Seuraavat 58 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava julkaista-vaksi sähköisesti internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi käyttäen niille 59 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vakiolomakkeita: (---) Vastaava muutos on syytä tehdä 2. lakiehdotuksen 64 §:n 1 momen-tin alkuun. 68 ja 69 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 69 §:n 3 momentin viittaus 62 §:n 2 momentin 6 kohtaan ei vastaa taustalla olevan EU:n hankintadirektiivin vastaavan määräyk-

40/51 TEM/1451/00.05.01/2016

sen viittausta. Direktiivin 53 artiklassa viitataan 21 artiklan 2 kohtaan ei-kä 22 artiklan 1 kohtaan, johon lakiehdotuksen sanamuoto perustuu. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että 1. lakiehdotuksen 69 §:n 3 mo-mentin viittaussäännös muutetaan seuraavaan muotoon: Jos joitakin 1 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja ei voida asettaa il-maiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan sähköisessä muodossa saataville tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi, hankintayksikön on asetettava hankintailmoituksessa tietojen luottamuksellisuuden suo-jaamista koskevat vaatimukset ja ilmoitettava, miten asiakirjoihin voi tu-tustua. Tällaisessa tapauksessa tarjousten jättämisen määräaikaa on pidennettävä viidellä päivällä lukuun ottamatta 57 §:ssä tarkoitettuja asi-anmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia. Vastaava muutos on tehtävä 2. lakiehdotuksen 73 §:n 3 momenttiin. Ks. lisäksi 2. lakiehdotuksen 71 ja 73 §. Samat muutokset ehdotetaan tehtäviksi tämän lakiehdotuksen 68 ja 69 §:ään. 80 § Liikenne – ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä, että kansallisesta sääntelystä ei aiheudu suomalaisille yrityksille niiden asemaa tarjouskilpailuissa heikentäviä vaikutuksia. Valiokunnan näkemyksen mukaan 1. lakiehdotuksen 80 §:n muotoilu asettaa kuitenkin kyseisen pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen suomalaisten rikostunnusmerkistöjen ja niitä vastaavien muissa maissa säädettyjen rikosten osalta kotimaiset ja ulkomaalaiset tarjouksentekijät yhtäläiseen asemaan. Koska kyseisen pykälän 3 momentissa kuitenkin on lueteltu näitä rikoksia koskevat EU-säännökset ja tämä luettelo ei ole kaikilta osin kattava esimerkiksi työaikaan- ja työsuojeluun liittyvien rikkomusten osalta, liikenne- ja viestintävaliokunta esittää tulkinnanvaraisuuden välttämiseksi talousvaliokunnalle, että 3 momentin EU-säännöksiä koskevan luettelon johdantokappaleeseen lisätään esimerkiksi sana "ainakin" tai sanat "muun muassa". Tämän muutoksen myötä on selvää, ettei kyseisen luettelon ole tarkoitus olla tyhjentävä. Vastaava muutostarve koskee 2. lakiehdotuksen 84 §:ää. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan pakollisissa poissulkemisperus-teissa mainitut rikoslain 47 luvun säännökset soveltuvat Suomessa toi-miviin, mutta eivät pääsääntöisesti muissa EU-valtioissa liiketoimintaan-sa harjoittamiin yrityksiin. Muista EU-valtioista suomalaiseen tarjouskil-pailuun osallistuvat yritykset saisivat näin ollen kevyempien vaatimusten myötä kilpailuedun suomalaisiin toimijoihin verrattuna. EK:n mukaan täl-laista tilannetta ei tulisi aiheuttaa säätämällä hankintalakiin epätasapuo-lisia määräyksiä, joihin hankintadirektiivit eivät velvoita. Elinkeinoelämän keskusliitto on täydentävässä lausunnossaan esittänyt kaksi vaihtoehtoista tapaa säännellä rikoslain 47 luvun työrikosten huo-mioimisesta pakollisena poissulkemisperusteena. Myös Rakennusteollisuus on kiinnittänyt edellä EK:n esittämiin tekijöihin huomiota ja ehdottanut tapoja, joilla asia voitaisiin lainsäädännöllisesti korjata. Kauppakamari katsoo, että työperäiset rikokset pitäisi poistaa pakollisis-ta poissulkemisperusteista joka tapauksessa ja jos niitä halutaan sisäl-lyttää lakiin tulevaisuudessa, tulisi asia valmistella huolellisemmin.

41/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Kauppakamarin mukaan säännös voi johtaa suomalaisten yritysten kil-pailuoikeudelliseen syrjintään suhteessa muiden EU-maiden yrityksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että ehdotetun 80 §:n säännökset rikoslain 47 luvun eräistä rikoksista kattaa myös ulkomaiset tarjoajat. Hankintalakiehdotuksen pakollisia poissul-kemisperusteita koskevassa 80 §:n 2 momentissa on mainittu rikoslain 47 luvun eräät rikosnimikkeet. Lainkohdan 3 momentin mukaan ”Hankin-tayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja myös muussa valtiossa 1 tai 2 momentissa mainittua rikosta vastaavasta ri-koksesta annetun lainvoimaisen tuomion perusteella”. Koska viittauksen kohteena on myös lainkohdan 2 momentti, tämä tarkoittaa, että suoma-laisen hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta myös muiden maiden vastaaviin työrikoksiin syyllistyneet toimittajat. Asian selkeyttämiseksi työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa liikenne- ja viestintävaliokunnan täsmennysehdotusta 1. lakiehdotuksen 80 §:ään ja 2. lakiehdotuksen 84 §.ään. Muutettuna kyseisten pykälien 3 momentin säännös on seuraava: Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja myös muussa valtiossa 1 tai 2 momentissa mainittua rikosta vastaavas-ta rikoksesta annetun lainvoimaisen tuomion perusteella. Näitä rikoksia ovat muun muassa seuraavat Euroopan unionin lainsäädännössä tarkoitetut rikokset: (---) Rikosoikeudellisen ns. laillisuusperiaatteen ydinsisällön (perustuslain 8 §) mukaan rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyy-dellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavis-sa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Perustuslakivalio-kunta on pitänyt perustuslain estämättä mahdollisena sitä, että rangais-tavaksi säädetyn menettelyn tunnusmerkistö sisältyy osittain EU:n ase-tukseen (esim. PeVL 45/2001 vp). Laillisuusperiaatteesta johtuvista syis-tä on kuitenkin katsottu, että laissa tulisi mainita ne EU-asetusten artik-lat, joiden rikkomisesta voi seurata rangaistus. Vaikka edellä mainitussa säännöksessä on viitattu avoimella tavalla Euroopan unionin lainsää-dännössä tarkoitettuihin rikoksiin, käy rikosten varsinainen sisältö kui-tenkin ilmi 1. lakiehdotuksen 80 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 2. lakiehdo-tuksen 84 §:n 1 ja 2 momentissa. Näin ollen ehdotetun 80 §:n 3 momen-tin säännös on luonteeltaan informatiivinen. Mikäli tästä huolimatta ky-seistä muotoilua pidetään ongelmallisena rikosoikeudellisen laillisuuspe-riaatteen näkökulmasta, voidaan 3 momentin lista poistaa lainkohdasta, jolloin 3 momentin sisältönä olisi ainoastaan se, että ”Hankintayksikön on suljettava tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja myös muussa valti-ossa 1 tai 2 momentissa mainittua rikosta vastaavasta rikoksesta anne-tun lainvoimaisen tuomion perusteella.” 90 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen ympäristöhallintatoimenpiteitä koskevan 90 §:n 1 momen-tin viimeinen virke on ristiriidassa saman pykälän 3 momentissa sääde-tyn kanssa. Hankintayksikkö ei nimittäin voi hyväksyä muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden toimielinten vastaavia todistuksia sekä ehdok-kaiden ja tarjoajien omia todistuksia vastaavista ympäristönhallintatoi-menpiteistä, sillä 3 momentissa säädetään niistä poikkeustilanteista,

42/51 TEM/1451/00.05.01/2016

joissa ehdokas tai tarjoaja voi ylipäänsä osoittaa vaatimusten täyttymi-sen omilla vastaavilla todistuksillaan. Säännös ei myöskään perustu EU:n hankintadirektiiveissä säädettyyn. Työ- ja elinkeinoministeriö esit-tää näin ollen, että 90 §:n 1 momentista ja vastaavasti 2. lakiehdotuksen 88 §:n 1 momentista poistetaan momentin viimeinen virke eli seuraava virke: ”Hankintayksikön on hyväksyttävä myös muiden Euroopan unionin jä-senvaltioiden toimielinten vastaavat todistukset sekä ehdokkaiden ja tar-joajien todistukset vastaavista ympäristönhallintatoimenpiteistä”. 110 § Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 110 §:n suorahankintaperuste on tarkoitettu sosiaali- ja terveyspalveluhankintoihin. Lakiehdotuksen 110 §:n säännös soveltuisi ehdotetussa muodossaan myös muun mu-assa hotelli- ja ravintolapalveluihin. Säännöksen soveltamisalan täsmen-tämiseksi työ- ja elinkeinoministeriö esittää seuraavaa täsmennystä 110 §:ään: Sen lisäksi, mitä 109 §:n 2 momentissa säädetään, hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan yksittäisissä tapauksissa tämän luvun mukaisissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa, jos tarjouskilpailun järjestämi-nen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai eri-tyisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi. Vastaava muutos on syytä tehdä 2. lakiehdotuksen 101 §:ään. 113 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 12 luvun mukaisia palveluhankintoja koskevan 113 §:n 1 ja 2 momentista puuttuu 11 luvun ns. kansallisiin hankintoihin ulotettuja 104 §:n säännöksiä. Nä-mä lain soveltamista selkeyttävät säännökset on perusteltua johdonmu-kaisuuden vuoksi ulottaa myös sosiaali- ja terveyspalveluhankintoihin. Muutettuna 113 §:n 1 ja 2 momentti olisivat seuraavat: Hankintayksikön on pyydettävä hankintailmoituksessa tai tarjouspyyn-nössä toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava siten, että sen perusteella voidaan antaa keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. (1 mom.) Tarjoajan tulee tarjouksessaan osoittaa tarjoamansa palvelun olevan tarjouspyynnössä esitettyjen vaatimusten mukainen. Tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava pois tarjouskilpailusta. Hankintayksiö voi pyytää tarjoajaa tai ehdokasta mää-räajassa toimittamaan, lisäämään, selventämään tai täydentämään puutteellisia tai virheellisiä tietoja ja asiakirjoja. (2 mom.) 124 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että hankin-tamenettelyä koskevaa kertomusta koskevasta 124 §:n 1 momentista puuttuu hankintadirektiivin 84 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mää-räys siitä, että kertomus on tehtävä myös puitejärjestelyihin perustuvista

43/51 TEM/1451/00.05.01/2016

hankinnoista, jotka toteutetaan kevennetyllä kilpailutusmenettelyllä. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että 124 §:n 1 momentin ensimmäinen vir-ke muutetaan seuraavaan muotoon: EU-kynnysarvot ylittävästä hankintasopimuksesta sekä kansallisen kyn-nysarvon ylittävästä liitteen E palveluhankinnan hankintasopimuksesta, puitejärjestelystä, puitejärjestelyyn perustuvasta 43 §:n 3 momentissa tarkoitetusta hankinnasta tai dynaamisen hankintajärjestelmän perusta-misesta on laadittava kertomus. Vastaava muutosta ei tarvitse tehdä 2. lakiehdotuksen 115 §:n 1 mo-menttiin, sillä erityisalojen hankintadirektiivin 100 artiklassa ei tätä edel-lytetä. 141 § Hansel Oy on katsonut oikeussuojajärjestelmän logiikan kannalta on-gelmalliseksi sen, että lakiehdotuksen mukaan Kilpailu- ja kuluttajaviras-to voi esittää laittomassa suorahankinnassa hankintapäätöksen ku-moamista silloinkin, kun hankintasopimus on jo solmittu. Kilpailu- ja ku-luttajaviraston ei tulisi voida esittää Hanselin näkemyksen mukaan markkinaoikeudelle hankintapäätöksen kumoamista hankintasopimuk-sen tekemisen jälkeen. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa hankintapäätöksen kumoamisen vain tilanteessa, jossa markkinaoikeus ensin määrää hankintapäätöksen täytäntöön panneen sopimuksen tehottomaksi, jolloin tehottomaksi määrätty sopimus ei enää estä päätöksen kumoamista. Asian täsmentämiseksi työ- ja elinkeino-ministeriö esittää seuraavaa muutosta 1. lakiehdotuksen 141 §:n 2 mo-menttiin: Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi esittää markkinaoikeudelle: 1) tehottomuusseuraamuksen määräämistä; 2) seuraamusmaksun määräämistä; 3) sopimuskauden lyhentämistä; 4) hankintapäätöksen kumoamista edellyttäen, että virasto on esittänyt 1 kohdassa tarkoitetun seuraamuksen määräämistä. 143 § Perustuslakivaliokunta toteaa, että 1. lakiehdotuksen 143 §:ssä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle luovutettavia tietoja ja asiakirjoja ei ole säännöseh-dotuksessa rajattu mitenkään. Ottaen huomioon 1. lakiehdotuksen 142 §:n säännöksen hankintayksikön, sopimuskumppanin ja tarjoajan tieto-jenantovelvollisuudesta ja 143 §:n ehdotetun sanamuodon vaikuttaa sil-tä, että mahdollisuus luovuttaa tietoja voivat koskea myös henkilötietoja, jopa arkaluonteisia henkilötietoja. Ehdotus on siten merkityksellinen yk-sityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta. Ehdotuksen mukainen tiedonsaantioikeus on perustuslakivaliokunnan mukaan muotoiltu erittäin laajaksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt täl-laisessa hyvin väljässä ja ulottuvuudeltaan laajassa sääntely-yhteydessä erityisen tärkeänä, että tietojensaantioikeutta ei erikseen sanonnallisesti venytetä ja että tietojensaantioikeus rajataan koskemaan ainoastaan välttämättömiä tietoja. Säännösehdotukseen sisältyy sinän-sä vaatimus tietojen saannin välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta. Säännösehdotuksessa ei kuitenkaan mitenkään määritellä tai

44/51 TEM/1451/00.05.01/2016

rajata mahdollisten luovutuksensaajien tai tarkoitusten piiriä. Sään-nösehdotuksen olennainen täsmentäminen on perustuslakivaliokunnan mukaan edellytys lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätä-misjärjestyksessä. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että 143 §:n säännöstä muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla seuraavaan muotoon: Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapi-tosäännösten estämättä valvonnassa saamansa tiedon tai asiakirjan jos se on tarpeen: 1) Verohallinnolle Verohallinnosta annetun lain 2 §:n mukai-

sen tehtävän suorittamista varten; 2) esitutkintaviranomaisille rikosten ennalta estämistä, pal-

jastamista, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista varten sekä esitutkintaviranomaisten tietojen keräämis- ja tallettamistarkoituksen mukaisia muita tehtäviä varten;

3) syyttäjille syyttäjälaitoksesta annetun lain (439/2011) 25 §:ssä säädetyssä laajuudessa virkatehtävien suorittamista varten;

4) työviranomaisille työntekijän oleskeluluvan tai elinkeinon-harjoittajan oleskeluluvan taikka työnteon valvontaa koskevan asian käsittelyä varten;

5) rahanpesun selvittelykeskukselle laissa sille erikseen määriteltyjen tehtävien suorittamista varten (rahanpesun selvittely-keskusta koskeva lakiehdotus vasta eduskunnan käsiteltävänä);

6) ulosottolaitokselle ulosottokaaren (705/2007) mukaisen tehtävän suorittamista varten;

7) Eläketurvakeskukselle Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä työeläkela-kien mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden noudattamisen valvontaa varten;

8) tapaturmavakuutuskeskukselle tapaturma- ja ammattitauti-lain (459/2015) 177 §:n 1 momentissa ja 179 §:ssä tarkoitettua va-kuuttamisvelvoitteiden valvontaa varten;

9) valtionapuviranomaiselle valtionavustuslain (688/2001) perusteella organisaation toimintaa varten annettavan rahoituksen myöntämistä ja valvontaa varten;

10) Patentti- ja rekisterihallitukselle säätiölain (487/2015) 14 luvun 1 §:ssä säädettyä valvontatehtävän suorittamista varten;

11) työttömyysvakuutusrahastolle työttömyysetuuksien rahoi-tuksesta annetun lain (555/1998) 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua työttömyysvakuutusmaksujen perintämenettelyn toimeenpanon val-vontaa varten;

12) rakennerahasto-ohjelman hallintoviranomaiselle alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista annetun lain (7/2014)8 §:ssä tarkoitetun tehtävän hoitamista varten;

13) konkurssiasiamiehelle konkurssipesien hallinnon valvon-nasta annetussa laissa (109/1995) tarkoitettua konkurssipesien hal-linnon valvontaa varten; sekä

14) toimivaltaiselle lupa- ja valvontaviranomaiselle kaupallisis-ta tavarankuljetuksista tiellä annetun lain (693/2006) ja joukkoliiken-nelain (503/2008) mukaista liikenneluvan myöntämistä ja peruutta-mista varten (HUOM! eduskunnan käsittelyssä oleva lakiehdotus lii-kennekaareksi).

Edellä esitetyssä säännösmuotoilussa käytetään termiä ”tarpeen” sen vuoksi, että termin ”välttämätöntä” tulkinta voi muodostua käytännön so-veltamistilanteissa hyvin hankalaksi. Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on

45/51 TEM/1451/00.05.01/2016

vähäiset mahdollisuudet tai keinot arvioida toisen viranomaisen näkö-kulmasta mikä on välttämätöntä. Kysymys on lisäksi oma-aloitteisesta tiedonluovutuksesta, jossa tiedon välttämättömyyden pystyy luotettavas-ti arviomaan vain vastaanottava viranomainen, oman tehtäväkuvansa mukaisesti. Vastaavaa muotoilua on käytetty verotustietojen julkisuudes-ta ja salassapidosta annetun lain (1346/1999) 18 §:ssä (499/2015). 16 luvusta yleisesti Hansel Oy ehdottaa, että valitusten käsittelylle markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa säädettäisiin enimmäiskäsittelyajat. Sopiva käsittelyaika olisi enintään kolme kuukautta. Ruotsissa on par-haillaan käsiteltävänä vastaava lainsäädäntöaloite, vaikka käsittelyajat ovatkin siellä huomattavasti lyhyempiä kuin Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää ensinnäkin huomiota siihen, että markkinaoikeuden käsittelyajat ovat lyhentyneet viime vuosina merkittä-västi yli vuodesta keskimäärin 5,7 kuukauteen (vuosi 2015) muun mu-assa markkinaoikeuden sisäisen toiminnan tehostamisen kautta. Mää-räajat saattavat lyhentyä edelleen vuoden 2016 alusta, jolloin hankinta-asioiden käsittelymaksuja on lailla korotettu. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että jo perustuslain 21 §:ssä on vaati-mus asian käsittelystä tuomioistuimessa ilman aiheetonta viivytystä. Mi-nisteriön näkemyksen mukaan hankintojen usein monimutkaisen asia-ryhmän oikeusturvatakeiden turvaamisen kannalta enimmäiskäsittelyai-kojen säätäminen ei ole perustelluin tapa puuttua oikeudenkäyntien vii-vytyksettömyyteen. Asiaan voitaisiin puuttua esimerkiksi tuomioistuinten resursointia koskevilla ratkaisuilla. 165 § 1 momentti Perustuslakivaliokunnan mielestä valitusluvan säätäminen hankinta-asioiden muutoksenhakuun ei vaaranna oikeusturvan saatavuutta ja riit-tävyyttä. Sääntelyn perusratkaisu ei siten muodostu perustuslain 21 §:n kannalta ongelmalliseksi. Markkinaoikeus kuitenkin päättää lakiehdotuk-sen 154 §:ssä tarkoitetusta seuraamusmaksusta ensimmäisenä päätök-sentekoasteena. Lakiehdotuksen mukainen seuraamusmaksu ei ole seuraamuksena määrältään vähäinen, eikä sitä myöskään voida pitää oikeudellisesti erityisen yksinkertaisena. Nämä seikat eivät puolla seu-raamusmaksua koskevaan markkinaoikeuden päätökseen kohdistuvan valituksen luvanvaraisuutta. Talousvaliokunnan on perustuslakivalio-kunnan lausunnon mukaan muutettava sääntelyä siten, että valituslu-pasääntely ei koske seuraamusmaksun määräämistä koskevaa valitus-ta. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että markkinaoikeuden seuraa-musmaksun määräämistä koskeva ratkaisu jätetään ehdotetun valitus-lupasääntelyn ulkopuolelle. 2 momentti Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota 165 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan markkinaoikeuden 151 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päätök-seen ei saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kyseisen 151 §:n 1 momentin nojalla annetussa päätöksessä on kyse markkinaoikeuden välipäätöksestä hankintapäätöksen täytän-

46/51 TEM/1451/00.05.01/2016

töönpanoa koskevassa asiassa. Perustuslakivaliokunnan mukaan vali-tuskielto sisältää rajoituksen perustuslain 21 §:ssä turvattuun oikeuteen saada oikeuttaan ja velvollisuuttaan koskevan päätöksen lainmukaisuus tuomioistuimen arvioitavaksi. Valiokunnan mielestä se, että täytäntöön-panokieltoa koskevat valitukset menestyvät harvoin, ei ole erityisen merkityksellinen. Toisaalta valituslupajärjestelmän laajentamista puolta-vat argumentit perustelevat asiallisesti ja johdonmukaisuuden vuoksi myös sitä, että valittaminen täytäntöönpanoa koskevasta markkinaoi-keuden päätöksestä kuuluisi valituslupajärjestelmän piiriin. Myös mark-kinaoikeuden täytäntöönpanopäätökseen kohdistuvan valituksen luvan-varaisuus edistäisi osaltaan oikeuskäytännön yhtenäisyyttä ja mahdollis-taisi puuttumisen ilmeisiin virheisiin. Talousvaliokunnan on perustuslaki-valiokunnan mukaan muutettava sääntelyä edellä todetun mukaiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että markkinaoikeuden 151 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös siirretään valituskiellon piiristä valituslu-pajärjestelmän piiriin. Muutokset: Muutettuna 165 § olisi seuraava: Markkinaoikeuden 151 §:n 1 momentissa, 154 §:n 1-5 kohdassa ja 7 kohdassa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutoksenhakuun sovelletaan muutoin hallintolainkäyttöla-kia. Markkinaoikeuden 154 §:n 6 kohdassa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Poistetaan 2 momentti. 169 § Hansel Oy on ehdottanut, että 1. lakiehdotuksen 169 §:n 2 momentti muutetaan vastaamaan voimassa olevan hankintalain 107 §:n 2 mo-menttia, jolloin vahingonkorvauksen kevennetty todistustaakka koskisi ainoastaan tarjouksentekokuluja. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että 1. la-kiehdotuksen 169 §:n 2 momentissa ehdotetut muutokset hankintame-nettelyihin liittyvien vahingonkorvausasioiden näyttötaakkaan voivat ai-heuttaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston valvontatehtävään yhdistettyinä en-nalta arvaamattomia vaikutuksia hankintayksiköille ja näiden sopimus-kumppaneille. Säännös myös poikkeaisi vahingonkorvauslain sekä va-hingonkorvausoikeuden vakiintuneista vastuuperusteista. Säännös ai-heuttaisi myös haasteita ns. positiivisen sopimusedun määrän käytän-nön arvioimisessa sekä kysymyksiä rikastumiskiellon ehkäisemisen käy-tännön keinoista. Edellä esitetyistä syistä työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että 1. lakieh-dotuksen 169 §:n 2 momentin sanamuoto muutetaan voimassa olevan hankintalain mukaiseksi siten, että madaltunut näyttötaakka koskee ai-noastaan tarjousmenettelystä aiheutuneita kuluja: Kun vahingonkorvausvaatimusvaatimus koskee tarjousmenettelystä ai-heutuneita kuluja, korvauksen tuomitsemiseksi riittää, että ehdokas,

47/51 TEM/1451/00.05.01/2016

tarjoaja tai toimittaja näyttää toteen 1 momentissa tarkoitetun virheellisen menettelyn ja sen, että virheettömässä menettelyssä hänellä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Vastaavaa muutosta ei ole tarpeen tehdä 2. lakiehdotuksessa, sillä 2. lakiehdotuksessa on viittaussäännös vahingonkorvausta koskevat säännökset sisältävään lukuun. Ehdotus laiksi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (hallituksen esityksen 2. lakiehdotus, jäljempänä erityisalojen hankintalakiehdotus) 13 § Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että erityis-alojen hankintalakiehdotuksen 13 §:stä puuttuu suunnittelukilpailuihin sovellettava kynnysarvo. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää asian täs-mentämistä siten, että 13 §:n 1 momentin säännökset olisivat seuraavia: Kynnysarvot, jotka perustuvat erityisalojen hankintadirektiiviin ja käyttöoikeussopimusdirektiiviin ilman arvonlisäveroa laskettuina ovat: 1) 414 000 euroa tavaroita ja palveluja koskevissa hankinnoissa sekä suunnittelukilpailuissa; 2) 1 000 000 euroa liitteessä C tarkoitetuissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa ja muissa erityisissä palveluhankinnoissa; 3) 5 186 000 euroa rakennusurakoita koskevissa hankinnoissa; ja 4) 5 186 000 euroa käyttöoikeussopimuksissa. 53 § Ks. 1 lakiehdotuksen 50 §. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi tä-hän lakiehdotukseen. 60 § Ks. 1. lakiehdotuksen 56 §. Vastaava 3 momenttia koskeva muutos eh-dotetaan tehtäväksi tähän lakiehdotukseen. 64 § Ks. 1. lakiehdotuksen 60 §. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi tä-hän lakiehdotukseen. 71 ja 73 § Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että 2. lakiehdotuksen 71 ja 73 §:n sääntely edellyttää hankintayksikön asettavan jo menettelyn alussa saataville mm. alustavat tarjouspyyntöä koskevat tiedot ja ehdot tarpeettoman yksityiskohtaisella tavalla, mikä vaikeuttaisi huomattavasti 2. lakiehdotuksen mukaisen neuvottelumenettelyn käyttöä. Valiokunta on saanut esittelevältä ministeriöltä edellä mainittuja pykäliä koskevat muutosehdotukset, joissa asiantuntijakuulemisessa esille tuotu huoli otetaan huomioon. Liikenne- ja viestintävaliokunta esittää talousvaliokunnalle, että kyseinen muutos toteutetaan esityksen käsittelyssä.

48/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Erityisalojen hankintalakiehdotuksen 73 § perustuu erityisalojen hankin-tadirektiivin 2014/25/EU 73 artiklaan, jonka mukaan ”Hankintayksiköiden on asetettava sähköisessä muodossa hankinta-asiakirjat ilmaiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan kaikkien saataville siitä päivästä, jona ilmoitus on julkaistu 71 artiklan mukaisesti...”. Direktiivin 2 artiklan 9 kohdan mukaan hankinta-asiakirjalla tarkoitetaan ” tahansa asiakirjaa, jonka hankintayksikkö on tuottanut tai johon se viittaa kuvatakseen tai määrittääkseen hankinnan”. Erityisalojen hankintadirektiivi ei näin ollen näyttäisi antavan mahdollisuutta rajata saataville asettamisvelvollisuu-den ulkopuolelle tiettyjä hankintaa kuvaavia asiakirjoja. Samaan aikaan on kuitenkin otettava huomioon se, että erityisalojen hankintalakiehdotuksessa ja erityisalojen hankintadirektiivissä annetaan hyvin väljät menettelysäännöt neuvottelumenettelyn etenemiselle. Näi-den joustavien neuvottelujen lisäarvo voidaan menettää, jos laissa edel-lytetään hankintayksikköä asettamaan jo menettelyn alussa saataville hankinnan tiedot ja ehdot hyvin yksityiskohtaisella tavalla. Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että erityisalojen hankintalakiehdo-tuksen 72 §:ää ja 73 §:n 1 momenttia voidaan muuttaa seuraavaan muotoon, jossa samalla huomioidaan VR-Yhtymä Oy:n perustellut huo-let sekä EU:n erityisalojen hankintadirektiivin määräykset: Ks. lisäksi 1. lakiehdotuksen 69 §:n 3 momenttiin ehdotetut muutokset, jotka on syytä tehdä myös 2. lakiehdotuksen 73 §:ään. 72 § Tarjouspyynnön sisältö Tarjouspyynnössä, hankintailmoituksessa, ehdokkaille osoitetussa kut-sussa tai niiden liitteissä on oltava: (---) 73 § Tarjouspyynnön ja muiden hankinta-asiakirjojen asettaminen ehdokkai-den ja tarjoajien saataville Hankintayksikön on asetettava tarjouspyyntö ja sen liitteet sekä muut hankinta-asiakirjat ilmaiseksi, rajoituksetta, suoraan ja kokonaan kaik-kien saataville sähköisessä muodossa. (---) Sanamuodon muutosta voi perustella siten, että erityisalojen hankintala-kiehdotuksen 37 §:n mukaisessa rajoitetussa menettelyssä tai 38 §:n mukaisessa neuvottelumenettelyssä ei tarvitse erityisalojen hankintadi-rektiivin liitteen XIII mukaan esittää 72 §:ssä tarkoitettuja tietoja jo han-kintamenettelyn alussa, vaan vasta 74 §:ssä tarkoitetussa ehdokkaille osoitetussa kutsussa. Koska erityisalojen hankintadirektiivissä sekä la-kiehdotuksessa annetaan lisäksi väljät menettelysäännöt neuvottelujen etenemisestä eikä alustavia tarjouksia tarvitse pyytää, voivat neuvottelu-jen alussa annettavat 72 §:n mukaiset tiedot olla tarjouspyyntöä ylei-semmällä tasolla, sillä hankinnan ehdot tarkentuvat neuvottelujen kulu-essa. Vastaava muutos tulisi tehdä myös 1. lakiehdotuksen 68 §:ään ja 69 §:n 1 momenttiin.

49/51 TEM/1451/00.05.01/2016

84 § Ks. edellä 1. lakiehdotuksen 80 §. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi tähän lakiehdotukseen. 88 § Ks. edellä 1. lakiehdotuksen 90 §. Vastaava muutos ehdotetaan tehtä-väksi tähän lakiehdotukseen. 101 § Ks. edellä 1. lakiehdotuksen 110 §. Vastaava muutos ehdotetaan tehtä-väksi tähän lakiehdotukseen. 107 § Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että 2. lakieh-dotuksen 107 §:ään on jäänyt teknisiä viittausvirheitä, joissa luvun 14 si-jasta tulisi viitata lukuun 13 ja viitata 114 §:n sijasta 115 §:ään. Työ- ja elinkeinoministeriö kannattaa liikenne- ja viestintävaliokunnan esittämiä teknisiä korjauksia. Korjausten jälkeen säännös on seuraava: Sen lisäksi, mitä 1—3, 7, 12 ja 13 luvussa säädetään, lukuun ottamatta 22 §:n 1 momenttia sekä 115 ja 129 §:ää, käyttöoikeussopimuksiin, jotka ovat ennakoidulta arvoltaan vähintään 13 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetyn kynnysarvon suuruisia, sovelletaan tämän luvun säännöksiä. Käyttöoikeussopimuksiin sovelletaan lisäksi, mitä 71—73, 77, 79, 81—84, 89 ja 90 §:ssä säädetään. Ehdotus viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevan lain 11 §:n muuttamisesta (hallituksen esityksen 4. lakiehdotus) Hallituksen esityksen 4. lakiehdotuksessa ehdotetaan muutettavaksi vi-ranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 2 momentin 6 kohtaa siten, että tarjouskilpailuun osallistuneella toimittajalla tai muulla asianosaisella ei olisi julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua oi-keutta toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koske-viin tietoihin. Voimassa olevassa julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 koh-dassa on vastaavan sääntelyn lisäksi säädetty, että tieto tarjousten ver-tailussa käytetystä hinnasta ja muusta tekijästä on kuitenkin aina annet-tava. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu rajoitus kohdistuisi asi-anosaisen tiedonsaantioikeuteen tavalla, joka heikentää julkisiin hankin-toihin lakiehdotuksen perusteluidenkin mukaan kuuluvaa asianosaisjul-kisuutta ja päätöksenteon lainmukaisuuden arvioinnin edellytyksiä sekä näin ollen myös oikeusturvan saatavuutta ja oikeudenmukaisen oikeu-denkäynnin edellytyksiä. Perustuslakivaliokunnan mielestä näin pitkälle meneville rajoituksille ei ole lakiehdotuksessa esitetty asianmukaisia ja hyväksyttäviä perusteita. Säännösehdotus on joko poistettava tai sitä on muutettava siten, että siinä turvataan riittävä asianosaisen tiedonsaantioikeus oikeusturvan, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hankintamenettelyn lainmukai-

50/51 TEM/1451/00.05.01/2016

suuden takeena. Tällainen muutos on edellytyksenä sille että 4. lakieh-dotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Työ- ja elinkeinoministeriö pitää perustuslakivaliokunnan esittämiä pe-rusteita asianosaisjulkisuutta koskevasta rajoituksesta asianmukaisina mutta kiinnittää samaan aikaan huomiota siihen, että voimassa olevan julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan jälkimmäisen lauseen sovel-tamisesta on syntynyt verraten laajasti käytännön ongelmia siten kuin hallituksen esityksen perusteluissa on tuotu esiin. Työ- ja elinkeinominis-teriö näkemyksen mukaan riittävä asianosaisen tiedonsaantioikeus sekä voimassa olevasta säännösmuotoilusta syntyvien ongelmien poistami-nen voidaan molemmat varmistaa sääntelemällä asiasta samansuuntai-sesti kuin julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan aiemmassa sana-muodossa (621/1999) on todettu. Säännös olisi nykylakiin hieman täs-mentävästi päivitettynä seuraava: Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta: 6) julkisessa hankinnassa toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai am-mattisalaisuutta koskeviin tietoihin; tieto tarjousten vertailussa käytetystä tarjouksen kokonaishinnasta on kuitenkin aina annettava. Aiempaa vuoden 1999 muotoilua on tässä yhteydessä päivitetty siten, että säännöksestä ei voitaisi päätellä hinnan olevan aina liike- ja ammat-tisalaisuus. Lisäksi tässä ehdotuksessa säädettäisiin kokonaishinnasta (vuoden 1999 julkisuuslaissa säännellään pelkästä hinnasta). Yksikköhinnat ovat usein liike- ja ammattisalaisuuksia eikä näitä ole yleensä vaadittukaan nähtäviksi. Tarjoajat yleensä haluavat toistensa tarjouksien kokonaishinnat ja joskus myös välisummat, mutta eivät juuri koskaan yksikköhintoja. Laatuvertailussa käytettyjä liike- ja ammatti-salaisuuksia ei tulisi velvoittaa antamaan, sillä se johtaa käytännössä jo-ko siihen, että laatua ei käytetä vertailussa lainkaan, laatutiedot ja -vertailu tehdään hyvin yleisellä tasolla taikka hankintayksiköt joutuvat antamaan liike- ja ammattisalaisuuksia, mikä on ongelma tarjoajien kan-nalta ja myös hankintayksiköiden kannalta, jos kiinnostus julkisiin han-kintoihin osallistumiseen tämän johdosta vähenee. Työ- ja elinkeinoministeriö kiinnittää huomiota siihen, että perustusla-kivaliokunta on lausunut kyseisen aiemman sanamuodon sisältäneestä lakiehdotuksesta (HE 30/1998 vp), eikä ole pitänyt kyseistä sanamuotoa ongelmallisena perustuslain näkökulmasta (PeVL 43/1998 vp).

Laki Hansel Oy – nimisestä osakeyhtiöstä annetun lain 2 ja 3 §:n muuttamisesta (Hallituksen esityksen 14. lakiehdotus)

Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on käynyt ilmi, että Hansel Oy on ja sen on ollut tarkoitus olla myös julkisista puolustus- ja turvallisuus-hankinnoista annetun lain mukainen yhteishankintayksikkö. Työ- ja elin-keinoministeriö esittää, että hallituksen esityksen 14. lakiehdotuksen 2 §:ää muutetaan seuraavasti: Yhtiö on julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain ( / ) 4 §:n 12 kohdassa, julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) 10 §:n 2 momentissa sekä vesi- ja energia-huollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankin-noista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain ( / ) 4 §:n 12 kohdassa tarkoitettu yhteishankintayksikkö.

51/51 TEM/1451/00.05.01/2016

Vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola

Documents

Eduskunta Vastine TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN ......lain 39 luvun 9 :ään kuitenkin uusi säännös, jonka mukaan kyseisen luvun 1 :ssä tarkoitettuun hankintamenettelyssä tehtyyn